4) Hallituksen esitys ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden
Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että Kioton sopimus
on monien mutkien jälkeen siinä vaiheessa, että sitä halutaan
ratifioida. Mutta siinä minusta pitäisi myöskin
vastaavasti ryhtyä toimiin, joilla se pystytään
hoitamaan, jos se ratifioidaan. Siinä yhteydessä olisi
muistettava, että Kioton sopimus on vain alku sille, mitä on
tehtävä tulevaisuudessa. 60 prosentin vähennys
nykyisistä kasvihuonekaasupäästöistä on saatava
aikaan, ennen kuin ilmastonmuutos pysähtyy. Kun ajatellaan,
että kaiken kaikkiaan maailmassa kuitenkin energiankulutus
kasvaa vielä reippaasti ja fossiilisia polttoaineita käytetään
entistä enemmän muun muassa kehitysmaissa, niin
on arvioitu, että teollistuneiden maiden pitäisi
päästä 75 prosentin alennukseen, jotta
oltaisiin oikeudenmukaisia niitä maita kohtaan, jotka vasta
nyt ryhtyvät energiaa tarvitsemaan enemmän.
Tästä ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen,
että on heti ryhdyttävä toimiin kaikin
keinoin. Ei ole syytä lisätä mitään
energiantuotantoa, joka lisää hiilidioksidipäästöjä.
Tässä tulee mieleen Itämeren asia, jossa
juuri on käynyt niin, että pitkään
on päästetty Itämeren pohjaan erilaista
sedimenttiä, joka sitten, kun tilanne käy huonoksi,
tuleekin sieltä takaisin pinnalle ja aiheuttaa suuria haittoja,
ja sitä kestää varmaan kymmeniä vuosia.
Ilmastomuutoksen kohdalla tilanne on aivan sama. Mitä kauemmin
odotetaan ja kuvitellaan, että tässä voidaan
rauhallisesti edetä, sitä pahempi tilanne tulee
olemaan. En mitenkään voi ymmärtää sitä,
kun sanotaan, että maakaasu on jokin väliaikaratkaisu,
ja odotetaan sen avulla selvittävän. Ei sellaista
väliaikaratkaisua ole, joka lisää hiilidioksidipäästöjä,
jos on olemassa muita keinoja, joilla energiantuotanto voidaan hoitaa.
Kun EU nyt myöskin aikoo ratifioida Kioton sopimuksen,
EU:n Vihreä kirjahan osoittaa, että EU ei mitenkään
pysty täyttämään Kioton sopimusta
nykynäkymin. Siellähän bioenergiaa piti kasvattaa
noin 460 miljoonaa kiintokuutiometriä. Suomessahan puhutaan
siitä, että 5 miljoonaa kuutiometriä saataisiin
lisää käyttöön vuoteen
2010 mennessä. EU kuvitteli saavansa 460 miljoonaa kuutiometriä ja
lisäksi tuulivoimaa suurin piirtein 8 ydinvoimalan verran.
Siitäkään ei ilmeisesti toteudu kuin
ehkä kolmasosa, koska tällä hetkellä myöskin
tuulivoiman lisärakentaminen näyttää pysähtyvän
siitä syystä, että se on ollut aika kallista
ja esimerkiksi Tanskassa uusi hallitus on lopettanut tuulivoiman
tukemisen. Saksassa on ollut hyvin suuret suunnitelmat merituulipuistojen
rakentamiseksi. Ne näyttävät nyt pysähtyneen
siihen, että luonnonsuojelujärjestöt vastustavat
niitä eikä ympäristöministerikään
ilmeisesti enää tosissaan aja niitten rakentamista.
Me olemme siis siinä tilanteessa, että EU:n suunnitelmat
uusiutuvien energialähteiden valtavaksi lisäämiseksi
eivät onnistu. Ehkä melkein ainoa maa, joka pystyy
merkittävästi vielä uusiutuvia lisäämään,
on Suomi, koska meillä on ajateltu, että näitä ohjelmia
täytyy myöskin toteuttaa, kun niitä kerran
ajatellaan. Sillä tavalla meillä varmaan saadaan
5 miljoonaa kuutiometriä lisää puuta
energiakäyttöön vuoteen 2010 mennessä.
