1) Hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen
erittäin tärkeästä asiasta:
kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Suomalaisten
tarvitsemien hyvinvointipalveluiden kehittäminen on hallituksen
politiikan keskeinen tavoite. Tämä näkyy
niin uudessa hallitusohjelmassa kuin myös hallituksen budjettiesityksessä vuodelle
2008.
Kuntatalouskehitys näyttää melko
myönteiseltä verotulojen ja valtionosuuksien nopean
kasvun myötä. Valtionosuuksien kasvu kehyskaudella
on yhteensä noin 2,6 miljardia euroa. Ensi vuonna valtionosuuksien
määrä on noin 870 miljoonaa euroa suurempi
kuin tänä vuonna. Sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuden määrä vuoden 2008 valtion
talousarviossa on lähes 5 miljardia euroa. Lisäystä vuoden
2007 talousarvioon on lähes 580 miljoonaa euroa. Kuntien
valtionosuuksien lisäys kohdistuu muun muassa perusterveydenhuollon
vahvistamiseen ja vanhustenhuollon henkilöstön
lisäämiseen.
Valtionosuuksien korotusten lisäksi kuntien sosiaali-
ja terveydenhuoltoa ja henkilöstövoimavaroja lisätään
hankkeisiin suunnattavan valtionavustuksen kautta. Tähän
tarkoitukseen on varattu seuraavien neljän vuoden ajan
25 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä raha tullaan
erityisesti kohdentamaan henkilöstövoimavarojen
kehittämiseen. Lisäksi kehittämisrahasta
tullaan kohdentamaan määräraha lasten
ja nuorten psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseen.
Täysin selvää on se, että lisääntyvistä sosiaali-
ja terveydenhuollon määrärahoista ja
toimintojen kehittämisestä huolimatta on palveluissa parantamisen
varaa. Palveluiden kehittämiseksi on osaavan hoitohenkilökunnan
saanti turvattava. Tilanne on nyt jo vaikea, ja se tulee pahentumaan
suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Kilpailu
työntekijöistä kiristyy. Tässä kilpailussa
on sosiaali- ja terveysalan pärjättävä.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen kanssa lokakuussa 2005 tekemän
selvityksen mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon
vakansseista 3 prosenttia oli kokonaan hoitamatta. Vuotta aikaisemmin
vastaava määrä oli 1,4 prosenttia. Kasvaneeseen
hoitohenkilökunnan tarpeeseen on pyritty vastaamaan. Henkilöstön
määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti
kahdessa ryhmässä: sairaanhoitajien ja lähihoitajien
määrä on kasvanut tämän
vuosituhannen aikana huomattavasti.
Hoitotakuu on lyhentänyt hoitojonoja 60 000 henkilöllä viidessä vuodessa.
(Ed. Gustafsson: Kiitos Vanhasen ykköshallituksen!) Tällä hetkellä hoitojonoissa
on noin 5 000 suomalaista. Hoitotakuun toteutuminen estyy
monilla paikkakunnilla lääkäripulan vuoksi
huolimatta siitä, että lääkärikoulutuksen
sisäänottomääriä lisättiin voimakkaasti
2000-luvun alkupuolella. Viimeisen kolmen vuoden aikana valmistuneiden
lääkäreiden määrä on
ylittänyt 200:lla eläkkeelle siirtyvien määrän.
Pula hammaslääkäreistä on
pahentumassa. Osittain tämä johtuu siitä,
että hoitotakuun avulla suun terveydenhuoltopalvelujen
saatavuutta on parannettu. Hammashoidon palveluiden saatavuuden
kehittämiseksi tullaan sairausvakuutuksen hammashoidosta
maksamia korvauksia nostamaan ensi vuoden alusta. Opetusministeriö tulee
lisäämään hammaslääkärikoulutuksen
aloituspaikkoja.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ennakoidaan avautuvan vuoteen
2020 mennessä noin 200 000 työpaikkaa,
eli lähes joka viides avautuva työpaikka tulee
sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tästä syystä alan
vetovoimaan on kiinnitettävä huomiota, ja kehittämiskohtia
ovat työsuhteiden kesto, työolosuhteet ja palkkaus.
Sekä paluumuutto että maahanmuutto tulevat olemaan
välttämättömiä osaratkaisuja,
jotta sosiaali- ja terveysalojen työvoimapulalta vältyttäisiin.
Arvoisa puhemies! Hallitus on pyrkinyt omilla toimillaan parantamaan
naisvaltaisten hoitoalojen palkkausta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että "Hallitus
on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille
syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen
palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus
riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla
tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan
kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus
ei vastaa työn vaativuutta".
Tällaista lupausta ei ole koskaan aiemmin kirjattu
hallitusohjelmaan. Tämän lupauksen hallitus nyt
lunastaa. Tuemme kuntasektorille syntynyttä palkkaratkaisua
vuosittain ylimääräisellä 150
miljoonan valtionosuudella. Tällä vaalikaudella
se merkitsee yhteensä 600 miljoonaa ylimääräistä korotusta
kuntien valtionosuuksiin. (Välihuutoja vasemmalta) Tämän
lisäksi valtio maksaa normaalin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden
eli kolmanneksen kohonneista palkkakustannuksista.
Sopimuksen taso on terveydenhuoltosektorilla yli 12 prosenttia.
Se on keväällä tehtyihin vientialojen
ratkaisuihin nähden reilusti korkeampi. Sopimukseen sisältyvää samapalkkaerää on
kohdennettu hoitohenkilöstölle. Erän
suuruus näillä aloilla on 3,1 prosenttia. Vertailun
vuoksi voi todeta, että kahdessa viimeisessä tuporatkaisussa on
tasa-arvoerän suuruus ollut kunta-alalla 0,4 prosenttia.
Hallituksen ratkaisun tueksi antamalla ylimääräisellä valtionosuudella
on ollut myönteistä vaikutusta siihen, että tehdyn
sopimuksen kokonaistaso on noussut näin korkeaksi ja että se
on kyetty suuntaamaan naisvaltaisille ja koulutetuille aloille.
Työtä pitää kuitenkin jatkaa,
ja huomiota on palkan lisäksi kiinnitettävä myös
työolosuhteiden parantamiseen ja riittävien henkilöstöresurssien
turvaamiseen.
Kaikki kuntasektorin työntekijäjärjestöt — Tehyä lukuun
ottamatta — ovat päättäneet
hyväksyä kuntatyönantajan tarjouksen.
Hallitus toivoo, että neuvottelut Tehyn ja Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen välillä johtavat
molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun
ja alalla vältytään lakolta. Hallitus
on ilmoittanut summan, millä tuemme syntynyttä palkkaratkaisua.
Meidän osuuteemme ei tulla muutoksia tekemään.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen kehittäminen
jatkuu. Sosiaali- ja terveyspalveluiden varmistaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia.
Palvelurakenneuudistuksen tärkein tavoite sosiaali- ja
terveydenhuollon kannalta on väestön terveyden
ja hyvinvoinnin sekä laadukkaiden palveluiden turvaaminen
asuinpaikasta riippumatta. Edellinen hallitus käynnisti
kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen. Tähän
työhön otettiin viime vaalikaudella myös
oppositio mukaan. Näin on jatkettu eduskuntavaalien jälkeen. Myös
uusi hallitus on kutsunut opposition mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen.
Tasoltaan poikkeuksellisen korkean palkkaratkaisun vuoksi kunta-
ja palvelurakenneuudistusta on toteutettava entistäkin
voimakkaammin ja nopeammin. Paras-hankkeen valmistelussa tarvitaan
niin valtio- kuin myös kuntatasolla kaikkien poliittisten
ryhmien laajaa sitoutumista, jotta palvelujen tuotantoprosesseja
voidaan tehostaa, ottaa käyttöön tilaaja—tuottaja-malleja,
hyödyntää palveluseteleitä sekä monipuolistaa
tuotantotapoja yksityistä ja kolmatta sektoria hyödyntäen.
Paras-hanketta edelsivät Kansallinen terveyshanke ja
Kansallinen sosiaalialan kehittämishanke, joilla aloitettiin
rakenteelliset uudistukset kunnissa ja kuntayhtymissä.
Myös näiden hankkeiden tuloksia tulee jatkossa
hyödyntää.
Hallitusohjelmassa on lähes 30 ikäihmisten aseman
ja palvelujen parantamiseen tähtäävää tointa.
Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon
vahvistaminen ja sitä tukevien palvelujen kehittäminen.
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen
uudistaminen on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Suomen
Kuntaliiton kanssa. Tämä suositus tulee voimaan vuoden
2008 alussa.
Vammaispalveluiden osalta henkilökohtaisen avustajajärjestelmän
toteuttaminen on käynnistetty ja se toteutetaan asteittain.
Henkilökohtainen apu -järjestelmää kehitetään
osana vammaislainsäädännön uudistamista.
Asian osalta laaditaan kokonaissuunnitelma aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen.
Aluksi varmistetaan avustajan saaminen kaikkein vaikeimmin vammaisille
henkilöille.
Lapsiperheiden palveluja kootaan perhekeskuksiksi. Perheitä tuetaan
ja palvelujen valinnanmahdollisuuksia parannetaan lisäämällä yhteistyötä julkisen,
yksityisen ja kolmannen sektorin välillä.
Samanaikaisesti Paras-hankkeen kanssa on aloitettu uuden terveydenhuoltolain
valmistelu. Tavoite on yhdistää perusterveydenhuoltoa
ja erikoissairaanhoitoa koskeva lainsäädäntö siten, että terveydenhuollon
toiminta käydään kokonaisuutena läpi.
Yhdistetyllä lailla tuetaan ja vahvistetaan perusterveydenhuoltoa
sekä edistetään terveyspalvelujen saatavuutta,
tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Yhtenä tavoitteena
on tukea väestöryhmien välisten ja alueellisten
terveyserojen kaventumista. Uusi terveydenhuoltolaki tulee
voimaan puitelain mukaisten rakenneuudistusten kanssa samassa aikataulussa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa otetaan käyttöön
uusi ohjausväline, Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen
kehittämisohjelma. Valtioneuvosto vahvistaa tulevana marraskuuna
tämän ohjelman seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.
Ohjelmassa määritellään koko
ohjelmakauden kattavat keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset
tavoitteet sekä toimenpidekokonaisuudet. Ohjelman painoalueille
laaditaan toimeenpanosuunnitelmat, joissa sovitaan eri toimijoiden
työnjaosta ja kehittämisen välineistä.
Ohjelman keskeisinä tavoitteina tulevat olemaan syrjäytymisen
vähentyminen, terveyden ja hyvinvoinnin lisääntyminen
ja terveyserojen kaventuminen sekä palveluiden laadun,
vaikuttavuuden ja saatavuuden parantuminen.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Ihmiset tekevät sosiaali-
ja terveyspalvelut ihmisten tarpeisiin. Rakenteellisia ja toiminnallisia
muutoksia kunnissa ja kuntien yhteistyöorganisaatioissa
tulee arvioida siitä näkökulmasta, mitä hyötyä niistä on
kuntalaisille ja erityisesti eri palvelujen käyttäjille.
Emme saaneet valmista Suomea edelliseltä hallitukselta,
kuten ei myöskään edellinen hallitus
saanut valmista Suomea edeltäjältään. Myöskään
nykyinen hallitus ei saa Suomea valmiiksi. Olen kuitenkin aivan
varma siitä, että saamme parannettua monia asioita,
kuten edellisetkin hallitukset ovat saaneet. Nyt on tartuttu toimeen.
Ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan, ratkaisuja haetaan ja parannuksia
tehdään.
Peruspalveluministeri Risikon esittämä valtioneuvoston
vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:
Oppositionen har framställt en interpellation om en
synnerligen viktig sak; tryggandet av de kommunala välfärdstjänsterna.
Att utveckla de välfärdstjänster som
finländarna behöver är det centralaste
målet för regeringens politik. Detta framgår
av både det nya regeringsprogrammet och av regeringens
budgetproposition för 2008.
Mot bakgrunden av den snabba ökningen av skatteinkomsterna
och statsandelarna ser utvecklingen inom kommunekonomin relativt
positiv ut. Under ramperioden ökar statsandelarna med sammanlagt
cirka 2,6 miljarder euro. Nästa år är statsandelsbeloppet
cirka 870 miljoner euro större än i år.
I budgeten för 2008 uppgår statsandelen för
social- och hälsovården till inemot 5 miljarder
euro. Jämfört med budgeten för 2007 är ökningen
nästan 580 miljoner euro. Ökningen av kommunernas
statsandelar fokuseras på bl.a. stärkning av primärvården
och utökning av personalen inom äldreomsorgen.
Vid sidan av att man höjer statsandelarna kommer man
att utveckla social- och hälsovården och öka
personalresurserna också genom statsunderstöd
som anvisas vissa projekt. För det ändamålet
har 25 miljoner euro per år reserverats för de
fyra följande åren. Den här summan kommer
man att använda i synnerhet för att utveckla personalresurserna.
En del av utvecklingspengarna ska anslås för utvecklandet
av psykiatrisk vård och rehabilitering för barn
och unga.
Trots att anslagen inom social- och hälsovården ökar
och att verksamheten utvecklas finns det naturligtvis alltid plats
för förbättringar när det gäller
servicen.
För att servicen ska kunna utvecklas måste tillgången
på kunnig personal tryggas. Situationen är svår
redan nu och den kommer att förvärras när
de stora årsklasserna går i pension. Konkurrensen
om arbetskraften hårdnar. I den konkurrensen måste
social- och hälsovårdsbranschen klara sig. Enligt
en utredning som social- och hälsovårdsministeriet
i oktober 2005 gjorde i samarbete med Kommunala arbetsmarknadsverket
var 3 procent av de kommunala tjänsterna inom social- och
hälsovården helt obesatta. Motsvarande andel året
innan var 1,4 procent. Man har försökt tillgodose
det ökade behovet av vårdpersonal. Antalet anställda
har ökat kraftigt inom två grupper: mängden
sjukvårdare och närvårdare har ökat
markant under 2000-talet.
Vårdgarantin ledde till att vårdköerna
minskade med 60 000 personer inom loppet av fem år. För
närvarande är cirka 5 000 finländare
i vårdkö. På många orter leder
läkarbristen till att vårdgarantin inte kan fullföljas — detta
trots att man i början av 2000-talet gick in för
att kraftigt öka antalet nya studerande inom läkarutbildningen. Under
de tre senaste åren har antalet läkare som utexamineras
varit tvåhundra fler än det antal som gått
i pension.
Däremot ser bristen på tandläkare
ut att förvärras. Det beror på att tandvårdstjänsterna
förbättrades i och med vårdgarantin.
För att förbättra tillgången
på tandvårdstjänster kommer man från
början av nästa år att höja
sjukförsäkringsersättningarna för
tandvård. Undervisningsministeriet kommer att utöka
antalet nya studieplatser inom tandläkarutbildningen.
Enligt prognoser som gjorts kommer cirka 200 000 arbetsplatser
att uppstå inom social- och hälsovården
fram till år 2020, vilket innebär att så gott
som var femte nya arbetsplats placerar sig inom denna sektor. Det är
därför viktigt att se till att social- och hälsovårdsbranschen
framstår som attraktiv och att utveckla bl.a. arbetsförhållandenas
längd, arbetsmiljöförhållandena
och lönesättningen. För att vi ska kunna
undvika arbetskraftsbrist inom social- och hälsovårdsbranscherna
kommer både återflyttningen och invandringen också att
vara nödvändiga partiella lösningar.
Regeringen har med egna åtgärder strävat
efter att förbättra lönesättningen
inom de kvinnodominerade vårdbranscherna. I regeringsprogrammet
står det så här: "Regeringen är
beredd att genom en förhöjd statsandel stödja
en löneuppgörelse inom den kommunala sektorn som främjar
konkurrenskraftiga löner inom kvinnodominerade branscher.
Storleken på den förhöjda statsandelen
beror på hur väl löneuppgörelsen inom
den kommunala sektorn kan inriktas på kvinnodominerade
branscher med utbildad arbetskraft där lönerna
inte motsvarar arbetets krav."
Ett sådant löfte har aldrig tidigare ingått
i ett regeringsprogram. Regeringen har nu för avsikt att
infria detta löfte. Vi stöder löneuppgörelsen inom
den kommunala sektorn med en årlig extra statsandel på 150
miljoner euro. Denna valperiod kommer det att innebära
att statsandelarna till kommunerna höjs med sammanlagt
600 miljoner extra. Utöver detta betalar staten den normala statsandelen
för social- och hälsovården, det vill säga
en tredjedel av de ökade lönekostnaderna.
Avtalsnivån inom hälsovårdssektorn är över tolv
procent. Den är betydligt högre än de
uppgörelser som under våren nåddes inom
exportbranscherna. Den likalönspott som finns i avtalet
riktas till vårdpersonalen. Andelen utgör 3,1
procent för dessa branscher. För jämförelsens
skull kan det konstateras att jämställdhetspotten
för den kommunala sektorn i de två senaste inkomstpolitiska
uppgörelserna har varit 0,4 procent.
Den extra statsandel som regeringen gett som stöd
för uppgörelsen har medverkat till att den totala
nivån på det ingångna avtalet har stigit
så här högt och att statsandelen har
kunnat inriktas på kvinnodominerade branscher och branscher
med utbildad arbetskraft. Arbetet bör emellertid fortgå och
uppmärksamhet bör utöver lönen
också fästas vid att arbetsförhållandena
förbättras och tillräckliga personresurser
tryggas.
Alla arbetstagarorganisationer inom kommunsektorn — med
undantag för Tehy — har beslutat godkänna
den kommunala arbetsgivarens anbud. Regeringen hoppas att förhandlingarna
mellan Tehy och Kommunala arbetsmarknadsverket ska leda till ett
resultat som bägge parterna är nöjda
med och att man kan undvika strejk i sjukvårdsbranschen.
Regeringen har meddelat det belopp med vilket löneuppgörelsen
stöds. Vår andel kommer inte längre att ändras.
Utvecklingen av kommun- och servicestrukturen fortgår.
För att social- och hälsovårdstjänsterna
ska kunna säkerställas är det nödvändigt
med strukturella reformer. Det viktigaste målet med servicestrukturreformen
med tanke på social- och hälsovården är
att befolkningens hälsa och välfärd samt
tjänster av god kvalitet ska kunna tryggas oavsett boningsorten.
Kommun- och servicestrukturreformen inleddes av den föregående
regeringen. Också oppositionen engagerades under den förra
valperioden i detta arbete. Man har fortsatt på samma sätt
efter riksdagsvalet. Också den nya regeringen har kallat
oppositionen att delta i arbetet med kommun- och servicestrukturreformen.
På grund av den exceptionellt höga nivån
i löneuppgörelsen bör kommun- och servicestrukturreformen
genomföras ännu kraftfullare och snabbare än
vad som hittills planerats. I beredningen av Paras-projektet är
det på både statlig och kommunal nivå nödvändigt
med ett brett engagemang från alla politiska gruppers sida
för att processerna för tillhandahållande
av tjänster ska kunna effektiviseras, nya beställar–utförarmodeller
införas och servicesedlar utnyttjas samt för att
sätten att tillhandahålla tjänster ska
bli så mångsidiga som möjligt genom att
man utnyttjar den privata och den tredje sektorn.
Paras-projektet föregicks av det nationella hälsovårdsprojektet
och utvecklingsprojektet inom social- och hälsovården.
Med hjälp av dessa projekt påbörjades
de strukturella reformerna i kommunerna och samkommunerna. Likaledes
kommer man att dra nytta av resultaten från dessa projekt
i framtiden.
I regeringsprogrammet nämns cirka 30 åtgärder
som syftar till att förbättra äldre personers ställning
och service. Tjänsterna inom äldreomsorgen reformeras
med sikte på att stärka framför allt
hemvården och att utveckla relaterade stödtjänster.
En reform av kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster
för äldre pågår som bäst
vid social- och hälsovårdsministeriet i samarbete
med Finlands Kommunförbund. En ny rekommendation träder
i kraft vid ingången av 2008.
I fråga om handikappservicen genomförs systemet
med en personlig assistent gradvis. Systemet med personlig assistans
utvecklas som ett led i revideringen av lagstiftningen om handikappade.
I samband med detta uppgörs en övergripande plan
med tidsplaner och kostnadseffekter. Till att börja med
säkerställs att de personer som har de gravaste
handikappen får en assistent.
Tjänster för barnfamiljer koncentreras till
familjecentraler. Familjerna stöds och möjligheterna
att välja tjänster förbättras
genom ökat samarbete mellan den offentliga sektorn, den
privata sektorn och den tredje sektorn.
Parallellt med Paras-projektet har beredningen av en ny hälsovårdslag
påbörjats. Målet är att samordna
lagstiftningen om primärvård och specialiserad
sjukvård så att samtliga handlingsmodeller för
hälsovården ses över. Genom en gemensam
lag stöds och stärks primärvården
samt främjas tillgången till hälsovårdstjänster
samt effektivt tillhandahållande av dem och utvecklingen
av dem. Ett mål är att stödja minskade
hälsoskillnader mellan befolkningsgrupper och regioner.
Den nya hälsovårdslagen och strukturreformerna
enligt ramlagen kommer att träda i kraft enligt samma tidsplan.
Inom social- och hälsovården införs
ett nytt styrmedel, ett nationellt utvecklingsprogram för social-
och hälsovården. Statsrådet kommer i
november att fastställa detta program för de följande
fyra åren. I programmet fastställs de viktigaste
social- och hälsopolitiska målen samt åtgärdshelheterna
för hela programperioden. För de prioriterade
områdena i programmet utarbetas regionala verkställighetsplaner
i vilka arbetsfördelningen för de olika aktörerna
samt utvecklingsmedlen överenskoms. De centrala målen med
programmet kommer att vara minskad utslagning, bättre hälsa
och välfärd och minskade hälsoskillnader
samt en förbättring av tjänsternas kvalitet
och effektivitet samt av tillgången till dem.
Och till sist: Social- och hälsovårdstjänster tillhandahålls
av människor för människors behov. Strukturella
och funktionella ändringar i kommunerna och de kommunala
samarbetsorganisationerna bör utvärderas med avseende
på vilken nyttan av dem är för kommuninvånarna
och särskilt för dem som utnyttjar de olika tjänsterna. Vi
fick inget färdigt Finland av den föregående regeringen,
liksom inte heller den föregående regeringen fick
ett färdigt Finland av sin föregångare.
Inte heller den nuvarande regeringen kommer att kunna bygga upp
ett färdigt Finland. Trots det är jag övertygad
om att vi kan förbättra vårt land, såsom
också de föregående regeringarna lyckats
göra. Vi har nu skridit till verket. Vi har identifierat
problemen, vi söker lösningar och vi gör
förbättringar.
Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan
puheenvuoro
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksessa oli positiivista
se, että siinä painotettiin kunta- ja palvelurakenteen
merkitystä palvelujen tulevaisuuden näkökulmasta,
mutta outoa siinä oli se, että puhuttiin sekaisin
yhden budjettivuoden panostuksista, kehyskauden panostuksista ja
kaikista niistä indeksitarkistuksista, joilla on tarkoitus
korvata jo syntyneitä kuluja. Tällä logiikalla
hallituksen 150 miljoonan panostus tasa-arvoerään
muuttuisi 10 vuodessa 1,5 miljardiksi. Tämä on
mielestäni aikamoista uutta kulttuuria, joka hiukan sekoittaa
niitä panostuksia, mitä meillä täällä tehdään.
Mutta vastauksesta kuitenkin puuttui selkeä strategia siitä,
miten näihin isoihin kuntien haasteisiin pitkällä aikavälillä vastataan
tilanteessa, jossa kunnat nostavat veroäyriä ja
jossa osa kunnista rahoittaa toimintojansa velkarahalla.
Hallituksen lupaukset ovat siis historiallisen suuria, mutta
teot näyttävät historiallisen pieniltä.
Opposition mielestä valtion on vastattava sitoumuksistaan,
jotka koskevat kuntapalveluiden turvaamista. Me olemme todella pettyneitä siihen,
että hallitus ei lunasta antamaansa lupausta kuntien naisvaltaisen
henkilöstön palkkojen tukemisesta. Teot ratkaisevat
tässä asiassa eivätkä puheet.
Hallituksen politiikka on myös nurinkurista. Valtiovarainministeri
Kataisen kolmannessa lisätalousarviossa korotetaan varsinaisten
tulojen arviota nettomääräisesti 1 miljardilla
330 miljoonalla, mutta samaan aikaan sekä valtiovarainministeri
että viimeksi pääministeri kiiruhtavat
vakuuttamaan, että kunnille ei tipu lisää rahaa.
Vaikka valtion tulot siis kasvavat ennakoidusta ja kuntien menot
kasvavat ennakoidusta, niin hallitus ei halua lisätä kuntien
resursseja. Vaikuttaa siltä, että hallitukselta
puuttuu halu ja tahto turvata vanhustenhoivan, terveydenhuollon,
päivähoidon ja muiden ihmisille tärkeiden
palvelujen voimavaroja. Hallitus unohtaa ihmisten tarpeet ja hoitaa
kylmästi taloutta tulevaisuutemme ja hyvinvointimme kustannuksella.
Hoitoalan henkilökunta osoitti mieltään
eduskuntatalon portailla muutama viikko sitten. He olivat huolestuneita
siitä yhtälöstä, joka syntyy julkisten
palvelujen tarpeen kasvusta etenkin vanhusväestön
keskuudessa sekä hoito- ja hoiva-alan työntekijöiden
pakenemisesta muille aloille. Tuo huoli on varsin aiheellinen.
Kunnan työntekijöistä yli 80 prosenttia
toimii sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen
tehtävissä. Lähivuosina ikärakenteen
muutos ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle
lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilöstön tarvetta. Samaan aikaan palvelujen
tarve kasvaa. Osaavan työvoiman saatavuus sosiaali- ja
terveyspalveluissa on alati kasvava haaste. Jos siihen ei vastata
ajoissa, kärsijöinä ovat ennen muuta
vanhukset ja sairaat.
Hoito- ja hoivatyön houkuttelevuutta voidaan lisätä ja
kuormitusta voidaan vähentää lisäämällä henkilökuntaa.
Paremmalla palkkauksella ja hyvillä työolosuhteilla
henkilökunta saadaan myös pysymään
alalla. Nämä kaksi toimenpidettä ovat
mahdollisia vain silloin, kun kunnilla on tarpeeksi rahaa.
Pääministeri Vanhasen hallitus on ilmoittanut olevansa
valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille
syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten
alojen palkkojen kilpailukykyä. Kunta-alan tarjottu tasa-arvoerä on
suuruudeltaan 2 prosenttia, ja se lisää kuntien
palkkausmenoja Suomen Kuntaliiton mukaan 340 miljoonaa euroa vuodessa.
Tasa-arvoerä ei ole suuren suuri, mutta sitäkään
hallitus ei korvaa kokonaan. (Ed. Zyskowicz: Enemmän kuin
teidän aikananne!) Herääkin epäilys siitä,
että naisten palkkatasa-arvon edistäminen oli
pelkkä vaalitäky, ed. Zyskowicz, ja hallitusohjelmatekstikin
on vain puolityhjä lupaus.
Valtion isoilta kuulostavat rahasummat konkretisoituvat kuntatasolla
hyvin karulla tavalla. Esimerkiksi kotikunnassani Hämeenlinnassa — siis
keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa — kaupungin henkilöstömenot,
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot kasvavat yhteensä 23
miljoonaa euroa. Hallituksen lupaama vastaantulo on 3 miljoonaa
euroa. Aika monta ihmistä jää palkkaamatta
hallituksen välistävedon vuoksi.
Hyvät kuulijat! Runsaskaan yleiskorotus ei tuo suhteellista
etua hoiva-alan palkkoihin. Edellisen tulopoliittisen kierroksen
kunta-alan palkkaratkaisun yhteydessä kuntasektorille tuli
selvä lisäys yleiseen tupotasoon nähden.
Nykytarjouksella kunta-ala pysyy mukana yleisessä palkkakehityksessä,
ja hyvä niin, mutta tarjous ei ratkaise sitä keskeistä ongelmaa,
että kunta-ala on palkkakuopassa. Hallituksen "tasa-arvotuposta" ei
tullut räätälöityä takkia,
vaan se kuihtui sairaanhoitajien kohdalla 30 euron tuluskukkaroksi.
Tasa-arvon näkökulmasta otetaan askelia taaksepäin,
vaikka työvoiman saatavuushaaste kasvaa.
Jos tuota haastetta ei onnistuta ajoissa hoitamaan, saatamme
ajautua Ruotsin kaltaiseen tilanne-esimerkkiin. Siellä sairaanhoitaja
kyllästyi pieneen palkkaansa ja raskaaseen työhönsä. Hän
sanoi itsensä irti, siirtyi vuokrafirman palvelukseen ja
lopputulemana hän palasi täsmälleen samaan
työtehtävään, josta hän
oli lähtenyt, mutta hänen työaikansa
oli lyhempi ja palkkansa parempi. Ja, ikävä kyllä,
meiltä Suomestakin löytyy jo vastaavia esimerkkejä.
Suurin uhka on se, että me ajaudumme tilanteeseen,
jossa kunnat kilpailevat epäterveellä tavalla
keskenään palkoilla niukasta työvoimasta ja
vaikeimmassa asemassa olevien kuntien asukkaat jäävät
ilman palveluita. Kuntien työvoiman saatavuudesta on siis
huolehdittava yhdessä ja ajoissa. Kyse on tulevaisuuteen
varautumisesta, ja kyse on ennen muuta vanhustenhoivan puolella
ihmisarvoisen vanhuuden turvaamisesta.
Hallitus on pettänyt antamansa lupaukset sekä kuntien
palveluiden parantamisesta että hoiva-alojen palkkakuopan
umpeen kuromisesta ja tasa-arvoerän rahoituksesta. Opposition
kysymys kuuluukin: Missä on äänestäjien
kuluttajansuoja? Kuuluuko se siihen samaan koriin, jossa kuluttajajärjestöjen
ja muiden kansalaisjärjestöjen valtionosuuksia
leikataan?
Hyvät kuulijat! Hallituksen panostukset kuntien palveluihin
ovat ylipäätään tarpeeseen nähden
riittämättömät. Viime vaalikaudella
budjettikehyksen liikkumavarasta käytettiin sosiaali- ja terveydenhoitoon
400 miljoonaa euroa, ja me kaikki tiedämme hyvin, että tuo
summa ei ollut riittävä kasvaviin tarpeisiin nähden.
Ensi vuoden budjetissa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia
korotetaan nettona vain 21,3 miljoonaa euroa. Tällä rahalla
ei paranneta sosiaali- ja terveydenhuoltoa monipuolisesti. Pelkästään
vanhusten riittävien koti- ja laitospalveluiden, omaishoitajien
ja dementiapalveluiden sekä ennalta ehkäisevän
vanhustyön turvaaminen vaatisi vuositasolla yli 50 miljoonaa
euroa lisää valtionosuuksiin. Hallituksen varaama
raha ei riitä edes vanhusten hoivan tarpeisiin, saati sitten
lapsiperheiden, vammaisten palveluiden ja päihdepalveluiden
kehittämiseen.
Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka johtaa siihen, että kuntien
alijäämä syvenee tai kuntien on pakko
kiristää verotustansa, luopua kipeästi
tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamisesta
sekä nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät
hoivapalvelut vanhuksille ja lapsiperheille. Vaikka kuntien verotulot
kasvavat, veroäyrin korotukset ovat jo näkyvissä,
sillä kuntatyönantajan palkkatarjouksen ja hallituksen
panosten tultua julkisuuteen veroäyriä nostavien
kuntien määrä kaksinkertaistui. Palkansaajatkin
joutuvat varautumaan siihen, että osa palkankorotuksista
hupenee kuntien veroäyrien korotuksiin.
Rahaa kunnille tarvitaan yksinkertaisesti lisää.
Hallituksen on lunastettava lupauksensa ja panostettava kuntatyöntekijöiden
palkkojen korottamiseen enemmän kuin luvatut 150 miljoonaa
euroa. Jo nyt on laskettavissa, että tasa-arvoerän
suuruus on vähintään 340 miljoonaa. Jos hallitus
ei korota kunnille suunnattua rahamäärää,
se itse asiassa laittaa päänsä pensaaseen omien
lupaustensa edessä ja teettää tarpeettoman
kipeät päätökset kuntapäättäjillä.
Tuo historialliseksi mainostettu 150 miljoonaa euroa on tosiasiallisesti
vain uudelleen nimettyä valtionosuutta. Todellista lisärahaa
kunnat eivät näytä saavan. Ja jos tässä keskustelussa
on jotakin historiallista, niin se liittyy kyllä luvuilla
pelaamiseen. Hallituksen logiikalla menot muuttuvat saataviksi ja
leikkaamatta jättäminen lisätyksi tuloksi.
On selvää, että palvelujen turvaamiseksi
tarvitaan muutakin kuin lisää rahaa. Mutta ihan
yhtä selvää on se, että ilman
lisärahaa hoivan laatu heikkenee. Korjattavat autot voivat
odottaa vuoroaan, mutta ihmiset eivät. He tarvitsevat hoitoa sairastuttuaan,
eikä heitä voi säilöä odottamaan. Kaikki
tietävät, että jos vanhustenhoivassa
yhden hoitajan vastuulla on esimerkiksi 10 asiakasta, hoidon laatu
välttämättä heikkenee. Pahimmissa
tapauksissa hoitaja joutuu vastuuseen täysin mahdottomista
työtehtävistä, eikä tätä kenenkään
ammattietiikka kestä. Hoito- ja hoiva-ala eivät
houkuttele uusia työntekijöitä, jos työstä ei makseta
kunnon palkkaa, mutta yhtä vähän ne houkuttelevat,
jos yksi ihminen joutuu tekemään monen ihmisen
työt.
Hoivapalveluiden turvaamiseksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta
on jatkettava määrätietoisesti. Ennaltaehkäisyä on
vahvistettava, hoitoketjujen yhteensopivuutta on parannettava, johtamista
on parannettava, työn organisointia kehitettävä.
Myös tuottavuutta on nostettava, mutta inhimillisellä,
työntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointia parantavalla
tavalla.
Hallitus korostaa omassa ohjelmassaan sosiaali- ja terveyspalveluiden
rahoitusta, palvelujen saatavuutta ja toimivien, laadukkaiden vanhustenhuollon
palveluiden merkitystä. Hallitus ilmoittaa haluavansa turvata
riittävän henkilöstön kuntapalveluissa,
ja keinona mainitaan muun muassa koulutus, kilpailukykyinen palkkaus
ja johtamisen kehittäminen. Kuitenkin näyttää siltä,
ettei hallitus politiikallaan aio tosissaan kantaa vastuuta kuntatyöntekijöiden
hyvinvoinnin edistämisestä ja sitä kautta
palveluiden saajien hyvinvoinnista, sillä se ei varaa kunnille
riittävästi rahaa todellisiin kuntatyöntekijöiden
tilannetta helpottaviin toimiin. Kokonaisuudessansa sosiaali- ja
terveyspalveluihin tarvitaan jo tällä vaalikaudella
tuhansia uusia työntekijöitä. Esimerkiksi
vanhusten palveluissa lisähenkilökunnan tarve
on useaan otteeseen tunnustettu.
Lapsiperheiden palveluja hallitus haluaa "järkeistää"
muun muassa kokopäivähoidon nollamaksuluokan poistolla.
Tällä päätöksellä hallitus
synnyttää ilmeisen tuloloukun ja suoranaisen esteen
monelle perheelle, erityisesti yksinhuoltajille, osallistua työelämään.
(Ed. Zyskowicz: Tuo ei pidä paikkaansa!) — Se
pitää paikkansa, saatte nähdä,
ed. Zyskowicz.
Hallitus myös ilmoittaa sitovansa asiakasmaksut indeksiin,
mutta ottaa tuon korotetun maksun, siitä kertyvän
rahan, pois kunnilta palvelujen tuottamisesta. Tämä hallituksen
linja tulee johtamaan kunnallisten palveluiden heikentymiseen kuluvan
vaalikauden aikana. Ja herääkin kysymys, onko
tarkoitus siirtyä vähitellen yksityisiin sosiaali-
ja terveyspalveluihin ja rapauttaa julkisia palveluita. (Eduskunnasta:
Siltä näyttää!)
Oppositio haluaa turvata ihmisille tärkeät
hyvinvointipalvelut. Esitämme ensi vuoden budjettiin 600
miljoonaa euroa lisää kuntien palveluihin ja henkilökunnan
palkkoihin. Opposition yhteisaloite turvaa toteutuessaan työvoiman
saatavuutta julkisissa palveluissa ja mahdollistaa palkkatason parantamisen
sekä palvelujen laadun parantamisen.
Kuntasektorilla työskentelee terveydenhuollon, sosiaalitoimen
ja opetustoimen tehtävissä erityisen paljon naisia.
Naisten aseman vahvistaminen työelämässä on
iso haaste, joka vaatii laajoja, pitkävaikutteisia ja työmarkkinaosapuolten kanssa
yhteistyössä tehtäviä toimenpiteitä,
pitkäjänteistä tasa-arvopolitiikkaa ja
syrjinnän vastaista työtä.
Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamiseen tarvitaan sitoutumista
ja monia samaan aikaan oikeaan suuntaan toimivia asioita. Samapalkkaisuusohjelmaa
on edistettävä määrätietoisesti.
Työn arviointia on tehtävä mies- ja naisvaltaisten
toimialojen rajat ylittäen ja arvioinnin mukaiset palkkatarkistukset
on pantava täytäntöön. On edistettävä naisten
ja miesten jakautumista eri toimialoille tasaisemmin. Kuntien palveluihin
on varattava riittävät resurssit.
Hyvä väline palkkatasa-arvon kartoittamiseen on
viime hallituskaudella uudistettu tasa-arvolaki, jonka mukaan naisten
ja miesten töiden vaativuuserojen ja palkkaerojen kartoituksia
on tehtävä lakisääteisesti työpaikoilla
ja niiden tasa-arvosuunnitelmissa.
Arvoisa puhemies! Suomalaiset kunnat ja kuntien työntekijät
ovat palvelutuotannon ammattilaisia. Mutta edes he eivät
saa viittä leipää ja kahta kalaa riittämään
kaikkien kuntalaisten tarpeisiin. Jokainen, joka katsoo palveluja
avoimin silmin, ymmärtää, että pelkällä tehokkuuden
lisäämisellä emme pärjää — ovathan
esimerkiksi sairaalamme jo nyt yhteispohjoismaisen selvityksen mukaan
tuottavuudessaan kärjessä. Kuntiin tarvitaan lisää rahaa,
jotta kasvavia kustannuksia ei jouduta kuromaan umpeen hoivan laadun
kustannuksella.
Palveluita tarvitsevat pienten lasten vanhemmat, koululaiset,
opiskelijat, vanhukset ja sairaat ihmiset — tavalliset
suomalaiset. He ansaitsevat paremmat palvelut, koska he ovat sen
arvoisia.
Arvoisa puhemies! Ehdotan päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta toteaa, että hallitus
ei vastaa sitoumuksistaan parantaa kuntapalveluja ja lisätä terveyden-
ja vanhustenhoidon voimavaroja hoidon laadun ja ammattitaitoisen
työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Hallitus ei toteuta
antamiaan lupauksia naisten ja miesten välisten palkkaerojen
kaventamisesta eikä kuntien palkkaratkaisun rahoittamisesta.
Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti
eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Hannes Manninen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutteistaan huolimatta maamme terveydenhuolto
toimii pääosin erinomaisesti. Kiitos siitä kuuluu
ammattitaitoiselle ja hyvin koulutetulle henkilökunnalle.
(Ed. Skinnari: Ei se elä kiitoksella!) Lääkärit,
sairaanhoitajat, perushoitajat, osastoavustajat sekä ruokahuollosta,
toimistoista ja kiinteistöistä vastaavat henkilöt
edustavat jokainen alallaan korkeaa osaamista ja ammattitaitoa.
Tästä kokonaisuudesta syntyy hyvä hoito.
Vaikka me suomalaiset emme helposti kiittele toisiamme, niin varsin usein
saamme lukea sairaalaan joutuneiden kiitoksia hyvästä hoidosta.
Meillä on kuitenkin edessämme suuret haasteet:
terveys- ja hoivapalvelujen tarve kasvaa, henkilöstöstä suuri
osa siirtyy eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa ja uudet
lääkkeet sekä teknologian kehitys nostavat
kustannuksia talouskasvua nopeammin. Työvoimapula ja talouden
kestokyky ovat asioita, joiden ratkaisemiseen niin nykyinen kuin
tulevatkin hallitukset, eduskunnat ja kunnat joutuvat vakavasti
paneutumaan.
Välikysymys koskettaa tärkeitä asioita:
miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamista,
kuntapalvelujen turvaamista sekä kuntien henkilöstön
palkkaratkaisun rahoittamista. Vain viikkoja jahkaillun välikysymyksen
tavoite ja ajankohta ihmetyttävät. Sen tarkoituksena
on ollut ja on edelleen selvästi häiritä meneillään
olevia palkkaneuvotteluja ja siten aiheuttaa vain lisää ongelmia.
Se lienee täysin vastoin perinteisinä työväenpuolueina
itseään pitävien puolueiden aikaisempia
periaatteita sekä pyhinä pidettyjä toimintatapoja.
Välikysymyksen perusteluissa luodaan joko tahallisesti
tai asiantuntemattomuudesta johtuen väärää kuvaa
hallituksen hyvinvointi- ja kuntapolitiikasta. Välikysyjät
väittävät, että hyvinvointipalvelujen
parantamiseen on varattu koko vaalikaudelle vain 250 miljoonaa euroa.
He kuitenkin unohtavat, että jo keväällä ennen
hallitusneuvotteluja hyväksytyssä kehyksessä oli
sisällä nelivuotistarkistuksessa tarvittava 226
miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kehyskorotus edellisen
hallituksen viimeiseen vuoteen on siten lähes 500 miljoonaa
euroa eli selvästi enemmän kuin välikysyjien
mainitseman edellisen hallituksen 400 miljoonaa.
Keskustan mielestä kuntataloutta on tarkasteltava kokonaisuutena.
Erilaisten kikkailujen sijaan ratkaisevaa on, paljonko menot kasvavat
ja paljonko tulot lisääntyvät. Vuosi
2008 tulee olemaan kuntatalouden kannalta myönteinen. Kuntien
menojen arvioidaan kasvavan noin 1,7 miljardia euroa ja tulojen
sitä enemmän. Näin ollen kuntatalous
todella vahvistuu ensi vuonna. Selkeä ongelma ovat tietysti
suuret erot kuntien välillä, samoin se, että heikoimpien
kuntien tulot seuraavat yleistä kehitystä kahden
vuoden viiveellä, mutta mikäli talouskasvu jatkuu,
kuntapalvelujen turvaaminen on mahdollista hallituksen hyväksymien
kehysten sekä suunnitellun valtionosuusuudistuksen puitteissa.
Arvoisa puhemies! Miesten ja naisten väliset palkkaerot
ovat vakava epäkohta. Keskusta on toiminut ja haluaa toimia
jatkossakin erojen kaventamiseksi. Se oli kirjattu selkeästi
niin vuoden 2003 kuin 2007 eduskuntavaaliohjelmiimme. Viime vaalien
ohjelmassa tavoitteemme oli lisäksi "varata kunnille lisävaltionosuutta
määrä, jolla voidaan maksaa kuntien naisvaltaisten
alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjaavaa
korotusta". Huomatkaa partitiivimuoto! Tämän olemme
kirjanneet hallitusohjelmaan ja näin olemme myöskin
toimineet. Hallitus on varannut lisävaltionosuutta 150
miljoonaa eli lähes miljardi markkaa ensi vuodesta alkaen.
Todellisuudessa se maksaa tulevina vuosina valtiolle paljon enemmän,
koska se korottaa jatkossa valtionosuuksien indeksikorotusta, jolla
kerrotaan kaikkien kuntatyöntekijöiden palkat.
Keskusta lähestyy asiaa aatteemme mukaisesti heikoimmassa
asemassa olevien näkökulmasta. Me näemme,
että palkkaeroja on kavennettava koko rintamalla. Kunta-alalla
on paljon matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja, kuten sairaanhoitajat,
perushoitajat, kirjastonhoitajat, sosiaalityöntekijät,
lastentarhanopettajat ja aloittavat peruskoulunopettajat, toimisto-,
keittiö-, kiinteistö- ja siivoushenkilöstö.
Siksi asiassa on edettävä pitkäjänteisesti
sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.
Tässä suhteessa kunta-alan palkkasopimus tasa-arvoerineen
on lähtökohdiltaan oikea. Pidämme oikeana
myös sen painottamista terveydenhoitoalalle.
Välikysyjät syyttävät hallitusta
lupausten pettämisestä. Ei keskusta, ei myöskään
hallitus ole luvannut euromääräisiä korotuksia
eikä nimennyt yksittäisiä ryhmiä.
Keskusta haluaa tukea kaikkien matalapalkkaisten naisvaltaisten
alojen korotuksia. Sen sijaan välikysymyksen tekijöiden
edustamista puolueista kaikki ovat teidän tulkintanne mukaan
luvanneet Iltalehden kyselyssä sairaanhoitajille 500 euron
korotuksen. (Vasemmalta: Miten se Katainen?) Välikysymyksen
allekirjoittajista puheenjohtaja Heinäluoma, puheenjohtaja
Korhonen, puheenjohtaja Räsänen ja puheenjohtaja
Soini, olkaa rehellisiä edes itsellenne. Välikysymykselläkin
haluatte edelleen ylläpitää mielikuvaa
epärealistisista tavoitteista. Mutta hätähän
ei tunnetusti lue lakia. (Ed. Saarinen: Mitäs Katainen
lupasi?)
Kokeneina kansanedustajina puolueiden puheenjohtajien pitäisi
tietää, että puolueilla on vaaleissa
erilaisia tavoitteita, mutta hallitusohjelman hyväksymisen
jälkeen hallituspuolueilla on vain hallitusohjelman mukaisia
tavoitteita. Hallitus ei vastaa puolueiden eikä yksittäisten
ehdokkaiden niin sanotuista lupauksista vaan oman ohjelmansa toteuttamisesta.
Jokainen puolue ja yksittäinen kansanedustaja vastaa teoistaan
ja omista sanomisistaan seuraavissa vaaleissa.
Kunta-alan palkkatarjous on tavanomaista huomattavasti parempi.
Hallitus on ollut omalta osaltaan sitä tukemassa. On muistettava,
että 90 prosenttia kunta-alan henkilöstöstä on
sen piirissä. Sairaanhoitajia edustava Tehy ei kuitenkaan katsonut
sitä riittäväksi. Ymmärrämme,
että ammattijärjestö arvioi tilannetta
jäsenistönsä näkökulmasta,
ja kunnioitamme sitä päätöstä.
Hallituksen on kuitenkin kannettava vastuuta kokonaisuudesta. Hallitus
on päätöksensä tehnyt, eikä se
muuksi muutu, ja sen oppositiokin kyllä tietää.
Erikseen on syytä todeta, että kunta-alan
palkkaratkaisun yleistaso on kuntatalouden kestokyvyn ylärajoilla,
ehkä vähän ylikin. Yli 12 prosentin korotukset
ylittävät selvästi esimerkiksi tuottavuudessa
ja rakenteiden kehittämisessä pitkällä olevan
teknologiateollisuuden korotuslinjan.
Tärkeintä menojen hallinnassa on kuitenkin, että kunta-
ja palvelurakenneuudistusta jatketaan määrätietoisesti,
ja tämä ratkaisu vauhdittaa sen tarvetta entisestään.
Arvoisa puhemies! Työmarkkinatilanne on vaikea ja vakava.
Palkkaratkaisujen käyttäminen puoluepolitiikan
välineenä ei ainakaan paranna neuvotteluilmapiiriä.
Jos lakkoon päädytään, on se
kaikkien osapuolten kannalta onnettomin ratkaisu. Se on merkki neuvottelujärjestelmän
epäonnistumisesta. Erityisen suurta huolta on kannettava
työpaikkojen tulevasta ilmapiiristä mahdollisen
lakon jälkeen.
Olemme kaikki tietoisia siitä, että työelämä on entistä vaativampaa.
Sitä se on erityisesti hoiva-alalla ja terveydenhuollossa.
Siksi on palkan lisäksi kiinnitettävä huomiota
työolojen parantamiseen. Tässä suhteessa
tulevaisuuden näkymät ovat työntekijän
kannalta lupaavat, sillä koulutetuista henkilöistä on
pulaa tulevaisuudessa. Se pakottaa työnantajat kilpailemaan
työntekijöistä, ja houkutellakseen työvoimaa
työnantajan on pakko kehittää työoloja
ja palkkausta.
Keskusta pitää tärkeänä,
että sukupuolten tasa-arvoa ja samapalkkaisuusohjelmaa
jatketaan. Tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa äkkirysäyksellä vaan
pitkäjänteisen työn tuloksena. Siitä hallituksen
on osaltaan kannettava vastuu, ja näin se on tehnytkin.
Hallituksella on vastuu myös valtiontalouden kestävyydestä.
(Ed. Tennilä: Mites kuntatalous?)
Vaikka valtiontalous on nyt selkeästi ylijäämäinen,
muodostuu ylijäämä poikkeuksellisen vahvan
kasvun, korkeiden osinkojen, valtion omistamien osakkeiden myyntien
ja poikkeuksellisen suurten optiotulojen tuottamien verojen varaan.
Näiden tilapäisten tulojen varaan ei mikään
vastuullinen hallitus voi hyväksyä lisää pysyviä menoja.
Keskusta haluaa harjoittaa jatkossakin vastuullista taloudenhoitoa,
huolehtia myös kunnallisista palveluista.
Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus tyydyttää keskustan
eduskuntaryhmää.
Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä salissa käsiteltiin
puolitoista vuotta sitten punamultahallitukselle esitettyä välikysymystä tästä samasta
aihepiiristä, kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta.
Tuolloin SDP:n varapuheenjohtaja totesi, että kyseessä oli
kokoomuksen historian toiseksi turhin välikysymys. Hänen
mukaansa turhin oli vuonna 1932.
Meidän mielestämme opposition nyt tekemä välikysymys
ei ole aihepiiriltään todellakaan turha. Olemme
tyytyväisiä siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollosta
ja kuntapalveluista päästään keskustelemaan
opposition summamutikassa heittelemien satojen miljoonien sijaan
asiapohjalta.
Toivomme, että SDP perustelisi välikysymystään
tarjoamalla aitoja vaihtoehtoja ja omia tavoitteitaan. Räksytyksen
lisäksi SDP:n oppositiopolitiikkaa leimaakin kaksinaamaisuus:
kahdentoista vuoden hallituskauden jälkeen kaikki on mennyt
yhtäkkiä pieleen, muutamassa kuukaudessa. Onkohan
todellakin näin? SDP:n oppositiopolitiikan sisältöpuoli
on tähän saakka ollut miljoonien ja taas miljoonien
syytäminen hallituksen esitysten päälle.
Onko opposition ainoa ratkaisu kaikkeen todellakin menokehyksien kasvattaminen
ja valtion velkojen maksamatta jättäminen?
Vastuullinen talouspolitiikka, jossa huolehditaan valtiontalouden
tasapainosta ja kantokyvystä, on kaikkien suomalaisten
etu. Valtionvelkaa lyhennetään tulevien sukupolvien
taakan vähentämiseksi. Hallitus luo liikkumavaraa
kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen kattamiseen myös tulevina
vuosina. (Eduskunnasta: Mitä on tullut luvattua?) Siksi
olemme surullisia siitä, ettei oppositiolla riitä tässä kohtaa
tahtoa katsoa tulevaisuuteen. (Välihuutoja) Aina on helppoa
sanoa, että nyt ei makseta velkaa. Velanmaksun lykkääminen
olisi kuitenkin pois tulevaisuuden veronmaksajilta, lapsiltamme
ja heidän lapsiltaan.
Herra puhemies! Ensi vuoden budjetissa peruspalveluiden järjestämiseen
tulee kunnille nettona lisää valtionosuuksia 220
miljoonaa euroa. Tämän lisäksi valtionosuuksien
indeksitarkastukset tehdään täysimääräisinä.
Esimerkiksi viime kaudella hallitus tyytyi korvaamaan ne 75-prosenttisesti.
Sinivihreä hallitus maksaa kunnille kuuluvan kustannustenjaon
tarkistuksen täysimääräisenä. Viime
kaudella kunnille kuuluvaa rahaa jäi maksamatta satoja
miljoonia. Tällä vaalikaudella näin ei
käy. Pelkästään ensi vuodelle
kunnille on tulossa lisärahaa 700 miljoonaa.
Tulevaisuuden palveluiden turvaamiseksi meidän on kiinnitettävä huomiota
palvelutuotannon rakenteisiin. Ensimmäisenä mainitsisin
hallituksen mittavan hankkeen: sosiaaliturvan uudistuksen. Vuosikymmenten
aikana kehitetty monimutkainen, kallis ja passivoiva järjestelmä uudistetaan.
Työn vastaanottamisesta tehdään kannattavaa,
byrokratiaa karsitaan ja resursseja vapautetaan ihmisten auttamiseen.
Juuri eilen Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi arvion,
jonka mukaan rakenneuudistuksilla voidaan kunnissa päästä miljardisäästöihin.
Sosiaali- ja terveyssektoria onkin alettu kehittää tavoitteellisesti.
Ministeri Risikko mainitsi vastauksessaan Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen
kehittämisohjelman. Ohjelman tavoitteita tukee merkittävä 100
miljoonan euron panostus kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin.
Määrärahasta kohdennetaan henkilöstövoimavarojen
kehittämiseen 30 miljoonaa euroa.
