Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Kyseessä on todellakin selonteko Isaf-operaation tukitoimista vuoden 2009 vaaleissa Afganistanissa. Jos sallitte, esittäisin lyhyesti kolme huomiota tästä selonteosta.

Ensimmäinen huomio selonteosta on se, että näille vaaleille ja vaalien järjestämiselle on vahva kansainvälinen tuki. 20.8. näillä näkymin järjestetään Afganistanissa sekä presidentin vaalit että maakuntavaalit, ja loppujen lopuksi tässä on kysymys vakaudesta ja demokratian eteenpäin viemisestä. On ehkä paikallaan myös huomauttaa, että kyseessä todellakin on YK:n mandaatilla toimiva ja Afganistanin omasta pyynnöstä toimiva Isaf-operaatio ja pitkälti siis poliittinen prosessi, ei niinkään sotilaallinen prosessi. Eli ensimmäinen huomio on se, että näille vaaleille ja niiden tukemiselle on vahva kansainvälinen tuki.

Toinen huomio on haaste, ja se haaste on, olkaamme ihan suoria, turvallisuustilanne. Vastuu toki näiden vaalien järjestämisestä ja turvallisuudesta on Afganistanilla itsellään, mutta on itsestäänselvää, että vaalien järjestämiselle tarvitaan tukijoukot. Sen takia meillä on olemassa YK:n turvaneuvoston lausuma 1833, joka tukee vaalien valvomista ja siihen liittyviä tukitoimia.

Varsinaisessa Isaf-operaatiossa tällä hetkellä on mukana 41 maata, 41 maata, siis ei pelkästään Nato-maita, vaan myös muita joukkoja, yhteensä 53 000. Näillä näkymin monet maat ovat lisäämässä väliaikaisesti joukkojen avustusta näiden vaalien valvontaan, Saksa 1 000 miehellä ja naisella, ja Suomelle ehdotetaan siis tässä vaiheessa noin sadan henkilön lisäystä. Muista on vaikea vielä tässä vaiheessa puhua, koska nämä tiedot monessa maassa toistaiseksi ovat luottamuksellisia tai salaisia.

Kolmas ja viimeinen huomio tästä Afganistanin tukitoimi- ja vaaliselonteosta on Suomen linja. Se, mitä me ehdotamme, ja kanta, jonka olemme muodostaneet hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa, on aikajänteellä noin 4 kuukautta plus miinus 1 kuukausi joukkojen lisäys noin sadalla hengellä, joka siis käytännössä tarkoittaisi, että Suomella olisi Afganistanissa yhteensä 200, hiukka päälle, miestä ja naista. Tämä panos on siviili- ja sotilasyhteistoimintaryhmiä, suojausjoukkoa ja kansallista tukiosaa. Kustannukset ovat 6,1 miljoonaa euroa.

Lopuksi, herra puhemies, arvon edustajat, Afganistanin tie on ilman muuta pitkä ja vaikea. On ilman muuta selvää, että Afganistanista ei tule Suomen tai Ruotsin kaltaista demokratiaa, ei näiden vaalien seurauksena, ei todennäköisesti moneen moneen vuoteen. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että Afganistanin kansakunta on ehkä yksi kansakunnista, joka viimeisten 30 vuoden aikana on kärsinyt enemmän kuin moni muu. Ei anneta Afganistanin romahtaa. Suomellakin on oma vastuu Afganistanin vakauttamisesta. Sen takia tämä selonteko, sen takia Suomen panoksen väliaikainen lisääminen. Ei ole helppo tehtävä, mutta mielestäni Suomen kansainväliseen profiiliin erinomaisesti sopiva.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tästä kriisinhallintaoperaatiosta. On helppo yhtyä ja varmasti kaikki yhdymme siihen näkemykseen, että demokraattisten vaalien järjestäminen on edellytys jatkotoimille. Yleinen käsitys on, että sotilaallista ratkaisua Afganistanissa ei ole koskaan mahdollista saavuttaa. Täytyy olla edellytykset sille, että syntyy jollakin aikajänteellä poliittinen ratkaisu. Miten se syntyy, se on toinen kysymys. Mutta varmasti tarvitaan parempaa dialogia nykyisten vallanpitäjien ja vähintäänkin maltillisten talibanien kesken. Tämä on se kaiken a ja o pitkäjänteisessä ratkaisussa.

