Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kysymyksessä on todellakin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Tieliikelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi, eli tämän vuoden alustahan olemme tottuneet puhumaan Tieliikelaitoksesta myös aputoiminimellä Destia. Tämän uudistuksen taustasta jos sanon muutaman sanan, niin todettakoon, että moni tässä salissa on ollut päättämässä aikaisemmista vaiheista, eli tielaitosuudistus toteutettiin vuoden 2001 alussa jakamalla silloin Tielaitos viranomaisena toimivaksi Tiehallinnoksi ja liikenneväyläpalveluja tuottavaksi ... (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies! ... ja liikenneväyläpalveluja tuottavaksi Tieliikelaitokseksi. Uudistuksessa oli kaiken kaikkiaan neljän vuoden siirtymäaika, jolloin tienpitoa avattiin kilpailulle. Eduskunnan liikennevaliokunnalle raportoitiin uudistuksesta siirtymäaikana vuosittain. Vuonna 2005 eduskunta sai selonteon tielaitosuudistuksesta.

Edelleen todettakoon, että tielaitosuudistuksen tavoitteena olleet 50 miljoonan euron vuotuiset säästöt pystyttiin oikein hyvin silloin saavuttamaan ja tämä Tieliikelaitos on toiminut lähes seitsemän vuotta, joista kolme viimeistä ilman siirtymäkauden toimintarajoituksia. Tämä yhtiöittäminen on luonteva jatko toteutetulle tienpidon organisaatioiden uudistamiselle, ja voi myös todeta sen, että yhtiöittäminen sopii myös tälle toimialalle.

Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti siis on tässä esitys olemassa, että Tieliikelaitos yhtiöitettäisiin ensi vuoden alusta alkaen. Yhtiöittämisen valmistelu on tehty virkatyönä tietysti tuolla liikenne- ja viestintäministeriössä kuunnellen ja neuvotellen eri tahojen, kuten Destian, valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian kanssa. Tiedämme hyvin, että ensi vuoden alusta lähtien, jos tämä yhtiöittäminen täällä päätetään ja kun päätetään, niin tämä yhtiö kuuluu sitten valtiovallan puolelta valtioneuvoston kanslian alaisuuteen.

Tämä esitys on esitelty henkilöstöjärjestöille ja maanrakennusalan edustajille tässä alkukesästä, ja lausuntokierros pidettiin myös kesän aikana, ja kaikki lausunnonantajat kannattivat tätä yhtiöittämistä. Eduskunta oikeuttaa lailla valtioneuvoston luovuttamaan Destian omaisuuden ja liiketoiminnan perustettavalle osakeyhtiölle. Valtioneuvosto määräisi luovutettavan omaisuuden arvon ja luovutuksen ehdot. Arvo määräytyisi loppuvuonna laadittavan välitilinpäätöksen perusteella.

Sitten tästä toimialasta ja verokohtelusta. Eli osakeyhtiön toimialana olisi rakennusalan palvelutoiminta ja teollisuus- ja ympäristöpalvelut sekä liikenteen palvelut ja toimialaan liittyvät tuotteet. Tämä olisi alkutilanne, ja myöhemmin yhtiökokous määrittäisi tarkemmin toimialan. Yhtiöittäminen tapahtuu ilman seuraamuksia tuloverotuksessa, arvonlisäverotuksessa ja varainsiirtoverotuksessa. Tuleva yhtiö on toiminnassaan tulo- ja arvonlisäverovelvollinen muiden yhtiöiden tapaan. Yhtiö vastaisi kaikista sitoumuksista, joihin Tieliikelaitos on sitoutunut omaisuutensa tai liiketoimintansa osalta.

Sitten kysymys henkilöstöstä. Destian nykyinen henkilöstö on työsopimussuhteista. Henkilöstöä on noin 2 300 henkilöä, ja he siirtyisivät yhtiön palvelukseen. Siirrosta vallitsee yksimielisyys. Määräajaksi otetut siirtyvät vastaavasti määräajaksi. Yhtiössä tulisi olemaan yksityisen alan työeläkejärjestelmä, ja siirtyvän henkilöstön nykyiset eläke-edut turvataan. Lisäeläketurva koskettaa noin 1 400:aa henkilöä, ja se hankitaan ryhmäeläkevakuutuksella heille.

Siirtymävaiheessa yhtiössä hoidetaan vuoden 2007 tilintarkastus ja tilinpäätös liikelaitoslain mukaisesti, nykyinen Tieliikelaitosta koskeva laki kumottaisiin, ja valtioneuvostolle annettaisiin valtuus tehdä valmistavia toimia jo tämän vuoden puolella, ja yhtiö aloittaisi toimintansa 1.1.2008. Ja kuten jo sanoin, yhtiö toimisi valtioneuvoston kanslian alaisuudessa ja sen omistajaohjauksessa.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Aikoinaan Tielaitoksen muuttaminen Tiehallinnoksi ja Tieliikelaitokseksi vuoden 2001 alusta oli hyvä asia. Nyt seuraava luonnollinen vaihe on Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen. Taloudellinen tehokkuus edellyttää tilaajan ja tuottajan roolien selkeyttä ja tienpidon kilpailuttaminen tuo kustannussäästöjä.

Vuoden 2001 tapahtuneen uudistuksen jälkeen on selvitetty uudistuksen vaikutuksia.

Valtioneuvoston selonteossa vuonna 2005 todettiin, että tiestön kunnon aleneminen on saatu siirtymäkaudella pysähtymään, mutta alemman tieverkon talvihoidon taso aleni joillakin alueilla. Liikenneturvallisuus oli säilynyt suunnilleen ennallaan. Saavutettujen kokemusten perusteella valtiolla ei ole tarvetta varmistaa maanteiden hoitoa oman liikelaitoksen kautta. Valmius yhtiöittämiseen on olemassa, ja toimenpiteisiin on ryhdytty. Tulevalla yhtiöllä on laskettu olevan hyvät edellytykset kannattavaan liiketoimintaan. On myös muistettava pitää kuitenkin huolta siitä, ettei toiminnan taso kärsi tehokkuudesta.

