Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä siis yritysten sukupolvenvaihdoksen perintöveron huojennusesitys. Tämä on toinen osa hallituksen perintöveronhuojennuskokonaisuutta. Kun ensimmäinen ja toinen lasketaan yhteen, niin nyt nähdään se kokonaisuus, mihin olemme päätyneet, ja on hyvä käydä kokonaisuudesta myös keskustelua. Neljä huomiota tästä kokonaisuudesta on syytä tehdä.

Ensinnäkin, kuten on todettu useampaan kertaan näiden uudistusten jälkeen, vuodenvaihteen alun jälkeen kolme neljäsosaa kaikista perinnöistä on verovapaita. Ennen vuodenvaihdetta yksi kolmasosa perinnöistä oli verovapaita eli siis kaikkein pienimmät perinnöt ovat verovapaita.

Toinen huomio on se, että keskikokoisten perintöjen kohdalla on perintöveroa huojennettu merkittävästi. Äsken kävin läpi muutamia esimerkkejä erityisesti lesken ja alaikäisten lasten kohdalla. Nämä ovat ehkä suurimmat muutokset, mutta ylipäänsä 20 000 euron verovapaus koskettaa hyvin suurta osaa keskikokoisten perintöjen saajia. Näin ollen huojennus on tapahtunut. Samoiten kolmas veroluokka on poistettu, eli esimerkiksi avopuolisot ovat nyt toisessa veroluokassa ja heidän perintöveronsa keveni merkittävästi. Samoiten veroasteikkoja rukattiin ylöspäin niin, että perintöverotus on selvästi huokeampi tavallisissa perinnöissä kuin aikaisemmin.

Kolmantena huomiona on tämä sukupolvenvaihdos, jossa siis tavoitteena on edistää suomalaisten yritysten sukupolvenvaihdoksia siten, että yritys on mahdollista siirtää pienemmällä verorasituksella isältä tyttärelle. Siinä samalla siirtyy siis koneita ja laitteita ja työpaikkoja. Tämä on ollut se kaikkein keskeisin tavoite hallitukselle tehdä sukupolvenvaihdosten veronhuojennus. Tavoite on siis elinkeinopoliittinen. Haluamme kannustaa suomalaista yrittäjyyttä kasvuun. Haluamme, että suomalaiset pk-yritykset käyttävät tällä hetkellä veronmaksuun meneviä rahoja yrityksen kehittämiseen, investointeihin, uusiin työpaikkoihin. Toivomme todella, että noin 65 000 yritystä, joiden yrittäjät tulevat eläkeikään seuraavien vuosien aikana, voisivat vaihtaa sukupolvella omistajaa ja jatkaa toimintaansa ja kehittää ja tätä kautta työllistää suomalaisia tulevaisuudessa.

Ulkomaalainen omistus Suomessa ei ole ongelma, mutta kotimaisen omistajuuden puute on ja se voi tulla entistä suuremmaksi ongelmaksi. Tästä syystä meidän on tehtävä kaikki, että sinivalkoinen omistajuus suomalaisissa yrityksissä pystyy vahvistumaan. Uskon vaan siihen, vaikka talousteoreetikot voisivat toista väittää, että omistamisen värillä on väliä. Uskon nimittäin siihen, että veri on vettä sakeampaa tässäkin asiassa. Jos on olemassa suomalainen kasvollinen yrittäjä, kyllä hän tuntee Suomen, hän tuntee suomalaiset aina paremmin kuin sitten ehkä joku toinen omistaja. Kuten totesin, ulkomaalainen omistus ei ole Suomessa ongelma, mutta kotimaisen omistajuuden vähäisyys voi olla ja on. Näin ollen meidän pitää tehdä kaikki, jotta suomalaiset pk-yritykset voivat elää ja vahvistua ja vaihtaa sukupolvelta toiselle omistustaan.

Neljäntenä ja viimeisenä kohtana, joka tähän perintöverokokonaisuuteen liittyy olennaisella tavalla ja erityisesti sukupolvenvaihdosten veronhuojennukseen, on se, että me tulemme merkittävällä tavalla kiristämään myyntivoittoverotusta, joka siis edellisen ministerin tai hänen edeltäjänsä aikana laadittiin siten, että kun sukupolvenvaihdoksen tehnyt yrittäjä myy yrityksensä viiden vuoden jälkeen, hän voi myyntivoitostaan vähentää yrityksen käyvän arvon, mikä siis johti tämän päivän tilanteeseen, jossa myyntivoittoja ei juurikaan veroteta. Pidämme tätä edellisen hallituksen kaudella tehtyä uudistusta vääränä ja huonona. Se ei ole oikeudenmukainen. Meidän tavoitteemme on oikeudenmukaistaa tätä esitystä juuri siten, että autamme sukupolvenvaihdoksia, jotka ovat kaikkein kriittisimpiä. Sen jälkeen, jos uusi yrittäjä päättää myydä yrityksensä syystä tai toisesta, mikä on sekin laillinen ja ihan hyvä tapa toimia tietyssä tilanteessa, hän maksaa siitä normaalin luovutusvoittoveron. Tämä on aivan normaalia ja oikeudenmukaista, ja tätä valtaosa yrittäjistä myös tukee. Eli järjestelmä on avoin, se on oikeudenmukaisempi kuin tämä nykyinen järjestelmä.

Huomionarvoista, arvoisa puhemies, on myös se, että tätä äsken kuvaamaani luovutusvoitto- verotuksen kiristämistä sukupolvenvaihdosten yhteydessä toteutettaessa ei ole mitään erityistä muutosta tapahtunut muuta kun veroprosentti tai verotusarvon määrittely. Eli suurelta osaltaan tämä esitys vastaa edellisen hallituksen teke- mää sukupolvenvaihdoshuojennusta, jota siis silloiset hallituspuolueet vahvasti tukivat. Nyt siis veroa maksetaan 20 prosentista, kun tällä het-kellä 40 prosentista. Eli perusidea ei muutu, vain tämä kohta muuttuu, ja sitten kiristämme luovu- tusvoittoveroa oikeudenmukaisuuden paranta-miseksi.

Pienenä yksityiskohtana voitaneen mainita se, että maatilojen kohdalla perintöveronhuojennukseen mukaan tulevat myös tilan eläimet ja tuotannolliseen toimintaan muuten olennaisesti kytkeytyvä omaisuus, mikä on järkevää tietenkin talonpoikaisjärjellä tai kaupunkilaisjärjellä ajateltuna.

Tämä laki tulee takautuvasti voimaan 16.5 alkaen, joten nyt voimme siis hyvillä mielin odottaa isohkoa sukupolvenvaihdosten ryntäystä, joka tarkoittanee sitä, että ensi vuonna verotulomenetys tulee olemaan enemmän kuin se ehkä keskimäärin tulee olemaan. Staattisen arvion mukaan tämän sukupolvenvaihdoksen verotuottoa alentava vaikutus on noin 8 miljoonaa euroa, kun taas sitten normaalien perintöjen kohdalla arvioimme verotuottomenetyksen olevan vuoden 2006 verotietojen perusteella 165 miljoonaa euroa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen perusteli tässä nyt tehtyä esitystä ja myös aiemmin annettua perintöveron muutosesitystä, ja ministeri sanoi tässä, että aiemmin annetun esityksen suhteen itse perusidea ei nyt ole muuttunut. Vain prosenttiyksiköt on nyt muutettu tässä kohtaa. Olisin kysynyt ministeriltä: Mikä on teidän kantanne siihen, kun eri asiantuntijat kuitenkin viittaavat korkeimman hallinto-oikeuden taannoisen päätöksen muuttaneen tämän yritysvarallisuus-käsitteen sellaiseksi, että tässä tilanteessa tämä lainsäädäntö onkin toiselta pohjalta lähtevää kuin aikanaan tehty, edelliskerralla tehty muutos? Tämä koetaan olennaiseksi juuri sen suhteen, että kun korkein hallinto-oikeus on tehnyt tulkintaratkaisun, on toivottu, että laissa selkeytettäisiin sitä linjaa, mikä kuuluu aitoon yritysvarallisuuteen, mikä ei, jotta ei jouduta tulkintojen kautta elämään tässä maassa, vaan lain kautta saataisiin se oikeuskäytäntö myös toteen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys tulee loukkaamaan syvästi kansalaisten yhdenvertaisuutta. Jos on useampia perijöitä, sisarukset, kolme sisarusta, yksi sisarus perii yrityksen, hän pääsee pienellä verotuksella. Toiset sisarukset perivät esimerkiksi asuntoja tai muunlaista omaisuutta. He joutuvat maksamaan siitä huomattavasti korkeamman perintöveron. Tämä loukkaa todella syvästi kansalaisten yhdenvertaisuutta, ja mielestäni koko tämä perintöverouudistus tässä muodossa on virheellinen eikä tule lisäämään niitä työpaikkoja, niin kuin tässä on perusteltu. Tämä lisää vain eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Kuopan esittämä kritiikki on tietyssä mielessä kyllä ymmärrettävä, mutta on otettava huomioon, että tällainen laki on ollut kymmeniä ja kymmeniä vuosia, myöskin silloin, kun SKDL ja vasemmistoliitto on ollut hallituksessa. Ei tämä ole mitään uutta. Tietenkin herää kysymys, pitääkö sitä muuttaa. Se on toinen asia. En ole niin vakuuttunut, että tarvitsisi muuttaa.

Mutta ed. Paasion kritiikki on kyllä aiheellinen. Kannattaisi todella paneutua siihen, mitä kaikkea sisällytetään yritysvarallisuuteen, koska houkutus tulee olemaan suuri muodostaa osakeyhtiöitä, jotta näin voitaisiin kiertää perintö- ja lahjaveroa.

Itse lakiesitys on hyvä. Se vastaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kristillisdemokraattien lakialoitetta lähes sataprosenttisesti.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Merkittävä osa suomalaisista yrittäjistä miettii tällä hetkellä sukupolvenvaihdosta, ja varsin suuri este tälle on yrittäjien puute. Monta kertaa näissä tilanteissa kyseeseen tuleekin ostaja jostain muualta kuin Suomesta. Kysynkin ministeri Kataiselta: Uskotteko, että tällä uudistuksella kyetään vahvistamaan suomalaista omistajuutta, yrittäjyyttä ja nimenomaan suomalaista työtä ja toimeentuloa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmiston kritiikki tätä perintöverouudistusta kohtaan on lähtenyt hyvin laajasti siitä, että suurimmat perinnöt, rikkaiden perinnöt, vapautetaan kokonaan perintöverosta. Asiahan on täysin päinvastoin. Eli perintöverouudistuksella, josta nyt on kyseessä kakkosvaihe, kun ykkösvaihe tuli voimaan tämän vuoden alusta, pienimmät, vähävaraisimmat pesät vapautetaan kokonaan perintöverosta. Aikaisemmin vain noin 30 prosenttia pesistä oli kokonaan verotuksen ulkopuolella, koska ne olivat niin pieniä. Nyt rajoja nostetaan niin, että laskelmien mukaan jopa noin, niin kuin ministeri totesi, kolme neljäsosaa pesistä, siis noin 75 prosenttia (Ed. Kallis: Liioittelua!) — no, ehkä 70 prosenttia, nähtäväksi jää — jää kokonaan perintöverotuksen ulkopuolelle, koska hallitus tällä uudistuksella, jonka ykkösosa tuli voimaan vuodenvaihteessa, nimenomaan vähävaraisimmat pesät vapautti kokonaan perintöverotuksesta. (Välihuutoja vasemmalta) Sen sijaan tämän jälkeen suuret ja keskisuuret pesät ja kohtuullisen varallisuuden (Puhemies: Minuutti on mennyt!) omaavat pesät, joissa on esimerkiksi asuntovarallisuutta, tämän jälkeen nimenomaan ne joutuvat vielä perintöveroa maksamaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ravinto ja suoja ovat keskeisiä ekologisia tekijöitä. Minä luulisin, että viime kuukaudet ovat osoittaneet koko maapallolle sen, että ravinnon tuotanto täytyy turvata kaikissa mahdollisissa olosuhteissa, ja siinä katsannossa minusta on erinomaisen tärkeää, että nämä sukupolvenvaihdosasiat tehdään niin järkeviksi kuin mahdollista.

Ed. Kuoppa on siinä suhteessa oikeassa, että yhdenvertaisuutta koetellaan, mutta se pitää ottaa huomioon, minkä vuoksi yhdenvertaisuutta kovasti koetellaan. Se on, että pysyisimme hengissä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin ministeri Kataiselta sitä, että kun nyt Suomi on siirtymässä ensimmäisenä maana Euroopassa järjestelmään, jossa asiallisesti ottaen kaikkein suurimmat varallisuudet ovat kokonaan verotuksen ulkopuolella, niin minkälaiseen verotuksen oikeudenmukaisuuskäsitykseen tämä perustuu. Jos olen oikein ymmärtänyt tätä julkista keskustelua, jota ennakkoon on käyty, niin on hyvin pieni joukko suomalaisia veroasiantuntijoita tai ekonomisteja, talousasiantuntijoita, jotka näkevät mitään järkeä itse asiassa tässä esityksessä. Tällä ei katsota olevan työllisyys-, ei talouspoliittisia, ei elinkeinopoliittisia, saati verotuksen oikeudenmukaisuuteen liittyviä perusteita. Tämän täytyy perustua johonkin muuhun juttuun. Kertokaa minulle, mihin tämä esitys perustuu. Tätä on tosi vaikea ymmärtää.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustalle on ollut erittäin tärkeää se, että Suomessa on kehittyvää yritystoimintaa myös jatkossa, ja kuten tiedämme, niin meillä on tulossa paljon sukupolvenvaihdoksia. On havaittu se, että verotus on toiseksi suurin este ja uhkakuva ollut sukupolvenvaihdoksille. Keskusta on hyvin määrätietoisesti ajanut tätä linjaa, että pyritään perintöverotusta keventämään ja sukupolvenvaihdoksia huojentamaan. Viime hallituskaudella hyvässä yhteistyössä sosialidemokraattien kanssa vietiin läpi Antti Kalliomäen erittäin hyvä lakiesitys. (Ed. Zyskowicz: Missä Kalliomäki ja Heinäluoma ovat?) Nyt jatketaan tätä linjaa ja pitää muistaa, että kyllä meille tärkeitä ovat ne työpaikat, kotimainen omistajuus, jota tällä tavalla pystytään edesauttamaan ja turvaamaan kotimaista työllisyyttä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on juuri vakavaa se, että tässä suurituloisten ja rikkaiden erityisetujen rohmuamisella syrjäytetään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen turvallisuus. Tämä on hallituksen kovien arvojen mukainen kysymys, joka loukkaa kansalaisten oikeustajua juuri siinä, että suuret omaisuudet vapautetaan veronmaksusta, luodaan verovapaa luokka. Yrityksen perijä maksaa veroa vain kymmenennen osan siitä, mitä tavallinen kodin tai kesämökin perijä. Se on sitä arjen vaikutusta.

Lisäksi tässä on tietysti tämä verojärjestelmän veropohjan murentumisen vaikutus, joka näkyy meidän hyvinvointivaltion ja sosiaali- ja terveydenhuollon tulevan rahoituksen erityisenä ongelmana. Myöskään taloustieteen valossa ei mikään todista sitä, että investointeihin tai työllisyyteen tällä uudistuksella olisi niitä vaikutuksia, mitä valtiovarainministeri totesi. Päinvastoin, minusta pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että nuorille ja uusille yrittäjille ylipäänsä luotaisiin mahdollisuus ostaa yrityksiä. Meidän pitäisi tukea uusien yritysten muodostumista. Se ei välttämättä mene geeneissä vaan siinä, että me tuemme nuoria ja uusia yrittäjiä.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lakiesitys on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei ole ongelmaton. Muun muassa professori Edward Andersson on huomauttanut, että tähän lakiin sisältyy ongelmakohtia. Perheessä, jossa esimerkiksi poika perii yrityksen ja tytär perii arvo-osuuksia ja osakkeita, heitä sitten kohdellaan eri tavalla. Eikö olisi tämän ongelman poistamiseksi parasta kohta luopua perintöverotuksesta kokonaisuudessaan, niin kuin Rkp on monesti esittänyt, ja silloin poistuisi myös ongelma yritysten taseiden avaamisen tarpeesta?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun ed. Eero Heinäluoma oli ministerinä, niin silloin varallisuusvero poistettiin ja sukupolvenvaihdosten perintöveroa pudotettiin 60 prosenttia, ja nyt ministeri Katainen vaan lisää sitä 60:sta 80:een. (Ed. Kumpula-Natri: Eikö mikään riitä?) Kyllä tässä alkaa olla huolissaan. Vuorineuvosten tukirahat menevät nyt varmaan jatkossa demareille, kun ne näkevät, että Heinäluoma hoitaa heidän etujaan tässä huomattavasti tehokkaammin kuin kokoomus. Mutta kokoomus ajatteleekin näitä pienempiä yrityksiä. Silloin kun demarit olivat hallituksessa, niin sekä SAK että SDP sanoivat, että sukupolvenvaihdokset ovat ongelma, työpaikat pitää turvata, verotusta pitää keventää, mutta nyt kun ei olla enää hallituksessa, niin vastuuta työpaikoista ei ole. Muistakaa niitä perusteluita, joita teillä oli aikanaan silloin, kun nämä 60 prosentin huojennukset tehtiin. (Ed. Laitinen: Mehän hoidettiin se jo! Juuri kuvasitte, mitä on viime vaalikaudella tehty!)

Mitä tulee, ed. Paasio, tähän korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, niin korkein hallinto-oikeus vuonna 2006 joulukuussa perusteli näitä rajoja, mikä kuuluu huojennettavaan varallisuuteen valtiovarainvaliokunnan yksimielisen mietinnön perusteilla, ja ministeri Heinäluoma oli valmis hyväksymään myöskin silloin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen sen linjauksen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) minkä KHO oli ottanut.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuo):

Arvoisa puhemies! Tässä odotetaan perustuslakivaliokunnalta tulkintaa. Toivottavasti puheenjohtaja ei ilman asiantuntijakuulemisia näe ongelmattomina näitä, joista asiantuntijat ja hallituskin haluavat perustuslakivaliokunnalta kuulla, juuri muun muassa tämän lain oikeudenmukaisuudesta ja tasavertaisuudesta, joka Suomen kansalaisella tulee lain edessä olla. Se on perustuslakivaliokunnalta odotettava kanta.

Minusta tässä ministeri Kataisen johdannossa aiheeseen — jos näin puheenvuoroa käsittelen — oli tämä kriittinen sukupolvenvaihtotilanne, ja myös sitten keskustasta käytettiin puheenvuoroja, että juuri verotus on ollut joku este. Tämmöistä selvitystä me emme ole mistään saaneet, vaikka olemme pyytäneet selvitystä, mitkä tämän työllisyysvaikutukset ovat. Sen sijaan asiantuntijoilta tulee kriittistä suhtautumista tähän, että tässä ei määritellä sitä, mikä on yritysvarallisuutta. Kun teemme yritysverotusjärjestelmään aukon, niin tässä on vaara, että tätä aukkoa kasvatetaan ja kasvatetaan, kun tulkintaa ei tehdä laissa, vaan jäädään taas kerran odottamaan oikeuden tulkintaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja jo nyt nähdään, että tämä linjaratkaisu oikeudesta tuli ja liberalisoi tätä entisestään.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En malta olla sanomatta ed. Sasin puheenvuoron jälkeen sitä, että me saimme ed. Ollilan kanssa sähköpostin tässä muutama päivä sitten eräältä kokoomuslaiselta yrittäjältä, kun olimme keskustelemassa radiossa aiheesta. Tässä tämä yrittäjä lopullisesti sanoo näin: "Tämän maan rakentaminen edellyttää ehdotonta tasa-arvoa. Emme me yrittäjät tarvitse vilpillistä apua eikä myöskään lapsemme. Kunnollinen yrittäjä pärjää kaikissa olosuhteissa. Yhtään uutta työpaikkaa ei uusi laki synnytä, mutta rikkoo varmasti tuhansien perheiden sovun. Olen erittäin pahoillani kokoomuksen linjasta tässä asiassa." Ja hän kertoo olevansa kokoomuksen jäsen.

Kyllä täytyy yhtyä tähän käsitykseen. Kysyn vielä ministeri Kataiselta, miksi ei noudatettu hallitusohjelmaa ja puhuttu vain todellisesta tuotannollisesta toiminnasta, koska siinähän olisi järjestelmät, joilla voidaan poistaa tämä yksityisvarallisuus?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä perintöverolain huojennus on nimenomaan elinkeino- ja ruokapolitiikan näkökulmasta erittäin perusteltua. Minusta tämän lain käsittelyn yhteydessä on tärkeä havainnoida se, että kysymys on nimenomaan riskillisen yritystoiminnan jatkamisesta. Silloin kun tullaan tähän yhdenvertaisuusnäkökulmaan, niin muu sijoitusomaisuus ei ole samassa lähtökohdassa kuin se, että siirretään tuotantovälineitä riskillisen yritystoiminnan jatkamiseksi.

Mutta vielä haluaisin todeta, arvoisa puhemies, että kiinnitetään huomiota myös siihen, että mitenkä huojennetaan muutoin sukupolvenvaihdosten toteuttamista, ja siinä vielä hallitukselle riittää kyllä pähkinää.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt ed. Sasille totean ja toivon, että kokoomus nyt vihdoin alkaisi kasvaa aikuiseksi. Ette te nyt loputtomiin voi näitä huonoja ja epäoikeudenmukaisia arvovalintojanne perustella sillä, että menette edellisten hallitusten selän taakse. Kyllä minä luulen nimittäin, aivan kuten ed. Ahde tuossa erästä sähköpostia siteerasi, että joudutte te varmasti omillekin kannattajillenne ja monelle perustelemaan sitä, miksi te teette sellaisia arvovalintoja, että teillä on rahaa vapauttaa käytännössä kokonaan suuret yritysomaisuudet ja maatalousomaisuudet perintöverosta ja samaan aikaan jo alle keskitulon lapsiperheiltä te tulette nostamaan päivähoitomaksuja, tulette nostamaan terveyskeskusmaksuja, sairaiden maksuja, eli siis te teette nyt vääriä arvovalintoja. Sitä ei perustele yhtään mikään, mitä joku on tehnyt aikaisemmin. Minä toivon, että te vähän analyyttisesti käsittelisitte nyt, miksi tällä hallituksella tuntuu olevan rahaa tällaiseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kun samaan aikaan sitten terveyskeskusmaksuja ja jo alle keskituloisten perheiden päivähoitomaksuja korotetaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitanen, mihin on rahaa ja mihin ei? Tämän perintöverouudistuksen ensimmäinen vaihe, kuten täällä on todettu, maksoi valtion, tulonsaajan kannalta, veronsaajan kannalta siis noin 165 miljoonaa euroa, ja sillä siis vapautettiin vähävaraisimmat pesät, jotka vielä veroa joutuivat maksamaan, kokonaan perintöveron maksamisesta, siis kokonaan. (Ed. Salo: Pitääkö paikkansa?) — Kokonaan. Pienimmät pesät eivät enää maksa perintöveroa lainkaan. — Se oli arvovalinta, se maksoi 165 miljoonaa euroa veronsaajan kannalta. (Ed. Laitinen: Me olimme mukana siinä!) Tässä nyt esillä olevassa kakkosvaiheessa kustannus tulee olemaan ilmeisesti jotain 10 ja 20 miljoonan euron välillä riippuen siitä, paljonko näitä tehdään, staattisen laskelman mukaan 8 miljoonaa, eli tämä nyt esillä oleva uudistus maksaa veronsaajan kannalta murto-osan siitä, mitä maksoi se, kun kaikkein vähävaraisimmat pesät vapautettiin kokonaan perintöverosta, ja tässä ketään ei vapauteta kokonaan. (Ed. Ahde: Onko tämä oikeudenmukainen?)

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz kysyi, mihin on varaa, mihin ei. Sosialidemokraatit tukevat yrittäjyyttä, ja tässä on se olennainen pointti. Jos keskitytään siihen yritysten todelliseen tuottavaan omaisuuteen, mitä ed. Karjula myös täällä peräänkuulutti, niin periaatteessa sitä huojennusta voitaisiin tiettyjen asiantuntijoiden mukaan vaikka viedä nollaan, kunhan sieltä se tietty yksityisomaisuus ja sijoitusvarallisuus saadaan irrotettua ja verotettua normaalin mukaan. Sitä kautta verotuotot tulevat olemaan myös huomattavasti suuremmat, ja tämä on se olennainen pointti, ed. Zyskowicz. Meillä on varaa yhteiskunnassa pistää tärkeät asiat kuntoon, kunhan me saamme myös verotuottoa, ja verotuottoa saadaan nimenomaan sitä kautta, että oikeille asioille annetaan oikea paino, mutta väärää omaisuutta tässä kohtaa ei pidä nimittää yritysvarallisuudeksi.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on ihana olla kristillisdemokraatti, kun kuuntelen teitä. Kokoomus liioittelee, ja niin tekee myöskin vasen siipi. Siis ei tällä lailla ole kovin suurta merkitystä, siirtyvätkö yritykset uusille sukupolville. (Ed. Pulliainen: Mitäs tekee Kallis?) Vero on tänä päivänä noin 3 prosenttia, ja se putoaa 1,5:een. Ei vero ole koskaan ollut mikään ongelma sukupolvenvaihdoksissa.

Vasemmalle puolelle sanon, että ei tämä vaikutus ole kuin 8 miljoonaa euroa vuositasolla, ja lisäksi muuttuu se, että luovutusvoittovero kiristyy. Se, mitä ed. Ahde totesi, kun hän sanoi, että voi tulla riitoja perheisiin, kun tytär maksaa vähemmän ja se, joka saa yrityksen, maksaa enemmän: kun kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta on kulunut, niin se, joka sai yrityksen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja myy sen, maksaa 28 prosenttia erotuksesta veroa.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvokeskustelua on hyvä käydä ja miettiä. Vanhimmat suomalaiset saman suvun hallussa olevat yritykset on perustettu 1600-luvulla, maatilat 1700-luvulla. Eikö se ole arvoa, että siinä sukupolvien ketjussa se siirtyy edelleen eteenpäin samassa suvussa ja tehdään siellä samalla tontilla edelleen niitä töitä? Se on minun mielestäni hieno arvovalinta ja sitä kannattaa tukea. (Ed. Ahde: Vaikka meillä on ollut vero, niin ne ovat siirtyneet!)

Mitä tulee sitten siihen, että on kauhean suuria omaisuuksia, joita siirtyy, niin hallituksen esityksessä sivulla 13 todetaan, että niiden lahjojen, mitä nyt on toteutettu, arvot ovat olleet noin 130 000 euroa yrityksissä ja maatiloilla. Näin suurista yrityksistä puhutaan. 130 000 euroa on yksiö Töölössä suunnilleen, että näin suuria perintöjä helpotetaan.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kysymyksessä olen kyllä ed. Kalliksen kanssa samoilla linjoilla.

