2) Hallituksen esitys laiksi eräiden työeläkkeiden
tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen
yhteensovittamisen johdosta
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tämä ehdotus eräiden
työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen
ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta on, voi sanoa,
sekä kansalaispalautteen että parlamentarismin
näyttö. Voin myös omakohtaisesti todeta, että tämä on
asia, josta minulle ministeriaikana on tullut eniten yhteydenottoja
sekä eläkeläisjärjestöiltä että ennen
kaikkea eläkkeensaajilta.
Tätä asiaa on selvitetty varsin perinpohjaisesti,
arvioitu sen toteuttamismahdollisuuksia, kohdentumista, kustannuksia
jne. Näiden selvitysten pohjalta ja eduskunnan sosiaali-
ja terveysvaliokunnan selvityspyyntöjen pohjalta, ylipäätänsä eduskunnan
mielenilmaisun pohjalta hallitus sopi viime vuoden joulukuussa niistä periaatteista,
joiden mukaisesti työeläkkeen korotus tämän yhteensovituksen
johdosta tehdään.
Historiana tälle kompensaatiovaatimukselle ovat ne
kansan- ja työeläkkeiden yhteensovitussäännöt,
jotka vuonna 96 tehdyn muutoksen seurauksina aiheuttivat osalle
työeläkkeensaajista kaksinkertaisen eläkkeiden
yhteensovituksen. Ensimmäisessä yhteensovituksessa
ennen vuotta 96, jolloin kaikille työeläkkeensaajille
maksettiin myös kansaneläkkeen pohjaosaa, käytössä ollut
niin sanottu pohjaosavähennys pienensi maksuun tullutta
työeläkettä, koska muutoin eläke
yhdessä pohjaosan kanssa olisi ollut enemmän kuin
laissa sallittu 60 tai 66 prosenttia eläkepalkasta. Vuonna
96 tehdyn lainmuutoksen jälkeen myös kansaneläkkeen
pohjaosa lakkautettiin asteittain. Eläkkeensaajat ovat
kokeneet vääräksi sen, että heidän
työeläkkeessään jo vähennetty
pohjaosan vaikutus on jäänyt työeläkettä alentavaksi.
Nimenomaan tämä epäoikeudenmukaisuuden
kokemus on ollut se perusta, jolle nyt esillä oleva ehdotus
pohjautuu. Eläkepoliittisesti kyse on yksittäisen
epäkohdan korjaamisesta, selkeästä kohderyhmästä,
jonka koko on tällä hetkellä hieman yli
114 000.
Työeläkkeen tuleva korotus olisi suuruudeltaan
vähintään 5 euroa huolimatta siitä,
että tämä menetys aikanaan olisi ollut
tätä pienempi. Toisaalta tämä maksimikorotus
on 50 euroa kuukaudessa eli tälle korvaukselle on myös
olemassa katto. Tämä korvaus koskee niitä eläkkeitä,
joiden maksu on alkanut ajankohdan 1.7.75 jälkeen tai tapahtunut
ennen ajankohtaa 31.12.95. Siitä syystä, että varsinkaan
Kuntien eläkevakuutuksen ja Valtiokonttorin tiedostoissa
näitä tietoja ei ennen vuotta 90 ole rekisteröity,
on tässä korotuksen laskemisessa päädytty
likimääräiseen menettelyyn, tiettyyn
kaavaan, jonka mukaan sitten viranomaistyönä käydään
läpi nämä kaikki eläkkeet, eli
ei tarvita erillistä hakemusmenettelyä. Tämä tuottaa
likimääräisenä tuloksena sikäli myönteisen
lopputuloksen, että varsinkin Kuntien eläkevakuutuksesta
saadun tiedon mukaan tämä tuottaa jonkin verran
ylikompensaatiota.
Tämän ehdotuksen yhteydessä ja käytäessä näitä keskusteluja
hallituksen ja hallituksen eduskuntaryhmien johdon kanssa on tietysti
puhuttu paljon yleisesti eläkepolitiikasta ja sen sosiaalipoliittisista
periaatteista, ja tässä yhteydessä on
nostettu esille se, että tämä koskisi
vain hyvätuloisia eläkeläisiä.
Se ei tässä yhteydessä pidä paikkaansa,
koska eläketulovälille 4 000—8 000 sijoittuu
yli 62 prosenttia tästä kohdejoukosta. Alle 4
000:n eläkeläisiä on noin 9 prosenttia,
jotka saavat tätä korvausta, eli tämä koskee
sekä pieni-, keski- että toki myös suurempituloisia eläkeläisiä.
Järjestely tuo lisäkustannuksia luonnollisesti eläkejärjestelmälle
siten, että kokonaiskustannukset alkuvuosina koko eläkejärjestelmälle
ovat noin 50 miljoonaa euroa, jossa suurimmat maksajat ovat kunnat
ja valtio. Yksityissektori on sitten pienempi maksaja. Kuntien osalta
tämä merkitsee kuntien henkilöstömenoihin
lisäystä KVTEL-maksun kautta alkuvuosina 0,2 prosenttia, ja
lisäys vähenee vuoteen 2010 mennessä 0,1 prosenttiin.
Valtion budjettivaikutuksena vuositasolla kysymys on alkuvaiheessa
noin 20 miljoonan euron lisäkustannuksesta, joka sitten vähittäin
alenee.
Tämä eläkejärjestelmälle
ja kuntataloudelle aiheutuva kustannus oli yksi niitä perusteita,
joiden takia tähän korotukseen tuli 50 euron katto. Tämä ehdotus
on kompromissi eri sosiaalipoliittisten näkemysten välillä,
mutta ennen kaikkea tällä ehdotuksella on haluttu
tunnustaa se, että tässä kohden on loukattu
eläkkeensaajien oikeustajua ja nyt tämä yksittäinen
epäkohta on tarkoitus korjata. Tämän
hallituskauden aikanahan on tehty monia muita eläkeläisten
asemaa, heidän ostovoimaansa parantavia toimenpiteitä ja
niillä on helpotettu muun muassa pienituloisten eläkkeensaajien,
pääasiassa kansaneläkettä saavien, asemaa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On korkea aika, että kansaneläkkeen
pohjaosan leikkauksen aiheuttamia menetyksiä ruvetaan korjaamaan.
Hallituksen katumus ei nyt kuitenkaan ole riittävä,
arvoisa ministeri. Nyt pitää esitystä korjata
eduskunnassa siltä osin, että tämä hyvitys
tulee voimaan jo ensi vuoden alusta eli ennen vaaleja. Vaalien jälkeen
on vaalien jälkeen.
Toisekseen: kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen menetykset
pitää korjata kaikkien menetyksiä kokeneiden
osalta. Ei löydy perustetta, miksi vain osalle korjattaisiin
ne menetykset, joita pohjaosan leikkauksesta tuli. Eduskunnan on nyt
otettava tässä selvästi se rooli, joka
sille kuuluu. Eduskuntahan se oli, joka teki päätöksen myös
pohjaosan leikkauksesta äänestämällä.
Nyt täällä on mahdollisuus korjata se,
mitä silloin tehtiin.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho esittelypuheenvuorossaan toi
esille, että on haluttu tunnustaa, että niitä eläkeläisiä on
loukattu, joilta pohjaosa on otettu. Näin varmasti on.
Nyt myös on kuulunut, että vastaus, jota hallitus
on tekemässä, ei olisi vieläkään
oikeudenmukainen eli loukataan ehkä toiseen kertaan. En
tiedä, kuinka suuressa mittakaavassa se sitten tuntuu,
mutta näin voidaan olettaa, koska tässä kuitenkaan
ei vastata siihen, mitä eläkeläiset ovat
kokeneet, minkälaisen epäoikeudenmukaisuuden he
ovat kokeneet. Tietysti kompromisseja pitää etsiä, mutta
tämä ei ole riittävä kompromissi.
Tämä ei ole riittävä vastaus
eläkeläisille siihen, minkälaisen epäoikeudenmukaisuuden
he ovat kokeneet, eli yhdyn tuohon, mitä edellä ed.
Tennilä toi esille, että tämä olisi
todella korjattava toisella tavalla.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho sanoi, että eläkepoliittisesti
kyseessä on yksittäisen epäkohdan korjaaminen,
ja näin onkin, mutta kyseessä on hyvin merkittävä yksittäinen
epäkohta. Eläkkeensaajat ovat perustellusti kokeneet
vääryydeksi sen, että todellakin osalla
tämä niin sanottu pohjaosa on toiseen kertaan
leikattu eli kahteen kertaan leikattu.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen
siihen, että hallitukselta on nyt tullut esitys, jolla
näitä eläkkeensaajia hyvitetään
heidän työeläkettään
korottamalla. (Ed. Tennilä: Miksi vain heitä?)
Erityisen kiitoksen olisin osoittanut ministeri Perholle, joka hallituksessa on
jo pitkään sinnikkäästi toiminut
tämän uudistuksen ja tämän epäkohdan
korjaamisen puolesta.
Mitä tähän malliin tulee, niin kuten
ministerikin totesi, se on kompromissi erilaisten vaatimusten välillä ja
mielestämme kohtuudella täyttää ne
vaatimukset, jotka tälle hyvitysjärjestelmälle
voidaan asettaa.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Perho hehkutti viime viikolla,
kun tämä lakiesitys tuli, että eläkeläisten
kokema epäoikeudenmukaisuus saadaan viimeinkin korjattua.
Jatkoitte hehkutustanne äskeisessä puheenvuorossanne
sanoen tätä esitystä kansalaispalautteen
ja parlamentarismin näytöksi.
Niin kuin jo edustajat Tennilä ja Rauhalakin totesivat,
ei tämä puutu niihin oleellisiin vääryyksiin
ja siihen oikeudenmukaisuuden puutteeseen, joka näitten
pohjaosien kohdalla on. Ensinnäkin tämä kompensaatiomalli
ei ulotu kaikkiin niihin henkilöihin, joihin on tarvetta,
(Ed. Zyskowicz: Tämä ulottuu juuri heihin!) ja
toiseksi ei varsinkaan niihin henkilöihin, jotka itse kokevat, että heiltä on
kansaneläkkeen pohjaosa leikattu jopa kuuteen kertaan.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Tässä puhutaan kahdesta
asiasta rinnakkain: yksinkertaisesta pohjaosan leikkauksesta ja
kaksinkertaisesta, jos voi tällaista yksinkertaistusta
tässä esittää. Kysymys on nimenomaan
niistä, joilta aikanaan pohjaosa on yhteensovitettu työeläkkeen kanssa
ja joilta pohjaosa leikattiin sitten vuonna 96 voimaan astuneen
lain pohjalta asteittain kokonaan. Kyse on juuri tästä kohderyhmästä,
ja tästä salista on tullut erittäin voimakkaita
vaatimuksia, vetoomuksia myös keskustasta tai sanoisinko:
keskustasta ennen kaikkea, että tämä yksittäinen
epäkohta pitää korjata.
Pientä eläkettä saavien taloudellista
tilannettahan korjattiin korottamalla kansaneläkettä,
mikä yhdessä (Puhemies koputtaa) eläketulovähennyksen
kanssa tämän kohderyhmän tulotasoa paransi.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli tärkeätä,
että ministeri toi esiin sen, että tässä on
kaksi erillistä kupletin juonta ollut koko ajan vuodesta
95 lähtien. Niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin myöskin
isossa salissa on ollut kaksi eri vaatimusta. Nyt tämänkertainen
hallituksen esitys puuttuu niistä tähän
niin sanottuun kaksinkertaisen pohjaosan kysymykseen.
Haluan tässä yhteydessä todeta, että myös
eläkeläisjärjestöt — olen
kahlannut läpi kaikki asiakirjat ja asiantuntijalausunnot
näiden vuosien ajalta viime viikolla — ovat yksimielisesti
osanneet erottaa nämä kaksi seikkaa toisistaan.
(Ed. Zyskowicz: Mutta ei ed. Tennilä!) Minusta on vähän
hurskastelua tässä salissa ikään
kuin irtisanoutua tästä osaratkaisusta. Kaikkihan
me tiedämme, että parempi olisi ollut, jos olisimme voineet
myös perua koko ratkaisun pohjaosan poistosta eläkkeensaajilta,
mutta olemme myös täällä kuulleet,
että ihan vaille kompensoivia ratkaisuja (Puhemies koputtaa)
ei ole jääty, vaan on tehty monia muita ratkaisuja,
jotka eivät tietenkään ole riittäviä.
Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun pohjaosa aikoinaan asteittain päätettiin
poistaa, elettiin vielä syvää lamakautta,
jolloin valtio eli velaksi ja koko kansa näin ollen osallistui
lamatalkoisiin ja menetti erilaisia etuuksia. Kuten ministeri Perho
sanoi, eläkeläiset kokivat tämän
tapahtuneen epäoikeudenmukaiseksi. (Ed. Kuoppa: Koettiin
monta muutakin asiaa!)
Sen jälkeen kun pahimmasta lamasta oli selvitty, alkoi
esiintyä kompensaatiovaateita pohjaosan jonkin määräiseksi
palauttamiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on monta kertaa
tätä asiaa käsitellyt, niin kuin muutkin
eduskuntaryhmät, ja yleisesti eduskunnassa on tullut esiin
tarve kompensaation hoitamiseen.
Tämä hallituksen päätös
on kompromissi, ei ole täysin kaikkien mieleen, mutta neuvottelujen jälkeen
päästiin nyt edes tähän. Tämmöisenä kompromissina
tämä on hyvä hyväksyä.
Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Erinomainen asia, että ministeri
Perho tunnustaa, että ennen kaikkea keskusta on vaatinut
eläkeläisten epäoikeudenmukaisen kohtelun
korjaamista. (Ed. Elo: Keskusta on vaatinut paljon muutakin!) Keskusta
on joka vaiheessa vastustanut ja kaikki keskustan kansanedustajat
ovat joka vaiheessa vastustaneet kansaneläkkeen pohjaosan
leikkausta, sekä yksinkertaista että kaksinkertaista
leikkausta. On todettava, että tämä osittainen
korjaus, mikä nyt tulee, ei koske ollenkaan kaikkia niitä ihmisiä, joilta
on viety eläkkeestä osa.
Haluaisin ed. Ihamäelle todeta, että koko
kansa ei suinkaan ole osallistunut lamatalkoisiin ja silloin, kun
tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus
tehtiin, me elimme jo voimakasta talouskasvua ja eläkeleikkauksiin
joutuivat vain, sanotaanko, keskituloiset eläkeläiset,
eivät suinkaan ne, joilla on korkeat eläkkeet.
(Puhemies koputtaa) Eli tämä oli myös
sosiaalisesti erittäin epäoikeudenmukainen.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelen tätä juttua, niin
tässähän on aivan selvästi puurot
ja vellit menneet sekaisin. Vuoteen 1995 asti suoritettiin yhteensovittaminen
eli kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Sen jälkeen
alettiin suorittaa uudelleen, mutta siltä joukolta, jolle
oli jo suoritettu yhteensovitus leikattiin vielä kansaneläkkeen verran
työeläkettä, mikä lienee vielä kaiken
lisäksi varsinkin lainvastaista. Kysehän on siitä, että työeläke,
jota leikattiin sattumalta kansaneläkkeen verran, pitäisi
hoitaa. Ei tällä ole mitään
tekemistä pohjaosan leikkauksen kanssa. Pohjaosa on leikattu
kaikilta, mutta tämä joukko, jolta oli leikattu
jo pohjaosa ja nyt leikattiin työeläkettä,
(Ed. Stenius-Kaukonen: Päinvastaisessa järjestyksessä!)
niin tämä työeläkeosa pitäisi palauttaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäki
aivan ymmärrettävästi tässä yhteydessä halusi
nostaa keskustan profiilia eläkeläisten ystävänä.
Tässä yhteydessähän on kysymys juuri
siitä, että samalla ponnella, kuin keskusta on
puhunut kaikkien kansalaisryhmien etujen parantamisesta, se on puhunut
ja vaatinut etunenässä tämän
kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimista. Nyt kysymys on siitä,
että tämä yksittäinen asia tässä korjataan
tiettyyn pisteeseen asti.
Mitä tulee lamahistoriaan, niin kyllä eläkepoliittisten
muutosten taustalla on huoli tulevaisuudesta, eläkejärjestelmän
rahoituksellisesta kestävyydestä, siitä,
että työeläkemaksuihin ei kohdistu liian
suuria nostopaineita, jotka sitten vaikuttavat toisaalta työllisyyteen
työnantajamaksujen kohoamisen kautta ja veroasteen kiristymiseen palkansaajien
ja myös eläkeläisten osalta. Eläkeläisten
asemaan on myös veropoliittisin keinoin ja sosiaaliturvamaksujen
alennuksin vaikutettu myönteisesti.
Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä on
moneen otteeseen kiinnittänyt huomiota kahdenkertaisen
pohjaosan leikkauksen epäoikeudenmukaisuuteen,
useita kertoja tällä vaalikaudella. (Ed. Stenius-Kaukonen: Älkää nyt
viitsikö naurattaa!) Viime syyskuun ryhmäkokouksessa
velvoitettiin ryhmän johto käynnistämään
neuvottelut pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämiseksi
sen kohteeksi joutuneille.
Minusta tämä ministeri Perhon esitys on merkittävä hyvitys
kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneille ja ennen kaikkea
se on vääryyden oikaisu. Monet eläkeläiset
ovat minullekin sanoneet, että heistä kaikkein
tärkeintä on, että tunnustetaan, että tässä on
tehty virheratkaisu ja se tällä tulee nyt selkeästi
tunnustetuksi. Kannattaa muistaa, että tämä on
vuonna 2004 enimmillään 50 miljoonan euron eli
300 vanhan miljoonan markan määräinen
erä.
Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime syksynä hallituspuolueiden
kaikki eduskuntaryhmät olivat sitä mieltä, että hallituksen
täytyy tuoda esitys niin sanotun kaksinkertaisen pohjaosan
leikkauksen korjauksesta eduskunnalle, ja nyt tämä on
meillä käsiteltävänä.
Kysyisin ministeri Perholta, joka on paikalla, kun tässä esityksessä lähdetään
siitä, että tarkistus tehdään
työeläkkeisiin eläkejärjestelmän
toimesta 1.10.2003 alkaen, miten on päädytty tähän
päivämäärään.
Mielestäni pitäisi aikaistaa tätä maksamista.
Tähän haluaisin vastauksen.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Perho totesi, että tässä on
osaratkaisu, jossa korvataan eläkeläisille kansaneläkkeen
kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, mutta tämä on
myöskin osa laajempaa eläkepolitiikkaa. Me muistamme,
että kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksella ja
kokonaan poistamisella on viety pois osa kansanvakuutusjärjestelmää,
jossa kaikki ovat osallistuneet eläkkeen kartuttamisessa
ja myöskin sitä ovat saaneet. Toisaalta tässä on
kysymys myöskin siitä, että hallitus
tunnustaa nyt tekemänsä virheen.
Minusta myöskin on kiintoisaa jatkaa keskustelua siitä,
aikooko hallitus selvittää myöskin sen,
palataanko näiden 220 000 eläkeläisen
eläkkeiden kompensoimiseen, jotka nyt jäävät
tämän kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen kompensoimisen
ulkopuolelle ja jotka ovat menettäneet pohjaosan. Kyllä tämä on
vaikea kysymys. Eläkeläiset ovat todenneet, että he
eivät tule äänestämään
eduskuntavaaleissa ennen kuin pohjaosa on tilillä, ja sen
me tulemme aikanaan näkemään.
Ed. Rossi merkitään
läsnä olevaksi.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pohjaosan kaksinkertainen leikkaus on kaksinkertainen vääryys.
Se on selvä. Mutta mistä se on seurausta? Se on
seurausta siitä, että pohjaosa on kertaalleen
päätetty leikata. Mistä se on taas juontanut juurensa?
Kokoomuksen eduskuntaryhmä oli se, joka vaatimalla vaati
vuosia, ennen kuin lopulta vuonna 95 hallitusohjelmaan tämä saatiin
ujutetuksi, että pohjaosa pitää poistaa.
Tämä oli teidän vaatimuksenne. Sille
löytyi tukea sosialidemokraateista. Oli rintama, joka puolusti
kansaneläkkeen pohjaosia, SKDL, myöhemmin vasemmistoliitto
ja keskusta. Jokainen, joka eläkepolitiikan historiaa tässä maassa
vähääkään tuntee, tietää,
mikä tämä on.
Koko sopan on siis aikaansaanut kokoomus. Sen vuoksi kokoomusta
ei tietenkään kiinnosta korjata tätä perusongelmaa
eli tätä yksinkertaista leikkausta. Jos se korjattaisiin
ja annettaisiin pohjaosa kaikille (Puhemies koputtaa) 300 000:lle,
niin silloinhan tietysti tämä kaksinkertaisen
leikkauksen ongelmakin korjautuisi samalla.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minkähän tähden
vasemmistoliitto on sitten pyrkinyt hallitukseen, kun siellä on
näin kauhea kokoomus, joka tekee tämmöisiä ratkaisuja?
Kokoomus on aika voimakas näköjään;
ihmettelen.
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä päivä on sellainen
päivä, jolloin voidaan todeta, että tämä on
parlamentarismin voitto, eduskunnan voitto. Minusta keskusta ja
hallituspuolueet ovat yhdessä ajaneet tätä asiaa.
Tietysti tänä päivänä on
aika kiva olla hallituspuolueen jäsen, koska hallituspuolueet
tämän ovat hoitaneet eikä oppositio; parlamentarismissa
oppositiolla ei kauhean paljon ole eväitä.
Mielestäni ministeri Maija Perhoa on täällä ihan
turha haukkua. Kyllä hän on esittänyt
ryhmän toiveesta täsmäkorvausta. Hän
on juuri esittänyt niitä kaikkia hyviä asioita,
joista täällä nyt eräät
edustajat häntä haukkuvat. Mielestäni
tuolla voisi olla muitakin ministereitä (Puhemies koputtaa)
ja heille voisi kohdistaa sen haukkumisen, jos näin voi
sanoa. (Puhemies koputtaa)
Mutta Maija Perholta vielä kysyisin sitä,
(Puhemies koputtaa) mikä eläkelaitosten osuus
on, kun he jarruttavat tässä näin kovasti.
Toinen varapuhemies:
Pyydän kiinnittää edustajien huomiota,
että jos täältä koputetaan,
sen jälkeen ei enää ruveta uusia asioita
kyselemään, koska silloin aika ylittyy.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Peltomolle ensin tästä ajankohdasta:
Se oli eläkelaitosten toivomus ja liittyy siihen, missä vaiheessa
on tiedossa työeläkeindeksin korotus. Hallitusryhmien
ja hallituksen periaatepäätös piti sisällään
sanonnan, että syksyllä. Lokakuu on nyt sitten
syksyä. Tietysti tämä asia, niin kuin
koko laki, on eduskunnan käsissä.
Ed. Stenius-Kaukosen historiankirjoituksesta toteaisin, että kyllä minun
kirjani sivuilla on vähän erilainen totuus tästä pohjaosan
leikkauksesta eli siitä, keiden listalla ja millä voimakkuudella
se on edellisissä, vuoden 95, hallitusneuvotteluissa ollut,
mutta siihen ehkä eduskuntaryhmän johto voi osaltaan
vastata.
Työeläkelaitokset ovat tehneet tämän,
koska näin hallitus on päättänyt,
todeten, että se (Puhemies koputtaa) lisää eläkekustannuksia
luonnollisesti ja aiheuttaa ylimääräistä työtä,
mutta (Puhemies koputtaa) siihen on löytynyt nyt tämmöinen
kevyempi ratkaisu, joka tuottaa ihan hyvän tuloksen.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Todella, kansaneläkkeen pohjaosan
leikkaus sekä yhteen että kahteen kertaan on varmasti
Lipposen hallituksen kaikkein epäonnistunein päätös,
näin uskon; sen tämäkin keskustelu on
jo vakuuttanut. Siitä, miten se syntyi, on keskusteltu
myös täällä täysistunnossa.
Ed. Soininvaara on myös tästä lausunut
oman kantansa ja todennut, että asia tuli silloin vuonna
95 hänelle mieleen, kun näistä asioista
päätettiin hallitusneuvotteluissa. Vaihtoehtona
oli hänen kertomansa mukaan se, että lapsiperheiden
etuisuuksiin olisi puututtu.
Mutta yhtyisin niihin ajatuksiin, että pitäisi kyllä tätä asiaa
viedä eteenpäin myös niiden osalta, joilta
pohjaosa on leikattu, koska nyt moni kyllä valitettavasti
luulee, että palautus koskee myös niitä,
joilta on vain niin sanotusti kertaalleen leikattu se. Mutta kyllä tämä hyvä päätös
tietysti on siltä osin, että nyt on hiukan edes
edetty.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä asia, se, että eläkeläiset
saavat ansaitsemansa hyvityksen, on pitkittynyt monesta syystä ja
aivan liian pitkään. Onkin tärkeätä,
että tämä asia menee eteenpäin.
Pidän erittäin tärkeänä,
että eduskunta hyväksyisi tämän
lakiesityksen ennen istuntokauden päättymistä,
jotta eläkeläiset todella saisivat korvauksensa.
Se on kokoomuksen tavoite.
Ed. Stenius-Kaukoselle toteaisin, että ihmetellä vain
voi, kun toteatte, että kokoomus ei tätä asiaa
olisi ajanut. Kyllä ministeri Perho jos joku on tämän
asian kanssa tehnyt töitä. Hänen esittämänsä malli,
jonka koko hallitus on tänne yksimielisesti tuonut, on
hyväksyttävissä oleva ja vastaa melkoisen
hyvin sitä, mitä kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmät
edellyttivät. Kun täällä sanotaan,
että tämä malli ei kelpaa, pyydänpä sitten
edustajaa nousemaan ylös ja kertomaan, mikä se
malli olisi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että tässä on
selväksi tehtävä, että tässä on kyse
lakiesityksestä, jossa todella hyvitetään kaksinkertainen
leikkaus sen kohteiksi joutuneille.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt on ensinnäkin todettava se, että hallitus
on tehnyt monta asiaa eläkeläisten tilanteen parantamiseksi.
Kansaneläkkeen tasokorotus, jota vasemmistoliitto ajoi,
meni lävitse, muut hallituspuolueet tulivat siinä vastaan.
Eläkeläisten savamaksua on alennettu ja se tullaan poistamaan,
niin kuin on luvattu. Siitä pidämme kaikki varmasti
kiinni. Tämä niin sanotun kaksinkertaisen pohjaosan
asia luvattiin myös hoitaa. Sitä ollaan nyt hoitamassa,
ja se on hyvä.
Mutta, se on aivan totta, tietenkin muistetaan se,
miten 95 istuimme ministeri Perhon
kanssa — silloin hän ei vielä ollut
ministeri — samassa työryhmässä,
jolloin jouduttiin tekemään tähän
maahan valtavat leikkaukset sen takia, että talous oli
Ahon hallituksen jäljiltä siinä tilassa, missä oli.
Varoitimme silloin vasemmistoliiton puolelta, että tämä on
vaikea asia. Ministeri Perho varmaan tietää, että minä en
koskaan kuitannut pohjaosan leikkausta, koska odotettavissa olivat
nämä vaikeudet, joita vuosia olemme kohdanneet.
Näin on valitettavasti käynyt, mutta emme me koko
ajan voi täällä pelkästään
vanhoja ruotia, vaan nyt tehdään tämä korjaus.
Sitten on seuraava eduskunta, jolla on uudet haasteet edessään.
(Puhemies koputtaa) Korjattavaa riittää niin lapsiperheiden
kuin eläkeläistenkin osalta.
Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ennen kaikkeahan on kysymys oikeudenmukaisuudesta
ja myöskin ennustettavuudesta. Haluaisinkin kysyä ministeriltä,
kun hän on nyt paikalla: Mikä johti siihen, että tätä täsmäkorjausta
ei voitu tehdä? Nythän tässä kuitenkin
jää tietty summa niiltäkin, joilla työeläkettä aikanaan
ensimmäisen kerran on leikattu eli joilla työeläke
on pienentynyt, kun on maksettu kansaneläkettä,
joka myöhemmin on leikattu, niin kuin tiedämme.
Mikä johti siihen, että täsmäkorjaukseen
ei päästy, mikä olisi ollut selkeä ratkaisu?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti näillä yleisillä poliittisilla
pyrkimyksillä on suurin piirtein semmoinen historia, kuin
ed. Stenius-Kaukonen totesi, mutta se, miten tämä realisoitui
vuoden 95 aikana, on juuri niin kuin ed. Tiusanen kertoi.
Kun puhutaan siitä, kuka ja mikä tässä voitti, tietysti,
kuten täällä on sanottu, parlamentarismi voitti
ja niin eräällä tavalla on, mutta ehkä kaikkein
eniten on voittava se, että tulevien eduskuntavaalien alla
tämä ei ole ehkä kaikkein keskeisin keskustelun
kohde. Se on varmasti esillä. Sillä ei kuitenkaan
ole pohjaa olla hallitseva keskustelun aihe. Se nimittäin
olisi sitä idioottivarmasti ollut. Olen ollut tänä talvena
sellaisissa puhetilaisuuksissa, joissa on paikalla 30 ihmistä,
joista 10—15 ei puhu mistään muusta kuin
tästä, puhuu koko ajan päälle
tästä asiasta ja vain tästä asiasta
ja yksinomaan tästä asiasta.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Jääskeläinen
kysyi, miksi ei täsmäkorvausta. Tämä malli
on täsmäkorvaus 50 euroon asti, ja tämä katto
tuli paljolti sen keskustelun pohjalta, kuinka suuren laskun tämä teettää kuntataloudelle
ja valtion budjettiin. Siitä hyvin pitkälle oli
kysymys plus taustalla myös yleinen eläkepoliittinen
keskustelu, se, miten tämä kohdistuu.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä ed. Tulosen
näkemykseen siitä, että tämä on
eduskunnan voitto, koska hallitushan ei tätä ehdotusta
aikonut ollenkaan tuoda tänne. Mutta haluan myös
sanoa sen, että eläkeläisiä ei
ole kymmenen viime vuoden aikana kovinkaan hyvin maassamme kohdeltu,
ei sen paremmin Ahon hallituksen kuin Lipposen hallitustenkaan aikana.
Eräs tekijä on se, että eläkeläiset
eivät pääse neuvotteluihin mukaan, kun heidän
eduistaan keskustellaan. Jos katsotaan esimerkiksi Ahon hallituksen
aikaa, indeksit jäädytettiin, kelamaksu tuli eläkeläisille
ja sitä kelamaksua, jota maksettiin, ei kuitenkaan koskaan eläkeläisille
annettu. (Ed. Zyskowicz: Korotettu sava tuli silloin!)
Puhemies! Kysymykseni onkin ministeri Perholle: Miten ministeri
näkee sen, että myös eläkeläiset
pääsisivät itse nykyistä paremmin
osallistumaan heitä koskevaan päätöksentekoon? Minusta
tämä on hyvin oleellinen kysymys, koska jos eläkeläisiä ei
kuulla neuvotteluissa, tulokset ovat tällaisia, ja me havaitsemme
sen kyllä eduskuntavaaleissa.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On erittäin hienoa todella,
että eduskunnan yksimielisesti ilmaisema tahto, että pohjaosan
kaksinkertaisen leikkauksen kohteiksi joutuneille korvataan heidän
kokemansa vääryys, toteutuu. Kun tätä selviteltiin, hämmästytti
se, miten eläkelaitokset ja virkamiehet vastustivat tämän
selvittämistä, keksivät monenlaisia keinoja.
Täytyy antaa tunnustus ministeri Perholle, että hän
sitkeästi toimi, ja viimeksi tietenkin hallituspuolueiden
eduskuntaryhmät yksimielisesti päätyivät
hallituksen tahdon vastaisesti viemään asiaa eteenpäin.
Nyt todella, vaikka se ei kaikilta osilta ole riittävän
hyvä, tämä on kompromissi, joka meidän
on hyväksyttävä ja joka korvaa tämän
vääryyden, mikä on tullut määrättyjen
henkilöiden osalle.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totta kai tässä on
menty eteenpäin, ja tämä on hyvä asia.
Sinällään se pohja-ajatus, kun tämä leikkaus
tehtiin, oli täysin väärin. Nytkin eläkeläiset
soittavat yhä edelleen ja kysyvät, miksi tätä ei
korvattu kokonaan. Tässä on kuultu monia puheenvuoroja,
joissa todetaan, että tämä on kompromissi
ja sillä sipuli. Valiokuntakäsittelyssä pitää,
jos se on mahdollista, pyrkiä siihen kokonaisvaltaiseen
korvaukseen, koska jos jokin viedään kokonaan,
kokonaanhan se pitäisi palauttaa.
Toinen juttu, joka tässä nousee keskusteluun varmasti
ja tulee myös vaalien alla olemaan, on se, miksi tämä ajallisesti
jätetään näin myöhään. Onko
tämä vaalikikka, onko tämä temppu,
jotta silloin, kun uusi eduskunta valitaan, se tekeekin uuden lain
ja sanoo, että aprillia, emme me tätä hoidakaan,
vaan siirrämme eteenpäin niin kuin joskus aikanaan
hammashoitoa?
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan tahto tässä toteutuu.
Tässä ei toteudu tosin äänestäjien
tahto täysimääräisesti, koska
eläkeläisethän ovat halunneet täysimääräistä hyvitystä tehdylle
leikkaukselle. Tämä on oikean suuntainen
ratkaisu, mutta meidän täytyy pitää mielessä se,
että kansaneläkejärjestelmä on
luotu kansanvakuutusjärjestelmäksi. Silloin kun
on haluttu periä maksuja, niitä on myös
peritty, mutta sitten kun on tullut takaisinmaksun aika, on unohdettu
maksuvelvoite. Elikkä siinä mielessä eduskunta
on menetellyt aikanaan taitamattomasti hyväksyessään hallituksen
esityksen, ja tämä, mitä nyt tapahtuu, on
hyvitys siitä.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minustakin tämä on
sen lupauksen lunastamista, jonka eduskunta on eläkkeensaajille
antanut tämän kysymyksen hoidossa.
Ed. Pulliainen oli minusta hiukan kyyninen, kun hän
antoi kuvan, ettei eläkeläisten huolista saisi
jatkossa olla keskusteluakaan käynnissä. Minä ymmärrän
hyvin, että eläkkeensaajissa on hyvin paljon hyvin
pienituloisia, todella köyhiä ihmisiä.
Arvoisa ministeri, minä toivonkin, että jatkossa
voisimme katsoa myös eläkkeensaajia hiukan räätälöidymmin
emmekä aina miljoonina ja massoina, vaan voisimme katsoa,
minkälaisissa elämäntilanteissa todella
elävät sellaiset eläkeläiset,
joiden eläke on hyvin pieni, sekä työeläke että kansaneläke.
Tässähän tulevat myös mukaan
hyvinvointipalvelut, erityisesti terveydenhoidossa, jotka ovat tärkeitä.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Se, että tämä laki
on täällä, perustuu muun muassa siihen,
että eduskunta on useammassa lausumassaan edellyttänyt,
että nimenomaan tämä asia selvitetään
ja tuodaan siitä ratkaisuvaihtoehdot.
Ed. Esa Lahtelalle toteaisin, että en millään voi
uskoa, että uusi eduskunta ikään kuin
peruisi tämän. Uusi eduskunta kenties voisi tätä parantaa,
jos se priorisoi tämän asian niin tärkeäksi.
Sitten huomauttaisin, että kel-maksuahan ei ole enää peritty
vuosikausiin eli se ei synnytä tulevaisuudessa samanlaista
vastavuoroisuutta.
Mielestäni Rakel Hiltunen puuttui tärkeään asiaan
ja otti esille sen, mikä vaikuttaa myös eläkeläisten
pärjäämiseen ja toimeentuloon. Minusta
yksi kiireellisimpiä asioita on selvittää maksupolitiikka,
miten kotihoidossa olevien maksurasitus eri palveluista koostuu.
Tässä on yksi aivan selkeä epäkohta,
joka kaipaa korjausta. (Ed. Elon välihuuto)
Osallistumisesta sen verran, he tulevat kyllä kuulluksi.
Meillä on erillinen vanhus- ja eläkepoliittinen
neuvottelukunta, joka on ihan asetustasoinen nykyään.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tunnustanut virheensä.
Virhe on ollut se, että pohjaosa on poistettu, ja siitähän
tämä koko tämänpäiväinen
ongelmavyyhti johtuu. Hyvä, että on tunnustanut,
että virhe on tehty ja korjauksia pitää tulla.
Kun Lipposen ensimmäinen hallitus tuli virkaansa, se
ensi töikseen romutti kansanvakuutusjärjestelmiä,
joista tässä on kysymys, ja toinen, kakkoshallitus,
jatkoi tätä samaa linjaa. Pahin virhe oli tämä kansaneläkkeen
pohjaosan poisto, mutta samaan kansanvakuutusjärjestelmäasiaan liittyivät
myöskin sairausvakuutuspäivärahan pienin
päiväraha, kansaneläkkeen lapsikorotusten
poistot, puolisolisä, hautausavustus elikkä kansanvakuutusjärjestelmät,
joiden periaate on ollut se, että kaikki maksavat ja kaikki
myöskin saavat etuutta.