Tiehallinnon on maanteiden tekijänä huolehdittava tarkasti siitä, että maantiet ovat yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Jatkossa on myös pystyttävä turvaamaan talvitienpidon taso koko maassa, jotta liikenneturvallisuus ei heikkene. Vastuuasiat on oltava kunnossa. Hyvä asia on, että Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen ei vaikuta Tiehallinnon aluekehitystehtävään, vaan Tiehallinnon tehtävänä on osana tienpidon kokonaisuutta edistää tienpidon toimenpiteiden tasapainoista aluekehitystä.

Kaiken kaikkiaan Tieliikelaitoksen yhtiöittämisellä edesautetaan markkinoiden toimivuutta ja taataan kilpailun neutraliteetti.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvostettu puhemies! Ed. Karvon puheenvuorosta on itse asiassa helppo jatkaa.

Kun tässä vuosien saatossa valtion toimintoja on liikelaitostettu, niin yksi ongelma niitten jälkeen on ollut selkeästi se, että tällainen alueellinen yhteiskuntavastuu on aika monellakin tavalla poistunut. Tieliikelaitoksella yhteiskuntavastuuta on ollut sitä kautta, että säännöissä on ollut selkeästi maininta, että laitoksella on velvollisuus tarjoutua maanteitten hoitourakoihin ja lauttaliikenteen hoitoon koko maassa. Tällä säädöksellä on varmistettu se, että tarjouksia on tullut sitten ympäri maata myös noilla hiljaisemmilla alueilla.

Nyt tässä osakeyhtiöittämisessä tämä velvoite on poistumassa, ja minusta se tuo selkeästi riskin alueellisesti harvaanasutuille seuduille. Rohkenen siis epäillä näitä lain arviointeja siitä, että tiestöhoidossa myös tulevaisuudessa ympäri maata olisi toimivat markkinat ja kilpailu tämän osakeyhtiön perustamisen jälkeen. Tähän minusta on kyllä syytä erittäin vahvasti kiinnittää huomiota. On selvää, että Tiehallinnon vastuu kasvaa, jotta tienpidon toimenpitein edistetään tasapainoista aluekehitystä.

Tietysti tähän kysymykseen liittyen myös on hiukan huolestuttava esimerkki, mitä tapahtui A-katsastukselle. Se siirtyi ulkomaalaiseen omistukseen. Onko sitä riskiä, että myös tämä osakeyhtiö voisi jossakin vaiheessa siirtyä ulkomaalaiseen omistukseen, (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) joka vielä vahvistaa tätä esille tuomaani pelkoa?

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä Tieliikelaitosta koskevaa lakia käsiteltäessä kesäkuussa 2000 täällä eduskunnassa tämä oli aika lailla vahvankin keskustelun kohteena ja meitä oli noin kymmenkunta sosialidemokraattiakin, jotka äänestimme tätä hallituksen esitystä vastaan salissa. Lähinnä haluan nyt niitä lähestymistapoja, jotka silloin olivat vaikuttamassa muun muassa henkilökohtaiseen äänestyskäyttäytymiseeni, käydä vielä läpi, koska sillä on merkitystä myöskin tämän lain ja myöskin koko Tieliikelaitoksen ja osakeyhtiökysymyksen pohdinnassa.

Ensinnäkin liikenneturvallisuutta ja kansalaisten turvallisuutta ei tule asettaa kilpailutuksen kohteeksi. Tämä oli eräs niistä monista kesällä 2000 esillä olleista peloista. Nimenomaan pitäisi olla niin, että kansalaisten perusturvallisuus, liikenneturvallisuus, on yhteiskunnan keskeistä perusvastuuta. Valitettavasti jo valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa, kun teimme tämän lain seurantaan liittyvää läpikäyntiä, kävi ilmi, että kyllä raskaan liikenteen ja talvikunnossapidon osalta tuli eräiltä alueilta varsin vakavaakin palautetta. Tältä osin tämä Tieliikelaitosratkaisun eräs seuraus on ollut kipeä, kuuma pottu, josta ei ole avoimesti keskusteltu. Samaan aikaan tietysti oli voimakkaasti esillä, ja siihen varmasti ryhmätoverini enemmän puuttuvat, henkilöstön asemaan liittyvät pelot. Silloin jo myöskin tätä yhtiöittämistä, osakeyhtiömahdollisuutta, pidettiin todennäköisenä jatkovaiheena.

Mutta, herra puhemies, erityisesti haluan siis palata tähän liikenneturvallisuus- ja perusturvallisuuskysymykseen. Kyllä kansalaisilla on oikeus edellyttää, että liikenneturvallisuus ja arjen turvallisuus on valtion vastuulla kunnossa. Tältä osin tämä perustienpito, talvikunnossapito, ei ole ollut kaikilta osin siinä tilanteessa kuin eduskunnassa muun muassa edellytettiin.

Arvoisa liikenne- ja viestintäministeri voisi nyt erityisesti käydä läpi, millä tavalla eduskunnan lausumassaan 6 toteama edellytys on täyttynyt. Eduskunta edellytti, että "hallitus laatii siirtymäajan päätyttyä eduskunnalle selonteon tiehallintomuutoksen vaikutuksesta tiestön kuntoon, liikenneturvallisuuteen ja tienpidosta valtiolle aiheutuneisiin kustannuksiin". Minusta tämä on hyvin vakava asia, vaatii paneutumista, ja myöskin tämän lain käsittelyssä eduskunnan erityinen vastuu on tarkastella tätä asiaa. Myöskin silloin liikennevaliokunnan eriävässä mielipiteessä, vastalauseessa, jossa muun muassa ed. Harry Wallin oli mukana, erityisesti kiinnitettiin huomiota teiden hoidon ja kunnossapidon merkitykseen peruspalveluluonteisena toimintana ja siihen, että se olisi tullut säilyttää valtion erityisenä tehtävänä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Muistan erityisen hyvin, salissa kun käsiteltiin tätä Tieliikelaitosta tai tätä liikelaitostamista ylipäätään. Kävelin tuosta puhujapöntöstä alas, ja silloinen ministeri Olli-Pekka Heinonen sätti ministeriaitiosta, että hänenhän se pitäisi tässä salissa olla konservatiivi, mutta kun hän kuuntelee teitä, ed. Paasio, niin tehän täällä se konservatiivi olette.