Mutta se ei tietenkään Suomessakaan riitä, koska
meillä sähkönkulutus kuitenkin pyrkii
kasvamaan. Se aiheuttaa sen, että päästöt
pyrkivät kasvamaan. Viime vuonnahan Suomen hiilidioksidipäästöt
kasvoivat, taisi olla suurin piirtein lähes 10 prosenttia,
vaikka ne edellisenä vuotena olivatkin samalla tasolla
kuin vuonna 1990. Tämän jälkeen ne tulevat
kasvamaan.
Jos niitä yritetään vähentää sillä tavalla,
että hiilivoimaa korvataan maakaasulla, se tulee aika kalliiksi,
jos se täytyy nopeasti tehdä, koska silloin joudutaan
sulkemaan ihan käyttökelpoisia hiilivoimaloita.
Jos sen sijaan ydinvoimaa hyväksytään
lisää, silloin voidaan vähän
rauhallisemmin niitä sulkea. Silloin meillä riittää rahaa myöskin
uusiutuvien kehittämiseen, koska siinä on vielä aika
paljon kehitystyötä. Pitäisi kehittää kaasutuspolttoa
biomassan, puun, poltossa ja myöskin tekniikkaa, jolla
voidaan päästöjä vähentää.
Nimittäin myöskin hiukkaspäästöt
on otettava huomioon tässä toiminnassa. Ne ovat
oikeastaan energiantuotannon suurin haitta. Esimerkiksi Maailman
terveysjärjestö on useaan otteeseen korostanut
sitä, että kun hiilidioksidipäästöjä pyritään
vähentämään, saman tien on pyrittävä vähentämään
myöskin pienhiukkaspäästöjä.
Suomessa joudutaan nykytekniikalla käyttämään
turvetta vielä aika paljon puun polttamisen yhteydessä.
Se on 30—50 prosenttia, ja sillä tavalla puuvoimalat
nykymuodossa eivät varsinaisesti vähennä hiilidioksidipäästöjä,
jos niitä tulee lisää, eivätkä ne
korvaa sellaisia energialähteitä, jotka päästöjä tuottavat,
koska tällainen puuvoimala pyrkii tuottamaan kuitenkin
hiilidioksidipäästöjä jopa
enemmän kuin maakaasuvoimala. Tätä tekniikkaa
pitää kehittää, mutta sitten
tietenkään sitä ei voida myöskään
yhtäkkiä ottaa käyttöön.
Tässäkin kohdassa tietenkin ydinvoiman lisääminen
sallii sen, että turvettakin voidaan polttaa vähän
pidempään päästen sitten tähän
alennukseen.
Mutta kaiken kaikkiaan, kun näitä asioita
ajatellaan, niin meitä odottaa siis hyvin suuri päästöjen
alentamisvaatimus vuoden 2010 jälkeen, ja silloin jos me
olemme hylänneet ydinvoimavaihtoehdon, alkaa tulla vastaan
maakaasuvoimaloiden sulkeminen, jos on yritettävä päästöjä vähentää,
tai sitten hyvin voimakas energiansäästö, joka
sekin on aika rasittavaa.
Eli kyllä tässä nämä energia-asiat
vaativat pitempää tähtäystä kuin
vain Kioton sopimuksen loppuaika, joka on siis vuoteen 2010. Minua hämmästyttää,
että tuossa ilmastostrategiassa oikeastaan ne vaihtoehdot
suurin piirtein päättyvät vuoteen 2010
ja sen jälkeen annetaan sitten päästöjen
nousta. Tulevaisuusvaliokuntahan totesi, että jos ydinvoimavaihtoehto
hyväksytään, vuoden 2010 jälkeen
meillä on mahdollista heti ydinvoimaa lisäämällä päästä tuommoiseen
10 prosentin laskuun. Maakaasuvaihtoehdossa siihen ei ole mahdollisuuksia.