Tämä tarvitsee sitten tuekseen rauhanturvaoperaatiota, kriisinhallintaa, jotta siellä voidaan käynnistää näitä kehitystoimia, sitä mallia viedä käytännössä eteenpäin, johon tuossa edellisessä asiakohdassa eli selonteossa viitattiin, niin sanottua laaja-alaista kriisinhallintakonseptia, jossa sotilaallinen siviilikriisinhallinta ja kehitystoimet pystytään yhteen nivomaan. Tästä on siis kysymys.

Todellakin tämä vaalituki, määräaikainen kriisinhallintahenkilöstön määrän lisääminen, perustuu YK:n päätöslauselmaan 1833. Suomen puolella asiaa on valmisteltu niin, että tuoksi määräajaksi vahvistaisimme osallistumistamme noin sadalla rauhanturvaajalla sillä alueella, missä Suomi on tottunut toimimaan, eli Saksan alaisuudessa ja siellä pohjoisella alueella. Etelään meno ei ole Suomelle vaihtoehto, ei ole eduskunnan aikaisempienkaan kantojen perusteella. Niin kuin ulkoministeri totesi, tuo Suomen noin sadan henkilön joukko koostuisi kolmesta komponentista: niin kutsutuista lmt-ryhmistä, jotka ovat sotilas—siviili-ryhmiä, joiden tehtävä on partioida, tehdä havaintoja ja olemassaolollaan tuoda turvallisuuden tunnetta; toinen osa koostuu niin sanotusta suojausosasta, jota voidaan käyttää esimerkiksi äänestyshuoneiston turvallisuuden takaamiseen; ja sitten siihen liittyy pieni johto-osa.

On selvää, että mitä tulee tähän turvallisuustilanteeseen, me tiedämme, mikä on Etelä-Afganistanin tilanne. Siellä turvallisuustilanne on mennyt entisestään huonompaan suuntaan. Pohjoisessakin on kiistatta iskuja, niin kuin tiedotusvälineistä olemme saaneet lukea. Mutta kuitenkin se on se alue, jolla suomalaiset toimivat. Ja näin ollen Afganistaniin lähetettävien joukkojen osaamiseen ja kokemukseen asetetaan erityistä huomiota. Tässä tapauksessa sinne suunnitellaan lähetettävän, mikäli eduskunta näin päättää, parhaiten koulutettuja ja parhaiten varustettuja rauhanturvaajia.

Valitettavaa on aina se ja se on todettava, että kaikissa rauhanturvaoperaatioissa, niin Tšadissa, Kosovossa, Balkanilla kuin Afganistanissa, näihin tehtäviin liittyy riskejä. Ne tiedostetaan. Rauhanturvaajien turvallisuuteen on panostettu tällä alkavalla vuodella 4 miljoonaa Afganistanin osalta lisää, jonka tehtävä on juuri näiden tienvarsipommien ennaltaehkäisy ja niin edelleen. Mutta yhtä kaikki nämä ovat riskialttiita, mutta me olemme rajanneet osallistumisemme sinne Pohjois-Afganistaniin ja todellakin vaalien ajaksi, määräajaksi, noin 4—5 kuukaudeksi.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä ministerien perusteluihin, miksi Suomen on oltava mukana. Me olemme olleet jo aikaisemmin siellä sadalla miehellä, jota joukkoa on päätetty vahvistaa koulutusryhmällä. Ja nyt sitten on äärimmäisen tärkeää, että Afganistanin vaalit turvataan, jotta demokratia edistyisi, vaikka se ei varmasti demokraattiseksi maaksi vielä muodostu. Totta kai tähän sisältyy riskejä, mutta nämä toimenpiteet, mitkä tehdään, ovat välttämättömiä. Ja myöskin otan huomioon valtiovarainvaliokunnan edustajana, että budjetti sisältää rahat, joilla tämä operaatio voidaan toteuttaa. Samalla Suomen lippu näkyy juuri äsken käydyssä selontekokeskustelussa. Korostimme kriisinhallintaa, ja tämä on yksi tärkeä osa viedä rauhaa ja ihmisoikeuksia alueelle, jossa sitä todella kaivataan.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos eduskunta päätyy siihen, että se hyväksyy tämän ehdotuksen — ja sanon näin siksi, koska täytyy tätäkin käydä hyvin huolellisesti ja kriittisestikin lävitse — niin se voi perustua yksinomaan siihen, että me arvioimme, että Suomen panoksella ja osallistumisella voidaan edelleenkin antaa sellainen kontribuutio Afganistanin olojen vakauttamiselle, ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämiselle ja kehitykselle, että se perustelee tätä osallistumista. Tämä ei ole ihan itsestäänselvää, koska tilanne Afganistanissa kokonaisuudessaan ei ole edennyt ollenkaan toivottuun suuntaan. Yksi ongelma on se, että Isaf-joukot kokonaisuudessaan ovat — niin kuin silloin vähän ounasteltiinkin, kun tähän operaatioon mentiin — nyt samaistuneet taistelujoukkoihin. Taistelujoukkoihin osallistuminen ei tietenkään ole mikään Suomen tehtävä. Sanon näin myöskin siksi, että perustelu tälle osallistumiselle ei voi olla mikään Nato-solidaarisuus tai kolmansien osapuolten toivomus, vaan meidän nimenomaan oma perustelumme ja harkintamme siitä, mikä tukee vakautta Afganistanissa.

