Matti Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa metsästysoikeus kuuluu pääsääntöisesti maanomistajille. Maanomistaja voi kuitenkin vuokrata metsästysoikeutensa, ja yleensä vuokraajina ovat yksittäisten metsästäjien muodostamat metsästysseurat.

Tällä lakialoitteella haetaan selkeyttä metsästyslain 14 §:n 1 momenttiin. Momenttia sovelletaan niissä tilanteissa, kun metsästysalueen vuokraaja myy vuokratun alueen uudelle omistajalle. Kun myydyllä maalla on voimassa metsävuokrasopimus, se purkautuu, jos uusi omistaja ei ole halukas sitä jatkamaan. Jos metsästysvuokraa on maksettu tietyltä ajanjaksolta etukäteen, maan myyjä eli vuokranantaja on velvollinen maksamaan vuokran metsästysseuralle takaisin käyttämättömältä ajalta.

Käytännön elämässä tämä ei ole niin yksinkertaista. Tällaisessa tilanteessa maan myynyt vuokranantaja ei koe olevansa vastuussa vuokrasuhteen katkeamisesta, koska vuokrasopimuksen irtisanoo uusi omistaja. Usein käy niin, että metsästysseuroille ei palauteta etukäteen maksettuja vuokria takaisin. Näin on varsinkin, jos vuokrasopimuksia tehdään isojen yritysten kanssa. Yksityisten ihmisten kanssa tällaiset asiat saadaan usein sovittua ilman ongelmia, mutta isojen firmojen kanssa on hankala tapella. Viime kädessä asia hoituisi käräjillä, mutta pienten metsästysseurojen on melko hankalaa lähteä käräjöimään isoja metsäfirmoja vastaan. Pelisäännöt olisivat selvät, jos metsästyslakiin kirjattaisiin velvoite vuokran palauttamisesta.

Lakialoitteessa ehdotetaan, että metsästyslain 14 §:n 1 momentti muutetaan liittämällä siihen virke, jossa maanomistaja velvoitetaan palauttamaan maksettu metsästysvuokra vuokrakauden loppuajalta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Asia on varmastikin suhteellisen pieni ongelma tänä päivänä, mutta niin kuin ed. Kangas sanoi, se on tietyllä tavalla riippuva vähän metsänomistajasta. Mutta itseäni ihmetyttää se, että meillähän normaalisti näissä vuokrasopimuksissa on vuokraoikeuden siirtoja ja lainhuutokysymyksiä, mutta näissä ilmeisesti niitä ei tarvita sitten ollenkaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Metsästäjät, metsästysseurat ja metsästäjäjärjestöt eivät kyseenalaista maanomistajan asemaa sopimuskumppanina. Ed. Kangas on ensimmäisenä tämän lakialoitteen allekirjoittanut. Pidän tätä lakialoitetta hyvänä ja kannatan sitä. Todella näitä tapauksia varmasti ei kovin paljon satu, mutta on varsin yleistä, että vuokra maksetaan viideksi vuodeksi eteenpäin. Ja myös siinä tapauksessa, että sopimus on määräaikainen, se voidaan purkaa. Ainoastaan jos se on kiinnitetty, purkamista ei tapahdu.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä puutun hyvin lyhyesti pariin epäkohtaan. Ensinnäkin metsästysmaiden vuokrat ovat nousseet viime vuosina valitettavasti varsin jyrkästi. Siinä esimerkin näyttäjinä ovat olleet yksityiset yhtiöt mutta myös valtio sitä kautta, että kun on tietylle alueelle tullut luonnonsuojelualueita enemmän ja lohkoittain näitä lupia myydään, niin siellä se varsinainen alue, jolla voi tätä harrastusta suorittaa, on pienentynyt. Eli tällä tavalla tietyssä tapauksessa tämän hienon harrastuksen mahdollisuuksia kavennetaan.

Toinen asia: Näillä luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa mielestäni myös tulisi tietyssä tapauksessa sallia metsästys. Kuulin asianomaiselta ministeriltä, että kun siihen on työryhmä asetettu koskien luonnonsuojelualueella ja kansallispuistossa metsästystä, niin todennäköisesti tämän työryhmän esityksen mukaisesti nyt kaikilla näillä alueilla kansallispuistoissa sallitaan riistan ajaminen siltä alueelta ulos, mutta siinä tapauksessa, jos ylisuuri tihentymä tulee, tietyissä erikoistapauksissa pitäisi sallia mielestäni myös metsästys.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas on tehnyt varsin aloitteellisen ja perustellun lakialoitteen ja korjaustarpeen, ja niin kuin hän esittelypuheenvuorossaan totesi, tässä päällimmäisinä ovat nämä suuryhtiöt, jotka tätä menettelytapaa toteuttavat ja hoitavat niin, että maksettu vuokra jää sinne yhtiön kassaan ja tämä metsästysoikeuden haltija siitä asiasta, miten sen sanoisi, jää nuolemaan näppejänsä, niin kuin sanotaan vähän savolaisittain.