Kansanvakuutus pohjautuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteille.
Sen takia onkin ikävää, että Suomen
historiassa kansanvakuutusjärjestelmän uskottavuus
on joutunut kaikkein suurimmalle koetukselle silloin, kun koko vasemmisto on
ollut hallituksessa. Vasemmiston periaatteisiin on kuulunut kansanvakuutusjärjestelmien
uskottavuuden
säilyttäminen aikaisemmin. Nyt hallitus on joutunut
sitten taipumaan painostuksen edessä, elikkä osalle
tästä pohjaosan leikkauksista kärsimään
joutuneille nyt ollaan palauttamassa eläkettä takaisin.
Sairausvakuutusminimipäiväraha on osittain korjattu
ja myöskin kansaneläkkeen lapsikorotuksia on osittain
korjattu elikkä on huomattu, että kansanvakuutusjärjestelmään
on tehty sellaisia periaatteellisia muutoksia, jotka eivät
ole eläkeläisten tai vakuutettujen silmissä hyväksyttäviä.
Kansanvakuutusjärjestelmien etuuksien taso ei ole Lipposen
hallitusten aikana kehittynyt samalla tavalla kuin työsidonnaisten
turvan taso elikkä koko ajan ovat joutuneet ne, jotka ovat heikoimmilla
kansanvakuutuksessa, kärsimään verrattuna
muihin vakuutuslajeihin. Ihmeellistä on se, että muualla
Euroopassa kuitenkin tällä hetkellä on
leviämässä yhteisvastuun ja solidaarisuuden
periaate. Esimerkiksi Saksassa on luotu vähimmäiseläkejärjestelmä,
ja meillä toimitaan päinvastoin ja ollaan romuttamassa
pohjoismaista kansanvakuutusjärjestelmää,
kun sitä muualla EU-maissa ollaan kehittämässä työsuhdepohjaisen
ansioturvan täydentäjäksi.
Jos ajatellaan historiaa, niin tämä kansanvakuutusjärjestelmä,
josta tänään puhutaan, on Tanskasta tullut
Ruotsin kautta Suomeen ja Tanskassa nimenomaan sosialidemokraattien toimesta
ja kehittämänä vuosisadan alussa, ja
sillä on tällainen vasemmistolainen historia Pohjoismaissa.
Sen takia tuntuu ihmeelliseltä, että Suomessa
sitä nimenomaan vasemmiston ollessa hallituksessa todellakin
sitten ruvetaan romuttamaan.
Nythän tämä leikkaus alkoi, niin
kuin täällä on todettu, vuoden 96 alusta,
ja pohjaosa poistui kokonaan viime vuonna, elikkä aika
tuoreesti vielä eduskunta täällä äänesti
ihan sumeilematta juuri tätä tänään
käsiteltävää asiaa leikaten.
Se on koskettanut kaikkiaan noin 420 000:ta eläkeläistä, joista
vajaat 340 000 on vielä elossa. Eli jos nyt tässä ollaan
korjaamassa tilannetta 114 000:n pohjaosaa saaneen osalta,
se ei vaikuta näihin muihin, kuten täällä on
todettu.
Ongelmakohtana tässä on nimenomaan se, että kompensaatio
toteutetaan eläkkeisiin vasta 1.10.2003 lähtien
eli korotusta ei makseta tätä edeltävältä ajalta.
Pahinta on se, että eläkeläiset joutuvat
odottamaan vielä puolitoista vuotta, ennen kuin heidän
eläkeleikkauksiaan aletaan edes korjata. Onko niin, että se
tulee maksuun silloin lokakuussa 2003, vai onko odotettavissa, että eläkeläiset
saavat sen silloin lokakuussa, vai miten on tämä maksatus,
se ei käy ilmi.
Sosiaalipoliittisesti olisi ollut oikeudenmukaista korvata kansaneläkkeen
pohjaosan niin kutsuttu kaksinkertainen leikkaus jo alusta alkaen
eli vuodesta 96 lähtien. Sitten tässä tapahtuu myöskin
se virhe, että pohjaosan niin sanottua kaksinkertaista
leikkausta ei kompensoida täysimääräisesti.
Esitetyt korvaukset ovat 5—50 euroa, kun täysi
kompensaatio olisi ollut 5—75 euroa. Kuten todettu, tämä koskettaa
vain noin 114 000:ta eläkeläistä ja
täysin kompensaation ulkopuolelle jää noin
220 000 eläkkeensaajaa, joilta kansaneläkkeen
pohjaosa kuitenkin leikattiin.
Pohjaosan poistoa on pidettävä Lipposen hallituksen
suurimpana eläkepoliittisena virheenä. Tämä päätös
todellakin korvata osalle ei sitä perusvirhettä korjaa,
josta on ollut täällä puhetta. Eläkepolitiikka
on ollut erittäin poukkoilevaa. On tehty virheitä leikkaamalla
eläkkeitä ja nyt korvataan osa. Puhuin jo aikaisemmin
lapsikorotuksista kansaneläkkeissä jne. (Ed. Zyskowicz: Puhumattakaan
Ahon hallituksen aikaisista leikkauksista!) — Muistellaan
Holkerin hallitusta vielä, ed. Zyskowicz, otetaan vaan
historiaa. (Ed. Elo: Ahon on lähempänä!)
Jos ajatellaan, mitä keskusta vaatii tässä tilanteessa,
pohjaosan niin kutsutun kaksinkertaisen leikkauksen täysi
kompensaatio on varmasti aiheellinen, ja markkamäärät äsken
jo totesin. Jos nyt kustannukset valtiolle ja eläkelaitokselle
olisivat vuositasolla meidän esityksessämme vajaat 100
miljoonaa euroa, nyt on esitetty 50 miljoonan euron korvausta. Kysymys
on tehdyn epäoikeudenmukaisuuden oikaisemisesta.
Lisäksi vaadimme selvitystä pohjaosan palauttamisesta.
On selvitettävä pikaisesti, kuinka pohjaosa voitaisiin
palauttaa kansaneläkejärjestelmään.
Me olemme arvostelleet erityisen voimakkaasti pohjaosan poistamista
sen takia, että sillä heikennettiin selvästi
suomalaisten peruseläketurvaa ja murrettiin kansanvakuutuksen
perustaa. Kyse on myöskin tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteesta.
Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus. Keskustan
mielestä kansaneläkkeisiin pitää tehdä riittävä tasokorotus.
Jo ensi vuoden alusta pitäisi kansaneläkkeitä nostaa
noin 17 eurolla elikkä noin 100 markalla. Tämä korotus
tulisi kohdistaa niihin, joilla on pelkkä kansaneläke
taikka kansaneläkkeen lisäksi pieni työeläke.
Tämä olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa.
Valtiontalous antaisi tähän tilaa, kun kansaneläkemenot
ovat supistumassa. Kysymys on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta
ja eri elämänvaiheet kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta.
Kansaneläkkeen merkitys vähimmäisturvan takaajana
on heikentynyt, koska sitä on tarkistettu 40 vuoden ajan
työeläkkeitä pienemmillä indekseillä.
Vuoden 84 jälkeen kansaneläkkeeseen ei ole tehty
tasokorotusta paitsi vuonna 2001, ja sekin oli todella pieni. Kun
kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin huomioon
myös ansiotason nousu, erillisiä tasokorotuksia
ei tarvittaisi, kun eläke pysyisi mukana paremmin yleisessä tulokehityksessä.
Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista
tavoitteistamme on saada 150 000—200 000
eläkeläistä pois köyhyysrajan
alapuolelta. Nämä pientä eläkettä saavat
kuuluvat sellaiseen joukkoon, joilla on joko pelkkä kansaneläke
tai pieni työeläke ja sen päälle
kansaneläke. Kansaneläkkeen merkitys on suuri
pienipalkkaisille, usein naisille, palkatonta kotityötä tekeville
pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen
ja katkonainen työhistoria. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita
on yhä enemmän. Näin kansaneläke
tulee olemaan edelleen merkittävä pienituloisten
eläketurvan takaajana. Kansaneläke on Kelan laskelmien
mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeiden
kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus tähän
eläkkeeseen on tätä taustaa vasten todellakin
pieni.
Keskusta on vaatinut erisuuruisten indeksien yhtenäistämistä.
Keskustan mielestä uuden indeksijärjestelmän
tulisi ottaa huomioon talouden kantokyky, eläkerahoituksen
kestävyys ja oikeudenmukaisen eläketurvan kehittäminen.
Kun nykyään käytetään
kolmea eri indeksiä eläkkeiden tarkistuksissa,
se on vähentänyt eläkeläisten
tietoisuutta, järjestelmä on hajanainen, ja indeksien käyttöä eivät
oikein kaikki pysty käsittämään.
Kun eläkepolitiikkaa ajatellaan pitkällä tähtäimellä,
kansaneläkkeiden osalta on erittäin ongelmallista,
että eläkepolitiikkaa on tässä maassa viime
vuodet valmisteltu niin, että suuret eläkepoliittiset
linjaukset on tehty suppeassa piirissä ilman sen suurempaa
yhteiskuntapoliittista arviointia. Kansaneläkkeen pohjaosan
leikkaus on tästä hyvä esimerkki. Kun
eläkepolitiikkaa valmistelee pieni ryhmä, joka
edustaa vain suuria eturyhmiä, on selvää,
että luottamus eläkepolitiikan oikeudenmukaisuuteen
ja sen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen on horjunut. Samoin on
meneillään olevassa työeläkeuudistuksessa, jossa
linjataan myös niin julkisen sektorin eläkejärjestelmän
kuin kansaneläkejärjestelmänkin tulevaisuutta.
Kansaneläkkeiden osalta tämä on ongelmallista,
koska näitä etupiirejä kiinnostaa pääasiassa
työeläkkeiden kehitys. Täyttä kansaneläkettä ja
pientä työeläkettä saavat eivät
ole päässeet osallisiksi yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvusta
samalla tavalla kuin muut ryhmät. Esimerkiksi Puron työryhmässä suhtaudutaan
erittäin varauksellisesti siihen, että opiskeluajalta
tai lastenhoidon ajalta kertyisi eläketurvaa.
Tulevaisuudessa ei eläkepoliittisia linjauksia voi
tehdä näin kapealta pohjalta. Keskusta on vaatinut
eläkeuudistusten valmistelemista parlamentaarisessa komiteassa,
jossa olisi mukana niin työmarkkinajärjestöjen,
poliittisten ryhmien kuin myös eläkeläisten
edustus. Näin voitaisiin varmistaa se, että myöskin
kansaneläkejärjestelmä ja vähimmäisturvan
kehitys eläkejärjestelmissä kiinnostaisi
laajemmin ja ennen kaikkea sen rahoituksen turvaaminen.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Koska edellisen puheenvuoroni sisältö jäi
huonosti ymmärretyksi, toivoisin kyllä, että ed.
Zyskowicz ei lähtisi pois. (Ed. Zyskowicz: Kun täällä ei
saa puhua!) — No, se on vahinko, jos se aiheuttaa tämän,
koska ed. Zyskowicz olisi juuri oikea henkilö, jonka kanssa
pitäisi keskustella niistä asioista, jotka nostin
aikaisemmassa puheenvuorossani esille ja joita ed. Sarkomaa ei ymmärtänyt,
koska hänellä ei ole niin pitkäaikaista
kokemusta, että hän tietäisi. Minä puhuin 80-luvusta
ja 90-luvun alkupuolesta, ed. Sarkomaa, ja ministeri Perho myöskin
eli siitä, miten tähän tultiin, että pohjaosaa
ruvettiin leikkaamaan.
Eihän se ollut mikään yksittäinen
yritys vuonna 95, vaan se oli pitkän historian tulos. Juuri
niin kuin ed. Hyssälä kuvasi, meillä on
ollut kansanvakuutusjärjestelmä ja kansanvakuutusjärjestelmän
ovat tuonut maahan sosialidemokraatit, mutta sitä ovat
puolustanut nimenomaan SKDL ja maalaisliitto. Myöhemmin
sosialidemokraatit alkoivat tukea ansiosidonnaista turvaa, työeläkejärjestelmää.
Työeläkejärjestelmää tietysti
ovat tukeneet myöskin työnantajat ja sitä kautta
kokoomus. Tässä on ollut kysymys juuri kansaneläkejärjestelmän
ja työeläkejärjestelmän välisestä, voisi
sanoa, valtataistelusta. Tällä haluttiin juuri tätä kansanvakuutusjärjestelmää heikentää,
ja siinä, ikävä kyllä, olivat
mukana työmarkkinajärjestöt, niin työnantajapuoli
kuin työntekijäpuoli. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
tämä historia on ollut kyllä erittäin
hyvin näkyvissä, kun siellä vähän
pidempään on ollut mahdollisuus olla.
Kokoomuksesta löytyi vielä 90-luvun alussakin
juuri sosiaali- ja terveysvaliokunnasta ja Kansaneläkelaitoksen
valtuutetuista edustajia, jotka puolustivat kansaneläkkeen
pohjaosaa. Kuten totesin, niin kauan kuin keskusta oli hallituksessa,
sillä oli voimaa estää huononnus, mutta sen
jälkeen, kun keskusta jäi hallituksesta pois, näin
huonosti kävi. Mutta, niin kuin sanoin, kokoomustahan ei
lainkaan kiinnosta tämän yksinkertaisen pohjaosan
leikkauksen korjaaminen, koska te olette halunneet nimenomaan poistaa kansaneläkkeen
pohjaosan. Minä todella toivoisin, että ihmiset
muistaisivat ja tietäisivät tämän historian.
Tämä on aivan selvä.
Ministeri Perho oli myös sosiaalivaliokunnassa silloin
91—94, jolloin useamman kerran jouduimme tyrmäämään
yhdessä yrityksen kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisesta.
Ei ollut kerta eikä kaksi, kun näitä yrityksiä on
tehty, mutta, ikävä kyllä, lopulta leikkauslinja
voitti. Se on aivan selkeää, että tämä on
suurin virhe, mitä eläkepolitiikassa on tehty
vuosiin. Sen takia tietysti olisi oikein, että korjattaisiin
se perusongelma eli pohjaosan yksinkertainen leikkaus, koska kaksinkertainen
leikkaus on seurausta siitä yksinkertaisesta leikkauksesta.
Niitä ihmisiä, joilta pohjaosan maksu loppui viime
vuoden alussa, oli 334 983 eläkeläistä.
Useampi, jolta pohjaosaa oli ruvettu leikkaamaan, oli kyllä silloin
vielä elossa, mutta osalla onneksi se leikkaus ei mennyt loppuun,
koska heillä työeläke oli sen verran
pieni, että heille jäi kansaneläkettä vielä maksettavaksi.
Osalla myöskin tasokorotus auttoi, että sitä ei
viety loppuun asti.
Nyt sitten se, että juuri kokoomus yrittää juhlia
sillä, että kokoomus on se, joka on saanut aikaan
kaksinkertaisen pohjaosan leikkauksen korjauksen, tuntuu aivan käsittämättömältä,
uskomattomalta. (Välihuutoja) — Ei ministeri Perho sitä luulekaan.
Ministeri Perho tuntee tämän asian historian riittävän
hyvin, mutta eivät ilmeisesti ed. Tulonen ja ed. Kokkonen
myöskään näihin välihuutoihin
viitaten.
Kaksinkertainen pohjaosan leikkaus mielestäni ihan
selvästi on kaksinkertainen vääryys.
Mutta parempi olisi tietysti, että korjattaisiin se yksinkertainen,
se ensimmäinen, vääryys, ja sitä kautta
tämä ongelma poistuisi itsestään.
Sen takia mielestäni vieläkin kannattaa keskustella
siitä, autetaanko kaikkia näitä noin
330 000:ta eläkeläistä — tai
heitä on varmaan ensi vuonna ehkä noin 300 000 — korjataanko
kaikkien eläkettä.
Sitten vielä tähän, miten tämä nyt
täällä eduskunnassa on syntynyt. Sosiaali-
ja terveysvaliokunnan jäsenet sen tietävät
hyvin ja ed. Vehkaoja valiokunnan puheenjohtajana. Valiokunnastahan
ovat lähteneet kaikki ne korjaukset, mitä nyt
on eläkeläisille tehty. Kun hallitus on tehnyt esityksiä,
niin kaikki ne korjaukset, mitä on saatu aikaan näiden
neljän vuoden aikana, ovat lähteneet sosiaali-
ja terveysvaliokunnasta.
Pohjaosan kaksinkertainen leikkaushan kuului pakettiin, jossa
oli neljä osaa, kun se tehtiin syksyllä 2000.
Tietysti silloinkin paljon enemmän me yritimme. Mitä siihen
pakettiin kuului?
Siihen kuuluivat tasokorotukset, joihin saatiin kaksikymppiä lisää.
Hallitushan oli alun perin esittänyt, että vuonna
2002 viisikymppiä. Se saatiin jo aikaisemman työn
tuloksena, että se tuli vuodelle 2001, mutta oli edelleen
viisikymppiä. Siihen saatiin kaksikymppiä lisää.
Sen lisäksi nimenomaan silloin tehtiin päätös siitä,
että ylimääräinen sairausvakuutusmaksu poistetaan
tämän hallituskauden aikana kokonaan. Päätös
tehtiin hallitusryhmien välillä ja aikataulu myöskin.
Nyt jälleen kokoomuslainen ministeri, ministeri Niinistö,
on yrittänyt tätä lähteä horjuttamaan
ja ikävä kyllä saanut hallituksen taakseen.
Mutta meillä on tässä asiassa vielä yhteistä työtä.
Edelleen kansaneläkkeen lapsikorotus palautettiin.
Nämä kaikki neljä asiaa kuuluivat
siihen yhteen ja samaan pakettiin. Siinä mielessä tämä oli osa
kokonaisuutta, mutta tätä kokonaisuutta on koko
ajan valiokunnassa sitten pikkuhiljaa onnistuttu parantamaan, ja
nyt katsomme, onko siihen mahdollisuuksia vai mikä on tilanne.
Selvää on se, että yksinkertainen leikkaus
pitäisi korjata. Se on se perusongelma, ja tämä korjaus
pitäisi saada voimaan ensi vuoden alusta ja tasokorotus
ilman muuta. Kylkiäisenä pitäisi olla
tasokorotus.
Ehdottomasti vastustan sellaista mallia, mitä keskusta
esittää, että nyt tasokorotusta ruvettaisiin
sitten antamaan vain joillekin, muuttamaan sen sääntöjä.
Tasokorotus on kaikkein paras ja oikeudenmukaisin tapa parantaa
eläkeläisten asemaa. Tasokorotuksen saa 680 000
eläkeläistä, jos semmoinen annetaan.
Kaikki saavat tämän sen suuruisena, kuin se annetaan,
ja sen lisäksi se nostaa eläketulovähennystä ja
sitä kautta tulee vielä ylimääräinen
vähennys elikkä jää enemmän
käteen kuin korotus on, kun on noin parisataatuhatta eläkeläistä,
joilla ei ole kansaneläkettä ja jotka saavat eläketulovähennystä. Elikkä tätä kautta
pienimmistä alkaen 900 000 eläkeläistä hyötyy
siitä, jos tehdään tasokorotus. Siinä mielessä se
on hyvä tapa korjata näitä kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia,
mitä on tehty.
Nämä henkilöt, joita kaksinkertainen
leikkaus koskee, ovat useimmiten nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle
joutuneita, hyvin usein. (Ed. Kokkonen: Ei!) — No, ei tietenkään
yksistään. Se on yksi ryhmä. Ihmettelen,
miksi ed. Kokkonen ei ole huolissaan siitä,
että puolustamme nuorena
työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita. — On
erittäin kova kohtalo kaksi-, kolme-, neli- tai viisikymppisenäkin
menettää työkykynsä ja joutua
eläkkeelle. Silloin tulo koko loppuelämäksi
putoaa eikä vain vanhuuseläkeiän aikana.
Sen takia on täysin selvää, että tämä on
erittäin kohtuuton juuri tälle joukolle, jota
se on koskenut, myöskin kaikille muille, joita se on koskenut.
Siitä ei ole pienintäkään
epäselvyyttä, että tämä kaksinkertainen
pohjaosan leikkaus on ongelma, mutta kun se on seurausta yksinkertaisesta
leikkauksesta, niin sen yksinkertaisen korjaaminen olisi tietysti
perustellumpaa, koska se koskee vielä monia muitakin huonossa
asemassa olevia. Minä toivon, että me voimme tälläkin kertaa
vielä löytää joitain mahdollisuuksia
korjata tätä esitystä, mikä nyt
on. Kyllähän tämäkin on selkeästi
parempi parannus, (Puhemies koputtaa) mikä on saatu eduskunnan
työn tuloksena aikaan.
Toinen varapuhemies:
Kun edustajat täällä puhuvat, niin
välihuudot eivät ole sallittuja. Ne ovat mahdollisia,
mutta ei puhuta päällekkäin koko ajan.
Täytyy muistaa se, että jos huutaa välihuudon,
niin siihen saa yleensä vastauksen välittömästi.
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Olemme päättämässä eräiden
työeläkkeiden tarkistamisesta, kuten hallituksen
esityksestä ilmenee. Kysymys ei siis ole mistään
kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkaamisen korjaamisesta,
mikä vaikutelma julkisuudessa ja tässä salissa
aiemmin käydystä keskustelusta on saattanut syntyä.
Eihän kenenkään pohjaosaa edes ole leikattu
kahteen kertaan. Sen sijaan on joukko ihmisiä, joiden kokonaiseläkettä on
leikattu kahdesti, niin että joulukuussa 1995 ja sitä ennen
eläkkeelle jääneet voivat saada nyt jopa 520
markkaa vähemmän eläkettä, ed.
Hyssälä, 85 euroa vähemmän
eläkettä kuukaudessa, kuin vastaavista tehtävistä seuraavassa
kuussa ja sen jälkeen eläkkeelle jääneet.
Yhdenvertaisuutta loukkaava virhe syntyi, kun ministeri Sinikka
Mönkäreen esityksestä päätettiin
vastoin kaikkia siihen asti noudatettuja eläkepoliittisia
periaatteita leikata jo myönnettyjä eläkkeitä.
Taannehtivaan leikkaukseen varautumaton eläkejärjestelmä ajautui
hallitsemattomaan tilanteeseen, jossa se leikkasi toistamiseen 120
000 ihmisen eläkkeitä. Korostan, että eläkejärjestelmää rationalisoivan
kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen eli kokonaiseläkkeen
yksinkertaisen leikkauksen eduskunta on hyväksynyt, samoin
kuin eläkeläisten valtajoukko, osana lamatalkoita.
Yhdenvertaisuutta loukanneen virheen havaittuaan eduskunta velvoitti
hallituksen tekemään esityksen, jolla menetykset
kompensoitaisiin sen uhreille. Mielestäni sanavalinnalla
tahdottiin helpottaa teknisten ratkaisujen kehittämistä.
Ainakaan minä en tarkoittanut, että voitaisiin
tarkoituksellisesti jatkaa leikkausta siten, että osaltaan päätettäisiin
leikata edelleen jopa 220 markkaa kuukaudessa. Jos me nyt sallimme
kaksinkertaisen leikkauksen jatkamisen, teemme ennakkotapauksen,
johon nojaten eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi vastaisuudessa
puuttua minkä tahansa ryhmän työeläkkeisiin.
Ratkaisulla on siis suuri periaatteellinen merkitys myös
vielä työssä oleville palkansaajille.
Heidän eläkkeensä ovat vaarassa. Eläkejärjestelmät
ovat pääsääntöisesti
joko etuusperusteisia tai maksuperusteisia. Ensimmäisessä sovitaan,
mitä saat eläkkeenä, ja maksut määräytyvät
sen mukaan. Toisessa sovitaan, millaisia maksuja kerätään,
ja saat sellaisen eläkkeen, mihin rahat riittävät.
Nyt Suomessa muokataan omintakeista järjestelmää,
jossa sovitaan, mitä saat, ja jossa saat, mitä sattuu.
Työeläke on itse ansaittua ja vakuutuksen
keinoin tulevaisuuteen siirrettyä palkkaa. Se on ajateltavissa
monen ihmisen ainoaksi omaisuudeksi. Sen mielivaltaisen leikkaamisen
jatkaminen olisi rinnastettavissa myös siihen, että eduskunnan
yksinkertainen enemmistö voisi tuosta vaan joihinkin teknisiin
ongelmiin vedoten rajata joukon työntekijöitä,
vaikka parillisina päivinä syntyneet eduskunnan
tai sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet, joiden
kuukausipalkkaa alennettaisiin jopa 520 markkaa. Kun he valittaisivat yhdenvertaisuuden
loukkaamisesta, me päättäisimme pienentää leikkausta
korkeintaan 220 markkaan kuukaudessa, ja kaikki olisi muka hyvin.
On katsottu, että kansaneläke on verorahoitteinen
etu, johon yhteiskunta voi puuttua. Vuolas keskustelu kansaneläkkeen
pohjaosan kaksinkertaisesta leikkauksesta sai tässäkin
salissa monet kuvittelemaan, että nyt korjattavana olevan
virheen rahoja voitaisiin vapaasti siirrellä esimerkiksi
lapsilisiin tai kansaneläkkeisiin. Nyt troijan puuhevonen
on kaatunut ja näemme, että kysymys onkin eräiden
työeläkkeiden korjaamisesta. Työeläkevakuutusmaksut
ovat työeläkkeisiin korvamerkittyä rahaa.
Franz Kafka ja George Orwell alkavat vaikuttaa naivisteilta Suomen
eduskunnan sallimaan todellisuuteen verrattuna, jos eduskunta ei
edellytä, että eläkkeen kaksinkertainen
leikkaus päättyy kokonaan johonkin sovittavaan
päivämäärään
mennessä, ja lopeta keskustelua virheen uhreilta puhallettujen
rahojen käyttämisestä joihinkin muihin
tarkoituksiin.
Ministeri Maija Perholla on ollut hallituksessa vaikeuksia korjata
ripeästi ja kokonaan tämä Mönkäreen
virhe, jota tämä ei ryhtynyt itse korjaamaan,
vaikka aikaa olisi ollut. Moni eläkeläinen on
ehtinyt jo kuolla. Siksi olen valmis siihen, että emme
hidasta tämän valtion budjetin laadintaan kytketyn
korjauksen hyväksymistä. Esitän kuitenkin,
että hyväksymme hallituksen esityksen nyt mutta
velvoitamme hallituksen sen laatimaan vielä kuluvana vuonna
esityksen lopunkin korjaamiseksi myöhemmin.
Toistan, että ilman virheen korjaamista kokonaan niin
nykyisten eläkeläisten kuin vielä työelämässä olevien
palkanansaitsijoiden työeläkkeiden suuruus uhkaa
muuttua sattumanvaraiseksi, ja kiteytän asian uudelleen
muutamaan lauseeseen. Siis ennen vuotta 1995 eläkkeelle jääneiltä leikattiin
kansaneläkkeen verran niin sanotussa yhteensovituksessa.
Vuonna 1996 alkaen heiltä leikattiin edellisen lisäksi
työeläkettä kansaneläkkeen verran.
Korostan, että työeläkettä leikattiin,
ja se leikkaus lienee perustuslain vastaista. Tähän
työeläkkeen laittoman leikkauksen korjaamiseen
on turha sotkea kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta, koska
se on oma erillinen asiakokonaisuutensa. Siksi esitinkin, että laittomuuden
osa korjattaisiin heti ja loput ensi tilassa.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun esittelypuheenvuorossaan ministeri Perho totesi,
että ehkä eniten juuri tämän
asian tiimoilta on otettu ministeriin yhteyttä, niin varmasti kaiken
kaikkiaan tämä problematiikka ja tämä epäkohta
on myös poikinut erittäin paljon yksittäisiin
edustajiin yhteydenottoja. Nyt sitten vihdoin ja viimein hallitukselta
on meidän edessämme tämä korjausesitys.
Vaikka tätä polkua on prosessoitu jo varsin pitkään,
niin uskon, että ennen kuin mietintö on valmis,
vieläkin sinne mahtuu todennäköisesti
jonkinlaisia kuvioita. Sanon heti alussa, että toivottavasti
sitten tässä mietinnössä esitetään
ennen kaikkea maksatusajankohdan aikaistamista. Siltä osin,
että nyt tämä esitys osittain tämän
selvän vääryyden korjaa, myös eläkeläisten
puolelta on tämä todettu tyydytyksellä.
Totta kai tässä esityksessä vielä parantamisen
varaa on.
Viime keväänä vielä hallitus
katsoi, että erillistä ratkaisua tämän
asian hoitamiseksi ei tehdä, vaan se päätti
etsiä ratkaisuja eläkkeensaajien toimeentulon
parantamiseksi muilla tavoin. Hallitus joutui kuitenkin tässä asiassa
taipumaan, niin kuin täällä on monessa
puheenvuorossa todettu, ja sitten hallituksessa ja hallituksen eduskuntaryhmissä tutkittiin
eri vaihtoehtoja, laskettiin niitten kustannuksia ja kompensaatiomahdollisuuksia
todella etsittiin.
Tämä lakiesitys on myös omasta mielestäni osoitus
siitä, että eduskunta on näyttänyt
sen kaapinpaikan niin sanotusti. Hallitus tosiaan, kuten edellä totesin,
hyvin pitkään oli kompensointia vastaan. Jos tämä epäkohta
nyt tässä lakiesityksessä olisi jätetty
hoitamatta, niin sekin olisi ollut omalta osaltaan vieroittamassa
ihmisiä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta
kaikilla tasoilla, näin väitän. Varmasti
tällä viivyttelyllä, siis käytän
sanaa "viivyttely", on osin jo nakerrettu, tälläkin,
lainsäätäjän ja politiikan uskottavuutta. Tosiaan
tämä esitys on viipynyt ja viipynyt. Jos yleensä virheitä tapahtuu,
ja totta kai niitä tekijälle sattuu, silloin pitää olla
valmius myös myöntää virheet,
ja sitten tulee korjata se, minkä vielä pystyy
korjaamaan.
Tämä lakiesityshän koskee vain niitä eläkeläisiä,
joilla sovitettiin työ- ja kansaneläkettä yhteen
siten, että työeläkettä pienennettiin
kansaneläkkeen pohjaosaa osittain tai kokonaan vastaava
summa. Eli vuoden 96 alusta kansaneläkkeen pohjaosasta
tehtiin työeläkevähenteinen. Niin eläkeläisten
kuten muidenkin ryhmien etuisuuksien leikkaamisen syyt olivat valtiontaloudelliset,
sen me jokainen tiedämme.
Tämä pohjaosasääntö on
pienentänyt nyt maksussa olevaa työeläkettä noin
115 000 eläkeläiseltä, ja totta
kai sitä menetystä ovat tavallaan lisänneet
indeksikorotukset, joita eläkkeisiin on näiden
vuosien aikana tullut. Työeläkkeen pienennysmäärä,
mikä silloin tapahtui, sehän vaihtelee vajaasta
markasta yli 400 markkaan, ja näitä, jotka täyden
pohjaosan määrän menettivät,
on noin kolmannes tästä 115 000:sta.
Tämä lakiesitys siis korvaa osittain selvän vääryyden.
Tämän kohteeksihan joutuivat ne, jotka olivat
maksimaalisen eläketason saavuttaneet eli täyden
työeläkkeen: julkisella puolella 66 prosenttia
ja 60 prosenttia yksityisellä puolella.
Monessa yhteydessä on väitetty, että tämä koskisi
vain hyvätuloisia. Tämän totesi myös
ministeri äsken. Minulla on tässä yhteenveto
sadasta henkilömäärältään
suurimmasta ammattiryhmästä, joita tämä koskee.
Totta kai täällä suurimpana ryhmänä ovat
aineopettajat, lehtorit, jotka eivät niitä pienituloisimpia
ole, mutta sitten listan kärkipäässä on
sellaisia ryhmiä kuin kirjanpitäjät,
monistajat, eri kulkuneuvojen kuljettajat ja kiinteistötyöntekijät,
rakennustyöläiset, postinkantajat jne. Eli se
ei kyllä varmasti pidä paikkaansa, että nämä henkilöt
olisivat vain todella suurituloisia. Joka tapauksessa sekin täällä on hyvin
hyvin moneen kertaan todettu, että tässä on selvä vääryys
tapahtunut.
Arvoisa puhemies! Kun lukee tämän lakiesityksen
yleisperusteluja, esimerkiksi 2. kohtaa, jossa on otsakkeena "Ehdotetut
muutokset", niin ei voi silloin välttyä päätelmältä,
että vain kyseessä olevat eläkeläiset
ovat kokeneet tämän niin sanotun pohjaosan kaksinkertaisen
leikkauksen vääräksi. Eli täällä tekstissä lukee
tosiaan, että "eläkkeensaajat ovat kokeneet vääräksi sen,
että heidän työeläkkeessään
jo poistetun pohjaosan vaikutus on jäänyt työeläkettä alentavaksi".
Kyllä minä uskon, että samaan johtopäätökseen
ovat tulleet erittäin monet muutkin kansalaiset ja varmasti
suurin osa tästä eduskunnastakin, kaikki edustajat,
koska yksimielisestihän silloin tämä kyseinen
ponsi hyväksyttiin. Kysynkin ministeriltä, jotta
eikö ministeriössä pidetä eläkeläisten
menetyksiä todellisina.
Luen toisen kohdan, se on samainen luku ja toinen kappale. Lainaan
suoraan: "Eläkepoliittisesti nyt ehdotettavassa uudistuksessa
on kysymys siitä, miten työeläkkeensaajat
kokevat heille annettujen eläkelupausten pitävyyden.
Vaikka kenenkään maksussa oleva eläke
ei ole kansaneläkejärjestelmää koskevan
uudistuksen johdosta alentunut, on tarkoituksenmukaista, että niiden
henkilöiden ansioeläkettä tarkistetaan,
joilla kansaneläkkeen pohjaosan laskusääntö on
vaikuttanut työeläkkeen määrään."
Eli tämä tekstikohta ei mielestäni pidä paikkaansa,
tai sitten on sanottu niin kauhean monimutkaisesti tämä asia, että en
sitä ymmärrä. Toisaalta täällä on
puheenvuoroissakin tullut esille ja myös ministeri todennut,
että kyllähän eläkkeet joka
tapauksessa tuon toimenpiteen myötä pienenivät.
Vaikka eläkelaitokset ovat toivoneet, että maksatus
alkaisi vasta lokakuun alusta 2003, niin alussa jo totesin, että sitä tulee
aikaistaa. Toivon, että se jo mietinnössä todetaan.
Vaikka nämä kaikki päätökset
ja laskelmat eivät olisikaan valmiita, mikä sitten
se päivämäärä onkin,
niin kyllä kai taannehtivasti voi myös tämän
maksun suorittaa. Luonnollisimpana pitäisin, että tämä maksatus
alkaisi jo ensi vuoden alusta.
Yleisestikin erittäin suurta ihmetystä on
aiheuttanut kyseessä olevien eläkeläisten
piirissä se, jotta miten paljon tämä asia
teettää työtä. Toisaaltahan
täällä on todettu, jotta osa näistä tiedoista,
kun aikanaan päätöksiä tehtiin,
on jäänyt myös rekisteröimättä.
Toisin päinhän tämä asia onnistui
hyvinkin nopeasti ja vaivattomasti, ja nyt sitten ollaan tällaisessa
tilanteessa.
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän
on kompromissi, ja missään tapauksessa sitä ei
voi rutata, sanon näin pohjoiskarjalaisittain. Eli tässä on,
totta kai, hyviä elementtejä. Se vaatii vielä korjausta,
näin toivon. Eli kattoasia on tietenkin muun muassa sellainen
ja ennen kaikkea maksatusajankohta, jonka jo kahdestikin olen tainnut todeta.
Erittäin hyvää tässä on
myöskin se, että korvaus ei alenna maksussa olevaa
kansaneläkettä, ja yksi epäkohta tämän
lain myötä saadaan korjattua. Korjattavaa tietenkin
tälläkin sektorilla riittää eläkeläisten
parissa, ja ennen kaikkea ajattelen niitä eläkeläisiä,
jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai
joilla on lisäksi erittäin pieni kansaneläke.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Usein sanotaan, että eduskunnalla
ei ole valtaa ja se ei osaa käyttää valtaa.
Tänä päivänä oikeastaan
voisi sanoa, että se on pötypuhetta. Kyllä eduskunta kaapinpaikan
näyttää silloin, kun se todella sitä haluaa.
Mielestäni tänään on syytä miettiä ja muistella
niitä aikoja, kun hallitus halusi haudata tämän
esityksen ja pääministeri Lipponen täällä kyselytunnilla
hyvin selkeästi ilmoitti, että tähän asiaan
ei enää palata. Silloin totesin, että tämän asian
hautajaisiin todennäköisesti eduskunta ei osallistu.
Silloinhan meitä esitaistelijoita lähti liikkeelle
ja niitä oli varmasti kaikista eduskuntaryhmistä.
Mielestäni työ on tehty ja kiitoksen aika on.
