Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Ärade talman, arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö on pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen strategia-asiakirjan mukaisesti valmistellut nyt selonteon kulttuurin tulevaisuudesta. Varsinaista kulttuurin tulevaisuuteen suuntaavaa hallituksen selontekoa ei ole aiemmin annettu eduskunnalle. Kulttuuripoliittisista selonteoista viimeisin on vuodelta 1993, joten on korkea aika, että asiasta keskustellaan tällä tasolla.

Valtioneuvoston aiempi kulttuuripoliittinen linjaus on valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taiteilijapolitiikasta. Se on vuodelta 2003. Opetus- ja kulttuuriministeriössä laadittiin viime vuonna kulttuuripolitiikan strategia sekä ministeriön yleisstrategia vuoteen 2020. Nyt laadittu selonteko jatkaa monin osin näiden linjausten keskeisiä tavoitteita, mutta kansainväliset ja yhteiskuntapoliittiset muutokset toimintaympäristössä ovat tuoneet esiin myös tarvetta uusiin linjauksiin ja uusiin painotuksiin.

Selontekoa edelsi laaja valmistelutyö, johon osallistui tehtävää varten asetettu toimikunta. Valmistelussa kuultiin erittäin laajasti taiteen ja kulttuurin kentän asiantuntijoita, osallistuttiin aktiivisesti aiheeseen liittyviin tapahtumiin ja keskusteluihin, osallistettiin keskustelijoita yhteisöllisessä mediassa — tällä selonteolla oli myöskin oma Facebook-sivustonsa — ja tutustuttiin myöskin Ruotsin selonteon Tid för kultur valmisteluun. Tässä omassa valmistelutyössämme yhdisteltiin tulevaisuudentutkimuksen eri menetelmiä panostaen laaja-alaiseen vuorovaikutukseen taiteen ja kulttuurin asiantuntijoiden, toimijoiden ja myöskin, totta kai, kulttuurin käyttäjien kanssa.

Selontekoehdotus luovutettiin minulle maaliskuussa, ja opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti siitä sen jälkeen lausuntokierroksen ja vielä kuulemistilaisuuden. Selontekoehdotuksessa esitetyistä ja varsinaisessa selonteossa esitettävistä keskeisistä eri hallinnonaloille ulottuvista toimenpiteistä on tämän jälkeen vielä neuvoteltu erikseen kaikkien ministeriöiden sekä myöskin valtioneuvoston kanslian kanssa.

Ärade talman! Framtiden, den är vad vi skapar den till att vara. Därför karakteriseras utredningen av egentligen två tidsuppfattningar. Tidsperioden för begrundande av konstanter och variabler, hållbara baslinjer samt behovet av strukturella reformer för kultur och konst sträcks ut över en period på 25 år fram till 2035. Som ett första steg föreslås att åtgärder på kort sikt vidtas och sedan också förslag till lösningar som genomförs under följande regeringsperiod eller, för den delen, -perioder.

Konst och kultur är helt nödvändiga grundläggande faktorer för mänskligheten. Deras inverkan på nyskapande märks på alla områden i vårt liv. Konstens och kulturens innehåll producerar förutsättningar för ett bra liv och också för gemenskapernas välfärd. Utbytet och utspridningen av konstens och kulturens betydelse skapar aktiv verksamhet inom olika områden och inverkar därför också både direkt som tillämpningar också på ekonomisk verksamhet.

Havaittavissa olevat tulevaisuustrendit puhuvat tällä hetkellä hyvinkin vahvasti taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vahvistumisen puolesta. Tämän vaalikauden aikana, siis kolmessa vuodessa, on valtion kulttuuribudjetti kasvanut noin 35 prosenttia. Taiteen ja kulttuurin perinteisten ydinalojen osuus arvonlisäyksestä ja työllisyydestä yhteiskunnassamme on toki pysytellyt noin 3—4 prosentissa, mutta sen sijaan uutta kasvua syntyy taiteen ja kulttuurin sovellusten ulottuessa kerrannaisvaikutuksina itse asiassa yhteiskunnan kaikille sektoreille.

Selonteon megatrendit, joista seuraavaksi pari sanaa, kuvastavat käännettä ajattelussamme, niin sanottua henkistymistä. Aineeton, ekologinen ja eettinen kulutus sekä kulttuurinkulutus kasvavat. Elämänlaatua ja elämyksellisyyttä korostava elämäntapa sekä kiireettömyys ja niin sanottu leppoistelu vapaa-aikana sekä kulttuurin käyttö myöskin työelämässä lisääntyvät. Käyttöön on otettu myöskin veroton kulttuuriseteli, joka on omiaan kannustamaan ihmisiä kuluttamaan kulttuuria vapaa-aikanaan, jossa myöskin työnantajan suostumus tietysti on taustalla.

Nuorten keskuudessa kulttuurin harrastus ja arvostus voimistuu jatkuvasti, ja nuoret hakeutuvat mielellään luoville aloille. Kulttuuri-intensiteetti kasvaa tuotannossa, tuotekehityksessä, palveluissa ja toimintakonsepteissa. Nuoret luovat ammattilaiset ovat aiempaa yrittäjyyshakuisempia. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset työllistyvät yhä enemmän perinteisten ydinalojen, perinteisten kulttuurialojen, ulkopuolelle. Yhteisölliset tuotanto- ja toimintatavat lisääntyvät. Hybriditaiteet ja erilaiset poikittaiset kokeilut eri taiteenalojen sekä tieteen ja taiteen rajapinnoilla ovat aivan keskeisiä innovaatioympäristöjä, missä syntyy täysin uutta.

Kulttuuristen arvojen ja kulttuuriperinnön ymmärtäminen ja vaaliminen ovat luovuuden ja innovaation resurssi ja sen perusta. Kulttuurisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakenteiden säilyttäminen, luovasta osaamisesta huolehtiminen ja kulttuuripalvelujen saatavuus kasvattavat yleisöjä, ne tuottavat kulttuurisia oikeuksia, edistävät hyvinvointia, luovat kotimarkkinoita, edistävät kulttuurivientiä sekä toimivat luovan ammatillisen toiminnan kehittymisen lähtökohtina. Kulttuurilla ja taiteella on siis suuri merkitys kulttuuri- ja taidepolitiikan ulkopuolellakin.

Arvoisa puhemies! Selonteon taustaselvityksissä nähtiin kulttuurin toimintaympäristön muutostekijöiksi seuraavat kuusi globaalia makromuuttujaa: ne ovat ilmastonmuutos ja ympäristö, väestönkehitys, globalisaatio, luova pääoma, teknologia ja myöskin tämä hyvinkin tärkeä yhteisöllisyys. Nämä samat trendit vaikuttavat tietysti kaikkeen tekemiseemme. Selonteossa muuttujat on kerätty visioiksi otsikoiden "Kestävä kulttuuri", "Kulttuurinen moninaisuus" ja "Luova ihminen" alle. Muutospaineista pelkistyy seitsemän ydinaluetta, joiden suhteen tarvitaan yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisia linjauksia, tarvitaan arvovalintoja ja ratkaisuja. Tämän selonteon toimenpide-ehdotukset suuntautuvat nimenomaan näihin ydinalueisiin.

Arvoisa puhemies! Kulttuurin talous keskittyy tällä hetkellä erittäin vahvasti Pääkaupunkiseudulle, joka erottuu reilun 5 prosentin osuudellaan arvonlisäyksestä selvästi muusta maasta. Vastaava kahtiajako on tapahtunut useimmissa muissa Euroopan maissa. Pääkaupunkiseudulle ovat keskittyneet jalostusarvoltaan suuret kulttuurialat, kuten audiovisuaalinen ala ja myöskin muotoilu. Myös muualla maassa kulttuuritoimialat ja tekijänoikeuden toimialat keskittyvät isompiin kaupunkeihin.

Työllisyyden kulttuuri-intensiteetti on Pääkaupunkiseudulla huikeat 7,5 prosenttia työllisestä työvoimasta, ja muut alueet jäävät alle maan hiukan yli 4 prosentin keskiarvon. Pääkaupunkiseutu toimii siis koko maan kulttuuritoimialojen talouden ja työllisyyden vahvana veturina, mutta luovuutta ja taidetta ja kulttuuria kannattaa, totta kai, tukea ja edistää myöskin muualla maassa. Sitähän löytyy sieltä, joten tätä kahtiajakoa kannattaa välttää.

Tekijänoikeudellisten markkinoiden toimivuus on luovan talouden toiminnan edellytys, ja se taas edellyttää jatkuvaa aktiivista seurantaa. Uudet tuotantotavat, liiketoimintamallit ja käyttöympäristön muuttuminen heijastuvat myös tekijänoikeusjärjestelmän ja globaalien lisensointimarkkinoiden toimintaan. Digitalisoituminen ja verkostomaiset tuotanto- ja toimintatavat edellyttävät tekijänoikeusosaamista aivan erityisesti kansainvälisen sopimusosaamisen alueella. EU:n sisämarkkinoiden toimivuudesta on huolehdittava myös tekijänoikeuksien osalta.

Digitaalinen vallankumous on edennyt vaiheittain aivan henkilökohtaisesta tietokoneesta, joka tuli 1980-luvulla, hypermedian, internetin ja mobiiliviestinnän kautta monimediaan ja mobiili-internetiin, joka taas tuli täällä 2000-luvulla. Jokaista vaihetta on seurannut — pienellä viiveellä, mutta kuitenkin — tuotantotapojen muutos, myöskin talouden kasvu ja tämän seurauksena myöskin uudet markkinat. Tällä hetkellä kehityssuuntia ovat hybridimedia, semanttinen web, sulautettu ubiikkiteknologia ja yhteisöllinen media. Näihin liittyy hyvinkin voimakkaasti kasvava osallistumistalouden ilmiö. Se merkitsee uudentyyppisiä markkinoita, hyödykkeitä ja ammatteja.

Niin, siis mikä osallistumistalous? Osallistumistalous on kollektiiviseen tietoverkoissa tapahtuvaan massatoimintaan perustuva materiaalisten tai immateriaalisten tuotteiden ja palveluiden innovoinnin, tuotannon, jakelun ja kulutuksen muoto. Siihen kuuluvat esimerkiksi yhteisöllinen media, joukkotuotanto ja -jakelu sekä synteettiset hyödykkeet, uudet ammatit ja uusien markkinoiden synty. Joukkotuotanto tai wikituotanto tapahtuu avoimena tuotantotapana, ja tällainen tuotantotapa haastaa perinteiset tuotantotavat ja myöskin perinteiset liiketoimintamallit. Osallistumistalouden lainalaisuuksien sisäistäminen ja lisäarvon tunnustaminen on tärkeää sekä elinkeinotoiminnan että myöskin kansantalouden näkökulmasta.

Vi alla letar efter och väntar på det nya Nokiafenomenet. Vi tror att det samtidigt finns och inte finns i kulturen och konsten. Det kreativa arbetets styrka ligger nämligen inte i makro- utan i mikroekonomin. Den kreativa produktionens styrka ligger i kvalitativa kriterier, inte i de kvantitativa. Kreativ ekonomi kombinerar modern teknologi med, ska vi säga, vanlig mänsklighet. Inom kreativ ekonomi är det möjligt att internationellt nå ganska splittrade målgrupper och mycket större publik.

Talman! Det går inte att mäta kulturens nationalekonomiska betydelse enbart på basis av företagens omsättning eller sysselsättningssiffror. Nationalekonomiskt sett betydande är kulturens inverkan på människornas mentala välfärd, dvs. hur vi mår, vilka upplevelser vi får av kulturen, eftersom vi vet att den förebygger utslagning. Kulturen främjar tolerans och ömsesidig förståelse och förtroende i det mångkulturella Finland.

Kulturen, ta bara musiken eller designen till exempel, är också en viktig del av den internationella Finlandsbilden som främjar Finlands konkurrensförmåga, som främjar vår turistnäring och exportindustri på de internationella och mycket krävande marknaderna. Nyttjandet av kunskap med konstbakgrund inom övriga sektorer såsom social- och hälsovård och utbildning ökar utbudet och utbytet och utvecklar också framtidens kulturintensiva samhälle. Det utvecklar produktioner och marknader, och självfallet betyder det också sysselsättning.

Också utanför kultursektorn ökar det kreativa arbetets ekonomiska betydelse. Vår uppfattning är att en allt större del av dem som får sin utbildning i färdighets- och konstämnen, dvs. kulturämnen, i framtiden är sysselsatta uttryckligen utanför den traditionella kultursektorn. Ett par exempel: Vi har goda erfarenheter av musikterapi inom t.ex. demensvården. Vi har också goda erfarenheter av sjukhusclowner i samband med barnsjukvård och barnhälsovård. Också matkulturen är en del av kulturen, det som vi sätter i oss varje dag. Kockar är alltså också en del av kultursektorn i bred bemärkelse.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnallisessa keskustelussa asetetaan usein vastakkain kulttuuri ja taide itsessään arvokkaana toimintana ja hyötyä tuottavana välinearvoisena toimintana. Ristiriidan sijaan ne kuitenkin täydentävät toisiaan ja niiden välillä on jatkuva vuorovaikutus. Päämäärätön, kokeileva taidehan on uusiutumisen edellytys. Toisaalta taide tavoittaa ihmiset sovelluksien kautta. Kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa tehdään käytännöllisiä valintoja taiteen, kulttuurin ja luovuuden edellytysten, mahdollisuuksien ja rakenteiden resursoinnissa. Valinnat, ratkaisut ja toimenpiteet eri jännitteiden välillä riippuvat siitä, mitä eettisiä arvoja kulloinkin painotetaan.

Totesin, että kulttuurin painoarvo on voimakkaassa nousussa, mutta silti yhteiskuntapolitiikassa ei vielä kokonaan tunnisteta taiteen ja kulttuurin kokonaisvaikuttavuutta. Erityisesti taiteen ja kulttuurin sovelluksilla on laaja-alaista merkitystä monilla eri yhteiskuntapolitiikan ja hallinnon aloilla, joten selonteossa ehdotetaankin valmisteltavaksi kulttuurin tulevaisuutta koskevan eduskuntakeskustelun jälkeen valtioneuvoston päätös toimenpiteistä taide- ja kulttuuripolitiikan vaikuttavuuden lisäämiseksi yhteiskuntapolitiikassa eri hallinnonalojen yhteistyönä. Tämä tarkoittaa siis puhtaasti poikkihallinnollista otetta, ja se koskisi varmaan kaikkia, esimerkiksi ministeriöitä. Tämän tavoitteena olisi kehittää mahdollisuuksia hyödyntää ja edistää taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta sekä positiivisia heijastusvaikutuksia ja sovellusmahdollisuuksia yhteiskunnan eri toiminnoissa luomalla toimivia ja tehokkaita yhteistyömuotoja eri tahojen kesken.

Lisäksi selonteossa esitetään muun muassa kulttuurillisia oikeuksia tukevan kansallisen kielistrategian, kulttuurin maahanmuuttopoliittisen ohjelman ja valtakunnallisen kulttuuriympäristön strategian laatimista. Kulttuuriala tarvitsee myös koulutusstrategian ja kattavan selvityksen kulttuuritoimialan verotuspolitiikasta. Taiteen keskustoimikunnasta ehdotetaan kehitettävän taiteen edistämiskeskus, ja elinkeino- ja ympäristökeskuksia halutaan auttaa kehittymään alueensa kulttuuritoiminnan ja -alan työllisyyden edistäjinä. Myös yksi lempilapsistani eli taiteen vapaa kenttä on päässyt mukaan selontekoon, mihin sen kuuluukin, koska selonteossa ehdotetaan kiinteiden taideyksikköjen ja vapaan kentän yhteistyöjärjestelmää ja sitä kannustavan rahoitusmallin kehittämistä.

Puhemies! Lopuksi: Kulttuurin arvo ja arvostus yhteiskuntapolitiikassa tulee taatusti kasvamaan. Mutta tämä ei ehkä olekaan täysin uusi ilmiö, ei myöskään se, että perinteiset pehmeät arvot — myös kulttuuri edustaa näitä — jossain vaiheessa törmäävät myöskin näihin koviin arvoihin, esimerkiksi teknologiaan. Näin on käynyt aikaisemminkin. Äskettäin uuden parlamentin saaneen Ison-Britannian parlamentissa käytiin sangen värikästä keskustelua tästä törmäyksestä jo noin 70 vuotta sitten. Tämä tapahtui eräänä päivänä, kun Winston Churchill asettui vastustamaan tehtyä ehdotusta, jonka mukaan kulttuuribudjettia olisi leikattu ja rahoja siirretty puolustusbudjettiin. Churchill kiteytti vastustavan kantansa viiteen sanaan: Mitä sen jälkeen enää puolustaisimme?

Tuomo Hänninen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kulttuurin tulevaisuutta koskevassa selonteossa pohditaan laajasti taiteen ja kulttuurin muuttumista sekä kulttuurin vaikutusta hyvinvoinnin lähteenä. Satojen vuosien aikana syntynyttä kulttuuriperinnettä tulee vaalia ja samalla luoda uudenlaista ekologisesti ja eettisesti kestävää toimintaa. Vaikuttavia voimatekijöitä ovat luovuus ja kulttuurin moninaisuus.

Keskusta on sivistysliikkeenä korostanut itsensä kehittämisen ja luovuuden merkitystä. Keskeisenä ajatuksena ovat kulttuurin ja taiteen mahdollisuudet edesauttaa kasvua luovuuteen, ei vain taiteelliseen luovuuteen vaan mihin tahansa innovatiiviseen ja rajoja rikkovaan ajatteluun.

Arvoisa puhemies! Uudet tekniset innovaa-tiot levittävät taidetta eri muodoissa ennennäkemättömällä tehokkuudella. Tekijänoikeusjärjestelmän tarkoitus on turvata luovan työn tekijälle oikeudenmukainen osuus kulttuurituotteesta. Keskustan eduskuntaryhmä vastusti työsuhdeolettaman ottamista tekijänoikeuslakiin, koska nykyinen sopimusvapauteen perustava järjestelmä on mielestämme hyvä. Lisäksi keskustajohtoinen hallitus on huomattavasti parantanut apurahoilla elävien luovan työn tekijöiden asemaa nostamalla heidät lakisääteisen sosiaaliturvan piiriin.

Yhä enemmän ihmisiä hakeutuu kulttuurialan koulutukseen. Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, että koulutusmääristä päätettäessä on huomioitava työllistymismahdollisuudet. Koulutusohjelmien sisällössä on hyvä huomioida kulttuurialan opiskelijoiden yrittäjähakuisuus.

Yleishyödyllisten järjestöjen yllä on leijunut uhka talkooväen verotuksesta. Verottomuudesta on pidettävä tiukasti kiinni, koska merkittävä osa Suomen kulttuuritapahtumista sekä urheiluseuroista toimii talkootyön pohjalta. Tätä arvokasta työtä ei saa vaikeuttaa.

Arvoisa puhemies! Suomen ainutlaatuinen tapahtumaverkosto tuo korkeatasoista taidetta suuriin ja pieniin kuntiin. Kaikkien kulttuuripalvelujen suhteen ei alueellinen tasa-arvo kuitenkaan toteudu. Selon-teossa todetaan, että kulttuuripalvelut keskittyvät sinne, missä tavoitetaan sopivia kohdeyleisöjä. Kun väestö keskittyy kasvukeskuksiin, keskittyvät sinne myös kulttuuripalvelut. Kulttuuri on vetovoimatekijä, joka vahvistaa paikallista identiteettiä. Meidän on huolehdittava siitä, että myös pienillä paikkakunnilla on ympäri vuoden monipuolista kulttuuritarjontaa.

Maamme kattava kirjastoverkosto on yhteiskuntamme halvin ja läheisin kulttuurilaitos. Haja-asutusaluilla kirjastot ovat keskeisiä myös kohtaamispaikkoina kaikenikäisille. Ne ovat oi-va tila näyttelyille, lastenkulttuurille ja pienimuotoisille konserteille. Niiden merkitystä ihmisille kuvaa hyvin se, että Suomessa vuosittain lainamäärät per henkilö ovat maailman huipputasoa.

Jotta kirjasto- ja kirjastoautopalvelut pystytään pitämään hyvällä tasolla, on niiden rahoituksesta huolehdittava. Opetusministeriössä on parhaillaan käynnissä laatusuositustyöryhmän työ, jolla pyritään varmistamaan laadukkaat kirjastopalvelut jokaiseen kuntaan. Työryhmän tulosten tasapuolista soveltamista kunnissa on seurattava.

Arvoisa puhemies! Valtion taiteelle antama tuki on riippuvainen veikkausvoittovaroista. Rahapelien yksinoikeusjärjestelmää kohtaan on ollut välillä uhkakuvia, mutta tuoreimmat EU-päätökset ovat kannaltamme myönteisiä. Kilpailun vääristymisen nimissä on myös kyseenalaistettu valtionavustuksia muun muassa elokuvatuotannolle. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että Suomi pitää kiinni valtion oikeudesta tukea kansallista kulttuuriaan.

Valtion rahoituksessa ja Raha-automaattiyhdistyksen toiminnassa tulee ottaa käyttöön projekti- ja mikroavustusjärjestelmä. Nykyisessä mallissa rahoitus keskittyy vakiintuneille toimijoille ja avustusrahasummat liikkuvat tuhansissa euroissa. Taidelaitosten ulkopuolinen kulttuuritoiminta, kuten esimerkiksi pienet kesäteatterit, tarvitsisivat mallin, jossa avustusta voisi hakea kymmeniä tai satoja euroja. Nämä pienet rahasummat mahdollistaisivat laaja-alaisen ja omaehtoisen kulttuuritoiminnan ympäri Suomea.

Suomessa noin 80 000 ihmistä saa elantonsa kulttuurista. Kulttuurin taloudellista merkitystä lisättäessä kehittämisalueina ovat esimerkiksi kulttuurivienti ja -matkailu. Koko maailma on markkina-alueena, kun sähköinen kulttuurituotteiden välitys ja markkinointi ovat vallanneet alaa. Valtava markkina-alue tarjoaa suuria mahdollisuuksia huomattavasti aikaisempaa marginaalisemmillekin tuotteille. Viime vaalikaudella perustettiinkin opetusministeriöön keskustalaisen kulttuuriministerin johdolla kulttuurivientiyksikkö. Myös kattava kulttuuri-instituuttien verkosto maailmalla tukee kulttuurivientiämme.

Kulttuuritapahtumien taloudelliset ja alueelliset vaikutukset voivat olla suuria niihin kohdennettuihin rahamääriin nähden. Ihmisten matkustamisella on merkittävä taloudellinen vaikutus.

Arvoisa puhemies! Suomen kulttuuri kehittyy vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa. Eri kieliryhmät ovat osa kulttuuriperintöämme ja elävää kulttuuria tulevaisuudessakin. Lisäksi maahanmuuttajat kasvattavat maassamme puhuttujen kielten kirjoa. Taide on erinomainen kotouttamisen työkalu. Yhteisissä kulttuuriharrastuksissa maahanmuuttajalla on aito mahdollisuus parantaa kielitaitoa ja tutustua suomalaisiin ja heidän toimintatapoihinsa.

Osallisuus kulttuuriin sen luojana ja käyttäjänä kuuluu jokaiselle. Kulttuurisektoria ja taidetta ei kannata unohtaa hoitavan ja ehkäisevän hyvinvointipolitiikan osana. Taide jos mikä muistuttaa, että ihmisyydelle on muitakin mittareita kuin kyky tuottaa rahaa.

Suomessa kulttuurin opetus on jaettu kahtia. Peruskoulu tarjoaa kaikille yleissivistävän taiteenopetuksen. Perusopetuksen tuntijakotyöryhmä pohtii parhaillaan mahdollisuuksia lisätä taito- ja taideaineita peruskoulussa. Toinen kulmakivi suomalaiselle taideopetukselle on taiteen perusopetus eli musiikkiopistot ja tanssikoulut. Tästä järjestelmästä ja valtakunnallisesta tavoittavuudesta tulee pitää kiinni, koska se mahdollistaa taidekasvatuksen myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee kulttuurin tulevaisuudesta annetun selonteon toimenpide-ehdotuksia. Selontekoa voidaan kiittää tarttumisesta vaikeisiin kysymyksiin. Samalla raportti jää hiukan liian yleisluontoiseksi ja vaille konkretiaa. Ryhmämme muistuttaa vielä, että kulttuuri ei ole pelkkä kaupallistettava väline. Se on erottamaton osa ihmisyyttä.

Raija Vahasalo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa ovat läsnä tulevaisuus ja kulttuuri. Tulevaisuus vilkuttaa meille tuolla puhemiehen selän takana. Me katsomme konkreettisesti eteenpäin, kun luomme tulevaisuuden kulttuuripolitiikkaa. Kulttuurista, luovuudesta, osaamisesta ja tiedosta on tullut meille yhä tärkeämpi kilpailuvaltti.

Eduskuntaan tuotiin kulttuuripoliittinen selonteko edellisen kerran lähes 20 vuotta sitten, vuonna 1993. (Ed. Karjula: Keskustalaisen ministerin toimesta!) Paljon on muuttunut tämän jälkeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitääkin nyt käsissämme olevaa selontekoa kulttuurin tulevaisuudesta erittäin tärkeänä ja tarpeellisena askeleena. Muuttuvassa maailmassa myös kulttuuripolitiikkaan kohdistuvat haasteet ovat uudenlaiset.

Kulttuuri on voima, joka sitoo yhä vahvemmin yhteen yhteiskunnan eri osa-alueet. Suomen kilpailukyky vahvistuu, kun osaamme nivoa yhteen taloudelliset, sosiaaliset, ympäristö- ja kulttuurikysymykset. Kulttuuripolitiikka on tulevaisuudessa tuotava osaksi kaikkien ministeriöiden lainsäädäntötyötä. Kun sektorirajat murtuvat, syntyy uusia kehityksen kasvualustoja, syntyy luovuutta, syntyy uusia innovaatioita. Meillä on jo konkreettisia esimerkkejä rajapintojen positiivisesta hyödyntämisestä. Uuden yliopistolain myötä syntyneessä Aalto-yliopistossa teknologia, taide ja talous kulkevat käsi kädessä. Luovuutta ei pidä kahlita.

Arvoisa puhemies! Selonteossa globalisaatio nähdään yhtenä keskeisesti kulttuuriin vaikuttavana menetelmänä. Suomi on vahvan ja omaleimaisen kulttuurin maa. Voimme olla siitä hyvin ylpeitä. Meille globalisaatio on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Myös erilaisten kulttuurien sekoittuminen yhteiskunnassamme on vahvuus. Se rikastuttaa omaa kulttuuriympäristöämme. Suomen taiteen ja kulttuurin tuotteet ovat maailmalla entistäkin kiinnostavampia. Kulttuuriviennin alkupää on siis kunnossa.

Mutta parannettavaakin on. Kulttuuriala tarvitsee lisää yrittäjyyttä ja liiketoimintaosaamista. Kulttuurialalla pitää kehittää sen tuotteistusta, markkinointia, verkostoitumista ja brändäystä. Silloin laadukas suomalainen kulttuurituotanto voi löytää kohdeyleisönsä niin Suomessa kuin maailmalla.

Kulttuurin kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että alalle hakeutuu lahjakkaita uusia tekijöitä. Ala pitää kokea houkuttelevaksi. Tällä hallituskaudella on kulttuuriin ja luovaan talouteen panostettu myös taloudellisesti. Valtion kulttuuribudjetti on kasvanut 35 prosenttia. Kulttuurin tekijöiden sosiaaliturvaa on parannettu, ja kulttuurin yhteiskunnallinen painoarvo on vahvistunut.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erittäin tärkeänä sitä, että kulttuurialalle luodaan myös tulevaisuudessa lisää kasvun edellytyksiä. Keskeisessä roolissa on toimiva tekijänoikeusjärjestelmä. Sen pitää tehdä mahdolliseksi sekä modernin teknologian käyttö että uusien uhkien, kuten verkkopiratismin, torjunta.

Arvoisa puhemies! Kulttuuripolitiikan tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman moni pääsee nauttimaan kulttuurielämyksistä. Erityisesti on panostettava lapsiin ja nuoriin, sillä heissä on myös kulttuurin tulevaisuus. Kaikilla tulee olla mahdollisuus tehdä löytöretkiä kulttuurin maailmaan varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta lähtien. Olemme perusopetuksen tuntijakouudistuksen yhteydessä lisäämässä taito- ja taideaineiden osuutta opetuksessa. Tämä on ollut kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Näin jokaisella lapsella, myös niillä, joiden vanhemmat eivät tue heitä kulttuurielämysten pariin, on oikeus etsiä ja kehittää omia vahvuuksiaan.

Tällä hallituskaudella on elvytetty koulujen kerhojen toiminta. Ne ovat erinomaisia kulttuuriharrastusten herättelijöitä. Seuraavaksi on syytä taata koulujen retkirahojen riittävyys. Retket ovat antaneet tasapuolisesti kaikille oppilaille mahdollisuuden liikuttua teatterissa tai ihmetellä siveltimenvetojen ilmaisuvoimaa. Monet museot, lastenteatterit, tapahtumat ovat olleet vaikeuksissa, kun ne eivät enää tavoita kouluikäistä yleisöä. Tämä kehityskulku on korjattavissa.

Kulttuurin merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille on suuri. Sen yhteiskunnallinen merkitys on tätäkin laajempi. Suomalaisen kulttuurin vaaliminen muuttuvassa maailmassa on meidän suomalaisten tehtävä. Meidän on luotava tilaa kulttuurin kukoistamiselle maassamme.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä selonteko kulttuurin tulevaisuudesta onnistuu hyvin sille asetettujen tavoitteiden täyttämisessä. Maailma kuitenkin muuttuu ja digitalisoituu nopeasti. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että vastikään viisi vuotta täyttänyt sosiaalisen median videopalvelu YouTube saa jo nyt päivittäin enemmän katsojia kuin televisio.

Tänä päivänä on vielä vaikea arvioida kulttuuripolitiikan haasteita vuoteen 2035 asti. Emme voi odottaa seuraavaa kulttuuriselontekoa kahtakymmentä vuotta, vaan tarvitsemme päivitetyn selonteon jokaisella hallituskaudella.

Arvoisa puhemies! Kulttuurimme toimintaedellytykset turvaamalla etenemme kohti elinvoimaista, hyvinvoivaa, kilpailukykyistä ja ennen kaikkea luovaa Suomea.

Pia  Viitanen /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmisillä on oikeus paitsi vapauteen köyhyydestä ja puutteellisista oloista myös oikeus henkiseen vapauteen. Jotta olisimme onnellisempia ja elämämme olisi parempi, tarvitsemme läheisyyden ja yhteisöllisyyden vahvistamista sekä huolenpitoa kanssaihmisistä. Me sosialidemokraatit olemme vaatineet henkisen hyvinvoinnin vahvistamista. Se onnistuu Tommy Tabermannin sanoin: "Uskalla olla hyvä! Enemmän kulttuuria, hengen leipää, enemmän kaikkea apua!"

Puhemies! Jos matka kohti henkisen hyvinvoinnin vahvistamista kuljettaisiin junalla, olisi kulttuuri se veturi muiden tärkeiden vaunujen kärjessä. Kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa, kuuluu motto.

