Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on hallituksen esitys, joka eräiltä osiltaan oli hallituksen esityksenä viime eduskunnassakin käsiteltävänä ja tuli silloin hylätyksi. Sen jälkeen työministeriö yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa alkoi valmistella uutta esitystä, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä ja on ollut paitsi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa myös perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa. Hallitushan antoi tämän esityksen viime syksynä. Perustuslakivaliokunta suhteellisen nopeasti otti näihin sinänsä vaikeisiin asioihin kantaa, ja hallintovaliokunta, jos muotoilisi asian niin, harkitsi asioita vähän pidempään puolen vuoden aikana. Valiokunnan mietinnössä perustuslakivaliokunnan muutosehdotukset on siltä osin, kuin se on ollut mahdollista, otettu mietinnön perusteluihin tai lakitekstiinkin. Kaikkea ei varmaankaan tyydyttävästi ole pystytty tuomaan lakitekstiin, mutta se on sitten myöhemmän valmistelun ja uusien esitysten tehtävänä, kuten puheenvuoroni loppuosassa tulen toteamaan.

Valiokunnalle on annettava tunnustusta siitä, että se pyrki omalta osaltaan tekemään parhaan mahdollisen todellakin vaikeassa tehtävässä, koska muuallakaan maailmassa ei ole erillislakeja yksityisyyden suojasta työelämässä, niiden tietojen käsittelystä, jotka työntekijää koskevat, on sitten kysymys tietokoneeseen, Internetiin, liittyvistä tiedostoista tai siitä, miten hankitaan tietoja työntekijän terveydentilasta, muun muassa päihteitten käytöstä. Julkisuudessa näytti olevan erityisesti kysymys siitä, millä tavoin hankitaan tietoja huumausaineiden käytöstä. Viimeksi mainitut kysymykset kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön ja sähköistä viestintää koskevat liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan. Valmiita vastauksia niihin ei ollut hallituksen esityksessä, eikä niitä ole myöskään työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnössä lakiehdotuksineen.

Mistään päin maailmaa ei ollut mahdollista saada mallia siitä, miten nämä asiat pitäisi hoitaa. Erityisesti tietokonealan osalta, jos me olemme ja haluamme olla eturivin maita ja ehkä paraskin maailmassa, meidän tehtävämme on myös katsoa, millä tavoin tiedostoja tietokoneessa ja Internetissä käytetään, mikä on siinä yksittäisen työntekijän ja käyttäjän oikeusturva. Tähänhän nykyisin haetaan vastausta lähinnä perustuslain takaamasta kirjesalaisuudesta, mutta työelämä on tietysti toisenlainen. Jos esimerkiksi työntekijä joutuu pitemmän aikaa olemaan poissa ja hänen tietokoneeseensa tulee näitä viestejä, niin saako niitä sitten kukaan avata, jotta yritys ei kärsisi vahinkoa?

Valiokunta on lakitekstejä täsmentänyt, mikä kursivoituna näkyy mietinnössä, ja kun täällä niin kauaksi kuin silmä siintää on fiksuja ja lukutaitoisia kansanedustajia, en lähde käymään pykäliä sen kummemmin lävitse. Totean ehkä merkittävämpänä asiana, että kun eräisiin virkoihin vaaditaan suojelupoliisin lausunto, niin hallitushan lähti omassa esityksessään siitä, että tähän ei tarvittaisi työntekijän suostumusta, toisin kuin on nykykäytäntö. Me taas valiokunnassa katsoimme yksimielisesti, että tämä nykykäytäntö on osoittautunut hyväksi ja sitä ei tule muuttaa. Näin pykälä sai sellaisen muodon, että asianomaisen suostumus poikkeuksetta aina edellytetään kuten nykyisinkin. Tilannehan on nyt täällä eduskunnassa sillä tavoin uudelleenkin arvioitavissa, että hallitus on antanut äskettäin esityksen luotettavuuslausunnoista, turvallisuusselvityksestä. Tämä lakiehdotus, kun se on eduskunnan läpäissyt, tulee omalta osaltaan myös ottamaan kantaa näihin kysymyksiin.

Valiokunnan mietinnössä kyseistä lainsäädäntöä on pyritty ohjaamaan siihen suuntaan kuin me itse arvioimme kuultuamme lähes viittäkymmentä asiantuntijaa tähän lakiesitykseen liittyvistä kaikista asioista yhteensä. Suomalainen työelämähän, josta äsken oli esikuvana Puolustuslaitos, on esimerkki siitä, miten vahva asema työmarkkinajärjestöillä ja, kun mennään sitten byrokratiaa alaspäin, viime kädessä työpaikkojen luottamushenkilöillä ja erilaisilla yhteistyöelimillä on, jotta työpaikan asiat sujuisivat hyvin ja kaikki soutaisivat venettä samaan suuntaan ja yhtä aikaa. Tässä suhteessahan voi sanoa, että Suomessa työelämä on mennyt säännöksien osalta ja myös käytännössä eteenpäin. Ainoa tällainen huomio, joka nyt on pakko tehdä, on se — tai varmasti sen moni muukin on tehnyt, mutta haluaisin korostaa sitä — että onneksi kuitenkin noin 90 prosenttia työikäisestä työvoimasta on töissä ja oikeastaan liiankin vähän kiinnitetään huomiota siihen, miten tämä 90 prosenttia jaksaa, miten se tulee toimeen. Kilpailu työpaikoilla on myös aika kovaa näistä paremmista paikoista uralla, uusista haasteista, urakoista ja siitä, miten menestyisi, saisi enemmän rahaa. Se tietysti helposti voi johtaa siihen, että erilaisia tietoja pyritään käyttämään tarkoituksellisestikin hyödyksi tässä kilpailussa, jossa oikeitten tietojen sijasta huhut siitä, mikä on ihmisen terveydentila tai mitä kaikkea hän on elämässään tehnyt, saavat aika merkittävän jalansijan, kuten viimeaikaisissakin tapahtumissa on ainakin keskustelujen pohjalta voitu todeta. Mikä on totta ja mikä ei ole totta, se keskustelu varmasti meilläkin tulee entistä enemmän tiivistymään.