Kun kuitenkin, valtiovarainministeri Katainen, te sanoitte suullisella kyselytunnilla 17.4., että oleellisinta verotuksessa on sen yhdenvertaisuus, se, että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko verotaso korkea vai matala, on pakko sanoa, että olen asiassa samaa mieltä, ja se tekee tästä uudistuksesta hankalan. Nyt eri perintöjä kohdellaan eri tavalla. Kun samalla kavennamme veropohjaa ja on yhä vaikeampi huolehtia heikompiosaisista ja perustoimeentuloturvasta, kysyn: Ovatko toiset nyt yhdenvertaisempia kuin toiset?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen voi tässä asiassa sitten äänestää omantuntonsa mukaan toivottavasti, kun asia tulee takaisin tänne suureen saliin. Mutta periaate- ja arvokeskustelu pitäisi todella olla tasa-arvonäkökulmasta, ja siinä mielessä verovapaan rälssin aikaansaanti Suomeen ei ole oikein, ei nykypäivää, ei tätä demokratiaa. Se kuuluu enemmänkin 1600-luvulle, ja tässä mielessä hallitus kyllä on astunut historiallisen taka-askeleen. Käytännössä tämä antaa mahdollisuuden myös piilottaa omaisuuksia tähän sukupolvenvaihtomenettelyyn, ja se ei ole myöskään reilua.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen esitys on erittäin hyvä myös suhdannepoliittisesti. Me hyvin usein täällä eduskunnassa, myös vasemmalla, arvioimme sitä, pysyvätkö suomalaiset yritykset täällä kotimaassa. Tämä on eräs osa sitä signaalia, jolla ilmoitetaan, että kotimainen yrittäjyys on kannattavaa ja Suomessa kannattaa yrittää luoda työtä ja sitä kautta olla vaikuttamassa kansantalouteen positiivisesti. Kaiken kaikkiaan hallituksen esitys tulee juuri siihen tilanteeseen, missä yritykset ovat tuota viestiä odottaneet. Se vero, olkoonkin vaikka pieni, on myös kustannustekijä uudelle yrittäjälle. Me luomme tätä kautta mahdollisuuksia työllistää, luoda yrittäjyyttä, ja siinä mielessä tämä esitys on hyvä. Olisi ollut toivottavaa toki, että hallitusohjelman mukaan myös metsätilat olisivat olleet mukana tässä esityksessä, mutta siihen ei löytynyt sitten ratkaisua. Joka tapauksessa tämä esitys eduskuntaan tuotuna on lähtökohdaltaan erittäin hyvä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on ennen kaikkea elinkeinopoliittinen ratkaisu, joka tukee työllisyyttä. Koko asian idea on se, että huojennuksen saavat vain ne, jotka jatkavat yritystä vähintään viisi vuotta. Se luo turvallisuutta ennen kaikkea työntekijöille. Tiedän, kun omalla paikkakunnallani monissa yrityksissä on tehty tai on vireillä tämä sukupolvenvaihdos ja kun kuuntelee niitä työntekijöitä, niin he todella haluavat sitä varmuutta ja jatkuvuutta siellä työpaikalla. Kehottaisin teitä siellä vasemmalla tulemaan ulos norsunluutornista ja kuuntelemaan tavallisia työntekijöitä, mitä he ovat tästä asiasta mieltä ja siitä, että perheyritykset jatkuvat sen sijaan, että niitä myydään monikansallisille yhtiöille.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuskin olen väärässä, kun ennustan, että tämän lain tulkinta ainakin alussa tuottaa ongelmia ja varmasti erilaisia päätöksiä eri puolilla maata. Otan esimerkin: Maatilalla metsäomaisuus pääsee myös tämän huojennuksen piiriin, ja täällä lakiesityksen perusteluissa on sitten määritelty, tavallaan kuvattu sellaista maatilaa, joka pääsee huojennuksen piiriin.

Kysymys valtiovarainministerille: Eikö ole pelkoa, että tämä johtaa keinotekoisiin näennäisiin järjestelyihin, jotka ovat tietysti huojennuksen hengen vastaisia? Vaikka siellä on tämä veron kiertämistä koskeva säännös, niin se viittaa esimerkiksi näennäisviljelyyn muutamalla hehtaarilla ja tätä kautta sitten pystytään hyvin pienellä verolla siirtämään myös metsäomaisuus.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Kiitos, se riittää hyvin. — Arvoisa puhemies! Täällä on tullut vähän semmoisia puheenvuoroja, joissa on käsitetty, että ikään kuin tässä luotaisiin jotakin aivan uutta. En tiedä. Muistutan siitä, että kun tällä hetkellä omaisuus on huojennettu 60-prosenttisesti, niin nyt siirrytään 80-prosenttiseen mutta korjataan sosialidemokraattisen valtiovarainministerin minusta käsittämätön moka, käytännössä nollaluovutusvoittovero. Nyt siis huojennetaan mutta tehdään oikeudenmukaisemmaksi. No, tästä voi tietysti jokainen olla mitä mieltä hyvänsä, onko tämä oikeudenmukainen.

Täällä puhuttiin verovapaasta rälssistä. Mitä pahaa on siinä, että kolme neljäsosaa ihmisistä kuuluu verovapaan rälssin piiriin? (Välihuutoja) Mitä pahaa siinä on? Yrityksethän eivät ole verovapaita tämänkään jälkeen.

Täällä on sitten puhuttu verotulojen riittävyydestä, veropohjan riittävyydestä tuloihin ja oikeudenmukaisuudesta. Palataan ed. Ahteen erittäin hyvään kysymykseen kohta syvällisemmin, mutta nyt pyydän huomioimaan, että tässä kuitenkin puhutaan 8 miljoonasta. Tämä ei ratkaise hyvinvointiyhteiskunnan ongelmia. (Ed. Ahde: Tämä ei ole fiskaalinen kysymys!) Minä uskon, että kun Suomessa yritykset vaihtavat sukupolvia, kun Suomessa on yrittäjäystävällisempi ilmapiiri, niin se takaa ja turvaa meidän hyvinvointiyhteiskuntamme perustan paljon paljon enemmän kuin mikään olematon summa — nyt puhutaan miljoonista — puhumattakaan, kun vielä luovutusvoittojen verotusta kiristetään.

Mutta joitakin huomioita. Tämä aidon yritysvarallisuuden määrittely, johon myös edustajat Paasio ja Ahde ja kumppanit ovat kiinnittäneet huomiota, on iso ongelmallinen kysymys. Voitte uskoa, että me etsimme sitä määritelmää, mikä on aito yritysvarallisuus, koska meidän alkuperäinen tavoitteemmehan oli mennä aidon yritysvarallisuuden osalta nollaan ja huomasimme sen, että erilaiset yritykset ovat taserakenteiltaan aivan erilaisessa tilanteessa. Otetaan huomioon esimerkiksi konepajayritys tai sitten joku asiantuntijayritys. Jos olisimme lähteneet siitä, että ainoastaan vakavaraiset yritykset, joilla on vahvat taseet, olisivat olleet niitä, joista olisi lähdetty pilkkomaan ikään kuin aitoa yritysvarallisuutta pois, elikkä ne, jotka ovat yrityksiä, jotka kestävät talouden huonotkin päivät kaikkein parhaiten, jotka pystyvät työllistämään silloin, kun suhdanteet ovat huonot, jos sieltä olisi otettu vaikkapa jotakin sijoitusluonteista omaisuutta pois, niin ei sekään olisi ollut ihan oikeudenmukaista.

Aidon yritysvarallisuuden määrittely ei ole kauhean helppoa, ja meidän lähtökohtamme oli, että pitäydymme tässä korkean hallinto-oikeuden määrittelyssä, koska se on nyt vakiintunut käytäntö ja se näyttää olevan kohtuullisen toimiva. Otamme sitten tietysti pois sieltä yrittäjän normaalit henkilökohtaiseen omaisuuteen liittyvät kysymykset. Sitä on epäilty, voiko siellä mennä kesämökkiä, voiko yrittäjä ostaa yrityksen nimiin kesämökin. Kyllä kaikkien asiantuntijalausuntojen mukaan on erittäin epätaloudellista toimintaa toimia näin, ellei sillä mökillä tai jollakin ole niin merkittävä rooli sen yrityksen toiminnassa, että se kannattaa siellä pitää. Kiinnitätte aivan oikeaan asiaan huomiota, mutta me emme päässeet tässä aidon yritysvarallisuuden määrittelyssä yhtään tämän järkevämpään ratkaisuun kuin korkeimman hallinto-oikeuden määritelmä.

Mutta sitten tämä ed. Ahteen oikeudenmukaisuuskysymys. Jos joku näkee, että sukupolvenvaihdoksen veronhuojennuksessa luodaan epäoikeudenmukaisuutta, niin kyllä se on marginaalisen pieni. Meillähän on epäoikeudenmukaisuutta jo tällä hetkellä siellä täällä verossa. Ne ovat enempi tai vähempi hyväksyttyjä, vaikkapa nyt eläkkeensaajien verotus, joka on edullisempaa kuin palkansaajilla. Ei sekään ole oikeudenmukaista, jos katsotaan näin, ja on lukuisia muita. Mutta te puututte aivan oikeaan kohtaan: verojärjestelmän kestävyys, veropohjan laajuus, oikeudenmukaisuus. Minä näen suuremman ongelman osinkoverotuksen ja palkkaverotuksen suhteessa. Tämä on pitkällä aikajänteellä kaikkein suurin oikeudenmukaisuuskysymys ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kannalta kaikkein suurin kysymys. (Ed. Ahde: Ryhdytäänkö sitä korjaamaan?) — Meidän tarkoituksemme on tässä sukupolvenvaihdosten yhteydessä ainoastaan saada paremmat edellytykset kasvaville suomalaisille perheyrityksille. Aina perintöveron kohdalla on epäoikeudenmukaisuuksia niin pitkään kuin sitä pidetään. Jos se poistettaisiin kokonaan, niin epäoikeudenmukaisuudet tältä osin häviäisivät sen saman tien.

Puhemies! Tässäpä kommentit.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Katainen, olette sanonut ja esittänyt, että huoli esitykseen liittyvästä veronkierrosta on turhaa, kuten äskenkin sanoitte. Olette kuitenkin julkisuudessa sanonut, tämä on suora sitaatti teiltä: "Jos näyttää siltä, että viimeisten vuosien aikana yritykseen laitetaan sellaista varallisuutta, joka sinne ei kuulu, tämän kaltaiset erät tutkitaan ja niistä kannetaan vero." Ministeri Katainen, herää kysymys, kuka tätä tutkii ja miten varallisuuden siirrot selvitetään, jos ministeriössä ei ollut kykyä edes avata yritysten taseita verotettavan omaisuuden arvioimiseksi. Miten vastaatte tähän?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Vastaan heti tähän. Meillä on veronkiertosäännökset aivan normaalit, aivan niin kuin tälläkin hetkellä, aivan kuten teidän aikananne luomanne laki, tämmöisiä eriä tarkastellaan, meillä on veronkiertosäännökset aivan normaalisti. Mutta kun yritysten taserakenteet ovat aivan erilaiset, ne poikkeavat toisistaan riippuen toimialasta, niin olisi vaihtoehto lisätä 30 000 uutta verovirkailijaa tutkimaan jokaista sukupolvenvaihdosta, eikä siinä taas ole mitään järkeä. Sellaiseen, että sanotaan, mikä on aito yritysvarallisuus, minun on helppo sanoa, että sorvi ja teollisuuskiinteistö on, mutta mitä muuta on? Jossakin yrityksessä osakesalkku ei kuulu järkevällä tavalla yritysvarallisuuteen, jossakin tapauksessa se on taas kaikkein järkevintä pitää, muussa tapauksessa ainoa joustava tekijä on työntekijä, joka potkitaan pihalle heti, kun suhdanne kääntyy. Tämän takia sitä määritelmää aidosta yritysvarallisuudesta on mahdoton tehdä laissa, koska yritykset ovat niin moninaisia. Mutta veronkiertosäännökset ovat jo tällä hetkellä voimassa, ja mikäli sinne siirretään erilaista omaisuusmassaa, joka ei kuulu yritystoimintaan, niin se kitketään sieltä pois.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Katainen ei kommentoinut sitä, minkähän takia eivät nämä Suomen johtavat veroasiantuntijat, ekonomistit ja, sanoisin, Perheyritysten liittoa lukuun ottamatta Suomen Yrittäjätkään ole olleet enää liikkeellä eikä Elinkeinoelämän keskusliitto. Niille on kelvannut tämä edellisen hallituksen tekemä sekin jo eurooppalaisittain historiallinen veronhuojennusesitys. Mutta sellaisella yrityksellä on kyllä tosi vähän toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa, joka ei pysty maksamaan 3,2 prosentin veroa siitä varallisuudesta, joka verotusarvona määritetään. Yhden vuoden tuotolla on maksettu se perintövero. Kaikkien täytyy nyt ymmärtää, että ei tämä voi olla este suomalaiselle yritystoiminnalle. Ei nyt hurskastella kuitenkaan vaan puhutaan tosiasioista. Tähän toivoisin, että ministeri voisi vielä kommentoida omassa puheenvuorossaan.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on myös opposition puolelta aikamoista hurskastelua, sanotaan, että ei ole mitään merkitystä. On olemassa myöskin erilaisia yrityksiä. On olemassa yrityksiä, joilla on paljon pääomia esimerkiksi juuri niissä työstökoneissa, ja nyt te sanotte, että työstökoneet voidaan siirtää järven rannalle mökeiksi ja vastaavaksi. Kysymys on todella hyvästä uudistuksesta. Se lisää yritysten varallisuutta ja kykyä kestää myöskin lama. Kaikki mikä tulee omana pääomana lisää yritykseen, antaa mahdollisuutta työllistää lisää, ja se antaa myöskin intoa tehdä työtä seuraavan sukupolven siellä yrityksessä mieluummin kuin maksaa veroja ja yrittää myydä. Sitten kun tämä myynti tapahtuu, siinä on korkeampi verotus, halutaan tehdä sitä jatkuvuutta. Minä suosittelisin lähinnä sitä, että yritetään nyt löytää myöskin uusia keinoja, että yritykset pystyisivät keräämään varallisuutta ja käyttämään sitä niihin työpaikkoihin ja investointeihin. Esimerkiksi poistopuolen uudistukset olisivat erittäin hyviä investoivan teollisuuden tarpeisiin, että se investoisi Suomeen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio yrittää tehdä tästä jonkun rälssikysymyksen, vaikka tämä itse asiassa on aika pieni lisä edelliseen Heinäluoman esitykseen. Huomautan, että yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä tai keskisuuria, ed. Kuoppa, ja ne työllistävät koko yrityssektorin henkilöstöstä 62 prosenttia. Haluan myös muistuttaa teitä, arvoisat kollegat, että yrittäjän ensimmäisen vuoden keskiansio on huomattavasti palkansaajan keskiansion alapuolella. (Ed. Kumpula-Natri: Tälläkö siihen vaikutetaan?) Ihmettelen, kehtaatteko te arvostelijat mennä kotiseutunne autokorjaamon, kampaamon, karjatilan tai metallipajan yrittäjälle puhumaan, (Ed. Laitinen: No, aivan varmasti!) miten he ovat ylemmässä säädyssä, jos seuraavakin sukupolvi saisi jatkaa ja työllistää.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvennän sinne vasemmalle, että työpaikkojen luominen on erittäin vaikeaa. Suuri määrä yrittäjiä jää eläkkeelle lähivuosina. Yrityksiä tulee olemaan ilman jatkajaa. Vaarana on, että kymmeniätuhansia työpaikkoja häviää. Perimisestä ja yrittäjän työn jatkamisesta tulee saada houkuttelevampaa. Yrityksen periminen on myös usein suvun velvoite. Se ei ole vapaaehtoista. Yrittäjäperheeseen synnytään, yrittäjän lapset eivät voi valita vanhempiaan niin kuin eivät muutkaan. Tästä syystä yrityksen ja elinkeinon jatkaminen on syytä tehdä houkuttelevammaksi. Esitys on merkittävä myös kotimaisen omistajuuden kannalta. Huomauttaisin myös, että suuri määrä veroja on maksettu myös yritysvarallisuutta kerrytettäessä, että kyllä veroja varmasti valtiolle tulee yrityksistä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tiedämme jo julkisuudenkin kautta, että vero-osastolla on pitkin syksyä valmisteltu mahdollisuutta avata tase, katsoa, mikä on kohtuullinen määrä tarvittavaa rahoitusta nimenomaan yrittämisen jatkamiseksi. Siellä on katseltu malleja, millaiset esimerkiksi vuoden tai kahden tai puolentoista palkkavarannot saataisiin katsoa kohtuulliseksi rahoitusomaisuudeksi, mutta peli puhallettiin poikki. Oliko tämä poliittinen arvovalinta, vai meneekö se tämän "liian hankalaa" taakse. Näen, että tässä olisi voitu todella tehdä jotain sen suhteen, että olisi kyse työllistämisen jatkamisesta, eikä vain niin, että samalla kun puhutaan kauniita pienistä yrityksistä, pienistä yrittäjäansioista, tässä nyt annetaan kuitenkin niille isoille, monesti perheyrityksiä omistaville massaomistussuvuille mahdollisuus laittaa omaisuus yritysvarallisuuden kautta perinnöksi niin, että siitä ei makseta veroa sitten kuin 1,5 prosenttia.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt tuntuu oikeustaju ja yhdenvertaisuuden taju hävinneen hallitukselta. Otetaanpa esimerkki. Yritteliäs kampaaja tai pienyrittäjä, kukkakauppias, säästää kituuttaa koko työuransa, monta kymmentä vuotta, varoja, ostaa asunnon, asuu siinä, sen arvo on ehkä 300 000 euroa. Tämä siirtyy perintönä jälkeläisille. Siitä peritään liki 16 prosentin vero. Toinen naapuri voittaa vaikkapa lotossa 3 miljoonaa euroa. Hän tekee siitä muodoltaan lipasyhtiöosakeyhtiön ja siirtää liki nollaverolla tämän varallisuuden jälkeläisilleen. Missä tässä on yhdenvertaisuus kansalaisten kannalta, missä on se oikeudenmukaisuus myös yrittämisen kannalta? Tämä ajattelu on hävitetty. On oikein, että tämä lähetetään perustuslakivaliokuntaan tämän yhdenvertaisuuden selvittämiseksi, ja on tärkeätä, että perustuslakivaliokunta tosissaan myös selvittää sen ajattelun (Puhemies: Minuutti on mennyt!), mikä tässä taustalla on.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa, että veronhuojennuksen saa, jos jatkajalle siirtyy yritys tai maatila tai osa niistä tai vähintään 10 prosenttia yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista. Ed. Kuoppa otti taannoin esiin suomalaiset tunnetut perheyritykset. (Ed. Zyskowicz: Kaksikymmentä perhettä!) Haluan muistuttaa, että mainitsemanne yritykset, kuten myös Pauligit, Snellmanit ja Fazerit, ovat vanhoja suomalaisia perheyrityksiä, joissa omistus on jakautunut usean sukupolven kesken, eli näiden yritysten kohdalla 10 prosentin sääntö ei täyty. Kyllä tällä uudistuksella halutaan säilyttää nimenomaan suomalainen kasvollinen omistajuus, josta parhaiten hyötyvät pk-yritysten omistajat.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahde ihmettelee, minkä takia kukaan ei reagoi, vaikka nämä asiantuntijat ovat nyt niin suuresti tähän puuttuneet. (Ed. Ahde: Hallitus ei reagoi!) Minä taas ihmettelen, minkä takia nuo professorit eivät viime kaudella reagoineet, koska silloin muuttui tilanne aika ratkaisevasti. Nyt se muuttuu vain hivenen. Niin kuin aikaisemmin olen sanonut, ei itse lakiin mutta lain soveltamiseen liittyy kyllä ongelmia.

Ministeri Katainen on oikeassa siinä, että suurissa yrityksissä voidaan veronkiertopykälään vedota, mutta ed. Ahde esimerkiksi voisi muodostaa osakesalkustaan osakeyhtiön ja silloin perintövero aikanaan putoaisi 16 prosentista johonkin 1 prosenttiin. Tämä on ongelma ja tähän meidän pitäisi puuttua.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari kysyi riskisijoittamisen perään ja näistä huojennusoikeuksista. Jos olen oikein ymmärtänyt ylipäätään, niin kun puhutaan, että yritys siirtyy, siellä puhutaan verotusarvosta ja se on sitä aliarvostamista, mikä perustuu taas tähän, että siellä on tietty riski. Me sosialidemokraatit emme todellakaan vastusta yrittäjyyttä tai sukupolvenvaihdosta. On sanottu ennemminkin, että vaikeata on löytää siitä suvusta se jatkaja. Mutta tässä onkin se kysymys, miten saadaan oikeutus sille yritystoiminnalle. Se oikeutus tulee silloin, kun yrityksen nimissä puhutaan todellisesta yrittäjyydestä ja sille sallitaan huojennuksia tai sen sukupolvenvaihdoksista puhutaan.

Olisin vielä kysynyt siitä, kun todella eri veroasiantuntijat, professorit, ovat ottaneet asiaan kantaa: muun muassa emeritusprofessori Edward Andersson sanoi, että voi jopa olla, että tultaisiin perustamaan osakeyhtiöitä, joilla on melko vaatimaton varsinainen liiketoiminta, mutta veronhuojennuksen vuoksi huomattava arvopaperisalkku, tai professori Aulis Aarnio (Puhemies: Minuutti täyttyy!) pitää esitystä perustuslain vastaisena.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa pitääkin nyt katsoa tapausta, jos on yhtiö, joka harjoittaa vain arvopaperitoimintaa, missä menee elinkeinoverolainmukaisuuden ja tuloverolainmukaisuuden raja ja onko se TVL vai EVL. Tältä osin voidaan kyllä niitä rajoja katsoa, että se on ihan aitoa yritystoimintaa, ettei kyse ole pelkästään tämmöisestä säästöpankkiyhtiöstä.

Sitten täytyy todeta, että mitä tulee tähän aitoon yritysomaisuuteen, niin sehän selvitettiin, mutta jos tämä käytännössä menee siihen, että verotarkastaja menee yksitellen eri yrityksen esineet käymään lävitse, mikä on tuotannollista omaisuutta ja mikä ei, niin semmoinen järjestelmähän käytännössä ei voi toimia, kyllä sen pitää olla selkeä ja selväpiirteinen. Se on osittain vaikuttanut siihen, että ollaan tässä järjestelmässä.

Mutta mielenkiintoista on se, että demarit nyt kannattavat hallitusohjelman kirjausta. (Ed. Zyskowicz: Silloin te vastustitte!) Täysi verovapaus sukupolvenvaihdoksille, kunhan se vain kohdistuu aitoon yritysomaisuuteen. Minusta tämä on aika merkittävä kannanotto, että olette tämmöiseen helpotukseen valmiita. Kyllä ed. Paasio minusta näin ilmaisi.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta sukupolvenvaihdokset ovat kannatettavia asioita, jos vain niihin luonnollisesti päästään. Tätähän me tuemme hyvin merkittävästi myöskin taloudellisesti. Tässä suhteessa sosialidemokraatit jo viime vaalikaudella olivat viemässä läpi nykyistä lakiehdotusta, joka antaa merkittävän edun. Toki on myönnettävä se, että siinä on tiettyjä ongelmia ja epäkohtia, jotka tulee korjata.

Kun täällä on puhuttu nyt näistä vaikutuksista yritysten toimintaan sukupolvenvaihdostilanteessa ja sitten työllisyyteen, niin tässä on nyt pakko lukea lain perusteluista kohta Yrityksen vaikutukset: "Ehdotuksilla voi olla suotuisia vaikutuksia" — siis voi olla — "yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin tilanteissa, joissa yrityksen rahoitus on pitkälti riippuvainen yrittäjän omasta panoksesta. Ehdotusten vaikutusta yritysten kasvuedellytyksiin ja työllisyyteen on käytännössä vaikea mitata." Te täällä kehutte yksi toisensa jälkeen, kuinka suuri merkitys ja vaikutus (Puhemies: Minuutti täyttyy!) tällä on yrittäjyyteen ja työllisyyteen. Hallituksen esityksessä todetaan, että ei ole juuri vaikutusta.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy hämmästellä salin vasemmalta puolelta tulleita kannanottoja. Kyllä te tiedätte, että meillä on tilanne, jossa 5—10 vuoden sisällä noin 50 000—60 000 yritystä on sukupolvenvaihdostilanteessa ja jatkajista on todella huutava pula. Tämä on ennen kaikkea elinkeinopoliittinen kysymys, jolla saadaan tuota jatkuvuutta, (Ed. Ahde: Ei se ole! Se on verotuksesta kiinni, tämä asia!) löydetään yrityksille jatkajat ja saadaan säilytettyä työpaikat. Sieltä tulevat ne verotulot, joilla meidänkin palkkamme maksetaan.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä näen myös tämän lakimuutosesityksen nimenomaan elinkeinopoliittisena kysymyksenä, yrittäjyyden kannattamisena ja yrittäjyyteen kannustamisena, en millään tavalla tällaisena veronkiertokysymyksenä. Kuten ed. Paajanen totesi, merkittävä osa yrityksistä tulee lähivuosina pohtimaan sukupolvenvaihdosta. Siinä mielessä tämä esitys on erittäin tärkeä, koska erilaisten pk-yritysbarometrien mukaan lähes 40 prosenttia yrittäjistä sukupolvenvaihdosta miettiessään kokee nimenomaan verotuksen yhtenä keskeisistä ongelmista.

Osittain tässä keskustelussa häiritsee myös sitten se, että tätä keskustelua käydään vähän niin kuin kuoleman kautta tämmöisenä tietynlaisena perintökysymyksenä ainoastaan. Myönteistähän tietysti olisi se, että nuo yritysten sukupolvenvaihdokset voitaisiin tehdä luopujan elossa ollessa ja esimerkiksi kaupan kautta. Sitten, kun tämä yritys tulee joko kaupan kautta tai pahimmassa tapauksessa perintönä, pitää aina muistaa, että siinä (Puhemies: Minuutti täyttyy!) samalla tulee myös yritysriski tälle yrittäjälle.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi väitti täällä, että olen tukenut sitä, että perintöveron poisto on ihan ok, jos se keskittyy vain yritysvarallisuuteen. Totesin erään asiantuntijan kommentoineen niin, että sitä kautta, kun se keskittyisi vaikka nollaprosentilla vain yritysvarallisuuteen, olisi kerättävä enemmän verotuottoja kuin tällä hetkellä, kun sieltä saadaan irti se sijoitusomaisuus ja mahdollinen yksityisomaisuus.

Mutta olisin vielä sitten kysynyt ministeriltä täällä: Lähinnä tässä itse mietiskelee ja varautuu siihen valiokuntakuulemiseen, ja omalla tavallaan on vielä avoin, mikä se loppuratkaisu on, koska minun mielestäni asiantuntijoille ja niitten kuulemiselle on oltava aito tilaisuus. Mutta kun julkisuudesta lukee näitä eri huippuasiantuntijoiden kannanottoja tähän asiaan, niin voi sanoa, että yksikään verotuksen asiantuntija ei ole tukenut tätä, vaan myös vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas on sanonut tämän olevan eriarvoistava monessakin suhteessa. Sen takia olisin kysynyt: Mistä ministeri on löytänyt sitten sen viisauden, mikä on täysin päinvastaista kuin maamme huippuasiantuntijoiden mielipiteet?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä on tärkeää pitää huolta, että työpaikkoja ja yrityksiä Suomessa on myös jatkossa. Mutta kyllä tämä sosialistien hurskasteluhuutelu on aika kalpeata. Varallisuusvero poistettiin. Te avasitte sen oven, josta porvarin on nyt helppo lähteä sisään. Se porukka, joka sai suurimmat rahat, imee Cabana Colaa tuolla Karibialla. Te puhutte tässä nyt sitten kaksihaaraisella kielellä, kyllä se on aika erikoista, ja kymmenen toveria jäi sen takia valitsemattakin.

