Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän uuden tutkimuslaitoksen perustaminen on erinomainen asia. Arkikokemukset ja lukuisat selvitykset osoittavat, että tämänkaltaista thinktank-tyyppistä tutkimuslaitosta tarvitaan. Maailma on entistä monimutkaisempi, ja tarvitsemme ilman muuta toimijoita, jotka kykenevät hahmottamaan muutospaineet ja eri ilmiöiden syy-yhteydet entistä paremmin. Me tiedämme itsekin sen päätöksentekijöinä, ja myös valmistelijat ovat jotenkin tässä politiikan rytkeessä ja arjessa niin tiiviisti kiinni, että harvalta liikenee aikaa syvälliseen analyysiin, pohdintaan, vaihtoehtojen hahmottamiseen, vaikka kykyä ja tahtoakin olisi, eikä analyyttinen tieto ja asiantuntemus synny ilman tekijöitä.

Kysymys ei ole siitä, että haluaisimme ikään kuin ulkoistaa ajattelun, vaan kysymys on siitä, että ajatuksille täytyy saada energiaa ja ikään kuin ruokaa ja semmoisia välineitä, joilla voi tarkemmin hahmottaa maailmaa. Siksipä tälle tutkimuslaitokselle tarkoitettu toiminta-ajatus tämmöisenä thinktank-mallisena tutkimuslaitoksena on oikea. Siis akateemisen tutkimuksen kanssa tämä tutkimuslaitos ei ryhdy kilpailemaan, vaan olennaista on kyky suodattaa olemassa olevasta kansainvälisestä tutkimuksesta, tiedosta ja keskustelusta ne näkökulmat, jotka ovat kotimaisen päätöksenteon kannalta tärkeitä. Olennaista on tämän uuden tutkimuslaitoksen tuottaman tiedon ajankohtaisuus ja käyttökelpoisuus.

Siis odotamme, valiokunta odottaa, minä odotan, uudesta tutkimuslaitoksesta näkyvää aktiivista keskustelijaa ja myös niin sanottujen virallisten totuuksien kyseenalaistajaa. Kansainvälisissä suhteissa ja EU-asioissa tarvitaan enemmän tutkimusta, joka suuntautuu päätöksenteon kannalta olennaisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.

On erittäin hyvä, että saatiin aikaan ratkaisu, joka jatkaa jo asemansa vakiinnuttaneen Ulkopoliittisen instituutin toimintaa. Ei olisi ollut järkevää vetää ikään kuin matto alta Upilta ja perustaa kilpaileva laitos. On hyvin tärkeää, että tämä uusi tutkimuslaitos ei aloita tyhjän päältä, mutta samalla on todettava selkeästi, että uusi tutkimuslaitos ei ole entinen Ulkopoliittinen instituutti. Tutkimuslaitos edellyttää nykyisen ulkopoliittisen tutkimuskentän selkeää laajentamista Euroopan unionin asioihin, ja sitä muun muassa suuri valiokunta painotti.

Ulkoasiainvaliokunta mietinnössään korostaa, ja se on mietinnön punainen lanka, että uuden tutkimuslaitoksen tulee olla toiminnassaan täysin riippumaton. Se on ollut eduskunnan vahva tahto jo alusta lähtien, kun tutkimuslaitosta on lähdetty perustamaan. Siis emme ole rakentamassa eduskunnalle käsikassaraa emmekä sylikoiraa, ja siksi toiminnallinen ja hallinnollinen riippumattomuus on erittäin tärkeää, ja tutkimuslaitoksen pitää sitten rakentaakin itselleen uskottava profiili alusta alkaen.

Tätä tutkimuslaitoksen hallintorakennetta on pidetty raskaana, ja sen kritiikin voi kuitata, mutta uskon, että sen kanssa voidaan elää ja tehdä tästä raskaasta hallintorakenteesta tutkimuslaitosta tukeva voimavara. On tärkeää havaita se tätäkin taustaa vasten, että instituutille annetaan vahva johtaja. Instituutilla tulee olemaan erittäin vahva johtaja, jonka tekojen ja integriteetin varassa sitten tutkimuslaitoksen tulevaisuus, sen uskottavuus, sen riippumattomuus ovat. Juuri näiden johtajan erittäin vahvojen toimivaltuuksien takia valiokunta sitten piti kohtuullisena, että johtajan toimikaudet rajataan korkeintaan kahteen peräkkäiseen.

Valiokunnassa keskusteltiin myös johtajalta vaaditusta tohtorin pätevyydestä, mikä edellytyksenä on epäjohdonmukainen, kun tutkimuslaitosta ei olla rakentamassa akateemisin kriteerein, ja näin vähän keinotekoisesti me olemme rajaamassa johtajan rekrytointipohjaa. Tästä kuitenkin oli niin paljon erilaisia näkemyksiä, että muutosta ei päädytty sitten loppujen lopuksi suosittamaan, eli tohtorin tutkinnon vaatimus säilyy johtajan valintakriteerinä.

Arkitodellisuudessa sitten riippumattomuus ja uskottavuus rakentuvat usein myös sille, miltä asiat näyttävät. Tästä syystä ulkoasiainvaliokunta on pitänyt tärkeänä, että uuden tutkimuslaitoksen pitää elää eduskunnasta riippumatonta, itsenäistä elämää eikä laitostua eduskunnan käytävillä virastomaiseksi toimijaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että tutkimuslaitokselle ei pidä hakea tiloja eduskunnasta, vaan sen on rakennettava tältäkin osin itsenäinen identiteetti. Siis ollaan rakentamassa vapaata ajattelun keskusta eikä eduskunnan omaa tutkimusosastoa.

Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että tutkimuslaitoksen riippumattomuus näkyy myös hallintoa koskevissa ratkaisuissa selkeänä. Siis ei pidä julistaa tutkimuksen ja toiminnan vapautta paraatiovella ja tuoda sitten kahleita vaivihkaa keittiön oven kautta. Tämä riippumattomuus ei tietenkään tarkoita eristäytymistä. Päinvastoin tutkimuslaitokselta odotetaan tiivistä vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Riippumattomuus on sitä, että eduskunta ei ryhdy määräämään, mitä tutkimuslaitos tekee tai sanoo, ja tämän takia ennustettava ja vakaa rahoitus on osa tutkimuslaitoksen riippumattomuutta. Lähdemme myös siitä, että eduskunnan on oltava valmis maksamaan erikseen, jos laitokselta haluttaisiin jotain merkittävää tutkimushanketta eduskunnan omiin tarpeisiin; siis sellaista ei tutkimuslaitoksessa tehdä virkatyönä eikä virka-apuna. Näin on oltava, jotta todellakin tutkimuslaitos pystyy toimimaan itsenäisesti ja uskottavasti.

Laitoksen uskottavuuden mittari on, että sillä on tarvittaessa valmius haastaa sovinnaiset käsitykset ja poliittisesti tarkoituksenmukaiset linjaukset, oli niiden takana vaikka itse eduskunta. Riippumaton laitos luo pitkässä juoksussa suurimmat hyödyt, kun alalle saadaan itsenäiseen ajatteluun kykenevä ja kansainväliset mitat täyttävä toimija eli suomalainen vastinpari merkittävien kansainvälisten thinktankien perheeseen. Sen asiantuntemus on sitten eduskunnan ja koko yhteiskunnan hyödynnettävissä. Siis emme ole antamassa syntymäpäivälahjaa itsellemme vaan yleishyödyllistä laitosta koko kansakunnan tarpeisiin.