Tältä pohjalta lähdettiin se keskustelu käymään, että kun mennään liikelaitosmalliin, se seuraava oletettu askel on osakeyhtiömalli. Ministeri Heinonen silloin vannoi ja vakuutti, että ei ikinä. Hänen puheensa varmaan löytyy eduskunnan pöytäkirjoista. Tämä oli se pelko nimenomaan, että kun otetaan askel yksi, se tarkoittaa askelta kaksi, kolme jne. Ed. Rajamäen äsken esiin tuomat ongelmat ja pelot ja uhat ovat yhä vakavia, varteenotettavia, jotka tulee selvittää ennen kuin askeleita eteenpäin otetaan.

Sitten on mielenkiintoista, että kun lukee hallituksen esityksen perusteluitakin, niin välillä todetaan, että tällä ei ole sinänsä mitään merkitystä nykyisessä tilanteessa, koska Tieliikelaitos sinänsä on jo ollut kilpailutilanteessa vastaavalla tavalla mukana kuin osakeyhtiö aikanaan. Voidaan kysyä, että mikä on silloin se etu, muu kuin täällä todettu mahdollisuus nopeampaan päätöksentekoon. Ja se pelko, mikä tulee tämän mukana, ed. Timo Korhosen täällä esiin tuoma: Mikä malli on osakeyhtiöllä, myydäänkö ulospäin? Mitä tapahtuu sen jälkeen, minkälainen tilanne tulee olemaan nimenomaan meidän teillämme, henkilöstöllä, turvallisuudella?

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua ei koskaan käytäisi, jos ne puheet, joita tuolloin vuonna 2000 käytiin, pitäisivät paikkansa. Tuolloinen substanssiministeri, liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen täältä ylhäältä, ministeriaitiosta varmaankin ja tästä pöntöstä tai viereisestä pöntöstä käsin, vakuutti salille, että koskaan ei tässä asiassa tulla menemään yhtiöittämiseen.

Oma eduskuntaryhmäni repesi tuolloin äänestyksessä suuresti. Osa — olimme myös hallituspuolue tuolloin — uskoi ministeriin ja osa ei uskonut. Itse luotin puheisiin ja täytyy sanoa, että olen todella harmissani siitä, että tuossa äänestyksessä silloin päätin, että äänestän hallituksen esityksen puolesta, ja luotin todella niihin lupauksiin. Kuuntelin sen keskustelun valiokunnassa tarkasti, ja siellä luvattiin muun muassa turvata henkilöstön asema. Siellä luvattiin, että tähän yhtiöittämismalliin, joka mahdollistaa sitten pörssiin viemisen, pilkkomisen, myymisen ulkomaalaisille, tie on auki taivasta myöten, kun tähän lähdetään, että tähän ei koskaan mennä.

Ministeri täällä esitteli seikkaperäisesti tätä historiaa ja kertoi myös, että tässä taustalla on vankka yksimielisyys. Saamani tiedon mukaan tämä yksimielisyys ei ole lainkaan niin vankka. Työntekijäjärjestöt tietäen hallituksen kokoonpanon ja tietäen sen, että tämä tulee täällä todennäköisimmin läpi menemään, ovat, totta kai, yrittäneet neuvotella itselleen mahdollisimman hyvät ehdot. Esimerkiksi juuri eläkevastuut ovat erittäin tärkeitä asioita tässä.

Mutta en ollenkaan ole varma, että jos tuolla kentällä kysytään ihan tavallisilta tiemiehiltä, duunareilta, että haluavatko he, että Tieliikelaitos — jonka nimi muuten on tässä lennossa muuttunut Destiaksi — edellinen Tietapio tuotiin eduskuntaan, mutta tuolloinen liikenne- ja viestintävaliokunta tyrmäsi sen, ja se sai siinä jossain kohtaa jopa Tietappio-leikkinimen, mutta joka tapauksessa Destia on nyt sitten tuotu tänne ikään kuin alkusinfoniana tälle yhtiöittämiselle — yhtiöitetään. Olen ihan varma, että jos ihan tavallisilta tietyöntekijöiltä kysyttäisiin, että haluavatko he yhtiöittämistä, niin vastaus olisi kyllä selkeä ei. Sen verran ikäväksi on heilläkin tilanne mennyt.

Tuolloin, kun aloitettiin, niin tietyöntekijöitä oli sellainen 4 500. Nyt on väki vähentynyt puoleen, ja esimerkiksi kuluneen vuoden aikana on tähän mennessä 90 henkilön kanssa käyty, jos muistan oikein, yt-neuvotteluja. Kuinka moni on johtanut sitten irtisanomisiin, niin siitä ei minulla ole tietoa. Mutta joka tapauksessa tämä vähennys on menossa koko ajan. Ja totta kai se näkyy jossain. Kun on tullut tällaista aliurakoitsijavetoista tienpitoa, kukaan ei varmista laatua. Ei ole selkeää kriteeristöä siitä, miten on hoidettava, ja kun jokainen lähtö maksaa. Silloin, kun on kova kilpailutus, silloin lasketaan, että koska kannattaa lähteä.

Jokainen meistä on ajanut tuolla vähän kauempana tästä Pääkaupunkiseudulta vähintäinkin sellaisella tiellä, missä on nilkkaan asti loskaa. Eduskunnassa oli vähän aikaa sitten logistiikkaseminaari, ja siellä tuli jopa ihan yrityselämältä tieto vastaan, että kun tänä päivänä on niin paljon lunta ja loskaa teillä, se alkaa vaikuttaa kumipyöräliikenteen kustannuksiin, koska loska on ihan selkeä vastus tämmöisen ison auton edetessä. Eli tämä ongelma on tiedostettu ihan selkeästi ihan tavallisten tienkäyttäjien piirissä kuin myös yrityselämän piirissä. Kyllä tässä on ihan selkeät perusteet sille, että tienpito, millä kriteereillä lähdetään auraamaan, lähdetään hiekoittamaan, tekemään sitä reittiä talviolosuhteissa paremmaksi, niin se on heikentynyt.