Mutta myös sinne oikealle laidalle: Jos teillä on ongelmia, että te ette pysty vastaanottamaan perintöjä, niin minulla ei ole. Lähettäkää tänne, niin maksetaan verot pois.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on väitetty, että tämä ei muka loukkaisi perijöiden yhdenvertaisuutta. Julkisuudessa olleitten asiantuntijoitten mukaan, jotka ovat tästä kirjoittaneet, tämä loukkaa kiistatta perijöiden yhdenvertaisuutta. Tämä on aika suuri kysymys siitä, miten lakeja ja yleensä perustuslakia Suomessa yhdenvertaisuuden suhteen noudatetaan.

Kun sanotaan, että tällä ei ole vaikutusta sitten valtion tuloihin, pitkällä juoksulla tällä on vaikutusta myöskin valtion tuloihin ja tämä tulee vaikuttamaan niin, että tämä 8 miljoonaa euroa ei tule pitämään paikkaansa, koska varallisuutta tullaan siirtämään erilaisiin yhtiöihin ja sitä kautta kiertämään perintöveroa tai perustetaan uusia yhtiöitä sitä varten, että päästään halvemmalla verotuksella.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä sosialidemokraattien kanta tähän asiaan on ollut aivan selvä. Kyllä ministeri Katainenkin toivottavasti tähän päivään mennessä ja oikea laita siellä on tutustunut sosialidemokraattien vastalauseisiin, mitä olemme tehneet muun muassa budjettiin ja muihin, ja kyllä me siellä olemme tuominneet tämän epäoikeudenmukaisen perintöverouudistuksen. Siinä ykkösosassahan me olimme mukana ja tuimme sitä. Ei siitä kukaan meistä täällä ole puhunut, vaikka ed. Zyskowicz siitä pitikin kovasti luentoa.

Mutta tämä kakkososa, puhutaan nyt tästä. Minä haluan palata tähän rahasummaan. Nimittäin te puhutte, että tästähän vain 8 miljoonaa menee. Aivan. Päivähoitomaksujen korotuksessa vähän alle 4 miljoonaa te tulette keräämään jo alle keskituloisilta ja keskituloisilta lapsiperheiltä kohoavina päivähoitomaksuina. Eli jos tätä veronhuojennusta ei tehtäisi, niin ei tarvitsisi myöskään nostaa näitä päivähoitomaksuja. Kyllä tässä tällä tavalla, arvoisat ed. Zyskowicz ja kumppanit, tehdään parhaillaan arvovalintoja tilanteessa tässä ja nyt. Tätä minä kyllä protestoin, ja niin muuten protestoi moni perhekin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Harvinaisen paljon tästä on tullut palautetta.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän tähän kokoluokkaan nyt haluaisin kiinnittää huomiota.

Siis tämän vuoden alusta tehtiin perintöveroihin huojennus, joka tarkoitti sitä, että tavalliselle veronmaksajalle se vähensi niitä kustannuksia 165 miljoonaa euroa. (Ed. Laitisen välihuuto) — Tekin toteutitte ed. Kalliomäen voimin vuonna 2004 tämän saman lainsäädännön, ja nyt sitä toteutetaan yksi neljäsosa siitä määrästä, mitä teitä edustava ministeri silloin toteutti. Tämän fiskaaliset vaikutukset ovat myöskin neljäsosa siitä vaikutuksesta, mitä teidän ministerinne silloin esitti, kun te halusitte todella profiloitua yrittäjäpuolueena ja kertoa, että tämä on tärkeätä Suomen yhteiskunnan kannalta. (Ed. Laitinen: Mehän olemme yrittäjäpuolue!) — Oletteko te nyt yrittäjäpuolue? Te kiinnitätte huomion 8 miljoonaan euroon ja osoitatte, että se, minkä te teitte, se kolme neljäsosaa, oli hyväksyttävää, mutta tämä on huonoa. Eihän näin voida menetellä. (Ed. Ahde: Ahneudella pitää olla rajat!) Te olette ihan uskomattomia tässä protestissanne.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ensinnäkin nähtävä, että kysymys on yrittäjän työpaikasta ja työpaikoista. Muun muassa maatalous ja kyllä muukin yritystoiminta tänä päivänä on erittäin pääomavaltaista, pääoman tuotto on monta kertaa erittäin alhainen, ja yrittäjä joutuu siinä ostamaan ja rakentamaan työpaikkaansa. Tämän päivän maatalous on kovassa rakennemuutoksessa edelleen, ja joudutaan investoimaan ja varoja tarvitaan. Kyllä tällä mahdollistetaan investointikykyä ja kilpailukykyä kansainvälisestikin vertaillen, ja toisaalta täytyy nähdä, että jos tämä yritys menestyy, niin se on myös veronmaksaja jatkossa, ja mitä paremmat edellytykset sillä on toimintaa harjoittaa, sitä parempi veronmaksajakin se on ja tuo yhteiskunnalle työtä ja investointeja.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamaan kohtaan halusin vielä puuttua vasemman laidan kommenttien osalta.

Ensinnäkin ed. Paasiolle, juuri ed. Virolainen sanoi sen, että kysymys on 10 prosentin omistuksesta. Kyllä ne ovat tosissaan olevia yrittäjiä siinä vaiheessa, kun ne omistavat yli 10 prosenttia siitä yrityksestä. (Ed. Paasio: Sitä ei kukaan epäillytkään!)

Toisaalta puhutaan, että hei, siellä on kaikenlaista sijoitusomaisuutta, siellä varmasti on myöskin likvidiä omaisuutta, mutta kyllä yrityksen likvidi omaisuus varmasti tarkoitus on investoida yritykseen tulevaisuudessa, ei omaan käyttöön, vaan yritykseen. Kun jotain otetaan yrityksestä pois, niin silloin maksetaan. Eli se on tarkoitus yritykseen investoida.

Sitten kysymys vielä tästä yhdenvertaisuudesta. Nyt te kritisoitte, että jos 3 prosentista 1,5 prosenttiin alentuu, se on täysin epäreilua. Mikä teidän strategianne sitten on? Pitäisikö teidän mielestänne nostaa sitten hirveästi yritysten sukupolvenvaihdoksen kynnystä ja vähentää työllisyyttä? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Vai oletteko te siinä linjalla nyt, että nyt täytyisi perintövero poistaa? Kertokaa nyt, haluatteko, että perintövero poistetaan kokonaisuudessaan. Ollaan tasavertaisessa asemassa. Ainakin itse olisin tukemassa asiaa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevaa esitystä ei voi perustella työllisyyden tai elinkeinopolitiikan, talouden edistämisen näkökulmasta. Esitystä ei voi pitää perusteltuna myöskään veropolitiikan oikeudenmukaisuuden tai perustuslain yhdenmukaisuuden näkökulmasta. Ihmettelenkin täällä salissa näitä puheenvuoroja oikealta laidalta. Miksi te ette halua määritellä, mitä huojennuksen piiriin tulevalla aidolla yritystoiminnalla ja yritysomaisuudella todella tarkoitetaan?

Toiseksi ihmettelen kovasti, nyt on arvovalinta selkeästi oikealla laidalla tehty. Halutaan verovapaata rälssiä. On selkeää kysyä: Ettekö te halua arvioida vaikutuksia ja seurauksia tällaisesta arvovalinnasta? Ettekö te halua kysyä, onko tämä oikein kaikkien kansalaisten näkökulmasta? Annetaan nyt asiantuntijoille mahdollisuus. Minusta oletus on kaikkien mokien äiti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitasen kanssa olisin mielelläni keskustellut päivähoitomaksuista, mutta olin matkoilla silloin, kun tämä asia oli täällä salissa, ja nyt ei siihen laajempaan keskusteluun ole mahdollisuutta. Totean kuitenkin taas kerran, että me pienensimme pienituloisimpien päivähoitomaksuja, kun taas teidän ollessanne hallituksessa joka vuosi näiden pienituloisimpien päivähoitomaksut nousivat.

Mutta mitä tulee sitten tähän nyt esillä olevaan asiaan, herra puhemies, tämä on yhden kokonaisuuden kakkososa. Se ykkösosa, jossa tavallisten vähävaraisimpien pesien perintövero poistettiin kokonaan, se oli määrällisesti erittäin huomattavan paljon isompi merkitykseltään kun tämä. Se veronsaajan kannalta vähensi tuloja noin 165 miljoonaa euroa. Tämän kohdalla puhutaan ehkä 10 miljoonasta eurosta. Eli tämä hallituksen arvovalinta, oikeudenmukaisuus ja muu, jota tässä on peräänkuulutettu, näkyi muun muassa siinä, että pienimpien pesien perintöverosta luovuttiin kokonaan ja tässä taas yritetään elinkeinopoliittisista syistä auttaa sukupolvenvaihdostilanteita perheyrityksissä. Voi olla, että tätä vaikutusta liioitellaan tällä puolen salia, mutta tarkoitus on nimenomaan tämä.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitinen tässä kyseenalaisti, kuinka me voimme sanoa, että tällä on edesauttava vaikutus sukupolvenvaihdoksiin, ja mikä tämän hintalappu sitten on. On totta, että tämän merkityksen mittaaminen on tietysti vaikeaa. Mutta toisaalta, kun on kysytty sitä, mistä nähdään tämä ongelmatiikka verotuksen sukupolvenvaihdoksissa, niin esimerkiksi Finnveran ja Suomen Yrittäjien pk-barometrin mukaan verotus on se toiseksi suurin ongelmatiikka sukupolvenvaihdostilanteessa. Suurempi on ainoastaan se seuraajan löytäminen. Tässä hallitus haluaa antaa myönteistä signaalia siihen sukupolvenvaihdokseen, että valtio, hallitus, tulee vastaan sukupolvenvaihdostilanteissa, ja sitä kautta me pystymme pitämään kotimaista omistusta kotimaisen omistuksen piirissä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä kai tosiasia on se, että tämä on nyt tämmöinen lobbauksen tyylinäyte suomalaisessa verojärjestelmämuutoksessa. Ei tälle löydy mitään veropoliittisia perusteita, eikä talouspoliittisia. (Ed. Salon välihuuto) — No, ahneudellakin täytyy olla rajansa, ed. Salo. — Nyt haluan todeta tästä eriarvoisuudesta vain sen, että kyllähän kansalaiset joutuvat mielivaltaisesti eriarvoiseen asemaan esimerkiksi tämän sijoitussalkun, osakesalkun, suhteen. Jos se luovutetaan yrityksen kautta, tai sellainen vanhempi luovuttaa, joka on harrastanut tätä toimintaa ilman yritystä, kun nämä siirtyvät perintönä seuraavalle sukupolvelle, niin siinä kansalaiset ovat mielivaltaisesti eriarvoisessa asemassa. Tämä on perustuslain kannalta hyvin tärkeä ja oleellinen asia, kun perustuslakivaliokunta tutkii, voidaanko tätä säätää muuten kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva uudistus ei ollut vihreiden vaalitavoitteissa varmasti juuri siksi, että näimme, että se suhteellisen runsas huojennus, joka edellisen vaalikauden aikana tehtiin, olisi turvannut ne arvot, joita tässä salissa on tänään käsitelty. Toisaalta tuntuu ehkä hieman hymyilyttävältäkin tämä sosialidemokraattien järkyttynyt puhe arvovalinnoista, kun he omalla valtiovarainministerikaudellaan tekivät vajaan parinsadan miljoonan paketin varallisuuden verotuksen huojentamiseksi ja nyt tämä ehkä sinänsä tarpeeton mutta melko halpa uudistus on sitten hyvinkin voimakkaan kritiikin kohteena. (Ed. Zyskowicz: Varallisuusvero poistettiin kaikilta!) Mutta tässä yhteydessä on varmaan valiokunnassa hyvä käydä läpi myös nyt ajankohtainen keskustelu vaalirahoituksesta ja lobbaamisesta, koska tämä kieltämättä on asia, jota on kovasti lobattu, ja osassa näistä tapauksista, joissa on jäänyt ilmoittamatta lain mukaisesti vaalirahoitusta, (Puhemies: Minuutti kulunut!) siellä on ollut mukana myös näiden yritysten jäseniä, joten tämä asia on varmasti myös hyvä käsitellä tässä yhteydessä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin selväksi käynyt se, että tässä yhdenvertaisuusperiaatetta eräällä tavalla loukataan. Kun sitten kuitenkin elinkeinopoliittisesti tämä on perusteltu ratkaisu, niin siinä katsannossa, kun tällä fiskaalista vaikutusta on vain 8 miljoonan euron osalta maataloudessa, tämän rahamäärän, joka tähän satsataan, pitäisi olla merkittävästi suurempi, jotta sillä olisi sitä yhteiskunnallista merkitystä ja elinkeinopoliittista merkitystä, minkä puolesta tässä tämä yhdenvertaisuusperiaate eräällä tavalla tilapäisesti jätetään syrjään. Tässä suhteessa olisi pitänyt olla aivan kokonaan liikkeellä aivan muilla luvuilla, mutta nyt ollaan näillä luvuilla.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä oikealla laidalla on perusteltu tätä lakia paljon työllisyydellä, mutta jos lukee tuota lakiesitystä, niin sieltä perusteluista ei löydy työllisyysvaikutuksia. Itse kun tunnen hyvin suuren joukon erilaisia työllisyysasiantuntijoita, niin en ole löytänyt heidän joukostansa yhtään ihmistä, joka löytäisi tästä laista työllisyysvaikutusta. Toivoisinkin, että ministeri Katainen antaisi meille vinkin sellaisesta asiantuntijasta, jota voisimme kuulla valiokunnassa, joka pystyisi tämän perustelemaan, (Ed. Ahde: Anders Blom!) koska tämä logiikka on hieman ontto sen vuoksi, että tässä lähdetään siitä ajatuksesta, että jos vaikkapa metalliyrittäjän lapsi perii tuon metalliyrityksen ja hän sattuu olemaan opettaja, niin hän on erittäin hyvä jatkaja tuolle yritykselle ja sitä pitää erityisesti tukea.

Jos halutaan turvata työpaikkoja, niin silloin on parasta se, että tuota yritystä vetää mahdollisimman osaava henkilö. Oma mieheni on yrittäjä, ja hänen yritystoimintansa on sellaisella toimialalla, jolla tarvitaan erityisosaamista, ja, totta vieköön, toivon, että tyttäreni ei lähde sitä yritystä jatkamaan, koska tuo spesialiteetti on niin ohut, että sitä harva pystyy saavuttamaan.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ensimmäisiä ajatuksia on tässä, että kun puhutaan perinnöistä ja muista, niin onko näistä mahdollisista perijöistä jatkajiksi, yrittäjiksi. Selvitetään kotona ensinnäkin se, onko siellä yrittäjää. Ei se auta, vaikka mitä perintörahaa, starttirahaa, muuta saadaan. Kyllä ne menevät äkkiä eikä muille jää perintöä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan yhteiskunnan etu, että työllisyyttä parannetaan ja yrittäjyyttä tuetaan, mutta tämä lakiesitys ei ratkaise tulevaisuuden yrittäjyyttä eikä myöskään työllisyyttä. Näkemykseni mukaan me tarvitsisimme pikemminkin toimia, jotka tukisivat yritystoiminnan aloittamista, yrittäjien sosiaaliturvan parannuksia, yrittäjien ja pienyrittäjien toimintaedellytysten parantamista. Nämä olisivat niitä todellisia toimia, joilla voisimme tukea yrittäjyyttä Suomessa ja työllisyyttä, ei tämän lakiesityksen mukaisesti, joka lisää kansalaisten eriarvoisuutta verotuksen edessä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Filatov nuiji tämän sukupolvenvaihdosten veronhuojennuksen alimpaan rakoon. Sitä ei tapahtunut viime vaalikaudella, mutta paljonhan tässä on tapahtunut, vaalit välissä, ei varmaan muuta selitystä ole. Te sanoitte, että tässä ei ole työllisyysvaikutuksia. Ei ole, koska me emme tiedä, kuinka moni yritys menee nurin. Tämä on käsitys siitä, meidän pitää miettiä sitä, kuinka hyvin me voimme selvitä tulevista yritysten sukupolvenvaihdoksista ja kuinka moni niistä lopettaa.

Me uskomme, että tällä on omalta osaltaan vaikutus siihen, että yrityksiä Suomessa jatketaan, (Ed. Kallis: Ei ole!) niissä investoidaan enempi, luodaan yrittäjämyönteistä ilmapiiriä, pystytään saamaan lisää kasvuyrittäjyyttä, joka pitkällä aikajänteellä johtaa parempaan lopputulokseen. Kun kysyitte, mitkä ovat ne asiantuntijat, niin kannattaisi joskus tutustua teidän miehenne ohella johonkin toiseen yrittäjään tai Suomen Yrittäjien tai Finnveran arvioihin. (Ed. Zyskowicz: Se voi olla positiivinen kokemus!) — Niin, kannattaa ihan tutustua, sieltä tulee se.

Me voimme käydä aivan hyvin sitä keskustelua, kuka uskoo, onko tällä vaikutusta, ja kuka ei. Se on uskonvarainen asia. Täällä ed. Kumpula-Natri totesi, että vero-osastolla on oltu toista mieltä ja onko tämä ollut poliittinen päätös. Totta kai tämä on poliittinen päätös, niin kuin kaikki päätökset ovat poliittisia päätöksiä, joita hallitus tuo. Vero-osaston kanssa etsimme oikeaa määrittelyä yritysvarallisuudelle ja totesimme, ettei sitä voi tehdä, koska yritykset ovat niin erilaisia. Ed. Filatovin lähiten tuntema yritys todennäköisesti on hyvin erilainen kuin perinteinen konepaja, taserakenteeltaan ne ovat hyvin erilaisia.

Minä en ymmärrä sitä, mikä paha on siinä, että yritys on vakavarainen. Jos siellä on vaikkapa osakeomaisuutta, se tarkoittaa sitä, että yritys on turvallinen työntekijän ja yrittäjän kannalta silloin, kun menee huonosti. Se ei ole yrittäjän omaa varallisuutta, vaan se on yrityksen varallisuutta. Jos yrittäjä nostaa vaikkapa sijoitusomaisuutta pois, hän maksaa siitä verot, tietenkin.

Eli me käytännössä, ed. Filatov ei tainnut olla keskustelun alussa täällä paikalla, jatkamme sitä linjaa, jota te itse teitte pienin askelin, mutta kiristämme myyntivoittoverotusta, jonka helpotusta minä vieläkin ihmettelen, miten te semmoista saatoitte, hölmöyttä, olla ajamassa ja kannattamassa. Eli tämä nyt on oikeudenmukaisuuskysymys, jos mikä.

Täällä ed. Viitanen on ottanut tässä päivähoitomaksut esille ja oikeudenmukaisuuskysymyksen. Mitä te mietitte siitä, että te poistitte varallisuusveron? Te teitte yritysten sukupolven- vai oliko se veronhuojennuksen, ja nyt te sanotte, että tämä muutos tuhoaa asiakasmaksut ja sosiaalipalvelut. Olisiko Suomessa varaa parempiin palveluihin, jos te ette olisi poistaneet varallisuusveroa? Se oli tosin tasapuolinen, koska se poistettiin kaikilta. Se poistettiin kaikilta, joilla varallisuutta oli.

Ymmärrän, että oppositio etsii kaikkia keinoja, mutta jonkinmoinen tolkku tai rehellisyys kannattaisi pitää siinä, kun mittasuhteita arvioidaan. Miten tämä 8 miljoonan euron (Ed. Kumpula-Natri: Jääkö se 8 miljoonaan?) siirto, joka voi siis tulla myyntivoittoverotuksen kautta jopa takaisin, tai toivon mukaan yritykset investoivat, kehittävät toimintaansa, laajentavat toimintaansa, se voi tulla moninkertaisesti myös takaisin, miten tämä nyt tuhoaa sen, mitä te teitte? Varallisuusveron poisto, tosin kaikilta, tasa-arvoinen, kaikilta lähti, ja teitte ison muutoksen sukupolvenvaihdokseen. Jos tämä on nyt se, joka tuhoaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, niin kuin te kerrotte, niin miten te selitätte omille äänestäjillenne tämän suuren muutoksen, jonka te viime vaalikauden aikana teitte.

Yritysvarallisuuden määrittely on aidosti erittäin hankalaa. Minä tiedän, että jos siihen ei ole kovasti perehtynyt, niin voi ajatella niin, että yrityksethän ovat konepajoja, jossa sorvi ja tuotantolaitos on helposti määriteltävissä, mutta kun yrityksiä on hyvin monenlaisia. Sen aidon määrittely laissa on äärettömän haasteellista ja vaikeaa. Sen takia ei menty nollaan. Sen takia jätettiin 20 prosenttiin, koska koimme, että tämä on oikeudenmukaista, koska emme voi tarkkaan ottaen tietää kaikkien yritysten kohdalla, mitä siellä on.

Mutta tavoitteemme on se, että yritykset ovat vakavaraisia, emmekä pidä huonona sitä, että siellä on myös sijoitusluonteista omaisuutta, joka on puskurina pahan päivän varalle, ettei se ainoa puskuri ole se työntekijä, joka potkaistaan pihalle silloin, kun suhdanteet vaihtuvat.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin vain, että kokoomus taisi äänestää sen lain puolesta, jota te tässä äsken piditte nyt niin kovin hölmönä. On hyvä, että virheitä korjataan silloin kun niitä sattuu.

Mutta ongelma on se, että te ette ymmärrä tätä verotuksen logiikkaa. Teidän oma väkenne perusteli tätä työllisyydellä. Te olette itse perustellut tätä lukuisissa televisiolähetyksissä työllisyydellä, ja nyt te sanotte, että sillä ei ole sitä työllisyysvaikutusta, ettekä te kykene esittämään yhtään ainutta sellaisen henkilön nimeä, jota me voisimme kuulla tuolla valiokunnassa. Minä olen tehnyt hyvin läheistä yhteistyötä Suomen Yrittäjien kanssa ja tunnen lukuisan joukon hyvin monenlaisia yrittäjiä, niin että ei tarvitse kuvitella, että minun tuntemukseni tässä asiassa perustuisi yhteen ihmiseen.

Mutta teidän logiikkanne verotuksessa on kummallinen, koska jos veronalennuksella on saatu jotakin aikaiseksi, jotakin vaikutusta, niin te kuvittelette, että sitten kun sitä veronalennusta jatketaan nollaan asti, niin saadaan sitä samaa vaikutusta aikaiseksi. Tämä kyllä on huolestuttava linja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta, jos te olette kaikkia veroja alentamassa nollaan asti, koska niillä saadaan aina lisää vaikutusta johonkin asiaan. (Ed. Zyskowicz: Tuloverotuksessa ollaan aika kaukana nollasta vielä, ed. Filatov!)

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä aikaisemmin olen sanonut, kyllä liioitellaan molemmilla puolilla tämän lain vaikutusta. Ministeri Katainen, kun te toistatte, ihan niin kuin tuolla on mainittu, että vaikutus on 8 miljoonaa euroa vuositasolla, ja kun tapahtuu noin 3 000—4 000 yrityksessä sukupolvenvaihdos vuosittain, niin se tekee 2 000 euroa per yritys. Miten voi väittää, että sukupolvenvaihdos olisi kiinni 2 000 eurosta? Kannattaisi pysyä realiteeteissa. Tällä lailla ei sukupolvenvaihdosten osalta ole käytännössä kovin suurta merkitystä, ei suuntaan eikä toiseen. Mutta jos tavoitteena on poistaa perintö- ja lahjavero pitkässä juoksussa, niin se on askel siihen suuntaan.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ehkä sekin on syytä kuitenkin todeta, että sekä Lipposen hallituksen aikana että Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana kuitenkin osinkoveroa kiristettiin. Sitten nämä muutokset, jotka tehtiin sukupolvenvaihdokseen perintöverotuksen keinoin, ovat Euroopan ennätys. Meillä on yritysvarallisuus, osakevarallisuus, eurooppalaisittain kevyesti verotettua, mutta työn verotus, joka todellisuudessa on se työn ja elinkeinotoiminnan kannalta tärkeä asia, on korkeaa. (Ed. Zyskowicz: Tuettehan sitä, kun me esitämme sitä alennettavaksi?) — Siksi, ed. Zyskowicz, tässä mennään nyt periaatteessa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ihan väärään suuntaan, tätä ei millään voi perustella. Siinä suhteessa ed. Kallis on kyllä oikeassa, että tätä ei voi perustella millään asia-argumenteilla.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Kallis, että fiskaalinen vaikutus on minimaalinen, mutta tällä on psykologista merkitystä.

Ed. Filatoville: Kolmekymmentä vuotta yrittäjänä olleena, kuusi vuotta Suomen Yrittäjien hallituksessa olleena tiedän, että yrittäjät odottavat jotakin, mitä heidän eteensä voidaan tehdä. (Ed. Ahde: Ei tämä yrityksiä auta!) Hämmästelen sitä, että te ette näe tässä asiassa mitään positiivista.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämän päivän Kauppalehteäkin lukee, niin tulee mieleen Brownin kirja "Enkelit ja demonit" siinä, että meillä on todella täällä pienten puolella oleva hallitus kaikessa. Kun lukee näitä Nova Groupin lahjoituksia ja sitä, kuinka on pitkän aikaa jo hoidettu jutut, niin kaikki ikään kuin viittaa sinnepäin, että meillä on tämmöinen kunnon vapaamuurareita vielä suurempi suomalainen systeemi, joka nyt tässä oikeistohallituksen muodossa korjaa nämä kaikki pieniin kohdistuneet vääryydet. —Tämä oli vähän huumoria.

Mutta toisaalta — voisi valtiovarainministeriä puolustaa, kun täällä kovilla otteilla haukutaan — täällähän lukee selvästi, kun on näitten psykologisten vaikutusten puolella, että "ehdotuksilla voi olla suotuisia vaikutuksia yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin tilanteissa, joissa yrityksen rahoitus on pitkälti riippuvainen yrittäjän omasta panoksesta". Erinomainen lause ja kohdistuu just tähän, että tällä todella voi olla tässä psykologisessa ahdingossa ja muussa vastaavassa positiivinen vaikutus tässä mielessä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta ministeri Kataisen äskeinen vuodatus todistaa todellakin sen, että tämä hallitus elää mitä suurimmassa määrin menneisyydessä, jos ette te löydä edes perusteluja omille päätöksille, muuta kuin vetoamalla edellisen hallituksen toimiin.

Kaiken kaikkiaan minun mielestäni tässä on nyt kyse siitä, että te olette tekemässä väärää arvovalintaa, ja te tiedätte sen itsekin. Te nyt yritätte sitten kaiken maailman edellisiin hallituksiin vetoamalla puhua pois tämän ihmisten huulilla olevan kysymyksen, miksi tehdään epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa, sellaista veropolitiikkaa, josta kaikki verotuksen asiantuntijat ovat sanoneet, että tässä rikotaan verotuksen oikeudenmukaisuusperiaatteita. Tämä on vakava kysymys.