Asia on ajankohtainen ja tärkeä, mutta enempi se on periaatteellinen kuin taloudellinen. Siinä mielessä voisi sanoa, että näin jonkin näköisenä metsästäjänä, tavoitteellisena saalistajana eri rintamalla, olisin sitä mieltä, että kateellisena katselen tätä aloitetta, kun tässä vielä allekirjoittajat ovat vähempi metsästäjiä, mutta enempi asian harrastajia ja asiantuntijoita. Tippaakaan en väheksy sitä, etteivät allekirjoittajat tunne tätä asiaa erinomaisen hyvin, niin kuin keskustelusta on kuultu, mutta monta salissa läsnäolijaa on sellaisia, jotka tämän asian omakohtaisestikin ovat kokeneet ja tietävät, ja itsekin erään metsästysseuran sihteerinä näitä olen aina viisivuotiskausittain etukäteen maksanut ja tunnen, kuinka siinä käy. Tosin täytyy sanoa, että meillä on vaan pienemmistä tonteista ollut kysymys, joten ei sillä käytännön elämän kanssa ole ollut merkitystä, on mennyt, mikä mennyt.

Mutta jossakin saattaa olla niin, että on pieni seura, isoista rahoista kysymys, ja todella isosta edusta kysymys jossain tapauksessa ja näin tulee käymään, että kukaan ei sitä korvaa. Mutta tällä muutoksella, mikä nyt tulee ja syntyy, asia korjaantuu, koska olen aivan varma siitä, että kun maa- ja metsätalousvaliokunta tämän käsittelee, asianmukaisesti vie eteenpäin, niin tämähän tulee lakiin kirjoitetuksi heti alta aikayksikön, eikä pitäisi olla pitkä asia eikä vaikea tehdä myöskään valiokunnan mietintö siitä. Kun äsken keskustelimme talousvaliokunnan mietinnöstä huoltovarmuuden osalta, niin tämä on aivan yksiselitteinen asia, kotimainen asia, ja lyhyellä mietinnöllä tämä tulee kohta hyväksyttyä. Onnittelen, ed. Kangas, teitä hyvästä aloitteesta.

Mutta mitä tulee sitten metsästysalueisiin muuten — ehkä puhemies sallinee, että aavistuksen verran voi sivuta tätä laajemminkin — on yleensäkin ongelmana metsästysalueitten yhtenäisyys ja niitten pirstoutumisvaara. Tästä lakialoitteestahan on johdettavissa semmoinen tekijä myöskin, että sen jälkeen, kun se alue myydään ja kun se ostaja ei vuokraa, niin se tarkoittaa sitä, että metsästysalue siltä osin pirstoutuu ja rikkoutuu entistä enemmän. Yleensä nämä yhtiöitten myymät maa-alueet, määräalat, ovat pienehköjä, jolloin se pirstoutuminen ei ole niin ratkaisevaa. Mutta muuten tämä ajan henki on vähän sen tyyppinen, että se kaupunkilaisisäntä, vihertävä pitkätukkainen poika taikka tyttö, saadessaan tai periessään sen maa-alueen irtisanoo sopimuksen taikka ainakaan sopimuksen päättyessä ei jatka sitä ja niin tulee aina aukko sinne metsästysalueeseen.

Tällä on sinänsä merkitystä, että kun hirvikannasta — mistä nyt ei vielä tänään ole puhuttu yhtään mitään, mutta tiedän, että ed. Oinonen myöhempänä puhujana varmaan ottaa tämän asian esille — käydään erinomaista keskustelua, sen kannan hoidosta sellaisenaan, että se ei olisi liian suuri, ja hoidolla tarkoitetaan metsästyksellisesti sitä, että se olisi tuottavaa, niin nämä, jotka puhuvat sen kannan määrästä, eivät ota ollenkaan sitä kestävän käytön periaatetta esille, vaan sen, että hirviä pitäisi olla mahdollisimman vähän.