Kuten sanottu, arvoisa puhemies, tämä ei ole lopullinen vastaus näihin kysymyksiin. Senpä takia oppositio tähän asiaan tarttui siinä mielessä, että se on jättänyt vastalauseen, joka on mietinnössä viimeisenä sivuna. Kun luin sen, niin totesin — ja ed. Karjula vahvisti näkemykseni — että siinä ei ole esitetty hallituksen esitystä hylättäväksi, jonka esityksen valiokunnassa oppositio teki ja siitä sitten äänestettiin. Mutta varmasti ed. Karjula ja muut oppositiossa olevat tulevat täällä selventämään omalta osaltaan, jos haluavat, omaa menettelyään jatkoa silmälläpitäen.

Se, mitä haluaisin nyt korostaa, on se, että vaikka kesä on tulossa ja on loma-aika, kyllä se vaan sillä tavoin on, että virkamiestenkin pitää ja hallituksen pitää ottaa huomioon se, mikä on tärkeätä ja mikä ei ole tärkeätä ja laittaa kaikki voimat liikkeelle kesän aikana, että alkoholi- ja huumetestien käytöstä ja teknisestä valvonnasta saadaan eduskunnalle ensi syksyksi lakiehdotukset. Se on sosiaali- ja terveysministerin eli tässä tapauksessa ministeriön tehtävänä. Valiokunnan tehtävänä on sitten valvoa eduskunnan puolesta, että näin tulee tapahtumaan. Sanktiot on tietysti sitten vähän vaikea purkaa — on vaikea ajatella, että tämä olisi sellainen kysymys, että siinä yritettäisiin hallitusta kaataa. Mutta joka tapauksessa tämä on tärkeä asia. Puheenjohtajana minä olen sitä mieltä ja varmasti valiokunnan jäsenetkin ovat samaa mieltä, että sen valvonta, mitä hallitus tekee ja missä aikataulussa, on myös meidän tehtävämme. Ministeriä ja ministereitä pitää pyytää valiokunnalle selvittämään, mitä siellä ministeriössä oikein tapahtuu ja miksi asiat eivät etene, jos ne eivät etene.

Sama tilanne on sitten liikenne- ja viestintäministeriön osalta. Ministeri Heinonen kertoi pari viikkoa sitten, että hän on nyt, sanoisinko, onneksi jo nyt tai vasta nyt, asettamassa virkamiestyöryhmän selvittämään sähköpostin käyttöön liittyvää ongelmakenttää. Siinä on aivan sama tilanne, että ehdotusten siitä, millä tavoin tähän tulee suhtautua, pitäisi olla syksyllä eduskunnan käsiteltävänä. Tehtävä ei ole mitenkään kadehdittavan helppo, mutta senpä takia ministeriöllä on virkamieskuntaa. Kuten tässä lausumaehdotuskokonaisuudessa todetaan, tämän pitäisi tapahtua yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on vaikeata lainsäädäntöä. Yhteiskunta ei ainakaan nyt tätä esitystä annettaessa ollut vielä kypsä yksimielisesti toteamaan sitä, mitä tehdään ja mitä pannaan lakiin. Mutta näitä säännöksiä, jotka nyt ovat käsiteltävinä, työmarkkinajärjestöt kiirehtivät siinä mielessä, että työpaikoilla tarvitaan nyt jotain kättä pitempää sen suhteen, miten tulee menetellä. Tässä nyt on annettuna kättä pitempää, ei riittävästi, mutta ainakin joiltakin osin.

Sen lisäksi valiokunta on kolmannessa lausumaehdotuksessaan edellyttänyt, että hallitus antaa eduskunnalle selvityksen, ei siis selontekoa vaan selvityksen. Käytännössä se tarkoittaisi lähinnä ainakin sitä, että valiokunnalle tehtäisiin selvitys ja sitten yhdessä katsottaisiin, miten se saatetaan kaikkien kansanedustajien tietoon ja onko aihetta järjestää sitten myös keskustelu täysistunnossa niistä kysymyksistä, jotka näihin lausumaehdotuksiin ja suomalaiseen työelämään liittyvät. Tämän selvityksen tulisi olla eduskunnassa vuoden 2002 loppuun mennessä. Toisin sanoen nykyinen eduskunta käsittelisi nämä selvitykset ja tekisi niistä myös sitten omat johtopäätöksensä.

Arvoisa puhemies! Tämä on suomalaisen työelämän kannalta tärkeä esitys. Uskon ja toivon, että eduskunta sen nopealla aikataululla tulee saattamaan loppuun.

Päivi  Räsänen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Esitystä laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä on käsitelty eduskunnassa lähes vuoden päivät neljässä eri valiokunnassa lukuisia asiantuntijoita kuunnellen. Esityksen polttavin ja ehkä julkisuuteenkin eniten levinnyt kysymys on ollut huumetestien käyttö työelämässä, mutta juuri tästä näkökulmasta suuren työn tulos on varsin laiha. Mietinnössä korostetaan sitä tosiasiaa, että tällä lailla ei luoda säännöksiä siitä, millaisia huumetestejä ja missä tilanteissa työpaikoilla voidaan järjestää ja millaisilla edellytyksillä työntekijä on velvollinen niihin osallistumaan. Valiokunta tyytyi pesemään kätensä ongelmasta ja ilmoittaa jäävänsä odottelemaan hallitukselta uusia esityksiä, joissa ongelmat ratkaistaisiin.

Hallituksen esitys ei kajoa nykyisen terveydenhuollon lainsäädännön mukaiseen säätelyyn työntekijän terveydentilan tutkimisesta. On kuitenkin huomattava, että 6 §:n tarkoituksena on vahvistaa sitä periaatetta, että terveydentilaa koskevia tarkastuksia, tutkimuksia ja testejä tekisivät vain niihin oikeutetut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Pykälän 2 momentissa täsmennetään tämän koskevan nimenomaisesti myös huume- ja alkoholitestejä.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan kuitenkin: "Sen sijaan alkoholin vaikutuksenalaisuuden selvittämistä puhalluttamalla ei rinnastettaisi tässä pykälässä tarkoitettuihin testeihin - -." Tässä kohden mielestäni piilee yksi tämän esityksen ongelmista. Hallintovaliokunta kiinnittää lausunnossaan tähän aivan oikein huomiota todeten hallituksen esityksen perustelujen ja pykälän olevan keskenään ristiriidassa. Valiokunnan mukaan pykälän sanamuoto pikemminkin viittaa siihen, että puhallustestejäkin voivat tehdä vain ammattihenkilöt. Kun on kysymys lainsäädännöstä, jolla kajotaan ihmisen yksityisyyteen ja perusoikeuksiin, on selvää, että lainsäädännön tulee olla pykälissä eikä perusteluissa. Työnantajilla ja työntekijöillä on vain lakipykälät käytettävissä. Heiltä ei voi edellyttää hallituksen esityksen perustelujen tuntemista. Jos nyt jatkossa työpaikoilla nousee kiistoja puhallustesteistä, niihin osallistumisesta ja niiden tuloksista, luulen, että sellaiset työnantajat, jotka puhallustestejä suorituttavat, ovat heikoilla. Puhallustestistä kieltäytyvän työntekijän on helppo vedota tähän lakipykälään. Luulenpa, että jos käräjille mentäisiin, sielläkään eivät hallituksen esityksen perustelut tällaisessa asiassa auttaisi, kun pykälässä sanotaan selvästi toisin.