Eduskunnan juhlapäätös tutkimuslaitoksesta on epäilemättä käytännöllisintä toteuttaa esitetyllä tavalla eduskunnan yhteydessä toimivana virastona, mutta tämän viraston järjestämisessä pitää huolehtia tutkimuslaitoksen toimintaedellytyksistä — vielä sanon tämän sanan — riippumattomana laitoksena, jossa esimerkiksi ei taloutta koskevilla päätöksillä sitten ohjata tämän laitoksen tutkimustoimintaa. Tästä syystä valiokunta piti perusteltuna, että tutkimuslaitokselle annettaisiin mahdollisimman suuri hallinnollinen itsemääräämisoikeus, mikä eduskunnan yhteydessä merkitsisi itsenäisen tiliviraston asemaa Valtiontalouden tarkastusviraston tavoin jo ihan periaatteellisista syistä. Mutta olennaisinta valiokunnan kannassa on se, että taloushallinto järjestetään niin, että kirjataan selkeästi ja asianmukaisesti tutkimuslaitoksen riippumattoman aseman edellyttämä oikeus päättää itse omasta taloudestaan. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että tutkimuslaitos ei voisi harrastaa järkevää yhteistyötä eduskunnan hallinnon kanssa. Se vaan tapahtuisi laitoksen omista lähtökohdista ja laitoksen omasta tahdosta.

Eduskunnan juhlapäätös tutkimuslaitoksesta on samalla budjettilaki, ja ulkoasiainvaliokunta pitää selvänä, itsestäänselvänä, että esitys toimii eduskunnan budjetin laadinnan vahvana ohjenuorana. Se tarkoittaa sitä, että tutkimuslaitokselle on luvattu 3 miljoonaa euroa vuosittain, ja tästä on sitten pidettävä kiinni jo vuoden 2007 budjetissa. On tärkeää, että tutkimuslaitos saa vahvan lähdön.

Juhlapäätös siis tehdään ensi viikolla, 1. kesäkuuta, ja sitten juhlan jälkeen alkaa arki ja työ, ja on tärkeää, että tämän tutkimuslaitoksen perustamisen kanssa edetään ripeästi, jotta sitten laitos voi aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2007. Tässä on edessä ihan luonteva tiekartta, joka ei anna varaa aikailulle. Tutkimuslaitoksen johtajan paikka olisi pantava välittömästi auki, jotta laitoksen johtoon saadaan päteviä ehdokkaita tutkimuslaitoksen hallituksen itsenäiseen harkintaan. Laitoksen hallituksen kokoamisessa on edettävä yhtä lailla ripeästi, ja mielestäni olisi kohtuullista, että eduskunta pystyisi nimittämään laitoksen hallituksen lokakuun 2006 aikana.

Hyvät edustajat, tämä tutkimuslaitoksen perustaminen on erinomainen ja arvokas tapa juhlistaa kansanvaltamme 100-vuotistaivalta. Tämä on osa sitä pitkää kaarta, jolla parlamentaarista järjestelmäämme on pitkäjänteisesti kehitetty entistä vahvemmaksi. Demokratia ja vapaa tieto kulkevat käsi kädessä. Toista ei ole ilman toista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kysehän on siitä, että eduskunta, ja sen kautta tietysti Suomen kansa, Suomi, on nyt jo osana hyvin monisäikeistä kansainvälisten toimijoiden ja politiikan sisältöjen verkostoa, ja sellaisessa maastossa, niin kuin täällä jo puheenjohtaja Jaakonsaari korosti, meiltä todellakin puuttuu tällainen yliopistojen ja poliittisen päätöksenteon poikkitieteellinen yksikkö. Ja sen takia, kuten korostitte tässä, esimerkiksi ajankohtaisen EU-tiedon analyysia me tarvitsemme.

Mutta mikä meni tässä alustavassa keskustelussa pieleen? Se liittyy juuri riippumattomuuteen. Tätähän markkinoitiin tavallaan julkisuudessa sillä tavoin, että eduskunta on tekemässä itselleen jotain poliittista tutkimuslaitosta. Sen takia on tavattoman tärkeää, että riippumattomuusulottuvuutta tässä keskustelussa tänään tulemme korostamaan. On täysin selvää, että laitoksella ei ole minkäänlaista toiminnallista eikä elinmahdollisuutta ilman tätä alleviivattua riippumattomuutta. Laitos ei voi saada täältä poliittisia ohjeita tutkimuksen sisältöihin eikä varsinkaan tuloksiin, siihen, minkälaisia tuloksia täytyy saada. Riippumattomuus ja uskottavuus kulkevat tässä katsannossa käsi kädessä. Laitoksella täytyy olla — minusta tämä oli hyvä ilmaisu — itsenäinen identiteetti. Sellainen sille pystytään turvaamaan pitkäjänteisellä rahoituksella, joka ei ole miltään muulta tutkimustoimijalta pois.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Viisi vuotta sitten olin mukana Suomen Akatemian asettamassa kansainvälisessä työryhmässä, joka arvioi suomalaista turvallisuus- ja ulkopoliittista tutkimusta. Työryhmän johtopäätökset olivat, että tutkimus on pirstaleista, se ei ole kansainvälisesti tasokasta, se on ennen kaikkea "Suomi ja" -tutkimusta — "Suomi ja EU", "Suomi ja kylmä sota" — jnp. Suomalaisille tutkijoille ei avautunut kunnollisia työmarkkinoita eikä uraa. Rahoitus oli erittäin heikkoa. Kaikkiin näihin ongelmiin ehdotettu tutkimuslaitos voi tuoda parhaassa tapauksessa ratkaisun.

Ensimmäinen ongelma on kuitenkin täydellinen itsenäisyys ja läheisyys päätöksentekijöihin. Thinktank-tyyppinen tutkimuslaitos voi toimia, mutta sillä täytyy olla myös kansainvälinen näkökulma, jotta pystytään tekemään pitempiaikaista tutkimusta, jonka täytyy olla itsenäistä. Päätöksenteon läheisyys ei saa merkitä sitä, että tehdään selvityksiä, että virkamiehet päättävät. Virkamiesedustus laitoksen hallituksessa on vahva, joten tutkimuslaitoksen ensimmäinen ja tärkein tehtävä tulee olemaan tasapainon löytäminen täydellisen itsenäisyyden ja päätöksenteon läheisyyden kanssa. Se on mahdollista muttei helppoa.

Toinen kysymys koskee hallintoa. Tässä todettiin, että hallinto on raskas. Näin tietysti voi vaikuttaa paperilla, mutta lohdutuksena voin sanoa, että en tunne yhtään kansainvälistä tutkimuslaitosta, jossa tieteellinen neuvosto toimisi. Tieteentekijöitä on erittäin vaikea motivoida neuvostoon, jos sillä ei ole mitään päätöksenteko-oikeutta. Uskon ja toivon, että tässä hallitus tekee kaikki päätökset, joten ei kannata olla huolissaan.

Rahoituksen pitää olla kunnossa. Kuten sanoin, ongelmana suomalaisessa tutkimuskentässä nimenomaan tällä alueella on ollut se, että rahoitus on ollut pirstaleista, lyhytaikaista. Tässä on vihdoinkin mahdollisuus saada aikaan pysyvä rahoitus, jonka täytyy alusta alkaen olla kunnollinen.

