Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa työntekijä on tehnyt sopimuksen työnantajansa kanssa jäädäkseen määräajaksi vapaalle ja työnantaja on samalla sitoutunut palkkaamaan samaksi ajaksi sijaisen, joka täyttää muun muassa työttömyyden osalta laissa määrätyt ehdot. Näihin ehtoihin olemme nyt tekemässä muutoksia.

Hallituksen esityksessä vuorotteluvapaalaki muuttuisi siten, että vaadittava työhistoria korotetaan 10 vuodesta 16 vuoteen ja vuorotteluvapaan kesto 100—360 kalenteripäivään. Vuorotteluvapaalle ei enää pääsisi, jos vanhuuseläkkeen alarajaan on alle kolme vuotta. Vuorotteluvapaan ajankohdan muutoksiin tulee myös ehto, että muutoksesta on sovittava ennen jakson alkamista. Myöskään vuorottelukorvausta ei makseta siltä ajanjaksolta, jolle ei ole palkattu sijaista. Sen sijaan vuorotteluvapaakorvaukseen olisivat oikeutettuja tulevaisuudessa myös ne, joiden työsuhde päättyy itsestä riippumattomasta syystä myös ennen kuin vapaata on kestänyt 100 kalenteripäivää.

Vuorottavaluvapaan sijaiselle säädettyjä edellytyksiä myös muutetaan yhteiskunnan kannalta parempaan suuntaan. Sijaiseksi tulisi palkata yli 90 vuorokautta viimeisen 14 kuukauden aikana työttömänä ollut tai alle 30-vuotias työtön, jonka valmistumisesta on kulunut alle vuosi, tai alle 25-vuotias työtön tai yli 55-vuotias. Mielestäni myös tämä on kehitystä parempaan.

Arvoisa puhemies! Vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työssäjaksamista ja parantaa työnhakijan työllistymisedellytyksiä. Ajatuksena on, että vapaan jälkeen ollaan terveempänä pidempään töissä. Käytännössä käyttötarkoitus on ollut mitä moninaisin aina lepäämisestä opiskeluun ja sairastamiseen sekä työkyvyttömyyden estämiseen. Valiokunta korostaa, että vapaa ei ole tarkoitettu korvaamaan sairauslomaa vaan virkistäytymiseen. Vuorotteluvapaata ovat ennen muutosta eniten käyttäneet lähinnä yli 40-vuotiaat ja alle 60-vuotiaat naiset, jotka ovat terveyden- ja sairaanhoidon alalla, opetusalalla, sihteereinä tai toimistotyössä.

Vuosina 2005 ja 2009 tehtyjen tutkimusten mukaan vapaalle jääneiden työura loppupäästä ei valitettavasti ole jatkunut eivätkä työllisyystavoitteetkaan ole toteutuneet. Myönteisiä vaikutuksia on ollut lähinnä sijaisen työllistymiseen. Vuorotteluvapaan sijaisiksi ei yleensä ole palkattu pitkään työttöminä olleita vaan alle viikon tai vain yhden päivän työttöminä olleita. Vuorotteluvapaata hyödynnetään eniten niillä aloilla, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan työttömyyttä. Todennäköisesti niin tulee jatkumaan myös muutosten jälkeen, sillä sijaisen voi ottaa muutoksen jälkeenkin myös muihin tehtäviin ja siksi, että on säädetty niin sanotusti ohituskaista helpottamaan sopivan sijaisen löytymistä.

Vuorotteluvapaajärjestelmä maksaa noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä summasta maksavat noin puolet kaikki työnantajat ja toisen puolen veronmaksajat. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisuus käyttää vuorotteluvapaata yleistyy kaikilla aloilla. Tämän pitäisi ohjata vuorotteluvapaan kehittämistä asetettujen tavoitteiden suuntaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan jäsenenä yhdyn myös valiokunnan näkemykseen, että muutettua vuorotteluvapaalakia on arvioitava kahden vuoden kuluttua sen voimaan saattamisesta, ja siihen, että tulevassa selvityksessä tehdään myös kansainvälistä vertailua sen vaikutuksista työurien pituuteen ja sijaisten työllistymiseen ja selvitetään, miten toteutettavien muutosten tavoitteet työllisyyden lisäämisestä ja säästöistä on saavutettu ja miten muutokset ovat vaikuttaneet mahdollisuuteen pitää vapaata kaikilla toimialoilla. — Kiitos.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse koen, että nyt käsittelyssä oleva kyseinen vuorotteluvapaajärjestelmä on hyvä työn jakamiseen niin, että työntekijä saa hengähdystauon ja työtön pääsee työn syrjään kiinni.