Ongelma on sekä periaatteellisesti että käytännössä tärkeä. Itse asiassa tämä on vielä tärkeämpi mielestäni kuin kysymys huumetesteistä. Olen työskennellyt valtion työterveyshuollon palveluksessa työterveyslääkärinä useita vuosia ja nähnyt sen prosessin, miten esimerkiksi Valtionrautateillä on aiemmin varsin yleinen työpaikkajuopottelu saatu kuriin ehdottomalla nollatoleranssilinjauksella. Nyt en tarkoita veturinkuljettajia vaan ylipäänsä VR:n työntekijöitä. Tämän oleellinen osa ovat olleet työpaikoilla tuoreeltaan suoritetut puhallustestit, (Ed. Kekkonen: Ovat myös tavat muuttuneet!) joita ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista hoitaa terveydenhoitohenkilöstön toimesta.

Kun puhutaan huume- tai alkoholitesteistä, lisäksi totean, että on toki tärkeää turvata ihmisen perustuslailliset oikeudet yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, mutta perustuslain mukaan jokaisella on myös oikeus elämään ja turvallisuuteen. Julkisen vallan on turvattava näidenkin perusoikeuksien toteutuminen. Työntekijää, jonka vastuulla on toisten ihmisten turvallisuus, tulisi voida testata työtehtävien hoidon edellytysten selvittämiseksi. Minimi on se, että jos tietyllä alalla työntekijä ei voi hoitaa tehtäväänsä toisten turvallisuutta ja elämää vaarantamatta ollessaan alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alainen, hänet pitäisi voida testata. Tällaisen kokeen luotettavuus ei sisällä suuria riskejä.

Hallintovaliokunnan lausunnossa lähdetään siitä, että mitään työtä ei tulisi voida tehdä alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Huumetestien luotettavuusongelmia on keskustelun kuluessa — ei tämän keskustelun vaan menneen vuoden aikana käytyjen keskustelujen kuluessa — mielestäni suuresti liioiteltu. Jos testit suoritetaan oikein ja varmistuksia apuna käyttäen, ne ovat itse asiassa erittäin luotettavia. Toki ongelmaksi edelleen jää, että kaikki huumeet eivät paljastu testeissä, mutta se ei ole mielestäni mikään perustelu testien käyttämättä jättämiseksi, eihän nykyisinkään esimerkiksi alkoholin puhallustesteistä ole luovuttu sen vuoksi, että siinä eivät paljastu muut huumeet kuin alkoholi.

Arvoisa puhemies! Sinänsä pidän hyvänä, että valiokunta on liittänyt mietintöönsä ponnet, joilla kiirehditään hallitusta korjaamaan puutteelliset esitykset. Mutta kun tiedämme, miten vaikea tämä käsittelyprosessi menneen vuoden aikana on ollut, niin pelkään sitä, että jää toiveajatteluksi, että syksyllä pääsisimme käsittelemään hallituksen esityksiä. Mielestäni työ olisi pitänyt tehdä menneen vuoden aikana.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Räsänen sanoi, että valiokunta tyytyi pesemään kätensä sillä, että se antoi tämän hallituksen tehtäväksi, niin valiokunnalla, jolla on yksi sihteeri, ei kerta kaikkiaan ole muuta mahdollisuutta, jos haluaa tehdä hyvää lainsäädäntöä, kuin todellakin antaa se hallituksen tehtäväksi, jonka pitää nauttia eduskunnan luottamusta, koska sillä on käytettävissään porukkaa aika paljon enemmän työmarkkinajärjestöt mukaan lukien, joka voi näitä esityksiä valmistella. Se, mistä me voimme pitää huolta, on se, että tämä myös käytännössä toteutuu.

Mitä tulee päihteitten väärinkäyttöön ja muuhun, niin ei missään työpaikassa sitä siedetä. Se on työterveyshuollon kautta hoidettava. Se on jonkin verran byrokraattinen, mutta joka tapauksessa kyllähän väärinkäyttö on kuitenkin tavalla tai toisella saatavissa testaukseen.

Esko  Helle  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin valiokunnan puheenjohtaja Skinnari todetessaan, että eduskunta ei sinänsä voi sillä lailla lakeja täällä säätää, että se työstää alusta loppuun asti niin suurien ongelmien ratkaisuja kuin mistä tässä nyt on kysymys.

Tämähän on todella laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Siinä on muun muassa se hyvä puoli uutena asiana, että geenitestit ja niitten mahdolliset tulokset ovat lain mukaan sellaisia, joita työnantaja ei saa käyttää missään tapauksessa eikä saa edes tietää eikä voi edellyttää, että tämän tapaisia testejä tehdään.

Sähköpostiongelmaa on jonkin verran sivuttu jo, mutta kun olen seurannut tätä keskustelua lähinnä julkisuuden kautta, tässä on ollut yksi ärsyttävä piirre. Julkisessa keskustelussa on puhuttu oikeastaan vain ja ainoastaan juuri huumetesteistä ja annettu vielä ymmärtää, että jos voidaan tehdä massamuotoisia huumetestejä, huumeongelma saadaan ratkaistuksi ja saadaan ratkaistuiksi kaikki muutkin ongelmat. Tuollainen kuva tulee, jos sitä hyvin sivusta seuraa. Mielestäni se kuva on erittäin yksipuolinen ja yksioikoinen ja tosielämästä vieraantunut kuva.