Lopuksi kommentti sisällöstä. Tässä on kyse kansainvälisen politiikan ja EU-asioiden tutkimuslaitoksesta. Vaikuttaa siltä, että kahden lautasen ongelmatiikka rakennetaan sisään myös tähän tutkimuslaitokseen. Suomen pitäisi vihdoinkin voida päättää siitä, onko EU kansainvälinen asia vai onko se joku muu. Toivonkin, että tarkoitus ei ole, että tutkimuslaitos rupeaa tutkimaan EU:n maatalouspolitiikkaa, EU:n yhtiöverotusta, EU:n tulevaa lainsäädäntöä aluekehityksestä tai edes raja-alueiden ohjelmatyötä. On selkeästi rajattava kysymykset kansainväliseen politiikkaan ja mielellään EU:n tulevaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nimenomaan tämän tutkimuslaitoksen kautta voi Suomi saada myös sitä kansainvälistä arvostusta tiedontuotannossa, jota me niin kipeästi tarvitsemme.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa eduskunnan yhteyteen tulevan kansainvälisten suhteiden ja EU-asioiden tutkimuslaitoksen perustamista, sillä tietoa päätöksenteon pohjaksi tarvitaan. Tietoa on tietenkin paljon olemassa, mutta ymmärrän, että tässä on myöskin siitä kyse, että kerätään sitä tietoa ja suodatetaan sitä päätöksenteon pohjaksi. Tärkeätä on, että se tiedon hankinta ja tiedon tuottaminen on monipuolista ja että erilaiset näkökulmat tulevat huomioon.

Tässä puhutaan sitten toisena osana tätä tutkimusta EU-asioista. Minä haluan korostaa sitä, että Eurooppa on laajempi kuin pelkkä EU. Pitää nähdä koko Eurooppa, sillä tämä manner on tietysti semmoinen, joka on monenlaisia asioita tuottanut ja hankaliakin, ja jos tätä jakoa aina vaan ylläpidetään, niin ei se Euroopalle onneksi ole.

Mitä tulee hallintomalliin, niin se sopii vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle. Me pidämme hyvänä sitä, että näissä hallinnon eri portaissa on hyvin laaja asiantuntemus läsnä tuottamassa ideoita ja saamassa myös tietoa itse tutkimuslaitoksesta. Mukana ovat myös eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan erilaisilla hallinnon tasoilla. Minusta se on erittäin hyvä asia. Näin sitä ensi käden tietoa voidaan saada, ja se varmasti vähentää myös väärinkäsityksiä, joita helposti syntyy silloin, kun kaikki eivät voi olla mukana siellä tiedon ensilähteillä.

Tässä keskustelussa jossakin vaiheessa hallinnosta keskusteltaessa on noussut esille sellaista ajattelua, että kansanedustajat eivät ole erityisen sopivia tai ovat jopa sopimattomia erilaisiin hallintotehtäviin. Minä en voi tätä ajatusta jakaa ollenkaan, sillä ei kai se niin ole, että tähän taloon ne kaikkein huonoimmat ihmiset ovat kertyneet, jotka kansa sentään on valinnut. Minä olen saanut kokemusta Yleisradiosta, ja kyllä kansanedustajat siellä ottavat tehtävänsä hyvin vakavasti, tuovat siihen keskusteluun moninaisuutta ja erilaisuuttakin, joka sitten muodostuu yhteisen, laajasti hyväksytyn päätöksenteon pohjaksi. Tätä samaa keskusteluahan jonkin verran käytiin Yleisradion uuden hallinnon osalta, sopiiko kansanedustajan olla ihan päättämässäkin jopa asioista siinä talossa. Minusta oli hyvä, että se meni niin kuin meni.

Meillä ei ole huomauttamista lakiesitykseen. Pidämme hyvänä, että tässä päästään liikkeelle. Sen verran kuitenkin vielä haluan tähdentää tätä tiedon merkityksen ja päätöksenteon sisällön hieman erilaisuuttakin, että tietoa monista asioista on kyllä jo nytkin tarjolla. Esimerkiksi tämä tilanne maailmalla, joka edellyttää kehitysavun lisäämistä, on varmasti kaikkien tiedossa ilman uusiakin tutkimuksia, mutta niin vaan on käynyt, että 0,7 prosentin bkt-tavoite Suomen osalta on vielä kaukaista tulevaisuutta. Tiedetään kyllä, mutta päätökseksi se tuska ja tieto ei vain tunnu muuttuvan. Tässäkin pitää nähdä tämä, että pelkkä tiedon lisääminen ei asioita sinänsä vielä ratkaise eikä päätökseksi muuta, mutta ei se vähennä oikean ja monipuolisen tiedon merkitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aloite tähän satavuotisjuhlapäätökseen on lähtenyt suuresta valiokunnasta runsas vuosi sitten. Tämä tutkimuslaitoksen asema on tietysti mielenkiintoinen, kun se on yliopiston ja muiden tutkimuslaitosten sekä toisaalta poliittisen päätöksenteon ja hallinnon välimaastossa, niin kuin suuri valiokunta tämän sijainnin asettaa. Se on toisaalta EU-thinktank ja toisaalta keskittyy sekä ulkopolitiikkaan että EU-asioihin kohdistuvaan tutkimukseen. Sen pitäisi myös edistää EU-keskustelua. Kaiken kaikkiaan tällainen asema on erittäin haasteellinen ja varmasti myös niin sanotusti hyvin poliittinen.

Näin ollen täälläkin useissa puheenvuoroissa peräänkuulutettu riippumattomuus on äärettömän tärkeä, jotta uskottavuus tässä toteutuu. Voisi jopa niin painottaa, että kun se on EU-tiedon analysointiin ja välittämiseen liittyvä poikkitieteellinen yksikkö, niin tämä ehkä vielä tekee siitä haasteellisemman kuin jos se olisi ikään kuin määritelty ulkopolitiikan tutkimuslaitokseksi. Siis tätä riippumattomuus—uskottavuus-teemaa on syytä todella tukea ja painottaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuoro oli aika tavalla mielenkiintoinen, koska siinähän pudotettiin pois valtavan paljon asioita: ei ole ulkopoliittinen instituutti, ei ole sitä eikä ole sitä, ei ole kilpailija yliopistojen kanssa jnp., ei ole riippuvainen mistään, siis kaikkea mahdollista. Toisaalta todistettiin, kuinka poliittisesti erittäin riippuvaisten käydessä yhteen syntyy tulokseksi riippumaton. Tämä on haastava juttu — käytän nyt tätä hyvin kulunutta ilmaisua.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja totesi myöskin hyvin mielenkiintoisen asian ja erikoisesti ed. Laukkanen sen jälkeen, kun hän kiinnitti huomiota siihen, mitenkä tämä viestintä on onnistunut. Kun viiteyhteisöni on yliopistomaailmassa ja sattuu ihan kavereissa — niin kuin sanotaan nykyisin "kilautetaan kavereille" — olemaan näitä alan tutkijoita joitakin kappaleita, niin on ollut aika jännittävää, millä tavalla viestintä suhteessa yliopistoihin ja siellä vaikuttaviin merkittäviin tutkijapersoonallisuuksiin on onnistunut. Täytyy sanoa näitten keskustelujen perusteella, että se on lähes totaalisesti epäonnistunut. (Ed. Jaakonsaari: No kateellisia ovat!)

Siis toisin sanoen tässä vaiheessa olisi voinut ajatella, kun täällä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja kovasti ajattelun perään ja ajatusten keskukseen viittasi, todella sillä tavalla, että annetaan tälle instituutille sellainen nimi, joka häivyttää juuri sellaiset pohdiskelut, joita nyt on, EU-asioita niin taikka näin, EU:n ulkopolitiikkaa, sitten taas muuta kansainvälistä politiikkaa jne. elikkä asioita, jotka muuttuvat ajassa erittäin nopeasti. Joku tällainen yhteisö saattaa olla muutaman päivän päästä historiaa vaan. Olemmehan nähneet tuolta itäisestä Euroopasta, millä tavalla valtavan nopeasti saattavat tämmöiset muutokset tapahtua.

