Arvoisa puhemies! Eriarvoisuus Suomessa jatkaa kasvuaan. EU:n köyhyysrajan alapuolella tässä maassa on jo 700 000 ihmistä, ja tänä vuonna yli miljoonalla suomalaisella putoaa reaalitulo, koska vuoden alussa pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat ja kaikki työttömät jäivät indeksikorotuksia ja verohelpotuksia vaille. Koko ajan erot kasvavat.

Pahinta on työmarkkinatuelle joutuneilla tai päässeillä. Sinne putoaa, ja sinne pääsee. Heillä on surkean pieni se työmarkkinatuki. Sillä ei elä. Puolet käy toimeentulotukea pyytelemässä. Kaiken huipennus on työmarkkinatukeen liitetty tarveharkinta. Jos aviomies tai aviovaimo saa 1 100 euroa, se työmarkkinatuki alkaa pienetä siltä työttömältä; 2 400 euroa, ja se loppuu kokonaan. Hirvittävä vääryys, ja nyt kuulostaa siltä, että te ette saa hallituksessa läpi, arvoisa ministeri Hyssälä, valtiovarainministeriön vastustuksen vuoksi edes tämän vääryyden poistamista.

Miten käy? (Puhemies: Aika!) Mikä on teidän kantanne, ja minkälaisia apuvoimia haluatte?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, mitä tähän eläkeläisten indeksiin tulee, tämä heikkeneminenhän korjattiin 33 miljoonalla eurolla, jotta kenenkään eläke ei olisi näitten indeksien takia pudonnut. (Ed. Tennilä: Pudonnut!)

Nyt sitten tämä työmarkkinatuen tarveharkinta. Minä olen ed. Tennilän kanssa samaa mieltä siitä, että se on äärettömän tärkeä asia. Sata-komitea on esittänyt siitä luopumista yksimielisesti. Siinähän on kyse siitä, että se olisi joustava yksilöllisen etuuden näkökulmasta, niin ettei kenenkään etuus olisi puolisosta riippuvainen. Hallinnon näkökulmasta se myös yksinkertaistaisi hallintoa. Se olisi kannustinvaikutuksiltaan positiivinen, ja lisäksi se toisi tasa-arvoa. Nämä ovat useimmiten naisia, joihin tämä tarveharkinta kohdistuu, (Ed. Tennilä: Pääosa!) ja myöskin lapsiperheitä enemmän kuin niitä, joilla ei ole lapsia, on tämän harkinnan kohteena.

Nyt sitten komitea esitti kaksiportaista poistoa tähän, (Puhemies: Aika!) ja nämä ovat esillä seuraavan kerran elokuun budjettiriihessä, ja kustannusvaikutus tällä ensimmäisellä portaalla on noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Kyllä minun on pakko sanoa, että en minä osaa pitää saavutuksena, että eläkeläisten tulot eivät pudonneet. Te pidätte sitä supersaavutuksena. Niinkö? On se aika erikoinen ajattelutapa. Eläkeläisiltä on taitettu indeksi ryöstänyt yli 100 euroa viidessätoista vuodessa, jätättänyt jälkeen. Minä äänestin vastaan. Tiedätte itsekin. Se on kuitenkin näin, että ei se saavutus ole.

Mitä tulee tähän tarveharkinnan poistoon, niin se kohdistuu todella pääasiassa naisiin. Huomasin, että yksikään porvarinainen ei noussut pystyyn puolustamaan niitä naisia, joilta työmarkkinatuki katoaa kokonaan. On se kumma, että Lapin mies joutuu feministienkin roolin täällä jo hoitamaan. (Naurua) Hallituksessakin tasa-arvoasioita on pantu ajamaan mies.

Mitä mieltä olette, miestasa-arvovaltuutettu, siellä hallituksessa, onko tässä naisten syrjintää? Onko tämä tasa-arvon vastaista, että työmarkkinatuesta, surkeasta työmarkkinatuesta, viedään osa pois tällä tarveharkinnalla? Menkää Hyssälän avuksi valtiovarainministeriä vastaan, joka näyttää nipottavan tässäkin asiassa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Arvoisa puhemies! Sivistyneessä yhteiskunnassa tarveharkintaa tai etuja ei myönnetä sukupuolen perusteella, vaan ne kuuluvat kaikille, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Tässä mielessä koko hallitus on samalla linjalla siinä, että tasa-arvo täyttyy tässä asiassa siinä, missä muissakin. (Ed. Tennilä: Ei!)

Rouva puhemies! Tämän työmarkkinatuen tarveharkinnan lisäksi yksi iso epäkohta on niiden lapsiperheiden osalla, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Tiedän, että asia on ministeri Hyssälälle tuttu, ja toivottavasti voisitte nyt viimeisinä tekoinanne ministerinä vihdoinkin puuttua siihen, että ei olisi niin, että ainoastaan hyvätuloiset rikkaat saavat ne lapsilisät, mutta jos lapsiperhe joutuu ottamaan toimeentulotukea, niin silloin se lapsilisä otetaan niiltä lapsilta ja siltä perheeltä pois. Eikö se olisi vihdoinkin aika korjata?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaaliturvassa on paljon epäkohtia, ja varmasti, jos meillä olisi nousukausi jatkunut, mikä oli realiteetti silloin, kun Sata-komitea työnsä aloitti, varmasti näitä olisimme enemmän pystyneet korjaamaan.