Ihan jaan kyllä ed. Rajamäen kanssa sen näkemyksen, että juuri perustienpito, kunnossapito, kyllä se on sellaista peruspalvelutoimintaa. Sitä ei saisi kilpailun alttarille laittaa ja tässä ollaan nyt menossa kyllä isoin askelin kohti entistä heikompaa tilannetta. Tämä yhtiöittämisvaihtoehtohan on ollut selvittelyssä aiemminkin, muun muassa viime kaudella, ja tuolloin kumpikaan ministereistä Luhtanen ja Huovinen ei sitä eduskunnalle tuonut, mikä oli erittäin hyvä asia.

Nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Ja kyllä mielestäni kaikki ne pelot, joita tähän on tuolloin vuonna 2000 esitetty, mukana on kuusi lausumaa, poikkeuksellinen määrä lausumia, ja yksi vastalause, niin ikävä kyllä ne ovat toteutuneet, ja pahaa pelkään, että myös ne pelot, mitä tällä hetkellä täällä kriittisen puheenvuoron käyttäneet ovat esittäneet, ne tulevat myös toteutumaan. Kysymys on siitä, että leikimmekö me tässä tieturvallisuudella.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on palattu koko ajan sinne vuoteen 2000, ja ihan kuin täällä viime vaalikaudella vuonna 2005 hyväksytty selonteko olisi jäänyt edustajilta lukematta, koska siinä selonteossahan arvioitiin nimenomaan tämän eriyttämisen merkitystä ja sitä, mitä se on tarkoittanut kilpailutilanteessa, mitä se on tarkoittanut myös tässä talvihoidossa, ja siinä oli hyvin yksityiskohtaisesti käyty näitä läpi. Eli toivon, että myös täällä nyt kriittisiä puheenvuoroja käyttävät tutustuisivat siihen kaksi vuotta sitten tehtyyn selontekotekstiin. Silloin valiokunta arvioi hyvin tarkasti sitä, mitä tässä on tapahtunut, ei päätynyt esittämään yhtiöittämistä, mutta ei päätynyt myöskään ottamaan kantaa, että missään tapauksessa ei tule yhtiöittää.

Minun yhteenvetoni kyllä tähän mennessä olleesta keskustelusta on, että ne pelot — olin itsekin silloin vuonna 2000 päättämässä tästä asiasta ja muistan, miten hankala kysymys se oli, siitä keskusteltiin todella vakavasti salissa — että ne pelot olivat ylimitoitetut, mitä täällä silloin asetettiin, ja siitähän se johtui, että laitettiin ne kuusi aika tiukkaa pontta silloin, mikä oli varmasti hyvä, koska sillä tavalla pystyttiin sitä ohjeistamaan.

No, sitten tästä, onko talvihoito hyvässä kunnossa. Minä itsekin toki, kun on vähän jonkinlaista kokemusta tuolta syrjemmältäkin Suomesta, mietin samanlaisia kysymyksiä. Mutta sitten kun katsotaan, mitä tässä on ollut viime vuosien aikana, kun on jo tämä vapaa kilpailutilanne ollut, niin kilpailu on ollut toimivaa ja myös terveellä pohjalla läpi Suomen ja kaikkiin urakoihin on tullut vähintään neljä tarjoajaa. Eli minusta se on toiminut aika tavalla hyvin.

Vielä tässä lopuksi haluan todeta, kun tuli esille, mitä tässä yhtiömallissa on hyvää ja parempaa siihen liikelaitosmalliin nähden, että on se minusta kuitenkin hyvä, että sitten kaikki toimijat ovat samalla viivalla. Muut eli kilpailijat, kilpailevat toimijat, ajattelevat, että se liikelaitos kuitenkin aina hädän tullen voi turvautua valtioon, ja se ei ole kilpailuneutraliteetin kannalta hyvä asia. Eli pidän tärkeänä, että tässä pystytään menemään eteenpäin, mutta hienoa, että tässä evästetään myös tällä keskustelulla tämän lain käsittelyä.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan vanhemmasta politiikasta tai sodasta, niin pyritään aina ottamaan kaikki tämmöiset niin kuin väylät haltuun. Tietääkö ministeri nyt sitten ihan varmasti, että tämä on nyt Suomen suhteen sitten viimeinen tämmöinen lihoiksi paneminen, että tietkin otetaan ikään kuin yksityiseen omistukseen? Onko teille selvitetty tämä asia, vai onko tämä vaan ihan semmoista, että te nyt kokemattomana höpötätte meille tämän tässä näin ja tämän ovat jotkut muut jo tehneet? Minä en nimittäin uskonut, että tämmöiseen asti on päästy täällä. Ihme asioita te olette touhunneet täällä muutamien vuosien aikana.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat tietenkin ikuisia perusteluja, kun puhutaan yhtiöittämisestä ja osakeyhtiöittämisestä: kilpailuneutraliteetti jne. Mutta kyllähän kun yhteiskunnassa päätöksiä tehdään, meidän pitää myös katsoa se historia, mitä kokemuksia meillä tässä lähihistoriassa on nimenomaan strategisesta omistuksesta ollut ja omistajaohjauksesta ja omistajaohjauksen näkökulmasta. Siinä mielessähän tämä sisältää äärimmäisen haasteen, mutta myös riskin, joka kyllä pitää tiedostaa. Kyllä puhutaan nyt tienpidon osalta, tien rakentamisen osalta, kunnossapidon, ylläpidon osalta niin isosta asiasta yhteiskuntapoliittisesti, että onko se etu niin iso, että kannattaa se harppaus ottaa.

Me tiedämme kaikki, jotka olemme olleet näitten asioiden kanssa tekemisissä, että omistajaohjaus kertakaikkisesti ei toimi. Ei valtiolla ole sellaista tahtotilaa, ei ole ollut, ja minä en ikävä kyllä usko, että tuleekaan, jolloin se käyttää sitä isännän ääntä. Sen jälkeen puhutaan isännän äänen yhteydessä puuttumisesta nimenomaan kilpailuun ja se koetaan taas negatiivisena asiana, niin että kyllä nämä riskit pitää hyvin tarkkaan tiedostaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri sanoi, että on tärkeätä, että ollaan samalla viivalla ja että hädän hetkellä valtio tulee liikelaitokselle apuun. Mutta, arvoisa ministeri, ei tämä argumentti päde. Hädän hetkellä omistaja tulee myös osakeyhtiössä omalle yhtiölleen apuun. Eli jos nyt kuvitellaan, että yhtiöitetään ja tämän yhtiön talous kehittyy huonosti, niin yhteiskunnan pitää laittaa rahaa osakepääomaan lisää, jos niin onnettomasti menee. Eli hädän hetkellä omistaja tukee sekä liikelaitosta että omaa osakeyhtiötään, niin että tämä argumentti ei ollut oikein vakuuttava.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ministerille, jottei jää väärää mielikuvaa: Valiokunnassa ei todellakaan sanottu, että ei saa yhtiöittää, mutta siellä ei myöskään todettu, että saa yhtiöittää. Kuten äsken totesin, niin ministerit Luhtanen ja Huovinen eivät tuoneet tätä asiaa viime eduskunnalle.