Kokoomus pitää tärkeänä sitä,
että hoitajien työhyvinvointiin ja jaksamiseen
kiinnitetään erityistä huomiota. Heidän
työnsä on sekä henkisesti että fyysisesti
erittäin vaativaa ja raskasta. Tutkimukset ja selvityksetkin
osoittavat, että hoitoalan henkilöstö ei
voi hyvin. Töiden järjestelyissä on parantamisen
varaa, ja henkilöstömitoitukset on osin tehty
liian kireiksi. (Eduskunnasta: Entäs palkat?)
Kaikki keinot on otettava käyttöön
sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeisiin vastataksemme.
Pelkkä rahan lisääminen ei kuitenkaan riitä.
Keinovalikoimaan kuuluu koulutustarjonnan lisääminen,
toimintatapojen ja työolosuhteiden kehittäminen,
siirtyminen määräaikaisista työsuhteista
vakituisiin, työnjaon ja tehtävärakenteiden
uudistaminen, hyvä johtaminen ja luonnollisesti palkka-
ja eläkekysymykset. Sinivihreä hallitus on haasteeseen
tosissaan tarttunut, ja siihen kokoomus on erittäin tyytyväinen.
Arvoisa herra puhemies! Palkkakeskustelu on vain yksi osa kokonaisuutta.
Ammatinvalinnassahan raha ei yksin ratkaise, mutta palkkauksella toki
on merkittävä vaikutus. Palkkauksen tasa-arvon
nostaminen keskusteluun lähti meistä, kokoomuksesta,
liikkeelle. Kyllä, me halusimme nostaa esiin sen, etteivät
kuntasektorin matalapalkkaisten naisalojen työn vaativuus
ja palkkaus kohtaa. Kyllä, me vaadimme tähän
epäkohtaan puuttumista. Kyllä, me ryhdyimme toimiin tilanteen
kohentamiseksi. Olemme saaneet sekä kiitosta että lunta
tupaan, myönnetään. Tiedossa oli, että kritiikkiä tulee,
mutta me emme kritiikkiä pelänneet emmekä pelkää nytkään.
Joidenkin mielestä oli väärin puuttua
naisten palkkatasa-arvoon. Tätä toistettiin etenkin
vasemmiston suunnalta. Kokoomus menee tyhmyyttään
ja naiiviuttaan leikkimään naisten palkkatasa-arvolla,
meille sanottiin. Me kuitenkin teemme oikeita asioita, vaikka ne
ovat olleet ja ovat jatkossakin vaikeita. Jos palkkatasa-arvo-ongelmien
ratkaisu olisi helppoa, ne olisi jo ratkaistu, vaikkapa edellisen
hallituksen aikana, kun ed. Heinäluoma oli valtiovarainministeri. Kokoomus
ei kuvittele, että palkkauksen epätasa-arvoa yhdellä budjetilla
tai yhdellä palkkaratkaisulla ratkaistaan. Joskus on kuitenkin
aloitettava ja kunnolla.
SDP:n ollessa hallituksessa viime kaudella naisten ja miesten
väliset palkkaerot kasvoivat Suomessa, siis kasvoivat.
Tämä kehitys poikkesi kaikista muista perinteisistä Euroopan unionin maista.
Nyt esillä oleva kuntapuolen palkkaratkaisu ei pelkästään
pysäytä negatiivista kehitystä, vaan
muuttaa sen positiiviseen suuntaan.
Arvoisa puhemies! Kun havaitsemme epäkohdan, mietimme,
miten siihen voimme puuttua. Kun keksimme keinot, on aika toimia.
Historiassa ensimmäistä kertaa kunnat saavat hallitukselta
palkanmaksun tueksi ylimääräisen 150
miljoonan euron vuosittaisen tasa-arvoerän. Kun tähän lisätään
täysimääräiset indeksikorotukset,
valtion tuki kunnille pelkästään palkanmaksuun
on ensi vuodelle 400 miljoonaa euroa.
Hoitajat ovat reilut palkankorotuksensa ansainneet. Tärkeitä palkkatasa-arvon
edistämisessä meille ovat olleet muutkin kunnalliset
naisvaltaiset koulutetut alat. Olemme iloisia siitä, että esimerkiksi
lastentarhanopettajien keskimääräinen
kuukausiansio nousee sopimuskauden puitteissa 262 euroa, sosiaalityöntekijöiden
308 euroa ja kirjastonhoitajien 268 euroa.
Julkisessa keskustelussa on esitetty, että koulutettujen
naisvaltaisten alojen palkat nousevat vain 30—40 euroa
kuukaudessa. Näinhän asia ei ole. Palkansaajan
kannalta oleellista on, paljonko palkka aidosti nousee, ei se, mikä on ylimääräisen
valtionosuuksien tasa-arvoerän osuus palkankorotuksesta.
Esimerkiksi sairaanhoitajan keskimääräinen
kokonaisansio ei ole nousemassa 30 euroa vaan
reilusti yli 300 euroa.
Ei siis puhuta pikkuroposista, vaan sadoista euroista kuukaudessa.
Jo näillä korotuksilla kunta-alan kilpailukyky
ja houkuttelevuus aidosti vahvistuvat. Kuka tässä salissa
olisi vuosi sitten uskonut, että vienti-teollisuuden tilauskirjojen pullistellessa
tehdään liittokierroksella palkkaratkaisu, jossa
kunnalliset, naisvaltaiset, alat saavat miesvaltaisia vientiteollisuusaloja
suuremmat palkankorotukset?
Ilman että kokoomus nosti asian esiin, ilman hallitusohjelman
kirjausta ja ilman budjettiratkaisuja ei kunta-alalle olisi tulossa
näin suuria korotuksia. Näin uskallan ja uskallamme
väittää. Kuka uskaltaa väittää jotakin
muuta? Lopputulos ratkaisee. Kunta-alan palkat nousevat, ja käsipareja,
niitä kuuluisia, on jatkossakin niin opettamassa, kirjastoissa
kuin hoito- ja hoivatyössäkin.
Tehy hylkäsi kuntatyönantajan tarjouksen. Siihen
sillä on täysi oikeus. Toivomme, kuten hoitajatkin
toivovat, että uhkaava työtaistelu kuitenkin pystytään
välttämään. Kokoomuksen ja Tehyn
tavoitteissa on itse asiassa paljon samaa. Ymmärrämme,
etteivät työn vaativuus ja palkka tällä hetkellä vastaa
toisiaan. Tähän tilanteeseen nähden nykyisen
kunta-alan sopimusjärjestelmän puitteissa syntynyt
sopimustarjous oli oikean suuntainen. Tämän
ratkaisun jälkeenkin jää vielä paljon
korjaamisen varaa. Työn on jatkuttava.
Arvoisa puhemies! Oppositio käyttää nyt eduskunnan
järeintä asetta, välikysymystä,
politikoidakseen kunta-alan henkilöstön palkoilla. Vasemmistoliiton
Martti Korhonen sanoi välikysymystä koskeneessa
tiedotustilaisuudessa, että jos tällä palkkakysymyksellä ei
hallitus kaadu, niin sitten jollakin muulla. Mitä tämä kertoo
opposition motiiveista? Palkkatasa-arvoa käytetään
vain ja ainoastaan valtapolitiikan välineenä. Meidän
mielestämme palkkaerojen kaventamisesta on kannettava aitoa
huolta — kuten sinivihreä hallitus nyt tekee.
Asiaa ei saa alistaa lyhytnäköiselle valtapoliittiselle
eduntavoittelulle tai opposition profiilinnostolle.
Koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvon puolesta
kannattaa taistella. Oppositionkin kannattaisi yhtyä tähän
taisteluun ja unohtaa politikointi. Joskus on jopa suurta viisautta tukea
hallitusta ja jättää turhanaikainen haukkuminen
vähemmälle. Näin mekin teimme, kun edellinen
hallitus viime kaudella toteutti hyvää veropolitiikkaa.
Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Orpo äskeisessä puheenvuorossaan
aika röyhkeästi syytti sosialidemokraatteja palkkaerojen
kasvusta. Kyllä tämä markkinatalous on,
kuulkaa, kokoomuslaiset, sellainen, ettei sosialidemokraattien 25
prosentin tai sen alla oleva kannatus riitä markkinalakeja
kumoamaan. Mutta mielelläni totean, että Ruotsissa,
missä sosialidemokraattien kannatus on merkittävästi
suurempi, jolloin he voivat itse vaikuttaa voimakkaammin yhdessä ay-liikkeen kanssa,
hoitajien lähtöpalkka on juuri se 500 euroa enemmän,
jonka mekin haluamme koulutetuille matalapalkkaisille naisille.
(Välihuuto) — Näin on, puolet enemmän
henkilökuntaa ovat sosialidemokraatit saaneet Ruotsissa
aikaiseksi. Mutta tämä on toinen juttu.
Välikysymys on meille sosialidemokraateille erityisen
tärkeä. Se kumpuaa itse asiassa syvällisemmistä arvoista
ja lähtökohdista kuin monasti niin sanotut "yhden
asian" välikysymykset. Sosialidemokraattiset eduskuntaryhmät
ovat eri vuosikymmenillä tehneet historiallisen työn
kuntien hyvinvointipalvelujärjestelmän luomiseksi.
Siksikään emme voi nyt vain katseella seurata,
kuinka porvarihallitus on murentamassa palvelujen rahoituspohjaa
ja heikentämässä esimerkiksi vanhusten
palvelujen ja terveydenhoidon kehittämistä.
Me olemme ihan oikeasti, aidosti, huolissamme kunnallisista
palveluista ja kuntataloudesta. Panostukset esimerkiksi vanhustenpalvelujen kehittämiseen
ovat täysin riittämättömiä tiedossa
oleviin tarpeisiin nähden. Mielestämme kiireellisin
moraalinen tehtävä — vanhustenhoivan kuntoon
saattaminen — on laiminlyöty.
Hallituksen politiikka johtaa siihen, että useiden
kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa maksuja.
Ehkä pyrkimyksenä onkin ideologisesti ajaa ihmiset
yksityisten terveyspalveluiden piiriin heikentämällä julkisia
palveluja.
Asiaan on mielestäni viisaasti ottanut kantaa Helsingin
Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield
kolumnissaan "Julkinen valta ja kauppiasmoraali". Blåfieldin
mukaan: "Kun julkista palvelua aletaan muokata yksityisen liiketoiminnan
periaatteilla, vaihdetaan moraalikoodia. Viime kädessä on
kyse siitä, mitä varten julkista palvelua on:
se on perusta, jolle yhteiskunnan muu toiminta rakentuu. Siksi on
tärkeätä, että sitä tehdään
yhteistä hyvää korostavan periaatteen
mukaan."
Tahdon vielä erikseen alleviivata kirjoittajan näkemystä yhteisestä hyvästä.
Yhteinen hyvä, laadukas palvelu, on se, mitä me
sosialidemokraatit kunnallisilta palveluilta toivomme ja vaadimme.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen toinen tärkeä lähtökohta
kuntarahoituksen puutteiden ohessa on kansalaisten pettäminen
vaalilupauksilla. Kun koko hallitus kantaa vastuun riittämättömistä panostuksista
kuntapalveluihin, niin äänestäjien pettäminen
menee kyllä erityisesti kokoomuksen piikkiin. Suora lainaus
ja kysymys, minkä puolueen puheenjohtaja ja kuka vaalien alla
sanoi näin: "Esitämme, että valtio siis
maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta,
joka ylittää yleisen korotustason." Ensimmäisen
kerran historiassa on äänestäjät
petetty näin rankasti!
Kokoomus petti muitakin lupauksiaan. Ajan puutteen vuoksi totean
vain, että ennen vaaleja kokoomukselle oli kynnyskysymys,
että lapsilisät sidotaan indeksiin. Mitä tapahtui?
Ei sidottu, ja lapsilisän korotuksen saa vain 20 prosenttia perheistä,
eli 80 prosenttia lapsiperheistä jää tämän
korotuksen ulkopuolelle. Tämä on enemmän
kuin noloa! Tämä on äänestäjien
pettämistä!
Arvoisa puhemies! Suomen eduskunnan juhliessa satavuotista historiaansa
on erityinen syy vaatia kansalaisille vaaleissa edes jotain kuluttajansuojaa.
Kokoomus onkin tarpeen jättää jälki-istuntoon,
seisomaan vilpoiseen komeroon haalistunut ruiskukka rintapielessä ja
taskussa vakava kirjallinen kotimuistutus petetyistä lupauksista
Suomen kansalle.
Nyt jos koskaan kansalaisilta vaaditaan tarkkaa medialukutaitoa.
Kokoomus on lähtenyt keksimään erilaisia
kiertoilmaisuja ja jopa uutta laskuoppia, jotta esimerkiksi hoitoalan
palkkaratkaisu saataisiin näyttämään
paremmalta suhteessa lupauksiin. Kunta-alan tasa-arvoerä on
suuruudeltaan 2 prosenttia ja lisää kuntien palkkamenoja
340 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus täyttää näin
vajaan puolet lupaamastaan summasta.
Tosiasiaksi jää, että palkkauksen
kiistatonta jälkeenjääneisyyttä kurotaan
kiinni sairaanhoitajien näkökulmasta 30 eurolla.
Porvarihallitus on niitannut pääministerin suulla
kiinni sen, ettei seuraavallakaan sopimuskaudella ole odotettavissa
mitään lisäpanostusta palkkaratkaisuun. Tätä me
sosialidemokraatit emme pidä oikeana ja emme voi hyväksyä.
Tämä osoittaa nimittäin koko hallituksenkin
välinpitämättömyyden hoitaa
pitkäjänteisesti naisvaltaisten alojen palkkojen
jälkeenjääneisyysongelmaa.
Meidän mielestämme tarvitaan edelleenkin useamman
vuoden ohjelma palkkatason korjaamiseksi. Myös hallituksen
tulisi olla mukana ja sitoutua monivuotiseen palkkaohjelmaan. Nyt
te lopetatte tämän tähän. Väärin!
(Ed. Zyskowicz: Me aloitimme!)
Mutta kokoomuksen edustajat käyttävät
aikaansa uuden laskuopin tekemiseen. Puheet siitä, että hoito-
ja eräät muut työntekijäryhmät
saavatkin palkankorotuksiin neljän vuoden aikana 600 miljoonaa
euroa, ovat lapsellisia. Se nyt vielä puuttuisi, että hallitus
ottaisi sovitut korotukset pois kahden vuoden päästä.
(Ed. Zyskowicz: Sitäkö ehdotatte?)
Arvoisa puhemies! Miltähän keskustalaisista tuntuu,
kun kokoomus sanoo tekevänsä historiaa, vaikka
jo edellinen hallitus sai aikaiseksi kunta-alan palkkaohjelman,
jossa työntekijät saivat 3,9 prosentin ylimääräisen
palkankorotuksen tupossa sovitun lisäksi? Sosialidemokraattien
ja keskustan punamultahallitus tuki palkkaohjelmaa. Koska julkisella
alalla työskentelevät ovat valtaosaltaan naisia,
toimi punamultahallitus tässä nimenomaan tasa-arvopolitiikkaa
edistäen.
SDP:n pitkäaikainen ja johdonmukainen linja on tähdännyt
useiden vuosien ajan naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon
kaventamiseen. Uudistettu tasa-arvolaki tuo työpaikoille velvoitteen
lain pohjalta selvittää esimerkiksi palkkatasa-arvoon
liittyviä epäkohtia. Kokoomus, teidän
roolinne historiallisessa tarkastelussa on ollut vilttiketjussa
istuminen ja kertasuorituksiin panostaminen.
Tasa-arvoerät ovat olleet osa tulopoliittisen sopimuksen
osia aina vuodesta 1989 lähtien. Aloitteen tasa-arvoeristä tekivät
nykyisten ammatillisten keskusjärjestöjen monet
jäsenjärjestöt ja ammattiliitot.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaaliohjelmassa oli tärkeä lupaus,
josta pidämme kiinni. Haluamme lisätä sekä työntekijöiden määrää hyvinvointipalveluissa
että parantaa palkka- ja työoloja. Vaalikausi
tulee osoittamaan, että opposition yhteinen 600 miljoonan
talousarvioaloite on tuiki tärkeä työntekijöiden palkka-
ja työolojen parantamisessa.
Kiire ja ylikuormitus ovat yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon
vitsauksista, mutta eivät yksin julkisen vaan koko työelämän.
Työministeriön työolotutkimukset osoittavat,
että samaan aikaan, kun työhön sitoutuneiden
osuus on kasvanut, myös työn keventämistä tai
vähentämistä haluavien osuus on lisääntynyt.
Kasvu kertoo muun muassa työelämän rasittavuudesta
ja myös siitä, että ihmisillä on
tarve saada aikaa muuhunkin kuin työssä käymiseen.
Ihmisen elinkaaressa on erilaisia jaksoja, jolloin muut asiat — perhe
ja pienet lapset — ovat tärkeämpiä kuin
työ. Myös ammattitaidon ylläpitäminen
tai uuteen ammattiin kouluttautuminen on osa normaalia elämää,
ja hyöty siitä koituu viime kädessä työnantajalle
ja yhteiskunnalle. Siksi myös se aika on yhtä arvokasta
kuin työelämässä vietetty aika.
Nämä työelämän
haasteet koskevat samalla tavalla niin julkista kuin yksityistäkin
sektoria. Siksi ne on syytä ottaa huomioon jo nyt keskusteltaessa
julkisen terveydenhuollon tulevaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit emme ole unohtaneet
vanhustenhuollon kehittämistarpeita niin kuin muut isot
puolueet. Olemme valmiit vaaliohjelmamme mukaisesti korottamaan
kuntien rahoitusta merkittävästi, jotta ikäihmisten
palvelut paranevat. Henkilöstöä tarvitaan
lisää sekä vanhusten kotipalveluihin
että laitospalveluihin. Omaishoitajien tukipalveluja, vapaapäiviä,
kotipalveluja ei saada toimiviksi ilman lisähenkilökuntaa.
Riittävä palkkataso on yksi avaintekijä julkisen
sektorin palveluiden parantamisessa. Tärkeästä ja
vaativasta työstä on maksettava kunnon palkka.
Lisäksi työolosuhteiden on oltava sellaisia, että korkean
ammattietiikan omaavat työntekijät voivat suoriutua
työstään ammatin vaatimusten mukaisesti.
Tämä voi onnistua vain, jos palveluissa on riittävät
voimavarat, resurssit. Valitettavasti, valitettavasti, valitettavasti
Vanhasen porvarihallitus tuo syvän pettymyksen tässä tärkeimmässä asiassa.
Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun
päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.
Merja Kyllönen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Avoimia kirjeitä, kauniita sanoja/ mutta
ei lainkaan tilillepanoja/ Lupaukset heitettiin/ heiluivat
huulet/ rahapussi tyhjeni/ pettyneen huokauksen
kuulet/ Sari Sairaanhoitaja/ Kari Kansalainen/ tyhjää saivat
he molemmat/ palvelut entistä heikommat/ Laatua
saa suurella rahalla/ mutta sitä ei osteta tyhjällä mahalla.
Puheenjohtaja Kataisen joukot virittivät ennen vaaleja
suuria toiveita palkkatasa-arvon edistämisestä.
(Ed. Zyskowicz: Oliko väärin ottaa asia esille?)
Nyt vaalien jälkeen valtiovarainministeri Katainen kirjoittaa
Sari Sairaanhoitajalle Turun Sanomissa: "Rahaa ei tällä erää ole mahdollista
laittaa enempää." (Ed. Tennilä: Kataisella
on kaksoisolento!) Sehän ei pidä paikkaansa, arvoisa
herra valtiovarainministeri. Sitä paitsi te olisitte kyllä paljon
oikeampi vastaamaan välikysymykseen, sillä tässä ensisijaisesti on
kyse juuri rahasta, ja te, arvoisa valtiovarainministeri, olette
sen rahahanan tulppa. Hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman
turvaamiseen tarvitaan rahaa. Ilmaiseksi niitä ei saa.
Mikäli palkkatasa-arvo paranee vuodessa parilla kympillä,
niin taidamme olla pian vuoden 2020 paremmalla puolella ennen kuin
Kataisen joukkojen vaalilupaukset on lunastettu. Tämä jos mikä lienee
sitä kuuluisaa pitkäjänteistä politiikkaa.
Hallitusohjelman tekstiosuus kuulostaa loistokkaalta, mutta
rahanjakoraamit eivät sitä vastaa. Ensi vuoden
talousarviossa panostus kuntien asukkailleen tarjoamiin terveys-
ja vanhuspalveluihin on täysin riittämätön.
Suomalaista terveydenhoitoa on kehuttu hyväksi ja kustannustehokkaaksi,
ja sitähän se on. Työntekijöiden
ammattitaito takaa hyvän laadun, ja alhainen palkkaus takaa
sen taloudellisen tehokkuuden. Mutta kuinka kauan näin
on? Ellei palkkatasa-arvoasiassa edetä ripeästi,
on vaarana, että palvelut heikentyvät ja henkilöstöä on
saatavilla entistä vähemmän. Eivät
kaikki ryntää heti Ruotsiin tai Norjaan. Myös
kotimaassa on muita uramahdollisuuksia. Kun henkilöstöpula
alkaa vaivata, kasvaa työtaakka niillä, jotka
yhä ovat alalla, ja se vain lisää motivaatiota
etsiä muita vaihtoehtoja. Miten silloin hoidetaan vanhukset
tai pidetään auki meidän kirjastomme?
Hallitus lupasi tukea sellaista kuntien palkkaratkaisua, joka
kohdentuu koulutetuille naisvaltaisille aloille, joilla palkkaus
ei vastaa työn vaativuutta. Tälle ratkaisulle
hallitus asetti kuitenkin niin ahtaat rajat, että niiden
puitteissa ongelmia ei pystytä korjaamaan. Hallituksen
ilmoittama 150 miljoonan euron erä ei alkuunkaan vastaa
niitä odotuksia, joita hoitajilla oli. Pikkurahalla ei
julkisen sektorin palkkausongelmia korjata eikä myöskään
palveluita kehitetä.
Palvelumaksuja korotetaan, mutta palvelujen parantamiseen hallitus
ei aio käyttää korotuksista saatavia
rahoja, vaan ne imuroidaan takaisin kunnilta. Palvelumaksuissa onkin
tällöin kysymys verottamisesta, esimerkiksi sairauden
verottamisesta, eikä suinkaan siitä, että korotetuilla terveyskeskusmaksuilla
oltaisiin esimerkiksi turvaamassa kuntien parempia palveluita. Sosiaalisista
syistä me vasemmistoliitossa emme kannata palvelumaksujen
korotuksia.
Palvelujen parantamiseen hallitus tarjoaa ensi vuodeksi vain
parikymmentä miljoonaa euroa. Sillä, hyvät
ministerit, ei maailmaa paranneta. Ei riitä, että valtionosuudet
ovat niukat, vaan vieläpä ahdinkokunnille tarkoitetut
kuntien harkinnanvaraiset avustukset ovat 8 miljoonaa pienemmät
kuin pari vuotta sitten. Keskusta on todella kääntänyt
selkänsä vaikeuksissa kamppailevien kuntien asukkaille.
Hyvistä suhdanteista huolimatta monissa kunnissa talous
on edelleen tiukoilla. Siitä pitävät huolen
niukat valtionosuudet. Kunnissa ei vältytä veronkorotuksilta,
lainanoton lisäykseltä eikä henkilöstövähennyksiltä.
Hyvä, parempi, paras — kansa kyllä hiukan
palveluiden katoamista vastaan haras. Ja kyllä se rahan
puute näkyy sielläkin laadussa. Kentällä kuulee
jo keskustelun siitä, miten saisimme omaiset tai vapaaehtoiset
syöttämään vanhuksia laitoksissa
ja millaiset vaippakiintiöt asetettaisiin, että kuluissa säästettäisiin.
Arvoisa valtiovarainministeri, on aika väljentää raameja.
On aika huolehtia oikeudenmukaisuudesta, on aika turvata arjen palvelut.
Sitten, kun ministeri Katainen avaa rahahanoja, on peruspalveluministeri
Risikonkin helpompi vastata täällä salissa
esitettyihin kysymyksiin.
Laman alhosta on yli kymmenen vuotta, ja julkista velkaa on
lyhennetty ennätystahdissa. Budjetista aiotaan käyttää 2
miljardia velan maksuun, ja jos hallitus jotain valtionomistuksesta panee
lihoiksi, niin niistäkin rahoista valtaosa menee velan
maksuun. Eiköhän sitä pienemmälläkin
kiireellä saada velkaa sen verran alemmaksi, että jää varaa
myös suurempaan tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja kansalaisten
palveluihin.
Hyvät edustajatoverit! Sen ohella, että osoitetaan
riittävästi rahoja kunnille, on eräissä tapauksissa
tarpeen erikseen varmistaa, että kansalaiset saavat tarvitsemansa
palvelut.
Hoitotakuu on yksi tällainen keino ohjata. Lapsen oikeus
päivähoitoon on toinen merkittävä keino.
Osoitus Vanhasen hallituksen epäsosiaalisesta luonteesta
on kuitenkin se, että lapsen oikeus päivähoitoon,
oikeus kehittyä ikäistensä seurassa,
riistetään kaikkein köyhimmiltä poistamalla
nollamaksuluokka.
Eduskunta on myös toistuvasti joutunut merkitsemään
budjettiin erillisen määrärahan lasten- ja
nuortenpsykiatriseen hoitoon, sillä kokemus on osoittanut,
että tällä alueella tapahtuu liikaa laiminlyöntejä,
ellei erillismäärärahaa ole budjettiin
kirjattu. Me vasemmistoliitossa emme hyväksy hallituksen
esitystä poistaa määräraha ensi vuoden
budjetista. Onko nyt todellakin niin, ettei tämä hallitus
piittaa pätkääkään
lapsista ja nuorista?
Myös vanhukset ovat sellainen ryhmä, jonka oikeuksia
palveluihin meidän pitää nyt parantaa. Suomi
ikääntyy. Ellei tälle väestöryhmälle
luoda lainsäädännössä vähimmäisturvaa,
on vaarana, että he joissakin kunnissa jäävät
vaille sitä apua, mitä he tarvitsevat selviytyäkseen
kotona. Sitä me vasemmistoliitossa emme halua. Tästä syystä me
keväällä 2006 ehdotimme erityistä vanhuspalvelulakia.
Vasemmistoliiton lakialoitteen tavoitteena oli taata ikääntyneille
ihmisille yhdenvertaiset ja laadukkaat vanhuspalvelut koko maassa
kunnioittaen palvelun tarvitsijoiden itsemääräämisoikeutta
ja valinnanvapautta tuloista riippumatta. Nykytilanteessa tällainen
valinnanvapaus koskee vain varakkaimpia vanhuksia.
Voimassa oleva sosiaalihuoltolaki edellyttää kunnilta
kotihoidon järjestämistä tarpeen mukaan
muun muassa vanhuksille, mutta normit on laadittu sillä tavoin
väljiksi, että niiden toteuttaminen on sidottu
kunnan vuotuisiin talousarviomäärärahoihin.
Emme voi tyytyä siihen, että ikääntyvät
ihmiset jossakin kunnassa jäisivät äänekkäämpien
tai vaikutusvaltaisempien ryhmien jalkoihin voimavaroja jaettaessa.
Nykytilanteessa kotihoidon saaminen riippuu asiakkaan asuinkunnan
taloudellisesta tilanteesta ja kunnan omista soveltamisohjeista
ja -käytännöstä. Lisäksi
valitusoikeus näistä päätöksistä on
rajoitettu. Valitettavasti kehitys viime aikoina on ollut juuri
se, että kuntien kotihoito supistuu sisällöltään
ja rajautuu entistä huonokuntoisempiin vanhuksiin. Tämäkö on
sitä kuuluisaa välittämistä ja
tasa-arvoista palvelutarjontaa?
Säätämällä erityinen
vanhuspalvelulaki niin sanottu hoivatakuu laajennettaisiin myös
ikääntyneiden hoivapalveluihin. Meidän
mielestämme kunnat pitää velvoittaa järjestämään
ikääntyneille, yli 65-vuotiaille kotihoidon tarpeessa
oleville kotihoito siitä riippumatta, valitsevatko ikääntyneet
kotona asumisen vai asumisen palvelu- tai tukiasunnoissa hyväksytyn
palvelusuunnitelman mukaisesti. Muutoksella ohjattaisiin ikääntyneiden
palveluita kotona tapahtuviksi ja vähennettäisiin
osaltaan pitkäaikaista laitoshoidon tarvetta. Mielestämme
olisi myös syytä laajentaa myös ei-kiireellisen
hoivapalvelun tarpeen arviointivelvollisuutta.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää hallituksen
vastaus ei tyydytä. Tällainen hallitus joutaa
mennä. Kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen
sanamuodoksi.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessä on
kaksi teemaa: kuntasektorin palkkaratkaisut etenkin hoito- ja hoiva-alalla
sekä valtion panostus hyvinvointipalveluiden rahoitukseen.
Välikysymyksessä kysytään, miten
hallitus voi yhtaikaa nostaa naisvaltaisten alojen palkkoja ja taata
kuntalaisille laadukkaat, tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut. Oppositiota
voi kiittää sen oivaltamisesta, että näitä kysymyksiä on
tarkasteltava rinnakkain.
Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että hoitoalan
henkilöstö ansaitsee kunnollisen palkan. Samalla
kysymyksessä pelotellaan sillä, että korkeammat
palkat voivat tarkoittaa korkeampia kunnallisia veroprosentteja.
Pelottelu on turhaa. Jos haluamme julkisella sektorilla maksaa korkeampia
palkkoja hoitajille ja lastentarhanopettajille ja samalla laadukkaat
hyvinvointipalvelut, niin silloin pitää olla myös
valmis keräämään veroja.
Tämä onkin ehkä tämän
välikysymyskeskustelun paras puoli: On syytä ymmärtää,
ettei ole jatkuvasti mahdollista samaan aikaan alentaa veroja ja
taata oikeudenmukaisia, tasa-arvoisesti kohdennettuja hyvinvointipalveluita.
Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista on myös valmiita
maksamaan enemmän veroja, mikäli sillä taataan
laadukkaat hyvinvointipalvelut. Nyt hyvinvointipalveluista huolta
kantavat demarit ovat itse olleet poistamassa varallisuusveron sekä keventämässä alkoholin
ja hyvätuloisten verotusta, ja tämä on
tapahtunut kuntien kustannuksella.
Ensi vuonna hallitus ei kevennä veroja, minkä ansiosta
palvelujen saatavuus voidaan paremmin turvata. Tämä hallitus
laskee veroja yli puoli miljardia euroa vähemmän
kuin edellinen hallitus. Hallitus on myös luvannut korvata
budjetissa toteutettavat veronvähennykset kunnille täysimääräisesti.
Vihreä eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että veronalennusten
ja menonlisäysten suhde on nyt huomattavasti tasapainoisempi
kuin se oli edellisten neljän vuoden aikana.
Arvoisa puhemies! Vuosikymmenten aikana syntyneitä palkkavinoutumia
ei korjata hetkessä eikä edes puolessa vuodessa.
Vaikka oppositio viittaakin välikysymyksessään
edellisen hallituksen perustamaan samapalkkaisuustyöryhmään,
vuosien 2003 ja 2006 välisenä aikana kokoaikatyössä olevien
miesten ja naisten palkkaero kasvoi 56 eurolla. (Ed. Zyskowicz:
Kuulitteko, ed. Gustafsson?) Voi olla, että edellisen hallituksen
samapalkkaisuusohjelmalla oli kunniakkaita tavoitteita. Yhtään
euroa sen tavoitteiden toteuttamiseen ei kuitenkaan budjetoitu eikä sillä päästy
palkkaerojen kapenemiseen.
Tämä keskustelu on jälleen kerran
todistanut myös sen, miten Suomessa palkkojen järjestys
on pyhä. Palkkaneuvottelumekanismi ei käytännössä mahdollista
yksittäisen henkilöstöryhmän,
kuten tässä tapauksessa hoitajien, palkkojen reilua nostamista
suhteessa muihin palkkoihin. Hoitajille on tulossa kohtuullisen
hyvä prosenttikorotus, mutta pettymystä aiheuttaa
se, että suhteellinen palkkaero ei tästä juuri
kapene. (Ed. Gustafsson: No, miten ero lääkäreihin
kehittyy?)
Välikysymyksessä viitataan "historiallisiin ongelmiin
kunta-alan sopimusneuvotteluissa". Ongelmien historiallisuus on
aivan totta, sillä mikään uusi asia sukupuolten
palkkaero ei ole. Vuosikymmeniä samana pysynyt, lähes
kiveen hakattu palkkaero on tuotettu ja uusinnettu yhä uudestaan
työmarkkinasopimisella. Jo vuoden 1922 valtiopäivillä kansanedustaja
Rosa Sillanpää teki aloitteen laiksi, jonka mukaan
työntekijälle sukupuoleen katsomatta on turvattava
samasta työstä sama palkka. Se haudattiin.
Tupojen ylläpitämä staattinen palkkaerorakennelma
on ollut pitkään kolmikannalla siunattu vahvojen
miesvaltaisten vientialojen tae. SAK:laisten naisten ansiot ovat
77 prosenttia miesten palkoista. STTK:laisten naisten ansiot ovat
73 prosenttia ja akavalaisten naisten 72 prosenttia miesten palkoista.
Sosialidemokraatit ammattiliittojen johdossa ovat yhtä aikaa
luomassa palkkaeroja ja haastamassa hallitusta oppositiossa tilille
siitä, ettei palkkaero yhdellä neuvottelukierroksella
kapene.
Palkkaeroissakin on pohjimmiltaan kyse työn arvostuksesta
ja arvoista. Alimman palkkauksen parantamisen ajaminen on yhä tahdon
asia. Ilman määrätietoista työtä palkkakuilu
ei kuitenkaan kapene. Yhteiseksi ongelmaksemme jää, pystyykö nykyinen
työmarkkinajärjestelmä lainkaan korjaamaan
työmarkkinoiden rakenteellista ongelmaa. Mikä on
sosialidemokraattien ja vasemmiston lääke epäoikeudenmukaisia
palkkaeroja ylläpitävään ja
uusintavaan neuvottelumekanismiin?
Uuden hallituksen tavoitteena on palkkaerojen kaventaminen,
ja siihen pyritään konkreettisin keinoin. Hallitus
on lähtenyt tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista
kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka
edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä.
Välikysymyksessä todetaan, että 150 miljoonalla
eurolla rahoitetaan vain murto-osa hoitajien palkankorotuksesta.
Näin on. Samaan aikaan se on murto-osan verran enemmän
kuin mihin mikään edellinen hallitus on pystynyt.
Vihreä eduskuntaryhmä pitää hallituksen
avausta hyvänä ja luottaa siihen, että tämä tosiaan
oli vasta avaus, ei päätös.
Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että eduskunta
yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa etsii
parempia keinoja palkkaerojen kaventamiseksi.
Arvoisa puhemies! Palveluiden laadun parantamiseen tarvitaan
ja on varattukin myös lisäresursseja. Sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on lisäystä vuoden
2007 talousarvioon 580 miljoonaa euroa. Hyvinvointipalveluihin tämä hallitus
varaa 250 miljoonaa euroa. Edellisen hallituksen hallitusohjelmassa
vastaavaan tarkoitukseen varattiin 210 miljoonaa. Kuntatalouden
kannalta merkittävää on se, että kustannusten
nousuun perustuvat valtionosuuksien indeksitarkistukset tehdään
nyt ensimmäistä kertaa täysimääräisinä.
Tämä korjaa valtionosuuden jälkeenjääneisyyttä peruspalvelujen
rahoituksessa. Viime kaudella indeksikorotukset toteutettiin vain
75-prosenttisesti. Myös kustannustenjaon tarkistus maksetaan
täysimääräisenä ja
kerralla, eikä kunnilta oteta niin sanottua pakkolainaa,
kuten viime kaudella.
Hallitusohjelmassa linjataan palveluista siten, että "Palveluiden
saatavuuden ja laadun turvaamiseksi on niiden rahoituspohjaa tarkistettava
myös asiakasmaksujen osalta". Uudistuksen tarkoituksena
on varmistaa, että "palvelut säilyvät
kaikkien saatavilla". Vihreän eduskuntaryhmän
mielestä asiakasmaksujen tuotto on ohjattava palveluihin
niiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi. Näkemyksemme
on, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen
korotuksista saatavat tulot tulee vuoden 2009 jälkeen jättää kuntien
käytettäväksi, jotta kunnilla on mahdollisuus
toteuttaa hallitusohjelmassa linjattu lupaus palveluiden
laadun ja saatavuuden turvaamisesta asiakasmaksuja tarkistamalla.
Herr talman! Vi kommer inte att klara de servicerelaterade
utmaningar vi har framför oss endast genom att stärka
finansieringen. För att servicen ska kunna räcka
till är det lika viktigt att se till att kostnaderna hålls
under kontroll. Här är förebyggande arbete
nödvändigt. Vi måste förkorta
köerna i båda ändor, och just detta är
målet för regeringens hälsopolitiska
program. Vår riksdagsgrupp har även höga
förväntningar på det politiska programmet
för främjandet av barns, ungas och familjers välbefinnande.
Regeringen måste när det kommer till kritan ta
itu med marginaliseringsproblemen, som allt oftare förs över från
en generation till följande.
Arvoisa puhemies! Alkoholiveron korotus oli kauan ja kipeästi
odotettu päätös. Edellinen hallitus vastusti
alkoholiveron korottamista loppuun saakka, vaikka tilastot puhuivat
selvää kieltä lisääntyneistä huostaanotoista
ja perheväkivallasta. Tämän hallituksen
toteuttama alkoholijuomien veronkorotus on hyvä alku. Vihreän
eduskuntaryhmän mielestä hallituksella pitää olla
valmiutta jatkaa samalla linjalla myös seuraavien budjettien
yhteydessä.
Oppositio kysyy, miten hallitus aikoo järjestää lisää henkilökuntaa
sosiaali- ja terveyspalveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon sekä vanhustenhoitoon.
Työllisyyttä parannetaan ja osaavan henkilökunnan
määrää lisätään
kohdentamalla varoja täydennys- ja oppisopimuskoulutukseen.
Myös sosiaali- ja terveysalan opintojen aloituspaikkoja
tullaan lisäämään. Työvoimasta
poistuu tämän hallituskauden aikana yli 60 000
työntekijää, ja on ilmeistä,
ettemme selviä haasteesta vain kotimaisin voimin. Hallitus onkin
sitoutunut edistämään maahanmuuttoa,
mitä vihreä eduskuntaryhmä pitää erinomaisena
asiana.
Hoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät vastuullista
työtä. Jotain hoivatyön raskaudesta kertoo
se, että suurin osa vuorotteluvapaan käyttäjistä on
keski-ikäisiä, hoiva-alalla työskenteleviä naisia.
Vuorotteluvapaata on jatkettava, vaikka ideaalimaailmassa asiat
olisikin järjestetty niin, ettei vuorotteluvapaata tarvitsisi
käyttää loppuunpalamisen ehkäisynä.
(Ed. Gustafsson: Sekin syntyi demarien ansiosta, se vuorotteluvapaa!)
Hallitusohjelmassa luvataan tasata vanhemmuuden kustannukset
entistä tasaisemmin työnantajien kesken, mikä parantaa
naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Tulevan perusturvauudistuksen
tavoitteena on tuottaa myös työelämään uudenlaista
oikeudenmukaisuutta parantamalla pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien
ja vailla omaa ammattiliittoa olevien perusturvaa.
Summa summarum, vastauksena opposition usein tässä salissa
esittämään kysymykseen, miten
vihreät voivat olla mukana tässä hallituksessa,
vihreä eduskuntaryhmä toteaa seuraavaa: Tämä hallitus on sitoutunut
kunnallisten hyvinvointipalvelujen laadun turvaamiseen ja perusterveydenhuollon
vahvistamiseen ja rahoittaa ensimmäisenä hallituksena
naisvaltaisten alojen palkkaratkaisua omalla, erillisellä valtionosuudella.
Näin ollen vihreä eduskuntaryhmä kannattaa
luottamuslauseen antamista hallitukselle.
Saman asian voi ilmaista vielä toisinkin: (Puhemies:
Ed. Alanko-Kahiluoto, nyt on mennyt todella pitkään!)
Vihreä eduskuntaryhmä voi hyvin olla hallituksessa
niin kauan kuin oppositio ei kykene osoittamaan, että edellinen
hallitus olisi vastannut nykyistä hallitusta paremmin lupauksistaan
samapalkkaisuuden edistämiseksi, palkkaerojen kaventamiseksi
sekä hyvinvointipalveluiden laadun turvaamiseksi. Toistaiseksi
aihetta epäluottamuslauseelle nykyistä hallitusta
kohtaan ei näillä ehdoilla ole.
Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, värderade talman! Trots att oppositionen
påstår att interpellationen handlar om kvaliteten
i vård och omsorg och tillgången på yrkesutbildad
personal är det lätt att inse att interpellationen
i hög grad handlar om vårdsektorns löner.
Keskustelu julkisen hoidon laadusta on viime aikoina koskenut
hoidon antajia eli hoitajia ja vähän potilaita.
On totta, että suuri osa julkisesta hoitobudjetista menee
palkkoihin. Hallitus ehdottaa, että valtionosuutta kuntien
sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään
577 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee, että kunnat
pystyvätkin parantamaan vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden palveluja.
Korotuksista 226 miljoonaa aiheutuu valtion ja kuntien välisen
kustannusjaon tarkistamisesta.
Lisäksi hallitus tulee esittämään
ensimmäisen kerran yli vuosikymmeneen kustannusten nousun
korvaamista kunnille täysimääräisesti.
Hallitus on myös valmis tukemaan järkevää palkkaratkaisua
hoitoalalla 150 miljoonalla eurolla. Hallitus panostaa kauden aikana
30 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä koskeviin
kehittämishankkeisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan väittää,
että tämä hallitus tulee tukemaan kunnallista
hoitoalaa ja kuntien työntekijöitä enemmän
kuin koskaan aikaisemmin on tehty.
Hyvät edustajat! Olemme kaikki tietoisia hoitoalan
palkkatason jälkeenjääneisyydestä.
Tämä koskee myös yksityissektoria, minkä vuoksi,
uskoisin, paine palkkojen korottamiseen julkisella sektorilla ei
ole riittävän kova. Tämäkin
vaikuttaa. Itse uskon palkkatason nousuun naisvaltaisella hoito-
ja hoivasektorilla lähivuosina sen vuoksi, että kilpailu
työntekijöistä kovenee hoito- ja hoivasektorin
tarpeiden kasvun kanssa. On oikeudenmukaista, jos näin
tapahtuu. Hoitajat ansaitsevat tämän. Miesten
ja naisten palkkaerojen supistamista on jatkettava myös
tämän neuvottelukierroksen jälkeen, eli
tarvitaan aikalisä.
Herr talman! Det avtal som de kommunala avtalsparterna nu kommit överens
om är ett steg i rätt riktning, på rätt
väg. Vi utgår ifrån att denna trend fortsätter även
efter denna avtalsperiod. I och med att alla förbund utom
Tehy skrivit på avtalet som medför lönejusteringar
på 12 procent kan jag svårligen förstå vad
oppositionen menar med att säga att situationen i de kommunala
förhandlingarna är historiskt dålig.
Vad är det som egentligen händer i Finland när
kommunsektorn lovas upp till 12 procent i förhöjningar?
Jo, oppositionen vill fälla regeringen.
Den här regeringen har inte lovat förhöjningar
på 500 euro eller någon annan summa. Regeringens
löften och målsättningar finns inskrivna
i regeringsprogrammet. Regeringen kan inte ta ansvar för
vad enskilda riksdagsledamöter eller kandidater i val eller
partier lovar inför val. Inom svenska riksdagsgruppen eller
Sfp har vi inte talat om speciella, specifika summor.
Om vi vill diskutera summor kan det konstateras att man inom vårdbranschen
i bästa fall kommer upp i förhöjningar på 439 euro per månad, även
om medeltalet hamnar en bit på 200 euro i månaden.
Arvoisa puhemies! Julkinen hoitohenkilöstö tarvitsee
myös tilanteeseensa helpottamista. Kuntien työntekijöiden
määrä on suurempi kuin koskaan aiemmin,
mutta samanaikaisesti yhä enemmän potilaita on
hoidettavana. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään
puhunut sen puolesta, että hoitoalalle on saatava lisää käsiä. Nyt
kuntien on varauduttava siihen, että kilpailu henkilöstöstä kovenee.
Julkisen sektorin on hoidettava tämä asia kuntoon.
Aivan liikaa on koulutettuja hoitajia muuttanut ulkomaille korkeampien
palkkojen ja pysyvän työsuhteen perässä.
Ruotsalainen eduskuntaryhmä on todennut aikaisemmin
ja toteaa jälleen, että jos haluamme takeet siitä,
että meillä on riittävästi pätevää hoitohenkilökuntaa
5—10 vuoden kuluttua, henkilöstö on vakinaistettava
nyt. Lähdemme siitä, että kunnat käyttävät
saamansa korotetun tuen useampien hoitajien palkkaamiseksi vakinaisiin työsuhteisiin.
Tiedämme, että valtion ja kuntien välinen
suhde on monella tavalla mutkikas. Kunnilla on itsemääräämisoikeus,
mutta ne ovat riippuvaisia valtion taloudellisesta tuesta. Valtion
tuki jakautuu sektoreittain, mutta valtio ei voi vaatia rahojen käyttämistä juuri
siihen, mihin ne on tarkoitettu. Näin on asianlaita. Mutta
on syytä korostaa, että kunnallinen itsemääräämisoikeus,
päätäntävalta, tarkoittaa myös
vastuunottoa, vastuuntuntoa, eli vastuun ottamista siitä,
että lisäresurssit käytetään
siellä, missä niitä eniten tarvitaan.
Ja hoitoalalla tarvitaan niitä.
Työttömyyden lasku jatkuu. Muutamien vuosien
kuluttua meillä on useita toimialoja, joilla on työvoimapula.
Eräissä osissa maatamme työvoimapulaa
esiintyy jo nyt, samoin on pulaa työperäisestä maahanmuutosta.
Myös terveydenhuollossa olemme tulossa murrosvaiheeseen
ja näemme jo ensimmäiset merkit tulevasta työvoimapulasta.
Herr talman! Vi måste i god tid forma vår
yrkesutbildning så att den motsvarar arbetsmarknadens krav.
Klart är, att Finland inte kommer att klara sig utan hjälp
utifrån. Vi kommer inom kort att vara i akut behov av invandrad
arbetskraft. Det kan hända och det är till och
med troligt att inte ens invandrad arbetskraft räcker till
för att avhjälpa den kommande arbetskraftsbristen
på olika områden. Men bristen blir med säkerhet större
utan en inflyttande arbetskraft. Den här situationen måste
förberedas på ett vettigt och bra sätt.
För att utlänningar skall kunna och vilja
se Finland som sitt nya hemland krävs det en positiv marknadsföring,
såväl utanför som innanför vårt
lands gränser. Det är verkligen dags att på allvar
fundera på det här, vad vi har och vad vi kan
erbjuda en utlänning — inte vad hon eller han
kommer hit för att ta av oss.
Vi måste förstås även anpassa
vår egen arbetsmarknad efter de behov och utmaningar som framtiden
för med sig och försöka hålla
den arbetsföra befolkningen kvar i arbetslivet samt anpassa
utbildningen efter de behov som finns. Omsorgen om vår
egen arbetskraft så att vi kan behålla så många
som möjligt av de välutbildade vårdarna
i vårt eget land är samtidigt omsorg om någonting
mycket viktigt, nämligen om rätten till vård
på eget språk.
Regeringen har som första regering genom tiderna gått
in för ett extra anslag på 150 miljoner euro för
att utjämna löneskillnaderna i de kvinnodominerade,
kommunala sektorerna. Vi har den uppfattningen att regeringen från
första början mycket målmedvetet har
gått in för att genomföra regeringsprogrammet
och vi är övertygade om att de skrivningar som
gäller vårdsektorn, som gäller kvalitet
i vården och annat, kommer att genomföras på ett
tillfredsställande sätt under den här
perioden. Svenska riksdagsgruppen vill betona att det är
speciellt viktigt att trygga en god äldreomsorg. Till det
vill svenska riksdagsgruppen bidra.
Arvoisa puhemies, värderade talman! Svenska riksdagsgruppen
föreslår enkel övergång till dagordningen.
Ed. Mika Lintilä merkittiin läsnä olevaksi.
Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! "Yhden puolueen vaalilupauksesta tuli koko
hallituksen ongelma." Tätä syytöstä ei
ole lausunut oppositio, vaan kesällä päähallituspuolue
keskustan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja. Pääministeri
Vanhasen puheista on kuultanut sama asenne: tuskastuminen hoitajien
vaatimuksiin päästä ylös palkkakuopastaan
ja kyllästyminen kokoomuksen vaalipyykin pesemiseen.
Kokoomus saavutti vaalivoiton ja hallituspaikan pitkälti
juuri katteettomalla retoriikalla tasa-arvotuposta. Jo silloin oli
ilmeistä, että kuntasektorin palkkatasa-arvoa
sekä samaan aikaan vanhustenhoidon ja terveydenhuollon
puutteiden korjausta ei voida toteuttaa niillä rahalupauksilla,
joita hallituspuolueet esittelivät.
Pääministeri Vanhanen ilmoitti pettyneensä Tehyn
johdon ratkaisuun. Minä puolestani ymmärrän
heitä. Ongelmana on se, että hoitajien palkkakuoppa
ei näillä esityksillä korjaannu. Hallitusohjelmassa
todetaan: "Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä,
kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua
onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille,
joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta." Tasa-arvoerä on
jaettu sellaisillekin kunta-aloille, joilla keskipalkka on reilusti
yli 5 000 euroa kuukaudessa. Mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän
kolmas jakokriteeri: alipalkkaus? Eikö hallitus ole hyväksynyt
oman ohjelmansa vastaisen ratkaisun?
On kysymys arvoista, ministeri Risikko! Miksi koneen hoitamisesta
maksetaan enemmän kuin ihmisen? Henkisesti vaativa ja vastuullinen
hoitotyö on myös fyysisesti raskasta verrattuna
perinteisiin lihasta vaativiin miesaloihin, esimerkiksi rakennus-,
varasto- tai satamatyöhön. Työsuojeluhallinnon
tuoreen tutkimuksen mukaan fyysisesti raskain työ Suomessa
tehdään vanhainkodeissa ja kotisairaanhoidossa.
Olen keskustavaikuttajien kanssa eri mieltä. Hoitoalan
palkankorotukset eivät ole ongelma, vaan työvoimapulaksi
muodostuvan ongelman ratkaisu. 6 500 Suomessa kalliisti
koulutettua hoitoalan ammattilaista on tällä hetkellä töissä ulkomailla
pitkälti juuri heikon palkkatason ja pätkätöiden
vuoksi.
Hoitajien palkkauksen korjaamisessa ei ole kysymys ainoastaan
heidän omasta toimeentulostaan, vaan koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta.
Jos emme alan palkkakilpailussa pärjää,
kuinka voimme kuvitella väestön ikääntyessä ja
hoivatarpeiden kasvaessa ammattitaitoisten hoitajien määrän
kehittyvän riittävästi?
Toivon todella, että tulevaisuuden palvelujen pelastusoperaatioita
ei tarvitsisi lakolla vauhdittaa. Hoitajien lakko olisi erityisen
vahingollinen jo entuudestaan kuormitetussa terveydenhuollossa.
Vaikka kiireellinen hoito rajattaisiin lakon ulkopuolelle, hoitojonot
pitenisivät ja monen sairauden selvittely ja hoito viivästyisi
kohtalokkain seurauksin. Nyt hallituksen on toimittava, jotta lakko
saataisiin vältettyä. Kristillisdemokraatit vetoavat
hallitukseen, että se nöyrtyisi ylimääräiseen
valtionosuuden korotukseen.
Ministeri Risikko kertoi, miten kunnat saavat ensi vuonna lisää 580
miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiinsa.
Miksi jätitte kertomatta, miten summa hupenee kuntien jo
käyttämän rahan hyvittämiseen,
kustannustason tarkistamiseen ja verotulomenetysten kompensaatioon?
Vain 21,3 miljoonaa euroa jää perusterveydenhuollon
ja vanhustenhoidon palvelutason parantamiseen. Nämä luvut
löytyvät Kataisen budjettikirjasta. On hämäystä uskotella
tämän rahan millään tavoin riittävän
paikkaamaan vanhusten- ja terveydenhuollon puutteita. Tällä kosmeettisella
summalla ei vanhusten määrän kasvaessa
kyetä pitämään yllä edes
nykyistä asiakaskohtaista henkilöstömitoitusta.
Kylmä tosiasia on, että hallitus ei käytännössä panosta
vanhustenhoidon ja terveydenhoidon palvelutason parantamiseen, vaikka
tämä oli kansalaisten tärkein toive vaalien
aikana. Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen luo pitkällä tähtäimellä mahdollisuuksia
tuottavuuden aitoon kasvuun ja palvelujen turvaamiseen, mutta on
julmaa jättää vanhukset odottamaan vuosikausiksi
uudistuksen tuloksia. Monen elämä on jo siinä vaiheessa
päättynyt, kun rakenneuudistus alkaa kantaa hedelmää.
Kaiken lisäksi peruspalvelubudjetissa ei tietenkään
ole huomioitu nyt neuvoteltujen palkankorotuksien kustannuksia.
Budjetin laskelmissa oletettiin ansiotason nousevan ensi vuonna
5 prosentilla. Kunta-alan sopimus nostaa kuntien palkkamenoja vuositasolla
budjettikirjan lukuihin verrattuna noin 1 900 miljoonaa
euroa enemmän. Niin sanottu kunta-alan tasa-arvoerä lisää vuositasolla
palkkausmenoja 350 miljoonaa euroa, eivätkä tähän
vielä edes sisälly Tehyn toiveet palkkakuopan
korotuksesta. On aivan selvää, että näiden
lukujen valossa kokoomus on pettänyt vaalilupauksensa.