Kun minä tätä keskustelua kävin yliopistopuolella, minulle tuli mieleeni, että eräs konsti häivyttää tästä tämä eräänlainen, lainausmerkeissä, epäluottamuksen ilmapiiri olisi antaa todellakin instituutille semmoinen nimi, joka olisi omiaan häivyttämään tätä. Minulle tuli mieleen jotakin sellaista kuin Planet taikka Globe taikka jotakin muuta vastaavaa, lähinnä nämä kaksi vaihtoehtoa, jolloinka se voisi olla sitten ajassa, niin kuin ruotsalaiset sanovat: i tid, juuri sitä, mikä silloin tuntuu mielenkiintoiselta tieteellisesti, tiedon lisäämisen kannalta. Siellä voisi silloin se ajatusten vyöry toteutua, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja kaunosieluisena kielenkäyttäjänä äsken tässä loihti moneen eri otteeseen.

Kannattaisi vieläkin miettiä tuota puolta, kunhan laitos on saatu perustettua, juhlat juhlittua loppuun, kannattaisi palata arkeen ja miettiä, millä tavalla instituuttiin tulisi riittävästi perspektiiviä ja myöskin yliopistomaailman tutkijoitten puolelta, joittenka kanssa siis ei kilpailla, sellaista kunnioitusta kuin ed. Liisa Jaakonsaari totesi, niin että hedelmällinen tiedeyhteisötyöskentely olisi mahdollista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ymmärrettävää, että meidän poliitikkojen kaikkiin tekemisiin suhtaudutaan vähän epäluuloisesti, ja on pakko myöntää, että Suomen ulkopoliittisen johdon tai Suomen poliittisen eliitin suhtautuminen riippumattomaan ulkopuoliseen tutkimukseen ei vuosikymmenten kuluessa ole aina ollut kovin suopeata. Silti haluan sanoa, että ne johtopäätökset, jotka julkisessa keskustelussa esitettiin muun muassa yliopistojen suunnasta siitä, että eduskunta haluaisi alaisuuteensa oman politisoidun ja jollain tavoin poliittista tutkimustyötä, siis riippuvaista poliittista tutkimustyötä, tekevän tutkimuslaitoksen, kyllä perustuivat mielestäni enemmän ennakkoluuloihin ja vääriin käsityksiin kuin todelliseen asiaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille aivan lyhyesti. Minä yritin juuri äsken kuvata, mutta näköjään siis epäonnistuin, juuri sitä, että kun meillä on täällä huikea mielikuvitus ja ajatuksen vyöryt menevät ristiin rastiin joka ikinen päivä ja kun me olemme myös todellisia eksperttejä siinä, että viestintä täydellisesti epäonnistuu — siinä me olemme maailman parhaita — olisi voinut kuvitella, ed. Zyskowicz, että me olisimme jo ottaneet alun perin tämän huomioon ja tehneet tieviestintäsuunnitelmat tämän mukaisesti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan kuitenkin lyhyesti vielä todeta, että vaikka olemme varmasti asiantuntijoita epäonnistuneessa viestinnässä itse kukin, niin en nyt ottaisi pelkästään eduskunnan piikkiin, jollain tavalla meille syytä siitä, että julkisessa keskustelussa myös arvostettujen asiantuntevien yliopistopiirien taholta esitettiin tämän tutkimuslaitoksen tulevasta roolista nimenomaan suhteessa eduskuntaan ja suhteessa riippumattomuuteen mielestäni niin perusteettomia ja virheellisiä kantoja kuin esitettiin. Yritin sanoa, että ne kannanotot mielestäni perustuivat pääosin, näin uskon, perusteettomiin ennakkoluuloihin ja riittämättömään asioihin perehtymiseen enemmän kuin mihinkään muuhun. Olisiko kaikki tämä sitten ollut paremmalla tiedottamisella ennalta ehkäistävissä, sitä epäilen.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa tulee selvästi ilmi se, että historiallisesti tiedeyhteisöllä on erittäin aito ja perusteltu epäilys siitä, että tällaista poliittista ohjailua tulee tapahtumaan. Mielestäni on tärkeää, että tämä uusi instituutti nyt osoittaaettä tämä ei ole tarkoitus. Se on johtajan ja hallituksen tehtävä. Poliitikot eivät voi olla aktiivisia tilaajia. Tilaojen tulee olla jossain muualla kuin eduskunnassa. Kirjasto voi hyvin olla eduskunnassa. Itsenäisen identiteetin tulee näkyä selvästi myös suhteina yliopistomaailmaan. Sen lisäksi toivon, että uusi instituutti pystyy inspiroimaan yliopistomaailmaa kansainvälisesti arvostettuun pitkän tähtäimen tutkimukseen. Sitä Suomessa on liian vähän.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Zyskowicz on oikeassa, kun hän toteaa, että eduskunnan ulkopuolisten yliopistotahojen ensikommenteissa oli ennakkoasenteista kyse. Varmasti näin oli, mutta, arvoisa puhemies, ymmärsin myös, että ed. Pulliainen viitatessaan joihinkin kriittisiin painotuksiin asian tultua esiin julkisesti tarkoitti sitä, että yliopistopiireissä tarpeettomasti arvioitiin, että tässä tultaisiin tutkimuslaitoksena ikään kuin jo olemassa olevien instituutioiden reviirille. Tätä pidän varsin ikävänä piirteenä, koska kyllä tieteessä menon pitäisi olla sellaista, että kun saadaan jo perinteisen ympärille ikään kuin uutta voimaa, sellaisia hankkeita pitää tiedepolitiikassa tukea.

Mitä taas tulee ed. Cronbergin kommenttiin, arvoisa puhemies, aikanaan suuressa valiokunnassa vuosista 1995—1996 lähtien todettiin, olin itse mukana usein, että jopa eduskunnalla voi olla EU-politiikan osalta tarpeita, joiden vuoksi tarvitaan vähän pitkäjänteisempää selvitystyötä, ja tässäkin suhteessa Suomessa on laitoksia, tämä mukaan lukien, jotka voivat edistää asioita.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille vastaan: Olisi. Viestinnällisesti ei olisi voinut huonommin mennä, näin.

