Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Eduskunnan nyt käsiteltäväkseen saama Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko saattaa jäädä viimeiseksi lajissaan. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä on!)

On selvää, että puolustuspolitiikan osalta tullaan jatkossakin tarvitsemaan selvityksiä, joissa arvioidaan toiminnan ja resurssien välistä tasapainoa pidemmällä aikajänteellä. Eduskunnan tehtävänä on tämän jälkeen määrittää Puolustusvoimien kehittämisen taloudelliset puitteet vaalikausia pidemmissä jaksoissa.

Meidän on kuitenkin jatkossakin harkittava sitä, olisiko nykyistä selontekomenettelyä yleisen turvallisuuspolitiikan osalta syytä kehittää tekemällä siitä joustavampi ja paremmin ajassaan elävä. Neljä vuotta on pitkä aika, ja turvallisuusympäristön kehitykselle on ominaista muutosten nopeus ja ennakoimattomuus. Tämänkertaiseen selontekoon heijastuivat sen viimeistelyvaiheessa muun muassa niin Georgian konflikti kuin maailman talouskriisikin, jotka ajoittuivat selonteon laadinta-aikaan. Kuten olen aiemminkin todennut, emme voi lähteä siitä, että selonteko muodostaisi kiveen hakattua uskonkappaletta, joka pysyy muuttumattomana, vaikka maailma ympärillämme mullistuisi.

Selonteko on linjaava ja suuntaa-antava pohja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, mutta niin hallituksen kuin eduskunnan omalta osaltaan on kyettävä tarvittavaan valppauteen ja ripeyteen, jos tilanne sitä vaatii. Säännölliset turvallisuuspoliittiset keskustelut onnistuvat muussakin kuin selontekomuodossa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä selonteko, jonka valtioneuvosto on laatinut hyvässä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa, perustuu niin sanottuun laajan turvallisuuden käsitteeseen. Se kattaa kaikki sellaiset turvallisuuskysymykset, jotka saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa Suomelle ja väestölle Suomessa tai maailmalla. Monet näistä kysymyksistä voivat olla hyvinkin suoraan väestöä koskevia. Mainitsen esimerkkeinä ilmastonmuutoksen, energian saatavuuden, epidemiat ja maailmanlaajuisen talouskriisin eri lieveilmiöineen.

Selonteon linjausosioissa tarkastellaan perusteellisesti niitä keinoja, joiden avulla Suomi pystyy varautumaan tällaisiin uhkiin sekä takaamaan yhteiskunnalle elintärkeät toiminnot ja sisäisen turvallisuuden. Erityisesti on syytä huomioida, miten väistämättömästi maan ulkoinen turvallisuus ja sisäinen turvallisuus liittyvät toisiinsa.

Myös sotilaalliset turvallisuusuhkat kuuluvat laajan turvallisuuden piiriin. Kuten selonteossa todetaan, Suomeen ei arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia. Sen kaltaista konfliktia ei onneksemme ole nähtävissä tai ennakoitavissa, ja muutoinkin voidaan toivoa, että aivan viime aikojen muutokset luovat tilaa sopuisammalle maailmanjärjestykselle ja kansainväliselle yhteisymmärrykselle. Suomen puolustuksen lähtökohtana on silti aina oltava, että pahimpaankin vaihtoehtoon on varauduttava. Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta ei voi sulkea kokonaan pois.

Arvoisa puhemies! Aika ei salli paneutua koko laajaan selontekoon, joten nostan siitä esiin vain muutaman kohdan, jotka ovat herättäneet eniten mielenkiintoa.

Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Suomi on osa tiivistä poliittista liittoa, eli — toisilla sanoilla ilmaistuna — Suomi on poliittisesti liittoutunut maa. Samalla kun Suomi vastaa turvallisuusuhkiin omalla ulkopolitiikallaan, on unioni Suomelle tärkeä vaikuttamiskanava uhkien torjumiseksi. Unionin keinovalikoima, jolla vaikutetaan maailman ja lähialueidemmekin kehitykseen, on kansainvälisistä toimijoista laajin. Suomi pyrkiikin kehittämään unionia entistä tehokkaammaksi ja yhtenäisemmäksi. Euroopan unionilla ei ole yhteisen puolustuksen järjestelyjä. Suomi lähtee kuitenkin siitä, että jäsenvaltioiden keskinäinen avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta. Suomi on valmis antamaan apua muille jäsenvaltioille avunantovelvoitteen mukaisesti ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samalla tavalla.

Lähialueiden osalta Suomi korostaa pohjoismaisen yhteistyön merkitystä samoin kuin yhteistyötä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä. Itämeren alueen piirissä on tärkeää, että kaikki maat sitoutuvat yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Suomen edun mukaista on Venäjän sitoutuminen jatkuvaan kehittymiseen demokratiana, ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona ja markkinatalousmaana.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on kiinnitetty runsaasti huomiota siihen, millä tavoin selonteossa ilmaistaan suhteemme Natoon. Suomi harjoittaa hyvää yhteistyötä niin sanottuna rauhankumppanina. Hallitus katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Käytännön toiminnassaan Nato on tänä päivänä ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatio.

Selonteossa hallitus kuvaa aiempia selontekoja hieman laajemmin niitä näkökohtia, jotka perustelevat nykyisen suhteemme säilyttämistä Natoon, ja toisaalta niitä, jotka puoltaisivat mahdollista liittokunnan jäsenyyttä. Selonteko kuvaa sanatarkasti eduskunnan seurantaryhmän ilmaiseman kuvauksen niin sanotun Nato-option säilyttämisestä ja toteaa hallituksen puolesta, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Tähän muotoiluun ei hallituksen eikä tasavallan presidentin puolesta liity mitään uutta viestiä muille maille.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustuksen perustana on tuloksellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, mutta samalla hallituksen ja eduskunnan on tiedostettava vastuunsa ja varauduttava myös sellaisiin vaihtoehtoihin, jotka tuntuvat hyvinkin epätodennäköisiltä. Siten Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta, joka varautuu torjumaan maahamme kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön ja sillä uhkaamisen. Uskottavuuden perustana ovat niin suorituskykyiset ja nykyaikaisesti varustetut joukot kuin korkea maanpuolustustahtokin.

Puolustuksen peruslähtökohdat säilyvät ennallaan. Alueellisiin joukkoihin ja valtakunnallisiin liikkuviin joukkoihin perustuva puolustusjärjestelmä kattaa koko maan alueen. Yleinen asevelvollisuus ja laaja reservi luovat järjestelmän perustan. Samalla meidän on tunnustettava se tosiseikka, että pitkällä aikavälillä joukkojen määrää joudutaan vähentämään ikäluokkien pienenemisen ja materiaalin vanhenemisen myötä. Tämä korostaa koulutuksen ja nykyaikaisen välineistön merkitystä.

Eduskunnan seurantaryhmä katsoo perustelluksi, että Puolustusvoimien pitkäjänteisen kehittämisen takia resursoinnin lähtökohdaksi otetaan nykyinen menotaso, jota korotetaan inflaation huomioivin tarkistuksin. Hallitus yhtyy tähän näkemykseen ja esittää laskelmanaan, mitä puolustusmateriaali hintojen inflaatio huomioon ottaen maksaa. Selonteossa esitetään, että vuoden 2008 kokonaisrahoituksen lähtötasoon tehdään vuotuisen hinta- ja kustannustasomuutosten nousun kattamisen vaatimat tarkistukset, minkä lisäksi puolustusmateriaalin normaalia inflaatiota nopeampi kallistuminen korvataan vuodesta 2011 alkaen puolustusbudjetin 2 prosentin vuotuisella korotuksella. Esitetyllä tavalla voidaan hallituksen näkemyksen mukaan välttää Puolustusvoimien organisaatiomuutokset. Tällä hallitus kertoo, mitä selonteon tarkoittama puolustuskyky maksaa tulevina vuosina, ja mikäli voimavaroja tähän ei olisi, on vaihtoehtona tarkemmin vielä määrittelemättömien organisaatiouudistusten tie.

Pääministeri Vanhasen esittely on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Finlands säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse, som riksdagen nu fått för behandling, kan komma att bli den sista i sitt slag.

Det står klart att man för försvarspolitikens del även i framtiden kommer att behöva rapporter där balansen mellan åtgärder och resurser bedöms på längre sikt. Härefter kommer det att vara riksdagens uppgift att fastställa de ekonomiska ramarna för utvecklingen av försvarsmakten för längre perioder än en valperiod.

Vi måste dock i fortsättningen överväga om det i fråga om den allmänna säkerhetspolitiken vore skäl att utveckla förfarandet med redogörelser så att det blir mera flexibelt och bättre lever med sin tid. Fyra år är en lång tid, och snabba förändringar och deras oförutsebarhet är kännetecknande för säkerhetsmiljöns utveckling. Den aktuella redogörelsen påverkades av såväl konflikten i Georgien som den globala ekonomiska krisen, som inföll under den tid då redogörelsen utarbetades. Såsom jag också tidigare konstaterat, kan vi inte utgå ifrån att redogörelsen ska vara en trossats huggen i sten som inte förändras trots stora omvälvningar i världen omkring oss.

Redogörelsen drar upp riktlinjerna för Finlands säkerhets- och försvarspolitik, men såväl regeringen som riksdagen bör vara vaksamma och agera snabbt om situationen så kräver. Regelbundna säkerhetspolitiska diskussioner kan även genomföras i annan form än i en redogörelse.

Den aktuella redogörelsen, som har utarbetats av statsrådet i gott samarbete med republikens president, grundar sig på det så kallade breda säkerhetsbegreppet. Det omfattar alla sådana säkerhetsfrågor som kan komma att utgöra hot och medföra betydande fara för Finland och dess befolkning — i Finland eller i den övriga världen. Många av dessa frågor kan beröra befolkningen mycket direkt. Som exempel kan jag nämna klimatförändringen, tillgången på energi, epidemier och den globala ekonomiska krisen med sina negativa följdverkningar.

I redogörelsens linjedragningar går man ingående igenom de metoder genom vilka Finland kan förbereda sig inför dessa hot och trygga samhällets vitala funktioner och den inre säkerheten. Det bör särskilt beaktas hur oundvikligt landets yttre och inre säkerhet är sammankopplade.

Det breda säkerhetsbegreppet omfattar även de militära hoten mot säkerheten. Såsom det konstateras i redogörelsen, förväntas Finland inte bli utsatt för militära påtryckningar eller militärt våld utan att detta utgör en del av en mera omfattande internationell konflikt. En sådan konflikt finns till all lycka inte inom synhåll och förväntas inte heller, och även i övrigt får man hoppas att de förändringar som inträffat under den allra senaste tiden skapar utrymme för en mera harmonisk världsordning och internationellt samförstånd. Finlands försvar måste ändå alltid utgå från att man även är beredd på det värsta alternativet — militärt våld riktat mot Finland eller hot om sådant kan inte uteslutas.

Tiden medger inte en ingående behandling av hela den omfattande redogörelsen, och därför tar jag här endast upp de punkter som har väckt störst intresse.

Medlemskapet i Europeiska unionen är ett grundläggande säkerhetspolitiskt val för Finland. Finland är en del av en sammanhållen politisk union, eller med andra ord ett politiskt allierat land.

Samtidigt som Finland genom sin utrikespolitik svarar på hoten mot säkerheten är unionen en viktig påverkningskanal för att avvärja dem. Bland de internationella aktörerna förfogar unionen över den mest omfattande uppsättningen av instrument för att påverka utvecklingen i världen och även i våra närområden. Finland strävar efter att utveckla unionen så att den blir allt mer effektiv och enhetlig.

Europeiska unionen har inga arrangemang för ett gemensamt försvar. Finland utgår dock ifrån att medlemsstaternas ömsesidiga skyldighet att bistå varandra stärker solidariteten dem emellan. Finland är redo att bistå de övriga medlemsstaterna i enlighet med biståndsskyldigheten och förväntar sig att de andra medlemsstaterna agerar på samma sätt.

I fråga om närområdena betonar Finland det nordiska samarbetet liksom även samarbetet mellan de nordiska länderna och Baltikum. Inom Östersjöområdet är det viktigt att alla länder engagerar sig för de gemensamt uppställda målen. Det ligger i Finlands intresse att Ryssland förbinder sig till kontinuerlig utveckling som en demokrati, en rättsstat som respekterar de mänskliga rättigheterna och en marknadsekonomi.

I offentligheten har man fäst stor uppmärksamhet vid hur redogörelsen ger uttryck för vårt förhållande till Nato. Finland bedriver ett gott samarbete inom partnerskapet för fred. Regeringen anser att Natos mål för att främja internationell stabilitet och säkerhet är förenliga med Finlands och Europeiska unionens utrikes- och säkerhetspolitiska mål. I sin praktiska verksamhet är Nato i dag i första hand en krishanteringsorganisation.

I redogörelsen tar regeringen något mera omfattande än tidigare upp å ena sidan de synpunkter som motiverar att vårt förhållande till Nato förblir oförändrat och å andra sidan de som kunde tala för ett eventuellt medlemskap i alliansen.

Redogörelsen återger ordagrant riksdagens uppföljningsgrupps beskrivning av bibehållandet av den så kallade Natooptionen och konstaterar från regeringens sida att det även i framtiden finns starka skäl att överväga ett Natomedlemskap för Finland. I denna formulering ingår det varken från regeringens eller från republikens presidents sida något nytt budskap till andra länder.

Grunden för Finlands försvar utgörs av en framgångsrik utrikes- och säkerhetspolitik. Men samtidigt måste såväl regeringen som riksdagen inse sitt ansvar och även bereda sig för sådana alternativ som ter sig mycket osannolika. På så sätt upprätthåller Finland ett trovärdigt nationellt försvar som är berett att avvärja bruk av militära maktmedel och hot om sådana mot vårt land. Grunden för trovärdigheten utgörs av prestationsdugliga och modernt utrustade trupper och en god försvarsvilja.

De grundläggande utgångspunkterna för försvaret är oförändrade. Försvarssystemet, som grundar sig på territoriella trupper och nationella rörliga trupper, omfattar landets hela territorium. Systemet bygger på allmän värnplikt och en stor reserv. Samtidigt måste vi acceptera faktum att vi på lång sikt blir tvungna att skära ned antalet trupper i och med att åldersklasserna blir mindre och materielen föråldras. Detta ökar betydelsen av utbildning och modern utrustning.

Riksdagens uppföljningsgrupp ansåg det finnas skäl för att man, med tanke på den långsiktiga utvecklingen av försvarsmakten, som grund för resurserna tar nuvarande utgiftsnivå, som höjs i takt med inflationen. Regeringen håller med om detta och redogör i sin beräkning för vad beaktandet av inflationen i priserna på försvarsmateriel kostar. I redogörelsen föreslås att utgångsnivån för 2008 års totala finansiering justeras med den årliga ökningen av pris- och kostnadsnivån. Dessutom ersätts försvarsmaterielens prisstegring utöver den normala inflationen från och med år 2011 med en årlig höjning av försvarsbudgeten med två procent. På detta sätt kan man enligt regeringen undvika omorganiseringar inom Försvarsmakten. Genom detta beskriver regeringen vad en sådan försvarsförmåga som avses i redogörelsen kostar. Om det inte finns resurser för detta är alternativet organisationsreformer av närmare ospecificerat slag.

Juha Korkeaoja /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ärade talman! Olemme omaksuneet käytännön käsitellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme neljän vuoden välein selonteon muodossa. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan laaja tarkastelu ja tälle analyysille perustuva Puolustusvoimien pitkän tähtäyksen suunnittelu kerran vaalikaudessa on vakiintunut ja tarpeellinen prosessi, joka toki vaatii jatkuvaa kehittämistä.

Selonteot ovat olleet tärkeä väline turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päätöksenteon parlamentarisoimisessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on tarpeen, ja niin on aina ollut käytäntö, käsitellä myös vuosittain. Valtion talousarvion käsittelyn ja budjetin kehysten käsittelyn yhteydessä ulko- ja turvallisuuspolitiikka on säännöllisesti esillä. Tavaksi on myös tullut tilanteen niin vaatiessa käsitellä ajankohtaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä pääministerin ilmoituksen tai hallituksen selonteon muodossa.

Vaikka turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja — ja korostan tässä sanaa puolustuspoliittinen — tarvitaan jatkossakin, on nykymenettelyä syytä tarkastella kriittisesti. Tämänkertainen prosessi oli liian pitkä. Meidän on syytä myös tarkasti arvioida muissa maissa, muun muassa Ruotsissa ja Norjassa, käytössä olevia selontekomenettelyjä ja ottaa soveltaen oppia heidän kokemuksistaan.

Arvoisa puhemies! Suomen ulkopolitiikka nojautuu yhteistyönvaraisen maailman rakentamiseen. Pienen kansakunnan etu on toimia kansainvälisen normijärjestelmän, ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden kehittämisen puolesta kaikilla käytettävissä olevilla foorumeilla. Tämä edellyttää Suomelta aktiivista toimintaa erityisesti Euroopan unionissa ja YK:ssa unohtamatta muita kansainvälisiä järjestöjä, joissa olemme jäseninä.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni muodostaa tärkeimmän ulko- ja turvallisuuspoliittisen vaikutuskanavamme. Unionin toiminnan syveneminen ja sen laajeneminen ovat vakauttaneet ja vaurastuttaneet koko maanosaamme. Unionilla on myös käytettävissään laaja keinovalikoima tukea pitkäjänteistä kehitystä, köyhyyden vähentämistä sekä konfliktien estoa ja rauhan rakentamista. Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Suomi osallistuu täysimääräisesti unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja kriisinhallintayhteistyön kehittämiseen. Viime vaalikaudella otettiin iso askel EU:n suuntaan, kun Suomi päätti lähteä aktiivisesti mukaan EU:n nopean toiminnan joukkoihin.

Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syveneminen vahvistaa myös Suomen turvallisuutta. Suomi on sitoutunut unionin keskinäisen avunannon velvoitteeseen ja yhteisvastuulausekkeeseen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää merkittävänä selonteon linjausta olla mukana myös unionin sotilaallisia voimavaroja koskevassa rakenneyhteistyössä.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan Suomi pitää Natoa keskeisimpänä sotilaallisen turvallisuusyhteistyön alalla toimivana järjestönä. Selonteko myös tunnistaa Naton kehityksen käytännön toiminnassaan ensisijaisesti kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi järjestöksi. Selonteossa arvioidaan Natoa myönteisillä sanakäänteillä. Toisenlainen menettely olisikin outoa ja epäloogista, olemmehan vuosia, hyvin kokemuksin, olleet Naton kanssa tiiviissä yhteistyösuhteessa. Tiivis seurustelu ei yleisen elämänkokemuksen perusteella yleensä onnistu epämiellyttävän kumppanin kanssa, ainakaan pitkään.

Kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on kuitenkin eri asia. Hallituksen selonteko ilmaisee Nato-jäsenyyttä koskevan asian hieman toisin sanamuodoin kuin on aiemmin tehty. Sekä pääministerin että tasavallan presidentin yksiselitteiset kannat Suomen linjasta kertovat sen tosiasian, että hallituksen selonteko ei tuo Suomen Nato- jäsenyyttä yhtään lähemmäksi tai vie yhtään kauemmaksi kuin se aikaisemmin on ollut.

Keskustan eduskuntaryhmän kannan mukaan Nato-jäsenyys on käytännön kysymys, ei ideologinen valinta. Monet kaltaisemme demokratiat ovat Naton jäseniä. Nato on laajenemisen myötä muuttunut entistä heterogeenisemmaksi liittokunnaksi. Viimeksi Natoon liittyneiden maiden käsitys liittokunnan roolista poikkeaa selvästi useimpien vanhojen jäsenmaiden linjasta. Uusien jäsenmaiden motiivina liittymiselle on ollut niiden kokema turvallisuusvaje.

Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Suomen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen perustuva maanpuolustusratkaisu on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja hyvin toimivaksi järjestelmäksi. Suomen maanpuolustus on hyvässä tilassa, ympäröivän alueen toimijoihin verrattuna jopa paremmassa kuin koskaan Suomen itsenäisyyden aikana, ja kykymme tuottaa valiojoukkoja kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin saa jatkuvasti kiitosta eri yhteistyökumppaneilta. Sen paremmin parlamentaarisen seurantaryhmän raportti kuin hallituksen selontekokaan ei nosta esille tekijöitä, joiden perusteella nykyratkaisusta pitäisi luopua. Nato-jäsenyys siis säilyy mahdollisuutena, mutta tällä hetkellä ei ole tarvetta, ei suunnitelmaa eikä aikataulua jäsenyyden hakemiseksi.

Ärade talman! Finlands utrikes- och säkerhetspolitik tillsammans med försvarslösningen, som baserar sig på försvar av hela landet och allmän värnplikt, har visat sig vara en kostnadseffektiv och generellt sett välfungerande lösning. Finlands försvar mår bra. Varken rapporten från den parlamentariska uppföljningsgruppen eller regeringens redogörelse tar upp sådana faktorer som skulle leda oss till att överge den nuvarande lösningen. Natomedlemskap återstår som en möjlighet men just nu finns det inget behov, ingen plan och ingen tidtabell för medlemskapsansökan.

Selonteon mukaan mahdollista jäsenyyttä on syytä tarkastella sekä Suomen ulkopoliittisen aseman ja puolustuksen että kehittyvän kriisinhallintayhteistyön näkökulmasta. Selonteko luettelee Nato-jäsenyyttä puoltavia perusteluja, kuten Suomen turvallisuuden vahvistumisen, mukanaolon liittokunnan päätöksenteossa ja kyvyn vastaanottaa apua nykyistä paremmin. Nämä ovat vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Jäsenyydellä olisi ennalta ehkäisevä, Suomen turvallisuutta vahvistava vaikutus, mutta samalla meihin kohdistuisi entistä voimakkaammin yleisen taakanjaon ja solidaarisuuden perusteella poliittisia odotuksia.

Mahdollisen Nato-jäsenyyden eräs ongelma liittyy jäsenyyden todennäköisiin vaikutuksiin yleiseen asevelvollisuuteen ja suomalaisen yhteiskunnan sitoutumiseen maanpuolustukseen. Liittokunnan jäsenyys pakottaisi arvioimaan uudelleen perustuslain säätämän maanpuolustusvelvollisuuden. Maanpuolustusvelvoitetta ei ole mahdollista ulottaa kattamaan liittokunnan yhteistä puolustusta. Onkin mahdollista, että liittokunnan jäsenyys vaikuttaisi kielteisesti yleiseen asevelvollisuuteen ja kansalaisten laajaan sitoutumiseen maanpuolustukseen. Useimmat Nato-maathan ovat luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta.

Nato-jäsenyyden myönteisten ja kielteisten vaikutusten arviointi johtaakin päätelmään, ettei jäsenyys nyt ole Suomelle ajankohtainen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää myös välttämättömänä, että tulevaisuudessa mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä kansalaismielipide otetaan huomioon, ja päätöksen taustalla on oltava laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää viisaana selonteon linjauksia ja johtopäätöksiä, jotka antavat tarvittavan kansallisen liikkumavaran Suomelle 2010-luvulla eteen tulevien haasteiden ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kriisinhallinta on keskeinen turvallisuuspolitiikan keino, jolla Suomi osaltaan pyrkii edistämään maailman konfliktialueiden vakautta. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan parantaa Suomen omaa turvallisuutta sekä tukee kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämistä. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa selonteon linjausta lisätä asteittain 150 miljoonaan euroon sotilaalliseen kriisinhallintaan käytettävät määrärahat. Keskustan eduskuntaryhmä pitää niin ikään tärkeänä, että Suomen puolustus perustuu jatkossakin alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön.

Hallituksen selonteossa ja sen esitöihin liittyneessä parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisessä raportissa todetaan yleisen asevelvollisuuden muodostavan Suomen maanpuolustuksen kulmakiven. Asiantuntija-arvioiden mukaan koko Suomen puolustaminen on mahdollista vain yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisun turvin. Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomen järjestelmä on myös erittäin kustannustehokas. Suomalainen yleinen asevelvollisuus ja siihen kiinteästi liittyvä koko yhteiskunnan, muun muassa talouselämän ja keskeistä roolia edustavien maanpuolustusjärjestöjen, tiivis sitoutuminen maanpuolustukseen ja kansalaisten korkea maanpuolustustahto tekevät Suomen järjestelmästä ainutlaatuisen.

Viime aikoina ilmennyt varusmiespalvelun keskeyttävien määrän kasvu antaa aiheen huoleen järjestelmän pitkäaikaisen kestävyyden kannalta. Keskeyttämisen taustalla on nuorten miesten psyykkisen ja fyysisen kunnon heikkeneminen. Tämä seikka on huolestuttava ei vain Puolustusvoimien ja puolustuskykymme kannalta, vaan kansanterveyden kannalta yleisesti. Tarvitsemmekin koko kansan, kotien, koulujen, urheilujärjestöjen ja Puolustusvoimien yhteistä kampanjaa asiantilan parantamiseksi.

Keskeyttäneiden määrän kasvun taustalla voidaan nähdä myös motivaation heikentymistä. Suomalaisen järjestelmän ydin on kaikkia nuoria miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tämä on perustavaa laatua oleva lähtökohta. Asevelvollisuuden merkitys tulee nähdä kapeaa taistelijan koulutusta paljon laajempana maanpuolustus- ja kriisiosaamiskoulutuksena. Liukuminen kohti valikoivaa asevelvollisuutta murentaisi tämän lähtökohdan. Varusmieskoulutusta tulisikin kehittää niin, että se tarjoaisi kaikille, fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisille nuorille motivoivan palveluksen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää Puolustusvoimien läsnäoloa ja näkyvyyttä jokaisessa maakunnassa tärkeänä. Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää riittäviä resursseja ja puolustushallinnon toimintaedellytysten pitkäjänteistä varmistamista. Selonteossa asetettu tavoite on Puolustusvoimien suorituskyvyn säilyttäminen nykytasolla. Puolustusmateriaalin muuta hintatasoa nopeamman hintojen nousun takia tämä edellyttää puolustusmenojen kasvattamista kahdella prosenttiyksiköllä yli yleisen kustannusten nousun. Hallitus toteaa edellä olevan sanoessaan kuitenkin, että suoritustason säilyttäminen ennallaan edellyttää mainittua tasokorotusta ilman mahdollisia organisaatiomuutoksia.

Parlamentaarinen seurantaryhmä katsoi viime kesänä omassa raportissaan yksimielisyyden saavuttaen, että Puolustusvoimien suunnittelun pohjana vuodesta 2011 alkaen tulee käyttää yleisellä inflaatioprosentilla korjattua nykytasoa. Seurantaryhmä lähestyi asiaa siis myös mahdollisuuksien, hallitus lähinnä tarpeiden näkökulmasta. Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä tämä asiakokonaisuus tulee huolellisesti selvittää.

Herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää edellisten selontekojen tapaan tärkeänä pyrkimyksenä saavuttaa asian käsittelyssä eduskunnassa mahdollisimman laaja yksimielisyys. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa laajaa yksimielisyyttä on pidettävä pienen kansan voimana. Puolustuksen kannalta, ottaen huomioon sen, että selonteon aikaperspektiivi ulottuu useiden tulevien hallituksien toimikausille, laaja yksimielisyys antaa vakaan suunnittelupohjan. Juuri tämä seikka onkin selontekomenettelyn perimmäinen tarkoitus.

Ilkka Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, herra puhemies! Turvallisuutta ei tänä päivänä voi määritellä puhtaasti sotilaallisin käsittein. Se riippuu yhä enemmän poliittisesta, taloudellisesta ja syvemmästä yhteiskunnallisesta vakaudesta ja mikseipä myös kansakuntien yleisestä hyvinvoinnista sinällään. Sodankaan uhka ei ole valitettavasti hävinnyt maailmasta, ei myöskään Euroopasta. Mutta samaan aikaan, herra puhemies, kansainvälisen turvallisuusympäristön kehityksessä on hyvin paljon myös varsin myönteisiä piirteitä.

Turvallisuuspolitiikkamme nimenomaisena päämääränä tulee olla, että kykenemme ehkäisemään Suomen joutumisen kriisitilanteisiin ja tietysti eritoten sotatoimien kohteeksi. Siltä varalta, ettemme kykene ehkäisemään tämän kaltaisen uhkatilanteen muotoutumista, on selvää, että Suomen puolustusvoimien ehdoton päätehtävä on Suomen oman alueen ja Suomen oman kansan puolustaminen. Uhka maatamme kohtaan on tänään pieni, mutta pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon varautuminen on kuitenkin aina välttämätöntä. Omasta puolustuksesta huolehtiessaan kansakunta ottaa vakuutuksen sen varalle, ettei pahin koskaan pääsisikään toteutumaan. Puolustuskykyä ei luoda enää silloin, kun kriisi on jo oven takana.

Globalisaation ja talouden integraation myötä keskinäisen riippuvuuden kasvaessa on myös uusiin turvallisuusuhkiin mahdotonta antaa vastauksia vain kansallisten toimien muodossa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomenkaan turvallisuus ei lisäänny eristäytymällä vaan tietysti lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Vaikka Venäjään liittyvät tapahtumat muuttavat arvioita maan kehityksestä ja sen harjoittamasta politiikastakin, on hyvä nähdä, että Venäjälle Eurooppa on välttämätön modernisointikumppani. Myös Suomen on aihetta toimia kahdenkeskisten suhteiden lisäksi aktiivisesti Euroopan unionin ja Venäjän suhteitten kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuttamme voidaan lisätä myös toimimalla aktiivisesti omien rajojemme ulkopuolella. Kysymykseen tulevat esimerkiksi Euroopan unionin ja Naton kriisinhallinnan mahdollisuudet ja keinot. Meillä on oltava valmiutta ja kykyä puolustaa myös muualla maailmassa niitä arvoja, jotka kirkkaimmin kiteytyvät Suomenkin harjoittamassa YK-politiikassa. Paineet kriisien ennaltaehkäisyyn ja kriisinhallintakyvyn kehittämiseen johtavat puolustusjärjestelmien kehittämiseen siten, että kriiseihin pystytään reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön konfliktien estämiseksi ja kriisien hallitsemiseksi vahvistaa samalla myös Suomen omaa turvallisuuspolitiikkaa.

Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä konfliktien ehkäisyn näkökulma on ensiarvoisen tärkeä. Käytettäviä keinoja ovat luonnollisesti kehitysyhteistyö, aseidenriisunta, ihmisoikeuksien edistäminen ja kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen kriisinhallinnan ohella. Tarvitsemme kriisinhallintaan kokonaisvaltaista, saumatonta lähestymistapaa.

Emme saa Suomessa unohtaa Martti Ahtisaaren rauhan Nobelia kellastuvien sanomalehtien sivuille. Olemme Ahtisaaren palkinnon myötä kansakuntana saaneet uuden velvollisuuden, emme suinkaan vapautusta tahi synninpäästöä. Rauhan Nobelin tulisi innostaa uusiin suomalaisiin pyrkimyksiin rakentaa rauhaa ja saavuttaa rauha niiden kesken, jotka ovat aseisiin tarttuneet ja väkivaltaan turvautuneet ja joiden kesken epäluulo, viha, katkeruuskin vievät mahdollisuudet rinnakkaiselolta.

Puhemies! Suomella on oikeus ja velvollisuus huolehtia itse omien turvallisuusetujensa määrittelystä. Emme saa koskaan ajautua tilanteeseen, jossa toisaalta oma puolustuskykymme osoittautuisi riittämättömäksi, mutta jossa toisaalta emme olisi myöskään varmistaneet avun saantia.

Euroopan unioni on epäilemättä Suomelle tärkein ulkosuhteidemme viitekehys ja vaikutuskanava monien keskeisten turvallisuusuhkien torjumiseksi. Painopistealueita ovat kriisinhallinta, terrorisminvastainen toiminta ja puolustusmateriaaliyhteistyö. Nämä selvästikin vastaavat Suomen tarpeita. Meidän on järkevää kehittää edelleen unionin kriisinhallintakykyä, ja EU:n tulee olla suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa, maailmanlaajuisten turvallisuusuhkien ratkaisemisessa, ja vastaavasti Suomen tulee olla aktiivinen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä. Kun tuemme EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön muotoutumista, merkitsee se mahdollisuutta avun saamiseen muilta unionimailta. Tämä nostaa hyökkäyskynnystä ja ehkäisee maahamme kohdistuvaa voimankäytön uhkaa.

Unionilla on myös sisäisiä velvoitteita yhteisvastuusta ja keskinäisestä avunannosta aseellisessa hyökkäystilanteessa. Suomen on aihetta edistää yhteisvastuun toteutumista ja parantaa valmiuksiamme avunantovelvoitteen osalta. EU on meidän kannaltamme solidaarisuusyhteisö muttei kollektiivisen puolustuksen väline. Tämän puolustusulottuvuuden tuleva kehitys on aivan keskeisessä asemassa arvioitaessa myös Suomen Nato-suhdetta.

EU ei voi yksin eikä välttämättä ensisijaisestikaan ratkaista Suomen potentiaalista turvallisuusongelmaa tai osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansallisen puolustuksen vahvistamiseksi Suomen tulee edelleen tiivistää yhteistyötään Naton kanssa ja kehittää sotilaallista suorituskykyään liittokunnan kansainvälisten standardien mukaisesti. Ytimen toimintaan liittyvä EU-osallistumisemme on edellytyksenä tiiviille yhteistoiminnalle Naton kanssa ja myös päinvastoin. Toisin sanoen ilman aktiivista Nato-politiikkaa ei voida puolestaan toimia menestyksellä unionin yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Muussa tapauksessa liittoutumattomat jäsenmaat EU:ssa saattavat helposti joutua sivuraiteelle. Yhteistyötä Euroopan unionin ja Naton välillä on siis aihetta tiivistää, ja niinpä Suomen tulee omalta osaltaan pyrkiä lähentämään EU:ta ja Natoa toinen toisiinsa.

Mahdollista Nato-jäsenyyttä tulee arvioida paitsi tiivistyvän kriisinhallintayhteistyön myös Suomen ulkopolitiikan aseman ja puolustuksemme kannalta. Ensisijaisina etuina olisivat tasavertainen mahdollisuus vaikuttaa liittokunnan päätöksiin ja osallistuminen Nato—Venäjä-neuvoston toimintaan. Tietenkin jokainen ymmärtää, minkälaisia turvallisuusvaikutuksia sotilasliiton jäsenille koituu. Jäsenillä on moraalinen velvollisuus osallistua sen toimintaan. Turvallisuusvaikutusten arvioinnissa on aina kyse suhteellisten etujen ja haittojen punnitsemisesta. Huomionarvoista, herra puhemies, on, että Naton tavoitteet, tehtävät ja velvoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivia EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Ja mikseivät olisikin, kun Naton 26 jäsenmaasta 21 kuuluu Euroopan unioniin. Tämä merkitsee mitä todennäköisimmin myös sitä, ettei EU:lle tule luotavaksikaan erillistä puolustusta, koska niin moni Euroopan unionin jäsenmaa kuuluu Natoon.

Sotilaallista yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa tulee myös vahvistaa voimaperäisesti. Se ei tarjoa vaihtoehtoa tietenkään yhteistoiminnalle Naton kanssa, ja niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Thorvald Stoltenbergin tämänviikkoiset esitykset antavat hyviä virikkeitä tälle työlle ja ne on syytä tarkoin hyödyntää.

Puhemies! Puolustusjärjestelmää on arvioitava pitkäjänteisesti turvallisuusympäristössä tapahtuvat nopeatkin muutokset ennakoiden. Varautuminen tulevaisuuden kriiseihin vaatii pitkäjänteisen työn lisäksi myös vakaata taloudellista rahoituspohjaa. Puolustuksemme tarvitsemia riittäviä taloudellisia resursseja ei tule alistaa suhdanteille. Selonteossa päätetty rahoitusjärjestelmä on omiaan luomaan varmuutta suunnittelun kehittämiseen. Olennaista on, että Suomen ulkopolitiikan johdolla on koko ajan turvallisuuspoliittinen toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Peruskysymys on, onko meillä suomalaisilla sellainen puolustuskyky, joka turvaa turvallisuuspoliittisen toimintavapautemme. Tähän on eduskuntakäsittelyssä löydettävä myönteinen vastaus.

Maailmassa, jossa keskeisiä uhkakuvia ovat joukkotuhoaseitten leviäminen, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus, pitää Suomen huolehtia puolustuksensa nykyaikaisuudesta. Me toimimme laajan turvallisuuskäsityksen mukaiselta pohjalta, jossa sotilaallisen voimankäytön uhkaa ei voida valitettavasti sulkea pois. Kun parlamentaarinen seurantaryhmä asettaa puolustukselle tietyt määrävaatimukset, on eduskunnan oltava vastaavasti myöskin valmis ratkaisuun, joka vastaa tehtävien edellyttämää rahoitustasoa.

Puhemies! Nykyisellä selontekomenettelyllä on Suomessa melko pitkä historia. Menettelyn parhaat puolet on tietenkin syytä säilyttää, mutta kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nykyinen järjestelmä tarvitsee kuitenkin ehdotonta uudistusta, jonka vähimmäisvaatimuksena on kerran vuodessa eduskunnassa käsiteltävä laaja ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio, jota pitää voida täydentää ajankohtaisella avoimella ja reippaalla ulkopoliittisella keskustelulla.

Puhemies! Me suomalaiset emme suorita asevelvollisuuttamme eri tavoin ja eri muodoissa sen takia, että tahtoisimme sotaa, vaan siksi, ettei siihen koskaan enää jouduttaisi. Suomessa on voimakas maanpuolustustahto. Tahto puolustaa tätä maata on erittäin yksimielinen. Me suomalaiset haluamme paitsi olla toteuttamassa maanpuolustustahtoamme, myös samalla kantaa oman vastuumme kriisinhallinnassa ja turvata rauhaa ja ihmisoikeuksia myös rajojemme ulkopuolella.

Jutta Urpilainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjasta käydään Suomessakin avointa keskustelua. Nimittäin demokratian, ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisuuden, kestävän kehityksen ja kansainvälisen oikeuden toteutuminen edistää myös rauhaa ja turvallisuutta maailmassa. Tämä laajan turvallisuuden näkökulma on myös sosialidemokraattien lähtökohta.

Myös selonteko lähtee liikkeelle laajan turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa: kysyntä maailmanlaajuiselle yhteistyölle ja sitoutumiselle kasvaa jatkuvasti. Tarvitsemme enemmän siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä. Kansalliset rajat ylittävää ilmastonmuutosta on mahdotonta estää perinteisin keinoin, ja oikeusvaltion periaatteita ei istuteta sotilaallisella voimalla.

Suomalaisille on tärkeää, että maamme turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin säilyy luottamus. Linjausten on perustuttava pitkäjänteisyyteen ja laajapohjaisuuteen mutta myös ajanmukaisuuteen ja avoimuuteen. Suomen kansainvälinen asema on vakaa, eikä meihin kohdistu sotilaallista uhkaa. Kansainvälinen epävakaa taloudellinen tilanne luo kuitenkin epävarmuutta tulevaisuudestamme. Myös alueelliset kriisit, luonnonkatastrofit ja asevarustelu herättävät kysymyksiä meidän ja lastemme tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Kansainvälistä järjestelmää horjuttaa luottamuksen puute. Siksi SDP näkee tärkeänä, että Suomen harjoittaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikankin keskeisenä ohjenuorana olisi uuden kansainvälisen luottamuksen rakentaminen. Globaalit haasteet ilmastonmuutoksesta talouskriisiin ja edelleen ruoka- ja energiakriiseihin vaativat uudenlaisia globaaleja toimia, joilla voidaan vahvistaa horjunutta luottamusta ja edistää turvallisuutta. Usein rakennemuutos ja suuret murrokset mahdollistavat samalla myös uuden luomisen. Edessämme voi olla ikkuna uudenlaiseen globaaliin integraatioon — samaan tapaan kuin Euroopalla oli toisen maailmansodan jälkeen. Tällaisiin hetkiin tarttuminen edellyttää johtajuutta ja uskoa muutokseen. Sosialidemokraattinen puolue ja eduskuntaryhmä on muun muassa vaatinut finanssimarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan uudistamista sekä veroparatiisien sulkemista. Näillä palautettaisiin luottamusta finanssimarkkinoille.

Suomen on jatkossa yhä enemmän rakennettava omaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjaansa laajan turvallisuuden näkökulmasta. Selontekomenettelyä tulisi kuitenkin kehittää. Se on ollut monella tapaa toimiva, mutta samalla haasteeksi on muodostunut neljän vuoden aikajänne: miten pystymme reagoimaan nopeasti muuttuviin kansainvälisiin tapahtumiin ja kriiseihin? Yksi vaihtoehto voisi olla neljän vuoden välein laadittava Suomen turvallisuusstrategia ja kerran vuodessa annettava pääministerin ilmoitus. Suomen turvallisuusstrategia olisi kokonaisvaltainen kattaen ulkopolitiikan, puolustuspolitiikan, sisäisen turvallisuuden ja ympäristöturvallisuuden. Lisäksi se voisi ohjata turvallisuuteen kohdistuvia määrärahoja puolustushallintoa laajemmin. Tältä osin strategia eroaisi nykyisestä turvaselonteosta sekä kapea-alaisemmasta puolustusselonteosta, jota myöskin on ehdotettu. Vaikka strategiset päälinjat päätettäisiin neljän vuoden välein, eduskunnan olisi hyvä käydä turvallisuuspoliittinen keskustelu vuosittain.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää puheenvuorossa erityistä huomiota viiteen keskeiseen kysymykseen. Ne ovat Suomen Nato-yhteistyö, puolustusmäärärahat, Euroopan unioni ja sen naapuruussuhteet, Yhdysvaltojen uusi ulkopolitiikka ja kehitysyhteistyö.

Selonteon linjaus Suomen Nato-yhteistyöstä on SDP:n kannan mukainen. Suomi ei hae jäsenyyttä mutta jatkaa aktiivista yhteistyötä ja pitää avoimena mahdollisuuden hakea jäsenyyttä. Linja on selkeä. Siksi hallituksen julkinen kinaaminen Nato-muotoilun sisällöstä on ollut hämmentävää. Kuten presidentti totesi, Suomen Nato-linjauksessa ei ole tapahtunut muutosta. Tärkeää olisi, että hallitus pääsisi keskenään samaan loppupäätelmään. Demokratiaan kuuluvat näkemyserot ja niistä keskustelu, mutta yksituumaisuus yhdessä tehtyjen päätösten sisällöstä on kuitenkin tarpeen.

Pysyminen jäsenyyden ulkopuolella ei tarkoita sitä, ettei Suomen mukanaolo Naton kriisinhallintatyössä olisi kannatettavaa, päinvastoin. Suomi tekee aktiivista ja käytännönläheistä yhteistyötä Naton kanssa rauhankumppanuuden pohjalta, ja sitä on hyvä jatkaa. Merkittävin konkreettinen haaste on Afganistan, jonka vakaus ja demokratia kuuluvat EU:n, Naton ja koko kansainvälisen yhteisön vastuulle.

