Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki Puolustusvoimista
ja sen sisällön muuttamisesta on äsken
käydyn vilkkaan keskustelun jälkeen varmaan sellainen,
mikä ei varsinaisesti kirvoita enää niin
laajaa puhujakenttää kuin äsken. Mielestäni
sen sisällössä olevat ajatukset, uskaltaisin
sanoa edelleenkin, ovat uudistusmielisiä, että henkilö hakeutuessaan Puolustusvoimien
palvelukseen ja koulutukseen sitoutuu myöskin valmistuttuaan
palvelemaan määrätyn ajan niin, että koulutuskustannukset saadaan
korvattua.
Käsittääkseni on valiokunnan mietinnössä selvästi
todettu, että myös koulutusaikana opiskelijan
taloudellinen asema on turvattu vähintään
samalla tasolla kuin korkeakouluopiskelijoilla yleensä.
On sellainen sanoma, mikä jatkettuna edelleenkin, lainaus,
missä todetaan: "- - opiskelijan edellytetään
vapaaehtoisesti sitoutuvan palvelemaan puolustusvoimissa tietyn
vähimmäisajan, jotta koulutuskustannusten vastineeksi
saadaan puolustusvoimien kannalta välttämätön työpanos."
Tämä on aivan ainutlaatuisen oikea näköala
ja oikein nähty, mutta tässä yhteydessä heittäisin myöskin
sellaisen näköalan, että muut korkeakouluopiskelijat,
kun he saavat yhteiskunnalta ilmaisen ja hyvät edut turvaavan
opiskelun ja opintoedut, pitäisi sitouttaa palvelemaan
tätä yhteiskuntaa ja maata ainakin henkisesti
sillä tasolla, niin kuin nyt nähdään
sotaväen puolella tapahtuvaksi. Käsittääkseni
nuorella opiskelevalla väellä on sellainen tuntuma,
kun he saavat koulutuksen, että heillä ei ole
mitään vaatimuksia isänmaata ja yhteiskuntaa
kohtaan, vaan he ovat vapaita antamaan saamansa opiskelupanoksen
sinne, missä he parhaiten pystyvät siitä rahastamaan
ja sitä hyödyksi käyttämään.
Tähän aiheeseen liittyy tietysti samalla se,
että opiskelija tietää, että hänen
palvelusaikansa on 5 vuotta, 10 vuotta tai enintään
15 vuotta, jos hän suorittaa vain alemman korkeakoulututkinnon eikä ole
kyse ylemmästä tutkinnosta, niin kuin asian ensimmäisen
käsittelyn aikana vahvasti tässä asiassa
keskusteltiin. Väiteltiin jopa siitä, mitä sisältyy
ylempään korkeakoulututkintoon, mitä ei.
Tämä on myöskin erikoinen näköala,
että eduskunta käsittelee tässä yhteydessä tätä asiaa. Muun
muassa tämänpäiväinen Etelä-Saimaa
otsikoi tähän aiheeseen liittyen: "Maasotakoulun valintakokeet
alkoivat. Ensimmäinen upseerikurssi käyntiin ensi
syksynä." — Tässä ei ole sinänsä mitään
uutta, mutta jutusta suora lainaus: "Vaikka maanpuolustusopiston
muuttumisesta maasotakouluksi on käytännössä jo
päätetty, vaadittavat lait ja asetukset eivät
vielä ole voimassa. Ehdotus on annettu eduskunnalle ja
varmistuksen pitäisi tulla kesään mennessä."
Tässä on se, mitä ensimmäisen
käsittelyn aikana täällä esitin
ja puhuin, että onko ollut sellainen kiire ja hätä saattaa
käytännön toimenpiteet niin nopeasti
käyntiin, että eduskunta ei pysy lainsäädännössä mukana.
Ei ole epäselvää, etteikö laki
tule hyväksyttyä, enkä tule sitä tässä yhteydessä missään
muodossa kritisoimaan, mutta kritisoin edelleenkin sitä asiaa
ja aihetta, että lainsäädännön
valmistelutyö tehdään niin hitaasti ja
myöhään, että me joudumme pakkotilanteessa
jo käytännön toimenpiteet hyväksymään,
toteuttamaan ja päättämään,
vaikka maassa vallitsee syvä rauhantila eikä mitään
uhkaa ole nähtävissä.
Rouva puhemies! Se, minkä takia tämän
puheenvuoron olin varautunut asiassa käyttämään, on
se keskustelu, mitä käytiin asian ensimmäisen
käsittelyn aikana, jossa hallituspuolueiden taholta annettiin
ymmärtää, että valiokunnan mietintö on
yksimielinen eikä oppositio ole esittänyt siihen
erilaisia poikkeavia näkemyksiä. Käsittääkseni
tällaista haasteellista näköalaa, mitä siinä ajettiin
takaa, että tämä olisi enemmän
hallitus—oppositio-kysymys, ei käsittääkseni
ole edes olemassakaan (Ed. Kekkosen välihuuto) vaan — niin
kuin ed. Kekkonen nyt tähän asiaan herättyään
näkee ja tuntee — kansallinen maanpuolustus ja
Puolustusvoimiin liittyvät lainsäädännöt
ovat yleensä sellaisia asioita, että niissä hallitus—oppositio-asetelma
ei tule esille, vaan kysymys on kansakunnan kouluttautumisesta, varautumisesta
pahimman varalle. Siinä on eduskunta varmasti yhtenäinen
ja yksimielinen, eikä tällaisia intohimoja tähän
asiaan voi ainakaan tämän asian käsittelyn
yhteydessä löytää eikä ymmärtää.
Rouva puhemies! Uskon, että näillä lyhyillä saatesanoilla
tämä laki saattaa tulla aika nopeasti nyt toisessakin
käsittelyssä hyväksyttyä.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hyvin tarkkaan kuuntelin ed. S. Lahtelan
puheenvuoroa. Samalla tavalla hän viime viikon perjantaina
käytti hyvin perustellun puheenvuoron. Vaikka asiasta vaihdettiin
eri mielipiteitä ja saatettiin olla eri mieltäkin
valiokuntakäsittelyn aikana, niin kuitenkin lopullinen
mietintöhän on täysin yksimielinen.
Ed. Lahtela toi edelleen esille näkökohtia määräaikaisuudesta
ja korvausvelvollisuudesta, mikäli koulutettu henkilö ei
sitten voi noudattaa määräaikaisuutta.
Sitä hivenen ihmettelin, kun hän halusi vetää tämän
myös muille koulutusaloille kuin armeijan piiriin, eli
että koulutettu henkilö olisi velvollinen toimimaan
koulutusta vastaavassa paikassa. Mikäli tällaista
ei ole, en ymmärrä, miten hän voi sitoutua
tämmöiseen työntekoon.
Keskustelu päättyy.