Sosialidemokraatit ovat tehneet monia avauksia kulttuurin suhteen. Olemme esimerkiksi esittäneet kokeilua valtion museoiden maksuttomuudesta ja sitä, että myös työttömät, opiskelijat ja pienituloiset eläkkeensaajat saisivat kulttuurisetelin. Olemme esittäneet, että käyttöön otettaisiin bruttokansantuotetta monipuolisempia kansantaloudellisia mittareita. Tässä selonteossakin ongelmaksi nähdään, etteivät nykyiset mittarit tuo esiin kylliksi luovan työn taloudellista merkitystä. Näistä esityksistämme hallitus saa mieluusti ottaa kopin jatkotoimista päättäessään.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ihan oikein nähdään rinnakkain kulttuurin itseisarvo sekä sen muut yhteiskunnalliset merkitykset. Työllistävästä merkityksestä kertoo, että koko "luova talous" on EU-maissa yhteenlaskettuna jo suurempi kuin auto- tai kemianteollisuus. Taiteen on todettu vähentävän jopa moderneja kansantauteja, kuten diabetesta ja masennusta. Kulttuuri on myös avain kestävän kehityksen edistämisessä. Sosialidemokraatit haluavat nähdä tulevaisuuden, jossa kulttuurista on yhä selvemmin tullut kestävän kehityksen brändi, jonka hiilijalanjälki on pieni.

Arvoisa puhemies! Selonteon linjaus taide- ja kulttuuripolitiikan vaikuttavuuden lisäämisestä yhteiskuntapolitiikassa eri hallinnonalojen yhteistyönä on erittäin tärkeä, ja siihen on helppo yhtyä. Toimenpiteiden osalta tarvitaan lisää vielä lihaa luiden päälle. Nyt vielä "edistetään" tai "arvioidaan" tai "kehitetään" ilman, että ihan tarkkaan sanotaan, miten tai millä voimavaroilla.

Yksi ongelma on, että monin osin selonteon erittäin hyvät tavoitteet ovat kaukana siitä, mitä hallitus parhaillaan käytännön politiikallaan tekee. Selonteossa esimerkiksi luvataan vahvistaa julkisen palvelun radio- ja tv-toimintaa. Aivan oikein. Yleisradion merkitys sivistyksellisen tasa-arvon ja kulttuurin edistäjänä on kiistaton. Yleisradiolla on iso rooli kulttuurialan työllistäjänä myös laajemmin. Esimerkiksi itsenäiset tuotantoyhtiöt ovat suurelta osin riippuvaisia Ylen rahoituksesta. Samoin Ylen rooli elokuvan osarahoittajana on iso.

Alasta vastaavan ministerin päätös lyödä hanskat tiskiin, olla siis tekemättä yhtään mitään tällä vaalikaudella Ylen rahoituksen turvaamiseksi, oli mitä suurin kulttuurillinen antiteko. Käteen jäi vain uuden toimitusjohtajan iso palkankorotus. Eduskuntaryhmät onneksi paikkasivat tätä laiminlyöntiä sopimalla Ylen rahoitustason turvaamisesta. Sosialidemokraatit vaativat, että Ylen rahoitus turvataan ensisijaisesti budjettirahoituksen kautta niin, että rahoituksen pitkäjänteisyys ja Ylen riippumattomuus turvataan.

Puhemies! Kirjastoilla on mittaamattoman suuri merkitys suomalaiselle sivistykselle, kielitaidolle ja kulttuurin tuntemukselle. Lukeminen on hieno harrastus ja parhaimmillaan ikuinen ystävä. Esimerkiksi Helsingissä on koko talvi taisteltu kirjastojen puolesta, ja lähikirjastoja on puolustettava. Kirjastot ovat kehittyneet "olohuoneiksi", joiden ympärille on syntynyt paljon muutakin aktiviteettia. Lähellä olevat palvelut ovat erityisen tärkeitä ikäihmisille ja lapsille.

Hallituksen selonteossa todetaan, että kirjastoja kehitetään. Valitettavasti tämä ei aina näy käytännössä: kirjastoja lakkautetaan ja kirjastorakennukset päästetään rapistumaan. Tässä sanat ja teot eivät kohtaa.

Puhemies! On sanottu, että kulttuurin kentällä työskentelevät ovat nykyajan proletariaattia. Taiteilijat jäävät edelleen sosiaaliturvassa monin osin väliinputoajiksi. Taidetta tekemällä on voitava myös elää. Leipääkin tarvitaan. Taidepolitiikan rinnalle tarvitaan myös taitelijapolitiikkaa, jonka avulla taiteilijoiden toimeentulon edellytykset turvataan.

Selonteko korostaa kulttuuriyrittäjyyttä, mutta on muistettava, että meillä on paljon tärkeitä taiteen aloja, joilla todellinen voittoa tuottava toiminta ei ole mahdollista, tyyppiesimerkkeinä teatteri ja tanssi. On tärkeää, että kulttuuriyrittäjyydestä puhuttaessa selvitämme, miten itsensä työllistävän taiteilijan sosiaaliturvaa voidaan parantaa.

Pelkona on, että puhuminen kolmannen sektorin roolista ja kulttuuriyrittäjyyden korostaminen ovat enemmän vastuun kiertämistä silloin, kun pitäisi puhua rahasta. Meillä Suomessa kolmannen sektorin kautta ei kulje sellaisia merkittäviä rahavirtoja, jotka edistäisivät oikeasti kulttuurin asemaa. Kulttuurin saran kaikessa toiminnassa on muistettava, ettei kallistuta pelkästään markkinahenkiseen suuntaan.

Puhemies! Selonteon linjaukset taide- ja taitoaineiden vahvistamisesta ovat tärkeitä. Taiteen avulla lapsi ja nuori ymmärtää, että on useampia tapoja oppia ja olla lahjakas.

Taiteen perusopetus on meillä erinomaista. Ongelmana on, ettei kaikilla ole mahdollisuutta aloittaa harrastusta korkeiden lukukausimaksujen takia. Tarvitsemme erityispanostusta muun muassa maahanmuuttajalasten ja muiden erityisryhmien saamiseksi taidekasvatuksen pariin.

On huolehdittava, että kaikilla lapsilla on oikeus kulttuuriin siihen katsomatta, pystyykö koti antamaan virikkeitä tähän. Siksi on tärkeää, että päiväkotien ja peruskoulussa toimivien ihmisten kulttuuriosaamista vahvistetaan. Peruskoulujen toimintasuunnitelmiin tulee kirjata kulttuurisen tasa-arvon vahvistaminen.

Puhemies! Vaikka nyt keskitymme tulevaisuuteen, on myös pakko sanoa lähimenneisyydestä jotakin. Olemme törmänneet isoihin kulttuuria ja sen tekijöitä koskeviin uhkiin, jotka onneksi on saatu korjattua. Kauden alkajaisiksi hallitus esitti aiemmin verovaroin rahoitettujen menojen siirtämistä veikkausvoittovaroista katettavaksi 20 miljoonan edestä. Painostuksen jälkeen hallitus joutui perääntymään, hyvä niin. Sosialidemokraattien kanta on yksiselitteinen: veikkausvoittovarat on käytettävä jatkossakin kulttuurin, liikunnan, nuorison ja tieteen hyväksi.

Seuraavaksi taisteltiin tekijänoikeuksista, joiden sijoittamisen työ- ja elinkeinoministeriöön selvittämisen hallitus kirjasi ohjelmaansa vastoin vaalien alla annettuja lupauksia. Viime talvena opetusministeriön työryhmä esitti, että työsuhteessa luotujen teosten tekijänoikeudet siirtyisivät työnantajalle, ellei toisin sovittaisi. Se, että kaikki nämä uhat on lopulta saatu torjuttua, osoittaa, että kansalaisvaikuttamisella on merkitystä.

Puhemies! Kulttuuri on aurinko ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Se on myös tärkeä pala demokratiaa. Uskon, että esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa, kansanopistoissa, sivistysjärjestöissä historian varrella tehty kulttuurityö on ollut merkittävä tekijä demokratian vahvistumisessa, kun se on rohkaissut ihmisiä varjosta valoon, henkiseen vapauteen ja sen oivaltamiseen, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla täysi kansalainen.

Minna Sirnö /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit!

Nämä Elmer Diktoniuksen sanat ovat olleet enemmän kuin totta sinivihreän hallituksen aikana. Tällä hallituskaudellahan kulttuurialan ammattilaiset ovat joutuneet toistuvasti näyttämään joukkovoimansa.

Sinivihreän hallituksen hampaissa ovat erityisesti olleet tekijänoikeudet ja julkinen rahoitus. Onneksi kulttuurialan järjestöt onnistuivat torjumaan Elinkeinoelämän keskusliiton masinoimat ja hallituksen edistämät hankkeet siirtää tekijänoikeudet opetusministeriöstä Temmiin pekkaroitavaksi sekä yritykset laajentaa työsuhdetekijänoikeutta, mikä olisi siirtänyt merkittävän omaisuusmassan korvauksetta työntekijöiltä työnantajille.

Kulttuurin ja taiteen ammattilaisten voimannäyte oli myös apurahansaajien saaminen sosiaaliturvan piiriin. Tosin sinivihreä hallitus löi tähänkin oman ideologisen leimansa jättämällä kaikista pienituloisimmat kulttuurin ja tieteen ammattilaiset, alle neljän kuukauden apurahalaiset, sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Kulttuurin ammattilaisten torjuntavoitot näkyvät myös tässä kulttuurin tulevaisuusselonteossa. Kiitos kulttuurin ammattilaisten aktiivisuuden emme nyt joudu käsittelemään selontekoa, joka ulkoistaisi, kaupallistaisi ja eriarvoistaisi kulttuurisia oikeuksiamme yhtä avoimesti ja sitovasti kuin selonteon edellinen versio teki.

Nyt käsissämme oleva selonteko tulvii yleviä ajatuksia kulttuurista. Mutta sinivihreän hallituksemme toimintalinjaa noudattaen siitä uupuvat konkretia ja kunnianhimo. Sinivihreä selontekoslangi edistää, jatkaa, lisää, laatii, kehittää ja tunnistaa sen sijaan, että se takaisi, rahoittaisi, päättäisi, innovoisi ja tekisi.

Selonteon heikko kohta on siihen sisällytetty huipputason poliittisen sitoutumisen epävarmuus. Oireellista on, ettei hallitus enää esitäkään kulttuurille omaa politiikkaohjelmaa. Oireellista on myös, että valtiovarainministeriötä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sitouteta selonteon toimenpiteisiin lainkaan.

Todennäköistä onkin, että maamme seuraava valtiovarainministeri hautaa edeltäjiensä tavoin tämänkin selonteon mappi ö:hön, josta jo löytyvät sellaiset hankkeet kuin Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma, Strategiset linjaukset kulttuuri- ja taideinstituuttien tukemiselle, Kulttuuri tietoyhteiskunnassa -strategia sekä Kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena -ohjelma. Kaikki nämä hankkeet on jäädytetty siksi, että sinivihreältä hallitukselta ei löytynyt halua tehdä niille tilaa kehyksissään.

Kulttuurikenttä odotti tältä selonteolta paljon. Mutta kulttuurin ammattilaisten ja vasemmiston yllätykseksi selonteko ei vastaa tämän päivän kulttuurisiin haasteisiin, vaan siirtää ongelmien ratkaisua vuosikymmenillä.

Vasemmiston mielestä kulttuuripoliittisten linjausten on oltava johdonmukaisia, samoin kulttuuria koskevien päätösten. Siksi kulttuuripoliittista selontekoa ei voi yksinkertaisesti irrottaa niistä ratkaisuista, joita sinivihreä hallitus on tehnyt ja on parhaillaan tekemässä.

Vain kepulaisissa tupailloissa kulttuuri kukoistaa ilman kulttuurin ammattilaisia. Toisin kuin usein kuuluu väitettävän, nälkä ja rahanpuute eivät luo luovuutta. Päinvastoin ne karkottavat alan ammattilaiset sinne, missä on työtä ja missä kulttuuria juhlapuheiden lisäksi myös euroina arvostetaan.

Siksi vuonna 2035 ei ole kulttuurin ammattilaisia, ellemme ratkaise jo tänään kulttuurin ammattilaisten työllistymiseen ja toimeentuloon liittyviä ongelmia. Tarvitsemme moninkertaiset panokset taiteen perusopetukseen. Tarvitsemme rohkeita päätöksiä kulttuuri- ja viestintäalan koulutusmääristä jo nyt. Tarvitsemme välittömästi päätöksiä, joilla kaikkien taiteen ja tieteen ammattilaisten toimeentulo, eläkkeet sekä sosiaaliturva turvataan. Tarvitsemme jo ensi vuoden budjettiin päätöksiä taiteilijaeläkkeiden ja taiteilijapalkan saajien määrän moninkertaistamisesta.

Hyvitysmaksuilla on oleellinen merkitys monen kulttuurialan ammattilaisen toimeentuloon. Siksi sinivihreän hallituksen on käännettävä kelkkansa ja tuotava vielä tällä eduskuntakaudella esitys, jossa myös uudet tallennusvälineet otetaan hyvitysmaksujen piiriin.

Vasemmiston mielestä reilu kulttuuri edellyttää myös reiluja pelisääntöjä ja reilua työnantajuutta. Siksi tilaajavastuu onkin ulotettava koskemaan myös kulttuurialoja. Siksi verottajan, poliisin ja työsuojeluviranomaisten resursseja ja kulttuurialan osaamista on vahvistettava välittömästi ja sanktioita reilujen pelisääntöjen rikkomisesta kovennettava.

Vasemmiston mielestä tekijänoikeuksien on oltava tulevaisuudessakin aidosti tekijöiden oikeuksia. Tarvitsemme myös tekoja, joilla torjutaan isojen mediayritysten halut rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia nauttia taiteesta ja teoksista. Sinivihreän hallituksen haave siirtää tekijänoikeusasiat markkinaoikeuden ratkaistavaksi vie kuitenkin pohjan siltä, että tekijänoikeusjärjestelmää kehitettäisiin kunnioittaen sekä tekijöiden oikeuksia ja toimeentulomahdollisuuksia että edistäen kulttuurin kuluttajien oikeuksia.

On myös turha puhua julkisen palvelun radio- ja tv-toiminnan tehtävästä säilyttää kulttuuriperintöämme tai turvata kulttuurista moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta vuonna 2035, jos ei Yleisradiomme rahoitusongelmaa ratkaista välittömästi.

Moni teatteri, orkesteri ja musiikkitapahtuma ajautuu konkurssiin jo lähivuosina, jos ei valtionosuuksiin tule lisäyksiä, jos ei epävarmalla veikkausrahalla tai kunta-avustuksilla eläviä laadukkaita kulttuuritoimijoita päästetä lain suojiin ja verorahoituksen piiriin tai jos hallitus toteuttaa aikeensa myydä esittävän taiteen tarvitsemien langattomien mikkien käyttämät radiotaajuudet.

Tuottavuusohjelma tappaa yhtä varmasti harmaan talouden torjuntamahdollisuuksia kuin valtion kulttuurilaitoksia. Siksi tuottavuusohjelmasta on luovuttava nyt eikä vasta vuonna 2035.

Tänään marginaalikulttuurien, kolmen saamen kieliryhmän ja muiden eri vähemmistöjemme kulttuurien tuki on olematonta tai korkeintaan hataralla pohjalla. Siksi tarvitsemme aitoja panoksia kulttuurikirjomme vaalimiseen jo ensi vuoden budjettiin, ja ennen kaikkea tarvitsemme pikaisesti lisää julkista budjettirahoitusta estämään kulttuuristen lähipalveluidemme täydellinen tuhoutuminen.

Sanojen tasolla selonteossa kulttuuri määritellään kuuluvaksi perusoikeuksiimme ja kulttuuripalvelut määritellään osaksi peruspalveluitamme. Käytännössä kulttuuri ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeutemme. Sen osoittaa Vanhasen hallitusten rapauttama kirjasto-, museo-, teatteri-, musiikkiopisto- ja vapaan sivistystyön verkosto, joka vielä muutama vuosi sitten kattoi lähes koko maan.

Kulttuuriset lähipalvelut, yhteiset henkiset olohuoneemme, eivät yksinkertaisesti enää ole kaikkien ulottuvilla Ruuhka-Suomen ulkopuolella, ja Helsingin ylipormestari Jussi Pajusen lahtauslista tuskin on ainokainen Ruuhka-Suomen sisälläkään.

Arvoisa puhemies! Tekoja kulttuurin pelastamiseksi tarvitaan siis tänään. Vasemmiston mielestä kulttuuristen lähipalvelujen on oltava aidosti kaikkien saavutettavissa ja saatavissa. Siksi julkisin varoin on varmistettava, että kaikilla suomalaisilla on asuinpaikasta ja varallisuustasosta riippumatta mahdollisuus kulttuuripalveluiden käyttämiseen ja kulttuurin omaehtoiseen harrastamiseen jo tänään.

Vasemmiston mielestä kulttuuri ja taide ovat elämänlaatumme ja hyvinvointimme kannalta itseisarvo, jonka merkitystä emme voi euroina mitata. Ihminen ei etsi elämyksiä televisiosta, radiosta, konserteista, teattereista, kirjastoista tai museoista lisätäkseen aineellista hyvinvointiaan, vaan lisätäkseen ymmärrystään maailmasta, rakentaakseen minäkuvaansa ja kerätäkseen ajatuksia ja voimia arjesta selviämiseen.

Parhaimmillaan kulttuuri luo yksilöistä yhteisöjä. Se tekee minusta meitä. Siksi kulttuuri on yksinkertaisesti liian arvokas asia jätettäväksi markkinoiden armoille tänään ja huomenna.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kulttuuripoliittisen selonteon painotuksia voi pitää onnistuneina. Kulttuurialan vapaiden toimijoiden tuki, taidekasvatuksen merkitys, kulttuurinen moninaisuus, osallisuus ja tasa-arvo, kulttuurin monen tasoiset hyvinvointivaikutukset ovat teemoja, joita vihreät ovat sitkeästi pitäneet esillä. Työryhmää voi onnitella myös siitä, että edellä mainitut teemat on koottu tiiviiksi ja lukukelpoiseksi paketiksi. Rivinvälejä täytyy lukea sitäkin tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Taiteen kyky voimaannuttaa ja eheyttää tunnetaan kaikkialla maailmassa, kaikissa maailman kulttuureissa. Taiteen kieli ylittää kaikki kansalliset ja kulttuuriset rajat. Oikeus kulttuuriin ei saa olla taustasta, asuinpaikasta tai varallisuudesta kiinni. Kulttuuripalveluiden on oltava kaikkien kansalaisten saatavilla: työssä käyvien, työttömien, lasten, nuorten, vanhusten, vammaisten, kotiäitien, maahanmuuttajien. Taiteen yhteisöllinen merkitys on yhdessä tekemisessä, kokemisessa ja ymmärtämisessä.

Selonteko puhuu yhteisöllisyydestä "osallistamisen" ja myös oudommalla "talkoistamisen" käsitteellä. Vihreiden mielestä juuri osallistaminen on tuotava kulttuuripolitiikan ytimeen. Osallistuva kansalainen ei vain kuluta kulttuuria vaan myös tuottaa sitä "ite", vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, omista lähtökohdistaan käsin. Julkinen tuki kulttuurille on tukea jokaisen kansalaisen kulttuuritoimijuudelle. Julkisen tuen merkitys kansalaisten osallistamiselle olisikin voinut painottua selonteossa enemmän. Myös kulttuuripolitiikka on arvovalintoja.

Suomalaisesta kulttuurityöstä merkittävä osa tehdään vapaaehtoispohjalta toimivissa yhdistyksissä. Valitettavasti verottajan käytännöt ovat viime aikoina heikentäneet kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Verottaja on alkanut tulkita verovelvolliseksi sellaista yleishyödyllistä tai talkoilla tehtyä toimintaa, joka aikaisemmin luokiteltiin yleishyödylliseksi. On huomattava, ettei selonteossa mainittu "talkoistaminenkaan" toteudu, jos verottaja estää sen omilla toimillaan. Veropolitiikka ja kilpailulainsäädäntö vaikuttavat taiteen tekemisen edellytyksiin ja kulttuuripolitiikkaan.

Selonteossa ennustetaan, että tulevaisuudessa soveltavan taiteen alue kasvaa merkittävästi. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa yhä useampi luovan alan tekijä työskentelee esimerkiksi terveys- tai sosiaalisektorilla. Jotta soveltavan taiteen alue voi kasvaa selonteon ennustamalla tavalla, pitää kulttuuritoimijoiden yhteistyö sosiaalisektorin kanssa vakiinnuttaa osaksi taiteen rahoitusta.

Vihreät ovat perinteisesti edistäneet niin sanotun prosenttiperiaatteen ideaa, jonka mukaan kaikista rakennus- ja korjausinvestoinneista prosentti käytetään kulttuuriin ja taidehankintoihin. Tätä periaatetta voitaisiin mahdollisuuksien mukaan soveltaa myös sosiaalipalveluihin.

Arvoisa puhemies! Taiteen ydin, sen merkitys ihmiselle ja yhteisölle, ei avaudu yksin taloudellis-materiaalisesta näkökulmasta käsin. Selonteon ajatus siitä, että "kulttuuri on henkiseen pääomaan perustuvaa taloutta sekä tuotteiden ja palveluiden kauppaa", pohjaa kapealle käsitykselle kulttuurista. Kulttuuri ei ole vain taloutta vaan myös taloutta. Kulttuurilla on kaupallinen ulottuvuutensa, mutta olisi ajatusvirhe lähestyä kulttuurin merkitystä ensisijaisesti kaupallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta käsin.

Käsitellessään kulttuurin rahoitusta selonteko esittää uskaliaan ajatuksen kulttuuripalvelujen reippaasta ulkoistamisesta. Selonteko toteaa, että luovan talouden edistämiseksi kulttuuripalveluja voidaan tulevaisuudessa yhä enemmän ulkoistaa ja julkinen tuki kohdentaa liiketaloudellisin perustein ylläpidettyyn toimintaan. Mutta miksi ulkoistaminen on välttämätöntä ja mitä sillä tavoitellaan? Tätä selonteko ei pohdi.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää sinänsä tervetulleena ajatusta kulttuuria tuottavien rakenteiden uudistamisesta ja uutta luovista ratkaisuista. Ulkoistamisen hyödyllisyyttä ja tapaa on silti harkittava huolellisesti. Vihreiden mielestä tärkeämpää kuin kohdistaa julkisia varoja kulttuuriyrityksille on mahdollistaa taiteen tekeminen julkisin varoin. Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluita, joiden tasavertaista saatavuutta ja jatkuvuutta ei pidä vaarantaa. Juuri tästä syystä kulttuuripalveluiden on oltava pääosin julkisen sektorin vastuulla.

Taloudelliseen toimintaan sitoutuvan kulttuuritalouden rinnalla on tarpeen kehittää myös vapaan taiteen tukijärjestelmää. Vapaa taide etsii omat väylänsä, joita rakenteiden ja tukijärjestelmien pitäisi seurata. Koska kulttuurin muutoksia on vaikea ennakoida, tulisi rakenteiden olla mahdollisimman joustavia. Taideinstituutioiden ja vapaiden ryhmien välille tarvitaan aikaisempaa hengittävämpiä, avoimempia rakenteita, hallintokuntien välistä yhteistyötä sekä nykyistä moninaisempia rahoitusmuotoja.

Vihreää eduskuntaryhmää ilahduttaa se, että selonteko antaa vahvan tuen taito- ja taideaineiden lisäämiselle peruskoulun opetussuunnitelmassa. Kulttuurin tulevaisuutta rakennetaan ennen kaikkea perusopetuksessa, joka monelle lapselle ja nuorelle on ainoa mahdollisuus päästä kosketuksiin kulttuuripalvelujen kanssa ja myös ainoa mahdollisuus opiskella systemaattisesti kulttuurista lukutaitoa. Peruskoulun on voitava panostaa taidekasvatuksen laatuun. Peruskoulussa tarvitaan taideaineiden koulutuksen saaneita päteviä opettajia. Luokanopettajan taidot eivät tähän välttämättä riitä. Aineopettajien käyttö peruskoulun alaluokista lähtien on tehokkain tapa nostaa taidekasvatuksen laatua sen rinnalla, että tunteja on riittävästi.

Kirjastolaitos on kansallinen ylpeytemme. On tärkeää, että kirjastot säilyttävät perinteisen tehtävänsä, vaikka kasvava osa niiden tarjonnasta muuttuisikin digitaaliseksi.

Yleisradiolla puolestaan on keskeinen tehtävä kulttuurin synnyttämisessä, levittämisessä ja taltioinnissa. Sen toimintaedellytykset ja riippumaton asema tulee jatkossakin varmistaa.

Tietoyhteiskunnassa tekijänoikeuslain tulee kannustaa tuottamaan sisältöjä, palveluita, tiedettä ja taidetta. Tekijänoikeudet tukevat luovan työn edellytyksiä. Siksi teokset tarvitsevat tekijänsuojaa myös jatkossa. Luovan työn tekijän mahdollisuuksia elättää itsensä työllään on tuettava.

Arvoisa puhemies! Luovan työn tekijöillä itsellään on paras asiantuntemus siitä, mitä kulttuuri elinkeinona merkitsee, mitkä ovat luovan työn tekemisen rakenteelliset esteet ja miten luovan työn edellytyksiä voidaan parantaa. Tämän vuoksi on sääli, ettei luovan työn tekijöiden ääni oikein kuulu selonteossa. Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että tekijäportaan ääntä ja konkretiaa saadaan mukaan selonteon valiokuntakäsittelyssä. Konkretiaa olisi esimerkiksi luovan työn tekijöiden työllistymismahdollisuuksien tukeminen neuvonta- ja asiantuntijapalveluilla ja toisaalta koulutuksella. Yhteiskunnan on tuettava luovan työn tekijöiden mahdollisuuksia uusiin toimintamuotoihin, esimerkiksi osuuskuntien perustamiseen. Kulttuuriyrittäjyyden ongelmia ja ratkaisumalleja on työstettävä yhteistyössä luovan alan yrittäjien kanssa.

Luovan talouden kasvattaminen edellyttää, että myös itsensä työllistävien asema helpottuu. Monelle luovan työn tekijälle itsensä työllistäminen on riittävä, mielekäs tavoite. Kaikesta luovasta taloudesta ja ammatin harjoittamisesta ei tarvitse syntyä esimerkiksi kasvuyrittäjyyttä.

Vihreät edellyttävät, että itsensä työllistävien asemaa ja luovan työn tekemisen edellytyksiä parannetaan. Lainsäädäntöä joustavoittamalla voidaan helpottaa mahdollisuutta yhdistää palkansaajuus, yrittäjyys ja muut työn tekemisen muodot.

Tällä hallituskaudella on parannettu taiteen- ja tieteentekijöiden työttömyysturvaa sekä aikaansaatu kauan odotettu apurahansaajien sosiaaliturva. Nyt vihdoin myös apurahansaajilla on oikeus sairauspäivärahaan ja eläkekertymään. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia, ennen kuin nyt sosiaaliturvan piiriin pääsevät taiteilijat tulevat eläkeikään. Siksi olisi syytä pohtia, voitaisiinko valtion taitelijaeläkkeiden määrää edes siirtymäajaksi kasvattaa.

Arvoisa puhemies! Apurahansaajien sosiaaliturvalain ripeä toteuttaminen tällä hallituskaudella osoittaa, että luovan työn tekijöiden asemaa on mahdollista alan asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien yhteistyöllä nopeastikin parantaa. Tähän tarvitaan vain riittävästi poliittista tahtoa.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kultur är inte en extra lyx i livet utan en del av vår basföda.

Kulttuuri ei ole ylimääräistä luksusta elämässä, vaan se on osa perusravintoamme.

Det sägs att intelligensen skiljer människan från andra däggdjur. Men då vi ser hur människan far fram med natur och miljö och hur hon med hjälp av avancerad kärnvapenteknologi, kemiska och biologiska vapen bäddar för att kunna utrota sig själv kan man ifrågasätta den här tesen. Däremot kan man hävda att kultur i motsats till instinkter skiljer människan från andra arter. Kultur förädlar människan till något mera än en art bland andra.

Många människor associerar begreppet kultur med konstutställningar för finsmakare, dyra operaföreställningar och violinkonserter i kyrkor. Man hör också sägas "jag är inte intresserad av kultur, varför ska jag då vara med och betala för kulturen". Då kan man lämpligen ställa några motfrågor, testfrågor: "Lyssnar du aldrig på musik ens i radio? Läser du aldrig en bok, inte ens en tidning? Ser du aldrig på tv? Tittar du aldrig på byggnader när du reser? Har du aldrig varit på sommarfester? Har du aldrig varit på ett bröllop eller en begravning? Använder du inte kläder? Äter och dricker du ingenting? Om svaret på en enda fråga är "jovisst", då utövar människan ifråga kultur, kanske utan att tänka på det. Det är så vi bör se kulturens plats i vårt samhälle.

Monipuolisuus on yksi hallituksen selonteon avainsanoja, hyvä näin. Kun olemme saaneet kuulla, yllättävältä taholta, että pitää elää "maassa maan tavalla", on syytä muistuttaa joistakin yksinkertaisista tosiasioista meidän "tavastamme".

Suomi on koko olemassaolonsa ajan ollut monikulttuurinen. Alkuperäisväestöllä, saamelaisilla, on aina ollut oma kulttuurinsa. Nykyisin se on valitettavasti osittain pahassa puristuksessa. Suomenruotsalaiset ovat aina tuoneet omia kulttuuriperinteitään, lännestä useimmiten, ja olleet rakentamassa siltaa Suomen ja muun Pohjolan, erityisesti Suomen ja Ruotsin, välille. Valitettavasti molemminpuolinen tiedonpuute suomenruotsalaisesta ja suomalaisesta kulttuurista on laajaa. Heikko kielitaito vaikuttaa tähän. Lisäksi kulttuurierot ovat suuria myös Suomen enemmistöväestössä. Hämäläisillä, pohjalaisilla, savolaisilla ja karjalaisilla ei ole yhtä yhtenäistä kulttuuria, samoja tapoja, samaa tapaa elää.

Suomessa on myös kauan ollut juutalaista väestöä samoin kuin romanejakin. Tataarien ansiosta Helsingin Hietaniemen islamilaisen hautausmaan kerrotaan olevan lajissaan Euroopan vanhin. Se on tuolla juutalaisen, ortodoksisen ja luterilaisen hautausmaan vieressä. Ortodoksinen kirkko on aina ollut vahva Suomessa, ja sekä se että katolinen kirkko ovat vahvistuneet viime vuosikymmenien maahanmuuton ansiosta.

Mutta myöskään tämä myöhäinen maahanmuutto ei ole tehnyt Suomesta monikulttuurista. Otetaanpa vain esimerkiksi Viipurin kaupunki. Se oli Suomen kansainvälisin kaupunki, jossa puhuttiin viittä kieltä: suomea, ruotsia, venäjää, saksaa ja ranskaa. Viipuri menetettiin, mutta moninaisuutta on ollut kautta aikojen, ja se elää yhä. Nykyinen Suomi ei ole syntynyt tyhjiössä vaan alituisessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, myös kulttuurisesti, ja on siinä yhä enemmän.

Ta ännu matkulturen som ett exempel. Vi har inte en enda matkultur i Finland, hur vi än säger oss värna om nationella mattraditioner. Men kanske våra barn inte längre vet att pizzan ursprungligen är syditaliensk, hamburgarna introducerades av tyska immigranter i USA och att kebab är en rätt från Mellanöstern. Alla äter inte längre varje dag karelska piroger, kalakukko, mujkor, strömming, karelsk stek, dricker inte surmjölk, äter inte rågbröd, memma eller hjortron som förr. Vi har i stället i sund växelverkan med omvärlden tagit intryck av andra matkulturer.