Jotta edes yleisen palkankorotustason ylittävä tasa-arvokorjaus
tulisi kokonaisuudessaan kunnille korvattua, kuten puheenjohtaja
Katainen lupasi, tasa-arvotuen tulisi olla suuruudeltaan 350 miljoonaa
euroa sekä lisäksi vielä se summa, joka
vaaditaan hoitajien palkkakuopan korjaukseen.
Lisäksi hallituksen lupaama 150 miljoonan euron tasa-arvoerä sisältyy
jo viime keväänä hyväksyttyihin
niukkoihin kehyksiin. Mitä uutta tai ylimääräistä rahaa
se on? Olisiko hallitus kenties leikannut tuon rahan pois kehyksistä,
jos se ei olisi hyväksynyt tätä sopimusta?
Kaiken huipuksi ministeri Risikko kertoo tämän
luvun neljällä ja pääsee 600
miljoonaan euroon, vaikka summa pysyy samana joka vuosi.
Eilisessä Turun Sanomien jutussa, kolumnissa, puheenjohtaja
Katainen laski virheellisesti jopa alimitoitetut indeksikorotuksetkin
osaksi palkkaratkaisua ja pääsi ynnäillen
400 miljoonaan euroon. 4,7 prosentin kustannustentarkistus ei tuo
yhtään ylimääräistä euroa
palveluihin tai palkankorotuksiin. Päinvastoin indeksitarkistus toteutuu
nyt vajaana, koska se on laskettu ennen palkankorotusratkaisua.
Jos kustannustarkistus toteutettaisiin täysimääräisesti,
se olisi 5,5 prosenttia. Eli nyt vajausta jää 0,8
prosenttia, 140 miljoonaa euroa. Eli ministeri Kataisen pitäisi nyt
käyttää tuota vähennyslaskua
ynnäilyn sijaan. Mitä tästä lopulta
jää jäljelle?
Arvoisa puhemies! En muista, että ministerien selityksissä olisi
aiemmin näin häikäilemättä luvuilla
huijattu. Vanhasen toinen hallitus on todellakin tehnyt historiallisen
bluffin.
Kaikkein surullisin olen sen väestöryhmän puolesta,
joka ei kykene edes lakkoilemalla pitämään
puoliaan. Tasa-arvotupoteatterissa jalkoihin jäävät
uupuneet omaishoitajat, hoitoa jonottavat sairaat ja ne heikkokuntoiset
vanhukset, jotka tälläkin hetkellä makaavat
aliravittuina, märissä vaipoissa, makuuhaavoissa
laitoksessa tai kotona. Ennen vaaleja kaikki puolueet korostivat sitä,
että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää hoitavia
käsiä. Valtiontilintarkastajat pitivät
vanhuspalvelujen tilaa perusoikeuksien vastaisena. Nyt vaarana ovat
jopa leikkaukset palvelutasoon, kun vanhusmäärä kasvaa
ja samaan aikaan kunnat joutuvat rahoittamaan oikeutettuja palkankorotuksia
valtion pakoillessa vastuutaan.
Vanhasen ensimmäinen hallitus teetti selvitysmies Elli
Aaltosella omaishoidon kehittämistä koskevan laajan
selvityksen, aivan kuten vanhustenhoidosta professori Sirkka-Liisa
Kivelällä. Molemmat selvitykset odottavat edelleen
hyllyllä toteuttamista. Professori Kivelän tärkein
ehdotus oli riittävä rahoitus ja vanhustenhoitolaki, jonka
avulla rahat ohjattaisiin tarkoitettuihin kohteisiin. On tunnustettava,
että suositukset ja ohjeet eivät riitä.
Tarvitsemme lakisääteistä normitusta.
Miksi Aaltosen ehdotuksia ei toteuteta vieläkään?
Hän ehdotti omaishoidon tuen tasoa korotettavaksi ja sen
maksattamista Kelan kautta niin, että kaikki omaishoitajat
saisivat yhdenvertaisin perustein etuuden.
Arvoisat hallituksen soturit, kuulostaako seuraava teksti tutulta:
"Mitä te teette täällä? Silmät kiiluen
kerrotte talouden numeroista, mutta ette piittaa pätkääkään
ihmisistä. Kysynkin tässä, mihin toimiin
hallitus ryhtyy, jotta ikäihmisten kohtelu ja palvelut
saadaan sellaisiksi kuin niiden kuuluisi sivistysvaltiossa olla.
Tällä hetkellä tilanne on aivan mahdoton.
Jos valtiontalous on suhdannehuipulla, miksi ikäihmisten
palveluihin ei ole laitettu riittävästi rahaa?
Vastauksen tähän varmaan haluavat suomalaiset
kuulla." Näin terävästi piikitteli kokoomuksen
ed. Sari Sarkomaa viime syksynä hallitusta. Kysymys on
edelleen ajankohtainen.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa,
että yhteiskunnan eettinen perusta paljastuu siinä,
miten se kohtelee vanhuksia, niitä, joille olemme kiitollisuudenvelassa
hyvinvoinnistamme. Rikkaalla Suomella on varaa nyt ja tulevaisuudessa
turvata jokaiselle korkeatasoinen hoito, jos vain poliittista tahtoa
löytyy.
Kannatan ed. Filatovin esittämää opposition yhteistä ponsilausumaa.
Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On mukava aloittaa, kun on niin odotettu
jopa hallituksen aitiosta.
Sairaanhoitajilla oli kanttia hylätä työehtosopimus, joka ei täyttänyt niitä
lupauksia, joita
valtiovarainministerin salkkua nyt kantava kokoomus etunenässä oli
vaalien alla antanut. Ilman sairaanhoitajien rohkeutta
ja tätä meidän tekemäämme
välikysymystä hoitajia ja hoidettavia
tukevat kansalaiset olisivat vieläkin enemmän
ymmällään, jos edes pahimmin petetyt
itse eivät faktoista huolimatta uskaltaisi tai viitsisi puuttua koko
kansakuntaa koskettavaan epäkohtaan: julkisen hoivasektorin
koulutettujen naisten palkkauksen vakavaan
jälkeenjääneisyyteen
ja kuntien määrärahojen riittämättömyyteen sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Lähellä kuitenkin oli, ettei kokoomus saanut vedettyä höplästä koko
kansakuntaa. Ilman sairaanhoitajien periksiantamattomuutta vaikeaa olisi
perussuomalaistenkin täällä eduskunnassa nyt
yrittää asiaan kansalaisten toivomalla tavalla vaikuttaa.
Kukaan ei nimittäin varmasti toivo hoivasektorille lakkoa,
eivät varmasti sairaanhoitajat itsekään.
Jokainen, joka on katsonut sängyn pohjalta ylöspäin
kohti hoitajan auttavia käsiä, tietää,
mistä nyt on kysymys. Siis jokainen potilas, joka on katsonut
ylöspäin kohti hoitajan auttavia käsiä,
tietää, mistä nyt on kysymys. Kysymys
on tämän työn hinnasta ja arvosta. Siinä on asian
ydin.
Arvoisa puhemies! Suomen valtiontalous on ollut ylijäämäinen
koko 2000-luvun. Velkataakkammekin on keventynyt takaisinmaksun
ansiosta niin, että julkisyhteisöillämme
valtio mukaan lukien on velkaa tämän vuoden lopussa 57,5
miljardia euroa. Se on noin 32 prosenttia bruttokansantuotteestamme.
Vähän yli kymmenen vuotta sitten velkaa oli vielä 70
prosenttia bruttokansantuotteesta. Siis on menty alaspäin,
ja se on aivan hyvä.
Meidän EU-puolueille, joita ikävä kyllä riittää,
tiedoksi, että EU:n rahaliiton säännösten
mukaan velkaa saa olla enintään 60 prosenttia bkt:stä.
Toisin sanoen valtio on siis maksanut laman seurauksena aiheutuneita
velkojaan pois hyvin kuuliaisesti.
Kuntapuolueillemme tiedoksi, että kuntien velkataakka
taasen on 2000-luvulla lähes kaksinkertaistunut. Yhteistä hyvää ei
ole jaettu sinne, missä sitä tarvittaisiin. Sen
sijaan valtio on syytänyt kunnille uusia velvoitteita osoittamatta
niihin asianmukaista määrärahaa. Kunnat
ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan, ja vaikka toisaalta
verotusta on kevennetty, niin toisaalta sitä on kiristetty.
Keskituloisten verotus on suhteellisesti ottaen kiristynyt.
Muutenkin verotuksen painopistettä Suomessa on siirretty
tai jätetty siirtämättä poliittisin
ratkaisuin niin, että suurituloisten kokonaisverotusta
on käytännössä kevennetty muita enemmän,
räikeimpänä esimerkkinä tästä viime kaudella
varallisuusveron poisto. Erilaisten tutkimusten mukaan Suomessa
lähestytään tasaveroa eli sitä,
että kaikki maksavat tuloistaan samassa suhteessa veroa.
Tämä ei ole perussuomalaisten mielestä oikein,
koska verot tulee asettaa maksukyvyn mukaan.
Arvoisa herra puhemies! Tulevan vuoden budjetissa hallitus haluaa
keventää valtionvelkaa peräti 2 miljardia
euroa. Samaan aikaan se ohjaa kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuksiin vain vaivaiset 21,3 miljoonaa euroa lisää rahaa,
siis sadasosan siitä, siis sadasosan siitä, mitä se
maksaa velkojen takaisinmaksuun, siis sadasosan. Kehitysapuunkin
hallitus aikoo suunnata 90 miljoonaa enemmän kuin viime vuonna,
kokonaisuudessaan 668 miljoonaa.
Arvoisa puhemies! On selvää, että meidän
on kohtuudella tuettava kehitysmaidenkin tulevaisuutta ja pyrittävä poistamaan
ongelmia siellä, missä ne syntyvät, mutta
kun samaan aikaan hallitus ohjaa 141 miljoonaa euroa myös
Ison-Britannian EU-jäsenmaksun maksamiseen, alkaa tavallisesta
kansalaisesta tuntua kummalliselta, että ensin huolehditaan
muiden maiden kansalaisista ja sitten vasta omista.
Arvoisat kansanedustajat, hyvät kollegat ja hyvä Suomen
kansa! Suomi maksaa siis lähes yhtä paljon vuosittain
rikkaan Ison-Britannian EU-jäsenmaksuosuudesta kuin hallitus
lupaa nyt tasa-arvoerää! Siis 141 miljoonaa Thatcherin Britannialle
neuvottelemaa jäsenmaksuapua ja 150 miljoonaa hoitajille!
Tästä on kysymys. Tämä on sama
summa. (Ed. Gustafsson: Vieläkö Thatcher elää?)
Hallituksen olisikin aika ottaa, hyvät ystävät, lusikka
kauniiseen käteen ja alkaa keskittyä muiden EU-maiden
ja kaukomaiden gepardihattujen avustamisen sijasta kansalaistemme
uskon palauttamiseen omaan päätöksentekojärjestelmäämme.
Jos vaalilupauksia antaa, niin ne on myös lunastettava.
Kamreeripuolueeksi tituleeratulle eurokokoomuksellekin siis tiedoksi,
että vaalilupaustenne lunastamista eivät nyt estä sen paremmin
Euroopan unioni kuin valtiontalouden rahatilanne tai talousnäkymätkään.
Rahaa ja tarvetta on, ja eduskunta voi nämä määrärahat
lisätä. Se on täysin mahdollista.
Arvoisa puhemies! Vanhusten määrä kasvaa tulevina
vuosina huomattavasti, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi
laitospaikkojen määrän vähentäminen
edes kotipalveluita ja omaishoidon tukea lisäämällä ei
ole näköpiirissä. Myös vanhusten
hoidontarve on jatkuvasti kasvanut, mistä on seurannut,
että hoitajat joutuvat tekemään yhä lujemmin
töitä vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.
Henkilökuntaa sosiaali- ja terveysministeriön antamiin
suosituksiin nähden töissä on liian vähän.
Täällä on viitattu professori Sirkka-Liisa
Kivelän tutkimuksiin ja moniin muihinkin tutkimuksiin.
Yksityisellä puolella hoitajia on riittävästi
hoidettaviin nähden, koska yksityisellä puolella
tuo suhdeluku määritellään lain
nojalla. Niinpä monet kuntien palkkalistoilla olleet hoitajat
ovatkin hakeutuneet yksityiselle puolelle töihin, kuten
esimerkiksi ed. Filatovin esimerkissä, koska siellä työolot
ovat paremmat. Sen takia julkinen terveydenhuolto on pelastettava
ja asetettava etusijalle vuokrafirmojen kassakoneiden kilinään
nähden.
Arvoisa puhemies! Yhä useammalle vanhukselle joudutaan
osoittamaan paikka yksityisestä hoitokodista, jossa hoitaminen
tulee usein niin hoidettavalle kuin yhteiskunnallekin kalliimmaksi
kuin julkisella puolella. Tämä ei ole kansantaloudellisesti
järkevää eikä inhimillisesti
hyväksyttävää. Jotta julkinen
hoivasektori voidaan pitää kilpailukykyisenä,
on hoitajien palkkoja nostettava ja hoitajien määrää lisättävä.
Markkinatalous ei saa olla itseisarvo vaan väline.
Kilpailukyvyn näkökulmasta ei ole yksinkertaisesti
järkevää pumpata esitettyjä rahasummia
velanmaksuun, Britannian jäsenmaksuavustuksista nyt puhumattakaan,
ja tällä tavoin kiristää hoitopalveluita
tavalliselta kansalta. Arvoisat kollegat, politiikka on vaihtoehtojen
etsimistä, ja me asetamme hoitajien palkkarahat näiden
EU-maksujen ja valtionvelan lyhentämisen edelle, siis asetamme
edelle.
Arvoisa puhemies! Miksi jakaa ilmaista rahaa yksityisille ja
voittoa tavoitteleville yrityksille tieten tahtoen? Jos pyritään
ulkoistamiseen, kyllä on muita tapoja tehdä se.
Sitä ei saa tehdä inhimillisyyden kustannuksella,
mieluummin ei ollenkaan. Koska nyt on nähty, ettei kaikille
laitospaikkaa tarvitseville vanhuksille tarjota kunnissa laitoshoitoa,
herää kysymys, mikä olisi tilanne silloin,
jos suuri osa hoitopaikoista perustuisi yksityisen palveluntarjoajan
kanssa solmittaviin sopimuksiin eli maksusitoumuksiin. Yhtäkään maksusitoumuksiin
perustuvaa hoitopaikkaa ei ole olemassa, ennen kuin kunta tekee
palveluntuottajan ja vanhuksen kanssa asiasta sopimuksen. Ennen
kuin tehdään sopimus, yhtään
tällaista hoitopaikkaa ei ole.
Arvoisa herra puhemies! Sen takia nyt tehtävä palkkaratkaisu
on omalta osaltaan poikkeuksellisen merkittävä,
sillä kyse on paitsi hoitotyön arvostuksesta ja
hoidon tulevaisuudesta, myös kansanvallasta, vaalilupausten
pitämisestä ja edustuksellisen demokratian toimivuudesta
ja uskottavuudesta. Haluaako tämäkin hallitus,
jossa on historiallinen naisenemmistö, jäädyttää tämän nykyisen
karmean tilanteen? Toivottavasti ei.
Näillä perusteilla, arvoisa herra puhemies, kannatan
ed. Filatovin sanamuotoa perustellusta päiväjärjestykseen
siirtymisestä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Kiitoksia puheistanne. Ensin hieman valtionosuuskeskustelusta.
Valtionosuuden lisäyksistä osa aiheutuu valtion
ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamisesta, joka toteutetaan
nyt siis täysimääräisesti. Me
emme ota lainaa kunnilta.
Sitten lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Haluan sen nyt
korjata tässä, että se hoidon kehittäminen
varmistetaan nyt pitempiaikaisella kehittämistyöllä kuin
on vuosiin tehty. Se on vuosikausia ollut niin, että vuosi
kerrallaan on voitu tehdä hankkeita. Nyt me saamme neljän
vuoden hankkeita.
Palkoista sen verran, että alan vetovoiman edistämisessä tarvitaan
myös palkkaa. Se on ihan selvä, koska kutsumuksella
ei laskuja makseta. Ed. Räsänen täällä kysyi
minulta, miksi hoitaja on alipalkattu ja miksi se saa vähemmän
palkkaa kuin koneenhoitaja. Sitä minäkin olen
kysynyt vuodesta 1983 lähtien. Mutta nyt, hyvät
edustajakollegat, nyt ensimmäistä kertaa hallitus
antaa ylimääräistä valtionosuutta
palkkoihin. Onko se väärin? Minä vain
kysyn. Minun mielestäni se on aivan oikein. Viime kaudella
naisten ja miesten palkkaerot kasvoivat päinvastoin kuin
muissa EU-maissa. Viime kaudella laadittiin samapalkkaisuusohjelma
ja siinä tavoitteeksi asetettiin, että naisten
palkkaeuro olisi vuoteen 2015 mennessä 85 senttiä,
kun se nyt on 80 senttiä. Eli omien laskujeni mukaan sillä ohjelmalla
me poistaisimme tämän kuilun, mikä nyt
on naisten ja miesten välisissä palkkaeroissa,
200 vuoden kuluttua. Elikkä tätä taustaa
vasten on todella erikoista kritisoida hallitusta sen varaamista
palkkarahoista. Ja ed. Räsäselle totean, että kyllä meillä päin
150 kertaa 4 on 600, ei siitä pääse yli
ei ympäri.
Ja sitten palvelujen kehittämisestä. Palvelujen kehittämiseen
tarvitaan sekä henkilöstön määrää,
osaamista että rakenteellisia muutoksia. Henkilöstön
määrään me olemme budjetissa
varanneet varoja. Osaamista kehitetään peruskoulutuksen
ja täydennyskoulutuksen avulla. Täydennyskoulutushan
on meillä lakisääteinen aivan eri lailla
kuin monella muulla alalla. Rakenteellisia muutoksia tarvitaan.
Ja se on todettava, niin kuin täällä ed.
Soini ansiokkaasti toi esille, että me olemme tässä vanhustenhuollon
rakenteellisessa kehittämisessä jälkijunassa.
Noin kymmenisen vuotta sitten olisi pitänyt tehdä näitä muutoksia,
joita nyt tehdään. Mutta Paras-hankehan on nyt
meneillänsä, ja minä elän toivossa, että siinä pystytään
tekemään niitä.
Ed. Räsäselle totean myöskin sen,
että te kritisoitte, että ei olisi käytetty
Elli Aaltosen ja Sirkka-Liisa Kivelän raportteja. Ne ansiokkaat
raportit ovat todella käytössä niin,
että aivan ovat sivut hiirenkorvilla.
Ja ed. Gustafssonille totean: Te sanoitte, että Ruotsissa
on puolet enemmän hoitohenkilökuntaa. Pyydän
teitä tuomaan sen paperilla minulle. Haluan nähdä sen.
(Ed. Gustafsson: Opposition välikysymyksessä!) — Ja
jos se pitää paikkansa, niin miksi te ette korjanneet
sitä viime kaudella? Miksi te ette korjanneet sitä viime
kaudella? Ja sitten, mikään tutkimus, ed. Gustafsson,
ei tue lausuntoanne siitä, että vanhustenhuolto
olisi heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana, kun tämä hallitus
on ollut. (Ed. Gustafsson: En minä niin sanonutkaan!) — Sanoittepa. — Olen hyvin
pahoillani vanhustenhuollon sitoutuneen henkilökunnan puolesta
tuosta kritiikistänne.
No sitten muuta. Ed. Filatov painotti terveyden edistämistä ja
ehkäisevää työtä. Kiitos
siitä. Toivon kuitenkin, että teette kuten puhutte
eli vaikutatte siihen, että kuntien päätöksenteossa painopistettä siirretään
juuri ennaltaehkäisevään työhön,
koska se on ainoa keino hillitä tätä kustannuskehitystä.
Mutta sitten, arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Kun siivilöi
näistä puheista tämän "väärin
sammutettu" -kritiikin, niin on ollut hienoa kuunnella niitä.
Nämä teemat, joita te olette nostaneet, löytyvät
kaikki hallitusohjelmasta. Elikkä teidän puheenne
vain vahvistavat sitä, miten hyvä hallitusohjelma
meillä on. Ei tarvitse kuin pitää ja päästää.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Kuntaministerinä pidän erittäin
hyvänä sitä, että eduskunnalla
ja oppositiolla on halua keskustella erittäin tärkeästä asiasta
eli kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Kyllä kuntien
tukeminen palvelujen järjestämisessä on
erittäin keskeisellä sijalla hallituksen ohjelmassa
ja toimenpiteissä, kuten täällä on
jo moneen kertaan muun muassa ministeri Risikon toimesta sanottu.
Mutta kyllä se erikoisuus tässä välikysymyksessä on
se, että se tuntuu rakentuvan kuitenkin pelkästään
sen varaan, että lisää rahaa, lisää rahaa,
siitä huolimatta, että edelliset hallitukset ovat
kaikki johdonmukaisesti olleet sitä mieltä, niin
kuin tämäkin, että raha ei yksin palvelujen
järjestämisongelmia ratkaise. Ei, vaikka rahaa
aikaisemmin on ollut valtiolta kunnille jaossa vähän
vähemmän kuin tällä vaalikaudella.
Nämä kuntien valtionosuudet kasvavat koko vaalikaudella
2,6 miljardia euroa. Ensi vuodelle lisäys on 873 miljoonaa
euroa, kun huomioidaan täysimääräisten
indeksikorotusten ja kunta-alan palkkaratkaisutuen vaikutus, ja
verotulojen kasvukin on juuri nyt poikkeuksellisen nopeaa. Ja se tässä ensi
vuodenkin budjetissa ja tämän vaalikauden ratkaisussa
on huomionarvoista, että kuntien ja valtion välisen
kustannustenjaon tarkistus ja valtionosuuksien indeksikorotukset
tehdään nyt ensimmäistä kertaa
täysimääräisesti, samoin kuin
veromenetyksistä korvataan kunnille joka ikinen euro. Näin
ei ollut yhtenäkään vuonna niiden viimeisten
12 vuoden aikana, kun esimerkiksi SDP kantoi keskeistä hallitusvastuuta. Eli
me olemme vuosi vuodelta ja vaalikausi vaalikaudelta päässeet
yhä parempaan tilanteeseen, ja nyt on todellakin näin,
että nämä kaikki kolme toteutuvat.
Mutta silmiinpistävää oli tietenkin
tuossa välikysymyksessä se, että kunta-
ja palvelurakenneuudistusta ei välikysymystekstissä edes
mainittu. Hyvä, että nyt se tuli ryhmäpuheenvuorossa edes
esiin, ettei ole niin, että oppositio ei lähde siitä,
että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen kautta syntyy,
niin kuin tiedämme, sittenkin se kestävin perusta
palveluiden turvaamiselle ikääntyvässä Suomessa.
Eilen julkistettu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus
on viimeisin osoitus siitä, että tuottavuuden
parantamisessa on hyvinkin paljon tehtävissä.
Hyvinvointipalvelut ovat hoidettavissa tuon tutkimuksen mukaan jopa
miljardi euroa halvemmalla, jos kuntien parhaita käytäntöjä onnistutaan
levittämään ja tuottavuutta muutoinkin
parantamaan. Tuottavuuden kasvu on nykyään synnytettävissä pitkälti
korvien välissä, eikä sitä oteta
ihmisten selkänahasta. Eli on selvää,
että tämä palkkaratkaisukin osaltaan vauhdittaa
juuri tätä tarvetta palvelurakenteiden uudistamiselle.
Ja on selvää, että kuntatalouden kestävyys
on kovalla koetuksella. Mutta Paras-hankkeen määrätietoinen
eteenpäinvieminen on yksi keskeinen kulmakivi sille, miten
yhdessä tästä palveluiden järjestämisen
haasteesta selviämme. Ilman uudistuksia mikään
raha ei riitä, ja tähän työhän
tarvitaan myös kaikkia välikysymyksen allekirjoittajia.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä monet hallituspuolueiden
puhujat sekä hallituksen ministeritkin korostivat sitä,
että kustannukset korvataan täysimääräisesti.
Jos hallitus sitoutuu siihen, että kustannukset korvataan
täysimääräisesti, niin onko
se valmis tuomaan tarkennetun indeksilaskelman eduskunnalle, koska
tämä nykyinen indeksi on laskettu ennen kuin nykyiset
kustannukset olivat tiedossa? Onko se valmis siihen, että kustannukset
todellakin korvataan täysimääräisesti?
Nyt te ette korvaa edes tasa-arvoerän kustannuksia täysimääräisesti.
Ja muistuttaisin, että sataprosenttinen indeksikin
koskee vain noin yhtä kolmasosaa kuntien syntyvistä kustannuksista,
ei siis sataa prosenttia kustannuksista. Tässä on iso ero sen
suhteen, miten kunnat pärjäävät.
Kun vetosin esimerkiksi Hämeenlinnan esimerkkiin, kustannukset
kasvavat 23 miljoonaa ja valtio korvaa niistä 3
miljoonaa. Onko se teidän mielestänne täysimääräistä korvaamista?
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minäkin luin eilen tätä ministeri
Kataisen avointa kirjettä sairaanhoitaja Sarille. Oikein
punakynällä yritin etsiä täältä kohtaa,
jossa todettaisiin, että hoitohenkilökunta tarvitsee potilailta
tulevan arvostuksen lisäksi yhteiskunnan arvostusta, joka
näkyy kohtuullisena, riittävänä,
palkkana, mutta ei. Täällä lukee, että 150 miljoonaa
euroa riittää. Itse asiassa me kaikki kansanedustajat
saimme eilen hyvin konkreettisen muistutuksen, miltä se
tuntuu sairaanhoitajista, kun saimme nämä 30 euroa,
joka on se todellinen summa, millä todetaan ... (Ed. Zyskowicz: Todellinen
summa on 300 euroa, ed. Lapintie!) Sairaanhoitajat meille sen konkreettisesti
ilmaisivat.
Ministeri Katainen, kun te tiedätte, että valtion
velkaa aiotaan lyhentää 2 miljardilla eurolla eli
2 000 miljoonalla, niin ihmettelen, miten nyt, kun Suomi
on rikkaampi kuin koskaan, (Puhemies: Aika!) ei ole varaa nostaa
palkkoja. Milloin sitten on varaa nostaa hoitohenkilökunnan palkkoja,
jos ei tällä kertaa?
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson totesi puheessaan, että hallitus
maksaa vain puolet lupaamastaan korotuksesta. (Vasemmalta: Ei sitäkään!)
Hallitus ei ole luvannut mitään määrää, joten
tällainen väite ei pidä paikkaansa.
Ed. Räsänen täällä syytti
muita numerokikkailusta, mutta sen suurempaa numerokikkailua kuin
ed. Räsänen esitti, on vaikea löytää tästä salista.
En tiedä, pystyisinkö minäkään
siihen, (Naurua) sillä kuntien kannalta on tärkeintä vain se,
paljonko tulee tilille rahaa ja paljonko tililtä lähtee
rahaa. Ensi vuonna lähtee 1,7 miljardia enemmän
mutta tulee reilut 1,8 miljardia enemmän, elikkä se
on plussan puolella kuntien kannalta ensi vuonna.
Sitten, jotta vääriä tietoja ei lähde
liikkeelle, niin ehkä pari asiaa kannattaa korjata. (Puhemies:
Aika!) Ensinnäkin indeksikorotuksia on kolmena vuonna maksettu
lakien voimassaollessa täysimääräisesti,
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja veromenetykset korvattiin viime
hallituksen aikana.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos Aaltosen ja Kivelän raportit
ovat hallituksen käytössä, niiden sivut
hiirenkorvalla, niin miksi niiden tärkeimpiä tavoitteita
ei toteuteta eikä ole tehty edes esityksiä niistä?
Molemmat selvitysmiehet ovat itse arvostelleet julkisesti hallituksia
siitä, että ehdotuksia ei ole toteutettu. Esimerkiksi
professori Kivelä ehdotti, että tulisi säätää vanhustenhoitolaki,
jossa säädettäisiin lain tasoisesti henkilöstömitoituksesta,
ja nyt edelleenkin aiotaan pysyä suositusten ja ohjeistusten
tasolla.
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen omassa budjettikirjassa
todetaan, että ensi vuodelle aiotaan 21,3 miljoonalla eurolla
parantaa perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelutasoa ja
lisätä sillä henkilöstöä.
Kysyn teiltä, ministeri Risikko, mitä aiotte tuolla
summalla saada aikaan. Millä tavoin sillä (Puhemies:
Aika!) pystytään korvaamaan edes sitä vanhusten
määrän kasvua?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin ainoastaan kommentoida ed. Kyllösen
puheenvuoroa, kun hän sanoi, että palvelumaksuja
ei yhtään saa muuttaa. Nythän palvelumaksuista
suurin osa on tulosidonnaisia, eli tarkoitatteko todella vasemmistossa
sitä, että myöskään
meiltä paremmin toimeen tulevilta ihmisiltä ei
voi ottaa yhtään lisää palvelumaksuja?
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Opposition keskeinen sanoma täällä tuntuu
olevan se, että teot ratkaisevat. Olen tämän
vanhan eksistentiaalisen totuuden kanssa täsmälleen
samaa mieltä. Mutta kun kuuntelee teidän puhettanne
ja katsoo sitä, mitä edellinen hallitus sai aikaan,
ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin
sen, että teillä on vakava kohtaanto-ongelma puheiden
ja tekojen välillä. On ihan turha ylpeillä edellisen
hallituksen käynnistämällä samapalkkaisuusohjelmalla,
kun totuus on se, että edellisen hallituksen aikana miesten
ja naisten palkkaerot tässä maassa kasvoivat 56
eurolla. Aivan turha on myöskään ylpeillä sillä,
mitä Ruotsin sosialidemokraatit ovat saaneet aikaan. Kannattaa
katsoa omia aikaansaannoksiaan.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnassa on paljon ongelmia,
esimerkiksi koulumaailmassa ja maataloudessa, mutta ei meillä ole
kouluja suljettu opettajapulan takia, ei navettoja lakkautettu lomittajapulan
takia, mutta sairaanhoidossa osastoja on suljettu hoitajapulan takia,
ja sen takia nyt tämä on se ongelman ydin. Ja
mitä tässä kaikista polttavimmassa ongelmassa
nyt hallitus tekee? Mahdollisuus on tehdä, nyt on rahaa
ja ongelma tiedetään. Ei tarvita kuin ripaus nöyryyttä ja
auttava käsi sekä hoitajille että hoidettaville.
Teillä on siihen mahdollisuus.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kyllä menossa
sellainen lukujen sekamelska, että hirvittää.
Mutta yksi asia, mikä liittyy lukuihin, on kristallinkirkas.
Hallitus täyttää tosiaan vain puolet
siitä lupauksesta, jonka kokoomuksen puheenjohtaja Katainen
vaalien alla teki. Luin sen teidän puheenne kohdan: "- -
valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta,
joka ylittää yleisen korotustason." Koska täällä ei
saa sanoa, että te valehtelette, niin en sano enkä sano,
että juksaattekaan, mutta tämä oli vakava
poliittinen moka.
Ja sitten, ministeri Risikko, hain tuolta välikysymyksen,
jonka olitte allekirjoittanut, opposition välikysymys,
täällä on teidän nimenne alla. Täällä alkaa
kappale: "Suomen vanhustenhuollossa joudutaan pärjäämään
puolella Ruotsin henkilökunnasta". Sen takia meille sosialidemokraateille
on ydinasia, että tähän vanhustenhuoltoon
panostetaan ihan toisella tavalla kuin porvarihallituksen kehysbudjetissa
on tai ensi vuoden talousarviossa.
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt käydyssä keskustelussa on
hallituksen puolelta ilmennyt voimakas ristiriita. Hallitus hoitaa
puheissaan ja paperilla kuntatalouden ongelmat ja hoitajien
palkkauksen kuntoon sekä varmistaa henkilöstön
riittävyyden. Kuitenkin kunnat ja Kuntaliitto
ilmoittavat kuntatalouden kriisiytymisestä ja kasvavasta
henkilöstöpulasta hoitoalalla, eikä valoa ole näkyvissä.
Miten hallitus vastaa palvelutarpeeseen nähden
täysin riittämättömistä valtionosuuksista?
Nämä eväät eivät riitä palveluihin
ja palkkaukseen. Lähipalvelut katoavat rahapulassa
painivista kunnista. Missä on tulevaisuuden kuntalaisten
oikeusturva? Kaikilla ei ole varaa siirtää elämäänsä kasvukeskuksiin
tai pyörien päälle, ja kaikki
palvelut eivät suinkaan pitkien välimatkojen Suomessa
sijaitse kilometrin päässä toisistaan.
Kuuleeko hallitus kansansa hätää?
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikeastaan tämän keskustelun
ydin on siinä, pidetäänkö vaaleissa
annetut lupaukset vai ei vanhustenhoidossa, peruspalveluissa ja
myös naisten palkkauksessa. Me olemme nyt kuulleet, että hallitus
ei aio pitää näitä hallituspuolueiden
vaaleissa antamia lupauksia. Ymmärrän hyvin, miksi
tätä hoitajien kirjettä ei kokoomuksessa
haluttu ottaa vastaan. Ymmärrän oikein hyvin.
Todellakin on tehty historiallinen takinkäännös,
annettu historialliset lupaukset ja jätetty sen jälkeen
nämä lupaukset lunastamatta.
Jos hallituksella olisi vähääkään
korvaa ja vähääkään
sielua, se vastaisi nyt tähän ajankohtaiseen tilanteeseen
sillä, että se olisi valmis tulemaan vastaan ja
käyttämään hiukan enemmän valtion
rahaa kuntien valtionavuissa. Edelleenkin voidaan täysin
estää hoitoalan lakko. Kysymys on muutamista miljoonista
suhteessa hallituksen koko liikkumatilaan, jos olisi vähääkään sydäntä,
vähääkään korvaa.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelun aihe on
vakava. Olisin toivonut, että oppositio olisi tehnyt välikysymyksen
jo silloin kaksi viikkoa sitten, kun se tästä päätti.
Silloin tämä keskustelu ja siitä seuraava
päätös olisi myös saatu ajoissa
siinä vaiheessa, kun järjestöt päätöksiään
tekevät. Tässä suhteessa tämän
kysymyksen ajoitus oli selvästi sellaista taktikointia, joka
on vaikeuttanut näitä neuvotteluja.
Samoin tämän välikysymyksen myötä näkee, että oppositioryhmät
selvästi irtautuvat kehysajattelusta. Siis äsken
ed. Heinäluoma totesi, että muutama miljoona euroa
riittäisi tässä. Teillä on samaan
aikaan jätetty talousarvioaloite 600 miljoonasta eurosta
vuositasolla, joka meidän kehysajattelumme kannalta olisi
totaalinen virhe. Näin sanon. Kehysajattelulla luodaan
pitkäjänteisyyttä, ennakoivuutta ja kestävyyttä valtiontalouteen,
ja hallitus aikoo pitää siitä kiinni.
Välikysyjien, erityisesti SDP:n, ryhmäpuheenvuoroissa,
todettiin, että hallitus heikentää kuntien
rahoituspohjaa. Tämä on tämä perusväite.
Se on väärä väite. Kun hallitus
sekä lisää valtionosuuksia että harjoittaa
yleistä talouspolitiikkaa, jonka kautta kuntien verotulot
selvästi lisääntyvät,
näiden yhteisvaikutus on selkeästi positiivinen.
Minusta tätä totuutta ei pidä vääräksi
muuttaa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ajoitus tehtiin nimenomaan
niin, että sitä ei voida sekoittaa siihen neuvottelutilanteeseen,
joka viime viikolla oli olemassa. Oli suurta vastuuntuntoa, että annettiin
ratkaisujen syntyä sekä ammattijärjestöjen
että työnantajan hallinnossa vapaasti. Siksi me
voimme nyt puhua asiasta ilman, että se liittyy järjestöissä käynnissä olevaan
harkintaan.
Mitä tulee tähän vastuuntuntoon,
niin vastuuntuntoa on se, että vaaleissa annetut lupaukset
pidetään. Ei tässä riitä ratkaisuksi,
arvoisa pääministeri, se, että te sanotte,
että tuli annettua vääriä lupauksia
hallituskumppanin puolesta mutta että jos ensi kerralla
ei annettaisi niitä. Nämä lupaukset voidaan
pitää. Te olette itse aikaisemmin sanonut, että kehyksen
puitteissa on liikkumatilaa, jopa sen teidän kehyksenne
puitteissa. Se riittää kyllä hoitajien
lakon välttämiseen, mutta se ei riitä kuntapalvelujen
pelastamiseen. Siihen tarvitaan tämä 600 miljoonaa,
jota oppositio on yhdessä esittänyt.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Sen verran paljon me olemme tätä keskustelua
seuranneet, että jokainen tiedämme sen, että kyllä näissä viime viikkojen
keskusteluissa on ylläpidetty sitä käsitystä,
että kyllä eduskunnalta tulee lisää rahaa. Tätä mielikuvaa
on ylläpidetty, ja siihen liittyy myös tämä välikysymyksen
ajoitus. On luotu tässä suhteessa odotusta, että kyllä eduskunta
vaan tässä kävelee ikään
kuin hallituksen ylitse. Sen takiahan te olette välikysymyksen
tehneet. Tähän te pyritte. Tämä on
pitkittänyt tätä, mutta tämän
välikysymyksen kautta tähän tulee vastaus. Hallitus
puolustaa välikysymyksessä hallitusohjelmaa, joka
on sovittu ja jonka mukaisesti hallitus täsmällisesti
toimii.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Räsäselle omaishoitoselvitykseen
ja vanhustenhoitoselvitykseen.
Jo viime kaudella näitä aikataulutettiin,
laitettiin vireille, tehtiin jo uudistuksia, ja tällä kaudella
jatketaan. Tässähän omaishoitoon tuli
lisää vapaapäiviä, ainakin kuusi
tai seitsemän kohtaa jo tästä Elli Aaltosen
raportista pantiin vireille ja edelleen jatketaan.
Sitten mitä tulee tähän toiseen,
vanhustenhoidon raporttiin, niin siinä lääkehoitoa
kehitetään yhdessä Kuopion yliopiston
kanssa. Edelleen jatketaan tätä työtä ministeriössä,
niin että hyvin vakavasti nämä on aikataulutettu
ja työtä tehdään.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri täällä epäili,
että sosialidemokraatit eivät ole sitoutuneet
hallituksen kehykseen. Emme todellakaan ole, koska ennen vaaleja
me näimme, että meillä on yhteiskunnassamme
sellaisia palvelutarpeita erityisesti vanhusten hoivassa ja terveyden
hoivassa, että ne vaativat lisää resursseja.
Mutta sen sijaan kehysajatteluun sinänsä me olemme
sitoutuneet. Teidän ongelmanne hallituksessa on ollut se, että te
olette antaneet lupauksia, jotka eivät mahdu teidän
oman hallituksenne kehyksiin. (Ed. Saarinen: Ja voittaneet vaalit!)
Esimerkiksi tasa-arvoerä on sen vuoksi vajaa, että jos
se olisi kokonainen, niin se menisi yli teidän hallituksenne
kehyksen. Kysynkin ministeri Kataiselta:
Miten te aiotte tuon 150 miljoonaa euroa rahoittaa? Onko se
osa siitä valtionosuudesta, joka kehysten yhteydessä eduskunnalle
on esitelty? Jos näin on, te ette anna yhtään
lisää rahaa. Jos se on tämän
päälle, onnittelen. Pääsette
samaan tasoon kuin edellinen hallitus.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maaliskuussa 500 euron korotuksen väläyttelyä,
ministeri Katainen, lokakuussa 30 euron korotusesityksenne ylistelyä.
Siinä on huima ero näissä summissa, ja välissä on
vain muutama kuukausi ja vaalit, jotka te voititte tällä hoitajille
tehdyllä esityksellänne. Ei noin voi toimia, ministeri
Katainen. Suomen valtiovarainministerin pitää olla
uskottava, mutta minun silmissäni te olette nyt kahden
puheen mies, ja se leima teissä saattaa olla muidenkin
osalta nyt vahvistumassa. Pitää puhua ennen vaaleja
ja vaalien jälkeen vakavasti. Me vasemmalla olemme edelleenkin
sitä mieltä, niin kuin ennen vaalejakin, että hoitajien
pitää saada tuntuva korotus, ja tulemme pitämään
näiden hyvän värisissä puseroissa
täällä istuvien tehyläisten puolta
myös siinä tilanteessa, jos joudutte tosi paikan
eteen eli lakkoon.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Herra puhemies! Kun katsotaan sitä, mitä aidosti
on tapahtunut viime vuosien aikana, minä voin toimittaa
jokaiselle kansanedustajalle peruspalvelubudjetin: mitenkä rahat ovat
viime vuosien aikana kulkeneet. Katsotaan tämä sosiaalinen
edeltäjäni, jonka sosiaalinen mieli peruspalvelubudjetissa
ylsi siihen, että 242 miljoonaa euroa tuli kunnille. Ensi
vuoden budjetti, peruspalvelubudjetti, jonka Kuntaliitto on myös
hyväksynyt: 875 miljoonaa euroa kunnille. 242:n ja 875:n
ero. Tunnustan, että 875:ssa on mukana tämä ensimmäistä kertaa
palkkatasa-arvon rahoitukseen tuotettu summa elikkä 150
miljoonaa euroa.
Täällä kysyttiin myös siitä,
aiotaanko indeksikorotukset tehdä täysimääräisesti.
Totta kai aiotaan. Budjetti tehtiin 4,7:n oletuksella. Nyt tiedetään,
että palkankorotukset tulevat olemaan suurempia, joten
tämän hetken arvio on, että noin 5,2
prosenttia on indeksitarkistus, joka lisää noin 30—35
miljoonaa euroa kuntien rahoitusta. Totta kai, kun on sanottu, että täysimääräisenä,
niin se on sitten täysimääräisenä.
Ei sitä nyt kannata epäillä moneen kertaan.
Täällä ed. Tennilä sanoi, niin
kuin joku muukin on ilmeisesti ymmärtänyt väärin,
että hoitoalalle tarjottu palkankorotus on 30 euroa. (Välihuutoja)
Jos nyt katsotaan aivan rehellisesti — jos voisitte hetkeksi
rauhoittua — hoitajaa, jonka tehtäväkohtainen
peruspalkka on 1 889 euroa — tämä lienee
fakta — niin Tehyn tilastojen mukaan on 3 prosenttia sairaanhoitajia,
jotka saavat tämän palkan. Minä en tiedä,
onko näin vai ei, mutta tämmöinen tieto minulle
on annettu. Hänen kohdallaan palkankorotus on
240 euroa. Kun taas sitten keskipalkka — joka minusta tuntuu
korkealta, (Puhemies: 2 minuuttia!) mutta tämäkin
tieto minulle on annettu — on noin 2 400, keskipalkkaisen
kohdalla palkankorotus on 307 euroa. Eli tämähän
on se, mikä ratkaisee.
Hoitajat ansaitsevat reilun palkankorotuksen sen takia, että meillä on
pulaa osaavista käsistä ja koulutusta pitää kunta-alalla
arvostaa. Koskaan aikaisemmin valtiovalta ei ole halunnut sekaantua
työmarkkinajärjestöjen välisiin
palkkavääntöihin. Me halusimme tehdä tästä lopun.
Jos olisimme toimineet niin kuin aina ennen hallitukset ovat toimineet
elikkä emme olisi tulleet väliin, emme olisi antaneet
sitä 150:tä tai mitään muutakaan
summaa, niin uskon, että koulutetut naiset olisivat päätyneet
alle metalliteollisuuden sopimuspalkkojen.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kehyksistä: Kun keväällä käytiin keskustelua
hallitusohjelmasta,
niin ministeri Katainen hämmeksyi sosialidemokraatteja
siitä, että emme olleet tarpeeksi tukemassa
nimenomaan naisvaltaisten alojen palkkaratkaisuja. Sanoitte muun muassa näin:
"- - hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on
nimenomaan naisvaltaisten alojen, monesti kunnallisten alojen, erityisesti
sosiaali- ja terveydenhuollon naisvaltaisten alojen palkkauksen korjaaminen."
Ja nyt me kuulemme tänään, mitkä ovat
lopputulemat. Ja toisaalta te sanotte, että te korjaatte
indeksit täysimääräisesti. Se
on kikkailua sen takia, että samanaikaisesti kun te puhutte
näin, niin toisaalta te pienennätte valtionosuusprosenttia
ja sitä kautta viette ne prosentit ja eurot kunnilta pois.
Se lopputulema on joka tapauksessa se sama. Sanotte te mitä tahansa
valtionosuuksista tai indeksitarkistuksista, niin lopputulema sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on 21,3 miljoonaa.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen otsikkona on
hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen.
Nyt olemme kuulleet, että onkin kyse siitä, pidetäänkö vaalilupaukset
vai ei. Niin Vanhasen ykkösen kuin Vanhasen kakkosen aikanakin
on ollut se sama tilanne, että ei aikaisemmin ollut sosialidemokraattien
eikä keskustan vaalilupauksia; tässä tilanteessa
ei ole kokoomuksen eikä keskustan vaalilupauksia. On yksi
hallitusohjelma, jota hallitus toteuttaa, niin kuin on kirjoitettu.
Toinen asia: Oletan, että vaikkei luvuista päästä yksituumaisuuteen,
meillä on yhteinen huoli tulevaisuudesta, hoitohenkilökunnan
saatavuudesta, riittävyydestä. Jos yksikään
nuori tulevaisuuttaan miettivä on sattunut jostain käsittämättömästä syystä kuuntelemaan
tämän keskustelun, saattaa jäädä miettimään,
onko alan valinta joku toinen kuin hoiva- ja hoitoala, jolle me tarvitsemme
jatkossa tuhansia, tuhansia ihmisiä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan ministeri Risikon vastaukseen välikysymykseen.
Annoitte vastauksen siihen osaan, joka koski hoitojonoja,
ja minun mielestäni pikkuisen turhan positiivisessa mielessä sen
takia, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset
ovat ilmoittaneet, että nyt ollaan menossa jo sakoille.
Ja tässä te annoitte ainoana ratkaisuna sen, että lääkäreitä valmistuu
enemmän kuin eläköityy. Onko tämä teidän
politiikkanne ainut lääke tähän
tilanteeseen?
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan kohdalla en ihmettele, että kepulaisille
tuppaavat joskus olemaan vaalilupaukset vaalilupauksia, mutta luulisi
sentään, että kepuakin samoin kuin kokoomusta
sitovat hallitusohjelman kirjaukset sama palkka -tavoitteesta. Koska
hallitus ajatteli lunastaa nämä, koska mahdollisuuksia
on täsmälleen nyt ja pääministeri
on jo ilmoittanut, että seuraavaa kierrosta ei tule?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Demarit ilmoittavat, että tässä on
kyse vaalilupauksista. Hyvä on. Ed. Filatov, te sanoitte
4.9. tänä vuonna Imatralla: "Kokoomus lupasi ennen
vaaleja sairaanhoitajille 500 euron palkankorotuksen." Välihuudoista päätellen
ainakin edustajat Gustafsson ja Saarinen ovat ottaneet teidän
puheenne aivan tosissaan. Edelleen kerroitte silloin ryhmällenne,
että kokoomus jakoi tätä lupausta Meilahden
sairaalan hoitajien pukukoppeihin. Nyt olemme etsineet näitä esitteitä kissojen
ja koirien avulla. Meillä on ollut käytössä jopa
poliittinen miinaharava, joka löytää kaikki
poliittiset miinat, ja näitä lupauksia, näitä esitteitä,
ei ole löytynyt. Mitään ei ole löytynyt,
koska niitä ei ole olemassakaan. Ed. Filatov, mainitsemianne
lupauksia ei ole olemassa.
Kysyn nyt teiltä, kysyn suoraan: eikö teitä nolota
tai suorastaan hävetä, että te levitätte
tällaista valheellista ja virheellistä tietoa?
Pyydän, että puhemies antaisi teille mahdollisuuden
heti vastata.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia vastauksesta. Minusta tuntuu, että ed.
Zyskowiczia nolottavat hyvin paljon ne puheet, joita teillä on
ollut (Ed. Zyskowicz: Missä ne esitteet ovat?) ennen vaaleja
nimenomaan naisten palkkojen suhteen. Jos lainaisitte tarkkaan sitä,
mitä minä sanoin silloin, (Ed. Zyskowicz: Aivan
sanatarkasti lainasin!) niin kerroin edustajasta, joka kertoi näistä esitteistä. Mutta
jos me katsomme, mistä tätä todistusaineistoa
löytyy, niin onko teidän mielestänne
Iltalehti harhaa? Ettekö te ole löytäneet
Iltalehtiä, joissa te olette antaneet näitä lupauksia
ja joissa teidän puoluesihteerinne on moneen kertaan selitellyt
sitä, mitä kokoomus itse asiassa tarkoitti? Ja
mielenkiintoista on se, että nuo selitykset ajoittuvat
vaalien jälkeen, eivät ennen vaaleja.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitus olettaa, että välikysymys
on tehty muusta syystä kuin siitä, minkä takia
se on tehty. Mehän tiedämme, minkä takia
se on tehty. Me olemme tehneet tämän sen takia,
että me, hoitoalan järjestöt ja kunnat
katsomme, että hallitus on pettänyt. On aivan
sama, mitä te sanotte. Yleinen käsitys on se,
että hallitus on pettänyt. Kun puhutaan sitten
siitä 150 miljoonasta, joka annetaan vuosittain, niin neljä kertaa 150
on tietenkin 600 miljoonaa, mutta se on 200 miljoonaa liian vähän
per vuosi. Kuntaliitto on todennut, että tämä palkkaratkaisu
edellyttäisi hallitukselta 200 miljoonaa lisää,
ja neljässä vuodessa se on 800 miljoonaa, 800
miljoonan aukko.
Ed. Manninen sanoi, että kunnille tulee lisää rahaa.
(Puhemies: Aika!) Kamreerit lähes kaikissa kunnissa toteavat,
että ensi vuosi tulee olemaan erittäin vaikea
juuri näitten palkkaratkaisujen ja hallituksen antaman
(Puhemies: Minuutti kulunut!) liian vähäisen lisärahan
takia.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulle ja toivottavasti monelle muulle julkisen
sektorin palvelujen turvaaminen on kova asia. Sen tähden
on syytä tunnustaa, että hallitus ohjelmassaan,
kehyspäätöksessään ja
tässä keltaisessa kirjassa, niin kuin myöskin hallituspuolueiden
eduskuntaryhmät, on sitoutunut jo kolme kertaa siihen,
että hallitus ja sen eduskuntaryhmät ovat valmiit
panostamaan tietyn määrän. Tällä keskustelulla
horjutetaan julkisia palveluja. Tällä keskustelulla
yllytetään tilanteeseen, jossa kärsijäksi
saattaa joutua vanhus, joka on puolustuskyvytön, tai näitä palveluja
tarvitseva. Sen tähden, hyvät ystävät,
enemmän kuin käydään tämän
kaltaista keskustelua, toimitaan siihen suuntaan, että jatkossakin
meillä on toimiva, hyvä, turvallinen julkinen
palveluverkko.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos yritettäisiin kaivaa jotakin
konkreettista hallituksen esityksestä, niin kysyisin teiltä,
ministeri Risikko: Sanoitte omassa puheenvuorossanne, että näillä korotetuilla
valtionosuuksilla turvataan kuntien henkilöstöä tulevaisuudessa
ja sen lisäämistä. No, kuinka paljon
te olette laskenut kuntien voivan henkilöstömääräänsä lisätä näillä valtionosuuksilla?
Paljonko se on henkilöitten lukumääränä?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Täällä tuli monia
kysymyksiä, joihin tässä yhteydessä haluan
vastata. Ed. Gustafsson kiinnitti huomiota siihen, että olen
itse välikysymyksen allekirjoittaja. Toden totta, ed. Päivi
Räsäsen ensimmäisenä allekirjoittama
välikysymys koski vanhustenhuollon laatua ja voimavarojen
turvaamista. Täällä todetaan näin,
että Suomen vanhustenhuollossa joudutaan pärjäämään
puolella Ruotsin henkilökunnasta. Nyt haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota,
että tämä on tehty yli vuosi sitten,
ja te puhutte, ed. Gustafsson, tästä päivästä,
eli haluan nähdä ne luvut. Vieläkin minä haluan
nähdä ne luvut. (Ed. Gustafsson: Täytyy
mennä soittamaan Ruotsiin nyt heti!) — Joo, kilauttakaa
kaverille! (Naurua)
Ed. Pulliainen totesi täällä, että ainoa
keino olisi lisätä lääkärien
määrää. En missään
nimessä todennut sillä tavalla. Koko vastaukseni
oli sitä, että kerroin, miten me haluamme toteuttaa
tätä hoitotakuuta. Se on ansiokkaasti lähtenyt
viime kaudella, mutta siinä on muutama ongelma, ja yksi
ongelma on se, että syrjäseuduilla meillä ei ole
lääkäreitä ja lääkäripula
vaivaa siellä ja se on nimenomaan se ongelma. (Eduskunnasta:
Ja hammaslääkäripula!) — Ja
hammaslääkäripula on toinen ongelma,
kyllä.
Sitten mikäs olikaan se yksi kysymys vielä, mikä kysyttiin?
(Puhemies: Aikakin on kulunut, jatketaan seuraavaan!)
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Arvoisa kokoomus! Teidän ryhmäpuheenvuorossanne
käytiin läpi tätä välikysymyshistoriaa,
ja todellakin minä olen sitä mieltä,
että kokoomuksen historian turhin välikysymys
oli silloin 30-luvulla, kun teitte välikysymyksen SDP:n
lakkauttamisesta.