Vielä haluaisin myös todeta, että tätäkin tulisi myös arvioida sitä silmällä pitäen, mitenkä meidän voimavaramme YK-operaatioissa ovat kehittyneet, koska samanaikaisesti me tiedämme, että on paljon sellaisia YK-operaatioita, joihinka Suomella olisi erityistä annettavaa ja osaamista ja jotka ovat huomattavasti aliresursoituja. Tätäkin täytyy tarkastella tässä yhteydessä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ruotsi osallistuu kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin noin 800 henkilöllä ja Norja 600:lla. Suomella sotilaallisten kriisinhallintatehtävien henkilöstö on noin 700 ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita on 135. Eli ei mitään häpeämistä lukumäärissä. Halusin tämän nostaa esiin, kun nyt puhutaan lisäjoukkojen lähettämisestä vaaleja varten Afganistaniin.

Tuossa lyhyessä selonteossa kummastelen hieman muutamaa asiaa. Kannattaa olla tarkkana, kun näitä selontekoja eduskunnallekin tekee, vaikka ne olisivat lyhyitäkin. Tämän selonteon mukaan vasta Isaf-operaatio on tuonut esiin turvallisuuden kehityksen ja hyvän hallinnon keskinäisriippuvuuden. Luulenpa, että se on jo paljon aikaisemmin ollut tiedossa. Sitten siellä vähän annetaan ymmärtää, että olisi vain tekninen ongelma, että rekisteröintikortteja on myönnetty alaikäisille ja naisten osuus vaihtelee eri alueilla.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin, onko Suomen toiminta Afganistanissa ollut edesauttamassa jollakin tavoin näitten entisten sotilaskomentajien keskinäisen valtataistelun ylläpitoa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tietenkään voi olla vapaita vaaleja vastaan ja niiden turvaamista vastaan millään tavalla, ja afganistanilaiset ovat kyllä ansainneet demokratian monien vuosien kurjuuden jälkeen, mutta muutama kysymys tässä herää.

Ministeri Häkämies nostikin esille, että aseella ei voi rauhaa Afganistaniin tuoda vaan se pitää tuoda poliittisen prosessin kautta. Olisin ehkä enemmän halunnut vielä kuulla hallituksen visiosta siitä, miten tätä poliittista prosessia vaalien lisäksi voidaan tukea ja nimenomaan ehkä dialogia sitten oppositionkin kanssa. Ja mieleen tulee ennen kaikkea se, että kun karttaa katsoo, niin opposition hallitsemia alueita alkaa olla aika lailla siellä Etelä-Afganistanissa ja tietysti lähellä Pakistanin rajaa. Voisin kuvitella, että siellä näitä vaaleja ei voi lainkaan panna toimeen, eli ei puhuta silloin koko maata kattavista vaaleista, kun tilanne on tällainen, mikä siellä on. Rintamat ovat muodostuneet maan halki.