Kun ajatellaan näin sitten isännän näkökulmasta tätä, maan vuokraajan näkökulmasta, niin kyllä sen kannan pitäisi olla sillä lailla kohtuullinen, että siellä nämä metsävahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi, metsä-, pelto- ja liikennevahingot, jos kokonaisuus otetaan huomioon, mutta isäntää koskettelee lähinnä aina se metsä. Näin tehden pitäisi ainakin tältä osin miettiä, jos ei tässä yhteydessä, niin jossain muualla, kun valiokunnan edustajia täällä on nyt läsnä, että jos maanomistaja, maan vuokraaja, isäntä, ei vuokraa sitä oikeutta metsästykseen, niin ei olisi myöskään syytä niitä vahinkoja, mitä siellä aiheutuu, korvata juuri nimenomaan sillä tilalla, joka ei ole metsästyksen osalta yhteisesti osallistumassa tähän hoitoon ja vähennykseen. Näin toivoisin, että tämä asia olisi paremmassa järjestyksessä tulevaisuudessa.

Mitä sitten syntyy ed. Kähkösen esille ottamaan kansallispuistometsästykseen taikka siihen lakimuutokseen, mikä kansallispuistojen osalta on tulossa, niin itselläni on vakaa käsitys, että se on juuri menossa pahempaan suuntaan, mihin ed. Kähkönen viittasi, elikkä on syntymässä niin, että niilläkin alueilla, millä voidaan metsästää, tai niilläkin alueilla, millä on voitu ajaa, tämä oikeus otettaisiin sieltä pois. Näin nähden minusta valtiovalta ei missään tapauksessa saisi vaikeuttaa niitten ympäröivien alueitten metsätaloudellista hoitoa ja merkitystä sillä, että nämä hirvet metsästyksen aikana pakenevat sinne kansallispuistoalueelle, ja kun sitten siellä ei ole mitään syötävää, niin talvella paksun lumen aikana ne tulevat ja syövät ne lähiseutujen yksityiset maat, yksityisten taikka yhtiön maat ja metsätaimet sieltä. On kuitenkin suomalaiselle teollisuudelle ja talouselämän kilpailukyvylle äärettömän, ratkaisevan merkityksellistä se, että annetaan semmoisen hirvikannan myöskin siellä kansallispuistojen lähialueilla syntyä, että se ei uhkaa tätä metsätaloudellista merkitystä.

Herra puhemies! Vielä pyhimmäksi lopuksi: Näitten kansallispuistojen lähellä olevaan metsästykseen ja yleensäkin metsästykseen liittyen maa- ja metsätalousvaliokunta voisi vähän miettiä tätä petokysymystä ja erityisesti susien aiheuttamaa haittaa suomalaiselle luonnolle ja yhteiskunnalle. Kun tänäkin keväänä näinä aikoina syntyy Suomeen satakunta sudenpentua, kymmenen vuoden kuluttua niitä syntyy 500, niin kysynpähän vaan näin ennakkoon, kenen käsissä se sitten sen jälkeen on olemassa, jolloin se ei ole kenenkään käsissä, siihen ei kulttuuriministerikään sitten pysty enää puuttumaan, kun ne vahingot alkavat syntyä ja toteutua.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas on tehnyt lakialoitteen metsästyslain muuttamisesta. Suomessa on 300 000 metsästäjää, joten metsästysasiat koskevat suurta joukkoa. Ed. Kankaan lakialoitteen mukaan on tullut ilmi tapauksia, joissa metsästysvuokra on maksettu tietyltä ajanjaksolta etukäteen ja maa myydään kesken vuokrasopimuskauden eikä uusi omistaja ole ollut halukas jatkamaan metsästysvuokrasopimusta. Niinpä sitten seurauksena vuokralaisina olleille yksityisille henkilöille tai metsästysseuroille ei ole maksettu heidän etukäteen maksamaansa metsästysvuokraa takaisin. Tämä asiahan on sinällään pieni, mutta toki tärkeä.

Ensisijaisesti nämä asiat pitäisi hoitaa sopimalla selkeästi vuokrasopimuksessa asiat ja suuremmissa vuokrasopimuksissa kiinnittää vuokraoikeus, mutta toisaalta tämä lakialoite toteutuessaan kyllä selkeyttäisi sääntöjä, että tämän tyyppisiä riitoja ja epäselvyyksiä ei tulisi. Täytyy myöntää, että ed. Kangas on tässä oikealla asialla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Matti Kangas on oikealla asialla, kuten ed. Kettunen edellä totesi. Aluksi näytti siltä kuin kyseessä olisi vain hyvin marginaalinen, pieni asia, mutta lähetekeskustelu osoittaa, että asialla on laajempaakin merkitystä koko metsästystä koskien. Minusta on aivan luonnollinen asia, että jos vuokrasopimus päättyy, niin jäljellä olevalta ajalta jo mahdollisesti maksettu vuokra palautetaan. Elikkä aloite on aivan oikea.