Uusiutuvia voidaan kummassakin lisätä, mutta
niiden raja tulee vastaan. Suomessa, jos ei ryhdytä pellolla
viljelemään energiaa, mikä vaatii vielä pitkiä kokeiluja
ja selvityksiä, metsästä saadaan 10—15
miljoonaa kuutiometriä korkeintaan lisää ja
tuulimyllyjä Suomeen mahtuu vain sen verran, että se
vastaa suurin piirtein hieman vaille yhden ydinvoimalan sähköä.
Uusiutuvia ei siis kerta kaikkiaan ole, ja Kioton sopimus tulee kyllä olemaan
kova urakka Suomelle, mutta vielä kovempi urakka EU:lle.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Niin, ja ed. Tiuri tarjoaa kaiken tilalle
uusiutumatonta energianlähdettä: uraania, jonka
varannon käyttöajaksi maksimissaan on todettu
50 vuotta, niin että se siitä Tiurin filosofiasta.
Arvoisa puhemies! Ajattelinkin juuri kiinnittää huomiota
siihen, mitä ed. Tiuri totesi täällä perjantaina
ja minkä hän vahvisti nyt. Ensimmäinen
siteeraus ed. Tiurin puheesta viime perjantaina: "Tämä tilanne
on Euroopan kohdalla aika synkkä, koska monet maat vielä tällä hetkellä kuvittelevat
luopuvansa ydinvoimasta ja mitään selviä vaihtoehtoja
ei kuitenkaan ole. Euroopan unionin uusien energialähteiden
lisäämisohjelma on ajautunut karille. Siinähän
on tuulivoima huomattavana, ei kuitenkaan merkittävänä osana,
mutta kohtuullisen suurena. Tuulivoima on kasvanut hyvin. Niin kuin
tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä nähdään,
niin sitä viime vuonna oli 14 000 megawattia huipputehoa,
joka siis vastaa tuommoista ei ihan yhden ydinvoimalan tehoa, kun
keskiteho lasketaan. Mutta tavoitehan on ollut 40 000 megawattia
huipputehoa vuoteen 2010, jotta päästöt
alenisivat."
Arvoisa puhemies! Tästä kommentti. Euroopan
tuulivoimayhdistyksen tiedotteen mukaan viime vuoden lopussa tuulivoimaa
oli valmiina 17 000 megawattia. Tällä määrällä tuotettiin
noin 40 terawattia sähköä, mikä vastaa
noin neljän ydinreaktorin vuosituotantoa. Eurooppaan uutta tuulivoimaa
vuonna 2000 rakennettiin 3500 megawattia ja vuonna 2001 jo 4500
megawattia. Tuulivoima kasvaa Euroopassa tällä hetkellä 35 prosentin
vuosivauhtia. 40 000 megawatin huipputeho vuoteen 2010
mennessä on näillä näkymin ylittymässä,
ja komissio harkitseekin parhaillaan uuden 60 000 megawatin
tavoitteen asettamista, ed. Tiuri.
Ed. Tiuri, te totesitte perjantaina, minkä te täällä myöskin äsken
vahvistitte puheessanne, että tämä näyttää nyt
epäonnistuvan, koska Tanskan uusi hallitus on lopettanut
tuulivoiman tukemisen. Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Tiuri, vastaan:
Tuulivoiman investointituet lopetettiin Tanskassa jo 1980-luvulla.
Tanskassa uusiutuvat energialähteet eivät siis
saa valtion suoria investointitukia. Ne, samoin kuin yhdistetty
sähkön ja lämmön tuotanto, saavat
ympäristölisän, jonka kaikki sähkönkuluttajat
maksavat suhteutettuna sähkönkulutukseen. Tanskassa
tuulivoimakapasiteetti oli viime vuonna 2400 megawattia. Maahan
on rakennettu jo kaksi merituulipuistoa ja kaksi muuta on tilattu.