Toivotaan, että tämä kompromissi, joka meillä lakiesityksenä nyt
on käsittelyssä, tyydyttäisi eläkeläisiä.
Tiedän, että täysin näin ei
tule tapahtumaan.
Mutta kuitenkin ministeri Maija Perho on toteuttanut ainakin
kokoomuksen eduskuntaryhmän tahtoa, kun ryhmämme
päätti, että täsmäkorvaus
kaikille niille ja juuri sillä summalla, mikä heiltä on
leikattu. Ministeri Perho yritti todella viedä tätä asiaa
eteenpäin. Kun se ei sitten kaikille hallituspuolueen jäsenille
hallituksessa käynyt, niin kompromisseja tietysti aina
tulee tehdä. Tämä on nyt se kompromissi,
ja tämmöistä täsmäkorvausta
ei nyt sitten tämä esitys sisällänsä pidä.
Kaikki me tiedämme, että eläkeläiset
kokevat tämän todella oikeudenmukaisuuskysymykseksi.
Ei monikaan koe sitä niin, että se suurin kysymys
on rahakysymys, vaan ainakin ne eläkeläiset, joita
itse olen tavannut, kaikki kokevat sen oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Sen tähden oli viimeinen hetki, että tämä tuli
tänne eduskuntaan. Hyvä, että tuli.
Mutta kun täällä todella on ministeri
Maija Perhoa lyöty ja hutkittu, niin kyllä kai
hän ministereistä on se, jota vähiten
kannattaa tässä hutkia. Täällä voisi
olla monia ministereitä, joista voitaisiin tietysti sanoa,
että he eivät ole tämän asian takana
kenties olleet, niin kuin me olemme kuulleet täällä erilaisissa
yhteyksissä, ja myöskin kyselytunnilla se on tullut
eduskunnalle hyvin selväksi.
Kun hallituspuolueet ovat nousseet barrikadeille ja halunneet
tämän asian korjattavaksi ja näin on
tapahtunut, niin on tietysti ilo olla tänään hallituspuolueen
jäsen. Tietysti oppositio ja keskustakin nyt vähän
voivat paistatella siinä hallituksen rinnalla ja nauttia
näistä hedelmistä, mutta kiitokset vaan,
kun olette mukana olleet.
Se oikeastaan häiritsee, että täällä eduskunnassa
ovat aika monet tuoneet julki sen, että tässä on
niin sanotusti hyvätuloisten eläkeläisten asioista
kyse. Se on täällä monissa puheissa tullut
esille. Itsekin haluan torjua tämän ajatuksen. 4 000
markkaa kuukaudessa ei ole mikään iso eläke,
ei todellakaan ole. Kun tiedetään, että nämä ovat
hyvin paljon naisvaltaisia aloja, millä tämä kaksinkertainen
pohjaosan leikkaus on tehty, tai jos oikein täsmennetään,
niin työeläkettä on leikattu tämän
toisen kerran, niin silloin tietysti tullaan siihen, että kun
on pieni palkka, sitten on pieni eläkekin. Nämä ovat
opettajia, aineenopettajia, jotka eivät ole täydessä työajassa opetusvelvollisuudessa,
sairaanhoitajia, terveydenhuollon ihmisiä, sairaala-apulaisia,
kunnan työntekijöitä. Kyllä heille
tämä takaisinmaksu todella kuuluu. Tietysti minä itse
olisin toivonut ja toivon sitä vieläkin, että valiokunta
miettii tätä täsmäkorvausta,
että ne ihmiset, joilta on eniten poistettu, myöskin
saisivat takaisin sen noin 500 Suomen markkaa, joka heiltä on
leikattu. Nythän se katto jää siihen
300 Suomen markkaan.
Tässä tapahtuu semmoinen pieni tulonsiirto, elikkä ne,
joilta on vähemmän leikattu, saavat nyt enemmän.
(Ed. Kuoppa: Eivät he voita, he ovat menettäneet
kansaneläkkeen pohjaosan!) — Eivät he
tietysti voita, se on ilman muuta selvää. Mutta
jos pelkästään tarkastellaan tätä maksutapaa
ja tätä palautusta, niin näinhän
siinä tietysti tapahtuu.
Täällä on kovasti ei nyt riidelty
mutta käyty keskustelua siitä, kuka milloinkin
on tehnyt mitäkin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kannattaa tutustua
kokoomuksen historiaan!) Tietysti on totta, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta tässä asiassa mielestäni
oli hyvin aloitteellinen, mutta kyllä löytyy aika
paljon myöskin, onneksi, täältä salista
niitä aloitteentekijöitä, jotka eivät
olleet valiokunnan jäseniä. (Ed. Stenius-Kaukonen:
Heitä tarvitaan!)
Tietysti se, että tämä astuu voimaan
vuoden alusta, mutta maksatus alkaa sitten vasta lokakuun alussa,
on tahra tässä lakiesityksessä. Toivon
todella, että sosiaali- ja terveysvaliokunta paneutuu tähän
asiaan eikä kuuntele tässä asiassa niin
paljon eläkelaitoksia, vaan kuuntelee eläkeläisiä ja
eduskuntaa. Mielestäni tätä pitäisi
aikaistaa.
Puutun vielä toiseen asiaan. Kun täällä on
pidetty hyvinkin laajoja eläkepoliittisia katsauksia, niin
voi sanoa tietysti sen, että totta kai on selvää,
että pohjaosan leikkaus on ollut onneton tapaus. Mutta
jos tässä yhteydessä lähdettäisiin viemään
sitä yhtä aikaa eteenpäin, kyllä siinä aikamoinen
sotku tietysti tulisi. Mielestäni pitää hyvittää ensin
niille, joille vääryys on tehty kaksin kerroin.
Se on tietysti se tärkein asia. Ed. Marjatta Stenius-Kaukonen,
vaikka te ette tunnustaisi sitä, että on osa ihmisistä,
joilta on leikattu kahteen kertaan ja jotka ovat kärsineet
kaksinkertaisen vääryyden, niin minusta totta
kai on selvää, että heille palautetaan
ensin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ed. Tulonen ei ymmärrä oikein
tätä asiaa!) Se on minusta hyvin oikeudenmukainen ratkaisu
eikä sitä mustaa valkoiseksi oikeastaan mitenkään
muuten saa.
Puhemies! Palaisin vielä siihen, kun on puhuttu kovasti
hallituksen kehysriihessä olleesta epämääräisestä päätöksestä.
En tiedä, minkälainen päätös
se loppujen lopuksi on ollut, että eläkeläisten
sairausvakuutusmaksua ei alennettaisikaan enää ohjelman
mukaisesti 0,4:ää prosenttiyksikköä,
vaan nostetaan palkansaajien savamaksua ja on ajateltu tällainen
jippo, että eläkeläiset ja palkansaajat
ovatkin samalla viivalla. Sitä en hyväksy ja ymmärsin,
ettei myöskään kokoomuksen eduskuntaryhmä tule
tätä hyväksymään. Ministeri
Maija Perho, tämä varmaan kannattaa jo tänään
haudata ajatuksista ja etsiä muita rahoituskohteita.
Toteaisin vielä sen hyvän, mitä hallitus
on tässä tehnyt ja erityisesti ministeri Maija
Perho. Hän on ollut kovassa ryöpytyksessä ja
osoittanut ministerin taitonsa siinä, että hän
on pitänyt päänsä. Tiedän
hyvin, että häntä on yritetty käännyttää ihan
toiselle tielle, mutta mielestäni on oikeudenmukaista,
että ministeri, joka vastaa asiasta, kuuntelee nimenomaan
kansanedustajia ja eduskuntaa. Se on ihan oikeaa parlamentarismia.
Toinen varapuhemies:
Seuraavana on ministeri Perhon puheenvuoro, ja silloin avataan
vastauspuheenvuoronappi ja käydään replikointi
ministeri Perhon puheenvuoron jälkeen.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Tulosen puheenvuoron jälkeen
voi todeta, että ei haukku haavaa tee, mutta ei kehujenkaan
vastaanottaminen niin kauhean helppoa ole.
Ensinnäkin ed. Hyssälälle toteaisin
muutamia perusasioita. Emmehän me ole Suomesta romuttaneet
kansaneläkejärjestelmää. Se
on edelleenkin perusturva niille, joilla ei ole työhistoriaa
tai joilla työhistoria on sillä tavoin vajavainen,
että työeläkettä tulee täydentää tiettyyn
markkamäärään asti pohjaosalla.
(Ed. Stenius-Kaukonen: Mutta kyllä kansanvakuutusjärjestelmä on
romutettu!) Tässä on tietyt näkemyserot,
mutta minusta nämä kaksi järjestelmää,
ansioturvaan perustuva työeläke — TEL-järjestelmä,
kunnallinen järjestelmä KVTEL, VEL — on
ensisijaista, mutta on ilman muuta selvää, että täytyy
tämän rinnalla olla eläkeläisille
perusturva, ja sitä tehtävää meillä edelleenkin
toteuttaa kansaneläkelaki.
Ed. Hyssälä arvosteli kaiken kaikkiaan niitä eläkepoliittisia
muutoksia, jotka astuivat voimaan vuoden 96 alusta. Haluaisin tietää,
mikä on ed. Hyssälän vastaus siihen kysymykseen,
olisiko keskusta ollut valmis siihen, että työeläkkeiden
maksupaineet olisivat olleet edessä olevan näköisiä.
Olisiko ollut oikein, että ei millään
tavalla ennakoitaisi tulevaisuutta, ei välitettäisi
siitä, millä tavoin nämä maksut
vaikuttavat veroasteeseen tai henkilöstösivukuluihin
ja sitä kautta työllisyysasteeseen? Nämä päätökset
eivät olleet helppoja, ja ne tehtiin osittain tietysti
lamankin siivittäminä, mutta ei ensisijaisesti
siitä syystä vaan siksi, että haluttiin
katsoa vastuullisesti pidemmälle tulevaisuuteen.
Ed. Hyssälä totesi, että tämä korotus
tässä asiassa pitäisi maksaa taannehtivasti.
Se merkitsisi noin 2,7 miljardin markan laskua siihen asti, kun on
tarkoitus alkaa maksaa korotusta, kumulatiivisesti. Tämä lisärasitus
olisi meidän eläkejärjestelmässämme,
ja ed. Hyssälä varsin hyvin Kunnallisen eläkevakuutuksen
hallituksen jäsenenä tietää,
mitkä nämä paineet esimerkiksi kuntasektorilla
ovat ja mikä on kuntien palkanmaksukyky ja sitä kautta
palvelujen järjestämiskyky, joka on erittäin
olennainen asia ikäihmisten näkökulmasta.
Ed. Stenius-Kaukosen syytöksiin ... (Ed. Stenius-Kaukonen:
Ne eivät koskeneet ministeri Perhoa!) — Eivät
koskeneet, mutta pidän siitä huolimatta analyysia
aika kohtuuttomana ikään kuin taas kerran me sanelisimme
kaikki nämä ratkaisut — tätä ratkaisua
ei edes ollut meidän aloitteestamme aikanaan hallitusneuvotteluihin tuotu.
Mielestäni pientä kohtuutta voisi noudattaa politiikanteossa.
Ed. S. Kanervalle toteaisin sen, että en pidä siitä,
vaikka onkin toisen puolueen ministeristä kysymys, että pohjaosan
leikkaus pannaan yhden ministerin eli tässä tapauksessa
ministeri Mönkäreen piikkiin. Se oli hallituksen
yhteinen päätös, ja minusta meidän
täytyy olla rehellisiä ja harjoittaa hallituspolitiikkaa
hyvien tapojen mukaisesti. Nyt minun vastuualueelleni tässä hallituksessa
on kuulunut eläkepolitiikka, jota olen parhaani mukaan
yhteistyössä muiden hallituskumppanien kanssa
pyrkinyt hoitamaan.
Ed. Kähkösen kritiikkiin tai kysymyksiin koskien
lain perustelua, 2. kohtaa, totean, etten välttämättä aivan
ymmärtänyt sitä, mitä hän
ajoi takaa, mutta mielestäni tässä ei
ole sinänsä mitään arvoarvostelmia.
Kun nämä päätökset
tehtiin, yksi periaate oli se, että ne tehdään
sillä tavoin, että kenenkään
maksussa oleva eläke ei alene. Sehän turvattiin
indeksikorotuksilla ja muilla keinoilla, verotuksellisilla keinoilla.
Tämänhän silloin, kun tämä laki
oli käsittelyssä, edeltäjäni perusteli.
Ed. Tulonen otti esille tässä yhteydessä myöskin
savamaksun, josta hyvin selkeästi on eri edustakuntaryhmien
taholta todettu ja josta itse totesin eduskunnan kyselytunnilla,
että tämä asia on osa veroratkaisua,
sosiaaliturvamaksujen tasoa koskevaa ratkaisua, ja se käsitellään
budjettiriihen yhteydessä.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kauhean vaikea on yhteen minuuttiin
kyllä sisällyttää niin moneen
syytökseen vastausta. Sieltä ministerin puheesta
tuli Hyssälä, Hyssälä, Hyssälä.
(Ed. Zyskowicz: Aika kuluu!) Jotenkin tuntuu siltä, että täällä hehkutetaan
nyt kokoomuksen taholta erityisesti, että eläkeläiset
saisivat tässä jotakin ylimääräistä.
(Ed. Zyskowicz: Kyllä saavat!) Hehän eivät
saa kuin entisiä, heiltä leikattuja eläkkeitä, jotka
he ovat itse maksaneet, omista rahoistaan saavat osan takaisin.
(Ed. Zyskowicz: Vai itse maksaneet, höpö höpö!)
Eihän tässä tule mitään ylimääräistä.
Sitten näihin ministeri Perhon työeläkkeisiin ja
muihin. Totean vain, että ministeri Perho on ulkoistanut
eläkevalmistelun kokonaan sosiaali- ja terveysministeriön
ja eduskunnan ulkopuolelle työryhmään,
jossa on kaksi yksityisten eläkelaitosten toimitusjohtajaa,
ei lainkaan julkisen puolen edustusta, ei kuntien, ei valtion, ei
kirkon, ei Kelan eikä myöskään
yhtään naista esimerkiksi ole eikä eläkeläisten
edustusta. Ei minkäänlaiseen tasapuoliseen valmisteluun
ole tuotu suurta työeläkejärjestelmän
uudistusta.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansanvakuutus tarkoittaa kyllä sitä,
että kaikki saavat. Tämä pohjaosan leikkaaminen,
poistaminen, on selkeästi kansanvakuutuksen periaatteiden
murtamista. Siitähän on kysymys. Tämähän
on ollut kokoomuksen tahto, pitkän linjan tavoite, enkä minä sanonut,
että tässä kokoomus yksin on. Toin esille
tahot, ketkä tässä ovat olleet, ja tässä ovat
nimenomaan työmarkkinajärjestöt olleet mukana,
koska puolustavat työeläkejärjestelmää.
Juuri tähän tämä liittyy. En
minä mitään kohtuuttomia ole esittänyt,
olen vain tätä historiaa vähän
muistellut, ja ed. Zyskowicz on ainoa, joka täällä tietää,
miten nämä asiat ovat menneet. Toivoisin, että hän
tunnustaisi, mikä on kokoomuksen todellinen linja ja tavoite.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Joskus, kun harjoitin vielä asianajotointa,
meillä oli sellainen periaate, että sotkuiset
asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan.
Tämä on vähän tullut täällä mieleen,
kun on kuunnellut esimerkiksi edustajia Tennilää, Rehulaa
ja Hyssälää, jotka tässä yhteydessä,
kun on selvästi kyse sen vääryyden korjaamisesta, mitä kansaneläkkeen
pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kautta on aiheutettu yli
100 000 eläkkeensaajalle, sotkevat tähän
yhteyteen tämän yleisen pohjaosaleikkauksen. Tämä hallituksen
esitys on todella hyvä ja perusteltu ja se korjaa tehdyn
vääryyden ja tehdyn epäkohdan.
Mitä tulee yleiseen eläkkeen pohjaosan leikkaukseen,
todellakin, jos vähänkin on kiinnostunut myös
tulevista eläkekustannuksista ja sitä kautta välillisten
työvoimakustannusten paisumisen ehkäisemisestä,
niin tämä yleinen pohjaosan leikkaus on todellakin
merkinnyt sitä, että esimerkiksi vuoden 2010 tasossa
on vajaan 4 miljardia markkaa vuositasolla pystytty säästämään
eläkemenoja. Kaiken tämän ed. Hyssälä jo eläkeläisille
lupasi, siihen päälle vielä kansaneläkkeen
tasokorotuksen. Sanon vain, ed. Hyssälä ja muut
keskustalaiset, teidän on turha hurskastella täällä sitten
taas ensi viikolla lapsiperheiden puolesta. Kun kaiken tämän
annatte, niin lapsiperheille ei jää edes murusia.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä debatissa aikaisemmin
ed. Rakel Hiltunen totesi, että minä suhtaudun
jollakin tavalla kyynisesti tähän asiaan.
Arvoisa puhemies! Haluan nimenomaan pöytäkirjaan
todeta ed. Rakel Hiltusen ollessa salista poissa, että missään
nimessä en tee näin. Minä totean, että tässä koko
asiassa, operaatiossa, peruspsykologia petti pahemman kerran. Ei
ymmärretty lainkaan juuri sitä ideaa, minkä ed.
Hyssälä äsken totesi siitä,
mistä tässä pohjimmaltaan on kysymys:
Mitenkä ihmiset kokevat sen, millä tavalla he
ovat maksaneet näitä eläkkeitä ja
mikä odotus heillä näihin eläkkeisiin
nähden on, ja millä tavalla syntyy vaatimus siitä,
että se asia tulee korjata. Siitä tulee silloin
vielä enemmän elämää suurempi
asia kuin se ehkä taloudellisesti heille on. Siitä tulee
suuri periaatteellinen asia. Siinä katsannossa on voitto,
että tämä asia saadaan nyt hoidettua,
että tästä ei tule keskusteluun ikuisuusasia.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen edelleen sitä mieltä,
että tässä on vähän
vellit ja puurot sekaisin, eli kysehän on vähän
siihen malliin, kuten ed. Zyskowicz totesi, että työeläkettä on
leikattu. Ensin tietyltä joukolta on leikattu yhteensovituksessa kansaneläke
ja sitten vielä saman mokoman verran työeläkettä ja
sitä maksetaan nyt osittain takaisin.
Mutta ministeri Perholle sanoisin, että kun te vuonna
95 silloisessa hallituksessa, tai ketkä olivatkin, päätitte
tehdä tämän ratkaisun ja taitetun indeksin
ja pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen ja jatkaa savamaksua, niin
minä en ollut silloin tässä eduskunnassa.
Minä tulin puolitoista vuotta myöhemmin ja siksi
katson voivani arvostella silloin sitä asiaa.
Mitä tulee näihin muihin asioihin, niin jos
esimerkiksi lapsilisiä leikataan jonain vuonna ja seuraavana
vuonna palautetaan, se on kertameno, mutta kun indeksi leikataan,
niin jos ihminen elää vielä 40 tai 30
vuotta, se on 30-kertainen leikkaus. Sitä tässä ei
koskaan muisteta. Koska on indeksi nostettu sille janalle, missä sen
pitäisi olla.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Kansanvakuutusideasta toteaisin, että toki
se on yksi periaate, joka on puolustettavissa tietyistä lähtökohdista,
mutta silloin kun rahasta on tiukkaa, täytyy nostaa esille
kysymys, ketkä sitä pohjaosaa tarvitsevat. Tämä ratkaisu
tehtiin siltä pohjalta, että eläkettä ei
tietenkään leikattu pienituloisimmilta eläkeläisiltä.
Minusta ei olisi mitään järkeä siinä,
että palautettaisiin tämä pohjaosa. Jos
halutaan, niin kuin varmaan on tarvetta tulevaisuudessa, katsoa,
miten pienituloisimmat eläkeläiset pärjäävät,
silloin tie ja oikea ratkaisu on eläkkeen tasokorotus eikä niin,
että nyt palattaisiin tässä lähtöruutuun.
Tärkeää on se, mihin ed. Pulliainen
viittasi, että me pystymme jatkossa turvaamaan eläkejärjestelmän
riittävän pitkäjänteisen ennustettavuuden.
Se on minusta hyvin tärkeä periaate juuri siksi,
että sellaiset tekijät, jotka ovat kaksinkertaisen
leikkauksen taustalla, eivät toistuisi.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Selvennyksenä totean, että minä pidän
hyvänä sitä, että tämä hallituksen
esitys on tullut tänne saliin, koska nyt on mahdollista
puuttua koko tähän vääryyteen,
joka vuonna 95 tehtiin. Nyt päästään
kiinni koko kansaneläkkeen pohjaosaprobleemaan. Eduskunnan
tehtävänä on hoitaa nyt, kun asia on
täällä, sellainen päätös
aikaiseksi, että hyvityksen saavat kaikki ne, jotka menettivät
kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksessa. Muoto siihen löytyy,
arvoisa ministeri. Minä muistutan siitä, että kyse
on pienituloisista ihmisistä. 650 000 eläkeläistä saa
eläkettä 5 000 markkaa tai vähemmän
bruttona kuukaudessa, 52 prosenttia kaikista eläkeläisistä. Näin
pienistä tuloista on kysymys, ja näinkin pieniä tuloja
on leikattu.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilän tavoin katson kyllä, että tämä lakiesitys
on hyvä, mikä nyt eduskunnan käsiteltävänä on.
Sen sijaan en usko siihen mahdollisuuteen, jonka ed. Tennilä toteaa,
että voitaisiin korvata — valitettavasti en usko
siihen — kaikille, jotka jäävät
tämän ulkopuolella. Se on tämän
lakiesityksen heikkous. Tämä jättää monia
tyytymättömiä ihmisiä. 220 000
eläkeläistä, joiden pohjaosa on leikattu,
jotka eivät saa korvausta, ovat tyytymättömiä.
Se on kaikkein suurin hankaluus.
Pohjaosan kahteen kertaan leikkaaminen on eräs suurimpia
epäoikeudenmukaisuuksia, mutta toinen on taitettu indeksi.
Ministeri Perho sanoi, että on haluttu katsoa vastuullisesti
pidemmälle tulevaisuuteen, mutta tosiasia on, että meidän
bruttokansantuotteemme on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin
eläkemenot ovat kasvaneet, joten tässä suhteessa
minusta tuntuu, että kokoomuksen taholla liioitellaan tätä eläkevastuiden
tulevaa menoa.
Puhemies! Ihan lopuksi. Ministeri Perho aikaisemmin totesi,
että eläkejärjestöjä kyllä kuullaan,
mutta esimerkiksi kun työmarkkinajärjestöt
12. marraskuuta tekivät oman ratkaisunsa, joka tuodaan
myöhemmin meille käsittelyyn, niin miten eläkeläisjärjestöjä on
kuultu?
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansanvakuutusjärjestelmään
kuuluu tietenkin, kun maksetaan kansaneläkevakuutusmaksuja,
että siitä saadaan korvausta. Nyt suuri
osa näistä 220 000:sta, jotka eivät
tule saamaan korvausta tämän hallituksen esityksen
mukaan, ovat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksuja, mutta
eivät saa kansaneläkettä.
Sen verran voin ed. Kanervalle todeta, että se oli
alle 5 000 markkaa, kun työeläkkeestä ruvettiin
leikkaamaan kansaneläkkeen pohjaosaa eli ei ollut mistään
suurista eläkkeistä kysymys, kun leikkaus lähti
käyntiin. Näin ollen se oli keskipalkkainen SAK:lainen
työntekijä, joka menetti kansaneläkkeen
pohjaosan.
Lisäksi haluan vielä huomauttaa, että tämän
lisäksi tulevan ajan oikeuksia on leikattu useammalta taholta,
mikä pienentää myöskin eläkemenoja.
Työkyvyttömyyseläkkeet esimerkiksi ovat olleet
lähes paikallaan, ne eivät ole kasvaneet, vaikka
tulotaso on noussut.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä on se ongelmatiikka
juuri siinä, että jos ihminen on maksanut työssä ollessaan
työeläkemaksua jostakin palkasta, hänelle
on kertynyt 60—65 prosenttia, mikä se prosentti
onkaan, eläkettä ja joka tapauksessa työeläkettähän
tässä on leikattu. Tälläkään
sitä ei palauteta sille tasolle, joka hänelle
oikea työeläke olisi, koska on yhteensovitussääntö.
Toinen juttu on kansanvakuutus. Totta kai, niin kuin ed. Kuoppa
totesi, myös kansanvakuutuksen puolella pitää olla
noin se ajatus, jolloin koko tällä järjestelmällä,
jota nyt esitetään, ei korjata eläkettä vielä siihen
tasoon, mitä on työeläkevakuutusta maksettu.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan, että tämä eläkejärjestelmähän
on tosi iso kokonaisuus. Siinä mielessä en osaa
näistä puheista, mitä nyt olen kuullut,
voi ollenkaan ymmärtää. Ministeri Perho
puhui hyvin asiallisesti ja perusteli tämän yhden
osa-alueen eli kaksinkertaisen pohjaosan leikkaamisen kompensaation
ympärillä olevia ongelmia.
Jos poliittisista syistä nyt halutaan sekoittaa tavallinen
pohjaosa ja kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, kansaneläkevakuutusjärjestelmä ja
työeläkevakuutusjärjestelmä,
kaikki keskenään, niin sen vielä ymmärrän,
mutta minusta tuntuu, että osa keskustelijoista nyt unohtaa
kokonaan sen, että ne ovat aivan eri järjestelmiä.
Tämä keskustelu ei lupaa hyvää koko
tämän järjestelmän jatkokehittelylle,
jos näin populistisesti puhutaan. Pyytäisin, että ministeriä kuunneltaisiin
paremmin.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansanvakuutus on olennainen osa juuri, jos
halutaan perusturvalähtökohdista turvata kansalaisten
oikeuksia. Tämä on todella syvällinen
periaatteellinen kysymys, jossa vasemmistoliiton ja kokoomuksen
näkemykset poikkeavat toisistaan.
Te olette todistaneet ministeri Perhon ja ed. Zyskowiczin suulla
juuri, että te ette haluakaan, että kansaneläkkeen
pohjaosaa maksetaan. Se oli teidän tavoitteenne yksinkertaisesti,
ja sen te olette saavuttaneet ja sen takia te ette sitä halua korjata.
Me muut haluaisimme vielä palauttaa kansanvakuutuksen,
koska se on oikeudenmukaisin järjestelmä, mutta
te olette käyttäneet ne rahat verohelpotuksiin,
joista suurituloiset ovat hyötyneet kaikkein eniten.
Ministeri Perho, oliko lupaus, että tasokorotus kansaneläkkeisiin
on kokoomuksen tavoite? Tulkitsinko oikein teidän puheenvuoronne?
Se olisi todella riemu-uutinen.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muistaakseni ykköskalleusluokassa
yksinäisen henkilön leikkausraja oli 5 800
tai 5 600. En puhu mitään aviopuolisoista tai
kakkoskalleusluokasta. Mutta tämä keskustelu on
aivan hullu. Ed. E. Lahtela esittää, että heille,
jotka ovat maksaneet, pitäisi palauttaa. Nythän
tämä on sillä lailla, että ne,
jotka eivät ole maksaneet, saavat kansaneläkkeen
pohjaosan ja lisäosan, ja ne jotka ovat maksaneet, ovat
niitä varakkaita, ja niille ed. Lahtela haluaa lisää.
Kyllä minä luulen, että tämä on
ihan hyvä esitys ed. Lahtelalta. Kiitos vain.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin eläkepoliittisesta
valmistelusta: Kysymys on siitä, että työmarkkinajärjestöt
ovat saavuttaneet tietyn yhteisymmärryksen, jonka jälleen
hallitus punnitsee, onko se samaa mieltä. Sen jälkeen
ministeriö valmistelee asian niin, että siinä valmistelussa
on mukana myöskin kuntasektori ja valtion sektori. Eli
eivät nämä mitään läpihuutojuttuja
ole. Meillä on vieläkin paljon asioita neuvotteluissa
ja pohdittavana, miten niitä viedään
eteenpäin.
Indeksistä totean sen, että Suomessa fifty-fifty-indeksi
on varsin antelias. Euroopan maissa enimmäkseen on toisenlainen
järjestelmä. Joissakin sitä tarkistetaan
pelkästään elinkustannusindeksin mukaisesti.
Joka tapauksessa tämä indeksijärjestelmä on
keskeinen muuttuja näiden eläkemenojen hillinnässä.
Ed. Elo totesi, että kokoomus liikaa korostaa eläkejärjestelmän
kestävyyttä. Ei Eläketurvakeskus tai
Työeläkelaitosten Liitto tai muut tahot ole mitään
kokoomuksen etäispäätteitä.
Kyllä me kuuntelemme vakavasti (Puhemies koputtaa) asiantuntevia
arvioita ja siitä huolimatta olemme (Puhemies koputtaa)
nähneet tarpeelliseksi kehittää tätä eläkejärjestelmää,
muun muassa kansaneläkejärjestelmää.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen joutunut olemaan poissa salista alkukeskustelujen
ajan, mutta saanut seurata debattia viimeisen vartin ajalta. Täytyy
sanoa, että kyllä edustajilla tässä salissa
hyvin kaukana toisistaan käsitykset näistä asioista
ovat.
Tuohon, mitä ministeri Perho ihan viimeisenä sanoi:
Kyllä minun mielestäni meidän kaikkien pitäisi
myöntää täällä,
että nämä meidän eläkejärjestelmämme
ovat erittäin monimutkaisia. Ne ovat todella monimutkaisia
ymmärtää. Sitten vielä, kun
nyt muun muassa työeläkkeiden puolella tehdään
valmistelua ja osa on jo tässä talossa käsittelyssä,
niin kyllähän se on suppea piiri, joka niitä valmistelee,
eikä siellä ole sitä porukkaa mukana
valmistelussa, jotka olisivat erityisen kiinnostuneita perusturvapuolesta.
Tämä on ongelma, kun yksittäisen kansalaisen
kannalta ajattelee, hän jaksaa olla kiinnostunut mahdollisesti
vain omasta eläketurvastaan ja ehkä puolisonsa
eläketurvasta.
Mutta sitten itse tähän kaksinkertaiseen leikkaukseen.
Arvioin kyllä niin, että Lipposen seitsemän
vuoden hallituskaaren ajalta tämä on ollut kaikista
suurin ongelma. Ongelma ei ole pelkästään
kaksinkertainen leikkaus, vaan kokonaisuudessaan kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus. Sehän tehtiin vuonna 95, kun tämä hallituspohja aloitti.
Leikkaus kosketti kaiken kaikkiaan yli 400 000:ta ihmistä,
taisi olla 430 000 eläkeläistä,
ja heistä on vähän yli 300 000
edelleenkin elossa. Silloin leikkausta vastustivat kaikki eläkeläisjärjestöt,
keskusta, kristilliset ja harvat hallituspuolueitten edustajat.
Hallituspuolueista ei kuitenkaan löytynyt opposition tueksi
riittävästi edustajia, jotta leikkaus olisi saatu
estettyä ennen sen alkua tai edes pysäytettyä.
Mahdollisuus leikkauksen pysäyttämiseenhän
oli hallituspuolueen edustajilla aina vuoden 2000 joulukuuhun saakka,
jolloin leikkaus oli viimeistä kertaa tässä salissa äänestettävänä.
Hallituspuolueiden poliittinen omatunto heräsi asiassa
kuitenkin viime vaalien alla. Vuoden 98 lopulla eduskunta hyväksyi
yksimielisesti ponnen, jossa edellytettiin kansaneläkkeen
pohjaosan leikkauksen pysäyttämistä.
Ponsi osoittautui pian hallituspuolueiden ovelaksi vaalitempuksi,
ja leikkausta jatkettiin vaalien jälkeen. Mikään
ei muuttunut hallituspuolueiden suhtautumisessa pohjaosan leikkaukseen.
Edelleen muutama hallituspuolueen edustaja äänesti
leikkausta vastaan, mutta aina suurella enemmistöllä leikkaus
vietiin hallituspuolueiden toimesta eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys jatkaa sateenkaarihallituksen poukkoilevaa eläkepoliittista
linjaa. Toiveita kansaneläkkeen pohjaosan kompensoimisen osalta
on nostettu myös hallituspuolueiden riviedustajien ja eduskuntaryhmien
puolelta. Niihin puheisiin nähden hallituksen esitys kansaneläkkeen
pohjaosan kompensoimisesta jää puolitiehen. Itse
asiassa voi kysyä, onko edes kyse kompensaatiosta, sillä hallitus
esittää osittaista korvausta leikattuun eläkkeeseen
tulevaisuudessa kolmannekselle niistä, joilta leikattiin.
Vääryyttä ei korjata kaikkien osalta;
vain 114 000 henkilöä saa osittaista
5—55 euron korvausta tehdystä leikkauksesta. Nämä eläkeläiset joutuvat
odottamaan vielä puolitoista vuotta, ennen kuin heihin
kohdistettua leikkausta aletaan edes korjata. Tässä on
kysymys varsinaisesta eläkepoliittisesta optiosta. En varmasti
ole ainoa kansanedustaja, joka on saanut puhelinsoittoja, joissa
soittajat pohtivat, ehtivätkö he koskaan saamaan
konkreettisesti korvausta tililleen vai jääkö tämä hallituksen
esitys heidän osaltaan vain pelkäksi optioksi,
jota he eivät koskaan näe.
Se, että pohjaosan kaksinkertaista leikkausta ei kompensoida
täysimääräisesti, on huono linjaus.
Ei voi olla kestävää politiikkaa, että leikkaukset
kyllä voidaan nopeasti kohdentaa eri markkamäärinä kaikille,
mutta korvausta ei voida maksaa täysimääräisesti
ja prikulleen oikein, vaan rajauksella 5—55 euroa. Tulevina
kuukausina toivon hallituspuolueiden kansanedustajien aktiivisesti
perustelevan äänestäjille, miksi korvausta maksetaan
vain 114 000 eläkeläiselle, mutta yli 200 000
keskituloista eläkkeensaajaa jätetään
ulkopuolelle.
Tiedän, että monet hallituspuolueiden edustajat
pitävät tätä esitystä kompromissiesityksenä. Silti
pidän enemmän kuin aiheellisena eläkeläisten
kysymyksiä siitä, miksi korvausta ei makseta kaikille,
joilta pohjaosa on viety, ja edelleen, miksi korvaus on vain osittainen
ja miksi se tehdään vasta hamassa tulevaisuudessa.
Hallituksen poukkoileva eläkelinjaus jatkuu myös
sava-asiassa. Niin kuin tiedämme, täällä on jo
useamman ryhmän puolelta arvosteltu hallituksen savaratkaisua,
ja näin näyttää myös
tulevina kuukausina olevan. Tämä on myös
asia, joka herättää eläkeläisten
keskuudessa kummastusta, miksi maksua ei todellakaan alenneta.
Arvoisa puhemies! Entä keskustan linjaukset? Uskoisin,
että ed. Hyssälä täällä on
niitä jo laajasti esitellytkin, mutta totean vielä tähän näin,
että ensinnäkään keskusta ei
ole koskaan hyväksynyt kansaneläkkeen pohjaosan
leikkausta. Olemme aina äänestäneet yhtenä naisena
ja miehenä tätä epäoikeudenmukaista
leikkausta vastaan. Keskustan mielestä kaksinkertainen leikkaus
tulisi korjata täyden kompensaation periaatteen mukaan.
Korjaus tulisi aloittaa vähintään ensi
vuoden alusta alkaen. Täysimääräinen kompensaatio
maksaisi käsityksemme mukaan valtiolle ja eläkelaitokselle
vuositasolla vajaat 100 miljoonaa euroa nyt esitetyn 50 miljoonan euron
sijasta.
Edelleen esitämme, että hallituksen tulisi
välittömästi selvittää se,
kuinka pohjaosa voitaisiin palauttaa kansaneläkejärjestelmään.
Olemme arvostelleet pohjaosan poistamista juuri siksi, että sen
poistamisella heikennettiin suomalaista peruseläketurvaa
ja murrettiin kansanvakuutuksen perustaa, kuten äskeisessä debatissakin
monien edustajien puheenvuorossa tuotiin esille.
Lähiaikojen eläkepolitiikan kiireellisimpiä toimia
on nostaa kansaneläkkeitä. Kaikista tärkeintä olisi
tehdä tasokorotus niille, joilla on pelkkä kansaneläke
tai kansaneläkkeen lisäksi pieni työeläke.
Kelan laskelmien mukaan kansaneläke on noin 300 markkaa
eli nykyrahassa 50 euroa jäljessä työeläkkeiden
kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus jäi
näin tarkasteltuna liian pieneksi, lähinnä kosmeettiseksi
korjaukseksi.
Arvoisa puhemies! Lopuksi en malta olla toteamatta siihen, kun
ed. Zyskowicz debatissa ilkkui, että keskusta ensi viikolla
ottaa jälleen esille lapsiperheiden aseman parantamisen.