På samma sätt är, och bör vi vara, multikulturella också på andra områden. Vi har olika musiksmak, vi läser inte alla samma böcker, vi ser på olika filmer och tv-program, vi klär oss olika och vi går i olika kyrkor. Varför är det så känsligt att de senaste decenniernas invandring delvis fört med sig nya kulturinslag vid sidan av alla de gamla? Mångfald är en styrka, inte en svaghet. Så ska vi se på utvecklingen. Växelverkan mellan kulturer ökar förståelsen mellan befolkningsgrupperna.

Moninaisuus luo oikeat edellytykset kekseliäisyydelle ja luovuudelle. On itsestäänselvää, että uusien ideoiden ja yhdistelmien löytäminen on helpompaa, jos voi ammentaa useammista lähteistä ainoastaan yhden sijaan. Näin ei ole pelkästään valtakunnan vaan myös kunnallisella tasolla. Luoville kunnille tunnusomaista on aktiivinen kulttuurielämä, ja urbaanit alueet vahvistavat parhaimmillaan asemaansa luovista ihmisistä kilpailtaessa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tervetulleena kulttuuripolitiikan aseman vahvistamista politiikkaohjelmalla, jossa ei ole mukana ainoastaan ministeriö, jonka nimessä on nyttemmin sana "kulttuuri", vaan kaikki yhteiskuntasektorit, myös muut ministeriöt. Kulttuurin tulee olla kaiken läpäisevää.

Kulttuurin luova voima pääsee oikeuksiinsa ainoastaan, jos kulttuuri voi olla johtotähtenä myös taloudellisessa toiminnassa, sosiaalisessa hyvinvoinnissa, huolenpidossa terveydestä, ympäristönsuojelussa ja kaikessa yhteiskuntasuunnittelussa. Onnellinen ihminen on terveempi kuin onneton ihminen, ja kulttuurinautinnot tuottavat merkittävästi onnea ja näin ollen myös hyvinvointia.

Då talar vi inte bara om den chans som 314 000 finländare nyligen utnyttjade för att få se den unika Picasso-utställningen på Ateneum. Det här är ett finländskt rekord i sig. Nej, vi talar också om rätten för barnen att redan i dagvård och skola mera än nu få stifta bekantskap med konst och kultur i alla dess former. Vi talar om Finlands framstående biblioteksväsende, som ger var och en möjlighet att gratis få läsa vad den vill, och som enligt redogörelsen ska förädlas vidare. Vi tänker på Rundradions centrala samhällsuppgift som bildare och underhållare och som kulturbärare. Vi tänker på folkdansföreningar och gammeldansföreställningar som håller humöret uppe bland våra åldringar och samtidigt ger motion som är viktig för hälsan. Vi talar om kulturen också som sysselsättare.

Niin sanotun eliittikulttuurin ja kansankulttuurin välinen raja ei ole kiveen hakattu vaan pikemminkin veteen piirretty viiva. Se, mikä on toiselle arkipäivää, on toiselle juhlaa. Musiikintuntijat voivat varmasti helposti selittää pelimannien viulumusiikin ja sinfoniaorkesterin viuluosuuksien eron, mutta eikö mestaripelimanni Konsta Jylhän Vaienneesta viulusta ole jo tullut osa meidän kansallista sävelaarteistoamme? Onko Kokkolan Öjan laiturilla esitettävä ooppera korkea- vai populaarikulttuuria, sopii kysyä. Eikö riitä, että se on kulttuuria?

Värderade talman! Förr var det på modet att fördöma att kulturen finansieras delvis med hjälp av intäkter från spel och dobbel. Visst ska kulturen finansieras genom statsbudgeten på samma sätt som annan livsviktig samhällsverksamhet såsom sjukvård och försvar. Men lågkonjunkturen har visat och lärt oss kulturfolk och politiker att tips- och penningautomatmedel har burit många kulturformer genom ekonomiskt sämre tider. I sådana tider avtar nämligen inte spelandet utan snarare tvärtom. I årets första tilläggsbudget fanns bevis på sådana här fördelar med alternativa finansieringsformer när medel ur penningautomatfonden kunde användas till att sysselsätta tusentals unga under sommaren inom kultur och idrott.

Arvoisa puhemies, värderade talman! I svenska riksdagsgruppen är vi glada över att minister Stefan Wallin sitter vid kulturpolitikens roder nu då undervisningsministeriets namn äntligen har ändrats för att motsvara verkligheten och då ministeriet med denna kulturpolitiska redogörelse lever upp till sitt nya namn. Samtidigt är vi stolta över att migrationsminister Astrid Thors blivit något av en symbol för kampen för mångfald, mångkultur, mot enfald och ensidighet.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esittämä kulttuurin tulevaisuusselonteko tuo esille monia laajoja ja kattavia ehdotuksia, mutta konkreettiset käytännön toimenpiteet ja ajoitus jäävät puuttumaan. Selonteossa siis edistetään, kehitetään, vahvistetaan ja varmistetaan, mutta mitä, miten ja milloin? Ilman tätä konkretiaa hyvät selonteon tavoitteet jäävät helposti haaveiden tasolle.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kansallisen identiteetin syventäminen, perinteiden säilyttäminen ja perusarvojen kunnioittaminen ovat suomalaisen kulttuurielämän avainkysymyksiä. Useat kansainväliset ja suomalaiset tutkimukset osoittavat, että taiteella ja kulttuuritoiminnalla on myönteisiä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin läpi koko elämän. Aktiivisen kulttuuriharrastuksen tiedetään parantavan elämänlaatua sekä edistävän terveyttä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Harrastuksissa syntyvät yhteiset verkostot parantavat elämänhallintaa ja ehkäisevät yksinäisyyttä. Onkin erittäin tärkeää, että kulttuurin ja taiteen terapeuttisia muotoja käytetään laajasti hyväksi muun muassa sairauksien hoitamisessa, kivunlievityksessä ja kuntoutuksessa.

Sukupolvien välillä kulttuurisen pääoman ja hiljaisen tiedon siirtyminen isovanhemmilta lapsenlapsille on erittäin tärkeää ja merkityksellistä molemmille osapuolille. Selonteko nostaakin esille ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kulttuurin avulla. Ryhmämme tukee erityisesti näitä tavoitteita.

Suomessa on kielellisiä ja alueellisia osa- ja vähemmistökulttuureja, joiden säilyminen tulee turvata. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa selonteossa asetettuja toimenpiteitä kielipolitiikkamme vahvistamiseksi. Kansallinen kielistrategia, jossa täsmennetään kansallisten virallisten kielten, alkuperäiskansan kielten, vanhojen ja uusien vähemmistökielten sekä vielä kasvavien kieliryhmien asema ja palvelutarpeet, on tervetullut. On kuitenkin tunnustettava, että eri kielten asema, kielenhuolto ja palveluiden saatavuuden turvaaminen ovat erityisesti taloudellisten resurssien kysymyksiä. Romanikielen ja eri saamen kielten tai viittomakielen opettamiseen tai vaikkapa televisio-ohjelmien tuottamiseen tarvitaan erityistä panostusta ja poliittista tahtoa suunnata voimavaroja. Huonona esimerkkinä resurssipuutteesta mahdollisesti toimivat vaikkapa saamenkieliset uutiset, jotka lähetetään ainoastaan tiistaisin keskiyöllä.

Arvoisa puhemies! Kulttuurin julkista rahoitusta tarvitaan eikä kulttuuripalveluja voida jättää pelkästään markkinatalouden varaan. Julkisen talouden tiukentuessa elinvoimaisen kulttuurin rahoitukselle tulee löytää kestäviä ratkaisuja. Selonteko linjaa julkisen sektorin rahoituksen rinnalle entistä vahvemman osuuden yksityistä ja kolmannen sektorin rahoitusta. Kansalaisyhteiskunnan roolia kulttuurin rahoittajana ja tuottajana tuleekin edelleen selventää ja vahvistaa. Ryhmänä vaadimme hallitukselta tarkempia selvityksiä sekä nykyisten rahoitusmallien kehittämiseksi että uusien mahdollisuuksien, luovien mahdollisuuksien, hyödyntämiseksi.

Arvoisa puhemies! Selonteon puutteena näemme alueellisen saatavuuden näkökulman puuttumisen. Se luettelee kyllä eri väestöryhmiä, joille kulttuurin saatavuus tulee turvata, mutta jättää mainitsematta eri alueilla asuvat suomalaiset. Selonteon tavoite joustavoittaa kulttuurin rahoitusta tuottaa väistämättä mielikuvan kulttuurin yhä suuremmasta projektoitumisesta ja mahdollisesti pätkätöiden varaan jäämisestä sekä vielä keskittymisestä Pääkaupunkiseudulle. Siksi rahoitus tuleekin järjestää kestävällä pohjalla. Kulttuuripalveluiden tulee olla kaikkien kansalaisten saatavilla.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää kulttuurin saatavuuden suhteen aluepoliittisia tavoitteita erittäin tärkeinä. Pääkaupunkiseudun kulttuurikeskittymä on vahva, mutta on tärkeää, että korkeatasoisesta kulttuurista voidaan nauttia kaikkialla Suomessa. Kulttuurin saatavuuden tasa-arvoon on pyrittävä myös alueellisesti. Kulttuurirahoitus on varmistettava budjetin, Veikkauksen ja raha-arpajaisten tuottojen sekä yksityisen sektorin avulla. Avustusten jakoperusteiden sekä toimeenpanojen tulee olla läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia.

Arvoisa puhemies! Perustettava Taike toteuttaa kristillisdemokraattien kulttuuripoliittisen ohjelman tavoitteita. Olemme omassa ohjelmassamme esittäneet myös alueellisten taidetoimikuntien roolien vahvistamista. Näemme tärkeänä, että Taikeen saadaan kristillistä arvopohjaa ymmärtäviä näkökulmia ja kristinuskon sanomaa ilmaiseva taide eri muodoissaan nähdään sitä kautta tasavertaisena avustustoiminnan kohteena.

Selonteon tavoitteet tuovat esille sen, miten alkutaipaleella olemme maahanmuuttajien suhteen myös kulttuurin saralla. Selonteko tyytyy suosittelemaan maahanmuuttajien yhdenvertaista kohtelua ja lisäämään tutkimusta sekä käsitteiden ja terminologian täsmentämistä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että kulttuuriseen monimuotoisuuteen kuuluu se, että maahanmuuttaja elää suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä hylkäämättä omaa kulttuuritaustaansa ja sen arvoja.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa taito- ja taideaineiden lisäämistä ja erityisesti liikunnan lisäämistä perusopetukseen yläluokille ja toisen asteen koulutukseen. Kannatamme myös valinnanvapauden lisäämistä taito- ja taideaineiden kesken. Liikunnan lisäämisen kautta voidaan vaikuttaa nuorten kuntoon ja terveyteen merkittävästi.

Moniarvoistuva yhteiskunta tarjoaa henkisen ilmaisuvapauden eri taidemuotojen kautta, mutta rajoittamattomana se johtaa ihmisarvoa loukkaaviinkin muotoihin. Ihmisen luovuus on tarkoitettu palvelemaan elämää suojelevia ja rikastuttavia toimintoja. Siksi kulttuuria ja taidetta ohjaamaan tarvitaan vastuullista vapautta, joka on keskeinen kristillinen perusarvo. Kulttuurimyönteisten päätösten tekeminen vaatii tänä päivänä päättäjiltä ja vastuunkantajilta erityistä rohkeutta. Hyvän kulttuuripolitiikan kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävät ja kauaskantoiset vaikutukset tulee voida nähdä, kokea ja mitata.

Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegat! Jo ajatuksellisesti kulttuurin tulevaisuuden määrittäminen, etukäteen pakottaminen ruotuun, tuntuu väkinäiseltä, mahdottomalta, jopa vastenmieliseltä, kulttuuri kun on sitä ja sen hengen viljelyä ja yhteistä kasvua, mistä olemme itsetuntomme, identiteettimme ja voimamme ammentaneet suomalaisina — tarkoitan nyt monipuolisesti, suomalaisina sinänsä, ed. Nordman oli oikeassa tässä.

Käsitteinä kulttuuri ja sivistys — käännöslainoja lähinnä ruotsista — ovatkin hyvin päällekkäisiä käsitteitä, joten Snellmania lainatakseni ja soveltaen toteaisin muistutukseksi tässä alussa tälle vallassa olevalle bisnesporukalle myös, että kulttuurissa ja sivistyksessä on Suomen voima. Tämä tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että Suomen voima oli jo 1800-luvulla hyvin globaalia ja universaalista. Suuret sivistysvaltiot huomasivat, että suomalainen kansanperinne olikin yllättävän maailmanlaajuisesti todellista — pieni valtio, hämmästyttävää — ja tästä juuri maahanmuuttajatkin siihen aikaan innostuivat tavattomasti.

Kyseinen hallituksen tekele on vastenmielinen siinäkin, että se on tehty ikään kuin jo sivistyneen suomalaisuuden vesittämiseksi, vähättelemiseksi ja lopulta jopa kielellis-mielellisen itsenäisyytemme häivyttämistarkoituksessa ikään kuin kyhätty ja väsätty. Toki yhdessä se on kielellisesti erinomainen, suomen kielen mestarillisuudessa, arvoisa ministeri, jopa niin, että se näyttää ajavan suomalaisuuden, luovuutemme ja itsenäisten persooniemme asiaa, mutta se ei kyllä tässä aidosti onnistu, jos on vähänkin psykologista koulutusta ja silmää.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että voidakseen nähdä tulevaisuuteen on tunnettava ja tunnustettava oma historiansa — tämä on muuten terapiassakin aina paikallaan, ja terapiassa me useasti sitten vapautamme juuri luovan tendenssin, luovat voimat ihmisessä, kun hyväksymme itsenäisyytemme semmoisena kuin todella olemme. Itsenäisellä suomalaisuudella on lyhyt historia. Ennen itsenäistymistämme nousimme kansakuntien joukkoon ja tietoisuuteen juuri kulttuurimme ja monipuolisen viisautemme ansiosta. Kansanrunoutemme ja kansanperinteemme osoittautuivat ainutlaatuiseksi maailmassa niin määrällisesti kuin laadullisestikin, nykypäivän tutkimusten mukaan jopa siinä määrin, että on lähes selvinnyt syykin, lainausmerkeissä, Itämeren itä- ja pohjoisrannan noitakielisten auringonpalvojien varhaiskeskiajalta alkaneeseen jatkuvaan vainoamiseen, jopa heimoveljiemme ja kielisukulaistemme sukupuuttoon tuhoamiseen, jonka siis 1200-luvulla aloittivat saksalaiset ristiretkiltä vapautuneet palkkasoturit ja jonka viimeistelivät kielisukulaistemme suhteen ennen kaikkea Pietari niin sanottu Suuri ja Stalin, niin sanottu Isoveli, Isä aurinkoinen.

Eurooppalaisittain kielemme luotiin myöhään. Asia, jota ei huomata, on se, että varsinaisesti 1800-luvulla kulttuurilliseksi ja sivistykselliseksi huippuosaamiskieleksi luotu suomi on viimeinen tämmöinen Euroopassa. Englantikin syntetisoitiin noin 1600-luvulla ja ranska aikaisemmin. Suomi on siis modernein sivistyskieli ja vielä, huomatkaa, vähän niin kuin Israel-tapauksessa juutalaisittain, kieli, jossa ajatellaan toisen kieliryhmän kautta toista kieliryhmää. Meillä on ainutlaatuinen luova mahdollisuus tässä — ja on ollut, kyllähän monet meistä sen ovat tajunneetkin.

Arvoisa puhemies! Nousimme kansakuntien joukkoon harvinaisella tavalla löytämällä valtavan ja ainutlaatuisen maailmanhistoriaan liittyvän oman kansanperinteemme sekä sopeutumalla korkeakulttuurilliseen ja yliopistolliseen kasvatukseen modernisoimalla kielemme. Meitä seurasivat lähinnä Kalevala-brändimme innostamina sitten monet muutkin pienet kansakunnat, täten itsetuntonsa ja myös itsenäisyytensä saavuttaen.

Kun tässä hallituksen tekeleessä puhutaan kielistä, ei sanallakaan viitata suomen kielen tulevaisuuteen kulttuurillisena voimatekijänä. Suomea opettelivat taannoin Euroopan johtavat kulttuuritahot, niin Grimmin veljekset kuin Tolkienitkin, oletuksella, että kansankulttuurimme kielen kauneuden lisäksi sisälsi avaimet eurooppalaiseen globaaliin kulttuurin myyttiseen ytimeen. Siinä mielessäkin on ihmeellistä, että esimerkiksi karjalan kielestä tässä ei puhuta mitään, sorretuista vähemmistökielistämme rajan takana. Kaikki me tiedämme, että Suomi on niin sivistynyt, että meillä on saamemme, erilaiset kolme neljä saamea, ja myös ruotsinkielinen vähemmistö, joka on osallistunut näihin talkoisiin. Mutta me emme puolusta rohkeasti ainutkertaisuuttamme, voisiko sanoa, terveellä voimalla, voimavaroilla, sillä, että olemme erilaisia, mikä on nykyään kuulemma, jopa hallituksen mielestä, tärkein asia. Me olemme erilaisia Euroopassa, ja meillä on sen takia oikeus ja voima puolustaa sitä erilaisuutta. Se on jopa ihme, että me olemme säilyneet tässä Saksan ja Neuvostoliiton raossa, siinä mielessä ei ainakaan tarvitse siis ruotsinkielisiä ja ruotsalaisia syyttää, päinvastoin jopa ylistää.

Tätä perinnettä laajensi jo edesmenneen itämerensuomalaisuuden esimerkillinen sanansaattaja ja maailmalla laajasti arvostettu, presidenttinäkin kunnostautunut Lennart Meri. Toki hänen syvällinen kulttuuritutkimuksensa, tutkimuksensa itämerensuomalaisesta kulttuurivaikutuksesta, on lähinnä ruotsalaisten tutkijoiden taholta pyritty tekemään naurunalaiseksi, kuten muutkin suomalaiset kulttuurihistorian tutkimukset, jos ne ovat kajonneet valtapoliittisiin kulttuurikäsityksiin, kuten esimerkiksi Matti Klingen teos, nyt jo englanninkielisenäkin saatava, Muinaisuutemme merivallat. Onneksi Klinge on jatkamassa tätä tutkimusuraansa Itämeren kulttuurista ja historiasta — kun hänet tapasin viimeksi juhlilla, hän sanoi, että jatko-osakin alkaa olla valmis.

Arvoisa puhemies! Juuri tässä kiteytyy Suomen kulttuurillisen tulevaisuuden ydin. Meidän on muuttuvassa maailmassa uskaltauduttava oman perinteemme ja kielemme kautta tuomaan maailmalle nähtäväksi maailmankatsomuksellinen erilaisuutemme. Suomenruotsalaistenkin luulisi oman itsetunnollisen heikkoutensa tähden osallistuvan tähän rakennustyöhön ja näihin talkoisiin elävän perinteen kautta, sillä eikö ole harvinaisen pateettista jatkuvasti elää kiittämättömänä ainutlaatuiset edut ja vähemmistöoikeudet saatuaan koko maailmallisissa puitteissa todellisen korkeakulttuurin sielun ja hengen maisemassa Suomessa? Heidän ei tulisi enää elää maataan hyväksi käyttäen yhä pahemmin ja sen kansalaisia sivistymättömiksi, epäglobaaleiksi ja rasisteiksi yleisesti maailman silmissä leimaillen, puhumattakaan, että maahamme eri tavoin päätyneille tulijoille annettaisiin oikeaa tietoa sen omaperäisestä kielestä. On jotenkin kuvaavaa hallituksemme suomalaisuuden halveksunnalle, ainakin piilohalveksunnalle, että sekä eurooppaministerinä että kulttuuriministerinä on nykyään nimenomaan ruotsinkielinen — kaikella kunnioituksella ministeriä kohtaan, koska tässä on kaunista kieltä.

Arvoisa puhemies! Kielestä puheen ollen: Irlannin suurlähettiläs toi esiin mielenkiintoisen tosiasian vierailtuamme ed. Akaan-Penttilän ja muutaman muun kanssa Irlannin lähetystössä viime viikolla. Englanninkielisten on hyvin vaikea saada päivitettyä ja ajanmukaista tietoa Suomen tapahtumista esimerkiksi poliittisesti. Toki netistä ja tv:stä voi esimerkiksi BBC:n kautta seurata englanninkielisiä uutisia, joissa tuskin Suomea mainitaan. Hallituksen touhuiluista ja päätöksistä saa lähettilästasollakin referaatteja englanniksi vasta monia päiviä ja viikkoja ajallisesti jäljessä.

Tässä yhteydessä — vielä jos maltetaan hetki — mainitsin suurlähettiläälle esimerkiksi Beatles-paitani, mutta tärkeämpi asia tuli siinä esiin, kun suurlähettiläs moitteineen kiteytti sen, mitä Suomessa kauniista kannanotoista huolimatta todella tehdään: Meillä kokeiltiin jokin aika sitten englanninkielisiä uutisia aamuteeveen yhteydessä. Suomessa asuvien ja olevien, aina vain useampien, ulkolaistenkin kannalta se oli erinomainen yritys tuoda päivitettynä esiin suomalaista kulttuuria, päätöksentekoa ja elämänlaatua. Tä-mä maailmalle meistä omassa maassamme tiedottaminen kuitenkin lopetettiin, ja nyt tämän vuoden alusta meillä on kokonainen ruotsinkielinen aamuteevee, joka maksaa maltaita, budjetti on juuri se, mikä Yleltä rahaa puuttuu, eli täysin ylimitoitettu 50 miljoonaa euroa. Herranjumala, meidän piti brändätä itseämme ja olla yhteydessä maailmaan, ja kuitenkin hallitussopimuksen mukaan toteutettiin tämmöinen välistäveto, josta tiedotusvälineetkään eivät uskalla edes puhua. Juuri tästä on kyse tässä poliittisessa kulttuurissa ja tässä tulevaisuustekeleessäkin. Se on kuin nykyhallitusohjelma kyynisyydessään, jyräävyydessään ja reagoimattomuudessaan maailman suhdanteisiin. Sokeasti toteutetaan poliittisia kytkykauppoja upeiden suomenkielisten fraasien ja kapulakielisyyden savuverhon takaa — ja kaikki tämä suomalaisen kulttuurin kustannuksella.

Vielä sen verran, arvoisa puhemies, että lopettaisin siihen, että perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että hallituksen kulttuuripanoksissa otetaan huomioon kaikkien suomalaisten oikeus kulttuurielämyksiin ja kaikkien mahdollisuus osallistua myös taiteen harrastamiseen. Tähän päästään alueellisesti tasa-arvoisella ja myös haja-asutusalueet huomioon ottavalla tavalla siten, että rahaa ohjataan riittävästi myös pienemmille kulttuuriyksiköille, kuten vaikkapa harrastajateattereille. Pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien kulttuuri-instituutioiden tukemiselta tulee jäädä voimavaroja ja tulee siirtää niitä myös pienemmille sekä kulttuuritekoon osallistuville toimijoille. Tukitoimenpiteiden avulla kulttuuritarjonta ja -palvelut on säilytettävä myös pienemmillä paikkakunnilla.

Jos vielä saan (Puhemies: Aika!) puheenjohtajamme Timo Soinin Maisterisjätkää siteerata tähän näin loppuun: "Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän - - traditioissaan." Yhteiset perinteet ovat onnen ja elämän ydin. (Ed. Laukkanen: Se oli Kim Il Sungia!)

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Puhemies! Kiitoksia kollegoille erittäin rakentavista ja hyvistä puheenvuoroista! On ilo todeta, että perusasioista ollaan itse asiassa tismalleen samaa mieltä, nimittäin kulttuurin merkityksestä, kulttuurin yhteiskuntapoliittisen merkityksen kasvusta ja myöskin siitä, että kulttuurin moninaisuus on eräs tulevaisuuden painopistealueista, kun puhutaan ei pelkästään kulttuuripoli-tiikasta, vaan myöskin siitä, mitä tapahtuu perinteisen kulttuuri-käsitteen ulkopuolella, nimittäin kulttuurin kaupallisesta potentiaalista, mutta myöskin itse asiassa siitä, että kaikella, mitä kulttuurin puitteissa ja piirissä tapahtuu, mitä tuotetaan, ei voi olla kaupallisia tarkoituksia, vaan kulttuurin tärkein itseisarvo on luonnollisesti sen olemassaolo, ja sillä ei välttämättä olekaan hintalappua. Mutta enenevässä määrin sillä voi myös olla hintalappu, koska pitää olla mahdollista myöskin saada elantonsa kulttuurista, tehdä liiketoimintaa kulttuurin parissa, perustaa yhtiöitä, yksityisyrittäjyyttä kulttuurin piirissä ja sitä kautta saada sen kaltaistakin aineellista lisäarvoa koko yhteiskunnan käyttöön, mutta myöskin oman elantonsa saamiseksi.

Tässä on katsottu myöskin hieman taaksepäin puheenvuoroissa ja muutamissa puheenvuoroissa viitattu tämmöisiin läheltä piti -tilanteisiin kuluneen vaalikauden aikana sekä veikkausvoittovarojen käyttöperiaatteiden osalta että myöskin tekijänoikeusasioitten mahdollisen siirtämisen ja työsuhdeolettaman mukaan ottamisen osalta tekijänoikeuslakiin. Näistä operaatioista ei ole tullut mitään, ja tässä on kiitetty, varsinkin vasemmiston puheenvuoroissa, kansalaisjärjestöjä ja taiteen kenttää näitten päätöksien tekemisestä. Kyllä minä arvostaisin taiteen kenttää jatkossakin, mutta haluan samalla myöskin todeta, että kyllä tähän tarvittiin jonkin verran myöskin poliittisia johtopäätöksiä, ja taisin ehkä silminnäkijänäkin olla paikalla silloin, kun johtopäätöksiä vedettiin, vähintäänkin silminnäkijänä, joten ehkä kuitenkin korostaisin myöskin näitten asioitten poliittista merkitystä. Se osoittaa myöskin nimenomaan sitä, että kulttuurialojen, veikkausvoittovarojen, tekijänoikeuksien, luovan talouden ja luovan työn yhteiskunnallinen ja poliittinen merkitys on tunnustettu, koska nimenomaan poliittisin päätöksin päästiin järkeviin ratkaisuihin kaikissa mainituissa kolmessa tapauksessa.

Tässä on myöskin puhuttu tulevaisuuden skenaarioista, esimerkiksi kulttuuripalveluitten ulkoistamisen ja toisaalta ikään kuin julkisen talouden ja julkisen rahoituksen piirissä pysymisen tienhaarasta. Itse katsoisin edelleenkin, että peruskulttuurin tuottaminen tai peruskulttuurin rahoittaminen on edelleenkin julkisen sektorin harteilla lepäävä, oleva asia. Se lähtee tietysti myöskin siitä, että huolehditaan jatkossakin sillä tavalla veikkausvoittovaroista elikkä kulttuurin perusrahoittajasta, kun puhutaan valtion kulttuuribudjetista, että kunnioitetaan eduskunnan säätämän jakosuhdelain ei pelkästään henkeä vaan myöskin kirjainta, niin että veikkausvoittovaroja ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin mihin ne on tarkoitettu ja varmaan myöskin pelattu, ja käytetään myöskin veikkausvoittovaroja sillä tavalla, ettei missään esimerkiksi Euroopan unionin piirissä synny epäilystäkään siitä, että joku Suomessa vetää välistä, että käytetään veikkausvoittovaroja budjetin yleiskatteeksi tai muihin tarkoituksiin, joita esimerkiksi jakosuhdelaki ei tunnusta.

Ed. Pertti Virtanen kiinnitti huomiota muun muassa kieliasiaan ja monella eri tavalla. Kehottaisin kuitenkin lukemaan selontekoa ja niitä toimenpide-ehdotuksia, joissa luetellaan niitä kieliä, joita pitää vaalia. Siinä on esimerkiksi myöskin kolttasaame mainittu nimeltä, ja oikeastaan koko litania on siinä esillä, niin kuin pitää ollakin.

Aivan viimeksi: kun ed. Virtanen myöskin mainitsi ohimennen tämän ruotsinkielisen aamuteeveen Min morgonin, niin tähän asiaan kuuluu tietysti se tosiasia, että sitä ohjelmaa rahoitetaan hyvinkin merkittävällä tavalla yksityisin varoin, nimittäin ruotsinkielisten säätiöiden rahoilla.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajakollegojen puheenvuorot olivat myönteisiä ja rakentavia. Ed. Minna Sirnön puheen aikana tuli kyllä vähän sellainen kuva, että hän ei ole siellä keskustan tupaillassa ihan viime aikoina käynyt ja myöskin ne kulttuurijärjestöt, joita hän on tavannut, ovat olleet kyllä kovin vastahakoisia. Meidän tupailloissa on päättäjiä, naisia ja miehiä, ja siellä on sitten kyllä niitä omaehtoisen kulttuurin esittäjiä, mutta siellä on aika paljon ammattilaisia. Kollegat Alatalo, Autio ovat monesti nähtyjä, ja he myös ovat vieneet tämän kulttuuriväen asiaa hyvin pitkälle eteenpäin täällä eduskunnassa. (Ed. Sirnö: Paljonko maksoi?)

Toisaalta kulttuurijärjestöjen osalta nyt kahden viime vuoden aikana on tullut poikkeuksellisen myönteistä palautetta aina, kun on tavattu; me olemme lupaukset pitäneet. Se palaute on ollut semmoista, että on mennyt sillä tavalla kuin on luvattu.

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän työ on nyt loppusuoralla, (Puhemies: Aika!) ja työryhmässä olen kyllä määrätietoisesti ollut ajamassa sitä, että taito- ja taideaineita saadaan lisää ja saadaan se motivaatio koululaisilla paremmaksi. Se voi olla paras päivä aina silloin, kun näitä taitoaineita siellä viikolla on.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuuritoimintaympäristökin teknologistuu, ja kuten ryhmäpuheenvuorossa totesin, niin uusia uhkia ja haasteita on tulossa. Yksi niistä on internetpiratismi eli verkkopiratismi, joka on valtava ongelma koko yksityiselle kulttuurialalle. Se vahingoittaa lähinnä tällä hetkellä ja ensin musiikki- ja elokuva-alaa, mutta kun e-kirjat ja tv-vastaanottimien internetyhteydet yleistyvät, se tulee vahingoittamaan myös kirja- ja lehtikustantajia ja tv-alaa. Tässä selonteossa pitäisi turvata nyt sellaiset markkinaolosuhteet, joissa ei joudu kilpailemaan laittoman ilmaistarjonnan kanssa. Kysyisinkin: Miten opetusministeriö aikoo tätä laitonta verkkolevitystä torjua ja millä aikataululla, että oltaisiin mahdollisimman nopeasti liikenteessä?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Siitä minä ministeri Wallinille annankin tunnustusta, että niitä poliittisia johtopäätöksiä veikkausvoittovaroista lopulta tehtiin. Tehän olittekin tällä kannalla. Mutta se poliittinen johtopäätös tehtiin siinäkin vaiheessa, kun hallitus esitti tällaista aika pöyristyttävää esitystä, ja siinä mielessä tietenkin kyllä on aivan kriittisen tärkeää, että eri kulttuuri- ja liikunta-alan järjestöt osoittivat aktiivisuuttaan ja painostusta, kuten myös poliittinen oppositio, koska silloinhan vasta hallitus perääntyi tästä vakavasta virheestään.