Teidän onneksenne, ministeri Katainen, me emme ole
nyt tehneet sentään välikysymystä kokoomuksen
lakkauttamisesta, (Eduskunnasta: Se olisi kyllä aiheellinen!)
vaikkakin tässä tilanteessa se voisi olla mielestäni
sellainen kysymys, jonka te saattaisitte ansaita. (Ed. Zyskowicz:
Te yrititte vallankumousta 1917!) Nimittäin siinä mielessä historiallista
on kyllä tämä teidän sanojenne
ja tekojenne välinen ristiriita tänä päivänä. Se
on niin historiallista, että minä voisin kuvitella,
että edes tuolloin 30-luvulla ei ole tällaiseen epäsuhtaan
sanojen ja tekojen välillä kerta kaikkiaan ylletty.
Te olette nyt syöneet kaikki sananne, te olette suorastaan
ahmineet historialliseen kitaanne kaikki sananne, mitä te
olette vaalien alla antaneet. Ja kun sen hengen pitäisi
olla se, että tehdään se, mikä luvataan,
puhutaan totta, nyt teillä on mahdollisuus lunastaa ne
lupauksenne. Te voitte perjantaina äänestää opposition
kanssa lisämäärärahasta kunnille
vanhuspalveluihin, terveyspalveluihin ja palkkoihin. Teillä on
mahdollisuus lunastaa nyt nämä lupaukset, ja minä kysyn
teiltä, aiotteko (Puhemies: Aika!) te sen tehdä.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jätimme ed. Viitasen nimen mainitsematta,
koska emme halunneet saattaa häntä hieman omituiseen
asemaan, mutta kun nyt teitte sen itse, niin oletteko edelleen sitä mieltä, että tämä
teidän
tekemänne välikysymyksen aihepiiri on turha, kuten
se oli vuosi sitten?
Toisaalta ihmettelen, että te olette kovasti nyt kehuneet
täällä palkkaohjelmaanne viimeiseltä neljältä vuodelta,
sitä 3,9 prosentin korotusta. Se oli ensinnäkin
kuntatyönantajan ja sopimusjärjestöjen
välinen sopimus, johon hallitus ei osallistunut millään
summalla eikä millään tavalla. Enkä ainakaan
itse ole kuullut tyytyväistä hyrinää työntekijöiden
parista, että tämä olisi jollakin tavalla
erityisesti mieltä lämmittänyt.
Nyt sitä vastoin puhutaan todellisista palkankorotuksista,
ja se, mitä siellä palkkakuitissa näkyy,
on se, mikä merkitsee, ei se, miten valtionosuudet koostuvat.
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoista
ollut kuulla siitä, sotkeutuvatko puoluepolitiikka ja palkkapolitiikka
keskenään, koska keskustan ryhmäpuheenvuorossa
ed. Manninen sanoi nimenomaan niin, että palkkapolitiikkaa
ei tule käyttää puoluepolitiikan välineenä,
kun taas kokoomus on vannonut ja vakuuttanut ja todistanut edustaja
toisensa perään, miten he nimenomaan ovat tulleet
käyttämään tätä palkkapolitiikkaa puoluepolitiikan
välineenä. En ihmettele, että hallitus
on sitten tässä kohtaa, missä on.
Mutta pidän erittäin kummallisena pääministeri
Vanhasen toteamaa siitä, että tällä pyrittäisiin
siihen, että eduskunta kävelee hallituksen yli.
Kai tämä järjestelmä yhä toimii
niin, että eduskunta on tässä, eduskunta
on se korkein päättävä elin.
Hallitus nauttii yhä tai ei nauti eduskunnan luottamusta.
Jos lähdetään ihan niistä perusteista
ja jos perusteet ovat sen verran hukassa, niin pyydän,
että hallitus tarkistaa uudelleen linjansa.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minua uutena edustajana hävettää vähän
tämä keskustelu tällaisista lentolehtisistä,
mitä on luvattu ja mitä ei ole luvattu, ja näitä lehtisiä ei
löydy tai tulisi löytyä. Käsittääkseni
tämä on kuitenkin politiikan korkein näyttämö.
Pysyttäisiin asiassa, elikkä asiaan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ensi vuoden talousarviossa on
5 miljardia euroa, ja tämä on sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Se on 580 miljoonaa enemmän kuin tämän
vuoden talousarviossa, ja siitä iso osa kohdistuu juuri
perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja vanhustenhuollon henkilöstön
lisäämiseen.
Täällä ed. Filatov syytti puheenvuorossaan hallitusta
ja hallitusohjelmaa siitä, että hallitus rapauttaa
kuntatalouden toimillaan. Te aiotte vaatia vielä edellä mainitsemani
lisäksi 600 miljoonaa euroa tästä eteenpäin
maailmantappiin vuosittaiseen budjettiin. Ettekö te ole
lainkaan huolestunut valtiontaloudesta? Ettekö te näe
nokkaanne pidemmälle (Puhemies: Aika!) sitä, mitä me
olemme jättämässä lapsillemme?
(Puhemies: Minuutti kulunut!)
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuhuja, ed. Orpo täällä kertoi,
kuinka kokoomus oppositiossa ollessaan viime kaudella tuki hallitusta.
Se on ainoa kohta, josta olen ryhmäpuhujan kanssa samaa
mieltä.
Me muuten muistamme oikein elävästi, kun ed.
Zyskowicz raivokkaasti ja herkeämättä tuki neljän
vuoden ajan ministeri Hyssälää. Se on
jäänyt meille mieleen, ja tämä tuki
oli varmasti yhtä aitoa ja vilpitöntä kuin
kokoomuksen vaalilupaus tasa-arvotuposta. Ikävää tässä on
se, että te maksatatte vaalikampanjanne jälkilaskun
kunnilla, joilla ei ole sitä palkanmaksukykyä.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä puolestani olen iloinen
siitä, että olen yhdestä asiasta yhtä mieltä ed. Gustafssonin
kanssa, ja se on se, että tässä keskustelussa
kyllä vilisee ääretön määrä erilaisia lukuja
erilaisilla laskuperusteilla.
Mutta, arvoisa puhemies, haluan oman puheenvuoroni käyttää siitä,
että kyllä nyt on kuitenkin kai kaikkien tunnustettava,
että ensi vuonna kuntatalous vahvistuu, ja se ei ole pelkästään hallituksen
arvio vaan se on myöskin Kuntaliiton arvio. (Välihuutoja) — Ehdottomasti
vahvistuu, se on aivan selvä asia. Ja täytyy myöskin
todeta, että se vahvistuu kahta kautta: lisääntyneitten
valtionosuuksien kautta ja lisääntyvien verotulojen
kautta. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Te voitte
aivan rauhassa soittaa, menkää ja soittakaa. (Ed.
Kallis: Minä menen soittamaan!) — Joo, hyvä.
Mutta haasteita kuntataloudessa on, ja pääministeri
minusta oikealla tavalla viittasi siihen, että kyllä täytyy
todellakin menotalouden puolella myöskin päästä parempaan
tuottavuuden hallintaan. Ja näissä kahdessa tutkimuksessa,
mihin täällä äsken viitattiin,
(Puhemies: Aika!) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Sitra
osoittavat, että hyvinvointipalveluitten järjestämisessä on huomattavia
eroja ja halvemmilla ja tuotteliaammilla ratkaisuilla päästään
myöskin hyvään lopputulokseen.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä kuntien menojen
kasvu on arvioitu liian pieneksi. Tästä johtuen
muun muassa palkankorotusten kustannusvastuu jää pääosin
kunnille, ja toki kuntien kuormaa lisää myös
tämä 150 miljoonaa, riittämätön
raha. Vuoden 2008 jälkeen valtionosuudet eivät
kasva juuri lainkaan.
Ne kunnat, joilla on valmiiksi kumuloitua alijäämää ja
joiden elinkeinorakenne ja siitä johtuva tulokehitys
on keskimääräistä heikompaa,
joutuvat korottamaan tuloveroprosenttia jo ensi vuonna. Kun samanaikaisesti
ikääntyvän väestön
palvelutarpeet kasvavat ja sitä myötä henkilöstön
tarve lisääntyy, kunnat ovat pulassa.
Vai onko hallituksen tarkoituskin ajaa kunnat karsimaan esimerkiksi
perusterveydenhuollon palveluverkkoa — Kainuusta kuuluu
tällaisia tietoja — ja ajaa kunnat ja kuntalaiset
entistä eriarvoisemmiksi?
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvoerä oli palkkaratkaisussa
2003—2005 0,4 prosenttia kunta-alalla kuntien naisille.
Nyt tässä tarjouksessa, jonka valtaosa on hyväksynyt,
osa ei, tasa-arvoerä on maksimissaan 3,1 prosenttia. Edellisen
kerran kun tehtiin Kunpas-palkkaohjelma, valtio antoi siihen tietyt
indeksitarkistukset, mutta isolta osaltaan kuntatyönantajan
lukujen mukaan se rahoitettiin kuntien sisältä.
Eli koskaan aikaisemmin ei ole tullut mitään ylimääräistä valtionosuutta
ennen kuin nyt. Eli täällä esitetään
väitteitä pettämisestä, käytetään jopa
hieman muunkin tyyppisiä ilmaisuja, jokainen tietysti omalla
tavallaan oman käyttäytymisensä rajoissa,
mutta totta on se vain, kysykää vaikkapa Tehyn
johdolta, kysykää keltä vain, että tämä on
ensimmäinen kerta, kun valtio osallistuu omalla rahallaan
palkkaratkaisun tukemiseen. Tätä ei ole koskaan
... (Välihuutoja)
No, mennään sitten tähän
lupauspuoleen, jos sallitte. Minä muistelen hyvin — varmasti
kollega muistaa myös — että vaaliväittelyissä,
joita meillä taisi olla 16 tai jotain sitä luokkaa
tv:ssä, yksikään puoluejohtaja ei puhunut
euromääräisistä lupauksista,
ei myöskään puheenjohtaja Heinäluoma
eikä puheenjohtaja Korhonen. Jos lupauksena pidetään
tätä Iltalehden lehtileikettä, niin tämä on
hyvin mielenkiintoinen siinä mielessä. Vasemmistoliitto
ja kokoomus vastasivat samalla tavalla: Kyllä, hoitajat
ansaitsevat 500 euroa lisää, mutta jaksoissa.
(Välihuutoja) — Jos saan jatkaa loppuun. — Molemmat
puolueet, vasemmistoliitto ja kokoomus, sanoivat, että tämän
pitää tulla useassa erässä.
Sen sijaan sosialidemokraatit eivät antaneet mitään
aikarajaa, elikkä että se pitää tehdä kerralla.
Nyt on jäänyt epäselväksi se,
että jos tämä on kerta se lupaus ... (Puhemies:
2 minuuttia! — Välihuutoja) — Ai, se
ei ollutkaan lupaus. — Jos tarkoituksena on kerralla antaa
500 euroa hoitajille, niin tuleeko se tämän keskimäärin
300 euron päälle vai minkä päälle
ja onko oppositiolla yhteinen näkemys, että nimenomaan
tämä 600 miljoonaa euroa, josta te nyt puhutte,
tulee nimenomaan hoitoalan palkkoihin eikä mihinkään
muuhun?
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään
tämä edellinen vaalikausi vielä kertaalleen
lävitse. Kun ministeri mainitsi, että kuntien
palkkaratkaisussa oli tasa-arvoerä, niin se on ihan totta.
Siellä oli tämä tasa-arvoerä,
mutta sen lisäksi oli kuntien palkkaohjelma, joka tuotti
3,9 prosenttia, ei suinkaan 2:ta prosenttia, ei suinkaan 2:ta prosenttia.
Eli tosiasia on se, että siitä huolimatta, että oli tasa-arvoerä ja
kuntien palkkaohjelma 3,9 prosenttia, markkinat pitivät
siitä huolta, että tasa-arvo ei ole lisääntynyt.
Eli Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan ollaan tilanteessa,
että meillä on suurin piirtein palkkatilanne miesten
ja naisten välillä ennallaan, kun katsotaan viimeisen
neljän vuoden kehitystä, siis siitä huolimatta, että oli
3,9 prosentin palkkaohjelma. Teillä ei ole mitään
aihetta elvistellä tällä ratkaisulla,
koska siinäkin oli hallitus mukana valtionapujen kautta,
niin kuin on tässäkin.
Mitä tulee tähän jatkoon, (Puhemies:
Aika!) niin ratkaisevaa on, että nyt pidetään
ne lupaukset, jotka vaaleissa annettiin, ja te lupasitte, että koko
ylimenevä osa maksetaan. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja
Kietäväinen (keskusta) sanoi, että puolet
puuttuu tästä summasta kuntien kannalta. (Puhemies:
Aika!) Pidän häntä aika luotettavana
todistajana, arvoisat edustajat.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kataiselle totean, että vasemmistoliitto
pitää sen, minkä lupaa, ja sitä me
täällä peräämmekin,
sitä, mitä tekin lupasitte.
Ministeri Katainen ja ed. Zyskowicz, teillä on kovin
kummallista logiikkaa laskentatavassanne siitä, mitä palkkoihin
tulee päälle. Se olisi aivan ennenkuulumatonta,
että yleiskorotusta ei annettaisi sairaanhoitajille. Nythän
on kysymys siitä, että luvattiin päälle
tasokorotus täyttämään sitä kuoppaa,
joka on jäänyt jälkeen. Ilmeisesti te olette
sitä mieltä, ettei olisi pitänyt antaa
edes yleiskorotusta sairaanhoitajille, puhumattakaan että annetaan
kuoppakorotus päälle.
Nyt näyttää siltä, että puheenjohtaja
Katainen antoi historiallisen lupauksen palkkatasa-arvosta ja näistä kuoppakorotuksista
ennen vaaleja ja valtiovarainministeri Katainen on sitten tehnyt historiallisen
vedätyksen ja luopunut näistä. Pitää ihan
kysyä, onko kysymys samasta henkilöstä vai
vaikuttavatko suomalaisessa politiikassa Kataisen identtiset kaksoset,
jotka ovat toistensa kanssa eri mieltä.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen teki mielestäni
täällä salissa nyt tärkeän
tunnustuksen: tuo 150 miljoonaa euroa sisältyy niihin kehyksiin,
jotka keväällä jo eduskunnassa äänestyspäätöksellä hyväksyttiin.
Kyseessä ei siis ole mikään ylimääräinen
raha, vaan osa niitä rahoja, jotka jo ovat tulleet hyväksytyiksi.
Kysyn teiltä, ministeri Katainen, olisitteko leikannut
kehyksistä tuon 150 miljoonaa euroa pois, jos tämä sopimus
ei mielestänne olisi ollut tasa-arvoa tukeva?
Sitten haluan vielä näistä luvuista
sanoa, kun täällä ed. Manninen epäili
niitä lukuja, joita esitin: Ne löytyvät
täältä budjettikirjasta. Ne löytyvät
ihan sieltä Kataisen omasta budjettikirjasta ja Kuntaliiton
selvityksistä.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tosiasia on se, että kuntien kasvavat vanhustenhuollon
ja terveydenhuollon menot jäävät 70-prosenttisesti
kuntien rasitukseksi. Se on, ministeri Katainen, Kuopiossa 20 miljoonaa euroa,
lähes kaksi veroäyripenniä.
Toinen asia on se, että korotettavat terveyskeskus-
ja muut vähävaraisia ensisijaisesti koskevat maksut
te kanavoitte valtionosuuksien leikkauksina valtiontalouden ylijäämän
pönkittämiseen. Kyllä aivan selvästi
tällainen ideologinen ristiretki julkisen terveydenhuollon
murentamiseksi näkyy nyt siinä, että kuntia
ajetaan perusturvan ja peruspalvelujen leikkauksiin. Nyt tarvitaan
entistä enemmän, ministeri Risikko, edustuksellista
demokratiaa, korvamerkittyjä rahoja muuallakin kuin lasten-
ja nuortenpsykiatriassa jatkossa.
Herra valtiovarainministeri, tämä huijaus
nelinkertaistamisesta: tarkoitatteko te, että teidän viimeinen
budjettinne on teidän toiveissanne 160 miljardin euron
suuruinen, vai tarkoitatteko te sitä, että tätä naisvaltaisen
kunta-alan palkkaratkaisuun tulevaa 150:tä miljoonaa ensi
vuodelle tarkistetaan vuosittain indekseillä?
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Herra puhemies! Kuntatalouden haasteet eivät lopu tähän
vuoteen, eivät edes sen jälkeen, jos opposition
esittämä 600 miljoonaa annettaisiin tai se laitettaisiin
joka vuosi. Eivät koskaan ne lopu. Semmoista päivää ei
tule.
Jos kuntien menot ja kuntien tulot laitetaan samalle paperille,
me näemme, että mitä enempi tuloja, sitä enempi
menoja. Näin se vaan aina on ollut. Minä uskon,
että täällä on ihan aidosti
hyvää tahtoa monien kuntapäättäjien
keskuudessa sekä vasemmalla että oikealla tehdä myös
niitä rakenteellisia uudistuksia. Niitä me nyt
tarvitsemme, mutta ei tämä teidän 600
miljoonaa ratkaise, varsinkaan kun te ette ole vielä kertoneet
sitä, tuleeko se palkankorotuksiin — kun täällä näyttää olevan
nyt erimielisyyttä eri ryhmien kesken — vai tuleeko
se johonkin muualle.
Käydään vielä tämä palkkakeskustelu
sen verran läpi, että me varmaan kaikki nyt olemme
ainakin siitä samaa mieltä, että 12 prosentin
palkankorotus, tämä reilu 12 prosentin palkankorotus,
koulutetuille naisille kunta-alalla on Suomen historian suurin.
Se on siis ennätys. Tämä on ainakin kuntatyönantajan,
tämä on muutamien palkansaajajohtajien näkemys,
että se on Suomen suurin. Ei ainakaan viimeisten 10 vuoden
aikana ole näin suurta nimelliskorotusta koskaan tullut.
Tämä on hyvä saavutus. Minä en
usko, että me olisimme päässeet tälle
tasolle, ellei tätä asiaa olisi otettu esiin,
ellei hallitus olisi ottanut sitä omalle agendalleen. Kun
katsomme vielä sitä palkkaratkaisua, mikä viime
kerralla tuli, tasa-arvoerää ja Kunpas-ohjelmaa,
niin merkittävä osa tästä Kunpaksen
rahoituksesta tuli kunta-alan sisältä. Siitä palkansaajajärjestöt
sopivat keskenään, ja hallitus tuli indeksitarkistuksilla
mukaan tietenkin, mutta merkittävä osa siitä tuli kunta-alan
sisältä. Sen takia ette te voi väittää, etteikö tämä 150
miljoonaa euroa olisi ensimmäinen kerta, kun
rahaa osoitetaan nimenomaan koulutettujen naisten palkkauksen (Puhemies:
Aika!) parantamiseen kunta-alalla. Tämä on fakta.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty,
että julkinen terveydenhuolto on rapautunut ja vanhusten
huolto ja hoiva on heikentynyt. Arvoisat sosialidemokraatit, me
olimme muutama kuukausi sitten yhdessä hallituksessa, joka
toteutti Kansallisen sosiaalihankkeen, Kansallisen terveyshankkeen,
palveluja uudistettiin, laatutasoa nostettiin, ja en usko, että tässä muutamassa
kuukaudessa tämä hallitus olisi näin
ratkaisevasti näitä asioita heikentänyt kuin
te täällä esitätte, vaan nimenomaan
se sama linja jatkuu, se sama kehittämislinja jatkuu, jota hyvässä yhteistyössä teidän
kanssanne toteutettiin edellisessä hallituksessa.
Nämä uhkakuvat, joita täällä hoidosta
ja hoivasta esitätte, eivät kyllä missään
määrin pidä yhtä totuuden kanssa.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Katainen ei vastaa
niihin kysymyksiin, mitä hänelle esitetään,
niin me sen sijaan sosialidemokraatteina vastaamme niihin kysymyksiin,
mitä Katainen esittää.
Te kysyitte, mihin oppositio ajattelee tätä 600 miljoonaa
käytettävän. Me kaikki tiedämme,
että meillä on kunnallinen itsehallinto. Silloin
kun raha menee kuntien valtionosuuksiin, se menee kuntien kassaan.
Me luotamme, että kunnat käyttävät
siitä osan palkkoihin, koska niiden on pakko sen vuoksi,
että palkat nousevat ja hoitajat ansaitsevat palkankorotuksensa.
Mutta uskomme myös siihen, että kunnat käyttävät
osan tästä rahasta palvelujen laadun parantamiseen
ja lisähenkilöstön turvaamiseen erityisesti
vanhusten hoivassa, koska siellä ne tarpeet ovat kipeimmät.
Olen samaa mieltä ministeri Hyssälän
kanssa siitä, että meillä on tehty paljon
työtä vanhusten hoivan ja terveydenhuollon parantamiseksi.
Nyt kyse onkin siitä, mitä tapahtuu, kun verotulot
eivät enää kasva. Varmasti ensi vuodesta
vielä jotenkuten kunnat pystyvät selviämään
noin keskimääräisesti, mutta sen jälkeen,
kun tuli tietoon kuntatyönantajan tarjous, (Puhemies: Aika!)
niiden kuntien määrä, jotka ilmoittavat
nostavansa veroäyriä, kaksinkertaistui, ja se
kertoo siitä, että monessa kunnassa on suuri hätä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lupauksia, selityksiä, taas lupauksia
ja taas selityksiä. Ministeri Katainen, te ja teidän
puolueenne lupasitte ennen vaaleja koulutetuille, pienipalkkaisille
naisille tasa-arvoerän ja reilun palkankorotuksen. Sitten
te kielsitte luvanneenne mitään täsmällisesti.
Sen jälkeen te taas lupasitte, tällä kertaa
ehdollisesti mutta riittämättömästi.
Ministeri Katainen ja muu hallitus, te saatoitte lupauksillanne
hoitajien palkkatilanteen siihen pisteeseen, että teille
jäi lopulta vain kaksi vaihtoehtoa: teidän piti
valita lakon ja petoksen välillä. Te valitsitte
petoksen ja tulette saamaan lakon, valitettavasti.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa
tulee kyllä mieleen, että me olemme kaikki valmiita
lähtemään korkean paikan leirille johonkin
näitä lukuja selvittelemään,
ehkäpä jonkun kuntatyönantajan työpaikkaan.
Arvoisa puhemies! Ed. Soini toi täällä puheessaan
esille sen, kuinka hän oli huolestunut rekrytoinnista,
tietysti terveydenhuoltoalalle ensisijaisesti, mutta kysymyshän
on siitä, että kaikista suurin ongelma meillä tulee
eteen viimeistään 2020, jolloin nämä rekrytointiongelmat
kuntasektorille kokonaisuudessaan kärjistyvät.
Ei ole siis kysymys pelkästään palkasta
vaan työolosuhteista ja kaikesta muustakin, mikä liittyy
tähän työssäolemiseen. Mutta
ennen kaikkea haluaisin korostaa sitä, että koko
kuntasektorin alueella, ei pelkästään
terveydenhuoltoalalla, on tämä ongelma käsissämme.
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Monissa kunnissa on todellakin kiistatta tiukat
ajat edessä, niin kuin täällä on
todettu, mutta olisi ilman myöskin näitä historiallisen
suuria, odotettuja palkankorotuksia. Olenkin keskustellut useamman
kunnanjohtajan kanssa, ja sieltä muun muassa saanut tämmöistä viestiä,
että huomattavan paljon suurempi huoli kuin nämä palkankorotukset
ovat erikoissairaanhoidon jatkuvasti nousevat kustannukset. Jos emme
me todellakaan puutu, niin kuin täällä useampi
ministeri on sanonut, rakenteellisesti näihin sisältöihin,
niin me voimme syytää rahaa kuntiin ihan loputtomasti
niin paljon kuin vaan oppositio haluaa.
Tärkeämpää olisi nyt todellakin
minun mielestäni keskittyä siihen, että nyt
on tulossa loistavat palkankorotukset, 12 prosenttia keskimäärin kunta-alalle,
ja nämä ihmiset ovat siitä tyytyväisiä,
suurin osa. Mutta tämä käyty keskustelu
todella kääntää tämän
asian negatiiviseksi ja saa hyvin ikäviä piirteitä tuolla
mediassa ja muualla aikaan. Minun mielestäni olisi tärkeätä nyt
meidän muistaa, (Puhemies: Aika!) että nämä euromäärät
ovat suuria. Tässä teillä kaikilla siellä on enemmän
kyse periaatteesta. Siksi te tässä vastustatte.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voin auttaa valtiovarainministeriä,
joka kaipaa suuria lukuja. Teidän 150 miljoonan euron tasa-arvoerä on
vuoteen 2020 mennessä jo muodostunut 2,1 miljardiksi. Se
on suuri luku, ja annan teille käytettäväksi
tämän jatkossa, jos haluatte näin toimia.
Vanha sanonta on: valhe, emävale, tilasto. Siltä näyttää,
että näin toimitaan, ellei sitten ole suorastaan
niinpäin, että on valhe, emävalhe ja
kokoomuksen vaalilupaukset. Tässä on näitä kokoomuksen
vaalilupauksia. Minulla on tämä teidän
ohjelmanne täällä, ja täältä löytyy,
kun katsotaan huolella. Minä en käytä ilmausta
tässä on kolminkertainen petos, koska te ette
tykkää siitä, se on jo loukkaavaa. Minä sanon,
että kolminkertainen tosiasioiden kiertäminen.
Te sanotte täällä tällä tavalla:
"Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille
maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän
olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia." Tässä on
ensimmäinen totuuden kiertäminen.
Toiseksi, te olette menemässä itse asiassa
suorastaan (Puhemies: Aika!) muiden kukkarolle eli kuntien kukkarolle,
ja kolmanneksi te toteatte tässä samassa lennäkissä:
"Kokoomuksen periaatteena on pitää se, minkä lupaamme."
Ed. Zyskowicz, (Puhemies: Minuutti kulunut!) nyt teidän
apuanne tarvitaan kipeästi. Kaivakaa koipussista se vanha
kuuluisa puheenne äänestäjien kuluttajansuojasta.
Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Ed.
Zyskowicz, saisinko puhua. — Kun kuuntelen tätä uutena
kansanedustajana, en voi muuta kuin sydämellä ja
sieluni silmillä nähdä Sylvi-kodin, jossa
tällä hetkellä on 16 vanhusta, jotka kaikki
tarvitsevat vaippoja, tarvitsevat apua, tarvitsevat syöttämisapua,
tarvitsevat hellää lohdutusta, tarvitsevat läsnäoloa,
ja siellä on kaksi hoitajaa hoitamassa näitä 16:ta
vanhusta, kaksi hoitajaa. Miettikää vähän.
Jotenkin tuntuu niin riettaalta kuunnella tätä eipäs—juupas—kuka
pettää—kuka tekee. Ajatelkaa, minkä takia
me olemme täällä. Emmekö me
ole ihmisen takia täällä, jotta sairaanhoitajat,
hoitohenkilökunta, pääsisivät
tekemään työtään. Me
olemme koska tahansa itse kukin siellä. Monella saattaa
olla siellä äiti tai isä. (Puhemies:
Aika!) Tämä on se ydin, tämä on
se, mitä varten kansanedustajat ovat kansanedustajia.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen ja ed. Heinäluoma
kiistelivät siitä, mikä tässä päättyneessä sopimuksessa
oli nyt tätä (Ed. Zyskowicz: Puhukaa mikrofoniin!)
ekstraa, ja se ekstra oli palkkaohjelma. Sitä tehtiin erittäin
suurella hartaudella Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa
monta vuotta, ja se toteutettiin. 3,9 prosenttia oli upotettu sillä tavalla
tupoon, ettei sitä äkkinäinen hoksannutkaan.
Tässä on äärimmäisen
kiusallista se, että silloin, kun tehdään
näitä vertailuja yksityiselle puolelle, palkkaliukumat
ja tesin ulkopuoliset palkankorotukset tuhoavat kaikki hienot hankkeet
kättelyssä, ja sillä tavalla saadaan
kuulostamaan nuo puheet varsin rajuilta.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos tässä salissa puhutaan
lupauksista ja pettämisestä, niin minäpä muistutan,
koska minulla on norsun muisti, SDP:tä vuonna 1987 Liikasen
antamasta lupauksesta. Hän lupasi korottaa lapsilisiä kolminkertaisiksi.
Vieläkään tämä lupaus
ei ole toteutunut. Missä se on? Te olette olleet 16 vuotta
sen jälkeen hallituksessa, ei ole tullut kolminkertaista lapsilisää.
Toinen asia korvamerkityistä rahoista. Kuka romutti
korvamerkityt rahat? Kunnat saavat valtionosuuksia, käyttävät
mihin sattuu, eivät suinkaan siihen, mihin on tarkoitettu.
En minä tällä tarkoita sitä,
että pitää palata siihen, mutta täytyy olla
joku järki kunnissakin siinä, miten asioita hoidetaan.
Huomaan, että tässä salissa on sellaista
henkeä, että ei saa olla yksityistä palvelua,
joka olisi ehkä mahdollisesti tehokkaampaa. Kaiken täytyy
olla kunnan palvelua, ja tämä on minusta se vitsaus
kunnissa. Siellä ei osata eikä haluta tehdä järkeviä ratkaisuja,
jotka kehittävät tuottavuutta (Puhemies: Aika!)
ja parantavat palveluita.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tästä ed. Ukkolan
puheenvuorosta kyllä voi sanoa, että se oli aika
tyrmistyttävä.
Mutta, arvoisa puhemies, kun luin peruspalveluministeri Risikon
tänne jaetun puheenvuoron ja kuuntelin sitä, niin
jäin pohtimaan, että täällä kyllä asiallisesti,
kauniisti puhutaan kehittämisestä, vahvistamisesta,
mutta yksi sana täältä minun mielestäni
puuttuu, ja se on subjektiivinen oikeus. Kun me kaikki tiedämme,
että kunnat, jotka joutuvat kituuttamaan siellä,
harkitsevat monta kertaa, kuinka ne voivat toimia sillä tavoin,
että rimaa hipoen voidaan mennä. Ja valitettavasti
myöskin, vaikka osittain on subjektiivisia oikeuksia, niin
tehdään niin. Näkeekö ministeri,
että kunnat toteuttavat näitä lakeja,
jos ei ole kyse subjektiivisesta oikeudesta, kun ei rahaa ole?
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on paljolti
kyse myös naisten ja miesten välisestä palkkatasa-arvosta,
jota nykyinen hallitus, varsinkin keskusta etupäässä,
edeltäjänsä tavoin on jo voimakkaasti
edistänyt, ja saman työn täytyy toki jatkua
edelleen kaikilla naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla. Muun muassa
samapalkkaisuusohjelma realisoituu 1.3.2008. Korotus on suuruudeltaan
2 prosenttia ja kustannusvaikutukseltaan 350 miljoonaa euroa. 2000-luvun
alussa, jolloin kokoomus ja demarit olivat hallituksessa, samapalkkaisuuserä oli
vain 0,2 prosenttia, nyt siis kymmenkertainen. Lisäksi
tasa-arvosuunnitelmia yli 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä ja kunnissa
on tehty laajasti, samoin tasa-arvo-ohjelmia on laadittu, kaikki
nämä siis parantamaan naisten työn arkea
ja nostamaan esille työelämän epäkohtia.
Näitä mainitsemiani toimenpiteitä on siis
jo käynnistetty ja toteutettu silloin, kun keskusta on
kantanut hallitusvastuuta.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa, että tämä historiallinen
tilanne, jossa nyt näitä liittokohtaisia sopimuksia
on tehty, on tietysti sillä tavalla ollut kiitollinen myöskin
hoito- ja yhteisten palvelujen työntekijöitten
kohdalta, että tuottavuus, taloudellinen kehitys, on ollut
hyvä. Sen takia oikeastaan tämä yleinen
taso menee siihen 10 prosentin pintaan, ja siitä voidaan
olla tyytyväisiä. Kaikki palkansaajat, työntekijät,
ovat sen ansainneet, se kun olisi mennyt sitten osakkeenomistajille
ja herrojen taskuihin. Mutta se olennainen kysymys minusta nyt tämän
keskustelun kohdalta on se, että jos se jää tähän
eikä hallitus ikään kuin liiku vähän
sillä tavalla kuin ed. Heinäluoma tuossa esitti,
niin hallituksen panokseksi jää tämän
neljän vuoden aikana tämä 30—40
euroa, eli 30—40 eurolla vain ja ainoastaan hallitus ajaa
kiinni tätä palkkatasa-arvoa. Se on meistä sosialidemokraateista
nolon vähän. Sen takia meidän yhteisessä vastalauseessamme
on esitetty 600 miljoonaa euroa, ja sitten me edellytämme,
että tätä ohjelmaa myöskin jatketaan.
(Ed. Zyskowicz: Paljonko teidän hallituksenne antoi siihen
tarkoitukseen?)
Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerit Risikko ja Hyssälä julkeavat
täällä kehua hoitotakuun tilannetta. Antakaa,
hyvät ministerit, hyvänen aika, oikea, rehellinen
kuva asioista. Onneksi ministeriössä kyllä tiedetään
tosiasiallinen tila. Ministeriön tiedotteessa todetaan,
että ministeriö on huolissaan lainvastaisesta
tilanteesta, jossa potilailla on todettu hoidon tarve mutta vastaanottoaikaa
ja hoitoa ei voida antaa. Yli neljäsosa suomalaisista asuu
sellaisen terveyskeskuksen alueella, jossa ollaan päivittäin
tässä tilanteessa. Viikoittain samanlainen ongelma
on 33 prosentilla suomalaisista, siis kolmanneksella suomalaisista.
Onko tämä kehujen aihe?
Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Orpo totesi ryhmäpuheenvuorossaan painokkaasti,
että valtionvelan lyhentäminen on kaikkien suomalaisten
etu. Väite on loukkaava ja tosiasioita vahvasti yksinkertaistava.
On myös sellaista äärimmäistä hätää,
jossa apua tarvitaan nyt ja heti. Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen
ja päihdehoidon puolella on jonossa ihmisiä, jotka
epätoivoisina ovat elämän ja kuoleman
rajapinnalla. On myös äärimmäisen
uupuneita omaishoitajia, jotka miettivät, miten jaksaa huomiseen.
Epätoivoisen ihmisen etu ei ole se, että valtionvelkaa
lyhennetään. Hänen etunsa on se, että apua
annetaan mahdollisimman pian. Valtionvelan lyhentäminen
voi olla viisasta, mutta ei se silti kaikkien etu ole.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä, kokoomus nosti palkkatasa-arvon
ja kuntasektorin koulutettujen naisvaltaisten alojen ongelman esiin
keskustelussa vaalien alla. Kyllä, kokoomuksen ansiosta tämä asia
ja hallituksen valmius ensimmäistä kertaa Suomen
historiassa osoittaa tähän ongelmaan erillistä lisärahaa
kirjattiin hallitusohjelmaan. Ja kyllä, sen seurauksena
on nyt nähty yli 12 prosentin palkankorotukset.
Tehyllä on oikeus ilman muuta vaatia ja tavoitella
enemmän, mutta se korotus nyt ei ole 30 euroa, vaan 300
euroa. Ja kai sille hoitajalle, joka menee kauppaan ostamaan leipää ja
maitoa perheelleen, on tärkeätä se, mitä se
palkankorotus kaikkiaan on, eikä se, mikä on kunnan,
mikä valtion osuus hänen palkankorotuksessaan.
Ja vielä myönnän, että on totta,
että tämä on kallis ratkaisu kuntien
kannalta, ja kuntapäättäjien huolen ymmärrämme,
mutta me näemme, että ongelma on niin polttava,
että olimme halukkaita ja valmiita siihen, että tähän
naisvaltaisten alojen ongelmaan tuntuvasti puututaan. (Eduskunnasta: Lupaukset!) —
Ja,
mitä lupauksiin tulee, niin löytyisikö se
kumminkaima, joka oli sen virtuaaliesitteen nähnyt siellä Meilahdessa.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muistan erittäin hyvin, kun ennen
vaaleja kokoomus ilmoitti moneen kertaan, ettei se tule lupaamaan
liikoja. Siis kokoomus lupaa vain sen, minkä se pystyy
pitämään. Ja nyt siteeraan kokoomuksen
puheenjohtaja Kataista, joka 14. helmikuuta 2007 totesi näin:
"- - valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten
alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen
korotustason." Kysyn nyt teiltä, valtiovarainministeri
Katainen, kun te olette näin todennut, aiotteko te nyt
pitää tämän lupauksen, koska minun
ymmärtämykseni mukaan 340 miljoonan euron laskusta
te nyt olette ilmoittanut maksavanne vain 150 miljoonaa euroa, ja
tämä ei ole yhtä kuin teidän
lupauksenne.
Sitten ministeri Risikko, ei ole väärin, että hallitus
osallistuu palkkakustannusten maksamiseen, vaan väärin
on se, että petetään vaalilupaukset.
Ja nyt kysyisinkin, valtiovarainministeri Katainen, kun teillä on
rahavalta käsissänne, miksi te ja hallitus kuristatte
kuntataloutta ja heikennätte ihmisten arjen palveluita.
(Puhemies: Aika!) Onko tässä nyt, ystävät,
käymässä niin, että kun kokoomus
tuli hallitukseen, kuntatalous kuristuu?
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Herra puhemies! Jos tämä keskustelu nauhoitettaisiin
ja sitten katsottaisiin jälkeenpäin ja muutettaisiin
hieman muotia vanhempaan suuntaan, niin voisi ihan luulla, että täällä ovat
syvimmän laman leikkauskeskustelut menossa. Ihan samanlainen
retorinen kuvio kuin siihen aikaan. Kuitenkin totta on se — tätä nyt varmaan
demarit tai vasemmistoliittokaan ei kiistä — että kunta-alan
koulutetuille naisille on tulossa parhaimmillaan 12 prosentin palkankorotus,
Suomen ennätys nimelliskorotuksissa. (Ed. Gustafsson: Eihän
sitä kukaan vähättele!) — Kun
ed. Gustafsson rauhoittuu, niin voisin jatkaa.
Toinen fakta on se, että tälle vuodelle peruspalvelubudjetissa
kunnille annetaan 240 miljoonaa euroa, kun taas ensi vuodelle annetaan
noin 900 miljoonaa euroa, elikkä ei vähemmän
vaan reilusti enemmän. 12 prosenttia, Suomen ennätys,
ei vähemmän vaan reilusti enemmän. Täällä on
demareitten puolelta tullut vähän ristiriitaista tietoa.
Täällä on väitetty, ettei hallitus
anna minkäänlaista tasa-arvolisää,
ja sitten toisaalta väitetään, että se
tasa-arvolisä, jonka hallitus antaa, on liian pieni. Kannattaa
nyt miettiä, kumpaa mieltä on.
Ed. Gustafsson, minä tiedän, että teidän
mieltänne painaa se, että teidän puolueenne
ei ole koskaan osallistunut tämän kaltaiseen naisvaltaisten
koulutettujen alojen palkankorotukseen, ei koskaan. Ja minä tiedän,
että tässä tilanteessa, kun näin
tehdään, teidän mieltänne se
painaa. Jos näin olisi joskus tapahtunut, minkä takia
yksikään palkansaajajohtaja ei sano, että tehkää niin kuin
aina ennenkin on tehty? Kun ei ole koskaan tehty. Tästä syystä esimerkiksi,
että sitä ei ole koskaan aiemmin tehty kuin nyt,
moni palkansaajajohtaja, moni työnantaja tuli minulle sanomaan,
samoiten kuin moni johtava vasemmistopoliitikko tuli sanomaan, että älkää sotkeutuko
palkkapolitiikkaan.
(Puhemies: 2 minuuttia!) Niin ei ole ollut tapana tehdä,
mutta me emme uskoneet heitä ja halusimme tuoda oman panoksemme
koulutetuille naisille kunnissa. (Eduskunnasta: Pitäkää sitten
lupauksenne!)
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On nyt syytä sanoa, vaikka tämä menee
toistoksi, vielä kerran se, minkä ed. Gustafsson
sanoi, että 80-luvun lopulta lähtien tätä tasa-arvopolitiikkaa
on tehty, ja siitä huolimatta me tiedämme, että tulokset
eivät ole riittäviä. Siitä me
otamme omaa vastuuta, mutta haluamme, että nyt valtio pitää omat
sanansa.
Mutta kun täällä puhutaan tästä suuresta
historiasta, niin huomaan, että tämä historiallinen
ratkaisu, mitä kokoomus täällä kehuu,
tuli kyllä vähän jälkiherännäisyytenä.
Nimittäin vielä viime vuonna te budjettivastalauseessa
sanoitte seuraavaa: "Tämä voi tapahtua esimerkiksi,
jos valtio ilmoittaa etukäteen maksavansa ylimääräistä valtionosuutta,
mikäli kuntasektorille syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille
ja naisvaltaisille aloille maksetaan keskimääräistä suuremmat
palkankorotukset. Kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla
vain äänetön yhtiömies, vaan
aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä. Tällaisessa
menettelytavassa ei ole sinänsä mitään
uutta." Näin te sanoitte vuosi sitten kirjallisesti. Nyt
te olette keksineet jälkikäteen valtion mukanaolosta
tämän sanan "historiallinen" peittääksenne
sen, että te petätte vaalilupauksenne. Historiallisen suuret
puheet, historiallisen pienet teot! (Puhemies: Aika!)
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään ovat olleet
Tehyn punapaidat ja on ollut vähän muitakin värejä tuolla ylhäällä seuraamassa
tätä keskustelua. Mielestäni oli aivan
oikein se, mitä Tehy teki, eli lähetti postia
kansanedustajille, jotta se "historiallinen korotus", josta puhutaan,
näkyisi kädessä, se 30 euroa. (Ed. Zyskowicz:
Me puhumme siitä 12 prosentista!) Tämä on
toinen puoli asiaa.
Toinen puoli asiaa on se, että jos ei kunnille todella
taata kunnollista valtionosuutta, niin tietysti meidän
julkiset terveydenhoidon palvelut ovat vaakalaudalla, ja se on fakta.
Jos joku haluaa, että ne romahtavat, se sitten
toimii niin, ettei anneta niitä tarvittavia valtionosuuksia
kunnille.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Otin vastaan sen Tehyn kirjeen, 30 euroa,
ja palautin sen nytten Tehylle kirjoittaen siihen kirjeen päälle,
jotta "lahjoitin sen heti lakkokassaan, taistelutahtoa", koska tämä hallitus
näköjään ajaa karille tämän
jutun. Ei ole näköjään tarkoituskaan
lähteä aukaisemaan sitä umpisolmua, mikä on
olemassa, vaan sanotaan, että 150 miljoonaa on siinä ja
sillä sipuli.
Elikkä nythän pitäisi kuitenkin,
kun tiedetään, mihin ollaan menossa, olla valmis
kuuntelemaan, aukaisemaan se solmu, jotta ei tapahdu semmoista,
mitä Thatcher aikoinaan ajoi tuolla Englanninmaalla, että ajettiin
ay-liike nurkkaan. Vai onko tässä niin kuin paperiporvarien
ajatus, että pannaan ikään kuin työsulku,
niin kuin tässä Suomessa kävi, että ahdetaan
nurkkaan tehyläiset tässä? Minusta pitäisi
olla aito neuvottelumieli, ja odotan sitä, koska nyt on
tärkeää se, että lakkoa ei tulisi
ollenkaan, vaan nyt neuvotellaan. Pitää laukaista
se juttu, ja se ei lähde ilman rahaa.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma täällä lukee
sekaisin kokoomuksen papereita ja hallitusohjelmaa ja ilmoittaa
olevansa huolissaan ja haluavansa, että hallitus pitää sen,
minkä lupaa. Tästä palkkaratkaisusta
hallitusohjelmassa lukee: "Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella
sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua,
joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä."
Juuri tätä hallitus on nyt tekemässä.
Hyvin erikoista on kuunnella ed. Filatovin ja ed. Mustajärven
kauhistelua siitä, että nyt kuntien menot kasvavat,
kun palkat nousevat. En usko, että missään
kunnassa on varauduttu tulevaisuuteen siten, että on laskettu
sen varaan, että kunta-alalla palkat eivät nousisi,
ei tietenkään ole. Kaikki kuntapäättäjät
ovat tiedostaneet sen, että ammattitaitoisen työvoiman
turvaaminen, josta tässä välikysymyksessä on
kyse, vaatii sen, että kuntasektorilla palkkoja korotetaan
voimakkaasti ja erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Suomen väestö ikääntyy,
ja meidän täytyy varautua siihen myös
taloudellisesti. (Puhemies: Aika!) Siksi on tärkeää,
että hallitus käyttää nyt ylijäämää velanmaksuun
ja varautuu ikääntymisen tuomiin haasteisiin.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä tässä lähtökohdaksi
pitää ottaa se yleinen taso, jonka palkat nousevat.
Ministeri Katainen sanoi kyselytunnilla, että noin 9 prosenttia
näyttää muodostuvan yleiseksi tasoksi.
Sen yli menevä osa on sitä tasokorotusta vasta,
kolmisen prosenttiyksikköä, 2—3, hoitoalalla
kuntapuolella. Siitä voidaan puhua, ja se on silloin muutama
kymppi vain eikä mitään 300:aa.
Se 300, ed. Zyskowicz, kyllä johtaa täysin
harhaan, koska sitä enemmän saavat muun muassa ne
konetta hoitavat ihmiset (Ed. Asko-Seljavaara: Ei saa!) 9 prosentin
mukaan, ja 12 prosentin mukaan hoitajat eivät saa vielä samaa
kuin he, koska lähtötaso on teollisuudessa korkeampi. Tämä täytyy
ottaa kyllä ihan todesta näin. Mutta eurot ratkaisevat,
se on selvä. Mutta leivän hinta nousee, sähkön
hinta nousee, öljyn hinta nousee ym., kaikki nousee voimakkaasti
tässä lähiaikoina kaikille, (Puhemies:
Aika!) ja kunnallisvero nousee myös tällä hallituksen
politiikalla.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tässä kohtaa
debatin päätteeksi ministeri Kataiselle ystävällisissä merkeissä yrittäisin
selittää sitä, että kun te otatte
kunnian kaikesta tästä 17 miljardista, mitä näihin
palveluihin laitetaan kunnissa, niin kyllä se on sosialidemokraattisen
työväenliikkeen työn tulos. Kun te otatte
tästä 12 prosentin korotuksesta kokonaisuudessaan
kunnian hallitukselle, niin kyllä sekin on ay-demareitten
ansiota eikä hallituksen. Teille jää vain
se 30 euroa.
Kun katsomme teidän kirjoituksianne ennen vaaleja ja
lupauksia, niin huomaamme aivan selvästi, että te
petitte vaalilupauksen. Te olette wannabe ay-demari, mutta ette
aito ay-demari niin kuin minä. (Puhemies: Aika!) Siihen
tarvitaan tekoja eikä vain sanoja.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sillä on merkitystä, mistä ne
rahat palkankorotuksiin ja kunnallisiin palveluihin tulevat. Tällä hallituksen
mallilla ne tulevat kuntien omista varoista, koska valtionosuudet
eivät ole riittäviä, ja silloin ne rahat
kilpailevat ihan niistä samoista päivähoidon,
vanhainkotien, päiväkotien, koulujen rahoista,
ja samalla vielä nostetaan kuntalaisten maksamia terveyskeskusmaksuja,
eli kuntalaiset joutuvat maksamaan korkeampaa kunnallisveroa ja
korkeampaa terveydenhoitomaksua. Sen sijaan jos kunnat saisivat
riittävän suurta valtionosuutta näistä menoista
selvitäkseen, niin silloin rahat voitaisiin ottaa esimerkiksi
niin, kuten ed. Kantola täällä sanoi, että valtionvelkaa
voitaisiin lyhentää hieman vähemmän.
Oikeudenmukaisuutta on myös se, miten tänä päivänä elävät
ihmiset keskenään saavat jaettua tätä yhteiskunnallista
hyvää, eikä pelkästään
se, että huolehditaan vielä syntymättömien
sukupolvien oikeudenmukaisuudesta. Tämä hallitus
on pitkän aikaa jo kaikissa esityksissään,
mitä on (Puhemies: Aika!) vaalien jälkeen tullut,
sulkenut jatkuvasti silmänsä kaikkein heikoimmin toimeentulevien
ihmisten asioilta. Kyllä on väärin, että laitetaan
sairaanhoitajien ja perushoitajien ja muiden hoivatyöntekijöiden
palkankorotukset ja samalla sairaaloiden työntekijämäärät
ja vanhainkotien työntekijämäärät
vastakkain.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tärkeintähän tässä loppujen
lopuksi on, kun kuuntelee näitä summia ... Minä olen
kymmenen erilaista summaa merkannut tänne, niin että älkää välittäkö,
jos pää on sekaisin. Mutta tosiaan hyvässä uskossa
monet äänestivät, monet hoitajat ja hoidettavat,
siis ne, jotka ovat odottaneet hoitoa. Se huolestuttava tässä ...
Ongelma ei ole nyt EU:ssa, vaan se on täällä,
että keskustapuolue silloin aikoinaan 4,5 vuotta sitten
hankki vaalivoiton Anneli Jäätteenmäen
tempuilla. Nyt kokoomus hankki sen näin, ja sitten alkaa
tämä meidän demokratiaa kuluttava tylsistyttävä jankkaaminen
siitä, että ei me tarkoitettukaan sitä.
Tosiasiassa hankitaan vaalivoitto millä lupauksilla näköjään
tahansa ja sitten yritetään pestä kädet
siitä.
Oikeastaan ihmettelen vaan sitä, miksei kokoomus syytä mediaa:
Alma Media, Aamulehti ja Iltalehti, ne on syyllisiä. Miksei
niin kun löydy kanttia sanoa, että perhanan toimittajat?
Vai onko varmistettava seuraavakin vaalivoitto jo varmuudeksi tässä?
Tämä on tavallaan tämä ikävä tapa,
mikä tässä niin kun haiskahtaa, (Puhemies:
Aika!) että puhutaan, mitä vaan, niin kuin minäkin.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä debatin
lopuksi muistuttaa, mistä kaikki lähti liikkeelle:
siitä, että kunnissa hoivapalveluihin saataisiin
riittävästi osaavaa työvoimaa. Ja silloin
kun on kyse osaavan työvoiman saatavuudesta tietylle alalle,
kyse on paitsi siitä palkkatasosta, jolla ostetaan leipää marketissa,
niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, myös siitä, miten
tämä palkka suhtautuu työvoimasta kilpailevien
muiden alojen palkkoihin.
Sen vuoksi se, mitä tapahtuu tasa-arvoerässä, on
merkityksellistä työvoiman saatavuuden näkökulmasta,
ei pelkästään se, mikä on palkan
kokonaiskorotus, varsinkaan kun me emme tiedä, mikä sen
ostovoima tulee muutaman vuoden päästä olemaan,
kun meillä on kasvava inflaatio ja meillä on samaan
aikaan nousevat maksut, mikä voi johtaa siihen, että valtaosalla
palkansaajista reaaliansiot eivät nouse, niin kuin ne ovat tähän
asti nousseet. Sen vuoksi tämä tasa-arvotyö on
pitkäjänteistä työtä.
Ei ole oikein, että me eduskunnassa asetamme naisvaltaiset
alat siihen valintatilanteeseen, onko heillä lisää palkkaa
vai onko heillä riittävästi henkilöstöä.
(Puhemies: Aika!) Nyt tällä hallituksen politiikalla
me ajaudumme siihen tilanteeseen, että palkka
kyllä nousee, mutta todennäköisesti
ne työkaverit vähenevät.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Täällä tuli paljon
kysymyksiä; joihinkin niistä vastauksia:
Elikkä täällä ed. Väätäinen
kysyi, kuinka paljon näitä henkilöitä pystytään
sitten tällä rahalla saamaan. Nyt tietysti pitää ottaa
ensin huomioon se, mikä on se koulutus ja mitä tarvitaan,
ja kuten alan ihmisenä tiedätte, se vaikuttaa
tokikin.
Ed. Vistbacka kysyi tästä subjektiivisesta
oikeudesta. On aivan totta, että jos subjektiivista oikeutta
ei ole, niin jos rahaa on vähän, asia saatetaan
jättää toteuttamatta. Siitä syystä nyt
sitten on varmasti perättykin osittain näitä korvamerkintöjä,
mutta kuten hyvin tiedätte, niin korvamerkinnöille
ei kuitenkaan kannatusta ole, ja hyvä niin.
Mutta sitten vielä peräänkuuluttaisin
niitä rakenteellisia muutoksia. Vaikka meillä olisi
kuinka paljon rahaa, niin me emme todellakaan kaikkia niitä muutoksia
voi tehdä, eikä rahallakaan voi kaikkia kehittämisideoita
toteuttaa ja tarpeita, vaan me tarvitsemme myös rakenteellisia muutoksia.
Sitä ollaan Paras-hankkeessa nyt tekemässä,
ja hyvä niin, ja siinä ovat kaikki mukana.
Toinen on sitten myöskin koulutus ja sen osaamisen
parempi hyödyntäminen kuin tällä hetkellä.
Esimerkiksi täällä istuu tehyläisiä,
joilla on pitkä koulutus. Onko heidän osaamisensa riittävästi
käytössä tämän päivän
terveydenhuollossa? Väitän, että ei ole.
(Puhemies: Aika!) Ja siihen meillä on nimenomaan tällainen
hanke nyt meneillänsä, että nimenomaan
sitä osaamista arvostettaisiin.
Me palaamme syksyn aikana noihin palvelumaksuihin. Mutta muistutan
siitä, että on ennenkin nostettu palvelumaksuja.
Odottakaa nyt ensin se meidän esityksemme ja vasta sitten
siitä huudelkaa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Herra puhemies! Ed. Vuolanteelle: Jatkakaa vaan samalla asenteella.
Jos tuo tarina olisi vielä jatkunut, niin minä luulen,
että luomiskertomuskin olisi saanut uuden alkupisteen.