Toivoisin kyllä sitä, että omistajaohjaus toimisi siltä osin, että perustienpitoa valvottaisiin paremmin. Tilanne on pirstaloitunut, se on jossain kohdin aivan hyvä, mutta siellä on urakoitsijoita, jotka eivät toimi niin loistavasti, eli se on hyvin pirstaloitunut tällä hetkellä. Kyllä olisi tärkeää, että tämä alihankkijavetoinen toiminta täyttäisi aika tasaisesti kriteerit eri puolilla Suomea.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Minustakin se oli viisautta, että kumpikaan liikenneministeri viime vaalikaudella ei tuonut tänne tätä yhtiöittämistä päätettäväksi. Se oli varmaan vasta nytten kypsä; viime vaalikaudella vasta puolivälissä tuli tämä selonteko.

Ed. Pertti Virtaselle kyllä toteaisin, että eihän tässä teitä nyt olla luovuttamassa minnekään. Meillä on 78 000 kilometriä yleisiä teitä, ja niitten ylläpidosta kyllä vastaa Tiehallinto. Tässä on siitä kysymys, kuka niitä hoitaa ja niistä huolehtii. Siitä on kysymys.

Minusta on tärkeä kysymys kyllä, että meillä on toimivat markkinat. Selonteko osoitti sen, eikä ole nyt toista tietoa kahden vuoden ajalta, etteikö näin olisi, että ne toimivat samalla viivalla, niin että en lähtisi sitä kyllä missään tapauksessa väheksymään. Tällä perustettavalla osakeyhtiöllä, mikä nyt tulee, on kyllä talousasiat alussa ainakin kunnossa. Ei ole tarkoitus ja tavoite, että sitä jouduttaisiin jotenkin lähtemään pelastamaan myöhemmin.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan kiinnittää huomiota näissä perusteluissa oleviin aluekehitysvaikutuksiin. Totta on varmaan se, minkä ministerikin totesi, mikä on täältä luettavissa, että suhteellisen toimivat markkinat tienpidossa on. Mutta sitten se viittaus tulevaisuuteen, että se jäisi niin kuin oletuksen varaan: näin ei varmaan voi olla. Kun tiedän, että ministeri Vehviläinen tietää tämän maaseututiestön kunnon talviaikaan hyvin — taitaa olla yhteisiäkin kokemuksia meillä siitä — luotan kyllä, että se on hyvin tarkassa seurannassa.

Mutta sitten ihan yksityiskohtainen kysymys. Kun täällä todetaan, että "Osakeyhtiö on Tieliikelaitokselta siirtyvien sopimusten perusteella sitoutunut hoitamaan lauttaliikennettä kaikilla maantielautoilla vuoden 2009 loppuun", mitä tapahtuu tämän siirtymäkauden jälkeen?

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulinpa täältä korokkeelta puhumaan, niin on helpompi, kun näkee vähän muitakin ihmisiä.

Tämä ajatus yhtiöittämisestä on minusta erittäin kannatettava. Kaikissa näissä laitoksissa, mitkä on tässä jaettu kolmeen osaan, esimerkkinä Merenkulkulaitos ja vanha TVH, jonka osasta nyt puhutaan, on aina ongelma, kun siirretään omaisuutta. Aikoinaan Tieliikelaitokselle siirtyi sitä vanhaa kalustoa, kaikkia aura-autoja ja mitä kaikkea siellä onkaan. Samalla tavalla Merenkulkulaitokselta siirtyi 35 laivaa siellä olevalle liikelaitokselle, Lauttaliikelaitokselle, joka kantaa nimeä Finstaship. Eli tämmöinen yhtiö varmasti pystyy huomattavasti läpinäkyvämmin olemaan rehellisesti kilpailussa mukana, ettei kansalaisillekaan tule sellainen kuva, että kun muut yksityiset yhtiöt kilpailevat näistä urakoista, tämä ikään kuin valtion omistama osa on jollakin tavalla etuoikeutettu ja tuettu valtion toimin. Tästä on hyviä esimerkkejä tuolta lauttaliikenteen puolelta.

Samalla, kun ed. Ravi otti puheeksi lauttaliikenteen, niin pienenä vihjeenä ministerille, jos arvoisa ministeri kuulee: Meillä on ihan järjettömissä käsissä tämä yhteysalusliikenne. Miksi meillä täytyy olla kaksi eri osiota, jotka sitä hoitavat? Elikkä sitä hoitaa siis Merenkulkulaitoksen viipale nimeltään Finstaship, hoitaa osaa yhteysalusliikennöintiä, ja sitten osaa hoitaa nimenomaan tämä Tieliikelaitos. Tieliikelaitos on ilmoittanut koko ajan, että me emme hoida lauttaliikennettä, vaan me olemme tien jatkeita, mutta kuitenkin he tekevät sitä tuolla merellä, järvillä jne., missä näitä Tieliikelaitoksen losseja pyörii. Eli saman suuntainen systeemi voitaisiin tehdä kohtuullisen vikkelässä aikamäärässäkin, ja ennen kaikkea Tieliikelaitoksen eli Destian ihmiset ovat sanoneet, että he eivät ole ollenkaan kateellisia siinä asiassa, vaikka se siirrettäisiin kokonaan heiltä pois. Se olisi varmasti valtion kannalta järkevämpää, että yhteysalusliikenne hoituisi yhdestä sektorista.