Mutta, puhemies, en malta nyt olla vielä nostamatta Yleisradiota tässä vaiheessa keskusteluun, sillä kun puhumme kulttuurista ja puhumme Yleisradiosta, se on meidän yhteiskuntamme erittäin merkittävä kulttuurilaitos, jolla on paitsi itseisarvo myös erittäin tärkeä merkitys esimerkiksi suomalaiselle elokuvalle, sen tukemiselle, ja monelle kaupalliselle itsenäiselle tuotantoyhtiölle. Jos nyt tätä rahoitusta ajetaan alas ja supistetaan suppea Yle, mikä karhunpalvelus se on koko kulttuurielämälle? Ja haluaisin vielä tietää — ministeri Lindén kävi salissa, mutta ei ole valitettavasti nyt täällä paikalla (Puhemies: Aika!) — miten ulkopuolinen valvontaelin, jossa joku muu katsoo, mitä Yle saa tehdä, edistäisi suomalaista kulttuuria.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskallan väittää edelleenkin, että ministeri Wallin olisi täysin yksin hallituksessa, ellei sitä ulkopuolista painetta tiettyjen asioiden hoitamiseen olisi tullut talon ulkopuolelta juuri kansalaisjärjestöjen ja kulttuurialan järjestöjen kautta. Väitän myös, että meillä olisi tekijänoikeuslainsäädäntö aivan toisennäköinen tällä hetkellä. Tekijöiden oikeudet olisivat huomattavasti huonommalla tolalla, jos eivät juuri kulttuurijärjestöt ja kansalaisjärjestöt olisi laittaneet näkyvästi hanttiin tämän kauden aikana.

Itseäni hämmentää selonteossa yksi seikka, nimittäin se, että kansalaisten osallisuus on lähes kokonaan ohitettu tässä prosessissa. Jos vertaa Ruotsiin, niin Ruotsissa ensinnäkin laadittiin 900-sivuinen selonteko. Sen laatimisessa taiteen ammattilaiset olivat mukana, ja siitä käytiin erittäin laaja kansalaiskeskustelu, ennen kuin se hyväksyttiin. Lisäksi selontekoa Ruotsissa seurasi myös aivan konkreettiset päätökset sekä toimenpiteistä että niitten rahoituksesta. Miksi Vanhasen hallitus valitsi toisen tien? Miksi Vanhasen hallitus ohitti sekä ammattilaisten (Puhemies: Aika!) että kansalaisten osallisuuden ja toisaalta kieltäytyy määrittämästä hintalappua tälle selonteollensa?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että meillä on aivan erinomainen kulttuuriministeri, joka kyllä ansaitsee eduskunnalta kaiken kiitoksen siitä, miten pontevasti hän on pitänyt kulttuurin ja taiteen puolta tällä hallituskaudella. Tämän hallituksen aikana on muun muassa moninkertaistettu taiteen määrärahat ja on toteutettu se, että on parannettu taiteen- ja tieteentekijöiden työttömyysturvaa, on saatu aikaan apurahansaajien sosiaaliturva, jota me luovan työn tekijät ehdimme ajaa kymmeniä vuosia. Tämä hallitus sai sen aikaan. On parannettu elokuvan tukea jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta kuten tämä selonteko kertoo, niin taidetta ja kulttuuria tehdään nykypäivänä hyvin voimakkaan ulkoisen tai kaupallisen paineen alla, ja se tuli ilmi monissa näistä puheenvuoroista, samoin kuin siinä torjuntavoitossa, joka tällä hallituskaudella todellakin saatiin, kun torjuttiin tämä työsuhdeolettama, johon ministeri Wallin viittasi.

Kysyisin ministeri Wallinilta asiasta, joka minua tässä selonteossa kovasti huolettaa ja johon viittasin ryhmäpuheessamme. (Puhemies: Aika!) Tässä selonteossa todetaan, että luovan talouden edistämiseksi kulttuuripalveluja voidaan tulevaisuudessa yhä enemmän ulkoistaa ja julkinen tuki kohdentaa liiketaloudellisin perustein ylläpidettyyn toimintaan. Itse pohdin kovasti sitä, (Puhemies: Aika!) miksi ulkoistaminen on välttämätöntä, mitä sillä tavoitellaan, ja tarkoittaako tämä sitä, että julkista tukea ikään kuin olisi tarpeen jatkossa kaventaa.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesin puheenvuorossani, että ruotsinkieliset suomalaiset eivät tunne tarpeeksi, erityisen hyvin suomalaista kansallista kulttuuria ja vastaavasti suomenkieliset eivät tunne suomenruotsalaisten rikasta kulttuuria ja sitä, mitä siitä on löydettävissä. Minä haluaisin mielelläni kuulla ministerin käsitystä ja kommenttia siitä, mitä on tehtävissä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kulttuurin tulevaisuusselonteko nostaa kyllä hyvin esille kulttuurin oikeudet, että ne ovat keskeisiä kansojen identi-teetin, yhtenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja omanarvontunnon kannalta. Vielä viitataan YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, jossa todella säädetään, että jokaisella on oikeudet osallistua kulttuurielämään ja on valtion velvollisuus edistää oikeuden toteutumista. Pohja on tämä. Tämän vuoksi pidän erittäin haastavana, että tämä pohja toteutuisi, että kaikille turvataan nämä oikeudet.

Sen vuoksi pidämme tärkeänä, että tästä rahoituksesta ja siitä, miten se käytännössä saadaan toteutumaan, tulisi jatkossa saada selvitys. Pidän myös hyvänä, että täällä toimenpide-ehdotuksissa mainitaan selvästi, että vahvistetaan taidekasvatusta varhaiskasvatuksessa, (Puhemies: Aika!) neuvoloissa ja päiväkodeissa, mutta siinäkin on juuri näitten rahoitusten turvaaminen.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Wallinin kanssa monissa asioissa samoilla linjoilla. Olin aikoinaan itse ensimmäinen populaarikulttuurin läänintaiteilija kaksi kautta Vaasan läänissä, ja olemme tosiaan varmasti hyvinkin pitkälle samoilla linjoilla. Sanon, että tämä on hyvin kirjoitettu teos, ja kannatan monia asioita, kunpahan vaan toteutuisi.

Mutta tämä kielikysymys. Olen itse ollut näitten kaikennäköisten inarinsaamelaisten, vuoristo-, tunturikolttien kanssa, ja sitten mennään kokonaan toiselle puolelle, Venäjän puolelle. Valitettavasti vaan on niin, että nyt kun on ruotsinkielinen Ylen kautta tuleva aamuteevee, niin eivät nämä pienet vähemmistöt Suomessa vertaa itseään suomalaisiin vaan suomenruotsalaisten etuoikeuksiin. He kokevat aina itsensä sorretuiksi justiin ruotsin kielen takia, kun yksi porukka on saanut kauheat etuoikeudet, mutta muut ovat tavallaan niin kuin sorretussa asemassa. Juuri sen takia he kokevat sortoa, vaikka tilannetta on parannettu paljon, että tavallaan — suomenruotsalaiset otan mielelläni tähän mukaan — Rkp puolueena ei lopeta (Puhemies: Aika!) tätä jatkuvaa kielipoliittista peliään tässä, ja sen takia meillä on koko ajan väärä käsitys ulkomaalaisillakin.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomalaiset tunnetaan maailmalla ihmisten kautta. Meillä on mahtavia taiteilijoita laidasta laitaan, tieteentekijöitä, musiikintekijöitä, ruumiinkulttuurin harrastajia ja osaajia, hyvällä menestyksellä. Haluaisinkin kysyä tässä vaiheessa kulttuuriministeriltä: Minkälaisella tasolla pidätte tällä hetkellä meidän osaamistamme kulttuuriyrittäjänä yrittäjyyden kautta? Tarvitaan varmasti paljon panostuksia, mutta mihin nimenomaan? Myöskin kysyisin rahoituksen tasosta kulttuurin viennissä: Millaisiin summiin mahdollisesti ensi vaalikaudella kulttuuriviennin tulisi päätyä?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalaa kiittäisin siitä, että mainitsitte kulttuurin positiivisen vaikutuksen ihmisen terveyteen.

Ed. Sirnölle sanoisin, ettei suomalainen kirjastolaitos ole mitenkään rapautunut. (Ed. Sirnön välihuuto)

Ministeri Wallinilta kysyisin tästä meidän niin rakkaasta tv- ja radiotoiminnastamme eli Ylestä. Kun nyt tämä Yle-laki meni puihin, niin millä lailla hallitus nyt takaa sen, että Ylen rahoitus säilyy, kun voi olla, että ihmiset eivät maksa tätä tv-maksua enää, kun me emme saaneet tätä mediamaksua? Miten Ylelle käy? Siellä on yli 3 000 ihmistä sentään töissä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tämä hallituksen selonteko kulttuurin tulevaisuudesta sisältää paljon hyvää ja kaunista, ja ihan hyvä, että se on kirjattu kansiin. Mutta sitten kun törmätään tähän käytännön tason elämään, niin se onkin jo ihan muuta.

Otan pari esimerkkiä ministeri Wallinillekin tutusta Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungista eli Turusta. Siellä esimerkiksi taiteilijoiden työtiloja vähennetään koko ajan, ja kun ministeriöltä tulee siihen avustusta, niin niitä rahoja ei kuitenkaan sitten käytetä taiteilijoiden työtiloihin. Millä tavalla tämä käy yksiin sitten taiteen edistämisen kanssa, kun näitä työtiloja ja harjoittelutiloja ei ole?

Toinen esimerkki on tältä päivältä. Luin ällistyksekseni, että Turun ammattikorkeakoulun rehtori kertoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö on vaatinut, että Turun taideakatemia lopettaa sirkuksen ja nukketeatterin koulutusohjelmat. Eli kauniita sanoja selonteossa, (Puhemies: Aika!) mutta sitten käytäntö onkin ihan muuta.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin painokone synnytti uutta kulttuuria, myös it-tekniikan ympärille on syntynyt aivan uusia ilmaisumuotoja. Digitaalinen kulttuuri kuitenkin käytännössä sivuutetaan tässä selonteossa. Kansallisen digitaalisen kirjastonkin tavoitteena on lähinnä säilyttää vanhaa kulttuuriperintöä. Samaan aikaan suomalaisen digitaalisen kansantaiteen ensimmäinen aalto, niin sanottu demoskene, katoaa vanhojen levykkeiden mukana roskalavoille. Kansalliskirjastokin sai vasta vuonna 2006 luvan — siis luvan — kerätä suomalaista internetkulttuuria. Sitä vanhempaa aineistoa on edelleen arkistonauhoilla, mutta tekijänoikeudet estävät sen ottamisen Kansalliskirjaston kokoelmiin. Pian noita nauhoja ei enää pystytä lukemaan, ja suomalaisen nettikulttuurin ensimmäiset 15 vuotta katoavat kansakunnan muistista. Kysynkin: Sivuuttaako Suomen kulttuuripolitiikka digitaalisen kulttuurin myös jatkossa?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensin kiitokset hallitukselle ja kulttuuriministerille erittäin hyvästä selonteosta! Olen todella iloinen, että myös ruokakulttuuri on mainittu selonteossa ja nimenomaan tämän Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman kautta. Tämä on erittäin positiivista. Minusta Suomessa ruokakulttuuri pitäisi vähitellen oppia näkemään yhtä tärkeänä kulttuurin osa-alueena kuin taide ja musiikkikin. Nyt me olemme kuulleet vähän huhuja tuntijakotyöryhmästä, että he ehkä haluavat niputtaa liikunnan, terveystiedon ja kotitalouden samaan kokonaisuuteen. Siinä minä näen vaaran, että ruokakulttuuri tavallaan häipyy siellä ja tulee vaan niin kuin yksi ruumiillinen väline oikeastaan. Nyt haluan kysyä: Millä tavalla opetus- ja kulttuuriministeriö voi vahvistaa tätä?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Monesti ajatellaan niin, että kulttuuri on pitkälti talkootyötä, mutta haluan muistuttaa, että se on tuonut myös pieniin maakuntiin paljon työtä, ja otan esimerkiksi Markku Pölösen elokuvakylän Pohjois-Karjalassa. Se on todella työllistänyt paljon ja on hyvä esimerkki siitä, että myös kulttuuriyrittäjyyttä tarvitaan ja se pärjää yhteiskunnassa. Talkootyö on kieltämättä hyvin merkittävässä roolissa, ja hyvin monet kesätapahtumat, muun muassa Ilosaarirock, perustuvat pelkästään talkootyön varaan, ja tämäntapaista kulttuurityötä tarvitaan jatkossakin. On tärkeätä se, että myös pienissä kunnissa kulttuuria on tarjolla, ja se on tässä selonteossa otettu huomioon, se on sikäli erinomaisen hyvä asia.

Täällä on tämä kieliasia nostettu esille, ja karjalan kielen osalta on päästy eteenpäin sikäli, että Itä-Suomen yliopistossa karjalan kielen osalle on professuuri saatu perustettua, mutta toivoisin tietysti, että karjalan kielen asema entisestään vahvistuisi. Ehkä me saamme sitten jossakin vaiheessa eduskuntaan Karjalan kansanpuolueen ryhmänkin, kun täällä on myös sitten ruotsinkielisillä oma poliittinen ryhmittymä.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi puheenvuorossaan, että kulttuurin painoarvo on nousussa. Puheissa kyllä, mutta teoissa mielestäni on vielä parantamisen varaa, siitä esimerkkinä esimerkiksi pikkuhiljaa tapahtunut taito- ja taideaineiden ja liikunnan tuntimäärien vähentäminen, kulttuuripalvelujen siirtäminen yhä enemmän yksityisen ja kolmannen sektorin järjestettäväksi ja rahoitettavaksi, kunnissa talouden ollessa tiukalla säästäminen ensimmäisenä kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Ja kertoohan tästä kulttuurin arvostuksesta jotain sekin, että täällä on näin vähän edustajia paikalla verrattuna muihin selontekoihin, mitä täällä on käsitelty tässä lähiaikoina.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Parempi varmaan kommentoida tähän väliin. Tuli niin paljon hyviä kysymyksiä ja tulee varmaan lisää.

Ed. Vahasalo kysyi nettipiratismista. Tässä on ollut parin vuoden aikana päällä nyt aika kova niin sanottu tekemisen meininki. Nimittäin käytiin syksyllä 2008 Ylen entisen toimitusjohtaja Arne Wessbergin johdolla niin sanotut toimialaneuvottelut, joissa päädyttiin esitykseen, jota nyt ollaan toteuttamassa ministeriössä ja itse asiassa ministeriöissä, koska tähän tarvitaan myöskin muitten ministeriöitten osallistumista. Tähän kuuluu kaksi osiota: Ensinnäkin on asennemuutoskampanja, joka parhaillaan näkyy myöskin televisioruuduissa, jossa yritetään muuttaa ihmisten, varsinkin nuorten, käyttäytymistä, saada heidät tiedostamaan, että laiton lataaminen on tosiaankin laitonta, vaikka kaverikin sitä tekee. Toinen osio taas liittyy sitten ihan lainsäädäntöön. Pohditaan parhaillaan mahdollisuuksia muuttaa lainsäädäntöä sillä tavalla, että varoitusviestien lähettäminen mahdollistuisi sellaisen koneen käyttäjälle tai sellaiseen koneeseen, jolla ladataan laittomasti tavaraa alas, ja tämä hanke on parhaillaan valmistelussa, ja se tulee hallituksen tekijänoikeusministerityöryhmän käsittelyyn varmaan tässä aika lähiaikoina.

Ed. Sirnö kysyi, miksi kenttää ei kuultu tässä valmistelussa. (Ed. Sirnö: Tai kansalaisia!) Itse asiassa tässä käytiin hyvinkin laajaa keskustelua kansalaisjärjestöjen kanssa. Järjestettiin tietysti kuulemistilaisuuksia, myöskin palautekeskustelukierroksia. Tässä on kyllä kuultu kenttää erittäin aktiivisesti. Ja tämä vertaus Ruotsin Tid för kultur -selontekoon on tietysti tavallaan paikallaan, mutta täytyy muistaa, että Ruotsin vastaava selonteko oli käytännössä nykyisen hallituksen tilinpäätös 35 vuoden aikana harrastetusta demarivetoisesta kulttuuripolitiikasta. Siihen liittyy erittäin paljon poliittista intohimoa, ja tähän varmaan meni myöskin 900 sivua paperia ennen kuin saatiin sanoma selväksi. Se itse selonteko sitten, mikä eduskunnalle annettiin Ruotsissa, oli huomattavasti ohuempi. Tämä taustaselvitys oli tämä mainittu pumaska.

Ed. Alanko-Kahiluoto kysyi tästä ulkoistamisesta, julkisen tuen roolista ja siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Kuten totesin tuossa äsken, lähden kyllä siitä, että kulttuurin perusrahoitus, sen rahoituksen selkäranka, on edelleenkin siellä julkisella puolella. Mutta on mahdollista, jopa toivottavaa, että myöskin esimerkiksi yksityinen sektori osallistuisi enemmän vaikkapa lahjoituksien tai muitten kanavien kautta kulttuurin rahoitukseen, koska tämä on myöskin osoitus siitä, että kulttuurilla on merkitystä. Sillä on myöskin ehkä imagollista merkitystä vaikkapa yksityisen sektorin näkökulmasta, jonka näkökulmasta myöskin osallistuminen rahoitukseen on suotavaa ja varmaan myöskin tulee kuulumaan tulevaisuuden trendeihin. Tätä tietysti voi edesauttaa myöskin vaikkapa kulttuuritarkoituksiin tarkoitettujen rahojen vaikkapa verovapaudella tiettyyn määrään asti. Tästähän on myöskin puhuttu aina silloin tällöin.

Ed. Nordman kysyi sitä, millä tavalla suomalaiset ja ruotsalaiset oppisivat tuntemaan toisiaan vieläkin paremmin ja tuntemaan toisensa. Tähän varmaan kannattaa jatkossakin pureutua nimenomaan varhaisessa vaiheessa esimerkiksi Pohjola-Nordenin puitteissa harjoitetun oppilasvaihtojärjestelmän kautta, jossa siis suomalaiset — puhutaan nyt siis Suomesta — ja suomenruotsalaiset oppilaat viettävät vähän aikaa toistensa kouluissa ja saavat tällä tavalla tällaista kenttäkosketusta.

Toinen sitten, ehkä hieman laajempi perspektiivi koskee esimerkiksi Nordjobb-järjestelmää, jossa nuoret kesätöiden merkeissä tutustuvat toisiin Pohjoismaihin, viettävät kesän tai pari ja saavat tällä tavalla myöskin kosketuspintaa vaikkapa ruotsalaisten tai norjalaisten kanssa.

Ed. Vehkaperä kysyi kulttuuriyrittäjyydestä ja myöskin kulttuuriviennistä. Tähän sisältyy erittäin paljon käyttämätöntä potentiaalia. Puhutaan siis edelleen siitä, että kulttuurin perustehtävä ei ole tuottaa rahallista lisäarvoa, vaan sen suurin itseisarvo on olla olemassa, mutta toisaalta kulttuurilla on myöskin kaupallista potentiaalia, käyttämätöntä sellaista. Kulttuurivientihanke ja -vientipolitiikka on eräs osoitus tästä, vaikkapa kulttuurin kärkihanketukien muodossa tai ihan kehittämishankkeiden muodossa on osoitettu enemmän rahaa tälle sektorille. Povaan ja toivon, että tämä rahoituksen taso tulee nousemaan, koska tämän ikään kuin välittäjäportaan tukeminen, tuotteistaminen, kulttuurituotteiden paketointi sellaiseen kuntoon ja malliin, että ne ovat vientikelpoisia paremmalla tavalla kuin tähän saakka, on erittäin suuri mahdollisuus kulttuuripolitiikan saralla.

Ed. Asko-Seljavaara esitti 2 miljardin euron kysymyksen Ylen rahoituksesta. Tämä on tietysti hyvä kysymys, miten tämän rahoituksen käy. Toivoisin itse henkilökohtaisesti, että voitaisiin palata tähän mediamaksukonseptiin (Ed. Asko-Seljavaara: Samoin me!) tai muuhun vastaavaan järjestelmään, jolla ajanmukaisella tavalla voidaan nämä rahat kerätä niin, että ne eivät ole laitekohtaisia vaan nimenomaan talouskohtaisia. Toivoisin samalla myöskin, että ei mentäisi budjettirahoituksen puolelle, koska se tekisi tästä talosta, tästä salista, käytännössä Ylen päällystakin. Olisi erittäin kummallista, jos tämän talon, tämän salin, asukkaat ruokkisivat omaa vahtikoiraansa. Toivoisin, että pysyttäisiin tämän perinteisen budjettirahoituskeskustelun ulkopuolella.

Ed. Lapintie viittasi rakkaaseen kotikaupunkiimme, jossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Tämän päivän lehdissä on ollut luettavissa tosiaankin, että sirkus- ja nukketeatterikoulutusta ollaan lakkauttamassa. Olen tänään ottanut selvää siitä, mistä kiikastaa, ja kävi ainakin opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten kanssa käytyjen keskustelujen kautta ilmi, että Turun ammattikorkeakoulun ja Turun neuvottelijat olivat itse esittäneet lakkauttamista, koska saavat vastineeksi sitten elokuvakoulutuksen ja tv-koulutuksen — eivät saa kuitenkaan lisää aloituspaikkoja, tämä on nollasummapeliä — ja tässä yhteydessä olivat itse valmiit luopumaan tästä sirkus- ja nukketeatterikoulutuksesta, mikä minua suuresti hämmästyttää. En ole heidän kanssaan samaa mieltä asiasta, koska tämä on selkeä profiilialue, ja myöskin opetus- ja kulttuuriministeriö yrittää tukea sirkustaidetta nostamalla sen taidemuodon erilliselle momentilleen budjettikirjassa. Se on saanut 150 000 euroa. Ensi vuonna kasvutahti tulee jatkumaan. Äärimmäisen tärkeää on, että sirkustaidetta tuetaan valtion varoin ja että sitä koulutusta myöskin annetaan siellä, missä sitä osataan antaa.

Ed. Kasvi kysyi — jos vielä puhemies sallii — sivuuttaako kulttuuripolitiikka digitaalisen kulttuurin. Tekijänoikeusjärjestelmiä tarvitaan, niitä pitää kehittää edelleen. Ehkä hyvä osoitus siitä, että myöskin digitaalisiin kirjastoihin liittyvät tekijänoikeusasiat on pystytty ottamaan huomioon, on tietysti tämä eurooppalainen Europeana, joka siis kattaa koko Euroopan unionin alueen — missä on äärimmäisen paljon luettavaa netissä — mutta jossa on kuitenkin pystytty sopimaan tekijänoikeusasioista näin laajassa mittakaavassa. Uskoisin myöskin, että tämä on hyvä esimerkki Suomelle, että tästä pitää osata sopia myöskin meillä.

Ed. Nylund kysyi ruokakulttuurista. Varsinkin maa- ja metsätalousministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tässä ruokakulttuurin edistämishankkeessa hyvinkin aktiivisesti mukana. On pitkin vaalikautta yritetty edistää ei pelkästään korkearuokakulttuuria vaan myöskin ihan tätä arkiruokakulttuuria. Sehän lähtee ihan kouluruuasta liikkeelle, että se maistuu hyvältä. Se, että se kouluruoka-annos edustaa koko ravintoympyrää, -cirkeliä, on eräs asia, yksi asia, mutta pääasia kuitenkin, että se ruoka maistuu. Tästä se ruokakulttuuri lähtee liikkeelle.

On myöskin perusteilla ruokakulttuurin professuuri Helsingin yliopiston yhteyteen, jota myöskin julkinen sektori on tukenut. Tämä on erittäin hyvä osoitus myöskin tämän kulttuurilajin painoarvon noususta.

Vielä lopuksi, puhemies: Ed. Reijonen kysyi karjalan kielestä. Olen itse asiassa tänään aamupäivällä tavannut Karjalan Kielen Seuran, myöskin arkkipiispa Leo oli tässä mukana, ja puhuttiin siitä, millä tavalla karjalan kielen asemaa voitaisiin edistää Suomessa sen jälkeen, kun sen asema tunnustettiin. Tämä on erittäin tärkeä asia. Se koskee varmaan myöskin niitä päätöksiä, mitä tässä talossa jossain vaiheessa tullaan tekemään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan tähän Yle-asiaan. Olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että mediamaksu on nyt se oikea ratkaisu, kun vaan poliittinen tahto sille saadaan, vaikka sitä kansan vastustusta on kansanliikkeeksi saakka.

Mutta, arvoisa ministeri, nyt on myöskin tämä akuutti tilanne, ja sillä on mitä suurin kulttuuripoliittinen merkitys. Nimittäin Ylen kautta, niin kuin hallintoneuvostossa on hyvin käynyt ilmi, indie- eli riippumattomien tuotannot ovat suurin piirtein jäissä. Elikkä nyt ollaan juuri pitämässä niitä kolmeatuhatta ja risoja siellä töissä, mikä on sinänsä aivan oikein. Mutta tämä indietuotanto nytkähtelee, ja siinä olisi sellainen mahdollisuus, että ministeri Wallin voisi jälleen tehdä isänmaallisen teon sillä tavalla, että opetusministeriö tilaa Yleltä dokumenttituotantoa niin, että pystytään tämä aukko tilapäisesti tässä ja nyt täyttämään.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olisin nähnyt niin, että tässä selonteossa olisi enemmän digimaailmaa valotettu. Mutta ylipäänsä, vaikka kulttuurin käyttö lisääntyy, se ei näy taiteilijoiden kukkaroissa. Olen kandidaatintutkielmassani tutkinut äänitealan murrosta kohti digimaailmaa, ja netillä eivät taiteilijat elä, ainakaan toistaiseksi. Spotifystä esimerkiksi pitää ladata 100 000 kappaletta ennen kuin päästään muutaman sadan perinteisen cd:n myyntiin. Tulevaisuudessa kuitenkin taiteilijat tekevät enemmän kuluttajille teoksia netissä multimediasisältöinä, ja on tärkeää, että tulevaisuuden digimaailmassakin taiteilijoiden leipä ja tekijänoikeudet turvataan ja myös laillista nettikauppaa edistetään. Toki hyvitysmaksutkin ovat tärkeitä.

Mitä tulee Yleisradioon, niin sen rahoituksen turvaaminen on erittäin tärkeää, koska tekijänoikeusmaksut ovat ylivoimaisia Yleisradiolla verrattuna kaupalliseen kenttään ja monella tavalla tämä raha sitten jalkautuu tuonne kulttuurin tekijöille.

Työsuhdetekijänoikeudesta voitettiin pieni taistelu suuressa sodassa, ja toivottavasti edelleen me voimme tässä talossa puolustaa tekijänoikeuksia, niin kuin tässä nyt onneksi kävi tällä hallituskaudella.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhumme kulttuurista, kaiken takana on luovuus, luovat ihmiset ja luova kenttä. Se lähtee liikkeelle peruskoulusta, jossa tätä luovuutta tulisi ennen kaikkea ruokkia, koska siitä taas lähtee liikkeelle yrittäjyys.

On sanottu, että meidän ei todellakaan pitäisi vilkuilla naapureihin ja Ruotsiin, mutta kyllä tosiasia on se, että meillä Ruotsiin verrattuna kulttuurivienti on vasta aluillaan. Meillähän on totuttu viemään paperia ja komponentteja, ja voi sanoa näin, että nyt tämä taantuma on tuonut sen tullessaan, että me, kuten Ruotsi aikanaan, joudumme katsomaan myöskin kohti kulttuuriyrittäjyyttä ja luovaa taloutta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on myös ottanut luovuuden omakseen tällä kaudella, ja meillä valmistuu syksyllä professori Antti Hautamäen johdolla hanke "Näkökulmia luovaan talouteen — Kulttuuristen tekijöiden vaikutus alueiden menestystekijänä". Se on kiistaton vaikutus. Kulttuuripohja vaikuttaa alueiden kilpailukykyyn alueiden menestystekijänä. Katsotaan nyt esimerkkinä pienestä alueesta, joka on maantieteellisesti ja väestöllisesti suhteellisen pieni keskus, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joka on tehnyt kulttuurillisesti valtavaa työtä, Firenzeä — toinen on Bilbao hyvänä esimerkkinä — ja sitä, miten Firenze esimerkiksi toimii politiikka-, talous- ja kulttuuriyhteistyössä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit otimme hallituksen poukkoilun jälkeen täällä eduskunnassa sen kannan, että ensisijaisesti olisi budjettirahoitus. Sitä ennenhän ministeri Lindén oli ollut tästä kahdessa päivässä kolmea eri mieltä. Ensin hän kannatti mediamaksua, sitten hän sanoi, että nykyinen lupajärjestelmä on hyvä, ja sitten samaan hengenvetoon kannatti budjettirahoitusta. (Ed. Asko-Seljavaara: Itse sen torppasitte!) Aikamoinen sekamelska, ja nyt täällä sitten hurskastellaan, että Ylen rahoitus ei ole turvattu. Olisin todellakin toivonut ryhdikkäämpää toimintaa niin ministeriltä kuin hallitukseltakin tässä asiassa. Onneksi eduskuntaryhmät tekivät tämän sopimuksen, että rahoitustaso turvataan.

Sen verran haluan sanoa yleisesti — kulttuurihan on iloinen ja hyvin tärkeä asia — että se, että näin lama-aikanakin kulttuurirahoitus on voinut nousta, on äärimmäisen positiivista. Se täytyy muistaa, ed. Alanko-Kahiluoto, että se johtuu ihan eduskunnasta. Me teimme jakosuhdelain, jolla eduskunta sääti, että vuosittain budjettirahoihin siirretään kirjastojen rahoja ja sitä kautta vapautuu liikunnalle, kulttuurille ja nuorisolle lisää määrärahoja. Se on eduskunnan ansiota, ja se on hieno asia, että näin on.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nordmanille tiedoksi, että minä todella arvostan esimerkiksi suomenruotsalaisten kirjallisuutta. Lars Huldén on minun ehdottomia suosikkirunoilijoitani, ja hyvä, että käännetään, mutta enemmän vielä pitäisi siihen kääntämiseenkin löytyä resursseja.

Yleisradiosta se, että täällä ovat kaikki nyt liikuttavan yksimielisiä siitä, että Yleisradio on myös merkittävä kulttuurin välittäjä maailmalta ja kotimaasta ja myös sen luoja. Mutta kun tuli paikka, jossa Yleisradion resurssit olisi pitänyt turvata, niin sehän meni pelkäksi politikoinniksi. Pelkkää populismia oli ilmassa joka suunnalla. Ei tässä kokoomuksen kannata kyllä yhtään hurskastella. Teidän viestintäministerinne tämän homman sotki kokonaan. Pankaa järjestystä omaan tupaan ensin ja tulkaa sitten muita neuvomaan! Se olisi minusta ihan viisas marssijärjestys, jos meinataan eteenpäin mennä, vai jätetäänkö se Yleisradio täysin tuulen päälle, mikä johtaa leikkauksiin? Keskustassakin kannattaa muistaa, että ensimmäiseksi leikataan alueilta, ja se on se suurin saavutus Yleisradion osalta, että se välittää myös paikallista kulttuuria, (Puhemies: Minuutti!) paikallista informaatiota.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, minkä hallitus on mielestäni selonteossa aika hyvin ymmärtänyt, on murros digitaalisuuteen, luovan työn, luovan talouden merkitys ja ne satsaukset, mitä tähän nyt on tehty. Meillähän esimerkiksi nuorten pelitoiminta on tuottanut erittäin suuria kansainvälisiä menestystarinoita. Myös musiikin vienti on osoitus siitä.