Huumeongelmahan on todellinen ja selvästi kasvamassa, mutta se tulisi tässä keskustelussa ja päätöksenteossa vallankin suhteuttaa kaikkiin muihinkin päihteisiin ja niitten vaikutuksiin niin työelämään kuin myös yhteiskunnan muille sektoreille. Keskustelussa on täysin unohdettu se — ainakin villeimpien keskustelijoitten osalta — että alkoholi on edelleen ylivoimainen päihde arkielämässä koskien työelämää tai vapaa-ajan käyttöä. Nyt puhumme työelämästä, ja alkoholin vaikutukset työelämässä ovat moninkertaiset, varmasti monikymmenkertaiset, verrattuna huumeongelmaan. Näin väitän, vaikka tilastoja en ole nähnyt. Niitä kyllä yritin perätäkin, mutta sen tapaisia ei näytä Suomessa olevan, esimerkiksi tilastoja siitä, kuinka paljon työtapaturmista on sellaisia, joissa alkoholi on ollut osana, kuinka paljon sellaisia, joissa huumeet ovat olleet osana, kuinka paljon sellaisia, joissa lääkkeet ovat olleet osana, ja kuinka paljon sellaisia, joissa muut henkilön tilanteeseen, esimerkiksi avio-ongelmiin, liittyvät asiat ovat olleet tekijöinä.

Kertaan tässä vain alkoholin puolelta, että alkoholi johtaa suoraan kuolemaan 2 500—3 000 kertaa vuodessa. Sen epäsuorat vaikutukset ovat varmasti paljon suuremmat. Uskallan väittää — mutta tämä on todella vain väite — että jos ajatellaan työelämän ongelmia, sitä, miten eräät aineet vaikuttavat työelämään, niin lääkkeiden liika- ja väärinkäyttö on todennäköisesti suurempi ongelma nykytyöelämässä kuin laittomat huumeet. Voisin nimittää näitä lääkkeitä, joilla on samantapaisia vaikutuksia kuin laittomilla huumeilla, laillisiksi huumeiksi. Niitähän on monenlaisia: mielenterveyteen vaikuttavia, psykoosi-, neuroosi-, masennus- ynnä muita lääkkeitä, puhumattakaan uni-, kipu- ja särkylääkkeistä ja niiden haitallisista vaikutuksista ihmiseen, hänen työtehoonsa, hänen työturvallisuuteensa ja myös muitten työturvallisuuteen. Kun näistä asioista nyt säädetään, minusta nämä seikat tulee ottaa hyvin voimakkaasti myös mukaan ja suhteuttaa todella huumeet ja huumetestaus tähän kokonaisuuteen. Tämä on oikeastaan se pääsanoma, miksi halusin puheenvuoron tässä yhteydessä käyttää.

Sitten ihan poliittisena puolena: huumetestiasiaahan ovat julkisuudessa pitäneet esillä eräät korkea-arvoisetkin poliitikot hyvin vahvasti ja antaneet juuri sen kuvan, kuten alussa kuvasin, että sen kautta asiat hoituisivat. Mutta jos kysyy samojen henkilöiden kantaa alkoholiin, sen tarjontaan ja muuhun, he ovat sitä mieltä — viittaan lähinnä oikeaan laitaan tässä salissa — että alkoholikauppa pitäisi vapauttaa jne. Sitten huumeiden kohdalla he ovat erittäin tiukkana. Taas toisaalta tiedämme senkin tosiasian, jota ei yleensä uskalleta edes julkisuudessa sanoa, että laittomissa huumeissakin on kovin monenlaisia aineita. On aineita, joitten haittavaikutukset ovat aivan murto-osa alkoholin haittavaikutuksista, jos kohta taas on huumeita, jotka luovat hyvin äkkiä riippuvuuden ja sitä kautta myös monia muita ongelmia. Eli huumeissa on monenlaisia asioita. Meillähän on esimerkiksi alkoholipuolella muistaakseni voimassa edelleenkin keskiolutlaki. Alkoholiakin on vähän luokiteltu prosenttipohjan kautta. Minusta tulisi tässä keskustelussa tämä kokonaisuus pitää mielessä.

Sitten muistutan vielä, että yleensä näissä asioissa myös tupakka luetaan päihteisiin. Se nyt on vähän ehkä kyseenalaista, kuuluuko se sinne. Luokittelussa se monesti kuuluu. Toisaalta tupakassahan on selvästi aine, nikotiini, joka aiheuttaa riippuvuutta. Se kai on hyvin selvää. Toisaalta erittäin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri tupakoitsijoilla todennäköisyys siirtyä huumeisiin on paljon suurempi kuin tupakoimattomilla. Toisin sanoen tupakan vastustus tätä kautta olisi kaikkein parasta huumevastaisuutta. Toivon, että tämäkin tulee tässä keskustelussa myöhemmin esiin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Helle puhui työtapaturmista ja niiden mahdollisista syistä koskien näitä mainittuja nautintoaineita. Keskustelin hetki sitten erään asiantuntijan kanssa, joka sanoi, että tällaista tilastointia ei yksinkertaisesti ole. Eli ed. Helle tässä puhui kyllä todellakin sillä lailla oikeata tietoa, että nämä tiedot, mikä aiheuttaa minkin verran esimerkiksi työtapaturmia perustuvat enemmän tai vähemmän mutu-, musta tuntuu -menetelmään. Alkoholi on ilmeisen iso tekijä. Miksi siihen ei ole isommin puututtu? Luultavasti osin siksi, että alkoholiin liittyy huvittunutta, väärällä tavalla hyväntahtoista suhtautumistapaa. Huumeet ovat sen verran uusi ongelma, että perinnettä niiden tutkimiseen meillä ei vielä ole. Mutta jos saan vedota äskeiseen asiantuntijaan vielä, tämä asiantuntija sanoi, että lääkkeillä ilmeisesti on suurempi merkitys kuin osataan kuvitellakaan.

Jouko Jääskeläinen /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Helle piti hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron näistä ongelmista. En kokenut niin, että olisitte väheksynyt huumekysymystä, koska sehän on todellinen ongelma. Puhuitte lääkkeistä ja alkoholista. Alkoholin tuloiksihan on arvioitu yhteiskuntatasolla 2,2 miljardia ja suoriksi haitoiksi jonkun laskentatavan mukaan 3 miljardia. Melkein sama, kuin tuloja on, menee vähän tulkintatavasta riippuen plus miinus nolla ja sitten kärsimykset päälle.