Vuorotteluvapaa on myös osoittanut toimivuutensa ja tarpeellisuutensa kaiken kaikkiaan, ja vuorotteluvapaahan tuli voimaan 1996 kokeiluna, ja se vakinaistettiin 2010 elikkä viime vaalikaudella. Se, että kaikki ihmiset eivät pääse kyseistä lainsäädäntöä hyödyntämään johtuen pitkälti alojen erilaisuuksista, ei ole myöskään peruste sen totaaliselle purkamiselle.

Nyt tehtävät muutokset auttavat siihen, että vuorotteluvapaa toimisi parhaalla mahdollisella tavalla tässä nykyisessä ajassa. Muutokset ovat osa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toteutusta. Uudistukset merkitsevät pieniä tiukennuksia ehtoihin mutta myös lisää joustoja vuorotteluvapaan käyttämiseen. Tiukennusten taustalla on mahdollistaa pitkään työttömänä olleiden työllistymistä paremmin, samoin nuorten työllistyminen helpottuu uuden vuorotteluvapaajärjestelmän myötä. Eli tämäkin uudistus tukee osaltaan nuorisotakuun toimimista ja toteutumista.

Oma valiokuntani, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, joka teki yksimielisen mietinnön, näkee vuorotteluvapaan nimenomaan työvoimapolitiikan välineenä ja siinä roolissa erittäin tärkeänä työkaluna. Valiokuntakäsittelyssä vaadimme myös, että vuorotteluvapaalain muutoksista on tiedotettava tehokkaasti, koska nämä muutokset ovat kuitenkin sen verran merkittäviä, ja muutosten vaikutuksia ja tavoitteiden toteutumista on tarkoitus myös arvioida kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Mistä minä olen itse huolissani vuorotteluvapaalainkin yhteydessä, on se, että niin tämä kuin muutkin viimeaikaiset uudistukset ovat tuoneet valtavia paineita te-toimistoille, ja sen myötä lisääntyvä työmäärä on huomioitava ja resursseja on sitten tarvittaessa myös täältä talosta ja ministeriöistä lisättävä. Muuten pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittavat uudistukset osittain vesittyvät.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä kuultiin, vuorotteluvapaajärjestelmä käynnistyi vuonna 1996. Sen historia on 90-luvun alun lamassa, jolloin kaikilla mahdollisilla keinoilla yritettiin saada valmistuvia nuoria työelämään, koska työmarkkinat olivat silloin hyvin heikot. Eli vuorotteluvapaa siis syntyi sen vuoksi, että niiden, jotka ovat työttömänä, työllistymistä parannettaisiin. Se ei syntynyt sen vuoksi, että niiden, jotka ovat työelämässä, työssäjaksamista tällä vahvistetaan.

Jos katsotaan sitten kriittisesti tutkimuksia: muun muassa Roope Uusitalon hyvin kattava, itse asiassa käytännöllisesti katsoen kaikki Suomessa vuorotteluvapaalla olleet henkilöt kattanut tutkimus, joka ilmestyi joitakin vuosia sitten työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuna, kertoo hyvin, että vuorotteluvapaa toimii vuorottelusijaisten osalta erittäin hyvin. Yksittäisissä tapauksissa, minäkin tiedän monia, varmasti vuorotteluvapaa on auttanut myöskin työssäjaksamisessa. Jos kuitenkin katsotaan isoja lukuja, niin tosiasiassa niiden henkilöiden, jotka ovat jääneet vuorotteluvapaalle, työura vapaalle jäämisen jälkeen jää lyhyemmäksi ja, voisi sanoa, kunnianhimottomammaksi kuin niiden, jotka eivät ole koskaan vapaalle jääneet. Eli kun kansantaloudellista arvoa tälle mitataan, niin kyllä suurin arvo nimenomaan on siinä, että näille vuorottelusijaisil-le tästä on hyötyä.