Mutta täytyy kuitenkin muistaa, arvoisa ministeri, kun harrastatte usein sanontaa, että kulttuuri on liiketoimintaa, että kyllä niin, mutta on paljon myöskin kulttuuria, joka ei ole liiketoimintaa. Tässä tulen nyt erääseen keskeiseen suomalaisen kulttuurin kivijalkaan: kirjastoihin, julkisiin kirjastoihin. Arvoisa ministeri, kannatteko vakavasti nyt huolta siitä, että suomalaisen sivistystehtävän keskeisimmän laitoksen, kirjaston, toimintaedellytykset pyritään turvaamaan? Ongelma ei ole vain suomalainen, tämä on eurooppalainen. Jopa tämmöinen kunnianarvoisa British Council sulkee kirjastojaan eri puolilla maailmaa, eli huoli on todellinen: annetaan periksi tavallaan nyt sille, että kyllä netti ja verkkomaailma hoitaa kaiken. Ei hoida! (Puhemies: Minuutti!) Me tarvitsemme vielä nojaamista vanhoihin perinteisiin kulttuurituotantomuotoihin, eri taidemuotoihin, ja yksi keskeinen julkinen olohuone tulevaisuudessa on kirjasto, ja sen vuoksi sen toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Rauhala täällä sanoi, oikeudesta kulttuuriin on kyllä huolehdittu tässä selonteossa erittäin hyvin: määritellään laajasti kulttuuriksi miltei kaikki aktiivinen toiminta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Mutta kuka jatkossa tuottaa kulttuurin, sen, jota sitten lapset ja vanhukset, sairaat, terveet, työstään uupuneet, meistä kukin voi käyttää, olkoon se sitten suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä tai jotain muuta? Kuka sen tuottaa ja millä rahalla? Teen kaksi konkreettista kysymystä:

Mitä aiotaan tehdä prosenttiliikkeelle? Sen merkitys kuitenkin julkisissa kuvataidehankinnoissa on aivan ilmeinen. Se on unohtunut.

Toinen asia: Veikkausvarojen jakautuminen tällä hetkellä eri taiteenaloille on aika räikeää. Kuitenkin samalla se osoittaa sen, kuinka rahoituksella on suuri merkitys sille, mitä taiteenalaa saadaan Suomessa edistettyä. Mitä meinataan tehdä kuvataiteen hyväksi veikkausvarojen jakamisessa?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin aivan hienoa, että reilusta 200 miljoonasta on päästy kymmenessä vuodessa melkein 400 miljoonaan kulttuurin ja taiteen rahoituksessa. Mutta niin kuin täällä on todettu, jakosuhdelaki oli yksi keskeinen tekijä, ja toinen on se, että suomalaiset pelaavat niin paljon Kenoa ja Lottoa ja veikkaavat urheilupelejä jne. Onhan se aika hurja kuva, että näin keskeisen toiminnan kuin kulttuurin ja taiteen rahoitus lepää eräällä tavalla suurelta osin ihmisten pelihalujen ja peli-innon varassa. Sen vuoksi on kyllä tätä rahoituksen rakennetta pystyttävä edelleen muuttamaan niin, että sellaiset toiminnot, jotka kuuluvat selvästi budjettirahoituksen piiriin, myöskin siirretään budjettirahoitukseen.

Kun täällä todetaan, että varallisuudesta riippumatta on oltava kaikilla mahdollisuus osallistua kulttuuriin, niin kuin täällä on puhuttu lähikirjastoista, kirjastojen maksullisesta toiminnasta jne., niin kyllä tässä on haastetta. Kun tällaisenkin rahoitusnousun aikana tapahtuu käytännössä tällaisia ratkaisuja esimerkiksi kirjastotoimessa, niin mitä tapahtuukaan sitten, jos rahoituksen jatkuva nousu ei olekaan mahdollinen?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla ei ehkä ole taiteellista lahjakkuutta, mutta meillä kaikilla on oikeus luovuuteen. Kysyisinkin ministeriltä: Miten näette nykyisessä koulujärjestelmässä Pisa-tutkimusten ja muitten paineessa, onko meidän opettajillamme esimerkiksi alakouluissa mahdollisuutta käyttää luovuutta muidenkin oppiaineiden opetuksessa kuin pelkästään taidekasvatuksessa vai ovatko paineet niin kovat, että luovuuteen ei yksinkertaisesti ole aikaa ja mahdollisuutta tai kyse on jaksamisesta?

Toinen kysymys taidekasvatuksesta ja kouluopetuksen tasa-arvosta eri puolilla maata: Miten sen näette? Meillähän on ongelmana edelleenkin jossain määrin se, että kouluopetuksessa taideopettajat eivät ole ammattitaitoisia, ja toivoisinkin, että tietyt hallinnolliset esteet, joita kenties kuntien välisen yhteistoiminnan osalta tässä on, pystyttäisiin poistamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä kysyisin Museoviraston aluetoimipisteen perustamisesta Savonlinnaan: Mitenkä tämä hanke etenee?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen suurin kulttuurin tarjoaja on suurimmalle kansanosalle totta kai Yleisradio. Mutta siellä on yksi tämmöinen kielikulttuurinen vääristymä. Kuinka 4 prosentin kansanosa, suomenruotsalaiset, saa Ylen budjetista 17 prosenttia? Se on erikoinen asia.

Mitä tulee tuohon Min morgon -hommaan, niin tottahan on, että Svenska kulturfonden maksaa siitä 5 miljoonaa euroa, mutta kuitenkin Yle sen verran, että se joutuu supistamaan maakuntaradioittensa tarjontaa. Kysyin sekä hallituksen puheenjohtajalta että edelliseltä toimitusjohtajalta, voisiko samalla tavalla muun muassa Suomen Kansallissäätiö ostaa joka päivä 2 tuntia ohjelmaa Yleltä. Vastaus oli, että ei. Erikoista peliä.

Murheenkryyni, mistä haluan puhua vielä toisena asiana, on taiteilijaeläkkeet. Aiemmin taiteilijaeläkkeet olivat selkeästi kunnianosoitus elämäntyöstä, mutta nykyään niistä on tullut enemmänkin sosiaalinen apu. Pitäisikö mielestänne, arvoisa ministeri, perustaa kaksi erilaista taiteilijaeläkejärjestelmää: toinen (Puhemies: Minuutti!) olisi tämmöinen kunnianosoitus ja toinen varsinainen eläke?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Istuvan hallituksen kulttuuripolitiikan suurin epäonnistuminen tai sitten tarkoituksellinen onnistuminen on Ylen aseman heikentäminen. Täällä ovat monet puheenvuorot jo osoittaneet, mikä Ylen merkitys kulttuuripolitiikassa on, myös kulttuurin monimuotoisuuden toteuttamisessa. Tämä on selvää, ja on todellakin surkeata, että Yleisradio on nyt täysin kestämättömällä pohjalla.

Mutta toinen asia: Sivulla 20 tulevaisuuden suuntaviitoissa aivan hyvin puhutaan kulttuuriympäristön ekologisesta, esteettisestä kestävyydestä, moninaisuudesta ja terveellisyydestä, myöskin rakennuskulttuurin suojelusta. Tässä on todella haastetta, koska meillä on uusi rakennussuojelulaki, uusi lainsäädäntömuoto, jossa ei enää ole niin voimakkaita suojeluinstrumentteja kuin tällä hetkellä vielä voimassa olevassa laissa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sääli, että ed. Viitanen ehti jonnekin kadota. Kun hän viittasi puheenvuorooni, olisin mielelläni hänelle vastannut. Muutenkin on erittäin merkille pantavaa, että täällä oppositiopuolueista on niin vähän edustajia paikalla. Ei taida paljon kulttuuripolitiikka kiinnostaa. (Ed. Tiusanen: Vasemmistoliittoa on paljon! — Ed. Tennilä: Ei ole kyllä vihreitäkään!) Täytyy huomauttaa, että edellisten, demarivetoisten hallitusten aikana ei saatu esimerkiksi korjattua taiteen- tai tieteentekijöiden työttömyysturvaa, vaikka demareilla edellisessä hallituksessa oli esimerkiksi työministeri. Myöskään apurahansaajien sosiaaliturvaa ei saatu korjattua ennen kuin vasta tässä hallituksessa, vaikka nykyiset oppositiopuolueet olisivat sen voineet saada monta kertaa aikaiseksi, kun itse olivat hallituksessa.

Kysyisin ministeri Wallinilta: Nyt kun apurahansaajille on vihdoin saatu sosiaaliturva, joka kerryttää myös eläkettä, niin kestää kuitenkin kymmeniä vuosia, ennen kuin nyt sosiaaliturvan piiriin vihdoin ja viimein päässeet taiteilijat ja tutkijat tulevat eläkeikään. Eikö olisi syytä pohtia, (Puhemies: Minuutti!) voitaisiinko valtion taiteilijaeläkkeiden määrää siirtymäajaksi kasvattaa, kunnes tämä apurahansaajien sosiaaliturvalaki alkaa eläkkeiden suhteen toimia?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös urheilu on kulttuuria, se on ruumihinkulttuuria, johona tarvitahan luovaa hulluutta. Kulttuuri ja taide, siellä jaetahan taiteilijaeläkkeitä, joita varmahan annetahan ansioituneelle taiteilijoolle. Tästä asiasta myös kulttuuriministeri, urheiluministeri Wallin on tietoinen, että kulissien takana on puuhasteltu myös, että olumpiavoittajille annettaas tälläänen eläke, sitten vasta, kun he täyttävät 65 vuotta, ja vielä lisäksi kattotahan, mitä ne on tienannu, niitä ei annettaasi ku muutamille. Tämä olis huomionosootus olumpiavoittajia kohtaan. Ennen kaikkea, olumpiavoitto on aina suurin urheilusta saavutettu voitto ja antaa suuria elämyksiä koko Suomen kansalle.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulujen retkitoiminta on tärkeä osa kouluissa tapahtuvaa kulttuurikasvatusta, ja sen merkitys on konkretisoitunut erityisesti nyt, kun retket ovat vähentyneet. Tähän varmasti on kiistatta vaikuttanut edellisen hallituksen aikana tehty päätös koskien retkien rahoitusta. Olisinkin kysynyt: Mitä nyt aiotaan tehdä koulujen retkitoiminnan elvyttämiseksi?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluodolle, kun hän totesi, että tieteen- ja taiteentekijöitten työttömyys- ja sosiaaliturvaa on parannettu: Niin on parannettu, mutta vain osin, ja — mikä kyllä sopii tämän porvarihallituksen ja myöskin vihreitten porvareitten yleiseen linjaan — kaikkein kurjimmassa asemassa olevat jäivät aivan oman onnensa nojaan. Heidän asemansa ei parantunut millään lailla, niin kuin aivan hyvin tiedätte, ed. Alanko-Kahiluoto.

Mutta ministerille sitten hyvin konkreettinen kysymys siitä ehkä kipeimmästä ja akuuteimmasta ongelmasta — vähemmistövaltuutettu, lapsiasiainvaltuutettu, Euroopan neuvoston ministerikomitea ovat kaikki huomauttaneet Suomen valtiota siitä: Koska saamenkielisten kulttuuripalveluitten tilanne, kielikoulutuksen ja oppimateriaalin tilanne saadaan kuntoon? Viime syksynä tuli 20 000 euroa kertaluonteista lisärahoitusta inarinsaamen kielen koulutukseen, mutta mitään muuta ei ole tapahtunut. 16 vuoteen nämä määrärahat eivät ole nousseet.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poistuneelle ed. Viitaselle olisin kyllä todennut, että on aika kohtuutonta kaataa tätä Ylen rahoitusongelmaa pelkästään ministeri Lindénin piikkiin. Siinä kyllä demaritkin hämmensivät soppaa ihan riittävästi.

Mutta täällä puhuttiin aiemmin siitä, mikä merkitys on pienille paikkakunnille kulttuurilla. Tiedän esimerkiksi, että Pirkanmaalta hyvä esimerkki on Ikaalinen, joka on harmonikkakulttuurilla tullut jo Euroopan-kuuluksi. Oma paikkakuntani Sastamala on hyvin voimakkaasti panostanut kirjallisuuteen. Siellä on ollut jo kymmeniä vuosia merkittäviä kirjallisuustapahtumia. Nyt tehdään kirjamuseota, ja jos se pääsee valtion erikoismuseoksi, niin siihen edelleen pistetään lisää paukkuja, ja tietysti se lisää sen paikkakunnan identiteettiä.

Mutta haluaisin myöskin tuoda sen esille, että vaikka kulttuurin merkitys on tärkeä ja sillä on myös iso taloudellinen merkitys, niin kuitenkin näiden koulutusmäärien pitää olla sillä tavalla kohdallaan, että niille nuorille ei liikaa paikkoja osoiteta, jotta ei sitten käy niin, että ihmiset pettyvät, kun he valmistuvat, kun niitä töitä ei olekaan sillä alalla saatavilla. Eli tässä toivoisin ministeriöltä (Puhemies: Minuutti!) ohjausta.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kulttuuri on yksi tärkeä osa-alue, kun puhutaan kansalaisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Suurelle osalle suomalaisista kirjasto on ehkä se kaikkein tärkein paikka, josta kulttuuria haetaan ja saadaan. Lisäksi kirjasto fyysisenä tilana tarjoaa sosiaaliseen kanssakäymiseen mahdollisuuksia. Kirjastolaitos koko väestön tasavertaisesti saavutettavana palveluna alkaa olla uhanalainen. On paljon kuntia, jotka eivät voi tai halua tarjota kirjastolle riittäviä resursseja, eivät henkilöstön, aineiston eivätkä tilojenkaan suhteen. Osa kirjastoista kykenee taas hyvin vastaamaan palvelu-vaatimuksiin ainakin rahallisten resurssien suhteen.

Arvoisa puhemies! Kysyinkin ministeriltä: Mitkä ovat ne keinot, millä voidaan tulevaisuudessa turvata tasa-arvoiset kirjastopalvelut kaikkialla Suomessa?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ed. Hemmingiä erittäin hyvästä puheenvuorosta. Samoin haluan kiittää ed. Forsiusta, joka omassa puheenvuorossaan kiteytti oivallisesti, miten kulttuurin merkitys aliarvioidaan käytännössä lähes päivittäin politiikassa ja rahoituspäätöksissä.

Pohdimme tässä kollega Uotilan kanssa sitä, mitä tapahtuisi, jos vaikkapa puolustusministeriön rahat olisivat pääosin sidottuja veikkausvoittorahoihin, jotka olisivat siis pätkittyjä, epävarmoja ja joka vuosi erikseen päätettäviä. Nythän tämä on todellisuutta itse asiassa kaikessa kulttuurin kehittämisessä ja kaikessa niin sanotussa lain ulkopuolisessa kulttuurin tuottamisessa, ja se on täysin riippuvaista siitä, miten veikkausvoittorahojen rahastointeja on pakko purkaa. Siinähän ei ole kyse hallituksen tai eduskunnan hyvästä tahdosta vaan Raha-automaattiyhdistyksen omista säännöistä ja siitä, kuinka hyvin Suomen kansalaiset omalla pelihimollaan täyttävät näitä rahastoja. Eikö kulttuurin kannalta olisi paljon järkevämpää (Puhemies: Minuutti täyttyy!) siirtää tämän tyyppiset toiminnot täysin budjettiperusteisen ja pitkäaikaisen rahoituksen piiriin?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää onnitella tästä raportista, tämä on varsin kattava, mutta niin kuin tuossa sivulla 5 sanotaan, että "käsityksemme kulttuuriperinnöstä on usein liian kapea", tämäkin raportti on aivan liian kapea yhdeltä osin, ja siitä ei ole täällä vielä keskusteltu millään lailla. Kysymys on ajoneuvokulttuurista ja siitä, mikä sen merkitys on tämän maan historialle ja rakentamiselle.

Ajoneuvoperinteen tallentaminen on tällä hetkellä lähes täysin yksityisten harrastajien ja ihmisten kustannusten varassa ja heidän aktiivisuutensa varassa. Ajoneuvokulttuuri kuitenkin liittyy kansakunnan historiaan. Jokaisella ajoneuvolla on yhteyttä henkilöihin, tapahtumiin, paikkakuntaan, työhön tai maanpuolustukseen. Olisikin erittäin tärkeää, että nyt vihdoin tunnustettaisiin ajoneuvokulttuuri myös osaksi kansallista kulttuuria. Kysyisinkin ministeriltä: Miten tähän aiotaan reagoida, ja mikä on esimerkiksi vastaus tuohon 2007 jätettyyn tiedusteluun (Puhemies: Minuutti!) perinneajoneuvorekisterin perustamisesta?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Alanko-Kahiluodolle täytyy sanoa, kun hän viittasi tuonne aikaisempiin tekosiin, mitä on edellisissä hallituksissa tehty, että kyllä vihreittenkin Hallitussaavutukset-kirjanen tulee varmasti jäämään aika ohuenlaiseksi. Tälläkin kaudella olemme saaneet taistella näistä tekijänoikeuksista jo useamman kerran, elikkä se ei ole ollut ollenkaan itsestäänselvyys, missä kohti näissä asioissa mennään.

Samoin haluan viitata tuohon vihreiden puheenvuoroon, jossa tuotiin esille tämä selonteossakin mukana oleva luokanopettajien taito. Elikkä siellä oli tällainen viittaus, että luokanopettajan taito ei ole riittävä taide- ja taitoaineiden opetukseen. Tästä haluan kyllä olla ehdottomasti eri mieltä, eli opettajankoulutus on kyllä meillä aika mallikkaasti myös opetettavien aineiden perusopinnoissa ja lisäopinnoissa näistä taideaineista huolehtinut, eli en ole tästä kyllä ihan samaa mieltä.

Myös ed. Laukkanen täällä esitti, että kaikki kulttuuri ei ole liiketoimintaa. Olen ehdottomasti samaa mieltä, eli kansallinen oikeus omaan kulttuuriin meillä täytyy olla olemassa ilman, että se valjastetaan liike-elämän alle kaikkinensa. Yksi huoli, joka on tullut kansalaisilta vahvasti viime aikoina, nimenomaan liittyen tähän kansalliseen kielistrategiaan, joka voisi ehkä omalta osaltaan auttaa (Puhemies: Minuutti!) tähän asiaan, on tämä tekstitys kanavilla kuurojen kannalta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan varmasti kokoomus ottaa omille niskoilleen sen syyn, mikä kokoomukselle kuuluu tässä Yle-rahoituksen sekamelskassa. Mutta tosiasia tietenkin on, että lopullisen niitin tälle mediamaksulle loi ja löi SDP ja siellä Heinäluoma, joka populistisesti nykyisin hyökkää kaikkia ja kaikkea vastaan, puskee eteenpäin kuin urossonni. Minusta se on lähinnä demarien syy, että ei ole saatu mitään aikaiseksi siellä.

Mutta jos mennään kulttuuriin, niin minä voisin sanoa sen, että minä olin aika yllättynyt siitä, että määrärahat ovat kasvaneet, tuplaantuneet kymmenessä vuodessa. Voi kysyä, onko meillä nyt sitä kulttuuria todella vietäväksi asti. En minä tiedä. Esa-Pekka Salonen tuskin on saanut valtiolta tukea siinä vaiheessa, kun hänestä tuli kuuluisa, ja hän vie Suomea eteenpäin. Ed. Hemming oli (Puhemies: Minuutti täyttyy!) aivan oikeassa sanoessaan, että kun tuetaan kaikkia, niin ei tueta mitään.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi on valmistunut toimintaohjelma vuosille 2010—2014. Ohjelma esittää 18 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla taide ja kulttuuri edistäisivät terveyttä ja hyvinvointia. Tämä on hyvin tervetullut asia.

Liikunnasta ei tuossa meidän selonteossamme ollut juurikaan asiaa. Meillä on nyt tuntijakotyöryhmässä liikuntaa tulossa sinne lisää, mutta miten kaiken kaikkiaan tätä liikuntaa nyt kehitetään? Kysyisin tätä arvoisalta ministeriltä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä oli paljon kysymyksiä ministerille liittyen tähän tuntijakotyöryhmään. Se tuntijakotyöryhmä parasta aikaa nyt istuu, toukokuun loppuun asti, ja siellä ovat myös itseni lisäksi ed. Hänninen, ed. Peltonen täältä ja myös ed. Nylander, ja yhdessä teemme asiaa. Kun täällä on huoli ollut taito- ja taideaineiden määrästä, niin se on meille annettu asia, että niitä lisätään ja niitten roolia ja asemaa vahvistetaan ja valinnaisuutta lisätään. Tässä selonteossa vaaditaan, että taito- ja taideaineiden osuus olisi kolmasosa kaikista oppiaineista. Se on tosi korkea vaatimus, mutta aika lähelle varmaan päästään siihen.

Mutta sen sijaan, kun tässä selonteossa puhutaan eheytetystä koulupäivästä, en ihan pitänyt siitä, että tämmöinen asia tähän tuodaan. Sen sijaan ihan tämmöiset vapaaehtoiset taito- ja taideaineet, taiteen perusopetuskerho ja iltapäivätoiminta, mitkä nyt ovat tässä muodossa olemassa, (Puhemies: Minuutti!) ovat nyt toimivia, eikä se eheytetyllä koulupäivällä muuksi muutu vaan pahenee.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, yritän pärjätä 5 minuutilla.

Ed. Pulliainen kysyi siitä, voisiko opetus- ja kulttuuriministeri tilata dokumenttielokuvia nyt, kun tilanne on tämä Ylessä, mikä se on. Kyllä lähtökohtana on edelleenkin se, että ministeriö rahoittaa eikä itse tilaa näitä tuotteita, ja tämän rahoituksen osalta on pelkästään hauskaa kerrottavaa, koska esimerkiksi suomalaisen elokuvan rahoitus on tällä kaudella noussut 51 prosenttia, näin kivasti on mennyt. (Ed. Pulliainen: Mutta jos sitä kautta!)

Edustajat Laukkanen ja Sihto kysyivät kirjastoista. Tämä on erittäin tärkeä aihepiiri — kysyitte nyt kirjakauppiaan pojalta tätä asiaa vielä lisäksi. On tälläkin vaalikaudella nostettu kirjastomäärärahoja, ja esimerkiksi perustamishankkeiden mukanaolo budjetissa ja sen rahoituksen turvaaminen ja myöskin kirjastobussien rahoituksen uusimisen turvaaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Mutta ehkä kuitenkin se tärkein juttu, jos ajatellaan hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan näkökulmasta tätä kirjastolaitosta, on se, että kirjastot pysyvät jatkossakin maksuttomina kaikissa olosuhteissa. Se on se a ja o, kun puhutaan saavutettavuudesta, myöskin siitä signaaliarvosta, mitä kirjastolaitokseen sisältyy. Se on kaikille maksuton riippumatta asukkaiden taustasta ja maksukyvystä.

Edustajat Uotila ja Sirnö kommentoivat sitä tosiasiaa, että kulttuuribudjetti on hyvinkin riippuvainen veikkausvoittovaroista. Tämä on tosiasia. On kuitenkin nähty tarpeelliseksi ja tärkeäksi olla tuhlaamatta kaikkia niitä rahoja, mitä on tullut viime vuosien aikana veikkausvoittovarojen kautta ikään kuin käyttöön. Tällä hetkellä on rahastoitu pikkasen yli 100 miljoonaa euroa pahan päivän varalta. On tärkeää, että on tämmöinen puskuri olemassa, mutta samalla myöskin on tärkeää, että me huolehdimme siitä, että Suomen rahapelijärjestelmä säilyy uskottavana myöskin eurooppalaisissa ympyröissä ja vaikkapa Euroopan komission silmissä, koska se on kuitenkin tämän hyvinkin tärkeän sektorin perusrahoitusmuoto, olkoonkin sitten, että tiettyjä rahoituksia, vaikkapa kirjastojen valtionosuuksia, on siirretty ja osa näistä rahoituksista voidaan kieltämättä siirtää. Mutta täytyy sitten muistaa taloudelliset realiteetit, elikkä budjettikehyksiin kohdistuvat paineet ovat tiedossa, ja ne tulevat kasvamaan lähivuosina.

Ed. Komi kysyi Savonlinnasta. Olen esittänyt kaksi kertaa aluetoimipisteen perustamista Savonlinnaan ja tulen tekemään tämän saman, tällä kertaa kuitenkin hieman eri vinkkelistä, koska tämä sisältyy tähän hallituksen alueellistamisohjelmaan ja opetus- ja kulttuuriministeriön osuuteen siitä, ja tulen toistamaan ehdotukseni tästä asiasta.

Edustajat Rajala ja Alanko-Kahiluoto puhuivat taiteilijaeläkkeiden määrästä. Nythän ensi vuonna tulee tapahtumaan se muutos, että taiteilijaeläkemäärärahat siirretään valtiovarainministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön, johon ne itse asiassa kuuluvatkin substanssin osalta. Tämä tietysti antaa myöskin ministeriölle mahdollisuuden esittää tulevissa talousarviokeskusteluissa, -neuvotteluissa, lukumäärän lisäämistä. Mutta tässäkin varmaan täytyy olla sen verran realisti, että ymmärtää, että taloustilanne on se, mikä se on, ja se varmaan tulee vaikuttamaan myöskin näitten esitysten onnistumiseen, mutta ainakin asiat ovat nyt ministeriön käsissä, mitä eläkejärjestelmään tulee.

Ed. Mieto kysyi tästä olympiavoittaja-asiasta. Tästä jonkin verran on välillä puhuttukin käytävillä arvoisan edustajan kanssa, että olympiavoittajille perustettaisiin ikään kuin räätälöity eläkejärjestelmä. Tätä on yritetty lähestyä hieman toisesta kulmasta nimenomaan tämän Pro Urheilu -tunnustuksen ja myöskin rahapalkinnon kautta ja tällä tavalla on pystytty varsinkin niitä olympiavoittajia ja myöskin muuten ansioituneita urheilijoita auttamaan, joiden taloudellinen tilanne ei ole siitä parhaimmasta päästä. Tässä on tietysti sosiaalista oikeudenmukaisuutta myöskin harrastettu. Mutta tämä olympiavoittaja-asia on työryhmän pohdittavana tällä hetkellä, ja se jää nähtäväksi, mihin työryhmä päätyy.

Ed. Mustajärvi kysyi saamelaisten tilanteesta, joka on tärkeä asia. Täytyy muistaa, että hankerahoitus — puhutaan saamelaiskulttuurista ja erinäisistä hankkeista — on lisääntynyt tällä vaalikaudellakin, ja tämä on tietysti eräs tapa tulla tapauskohtaisesti konkreettisia tarpeita vastaan.

Ed. Jokinen kysyi ajoneuvokulttuurista. Sitä ei todellakaan nyt nimenomaisesti käsitellä tässä selonteossa, ei muuten myöskään käsitellä poliittista kulttuuria, jonka osana me kaikki olemme, mutta ehkä me huolehdimme siitä, että sen arvo säilyy, sitten muissa ympyröissä. Tämän perinneautorekisterin perustaminen on kyllä käsittääkseni LVM:n, liikenne- ja viestintäministeriön, asia, mutta opetus- ja kulttuuriministeri tietysti tukee tätä kulttuurin aluetta esimerkiksi erikoismuseoavustuksien kautta.

Viimeiseksi: Ed. Hänninen kysyi liikunnasta ja käsittääkseni liikuntakulttuurista. Ehkä tämä on vähän saivartelua, mutta liikuntakulttuuri on liikuntapolitiikkaa, se on liikuntaa. Sitä hoidetaan puhtaasti liikunnan määrärahojen ja liikunnallisten strategioitten kautta, ja sillä saralla on tällä hetkellä monta asiaa menossa, muun muassa huippu-urheilustrategia mutta myöskin perusliikunnan, lasten ja nuorten liikunnan, liikuntapaikkarakentamisen tukeminen, ja näitten määrärahojen merkittävä nousu on myöskin tämän salin tiedossa.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Minulta kesti hieman aikaa pöytäni ääressä, kun keksin, millä sanoilla tämä oma luova projektini alkaisi eli tämä puheen kirjoittaminen ja pitäminen. Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta nimittäin on mykistävä. Se syleilee lukijansa kuoliaaksi.

Alkuun on kuitenkin syytä kiittää hallitusta niistä teoista ja saavutuksista, joita kulttuurin hyväksi kuluneella eduskuntakaudella on tehty, taiteilijoiden sosiaaliturvajärjestelmä, kulttuuriseteli ja kirjastokentän rahoitus tietysti päällimmäisinä. Toki jo tämän selonteon kirjoittaminen osoittaa, että hallitus on huomannut kulttuurisektorin olemassaolon.

Arvoisa puhemies! Jos kulttuuriksi määritellään lähes kaikki ilmiöt, mitä yhteiskunta sisältää, eikö se banalisoi koko kulttuuri-käsitteen? Minä pidän tätä puhetta nyt siksi, että se on osa eduskunnan toimintakulttuuria, lohikeittolounaani oli suomalaista lounas- ja ruokakulttuuria, pukeutumiseni aamulla liittyy työpaikan pukeutumiskulttuuriin, poliittisen kulttuurin ministeri itse mainitsi hetki sitten. Voin siis helposti kuvitella sen pettymyksen, jonka tämä selonteko aiheuttaa niille, jotka ovat oikeasti osa kulttuurisektoria Suomessa. Totuus on, että ilman sitä ammattilaisten vankkaa kulttuuripanosta, joka halutaan liian helposti nyt segmentoida korkeakulttuuriksi, meillä ei olisi sitä arkikokemukseen perustuvaa kulttuuria, mistä nyt keskustelemme: sitä, jota nyt höttöisesti ylistetään kaikkien saatavilla olevana ja erityisen hienona ja onnistuneena oman yhteiskuntamme elementtinä; sitä, jossa huolta on kannettava enää perinnekulttuurista ja ehkä rakennuskulttuurista tai kulttuurin merkityksestä kriisinhallinnalle.

Tämä selonteko lähtee ajatuksesta, että maailmalta tulee vaikutteita ja ilmiöitä, jotka me politiikkaohjelmilla ja tutkimuksella jalostamme kulttuuriksi. Sen pitäisi kuitenkin lähteä siitä, että tunnistamme, mikä on kulttuuria ylläpitävää toimintaa ja millä toimin suomalaista kulttuuria laajennetaan maailmalle. Ei siis pidä katsoa maailmalta Suomeen vaan Suomesta maailmalle. Keskittyminen vaikka rakennustaiteeseen Suomessa, ympäristön kulttuurin merkitykseen tai maahanmuuttajien omien kulttuurien ylläpitämiseen on toki sinänsä arvokasta kulttuurityötä, mutta se on kovin kevyttä globaalisti kilpailukykyisen kulttuurisektorin hengissä pitämiseksi. Jos emme tue kirjailijoita ja luo toimivia markkinoita, ei kirjastoissa ole kirjoja, joita lukea.

Myönnän auliisti, että 35 prosentin kasvu taiteen ja kulttuurin opetus- ja kulttuuriministeriöltä tulevassa rahoituksessa kymmenen vuoden aikana näyttää erinomaiselta. Elokuvataiteeseen suunnatut veikkausvoittovarat ovat vuodesta 2003 kasvaneet reilusti yli kaksinkertaisiksi. Elokuvataiteeseen käytetyt rahat osoittavat selkeästi, että taiteeseen satsatut rahat tuottavat sekä taloudellista voittoa että lisäarvoa, eikä taloudellisessa voitossa voi taiteen ja kulttuurin kohdalla olla mitään väärää. Suomalainen elokuvataide on kansainvälisesti arvostettua ja voi hyvin. Mahdollisuus vaikuttaa taiteen ja kulttuurin hyvinvointiin rahoituksella on siis ilmeinen.