Voin vakuuttaa ed. Zyskowiczille, vaikka hän ei täällä olekaan,
että niin se varmasti tekee. Me emme keskustassa hyväksy
sitä, että seitsemän taloudellisen kasvun
vuoden aikana ja sen jälkeen ei ole mahdollisuuksia hallituksella
valtiontalouden nykytilanteessa ollut muka korjata lapsiperheiden
asemaa. Emme hyväksy sitä, että eläkeläiset
ja lapsiperheet asetetaan vastakkain, kuten ed. Zyskowicz ja kokoomuksen
eduskuntaryhmä jatkuvasti tekevät.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus aiheutti
tämän koko ongelman, josta nyt puhutaan. Kun hallitus toi
vuonna 1995 kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen eduskuntaan,
niin silloin olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
ja esitin, miten tässä käy, kun on kansaneläkkeet
ja työeläkkeet yhteensovitettu ja sen jälkeen
ryhdytään kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen:
syntyy kaksinkertainen leikkaus. Silloin tämä koko
ongelma kiistettiin, ettei tällaista ongelmaa olekaan eikä voi
tulla. Pitkän aikaa väitettiin, että näin
ei tapahdu. Kun esitin, että näin kuitenkin tapahtuu,
se sitten myönnettiin. Kysyin, miksei sitä yhteensovitusta
pureta. Silloin ilmoitettiin, että se on taloudellinen
kysymys, se aiheuttaisi lisää eläkemenoja
ja sen tähden sitä ei haluttu purkaa. Elikkä tämä ongelma
oli täysin tiedossa, kun kansaneläkkeen pohjaosan
leikkaus tehtiin, ja kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus,
kuten jo aikaisemmin totesin, aiheutti tämän ongelman, mistä nyt
tänä päivänä keskustellaan.
Monta eläkeläisjärjestöjen
lähetystöä on joutunut eduskunnassa käymään
ja monta eläkeläistilaisuutta on pitänyt
pitää, ennen kuin hallitus on tunnustanut virheeksi
kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen, josta myöskin
aiheutui tämä niin sanottu kaksinkertainen leikkaus.
Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus johti tilanteeseen, että työeläkkeen
ja kansaneläkkeen yhteensovitus merkitsi silloin noin 120
000 eläkeläisen kohdalla kaksinkertaisen leikkauksen
syntymistä. Tätä tosiasiaa, kuten jo
aikaisemmin totesin, hallitus ei halunnut ensin millään
tunnustaa. Jopa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta
aluksi väitettiin, ettei siinä kukaan häviä,
vaikka eläkeläisiltä vietiin kelan pohjaosa,
ja valtio silloin laskelmien mukaan säästi 400
miljoonaa markkaa. Kun kysyin, miksi tällaisia säästölakeja
ei sitten tehdä lisää, jos ei kukaan
häviä ja valtio säästää 400
miljoonaa, niin silloin myönnettiin, että kyllähän
tässä nyt joku häviääkin
tietenkin. Tässä tapauksessa häviäjiä olivat
eläkeläiset.
Nyt hallituksen esitys korjaa osaltaan tehtyä vääryyttä ja
on mielestäni oikean suuntainen, ja tietenkin tältä osin
esitys on kannatettava, mutta jättää edelleen
suuren osan epäkohdista korjaamatta. Korjauksen mukainen
maksatus pitäisi välttämättä aloittaa
viimeistään 1.1.2003 eikä vasta vuoden
2003 lokakuun alusta, kuten nyt hallitus esittää.
Mielestäni ei ole mitään sellaisia perusteita,
etteikö maksatusta voitaisi aikaisemmin aloittaa. Kysymys
on tietenkin siitä, että tällä säästetään
valtion ja kuntien rahoja. Toisaalta myöskin eläkeläiset
vastaavasti menettävät ne rahat.
Tiedotusvälineissä on otsikoitu, että "kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus korvataan". Se antoi virheellisen kuvan lukijoille,
sillä ylivoimaisesti suurin osa leikkauksen kohteeksi joutuneista
ei tällä hallituksen esityksellä saa
euronkaan korvausta pohjaosan leikkauksesta. Nyt pohjaosan leikkaus
korvataan osittain vain niille, joiden työeläke
yhteensovitettiin vuoden 1975 kesäkuun 1. päivän
ja 1. päivän tammikuuta 1996 välisenä aikana.
Heitä on nyt noin 115 000 henkilöä. Silloin
pohjaosa leikattiin yli 400 000 eläkkeensaajalta. Nyt heitä on
jäljellä noin 220 000, jotka jäävät
tämän korjauksen ulkopuolelle.
Niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi joutuneet
ovat suurimmalta osin keskimääräistä työeläkettä saavia
henkilöitä. Suurin ryhmä on 5 000—6 000
markan työeläkettä saavia eläkeläisiä.
Eikä nykypäivän hintatasolla tuon kokoista
bruttoeläkettä voi pitää minään suurena
eläkkeenä, koska tästä eläkkeestä on maksettava
vero, joka on riippuen hieman siitä, kuuluuko kirkkoon
ja missä kunnassa asuu, 14—20 prosenttia. Elikkä siitä menee
varsin huomattava osa verona ja käteen jää jopa
alle 4 000 markkaa.
Tähän korjausesitykseen olisi pitänyt
sisällyttää kaikki eläkeläiset,
joilta kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin. Nyt pettymys
on suuri ja aiheellinen, kun valtaosa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen
kohteeksi joutuneista ei tule saamaan minkäänlaista
korvausta. Eläkeläisille aiemmin luvattu ylimääräinen
savamaksun 0,4 prosentin alennus aiotaan hallituksen toimesta
vesittää. Palkansaajien savamaksun korotus ei ole
eläkeläisille alennus. Olen sitä mieltä,
että ei myöskään palkansaajien
savamaksua pidä korottaa.
Eläkkeiden reaaliarvoa on jatkuvasti nakertanut niin
sanottu taitettu indeksi, joka on leikannut yli 65-vuotiaiden eläkeläisten
eläkkeiden reaaliarvoa. Otetaan esimerkki: vuonna 1995
henkilöllä oli 5 000 markan työeläke.
Häneltä leikattiin kansaneläkkeen pohjaosa,
ja jos hän on ollut yli 65-vuotias, hän on taitetun
indeksin takia menettänyt noin 245 markkaa kuukaudessa.
Yhteensä nämä menetykset lähentelevät
jo 700 markan menetystä kuukautta kohti, joten myöskin taitetulla
indeksillä on melkoinen osa viety yli 65-vuotiaitten eläkepotista.
Nythän tätä taitetun indeksin ongelmaa
pyritään tulevaisuudessa ratkaisemaan sillä,
että kaikkien, myöskin alle 65-vuotiaitten, eläkeläisten
indeksiä heikennettäisiin niin, että 20
prosenttia olisi palkkojen osuus ja 80 prosenttia hintojen osuus,
kun sen sijaan sen pitäisi olla niin, että painoarvo
olisi 50 prosenttia palkat ja 50 prosenttia hinnat. Näin
päästäisiin mielestäni oikeudenmukaisempaan
ratkaisuun.
Hallituksen leikkauslistallahan oli silloin myöskin
opintotuki ja toimeentulotuki sitten myöhemmin. Nämä ovat
niitä perustoimeentuloasioita, joihin tulisi saada korjaus.
Erityisen tärkeää on tietenkin nyt, että sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa ensinnäkin tämä kansaneläkkeen pohjaosan
leikkauksen korjauksen maksatus saataisiin aiennettua ja myöskin
niin, että kaikille kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen
kohteeksi joutuneille hyvitettäisiin, sillä he
ovat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksun. Yleisesti tunnustetaan
se vakuutusperiaate, että kun maksut maksetaan, siitä saadaan
myöskin korvausta silloin, kun sitä tarvitaan.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt kun me puhumme tästä kaksinkertaisesta
pohjaosan leikkauksesta ja sen mahdollisista kompensaatioasioista,
niin pitäisi muistaa, kuten sanottu, että se on
ison eläkejärjestelmän yksi osa, tärkeä osa
ja kipeä osa monille ihmisille, mutta kuitenkin vain yksi
osa. Nyt on sen parantamisesta kysymys ja meillä on selkeä hallituksen
ehdotus siihen. Kun yleisesti ajatellaan eläkepolitiikkaa,
ei tämän sektorin osalta vaan muutoin, pitäisi
minusta ainakin muistaa, että on erittäin pitkäjänteisistä asioista
kysymys. Kun ihmiset menevät töihin tai turvautuvat
kansaneläkejärjestelmään, heidän
pitäisi pystyä luottamaan siihen, että se,
mitä tässä salissa päätetään,
heidän kohdallaan toteutuu seuraavat 40 vuotta tai 50 vuotta.
Näinhän silloin, kun TEL-lainsäädäntö tuli
voimaan 1960-luvun alussa, oli tarkoitus, että täysitehoiset
eläkkeet 60 prosentin tai 66 prosentin tasossa
saadaan 40 palvelusvuoden jälkeen, siis työelämässä täyden
periodin jälkeen. Nehän itse asiassa ovat astuneet
voimaan vasta tänä vuonna, ja nyt me olemme jo
koko järjestelmää uusimassa. Minusta
tämä olisi erittäin hyvä yleisperiaate
muistaa. Me tarvitsemme pitkäjänteisiä päätöksiä eikä soutamista
ja huopaamista, niin että keväällä tehdään
päätös, joka syksyllä menee
sitten toisin päin.
Toinen hyvin tärkeä asia on se, että eläkejärjestelmän
rahoituksen pitää olla semmoisella tasolla, että niitä rahoja,
jotka rahastoidaan, kun on osittain rahastoivasta systeemistä kysymys,
hallinnoidaan ja ne sijoitetaan ja ne tulevat maksuun niin, että kaikille
tulee aikanaan se, mitä he työllään
ovat ansainneet — tämä ajatus siitä,
että eläke on siirrettyä palkkaa. Nämä periaatteet
varmasti kaikille päättäjille ovat kyllä tuttuja,
mutta kun esimerkiksi pääsin kuuntelemaan tätä keskustelua — ikävä kyllä,
vähän myöhään muiden tehtävien
takia — niin ainakin siltä osin kuin kuuntelin,
harvinaisen kovaa syyttelyä täällä harrastetaan,
sen sijaan että analysoitaisiin edes tätä tilannetta,
missä tässä ollaan, ja kuunneltaisiin esittelevän
ministerin esitystä, niin kuin sitä tässä yhdessä sektorin
asiassa pitäisi järkeni mukaan kuunnella.
Jos mennään pelkästään
tähän kaksinkertaisen pohjaosan leikkaukseen,
ei puhuta nyt pohjaosan lyhentämisestä eikä puhuta
kansaneläkejärjestelmästä eikä työeläkejärjestelmästä vaan
puhutaan kaksinkertaisen pohjaosan tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet
90-luvun taitteesta eteenpäin, niin kyllä minua
kiinnostaa kovasti se, että kun nämä ratkaisut
aikanaan on tehty, ihan selvästi silloin on useimmille
annettu käsitys tai ainakin he väittävät
jälkikäteen niin, että tällaista ongelmaa
ei pitänyt edes syntyä, kun nämä alustavat
päätökset tehtiin. Kun meidän
eduskuntakautemme alkoi, tämä ongelma edelleen
kiellettiin täysin, sen olemassaolo, hyvin yksituumaisesti
koko hallituksen taholta, ei mitenkään jonkin
kokoomuksen tai kepun taholta vaan koko hallituksen taholta. Vähitellen
kuitenkin paine nousi, keskustelu jatkui, kenttä heräsi,
asia myönnettiin, ja kun sen jälkeen päädyttiin
siihen, että hallitus tuo oman ehdotuksensa tänne, niin
kuitenkin tuli erilaisia täyskäännöksiä.
Ehkä on luonnollista meidän maassamme, että eläkepolitiikkaakin
tehdään näin, mutta minusta tämmöiset
jäljet kyllä pelottavat, jos koko tulevassa TYEL-järjestelmässä,
jonka ensimmäiset lait meillä ovat jo valiokuntakäsittelyssä ja
joista jatkoa meille on tulossa ja paljon tärkeämpiä asioita,
niin sekaisella tavalla saadaan pöydällä olevia
asioita eteenpäin työnnettyä. Miten voi
vuodessa sama asia muuttua kielteisestä myönteiseksi,
mutta ei kuitenkaan tahdo millään edetä kompensaatioksi?
Miten tässä voi käydä niin,
että vasta sitten kun eläkeläisjärjestöt
täysin heräävät ja kansanedustajat
tässä salissa heräävät,
tämä asia saadaan raiteilleen? Kun tämä hallituksen esitys
sitten tuodaan hyvin monien neuvottelujen jälkeen tänne
eduskuntaan, niin osa hallituspuolueiden kansanedustajista tässä salissa
rokottaa istuvaa ministeriä, joka esittelee tätä asiaa eduskunnalle.
Minusta se on pelottavaa eläkepolitiikkaa, jos näin
aiotaan jatkossakin tehdä. Se voi olla pelkkää populismia,
mutta en silti ymmärrä sen tarkoitusta ollenkaan.
Kun 90-luvun puolivälissä käsittääkseni
täysin yksimielisesti tehtiin periaatepäätös
siitä, että työeläkejärjestelmä ja
kansaneläkejärjestelmä erotetaan selkeästi
toisistaan (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei todellakaan!) ja edelleen ... — Se
on joka tapauksessa, ed. Stenius-Kaukonen, päätös, joka
on tehty ja siihen on silloin kait demokratian pelisääntöjen
mukaan tyytyminen. Te olette useammista asioista eri mieltä,
mutta se on teidän asianne. — Joka tapauksessa
ne on päätetty erottaa toisistaan, ja sen mukaisesti
luulisi, että esimerkiksi tänään
tässä salissa ei näitä asioita uudestaan
haluttaisi sekoittaa keskenään, minkä jälkeen
Suomen kansalaiset vielä vähemmän ymmärtävät,
koska heillä on oikeus kansaneläkkeeseen, koska
heillä on oikeus työeläkkeeseen ja koska
ja minkälaiseen työeläkkeeseen.
Hallituksen esityksessä on hyvää se,
että se pyrkii kompensaatioon. Kokoomuksen eduskuntaryhmähän
vuosi sitten kesällä päätti
aivan yksimielisesti, että pyritään henkilökohtaiseen
täyteen kompensaatioon, jonka ministeri Perho myöskin
otti ajaakseen. Näytti siltä, että se
olisi oikeusvaltiossa ollut lähinnä ihanteellinen
tapa hoitaa tämä kipeä asia pois päiväjärjestyksestä. Se
olisi tyydyttänyt hyvin lukuisia tahoja, ei kyllä eläkejärjestelmää sisältäpäin,
koska se ilmeisesti aiheuttaa siellä aika paljon työtä,
mutta kuitenkin olisi tämä kipeä asia
saatu päätökseen. Niin eikös
sitten jälleen täältä, tämän
talon sisältä, syntynyt taistelua, jonka seurauksena
siihen tuotiin tavallinen pohjaosa mukaan ja kansaneläkejärjestelmä uudestaan.
Vaikka sen tasokorotuksista ja muista oli jo puhetta, miten ne hoidetaan,
niin halutaan hämmentää tätä puuroa
yhä uudestaan ja uudestaan.
En tiedä enää, kuinka moni meistä edes
muistaa sen, että siitä noin 1,3 miljoonan eläkeläisen kirjosta
85 prosentilla eläke on alle 10 000 markkaa kuussa;
vain 15 prosentilla on yli 10 000 markkaa kuussa. Ne teistä,
jotka täällä käyttävät hyvätuloisten
eläkeläisten termiä, voisitte kyllä kertoa
julkisesti, mikä on se hyvätuloinen eläkeläinen,
ja sen perusteellako te kaikki asiat tässä maassa
päätätte? Totta kai osalla väestöstä täytyy
myös olla erittäin hyvä eläke.
Heillä on aikanaan ollut hyvät palkat, hyvät
työstä saadut ansiot. Se poikii järjestelmien
mukaan heille hyvän työeläkkeen. Mutta
ei käy kateeksi suurinta osaa ihmisistä, joilla
se on alle 10 000 markkaa.
Eläkejärjestelmä on tälläkin
hetkellä kehittynyt kielteisellä tavalla. 40 palvelusvuoden
jälkeen pitäisi saada 60 prosenttia omasta palkastaan
eläkettä. Tämänhetkinen, tilastojen
mukainen keskipalkka on 12 000 markkaa suurin piirtein
ja keskieläkehän tässä maassa
on noin 5 800 markkaa, kun sen pitäisi olla 60
prosenttia 12 000:sta eli noin 7 200 markkaa.
Kyllä minusta ongelmat ovat nyt aivan muualla koko eläkejärjestelmässämme
kuin mitä tämän salin keskustelussa ainakin
minä olen kuullut.
Minä olen näissä oloissa tyytyväinen
tähän ehdotukseen, mutta oikeastaan edellyttäen
sitä, että hallituspuolueiden muut kansanedustajat
kaikki ovat myöskin tyytyväisiä tähän.
Kyllä minultakin löytyy ytyä olla tyytymätön
tähän, jos lähinnä vasemmistopuolueiden
kansanedustajat ottavat nyt ylimääräisiä irtiottoja
tässäkin ja saattavat ajaa miinaan koko järjestelmän,
jos se on teidän diilinne. En ymmärrä ollenkaan
sitä, kun näin voimakkaasti on moneen kertaan
neuvoteltu hallituksen kanssa edestakaisin ja lopulta kansanedustajien
yhteisrintamalla on saatu toiseksi paras vaihtoehto, jossa tietenkin
on katto ja jossa on lattia, mutta se vähän yksinkertaistaa
noin toiminnallisesti tämän asian hoitoa. Sehän
ei nyt vaadi henkilökohtaista anomusta, niin kuin tämä täysin
oikeusvaltion mukainen periaate olisi edellyttänyt. Näillä pohjilla
olen tämän hallituksen esityksen kannalla, mutta
myöskin näillä ehdoilla.
Sanoisin vielä liittyen voimaantuloon, että se on
kyllä ongelma, jossa aikaistamista meidän pitäisi
tässä salissa harkita. Se on ihan selvä.
Minulle ei ole täysin avautunut, minkä takia se
myöhentyi niin voimakkaasti. Kun se myöhentyi,
siihen saattaa olla selkeät syyt. Niitä olisi
ehkä meidän syytä täällä käsitellä.
Toinen asia on sitten täysin eri tietä tullut
sairausvakuutusmaksun korotus 0,4 pennillä, joka iskee
tähän samaan kohdejoukkoon, tekee jälleen
heille heidän mielestään selkeää vääryyttä. Ymmärrän
sen, että he kokevat sen näin, vaikka perusteet
sairausvakuutusrahaston kannalta ajatellen sinänsä olisivatkin
selkeät. Ymmärrän niin, että tässä salissa
moni muukin on sanonut, että tämä 0,4
sairausvakuutuspenniä pitäisi järjestää tavalla
tai toisella kokonaan uusiksi.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Uosukainen.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän toivoisin muistelevan,
miten hän itse on toiminut silloin, kun on päätetty
pohjaosa-asioista täällä salissa. Hän
on ollut valiokunnassa mukana käsittelemässä niitä asioita,
mutta hän on äänestänyt täällä pohjaosan
leikkausta vastaan, ja nyt hän arvostelee niitä,
jotka ovat sitä mieltä, että pohjaosan
leikkaus pitäisi kaikille korjata. Toivon johdonmukaisuutta
ed. Akaan-Penttilältä.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä palaan pikkuisen vähän
aikaisempaan, mutta nimenomaan ed. Stenius-Kaukoseen.
On todella kivaa, että te ajatte sitä, että leikattu
pohjaosa maksettaisiin takaisin kaikille. Meitä on tiettävästi
kaksi täällä eduskunnassa, jotka olemme
saaneet eläkepäätöksen ennen
vuotta 95. Nyt tässä syntyvässä ratkaisuissa
ed. Tiuri ja minä saisimme 300 markkaa, mutta teidän
ratkaisussanne saisimme 500 markkaa. Kiitos vain hyvien asioitten
ajamisesta!
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle sanoisin vain,
että tarkoitin nyt tämän hallituksen
esityksen käsittelyä ja sen tulevaisuutta eduskunnassa
ja toivoin teidän ryhmältänne erityisesti
käyttäytymistä hallituspuolueena hallituksen
esitystä tukevalla tavalla. En puhunut mistään
aikaisemmista äänestyksistä.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
osoittaa sen, että oikeudenmukaisuus ei välttämättä ole
kaikille samanlainen käsite. Oikeudenmukaista olisi ollut,
että ne kaikki, jotka menettivät kaksinkertaisen
pohjaosan leikkauksen myötä, olisivat saaneet
täyden korvauksen. Kokoomus olisi halunnut tämän
oikeudenmukaisuuden toteutuvan, mutta toiset näkivät
oikeudenmukaisuuden täysin erilaisena asiana. Heidän
mielestään osa eläkeläisistä ei
olisi ansainnut kompensaatiota ja siksi vaadittiin korvauksiin kattoa.
Kokoomus jäi vähemmistöön. Hallituksen
esitys on kompromissi. On tärkeää kuitenkin
nyt, että tämä toiseksi paras vaihtoehto,
mikä nyt tuli ratkaisuun, menee reippaasti eteenpäin
eikä juutu minnekään, että tämä tarkistus
tehdään työeläkkeisiin mahdollisimman
pian. Se, että vaadittiin tasokorotusta kaikille, on hyvä asia,
mutta ei olisi poistanut tämän kaksinkertaisen
pohjaosan leikkauksen ongelmaa.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Eläkkeensaajia koskevat asiat
ovat kuumia kysymyksiä kentällä. Niin
on tämäkin kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen
leikkauksen kysymys ollut kuuma kysymys, jolla on, niin
kuin myös pohjaosan poistamisella, tehty politiikkaa erityisesti
opposition taholta, vaikka keskustan hallituksessa aikanaan on luotu
pohja sille, että leikkauksia on jouduttu tekemään,
ja lamaa sillä myöskin saatiin kääntymään
hyvinvoinnin suuntaan. Mutta on erinomaista, että eduskunta
useaan kertaan ilmaisi yksimielisen tahdon, että tämä vääryys,
jossa työeläkettä on todellisuudessa
nyt vähennetty juuri pohjaosan verran, korjataan. Se on
ollut niin kipeä kysymys kentällä. Kaikki
muut ovat myös, totta kai, olleet kipeitä, mutta
tämä on koettu erittäin kipeäksi, epäoikeudenmukaiseksi
ja vääryydeksi.
Kun eduskunnan ponnet eivät meinanneet johtaa toivottuun
tulokseen, niin viime kesänä kokoomuksen eduskuntaryhmä oli
aloitteellinen yhdessä hallituksen muiden ryhmien kanssa
ja ne edellyttivät, että asia etenee, ja näin
ministeri Perho vei asiaa eteenpäin. Nyt meillä on
edessä esitys, joka ei varmastikaan tyydytä meitä kaikkia,
koska siinä on rajattu korvausten määrä.
Siinä ei ole otettu korvattavaksi takautuvasti, ja sen monet
ovat ottaneet esiin ja uhkaavat, että jos ei se toteudu,
niin tekevät jotakin tulevissa vaaleissa. Mutta minusta
tässä on kuitenkin selkeä ratkaisu siihen,
että tämä epäkohta, joka on
kaikkein suurimpana vääryytenä koettu,
voidaan korjata jollakin tavalla. On selvää, että oppositio
tällä lyö, vaikka he ovat olleet yksimielisesti
mukana eduskunnan ponsissa, joilla on edellytetty, että tämä asia
korjataan. Siitä huolimatta täällä on
kuultu, että tämä ei ole oikein. Mutta
nyt pidetään se asia sellaisena, mitä tämä hallituksen
esitys pitää sisällään.
Vaikka se ei kaikkia osia korjaakaan, niin se kuitenkin on kompromissina erinomainen.
Kompromissikin maksaa, kun se täysimääräisesti
aikanaan lähtee eteenpäin. 300 vanhaa miljoonaa
on valtavan suuri raha aikana, jolloin monia muita hyvinvointivaltion
asioita pyritään viemään eteenpäin.
Haluan palata vielä ed. Akaan-Penttilän nostamaan
kysymykseen siitä, löytyykö keinoja aikaistaa
tätä, koska se, että se työntyy
tuonne pitkälle syksyyn, koetaan sekin epäkohdaksi,
mutta varmasti valiokuntatyöskentelyssä asiaan
löytyy jotain vastauksia. Ymmärrän tietenkin
sen, että kysymys on myöskin rahasta. Mutta kompromissina
asia on kannatettava, ja tälle pitää löytää vahva
kannatus eikä myöskään hallituspuolueiden
piiristä edustajien pidä lähteä tätä asiaa
repimään auki.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on
todettu, tämä on kompromissi. Totta kai kompromisseissa
on heikkoja puolia. Mutta tässä on tietysti nyt
sitä myös pohdittava, niin kuin edelliset puhujat
ovat todenneet, että oikeastaan tässä on
kaksi ongelmaa, mihin eläkeläisjärjestöjen
puolelta on tullut kommentteja: Onko tämä katto
aiheellinen, voidaanko sitä muuttaa ja onko toiveita siitä,
että eduskunta voisi siihen vielä puuttua? Mutta
kaikkein isoin vaade ja toive on, jotta se mahdollisesti tulisi
voimaan ensi vuoden alusta elikkä 1.1.2003 lähtien. Näin
ihan aluksi voisi toiveena esittää valiokunnalle,
niille valiokunnan jäsenille, jotka tällä hetkellä ovat
paikalla, jotta tämmöinen otettaisiin huomioon
siellä käsittelyssä.
Kysehän on kuitenkin siitä, jotta tässä ei
pidä sotkea sitä, jotta jääkö meille
kansaneläkevakuutusjärjestelmä voimaan
ja jääkö työeläkejärjestelmä.
Nehän molemmat jäävät voimaan
yhä edelleen. Siinä mielessä osin alkukeskustelusta olisi
voinut, jos joku sivullinen olisi kuunnellut tätä juttua,
saada sen käsityksen, että nyt tässä joku
eläkejärjestelmä lakkautetaan. Kuitenkin kansanvakuutusjärjestelmä on
olemassa yhä edelleen. Se on vain vähän
muuttunut. Sitä kyllä toivoisi, totta kai, tässä yhteydessä niillä voimavaroilla,
mitä meillä on mahdollista, jatkossa korjattavan,
koska kyllä todellisuudessa pieneläkeläisten
toimeentulo on matkan varrella jäänyt jälkeen,
koska indeksitarkistukset on kuluttajahintoihin kytketty eikä samalla
tavalla kuin työeläkkeissä, joissa korotukset
on kytketty sekä palkkoihin että kuluttajahintoihin.
Kun palkat ovat yleensä hieman nopeammin nousseet kuin kuluttajahinnat,
niin siinä tapauksessa se puoli on vetänyt vähän
nopeammin.
Sen takia odottaisin, että me saisimme kaiken kaikkiaan
semmoisen järjestelmän Suomeen eläkepuolelle,
että indeksit olisivat yhdenvertaiset kansaneläke-
ja työeläkepuolella ja taitettu indeksi poistettaisiin,
siis yli 65-vuotiaille sama indeksitarkistus, eikä tätä eriarvoisuuskeskustelua, joka
jatkuvasti velloo eläkeläispuolella, enää tarvitsisi
käydä. Totta kai parempi korotus on se, joka tällä hetkellä on
kytketty suuremmalta osalta palkkaindeksiin, koska silloin ihmisillä myös ostovoima
seuraa enemmän palkkakehitystä.
Tämä on kaiken kaikkiaan mutkikas kysymys.
Olen yhä edelleen sitä mieltä, niin kuin
paikaltani totesin: Tässähän yhä edelleen
monet, jotka saavat työeläkettä, kyselevät
sikäli, jotta ovat maksaneet työeläkevakuutusmaksun,
ja heillä on aikanaan pitänyt olla mahdollisuus
ottaa täysi eläke, vaikka 65 prosenttia palkasta,
minkä ovat aikanaan saaneet, mutta siitä pakolla
leikattiin, sovitettiin yhteen kansaneläkkeen pohjaosaa.
Jos pohjaosaa ei olisi aikanaan tarvinnut ottaa ollenkaan, eläkelaitos
olisi maksanut 65 prosentin eläkkeen. Näinhän
siinä olisi tapahtunut. Nyt kaiken kaikkiaan tässä järjestelmässä käy
sillä tavalla, että yleensä eläkkeiden
taso laskee. Sitäkin on kysyttävä noin
yleisesti ottaen laajemmin, kun katsoo ihmisen pitkää työhistoriaa
ja sitä, että henkilö on ollut esimerkiksi
40 vuotta töissä tai mikä se kelläkin
mahtaa ollakin, mutta on tehnyt työrupeaman yhteiskunnan
puolesta, ja eläke putoaa 60 prosenttiin. Onko se riittävä yleisesti ottaen
jatkossa? Tulonhankkimiskulut ja muut kustannukset huomioon ottaen
onko 60 prosenttia palkasta riittävä eläke
korvaukseksi siitä työpanoksesta, jonka henkilö on
yhteiskunnassa tehnyt? Tällä hetkellä elämme
tässä tilanteessa ja poliittinen ilmasto on tällä hetkellä se,
mikä on. Nyt ovat kaikki putket siihen suuntaan, että muuta
ei pystytä maksamaan. Vedotaan aina työsivukuluihin
ja muihin, jotta niitä pitää alentaa.
Niin kuin tiedetään, meillä on edessä ikääntymisvaihe,
jossa joka tapauksessa meidän eläkemenomme tulevat
kaiken kaikkiaan kasvamaan, koska porukka vanhenee ja keski-ikä vielä nousee,
jolloin tulee lisää panostuksia. Meidän
pitää kantaa huolta siitä, jotta meidän
eläkejärjestelmämme ovat pitkässä pelissä pysyviä sillä tavalla,
ettei tämän tyyppisillä veivauksilla,
niin kuin tässä on tapahtunut muutaman vuoden
aikana, epävarmuutta luotaisi ihmisille, vaan jokaisella olisi
tiedossa turvattu elämä myös sitten,
kun vanhenee ja jää eläkkeelle, eikä kenenkään
tarvitsisi kantaa huolta siitä, tuleeko toimeen vai eikö tule.
Monessa maassa on järjestetty sillä tavalla, että rikkaammat
ostavat eläkkeen, kun pystyvät, mutta Suomessa
on edes yhteinen tahto kuitenkin olemassa, tässäkin
salissa kaikilla puolueilla on suomalainen tahto, jotta haluamme
kuitenkin pitää yhdenvertaisesta eläkejärjestelmästä vielä kiinni.
Toivoisi, että näin on jatkossakin, koska se on
meidän vahvuutemme siinä mielessä, että pidämme
suomalaisina toisistamme huolta. Se on yksi vahvuus kaiken kaikkiaan
yhteiskuntarauhan osalta ja sen osalta, että jokainen kansalainen
tuntee turvallisuutta.
Tähän liittyen tiivistettynä toivon,
että valiokunta katsoisi, onko mahdollista tehdä sillä tavalla,
jotta ensi vuoden alusta lähtisi tämä voimaan ja
tarvittaessa sitä ylärajaa, kattoa, katsoisi ylöspäin,
jolloin nekin epäuskoiset ja kovaääniset eläkeläiset,
jotka ovat yhteyttä ottaneet ja lehtien palstoilla kirjoittaneet,
saisivat sen tyydytyksen, ettei tapahtuisi samanlaista mekkalaa
kuin viime eduskuntavaalien alla vaalikentillä kuultiin.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuoppa muistelikin viime kaudella
sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytyä keskustelua
ja päätöksentekoprosessia, jossa tämänpäiväisen
murheellisen asian käsittely eduskunnassa alkoi. Silloinhan
todellakin, kuten ed. Kuoppa muisti, sanottiin ihan joka tuutista,
ei vähiten hallituksen taholta, että kukaan ei
menetä mitään. Tämä oli
aivan selkeä viesti: kukaan ei menetä mitään.
Kuitenkin pohjaosan alentaminen vähensi kansaneläkemenoja
vuonna 96 arviolta 400 miljoonaa markkaa. Silloin myöskin
puolisolisien ja lapsikorotusten säästövaikutus
oli noin 50 miljoonaa markkaa vuodessa. Muistan hyvin, kun
ed. Kuoppa totesi silloin, että valtionhan kannattaisi
kaikessa säästämisessä käyttää tätä samaa
periaatetta: Kukaan ei menetä mitään
ja 400 miljoonaa säästyy rahoja. Tämä on
toteamus tästä alusta, minkä ed. Kuoppakin
toi esille.
Vuonna 98 eduskunta, juuri ennen vuoden 99 eduskuntavaaleja,
hyväksyi yksimielisesti ponnen, että kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus pysäytetään valtiontalouden
niin salliessa. Kun ajattelee, että meillä on
ollut pitkään noususuhdanne, seitsemän
vuotta, ja verohelpotuksiakin on tullut runsaasti, markoissa laskettuna
yli 10 miljardia markkaa, silti tämä ponsi
saman tien vaalien jälkeen unohdettiin ja se osoittautui
pelkäksi vaalilupaukseksi hallituspuolueiden taholta.
Todellakin on täsmennettävä vaatimuksia
vielä kerran.
Kuten useista puheenvuoroista on käynyt ilmi, maksatus
pitäisi aloittaa ensi vuoden alusta eikä suinkaan
lokakuussa 2003. Ministeri ei myöskään
vastannut siihen kysymykseen, onko lokakuu maksatuskuukausi vai
meneekö maksatus vielä siitä kauemmas,
eikä tämä hallituksen esityskään
siihen anna vastausta. Siihen haluaisivat varmaan kaikki eläkeläiset
myöskin saada vastauksen.
Jos kompensoitaisiin ei vain tämä hallituksen esittämä määrä vaan
täysimääräisesti, se olisi vuositasolla
vajaat 100 miljoonaa euroa nyt esitetyn 50 miljoonan euron
sijasta. Tämä ei todellakaan olisi kova hinta
epäoikeudenmukaisuuden oikaisemisesta.
Sen lisäksi, arvoisa puhemies, pitäisi tehdä selvitys
tästä pohjaosan palauttamisesta. Elikkä tämä on
niin suuri epäoikeudenmukaisuus myöskin niitä yli
220 000:ta eläkeläistä kohtaan,
että tämä selvitys olisi tehtävä.
Kun vielä tätä maksatusta, voimaantuloa
ja selvitystä lykätään, niin yhäti
vähemmän tietysti eläkeläisiä on
tätä korvausta odottamassa.
Sen lisäksi kansaneläkkeiden tasokorotus. Nämä alimmat
eläkkeet ovat todella pieniä. 150 000—200 000
eläkeläistä on köyhyysrajan alapuolella.
Terveysmaksut myöskin nousivat tämän
vuoden alusta hyvinkin rajusti, ja nämä ovat juuri
sitä joukkoa, joka käyttää runsaasti
terveyspalveluja, joten ei olisi kohtuutonta, että tästä joukosta
aloitetaan heti ensi vuoden alusta tasokorotus. Kansaneläke
on Kelan laskelmien mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeiden
kehityksestä. Olemme olleet huolestuneita tämän
illan aikana nimenomaan kansanvakuutusjärjestelmästä,
vähimmäisturvasta ja sen kehittämisestä,
siitä, ketä kiinnostaa sen rahoittaminen, ketä kiinnostaa
sen kehittäminen.
Sitten eläkeindeksi, josta täällä on
puhuttu. Yksi yhtenäinen indeksi eläkkeisiin on
varmasti hyvin laaja toive.
Täytyy toivoa, että mitään
näin dramaattista ja radikaalia poukkoilua eläkepolitiikassa
ei enää jatkossa tapahtuisi, vaan että kansalaiset
voisivat luottaa järjestelmiin, luottaa järjestelmien
toimivuuteen ja ennen kaikkea kansanvakuutusjärjestelmän
uskottavuuteen.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 1995 päätettiin
julkisen talouden tasapainottamiseksi vaadittavista toimenpiteistä,
ennen kaikkea säästötoimenpiteistä,
ja nämä säästötoimenpiteethän
kohdistuivat kaikkiin kansalaisryhmiin. Lipposen hallituksen ohjelmaan
liitettiin 15,5 miljardin markan säästölista
ja elokuun 95 budjettiriihessä sovittiin lisäksi vielä 5,5
miljardin markan lisäleikkauksista. Sosiaali- ja terveysministeriön
sektorilla leikkaukset koskivat muun muassa lapsilisiä,
kodinhoitotukea ja kuntien valtionosuuksia sekä eläkkeitä.
Yhtenä eläkeläisiin kohdistuvana
toimenpiteenä päätettiin toteuttaa kansaneläkkeen
täysi työeläkevähenteisyys,
jolloin tietyn tasoista työeläkettä saavilta
ihmisiltä poistettiin kokonaan kansaneläke. Aiemmin
jokainen oli saanut ainakin kansaneläkkeen pohjaosan muiden
tulojen tasosta riippumatta. Kyseinen toimenpide koski vuodesta
1996 alkaen kaikkia uusia maksuun tulevia eläkkeitä.
Työeläkevähenteisyys ulotettiin samalla
asteittain koskemaan myös ennen vuotta 1996 alkaneita eläkkeitä.