(Ed. Zyskowicz: Se oli ay-demari!) — Siinäkin
olisi varmaan liikkeellepaneva voima ollut ay-demarit.
Mutta minä olen siitä huolimatta tyytyväinen siihen,
että me emme kuunnelleet hallituksena tänä keväänä emmekä hallitusohjelmaa
tehdessämme ay-demareita, koska meille kaikki sanoivat,
että ei voi toimia niin, että hallitus tuo oman pottinsa
palkkojen maksuun. Me emme sitä halunneet uskoa, koska
halusimme osoittaa, että ainoa tapa ohittaa perinteinen
tapa sopia palkoista siten, että koulutetut naiset voivat
kunnissa pärjätä, on tulla siihen ratkaisuun
mukaan.
Aivan lopuksi voisi todeta, kun täällä on
kritisoitu tätä velan takaisinmaksua, että varmasti edeltäjäni
voi tarkemmin sosialidemokraattien ryhmää valistaa.
2005 nettovelan kuoletukset olivat 3,7 miljardia, ja 2006 ne olivat
1,4, ja tänä vuonna ne tulevat olemaan 2,7 miljardia.
Elikkä jos se velan lyhentäminen on pahe, niin
miksi ei sieltä otettu sitä rahaa aikaisemmin?
Itse asiassa tämä keskustelu on varmaan hyvä lopettaa
siihen, että me olemme samaa mieltä ed. Tarja
Filatovin kanssa siitä, että tasa-arvotyö on pitkäjänteistä työtä.
Ei näitä voi päivässä muuttaa.
Sitä on varmaan itse kukin yrittänyt ja tehnytkin
töitä, myös demarit ovat tehneet töitä, (Ed.
Gustafsson: No niin, tulihan se sieltä!) ja se on pitkäjänteistä työtä.
On kiva kuulla se, että tällä hallituksen
esittämällä politiikalla palkka kyllä nousee.
Ja se, mikä varmasti on meidän kaikkien haaste,
myös seuraavien hallituksien haaste, on se, että hoitavat
kädet myös riittävät.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy välikysymyksessään: "Mihin
toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että valtio
vastaa sitoumuksistaan paremmista kuntapalveluista ja lisähenkilöstöstä erityisesti
terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa - -." Äärettömän
tärkeitä asioita molemmat. Toinen kysymys on,
kuinka suoraselkäistä oppositiolta on käyttää hyväkseen
hoitoalan kuohuntaa poliittisiin tarkoitusperiin.
Käsillä olevat hoitajien palkkaneuvottelut kuuluvat
työmarkkinaosapuolille. Eduskunta ei ole tupopöydän
haarakonttori. Se olisi hyvä muistaa kaikkien puolueiden
ennen ja jälkeen vaalien. On mielestäni ajan tuhlausta
jatkaa kissanhännänvetoa siitä, mitä vaalien
alla lopulta kirjaimellisesti luvattiin. Tosiasia on, että monen puolueen
johto ja yksittäiset ehdokkaat niin hallituksessa kuin
oppositiossa loivat vahvaa mielikuvaa siitä, että hoitajille
on mahdollista antaa kertaheitolla huomattavat palkankorotukset. Näin
ei toiminut keskusta vaaliohjelmassaan. Siksi minun on helpompi
puhua täällä sekä sairaanhoitajana
että keskustan kansanedustajana.
Kuntatyönantaja tarjoaa 2 prosentin tasa-arvoerän,
joka tarkoittaa euroissa 340 miljoonaa. Valtio on luvannut kunnille
palkanmaksukyvyn parantamiseksi vuosittain erityisen 150 miljoonan erän,
jolla samapalkkaisuustavoitetta voidaan osaltaan rahoittaa. Summa
on ennennäkemätön, vaikka se ei tietysti
riitä kerralla korjaamaan naisvaltaisten alojen palkkauksen
jälkeenjääneisyyttä.
Arvoisa puhemies! Koulutettuja alipalkattuja naisvaltaisia aloja
on muitakin kuin hoitoala. Sanon näin, vaikka olen itse
koulutukseltani sairaanhoitaja ja terveystieteitten maisteri. Tiedän varmasti
omakohtaisesti, kuinka raskaasta ja vastuullisesta työstä on
kysymys, olenhan tehnyt hoitotyötä sairaanhoitajana
ja myöhemmin osastonhoitajana lähes koko aikuiselämäni.
Toisaalta tiedän myös, että raha ei ole
ainoa eikä ainakaan minun kohdallani tärkein asia,
joka työssäjaksamiseen vaikuttaa. Hyvä johtaminen,
avoin ja voimia antava työilmapiiri, riittävät
lepotauot ja erityisesti henkilökunnan määrä näyttelevät
tärkeää roolia hoitajankin jaksamisessa.
Näiden asioiden tärkeyden hallitus on tiedostanut
ja pyrkii niihin erityisesti vaikuttamaan sekä terveyden
edistämisen että työn, yrittämisen
ja työelämän politiikkaohjelmassa.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ei ole kyse
siitä, mitä eri puolueet, niin oppositiossa kuin
hallituksessa olevat, ovat luvanneet vaalikentillä liittyen
hoitajien palkkaukseen. Välikysymyksessä ei ole
kysymys siitä, että Tehy ei allekirjoittanut kuntatyönantajan
tarjousta kunta-alan työ- ja virkaehtosopimukseksi. Välikysymyksessä on
kyse siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta siinä,
miten tänä päivänä parhaiten
rakennetaan kestävää pohjaa sille, että selviämme
harmaantuvan Suomen aiheuttamista niin taloudellisista kuin kouriintuntuvammin hoidon
ja hoivan haasteista jo lähitulevaisuudessa.
Juuri aloitettu sosiaaliturvan kokonaisuudistus tulee ennen
kaikkea vastaamaan moniin kysymyksiin liittyen muun muassa vanhusten
hoivaan. Yhdessä keskustavetoisesti aloitetun kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen kanssa se tulee pureutumaan syvällisesti
niihin rakenteisiin, joissa ja joilla palveluja tuotetaan. Keskusta
on aina ollut puolue, joka ei havittele pikavoittoja ja paistattele
parrasvaloissa. Keskusta on vastuunkantajapuolue, joka tekee politiikkaa
pitkäjänteisesti koko laajan Suomen ja sen kaikkien
ihmisryhmien hyvinvoinnin eteen. Niin Paras-hanketta kuin sosiaaliturvauudistusta
ei viedä eikä pidäkään
viedä läpi hutaisemalla. Näiden kahden hankkeen
onnistuneella satamaan saattamisella on aivan keskeinen rooli siinä,
missä asennossa Suomen talous ja väestömme
hyvinvointi on 2020-luvulla. On toki paljon asioita, joissa on parantamisen
varaa. Sosiaali- ja terveyssektorilla näitä ovat
esimerkiksi hoitajien lisäkoulutus vanhusten hoivaan, omaishoitoon
liittyvät asiat sekä huomion kiinnittäminen
yleensäkin ihmisten työssäjaksamiseen.
Arvoisa puhemies! Kun perjantaina äänestetään
hallituksen luottamuksesta, tiedän, mitä nappia
painan. Näen, että nykyisellä hallituspohjalla
pystytään tällä hetkellä vastaamaan
selvästi paremmin tulevaisuuden haasteisiin kuin muilla yhdistelmillä olisi
mahdollista. (Ed. Gustafsson: Oletteko ihan varma?) — Täysin
varma. (Ed. Gustafsson: Oho, kyllä elämä opettaa
vielä!)
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen
hoidon laadusta ja ammattitaitoisesta työvoimasta. Ratkaisumalli
on kuitenkin kovin yksinkertainen. Rahako yksin ratkaisee kuntien
ongelmat?
Hallitus ohjaa kunnille tukea tarpeiden mukaisesti niin paljon
kuin valtiontalouden puitteissa on mahdollista. On muistettava,
että valtionvelkaa on 56 miljardia eli 10 miljardia enemmän kuin
ovat valtion tulot yhden vuoden aikana. Kun lyhennämme
velkaa 2 miljardilla, säästämme korkomenoissa
100 miljoonaa euroa vuodessa. Ensi vuonna maksamme korkoja 2,4 miljardia. Jokainen
voi miettiä, mitä kaikkea muuta saataisiinkaan,
jos velkaa ei olisi.
Oppositio on esittänyt hyvän kysymyksen, johon
hallitus on tuottanut ratkaisuja hallitusohjelmassa ja nyt budjettiesityksessä.
Ensi vuoden talousarviossa on tavoitteena parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden
laatua, turvata henkilöstön riittävyys
ja varmistaa kestävä rahoitus. Tavoitteet ovat
täysin yhdenmukaiset opposition välikysymyksen
kanssa. Hienoa, että oppositio yhtyy hallitusrintamaan.
Tavoitteet ovat siis kunnossa, ja enää pitäisi tietää,
miten niihin päästään. Palveluiden
järjestämisestä vastaavat kunnat, ja
meitä kuntapäättäjiä on
tässä salissa monia, vaikkakaan ei tällä hetkellä.
Mutta halutaanko ensi vuoden ongelmat ratkaista helpon rahan lisäämisellä kuntien
budjettiin? Osa nuorisosta ratkaisee lyhytaikaiset rahantarpeensa
kalliilla pikavipeillä eikä murehdi. Rahat on
maksettava takaisin korkojen kera. Suomen hallitus ja eduskunta
eivät kuitenkaan voi toimia kaikki mulle heti -sukupolven
tapaan.
Vatt on laskenut, että jos tuottavuus ei kunnissa parane,
hyvinvointipalvelujen tuottamiseen tarvitaan vuonna 2040 jo 700 000
työntekijää, parisataatuhatta enemmän
kuin nyt. Jos taas tuottavuus paranisi edes yhden prosentin vuodessa, hyvinvointipalvelut
voitaisiin ikääntymisestä huolimatta
hoitaa nykyisellä työntekijämäärällä. (Ed.
Pulliainen: Mitä se tuottavuus tarkoittaa?) Työntekijämäärää ja
palkkoja ei voida loputtomasti kasvattaa. Kukaan ei kai voi ajatella,
että sellaiseen saadaan rahaa loputtomasta lähteestä, vai
muuttuvatko Suomen järvet ehkä öljyksi?
Kustannukset voidaan saada kuriin jopa laatua parantamalla.
Samat keinot kuin yrityksissäkin on ollut: vältetään
turhia palavereja, otetaan pois kaikki hallinnolliset päällekkäisyydet,
organisoidaan työ sujuvammaksi ja johdetaan henkilöstöä paremmin.
Samalla ihmisten työviihtyvyys paranee ja sairastavuus
vähenee. Kyse on myöskin kuntien johtamiskompetenssista
tässä.
Palveluja voidaan myöskin priorisoida ja miettiä,
leikataanko ihmisten lonkkia vai suonikohjuja, panostetaanko kriittisiin
asioihin vai estetiikkaan. Palkkausjärjestelmiä voidaan
kehittää joustavammiksi eli lisätä liikkumavaraa
henkilöiden ja työtehtävien välillä.
Nykyaikainen tekniikka voidaan hyödyntää paremmin
lisäämällä ajanvarauksia ja
hakemusten jättöä netissä. Esimerkiksi
palkanlaskenta ja kirjanpito ovat alueita, joissa suuruus tuo kustannushyötyjä ja
keskittää osaamista.
Pitkällä tähtäimellä voidaan
myös vaikuttaa kysyntään, joka on jäänyt
aika vähäiselle tässä keskustelussa
edellisten puheenvuorojen aikana. Sairastavuutta kannattaa torjua
terveyden edistämisellä, ja sekin näkyy
hallituksen ohjelmassa. Ei pidä odottaa, että ihminen
menee rikki, ennen kuin häntä aletaan korjata.
Terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla on saatava
tietenkin käytännön tuloksia aikaan. Se
lähtee siitä, että saadaan ensinnäkin
alkoholin käyttö alas, terveelliset ruokatottumukset
itsestäänselvyydeksi ja riittävästi
liikuntaa. Tässä on kyllä vastuu myöskin
yksilöillä itsellään eikä pelkällä julkisella
sektorilla. Samoin on tärkeätä auttaa
syrjäytymisvaarassa olevia lapsia, jotta estetään
syrjäytymisen tuomat inhimilliset kärsimykset.
Hoidon laatua ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta
ei turvata valtionosuuksia kasvattamalla. Valtionosuuden kohdentumisesta
juuri välikysymyksen alueelle ei ole itse asiassa minkäänlaisia
takeita. Valtuusto voi ohjata varat oman tärkeysjärjestyksen
mukaan yhtä hyvin ihmisten hoitoon, teatterin rakentamiseen
kuin siltarumpuihin. Tästä huolimatta valtio antaa
kunnille lisää rahaa 250 miljoonaa indeksikorotukseen
ja 150 miljoonaa tasa-arvoerään. Ne ovat enemmän
kuin edellinen hallitus on antanut.
Lisäksi osa kuntien maksamista lisäpalkoista tulee
yhteiseen kirstuun takaisin kunnallisverotuottoina, eli pääsääntöisesti
ei voida puhua siitä, että kuntien kustannukset
nousevat näin ja näin paljon, koska osa tulee
tuloveroina takaisin kunnille.
Arvoisa puhemies! Hoidon laatu turvataan sillä, että kunnat
palkkaavat päteviä ammattilaisia ja heitä motivoidaan
pysymään tehtävissään. (Puhemies:
5 minuuttia!) Lisäraha lämmittää hetken,
mutta ei motivoi pitkään. Jo johtamisen perusteorioissa
todetaan, että ihminen motivoituu, kun hän voi
työssään saavuttaa tuloksia (Puhemies:
Aika on loppunut!) ja hän saa tunnustusta.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti puheensa alkuosassa käsitteli
valtionvelkaa, otti esille näitä suuruusluokkia.
Kyllä me sosialidemokraatitkin pidämme tärkeänä sitä,
että valtionvelkaa lyhennetään, mutta
kyllä meillä on tässä nyt mittaluokkaero.
Kokoomuslainen ihmiskäsitys lähtee nyt siitä,
että lyhennetään maksimaalisesti valtionvelkaa
ja sanotaan niille vanhuksille, jotka saavat huonoa hoitoa, vaippoja
ei vaihdeta, että odottakaa kolme, neljä, viisi
vuotta tai enemmän. Me sosialidemokraatit lähdemme
siitä, että tähän valtionvelkaan
käytetystä rahasta voitaisiin hyvin suuruusluokkaa
500 miljoonaa euroa käyttää laajasti
ottaen meidän yhteiskuntamme hyvinvointipalveluihin. Erityisesti
vanhustenhuolto on minusta erinomainen esimerkki tässä näin.
Me ajattelemme ihmisistä toisella tapaa kuin te. (Puhemies:
Aika!)
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Maaliskuun eduskuntavaalien tuloksen jälkeen hoitoalojen
työntekijät olivat toiveikkaita. Vaalit oli voittanut
hallituspohja, jonka joukossa oli heille suuret palkankorotukset
luvannut kokoomus. Hoitajakollegani olivat tuolloin tyytyväisiä.
Kerrankin heidän asiansa oli noussut esille. Kerrankin
oli heidän vuoronsa tulla kuulluiksi. Tunsin itseni melkoiseksi
epäilijäksi, kun toistin peräjälkeen: Älkää vielä uskoko. Älkää vielä luulko,
etten joudu etujenne puolesta taistelemaan.
Keskustelussa on virheellisesti puhuttu vain sairaanhoitajista,
kun kysymys on koko sosiaali- ja terveydenhuollon koulutetusta ammattijoukosta.
Toki suurin ryhmä on sairaanhoitajia.
Viime viikkojen ilmapiiristä en ole pitänyt. Hoitohenkilökuntaa,
joka aivan varmasti on ammattimoraaliltaan maan parhaita, on perusteetta mustattu.
Aivan liian helposti alkoivat mediassakin pyöriä lööpit
sairaanhoitajien ahneudesta. Puhuttiin, että hoitajat hakevat
itselleen muita parempia etuja, kun Tehyssä on kuitenkin
koko ajan taisteltu Tehyyn kuuluvien liittojen kaikkien jäsenten
palkkaeduista. Sairaanhoitajana koen, että meidät
haluttiin kuvata tässä neuvottelutilanteessa pahoiksi
ja ahneiksi ja siten saada liitot ja työntekijät
toistensa kimppuun. Pettymyksellä on todettava, että tässä on
kyllä osittain onnistuttu. On onnistuttu hajottamaan
julkisen sektorin joukkovoima, se joukkovoima, jota juuri näissä neuvotteluissa
olisi todella tarvittu.
Vaikka työnantajille ja istuvalle hallitukselle olemassa
olevat palkkavaateet ovat haasteellisia, niin ette kai te todella
ole sitä mieltä, että terveydenhuollon
palkat eivät nyt pöydässä olevia
suurempia korotuksia tarvitsisi?
Vaaleissa kokoomus kätevästi masinoi hoitoalan
uskomaan kuntien, erityisesti valtion avokätisyyteen, ja
nyt sitten hallituksen avokätisyys ja arvo on nähty
ja kuultu. Pettyneitä ovat työntekijät,
mutta pettyneitä ollaan myös kunnissa, jotka joutuvat
korottamaan veroja, luopumaan väkensä lisäämisestä,
heikentämään siten palveluitaan. Jopa
70—80 kuntaa joutuu nostamaan veroja, kun ministeri Katainen
ja tänään salissa kuultu aika koppava
kokoomus käyvät niiden kukkarolle.
Reilua olisi vastata valtion rahoilla lupauksiin, joita on tullut
annettua. Tällä mallilla ajetaan kunnat entistä syvempään
ahdinkoon. Nyt Tehyn hylkäämä tarjous
olisi tuonut kovin vähän, mutta vienyt sitä enemmän.
Ehkä suurimpana miinuksena on se kokonaisvaltainen pettymys
ja itämään jäävä epäluottamuksen
siemen koko julkista päätöksentekojärjestelmää kohtaan.
Tehyläisten on vaikea ymmärtää,
miksi tässä tarjouksessa lääkärit
ja ylihoitajat lopulta taas kerran keräävät
moninkertaisen potin hoitajiin verrattuna. No, kokoomushan
on puhunut korkeasti koulutetuista terveydenhuoltoalan ammattilaisista.
Kun teiltä on kysytty, keitä te tällä tarkoitatte,
niin nyt siihen on saatu vastaus.
Lääkärienkään palkankorotusta
ja sitä kehitystä vastaan ei ole syytä taistella,
mutta juuri nyt näissä neuvotteluissa he eivät
olleet niitä, joiden toimeentulosta olisi tarvinnut olla
huolissaan.
Arvoisa puhemies! Olen urallani seisonut kahdet lakot Tehyn
riveissä. Tiedän, kuinka suuri ja vaikea päätös
Tehyn tiloissa lauantaina tehtiin. Meidät on koulutettu
hoitamaan, huolehtimaan ja parantamaan. Meitä ei ole koulutettu
jättämään potilaita ilman hoitoa,
viivästyttämään hoitoonpääsyä eikä edes
välillisesti jouduttamaan kuolemaa. Lakon ollessa päällä nuo
kaikki viime mainitut, potilaan kannalta kielteiset vaikutukset
astuvat kuvaan mukaan, halusimme sitä tai emme.
En toivo työtaistelua. Toisaalta en olisi voinut pitää oikeana,
jos ehdotettu sopimus olisi hyväksytty. Viesti Tehyn kokouksesta
veti hiljaiseksi. Tuli aika ahdistunut olo. Tiedän kovin
tarkkaan, miten kova urakka on Tehyllä edessä.
Tuli kello 18:n uutiset, jossa uutisankkuri kertoi: pääministeri
närkästyi Tehyn ratkaisusta. Voi hyvä tavaton!
Vielä puoli yhdeksän uutisissa herra pääministeri
sanoi, että on pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että sopimus
syntyisi. Näin pääministeri puuttui toisen
sopijapuolen ratkaisuun, vaikka hän on koko syksyn sanonut,
että tämä on työnantajan ja
liittojen keskinäinen asia ja hallituksen ei ole siihen
syytä puuttua.
Koska en ole kuullut pääministerin sanovan, että hän
olisi pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että hoitajat saisivat
sen, mikä on vaaleissa luvattu, minulle tuolloin selkeni:
sosiaali- ja terveydenhuollon palkkakuopan korjaamiseen ei ole ollut valtion
keskeiseltä johtajalta (Puhemies: 5 minuuttia!) todellista
tukea. Ilmankos kokoomus on voinut ajella omilla junillaan valitsemillaan
raiteilla.
Herra pääministeri — kuulette varmaan — ja arvoisa
kokoomus, teillä ei ole varaa päästää tehyläisiä lakkoon.
Jos te sen teette, olette vastuussa teitä äänestäneiden
lisäksi myös potilaille lakosta väistämättä tulevista
hoidon viivästymisistä johtuvista ongelmista.
Opposition esittämä 600 miljoonan lisäraha
auttaisi hyvinvointipalvelujen turvaamisessa, kuntien talouden vahvistamisessa
kuin myös vaalilupaustenne pitämisessä.
Hyvät edustajakollegat oppositiossa, tehyläiset
siellä lehterillä ja televisioitten ääressä,
nyt ei ole syytä antaa periksi.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Rehula, pyydän jo etukäteen
anteeksi, että aluksi viittaan vanhaan, kuluneeseen kansan
sanaan "kepu pettää aina". Toivon ainakin, että tämä olisi
sellainen asia, josta itsekin huomaisin, että voin aina
silloin tällöin hivenen epäillä,
että näin ei ole. Mutta tänään
ikäväkseni kuulin kokoomuksen kunnallisvaaliavauksen,
joka kuului valtiovarainministeri, puheenjohtaja Kataisen ja pitkäaikaisen
edustajan Zyskowiczin suusta seuraavasti: kun me voitamme, emme
pidä vaalilupauksiamme, emmekä myöskään
pidä ylipäätänsä vaalilupausten
antamista tärkeänä. Mielestäni mielenkiintoinen
avaus kahdelta pitkän linjan poliitikolta.
Vähintään yhtä mielenkiintoista
on tietysti se, että tänään
on todellakin sotkettu vellit ja puurot ja puhuttu samanaikaisesti
vaalilupauksista ja hallitusohjelman kirjauksista. Itse kuitenkin
painottaisin sitä hallitusohjelman kirjausta, jonka katson
sitovan ainakin kuusi kuukautta vaalien jälkeen hallituksessa
olijoita. Valitettava tosiasia kuitenkin näyttää olevan
niin, että hallitusohjelman kirjaus on vain kirjaus, sillä Sari
Sairaanhoitaja ja muut palkkakuoppaan sysätyt naiset saavat
viimeistään ylihuomenna äänestystilanteessa kokea,
että a) ensinnäkin kokoomus on täysin asiantuntematon,
kun kyse on työmarkkinoista, sekoittaessaan yleiskorotukset,
jotka kuuluvat kaikille tasa-arvoa tuottaviin kuoppakorotuseriin
varsinkin, kun b) hallitus on ohjelmassaan kirjannut juuri samapalkkaisuustavoitteet,
joiden tarkoituksena on juuri näiden tasa-arvoa tuottavien
kuoppakorotusten teko, ja c) kun käytännössä porvarihallitus
sen ainokaisen kerran, kun se on tällä vaalikaudella
luvannut pääministerin suulla edes harkita asian
konkretisointia euroissa, tulee jättämään
sairaanhoitajat ja muut matalapalkkaiset naiset ja alipalkatut neidot
nuolemaan todellisuudessa näppejään.
Jatkuva epävarmuus työpaikasta ja palkasta aiheuttaa
aina ongelmia sekä työyhteisölle, tuottavuudelle
että työntekijän oman arjen rakentamiselle.
Lyhyelläkin aikavälillä oikeat satsaukset
reiluun työelämään kannattavat.
Työhönsä motivoitunut työntekijä on
aina työnantajansa etu, ja tulevaisuutta rakentava Suomi
satsaa juuri naisvaltaisiin, matalapalkkaisiin aloihin, koska näillä aloilla
työskentelee valtaosa lapsentekoiässä olevista
naisistamme, jotka eivät todennäköisesti
rakenna tulevaisuutta, eivät synnytä lapsia eivätkä perusta
perheitä epävarmoissa tulevaisuuden odotuksissa.
Siksi työntekijöiden kertakäyttömoraalista
on yksinkertaisesti päästävä eroon,
ja tänä syksynä juuri tässä tilanteessa hallituksella
omalta osaltaan olisi ollut tähän mahdollisuus.
Työehtojen lisäksi työelämän
tasa-arvossa nimittäin kyse on mitä suurimmassa
määrin palkasta. Hallitus on, aivan oikein, oivaltanut
tämän asian hallitusohjelmakirjauksissaan, jossa
samapalkkaisuustavoitteet ja erityisesti naisvaltaisten alojen palkkakuoppa
tunnistetaan kiitettävästi. Rahanjakopolitiikassaan
ja lupaustensa lunastamisessa hallitus on kuitenkin unohtanut, etteivät palkkakuopat
täyty tyhjästä ja että työelämässä raha
ja aito arvostus ovat selkeässä liitossa keskenänsä.
Eri alojen arvostuksessa näkyy valitettavasti edelleen
perinteinen jako miesten ja naisten töihin, kovaan ja pehmoon:
tehdas on kovaa, hoiva, palvelu ja huolto pehmeää,
kova saa korvausta, pehmoa oletetaan tuotettavan ilmankin. Tähän
pehmoiluun liittyy naisvaltaisten alojen sudenkuoppa, jonka siis
hallitus hallitusohjelmassaan tunnustaa mutta ei euroina käytännön toimissaan.
Kutsumustyötä tekeville tädeille nimittäin
tässä sudenkuopassa ei tarvitse maksaa, ja siksi
pehmoaloilla työskentelevät sedätkin
jäävät ilman kohtuullista korvausta.
Arvoisa puhemies! Suomalainen työväenliike,
se aito ja ainut ja oikea työväenliike, on aina vaatinut
palkkatasa-arvoa. Siksi vasemmistoliitto nytkin tukee Tehyn kamppailua
samapalkkaisuuden ja tasa-arvon saavuttamisessa palkkarintamalla.
Samalla lailla olemme valmiita tukemaan Palvelualojen ammattiliiton
taistelua oikeudenmukaisista palkoista ja reiluista työn
teettämisen ehdoista. Olemme valmiita tukemaan köyhyysloukkuun
pudonneiden kulttuurin ammattilaisten taistelua jokapäiväisestä leivästään ja
olemme valmiita tukemaan kaikkia niitä toimia, joilla edistetään
samapalkkaisuuden toteutumista ihmisten arjessa. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Arvoisa puhemies! Kansalaisten tasa-arvoisten ja laadukkaiden
palveluiden saavuttamiseen ja työelämän
perusoikeuksiin sitoutumaton hallitus ei ansaitse tämän
eduskunnan luottamusta. Siksi myös omalta osaltani, arvoisa
puhemies, kannatan ed. Filatovin esitystä perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodosta.
Merikukka Forsius /vihr:
Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessään
esittämä huoli vanhustenhoidon järjestämisestä ei
ole aiheeton. On totta, että Suomen vanhentuva väestö tarvitsee
tulevaisuudessa enemmän hoitajia ja että hoitajien
työn arvostuksen pitää näkyä myös palkassa,
mutta vanhukset tarvitsevat myös muita palveluita ja toimenpiteitä aina
yhteiskunnan asennemuutosta myöden, jotta he voivat elää arvokasta
ja inhimillistä elämää.
Opposition välikysymyksessä on unohdettu esimerkiksi
omais- ja kotihoidon mahdollisuudet vanhusväestön
kasvaessa. Suurin osa vanhuksista haluaa elää mahdollisimman
kauan kotonaan. Kun ihmisten elinikä pitenee ja terveydentila
on yhä parempi, he myös asuvat kotonaan pidempään.
Kuntien on jatkossa pystyttävä vastaamaan tähän
haasteeseen ja tarjottava yhä lisääntyvässä määrin
kotihoidon ja omaishoidon mahdollistavia palveluita, ja myös
valtion on oltava mukana näissä talkoissa. Tämä tarkoittaa niin
asumiseen liittyviä esteettömyysratkaisuja ja kuljetuksia
kuin kotisairaanhoitoa ja omaishoidon tukipalveluita. Omaishoitajat
tekevät erittäin arvokasta työtä minimaalisella
korvauksella ja huonoilla työehdoilla. Koti- ja omaishoitoon näyttää edelleen
liittyvän kunnissa väheksyviä asenteita,
joiden vuoksi vältytään näkemästä siihen
liittyvät hyödyt. Hallitusohjelmassa on kuitenkin
toimenpiteitä kotihoidon vahvistamiseksi ja omaishoidon
kehittämiseksi.
Yksi pallo on ehdottomasti heitettävä myös vanhusten
omaisille. Vanhukset kärsivät yhä enemmän
yksinäisyydestä ja masennuksesta, mitkä lisäävät
laitoshoidon tarvetta ja johtavat äärimmillään
jopa vanhuksen itsemurhaan. Vanhukselle ei riitä, että ympärillä on
tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia.
Hän tarvitsee myös lähimmäisiään.
Välittäminen ja läheisyys ovat asioita,
joita emme voi ostaa vanhuksillemme rahalla.
Yhteiskunnan haasteena on, miten takaamme tulevaisuudessa riittävästi
hoitajia vanhustenhuoltoon. Vanhusten enimmäismäärä hoitajaa kohden
tulisi määritellä lailla, ja vanhuksen
hoidontarpeen tulee vaikuttaa hoitajien määrään. Vanhainkodit
ja palvelutalot eivät saa olla vain vanhusten säilytyspaikkoja,
vaan niissä tulee taata vanhusten arvokas kohtelu ja yksilölliset
tarpeet huomioiva hoito.
Tämän päivän Helsingin Sanomat
kertoo, että valtion tulot kasvavat kuluvana vuonna huomattavasti
arvioitua enemmän. Tuloilla aiotaan valtiovarainministerimme
mukaan maksaa pois velkoja, jotta rahaa olisi silloin, kun väestön
ikääntymisen seuraukset alkavat todella näkyä.
Toivon, että onnistumme tässä suunnitelmassa.
Rohkenen kuitenkin kritisoida sitä, ettei ministeri Katainen
tässä vaiheessa esitä osaa rahoista näihin
käsillä oleviin ajankohtaisiin ongelmiin. En näe
estettä sille, miksei tästä ylimääräisestä potista
voisi lohkaista lisää kuntien valtionosuuksiin.
Se on arvovalinta.
Valtion olisi mielestäni osallistuttava suuremmalla
osuudella hoitajien ja muiden naisvaltaisten alojen palkkojen korotuksiin.
Kunnat eivät siitä muuten selviä kuin
nostamalla rajusti veroprosenttejaan ja asiakasmaksujaan tai rekrytoimalla
vähemmän hoitajia. Pahimmassa tapauksessa hoitajia
joudutaan jopa irtisanomaan. Ihmettelen tätä sitä taustaa
vasten, että valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen
on pienentynyt jo huomattavasti.
Arvoisa puhemies! Vanhustenhoito tulevina vuosina ei ole kiinni
yhtenä vuonna tehdystä palkkaratkaisusta. Meidän
on kuitenkin muistettava, että tulevaa hoitajapulaa on
lähdettävä ehkäisemään
jo nyt. Julkinen sektori ei koskaan pysty kilpailemaan palkoissa
yksityissektorin kanssa, mutta se voi parantaa hoitajien työolosuhteita,
työn organisointia ja työssäjaksamista. On
hyvä, että hallitus on tämän
haasteen tunnistanut, kuten ministeri Risikko kertoi vastauspuheenvuorossaan.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Tehy lähetti eilen meille kansanedustajille
rahakirjeen, jossa oli tämä paljon puhuttu summa, tämä 30
euroa. Kuka meistä kansanedustajista ja ministereistä edes
huomaisi, jos palkkapussissamme olisi 30 euroa enemmän
tai vähemmän? 30 eurollako nostetaan hoitajien
palkkaus vastaamaan työn vaativuutta, kuten hallitusohjelmassa luvataan?
Koulutetun, vaativaa ihmisen hoitotyötä tekevän
hoitajan olisi nyt oltava tyytyväinen ja kiitollinen. Luvattu
500 euroa on sulanut kuin lumi auringossa. Ei ihme, että hoitajat
ovat pettyneitä ja vihaisia. He ovat olleet palkkakuopassa
kymmeniä vuosia. On ollut sota ja pula-aika, on ollut lama,
jolloin on ollut itsestäänselvää,
että silloin palkkoja ei koroteta, ja hoitajat ovat venyneet
ja ovat vanuneet, ovat ymmärtäneet ja odottaneet parempia
aikoja. Mutta nyt kun Suomi on rikkaampi ja hyvinvoivampi kuin koskaan,
hoitajia ei nostetakaan palkkakuopasta, vaikka vaalivoittajat niin
lupasivat, ja nyt on hoitajien mitta täynnä. Jos
luvattu korotus ei toteudu, saattaa lakko olla todellisuutta. Hoitajat
ovat aivan liian kovilla aivan liian pienellä palkalla.
Sen me kaikki tiedämme, ja sen tietävät
myös nämä yli 420 000 Suomen
kansalaista, jotka allekirjoittivat vuosi sitten adressin, jossa
vaativat hoitajille parempaa palkka ja riittävästi
hoitajia työpisteisiin.
Arvoisa puhemies! On nurinkurista, että yli 6 000
Suomessa kalliisti koulutettua hoitajaa työskentelee ulkomailla
paremman palkan takia ja tänne tuotetaan kielitaidottomia
hoitajia Filippiineiltä ja muista köyhistä maista.
Se on moraalitonta myös näitä ulkomaalaisia
kohtaan. Suomi on yhtä kallis maa heille ja heidän
palkkansa on yhtä pieni, kenties pienempi kuin suomalaisen virkasisaren.
Hallitusohjelmassa luvataan Suomen kansalaiselle vanhusten-
ja sairaanhoito suomen tai ruotsin kielellä, mutta tänä päivänä meillä on
sairaaloissa osastoja, joissa kaikki hoitajat saattavat olla kielitaidottomia.
Jokainen käsittää, että hoitajan
ja potilaan tai vanhuksen täytyy voida ymmärtää toinen
toistensa kieltä. Myöskään lakisääteinen
kirjaus potilaan tilasta ja voinnista ei voi toteutua, jos hoitaja
ei hallitse kieltä. Tässä rikotaan jo
perustuslakia. Muualta tullut työvoima ei ole ratkaisu
hoitajapulaan, joka on nyt jo huutava. Osastoja joudutaan sulkemaan,
ja jonotusajat poliklinikalla saattavat kestää yli
vuorokaudenkin. Potilasturvallisuus on vaarassa.
Vanhasen hallitus on luvannut korotettua valtionosuutta kuntasektorilla
syntyvälle palkkaratkaisulle, jolla edistetään
naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä, eli naisvaltaisille
aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja koulutuksen
vaativuutta. Hoitajille luvattiin näistä syistä se
500 euroa. Mutta kuntia ei voi yksin velvoittaa lunastamaan hallituksen
antamia lupauksia, vaan valtion tasa-arvoerän on oltava enemmän
kuin se 150 miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Me emme tule toimeen ilman hoitajia. Mitä muuta
ammattikuntaa me tarvitsemme syntymästä saattokotiin?
Haluan kysyä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä,
että hoitohenkilöstölle annetut lupaukset
palkkaratkaisusta lunastetaan.
Kannatan ed. Filatovin esittämää opposition yhteistä ponsilausumaa.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Perustuslain 6 § määrittelee
kansalaisten yhdenvertaisuuden lain edessä. Lain mukaan
ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä perusteetta asettaa
eri asemaan muun muassa terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön
liittyvän syyn perusteella.
Uutiset viimeaikaisesta kehityksestä ovat olleet hälyttäviä etenkin
vanhustenhoidon osalta. Olen useamman kerran esittänyt
tässä salissa toivomuksen, että myös
ylimmät laillisuusvalvojat heräisivät
todella tähän yhteiskunnalliseen todellisuuteen,
jossa monet vanhukset ja vammaiset joutuvat elämään.
Henkilön kotipaikkakunnalla ei saisi olla merkitystä vanhustenhuollon
palveluiden saamisessa tai näiden palvelujen osalta. Meidän
velvollisuutemme on huolehtia näistä ihmisistä,
jotka rakensivat omilla uhrauksillaan ja työllään
Suomesta nykyisenkaltaisen korkean elintason maan ja siinä sivussa
kasvattivat ja kouluttivat nykyisen aktiiviväestön
sekä loivat maksuillaan pohjan nykyisille eläkejärjestelmille.
Tällä hetkellä hoidon taso riippuu aivan
liikaa siitä, missä kunnassa sattuu asumaan. Jos
lisäksi esimerkiksi vanhusten hoivapalvelussa joudutaan
kunnissa lomauttamaan lisää hoitajia, on edessä mielestäni
eräänlainen katastrofi.
Huonosti hoidetusta vanhustenhuollosta löytyy valitettavasti
esimerkkejä ympäri Suomen. Tätä käsitystä tukee
mielestäni geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelän
selvitystyökin. Toivon, että hallitus ryhtyy konkreettisiin
toimiin eikä vain piiloudu kauniiden hallitusohjelmalupausten
taakse.
Nykyiset rahalliset esitykset eivät valitettavasti
takaa parannuksia vanhustenpalvelujen kehittämiseen. Vanhustenhoidon
henkilökunnan määrää on
kasvatettava pikaisesti, sillä tämänhetkinen
hoitajien määrä ei riitä inhimillisen
hoidon suorittamiseen. Henkilökunnan aika ei yksinkertaisesti
riitä vanhusten syöttämiseen, pukemiseen,
ulkoiluttamiseen tai välttämättömään
hygienian hoitoon, vaan kiire ja sen tuoma stressi aiheuttavat muun
muassa työuupumusta ja sairauksia varmasti parhaansa
yrittävälle hoitohenkilökunnalle, joka
työskentelee usein ääriolosuhteissa.
Mikäli vanhuksella ei ole hoitopaikan lähistöllä asuvia
omaisia, saattaa tilanne monella paikkakunnalla olla vanhuksen osalta
suorastaan säälittävä.
Välikysymyksessä käsitellään
myös hoitohenkilöstön palkkausta ja valtion
tehtävää kuntien taloudellisten resurssien
turvaajana. Eiköhän hallituksen olisi nyt aika
toteuttaa ennen vaaleja annettu lupaus riittävästä tasa-arvoerästä?
Itse olen ymmärtänyt tässä lupausten
viidakossa, että tarkoitus oli saada yleisen palkankorotuslinjan päälle
sellainen erillinen lisäkorotus naisvaltaisille aloille,
että tuo niin sanottu naisen euro lähenisi käytössä olevaa
euroa. Näin itse ainakin ymmärsin kokoomuksen
puheenjohtaja Kataisen puheesta, vai mitä tarkoittaa Kataisen
14. helmikuuta 2007, siis ennen vaaleja, julkistama kannanotto:
"Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille
maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän
olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia.
Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen
osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen
korotustason"? Onko se mahdollista toteuttaa? Varmasti on, jos hallituksella
on vain haluja.
Muistelen, että aikoinaan, kun työskentelin
rikospoliisissa ja halukkuutta niin sanotulle siviilipuolelle järjestyspoliisista
ei oikein ollut, asia korjattiin yksinkertaisesti sillä tavoin,
että rikospoliiseille myönnettiin muutaman silloisen
palkkaluokan korotus. Eiköhän nytkin hoitajien
asia pystytä korjaamaan täyttämällä tuo
ministeri Kataisen lupaus, tekemällä hoitajien
peruspalkkaan riittävä ylimääräinen
tasa-arvoerä? Eihän hoitoalan kiinnostavuutta
muuten voida käsitykseni mukaan lisätä.
Ei kiinnostavuus nouse yleisten palkankorotusten kautta, vaan se
vaatii kunnollisen erillisen korotuksen matalapalkkaerään.
Risto Autio /kesk:
Arvoisa puhemies! Opposition tekemän välikysymyksen
jälkimmäinen osa: "Mihin toimenpiteisiin hallitus
aikoo ryhtyä, jotta kuntien henkilöstölle
ja kunnille annetut lupaukset palkkaratkaisun rahoittamisesta lunastetaan?",
on hyvin ajoitettua eduskunnan ulkopuolelta laajempaa tukea kosiskelevaa
poliittista taktikointia.
Vaalikentiltä eduskuntaan loikannut kuuluisa viisisatanen
ravaa täällä totuudeksi muuntautuneena,
hallitusohjelmaan jo kirjautuneena lupauksena, jota on
käytetty puoli vuotta jo tarkoituksenmukaisesti väärin.
Jokainen tietää, että 500:n lupaus hoitajien
palkankorotuksesta tuli Iltalehden kyselystä, johon muutama
ehdokas hyvää tarkoittaen, mutta huolimattomilla
sanakäänteillä vastasi.
Viime hallituskaudella käynnistetty tasa-arvo-ohjelma
sai luontevaa jatkoa yhtenä jokaisen puolueen vaaliteemoista.
On surkuhupaisaa, että vaalivoiton kirjannut hallituskumppanimme
saa kuulla hyvin valitusta tasa-arvoteesistään
ikään kuin suurenkin rikoksen tehneenä.
Suurimpia viisaita ja puhtaimpia pulmusia ovat ikään
kuin he, jotka eivät luvanneet vaalikentillä mitään,
eivät mitään sellaista, mistä saisi
kiinni. Hallituskumppanimme puolustautuvia argumentteja halutaan
ymmärtää tahallaan väärin,
ja samalla unohtaa se, mitä hyvää hallitus
on saanut aikaan, tai unohtaa se, mitä ylipäätään
tasa-arvokeskustelu on yhteiskunnassamme saanut aikaiseksi, tai unohtaa
se, että hallitukseen kuuluu muitakin puolueita kuin kokoomus.
On pakko muistuttaa välikysymyksen tehneitä siitä,
että moni naisala on saanut itselleen tasa-arvoteeman ansiosta
roimat korotukset palkkoihinsa. Kuntatarjouksen on hyväksynyt
jo 90 prosenttia työntekijäjärjestöistä.
Hallitusrintamassa tiedetään ja myönnetään tehty
virhe. Poliittiset puolueet eivät tee työmarkkinaosapuolten
välisiä ratkaisuja. Tämä koskee
myös oppositiota. Virhe on kuitenkin tehty, ja sitä käytetään
nyt välikysymyksen muodossa hyväksi. On väärin
luulla, että hallituspuolueissa ei arvostettaisi hoitoalalla
työskenteleviä ihmisiä. Jos joku ala
kaipaa arvostusta, niin juuri terveydenhoitoala. Tästä meidän
tuskin pitää kinastella. Toivottavasti tämä ymmärretään
myös sairaanhoitajien taholla. Hoitoala tarvitsee muutakin
kuin lisää liksaa. Ala tarvitsee lisää väkeä. Suurin
pelko onkin, että palkankorotukset syövät
viimeisetkin hiput kuntatyönantajan pussista.
Vaikka välikysymys mittaa hallituksen luottamusta,
niin nyt ajoitettuna se peilaa tämän talon ulkopuolella
mieltään osoittaviin tehyläisiin sairaanhoitajiin.
Lakon uhka on aito, sen taustalla on todellinen tuska matalapalkkaisuudesta.
Saadaanko palkkakuoppa peitettyä lakolla, se on koko yhteiskuntaamme
ravisuttava kysymys. Lakosta päättäville
voi vain toivottaa malttia ja viisautta. En usko, että tässä salissa
vastustetaan ajatusta hoitoalan pidempiaikaisista ja suunnitelmallisista
palkkaratkaisuista, mikäli nyt ei päästä tavoitteisiin.
Arvoisa puhemies! Välikysymys tarjoaa ajatusta myös
siitä, ettei hallitus vastaa sitoumuksistaan kuntapalveluista
ja lisähenkilöstöstä erityisesti
terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa. Täällä varmasti
tuodaan muiden suilla esiin veteraanipaketti, hoivatakuu, palvelusetelin
laajentaminen, avo- ja laitoshoidon muutokset jne., mutta haluan
muistuttaa, että hallitusohjelmaan sisältyy lähes
30 ikäihmisten aseman ja palvelujen parantamiseen tähtäävää tointa.
Lisäksi vanhusten koti- ja laitoshoidon palveluihin palkataan noin
2 000 työntekijää. Tähän
tarkoitukseen on varattu 21,3 miljoonaa euroa. Kyseinen valtionosuus
kattaa kolmanneksen 66 miljoonan kokonaiskustannuksista ja on 32
prosentin korotus vuoden 2006 tasosta.
Arvoisa puhemies! Välikysymys on hyvä muistutus
hallitukselle siitä, miten tärkeä osa perusterveydenhoidolla
yhteiskunnassamme on. Onhan se merkillistä, ettemme arvosta
riittävästi sitä työtä,
joka koskettaa jokaisen suomalaisen koko elämänkaarta.
Meidän tehtävämme on nostaa terveydenhoitoalan
arvostusta, sillä laillahan me huolehdimme itsestämme.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Aution puheenvuoro oli erinomaisen
realistinen ja hyvä.
Mutta ihmettelen tätä välikysymystekstiä,
sillä siinä on tosi paljon epätarkkuuksia,
samoin kuin näissä monissa ryhmäpuheenvuoroissa,
kun väitettiin, ettei valtionosuuksia ollenkaan koroteta
ensi vuoden budjetissa. Kuitenkin ministeri Risikko sanoi, että osuudet
ovat ensi vuodeksi 870 miljoonaa euroa suuremmat kuin tänä vuonna
ja siitä 580 miljoonaa käytetään
sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tähän sisältyvät
150 miljoonan tasa-arvolisä ja yleisiin palkkakustannuksiin 250
miljoonaa, eli yhteensä kunta-alan palkkoihin käytetään
450 miljoonaa neljänä vuotena peräkkäin.
Tekstissä todetaan myöskin, että palkkaerot Suomessa
ovat muihin EU-maihin verrattuna suuremmat. Tämä on
totta. Mutta valiokunnassa meillä oli asiantuntija, joka
kertoi, että se johtuu siitä, että Suomessa
lähes kaikki naiset ovat töissä, niin
pienipalkkaiset, keskipalkkaiset kuin suuripalkkaisetkin naiset.
Taas Etelä-Euroopassa naiset ovat pääasiallisesti
kotona ja vain hyväpalkkaiset naiset työskentelevät
hyväpalkkaisilla aloilla. Siis palkkatasa-arvoa tulee edistää, mutta
samalla pitää edistää myös
naisten työssäkäyntiä ja opiskelua.
Vaikea ongelma tällä hetkellä on
sairaanhoitajien palkkaus. Keskustelussa väitettiin muun
muassa, että palkkaus parani jo huomattavasti. Ed. Heinäluoma
oli kovin ylpeä edellisestä kaudesta ja totesi,
että silloin sairaanhoitajien palkat paranivat huomattavasti.
Kyllä jonkin verran, mutta ei lähimainkaan niin
paljon kuin nykyinen tarjous olisi. Eli kaksi kierrosta tapahtui
seuraavasti: 2003—2005 hoitajien palkat nousivat 6,9 prosenttia
ja seuraavalla kaudella kyllä 9 prosenttia. Mutta nyt tämä Kt:n
tarjous on 1.10. lähtien 12,7 prosenttia, joka tarkoittaa
2,5 vuoden aikana 317 euron lisäystä kuukausipalkkaan
eikä suinkaan 30 euron lisäystä.
En minä ymmärrä, miten joku ihminen
voisi ajatella sitä, mistä mikäkin palkanosa
tulee. Tärkeintähän on se, kuinka paljon
se palkka on ja kuinka paljon se on kokonaisuudessaan noussut. Tämähän
on hirveän paljon enemmän kuin esimerkiksi tekniset
alat saavat ja monet yksityisalat. Meillä on huutava pula
hoitohenkilökunnasta varsinkin Etelä-Suomessa.
Tämän vuoksi on täysin ymmärrettävää,
että sairaanhoitajat vaativat parempaa sopimusta. Nähtäväksi
jää, millaisen tarjouksen valtakunnansovittelija
tekee. Kunnat kärvistelevät nyt jo korkeilla kustannuksilla.
Itse ehdottaisin, että terveydenhuoltoalalla paremmin
huomioitaisiin osaaminen ja kokemus. Esimerkiksi osastonhoitajan
toimessa, joka mielestäni on sairaalan tärkein
toimi, voi saada pienempää palkkaa kuin rivisairaanhoitaja,
koska hän ei tee yövuoroja. Se ei ole oikein.
Osastonhoitajan palkan tulisi olla selkeästi parempi, koska
hänellä on niin paljon osaamista ja vastuuta. Henkilökuntapula
on ajanut tilanteen sellaiseksi, että joudutaan käyttämään
vuokrafirmoja ja sijaisvälitystä, jolloinka nuori,
kokematon työntekijä saattaa saada parempaa palkkaa
kuin vakinainen ja osaava. Vuokratyöläinen ei
kuitenkaan ota pitkäjänteistä vastuuta
työn kehittämisestä ja laadusta. Terveydenhuollossa
pahinta, minkä potilas voi kohdata, on osaamattomuus ja
huono laatu. Julkinen terveydenhoito tarvitsee sekä lisää henkilökuntaa,
mistä on mielestäni puhuttu ihan liian vähän,
että myös parempia palkkoja nimenomaan osaajille.
Henkilökuntapulasta johtuen meillä on siis liian
vähän työntekijöitä terveydenhuollossa.
Tämän vuoksi ministeri Risikko onkin ohjannut
ensi vuoden valtion kehittämisvaroja 25 miljoonaa euroa
työhyvinvoinnin parantamiseen ja henkilöstön
lisäämiseen.
Maarit Feldt-Ranta /sd:
Arvoisa puhemies, ärade talman! Aivan liian moni hallituspuolueiden
edustaja on täällä vähätellyt
näiden ratkaisujen vaikutuksia kuntien talouteen, viimeksi
juuri ed. Asko-Seljavaara. Tosiasia on, että Vanhasen hallitus
ja sen budjettilinjaukset jättävät kunnat yksin.
Kuten ed. Asko-Seljavaarakin totesi, kuntien valtionosuudet kyllä kasvavat
ensi vuodelle yhteensä 720 miljoonaa euroa, mutta nämä muodostuvat
lähes kokonaan 1) valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksesta,
2) kuntien kustannusten indeksikorotuksista, jotka on tehty jo ennen
kunta-alan palkkaratkaisua ja 3) kuntien verotulomenetysten korvaamisesta
sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina. Eli tässä rahassa
ei ole yhtään uutta rahaa. Kyse on jo muodostuneiden
kustannusten ja verotulomenetysten kompensoinnista.
Ed. Ravi totesi täällä keskustelussa,
että kukaan ei kiistä kuntien kasvavia velvoitteita
tai kuntien heikkenevää tilannetta. Minulla on
tässä uunituore Kuntaliiton lausunto eiliseltä päivältä hallintovaliokuntaan.
Otan tästä muutaman aivan suoran sitaatin, lainauksen
siitä, miten hallituksen päätökset
vaikuttavat kuntien arkeen. Kuntaliitto toteaa: "Valtaosa kuntien
menojen kasvusta jää jatkossakin kuntien rahoitettavaksi. - -
kaksi kolmasosaa (69 %) jää kuntien rahoitettaviksi."
Kuntaliitto toteaa edelleen: "Kustannustason nousu aiheuttaa ennakoitua
suurempia talouspaineita, ja monet kunnat joutuvatkin turvautumaan
verojen kiristyksiin jo vuonna 2008. Lisähenkilöstön
arvioitu kasvu alenee ennakoidusta."
Arvoisa puhemies! Kansainväliset talousjärjestöt
kehuvat Suomen julkisen talouden tilaa todeten, että Suomella
menee nyt todella hyvin. Julkinen talous on EU:n ylijäämäisin,
ja verotulot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Samanaikaisesti,
kun valtiontalous on ennätysvahva ja olemme juuri saaneet
myös tuoreen tiedon siitä, että valtion
ennakoidut verotulot kasvavat miljardin yli arvioidun, on hallituksen
linja aina vain sama ja vastaus yhtä tyly. Mistään
ei löydy rahaa hoitaa välttämättömiä tarpeita
sosiaali- ja terveydenhoidossa.
Hallituksen viesti kunnille on selkeä: teillä menee
keskimäärin hyvin, koettakaa selvitä.
Hallituksen viesti hoitajille on kova: yleiskorotukset riittäkööt,
ette ole lisäkorotusten arvoisia. Hallituksen viesti kansalaisille
on tyly: olette saaneet jo riittävästi, lisää ei
tule.
Porvarihallituksen valitsema kova linja vaarantaa sekä kuntien
talouden että niiden palvelut. Kuntapäättäjät
ja kuntalaiset joutuvat aseettomina ratkomaan muun muassa ikääntymisen
mukanaan tuomia haasteita. Monin paikoin kunnat ovat jo saavuttaneet
muun muassa vanhustenhuoltoon liittyvät kipupisteet, ja
mitä tekee maan hallitus: pesee kätensä,
kiristää nyöriä ja hymistelee
vieressä. Miten hallituspuolueet ja niiden edustajat voivat
hyväksyä, että kuntalaisten veroäyriä joudutaan
nostamaan tai palveluja supistamaan, kun toisinkin olisi mahdollisuus
toimia?
Hyvät edustajat, miksi teilläpäin
kutsutaan sellaista kaveria, joka nauttii itse saavutetuista eduista,
panttaa kaikille kuuluvaa yhteistä hyvää ja
katsoo vierestä kaverin kamppailua? Meilläpäin
sellaista kutsutaan ahneeksi ja itsekkääksi petturiksi.