Arvoisa puhemies! Selonteko kerää ansiokkaasti toimenpide-ehdotukset helposti löydettäviksi kokonaisuuksiksi. Kunpa niiden sisältö vastaisi niiden teknistä asettelua selonteossa. Mikä muu yhteiskunnan sektori kuin kulttuuri saa osakseen listan politiikkaohjelmia ja jatkoselvitysten jatkoselvityksiä, jotka vieläpä jätetään tulevan hallituksen tehtäväksi? Politiikan realisti voisi pitää tätä jopa pilkantekona. Kulttuurin elinvoimaisuus ja se, että meillä on jotain kulttuuria kulutettavana, tarkoittaa selkeitä satsauksia ammattilaisiin, olivatpa he minkä alan taidetuottajia hyvänsä. Kauniista puheista on siis syytä ryhtyä tekoihin pikimmiten.

Kirjastojen ja museoiden, niitten, joista meidän on helpointa kantaa huolta, merkitys kansallisen kulttuuriperinnön siirtämisessä tunnustetaan. Samalla pelkät puheet poikkisektoraalisesta ja ministeriöiden välisestä kulttuurityöstä syövät pohjaa siltä oikealta kulttuurityöltä, jota museot ja taiteilijat eri taiteen aloilta ovat tehneet koko historiamme ajan. Ne picassot, monet’t, bachit, chopinit ja almodóvarit kuulukoot jatkossakin suomalaiseen kulttuurikulutukseen, eikä taiteilija-asuntoja ympäri maailmaa ole tarpeen lopettaa, vaikka vieraskielisyys ja monikulttuurisuus omassa maassamme kasvavatkin. Huolehditaan entistä paremmin siitä, että museoilla, teattereilla ja orkestereilla on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tuottaa kaikille meille koettavaksi kaikkea sitä, mitä maailmasta löytyy, ja huolehditaan oman kulttuurisektorimme laadullisesta kehittymisestä globaaleilla markkinoilla.

Taide on kuitenkin väline nähdä ja kokea yhteiskuntaa. Me mittaamme sivistystämme sillä, minkä arvon annamme kulttuurille. Tätä mittausta tehdään tällä selonteolla sekä tällä keskustelulla, jota nyt täällä käydään.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Melkein kaksikymmentä vuotta edellisestä selonteosta on aivan liian pitkä aika. Kulttuuri ja taide elävät ajassa; myös kulttuuripolitiikan on elettävä ajassa. Kulttuuripolitiikka on asia, josta on voitava käydä säännöllisesti keskustelua ja jolla tulee olla vahvempi rooli tulevaisuudessa osana suurempia hallitustason linjauksia. Tämä hallitus on pystynyt panostamaan kulttuuriin taloudellisesti aikaisempaa paremmin, mutta se on myös nostanut kulttuurin poliittisesti vahvempaan asemaan, tästä esimerkkinä muun muassa se, että 1. toukokuuta lähtien meillä on ollut opetus- ja kulttuuriministeriö. Selonteko esittää, että eduskuntakeskustelun jälkeen toimenpiteistä tehdään päätöksiä, jotta taide- ja kulttuuripolitiikan vaikuttavuutta voidaan lisätä yhteiskuntapolitiikassa eri hallinnonalojen yhteistyönä. Tämä on tärkeää.

Toisaalta, kun puhutaan vaikuttavuudesta, pitää aina muistaa se, että asiat, joita seurataan, toteutuvat parhaiten. Ehdotankin, että kulttuuripoliittisten toimenpiteiden toteutumisen ja vaikuttavuuden varmistamiseksi kulttuuriin liitetään jatkossa myös nykyistä vahvempi seuranta ja arviointi. Arvioidaanhan jo nyt eri asioiden taloudellisia vaikutuksia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Miksei jatkossa voitaisi arvioida myös kulttuurisia vaikutuksia?

Selonteossa esiin tuotu tavoite lisätä eri hallinnonalojen yhteistyötä kulttuuripoliittisten toimenpiteiden osalta on todella tarpeen, koska kulttuuri ulottuu laaja-alaisesti monille yhteiskunnan eri osa-alueille. Todelliset kompastuskivet asioiden etenemisen osalta voivat olla monesti muualla kuin kulttuurihallinnossa. Esimerkiksi ruokakulttuurin osalta on tärkeää, että meillä on hankintalaki ja sellaiset normit, että voimme jatkossa laillisesti tuoda ruokakulttuurin edistämisen ja siihen liittyvän kasvatuksen lähiruokineen osaksi koulujen ja päiväkotien toimintaa. Nyt se ei vielä käytännössä ole mahdollista.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, että vahvistetaan perusopetuksessa taito- ja taideaineiden asemaa. Selonteko laajentaa luovuuden ja taidekasvatuksen asemaa myös varhaiskasvatukseen, neuvoloihin ja päiväkoteihin. Tämä on hyvä. Kulttuurin ja luovuuden pitää olla kasvuvaiheissa kaikkien lasten ulottuvilla. Selonteko nostaa esiin tekstitasolla myös taiteen perusopetuksen, mutta siitä ei ole laadittu omaa toimenpide-ehdotusta. Taiteen perusopetuksen saatavuus ja monipuolisuus ovat haasteita, joihin on tartuttava nykyaikaisin keinoin. Verkko-oppimisympäristöt, yhteistyörakenteet, oppiainerajat ylittävä opetus ja kannustavat rahoitusmallit ovat seikkoja, joita on varmasti syytä selvittää, jotta perusopetus taidealoilla olisi yhä useamman suomalaisen lapsen ja nuoren ulottuvilla.

Kulttuurihallinnon osalta on nostettu esiin aluehallintolain muutoksen myötä vahvistunut maakuntien liittojen ja ely-keskusten rooli. Kulttuuri tulee nähdä jatkossa yhä enemmän alueiden kehitystekijänä, jolle on annettava vahvempi rooli aluesuunnittelussa. Ely-keskusten ja maakuntien liittojen edellytyksiä edistää alueensa kulttuuritoimintaa ja alan työllisyyttä on vahvistettava. Kulttuurin ja taiteen toimijoilla on myös oltava tiivis ja toimiva yhteistyö hallinnon eri tason toimijoiden kanssa aina kuntatasolta valtion tasolle asti.

Tärkeitä teemoja riittää, kun kulttuurista puhutaan. Haluan tähän loppuun nostaa vielä tekijänoikeusasian, joka on jäänyt muuttuvan toimintaympäristön jalkoihin. Toivon itse, että Suomi voisi olla tekijänoikeuskysymyksen osalta edelläkävijä, eräänlainen mallimaa, jossa myös taide- ja kulttuurialan osaajien on houkuttelevaa työskennellä ja toimia.

Arvoisa puhemies! Selonteossa maalataan meille maisemaa vuodesta 2035. Kun 25 vuotta on pitkä aika, monen asian todella voi toivoa muuttuvan hallituksen linjausten mukaisesti. Kuitenkin noista linjauksista jää hämäräksi pari seikkaa, joihin ehkä jossain vaiheessa olisi hyvä saada täsmennystä. Ensinnä linjaus, jonka mukaan kulttuurin palvelurakenteessa on vuonna 2035 viisi erilaista tasoa: metropolialuekeskukset, kunnat, kylät jne. Mitä tämä jaottelu tulee tarkoittamaan palveluiden osalta? Ohjaako tämä tasojako myös jollain tavalla rahoitusta ja tukipolitiikkaa jatkossa? Toinen hieman epäselvä kohta oli se, kun todetaan, että vuonna 2035 Suomen kansainvälisen erityisosaamisen alue on leppoistelu. Ehkä tähän saamme selvyyttä valiokuntakäsittelyssä.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Kulttuurin tulevaisuus -selonteossa todetaan heti alussa, että siinä ei ole katsottu tarpeelliseksi määritellä kulttuuria käsitteenä, koska se sekä tieteellisesti että arkikäytössä sekoittuu taiteen käsitteeseen ja keskenään nämä ovat monitulkintaisia. Pitänee paikkansa. Silti olisi hyvä miettiä, mitä taide ja kulttuuri käsitteinä tarkoittavat, sillä kulttuuri-sanaa käytetään monissa yhteyksissä väärin. Yksinkertaistaen voi todeta, että kaikki, mitä me teemme, on kulttuuria. Yksilöllä, ryhmällä, kansalla on tarve määritellä itsensä ja verrata itseänsä muihin. Sosiologisesta näkökulmasta kulttuuri onkin tietynlainen erottelujen järjestelmä, jonka avulla määrittelemme itseämme suhteessa itseemme sekä muihin ja jonka avulla rakennamme identiteettiämme omassa ympäristössämme. Taide on osa kulttuuriamme, mutta tietyissä asiayhteyksissä kulttuuriksi käsitetään vain taide ja sen tekeminen tai yleisesti humanistiset tieteet ja humanististen ammattien harjoittaminen.

Selonteko jakaantuukin eri osioissaan käsittelemään muun muassa ympäristöä, perimää, eri väestöryhmiä maahanmuuttajineen, kieltä, opetusalaa, tieteitä, uskontoa, sosiaali- ja terveyshuoltoa, liikuntaa ja urheilua, viihdeteollisuutta, tekijänoikeuksia, yrittäjyyttä, mutta myös taiteita ja taiteilijoita. Mielestäni nämä sektorit pitääkin eritellä, mutta katsoa samalla, millä kulttuurisektoreilla on tämän päivän yhteiskunnassa selvää synergiaa, jota valtiovallan pitää erityisesti tukea.

Valtioneuvosto antoi vuoden 2007 lopulla periaatepäätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta, jonka yhteydessä hyväksyttiin terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Osana tätä työtä käynnistettiin vuosille 2011—2014 kulttuurin hyvinvointivaikutusten poikkihallinnollisen toimintaohjelman valmistelu, joka onneksi sai uuden nimen: Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelma. Toimintaohjelman tavoitteena on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin sekä osallisuuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla kolmella eri painopistealueella, joista itse nostaisin merkittävimmiksi sektoreiksi taiteen ja kulttuurin hyödyntämisen osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä taito- ja taideaineiden merkityksen kouluopetuksessa osana yleistä ennalta ehkäisevää kansanterveystyötä.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on lukuisia alueellisia ja paikallisia hankkeita, joissa edellä mainittuja toiminta-ajatuksia toteutetaan, ja missä toteutetaan, siellä tulokset ovat poikkeuksetta hyviä.

Vanhustenhoivan yhteydessä usein puhumme paljon siitä, miten laitoksiin hautautuneita ikäihmisiä ei ulkoiluteta. Aika usein siellä, missä tätä ihmettä harjoitetaan, harjoitetaan muutakin: tarjotaan senioreille erilaisia virikkeitä. Otan esimerkin — ikävä kyllä — Ruotsista. Kansallisen Kultur och hälsa -ohjelman alla toteutettiin Skånessa 34 kunnan yhteisvoimin pilottihanke, johon pyydettiin eri alojen taiteilijoilta ideoita ja niiden toteutuksia vanhainkodeissa. Tulokset olivat mykistyttävän hyviä ei pelkästään vanhusten itsensä virkistymisen vaan myös hoitolaitosten työilmapiirin kannalta. Yhtäkkiä niistä tuli haluttuja työpaikkoja. Asukit piristyivät. Hoivan tarve ja lääkkeiden käyttö vähenivät.

Luovuus ja yhdessä tekeminen ovat hyvinvoinnin tärkeimpiä määrittäjiä ja yhteisölähtöinen taide tärkeä elementti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Australialainen tutkija Anne Bamford on Unescon alaisuudessa 64 maassa tekemässään tutkimuksessa todennut, että oppilas, joka opiskelee taito- ja taideaineita, kykenee helpommin muun aineopetuksen omaksumiseen. Luovasti ajatteleva oppilas ei vastusta opetusta, vaan on avoin kaikelle oppimiselle. Oppilas on valmis hyväksymään uusia asioita tai pohtimaan myönteisesti väittämiä, jotka hän kokee oman ajattelunsa vastaisiksi. Kouluopetuksen tavoitteet onkin nähtävä hyvin laaja-alaisesti myös sosiaaliset näkökohdat huomioiden.

Meillä Suomessa erityisesti kouluampumistapausten jälkeen on syytä vakavasti pohtia koulun yhteisöllisyyttä, miten ehkäistä kiusaaminen ja sitä seuraava syrjäytyminen, koulukiusattu kun hyvin usein syrjäytyy myös työelämästä. Sosiokulttuurinen innostaminen sopii siis erityisen hyvin koulumaailmaan.

Arvoisa puhemies! Tässä oli pari perustelua sille, miksi kulttuuria pitää pohtia osana valtionhallintoa, mitä kulttuuri on nyt ja mitä sen pitää olla tulevaisuudessa.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman sanoin luovuus, osaaminen sekä korkea sivistystaso ovat edellytys Suomen ja suomalaisuuden menestymiselle. Myös selonteossa, tässä abstraktissa taideteoksessa, tunnistetaan, että tulevaisuuden tärkein menestystekijä on luova pääoma. Se edellyttää kuitenkin oman suomalaisen kulttuuri-identiteettimme säilyttämistä ja kulttuuriperinnön tuntemista ja samalla luovien ja uusien taitojen oppimista ja kehittämistä. Mielestäni nämä ovat taitoja, jotka hankitaan vähitellen pienestä pitäen jo peruskoulussa. Luovuuden edellytykset rakennetaan siis jo lapsuudessa, ja siksi haluaisinkin kiinnittää huomiota taito- ja taideaineiden opetukseen peruskoulussa.

Opetushallitus on käynnistänyt kauaskantoisen työn perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamiseksi. Mielestäni nyt tehtävän uudistuksen aikana tulisi kiinnittää erityishuomiota liikunnan ja taito- ja taideaineiden määrään koulussa. Lukuaineissa edustamme kansainvälistä huipputasoa, mikäli Pisa-tutkimuksiin on uskominen. Huolestuttavaa kuitenkin on, etteivät nuoremme tunnu viihtyvän koulussa yhtä hyvin kuin ikätoverit muualla Euroopassa. Mielestäni myös tähän voidaan etsiä ratkaisua taito- ja taideaineista.

Taito- ja taideaineiden tuntimääriä on vähennetty pikkuhiljaa vuosien varrella niin paljon, että esimerkiksi yhdeksännellä luokalla ei enää opiskella pakollisena kuvataidetta, teknistä työtä tai musiikkia ja seitsemännellä luokalla ei ole tekstiilitöitä kuin yksi viikkotunti. Miksi käden taitoja ei arvosteta suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä? Miksi luovuutta ei arvosteta valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa? Ihminen ei kasva tasapainoiseksi ainoastaan aivojen tiedollista puolta kehittämällä.

Itse ehdotankin, että nyt tehtävän uudistuksen yhteydessä taito- ja taideaineita ja liikuntaa lisätään. Huomiota tulisi myös kiinnittää opettajien pätevyyteen, täydennyskoulutuksen määrään ja opetuksen laatuun. Taito- ja taideaineiden lisäämistä puoltaa moni seikka. Taide- ja taitoaineet ovat muun muassa avainasemassa ihmisen persoonallisuuden, identiteetin ja itseluottamuksen kehittymisen sekä yhteisöön liittymisen kannalta. Ne edistävät oppilaiden hyvinvointia, koulussa viihtymistä ja sosiaalista kasvua. Taide- ja taitoaineet edustavat ja edistävät kokonaisvaltaista tietämistä ja antavat tärkeitä oppimisvalmiuksia myös muihin oppiaineisiin.

Monipuolisella kouluaikaisella taito- ja taideaineiden opiskelulla on tutkitusti vaikutusta myös nuoruuden ja aikuisuuden fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Koulussa taito- ja taideaineet ovat vanhastaan olleet terapeuttisessa roolissa, jossa niiden ilmaisullisen ja luovan aineksen sekä toiminnallisuuden kautta on tarjottu oppilaille mahdollisuuksia purkaa ahdistusta ja painetta. Niiden tietopuolisia oppiaineita vapaammassa ilmapiirissä voidaan myös paremmin huomata oppilaiden ongelmia ja keskustella niistä.

Nykyajan kilpailuyhteiskunnassa korostuu jatkuva kisailu paremmuudesta, mikä näkyy valitettavasti myös kouluissa. Myös tämä puoltaa taito- ja taideaineiden lisäämistä. Kaikkien koululaisten on saatava kokea onnistumisen elämyksiä, vaikka eivät lukuaineissa menestyisikään. Ja jos mitkään kouluaineet eivät tunnu lapsesta omilta, pitäisi opettajien jaksaa kannustaa lapsia löytämään itsestään vahvuuksia vaikkapa koulun ulkopuolisista harrastuksista ja näin tukea heidän itsetuntonsa kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Taiteen ja kulttuurin laaja-alainen merkitys on tullut yhä tärkeämmäksi. Yhteiskuntapolitiikassa ei kuitenkaan vielä tunnisteta taiteen ja kulttuurin kokonaisvaikuttavuutta. Taiteella ja kulttuurilla on todettu olevan merkittäviä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Ne tuovat merkityksellisyyttä elämään, voimauttavat, osallistavat ja vahvistavat arjen toimijuutta, edistävät sosiaalista koheesiota ja ehkäisevät syrjäytymistä. Taidetta ja kulttuuria voidaan myös hyödyntää menestyksellisesti esimerkiksi hoito- ja hoivatyössä, terveydenhuollossa, työelämässä, terapiassa ja kotouttamisessa. Erityisen merkittäviä vaikutukset voivat olla ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpidon sekä nuorten yhteiskuntaan ja työelämään kiinnittymisen kannalta.

Haasteena selonteossa pidetään julkisen talouden, erityisesti kuntien, heikkoja kehitysnäkymiä. Perustuslain turvaamat sivistykselliset oikeudet, kuten kirjastopalvelut, tulee kuitenkin jatkossakin turvata julkisen sektorin toimesta. Taide ja kulttuuri pitäisi nähdä voimavarana ja rikkautena eikä välttämättömänä pahana, josta voimme leikata heti tiukan paikan tullessa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! On sinänsä arvokasta, että eduskunta käsittelee selontekoa, jonka aiheena on kulttuuri. Pidän tärkeänä, että kulttuuri ja taide toimintana arkipäiväistetään, jotta voimme käsitellä luovuuden edellytyksiä ikään kuin normaalina toimintana. Kulttuuri ja taide ei ole mitään fiksua ja filmaattista, vaikeasti lähestyttävää ja hyväksyttävää, vaan se on ihmiselle yksi tapa ilmaista itseään ja tuottaa iloa muillekin.

EU:n koulutustiedon verkosto julkaisi viime vuonna selvityksen taideaineiden opetuksesta 30 Euroopan maan oppivelvollisuuskouluissa. Selvitys tukee aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan taideaineiden asema opetussuunnitelmassa on verraten heikkoa. Useimmissa maissa taide sisältyy pakolliseen opetussuunnitelmaan ala-asteen koulutuksessa, mutta yläasteella taideaineiden opiskelu on pääsääntöisesti valinnanvaraisuuteen perustuvaa. Myös taideaineiden kesken on havaittavissa selviä eroja. Eniten painoarvoa saavat kuvataide ja musiikki, jotka kuuluvat opetussuunnitelmien pakollisiin oppiaineisiin jokaisessa tutkimukseen osallistuneessa maassa Hollantia lukuun ottamatta. Toista ääripäätä edustaa arkkitehtuuri, joka mainitaan vain harvoissa opetussuunnitelmissa.

Arvoisa puhemies! Taiteiden opetukseen on maasta, koulumuodosta ja taideaineesta riippuen erilaisia lähestymistapoja. Niitä opetetaan pakollisina tai vapaaehtoisina, erillisinä oppiaineina, suurempina aihekokonaisuuksina tai muihin oppiaineisiin integroituina. Varsinkin draaman ja tanssin opetus on usein integroitu muihin oppiaineisiin. Taideopetuksessa näkyi jakautuminen erillisiä oppiaineita tai integroivaa lähestymistapaa painottaviin opetussuunnitelmiin.

Raportin mukaan taideaineiden suhteellisen heikko arvostus näkyy myös arvioinnin puolella. Myös niissä maissa, joissa oppimistulosten ulkoisella arvioinnilla on suuri merkitys, taideaineet jäävät useimmiten kansallisten kokeiden ulkopuolelle. Vain harvoissa maissa on opettajan tueksi tarjolla kansalliset taideaineiden arviointikriteerit. Niiden oppilasarviointi on usein muita aineita selvemmin vain yksittäisen opettajan vastuulla, eikä taideaineilla ole painoarvoa koulutuksessa pärjäämisessä.

Tämän EU:n koulutustiedon verkoston raportti toimii hyvin pohjana hallituksen kulttuuriselonteon käsittelylle, etenkin kun perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa valmistellaan parhaillaan ja työn pitäisi valmistua pian.

Pidän tärkeänä, että luovuuden kehittämiseen liittyviä taito- ja taideaineita lisätään niin peruskoulussa kuin toisella asteella. Jotta voidaan toteuttaa näiden osuuden kasvu, on aikaansaatava eri taito- ja taideaineiden laadukasta opettajankoulutusta.

Hallituksen selonteko toki vaatii taito- ja taideaineiden vahvistamista yleissivistävässä koulutuksessa. Valitettavasti hallituksen selonteko kuitenkin unohti opetusministeriön luonnoksessa mainitut vaatimukset: ensinnäkin taito- ja taideaineiden lisäämisen yhteiseen oppimäärään valinnaisten kurssien pohjaksi myös yläasteella ja lukiossa sekä toiseksi sen, että näitä aineita opetettaisiin yksi kolmasosa kaikkien oppiaineiden tuntimäärästä. Perusteluosassa toki käsitellään taitoaineiden osuuden lisäämistä, mutta ei esitellä siltä osin toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan opettajankoulutusta koskeva toimenpide on jätetty selontekoon luonnoksen mukaisesti. Kannatan taide- ja taitoaineiden opetuksen laadun parantamista lisäämällä luokanopettajalle näiden aineiden koulutusta sekä taide- ja taitoaineiden opettajien täydennyskoulutusta ja soveltamalla niiden käyttöä yli ainerajojen.

Kannatan myös sitä, että laaditaan kulttuurialaa kokonaisvaltaisesti koskeva työelämän ja koulutustarpeiden ennakointiin ja uusiin tarpeisiin pohjautuva koulutusstrategia, jossa otetaan huomioon alan kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijatehtävien laajeneminen ja niihin liittyvä koulutustarve. Pidän tärkeänä, ettei nuoria ylikouluteta taide- ja kulttuurialoille työttömiksi. Tästä on huolehdittava niin ammattikoulujen, ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin koulutustarjonnan osalta.

Kannatan myös sitä, että kehitetään kulttuurin toimialojen yrittäjyyden, liiketoiminta- ja markkinointiosaamisen, kulttuurituonnin ja -viennin sekä kulttuurimatkailun edellytyksiä. Mitä enemmän taiteessa ymmärretään yrittäjyyden päälle, sitä monipuolisemmin se auttaa taiteilijaa pärjäämään.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Taiteella ja kulttuurilla on merkittävä merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Taide tuottaa elämyksiä, se vahvistaa toimijoita, sosiaalista kanssakäymistä ja ehkäisee parhaassa tapauksessa myöskin syrjintää.

Ed. Autio otti erittäin hyvin esille sen, miten taidetta ja kulttuuria voidaan hyödyntää hoito- ja hoiva-alalla ja terveydenhuollossa. On mahdollista, että työelämää ja myöskin kaikenlaista terapiaa ja kuntouttamista, kotouttamista kulttuuri ja taide aina edistää, myös näitä osa-alueita.

Kulttuuriin tehdyt panostukset eivät todellakaan mene hukkaan, kun puhutaan ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitämisestä tai vaikka nuorten yhteiskuntaan ja työelämään kiinnittäytymisestä sekä syrjäytymisen ehkäisystä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat erilaiset kulttuurityöpajat ja harrastukset.

Painopistettä tämän vuoksi tulisi koko ajan lisätä siihen, että kulttuuria on kaikkien saatavilla. Täällä on puhuttu erittäin paljon kulttuuripalveluista ja niiden tuottamisesta. Yhtenä aihealueena kirjastopalvelut ovat nousseet puheenvuoroihin, samoin Yleisradio, ihana, kaikkien meidän rakastama radio, jonka ylläpitämiseksi tarvitaan erityistä rahoitusta.

Eri kulttuurien tuntemus lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä toinen toisiamme kohtaan. Siksi taide- ja kulttuurikasvatusta sekä -koulutusta tulee lisätä. Taito- ja taideaineet voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisen persoonallisuuteen, ihmisten identiteetin muodostumiseen ja itseluottamuksen lisäämiseen. Juuri parahikseen perusopetuksen tuntijakoa ollaan uudistamassa, ja juuri nämä taito- ja taideaineet ovat tämän uudistuksen keskiössä, se miten niitä pystyttäisiin edelleen edistämään. Opetuksessa oppiaineiden välinen integraatio on tärkeää, koska kulttuuria voidaan viedä monen oppiaineen sisään.

Taideaineiden opetus Suomessa kestää kansainvälisen vertailun. Tosin opetus keskittyy peruskoulun alaluokille, ja varmasti tässä perusopetuksen tuntijaon uudistamisessa tuodaan painopistettä näihin valinnaisaineisiin ja kerhotoimintaan. Vaikka uskon, että opettajat ovat erittäin päteviä taiteen ja kulttuurin edistäjinä, kuitenkin sitä osaamista tarvitaan myöskin heille lisää.

Maksullisessa taiteen perusopetuksessa koulun ulkopuolella, esimerkiksi musiikkiopistoissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, pitäisi pystyä huolehtimaan siitä, etteivät lukukausimaksut nouse liian suureksi ja että koulutusta voidaan järjestää joka puolella maata. Vapaan sivistystyön rahoitusta on tämän hallituskauden aikana pystytty lisäämään, mistä olen erityisen ylpeä.

Arvoisa puhemies! Kulttuurituotanto, -talous ja kulttuurialan työllisyys tarvitsevat myöskin panostuksia. Tämä julkinen radio- ja televisiotoiminta, Yle, takaa selkänojan kulttuuritoimijoiden toimintaedellytyksille ja luovalle taloudelle, ja siksi Yleisradion vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on merkittävä. Meidän on huolehdittava etenkin siitä, että vähemmistöryhmät tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi Yleisradion kautta. Monipuolisen suomalaisen kulttuurin esilletuomisella riippumaton julkinen palvelu takaa sen, että kaikki tulevat nähdyiksi.

Huomattavaa potentiaalista tarvetta meillä on kannustaa ihmisiä kulttuuriyrittäjyyteen ja kulttuurin edistämiseen myöskin meidän maamme rajojen ulkopuolella. Uudenlaiset teollisuudenalat alkavat nostaa päätään, ja näin hyvä. Tästä voisin mainita esimerkkinä lopuksi pelialan Oulussa, jossa on jo 19 rekisteröityä yhdistystä, jotka työllistävät yli 100 ihmistä, mutta tulevaisuudessa tässä on erittäin suuri potentiaali suurellekin kasvulle.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaltiossa kulttuuri on yhteiskunnan ankkuri. Kulttuuri on kertomus ajastamme, se on kertomus ajasta ennen meitä, se on kertomus ajasta tässä hetkessä. Kulttuuri on muistimme. Kulttuurilla on monta kieltä: sävelet, sanat, kuvat, vaatteet, elokuvat, näytelmät, kieli, ruoka, leikit, korut, tanssit ja rakennukset. Bachin sävelet vievät meidät barokin aikaan, Aleksis Kiven sanat kertovat suomalaisesta elämästä 1800-luvun lopulta, Elviksen laulu vie meidät 1950-luvun henkeen rock and rollin soidessa, nuorisokulttuurin syntyajoille. Kulttuuri yhdistää meidät omaan historiaamme. Kulttuuri on väline viedä meidän aikakautemme tunnelmia tulevaisuuteen.

Puhemies! Ajattelin kuitenkin lähestyä tällä kertaa kulttuuria kahdesta näkökulmasta: osana terveyden edistämistä, mikä täällä on jo aiemmissakin puheenvuoroissa tullut esille, ja osana lasten elämää.

Taiteella ja kulttuurilla on todettu olevan merkittäviä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Kulttuuri antaa meille mahdollisuuksia purkaa omaa mieltämme, hyvää oloa ja myös pahaa oloa. Musiikki, näytteleminen ja kuvataiteet ovat välineitä, joita voidaan käyttää yhä enemmän mielenterveystyössä ja kuntouttamisessa. Kulttuuri muuttaa myös seniorityön toimenkuvia hoivatyön perinteistä kohti ilmaisua ja osallistumista. Muistisairaan mieli herää ainakin hetkeksi laulun ja musiikin myötä tai piirtämisen kautta. Tätä kautta on mahdollista saada säästöjä: ehkäpä meillä on vähemmän pitkiä ja vaikeita laitoshoidon hoitopäiviä. Meidän tavoitteenamme tulee olla se, että elämä pidetään loppuun asti vireänä niin kulttuurin kuin liikunnan konstein.

Otan tässä yhden poikkihallinnollisen esimerkin: sen, miten teatterialan ammattilaiset ovat jalkautuneet palvelutaloihin tuomaan uudenlaista hoivakulttuuria. On hyvin epätyypillistä, että näyttelijät ilmestyvät sinne hoitotyön ammattilaisten pariin. Se on hyvä esimerkki siitä, mitä tuleman tulevaisuudessa pitäisi pitää. On hienoa siksi, että selonteossa on mukana myös poikkihallinnolliset lähestymistavat.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma 2010—2014:n ehdotukset ovat erittäin kannatettavia. Jälkiteollinen yhteiskunta kasvaa toisenlaisessa kasvualustassa. Luovassa taloudessa korostuvat luovuus ja innovatiivisuus. Mistä se lähtee? Se lähtee meistä aikuisista mutta yhtä lailla lapsista. Se, mikä huoli tässä meidän kiireyhteiskunnassamme on, on se, että me tapamme lapsistamme luovuuden. Lapsista luovuutta ei saa tappaa. Ensinnäkin lasten tulee antaa olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista. Opetuksen tulee päivähoidosta korkeakouluihin sisältää kulttuurin elementtejä. Kulttuurin osa-alueet voidaan nivoa eri oppiaineisiin eri tavoin. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että meille tulee lisää musiikkia tai kuvaamataitoa, vaan sitä, miten me sisällytämme kulttuurin elementtejä osaksi myös akateemisia aineita, lukuaineita.

Otan tässä esimerkin steinerpedagogiikasta, jossa kuvat ja piirtäminen ovat oleellinen osa oppimista. Tekemällä kuvan lapsi sisäistää esimerkiksi Rooman aikaan liittyviä ilmiöitä hauskalla ja elävällä tavalla. Lapsi tekee oman tulkintansa Rooman ajan hengestä. Tarina, kuva, sävel ovat joillekin lapsille huomattavasti parempi tapa oppia kuin lukeminen. Tunnustamalla tämän tosiasian voisimme toivottavasti välttää pudokkaita ja syrjäytymistä. Tämä vaatii myös ajattelutavan muutosta meidän koulumaailmassamme.