Sen lisäksi, vaikka te puhutte, että tämä on pieni raha tai jotain muuta, kyllähän ihmiset tuntevat tässä hyvin voimakkaasti. Nyt me puhumme sellaisesta asiasta, että ihmisistä tuntuu, että tämä ei ole oikein ja tämä ei ole oikeudenmukaista, samaan aikaan kun terveyskeskusmaksuja nostetaan ja rikkaat saavat tätä kautta helpotuksia. Se on silloin iso kysymys, ja minä en suhtautuisi siihen kovinkaan suurella välinpitämättömyydellä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kataisen puhe täällä todistaa yksiselitteisesti, kuinka oikeistolainen hallitus jatkaa suurituloisten suosimista. Hallitukselta on unohtunut kaikessa verotuksenhuojennuskiireessä kaksi olennaista periaatetta: Ensinnäkin, perustuslaissa säädetään kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Toiseksi, verojärjestelmämme perustuu sille ajatukselle, että kansalaiset maksavat veroa veronmaksukykynsä mukaisesti.

Hallituksen esitys yritysten ja maatilojen perimistä koskevan sukupolvenvaihdoshuojennuksen venyttämisestä 80 prosenttiin tarkoittaisi yritysperintöjen kohdalla lähes täyttä verovapautta, sillä korkein hallinto-oikeus on tulkinnut vuoden 2005 huojennusta hyvin väljästi. Sen seurauksena veronhuojennuksen piiriin on päätynyt muutakin yritystoimintaa kuin aitoa yritystoiminnan tuotannollista omaisuutta vastoin hallitusohjelmaa ja sosialidemokraattienkin linjaa. Olennainen kysymys siis on, mikä todella on aitoa yritysvarallisuutta jatkossa ja miten yritystoiminta ja -varallisuus määritellään.

Meillä lainsäätäjillä on koska tahansa mahdollisuus rajata huojennuksen piiristä mitä tahansa osia pois. Valtiovarainministeriön valmistelemassa esityksessä ovat jo pois rajattuina arvopaperisalkut, sijoitusrahasto-osuudet, ylisuuri kassa sekä yrityksen toiminnan kannalta tarpeettomat ja ulkopuolelle varatut kiinteistöt. Porvarihallitus päätti kuitenkin, ettei tuotannollisten ja sijoitusomaisuuksien eroa tarvitse tutkia. Tämän seurauksena suurtenkin sijoitusomaisuuksien verotus huojenisi. Miksi siis porvaripuolueiden kansanedustajat eivät todella halua määritellä uudelleen yritysvarallisuutta ja yritystoiminnan rajoja?

Arvoisa puhemies! Perustuslakinäkökulmasta tarkasteltuna esitys on kestämätön myös siksi, että samankokoinen perintö voi toisella perijällä olla verollinen ja toisella lähes veroton. Osakesalkun verotus voi vaihdella kansalaisten näkökulmasta mielivaltaisesti sen mukaan, tuleeko salkku yritysomaisuuden mukana vai kenties sellaiselta perittävältä, joka on harrastanut sijoitustoimintaa muuten. Kyse on sellaisten perillisten tai lahjansaajien yhdenvertaisuuden loukkaamisesta, jotka perivät samanlaista omaisuutta ilman vastaavia huojennuksia. Esitys on siten ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuuspykälän kanssa.

Sijoitusomaisuuden verotuskevennysten sijaan on todellisuudessa olemassa myös oikeita keinoja tukea yritystoimintaa ja työllisyyttä. Siihen tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa. Miksi poliittista tahtoa ei kunnolla ole esimerkiksi yrittäjien sosiaaliturvan parannuksiin, innovaatioiden kehittämiseen ja tukemiseen sekä yrittäjäkoulutukseen? Missään ei ole osoitettu, että omien lapsien jatkama yritys olisi muita parempi työllistäjä. Myöskään ei ole näytetty toteen, että puskurirahasto-osuuden jälkeisillä yritykseen sijoitetuilla ylimääräisillä jakamattomilla voitoilla työllistettäisiin. Varsinkaan arvopaperikaupan kyseessä ollessa ei tosiaankaan voida väittää, että veronhuojennuksilla olisi minkäänlaista työllistävää tai elinkeinopoliittista merkitystä. Miksi hallitus ei nyt keskity todellisen yritystoiminnan oikeaan tukemiseen?

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean vielä, että itse vastustan tällaista arvovalintaa verovapaasta rälssistä. Tässä käsittelyssä olevassa esityksessä ei perustella työllisyyden tai elinkeinopolitiikan ja talouden edistämisen näkökulmasta, miksi tällaiseen lähdetään. Esitystä ei myöskään voi pitää perusteltuna veropolitiikan oikeudenmukaisuuden tai perustuslain yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Maamme menestymisen avain on saada uusi yrittäjien sukupolvi tarttumaan remmiin, kun entiset hellittävät. Tämä on keskustalainen arvovalinta. Pk-yrityksistä 59 prosenttia on perheyrityksiä. Näistä kolmannes arvelee sukupolvenvaihdoksen tapahtuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Seuraavan viiden vuoden aikana samaa miettii 25 prosenttia. Jatkajaa vain usein houkuttaa huomattavasti riskittömämpi ja säännöllisempi palkkatyö. Tällöin usein yritys lopettaa tai se myydään markkinaosuudeksi jollekin suurelle firmalle.

Yrittäminen, ed. Kiuru, on avain työpaikkoihin. Yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä tai keskisuuria. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että Vanhasen kakkonen jatkaa yrittäjämyönteistä työtään. Lahjaveron huojentaminen edelleen on tärkeä signaali yrittäjyyden arvostamisesta. Haluan vielä toistamiseen muistuttaa teitä, arvoisat kollegat, että yrittäjän ensimmäisen vuoden keskiansio on huomattavasti palkansaajien keskiansion alapuolella. Kehtaatteko, arvostelijat, mennä (Ed. Rajamäki: Tietääkö puhuja, paljonko palkansaaja keskimäärin tienaa?) kotiseutunne autokorjaamoon tai metallipajalle puhumaan, miten he ovat ylemmässä rälssissä, jos seuraavakin sukupolvi voisi jatkaa ja työllistää?

Haluan nostaa kuitenkin erään oikeudenmukaisuuskysymyksen minäkin. Nimittäin metsätiloja ei katsottu yritystoiminnaksi lainkaan. Olen todella pettynyt, sillä päätös on hallitusohjelman vastainen ja suomalaisen metsätalouden kehittämiselle valtava takaisku, esimerkkinä pylkönmäkeläinen Juhani Lehtonen, josta kerrottiin Maaseudun Tulevaisuudessa. Hän on vuosien työllä saanut tilansa sellaiseen kuntoon, että tuleva jatkaja saisi maatilamatkailu- ja metsätilasta elantonsa. Nyt heiltä vietiin pohja pois, varsinkin kun verottaja on samanaikaisesti tiukentamassa käsitystään maatilasta. Tila ei jää elinkelpoiseksi, jos he joutuvat maksamaan määrätyn lahjaveron. (Ed. Kallis: Kuinka paljon?) — 100 000 euroa oli Maaseudun Tulevaisuuden jutussa. — Tämä on erittäin pääomavaltainen ala, ja rakennuksilla ei ole mitään muuta arvokäyttöä, ja metsää on huomattavasti.

Perintöverorajan ollessa suurempi kuin lahjaveron ajatellaan useinkin, että annetaan metsien olla oman onnensa nojassa, kun yhteiskuntakin kannustaa mieluummin perinnön kautta metsälön saantiin. Jos metsätilat jäävät eläkeläisille ja perikunnille, niin metsällä ei ole yritysmerkitystä. He eivät useinkaan hoida metsiään sillä intensiivisyydellä, mitä kunnollinen metsänhoito vaatisi. Metsä ei ole pankki, joka kasvaa korkoa ilman jatkuvaa hoitoa. Mielestäni metsätalousyrittäjyys on yritystoimintaa siinä kuin muukin yrittäminen. Tällä yritysmuodolla on tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys yhteiskunnalle nykyisen ilmastostrategiankin aikana. Sukupolvenvaihdokset mahdollistaisivat ammattimaisen yrittäjyyden ja mielekkyyden metsien hoitoon. Metsätilojen sukupolvenvaihdoksen edistäminen olisi myös kunnioitus sitä työtä kohtaan, jota esi-isämme ovat metsänhoidossa aikanaan tehneet. Metsävähennyksen laajentaminen on laiha lohtu, ja se kohdistuu enemmänkin niiden jobbareiden hyväksi, joilla on jo valmiiksi pääomia.

On rakennekehitystä taannuttavaa, että moni jo peltonsa pois vuokrannut metsäyrittäjä tai monialayrittäjä joutuu viljelemään peltoja saadakseen yrityksen siirtymään jatkajalle elinkelpoisena. Onko yhteinen halumme pitää koko Suomi paikkana, jossa on hyvä elää ja yrittää? Siinä tapauksessa metsätalouden rinnastaminen normaaliin yritystoimintaan on yksi tärkeimmistä asioista, joilla turvataan myös metsäteollisuuden raaka-aine.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhun kansanedustajana, en valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana.

Ensinnäkin haluaisin todeta, että tämä lakiehdotushan on selkeä jatko aiemman hallituksen antamalle perintö- ja lahjaverolaille. Tätä lakia on myöskin tarkasteltava kokonaisuutena aiemmin annetun, erittäin sosiaalisen perintö- ja lahjaverolakiesityksen kanssa. Ero edelliseen hallitukseen on siinä, että silloin annettiin kolminkertainen huojennus tähän verrattuna yrityksille, mutta yksittäisille kansalaisille ei annettu mitään siinä yhteydessä. (Ed. Ahde: Sen pitäisi riittää!)

Tämän lain tarkoituksena on edistää sukupolvenvaihdoksia ja niiden kautta turvata työllisyyttä, suosia suomalaista omistajuutta ja kannustaa yrittäjyyttä. On tietysti selvää, että muutoksiin liittyy aina ongelmia. Varmasti on ongelmia perinnönjaon yhdenvertaisuudessa, metsätilojen ulkopuolelle jättämisessä tai arvopaperikauppaa käyvissä osakeyhtiöissä. Kuitenkin kannattaa muistuttaa, että jos 80 prosentin alennus aiheuttaa ongelmia perinnönjaossa, niin olen vakuuttunut, että se 60 prosentinkin osuus aiheuttaa ongelmia. Sekin on eriarvoinen eri osakkaiden välillä. (Ed. Kallis: Ja myöskin sitä ennen se tuotti ongelmia!)

Mitä tulee siihen, että täällä väitetään, että tämä olisi jotakin ainutlaatuista Euroopan unionissa, on syytä todeta, että unionin 27 jäsenestä 7:ssä ei ole ollenkaan perintöveroa, 8:nnesta ollaan poistamassa, 5:ssä muussa jäsenvaltiossa rintaperilliset ovat kokonaan vapaat ja lopuissa 13:ssa on selkeitä huojennuksia. Saksassa esimerkiksi suunnitellaan tosin hyvin byrokraattinen ja monimutkainen, mutta aina 85 prosenttiin ulottuva huojennus. (Ed. Ahde: Mutta niissä on varallisuusvero!)

Jos entinen pääministeri, puhemies Lipponen olisi ollut täällä kuuntelemassa, hän varmaan sanoisi, että voi tätä kaunan määrää, voi tätä hurskastelua, mitä tässä salissa on tämän lakiesityksen aikana tehty. (Ed. Ahde: Niinpä kuulostaa! — Ed. Pulliainen: Sieltä oikealta ei tulekaan mitään muuta!) Ensinnäkin on syytä todeta, että tässä on kolme muutosta siihen aikaisempaan esitykseen:

Ensimmäinen on tämä 60 prosentin muuttaminen 80 prosentiksi. Toinen on se, että maatilalla esimerkiksi tuotantoeläimet, siemenet, lannoitteet, väkirehut pääsevät tämän huojennuksen piiriin, ja se on nimenomaan se, mitä ed. Valpas toivoi edellisen hallituksen aikana lähetekeskustelussa 11. toukokuuta 2004. Eli ilmeisesti hän on tyytyväinen nyt tähän lakiin. (Ed. Pulliainen: Mutta eihän hän ole täällä nyt!) Edelleen kolmas on tämä tuloverolain 47 §, jolla kiristetään myyntivoiton verotusta, joka oli epäkohta edellisessä ja oli ilmeisesti päässyt huomaamatta läpi. (Eduskunnasta: Vaikka keskusta oli hallituksessa, niin pääsi!) — Kyllä, ilmeisesti huomaamatta läpi.

Mutta sitten, mitä tulee siihen, millä tavalla nämä kannat ovat heittäneet häränpyllyä, sosialidemokraattien puolelta on annettu ymmärtää, että tässä jokin suuri maailmanvallankumous tai vallankaappaus on tapahtumassa, (Ed. Pulliainen: Sehän tulee halvalla sitten!) kun tosiasiassa, jos me ajattelemme teidän mielenkiintoanne näihin asioihin, niin saamani selvityksen mukaan edellisen lakiesityksen yhteydessä yksikään sosialidemokraatti ei käyttänyt yhtään puheenvuoroa lakikäsittelyn missään vaiheessa. Ja ed. Ahde myöskin näytti johtaneen puhetta valiokunnassa, jossa se oli hyväksytty. Tosin kokoomuksella ja kristillisillä oli siellä eriävä mielipide, ei muilla.

Mitä tulee muutoin näihin mielipiteisiin, niin voi sanoa, että ed. Pulliaiselle on annettava kiitos, että hän on pitänyt linjansa, vaikka oli silloinkin tuolla oppositiossa. Hän nimittäin silloin kehui hallitusta ja sanoi, että riemurinnoin tällainen lakiesitys otetaan vastaan, ja sanoi, että on erinomaisen hyvä asia, että hallitus jo tässä vaiheessa sai tämän esityksen eduskuntaan, ja havaitsin, että hän puolsi äskenkin tätä lakiesitystä yhtä ponnekkaasti. (Ed. Pulliainen: Hän on täällä tänään, toisin kuin ed. Valpas!)

Myöskin ed. Sinnemäki oli antanut tukea, vaikka oli opposition edustaja, tosin ei riemurinnoin niin kuin ed. Pulliainen. Ed. Kankaanniemi oli täällä todennut, että tätä uudistusta on pitkään odotettu ja on annettava hallitukselle lämmin kiitos, että se on nyt saatu tänne. (Ed. Ahde: Se olikin hyvä esitys!) Myöskin ed. Vistbacka on todennut, että tämä on tarpeellinen ja pitkään kaivattu esitys. Ja ed. Valpaskin sanoi, että hallituksen esitys on muuten hyvä, mutta tulee eriarvoisuus eri tilamuotojen välillä, ellei tuotantoeläimiä ja maitokiintiöitä lueta varallisuudeksi. Elikkä jos nämä edustajat pitävät mielipiteensä neljän vuoden takaa, niin tällä on valtavan suuri kannatus myös opposition keskuudessa. Ainoa, mistä voi perustellusti kiistellä, on yksi luku, tämä prosenttiluku, jota ed. Kallis on aloitteessaan esittänyt. Se olisi 10, kun hallitus on päätynyt 20:een.

Mitä tulee sitten siihen, kun täällä on puhuttu ja vihjailtu mielestäni matalamielisesti erilaisiin lobbauksiin, niin käydään sekin asia läpi. Keskustalla tämä asia on ollut jo vuoden 2003 vaaliohjelmassa, ja osittain sen mukaisesti edellinen hallitus toimi. (Ed. Ahde: Sekin oli lobbauksen tulosta!) Vuoden 2007 vaaliohjelmassa vero on ehdotettu kokonaan poistettavaksi, mutta niin kuin täällä on todettu, tietyistä syistä se on nyt jäänyt tähän 80 prosenttiin. Se, mistä Perheyritysten liitto on lobannut, on ollut se, että tätä 10:tä prosenttia pitää alentaa, mutta sitähän nimenomaan ei ole toteutettu, ja sehän kertoo siitä, että kysymys on poliittisista päätöksistä. On tietysti annettava suuri arvo asiantuntijoille, mutta sitä vartenhan meillä on eduskunta, että täällä tehdään päätökset. (Ed. Ahde: Eiväthän ne muuten syntyisi!) Emmehän me tarvitsisi eduskuntaa, jos antaisimme asiantuntijoiden hoidettavaksi nämä lait.

Eli kaiken kaikkiaan voi todeta, että kun tarkastellaan kokonaisuutena, niin nykyisen Matti Vanhasen toisen hallituksen perintöverouudistus on sosiaalinen, se on erittäin oikeudenmukainen. Ongelmia tietysti on — minä en väitä vastaan — mutta siinä mielessä tämä oikeudenmukainen, että hyötymään ovat päässeet kaikkein eniten suhteellisesti köyhimmät ja vähävaraisimmat. Myöskin keskivarallisuuden omaavat hyötyvät, kun sitä alarajaa on nostettu, ja myöskin rikkaat, elikkä tämä hyödyttää kaikkia, joilla on verotettavaa omaisuutta. Ja jos joku ihmettelee, miten tämä on tullut hallitusohjelmaan, niin on kai se päivänselvää, että jos kokoomuksella on se vaaliohjelmassa, keskustalla on vaaliohjelmassa, Rkp:llä on koko perintö- ja lahjaveron poistaminen, niin olisihan se kovin kummallista, jos hallitusohjelmaan tämmöinen asia ei olisi tullut. Ei siinä tarvita lobbareita. Kun vielä kristillisetkin ovat puoltaneet tätä, niin kyllä se nyt viimeistään niittaa sen, että asia on hallitusohjelmassa.

Kaiken kaikkiaan minusta on tehty täysin kärpäsestä härkänen. Kysymys on sinänsä pienestä asiasta taloudellisessa mielessä, mutta psykologisesti ja yrittäjäilmapiirin luomisessa sillä saattaa olla hyvinkin mittava merkitys.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ed. Manniselle aluksi omana käsityksenäni totean, että tämä on psykologisesti suuri virhe hallitukselta. Se huonontaa ilmapiiriä kansakunnan keskuudessa ja myös poliittisessa kentässä ja soveltuu erittäin huonosti tähän aikaan ja tähän keskustelutapaan, jota Suomessa tällä hetkellä politiikassa ja mediassa käydään. Kun tässä sanotaan, että tasapuolisesti tämä antaa etuja rikkaille, eivät rikkaat tarvitse enää tämän kaltaisia etuja. Monet rikkaat ovat sanoneet, että he eivät halua, ed. Kalliskin, joka tuntee paljon rikkaita, on sanonut näin. Ei tätä tarvitse, eikä tämä ole mikä ... Nyt täytyy, ed. Manninen, tarkastella tätä kysymystä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tämä on siltä kannalta suuri asia. Tämä ei ole Suomen veropolitiikan, niin kuin fiscuksen kannalta mikään suuri kysymys, se on selvä. (Ed. Manninen: Miksei tämä kiinnostanut teitä neljä vuotta sitten ollenkaan?) — Kyllä kiinnosti. (Ed. Manninen: Ette te käyttänyt yhtään puheenvuoroa!) — No, minä käyn tämän puheenvuoroni läpi, minä kerron sen historian.

Mutta kun tehtiin jo silloin ja muun muassa keskustapuolueen voimakkaasta vaikutuksesta ne muutokset, mitkä tehtiin, ja niihin tultiin mukaan kompromissina hallituksessa, niin nyt täytyy kuitenkin se hyväksyä, että ahneudellakin täytyy olla kuitenkin rajat. Jos me olemme tehneet silloin niin suuren muutoksen, niin miksi te enää psykologisesti tulette sitten täällä pienessä marginaalissa estämään järkeviä vero- ja muita elinkeinopolitiikkaan ja työllisyyteen liittyviä, selvästi parempia ehdotuksia, joita myös verotuksessa on? (Ed. Kallis: Sen takia, että vaaleissa luvattiin, ja vaalilupauksia ei saa pettää!)

Hallituksen esityksessä puolitetaan yritysten ja maatilojen perintöverotus, vaikka tämä edellisen hallituksen tekemä huojennus oli historiallinen ja se oli historiallisen suuri, niin kuin ed. Manninen sanoi. Nyt veronalaiseksi yritysvarallisuudeksi jäisi vain 20 prosenttia yrityksen verotusarvosta. Kun verotusarvo on keskimäärin vain puolet käyvästä arvosta, vastaa näin suuri huojennus käytännössä täydellistä verovapautta.

Edellisen hallituksen tekemän huojennuksen jälkeen joulukuussa 2006 korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun, jonka mukaan myös yhtiössä oleva sijoitusluontoinen varallisuus on tietyin edellytyksin huojennuksen piirissä. Tuota ei silloin tiedetty. Hallitusohjelmassa luvattiin, että nyt huojennus rajoitettaisiin vain aitoon tuotannolliseen omaisuuteen. Tästä on kuitenkin luovuttu. Muukin omaisuus on siis huojennuksen piirissä, kunhan se on vain yhtiön taseessa. Se on suuri muutos.

Hallituksen esitys perintö- ja lahjaveron huojentamisesta yritysvarallisuuden osalta sotii yleistä oikeudenmukaisuuskäsitystä vastaan. Samankokoisista perinnöistä toinen voi olla verollinen ja toinen lähes veroton. Esimerkiksi osakesalkun perijän vero — tämä on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen — olisi huomattavasti erilainen riippuen siitä, tuleeko se yritysomaisuuden mukana vai sijoitustoimintaa harrastaneelta vanhemmalta. Uudistus on ristirii-dassa perustuslain kanssa asettaessaan mielivaltaisesti kansalaisia toisiaan edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.

Verotuksen tulisi — toivon ainakin, että me siitä voisimme olla yksimielisiä ja käytännössäkin toimia sen mukaan — perustua veronmaksukykyyn, mutta nyt huojennuksen piiriin kuuluvaksi varallisuudeksi luokitellaan ne omaisuudet, jotka tavallisimmin ovat kaikkein suurimpia. Verosta vapautetaan ne, joilla on paras veronmaksukyky. Onko se oikein? Esitys asettaa myös saman perheen perilliset räikeästi erilaiseen asemaan. Yrityksen tai maatilan perivä lapsi, joka usein on perheen poika, maksaa veroa vain kymmenesosan siitä, mitä esimerkiksi kesämökin tai asunnon perivä sisar. (Ed. Kallis: Niin se on aikaisemminkin ollut!) Uudistus on siis ristiriidassa myös tasa-arvolain kanssa.

Käytännöllisesti — ja sitä ei siis käsitelty perustuslakivaliokunnassa, toivottavasti nyt perusteellisesti käsitellään — katsoen kaikki Suomen parhaat veroasiantuntijat ovat pitäneet tätä esitystä, jos sanon, lähes käsittämättömänä. Tämän esityksen täytyy perustua johonkin muuhun kuin yleisiin verotuksen oikeudenmukaisuusnäkökohtiin tai taloudellisiin tai työllisyysnäkökohtiin. Mihin muuhun tämä perustuu, sitä tietenkin me kaikki kysymme.

Perityssä maatila- ja yritysvarallisuudessa on jatkossakin laskettava veronalaiseksi omaisuudeksi vähintään 40 prosenttia yrityksen verotusarvosta. Samalla pörssiomaisuudet ja ulos vuokrattu kiinteistövarallisuus on linjattava veronhuojennuksen ulkopuolelle. Tämä on vähintä, mitä eduskunnan pitää tehdä, jotta me säilytämme kunnioitetun aseman kansakunnan keskuudessa oikeudenmukaisuuteen pyrkivänä eduskuntana.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on ollut puhetta myös osinkoverotuksesta. Uudesta osinkoveromallista sovittiin niin sanotussa kolmen koplassa — käydään se nyt tässä läpi — 13.11.2003. En siis ollut tuossa hallituksessa mukana, mutta esimerkiksi silloinen ministeri Manninen oli. Osinkoverotusta kiristettiin tuolloin eikä siis lievennetty. Pörssiyhtiöiden osingot pantiin verolle, samoin listaamattomien yhtiöiden osingot siltä osin kuin osakkeenomistaja sai niitä yli 90 000 euroa. Tätä pienemmät pääomatulo-osingot jäivät edelleen verovapaiksi. Näin ollen yrittäjä voi saada osingot verovapaasti, jos hän maksaa osinkoa korkeintaan 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta ja korkeintaan 90 000 osakkeen omistajaa kohden. Tämä on yksi Euroopan lievimpiä veroja. (Ed. Kallis: Edellinen hallitus päätti niin!) — Näin on.

Lipposen hallituksen aikana siis osinkoverotusta kuitenkin kiristettiin hieman. Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana osinkoverotusta kiristettiin pörssiyhtiöiden osalta ja listaamattomien yhtiöiden omistajilta, jotka saivat yli 90 000, reippaammin, mutta se jäi edelleen olennaisesti alle kansainvälisen normitason. Pörssiosingot tulivat verotuksen piiriin, samoin yli 90 000 euroa olevat listaamattomasta yhtiöstä saadut osingot. SDP — näin minulle kerrotun mukaan ja siihen uskon — olisi halunnut kiristää osinkoverotusta enemmän, mutta neuvotteluissa päädyttiin kompromissiin, niin kuin aina hallituksessa joudutaan päätymään. Jälkikäteen arvioiden SDP oli tässä omassa ehdotuksessaan mielestäni oikeassa. Korkeimman hallinto-oikeuden lääkäriyhtiöitä koskeva tapaus osoittaa, että verovapaaseen osinkotuloon pääsevät monet ammattiryhmät verotemppuiluilla. Osinkoverotuksen nostaminen kansainväliselle tasolle on ve- rotuksen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta välttämätöntä, tarpeellista, ja sen äärellä hallituksen pitäisi enemmän askarrella.

On huomattava, että pienyhtiöissä kokonaisverotus määräytyy yhteisöverokannan, ei pääomatulojen verokannan mukaan. Tätä eivät kaikki päätöksentekijät oikein ole mielestäni sisäistäneet. Kun yhteisöverokanta painettiin 2 prosenttiyksikköä (Ed. Kalliksen välihuuto) — aivan, ed. Kallis — pääomatulojen verokannan alapuolelle, ajateltiin antaa yhteisölle suurempi etu kuin pääomatulojen saajille. Kuitenkin edullisempi yhteisövero valuu suoraan osakkeenomistajien eduksi, kun osinko on verovapaata. Käytännössä siis korkotuloa ja verotuloa rasittaa 28 prosentin vero, mutta osinkoa vain yhteisön maksama 26 prosentin vero. Onko tämä oikein, ed. Kallis? (Ed. Kallis: On!) Kaikki ymmärtävät silloin, että tälläkin on merkitystä, ja se pitää nähdä tässä yhteydessä.

Osinkoverotus on nyt kriisiytymässä ennen muuta uuden osakeyhtiölain ja korkeimman hallinto-oikeuden linjausten myötä. Osinkoa voidaan nyt maksaa kenelle tahansa osakkeen omistuksesta riippumatta. Tällainen suosiva osingonjako mahdollistaa entistä laajamittaisemman veron minimoinnin. Lailliseksi veronkierroksikin sitä kutsutaan. (Ed. Pulliainen: Verosuunnittelu!) Vielä on vaikea sanoa, mitkä ammattikunnat tulevat yleisesti yhtiöitymään. Pisimmällä ovat konsultit ja asianajajat, ja lääkärit ovat hyvää vauhtia tulossa mukaan. Meidän verotuksessamme ja meidän verojärjestelmässämme on lehmän kokoinen aukko. (Ed. Kallis: Se pitää paikkansa se!)

Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää ottaneen keskeisimmäksi veropoliittiseksi tavoitteekseen yhteiskunnan kaikkein rikkaimpien tahojen verotuksen helpottamisen. Esitetty perintöverouudistus kohdistuu kaikkein vauraimpiin sukuihin. Osinkoverotus suosii kaikkein suurituloisimpia. Osinkoja kertyy riippumatta siitä, millaisen työpanoksen omistaja antaa yritykselle tai muutoin yhteiskunnalle. (Ed. Jari Koskinen: Sekään ei pidä paikkaansa!) — Kyllä pitää. — Tällainen veropolitiikka on tietenkin räikeän epäoikeudenmukaista, mutta myös kansantalouden näkökulmasta täysin perusteetonta. Kansantalouden vaurauden perusta on osaava työ. Veronkevennys tulisi siis kohdistaa niihin, jotka tekevät työtä yhteiskunnan hyväksi, ei suurperillisiin eikä osingon kuittaajiin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahde päätti pitkän puheenvuoronsa sillä, että hallituksen verolinjana olisi kaikkein rikkaimpien vapauttaminen verosta tai joka tapauksessa heidän verotuksensa minimoiminen.

Muistutan, ed. Ahde, taas kerran, että nyt puheena oleva hallituksen esitys on jälkimmäinen osa hallituksen perintöverouudistuksesta. Kun tämäkin osa on säädetty laiksi, on lopputuloksena tästä kokonaisuudesta se, että kaikkein pienituloisimmat, siis vähävaraisimmat, pesät on kokonaan vapautettu perintöverosta. Kun ennen tätä uudistusta, siis vielä viime vuonna, verovapaita pesiä oli vain ehkä noin 30 prosenttia, niin tämän uudistuksen jälkeen näitä verovapaita pesiä tulee olemaan ehkä noin 70 prosenttia. Eli hallituksen politiikkana perintöverojen uudistamisessa, mitä kokonaan annettuun verovapauteen tulee, on se, että vähävaraisimmat pesät on kokonaan vapautettu perintöverosta. Sen sijaan perintöveroa jäävät maksamaan pesät, joissa (Puhemies: Minuutti kulunut!) on jonkin verran tai paljon varallisuutta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ainakin yhden pienen virheen teki ed. Ahde, kun hän sanoi, että kaikki, mitä taseeseen sisältyy, (Ed. Ahde: Ei kaikki, vaan eräät!) — näin te sanoitte — on sitten tämän huojennetun verotuksen piirissä. Näinhän ei ole, vaan siinä voidaan aina käyttää tätä veronkiertopykälää.

Yhdyn kyllä pitkälle siihen kritiikkiin, mitä te esititte lääkäriyhtiöistä ja näistä, ja siitähän koko eduskunta on samaa mieltä. (Ed. Zyskowicz: Näin on!) Nämä ovat asioita, joihin pitää puuttua.

Yhdyn myöskin siihen, mitä te sanoitte yhtiöittämisestä, osakesalkun yhtiöittämisestä. Sekin on asia, mihin pitää puuttua. Mutta itse asia eli tämä lakiesitys, jossa nostetaan tämä verovapaus 60:sta 80 prosenttiin, on sellainen, että sitä kritiikkiä en oikein hyväksy.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä terminologiassakin olisi hyvä olla tarkka. Kun sanotaan, että kaikkein suurimmat suvut vapautetaan, se on täysin virheellinen ilmaisu. Kysymys on perheyrityksistä, ja nämä niin sanotut sukuyritykset eivät pääse tämän lain piiriin. Se on monta kertaa todettu.

Toinen asia on sitten nämä lääkäriyhtiöt, joiden osalta mielestäni on tehtävä ja varmasti hallitus tulee tekemäänkin lainmuutosesityksen. Siinähän on perussyynä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan se, että osakeyhtiölaissa (Ed. Kalliksen välihuuto) — osakeyhtiö — on peruste sille, että osakeyhtiölain mukaan myöskin muulle kuin sijoitetulle pääomalle voidaan maksaa osinkoa eli tehdyn työn kautta. Sekin ilmeisesti meni huomaamatta edellisessä hallituksessa niin meiltä muilta kuin silloiselta oikeusministeriltäkin, mutta se täytyy korjata.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahteen puheenvuorossa oli monia virheitä, mutta ei tässä minuutissa ehdi kaikkia oikoa. Psykologisista virheistä hän puhui myös. Mutta ilmeistä psykologiaa halutaan käyttää tahallaan väärin, kun luin Demaria 7. päivänä huhtikuuta, missä käytettiin Fazeria esimerkkinä siitä, miten jotkut eivät joudu mitään maksamaan perintöveroa. Fazer on loistava esimerkki juuri niistä yrityksistä, joita tämä lakiesitys ei koske. 10 prosentin omistusoikeutta ei ole kenelläkään, ja osa niistä omistajista asuu vielä Ruotsissa, jossa ei ole ollenkaan perintöverotusta, eli loistava esimerkki niistä, joita tämä ei koske.

Toinen liittyy osinkoverotukseen. Silloin aikanaan, kun tehtiin nykyinen osinkoverotus, niin ennen oli yhdenkertainen voiton verotus, sitten kun siirryttiin johonkin muuhun järjestelmään, osittain kaksinkertainen, osittain ei. Silloin kun oli yhdenkertainen voiton verotusjärjestelmä, sehän tuotti enemmän kuin ikinä Suomen historiassa, mitä on ollut. (Ed. Ahde: Senhän minä sanoin!)

Nyt on syytä tarkastella kyllä, mihin muuhun tämä tehty osinkoverouudistus on johtanut. Mitä muita lieveilmiöitä siinä on ollut? Se on kyllä syytä käydä perusteellisesti läpi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta. Ensinnäkin niin kuin ed. Zyskowicz jo äsken ehti kommentoida, niin hallituksella on yksi virhe tullut tehtyä, sillä tämmöiset verotusasiat pitäisi yhtenä pakettina tuoda eduskuntaan eikä osina, koska se tuottaa yhden 50 puheenvuoroa lisää, kun unohtuu se, mitenkä se kokonaisuus muodostuu.

Toinen asia on se, että lääkäriyhtiöistä olemme täysin samaa mieltä. Toivotaan nyt hartaasti, että valtiovarainministeri Katainen onnistuu tämän ratkaisun löytämään. Siinä on kuulemma vekslausta sinne ja vekslausta tänne, niin sitten lähenevät ne verokannat toisiaan.

Mutta vaikka lääkäriyhtiöillä nyt on onnistuttu kohtuullistamaan sitä omaa verotusastetta ihan hurjille, niin sitten seuraava aste, ed. Ahde, on se, ettei makseta ollenkaan. Elikkä se verosuunnittelu on viety yhteiskunnassa niin pitkälle, että valtava joukko jättää kokonaan maksamatta, ja se on sitä harmaata taloutta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowiczille haluan todeta vain, että tätä lakiahan ei tarvittaisi lainkaan enää, koska meillähän on jo, niin kuin totesitte, kaikista pienimmät perinnöt vapautettu verosta, ja me olemme sitä mieltä olleet, että se on oikein. Mutta tätä lakia emme voi kannattaa, ja tämä ei ole oikein. Tätä ei tarvittaisi lainkaan.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Kallikselle ainoastaan haluan todeta sen, että jos sanoin, että kaikki yksityisvarallisuus voidaan siirtää, niin sitten minä olen sanonut sen vahingossa väärin. Mutta yksityisvarallisuutta voidaan siirtää tietyin osin tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, muun muassa tämä salkku, pörssiosakkeet ja sitten eräiltä osin kiinteistöjä. Mutta se oli erehdys, jos näin on tullut sanottua.

Tämän lisäksi sitten näistä suvuista, kyllähän kaikki perinnöt menevät sukujen sisällä, sen takia minä puhuin, että suuret ja varakkaat suvut hyötyvät tästä esityksestä, ja sen takia se tekee tämän epäoikeudenmukaiseksi ja perusteettomaksi.

Sitten ed. Koskiselle sanon, että siinä puheessa muuten ei ole sitten virheitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on periaatteellinen siinä mielessä, että tässä kyllä asetetaan perijät hyvin eriarvoiseen asemaan. Jos tarkastelee esimerkiksi sitä, että on kolme sisarusta ja yksi näistä sisaruksista perii yritysvarallisuutta elikkä yrityksen, hänen verotuksensa on selvästi pienempää kuin kahden muun sisaruksen, jotka perivät esimerkiksi kesämökkejä tai muuta tällaista omaisuutta. Voidaan kysyä, tapahtuuko tässä oikeus. Eräitten perustuslakiasiantuntijoitten mukaan tämä ei ole oikein eikä tätä voida hyväksyä. Näin ollen jo perustuslakinäkökohdasta katsottuna tämä hallituksen esitys on mielestäni virheellinen.

Toisena asiana tässä on tietenkin se, että tämähän palkitsee pääasiassa varakkaita ihmisiä. Pienituloiset, köyhät ihmiset eivät peri yleensä mitään, ja he mahtuvat tuohon ed. Zyskowiczin kertomaan perintöveron uudistukseen, joka täällä toteutettiin ja jolla on kokonaan vapautettu perintöverosta. Tämä perintöveron poisto lisää edelleenkin tuloeroja. Käytännössähän tässä poistetaan perintöverosta, jos sitä jää, kuten täällä on todettu, noin 1,5 prosenttia perittävän omaisuuden todellisesta arvosta.

Varallisuusveron poisto oli suuri asia. Se oli rahallisesti paljon suurempi asia kuin tämä hallituksen esitys nyt. Tässä näkyvät nyt Vanhasen hallituksen linjat. Ensin varallisuusvero poistettiin, nyt helpotetaan perintöveroa merkittävästi varakkailta ihmisiltä, jotka yleensä jotain perivät, joko yritysvarallisuutta tai maatilayrityksen. Näin ollen edelleenkin palkitaan niitä ihmisiä, joilla on.

Lisäksi tässä on monia tällaisia hyvin kyseenalaisia piirteitä, muun muassa arvopaperikauppa kuuluu alennuksen piiriin. Tässä sanotaan, että aktiivinen arvopaperikauppa, mutta on todettu, että se pystytään saavuttamaan hyvin helposti. Voi kysyä, mitenkä tämmöinen arvopaperikauppa esimerkiksi työllistää ihmisiä. Päinvastoin se saattaa uhata työpaikkoja, kun arvopapereilla keinotellaan. Näin ollen tämmöisen osakekaupan, arvopaperikaupan, mitä käydään, minun mielestäni ei pitäisi missään tapauksessa kuulua tällaisten huojennusten piiriin.

Lisäksi, kuten jo aikaisemmin totesin, tämä hallituksen esitys kyllä jakaa kansalaiset, perijät, hyvin eriarvoiseen asemaan eikä siinä mielessä täytä perustuslain asettamaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Jos nykyinen laki ei sitä täytä, niin täytyykö sitä vielä entisestään syventää tällä lailla, mikä nyt hallituksen esitys on? Eräitten veroasiantuntijoitten mukaan, joilta julkisuudessa on ollut kirjoituksia, tämä hallituksen esitys pitäisi hylätä, ja ainakin tämän keskustelun perusteella, kun on kuunnellut sitä, mielestäni tämä on enemmän kuin perusteltua.

Tästä verotuksen eriarvoisuudesta vielä. Palkansaajan verotuksessa ei turhia tällaisia keinottelumahdollisuuksia juuri ole tavallisella palkansaajalla. Täällä nämä lääkäriyrittäjät ja heidän toimintansa on tullut jo esille. Tuntuu vain siltä, että valtiovarainministeri ei ole kovin halukas tuomaan esitystä eduskuntaan, jolla nämä porsaanreiät voitaisiin tukkia. Tuntuu siltä, että enempi haetaan vain syitä, joiden avulla voidaan tätä tilannetta pitää yllä, eikä tuoda tänne esityksiä, joilla tämmöinen veronkierto voitaisiin estää. Sen sijaan tavallinen palkansaaja maksaa verokirjallaan jokaisesta eurosta veron, mutta niille, joille paljon tulee, annetaan mahdollisuuksia kiertää veroja.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tällä viikolla käymiemme keskustelujen pohjalta on edelleen vahvistunut vaikutelma, että opposition mielestä nykyisen hallituksen politiikkaa leimaa laajemminkin epäoikeudenmukaisuus, on kyseessä sitten yliopistojen asema tai kansalaisten verokohtelu. (Ed. Kuoppa: Siinä oppositio on ihan oikeassa!) — Valitettavasti esitetyt väitteet eivät vain ole tosia.

Hallituksen jo osin voimaan tulleet perintö- ja lahjaverouudistukset ovat erityisesti euromääräisesti pienten perintöjen kohdalla keventyneet ja poistaneet veromäärää merkittävästi. Toistan vielä kerran, että kun ennen verovapaita perintöjä oli noin yksi kolmesta kaikista perinnöistä, on suhdeluku uudistuksen jälkeen kolme neljästä. Perintöverouudistuksen painopisteenä on ollut turvata lesken ja lasten asemaa sekä parantaa avopuolisoiden verokohtelua. Myös äskeisessä debatissa esiin noussut perintöveron poistaminen kokonaan on mielestäni hyvä tavoite, mutta yhdellä kertaa näin suuri muutos ei ole mahdollinen.

Olemme tässä salissa jo yli vuoden ajan keskustelleet monissa eri tilanteissa työn merkityksestä niin yksilön kuin yhteiskunnan kilpailukyvyn näkökulmasta. Yritysten perintöveron keventäminen on nimenomaisesti elinkeinopoliittinen toimenpide työllisyyden ja yritystoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Suomi tarvitsee kaikki jo olemassa olevat yritykset sekä aimo annoksen lisää, jotta me pystymme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiimme. On lyhytnäköistä ja äärimmäisen epäoikeudenmukaista, mikäli hallitus ei tue yritysten ja yrittäjien toimintaympäristöä eikä mahdollista kasvua ja uusien työpaikkojen luomista.

Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys verrattuna hallitusohjelman kirjaukseen on ottanut huomioon ne epäkohdat, joita alkuperäisessä 100 prosentin perintövapauteen tähtäävässä tavoitteessa oli. Mielestäni ehtolause yrittäjän sitouttamisesta luovutettuun yritykseen viideksi seuraavaksi vuodeksi on hyvä, samoin kuin luovutusvoittoverotuksen kiristyminen, mikäli yritys myydään viiden vuoden määräajan jälkeen.

Metsätilojen kohdalla huojennuksen pariin kuuluvien määrittely on osoittautunut haasteellisemmaksi kuin yritysten kohdalla. Nykyisin metsänomistus ei valitettavasti ole suurelle osalle omistajista aktiivista toimintaa, joten kyseessä ei tällöin ole tuotannollinen toiminta, jolle voisi saada veronhuojennuksen. Metsäsektorin turvaamiseksi hallitus on toimillaan tehnyt muita päätöksiä, joilla paitsi lisätään puun saatavuutta myös otetaan huomioon metsänomistajan aseman parantaminen. Näitä ovat esimerkiksi ensiharvennushakkuiden verovapaus sekä metsävähennyksen kehittäminen. Mutta tehtävää riittää, kuten ed. Kalmari puheenvuorossaan vahvasti viittasi.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että keskustelu verotuksesta on noussut näin vahvasti esille. Keskustelua tulisi laajentaa ja käydä myös tuloverotuksen osalta. Meidän tulee ottaa vakavasti globaalit työmarkkinat sekä suomalaisen osaamisen ja suomalaisten yritysten kehittäminen. Mikäli emme pysty verotuksellisesti kilpailemaan muiden maiden kanssa, meillä on vaarana menettää paitsi omat osaajamme ja yrityksemme myös ulkomaiset kyvyt.

Yritysten sukupolvenvaihdostilanteen verotuksen keventäminen on yksi tapa purkaa tätä painetta. Se, että suomalainen yritys pysyy suomalaisten kasvollisten omistajien omistuksessa jatkossakin, on myös työntekijöiden kannalta merkittävä lisävoimavara. Me tarvitsemme työpaikkojen lisäksi työntekijöitä, jotka ovat motivoituneita ja joiden tulevaisuus ja työpaikka on turvattu jatkossakin.

Ed. Ahde viittasi lähes kaikkiin Suomen parhaimpiin veroasiantuntijoihin, jotka kuulemma moittivat tätä esitystä. Käsissäni on tämän päivän Turun Sanomissa julkaistu aliokirjoitus, jossa kirjoittajana on Jaakko Ossa, Turun yliopiston finanssioikeuden professori, ja hän vahvasti liputtaa tämän nykyisen esityksen puolesta ja mainitsee, että hallitusohjelma lainsäädäntöteknisesti olisi ollut vaikea toteuttaa ja nyt ratkaisu on oikean mukainen. Eli ed. Heli Paasiollekin vaan terveisiä, että Jaakko Ossan kanssa kannattaa keskustella.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2005 perintö- ja lahjaverotusta lievennettiin niin, että verotuksen kohteena on 40 prosenttia yrityksen tai maatilan verotusarvosta. Hallitusohjelmassa on kirjattu verotuksen poistaminen kokonaan yritysten sukupolvenvaihdoksilta. Täyden verottomuuden vastapainoksi huojennus oli tarkoitus kohdistaa vain yrityksen tuotannolliseen omaisuuteen.

Käsiteltävänä on hallituksen esitys perintö- ja lahjaverolain muutoksesta, jolla maatilojen ja yritysten sukupolvenvaihdoksen verotusta edelleen kevennetään. Esityksessä kuitenkin todetaan, että tällaisen rajauksen, johon edellä viittasin, tekeminen on vaikeaa. Myös elinkeinoelämä on vastustanut jyrkästi taseiden avaamista, ajatusta tuotannollisen ja muun varallisuuden erottamisesta. Hyvin monissa yrityksissä on runsaasti sijoitusomaisuutta, muun muassa pörssiosakkeita tai yritystoimintaan liittymättömiä kiinteistöjä. Ne eivät ole varsinaista aitoa yritysvarallisuutta, vaan niihin on upotettu yrityksen voittoja.

Pelkkään tuotannolliseen omaisuuteen kohdistuvista verohelpotuksista luovuttiin, ja lopputuloksena on nyt se, että yritysten taseita, niin kuin totesin, ei avata ja huojennus kohdistuu esityksen mukaisesti 80 prosenttiin koko yritysvarallisuudesta, sitä erittelemättä. Esitystä on sanottu jopa perustuslain vastaiseksi, sillä se kohtelee kansalaisia epätasa-arvoisesti. Vero määräytyy sen mukaan, mitä lajia perintö on. Lakiehdotuksen mukaan samansuuruisia perintöjä ei kohdeltaisi samalla tavalla vaan riippuen siitä, mitä omaisuuslajia ne sattuvat olemaan, niin kuin monessa puheenvuorossa täällä salissa on tänään todettu.

Perusteena veronhuojennukselle hallitus on esittänyt työllisyyden parantumista, investointien lisääntymistä, suomalaisen omistajuuden vahvistumista ja yrittäjyyteen kannustamista. Mutta asiantuntijat eivät usko tähän työllisyyden parantumiseen, ja lakiesityksen perusteluissakin se todetaan hyvin ehdollisena. Täytyy kuitenkin muistaa, että ehdotettu huojennus asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan, niin kuin aiemmin totesin. Samassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä pitäisi kohdella verotuksellisesti samalla tavalla riippumatta siitä, onko omaisuus yritys- tai jotain muuta varallisuutta. Lakiesitys altistaa yrityksiä yhä enemmän verosuunnittelulle. Myös yksityisomaisuutta on mahdollista siirtää yritykseen ja näin siirtää se lähes verottomasti jälkipolville. On erittäin tärkeää, että lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan lausunnolle. Se, toteutuuko yhdenvertaisuus tässä esityksessä, on vähintäänkin kyseenalaista. Tämän lakiesityksen myötä paitsi veropohjaa rapautetaan myös verotuksen oikeudenmukaisuus kärsii.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmissa puheenvuoroissa on viitattu näihin puhtaisiin metsätiloihin, myös debatissa. Nehän eivät pääse tähän huojennuksen piiriin. Siitä hallituspuolueet eivät päässeet yksimielisyyteen, joskin nyt periaatepäätös hallituksella on siitä, että metsävähennystä tullaan muuttamaan ja tämä uusi, korotettu metsävähennys olisi jotakin kompensaatiota tälle, että tämä huojennus ei toteutunut, ja näinhän se on.

Viittaan ed. Kalmarin puheenvuoroon, kun hän peräänkuulutti, että kaikki metsätilat myös tulisi saada tähän huojennuksen piiriin: nyt esityskin oli jo täällä perusteluissa, että tavallaan tämä kytkentä tulisi MYEL-vakuutukseen ja tietyt vähimmäispinta-alat, jolloin voitaisiin puhua aidosta yrittämisestä, mihin ed. Virolainenkin omassa puheenvuorossa viittasi. Nyt kuitenkin, kun tämä toive ei ole toteutunut — viittaan omaan debattipuheenvuorooni — tämä voi aiheuttaa keinotekoisia, näennäisiä järjestelyjä, jotka eivät sitten ole tietenkään tämän huojennuksen hengen mukaisia. Aika näyttää, tapahtuuko näin eli esimerkiksi niin, että hankitaan sitten muutama hehtaari maata ja siellä sitten näennäisviljelyä tapahtuu. Ei se tietenkään yleistä ole, mutta tähän voi olla kiusaus. Tässä laissa on ollut jo pitkän aikaa veron kiertämistä koskevat säännökset, ja tietysti ne sitten tulevat vastaan. Mutta varmasti jatkossakin näitä tulkintavaikeuksia tulee myös tämän asian osalta, onko kyseessä maatila.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Tämän lakiesityksen myötä otetaan jälleen yksi askel siihen suuntaan, että veroista entistä suuremman osan maksavat tavalliset palkansaajat. Kuntien verotulot vähenevät, eikä se voi olla heijastumatta julkisiin palveluihin, niiden tasoon ja tarjontaan. Kierre on valmis, kunnallisten palvelujen taso tulee entisestään laskemaan. Me tiedämme myös, miten eriytynyt kuntatalous on. Samalla näitten palvelujen houkuttelevuus kärsii, entistä enemmän turvaudutaan yksityisiin palveluihin. Niitäkin toki tarvitaan, ne ovat välttämättömiä, mutta tämän tavoitteen, johon ollaan menossa, on myös valtiovarainministeri julkituonut — sinänsä reilua olla rehellinen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua ehkä vain muutamia huomioita käydyn keskustelun pohjalta, niiden argumenttien pohjalta, joita tässä on käyty.

Ensinnäkin on aika mielenkiintoista todeta, että jo toisena iltana peräkkäin täällä jatketaan siitä, mihin ed. Kalliomäki ministerinä ollessaan teki hyvät pohjatyöt. Eilen keskusteltiin innovaatioyliopistosta ja tänään sukupolvenvaihdoksista, joissa todella edellisen hallituksen aikaan saatiin aikaan tämä 60 prosentin huojennus, ja nyt sitä jatketaan 20 prosenttiyksiköllä. Tuntuu varsin erikoiselta, että täältä sosialidemokraattien taholta on nyt väitetty, että tämä pitää tarkasti perustuslakivaliokunnassa harkita, onko tämä perustuslain vastainen. Kun se edellisellä kertaa jo todettiin, että näin ei ole, niin miten sen luvun muuttaminen siitä 60:stä 80:een tekisi tämän perustuslain vastaiseksi? Vaikken olekaan enää perustuslakivaliokunnan jäsen, niin syvästi ihmettelen, että näin voisi olla.

Sitten kysymykseen siitä, että samassa perheessä olevat henkilöt saattavat joutua erilaiseen asemaan verotuksen tai omaisuudenjaon yhteydessä. Näin varmasti on, mutta jos yhtään tuntee sitä kenttää, missä perheyritykset, maatilat, toimivat, niin lähes aina tilanne on jo lähtökohtaisesti sellainen, että jos monilapsisessa perheessä kaikki perijät tai lapset vaativat oman osuutensa puhtaasti niin, että se jaetaan vaikka kolmen perijän tilanteessa kolmelle tasan, niin se maksu tulee jo sellaiseksi, että kukaan niistä kolmesta ei pysty lunastamaan sitä, ei maatilaa, ei sitä yritystoimintaa, eli lähtökohtaisesti jo sellaisessa tilanteessa perheen sisällä käytännössä tehdään ratkaisu niin, että yritys tai maatila voi jatkua, ja silloin nämä muut ovat jo ikään kuin sen vuoksi, että hekin haluavat, että vanhemmilta periytynyt yritys jatkuu, valmiita omalta osaltaan tulemaan siihen vastaan. Näin se käytännössä toimii silloin, kun puhutaan tyypillisestä perheyrityksestä tai maatilasta.

Arvoisa puhemies! Kuten jo aiemmin totesin, ennen kaikkea tämä on elinkeinopoliittinen ratkaisu. Se turvaa työllisyyttä, se turvaa kotimaista omistusta, jolla tosiaan on ne kasvot, ja sen kokemuksen perusteella, mikä itselläni on, tiedän, että työntekijät arvostavat hyvin voimakkaasti sitä, että yritys jatkuu, ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Tämä laissa oleva kohta siitä, että jos viiden vuoden sisällä omaisuus realisoidaan, tämä huojennusetu menetetään, on erinomainen kannustin sille, että yritys jatkuu pidempään ja turvaa ne työpaikat. ( Ed. Kähkönen: Siitä ollaan samaa mieltä!) Työntekijät tämän päivän maailmassa, jossa muutokset ovat hyvin suuria ja nopeita, arvostavat jatkuvuutta. Sen takia erityisesti se kritiikki, joka vasemmistoliiton suunnasta on tässä tullut, tuntuu kyllä hyvin oudolta.

Tietysti voidaan kysyä sitä, kuinka suuri merkitys on sillä, että huojennus kasvaa 60:stä 80 prosenttiin, montako on sellaista sukupolvenvaihdosta, jota ei 60 prosentin huojennuksella tehdä, mutta joka tehdään 80 prosentin huojennuksella. Tässä on kyse myöskin psykologiasta. Monissa sukupolvenvaihdostilanteissa yrittäjät ja maatalousyrittäjät kokevat hyvin epäoikeudenmukaisena sen, että omaisuudesta, joka puhtaasti liittyy siihen yrityksen pyörittämiseen, maatilan pyörittämiseen, jokainen sukupolvi joutuu maksamaan erikseen verot, eli tällä on myöskin sen suhteen merkitystä, miten se päätös tehdään, päädytäänkö siihen, että sitä jatketaan.

Arvoisa puhemies! Kyse on 8 miljoonasta eurosta. Kovin montaa onnistunutta sukupolvenvaihdosta ei tämän vuoksi tarvitse tehdä, että veronmaksaja on jäänyt jo kirkkaasti tässä voitolle, kun lasketaan, mikä on se työllisyysvaikutus, mitä veroja se yritys tulee toimintansa kautta maksamaan jnp. Eli tässä on hyvin paljon sellaisia kohtia, joita voi hyvällä omallatunnolla puolustaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi siihen, että kysehän on kokonaisuudesta. Tämän lain yhteydessä täällä eivät ole käsittelyssä ne aikaisemmat päätökset perintö- ja lahjaverosta. Mutta jos ajatellaan niin, että me emme voi perintö- ja lahjaveroa, kuten on ajateltu tässä yhteydessä, kokonaan poistaa, niin voiko joku väittää, millä tavalla muuten olisi oikeudenmukaisemmin voitu tämä asia hoitaa kuin tämän hallituksen aikana on tehty? Kaikkein pienimmät perinnöt on vapautettu kokonaan perintöverosta. Kolme neljäsosaa perinnöistä tulee täysin ilman perintöveroa. Sen lisäksi niihin kaikkein suurimpiin ongelmiin, joista minä luulen, että lähes jokainen meistä puhui vaalikentillä, eli että leski voi joutua lähtemään asunnostaan, kun ei selviä perintöverosta, tai leski ja alaikäiset lapset joutuvat lähtemään asunnostaan, kun eivät selviä perintöverosta, on tehty todella suuri muutos, ja käytännössä tällaiset tilanteet on estetty kokonaan. Me olemme tehneet myöskin hyvin merkittäviä arvovalintoja tämän asian suhteen, ja yhtenä osana tätä pakettia on nyt tämä tänään tehtävä ratkaisu, joka koskee yritysten ja maatalouden sukupolvenvaihdoksia.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! En usko, että tästä salista tai sen ulkopuoleltakaan löytyy ketään etuperin kävelevää, joka voi syvällä rintaäänellä olla varma, millainen tilanne tämän hallituksen esityksen myötä on esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Itse toivon, että tämä vero on poistunut tuolloin jo unholaan.