Näistä toisen, 160 megawatin puiston, pystytys
Tanskan länsirannikolle on alkanut tänä vuonna,
ja neljännen rakentaminen alkaa vuonna 2003.
Tanskalaisten uusiutuvien energioiden edistämisohjelma
etenee yhä, jonka johdosta tuulivoimakapasiteetin on määrä kasvaa
vähintään 20 prosenttia seuraavien
kahden vuoden aikana. Tanskan virallinen, edellisen hallituksen
vuonna 1996 asettama pitkän aikavälin tavoite
oli tuottaa vähintään 20 prosenttia sähkönkulutuksesta uusiutuvilla
energiamuodoilla vuoteen 2003 mennessä. Tämä tavoite
on jo ylitetty, ed. Tiuri. Nykyisten ennusteiden mukaan Tanska tuottaa yli
27 prosenttia, se on 9,2 terawattituntia, sähkönkulutuksesta
uusiutuvilla vuoteen 2003 mennessä.
Totta on, että Tanskan talousministeri on peruuttanut
tanskalaisille energiayhtiöille annetun määräyksen
kolmen merituulivoiman rakentamisesta vuosina 2004—2008.
Tuulivoiman rakentaminen jatkuu kuitenkin edelleen, koska maahan
on määrä rakentaa muun muassa edellä mainitut
kaksi 160 megawatin merituulipuistoa. Näiden lisäksi
vanhoja, alle 100—150 kilowatin, turbiineita uusitaan ja
samalla niiden omistajille tarjotaan mahdollisuus kolminkertaistaa
niiden tuottama kapasiteetti myöntämällä sähkölle
edullinen hinta, johon sisältyy ympäristöbonus.
Arvoisa puhemies! Ed. Tiuri totesi perjantaina: "Saksassakin
luonnonsuojelujärjestöt ovat ryhtyneet vastustamaan
näiden meripuistojen rakentamista. Saksan ympäristöministeriö ei
enää aja niiden rakentamista. Toisin sanoen tämäkään ei
toteudu".
Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Tiurille: Vuoden 2002 ensimmäisen
neljänneksen aikana otettiin Saksassa käyttöön
noin 457 megawattia uutta kapasiteettia, yli 50 prosenttia enemmän
kuin vuosi sitten vastaavana ajanjaksona. Yhteensä Saksassa
on nyt käytössä noin 9 200 megawattia tuulivoimakapasiteettia.
Alkuvuoden lukujen perusteella Saksan tuulivoimayhdistys Bundesverband
WindEnergie arvioi, että tänä vuonna
nousee Saksaan kaikkiaan noin 3 000 megawattia uutta tuulivoimaa.
Viime vuonna Saksassa rakennettiin yhteensä 2 659
megawattia. Tuulivoima työllistää Saksassa
noin 35 000 henkeä. Luvun odotetaan kasvavan tänä vuonna
vähintään 3 000:lla. Saksalaiset
tuulivoimanvalmistajat ennakoivat tälle vuodelle noin 3,5
miljardin euron liikevaihtoa. Tuulivoiman ennakoidaan tänä vuonna
tuottavan noin 3,5 prosenttia Saksan sähköntarpeesta.
Saksassa on jo pitkään tuettu tuulivoimaa
poliittisesti. Kohlin hallitus päätti siirtyä maksamaan
kiinteää hintaa tuulivoimalla tuotetulle sähkölle.