En tunne tässä asiassa lakia niin tarkkaan, että tietäisin, onko niin, kuten ed. Kauppila täällä toi esille, että jo maakauppaa tehtäessä olisi määräykset siitä, mitä voimassa olevat vuokra- ja rasitesopimukset kaupan yhteydessä merkitsevät. Otaksun, että yleisessä maakaupan lainsäädännössä tämä asia on jo asian luonteen vuoksi mukana, mutta jos se olisi näin metsästyslaissakin sanottu, niin tämä selkeyttäisi asioita. Useinhan juuri tie- ja metsästysasiat ovat niitä elämän kysymyksiä, jotka synnyttävät kiistaa ja riitaa, valitettavasti, ja silloin näitä riidan ja kiistan aiheita tulisi lainsäädännöllä koettaa eliminoida. Jos laissa olisi selkeä sanonta ja määräys, niin silloin tämä olisi hyvin yksinkertaisesti selvä asia, aivan niin kuin lakialoitteessa asia on esitetty.

Ed. Kähkönen toi esille nämä erilaiset luonnonsuojelu-, kansallispuistoalueet ja vastaavat. Ensiksi tuntui siltä, että eihän niillä nyt voida metsästää, mutta asia on ongelmallisempi metsästyksen kokonaisuuden kannalta. Minusta pitää voida harkita myös niillä metsästämistä kuitenkin erityistä varovaisuutta noudattaen, että siellä ulkoileville ja liikkuville ihmisille ei aiheuteta pienintäkään vaaraa. Näistähän tulee helposti riistaeläinten pakopaikkoja metsästäjiltä. Tämä ei ole riistanhoidon kannalta ollenkaan niin yksioikoinen asia kuin ensiksi saattaisi tuntua.

Täällä muistaakseni ed. Seppo Lahtela viittasi siihen, että jos on isompi maa-alue, joka vaihtaa kaupassa omistussuhteita, niin helposti tuommoinen yhtenäinen metsästysalue saattaa menettää olennaisen osan jopa niin, että saattaa olla, että metsästysalueen yhtenäisyyskin poistuu. No, tähän tietysti maanomistajalla on oikeus metsästyksen kieltäessään, ja nämä ovat sitten vain niitä käytännön ongelmia, mitä tästä seuraa.

Ed. Seppo Lahtela viittasi erittäin hyvin myös tähän voimakkaasti kasvavaan suurpeto-ongelmaan. Tässäkin yhteydessä totean, että muutoin olen sitä mieltä, että Suomessa on sallittava kaikkialla vapaa suurpetojen metsästysoikeus yleisten aseenkäsittelylakien mukaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitän näistä myönteisistä kannustuksista tätä lakialoitetta kohtaan. Tosiaan, niin kun ed. Kähkönen täällä totesi, niin metsävuokrat ja metsästysvuokrat, hinnat, ovat nousseet aika lailla ja nimenomaan näillä metsäfirmojen mailla. Myös metsähallitus elikkä metsävaltio on nostanut rajusti hintojaan. Se näkyy, ja ne alkavat olla jo 10 000—15 000 euroa, 20 000 euroa rupeavat olemaan viiden vuoden vuokrarahat, niin että siinä on pienillä seuroilla vaikeuksia. Sitten pitäisi hommata uusia maita tilalle. Ed. Lahtela nosti täällä tärkeän asian esille, että hirvikanta pitää kyllä saada nyt kohtuulliseksi. Liikennevahingot ovat kasvaneet tältä osin, ja ennen kaikkea taimikkotuhot ovat aika isot. Mielestäni mitään järkeä ei ole hirville syöttää taimikoita. Ne pitää kasvattaa tukeiksi ja jalostaa niitä.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Mietin tässä juuri omaa mökkikauppaani aikanaan, jonka ostin UPM:n mailta. Kun muistelen sitä luetteloa, mitä rasitteita sillä maalla oli: siinä oli kalastusoikeutta, ymmärtääkseni siinä oli joku metsästysoikeus tietylle tilajärjestelmälle. Sanoisin näin, että nyt jatkossa valiokuntatyössä täytyy ottaa huomioon myös se, että tässä tämä juridinen puoli on aika tärkeä. Jos se on kunnossa, niin silloinhan ei ongelmaa ole, koska silloin, kun maa myydään, niin se myydään tietyillä rasitteilla, jotka on merkattu. Tietysti se on metsästysseuroille kustannuskysymys sitten. (Ed. Kangas: Laki sanoo, ettei tarvitse!) — No, jos se tulee sitä kautta sitten, mutta silloin se olisi selvempää. — Minä en usko, että tällä pelkällä vuokrasopimusmuutoksella pystytään sitten hirvikantaa lisäämään tai vähentämään. Se on ehkä aika kaukaa haettu.