Suuri osa suomalaisista hyötyi perintöverouudistuksesta jo kuluvan vuoden alussa, kun yleistä perintöveroa kevennettiin niin, että verotettavan perinnön alaraja nostettiin 20 000 euroon. Lisäksi lesket ja lapset saivat kymmenientuhansien eurojen helpotukset. Tehtyjen uudistusten avulla kolmesta neljäsosasta perintöjä ei todellakaan tarvitse enää maksaa veroa, mikä on selvä edistysaskel.

Nyt esillä olevan uudistuksen, perintöverouudistusta koskevan hallituksen toisen vaiheen esityksen, ydin on nimenomaan ennen kaikkea suomalaisen omistajuuden edistämisessä ja siinä, ettei verotuksella vaaranneta yritysten tai tilojen toiminnan jatkoa, saati olemassa olevia työpaikkoja. Tällaisten tavoitteiden takana voin ylpeänä ilmoittaa seisovani.

Lähivuosien aikana suomalainen yhteiskuntajärjestelmä tulee käymään läpi suuren muutoksen, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Yritysten kohdalla suurten ikäluokkien poisjäänti työelämästä merkitsee ennemmin tai myöhemmin sitä, että edessä on omistajanvaihdos. Sukupolvenvaihdoksia arvioidaankin tapahtuvan seuraavien vuosien aikana useita kymmeniä tuhansia maamme yrityksissä.

Hallituksen esitys liittyy keskeisesti perheyritysten toimintaan, sillä maamme yrityksistä noin 85 prosenttia on perheyrityksiä. Ne työllistävät noin 60 prosenttia maamme työvoimasta. Kuten me kaikki tiedämme, hallitusohjelmaan sisältyvä alkuperäinen ajatus oli, että perintö- ja lahjavero poistetaan kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta siten, että huojennus kohdistuisi vain aitoon yritys- ja maataloustoiminnan tuotannolliseen toimintaan liittyvään omaisuuteen.

Huomattavien tuotannolliseen toimintaan liittyvien määrittelyvaikeuksien lisäksi hallitusohjelman kirjaimellinen noudattaminen olisi merkinnyt myös sitä, että sukupolvenvaihdoksen verotus olisi itse asiassa noussut useiden yritysten kohdalla. Olen vakuuttunut siitä, että tätä ei olisi kukaan halunnut, ja sen vuoksi sukupolvenvaihdosten verotuksen keventäminen on perusteltua toteuttaa nykyistä huojennuskäytäntöä kehittämällä. Sukupolvenvaihdosten jouheva läpivienti on yrittäjyyden toimintaedellytysten kannalta keskeistä.

Arvoisa puhemies! Rahoitus yleensäkin ja sen kallistuminen ovat todellisia huolenaiheita maamme kasvuyrityksille. Kasvuyrityksiä on Suomessa kuitenkin lukumääräisesti aivan liian vähän. Vuosituhannen vaihteessa aloittaneista yrityksistä vain vajaat pari prosenttia voitiin viittä vuotta myöhemmin luokitella kasvuyrityksiksi. Asiaan liittyvä merkittävä ongelmakohta yritysmaailmassa onkin, että vaikka meillä on pienikokoisia yrityksiä paljon, niin keskikokoisia ja isoja yrityksiä on liian vähän ja niitä syntyy liian vähän, ei juuri ollenkaan.

Suomessa me tarvitsisimme kipeästi uusia työllistäviä 250:n, tuhannenkin hengen yrityksiä. Siitä yhteiskunta nauttisi todella merkittävästi. Yritysten kasvu onkin yhteiskunnan kannalta toivottavaa sen hyvinvoinnin ja niitten peruspalveluitten osalta, mitkä haasteet meillä tulevaisuudessa edessä on.

Myönnän sen, että monen pienen yrityksen kohdalla taloudellisia riskejä ei haluta ottaa, kun kasvu vaatii aina pääomaa ja nykyiselläkin toiminnan tasolla tullaan riittävän hyvin toimeen. Monesti myös riski lisätyöntekijöiden palkkaamisesta koetaan liian suureksi. Yhtä kaikki, lisää työllistäjiä tarvitaan, mutta samalla rahoitus on turvattava. Olen sitä mieltä, että pk-yritysten kasvua tulee tukea verokannustimien avulla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean vielä, että henkilökohtaisesti olen todella sillä kannalla, että perintövero voitaisiin poistaa kokonaan ja Suomi tekisi samanlaisen ratkaisun kuin monet muut maat ovat tehneet. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin syytä todeta, että tälläkin hallituksen esityksellä on pyritty mahdollisimman yrittäjäystävälliseen ja yritystoiminnan jatkumisen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Perintöverotuksen uudistaminen Suomessa on ollut erittäin tarpeellista ja nyt käsittelyssä olevan esityksen myötä toteutettavat muutokset jopa välttämättömiä. Vuoden 2008 alusta jo toteutetut muutokset oikaisivat suurimmat epäkohdat yleisen perintöveron osalta ja lisäsivät oikeudenmukaisuutta, kuten ed. Satosen esimerkit hyvin kuvasivat. Nyt käsillä olevassa esityksessä ryhdytään puolestaan toimeen työllisyyden edistämisen ja työpaikkojen säilymisen puolesta, mikä on täysin välttämätöntä tulevaisuutemme turvaamiseksi. Lähivuosina kymmenettuhannet yritykset ovat omistajavaihdoksen edessä. Tilanne on pystyttävä ennakoimaan viimeistään nyt ja verotuksellisin toimin on edesautettava sitä, että yrityksille löytyy jatkajia ja että Suomessa jatkossakin yritetään ja työllistetään.

Sukupolvenvaihdoksia on välttämätöntä helpottaa niin, ettei verotus vaaranna yrityksen toiminnan jatkumista ja työpaikkojen säilymistä. Nyt esitetty malli palvelee hyvin tätä tarkoitusta eikä myöskään rankaise tuleviin investointeihin tai toimintansa laajentamiseen varautuneita yrityksiä.

Lisäksi esityksessä on varmistettu nimenomaan yritystoiminnan ja työpaikkojen jatkuvuus sillä, että yrityksen toimintaa on jatkettava vähintään viisi vuotta ilman, että toiminta olennaisesti pienentyy tai lakkaa, tai muutoin huojennuksen menettää.

Arvoisa puhemies! Ei liene kenellekään enää uutinen tässä vaiheessa iltaa, että tällä sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi esitetyllä mallilla jatketaan siis sosialidemokraattien Kalliomäen johdolla käynnistämää uudistustyötä. Onkin aidosti erikoista, miten tämän edellisen muutoksen toteuttaneet ja varallisuusveronkin poistaneet tätä uudistusta nyt vastustavat. Herää epäilys, onko SDP kuitenkaan aidosti yrittäjäpuolue, kuten se yrittää väittää.

Nykyhallituksen jo toteuttamat ja nyt toteutumassa olevat perintöverouudistukset ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja turvaavat tulevaisuuttamme luomalla jatkuvuutta ja positiivisuutta. Positiivista on myös se, että ne toteutetaan viivyttelemättä ikääntymisen vauhti ja taloudelliset ennusteet huomioiden.

Arvoisa puhemies! Perintöverotuksen uudistustyö on lähtenyt erinomaisen hyvin käyntiin, ja siinä on tarkoituksenmukaista edetä pitkällä aikavälillä siten, että perintöverotuksesta asteittain ajan myötä luovutaan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Paasion kanssa keskustelimme äsken aivan itse asiasta.

Kuten debatin aikana totesin, vihreän eduskuntaryhmän kannalta tämä esitys ei kuulunut niihin asioihin tai tämä kirjaus ei kuulunut niihin kysymyksiin, jotka voitoiksemme luimme hallitusohjelmaneuvotteluissa. Ehkä itse kuvailisin tätä ehdotusta siten, että ehkä hieman tyhmää, mutta myös aika halpaa. Uskon nimittäin itse, että edellisellä kaudella tehdyt huojennukset yritysten perimiseen ovat olleet riittäviä sen suhteen, että yritykset päteville jatkajille siirtyisivät. Valiokuntakäsittelyn osalta tämä esitys nyt kuitenkin on tässä, ja se on osa hallitusohjelmaa, ja sitä kautta tietenkin suhtaudun siihen sillä myönteisyydellä, mikä näihin hallituksen esityksiin kuuluu.

Mutta valiokuntakäsittelyn osalta täällä on tullut esiin tämä kysymys yritysvarallisuudesta ja siitä, mitä yritysten taseissa on, kuinka tarkasti niitä pitäisi tässä yhteydessä tarkastella, ja toivon, että valiokunta käsittelee tätä asiaa huolellisesti. Uskon, että ministeri Katainen on esikuntansa kanssa käynyt tämän asian huolellisesti läpi, mutta valiokuntakäsittelyssä on varmaan vielä hyvä pohtia, olisiko taseiden avaamisen osalta kiristettävää, tai ainakin on hyvä käydä läpi, minkälaiset tapaukset joka tapauksessa kuuluvat sitten näiden veronkiertopykälien piiriin.

Myös perustuslakivaliokunnan osalta käsittelyn tulee olla vakavaa yhdenvertaisuuden pohdintaa esimerkiksi sisarusten välisten suhteiden kannalta ja myös siinä, mitä tulee sukupuolivaikutusten arviointiin. Nämä kaikki kysymykset perustuslakivaliokunnassa tulee käsitellä huolellisesti ja ottaa vakavasti. Hallituksen esityksessä sukupolvenvaihdoksen tuomasta välittömästä edusta todetaan, että se kohdistuu valtaosin yrittäjämiehiin ja heidän kotitalouksiinsa. Itse asiassa tämän lain tavoitetta on pyritty joskus aikaisemminkin edistämään ja näitä esityksiä on kaatunut nimenomaan siihen, että on katsottu, että sisaruksia ja nimenomaan perheen tyttöjä ja poikia kohdellaan eriarvoisesti, joten myös tämä esitys on tästä näkökulmasta perustuslakivaliokunnassa käsiteltävä huolellisesti ja vakavasti.

Olisi myös varmasti hyvä, että tässä salissa myös ne kaikki puolueet, joita itse asiassa sinänsä on varmasti laajalti, jotka ajattelevat, että yrittäjyyttä, yritystoimintaa ja suomalaista yritystoimintaa täytyy joka vaalikaudella edistää verotuksen kautta, ajattelisivat, että ehkä tässä yhteydessä olisi nyt hyvä vetää tähän kohtaan viiva. Yritystoiminnan tulee kuitenkin olla sellaista, että se noin tyypillisesti tuottaa jotain, ja kun se tuottaa jotain, niin siitä pitäisi pystyä maksamaan perintöveroa silloin, kun se siirtyy perheen sisällä, ja yritystoiminnasta kaiken kaikkiaan pitäisi, niistä tuotoista, pystyä maksamaan veroa. Ei ole ehkä aivan oikea ajattelutapa, että jokaisella eduskunnalla pitäisi olla joku veronhuojennus, joka kohdistuu yritystoimintaan, varsinkin kun tässä yhteydessä olemme tehneet melko edullisen kokonaisuuden. Varallisuusveroa ei enää ole. Perintöveroa on hyvin voimakkaasti huojennettu. Pitäisi ehkä pikemminkin kysyä, olisiko meillä kohtia, joissa verotusta omistamisen ja omistamiseen liittyvien tulojen osalta tulisi kiristää.

Yksi tässä salissa tänään keskustelussa ollut kysymyshän on ollut tämä mahdollisuus ottaa pääomatuloveroprosentilla verotettuja tuloja yhtiöistä irti silloinkin, kun kysymys itse asiassa käytännössä on palkkatulosta. Se on asia, johon hallitus epäilemättä palaa myöhemmin. Mutta noin verotuksen kokonaisuuden kannalta se kokonaisuus, joka meillä tällä hetkellä on ja jota tämä esitys osaltaan vahvistaa, se suunta, ei ehkä niinkään ole tämän tasapainoisuuden kannalta hyvä. Siksi myös suhtaudun itse hyvin kriittisesti niihin täällä esitettyihin puheenvuoroihin, joissa ajatellaan, että hyvä kokonaisratkaisu perintöverolle on se, että sitä ei ole. Perimällä ihmiset saavat tuloa, ja on perusteltua, että myös tätä tuloa verotetaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Täällä on esitetty kysymys siitä, miksi tällainen esitys, kuinka paljon kysymys on lobbaamisesta, onko kysymys ollut todellisista tarpeista. Toiset ovat nähneet, että tällä esityksellä varmasti on myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Itse ehkä suhtaudun vähän epäillen näihin arvioihin. Uskon, että näitä yrityksiä päteville jatkajille olisi siirtynyt jo vallitsevissa olosuhteissa. On myös tunnettua, että tätäkin kysymystä on melko voimakkaasti lobattu.

Olemme tässä jo useita viikkoja käyneet julkista keskustelua siitä, että aika suuri joukko kansanedustajia ei ole noudattanut vallitsevaa lainsäädäntöä vaalirahoituksen osalta ja että näissä rikkeissä rahoittajina on ollut myös sellaisia yrityksiä, jotka kuuluvat esimerkiksi Perheyritysten liittoon. Nimenomaan tällaiset tilanteet mielestäni ovat ongelmallisia, koska vaalirahoitus on sallittua ja hyväksyttyä, mutta tilanne on huono silloin, jos eduskunnassa on iso määrä kansanedustajia, jotka eivät itse asiassa ole noudattaneet voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Tämä laki on myös ollut yksi niistä, joista on jo ennen nyt käytyä julkista keskustelua esitetty epäilyjä, onko vaalirahoituksella ja tämän lain antamisella yhteyksiä. Siksi ryhmämme katsoo, että valiokunnassa olisi tämän lain käsittelyn yhteydessä myös tehtävä selvitys siitä, millä tavalla ja millä rahoilla tätä esitystä on lobattu. Voihan olla, että tämän selvityksen tulos ikään kuin sitten antaa tästä puhtaat paperit. On totta, että tämä on ollut asia, joka on ollut useiden puolueiden tavoitteessa jo pitkään, mutta mielestäni tässä yhteydessä valiokunnan olisi myös tämä puoli käsiteltävä huolellisesti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Anni Sinnemäen puheenvuoroon viitaten voin todeta, että olen jo pitkään ajanut perintö- ja lahjaveron poistamista lähiomaisilta. Voitaisiin tietysti asettaa joku semmoinen kohtuullisen suuri raja — jos ei heti kerralla voida tätä lähiomaisilta kokonaan poistaa — johonka saakka tämä olisi poistettu.

Pidän johdonmukaisena jatkona nyt käsiteltävälle hallituksen esitykselle sitä, että valmistellaan ensimmäiseen perintöveroluokkaan elikkä lähiomaisille perintö- ja lahjaveron poistamista tarkoittava hallituksen esitys. Tällöin poistuisivat ne ongelmat, joihin aivan oikein on tänään kiinnitetty huomiota sinänsä aivan oikean suuntaisessa ja hyvään tähtäävässä ja hyvää tarkoittavassa hallituksen esityksessä. Täällä muun muassa ed. Sinnemäki ja eräät muut ovat viitanneet, aivan oikein, siihen kysymykseen, että kaikkien rintaperillisten tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa. Jos kaikilta ensimmäiseen perintöveroluokkaan elikkä lähiomaisiin kuuluvilta perintövero olisi pois, niin silloin tämä epäkohta poistuisi. Kaikki olisivat tasa-arvoisessa asemassa.

Samoin täällä on viitattu myös kysymyksiin metsätilojen osalta. Täällä viitattiin esimerkkiin, jonka varsin hyvin tunnen ja tiedän. Taitaa olla Karstulan kunnasta, mutta aivan läheltä Pylkönmäen raja-aluetta, maatilamatkailutila, joka toi tilanteen esille muun muassa äskettäin valtakunnallisessa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, ongelman, joka jää siihen, että nyt metsätilaksi katsottu entinen maatila, jossa pellot on metsitetty, joutuu maksamaan tuommoisen 100 000 euron perintöveron, jos se seuraavalle sukupolvelle siirtyy. Tila on jonkun verran tyypillistä keskisuomalaista tilaa suurempi metsäpinta-alaltaan, mutta kuitenkin tuo perintövero tai lahjavero olisi varsin kohtuuttomaksi koettu rasite. Tässä tapauksessa uusi sukupolvi ei olisi kiinnostunut ostamaan omaksi koettua tilaa eikä välttämättä jatkamaan.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että silloin, kun lähiomaisilta perintö- ja lahjaveroa poistetaan, on omaksi koetusta omaisuudesta kyse. Usein on niin, että perinnön saava sukupolvi on ratkaisevastikin vaikuttanut siihen, että se perittävä omaisuus on yleensä olemassa, on vaikuttanut siihen, että maatilaa on asuttu, rakennuksia pidetty kunnossa. Elikkä perivän sukupolven oma työ on ollut jo vaikuttamassa siihen, että todellakin perintö on aikanaan vastaan otettavissa. Samoin katson, että työ, jota aiemmat sukupolvet ovat tehneet, järkevä säästäväisyys, ovat osaltaan olleet luomassa yksityishenkilöitten mutta myöskin perheyritysten osalta sitä omaisuutta, jota voidaan periä.

Minä toivon, että me voisimme tässä asiassa ylittää sen hankalan asian: kateuden. Kateus vie kalat vedestä. Minua ei koskaan loukkaa se, jos toisella on enemmän omaisuutta. Olen onnellinen siitä, että hänellä on sitä, eikä siitä ole koskaan ollut muuta kuin pelkkää hyötyä minullekin, että on ihmisiä, jotka tulevat omillaan toimeen, ja se on hyvä asia. Jos ihmisillä on taloudellista puskuria elämässään, niin se on parempi kuin puute ja kurjuus. Ehdottomasti on asia näin. Kansakunnan kannaltakin on hyvä, että kansalaiset vaalivat omaisuuttaan, ovat järkevällä tavalla säästäväisiä. Se ei ole keltään pois, vaan kyllä se on vahvuutta.

Täällä on viitattu, aivan oikein, hallituksen esityksen perusteluissa työllisyyteen, yrittämiseen, työpaikkojen säilymiseen. Olen nämä lukuisia kertoja todennut perintö- ja lahjaveron lähiomaisilta poistamiseen tähtäävien lakialoitteitteni lähetekeskusteluissa, joita on ollut niin viime vaalikaudella kuin sitä edelliselläkin ja tällä vaalikaudella. Toivon, että arvoisa valiokunta nyt työtä tehdessään katsoisi myöskin ajatuksia sieltä.

Ymmärrän hyvin, että jos perintö tulee kaukaiselta sukulaiselta tai ventovieraalta varsinkin, niin totta ihmeessä on oikein ja kohtuullista, että siitä maksetaan vero, koska silloin on ikään kuin ulkoapäin tulevasta tulosta kysymys. Mutta lähiomaiset ovat aivan oma joukkonsa.

Sitten usein on sanottu, että näitä asioitahan voi ennalta järjestellä. Ruotsinmaalla sosialidemokraattinen parlamentti ja hallitus tsunamionnettomuuden opettamana joutuivat sen tosiasian eteen, että ei näitä asioita voi ennalta järjestellä. Tilanteet voivat tulla yllättäen, ja sen ovat monet joutuneet kokemaan meidän maassammekin. Sen takia lainsäädännön pitäisi olla hyvin selvä. Minä vierastan sitä, että tehdään erilaisia kikkailuja ja järjestelyjä. Mielestäni tämän kaltaisissa asioissa, joittenka kanssa jokainen tavalla taikka toisella joutuu aikanaan enemmän tai vähemmän tekemisiin, lainsäädännön pitäisi olla hyvin yksinkertaista ja selvää niin, että jokainen sen tajuaa ilman juristin apua. Siksi näkisin, että lähi-omaisilta perintö- ja lahjaveroa tulisi poistaa paljon suurempaan summaan saakka kuin mihin sinänsä aivan oikein nyt päästiin.

Arvoisa puhemies! Viittaan tässä yhteydessä lukuisiin asiasta jättämiini lakialoitteisiin ja toivon, että ne tulisivat myös asianomaisessa valiokunnassa mietintöä valmisteltaessa ja lausuntoa annettaessa huomioon otetuiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sattuipa taas kerran, että pääsin puhumaan ed. Lauri Oinosen jälkeen täältä pöntöstä ja hänelle ja minulle hänen kauttaan tutusta asiasta elikkä hänen tekemästään lähestulkoon uskomattomasta määrästä lakialoitteita, joiden ainokaisena tarkoituksena on veroista vapauttaminen. Jos, arvoisa puhemies, ed. Lauri Oinonen olisi ollut menestyksekäs näissä lakialoitteissaan, niin tätä hallituksen esitystä ei olisi tarvinnut lainkaan antaa, koska mitään poistettavaa ja kumottavaa enää tällaisessa lainsäädännössä ei olisi olemassakaan. Tämä olisi pelkkää historiankirjoitusta vaan. Elikkä, arvoisa puhemies, ed. Lauri Oinonen epäonnistuessaan on luonut minullekin mahdollisuuden käyttää tämän puheenvuoron, jossa minä totean, että joudun olemaan jossain määrin samaa mieltä hänen kanssaan tällä kertaa.

Niin kuin ed. Lauri Oinonen tässä totesi, metsätilat ovat tämän ulkopuolelle jätetyt, ja mielestäni se oli aivan oikea ratkaisu. Nimittäin on otettava huomioon se, että tämän hallituksen esityksen perusta on puhtaasti elinkeinopoliittinen, ja oikeastaan sen täytyy olla puhtaasti elinkeinopoliittinen ollakseen oikeutettu. Koska tässä on yhdenvertaisuuspuolella toivomisen varaa sanan varsinaisessa merkityksessä, niin silloin pitää olla aktiivisesta elinkeinopolitiikasta kysymys. Täällähän on nimenomaan perusteltu tätä hallituksen esitystä sillä, että kysymys on aktiivisen elinkeinopolitiikan edistämisestä, yritystoiminnan eteenpäinviemisestä ja mahdollistamisesta, ja meillä on erittäin paljon metsätiloja, jotka ovat täysin passiivisessa omistuksessa. Omistajat ovat kaupunkilaisia eivätkä tee juuri yhtään mitään tämän metsäomaisuutensa tiimoilta. Edelleen tavallaan tämä hallitus on siunannut itse toisaalta sen, että näihin ei pitäisi puuttuakaan, kun nimenomaan on asettanut Esko Ahon työryhmän edesauttamaan tätä aktiivista metsäomistuksen hoitamista, ja siinä suhteessa tänne on tullut ja tulossa varsin arvokkaita tukiratkaisuja. Siis toisin sanoen tässäkin on tullut vahvistetuksi se, että metsätilat piti jättämän tässä vaiheessa tällaisten ratkaisujen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Sitten on toinen ulottuvuus, joka tältä periaatteelliselta puolelta on minulla vaan kertomatta, ja se ulottuvuus on se, että parhaillaan istuu hallituksen asettama maatalouden tuloryhmä, jossa nämä asiat ovat aktiivisesti esillä. Siinä paketissa on hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta, jolla on erittäin suuri yhteiskunnallinen merkitys, ja se on se, että kun maatalouden tuloryhmä on etsinyt kohteita, missä voitaisiin edesauttaa maataloutta pärjäämään nykyistä vähän paremmin, niin kaikkien niiden ehdotusten, jotka sieltä ovat löytyneet toistaiseksi, fiskaalinen vaikutus on 1 miljoona euroa, 3 miljoonaa euroa, tässä tapauksessa 8 miljoonaa euroa. Elikkä kun sitä pottia ruvetaan jakamaan 70 000 maatilalle, niin ei siitä paljon jyvitettävää yhdelle yksikölle jää millään konstilla. Tässä suhteessa on tavallaan ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että pitää löytää joitakin aivan erityisiä kohteita. Mielenkiintoista on se, että täsmälleen sama prosessi on meneillään lähes kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.

Tämän hallituksen esityksen perusteluissa yhtenä esimerkkinä on käytetty Saksan liittotasavaltaa, jossa on helpotettu sukupolvenvaihdoksia aikaisemmin mitä suurimmassa määrin. Niihin on myöskin sikäläinen perustuslakituomioistuin puuttunut näissä yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomustapauksissa, ja niin sitä lainsäädäntöä on jouduttu uudelleen rustaamaan.

Elikkä toisin sanoen me todella jännityksellä odotamme, mikä on se kokonaisratkaisu, mikä nyt seuraa, koska liikkuvat osat ovat todella vähissä.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! En muista, onko jokin raja olemassa tämän puheenvuoron pituudelle, toivottavasti ei tule liian pitkä, (Ed. Paasio: Ei mitään rajaa!) mutta saadaanhan sillä tavalla tämä sali tyhjennettyä lopullisesti tässä jutussa.

Herra puhemies! Ensinnäkin aika montakin huomiota voisi tehdä tästä esityksestä. Ed. Manninen täällä kävi läpi jo sitä, mikä on tilanne kansainvälisesti, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että Itämeren alueella, missä valtaosa meidän yrityksistämmekin toimii, Suomi taitaa olla ainoa maa, missä tällä hetkellä on perintö- ja lahjaverotus jäljellä. Saksassa merkittävällä tavalla huojennetaan vähän samalla tavalla kuin meillä, ja Saksassa tietysti perintöveron alarajakin on ihan jotain muuta kuin Suomessa. Siellä puhutaan sadoistatuhansista euroista, kun meillä puhutaan kymmenistätuhansista euroista.

Täällä on puhuttu, mikä on tämä arvovalinta tässä yhteydessä. Nimenomaan tässä minun mielestäni on arvovalinta. Minä ihmettelen niitä puheenvuoroja täällä, että ei ymmärretä tai ei pidetä tärkeänä sitä, että kai se on jonkinlainen arvovalinta, että koetaan tärkeänä se, että yritys tai maatila, joka on samassa suvussa ollut pitkään, edelleen jatkuisi saman suvun hallussa ja omistuksessa. Ainakin meillä maalla on semmoinen ajattelutapa, että kun sen tilan on itselleen joskus saanut tai lunastanut, sitä yritetään hoitaa mahdollisimman hyvin, jotta se seuraava sukupolvi pääsisi vähän paremmasta vaiheesta liikkeelle ja jottei sen seuraavan sukupolven, joka sitä sitten joskus jatkaa mahdollisesti, jos jatkaja löytyy, pitäisi taas maksaa itseään kipeäksi siitä, että lunastaa itselleen sen työpaikan seuraaviksi kolmeksikymmeneksi tai kolmeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Se on arvovalinta siitä, että ymmärretään se, että on aika hieno asia, että on Hämeessäkin taloja, joissa sama suku on samoilla mäillä keikkunut 1700-luvulta, ja aina siellä on vaihtunut vaan isännyys tai emännyys, ja sillä tavalla asiat ovat menneet eteenpäin. Tämä on minun mielestäni arvovalinta. Sen tyyppistä toimintaa, jos mitä, pitää Suomessa tukea.