Ed. Helle, mainitsitte, että katsotte oikealle. Voi katsoa keskelle. Me olemme kantaneet kyllä kovaa huolta kaikesta tästä repertuaarista. Luulen, että ihan hyvällä omallatunnolla voimme vastustaa myös huumeita ainakin tässä jossakin keskellä, mutta toivottavasti kaikki yhdessä.

Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Helle varmasti viittasi puheenvuorossaan ministeri Ville Itälän kommentteihin siitä, että huumetestit ovat tärkeitä. On tärkeätä korjata yksi peruslähtökohta, joka puheenvuorossa oli. Nimittäin ministeri Itälä ei ole koskaan vaatinut massatestejä. Hän on aina lähtenyt siitä, että huumetestien pitää olla perusteltuja, yksittäistapauksiin perustuvia huumetestejä. Se, minkä takia ministeri Itälä niin voimakkaasti testejä ajaa, perustuu siihen, että toisin kuin alkoholiriippuvuus huumeriippuvuus syntyy yhdellä käytöllä. Alkoholiriippuvuuteen ei riitä yksi käyttökerta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Esillä oleva laki yksityisyyden suojasta työelämässä on ollut vuosia käsittelyssä. Edellisillä valtiopäivillä lakiesitys jo tuotiin eduskunnan käsiteltäväksi, mutta eduskunta palautti sen hallitukselle. Lähtökohtaisesti voi todeta, että kotiläksyt hallituksen piirissä tämän jatkovalmistelun osalta oli luettu, rohkenisin sanoa näin, kohtuullisen heikosti. Tämä lähtökohta, kun uusi hallituksen esitys tuotiin eduskunnalle, oli omiaan vaikeuttamaan jo sinällään vaikean asian käsittelyä ja riittävän ehyen kokonaisuuden maaliin saattelemista.

Arvoisa herra puhemies! En malta olla tarttumatta ed. Helteen edellä hyvin asiallisesti läpikäymään tarkasteluun, koska ennen kuin menen syvällisemmin muutamaan näkökohtaan, haluan kuitenkin puuttua jo siihen, miten tärkeää on nähdä alkoholi- ja huumausainekysymys juuri näin laajemmin, kuten toitte sen esille. Tämä onkin minusta yksi jopa valiokuntakäsittelyn aikana henkilökohtaisesti minua hämmentänyt asia, että me edelleen hyväksymme työelämässä tämän tosiasian, että alkoholin käyttöä jopa suojellaan työyhteisöissä. On työyhteisöjä, joissa alkoholismia jopa suojellaan, mutta samanaikaisesti meillä on niin valtava kirkassilmäisyys huumetestauksen osalta, että se johtaa jopa sellaiseen tilanteeseen, että huumeiden käytöstä kiinni joutuva ihminen melkein menettää ihmisarvon.

Toivon, että tulen oikein ymmärretyksi, koska te, arvoisat kollegat, varmasti tunnette minun perimmäisen ajatteluni kokonaisuutena näissä asioissa, mutta nyt me olemmekin tekemässä lainsäädäntöä, ja silloin, kun tehdään lainsäädäntöä, jotkin aallot ja jokin innostus eivät saa olla ohjaamassa tämän lainsäädännön toteuttamista.

Tästä, arvoisa puhemies, siirryn siihen ehkä voimattomaankin kritiikkiin, jonka oppositioryhmät toivat esille mietintöön liittyvässä vastalauseessa. Sanon voimattomaan sen vuoksi, että hallituspuolueet päätyivät kuitenkin tämän laadultaan heikkotasoisen lakiesityksen läpiviemiseen, lakiesityksen, jonka sisältö ja perustelut ovat tietyllä tavalla ristiriidassa. Tämä todetaan jo perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Esityksen laadullinen taso tuli ehkä käsittelyn loppuvaiheessa voimakkaammin esille, kun lakiin tulevat rangaistussäännökset tuotiin valiokuntaan vasta tilanteessa, jossa periaatteessa kokonaisuuden piti olla jo valmiina. Tämä johti mielestäni viimeisessä vaiheessa siihen tilanteeseen, että oli velvollisuus jollakin tavalla eduskunnan lainsäädäntötyön tason säilyttämiseksi puuttua tähän menettelytapaan. Kaiken huippuna oli se, että vielä tämän rangaistussäännöstön käsittelyä kiirehdittiin valmistelevan ministeriön kahden virkamiehen allekirjoittamalla kannanotolla, jossa todetaan: "Lopuksi työministeriö yhtyy valiokunnan kuulemistilaisuudessa työmarkkinajärjestöjen esittämään näkemykseen, ettei rangaistussäännöksen käsittely saisi viivyttää lain hyväksymistä".

Minusta tässä liikutaan periaatteellisesti sillä tasolla, että me olemme tekemässä, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Skinnari totesi, lakia, jossa Suomi on jälleen kerran sinällään hyvässä asiassa edelläkävijä koko maailmassa. Missään muualla maailmassa ei ole vielä onnistuttu löytämään riittävää yksimielisyyttä yksityisyyden suojaan liittyen, ja me olemme tässä mielessä astumassa ensimmäisen ja hyvin merkittävän askeleen. Mutta olennaista on se, että tästä tulee myös laki eikä vain menettelytapaohje.

Jos kriittisesti arvioidaan käsillä olevan lain sisältöä, toki siellä on asioita, jotka ovat perusteltuja, ja on tuotava esille, että hallituksen vaatimattoman esityksen pohjalta valiokuntakäsittelyssä tehtyjen monien korjausten jälkeen meillä on laki, jossa on hyviä, perusteltuja asioita, mutta lain sisällön substanssimielessä, jos ajatellaan yksityisyyden suojan kokonaisuutta, kaksi erittäin merkittävää kokonaisuutta jäi ulkopuolelle. Toinen niistä on nimenomaan alkoholi- ja huumetestaus, ja toinen liittyy tekniseen valvontaan, nopeasti lisääntyvään sähköisen työympäristön valvontaan.