Hallitus on kävelemässä selontekoa työstäneen parlamentaarisen työryhmän yli puolustusmäärärahoissa. Pidämme tätä täysin kestämättömänä arvovalintana tilanteessa, jossa ihmisten arjen turvallisuus horjuu ja valtio ottaa muutenkin miljardikaupalla velkaa alentaakseen muun muassa veroja. Parlamentaarinen seurantaryhmä katsoi kesäkuussa, että puolustusmenojen nykytaso on hyvä lähtökohta Puolustusvoimien kehittämiseen. Nyt, muutama kuukausi myöhemmin, kun maa vaipuu syvään taantumaan ja kymmeniätuhansia ihmisiä irtisanotaan, hallitus muuttaa parlamentaarisesti sovittua määrärahatasolinjaa ja lisää velkaa. Tätä ei voi hyväksyä. SDP tukee seurantaryhmän kestävää linjausta puolustusmäärärahojen tasosta.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta ensisijaista on kansainvälisen luottamuksen rakentaminen Euroopassa. Yhteistyö Euroopan unionissa ja Pohjoismaiden kesken on mielestämme selonteossa jäänyt turhan pieneksi sivujuonteeksi. Lissabonin sopimuksessa oleva avunantovelvoite vastaa Suomen tavoitteita. Tämä turvatakuu ilmaisee EU-maiden keskinäistä solidaarisuutta ja pyrkimystä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämiseen. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa Suomen aktiivisuutta EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä ja toivoo, että hallitus konkretisoi tältä osin näkemyksiään jo kevään EU-selonteossa. Odotamme myös, että hallitus esittelee omat linjauksensa Pohjoismaiden puolustusyhteistyön lisäämisestä Thorvald Stoltenbergin selvityksen pohjalta. Esitys on mielestämme mielenkiintoinen keskustelunavaus ja osoitus pohjoismaisen yhteistyön myönteisistä mahdollisuuksista.

Luottamuksen vahvistaminen kuvaa osuvalla tavalla myös Venäjä-suhteiden haasteita. Suomen on pidettävä aktiivisesti yllä Venäjä-suh- teita kaikilla politiikan saroilla EU:n kautta mutta myös kahdenvälisesti. Turvallisuuspolitiikan perusteisiin kuuluvat hyvät naapuruussuhteet. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin myös Venäjään. Georgian kriisi ja energian saatavuuteen liittyvät ongelmat osoittavat, että tuo suhde ei ole mutkaton, mutta ainoastaan vuoropuhelua lisäämällä voimme tukea myönteistä kehitystä Venäjällä. Hallitus on luvannut esittää ulkoministeriön valmisteleman Venäjä-toimintaohjelman. Odotamme, milloin sanoista ryhdytään tekoihin.

Atlantin toisella puolella tapahtunut vallanvaihdos on kasvattanut odotuksia paremmasta kansainvälisestä yhteistyöstä. Uuden hallinnon myötä Kööpenhaminan kokous voi olla avain uudenlaiseen ilmastoyhteistyöhön. Pidämme tärkeänä presidentti Obaman alleviivaamaa halua neuvotella ja sopia, koska uuden kansainvälisen luottamuksen perustaksi ei sovi voimapolitiikka. Rauhantahtoa tulisi rakentaa erityisesti Lähi-idässä, jossa israelilaisten ja palestiinalaisten konflikti on jatkunut luvattoman kauan. Alueen jännitteitä on lisännyt myös asemaansa vahvistanut Iran, joka on keskeinen asevalvontahaasteemme. Gazan sota oli uusin käänne puoli vuosisataa kestäneessä konfliktissa. Kahden valtion ratkaisua, jossa palestiinalaiset saavat oman valtion ja jossa israelilaiset kokevat olevansa turvassa, olisi ajettava ahtisaarilaisella määrätietoisuudella. Lähi-idässä tarvitaan nyt EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttista johtajuutta sekä laajaa yhteistyön rintamaa. Vahva tuki YK:lle on tässäkin asiassa tärkeää.

Arvoisa puhemies! Talouskriisi ja ilmastokriisi ovat osoittaneet maailman pienuuden. Tässä globaalissa kylässä ilmiöt koskettavat ihmisiä kansallisista rajoista riippumatta. Myös kehitysmaissa elävien ihmisten nälänhätä koskettaa meitä suomalaisia. Selonteossa kiinnitetään aivan oikein huomiota myös kuiluun teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä. Selonteko toteaa: "Turvallisuuspoliittiset haasteet kytkeytyvät usein kehitysongelmiin, kuten köyhyyteen ja eriarvoisuuteen". Tämän turvallisuuspoliittisen arvion on johdettava myös tekoihin. YK:n tavoite köyhyyden puolittamisesta maailmassa vuoteen 2015 mennessä uhkaa vesittyä. Esimerkiksi ruokakriisi koettelee Afrikkaa ankarammin kuin mitään muuta maanosaa. Ihmisiä kuolee nälkään ja tauteihin. Suomella on myös peiliin katsomisen paikka: hallituksen on kasvatettava kehitysyhteistyömäärärahoja niin, että EU:n sitoumus 0,51 prosenttia bruttokansantulosta saavutetaan tällä vaalikaudella ja YK:n 0,7 prosentin bkt-tavoite vuoteen 2015 mennessä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko nostaa pääsääntöisesti hyvin esiin ne tärkeimmät turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ongelmat, jotka Suomenkin on kohdattava niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Sosialidemokraatit haluavat olla edesauttamassa sitä, että Suomi myös parhaalla mahdollisella tavalla voisi niihin vastata ja olla mukana rakentamassa uutta kansainvälistä luottamusta.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteko on selkeässä ristiriidassa eduskuntaryhmien edustajien muodostaman seurantaryhmän yksimielisen mietinnön kanssa. Ensinnäkin Natoa arvioidaan kauttaaltaan myönteisesti, ja toiseksi esitetään puolustusbudjetin voimakasta kasvattamista. Nämä ovat ne kaksi keskeistä kohtaa, joihin valiokunnan ja koko eduskunnan on puututtava. Selonteko on käsittelyn pohja, mutta hyväksytty mietintö on eduskunnan linjaus.

Tasavallan presidentti vakuutti avajaispuheessaan, että selonteon "muuttuneesta sanamuodosta huolimatta politiikka ei muutu". Presidentin mukaan "selonteon muotoilu ei siis tuo Nato-jäsenyyttä yhtään lähemmäksi tai siirrä sitä yhtään kauemmaksi". Vasemmistoliitto vaatii, että mietintö kirjoitetaan ja sen kannanotot muotoillaan tästä lähtökohdasta käsin.

Ärade talman! När republikens president öppnade riksdagen försäkrade hon att trots redogörelsens ändrade ordalag ändras inte politiken. Enligt presidenten kommer Nato-medlemskapet inte ett dugg närmare.

Vänsterförbundet kräver att presidentens syn är grunden när betänkandet skrivs och dess ställningstaganden formuleras.

Kokoomus ei peittele sitä, että se tähtää Natoon. Jotta Nato-intoilijat eivät voisi käyttää selontekoa oman politiikkansa välineenä, on eduskunnan syytä ottaa selkeä torjuva kanta tähän asiaan. Suomen turvallisuus on vakaampi kuin milloinkaan historiamme aikana. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa eikä tällaista ole näköpiirissä. Ensi sija ei sen vuoksi ole asevaraisessa puolustuksessa, vaan laaja-alaisessa turvallisuudessa. Akuutteja uhkia suomalaisten turvallisuudelle ovat syvenevä talouslama ja ilmastonmuutos. Näitä uhkia ei torjuta Naton avulla. Näitä uhkia ei torjuta puolustusmäärärahoja korottamalla.

On valitettavaa, ettei selonteko valitse Suomen linjaksi toimimista YK:n kautta konfliktien ennalta ehkäisemiseksi. YK-järjestelmän tukeminen on maailmanrauhan paras tae. Suomen tulisi kaikin keinoin tukea YK:n laaja-alaisesti harjoittamaa konfliktien ennaltaehkäisyä ja nostaa siviilikriisinhallinta ensisijaiseksi konfliktien ratkaisussa. Kehitysyhteistyön määrärahat olisi nostettava YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin kansantuotteesta. Selonteko jättää Suomen kauaksi näistä tavoitteista.

Selonteko käsittelee Natoa poikkeuksellisen paljon. Suomen todetaan olevan monin tavoin yhteistyössä sotilasliiton kanssa ja yhteistyötä halutaan myös lisätä. Selonteko on kauttaaltaan kansan enemmistön tahdon vastaista Nato-matelua. Sotilasliitolla väitetään olevan myönteinen, turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä vaikutus. Kriittisiä arvioita ei esitetä. Selonteon mukaan Suomen Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia turvallisuustilanteeseen Pohjois-Euroopassa. Kysymys kuuluu, olisivatko nuo vaikutukset myönteisiä. Selonteossa mainitaan, että jäsenenä Suomeen kohdistuisi entistä voimakkaammin yleisen taakanjaon ja solidaarisuuden perusteella poliittisia odotuksia osallistua liittokunnan vastuulleen ottamiin kriisinhallintatehtäviin tai sen yksittäisen jäsenmaan operaatioon. Mikäköhän yksittäinen jäsenmaa mahtaa olla kysymyksessä?

Tässä on nyt ensi kertaa viralliselta taholta sanottu peitellysti se, mistä me vasemmistoliitossa olemme selväsanaisesti varoittaneet. Nato-jäsenyys riippuu Yhdysvalloista. Viime kädessä sotilaallinen suoja riippuu Yhdysvalloista. Mitä Nato-suomalaiset sanoisivat, kun Yhdysvallat pyytää apua seuraavaan Irakiin?

Vänsterförbundet anser att Nato-medlemskapet bara skulle försämra Finlands säkerhet. Också vår trovärdighet att genom diplomati och förhandlingar arbeta för fred och säkerhet skulle försämras.

Suomi on saavuttanut mainetta YK-järjestelmän tukijana ja saanut vaikutusvaltaisen aseman osallistumalla aktiivisesti YK:n harjoittamaan rauhanturvaamiseen, kehitysyhteistyöhön, siviilikriisinhallintaan ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Presidentti Ahtisaari sai rauhan Nobelin elämäntyöstään konfliktien välittämisessä. Sotilasliitot ovat ristiriidassa YK-järjestelmän rauhanomaiseen yhteistyöhön pohjautuvan luonteen kanssa. Vasemmistoliitto on Natosta samaa mieltä kuin enemmistö Suomen kansasta: me emme kannata Suomen jäsenyyttä.

Eduskuntaryhmien edustajien muodostaman seurantaryhmälle ehdotettiin puolustusbudjetin vuotuista korottamista 2 prosentilla vuodesta 2011 lähtien. Seurantaryhmä ei sitä hyväksynyt. Kokoomus ei silloin saanut tahtoaan läpi. Nyt kuitenkin hallitus ehdottaa tällaista korotusta. Selonteossa halutaan säilyttää samanaikaisesti sekä koko miesikäluokan asevelvollisuus että pysyä mukana kalliin aseteknologian kilpajuoksussa. Tällä kahden raiteen politiikalla puolustusbudjetin kasvuautomaatti on valmis.

Verrattuna muihin yhteiskunnan tarpeisiin mikään ei tue puolustusmäärärahojen etuoikeutettua asemaa. Sama kustannusten nousu koskee muitakin aloja. Miksi sairaalateknologian kallistuminen ei ole johtanut terveydenhuollon vuotuiseen määräraha-automaattiin? (Ed. Arhinmäki: Hyvä kysymys!)

Finland satsar på försvar fast det inte finns några som helst realistiska militära hotbilder. Däremot hotar klimatförändringen hela mänsklighetens existens.

Samtidigt beräknas enbart moderniseringen av det finska flygvapnet kosta över en miljard euro! Jag frågar bara — vilken värld lever regeringen i? (Eduskunnasta: Dagens! — Det frågade jag också!) — Tyvärr, så lyder inte frågan!

Keskellä talouslamaa hallitus satsaa aseisiin. Me vasemmistoliitossa emme korotusta hyväksy. Eduskunnalla pitää olla rohkeutta tehdä myös Puolustusvoimien tahdon vastaisia valintoja. Kansainvälistä aseidenriisuntaa on tuettava. Rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus on allekirjoitettava ja ratifioitava vuoden 2010 loppuun mennessä. Asevelvollisuutta ja reserviä keventämällä puolustusmenoja ei tarvitsisi kasvattaa.

Tänään lähetekeskustelussa on toinen selonteko, nimittäin Afganistanin Isaf-joukkojen lisääminen vaalien ajaksi.

Hyvät edustajatoverit! Marraskuussa 2007 Afganistania käsiteltiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Totesimme tuolloin, että vasemmistoliitossa olimme jo pitkään olleet huolestuneita Afganistanin tilanteesta. Kehitys ei ollutkaan kulkenut myönteiseen suuntaan niin, että maan olot olisi saatu vakaalle kannalle, maahan syntyneet demokraattiset instituutiot, talous elpynyt ja kansan hyvinvointi lisääntynyt. Tämän jälkeen kehitys on kulkenut yhä vain huonompaan suuntaan. Näköpiirissä ei ole sellaisia tekijöitä, jotka kääntäisivät tilanteen paremmaksi. Sodan siviiliuhrit ovat lisänneet afganistanilaisten tukea Talebanille ja pelkoa ulkomaalaisia joukkoja kohtaan. Liittouman eri mandaateilla toimivia joukkoja ei nähdä erillisinä. Myös suomalaisia joukkoja vastaan tehdään iskuja.

Afganistanin presidentti Karzai vetosi marraskuussa Yhdysvaltoihin ilmaiskujen lopettamiseksi sen jälkeen, kun yhdessä pommituksessa kuoli 23 lasta. Obaman Yhdysvallat on siitä huolimatta jatkanut ilmaiskuja. Iskujen ulottaminen Pakistanin puolelle uhkaa koko alueen vakautta.

I krishanteringsuppgifter måste civila medel alltid anses som Finlands styrka. Med långvarig militär krishantering gör man oftast mera skada än nytta. Natos sätt att hantera konflikten i Afghanistan måste hårt kritiseras.

Vasemmistoliiton mielestä johtopäätösten aika on nyt. Me emme kannata lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin, varsinkin kun on selvästi nähtävissä, että Suomelta edellytetään yhä suurempaa pysyvää joukkoa ilman toivoa paremmasta. Suomen vahvuus ei ole taistelutehtävissä. Se on konfliktien välittämisessä ja siviilikriisinhallinnassa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan on syytä paneutua kriittisesti hallituksen ehdotukseen ja korjata sitä monilta kohdin.

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosi vaihtui toisaalta synkissä, toisaalta toiveikkaissa tunnelmissa. Kansainvälinen finanssikriisi on ravistellut koko maailmaa aiheuttaen epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta niin rikkaissa teollisuusmaissa kuin köyhissä kehitysmaissakin. Talouskriisillä voi olla syventyessään myös turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Monessa maassa inhimillinen kärsimys on raakaa ja jokapäiväistä sodan tai alueellisen konfliktin takia. Israelin ja Gazan alueen konflikti kärjistyi tammikuussa. Sota on vaatinut lukuisia siviiliuhreja, joista lähes puolet on naisia ja lapsia. Pysyvästä tulitauosta ei ole sovittu vieläkään. Sri Lankassa yli 15 000 siviiliä on paennut maan pohjoisosan sota-alueelta viime päivien aikana. Afganistanissa on sodittu jo 8 vuotta, mutta alueen turvallisuustilanne on muuttunut vain pahemmaksi. Somaliassakaan rauha ei edisty, ja tuhannet ihmiset vaarantavat vuosittain henkensä pyrkiessään laittomasti ihmissalakuljettajien kyydissä Eurooppaan. Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Maailma ei ole turvallinen paikka, eivätkä sotilaalliset pelotteet tai aseidenkäyttö ole tehneet siitä edelleenkään turvallisempaa. Suurimman inhimillisen laskun sodista ja konflikteista maksavat siviilit. Globalisaation mukanaan tuoma kansainvälisen keskinäisriippuvuuden kasvaminen ja kylmän sodan jälkeinen turvallisuusympäristö eivät ole johtaneet maailmanlaajuisen asevarustelun vähenemiseen tai hyvinvoinnin lisääntymiseen, vaan oikeastaan on käynyt juuri päinvastoin. Globaalit sotilasmenot jatkavat tasaista kasvua ja maailmanlaajuisesti puolustukseen käytetään tällä hetkellä enemmän rahaa kuin kylmän sodan kilpavarustelun aikaan — noin 1 300 miljardia dollaria vuodessa. (Ed. Tuomioja: Pitäisikö meidänkin sitten lisätä?) Globalisaatio on luonut sekä voittajia että häviäjiä, eikä kuilu rikkaiden teollisuusmaiden ja köyhien kehitysmaiden välillä ole juuri kaventunut. Aseriisuntakaan ei ole edistynyt toivotulla tavalla. Ydinaseiden leviämisen uhka on yhä todellisuutta, samoin uhka ydinmateriaalien päätymisestä terroristien käsiin.

Globaalisti katsottuna ilmastonmuutos, ympäristötuhot, kansainvälinen terrorismi, tietoverkkoihin kohdistuvat uhat ja järjestäytynyt rikollisuus ovat nousseet perinteisiä sotilaallisia uhkakuvia todennäköisemmiksi turvallisuusuhkiksi. Valtioneuvoston selonteossa on hyvin huomioitu, että ilmastonmuutos ja ympäristökysymykset voivat synnyttää ja pahentaa konflikteja, joilla voi olla myös sotilaallisia seurauksia. Ilmastopolitiikka on siten myös turvallisuuspolitiikkaa. Myös Suomen kansalaiset jakavat tämän laajan turvallisuuskäsityksen. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viime joulukuussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan suomalaisia huolettaa kaikista uhista eniten ympäristön tila. Esimerkiksi huoli Venäjän kehityksestä tulee kaukana takana.

Arvoisa puhemies! Vaikka maailman tila tuntuu välillä toivottomalta, poliitikkojen tehtävä ei ole synkkyyteen vajoaminen, vaan realististen ratkaisujen etsiminen ja lupaaviin oljenkorsiin tarttuminen. Kuten alussa totesin, vuoden vaihtuminen toi mukanaan myös toivon pilkahduksen. Yhdysvalloissa vaihtui valta, ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että presidentti Barack Obaman hallinto olisi aidosti rakentamassa yhteistyökykyisempää ja humaanimpaa vaihtoehtoa edellisen presidentin unilateraaliselle, itsekkäälle ja lyhytnäköiselle ulkopolitiikalle.

Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet näyttävät tällä hetkellä kehittyvän asiallisempaan suuntaan, kun keskusteluyhteys uusista aserajoitusprosesseista on saatu taas avattua. Myös ihmisoikeudet ovat Obaman hallinnon ulkopoliittisella agendalla. Yhdysvallat ei kiduta, totesi varapresidentti Biden viime viikolla. Myös ilmastopolitiikassa uusi hallinto näyttäisi olevan siirtymässä tosiasioiden tunnustamiseen ja niiden pohjalta toimimiseen.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä korostaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa inhimillisen turvallisuuden näkökulmaa, jossa keskiöön nousee yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuus. Tarkastelutapa korostaa laajaa, tämän ajan todelliset uhkakuvat tunnustavaa turvallisuuskäsitystä kapea-alaisen, valtioiden välisiin konflikteihin keskittyvän turvallisuuskäsityksen sijaan. Vaikka monet laajan turvallisuuskäsityksen uhat eivät kohdistuisi suoraan Suomeen, niillä on välillisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme. Siksi muidenkin kuin sotilaallisten uhkien huomioiminen on järkevää ja ennakoivaa turvallisuuspolitiikkaa, myös omaksi parhaaksemme.

Kuten valtioneuvoston selonteossakin todetaan, on Suomen etujen mukaista vahvistaa Euroopan unionin roolia kansainvälisen vakauden lisääjänä. Euroopan unionin rooli kansainvälisessä diplomatiassa, kriisien ennaltaehkäisyssä, kriisinhallinnassa ja erityisesti siviilikriisinhallinnassa on vahvistumassa.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää selonteon johtopäätöstä kriisinhallinnan voimakkaasta vahvistamisesta hyvin tärkeänä. Kriisinhallintaa on kehitettävä kokonaisuutena, jossa on sekä siviili- että sotilaallinen ulottuvuus. Vihreiden mielestä kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta ovat ensisijaisen kriisinhallinnan muodot ja sotilaallisen kriisinhallinnan tulee aina olla viimesijainen keino.

Ennalta ehkäisevässä turvallisuuspolitiikassa kehitysyhteistyö ja globaalin köyhyyden vähentäminen ovat osa keinovalikoimaa. EU:lla on kokonsa puolesta mahdollisuus kehittyä siviilikriisinhallinnan suurvallaksi, ja unionilla on jo nyt kyky vaikuttaa merkittävästi kansainväliseen turvallisuusympäristöön. Maailman suurimpana kehitysavun antajana unioni lisää toiminnallaan maailman vakautta merkittävällä tavalla.

Euroopan unionin rinnalla Yhdistyneiden kansakuntien roolin vahvistaminen edistää Suomen poliittisia tavoitteita ihmisoikeuksien vahvistamisen, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa globaalilla tasolla. Myös oikeusvaltiokehityksen edistämisessä, kriisien ennaltaehkäisyssä ja heikkojen valtioiden vakauttamisessa YK:lla on merkittävä rooli, jota Suomi tukee. Kuten selonteossakin todetaan, YK on edelleen ainoa järjestö, jonka puitteissa on mahdollista käydä laajaa, kaikki maanosat käsittävää vuoropuhelua myös turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon maailmanlaajuisten laajojen turvallisuusuhkien vakavuuden ja monipuolisten ratkaisukeinojen tarpeellisuuden, tuntuu turhauttavalta, että suomalainen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu jämähtää usein Nato-jäsenyydestä vääntämiseen. Selonteossa Suomen kanta Natoon ei muutu. Suomen Nato-jäsenyydelle ei edelleenkään löydy ratkaisevaa kannatusta sen enempää eduskunnasta kuin kansan parista.

Myöskään vihreän eduskuntaryhmän kanta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ei ole muuttunut. Seuraamme kuitenkin avoimen uteliaasti, mihin suuntaan Naton kehitys on menossa. Tällä hetkellä järjestö pyrkii tekemään muodonmuutosta vanhanaikaisesta kylmän sodan tarpeisiin perustetusta sotilasliitosta kansainväliseksi kriisinhallintaorganisaatioksi tai peräti globaaliksi turvallisuusmanageriksi. Naton vaikeudet Afganistanissa ovat todiste siitä, että kriisinhallintaulottuvuuden kehittäminen on vielä pahasti kesken. Naton perustan muodostavat edelleen artikla 5 ja puolustusliiton periaatteet, ja Natolla on myös ydinasedoktriini, mikä jäsenmaiden tulisi liittyessään hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Vihreät pitävät erityisen myönteisenä selonteon tukea laajalle turvallisuuskäsitykselle ja siviilikriisinhallinnalle. Selonteon sotilaallisen puolen käsittelyssä on kuitenkin muutama asia, joiden käsittelyyn vihreät eivät ole tyytyväisiä. Suomeen kohdistuvan sotilaallisen uhan todennäköisyyttä pidetään varsin pienenä. Siitä huolimatta Suomen puolustusmenot ovat jatkuvassa kasvussa. Valtioneuvoston selonteossa halutaan vuodesta 2011 lähtien sitoutua puolustusmenojen pysyvään kasvuun 2 prosentilla vuodessa normaalien inflaatiotarkistusten lisäksi. Asia jää päätettäväksi seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Eduskunnan kaikkia puolueita edustanut turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä linjasi yksimielisessä raportissaan, ettei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa puolustusmenojen suhteellista osuutta valtion kokonaismenoista. Raportissa todettiin myös, ettei puolustusmenojen merkittävää kasvattamista puolla myöskään Suomen vakaa turvallisuusympäristö. Vihreiden mielestä tilanteessa, jossa maa on syvässä taantumassa, on puolustusmenojen pysyvään kasvuun sitoutuminen kestämätöntä.

Aseriisuntakysymyksissä Suomi korostaa mielellään kansainvälisten sopimusten tärkeyttä, mutta harrastaa käytännön toimissaan kahden raiteen politiikkaa. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulisi liittyä kansainväliseen rypäleaseiden kieltosopimukseen. Kuten eduskunnan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportissakin todetaan, on selvää, että Oslon sopimus tulee käytännössä rajoittamaan siviileille erityisen tuhoisien rypäleaseiden tarjontaa ja mahdollisuuksia käyttää niitä riippumatta siitä, onko Suomi mukana vai ei. Seurantaryhmän yksimielisessä raportissa todettiin myös, että on Suomen edun mukaista osallistua aktiivisesti kansainvälisiin asevalvonta- ja aseriisuntaneuvotteluihin myös silloin, kun ne koskevat Suomessa käytössä olevia asejärjestelmiä.

Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä selonteossa sivuutettiin maanpuolustusvelvollisuuden uudistamistarpeet. Maanpuolustusvelvollisuus tarvitsisi rehellisen ja kokonaisvaltaisen selvityksen siitä, mihin suuntaan asepalvelusta ja siviilipalvelusta pitää kehittää. Käytännössä asepalvelus on jo menossa valikoivampaan suuntaan, vaikka sitä ei selonteossa suoraan sanotakaan. Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala on julkisuudessa puhunut tarpeesta vähentää reservin määrää nykyisestä 350 000 sotilaasta 250 000 sotilaaseen. Vihreät uskovat, että siihen ollaan käytännössä myös menossa.

Asevelvollisuutta on kehitettävä valikoivampaan suuntaan ja maanpuolustusvelvollisuuden kokonaisuuteen tulee tehdä sukupuolivaikutusten arviointi. Paitsi että miesten pakollinen asevelvollisuus on yksilöiden kannalta kallista viivästyneiden opintojen ja työelämässä poissaolon vuoksi, on myös kansantalouden kannalta arveluttavaa sitoa lähes koko ikäluokallinen miehiä pois työmarkkinoilta.

Siviilipalvelusta tulisi kehittää tasavertaisena vaihtoehtona aseelliselle palvelukselle. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä maanpuolustus tulee jatkossa nähdä paremmin koordinoituna kokonaisuutena, joka koostuisi nykyistä monipuolisemmasta siviilipalveluksesta ja toisaalta asepalveluksesta. (Ed. Kimmo Kiljunen: Onko tuo hallituksen linja?) Ottaen huomioon Suomen voimakkaan sitoutumisen kansainväliseen kriisinhallintaan olisi tärkeää tehdä siviilipalvelu laajemmin mahdolliseksi myös kansainvälisissä tehtävissä, esimerkiksi siviilikriisinhallinta- tai kehitysyhteistyötehtävissä.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen selonteon laajaan turvallisuuskäsitykseen ja kriisinhallinnan painottamiseen. Pidämme tärkeänä, että Suomella on jatkossakin pitkäjänteinen turvallisuuspoliittinen linja.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Säkerhetsbegreppet omfattar i dag betydligt mer än militärt försvar, civilförsvar och tryggande av samhällets funktioner. Trots att vi bor och lever i norra Europa kan händelser var som helst i världen påverka vår uppfattning om vårt lands säkerhet. Vi måste också därför bidra till att stärka säkerheten på alla håll.

En grundläggande fråga för vårt arbete för den globala säkerheten är vårt biståndsarbete. Utvecklingssamarbetet stöder förebyggande verksamhet, medling och fredsprocesser, återuppbyggnad efter konflikter samt eftervård efter kriser och naturkatastrofer. Det är viktigt att i utvecklingssamarbetet satsa på allt som kan stöda en demokratisk utveckling på olika håll i världen.

Svenska riksdagsgruppen påminner om vikten att trygga kvinnors och barns ställning i konflikter och involvera dem i eftervården, stabilitetsbyggandet och fredsarbetet. Svenska riksdagsgruppen påminner särskilt om vikten av att genomföra FN:s säkerhetsråds resolution om kvinnors roll i konfliktlösning och fredsbyggande.

Trots allt kan man inte bortse från den militära aspekten av säkerhetsbyggandet. Det kan komma situationer när militära medel behövs för att säkra en stabil utveckling eller trygga en övergång till stabila förhållanden. Det är även Finlands ansvar att delta i skötseln av detta. Vår tradition som en stormakt inom den globala fredsbevarande verksamheten förpliktar.

Herra puhemies! Suomen on syytä varautua mahdollisuuksiimme sopeutetun globaalin vastuun ottamiseen. Nykyiset rauhanturvaoperaatiot ovat vaativia niin rauhanturvaajiemme tarvitseman varustuksen tason kuin maantieteellisten haasteiden vuoksi. Nykypäivän konfliktit tapahtuvat kaukana Suomen rajoista. Vaativat operaatiot ovat kalliimpia. Tähän meidän on varauduttava ja tähän meidän on myös panostettava.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ymmärtää, että rauhaa turvaavaan toimintaan tarvitaan voimavaroja, ja tuemme tätä. Rauhanturvaamistoiminta antaa myös Puolustusvoimiemme kantahenkilökunnalle tärkeää kokemusta kotiin tuotavaksi.

Suomi on nykyään lähempänä Natoa kuin koskaan aikaisemmin Naton rauhanturvaoperaatioihin osallistumisemme ja meidän nykyisin Nato-yhteensopivan puolustuksemme ansiosta. Tästä huolimatta suhteemme Natoon on vielä vaikea. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa vähentää tämän suhteen dramaattisuutta. Valtioneuvoston selonteko kuvaa hyvin sitä, miltä Nato näyttää nykyään, mitä Nato tekee sekä mitä etuja ja haittoja Suomen Nato-jäsenyydestä olisi.

On tärkeää muistaa, että Nato on kehittynyt puhtaasta puolustusliitosta maailmanlaajuiseksi turvallisuusjärjestöksi. Tietenkin Nato on vielä nykyäänkin liittouma, joka tarjoaa jäsenilleen apua niiden joutuessa mahdollisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta myös Natoon kuulumattomilla mailla on nykyään suuret mahdollisuudet osallistua Naton toimintaan. Valtioneuvosto toteaa, että myös jatkossa on vahvat perusteet harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Kuten valtioneuvostokin, ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa laajan poliittisen yhteisymmärryksen tarvetta mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen vill framhålla att Förenta Nationerna är den organisation som bäst kan främja en stabil utveckling på flera samhälleliga områden, som till exempel undervisning och utbildning, miljö, sociala frågor, förhållanden för barn och unga och tillgången på mat förutom den egentliga fredsbevarande verksamheten som FN också står för.

FN:s organisation är dock föråldrad. För att FN ska återfå sin slagkraft krävs det att man kommer vidare med förnyelsen av organisationen. För att undvika överlappningar behöver vi en global ansvarsfördelning mellan Nato och FN.

Svenska riksdagsgruppen anser att EU utgör den samarbetsram inom vilken Finland ska stärka säkerheten såväl i Europa som ur ett globalt perspektiv. Biståndsskyldigheten och satsningarna på EU:s snabbinsatsstyrkor är goda exempel på detta och även steg på vägen. Genom den ömsesidiga biståndsskyldigheten eftersträvas en förstärkt ömsesidig solidaritet mellan medlemsländerna samt ett förstärkt engagemang för en gemensam utrikes- och säkerhetspolitik.

Det är dock viktigt att komma ihåg att vi redan, också utan Lissabonfördrag, från 2004 har en solidaritetsklausul inom EU. Vi har redan ändrat vår lagstiftning så att vi kan bistå ett annat medlemsland enligt solidaritetsklausulen. Solidaritetsklausulen stärker Finlands säkerhet men ålägger också oss att bistå ett annat medlemsland.

Svenska riksdagsgruppen stöder också doktrinen om att Finlands militära försvar grundar sig på ett försvarssystem med kapacitet att försvara hela landets territorium, en armé som baserar sig på allmän värnplikt samt en stark försvarsvilja och internationellt samarbete inom EU, FN, Nato, Osse och andra organisationer.

Svenska riksdagsgruppen anser vidare att den starka försvarsvilja vi har i Finland kan sammankopplas till den allmänna värnplikten. Genom den allmänna värnplikten främjas försvarsandan. Värnplikten måste dock utvecklas ytterligare och också motsvara de behov och krav som det moderna samhället ställer.

Den redogörelse som statsrådet nu kommer med är i sig inte särledes dramatisk. De stora anskaffningarna som vårt nationella försvar står inför infaller under 2010- och 2020-talen. Svenska riksdagsgruppen stöder förslaget att binda försvarsanslagen till en årlig höjning med 2 procent för att trygga nivån på vårt försvar. I redogörelsen utgår statsrådet ännu från att vår reserv uppgår till 350 000 man. Svenska riksdagsgruppen är beredd att minska reserven i den takt årsklasserna blir mindre.

Herra puhemies! Koska olemme suurten ja kalliiden investointien edessä, ruotsalainen eduskuntaryhmä muistuttaa myös siitä, että tulevien eduskuntakausien aikana tehtävillä päätöksillä ja tulevissa selonteoissa tehtävillä linjauksilla on suuri merkitys. Tulevien vuosikymmenten aikana on saatava vastaus siihen kysymykseen, vastaammeko itse kaikista massiivisista hankinnoista vai hankimmeko kalustomme osana Natoa.

Sekä tasavallan presidentti että eduskunnan puhemies nostivat selontekojärjestelmän esiin valtiopäivien avajaisten yhteydessä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää selontekojärjestelmää tärkeänä parlamentaarisen näkökulman huomioon ottamiseksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkän aikavälin suunnittelussa. Selonteot edistävät myös konsensuksen etsimistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Laaja yhteisymmärrys turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tärkeää ja arvokasta.

Selontekoja voitaisiin kuitenkin kehittää edelleen. Selonteot voisivat olla lyhyempiä ja tiiviimpiä faktoista kuitenkaan tinkimättä. Jos hallitus virkaanastumisensa jälkeen selostaisi nopeasti näkemystään turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, parlamentaarinen ote vahvistuisi entisestään. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta voitaisiin kuitenkin varsin hyvin keskustella eduskunnassa myös muissa yhteyksissä kuin puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Valtioneuvosto käsittelee useita maita ja alueita selonteossa, mutta joitakin alueita on jäänyt pois. Esimerkiksi Afrikan politiikka ei ole mukana. Selonteossa mainitaan toki kriisit mutta ei politiikkaa ja raaka-ainevarojen jakoa. Lisäksi kaipaan välillä konkreettisia kannanottoja siitä, miten Suomi toteuttaa selonteossa mainittuja periaatteita tai edistää niiden toteuttamista. Selonteolle olisi hyödyksi kokonaisvaltainen strategia koskien myös niitä maita ja alueita, joissa Suomi on aktiivisesti mukana rauhanturvaamistoiminnassa, esimerkiksi Afganistania.

Herr talman! I redogörelsen kan vi även läsa att det nordiska försvarssamarbetet ytterligare fördjupas. Vi har redan ett visst samarbete, inte minst gällande den fredsbevarande verksamheten, men mer är ännu att vänta. För att få ut all önskvärd effekt ur samarbetet med våra grannar efterlyser svenska riksdagsgruppen även ett aktivare grepp av de nordiska samarbetsstrukturerna, främst nordiska ministerrådet.

Efter att försvar och säkerhet under årtionden varit ett icke-ärende i det nordiska samarbetet är det idag ett av de främsta praktiska exemplen vi har på samarbete. Gällande veckans nyhet om förslaget kring ett stärkt nordiskt samarbete både i form av övervakning och säkerhetsgarantier anser svenska riksdagsgruppen att förslaget är värt att diskutera och föra vidare.

Men vi måste minnas att alla de nordiska länderna har säkerhetsgarantier på sätt eller annat, Island och Norge från Nato, Sverige och Finland via EU:s solidaritetsklausul och Danmark via båda. Frågan är också om inte Island hinner bli medlem i EU förrän ett eventuellt samarbete kring övervakning av det isländska luftrummet blir aktuellt.

Inga direkta militära hot riktas idag mot Finland. Andra hot, direkta eller indirekta, finns det däremot gott om. Hotbilderna omfattar exempelvis terrorattacker, miljöförstöring och storolyckor som direkt eller indirekt också kan leda till militära hot. För att främja säkerheten i Finland, i våra närområden, i Europa men också globalt behöver vi ett brett säkerhetstänkande, ett brett perspektiv och ett gott samarbete där även Finland deltar.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on itse asiassa koko poliittisen sektorijaon merkittävintä työkenttää, kansallisen menestyksen kivijalka. Onnistuessaan se vahvistettuna ulkopolitiikalla takaa muille poliittisille sektoreille arkisen sisäpoliittisen työrauhan. Suomalainen kokonaisvaltainen maanpuolustusmalli on verkosto uudempiakin 2000-luvun uhkakuvia vastaan. Tätä käsillä olevaa selontekoa voi kuvata verkottuneen puolustuksen selonteoksi.

Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden toimijoiden dialogia tulee edelleen syventää kansallisesti. Kansainvälinen moniammatillinen yhteistyö uudempienkin uhkien, kuten terrorismin, verkkohyökkäysten tai tarttuvien tautien, ennakoinnissa, hallinnassa ja torjunnassa on tärkeää.

Kaikki maahamme kohdistuvat turvallisuusuhkat eivät ole suoranaisesti puolustuspoliittisia, mutta mahdollisen uhkan realisoituessa Puolustusvoimilla on kykyä olla mukana uhkan torjunnassa. Suomen ei tule tuudittautua sinisilmäisyyteen myöskään sotilaallisen uhkan mahdollisuuden edessä. Vahvakaan diplomaattinen kansainvälinen ponnistelu ei tee meitä immuuneiksi mahdollisille uhkille, mikäli maailman tilanne muuttuisi voimakkaasti ja nopeasti.

Syvempää kansallista poliittista tahtoa tarvitaan huoltovarmuuden parantamiseksi. Euroopan unionilla ei ole varsinaisesti yhtenäistä huoltovarmuussuunnittelua, joten kansallisella tasolla Suomen tulee huolehtia omasta huoltovarmuudestaan omatoimisesti tai kahdenvälisin sopimuksin. Erityistä huomiota tulee jatkossa kiinnittää kuljetusvalmiuteen, onhan logistinen sijain-timme haastava ja lippumme alle liputettujen tonnistojen määrä varsin niukka. On myös ennakoitava, että jatkossakin energia on merkittävä poliittisen vaikuttamisen ja dialogin väline.

Itämeren merkitys turvallisuusympäristönä on huomattava lisääntyneen liikenteen ja geopoliittisen aseman osalta. Suomen merkityksen yhteistyön rakentajana tulee olla kaikin voimin eteenpäin ponnisteleva. Erityisesti pohjoismaisen yhteistyön osuus korostuu niin Itämeren kuin yhteisen pohjoismaisen turvallisuuspoliittisen hankemaailman osalta. Varsin kiinnostavia yhteistyöehdotuksia esiintyi Stoltenbergin tämänviikkoisessa esityksessä, jossa hän muun muassa nostaa esiin sotilas- ja siviilihenkilöstöstä koostuvan kriisiyksikön, jo suunnittelun alla olevan merialueen valvonnan ja osaamisverkoston tietoverkostohyökkäyksiä torjumaan. (Ed. Kanerva: Entä turvatakuut?)

Suomi tarvitsee verkostoja rauhan rakentamiseen, oman turvallisuusrakenteen kehittämiseen ja ylläpitoon sekä pakottavassa tarpeessa aktiiviseen käyttöön. Kriittistä itsetutkiskelua tulee harrastaa jatkuvasti siinä, ettemme jää yksin ja eristäydy. Toisaalta hyvää yhteistä kumppanuutta voidaan ja osataan hoitaa, vaikka olemme jatkossa sotilasliittoon kuulumaton maa.

Suomi on mukana YK:n, EU:n ja Naton yhteistyössä kriisinhallintasektorilla. Rauhaa rakentava, demokratiaa tukeva työ niin Etyjissä kuin Euroopan neuvostossa samoin kuin erilaisissa muissa kansainvälisissä järjestöissä siviilikriisinhallinnan tehtävissä yhdistää meitä vahvasti kansainväliseen toimintaperheeseen. Suomi vaihtaa kumppanina monipuolisesti osaamistaan Naton kanssa. EU:n merkitys Lissabonin sopimuksen mahdollisen voimaantulon jälkeen syvenee, onhan nyt voimassa olevan yhteisvastuu-lausekkeen lisäksi Lissabonin sopimuksessa avunantovelvoite. Kansallisen turvallisuuspoliittisen keskustelun päätähtäin osoittaa monesti Natoon. Selonteon linjaus Naton jäsenyyshakemukseen on oikean suuntainen.

Arvoisa puhemies! Selontekoon on kirjattu kansalaisten mielipiteen huomioonottaminen Nato-keskustelussa. Se vaatii tiedon monipuolisempaa ja organisoitua jakamista kansalaisten keskuuteen. Tunteenomaisuutta Nato-keskustelussa kuvaa se, että suusta suuhun menetelmän johdosta liikkuu paljon epämääräistä tietoa mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksesta maahamme liittyen esimerkiksi yleisen asevelvollisuuden asemaan tai bruttokansantuoteosuuteen.

Maanpuolustushengen ylläpito on yhteisvastuullinen tehtävä. Julkisessa keskustelussa muun muassa vihreät ovat epäilleet yleisen asevelvollisuuden toimivuutta ja esittäneet ammattimaisempaa asevelvollisuutta. Yleinen asevelvollisuus on pienen kansakunnan mahdollisuus huolehtia koko maata puolustavasta kyvykkäästä ja erityisosaavasta reservistä. (Ed. Jaakonsaari: Niinhän sitä luullaan, niinhän sitä sanotaan!)

Puolustusvoimat on kansakunnan yksi erityinen peili. Paljon puhuttavat kansanterveydelliset haasteet, paino ja liikuntakyky, ovat nousseet vahvasti esille puhuttaessa turvallisuudestamme. Asevelvollisten jenkkakahvoihin tarraaminen on kiistattomasti tarpeellinen teko, mutta vastuu terveydenhoidosta, terveyttä ja yleiskuntoa hoitavasta liikunnasta kuuluu nuoren elämään jo aikaisemmin kuin vasta varusmiesvaiheessa. Kuntokysymys on myös laajemmin reservin toimintakykykysymys. Koko kansakunnan kunto on puolestaan sekä yksilön että yhteiskunnan poikkihallinnollinen haaste koko kansalaisen elinkaaren ajalta.