Sitten täällä on puhuttu siitä, pitäisikö ahneudella olla rajansa. En ymmärrä tällaista juttua. Niille, jotka lähtevät siihen yritystoimintaan, tähän liittyy olennaisesti jatkamisvelvoite, viisi vuotta pitää jatkaa toimintaa, saa tehdä töitä, ei ole kyse siitä, että saa jotain hirveästi. Todennäköisesti saa suurimmaksi osaksi töitä tehdäkseen. Jos sitten arvioi sitä, mikä on se keskimääräinen yrittäjätulo, minkä tällä hetkellä yrittäjä Suomessa ansaitsee tai mitä maatilatalouden harjoittaja keskimäärin Suomessa ansaitsee, jäädään alle siitä, mitä keskimääräinen palkansaaja ansaitsee. Eli siis se, että tässä olisi jotain ahneutta, ei kyllä pidä paikkaansa, ei ainakaan elävän elämän kanssa.

Sitten puhutaan yhdenvertaisuudesta, herra puhemies. Perintökaarihan tässä ei mihinkään muutu, ja vaikka sitten siellä perheessä sattuu olemaan kolme lasta ja joku niistä jatkaa yritystoimintaa tai maatilaa ja kaksi saa sitten samalla arvolla itselleen muuta omaisuutta, on se sitten vaikka rantatontteja, asunto-osakkeita tai rahaa tai ihan mitä tahansa, he voivat sillä omaisuudellaan, kun maksavat perintöveron, tehdä ihan mitä lystäävät, käyttää sitä, myydä, pitää rahat, tehdä, mitä haluavat. Se sitten, joka saa sen yrityksen eikä maksa siitä perintöveroa kuin pienen osan, sitoutuu tekemään sitä työtä viisi vuotta siellä; jos ei tee vaan myy, maksaa korkeamman verotuksen. Sillä tavalla joka aamu herää sinne työpaikalle, joka aamu vaikka navettaan, ja se toinen, joka on saanut sen rantatontin, voi herätä vaikka rantamökissä joka aamu ilman mitään työvelvoitetta. Pikkuisen pitäisi miettiä sitä, missä sitten mennään, kuka tätä yhteiskuntaa pitää yllä, missä tehdään töitä. Tässä mielessä yrittäjyyttä kyllä pitää tukea.

Jos puhutaan sitten, onko tällä työllisyysvaikutuksia vai ei, aivan varmasti niitä on siinä mielessä, että on helpompi, että se yritys säilyy ja jatkaa toimintaansa. Kyllä sillä on pitkässä juoksussa työllisyysvaikutuksia. Jos on hyvä yritys, sille löytyy ostaja koska tahansa. Suurin ongelma on se, ettei välttämättä aina löydy jatkajaa, minkä jälkeen mietitään, lopetetaanko yritys vai myydäänkö se jonnekin vai mitä sille tehdään. Jos on hyvä yritys Suomessa — ja kansainvälisesti löytyy rahaa vaikka kuinka paljon, niitä, jotka hakevat hyviä yrityksiä, liikkuu Suomessa vaikka kuinka paljon — niin yritys on aina helppo myydä. Sitten ne, ketkä saavat rahat, miettivät, mitä rahoillaan tekevät. Mutta arvo on sekin, jos säilyy sinivalkoinen omistajuus ja sitä yritystä jatketaan Suomessa, sekin on tälle kansantaloudelle kyllä erittäin hyvä asia.

Herra puhemies! Ed. Sinnemäki viittasi lobbaukseen. Kun tätä kritiikkiä on kuunnellut ja siellä on ollut niin paljon asiantuntematonta kritiikkiä, niin voisi vaikka loukkaantua näistä lobbausväitteistä. Minä olin hallitusohjelmaneuvotteluissa sen työryhmän puheenjohtaja, joka tämän asian tänne kirjasi. Minua varmasti lobattiin tässä asiassa, mutta ei ole tarvinnut lobata, kun on nähnyt suomalaisella maaseudulla ja tuntee paljon yrittäjiä, miten tämä asia ylipäätään on. Ei tässä todella yhtään mitään lobbausta ole. Jokainen, joka on seurannut pikkuisenkin asioita, tietää, että yritysten sukupolvenvaihdostilanteet ovat herkkiä hetkiä ja on kansantaloudelle ja suomalaisille erittäin hyvä, että sukupolvenvaihdokset toteutuvat, ja jokainen tietää myös sen, mitä aiemmin sanoin siitä, pitääkö jokaisen sukupolven aina ostaa itselleen oma työpaikka. Kyllä tämä tänne tuli ihan sitä kautta, että monet puolueet ovat pitkään nähneet tärkeänä sen, että sukupolvenvaihdostilanteessa perintö- ja lahjaverotusta helpotetaan erittäin merkittävästi. Eli ei sitä kyllä paljon tarvitse missään valiokunnissa käydä läpi, tämä on selvää asiaa.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, pitäisikö määrittää yritysvarallisuus. Yritysvarallisuus käsitteenä ja sen määrittäminen siinä, mikä olisi huojennuksen piirissä ja mikä ei olisi huojennuksen piirissä, ei todellakaan ole helppoa. Täällä joku edustaja käytti termiä "ylisuuri kassa". Kuka menee sanomaan yritykselle, mikä on yrityksessä ylisuuri kassa siinä tilanteessa? Tai jos yrityksellä on hetkellisesti vähän enemmän likvidejä varoja, eikö sen yrityksen silloin nimenomaan pidä sijoittaa ne jonnekin, ostaa osakkeita, sijoittaa vaikka korkoinstrumenttiin tai jonnekin, jotta se yritys saa niistä rahoista tuottoa, joka taas vahvistaisi yrityksen mahdollisuuksia selviytyä eteenpäin?

Yritykset voivat ostaa kiinteistöjä. Voihan olla, että joku yritys ostaa vaikka yhden kiinteistön, jota se ei sillä hetkellä tarvitse omaan yritystoimintaansa, mutta yrityksessä voi olla suunnitelmia siitä, että vaikka tuotantoa laajennetaan tai yritykseen tulee jotain muuta toimialaa tai jotain muuta vastaavaa. Kuka menisi sitten sanomaan siitä, että ei tuo kiinteistö kuulu siihen yritysvarallisuuteen? Kuka tietää, vaikka se kuuluisi siihen viiden vuoden kuluttua tai kolmen vuoden kuluttua. Tämän rajan määrittäminen siitä, mikä on aitoa yritysvarallisuutta, ei ole todellakaan helppo. Sen takia on paljon selkeämpää se, että on olemassa nyt se, mikä tähän tulee, vaikka se 20 prosentin sääntö, että arvioidaan, että siellä voi olla jonkin verran sen tyyppistä varallisuutta, joka ei ole välttämätöntä sille yritykselle tai ei ole suoraan yritysvarallisuuteen liittyvää omaisuutta tai siihen tuotantoon liittyvää omaisuutta. Tämän tyyppinen rajanveto on paljon parempi ja paljon selkeämpi. Kaikki tietävät, mikä on pelikenttä, ja kun siitä on olemassa jo kokemuksia, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiäkin tästä nykyisestä tulkinnasta, se linjaa sitä, millä tavalla mennään eteenpäin. Se on hallituksen osalta siinäkin mielessä järkevä valinta.

Herra puhemies! Lopuksi vielä tässä varmaan on ladattu hirveästi erilaisia odotuksia ja arvovalintoja ja psykologiaa jne., mutta pikkuisen kyllä minua huvitti tai vähän oikeastaan harmittikin toisten puolesta, kun luin Demarin kirjoitusta 7.4., missä käytettiin jo aiemmin mainitsemaani Fazerin yritystä hyvänä esimerkkinä siitä, miten jotkut saavat isoja yritysvarallisuuksia ilman perintöverotusta omaan haltuunsa. Eli tässä tapauksessa, niin kuin sanoin, Fazer on loistava esimerkki niistä yrityksistä, joita tämä lakiesitys ei millään tavalla koske, koska niissä omistus on hajautunut niin laajalle, että kukaan ei omista 10:tä prosenttia, ja osa omistajista asuu vielä Ruotsissa, missä ei ole ollenkaan perintö- ja lahjaverotusta. Eli se toimittaja, joka tähän Demari-lehteen tämän artikkelin on tehnyt, joko ei ollut tuntenut koko asiaa ollenkaan tai sitten on ihan tahallaan kirjoittanut vääriä tietoja ja halunnut sillä tavalla omaa kenttää pikkuisen vahvistaa tähän keskusteluun.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti on juuri näin kuin ed. Jari Koskinen äsken sanoi, että jotta ei väärää tietoa liiku mistään asiasta, niin sitä varten on syytä perehtyä asioihin entistä paremmin, kuunnella asiantuntijoita ja miettiä, mitkä ovat faktaa, mitkä fiktiota, koska pelkkien mielikuvien mukaan ei ole mitään järkeä tehdä jotain uudistusta.

Aloitetaan siitä, ed. Anne-Mari Virolainen viittasi täällä tänään Turun Sanomissa olleeseen Jaakko Ossan kirjoitukseen. Saman kirjoituksen olen lukenut, ja sitä kun lukee, niin voi myös lukea sitä, kun hän kertoo, miten vaikea on määrittää sitä, missä menee hyväksyttävä rahoitusomaisuuden määrä. Aivan, monet muutkin meistä ovat täällä puhuneet tästä aidosta yritysvarallisuudesta tai tästä, missä menee jonkun rajan hyväksyttävyyden osuus. Näihin on viitattu, että ne ovat vaikeita, mutta kukaan ei ole sanonut, että ne ovat mahdottomia. Sitä suuremmalla syyllä, jos me hirveän heppoisesti ohitamme tämmöiset asiat, että joku on vaikea, niin me emme puutu taikka keskity siihen, vaikka haluaisimmekin. Voisi sanoa, että koko lainsäädäntö voidaan lakkauttaa siinä kohtaa, koska harva asia on ihan niin helppoa, että sitä tuosta vaan muutetaan. Samainen Jaakko Ossa sanoo myös siitä, että huojennus on jo nykyisellään merkittävä, jolloinka hän viittaa ihan selvästi siihen, että aiemmin tehty esitys on tuonut tähän asiaan sen lisäarvon, mitä on kaivattu. Sitten hän puhuu vielä metsäomaisuudesta ja siitä, olisiko metsäomaisuus tullut ottaa tähän mukaan vai ei. Niin hän jatkaa täällä: "Jos huojennus laajennettaisiin pelkkiin metsätiloihin, tällöin jouduttaisiin käytännössä luopumaan siitä peruslähtökohdasta, että huojennus kohdistuisi vain yrittäjämäiseen toimintaan."

Tämä on kai tästä peruslähtökohdasta meillä yhtenäinen tavoite, että puhutaan aidosti siitä yrittäjämäisestä toiminnasta, ja siitä olemme kaikki samaa mieltä. Täytyy jälleen ihmetellä joidenkin hallituspuolueiden edustajien kantoja siihen, että kun me olemme jostain asiasta samaa mieltä, niin yhtäkkiä hallituspuolueen edustajat ikään kun suuttuvat siitä, että me olemme samaa mieltä, eivätkä voi hyväksyä tai ymmärtää sitä, että siitä ollaan samaa mieltä. Se, mistä tänään on oltu samaa mieltä, on, että yrittäjyyttä tulee tukea. Sillä on oma arvonsa, että omistajuus pysyy Suomessa. Sen takia en ymmärrä, että näistä yritetään vääntää sitä riitaa, mitä niissä ei ole.

Sen verran täytyy myös jatkaa sitä, että kun täällä on viitattu monesti siihen, että esitys on nyt aivan samanlainen kuin viime hallituksen antama muun muassa tässä kohtaa, että vain huojennuksen prosentteja on muutettu, niin eri asiantuntijat ovat myös viitanneet siihen, että vaikka esitys kirjaimellisesti menisi nyt tässä kohtaa sanasta sanaan yhtäläisesti, niin todellinen tilanne on muuttunut. Se on muuttunut korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan myötä, ja sitä kautta, kun on katsottu, että oikeuskäytäntö on tuonut tulkintaeron siihen, mitä kenties aiemmin on alkuperäisesti tarkoitettu, niin me puhumme nyt absoluuttisesti eri tilanteesta kuin silloin aikanaan, kun tätä on säädetty. Sen jälkeen kun voi sanoa, että tuodaan tulkinnan kautta lainsäätäjille uusi tilanne eteen, sitten kuuluu esittää kysymys: Haluammeko me, että se tulkinta säilyy näin, kuin se on nyt, ja laki sallii erilaista tulkintaa yhä jatkossakin?

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen tultaneen viemään myös jatkossa erilaisia tilanteita, joissa joudutaan katsomaan, mikä on aitoa yritysomaisuutta, mikä ei. Siinä kohtaa, jos miettii, että korkein hallinto-oikeus kykenee tekemään näitä ratkaisuja, niin eikö meidän lainsäätäjinä tulisi kuitenkin löytää kenties niitä pienimpiä yhteisiä nimittäjiä sen suhteen, miten me haluamme rajata joitain asioita täällä? Kun me tiedostamme, että asioilla on ongelmatilanteensa taikka väljyyttä, niin ei annettaisi näitten ongelmaisten lakikohtien vain olla vaan koetettaisiin ja yritettäisiin miettiä niihin myös täsmennyksiä.

Hallitukselle on annettava tunnustus myyntivoittoverotuksen tänne esiin ottamisesta. Tässä on minun mielestäni hyvä esimerkki siitä, että jos meillä on laissa puutteita tai huomataan ongelmia, mikään ei estä niitä muuttamasta. Mikään ei estä korjaamasta menneitä vääryyksiä. Varmasti tässä on itse kukin menneitten vuosien aikana todennut, että hyvällä tarkoituksella on tullut tehtyä myös joitain virheitä. Sitä varten lakeja voidaan muuttaa ja säätää uudestaan, jotta virheet tulee korjattua.

Ed. Satonen viittasi täällä siihen, että jos perustuslakivaliokunta nyt toteaa tämän esityksen olevan perustuslain vastainen, niin todellisesti olemassa oleva tilannekin sitä jo on. Mielenkiinnolla odotetaan, mikä on perustuslakivaliokunnan tulkinta siitä, meneekö raja ei ainoastaan näiden prosenttien kesken jossain vaan nimenomaan taas tämän korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen, tuottaako se uutta muutosta, vai mitä tässä on. Mutta sitä varten meillä on asiantuntijat, sitä varten meillä on asiantuntijakuulemisia valiokunnissa, jotta me saisimme oikeita mielipiteitä tuotua esille.

Tässä voi sanoa myös, että tämä on yksi aika harvinainen esitys. Harva hallituksen esitys on herättänyt niin suurta mielenkiintoa eri asiantuntijoiden piirissä kuin tämä on herättänyt. Tästä on hirveästi ollut kritiikkiä. Tästä on hirveästi ollut myös myönteisiä puheenvuoroja. Mutta sitä suuremmalla syyllä, kun on äärilaidat tullut esitettyä, niin minun mielestäni on kuitenkin syytä silloin aika tarkkaan kuunnella, mitä täällä todella on sisällä, jotta ei jouduta perustamaan vääriin mielikuviin sitä todellisuutta, mistä säädetään.

Arvoisa puhemies! Muutama kohta vielä. Ministeri Katainen on todella todennut tämmöisen, että jos näyttää siltä, että viimeisten vuosien aikana yritykseen laitetaan sellaista varallisuutta, joka sinne ei kuulu, niin tämän kaltaiset erät tutkitaan ja niistä kannetaan vero. Tämä on yksi asia, viitaten aiempaan kommenttiini, että kun on olemassa myös ministerin taholta epäilys, että tämmöinen mahdollistuu, niin näitä veronkiertosäännöksiä tai olemassa olevia lakeja täytyy kyetä täsmentämään siltä osin, että me kykenemme ennalta ehkäisemään, että moisia ei tapahdu.

Sitten täytyy viitata myös näihin todella, että meillä on erilaisia professoreja, emeritusprofessoreja, jotka ovat kyseenalaistaneet koko esityksen ja samalla ovat myös kyseenalaistaneet olemassa olevan nykytilanteen. Jälleen kerran palautuu siihen, mitä korkein hallinto-oikeus on linjannut tai ei ole linjannut. Missä menevät sitten erinäiset rajat, niitä on hyvä myös miettiä ylipäätään valiokunnissa.

Sitten täytyy vielä sanoa, että professori Heikki Niskakangas on viitannut perustuslain yhdenvertaisuuteen myös erilaisissa artikkeleissaan ja todennut, että laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, jos se ilman hyväksyttävää syytä, siis mielivaltaisesti, asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Tähän hän on jatkanut, että tämä aito tuotannollinen yritysvarallisuus pitäisi pystyä osoittamaan, että huojennuksella on perusteltu elinkeinopoliittinen peruste, ja jos näin kyetään todentamaan, niin silloin on tämmöinen eriarvoiseen asemaan asettaminen oikeutettua. Professori Niskakangas on myös todennut siitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä — kun täälläkin on puhuttu siitä, onko kaikki yksityisomaisuus mahdollisuutta laittaa yrityksen taseeseen vai ei — että nimenomaan tämän korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun johdosta siellä on olemassa eräin edellytyksin myös mahdollisuus tähän yksityisen ja sijoitusluonteisen varallisuuden taseisiin liittämiseen, ja sitä kautta on syytä miettiä vastausta siihen todelliseen ongelmaan, mikä on esitetty, eli mitä on se aito yritysvarallisuus. Kuten todettu, se ei ole helppo määritellä, mutta sitä suuremmalla syyllä meidän ei tule ohittaa sitä myöskään olankohautuksella.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen kirjoitti taannoin Turun Sanomissa, että hän toivoo näkevänsä eduskunnassa perintöverouudistuksen puolesta raivokkaan taistelun työteliään enemmistön etujen hyväksi. Juuri siitä on kyse. Oppositio kysyy hallitukselta, mihin työteliäs enemmistö ja sen edut ovat unohtuneet perintöverouudistuksessa. Miksi veropohjaan tehdään aukkoja ja suositaan vain niitä, joilla menee kaikkein parhaiten?

Pääministeri Vanhanen sanoo mielellään, että me kateuden vuoksi vastustaisimme tätä uudistusta. Hän on myös sanonut, että tällainen ajattelu on aika matalaotsaista. Minun on vaikea ymmärtää pääministerin tämän tyyppistä ajattelua. Hänen ajattelunsa on ihmisten, meidän poliitikkojen ja kansalaisten, vähättelyä ja aliarvioimista. Me puhumme oikeudenmukaisuudesta, emmekä pelkästään me vaan myös laaja joukko verotuksen asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten perintöveron kevennyksestä jatkaa hallituksen jo tutuksi tulleella kansalaisia eriarvoistavalla linjalla. Hallituksen esitys johtaisi yritysperintöjen kohdalla lähes täyteen verovapauteen riippumatta yritysten omaisuuden laadusta. Metsätilat rajataan ulkopuolelle, mikä asettaa ne aivan eri asemaan muun omaisuuden kanssa.

Kansalaisia järkyttää esityksessä eniten se, että tavallista omaisuutta perivät ovat verotuksellisesti aivan eri asemassa kuin yritysomaisuutta perivät. Tuntuu, että porvarihallitus on halunnut rakentaa niin epäoikeudenmukaisen systeemin, että seuraava välttämätön korjausaskel onkin perintöveron poistaminen kaikilta ja kokonaan. Hallitus ei ole todellakaan aikaillut yhtään rapauttaessaan suomalaisen yhteiskunnan veropohjaa ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta.

Hallituksen esitystä on markkinoitu perintöverouudistuksen toisena vaiheena. Ensimmäinen osa, joka koski yleisen perintöveron alennusta, tuli voimaan tämän vuoden alusta. Nyt esitetty toinen osa tulisi takautuvasti voimaan toukokuun puolesta välistä. Minun on vaikea pitää nyt käsittelyssä olevaa esitystä jonakin jatko-osana edelliselle esitykselle, sillä ne ovat todella erilaisia lähtökohdiltaan ja oikeudenmukaisuusvaikutuksiltaan. Kun aiemmin nostettiin verotettavan perinnön alaraja 20 000 euroon, oli esityksellä laaja tuki. Tätä sosialidemokraatitkin halusivat, samoin kuin lesken ja alaikäisten lasten aseman parannusta.

Aiemmin käsittelyssä olleen perintöverouudistuksen keskeinen lähtökohta oli oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja todellinen veronmaksukyky. Nyt käsittelyyn tuotu lakiesitys on asiantuntijoiden ja maalaisjärjenkin mukaan epäoikeudenmukainen ja kohtuuton. Se ei myöskään mitenkään huomioi perijän todellista veronmaksukykyä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite poistaa perintövero kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksista sekä huojennuksen kohdistaminen vain aitoon tuotannolliseen varallisuuteen on muuttunut lain valmistelun aikana. Eräs olennaisimmista muutoksista hallitusohjelmaan verrattuna on taipuminen elinkeinoelämän vaatimuksiin pitää yritysten taseet suljettuna. Näin ollen veronhuojennuksen kohteena on esityksen mukaan sekä yrityksen omaisuutta, kuten esimerkiksi yksityinen ja sijoitusvarallisuus, arvopaperit ja muut vastaavat, että varsinainen tuotannollinen yritysvarallisuus.

Perustuslain näkökulmasta tämä tuo aivan uuden ja ihmisiä eriarvoistavan lähestymiskulman. Ihmisiä voidaan kohdella eri lailla jonkin hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi. Tällainen intressi olisi vaikka elinkeinopoliittinen peruste. Juuri tätä lähestymiskulmaa ovat kritisoineet myös veroasiantuntijat ja pitäneet lakiesitystä epäoikeudenmukaisena. Nyt arvopaperisalkku, joka peritään yritysomaisuutena, saa täysin eri verokohtelun kuin arvopaperisalkku, joka peritään yleisen perintöveron piirissä. Tätä epäoikeudenmukaisuutta on vaikea ymmärtää.

Esitystä on perusteltu työllistävällä vaikutuksella ja kotimaista omaisuutta tukevalla vaikuttavuudella. Kummastakaan ei ole juuri näyttöä, päinvastoin esityksen perusteissa arvaillaan, että ehdotuksella voi olla, eli saattaa olla ehkä suotuisia vaikutuksia yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin. Myös ministeri Katainen epäili työllisyysvaikuttavuutta.

Omistajuudenkin osalta hallituksen perustelu on hatara. Suomalainen omistajuus voi hyvin. Sinänsä on erittäin tärkeää, että kymmenettuhannet yritykset ja yrittäjät, jotka ovat tulossa sukupolvenvaihdostilanteeseen, saavat jatkajan yritystoiminnalleen.

Arvoisa puhemies! Olen yrittäjän vaimo, ja perheessämme on ollut yritystoimintaa jo 26 vuotta. Perheessämme on myös poika, joka on isänsä alalla. On siten luonnollista, että pidän myös yrittäjyyttä tärkeänä ja sen arvostamista suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeänä. Viime kaudella tehtiin muun muassa yrittäjyyden politiikkaohjelman puitteissa useita toimia yrittäjyystoiminnan edistämiseksi. Yksi merkittävimmistä toimista oli yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen lieventäminen niin, että verotuksen kohteena on 40 prosenttia omaisuuden verotusarvosta. Kuitenkin tuolloin tilanne oli toisenlainen kuin tällä hetkellä. Siksi hallituspuo-lueiden edustajien on turha mennä nyt käsiteltävän esityksen osalta ed. Heinäluoman selän taakse piilottelemaan ja perusteluja hakemaan. Politiikka tehdään aina ajassa. Tuolloin huojennusta linjattaessa tarkoituksena ei ollut niin lavea tulkintalinja yritysvarallisuuden käsitteestä ja huojennuksen piiriin kuuluvasta omaisuudesta kuin mihin korkein hallinto-oikeus on vuoden 2006 ja 2007 ratkaisuissaan päätynyt.

Sosialidemokraatteja on syytetty, ettemme tukisi yrittäjyyttä emmekä olisi yrittäjäpuolue. Tämä ei pidä paikkaansa. Yrittäjyys on meille tärkeää. Epäoikeudenmukaisesti kohdentuvan veronhuojennuksen sijasta yhteiskunnan tukea ja toimia tarvitaan yritystoiminnan aloittamisessa, yrittäjien sosiaaliturvan parannuksissa, yksin-yrittäjien ja pienyrittäjien toimintaedellytysten parantamisessa sekä innovaatioiden kehittämisessä ja niiden hyödyntämisessä. Yrittäjyyttä on tuettava ja siihen on kannustettava, mutta perintöverotuksen suhde yrittäjyyteen on ohut ja mielestäni outo. Yritystoimintaan ei kannusta tulevaisuudessa saatava yritysperinnön verottomuus. Sen sijaan yleiset yrittämisen edellytykset ja yritysverotus on pidettävä kilpailukykyisenä ja yrittäjyyskoulutukseen on satsattava.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus vie jälleen läpi epäoikeudenmukaisen uudistuksensa kuulematta asiantuntijoita ja kansan mielipidettä. Tämän tyyppinen toimintamalli tuntuu olevan hallituksella enemmän sääntö kuin poikkeus viitaten viimeaikaisiin hallituksen esityksiin. Hallituksen esityksellä on kielteinen vaikutus koko verojärjestelmäämme. Hallitus luo maahamme verojärjestelmän, jossa se jakaa perilliset a- ja b-perillisiin, se jakaa omistajat ykkös- ja kakkosluokan omistajiin ja se jakaa yrittäjät ja palkansaajat kahteen eri leiriin. On vaikea ymmärtää, missä ovat ne toimenpiteet, joista kokoomus ja keskusta puhuivat ennen vaaleja, joissa ne peräänkuuluttivat vastakkainasettelun ja eriarvoisuuden poistamista yhteiskunnassamme. Eduskunnan uskottavuus on ollut koetuksella koko tämän kevään. Tämä ei tule sitä ainakaan helpottamaan eikä poistamaan. Hallituksen toimenpiteet toinen toisensa jälkeen ovat vastoin vaaleissa annettuja lupauksia. Kuka tähän voi enää uskoa ja luottaa?

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Ed. Anneli Kiljusen ja ed. Heli Paasion käyttämät puheenvuorot olivat erittäin asiantuntevia ja hyvin perusteltuja, joten omalta osaltani voin omaa puheenvuoroani merkittävällä tavalla lyhentää.

Puhemies! Hallituksen esityksessähän puolitetaan yritysten ja maatilojen perintöverotus huolimatta siitä, että edellisen hallituksen tekemä huojennus oli varsin merkittävä, mitä tässäkin salissa on myöskin oikealta laidalta vuolaasti kehuttu, mutta mikään ei tunnu kuitenkaan riittävän. Esityksen mukaan veronalaiseksi yritysvarallisuudeksi jäisi vain 20 prosenttia yrityksen verotusarvosta. Kun verotusarvo on keskimäärin vain puolet käyvästä arvosta, vastaa näin suuri huojennus käytännössä täydellistä verovapautta. Kyllä mielestäni lähtökohtana tulee olla se, että verotuksen tulee perustua veronmaksukykyyn, mutta nyt huojennuksen piiriin kuuluvaksi varallisuudeksi luokitellaan ne omaisuudet, jotka tavallisimmin ovat aika suuria, jopa suuria. Verosta vapautetaan ne, joilla on sitä veronmaksukykyä.