Mutta on sanottava, että me olemme paljon uudistaneet tällä vaalikaudella sosiaaliturvaa. Meillä on tulossa pitkään odotetut indeksit juuri näille lapsiperheille myöskin, jotka toimeentulotuen saajia ovat. Kaikki saavat tämän indeksikorotuksen. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Eivät saa!) Plus toimeentulotuessahan on jo indeksikorotus, toimeentulotukeenhan on sinänsä laskettu nämä lasten osuudet. Ja myönnän, että tässä on korjattavaa.

Minusta hyvä perhepoliittinen uudistus on tulossa ensi talvena, sitä on kymmeniä vuosia odotettu: lapsilisät, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhem-painrahat ja pienin sairauspäiväraha tulevat indeksisuojan piiriin. Ja minusta tämä näin aikoina, jolloinka varmasti (Puhemies: Aika!) me joudumme tätä rahaa katsomaan, erittäin hyvä uudistus. Ja sitten kaikkein pienimpiä eläkkeitä saaville — ed. Tennilä kyseli näistä eläkeläisistä — on tulossa takuueläke ensi vuonna. Kyllä se on suuri eläkepoliittinen uudistus niille, jotka kaikkein pienintä eläkettä saavat, (Puhemies: Aika!) ja niitä on yli 120 000 henkeä tässä maassa, jotka tulevat takuueläkkeen piiriin.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Hyssälä, te olette samaa mieltä ed. Tennilän ja Sata-komitean kanssa tästä puolison tarveharkinta-asiasta. Minä olen eri mieltä. (Ed. Tennilä: Jaha!) Mistä on kyse? Kyse on siitä, että jos toinen puoliso tienaa riittävästi, niin onko yhteiskunnan asia elättää se työttömänä oleva puoliso vai onko se ehkä sen toisen puolison tehtävä, joka on töissä ja saa palkkaa, tukea ja elättää omaa puolisoaan, omaa perhettään. Minä ymmärrän hyvin tämän kannustinvaikutuksen, joka on kielteinen tässä asiassa, ja tämä pragmaattinen näkökohta tukee tätä uudistusta.

Mutta mikä on se periaatteellinen kysymys: Onko niin, että jokaisen perheenisän tai -äidin, joka käy työssä ja saa palkkaa, pitää käyttää ne rahat vain omaksi hyväkseen, kehittää itseään, osallistua, matkustella, en tiedä, mitä? Ja sitten kun perheessä on puoliso tai perheessä on lapsia, niin onko se niin, että se on sitten veronmaksajien ja yhteiskunnan tehtävä elättää nämä perheen muut jäsenet? Ehkä sillä elättäjällä, joka tienaa, on myös joku velvollisuus muita perheenjäseniä kohtaan. Vai onko teidän mielestänne, ministeri Hyssälä?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä varmasti totuus on tässä välimaastossa, sanottaisiinko näin. Tässähän on kyse, tämän Sata-komitean esityksessä, näiden tulorajojen tarkistamisesta, ja ei tällaiseen sivistyneeseen yhteiskuntaan kyllä mielestäni enää kuulu se, että ihminen, joka on elänyt itsellistä elämää ja on pystynyt elättämään itsensä, sitten kaikkein huono-osaisimpana työttömänä, kun hän menee työmarkkinatuelle, vaipuu siihen köyhyysloukkuun. Meillä on hyvin erilaisia perheitä, ja jokaisen yksilöllistä oikeutta etuuteen pitää kyllä mielestäni kunnioittaa. (Ed. Zyskowicz: Eli perheenpäällä ei ole mitään velvollisuutta elättää perhettään?)

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä kun oikein tarkkaan katsoo, hän huomaa täältä leiristä naisellisia muotoja.

Olen erittäin mielissäni siitä, että ministeri Hyssälä puolustaa Sata-komitean hyviä ehdotuksia, ja näin täytyykin ministerin tehdä. Mutta kysyisin vielä siitä asiasta, että työn vastaanottamisen pitäisi mielestäni aina olla kannattavampaa kuin työttömänä olemisen. Soviteltu päiväraha antaa puolet anteeksi työn arvosta mutta ei ole vielä ratkaisu siihen, että työttömänä olevan kannattaisi nyt orastavan nousunkin aikana ottaa myös lyhytaikaisia pätkätöitä paremmin vastaan. Mitä tälle asialle aiotaan tehdä?

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa rouva puhemies! Työministerillä varmasti olisi tähän vielä enemmän vastauksia, mutta kyllä tämä kannustavuuden näkökulma on ollut Sata-komitean työssä kaikissa näissä toimenpiteissä, joita on jo saatu aikaan. On ensisijaista, että nämä ensisijaiset etuudet — se on ensisijaista, tosiaankin — ovat niin hyvällä tasolla, että ihminen ei valahda sinne toimeentulotuelle. Silloin minun mielestäni siinä on semmoinen kannustavuuselementti ja semmoinen ihmisarvon elementti, että jokainen voi saada siitä ensisijaisesta etuudesta sen toimeentulonsa, ettei tarvitse turvautua näihin viimesijaisiin keinoihin. Ne ensisijaiset tarkoittavat sitä, että niissä on kannustus myöskin työelämään ja ylipäätänsä siihen elämän syrjään kiinni.