Kansaneläkkeenä pelkkää pohjaosaa
vuonna 1995 saaneilla kansaneläke supistui vuoden 2001
alussa nollaan tai sen suuruiseksi kuin työeläke
edellyttää.
Pohjaosan niin sanotulla kaksinkertaisella leikkaamisella tarkoitetaan
tilannetta, joka syntyi, kun osalla pelkkää pohjaosaa
saavista pohjaosa oli jo otettu huomioon työeläkettä vähentävänä eläkkeitä yhteensovitettaessa.
Henkilöitä, joilla pohjaosa on vähentänyt
työeläkettä, on runsaat 120 000.
Täsmällistä lukumäärää ei
rekisteritietojen perusteella voida määritellä.
Siten vajaalla kolmanneksella eläkkeensaajista, joilta pohjaosaa
on asteittain supistettu, myös työeläkkeen
määrä on vähentynyt yhteensovituksessa pohjaosan
vuoksi.
Mainituista runsaasta 120 000 eläkkeensaajasta
noin kolmasosalla on työeläke, joka on vähentynyt
pohjaosan täydellä määrällä eli
437 markkaa vuonna 1995 alkaneissa eläkkeissä. Muilta
vähentyminen on pienempi ja vaihtelee markasta ylöspäin — siis
vanhasta markasta. Kompensaatiovaatimukset ovat siis lähteneet
ennen kaikkea siitä, että ennen vuotta 1996 alkaneissa
eläkkeissä pohjaosan leikkaaminen tulee tehdyksi
ikään kuin kahteen kertaan: Ensin eläkettä myönnettäessä on
maksuun tulevaa määrää alennettu
pohjaosan vuoksi ja sitten vuoden 1996 kansaneläkelain
muutoksen seurauksena pohjaosa on asteittain leikattu kokonaan pois.
Edellä kuvatun niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen
kompensoimiseksi sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho määräsi
Eläketurvakeskuksen selvittämään
eri vaihtoehdot. Eläketurvakeskuksen työryhmä päätyi
esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta ehdottamaan hallitukselle mallia,
jossa pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kohteeksi
joutuneille eläkeläisille toteutetaan uusi yhteensovitus,
jossa menetettyä etuutta korvataan 5—50 euroa
kuukaudessa. Kun 420 000 eläkeläiseltä leikattiin
kokonaan pois pohjaosa, joka oli suuruudeltaan noin 455 markkaa
kuukaudessa, tämän lisäksi noin 120 000
eläkeläiseltä leikattiin kahteen kertaan
pohjaosa, jonka suuruus oli 457 markkaa, eli yhteensä 120 000
eläkeläiseltä leikattiin jopa 902 markkaa
kuukaudessa eli noin 12 000 markkaa vuodessa eläkettä.
Eli kyllä minun mielestäni hallitus ja eduskunta
ovat tehneet suuren vääryyden eläkeläisiä kohtaan.
Itse lupasin eläkeläisille vuoden 95 vaalikampanjan
aikana, että jos minut valitaan kansanedustajaksi, niin
kaikissa äänestystilanteissa, jos kysymyksessä on
kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen tai poistaminen,
vaikka olen hallituspuolueen edustaja, tulen vastustamaan tätä. Sitä linjaa
olen jatkanut ihan näihin päiviin saakka. Samoin
tulen toimimaan niin, että kun kansaneläkkeen
pohjaosan kaksinkertainen leikkaus tulee täällä salissa
esiin, tulen esittämään, että se täysimääräisenä korvattaisiin
eläkeläisille. Se on vähintä,
mitä voidaan tehdä.
Ei ole oikein, että eläkeläiset oman
pitkän työrupeamansa aikana ovat maksaneet kansaneläkemaksua
siinä mielessä, että eläke on
heille vanhuuden turva vanhoilla päivillä, ja
nyt kuitenkin hallitus kaikessa viisaudessaan on luopunut niin sanotun
rehellisen velanmaksajan maineesta. Eli 95 puhuttiin, että nyt
leikataan, ja nyt kun meillä on ollut seitsemän
sellaista niin sanottua lihavaa vuotta, olisin nähnyt,
että tämä asia olisi pitänyt korjata.
Mitä tulee muutenkin eläkeläisten
kohteluun, mielestäni savamaksun poisto — mistä on
sovittu, että se poistuu vuoden 2003 budjetissa, tämä 0,4
prosenttia — pitää meidän täällä hoitaa.
Toinen asia vielä, mikä eläkeläisiä harmittaa, on
se taitettu indeksi. Se on ihmisarvoa alentava siinä mielessä,
että henkilö 65 vuotta täytettyään joutuu
erilaisen indeksin kohtelemaksi kuin alle 65-vuotiaana. Toivon,
että kansanedustajat paneutuisivat vakavasti tähän
asiaan ja hoidettaisiin tämä asia ajan tasalle.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen äskeisellä puheenvuorollaan auttoi
minun puheeni muistio-osuutta erittäin paljon kertaamalla
sitä, mitä tapahtui vuonna 1995. Vielä,
jos ed. Kuosmanen jaksaisi kuunnella, palautettaisiin mieleen, mitkä olivat
ne perusteet, jotka johtivat vuoden 95 tilanteeseen.
Esko Ahon hallitus oli juuri päättänyt
työskentelynsä, ja viimeisessä vaiheessakin
oli otettu vuodessa 60 miljardia markkaa puhdasta velkaa ja nostettu
Suomen valtionvelka yli 400 miljardin markan. Kun Lipposen hallitusta
neuvoteltiin, silloin ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettiin se,
että valtion velanotto kerta kaikkiaan lopetetaan ja tervehdytetään
taloutta niin pitkälle kuin mahdollista. Siihen, ed. Kuosmanen — ed. Kuosmanen,
siihen — liittyi se leikkauspaketti, jonka aivan oikein äsken
kuvasitte. Siihen liittyivät juuri ne perhepoliittiset
leikkaukset, eläkeleikkaukset, kotihoidon tuet jnp., jotka
kuvasitte. (Ed. Huotari: Opintotuki!) — Opintotuet nimenomaan,
ja ne olivatkin kovin karvas pala siihen aikaan.
Kun oli kysymys perhepoliittisista leikkauksista, siinä yhteydessä oli
tarjolla vielä suurempi leikkaus kuin se, minkä kuvasitte
toteutuneeksi. Siihen keksittiin, lainausmerkeissä sanottuna,
se, että ... (Ed. S. Kanerva: Miten ed. Pulliainen tietää,
kun oli listojen mukaan poissa?) Silloin toteutettiin nimenomaan
tämä kaksinkertainen pohjaosan leikkaus, juuri
sillä tavalla kuin ed. Kuosmanen äsken totesi.
Kun näitä kaikkia operaatioita tehtiin ja
suunniteltiin, silloin oli tilaisuus olla jonkin verran hyvin läheltä seuraamassa
Lipposen ensimmäisen hallituksen muodostamistapahtumaa
ja -prosessia. Ja kun työnsä aloittava pääministeri
sattui olemaan tuttu jo 60-luvulta, sitten kerran Smolnan neuvotteluissa
kohtasimme käytävällä ja minä sanoin
hänelle, että kun nyt tehdään
eräällä tavalla juustohöyläperiaatteella
näitä leikkauksia, niin eikö olisi paikallaan,
että pikkuisen arvioitaisiin näitten erilaisten
leikkaustoimenpiteitten vaikutuksia ja sitä vaikutusta,
mikä niillä yhteiskunnallisesti on. Ystäväni,
aloittava pääministeri Lipponen totesi, että "ei
meillä tämmöiseen aikaa ole", ja sillä siisti.
Se keskustelu päättyi hyvin lyhyeen ja ytimekkäästi.
Nyt, kun arvioidaan tätä tilannetta, jälkeenpäin — me
vihreäthän lähdimme siihen mukaan täysin
rinnoin, ei siinä ole mitään; se on siinä piikissä,
niin kuin kaikilla muillakin, jotka aloittivat Lipposen ensimmäisessä ja
jatkoivat toisessa hallituksessa — siinä tilanteessa
tehtiin sellaisia ratkaisuja, joiden nyt arvioituina voidaan arvioida
olleen liian hätäisesti tehtyjä ja joista
pitäisi oppia poliittisesti jotakin. Silloin tehdyt leikkaukset
ja ratkaisut olivat harvinaisen selvästi poliittisia ratkaisuja,
ja, arvoisa puhemies, niin ne ovat nytkin, kun palautetaan maksettua — huom! maksettua
— etuutta
takaisin eläkeläisille.
Tässä tapahtui sillä tavalla, että yhteiskunnassa
työelämänsä päättäneiden
ehkä se kaikkein valveutunein joukko sattui olemaan tämän
leikkauksen kohteena, ja se on sitten näkynyt aivan käytännön
toimenpiteinä, siis siinä tavassa, millä tavalla
he ovat tähän suhtautuneet, kuinka he ovat siihen
henkilökohtaisella tavalla reagoineet ja ovat pystyneet
myöskin osoittamaan tämän teon periaatteellisen
merkityksen. Juuri heidän toimintansa tuloksena ollaan
juuri tässä tilanteessa.
Arvoisa puhemies! Pidän erinomaisena, että tämä asia
on pystytty nyt edes tällä tavalla ratkaisemaan,
koska — nyt toistan itseäni tältä iltapäivältä — kaikissa
muissa tilanteissa tämä asia, joka on tärkeä asia
ollut hoitaa, olisi saanut vielä suuremman yhteiskunnallisen
merkityksen tämän loppuvuoden aikana ja ensi vuoden
alkupuolen aikana. Eli tässä katsannossa pidän
erittäin hyvänä, että ministeri
Perho on hoitanut tämän asian siihen jamaan, että nyt
pystymme sen hoitamaan, toivon mukaan tämän kevätkauden aikana,
päätökseen.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Puhuttaessa ja päätettäessä asioita
kansaneläkkeen pohjaosaan liittyen puhutaan samanaikaisesti
otsikon Oikeudenmukaisuus alla. Puhuttaessa kansaneläkkeen
pohjaosasta puhutaan myös annettujen lupauksien pitämisestä,
eläkeläisten keskinäisestä tasavertaisuudesta
ja koko kansanvakuutusjärjestelmämme hyväksyttävyydestä.
Lipposen hallitus teki, niin kuin täällä tänäänkin
on useita kertoja todettu, vuonna 1995 eläkepoliittisia
päätöksiä, joilla edellä mainitsemiani
periaatteita on loukattu ja koko eläkejärjestelmän
perusteita nakerrettu.
Nyt käsittelyssämme olevan niin sanotun kahteen
kertaan leikatun pohjaosan kompensaatioesityksen harvoihin myönteisiin
puoliin liittyy se politiikassa harvinainen ilmiö, että hallitus
paikkaa tekemiään päätöksiä.
Tämä tapahtuu kuitenkin tavalla, joka antaa voimakkaallekin
kriittisyydelle sijaa, niin kuin tässäkin keskustelussa tähän
mennessä on jo hyvin voitu kuulla. On siis myönteistä se,
että eläkeyhtiöiden ja myös
sosiaali- ja terveysministeriön muutamien eläkeasioiden
valmistelusta vastaavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta
täältä eduskunnasta käsin on
pysytty luomaan riittävä paine siihen, että lähetekeskustelussamme
on esitys.
Onhan se toki tyhjää parempi, kyllä minä sen myönnän,
semminkin kun vielä vajaa vuosi sitten etsittiin vahvasti
perusteluja muun muassa pääministeri Lipposen
suulla sanottuihin kannanottoihin siitä, että tälle
asialle ei mitään pystyttäisi tekemään.
Olihan tuolloin perusteena muun muassa se, että rekisterien
tiedot ovat puutteellisia; kompensaatioon oikeutettujen joukkoa ei
pystytä millään keinoin luotettavasti
selvittämään; valituksia tulisi paljon;
on työmäärältään kyse
niin suuresta prosessista, että sitä ei kyetä tekemään
jne. jne. Nämä ovat puheita vajaan vuoden takaa.
Myönteisen asian voi löytää myös
toisen, nimittäin aikaisemmin ylitsepääsemättömäksi
ongelmaksi esitetystä tarkoituksenmukaisuuskysymyksestä.
Nyt esitetty malli tullaan toteuttamaan niin, että se tehdään
virkatyönä eikä esimerkiksi eläkeläisten
hakemuksesta, niin kuin jossain vaiheessa ja joittenkin mallien
mukaan esitettiin. Tästä seuraa myös
se, että tulevasta eläkepäätöksestä on
valitusoikeus. Tältä osin tosin jään
kysymään: Entäs ne, jotka odottavat päätöstä eivätkä sitä koskaan
saakaan? Mihinkäs he valittavat, jos vaikka käy
niin, että he olisivat oikeutettuja kompensaatioon, ja
tosiaan he eivät tätä päätöstä koskaan
saa? Heidän valitustiensä taitaa olla kansanedustuslaitos.
Näin saattaa hyvin käydä.
Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme olevan
esityksen taustalla on laaja selvitystyö, jossa esitettiin
vaihtoehtoisia malleja kompensaatiolle. Valmistelussa on ollut mukana
ainakin kolmenlaisia esityksiä: 1) eläkkeiden
uusi yhteensovitus, 2) nyt käsittelyssämme olevan
version kaltainen esitys kompensaatiosta sekä 3) työeläkkeen
korottaminen tasasuuruisella summalla. On luonnollisesti tavanomaista,
että hallituksen nyt täällä käsittelyssämme
olevaa esitystä perustellaan, vain ja ainoastaan tätä esitystä perustellaan,
tällä kertaa vahvasti poliittisesti syntynyttä mallia,
mutta tämä jättää väkisinkin ilmaan
kysymyksen siitä, miksi juuri tämä tapa, semminkin
kun on ennakoitavissa, että tämä ei ole
se oikeudenmukaisin eikä välttämättä edes tarkoituksenmukaisin
malli, jolla tämä korjaus olisi voitu toteuttaa.
Valitun toimintatavan pohjalta nimittäin olisi voitu löytää toisenkinlaisia ratkaisuja,
ja niin kuin täällä muun muassa ed. Hyssälä on
vaatinut, olisi ehdottomasti tullut toteuttaa se vaihtoehto, jolla
tämä kaksinkertainen leikkaus olisi korjattu täsmälleen
ja täysimääräisenä.
Esityksen perustelut kertovat: "Eläkepoliittisesti
nyt ehdotettavassa uudistuksessa on kysymys siitä, miten
työeläkkeensaajat kokevat heille annettujen eläkelupausten
pitämisen." Kysyn: Miten tämän ratkaisun
jälkeen asian kokevat eläkepoliittisesti ne kymmenettuhannet
eläkeläiset, jotka ovat työuransa aikana
maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua ja odottavat omalta
osaltaan aivan oikeutetusti sitä, että päättäjät
kompensoivat myös heille sen, mitä he ovat menettäneet?
Perustelutekstissä toki osaltaan kuitenkin tunnustetaan
ja siitä on tunnistettavissa se poliittinen ja ideologinen
viesti, missä yhdenvertaisuuden ja jokaisen suomalaisen
huomioivan turvan sijaan toteutetaan kompensaatiomalli, joka liittyy
työeläkkeeseen ja työeläkejärjestelmään. Tämä on
sitä sateenkaaren oikeudenmukaisuutta; näin joutuu
keskustalaisten silmälasien läpi tätä asiaa
tarkastelemaan.
Lipposen hallitukselle on tässä salissa useita kertoja
luottamus annettu näiltä pohjilta, ja eipä tässä oikeastaan
tämän kummempaan esitykseen ollut odotuksiakaan,
valitettavasti. Niille edustajille, jotka odottavat, että tämän
esityksen jälkeen keskustelu kansaneläkkeen pohjaosasta päättyy,
voin näin hämäläisenä kansanedustajana
kertoa, että ei se ainakaan meillä pääty — voi tietysti
johtua heimomme luonteestakin.
Arvoisa rouva puhemies! Kompensaatiomalleja on ollut siis useita,
ja nyt on tämä yksi esitys käsittelyssämme.
Tätä ei voi kuitenkaan mielestäni täysin
erottaa laajemmasta eläkepolitiikasta ja laajemmista eläkeratkaisuista,
joita pitää pystyä myös jatkossa
tekemään. Kahteen kertaan leikatun pohjaosan kompensoiminen
ei paranna kaikkein pienintä eläketuloa saavien
eläkkeensaajien arkea, ja vaikka takanamme onkin reilun vuoden
takaiset päätökset muun muassa kansaneläkkeen
tasokorotuksista, tulisi ryhtyä myös muihin toimenpiteisiin,
kuin mitä nyt on esitetty. Kansaneläkkeet eivät
ole menneinä vuosina indeksitarkistusten erilaisuuden vuoksi
verrattuna työeläkkeisiin kehittyneet niin kuin
niiden olisi tullut tasoltaan kehittyä, jotta ne olisivat
voineet säilyttää sen ostovoiman, jota
kustannustason nousu muuten maassa olisi edellyttänyt.
Kansaneläkkeen merkitys on erityisen suuri niille ihmisille,
joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuuksia ansioperusteiseen
eläketurvaan. Onhan kansaneläkkeen tarkoituksena
taata riittävä vähimmäiseläketaso.
Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen oli ideologinen isku
näiden ihmisten tulevaisuuden toimeentuloon, ja muun muassa
tällä perusteella politiikan esityslistoilla tulee
jatkossa olla vähintäänkin selvitystyön
siitä, miten kansaneläkkeen pohjaosan maksatusta
voitaisiin jatkossa hoitaa.
Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan,
että tästä hallituksen esityksestä tämä täysistunto
pyytää lausunnon perustuslakivaliokunnalta, jonka
tulee selvittää eläkeläisten yhdenvertaisuuden
toteutuminen niin näitten 114 000:n osalta, jotka
ovat tämän hallituksen esityksen kohteena, kuin
myös niiden 200 000 eläkeläisen
osalta, joilta pohjaosa on matkan varrella poistunut.
Arvoisa rouva puhemies! Vanha sanonta sanoo: "Ryhti ei parane
asentoa korjaamalla, vaan on rakennettava kokonaan uusi asento."
Nyt käsittelyssämme oleva malli kansaneläkkeiden kaksinkertaisen
leikkauksen kompensaatiosta on paikkailu, jolla asentoa pyritään
korjaamaan, mutta se ei siitä miksikään
muutu. Tämä esitys ei tule siihen liittyvine ongelmineen
lopettamaan varmaankin meidän kaikkien kansanedustajien saamaa
palautetta kansaneläkkeen pohjaosaan liittyvistä vääryyksistä ja
vaateita tehdä korjauksia. Hieman kärjistäen
voi todeta, että taas on yksi malliesimerkki sateenkaaren
kompromisseista. Tarkoitus ja tavoitteet ovat periaatetasolla kohdallaan.
Käytännön toteutus ei vastaa kansalaisten
odotuksia, jotka ovat aivan oikeutettuja.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minä kannatan tätä vastauspuheenvuorossa
...
Puhemies:
Arvoisa edustaja, vastauspuheenvuorossa ei voi kannattaa.
Ai, anteeksi.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi puutun hallituksen esityksen
perusteluihin lain säätämisjärjestysmainintojen osalta.
Hallitus päätyy perustelemaan säätämisjärjestysnäkökulman
perustuslain 19 §:n osalta, jossa viitataan oikeuteen sosiaaliturvaan,
mutta kuten ed. Rehula totesi, niin hallitus on jättänyt tarkastelematta
perustuslain 6 §:n, joka puhuu kansalaisten yhdenvertaisuudesta.
Tätä taustaa vasten kannatan ed. Rehulan tekemää ehdotusta,
että hallituksen esityksestä pyydetään
tämän täysistunnon päätöksellä myöskin
perustuslakivaliokunnan lausunto.
Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on
todettu, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset alkoivat
vuoden 1996 alusta ja ne koskettivat kaikkiaan 420 000:ta eläkeläistä.
Näistä elossa on vielä vajaat 340 000.
Nyt käsittelyssä oleva pohjaosan niin sanotun
kaksinkertaisen leikkauksen kompensointi koskettaa 114 000:ta eläkeläistä, joilta
kansaneläkkeen pohjaosan ja työeläkkeen yhteensovittamisessa
oli leikattu työeläkettä pohjaosan verran
kahteen kertaan.
Tämä hallituksen esitys on osaratkaisu koko eläkepoliittiseen
ongelmaan. Ongelmia tässä selvästi on,
ennen kaikkea se, että tuo kaksinkertainen leikkaus kompensoidaan
vain osittain. Hallitus esittää 5—50
euron kompensaatiota, kun täysi kompensaatio olisi ollut
5—75 euroa. Toisaalta tämä hallituksen
esitys jättää kokonaan huomioimatta ne
220 000 eläkeläistä, joille
pohjaosan leikkausta ei hyvitetä laisinkaan. Lisäksi
ongelma on myöskin se, että hallituksen esityksen
mukaisesti kompensaatio toteutettaisiin vasta lokakuun alusta 2003,
jolloin eläkkeellä olevat joutuvat odottamaan
vielä noin puolitoista vuotta, ennen kuin heidän
eläke-etuuttaan aletaan korjata.
Keskusta on kaiken aikaa ollut sitä mieltä,
että kansaneläkkeen pohjaosaa ei tule leikata
taikka leikkaukset olisi tullut pysäyttää.
Vuonna 1998 eduskunta, juuri ennen vuoden 99 eduskuntavaaleja, hyväksyi
yksimielisesti ponnen siitä, että kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus pysäytetään valtiontalouden
niin salliessa. Tämä jäi vaille huomiota,
vaikka meillä kansantalous kasvoi seitsemän vuotta
hyvinkin myönteisesti.
Kaiken kaikkiaan Lipposen hallitusten eläkepolitiikka
on ollut hyvin poukkoilevaa. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset
ovat olleet Lipposen hallituksen suurimpia eläkepoliittisia
virheitä. Tällä hallituksen esityksellä,
joka on käsittelyssä, tunnustetaan nämä virheet
ja pyritään osittain näitä virheitä korjaamaan.
Minun mielestäni eduskunnan pitää pitää lupauksensa
ja hyvittää eläkkeellä oleville
ne menetykset, joita heille on luvattu palauttaa, ja myöskin
taata heille osa siitä hyvinvoinnin kehityksestä,
joka menneinä kasvun vuosina on tullut osaksemme ja jonka muut
kansanosat ovat saaneet myöskin hyväkseen. Siksi
minusta on kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus kompensoitava
täysimääräisesti ja kaikille,
joita leikkaukset ovat koskeneet.
Toisaalta on myöskin käsittelyyn tulossa oleva
sairausvakuutusmaksun korotus poistettava siten, että eduskuntaryhmien
aiempi välipuhe tulee voimaan. Lisäksi eläkkeissä on
päästävä yhteen eläkeindeksiin,
jolloin kaikkia eläkkeellä olevia kohdellaan samalla
tavalla. (Ed. Huotari: Se toteutuu!)
Arvoisa puhemies! Lisäksi myöskin minusta on
jatkettava sitä keskustelua, joka kansaneläkkeen
tasokorotuksesta lähti jo käyntiin mutta joka
hiipui vähin äänin, ja siinä mielessä myöskin
tämä kysymys on syytä nostaa vahvemmin esille.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! On mukavaa tulla näin aakkosjärjestyksessä puhumaan
tänne puhujakorokkeelle ed. Nousiaisen jälkeen.
Lisäksi olen myös tyytyväinen, että keskustelu
on jatkunut niin pitkään, että ehdimme
myös Kelan valtuutettuina kokouksesta tänne vielä keskustelemaan
tästä hallituksen esityksestä.
En käy enää tätä sisältöä enemmälti
läpi, koska se on jauhettu niin moneen kertaan, enkä omalta
osaltani pitkitä keskustelua. Nythän on kyseessä hallituksen
esitys n:o 62 tältä vuodelta, josta on käytetty
monta hyvää puheenvuoroa. Itse olisin tietenkin
toivonut, että tämä niin sanottu kahteen
kertaan leikattu kansaneläkkeen pohjaosa, josta myös
voidaan käydä vielä periaatteellinen
keskustelu — mutta en sitä tässä avaa
enää — olisi pitänyt korjata
kokonaisuudessaan kaikille niille, joita tämä koskee.
Mutta ymmärrän, että hallitus ei ole
pystynyt tätä ratkaisua tekemään,
ja olenkin kiitollinen, että ministeri Maija Perho on pystynyt
tuomaan tämän hallituksen esityksen, joka on tosin
kompromissi mutta kuitenkin parannus nykytilanteeseen.
On myös erinomaista, että tämä tarkistus
tehdään viran puolesta eikä erikseen
anomuksia tarvitse tehdä, niin kuin aikaisemmin oli suunnitelmissa.
Tietenkin voisi sanoa, että ideaalitilanne olisi, että korvaukset
suoritettaisiin myös takautuvasti eikä vain 1.10.2003
alkaen eteenpäin, mutta ymmärrän myös,
että tämä on ... (Ed. Huotari: Mistä rahat?) — Aivan,
tämä on taloudellinen ongelma, aivan niin kuin
ed. Huotari kysyi, mistä ne rahat otettaisiin; ollaan tyytyväisiä,
että tähän kompromissiratkaisuun on päästy.
Ed. Rehula piti täällä erinomaisen
oppositiopuheenvuoron todeten, että varmasti meillä Hämeessä keskustelu
eläkeasioista jatkuu. Olen itse ehdottomasti samaa mieltä enkä halua
olla keskustelua suinkaan hiljentämässä.
Meidän pitää muistaa, kun eläkkeistä keskustelemme,
että myös tulevaisuuden ratkaisut on tärkeää käydä lävitse,
koska esimerkiksi taitettu indeksi uhkaa tulla kaikille seuraaville
eläkeläisille tulevaisuudessa.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä on esitelty
pohjaosan leikkauksen historiaa pitkin ja poikin. Täytyy
sanoa, että niillä kansanedustajilla, jotka ovat
olleet vasta vuodesta 1999 täällä, on
ehkä hieman vajavainen muistikuva siitä, mitä tapahtui,
ja se on täysin ymmärrettävää, koska
he eivät ole olleet silloin eduskunnassa, kun täällä näitä ratkaisuja
on tehty. Varsin hyvä muistikuva lienee niillä,
jotka istuivat vuosina 1995—99 sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Siksi oletinkin, että esimerkiksi ed. Hyssälä muistaa sen,
että ei kai kukaan ole sanonut niin, että kukaan
ei menetä mitään. Sen muistan ministeri Mönkäreen
useaan otteeseen sanoneen, että kenenkään
käteenjäävä osuus ei pienene.
(Ed. Rehula: Mutta sekään ei pidä paikkaansa!)
Jos on esitetty tapauksia, joissa käteenjäävä osuus
on pienentynyt, niin minä olen pyytänyt paperit näiltä ihmisiltä,
ja niihin on löytynyt joka ikinen kerta luonnollinen selitys,
joko kotikunnan veroäyrin korotus tai joku muu ratkaisu.
Yhtään sellaista paperia, jossa olisi todellisuudessa
käteenjäävä osuus pienentynyt,
ei minulle ole koskaan toimitettu.
Todellisuudessa, edustajat Hyssälä ja Rehula, Ahon
hallituksen aikana käteenjäävä osuus
pieneni, sillä silloin leikattiin eläkeläisiltä nimenomaan
käteenjäävää osuutta
3 prosentin ylimääräisellä sairausvakuutusmaksulla.
Ilmeisesti siitä oppineina tehtiin nyt sellainen ratkaisu,
että indeksit maksettiin ja sitä kautta tämä lupaus
pyrittiin antamaan eläkeläisille, että käteenjäävä osuus
ei pienene. Sen vuoksi tehtiin jopa määrättyjä siirtoja
näissä leikkauksissa, ettei tällaista
tilannetta tapahtuisi. (Ed. S. Kanerva: Saatiin nollalinja eläkeläisille!)
Sitten täällä on myös mainittu,
että kun nyt virhe on huomattu, se on korjattava. Ed. Rehula jo äsken
hieman kuvasi, minkälaista valiokunnassa silloin oli, ja
jos tämä kaksinkertainen leikkaus nyt virheeksi
koetaan — sanotaan sitä nyt vaikka sillä nimellä — niin
kyllä valiokunta silloin yritti etsiä ratkaisua.
Jokainen valiokunnan jäsen sen varmasti muistaa. Mutta
silloin meille virkamiehen taholta sanottiin, että ei ole
sellaista teknistä ratkaisua, millä tämä olisi
pystytty korjaamaan. Mutta kuitenkin se on tehty, mikä on tehty.
Hallitusohjelma oli silloin niin yksilöity, ja olisiko
voitu ratkaista niin, että pohjaosan leikkaus
olisi kokonaan peruttu esimerkiksi sillä perusteella, että se
olisi raskaampi leikkaus kuin esimerkiksi lapsilisäleikkaus,
opintotukileikkaus tai työmarkkinatuen lapsikorotusten
leikkaus 60 prosentilla? Miten me olisimme voineet arvottaa näistä 20
miljardin leikkauksista juuri tämän sellaiseksi,
että tämä on se epäoikeudenmukainen?
Joku sanoi täällä, että tämä on
epäoikeudenmukainen leikkaus. Minä en ole vielä nähnyt
yhtään oikeudenmukaista leikkausta. Kaikki leikkaukset
tuntuvat epäoikeudenmukaisilta niistä ihmisistä,
joita ne kohtaavat, ja se on täysin ymmärrettävää,
että näin tapahtuu. Muistan minulle soittaneet
lapsiperheet, joille tehtiin yli 20 prosentin leikkaus kotihoidon
tukeen. Se oli todella raju juttu näille perheille, eivätkä he
pystyneet edes lopettamaan hoitovapaata, koska laki ei antanut siihen
mahdollisuutta. (Ed. S. Kanerva: Onko se vielä voimassa?)
Ryhmänjohtajien palaverissa vielä päätettiin,
että lakia ei tältä osin muuteta. Minusta
sekin oli erittäin epäoikeudenmukaista silloin.
Kuka puhuu näiden lapsiperheiden puolesta? Ei ole näkynyt
paljoa lähetystöjä. Entä lapsilisäleikkaukset
tai opintotuen leikkaukset tai muut? Minusta on kohtuutonta,
että vain tästä leikkauksesta puhutaan
epäoikeudenmukaisena leikkauksena. Olisin todella toivonut, että tässä salissa
oltaisiin myös huolestuneita näistä muista
ryhmistä, jotka joutuivat leikkauksien kohteeksi.
Ed. Pulliainen juuri kertoi, minkä takia nämä ratkaisut
on tehty. Jos joku väittää, että ne
olivat turhia, että näin ei olisi tarvinnut tehdä,
tätä 20 miljardin pakettia ei olisi tarvinnut
tehdä, niin tulkoon kertomaan, mikä oli se vaihtoehto,
millä tämä tilanne olisi silloin hoidettu.
On mielenkiintoista, että minä kokoomuspuhujien
jälkeen tulen tänne kertomaan tämän,
vasemmistoliittolaisena, sen että nämä olivat
välttämättömiä ratkaisuja.
(Ed. Ihamäki: En ole vielä saanut puheenvuoroa!)
Olen tottunut kuulemaan tuolta oikealta reunalta tavallisesti, että nämä ovat
olleet välttämättömiä ratkaisuja,
mutta tässä asiassa näyttää siltä,
että suoraselkäisyyttä siihen, että hallitusohjelma
piti toteuttaa, ei löydy enää juuri mistään
puolueesta. Sen vuoksi olen vähän loukkaantunut
tästä keskustelusta, koska vaikuttaa siltä,
että me, jotka silloin täällä olimme
tekemässä näitä ratkaisuja,
olisimme tehneet virheitä joko tyhmyyttämme tai
sitten vaan pahaa tahtoamme. Eihän siitä ollut
kysymys.
Todellisuudessa pohjaosan leikkaus kaiken kaikkiaan oli toinen
niistä ratkaisuista, jotka olivat osittain ideologisia
ratkaisuja. Nimittäin tässähän
oli kysymys eräänlaisesta yksityistämisestä,
Kelan roolin pienentämisestä eläkejärjestelmässä.
Varmasti joku tämän voi myöntääkin. Minä huomasin
silloin, että kysymys on myös tästä,
ja varmasti sen silloin ääneen sanoinkin useaan
otteeseen.
Toinen ratkaisu, joka loukkaa pohjoismaista järjestelmää,
oli minimisairauspäivärahan ja -äitiyspäivärahan
leikkaaminen. Siinä mielessä näistä asioista
voi puhua oikeudenmukaisuuskysymyksinä tai ei niinkään
oikeudenmukaisuuskysymyksinä, vaan pohjoismaisen hyvinvointimallin
peruskysymyksinä ja periaatteellisina kysymyksinä.
Kun olen ollut useissa eläkeläisten tilaisuuksissa
läsnä, olen huomannut, että olen lähes
ainoa, joka on uskaltanut sanoa, että näitä ratkaisuja
jouduttiin tekemään määrätyistä syistä,
enkä ole luvannut, että nämä voitaisiin
palauttaa, koska minulla ei ole ollut sellaista rahapussia, josta ne
olisi voitu maksaa. Jos minulla olisi ollut sellainen pussi, jossa
olisi ollut 500 miljoonaa markkaa rahaa, niin en ole ihan varma,
olisiko se opettajasukulainen, joka saa 9 000 markkaa vanhaa
rahaa eläkettä, olisiko hän kaikkein
eniten tarpeessa oleva näitten leikkauksien palautukseen
vai mahdollisesti joku lapsiperhe tai joku työtön
perhe. Eli siinä mielessä, kun puhumme näistä,
niin käsi sydämelle, kun mietitään,
mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei.
Ikävää minusta näissä keskusteluissa,
joita on eläkeläisten kanssa käyty, on
ollut se, että jotkut kansanedustajat haluavat ihan tieten
tahtoen kertoa sellaisia asioita, jotka mielestäni eivät
pidä paikkaansa, ja ovat luvanneetkin, että asiat
hoidetaan, vaikka ovat tienneet, että ratkaisut eivät välttämättä ole
sellaisia. Kohtuullista minusta olisi kertoa, että noin
alle 3 800 markan eläkkeistä ei leikattu
silloin. Se olisi ollut kohtuullista kertoa.
Jos eläkepolitiikkaa katsotaan sosiaalipolitiikan näkökulmasta,
niin oikeudenmukaisinta korjata näitä tehtyjä ratkaisuja
olisi tehdä kansaneläkkeen tasokorotus. Tämän
takana olen yhä edelleen. Uskon, että tyytyväisiä eläkeläisiä ei
tämänkään ratkaisun jälkeen
ole, niin ikävää kuin se onkin.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! En voi välttyä, seurattuani
tätä keskustelua, siltä että tähän
keskusteluun liittyy aika paljon edessä olevien eduskuntavaalien
havinaa.
Haluan myös toisekseen yhtyä niihin perusteluihin,
joita ed. Huotari ja ed. Pulliainen ovat tämän
lain ensimmäisen päätöksenteon
osalta esittäneet. Totean myös ed. Rehulalle ja
muille opposition edustajille, jotka ovat kertoneet, että hallitus
on tunnustanut virheensä ja paikannut omia esityksiään,
että kyllä tässä vuosien varrella
vuoden 95 jälkeen on paikattu paljon muutakin, ettei ole
pelkästään paikattu tätä.
Hyvä, että politiikassa voidaan joskus tunnustaa
virheet ja sitten ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisesti
niiden oikaisemiseksi.
Mitä muuten asiaan tulee, niin eläkekysymykset
ovat olleet koko 1990-luvun keskeinen puheenaihe. Tämä on
ymmärrettävääkin, ei vain niiden
toimenpiteiden takia, joita eduskunta on vuoden 91 jälkeen
kohdistanut eläkeläisiin, vaan myös siitä syystä,
että liian moni eläkkeensaaja kokee eläketurvansa
tänä päivänä olevan
liian alhainen.
Nyt käydään keskustelua hallituksen
esityksen pohjalta, joka liittyy vuoden 96 alusta voimaan astuneisiin
muutoksiin eläketurvassa. Tätä hallituksen
esitystä edeltänyt keskustelu on lähtenyt
liikkeelle eläkkeensaajajärjestöjen vaatimuksesta.
Ne ovat kokeneet, niin kuin totesin, että heidän
jäsenistönsä on joutunut kohtuuttomien
eläkeleikkauksien kohteeksi.
Nyt käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä on vauhditettu
sekä eläkkeensaajajärjestöjen
että hallituspuolueiden eduskuntaryhmien taholta. Koska
hallituksen esitys on nyt eduskunnan käsittelyssä,
on syytä todeta, että eläkkeensaajien protesti
ei ole mennyt hukkaan. Vaikka käsittelyssämme
oleva lakiesitys koskee vain vuoden 1996 alussa voimaan tullutta
käytäntöä ja sen osittaista
korjaamista, näyttää siltä,
että keskustelu täällä eduskunnassa
on laajentunut koskemaan koko eläkepolitiikkaa. Samalla
tästä näyttää muodostuvan
jonkunlainen korvike sille, että oppositio ei ole syystä tai
toisesta tehnyt eläkepolitiikasta hallitukselle välikysymystä.