Sitten vielä pieni esimerkki tämmöisestä hyvin toteutetusta kilpailujutusta tuolta Ruotsin puolelta. En muista enää, mikä kunta, mutta se on kuitenkin se kunta, johon esimerkiksi Vikingin laivat tulevat. Se ei ole enää Tukholmaa, vaan se on se seuraava kunta, jonka nimeä en nyt muista. Siellä esimerkiksi kuusi seitsemän vuotta sitten kilpailutettiin vanhustenhoito. Se kilpailutettiin sillä tavalla, että kunta ilmoitti, paljonko vuodessa vanhustenhoitoon annetaan rahaa, ja sillä rahalla kaikki kilpailivat, elikkä kilpailtiin pelkällä laadulla. Kuinka kävikään? Kilpailun voitti kyseisen kunnan vanhainkodin kunnan palveluksessa olevan johtajan perustama yhtiö. Hän palkkasi saman henkilökunnan kuin oli aiemmin kunnallisella puolella. Toimivat samassa talossa samalla rahalla, mutta huomattavasti tehokkaammin. Jostain kumman syystä kun ihmiset siirtyivät kunnan leivistä yksityisen palvelukseen, homma jatkui samanlaisena, mutta äärettömän tehokkaana. Tässä pieniä esimerkkejä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Otin äsken vastauspuheenvuoron, mutta ei se mittään.

Joo, kyllä, arvoisa ministeri, olen tässä vaiheessa samaa mieltä tästä asiasta. Mutta tämä väyläpuhe, minkä tässä käytin. Valtio on rakentanut kaikki sähkölinjat tuonne noin, ja nytten on televisiot ja nämä muut väylät tuolta satelliiteilta sitten digitalisoitu. Ketkä, kun ne tuossa yhtiöitettiin — taisin olla silloin täällä mukana — nykyään vetävät välistä hirveät rahat? Kaikki hinnat ovat nousseet, ja mitään ei pysty enää eduskunta ja parlamentti päättämään näistä asioista. Siellä on kaikkea Fortumia, Vattenfallia, ja älyttömästi kaikki urheilu ja muu on siirtynyt rahallisten kanavien taakse, kansalta viety kaikki jutut. Pahin esimerkki oli, että MM-kisojen yhteyteen oli suunniteltu tämä siirto, jolloin varmaan sadattuhannet suomalaiset seuduilla, missä arvostetaan urheilua, kokivat sen, etteivät nähneet edes Tero Pitkämäen voittoheittoa, esimerkkinä siitä kaksi väylää, jotka on valtio hoitanut.

Sitten tämä ratajuttu: VR, palvelu. Jokainen tietää, kuinka se toimii. Mikä on enää ainoana olemassa tämmöinen valtion tekemä väylä, yhteys, kommunikaatio, on tiet tietysti.

Nyt tähän logiikkaan, mitä minä nyt ajattelen tässä vähäsen tällä lailla salapoliisimaisesti. Selittyy sekin hirvittävä tutkimus, jonka näin Aamutelevisiossa, ministeri, kun koko ajan tivasitte, että 80 prosenttia suomalaisista tutkimuksen mukaan haluaa nollatoleranssia näihin kameravalvontoihin. Eihän nyt kukaan, anteeksi, arvoisa puhemies, niin kahjo voi olla, ettei tajuaisi, ainakaan tielläliikkuja, että pitää ohitustilanteissa sallia jonkun verran toleranssia ja kaikkea muuta vastaavaa. Eli nämä tutkimuksethan tunnetusti, yliopistoalallakin jonkun verran olleena tiedän, voidaan aina tilata ja muuta vastaavaa.

Mutta tämä kameravalvonta selittyy nyt tällä. Tämähän on selvästi paketti, jossa teistä pikkuhiljaa aletaan tienata älyttömästi rahaa. Meillä on nyt vielä vihreitä täällä joka paikassa, jotka tykkäävät tämmöisistä rajoituksista, eniten kaikessa oikeusministerinä ja kaikkea muuta. Sinne pannaan nollatoleranssi ja annetaan kunnille mahdollisuudet itse panna niitä kameroita joka paikkaan ja valvoa tätä juttua. Jokuhan oli jo vähän pöllöyksissään ehdottamassa sitäkin, että lappuliisatkin saisivat tämmöiset tutkat käsiinsä.

Tämähän kaikki viittaa siihen, että älytön rahasampo odottaa, että saataisiin tiet ja kaikki tienvarsilla tapahtuvat jutut yksityiseen rahastuskäyttöön. Sitä vartenhan nämä osakeyhtiöt tehtiin. Meille syötettiin kaikki jutut näistä sähkö- ja muista kilpailujutuista ja digitalisoinnista ja muusta ihan uutena ja kansalle, ja nytten ne ovat kaikki hirvittäviä rahastussampoja, joihin ei pääse kukaan mitenkään käsiksi.

Niin kuin viimeksi täällä joskus kerroin, niin ei pääministerillä kuulemma itsellään vaan pojillakin on Fortumin osakkeita. Mutta se nyt on taas toinen tarina.

Eli minun mielestäni tämä näyttää aika oudolta, että tähän ollaan menossa. Se selitys vaikuttaa tietysti aika vanhanaikaiselta, jota edellinen edustaja ajatteli, että kunnan miehet nojailevat vaan lapioon ja muuta. Todellisuudessa kauan aikaa on aika arvotonta näytelmää näytelty siinäkin, kuinka on vaikeutettu kunnan oikeitten työntekijöitten työn tekemistä pikkuhiljaa niissä kaupungeissa, joissa on alettu suosia tavallaan liikelaitoksia ja tilattu heiltä näitä töitä. Tässä on jotenkin semmoinen pitkäaikainen prosessi, ja me olemme ajautumassa sille viimeiselle tolpalle, jolla väitän, että kansan nollatoleranssi alkaa lähestyä. Tämä on sen kaltainen hämähäkinverkko, että minä en ollenkaan kannata ainakaan tämmöistä lakia.