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Liisa Jaakonsaari, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, äsken todisti, tässä on nyt yksi viesti annettu lisää. Siis yliopistojen rahoitukseen ei ole annettu minkäänlaista garantiita, ei minkäänlaista, mutta tälle instituutille heti annetaan, eduskunta sitoutuu siihen antamaan niin paljon rahaa ja sillä siisti, samanaikaisesti kun yliopistoissa leikataan varallisuutta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri tätä teemaa yritin, arvoisa ed. Tennilä, myöskin avata ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani. On vaan niin, että medioituneessa yhteiskunnassa käy näin, että kun asia ensimmäisen kerran tulee mediassa julki, tavallaan se heti politisoituu ja politisoituu tavalla, joka ei ole enää tällä hetkellä olennaista, koska nyt on jo asiasta keskusteltu niin paljon ja faktat on voitu kertoa ulos. Tässä katsannossa ed. Pulliainen ja ed. Zyskowicz eivät ole keskenään eri mieltä, vaan kumpikin tarkastelee asiaa vaan vähän eri vinkkelistä, mutta lopputulema on sama. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että nyt, kun tämä juhlapäätös tehdään, me annamme äärimmäisen vahvan ja voimakkaan viestin siitä, että me olemme tekemässä tätä yhdessä tiedeyhteisön kanssa. Me olemme käyneet jo nyt huolellisen valiokuntatyöskentelyn ja tiedeyhteisö on jo nyt päässyt vaikuttamaan keskeisellä tavalla tämän päätöksen sisältöön. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, niin tiedeyhteisö ottaa tällä hetkellä tämän hankkeen tavattoman innostuneesti, kiinnostuneesti, vastaan, katsoo, että sille on meillä myös tutkimuspoliittista tarvetta. Huolehdimme vaan nyt yksinkertaisesti siitä, että kun tämä rahoitetaan, se ei vie resursseja miltään muulta tiedeyhteisöltä pois.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta nyt tästä päästään siihen konsensukseen, että siis lopputulema on juuri niin kuin ed. Laukkanen totesi, että nyt on käyty prosessi ja nyt sitten pitää hoitaa asiat tästä eteenpäin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu, mikä käytiin Helsingin yliopiston kanslerin minusta aika hatusta vedetyn ensimmäisen mielipiteen johdosta, jolla hän käynnisti tämän keskustelun, (Ed. Laitinen: Ei ollut ensimmäinen kerta!) on varmaan vaikuttanut ihan positiivisella tavalla tähän lopputulokseen, että me oikeasti korostamme teoissa ja sanoissa tämän laitoksen riippumattomuutta, että sen luonne on kirkastunut tämän keskustelun aikana. Mutta siihen en yhdy, mikä oli vähän ed. Pulliaisen sävy, että ikään kuin yliopistoväki olisi jotenkin pyhäkoululaisia. Itse asiassa luulen, että tämä politiikka on joskus puhtaampaa kuin yliopisto. Siellä käydään valtataistelua, (Ed. Pulliainen: Teillähän on valtava kokemus yliopistomaailmasta!) kampittelua ja muuta — no, ehkä on joskus hyvä, että ei ole ihan sisällä, näkee ulkopuolelta vähän paremmin kuin ihan sisältä, ed. Pulliainen — mutta sen haluan sanoa, että nythän me omilla teoillamme osoitamme sen punaisen langan, joka on riippumattomuus, ja sen pitää sitten näkyä kaikissa hallinnollisissa, (Puhemies koputtaa) taloudellisissa ja muissa ratkaisuissa, jotta tämä tulee uskottavaksi. Mutta loppujen lopuksi se on sitten siitä johtajasta kiinni.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Onneksi olkoon! Onneksi olkoon ehdottomasti eduskunnan puolesta, että me kykenemme tähän päätökseen, ja Suomen kansaakin voi onnitella siitä, että me pystymme näin uraa uurtavasti avaamaan kansainvälisen politiikan, turvallisuuspolitiikan ja unionipolitiikan tutkimuksen latua Suomessa. On hienoa, että me saamme pysyvän rahoituksen tälle tutkimuslohkolle suomalaista yhteiskuntaa, ja tämä laitos on ehdottomasti satavuotisen demokratiamme merkkipaalu, kun se tässä vaiheessa rekisteröidään. Minusta tämä on ehdottomasti tässä aivan ensimmäiseksi huomioitava.

Toinen huomio liittyy tämän tutkimuslaitoksen tutkimusalaan. Se on nyt määritelty näin, että se on kansainvälinen politiikka, kansainväliset suhteet ja Euroopan unionin asiat, ja tässä yhteydessä minä haluaisin kyllä viitata ed. Cronbergin puheenvuoroon, jossa yhdyn hyvin vahvasti siihen, että ehkä teemme virheen, jos tulkitsemme tämän EU-asioissa hyvin rajatusti ikään kuin tämmöiseksi Euroopan unionin sisäkysymysten sisämarkkinatutkimuslaitokseksi, vaan ehdottomasti painopisteen pitäisi olla yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Silloin siihen rakentuu luonteva synergiakokonaisuus, jossa on tämä kansainvälisen politiikan tutkimus, globalisaatiotutkimus, siinä voi olla myöskin kansainvälisen talouden tutkimusta, ja tämä Euroopan unionin ylikansallinen päätöksentekojärjestelmä ja sen kansainväliset, globaalit ulottuvuudet tukevat toinen toisiansa.

Meillä on runsaasti Eurooppa-tutkimusta, jota harrastetaan sekä akateemisessa maailmassa että muualla ja joka rajautuu, sanotaan, normaaliin unionitoiminnan ruuveihin ja muttereihin, ja sitäkin tässä tietysti tarvitaan noin laajassa ymmärryksessä, mutta ehdottomasti, jotta siitä tulee toimiva kokonaisuus, uskottava ulospäin, niin Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka olkoon se lohko, jossa se pääpaino tässä unionitutkimuksessa on.

Arvoisa puhemies! Minä näen myöskin erittäin tärkeänä, erittäin tärkeänä, että laitos ei ole vain kototekoinen laitos, suomalainen yksikkö, vaan tieteellisessä neuvostossa, kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä sanotaan, kansainvälinen kosketuspinta rakennetaan, mutta kuten ed. Cronberg taitavasti sanoi, tieteelliset neuvostot kuitenkin ovat vain kehikkoa. Myöskin itse tutkimuslaitoksen tutkijoiden joukossa, jopa mukaan lukien johtaja, voidaan lähteä avoimesti katsomaan, että voimme rekrytoinnissa käyttää koko globaaliyhteisöä, kansainvälistä yhteisöä, hyväksi ja saada sitä kautta impulssia myöskin kotimaiseen muuhun kansainvälispoliittiseen Eurooppa-tutkimukseen, jolloin kansainvälisen ulottuvuuden täytyy olla tässä hallitseva.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän kysymykseen, jota äsken käytiin lävitse laitoksen riippumattomuudesta ja päätöksenteon läheisyydestä. Minä ehkä olen hieman kerettiläinen, kun en halua joka kohdassa alleviivata vain sanaa "riippumattomuus". Tämä ei ole akateeminen tutkimuslaitos, jonka tehtävänä nimenomaan on varjella täydellistä riippumattomuutta niin sanotuista valtainstituutioista. Tämä laitos on myöskin — ja tätä meidän ei nyt tarvitse pelätä — eduskunnan perustama laitos, ja sillä täytyy olla luonteva yhteys päätöksentekoon ja meidän tarpeisiimme tässä talossa. Minä en ymmärrä alkuunkaan, minkä takia niin sanottu politisoituminen, kun puhumme tämän talon politisoituneisuudesta oikealta laidalta vasempaan laitaan, muodostaisi jonkun ongelman syvällisesti ymmärrettynä poliittiselle riippumattomalle tutkimukselle. Ei poliittisuus sinänsä, poliittisesti keskeisten kysymysten esille nostaminenä, tee tutkimusta puoluepoliittiseksi.

Minäkin olen hyvin tarkka siitä, että me emme ole mikään puoluepoliittinen tutkimuslaitos, vaikka niin mielelläni näkisinkin sosialidemokraattisen otteen hyvin vahvana tässä laitoksessa (Ed. Jaakonsaari: Älä näin sano!) — tämä on provokatiivisesti sanottu, ja minä yhdyn siihen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan huomautukseen, että älä näin sano, en sanokaan sitä — koska totta kai tämän laitoksen uskottavuus on siinä, että se on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Se on ehdottomasti näin. Mutta ei tämä ole mikään epäpoliittinen, antipoliittinen laitos, se ei voi olla sitä, vaan sen täytyy olla kiinteästi yhteydessä niihin tarpeisiin, mitä meillä täällä on.

Ulkoasiainvaliokunnassa me olemme jo pitkään pohtineet sitä, että olisi upeata, kun meillä voitaisiin tehdä tilaustutkimuksia uskottavien laitosten toimesta Suomessa aiheista, jotka ovat meille äärimmäisen relevantteja. Täsmälleen samat arviot on meillä suuressa valiokunnassa jatkuvasti. Tulevaisuusvaliokunta on ihan samojen kysymysten edessä. Tämmöinen laitoshan tarjoaa meille sitten sen foorumin, josta me voimme luontevasti saada päätöksenteon tueksi tilaustutkimusten kautta materiaalia, joka on meille tähdellistä ja tarpeellista.