Näyttää siltä, että ed.
Rehulan esittämä perustuslain 6 §:ään
vetoaminen on otettu korvikkeeksi välikysymyksen jättämiselle.
Vaikka voidaankin olla sitä mieltä, että nyt käydään
keskustelua hallituksen esityksen pohjalta, voidaan myös
ajatella, että laajemmalle eläkepoliittiselle
keskustelulle on oltava tilaa. Jos, niin kuin olen havainnut, tarkoitus
on vain kuitenkin puolin ja toisin osoittaa keskustelulla eläkepolitiikan
konnat ja sankarit heittelemällä kirveitä sinne
sun tänne, on olemassa vaara, että ne osuvat myös
omaan nilkkaan. Viittaan tässä yhteydessä jo
1990-luvun alun eläkepoliittisiin ratkaisuihin, joita nykyinen
hallitus ei ollut muotoilemassa.
Mitä nyt käsittelyssämme olevaan
lakiesitykseen muutoin tulee, voidaan olla varmoja, että eläkkeensaajan
odotukset ovat olleet suuremmat, kuin mitä esitys lopulta
pitää sisällään. Sekin
on selvää, että lakiesityksen koskiessa
vain runsasta 104 000:ta edunsaajaa suurin osa eläkkeensaajista
ei tästä ratkaisusta saa käteensä yhtään
mitään.
Minusta tuntuu, että monella edustajallakin on saattanut
olla toisenlainen käsitys siitä, mistä tässä asiassa
loppujen lopuksi oikein on kysymys. Siksi on syytä todeta,
että tämän hallituksen esityksen tavoitteena
on korjata se vääryys, jonka kohteeksi noin 115 000
eläkkeensaajaa on kokenut joutuneensa. Hallituksen esitys
korjaa niiden tilannetta, jotka vuoden 1995 loppuun mennessä yksityisellä puolella
ylsivät 60 prosentin ja julkisella puolella 66 prosentin
tavoitetasoon ja joille kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen
1.1.1996 alkaen, pohjaosan laskusääntö,
on vaikuttanut työeläkkeen määrään.
Näistä 115 000 eläkkeensaajasta
noin kolmasosalla työeläke on vähentynyt
koko pohjaosan määrällä eli
437 markkaa kuukaudessa vuodesta 1995. Muilla eläkkeensaajilla
väheneminen on pienempi ja vaihtelee markasta ylöspäin.
Nyt työn alla oleva hallituksen esitys on joillekin ali-
ja joillekin ylikompensoiva, kun työeläkkeen korotus
tulee olemaan 5—50 euroa kuukaudessa.
Tässä yhteydessä on syytä julkituoda
sekin, että vuoden 1996 alussa kaikkein pienimpiä eläkkeitä saaneiden
tilanne säilyi ennallaan eikä heidän
eläkkeisiinsä tullut heikennyksiä. Kuntaryhmästä ja
perhesuhteesta riippuen pohjaosaa alettiin leikata eläkkeistä,
jotka vuoden 1996 alussa olivat suuruudeltaan 3 774—4 400
markkaa kuukaudessa. Voidaan tietysti arvioida, oliko leikkausraja
silloisissakaan olosuhteissa oikea vai olisiko sen tullut olla korkeampi.
On myös syytä todeta, että työeläkkeiden
tavoitetaso on nykyisin 60 prosenttia palkasta. Aikaisemmin julkisella
sektorilla tämä tavoitetaso oli 66 prosenttia.
Työeläkkeen yhteensovituksella, jota nyt siis
hyvitetään, tarkoitetaan samalle henkilölle
tulevia eläkkeiden ja jatkuvien korvausten rajaamista
tavoitetasolle, joka on 60 prosenttia aikaisemmasta ansiotulosta.
Yhteensovitusraja on eläkkeen määrä,
johon työeläke yhdessä muiden korvausten
ja eläkkeiden kanssa saa enintään nousta.
Jos tämä raja ylitetään, työeläkettä vähennetään
ylimenevällä osalla.
Yhteensovitusperuste on korkein peruseläkkeen perusteena
oleva palkka työ- tai virkasuhteessa, joka on kestänyt
yleensä vähintään vuoden. Ennen
1.1.1996 tehdyissä yhteensovituksissa yhteensovitusraja
oli 60 prosenttia yhteensovitusperusteesta. Yhteensovitusperusteesta
tehtiin lisäksi niin sanottu kansaneläkevähennys.
Tämä vähennys on tehty kaikkiin työeläkkeisiin,
joissa yhteensovitusperuste ylitti 7 065 markkaa indeksissä 1712.
Kansaneläkevähennys on työeläkkeeseen
tehty enintään kansaneläkkeen pohjaosan
suuruisena. Käytännössä yhteensovitus
oli säädetty kansaneläkkeen lisäosan
eläkevähentymisellä, koska kaikille työeläkkeen
saajille maksettiin kansaneläkkeen pohjaosa. Kansaneläkkeen
pohjaosa vähennettiin täysimääräisenä yhteensovitusrajasta,
kun eläkepalkka ylitti 14 348 markkaa vuoden 1995
indeksitasossa. Jos eläkepalkka oli alle 7 065
markkaa, kansaneläkkeen pohjaosaa ei vähennetty
työeläkkeestä lainkaan. Eläkepalkan ylittäessä edellä mainitun
alemman tulorajan työeläkettä vähentävänä otettiin
huomioon 6 prosenttia ylitteestä. Hallituksen esityksen
perusteella kompensoitavista eläkkeistä noin 80
prosenttia on julkisen sektorin ja loput yksityisen sektorin eläkkeitä.
LEL-eläkkeitä näistä on 4 600 kappaletta.
Täysimääräisen pohjaosan suuruinen vähennys
työeläkkeistä on koskenut arviolta noin 40 000:ta
henkilöä, mikä on syytä tässä yhteydessä tulla
mainituksi, ja muilla vähennyksen määrä on
tätä pienempi markkamäärä.
Hallituksen esityksen perusteella korvataan niin sanottu kaksinkertainen
leikkaus. Korvaus olisi vähintään noin
5 euroa ja enimmillään noin 50 euroa kuukaudessa.
Korvauksen saavat eläkkeensaajat eivät ole kaikkein
pienituloisimpia, vaan heidän kokonaiseläkkeensä muodostuu
pelkästä työeläkkeestä.
Arvoisa puhemies! Jonkin verran on käyty tässä yhteydessä myös
keskustelua siitä, onko tällainen ratkaisu ollenkaan
tarpeellinen. Tästäkin voidaan olla monta mieltä.
Olen kuitenkin päätynyt henkilökohtaisesti
siihen, että tämä ratkaisu tulee tehdä.
Avoimia kysymyksiä ovat takautuvuus, indeksikorvaus, voimaantulo
jne., jotka toivon mukaan valiokuntakäsittelyssä saavat
lopullisen muodon. Valitettavana pidän kuitenkin sitä,
että ne eläkkeensaajat, jotka ovat kaikkein suurimmassa
tarpeessa, jäävät tälläkin
kertaa unohduksiin.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Vuonna 96 oltiin vielä lamatalkoissa.
Silloin valtio velkaantui 60 miljardia markkaa per vuosi eli valtio
ja me elimme velaksi. Valtionvelka nousi 420 miljardiin markkaan,
ja se on yli kaksi kertaa valtion budjetti. Jotain piti tehdä,
oli pakko tehdä, että yhteiskunta ylipäätänsä pysyi
pystyssä. Sen takia valtion menoja piti vähentää,
ja kun hyvinä vuosina päätettyjä etuuksia
ei voitu laman aikana ylläpitää, piti
leikata, piti pelastaa Suomi-laiva uppoamasta.
Silloisessa tilanteessa tehtiin myös eläkeläisten
kohdalla niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan poisto ja myös
muita ratkaisuja, joiden tarkoitus oli turvata eläkejärjestelmän
kestävyys. Silloin oli sellainen tilanne. Leikattiin perhepoliittisia
etuuksia, niin kuin täällä on sanottu,
kotihoidon tukea, opintotukea leikattiin ja myös muita.
Leikattiin yli 20 miljardia markkaa. Silloin vakuutettiin, että kenenkään
käteenjäävä tulo ei pienene.
Tässä ed. Huotari oli aivan oikeassa, kyllä näin
vakuutettiin. Suurella osallahan tämä piti paikkansa,
mutta ei aivan kaikilla asia toteutunut näin. Niinpä pohjaosan
asteittaisen poiston jyrkkyyttä jouduttiinkin uudella lailla
vähentämään. Myös siitä syystä asiaa
käsiteltiin täällä vuosittain.
Oppositio tietysti yritti ottaa mahdollisimman paljon pisteitä joka
kerran.
Ne eläkeläiset, joita asia koski, kokivat
nämä ratkaisut epäoikeudenmukaisina.
Kun pahimmasta lamasta selvittiin, ilmaantui keskusteluun kompensaatiovaatimuksia.
Myös eduskunnassa ilmeni kompensaatiohaluja myös
tällä kohdalla kuten monien muidenkin etuusleikkauksien
kohdalla. Vaikka hallitus olikin aluksi vastahakoinen asian kompensoimiseen,
paine hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä oli sen verran
voimakas, että hallituksen ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien
yhteisillä neuvotteluilla ja päätöksillä kompensaatioon
päästiin. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta
esitti asiasta selkeän vaatimusponnen, että hallitus
tekee kompensaatioesityksen.
Nyt ollaan tässä. Todettakoon, että ministeri Perho
esitti aikoinaan täsmäkompensaatiota, mutta hallituksen
esitys on kompromissi, ja kun hallituksessa ollaan, siellä sitten
ollaan. Nytkään tämä laki ei
ole kaikkien mieleen, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen
eduskunnassa ja hallituksessa ja myöskin ulkopuolella tämän
talon on päästy edes tähän ratkaisuun
ja tähän kompromissiin. Se voitaneen pääpiirteittäin
hyväksyä, vaikka siinä on paljon vielä kenties
keskusteltavaa. Valiokunnassa asiaan paneudutaan. Tämä on
vain yksi asia eläkeläispolitiikassa. Tämä ratkaistaneen
näin. Muihin eläkepolitiikan ongelmiin palataan
täällä myöhemmin.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
käyty paljon hyvää keskustelua kyseessä olevasta
asiasta. Toteaisin kuitenkin, että kyllä tässä on
hyvin pitkälle kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasavertaisesta
kohtelusta, vaikka se ei kosketakaan pienimpiä eläkkeitä.
Tässä on kysymys myös itse maksetusta
osuudesta. Minusta kansantalouden kasvaessa kyllä pitää pystyä kantamaan
vastuuta ja korvaamaan, mitä leikkauksia on tehty. Myöskin
kansaneläkkeen jatkuvuus on tärkeä. Se
on perusturvaa niille, jotka eivät syystä tai
toisesta pysty turvaamaan omaa eläketurvaansa. Myöskin
yhtenäinen indeksi on tärkeä jatkossa
pitää sillä tavalla, että eläkkeiden ostovoima
kehittyy tasavertaisesti.
Keskustelu siitä, onko tämä oikeudenmukaista
vai ei, minusta ei poista meiltä tässä salissa velvoitetta
nostaa pienimpiä eläkkeitä, tehdä perusteellinen
nosto, tasokorotusta vastaava korotus pienimpiin eläkkeisiin,
jotta todella näillä vähätuloisillakin
säilyy inhimillinen elämän turva myöskin
tulevaisuudessa.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevaa hallituksen
esitystä on odotettu pitkään niin tässä talossa
kuin kentälläkin ison joukon eläkkeensaajia
toimesta. Olen muiden eduskuntatyöhön liittyvien
tehtävien vuoksi ollut tilaisuudessa kuulemaan tätä keskustelua
reilut kaksi tuntia. Sinä aikana suoraan sanottuna on herännyt
aika ristiriitaisia tunteita. Sanonkin siksi, että lähden
käsittelemään tätä kysymystä ihan omasta
näkökulmastani eli vuonna 99 taloon tulleen kansanedustajan
näkökulmasta. Puuttumatta siihen, miksi aikoinaan
leikkauksia tehtiin — ei varmastikaan tehty pahasta tahdosta,
summat, joita jouduttiin leikkaamaan, olivat niin
valtavia — uskallan kuitenkin sanoa, että historia
on näyttänyt, että pohjaosan leikkaus
oli huono päätös. Esitin aikoinaan 99
keväällä omassa ryhmässäni
hankkeen jäädyttämisestä, mutta
asia ei edennyt. Silloin lähdettiin hallituksen ja eduskunnan
toimesta tekemään muita korjauksia eläkkeensaajien
tilanteeseen, ja niistä on ollut hyötyä eri
eläkkeensaajille. Kuka toista väittää, ei
puhu totta. Siitä Kelan laskelmat eläkkeensaajien
käteenjäävän tulon lisäyksestä ovat
selvänä osoituksena.
Tämän niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen
koin kuitenkin erityisenä oikeudenmukaisuuskysymyksenä ja
halusin lähteä sitä asiaa ajamaan. En
ollut antanut kenellekään siitä mitään
lupauksia, mutta oman tuntumani mukaisesti halusin tehdä sen
eteen työtä. Minulle sanottiin silloin, että älä siitä suotta
huolehdi, se koskee vain suurituloisia, mutta sittemmin olen kuullut, että mukana
on myös kohtuullisen pientä ja keskikokoista eläkettä saavia.
Uutena edustajana sitten olin mukana alusta alkaen tässä hankkeessa,
eli ensin oli opposition ponsiäänestys, jossa
rohkeasti äänestin sen puolesta, että asia
on korjattava, ja totta kai sain siitä tukkapöllyt
omalta ryhmältäni, hurraa-huutoja ei kuulunut.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponsi sitten valmistui seuraavana
vuonna, ja eduskunta yhtyi siihen asiaan, että korjaus
on saatava aikaan. Siinä sitten kuulimme, millaisia vaikeuksia
asian tiellä oli. Hallitus vastusti asiaa, se oli liian
hankala korjattavaksi.
Vielä viime vuoden elokuussa hallitukselta tuli tiukka
"ei" tälle asialle. Sen kovan työn seurauksena,
mitä tässä talossa tehtiin, lokakuussa hallitus
lupasi, että asia korjataan. En halua lainkaan vähätellä tämän
talon hallituspuolueiden kansanedustajien työtä tässä asiassa.
Täällä todella väännettiin
kovaa, että tässä tilanteessa ollaan.
Sen takia että tämä käsittelyssä oleva
hallituksen esitys, vaikka se on kompromissi, vaikka se ei ole paras
mahdollinen, on todella kovan kovan väännön
tulos, arvostan sitä sellaisena. Ilman meidän
työtämme sitä ei täällä olisi.
Olen ymmärtänyt, että hallituksen
keskenkin kyseessä on tiukka kompromissi. Ainakin kun sitä paperia
lukee, tulee sellainen mielikuva, että sen takana on käyty
aikamoiset keskustelut, ja totta kai on selvää,
että jos näin kauan mietitään ja
ensin ilmoitetaan eduskunnalle, että ei korjata, ja sitten
hallituksen saappaan kuva selässä eduskunta jatkaa
taistelua ja ollaan tässä tilanteessa, niin paperi
on juuri sen näköinen.
Itse olisin ollut täsmäkorvauksen kannalla. Hallitus
tarjoaa eräänlaista lattia—katto-mallia, niin
kuin sitä on nimitetty, ja on selvää,
että se ei tule tyydyttämään
kaikkia, ei täällä eikä varmastikaan
koko kenttää. Mutta toisaalta haluan kysyä,
mikä tyydyttäisi kaikkia. Kun olen jutellut ihmisten
kanssa, niin on puhuttu koroista menetetyille summille, on puhuttu
takautuvista maksuista, on puhuttu jopa kolminkertaisesta leikkauksesta.
Monet laskevat asian niin omalla tavallaan, että en oikeastaan
tiedä, miten tämä asia hoidettaisiin
niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Luulen,
että sellaista keinoa ei ole olemassa. Eli varmaa on, kuten
muistaakseni ed. Rehula sanoi, että keskustelu pohjaosasta
jatkuu, mutta tämä on kuitenkin yksi tapa viedä yksi
asia päätökseen, ja sen takia, että keskustelu
jatkuu, ei voida hylätä sitä, että saadaan
yksi osa hoidettua, mielestäni kuitenkin kohtuullisella
tavalla, kuntoon.
Mutta, kuten sanottu, en pidä itsekään
parhaana mahdollisena tätä ratkaisua, mutta kompromissina
se on kohtuullinen, ja mielestäni tärkeintä on
nyt, että tässä asiassa päästään
vihdoinkin eteenpäin. Asian saattaminen eteenpäin
on tärkeää siksi, että uudet
kiemurat, joita tässäkin salissa on aivan täysin
tämän hallituksen esityksen ulkopuolelta tähän
tarjottu, mutkistavat asiaa, ja pelkoni on se, että kun
jutut mutkistuvat, palaamme pian takaisin lähtöpisteeseen
ja meillä taaskaan ei ole mitään. Mietimme,
kuka on oikeutettu, mitä korvataan, koska korvataan, kenelle
korvataan vai korvataanko ollenkaan, ja siihen me emme saa mennä.
Asia on vietävä todella nyt vauhdilla eteenpäin
ja meillä on siihen hallituksen esitys olemassa. Asian
hoitaminen ripeästi on tärkeää siksi,
että monet muut eläkkeensaajien asiat odottavat
korjaamistaan. Esimerkiksi pieneläkeläisten tasokorotukselle
olisi jälleen tarvetta. Kun pöydälle
ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan ja se on tällä hetkellä tämä,
tästä olisi pikkuhiljaa päästävä eteenpäin.
Toinen syy on se, että kompensaation saajien joukko
harvenee saamani tiedon mukaan noin 5 prosentin vuosivauhdilla.
Jotta mahdollisimman moni ylipäätään
hyötyisi palautuksesta ja hyötyisi siitä mahdollisimman
kauan, pitäisi ratkaisut saada aikaiseksi. Ja mikä tärkeintä ja
mitä toivon todella — totta kai muitakin viilauksia
ratkaisuun, jos niitä hyvässä yhteistyöhengessä sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa saadaan, olisi hyvä saada — todella
merkittävää olisi saada maksuaikataulu
alkuvuoteen 2003 eikä vuoden lopulle, niin kuin hallituksen
esityksessä on suunniteltu.
Salissa on keskusteltu erittäin laajasti eläkepolitiikasta
yleensä, ja selvää on, että tällainen
tilanne on otollinen kaikenlaisiin keskusteluihin. Itse en halua
sotkea pakkaa tällä kertaa sen enempää,
pitäydyn käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä.
Haluan kuitenkin esille nousseesta savamaksun korotusosan alentamatta
jättämisestä mainita sen verran, että mielestäni
sairausvakuutusmaksun alentamista on jatkettava tehdyn sopimuksen
ja eläkkeensaajille annetun lupauksen mukaisesti.
Ed. Laitinen merkitään
läsnä olevaksi.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 62/2000
vp laiksi eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta
työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen
johdosta on synnyttänyt tänä iltana hyvän
eläkepoliittisen keskustelun.
Tosiasia on, että nyt monet eläkkeellä olevista saavat
liian pientä eläkettä. Pikkuisen laajennan teemaa:
Kansaneläkkeisiin pitäisi saada riittävä tasokorotus.
Jo ensi vuonna kansaneläkkeitä tulisi nostaa vähintään
17 eurolla eli 100 markalla kuukaudessa. Tämä korotus
tulisi kohdistaa niihin, joilla on pelkkä kansaneläke
tai kansaneläkkeen lisäksi pieni työ-
tai yrittäjäeläke. Tämä olisi
lähtökohdiltaan oikeudenmukaista ja tasapuolista
eläkepolitiikkaa. Valtiontalous antaisi tähän tilaa,
kun kansaneläkemenot ovat supistumassa. Kysymys on ennen
muuta oikeudenmukaisuudesta ja eri elämänvaiheita
kattavasta vähimmäisturvasta huolehtimisesta.
Maatalousyrittäjä-, yrittäjä-
tai työeläke on monen nyt eläkkeellä olevan
kohdalla jäänyt varsin pieneksi.
Nyt käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys haluaa korjata erästä asiaa,
joka olisi tullut korjata kyllä jo aikaisemmin.
Ed. Karhu mainitsi, että hän hallitusryhmien edustajana
rohkeni äänestää opposition,
siis keskustan ja kristillisten, esittämän näkemyksen puolesta.
Tämä oli kyllä sitä, mitä äänestäjät
ovat itse kullekin antaneet evääksi viime vaalien
alla ja mistä kaikki puolueesta riippumatta ovat silloin
antaneet lupauksensa. Äänestykset, mitä eduskunnassa
on suoritettu, kertovat kuitenkin omaa jälkeään.
Palaan vielä kansaneläkkeeseen. Kansaneläkkeen
merkitys vähimmäisturvan takaajana on valitettavasti
heikentynyt, koska sitä on tarkistettu 40 vuoden ajan työeläkkeitä pienemmillä indekseillä.
Vuoden 1984 jälkeen kansaneläkkeeseen ei ole tehty
tasokorotusta kuin vuonna 2001, ja sekin oli lähinnä kosmeettinen
korotus. Kun kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin
myös ansiotason nousu, eläke pysyisi mukana yleisessä tulokehityksessä.
Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista
tavoitteista on saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois
köyhyysrajan alapuolelta. Nämä pientä eläkettä saavat
kuuluvat sellaiseen joukkoon, jolla on joko pelkkä kansaneläke,
noin 115 000 eläkeläistä, tai
pieni työ- tai yrittäjäeläke
ja sen päälle kansaneläke.
Täysi kansaneläke vaihtelee 411 eurosta eli 2 443,6
markasta 487 euroon eli 2 895,5 markkaan kuukaudessa siviilisäädystä ja
kuntaryhmästä riippuen. Kansaneläke on
Kelan laskelmien mukaan noin 300 markkaa eli 50 euroa jäljessä työeläkkeitten
kehityksestä. Viime vuonna tehty 70 markan korotus kansaneläkkeeseen
on todella tätä taustaa vasten vain kosmeettinen
korjaus. Kansaneläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille,
usein naisille, maatilojen emännille, palkatonta kotityötä tekeville,
pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen
ja katkonainen työhistoria. Heitä ovat esimerkiksi
pitkäaikaistyöttömät, omaishoitajat,
kotiäidit, pätkätyöntekijät.
Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita
on yhä enemmän, ja näin kansaneläke
tulee edelleen olemaan merkittävä pienituloisten
eläketurvan takaaja ja sellaisena siitä on pidettävä huolta
ja annettava siihen voimavarat.
Erisuuruiset indeksit on yhdistettävä. Taitettu indeksi,
jossa yli 65 vuoden ikäisillä on heikompi indeksisuoja
kuin alle 65-vuotiailla, otettiin käyttöön
Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Taitettu indeksi
lisää entisestään hajanaisuutta
indeksien käytössä, ja kaksi erillistä indeksiä aiheuttaa
merkittäviä ongelmia ja epätasa-arvoa,
jos palkka- ja hintatason muutokset eroavat toisistaan merkittävästi.
Nyt lisäksi käytetään kolmea
eri indeksiä eläkkeitten tarkistuksissa. Alle
65-vuotiaitten työeläkkeitä korotetaan
kuluttajaindeksin ja palkkaindeksin keskiarvolla, kun taas 65 vuotta
täyttäneiden työeläkkeissä otetaan
huomioon vain 20 prosenttia reaalipalkkojen kehityksestä.
Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkästään
kuluttajahintaindeksin perusteella. Tämä on johtanut
siihen, että eläkeikäisten työeläkkeet
ovat vuosittain jääneet jälkeen keskimäärin
0,7 prosenttia ja kansaneläkkeet jopa 0,9 prosenttia työikäisten
työeläkkeistä vuodesta 1996 lähtien. Kansaneläkkeissä tulisi
ottaa huomioon myös ansiotulokehitys.
Kansanvakuutuksen perusajatus on ollut, että kaikki
maksavat sitä ja myös kaikki sitä saavat. Tämä on
oikea ja hyväksyttävä periaate. Kansanvakuutus
pohjautuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteelle. Euroopassa
on tällä hetkellä leviämässä,
onneksi, tänä kovana aikana myös yhteisvastuun
ja solidaarisuuden periaate. Esimerkiksi Saksassa on luotu vähimmäiseläkejärjestelmä.
Meillä Suomessa,
pohjoismaisen hyvinvoinnin maassa, kuitenkin toimitaan päinvastoin
ja on eri ratkaisuilla heikennetty kansaneläkettä,
kuten tapahtui juuri pohjaosan poistamisissa. Muutos oikeudenmukaisen
ja paremman eläketurvan puolesta, arvoisa rouva puhemies,
on perusteltu vaatimus.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Koski puhui täällä erittäin
hyvää asiaa. Hän nimittäin valotti
työeläkejärjestelmän ja tähän
liittyvän yhteensovituksen problematiikkaa. Luulen, että useammankin
tässä salissa kannattaisi tutustua siihen, minkä vuoksi
aikoinaan on päädytty siihen ratkaisuun, että yhteensovitusraja
on tehty. On päätetty yhdessä, että maksimieläke voi
olla korkeintaan 66 prosenttia julkisella ja 60 prosenttia
yksityisellä puolella. Siitähän tämä yhteensovitus
on aikanaan johtunut.
Ettei tulisi vääriä käsityksiä,
niin vuoden 1996 ratkaisu ei ollut tuplaleikkaus. Silloin leikattiin kaikilta
pohjaosaa saman verran, mutta tämä yhteensovitus
on tapahtunut paljon aikaisemmin. Se yhteensovitusratkaisu on ollut
täysin oikeudenmukainen silloin aikoinaan. Se on ollut
yhteinen sopimus. Luulen, että tässä salissa
ollaan vieläkin sitä mieltä, että tällainen
yhteensovitus on oikeudenmukaista.
Kysymys onkin siitä, että on leikattu pohjaosa ja
nyt täällä osa vaatii pohjaosaa kaikille
takaisin. Jos ensin palautetaan yhteensovitus eli nostetaan tavallaan
eläkkeitä yli 66 tai 60:n prosentin, mitkä aikoinaan
olivat yhteensovitusrajat, ja sitten myöhemmin, vaikka
seuraavan hallituksen aikana, lunastetaan niitä lupauksia,
jotka täällä tänä iltana
on kovin monen suulla annettu, eli palautetaan kaikille pohjaosa,
niin silloinhan tulee ylikompensaatio. Sitäkö täällä halutaan? Voisitteko
tarkentaa, haluatteko silloin korottaa pelkästään
niille, jotka nyt eivät ole saaneet tätä palautusta?
Uskallatteko silloin sanoa näille ihmisille, että teille
ei nyt tällä kertaa annetakaan, kun te saitte
jo yhden korotuksen? Hehän ovat sitä mieltä,
että heiltä on leikattu kahteen kertaan, että heille
kuuluu myös se toinen osuus. Mutta tämä on
mielenkiintoista, koska täällä ihan selvästi
näkyy, että vaalit ovat lähestymässä.
Niidenkin henkilöiden, jotka tavallisesti eivät
täällä kovin paljon lupaile, on nyt sitten
nähnyt lupailevan erilaisia asioita.
Pitää muistaa myös se, että vuoden
1996 alusta poistettiin 1,55 prosentin kelamaksu eläkeläisiltä.
Tämähän pienensi sitä osuutta.
Nyt jos olisi palautettu kokonaisuudessaan yhteensovitus, niin silloinhan
se olisi tullut kompensoitua enemmän kuin se todellinen
leikkaus oli, kun vähennetään kelamaksun
hyvitys pois siitä.
On hyvä muistaa myös se, että tulevien
eläkkeiden yhteensovitusraja on 60 prosenttia. Hyvin harvat
tulevat saavuttamaan tämän 60 prosenttia, ja nyt
puhutaan niistä ihmisistä, joilla eläke
on 66 prosenttia. Ovatko nämä todellisuudessa
kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä?
Jos on kaksi kodinhoitajaa, joista toinen on ollut vähän
aikaisemmin töissä ja jäänyt
pikkuisen aikaisemmin eläkkeelle, ja heillä on
ollut täysin sama palkka, niin hänellä ei
ole kertynyt vielä täyttä eläkettä,
66:ta prosenttia, ehkä 65 prosenttia tai 64. Ja sitten
tälle toiselle, jolla on ollut sama palkka ja joka on saanut
66 prosenttia, kun yhteensovitus on tehty, palautetaan, mutta ei
sille, jolla on samasta työstä ollut sama palkka, mutta
pienempi eläke. Onko tämä oikeudenmukaista?
Eli jos olisi haluttu palauttaa, niin olisi pitänyt palauttaa
koko pohjaosa kaikille niille, joilta on leikattu, eikä lähteä tähän
yhteensovitusrajan rikkomiseen.
Sitten pitää miettiä, mistä tämä raha
nyt otetaan. Se otetaan pääsääntöisesti
Kuntien eläkevakuutuksesta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Toivottavasti
muistatte sitten, ed. Nousiainen, ed. Rehula, ed. Manninen ja kaikki
muutkin, jotka täällä puhuvat kauniisti
kuntien talouden puolesta, että nyt tällä ratkaisulla
leikataan kuntien taloutta. Mutta se on hyvä tietoisesti
tehdä, ettei sitten seuraavassa puheessa valiteta, että on
leikattu kuntien taloutta, sillä Kuntien eläkevakuutuksen
maksuja joudutaan todennäköisesti nostamaan tai
ainakin nostopaineita tulee tätä kautta eläkevakuutusmaksuun.
Se tarkoittaa niissä kunnissa, joissa on taloudellisesti
tiukkaa, että on etsittävä säästöt
jostakin, toivottavasti ei vanhusten palveluista, niin kuin joissakin
kunnissa tällä hetkellä tehdään.
Sitten pitää miettiä, mitä tapahtuu,
kun täällä luvataan niin paljon: samalla
annetaan odotuksia eläkeläisille uusista asioista
ja lisätään painetta vielä lisää.
No, jokaisella kansanedustajalla on siihen täysi oikeus,
mutta ei kannata odottaakaan, että tyytyväisyys
lisääntyisi tätä kautta, että lisätään
paineita ja odotuksia.
Vaikka en tule äänestämään
tätä ratkaisua vastaan, niin silti olen erittäin
surullinen siitä, että ne pientä eläkettä saavat
eläkeläiset, joilla on usein myös paljon
sairauskuluja, eivät hyödy tästä ratkaisusta
eivätkä myöskään mahdollisesta
savamaksun alentamisesta, joka täällä on
myöskin luvattu. He eivät hyödy tästä yhtään
senttiä. Tämä on minusta sosiaalipoliittisesti
epäoikeudenmukaista.
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluan täsmentää ja
osin oikaista ed. Huotarin puheenvuoroa, kun te puhuitte siitä,
että ei saada enää 66:ta prosenttia.
Asia on nimittäin niin, että sellainen henkilö,
joka jäi 1.12.95 eläkkeelle ja jonka eläkettä oli
yhteensovitettu, jää sen pohjaosan verran vaille
66:ta prosenttia. Mutta henkilö, joka jäi eläkkeelle
1.1.96 ja monta vuotta sen jälkeen, kun tässä on
siirtymä, saa edelleen 66 prosenttia. Elikkä eikö tässä ole
epäoikeudenmukaista, että riippuen kuukaudesta,
milloin he jäivät eläkkeelle, toinen
saa 66 prosenttia, toinen ei, koska yhteensovitusta ei enää suoritettu
sille, joka jäi vuoden 96 alun jälkeen eläkkeelle.
Siinä oli tietyt ikävuodet, joita tämä alennettu
(Puhemies koputtaa) 60 prosenttia koski.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palkankorotukset, 4,5 prosentin luokkaa, ajavat
summat sellaisiin korkeuksiin, että vaikka niistä otettaisiin
vain 60 prosenttia, niin laskennallisesti hyvin nopeasti ne ajavat
ohi sen, mitä 66 prosentin eläkeläiset
taitetulla indeksillä ehtivät muutamassa vuodessa saada.
Minua ihmetyttää ed. Huotarin eläkeläisvihamielisyys.
Kun tulin tähän taloon, niin Puron ym. kassassa
oli 130 miljardia markkaa. Nyt siellä on 430 miljardia.
Kertymä on ollut 50 miljardia vuodessa. Eikö tämä asia
nyt voitaisi jo lopettaa eläkeläisten kohdalta
ja palauttaa heille tai ainakin lopettaa niitä leikkauksia,
mitä on olemassa. Tähän asiaan eivät
kuulu lapsi- eivätkä muut asiat millään
lailla. Tämä on ihan puhdas eläkekysymys,
pidetäänkö se raha kassassa ja kidutetaanko
eläkeläisiä vaiko ei.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Huotarille, että te
olette väärässä nyt tässä asiassa,
kun te kommentoitte eläkeläisten asiaa tällä tavalla.
Kyllä julkisyhteisön eläkkeet, mitkä valtiovalta
on lainsäädännön kautta päättänyt,
on 66:ta prosenttia. Se täytyy kaikille saada. Toisin sanoen
31.12.95 eläkkeelle jääneet saavat 66 prosenttia
ja 1.1.96 eläkkeelle jääneet saavat paljon
vähemmän, eivät siis saa sitä 66:tta
prosenttia pohjaosan leikkauksen takia, tämän
yhteensovituksen takia. Ei kun päinvastoin, anteeksi. Kyllä se
on minusta ihmeellinen asia.
Sitten yleensä näistä eläkkeistä.
Harva työeläkkeensaaja saa sitä 60:tä prosenttia
yksityisellä puolella. Minun käsitykseni mukaan
eläketaso on vain 53 prosenttia (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä.
Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Huotarin puheenvuoro
oli rehellinen ja asia selvästi sellainen, jossa pitää liikkua.
Hän totesi, että kaikki eivät tavoita
tätä tiettyä prosenttitasoa työeläkkeen kautta,
ja se pitää kyllä paikkansa. Edelleen
hän totesi myöskin sen, joka on minusta viisas
lausuma, että ei myöskään eduskunnan
pidä ryhtyä luomaan ja lietsomaan katteettomia
odotuksia tai lupauksia asioissa. Meidän on tunnettava
realismi, jossa liikutaan, ja yhteiskunta hoitaa vastuut, (Puhemies
koputtaa) jotka lailla on säädetty.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pääosin yhdyn ed. Huotarin
puheenvuoroon, en ihan kaikilta osin. Mutta kyllä nyt tässä pohjaosan
leikkauksessa ja niin sanotussa kaksinkertaisessa leikkauksessa on
mennyt vähän vellit ja puurot sekaisin. Tässä on
myöskin muistettava se, kun puhutaan eri eläketasoista,
että Ahon hallituksen aikaan muutettiin julkisen sektorin
eläkelakia sillä tavalla, että eläkeikä nostettiin
65:een ja eläketaso pudotettiin 60 prosenttiin tulevien
eläkkeensaajien osalta. Tämä pitää muistaa,
kun käydään tätä keskustelua,
elikkä kaikki eivät tule saamaan missään tapauksessa,
ed. Manninen, 66 prosentin eläketasoa. Teidän
puheenvuorostanne kävi vähän sellaista
ilmi, että ikään kuin tulisi saamaan
ja samoin myöskin ed. Kuosmasen puheenvuorosta.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Manninen kyllä varmasti tietää tämän
ratkaisun. Nämä ratkaisut on tehty tässä talossa,
että ei tule enää 66 prosentin eläkkeitä tulevaisuudessa.
Nyt on siirtymäaika meneillään. Kun ed.
Kuosmanen sanoi, että toiset saavat vain 53 prosenttia,
heiltäkin on leikattu pohjaosa. Nyt korjataan niille, jotka
saavat täyden eläkkeen. Tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Miten te selitätte näille, jotka saavat vain 53
prosenttia eläkettä, että heille ei tarvitse
korvata. Vain heille korvataan, jotka saavat täyden eläkkeen.
Tätä olen yrittänyt sanoa.
Ed. S. Kanervalle sanon, että minulla ei ole mitään
vihamielisyyttä eläkeläisiä kohtaan.
Päinvastoin minä arvostan heidän työtään
suuresti ja erityisesti niiden ihmisten työtä,
jotka eivät ole saaneet työeläkettä kerrytettyä.
He ovat hoitaneet toisten tai omia lapsiaan tai omia omaisiaan ja
heille kertynyt työeläke on niin pieni, (Puhemies
koputtaa) että heiltä ei ole leikattu tätä pohjaosaa
ollenkaan. (Puhemies koputtaa) He eivät saa yhtään
penniä korotusta.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! En malta olla vielä kiittämättä ed.
Huotaria ja ed. Ihamäkeä siitä, että he
kertasivat hyvin nämä tapahtumat laman aikana,
joista tuli tämä seuraus, kahteen kertaan leikattu
kansaneläkkeen pohjaosa, joka oli yksi tehdyistä valtion säästötoimenpiteistä.