Ihmettelen ja sanon suuret hyit oppositioporukka demareille ja muille vasemmistolaisille, että te olette tähän asti tämän päästäneet joskus. Ihmettelen kyllä oikeistonkin ahneutta tässä. Ihmettelen, minkä takia suurella maaseudulla hallitseva keskustapuolue ei tajua tämän kaltaisen jutun logiikkaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Oma mielipiteeni tämän asian suhteen on vähän kaksijakoinen. Tänään vaakakuppi on aika lailla fifty—fifty-tilanteessa. Mielenkiinnolla odotan valiokunnan mietintöä ja sen perusteluja, koska asialla on kyllä puolensa. Ymmärrän ihan hyvin, että painetta asian suhteen on ollut. Ennen kaikkea yksityiset firmathan tässä painavat päälle Tieliikelaitosta ja väittävät kaikenlaista, että sitä ikään kuin omistajan taholta subventoidaan, hyysätään jnp., että se on jonkinlainen markkinahäirikkö vahvoine taseineen. Kaikkea tämän kaltaista. Eli tämän painepuolen ymmärrän tässä ajassa ihan hyvin. Myöskin Tieliikelaitos on johdonmukaisesti toiminut sillä tavalla, että se on järjestellyt toimintaansa, henkilöstönsä määrää ja muuta toimintaa sillä tavalla, että se on yhtiöittämiskunnossa. Siinä on ollut selvä tavoite vaihtaa ikään kuin yhtiömuotoa liikelaitoksesta osakeyhtiöksi.

Tämä vaikuttaa, jos sitä pohtii vähän ideologiselta kannalta, yhdeltä askeleelta sillä polulla, jonka tavoitteena on kaiken kaikkiaan yksityistää suomalaisessa yhteiskunnassa olevia julkisia peruspalveluja, koska tienpito on ilmiselvä peruspalvelu. Tällaista liikehdintäähän on muilla aloilla ja muilla suunnilla paljon paljon enemmän, paljon voimakkaampaa. Se on paljon vaikuttavampaa. Mutta tämä on yksi askel sillä polulla. Voisiko spekulatiivisesti sanoa, että pörssiin vaan ja lihoiksi. Joku näkee tämän asian tässäkin valossa, että osakeyhtiöllä on tämäkin mahdollisuus.

Mutta hyvät kollegat, arvoisa puhemies! Minkä tahansa toiminnan siirtyminen osakeyhtiömuotoisen toiminnan piiriin, sellaisen sateenvarjon alle, on organisaatiolle suuri muutos. Esimerkiksi eduskunnan ote kirpoaa lopullisesti ja täydellisesti tällaisen osakeyhtiön toiminnasta. Ei ole nokan koputtamista tätäkään vähää, mitä meillä on näinä aikoina. Omistajaohjaus tulee muuttumaan, hallinnon läpinäkyvyys hämärtyy, sumenee, osakeyhtiöllä on huomattavasti pienemmät velvollisuudet kertoa asioistaan julkisuudessa. Jos nyt jotakin sanoo näistä organisaatiotyypeistä, niin käytännön esimerkkinä säätiö on sellainen muoto, jonka suojissa voi piilotella asioita julkisuudelta. Otan esimerkiksi meidän Kansallisoopperamme, joka siis rahoitetaan verovaroin, ja kun siellä on kultaisia kädenpuristuksia, ne eivät tule julkisuuteen sen tähden, että organisaatio kätkeytyy säätiömuodon taakse, jolloin niistä ei tarvitse ilmoittaa. Osakeyhtiöllä on samanlaisia mahdollisuuksia olla ilmoittamatta asioistaan, jos ne ovat jotenkin ikäviä eikä halutakaan niitä julkisuuteen. Käytin vaan esimerkkinä Kansallisoopperaa, jossa on aika tuore tapaus tämä oopperasäätiön menettely. Pidin sitä äärettömän loukkaavana niin hallitusta kuin eduskuntaakin kohtaan, kun rahat tulevat tästä talosta ja sitten ei kerrota, mitä kädenpuristukset maksavat. Ei niin voi toimia. Pörssiyhtiötkin kertovat, kun toimitusjohtajaa vaihdetaan, paljonko se vaihto maksoi. Tämmöinen verovaroilla toimiva organisaatio ei sitä tehnyt. Käytin tätä vain esimerkinomaisena.

Sitten tähän, mikä on vakavin juttu, eli peruspalvelujen yksityistämiseen, jota kategorisesti en ole valmis hyväksymään lainkaan. Jäljet pelottavat. Siellä missä näin on tehty voiton maksimoimiseksi — mennään tosi huonoon esimerkkiin, Englannin rautatiet — paljon, halvalla ja nopeasti turvallisuuden kustannuksella. Jälki on näkynyt erittäin pahoina onnettomuuksina. Se on ihan hirvittävää. Hinnat ovat nousseet, palvelu on huonontunut, voitot ovat kyllä omistajien taskuun kasvaneet.

Vielä tähän osakeyhtiömuotoon — oletan, että se kyllä tämän hallituksen voimin viedään läpi — ja pidätän oikeuden myöskin yhtyä hallituksen esitykseen, kun tätä asiaa täällä vielä värkkäillään, vaikka olen kriittinen tänä iltana tässä ja nyt. Osakeyhtiön tehtävänä on voiton maksimointi. Se on osakeyhtiölaista lähtöisin, sen pitää toimia omistajan eduksi ja maksimoida voittonsa. Tässä ollaan äkkiä ristiaallokossa turvallisuustekijöitten kanssa.

Herra puhemies! Turvallisuus on ykköskysymys. Kuka antaa turvatakeet tällä hallinnonalalla? Usein käytetään turvatakeita muussa yhteydessä, mutta liikenteeseen ne myöskin liittyvät ja sopivat. Ihan lopuksi kerron jo liikelaitosmaailmasta ihan elävän esimerkin. Näitä kokemuksia voi olla muillakin: Valtatietasoisella väylällä aura-auton tulo kestää ja on kestänyt sellaisen pahan myräkän aikana useita tunteja, jolloinka siellä autot auraavat sen liikenneväylän renkaillaan eli mennään aikamoisessa sohjossa ja todella vaarallisissa liikenneolosuhteissa.