Minusta se, että me kiirehdimme tämän asian kanssa, on huomionarvoista. Nimittäin tulevan kesäkuun lopussa valmistuu nimenomaan työryhmän selvitys alkoholi- ja huumetestauksista. Jos ajattelemme yksityisyyden suojan kokonaisuutta, olisi hallituksen toimenpiteenä ollut erittäin perusteltua viedä tämä prosessi maaliin nimenomaan sillä tavalla, että tähän kokonaisuuteen liittyen olisi edellytetty, että hallitus valmistelee myös alkoholi- ja huumetestauksia koskevat säännökset. Aivan samalla tavalla tässä olisi voitu edetä myös sähköisen työympäristön osalta. Kun me nyt tyydymme menettelytapatasoon, tämä merkitsee sitä, että vaikka arvoisa valiokunnan puheenjohtaja hyvin määrätietoisesti puheessaan vaati sitä, että hallitus rupeaa jopa loman aikana töihin, on varsin todennäköistä — haluan ihan eduskunnan pöytäkirjoihin ehkä jonkinnäköisenä pontimena nostaa tämän ajatuksen — ja oletettavaa, että tämän hallituskauden aikana eivät valmistu esitykset näistä keskeisistä alueista.

Tässä, arvoisa rouva puhemies, ne syyt, joiden vuoksi oppositio jätti vastalauseen lakiesitykseen. Toivon, että vastalausekannanotto on sinällään vauhdittamassa hallituksen jatkotoimenpiteitä.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin vain sen, että taustallahan niin hallituksen osalta kuin myös valiokunnan osalta on tiettyyn rajaan asti se, että työmarkkinajärjestöt ovat näistä asioista, siltä osin kuin ovat niistä päässeet yksimielisyyteen ja ne on lainsäädännöksi pystytty pukemaan, tehneet oman ehdotuksensa hallitukselle. Sen jälkeen hallitus on oman panoksensa antaen tuonut esityksen eduskuntaan, ja me olemme pukeneet sen lain muotoon. Tässä oli vain oppositiolla se luottamus hallitukseen, että jos tämä hylätään, niin uudet esitykset tulevat nopeasti. Minä taas en siihen usko, vaan ajattelen, että kun säädetään tämä, on helpompi painostaa. Ihmeellisintähän tässä on, että molemmat osapuolet, sekä me että oppositio, luottavat Lipposen toiseen hallitukseen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valiokuntakäsittelyn aikana oppositio haki niin rakentavaa ratkaisua, että olisimme siirtäneet lain lopullisen käsittelyn syksyyn, jolloin hallituspuolueet olisivat voineet esittää jo tämän lain käsittelyn aikana hallitukselle vaatimuksen tarvittavan täydennyksen valmistelusta. Näin olisi edetty tämän lakikokonaisuuden kanssa maaliin.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajana joudun toteamaan, että tämän lain myötä Suomen oikeusjärjestykseen syntyy uusi lakiluokka, nimittäin puutelait. Tavoitteena oli tehdä puitelaki, mutta toisin kävi. Aikaisemmat puhujat ovat jo yksilöineet ne puutteet, mitkä tähän lakiin liittyvät, ja niitähän on kolme: alkoholi- ja huumetestien käsittely, sähköposti ja tekninen valvonta. Hieman aikaa ongelmallinen oli myöskin rangaistussäännös.

Rangaistussäännöksen ongelma perustui siihen, että perustuslakivaliokunta otti sellaisen kannan, että hallituksen ehdottama viittauspykälä on perustuslain vastainen. Tämän johdosta työministeriö esitti uutta pykälää rikoslakiin. Niin kuin ed. Karjula totesi puheenvuorossaan, tämä uusi muotoilu, joka muun muassa mahdollisti sen, että työnantaja olisi voitu tuomita vuodeksi vankilaan mikäli hän jättää varmistamatta jonkin testin luotettavuuden, oli myöskin kokoomukselle sellainen pykälä, että sitä oli mahdotonta hyväksyä. Valiokunnassa aika nopeasti päästiin yksimielisyyteen siitä, että tätä rangaistussäännöstä ei voida säätää. Lopputulos oli se, että lakiin kirjattiin uusi pykälä, jossa poistettiin viittaussäännös ja palattiin siihen, että asteikko on sakkoa, mikä on hyväksyttävissä.

Kokoomuksen valiokuntaryhmä oli, niin kuin ed. Helle totesi, aika aktiivinen siinä, että jo tähän lakiin olisi saatu työnantajan oikeus velvoittaa työntekijä huumetestiin. Totesin jo äsken sen, että me emme kuitenkaan vaatineet massatestejä, vaan perusteltuja testejä yksittäistapauksissa: lentäjät, veturinkuljettajat, lääkärit tai kun on tietty epäily siitä, että henkilö käyttää huumetta.

Valiokunta ei kuitenkaan syistä, jotka valiokunnan herra puheenjohtaja ilmoitti, ollut vielä valmis tähän menemään. Päästiin sopimukseen siitä, että mietintöön tulee ponsi. On hyvä todeta, että kokoomus ei olisi tätä lakia hyväksynyt ilman noin tiukkaa pontta.

Samoin on hyvä todeta kantamme sähköpostiin: Vaikka työntekijän postin pitää olla kirjesalaisuuden alaista, meidän pitää huolehtia siitä, että mikäli työntekijälle lähetetään postia, josta työnantaja on riippuvainen, tällainen työnantajan kannalta merkittävä posti ei jää lukematta esimerkiksi työntekijän loman aikana.

Lakiin kuitenkin sisältyy sellaisia elementtejä, menettelytapoja, tarkoituksenmukaisuutta ynnä muuta, että näistä puutteista huolimatta päädyimme siihen, että laki kannattaa tässä vaiheessa hyväksyä. Minäkin painotan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sitä, että valiokunnan pitää valvoa, että hallitus antaa esitykset näistä kahdesta olennaisesta puutteesta: sähköpostista ja alkoholi- ja huumetesteistä.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki, joka on valiokunnan varapuheenjohtaja, totesi, että on syntymässä uusi lainsäädäntökokonaisuus, puutelait. Kyllähän Suomen historia tuntee puutelakeja jo tavattoman pitkältä ajalta. Sanon sosialidemokraattisena kansanedustajana, että meidän liikkeessämme se on koettu jo hyvin pitkään ja varmasti tämänkin hallituksen aikana. Sen takia toivotankin ed. Lehtimäen meidän joukkoihimme laulamaan ainakin vappuna ja muulloinkin tunnettua laulua: "- - pois puute, pois kurjuus - -".