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajat, kokoomuslaiset
etunenässä, ovat ennennäkemättömällä tavalla
väheksyneet rahan vaikutusta. Monet hallituspuolueiden
edustajat ovat tarjonneet vanhustenhuollon ja terveydenhuollon hoitamiseen
lääkkeeksi palvelujen yksityistämistä,
sähköisten palvelujen lisäämistä,
työaikajärjestelyjä ja johtamisen parantamista.
Hyvä niin. Keinovalikoimasta puuttuvat kuitenkin kaksi
tärkeintä ja järeintä, joita
nyt ei haluta käyttää, nimittäin
tahto ja raha. Vain riittävällä resursoinnilla
palvelut voidaan kestävällä tavalla hoitaa.
Julkinen palvelu ei toimi ilman tekijöitä.
Suomi pysähtyisi ilman naisia ja miehiä, jotka
työskentelevät hoiva- ja terveyspalveluissa. Riittävä palkkataso
on yksi avaintekijä julkisen sektorin palveluiden parantamisessa.
Tärkeästä ja vaativasta työstä on
maksettava kunnon palkka. Lisäksi työolosuhteiden
on muutoin oltava (Puhemies: Aika!) sellaisia, että korkean
ammattietiikan omaavat työntekijät voivat suoriutua
työstään ammatin vaatimusten mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Me peräänkuulutamme tasa-arvoisempaa
politiikkaa. Haluamme koota kaikki kansalaiset puolustamaan julkista
yhteistä hyvää poliittiseen kantaan tai
ammatilliseen järjestäytymiseen katsomatta. Suomen
paras kilpailukykyvaltti on hyvin toimiva julkinen sektori. Yhteistä julkista
palvelusektoriamme ei pidä ahneuden, ideologisen yksityistämisinnon
tai (Puhemies: Aika!) välinpitämättömyyden
kiilto silmissä ajaa alas.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Feldt-Ranta kovasti moitti minua siitä,
että en ota huomioon kuntien ahdinkoa. Olen entinen hallintovaliokunnan
jäsen, te ette vielä silloin ollut edes eduskunnassa,
ja kyllä silloin yritimme saada valtiovarainministeri Heinäluomaa
antamaan enemmän rahaa kunnille, mutta mitään
ei tullut. Samalla lailla kehyksissä silloinkin pysyttiin,
niin että kyllä te nyt ihan väärää puuta
moititte.
Sitä paitsi kuntien verotulot tulevat kasvamaan 6,1
prosenttia ensi vuonna, ja sehän on tosi paljon rahaa.
Tilanne on ainoastaan se, että meillä on erittäin
huonosti toimeentulevia kuntia noin 100 kappaletta tässä maassa.
Ne eivät ole täällä Etelä-Suomessa
niinkään, vaan ne ovat muualla Suomessa. Sen takia
tämä Paras-hanke pitää toteuttaa.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En varmasti ollut silloin hallintovaliokunnan
jäsen, kun ed. Asko-Seljavaara siellä oli, mutta
olin kyllä kuntapäättäjänä ja
sillä tavalla myös silloin vastuullisesti järjestämässä kuntalaisten
palveluja. Tilanne on nyt aivan toinen, ed. Asko-Seljavaara. Julkinen
taloutemme on nyt 20 miljoonaa euroa vahvempi kuin neljä vuotta
sitten. (Ed. Asko-Seljavaara: Ohhoh, kuinka se on puolessa vuodessa
muuttunut?) Kysymys kuuluu, miksi hallitus ei halua tästä kasvaneesta
taloudesta käyttää enemmän varoja
yhteiseen hyvään.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kuten juuri kuulimme, numerot vellovat tässä salissa
laidasta laitaan kuin tulvavesi Munakan mittausasemalla. Alkaa tulla
oikeasti Hegeliä ikävä. Hegelhän
totesi arvostelijalleen, joka sanoi, että tosiasiat ja
numerot puhuvat hänen teoriaansa vastaan, että sen
pahempi tosiasioille ja numeroille.
Joka tapauksessa hämmennys on suuri ja mahtava ainakin
hoitajien keskuudessa, jotka ovat tätä keskustelua
tänään kuunnelleet. Tämän
hämmennyksen alkulähde löytyy viime eduskuntavaalien
alta. Pirun päästi tuolloin irti kokoomus nostamalla
tasa-arvotupon keskeisimmäksi vaaliaseekseen. Tempusta
tuli täydellinen menestystarina, ja miksei olisi tullut?
Naisten 80 sentin palkkaeuro on jo niin perusteellisesti kaluttu
luu ja korjaamatta jätetty vääryys, ettei
ollut mikään ihme, että lupaus paremmasta
vei kokoomuksen hyvin koulutettujen naisten äänillä murskaavaan vaalivoittoon
ja hallitukseen.
Siitä seurasi sitten tämä ongelma.
Ongelman ydin on nimittäin siinä, että korkeatasoisen
suomalaisen terveydenhuollon kustannuksia on jo pitkään
pidetty kurissa maksamalla erityisesti hoitajille mutta myös
muulle terveydenhoitoalan perushenkilöstölle työn
vaativuuteen nähden aivan liian matalaa palkkaa. Kurissapito
onkin, lainausmerkeissä, onnistunut niin hyvin, että Suomi
käyttää terveydenhuoltoonsa vain 7,5
prosenttia bruttokansantuotteestaan. Se on suunnilleen samaa tasoa
kuin mitä Turkki käyttää ja
puolet siitä mitä USA. Siitä huolimatta
terveyspalveluiden taso on Suomessa tutkitusti merkittävästi parempi
kuin kummassakaan edellä mainitussa maassa. Tämän
onnistumisen hinta vain on se, että korkeasti koulutetulle
hoitohenkilöstölle maksetaan Suomessa lähes
20 prosenttia vähemmän palkkaa kuin Oecd-maissa
keskimäärin.
Arvoisa puhemies! Tämä palkkatason mataluus
on ollut kaikkien tiedossa ja tunnustama. Korjausta ei vain ole
saatu aikaan, ja syykin on kohtuullisen selvä. Hoitajia
on määrällisesti niin paljon, että pienetkin
prosentuaaliset korotukset merkitsevät suuria absoluuttisia
rahasummia. Se on vähän kuin ennen aikaan kunnassa,
kun mietittiin, annetaanko siivoojille palkankorotus mutta todettiin,
että niitä on niin paljon ja kun kunnanjohtajia
ei ole kuin yksi, niin annetaan se sille kunnanjohtajalle.
Tämä summan suuruus näkyy esimerkiksi
siinä, että nyt tämä sovittu
korotustaso merkitsee Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille 17 miljoonan euron
lisäystä ensi vuodelle alun perin varattuihin
palkkarahoihin. Jos nyt tämä 150 miljoonan valtionosuus
toteutuu ja jos valtionosuutta ei leikata muualta, vaikka pelättävissä on,
niin se tuo Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille 12 miljoonaa. Eli
Pohjois-Savon kunnille tulee lisää maksettavaa
5 miljoonaa. Vastuu tämän vajeen korjaamisesta
ei kuulu hoitajille, se kuuluu ennen kaikkea valtiolle. Toki kuuluu
se kunnillekin, mutta valtio siitä eniten on vastuussa,
ainakin jos kokoomuksen vaalilupauksiin on luottamista.
Kun täällä näitä numeroita
on esitelty, niin minäkin nyt esitän vielä muutaman
numeron. Minulla on kädessäni paperi, jossa on
valtiovarainministeriön leima ja otsikko "Kuntatalouden
kehitys ja valtiontalouden kehykset", valtiovarainministeriö,
sektorimies Raija Koskinen, ja päiväys on 1.6.2007.
Ei se paljon siitä ole riihessä muuttunut. Sen
mukaan valtion toimenpiteet kehyskaudella 2008—2019, muutokset
edelliseen vuoteen verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön
hallitusohjelmaosuus miinus 35 miljoonaa netto, puitelaki eli Paras-hanke
miinus 177 miljoonaa netto ja automaattiset muutokset eli väestön
määrä ja ikärakenne miinus 330
miljoonaa netto. Olen tottunut luottamaan Raija Koskisen lukuihin
enemmän kuin mihinkään muuhun tässä maassa
tällä alalla.
Arvoisa puhemies! Puolueet, erityisesti kokoomus, lupasivat
ennen vaaleja koulutetuille pienipalkkaisille naisille tasa-arvotupon
ja reilut palkankorotukset. Nyt on lupausten lunastuksen aika, ja
mitä on tapahtumassa? Mitä tästä on
sanottava? Ehkäpä sopii lainata Sir Winston Churchilliä,
hänhän sanoi Münchenin sopimuksesta, jolla
Tšekkoslovakia luovutettiin taistelutta Hitlerille: (Puhemies:
Aika!) Teidän oli valittava sodan ja häpeän
välillä. Te valitsitte sodan ja tulette saamaan
sodan.
Arvoisa hallitus saattoi lupauksillaan hoitajien palkkatilanteen
siihen pisteeseen, että sille jäi kaksi vaihtoehtoa.
Sen piti valita lakon ja petoksen välillä. Hallitus
valitsi petoksen ja tulee valitettavasti saamaan lakon.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Muutama yleinen näkökohta
tähän keskusteluun.
Neljän vuosikymmenen työmarkkinakokemuksella,
hankittuna ensin työntekijä-, sitten työnantajapuolella,
on pakko todeta, että monet viimeaikaiset työmarkkinaoperaatiot
olisivat saaneet jäädä kokeilematta.
Epäonnistuminen on seurannut toistaan lähtien
paperialan lakon provosoinnista ja ulottuen tuoreimman työmarkkinakierroksen
välitilinpäätökseen. Työnantajapuolella
on muodostunut pakkomielteeksi pyrkimys siirtyä keskitetyistä ratkaisuista
työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Tästä oli
kysymys paperilakossa, ja siitä on ollut EK:n johtamana kysymys
kautta meneillään olevan työmarkkinakierroksen.
Kieltäytymällä edesauttamasta tupon syntymistä EK
otti työmarkkinajohtaja Seppo Riskin johdolla riskin, että palkankorotukset saattavat
nousta tasolle, jossa inflaatio mitätöi reaaliansioiden
nousun.
Tämä uhkakuva on nyt muodostumassa todelliseksi.
Keskitetty tulopoliittinen ratkaisu olisi rakenteellisesti eliminoinut
tämän mahdollisuuden. Työntekijäin
kannalta olennaistahan on vain nettoansion reaalisen ostovoiman
lisäys. Nyt EK kauhistelee työehtosopimusneuvotteluissa
viuhahtelevia palkankorotusprosentteja. Tietysti se unohtaa, että se
on vain saanut sitä, mitä on pyytänyt.
Riskiä ei olisi kannattanut ottaa.
Mitä tulee kuntapuoleen ja siellä erityisesti terveydenhuoltoalan
sopimuskenttään, muutama reunahuomautus on niin
ikään paikallaan. Välikysymyksen allekirjoittajat
huomauttavat aivan oikein, että viime vaalikaudella tehtiin
useamman vuoden kattava palkkaohjelma, jonka tuloksena oli lähes
4 prosentin ylimääräinen palkankorotus
kunta-alan työntekijöille, siis myös
sairaanhoitajille. Välikysyjiltä on jäänyt
korostamatta se, että tämä operaatio
toteutettiin tupon kehyksiä väljästi
tulkiten. Kun verrataan eri sopimuskenttiä keskenään,
niin on syytä muistaa, ettei palkkaliukumia ole markkinataloudessa
onnistuttu koskaan valitettavasti estämään.
Täällä moni ryhmäpuhuja voisi
tämän oppia nyt tästä kerrasta.
Tämä on sopimusyhteiskunnan kieltämätön
heikko kohta, jolla voi olla merkittäviä yhteiskunnallisia
vaikutuksia, niin kuin täälläkin kuullusta
on voinut päätellä.
Laajasti ymmärtäen terveydenhuoltoalalla on vakava
kriisi menossa. Ei ole mitään järkeä siinä,
että alalta pelataan ulos sopimusjärjestelmää. Se
voi tapahtua esimerkiksi niin, että työntekijäpuoli
myy työpanostaan keikkafirmojen välityksellä korkeintaan
puoli vuotta kestävin myyntisopimuksin. Lääkäriliitto
sinetöi tällä menetelmällä lopullisen
voiton lääkärilakon jälkeen.
Nyt vastaava asetelma häämöttää sairaanhoitajien tehtäväkentälle.
Siinä sivussa hoitojonot ovat jälleen pidentyneet.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset
joutuvat puuttumaan tilanteeseen sakoilla. Tässäkin
viimekätisiä häviäjiä ovat
potilaat.
Arvoisa puhemies! Kuka sitten maksaa laskun? Veronmaksaja tietenkin.
Kunnalliset päättäjät ovat nynnyjä,
kun heiltä ei riitä kykyä ja tahtoa kerätä kuntalaisilta
siinä määrin veroja, että perustellut
laskut voidaan maksaa. Totta tietenkin on, että veroprogressio
on kuntapuolella lievempi kuin valtiolla. Paras ratkaisu olisikin
tuloveron kannon siirtäminen kokonaan kunnille niin, että siihen
kuuluisi kuntakentän sisäinen verotulojen tasausjärjestelmä.
Samalla luovuttaisiin valtion tuista kunnille. Tämä olisi
oiva huipennus Paras-hankkeelle, mutta jäänee
tältä vaalikaudelta seuraavalle vaalikaudelle
ja hallitukselle.
Yhteiskunnan kokonaisetu vaatii, että koulutettua sairaanhoitohenkilökuntaa
koskevalla sopimuksella myös rakenteellisesti ja tasollisesti korjataan
alan palkkausjärjestelmää. Tähän
löytyy sopimushistoriastakin lukuisia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja,
joille on yhteistä se, että työnantaja
kaivaa kuvettaan, kun maksun aika koittaa.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tässä hoitajien palkkauksen
korjaamisessa ei ole kysymys vain hoitajien omasta toimeentulosta, vaan
koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Viime aikoina olemme
saaneet lukea lehdistä ja olemme kuulleet myös
käytännön hoitotyöstä suoria
viestejä siitä, miten hoitajat työskentelevät
voimavarojensa ja jaksamisensa äärirajoilla. Eräät
kunnat ovat jopa lomauttaneet hoitajia tilanteessa, jossa jo sinänsä hoitajien
määrä on ollut alimitoitettu. Aiheesta
kirjoitti muun muassa 20.9. Pohjolan Sanomat seuraavasti: "Hoitajilla
on työssään jo nyt liian kiire. Pakkolomat
johtavat vielä suurempaan ahdinkoon. Hoitajien edustajat
pelkäävät nyt, että potilaat jäävät
hoitamatta." Hoitajat pelkäävät potilasturvallisuuden
puolesta ja myös oma jaksaminen huolestuttaa.
Kirjoituksessa nostetaan myös oikeutetusti esille kysymys
vanhusten ja sairaiden hoidon arvostuksesta. Onko niin, että alat,
jotka eivät tuota suoraa voittoa, nähdäänkin
vain menoja lisäävänä rasitteena
eikä ihmisarvon kunnioituksesta käsin? Jos näin
on, meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on todella muuttunut
kovaksi.
Hallitusohjelmassa luvataan vanhusväestölle oikeus
hyvään hoitoon. Kuitenkin panostukset terveys-
ja vanhuspalvelujen hyvään toteuttamiseen ja kehittämiseen
ovat täysin riittämättömät nimenomaan
tiedossa oleviin tarpeisiin nähden. Kuntien alijäämät
syvenevät. Kuntien on pakko kiristää verotusta
ja nostaa palvelumaksuja. Vanhustenhoidossa henkilöstömitoitukset
eivät yllä laatusuositusten hyvään
tasoon. Lähinnä välttävä taso
toteutuu.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kyllä hyviä tahdonilmaisuja.
Jo otsake Vastuullinen, välittävä ja
kannustava Suomi velvoittaa hallitusta arvioimaan, miten se toteutuu
ja näkyy käytännössä.
Kansalaisille tulee luoda uskoa ja sitä todellisuutta,
että hyvinvointipalveluja ei heikennetä ja romuteta.
Nyt ei kuitenkaan tämän hallituksen myötä näin
tapahdu.
Hallitusohjelmassa sanotaan muun muassa, että palveluja
pitää kohdentaa huolenpitoa eniten tarvitseville
ja että ketään ei jätetä yksin.
Arjesta tiedämme tänä päivänä,
että moni vanhus jää ilman palveluja,
ilman kotipalveluja, jopa laitoksissa vanhukset jäävät
liian paljon yksin, ruoka jää syömättä,
kun hoitajilla ei ole aikaa. Omaisia pyydetään
hoitamaan. Vanhuksen ravinnostakaan ei aina huolehdita. Kotipalvelu
saattaa kyllä tuoda ruuat jääkaappiin,
mutta sinne ne saattavat jäädä. Arjen
tilanteet osoittavat hoidon riittämättömyyden
ja henkilöstön riittämättömyyden. 150
miljoonan tasa-arvoerä ei riitä näiden
ongelmien ratkaisemiseen ja poistamiseen.
Pääministeri Vanhanen on blogissaan todennut,
että tulevassa valtionosuusuudistuksessa mietittäisiin
keinoja, joilla kunnat pakotettaisiin järkeviin ratkaisuihin.
Varmasti järkevää ajattelua on kulurakenteen
edullisuuden miettiminen, mutta ihmisen hoitaminen tämän
elämän eri vaiheissa ei hoidu ilman inhimillistä hoitoa.
Yksistään vanhustenhuoltoon tarvitaan ainakin
4 000 uutta hoitajaa ja kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin
vuoteen 2011 mennessä noin 20 000.
Aamulehden pääkirjoitus 29.9. oli otsikoitu "Tehyn
lakko veisi tuskien tielle". Pääministeri on ilmaissut
myös pettyneensä Tehyn johdon ratkaisuun. Tästähän
täällä on tänään
keskusteltu.
Olen sitä mieltä, että lakkoa me
emme todellakaan toivo, ainakaan me kohderyhmässä.
Mutta ne tapahtumat, mitä hoitotyöstä olemme
kuulleet, eivät voi jatkua. Me emme näillä ratkaisuilla
saa kilpailukykyä vahvistumaan (Puhemies: Aika!) hoitoalalla.
Sen vuoksi näihin ongelmiin on etsittävä ratkaisua
myös palkankorotuksen muodossa.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kollegat! Välikysymys liittyy aika
pitkälti hoitoalan ja naisvaltaisten alojen kysymykseen.
Itse edustan koulutukseltani alaa, joka on todellisessa palkkakuopassa.
Nimittäin katsoin taas tässä juuri näitä kaikennäköisiä tilastoja:
psykologien palkat, hyvin koulutettujen, todella hyvin koulutettujen
voisi sanoa moniin opettajiinkin verrattuna, huitelevat siellä samoissa
tasoissa melkein kuin hoitajien palkat, riippuu nyt tietysti hoitajien
tasosta. Mutta ala on 90-prosenttisesti nykyään
naisvaltainen.
Ministeri Hyssälä toi esiin tämän
ennaltaehkäisyn, ja kun lähdetään
siihen hoitojen ja vanhusten hoidonkin parantamiseen, niin tämä psyykkinen
tai henkinen puoli ei ole ainoastaan nuorten juttu, vaan myös
kuuluu tänne vanhempien ihmisten olemiseen ja elämiseen,
ei se nyt ainoastaan ihan mene pelkästään
pappien tai tämmöisen biologian tasolle.
Hyvä esimerkki siitä vinoutumasta on nykyäänkin
esimerkiksi, kun ministeri itse sanoo täällä näin,
nyt tällä kertaa Risikko: "Täysin selvää on
se, että lisääntyvistä sosiaali-
ja terveydenhuollon määrärahoista ja
toimintojen kehittämisestä huolimatta on palveluissa
parantamisen varaa." No niin. Ja muistaakseni, että näitä kaikkia asioita
ei saada kerralla kuntoon. Taisi ministeri sanoa myös kokoomuslaiselle
hämmästyttävällä tavalla,
että raha ei ratkaise kaikkea. Ihan tuli selväksi,
että hän on sitä mieltä, että rahalla
ei saa kaikkea kerralla. Sinänsä se tuntuu uudelta
ideologialta monessa mielessä.
Kun nyt laatua ja psyykettä, missä olisi parantamisen
varaa, tarkastelee, niin meillä on tämmöinen
tv-pelikin kuin Elämä pelissä. Se on äärimmäinen
muoto tämmöistä, että ihminen
on pelkkää biologiaa, läskiä,
lihaa, verisuonia ja hermostoa, joka toimii lähinnä sitten
rahalla ja ruualla. Mitä olen seurannut ja katsellut sitä touhua,
niin kokonaan unohdetaan rakastumiset, uudet lemmikkieläimet,
uudet puolueet, uudet puoluekaverit ja -toverit, kokonaan tämmöinen,
ja varsinkin ennaltaehkäisy. Kun ihminen kehittyy vanhempana,
ikääntyneempänä, niin useasti
tapahtuu yllättäviäkin muutoksia, jotka
parantavat elämänlaatua. Satsattaisiin siihen,
miten hoitajat ja hoitohenkilökunta tekevät sen
elämän siellä loppuaikoina laadullisesti,
kun se laatu ikään kuin tiivistyy, hyvällä tavalla,
että ihmiset viihtyisivät, tuntisivat, että heistä välitetään.
Sen takia nyt tavallaan tämä vaalipelleily
iskee pahaan rakoon, koska ei ole ainoastaan niin, että ihmiset
vielä entistä vähemmän tulevat äänestämään
ja nuoret ja muut, kun lupaukset ja muut vastaavat osoittautuvat
vaan semmoisiksi, että koetetaan kepillä jäätä,
jos sattuisi onnistumaan, ja sitten jätetään
ne toteuttamatta. Myös vanhemmat ihmiset kokevat tämän
psyykkisesti hyvin raskaana, että heidän ääntään,
jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan, ei
kuulla, tämmöinen nuorekas joukko, nuoret naiset
vielä, jotka ovat kuulemma välittämisen
superihmisiä, hylkäävät kokonaan.
Näissä hoitokodeissa on ennen kaikkea vanhoja
naisia, vanhempia, ikääntyneempiä naisia
hyvin paljon. Eli tämä on siis moraalisesti ja
demokratian kannalta hyvin kiusallinen tilanne koko eduskuntalaitokselle,
ei ainoastaan sille, miten tässä hallitusta kohdellaan.
Nimittäin tämähän on vanhaa
perua, kun lääkäreitten palkat nousivat
nyt Superiinkin verrattuna kuulemma kaksin-, kolminkertaisesti.
Minulle aikoinaan yksi ay-pomo sanoi, nauroi, kun olin konsultti
aikoinani, silloin parikymmentä vuotta kiertelin tuolla,
että naisvaltaiset alat ihan suoraan sanoen petettiin silloin
tällä prosenttidemokratialla. Joku hööpötti
naisvaltaiset alat siihen, että nyt te aina saatte saman
prosentin kuin kaikki muutkin, ja vasta nykyään
alkavat silmät aueta sille, että ne, joilla on
pienimmät palkat, saavat sen saman prosentin. Ja tämä opettajien
käytös edunvalvojiensa kautta oli aika sikamaista
varsinkin tässä tilassa, kun oli tapahtumassa
se, mitä oli odotettavissakin.
Tietysti voi kysyä, arvoisa puhemies, siitä, mikä on
keskustapuolueen osuus hallituksessa siihen, että kokoomus
ei voi lunastaa vaalilupauksiaan. Ollaanko tässä niin
kuin pelaamassa toista oikeistopuoluetta jo varmuuden vuoksi paitsioon
seuraavien, ehkä jo presidentinvaalienkin suhteen? Ei sen
enempää tästä. Kaikki viisaammat
tietävät enemmän numeroita luetella, niin
että kiitos nyt tästäkin vähästä.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käymme tätä keskustelua
solmun sisällä, josta on muodostunut suurempi
kuin osa tässä eduskunnassa istuvista vaalikampanjaan
hurmoksellisesti osallistuessaan osasi edes kuvitella. Välikysymyksen
tekijöilläkään ei liene vastausta
valmiina omaan kysymykseensä. Lisäsummien sijaan
tarvitaan keinoja, joilla palkkaongelma pitkällä aikavälillä ratkaistaan.
Tällaiset ehdotukset välikysymyksestänne
kokonaan puuttuvat. Ei ole tarjolla työelämäkysymyksiä parantavia
ehdotuksia, ei liioin lainsäädäntöhankkeita,
joilla tuettaisiin terveydenhuollon parempaa työympäristöä.
Tässä nykyisessä tilanteessa on hyväksyttävä se,
ettei lisärahaa valtion taholta tule matalapalkka-alojen
palkankorotustarpeisiin tällä hallituskaudella
lisää.
Mutta miten on, hyvä oppositio, onko koskaan mahdollista
luoda sellaista yli vaalikausien menevää palkkaohjelmaa,
joka sitoisi myös työmarkkinajärjestöjä,
saati sitten poliittista päätöksentekijää?
Ohjelmaa tarvittaisiin sovittaessa ei vain palkasta vaan myös
muista työelämään liittyvistä asioista.
Näistä esimerkkeinä työsuhteiden
vakinaistaminen, joustavat työjärjestelyt sekä hyvä henkilöstöjohtaminen
ja motivoiva työympäristö. Näihin
asioihin panostamalla helpotamme työvoiman rekrytointia
ja sitoutamme uudet työntekijät työhönsä.
Tämä olisi mitä parhainta työvoiman
saannin turvaamista, sillä mahdollisuudet houkutella työvoimaa
pelkästään palkankorotuksilla ovat rajalliset.
Vaikka hoitajat ovat vieneet pääroolin tässä julkisessa
keskustelussa, on hyvä muistaa, etteivät hoitajat
ole ainoa matalapalkkainen työntekijäryhmä kuntasektorilla.
Muita työntekijöitä ovat esimerkiksi
päivähoidossa, kirjastoissa, sosiaalitoimistoissa
sekä erilaisissa talouden ja hallinnon sihteeritehtävissä kuntasektorilla
työtään tekevät naiset. Kokonaisuudessaan
KVTESin piirissä työskentelevistä naisia
on 90 prosenttia, ja he kaikki kuuluvat potentiaaliseen matalapalkkaryhmään.
Heillä kaikilla on myös koulutukseen ja työn
vaativuuteen perustuva oikeus palkankorotustoiveeseen. Kuvaavaa
on, että palkkavertailussa näistä eri
ammattiryhmistä ainoastaan sairaanhoitajat yltävät
kokonaisansioillaan keskivertopalkkaan kunnallisella sektorilla.
Arvoisa puhemies! Samaan hengenvetoon haluan todeta vielä sen,
että niin keväisillä vaalikeskusteluilla
kuin tällä edelleen jatkuvalla keskustelulla on
heijastusvaikutuksensa. Julkisen sanan ja meidän päättäjien
on otettava vastuumme siitä, minkälaisen viestin
hoitotyön tilasta välitämme alan työntekijöille
sekä julkisten palveluiden asiakkaille. Kannan huolta siitä,
mikä tulee olemaan potilaiden asema sijaiskärsijöinä,
jos toimenpiteet ja puheemme yhtä aikaa kärjistävät tilannetta
entisestään.
Ongelmat, joita tässä keskustelussa käsittelemme,
aktualisoituvat vasta myöhemmin. Eri arvioiden mukaan työvoimansaantiongelmat kärjistyvät
sosiaali- ja terveysalalla 2020-luvulla viimeistään.
Vielä on siis mahdollisuus toimia. Pitää muistaa,
että samaan aikaan kun meillä on kehitystekijöitä,
jotka kasvattavat työvoiman tarvetta, eri tekijät
vaikuttavat myös päinvastaisesti. Näissä arvioissa
luotetaan siihen, että palveluiden tuottavuuden kasvu,
teknologian hyödyntäminen sekä kansalaisten
parantunut terveys vähentävät työvoiman
tarvetta niin, että eri tekijöiden kokonaisvaikutus
on pelättyä pienempi.
Pelkästään teknologian varaan en
hoitotyötä kuitenkaan laskisi. Ihmiskäsille
on tulevaisuudessa hoitoalalla töitä. Työn
tuottavuuden maksimointi työssä, jossa vahvana
osapuolena ovat hoidettavat ihmiset, näyttää valitettavasti
kääntöpuolensa, työntekijöiden
uupumisen ja muut yliponnistelun mukanaan tuomat negatiiviset piirteet,
joita jo nyt eri työyhteisöissä voi havaita.
Arvoisa puhemies! Työvoiman saannin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle
turvaamme erilaisin ja moninaisin keinoin. Siksi, hyvä oppositio, vastusten
ajatteleminen johtaa tappioon, keinojen miettiminen vie menestykseen.
Eero Heinäluoma /sd:
Arvoisa puhemies! Ensin alkuun täytyy ilmaista huoleni
siitä, että kun käydään
ensimmäistä välikysymyskeskustelua asiasta,
joka kiinnostaa koko Suomen kansaa, niin ministeriaitiossa ei ole
yhtään ministeriä. (Eduskunnasta: Onpas
täällä!) — Ei ole vieläkään
aitiossa. — Ja tämä sen jälkeen,
kun ministereiden määrää on
lisätty kahdella. Olettaisin, että tässä asiassa
keskusteluun kuuluisi se, että ministerit seuraisivat,
mitä salissa sanotaan, ja olisivat valmiit ottamaan keskusteluun
omalta osaltaan osaa.
Sitten itse aiheeseen.
Tässä kuntapalveluja koskevassa keskustelussa
tullaan tällä vaalikaudella kovien tosiasioiden
eteen. On suuri riski, että terveydenhuollossa, -hoidossa,
viime vaalikaudella ja osin jo edellisellä aloitetut uudistukset
ja asioiden tilan parantuminen pysähtyvät. Hoitouudistus
aloitettiin määrätietoisesti, hoitotakuut
ovat ensi vaiheessaan toimineet, ja meillä ovat hoitojonot
selvästi lyhentyneet. Nyt näköpiirissä kuitenkin
on riski kehityksen pysähtymisestä ja riski paluusta
vanhaan. Tänään on eduskunnan oikeusasiamies
antanut huomautuksen yliopistolliselle keskussairaalalle siitä,
että hoitotakuu ei toimi ja kansalaiset joutuvat odottamaan
huomattavasti pidempään kuin mitä tämä kuuden
kuukauden hoitolupaus on.
Vanhustenhoidon osalta ollaan tilanteessa, että hoitotarve
on kasvamassa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle
ja samaan aikaan kunnilla ei ole mahdollisuuksia tehdä todellisia
lisähenkilöstön rekrytointeja. Kuvaavaa
on, että ministeri Risikko ei vastannut tätä asiaa
koskevaan ed. Filatovin kysymykseen, kuinka paljon vanhustenhoitoon
näillä hallituksen satsauksilla voidaan palkata
lisää väkeä. Siihen ei tullut
vastausta, ja ymmärrän, ettei tullut, koska näistä luvuista
jokainen näkee, että kuntatalouden osalta tulee
erittäin vaikeita päätöksiä tehtäväksi.
Tällä on yhteytensä palkkaratkaisuun.
Olemme kaikki täällä todenneet, että on
olemassa palkkakuoppa. Sitä ei ole pystytty riittävästi
kaventamaan aikaisemmilla päätöksillä,
ja nyt näyttää syntyvän tilanne,
etteivät myöskään nämä päätökset
johda palkkatasa-arvoon edes tämän koko vaalikauden puitteissa,
puhumattakaan nyt esillä olevan sopimuskauden aikana.
2000-luvulla ei ole tapahtunut sukupuolten välisessä palkkaeroissa
kaventumista — tämän on Tilastokeskus äskettäin
vahvistanut — siitä huolimatta, että viime
vaalikaudella hyväksyttiin pidemmän ajan palkkaohjelma,
joka tuotti muun muassa hoitoalalle lähes 4 prosentin ylimääräiset
korotukset niiden korotusten lisäksi, jotka tuporatkaisu
toi, ja myös tuporatkaisun tasa-arvoerien päälle.
Tästä seuraa, että meille tulee suuria
vaikeuksia hoitohenkilökunnan saantiin, vaikka kunnilla
olisikin halu lisähenkilöstön palkkaamiseen.
Tällä hetkellä meillä on 4 000
hoitajaa ulkomailla ja noin 40 prosenttia, neljä kymmenestä,
hoitoalan keskiasteen koulutuksen saaneista on koulutustaan vastaamattomissa
tehtävissä, muissa tehtävissä,
ennen muuta tämän palkka-asian takia.
Nyt kuntien kannalta surullisinta on, että hallitus
ei ole lunastamassa vaalien yhteydessä annettuja lupauksia
eikä myöskään hallitusohjelman yhteydessä annettuja
lupauksia, vaan on siirtämässä tästäkin
palkkaratkaisusta vastuun kuntien tehtäväksi.
Kymmenissä valtuustoissa joudutaan tarkistamaan budjetteja
ja tekemään se havainto, että valtio
juoksee omia vastuitaan karkuun ja siirtää vastuun
kuntapäättäjille.
Kuntaliiton arvio — jonka viimeksi totesi varatoimitusjohtaja
Kietäväinen, joka on muuten keskustalainen — on,
että kuntataloudessa on noin 700 miljoonan euron vaje.
(Puhemies: Aika!) Eli minimi, mitä voimme tehdä,
on, että tämä 600 miljoonan aloite, joka
on historiallisesti opposition yhteinen aloite, otetaan vakavasti
ja sen mukaiset korjaukset tehdään ensi vuoden budjettiin.
Näin syntyy mahdollisuus myös todellisiin tekoihin
palkkatasa-arvon hoitamisessa ja myös niiden lupausten
lunastamiseen, jotka hoitajille on tässä yhteydessä annettu.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt ed. Heinäluoma on oppositiojohtajan
roolissa. Kun ihan vielä puoli vuotta sitten hän
oli valtiovarainministerinä, niin kyllähän
me silloin kovasti pyysimme lisärahaa kunnille, mutta ei
silloinkaan kehyksien yli tullut lisärahaa. Nythän
kuntien talous selkeästi tulee paranemaan ensi vuonna.
Miten tämä olisi voinut nyt näin nopeasti
huonontua, tämä kuntatilanne, puolessa vuodessa,
kuin te tuossa maalailette?
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro.
Minulla on tässä ed. Asko-Seljavaaran vaaliaikoina
antama lupaus, että hoitajille tarvitaan 3 000
euron palkka. (Eduskunnasta: Peruspalkka!) — Peruspalkka
nimenomaan. — Te olette, ed. Asko-Seljavaara, kuullut juuri
tällä viikolla, että Helsingissä tämä hallituksen
lupaama 150 miljoonaa euroa merkitsee yhden prosentin palkankorotusta
näille hoitoaloille. Helsinki vielä tulee ehkä jotenkuten
selviytymään, mutta tiedämme, että 70—80
kuntaa Suomessa ei selviä, ellei valtion panostus tasa-arvoerään
tule nousemaan. Se on ihan tosiasia.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se, mistä me olemme puhuneet koko
tämän iltapäivän, on, että ensi
vuoden näköala on huono, kiitos sen, että hallitus
ei laita lisää rahaa tänne kuntatalouteen.
Sehän näkyy tästä Kataisen budjettikirjasta.
Kaikki nämä loistavat miljoonat, jotka täällä on
moneen kertaan esitelty, ovat korvauksia aikaisemmasta kustannusten
noususta ja ensi vuoden kustannusten noususta ja lisäksi
sitten verotulojen leikkauksen aiheuttamia kompensaatioita.
Ensi vuodesta tulee tosi vaikea. Tulemme näkemään,
kun arvoisat edustajat menette sinne omiin kunnanvaltuustoihin ja
rupeatte korjaamaan budjetteja ylöspäin, missä ahtaudessa
ollaan. Näillä puheilla, mitä täällä muun
muassa ed. Manninen käytti, ei tulla selviämään
Tornion valtuustossa.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa hallitus on sitoutunut
siihen, että hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella
sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka
edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä,
ja juuri näin hallitus on nyt tekemässä.
Ed. Heinäluoma, tälle vuodelle peruspalvelubudjettia
nostettiin 242 miljoonaa euroa, ensi vuonna korotus on 875 miljoonaa
euroa. Se on varsin mittava panostus kuntapalveluihin, enkä usko,
että mikään kunta on laskenut tulevien vuosien
budjettiaan sen varaan, että kuntasektorin palkat eivät
tule nousemaan. Kyllä kunnat ovat tähän
varautuneet. Toki palkankorotukset ovat nyt mittavammat kuin mihin
kuntasektori valmistautui, mutta siihen on kuntatyöntekijöillä täysi
oikeus. 12 prosenttia on todella suuri korotus 2,5 vuoden sopimuskaudella,
mutta teidän täytyy myöntää myös
se, että nämä palkat ovat olleet todella
jälkeenjääneet.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
jälleen esitetty erinäisiä lukuja siitä,
mitä kukin kunta ei pysty suorittamaan omassa kunnassaan
kustannustason nousua vastaavasti. Mutta haluaisin kysyä sitä myös
välikysymyksen tekijöiltä edelleen, kuinka
paljon teidän mielestänne tätä rahaa
suoranaisesti tulisi sijoittaa, ja toiseksi, mitä muita toimenpiteitä tarvitaan,
että saisimme tämän terveydenhuollon
kerralla kuntoon. Mikä se olisi se kokonaispaketti, tämän
haluaisimme kuulla.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tähän viimeiseen
kysymykseen on helppo vastata — toivottavasti hallitus
kuuntelee. Nimittäin meillähän on tämä aloite
jo sisällä oppositiopuolueilta, että 600
miljoonaa euroa lisää, sekä palkkoihin
että kunnallisiin palveluihin käytettynä tämä summa.
Samoin olemme viime kaudella yhdessä yhteistyössä käynnistäneet
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, joka näitä rakenteita
toivottavasti tehokkaammiksi pystyy muuttamaan.
Minä haluaisin tähän kuntarahoitukseen
vielä sen todeta, että todellakaan tämä lisäraha
ei ole oikeata lisärahaa, kuten ed. Heinäluoma
tuossa sanoi. Se tulee indeksitarkastuksista, kustannustenjaon tarkastuksista
ja myös verotulomenetysten korvauksesta sosiaali- ja terveyshuoltoon. Samaan
aikaan valtionosuusprosentit alenevat, esimerkiksi koulupuolella
45,3:sta 41,89:ään, sosiaali- ja terveyspuolella
33,88:sta 31,77:ään. Viimeksi tänään
sivistys- ja tiedejaostossa kuulimme ja näimme listan useista
kunnista, missä tosiasiassa koulupuolen valtionosuudet
menevät pakkasen puolelle.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa siitä, että vaikka
on selvää, että joillakin kunnilla on vaikeuksia
tehdä talousarviotaan, niin se maailma, missä kunnissa
eletään tällä hetkellä,
on luotu sen hallituksen aikana, missä tekin olette olleet
mukana. Faktaa on se, että kunnat saavat joka tapauksessa
nyt lisää rahaa, ja faktaa on myöskin
se, että nämä kuuluisat kuntatyöntekijöiden
palkat nousevat ja se kilpailukyky kasvaa. Eli kun te, ed. Heinäluoma,
kannoitte huolta siitä, miten kunta saa osaavaa työvoimaa,
niin nämä palkankorotukset joka tapauksessa, syntyy
se palkankorotus mistä tahansa, ovat se kilpailukyvyn ja
vetovoimaisuuden ensimmäinen askel.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kukaan ei väitäkään,
ettei kunnille tulisi lisää rahaa, mutta ne summat,
joista te puhutte, eivät ole realistisia rahoja, vaan kuten
täällä on monta kertaa kerrottu jo — enkä ymmärrä,
pitääkö se toistaa ja toistaa aina uudelleen
ja uudelleen — mitä niille rahoille loppujen lopuksi
käy, ja mikä on se lopputulema, joka kunnille
viime kädessä jää.
Otan esimerkin omasta kunnastani Lappeenrannasta. Käytännössä tilanne
siellä tarkoittaa sitä, että Lappeenrannan
kaupunki joutuu vastaamaan sellaiseen haasteeseen, että kustannusvaikutus
esimerkkinä pelkästään palkkaratkaisusta tulee
olemaan noin 23—25 miljoonaa euroa ja valtion vastaantulo
tähän palkkaratkaisuun on 1,5 miljoonaa euroa.
Taas opetus- ja kulttuuripuolella tilanne on sellainen, että valtionosuus pienenee
tämänvuotisesta 3 miljoonasta eurosta nollaan
ja ensi vuonna, kun kuntien rahoitusosuudet nousevat,
sitä kautta joudumme maksamaan valtiolle takaisin.
(Puhemies: Minuutti!) Elikkä tämä tilanne
on niin vaikea kunnissa, että ei voi verrata viime vuotta
tulevaan vuoteen, koska tämä rahoitusjärjestelmä on
toisenlainen.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan liian moni hallituspuolueiden edustaja
on täällä vähätellyt
näitten ratkaisujen vaikutuksia kuntien talouteen. Hallituksen
viesti kunnille on täällä ollut hyvin selvä:
teillä menee keskimäärin hyvin, koettakaa selvitä.
Ed. Orpo, teidänkin kotikunnassanne joudutaan pohtimaan
kunnallisveron nostoa näitten ratkaisujen seurauksena.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten tässä on todettu,
niin tämä haaste, mikä käsissämme
on, on todella laaja. Senkin haluaisin vielä tietää näiden
edellisten laajuuksien lisäksi, miten oppositio suhtautuu näiden
muiden matalapalkkaisten alojen tilipussin kasvattamiseen, koska
emmehän voi puhua toki yhdestä asiasta vaan meidän
on käsiteltävä koko kuntasektorin laajuutta
ja siellä työssäjaksamista ja myöskin
näitten kaikkien työryhmien jaksamista työssä.
Tähän haluaisin myöskin teidän
kommenttejanne.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan totta, että meidänkin
kunnassamme, kaupungissamme, Turussa, on tilanne tiukka, mutta se
olisi ollut tiukka jo ilman näitä palkkaratkaisujakin.
Silloin me pääsemme — jos nyt kerran
mennään paikallistasolle — siihen perusytimeen,
että meidän on ollut kovin vaikea muuttaa näitä kuuluisia
rakenteita. Meillä on siellä sellainen perinteinen
sinipunayhteistyö, jossa on kovin, kovin vaikea ollut löytää yhteistä säveltä siitä,
miten me tehostamme toimintoja, miten me pystymme säästämään
rahaa, jotta meillä olisi resursseja, jotta vapautuisi
resursseja siihen tärkeimpään eli peruspalveluiden tuottamiseen.
Tämä on peruskysymys.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun työelämä- ja
tasa-arvovaliokunta vieraili vajaat kaksi viikkoa sitten Etelä-
ja Keski-Lapissa, niin vietimme yhden aamupäivän
Sodankylä-nimisessä kunnassa, jossa keskustapuolueella
on yksinkertainen enemmistö, ja kuuntelimme siellä ihan
vastuuntuntoisia, fiksuja keskustalaisia, hallituksen puheenjohtajaa
ja kunnanjohtajaa. Heillä oli kyllä sellainen käsitys,
että nämä päätökset,
joita nyt on tehty kunnallistalouden ja näitten palkkaratkaisujen suhteen,
merkitsevät yhden veroäyripennin, mieluummin yli,
korotuspainetta, ja vetosivat kovin meihin. Totta kai totesin siellä sen,
että meillä on olemassa tämä 600
miljoonan euron lisäesitys ja uskomme, että nyt
budjettikäsittelyssä, kun näitä keskusteluja
jatketaan, myöskin hallitus on valmis sitten kuuntelemaan
oppositiota.
Mitä tulee näihin pienipalkkaisiin ns. alipalkattuihin,
jos viittasitte kuntatyöntekijöihin, (Puhemies:
Aika!) niin totta kai sosialidemokratian sydän sykkii sille,
että myöskin siellä pitää tätä työn
vaativuutta ja vastuuta huomioida ja pyrkiä palkkoja korottamaan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Gustafsson tuossa totesikin
näitten vielä heikommin palkattujen henkilöitten
palkoista, niin totta kai tämä asia koskettaa
myös heitä ihan yhtä hyvin kuin korkeammin
koulutettuja ihmisiä.
Mutta tämän Turku-tilanteen osalta haluaisin sen
tuoda esille, että meille tuotiin esimerkiksi sivistysvaliokunnassa
hyvä esimerkki siitä, miten rakenteet ja organisaatiomallit
vaikuttavat myös valtionosuusmääritteisiin.
Esimerkkinä Turun osalta, kun teillä on ammattikorkeakoulu,
joka on suoraan kaupungin omistuksessa, niin te ette tule menettämään
valtionosuuksia vaan hyödytte niistä, mutta esimerkiksi
Etelä-Karjalassa, jossa meillä on kuntayhtymämalli,
me tulemme menettämään perusopetuksesta
valtionosuutta, ja kuntayhtymät siitä hyötyvät.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Juuri tuohon asiaan, mistä ed. Gustafssonkin
kuuluu huutelevan: Olin minäkin tutustumassa Lapin asioihin
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkassa
ja voin sanoa, että ed. Gustafsson puhuu ihan totta. Kyllä Sodankylän
keskustalaiset luottamusjohtajat, -henkilöt, viestittivät aivan
yksi yhteen samansuuntaista viestiä, jota oppositio on
täällä kertonut tänä päivänä.
Mutta en tiedä sitten, eivätkö he muista
tätä kertoa omille kansanedustajilleen.
Kokoomushan erikoistui viime kaudella täällä muistuttamaan
siitä, että kepu pettää aina,
mutta sitä pitäisi vaan täydentää niin,
että kepu pettää aina, mutta ei sentään
niin paljon kuin kokoomus. Tämä on ihan pakko
todeta, kun on kuunnellut tätä debattia ja ryhmäpuheenvuoroja,
ja siksi varmaan on paikallaan tarkastella, missä tilanteessa
kokoomus sanansa syö.
Vuoteen 2010 mennessähän sosiaali- ja terveyspalveluihin
tarvitaan kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä,
ja pienenevien ikäluokkien aikana tätä vajetta
ei kyetä niin sanotulla normaalilla, luonnolliseen kiertoon
perustuvalla rekrytoinnilla täyttämään,
joten ulkomailla sekä muissa ammateissa toimivien hoitajien
saaminen takaisin töihin on välttämätöntä.
Vasta sen jälkeen pitää katsoa, pitääkö tänne
palkata ja rekrytoida ulkomaista työvoimaa. Kahden vuoden
sisällä valmistuneista sairaanhoitajista hyvin
huomattava osa on lähtenyt ulkomaille töihin,
ja se johtuu juuri siitä, että pätkätöitä on
niin paljon ja palkkataso on heikko, paljon heikompi kuin muissa maissa,
ehkä viidenneksen vähemmän kuin Oecd-maiden
keskitaso on. Ja se näkyy työvoiman
liikkumisena nimenomaan väärään
suuntaan.
Alueellisesti tämä hoitoalan työvoimapula
voi esiintyä pahimpana juuri niillä alueilla,
joissa on pisimpään kärsitty massatyöttömyydestä.
Kun 90-luvun laman jälkeen ei haluttukaan puuttua työttömyyden
alueellisiin eroihin, niin silloin lähti hyvin koulutettu
nuorempi väki liikkeelle, ja valitettavasti tämä riski
ja uhka realisoituu nyt. On kuitenkin aivan virheellistä kuvitella,
että suurempien paikkakuntien työvoimatarve voidaan
täyttää alueellista liikkuvuutta lisäämällä. Itä-
ja Pohjois-Suomessa tarvitaan joka ainoa työntekijä tulevina
vuosina, ja tämä pätee myös hoitotyössä.
Arvoisa puhemies! Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden valita
asuinpaikkansa. Sen lisäksi julkisen vallan velvoite on
turvata kansalaisille peruspalvelut. Valitettavasti se hyvä periaate, että samasta
terveysongelmasta kärsivät saavat yhtä hyvää hoitoa
riippumatta asuinpaikasta, maksukyvystä, iästä tai
sukupuolesta, jää markkinauskoisen liberalismin
jalkoihin. Julkisissa hoivapalveluissa on tuhansien henkilöitten
vaje ja etenkin vanhustenhoito on kriisiytymässä. Esimerkiksi
vanhustenhuollossa meillä on vain puolet siitä työntekijämäärästä,
mitä on joissain muissa maissa. Masennus- ja rauhoittavia
lääkkeitä määrätään
hyvin paljon vanhuksille, ja voikin sanoa, että hoitajien
tilalle on otettu lääkkeet.
Me emme kykene tuottamaan asianmukaisia hyvinvointipalveluja
ilman muutaman perusasian tunnustamista.
Ensinnäkin naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkavääristymät
on ihan oikeasti tunnustettava ja valtion on kannettava tässä asiassa
oma vastuunsa. Nythän kokoomus sysää holtittoman vaalilupauksensa
kuntien maksettavaksi, vaikka kuntien talous ei sitä kestä.
Esimerkiksi Lapissa kokoomuksen vaalikampanjan jälkirahoitus
tulee maksamaan kuntalaisille yhden veroprosenttiyksikön
verran. Tämä on Lapin liiton kuntataloustutkijan
laskelma.
Toiseksi kansalaisten oikeudesta saada yhdenmukaiset peruspalvelut
kaikkialla maassa on pidettävä kiinni. Hoitoa
tulee saada sen, joka sitä tarvitsee, eikä vain
sen, joka kykenee maksamaan.
Kolmanneksi julkisen sektorin on vastattava palveluiden tuottamisesta.
Sitä ei voi jättää markkinoitten
armoille.
Arvoisa puhemies! Valitettavasti käynee niin, että kokoomuksen
uho on hoitajien ja hyvinvointipalveluitten tuho. Valtiovarainministeri
Kataisella riittää kyllä selitettävää,
varsinkin kun muistaa, että viime eduskuntakaudella katteettomien
vaalilupausten suurin arvostelija oli juuri kokoomus ja siellä ed.
Zyskowicz. Minun käy vähän sääliksi
ministeri Risikkoa. Opin hänet tuntemaan viime kaudella
erittäin osaavana kansanedustajana. Hän on varmaan
osaava ministerikin, mutta nyt hän joutuu kantamaan aika
lailla yksin sitä vastuuta, joka kuuluisi ennen kaikkea kokoomuksen
puheenjohtajan, valtiovarainministeri Kataisen kannettavaksi.
Henna Virkkunen /kok:
Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys hoidon laadun
ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta koskettelee
erittäin tärkeää kenttää,
kuntalaisten saamia peruspalveluita ja etenkin kuntien osuutta siinä,
koska kuitenkin kunnat ovat ne, jotka kantavat ikään
kuin päävastuun siitä kuntalaisten hyvinvoinnista
ja niistä palveluista, joita kuntalaisille annetaan.
Tänään keskustelu täällä on
keskittynyt hyvin paljon palkkaratkaisuun luonnollisesti sen vuoksi,
että opposition välikysymys myös liittyy
juuri näihin toimenpiteisiin, joihin hallitus aikoo ryhtyä,
jotta lupaukset palkkaratkaisun rahoittamisesta lunastetaan. Nehän
tässä kehyspäätöksessä ja
budjetissa tulevat lunastettua siinä muodossa kuin ne on
hallitusohjelmaan kirjattu, vaikka täällä ed.
Heinäluoma muun muassa jatkuvasti muuta väittää.
Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus on valmis tukemaan
korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua,
joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä,
ja juuri näin hallitus nyt menettelee. Kaikkiaan peruspalvelubudjettiin
tulee ensi vuonna lähes 900 miljoonan euron korotukset,
ja näistä 400 miljoonaa euroa on nimenomaan palkkaratkaisuun,
tästä 150 miljoonaa euroa tätä tasa-arvoerän
osuutta.
Tämän keskustelun ansiosta, jonka kokoomus noin
vuosi sitten nosti esiin voimakkaasti, eli keskustelun naisvaltaisten
alojen palkkakuopasta, uskoakseni paljolti nyt on päästy
näin historialliseen palkkaratkaisuun: kunta-alan palkat
nousevat 11—13 prosenttia. Muun muassa eilen kotimaakuntani
Keski-Suomen maakuntalehdessä eräs jyväskyläläinen
kirjastonhoitaja kehuikin, että tämä on
suurin palkankorotus, minkä hän on 40 työssäolovuoden
aikana saanut. Hän iloitsi, joten siinä mielessä tämä työ,
jota olemme tehneet, ei ole ollut turhaa. Toki vastaavia kierroksia
täytyy käydä myös lisää.
Yhdellä ratkaisulla ei matalapalkkaisten naisten asema
tule kuntoon.
Täällä on esitetty epäilyjä siitä,
että kunnat eivät ole varautuneet budjeteissaan
palkankorotuksiin. En usko, että missään
kuntapäättäjät ovat luoneet
tulevaisuuttaan sen varaan, että kunta-alalla palkat eivät
nousisi. Kyllä kunnat ovat tähän
varautuneet, ja on tärkeää, että hallitus myös
on mukana ratkaisun rahoittamisessa toisin kuin edellinen hallitus.
Tänä päivänä kunnat itse
rahoittavat omista budjeteistaan verotuloinaan 60—70 prosenttia,
ja näin myös palkkaratkaisun osalta kuntien täytyy
itse myös rahoittaa osa tästä.
Raha kuitenkaan ei yksin ratkaise näitä haasteita,
joita meillä on hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman
turvaamisessa. On tärkeää, että tällä hetkellä meneillään
on tämä kunta- ja palvelurakennehanke erityisesti
terveydenhuollon osalta, jossa tavoitteeksi on asetettu vähintään 20 000
asukkaan väestöpiirit. Näin pystytään parhaiten
turvaamaan ammattitaitoinen henkilökunta ja takaamaan nykyistä paremmin
potilaille ja asiakkaille tasapuolinen, hyvä terveydenhuolto
joka puolella maata.