Myöskin ajateltiin niin, että kun ihmiset jäävät vuorotteluvapaalle, se vuorotteluvapaa käytetään esimerkiksi opiskeluun, omaisten hoitamiseen — osa käyttääkin. Karkeasti ottaen puolet käyttää kuitenkin sen lomailuun tai itsensä virkistämiseen, mitä termiä siinä käyttäisi, eli siis sellaiseen toimintaan, joka ehkä sitten auttaa työssäjaksamisessa mutta ei sinänsä lisää ammatillista osaamista.

Lähtökohtaisesti tietysti vuorotteluvapaa ei olekaan tarkoitettu esimerkiksi omaishoitoon. Sitä voidaan niin käyttää, ja on hyvä, jos sitä käytetään, mutta omaishoitajalle on erikseen olemassa oma hoitovapaajärjestelmänsä, joka täällä viime vaalikaudella hyväksyttiin. Vuorotteluvapaa ehkä omaishoidon osalta joissakin saattohoitotilanteissa toimii hyvin, mutta pidempiaikaiseen hoitoon siitä ei tietenkään ole, koska sillä on määrätty kesto.

Arvoisa puhemies! Nyt hallituksen esittämät ja valiokunnan kautta käyneet muutosesitykset, joita siis lakiin esitetään hyväksyttäviksi annetussa muodossaan, palauttavat tätä vuorotteluvapaata lähemmäksi alkuperäistä tarkoitustaan, koska vuorottelusijaiselta vaadittavia ehtoja kiristetään varsin merkittävästi. Työhistoriaedellytys nousee 10:stä 16 vuoteen, ja lisäksi sijaisen on ollut oltava työttömänä 90 päivää vuorotteluvapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana, jolloin enää ei voida käyttää tätä yhden päivän työttömyyttä vuorotteluvapaalle jäämiseen. Kuten valiokunta kuuli, tietyillä aloilla, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, tämä varmasti tulee vähentämään vuorotteluvapaan käyttöä, koska valtaosa siellä vuorottelusijaisina olevista on ollut näitä vain päivän työttömänä olleita.

Ehkä parempi kysymys on sitten se, että jos vuorotteluvapaata ei tarvita sen oman työllisyyden edistämiseen mutta siitä huolimatta vuorotteluvapaalle on jatkuvaa kiinnostusta, niin eikö se herätä kysymyksen, että ovatko silloin siellä työpaikalla kaikki asiat ihan kohdallaan. Se on myös sellainen asia, jonka pitäisi myöskin ihan vakava viesti olla, että jos jollakin ammattialalla tai jollakin työpaikalla yhtäkkiä syntyy kova halu vuorotteluvapaaseen, niin ainakin minulla ensimmäinen mieleen tuleva kysymys on, että ovatko asiat siellä työpaikalla ihan kunnossa, kun tämä vuorotteluvapaa koetaan ikään kuin pakokeinona pois siitä työtilanteesta. Sehän ei ole sen alkuperäinen tarkoitus, vaan se alkuperäinen tarkoitus on auttaa vuorottelusijaisia työllistymään.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa on vielä vaikea tietää, mitkä tämän nyt tehtävän päätöksen budjettisäästövaikutukset ovat. Niiden on arvioitu olevan vuositasolla 10—12 miljoonaa euroa ja kokonaissäästönä 22—26 miljoonaa euroa. Tämä perustuu siihen oletukseen, että vuorotteluvapaakorvausmenot tämän muutoksen ansiosta pienenisivät 20 prosentilla. Vuosina 2005—2012 vuorotteluvapaalle jääneiden määrä vaihteli 16 800:sta 22 500:aan, mutta 2013 vuorotteluvapaalle jäätiin selvästi vähemmän, ja ilmeisesti taloudellisella tilanteella lienee ollut osasyynsä asiaan. Eli siis jää nähtäväksi, mitkä tulevat olemaan nämä muutoksen taloudelliset vaikutukset. Mutta olen sitä mieltä, että tämä on hyvään suuntaan menossa ja palauttaa tätä alkuperäistä tarkoitusta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi en malta olla vielä sanomatta tätä kansainvälistä vertailua. Vuorotteluvapaa on varsin harvinainen kansainvälisesti. Hollannissa se on, mutta se on syyperusteinen, eli se myönnetään ainoastaan opiskelua tai omaisen hoitamista tai muuta perusteltua syytä varten. Ruotsissa vuorotteluvapaata ei enää ole. On sinällään hyvä, että Suomessa vielä on, mutta siitäkin huolimatta, että tiedän tämän vuorotteluvapaajärjestelmän olevan erittäin suosittu, minusta on kuitenkin tarpeen kertoa myöskin siitä, mitkä sen vaikutukset työurien pituuteen, vuorotteluvapaalla olleiden työuran muotoutumiseen vuorotteluvapaan jälkeen ovat, jotta me voimme myöskin kriittisesti tarkastella tätä järjestelmää.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen toi, totta kai, erittäin perustellusti tiettyjä asioita esille mutta unohtaen sen, että hän ei nähnyt sitä kokonaisuutta, kuinka työurat ovat pidentyneet. Jäi harkitsematta vallan se, että jopa raskaan metallin kolmivuorotyösuhteissa tämä on antanut sillä sektorilla paljon jaksamista, paljon uutta intoa jatkaa. Ja todellisuudessa, edustaja Satonen, haastan teitä nyt: Vuorotteluvapaa on ollut yksi osa sitä, että meillä ei ole sairauseläkkeelle siirrytty. Ihmiset ovat jaksaneet saatuaan levähdystauon uudelleen olla työelämässä. Sitä ei pidä koskaan unohtaa.