Täällä ed. Zyskowicz totesi ja eräät muutkin totesivat, että me kansanedustajat olemme ikään kuin epäonnistuneen viestinnän parhaita asiantuntijoita. Minähän sanon, että tässä salissa on kaksisataa onnistuneen viestinnän loistavaa asiantuntijaa, koska meidät kaikki on valittu kansanedustajiksi. Olemme pystyneet viestittämään omille äänestäjillemme oman tahtomme tilan. Eihän tässä voida sanoa, että me olemme epäonnistuneen viestinnän asiantuntijoita. Ei levitetä tuhkaa harteillemme, uskotaan nyt itseemme poliitikkoina ja siinä, että me pystymme myöskin tuottamaan sellaista kokonaisuutta, rakentamaan sellaista kokonaisuutta, joka tuottaa myöskin uskottavaa tietoa meille kaikille.

Kun täällä peräänkuulutettiin sitä vastakkainasettelua, joka tiedeyhteisön ja tämän laitoksen toiminnan välille mahdollisesti syntyy, ja todetaan, että tiedeyhteisö on ikään kuin jollain tavalla pyhää ja koskematonta ja epäpoliittista ja riippumatonta ja asiantuntevaa, minä uskallan, arvoisa puhemies, sanoa, että minä tulen tiedeyhteisöstä. Olen kymmenen vuotta johtanut vastaavan tyyppistä laitosta akateemisessa maailmassa. Minä tiedän täsmälleen, kuinka raadollista toiminta sillä tasolla on. Se on vähintään yhtä raadollista kuin poliittinen toiminta täällä ja useissa tapauksissa erinomaisen poliittista, jopa puoluepoliittista. Älkäämme puhuko näistä instituutioista, joita tässä valtakunnassa toimii eri puitteissa, ikään kuin ne olisivat irrallaan yhteiskuntatodellisuudesta, jopa siitä poliittisesta todellisuudesta, jossa me täällä toimimme.

Akateeminen maailma tekee hyvää työtä. On erinomaisen tärkeätä, että sen riippumattomuutta varjellaan, ja siihen meidän ei pidä puuttua. Mutta tämän laitoksen toiminnassa luonnollista on se, että tämä yleinen, niin sanottu laaja poliittinen tahtotila myöskin näkyy. Meillä on tiettyjä tarpeita, joista me haluamme saada vahvaa tutkimustietoa ja jotka liittyvät turvallisuuskysymyksiin globaalitasolla, globalisaatioon, globalisaation hallinnan kysymyksiin, unionin toimintaan ylikansallisena päätöksentekojärjestelmänä, turvallisuusrakenteisiin, jotka meillä ovat sekä Euroopassa että maailmassa vastassa, ja tietenkin Suomen asemaan tässä kokonaisuudessa. Totta kai, nämähän ovat erittäin keskeisiä aiheita ja asioita, mukaan lukien vaikka globaalit kehityskysymykset, joihin tässä muun muassa ed. Tennilä viittasi.

Minusta on aivan tarpeetonta, että me ikään kuin annamme tilaa tälle vastakkainasettelulle tiedeyhteisö ja tämän tyyppinen, päätöksentekojärjestelmää lähellä oleva tutkimuslaitos. On upeata, että me semmoisen olemme pystyneet rakentamaan. Se palvelee myöskin tiedeyhteisöä, se palvelee myöskin tutkimusta, tiedonsaantia hyvin laajassa mitassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä on merkittävä saavutus.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen tässä yhteydessä, kun tilaisuus sallii, hieman tieteen ja tiedepolitiikan asemaa täällä eduskunnassa, koska tässähän eduskunta on tekemässä erinomaisen hyvää päätöstä, juhlapäätöstä. Mutta jos ajatellaan muutoin tieteen ja tiedepolitiikan asemaa täällä, niin olen sen todennut, että tässä suhteessa tällä talolla olisi parannettavaa ja petrattavaa. Olen sivistysvaliokunnassa työskennellyt neljä vuotta, varajäsenenä neljä vuotta, ja itse asiassa sivistysvaliokunta kyllä vaalii sivistystä, mutta vakavia tiedepolitiikan linjauksia ei tahdo sieltä tulla. Onko tämä sitten tavallaan yhteydessä siihen, että tämän talon rakenteissa pitäisi jotenkin tätä asiaa miettiä?

Jos ajatellaan, arvoisa puhemies, kaikkein huomattavimpia mullistuksia maapallolla, niin ne ovat luonnonkatastrofit, valitettavasti sodat ja tieteen ja teknologian huikeat saavutukset. Me, jotka nyt hengitämme ilmaa, olemme nähneet korkean teknologian osalta erään ihmiskunnan huikeimmista murroksista. Tältä osin Suomessa vielä opetusministeriö kutsuu itseään vielä opetusministeriöksi, siis opettaa; olen tähänkin puuttunut silloin tällöin hienovaraisesti, niin kuin koetan nytkin puuttua. Eikö olisi, arvoisa puhemies, aika jo Suomessakin miettiä, millä tavalla tärkeitä asioita tekevät instanssit kutsuvat itseään? Olisiko jo aika kulttuuri- ja tiedeministeriön suuntaan, olisiko koulutus- ja tiedeministeriö ehkä eräs vaihtoehto? Eräs voisi olla tiede- ja teknologiaministeriö, tai sitten voisivat olla myöskin kulttuuri ja nuoriso ikään kuin erotettuina, mutta jollakin tavalla tämän tyyppinen pohdiskelu mielestäni liittyy myös tämän asian ikään kuin sivutuotteeksi.

Mitä tulee sitten tähän täällä ja ulkoasiainvaliokunnassakin kovasti peräänkuulutettuun riippumattomuuden käsitteeseen, niin ainakin aloin saada jo vähän, arvoisa puhemies, täpliä, kun alkoi tuntua siltä, että riippumattomuus- ja politiikka-käsitekin alkavat ikään kuin hämärtyä silloin, kun poliitikot itse puhuvat asiasta. Ja politiikkahan on ihan kunnon sana, kunnon käsite; ilman sitä eivät yhteiskunnat kehity, eivät olisi kehittyneet. Toisaalta mitä tulee riippumattomuuteen, meillä on kullakin kokemuksia työelämästä eri työnantajien parissa. Ei se, että esimerkiksi tiedekorkeakoulut saavat rahoituksensa valtiolta, opetusministeriöltä, kuitenkaan sinänsä estä siis riippumatonta toimintaa, koska autonomia on säädetty esimerkiksi tiedekorkeakouluille, yliopistoille. Että jotenkin tässä alkoi tuntua semmoinen pyhä lehmä; vähän niin kuin omasta hännästä pidetään kiinni, kun kuuntelin tätä, ja mitä enemmän sitä kuunteli, niin tuo alkoi kyllä itseäni ainakin häiritä.

Silloin, jos pyritään tavallaan puoluepoliittisesti riippumattomaan toimintaan, niin siitä pidetään kiinni. Voidaan toisaalta kysyä, että kun riippumattomuus ja sitoutumattomuus usein yhdistetään toisiinsa, niin minkähänlainen ihminen se on, joka julistautuu täysin riippumattomaksi, täysin sitoutumattomaksi. Onko hän henkilö, jolla ei ole arvoja, sosiaalisia arvoja, poliittisia arvoja, sivistysarvoja, lainkaan, siis sellainen ikään kuin epäolento? Eikä tällaisia epälaitoksiakaan pidä olla. Ymmärrämme kuitenkin, mihin tässä asiassa nyt sitten pyritään.

Arvoisa puhemies! Tämä päätös on merkittävä. Se perustuu selvästi tunnistettuun tarpeeseen ja selvästi määriteltyyn tehtäväalueeseen, kansainvälisten suhteiden sekä Euroopan unionin asioiden tutkimusta koskevien kysymysten edistämiseen. Sille on annettu myöskin tavoitteita, päämääriä, jotka sitten laitos, tieteellinen neuvosto ja neuvottelukunta varmasti jäsentävät konkreettisemmiksi, ja on välttämätöntä, että voimavarat, taloudelliset ja henkilövoimavarat, myöskin laitokselle, instituutille, turvataan.