Arvoisa puhemies! Koko selonteon kliimaksi on taloudellisia resursseja kuvaava osuus. Henkilöstön asema on ollut tuottavuusohjelman hampaissa ja on huolestuttava. Kun taloudellisuutta on aikaisemmin haettu ulkoistamalla, tässä selonteossa määrärahoja nostetaan, mutta portti työpaikkojen siirtämiseksi ulos jätetään auki. Herää kyllä kysymys, miten tämä kestää, jos kohtaamme kriisin.

Selonteon tasolla sidotaan käsiä 2 prosentin määrärahakasvutavoitteella vuodesta 2011 lähtien. Tarve on ilmeinen, mutta kuulunee budjettiraamikeskusteluun. Toki tavoitteeseen on tarpeen pyrkiä nykyhetken tiedon perusteella kustannuskehitys, kansallinen taloustilanne ja myös markkinoiden tila huomioon ottaen.

Erityisesti tällä eduskuntakaudella julkiseen keskusteluun on noussut turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarpeellisuus. Selonteosta luopumisesta on puhuttu ja selontekoa ja sen nykyistä aikajännettä on arvosteltu varsin kärkevästi. Selontekokäytännön laitoja on kolisuteltu silloin, kun pohditaan ääneen, mennäänkö pelkkään pääministerin ilmoitukseen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen keskustelun kutistamista hätäiseksi ja poliittiseksi oppositio—hallitus-rintamaa korostavaksi toiminnaksi. (Ed. Kanerva: Se on viisasta!) Selontekoprosessi on parlamentaarista laajapohjaisuutta vaativa ja sitä tukeva. Pääministerin ilmoitus on hallituksen linjaus. Näitä kahta ei tule laittaa samalle lähtöviivalle puhuttaessa kansallista konsensusta vaativasta turvallisuusanalyysistä. (Ed. Laukkanen: Eihän hallitus sitä edes ehdotakaan!)

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa maatamme on vietävä eteenpäin laajalla rintamalla, ei poukkoillen omien poliittisten intohimojen hengessä. Vakaiden olojen ylläpito on taitolaji. Äkkinäiset ja äärimmilleen viedyt liikkeet murtavat helposti hyvän tasapainon. On myös huomattava, että lainsäädäntömme mahdollistaa tarvittaessa hyvinkin nopeat muutokset toimintalinjoihin, mikäli kriisi uhkaa ja turvallisuustilanteemme tilannekuva muuttuu ratkaisevasti.

Kritiikin kärki osoittaa oikeaan todetessaan, että selontekoprosessi vie paljon aikaa ja sitoo myös voimavaroja, mutta koko kansakuntaa tyydyttävä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on tämän panoksen ansainnut.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Välihuutoja) — On kiva aloittaa ryhmäpuhe, kun kollegat kannustavat.

Suomen puolustaminen on suomalaisten tehtävä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pystyttävä mahdollisimman suureen kansalliseen yksimielisyyteen. Perussuomalaiset haluavat olla mukana vaikuttamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suhtauduimme vakavasti parlamentaarisen seurantaryhmän toimintaan ja haimme yhteistä näkemystä. Perussuomalaiset katsovat todellisen demokratian olevan mahdollista parhaiten kansallisvaltiossa. Kansallinen suvereniteetti on itsenäisyyden perusta. Se ei rajoita yhteistyömahdollisuuksia, vaan takaa viimeisen sanan säilymisen Suomen asioista suomalaisilla.

Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat palvelleet isänmaatamme hyvin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei enää ikävä kyllä ole puolueeton maa eikä ole täysin itsenäinenkään, (Oikealta: Oliko ennen?) mutta me emme kuulu sotilasliittoon. Sinne Suomea kuitenkin ollaan aste asteelta hivuttamassa. (Ed. Mustajärvi: Mikä on ministeri Soinin kanta?) Sana Nato-optio on poissa muodista, sillä ahneet ja kyltymättömät optioherrat ovat pilanneet koko termin käytön. Retoriikassa sotilasliitosta käytetään nykyisin pehmeämpää liittokunta-nimitystä.

Viime päivinä on sinkoillut mitä erilaisimpia ehdotuksia koskien pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Niiden kanssa ei pidä hätäillä. Puolustuspolitiikassa ei päiväperhoille ole sijaa.

Arvoisa puhemies! Sotilaallinen maanpuolustuksemme on suurten haasteiden edessä. Puolustusmateriaalin ja asejärjestelmien hinnat nousevat. Sotilasliittoon kuulumaton maa maksaa useimmista ampumatarvikkeista ja kalustosta korkeampaa hintaa kuin sotilasliittoon kuuluva maa. Huonosti harkittu luopuminen maamiinoista lisäsi kustannuksia. Nyt olemme taloudellisten tosiasioiden edessä.

Perussuomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti maanpuolustuksen määrärahoihin. Taloudellisen laman kouristaessa koko yhteiskuntaa on myös maanpuolustuksen määrärahoja tutkittava kriittisesti. Seurantaryhmässä saimme yhdessä sovittua puolustusmenoihin kohtuullisen tason yksimielisesti. (Ed. Tuomi-oja: Se oli ennen finanssikriisiä!) Nyt hallitus on lähtenyt kasvattamaan näitä menoja, ja perusteluissa on puutteita. Silti perussuomalaiset eivät sulje pois puolustusmäärärahojen kasvattamista, mutta haluamme parempia perusteluita ja keskusteluja ministeri Häkämiehen kanssa siitä, mihinkä nämä resurssit mahdollisesti sitten kohdennetaan, ja myöskin siitä, miten tasapainotetaan ja miten otetaan pois.

Perussuomalaiset haluavat, että ensin satsataan oman maan puolustamiseen, rajavalvontaan, siihen että kalusto on kotimaassa, kantahenkilökunnan ja varusmiesten hyvinvointiin sekä aktiiviseen reserviläistoimintaan. Ymmärrämme kansainvälisen yhteistyön. Se ei saa kuitenkaan vaarantaa maanpuolustuksemme tasoa Suomessa. Kotimaisesta puolustusteollisuudesta on pidettävä huolta ja taattava sen jatkuvuus.

Perussuomalaiset ovat huolissaan varusmiesten rapakunnosta ja keskeyttämisprosenteista. Normaali varusmiespalvelus ei voi olla kenellekään kohtuuton rasite. Oikeuksien rinnalla on myös velvollisuuksia, ja niin pitää ollakin. Kannatamme koulutuksen järkiperäistämistä ja kehittämistä. Suomen puolustamisen tulee jatkossakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Jos yleinen asevelvollisuus romutetaan, johtaa se väistämättä sotilasliiton jäsenyyteen, ja tätä perussuomalaiset eivät halua.

Arvoisa puhemies! Kansainväliset konfliktit, hajoavat valtiot, terrorismi ja ympäristöhaasteet on otettava vakavasti. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. Perussuomalaiset uskovat, että Suomella on merkittävä mahdollisuus nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana kantaa oma vastuunsa kansainvälisillä kentillä. Paras ja luontevin tapa on perinteinen YK-mandaatilla toteutuva rauhanturvatoiminta. Suomi on haluttu kumppani yhä kovempiin operaatioihin. Onkin kummallista, että suomipoikia ovat suurimmalla innolla kansainvälisille kentille lähettämässä Suomessa ne tahot, jotka eivät kanna kovinkaan näkyvästi huolta Suomen rajojen puolustamisesta ja suomalaisesta maanpuolustuksesta ja sen resursoinnista. (Ed. Kimmo Kiljunen: Esimerkiksi?)

Afganistan on, herra Kiljunen, kollega, kova haaste. Lukutaidon puute, työttömyys ja huumeet muodostavat sellaisen kolmion, (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) jota ei aseilla voi murtaa. Arvoisa kollega, ed. Jaakonsaari, tämä konflikti ei ratkea pelkillä aseilla. Afganistanilaiset ovat olleet monen anturan alla. On syytä vuoropuheluun. Ei demokratiaa voi viedä; se syntyy siitä kansasta, jokaisesta kansasta käsin, yksin siitä. (Ed. Jaakonsaari: Onko puhuja käynyt Afganistanissa?)

Arvoisa puhemies! Venäjä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen kysymys — yllättävän vähän tästä asiasta on puhuttu tässä keskustelussa. Tällä hetkellä maahamme ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Älykäs ihminen selviää tilanteesta, johon viisas ihminen ei joudu. Venäjä on aina otettava huomioon, ei nöyristellen, mutta tosiasiat ja maantiede tunnustaen. Yhteistä rajaa riittää, niin myös yhteisiä intressejä. Suurvaltaristiriidat eivät kuulu meille. Suomea kunnioitetaan Venäjällä siksi, että meillä on tahtoa puolustaa maatamme ja että se on tarpeen tullen tehty raskain uhrauksin.

Koska isänmaa on yhteinen, on mahdollisimman suuri yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarpeen. Perussuomalaiset arvostavat sitä, että olemme kasvavana puolueena saaneet jo kahteen kertaan olla mukana parlamentaarisessa seurantaryhmässä, joka on taustalta omalta osaltaan valmistellut tätä selontekoa, ja, arvoisat kollegat, pääministeri Vanhanen ansaitsee tässä tunnustuksen toimiessaan viime hallituksen alussa puolustusministerinä. Hän pisti tämän asian liikkeelle. Silloin oli jo istuva parlamentaarinen ryhmä, mutta perussuomalaisten voiman kasvu aiheutti sen, että sitä täydennettiin. Nyt olemme jo voiman kasvun myötä luonnollisesti mukana. (Ed. Ahde: Ja pian hallituksessa!) — Tämä noteerattakoon myönteisesti, ja mikäli oikeus tapahtuu, kollega ed. Ahde, niin ensi kerralla vielä suuremmalla ryhmällä, (Ed. Jaakonsaari: Ja sen huomaa jo puheista!) tällä laillahan se menee. Se on hyvä, että reagoidaan ja kannustetaan. Puhe on vaikuttavaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että myös jatkossa kaikki eduskuntapuolueet — voi niitä uusiakin tänne tulla — ovat mukana isänmaamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa valmisteltaessa ja toteutettaessa. Osallistumisen muotoja voi aina kehittää, mutta meidän mielestämme näiden asioiden jatkuva seuranta esimerkiksi tämmöisenä parlamentaarisena työryhmänä on perusteltua myös jatkossa, se että jatkuvasti kootaan osallistujia ja ollaan kasassa eri kokoonpanoilla.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä tähän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. (Ed. Jaakonsaari: Kyllä sen näkee, että ollaan tyytyväisiä!) Me emme ole tosin haikailemassa epädemokraattisen EU-perustuslain, jota Lissabonin sopimukseksi nykyisin häveliäästi nimitetään, hyväksymisen puolesta. Päinvastoin, se kelvoton sopimus ei ansaitse hyväksyntää. Mutta turvallisuudesta on aina pidettävä huolta, oli sopimuksia Lissabonissa tehty tai ei. Ei Suomen turvallisuus voi olla jostain sopimuksesta kiinni; se on suomalaisten, Suomen eduskunnan, itse päätettävissä. Ja katsotaan nyt, miten käy, kun Irlannin kansa pistetään äänestämään samasta sopimuksesta toiseen kertaan. Tällaista demokratiaa me emme hyväksy, ed. Jaakonsaari, vaikka me kannatamme lämpimästi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa muilta osin, kun se takaa Suomen kansan suvereniteetin, ja olemme valmiita osallistumaan myös kansainvälisesti.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus alkaa sisäisestä turvallisuudesta, aina kodeistamme asti. Yksi tärkeä osa sisäistä turvallisuuttamme on pitää huolta kaikista maamme asukkaista siten, että jokainen voi kokea olevansa tarpeellinen ja arvostettu. Sille pohjalle rakentuu hyvä ja kestävä yhteiskunta. Yhteiskuntaa on rakennettava alhaalta ylöspäin, murtumattomalta kansalliselta perustalta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Kuuntelin jokaista puheenvuoroa mielenkiinnolla ja myös reaktioita puheenvuoroihin mielenkiinnolla. Kun ed. Korkeaoja oli puhunut, keskeltä kuului "erinomainen puhe", kun ed. Kanerva oli puhunut, kuului "ylivoimaisesti paras toistaiseksi", kun ed. Urpilainen oli puhunut, kuului "hyvä, Jutta" (Ed. Kimmo Kiljunen: Se oli paras puhe!) — se oli paras puhe myös ed. Kiljusen mielestä — kun ed. Lapintie oli puhunut, sama teesi, samoin edustajille Sumuvuori, Nylander, Palm ja Soini. Minä voin sanoa ulkoministerinä, että jokainen puheenvuoro oli hyvä ja ne sisälsivät paljon hyviä aineksia sekä tämän selonteon teesien puolesta että tätä selontekoa vastaan.

Nostaisin esille, jos sallitte, kolme yleistä huomiota tästä selonteosta ennen keskustelun jatkoa.

Ensimmäinen on se, että edellisestä selonteosta on neljä vuotta ja sen jälkeen maailma on muuttunut ja se on muuttunut radikaalisti. Sen me yritämme myös tuoda esille tässä selonteossa. Muutama huomio: tsunami, hurrikaani Kat- rina, tulvat, maanjäristykset, luonto, ilmastonmuutos, influenssaepidemiat, Lontoon ja Madridin terrori-iskut, Iran, Irak, Afganistan, energia, luonnonvarat, tietoverkkohyökkäykset. Siinä muutamia esimerkkejä vaan siitä, mitä viimeisen neljän vuoden aikana on tapahtunut. Siitä, kun selontekoa lähdettiin rakentamaan ja seurantaryhmä teki oman raporttinsa, ainoastaan vuoden sisällä Venäjällä on uusi presidentti ja pääministeri, Yhdysvalloissa uusi presidentti, sota Georgiassa, sota Gazassa, kaasukriisi ja finanssikriisi. Eli maailma muuttuu ja se muuttuu radikaalisti. Me toivomme tietenkin hallituksen puolelta, että tämä 109-sivuinen selonteko tavalla tai toisella myös kuvastaa sitä muutosta.

Toinen huomio: Mitkä ovat sitten Suomen ja hallituksen vastaukset tähän muutokseen? Väitteemme tässä selonteossa on, että kylmän sodan aikana elettiin kaksinapaisessa maailmassa, jossa oli olemassa yhtäältä Neuvostoliitto ja toisaalta Yhdysvallat ja heidän liittolaisensa. Kylmän sodan jälkeen olemme siirtyneet yksinapaiseen maailmaan, jota on eittämättä johtanut Yhdysvallat. Nyt alkaa uusi aikakausi, moninapaisen maailman aikakausi, jossa meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehto yksi: mennä takaisin 1800-luvun kansallisvaltiokeskeiseen järjestelmään, jota tavalla tai toisella johtavat suurvallat. Vaihtoehto kaksi on tukeutua monenkeskiseen yhteistyöhön, kansainvälisiin instituutioihin. Me tukeudumme ja meidän intressissämme on tukeutua tähän jälkimmäiseen.

Sen takia tässä selonteossa korostetaan, että yksi meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisimmistä peruspilareista on jäsenyytemme Euroopan unionissa. Sen takia tässä selonteossa korostetaan, että yksi meidän kansainvälisen politiikkamme keskeisimmistä tukipilareista on YK. Sen takia tässä selonteossa korostetaan, että teemme myös läheistä yhteistyötä yhden keskeisimmän turvallisuusorganisaation eli Naton kanssa. Me panostamme kokonaisvaltaiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Olin huomaavinani esimerkiksi ed. Lapintien kommenteista, että yritettiin ikään kuin erottaa esimerkiksi siviilikriisinhallinta sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Minun mielestäni sitä ei kannata tehdä. Ne kulkevat käsi kädessä. Olimme sitten vaikka Kosovossa, Afganistanissa tai Tšadissa, molempia näitä ulottuvuuksia tarvitaan, ja tätä erottelua minun mielestäni kannattaa välttää. Eli siviili- ja sotilaskriisinhallinta on tärkeä, ja minun mielestäni kriisinhallinnalla meillä on, kuten esimerkiksi ed. Nylander totesi, vahvat ja pitkät perinteet. Ed. Korkeaoja mainitsi ne myös. Kriisinhallinta on vahva osa meidän ulkopolitiikkaa, ja senkin takia ulkoasiainministerinä haluan korostaa ulkoasiainhallinnon tärkeyttä ja sitä, minkä takia meidän pitää pitää vahva ulkoasiainhallinto. Eli tässä muuttuvassa maailmassa meidän vastauksemme on aktiivinen Suomi, Suomi, joka on mukana kaikissa kansainvälisissä järjestöissä mahdollisimman vahvasti ajamassa niitä arvoja, joita esimerkiksi ed. Urpilainen toi esille: demokratiaa, ihmisoikeuksia, avoimuutta.

Viimeisenä ja kolmantena huomiona, arvoisa puhemies, jos sallitte, muutama sana selontekojen tulevaisuudesta. Itse näkisin sen niin, että meidän on, kuten melkein kaikissa puheenvuoroissa on todettu, harkittava ehkä tätä selontekojärjestelmää hiukan uusiksi. Yksi tapa olisi keskittyä puolustukseen nelivuotisessa selonteossa ja, totta kai, suuriin linjoihin hallitusohjelmassa, ja sen jälkeen olisi kaksi alempaa tasoa, joista ensimmäinen olisi vuotuinen keskustelu ulkopolitiikasta salissa. Se voi tulla pääministerin kautta, se voi tulla selonteon kautta. Se jää tietenkin teidän päätettäväksenne.

Toinen asia on, että vaikka me tekisimme näitä vuotuisia, kerran vuodessa tapahtuvia laajempia katsauksia, niin kuten tänäkin vuonna on jo huomattu, ed. Salolainen, näitä kriisejä tulee joka kuukausi. En näe mitään estettä sille, että voisimme käydä laajempaa keskustelua salissa esimerkiksi Georgian tyyppisen kriisin aikana, Gazan tyyppisestä kriisistä tai kaasukriisistä. Eli minä toivon, että selonteoissa siirrytään luovempaan malliin.

Nämä kolme huomiota: maailma on muuttunut, toivottavasti osa niistä vastauksista löytyy meidän selonteostamme, ja harkitkaamme selontekoja uudestaan.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Mielestäni käytetyissä puheenvuoroissa on hyvin analysoitu kansainvälisen turvallisuusympäristön kehitystä ja tehty oikeita johtopäätöksiä Suomen näkökulmasta erityisesti monenkeskisyyden vahvistamisen näkökulmasta. Siihen tietysti liittyy keskeisesti se, miten monenkeskisyyttä tukevat järjestelmät toimivat, YK, EU tai vaikkapa Nato—Venäjä-neuvosto.

Itse keskityn jatkossa kahteen asiaan: kansallisen puolustuksen tilaan ja tulevaisuuteen sekä puolustuksemme kansainväliseen yhteistyöhön.

Selonteon lähtökohta puolustuksen osalta on oma, uskottava, ennalta ehkäisevä puolustus. Selonteko siis lähtee siitä, että Suomi ei luota vieraan apuun vaan ylläpitää omaa uskottavaa puolustusta. Selontekoa ikään kuin pohjustanut seurantaryhmä tehtävänsä mukaisesti maalasi niitä tarpeita ja näkökulmia, mitä kansalliselta puolustukselta edellytetään. Siellä todetaan, että yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen on keskeistä. Siellä todetaan, että koko maata puolustetaan. Seurantaryhmäraportissa painotetaan alueellisten joukkojen varustamisen merkitystä, (Ed. Jaakonsaari: Joita ei pian ole!) alueellisten joukkojen varustamisen merkitystä. Siellä todetaan, että Suomen on jatkossakin vähintäänkin lähivuodet ylläpidettävä 350 000 miehen tai naisen kriisiajan reserviä. Eli tämä on se järjestelmä, jonka seurantaryhmä omassa raportissaan hallituksen valmisteltavaksi antoi.

Kun hallitus selonteossa puolustuksen kehittämistä käsitteli, niin lähtökohtana olivat siis nuo lähtökohdat, periaatteet, joista sitten johdettiin se johtopäätös, että nykyisen puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää vuonna 2011, siis käytännössä ensi vaalikaudella, nykyistä rahoitustasoa lisättynä inflaatiolla sekä 2 lisäprosentilla. Mihin tuo 2 lisäprosenttia käytetään? Se käytetään juuri siihen seurantaryhmän esittämään tavoitteeseen varustaa alueelliset joukot, varustaa alueelliset joukot ennen kaikkea kulkuneuvoilla ja johtamisjärjestelmillä. Vain johtamisjärjestelmillä joukoista tulee joukkoja. Ilman johtamisjärjestelmiä ne ovat yksittäisiä sotilaita. Näin ollen hallitus on vastannut seurantaryhmän tarpeeseen ja siihen rakenteeseen, joka siinä raportissa todetaan.

Tällä selonteon linjauksella eräällä tavalla ostetaan aikaa, ostetaan aikaa siihen tilanteeseen, että vuoden 2015 jälkeen ikäluokkien pienentyminen väistämättä tulee pienentämään kriisiajan reservikokoa. Se tulee myös edellyttämään muita rakenteellisia järjestelmämuutoksia. Tässä selonteossa ei esitetä rakenteellisia muutoksia. (Ed. Jaakonsaari: Miksi, miksi?) — Siksi, että tämä linja on hillitty ja hallittu. — Jos sitä 2:ta prosenttia ei tule, ed. Jaakonsaari, se tarkoittaa sitä, että me joudumme tekemään nämä rakenteelliset muutokset etunojassa. Se tarkoittaa sitä, että sodanajan reservi tiputetaan 250 000:een. (Ed. Tuomioja: Se olisi muutenkin täytynyt tehdä!) Siitä seuraa se, että joukko-osastojen määrissä jo vuonna 2012 tulee yksi keskisuuri joukko-osasto lakkauttaa. Tämä johtaa puolestaan valikoivaan yleiseen asevelvollisuuteen. (Ed. Jaakonsaari: Miksi niitä ei käsitellä tässä?)

Näin ollen se on se kysymys, joka eduskunnan täytyy sitten ratkaista, onko perimmiltään kysymys siitä, että eduskunta valitsee valikoivan asevelvollisuuden tien. Minä olen tähän asti ymmärtänyt, että eduskunta on pitänyt kiinni yleisen asevelvollisuuden merkityksestä. Se on kustannustehokas, se on yhteiskuntaa hitsaava järjestelmä. (Ed. Tennilä: Siitä pidetään kiinni!) Myönnän, että se on kovien haasteiden edessä. Viimeaikaiset keskeyttämisprosentit muun muassa siitä kertovat. Mutta yhtä kaikki, se on järjestelmä, jota tähän asti on pidetty eräällä tavalla perusfundamenttina, niin kuin edeltäjäni aina tapasi sanoa. (Ed. Tennilä: Kyllä pidetään!)

Sitten kansainvälisestä yhteistyöstä. Suomi tekee tiivistyvää yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Tälle vuodelle meillä on 40 yhteistyökoh- detta, konkreettisia asioita logistiikassa, koulutuksessa, kriisinhallinnassa, hankinnoissa. Ajan myötä tulee sitten harkittavaksi, kuinka syvälle ollaan valmiita menemään, erikoistuuko joku maa johonkin ja muut maat ikään kuin luottavat tämän erikoistumisen pohjalta. Sitä kautta tulevaisuudessa on saatavissa enemmän hyötyjä.

EU on Suomelle keskeinen poliittinen viitekehys. Suomi tukee voimakkaasti EU:n yhteisen puolustuksen kehittymistä. Käytännössä se tarkoittaa kriisinhallintaa ja sotilaallisten voimavarojen kehittämistä yhteistyössä. Tämä on Suomen etujen mukaista. Edelleen Naton kanssa Suomi tekee tiivistyvää yhteistyötä. Kriisinhallinnassa — Kosovo, Afganistan — sekä voimavarojen kehittämisessä Nato on sotilaallisten voimavarojen kehittämisen niin kutsuttu koodi. Se luo sen perustan, tavan toimia ja rakenteet, ja joukot pystyvät yhteistyössä esimerkiksi kriisinhallinnassa toimimaan.

Kriisinhallinnasta vielä muutama sana. Kriisinhallinnan osalta selonteossa todetaan, että laajempi kriisinhallinnan, voisiko sanoa, uudistamiskonsepti on ulkoministeriön vetovastuulla työn alla, mutta tässä selonteossa jo selvästi osoitetaan suuntaa siinä, että meillä on kolme pääkohdetta: Kosovo, Afganistan ja tulevaisuudessa, mikäli eduskunta niin päättää, myöskin Afrikassa Tšad. Tuo Afrikan Tšadin-operaation siirtyminen EU:lta YK:lle on lähiaikoina eduskunnan käsiteltävänä. Haluan painottaa, alleviivata sitä, että kansainvälinen kriisinhallinta tukee ja vahvistaa kansallista puolustusta, se ei ole siltä pois.

Selonteossa on myös linjauksia siitä, että koska missiot, rauhanturvaoperaatiot, ovat yhä kauempana, yhä vaativampia, ne edellyttävät lisäsatsauksia. Todetaan, että asteittain, pitkällä tähtäyksellä kriisinhallinnan vuotuiset kulut kasvavat 150 miljoonaan euroon, mutta haluan alleviivata sanaa asteittain. Se, mikä on merkittävää, on se, että selonteossa on luovuttu vanhasta, perinteisestä 1 000 rauhanturvaajan vuotuisesta määrästä siitä syystä, että se on epärealistinen tavoitetaso. Tänä päivänä me liikumme noin 700—800 rauhanturvaajan tasolla, ja sillä Suomi pystyy vastaamaan niihin haasteisiin, joita niin kansainvälisen rauhan kuin sitten ulkopolitiikan vaateet meille tuovat.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelua kun on kuunnellut, niin päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää se, että suurista linjoista ollaan yksimielisiä, ja se on hyvä. Sitten on ollut kysymyksiä, joista tulee erilaisia näkökulmia, ja tämä 2 prosenttiyksikön asia on varmaan se, joka tulee eduskuntaa puhuttamaan.

Puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnittelun kannalta on tärkeätä, että on kova pohja, mihin suunnittelu perustetaan. Tässähän on kysymys ajasta, joka on seuraavan ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan hallituksen toimikautta, ja jotta tällainen kova pohja saataisiin, se edellyttää, että löydetään laaja poliittinen yksimielisyys linjauksille. Tämä näyttääkin nyt nousevan sitten haasteeksi.

Selonteossa on lähdetty siitä, että nykyinen suoritustaso säilytetään. Se oli myös (Puhemies: Minuutti on kulunut!) parlamentaarisen ryhmän lähtökohta, niin kuin ministeri totesi. Nyt kuitenkin puolustus on suhteellista, ja mitä tarkoittaa muun muassa tämä taloudellinen lama (Puhemies: Minuutti on kulunut, ed. Korkeaoja!) eri puolilla, sitä pitää meidän pohtia täällä ja se ottaa huomioon.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä kuulla eri poliittisten ryhmien puheenvuorot ja saada sitä kautta myös selkeys Suomen Nato-jäsenyyteen.

Mutta se, mikä minulle jäi tässä keskustelussa hieman epäselväksi, on hallituspuolueiden kanta puolustusmäärärahojen nostamiseen. En oikein ymmärrä hallituksen toimintatapavalintaa niin tässä puolustusmääräraha-asiassa kuin monessa muussakaan kysymyksessä. Päätöksenteko siirretään tuleville vaalikausille, ja minun mielestäni se ei ole yhteisvastuullista, oikeaa politiikantekotapaa.

Tästä syystä kysynkin, mikä hallituksen linja nyt näitten puolustusmäärärahojen nostamisen osalta on, kun vihreä eduskuntaryhmä on täysin eri linjoilla kuin on tämän selonteon esittämä kanta. Onko hallituksen linja vihreiden linja vai onko hallituksen linja tämä selonteon linja?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin pidän tärkeänä sitä, että Suomessa on mahdollista harjoittaa ulkopolitiikkaa yli hallitus—oppositio-rajan. Jotta näin voitaisiin jatkossakin menetellä, on tietysti sitä kautta loogista katsoa, että meillä ulkopoliittista keskustelua käydään niin, että se ei ole omiaan luomaan tätä barrikadia Suomeen. Tämä on monista eri syistä, joita en käy tässä esittämään, erittäin tarpeellista, ja tähän pitää asettaa myöskin se, millä tarkoituksenmukaisuudella on käsiteltävä täällä eduskunnassa selontekoja ja muita sen kaltaisia keskusteluja, joista eduskunnalla on jo käytössään muun muassa tämä ajankohtaiskeskustelu.

Se ei tarvitse kovin juhlallisia ja merkillisiä uudelleenjärjestelyjä mutta on erittäin tärkeää myöskin sen seikan arvioimiseksi, että kun otetaan kantaa määrärahakysymyksiin, pitää katsoa, ettei siinä oteta autonomisesti kantaa vain siihen, miten Puolustusvoimille käy, vaan siinä otetaan kantaa Suomen isoihin sotilaspoliittisiin järjestelyihin, muun muassa siihen, tulisiko Suomen näin muodoin, jos ei määrärahan kautta päästä eteenpäin, harkita silloin entistä ponnekkaammin liittokunnan jäsenyyttä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muutama kommentti ministereiden kommentteihin.

Ensinnäkin tästä kriisinhallinnasta: Olen pahoillani siitä, että hallitus ei selkeästi totea siviilikriisinhallinnan ensisijaisuutta ja totea sitä, että pitkittyessään sotilaallinen kriisinhallinta usein on enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, kuten esimerkiksi Afganistanissa on nähty.

Toiseksi tästä eduskunnan yksimielisyydestä: Kun viime kesänä tämä eduskunnan ryhmien yhteinen komitea luovutti raporttinsa tästä sotilaallisesta ja turvallisuuspolitiikasta, niin se oli yksimielinen. Siinä ei todettu Natosta sitä, mitä hallitus nyt toteaa, pelkästään ylistystä. Siinä todettiin nimenomaan, että ottaen kokonaisarvio huomioon ei pidä lisätä puolustusmenojen määrärahaa. Sen jälkeen kun tämä yksimielinen kanta tuli, alkoi kokoomus puhua siitä, että tällaista seurantaryhmää, tällaista selontekoa, sitä menettelyä, ei enää edes tarvita.

Itse kannatan lämpimästi sitä, että koko eduskunta, koko parlamentaarinen kenttä ja sitä kautta kaikki suomalaiset (Puhemies: Minuutti on kulunut!) pääsevät osallistumaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Ihmettelen, jos joku on eri mieltä.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilaiselle toteaisin, että selonteon esitys puolustusmäärärahojen pysyvästä kasvattamisesta vuodesta 2011 lähtien tulee ratkaistavaksi seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Vihreät eivät ole sitoutuneet puolustusmäärärahojen pysyvään kasvattamiseen.

Arvoisa puhemies! Puolustusministeri totesi, että yleistä asevelvollisuutta on pidetty tällaisena perusfundamenttina. Siihen liittyen olisin vihreiden ryhmäpuheenvuoroonkin viitaten kysynyt, voisiko hallitus harkita käynnistettäväksi perustavanlaatuista, realistista maanpuolustuksen kokonaisselvitystä, jossa sekä asevelvollisuutta että siviilipalveluksen kehittämistä suunniteltaisiin kokonaisuutena vastaamaan tämän päivän uhkakuvia ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän viikon alkupuolella julkaistiin hyvin merkittävä asiakirja, joka liittyy tähän Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Kun katsotaan taaksepäin, niin olemme huomanneet, että pohjoismaisesta yhteistyöstä on paljon hyötyä, mitä tulee materiaalihankintoihin, ylläpitoon ja henkilöstön koulutukseen, mutta siihen on liittynyt myös paljon käytännön ongelmia.

Nyt kysyisinkin, mitä hallitus tulee tekemään ja missä aikataulussa viedäkseen näitä ajatuksia eteenpäin, mitä tässä raportissa esitetään, koska mielestäni tässä on joitakin aivan uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia myös, jos ajatellaan Suomen kansainvälistä sitoutumista.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että kyllähän tämä resursseissa oleva määrärahasitominen tähän +2:een vähän nyrppii, mutta en nyt tässä kohdassa mene siihen sen enempää vaan olisin kysynyt puolustusministeriltä, miten te arvioitte tätä henkilöstön tilannetta, jos oikeasti joutuisimme mihin tahansa uhkakuvaan. En tarkoita nyt pelkkää sotilaallista vaan muutakin uhkakuvan kaltaista kriisiä Suomessa. Kun meillä on nämä kumppanuushankkeet, minkälaista kustannuslisäystä siellä tulee, koska nyt näissä resursseissa me lisäämme kustannuksia osittain ulkomaille kohdennettuina kriisinhallinnan kautta ja sitten toisaalta ihan budjettikustannuksina? Onko tätä arvioitu teillä ministeriössä ja miten sitä on arvioitu?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meidän on syytä antaa arvoa tälle jatkuvalle parlamentaariselle toimikunnalle. Kysykää, arvoisat ministerit, tämän toimikunnan vetäjältä, kansanedustaja Juha Korkeaojalta, kuinka hyödyllistä se on. Se on teille nimenomaan hyödyllistä. Se on parlamentaarisesti ja kansanvallan kannalta kannatettavaa.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä puolustusministeri Häkämieheltä pyydän perusteluita. Kuten sanoin, perussuomalaiset ovat aina suhtautuneet maanpuolustukseen myönteisesti. Vielä pitää tulla paremmin perustelut tälle 2 prosentille. Me emme kiemurtele tässä niin kuin vihreät mato koukussa, vaan jos tulee hyvät perustelut, niin olemme valmiita tarkistamaan kantaamme.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri, sen jälkeen kun valtioneuvoston asettama parlamentaarinen selvitysryhmä sai oman esityksensä valmiiksi, kansakunnan mielet olivat hyvin levollisia. Sen jälkeen kun hallitus toi oman esityksensä ja piti tunnetun tiedotustilaisuuden, niin kansalaisten mielipiteet ovat eriytyneet jakautumaan ja ennen kaikkea kansalaiset ovat olleet hyvin hämmästyneitä siitä, mitä tämä Nato-kirjaus tarkalleen ottaen tässä selonteossa tarkoittaa.

Helsingin Sanomien juttu aiheesta 24. päivä tammikuuta on kuvaava. Siinä kokoomuksen edustaja ja ulkoministeri Stubb totesi, että uudessa selonteossa on vahvoja argumentteja Naton puolesta. Hänen mukaansa on olemassa vahvoja perusteita harkita jäsenyyttä. Samassa haastattelussa hallituskumppani, vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg totesi, että perusteluissa on myös mainittu, miksi jäsenyyttä ei pidä hakea. Pääministeri ei tuntunut kovin vahvasti ottavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohjaksia haltuunsa, sillä hänen kommenttinsa asiasta oli, että selonteon laatijat muuttivat Nato-linjauksen sanamuotoa, "ettei se jatkuvasti pysyisi samana". (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Olikin hyvä, että tasavallan presidentti valtiopäivien avajaisissa otti perustuslaissa hänelle kuuluvan tehtävän ja jollakin tavalla suoristi ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietämättä niitä hidasteita, mitä ne olivat ja ketkä ne olivat hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, niin kyllähän tämä valmistelu kesti luvattoman kauan aikaa, ja siitä tietenkin seuraa sitten paine myöskin siihen, että nyt selontekomenettelyä täytyy uudistaa. Lopputuloshan on varsinkin turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön kuvauksen osalta erinomainen. Tässä on pystytty avaamaan laajaa turvallisuuskäsitettä juuri sillä tavalla kuin pitääkin. Mutta silti, pääministeri, mikä on teidän henkilökohtainen kantanne täsmällisesti, mikä olisi se muoto muu kuin selontekomuoto, millä näitä pitkässä juoksussa käsitellään?

Ministeri Häkämies, te availitte hieman tätä taloudellisten puitteiden käsittelyä myöskin vaalikausia pidemmissä jaksoissa. Tämä rahakeskusteluhan tarkoittaa tietenkin myöskin puuttumista rakenteisiin. Onko nyt niin, että te odotatte tavallaan tämän selonteon käsittelyssä eduskunnan vastausta sitten näihin rakenteisiin, vai mikä teidän tavoitteenne tässä kysymyksessä on? Se on hyvä eduskunnan tietää.

Ministeri Stubb, kun Ranska näyttää tulevan nyt Naton mukaan Naton komentojärjestelmiin, niin mikä on teidän arvionne, millä tavalla se tulee vaikuttamaan Euroopan unionin omiin turvallisuusrakenteisiin, niiden kehittämiseen (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja siihen sitoutumiseen ja toisaalta Naton ulkopuolella olevien EU-jäsenmaiden mukanaoloon?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän selontekomenettelyn tärkein tehtävä mielestäni on se, että Puolustusvoimille luodaan selkeä käsitys siitä, millä tavalla he voivat kehittää toimintaansa. Siinä ei saisi jättää liian paljon arvailujen varaa. Kun täällä on puhuttu siitä, että tämä menee kovin pitkälle tulevaisuuteen, niin näin ei ole. Ensi vuonna on päätettävä vuodesta 2011 ja sen budjetista. Toisin sanoen tämä eduskunta joutuu ottamaan jo periaatteellisen kannan ensi vuonna siihen, millä tavalla Puolustusvoimia kehitetään. On äärettömän tärkeätä, että Puolustusvoimia ei jätetä tässä epätietoisuuteen sen suhteen, mitenkä he voivat toimia tulevaisuudessa, koska niille se on tärkein tieto, ja sen takia koko tämä selontekomenettely tarvitaan. Se on ehkä keskeisin asia.

Mitä tulee näihin menettelyihin, niin on tärkeätä, että nyt ulkoasiainvaliokunnassa pohditaan huolella sitä, millä tavalla ylipäätään selontekomenettelyä kehitetään, ja myöskin täällä parlamentissa täytyy ehdottomasti lisätä ulkopoliittista keskustelukulttuuria.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyydestä varmaan päiväuniakin näkevä ulkoministeri sai aikaan hämmennyksen tulkitessaan tämän selonteon Nato-kannan siten, että nyt otetaan uutta askelta, ja pitkää, kohti Nato-jäsenyyttä. Tasavallan presidentti kumosi tämän teidän näkemyksenne valtiopäiviä avatessaan todetessaan, että linja on entinen ja liittoutumattomina jatketaan. Nyt taas nähtiin, kuinka tärkeää on se, että meillä on tasavallan presidentti johtamassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hämmennys saatiin pois hänen puheenvuorollaan. Minä odotankin nyt, ulkoministeri, että tekin tulette tähän joukkoon ja liittoudutte meidän kanssamme. Kun pomo on puhunut, niin sen mukaan mennään, vai mitä? (Ed. Jaakonsaari: Tulee uusia pomoja!)

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoministeri luetteli suuren joukon tapahtumia viimeisten neljän vuoden ajalta, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, että nämä yksinään merkitsevät todella sellaista radikaalia muutosta, koska jokaisesta nelivuotiskaudesta sodan jälkeen voidaan esittää aika pitkä lista tapahtumia. Kun tehdään näin, niin silloin usein jää huomaamatta se todella isoin muutos, jota muuten tästä selonteosta, vaikka siellä otsikko "Väestökehitys" on, ei millään luvuilla valaista, ja se on se, että maailman väkiluku on noussut toisen maailmansodan jälkeen kolminkertaiseksi. Sehän on radikaalein muutos, mitä ihmiskunta on koskaan kokenut, ja se tulee vaikuttamaan ja vaikuttaa jo nyt kaikkeen, myöskin meidän turvallisuuteemme, turvallisuusajatteluumme ja voimapolitiikan mahdollisuuksiimme.

Minusta monet niistä tapahtumista, joita nytkin on lueteltu, kertovat kyllä, että voimapolitiikkaa käytetään, mutta ne kertovat myös sen, että voimapolitiikalla saavutetaan entistä huonommin mitään kestäviä tuloksia edes yhden voimakkaan osapuolen kannalta. Toivoisin, että tämä perusnäkemys, kun puhumme laaja-alaisesta turvallisuudesta ja kun eduskunta tekee vastaustaan, tulisi toisella lailla käsiteltyä kuin, täytyy sanoa, ehkä myös seurantaryhmäkään pystyisi sitä vielä käsittelemään. (Puhemies: Minuutti!) Tätä taustaa vasten on jotenkin absurdia, että hallitus tilanteessa, jossa joka puolella maailmaa, kaikissa Nato-maissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja muualla (Puhemies: Minuutti kulunut, ed. Tuomioja!) finanssikriisi tulee vähentämään puolustusmäärärahoja, meillä esittää 2 prosentin reaalikorotusta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintielle: Siviilikriisinhallinta on usein vaikea toteuttaa, ellei kohteessa ole turvallisuutta taattu. Sen tähden siviilikriisinhallintaa ja sotilaallista kriisinhallintaa ei varsinkaan akuuteissa kriisitilanteissa kannata tällä tavalla eriyttää toisistaan.

Määrärahojen osalta hallitus esityksessään pyrkii huomioimaan sen inflaation, jota eduskuntakin omassa seurantaraportissaan korostaa. Mitä inflaatio puolustusmateriaalin kohdalla tarkoittaa, siitä tulee tämä 2 prosenttiyksikköä. Haluamme ikään kuin hintalapun tälle puolustuksen tasolle tuoda avoimesti esille, koska se on edessämme. Hallituksen mielestä on parempi toimia näin kuin lähteä organisaatioiden supistamisen tielle. Mikäli eduskunta jostain syystä päätyisi siihen, että ei sitouduta pitkäjänteisesti määrärahapuolella, silloin me olemme tietysti pakotettuja siihen, että alkaa organisaatiomuutosten tie. (Ed. Jaakonsaari: Voi, voi, tämä ei ole kyllä parlamentarismia nyt!) — Tämä on minusta parlamentarismia. Tässä hallitus on selkeästi linjannut oman kantansa, ja toivomme, että se ymmärretään ja se otetaan eduskunnassa huomioon ja siitä saavutettaisiin puoluerajat ylittävä näkemys.

Mutta ei kannata piilottaa tätä rahakiistaa niin, että sitä ei olisi olemassa. Hallitus on tuonut sen avoimesti näkyville, ja jos emme ole valmiita inflaation mukaiseen määrärahakehitykseen puolustusmateriaalien hankinnassa, niin sitten pitää jostain hakea niitä säästöjä. Sekin keskustelu sitten pitää käydä avoimesti, mikä on se suuri ... (Ed. Jaakonsaari: Miksei hallitus käy sitä keskustelua?) — Ei, vaan me olemme sitä mieltä, että on parempi lisätä määrärahoja kuin lakkauttaa suuria varuskuntia. Mutta tähän keskusteluun varmaan palataan.

Nato-jäsenyyden osalta, niin kuin esittelypuheenvuorossani totesin, tämä selonteko esittelee sekä puolesta että vastaan argumentteja laajemmin kuin on tehty aikaisemmissa selonteoissa. Minusta se on hyvä tämän keskustelun kannalta. (Ed. Tennilä: Mikä on johtopäätös?) — Johtopäätös on selkeä, ja sen puheessani sanoin. Tässä selonteossa ei hallitus eikä tasavallan presidentti, emme yhdessä anna mitään uutta viestiä muille maille. (Ed. Tennilä: Kertokaa se ulkoministerillekin!)