Vuorotteluvapaajärjestelmän heikkouksia on ollut se, että me emme ole sen oikean idean kanssa olleet sinut, että todellisia työttömiä saadaan työllistettyä. Osavapaa olisi ollut parempi ratkaisu, ja se oli toki paljon tarkempi siitä, että pitää ottaa juuri siihen työhön. Mutta vuorotteluvapaan mahdollisuus työnantajalle on ollut todella lavea. Ei tarvitse palkata juuri siihen työtehtävään tai henkilön työpanokseen, mistä henkilö jää vuorotteluvapaalle, työtöntä työnhakijaa, vaan palikka on ollut tosi liikkuva.

Kokoomuslainen ideologia lähtee siitä, että koska se maksaa liikaa, niin tämä pitää tuhota. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä työntekijän jaksamisen ja työuran pidentymisen kanssa. Kokoomus lähtee selkeästi siitä, Satosenkin piilottelema lauselma lähtee juuri siitä, että kun tämä kerran maksaa työnantajille, kun tämä tulee vakuutusmaksujen kautta, niin tämä pitää tuhota. Tämä on harmillista, aatteellista, minkä tämä hallitus nyt osoittaa omalla tekemisellään.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllä edustaja Satosella on myös erittäin hyviä ajatuksia tuolla, vaikkei hän kaikkia aivan ääneen sanokaan. Kyllä meidän pitää kehittää tätä järjestelmää. Meillä on tässä paljon annettavaa niin, että me voimme yhdessä rakentaa tämän uudelleen niin, että nuoret, uudet alalle tulevat työntekijät ja siihen op-pisopimusmallit ja vuorotteluvapaajärjestelmä. Niitten yhdistelmiä kehittämällä me voimme saada jotakin aivan uutta tässä maassa aikaiseksi, ja minä toivon, että edustaja Satonen vielä vähän vastaisi tähän haasteeseen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan pari korjausta sinänsä edustaja Myllykosken puheenvuoroon, jonka ymmärrän kyllä hänen lähtökohdistaan.