Suomessa täytyy myös muutoin varautua ikääntymisen
tuomiin muutoksiin. On tärkeää, että ihmisten
asumiseen kiinnitetään huomiota. Erityisesti ikääntyneellä väestöllä täytyy
olla mahdollisuus asua kotonaan mahdollisimman pitkään
ja sieltä käsin elää hyvää elämää,
johon kuuluvat paitsi hyvä terveys myös sosiaaliset kontaktit
ja kohtuullinen toimeentulo. Siinä mielessä on
tärkeää, että hallitus on myös
ensi töikseen lähtenyt korottamaan kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten toimeentuloa.
Kaiken kaikkiaan suomalaista järjestelmää sosiaali-
ja terveydenhuollossa täytyy kehittää siihen
suuntaan, että se entistä paremmin tukee ihmisten
omaa toimintaa ja toimintakykyä mahdollisimman pitkään.
Tämä on myös ihmisten oma toive, ja se
on myös taloudellisesti kaikkein paras ratkaisu.
Tällä hetkellä valtiontaloudessa
on ylijäämiä kertynyt odotettua enemmän,
mutta mielestäni niitä ei tule tällä hetkellä suunnata
palveluvarustuksen kasvattamiseen. Tässä mielessä olen
aivan samaa mieltä kuin Seppo Lindblom, sosialidemokraatti,
joka Suomen Kuvalehdessä muutama viikko sitten totesi:
"Talouden pieni pelitila tulee käyttää ensisijaisesti
teknologiaan ja koulutuspolitiikkaan, toimiin, jotka tuovat tuloksia
viiveellä. Siihen maailmaan sopivat huonosti sellaiset
ryntäilyt, joilla luvataan nopeaa panostusta siihen tai
tähän julkiseen palveluun." Samallahan Seppo Lindblom
myös totesi: "Murhe sosialidemokraattien tappiosta ei ollut
ensimmäinen tuntemukseni eduskuntavaalien jälkeen.
Olin pikemminkin huojentunut. Minkälaisessa kusessa" — saako
täällä, arvoisa puhemies, näin
sanoa, siteeraan Seppo Lindblomia? — "suomalainen hyvinvointivaltio
olisikaan, jos demarien vaaliohjelma (Puhemies: Aika!) olisi vienyt
puolueen voittoon."
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lienee kohtuullista vastata, kun nimi mainitaan.
Ilmeisesti ed. Virkkunen oli salista pois, kun käytiin
tämä keskustelu siitä, mitä näiden
satojen miljoonien takana on: siellä ei ole uutta rahaa,
vaan on vanhojen kustannusten, ensi vuoden kustannusten ja veroleikkausten,
aiheuttamia kompensaatioita.
Mutta mitä tulee itse palvelujen tilanteeseen, niin
ratkaisevaahan on, että kunnissa on varauduttu 3,5 prosentin
palkankorotuksiin yleisesti ja siellä on uskottu, että kokoomus
pitää lupauksensa, jonka se antoi vaaleissa, että koko
tämä tasa-arvoerä rahoitetaan valtion
kustannuksista. Nyt on selvinnyt, täällä tänään
viimeksi, että näin ei tulla tekemäänkään
ja loppulasku siirretään kunnille. Eli parhaillaan
valtuustot kokoontuvat tekemään 5,5 prosentin
palkkaratkaisuun perustuvaa ensi vuoden budjettia. Tämä 2
prosenttia on se, joka teiltä jäi tulematta ja
joka tulee kunnissa esille, ja nyt, kun (Puhemies: Aika!) ed. Manninen
saapui saliin, totean, että erityisen suurissa ongelmissa
ovat pienet keskustalaiset kunnat. Ne maksavat kaikkein kovimman
laskun tästä huijauksesta.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on kyllä vähän paksua
tämä kokoomuksen propaganda tästä Lindblomin
lausuntojen toistamisesta.
Nimittäin kysymyshän on siitä, että jos
te olisitte uskoneet meidän vaaliohjelmaamme, ottaneet
vähän enemmän panostuksia tänne
kuntapuolelle, me emme olisi tänä päivänä siinä tilanteessa,
että kunnissa lasketaan rahoja, vanhustenhuolto uhkaa heikentyä,
luvattuja palkkoja ei kyetä maksamaan. Siis on aivan järkyttävää tämä kuntatalouden
aliarviointi teidän budjettiesityksissänne, ja
tässä on kysymys palveluista, perusturvasta, tässä on
kysymys kunta-alan palkoista. Siitä on kysymys. Ei auta,
että luvataan asioita, jos ei ole rahaa.
Jos te uskotte Lindblomia, niin minä uskon Paavo Väyrystä.
Hän on muuten tämän hallituksen ministeri.
Ja tässä suhteessa minä uskon hyvin paljon
Paavo Väyrystä, kun hän kertoi, että meillä olisi
varaa esimerkiksi ensi vuonna käyttää 1,5
miljardia euroa enemmän ilman, että julkiset menot
suhteessa bruttokansantuotteeseen nousevat. Meillä olisi
1,5 miljardia euroa varaa pistää (Puhemies: Aika!)
näihin hyvinvointipalveluihin, palkkoihin. Miksette te
tottele ministeri Väyrystä?
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen täällä viittasi lupauksiin,
kuinka ne on pidetty. Haluaisin nyt kysyä teiltä,
ed. Virkkunen, kun teidän puheenjohtajanne Jyrki Katainen
helmikuussa totesi seuraavasti: "- - valtio siis maksaa
kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka
ylittää yleisen korotustason." Kysyin valtiovarainministeri
Kataiselta, toteuttaako hän tämän lupauksen,
mutta en saanut vastausta häneltä, joten, ed.
Virkkunen, vastaisitteko te minulle nyt, aiotteko, kokoomus, hallituksessa
valtiovarainministerinä ja perusturvaministerinä toteuttaa
tämän lupauksen. Tästähän
tässä on nyt kysymys.
Sitten tästä kuntien varautumisesta. Haluaisin tietää,
onko ed. Virkkusen kotikaupungissa Jyväskylässä varauduttu
näihin palkankorotuksiin, koska ehkä monet kuntapäättäjät
ovat uskoneet valtiovarainministeri Kataisen vaalilupauksen, että valtio
todella tulee hoitamaan oman osuutensa näistä palkankorotuksista,
toisin kuin nyt näyttää.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää,
se saa armon. Joka niitä salailee, se ei menesty. Minua
ihmetyttää se, että kokoomuslaiset edustajat
käyvät täällä peräjälkeen
vääristelemässä tätä saavutettua
tulosta. Jos te kerrotte siellä kentillä, että hallitus
sai aikaan tämän 12 prosentin korotuksen, se on
vääristelyä. Tässä on vain
se 150 miljoonaa. Lopun tekivät ammattijärjestöt
ja siellä toimivat matalapalkka-alan ay-demarit.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin, en tiedä nyt, ketä tässä tosiaan
pitäisi uskoa, kun tässä Lindblomin haastattelussa
ed. Liisa Jaakonsaari myös toteaa, että SDP:n
lupaukset olivat toki suurimmat, mutta ei se ole yhdestä miljardista
kiinni. Mielestäni hallitus tekee aivan oikein varautuessaan
väestön ikääntymiseen ja maksaessaan
valtionvelkaa tällä hetkellä.
Täällä ed. Urpilainen kysyi, kuinka
kotikaupunkini Jyväskylä on varautunut palkankorotuksiin.
Kyllä me olemme varautuneet palkankorotuksiin.
Meidän mielestämme henkilöstö on meidän
suurin voimavaramme. Haluamme pitää kiinni siitä,
että meillä on osaavaa henkilöstöä myös
jatkossa. Toki tällä hetkellä emme olleet varautuneet
näin suureen palkankorotukseen, mutta kyllä me
rahat siihen järjestämme, koska meidän
mielestämme henkilöstö on aivan välttämätöntä,
jos haluamme turvata kuntalaisille jatkossakin hyvät palvelut.
Samaan aikaan kehitämme luonnollisesti muunlaista palvelua.
Palvelusetelikokeilu (Puhemies: Aika!) on meneillään,
ja teemme myös hankintoja ulkoisilta toimijoilta.
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tietenkin turha kuvitella, että kunnat
varaavat palkkarahoja sen mukaan, mitä joissakin vaaliohjelmissa
puhutaan. Kunnat varaavat terveen järjen perusteella, mutta
olen varma, että juuri missään kunnassa
ei ole varauduttu näin korkeaan palkankorotukseen.
Mutta yleinen palkankorotustasokin on suurin piirtein niin korkea,
että se ylimääräinen kyllä kerääntyy
noin keskimäärin ottaen verotulona, koska arvioidaan,
että ensi vuonna verotulot kasvavat noin miljardi euroa,
joka on erittäin suuri määrä ja
johtuu osittain siitä, että palkankorotukset yleisestikin
ovat erittäin korkealla tasolla. (Ed. Heinäluoma:
Mistä ne veroäyrin korotukset tulevat?) — No,
mitä tulee niihin, niin jos vähän ilkeä on,
voi sanoa, että siellä on paljon hoitamattomia
rästejä menneisyydestä, eivätkä sosialidemokraatit
ainakaan syyttömimpiä eivätkä viattomimpia
ole siihen, pikemminkin (Puhemies: Aika!) päinvastoin.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tilanne on tiukka, se on aivan
selvä. Mutta tämä hallitus on jatkanut
Vanhasen ykköshallituksen aloittamia toimia kuntatalouden
kohentamiseksi, voi sanoa, historiallisesta ahdingosta. Tänä iltanahan
on paljon puhuttu historiallisista asioista ja luvuilla kikkailusta.
On todettava, että esimerkiksi indeksitarkistuksen
leikkaukset vuosina 2000 ja 2003 tuntuvat vielä nytkin
vahvana vajauksena, koska ne kumuloituvat luonnollisesti vuosi vuodelta.
Ja voi sanoa, että historialliset yli 800 miljoonan euron
leikkaukset tehtiin Lipposen hallitusten aikana kuntien veropohjaan
ja ne tuntuvat vakavana vajeena vieläkin, niitä ei
ole kompensoitu. Tässä on keskeinen syy siihen,
miksi kuntatalouden tilanne on ollut pitkään vaikea.
Sitä pitää määrätietoisesti
(Puhemies: Minuutti!) nostaa eteenpäin.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä myös
sosialidemokraatit ovat kysyneet, miksi hallitus ei noudata kokoomuksen
vaaliohjelmaa. Se johtuu luonnollisesti siitä, että hallituksessa
on muitakin puolueita kuin kokoomus. Se on neljän puolueen
muodostama hallitus. Emme saaneet vielä niin suurta vaalivoittoa,
että olisimme yksin pystyneet muodostamaan hallituksen,
ja sen vuoksi tämä hallitus noudattaa hallitusohjelmassa
sovittuja kirjauksia.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Vuolanne ihmetteli,
kuinka kokoomus kehtaa olla pää pystyssä eikä häpeile,
että on ottanut esille tämän naisvaltaisten
alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden, kun
ei ole tosiasiassa siihen vaikuttanut. Tämä keskustelu
on juuri osoitus siitä, että olemme saaneet jotain
aikaan. Erikoisen tästä keskustelusta toki tekee
se, että vastaamassa ovat juuri ne, jotka ensimmäistä kertaa
tällä erityisellä kohdennetulla valtionosuudella
ovat tehneet jotain asian eteen. Ne, joilla on aiemmissa hallituksissa
ollut mahdollisuus tehdä sama mutta jotka eivät
ole sitä tahtoneet tehdä, yrittävät
nyt sovittaa konnan viittaa niiden päälle, (Puhemies:
Aika!) joilla on edes ollut sitä tahtoa ja yritystä ja
ymmärrystä.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kuulla ed. Virkkuselta, mikä hallituspuolueista,
keskusta, Rkp vai vihreät, tyrmäsi kokoomuksen
esityksen siitä, että valtio todella nyt sitten
korvaisi tämän yli menevän osan kunnille.
Haluaisin kuulla vastauksen, koska minusta tuntuu nyt
siltä, että tässä halutaan pakoilla
vastuuta ihan samalla lailla kuin lapsilisien sitomisessa indeksiin,
joka oli hallituskysymys kokoomukselle ennen vaaleja. Samalla lailla
kokoomus oli valmis myymään tuon oman vaalilupauksensa
ja periaatteensa vetoamalla siihen, että muitakin puolueita
on hallituksessa. Kertoisitteko meille nyt, mikä puolue näistä tyrmäsi
tämän teidän vaalilupauksenne?
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tätä tasa-arvoerää nyt markkinoidaan
niin kovin historiallisena, niin historiallista on ehkä se,
että valtionosuudesta korvamerkitään
uudella nimikkeellä 150 miljoonan euron summa tasa-arvoeräksi,
mutta se ei tuo yhtään lisää rahaa
kunnille siihen verrattuna, mitä valtionosuuksiin on kirjattu.
Jos se tulee tämän valtionosuuden päälle,
niin silloin tällä kehyskaudella tulee käytetyksi
saman verran rahaa valtionosuuksien korottamiseen kuin edellisen hallituksen
kaudella. Tämä on historiallista siinä mielessä,
että annetaan uusia nimiä vanhoille asioille.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit, tiedätte yhtä hyvin
kuin mekin, mikä on kehyksen tarkoitus. Kyllä se
150 miljoonaa euroa oli siellä kehyksissä nimenomaan
tätä asiaa varten. Sitä ei ehkä teille
heti alkuun kerrottu, koska se ei ollut järkevää työmarkkinaneuvottelujen
takia, mutta kyllä se on alusta lähtien sinne
varattu tätä tarkoitusta varten. Se ei ole mitään
sisältä otettua rahaa, vaan juuri tähän
tarkoitukseen hallitusneuvotteluissa suunnattua rahaa.
Matti Ahde /sd:
Herra puhemies! Yksi vakava periaatteellinen huomautus aluksi,
ja se liittyy hallitusaitioon. Näin pitkää aikaa
ei voi olla hallituksen ministeriaitio tyhjä. Eduskuntaa
ei voi hoitaa etätyönä silloin, kun käydään
välikysymyksestä vakava keskustelu. Myös
puhemiesneuvosto on päättänyt, että istunto
lopetetaan kello 22 ja sitä jatketaan tarvittaessa huomenna. Tähän
aikaan täytyy hallituksen sovittaa myös ministereitten
läsnäolo paikalla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Vähintäänkin
valtiovarainministerin!) Sitten tähän varsinaiseen
asiaan.
Hyvinvointipalvelut jäivät lapsipuolen asemaan
jo hallitusohjelmassa, joka muutoin pitää sisällään
paljon, runsaasti, erilaisia lupauksia, ja vaalien alla käyty
poliittinen keskustelu vielä lisäsi näiden
lupausten määrää. Minä luulen,
että ylitettiin eräällä tavalla
Suomen poliittisen elämän lähihistoria
vaalilupauksilla, ja erityisesti sen tekivät eräät
puolueet ja eräs puolue, joka nyt on hallituksessa toiseksi
suurimpana. Eräällä tavalla palattiin
siis tässä suhteessa poliittisiin tapoihin, jotka
vallitsivat 30—40 vuotta sitten. Kirjoitettiin hallitusohjelmia,
joista ei ollut koskaan ajateltukaan, että niitä pitäisi
toteuttaa.
Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus jää eräällä tavalla
historiaan hallituksena, joka toteutti ohjelmansa. Se on poikkeuksellista
ja kunniakasta parlamentarismille, koska eduskuntakin siunaa hallitusohjelman
ja antaa hallitukselle mandaatin, toisin kuin silloin menneinä vuosikymmeninä,
kun tuo tehtävä oli tasavallan presidentillä.
Valtion taloudellinen tila sallii resurssien lisäämisen
palveluihin. Lisäksi resurssien lisäämisen
tarve on kiistaton. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2030 mennessä meidän
vanhusväestön osuus kasvaa 80 prosenttia. Eikö ole
aivan selvää, että myös vanhustenhoitoon
käytettävien resurssien on syytä kasvaa,
mikäli haluamme turvata vanhuksille arvokkaan vanhuuden
ja laadukkaat palvelut? Yksin vanhustenhuoltoon tarvitaan tuhansia
hoitajia.
Mikäli lupauksia hoitajien palkkojen korottamisesta
ei oteta vakavasti, niin kuin täällä on
monessa puheenvuorossa todettu, kohtaamme tulevaisuudessa yhä pahenevan
työntekijäpulan hoitoalalla. Hoitohenkilökunnan
jaksamisesta ja hyvinvoinnista on huolehdittava. Tämä edellyttää riittävän
määrän henkilökuntaa, turvalliset
työolosuhteet sekä suuremman arvostuksen hoitajien
raskaalle ja vaativalle työlle. Henkilökunnan työssäjaksamisen
kannalta onkin välttämätöntä, että henkilökuntamitoitus
on kohdallaan. Hoiva-alan houkuttelevuus on turvattava pysyvämmillä työsuhteilla
ja paremmilla palkoilla.
Herra puhemies! Valtiovarainministeri Katainen lupasi vaalien
alla — ja nyt, ed. Virkkunen, se oleellinen asia — valtiovarainministeri
Katainen lupasi vaalien alla, että valtio maksaa kunnille
naisvaltaisten alojen palkankorotuksista sen osuuden, joka ylittää yleisen
korotustason, josta työmarkkinaosapuolet sopivat eikä eduskunta eikä hallitus.
Tämä on tärkeä asia. Hoitajat
ovat nyt aivan oikeutetusti vaatimassa, että vaalien alla
tehdyt lupaukset lunastetaan. Siitä on kysymys.
Nyt istuva hallitus ei lupauksista huolimatta ole riittävästi
rahoittamassa palkkaratkaisua. Siksi monet kunnat joutuvat nostamaan
veroprosenttiaan sekä supistamaan tai leikkaamaan palveluja.
Tämä on ennustus, valitettava ennustus. Kunnat
ovat joutumassa taloudelliseen ahdinkoon samanaikaisesti, kun valtiontalous
on vahvemmassa kunnossa kuin se on koskaan ollut Suomen historian
aikana.
Palveluiden asiakaspalvelumaksujen nostaminen ei myöskään
vastaa näkemystäni kuntien palveluiden parantamisesta,
varsinkin kun samanaikaisesti vähennetään
valtionosuuksia saman verran kuin asiakasmaksuja nostetaan. Kaiken
tämän maksaa siis kuntalainen. Kuntalaisen kukkarosta
otetaan korotetut palvelumaksut, kuntien veroäyrin nostaminen,
ja kuntalaisen arjessa tuntuu myös palvelujen
määrän ja laadun supistaminen, johon
nyt porvarillinen hallitus erityisesti haja-asutusalueitten kuntia
on ajamassa.
Kuntalaiset ovat ansainneet laadukkaat palvelut myös
tulevaisuudessa. Siksi kuntatalouden vahvistamiseen tarvitaan se
ehdottamamme 600 miljoonan lisäpanostus, jota oppositiopuolueet ovat
tässä välikysymyksessä yhdessä ehdottaneet.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käsitteli
viime vaalikaudella, sanoisin, varsin perusteellisesti suomalaisen
terveydenhoidon haasteita. Projekti kesti jopa useita vuosia, ja
tulevaisuusvaliokunta tuotti myöskin laajan aineiston koko eduskunnan
ja suomalaisen politiikan käyttöön näistä haasteista
ja ratkaisumalleistakin, joita esitettiin. Kaikista niistä emme
tietenkään olleet yksimielisiä. Haasteet
suomalaiselle terveydenhoidolle ovat erittäin isot.
Ensimmäinen kysymys on juuri se, josta täällä on
jo moneen kertaan sanottukin: väki ikääntyy,
ja ikä tuo tunnetulla tavalla kremppansa. Tätä väestön
ikääntymistä ei pidä kuitenkaan kauhistella,
kuten joskus saattaa kuulostaa joidenkin puhujien taholta. Se on
saavutus. Se on suomalaisen terveydenhoidon saavutus, että ihmiset
elävät pitempään, ja siitä pitää olla
ylpeä. Mutta hoidon tarve kasvaa terveydenhoidossa ja tietysti
myös vanhustenhuollossa yleensä.
Toinen terveydenhoidon suuri kysymys on se, että lääkkeet
paranevat, mutta myös kallistuvat, ja se tuottaa kustannuksia
myös valtion suuntaan.
Kolmas kysymys on teknologian kehitys lääketieteen
alalla. Yhä parempia laitteita saadaan aikaan. Niillä saadaan
ajoissa usein jo selville se, mitä jotakin ihmistä tai
jopa ihmisryhmiä on uhkaamassa, mutta se maksaa paljon.
Ja neljäs kysymys, jota vähemmän
yleensä tuodaan esille siinä yhteydessä,
miksi terveydenhoidossa kulut kasvavat, on se, että myös
pienituloinen väki odottaa nykyään edes
kohtuullista hoitoa. Tässähän on tapahtunut
suuri muutos. 50-luvun Tennilässä, siellä pienessä kylässä Kuusamontien
varressa, Kemijokivarressa, eihän siellä oikeastaan
minkäänlaista terveydenhoitojärjestelmää ollut
käytettävissä metsätyömiehille
ja heidän perheilleen, pientilallisille. Kamferttipullo
oli kaapin päällä. Sitä nuuskastiin,
kun rinnasta otti, ja 60 vuotta oli korkea ikä siihen aikaan. Viisikymppisille
ostettiin jo keinutuoli ja kello seinään, että tuijottakaa
tuota, sitä aikaa on enää vähän.
Kulut terveydenhoidossa väistämättä tulevat kasvamaan
Suomessa, ja tämä on sitäkin kovempi
kysymys, kun Suomi käyttää nyt poikkeuksellisen
vähän rahaa terveydenhoitoon näitten
kehittyneiden maiden joukossa. Suomen osuus on vain 7,8 prosenttia
bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Ruotsi käyttää 10
prosenttia, Saksa 11 prosenttia, USA muuten käyttää noin
15 prosenttia bkt:stään terveydenhoitoon. Me yritämme
liian vähällä rahalla selvästikin
tätä asiaa hoitaa, ja se ei vaan sitten onnistu.
Se tuska on sitten joka suunnassa. Keskeisin selitys siihen, että Suomessa
terveydenhoito on näin halpaa, on se, että hoitajien
palkat Suomessa ovat poikkeuksellisen matalat verrattuna muuhun
kehittyneeseen maailmaan ja hoitoväkeä on liian
vähän. Ja jos näin jatketaan, niin edessä on
armoton hoitajapula viimeistään tuossa 10 vuoden
sisällä.
Puheenjohtajana viime vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnassa
oli muuten Jyrki Katainen, ja kyllä hän sieltä minusta
otti aivan oikein tämän ajatuksen siitä,
että hoitajien palkkoja pitää todella
tuntuvasti nostaa. Se tuli niin vääjäämättä siellä kaikkien
johtopäätökseksi. Eikä se 500
euroa, josta Katainenkin puhui ennen vaaleja, ole mikään
väärä tavoite hoitaa tietyllä ohjelmalla. Se
on jälkeenjääneisyyttä, joka
pitää poistaa, ja siitä nyt tässä on
se kiista. Ollaanko siihen suuntaan lähdössä vaiko
ei? Ei olla näillä esityksillä, joita
on tehty. Korotukseksi 30—40 euroa ekstraa siihen yleisen
korotuksen päälle kuntapuolella ei riitä hoitajien
palkkojen jälkeenjääneisyyden poistamiseen.
Tämä on se kysymys. Jos mielitään,
että hoitoväkeä saadaan, niin pitää palkkoja
selvästi nostaa, tai muuten tapahtuu niin, että ala
menettää vetovoimaansa, että alalta valuu
väkeä Suomen puolelta Ruotsiin, Norjaan tuolla pohjoisessa,
Englantiin, moniin muihinkin maihin, ja lähdetään
muihin tehtäviin, vaikka on saatu sairaanhoitajakoulutus
tai perushoitajakoulutus. Tästä se on nyt kysymys.
Tehy on lähtenyt minusta oikealle asialle, kun lähtee
tappelun kautta hakemaan sitä korotusta. Se on julkisen
terveydenhoitojärjestelmän pelastamista Suomessa.
Niin se pitää nähdä. Jos sitä palkka-asiaa
ei hoideta, niin 10 vuoden sisällä on umpikuja,
ja nyt sitä hoidetaan. Ja loppujen lopuksi jää vain
se kysymys ratkaistavaksi, kuka maksaa, valtio vaiko kunnat. Maksu
tulee. Minusta se on tavattoman väärin, että (Puhemies: Aika!)
vauras valtio työntää maksajaksi kunnat, joista
monet ovat todella vaikeassa taloustilanteessa jo nyt ja joutuvat
nostamaan veroprosenttejaan ja näin myöten tällä veropuolella
sitten käy niin, että progressiivisuus verotuksesta
pienenee ja vähenee edelleen. Tässä on
vaan tämä valittavana, kuka maksaa. Tehy vie läpi
korotuksensa, se on selvä, ainakin kohtuullisella tasolla. Ei
iso ammattiliitto lähde liikkeelle (Puhemies: Aika!) muutoin
kuin vakavassa tarkoituksessa, ja se maksaja tässä on
nyt hukassa.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollossa ja varsinkin nyt
vallitsevassa työmarkkinatilanteessa elämme vaikeita
ja todella vakavia aikoja, sanoisinko historiallisia aikoja.
Miten saadaan jatkossa työvoimaa alalle, kun palkkauksen
kunnolliseen kohentamiseen ei saada ratkaisua syntymään
tai sitten sitä ei edes haluta? Totta on se, että sairaanhoitajan
palkkataso on vain noin 80 prosenttia Oecd-maiden keskipalkasta.
Olemme perässähiihtäjiä Turkin, Tšekin
ja Slovakian kanssa, niin kuin olen aikaisemminkin tässä salissa
sanonut.
Opposition tekemä välikysymys on niin epämääräinen,
ettei sillä voi asettaa maata hallituskriisiin. Itse näen
tässä tilanteessa nimenomaan palkkauksen kohentamisen
kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä,
johon tulisi nyt keskittyä, kun uhkaamassa on hoitoalan
lakko, jota kukaan meistä ei varmaankaan toivo, kaikkein
vähiten ne ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa. Jos
palkka on kohdallaan työn vastuullisuuteen ja vaativuuteen
nähden, niin väkeä saadaan töihin
ja sitä kautta uusia käsipareja terveydenhuollon
raskaalle kentälle tulevinakin vuosina, jolloin niitä tullaan
tarvitsemaan entistä enemmän.
Toisaalta demareilla olisi ollut mahdollisuus hoitaa pienipalkkaisten
hoitajien asiat kuntoon pitkien hallituskausiensa aikana. Eihän
tämä palkkauksen korottamiskysymys ole tullut
yllätyksenä kellekään, ei tämän
vuoden tai edes tämän vuosituhannen aikana. Palkka
on ollut jälkeenjäänyttä vuosikymmenien
ajan. (Ed. Ahde: Mutta keskusta on ollut vielä pitempään
hallituksessa!) Kun on ollut noususuhdanteen aika, on vedottu siihen,
että nyt ei voi palkkaa korottaa, pitää varustautua
laman varalle, ja kun on ollut sitten se lama, niin vastauksena
hoitoalan palkkoihin on ollut, että nyt juuri ei ole palkantarkistuksiin
mahdollisuutta. Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin. Olen pitänyt
demareita ay-politiikan ammattilaisina ja matalapalkkaisten asialla olevina,
mutta olen valitettavasti joutunut tarkistamaan mielipiteitäni.
Kaikki meni lopullisesti pilalle, kun eduskuntavaalien aikana
kokoomus niin voimakkaasti sekaantui terveydenhuoltoalan henkilöstön
palkkauskysymykseen, mitä sen ei olisi pitänyt
tehdä, varsinkaan jos se ajatteli, ettei se aiokaan toteuttaa
annettuja lupauksia. Kokoomus uskotteli kansalle ja hoitoalan työntekijöille,
että nyt palkkaus hoidetaan kerralla kuntoon, ja kansa äänesti sen
mukaan. Tämän me kaikki tiedämme.
Varsinkin siinä kohtaa, kun suurimman lupaajapuolen
puheenjohtajasta tuli valtiovarainministeri, terveydenhuoltoalan
ihmiset hyppäsivät ilosta ilmaan. Oltiin ihan
varmoja, että ministeri Kataisen esittelemästä budjettikirjasta
olisi löytynyt näille lupauksille todellisia vastineita.
Ei löytynyt, ja pettymys oli hoitoalalla valtaisaa. Ministerillä ei
ollut edes sen vertaa selkärankaa, että olisi
tuon historiallisen luvun 150 miljoonaa euroa ääneen
sanonut. Sekin piti sanoa pääministeri Matti Vanhasen,
minkä hän ryhdikkäästi kertoikin.
Keskusta oli huomattavasti maltillisempi ja realistisempi vaalikentillä,
ja ne lupaukset, mitä keskusta antoi, on hoidettu.
Omassa vaalipiirissäni eräs kokoomuksen ehdokas
mainosti teemalla "mahrotonta ei ookkaan", ja nyt ollaan tällaisessa
mahrottomassa umpikujatilanteessa työmarkkinakentällä. Äänet kyllä kokoomuslaisille
kelpasivat, mutta toista on annettujen lupausten suhteen. Toivottavasti tästä nyt
opitaan jotain, ja suutari pysyköön aina lestissään.
Vanha viisaus pätee tässä tilanteessa vallan
hyvin.
Hoitajat ja varsinkin tehyläinen kenttä on
nyt vauhditettu sellaiseen laukkaan, mistä paluu tuntuu
vaikealta ilman lupausten lunastamista. 500 euron tasa-arvotupo
on kuihtunut viiteenkymppiin. Kokoomuksella on ollut koko värisuora henkilöitä hoitamassa
tätä historiallista palkkaratkaisua: valtiovarainministeri
Katainen, peruspalveluministeri Risikko, työmarkkinajohtaja
Jalonen ja Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola. Eikö tämä asia
olisi pitänyt hoitaa näiden edellä mainittujen
henkilöiden kesken kuntoon eikä antaa tilanteen
ajautua näin pitkälle? Nyt tästä saavat
kärsiä niin hoitajat kuin varsinkin hoitoa tarvitsevat
potilaat, jos lakko päästetään alkamaan.
Pettyneitä ja petettyjä hoitajia on kaikkialla. Pahimmassa
tapauksessa kokoomuksen toiminta aikaansaa vielä sen, että koko
terveydenhuoltoalan liitto loppuu ja hajoaa. Toiset jäsenet
eivät halua mennä lakkoon, ja eroavat sen vuoksi,
ja toiset eroavat, koska kokevat, että liiton edunvalvonta
on niin huonoa, kun tasa-arvotupona tulikin vain 50 euroa, kun piti
tulla 500. Ei kai kokoomus tätä halunnut? (Puhemies:
Aika!) Nyt lusikka tulee ottaa kauniisti käteen kaikkien
edellä mainittujen tahojen kesken ja niiden tulee hioa kynsiään
ennen ensi viikon tiistaita, jolloin tehyläiset seuraavan
kerran kokoontuvat päättämään mahdollisesta
työtaistelusta.
Arvoisa puhemies! Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Työvoimapula
uhkaa terveydenhoitoalaa tulevaisuudessa. Mielestäni asioita
olisi neuvoteltava siihen suuntaan, että terveydenhuoltoalallekin
aikaansaataisiin (Puhemies: Aika!) oma sopimus aivan kuin lääkäreillä ja
opettajillakin on. Omilla sopimuksilla kunnallisia työmarkkinaratkaisuja
voitaisiin tilanteen mukaan palkkapoliittisesti aina kohdentaa ja
ohjata niille aloille, missä on odotettavissa kulloinkin
se suurin työvoimapula.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy oikein syvästi kumartaa
ja kiittää ed. Sihtoa, joka on merkittävässä luottamustehtävässä myöskin
Tehyssä. Se oli tavattoman rehellistä, syvällistä puhetta
nimenomaan siitä, miten kokoomuksen puheenjohtaja Katainen
on luikerrellut tässä asiassa, aivan niin kuin
ed. Sihto sanoi.
Sitten tämä oli tärkeä yksityiskohta,
josta olen myöskin itse tavattoman huolestunut, tämän
Tehyn ja SuPerin kohdalta, ja sen takia viittaan siihen, mitä puolueemme
puheenjohtaja Heinäluoma sanoi muutama aika sitten, että vielä me vetoamme
hallitukseen, jotta tätä lakkoa ei syntyisi, koska
sen seuraukset ja vauriot voivat olla raskaat ja ne ulottuvat myöskin
henkilötasolle ja sen vuoksi kaikki mahdollinen (Puhemies:
Aika!) pitää tehdä.
Olisin sitten vielä todennut lopuksi, arvoisa puhemies,
että ed. Sihtoa nyt ymmärrän, että voi tulla
vähän huolimattomia lausahduksia suhteessa demareihin,
ay-politiikkaan, (Naurua) mutta kyllä me olemme niin palkansaajien
asialla olleet halki vuosikymmenten, että siihen se meidän
luottamuksemme (Puhemies: Aika!) myöskin ammattiliitoissa
perustuu. Eivät ne demareita johtoon valitsisi, jollemme
me olisi niin hyviä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä puhui selvästi tehyläisen
kentän asiantuntija. Minä kuitenkin sen verran
tähän toteaisin, että ei minusta se 500 euron
korotustavoite, jonka Katainen ja moni muukin esittivät,
tietyllä ohjelmalla ole väärä. Ongelma
on nyt tämä rahoituspuoli. Ja kun te kaipasitte
hyviä neuvoja, niin kyllä minä sen neuvon
antaisin, että painakaa nyt pikkuisen sitä Vanhastakin,
onhan se siellä melkoinen tekijä hallituksessa
myös määräämään,
minkälaisia summia valtio tähän käyttää.
Ei siellä Katainenkaan yksin niistä asioista päätä.
Minusta vähän näyttää,
että Vanhasella ei ole erityistä intoa ollut nyt
Kataista autella, kun naapurin sauna näyttäisi
olevan tulessa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me olemme täällä arvostelleet
hallitusta ja olemme myöskin arvostelleet hallituspuolueiden
kansanedustajien käyttämiä puheenvuoroja.
Mutta kun on kiitoksen paikka, niin silloin on syytä tehdä myöskin
se. Minusta ed. Sihdon puheenvuoro oli sekä poikkeuksellisen
asiantunteva että vahvan näkemyksellinen.
Täällä ed. Gustafsson käytti
puheenvuoron ja totesi, että ministeri Katainen on luikerrellut
tässä asiassa. Hän on luikerrellut jopa
niin paljon, että hän on luikerrellut tästä salista
ulos tässä keskustelussa, jossa hänen
erityisesti pitäisi olla paikalla. Arvostan, että ministeri
Risikko on tässä paikalla.
Minä toivoisin, että kun vastauspuheenvuoroja
täällä käytetään
nyt, niin ed. Orpo erityisesti, mutta myöskin ministeri
Risikko vastaisivat tähän puheenvuoroon, jonka
ed. Sihto täällä käytti. Siinä oli
erittäin painavaa kritiikkiä kokoomuksen suuntaan,
ja toivoisin, että nämä kokoomuslaiset
vastauspuheenvuorot täällä kuultaisiin.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Todella Tehyn aktiivi-ihminen tietää,
mikä tilanne on, ja puhuu aidosti ja vakuuttavasti. Siihen
ei ole mitään lisättävää.
Ihan samanlaisia kannanottoja tulee tältä päivältä muun
muassa Kotkasta. Kyllä tässä tapauksessa
puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Katainen on nyt todellakin
hankalassa tilanteessa. Hänellä olisi nyt mahdollisuus,
niin kuin pääministerilläkin, laukaista
tämä tilanne eikä antaa junan ajaa täysillä päin
seinää.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä myös kiitän
ed. Sihtoa puheenvuorosta. Itsekin pitkään ammattiyhdistysliikkeessä mukana
olleena allekirjoitan tuon, mitä te puhuitte, ja te puhuitte
aivan oikein.
Sitten kokoomuksella on muitakin semmoisia kummallisuuksia ollut.
Vähän yli puoli vuotta sitten Helsingin Sanomissa
kokoomus esitti, että pitäisi terveydenhoidon
ammattilaisia tuoda Filippiineiltä ja kouluttaa heidät
siellä. Filippiineille pitäisi perustaa terveyden-
ja sosiaalihuollon koulutuskeskus ja siellä opettaa suomen
kieltä ja tänne sitten tuoda niitä perushoitajia.
Tämäkö on kokoomuksen ratkaisu nyt tähän
hoitajapulaan, varsinkin jos hoitajat rupeavat lähtemään
muille aloille, että te olette tuomassa Filippiineiltä tänne
sitten hoitajia? Ne tekevät varmaan halvemmalla.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin kun ihminen on sitoutunut omaan työhönsä ja
oman liittonsa kautta hoitamaan jäsentensä asioita,
niin kuin ed. Sihto, täytyy puhua totta, niin kuin hän
puhui. Hän otti esille puheenvuorossaan hyvin tärkeän
asian elikkä hoitoalan liittojen hajoamisen. Jo nyt on suuri
pelko siitä, että TNJ poistuu kartalta näitten
ratkaisujen myötä. Muistan, että silloin
kun TNJ-sopimus aikoinaan tehtiin, niin muun muassa SuPer toivoi
sitä, että siihen tulee tämä lauselma,
että sopimukset kirjoitetaan yhdessä. Tässä pieni
liitto tavallaan niin kuin turvasi itsensä siinä ison
liiton rinnalla, ja nyt tämä on kaatumassa.
No, tämän minä ymmärsin,
kun kuuntelin televisiosta SuPerin puheenjohtajan haastattelua, kun
hän sanoi, että kun keskustelin asiasta pääministerin
ja valtiovarainministerin kanssa, niin minulle selvisi, että tämä on
paras sopimus jäsenille, (Puhemies: Aika!) sen sijaan,
että hän olisi sanonut, että hän
jäsentensä kanssa keskusteli ja sitten vasta päätti
tämän ratkaisun.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ed. Orpo nyt
kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjänä vastaa
tähän ed. Sihdon erittäin kunnioitettavaan
ja arvostettavaan, uskottavaan puheenvuoroon. Kyllä tosiasia
on, että kokoomus puolueena on kasvokkain nyt hoitajien
kanssa. Sitä ei voi kieltää. Koko hallitus
on tietenkin kuntapolitiikasta kokonaisuudessaan vastuussa, mutta
tämän yhteiskunnallisen, vakavan tilanteen, joka on
syntymässä ja syntynyt, kasvot löytyvät
nyt sitten siitä vastinparista. Kokoomuksen täytyy tulla
esiin ja katsoa suoraan hoitajia silmiin.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Löysitte toverin asiallenne.
Mutta jos nyt lähdetään kuitenkin
tästä, mihin ed. Hiltunen tässä viittasi,
tästä kasvokkain olosta, me olemme pystypäin
siinä kohtaamisessa. Me nostimme tämän
asian esille, me pidimme sitä asiaa yllä. (Ed.
Gustafsson: Sanokaa nyt jotain uutta!) — Samat sanat teille. — Me
olimme tekemässä hallitusohjelmaa, me olemme olleet tekemässä budjettia,
ja totuus on se, että palkankorotuksissa puhutaan 300 euron
luokkaa olevista korotuksista. Se on merkittävä korotus.
Se on merkittävä korotus, sitä ei voi
kukaan kiistää, ette edes te. (Ed. Ahde: Se ei
ole hallituksen asia!) Te ette voi sitä kiistää.
Minä edelleen kysyn teiltä, SDP:ltä:
miksi te ette korjanneet näitä asioita 12 vuoden
aikana tai viime neljän vuoden aikana, jos tämä kerran
on teidän mielestänne niin kovin yksinkertaista?
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt yleinen palkankorotuslinjahan on tätä,
mitä puhutahan, 10—12, ja todellisuudessa se on
11,2 prosenttia, mitä tehyläinen kenttä saa.
Nyt ihmiset ja varsinkin tehyläiset ja hoitajat ovat kiinnostuneita
nimenomaan tästä tasa-arvotuposta, mikä nostettiin
keskeisesti esille. Siitä kokonaispalkkasummasta on nyt turha
puhua, vaan nimenomaan puhutaan tästä tasa-arvotuposta.
Sitä kaikki odottavat, ja sen lupaus oli se 500 euroa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Orpo ei vastannut ed. Sihdon puheenvuoroon. Ei
tietenkään, koska siinä oli kiusallisia
kysymyksiä teidän kannaltanne. Totean vaan, että yksi
tapa keskustella tietenkin on se, että ei vastaa ja puhuu
muista asioista, mutta kyllähän täällä yksi
ja toinen alkaa pikkuhiljaa huomata, että käy
tuolla ministeriaitiossa samalla tavalla, ei tule vastauksia, ja
näyttää olevan sama tauti siellä teidänkin
puolellanne.
Mutta me vastaamme, kun kysytään, mitä me teimme
viime kaudella. Oli kuntien palkkaohjelma, 3,9 prosenttia muun muassa
hoitoalalle. Se on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin
se raha, jolla te nyt täällä elvistelette,
lähes kaksi kertaa niin paljon.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Sihto toi esiin
sen tasa-arvotupokysymyksen. Näinhän on, että tupoa
ei syntynyt. Mutta samalla, kun pidätte esillä tätä 500:aa
euroa, niin en minä ymmärtänyt, että kevään
keskusteluissa olisi esitetty, että hoitajien pitää saada
500 euroa enemmän kuin muut jollakin tavalla. Tämä palkkaratkaisu
on nyt merkittävää eteenpäinmenoa,
mutta tarvitaan useita vastaavia, ainakin kaksi, kolme kierrosta
vastaavaan suuntaan, että päästään
eteenpäin.
Toitte esiin sen, että poliitikot eivät saisi
sekaantua palkkapolitiikkaan. Tämä on ollut aika yleinen
linja, mutta jos näin menetellään, niin kuin
on pitkään menetelty, niin silloin nämä asiat
eivät muutu. Meidän mielestämme on oikein, että nostetaan
arvoperusteisesti esiin tällaiset asiat, jotka ovat tärkeitä ja
lisäksi välttämättömiä suomalaisten
hyvinvoinnin eteen, ja hoitajien samoin kuin muiden naisvaltaisten
alojen palkkakysymys on ollut kiistaton epäkohta Suomessa, ja
kaikki sen tunnustavat. On aivan oikein, että poliitikot
nostavat nämä asiat esiin ja näihin myös
valtio varaa rahoitusta, niin kuin nyt on tehty.
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma toi esiin kuntien
palkkaohjelman. Tosiasia on, että siihen kuntien palkkaohjelmaan
valtiolta ei rahoja tullut. Kunnat rahoittivat tämän
sisältä eläköityvien henkilöiden
palkoista jääneestä reservistä.
Tässä keskustelussa palkoista meille sanottiin,
että me puutumme väärään
asiaan. Sitä sanotaan täällä salissa
edelleenkin. Tällöin ei vielä tarvinnut
esittää tätä kliseistä väittämää siitä,
että ollaan tekemässä oikean suuntainen,
mutta riittämätön ratkaisu. Oletettiin,
että tämä esitys kaatuu omaan mahdottomuuteensa,
mutta nyt, kun on nähty, että me olemme tehneet
jotain, kuten sanottu, historiallista uudella tavalla, niin on palattu
jälleen tähän kliseisyyteen.
Tähän ed. Sihdon kysymykseen 500 eurosta tasa-arvotupona
muiden korotusten päälle: tämä ei
pidä paikkaansa, että sellaista lupausta olisi esitetty.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Herra puhemies! Ihan tuossa aluksi, kun tulin tähän,
niin kritisoitiin sitä, että en ollut paikalla,
mutta haluan nyt tässä tuoda ed. Heinäluomalle
esille, että kävin syömässä,
istun tässä nyt kyllä. Ed. Ahteelta kysyisin,
mitä tarkoititte sillä, että te katsoitte
minun päälleni ja sanoitte, että on tämä aitio
tyhjä.
Ja sitten näihin kysymyksiin: Valtionosuusprosenttihan
laskee, mutta eurot lisääntyvät. Todella
tulee tämä 150 miljoonaa euroa siis tämän ensi
vuoden budjetin lisäksi, kehyksissähän
se on sisällä, mutta se on ensi vuoden budjetissa
niin kuin ylimääräinen.
Sitten ed. Tennilää haluan kiittää puheenvuorosta.
Se puheenvuoro, jonka tuossa puhuitte, oli lähes kuin allekirjoittaneen
väitöskirjasta se tulos, miten hoitoala tulee
muuttumaan, ja se on juuri näin.
Ed. Sihdolle totean vain sen, että siinä oli
paljon hyvää asiaa siinä mielessä,
että on ihan totta, että hoitoalan palkat kaipaavat
korjausta, ja tässä on historiallinen avunanto
hallitukselta tässä asiassa. Pidän hyvin
harmittavana sitä, että te väärän
todistuksen esititte tuosta 500 eurosta täällä, ja
toivon, että korjaatte sen.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Emme olisi tässä tilanteessa nyt
Tehyn kentällä, jos asia ei olisi näin.
Tämä on historiallista, että tällainen
lupaus on annettu, ja se on historiallista, että on pettyneitä hoitajia joka
puolella ja lakon vaara on uhkaamassa, ja jokainen meistä varmasti
sitä toivoo, niin kuin puheenvuorossani sanoin, että se
lakko ei tulisi päälle. Ja nyt on tietysti tärkeää se,
kuinka päästään eteenpäin,
ja siitäkin annoin sen neuvon, että nyt pitää jokaisen
hioa kynsiänsä ja katsella, mitä yhteistä on
löydettävää, että säästyisimme
tältä ikävältä lakolta.
Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tarkalleen ottaen sanoin, että kun eduskunnan
työtapoja on kehitetty, uudistettu, haluttu vapautua yöistunnoista,
tänään puhemiesneuvosto on päättänyt,
että me istumme kymmeneen saakka ja jatkamme tarvittaessa huomenna.
Silloin en sanonut ministeri Risikolle yhtään
mitään, koska tehän olette kuitenkin kunniallisesti
ollut puolustamassa hallitusta ja teillä on oikeus käydä syömässä.
Minä katsoin sitä aitiota, että se ei
voi olla tyhjä, kun hallituksessa on näin paljon
ministereitä, ja että hallitus ei voi hoitaa eduskuntaa,
jos koko oppositio tekee välikysymyksen, etätyönä,
vaan se on hoidettava tästä aitiosta
käsin. Ja siellä ei saa olla mielestäni yhtään
hetkeä, jolloin se on tyhjä, kun on kymmeneen
saakka kuitenkin rajattu se aika. Sen, ministeri Risikko, sanoin,
ja teille kunnia, että olette siellä aitiossa
kuitenkin paikalla.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin myös omalta osaltani kiittää ed.
Sihdon hyvää puheenvuoroa ja niitä rakentavia
esityksiä, jotka tuotiin myös loppupuheenvuorossa.
Nimenomaan se, että se tuli vielä hallituspuolueen
jäseneltä, tuntui tietenkin täältä opposition
ja välikysymyksen esittäjän näkökulmasta
todella hyvältä.
Mutta nyt kysyisin kokoomukselta, kun on puhuttu paljon tasa-arvotuposta
ja välillä siitä tasa-arvotuposta puhuttiin
paljonkin vaalien aikana: mikä näkemyksenne mukaan
oli teidän tasa-arvotuponne?
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän näkemyksemme tasa-arvotuposta
ja siitä, mihin pyritään, on se, että koulutettujen
naisvaltaisten kunnan alojen palkat nousevat ja työn vaativuus
ja palkka kohtaavat. Nyt näillä ratkaisuilla,
joita on tarjottu ja joita on jo syntynyt, näitä on
jo erittäin merkittävä määrä syntymässä,
ja toivottavasti myöskin Tehy ja kuntatyönantaja
pääsevät sopuun, jotta ikävältä lakolta
vältytään. Tämä on
se meidän näkemyksemme tasa-arvotuposta. Se löytyy
hallitusohjelmasta, vastaava kirjaus meidän vaaliohjelmista.
Tässä ei ole mitään epäselvää.
Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vaaliohjelmassa todettiin naisten
ja miesten välisistä palkkaeroista seuraavaa:
"Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua,
jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille — kuten
hoitoalalle — maksetaan keskimääräistä suuremmat
palkankorotukset." Tämä oli se meidän
alkuperäinen tavoitteemme. Hallitusohjelmassa pääsimme
lähes vastaavanlaiseen kirjaukseen, ja nyt kuntasektorille
on syntymässä historiallisen suuri palkkaratkaisu,
jolla tätä asiaa voidaan osaltaan viedä eteenpäin,
mutta vastaavia ratkaisuja tarvitaan myös tulevina vuosina.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustaja täällä juuri
kertoi, että he tavoittelivat keskimääräistä suurempaa
korotusta. Nyt olemme nähneet ratkaisun tai lähinnä ratkaisun
tekemättä jättämisen, jossa
tätä keskimääräistä suurempaa korotusta
ei tule eli tätä olemassa olevaa eroa ei ole lainkaan
kurottu umpeen.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää ed.
Sihdon hienoa puhetta. Siinä puhui pohjalainen nainen suoraan
ja asiaa.
Nyt sitten haluaisin myös todeta ed. Orpolle jälleen
kerran, että nyt siteeraan kolmatta kertaa tätä samaa
pätkää, jonka teidän puheenjohtajanne
Jyrki Katainen 14. helmikuuta kuluvaa vuotta totesi: "- -
valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta,
joka
ylittää yleisen korotustason." Nyt kysyn, aiotteko
te pitää tämän lupauksen. Aikooko
kokoomus pitää tämän lupauksen?
Ja kun luotan pohjalaisiin naisiin, niin jospa ministeri Risikko
nyt sitten pohjalaisena edustajana ja ministerinä voisi
vastata, aikooko kokoomus pitää tästä lupauksesta
kiinni.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin päätin
nyt tässä pyytää vielä vastauspuheenvuoron — koetin
säästellä tuonne pönttöön — kun
kerrankin kuulen kokoomuslaisten ylipäätään
puhuvan jotakin niin kuin vastaukseksi, mutta te ette kuitenkaan
vastauksena vastaa siihen kysymykseen, mikä teille esitettiin,
mikä teille on esitetty moneen kertaan. Onko meidän
johtopäätöksemme nyt siitä oikea,
että teidän tasa-arvotuponne loppujen lopuksi
tarkoitti sitä, että ei tullut tupoa eikä tullut
valtion toimesta yhtikäs mitään, myöskään
sitä tasa-arvoa? Eli minä todella nyt toivon,
kun täällä on edes muutama kokoomuslainen,
joka käyttää vastauspuheenvuoroja, että sisällyttäisitte
niihin puheenvuoroihinne nyt vastauksen siihen, aiotteko pitää lupauksenne
ylimenevän osan maksamisesta. Jos ette, kuka sen tyrmäsi?
Manninenko?
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En nyt tässä debatissa enää toista
tuota ed. Virkkusen jo lukemaa kokoomuksen vaalilupausta. Toistan
sen jälleen, kun sitä seuraavassa debatissa kysytään.
Kun ed. Feldt-Ranta toi esiin, että terveydenhuoltoalalle
ei oltaisi antamassa suurempaa palkankorotusta kuin keskimäärin,
niin totuus on se, että muun muassa vientialoille, kuten
kemiaan, on syntynyt huomattavasti alhaisempia sopimuksia, alhaisemman
korotuksen tuovia sopimuksia. Me olemme myös ed. Sihdon
edustaman Tehyn kanssa samoilla linjoilla siitä, että terveydenhuoltoalalla
tehtävien vaativuustaso ja raskaus eivät vastaa
sitä palkkaa, joka alalle maksetaan. Tätä ongelmaa
ei yhdellä sopimuskierroksella korjata. On selvää,
niin kuin vaalien alla lupasimme, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!)
että tarvitaan monta saman suuntaista sopimusta.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä valtiovarainministeri
Katainen on täältä useaan otteeseen kertonut:
Tämä hallitus on ensimmäisen kerran varannut
150 miljoonaa euroa tähän naisvaltaisten alojen
palkkojen korotukseen. Sen lisäksi tähän
osallistutaan 220 miljoonalla. Tämä on sitä rahaa,
jolla rahoitetaan tätä tasa-arvotupoa, joka oli
alkuperäinen ajatus, ja sitä, mihin tällä nykyisellä sopimusjärjestelmällä on
päästy. Tämä tarkoittaa parhaimmillaan
noin 3 prosentin tasa-arvokorotusta, ja jos verrataan sitä siihen,
mitä te tällä hienolla palkkaohjelmallanne saitte,
jonka kunnat maksoivat viime hallituskauden aikana, aikaiseksi,
niin kyllä me kehtaamme tämän kanssa
elää ja sitä puolustaa.
Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen vertasi täällä hoitajien
palkkaratkaisua kemian palkkaratkaisuun. Tosiasiassa palkkaerot
yksityiseen sektoriin nähden eivät kavennu. Sopimuksen taso
on samaa luokkaa kuin esimerkiksi Teknologiateollisuuden kesällä 2007
tekemä ratkaisu. Sen lisäksi on otettava huomioon,
että tämä kunta-alan ratkaisu on puoli
vuotta pidempi. Tosiasia on, että nyt tehtävä ratkaisu
ja hallituksen toimettomuus eivät korjaa hoitoalojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nykyisen kaltaisessa työmarkkinaneuvottelujärjestelmässä tasa-arvotupoa
ei pystytä edes kohdentamaan, koska se kohdentuu tasapäisesti
kaikille kunta-alan työntekijöille samanaikaisesti.