Mutta kun olen kuunnellut, että joku pitää tätä summaa suurena, niin, arvoisa puhemies, minusta tämä on kohtuullinen, ehkä kohtuuden alarajoilla. Jos jotain tehdään tieteen, tutkimuksen alallakin, niin on parempi tehdä kunnolla, pyrkiä riittävän kriittisen massan tavoitteluun tutkijamielessä, kansainvälisten suhteiden, kansallisten suhteiden mielessä ja sitten rekrytoida pätevät henkilöt.

Kahteen asiaan, puhemies, lopuksi kiinnitän huomiota.

Ulkoasiainvaliokunnassahan saimme asian aivan yksituumaisesti eteenpäin, mutta kyllä tässä yhteydessä haluan todeta, että pari asiaa kyllä pikkuisen jäi vaivaamaan tai mietityttivät tai olisin itse tehnyt toisin. Toinen on tämä neuvottelukunta, josta ilmeisesti ed. Tennilän kanssa olemme syvästi eri mieltä. Ei tällaisessa toiminnassa tarvitse kansanedustajia olla neuvottelukunnassa. Siis näin voi olla, mutta ei välttämättä tarvitse. Se voi pitkässä pelissä olla jopa haitta. Eduskunta voi signaalinsa lähettää tälle instituutille muutoinkin. Nyt he ovat siellä, olkoot, mutta ehkä ajan myötä voidaan tätäkin kysymystä, joskus viiden kymmenen vuoden kuluttua, tarkastella uudelleen.

Toinen, arvoisa puhemies, on kysymys tilinpidosta. Kyllä tässä itselleni olisi sekin riittänyt, että tilijuoksutus olisi hoidettu juoksevana siellä, missä se osataan, eikä sitä olisi tarvinnut pirstaloida. Me päädyimme tähän pirstaloimiseen, mutta haluan kuitenkin kirjata eduskunnan osalta omiin lausumiini, että itselleni olisi kyllä riittänyt tilinpitona se, mikä asian valmistelussa oli.

Näin ollen, kun asia kuitenkin on nyt paketissa, haluan osaltani myös onnitella. Tämä on hyvä päätös, tällä edetään. Tämä tulee vahvistamaan tiedonsaantia, tukemaan tiedonsaannin tarpeita, ja tämä tulee, arvoisa puhemies, myöskin parantamaan tilannetta näillä tehtäväalueilla informaation ja tiedon osalta.

Jos esimerkiksi vuonna 2002 internetiin laitettu kaikki informaatio käännetään kirjaksi, se tarkoittaisi kaikkien maailman asukkaiden kohdalla 250 kirjaa per vuosi kirjahyllyyn. Sehän on niin iso informaatio, ettei sillä tavallaan ole mitään virkaa. Tähän tarvitaan jäsennystä, ja tällainen tutkimuslaitos muine tehtävineen voi myöskin tätä informaation jäsennystä ja ehkä myöskin muuttamista tiedoksi merkittävästi edistää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan puolelta valitaan hallitukseen kolme jäsentä, siis eduskunnan valitsemina. Muut tulevat tietyllä tavalla nimettyinä, eli kolme suurinta ryhmää saa sitä kautta edustuksen. Minusta on hyvä, että neuvottelukunnassa on sitten muilla ryhmillä mahdollisuus myös olla mukana. Minä en ymmärrä, miksi osa eduskuntaa pantaisiin eduskunnan laitoksesta pois.

Yleisradio, jos verrataan siihen, on riippumaton toiminnassaan, mutta siellä ovat kuitenkin poliitikot hallintoneuvostossa, voivat olla hallituksessakin, ja mitäs tappiota siitä Yleisradiolle on tullut? Päinvastoin, sehän antaa sitä laajuutta, jota näissä asioissa minusta selvästi tarvitaan. Ei tässä mitään vahinkoa tule. Parempi vaan, että eduskunta kokonaisuudessaan saa myös tiedot näistä asioista, ettei tule niitä väärinkäsityksiä.

Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä ed. Tennilän vertaukset Yleisradioon, mutta tässä ei, ed. Tennilä, ole kyse Yleisradiosta, vaan ihan tieteellistäkin tutkimusta vakavasti harjoittavasta instituutista.

Se, että pienryhmät ikään kuin pelkäävät jäävänsä pois jostain, on signaali siitä, että pienissä ryhmissä ikään kuin tämä nähdään puoluepoliittisesti, vaikka toisin vakuutetaan. Kyllä tämän laitoksen toimintaan pitää luottamuksen liittyä, ja tässä valmistelussa kyllä se luottamus olisi täyttynyt.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksen perustaminen on hyvin arvokas tapa juhlistaa tätä eduskunnan 100-vuotistaivalta. On mielestäni hyvä, että laitoksen perustan muodostaa jo toimiva Ulkopoliittinen instituutti. Ei luoda lisää tutkimuslaitoksia, vaan tässä uusi laitos perustetaan entiselle pohjalle, ja tämä uusi laitos keskittyy kansainvälisiin poliittisiin ja taloudellisiin suhteisiin sekä EU-asioihin. Niin kuin täällä on todettu, niin laitos tiedeyliopistoista poikkeaa sikäli, että se tuottaa nopeasti sovellettavaa tietoa päätöksentekoon.

Ulkoasiainvaliokunnassa eniten herätti keskustelua tämä hallintomalli, mihin ed. Olin edellä vetosi. On 9-jäseninen hallitus, jossa toki enemmistö on eduskunnan ulkopuolisia henkilöitä, sitten on tämä tieteellinen neuvosto ja tämä neuvottelukunta, jossa olisi kahdeksan kansanedustajaa. Erityisesti tämän neuvottelukunnan kohta herätti keskustelua. Mielestäni neuvottelukunta on eräänlainen hallintoneuvosto eikä kovin usein kokoonnu. Kyllä se niin kuin varmentaa kuitenkin tämän, sanoisiko, poliittisen yksimielisyyden ja sen taustan, että kaikille tulee tieto. Vaikka tämä tuntuu hyvin raskaalta tämä malli, niin olen kyllä sitä mieltä, että on perusteltua näin aloittaa, ettei heti synny soraääniä tästä lähinnä pienryhmien osalta. Johtajan asema tässä laitoksessa on suunniteltu hyvin vahvaksi, ja se on tärkeää, ja johtajan valinta on todella tärkeä asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tässä on toisaalta painotettu tätä riippumattomuus—uskottavuus-teemaa ja toisaalta sitten koettu niin, että siitä liikaakin puhutaan ja se aiheuttaa jo ikään kuin vähän sellaista kummeksuntaa. Mutta perustelu kuitenkin tälle harkinnalle ja kriittiselle suhtautumiselle siihen nähden, että tämä riippumattomuus voi tulla esiin kysymyksenä, on tietysti tämä rakenne, yleensä nämä thinktankit. Esimerkiksi Washingtonissa demokraateilla on oma, republikaaneilla tällainen oma pohdintayksikkönsä, joka tekee tutkimusta ja joka on kuitenkin erilaista, joka lähtee myös sitoumuksista, poliittisista näkökulmista ja tehtävänasettelusta, mikä on annettu, mitkä ovat ne teemat, joista keskustellaan ja joita tutkitaan. Tiedämme myös Suomessa, että meillä on lahjaprofessuureja, EU-professuureja ja meillä on erilaisia näkökulmia myös tutkijoiden keskuudessa. Näin tietysti pitääkin olla. Mutta kun kysymyksessä on eduskunnan juhlapäätöksellä perustama laitos, niin silloin kyllä tällainen puoluepoliittinen riippumattomuus on tärkeä. Sen jälkeen vielä jää tietysti kysymys, minkä tyyppistä EU-politiikkaa, millä resursseilla ja millä sisällöillä tehdään ja miten asetetaan päämäärät, mutta se on ikään kuin sitten toinen kysymys.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Laitoksen päätöksenteosta toivon, että olemme yhtä mieltä siitä, että päätökset laitoksessa tehdään laitoksen hallituksessa eikä missään muualla. Neuvottelukunta ja tieteellinen neuvosto voivat olla eräänlaisia tiedotuskanavia, mutta pääsääntöisesti ne jäävät keskustelukerhoiksi, mikä lienee hyvä asia.