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Kaksi asiaa nousi esille omalta kohdaltani ylitse muiden. Ensimmäinen oli Stoltenbergin raportti, jossa oli siis 13 konkreettista ehdotusta Pohjoismaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventämiseksi. Me pidämme näitä esityksiä mielenkiintoisina ja tulemme tutkimaan niitä seuraavien viikkojen aikana siten, että voimme ottaa niihin kantaa Pohjoismaiden ulkoministerikokouksessa todennäköisesti toukokuussa Reykjavikissa.

Sitten edustajat Urpilainen, Ahde, Tennilä ja Laukkanen ainakin nostivat esille Nato-kysymyksen. Ed. Ahde on siinä mielessä empiirisesti varmasti aika vahvoilla, jos hän tarkalleen tietää, että meidän tiedotustilaisuutemme tästä kysymyksestä aiheutti hämmennystä kansalaisten keskuudessa. Oli niin tai näin, niin minun mielestäni koko tässä selonteossa oli aivan selkeästi kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto oli se, että me olisimme sulkeneet Nato-oven kokonaisuudessaan. Toinen vaihtoehto oli se, että me olisimme avanneet Nato-oven ja hakeneet jäsenyyttä, ja kolmas oli tämä niin kutsuttu Nato-optio eli jätetään se ovi raolleen. Ne kohdat, joita ed. (Ed. Tennilä: Ei siinä muutosta sitten ollutkaan!) Ahde tuossa Helsingin Sanomista siteerasi, (Puhemies: Minuutti kulunut!) löytyvät aivan suoraan tästä selonteosta, jossa me toteamme, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä, eli on olemassa argumentteja puolesta, on olemassa argumentteja vastaan. Peruslinja säilyy tässä vaiheessa samanlaisena.

Jos puhemies sallii, niin vastaisin myös ed. Laukkasen kysymykseen Ranskasta.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Viisi kysymystä. Otan nyt esiin muutaman. Ensinnäkään hallitus ei sälytä eduskunnan vastuulle esityksiä siitä, miten rakenteita uudistetaan. Tässä selonteossa valmistaudutaan niihin muutoksiin, jotka ovat väistämättä edessä vuoden 2015 jälkeen. Ikäluokat pienenevät, reservi pienenee. Silloin on tarvis pienentää myös joukko-osastojen määrää, ja se tehdään hallitusti niin, että varustetaan nuo joukot. Ed. Soini, ihan niin kuin seurantaryhmän raportti sanoo, painopiste vuoden 2010 jälkeen on alueellisten joukkojen varustamisessa. (Ed. Jaakonsaari: Joita ei ole tulevaisuudessa!) Juuri siihen tämä selonteko antaa vastauksen. Sen vaihtoehto on, että jos ei sitä kahta prosenttia tule — on tietysti hyvä muistaa, että puhutaan vuoden 2011 jälkeisestä ajasta, toivon mukaan talouskriisi on silloin jo isosti hellittänyt, olemme menossa uuteen kasvun kauteen — se on saneerausten tie, joka ulottuu aina yleiseen asevelvollisuuteen saakka.

Sitten vielä kriisinhallinnasta. Minä en näe sellaista ristiriitaa kuin ed. Lumivuori. (Ed. Jaakonsaari: Sumuvuori!) Ne eivät ole toisensa pois sulkevia, vaan toisiaan tukevia. Siitä juuri on kysymys.

Kolmas kysymys, kysymys siitä, miten asevelvollisuusjärjestelmää kehitetään. Selonteossa on kaksi selvitystehtävää: yhtäältä kehitetään kutsuntajärjestelmää ja toisaalta kehitetään siviilipalvelusjärjestelmää, että se vastaisi paremmin myös yhteiskunnan kriisivalmiuksiin. Nämä kaksi selvitystehtävää selonteossa on kuvattu.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kysymys selonteosta. Selonteossa sanotaan, että EU-ympäristössä EU:n rooli on viime vuosina korostunut. Olisin halunnut kysyä, mitenkä tätä perustelette. Esimerkiksi presidentti Ahtisaari on viime aikoina tuonut useissa puheissaan ymmärrykseni mukaan esiin sen, että EU:lla tai Euroopalla ei YK:n päätöksenteossa ole ihan entisenlaista painoarvoa. Tässä ehkä on kyseessä myös pohjoinen—etelä-vastakkainasettelu.

Sitten toinen asia. Miten olette tulkinnut, tai voisitteko tulkita hieman meille tuota asiaa, joka selonteossakin on kirjattu Venäjään liittyen, että Venäjän johto on todennut, että se käyttää tarvittaessa aseellista voimaa rajojensa ulkopuolella asuvien kansalaisten turvaamiseksi?

Itse haluan vielä kommentoida yhtä asiaa. Tässä ei ole paljon nostettu esiin huoltovarmuutta, mutta jonkun verran selonteossa kuitenkin siitä mainittiin, ja toivon, että kuulemisessa kuulemme siitä hieman lisää, myös tulevaisuuden suunnitelmista. Uskon, että maailman mittakaavassa meillä huoltovarmuus on hoidettu erittäin hyvin ja siinä olisi myös vientituotetta vähän maailmalle.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies sanoi rehellisesti sen, että tällä selonteolla ostetaan aikaa. Minusta tämä kertoo siitä, että hallitus on heikko, koska se ei tuo nyt niitä rakenteellisia esityksiä eduskunnalle. Itse asiassa minä näen piiloutumista eduskunnan taakse, koska ministeri sanoi, että aivan kuten seurantaryhmä esittää. Eihän parlamentarismi mene näin, vaan hallituksen pitää esittää ja sitten valiokunnissa tarkastellaan.

Ministeri, voi olla, että tämä ajan ostaminen tulee hirvittävän kalliiksi, kun te sanoitte, että tällä puolustusmäärärahojen lisäyksellä on tarkoitus varustaa alueelliset joukot ajoneuvoilla ja viestivälineillä jne. Sitten kuitenkin joudutaan laskemaan näitä alueellisia joukkoja. Minkä takia näille joukoille täytyy sitten ostaa ajoneuvoja ja muita? Kyllä tässä ihan oikeasti piilee nyt todella mielenkiintoinen (Puhemies: Minuutti!) piiloutuminen ja piilee sellainen asia, että ei haluta Puolustusvoimien välttämättömiä rakenneuudistuksia tuoda eduskunnan käsittelyyn.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimathan on ollut vuosia jatkuvan rakennemuutoksen kourissa. Jo seurantaryhmässä tuli ja myöskin tässä selonteossa tulee selvästi esiin, että pikkusen rauhoitetaan tilannetta aikana, jolloin myllerrys on ollut valtava ja suuria haasteita on edessä.

Ed. Urpilainen, te sanoitte, että nykytaso vain rahoituksessa. Se merkitsee ensi vuonna päätöksiä ensimmäisten joukko-osastojen lakkauttamisesta. Se on valitettava tosiasia, ja seurantaryhmä sai selkeästi esiin, mitä merkitsee nykytaso, mitä merkitsee inflaatio jne. Siellä tuli reaalisesti esiin, että se merkitsee joukko-osastojen lakkauttamisia, varusmieskoulutukseen puuttumista, myöskin kriisinhallintaan ja moneen muuhun asiaan puuttumista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä välillä tuntuu, että on vähän absurdia tämä keskustelu. Maa on syöksymässä lamaan, joukkotyöttömyyteen, ja me käymme täällä tällaista keskustelua. Mistä tätä rahaa tähän yhteiskuntaan sitten haetaan? Puolustus tarvitsee omat määrärahansa, se on selvä, mutta pitää käydä myös selvää keskustelua, miten toimitaan. Pääministerin puheessa oli ristiriita. Hän sanoi, että ikäluokat tulevat pienenemään, mutta ei organisaatiouudistuksia tehdä. Samaan aikaan tehdään Paras-hanketta, samaan aikaan tehdään alueellistamista.

Toinen ristiriita, joka tähän nyt sisältyy, liittyy pohjoismaiseen yhteistyöhön, joka on kovin kummallisen näköistä ainakin näin äkkiä katsottuna. Siellä tehdään laaja-alaista selvitystä laajoista toimenpiteistä. Siellä on monta Nato-maata mukana. Kysymys kuuluu, miksi ne kokevat, että tarvitaan lisää pohjoismaista yhteistyötä. Nato-kumppanuus ei siis tarjoa riittävästi sitä turvallisuustaetta, mutta meillä hoetaan, että pitää mennä Natoon, jotta me saamme sitä turvallisuustaetta. Tämä tilanne on täysin ristiriitainen. Jompikumpihan tässä täytyy valita. Eihän näitä nyt voi kaikkia ottaa yhdessä. Silloin me tulemme tähän absurdiin kustannuskysymykseen, mistä ne rahat riittävät.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri Häkämies hieman väistelee nyt kysymystä siitä, miten tärkeää olisi selvittää kokonaisuutena maanpuolustusta. (Ed. Jaakonsaari: Hallitus väistelee, ei se ole ministeri pelkästään, vaan hallitus väistelee!) — Joo, mutta nyt palaan siihen, mitä ed. Sumuvuori ja muut tässä ovat sanoneet. — Täytyy myöntää se, että maailma muuttuu, ja nyt esimerkiksi ed. Uotila ja minä olemme tasa-arvoasioiden neuvottelukunnassa voineet panna merkille, että nuoret miehet kyseenalaistavat yleisen asevelvollisuuden myöskin tasa-arvonäkökulmasta.

Niin kuin ed. Sumuvuori esitti, pitäisi tehdä tällainen laaja sukupuolivaikutusten arviointi, ja sitten voisimme päätyä siihen, että muuttuva maailma vaatisi sellaista palvelusta, jossa niin nuoret naiset kuin nuoret miehetkin voivat valita erilaisia suuntauksia. Muistaakseni jo ministeri Enestam aikanaan ollessaan puolustusministerinä esitti, että voitaisiin laatia tämmöisiä suuntautumisvaihtoehtoja ja niitä voisi sitten olla myöskin naisille ja miehille. En esitä siis pakollista asevelvollisuutta naisille, vaan nimenomaan sitä, että mentäisiin kohti valikoivaa asevelvollisuutta niin, että sitä muokattaisiin nykymaailman tarpeisiin. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Voisivatko ministeri Häkämies ja ministeri Stubb vastata tähän haasteeseen?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän totuus on näin, jotta Suomes on aina ruohonjuuritasolta lähretty ja siitä lähretähän jatkoskin, jotta meillä säilyy yhteinen asevelvollisuus. Nuorten miesten on jatkoskin käytävä armeija, pitää muistaa, me miehet ainaki. Se on meille mieheksi kasvamisen aikaa. 19-vuotias miehenalaku kasvaa siinä vuores mieheksi. Ennen kaikkia ei oo yksistään miesten kunnosta kiinni se niin sanottu keskeytys, vaan se on tänä päivänä ennakkoasenteet, jotta pitää mennä armeijahan. Väitän, että siellä kunnon puolesta lähes kaikki pärjää. Mutta kun sieltä keskeytetähän lähes 20 prosenttia, niin mä väitän, että yli puolet on sellaasia, kun on olevansa päätä heittää, eikä varmasti kellää heitä, eli morsian orottaa ja peljätähän, jotta se jättää. Vanha mies meillä aikonaa sano, jotta jos (Puhemies: Minuutti kulunut!) yksi jättää, huomen on tuhannen orottamas.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Stubb totesi, että yksi vaihtoehto siinä skenaariossa voisi olla niin sanotun Nato-oven täydellinen sulkeminen. Mitä sellainen tarkoittaa? Mitä politiikassa tarkoittaa jonkun oven täydellinen sulkeminen? Yhtä lailla on erikoinen tämä niin sanottu Nato-optio. Mitä optio tarkoittaa eli se, että voidaan liittoutua? Mitä se tarkoittaa suvereenille valtiolle? Meillä on aina mahdollisuus liittoutua ihan mihin suuntaan tahansa suvereenina valtiona.

Tässä suhteessa tasavallan presidentin valtiopäivien avajaisissa käyttämä puheenvuoro oli tärkeä. Hän pisti paikoilleen, mikä Suomen turvallisuuspoliittinen linja tässä asiassa on. Siinä puheessa oli toinen tärkeä seikka. Hän viittasi kansainvälisiin aserajoitussopimuksiin ja viitta-si siihen, että sekä maamiinakieltosopimus että rypäleasesopimus edellyttävät tulevaisuudessa Suomen armeijan aseistuksen uudelleenorganisointia. Tämä oli tärkeä puheenvuoro, ja vihreiden puheenvuorossa tuli sama asia selkeästi esille. Tähän rypäleasesopimukseen Suomen on syytä mennä mukaan.

Nyt minä joudun kysymään: Mikä on hallituksen linja tässäkin asiassa? (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Ollaanko rypäleasesopimukseen menossa mukaan vai ei? Mikä on hallituksen linja, kun useita eri viestejä tulee?

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä turvallisuuspoliittinen ryhmä että me täällä eduskunnan salissa kaikki olemme sitä mieltä, että Suomen nykyinen puolustuksen tila täytyy säilyttää.

Kuitenkin mielenkiintoisesti mennään sitten tähän rahakysymykseen, ikään kuin jotenkin siinä kohtaa mennään ristiriitaisuuksiin. Täällä selonteossa sanotaan, että pääministeri Putin on ilmoittanut maan puolustusbudjetin kasvavan tänä vuonna 27 prosenttia. Jos tämä ei ole kasvu, niin en kyllä tiedä, mikä sen jälkeen on kasvu. Vaikka finanssikriisin takia tämä puolittuisi, puhutaan noin 14 prosentin kasvusta ja siltikin puhutaan vuoden 2009 ja 2010 puolustusmenojen kasvusta tai niitten kasvamatta jäämisestä.

Täällä vedotaan finanssikriisiin ja sanotaan, ettei voida Suomen puolustukseen laittaa plus 2:ta prosenttia, mikä on täysin välttämätöntä, että me saamme 350 000:n suuruiset sodan ajan joukot ylläpidettyä. Kysynkin: Missä on tolkku tässä aikakäsitteessä? Puhutaanko nyt tästä ja ensi vuodesta, vai puhutaanko siitä, mistä selonteon yhteydessä pitäisi puhua, eli vuoden 2011 jälkeisestä ajasta? (Puhemies: Minuutti kulunut!)

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on kiistatta, niin kuin meidän ryhmäpuheenvuorossamme sanottiin, kansan enemmistön tahdon vastaista Nato-matelua, ja tämä Nato-intoilu näyttää vaan pahenevan ja laajenevan. Kuvaavaa on, että tutkimuksen mukaankin kokoomuslaiset suhtautuvat kaikkein myönteisimmin Gazan verilöylyyn, kun aseet pauhasivat joulurauhaa ja Israelissa oikeiston vaalivoitto vaati yli tuhat siviiliuhria, naisia ja lapsia. Sekin pitää muistaa.

Mutta olisin kysynyt ed. Soinilta ja perussuomalaisilta, mikä on heidän Nato-kantansa. Ennen viime eduskuntavaaleja ed. Soini sanoi, että vaikka ei kannata sotilaallista liittoutumista, kansalle on puhuttava rehellisesti asioista. Sitten hän viime huhtikuussa uusisuomi.fi-verkkolehdelle antamassaan haastattelussa toteaa, että mieluummin Nato kuin EU. Jutussa todetaan vielä, että ed. Soini on valmis viemään Suomen turvatakuitten vuoksi Naton jäseneksi ja hän korostaa, että hänen Nato-kantansa on henkilökohtainen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) puolueella on eri kanta.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tekisikin mieli puuttua ed. Miedon aiheeseen ja vaikka ed. Karpelakin asiantuntevalla suullaan toi esiin sen, että Suomessa pitäisi siirtyä palkka-armeijaan, koska kuulemma palkkasoturi vastaa kymmentä tämmöistä normaalia Suomen armeijassa koulutettua — mutta entäs kun tulee se yhdestoista kenraali — niin en puutu tähän, vaan edelliseen.

Nimittäin kun pääministerikin sanoi, että Nato on nykyään kriisinhallintaorganisaatio — ja täällä asiantuntevasti osastossa "Turvallisuuskehitys Suomen lähialueilla" mainitaan Venäjän strategiset intressit tarkasti ja Pohjoismaitten kehittyvä ja tiivistyvä yhteistyö, niin kuin ministeri Häkämies toi esiin — niin meillähän on tämmöinen hiljainen ja vaiettu kriisi Naton alueella: Pohjoiskalotissa kveenien, suomalaisten, asema. Suomen ainoa sorrettu vähemmistö ovat suomalaiset Norjassa Naton alueella. Miksi me emme käytä Nato-korttia siihen, että nyt näytettäisiin kansalaisille, että Nato on todella kriisinhallintayksikkö, ja pistettäisiin norjalaiset kuriin, että suomalaiset saisivat kunnon oikeudet siellä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) missä tällä hetkellä niitä ei ole saatu?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin huomio. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa nostettiin esiin USA:n vaalienjälkeinen muuttunut rooli ja uudet kansalliset turvallisuusrakenteet. Minusta tästä pitäisi vähän puhua täälläkin. Eli Yhdysvallat on muuttanut selvästi suhtautumistaan YK:hon. Obaman kausi, neljä vuotta, tulee olemaan toisenlainen. Se vaikuttaa sekä transatlanttiseen yhteistyöhön EU:n ja Yhdysvaltojen välillä että myöskin varmaan Naton kuvaan ja rooliin. Tässä on mahdollisuus, jonka Suomikin voisi käyttää hyväkseen.

Mutta toinen kysymys liittyy näihin puolustusmäärärahoihin. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä tässä on ratkaisematon ongelma edessä: ylläpitää 350 000 miehen sodan ajan reserviä tai mennä mukaan siihen tekniseen kehitykseen, jota puolustustekniikan kehitys vaatii. Voimme vähän aikaa kitkutella tässä ongelmassa, mutta jossain välissä eduskunnan pitää myöskin katsoa, mihin määrärahat pannaan. Itse kannatan sitä, että pysytään mukana teknologisessa kehityksessä ja mitoitetaan reservin koko ja asevelvollisuustarpeet sen mukaan.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det föreslås några organisationsändringar i den här redogörelsen, bland annat att de regionala militärlänens byråer ska ändras från staber till regionala byråer.

Asia huolestuttaa ainakin Pohjanmaan sotilasläänissä kahdesta syystä. Ensiksi, tämä esikunta hoitaa poikkeuksellisesti kolmen maakunnan asiat, koska edellisen selonteon yhteydessä lakkautettiin Kokkolan ja Seinäjoen toimistot, ja nyt tällä esikunnalla on 22 palkattua. Yleensä näissä alueellisissa toimistoissa on vain 11 henkilöä, ja sellaisella henkilöstömäärällä ei missään tapauksessa pystytä hoitamaan tuota aluetta, kun vielä viitataan siihen tosiasiaan, että on kaksikielisyydestä kyse. On varmasti Puolustusvoimien intressien mukaista, että jossain ja nimenomaan tällä alueella pystytään edelleen toimimaan molemmilla kielillä.

Tätä taustaa vasten kysyn puolustusministeriltä, onko realistinen tällainen aikataulu, jonka mukaan tämä muutos tapahtuisi jo ensi vuodesta lähtien. Onko todella tarvetta tehdä ylätasolla tämmöisiä yksityiskohtiin meneviä päätöksiä? Olisiko alueellisten sotilasläänien asemaa selvitettävä edelleen ja samalla aikataululla muiden organisaatiotarkistusten kanssa eli niin, että tämä muutos astuisi voimaan aikaisintaan vuonna 2011?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ei ole tässä keskustelussa vielä vastannut siihen kysymykseen, mitä tarkoitatte niillä keskusteluilla, jotka korvaisivat selonteon. Mielestäni on aika oleellista kuulla vastaus, koska puheenne aluksi arvioitte, että tämä saattaa olla nyt lajissaan viimeinen selonteko.

Vuosittain käytävät puolustus- ja turvallisuuspoliittiset keskustelut esimerkiksi pääministerin ilmoituksen pohjalta ovat varmasti tarpeen, mutta eivät ne korvaa selontekoa eikä selonteko merkitse pelkkää keskustelua, vaan se tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden kaikkien valtioelinten — presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan — yhteiseen konsensukseen. Sitä valmistellaan parlamentaarisesti, sitä käsitellään eduskunnan valiokunnissa ja siitä laaditaan mietintö, joka myös sitoo eduskuntaa laajasti yhteiseen näkemykseen yli puoluerajojen. Omasta mielestäni selontekomenettely on vähintään yhtä tärkeä turvallisuuspolitiikassa kuin puolustuspolitiikassa, josta on tuotu hyviä perusteluja täällä esiin.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa nostettiin esille lähialueilla ja maailmassakin olevat kriisialueet, ja ministeri Stubb myös kävi niitä läpi, mutta kovin vähän sekä selonteossa että täällä salissa on puhuttu ongelmista ja uhkista, joita ihmisoikeuksien loukkaukset ja vähemmistöryhmien huono kohtelu saavat aikaan, ja minusta ne ovat myös aika olennainen osa näitä kriisiuhkia.

Otanpa esimerkiksi vaikkapa Georgian tilanteen. Siellä on noin 20 000 eteläossetialaista pakolaista. Samoin Etelä-Ossetia ja Abhasia haluavat olla itsenäisiä. Venäjä on tunnustanut ne. Sinne tehdään kuitenkin samanaikaisesti varuskuntia, ja voisiko sanoa, että nämä saattavat olla jopa sytykkeitä suuremmille uhkille. Eli olisin toivonut, että tämän tyyppisiä uhkia olisi nostettu selonteossa todella vahvasti esille.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Häkämies totesi puheenvuorossaan, että kansainvälinen toiminta tukee maamme puolustusvoimien toimintaa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että meillä on kansainvälisestä toiminnasta niin hyvät näytöt, että voimme perustella nykyisten Puolustusvoimien toiminnan läpinäkyvyyttä ja toimintaa sillä, miten olemme kansainvälisillä kentillä toimineet.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustustahto on minusta yksi taikinanjuuri, josta meillä on myös keskustelun paikka tässä vaiheessa, ja se liittyy paitsi resursseihin myös siihen, millaiset Puolustusvoimat haluamme tulevaisuudessa. Mielestäni siihen asiaan on panostettava enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Silloin meidän ei ole käytävä keskustelua valikoivista tai muistakaan Puolustusvoimista tai miehistön ottamisesta sisään, vaan voimme keskustella asian ytimestä elikkä Puolustusvoimien tulevaisuudesta.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kimmo Kiljuselle toteaisin, kun toitte esiin, että Suomi voi liittyä mihin suuntaan tahansa, että toivon, että Suomen suunta on länsi eikä esimerkiksi Keski-Aasia.

Olen pettynyt siitä opposition vallanneesta näkemyksestä, että yleinen asevelvollisuus ja alueellinen maanpuolustus eivät olisikaan niitä perusfundamentteja, joiden varaan Suomen puolustus rakennetaan. Näiden perusfundamenttien ylläpitäminen edellyttää puolustusmäärärahojen korottamista tällä puhutulla 2 prosentilla. Toivon, että tähän vastuunkantoon löytyy tahtoa myös salin vasemmalta laidalta. Kysymys liittyy myös siihen, haluammeko pitää ohjat Nato-jäsenyyden hakemisesta omissa käsissämme vai ajaudummeko Natoon siitä johtuen, että meillä ei ole omaa uskottavaa maanpuolustusta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Presidentti Halosen kanta valtiopäivien avajaisissa oli hyvä, ja suhde Nato-jäsenyyteen tuli selväksi.

Osa Suomen poliittista eliittiä ajaa Suomen Nato-jäsenyyttä, ja selonteossa on runsaasti nostettu esiin Nato-jäsenyyden myönteisiä puolia. Nato-kritiikki puuttuu lähes kokonaan. Näiden Nato-intoilijoiden olisi hyvä muistaa Tuntemattoman sotilaan Honkajoen rukous, jossa hän rukoili, että Suomen herrat eivät löisi päätään uudelleen Karjalan mäntyyn.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Stubbin logiikan mukaan siinä tilanteessa, jossa Suomi olisi jo Naton jäsen, pitäisi selontekoihin kirjata, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita sille, että Suomi irtautuu Naton jäsenyydestä. Sanon näin siksikin, että nyt on kyllä tultu niille viivoille näissä Nato-kirjauksissa ja niiden virittämässä keskustelussa ja hallituksen sisäisissä tulkinnoissa, että kirjaus ilmentää enemmän valtiojohdon eripuraisuutta koskien Nato-jäsenyyttä kuin sitä, mitä sen pitäisi, siis sitä selkeätä ilmausta, että Suomi itsenäisenä valtiona suvereenisti päättää itse, millaiset ratkaisut se tekee turvallisuutensa hyväksi. Jos ei kyetä selkeästi sanomaan, niin ei pidä kirjata lainkaan. Ehkä olisi parasta, että kun jatkossa pohditaan näitä asioita, tällaiset kirjaukset unohdettaisiin kokonaan. Nyt tämän kysymyksen kohdalla Suomen ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan ymmärrettävyys meillä ja muualla kärsii hallituksen keskusteluista ja tuosta kirjauksesta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus on kyllä Suomelle hyvä perusratkaisu, mutta sen kehittäminen on tässä selonteossa mielestäni aika ohuesti käsitelty. On todettu, että noin 80 prosenttia miespuolisista ikäluokista suorittaa sen, ja määrä näyttää laskevan.

Tähän kehittämiseen, arvoisa puhemies, pitäisi nyt jatkossa panostaa enemmän. Selonteonkin mukaan ympäristöuhat ovat yhä kasvavassa roolissa ihmisten turvallisuuteen liittyen, ja se voi Suomessakin tarkoittaa monenlaista murhetta.

Arvoisa puhemies! Voisiko ajatella, että asevelvollisuuden voisi jatkossa suorittaa myös ympäristöonnettomuuksien ehkäisyyn ja torjuntaan erikoistuvissa ympäristöjoukoissa? Tällainen koulutus voisi olla vaihtoehto perinteiselle varusmiespalvelukselle ja siviilipalvelukselle tai sitten osa niitä. Uskon, että moni nuori olisi halukas lähtemään tämän tyyppiseen ympäristöonnettomuuksia torjuvaan koulutukseen. Voisiko tämän tapaista ajattelua ottaa pohjaksi, kun asevelvollisuutta toivottavasti pian lähdetään kehittämään myös sisällöllisesti?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän rahoituksen osalla jos tyydyttäisiin vain tämmöiseen yleiseen kuluttajahintaindeksiin, niin sehän pidemmässä juoksussa tarkoittaa puolustuksen bkt-osuuden laskua. Kyllä meidän pitää luottaa siihen, että meillä talouskasvuakin syntyy, joka on inflaatiota korkeampaa, ja meillä on mahdollisuus huolehtia toimintakykyisen puolustuksen rahoittamisesta. Tähän on syytä valiokuntatyössä perusteellisesti nyt paneutua tämän hallituksen työn jälkeen vielä.

Tämän selontekomenettelyn jatko: Puheeni aloitin sillä, että tässä nykymuodossaan, nykylaajuudessaan, tämä saattaa olla viimeinen kerta. Kyllähän tämä on hirveän raskassoutuinen järjestelmä, kun kuitenkin sitten pääkeskustelu keskittyy 2 prosenttiin ja siihen, mitä Nato-muotoilut kulloinkin tarkoittavat. Tärkein osa selontekoahan on se, että saadaan pitkäjänteisesti puolustuksen määrärahojen kehitykseen laaja poliittinen hyväksyntä. Monet tilaukset vaativat kymmenen vuoden prosessin, monet tilaukset johtavat kymmenien vuosien mittaisiin ratkaisuihin, ja tähän pitää löytää jatkossakin tapa. Aikanaan se oli parlamentaariset puolustuskomiteat, ja nyt se on ollut tämä selontekomenettely, mutta ulkopolitiikan raamattua tästä selonteosta ei tarvitse tehdä.

Ulkopoliittisen ja turvallisuuspoliittisen keskustelun käymiseen meidän pitää löytää monia muita vaihtoehtoja. En kannata sitä opposition tekemää ehdosta pääministerin ilmoituksesta, koska sehän sallii vain räväkän keskustelun salissa, mutta valiokunnat eivät pääse ollenkaan asiaa käsittelemään eivätkä laatimaan mitään mietintöä. Kyllä meillä pitää olla tässäkin suhteessa menetelmiä. Ulkoministeri vähän avasi mahdollisuuksia. Tässä suhteessa tietysti ensi sijassa, kun tämä on parlamenttia koskeva, odotamme myös, mitä tässä selonteon eduskuntakäsittelyssä eduskunta esittää toiveistaan hallitukselle suhteessa siihen, minkälainen eduskuntakäsittely jatkossa näille asioille halutaan.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Ensiksi ed. Hurskaiselle. Te nostitte esille demokratian ja ihmisoikeudet, täysin oikealla linjalla. Minä pelkään pahoin, että vuosi 2009 tulee olemaan sellainen vuosi, jolloinka demokratia- ja ihmisoikeusselkkaukset nousevat vahvasti esille. Meidän länsimaiset arvomme eivät enää ole vietävissä samalla tavalla kuin aiemmin. Se on valitettavaa kehitystä. Me tulemme näkemään tämän esimerkiksi Afrikassa.

Sitten oli kaksi kysymystä Natosta. Ensimmäisenä ed. Laukkanen kysyi, mitä tapahtuu, kun Ranska siirtyy Naton komentojärjestelmiin. Tässä on kahdenlaista näkemystä. Ensimmäiseen tukeudun, ja se on se, että tässä voi hyvin käydä niin, että EU:n puolustusta lähdetään jatkossa vähättelemään ja puolustusyhteistyö siirtyy entistä vahvemmin Naton suuntaan. Tämä ei ole meidän intressissämme, ei Natoon kuulumattomana maana.

Viimeinen huomio ed. Martti Korhoselle pohjoismaisesta yhteistyöstä. Te puhuitte vahvasti siitä, että on ikään kuin jompikumpi, joko—tai-vaihtoehto. Me lähdemme vahvasti siitä, että on kolme ikään kuin viiteryhmää, joiden kanssa teemme yhteistyötä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. On olemassa EU, on olemassa Nato, ja on olemassa Pohjoismaat. Kaikki nämä tukeutuvat YK:n perusperiaatteisiin. Me emme sulje näistä yhtäkään pois. Eli ei ole kysymys jompikumpi-vaihtoehdosta, vaan on kysymys sekä—että-vaihtoehdosta. Pohjoismaista kolme on Natossa, kaksi ei. Kolme on EU:ssa, kaksi ei. Ja yksi niistä, joka on EU:ssa, ei ole EU:n puolustuksessa mukana. Eli me haluamme katsoa tätäkin kysymystä kokonaisvaltaisesti.

Voin vielä tässä lopuksi todeta, että huomaan, että meillä on vaikeuksia tämän Nato-keskustelun kanssa. Ed. Mustajärvi meni tässä minun mielestäni pisimmälle. Siis jos ruvetaan puhumaan Nato-matelusta ja siitä vedetään suora linkki Israelin vaaleihin ja siitä vedetään suora linkki Gazan konfliktiin, niin silloin meillä on aika paljon treenaamista yleisen rationaalisen, rauhallisen Nato-keskustelun suhteen.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Vastaan kolmeen kysymykseen, mutta ensimmäisenä pahoittelut ed. Sumuvuorelle, jota kutsuin ed. Lumivuoreksi. Nätti nimi tosin sekin olisi ollut.

Mutta ensinnäkin, ed. Jaakonsaari, tällä rahoitustasolla sillä alueellisten joukkojen varustamisohjelmalla ei suinkaan varusteta 350 000:n reserviä, vaan se pienenevä reservi. Se määrällisesti pienenevä reservi varustetaan laadullisesti paremmin eli valmistaudutaan siihen määrälliseen muutokseen. Se on koko tämän määrärahatason keskeinen ajatus, ja on varmaan hyvä, että siihen paneudutaan valiokuntakäsittelyssä.

Toinen kysymys. Tässä selonteossa todetaan, että nykyistä yleistä asevelvollisuutta pyritään ylläpitämään ja kutsuntajärjestelmää vahvistamaan, jotta tiettyihin asioihin, ongelmiin voidaan ennakollisesti tarttua ennen asevelvollisuutta, ja toisaalta työ- ja elinkeinoministerijohtoisesti katsotaan, miten siviilipalvelusjärjestelmää voidaan kehittää. Näiden väliin ei esitetä kolmatta järjestelmää. Tämä ei ole eduskunnan selän taakse menemistä, vaan tämä on hallituksen linjanveto. Meillä on kaksi järjestelmää: asevelvollisuus- ja siviilipalvelusjärjestelmä.

Kolmantena kysymyksenä, Suomi ei joulukuussa tehnyt päätöstä liittyä Oslon rypäleasesopimukseen. On selvää, että tuo sopimus, vaikka Suomi siihen ei liittynyt, tulee muuttamaan puolustusmateriaaliteollisuutta ja Suomi seuraa tuota kehitystä, mutta tällä erää emme siis liittyneet.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, ettei pääministeri ymmärtänyt sosialidemokraattien esitystä nelivuotisesta laajasta turvallisuusstrategiasta ja sen lisäksi vuosittaisesta pääministerin ilmoituksesta, josta voitaisiin käydä ajankohtaiskeskustelua eduskunnassa. Tämä olisi mielestämme erittäin hyvä malli tämän selonteon sijaan.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, huomaan, että hallitus on valitettavasti hajallaan myös tässä asiassa, kun keskustelemme puolustusmäärärahoista. Täällä seurantaryhmässä, johon muun muassa kuului myöskin ed. Nepponen, todetaan, että resursoinnin lähtökohdaksi otetaan nykyinen menotaso, jota korotetaan inflaation huomioivin tarkistuksin. Tämä on meidän sosialidemokraattien linja. Me lähdemme tästä, että tätä kaikkien poliittisten puolueiden yhdessä sitomaa linjaa me viemme eteenpäin. Mutta valitettavasti tämä ei hallitukselle kelvannut, vaan hallitus halusi tämän päälle tehdä 2 prosentin vuosittaiset pysyvät tarkistukset.

Meidän täytyy muistaa, että kysymys on arvovalinnoista. Me sosialidemokraatit näemme, että nyt tässä yhteiskunnassa on tarpeita käyttää tätä rahaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) huomattavasti tärkeämpiin asioihin kuin puolustusmäärärahoihin, joita on tällä hallituskaudella nostettu kolme kertaa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Stubbille. Minä puhuin Suomen Kuvalehdessä olleesta tutkimuksesta, joka kiistatta osoitti sen, että kokoomuslaiset suhtautuivat Israelin voimankäyttöön Gazassa kaikista myönteisimmin. Se oli tutkittua tietoa, ja minä kuvasin sitä ilmapiiriä, mikä eri puolueitten kannattajilla on, ja se tutkimus kertoi noin.

Kyllähän nyt kannattaa miettiä, minkälainen kanta otetaan: osassa konflikteja, osassa konflikteja suljetaan silmät. Ja kyllä pitää miettiä, mikä Yhdysvaltain rooli oli Israelin suhteen, mikä se oli Gazassa, mikä se on Natossa ja kuinka se vaikuttaa myöskin siihen, kuinka Suomessa Nato-intoilijat käyttäytyvät.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä, että pääministeri sanoi heti alkuun, että ei tämä selonteko ole mikään kiveen hakattu uskonkappale vaan tämä on väline avoimeen keskusteluun, jota tällä hetkellä käydään. Myös selonteon Nato-linjaus on mielestäni hyvin tulevaisuuteen katsova. Meidän täytyy kuitenkin myöntää se tosiasia, että 21 jäsenmaata jo tällä hetkellä perustaa puolustuksensa Natoon. Ja väitän, että Yhdysvalloissa tapahtunut vallanvaihto Barack Obaman tultua presidentiksi siirtää mielikuvia myönteisemmäksi, koska uskon, että Obama on miellyttävämpi yhteistyökumppani kuin edeltäjänsä.

Haluaisin siteerata tämän päivän Suomenmaata, jossa kenraali Hägglund asiantuntevalla suullaan sanoo. Hägglundin mukaan ammattiarmeijoihin on vaikea rekrytoida älykkäämpää väkeä. Varsinkin miehistö on hänen mielestään aika yksinkertaista. Näin hän kommentoi siis palkka-armeijan huonoja puolia. Vaikka hän asiantuntijan suullaan näin sanoo, niin minä kyllä nyt uskallan olla eri mieltä. Sinänsä se keskustelun avauksena varmasti toimii, mutta minun mielestäni (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tuo yleisen asepalveluksen tilanne tänä päivänä on sellainen, että vääjäämättä joudumme tulevaisuudessa tilanteeseen, että me joudumme tätä arvioimaan ja katsomaan uudestaan. Joka viides keskeyttää, joka kolmas on ylipainoinen, ja muistetaan (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vielä, että ikäluokat pienenevät. Tämä on vääjäämätöntä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään olemme todellakin tärkeän kysymyksen ääressä: miten turvaamme puolustuskykymme siten, että saamme elää jatkossakin täällä Suomessa rauhassa. Meitä todella analysoidaan kansainvälisesti päivittäin sen suhteen, kykenemmekö me puolustamaan omaa maatamme.

Nythän viime aikojen konfliktit ovat osoittaneet sen, että myöskin konventionaalisilla joukoilla, konventionaalisilla aseilla on merkitystä, ja sen takia meillä pitää olla suuri reservi, joka kykenee puolustamaan tätä maata. Uhkat ovat myöskin monimuotoistuneet. Tarvitaan uuden tyylistä välineistöä, koulutusta.

Puolustusmateriaalien kustannukset ovat kasvaneet noin 7 prosenttia vuosittain. Nyt tässä puhutaan tästä 2 prosentista. Näitten kaikkien taustojen nojalla kysymys on todellakin arvovalinnoista, siitä, kykenemmekö me tätä maata puolustamaan jatkossakin ja kykenemmekö olemaan uskottava. Minä haluaisin myöskin oppositiolta kysyä, haluatteko tehdä meidän puolustuk-sestamme epäuskottavan.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienen kansan vahvuus on yhtenäisyys. On ollut arvokasta, että Suomi on ollut yhtenäinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikassaan, ja tämän taustalla ovat olleet parlamentaarisesti luodut pelisäännöt, yhteinen sopimus siitä, miten edetään. Nyt hallitus on heittänyt lisää lientä parlamentaarisesti kootun seurantaryhmän yhteiseen keitokseen, siis vesittänyt tehtyä sopimusta. Se ei herätä luottamusta, ja soppakaan ei oikein, kun tässä maistelee, maistu.

On puhuttu myös selontekomenettelystä luopumisesta. Pääministeri totesi hetki sitten, että se on varsin raskas menettely. Kenties tuo perinpohjainen menettely takaa juuri sen kaivatun konsensuksen, jotta oltaisiin kaikki samaa mieltä siitä, miten näissä asioissa edetään. Kysymys kuuluukin, onko niin, että hallitus ei enää koe mitenkään tärkeänä tällaista hallitus—oppositio-linjan yli menevää yhteisymmärrystä Suomen puolustuspolitiikassa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi tästä vihreitten näkemyksestä siviilipalveluksesta/varusmiespalveluksesta haluan kyllä tuoda kantani julki. Siviilipalvelus ei ole koskaan varusmiespalveluksen vaihtoehto. Se on korvaava järjestelmä. Tämä on syytä todeta.

Selonteossa on mielestäni varsin hyvin arvioitu uskottavan puolustuskyvyn edellytyksiä. Maanpuolustustahto ja sen ylläpito edellyttävät mielestäni sitä, että puolustuksen peruslinja, yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja alueellinen puolustus, linjataan myös tulevaisuudessa uskottavan puolustuksen keskiöön.

Puolustuskyvyn ylläpito edellyttää myös riittäviä taloudellisia resursseja, että joukot voidaan varustaa, kouluttaa ja harjoittaa. Minusta se, että tässä selonteossa on kolmen prikaatin verran supistuksia sodan ajan joukkoihin vuoden 2010 jälkeen, vähentää jo varustamisen tarvetta, ja kun puhumme siitä, onko kaksi prosenttia oikein vai väärin, minusta täällä ei kukaan pysty sitä arvioimaan, onko se oikein vai väärin. Lähtökohta on se, että on (Puhemies: Minuutti on kulunut!) uskottava puolustus ja siihen on riittävät resurssit myös käytössä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmästelen taas kerran tätä Yhdysvaltojen demonisointia vasemmistossa Suomessa ja valitettavasti laajasti muuallakin Euroopassa. (Välihuuto: Vasemmistoliitossa, ei vasemmistossa!) Kannattaa muistaa, että ilman Yhdysvaltojen roolia Adolf Hitler olisi onnistunut Euroopan valloituspyrkimyksissään paljon paremmin. Kannattaa muistaa, että ilman Yhdysvaltojen roolia Neuvostoliitto olisi onnistunut kylmässä sodassa paljon paremmin. En käsitä sitä, että monet sellaiset fiksut ihmiset, jotka muuten osoittavat hyvää harkintakykyä, aina tässä yhteydessä muistavat Yhdysvaltojen demonisoinnin. Esimerkiksi ed. Erkki Tuomioja, jota muuten arvostan ja pidän viisaana miehenä, ei pysty sanomaan mitään kielteistä esimerkiksi tämän päivän Venäjän tai menneisyyden Neuvostoliiton asioista ilman, että hän samaan tai seuraavaan virkkeeseen onnistuu sisällyttämään myös Yhdysvaltojen mollaamisen.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on kyllä hyvä, että on ihmisiä, jotka kykenevät katsomaan kaikkia valtioita ja kaikkien toimia samojen kriteereiden valossa. Siitä on kysymys. (Ed. Zyskowicz: Te ette kuulu niihin!)

Mutta haluaisin kommentoida yleistä asevelvollisuutta. Rauhanliikkeen ihmisenä suhtaudun siihen vähän kaksijakoisesti, mutta olen kyllä reservin ylikersanttina päätynyt siihen, että vaarallisimmat armeijat ovat sellaisia, joihin hakeutuvat vain ne, jotka haluavat käyttää aseita. En kannata yleistä asevelvollisuutta siksi, että me tarvitsisimme juuri 350 000:n tai edes 250 000 hengen reserviä. Uskon, että me tulemme todellisuudessa toimeen pienemmällä. Mutta yksi näkö-kohta kannattaa muistaa, ja se on se, että meidän yleinen asevelvollisuutemme tuottaa sellaisia reserviläisiä, jotka rauhanturvaajatehtävissä ja kriisinhallintatehtävissä ovat ehdottomasti maailman huippuluokkaa, ja se ei onnistu miltään ammattiarmeijalta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sen takiahan tämä keskustelu on vähän absurdia, kun tähän liittyy niin monta ulottuvuutta ja talous unohtuu aina siinä sivuun.