Joka ala tarvitsee kyllä korotuksia, siitä minä olen
samaa mieltä, mutta yhtäaikaisesti palkkauksen
korottamiseen ei koskaan kyetä, niin kuin nyt tässä tilanteessa
on nähty. Kansalaiset kaiken kaikkiaan priorisoivat äänestyskäyttäytymisellään
tämän niin, että terveydenhuoltoalan
palkat pitäisi ensimmäiseksi katsoa.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä minä äskeisen
debatin jälkeen tässä nyt ihan vakavasti
mietin, missä ihmeessä on kokoomuksen puheenjohtaja
Jyrki Katainen, miksi hän ei ole tässä salissa
nyt. Äskeinen ed. Sihdon puheenvuoro olisi ollut sen suuntainen,
että sen olisi kyllä toivonut tavoittavan myös
ministeri Kataisen korvat. Kiitos tälle urhealla kokoomuskolmikolle
takarivissä, ja kiitos myös ministeri Risikolle. Mutta
todellakin me arvostaisimme kovasti sitä, kun on koko opposition
yhteinen välikysymys, että täällä olisi
laajemmin hallitusta nyt paikalla keskustelemassa. Tämä on
hyvin, hyvin tärkeä asia.
Tässä todellakin on hyvin ikävä,
pönttöön tultuani, jatkaa sen verran
tätä äskeistä keskustelua, että minun
on aivan pakko nyt sanoa, että ne vastaukset, lainausmerkeissä,
mitä me olemme tänään kuulleet,
eivät ole olleet oikeita vastauksia siihen kysymykseen,
pitääkö kokoomus vaalilupauksensa.
Meillä on faktaa siitä, että ministeri
Katainen on luvannut 14.2., ystävänpäivä muuten
taisi olla, että kaikki ylimenevä osa maksetaan
valtion toimesta, ja tällä hetkellä tieto
on se, että se on alle puolet tästä tasa-arvoerästä.
Tähän me emme ole saaneet vastausta: pitääkö kokoomus
tämän lupauksensa. Emme me tarvitse sitaatteja
siitä, että 150 miljoonaa euroa on tulossa tai
että tämä menettely olisi jollakin tavalla
historiallinen. Se muuten ei ole historiallinen menettely. Valtio
on aikaisemminkin näihin rahoitusmuotoihin osallistunut.
Taisi olla puolueemme puheenjohtaja Heinäluoma, joka siteerasi
kokoomuksen omaa vastalausetta vuoden takaa, ja sieltähän
selvisi, että ei tämä menettelytapa,
mitä kokoomus esitti, ole mitenkään historiallinen
tai uusi, vaan ihan normaali menettely sinänsä.
Eli me emme ole saaneet vastausta tähän, pidetäänkö lupaukset,
ja toisaalta me emme ole myöskään saaneet
vastausta siihen, kun täällä kävi äsken
ilmi, että ahaa, että tämä olikin
hallitusohjelma, mistä puhutaan, eikä kokoomuksen vaaliohjelmalupaukset,
että jos kerran näin on, että nämä eroavat,
niin kuka ihmeessä siellä hallitusneuvotteluissa
on ollut niin lyhytnäköinen, että on
mennyt tämän tärkeän tavoitteen
kuntarahoituksen riittävyydestä tyrmäämään.
Anteeksi nyt, en minä halua erikseen osoitella ed. Mannista,
mutta kun satutte nyt istumaan siinä, niin oliko se todellakin
ed. Manninen tai joku muu keskustalainen, oliko se joku vihreä kenties,
joku rkp:läinen, kuka se oli, jos ei tällä porukalla,
hyvänen aika, niiden vaalienalusuhojen jälkeen saatu
kuntarahoitusta hoitumaan?
Olen tästä hyvin tuohtunut senkin vuoksi,
että tässä on kysymys myös kunnallisista
palveluista. Ja kaikki olivat yhtä mieltä ennen
vaaleja, että me tarvitsemme lisää rahaa
vanhustenhuoltoon, me tarvitsemme eittämättä lisää rahaa
terveyspalveluihin, vammaisten ihmisten huoltoon, me tarvitsemme
rahaa perheiden sosiaalipalveluihin, jotta varhaisessa vaiheessa
ongelmat voidaan siellä tunnistaa. Kuntien palvelut tarvitsevat
lisää rahaa. Tämä rahoitus ei
ole riittävä. Ja kuten monessa yhteydessä tässä debatissa
on käynyt ilmi, se rahasumma, mikä kunnille on
nyt tulossa ja mistä hallitus kovasti paukuttaa henkseleitä,
ei ole tosiaan sitä lisärahaa, vaan se on näitä erilaisia
kustannusten kompensaatioita ja muita. (Ed. Manninen: Se on lisärahaa!)
Eli tässä on kyllä vakava paikka.
Ja minä sanon, ed. Manninen, että monessa kunnassa
parin vuoden, parin kolmen vuoden päästä,
kun nähdään, mitä palveluille
on tapahtunut tätä menoa, jos nämä kehyspäätökset
pitävät, kyllä ollaan todella suurissa
ongelmissa. Varsinkin, kun nyt tiedämme, että erityisesti
pienissä kunnissa, missä keskustallakin on paljon
valtaa, joudutaan niitä vaikeita ratkaisuja tekemään,
niin siellä tulevat veroprosentit nousemaan, että paukkuu.
Siellä tulevat veroprosentit nousemaan, että paukkuu.
Tietenkään tämä ei ole mikään
hieno asia. Tämä on erittäin surullinen
asia, ja toivoisin todellakin, että tässä oltaisiin
toisessa suunnassa edetty.
Mutta tietenkin, kuten sanottu, tässä on nyt
välikysymys, ja opposition vaihtoehto on pöydällä. Se
on se 600 miljoonaa euroa, joka varmasti olisi riittävä.
(Ed. Hoskosen välihuuto) — Meidän ohjelmamme
ennen vaaleja oli paljon enemmän, se oli 2,4 miljardia
tälle vaalikaudelle. Ja kun me sen esitimme, niin kuinka
ollakaan, ensimmäisenä kokoomus mutta myös
keskustapuolue sanoivat, että voi, voi, onpas tuo kauheata,
kun lupaavat noin paljon rahaa palveluihin. Siinä on se
ero, että te lupasitte kyllä niitä palveluita.
Te lupasitte kovaan ääneen niitä palveluita,
te lupasitte kovaan ääneen niitä palkkoja.
Mutta samaan aikaan te ette luvanneet niihin riittävää rahoitusta, ja
siksi me olemme nyt tässä tilanteessa. Me olemme
niitten kysymysten edessä, joita ed. Sihto täällä,
aivan oikein, kysyi. Minä esitän, että tämä teidän
puheenvuoronne, joka oli hyvä ja josta minä kiitän,
kiitän rehellisyydestä teitä, jaetaan
nyt sitten vaikka kokoomuslaisten pöytälaatikkoon.
Minä toivoisin, että täällä olisi
nyt ed. Ben Zyskowicz sitä pöytälaatikkoaan
aina silloin tällöin tutkailemassa ja vastailemassa
näihin. (Puhemies: Viisi minuuttia!) — Näinkö nopeasti
se meni? (Puhemies: Kyllä!) Tällä kertaa te
olette oikeassa, viimeksi keskeytitte minut neljän minuutin
kohdalla, mutta kai minun täytyy se nyt myöntää.
Puhemies:
No, jatkakaa nyt sitten parikymmentä sekuntia vielä.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä käytän ed.
Viitasen 20 sekuntia myöskin, jos se voidaan näin
sosialidemokraattien kesken jakaa.
Arvoisa puhemies! Minä en nyt halua puhua kokoomuksen
vaalilupauksista ja niiden pettämisestä. Minä puhun
siitä, mitä tämä valtionosuuksien
lisäys, joka nyt ollaan juhlavasti täällä tekemässä,
720 miljoonaa, kuten täällä valtiovarainministeri
on kertonut, tarkoittaa yhden kunnan tasolla eli Vantaan tasolla,
ja mitä se tarkoittaa myöskin muiden suurien kuntien
tasolla.
Katsotaan nyt ensin tätä 720:tä miljoonaa.
Se on siis valtionosuuksien lisäys, joka annetaan ensi
vuoden budjetissa, mutta tosiasiassa se muodostuu valtion ja kuntien
kustannusjaon tarkistuksesta. Se muodostuu kustannusten indeksikorotuksista,
ja ennen kaikkea se kompensoi verotulojen menetykset, joita nimenomaan
sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on tullut, kun ansiotulovähennyksiä muun
muassa tehdään.
Nyt sitten katsotaan, mitkä ovat nämä vaikutukset.
Aivan ensimmäiseksi: tämä valtionosuuden
lisäys sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksissa
koko valtakunnan tasolla on 110 euroa asukasta kohden. Mielenkiintoista
on, että yli 100 000 asukkaan kaupunkialueilla
korotus on asukasta kohden 70 euroa, kun alle 2 000 asukkaan
kunnissa se on 170 euroa asukasta kohden. Valtionosuusjärjestelmä ohjaa
voimavaroja pieniin kuntiin, jättää suuret
kunnat suhteellisesti ottaen vaikeampaan tilanteeseen. Miten tämä tilanne
auttaa muun muassa palvelurakenteen uudistamisessa?
Mennään eteenpäin. Katsotaan Vantaan
tilannetta konkreettisesti. Vantaan osuus koko valtakunnan ansiotulovähennyksestä
on
4,2 prosenttia. Kun tätä kompensoidaan valtionosuuksien
lisäyksillä, Vantaan osuus koko valtakunnan valtionosuuksien
lisäyksistä on vain 1,5 prosenttia. Me olemme
siis kunta, joka jatkuvasti, vuodesta toiseen, maksaa näitä verotuloalennuksia
muun muassa ansiotulovähennysten kautta ja saa jatkuvasti
suhteellisesti vähemmän valtionosuuksien lisäyksiä.
Me tiedämme, mikä tässä on
taustalla. Valtionosuusjärjestelmä kohtelee
epäoikeudenmukaisesti suuria kaupunkeja, lapsivaltaisia
kaupunkeja, voimakkaasti kasvavia kaupunkeja. Kun lasketaan valtionosuuksien
lisäykset per asukas ja pannaan kunnat suuruusjärjestykseen, niin
ainahan jotkut saavat hieman enemmän, jotkut saavat vähemmän.
Olennaista ja ongelmallista on se, että tässä vallitsee
merkillinen logiikka: kun kaikki Suomen kunnat pannaan peräjälkeen, niin
17 viimeisimmästä kunnasta, jotka saavat suhteessa
vähiten valtionosuuksien lisäyksiä, 10 sijaitsee
Uudellamaalla. Siinä ovat Espoo, Vantaa, Järvenpää,
Tuusula, Kerava, Nurmijärvi jne. Tämä on
merkillinen järjestelmä, joka selkeästi sijoittaa
nämä kunnat hyvin vaikeaan asetelmaan.
Mikä on tilanne Vantaalla? Vantaa saa valtionosuuksien
lisäyksiä 8,4 miljoonaa euroa ensi vuonna. Se
on 44 euroa asukasta kohden, yksi alhaisimpia Suomessa. Eniten saavat
kunnat — ja nyt niitä en mainitse, koska se ei
ole tässä tarkoituksenmukaista — saavat
jopa 420 euroa asukasta kohden, suhteellisesti kymmenen kertaa enemmän.
Tämän 150 miljoonan, joka nyt on luvattu sosiaali-
ja terveydenhuoltoon ikään kuin tasa-arvotupoksi,
vaikutus Vantaalla, jos se jakaantuu asukasluvun mukaan tasaisesti
kuntien kesken, on 5,4 miljoonaa euroa.
Tosiasiassa sovitut palkankorotukset kuntasektorilla sosiaali-
ja terveydenhuollossa Vantaalla vaikuttavat 5 miljoonan euron verran. Tasa-arvotuporaha
hujahtaa sinne. Me jäämme tältä osin
täysin pulaan. Kysymys on siitä, että tämä 5,4
miljoonaa euroa on vain 1 prosentti Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon
kuluista. Sillä periaatteessa voidaan työllistää,
jos se käytettäisiin suoraan työpaikkoihin
eikä palkankorotuksiin, 50 uutta työntekijää,
joka on siis 1 prosentin verran Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon
työntekijämäärästä.
Vantaan kaupunki joutuu ensi vuonna palkkaamaan 120 uutta työntekijää sosiaali-
ja terveydenhuoltoon. Me puhumme siis Vantaan kaltaista kaupunkia
katsoessamme siitä, että valtiovallan lupaukset
tässä valtionosuusjärjestelmässä eivät
auta meitä lainkaan. Ne eivät auta meitä lainkaan.
Se on pieni hyppynen. Jos taas opposition tarjoama 600 miljoonaa olisi
käytettävissä, Vantaan kaupunki hyötyisi 21,7
miljoonaa euroa. Sillä olisi jo vaikutusta. Jos se käytettäisiin
suoraan työllisyyteen, Vantaan työllisyyttä sosiaali-
ja terveyssektorilla voitaisiin kohentaa 200 uudella työntekijällä.
Sillä on jo laadullista vaikutusta, puhemies, sillä vaikutetaan
jo tuon sektorin palvelurakenteisiin. Tietenkin tässä lähestymistapana
on ollut, tässä opposition esityksessä ...
Puhemies:
No niin, 5 minuuttia ja parikymmentä sekuntiakin päälle
jo!
... että tätä ei käytetä pelkästään
palkankorotuksiin, vaan myöskin tähän
henkilökunnan laajentamiseen. Halusin vain tämän
kuvata, millä tavalla todellisuudessa yhden kunnan eli
Vantaan tasolla nämä hallituksen toimet tällä hetkellä vaikuttavat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä on kysytty, minkä takia
ei kokoomuksen sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaisjoukko ole täällä paikan
päällä. Mehän tiedämme,
että tuohon arvovaltaiseen eduskuntaryhmään,
myös ministeriryhmään, kuuluu Sari Sairaanhoitaja,
koska kyllä ministeri Sarkomaa myös röntgenhoitajana
voisi tuon tehyläisen näkökulman tuoda, niin
kuin täällä tuli ed. Sihdolta erinomainen
näkökulma.
Mutta todellisuus on juuri niin kuin täällä ed. Sihto
sanoi. Katsoin tuossa kello puoli yhdeksän iltauutiset,
ja siellä kommentoitiin sitä, miksi täällä puhutaan
palkoista. Nehän eivät kuuluisi ikään
kuin toimittajan näkökulmasta eduskuntaan. Mutta
kaikki me puhuimme 2006 syksyllä ennen vaaleja hoitoalan
palkoista, koska se on koko yhteiskunnan kysymys. Hoitajien palkkakuoppa,
jos se jatkuu, merkitsee julkisen terveydenhoidon romahtamista:
ei riitä hoitajia, ei hae uusia opiskelijoita hoitoalalle,
julkinen terveydenhoito ei toimi.
Kaikki tiedämme, miten kuntien talous jaksaa. Tiedämme
myös sen, että kunnat eivät pysty nostamaan
hoitohenkilökuntaa siitä palkkakuopasta, ja silloin
teemme yhteenvedon siitä, että se on valtiovallan,
koko yhteiskunnan vastuu. Täällä silloin
tultiin myös tähän ajatukseen, että tarvitaan
lisäpalkkaa sen keskimääräisen
palkankorotuksen päälle, jotta tämä epäsuhta
näiden vaativaa työtä pienellä palkalla
tekevien ihmisten palkkauksessa ojentuisi.
Arvoisa puhemies! Kaikki tuki siis Tehylle ja sille työlle,
mitä se tekee tällä hetkellä jäsenkuntansa
puolesta. Samalla totean, että se, että Tehy lähettää kansanedustajille,
jokaiselle, kirjekuoren, jossa on se 30 euroa, on mielestäni
aivan perusteltua. Se ei ole kiusantekoa tai jotakin muuta, (Ed.
Manninen: Se on harkitsematonta!) vaan se on nimenomaan — eikä se
ole myöskään lahjontaa, ed. Manninen — konkreettinen
tapa osoittaa meille, mitä se 150 miljoonaa euroa merkitsee:
30 euroa käteen. Siinä se sitten on. Ei se paljon
lämmitä, jos puhumme tästä palkkauksen epäsuhdasta,
siitä, että palkkaus on noin viidesosan alempi
kuin vertailumaissa. Näin ollen tässäkin
ammattijärjestö Tehy toimii hyvin johdonmukaisesti.
Arvoisa puhemies, lopuksi: Sosiaali- ja terveysministeriöstä meillä on
täällä ministeri Risikko, mutta
ministeri Katainen ei ole paikalla. Ehkä ymmärrämme
työpaineet, mutta tässä keskustelussa
olisimme odottaneet hänen olevan klo 22:een.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Oppositio on joutunut tekemään
tämän ensimmäisen välikysymyksen
aiheesta, joka oli kaikkien meidän huulilla viime kevään
vaaleissa. Vaaleista on kulunut puoli vuotta, ja realistisia toimia hallitusohjelmaankin
kirjattuihin tavoitteisiin, jossa siis sosiaali- ja terveydenhuollon
vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus olivat suurena kysymyksenä,
realismia niihin tekoihin, on nyt tänä iltana
täällä perätty.
Kaikki tietävät, että STM:n mukaan
kunnan työntekijöitten lisäyksen tarve
on noin 20 000 henkilöä vuoteen 2011,
ja suuri osa tästä joukosta on siihen peruspalveluiden
tuottamiseen kunnissa. Lisätäkseen henkilökuntaa
kunta tarvitsee lisää rahaa. Nyt esitetyssä budjetissa
nämä kuntatalouden panostukset eivät
riitä. Sitä vastoin kunta-alan toimintamenojen
kasvusta ensi vuonna kaksi kolmasosaa tulee kuntien rahoitettavaksi
ja kuntien kustannukset tulevat nousemaan ennakoitua nopeammin.
Tässä tilanteessa tuntuu erittäin
kohtuuttomalle, että hallitus tulouttaa kuntien sosiaali-
ja terveydenhuollon maksut vahvistamaan oman taloutensa
ylijäämää. Tehty ratkaisu, tämä esitys, on
vastoin peruspalveluohjelman yleisiä, vakiintuneita valtionosuusperiaatteita,
eikä tunnu ainakaan tässä kohden olevan
mitään perusteltua syytä talouden perusteella
näin tehdä, vaan nämä maksutulot
kuuluisivat kunnille.
Näistä lupauksista on tänään
puhuttu — en niitä enää kertaa — mutta
valitettavasti nämä palkankorotukset kaatuvat
nyt kuntien maksettaviksi. Tavoitteena kaunis henkilöstön
lisäpalkkaaminen voidaan siis unohtaa. Monissa kunnissa
palkankorotusvaraus on noin 3 prosenttia, kuten myös meillä Kotkassa,
ja jo tämän vuoden lisäykset palkkoihin
tekevät 2,5 miljoonaa euroa plussaa, joka tulee miinuksena
tämän vuoden budjettiin. Ensi vuoden osalta emme
uskalla edes vielä ajatella, mikä tulee olemaan
sekä kunnan että sairaanhoitopiirin yhteinen summa,
millä joudumme varautumaan ensi vuoden budjettiin.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaukko täällä pöntössä,
kun tietää, että se nyt jo tuplaantunut
kuntien määrä, jotka ilmoittavat veronkorotuspaineet,
tulee tästä vielä lisääntymään.
Ainakin Kymenlaakson kunnissa se on varsin todennäköistä suurimmalle
osalle.
Palkka on tietenkin tärkeä osa puhuttaessa alalle
kouluttautumisesta, työn mielekkyydestä ja työvoiman
saatavuudesta. Palkka on samalla myös konkreettinen esimerkki
alan arvostuksesta: kuinka paljon me sille annamme arvoa. Mutta työssäjaksamiseksi
työn sisällöt on pystyttävä luomaan
mielekkäiksi ja lisäkoulutukseen on oltava mahdollisuus.
On luotava myös tilanteet, joissa työntekijät
eivät uuvu taakkansa alle tai sairastu tai toisaalta joudu
venymään kohtuuttomasti, kun sijaisia ei ole saatavilla.
Pahoinvointi voi johtaa hyvinkin hankaliin sairauksiin, ja muun
muassa työn tavoitteiden ja mahdollisuuksien välisestä ristiriidasta,
liiallisesta työmäärästä,
työn vaativuudesta, pakkotahtisuudesta ja itsensä hajottamisesta
moniin tehtäviin samanaikaisesti voi tulla kohtalokkaita
seurauksia niin työntekijälle itselleen kuin erityisesti
myös asiakkaille.
Näillä aloilla on monesti ihmisiä,
joilla on liiallinenkin vastuullisuus niistä potilaista
ja asiakkaista sekä yhteisöllisyys ja solidaarisuus
omia työtovereita kohden, niin että he turhautuvat
ja uupuvat liian vähäisin henkilöstöresurssein.
Ei näillä ihmisillä työmoraali
salli sitä, että jos tietää,
että seuraavaa ei ole tulossa vuoroon, niin potilaat jätetään
sinne keskenään, vaan sitä vuoroa jatketaan.
Ei siellä myöskään lähdetä välttämättä heti
kotiin pienen flunssan tullen, kun tiedetään,
että ne työt kaatuvat työkavereitten
hoidettavaksi. Siitä syystä erityisesti näille
aloille toivoisi lisää arvostusta.
Näiden palkka- ja työolosuhdeasioiden lisäksi on
tietenkin hyvä, että tullaan tekemään
näitä laatukriteereitä, joilla tätä alaa
saadaan myöskin eteenpäin. Myöskin tämä lakikysymys
muun muassa vanhustenhuollossa on tietenkin harkittava. (Puhemies:
5 minuuttia!) Tässä kohden olemme tehneet siis
tämän yhteisen 600 miljoonan esityksen, jolla
pystyisimme edes jonkun verran parantamaan tätä taloudellista
tilannetta kuntien osalta ja saamaan laadukasta hoitoa myös
tulevaisuudessa.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa ohjelmassaan taata sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden. Vanhusväestölle
luvataan hyvää hoitoa. Totuus on toinen. Ihmiset
joutuvat hakemaan valitusten kautta itselleen oikeutta hyvään
hoitoon. Lääninoikeuksista asti haetaan päätöksiä,
joilla kuntia yritetään saada järjestämään
kunnollista hoitoa ihmisille. Tämä ei ole enää harvinaista,
vaan monessa kunnassa arkipäivää. Kuntien
mahdollisuudet tarjota ihmisille palveluja ovat heikentyneet, ja nyt
hallitus sysää kunnille lisää maksettavaa.
Ennen kaikkea kokoomus lupasi ennen vaaleja, että valtio
maksaa hoitoalan ihmisille tuntuvat palkankorotukset. Valtiovarainministeri
lupasi suoraan, että valtio maksaa hoitoalan palkkojen
yleisen linjan yli menevän osuuden. Nyt kun on aika lunastaa
lupaukset, hallitus istuu yli kahden miljardin ylijäämän
päällä ja yrittää sälyttää palkankorotuslaskun
velkaisille kunnille. Liikkumavaraa on, mutta sitä ei haluta
käyttää, kun on päästy vallan
kahvaan. Pitää muistaa, että kokoomus
istuu hallituksessa hoitajien äänillä.
Jos hoitajien huutoon ei vastata, tässä alkaa
olla, sanoisinko, petoksen maku.
Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat Suomessa
EU-maiden viidenneksi suurimmat. Hallitus on luvannut tukea naisvaltaisten
alojen palkkoja korotetulla valtio-osuudella. Jos näin
ei tapahdu, palkkaerot kasvavat entisestään. Moni kunta
on pakotettu nostamaan veroprosenttia ensi vuonna. Jos kunnat joutuvat
vielä maksamaan kokoomuksen vaalilupaukset, niin verot tulevat
nousemaan entisestään ja palvelut huononevat.
Kuten uutisista on kuultu, hoitojonot ovat pitkiä.
Ihmiset joutuvat jonottamaan hoitoa pahimmillaan kuukausia. Näyttää siltä,
että hallitus tulee toimillaan pidentämään
hoitojonoja entisestään. Pelkästään
vanhustenhuoltoon tarvitaan tulevaisuudessa ainakin 4 000
uutta hoitajaa. Yhteensä uusia hoitajia tullaan tarvitsemaan
ainakin viisi kertaa enemmän.
Hoitoalan ihmiset ansaitsevat palkankorotuksen, se on selvä.
Palkankorotuksen lisäksi hoitoalalla tarvitaan lisää koulutuspaikkoja.
Myös lisää lääkärikoulutusta
on järjestettävä. Hoitoalan palkkojen
nostaminen on ensimmäinen askel, jotta työvoimapula
helpottuu. Koulutetut ihmiset hakeutuvat takaisin alalle tai palaavat
koti-Suomeen töihin. Mutta korkeamman palkan lisäksi
tarvitaan lisää työntekijöitä,
lisää hoitavia käsiä. Hallituksen
pitää nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen
ja hoitaa hoitajien palkka-asia kuntoon, ihan niin kuin te olette
hoitajille vaalikentillä luvanneet.
Sitten on nähtävissä, että jos
tulee huono palkkaratkaisu, niin hoitajat lähtevät
ulkomaille taikka alalta pois. Tuossa jo eräässä puheenvuorossani
siteerasin tällaista Helsingin Sanomien sivulla ollutta
kokoomuksen raporttia, missä kokoomus vaati, että pitää tuoda
Filippiineiltä hoitajia Suomeen ja sinne pitäisi
perustaa terveyden- ja sosiaalihuollon koulutuskeskus sitä varten.
Tämäkö on kokoomuksen linja, että kun
kotimaiset, suomalaiset hoitajat lähtevät ulkomaille,
niin sitten tuodaan Filippiineiltä halpoja hoitajia tänne? Onko
tämmöinen koulutuskeskus sinne perustettu, niin
kuin kokoomus vaati muutama kuukausi sitten Helsingin Sanomien sivuilla?
Tommy Tabermann /sd:
Herra puhemies! On maan tapa, että historialliset
henkilöt, tapahtumat, ilmiöt saavat Suomessa muistomerkin, patsaan.
Mannerheim on saanut patsaansa, Leino, Paavo Nurmi, samoin moni
sota ja taistelu ja jopa maailmanrauha ja suomenhevonen.
Oman tukkimiehen kirjanpitoni mukaan tämä käsite,
sana, yhdyssana tasa-arvotupo, on lausuttu tänään
kello 15:n jälkeen 1 112 kertaa tässä salissa,
mutta siis se on myös patsaan arvoinen, tämä muuten
historiallinen sana, joka alkaa myös säälittää minua,
koska sekin on tuhottu toistolla. Koska meitä muutenkin
yritetään viedä takaisin luokkayhteiskunnan
ja pestuumarkkinoiden aikaan, patsaaksi sopisi minusta parhaiten
vaivaisukko tai vaivaisakka.
Kun sairaaloiden oville ja portaille pystytettäisiin
vaivaisukot, voisi jokainen omantuntonsa mukaan antaa hyvin koulutetuille
nälkäpalkkaisille naisille ja miehille almunsa
ja roponsa, kun naisenemmistöinen hallitus ei siihen näköjään kykene.
Näin tulisi hoitajien meille tarjoama 30 euron palkankorotus
jollakin tavalla kuitattua. Paljon vähäisemmistä syistä on
tässä maassa pantu hattu tai lipas kiertämään.
Sairaanhoitajat, jos ketkään, ovat kansalaiskeräyksen
arvoisia. Kenen muun käsissä elämä päivittäin
on, jos Tehy menee lakkoon? Se on meidän velvollisuutemme,
tämä keräys.
Paitsi sairaaloiden portaille, vaivaisukot ja -akat
voisi saman tien pystyttää vaikkapa kirjastojen
ja lastentarhojen oville ja portaille. Myöskään
siellä eivät koulutus ja palkka kohtaa. Hoivata
ja sivistää pitäisi puoli-ilmaiseksi.
Koska mikään raha ei kuitenkaan muuta hoitajia
nelikätisiksi, tarvitaan hoitajia lisää.
Siihen tarvitaan rahaa. Sitä me olemme esittäneet.
Minä muistan, että tämän
päivän säästäjä,
tämän päivän supistaja, tämän
päivän hiostaja on huomispäivän
potilas. Tämän päivän vikkelä kissa
on huomispäivän vikisevä hiiri. Ennen
kuin täällä painaa näitä nappeja,
on hyvä ja terveellistä hetken, pienen hetken,
tunnustella, simuloida tulevaa. Miltä se todella sitten
tuntuu, sitten, kun hätäpäissään
avuttomana huoneessa painaa nappia, eikä kukaan riennä luo
auttavat kädet ojossa, huulilla rauhoittava ihmisen hymy?
Siitähän tässä on loppujen lopuksi
kysymys.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus torjuu täällä kylmän
rauhallisesti hoitohenkilöstön oikeat ja oikeutetut
vaatimukset. Näyttää siltä,
että hallitus on ajamassa hyvin tietoisesti neuvottelut
umpikujaan ja jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevan terveydenhuollon
lakkoon. (Ed. Manninen: Hallitusneuvottelut! — Ed. Gustafsson:
Hallitus on osapuoli!) — Hallitus on tämän
kiistan suora osapuoli. Hallitus, pääministeri
Vanhanen ja kokoomus ovat tästä vastuussa. — On
selvää, että mikään
työtaistelu ei ole helppo. Se ei ole helppo kenellekään
siihen osallistuvalle, eikä se ole helppo tietenkään
yhteiskunnalle, mutta erityisesti tämä työtaistelu
ei tule olemaan helppo. Siksi on vedottava koko ammattiyhdistysliikkeeseen
voimakkaiden ja tehokkaiden tukitoimien järjestämiseksi.
Tätä taistelua ei ole varaa hävitä,
eikä tästä taistelusta saa tulla pitkää.
Hallituksen tahto näyttää olevan,
että terveydenhuollon ja vanhusten hoivan resurssikurjuus jatkuu
ja syvenee. Hallitus on siksi ilmoittanut jo ohjelmassaan ajavansa
palvelujen yksityistämistä. Hallitus lupaa ohjelmassaan
varmistaa kilpailupolitiikan keinoin, että yksityinen sektori kasvaa.
Viime kesäkuussa elinkeinoelämän
valtuuskunta Eva julkaisi raportin, jossa vaaditaan, ja tässä sitaatti:
"- - että kuntasektorin tulisi määrätietoisesti
vähentää järjestämiensä palveluiden tuottamista
itse ja hyödyntää merkittävästi
nykyistä laajemmin yksityisen sektorin palvelumarkkinoiden
tarjontaa." Tähän näkemykseen kuntaministeri
Mari Kiviniemi tuolloin yhtyi ja vakuutti televisiouutisissa, että hallitus
pyrkii kunta- ja palvelurakenneuudistuksella luomaan suurkuntia
ja suurempia palveluyksiköitä niin, että kunnat
voivat ostaa palveluja nykyistä enemmän yksityiseltä sektorilta,
yrityksiltä. Tuo Evan raportti "Kunnat ja markkinat" kannattaa
jokaisen lukea. Siinä kerrotaan porvarihallituksen ohjelmaa
laajemmin ja seikkaperäisemmin, mitä hallitus
ja elinkeinoelämä haluavat. Ne haluavat kuntien
palvelut ja kuntien rahat uusjakoon.
Raportin ennusteen mukaan kuntien palvelutuotanto kasvaa nykyisestä hieman
alle 30 miljardin euron tasosta vuoteen 2015 mennessä jopa 46
miljardiin euroon. Nyt kunnissa on ulkoistettu tai ostettu vajaat
18 prosenttia palveluista. Evan tavoite vuoteen 2015 mennessä on
nostaa kuntien ulkoistettujen palveluiden osuus 50 prosenttiin.
Keinona tähän esitetään samaa
kuin hallitusohjelmassakin: ostopalvelujen lisäämistä, yhteistyötä yksityisen
sektorin kanssa sekä kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämistä ja
myymistä. Tästä on perimmiltään
kysymys. Kun hoitajien palkkausta ei korjata ja terveydenhuolto
ajetaan yhä syvenevään kriisiin ja kaaokseen,
hyödyn korjaa pitkällä tähtäimellä yksityinen
palvelusektori.
Evan raportti maalaa myös uhkakuvan, ja tässä sitaatti:
"Mikäli suomalainen yksityinen palvelusektori ei kuntien
omien hankkeiden varjossa pääse kehittymään
riittävän vahvaksi, joutuvat kunnat suuntaa muuttaessaan
kääntymään palvelualan isojen
kansainvälisten toimijoiden puoleen, joilla on tarjota
valmiita palvelukonsepteja Suomenkin kuntien tarpeisiin." Tämä on
viime kädessä porvarihallituksenkin todellinen
tulevaisuudenkuva ja tavoite.
Arvoisa herra puhemies! On välttämätöntä ja viime
kädessä julkisen sektorin etu, että hoitohenkilöstö saavuttaa
kampailussaan voiton. Se kannustaa jatkossa myös muita
julkisen palvelutuotannon ammattiryhmiä ja ammattiliittoja
huolehtimaan palkkojen korottamisesta ja hoitoresurssien lisäämisestä.
Tehy ajaa nyt tulevaisuuden asiaa. Siksi sen taistelua on tuettava
kaikin keinoin.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Yrttiaho mielestäni
aika oikealla tavalla analysoi sitä, mitä täällä on
myös osittain ainakin taustalla: niitä, jotka
tätä rulettia yrittävät kokoomuksenkin
taustoilla vaikuttaen pyörittää eteenpäin,
jolloin tavallaan otetaan sitten lunta tupaan, kun tiedetään
se, mihin ollaan loppupelissä menossa. Tässä nämä kapitalistien
kansainväliset tavoitteet tulee toteutettua, koska Suomessa
perusterveydenhuoltokin rupeaa jo eräissä kunnissa
olemaan ruotsalaisten sijoittajien käsissä. Tämä osoittaa
vaan sitä, miten bisnesmaailma on alkanut kiinnostua terveydenhuollosta, koska
siinä tietysti on kysymys elämästä ja
kuolemasta.
Täällä on aika hyvin tuotu esille
myös se, että kansainvälisessä vertailussa
Suomessa ovat terveydenhuollon menot suhteessa bruttokansantuotteeseen
tai ihan miten tahansa verraten erittäin alhaiset, kun
taas sitten sairaaloissa ja muissa palkat ja sosiaaliturvamaksut
ovat noin 60 prosenttia. Silloin kysymys on siitä, että meillä on alemmat
palkat kuin kilpailijamaissa, ja tällainen jossain vaiheessa
kostautuisi, ja jossain vaiheessa on nyt.
Vuonna 2001 Lipposen hallituksen aikana keväällä päätettiin
hallituksessa ja myös täällä eduskunnassa,
että terveydenhuolto nostetaan yhdeksi kansalliseksi tavoitteeksi,
ja tuli myös hoitotakuu. Tähän liittyy
se, että tähän jatkona pitäisi
olla se, että huolehditaan myös henkilökunnasta,
joka on osa tätä terveydenhuoltoa, jos halutaan,
että terveys on kansallisesti tärkeä asia. Kun
otetaan huomioon se, miten meidän työvoimamme
monista merkeistä päätellen on eräiltä osin
aika huonossa kunnossa, niin meidän pitäisi pitää tätä terveyttä todella
tärkeänä asiana ja siihen panostaa.
Lisärahaa kunnille ja kuntayhtymille pitäisi saada.
Siinä mielessä oman puolueeni, sosialidemokraattien,
tavoite ennen vaaleja oli sillä tavoin realistinen, että tämä 2,4
miljardia, jota silloin kovasti kritisoitiin, on minusta käytännössä osoittautunut
summaksi, jolla pärjää tämän
neljän vuoden aikana ja pystyy esittämään
lisää palkkoja, lisää käsiä terveydenhuoltoon
ja myös parempia työolosuhteita, joita tarvitaan
esimerkiksi terveyskeskusten osalta niin, että sekä potilailla
että lääkäreillä ja
sairaanhoitajilla olisi sellaista, että siellä on,
jopa voi sanoa, kiva työskennellä. Tällä hetkellähän
meillä nämä terveyskeskukset ja niitten
henkilökunta ovat se yksi pullonkaula ja ongelma.
Täällä on tuotu esille Vantaan esimerkkejä. Itse
tiedän Päijät-Hämeen sosiaali-
ja terveyspiiristä, että kysymys on miljoonista,
joita pitäisi saada valtiolta, ja samaten Lahden kaupungin osalta
miljoonista, jotta tämä palkkaratkaisu yleensä toimisi,
puhumattakaan nyt sitten siitä, että terveyssektori
tarvitsisi vielä enemmän, tuhannet terveysalan
ihmiset tällä alueella valtion osalta vaatisivat
lisäpanostuksia. Mutta tämän hallituksen
tällainen taloudellinen ja muukin linja näyttää olevan,
että elämä on kallis ja ainoastaan kuolema
on halpa, koska tähän perintöverotukseen
on panostettu. Mutta täytyy odottaa ensi vuoden puolelle,
jolloin tämä perintöverotuskin alkaa
vaikuttaa.
Mutta lopuksi sanoisin ihan, että on ollut vähän
minusta epäreilua se, että kokoomuksen taholta
ed. Orpo on pantu täällä vastaamaan,
kun täällä nämä, jotka
ovat tämän, sanoisiko, sopan keittäneet
... Vappupuheissani Lahden ja Heinolan toreilla kysyin sitä,
ollaanko Tehy ajamassa nurkkaan ja lakkoon kokoomuksen taholta.
Ne, jotka ovat näin tekemässä, loistavat
poissaolollaan. Nyt tämä kysymys siitä,
ajaako kokoomus terveysalan nurkkaan ja samalla lakkoon, on valitettavasti
lähempänä kuin koskaan. Kokoomuksen toiminta
on tässä vähän niin kuin orpopojan valssi.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Olen iloinen siitä,
että moni täällä, muun muassa
ed. Hannes Manninen keskustan ryhmäpuheenvuorossa, muisti
mainita, että suomalainen sosiaalihuolto ja terveydenhoito
toimii ongelmistaan huolimatta. Olen samaa mieltä. Ed. Manninen
muisti sanoa senkin, että kiitos siitä kuuluu
hyvälle henkilökunnalle. Näin totisesti on,
sillä työhönsä sitoutunut henkilökunta
on ollut valmis joustamaan tavattoman paljon ja paikannut siten
järjestelmässä olevia ongelmia.
Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä pystyisi
vielä parempaan, jos sille suotaisiin enemmän
resursseja kehittää palvelujärjestelmää,
sillä ammattitaitoa myös kehittämistyöhön
meiltä kyllä löytyisi. Tällä hetkellä monissa
kohdin ajaudutaan tuhlaamaan resursseja vain siksi, että toisaalla
säästetään liikaa. Esimerkiksi
kun sairaudesta toipuvalle vanhukselle ei ole tarjolla riittävästi
kotihoitopalveluita tai sopivaa jatkohoitopaikkaa, hän
joutuu olemaan sairaalassa kauemmin kuin itse sairauden hoidon vuoksi
olisi tarpeen. Se ei ole hyvä asia asiakkaan eikä yhteiskunnan
kannalta.
Täällä on pyöritelty lukuja
suuntaan ja toiseen, joten minä en mielelläni
mainitsisi nyt ainuttakaan. Pakko silti ihmetellä, miten
täällä voidaan väittää,
että kunnat saavat palveluiden järjestämiseen
valtiolta lisää rahaa, kun kuitenkin sosiaali-
ja terveystoimen valtionosuusprosentti on hallituksen esityksen
mukaan putoamassa 2,11 prosenttiyksikköä. (Eduskunnasta:
Ohhoh!) — Ohhoh, kyllä, eli uusi valtionosuus
sosiaali- ja terveystoimen menoissa on 31,77, kun se on aikaisemmin
ollut 33,88. — Vaikka euromäärä siis kasvaa,
osuus maksujen rahoittamisesta pienenee. Kuntien taakka palveluiden
tuottamisessa puolestaan kasvaa, mitattiinpa sitä sitten
prosentteina tai euroina. Talousarvioesityksessä esitetyt määrärahat
terveys- ja vanhuspalvelujen kehittämiseen ovat riittämättömät.
Niiden avulla ei päästä hallitusohjelmassa
esitettyihin sinänsä hyviin tavoitteisiin.
Suomessa on aivan liian vähän panostettu vanhusten
avohoitoon ja kotihoitoon. Tutkimusten mukaan ikäihmiset
luottavat julkisiin palveluihin ja haluavat saada palvelut julkiselta
sektorilta. Toive on oikeutettu, koska he ovat osallistuneet julkisen
terveydenhuollon kustannuksiin ja kansanterveystyön kehittämiseen.
Hyvin hoidettu julkinen terveyden- ja sairaanhoito parantaa kansanterveyttä ja
mahdollistaa pidemmän työssäoloajan ja
hyvän toimintakyvyn säilymistä nykyistä pidempään.
Jokainen ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon
sijoitettu euro tulee moninkertaisesti takaisin.
Julkisen terveydenhuollon yhteistyökumppanina on useita
kolmannen sektorin toimijoita. Järjestö- ja vapaaehtoistyö on
arvokasta ja ansaitsee kiitoksien lisäksi riittävät
toimintaedellytykset valtion taholta.
Hoitotyö on tärkeää ja vastuullista
työtä sekä tuloksellista toimintaa, vaikka
usein hoitotyötä ajatellaan ainoastaan palkkamenoina.
Ymmärrän hyvin hoitajien asettamat tavoitteet
palkkauksen korjaamiseksi. Palkkatasa-arvo on vielä tähtitieteellisen
kaukana, ja hoitajat yhä uskovat, että hallitus
korjaa naisvaltaisten hoitajien palkkauksen ja pitää hoitohenkilöstölle
antamansa vaalilupauksen palkkauksen vääristymän
korjaamiseksi.
Tällä hetkellä hoitajien työhyvinvointia
heikentää matalan palkkauksen lisäksi
henkilökunnan niukkuus ja suuri työn sidonnaisuus.
Kunnon palkka houkuttelisi koulutettuja hoitajia takaisin hoitoalalle
ja poistaisi henkilökuntapulaa sekä parantaisi
myös työhyvinvointia. Tarvitaan rahaa ja yhteistä tahtoa,
joiden avulla parannamme resursseja, kehitämme järjestelmän
toimivuutta ja korotamme palkkoja. Tällä hetkellä hoitajien
tulevaisuudennäkymät ovat työelämän
päätyttyä ne, että he ovat uutta
köyhälistöä eläkeiässä.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän päivän
polttaviin kysymyksiin palkkatasa-arvon parantamisen ohella kuuluu kuntien
taloustilanne ja palveluiden, terveydenhuollon ja vanhuuspalveluiden,
turvaaminen. Kuntien taloudelliset edellytykset palvelujen järjestämiseen
ovat romuttumassa, ja erityisen vaikealta tilanne näyttää Lapin
osalta. Tammikuussa valtion erityistarkkailuun joutui 15 niin sanottua
kriisikuntaa. Näistä kolmasosa on Lapin kuntia:
Enontekiö, Keminmaa, Muonio, Pelkosenniemi ja Utsjoki.
Lisäksi Kemi määriteltiin kesällä kriisikunnaksi.
Siten joka neljäs Lapin kunnista on niin sanottuja kriisikuntia.
Erityisen huolenaiheen antaa kuntien välisten erojen
kasvaminen sekä edelleen menojen liian nopea kasvuvauhti.
Erityisesti Lapin kriisikunnissa lomautukset ja irtisanomiset ovat
jo karua todellisuutta ilman uusia velvoitteita. Lisäksi
Kemissä, Keminmaalla ja Torniossa on jo nyt jouduttu turvautumaan
pakkolomiin. Muoniossa, synnyinkunnassani, on jouduttu tekemään
vielä kovempia ratkaisuja, sillä valtuusto päätyi
lomauttamisen sijasta irtisanomisiin opetustoimessa, kiinteistönhoidossa
ja hallinnossa pystyäkseen toteuttamaan kriisikuntien arviointityöryhmän
edellyttämän 380 000 euron säästön.
Noidankehä on valmis, kun kuntien on pakko kiristää verotusta
ja nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät
hoivapalvelut. Tähän ei Lapin kunnissa enää ole
varaa, ja hallituksen onkin osoitettava riihikuivaa rahaa terveyden-
ja vanhustenhuollon turvaamiseksi, kunnat kun eivät voi
säästää itseään
hengiltä.
Ongelmien suuruusluokkaa kuvaa se, että esimerkiksi
Kemissä kunnan talouden kuntoon laittaminen kerralla edellyttäisi
kaupungin henkilöstön puolittamista, mikä ei
ole mitenkään mahdollinen vaihtoehto, eikä kunnallisveron
korotuksella Kemin tilannetta voida ratkaista, kun vero on jo nyt
valtakunnallisesti poikkeuksellisen korkealla, 20 prosentin tasolla.
Myös lappilaisten perusoikeuksiin kuuluu, että laadukkaat
hyvinvointipalvelut ulotetaan koko maahan.
Vaalien alla kokoomus lupasi rahaa, joka olisi nyt mahdollista
osoittaa ylijäämäisestä valtiontaloudesta.
Sen sijaan hallitus tekee kaikkien aikojen tempun. Se maksattaa
jo valmiiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevilla kunnilla
oman vaalilupauksensa. Valtiovarainministeri Katainen käy
kuntien kukkaroilla, ja pettymys on, ettei sekään
riitä luvattuun tasa-arvotupoon. 30 euroa on kokoomuksen
vaalipuheisiin nähden todella pieni valtion panostus. Toivon,
että myös kokoomus, joka vaalien alla tuli tutuksi
Korva-kampanjallaan, kuulee hoitohenkilöstön hätähuudon
riittämättömistä resursseista
ja palkasta. Vai onko sittenkin niin, että kokoomuslaisilla
on korvat vain koristeena?
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit haluavat jatkaa terveys-
ja vanhuspalveluiden kehittämistä. Ensisijaisen
tavoitteen vanhustenhuollossa tulee olla ikääntyvien
kotona asumisen tukeminen. Avopalveluihin on satsattava, jotta voidaan
tehokkaasti tukea ikäihmisten itsenäistä selviytymistä ja
kotona asumista. Ohjenuorana tuleekin olla vanhustenhoidon avo-
ja kotipalveluiden lisääminen ja pitkäaikaisessa
laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoidon laadun parantaminen.
Myös omaishoitajien asema kaipaa pikaista kohentamista.
Ruotsin ja Norjan työmarkkinat ovat jo pitkään
vetäneet terveydenhuollon ammattilaisia rajan taakse töihin.
Houkuttimena on parempi palkkakehitys, henkilökunnan riittävä resursointi
ja paremmat työolot. Meillä Suomessa hoitohenkilökunnan
työtaakka on liian suuri. Työ on monelle sairaanhoitajalle
epätyydyttävää, kun aikaa ei
riitä muuhun kuin pakollisiin rutinoituneisiin tehtäviin.
Suurten ikäluokkien eläköityessä ja
ikääntyessä terveydenhuoltopalveluiden
kysyntä edelleen kasvaa ja hoitohenkilökuntaa
tarvitaan. Jotta työvoimapula alalla ehkäistään,
hoitohenkilöstön palkkavaje on korjattava ja määräaikaiset
työsuhteet vakinaistettava.
Hoitoalan henkilöstö ansaitsee kunnon palkan,
ja valtion on osoitettava kunnille kunnolliset resurssit. Nyt hallitus
näyttää jättävän
kunnat pulaan kuntien työntekijöiden palkkojen
noustessa. Valtion taloustilanteen ollessa hyvä hallituksen
150 miljoonan euron panostus kuntien tueksi palkkaratkaisuun varautumisessa
lähinnä surettaa, taloustilanne kun mahdollistaisi
selvästi suuremmankin panostuksen, jos vain tahtoa löytyy.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! "Eduskunnan asiana on päättää hoitajien
palkoista." Kuulin tällaisen kannanoton eräässä viime kevään
vaalipaneelissa, johon itsekin osallistuin. Muistan, että tuo
kannanotto herätti keskustelua. Yleisön puolelta
joku ryhtyi opettamaan ehdokasta muistuttaen suomalaisen työmarkkinajärjestelmän
perusasioista. Hoitajien palkoista on tähän asti
päätetty ihan muualla kuin eduskunnassa.
Vaalien alla oli vaikea pitäytyä aina asiallisessa
keskustelussa. Toritapaamisissa kansalaisten kiinnostuksen kohteena
olivat enimmäkseen ihmisiä lähellä olevat
arjen asiat, joista päätetään kunnissa.
Kansalaiset olivat vakavasti huolissaan terveydenhoidon palvelujen
puutteista. Kuulimme myös karmeita kertomuksia vanhustenhuollon
heikosta tilanteesta.
Mikä on eduskunnan rooli näiden asioiden kuntoon
laittamisessa? Siitä keskusteltiin vähemmän.
Kansalaiset toivoivat lupauksia siitä, että asiat
laitetaan kuntoon. Ehdokkaat lupasivat kuka mitäkin, ainakin
tehdä parhaansa. Kiusaus luvata kansalaisille sellaista
hyvää, mistä päättäminen
ei kuulu eduskunnalle, oli suuri. Vaalikentillä ihmiset
luulivat, että kansanedustajaehdokkaat ymmärtävät,
mitä lupaavat, ja siksi luottivat ehdokkaiden puheisiin.
Hankalaksi tilanne meni vaalien jälkeen keväällä,
kun paljastui, ettei palkkaratkaisuja tällä kertaa
tehdä tulopoliittisen kokonaisratkaisun kolmikantaisen
valmistelun pohjalta. Hallituksen mahdollisuudet osallistua omilla
toimillaan palkkatasa-arvon vahvistamiseen kaventuivat ratkaisevasti.
Tämän epäonnistumisen merkitys on alettu
tajuta vasta viime viikkoina. Lähes kahden vuosikymmenen
kokemukset työmarkkinaneuvotteluista osoittavat, että tupo
on ollut johdonmukaisin, pitkävaikutteisin ja tuloksekkain väline
palkkauksen kehittämiseen tasa-arvoerillä erityisesti
julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla.
Vaalienaluspuheet toreilla synnyttivät odotuksia, joita
nyt on vaikea täyttää niillä rahoilla,
joita hallitus on kehyksiin varannut. Kuntien jo hyväksymät
palkankorotukset laittavat kunnat tiukoille, koska hallituksen lupaama
tasa-arvoerän suuruus jää yhteen prosenttiin
kuntien palkkasummasta. Palkkatasa-arvo etenee, mutta kovin kovin
verkalleen.
Kuntien tilanne ei kiristy pelkästään
palkankorotusten takia. Rasituksena ovat moneen kertaan todetut
alimitoitukset henkilöstön määrissä. Ministeriön
ja Kuntaliiton laatusuositusten mukaan henkilökunnan määrän
pitäisi laitoshoidossa olla 0,8 hoitajaa per asiakas. Valtakunnallinen hoitohenkilökunnan
määrän keskiarvo on jotakin 0,52 hoitajaa
per asiakas. Kun henkilökuntavahvuus vaihtelee laitoksissa,
mennään joissakin laitoksissa todella pienellä työvoimalla.
Vanhustenhuollossa on painopistettä siirretty laitoshuollosta
avopalveluihin. Laitoshoidossa olevat tarvitsevat kuitenkin entistä vaativampaa hoitoa.
Samalla pitäisi kehittää avopalveluja, mikä vaatii
runsaasti lisäpanostuksia työnantajan järjestämään
henkilöstön koulutukseen. Kasvava dementiaa
sairastavien joukko vaatii lisää henkilökuntaa.
Se on henkilökuntavaltaista työtä.
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota sosiaali-
ja terveydenhuollon henkilöstölle riittävä täydennyskoulutus.
Sirkka-Liisa Kivelän selvityksen mukaan vanhainkotien hoitajat
saavat vähiten täydennyskoulutusta. Tarvitaan
muutakin kuin lisää palkkaa työntekijöille,
tarvitaan lisää vakansseja ja työn kehittämiseen
tarvittavaa väljyyttä. Ongelmalistaa voisi jatkaa.
Nämä haasteet tiedostettiin vaalien alla kaikissa
poliittisissa ryhmissä. Vaalien jälkeen vastuu ongelmien
ratkaisemisesta on hallituksella. Valtion keinot ovat lainsäädäntö-
ja budjettipäätökset. Opposition välikysymys
keskittyy budjettiesityksen puutteisiin. Opposition yhteinen talousarvioaloite
600 miljoonan euron määrärahan osoittamisesta
valtionosuuteen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin
tähtää tuon puutteen poistamiseen. Kysymys
on vastuun kantamisesta.
Hallituksen budjettiesitys jättää kunnille
vastuun palvelujen kuntoon laittamisesta. Kaikkien tehostamis- ja
tuottavuusohjelmien jälkeenkin kuntapuolella joudutaan
harkitsemaan kunnallisen veroprosentin korottamista. Hallituksen
esittämillä valtionosuuksilla ei kyetä riittävästi
vastaamaan kaikkien tunnustamiin sosiaali- ja terveydenhuollon
haasteisiin.
Kunnallisveron korottaminen merkitsee tasaverojärjestelmän
vahvistamista etenkin, jos samaan aikaan kevennetään
valtion tuloveroa. Progressiivinen verotus valtionverotuksessa sekä valtionosuusjärjestelmä
ovat
toteuttaneet paitsi kuntien myös kansalaisten välistä solidaarisuutta.
Kuntien selviytyminen tehtävistään ei
ole vain paikallinen vaan myös kansallinen kysymys.
Arvoisa puhemies! Nyt on välttämätöntä,
että valtio kantaa vastuunsa kuntien käsissä olevien mittavien
haasteiden ja ongelmien hoitamisesta. Maan elinkeinoelämällä menee
hyvin, talous kasvaa. Eikö olisi kohtuullista, että tätä hyvää jaettaisiin
myös sinne, missä vaivalla rakennetut peruspalvelut
ovat murenemassa, sinne, missä hoivahenkilöstö joutuu
venymään äärimmilleen ja missä laitoksessa
asuvan avuttoman vanhuksen päivät täyttyvät
sen odottamisesta, että hoitajalla olisi aikaa pysähtyä hänen
vierelleen?
Arvoisa puhemies! Eduskunta ei päätä hoitajien
palkoista. Eduskunta päättää kuntien
valtionosuuksien määrästä.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.