Täysistunnon pöytäkirja 53/2005 vp

PTK 53/2005 vp

53. TORSTAINA 12. TOUKOKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

Suomen osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin

Suvi-Anne Siimes  /vas:

Arvoisa puhemies! Rauhanturvalain uudistamista pohtinut työryhmä jätti yksimielisen mietintönsä ulkoasiainministerille tiistaina. Työryhmä esittää, että Suomi voisi poikkeuksellisesti osallistua myös sellaisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joilla ei ole YK:n valtuutusta. Tämän lainmuutoksen julkilausuttu tarkoitus mahdollistaa sen, että Suomi voi osallistua täysimääräisesti EU:n valmiusjoukkojen toimintaan, mutta esitys on kirjoitettu niin, että se mahdollistaa myös paljon muuta, sillä YK:n mandaatista tehtävää poikkeusta ei ole ainakaan työryhmän esityksessä sidottu EU:n päätöksentekoon, ja lisäksi operaatioiden toteuttajana voi olla EU:n ja Naton ohella myös jokin tarkemmin määrittelemätön maaryhmä, ja maksimissaan kymmenen sotilasta voidaan jopa lähettää ulkomaille kokonaan ilman eduskunnan myötävaikutusta. Tämä kaikki herättää epäilyksen siitä, että lakiehdotukseen on jätetty tarkoituksella tai vahingossa eräänlainen Irakin sodan mentävä aukko. Kysynkin siis ulkoministeriltä:

Aikooko hallitus esittää, että Suomi voi osallistua ilman YK:n tehtävänantoa ja mandaattia myös sellaisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joista ei ole tehty päätöstä Euroopan unionissa? (Ed. Jaakonsaari: Irak ei ole kriisinhallintaa, se on sotaa! Se on eri asia!)

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä työryhmän esitys lähtee yksiselitteisesti siitä, että operaatiolla, johonka Suomi osallistuu, joka on YK:n turvaneuvoston mandaatti, joka on pääsääntö, tai josta voi poikkeuksena olla tilanne, jossa jo pelkästään teknisistä syistä tällaista ei ole käytettävissä, jolloin voimme Euroopan unionin, jossa olemme itse päätöksentekijöinä täydellä veto-oikeudella mukana, päätöksellä osallistua tällaiseen operaatioon. Mutta on myös mahdollista, että operaation toimeenpanijana on maaryhmä. Näinhän oli alun perin Isaf-operaatiossa, jolla oli YK:n mandaatti. Jos tästä asiasta on jotain epäselvyyttä, niin tämä tullaan kyllä vielä tässä lain jatkovalmistelussa sillä lailla katsomaan, että mitään epäselvyyttä ei synny.

Toiseksi keskeinen periaate on, että yhtään suomalaista sotilasta ei tulla lähettämään ulkomaisiin operaatioihin ilman, että asialla on eduskunnan hyväksyntä. Eduskunnalla on aina mahdollisuus kaikissa tapauksissa valiokunnan kautta ottaa kantaa ja valiokunnalla myös mahdollisuudet niin halutessaan viedä täysistuntokäsittelyyn sellainen asia, johonka nähdään liittyvän sellaisia näkökohtia, jotka edellyttäisivät koko eduskunnan käsittelyä. Tämän tulee luonnollisesti hallitus, joka kaikissa tapauksissa valmistelee nämä asiat eduskunnan ja presidentin (Puhemies: Aika!) päätöksentekoa varten, ottamaan huomioon.