Leea  Hiltunen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys koskien yksityisyyden suojaa työelämässä on todella merkittävä työnantajan sekä työntekijöiden kannalta ja koko työelämän kannalta. Kun näin on, että tällä on todella merkitystä, olisi toivonut, että tämä olisi viety paljon pidemmälle ja olisi saatu sellainen kokonaisuus, joka olisi todella palvellut työelämää ja sitä tavoitetta, mikä tässä periaatteessa kyllä aivan oikein hallituksen esityksessä on kirjattu.

Tiettyihin epäkohtiin, mitkä puutteiksi on täällä todettu, odotetaan saatavan pikaisia vastauksia. Kyllä yhdyn myöskin epäilijöitten joukkoon, että tuskinpa hyvin lyhyellä ajalla niihin puutteisiin, mitä muutamissa edellisissä puheenvuoroissa on nostettu esille, saadaan sellaisia ratkaisuja, että voidaan turvallisesti edetä asioissa. Siksi itsekin oppositiossa työasiainvaliokunnassa olleena olen allekirjoittanut vastalauseen sillä ajatuksella, että lakiesitys on todella nyt keskeneräinen. Hämmästyttää se, miksi ei voida puuttua niihin asioihin, joista selkeästi nyt on jo tietoa, kun me tiedämme, mitkä ongelmat ovat alkoholin ja huumeiden käytöstä, ja tunnemme myöskin sähköisen työympäristön tuomat kysymykset työelämässä ja ne puutteet. Nyt olisi ollut kaikki mahdollisuudet näihin asioihin puuttua. Niin kuin ed. Karjula toi esille, rakentavia ratkaisuja haettiin kyllä mielestäni valiokunnassa hyvinkin pitkään. Itse edustin sitä ajatusta, että lakiesityksen käsittely olisi voitu siirtää syksyyn ja saada siinä vaiheessa kannanottoja näiltä työryhmiltä, jotka nyt ovat asioita valmistelemassa. Ennen kaikkea alkoholi- ja huumetestejä koskeva, mutta myös liikenneministerin asettama työryhmä olisi tuonut sellaista lisätietoa, että olisi voitu pykäliä viedä pidemmälle.

Mielestäni nyt ei vieläkään anneta ikään kuin selvää viestiä kansalle ja työelämälle, elinkeinoelämälle, työntekijöille, työmarkkinoille, kaikille eri tahoille siitä, että työyhteisön tulee olla sen kaltainen, että siellä on turvallista työskennellä. Aivan niin kuin hallintovaliokunnan lausunnossa sanotaan: "Ehdoton lähtökohta valiokunnan mielestä on, ettei mitään työtä tehdä alkoholin tai huumausaineen vaikutuksen alaisena. Muun muassa julkisella sektorilla tuotettavilta erilaisilta kansalaisten palveluilta voidaan edellyttää, kansalaisten oikeudet ja oikeusturva huomioon ottaen, moitteettomuutta. Puheena olevia testejä koskevia säännöksiä voidaan pitää perusteltuina myös erityisesti silloin, kun on kysymys tehtävistä, joissa alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena saatetaan aiheuttaa vaaraa työtovereiden tai ulkopuolisten terveydelle tai hengelle taikka vahinkoa omaisuudelle."

Jo se, että näistä testeistä olisi säädelty selkeämmin tässä laissa, olisi mielestäni ollut selvä viesti, kannanotto. Nyt tämä jää epämääräiseksi, mitä edellytetään työelämässä. Työnantajilla ei ole selkeitä ohjeita siitä, miten heidän tulee toimia. Mielestäni työnantajilla tulisi olla selvä velvoitus testien suorittamiseen. Myös tarvittaisiin selvät säädökset siitä, minkälaisissa tilanteissa testejä tehdään. Niiden tulee olla turvallisia ja myöskin sellaisia, että tiedetään, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, ja myös on taattava luotettavuus tekotavan ja tekijän osalta. Mielestäni tästä kaikesta olisi voitu säädellä nimenomaan tässä laissa.

Toki mietinnössä on nostettu esille ja kirjattu hyviäkin asioita. Siltä osin valiokunnalle voi sanoa kiitokset, hyvää työtä on tehty, erityisesti puheenjohtajalle, joka tätä asiaa vei eteenpäin. Mutta nämä oleelliset asiat, mitkä tässä on, jäivät keskeneräisiksi.

Ed. Helle puheenvuorossaan toi esille, miten laaja kysymys on alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden käyttö ja kaiken kaikkiaan niiden vaikutus työelämässä. Se on tärkeää ottaa huomioon. Ajattelen esimerkiksi lääkkeiden vaikutuksen alaisena työelämässä olemisesta, että työterveyshuollon ja työnantajan tulee myöskin yhteistyössä päästä sellaiseen käytäntöön, että työnantaja voi vakuuttua siitä, että työntekijät ovat työkykyisiä työelämässä. Ennen kaikkea täytyy myöskin muistaa se, että lääkkeiden käytön perimmäisen tavoitteen pitäisi olla terveys ja se, että työntekijä pystyy työtä tekemään niin, ettei siitä aiheudu mitään vaaraa. Enemmän pitäisi ajatella myöskin näinpäin, että tässä yhteiskunnassa, jossa ihmiset sairastavat monenlaisia sairauksia, niin lyhytaikaisia kuin pitkäaikaisiakin sairauksia, joudutaan käyttämään lääkkeitä. Nykyiset lääkkeet ovat sen kaltaisia, että ei välttämättä ole lääkkeiden käytön aikana pakko olla pois työelämästä, vaan ennen kaikkea voi olla työelämässä mukana. Silloin tämä on sellainen herkkä alue, että minun mielestäni tähänkin asiaan pitäisi varmasti vähän paneutua, mikä merkitys lääkkeiden käytöllä on ja miten työterveyshuolto ja työnantaja vakuuttuvat siitä, että niistä ei ole haittaa työnteolle.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan vielä siitä, että arvioni ja valiokunnan enemmistön arvio on ollut se, että parempi säätää nyt nämä pykälät kuin jättää koko kokonaisuus syksyyn. Ei se minun mielestäni hallitusta sen kummemmin olisi pakottanut, mutta lopputuloksena olisi ollut se, että olisi kuitenkin pitänyt hyväksyä tämä, mitä tässä nyt ollaan käsittelemässä, ja olisi taas pitänyt uudestaan miettiä, mikä tässä on oikein ja mikä ei.