Kun kompensaatiokompromissi on kuitenkin nyt tullut käsittelyyn,
toivoisin, että olisimme tyytyväisiä,
että ainakin valtaosan meidän kansanedustajien
tahto on toteutunut, ainakin osittain. Kompromissejahan nämä päätökset
ovat aina demokratiassa.
Ed. Ihamäkeä haluaisin aivan erityisesti kiittää siitä,
että hän toi selkeästi esille, että kokoomus
oli täsmäkorvausperiaatteen kannalla. Valitettavasti
se ei sitten toteutunut. Olisin halunnut välttää tästä keskustelun,
mutta koska täällä muutkin muistelevat
menneitä, käyn minäkin muistelemaan menneitä.
Olen, rouva puhemies, pahoillani, että jatkan sitä myös
seuraavassa kappaleessa enkä halua sillä suinkaan ärsyttää,
ehkä pikemminkin hieman vanhempana, pitempään eduskunnassa
olleena, kansanedustajana ystävällisesti neuvoa.
Nimittäin ed. Karhun niin sanottu hännännosto — siis
kuka kissanhännän nostaa, ellei kissa itse — on
ihailtava. On rohkeaa, että hän äänesti hallituksen
esitystä vastaan. Olen itsekin kerran tehnyt niin. Äänestin
eduskunnan lisärakennuksen rakentamista vastaan. Kokemukset
palautteesta edustajatovereilta olivat lähinnä ikäviä. Ymmärrän
sen, koska hallitustyöskentely ja työskentely
eduskunnassa on yhteistyötä, joka ei sooloilua
salli. Parempi on laiha sopu kuin lihava riita. Ymmärrän
niitä, jotka olivat näreissään käytöksestäni.
Suosittelisin kyllä kaikille niille, jotka ovat hallituspuolueissa,
että he miettisivät, kuuluvatko oikeaan puolueeseen,
jos eivät voi äänestää hallituksen
ratkaisujen puolesta tai sitten ainakin miettisivät, lähtevätkö heti
radikaaleille linjoille, koska uskon kuitenkin enemmän maltillisen
demokratian voimaan ja rauhanomaisiin ratkaisuihin kuin radikaaleihin
vetoihin.
Koska tässä puhumaan ruvettiin — kai
ne vaalit sitten ovat lähellä — haluan
minäkin nostaa omaa häntääni
ja kertoa, että kyllä täällä monet muutkin
ovat tehneet hartiavoimin töitä tämän kahteen
kertaan leikatun pohjaosan korjaamiseksi ja eläkeläisten
asioitten parantamiseksi, kukin omalla tahollaan toimintatavoilleen
uskollisena puurtaen enemmän tai vähemmän
julkisuudessa. Ainakin itse olen omalta osaltani ryhmässäni pyrkinyt
vaikuttamaan siihen suuntaan, että tähän
kompromissiratkaisuun on päästy, enkä ole ollut
ryhmässä suinkaan ainoa. Meitä on ollut muitakin,
samoin kuin meitä on ollut useissa eri puolueissa samoin
ajattelevia. Eli ollaanpa nyt kaikki rehellisiä: Ei tässä eduskunnassa
kukaan yksin saa mitään aikaiseksi. Me kaikki
olemme yhdessä olleet tätä enemmän
tai vähemmän tekemässä ja teemme
jatkossakin. Myös oppositio kuuluu kuvaan mukaan. Eihän
tätä tietenkään ed. Karhu kieltänytkään,
mutta haluan sen tuoda nyt kuitenkin julki.
Reijo Laitinen /sd:
Rouva puhemies! Yritän jotakin flunssaisella äänelläni
sanoa. Toivon mukaan kuuluu.
Tässä on pakko hivenen muistella 90-luvulla toteutettua
eläkepolitiikkaa. Nimittäin omalta osaltaan tässä pohjaosan
niin sanotussa kaksinkertaisessa leikkaamisessa on myöskin
viitteitä sinnepäin. Meillähän
on 90-luvun alussa tehty erityisesti julkisen sektorin eläkejärjestelmiin vuosikymmeniin
radikaaleimpia muutoksia, mitä sitten työeläkejärjestelmän
luomisen on tehty. Se oli positiivinen asia. 60 prosentin tavoitetasoa
ei vain kovin moni yksityisen sektorin työeläkeläinen
ole vielä valitettavasti saavuttanut. Meillä on varsin
paljon niin sanottuja vanhoja eläkkeitä. Keskimääräinen
työeläketaso on 50 prosentin kieppeillä,
vähän päälle. Nuo muutokset
tehtiin julkisen sektorin eläkkeisiin, kunnan ja valtion palveluksessa
olevien henkilöitten tuleviin eläke-etuihin ja
-oikeuksiin.
Niin kuin mainitsin aikaisemmin, eläkeikää nostettiin
60 vuodesta 65 vuoteen tulevien eläkkeitten osalta sekä eläketaso
pudotettiin 66 prosentista 60 prosenttiin, mikä käytännössä tarkoittaa
sitä, että pitkässä juoksussa
ne henkilöt, joiden työsuhde alkoi lainmuutoksen
voimaantulon jälkeen, saavat maksimissaan 60 prosentin
tason. Nyt meillä on jonkin verran — en ihan tarkkaa
lukua pysty sanomaan — sellaisia eläkkeensaajia,
joilla on tässä ylimenokauden aikana 66 prosentin
taso. Heitä ei hirvittävän paljon ilmeisestikään
ole.
Mutta se, mikä minulla on tiedossa ja mikä monella
muullakin edustajakollegalla on, on karmaiseva tieto siitä suunnitelmasta,
joka silloisella hallituksella oli: työeläketavoitetason
alentaminen 60 prosentista 50 prosenttiin. Tämä on
tässä keskustelussa unohtunut. Mitä oli
silloin tekemässä Ahon hallitus työeläkkeitten
osalta? Onneksi kävi niin, että erityisesti
ammattiyhdistysliikkeen voimakkaan vastustuksen ja barrikadeille
marssin johdosta se pystyttiin estämään.
Se olisi käytännössä merkinnyt
sitä, jos olisi tullut säädettyä sellainen
laki, 50 prosentin tavoitetaso, että se olisi lyönyt
läpi ei pelkästään yksityisen
sektorin osalta, vaan olisi mennyt myöskin julkiselle sektorille.
Näin olisi tapahtunut. Tämä kannattaa
muistaa myöskin niitten ihmisten, jotka nyt täällä puhuvat
näistä eläkeasioista niitten leikkausten
johdosta, joita tässä on tehty.
Minä henkilökohtaisesti myönnän
sen, että pohjaosan leikkaus ei ollut kovin viisas päätös. Se
ei ollut välttämättä eläkkeensaajien
osalta oikeudenmukainen, vaikkei se koskenutkaan ihan pienimpiä eläkkeitä,
niin kuin aivan oikein ed. Huotari täällä sanoi.
Kuitenkin koettiin sillä tavalla, että saavutettua
tasoa haluttiin maksussa olevien eläkkeitten osalta madaltaa.
Tässä mielessä pohjaosan leikkaaminen
ei ollut mielestäni oikea toimenpide. Poliittisesti tietysti
tästä on nyt hallituspuolueet ja erityisesti vasemmistopuolueet
kärsineet. Keskusta on voinut tällä kysymyksellä mekkaloida
mielin määrin unohtaen sen, mitä teki
90-luvun alussa ja minkälaisia suunnitelmia heillä kabineteissa
oli.
Pohjaosan niin sanottu kaksinkertainen leikkaaminen on myöskin
asia, mikä mielestäni on väärä.
Toki se on toteutunut sillä tavalla, niin kuin ed. Huotari
oikein sanoi. Silloin kun tehtiin yhteensovittamista, pudotettiin
työeläkettä ja nyt sitten leikattiin
pohjaosaa. Oikein olisi mielestäni se, ja itse asiassa
ymmärsin, että ed. Huotari oli vähän
samaa mieltä, jos en ihan väärin tulkinnut hänen
puheenvuoroaan, että pohjaosa olisi tullut palauttaa kaikille.
(Ed. Väistö: Juuri näin!) Silloin me
olisimme, jos oikeudenmukaisesti asiaa tarkastelee, niin kuin pitää tarkastella,
oikealla tiellä.
No, nyt ei näin valitettavasti ole käynyt
ja pohjaosa on leikattu. Nyt pitää kaikin tavoin
myöskin saada kokoomus ymmärtämään
se, että pieniä eläkkeitä on
nostettava. Siihen löytyy useampia keinoja, millä tavalla
se toteutetaan. Hallituksen ja hallituspuolueiden sisällä se
on sillä tavalla vähän kinkkinen kysymys,
että vasemmisto kyllä mielellään
olisi korjaamassa pieniä eläkkeitä, mutta
ehkä sitten vihreät, kokoomus ja Rkp eivät
tunne niin kovin suurta huolta näistä asioita.
Edelleen on pakko tässä yhteydessä todeta
se, että ei tämäkään
ratkaisu mikään paras mahdollinen ole. Tämä on
kompromissien kompromissi. Ei kai siitä pääse
mihinkään, rehellinen tässä on itselleen
tämänkin asian osalta oltava. En tiedä sitten,
minkä muodon tämä viimein saa, kun lähtee
pitkälle valiokuntakäsittelytaipaleelle.
Mutta pakko on tässä yhteydessä,
kun ed. Oinonen puhui indeksitarkastuksista, ottaa tämäkin kysymys
esille. Valitettavasti ed. Oinonen ei ole paikalla. Tässäkin
unohtuu se, että meillä oli indeksitarkistukset
jäädytetty myöskin eläkkeitten osalta
useamman vuoden ajan. Silloin kun Lipposen hallitus tuli, ruvettiin
maksamaan indeksitarkistuksia. Se, että tällainen
järjestelmä tuli, on työmarkkinajärjestöjen
välisten neuvottelujen kautta tullut. Me kaikki tunnustamme
sen, että silloin, kun puhutaan työeläkejärjestelmästä,
niin työmarkkinajärjestöillä on
oma roolinsa niissä neuvotteluissa.
On varmasti niin, että indeksijärjestelmä,
mitä itsekin olen erittäin voimakkaasti kritikoinut,
ei ole oikeudenmukainen. Se pitäisi yhdenmukaistaa. Uskon,
että aika laajasti ollaan sitä mieltä, koska
leipä on kaikille yhtä kallista ja lääkkeet maksavat
saman verran, ja mitä iäkkäämpi
on, sitä enemmän lääkekuluja
myöskin varmasti on.
Kelamaksun osalta on myöskin hivenen mentävä historiassa
taaksepäin. Mikä oli se hallitus, joka sääti
kelamaksun, ylimääräisen kansaneläkevakuutusmaksun,
eläkeläisille? Ei se Lipposen hallitus ollut.
Lipposen hallitus poisti sen. Näin tapahtui. Lipposen hallitus
poisti sen. Mikä oli se hallitus, joka sääti
ylimääräisen sairausvakuutusmaksun eläkeläisille?
Ei se ollut Lipposen hallitus. Lipposen hallitus on pudottanut sitä ja pudottaa
sen samalle tasolle kuin se palkansaajilla on, ei niin kikkaillen
kuin valtiovarainministeri esittää, että palkansaajien
sairausvakuutusmaksua nostetaan ja sitten tullaan samalle tasolle kuin
eläkeläiset. Ei niin, vaan eläkkeensaajien ylimääräistä sairausvakuutusmaksua
alennetaan. Tällä tavalla pitää tämä homma
hoitaa.
Mutta yhtä kaikki silloin kun puhumme näistä asioista,
vaikka kuinka tehdään politiikkaa, poliitikoillehan
sen pitää olla sallittua ja jopa suotavaakin,
niin pitäisi kuitenkin muistaa aina se, minkälaisia
päätöksiä mikin puolue on tässä matkan
varrella historian saatossa ollut tekemässä. Se
tulee meitä, hyvät kollegat, hyvät työtoverit, vastaan
ihan varmasti jossakin aina.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos nyt historiaa noin molemmin puolin katsoo,
niin Ahon hallitus kyllä keksi savamaksun ja vielä yhtenä vuonna
jätti indeksinkin maksamatta, mutta sitten seuraava hallitus
kyllä jatkoi savamaksua, keksi taitetun indeksin ja pohjaosan
leikkauksen ja leikkasi vielä vahingossa ei kansaneläkettä kahteen
kertaan vaan leikkasi työeläkettä, ed.
Laitinen. Ennen vuotta 1995 oli niin sanottu yhteensovitus eli kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus. Sillä tavoin leikattiin, yhteensovitus-nimikkeellä.
Kun tultiin vuoteen 96, leikattiin uudelleen ja näiltä,
joilta oli kertaalleen leikattu, leikattiin työeläkettä,
ja se on vähän lainvastaista. Siitä on kyse.
Mutta jos olette sitä mieltä, että haluatte
palauttaa kansaneläkkeen pohjaosan, niin minulle esimerkiksi
se sopisi oikein hyvin. Se on 500 markkaa netto meikäläiselle,
ei siitä pienituloiset mitään saa, kun
heiltä ei leikattukaan. Vai olisiko parempi sitten tämä,
(Puhemies koputtaa) johon minä ja ed. Tiuri olemme tässä salissa
oikeutettuja, eli ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on kulunut!
Selvä, kiitos!
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitisen puheenvuorosta kyllä selvästi
kävi ilmi, että sosialidemokraatit eivät
halua olla kansanvakuutusjärjestelmää kehittämässä eivätkä pienituloisten
kansalaisten perusturvaa parantamassa. Se on aivan ilmiselvä.
Nimenomaan näitten kansalaisryhmien asemasta ei olla kyllä tippaakaan
kiinnostuneita.
Ed. S. Kanervalle toteaisin, kun hän sanoi, että vahingossa
kaksi kertaa leikattiin: Ed. Kanerva, se ei ollut vahinko, se oli
aivan tietoinen päätös, ja se tiedettiin
kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja tiedettiin,
että menee kahteen kertaan, ja se näkyy kyllä meidän
vastalauseestamme. Ed. Manninen on täällä.
Me olemme yhdessä tehneet vastalauseen siellä.
Ei ollut vahinko, vaan tietoinen päätös,
ja tiedettiin, mitä tapahtuu.
Timo Ihamäki / kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laitinen käsitteli eläkepolitiikkaa
laajemmin kuin pohjaosan verran, ja taas kokoomus sai osansa siitä.
Haluan sanoa, että kyllä kokoomus tunnustaa pienten
eläkkeiden ongelman. Pienin kansaneläke on noin
2 800 markkaa, ja se on vähän, se on
liian vähän. Analogisesti tähän
asiaan voidaan verrata, että puheenjohtaja Itälä on
vastikään puhunut pienten palkkojen puolesta.
Sanon myöskin tähän toiseen, ed.
S. Kanervankin esille ottamaan, asiaan, että nyt eletään
aivan eri tilanteessa kuin vuonna 92 ja 93. Silloin oli lama. Älkää verratko
silloista aikaa nykyiseen. Ollaan aivan eri tilanteessa.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen kokeneena poliitikkona
on taitava maalailemaan mörköjä ja tummia
pilviä taivaille palaillessaan menneisyyteen. Rohkenen
kuitenkin kysyä teiltä, ed. Laitinen: Missä oli
ay-liikkeen voimakas tuki silloin vuonna 95, kun Lipposen ykköshallitus
alkoi kansaneläkkeen pohjaosaa leikata, mitä tekin pidätte
virheellisenä päätöksenä?
Toisekseen ed. Ihamäkeä jossain määrin
siteeratakseni näiltä osin: Päätökset
pitää aina nähdä sitä taustaa
ja aikaa vasten, jolloin ne tehdään.
Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Hyssälän
väite ed. Laitisen suuntaan on aika raju, että sosialidemokraatit
eivät haluaisi olla kehittämässä kansanvakuutusjärjestelmää.
Jokainen, joka tuntee historiaa, tietää, että juuri
sosialidemokraatit ovat keskeisessä asemassa olleet, kuten
aikanaan myös keskusta — niin että rajansa se jossain on — ja
nimenomaan ammattiyhdistysliike. Mielestäni ed. Laitinen
kertasi historian erittäin hyvin ja osuvasti, osoitti myöskin
ne poliittiset heikot kohdat, joita matkan varrella on ollut. Niitä toki
löytyy ja nimenomaan 90-luvun alun hallituksen toimista.
Poliittinen historia ei ole mörkö. Se on totuus,
ja se on vaihtoehtoja. Niitä pitää katsoa
ja niitä parantaa.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä, toivottavasti
ette poistu salista juuri nyt. Jos olette kansaneläkevakuutuksen
kannalla ja huolissanne pieneläkeläisistä,
niin miksi te sitten olette ensisijaisesti jopa välikysymyksen
uhalla ajamassa tätä ratkaisua? Teidänhän
olisi pitänyt olla kansaneläkkeen tasokorotuksen
kannalla ja ajaa sitä välikysymyksellä,
että tehdään teidän vaatimanne
50 euron tasokorotus kansaneläkkeeseen. Se olisi oikeata
logiikkaa teidän puheeseenne verrattuna.
Ed. Rehulalle sanon, että kansaneläkeleikkaus
ei ollut kolmikantapöydässä. Siksi ay-liike ei
sitä voinut myöskään ulkoparlamentaarisesti vastustaa.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Minusta on hienoa se, että suhteellisen
suurituloisena ja todennäköisesti hyvin suurta
eläkettä joskus nauttivana edustajana S. Kanerva
puolustaa näitä pieniä eläkkeitä.
Ymmärrän kyllä, että jonkun
verran siihen liittyy politiikkaa ja ehkä vähän,
jos niin uskaltaa sanoa, populismia myöskin.
Me olemme olleet, ed. Hyssälä, luomassa kansanvakuutusjärjestelmää.
Me olemme olleet luomassa työeläkejärjestelmää tähän
maahan. Minusta on kohtuutonta, että te puhutte niin, että sosialidemokraatit
eivät tältä osin kanna vastuuta eivätkä ole
näitä järjestelmiä kehittämässä.
Me olemme niitä kehittäneet. Me olemme olleet
niitä luomassa ja kehitetään edelleen
nyt ja tulevaisuudessa.
Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti sekä ed. Laitinen
että ed. Huotari eivät olleet salissa aikaisemmin.
Nyt minulla on vain minuutti aikaa. Mutta pitkässä puheessani
kerroin kansanvakuutusjärjestelmän historian.
Olen erittäin pahoillani, että se Suomessa romutetaan
silloin, kun koko vasemmisto on hallituksessa. Silloin romutetaan Suomessa
kansanvakuutusjärjestelmä. Erittäin vakavasti
on sitä haavoitettu. Nyt te ette halua olla kehittämässä perusturvaa
ja pienimpien eläkkeitten osuutta.
Ed. Huotari, me olemme esittäneet täällä nimenomaan
tänään, että me haluamme pienimpiin
eläkkeisiin korotuksia. Olemme todella pahoillamme, että tämä kansaneläkkeen
kehittäminen on jäänyt jalkoihin. Esimerkiksi
indeksi on todella heikentänyt eräiden asemaa,
kun on väärä indeksi, toinen indeksi
kuin muissa. Työeläkettä saavat, muita
työsidonnaisia etuuksia saavat ovat Lipposen hallituksen
aikana pärjänneet huomattavasti paremmin kuin
ne, joitten etuudet ovat vain sosiaaliturvassa, voi sanoa nyt: vain kansanvakuutusjärjestelmään
perustuvia. (Puhemies koputtaa)
Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Voin todeta, että mitä tässä salissa
on tullut pienimpiin eläkkeisiin erilaisia aloitteita,
niin aina on tyrmätty kyllä hallituspuolueitten
taholta perusteellisesti. Siinä mielessä kannattaisi
kyllä harkita myöskin, mitä tuolta puhujakorokkeelta
puhutaan. Siellä ei riitä toivomukset, vaan silloin,
jos ollaan hallituksessa, on myöskin mahdollista tehdä aloitteita,
joilla voidaan näitä pienimpiä eläkkeitä korottaa.
Me olemme oppositiosta kyllä mukana näissä asioissa,
niin kuin olemme esittäneet.
Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle sanoisin, että taitetulla
indeksillä on yli 65-vuotiailta viety nuorempiin eläkeläisiin
verrattuna viime vuodenvaihteeseen mennessä 4,7 prosenttia
kaikista tulevista korotuksista. Se alkaa olla aika iso asia.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä, te ette ollut
silloin salissa, kun kerroin, että olen aikaisemminkin
sanonut tässä salissa, että kansaneläkkeen pohjaosan
leikkaus ja myöhemmin näiltä työeläkeläisiltä pohjaosan
poistaminen oli osittain ideologinen ratkaisu.
Se johtuu siitä, että siinä oli sellaisia
tahoja mukana hallituksessa, jotka näin halusivat.
Ed. Seppo Kanervalle olisi paljonkin sanottavaa, mutta ihmettelen
kyllä sitä, että te ette näe, minkä vuoksi
näitä eläkevaroja yleensä kerätään rahastoihin.
Se teidän olisi kyllä hyvä selvittää itsellenne.
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ihan lyhyesti taitetun indeksin osalta: Minä en
ole puolustanut sitä järjestelmää. Jos,
ed. S. Kanerva, kuuntelitte puheenvuoroni, itse asiassa tuomitsin
sen. Totesin vaan sen tosiasian, että se on työmarkkinajärjestöjen
välillä neuvoteltu ratkaisu. Kun puhutaan työeläkejärjestelmään
liittyvistä asioista, niin niillä on aika paljon
siinä sananvaltaa. Toki on niin, että viime kädessä me
lait täällä säädämme.
Mutta kolmikantainen valmisteluperiaate on kuitenkin niin tärkeä suomalaiselle
yhteiskunnalle, että sitä tulee mitä suurimmassa
määrin kunnioittaa.
Kyllähän me olemme perusturvaa kehittämässä,
ed. Hyssälä. Historia on sen osoittanut. Mutta me
haluamme puolustaa myöskin työeläkettä ja haluamme
puolustaa myöskin palkansaajien oikeuksia. Kyllä me
haluamme, että suomalaisella palkansaajalla palkat nousevat
ja sitä kautta eläkkeet paranevat, mutta me haluamme
myöskin samalla pitää vähintäänkin
sen työeläketason, tavoitetason, mikä on
sovittu, ei niin, kuten te olitte ajamassa ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on täyttynyt, ed. Laitinen!
... että se olisi pudotettu 50 prosenttiin.
Hannes Manninen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi muutama sana ed. Laitisen ja
ed. Huotarin puheenvuorojen johdosta.
Ed. Laitinen kertoi, että Ahon hallituksella olisi
ollut joitakin kabinettisuunnitelmia, jotka hän hyvin jyrkästi
tuomitsi. Ja jos tällaisia olisi ollut, niin on aivan oikein
ne tuomita. Mutta tuli mieleen naapurin isännästä tällainen
tarina, kun hän kertoi, että jos saatte niitä naapurin
poikia kiinni, pieksäkää ne aina, sillä jos
ne eivät ole juuri pahaa tekemässä, niin
kyllä ne ainakin suunnittelevat sitä. Ed. Laitisen
asenne Ahon hallitukseen tuntui olevan suurin piirtein samalla tasolla.
Mitä tulee ammattiyhdistysliikkeen rooliin kaksinkertaisessa
pohjaosan leikkauksessa, voin kertoa hyvin autenttisesti, miten
kuuleminen tapahtui sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Siellä olivat
ammattijärjestöjen edustajat. Kun heiltä kysyttiin
kantaa, he katsoivat hiukan häpeillen maahan ja totesivat,
että kun asiasta on sovittu hallitusohjelmassa, me hyväksymme.
(Ed. Väistö: Ketkä sen sopivat?) Kysyinkin
silloin, onko ammattiyhdistysliikkeellä omiakin kantoja
vai oletteko te aina samaa mieltä, mitä hallitusohjelmassa
on sovittu, mihin en saanut kyllä tyydyttävää vastausta.
Ed. Huotari myöskin omalta osaltaan halusi puolustella
sellaisia asioita, jotka kaikilta osin eivät ole täysin
puolusteltavissa. Kun te muun muassa ammattiyhdistysliikkeen osalta
totesitte, että ammattiyhdistysliikkeellä ei ollut
mahdollisuuksia vastustaa, niin sillä kyllä oli,
mutta liike ei halunnut niitä mahdollisuuksia käyttää.
Mitä tulee perusturvaan ja kansanvakuutukseen, on todettava,
että varsinaisen kansanvakuutuksen osalta erityisen voimakkaasti
aikoinaan sitä ovat ajaneet silloinen SKDL ja maalaisliitto, ja
sosialidemokraatit ovat olleet mukana myöskin rakentamassa
kaikissa vaiheissa, mutta painotus on ollut hiukan sellainen, että maalaisliitto ja
SKDL painottivat perusturvaa ja sosialidemokraatit enemmän
ansiosidonnaista turvaa. Näistä tehtiin sitten
kompromissit, jolloin molempia kehitettiin. Lopputulos tässä suhteessa
minusta oli hyvä. En tässä suhteessa
lähtisi moittimaan toisia puolueita, etteivät
ne olisi olleet tässä työssä mukana.
Mitä tulee siihen, että kaksinkertainen leikkaus
oli, niin kuin ed. Huotari sanoi, osin ideologinen kysymys, en tiedä,
kenen ideologiasta on kysymys, mutta edellisen, parjatun Ahon hallituksen
aikana kokoomus oli silloin hallituksessa ja keskusta ja asia oli
esillä siellä, mutta sen hallituksen toimesta
se hylättiin. Onko se ideologia sitten vasemmistoideologia,
koska muuten olivat samat suuret puolueet hallituksessa? Viittaisi siihen,
että se olisi teidän ideologiaanne, mitä kyllä ihmettelisin,
jos näin olisi ollut.
Arvoisa puhemies! Hallitus on antamalla tämän
esityksen pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen osittaisesta
korvaamisesta tunnustanut, että se on tehnyt vakavia eläkepoliittisia
virheitä. Parempi myöhään kuin
ei milloinkaan, että tällainen tunnustus hallitukselta
on saatu. Tällä leikkauksella, joka suoritettiin
vuoden 96 alusta, rikottiin paitsi yleistä kansanvakuutuksen
periaatetta myös pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan
niin sanottua universaalia periaatetta eli sitä, että tietyt
etuudet kuuluvat jokaiselle kansalaiselle. Tässä mielessä se
oli vakava periaatteellinen ja myös ideologinen poikkeama
perinteisestä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskuntaideologiasta.
Paitsi rahallisia vaikutuksia tällä oli myöskin muita
eläkepolitiikkaan liittyviä vaikutuksia. Nimittäin
tämän jälkeen ei ole mitään
koordinoivaa elintä tai laitosta, joka tarkastelisi kaikki
työkyvyttömyyseläkehakemukset, ja tässä tehtävässä aikaisemmin
Kansaneläkelaitos oli toiminut. (Ed. Väistö:
Näin on!) Tämä voi johtaa siihen, että eri
eläkelaitosten työkyvyttömyyseläkeratkaisujen
perusteet eroavat toisistaan ja muodostuu tietyssä määrin
ainakin oikeusturvaongelmia eri eläkejärjestelmien
piirissä olevien eläkeläisten osalta.
Tämäkin on aika vakava kysymys, ja voisi ajatella,
että tämänkin takia yksistään
pitäisi selvittää mahdollisuutta siihen,
voitaisiinko tulevaisuudessa edes pieni pohjaosa antaa kaikille, jotta
tällainen koordinaatio saataisiin. Taloudelliset raamit
ja kysymykset täytyy siinä tarkastella, miten
ne rahoitetaan, tuleeko yhteensovituksia tai muita, mutta säilytettäisiin
eläkevakuutusjärjestelmä. En tässä vaiheessa
halua sanoa, kuinka suuri eläkkeen pitäisi olla
ja pitäisikö järjestelmä ehdottomasti
tehdä, mutta täytyisi tutkia mahdollisuudet siihen,
millä tavalla tämä asia voitaisiin hoitaa.
Sen sijaan eläkeläiset kokevat, että tämä niin sanottu
kaksinkertainen leikkaus on periaatteessa niin suuri kysymys, että se
olisi ehdottomasti korvattava täysimääräisenä.
Siitä aiheutuu kustannuksia ei niinkään
valtiolle kuin kunnalliselle ja yksityiselle eläkejärjestelmälle,
mutta silloin kun epäoikeudenmukaisuuksia oikaistaan, kustannuksia
siitä luonnollisesti aina aiheutuu.
Mitä tulee niin sanottuun taitettuun indeksiin, haluan
muistuttaa, että keskusta esitti tuolloin, kun se oli täällä salissa
ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltävänä,
vastalauseessa vaihtoehtoa, jonka mukaan kaikille olisi tullut sama
indeksi ilman, että kustannuksia olisi nostettu. Indeksi
olisi muodostettu niin, että kokonaiseläkekustannukset
olisivat olleet samat kuin esitetyssä järjestelmässä.
Tuota ei silloin hyväksytty, mutta olen tyytyväisyydellä pannut
merkille, että Puron työryhmä on päätynyt
tähän samaan ratkaisuun, että tulevaisuudessa
tullaan yksi ja yhtenäinen indeksi näihin eläkejärjestelmiin
luomaan. (Ed. Huotari: Yhtä pieni kaikille!) Siitäkin
asiasta olen mielissäni, että tämä keskustan
jo silloin ajama tavoite vähitellen toteutuu.
Edelleen kolmanneksi haluan todeta sen, että sen lisäksi,
että me vaadimme tämän niin sanotun kaksinkertaisen
leikkauksen kompensoimista täysimääräisenä,
olemme sitä mieltä, että tulevaisuudessa
on myöskin pienimpiä eläkkeitä korotettava.
On todettava, että ainakin julkisuudessa olleiden tietojen
mukaan vasemmistoliitto oli voimakkaasti ajamassa tätä.
Siinä pieni edistys tapahtuikin hyvin myönteiseen
suuntaan, mutta edelleen yksinomaan jo ostovoiman heikkeneminen
huomioon ottaen siellä on merkittävää tarvetta
korottaa pienimpiä eläkkeitä, ja tämä asia tulee
taloudellisten resurssien puitteissa ottaa mukaan seuraavaan hallitusohjelmaneuvotteluun,
koska pienimmät eläkkeet ovat todella pieniä Suomessa
ja niin suuri joukko on kuitenkin pienimpien eläkkeiden
varassa.
Mitä tulee vielä tähän Ahon
hallitukseen, niin haluan todeta sen, että se myöskin
jäädytti indeksitarkistuksia, niin kuin täällä on
todettu, mutta haluan todeta myöskin sen, että Ahon
hallituksen aikana pyrittiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevista
pitämään huolta niin, että ylimääräistä rintamalisää nostettiin
sekä vuonna 91 että 92. Myöskin 91, vaikka
oli sellainen lama, korotettiin eläkkeensaajien puolisoiden
lisäosaa ja asumistukea, elikkä Ahon hallituksen
periaatteena oli, kun ylimääräinen sairausmaksukin
pantiin, että tuo ylimääräinen
maksu oli vielä suurempi niillä, joilla oli yli
85 000 markan tulot, sen ylimenevältä osalta,
jolloin pyrittiin nimenomaan vaikeimmassa asemassa olevista pitämään
huolta.
Tässä suhteessa Lipposen hallituksen teot
eivät kyllä vedä vertoja Ahon hallitukselle,
jos otetaan huomioon, millä tavalla kaikkein heikoimmassa
asemassa olevista pitää pitää huolta.
Siksi muun muassa vappupuheessani toivoinkin, että Suomen
vasemmisto palaisi perinteisille linjoilleen ja ottaisi Alkion testamentin
huomioon poliittisessa toiminnassaan. "Älä unohda
köyhän asiaa" on perinteisesti ollut vasemmiston
linja, mutta viime vuosina on ollut vaikea nähdä merkkejä tästä ideologisesta
perinteestä. Toivon, että te palaatte perinteiselle
linjalle ja että me voimme yhdessä tulevaisuudessa
kehittää paitsi perusturvaa myöskin ansiosidonnaista
turvaa, sillä on kaikkien suomalaisten etu, että meillä on
turvattu toimeentulo palkansaajilla, yrittäjillä,
eläkeläisillä, opiskelijoilla, kaikilla
Suomessa asuvilla ihmisillä.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen
esitys on askel oikeaan suuntaan. Toisekseen hallitus tällä esityksellä myöntää tekemänsä
virheen.
Tätä virhettä keskustan eduskuntaryhmä ja
keskustalaiset eivät ole missään vaiheessa
voineet hyväksyä. Me emme ole hyväksyneet
pohjaosan leikkausta. Se oli, kuten ed. Manninen totesi, esillä jo
Ahon hallituksen aikana. Tuolloin se torjuttiin useaan kertaan,
torjuttiin tilanteessa, jolloin maan talous oli todella vaikeassa
jamassa. Siitä huolimatta keskustan johdolla silloinen
Ahon hallitus torjui tämän leikkaukseen.
Nyt kun on eletty seitsemän ja eletään
jo kahdeksatta vahvan talouskasvun vuotta, on viety tämä leikkaus
päätökseen, mutta onneksi on herätty.
On havaittu, että on tehty virhe, ja voidaankin sanoa,
että pohjaosan leikkaus on ollut Lipposen hallituksen suurin
yksittäinen eläkepoliittinen virhe. Ratkaisu on
lisännyt epäoikeudenmukaisuutta. Se on merkinnyt
sosiaalivakuutuksen periaatteesta luopumista. Se on merkinnyt sen
myös yleisesti hyväksytyn universaalisuusperiaatteen
murentamista, jonka mukaan kaikki ovat maksaneet ja kaikki ovat
saaneet. On nähty, että tämä on
meillä sosiaalivakuutuksen rahoituksen hyväksyttävyyden
yksi peruspilari.
Arvoisa puhemies! Epäoikeudenmukaisuus on korjattava,
ja se on korjattavissa. Tämä Lipposen hallituksen
esitys ei sitä vielä täysin tee, vaikka
joitakin korjauksia se toki tuo. Meidän mielestämme
niille, jotka ovat menettäneet, tulee korvaus tehdä täytenä.
On tärkeää, että pohjaosan kokonaisuudessaan
palautusmahdollisuus, mihin ed. Manninen hyvin viittasi, selvitetään.
Välttämätöntä on,
arvoisa puhemies, että pienimpiin eläkkeisiin
tehdään selkeä tasokorotus. Entistä enemmän
peruseläketurvalla, vähimmäiseläkkeellä,
on jatkossa merkitystä ihmisten toimeentulon kannalta erityisesti
maatalousyrittäjien, pienyrittäjien sekä myös
pätkätöitä tekevien tai työttömien
osalta. Tärkeää kotityötä,
kuten hoitotyötä, tehneiden osalta on tärkeää,
että meillä on kattava vähimmäiseläketurva
ja että tämän järjestelmän
kautta saa riittävän perustoimeentulon. Tämä periaate
on hyvin tärkeä hyvinvoinnin perustaa rakennettaessa.
Se on aikanaan meillä nähty laajasti niin vasemmistossa
kuin keskustassa ja myös oikealla tärkeänä periaatteena
ja siltä pohjalta meidän eläketurvaamme
on aikanaan lähdetty rakentamaan. Miksi tästä periaatteesta
nyt pitäisi luopua tilanteessa, jolloin yhteiskunnassa
on eletty monin tavoin vaikeita, raskaan työttömyyden
ja muun murroksen vuosia.
Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeää,
että yhtä lailla sekä kaikille tulevaa
vähimmäiseläketurvaa että myös
ansioon sidottua turvaa kehitetään ja luodaan
sellainen ilmapiiri, jossa huolehditaan kaikista eri elämäntilanteissa
eri työhistorian tai elämänhistorian
tehneistä ja eri vaiheissa eläkkeelle joutuneista.
Se on meidän hyvinvointiyhteiskuntamme yksi tärkeimpiä periaatteita.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Useassa puheenvuorossa on opposition
taholta todettu, että hallitus on myöntänyt
virheensä. Jos näin on, niin hyvä näin.
Toisaalta voi sanoa, että ei hallitus tässä asiassa
kovin aktiivinen ollut. Itse asiassa kysymys on siitä,
että eduskuntaryhmien taholta on tämä paine
luotu. Siinä on ollut mukana myöskin oppositio.
Oman arvioni mukaan asia liittyy ei niinkään virheeseen
vaan saavutettujen etujen kokonaisuuteen, ja se nyt korjataan.
Sitten täällä on useissa puheenvuoroissa
ei vain tänään vaan aiemminkin, kun asiasta
on keskusteltu, syytetty hallitusta, ja sehän on totta
kai helppoa. Mutta muistan lukeneeni sosiaalipolitiikan ja kansanvakuutusjärjestelmän
uudistamisvaiheen, 60-luvun, asiakirjoja. Silloin eläkejärjestelmän
kehittämistä pohtivat komiteat ja lakejakin säädettiin.