Lisäksi tuulivoimalle on myönnetty etuoikeus kaavoituksessa
ja taattu liittyminen sähköverkkoon. Nämä toimenpiteet
lisäsivät tuulivoiman kasvua niin, että tällä hetkellä seuraava kasvusuunta
ovat merituulipuistot. Saksan hallitus on alkuvuodesta julkaissut
suunnitelmansa nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannosta
vähintään 25 prosenttiin vuoteen 2025
mennessä, tämän on tuonut esille juuri
ympäristöministeri Trittin. Suurin osa tästä tuotetaan
Pohjanmerelle ja Itämerelle rakennettavalla merituulivoimalla.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat lähinnä olleet Saksassa
huolissaan merituulipuistojen sijoittamisesta. Niistä ei
saa aiheutua haittaa linnuille tai haitan on oltava mahdollisimman
pieni. Tuulivoimaa tai tuulipuistoja sinänsä edellä mainittujen
järjestöjen ei ole kuultu vastustavan.
Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin merkittävää,
mitä on tapahtunut viime perjantaina ja tänä päivänä.
Tämä viittaa siihen, että tulevasta ydinvoimakeskustelusta
tulee todella raju, kun se liikkuu tällä tasolla.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Huolimatta siitä, että molemmat
aikaisemmin puhuneet, sekä edustaja-professori Tiuri että edustaja-professori
Pulliainen, ovat hyvin arvostamiani kansanedustajia, niin hiukan
minä kritisoisin sekä perjantain että tämän
päivän keskustelua sikäli, että kysymyksessähän
on nyt Kioton sopimuksen ratifiointi eikä keskustelu siitä,
rakennetaanko tähän maahan viides ydinvoimala vai
ei. Nämä mittakaavat ovat aivan erilaiset, on kysymyksessä globaalinen,
kaikkia, siis kaikkia maita lukuunottamatta Amerikan Yhdysvaltoja koskeva
sopimus, joka on kyllä käytettävissä myös
englannin kielellä, kun esimerkiksi ed. Tiuri kyseli sen
englannin kielen parantamisen varaa. Se on kahdella kielellä eduskunnan
käsittelyssä, eikä siis missään
tapauksessa ole tällaisesta triviaalikysymyksestä kyse,
voisiko 5 miljoonan asukkaan Suomi rakentaa 1 000:n tai 1 600
megawatin ydinvoimayksikön.
Siis aivan eri mittaluokasta on kysymys, aivan erilaisista ongelmista,
jolloin muun muassa Kioton mekanismit ovat tärkeä asia.
Esimerkiksi Emission Trade eli päästökauppa,
Joint Implementation, minkälaisia mahdollisuuksia se Suomelle
antaa lähialueella Baltiassa, kolmas CDM, ja siinä voisi
keskustella, että tämän kestävän
kehityksen mekanismit eivät pidä sisällään
esimerkiksi ydinvoimaa, joka siinä mielessä on
Suomelle erittäin tärkeä strateginen
kysymys. Jos me kehitämme energiateknologiaa, niin kehittäkäämme
sitä siihen suuntaan, että me voimme nimenomaan
kansainvälisesti Kioton mittakaavassa myydä sitä,
viedä sitä ja saada itsekkäästi
jopa omaa hyvää siitä, että voimme
laskea hiilidioksidivähenemiä hyödyksemme.
Sikäli Kioton mekanismit ovat tietysti globaalisti hiukan
arveluttavia, kun ne lähtevät teollisuusmaiden
tarpeista ja lähtökohdista. Yhdysvallathan vahvasti
ajoi niitä silloin Kioton sopimukseen. Nyt Yhdysvallat
on ulkopuolella tästä sopimuksesta.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan ympäristövaliokunta
on todella yksimielisesti mietinnössään suositellut
ja esittänyt tämän sopimuksen ratifiointia.
Suomi tällä hetkellä ei ole suinkaan
ensi rivissä, varsin moni Euroopan unionin jäsenmaa on
jo vienyt tämän loppuun, Belgia, Saksa aivan vastikään,
Ranska, Irlanti, Luxemburg, Hollanti, Portugali, Espanja, muutamia
mainitakseni.
Ihan yksityiskohta, ed. Tiurille vain huomio: Euroopan unioni
ei ratifioi tätä sopimusta, mutta EY kyllä,
eli Euroopan yhteisö on mukana tässä ratifioinnissa.
