Oiva Kaltiokumpu /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi sakon ja rikesakon
määräämisestä ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi on toisessa käsittelyssä.
Tämä esityshän tarkoittaa, että uudistetaan
tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa rikosasioiden summaarista käsittelyä koskevaa
lainsäädäntöä. Käytännössä se
tarkoittaa sitä, että rangaistusmääräys
korvautuisi enintään 20 päiväsakon
rangaistukseen johtavissa tapauksissa poliisimiehen, tullimiehen
ja rajavartiomiehen antamalla sakkomääräyksellä, jos
kysymyksessä on liikenteeseen liittyvä rikkomus
tai näpistys.
No, mitä eroa tässä sitten on? Tässä on
se ero, että kun tähän saakka sakon varsinaisen
määräyksen antaja on ollut syyttäjä tai
myöskin tuomioistuin, niin nyt tämä toimivalta
tulee yhdelle ja ainoalle virkamiehelle eli poliisi antaa tässä semmoisen
lopullisen sakon, jossa on tietysti valitusmenettelyt. Toisaalta
tämä yhdenmukaistaa menettelyä rikesakkomenettelyn
kanssa.
Itse olen sen verran vanhan koulukunnan kasvatti, että en
kauhean mielelläni niele sellaista menettelyä,
jossa yksityiselle virkamiehelle annetaan tuomiovaltaa. Tässä mielessä tämä nyt
on juuri hyväksyttävissä, mutta en ole
tällaisen menettelyn kauhean kova kannattaja, koska tämän rangaistuksen
antajan ei tarvitse välttämättä olla virkamies — poliisi
tai tullimies tai rajamies — vaan se voisi olla muualla.
Mutta tässä on lähdetty siitä,
että syyttäjälaitos haluaa tehtäviä siirtää pois,
ja tällä tavalla on kehitelty menettely, jossa näiden
parinsadantuhannen sakon käsittely tai ainakin suurin osa
niistä siirtyisi poliisihallintoon ja tällä vapautettaisiin
neljä päätoimista syyttäjää.
No, mitä se aiheuttaa poliisilaitoksille? Asiantuntijakuulemisessa
lakivaliokunnassa tuli esille, että jokaiseen 24 poliisilaitokseen
pitää määrätä poliisipäällystöön
kuuluva, joka sitten katsoo, millä lailla nämä asiat
viranomaisten puolesta menevät ja minkälainen
on sitten tämän rikoksesta epäilyn oikeusturvasta
huolehtiminen. Tämä ei ole mikään
pikkujuttu poliisilaitoksilla. Monien mielestä tämä neljä syyttäjää ei
ole paikkansapitävä määrä,
vaan näitä rankkarisyyttäjiä istuu
joka syyttäjälaitoksessa suuret määrät
ja sakkopinoja on pöydät täynnä.
Toinen uudistus, joka tässä on, on se, että ri-kesakon
yhteydessä voidaan määrätä enintään 1 000
euron menettämisseuraamus, joka nyt on sakkopuolella. Tietysti
tässä on rajaus, että tämä toimivalta
20 päiväsakon sakkomääräyksessä on liikennerikkomuksiin
ja näpistyksiin, ei siis kaikkiin. Tämä edellyttää tietysti
suostumusta erikoisesti epäillyltä, että näin
tällä lailla voidaan tämä sakkomääräys
antaa. Muutenhan se on rangaistusmääräys,
joka sitten menee syyttäjälle vahvistettavaksi.
Tässä on kyllä myös se hyvä asia,
että nykyisin asetustasolla olevat säädökset
siirtyvät lain tasoisiksi.
Mutta paria asiaa, arvoisa puhemies, haluan tässä korostaa,
tuoda esille. Toinen on se, että kun nykyisin on näitä liikenteen
valvontakameroita, niin siellä on rikesakon lähettämisaika
kaksi viikkoa, joka oli lakiesityksenkin aika. Kun tuolla Satakunnassakin
Porissa on tämmöinen suuri keskus, niin siellä on
valtavat määrät näitä rikesakkoja,
joita pitäisi ennättää lähettää,
ja poliisi ei ennätä niitä lähettää tai
on hirveä määrä työtä saada
lähetettyä niitä. Valiokunta jatkoi tätä kolmeen
viikkoon, niin kuin nämä poliisimiehet ja poliisilaitokset
ovat jo pidemmän aikaa toivoneet. Se on erittäin
hyvä asia.