Ministeri Stubb, minä sanoin siinä keskustelussa nimenomaan, että kaikkea ei voi saada. Ei voi saada Nato-liittoutumaa ja pohjoismaista liittoutumaa. Se on taloudellisesti jo sietämätön se tilanne. Ja siihen liittyy toinen puoli, jonka minä sanoin, mutta ehkä ilmaisin itseni huonosti. Kun siellä ovat ne 13 kohtaa, joissa on ilmavalvonta, vakauttamisyksikkö, monitoimiyksikkö, amfibioyksikkö, huomattavasti nykyistä tiiviimpi sotilasyhteistyö, Pohjoismaiden solidaarisuusjulistus, nämähän ovat siellä 13:n listalla olemassa olevia toimia, niin minä sanoin sen niin päin, että mikä tarve nykyisillä Nato-mailla on hakea tällaista yhteistyölisäystä, ja sanoin, että minun johtopäätökseni on se, että Nato ei anna riittäviä takeita näistä.

Miksi me olemme sitten menossa Natoon, jos muut Nato-maat Pohjoismaissa hakevat turvaa meiltä tai tukea meiltä tai yhteistoimintaa meiltä? Mikä logiikka tähän liittyy? Se olisi mielenkiintoista kuulla. Jos puhutaan, niin puhutaan sitten kokonaisuudesta ja katsotaan, mihin meidän resurssimme riittävät. Sanoin myös sen, että puolustusmäärärahat pitää turvata, mutta suhteessa siihen, mitä muuta tässä yhteiskunnassa tapahtuu. Ei voi yksi osa olla erillinen osa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kuuluu merkittävästi laajan turvallisuuden käsite, ja laajan turvallisuuden piiriin kuuluvat kysymykset voivat heijastua muista maista Suomeen. Sitten ne kuuluvat sisäisen turvallisuuden piiriin. Nämä asiat ovat entistä ajankohtaisempia ja merkittävämpiä. Toivon, että tämä asia myös jatkokäsittelyssä nousee sille kuuluvaan asemaan. Paikallisella ja alueellisella tasolla tähän kuuluu varautuminen poikkeusoloihin, ja siinä esimerkiksi kunnilla on oma merkittävä roolinsa.

Tässä keskustelussa on noussut esille myös asevelvollisuus ja se, että aika suuri osa asevelvollisuusikäisistä ei kelpaa palvelukseen. Se on mielestäni myös kuva tämän hetken kriisinsietokyvystä eikä vain siitä, millä tavalla pystytään asevelvollisuus hoitamaan. Toivon, että tähän me aika laaja-alaisesti puutumme. Me emme tahdo yhteiskuntana kestää niin paljon vastoinkäymisiä muutenkaan, niin että tähän meidän tulee puuttua.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että oli jonkun verran surullista kuultavaa tämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteon käsittelyssä toivoisi nyt syvennettävän nimenomaan tämän finanssikriisin ja myös väestökehityksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen epävakauteen. Sillä on turvallisuusulottuvuuksia kiistatta.

Toinen asia on se, että kriisikestävyys edellyttää nyt kyllä myös varustautumista oikeasta päästä, sosiaalisen turvallisuuden vahvistamista, syrjäytymisen ehkäisemistä. Tätä ei voi hallituksen selonteon mukaisesti jättää vapaaehtoisjärjestöille, vaan edustuksellisen demokratian pitää tässä nyt myös asia nähdä.

Kolmanneksi sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Urpilainen toi esille erittäin tärkeän asian eli turvallisuusstrategian voimavarojen kytkemisen koko sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistamiseen. Tämä edellyttää myös poliisin ja sisäisen turvallisuuden viranomaisten osalta varmuutta jatkuvuudesta ja voimavaroista.

Sitten hallituksen taholta ei ole kommentoitu hanketta kansallisen turvallisuusneuvoston perustamisesta. Nyt on selvästi nähty, että on siirretty painopistettä puolustusministeriön puolelle kokonaismaanpuolustuksen mallin mukaan. Sisäisen (Puhemies: Minuutti kulunut!) turvallisuuden ja sisäministeriön rooli on heikentynyt. Onko tarkoitus ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja sisäministeriön turvallisuusasiain johtoryhmän roolia työntää myös virallisesti sinne?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän 2 prosentin ongelmatiikkaan. Minulle on semmoinen vaikutelma tullut, että tämä poliittinen linjaus syntyi finanssikriisin ollessa kyllä tosiasia mutta ei tiedostettu asia Suomessa, siis sen vaikutuksia ei ollut millään tavalla otettu huomioon. Nyt sitä pitäisi toteuttaa näitten optioitten mukaan, mitkä täällä ministereitten taholta on tuotu esiin, finanssikriisin olosuhteissa. Arvoisat ministerit, eikö nyt olisi kerta kaikkiaan syytä muuttaa puolustuspolitiikka yhtäkkiäkin hyökkäyspolitiikaksi? Täällä on keritty tänä päivänä jo monta kertaa sanoa, että veroparatiisit on nujerrettava, maihinnousu veroparatiiseihin välittömästi. Sillä tavalla on mahdollisuus saada myöskin nämä rahoitukset siihen, mitä te muuten haluatte.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maailmassa on paljon tapahtunut sen jälkeen, kun eduskunta hyväksyi edellisen selonteon. Mutta ihmettelen hieman, että se, mitä on tapahtunut syksyllä 2008, ei näy millään lailla tässä selonteossa. Georgian kriisin jälkeen pääministeri sanoi, että olisi hullua ajatella, että ei tällä olisi merkitystä ja vaikutusta Suomen turvallisuuspolitiikkaan, olisi hullua ajatella, että ei tällä olisi merkitystä. Minä en huomaa, että sillä olisi ollut minkäänlaista merkitystä.

Näyttää myöskin siltä, niin kuin olisimme unohtaneet, mitä tapahtui 1.1., puolitoista kuukautta sitten, kun Venäjä sulki kaasuhanat Ukrainaan. 8.1. eli viikkoa myöhemmin moni Euroopan maa jäi ilman kaasua. Energiapolitiikka on tänä päivänä turvallisuuspolitiikkaa, mutta tämä ei kyllä näy riittävän selkeästi meidän selonteossamme.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki täällä haluaa laventaa tätä selontekoa niin laajaksi, että tässä on pelko siitä, että se itse pihvi jo katoaa koko asiasta. Ihmettelen, missä ihmeen maailmassa elävät ne, jotka haluavat poistaa yleisen asevelvollisuuden maastamme, tai ne, jotka vastustavat nyt (Ed. Kimmo Kiljunen: Euroopassa eletään!) Puolustusvoimien määrärahojen nostoa. Se on ihan samanlainen määräraha kuin kaikki muutkin määrärahat ovat, erittäin tarpeellinen. Suomessa on jo nyt tämmöinen hybridisysteemi, jossa asevelvolliset ja reserviläiset muodostavat alueellisen rungon, erityiskoulutetut ensilinjan taistelujoukot ja kantahenkilökunta tekniset erityistehtävät.

Arvoisa puhemies! Se, mitä olisin kaivannut vähän enemmän tähän, on tämä vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Sillä on erittäin tärkeä rooli maanpuolustushengen (Puhemies: Minuutti kulunut!) luomisessa. Sitä olisi voinut enemmän käsitellä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein ymmärrä perusteluja, kun puhutaan toiveesta perustaa palkka-armeija Suomeen. Kun verrataan palkka-armeijan sotilasta suomalaisen järjestelmän kouluttamaan sotilaaseen esimerkiksi kriisialueella, vaikkapa sellaisessa maassa kuin Afganistan, jossa olen saanut käydä, ero näitten sotilaitten välillä näkyy kyllä erittäin selvästi. Suomalainen sotilas maailmalla on erittäin hyvin koulutettu, myös peruskoulutettu. Hänellä on yleissivistystä, hän ymmärtää kulttuurien välisiä eroja, ja hänellä kyllä hermo pitää. Samaa ei voi ihan aina sanoa palkka-armeijan sotilaista. Sekin näkyi ja kuului siellä Afganistanissa jo vuonna 2004. Eli väärillä toimintatavoillakin näissä hankalissa kriisipesäkkeissä voi aiheuttaa vain lisää vihaa ja anar-kiaa, sekin on nähty.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon Nato-kirjausta koskevan keskustelun varjoon on jäänyt se, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan viitekehys on Euroopan unioni. Mielestäni on hyvä, että Suomi on osallistunut aktiivisesti Euroopan unionin sotilaallisiinkin toimintoihin, taisteluosastoihin, kriisinhallintaoperaatioihin ja Euroopan puolustusviraston toimintaan. Mielestäni tätä aktiivista linjaa kannattaa jatkaa.

On myös hyvä, ministeri Stubb, että hallitus tulee perusteellisesti analysoimaan Stoltenbergin raportin. Mielestäni siinä on monia hyviä toteuttamiskelpoisiakin ideoita ja avauksia.

Selonteossa liian vähälle huomiolle on mielestäni jäänyt arktisen alueen turvallisuus. Energia on turvallisuuspolitiikkaa, kuten ed. Kallis hetken aikaa sitten totesi. Alueen laajat energiavarat ja niiden jatkossa entistä parempi hyödyntämismahdollisuus tulevat lisäämään jännitettä alueella, vastakkainasettelua, ja myös Suomella on alueella erittäin suuret turvallisuus- ja talousintressit. Tässä mielessä olisin odottanut pikkasen perusteellisempaa käsittelyä.

Viimeisenä asiana vielä yleinen asevelvollisuus. Todellakin se, että keskeyttäneiden määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt viime vuosina, on huolestuttavaa ja osaltaan on murentamassa yleistä asevelvollisuuttamme.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne rahat, joita tässä selonteossa esitetään, mielestäni eivät vielä edes takaa uskottavaa puolustusta. Nyt voitaisiin tehdä historiallinen kompromissi. Tehdään niin, että vähennetään reservejä ja otetaan turva Natosta. (Ed. Pulliainen: No niin, Sasi sen keksi!) Silloin sali voisi olla kaiken kaikkiaan mukana, voidaan käyttää vähemmän rahaa, mutta ulkoistetaan turvallisuus Natolle, ja sillä tavalla voidaan tosiaan vähentää varuskuntia, jos sitä tässä halutaan. Siitä toivottavasti voitaisiin rakentaa tässä yhteydessä yhteisymmärrys.

Voidaan kysyä, mihinkä näitä selontekoja tarvitaan. Kun katsoo tätä Nato-kirjausta, täällä on yhdeksän kohtaa, joissa todetaan, että on Suomen edun mukaista, että Suomi on Naton jäsenenä. Sitten on yksi kohta, jossa todetaan, että se on ongelma, että voisi olla paineita osallistua näihin Naton operaatioihin. Mutta totuus on se, että jos halutaan pitää ovi avoimena, niin silloin se paine on paljon suurempi. Eli tosiasiassa sekin puolustaa Naton jäsenyyttä. Täytyy sanoa, että jos ei osata tehdä johtopäätöksiä sen tekstin perusteella, mitä on kirjoitettu, niin voidaan kysyä, mihinkä näitä selontekoja tarvitaan.

Mielestäni onkin tarkoituksenmukaista se, että mennään sellaiseen järjestelmään, että jos Putin pitää Münchenissä puheen, jossa hän linjaa Venäjän politiikan uusiksi, sen jälkeen analysoidaan se, itsenäisesti tutkijat analysoivat, sen jälkeen asia tuodaan tänne keskusteluun ja siitä vedetään johtopäätökset.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! En tiedä, onko tämä repliikki vai ei, mutta nyt meidän täytyy kyllä puolustusministeri Häkämiehen kanssa hiukkasen hillitä tuota ed. Sasin Nato-intoilua. (Naurua)

Antaisin vastauksen kolmeen (Ed. Tennilä: Kerrankin hyvä puheenvuoro!) esitettyyn kysymykseen.

Ensimmäinen oli ed. Martti Korhonen edelleen: Mikä tässä on logiikka, jos olemme kerran menossa Natoon. Ed. Korhonen, me emme ole menossa Natoon, sen tämä selonteko tässä toteaa, ja haluamme mahdollisimman monipuolisesti tehdä yhteistyötä.

Toinen huomio: Ed. Kallis, kyllä, minun mielestäni tässä käydään aika tarkkaankin läpi Georgian sota ja sen seuraukset. Nyt on kuitenkin havaittavissa — ja tämä on tapahtunut sen jälkeen, kun selonteko julkaistiin — selvää liennytystä esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Se, miten me sitten analysoimme Putinin puheen, tulee myös vaikuttamaan tähän kokonaispakettiin.

Viimeinen huomio ed. Kallion maltilliseen puheenvuoroon. Kun me puhumme EU:sta ja Natosta, muistakaamme nyt yksi asia. Nato tänä päivänä ei ole yhdessäkään kriisinhallintatoimessa ilman YK:n valtuutusta, ilman YK:n valtuutusta ei yhdessäkään. Toinen huomio tähän päälle on se, että niistä kriisinhallintaoperaatioista, joissa me, Suomi, olemme, 80 prosenttia on Nato-johtoisia. Eli sen takia (Puhemies: Minuutti kulunut!) ei kannata luoda mielikuvaa, että tämä on ikään kuin paha organisaatio. Se on yksi meidän yhteistyökumppanimme, jossa ei olla täysjäseniä. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Edustajille Urpilainen ja Karhu selonteon ja seurantaryhmän välisestä suhteesta. Itse kyllä näen niin, että valtiosäännönkin mukaan hallitus esittää ja eduskunta päättää. Näin ollen seurantaryhmä ikään kuin maalasi niitä tarpeita ja rakenteita, ja sen johdosta tämä selonteko on rakennettu niin, että se täyttää ne vaatimukset, joita seurantaryhmä edellyttää alueelliselta puolustukselta, yleiseltä asevelvollisuudelta, alueellisten joukkojen materiaaliselta varustamiselta. Eli siinä mielessä seurantaryhmän esitys ei ollut yhtälö. Hallituksen vastaus on yhtälö.

Sitten ed. Rajamäelle: Tässä selonteossa käynnistetään selvitys kokonaismaanpuolustuksen jatkokehittämisestä, onko sitä tarpeen arvioida uudelleen. Silloin puhutaan siis yhteiskunnan kokonaisvarautumisesta erilaisiin uhkatekijöihin.

Kolmantena asevelvollisuusarmeijan hyvyydestä. Juuri näin, niin kuin ed. Tuomioja sanoi, siinä yhdistyy siviilikoulutus, sotilaskoulutus ja myöskin sitten kriisinhallintakoulutus, jota on syytä jatkuvasti kehittää, jotta kriisinhallintahenkilöstö tuntee sen maan kulttuuria entistä paremmin. Aina kun kriisinhallintaoperaatiossa käy, niin ulkomaiset komentajat, ulkomaiset joukot ihailevat suomalaista osaamista. Se on erityyppistä, ja siihen soveltuu erinomaisen hyvin sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteispeli.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on moneen otteeseen nyt viitattu tähän seurantaryhmään, niin haluan siitä todeta sen, että kyllä seurantaryhmällä oli, mitä tulee näihin resursseihin, hyvin selvillä se, että nykyisen suoritustason säilyttäminen edellyttää tätä 2 prosentin korotusta. Mutta sitten kun arvioitiin myöskin eri mahdollisuuksien näkökulmasta, niin yhteisymmärrys löydettiin siitä, että tämä olisi tämä inflaatiokorjattu reaalitaso, ja se tuli päätökseksi tietoisina siitä, että se tarkoittaa suorituskyvyn jonkinasteista alentamista. Tässä yhteydessä voi tietysti todeta sen, että tällaista rakenteellista kehittämistä voidaan tehdä hyvin monella tavalla, ja tärkeää tietysti Puolustusvoimien kannalta on se, että millä rahoitustasolla sitten ollaankin, toimitaan tasapainoisella tavalla, (Puhemies: Minuutti kulunut!) että eri elementit, palkat, toimintakulut, materiaalihankinnat, ovat sopusoinnussa keskenään ja muodostavat hyvän balanssin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Häkämies, kyllä minun mielestäni seurantaryhmän kannanotot ovat yhtälö. Siinä kaikkien puolueiden edustajat yksimielisesti päätyivät siihen, että nykyinen taso puolustusmäärärahoissa on riittävä. Ed. Vahasalo kysyi, missä maailmassa ne edustajat elävät, ketkä tätä vastustavat. He elävät ihan siinä samassa maailmassa, missä tämä seurantaryhmä hetki sitten eli. Eli me siihen perustuen näemme sen niin, että tässä tilanteessa ei ole mitään järkeä lähteä nostamaan puolustusmäärärahoja.

Täällä ed. Jaskari, joka ei malttanut valitettavasti enää nyt olla salissa, kovasti kävi keskustelua kysyen, emmekö me esimerkiksi oppositiossa nyt sitten halua, että meillä olisi uskottava puolustus. Eikö seurantaryhmä halunnut sitä todetessaan, että joka tapauksessa tämä taso, mikä määrärahoissa nyt on, on riittävä? Tässä on kysymys arvovalinnoista. Vielä eilen, kun puhuimme siitä, miksei hallitukselta riitä riittävästi rahaa kunnille turvaamaan sosiaalista turvallisuutta, vanhusten hyvinvointia, lasten koulutusta, ed. Jaskari käytti täällä suunnattoman innokkaan puheenvuoron ja kysyi, mikseivät kunnat tee rakenteellisia uudistuksia, miksei muuteta toimintatapoja, (Puhemies: Minuutti kulunut!) hänen mukaansa sen takia ei pidä kunnille antaa lisää rahaa. Täällä hän sanoo välittömästi, että lisää rahaa tarvitaan. Mikä ero?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on Nato-hymistelyä. Ed. Sasi totesi, että se on Nato-hymistelyä suhteessa 9:1. Kun ministeri Häkämies täällä totesi, että nyt ostetaan aikaa, niin tässä pyritään ostamaan aikaa Nato-vastaisen kansan suhteen, että saataisiin päät kääntymään, mutta tutkimukset näyttävät vaan siltä, että nuoret ovat paljon kriittisempiä kuin vanhempi väki, eli aika pelaa Nato-jäsenyyttä vastaan.

Sitä olen tässä keskustelussa ihmetellyt, että tuntuu siltä, että vain kansa ja vasemmistoliitto ovat selvästi Nato-jäsenyyttä vastaan. Erityisesti ihmettelin ed. Soinin puhetta, kun häntä on yleensä pidetty suoraselkäisenä ja suorapuheisena miehenä. Nyt kun ed. Soini puhui Natosta, hän luikerteli kuin ankerias. Ja täytyy myöntää, että ed. Pertti Virtasen puheenvuoro ei ainakaan selventänyt perussuomalaisten Nato-kantoja. Jos ei olisi parempaa tietoa, niin voisi kuvitella, että ed. Soini on Stubbin aviomiehen sisar.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Urpilainen puhui neljän vuoden turvallisuusstrategiasta plus vuotuisista pääministerin ilmoituksista. Alkuun yhdyn, loppuun en, koska pääministerin ilmoitus ei ole parlamenttivetoinen, se tarkoittaa vain eduskunnan istuntosalissa käytävää keskustelua. Nämä kaikki turvallisuuspolitiikkaan liittyvät keskustelut on ankkuroitava valiokuntatyöskentelyyn, se on asiallisesti näin, ja tässä katsannossa en yhdy ed. Urpilaisen käsitykseen.

Toinen asia, puhemies, on se, että meillä on huono kokemus parlamentaarisesta puolustuskomiteasta siltä osin, että sanottiin, että puolustuspolitiikka tulisi aina sitoa turvallisuuspoliittiseen todellisuuteen, ja sen vuoksi tuli selontekomenettelyinstituutio. Ja nyt, jos se erotetaan taas uudestaan omaksi irralliseksi kokonaisuudekseen, on vain puolustuspoliittinen selonteko, se ei ankkuroidu siihen turvallisuuspoliittiseen todellisuuteen. Pelkään, että se on Puolustusvoimien pitkän tähtäimen suunnittelun ja kehittämisen kannalta ongelma. Sen takia ei kannata tehdä liian äkäisiä johtopäätöksiä tavalla, jossa lapsi menee pesuveden mukana.

Kolmanneksi, puhemies — hyvin lyhyesti — minä toivoisin, että tämä meidän talo, jonka merkitys koko perustuslakiuudistuksenkin valossa on ollut ottaa keskeisempi rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, voisi tehdä konseptin, miten tämä koko järjestely olisi tehtävä, eikä vain sanoa, että hallituksen on tehtävä esitys siitä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari vastausta.

Ensin ed. Reijoselle, jonka mielestä siviilipalvelus ei ole vaihtoehto armeijalle: Sehän on vaihtoehto. Kun katsoo tätä puolustuspoliittista selontekoa ja sen uhkakuvia — täällä luetellaan muun muassa väestökysymykset, tarttuvat taudit, ympäristöhaasteet, ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit — niin päinvastoin voisi ajatella, että siviilipalveluksella olisi paljon paremmat mahdollisuudet vastata näihin haasteisiin kuin aseellisella armeijalla.

Toinen vastaus, ed. Vahasalolle: Kun tähän selontekoon on kirjattu vuodesta 2011 alkaen puolustusbudjetin 2 prosentin vuosittainen korotus, se olisi paljon helpompi hyväksyä ja sitä olisi paljon helpompi edistää, jos samanlainen rahakorotus olisi luvassa monille muillekin asioille, esimerkiksi mielenterveyspalveluille, esimerkiksi yliopistoille jne. Mutta vain puolustuspolitiikkaan ulottuvana tämä on vaikea ilmaisu.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin kyse siitä, mikä on se puolustusbudjetin suhde koko budjettiin, koska jos puolustusmäärärahaa lisätään niin, että sidotaan kädet jo nyt tuleville kausille, voi olla todellisuutta se, että joudumme karsimaan sitten muilta budjetin osa-alueilta. Valitettavasti en jaksa, kuten pääministeri, uskoa siihen, että talouskasvu on ensi vuonna jo niin vahvaa, että voimme lisätä tähän rahaa ja että se ei tulisi vähentämään muilta alueilta yhtään pois. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on mitä parasta turvallisuuspolitiikkaa. Tästä syystä olisin halunnut nähdä myöskin tässä selonteossa vahvemman linjauksen kehitysapuihin, jotta pääsisimme niihin prosenttimääriin, joihin olemme sitoutuneet yhteisissä sopimuksissa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni maanpuolustuksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että alueellinen puolustus säilytetään täydellisenä ja yleinen asevelvollisuus myös, että koko maata todella puolustetaan ja meillä on riittävä reservi, joka varustetaan hyvillä varusteilla niin, että puolustuksemme on myös uskottava — ilman uskottavuutta ei maanpuolustusta voi olla — ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoidetaan kansainvälisesti niin, että pystymme välttämään kriisitilanteet ja luomme hyvät suhteet naapureihimme ja kaikkiin yhteistyökumppaneihimme.

Arvoisa puhemies! Yksi aihe tässä keskustelussa on jäänyt mielestäni täysin paitsioon, ja se on huoltovarmuus. Suomessa ei tällä hetkellä huoltovarmuus toimi: Emme ole omavaraisia edes elintarvikkeiden osalta. Energiapolitiikka, kotimaisen energian käyttö, on retuperällä, kun sanotaan suoraan. Olemme hyvällä alulla, mutta siinä on panostettava selvästi enemmän; muuten olemme kriisitilanteessa sellaisessa tilanteessa, että emme pysty edes kotejamme lämmittämään, ja jos on kova nälkä, niin kun omia elintarvikkeita ei ole, se on aika kamala tilanne. Elikkä tähän tulee panostaa ja mielestäni tämä tulee keskustelussa nostaa paljon selvemmin esille.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että selontekomenettelyä uusitaan, on varmasti erittäin hyvä asia, taitaa olla tervetullut koko tälle salille. Minä siinä yhteydessä vaan jäin vähän sitä miettimään, että kas, kun ei Utva ottanut tähän jo aikaisemmin kantaa tai hallitus tuonut omaa ehdotustaan, miten tässä mennään eteenpäin, sillä semmoinen tutkija, jonka nimi on Jarmo Limnéll, on maanpuolustuskorkeakoulussa tehnyt tähän liittyvän kirjallisen tuotoksen, jossa on parikymmentä sivua, jossa on ihan selkeät ehdotukset ja aika paljon perusteita, myös muita kuin mitä tässä tänään on kerrottu, jolloin tätä ilman muuta pitäisi jalostaa monin eri tavoin.

Minä pyytäisin, että pääministeri vähän tähän vastaisi, minkä takia tämä tavallaan ei tullut meille valmisteltuna hallituksen esityksenä. Siinä yhteydessä kysyisin myöskin siitä, kun Tanskassa lailla vahvistetaan se selonteko, mikä on annettu parlamentille, ja meillä on nyt tämä puute. Se on pelkkä poliittinen päätös, ja siinä on tietyt esimerkit meillä taannehtivasti edellisen selonteon jäljiltä, jonka yhteydessä ei pitänytkään sitä tehdä, varsinkin se budjetillinen puoli, johonka eduskunta sitoutui. Norjassakin sitoudutaan tähän.

Kun muutenkin puhutaan yhteistyöstä pohjoismaisella tasolla, niin mennään nyt rakentavasti tässä yhdessä eteenpäin. Ehdotan, että pääministeri yhdessä ulkoministerin ja puolustusministerin kanssa tulisivat tässä aika vikkelästi takaisin, kun olemme niin yhtä mieltä siitä, että tässä uudistusta tarvitaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä presidentin että ministerien täällä todistaman mukaan Nato-muotoilun tulkinnassa ei ole mikään muuttunut. Toisaalta sen muotoilu on kuitenkin muuttunut ja ministeri Stubb on antanut ymmärtää, että on ihan hyvä, että se on muuttunut. Tässä joutuu kysymään, miksi on tärkeää, että jokin on muuttunut, vaikka mikään ei ole muuttunut.

Jatkaakseni tätä saivartelua, tässä selonteossa sanotaan: "Laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä." Äidinkielenopettajani koulussa opetti, että huomioida-verbi tarkoittaa ’tehdä huomioita’. Aikooko siis hallitus tehdä huomioita kansalaisten mielipiteistä, jotka, kuten täällä on moneen kertaan sanottu, ovat erittäin kielteisiä, vai ottaa ne oikeasti huomioon?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää määrärahojen korottamista, ja talous on nyt taantumassa. Edessä povataan olevan jopa seitsemän laihaa vuotta, eli korotukset eivät ole tämmöinen läpihuutojuttu, niin kuin täällä olemme monessa puheenvuorossa kuulleet.

Mutta meille kaikille täällä salissa on varmasti se ykkösasia, että Suomen puolustus on uskottava ja puolustusta ei heikennetä, olipa tilanne mikä tahansa. Hallitus on sanonut, että se antaa nyt hintalapun näille korotuksille, mutta ehkä juuri siksi, että tämä on tämmöinen abstrakti hintalappu, olisi tärkeätä tietää, mitä tällä hintalapulla todellakin saa. Toivoisin, että ministeri toisi eduskunnalle esityksen, miten näitä määrärahoja halutaan käyttää ja minkälaista aseistusta sitten aiotaan ehkä hankkia, jos sitoudumme näihin erilaisiin kansainvälisiin miinojen tai rypäleaseiden kieltosopimuksiin tai seuraamme yleensäkin tämän aseteknologian modernisointia ja sitä seuraavaa hintojen kallistumista. Eli varmaan tämmöinen tieto, jonka pohjalta voitaisiin käydä keskustelua, hälventäisi näitä epäluuloja. Meille kaikillehan on tärkeätä, että Suomen puolustus on uskottavaa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti käsitteli valtiopäivien avajaispuheenvuorossaan myös määrärahan tarvetta Puolustusvoimien osalta. Mielestäni hän tunnusti hyvin selkeästi sen, että teknologian kehittymisen myötä myös määrärahan tarve kasvaa. Hallitus on tältä pohjalta myös osaltaan tuonut tämän selonteon tänne eduskunnan käsittelyyn, ja mielestäni tämän pitäisi olla selvää puhetta. Pomo on tältä osin myös osaltaan kantansa lausunut.

Arvoisa puhemies! Kun kaiken kaikkiaan tarkastellaan selontekoa ja myös meidän mahdollista liittoutumistamme, niin on aivan paikallaan, että se on edelleenkin niin sanottu mahdollisuus. Mutta, arvoisa puhemies, haluan korostaa tässä myös, että mikäli Suomi on harkitsemassa joskus liittoutumista, se edellyttää kansan vahvaa tukea. Ja jotta tuo kansan vahva tuki tulee esille, se edellyttää myös kansanäänestystä, koska vain kansa on se, joka voi Suomen puolustuksesta pitää huolta. Tuohon huolenpitoon liittyy ilman muuta meidän yleinen asevelvollisuutemme, nykyinen reservi, uskottavan puolustuksen ylläpito ja koko maan puolustuksesta huolehtiminen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut hyvin mielenkiintoista kuunnella tätä määrärahoista käytävää keskustelua. Minä muistuttaisin mieliin, että suurin piirtein neljä vuotta sitten silloinen puolustusministeri, nykyinen eduskunnan varapuhemies Kääriäinen sanoi, että rahat tai Nato. Tämä sama ongelmahan se nytkin on olemassa. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Jos tässä selonteossa olisi todella tultu siihen johtopäätökseen, mihin analyysin perusteella olisi voitu tulla, niin totta kai Nato olisi ollut meidän vaihtoehtomme. Minä löysin tästä selonteosta peräti yksitoista seikkaa, millä Suomen Nato-jäsenyyttä siinä puolustetaan — ed. Sasi löysi yhdeksän, ehkä ne kaksi ovat sitten semmoinen ylimääräinen lisä.

Sen haluaisin sanoa vasemmistolle, että tutkimusten mukaan Nato-jäsenyyden kannatus on kyllä nousussa. Toki nuorten enemmistö tällä hetkellä (Puhemies: Minuutti kulunut!) vastustaa, mutta kunhan he pääsevät siitä teidän propagandastanne eroon, niin kyllä hekin kannattavat Natoa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tähänastinen keskustelu on kertonut sen, että varmaan haastavimmaksi tässä eduskuntakäsittelyssä tulee tämä määrärahapolitiikka ja sitä kautta puolustuksen kehittämisen suuntaviivojen tekeminen. Senhän takia tämä selonteko on, että voitaisiin tehdä päätöksiä niistä asioista, joista tiedetään, että niille on myös rahoittaja olemassa, myös vaalikausien ylitse. Tämä on tärkeää. Sen tähden on tämmöinen menetelmä, jolla pyritään löytämään riittävän laaja yhteisymmärrys sille, että puolustusta kehitetään johdonmukaisella tavalla.

Sitten tuli puheenvuoroja kansalaismielipiteen huomioon ottamisesta. Se on äärimmäisen välttämätöntä nimenomaan puolustuksen kohdalla laajemminkin, se ei koske vaan mahdollista Nato-jäsenyyttä, vaan kyllä puolustukseen liittyville ratkaisuille pitää olla kansalaisten vahva tuki. Siinä liikutaan aina ihmisten henkeä koskevissa asioissa, ja sen takia tämä legitimiteetistä huolehtiminen on äärimmäisen tärkeä osa sitä. Sekin on yksi syy siihen, miksi näistä kysymyksistä pitää käydä tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kesken laajaa keskustelua.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Tähän lopuksi kiitokset minun mielestäni erinomaisesta keskustelusta.

Puutun tässä lopussa vaan tähän Nato-keskusteluun. Minun mielestäni hallituksen kanta on tässä aivan yksiselitteinen, ja kyllähän me kaikki sen tiedämme, että on itsestäänselvää, että tämän hallituskauden aikana eli vuoteen 2011 mennessä Suomi ei tule hakemaan Nato-jäsenyyttä. Se todetaan tässä selonteossa yksiselitteisesti, ja se on todettu myös tässä keskustelussa. Ja syy tähän on myös yksiselitteinen: vaikka olisi argumentteja puolesta ja vastaan, niin kansalaisten enemmistö, saati sitten suurten — tai muidenkin — puolueiden enemmistö, ei ole sitä mieltä, että Natoon voidaan mennä. Mutta se, mitä minä peräänkuulutan, arvon edustajat, on kuitenkin rauhallinen, realistinen ja maltillinen keskustelu Nato-jäsenyydestä. Nato on yksi kansainvälinen organisaatio muiden joukossa, jonka kanssa Suomi tekee vahvasti yhteistyötä. Sen takia minun mielestäni sillä organisaatiolla ei myöskään kannata pelotella. Kuten muun muassa ed. Karpela totesi, 21 EU-maata 27:stä on tämän järjestön jäsenenä. Siellä on 26 demokraattista oikeusvaltiota, jotka toimivat YK:n periaatteiden mukaisesti. Eli jatkakaamme keskustelua, mutta ei vielä tässä vaiheessa mennä sisään.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tuonut oman esityksensä siitä, miten oma uskottava puolustus pystytään säilyttämään nykyisen tasoisena — nykyisen tasoisena, ei enempää, ei vähempää — ja samalla varautumaan niihin muutoksiin, joita ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen on luvassa. Tämä on hillitty ja hallittu tapa tuohon tulevaisuuteen varautua, ja toivon tälle hallituksen kannalle mahdollisimman laajaa tukea eduskunnan taholta.

On varmaan syytä, että valiokuntakäsittelyn aikana näihin moniin täällä esitettyihin kysymyksiin haetaan vastauksia ja syvennetään tietoa, oli sitten kysymys siitä, miten tuo lisämääräraha käytetään 2011 lähtien niissä talouden oloissa, tai siitä, miten esimerkiksi tänä päivänä huoltovarmuus on järjestetty. Se ei ole retuperällä, niin kuin ed. Hoskonen arveli, mutta on varmaan hyvä, että myöskin siihen kiinnitetään näinä talouden aikoina lisääntyvää huomiota.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä pitkään odotettu selonteko ja sen käsittely tässä salissa on osoittanut turvallisuuspoliittisen keskustelun tärkeyden. On välttämätöntä, että eduskunta pystyy käymään ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta syvää keskustelua, joka myöskin syventyy lisää valiokunnissa.

Selontekomenettelyä oltiin jopa vähän heittämässä syrjään, mutta tässä salissa on tullut selkeä, yhtenäinen mielipide, että tarvitsemme selontekomenettelyä erityisesti puolustuksen osalta, mutta sitä ei voida käsitellä irrallisena siitä turvallisuus- ja ulkopoliittisesta kehityksestä, mitä ympäristössä ja koko maailmassa on tapahtunut, joten sellaista on eduskuntakausittain selkeästi odotettu ja se on myöskin laadittava, joskin samanaikaisesti vuosittain on pystyttävä myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun niin tässä salissa kuin myöskin valiokunnissa, joissa eduskunta sitten laatii vastauksensa.

Suomi haluaa olla vahvasti mukana kansainvälisessä toiminnassa, yhteistyövaraisessa toiminnassa, se on selkeä lähtökohta.

Myöskin hyppään heti vähän tähän sisäiseen käsittelyyn. Salissa vähemmälle on jäänyt keskustelu siitä, että selonteoissa lähdetään siitä, että halutaan myöskin selkeyttää, miten yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista ja sen suunnittelua jatkossa hoidetaan. Täällä todetaan, että siitä laaditaan selkeästi selvitys, jonka perusteella sitten tehdään ratkaisut siitä, miten jatkossa edetään, kun on esitetty kritiikkiä, miksi se on nyt ollut puolustusministeriövetoista. On hyvä, että asia selviää. Seurantaryhmähän antoi selkeästi tälle nykyiselle menettelylle vahvistuksen.

Kun liityimme Euroopan unioniin, se oli selkeästi turvallisuuspoliittinen ratkaisu useimpien kansalaisten osalta. Tällä hetkellä se on myöskin meidän aivan yksiselitteisesti tärkein viitekehyksemme ulko-, turvallisuus- ja myöskin puolustuspolitiikassa. Suomen on oltava siellä, ja me olemme ilmaisseet selkeästi, että olemme rakenneyhteistyössä mukana, ja näin me voimme seurata sitä kehitystä ja olla vaikuttamassa siihen, miten Euroopan ja maailman turvallisuutta rakennetaan.

Se tuo tietenkin samalla vahvan sidoksen Nato-yhteistyöhön, jossa olemme vuosia olleet ja jota haluamme kehittää, koska EU ja Nato ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa. Niin kuin täällä todettiin, 21 maata 26:sta on Naton jäseniä, joten vääjäämättä Euroopan unionin osalta Natolla on keskeinen osuus siinä, joskin Nato itsessään on vahva kriisinhallintayhteistyöelin. Olisi varmasti Suomen eduksi, että vielä pystyisimme tiivistämään yhteistyötä, onko se sitten aikanaan joskus jäsenyys, sen aika näyttää. Tässä selonteossa selkeästi todetaan, että jäsenyyttä ei haeta vaan ovi on avoimena.

Suomi haluaa panostaa kriisinhallintaan. Haluamme tuolla ulkorajoilla olla torjumassa niitä uhkia, jotka voisivat heijastua myöskin Suomeen, mutta samalla viemässä rauhaa, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia. On erittäin hyvä, että tässä panostuksia lisätään. Erityisesti haluan korostaa sotilaallisen, siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön yhtäaikaista toteutusta ja toimintaa. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Sen kaikki kokemukset, missä Suomi on ollut mukana, osoittavat.

Pohjoismaisen yhteistyön merkitys on korostumassa, Norsu-yhteistyö, Stoltenbergin raportti antaa uusia viitteitä myöskin.

Suomen puolustusvoimien tehtävä on tietenkin ensisijaisesti oman maan puolustaminen ja kansalaisten turvallisuuden vahvistaminen sekä yhteiskunnan toimintojen tukeminen, mutta kriisinhallinta on tietenkin kiinteä osa sitä.

Yleisen asevelvollisuuden osalta varsin vahva viesti saatiin täältä vihreitä lukuun ottamatta. Siksi on yllättävää, että käymme aika voimakastakin keskustelua. Tietenkin syynä ovat ajankohtaiset ilmiöt. Vuonna 1993 oli samanlaiset keskustelut. Silloin tuli esiin taistelija, tukisotilas, näitä asioita pitäisi jatkossa enemmän vielä kehittää, jotta tämä trendi, missä olemme, saataisiin pysähtymään.

Viimeisenä asiana: 2 prosenttia merkitsee 50 miljoonaa euroa. Se ei ole kovin paljon. Tietenkin tässä ajassa keskustelu rahasta on huonoa, mutta mehän keskustelemme vasta ensi vuosikymmenellä eli vuosista 2011, 2012 alkaen tapahtuvasta rahoituksen lisäämisestä. Keskustelu on enimmäkseen osoittanut, että se on välttämätöntä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Maanpuolustuskurssista ja sen jatkokursseista jäi mieleen erikoisesti kaksi opetusta: huoltovarmuuden merkitys ja selitys sille, miksi Ilmavoimien koneiden pitää olla toistuvasti, tiheään, jopa tiheänä parvena, ilmassa.

Huoltovarmuuden suhteen on tapahtunut sittemmin mielenkiintoinen kehitys. Puolentoista vuosikymmentä sitten kriisiaikojen huoltovarmuustoiminta piti vain mieltää oikeaksi, eikä kerrotun kanssa ristiriitaisia ajatuksia toki tullut mieleenkään. Sittemmin huoltovarmuus meni jollakin tavoin pois muodista. Se tuli muuten tässä keskustelussakin esille. Siitä tuli kai ei-julkisen politiikan välikappale. Nyt yhdistettynä finanssikriisiin, öljykriisiin, ruokakriisiin ja ilmastonmuutosuhkaan pari peräkkäistä sateista kesää palauttaa vanhat opetukset mieleen. Samalla voi havaita senkin, kuinka valmistautumaton suomalainen yhteiskuntakin on normaalien sääilmiöiden kiusallisena kombinaationa esiintymiseen.

1990-luvun alkupuolella Puolustusvoimat käytti muun muassa maanpuolustuskurssia markkinoidakseen Hornet-hanketta. Se toteutui, siis se hanke, ja koneita käytetään nyt muun muassa siihen tarkoitukseen, mihin niitä maanpuolustuskurssilla ilmoitettiin tarvittavan, nimittäin siihen, että ilmassa kiitävät koneet kertovat alla olevan maatilkun kuulumisesta Suomelle. "Täällä on Suomi" -viesti oli tarkoitettu tuolloin ja varmaan on tarkoitettu nytkin ainakin Venäjälle.

Se, mitä käytännössä nyt tapahtuu Kainuussa, herättää kuitenkin huomiota. Hornetit ovat yöstä toiseen liikkeellä pitämällä ainakin Suomen puolen asukkaat kiusallisesti hereillä. Venäjälle ainakin seuraava viesti on selvä: meillä on vielä jäljellä teiltä ostetusta raakaöljystä tislattua kerosiinia. Se, että myös vastaavalla kohdalla länsirannikolla Ilmavoimat toimii aivan presiis samalla tavoin Oulunsalon lentoasemalta käsin, ei voi selittyä samalla tavalla, Ruotsillahan ei ole raakaöljylähteitä meille myytäväksi. Spekulointi raakaöljyn hinnalla ja pelaaminen valikoivilla myyntihaluilla on todellinen uhka maailmanrauhalle. Nyt jo jäljellä olevien varantojen hyödyntämisoikeuksista käydään resurssisotia. Jääkaudet vapauttivat Suomen näistä myyntihuolista ja spekulaatiomahdollisuuksista.

Yhtä kaikki, oikeaa maanpuolustusta on rakentaa maahamme uusiutuvan energian järjestelmä. Valitettavasti sille tielle uusiutumattomilla energialähteillä kauppaa tekevät tahot ovat heitelleet kaikki mahdolliset graniittilohkareet. Finanssikriisi on herättänyt USA:n ohella monet muutkin valtiot toteuttamaan elvytystä satsaamalla juuri nyt oikea-aikaisesti uusiutuvaan energiaan. Meidänkin hallituksemme herännee samaan vuoden myöhemmissä lisäbudjeteissa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tässähän ei ole kysymys näyte-eristä eikä nappikaupasta.

Ruokakriisi kytkeytyy elimellisesti sekä finanssikriisiin että öljykriisiin, tuotetaanhan lähes kaikki maailmankauppaan tuleva ruoka maakaasulla ja raakaöljystä tehdyillä tisleillä. Tämä on tuonut hintaspekulaatiot kuvaan mukaan. Tilanne ei helpotu muutoin kuin niin, että maanviljelijät tuottavat itse sen energian, jota työkoneissaan käyttävät. Maatalouden alkutuotteet pitäisikin poistaa Wto:n Dohan kierroksen agendalta ja Euroopan unionissa lopettaa yhteinen maatalouspolitiikka. Näin alueelliset tuotantoerot tulevat paremmin ja oikealla tavalla otetuiksi alkutuotannoissa huomioon.