Päätöksistä haluaisin myös todeta sen, että toivon, että kun puhumme riippumattomuudesta ja päätöksenteon läheisyydestä, niin ei ole tarkoituskaan siirtää poliittisia päätöksiä näihin selvityksiin. Eduskunta tekee poliittiset päätökset. On tietysti todettava, että on erittäin vaikeaa esimerkiksi Suomesta löytää tällä hetkellä Nato-riippumatonta tutkijaa, joka voisi tehdä Natosta selvityksen, joka olisi neutraali. Ehkä tässä voimme ajatella myös kansainvälisiä tutkijoita, ja tässä haluaisin yhtyä ed. Kiljusen kommenttiin siitä, että kun katsomme tämän instituutin piirissä, niin emme rajoitu vain Suomeen ja suomalaisiin, vaan otamme myös käyttöön koko kansainvälisen arsenaalin näiden tutkijoiden rekrytoinnissa. Mutta kuten sanottu, poliittisen päätöksenteon pitää myös säilyä eduskunnassa eikä sitä tule siirtää selvityksiin.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi torstaina tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomessa tehtiin päätös yksikamarisesta eduskunnasta ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Tässä juhlaistunnossa nyt on lakiesitys kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksesta. Mielestäni on hyvä, että ulkoasiainvaliokunta, joka on tämän asian käsitellyt ja saanut myöskin lausunnot näiltä muilta valiokunnilta, päätyi yksimieliseen esitykseen. Täällä on nyt käyty hyvää, asiallista, akateemista ja tieteellistä keskustelua, mutta yhtenä Suomen kansan edustajana, joka en kuulu ulkoasiainvaliokuntaan, pidän erittäin tärkeänä, että tämä eduskunta voi juhlavuoden merkeissä tehdä tämän päätöksen, joka katsoo eteenpäin. Toivottavasti tästä laitoksesta tulee riippumaton, uskottava, ja kun 50 vuoden päästä sitten täällä parlamentti 150-vuotisjuhliaan pitää, niin silloin voidaan todeta, että on tehty hyvä päätös.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! En oikein ymmärrä, mikä tässä asiassa niin sanotusti mättää. Esitys on ulkoasiainvaliokunnasta yksimielinen, erittäin perusteltu, ja nyt edetään kohti päätöstä. Itselläni ei ole akateemista tutkintoa, ja en ihan nyt pysty jäsentämään tätä käytyä keskustelua. Minun mielestäni tämä on asia, missä eduskunta on täysin yksimielinen, niin että ei muuta kuin tehdään päätöksiä.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Laitinen kysyi, mikä tässä mättää, niin haluaisin vastata, että ei mikään. Tämä ratkaisu on erinomaisessa kuosissa, ja kuten tässä jo saatettiin useissa puheenvuoroissa onnitella, niin voimme onnitella itseämme, jos me tämmöiseen päätökseen pystymme. Ainoa asia, josta jonkin verran on keskusteltu valiokunnassakin, kuten ed. Ranta-Muotiokin totesi, ed. Olin myöskin omalla tavallaan, on tämä hallintorakenne; sitä tässä vähän pohdittiin.

Se on selvä asia, että tämmöisen laitoksen hallitus tulee olemaan se varsinainen päätöksentekoelin ja tukee tietenkin tämän alan tutkimuslaitoksen johtoa varsinaisessa päätöksenteossa. Tähän on ajateltu tämä neuvottelukunta, joka kuvaa tätä laajempaa poliittista yhteisöä, joka tätä laitosta nyt on ollut tukemassa, sen ylösrakennusta aikaansaamassa, ja toisaalta sitten tämä tieteellinen neuvosto, jossa tulisi sitten sekä tämä kansainvälinen kosketuspinta että laajemmin erilaiset tutkimukselliset intressitahot huomioitua. Tämä on vähän raskas, ja todennäköisesti minun nähdäkseni olisi voitu jopa miettiä sitä vaihtoehtoa, että tämä neuvottelukunta ja tieteellinen neuvosto olisivat olleet yksi ja sama kokonaisuus.

Todennäköisesti tulee käymään sillä tavalla, että pitkässä juoksussa joka tapauksessa nämä kaksi entiteettiä tässä kokonaislaitoksessa tulevat varmasti järjestämään paljon yhteiskokouksia. Eli sen tulee jo suurin piirtein näkemään, että kokonaislaitoksen toiminnan kannalta näiden kahden elimen saumaton yhteistyö myöskin on välttämätöntä. Tätä kautta tämä ikään kuin hallinnon raskaus kyllä kevenee.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle vaan semmoinen pieni yksityiskohta, että me kaikkihan emme ole niissä valiokunnissa mukana, jotka ovat käsitelleet tätä puhemiesneuvoston esitystä. Elikkä siis toisin sanoen kyllä kai meilläkin pitää olla joku mahdollisuus lausua kantamme tähän asiaan.

Asia on myöskin sen laatuinen, että tässä eivät kyllä ryhmäpäätökset riitä, vaan täytyy olla mahdollisuus lausua näkemyksensä näinkin isosta asiasta periaatteellisesti. Aivan erikoisesti jos oma viiteryhmä on tuolta yliopistomaailman puolelta, niin sitä suuremmalla syyllä pitää käydä sitä keskustelua myöskin sen maailman kanssa ja tuoda ne näkökohdat täällä esiin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Kiljunen kokosi tuon tärkeän asian hallinnon osalta, että ehkä pitkässä juoksussa neuvottelukunta ja tieteellinen neuvosto löytävät toisensa ja hallinto kevenee.

Täällä on, arvoisa puhemies, myös korostettu useissa puheenvuoroissa johtajavalinnan tärkeyttä, ja näin varmasti onkin asianlaita. Mutta silloin kun johtajan rekrytointiin liittyvä säännöstö luodaan, on välttämätöntä tarkistaa, että se tehdään myös ulkomaiset pätevät asiantuntijat hyödyntäen. Tällä hetkellä meillä on niin, että yliopistoissa tiettyjen tutkimuslaitosten johtajaksi ei voida valita ulkomaista pätevää asiantuntijaa, koska vähimmäiskielivaatimukset kansalliskielien osalta saattavat olla rajoittavia tekijöitä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En itse kuulu ulkoasiainvaliokuntaan enkä ole sikäli tämän asian käsittelyssä ollut tähän asti mukana, mutta pidän kokonaisuutena kuitenkin viisaana sitä, että meidän ulkopoliittista tutkimustamme vahvistetaan ja ylipäätään me saamme aktiivisemman otteen myöskin siihen, mitä Euroopan unionissa tapahtuu, ja ehkä sitä kautta, kun me tietoa keräämme, niin meillä on myöskin mahdollisuus itse aktiivisemmin vaikuttaa. Tärkeätähän tietenkin on se, miten suomalaiset pärjäävät tässä maailmassa, mutta mitä enemmän me muista tiedämme ja tiedämme siitä, mitä maailmalla tapahtuu, edesauttaa myöskin tekemään sellaisia valintoja, jotka ovat suomalaisten hyväksi.

Aivan lopuksi haluan todeta, että kun Sitra aikoinaan juhlapäätöksellä perustettiin, niin se on osoittautunut ainakin erinomaiseksi päätökseksi.