Toinen paljon suurempi asia on se, että lakivaliokunta
tähdentää, että tämän
järjestelmän käyttöönottohan
helpottaa tietysti tätä poliisin, syyttäjän
ja tuomioistuimen prosessia ja sillä lailla aiheuttaa säästöjä.
Mutta jotta tämä voisi ylipäätään
toimia, niin tämän viranomaisten Vitja-tietojenkäsittelyjärjestelmän
uudistaminen on aivan välttämätöntä.
Tässä todetaan: "Lakivaliokunta kiirehtii poliisin
tietojärjestelmäuudistuksen toteutusta ja pitää tärkeänä,
että sen rahoitus turvataan." Nyt tulevassakin budjetissa
tässä on toiveita. Sinne ei ole kohdennettu niin
paljon rahoja kuin se maksaa eikä ole sitäkään
vertaa, kun sitä on suunniteltu, ja jos ei tätä Vitja-järjestelmää saada
toimimaan, niin me emme pääse missään
muussakaan rationalisoimaan tätä työtä.
Ja sitten yksi tärkeä asia, kun puhuin tuossa kansalaisten
oikeusturvasta, johon olen koko virkaurani ajan vihkiytynyt seuraamusjärjestelmän
ja
rangaistuksen oikeudenmukaisuuden lisäksi: Haluan todeta,
että tämmöisen järjestelmän
koulutus ei ole pikku juttu poliisilaitoksissa. Ja kun tässä on
Tulli ja Rajavartiolaitos ja sitten me laajensimme myöskin
erävartijoille tämä toimivalta antaa
näitä rangaistuksia, niin tämän
koulutuksen turvaaminen edellyttää, että sisäasiainministeriön
hallinnonalalle annetaan riittävästi ja ihan tätä varten
rahaa. Siellä oli isoja, valtavan suuria summia, mitä oli
arvioitu, että tämä muutos maksaa. Tässä on
ongelmana se, että oikeushallinnon puolelta tehdään
lakiuudistuksia, jotka sinänsä voivat säästää oikeushallinnon
määrärahoja, mutta kustannuksia lisätään
sitten toiselle hallinnonalalle, ja sitten aivan eri valiokunta
käsittelee tämän toisen hallinnonalan
talouspuolen asioita.
No, miksi sitten pitää kouluttaa? No, sen
takia tietysti, että kun poliisimiehet, tullimiehet, rajamiehet,
erävalvojat antavat tämmöisiä niin
sanotusti lopullisia rangaistuksia, niin kyllä heillä pitää olla
tieto siitä, millä tavalla he toimivat ja mikä on
sitten varmasti semmoinen menettely, joka on tämän
rikoksesta epäillyn kannalta oikeudenmukainen ja jossa
ei tule ylilyöntejä tai toisaalta sellaisia virheitä,
joissa sitten kärsijänä on tämä rangaistuksen
saanut.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Tarja Filatov.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kaltiokumpu hyvin toi esiin, niin
tässä on todellakin suuresta muutoksesta kyse
ja erittäin tärkeästä ja oikean
suuntaisesta muutoksesta. Todella näillä ehdotuksilla
pyritään parantamaan rikkomuksista epäillyn
oikeusturvaa sekä sujuvoittamaan ja yhtenäistämään
näitä menettelytapoja. Erittäin hyvä ja
vaativa kokonaisuus, jossa varmasti tähän koulutuspuoleen,
kuten ed. Kaltiokumpukin toi esiin, on syytä kiinnittää huomiota
sitten toimeenpanon osalta, kun laki on saatu voimaan.
Tosiaan tässä eräs seikka, johon
kiinnitettiin valiokunnassa erityisesti huomiota, on se, että arkirealismia
on se, että tänä päivänä,
kun tätä automaattista kameravalvontaa toteutetaan,
kaksi viikkoa on aivan liian lyhyt aika, ja tämän
osalta oli tärkeää, että valiokunta
teki tähän muutoksen. Edelleen kolme viikkoa saattaa
olla käytännössä sekin kovin
lyhyt aika, mutta on kuitenkin aina viikko enemmän, ja
toivottavaahan se on, että näiden automaattisen
kameravalvonnan yhteydessä havaittujen rikkomusten osalta
myös nämä asiat käsitellään
nopeasti.
Keskustelu päättyi.