Paljon hyödyllisempää on voimistaa esimerkiksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kriisien kyllästämässä maailmassa, jossa resurssienjakokonfliktit tulevat jatkossakin olemaan arkipäivää. Tällä maapallollahan liian moni haluaa sellaista, mitä ei ole todellisuudessa tarjolla. Kuplan tyhjennyttyä kurssi ohjautunee uusiutuviin luonnonvaroihin tukeutuvaksi.

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että Puolustusvoimien ylipäällikkö puhalsi Nato-pelin näiltä osin päättyneeksi. On hyvä, että tässä keskustelussa, jota nyt on käyty, on myöskin tullut esille se, että tätä selontekomenettelyä tavalla tai toisella jatketaan.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hartaasti odotettu ja pitkään valmisteltu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko toisaalta on varsin vanhanaikainen, toisaalta se avaa uusia latuja. Vanhat periaatteet ovat kunniassa, sillä maanpuolustus perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Vanha linja on jopa tiukentunut, sillä hallituksen mukaan sodanajan joukkoja ei ole tarpeen supistaa nykyisestä 350 000 sotilaasta, toisin kuin aikaisemmin Puolustusvoimien johto on ajatellut. Suomen armeijan reservi halutaan selonteossa pitää yhtenä Euroopan vahvimmista ja siirtää entisestään painopistettä tulevaisuudessa Maavoimien alueellisten joukkojen kehittämiseen. Tätä valittua hallituksen linjaa tukee myös puolustusbudjetin esitetty paisuttaminen vuodesta 2011 alkaen inf-laatiokorotuksen päälle tulevalla 2 prosentilla.

Itsestäni tällaiset arvovalinnat tuntuvat kovin kummallisilta. Ensinnäkin, mihin todellisuuteen perustuu tarve vahvoihin, kansallisiin joukkojen lisäämisiin, mihin taas tarve puolustusmäärärahojen sitomiseen kulutuskehitykseen tilanteessa, jossa edes perusturvaa Suomessa ei ole sidottu indeksikehitykseen, puhumattakaan 2 prosentin lisästä? Miksi puolustusmäärärahoja lisätään ylipäätään tilanteessa, jossa maamme on ajautunut tiukkaan talousahdinkoon, jota elvytetään velkarahalla?

Haiskahtaakin nyt kyllä siltä, että eduskuntaa ollaan viemässä kuin pässiä narussa kohti Natoa. Samaan aikaan, kun Nato-maat laskevat puolustusmenojaan, hallitus haluaa taata valmiiksi Naton jäsenilleen asettaman tavoitteen sotilasmenojen 2 prosentin bruttokansantuoteosuudesta tilanteessa, jossa vain 5 Nato-maata on todellisuudessa ylittänyt tämän rajan. Hallituksen muotoilu eroaa jyrkästi myös parlamentaarisen seurantaryhmän kannasta. Itse voin sitoutua vain seurantaryhmän muotoiluun, mikä en anna mahdollisuutta inflaatiokehityksen päälle tulevaan 2 prosentin Nato-lisään.

Arvoisa puhemies! Seurantaryhmä linjasi myös hyvin erilaisen Nato-suhteen kuin selonteossa, jossa avataan Nato-ovea monin tavoin. Jäsenyys sotilasliitossa nähdään voitonpuoleisesti myönteisenä ja Suomen turvallisuutta vahvistavana ratkaisuna eikä selonteossa käsitellä Nato-jäsenyyttä puoltavien seikkojen lisäksi ollenkaan kielteisiä seikkoja. Miksi?

Nämä selonteon sanankäänteet osoittavat selkeästi, että me olemme jo Naton porstuassa, vaikka kansalaiset eivät ole tällaiselle linjalle antaneetkaan mandaattia, nimittäin tuoreen Helsingin Sanomien mielipidetiedustelun mukaan Nato-mielisiä suomalaisia on korkeintaan 27 prosenttia ja kannatuksen arvioidaan olevan laskussa tulevaisuudessa. Luulisikin, että myös selonteossa ollaan kuulemassa kansalaisten mielipidettä arvostavasti. Kuitenkin selonteko lähtee siitä, että mahdollisesta Nato-jäsenyydestä päätettäessä laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää. Miksi tällaisen kansalaismielipiteen huomioiminen on vain tärkeää, miksei se ole välttämätöntä? Miksi tässäkin muotoilussa on kielikikkailtu?

Arvoisa puhemies! Selonteko lähtee myös siitä, että ilman aktiivista Nato-politiikkaa ei voida toimia menestyksellisesti EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ja että liittoutumattomat jäsenmaat saattavat joutua päätöksenteon ulkokehälle. Selonteossa Euroopan unioni määritelläänkin tärkeimpänä ulkosuhteiden viitekehyksenä ja vaikutuskanavana monien keskeisten turvallisuusuhkien torjumiseksi. Yhteistyö painottuu Suomen tarpeisiin eli kriisinhallintaan, terrorisminvastaiseen toimintaan ja puolustusmateriaaliyhteistyöhön.

Vaikka selonteossa viitataan myös Lissabonin sopimuksen kautta tarjottuihin turvatakuisiin, silti katsotaan, ettei Euroopan unioni voisi yksin tai edes ensisijaisesti ratkaista Suomeen kohdistuvaa mahdollista turvallisuusongelmaa. Tämän päättelyketjun tuloksena päädytään siihen, että Suomen tulee edelleen tiivistää yhteistyötään Naton kanssa ja kehittää sotilaallista suorituskykyään Naton vaatimusten mukaisesti. Tällaiseen johtopäätökseen päätyminen on vähintäänkin kummallista. Itse lähden siitä, että selonteon muuttuneesta sanamuodosta huolimatta politiikkamme ei muutu. Siten selonteko ei tuo Nato-jäsenyyttä yhtään lähemmäksi tai siirrä sitä yhtään kauemmaksi, vaan pitää jäsenyyden hakemisen samanlaisena mahdollisuutena kuin aikaisemminkin.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko mahdollistaa pitkäjänteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Selonteko on mittava ja tarkastelee Suomea kansainvälisessä toimintaympäristössä. Olemme osa EU:n talousaluetta, vaikka puolustus- ja ulkopolitiikassa toimimme itsenäisesti ja liittoutumattomina. Meille on tärkeää pitää hyvät suhteet kaikkiin suurvaltoihin.

Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan, ja maamme vakaus antaa hyvät edellytykset erityisesti siviilikriisinhallintaan. Toimimme EU:ssa, Etyjissä, YK:ssa ja myös Naton operaatioissa. Kriisinhallintaoperaatioissa on tärkeää korostaa konfliktien ehkäisyä ja rauhan rakentamista. Maailman köyhyys, ruokapula ja nälkä lietsovat omalta osaltaan konflikteja. Humanitäärisistä syistä ja ruokakriisin hellittämiseksi Suomen pitäisi nostaa kehitysyhteistyön määrärahat nopeasti YK:n velvoittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Myös ilmastonmuutoksen torjunta edistää rauhantyötä. Moni konflikti juontaa juurensa taistelusta luonnonvaroista, kuten öljylähteistä, joten irrottautuminen öljyriippuvuudesta on olennaista. Lisäksi kiihtyvä ilmastonmuutos aiheuttaa ankaraa kuivuutta ja sitä kautta nälänhätää ja ilmastopakolaisuutta. Eräs tulevaisuuden uhka on kiistely vesivaroista.

Globalisaatio on lisännyt myös pandemian riskiä, joten on syytä korostaa bioturvallisuuden tärkeyttä. Viranomaisverkostoilla on oltava valmius toimia ja tiedottaa nopeasti. Monet julkiset palvelut perustuvat sähköisten järjestelmien luotettavaan toimintaan. Järjestelmien verkottuessa toisiinsa lisääntyy mahdollisuus, että yhden järjestelmän pettäminen vaikuttaa myös muiden teknisten järjestelmien toimintaan. Yhteiskunta voi tällöin lamaantua. On tärkeää kehittää tietoturvallisuutta ja ehkäistä internetin haavoittuvuutta. Tietoverkko- ja informaatiohyökkäyksen mahdollisuuttakaan ei voi sulkea pois.

Selonteossa ovat esillä huoltovarmuuskysymykset, kuten infra, ruuan alkutuotanto, energiantuotanto ja teollisuuden raaka-aineiden saatavuus. Hajautettu monimuotoinen energiantuotanto lisää huoltovarmuuttamme. Erityisen tärkeää on edistää energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä, kuten maalämpöä, tuulivoimaa, biokaasua ja aurinkoenergiaa.

Arvoisa puhemies! Itämeren ympäristön tila koskettaa kaikkia sen rantavaltioita. Itämeri on lisääntyvien merikuljetusten myötä jatkuvasti uhattuna, ja tuhoisan ympäristöonnettomuuden mahdollisuus kasvaa. On ylläpidettävä riittävää aluskalustoa ja muuta valmiutta öljyn keräämiseksi. On erittäin tärkeää, että vahvistamme EU:ssa toimia Itämeren hyväksi ja toimimme myös yhteistyössä Venäjän kanssa. EU:n Itämeri-strategialle on ajettava vahvaa painoarvoa unionin politiikassa, jotta unionin toimet ja resurssit kohdistuisivat Itämeren alueen ympäristön, kaupan, liikenteen ja sosiaalisten yhteyksien vahvistamiseksi. Itämeren ympäristön tilan parantaminen vaatii kaikkien rantavaltioiden osallistumista päästöjen rajoittamiseen.

Arvoisa puhemies! EU:n yhteisvastuulauseke takaa meille tukea muilta EU-mailta terrori-iskun tai ihmisen tai luonnon aiheuttaman suuronnettomuuden yllättäessä, mutta puolustuspolitiikkamme nojaa pääsääntöisesti omaan puolustusvoimaan. EU:n puolustusyhteistyö keskittyy materiaaliyhteistyöhön ja kriisinhallintaan. EU:n rooli kansainvälisenä turvallisuusympäristön vahvistajana on suuri, ja Lissabonin sopimus selkiyttäisi EU:n ulkopoliittista linjaa. Suomi on Naton rauhankumppani. Ovi on selonteossa raollaan Natoon, mutta sitä ei tarvitse avata. Suurin osa suomalaisista vastustaa sotilasliittoon liittymistä.

Rauhankumppanuus merkitsee meille yhteistoimintaa rauhanturvaamisoperaatioissa. Samalla kalustoamme uusitaan Nato-yhteensopivaksi. Olisi tarkoituksenmukaisempaa vahvistaa rooliamme EU:ssa ja YK:ssa varsinkin, kun Suomi on ehdolla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuosiksi 2013—2014. YK on kansainvälisesti riippumaton, kaikki maanosat kattava arvostettu järjestö, jolla on iso rooli globalisaation hallinnassa. On tärkeää olla mukana edistämässä rauhaa ja turvallisuutta, vähentää köyhyyttä sekä vahvistaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventäminen vahvistaa myös Suomen turvallisuutta. Suomi on sitoutunut unionin keskinäisen avunannon velvoitteeseen ja yhteisvastuulausekkeeseen. Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventyessä unionin ja Naton yhteistyön merkitys kasvaa. Molemmat järjestöt hyödyntävät pitkälti samoja sotilaallisia voimavaroja. Tästä syystä Nato säilyy unionin jäsenmaiden enemmistön kollektiivisen puolustuksen perustana myös jatkossa.

Mielestäni tässä Nato-keskustelussa on jäänyt aika vähälle huomiolle se, mitä Nato oikeasti on ja mitä se edustaa. Naton rooli on vahvistunut kansainvälisessä politiikassa huomattavasti. On muistettava, että jo 21 EU:n jäsenmaan puolustuksen perustana on Nato. Nyt kun keskustelu EU:n yhteisen puolustuksen tiivistämisestä kiihtyy, on Suomen mielestäni jätettävä itselleen riittävästi kansallista liikkumatilaa myös Naton suuntaan. Miksi me emme haluaisi vaikuttaa Naton päätöksentekoon mahdollisimman vahvasti, kun kuitenkin osallistumme jo nyt Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön ja kriisinhallintaoperaatioihin?

Nato on muuttunut, mutta monien ihmisten mielikuvissa se on vielä vanha, kylmän sodan aikainen sotilasliitto. Mielestäni olisikin jo aika käydä keskustelu Naton kasvavasta roolista kriisinhallinnan työvälineenä. EU-jäsenmaiden aktiivinen rooli Natossa, Naton muuttuneet ja laajentuneet toimenkuvat sekä Nato euroatlanttisen yhteistyön foorumina ovat monenkeskistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa Suomen pitäisi pystyä vaikuttamaan päätöksiin eikä jäädä ainoastaan ulkopuoliseksi vastuunkantajaksi. On tärkeää, että Nato-jäsenyydestä ja Naton toiminnasta käydään avointa poliittista keskustelua, vaikka Nato-jäsenyys ei juuri tällä hetkellä olekaan aivan ajankohtainen kysymys.

Mielipidetutkimukset osoittavat suomalaisten Nato-kantojen muuttuvan vähitellen myönteisemmiksi. Kansalaisten näkemysten pohjaksi tarvitaan kuitenkin myös poliittisilta päättäjiltä pohdiskelevia puheenvuoroja Natosta. Tarkempien linjamääritysten aika on seuraavien eduskuntavaalien alla, jolloin eduskuntapuolueiden on syytä määritellä Nato-näkemyksensä selkeästi kansalaisten arvioitavaksi. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuteen Nato-jäsenyys kuuluu luontevalla tavalla. Vaikutamme monilla kansainvälisillä foorumeilla rauhan ja turvallisuuden puolesta. On luonnollista, että lisäämme tulevaisuudessa tähän keinovalikoimaan myös Naton.

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän on myös hyvä keskustella siitä, turvaako yleinen asevelvollisuus kansakunnan maanpuolustustahdon vielä tänä päivänä. Tuo järjestelmä on ollut varsin hyvä, mutta tämän päivän yhteiskunta on kovasti menneestä muuttunut. Joka viides keskeyttää palveluksen ja jatkossa todennäköisesti entistä useampi. Pelkäänpä pahoin, että jos merkittävä osa nuorista miehistä arvioidaan palvelukseen kelpaamattomiksi, se pikemminkin lannistaa ja vähentää maanpuolustushalukkuutta kuin vahvistaa sitä.

Järjestelmämme tulee vääjäämättä muuttumaan tulevaisuudessa — minkälaiseksi, siitä pitäisi uskaltaa avoimesti puhua. Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta 19 on perustanut tähän mennessä ammattiarmeijan. Valikoiva tai suppea asevelvollisuus on enää viidessä maassa. Laaja asevelvollisuus on vain Suomella, Kreikalla ja Kyproksella.

Pidän selontekomenettelyä kuitenkin hyvänä, sillä kuten pääministeri totesi, selonteko ei ole mikään kiveen hakattu uskonkappale, joka pysyy muuttumattomana, vaikka maailma ympärillämme mullistuisi, vaan se on väline, joka antaa eduskunnalle mahdollisuuden linjata turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja se antaa toki myös mahdollisuuden avoimeen kansalaiskeskusteluun.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuore selonteko linjaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin toimintaympäristössä. Rakenteellisesti selonteko jakautuu kolmelle tasolle. Siinä tarkastellaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä, laajaa turvallisuuskäsitettä ja toimintaympäristön muutoksia. Selonteon kantavana teemana on varautuminen globaalin maailman turvallisuushaasteisiin ja turvallisuusuhkiin.

Selonteolla on olennainen merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ääriviivoja piirrettäessä. On syytä kuitenkin pohtia, onko selonteko nykyisessä muodossaan oikeanlainen ja vastaako se tämän päivän turvallisuuskysymyksiin tarpeeksi nopealla syklillä. Asia ei ole yksiselitteinen, sillä se edellyttänee turvallisuuspolitiikan määrittelyä uudelleen ja uudella tavalla.

Puolustuspolitiikka ja ulkopolitiikka ovat molemmat turvallisuuspolitiikan osa-alueita, mutta rooleiltaan ne ovat erilaisessa asemassa. Ulkopolitiikka on usein hektistä ja tapahtumarikasta, puolustuspolitiikan kenttä taas muuttuu hitaammin, joskin turvallisuusympäristössä tapahtuvat muutokset tulee ennakoida ja tunnistaa ajassa. Selvää on myös se, että puolustuspolitiikan suunnittelussa, toteuttamisessa ja pitkäjänteisessä kehittämisessä tarvitaan selontekomenettelyn kaltaista toimenpidettä. Ulkopolitiikassa taas kysymykseen voisi tulla vuosittainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen arviointi muodossa tai toisessa.

Pohjoismainen yhteistyö nousee viime päivien uutisoinninkin valossa huomionarvoiseen asemaan. On tärkeää selvittää kokonaisvaltaisesti, millä tavoin Pohjoismaat voivat vahvistaa yhteistyötään vastattaessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan uhkiin ja haasteisiin. Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa kotimaisen ja pohjoismaisen puolustusteollisuuden välistä yhteistyötä. Työ tuottanee pitkällä tähtäyksellä säästöjä ja tehokkuutta. Pohjoismainen yhteistyö ei kuitenkaan poista tarvetta syventää yhteistyötä Euroopan unionissa ja Naton kanssa.

Arvoisa puhemies! Natoa käsitellään selonteossa varsin neutraalisti mutta myönteisellä tavalla. Naton todetaan olevan entistä selkeämmin laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa ja kriisinhallintaa harjoittava monenkeskinen järjestö. On tärkeää, että Suomi tekee jatkossakin yhteistyötä Naton kanssa mahdollisimman monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Esimerkkinä mainittakoon Suomen toimenpiteet kehittää sotilaallisia kykyjä Naton standardien mukaisiksi.

Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet ovat yhteneväiset Nato-tavoitteiden kanssa. Tätä korostaa toimijoiden rinnakkainen yhteistyö sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Yhdyn selonteossa esitettyyn näkemykseen siitä, että Suomen tulee vakavasti harkita Nato-jäsenyyttä jatkossakin.

Kriisinhallinnan kasvaneet vaatimukset ja operaatioihin osallistumisen kustannukset rauhanturvaajaa kohden ovat selkeästi nousseet erityisesti Afganistanissa. Lisäksi Suomi varautuu lähettämään rauhanturvaajia YK-operaatioon Tšadiin, jonka arvioidaan olevan vielä Isaf-operaatiotakin kalliimpi. Viesti on selkeä: operaatiot tarvitsevat lisää rahaa pitääkseen yllä nykyisen tasonsa. Selonteko linjaa kriisinhallintabudjetin asteittaisen nousun 150 miljoonaan euroon. Itselleni jää hieman avoimeksi, mitä asteittaisella konkreettisesti tarkoitetaan. Lisäksi jäin kaipaamaan priorisointia nopean toiminnan ja perinteisen rauhanturvaamisen välillä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että hallituskaudella selvitetään yhteiskunnan varautumisen kokonaisjärjestelyt. Selontekoa täydentävät muut ohjelmat, kuten yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia ja sisäisen turvallisuuden ohjelma. Näkemykseni mukaan selontekojen valmistelussa on jatkossakin välttämätöntä korostetusti huomioida kuntien, poliisin ja pelastustoimen alueiden mahdollisuudet ja voimavarat näiden toimiessa pääasiallisina varautumisen toteuttajina.

Voimavarojen oikealle mitoitukselle on välttämätöntä toteuttaa kaikki kattava uhkien arviointi ja riskianalyysi kansallisella tasolla. Tässä yhteydessä esitän toiveenani, että tämän asian valiokuntakäsittelyssä olisi myös hallintovaliokunnalla mahdollisuus antaa lausuntonsa selonteossa nimenomaisesti sisäisen turvallisuuden osalta.

Johtopäätöksenä vallitsevasta tilanteesta on, että kaikissa valtakunnallisissa turvallisuutta ohjaavissa asiakirjoissa toimijoiden tulee tehostaa yhteistyötään viestinnässä kansalaisten, eri hallinnonalojen virkamiesten sekä poliittisten päätöksentekijöiden suuntaan. Lisäksi selonteossa mainittu kansallisen varautumisjärjestelmän selvitys vielä tällä hallituskaudella on vaikuttamisen seuraava tärkeä alue.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko lähtee siitä arviosta, johon voin myös itse ja vasemmistoliitto voi yhtyä. Tämän arvion mukaan Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa ilman, että se on osa laajempaa kansainvälistä konfliktia. Tällaista uhkaa ei mielestämme ole näköpiirissä.

Suomeen kohdistuvat keskeiset uhkat sen sijaan liittyvät muun muassa ympäristökatastrofeihin, suuronnettomuuksiin, tietoverkkojen vahingoittumiseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin. Toisaalta me näemme uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle kahtiajakautumisen, köyhyyden lisääntymisen, tuloerojen kasvun, syrjäytymisen. Sen vuoksi, että meillä on sama näkemys siitä, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, pidän erikoisena sitä, että hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa kuitenkin nojataan niin vahvasti puolustuksen ja ehkäpä jopa Nato-jäsenyysmyötäilyn myötä hyökkäyksen puolelle.

Vasemmistoliitto katsoo, ettei jäsenyys Natossa vahvista Suomen turvallisuutta. Päinvastoin Nato-jäsenyyden myötä Suomesta tulisi osa monia konflikteja, osa kriisejä, kriisien ja konfliktien osapuoli, ei-liittoutumaton välittäjämaa, jollaisena Suomi nyt näyttäytyy. Me kannatamme sitä, että Suomi on jatkossakin rauhanturvaamisen suurvalta. Nimenomaan liittoutumattomana maana me voimme lähettää konfliktien osapuolten välille osaavia, puolueettomia rauhanturvaajia. Tämä on tärkeää, ja sen vuoksi Suomen ei ole syytä liittyä sotilasliitto Natoon.

Pitää muistaa kaikista kauniista puheista huolimatta, että selontekoon on tietysti, kun selonteon ovat kirjoittaneet Nato-haukat, löytynyt yhdeksän tai yksitoista hyvää, mutta se ei peitä alleen sitä, mikä Nato todellisuudessa on. Nato ei ole rauhanjärjestö eikä Nato ole marttakerho, vaan se on puhdas sotilasliitto, joka ajaa rikkaiden länsimaiden, ennen muuta Yhdysvaltain, taloudellisia, valtapoliittisia ja sotilaallisia intressejä.

Vasemmistoliitto ja kansa vastustavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Sen vuoksi on ollut erikoista kuunnella tätä keskustelua, jossa selvästi halutaan toimia toisin kuin kansa tahtoo. Ennen muuta on ihmetyttänyt perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin löpsö ja löysä linja Suomen Nato-jäsenyyskysymyksessä. Tässä asiassa näyttää siltä, että perussuomalaiset eivät ole kansan puolella, vaan päinvastoin ministerin hattua päähän sovitteleva Soini haluaa marssia Nato-lippua liehuttaen ja sotilassaappaat kopisten Stubbin ja kokoomuksen kainaloon.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon käyty keskustelua määrärahoista, ja vasemmistoliitto ei voi hyväksyä sitä, että vuosittaisten kustannusten nousun päälle lisättäisiin vielä 2 prosenttia. Ei näin toimita. Meidän mielestämme näin pitäisi toimia esimerkiksi sairaaloiden suhteen, jossa tekniikalla pelastetaan eikä tapeta ihmisiä. Tämä tekniikka kallistuu jatkuvasti. Tätä tekniikkaa tarvittaisiin paljon enemmän kuin vuotuinen kustannusnousu. Lääkkeidenkin hinnat nousevat. Kyllä tässä yhteiskunnassa on paljon kipeämpiä rahantarpeen paikkoja kuin asevarustelu. Sen vuoksi tässäkin perussuomalaisten linja oli köyhän kansan unohtava: rahaa mieluummin asevoimiin kuin terveydenhoitoon.

Vihreät minusta aivan oikein irtisanoutuivat tästä 2 prosentin linjasta, mutta sanoivat, että se asia ratkaistaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Voin ed. Sumuvuorelle ja vihreille kertoa, että he pääsevät ratkaisemaan asian äänestyksen kautta jo tästä selonteosta päätettäessä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Tänään on esillä toinen asia, Afganistan. Totean siitä, että Afganistaniin ollaan lähettämässä lisää joukkoja turvaamaan ja vaalimaan demokratiaa. Voidaan kysyä, turvataanko siellä todellisuudessa demokratiaa vai vaalivilppiä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Haluaako sinne kansa, haluavatko afganistanilaiset lisää joukkoja? Se on selvä, että eivät halua. Sen vuoksi vasemmistoliitto ei kannata lisäjoukkojen lähettämistä, ja sen vuoksi minun mielestäni pitäisi alkaa valmistella Suomen joukkojen vetämistä Afganistanista ja resurssien suuntaamista siviilikriisinhallintaan, kuten kouluihin, terveydenhoitoon ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon muutamia kommentteja luonnollisesti näin pitemmässä puheenvuorossa. Kaikkinensahan tässä selonteossa on useita pieniä askelia eteenpäin useissa eri asioissa, se on ihan selvää.

Kaksi isompaa asiaa sieltä erottuu, joista tänään tässä salissakin on paljon puhuttu.

Toinen näistä on se, mitä jatkossa resursointi oman Puolustusvoimien ylläpitämisen suhteen vähintään tarkoittaa. Se on erittäin tärkeä kohta, ja vaikka seurantaryhmä ei siihen selkeästi puuttunut, on hyvä, että hallitus tulee tällä 2 prosentilla myöskin esille kunnolla.

Toinen on sitten Nato-kanta, joka näköjään jää ennalleen, niin kuin meille avajaisissakin täällä tasavallan presidentti ilmoitti. Se on eräälle osapuolelle ihan selkeä kiusa ja haitta, ja se on Puolustusvoimat, joka joutuu olemaan epävarmuuden tilassa ja spekuloimaan kahden eri vaihtoehdon kesken. Muutamat ystäväni siellä sanovat, että mielestään he ovat eräässä mielessä löysässä hirressä tämän päättämättömyyden suhteen. Se on kyllä itse asiassa aika vakava viesti, jos sitä vähän lähemmin näin päin miettii.

Joka tapauksessa tässä selontekoprosessissa, joka kerran vaalikaudessa meille tänne tulee, on huomattava määrä parlamentaarista kokemusta. Siinä on asiantuntijoita hyvin paljon, kirjoitetaan erilaisia papereita sekä puolustusministeriössä että ulkoministeriössä, asiaa siis tavallaan valmistellaan jopa kahteen kertaan. Voisiko siinä esimerkiksi tehdä parempaa yhteistyötä jo alusta lähtien?

Yleinen kansalaismielipide on tässä voimakkaasti mukana median kautta mutta eipä mitenkään erityisen tutkitusti kylläkään. Toisaalta kansaa ei tässä ole mitenkään voimakkaasti pystytty, osattu eikä haluttu valistaa. Ei ole mitään pieniä ohjekirjasia, joiden avulla kerrottaisiin, minkälainen Nato on, minkälainen se oli 1940-luvun lopulla, kun se perustettiin, miten paljon se on muuttunut jnp. Presidentti tässä hyvin voimakkaasti käyttää perustuslaillisia oikeuksiaan, ja hänen oma mielipiteensä näköjään painaa erittäin paljon tässä asiassa ilman, että sitä oikeastaan saa lukea muualta kuin rivien välistä.

Seurantaryhmä, jossa ovat kaikki eduskunnan ryhmät mukana, on tietenkin hyvä keksintö. Mutta suurin mielenkiinto tähän on kuitenkin vasta sitten, kun Utva, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, kaiken tämän on käsitellyt ja se tulee tähän saliin. Ainahan tähän mielenkiintoa on ollut, esimerkiksi vuoden 2004 selonteossa käytettiin 206 puheenvuoroa lähetekeskustelussa ja palautekeskustelussakin 162 puheenvuoroa, niin että kyllä meidän myllymme tässä kaikkinensa pyörii.

Näillä aikaisemmillakin selonteoilla on monia ihan selkeitä merkityksiä ollut. En niitä tämä ajanpuutteen vuoksi tässä lähemmin lähde nyt selostamaan, mutta ongelma on ihan selvästi se, että varsinaista budjettivaltaa tässä ei ole kenelläkään. Tämä on pelkästään poliittisluonteinen paperi, ja siihen on poliittisesti sitouduttava. Meillä se aika hyvin on onnistunut ainakin aikaisemmin, mutta niin kuin muutamat asiantuntijat kysyivät: kenen koko tämä esitys loppujen lopuksi on? Teknisesti se on meille hallituksen esitys, se on aivan selvä, mutta sen takana on hyvin laaja rintama erilaisia mielipiteitä, ja eniten se tukee tietysti voimakasta keskustelua.

Se, että nämä puolustusmäärärahat tämmöisen debatin täällä aiheuttivat, ei ollut minulle lainkaan yllätys. Mutta se on kyllä yllätys, että ei oikeastaan ymmärretä, mitä siitä seuraa, jos rahoja annetaan lisää, tai päinvastoin, jos niitä otetaan pois. Kun sanoo a, niin sanoo aina b myöskin, ja ne jotka tässä vastustavat puolustusmäärärahojen 2 prosentin ylimääräistä nousua, voisivat kyllä mennä itseensä ja miettiä, mille tielle he haluavat tässä maassa asiat johtaa. Vaikutuksia tulee aina, kun joitain päätöksiä tehdään. Siitä seuraa aina jotain.

Sille, että tämä on joustamaton ja hidas, me emme ehkä niinkään mahda mitään, mutta kyllä tätä muutosta tietysti täytyy meidän pyrkiä tekemään. Pääministeriltä kysyinkin, kun on aikaisemmin jo tutkija Jarno Limnéll ehdottanut ja itse asiassa tarkastellutkin aika paljon niitä mahdollisuuksia, miten selonteko meille eduskuntaan tuotaisiin. Toivoisin, että hyvin nopeasti hallitus tällä tiellä etenisi, jotta me saisimme tänne ehkä kahdenlaista käsittelymateriaalia, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sillä lailla erotettuina, että puolustusvoimille siellä tulee erillinen, oma lokeronsa.

Tästä Nato-asiasta sanoisin vaan niin, että analyysi, jos se tehdään pelkästään tässä selontekokirjassa olevan tekstin perusteella, on ihan selvästi Nato-myönteinen. Silloin johtopäätöksen pitäisi olla niin, että me liitymme Natoon, jos se otetaan vaan sieltä kirjasta. Vastakkainen kanta on se, mitä meidän nykyinen tasavallan presidenttimme edustaa. Mutta jos meillä olisi presidenttinä Ahtisaari, niin meillä olisi ilmeisesti aivan toisenlainen kanta. Tässä salissa vasemmisto puhuisi aivan toisenlaista kieltä, jolla ei ole mitään tekemistä selonteon sisällä olevien sanojen suhteen. Ahtisaari on myöskin perustellut (Puhemies: 5 minuuttia!) erittäin hyvin oman mielipiteensä. Sen takia mielelläni siihen lopetan tämän puheenvuoron.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat ja arvoisat vieraat! Turvallisuuspoliittinen selonteko on puhuttanut tässä salissa tänä päivänä. Toivottavasti tämä ei ole viimeinen keskustelu selonteosta ja viimeinen selonteko, jota täällä salissa käsitellään. Selonteko sisältää muutamia käsitteitä, kuten laajan turvallisuuden käsite ja kokonaismaanpuolustus. Kommentoin näitä hieman ja tuon muutamia ajatuksia vaan salista ja salikeskustelusta.

Laaja turvallisuus on mielestäni uskottava puolustus: alueellinen maanpuolustus, yleinen asevelvollisuus, vahva maanpuolustustahto ja laajat reservit. Jotta nämä edellä mainitut asiat voisivat toteutua, näen hyvin tarpeellisena, että puolustusbudjettiin tulee 2 prosentin korotus vuodesta 2011 alkaen.

Yleinen asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat ne järjestelmät, joilla tällä hetkellä Suomessa edetään. Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mielestäni riittävät. Toivon, että ne sopivat myös hallituskumppani vihreille. Täällä salissa käydyn keskustelun aikana ed. Tuomioja kysyi minusta oivallisesti, mikä järjestelmä tuottaa maailman parhaat rauhanturvaajat. Se on suomalainen yleinen asevelvollisuusjärjestelmä ja sitä kautta toimivat reserviläiset. Muistutukseksi haluan sanoa, että suomalaiset rauhanturvaajat saivat jo 1988 Nobelin rauhanpalkinnon, millä lienee oma merkityksensä myös siinä, että presidentti Ahtisaari sai palkinnon viime vuonna. Elikkä tässä täytyy sanoa, että ed. Tuomioja hyvin oivallisesti kuvasi yleisen asevelvollisuuden hyviä puolia.

Laaja reservi on perusta uskottavalle maanpuolustukselle. Hieman jäi selonteossa ihmetyttämään kuitenkin tekstin vähäinen osuus reserviläisistä yleensäkin. Myöskään mitään määräraha-asioita heille ei tuosta tekstistä juurikaan löydy, joten toivon, että reserviläisjärjestöjen toiminta pystytään tulevaisuudessakin turvaamaan tavalla tai toisella.

Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat mielestäni julkinen sektori, yksityinen sektori ja vapaaehtoisjärjestöt. Muun muassa kolmannen sektorin eri järjestöillä on tässä merkittävä osuus, samoin Reserviläisliitolla ja Reserviupseeriliitolla. Tämä kokonaismaanpuolustus on keskustan linjan mukainen, ja siksi hiukan ihmetyttääkin täällä salissa muun muassa ed. Karpelan näkemys, kuinka palkka-armeija voisi olla yhtenä vaihtoehtona suomalaisessa puolustusjärjestelmässä. Ihmetyttää myös hänen lausuntonsa, kuinka yksi ammattisotilas vastaa kymmentä suomalaista reserviläistä taikka muuta suomalaista sotilasta. Mitähän mahtaa ajatella suomalainen rauhanturvaaja Afganistanissa turvatessaan norjalaisen lääkärin työpaikalle menoa ja menettäessään henkensä tehdessään hänelle kuuluvaa suojaamistyötä?

Arvoisa puhemies! Jokaisessa maassa on puolustusvoimat, jos ei omat, niin vieraat. Suomalainen yleinen asevelvollisuus ja uskottava maanpuolustus takaavat sen, että me saamme nauttia omista Puolustusvoimista ja niiden ammattitaidosta.

Tässä salissa on myös keskusteltu laajasti Natosta. Mielestäni Suomen ja Venäjän välinen raja on tällä hetkellä rauhallinen, turvallinen ja hyvin vartioitu. Jos siitä aikanaan tulee Venäjän ja Naton välinen raja, mikä lienee tilanne silloin? On myös hyvä, että tämä näkökulma huomioidaan keskustelussa Nato-jäsenyydestä. Kyseessähän on suomalainen maaperä, oma isänmaamme.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ollut tavallaan semmoiset kolme päälinjaa tämän päivän keskustelussa: ensimmäisenä selontekomenettelyn tulevaisuus, toisaalta Puolustusvoimien määrärahatarpeet ja kolmantena tietysti kysymys liittoutumisesta, Nato-kysymyksestä.

Puhemies! Ensin totean vaan sen, että selontekohan kyllä onnistuu erinomaisesti tämän kokonaisvaltaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen näkemyksen kuvaamisessa. On onnistuttu kuvaamaan oikein hyvin myöskin toimintaympäristön muutokset, avaamaan tätä laajaa turvallisuuskäsitettä ja avaamaan niitä ei-sotilaallisia riskejä, joiden äärellä me yhä enemmän myöskin täällä Pohjan perällä Suomessa olemme. On pystytty avaamaan myöskin kysymystä, millä tavalla Yhdysvaltain rooli on selkeästi nyt muuttunut, millä tavalla me tarvitsemme myöskin Euroopan unionina yhä enemmän transatlanttista yhteistyötä, millä tavalla YK:n, Naton, Euroopan unionin välinen yhteistyö tulee syventymään — ja sitä tarvitsee syventää myöskin kriisinhallintakysymyksissä jne. — ja mikä on niiden suhde sitten myöskin siviilikriisinhallintaan.

Tästä selontekomenettelystä voin todeta nyt vaan sen, että kyllähän tämä, puhemies, turhauttavan pitkä prosessi oli, mutta sen ansiohan on tietenkin siinä, että tällä kytketään aina eduskunta mukaan pitkän linjan, ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan, määrittelyyn, ja näin tämä uudistuskin pitää tehdä. Tehdään millä tavalla tahansa ja tuodaan millä tavalla tahansa eduskuntaan hallituksen kanta, niin siinä pitää aina olla se elementti, että se johtaa selkeästi valiokuntatyöhön, se johtaa mietintöön, se johtaa lausuntomenettelyyn ja sen kautta tulee sitten eduskunnan tahdonilmaisu tähän pitkään pitkään rakentamiseen. Silloin voidaan, totta kai, lähteä siitä, että ulkoasiainvaliokunnalla voisi nyt olla tässä erinomaisen hyvä rooli pohtia niitä menettelykeinoja, kun ulkoasiainvaliokunta tästä mietintöä ryhtyy laatimaan ja tuo sen sitten tänne saliin, josta tulee sitten eduskunnan kanta, ja pohtia myöskin näitä eduskunnan menettelytapoja.

Minusta tämä jäykkyys on tavallaan jossain määrin hyvin pitkälti itse aiheutettua, ja selonteon laatimiselle voitaisiin hyvin antaa myöskin määräaika, jonka puitteissa hallituksen tulisi se aina eduskunnalle antaa, ja ympäristön kuvailun sijasta selonteossa tulisi painottaa paljon nykyistä enemmän hallituksen konkreettisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisia tavoitteita. Mitä tulee sitten tämmöisten ajankohtaisten kansainvälispoliittisten tapahtumien käsittelyyn, niitä varten on sekä eduskunnalla että valtioneuvostolla kyllä riittävästi keinoja, ilman että uusia pitää lähteä myöskään keksimään.

Mutta on hyvä nähdä, että kun laaja turvallisuuskäsite on omaksuttu, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen kattavuus on myöskin laajentunut ja niiden operatiivinen ohjausvaikutus kohdistuukin lähinnä Puolustusvoimien kehittämiseen. Silloin yksi tavoite voisi olla sellainen selonteko, jossa tämä ohjausvaikutus kohdentuisi tasapainoisemmin eri hallinnonalojen kehittämiseen. Muun muassa Ison-Britannian kansallinen turvallisuusstrategia tarjoaa yhden esimerkin tällaisesta ratkaisusta.

Puhemies! On aivan selvää, että kun tavoitteena on yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen alueellisen puolustusjärjestelmän avulla, tämä tavoite alkaa olla Euroopassa harvinainen, sillä useimmat EU- ja Nato-maat ovat siirtäneet puolustuspolitiikkansa painopisteen selvästi sotilaallisen kriisinhallinnan ja viranomaisyhteistyön suuntaan. Onneksi, sanon näin, Suomen puolustusratkaisu nauttii tällä hetkellä kuitenkin kansan vankkaa tukea, ja tähän liittyy sitten kysymys näistä resursseista.

Tavoitteiden ja resurssien yhteensovittaminen edellyttää Suomen kohdalla hyvin pitkäjänteistä suunnittelua. Siksi vähän hämmästelinkin sitä, että sosialidemokraatit ottivat tähän 2 prosentin määrärahakorotukseen niin tiukan kannan. Tavoitteenahan on kuitenkin ollut laajan konsensuksen löytäminen, yhteisymmärryksen löytäminen, valiokuntakäsittelyssä. On hyvä muistaa kuitenkin sosialidemokraattienkin, että se merkitsee 50—60:tä miljoonaa euroa, ei sen enempää. Ei sillä nyt hirveästi vielä resursseja lisätä. (Ed. Hurskainen: Mutta jos ajatellaan vanhuksia ja lapsia, niin ...) — Ja näitä ei pidä, ed. Hurskainen, panna koskaan vastakkain. (Ed. Hurskainen: Tässä tilanteessa täytyy!) — Tällä ei pystytä huolehtimaan edes 250 000 varusmiehen varustamisesta. 90 prosenttia Maavoimien budjetista menee valmiusyhtymien hankintoihin. Tämä on kaiken aikaa kuitenkin hyvä muistaa.

Sitten, puhemies, lopuksi tästä Nato-asiasta. On kuitenkin nyt hyvä nähdä, että Nato pitää nähdä välineenä aivan samalla tavalla kuin Suomen jäsenyys Euroopan unionissa, joka on meille tällä hetkellä keskeisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen viitekehys. Kaikki se työ, mitä me olemme tehneet erilaisen yhteistyön syventämisessä Naton kanssa, on ollut Suomen Puolustusvoimien kannalta etu. On hyvin tärkeää, että tämä selonteko toteaa selkeästi (Puhemies: 5 minuuttia!) järjestön erityisaseman transatlanttisena puolustus- ja turvallisuusjärjestönä, ja sellaisena se on myöskin nähtävä. Siksi tämä arvio jäsenyyden vaikutuksista Suomelle on hyvin tasapainoinen. Jos olisimme jäsenenä, osallistuisimme järjestön päätöksentekoon, osallistuisimme Naton kriisinhallintaan kansallisin päätöksin ja olisimme mukana liittokunnan puolustussuunnittelu- ja puolustusmateriaaliyhteistyössä.

Puhemies! Aivan lopuksi totean vaan sen, että hyvin keskeinen asia EU:n yhteisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten rakenteiden kehittymisessä on se, jos Ranska menee nyt takaisin tällaiseen Naton komentojärjestelmään. Tästä seuraa se kysymys, väheneekö tavallaan silloin EU:n suurten jäsenmaiden intressi Euroopan unionin turvallisuusrakenteiden kehittämiseen ja miten se kohtelee sellaisia Naton ulkopuolella olevia Euroopan unionin jäsenmaita kuin Suomea. Tässäkin katsannossa on nyt hyvä tätä kysymystä arvioida eduskuntamietinnön ja -lausuntojen valmistelutyössä valiokunnissa.

Arja Karhuvaara /kok:

Herra puhemies! Huolimatta puolustusselonteon edellistä versiota tiiviimmästä sivumäärästä olen erittäin iloinen siviilikriisinhallintaa ja kansallista turvallisuutta sekä huoltovarmuutta käsittelevistä osioista. Terrorismin ja tarttuvien tautien leviäminen lähialueillamme, ihmiskauppa ja laittomat rajanylitykset Schengen-alueelle ovat toimenpiteitä ja kansainvälistä yhteistyötä vaativaa realismia, eivät enää naureskelua ja vähättelyä aiheuttavia uhkakuvia. Jo pelkästään viisumivapaus Venäjältä Suomeen ja maamme raja-alueilla lisääntynyt tuberkuloosi on kansallinen uhka ja riski. Kaikkien maiden on myös kannettava vastuu turvallisuudesta ja myöskin sen kuluista. Ei riitä, että EU ja Suomi maksavat esimerkiksi Itämeren alueiden turvallisuus-, puolustus- ja rajajärjestelmistä. Siellä rajan takana on myös toinen valtio.