Tämä pohjaosan poistaminen ei nimittäin
ole mikään 90-luvun idea, vaan jo 60-luvulla — toistan,
muistan lukeneeni — esitettiin vahvasti komiteanmietintöjen
perusteluissa ajatus, että sitten kun Suomessa siirrytään
siihen vaiheeseen, että työeläkejärjestelmän
kautta väestö saa eläketurvansa, pohjaosa
voisi ikään kuin poistua. Silloin arvioitiin,
että tähän kuluisi noin 20 vuotta. Jos
verrataan tähän 90-luvun puolenvälin
ratkaisua, niin voi sanoa, että siihen, että ajatusta
alettiin toteutusmielessä talouskatastrofin ja laman hoitotalkoiden
yhteydessä pohtia, kului 34 vuotta ja se sattui suurimman
laman aikoihin. Tarkoitan tällä sitä,
arvoisa puhemies, että näitä asioita
on pohdittu aikaisemmin. Kansanvakuutusjärjestelmä on
hyvä järjestelmä, eräs kilpailukykyisimpiä maailmassa,
ja meidän on lainsäätäjinä huolehdittava,
että se myös kehittyy ja säilyy.
Mitä tulee kehittymiseen, mielestäni on syytä tässä yhteydessä myös
todeta, että kyllä Suomessa pitäisi tietoyhteiskunta-ajassa
päästä siihen, että ihmiset
saavat tietoonsa, paljonko eläkettä on karttunut.
On uskomatonta, että kun pankista saadaan kuukausittain
tilitiedot, niin näitä sisäänmaksettuja
eläkevakuutustietoja ei saa. Niitä pitää kysyä,
jotta ne saadaan. Niistä pitää maksaa tänä päivänä.
Tältä osin kansalaisen oikeutta ei valvota niin
kuin pitäisi virkamiesten taholta.
Edustan siis ajattelua, että tällainen järjestelmä pitäisi
luoda, jotta ihminen todella tietää, paljonko
prosentuaalisesti ja euromääräisesti
on sisällä. Tällä on sikälikin
merkitystä, että on harkittava vaihtoehtoja, että esimerkiksi
kun täysi määrä eläkemaksuja
työeläkkeen kautta tulee sisään,
niin kansalaisella pitää olla oikeus myöskin
ikään kuin päästä sisään
siihen maksamaansa. Tarkoitan sitä, että kun ihmiset
elävät pidempään kuin koskaan
aikaisemmin, ihmiset ovat työkykyisempiä keskimäärin
kuin koskaan aikaisemmin varttuessaan, saattaa olla, että joskus Suomessa
siirrytään järjestelmään,
jossa esimerkiksi henkilön täytettyä 60
vuotta, jos maksettu työeläke on täysimääräisesti
sisällä, eläkettä voisi alkaa
osittain jo palautua henkilölle takaisin siitä huolimatta,
että hän on työelämässä mukana.
Toinen näkökulma myös, arvoisa puhemies, järjestelmän
kehittämiseen on, että sallitaan nykyistä paremmin
silloin, kun ihminen jo on eläketurvan varassa, lisäansio.
Nythän tämä järjestelmä on
rakennettu sellaiseksi, että se on off tai on. Se on voimassa
tai ei ole, ja jos antaa vielä jäljellä olevaa
panostaan työelämään, niin siitä lähtee
vähennysbonukset käyntiin.
Toki on muistettava, että eduskunta muistaakseni viime
vaalikauden lopulla, oliko se 96 vai 97, rakensi erityisasiantuntijatarpeen
tyydyttämiseksi järjestelmän, jossa voidaan
työnantajan ja työntekijän niin sopiessa
olla pidempään työelämässä kuin
normaali eläkkeelle siirtymisikä asian määrittelisi,
ja jos on pidempään, niin silloin myös
työeläkkeen karttumaosuus kasvaa nopeammin kuin
muutoin. Voi myös jäädä aikaisemmin
pois työelämästä, mutta silloin
karttuma pienenee jopa lähes kaksinkertaisesti verrattuna
siihen, mitä se nousee.
Arvoisa puhemies! Tällä puheenvuorollani haluan
vain tuoda keskusteluun samalla, kun me syyttelemme toinen toisiamme,
kokonaistalouden elementin. Syyttely ei mielestäni kyllä johda mihinkään.
Vaikka pitää poliittisessa väittelyssä tuoda
totuudet ja tosiasiat esiin, aivan kuten täällä ovat
ed. Laitinen ja ed. Huotari erinomaisesti tuoneet, sellainen junnaava
väittely ei asioita edistä, jota opposition taholta
on hieman näkynyt ja myöskin ed. Seppo Kanervan
taholta.
Tämä ei ole semmoista bunkkereihin asettautumista,
jossa vain vaaditaan, vaan on katsottava kokonaistalouden näkökulmastakin
sitä, mikä on finanssipoliittisesti tulonsiirtojen
kautta tietyssä ikävaiheessa esimerkiksi ikään
kuin ihmisten saatava yhteiskunnalta. Silloin keskustelemme myöskin
peruskouluikäisestä, paljonko esimerkiksi peruskouluikäinen
ikään kuin yhteiskunnalta saa, korkeakouluikäinen,
työikäinen ja eläkeikäinen.
Ja me tiedämme, että ikään kuin
kaikkein vaativin vaihe yhteiskunnan ja yksilön kannalta
on ihmisen elämän viisi viimeistä vuotta. Terveydenhoitojärjestelmien
pitää silloin olla kunnossa, myöskin
yhteiskunnan kokonaisvastuujärjestelmien.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Kanervalle haluaisin vielä muistuttaa
siitä, minkä vuoksi työeläkerahastoja
kartutetaan. Niitä kartutetaan sen vuoksi, että 2010—2020 meillä on
paljon ihmisiä eläkkeellä ja heille kaikille
pitäisi riittää eläkettä maksettavaksi.
Sitä varten tarvitsemme eläkerahastoja. Eivät
ne ole mitään ylimääräisiä ja
turhia rahastoja. Minusta on kyllä edesvastuutonta, että täällä niitä on
väheksytty, ne ovat erittäin tärkeitä.
Minusta on ollut erittäin viisas ratkaisu 1962, kun niitä on
ruvettu keräämään. Muuten olisimme
erittäin vaikeissa ongelmissa ja joutuisimme leikkaamaan ihan
oikeasti eläkkeitä.
Täällä on paljon keskusteltu taitetusta
indeksistä. Minä selvitin, minkä vuoksi
tällainen ratkaisu on tehty silloin aikanaan. En sano,
onko se oikein tai väärin. Alle 65-vuotiaat ovat
syyperusteisesti eläkkeellä joko työttömyyden
tai työkyvyttömyyden vuoksi. Heidän tulevan
ajan eläkkeensä on pienempi, kuin jos he olisivat
olleet työssä 65-vuotiaaksi saakka. Jos olemme
rehellisiä, niin korkeampi indeksi on pieni korvaus niille
ihmisille, jotka joutuvat jäämään
ennenaikaisesti eläkkeelle. Nyt tässä Puron
sosiaalipaketissa tämä asia ratkaistaan, kuten
ed. Manninen sanoi, ja samat indeksit tulee, niin kuin eläkeläiset ovat
vaatineet. Saa nähdä, ovatko tyytyväisiä siihen
ratkaisuun.
Ed. Manninen haastoi täällä kansanedustajat ja
vasemmistopuolueet pienten puolelle. Siihen tarjoutuu mahdollisuus
sosiaalipaketin yhteydessä. Silloin pitäisi puolustaa
sitä, että kansaneläke maksettaisiin
täysimääräisenä myös,
jos henkilö jää ennen 65 vuoden ikää eläkkeelle.
Tällä rahalla, joka nyt laitetaan tähän
pohjaosan leikkauksen korvaamiseen, tai mitä kaikkia lupauksia täällä on
tehty, olisi, jos olemme pienten puolella, voitu esimerkiksi yhdistää kaksi
tärkeää kattoa: lääkekustannusten
katto ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
2 minuuttia on täyttynyt. Jos haluatte jatkaa, niin
pyydän siirtymään puhujakorokkeelle,
koska 2 minuutin puheenvuoroaika on täyttynyt!
Niin, jatkan tästä vielä hetken. — Jos
todella haluaisimme välittää niistä eläkeläisistä,
jotka ovat kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa ahdingossa, niin
silloin meidän pitäisi yhdistää Kansaneläkelaitoksen
lääkekorvauskatto ja julkisen terveydenhuollon
maksujen katot. Tällä tavalla voisimme auttaa
niitä ihmisiä, jotka ovat todella vaikeuksissa,
sen sijaan että nyt laitamme rahaa myöskin niille
ihmisille, joista osa on suhteellisen terveitä ja hyvätuloisia
eläkeläisiä.
Surullista minusta on se, että tällä pohjaosalla on
tehty politiikkaa niittenkin ihmisten kohdalla, joilta pohjaosaa
ei ole leikattu laisinkaan. Minulle soitti eräs 84-vuotias
naisihminen, joka oli erittäin surullinen, koska eläkeläisten
tilaisuudessa oli sanottu, että Anne Huotari on leikannut hänen
pohjaosansa. Kun kävimme läpi sitä asiaa, niin
hänellä oli niin pieni eläke, ettei häneltä ollut
leikattu yhtään markkaa. Sen sijaan hänelle
ei ollut kerrottu tuossa eläkeläisten tilaisuudessa, että sotainvalidien
leskillä on mahdollisuus kuntoutukseen. Sen minä kerroin
hänelle, ja hän oli ikionnellinen sen itkulla
alkaneen puhelun ja keskustelun jälkeen.
Minä toivoisin, että oltaisiin rehellisiä.
Kun kansanedustajat käyvät eläkeläisten
tilaisuuksissa, kerrottaisiin myöskin ne asiat, joilla
tätä ratkaisua on yritetty keventää silloin
aikanaan, eli sen, että pohjaosaa ei ole leikattu kaikkein
pienituloisimmilta eläkeläisiltä.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Viitaten käytyyn keskusteluun
pidän valitettavana, että Suomen eläkeläiset
eivät ole päässeet seuraamaan ja kuulemaan
sitä, kenen on syy ja kenen on ansio siinä, missä tämä maa
nyt makaa. Tältä osin keskustelun alkuvaiheessa
oli selkeä ilmapiiri ja tuntuma siitä, että vasemmistoliitto
oli eläkeläisten asialla ja kokoomus oli selkeästi
syyllinen tässä asiassa, että näin
on mennyt. Sen sijaan kun sosialidemokraatti ed. Laitinen palasi
tänne saliin, niin selkeästi ilmapiiri muuttui
sen tyyppiseksi, että syy olisi yksinomaan Ahon hallituksen
ja sitä kautta oikeastaan eläkeläisten
asioita tällä perusteella ajavat SAK ja muut työmarkkinajärjestöt.
Mutta sen verran kertaisin tätä asiaa pidemmälle,
että kun Ahon hallitus ryhtyi selvittämään tätä tasavallan
pesää, mikä jäi Holkerin hallituksen
jäljiltä, niin silloin tarvittiin näitä lähtökohtia ja
liikkeitä, mitä tässä nyt on
tämä päivä puitu. Miten sattumalta
onkin niin, että valtiovarainministerinä Holkerin
hallituksessa, missä nämä rahat säädeltiin,
jaettiin, lisättiin ja maksatettiin, oli muistaakseni Liikanen
ja Louekoski siinä loppuvaiheessa. Tältä osin
kannattaisi myöskin nämä asiat muistaa,
kenen asioita tässä selvitetään
ja kenen pesää tänään
keskustellaan ja putsataan.
Tämän puitteissa valitettavasti tähän
keskusteluun on syntynyt sellainen sävy ja vaikutelma, että vain
nykyinen hallitus on ikään kuin hoitamassa eläkeläisten
asioita. On ikään kuin unohdettu sellainen asia,
että myöskin oppositio on ensimmäisenä ollut
näitä asioita periaatteessa lämmittämässä,
esillä pitämässä, äänestyttämässä ja
hoitanut tätä kansakunnan jälleenrakentajien,
pystyssä pitäjien, isänmaan oikeastaan
niitten ennen lamaa olleiden ankeitten aikojen, myöskin
lamavuosien aikojen — väittäisin — eteenpäinviejien
ja turvaajien asemaa, kohentanut ja korjannut.
Siinä mielessä pidän valitettavana,
että keskustelussa on erittäin paljon puhuttu
siitä, kuinka tämä pohjaosan leikkaus
on koskettanut tämän kaksinkertaisen muodon kautta
erityisesti hyvätuloisia. Sanoisin, että osa siinä joukossa
on ollut sellaisia kohtuullisesti toimeentulevia eläkeläisiä.
Väitän, että ei eläkeläisten
asema kovin häävi tässä tasavallassa
ole, mutta toisaalta ottaisin myöskin sellaisen vertailukohdan,
että jos mennään vaikka tuonne rajan
taakse itäpuolelle, niin siellä eläkeläisillä ei
ole mitään toimeentuloturvaa eikä asemaa
olemassa. Siinä mielessä suomalaisten eläkeläisten
asema on kohtuullinen.
Mutta sitä tässä keskustelussa peräänkuuluttaisin,
mikä kuului keskustelun alkuvaiheessa, silloin kun ed.
Stenius-Kaukonen otti osaa tähän keskusteluun,
jolloin jäi selkeästi vaikutelma ja tunnelma,
että kaikkein pienimpien eläkeläisten asemaa,
niin kuin jokainen hyvin tietää, tällä ratkaisulla
ei korjata yhtään. Se ei parannu yhtään, mutta
siellä nimenomaan olisi tehtävää ja
tekemisen sijaa. Kun nyt varsin hyvin näen ja ymmärrän,
että edustajat Ihamäki ja Akaan-Penttilä joutuisivat
yksin vastaamaan kokoomuksen eläkelinjasta ja tulevaisuudesta,
niin en ota mitään sellaisia raakoja tosiasioita
esille, mitkä olisivat teille vaaleissa kiusallisia, mutta
ymmärrän, ettei tämä kovin helppoa
ja yksinkertaista teille ole, koska teillä on valtiovarainministerin
salkku hallinnassa ja te olisitte nämä asiat voineet
tehdä mieleisiksenne, niin kuin se on eläkeläisille
hyväksi tuntunut ja kuulunut. Selkeästi tähän
voisi jatkaa ja nähdä, että tämänpäiväisessä keskustelussa
on tullut ilmi se, että pääministeri
Lipponen viime vuonna totesi, että eläkeläisten
asia, pohjaosan leikkaus, on loppuun käsitelty eikä siihen
enää palata, vaan muilla ratkaisuilla tätä asiaa
hoidetaan ja tehdään. Yritettiin näperrellä,
yritettiin todistella, mutta niin kuin tämänpäiväisessä keskustelussa
on useasti julkituotu, eduskunnan tahto ja edustajien tahto oli
vähän sen tyyppinen, että tähän
pitää palata.
Rouva puhemies! Voisin tässä todeta, vaikka en
ole mikään ennustaja enkä tunne poliittista historiaa
kovin paljon taaksepäin, vaan se rajoittuu 1900-luvun loppupuolelle,
että ennustan niin, että tulossa olevat eduskuntavaalit
ovat olleet pontimena sille, että hallitus on nöyrtynyt
eduskunnankin edessä tekemään tämmöisen
vaatimattoman esityksen ja että edustajat nyt sitten, niin
kuin täällä hännänheilutuksesta
paljon puhuttiinkin, nostavat ja kirkastavat omaa peilikuvaansa
ja omaa asemaansa siinä asiassa, että ovat vaaleihin
valmiina todistamaan. Uskallankin väittää,
että täältä löytyy
lähes kaksisataa todistajaa, jotka ovat olleet ratkaisijan
asemassa siinä, että eläkeläisten
asemasta on pidetty huolta. Enkä todistakaan, että kukaan
tähän asiaan vähäpätöisesti
ja, sanoisin, yliolkaisesti suhtautuisi. Kyllä tässä jokainen
on aidosti ollut olemassa tällä asialla.
Eläkeläisten joukko on Suomessa suuri. Eläkeläisten
työtä tämän päivän
yhteiskunnan eteen ei pidä missään tapauksessa
kyseenalaistaa eikä väheksyä. Heidän
asemansa ja vanhuudenturvansa pitää olla kunnossa
ja järjestyksessä, niin kuin tämänpäivisistä puheista
selkeästi on ilmi käynyt. Siinä mielessä,
niin kuin aloitin, pidän valitettavana, että eläkeläiset
eivät tätä asiaa ole kuulemassa suoraan
täällä. He olisivat varmaan kovin tyytyväisiä,
että heidän asioistaan kannetaan näin
hyvää huolta kuin tänään
on kuullut ja tuntunut.
Rouva puhemies! Pidän tätä hallituksen
esitystä kohtuullisena ja hyvänä, mutta
riittämättömänä ja
voimaantuloajaltaan aivan liian myöhään
esille tulevana. Teot tässä ovat oikean suuntaisia,
mutta selvästi riittämättömiä.
Reijo Laitinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se on sillä tavalla,
että aika usein, kun on vähän oppinut
tuntemaan ed. Seppo Lahtelaa, majurilta on tullut ihan oikeata tekstiä käyttämissään
puheenvuoroissa ja tähänkin puheenvuoroon liittyen
useampiakin sellaisia asioita, joihin voi hyvin yhtyä.
Mutta ihan muutama asia vielä tähän
keskusteluun mukaan, joita tosin on käsitelty jo matkan varrella
ehkä useampaankin kertaan.
Ed. Anne Huotari totesi, että tämä oli
ideologinen ratkaisu. Kyllä minä näen
tämän asian hyvin pitkälle samalla tavalla.
Kyllähän se niin on, että vihreitten
toimestahan tämä asia hallitusneuvotteluihin tuotiin.
Kokoomus ja Rkp sitä esitystä tukivat kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaamisen osalta. Mutta minusta valitettavaa ja murheellista
oli se, että vasemmisto meni tähän mukaan.
Se on rehellisesti tunnustettava. Tätä ei olisi
pitänyt tehdä. Tällaista soppaa ei olisi
syntynyt. Jos kansaneläkkeen pohjaosaa oli tarkoitus leikata,
niin kuin sitten tehtiin, olisi pitänyt tätä järjestelmää miettiä vähän
tarkemmin ja lähteä sellaisesta perusajatuksesta
liikkeelle, että siinä vaiheessa kun työeläkejärjestelmien
kautta tulee palkansaajille täysi tavoitetason mukainen
eläke, olisi katsottu se, mitä merkitystä kansaneläkkeellä siinä vaiheessa
on. Kansaneläke on joidenkin osalta kansanvakuutusjärjestelmään
liittyen välttämätön.
Ed. Manninen on siinä oikeassa, että kyllä meille
sosialidemokraateille on hirveän tärkeätä ollut
se, että kehitetään myöskin
ansiosidonnaista turvaa, järjestelmää,
josta sitten syntyi, niin kuin sanoitte, kansanvakuutusjärjestelmän
ja ansiosidonnaisen järjestelmän kehittämisen
osalta kompromissi, ja tulos on ihan hyvä ollut. Kyllä se
kestää kansainvälisenkin vertailun.
Sitten indeksijärjestelmästä: Nyt
on tässä pakko todeta se, että minä vähän
pelkään, että kun tämä asia
tulee eduskuntaan meille eteen, indeksijärjestelmä kyllä yhdenmukaistetaan,
mutta saattaapi olla niin, että ehdotus onkin sen kaltainen,
että kaikilla elinkustannuksista huomioidaan 80 prosenttia
ja ansioindeksistä 20 prosenttia, jolloin ollaan sellaisessa
tilanteessa, että indeksi on saman kaltainen kaikille kuin
nyt yli 65-vuotiaille. En tiedä, tarkoittiko ed. Manninen, että tämä on
se tavoiteltava tilanne ja tämä on se malli, jota
te olette silloin eduskunnassa ja valiokunnassa esittänyt.
Katsotaan nyt, kun tämä tulee. Aivan ehdottomasti,
jotta nyt Alkion oppeja pystyttäisiin mahdollisimman hyvin
tässäkin salissa toteuttamaan yhteistuumin, olisi
tärkeätä tehdä tasokorotusta
pieniin eläkkeisiin. Myöskin pitäisi
miettiä sitä, voidaanko esimerkiksi valtionverotuksessa
edelleen alinta tuloverotasoa nostaa niin, että yhä enemmän
olisi sellaisia pienituloisia eläkeläisiä,
joiden ei tarvitsisi maksaa valtionveroa ollenkaan. Nythän
me olemme pariin otteeseen sitä rajaa korottaneet. Ehkä tätä linjaa
olisi syytä jatkaa. Tuntuisi, että se on oikeudenmukainen.
Eläkerahastojen osalta minun on kyllä tässä yhteydessä sanottava
ed. S. Kanervalle ihan samalla tavalla kuin ed. Huotari: Pikkuisen
teidän puheenvuorostanne tuli semmoinen käsitys,
että te kritikoitte sitä, että on nyt
rahastoitu, että olemme rahastointijärjestelmässä,
joka vuonna 1962 luotiin työeläkkeitten osalta.
Kyllähän oli hieno juttu, että tällainen
ratkaisu tehtiin. Se oli vastuuntuntoinen ratkaisu, jolla turvataan
se, että myöskin tulevat eläkkeet pystytään
maksamaan. (Ed. S. Kanerva: Aika omahyväistä!) — Kyllä on,
ed. Kanerva, teillekin hyvin tärkeätä se,
että teidän lapsenne ja lapsenlapsenne jne. saavat myöskin
eläkkeensä tulevaisuudessa. Kyllä meidän
tulee kantaa myöskin heistä huolta. Sen takia
tämä rahastoiva järjestelmä on
ollut ihan oikea.
Voimaantulosta: Minä en ihan ymmärrä,
miksi tämän asian kanssa temppuillaan. Täällä todetaan
voimaantulosta 5 luvun 17 §:ssä: "Laki tulee voimaan
1 päivänä tammikuuta 2003. Eläkkeensaajalla
on oikeus saada 5 §:n mukaista korotusta 1 päivästä lokakuuta
2003 alkaen. Korotusta ei makseta tätä edeltävältä ajalta."
Elikkä taannehtivasti ei makseta. Minkä takia
tämän kanssa pitää venkuilla?
Eikö voisi olla niin, että kun laki tulee voimaan,
elikkä 1.1.2003 viimeistään, samaan aikaan
ruvetaan maksamaan eläkettä? Minä en
jaksa uskoa sitä, että meidän järjestelmämme
ovat niin tavattoman jäykkiä, etteivätkö ne
pystyisi joustamaan sillä tavalla, että nämä hommat
voitaisiin hoitaa.
Täällä todetaan hallituksen esityksen
kuudennella sivulla luvussa 3.2. "Organisaatio ja henkilöstövaikutukset"
seuraavaa: "Ehdotetun lainmuutoksen toteutus hajautuu työeläkejärjestelmässä sitä
hoitaville
laitoksille työeläkejärjestelmissä.
Julkisten alojen työeläkejärjestelmässä ehdotettava
kaavamainen menettely pyrkii osaltaan helpottamaan ja nopeuttamaan
eläkkeiden tarkistusta. Kuitenkin ehdotettavan lainsäädännön
toteutus tulee rasittamaan valtion eläketurvan ja kunnallisen
eläketurvan toimeenpanoa lisääntyneenä asiakaspalveluna
ja lisääntyneenä muutoksenhakuna. Valtion
arvioitu lisätyövoiman tarve on kaksi henkilötyövuotta
vuosina 2000 ja 2003."
Eikö tässä sanota juuri se, että tämä homma voitaisiin
hoitaa, jos halutaan, nopeammin? Minä toivon, että tältä osin,
kun tämä nyt menee valiokuntaan, valiokunta yksimielisesti
tuo tämän ehdotuksen sillä tavalla, että laki
tulee viimeistään vuoden 2003 alusta voimaan ja
myöskin täytäntöön.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ehdottomasti kannatan ed. Laitisen
esitystä, niin kuin tuossa jo aikaisemmin puheenvuorossa
sanoin. Jos siinä tulee semmoinen ongelma vielä lisäksi,
jotta kaikkia ei ole laskettu, mikään ei estä sitä,
että voidaan takautuvasti maksaa, jos se muutamalla kuukaudella
vaikka lykkääntyy.
Pyysin vielä puheenvuoron ed. Mannisen puheenvuoron
johdosta, koska hän puhui tulevista indekseistä.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän
ei pidä valita sitä huonompaa versiota indekseissä,
koska kyse on juuri — ed. Huotari taisi puhua — näistä ihmisistä,
jotka nuorempana vammautuivat työtapaturmassa, vaikka kaksikymppisenä,
ja näiden eläke on koko iän pienemmällä,
ei seuraa lähellä palkkaindeksiä olevaa
lukua, ja heille käy kovin köpelösti
siinä hommassa. Sen takia minusta indeksien pitää olla
aika lähellä sitä palkkakehitystä,
mikä yhteiskunnassa tapahtuu. Se indeksi kyllä näkyy. Jos
kuvitellaan, että ihminen jää kuusikymppisenä eläkkeelle
ja elää satavuotiaaksi, siinäkin se näkyy
aika nopeasti, jos indeksi on kaukana ansiokehityksestä.
Sitten toiseen juttuun. Kuuntelin työhuoneessani tätä syyttelyä.
Minusta hallitushan on ollut viisas siinä mielessä,
kun se otti onkeensa meidän edustajien näkemykset,
että pitää tuoda tämä korjaus,
ja tunnusti virheensä. Minusta myös opposition
on hyvä tunnustaa virhe, jotta ei se Ahon hallituskaan
ihan syytön ollut. Ollaan rehellisiä ja puhutaan
avoimesti nämä jutut. Eivät kaikki ne savamaksut
ja kelamaksut, ja mitä niitä on ylimääräisiä,
voi olla hyviä ja kannatettavia, kun niitä on
jouduttu nuijimaan tässä kahdeksan vuotta, ennen
kuin saadaan kaikki pois. Siinä mielessä rehellisyys
tässä pitäisi olla. Kun ajatellaan, että kuitenkin
on jotenkin sellaista punamullan siementä itämässä tässä salissa,
niin silloin pitää olla rehellisiä puolin
ja toisin.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aikoinaan tehtiin eläkkeiden
yhteensovitus, jossa työeläkepalkkaa alennettiin
kansaneläkkeen pohjaosan verran. Silloinen 446 markan leikkaus
ei tunnu suurelta summalta, mutta jos lasketaan vuoden mittaan,
tästä summasta kertyy yli 5 000 markkaa
ja kymmenessä vuodessa summasta kertyy 55 490
markkaa, jos puhutaan markoissa. Eräiltä eläkeläisiltä leikattiin pohjaosa
toisenkin kerran, ja laskettakoon siitäkin muutamia esimerkkejä:
ensin 60 markkaa, sitten 120 markkaa, kunnes leikkaus suoritettiin loppuun.
Näistä leikkauksista kertyy kymmenen vuoden aikana
puolestaan 75 447 markkaa plus korot päälle.
Täällä me ihmettelemme ostovoiman laskua
ja muuta. Näistä summista se nopeasti kertyy.
Arvoisa puhemies! Keskustan esittämät linjaukset
olisivat parantamassa paitsi eläkeläisten asemaa
niin erityisesti pientä eläkettä saavien asemaa.
Hallituksen esityksestä tullaan vielä keskustelemaan
varmasti, niin kuin ed. Laitinen heittikin. Ihmetyttää minuakin
tämä korvauksen maksamisen summa, ja ajattelen
vaalien olevan tässä jonkinlainen täky
ja porkkana ja säälin sitä hallitusta,
joka on silloin istumassa, kun tätä soppaa ruvetaan
keittämään, kun eläkeläiset
ryhtyvät valittamaan siitä, kenelle pohjaosan
palautus kuuluu ja kenelle se ei kuulu. Se valitusprosessi ei suinkaan
ole yksinkertainen, ja toivon, että siitä kunnialla
selvitään.
Seppo Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Jopa tässä kaikenlaista
joutuu kuuntelemaan edustajien Huotari ja Laitinen taholta. Nimittäin vastuullista
eläkepolitiikkaa on kuulemma se, että meidän
veteraanimme ja vanhusväestömme kupataan putipuhtaiksi,
jotta sitten itselle ja lapsille riittäisi eläkkeitä.
Eiköhän siitä sentään,
kun tämän kuuden vuoden aikana on 300 miljardia kertynyt,
50 miljardia vuodessa. Kun eläkeläisiltä kymmenen
vuoden aikana on otettu noin 30 miljardia, niin annettakoon
siitä yhtenä vuonna eläkeläisille
se, mikä heille kuuluu, ja vielä jää parikymmentä miljardia,
ja taas seuraavana vuonna alkavat kassat kasvaa 50 miljardilla.
Minun mielestäni se olisi oikein niitä kohtaan,
jotka ovat huolehtineet, että yleensä tämä maa
on tässä kunnossa. Minusta on hävytöntä,
että voidaan tuolla lailla puhua.
Toinen asia on se, että tässä on
sotkettu niin monta asiaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä,
että eräältä joukolta, ennen
vuotta 95 eläkkeelle jääneiltä,
leikattiin kerran niin sanotulla yhteensovituksella pohjaosa, mutta
sitten saman verran toisen kerran leikattiin työeläkettä,
mikä on täysin laitonta. Kyse on siitä,
pitääkö se palauttaa kokonaan vai osittain.
Tähän sotketaan kaikki mahdolliset: sairaanhoidot
ja oli siinä sotainvalidien leskien kuntoutus ja kaikki.
Eihän niistä ollut kyse, vaan yksinkertaisesti
tästä yhdestä asiasta.
Reijo Laitinen /sd:
Arvoisa puhemies! En tiedä, millä korvalla
ed. S. Kanerva on puheenvuoroani kuunnellut. Minä olen
täällä moneen kertaan todennut sen, että pohjaosan
leikkaaminen oli virheratkaisu. Sitä ei olisi pitänyt
missään tapauksessa tehdä. Yhtä lailla
virheratkaisu oli tämä kaksinkertainen leikkaaminen,
jota nyt sitten osittain ollaan tässä korjaamassa.
Mutta samalla kun te, ed. Kanerva, niin kuin aikaisemmin sanoin,
jopa aika populistisella tavalla tämän asian osalta
puhutte osittain asiaa, osittain myöskin asian vierestä,
täytyy teidän kuitenkin kantaa vastuuta tulevien
eläkkeensaajien osalta. Totta kai ne epäkohdat,
mitä on tehty, pitää pystyä tunnustamaan,
että on virheitä tehty, ja mahdollisuuksien mukaan
korjaamaan. Ennen kaikkea teidän pitää kääntää katse
omaan ryhmäänne ja hakea sieltä muutosta.
Minä luulen, että sosialidemokraattien taholta
kyllä tukea tulee. Olen havainnut sen, että te
olette jäänyt aika tavalla yksin omassa ryhmässänne.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Viitaten äsken käytyyn
vuoropuheluun voisin todeta, että kyllä selkeästi
sellainen tuntuma ja vaikutelma on olemassa, että ed. Seppo
Kanerva on vilpittömästi eläkeläisten
asialla, on puolustamassa eläkeläisiä mennen
tullen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Sellaisenaan
ed. Seppo Kanervan toiminta tässä asiassa on esimerkillistä.
Rouva puhemies! Minkä takia puheenvuoron pyysin, niin
ed. S. Kanerva otti esille sellaisen näkemyksen kuin veteraanien
asioitten hoitaminen. Erityisesti tässä tulee
mieleen, että veteraanien rintamalisän korjaaminen
ja hoitaminen on hyvin lähellä kansaneläkekysymystä,
ja sen puitteissa toivoisi, että myöskin valiokuntakäsittelyssä joku
kantaisi siitä huolta sillä lailla, että tämäkään
asia ei unohtuisi eikä tämän perusteella, että tämä kaksinkertainen
pohjaosan leikkaus palautetaan ja hoidetaan kuntoon, tulisi sellaista tunnetta,
että veteraanien asiat on kerralla hoidettu myöskin
tältä osin kuntoon, kun tämä korjaus ei
tippaakaan koske veteraaniasioita.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Kanervalle voisi rahastointiasiasta
todeta sen, että ei meidän pidä kaikkia
heiniä samana päivänä syödä eikä kaikkia
varoja käyttää, vaan pitää jättää myös
tulevaisuuteen siinä mielessä, kun tiedetään,
mikä tulee olemaan meidän ikäkehityksemme
ja miten isot ikäluokat tulevat eläkkeelle. Siinä mielessä siitäkin
pitää kantaa huolta. Enemmän kantaisin
ed. Seppo Kanervana huolta siitä, miten ne eläkevarat
on sijoitettu, koska nytkin, kun pörssit menivät
alas, todennäköisesti siellä useampi
kymmenen miljardia hävisi kertaheitolla tässä vuoden
aikana, kun niitä on sijoitettu semmoisiinkin kohteisiin,
jotka eivät välttämättä hirveän
turvallisia ole. Siitä meidän pitäisi
kantaa huolta, että ei se kansallisvarallisuus, tämmöinen
pääoma, joka on tulevaisuutta varten jemmattu,
häviäisi huijareiden käsiin, jotka heiluttelevat
pörssiä.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Olennaista on, että eduskuntakäsittelyssä tämä hallituksen
esitys saa perusteellisen valmistelun niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
kuin toivon mukaan myös perustuslakivaliokunnan lausunnon
osalta. Mielestäni on tärkeää,
että niille, jotka ovat tässä niin kutsutussa
kaksinkertaisessa pohjaosan leikkauksessa menettäneet,
tehdään täysi kompensaatio ja tämä epäoikeudenmukaisuus
korjataan.
Toiseksi on välttämätöntä selvittää,
millä tavoin pohjaosan leikkaus, jota vuodesta 96 lähtien
Lipposen ensimmäisen hallituksen aloitettua on toteutettu
vastoin keskustan eduskuntaryhmän linjauksia, voidaan palauttaa.
Hyvin suuri oikeudenmukaisuuskysymys on, arvoisa puhemies, pienimpien
eläkkeiden korotus. Meillä on erittäin
paljon tässä maassa sellaisia maatalousyrittäjiä,
yrittäjiä, työeläkkeellä olevia,
joiden eläketaso on erittäin alhainen, puhumattakaan
niistä, jotka ovat tehneet kotityötä tai
muutoin olleet eläkejärjestelmien ulkopuolella.
Heidän peruseläkkeensä tason korottaminen on
välttämätöntä.
Edelleen, arvoisa puhemies, on tärkeää,
että eläkeindeksi toteutetaan (Puhemies koputtaa) yhtenäisenä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta on hyvä, että tästä on
käyty näin pitkä keskustelu täällä.
Totean, että itse olen ymmärtänyt tämän
keskustelun niin, että täällä ei kukaan
sinänsä vastusta hallituksen esitystä. Suuria
dubioita on esitetty nimenomaan tähän voimaantuloon
ja sen mahdolliseen aikaistamiseen. Tämä varmaan
meidän kaikkien on syytä nyt erityisesti pitää mielessä tästä asiasta.
Ed. Laitiselta olisin vain kysynyt — voitte vastata
nyt tai myöhemmin, kun teillä on seuraava puheenvuorokin — kun
oikein mukavalla tavalla tarkastelitte eri näkökulmista
koko itse järjestelmää, mitä minä en
halunnut nyt tässä niin voimakkaasti tehdä,
kun tämä on vain yksi pieni sektori, ja kun kannatte
huolta varsinkin kansaneläkejärjestelmästä ja
tasokorotuksesta, niin minkälaisesta summasta te siellä puhuisitte
ja miten te sen sitten rahoittaisitte. Minusta olisi hyvä kyllä lyödä siinä vähän
selvempiä leipiä pöytään,
että tiedämme, missä liikutaan.
Reijo Laitinen /sd:
Puhemies! Minusta on kanssa hyvä asia, että nyt
on käyty hyvin laaja ja aika perusteellinen keskustelu.
Tämä antaa hyvän evästyksen
valiokuntakäsittelylle. Olen samanlaisen havainnon tehnyt
kuin ed. Akaan-Penttilä, että sinänsä ollaan
yksimielisiä siitä, että on oikea suunta
nyt otettu. Se, minkä muodon valiokunnan käsittelyssä tämä hallituksen ehdotus
saa, jää nähtäväksi.
Siellä on tiettyjä asioita, mihin mielestäni
pitää, niin kuin aikaisemmin puheenvuorossani
olen todennut, puuttua. Olen vakavasti sitä mieltä,
että pienimpien eläkkeitten osalta tulisi tehdä tasokorjausta.
Minun mielestäni olisi aika tavalla epäviisasta
käydä tässä lukemaan ja luettelemaan,
minkälaista tasokorotusta haetaan. Minä luulen,
että se löytyisi varmasti kuin myös löytyisi
se rahoitus tämän tasokorotuksen toteuttamiseen,
jos vaan poliittista yhteisymmärrystä siihen löytyy,
niin kuin löytyi vähän aikaa sitten.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan vielä kuitenkin todeta kokoomuksen eduskuntaryhmän
puolesta sen, että kokoomus oli hallituspuolueiden eduskuntaryhmien
välisissä neuvotteluissa sopimassa tästä pohjaosan poiston
kompensaatiosta. Hallitus on tehnyt nyt sen mukaisen ratkaisun.
Se on kompromissi. Vaikka ministeri Perho edustikin siinä täsmäkompensaation
mallia, niin mikä on sovittu, se on sovittu, ja se pitää.
Keskustelu päättyy.