Ensinnäkin, sanoin omassa puheenvuorossani, että tunnen itsekin henkilökohtaisesti sellaisia henkilöitä, joiden työssäjaksamista varmasti vuorotteluvapaa on auttanut. Mutta kysyisin oikeastaan edustaja Myllykoskelta: oletteko te tutustunut tähän Roope Uusitalon tekemään tutkimukseen? Siellä on verrokkiryhmänä sellaiset henkilöt, joilla työtausta — se vuosien määrä, jonka he ovat olleet työelämässä, se työtehtävä, jota he tekevät — on täysin samanlainen kuin niillä henkilöillä, jotka ovat jääneet vuorotteluvapaalle. Ja lopputulemana on se, että ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole ottaneet ensimmäistäkään kertaa vuorotteluvapaata, tekevät pidemmän työuran kuin ne, jotka ovat ottaneet. Minä en epäile sitä, että aivan varmasti on niin, että jonkun verran enemmän ajautuu vuorotteluvapaalle niitä henkilöitä, joilla on työssäjaksamisessaan keskimääräistä enemmän ongelmia, ja sitä kautta se on yksittäistilanteissa perusteltu. Mutta kun sen tutkimuksen lukee, niin kyllä se aika paljon kertoo siitä, että ne elämänasenteet muuttuvat: kun on kerran oltu puoli vuotta pois työelämästä, halutaan toisen kerran olla puoli vuotta pois työelämästä, ei ehkä haluta hakeutua esimiestason tehtäviin. Elämänarvot muuttuvat, ja se vaikuttaa siihen, minkälainen työmäärä tulee vuosien varrella tehtyä.

Aivan lopuksi, puhemies, haluan korjata sen, että kokoomus ei ole missään vaiheessa — en myöskään minä henkilökohtaisesti — esittänyt vuorotteluvapaan lopettamista. Olen kyllä joskus maininnut, että minusta olisi oikein, että vuorotteluvapaa olisi niille pidempi, joilla on siihen perusteltu syy: opiskelu tai omaisten hoitaminen.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykosken kommentit olivat mielestäni kovin ihmeellisiä siinä mielessä, että esimerkiksi minä ja edustaja Satonen luimme lähes täysin yksi yhteen meidän yksimielisesti hyväksymämme lausunnon työ- ja tasa-arvovaliokunnassa, jossa kaikki, myös vasemmistoliiton edustaja, olivat yksimielisesti mukana päätöksessä. Ja ihmettelen tuota, että kolmivuorotyössä olevien metallin työurat olisivat pidentyneet, jos kerran tässä muun muassa lukee, että työ- ja elinkeino-ministeriön vuosina 2005 ja 2009 teettämän selvityksen mukaan vuorotteluvapaa ei lisännyt vapaalla olleiden työuran pituutta eikä työllisyyttä, ja me panimme sen tähän näin, koska se pitää kaikilta osin paikkansa. Jos tämä ei pidä paikkaansa, niin sehän ei saisi olla tuossa paikoillaan.

Sitten minä ihmettelen tätä, että täällä on tapana joillakin puolueilla maalata toisista puolueista kuvaa, joka ei tietenkään pidä paikkaansa mutta joka on niin kuin mustamaalaava samalla, ja sitä sitten syytetään siitä näkökulmasta, minkä on juuri tehnyt. Tämä on minusta väärin ja ihmeellistä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt joudun pahoittelemaan edustaja Suutarille: en kyllä halunnut mustamaalata. Se on aivan varmasti totta, että tapahtui semmoinen spontaani reaktio siihen edustaja Satosen käyttämään puheenvuoroon.

Oman kokemukseni perusteella — olen ollut kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä, erään kolmivuorotyötä tekevän kuparitehtaan pääluottamusmiehenä — täytyy sanoa, että heidän omat työuransa ovat pidentyneet, kun he ovat jaksaneet olla vuoden sieltä pois. Sillä on ollut aivan valtava merkitys. Kukaan niistä, jotka ovat olleet vuorotteluvapaalla, ei ole koskaan tullut minulle sanomaan, että he jaksavat huonommin tai että ei tästä ollut mitään hyötyä. Se on ollut erittäin tervehdyttävä kokemus heille, että he ovat voineet rakentaa sen mökin taikka sitten olla jopa lastensa rakennuksilla apuna, siitä työelämästä irti. Se on ollut aivan loistava tilaisuus irtaantua.

Kyllä tällä järjestelyllä on paikkansa Suomessa. Meidän vain pitää löytää oikeat menetelmät siihen, kuinka tehdään. Se, että jos työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ollaan jotakin mieltä, ei tarkoita sitä, etteikö edustaja Myllykoski voisi olla vasemmistolaisena eri mieltä valiokunnan yksimielisen näkemyksen kanssa.