Kansainvälinen yhteistyö on keskeinen tekijä myös Itämeren alueen siviilikriisinhallinnassa. Kuten ed. Karimäkikin täällä puheessaan mainitsi, niin Itämeren tilanne on Suomelle mitä suurimmassa määrin lähiturvallisuutta. Itämerenmaiden — Puolan, Suomen, Saksan, Ruotsin, Tanskan ja Venäjän — yhteistyö Itämeren laivaliikenteen ja riskien lisääntyessä on otettava nykyistä konkreettisemmin haltuun. Massiivinen öljykatastrofi tai laaja räjähdysonnettomuus yhteentörmäysten yhteydessä on erittäin todennäköinen toimivasta merivalvonnasta huolimatta. Yhteisten strategioiden luomisessa, katastrofiharjoitusten järjestämisessä, pelastus- ja öljyntorjuntakaluston käytössä sekä systemaattisessa haverin ehkäisyssä on todella ryhdyttävä sanoista tekoihin. On luotava Itämeren katastrofien johtojärjestelmät, kalustovarastot ja kustannustenjakojärjestelmät.

Myöskään suomalaisten lobbareiden ajama Venäjän ja Saksan välinen kaasuputki matalassa Itämeressä ei mielestäni ole mikään pelkkä ympäristökysymys, vaan se on mitä suurimmassa määrin myös puolustuspoliittinen ja merialueemme haveririskiä lisäävä kysymys. Se on myös perusteltu syy Venäjälle tuoda Itämerelle säännöllisesti partioivat sota-alukset ja sukellusveneet turvaamaan ja vartioimaan putkea mahdolliselta häirinnältä. Lisäksi kaasutoimituksin lisätään Saksan ja Euroopan riippuvuutta Venäjän energiatoimituksista nykyisestään huolimatta siitä, että projektia on markkinoitu kaksisuuntaisena energiaputkena.

Suomenkin eteläiset hallintokeskukset ovat hieman liian yksipuolisesti jo tänä päivänä Venäjän kaasun, öljyn ja kivihiilen varassa. Omavaraisuus energian tuotannossa on tärkeä osa maamme huoltovarmuutta, samoin kuin Itämeren huoltoreitti tavarantoimituksissa ja ulkomaankaupassa. Vaikka maatamme ei tällä hetkellä uhkaakaan suoranainen sotilaallinen vaara, huoltovarmuutemme voi kärsiä osana isompaa ja laajempaa konfliktia, terroritekoa tai esimerkiksi voimanosoitusta. Mahtaisiko energia olla myöskin tällä hetkellä ase, mikäli tietyt valtiot haluaisivat liittyä nopeammin Natoon? Viittaan esimerkiksi Georgian kriisiin.

Yleinen asevelvollisuusikäisten valmiuskoulutus ja siviilipalveluskoulutuksen täsmentäminen yhteiskunnan tukitoimien turvaamiseen, liikenne- ja merionnettomuuksien avustamiseen, tietotekniikan, terveydenhuollon ja logistiikan tehtäviin nivoisi siviilipalveluksen entistä selvemmin tukemaan aseellista ja kansallista turvallisuustointa ja motivoisi myöskin kertausharjoituksiin, joita muun muassa lisääntyneiden puolustusmäärärahojen turvin voidaan sekä ase- että siviilipalveluksen suorittaneille entistä paremmin järjestää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karhuvaara hiukan mielestäni ylireagoi tuohon kaasuputkikysymykseen. Hän sanoi, että se on sotilaallinen kysymys. Kyllä tässä tuen Suomen kantaa siinä, että se on ympäristökysymys, ei mikään ongelmaton, mutta se, että sitä myöten sitten pieniä venäläisiä Kalašnikov-miehiä tulisi pitkin putkea taikka että se vetäisi sukellusveneitä tai muuta laivastoa paikalle, ei ole kyllä realistista. Ja näitä tällaisia pelkoja on enemmän ollut Ruotsissa kuin Suomessa. Mielestäni kaasuputki pitää katsoa ympäristökysymyksenä. Ja se kaasu, mikä sitä myöten tulee, on tietysti tarkoitettu korvaamaan kivihiilen ja ruskohiilen käyttöä Saksassa, että tässä mielessä siinä on myös ympäristölähtökohta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde puolustamaan ed. Karhuvaaran lausuntoa, mutta kyllä kaasuputki, joka sinne merenpohjaan lasketaan, on taatusti turvallisuusuhka. Tämän asian on tuonut esille ensimmäisen kerran Ilmari Susiluoto Ilta- Sanomien haastattelussa. Sen jälkeen siihen on puuttunut esimerkiksi meppi Lasse Lehtinen omissa kirjoituksissaan. Kysymys on siitä, että kaasu on Venäjälle tietynlainen kiristysväline, jolla se pystyy kiristämään Euroopan unionin jäsenmaita, ja jos se haluaa, se voi sanoa, että terroristit uhkaavat sitä kaasuputkea ja täytyy saada Suomelta jonkinlainen tukikohta, jotta voidaan varmistaa se, että tämä kaasuputki kuitenkin säilyy ehjänä. Kyllä tämmöinen on nyky-Venäjän kanssa aivan mahdollista.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka perustuu laajaan turvallisuuskäsitteeseen. Alati muuttuvassa maailmassa on tärkeää, että myös me varaudumme niin terrorismin, luonnonkatastrofin, huumeiden kuin sodankin uhkaan. Suomen liityttyä vuonna 1995 Euroopan unionin jäseneksi muuttui maamme turvallisuuskuva. EU:n ulkopolitiikkaan liittyy olennaisena osana myös EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, joka on määritelty EU:n turvallisuusstrategiassa. Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä unionin kansainvälisen politiikan rooli vahvistuisi. Euroopan turvallisuutta tulee vahvistaa myös niin, että Euroopan unionin laajentumisen esteitä pitää poistaa. Turkin jäsenyys on pidettävä alati agendalla, mutta erivapauksien sallimisen suhteen on oltava tiukka. Myös Turkin on täytettävä jäsenyyden ehdot niin ihmisoikeus-, talous- kuin muissakin kysymyksissä.

Euroopan neuvostolla on myös merkittävä rooli Euroopan turvallisuuden rakentamisessa. Keskeinen osa sen työtä on uusien jäsenmaiden demokratian ja oikeusjärjestyksen kehityksen vahvistaminen. Minulla on ollut mahdollisuus olla vaalitarkkailijana useissa maissa, kuten muiden muassa Azerbaidzhanissa, joka otti ensimmäisiä askeleita kohti demokratiaa — mitähän tästä nyt olisi — useita, useita vuosia sitten. Täytyy sanoa, että kokemus oli tuolloin häkellyttävä. Nyt voi tietenkin todeta, että maa on matkalla kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa, mutta tietä on vielä edessä.

Suomi on ollut meidän oma lintukotomme, ja ihmisoikeusloukkaukset tuntuvat meidän maassamme usein kaukaisilta. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Meillä on Euroopan unionin rajanaa-pureina valtioita, joiden lainsäädäntö hyväksyy tällä hetkellä kuolemanrangaistuksen, kuten esimerkiksi Valko-Venäjä — ei kovinkaan kaukana, yhtä kaukana varmaan kuin Lappi täältä. Vierailen siellä ensi viikolla Euroopan neuvoston Valko-Venäjän-alakomitean puheenjohtajan ominaisuudessa. Uskon, että ihmisoikeus-, demokratia-, oikeusvaltiokysymykset nousevat tuolloin esille. Ne ovat juuri niitä kysymyksiä, jotka ovat perusedellytyksiä vakaudelle ja turvallisuudelle.

Arvoisa puhemies! EU:n alueella on kansalaisille turvattu vapaa liikkuvuus. Jotta EU:n ehdot voivat toteutua, on kaikin keinoin estettävä epätasa-arvoa ja syrjinnän ja rasismin kehittymistä, joka saattaa olla usein syynä konfliktien syntyyn. Viime vuosina on ollut uhkaavia uskontojen välisiä konflikteja, joissa on ollut ainesta jopa laajaan kriisiin Euroopan unionin alueella. Tein Euroopan neuvostolle raportin, jossa käsiteltiin uskonnollisia loukkauksia ja vihan lietsontaa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Raportissani päädyin suosittelemaan useita asioita, mutta nostan tässä esille nyt — niin kuin ministeri Stubb sanoisi — kaksi. Eli demokraattisissa yhteiskunnissa on sallittava avoin keskustelu uskonnollisista asioista. Lisäksi uskontojen välinen vuoropuhelu on tarpeen sekä median — tietysti myös parlamenttien keskusteluissa — että myös uskonnollisten yhdistysten tai yhteisöjen kesken. Tänään juuri tämä aihealue on ajankohtainen, kun jopa Euroopan sisällä yhä enenevässä määrin juuri tämän tyyppiset uhat nostavat päätään.

Arvoisa puhemies! Selonteko toki on tarpeen. Ja pääministeri tässä alussa sanoi, että ehkäpä olisi hyvä, että tilanteen mukaan tätä aikataulua selonteossa pohdittaisiin, ehkä nopeammassa aikataulussa, ehkä hitaammassa. Ajatus kuulosti erittäin hyvältä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään puhutaan Suomen kannalta erittäin tärkeästä kysymyksestä: millä aiomme turvata puolustuskykymme siten, että saamme elää myös jatkossa rauhassa. Tavoitteemme pitää olla, että uskottavuuttamme ei ulkopuolella koskaan haluta testata. Ja voi sanoa, että varmasti tätä testausta tehdään joka päivä eri puolilla maailmaa. Se, mitä me täällä teemme sekä pienillä että suurilla teoilla, lisää meidän uskottavuuttamme ja korottaa tätä kynnystä. Miten tämä uskottavuus luodaan, ylläpidetään? Nytkin me olemme tekemässä siihen liittyviä tärkeitä ratkaisuja.

Ensinnäkin itse uskon yleiseen asevelvollisuuteen. Viime vuosina konfliktit ovat todistaneet, että itse asiassa konventionaalisilla joukoilla ja konventionaalisilla aseilla on edelleen suuri merkitys. Siten 350 000:n reservi on erittäin merkittävä Suomen uskottavuuden kannalta. Yleinen asevelvollisuus tuottaa suorituskykyisiä puolustusvoimia, ja sehän on annettu jo tietoon esimerkiksi Suomen YK- tai rauhanturvajoukoissa. Yleinen asevelvollisuus myös varmistaa sen, että maanpuolustus on koko kansan asia. Voi myöskin sanoa, että yleinen asevelvollisuus edesauttaa tasa-arvoajattelua, yhteisöllisyyttä. Kaikki otetaan tähän yhteiseen asiaan enemmän tai vähemmän mukaan, ja siinä suhteessa se on myöskin tärkeää.

Nyt meidän itse asiassa on taisteltava tämän yleisen asevelvollisuuden rapautumista vastaan. Keskeyttäneiden määrä täytyy saada vähemmäksi. Nyt jo vain vajaat 80 prosenttia asevelvollisista käy armeijan. Onhan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassakin yleinen asevelvollisuus. Norjassa kuitenkin 30 prosenttia, Tanskassa 20 prosenttia ja Ruotsissa vain 10 prosenttia asevelvollisista käy armeijan. Tuskin me tätä haluamme täällä Suomessa. Tietysti siinä suhteessa myöskin puolustushallinnon resurssien on oltava sitä tasoa, mistä tänäänkin on keskusteltu, eli inflaatiokorotus plus 2, jotta tämä yleinen asevelvollisuus on mahdollista.

Toiseksi Puolustusvoimien resurssien on oltava riittävät. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on valitettavasti viime vuosina tullut tasaisesti alaspäin. Nyt se on hiukan alle 1,4 prosenttia bkt:sta, kun se vielä viime vuosikymmenellä oli lähes 2. Myöskin siksi inflaatiotarkistus plus 2 on erittäin tervetullut esitys. Uhkien kirjo on muuttunut. Tarvitaan myöskin tämän takia uudenlaista välineistöä, uudenlaista koulutusta. Vaikka ikäluokat pienenevätkin hiukan, keskimäärin palvelusaika pitenee, koska koulutuksen on erikoistuttava näihin monenmoisiin ja monenlaisiin uhkiin, ja sitä kautta tarvitaan myöskin resursseja. Eli voidaan sanoa, että jos vähennetään ja vanhennetaan kalustoa, vähennetään myöskin Suomen puolustuskykyä. Ja jos päästetään puolustuskyky liian alas, sitä on erittäin vaikeaa ja erittäin pitkäkestoista nostaa takaisin.

Kolmanneksi, Suomen uskottava puolustus edellyttää kumppanuutta. Nyt on puhuttava aidosti kumppanuudesta, aidosti keskusteltava myöskin Nato-jäsenyydestä. Nyt tällainen retoriikan aika siinä suhteessa on ohi. Luotamme omissa puheissamme EU:n keskinäiseen solidaarisuuteen. EU sen sijaan luottaa Naton rakenteisiin. Naton tavoitteet, tehtävät, velvoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhtenäisiä EU:n kanssa. Naton 26 jäsenmaasta 21 kuuluu myös EU:hun. Ranska on palaamassa takaisin Naton rakenteisiin. Voi tietysti kysyä, että mikäli tällainen uhkakuva, konflikti jossakin muodossa syttyy myöskin Suomessa tai Suomen lähialueella, kuinka nopeasti me tarvitsisimme esimerkiksi tarvikkeisiin liittyvää apua, kuinka tiiviisti me tarvitsemme käytännössä näitä yhteistyökumppaneita.

Arvoisa puhemies! Siksi korostankin, että nyt on tärkeä puhua asiaa myöskin tässä keskustelussa, ei vain retoriikkaa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportissa todetaan tärkeänä parlamentaarinen valmistelu ja yhteisymmärrys. Kun pohja oli yksimielinen, täytyykin hämmästellä, että loppuhionnassa me-ni yli puoli vuotta.

Nyt käsittelyssä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei siis seuraakaan kaikilta osin kesällä tehtyjä yhteisiä linjauksia. Eroavuuksia löytyy tänään todetusti Natosta, jonka rooli on korostunut, kun sitä vastoin samanaikaisesti on pohjoismainen yhteistyö ja Euroopan tasoinen yhteistyö jäänyt vähemmälle. Myös eroavuutena on puolustusmäärärahojen aiempaa suuremmat korotusesitykset.

Pohjoismainen yhteistyö on ollut keskustelussa tällä viikolla julkaistun raportin vuoksi, ja monet siinä esitetyt ajatukset ovat selvittämisen arvoisia. Tiedämme kyllä, että jo tälläkin hetkellä pohjoismaista yhteistyötä tehdään vahvasti sekä koulutuksen, logistiikan, materiaalihankintojen kehittämisen sekä operatiivisilla alueilla, jota on tietysti hyvä jatkaa. Tässä yhteistyössä Suomella on mahdollisuus hyötyä, näin erityisesti kustannusten kohoamisen kohdalla yhteishankintojen ja koulutukseen liittyvien asioiden puolelta.

EU:n turvallisuuspoliittinen painoarvo on myöskin kasvamassa, ja tässä tulevaisuudessa toivottavasti hyväksyttävä Lissabonin sopimus tuo lisää vahvuutta. Olemmehan jo mukana nopean toiminnan joukoissa.

Kun Eurooppa on pitkälti kiinni monin yhteisin sopimuksin markkinoiden osalta, niin on myöskin realistista laajentaa sitä myös turvallisuuspuolelle. Myös avunantosolidaarisuuslauseke on turvaamassa meidän kaikkien EU-maiden selviytymistä hyvin monenlaisista muistakin kuin aseellisista kriiseistä.

Puolustusmäärärahojen taso oli kirjattuna kesällä tehdyn työryhmän raporttiin: nykyinen menotaso huomioiden inflaatio, niin että puolustusmenojen suhteellinen osuus valtion budjetissa ei kasva. Nyt selontekoon on kirjoitettu 2 prosentin automaattikasvu riippumatta siitä, miten talous muuten menee. Erityisesti se tuntuu tällä hetkellä epäoikeudenmukaiselta ja epäreilulta, kun ihmisten toimeentulo ja palvelut ovat heikkenemässä eikä kukaan vielä osaa ennustaa, paitsi pääministeri, joka veikkasi jo ensi vuodelle kasvavaa valtiontaloutta. Sitä vastoin turvallisuutta ja luottamusta tulisi kasvattaa suuntaamalla kaikki varat taantumasta selviämiseen.

Kun tiedämme, että köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentyminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa ja selonteossa turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on käsitelty laajan turvallisuuskäsityksen kautta, on erittäin tärkeää, että olemme myös teoissamme tämän tavoitteen takana.

Kun eriarvoisuus ja jakautuminen varallisuuden mukaan maailmassa lisääntyvät suurentaen näin riskiä konflikteihin, on erityistä huomiota kiinnitettävä köyhyyden vähentämiseen. Yhtenä tärkeimmistä olisinkin halunnut nähdä tässä kohden sitoutumisen kehitysapujen 0,7-tasoon vuonna 2015.

Erilaisten konfliktitilanteiden kohdalla tarvitaan monenlaista apua, ja onkin vahvistettava siviilikriisinhallinnan määrää ja pidettävä se selkeästi erillisenä sotilaallisesta kriisinhallinnasta.

Suomen linja puolustuksessa on ollut yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä. Tälle mallille on yhteiskunnassa vahva tuki, ja täytyykin enemmän pohtia, mitenkä tätä nykyistä järjestelmää kehittämällä voimme vahvistaa kansalaisten puolustustahtoa ja luottamusta. Siihen ei mielestäni käy keinoksi se, että kaikki naiset kutsutaan kutsuntoihin, kuten kokoomuksen linja tuntuu olevan. Sitä vastoin asevelvollisten miesten kohdalla olisi mietittävä uudenlaisia muotoja palvella yhteiskunnan turvallisuutta, mahdollisuutta kehittää vaikkapa komentaja Kaskealan aloittamaan keskusteluun liittyen uudenlaista ajattelua. Monenlaiset uudet turvallisuusuhat vaativat nyt monenlaisia osaajia, jolloinka kaikkien osaaminen saataisiin paremmin käyttöön vaikkapa liittyen luonnonkatastrofeihin, verkkohyökkäyksiin, tautiepidemioihin.

Vaikka fyysinen kunto on tärkeä ja siihen on (Puhemies: 5 minuuttia!) tehtävä parannuksia koko lapsen ja nuoren elämän aikana sekä vielä armeijassakin, olisi monipuolisempi palvelumahdollisuus myös helpottamassa yhä useamman selviytymistä ja vähentämässä keskeytyksiä.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kovista väännöistä huolimatta turvallisuuspoliittinen selonteko on nyt viimein saatu valmiiksi ja eduskuntakäsittelyyn. Selonteko on luonnollisestikin kompromissi, jossa on pyritty löytämään yhteinen sävel sellaisistakin kysymyksistä, jotka jakavat mielipiteitä. Tästä huolimatta annettu selonteko on onnistunut hyvin päivittämään Suomen linjaa puolustus- ja turvallisuuspoliittisen ympäristömme suhteen.

On tärkeää, että yleinen asevelvollisuus säilyy edelleen Suomen puolustuksellisena perusratkaisuna. Mikään muu ratkaisu ei Suomen oloissa olisikaan järkevää. Suomen geopoliittinen asema on edelleen se, mikä se on, ja rajat edelleen pitkät ja kansa vähälukuinen. Ammattilaisarmeija ei missään kuviteltavissa olosuhteissa pystyisi yhtä menestyksellisesti puolustamaan maatamme kuin yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija.

Vain muutama vuosi sitten Puolustusvoimia kohtasi ankara säästökuuri, joka pakotti lakkauttamaan varuskuntia ja järjestämään Puolustusvoimien toimintoja uudelleen. Vielä huolestuttavampaa oli se, että kertausharjoitusten määrä supistettiin lähes olemattomiin. Uudessa turvallisuuspoliittisessa selonteossa tähän ollaan nyt tekemässä korjausliikettä. Puolustusvoimille esitetään 2 prosentin pysyvää määrärahakorotusta. Tämä on välttämätöntä, sillä pelkkä inflaatiotarkistus ei riitä säilyttämään nykyistä maanpuolustuksellista suorituskykyämme. Jos määrärahoja ei lisättäisi, joutuisimme laskemaan puolustuksellista tavoitetasoa. Tämä merkitsisi muun muassa sota- ja kertausharjoitusten määrän vähenemistä, alueellisten joukkojen kehittämisen vaarantamista ja supistuksia niin rauhan- kuin sodanajan joukoissa. Tähän tuskin haluamme nyt mennä, varsinkaan, kun turvallisuusympäristömme elää jatkuvassa muutoksessa, niin kuin viime aikoina olemme huomanneet.

Arvoisa puhemies! Uudessa turvallisuuspoliittisessa selonteossa päivitetään myös Suomen Nato-linjaa. Selonteossa todetaan, että Nato-jäsenyydelle on olemassa vahvat perusteet. Nato-jäsenyydellä olisi selonteon mukaan ennalta ehkäisevä, Suomen turvallisuutta vahvistava vaikutus. Jäsenyys antaisi Suomelle liittokunnan artiklan 5 mukaiset turvatakuut. Euroopan unioni on luonut jäsenilleen tasavertaiset mahdollisuudet osallistua kriisinhallintayhteistyöhön, mutta Naton jäsenenä Suomi olisi täysivaltaisesti mukana myös liittokunnan päätöksenteossa. Naton jäsenenä Suomi osallistuisi myös Nato—Venäjä-neuvostoon.

Naton jäsenenäkin Suomi päättäisi edelleen itse puolustuksensa keskeisistä periaatteista. Myös osallistumisesta Nato-operaatioihin päätettäisiin itsenäisesti, kuten tähänkin asti. Selonteossa myös todetaan, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Jäsenenä Suomi osallistuisi liittokunnan sotilaallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin, mikä sekin on hyvä asia.

Nato-jäsenyys edistäisi lisäksi Suomen kansainvälistä pelastuspalveluyhteistyötä, vahvistaisi kansainvälisen avun vastaanottokykyä sekä hyödyttäisi Suomen puolustusteollisuutta. Luonnollisestikin Nato-jäsenyys myös velvoittaisi Suomea solidaarisuuteen muita liittokunnan jäseniä kohtaan kriisitilanteissa. Tämä on aivan oikein ja osa kansainvälistä vastuunkantoa yhteisen arvopohjan jakavien länsimaiden kanssa. Lisäksi on huomattava, että Nato-jäsenyydellä on myös vakauttava ja konflikteja ennalta ehkäisevä vaikutus. Nato on joutunut turvautumaan turvatakuisiin vain yhden kerran koko historiansa aikana.

Euroopan unioni ei ole sotilasliitto, eikä se sellaiseksi näytä olevan lähitulevaisuudessa muodostumassa. Sillä ei ole olemassa Naton kaltaista sotilaallista rakennetta, ja siksi todelliset vaikuttavat sotilaalliset turvatakuut ovat saatavissa vain Naton kautta.

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyys edellyttäisi myös kansan tukea liittoutumiselle. Tässä meillä poliitikoilla on kuitenkin myös suuri vastuu. Meidän on puhuttava avoimesti siitä, miksi jäsenyys Natossa olisi kansallinen etumme. Ei ole vastuullista politiikkaa piiloutua mielipidetiedustelujen taakse. On myös luovuttava sellaisesta retoriikasta, jossa Nato-jäsenyydellä pelotellaan käyttämällä hyväksi vääriä mielikuvia. Tämän suhteen uusi turvallisuuspoliittinen selonteko ottaa monta askelta parempaan suuntaan. Perusteet Nato-jäsenyyden puolesta on nyt kirjattu, ja enää meiltä puuttuu näiden perusteiden johdosta tehtävä johtopäätös.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tuomioja sanoi tässä debatin aikana pari tuntia sitten, että Suomea ei uhkaa yhtään kukaan sotilaallisesti. No, faktahan se tietysti on, mutta siinä tilanteessa, jossa Suomea uhkaa joku sotilaallisesti, on jo aivan liian myöhäistä lähteä pohtimaan, kuinka suurella rahamäärällä Suomen armeijaa lähdetään kehittämään. Meillä on joka tilanteessa oltava uskottava puolustus, ja tämän uskottavan puolustuksen määrittelevät muut maat, Suomen ulkopuoliset maat. Meidän tarkoituksemme on ylläpitää sellaista puolustustasoa, joka jo olemassaolollaan estää aseelliset selkkaukset Suomessa.

Ensimmäinen ongelma, johon olemme tänään törmänneet, on reservin koko suhteessa Puolustusvoimien määrärahoihin. Linjauksena on 350 000 miehen reservi. Kuitenkin tämän rahoituksesta on käyty käsittämätöntä riitaa. Ilman inflaatiotarkistusta plus 2 prosenttiyksikön lisäystä tämä ei ole mitenkään toteutettavissa. Meillä on lehdistä luettu, kuinka varuskunnilla on suuri merkitys alueellisesti paikkakunnille. Tämä on tärkeä aspekti, mutta se tarkoittaa, että myös määrärahoista on oltava valmiit huolehtimaan. Tämän 350 000 miehen reservin vaihtoehtona ovat pienemmät joukot, parempi liikkuvuus, korkeampi materiaalitaso. Kummallakin vaihtoehdolla on puolensa, mutta on mahdotonta toivoa sekä suurta reserviä että korkeaa materiaalitasoa, jos ei ole valmis osoittamaan tarpeellisia resursseja.

Yhtä katteetonta on ajaa Suomen oman puolustuksen voimakasta alasajoa ilman, että kannattaa sotilaallista liittoutumista. Tällaistakin alasajoa olemme kuulleet yltiöpasifismin hengessä tänäänkin. On sanottu, että kukaan ympärillämme ei lisää puolustusmenojaan. Kuitenkin selkoraportti yksioikoisesti kertoo Putinin todenneen, että Venäjä lisää puolustusresurssejaan 27 prosentilla tänä vuonna. Muistutan vielä, että taso, jolla nyt lähdetään jatkamaan Puolustusvoimien kehitystä, eli inflaatiotarkistus plus 2 prosenttiyksikköä tarkoittaa ainoastaan nykytason ylläpitämistä, ei edes nykytilan parantamista.

Toinen ongelma on tietystikin se, kuinka pitkälle Suomi on liittoutunut. Minä uskon, että Suomi tulee jatkossakin puolustamaan itse itseään siitä huolimatta, että olemme aktiivisesti edistämässä ja syventämässä EU:n sotilaallista yhteistyötä, tai huolimatta siitä, kuinka suotuisasti Nato-suhteemme kehittyy.

EU:n solidaarisuuslauseke ja turvatakuulauseke ovat osa tärkeää poliittista turvaa. Pääministeri Vanhanen itsekin totesi, että poliittisesti Suomi on liittoutunut maa. Kuinka pitkälle nämä solidaarisuuslauseke ja turvatakuulauseke kantavat? Meidän pitää olla realisteja. Meillä ei ole varaa olla sadun kolmesta pienestä porsaasta se, joka rakensi kyllä talon mutta heinästä, ei meillä ole varaa olla sekään porsas, joka rakensi kyllä talonsa mutta laudoista, vaan sitä isoa pahaa sutta varten tarvittiin talo tiilistä. Kansainvälisessä puolustusyhteistyössä tärkein anti poliittisen solidaarisuuden lisäksi onkin materiaalihankinnoissa ja vaikkapa koulutuksesta saatavassa taloudellisessa tehokkuudessa. Näitä on syytä kehittää jatkossa kaikilla tasoilla vastavuoroisuusperiaate muistaen.

On erittäin valitettavaa, että kun eduskunnan täysistuntosalissa aletaan käydä Nato-keskustelua, jumiutuu keskustelu nopeasti ideologiseksi Amerikka-vastaisuudeksi, ja Amerikka tarkoittaa tässä tietysti Yhdysvaltoja. Unohdetaan, että Natolla on merkittävä rooli YK:n rauhanturvaoperaattorina, unohdetaan demokratia ja oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, kun kaivaudutaan kylmän sodan aikaisiin poteroihin. Luulisi, että vuonna 2009 tässä salissa oltaisiin jo valveutuneempia.

Selontekomenettelystä vielä sen verran, että se parlamentaarinen työskentely, jossa itse olin mukana, sekä onnistuu että epäonnistuu. Sama koskee selkoa. Meillä on yhtäältä mahdollisuus luoda edes neljän vuoden linjauksia Puolustusvoimien kehittämiseen. Kuitenkin muistetaan, että jos meillä olisi vallassa sellainen hallitus tai poliittisista suhdanteista riippuen sellainen eduskuntaenemmistö, jossa uskottaisiin pasifismiin, niin meillä todennäköisesti laskettaisiin Puolustusvoimien tehokkuutta voimakkaasti. Kuitenkin kestää kymmenen vuotta rakentaa puolustuskapasiteetti uudestaan.

Puolustusvoimien tehtävästä ja toiminnasta täytyy siis olla selkeä, kauaskantoinen näkemys, jotta Puolustusvoimat uskottavasti pystyy puolustamaan maata kaikissa olosuhteissa. Sen sijaan ulkopolitiikkaa pitää tehdä avoimesti ja reaaliajassa. (Puhemies: Viisi!) — Kiitos. — On mahdoton ajatus, että meillä olisi pieni joukko armoitettuja poliitikkoja, jotka mielellään menneitten vuosikymmenien arvovallallaan muodostaisivat virallisia Suomen ulkopoliittisia kannanottoja. Tämä vaikuttaa, jos ei ainoastaan vanhanaikaiselta, niin suorastaan tragikoomiselta nykymaailmassa. Olenkin sitä mieltä, että Puolustusvoimien osalta selontekomenettely on puolusteltua, ulkopolitiikan suhteen se ei enää toimi mitenkään.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Lyhyessä ajassa on vaikea käsitellä kovin laajalti tätä kokonaisuutta, mutta muutama näkökohta kuitenkin.

Tämä pohjoismainen yhteistyö on noussut nyt erittäin vahvasti esille tämän ns. Stoltenbergin paperin pohjalta. On syytä ehkä hetken pohtia sitä, mitä se merkitsee. Se on tässä uusi elementti ja osoittaa vain jälleen, kuinka nopeasti nämä kokonaistilanteet muuttuvat ja mitenkä yhtäkkiä voi tulla sellaisia elementtejä, jotka eivät ole millään tavalla keskeisesti olleet mukana aikaisemmassa pohdiskelussa.

Vain muutama näkökohta tästä.

On päivänselvää, että arktinen alue tulee nousemaan aivan toisenlaiseen arvoon. Tämä johtuu siitä, että siellä on kova kilpailu energia- ja raaka-ainevaroista ja mannerjalustasta. Toinen seikka on se, että Koillisväylä ja Luoteisväylä tulevat merenkulkukelpoisiksi ja se nostaa räjähdysmäisesti näitten alueitten merkitystä. Näin ollen tälle pohjoismaiselle yhteistyölle on tietysti monenlaista pohjaa ja uudenlaista elementtiä. On hyvin helppo sanoa, että jos puhutaan varusteluyhteistyöstä ja aseteknisestä yhteistyöstä ja harjoitustoiminnasta, se on helppoa vielä ymmärtää. Mutta haluan korostaa sitä, että on kohtalaisen vaikeata, kun mennään siitä eteenpäin, säilyttää se tilanne, että ei oltaisi sotilaallisesti liittoutuneina. On monenlaisia seikkoja, jotka siinä tulee silloin ottaa huomioon. En mene niihin nyt yksityiskohtaisesti, mutta tämä on tärkeä aspekti tulevaisuudessa. On hyvin tärkeätä, että eduskunta ja sen valiokunnat pidetään täysin tietoisina siitä, millä tavalla näissä asioissa tullaan etenemään, koska se kiinnostaa kyllä kansanedustuslaitosta.

Toisen näkökohdan otan siitä, että Lissabonin sopimushan, jos se nyt EU:ssa astuu voimaan, niin kuin toivon, merkitsee paljon enemmän kuin ehkä me olemme tiedostaneet. Me olemme silloin yhteisvastuulausekkeen mukaisesti mukana 21 Nato-maan kanssa yhteisvastuussa. Niin kuin pääministeri on täällä todennut, me annamme apua ja me edellytämme saavamme apua. Tämä on todella sellainen ulottuvuus, että meidän on täysin miellettävä tämän merkitys ja otettava huomioon myöskin sellaiset vaikeat tilanteet, jotka tässä voivat tulla kysymykseen. Otan vain yhden hypoteettisen esimerkin. Jos Baltian maissa esimerkiksi alkaisi tapahtua jotain todella kielteistä ja niitten koskemattomuus jollain tavalla tulisi uhatuksi, niin tässä on eräs esimerkki tilanteesta, jossa tällainen solidaarisuus joutuisi hyvin nopeasti meilläkin kysyttäväksi.

Mitä Natoon tulee, niin olen aina rehellisesti sanottuna vierastanut koko Nato-optiota sen takia, että itsenäisellä valtiolla on aina ja kaikissa olosuhteissa mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä, jos se niin katsoo parhaaksi. Herää silloin kysymys, minkä vuoksi sen pitää olla täällä joka kerta näissä meidän pohdinnoissamme, kun se on tavallaan tarpeeton. Siihen on meillä laillinen oikeus, ja me voimme aina siihen vedota. Ei meidän tarvitse sitä todeta, että meillä on tällainen oikeus. Siksi olen sitä aina vierastanut.

Mutta vakavampi kysymys on se, hyvät kollegat, että kun meillä on Nato-optio, niin minkälaisissa olosuhteissa me kuvittelemme, että me tulisimme tällaista Nato-optiota käyttämään. Silloin herää kysymys, että onko se niin, että se on sellainen varaventtiili, jota käytettäisiin vakavan kriisin alla, juuri siinä, kun kriisi olisi puhkeamassa. Jokainen ymmärtää, että sellaisessa tilanteessa sehän vain syventäisi kriisiä. Se olisi signaali siitä, että Suomi on todella hermostunut, ja syventäisi kriisiä.

Näin ollen, jos Nato-jäsenyyttä lähdetään jossain vaiheessa hakemaan, se pitäisi tai olisi pitänyt tehdä sellaisissa olosuhteissa, joissa aurinko paistaa eikä ole minkään näköistä jännitystä. Meidän Nato-jäsenyytemme, jos sitä joskus haetaan, ei ole missään tapauksessa tarkoitettu millään tavalla Venäjää tai mitään muuta valtiota vastaan, vaan me olisimme niissä pöydissä, joissa tehdään meidän kannaltamme tärkeitä ratkaisuja samalla perusteella kuin aikanaan hakeuduimme EU:n jäseneksi. Eli me olisimme valvomassa omia etujamme niissä piireissä, niissä pöydissä, joissa me koemme olevamme oikeassa paikassa (Puhemies: Viisi minuuttia!) läntisten, eurooppalaisten valtioitten yhteisössä.

Sanon vielä ihan lopuksi lyhyesti, että EU:n pitäisi aktivoida ulkopolitiikkaansa varsinkin nyt Obaman tultua Yhdysvaltain presidentiksi. Tärkeimmät sektorit ovat Venäjä, ja Venäjä on huomannut ja tulee huomaamaan vielä enemmän, että se tarvitsee Euroopan unionia ja Euroopan unioni tarvitsee Venäjää. Meidän on luotava hyvät ja toimivat suhteet Venäjään ja kaikin tavoin integroitava Venäjä normaaliin taloudelliseen ja muuhun yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa. Toinen alue on Lähi-itä, jossa Euroopan unionin pitää ottaa aivan toisella tavalla aktiivinen ote nyt, kun Obama on tullut presidentiksi. Me emme voi ajatella, että meidän lähialueella Välimeren strategian puitteissa on jatkuvasti tällainen märkäpaise, joka koko ajan tuottaa surua ja onnettomuutta koko maailmalle. Tätä on jollain tavalla lähdettävä purkamaan.

Bottom line koko tämän päivän keskustelussa oli se, kun jotkut surivat sitä, että nuoret miehet ovat pois työmarkkinoilta. Se on sillä tavalla, että jos nuoret miehet eivät voi olla varusmiespalveluksessa, niin koko kansakunta voi olla pois työmarkkinoilta pahimmassa tapauksessa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erinomainen puhe ulkoasiainvaliokunnan herra puheenjohtajalta. Tässä puheessa yhteen asiaan, jossa minä toivon, että Suomen linja ei olisi harmaa vaan hyvin selkeä, ed. Salolainen viittasi ja problematisoi sen minusta ihan oikein. Se on balttien tilanne, joka on luonnollisesti yksi niistä asioista, jotka on pakko ottaa etukäteen huomioon ja vakavalla tavalla. Muistan itse päivänselvästi pronssisotilaskiista-asetelman, jossa perinteinen asennoituminen ulkopolitiikassa olisi merkinnyt juuri sitä, että me olisimme jääneet harmaalle alueelle. Minun tulkintani Suomen EU-jäsenyydestä on se, että se on solidaarisuusyhteisö, ja sen vuoksi vetosin silloiseen EU-puheenjohtajamaahan Saksaan, että kaikkien EU:n toimijoiden on asetuttava Viron puolelle tämän solidaarisuusyhteisön nimissä. Näin sittemmin myöskin tapahtui, ja asia myöskin laukesi ajallaan myönteisellä tavalla. Mutta kyllä näissä asioissa on pakko valita puolensa. Suomen ei ole enää EU:n jäsenenä mahdollista ottaa joko tai -kantaa tai jättäytyä harmaalle vyöhykkeelle. Näiden asioitten täytyy olla koko lailla selvät meille.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tuo hyvin esiin muun muassa sen, että turvallisuustermin alle ei kuulu pelkästään niin sanottu sotilaallinen turvallisuus, vaan meidän on arvioitava niin sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka pitää sisällään luonnonkatastrofit, tautiepidemiat, eriasteisen terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden jne. Näihin kaikkiin on varauduttava sisäisesti, mutta yhdyn täysin selonteon näkemykseen siitä, että Suomen on toimittava kansainvälisesti vahvan ja toimintakykyisen Euroopan unionin kehittämiseksi ja on tärkeää, että Lissabonin sopimus saataisiin voimaan mahdollisimman nopeasti.

Selonteko linjaa aivan oikein, että Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu ja sen tulee perustua suorituskykyiseen puolustusjärjestelmään alueellisen puolustuksen periaatteitten mukaisesti, yleiseen, huom. yleiseen asevelvollisuuteen sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Kansainvälisen yhteistyön osalta on todettava, että vaikka Euroopan unioni on Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta, se on vaikutuskanava uhkien poistamiseksi.

Mutta ei Euroopan unionille ole tulossa yhteistä aluepuolustuskykyä, minkä vuoksi emme voi laskea tällä hetkellä mitään ulkopuolisen sotilaallisen avun varaan. Vaikka sotilaallista uhkaa ei olisikaan näkyvissä, on kuitenkin välttämätöntä, että itsenäisen maan on varauduttava puolustautumaan, jos jostakin meille nyt tuntemattomasta syystä joudumme tilanteeseen, joka puolustusta edellyttää. Jos lähialueellamme on sotilaallista potentiaalia, pitää sitä olla myös meidän käytettävissämme. Tarvitsemme uskottavan puolustuskyvyn, joka syntyy kyvystä, osaamisesta ja asianmukaisesta kalustosta. Puolustusvoimiemme nykyaikaistaminen on välttämätön edellytys, ja siksi selonteon rahoitusresurssilinjaukset ovat oikeita tai ainakin oikeansuuntaisia. Niiden, jotka eivät tätä hyväksy, on myös sitten otettava vastuu muun muassa erikseen määriteltävien joukko-osastojen lakkauttamisesta.

Arvoisa puhemies! Hahmotettaessa uskottavaa puolustuskykyä huomioiden EU:n sotilaallinen kyky, meidän pienenevät ikäluokat, puolustus ja aseteknologian kalleus, se, että Suomi on pinta-alaltaan yksi Euroopan suurimmista maista ja Naton selkeä muuttuminen tosiasiallisesti ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatioksi ja poliittiseksi yhteistyöjärjestöksi, jonka toiminnoissa Suomi jo niin monin tavoin on mukana, totean, että minusta selonteon Nato-linjaus on liian lievä. Näen niin, että Suomen Nato-jäsenyys on monella tavalla järkevä vaihtoehto, mutta järkevään liittymisajankohtaan vaikuttavat monet eri seikat. Näen totta kai myös niin, että Suomen Nato-jäsenyys edellyttää kansanäänestystä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi minun on tunnustettava yksi lausunto, jonka olen tässä salissa sanonut teidän poissa ollessanne. Kiitin teitä ja sanoin, että tämän resurssivajeen toi esille neljä vuotta sitten puolustusministeri Seppo Kääriäinen, joka sanoi, että "rahat tai Nato", jos minä näin niin kuin yleistän tämän puheen, jonka te piditte silloin puolustusministerinä. Se oli oikein hyvä yhteenveto siitä tilanteesta, missä oltiin silloin ja missä ollaan nyt.

Minä en tähän resurssiasiaan sen enempää puutu, mutta tässä selonteossa, kun sitä lukee ja kun sitä yrittää arvioida, on ristiriitaisuuksia, joita minun on mahdotonta ymmärtää saati hyväksyä. Analyysit ovat aika hyvät, EU-analyysi ja myös Venäjä-analyysi, paitsi että Venäjä-analyysi on tietyllä tavalla puutteellinen. Siinä ei mennä riittävän pitkälle.

Sen sijaan ne johtopäätökset ovatkin aivan toisia kuin analyysi sinänsä antaa ymmärtää. Siinä on vedetty mutkat suoriksi ja menty entisille, vanhoille linjoille. Se on tietenkin ymmärrettävää, että tietty sukupolvi, joka on elänyt 1970-luvun suomettumisen ja ne ajat 1980- ja 1960-luvullakin, katsoo näitä asioita hieman toisesta näkökulmasta ja tulee toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin esimerkiksi ulkoministerimme Stubbin sukupolvi, joka on elänyt ihan toisenlaisessa maailmassa ja ottaa asiat järjestelmäkeskeisesti eikä katso niitä meidän ympäristömme puolesta tai Venäjän uhkan tai pelon kautta.

Se, mitä haluaisin tässä sanoa, on lähinnä se, että Suomi nyt korostaa turvallisuuspoliittisena valintana erittäin voimakkaasti Euroopan unionia, ja se on tietenkin ihan hyvä asia. Se on melkoinen muutos siihen vielä 1990-luvun puolivälin ja jälkipuoliskonkin tilanteeseen, jolloin vasta uskallettiin tunnustaa, kun oli 1995 liitytty EU:hun, että itse asiassa oli kysymys turvallisuuspoliittisesta valinnasta. Presidentti Koivistolle tästä on syytä antaa kiitos, koska silloin, kun me liityimme, siitä ei saanut eikä uskaltanut puhua. (Ed. Korkeaoja: Eikö Esko Aholle?)