Kun kysyin tiepiirin johtajalta, miksi näin, ettei ennen ollut näin, niin minulle vastattiin, että nämä on ulkoistettu, että Tieliikelaitos on kilpailuttanut, ottanut halvimman urakoitsijan, joka on yksityinen firma ja sitten kun tulee tällaiset eri huippuolosuhteet, siis myräkkä, talvinen myräkkä — tämä ei koske Tieliikelaitosta, joka ei pärjännyt siinä kilpailussa, oli tehnyt tarjouksen, mutta hinta oli liian kova — (Ed. Gustafsson: Olisi tehnyt paremmin varmaan sen!) sen tähden tiet ovat auraamatta, koska urakoitsija ei halua mitoittaa kalustoaan, ei halua investoida kalustoonsa niin paljon, että selviytyisi vaikeissa sääolosuhteissa, vaan maksaa mieluummin sopimussakkoa ihan kiltisti, kun sopimusasiakirjoihin on kirjoitettu, että jos jättää tiet auraamatta, niin siitä tulee sitten sakkoa. Ne sakot ovat niin paljon pienemmät kuin mitä olisi se tilanteen vaatima kalustoinvestointi.

Mikä tästä kaavasta tulee ulos: Te ja me olemme siellä liikenteessä henkemme kaupalla. Tämä on se hintalappu. Tällaiseen suuntaan ei soisi asioitten kehittyvän. Tämä on vain yhden valtatien osalta kertynyt ja karttunut kokemus. Mutta tämän kaltaisia tilanteita on kuulemma ollut sitten muuallakin. Tähän liittyy aika monenlaisia ulottuvuuksia, mutta ykkösasiana tämä turvallisuus ja ne turvatakeet. Asiaa voi lähestyä vähän niin kuin suunnistuksessa rastia eri suunnilta, ja tämä maisema näyttää vähän erilaiselta riippuen lähestymiskulmasta. Ymmärrän, että tätä täällä pohditaan. Kyseessä on iso ja tärkeä asia, ja jään mielenkiinnolla odottamaan valiokunnan esitystä.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on todella kysymys periaatteessa ideologisesta kysymyksestä, mutta yhtä lailla tässä on kysymys siitä, mikä on valtion tehtävä, onko valtion tehtävä olla rakentaja vai onko valtion tehtävä huolehtia siitä, että meillä on turvallisuusasiat kunnossa, ja tässähän on kuitenkin Tiehallinnolle jäämässä tämä tehtävä.

Sinänsä myöskin olen pikkuisen eri mieltä ed. Saarisen kanssa siitä, että nyt valta on menossa pois. Tässä on kysymys valtion omistamasta, sataprosenttisesti omistamasta, yhtiöstä, jossa on olemassa ensinnäkin hallitus, jonka tulee toimia piiskana yhtiön johtoon päin, jotta se toimii kustannustehokkaasti. Samoin tässä on olemassa yhtiökokous, jossa valtio voi käyttää omistajavaltaansa aivan täysin kuten haluaa. Siinä mielessä on kysymys siitä kyvystä ja tahdosta vain, käytetäänkö sitä valtaa.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Myöskin ed. Saarisen puheenvuoron johdosta: Hän toi hyvin esille, minkälaisia uhkia saattaa jossain tilanteessa tulla, mutta kun puhutaan yksityistämisestä ylipäätään ja kun kyse on siitä, että kuitenkin ne palvelut rahoitetaan veronmaksajien kukkarosta, niin siinähän on niin se tilanne, että eihän sitä vastuuta voida siirtää. Sen kilpailutuksen kautta haetaan tehokkain toimija toteuttamaan se palvelu. Sama koskee kaikkea, on sitten kyse liikenteestä, sosiaali- ja terveyspalveluista, mistä tahansa: vastuu on kuitenkin aina sillä, joka niitä verovaroja käyttää, jolla on viime kädessä oikeus ja velvollisuus kansalaisia kohtaan taata se, että se palvelu toimii. Näinhän se toimii. Jos sitten tämä, jolle on urakoitu, ei pysty toteuttamaan ja pitämään sitä laatutasoa riittävän hyvänä, siitä tulee omia seuraamuksia, joihin pitää puuttua. Mutta olennaista ei ole se, tuottaako tämän palvelun yksityinen vai julkinen taho.

Liikenneministeri   Anu  Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ravi kysyi tästä maantielauttaliikenteestä. Sehän jatkuu tämän osakeyhtiön hoitamana vuoden 2009 loppuun, ja sen jälkeen se kilpailutetaan. Tässä tuli myös ed. Rajalan puheenvuorossa ihan oikeanlaista analyysiä siitä, miten tämä on hieman ongelmallista, kun meillä on erikseen ollut Finstaship ja sitten Tieliikelaitos on hoitanut samanlaista tehtävää, ja kaikki ei ole kyllä ollut kunnossa. Tätä on selvitetty nyt tänä vuonna sitten ministeriön toimesta. Me joudumme tekemään kyllä tässä ratkaisuja, mutta ne selvitykset on vielä siltä osin kesken.

Sitten totean ihan lyhyesti tästä tieturvallisuusasiasta, että totta kai varmasti olemme kaikki samaa mieltä siitä, että turvallisuus on siellä tiellä ja tiestöllä kaikista tärkein asia, mutta hieman sitä vastustan, että me ajattelemme, että tieturvallisuus olisi vain siitä kiinni, miten yhteiskunta on järjestänyt sen asian. Kun jos ajatellaan nyt tätä talvikunnossapitoa, niin joka syksy luemme lehdestä otsikon, että ensilumi yllätti autoilijat. Kyllä siinä on pikkuisen vähän ihmisenkin omaa vastuuta kuskilla, lähteekö talvirenkailla vai kesärenkailla liikenteeseen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän sillä on tietysti merkitystä, onko osakeyhtiömuotoinen, koska osakeyhtiömuotoisella organisaatiolla ei voi olla mitään yhteiskunnallisia tehtäviä, niin sanottua yhteiskuntavastuuta siinä mielessä, kuin me täällä puhumme. Osakeyhtiölain mukaan se toimii vain ja ainoastaan osakkeenomistajien eduksi ja se maksimoi voittoansa, taloudellista voittoa. Liikelaitokselle voidaan antaa näitä yhteiskunnallisia velvoitteita, eikä se ole ollut ollenkaan huono asia, että näin harvaanasutussa maassa esimerkiksi on ollut yhteiskunnallisia velvoitteita. Tämä aluepolitiikkakin mallaa liikelaitokselle paremmin kuin esimerkiksi tehokkuuteen pyrkivälle osakeyhtiölle, jonka pitää tehdä sitä voittoa, koska laki niin edellyttää.