Perjantaina ed. Kummola käytti ihan ansiokkaan puheenvuoron,
mutta hän peräänkuulutti sitä,
että Venäjä pitäisi saada mukaan
Kioton sopimukseen. Haluan vain pöytäkirjoihin
todeta, että tietysti Venäjä on mukana
tässä, ja niin kuin totesin, Amerikan Yhdysvallat
ei ole.
Puhemies! On hyvin tärkeätä, että Yhdysvallat
saataisiin tähän mukaan, ja nyt varmasti on myös
Johannesburg sellainen hyvin tärkeä kokous, joka
alkaa elokuun loppupuolella ja jossa nähdään,
miten globaalilla tasolla kestävä kehitys, Kioton
ilmastosopimus yhtenä sen osana, etenee ja miten pystymme
välttämään itsekkyyttä,
kansallista itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, kun yritämme
pelastaa globaalia yhteisöä eli tätä planeettaa
kokonaisuudessaan.
Lopuksi, puhemies, haluan viitata ihan yksityiskohtaan eli sopimuksen
11 artiklaan. Siinä ympäristövaliokunta
kiinnitti huomiota käännösvirheeseen,
joka onkin huomioitu jo matkan varrella, ja asiasta on myös
keskusteltu ulkoasiainministeriön kanssa.
On todellakin historiallisesta hetkestä kysymys, kun
Suomi muiden parlamenttien mukana on ratifioimassa ensimmäistä kertaa
globaalia, sitovaa ja vaikuttavaa sopimusta. Olemme varmasti kaikki
yksimielisiä siitä, että tämän
sitovuus on edelleen löyhää, vaikuttavuus
vähäistä, mutta ensimmäistä kertaa
kuitenkin ja kaiken kaikkiaan tämän tyyppinen
sopimus, ilmastosopimus, ympäristösopimus, on
nyt syntymässä.
Toivokaamme todellakin, että mukaan saadaan 55 maata,
joiden joukossa on niin paljon teollisuusmaita, että teollisuusmaiden
yhteenlasketuista kasvihuonekaasupäästöistä 55
prosenttia olisi mukana ratifioinnissa. Kun näin tapahtuu,
että 55 maata ja 55 prosenttia teollisuusmaiden yhteenlasketuista
hiilidioksidi- ja muista kasvihuonekaasupäästöistä on
mukana ratifioinnissa, niin silloin astuu Kioton sopimus voimaan.
Euroopan unionin ja Suomenkin tavoitteena on, että se tapahtuisi
ennen Johannesburgin kokouksen alkua.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Tiusaselle: Minä vain
korostan sitä, että kun on sellaisesta systeemistä kysymys,
jossa yritetään rakenteellisesti luoda uusiutuviin
energialähteisiinkin perustuva järjestelmä,
on äärimmäisen tärkeää, että ne
tiedot, joita välitetään ja joihinka
perustetaan tulevaisuus, ovat oikein.
Minä käytin oman Kioto-puheenvuoroni jo lähetekeskustelussa
enkä rupea moneen kertaan pitämään
samaa puhetta.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin todellakin, mihin ed. Pulliainen viittasi,
tämä argumentointi on aivan paikallaan. Asioiden
pitää olla todellakin hyvin perusteltuja ja asiallisia.
Mielestäni ed. Pulliaisen puheenvuoro siinä mielessä,
kuin se oli reaktiivinen ed. Tiurin puheenvuoroon, toi esiin tämän
asian ja oli painokas ja asiallinen.
Mutta edelleenkin, viitaten myös perjantaisiin puheenvuoroihin,
tässä Kioton-keskustelussa on ikään
kuin innokkaasti jo vähän aloitettu ydinvoimakeskustelua,
joka kuitenkin on vasta 21. viikolla agendassa. Uskon, että silloin
perustellusti on syytä toivoa, että ed. Pulliaisen
esittämät ajatukset tulevat voimaan eli käytettäisiin
asiaperusteluja.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Oinosella seuraava puheenvuoro. Todella toivon,
että pitäydytään tässä aihepiirissä,
koska ydinvoimakeskustelu voidaan käydä sitten
viikolla 21.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! On todellakin, kuten edellä ed.