Mutta se, onko se tällä hetkellä kestävä turvallisuuspoliittinen valinta, onkin toinen kysymys. Täällä esimerkiksi meidän ryhmäpuheenvuorossamme tuotiin esille se, että Naton 26 jäsenmaasta 21 on EU:n jäseniä. Tämä voi merkitä sitä, ettei EU:lle tulekaan luotavaksi erillistä puolustusta, koska niin moni EU-maa on jo Nato-jäsen, toisin sanoen puolustusulottuvuutta ei tule yhdeksi pilariksi Euroopan unioniin. Mitäs me sitten teemme? Tällä hetkellä meidän turvallisuutemme perustuu siihen, että me saamme apua, jos tarvitsemme, niin sanotun EU-turvatakuun piiristä. Mutta jos nämä 21 EU:n Nato-maata päättävätkin, että ei anneta, niin entäs sitten? Mistä me sitten saamme sen turvan? Käännymmekö me Yhdysvaltain puoleen, mikä olisi aivan kauhea asia vasemmistoliitolle, vai yritämmekö luoda sitä ennen tietynlaisen pohjoismaisen puolustusliiton, joka auttaa? Johtopäätös ei kyllä juuri ole muuta kuin se, että meidän pitää syventää Suomen Nato-yhteistyötä ja myöhemmässä vaiheessa, ei tällä hetkellä tietenkään, mutta myöhemmässä vaiheessa, Nato-jäsenyys.

Toinen asia, mikä minua hermostuttaa tai ihmetyttää tässä selonteossa, on Venäjä-analyysin heikkous. (Ed. Rajamäki: Ei hallituksella ole Venäjä-politiikkaa ollenkaan!) Siinä ei ollenkaan oteta huomioon sitä, että Venäjä on itse asiassa Georgian sodan jälkeen näyttänyt todellisen luonteensa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Se käyttää voimapolitiikkaa ja pyrkii painostamaan omalla voimapolitiikallaan naapureita. Tämän me olemme unohtaneet, ja meidän on kyllä syytä muistaa tämä jatkossa. Me olemme tehneet puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa aivan liian hennon ja aivan liian mitättömän Venäjä-analyysin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä nyt olla eri mieltä tästä Venäjä-analyysistä. Minä annan hallituksen selonteolle arvon siinä, että se on käsitellyt varsin perusteellisesti suurvaltoja ja myöskin Venäjää siinä yhteydessä. Se on ottanut huomioon Georgian sodan aikaiset tapahtumat, analysoinut niitä ja tekee niistä kovat johtopäätökset sillä tavalla kuin selonteossa tehdään. Minusta se on kyllä aivan toista kuin edellisessä selonteossa myöskin muiden maiden osalta. Minusta tämä tosiseikka täytyy tunnustaa.

Sen verran menen seurantaryhmään, että me totesimme ennen Georgian tapahtumia, että Venäjä voi käyttää omien kansalaistensa tukemiseksi asevoimia toisen valtion alueella. Meni kuukausi siitä, kun seurantaryhmäraportti valmistui, ja näin tapahtui Georgian osalta. Nyt hallituksen selonteon yhteydessä tämä asia otetaan perusteellisesti esiin. Siitä täytyy antaa tunnustus.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen kyllä pitkälle samaa mieltä kuin toinen edustajakollegani elikkä Tuulikki Ukkola. Kyllä Venäjä-strategia ja sen päivitys merkittävämmässä muodossa olisi ehkä ollut aiheellista. Venäjän merkitys meille, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, on niin iso monilla sektoreilla, ja sen painoarvo tässä selonteossa olisi minusta voinut olla isompi. Minä toivon ja uskon, että on oltu Venäjä-strategian teossa ja kerrottu, että tällainen työ tehdään, onko se sitten muu selonteko, mutta sitä me kaipaamme.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvä, että voitaisiin tarkistella tätä koko Venäjän tilannetta, koko mennyttä historiaa vaikka tuhannen vuoden ajalta, paljon pitemmällekin. Yksinkertainen tapa tässä selonteossa olisi ollut tehdä niin, että olisi otettu sopivia kohteita puolustusministeriön kirjasta, jonka nimi on "Haasteiden Venäjä". Se on viime syksynä ilmestynyt, ja siinä hyvin kattavasti kerrotaan menneistä ja myöskin siitä ajasta, missä elämme, mutta tähänhän ei muutenkaan tämä selonteko oikein pysty.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä luin aika tarkkaan sen Venäjä-analyysin enkä minä löytänyt sitä oleellista asiaa — tai sitten minä olen lukenut huonosti — mikä minun mielestäni tähän Georgian sotaan ja myös Ukrainan kaasukriisiin liittyy. Näillä toimenpiteillä, Georgian sodalla ja Ukrainan kaasukriisillä, Venäjä halusi osoittaa, että Natoon ei noin vaan liitytä. Tämä oli minun mielestäni se viesti, jota me emme ole vielä uskaltaneet tai halunneet Suomessa analysoida.

Toinen asia on se, että tämän minun mielestäni heikon analyysin perusteella tullaan siihen tulokseen tässä selonteossa, että Venäjä ei ole sen suurempi uhka kuin ennenkään. No, kyllä se nyt minun mielestäni vaan on ollut ainakin Georgialle ja Ukrainalle suurempi uhka kuin ennen. Mistä sen tietää, kun ottaa huomioon Venäjän uuden politiikan, (Puhemies: Minuutti!) että sillä on tämä laajentumisstrategia ja lähialuestrategia; se voi haluta vaikuttaa nimenomaan lähialueella olevien maitten asemaan. Minun mielestäni se on uhka, jos mikä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikaisempaan tapaan tämän selonteon yksi eniten keskustelua herättävä kysymys on Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Tältä osin pilkun paikka onkin viilattu tarkasti miellyttämään kysymyksen eri osapuolia. Tältä osin minun on helppo yhtyä tasavallan presidentin täällä viime viikolla esittämään kuvaukseen. Selonteko ei tuo Nato-jäsenyyttä yhtään aikaisempaa lähemmäksi tai siirrä sitä kauemmaksi. Nato-optio on siis yhä voimissaan, ja Suomella on mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä niin halutessaan. Tämä on mielestäni kestävä linjaus. En näe, että jäsenyyden hakeminen tällä hetkellä toisi mitään lisäarvoa Suomelle. Nato-kumppanuuden myötä me jo nyt toimimme yhteistyössä Naton kanssa. Euroopan unionin puolustuspolitiikkaa kehitetään, ja tämän viikon uusiin avauksiin kuuluvat Stoltenbergin ehdotukset pohjoismaiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi.

Venäjän kehitys herättää kysymysmerkkejä. Miten EU:n ja Venäjän suhteet kehittyvät tilanteessa, jossa osapuolten taloudellinen riippuvuus erityisesti energiapolitiikassa on vahva? Miten Venäjän tekemää uutta Euroopan turvallisuusrakennetta koskeva aloite etenee? Miten Venäjän suurvaltapyrkimykset ja kasvava puolustusbudjetti näkyvät käytännössä? Yhtenä perusteena Venäjän toiminnalle Georgiassa ja Euroopan kaasuhanat katkaisseessa Ukrainan ja Venäjän kaasukiistassa on pidetty Venäjän halua osoittaa vastalauseensa Naton mahdolliselle laajentumiselle kyseisiin maihin. Venäjä on toistuvasti ilmaissut nihkeyttään myös Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä kohtaan. Vaikka Suomi tekee itsenäisesti omat ratkaisunsa, pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa on tosiasia, jota ei voi muuksi muuttaa.

Muun muassa edellä mainitun perusteella olennainen kysymys mielestäni onkin, miksi ihmeessä Suomi luopuisi sitten liittoutumattomuudestaan. Näköpiirissä ei ole mitään akuuttia sotilaallista Suomeen kohdistuvaa turvallisuusuhkaa. Onkin järkevämpää rauhassa seurata turvallisuuspoliittisen ympäristömme kehittymistä. Tulee myös muistaa, että päätökselle tarvitaan kansan vankkumaton tuki, jota tällä hetkellä ei ainakaan vielä ole.

Selontekoon sisältyy esitys puolustusmäärärahojen tason korotuksesta 2 prosentilla vuosittain. Ihmetystä asiassa herättää se, että hallitus on tässä asiassa kävellyt selontekoa työstäneen parlamentaarisen työryhmän yli. Mieleen tuleekin kysymys, haluaako hallitus Suomen olevan mallioppilas Naton silmissä mahdollista jäsenyyshakemusta silmälläpitäen, Naton jäsenmaille asettama tavoite kun on 2 prosentin reaalinen korotus bruttokansantuotteesta. Monen jäsenmaan korotukset kuitenkin jäävät usein tämän alle. Mielestäni tässä tilanteessa, kun painimme talouden kurimuksessa, meillä varmasti löytyisi muitakin merkittävämpiä rahareikiä kuin puolustusmäärärahojen nosto. Hallituksen esittämää korotusta ei pidäkään hyväksyä. Puolustusvoimat ei voi elää irrallaan muusta yhteiskunnasta, taloudellinen tilanne mukaan lukien.

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla seurannut varusmiesten kunnosta käytyä keskustelua. Taustalla on perusteltu huoli varusmiespalveluksen kasvaneista keskeyttämisluvuista. Keskittyminen nuorten miesten rasvaprosenttiin on kuitenkin liian yksipuolinen lähestymistapa tähän ongelmaan, joka toisessa palveluksen keskeyttämistapauksessa kun perusteena ovat psyykkiset syyt, eivätkä fyysisetkään syyt ole mitenkään yksiselitteinen kysymys, sillä ihminen on kokonaisuus. Keskeyttävien suuri määrä ei ole ongelma vain Puolustusvoimille vaan myös keskeyttävälle itselleen. Kykenemättömyys armeijan läpikäymiseen on monelle kova paikka, eikä ennenaikainen paluu siviiliin tapahdu aina ongelmitta.

Kysymys kytkeytyykin vahvasti monia nuoria koskettavaan syrjäytymisriskiin, ongelmilla kun on usein tapana kasautua. Armeija ei yksin voi olla vastuussa nuorten miesten fyysisen kunnon kohentamisesta ja yhteiskuntaan sopeuttamisesta. Armeija ei kuitenkaan voi sysätä vastuuta kokonaan muille. Tässä tarvitaan kaikkien mahdollisten tahojen panosta: kodin, koulun, sosiaalitoimen ja armeijan. Tätä edellyttää selonteossa tavoitteena oleva suomalaisten vahva puolustustahto, josta meidän tulee pitää kiinni.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Joku on todennut, että sattuma suosii valmistautunutta mieltä. Vaikka turvallisuusympäristömme ja turvallisuusolojemme kehitys ei olisikaan vain sattumasta tai muista meille odottamattomista tekijöistä kiinni, niin parasta varautumista on varmasti säilyttää avoin mieli ja joustava asenne tulevaisuuden ratkaisuja ajatellen. Tämän vuoksi on tärkeää paitsi olla ennakoiva, myös pyrkiä olemaan sulkematta mitään mahdollisuuksia kokonaan pois.

Vaikka maailmassa on moni asia muuttunutkin, niin yksi vakio on ollut Suomen maantieteellinen asema. On luonnollista pitää sitä kaiken puolustuksemme lähtökohtana. Kansainvälistymisen myötä silti myös muiden suhteidemme merkitys ja aktiivisuutemme ovat korostuneet. Kun Suomikin on aikaa myöten vaurastunut ja voimistanut kansainvälistä sitoutumistaan, on helppo kysyä, miten meidän tulisi kehittää ja käyttää saamiamme vahvuuksia ja verkostoja.

Tasapainon ja kohtuullisen kokonaisuuden löytäminen oman kansallisen puolustuksemme ja kansainvälisten intressien välillä on tämän päivän politiikkamme ydinkysymyksiä. Onneksi näyttää siltä, että nämä edut koetaan monilta osin yhteneväisiksi. Niin globaalin kuin kansallisenkin turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä on, tai ainakin tulisi olla, vähintään yhtä paljon kyse kaikkia koskevien uhkien torjunnasta kuin rajallisista resursseista taistelemisesta tai muiden yksityisetujen valvonnasta. Parhaimmillaan voimme puhua yhteisten mahdollisuuksien edistämisestä. Suomen osalta ajankohtaista on muun muassa keskustelu muiden Pohjoismaiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja EU:n ja YK:n puitteissa noudattamastamme linjasta.

Selonteossa esitetyt ja muutoinkin julkisuudessa olleet kannat ovat olleet perusteltuja. Yhteistyötä on hyvä pitää arvossa ja tukea erityisesti silloin, jos sitä kautta on saavutettavissa lisätehokkuutta omina ja yhteisinä pitämiemme tavoitteiden ajamiseksi. Vaikka emme Naton jäseniä olekaan, emme voi jättää huomiotta Natonkaan kehitystä ja roolia. Hyvät ja rakentavat suhteet sekä asemamme mukainen yhteistyö ovat tältäkin osin paikallaan.

Tänään on paljon puhuttu puolustusbudjetin kasvattamisesta, ja muun muassa jatkuvasti nousevat materiaalikustannukset varmasti edellyttävät tätä. Selonteossa todetaan, että ollaan valmiita kehittämään Suomen valmiuksia liittyen kriisinhallintaan. Tämä on hyvä asia. Lisäksi Suomi suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin rakentaa unionille oma operatiivinen esikunta sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden johtamista varten. Tosin erilliset organisaatiot tahtovat lähteä elämään omaa elämäänsä, ja kustannusten kasvua on usein vaikea hillitä. Koska rahaa on aina rajallinen määrä, on syytä olla varuillaan, jos ja kun esikunta perustetaan.

Tänään on myös nostettu esille arktisten alueiden lisääntyvä merkitys, ja sitä on jatkossa seurattava tarkkaan.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan meidän on hyvä nähdä maailman olevan jatkuvassa muutostilassa ja sovittaa toimemme tähän viitekehykseen. Koska joitakin tulevaisuudenkuvia on luonnollista pitää toivottavampina kuin toisia, meillä on myös kaikki syyt toimia niiden puolesta. Vaikka erilaiset tapahtumat voivatkin horjuttaa kulloisiakin valta-asemia, on tärkeää pitää omat arvomme mielessä. Niiden vaalimistahan kaiken turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tulee aina perimmältään olla.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsitys turvallisuuttamme uhkaavista tekijöistä on viime vuosina laajentunut, kun perinteisten sotilaallisten ja valtiollisten uhkien rinnalle on nostettu sellaisia turvallisuusuhkia kuin terrorismi, ydinturvallisuusuhkat, tartuntatautien leviäminen ja ympäristökatastrofit, ja kuten viime kuukaudet valitettavasti osoittavat, myös talouselämän aiheuttamat kriisit. Yhteistä näille uhkille on se, että niitä vastaan ei pystytä taistelemaan tykinkärjellä tai rypäleaseilla.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon on kirjattu vuodesta 2011 alkaen puolustusbudjetin 2 prosentin vuosittainen korotus sekä sotilaallisen kriisinhallinnan ohjeellisen määrärahan asteittainen korottaminen 150 miljoonaan euroon. Puolustusmenojen kasvattaminen tässä tilanteessa on erityisen hankalaa johtuen yleisestä talouskriisistä. Kyseenalaiseksi sen tekee myös se, että asevoimien sodan ajan vahvuus tulee voimakkaasti laskemaan. Miksei laskua voisi aloittaa hallitusti jo nyt?

Melko erikoista on myöskin yrittää sitoa lausunnolla tulevan hallituksen käsiä. Kun vielä muistaa, että parlamentaarinen seurantaryhmä ei vastaavaa esittänyt, pitäisin kyllä jatkon kannalta hyvänä sitä, että puolustuspolitiikan ja sen peruslinjauksien tekemisessä, jotka kuitenkin ovat aivan perustavaa laatua olevia koko Suomelle, olisi mukana mahdollisimman laaja parlamentaarinen edustus. Silloin se tarkoittaisi sitä, että kaikki puolueet ovat sitoutuneita toimimaan hallituksesta riippumatta tiettyyn suuntaan.

Yleinen asevelvollisuus merkitsee Suomessa sitä, että noin 80 prosenttia asepalvelukseen velvoitetuista käy armeijan. Muut Pohjoismaat ovat siirtyneet valikoivaan vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen. Ruotsissa noin 10 prosenttia ja Norjassa 30 prosenttia miesikäluokasta osallistuu asepalvelukseen. Siksi on syytä kysyä, pitäisikö Suomen asevelvollisuusjärjestelmää kehittää. Tulevaisuudenkuva voi hyvin olla ei palkka-armeija, vaan nykyisen kaltainen yleinen, mutta entistä valikoivampi armeija.

Selonteon mukaan on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä. Se tarkoittaa Suomen nykyisen toimivan Nato-linjauksen jatkoa. Tarja Halonen on linjannut lauseet aivan oikein. Natoon ei olla menossa, mutta mahdollisuutta pidetään auki. Istuvan presidentin linja on oikea, sillä myös selvä enemmistö suomalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä. Pitää muistaa myös, että Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikka on ollut toimivaa. Suomella on ollut ja on edelleen erityisasema lännen ja idän välissä kriisinhallintatehtävissä ja rauhan välittäjänä maailman kriisipesäkkeissä.

Yhdysvaltojen toiminnalla on olennainen vaikutus kansainväliseen turvallisuuskehitykseen. Olen ilolla seurannut maan uuden presidentin Barack Obaman avauksia niin Guantanamon vankileirin sulkemisesta, Cia:n salaisten vankileirien kieltämisestä, Irakista vetäytymisestä kuin presidentin tukea seksuaaliterveyshankkeille. Obaman valinta on lisännyt kansainvälistä vuoropuhelua. Esimerkiksi Venäjä on jo ilmoittanut suhtautuvansa varovaisen optimistisesti yhteistyöhön Yhdysvaltojen uuden hallinnon kanssa.

On hyvä, että puolustuspolitiikkaa ruoditaan säännöllisin väliajoin. Toivon puolustuspolitiikalle myös toimintojen selkeyttämistä, täsmentämistä ja uudistamista mahdollisimman laajan, siis jopa tätä selontekoa laajemman, parlamentaarisen yhteisymmärryksen hengessä. Maanpuolustusvelvollisuus on myös asia, joka tarvitsee rehellisen ja kokonaisvaltaisen selvityksen siitä, mihin suuntaan asepalvelusta ja siviilipalvelusta tulee kehittää.

Kuten jo alussa sanoin, on hyvä, että tässä selonteossa on muistutettu todellisista uhkista: väestökysymyksestä, tarttuvista taudeista, ilmastonmuutoksesta, suuronnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista. Ihan arjen tasolla minua kiinnostaa, miten nämä uhkakuvat armeijassa ja reserviläisten toiminnassa käytännössä näkyvät. Uskon saavani tähän ruohonjuuritason neuvontaa ja opastusta, kun oma poikani astuu tänä vuonna armeijaan.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi on nimetty Suomen itsenäisyyden varmistaminen sekä suomalaisten turvallisuuden, hyvinvoinnin ja perusarvojen edistäminen. Tavoitteet vaativat eittämättä muun muassa ajantasaisia strategioita, tilannetietoisuutta ja riittäviä taloudellisia resursseja, mutta näiden lisäksi myös inhimillisiä voimavaroja ja ehkä myös aivan uudenlaista ajattelua.

Laajemman turvallisuuskäsityksen näkökulmasta katsottuna korostuvat vahvan, eheän ja hyvinvoivan yhteiskunnan merkitys sekä yhteiskunnan turvaverkkojen tärkeys. Tällöin käsiteltäviksi tulevat monet globaalit kysymykset, jotka tulevat vaikuttamaan vähintäänkin välillisesti myös Suomeen ja meihin suomalaisiin. Esimerkiksi tuoreessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa mainittiin tällaisina uhkina ilmastonmuutos, energian ja vesivarojen niukkuus, ruokakriisi sekä väestön liikkeet.

Kehittyneiden maiden väestökehityksen keskeisinä haasteina ovat syntyvyyden lasku sekä väestön ikääntyminen. Väestön ikääntyminen ja väestörakenteen alueellisten erojen kasvu tulevat luomaan haasteita myös Suomen kilpailukyvylle ja huoltosuhteen ylläpitämiselle. Suomen tulee varautua työvoimapulaan nykyisestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta, sillä maan väestökehitys johtaa eläkkeelle siirtyvien määrän huomattavaan kasvuun. Työn tuottavuuden ohella työperäisen maahanmuuton tarve tulee kas- vamaan nykyisestään myös Suomessa. Ensiarvoisen tärkeää on, että myös valtio pysyy siinä vaiheessa kilpailukykyisenä työnantajana. Toisaalta työn tehokkuuden lisäämisestä on turha unelmoida, jos ihmisiä ei saada jaksamaan ja viihtymään työyhteisössä. Työssäjaksaminen on avaintekijä koko maan hyvinvoinnissa.

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuus on maanpuolustuksemme peruspilareita. Varusmiespalveluksen suorittamatta jättäneiden ja keskeyttäneiden määrä on viime vuosina kuitenkin noussut. Tällä hetkellä varusmiespalveluksen suorittaa noin 80 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta. Puolustusvoimien tuleva komentaja Ari Puheloinen nimesi vastikään Suomen pahaksi vihol-liseksi läskin. Puheloinen kantoi huolta huonokuntoisista ja entistä lihavammista alokkaista. Viime vuonna valmistuneessa tutkimuksessa kävi nimittäin ilmi, että palvelukseen tulleista varusmiehistä 26 prosentilla vyötärönympärys oli niin suuri, että se jo aiheutti sairastumisriskin. Huomioikaa, että nyt puhutaan parikymppisistä nuorista miehistä, ei keski-ikäisistä ihmisistä.

On selvää, että armeija ei voi yksin puuttua esimerkiksi nuorten alokkaiden liikunta- ja terveystottumuksiin. Kuten selonteossakin ehdotetaan, asevelvollisten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi ja sitä kautta myös palveluskelpoisuuden lisäämiseksi tarvitaan toimia jo ennen palvelukseen astumista ja yhteistyötä muiden hallinnonalojen ja sektoreiden sekä järjestöjen kanssa. Palveluksen keskeyttämisen syihin, ennaltaehkäisyyn sekä varusmiespalveluksen suorittamatta jättäneiden koulutuksen kehittämiseen ja heistä huolehtimiseen tulee puuttua yhteiskunnan eri sektoreilla.

Toisaalta on hyvä tiedostaa, että edellä esitetyn tutkimuksen kaltaiset tulokset koskien ihmisten terveystottumuksia tai terveyttä eivät kosketa ainoastaan alokkaitamme, vaan ne koskettavat yhä useampia suomalaisia: eläkeläisiä, työssä käyviä, opiskelijoita, koululaisia, miehiä, naisia, lapsia. Siksi haluan painottaa tässäkin yhteydessä terveyden edistämisen merkitystä. (Ed. Nepponen: Oikein!) Meidän tulisi tiedostaa eräänlainen elämänkaariajattelu. Terveyden edistämistyötä pitäisi tehdä entistä enemmän niin neuvoloissa kuin koulu-, opiskelija- ja työterveyshuollossa. Tämän lisäksi olisi ensiarvoisen tärkeää tavoittaa juuri ne heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät ole esimerkiksi työ- ja opiskelijahuollon piirissä, kuten työttömät ja eläkeläiset. Armeijan kutsunnoissa tavoitetaan kaikki nuoret suomalaismiehet, joten edellä mainitussa elämänkaariajattelussa myös armeijalla on oma keskeinen osansa. Tämänlaista järjestelmää voitaisiin soveltaa myös kunnissa esimerkiksi työttömien ja eläkeläisten tavoittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tapahtui terveyden edistämistyö millä sektorilla tai missä elämänvaiheessa tahansa, on muistettava, että odotettavissa ei ole pikavoittoja. Kohentunut terveys ja vähäisempi sairastavuus näkyvät taloudellisina säästöinä vasta muutaman vuoden viiveellä. Toisaalta päätöksen pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan tekee aina viime kädessä jokainen itse. Päätösten ja elämäntapavalintojen pohjalle tarvitaan kuitenkin tietoa ja tukea, eräänlaista herättelyä. Tiedon tarjoaminen sekä terveyttä ja hyvinvointia tukevan elinympäristön luominen on ensisijaisesti päätöksentekijöiden ja viranomaisten tehtävä. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma lukeutuu Matti Vanhasen toisen hallituksen tärkeimpiin politiikkaohjelmiin. Terveyden monipuolinen edistäminen tulisi nostaa tulevaisuudessa vielä keskeisemmin politiikan kärkiaiheiden joukkoon. Keskusta kantaa osaltaan vastuuta tässä asiassa ja painottaa erityisesti väestön terveyden ja toimintakyvyn kohentamisen tär-keyttä, mikä koskee koko kansaa mutta erityisesti myös sosiaalisesti heikompiosaisia.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia ranskalaisia viivoja sieltä täältä selontekoa.

Naisten osallistumismahdollisuuksien takaaminen ja heidän asemansa huomioiminen on erittäin tärkeätä niin konfliktien ennaltaehkäisyssä kuin rauhan rakentamisessakin, ja siitä syystä onkin erittäin hyvä, että olemme saaneet tuon kansallisen toimintaohjelman päätöslauselman 1325 toimeenpanemiseksi. Sitäkin on helppo maailmalla jakaa, kun näistä asioista puhutaan.

Nykyisin siviiliväestöön kohdistuu entistä enemmän väkivaltaa konflikteissa, kuten vaikkapa systemaattisia raiskauksia, joita tapahtuu koko ajan kohteina lähinnä naiset ja lapset. Lapsisotilaiden määrä kasvaa edelleen jne. Humanitaarinen interventio on ongelma, vaikka suojeluvastuun periaatteen mukaan kansainvälisen yhteisön tulisi harkita puuttumista tällaisiin tilanteisiin. Kansainvälinen oikeushan ei tunnusta humanitaarista interventiota ilman turvallisuusneuvoston valtuutusta. Ihmisoikeuksien ja demokra-tiakehityksen tukeminen ovat jatkossakin erittäin tärkeitä ulkosuhteissamme. Se on halvinta ja parasta kaikille osapuolille. Matkaa on vielä taittamatta esimerkiksi joissakin EU:n laajentumisen kohdemaissakin melkomoisen paljon.

Obaman valtakauden alkua on odotettu mielenkiinnolla joka puolella maailmaa, etenkin Lähi-idässä, osassa maita varmaan vähän skeptisemmin viimeisen Gazan kriisin jälkeen. Vastuu Yhdysvalloilla on iso. Aikaikkuna ei liene suuren suuri tuossakaan.

Arvoisa puhemies! Sähköisten viestintä- ja tietojärjestelmien välisen langattoman tiedonsiirron yleistyessä ongelmia toimintavarmuudessa saattaa ilmetä selonteon mukaan. Mietin, onko tähän uhkaan varauduttu riittävästi ja voidaanko siihen koskaan riittävästi edes varautua. Tieteellis-teknologinen kehitys luo selonteon mukaan myös uusia turvallisuushaasteita. Tämä pitää sisällään erityisesti tietotaitoa, jota voidaan käyttää väärin biologisten, säteilevien ydin- tai kemiallisten aseiden valmistamiseksi. Tähän pitää varautua varmasti niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopassakin.

Arvoisa puhemies! YK:n asema tunnustetaan selonteossa, ja siinä samassa kohtaa todetaan, että Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on jatkossakin Suomen puolustaminen. Kriisinhallinnan lisäksi meidän on edelleen varauduttava sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan, eli koko maata puolustetaan ja yleinen asevelvollisuus pysyy jatkossakin käytössä ja olemme sotilasliittoon kuulumaton maa. Olisin itse laittanut Nato-yhteistyön erilliseen lauseeseen, mutta se lienee kuitenkin semantiikkaa. Mielestäni, jos nyt halutaan pilkkuja viilailla, tuon entisen linjan pysyvyyttä todistaa vielä se kin-pääte: eli on olemassa jatkossa-kin vahvoja perusteita harkita Suomen jäsenyyttä. Korkean maanpuolustustahdon ylläpito on tässä selonteossa tärkeässä roolissa, niin kuin pitääkin.

Selonteossa puhutaan, että Suomi vahvistaa kokonaisvaltaista näkökulmaa kriisinhallinnassa ja kriisien jälkitilanteissa, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu koordinoidaan keskenään. Mutta missä on se yhteistyö parlamenttien kanssa? Sitä jäin kaipaamaan.

Ilmastonmuutos, aavikoituminen, vesivarat, ruokakriisit, energia, ne kaikki, ovat niin ongelmien syitä kuin seurauksiakin. Radikalisoitumiseen ja terrorismiin liittyvän värväyksen ehkäisemiseen liittyy isoja haasteita. Näihin täytyy Suomessa jatkossa valmistautua varmasti nykyistä paremmin. Yksi ongelmahan on se, että rahalähetykset entisiin kotimaihin ovat suuri tulonlähde kyseisissä maissa, mutta osa niistä rahoista voi olla esimerkiksi suojelurahatyyppisiä rahalähetyksiä. Tähän voi liittyä myös laittoman maahantulon järjestely, joka on merkittävä osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.

Arvoisa puhemies! Selonteossakin todetaan, että Naton operatiivisen toiminnan maantieteellinen painopiste on vähitellen siirtynyt Euroopan ulkopuolelle ja tämä tarkoittaa entistä kaukaisempia ja vaikeampia ja kalliimpia operaatioita. Kaiken kaikkiaan minulle itselleni jäi selonteosta hieman sellainen kuva, että Natoon liittymisen hyviä puolia on kyllä kerrottu riittävästi, mutta ei niinkään niitä ongelmia, mitä siihen liittyisi.

Arvoisa puhemies! EU:n ulkosuhdehallinnon perustamista Suomi selonteon mukaan edelleen tukee. Se avaisi uusia mahdollisuuksia pienille jäsenmaille, joilla on rajalliset mahdollisuudet perustaa omia edustustojaan. Heti perään kuitenkin todetaan, että ulkosuhdehallinnon perustaminen ei vähennä tarvetta omaan kansalliseen edustautumiseen. Tämän osalta täytyy ainakin itselleni hieman vielä selkeyttää, mitä tällä edustustolla ja edustautumisella tarkoitetaan. Vai emmekö olekaan pieni maa?

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuden vaikutusten selvittäminen ja kutsuntajärjestelmän kehittämiseen liittyvä selvitys ja siviilipalveluksen kehittämiseen liittyvä selvitys, joka Temmin johdolla tehdään, laaditaan selonteon mukaan viipymättä. Toivon, että jos ministerit näitä vielä tulevat kommentoimaan, saataisiin vielä lisää joitain arvioita valmistumisaikataulusta ja sisällöstä.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Statsrådets säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse kommer samtidigt med Thorvald Stoltenbergs rapport om nordiskt samarbete inom just samma område. Ingen person är mer lämpad för uppdraget. Hans breda erfarenhet gör att rapporten ska tas med största allvar. Han kommer här med tretton förslag till ågärder. Geopolitiskt har Norden samma situation oavsett om man är en del av Nato eller har andra tillhörigheter som till exempel Europeiska unionen. Det är inte möjligt att klara sig ensam, det är en slutsats man lätt kan dra.

Det är viktigt att stödja det europeiska samarbetet på detta område, att utveckla EU till en garant för vårt fredliga samarbete, en trygghet som bygger på en europeisk värdegemenskap och gör olika militärallianser onödiga. Ännu viktigare än det europeiska samarbetet är dock det nordiska. Vi har samma geopolitiska läge, samma grannar och är tvungna att hålla ihop. Flera av Thorvarld Stoltenbergs tretton förslag är konkreta och handlar om olika typer av övervakningssystem.

Det av de två förslag som jag finner viktigast är dock i det här sammanhanget det första, som handlar om fredsbyggandet, om en särskild nordisk insatsenhet för en militär och civil stabilisering. Den skulle vara ett bidrag till en större FN-operation eller till operationer i regi av EU, Nato, Afrikanska unionen eller Osse, där det finns ett FN-mandat. Mycket sägs om behovet att förändra och stärka FN men få konkreta förslag finns. Vi bör därför ta detta Stoltenbergs förslag på största allvar. Det trettonde förslaget är en så kallad nordisk solidaritetsförklaring, ett gemensamt upplägg på försvarssidan. Olika länder specialiserar sig på olika uppgifter, samarbetet skulle bli ett tillägg till de nordiska ländernas existerande utrikes- och säkerhetspolitiska förankring, också värt att nämna i detta sammanhang.

Inget har på grund av redogörelsen förändrats i förhållandet till Nato. Det är ett alternativ, inget har heller förändrats på grund av de senaste händelserna i vår omvärld enligt mitt sätt att se det. Vi har bara blivit påminda om vårt läge som, vilket kan tilläggas, innebär att vi har ett behov av en levande sjöfart och en sjöfartspolitik som gör att försörjningen är tryggad.

Ska då en riksdagsledamot som kommer från det demilitariserade, neutraliserade Åland, där man inte gör militärtjänstgöring, uttala sig i denna fråga? Ja, det är viktigt att klargöra, tycker jag, att det finns ingen motsättning mellan en trygg försvarspolitik och Ålands ställning, tvärtom. På grund av sin strategista betydelse blev Åland en gång demilitariserat och neutraliserat. Tanken bakom det var att det skulle fungera som en förtroendeskapande åtgärd mellan olika länder som hade olika intressen. Det sägs att det var det första i världen där ett helt område blev föremål för denna regim och inte ett gränsområde där konflikter hade förekommit.

Finland ska inte i ett fall av krig försvara Ålands territorium utan Finland ska försvara Ålands neutralisering, vilket innebär att inga krigshandlingar ska förekomma på Åland enligt internationella avtal, och det är det Finland ska försvara.

Herr talman! Samma sak gäller ifall Finland faktiskt skulle befinna sig i Nato, att Åland förblir demilitariserat och neutraliserat. Det finns det redan exempel på inom Nato, nämligen Svalbard eller Spetsbergen.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkastelunäkökulman laajentaminen koskettamaan turvallisuutta laajasti on hyvä linjaus. Emme enää voi määritellä turvallisuusuhkia pelkästään sotilaallisiksi. Voimankäytön ohella ympäristökatastrofit, huume- ja ihmiskauppa, terrorismi ja tietoverkkoihin liittyvä häirintä ovat saaneet asemansa suomalaisten tunnistettuina turvallisuusuhkina myös tässä selonteossa.

Huolimatta tästä uudesta lähestymistavasta tänäänkin keskustelu on tarttunut erityisesti selontekoon muotoillun Nato-kannan ympärille. Kuulimme viime viikolla tässä salissa, kuinka tasavallan presidentti kokosi irtiottoja hakevia ruotuun peräänkuuluttamalla yksimielisyyttä turvallisuuspolitiikkaan. Samalla hän vakuutti, ettei Suomen Nato-kanta ole muuttunut. Suomalaisille on jäänyt epävarma kuva siitä, miksi yhdestä lauseesta nousi niin suuri kohu, jos sen sisältöä ei ole haluttu muuttaa. Tähän odotetaan selontekoa valmistelleilta vastausta.

Keskustassa emme ole kaventaneet turvallisuuspoliittista keskustelua pelkästään Naton ympärille. On kuitenkin hyvä, että Natosta keskustellaan entistä avoimemmin, argumentoidaan puolesta ja vastaan aiempaa laajemmin. Vaikka kriisinhallintatehtävät Natossa ovatkin korostuneet, sen ydintehtävä ei ole muuttunut miksikään. Naton keskeisin periaate on edelleen kollektiivinen puolustus, mitä kautta se on perusluonteeltaan sotilasliitto. Nämä seikat huomioiden ja tunnustaen koen tärkeänä, että tulevaisuudessa, mikäli jäsenyyskysymys nousee ajankohtaiseksi, asiasta saavutetaan poliittinen laaja yhteisymmärrys. Itse uskon, että jollakin aikavälillä Suomen puolustus nykyistä merkittävämmin tukeutuu Natoon.

Yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuus näyttää nousevan taas keskusteluun. Alueellisen puolustuksen strategian mukaisen reserviläisarmeijan korvaaminen palkka-armeijalla on esitetty yhtenä vaihtoehtona. Keskustelussa pitää kuitenkin muistaa kotimaamme erityispiirteet ja yleiseen asevelvollisuuteen liittyvät, yhteiskuntaan integroivat tekijät. Suomi on pinta-alaltaan paljon suurempi kuin monet EU-maat. Palkka-armeijaan siirtyminen tarkoittaisi väistämättä sitä, että sotatilanteessa jouduttaisiin tekemään raakaa alueellista priorisointia. Olipa palkka-armeija minkä kokoinen tai näköinen tahansa, se riittäisi ainoastaan muutamien valtiolle tärkeiden alueiden puolustamiseen.

Palkka-armeijaan siirtyminen voidaan nähdä myös kääntäen. Yleisen asevelvollisuuden alasajon jälkeen on helppo todeta palkka-armeijan sopivan mainiosti kriisinhallintaan ja terrorismin torjuntaan, mutta maanpuolustukseen se on aivan liian pieni, ja näin sotilaallinen liittoutuminen on välttämätöntä. Nämä kaikki seikat puolustavat puolustusmäärärahan nostamista ja yleisen asevelvollisuuden jatkumista. Erityisesti nuorten miesten osalta tällä on merkitystä myös syrjäytymisen ehkäisyssä, mikä tuo puolustuspolitiikalle suuren lisäarvon, puhumattakaan siitä kumpuavasta maanpuolustustahdosta.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa osansa on saanut myös selontekomenettely puolustus- ja turvallisuuspolitiikan linjaamisessa. Selontekoa on arvosteltu pitkäpiimäisenä ja liian kankeana menettelynä. Mielestäni puolustuspolitiikassa kuitenkin jos missä pitkäjänteisyys on tarpeellista. Turvallisuusympäristön virkeä ja aktiivinen analysointi eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että linjapäätösten annetaan kypsyä rauhassa. Selontekomenettely tarjoaa myös mahdollisuuden syvälle keskustelulle niin täällä eduskunnassa kuin laajemminkin julkisuudessa. Kriittinenkin keskustelu myös puolustuspolitiikassa on tarpeellista ja rakentaa myös osaltaan päätöksenteon avoimuutta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä tämän selonteon ja sitä käsitelleen eduskunnan seurantaryhmän näkemyksiin Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjauksista. Nuo linjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä tällä kertaa kovin olennaisia tarkistuksia. Meidän on mielestäni jatkossakin huolehdittava omasta uskottavasta puolustuksesta, kuten seurantaryhmäkin sanoo, ja osallistuttava kehittyvään eurooppalaiseen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön. Koko maata pitää edelleen puolustaa, eikä puolustusjärjestelmän perustaa, yleistä asevelvollisuutta, josta tänäänkin on täällä kovasti puhuttu, ole syytä romuttaa.

Mutta varusmiespalvelusta voidaan ja pitää kehittää laajan turvallisuuskäsitteen edellyttämällä tavalla, josta muun muassa keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron pitänyt ed. Korkeaojakin täällä puhui. Suomi ei ole tämän selonteon perusteella yhtään lähempänä sotilasliitto Natoa kuin aiemminkaan. Sekin on käynyt selväksi. Yhteistyölle Naton kanssa sen sijaan on edelleen laaja kansalaisten kannatus.

Laajan turvallisuuden käsite antaa aihetta tarkastella maailmaa ja sen kehitystä tarkalla sihdillä. Kehitykselle on ollut ominaista muutosten nopeus ja ennakoimattomuus. Ilmastonmuutos, sen aiheuttamat luonnonkatastrofit, yhä paheneva ruokakriisi, energian ja luonnonvarojen saatavuuteen liittyvät kysymykset, pula puhtaasta vedestä, köyhyyden lisääntyminen, kaikki nämä ovat vakavia maailmanlaajuisia turvallisuusuhkia, ja niiden torjumiseen koko kansainvälisen yhteisön on kyettävä löytämään keinoja maailmanlaajuisen talouskriisin oloissakin.

Laajan turvallisuuden piiriin kuuluvat kysymykset voivat heijastua toki Suomeen yhä konkreettisemmin. Meidän on varauduttava sellaisiin valtioiden rajat ylittäviin uhkiin kuin esimerkiksi tietoverkkohyökkäyksiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, huume- ja ihmiskaupan lisääntymiseen, ydinturvallisuuden vaarantumiseen ja tarttuviin tauteihin liittyviin kysymyksiin.

Jotta me näistä haasteista selviäisimme, on entistäkin tärkeämpää sovittaa paremmin yhteen sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan toimet sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu. Kriisialueilla toimii usein erittäin monia kansainvälisiä järjestöjä ja suuri määrä kansalaisjärjestöjä: YK, EU, Nato, Etyj, Afrikan unioni jne. Näiden toimijoiden välisen koordinaation on pelattava jatkossa paremmin, jotta voimavaroja ei hupuloida hukkaan ja tieto kulkee. Esimerkiksi Afganistanissa paremmalla koordinaatiolla on kovasti kysyntää. On hyvä, että ulkoministeriössä laaditaan kuluvana vuonna kokonaisvaltainen kriisinhallintastrategia. Strategisen tason ohjauksen lisäämiseksi pidän tätä erittäin tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on kiistelty tänään sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan painotuksista, kumpi ensin ja kumpaa enemmän. On selvää, että sotilaallinen kriisinhallinta on vain väline. Ensisijaisen pyrkimyksemme kriisinhallinnassa pitää edelleen olla se, että tuemme YK:n peruskirjan päämääriä rauhasta ja turvallisuudesta. Suomi onkin järjestelmällisesti kehittänyt valmiuksiaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Nopea väliintulo maailman kriiseissä on olennaista, ja sitä on myös YK toistuvasti korostanut. Nopea väliintulo on tarpeen vakavissa kriiseissä ja humanitaaristen katastrofien estämisessä, kuten 90-luvun kokemukset niin hyvin osoittavat. Kriiseissä on kyse perustavanlaatuisista ihmisoikeuksien loukkauksista tai näiden oikeuksien turvaamisesta.

Arvoisa puhemies! Laaja turvallisuuskäsite edellyttää vahvaa, läpinäkyvää ja tuloksekasta panostusta myös kehitysyhteistyöhön. Kehityksen perusedellytyksiä ovat demokratia, hyvä hallinto ja toimivat instituutiot. Kehitysyhteistyössämme pitää ottaa vahvasti huomioon oikeusvaltionäkökulmat. Samoin meidän kannattaa panostaa niihin sektoreihin, joissa meillä on eniten annettavaa. Koulutus, ympäristö ja terveydenhuolto ovat vahvoja osaamisalueitamme, joista meidän ei kannata hevin luopua, vaikka kansainvälinen työnjako joissakin kohdemaissa sitä tuntuu edellyttävänkin.