Otan tässä yhden esimerkin myös Espoosta, jossa on lähdetty viemään eteenpäin Kulttuuri- ja liikuntapolkua, jossa tavoitteena on saada kaikki lapset mukaan kulttuurin elämyksiin. Kaikkiin kulttuurielämyksiin ei kuitenkaan viedä lapsia ulos koulun neljän seinän sisältä, vaan osaltaan kulttuuri voi tulla myös koulun sisälle. Kulps-antia annetaan koko yhdeksän vuoden ajan, ja lapsen Kulttuuripolku-anti säilyy digitaalisessa kansiossa, jota voi sitten myöhemmässä vaiheessa mennä katsomaan, vaikka aikuisiällä. Tavoitteena on se, että oppimisen lisäksi polun varrelta voisi löytyä lapselle myös uusi harrastus. Yksikin harrastus voi pelastaa syrjäytymiseltä. Kulttuuri- ja liikuntapolku -ajattelua tulisikin saada levitettyä kaikille Suomen peruskoululaisille. Tässä on yksi konkreettinen tulevan hallituksen toimenpide.

Puhemies! Annetaan kulttuurille vielä vahvemmat ja laajemmat siivet.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta teemalla "Kulttuuri — tulevaisuuden voima" oikeastaan kertoo paljon. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka hyvin bruttokansantuote kuvaa hyvinvointia, ja oikeastaan tämä pohdinta osuu hyvin myös tämän kulttuuriselonteon käsittelyyn, nimittäin onhan todettu se, että aineellisessa hyvinvoinnissa ja aineellisessa vaurastumisessa jossain kohtaa tulee se saturaatiopiste, että ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin tunne ei siitä lisäänny, vaikka rojua olisi ympärillä kuinka paljon. Sen sijaan henkinen puoli, erilaiset kulttuurivirikkeet ja elämänlaatu, elämykset, vapaa-aika, niitten arvo alkaa nousta, kun aineelliset perustarpeet on tyydytetty. Siinä mielessä kulttuurin merkitys hyvinvoinnin lisääjänä on erittäin suuri, ja se on myös tässä selonteossa tunnistettu.

Kulttuurilla ja taloudella on myös se kytkös, että vaikka kuinka hampaat irvessä yritettäisiin bruttokansantuotetta niin sanotuin kovin keinoin edistää, niin joskus voi olla juuri näin, että se kulttuurin tuoma lisäarvo auttaa sitten esimerkiksi siinä tuottavuudessa ja tuloksellisuudessa. Täällä on otettu esimerkiksi tämä vanhustenhuolto ja se, miten virikkeitten, esimerkiksi kulttuurivirikkeitten, tarjoaminen laitoksissa edistää vanhusten hyvinvointia ja sitä kautta tuo suoranaista säästöä elämän laadun paranemisen ohella. Eli humppaorkesteri Eläkeläisten vanha kappale "Humppaa tai kuole" itse asiassa osuu aika kohdalleen tässäkin mielessä.

Arvoisa puhemies! Kulttuuri ei saa olla pelkästään jotain, mitä me passiivisena kulutamme, vaan työn kulttuurin hyväksi, kulttuurituotannon, kulttuuripalveluitten parissa, täytyy olla mahdollisimman paljon sitä, että se kannustaa meitä osallistumaan ja tekemään myös itse, erityisesti kunnissa ja kaupungeissa.

Selonteko mainitsee taidekasvatuksen tärkeyden varhaiskasvatuksessa, neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, ja hyvä niin. Sen sijaan nuorisokulttuuri jää aika vähälle huomiolle, vaikka sen vaikutus — otetaan nyt vaikka populaarimusiikki, elokuvat — meidän persoonallisuuteemme ja identiteettiimme näkyy helposti läpi koko aikuisiän, eli ne vaikutteet, jotka on nuorena imetty, varmasti näkyvät tässäkin salissa. Jokainen voi tunnistaa itsestään ja ympäriltään niitä asioita, jotka omasta nuorisokulttuuristamme vaikuttavat meidän pukeutumiseemme, asenteisiimme, käytökseemme, jopa arvoihimme. Esimerkiksi jos muistelen aikaa joskus 30 vuoden takaa, kun kuuntelin Pelle Miljoonan kappaletta "Väkivalta ja päihdeongelma", missä Pelle Miljoona kertoi Jartsusta, joka istui yksin himassa ja katsoi telkkaria, niin oikeastaan sen parempaa opetusohjelmaa vanhempien vastuusta lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi olla kuin tämmöinen yksi kappale, ja se silloin tällöin vieläkin palajaa mieleen, kun elämänmenoa ympärillä katselee.

Nuorisokulttuurin saralla pyörii iso bisnes, ja meidän suhtautumisemme siihen on aika kaksijakoista. Toisaalta sitä saatetaan kulttuuripolitiikassa vähätellä, että se on jotain semmoista, mikä ei nyt oikeastaan ole semmoista korkeata ja hyvää ja oikeaa kulttuuria, mutta sitten kun joku nuorisokulttuurin toimija, olkoonpa se nyt vaikka joku suomalainen yhtye, lyö itsensä läpi ja alkaa tehdä bisnestä, niin sen jälkeen sitten kumarrellaan ja ollaan tyytyväisiä, että näin tämä kulttuurivienti nyt sitten tuo euroja tänne meidän kansantalouteemme.

Oikeastaan tuo kaupallisuus, olkoon sitten musiikkiteollisuudesta, vaateteollisuudesta, peliteollisuudesta ja muusta viihdebisneksestä kyse, elää sitä omaa elämäänsä hyvin pitkälti riippumatta siitä, mitä me esimerkiksi täällä eduskunnassa nyt sitten puhumme tai minkälaisia selontekoja kirjoittelemme. Tämmöinen nuorisokulttuuri tuottaa myös alakulttuureita erilaisine lieveilmiöineen, ja emme me niitä pysty torjumaan emmekä paljon niihin vaikuttamaan, mutta toki siihen, minkä kaltaisia vaikutteita, minkä kaltaista nuorisokulttuuria on, mihin lapsemme ja nuoremme ohjautuvat, voidaan vaikuttaa sillä tavalla, että osoitetaan nuorille välittämistä ja tehdään myös kulttuurityötä, ei pelkästään lasten vaan myös nuorten parissa, ja tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja ja opetetaan nuoria itsenäiseen ajatteluun ja ohjataan myös erilaisten kulttuuriharrasteitten pariin.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Palaan vielä hiukan tähän taloudelliseen merkitykseen: kulttuuri voi tulevaisuudessa olla paljon suurempi työllistäjä kuin se on tänään, ja senpä takia kulttuuriyrittäjyyteen tulee kannustaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on monella tavalla huolellisesti laadittu, perustellaan selkein sanoin ja kattavasti kulttuurin merkitystä sekä suoraan että kerrannaisvaikutustensa kautta, mutta samalla itselle tuli tuota lukiessa myös hieman sellainen tunne, että osittain se on käytännön kentästä kuitenkin irti.

Muutama hajahuomio:

Ensinnäkin tässä selonteossa taiteen ja kulttuurin itsearvoisuuden korostaminen on otettu hyvin esille, samoin eettisyys ja ekologisuus, on korostettu vanhan ja arvokkaan säilyttämistä ja samalla uuden kokeilun merkitystä. Erittäin positiivisella tavalla tässä selonteossa on huomioitu ei-vakiintuneita taiteenaloja. Kulttuurikenttähän on uudistunut ja dynaaminen, ja on hienoa, että uusiin toimintamuotoihin nyt sitten niin monella tavalla kannustetaan, sillä tällä alueella näen myös mahdollisuuksia laajaan poikkikulttuuriseen ja talousalueen toimijoitten keskinäiseen yhteistyöhön. Samalla tavoin ovat kannatettavia selonteon ehdotukset siitä, että koulujen tuntityönjakoa kehitetään siten, että siinä on enemmän liikkuma-alaa valita taideaineitten ja niin sanottujen hyötyaineitten kesken.

Mutta asia, joka mielestäni jää tässä selonteossa vähäiselle painotukselle, on alueellinen näkökulma. Nyt tulisi varmistaa, että alueellinen tasa-arvo kulttuuritarjonnassa ja -toiminnassa varmasti toteutuu, ja tulisi taata samalla se, että kulttuuria on jatkossakin saatavilla kaikille, myös pienellä paikkakunnalla. On muistettava, että kulttuuri käsitteenä pitää sisällään koko sivistyksen peruspilarit: taiteen, koulutuksen, kirjastot, kirjastoautot jne., siis asioita, joita ei voi kokonaisuudessaan korvata vaikkapa verkkoversioilla. Laaja-alaisen kulttuurin siirtäminen ja siirtyminen suuriin keskuksiin ja maamme metropoleihin asettaisi väistämättä osan väestöstä eriarvoiseen asemaan, ja siksi siihen pitää kiinnittää erityisen suurta huomiota.

Kulttuuri kaikkine osa-alueineen on entistä enemmän alueitten tulevaisuuden keskeinen kehitystekijä, mutta silti usein harvaanasuttujen syrjäseutujen kulttuuritoiminnot unohtuvat ja jäävät ilman määrärahoja. Toivonkin tarkempaa selvitystä siitä, miten paikallista, alueellista ja maakunnallista kulttuuria tuetaan ja miten taiteen ja kulttuurin saatavuus ja jatkuvuus turvataan myös harvaanasutuissa maamme osissa.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitettiin rahoitusmallin osalta tällaista erillistä projektia, mikroavustusjärjestelmää, jossa esitetään, että taidelaitosten ulkopuolinen kulttuuritoiminta, kuten esimerkiksi pienet kesäteatterit, tarvitsee mallin, jossa avustusta voisi hakea kymmeniä tai satoja euroja. Nämä pienet rahasummat mahdollistaisivat laaja-alaisen ja omaehtoisen kulttuuritoiminnan ympäri Suomea. Kannatan tämän tyyppistä rahoitusmallia hyvinkin mielelläni. Pidän sitä erittäin kannatettavana. Se toisi erityisesti syrjäseudulle mahdollisuuksia omaehtoiseen kulttuuritoimintaan.

Alueellisen aktiivisuuden voimavarat ovat usein vaikutukseltaan myös kansallisesti merkityksellisiä. Kun jotakin syntyy alueellisella tasolla, sitä voidaan ehkä hyödyntää myös valtakunnallisella tasolla. Yksi esimerkki voisi olla Kainuusta. Siellä on saatu hyviä kokemuksia esittävien taiteitten soveltamisesta syrjäytyneitten nuorten ja monikulttuuristen ryhmien aktivoimisessa. On todettu, että yhden syrjäytyneen palauttaminen täysipainoiseen normaalielämään säästää yhteiskunnalta jopa miljoona euroa. Eli siis voidaan todeta, että tällainen toiminta kulttuurin, taiteen kautta olisi yhteiskunnan kannalta myös hyvin kannatettava sijoitus, vaikka päätarkoitus itse asiassa onkin rikastuttaa yksilön elämää.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston kulttuuriselonteossa on kaksi merkittävää linjaa, jotka ovat toisilleen melkeinpä vastakkaiset: pyritään yhtä aikaa turvaamaan ja uudistamaan.

Monet taiteen ja kulttuurin perinteisistä instituutioista elävät suurta murroskautta, nyt kun kunta- ja valtiontalouden haasteellinen tilanne asettaa kyseenalaiseksi kaikki perinteiset toimintatavat. Kuten selonteossakin todetaan, suuntana on toimiminen verkostoissa pysyvien rakenteiden sijaan. Tämä aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta monen taiteentekijän ja -toimijan toimeentulolle. Samaan aikaan kun vanhat rakenteet murtuvat, on löydettävä uusia väyliä mahdollistaa taiteellinen ja luova toiminta. Siitä selonteossa on hyviä esimerkkejä: muun muassa taito- ja taideaineiden lisääminen ja niiden roolin vahvistaminen osana peruskoulua, luovan työn erityisyyden tunnistaminen sekä riskirahoituksen kehittäminen palvelemaan myös taidetta ja kulttuuria yrittäjyydessä. Nämä hyvät ehdotukset kaipaavat vain resursointeja.

Selonteossa tuodaan esille se, ettei kulttuurin merkitystä osana kokonaisvaltaista yhteiskuntapolitiikkaa ole vielä tunnistettu. Tämä on totta. Tärkeää on myös se, että selonteossa luodaan kulttuurille eettiset arvot, jolloin itseisarvon rinnalla kulkevat muut vaikutukset toisiaan täydentävinä ja lisäarvoa tuovina. Leimallista tämänhetkiselle keskustelulle on rahan katse, jolloin taiteen ja kulttuurin roolia perustellaan ja joudutaan jatkuvasti perustelemaan rahalla. Keskustelussa vilahtelevat sekä aluetaloudelliset että hyvinvointivaikutukset. Ne ovat tärkeitä, mutta on hyvä muistaa, että ilman taiteen itseisarvoja ei ole myöskään välinearvoa. Aiheellista onkin kysyä, milloin taiteesta ja kulttuurista on tullut niin itsestäänselvyys kuin esimerkiksi liikunta jo on.

Arvoisa puhemies! Kun kulttuurista ja kulttuurisista kansalaisoikeuksista puhutaan, on tärkeää muistaa myös palveluiden alueellinen saavutettavuus ja niiden turvaaminen myös muualla kuin kasvukeskuksissa ja metropolialueella. Saavutettavuus pitää sisällään myös luovan työnteon mahdollisuuden kattaen koko Suomen. Selonteossa todetaan muun muassa, että maakuntaliittojen ja muiden alueellisten toimijoiden toiminnassa kulttuurin rooli on vahvistumassa. Selonteosta ei kuitenkaan selviä, mihin tällä viitataan ja millä tavalla maakuntaliittojen roolia käytännössä tullaan vahvistamaan. Kulttuurialojen toimijat ovat viestittäneet, että maakuntien rooli on pikemminkin heikentymässä.

Alueellista epätasa-arvoa luovan alan ja kulttuurin kehittämisen suhteen aiheuttaa myös muun muassa EU-rahoituksen kahtiajakautuminen. Esimerkiksi Itä-Suomen ollessa rahoituksellisesti erityisasemassa sillä on oma rahoituskehyksensä eikä alueelta näin ollen voida hakea rahoitusta valtakunnallisesta osiosta, jossa luovan alan kehittämiseen on erityisesti resursoitu. Tämä vaikuttaa aidosti valtakunnallisten kehittämishankkeiden syntyyn, ja luovan alan kehitys jää väistämättä Itä-Suomen osalta jälkeen. Tämän kaltainen rajanveto pitää ehkäistä.

Taide- ja kulttuuritoiminta kuuluvat siis oleellisena osana myös aluepolitiikkaan. Kulttuuri ja luova toimiala tulisi myös rohkeasti ottaa mukaan maakuntaohjelmaan ja sitä kautta rahoituksen yhdeksi painopisteeksi. Alueelliseen saavutettavuuteen ja palvelujen turvaamiseen olisi hyvä ottaa kantaa ihan toimenpidetasolla. Taide ja kulttuuri voivat olla tukemassa myös maaseudun ja haja-asutusalueitten kehittämistä, ja mikä tärkeintä, taidetta ja kulttuuria voidaan tuottaa ja myöskin tuotetaan maaseudulla ja kunnissa, ja sitä voi sieltä myöskin viedä muualle.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Taiteen ja kulttuurin merkitys yhteiskunnalle on suuri, ja ne tuovat monin tavoin sisältöä ja merkitystä meidän ihmisten elämään. Kulttuurin piirissä tarkastellaan myös eri näkökulmista erilaisia arkisiakin asioita ja ilmiöitä, joiden ymmärtämistä ja kehitystä ne edesauttavat. Taiteen kautta on mahdollista opetella kohtaamaan uutta ja erilaista. Tämä on hyvä lähtökohta luontaisen suvaitsevaisuuden rakentumiselle. Taide- ja kulttuuripolitiikka pelkistyy usein keskusteluissa pelkäksi apurahan myöntämispohdinnaksi. Vaikka kulttuurin kokonaismerkitys yhä useammin tiedostetaan ja myönnetään, on taiteentekijöiden toimintamahdollisuuksien ja toimeentulon pohtiminen usein varsin yksiulotteista. Tämä selonteko on hyvä pyrkimys hahmottaa kulttuurin tilannetta ja visioida sen tulevaisuutta hieman kokonaisvaltaisemmin.

Pistin tyytyväisenä merkille myös sen, että selonteossa myös ruokakulttuuri noteerattiin keskeisenä kulttuuriperinnön osana. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma on keskeisimpiä tulevaisuushankkeita, ja siinä yhdistyy ruokakulttuurin osasia eri hallinnonaloilta. Nämä ovat kuitenkin keskeisesti ihmisen hyvinvointia tuottavia asioita. Hyvinvointi ja terveys lähtevät ravinnosta, ja monipuolinen ruokakulttuuri takaa hyvät eväät myös hyvinvoinnille. Kertakäyttökulttuuri tai -viihde voi kasvaa jopa pieneksi uhaksi mielenterveydelle ottaessaan syvällisemmän kulttuurin paikan ihmisen elämästä. Toki viihde on myös silloin tällöin paikallaan tarjotessaan helpon ulospääsyn arjen rasitteista ja työrytmistä. Syvällisempi kulttuuri kuitenkin herättää meidät ajattelemaan, muistamaan ja tiedostamaan.

Arvoisa puhemies! Pohja suomalaisten tasa-arvoiselle mahdollisuudelle sivistää itseään on laadukkaassa ja kattavassa kirjastoverkossa. Meidän on pidettävä kiinni kirjastopalvelujen maksuttomuudesta, vaikka aika ajoin erilaisia kirjastomaksuja esitetäänkin. Etenkin taloudellisesti haastavimpina aikoina leikkauslistojen kärjessä ovat yleensä kulttuuripalvelut. Näissä haasteissakin meidän on tunnistettava kulttuurin merkitys ihmisen elämässä. Ilman riittäviä resursseja ei tämäkään yhteiskunnan lohko toimi.

Hallitusohjelmaan ja selontekoon on kirjattu selkeä tahtotila myös taito- ja taideaineiden vahvistamisesta, ja hyvä niin. Kaikille yhteisen taito- ja taidekasvatuksen määrän lisäämiselle on tarvetta erityisesti perusopetuksen yläluokilla ja lukioissa, unohtamatta myöskään ammatillista koulutusta.

Vielä loppuun, arvoisa puhemies, muutama sananen maahanmuutosta ja sen yhteydestä kulttuuriin: Kotimaisen kulttuurin vaaliminen ja tallentaminen on kulttuurikentän keskeisimpiä tehtäviä. Silti jatkuvasti kansainvälistyvässä yhteiskunnassamme on keskeistä toivottaa tervetulleeksi maahanmuuttajien myötä maahamme rantautuvia uudenlaisia kulttuureja. Maahanmuuttajan on sopeuduttava yhteiskuntaamme, mutta meidän on myös annettava heidän toteuttaa itseään oman kulttuurinsa mukaan, luonnollisesti laillisuuden rajoissa. Uusista kulttuureista tulevat ihmiset tuovat oman arvokkaan panoksensa yhteisöömme ja auttavat omaa kulttuuriamme kehittymään entistäkin rikkaammaksi.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa taidekasvatuksen perusta on ollut vahva. Luovuudelle aletaan rakentaa pohjaa varhaislapsuudesta asti. Taidetta ja kulttuuria opetetaan ja harrastetaan päiväkodista koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaan. Järjestelmä pitää sisällään taideaineita peruskoulusta yliopistoon asti. Työikäisenä tilaisuuksia taiteen ja kulttuurin harrastamiseen on tarjolla työväenopistoissa omaehtoisen harrastamisen lisäksi. Tämä kaikki on tarpeen. Tulevaisuudessa kilpailu kovenee, ja on itsestäänselvää, että pärjätäksemme maailmalla meidän suomalaisten on oltava innovatiivisia ja kaikin puolin kekseliäitä. Siksi tuntuukin oudolta, kun talouden matalasuhdanteissa säästöjä aletaan aina etsiä, lainausmerkeissä, turhista, asioista, kuten taidekasvatuksesta tai kulttuurista.

Puhemies! Käynnissä olevat megatrendit — väestön ikääntyminen ja globalisaatio — antavat suuren haasteen suomalaiselle yhteiskunnalle. Suomi oli pitkään sulkeutunut maa ja suomalaisten vieraiden kulttuurien tuntemus aika vähäistä. Tulevaisuudessa vieraiden kulttuurien tuntemus ja kulttuurin lukutaito on tärkeä asia. Maahanmuuton lisääntyessä ongelmia ja yhteentörmäyksiä vältetään oppimalla toistemme tapoja. Tiedetäänhän varsin hyvin, että sitä ihminen pelkää ja vastustaa, mitä hän ei tunne.

Koulun taito- ja taideaineet kehittävät nuorten persoonallisuutta, identiteettiä ja itseluottamusta. Ne edistävät koulussa viihtymistä ja antavat laajemman viitekehyksen muille oppiaineille. Kädentaitojen yhdessä oppimisesta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Siksi tuntuu ikävältä, että juuri näitä kädentaitoja kehittäviä oppitunteja on vähennetty koulun opetussuunnitelmista. Tavoitteena tulisikin olla, että taito- ja taideaineita olisi lähes kolmasosa oppiaineista. Vaikka taitoaineiden määrä suomalaisissa kouluissa on edelleen kansainvälisesti vertaillen melko hyvä, ongelmana on taito- ja taideaineiden kaikille yhteisen opetuksen painottuminen perusopetuksen alaluokille. Tarvetta olisi näiden aineiden lisäämiseen yläluokille ja lukioon, ammatillista opetusta unohtamatta.

Arvoisa puhemies! Jotta taiteen ja kulttuurin opetus olisi edelleenkin kelvollista ja laadukasta, opettajien koulutukseen tulee kiinnittää huomiota. Taiteen perusopetuksen oppilaitokset voisivat tarjota yhden yhteistyökanavan luokanopettajien täydennyskoulutukselle.

Entistä suurempi osa taidekasvatuksesta on siirtynyt koulun ulkopuolelle ja tullut maksulliseksi. On tärkeää, että tällaista opetusta annetaan, mutta on pidettävä huoli siitä, että harrastusmaksut eivät nouse liian korkeiksi. Musiikkiopistoihin, kuvataidekouluihin, tanssioppilaitoksiin ja muihin taideharrastuksiin kaikki halukkaat nuoret eivät pääse syystä tai toisesta. Näitä harrastusmahdollisuuksia ei ole tarjolla koko maassa. Yksi harrastusta rajaava tekijä on esimerkiksi perheen huoltajan työttömyys. Usein pienituloisten perheiden lapset jäävät näiden harrastusten ulkopuolelle. Näistäkin syistä koulujen taide- ja taitoaineisiin panostaminen on tärkeää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! 61 kirjan 6 kielellä kirjoittajana olen haltioituneena kuunnellut loistavia esityksiä siitä, mitä kulttuuri on. Arvoisa puhemies! En uskalla lähteä tuohon kilpailuun mukaan, puhun hyvin pragmaattisista asioista. (Ed. Mieto: Korkeakulttuurista!)

Ensinnäkin mitä kulttuuri on? Se on sitä, mitä niin sanotut ylijäämäkulttuurit voivat tarjota. Nimittäin siinä vaiheessa, kun resurssit riittävät vain jokapäiväiseen leipään, puhutaankin agrikulttuurista ja siinä kaikki. Näin se näppärä yhtälö toimii. Mielenkiintoista on se, että aineettoman kulttuurin kysyntä kasvaa aina silloin, kun yhteiskunnassa rupeaa menemään taloudellisesti kehnosti. Tämä on muuten hienosti varsin monessa puheenvuorossa oivallettu. Se oli myöskin arvoisan ministerin, joka nyt on absent, omassa esittelypuheenvuorossa.

Tämä itse selonteko on tehty hyvin taitavasti makrotasolla, siis sillä ylätasolla; siitä ei pääse yhtään mihinkään. Mutta sitten kun rupeaa miettimään sitä, millä tavalla tämä realisoituu tämän päivän maailmassa, pitää ottaa huomioon, että vertailukohta on sellainen tilanne, että vaikka oppositio nyt mitä sanoo, niin eduskunta on kunnille aika paljon rahaa siirtänyt viime aikoina, lainarahaa, mutta rahaa kuitenkin. Elikkä siis toisin sanoen nyt ei pitäisi vielä ainakaan resurssien puutteen olla kulttuuripalveluissa rajoittava tekijä, mutta kyllä se taloudellisesti Suomen parhaiten menestyvässä kunnassa Oulussakin jo näkyy.

Minusta on ollut järkyttävää, että se on todella ruvennut näkymään. Heti kun kaupunginjohtaja esittää, että nyt pitää ruveta tekemään leikkauslistoja — Liisan listathan ovat sieltä meiltä kotoisin — niin heti välittömästi on aivan selvät kohteet: ne ovat kirjastot ja kirjastot ja kirjastot — no, sitten tulee sote-puoli seuraavana. Jotenkin se on niin kuin automaatti, että se ajattelukyky ulottuu juuri siihen saakka ja se ensimmäisenä tulee mieleen. Ja juuri kun ollaan vielä oikein korkean työttömyyden kunnassa rakenteellisesti edellisen laman jäljiltäkin ja nyt pitäisi satsata nimenomaan siihen, että kirjastopalvelut toimivat, myöskin koko alueella, kirjastoautopalveluina jnp., että sitä kirjallisuutta olisi, niin eikös mitä: heti tuodaan suunnitelma, että sivukirjastoja lakkautetaan, kirjastoautot, jos sellaisia vielä on, eivät liiku mihinkään jnp. Elikkä siis toisin sanoen tässä menee pieleen.

Mitenkäs kävi orkesterin, joka on sitä korkeakulttuuria? Kun näytti menevän vähän heikosti, niin leikattiin 20 konserttia pois, oho! Siis toisin sanoen tulot leikattiin pois. No, kyllä se sitten loppuvaiheessa käy sillä tavalla, että tarpeeton se on koko orkesteri, jos ei konsertteja voi pitää. Elikkä toisin sanoen ihmiset vieraannutetaan siitä kulttuuripalvelun vastaanottamisesta. Tämä on kova juttu. Elikkä siis toisin sanoen pitäisi kerta kaikkiaan ymmärtää aivan oikein se ja kääntää kaikki toisinpäin.

Prosenttiliikkeestä täällä on puhuttu. Oulussa prosenttilasku tehdään aivan uudella tavalla. Prosentti ei ole 1 prosentti, vaan se on 0,2 tai 0,14 prosenttia, tai sitten se on promilleja ihan peräti.

Sitten, arvoisa puhemies, siinä, mikä koskee kirjailijoitten asemaa, ehdottomasti nyt pitää ne vanhat vääristymät korjata. Lainauskorvaukseen oikeuttavaksi pitäisi saada myöskin teoksen lainaaminen tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista. Tästä on kirjallinen kysymys jätetty ministerin vastattavaksi, ja toivottavasti siihen vihdoinkin tulee myönteinen kannanotto.

Kirjastoapurahojen kohdalla on sellainen tilanne, että niiden ulkopuolella ovat oppikirjojen tekijät kokonaan ja kuitenkin tekevät erinomaisen arvokasta työtä — niin kuin sanotaan, he ovat niitä yötyön tekijöitä — ja se virhe pitää myöskin saada korjattua, heidät pitää saada kirjastoapurahojen piiriin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kulttuuri on tulevaisuuden voima, kuten selontekokin otsikossaan toteaa, ja on hyvä katsoa nimenomaan sinne kulttuurin tulevaisuuteen nyt näin selonteon yhteydessä ja ennen kaikkea päivittää tietysti ne jo vanhaksi käyneet linjaukset.

Selonteossa todetaan, että taide ja kulttuuri ovat ihmisenä olemisen itsearvoisia ja välttämättömiä perusasioita, ja myös se, että taiteen ja kulttuurin sisällöt tuottavat edellytykset hyvälle elämälle ja yhteisöjen hyvinvoinnille. Kuitenkaan kulttuurin kansantaloudellista merkitystä ei voida mitata ainoastaan yritysten liikevaihdon tai työllistymislukujen mukaan, mutta sen sijaan kansantaloudellisesti merkittäviä ovat kulttuurin vaikutukset nimenomaan ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Tulevaisuuteen katsoessa on annettava yhä enemmän tilaa ja mahdollisuuksia luovuudelle. Se on tullut täällä jo tänään monta kertaa mainittua. Suomen kaltaisen pienen avoimen kansantalouden perusta on ihmisten korvien välissä, siellä osaamisessa, kekseliäisyydessä ja rohkeudessa. Koulutuksen, korkean osaamisen ja innovaatioiden avulla suomalainen työ pärjää myös globaalissa kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esille kolme kohtaa selonteosta.

Ensinnäkin taide- ja kulttuurikasvatus sekä -koulutus. Suomessa taidekasvatuksen perusta on perinteisesti ollut vahva. Taidekasvatusjärjestelmän taideaineet ovat kiitettävän hyvin mukana meillä peruskoulussa, lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa, korkeakouluissa ja yliopistoissa. Myös varhaiskasvatuksessa ja koulun kerhotoiminnassa sekä aamu- ja iltapäivätoiminnassa edistetään taideaineiden oppimista. On tärkeää, että mahdollistamme taidekasvatuksen läpi ihmisen elämänkaaren myös tulevaisuudessa. Taide- ja taitoaineet ovat tärkeitä ihmisen persoonallisuuden, identiteetin ja itseluottamuksen kehittymisen sekä yhteisöön liittymisen kannalta. Taiteessa voimme avata aistimme ja suoda luovuuden ottaa ylivallan. On selvää, että niin taide- kuin taitoaineetkin edistävät oppilaiden hyvinvointia, koulussa viihtymistä ja sosiaalista kasvua.

Suomessa taito- ja taideaineiden opetus ja asema koulutuksessa on kuitenkin heikentynyt viime vuosikymmeninä. Nykyisin järjestelmän ongelmana on taito- ja taideaineiden kaikille yhteisen opetuksen painottuminen perusopetuksen alaluokille. Opetushallituksen tuntijakotyöryhmä onkin ottanut lähtökohdakseen tuntijakouudistuksessa taito- ja taideaineiden lisäämisen. Taito- ja taideaineiden lisäämistä pyritään tekemään ensisijaisesti valinnaisuuden lisäämisen avulla. Olen kuitenkin edelleen huolissani siitä, että kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on mahdollisuus valita vain kaksi taito- ja taideainetta eikä pakollisena enää ole yhtään. Jatkossa tarvitsemme siis taito- ja taideaineiden painotuksen lisäämistä myös sinne ylemmille luokille.

Selonteossa myös todetaan, että taito- ja taideaineiden opetus ei ole aina ammattitaitoista, ja opetuksen laatua onkin jatkossa kehitettävä. En kuitenkaan aivan allekirjoita selonteon väitettä, että luokanopettajakoulutuksessa olisi puutteellista juuri taito- ja taideaineiden osuus. On varmasti paljon opettajan omista intresseistä kiinni, miten paljon taito- ja taideaineita koulutuksessa opiskelee. Opetettavien aineiden perusopinnot ovat kyllä melko kattavia. Aina tietysti tarvitaan kehittämistä sekä täydennyskoulutusta.

Olin aikoinaan itse mukana tekemässä oman kuntani taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Taiteen perusopetushan on sitä koulun ulkopuolista, tavoitteellisesti tasolta toiselle etenevää, maksullista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua taidekasvatusta. Taiteen perusopetus tavoittaa vain pienen osan ikäluokasta ja on siinä mielessä hyvin eri lailla jakautunut myös maantieteellisesti. Eri alojen tarjonta on myös yksipuolista ja painottuu edelleen voimakkaasti musiikkiin. Opetusta tulee lisätä voimakkaasti, mikäli koko maahan haluttaisiin alueellisesti ja eri taiteenalat kattava tarjonta. Erityisesti kuvataiteet tarvitsevat enemmän resursointia tulevaisuudessa. On helppo yhtyä selonteon vaatimuksiin taidekasvatuksen vahvistamisesta.