Tiusanen totesi, historiallinen hetki helatorstain juhlapyhän
aattona, kun eduskunta toisessa käsittelyssä päättää hallituksen
esityksestä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien
puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi
sen lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaan saattamisesta.
Tämä asia on nimenomaan globaalisti hyvin tärkeä.
On hyvä, että väkimäärältään
maailman puitteissa pieni Suomi haluaa olla täyttämässä omalta
osaltaan maapalloa koskevaa vastuuta. Samalla se on esimerkkinä myös
niille maille, jotka eivät vielä ole tässä sopimuksessa
mukana, että nekin lähtisivät sopimuksen
allekirjoittajiksi. Näin voitaisiin yli maapallon ilmasto
saada mahdollisimman puhtaaksi.
Täällä ed. Tiuri viittasi, aivan
oikein, myös hiukkasiin. Tämä on kysymys,
jota ei mielestäni riittävästi ole esille
tuotu. Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan jäsenenä olin
tuommoisessa työryhmässä, joka oli tulevaisuusvaliokunnan
alainen, Energia 2010 -työryhmässä, jonka
puheenjohtajana myös ed. Tiuri oli. Minä olin
yhtenä sen jäsenenä mukana. Siinä työryhmässä me
kiinnitimme juuri näihin hiukkaspäästöihin
varsin paljon huomiota. Tämä on sikäli
ajankohtainen kysymys, että muun muassa kuluvan kevätkauden
aikana Suomen ilmakehään ja nimenomaan eteläisen
Suomen ilmakehään on tullut kaukosiirtymänä ulkomailta
pienhiukkasia, jotka eivät ole terveydelle mitenkään
hyviä. Sen vuoksi on hyvä, että me luomme
kansainvälisiä sopimuksia.
Halusin, että olen paikalla, kun tämmöinen historiallinen
sopimus Suomen osalta on eduskunnan ratkaisevassa käsittelyssä.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Kioton sopimuksen ratifiointipäätöksen
yhteydessä on tietenkin hyvä tietää,
mitä ratifioidaan, mihin se johtaa. Seuraan säännöllisesti
ulkomaisia uuden energian ammattilehtiä, ja sieltä muutama viikko
sitten löytyi otsikko "Tanskalainen katastrofi", joka kuvasi
Tanskan uuden hallituksen toimia tuulisähkön alueella.
Seuraavassa lehdessä kuvattiin sitten sitä, miten
Saksassa meripuistot ovat joutuneet vastatuuleen.
Minusta tässä on vikana se, että tuulisähkön
ja bioenergian kannattajat kuvittelevat aivan liikaa niiden mahdollisuuksista
ja sitten, kun tosiasiat tulevat eteen, on myöhäistä,
valitettavasti. Luulisin, että näissä uuden
energian lehdissä ei kuitenkaan anneta ainakaan huonompaa
kuvaa asiasta, kuin uusiutuviin energioihin pätee, joten
olen toistaiseksi luottanut niihin.
Sitten uraaniasia. Jatkuvasti toistetaan sitä, että uraani
ei ole uusiutuva luonnonvara. Ei se olekaan, mutta se on häviävä luonnonvara.
Ei siinä ainakaan paljon järkeä ole,
että säästetään sitä,
joka vähitellen häviää itsestään.