Mitä tulee viestiin työpaikoille, niin kyllä se minun käsittääkseni on täysin selvä: työpaikoilla ei saa olla päihtyneenä eikä huumausaineiden eikä lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ei minun käsittääkseni siinä ole mitään epäselvää.

Sähköpostiviestien osaltakin ongelmaa helposti liioitellaan. En tiedä sitten, onko julkishallinto tullut araksi, koska kivoja, salaperäisiä viestejä harvoin tulee sähköpostiin.

Jouni  Lehtimäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn valiokunnan puheenjohtajan käsitykseen siitä, että lain säätäminen oli kuitenkin järkevää nyt sen takia, että kun valiokunta kuuli kaikkia työmarkkinajärjestöjä pari viikkoa sitten perjantaina, kaikkien työmarkkinajärjestöjen kanta oli se, että lain säätäminen on järkevää.

On totta, että epäröin itsekin tätä asiaa. Olin yhdessä vaiheessa valmis siirtämään sen syksyyn, mutta työmarkkinajärjestöjen kanta sai minut vakuuttumaan siitä, että on järkevämpää säätää nyt tämä puutteineenkin ja valvoa, että hallitus tuo muut lait myöhemmin.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota henkilö- ja soveltuvuusarviointitesteihin.

Työelämäkonsultointia tarjoavien yritysten kirjo on todella laaja. Esimerkiksi skientologit harjoittavat erilaisten yhtiöiden välityksellä muun muassa persoonallisuustestausta ja henkilövalintaa, jotka eivät psykologien mukaan täytä näille toiminnoille asetettavia vaatimuksia. Kyseessä on suuri bisnes, jossa liikkuvat isot rahat. Palvelujen käyttäjät eli työnantajat eivät välttämättä osaa erottaa tai tietää, että asialla eivät ole alan ammattilaiset.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki valvoo koulutettujen ammatinharjoittajien toimintaa, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus valittaa saamastaan palvelusta. Lisäksi asetuksella on säädetty psykoterapeuttien kelpoisuudesta. Sen sijaan mikään taho ei valvo edellä mainitun lain ulkopuolella toimivien palvelujen tarjoajien ammatinharjoittamisen asianmukaisuutta eikä tarjottujen palvelujen laatua ja tehoa.

Työnhakijan oikeusturva vaarantuu, jos henkilöitä asetetaan tärkeysjärjestykseen tai paremmuusjärjestykseen täysin epäasiallisin menetelmin. Myös työnantajien oikeus saada hakijoiden soveltuvuus testattua luotettavin menetelmin vaarantuu.

Arvoisa puhemies! Luokseni tuli kerran eräs kokenut psykologi, joka oli käynyt läpi erään ei-ammattilaisten tekemän testin, jolla yritys oli valinnut työntekijöitään. Hänen mukanaan oli myös tällaisen testin läpikäynyt nuori insinööri, joka oli jäänyt valitsematta. Psykologi oli käynyt testin läpi ja totesi, että se oli täyttä huuhaata menetelmiltään. Henkilö, joka ei tullut valittua, oli ollut muuten täysin tasaveroinen toisen hakijan kanssa, mutta hänet oli testin perusteella todettu persoonallisuudeltaan täysin soveltumattomaksi tähän tehtävään. Myöskään testiä käyttänyt yritys ei ollut osannut epäillä mitään outoa ja oli valinnut testin perusteella henkilön tehtävään.

Mielestäni lakiesitys puuttuu todella tärkeään asiaan, mutta se ei ole riittävä tältä osin. Lain 5 §:ssähän todetaan, että työnantajan on varmistettava, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saatavat tiedot ovat virheettömiä. Lisäksi perusteluissa todetaan, että työnantajan tulisi selvittää tarjolla olevista vaihtoehdoista tarkoitukseen sopiva testimenetelmä ja testin suorittaja. Eli työnantaja on vastuussa. Mutta miten työnantaja todella varmistuu? Jatkossa ehkä tarvitaan tarkempaa sääntelyä, ja sen takia minusta valiokunnan lausuma on vähintä, mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Asiaan tulee palata ja katsoa, olisiko joskus tarkempi sääntely paikallaan.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että panin ilolla merkille sen, miten ponnekkaasti valiokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari vaati hallitukselta uusia, puutteet poistavia esityksiä heti syksyllä eduskunnan käsittelyyn, mutta kun me kaikki täällä tiedämme sen, minkälainen arvo hallituksen silmissä ponsilla yleisesti on, ihmettelen sitä, miksi mietintöön liitettyyn ensimmäiseen ponteen ei asetettu minkäänlaista määräaikaa. Jos esitykset halutaan tänne heti syksyllä, niin jonkinlainen takaraja esityksille olisi tullut asettaa. Tosin sekään ei ole välttämättä tae. Esimerkiksi taannoin rikosrekisterilain käsittelyn yhteydessä eduskunta vaati hallitukselta esityksiä vuoden 2000 aikana siitä, että lasten kanssa työskentelevien taustat tulisi tarkistaa, ja esityksiä ei ole eduskunnalle vieläkään tullut, vaikka vuosi 2001 on hyvää vauhtia menossa.

Ilman muuta ajattelen näin, että varmempaa olisi ollut se, jos valiokunnan käsittelyä olisi pitkitetty kesän yli, niin että täydentävät esitykset ministeriöistä olisi saatu valiokunnalle.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rahkonen käsitteli sinällään hyvin olennaista asiakokonaisuutta lakiesityksessä, henkilö- ja soveltuvuusarviointitestejä. Haluan vielä erityisesti pysähtyä siihen, kun lakiesitys lähtee siitä, että testitulosten on oltava virheettömiä. Minä uskon, että se on asia, jossa meillä riittää työmaata myös jatkossa, miten todella määritetään virheettömyys tällaisella alueella. Haluan siksi tarttua tähän. Tämä omalta osaltaan kuvaa, miten vaikean kokonaisuuden edessä jo tämän yksittäisen alueen puheena ollen me olemme, että todella lain kirjaimen mukaisesti käytäntöön myös asiat viedään ja sovelletaan.