Arvoisa puhemies! Toiseksi haluan huomioida kulttuurin työnä. Taiteilijan työ eroaa luonteeltaan ja jaksotukseltaan perinteisestä palkkatyöstä. Luovan työn edellytyksiä koskevien säädösratkaisujen laadinta edellyttää sen erityisluonteen ymmärtämistä, johon kuuluvat vapaus, omaehtoisuus ja turvallisuus. Luovan työn ammattilainen jää edelleen väliinputoajaksi sosiaaliturva-, eläke- ja työttömyysjärjestelmissä sekä verotuskohtelussa. Myöskään perinteiseen taiteenalakohtaisuuteen perustuvat tukijärjestelmät eivät tunnista ja kohtaa taiteen tekemisen uusia muotoja. Niiden kehittäminen avoimemmiksi ja joustavammiksi on kriittinen avaintekijä, samoin kuin myös nuorten lahjakkuuksien auttaminen uran alkuun. Luovassa taloudessa menestyminen edellyttää uusiutumista ja panostamista luovan työn tekijöihin.

Mitä tulee tekijänoikeuksiin, on taiteilijoilla oltava täysi oikeus omiin töihinsä. Tekijänoikeuksilla on suuri merkitys taiteilijoiden toimeentulon turvaamisessa. Suomalaisessa työoikeudessa on perinteisesti pyritty suojelemaan heikompaa osapuolta, siis työntekijää työnantajan saneluvallalta.

Arvoisa puhemies! Kolmanneksi haluan vielä sanoa muutaman sanan kulttuurin rahoituksesta. Suomessa kulttuuripalvelut ovat perinteisesti kuuluneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin mukaisesti yhteisiin ja kaikille kuuluviin peruspalveluihin. Tämä koskee niin taiteen kuluttamista ja kokemista kuin myös taiteen tekemisen rahoittamista. Valtion on jatkossakin taattava kulttuuripalvelujen taso, jatkuvuus ja saatavuus.

Huoleni on, että hallituksen linjan mukaisesti kulttuurin rahoituksessa valtion osalta siirrytään kaupallisesti kannattava kulttuuritoiminta -ajattelutapaan. Tämä on mielestäni erittäin pelottava ja ei-toivottava kehitys. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla taiteen ja kulttuurin rahoituskehitys on riippuvainen veikkausvoittovaroista. Tulevaisuuden kulttuurin hyväksi meidän on pystyttävä varmistamaan kulttuurin rahoitus tasavertaisesti eri kulttuurialoja koskettavana. Tässä opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ensisijainen ja merkittävä rooli.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti tuos tärkiän asian esille. Eli hän erotteli niin sanotun ruohonjuuritason kulttuurin ja tämän korkeakulttuurin, ja voisin antaakin hänelle täydet valtuudet puhua siitä korkeakulttuurista. Minä itte haluaasin puhua tästä niin sanotusta ruohontason, juuritason, kulttuurista. Se on laaja käsitys.

Oon aikoonansa kiertäny, voidahan sanoa, 45 vuotta Suomia. Oon nähäny eri maakuntia, erimoisia ihimisiä, vanhoja työtapoja. Muistan nuoruusajoolta, mutta varsinkin nyt kymmenkunta vuotta sitten, kun kesäteatterit alkas leviämähän ympäri Suomen. Ne sai suuren suosion, mutta pikkuhiljaa, osittain sen tähden, jos liian monta kertaa samalla paikalla pirettiin — niin saatto olla, jos ei mitään uutta keksitty — niistä kaikkos väki. Se on valitettavaa, mutta samalla se niille, jokka siihen osallistuu, on innostavaa ja ennen kaikkea opettavaa. Se on monen työelämän uralle erittäin tärkiää olla esiintymäs.

Mutta nyt viime vuosina on tullu nämä vanhat työtavat. Muistetaan, että tänä päivänä on paljo sellaasia nuoria, alta 15-vuotiaita esimerkiksi, jopa pikkusen vanhempia, jokkei vanhoosta työtavoosta tiedä yhtään mitään, kuinka ennen tehtiin alkeellisin välinein töitä. Tästä on tullu yks kulttuurin haara kans. Se on niin sanottua ruohonjuuritason kulttuuria, ja ittekin oon niihin osallistunu takavuosina. Viimeksi viime lauantaina Kurikas oli halonhakkuu yhtenä ohjelmana. Voin vakuuttaa, että väkiä oli toistatuhatta. Ne halus nähärä, ku miehet väsyy, ja samalla siinä porskutettihin menemähän. Siellä vanhemmat miehet muisteli, kuinka he aikoinansa hommia on teheny ja varmahan mottimäärät, ku sieltä otettiin ankeesta töistä leipä, se on ollu kovaa työtä.

Mutta uskoosin, jotta tästä tuloo kimmoke monelle paikkakunnalle järjestää omia tällaasia kulttuuritempauksia ja -tapahtumia, ja se on hieno asia, että siellä nämä vanhat mestarit, jokka on jo 80:n ikääsiä, opettavat nuorille jopa sepän töitä eli takomista. Se sieltä siirtyy sitten nuoremmille sukupolville. Kovin nuoret eli erittäin nuoret on innokkaita, että onko tosi, jotta tällä lailla ennen on työskennelty.

Tämä on meidän elinkeino tai elämisen ehto. Sehän tarkoottaa sitä, että iliman ruokaa ihiminen ei paljonkaan pitkälle porskuttele, ja tämä niin sanottu ruokakulttuuri se on kans nostanu viime vuosina, viime aikoina, päätänsä. Eri puolilla Suomes järjestetään tällasia ruokamessuja, jokka vetää porukkaa, ja pitää muistaa se, jos muistellahan vanhoja aikoja, kun ittekin niitä vielä muistan, että joka taloos puserrettihin oma leipä, ja kyllä se naapurin leipä aina maistuu olovanansa paremmalta ku kotileipä, koska sitä sai niin harvoon. Eli se olis hieno asia, jos tänä päivänä, ku tasa-arvoa eletähän, niin miehet ku naiset tiukan paikan tullen osaas pusertaa myös ruisleivän.

Eli näillä vaatimattomilla sanoolla haluaasin kuitenkin muistuttaa siitä, että myös ruohonjuuritason kulttuuri on sellaasta, joka antaa elämyksiä, vetää suuria ihmismassoja puoleensa. Se ei maksa paljo, mutta toivotaan, että tälleki haaralle löytyis pieniä murusia avustuksena.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kulttuuri kuuluu kaikille. Kulttuuripolitiikan tavoitteena on, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus osallistua taide- ja kulttuuripalveluihin. Selonteossa todetaan, että kulttuuripalvelut keskittyvät sinne, missä on yleisöä, eli suuriin kasvukeskuksiin. Pienillä paikkakunnilla kulttuuritapahtumia järjestetään pääosin kesäaikaan. Ympärivuotinen kulttuuritarjonta pikkukunnissa voi jäädä vähäiseksi.

Kulttuuripalveluja ei saisi ajatella pelkkinä kunnalle aiheutuvina kuluerinä, vaan kulttuuripalveluista voidaan päinvastoin kehittää kunnalle vetovoimatekijä. Kulttuuripalvelujen kehittäminen voi tarjota etenkin maaseutupaikkakunnilla mahdollisuuksia uudenlaiseen yrittäjyyteen.

Tilastojen mukaan suomalaiset ovat Euroopan ahkerimpia lukijoita. Suomalaiset ovat myös EU-valtioiden ahkerimpia kirjastossa kävijöitä. Tämä on osaltaan varmasti kattavan kirjastoverkkomme ansiota. Maksuttomat, läheltä saatavat kirjastopalvelut ovat jokaisen kansalaisen perusoikeuksia. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu linjaus, jonka mukaan kirjastojen roolia lähipalveluina ja kansalaisten oppimisen, tietohuollon ja kulttuurin monipalvelujärjestelmänä vahvistetaan. Kirjastopalvelujen maksullisuudesta on aika ajoin ollut puhetta. Katson, että kirjastopalvelujen käyttäminen tulee vastaisuudessakin pitää maksuttomana.

Suomessa kulttuuripalvelut tuotetaan pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti. Valtion on taattava tietty kulttuuripalvelujen taso, saatavuus ja jatkuvuus. Taiteelle ja kulttuurille osoitetut määrärahat ovat kasvaneet suotuisasti tämän vaalikauden aikana. Vuonna 2007 taiteelle ja kulttuurille osoitettiin budjetista 278,3 miljoonaa euroa. Tämän vuoden talousarvioesityksessä summa on 383,6 miljoonaa euroa, siis likimain 40 prosenttia lisäystä.

Valtion taiteelle ja kulttuurille antama tuki on riippuvainen veikkausvoittovaroista. Kulttuurin rahoituksen kestävyydelle paineita luovat julkisen talouden kestävyysvajeen lisäksi rahapelien yksinoikeusjärjestelmän mahdollinen purkaminen. Selonteossa esitetäänkin, että taiteen ja kulttuurin tuki- ja rahoitusjärjestelmiä tulee kehittää nykyistä joustavammiksi.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että kulttuurin kehittämisen näkökulmasta tulevaisuuden tärkein menestystekijä on luova pääoma. Luova pääoma määritellään yleisesti kulttuurin ja taiteen pääomaksi. Laajemman katsantokannan mukaan luovuutta on kaikenlainen innovatiivinen ajattelu. Luovaa pääomaa ei ole osattu arvostaa, vaikka uudet luovat innovaatiot ovat tärkeitä myös taloudellisen kehityksen kannalta. Talouden kasvu perustuu osaltaan uuden tiedon luomiseen ja tiedon innovatiiviseen soveltamiseen.

Tulevaisuudessa elinkeinorakenteen yhtenä kehitystrendinä tulee olemaan luovan talouden kasvu. Luoviin aloihin kuuluu muun muassa kulttuuri- ja elämyspalveluiden toimialoja, kuten muotoilu, graafisen alan toiminta, digitaalinen sisältötuotanto sekä kulttuurin ohjelmapalvelu- ja tapahtumatuotanto. Maailmanlaajuisesti luovan talouden ja kulttuurin tuotteiden ja palvelujen kansainvälinen kauppa kasvoi vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana vuosittain 8,7 prosenttia. Luovan talouden kehittämisen veturina tulee olla luovien alojen yrittäjyyden kehittäminen. Inhimilliseen ja luovaan pääomaan kannattaa nyt panostaa, sillä palvelujen merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään.

Suomen kilpailukyky perustuu korkeaan koulutukseen, osaamiseen ja uusiin innovaatioihin. Kansainvälisesti huippuluokkaa oleva osaamisemme pohjautuu kulttuuriin, joka tuottaa innovaatioita ja kannustaa ottamaan ennakkoluulottomasti käyttöön uusia teknologioita.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän puheeni otsakkeeksi sopisi erittäin hyvin "Kulttuurin merkitys ihmiselle".

Historia on osoittanut, että kehityksen voimat ovat kulttuurivoimia. Markkinavoimat tulevat ja menevät, poliittiset voimat vaihtuvat, mutta positiiviset kulttuurivoimat kestävät yli aikojen. Käsitys omasta roolista ja asemasta osana ajan jatkumoa kiinnittää ihmisen ympäristöönsä ja kulttuuriinsa sekä luo hänelle identiteetin jonkin kokonaisuuden osana. Ilman vahvaa identiteettiä ihminen ei pysty hallitsemaan elämäänsä, ottamaan vastaan uusia vaikutteita ja tietoa eikä tarttumaan uusiin haasteisiin ja kasvamaan niiden myötä.

Vuonna 2010 suomalainen tavoittelee Euroopan unionissa yhä suuremmassa määrin omia juuriaan. Poikkeuksetta juuret löytyvät aina maaseudulta, jossa on sotienkin aikana jaksettu pitää yllä suomalaista perinnettä. On nähtävissä merkkejä siitä, että kiinnostus omaa kulttuuriamme kohtaan on nousussa.

Epävarmoina aikoina oma kansallinen kulttuurimme ja osaamisemme on noussut suureen arvoon. Henkisen hyvinvointimme takia joudumme kirkastamaan omaa identiteettiämme sekä etsimään vahvuuksiamme. Ne löytyvät omasta kulttuuristamme. Oma kulttuuri luo turvallisuutta mutta se myös tarjoaa mahdollisuuksia.

Kulttuuri-sanaa usein vierastetaan ja siihen liitetään turhaa ylellisyyttä. Todellisuudessa oma kulttuurimme ilmenee jokaisen suomalaisen jokapäiväisessä elämässä ja arjessa, niin ruuassa, tavoissa, asumisessa kuin vaatetuksessakin. Tästä syystä perinteinen suomalainen kulttuuri on aina elänyt hyvin voimakkaasti maaseudulla. Samoin siellä on myös pidetty yllä suomalaisuuden juuria.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen rikkaan kansallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja siirtäminen jälkipolville on selvä tehtävä ja tärkeä arvovalinta myös yhdentyvässä Euroopassa. Kulttuurielämästämme löytyy perinnettä, laatua, osaamista ja omaperäisyyttä. Vanhojen kulttuurin viejien lisäksi meillä on iso joukko hyvin koulutettuja ja kielitaitoisia nuoria. Tämä kansainvälisissä yhteyksissä toimiva sukupolvi vie suomalaista kulttuuria ja perinnettä eteenpäin niin Euroopassa kuin koko maailmassakin.

Kulttuuri elää siis hyvin suomalaisissa nuorissa. Nuorten valmiuksiin elämässä vaikuttaa paitsi kodin ja koulun kasvutyö myös nuoren koko kasvuyhteisö, sosiaalinen ympäristö ja harrastustoiminta. Perinteiset kasvuyhteisöt ovat muuttuneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia. Samoin perinteinen perhe-elämä ja kasvatuskulttuuri ovat läpikäyneet isoja muutoksia. Yhteistä aikaa on vähemmän, ja elämää eletään isommilla kierroksilla. Internet, sähköposti ja kännykkä eivät ole korvanneet ystäviä, mutta ovat kylläkin tuoneet muutoksia kommunikaatiokulttuuriimme ja ajankäyttöömme. Aikaisemmin yhtenäinen arvoperusta on osin pirstoutunut sekä tuonut uusia haasteita elämään. Yhteiskunnan muutospaineet ja murrosvaiheet on tiedostettava, jotta osaamme eliminoida uusien mahdollisuuksien mukanaan tuomat lieveilmiöt: syrjäytymisen, epäsosiaalisuuden sekä perusarvojen hämärtymisen.

Jokainen sukupolvi kirjoittaa omaa historiaansa, puhuu omaa kieltään, nauraa eri asioille kuin edellinen sukupolvi ja tekee asioita, joista edellinen sukupolvi vasta unelmoi. Nuorilla on tänä päivänä valtavat mahdollisuudet mutta myös monimuotoinen, jatkuvasti muuttuva maailma kohdattavanaan ja hallittavanaan.

Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Tästä johtuen meidän pitää aina muistaa, että jokaisella alueella on omia luonnonvaroja, maisema-arvoja, matkailuedellytyksiä, soveliasta asuinympäristöä, hyviä tuotanto-olosuhteita ja osaavia ihmisiä, jotka pystyvät hankkimaan toimeentuloa myös paikallisista lähteistä. Tietotekniikkaa voidaan käyttää helpottamaan etäisyyksien tuomia ongelmia. Meidän on vain opittava käyttämään sitä.

Arvoisa rouva puhemies! Santeri Alkiota lopuksi siteeraten: "Jokaisen tulisi saada kehittää taitojaan, jotka hänellä parhaiten ilmenevät, ja jokaisen tulisi saada kehittyä ja kilpailla itsensä kanssa läpi elämän."

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kansakunta tunnetaan kielestään ja kulttuuristaan. Suomikin tunnetaan maailmalla kulttuuristaan, urheilijoistaan ja innovaatioistaan muun muassa. Pisa-tutkimusten mukaan Suomi on perusopetukseltaan maailman mahtimaa ollut jo vuosikaudet. Yleissivistykseen kuuluu kuitenkin myös kulttuuriin tutustuttaminen myös oppilaiden oman käden onnistumisella.

Taide- ja taitoaineet ovat erinomaisen tärkeä osa isoksi ihmiseksi kasvamisessa. Niiden tuntimääriä on siis varjeltava tarkoin. Kun jo koulussa opetetaan kulttuurin tärkeyttä, niin oppilaissa säilyy kulttuurin nälkä myös aikuisena. Muistanpa omalta kouluajaltani 1960-luvulta Oulun lyseosta, kuinka akateemiset aineet ja taideaineet löivät kättä yhteen: Oulun lyseossa oli vielä 1970-luvullakin sellainen sääntö, että kun lukiossa otat lyhyeksi kieleksi ranskan, niin ranskaa on 3 tuntia viikossa ja kuvaamataidetta 2 tuntia. Ranska ja kuvaamataito oli yhdistetty. Se oli pakollinen yhdistelmä elikkä tarkoitti, että kaikki hyvät piirtäjät menivät ranskan ryhmään sitä varten, että kympin piirustusnumerolla nostivat ylioppilastodistuksen keskiarvoa.

Ed. Lauslahti kehui steinerpedagogiikkaa, kun siellä piirretään paljon. Sain tänään erittäin hälyttävän sähköpostin Oulun steinerkoulun oppilaan vanhemmalta. Kyllähän siellä piirrellään, mutta oppilaat ovat perusopetuksessa varsin vajaan opetuksen varassa, koska opettajilla ei ole kasvatustieteellistä koulutusta vaan ainoastaan jonkun Snellman-korkeakoulun oppiarvo, jolla ei juurikaan ole opetuksellista merkitystä. Ihmettelen vähän, että tämän tyyppinen perusopetusjärjestelmä saa valtion tukea ja myöskin kunnan tukea — ainakin Oulussa se saa kunnallistakin tukea.

Kulttuurin murheenahan on se, että kuntien huonon taloustilanteen vuoksi juuri kulttuuri on lähes jokaisessa kunnassa se, mistä leikataan ensimmäisenä. Minulla oli täällä kirjoitettuna alun perin pitkä lista näitä, mitä esimerkiksi Oulussa on tapahtunut, mutta koska ed. Pulliainen kertoi omassa puheenvuorossaan juuri äsken erinomaisia esimerkkejä, niin jätin ne pois.

Sitten seuraavaksi kerron hyvän esimerkin kuukauden takaa Lontoosta, millä tavalla akateemiset oppiaineet ja kädentaidon ja taiteen oppiaineet lyövät hyvin kättä yhteen:

Olimme eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa vierailulla yhdessä Lontoon köyhimmistä kunnista nimeltään Croydon, yli 100 000 asukkaan alue. Lähes kaikki asukkaat ovat mustia, ja koska siellä mustien alueella yleensä on kaikista eniten sitä populaatiota, joka ei suostu menemään kouluun, kaksi mustaa miestä, Patrick ja Jason, ovat keksineet siellä hyvän ajatuksen: 20 vuotta sitten ostaneet suuren varastorakennuksen ja kysyneet näiltä nuorilta, jotka vetelehtivät siellä kaduilla ja joista tulee hyvin helposti rikollisia, huumeiden käyttäjiä ja muita, että mitä te haluaisitte oikein tehdä. "Me halutaan laulaa, soittaa ja tanssia." Se on varmasti mustilla nuorilla hyvin yleinen halu. Nämä kaksi herraa perustivat sinne suureen varastorakennukseensa viisi levytysstudiota, joissa nämä nuoret saavat perustaa bändejänsä ja tehdä levyjä. Saimme olla toteamassa, kun siellä nuoriso oli laulamassa ja soittamassa levylle juttuja.

No kas, kun tämmöinen levy on valmiina, sen jälkeen tämä ohjaava henkilö, joka ei ole sen kummemmin opettaja, on vaan tämmöinen musiikin ohjaaja, kuskasi tämän populan luokkahuonetta vähän muistuttavaan mutta vapaamman näköiseen huoneeseen ja sanoi, että kaivakaapa lehtiöt esiin ja kynät. "Te saitte nyt, nuoret, tehdä oman levyn ja ihan ilmaiseksi. Kirjoittakaapa siihen paperiin, kuinka paljon olisi ollut tämän studion vuokra, muusikoiden palkat, verot, sosiaaliturvapalkkiot, tekijänoikeuspalkkiot, levyn kannen suunnittelu, levyn prässääminen jne." Lapset ja nuoret kirjoittelevat nämä asiat, ja kuinka ollakaan, he tämän oman kädentaitonsa kautta vahingossa oppivat myöskin matematiikkaa, kun heitä ei pakoteta siihen, vaan he tekevät sen harrastuksensa kautta, joka heitä kiinnostaa, samalla tavalla kuin heitä opastetaan myöskin kirjoittamaan omia lauluja, ja englannin kieli, kuten tiedämme, kirjoitetaan ja lausutaan hyvin eri tavalla. Tässä ACE Academy -opinahjossa elikkä Ässäakatemiassa he kirjoittavat omien laulujensa sanoja, ja sitten tämä ohjaava henkilö opastaa heitä, että tuota sanaa muuten ei kirjoiteta noin. Tällä tavalla he oman harrastuksensa kautta oppivat myöskin äidinkielen perusasioita.

Erinomaisen hyvä esimerkki! Siitä voisi ottaa oppia myöskin Suomeen, millä tavalla lapsia ja nuoria voisi innostaa oman kulttuurinsa kautta myöskin akateemisiin oppeihin.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kertoa ja sanoa vielä sen, että tässä kulttuuripoliittisessa selonteossa käsitellään hyvin ohuelti maailmamme digitalisoitumista. Maailma on muuttunut ja muuttuu hyvin nopeasti. YouTube, josta ei tiedetty mitään vielä muutama vuosi sitten, on monelle nykyisin tärkein tiedon ja viihteen lähde. Puolella maapallon ihmisistä on kännykkä. Tänään pystymme tulostamaan kopion Mona Lisasta kotonamme, huomenna voimme tulostaa Pienen merenneidon omalle työpöydällemme.

Tietoverkot ja tietovarastot ovat kokonaan uusi löytöretkien manner. Samalla tavalla kuin villi länsi asutettiin ja rauhoitettiin, myös digitaalisen tiedon ja digitaalisten teosten käsittelylle tarvitaan pelisääntöjä. Toiset haluavat estää kopioinnin kokonaan, toiset haluavat kaiken tiedon ja taiteen vapaasti jaettavaksi kaikille, ilmaiseksi tietenkin. Kärjistyneimmin piraatit ovat antaneet ohjeeksi taiteilijoille: "Mee oikeisiin töihin, jos sulla ei oo muuten varaa antaa meille ilmaiseksi jakoon töitäsi." Tämä osoittaa sen, että reilut pelisäännöt ja toimivat tekijänoikeudet pitää saada nopeasti aikaiseksi, niin että meillä jatkossakin on sitä kulttuuria ja sitä sisällöntuotantoa.

Arvoisa puhemies! Kulttuuriviennin alalla lukuisat suomalaiset yhtyeet kiertävät maailmalla vahvistamassa Suomi-kuvaa. Englannissa, Saksassa tai Japanissa tunnetaan hyvin niin Apocalyptica, Him, The Rasmus kuin Husky Rescue. Suomalaiset kapellimestarit ovat käsite maailmalla. Suomalainen design on arvostettua, vaikka suomalaiset ovat huonoja myymään sitä. Tällaisen perinteisemmän taiteen ja kulttuurin lisäksi suomalainen peliteollisuus on voimissaan. Esimerkiksi juuri ilmestyneestä Espoossa tehdystä Alan Wake -pelistä odotetaan maailman menestystä. Peliä voidaan myös myydä enemmän kuin esimerkiksi Madonnan uusinta albumia. Kulttuuriviennillä on mahdollisuuksia myös sellaisilla alueilla, joita emme edes tule vielä ajatelleeksi. Meidän maassamme kulttuurilla on suuri tulevaisuus.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on kulttuurin ja erilaisten kulttuuritapahtumien luvattu maa. Varsinkin kesäisin eri puolilla Suomea järjestetään mitä erilaisimpia tapahtumia. Kulttuuria luodaan ja sitä saadaan.

Kulttuuri on yksi osatekijä suomalaisen kansalaisen hyvinvoinnissa. Työn vastapainoksi pitää saada jotain sellaista, mikä irrottaa arjen rutiineista. Moni kesäinen kulttuuritapahtuma perustuu siihen, että vapaaehtoisin voimin saadaan tapahtuma järjestymään, tehdään talkootyötä yhteiseksi hyväksi. Yleishyödyllisten järjestöjen yllä on leijunut uhka talkootyön verotuksesta. Verottomuudesta on pidettävä tiukasti kiinni, koska merkittävä osa Suomen kulttuuritapahtumista sekä urheiluseuroista toimii talkootyön pohjalta. Tätä arvokasta työtä ei saa missään tapauksessa vaikeuttaa.

Kulttuuri tarjoaa monelle myös ammatin. Ilmajoen musiikkijuhlat on maankuulu kansanooppera. Tapahtumassa esimerkiksi nuorilla laulajilla on mahdollisuus päästä mukaan kuuluisien oopperalaulajien kanssa harjoittelemaan sitä, mitä on elämä kulttuurin parissa. Sitä kautta muutama nuori on löytänyt itselleen ammatin ja esiintyy nyt suuremmilla areenoilla — mikäs sen hienompaa. Tällaista mahdollisuutta ei kovin laajasti ole nuorten keskuudessa, siksi tällaisten tapahtumien tukeminen on todella hienoa. Tapahtuma tarvitsee valtion tukea, ja olemmekin saaneet sitä opetusministeriöltä, mistä olemme todella kiitollisia. Ilman valtion tukea ei kuntakaan pystyisi osallistumaan niin laajasti kustannuksiin. Ilmajoen musiikkijuhlat on toiminut yli 30 vuotta, ja se on kulttuuritapahtumalle tosi pitkä aika.

Erilaiset urheiluseurat tekevät tärkeää työtä nuorisomme eteen. Monet valmentajat jaksavat vuodesta toiseen puurtaa pyyteettömästi nuorisomme eteen tarjoten heille mielekästä tekemistä. Urheilun ja varsinkin joukkueurheilun parissa nuoremme kasvavat sosiaalisuuteen, jota entistä enemmän tarvitaan nyky-yhteiskunnassa selviämiseen. Joukkueurheilussa opitaan noudattamaan myös reilun pelin sääntöjä. Olenkin usein miettinyt, miten voisimme palkita näitä pyyteettömiä vapaaehtoistyöntekijöitä, joita on ympäri Suomen todella paljon.

Arvoisa rouva puhemies! Uudet tekniset innovaatiot levittävät taidetta eri muodoissaan ennennäkemättömällä tehokkuudellaan. Tekijänoikeusjärjestelmän tarkoitus on turvata luovan työn tekijälle oikeudenmukainen osuus kulttuurituotteesta.

Keskustajohtoinen hallitus on huomattavasti parantanut apurahoilla elävien luovan työn tekijöiden asemaa nostamalla heidät lakisääteisen sosiaaliturvan piiriin. Tästä on tullut kiitosta taiteen- ja tieteentekijöiltä.

Suomen ainutlaatuinen tapahtumaverkosto tuo korkeatasoista taidetta suuriin ja pieniin kuntiin. Tästä meidän on tulevaisuudessakin pidettävä huolta.

Maamme kattava kirjastoverkosto on yhteiskuntamme halvin ja läheisin kulttuurilaitos. Haja-asutusalueilla kirjastot ovat keskeisiä myös kohtaamispaikkoina kaikenikäisille. Ne ovat oiva tila näyttelyille, lastenkulttuurille ja pienimuotoisille konserteille. Niiden merkitystä ihmisille kuvaa hyvin se, että Suomessa vuosittaiset lainamäärät per henkilö ovat maailman huipputasoa. Jotta kirjasto- ja kirjastoautopalvelut pystytään pitämään hyvällä tasolla, on niiden rahoituksesta huolehdittava. Opetusministeriössä on parhaillaan käynnissä laatusuositustyöryhmän työ, jolla pyritään varmistamaan laadukkaat kirjastopalvelut jokaiseen kuntaan. Työryhmän tulosten tasapuolista soveltamista kunnissa seurataan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Toivon, että olen tullut profiloiduksi henkilönä, joka haluaa suojella. Nyt minä ilmoitan, että minä tähdentäen ja korostaen suojelen jotakin suomalaisessa kulttuurissa. Totesin sen asian jo täällä aikaisemmin, mutta kun kuuntelin näitä kommenttipuheenvuoroja, niin huomasin, että viesti ei kyllä ollut mennyt perille. Tämä asia koskee nimenomaan Yleisradion tilaamia niin sanottuja indie-tuotantoja. Niillä on ollut ratkaiseva merkitys tv:n sisällöntuotannon kehittämisessä, ja nykyinen Yleisradion rahoitustilanne merkitsee käytännössä sitä, että tilauksia ei tehdä. Ne ovat olleet neljännes tuotannosta, ja ne ovat nyt niin kuin odottamassa. On selvää, että tällaiset firmat, sellaisella rahoitusrakenteella, mikä niillä on, eivät pysty älyttömän pitkiä aikoja olemaan ilman tuloja. Siis on pelko siitä, että siinä häviää koko kapasiteetti.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Näin keskustelun loppuun vielä pari huomiota. Täällä on jonkun verran puhuttu tekijänoikeuslainsäädännöstä ja siitä, miten tekijät saisivat korvauksensa. Tämä on erittäin tärkeää varsinkin musiikintekijöille, koska on tietysti varsin tavallista nykypäivänä, että netistä imuroidaan musiikkia maksamatta siitä mitään. Toki nyt on onneksi kehitelty näitä uusia toimintamalleja, jolloin se myöskin maksullisesti sieltä saataisiin nopeammin ja kätevämmin ennen kaikkea, ja silloin olisi tällainen kanava olemassa niille, jotka haluavat siitä maksaa. Tässä täytyy muistaa se, että kulttuurintekijätkään eivät pärjää, jos heille ei ole jostain tulokertymää, ja sen takia tämä on hyvin tärkeä asia myöskin muistaa.

Toinen asia, jonka haluan tässä vielä ottaa esille, liittyy ed. Sihdon täällä käyttämään puheenvuoroon, kun hän mainitsi ne monet vapaaehtoiset, jotka tekevät kulttuuri- tai urheilujärjestöissä töitä. On totta, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka varsinkin nuorten eteen tekevät hyvin pitkää päivää saamatta siitä oikeastaan minkäänlaista korvausta. Myös urheilussa, jonka tunnen paremmin, on näin: on hyvin vähän sellaisia urheiluseuroja, jotka pystyvät maksamaan näille nuorisovalmentajille minkäänlaisia korvauksia, muuta kuin ehkä vähän matkakuluja. Olen sitä miettinyt, voisiko olla kehiteltävissä sellainen järjestelmä, joka mahdollistaisi pienen, mutta kuitenkin jonkinlaisen tulokertymän ilman veroseuraamusta silloin, kun se annetaan tämmöisen yleishyödyllisen yhdistyksen hyväksi nimenomaan nuorten kulttuuri- tai liikuntaharrastuksen edistämiseen. Sellainen idea olisi varmasti kehiteltävissä ja saattaisi auttaa sitä, että entistä useampi voisi tehdä tätä tärkeää työtä.