Sitä ei voi siis millään tavalla minusta
verrata uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten maakaasun, hiilen
tai öljyn, polttoon, koska ne todella voisivat olla käytössä paljon
parempiin tarkoituksiin. Maailman merissä on uraania 5
miljardia tonnia, ja noin kahdeksankertaisella kustannuksella siitä voidaan
tehdä ydinvoimaloihin polttoainetta verrattuna siihen,
mitä kustannukset ovat, kun otetaan maasta uraania. Uraani
ei aseta rajoituksia ydinvoiman lisäämiselle,
sitä riittää. Hinta nousee tietenkin
jonkun verran, mutta uraanin osuus sähkön hinnassa
on kuitenkin vain alle 10 prosenttia.
Saksassa tuulisähköä on ilmeisesti
noin 3 prosenttia tällä hetkellä, mutta
ydinsähköä on yli 30 prosenttia.
Miten ihmeessä se ydinsähkö voidaan sitten
lopettaa, jos saamme 3 prosenttia uusiutuvaa tilalle? Ei se mitenkään
mene tasapainoon. Minusta tässä on aivan omituinen
piirre, että maalataan kauniita visioita siitä,
kuinka uusiutuvat hoitavat kaiken. Käytännössä niitä ei kuitenkaan
saada.
Kioton sopimuksen toteuttaminen tulee jo tuottamaan suuria vaikeuksia.
On tietenkin hyvä, että se ratifioidaan, niin
että joudutaan todella miettimään, mitä tehdään.
Se, mitä sen jälkeen seuraa, on vielä vaikeaa.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Vastuullisena kansakuntana Suomi on
hyväksymässä, ratifioimassa, Kioton sopimusta.
Sopimus on haasteellinen myös meidän osaltamme. Meidän
on vähennettävä kasvihuonepäästöjä 1990-luvun
alun tasolle, ja siinä lamavuosien tasot ovat olleet varsin
matalia, elikkä haastetta kyllä riittää.
Suomen ponnisteluilla ei yksin voida maapallon ilmakehää pelastaa,
vaan siihen tarvitaan mukaan myös muut teollisuusmaat,
erityisesti USA ja Kanada. Suomen ja muiden nyt sopimuksen hyväksyvien
maiden on syytä liittoutua yhteen ja miettiä keinot,
millä USA ja Kanada saadaan mukaan tähän,
koska esimerkiksi Kanada, jossa poltetaan ruskohiiltä paljon,
on äärettömän suuri hiilidioksidipäästöjen
päästäjä.
Kun talousvaliokunta kaksi vuotta sitten oli Pohjois-Amerikassa
ja Kanadassa matkalla, meille kävi selväksi se,
että Kanadassakaan ei ollut mietitty asian osalle yhtään
mitään. Paljon saavat vielä jäävuoret
ja jäätiköt sulailla, ennen kuin siellä edes
herätään miettimään
näitä asioita. Toivon, että Suomi unionissa
ja unioni sitten maailmalla on tässä asiassa aktiivinen.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimukseen kuuluu se, että kukin mukana
oleva maa laatii kansallisen ilmasto-ohjelman. Kansallinen ilmasto-ohjelma
1 osoittaa, että me pystymme saavuttamaan Kioton velvoitteet,
samoin Kansallisen ilmasto-ohjelma 2:n mukaan, joskin jälkimmäisessä 2010—2012
hiilidioksidipäästöt olisivat korkeammat
kuin KIO1:ssä.
Ed. M. Salo aivan oikein totesi, että kaikki, nimenomaan
teollisuusmaat, nimenomaan Yhdysvallat, pitää saada
mukaan. Toteaisin, että Kanada on onneksi mukana Kioto-prosessissa,
se ei siitä erkaantunut. Marrakeshissa se sai lisää nieluja
ja hiukan kiristi siellä, mikä ei ollut myöskään
oikein reilua peliä. Myös Venäjä kiristi, mikä ei
ollut myöskään reilua peliä.
Totean, että Japanin ja toisaalta Venäjän
mukaan saaminen ratifiointiin ovat ne ratkaisevat tekijät,
jotka Euroopan unionin lisäksi ja siirtymämaiden
lisäksi vaaditaan siihen, että Kioton sopimus
tulee voimaan.
Keskustelu päättyy.