Hallituksen esitys asettaa myös saman perheen perilliset toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Yrityksen tai maatilan perivä lapsi, joka on useasti ja pääsääntöisesti perheen poika, maksaa veroa vain kymmenesosan siitä, mitä esimerkiksi niin sanotun normaaliperinnön saaja, esimerkiksi tässä tapauksessa perivä sisar.

Kuten monesti on todettu, lähes kaikki Suomen parhaat veroasiantuntijat ovat pitäneet tätä esitystä melkeinpä käsittämättömänä. Minusta oli erinomainen asia ja on erinomainen asia se, että veroasiantuntija Heikki Niskakangas istui useamman tunnin ajan kuuntelemassa tätä keskustelua. Hän on tämän asian osalta ekspertti niin kuin monet monet muutkin veroasiantuntijat, ja he ovat kantansa myöskin julkisuuteen tuoneet. Toivon totta kai, että näitä asiantuntijoita nyt sitten kuullaan, kun tätä lakiesitystä käsitellään.

On pakko vetää se johtopäätös, että tämän esityksen täytyykin perustua johonkin muuhun kuin yleisiin verotuksen oikeudenmukaisuusnäkökohtiin tai merkittäviin taloudellisiin tai työllisyyskohtiin. Itse asiassa palaan tähän asiaan vielä, mutta itse asiassa hallituksen perusteluissakin tunnustetaan se, että tällä saattaa vain olla työllisyysvaikutuksia ja yrityksen kasvua edistäviä vaikutuksia.

Tämän keskustelun aikaan ja tämän asian käsittelyn osalta tässä salissa on luotu erityisesti kokoomuksen taholta sellainen kuva ja käsitys, että vain porvari, ja tässä tapauksessa kokoomusporvari, ymmärtää yrittäjyyttä, yrittäjien asemaa ja ymmärtää elinkeinopolitiikan päälle. Niin kuin täällä on meidän puoleltamme, meidän eduskuntaryhmämme jäsenten puolelta todettu, niin kyllä meillä on hyvin monella voimakas side yrittäjyyteen ja yrittäjiin. Niin kuin ed. Anneli Kiljunen tässä totesi, hänen miehensä on yrittäjä. Aikaisemmin ryhmän puheenjohtaja ed. Filatov totesi myöskin, että hänen miehensä on yrittäjä. Minun täytyy todeta se, että minun vaimoni oli yrittäjä, ja vaimoni puolelta vaimon veli omistaa useammankin yrityksen, työllistää kymmeniä työntekijöitä. Vaimon isä oli myöskin yrittäjä. Itse olen toiminut elinkeinopolitiikassa aktiivisesti sen ajan itse asiassa, mitä politiikassa mukana olen ollut. Tälläkin hetkellä vedän Jyväskylän seudun kehittämisyhtiötä, joka on Jyväskylän seudulla viiden Jyväskylän seudun kunnan omistama elinkeinoyhtiö. Kunnat ovat siirtäneet elinkeinopolitiikan toteuttamisen tälle yhtiölle, ja olen sen hallituksen puheenjohtaja ollut sen perustamisesta vuodesta 1995 alkaen. Päivittäin olen yhteydessä yrittäjiin. Käyn hyvin paljon yrityksissä, ja on sanottava se, että esimerkiksi ed. Karjulan kanssa hyvin usein näistä yrittäjyyteen liittyvistä ja elinkeinopolitiikkaan liittyvistä asioista vaihdamme mielipiteitä. Ei siis ole sillä tavalla, että porvarilla ja tässä tapauksessa, vielä kerran sanon sen, erityisesti kokoomusporvarilla olisi joku etuoikeus yrittäjyyteen tai yrittäjien asioitten ajamiseen ja ymmärtämiseen.

Minusta on hyvä se, kuten täällä aikaisemmin muun muassa ed. Paasion puheenvuorossa tuli esille, että kun me olemme isoja askeleita muun muassa viime vaalikaudella ottaneet tämänkin kysymyksen osalta, niin siellä kuitenkin on tullut joitakin virheratkaisuja ja ne ovat ongelmia, jotka pitää korjata. Nyt esimerkiksi tässä korjataan sitten yritysten myyntivoittoverotusta, ja tämä on hyvä asia.

Niin kuin on todettu, niin tämän lahja- ja perintöverouudistuksen ensimmäisen vaiheen toteutuksessa me olimme mukana. Me olimme kirjanneet jo omaan vaaliohjelmaamme, sosialidemokraatit, niin kuin monet muutkin puolueet, että perintöveroa on uudistettava, ja näin on nyt tapahtunut, hyvä niin.

On tuotu esille myöskin se, että me olimme poistamassa varallisuusveroa. Näin edellinen hallitus teki. Itse sanon, että valitettavasti. Minä en ollut sitä tukemassa, koska näin, että siinä oli merkittävä huojennus tämän maan kaikkein rikkaimmille ihmisille. Ne rahat olisi tullut käyttää vähempiosaisten, köyhien ihmisten elämän olosuhteiden parantamiseen, mutta se on tehty. Voisi kuvitella, että siitä erityisesti nyt sitten omistava luokka ja porvarit olisivat tavattoman tyytyväisiä.

Yleisesti ottaenkin on todettava se, että ei voi olla sillä tavalla, että hallitus menee aina edellisten hallitusten taakse, kun omia ehdotuksiaan tekee, vaan kyllä hallituksen pitää pystyä perustelemaan se, miksi on kulloinkin lakiehdotuksen antanut. Tämän asian osalta täällä keskustelussa on todettu se, että tällä on merkittäviä vaikutteita yrittäjyyden edistämiseen, kasvuun ja kansainvälistymiseen ja työllistämiseen. Minä toivon, että näin on, mutta en oikein jaksa siihen uskoa, ja ehkä se totuus löytyy täältä hallituksen esityksen perusteluista kohdasta 5, Esityksen vaikutukset, ja tämä on tässä yhteydessä pakko myöskin pöytäkirjoihin todeta. Tämä on suora sitaatti: "Ehdotuksilla voi olla suotuisia vaikutuksia", siis voi olla suotuisia vaikutuksia, "yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin tilanteissa, joissa yrityksen rahoitus on pitkälti riippuvainen yrittäjän omasta panoksesta. Ehdotusten vaikutusta yritysten kasvuedellytyksiin ja työllisyyteen on käytännössä vaikea mitata." Näin se on, mutta ei tämän asian osalta pidä hurskastella eikä pidä ylisanoja käyttää, vaan todeta se realismi, mikä tämänkin kysymyksen osalta vallitsee. Kyllä meillä kieltämättä ongelma on se, että meidän yritysrakenteemme ei ole tasapainossa. Meillä on syntynyt koko aika uusia yrityksiä, hyvä niin. Ne ovat pääsääntöisesti itseyrittäjiä tai sitten työllistävät 1—2—5 henkilöä, hyvä näin, ja tämä määrä on kasvussa kaiken aikaa. Esimerkiksi Jyväskylän alueella se kasvu on vuosittain 250—400 yritystä nettomääräisesti per vuosi, hyvä näin. Meillä on aivan liian vähän suuria yrityksiä, onneksi niitä kuitenkin on, mutta keskisuuria yrityksiä on liian vähän. Se yrityskanta on liian ohut. Kyllä meidän pitää pystyä monilla eri tavoin lainsäädännön keinoin myöskin tukemaan kasvuyrityksiä ja niitten kansainvälistymistä.

Ed. Satonen, joka on käyttänyt useimmiten hyviä puheenvuoroja, jopa perusteltuja, muutamassa asiassa tämän lakiehdotuksen osalta kyllä meni vähän sivuraiteille ja käytti ehkä sellaisia perusteluita, mitkä nyt eivät oikein minun mielestäni kantavia ole, kun hän antoi ymmärtää, että ikään kuin työntekijätkin, näitten yritysten työntekijät, jotka nyt ovat kenties tilanteessa, että on yrityksessä tapahtumassa sukupolvenvaihdos, tukevat tätä ehdotusta. Mistä hän on tämän mandaatin saanut puhua heidän suullaan, kysyn vaan, puhemies, tässä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täydennän hetki sitten käyttämääni puheenvuoroa. Ed. Pulliainen myöskin viittasi minun useihin lakialoitteisiini, joita asiaan liittyen olen tehnyt. Oikein hyvä, että ne synnyttivät tässäkin yhteydessä keskustelua.

Mutta haluan mennä lähinnä metsän osuuteen perinnössä. Olkoonpa se sitten maatilan metsä tai muu metsäomaisuus, niin metsän arvostus on muuttunut vuoden 2005 jälkeen voimakkaasti kohonneeseen suuntaan.

Metsän pinta-alaveron aikana metsäverotus määriteltiin keskimääräisen laskennallisen kasvun mukaan. Oli niin sanottu verokuutio, jonka arvo määriteltiin eri puutavaralajien toteutuneitten puukauppojen mukaisten kantohintojen mukaan. Aluksi se oli kolmen edellisen verovuoden mukaan, mutta sitten se muuttui niin, että se oli kahden edellisen verovuoden mukaan laskettu verokuutiometrin hinta. Tämän perusteella laskettiin sitten metsän verotuotto pinta-alaveron aikana, ja kymmenen verovuoden tuotto oli sitten metsän varallisuusarvo. Tämä varallisuusarvo oli lähtökohtana metsäperinnön, olkoon se maatilan metsä tai mikä tahansa metsä, arvonmäärityksessä perintöveroa varten.

Kun pinta-alaverokausi päättyi vuoden 2005 lopussa tästä maasta, niin sen jälkeen metsän arvo perintöverotilanteissa on määritelty hyvin monilla tavoilla, joista eräs tapa on ollut se, että on otettu selvää, mikä on metsän arvo. Jos metsää on hoidettu hyvin, niin totta kai sieltä löytyy puuta ja sitten tämän metsän arvo on sen mukaan korkeampi. Tietysti metsän kehitysvaiheesta riippuu, minkä verran siellä puuta on, mutta joka tapauksessa tämä merkitsi vuodesta 2006 alkaen metsän perintöveroarvon määrityksiin moninkertaistumista. Jos kymmenen verovuoden laskennallinen tuotto oli aiemmin perustana ja tullaan sitten käypään arvoon, niin voidaan sanoa, että keskimäärin metsän perintöveroarvotuksen peruste viisinkertaistui.

Tämän seurauksena todellakin on tultu tiettyyn kohtuuttomuuteen metsän arvon määrityksessä, olkoon se maatilan yhteydessä ollut tai sitten muutoin metsäkappale, jopa sellaisiin tilanteisiin, että jos metsässä ei ole ollut siinä vaiheessa hakkuumahtoa, hakkuukypsää puustoa, on perinnönsaaja joutunut harkitsemaan koko kiinteistön myymistä. Näitäkin tapauksia on minulle kerrottu.

Sen takia todella olisin toivonut, että hallitusohjelman mukaisesta tavoitteesta olisi pidetty kiinni. Tuo 20 prosenttiakin, mikä siinä jää, jos käyvästä arvosta tämä arvo määritellään, on korkea. Nyt täytyy muistaa, että metsän kasvatus on ylisukupolvista toimintaa, jossa kolmeen neljään kertaan maksetaan perintövero ennen kuin taimesta tai siemenestä puu on ennättänyt kasvaa hakkuukypsäksi tukkipuuksi. Tämä on aikamoinen menoerä, kun vielä otetaan huomioon, että metsään kohdistuu muitakin menoja ja sitten vielä myytävään puuhun 28 prosentin myyntivero, joka on korkeampi verrattuna vaikkapa pörssiosakkeitten osinkotuottoon. Siellähän vähennetään ensinnä 30 prosenttia verotuotosta ja vasta sitten otetaan tuo 28 prosenttia.

Täten metsä on aika raskaasti verotettua, ja haluan tämän saattaa nyt arvoisan valiokunnan tietoon, kun asiaa käsitellään edelleen. Toivon, että tämä asia otetaan huomioon, ja kaikkein paras ratkaisu olisi tässäkin asiassa, kuten olen tuonut jo aiemmassa puheenvuorossa esille, poistaa lähiomaisilta, ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvilta, perintö- ja lahjavero.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan perintö- ja lahjaverolakia muutettavaksi siten, että maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään. Tämän lisäksi muutetaan tuloverolain luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Tämä on erittäin tärkeä jatko viime hallituskaudella tehdylle verouudistukselle, ja tämä on erityisen tärkeä nimenomaan elinkeinopolitiikan näkökulmasta.

Siksi tässä omassa puheenvuorossani keskityn käsittelemään vain tätä yhdenvertaisuuden näkökulmaa, koska minä toivon, että nyt valiokuntakäsittelyssä sekä perustuslakivaliokunnassa että sitten varsinaisessa valiokuntakäsittelyssäkin tähän asiaan paneudutaan riittävän monipuolisesti. Minä ymmärrän osittain sitä kritiikkiä, mikä kohdistuu tähän asiaan, mutta kysymys on äärimmäisen vaikea. Minusta ministeri Katainen hyvin omassa puheenvuorossaan perusteli sitä vaikeutta.

Mutta minusta peruslähtökohtana pitäisi nähdä se, että kuitenkin tämän verouudistuksen taustalla on nimenomaan riskillinen yritystoiminta. Minusta sen pitäisi olla nyt riittävän selkeä peruslähtökohta, ja sen jälkeen tullaan siihen näkökulmaan, että ensisijaisesti meidän pitää verotuksellisesti luoda tiettyä etua yritystoiminnalle, maatilatoiminnalle, jotta tämä riskinoton mahdollisuus säilyy kohtuullisella tasolla. Sen vuoksi haluan selvästi eriyttää sen, että täällä on vertailtu kesämökkeihin ja tämän tyyppiseen sijoitusomaisuusmassaan yhdenvertaisuusnäkökulmasta: kyllä nämä tulee säilyttää selvästi erillään.

Mutta täältä tavallaan tulenkin siihen, että nyt metsätilat jäivät kokonaan tämän perintö- ja lahjaverouudistuksen ulkopuolelle, ja peruste oli se, että metsää käsitellään ikään kuin sijoitusomaisuutena. Minusta tässä on se tietyllä tavalla edelleen jossakin määrin heikko kohta. Jos me katsomme kokonaisuutta ja vähän pidemmällä aikajänteellä niin, että metsää Suomessa lähestytään ainoastaan sijoitusomaisuutena varsinkin nyt, kun merkittävä osa metsänomistajista on kaupunkilaismetsänomistajia, niin meillä on vaarana se, että tämmöisestä metsänhoidollisesta näkökulmasta, siitä huolellisuudesta, siitä huolenpidosta, minkä metsiin pitäisi kohdistua, irtaudutaan ja koko metsien jalostuksen arvoketju tässä mielessä tulee kärsimään.

Kun hallitusohjelmaan kirjattiin myös metsätilat ajatuksena se, että lahja- ja perintöverosta vapautetaan myös metsätilat, ymmärrän, että silloin sitä problematiikkaa, joka liittyy metsätiloihin, ei harkittu riittävästi. Mutta joka tapauksessa tätä näkökulmaa, mitä tarkoitetaan kaiken kaikkiaan tuotannollisella omaisuudella, mikä on sijoitusvarallisuutta, on minusta jatkoa ajatellenkin syytä huolellisesti käsitellä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan se, että tämän lakiuudistuksen jälkeen lähinnä tuotannollista omaisuutta verotetaan 20 prosentista käyvää arvoa, on hyvin perusteltua. Siihen, että lahjaveroa ei kokonaan poistettu, minä jollakin tavalla asetan kysymysmerkin. Jos me olisimme pystyneet tämä tuotannollisen omaisuuden rajauksen tekemään riittävän selvästi, niin ehkä verotuksen näkökulmasta olisi päästy vielä selvempään lähtökohtaan ja ennen kaikkea yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta selkeämpään lähtökohtaan, jossa olisi pystytty kokonaan tekemään vapautus lahja- ja perintöverosta. Sanon, että elinkeinopoliittisesti tälle ajatukselle silloin hallitusohjelman kirjauksen yhteydessäkin oli selvä peruste. No, nyt tätä tilannetta pehmennetään sillä, että tuloverolakiin tulee tämä luovutusvoittoverotusta koskeva säännösmuutos. Sille on minustakin ihan selvät asialliset perusteet löydettävissä.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tämän lakikokonaisuuden lisäksi meille jää edelleen kysymysmerkiksi se, miten me vauhditamme riittävästi niitä kymmeniätuhansia sukupolvenvaihdoshankkeita, joissa ei ole perheen sisäinen sukupolvenvaihdos ja yrityksen toiminnan liikkeenluovutus mahdollista. Minusta sitä pitäisi pohtia nyt tämän uudistuksen jatkeena, koska me tarvitsemme kannustimia myös sille alueelle. Jos riittävästi rohkaisemme nuoria vastuun ottajiksi tarttumaan yrittäjän ammattiin, yrittäjän rooliin, joka tapauksessa nuori joutuu tekemään valinnan turvallisen työpaikan välillä toisen palveluksessa taikka sitten sen, että lähtee ottamaan merkittävää riskiä. Tähän riskin ottamiseen meidän on syytä löytää nykyistä selkeämpiä kannustimia myös sukupolvenvaihdostilanteessa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys perintö- ja lahjaverolain sekä tuloverolain muuttamisesta siten, että maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään, on erinomaisen hyvä asia.

Täällä on käyty keskustelua siitä, millä tavalla tämä verotettava tai vapautettava tai huojennettava osuus tästä verotuksesta sieltä yrityksestä löydetään, mutta lähtökohtaisesti hyvin vähän täällä paikalla oleva vasemmisto on kantanut huolta siitä, että meillä lopettaa kymmeniätuhansia perheyrityksiä. Niiden vetäjät ikääntyvät, ja se on tosiasia, että Suomessa ei ole tällä hetkellä riittävästi kiinnostusta, rohkeutta, innostusta ja asiantuntemusta nuoremmilla sukupolvilla ottaa vastuu työllistämisestä, ottaa vastuu yrittäjyydestä Suomessa, ottaa vastuu siitä, millä tätä hyvinvointia ylläpidetään nimenomaan niin, että tätä tuottavaa työtä, josta kaikki jaettava tulee verotuksen kautta yhteiskunnalle, voidaan lisätä ja pitää yllä sillä tavalla hyvinvointia.

Me kaikki tiedämme, että Suomessa yrittäjäksi tuleminen ja yrittäjänä oleminen ei ole Euroopan unionin maista kovin hyvällä tolalla. Siksi vähän ihmettelen sitä yksioikoista asennetta, että tässä kannetaan huolta joistakin sellaisista asioista, joilla sitten tosiasiallisesti luodaan esteitä nuorison ja nuorten sukupolvenvaihdoksille yrityksissä eli heidän mahdollisuuksilleen jatkaa vanhempien töitä.

Olen tavannut kymmeniä, jos en satoja yrittäjiä, jotka sanovat suoraan, että joudun lopettamaan tämän yrityksen, kun perheestä ei löydy halukkuutta lähteä yrittäjäksi, vaan nimenomaan mieluummin kouluttautua johonkin muuhun ammattiin ja useimmiten vielä julkiselle sektorille unohtaen sen, kuka maksaa julkisen sektorin palkat, millä tavalla tämä meidän hyvinvointimme pyörii. On muistettava, että kun nuori yrittäjä sitten ottaa tämän yritystoiminnan vastuulleen, hän ottaa myös kaiken riskin, niin kuin täällä todettiin, ed. Karjula sanoi. Hän ottaa vastuun käytännössä usein koko omasta omaisuudestaan. Hän ottaa vastuun ja riskin näistä työllistetyistä ja näistä perheistä ja heidän toimeentulostaan.

Nyt, kun katsotaan Euroopan unionin muita maita, niin useissa ei ole ollenkaan tällaisia perintöveroja. Ne on poistettu, Ruotsissa viimeksi. Useimmissa maissa huojennukset ovat merkittäviä. Sen lisäksi monissa maissa yrityksen aloittamiskynnys on monta kertaa helpompi, ja senpä vuoksi siellä on paljon yrittäjyyttä ja sitä kautta verotuloa ja hyvinvointia koko kansalle.

Sitten otan vielä tässä myöskin tämän metsäverotusasian esille, koska ed. Karjula täällä ja myöskin ed. Oinonen asiantuntevasti puhuivat. Tämähän on suuri vahinko ja ikävä asia, että tämä ei kohdistu metsätiloille.

Mehän tiedämme, että kaupungeissa asuu erittäin paljon ikääntyneitä metsänomistajia, metsätilanomistajia, joiden metsät useimmiten tai ainakin joltakin osin ovat ikääntymisen myötä hoitamatta. Siellä on yhteistä, yhteiskuntaakin hyödyttävää omaisuutta, jonka hoitaminen metsänhoidollisesti ja toisaalta sitten saaminen jalostettavaksi toisi meille paljon hyvinvointia. Jos tämä metsäverotusuudistus olisi saatu kohdistumaan, niin kuin hallitusohjelmassa tavoiteltiin, myös näille metsätiloille, niin tämä nuorempi polvi olisi ollut valmis varmastikin ottamaan vastuun näistä metsätiloista, ryhtymään hoitamaan niitä ja sitä kautta myöskin Suomen puunjalostusteollisuuden puuhuollosta olisi kannettu laajempaa huolta.

Minun huoleni on täysin toisenlainen kuin täällä äärivasemmalla ja vasemmalla esitettyjen näkemysten. Minusta tämä verotus muodostaa ongelman, joka estää Suomen hyvinvointia ja estää nuoria ottamasta vastuuta ja kantamasta sitä edellisten sukupolvien rakentamaa yritystä ja sen asettamia haasteita tulevaisuudessa. Ennustan, että mikäli Suomessa ei nähdä yrittäjyyden merkitystä varsinkaan täällä eduskunnassa tämän paremmin kuin täällä kuultu on, niin ei ole Suomessa auvoiset tulevaisuuden näkymät.

Suomen hyvinvointi on rakennettu ihmisten halulle tehdä työtä, maksaa veroja, ja siihen kuuluu aivan olennaisena osana yrittäjyys ja yrityksien hyvä hoitaminen ja sitä kautta verotulon ja veropohjan ylläpito. Suomessa tulisi harkita kokonaan tästä perintö- ja lahjaverosta luopumista.

Tämä hallituksen esityshän on jatkoa aiemmalle päätökselle, kun vuoden 2008 alusta voimaan tuli osauudistus, jossa verotusta kevennettiin korottamalla pienimmän verotettavan perintöosuuden alarajaa sekä puoliso- ja alaikäisyysvähennystä ja kolmas veroluokka tuolloin poistettiin. Tätä kansa vaati. Kansa näki, että on väärin, kun verotetaan omaisuutta, josta ovat jo moneen kertaan monet sukupolvet maksaneet veroa, ja tämä poistettiin. Samalla tavalla yritys on rakennettu suurella riskillä, valtavalla työpanoksella monien sukupolvien työn aikana. Ei kannata kadehtia näitä perheitä ja näitä sukuja, jotka ovat yhteiskuntaa ylläpitäneet.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu viittasi puheensa alkupuolella paikalla olevaan vasemmistoon, enkä voi ymmärtää sillä muuta tarkoitettavan kuin itseäni, kun katsoo ympärilläni läsnä olevia. Mutta täytyy sanoa ed. Kaltiokummun puheenvuoron kuultuani, että hän ei ilmeisesti ole kuunnellut tätä keskustelua, koska siitä on ollut absoluuttinen yksimielisyys, että yrittäjyys on hyvä asia. On yhdessä todettu juuri, minkä ed. Kaltiokumpu itsekin totesi, että suurin ongelma tässä on se, että löytyy se jatkaja, ja kun niin monesti sitä jatkajaa ei löydy omasta perheestä, niin mistä se löytyy. Tällä taas ei ole sitten tekemistä tämän perintöveroesityksen kanssa yhtään mitään. Siitä myös me sosialidemokraatit olemme olleet huolissamme.

Täällä on tuotu meidän ryhmämme puheenvuoroissa myös esille sitä, että yritysvero on pidettävä kilpailukykyisenä, yrittäjäkoulutusta on lisättävä, yrittäjien sosiaaliturvaa on kehitettävä ja me olemme tukemassa tätä yrittäjyyttä. Siitä, mistä tämän lain sisältö itsessään puhuu, meillä löytyy kenties vähän erilainen näkemys, mutta täytyy sanoa, että me olemme yhtä huolissamme perusyrittäjyydestä tai niistä todellisista ongelmista, joita yrittäjät myös itse tuovat esille, kuin siitä, ovatko tämän perintöveronhuojennuksen yksiköt paikallaan jossain kohtaa, kun todellisuudessa siellä on ensin aliarvostettu verotusarvo, sitten tulee huojennukset ja siitä perintövero. Kun mietitään, mikä on se lopullinen verotus siellä, niin puhutaan vain muutamista prosenttiyksiköistä enää.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä kuunnellut täällä näitä mielipiteitä ja olen aika vakuuttunut, että jos nämä puheenvuorot tuolla puretaan, niin minun näkemykseni ei ole kovin paljon väärä tästä, millä tavalla täällä on suhtauduttu tähän asiaan.

Toinen asia, minkä haluan tässä todeta, on, että sosialidemokraatit olivat keskustan kanssa hallituksessa, kun tämä ensimmäinen uudistus tehtiin, jonka sekä taloudelliset että muut vaikutukset olivat aivan eri luokkaa kuin tässä. Kysymys on ei niinkään euroista, vaan niistä euroista, joita tehdään sen siirtyvän yrityksen, jatkavan yrityksen tulevaisuudella ja niillä työpaikoilla. Meidän pitää antaa sellainen vinkki ja näkemys suomalaisille, että Suomessa kannattaa yrittää, eduskunta ei ole se, joka asettaa jarruja, vaan auttaa ja edistää sitä suuntaa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme ed. Kaltiokummun kanssa absoluuttisesti samaa mieltä. Tästä me olemme todenneet, että me emme ole asettamassa jarruja. Mutta se, mistä tässä nyt oli eri näkemys, on, että kun me haluamme tukea yrittäjyyttä, niin tuetaan silloin sitä aitoa yrittäjyyttä, aitoa yritysvarallisuutta, aitoa toimintaa, aitoa työpaikkaa, aitoa omistajuutta, eikä niin, että laista löytyy tulkinnan mahdollisuus siihen, kyetäänkö siihen linkittämään jotain muuta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun edellä käytin puheenvuoron, jossa aika pitkälle keskityin nimenomaan tämän tuotannollisen omaisuuden merkityksen selkiyttämiseen, niin haluan vielä ottaa esille tähän lakiesitykseen liittyvän erittäin merkittävän parannuksen nimenomaan maatilojen varojen osalta, kun tässä esityksessä laajennetaan tämä soveltamisala, nimenomaan maatalouden kotieläimet, maataloudesta saadut tuotteet sekä sitä varten hankitut siemenet, lannoitteet, väkirehut ja muut sellaiset tarvikkeet arvostetaan 20 prosenttiin käyvästä arvosta. Tässä mielessä tämä maatiloja koskevan tuotanto-omaisuuden laajentaminen on tässä lakiesityksessä hyvin merkittävä parannus nykytilanteeseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula toi aivan oikein esille, että tässä on hyvin myönteinen ratkaisu maatilatalouden osalta, mutta haluan muistuttaa, että hallitusohjelmassa oli vielä parempi.