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ulkoministeri ei nyt vastannut tähän varsinaiseen kysymykseeni eli kysymykseen siitä, aikooko hallitus kirjoittaa eduskunnalle annettavan lakiehdotuksen niin, että Suomi voi osallistua ilman YK:n tehtäväksiantoa ja mandaattia myös sellaisiin operaatioihin, joista ei ole tehty päätöstä Euroopan unionissa. Tämä mandaatin anto ja tehtävän käytännön toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa. Mutta te ette vastannut nyt siihen, voidaanko tämä poikkeus YK:n mandaattivaatimuksesta toteuttaa myös sellaisella tavalla, että se ei liity Euroopan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan eikä Euroopan unionin ministerineuvostossa tehtyyn päätökseen EU-operaation suorittamisesta.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Puhemies! Kyllä minä vastasin, mutta en ehkä tarpeeksi selvästi, että ed. Siimes sen varmasti ymmärsi olevan "ei". Tarkoituksemme ei ole tehdä sellaista lakia, joka mahdollistaisi tällaisen menettelyn.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuomioja totesi, että eduskunta osallistuu tähän päätöksentekoon, mutta olen yllättynyt siitä, että työryhmä ei ole päätynyt esittämään sellaista mallia, jossa eduskunta tosiasiassa päättäisi tällaisista operaatioista joko ulkoasiainvaliokunnan kautta tai sitten täysistunnossa selontekomenettelyssä, vaan että itse asiassa eduskunta on tässä vain lausunnonantajan osassa. Valtioneuvosto tekee ratkaisuehdotuksen kuultuaan eduskuntaa ja sitten presidentti päättää. Minkä takia tämä lopullinen päätösvalta annetaan presidentille? Eihän presidentti päätä edes sodasta ja rauhasta ilman eduskunnan suostumusta, ja tässä ei sentään ole kysymys mistään sodasta ja rauhasta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tällä esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa sen enempää nykyistä käytäntöä kuin perustuslakia ja perustuslain säätämiä eri valtiollisten instituutioiden toimivaltasuhteita. Ne säilyvät täsmälleen saman kaltaisina kuin ne ovat nykyisenkin rauhanturvalain soveltamisessa.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Siimeksen alun perin esittämä kysymys on hyvin tärkeä, ja meidän pitäisi pohdiskella sitä lisää.

Ongelma tällä hetkellä on se, että tämä työryhmän esitys ei tee eroa sodan ja toisaalta sotilaallisen kriisinhallinnan välillä. Ja sen takia tässä työryhmän esityksessä todellakin on Irakin sodan tai Persianlahden sodan kaltainen aukko. Ongelma on se, onko hallitus todella tältä osin valmis tarkistamaan ja pitämään huolta siitä, että Suomi ei tulevaisuudessa voi osallistua tämän uuden lain pohjalta selviin sotatoimiin. Se on se pääkysymys. Tämän työryhmän nykyinen esitys mahdollistaa sen, että Suomi voi olla mukana esimerkiksi Irakin kaltaisessa sodassa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tällaista aukkoa ei ole tässä esityksessä eikä siinä esityksessä, jonka hallitus tulee eduskunnalle antamaan. Ja joka tapauksessa täällä eduskunnassa asia tullaan, näin ainakin toivon, vielä erittäin huolellisesti ja myöskin ed. Laakson epäluulot huomioon ottaen käymään lävitse, että mitään ylimääräisiä aukkoja ja repeämiä ei ilmene.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeri totesi, että yhteenkään operaatioon ei osallistuta ilman eduskunnan päätöstä. Tämä on tietenkin aika lohduttavaa, mutta kun katsoo, että siinä on kuitenkin kolme vaihtoehtoa tai puhutaan kolmesta eri tilanteesta — joskus riittää, että jälkikäteen informoidaan ulkoasiainvaliokuntaa, joskus riittää ulkoasiainvaliokunnan lausunto ja semmoisissa hyvin vaativissa tapauksissa koko eduskunnan kanta — niin eikö olisi kaikkein yksinkertaisinta tehdä sellainen pykälä kuin Saksassa on? Siellä Saksan parlamentin päätöstä edellytetään aina, kun sotilas lähetetään ulkomaille, ja kun me olemme Saksan kanssa mukana niissä nopean toiminnan joukoissa, niin meillä voisi olla ja tulisi olla tässäkin asiassa saman kaltainen sisältö tuossa tulevassa laissa, eli suuri sali päättäisi aina ...

Puhemies:

Saammeko kysymyksen, edustaja?

Puhuja

Kysymys kuuluu: Eikö olisi parasta, että suuri sali aina päättäisi?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä ei ainakaan tarkoita välttämättä sitä, että se olisi yksinkertaisin menettely eikä myöskään nopein menettely. Nykyinen menettely on sellainen, että niin sanottuun normaaliin rauhanturvaoperaatioon lähtemisestä päätetään sen jälkeen, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa on kuultu. Tässä ei ole tarkoitus tehdä muutoksia nykyiseen käytäntöön. Ja huomattakoon, että jokainen parlamentaarisesti vastuullinen hallitus luonnollisesti ottaa sekä ennakoivasti että viimeistään valiokuntakäsittelyn perusteella huomioon sen, mitä eduskunnassa ajatellaan. Jos eduskunnassa on epäluuloja asiasta, eduskunnalla on omat tapansa, joilla aina voidaan saattaa asia täysistuntokäsittelyyn.

Puhemies:

Kysymys on loppuun käsitelty.