Toinen huolenaiheeni on kyllä siviiliuhrien määrä erilaisissa operaatioissa, ennen kaikkea tässä operaatiossa Enduring Freedom on näitä syntynyt, mutta myöskin muissa operaatioissa. Viime vuonna on ollut ehkä noin yli 1 000 kuollutta ja noin 3 000 haavoittunutta. Se on hyvin paljon siviiliuhreja tällaisessa konfliktissa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toimintalinja Afganistanissa, jota on noudatettu, ei ole ollut oikea, jos tilannetta arvioidaan, niin kuin pitää arvioida, sen menestyksen ja turvallisuuden parantamisen kannalta. Turvallisuustilanne on heikentynyt, ja silloin on myöskin syytä miettiä, onko tämä toimintalinja ollut alun alkaenkaan oikea. Tässä tulee mieleen se, kuten ed. Haavistokin totesi, että poliittista prosessia pitäisi voida tukea paljon enemmän tämän sotilaallisen voimankäytön sijaan. Siviiliuhrien määrä kun kasvaa, niin tämä kansan vastustus tätä sotilaallista toimintaa kohtaan tulee entisestään vaan lisääntymään. Siinä mielessä on suhtauduttava kriittisesti siihen, että Suomi on lähettämässä lisää sotilasjoukkoja sinne. Mielestäni sinne pitäisi lähettää nimenomaan siviilihenkilöstöä ja taloudellista tukea eikä sotilaita. Kuten jo ed. Annika Lapintie täällä aikaisemmin vasemmistoliiton ryhmäpuheessa totesi, me emme tule hyväksymään näitten sotilaitten lähettämistä sinne.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Samalla kun päätämme lähettää sotilasosaston Afganistaniin, niin meidän täytyy rehellisesti todeta, että Afganistanissa on vakavasti epäonnistuttu. Paikallinen väestö on alkanut suhtautua erittäin vihamielisesti näihin ulkomaalaisiin joukkoihin. Myöskin oopiumin viljely on lisääntynyt, ja presidentti Karzain hallintoa sanotaan erittäin korruptoituneeksi. Eli siellä on todella vakava tilanne, ja vaikka jotenkin Afganistan saataisiinkin rauhoitetuksi, niin suuret määrät vihollisia on jo Pakistanin puolella. Se on todella huolestuttava se kokonaistilanne, mikä siellä on.

Henkilökohtaisesti kannatan sitä, että me lähetämme nämä sata miestä sinne, mutta kyllä Suomen tulee omalla toiminnallaan lähteä siitä, että neuvottelut on saatava käyntiin poliittisesta ratkaisusta. Tällä tavalla ei Afganistanissa voida rauhaa saada, ja ratkaisu löytyy vain siitä, että aletaan neuvottelut pikaisesti maltillisten talibanien ja muitten etnisten ryhmien kanssa, koska on erittäin etnisesti hajanainen ja sekava se koko paletti siellä. Ainoastaan tätä taustaa vasten on hyväksyttävissä se, että me lähetämme sinne nyt joukkoja turvaamaan vaaleja, että saadaan demokratiaa edes jollain tavalla viedyksi eteenpäin.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin vain yhtyä aikaisemmin täällä todettuihin näkemyksiin siitä, että Afganistanissa ollaan erittäin suurten ongelmien edessä ja tarvitaan uudenlaista toimintatapaa, tarvitaan poliittista dialogia kaikkien osapuolten kesken ja tarvitaan yhteistyötä Afganistanin naapurien kanssa, Pakistanin ja Intian. Oikeastaan tämä ongelmavyöhyke alkaa Lähi-idästä, Palestiina, sitten Irak, Iran, Afganistan muodostavat kokonaisuuden, joka pitää ratkaisussa ottaa huomioon. Vaalien järjestäminen on kuitenkin tärkeä osa tätä kokonaisuutta, pieniä askeleita toivottavasti myönteiseen suuntaan. Kannatan ja tuen sitä, että tämä lisäjoukko lähetetään. Se pitää tarkasti arvioida vielä valiokunnissa, ja näin tullaan tekemään, mutta näyttäisi siltä, että se on hyvin perusteltua. Sen sijaan sitten on kokonaan toinen asia, mikä on Isafin jatko, millä tavalla Suomi kontribuoi jatkossa erilaisiin operaatioihin nyt, kun toivottavasti Kosovosta voimavaroja voidaan irrottaa. Se on kokonaisuus, johon sitten tullaan sen jälkeen.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalit ovat oleellinen osa demokratian kehitystä ja oikeusvaltion rakentamista. Mutta on todellakin helppo yhtyä ed. Salolaisen puheenvuoroon siinä, että Afganistanissa on epäonnistuttu. Onnistumisia on ollut todella vähän. Ehkä siellä on luotettu liikaa sotilaalliseen voimaan. Erityisen huonosti on onnistuttu huumeiden vastaisessa taistelussa. Oopiumin tuotannosta yli 90 prosenttia edelleen tulee Afganistanista. Hallinnon rakentaminen ei ole onnistunut. Toimenpiteet ovat olleet koordinoimattomia, eli näitä epäonnistumisia on ollut todella paljon. Mielestäni jatkossa, jos aiotaan Afganistaniin saada rauha ja vakaus, kansainvälisellä yhteisöllä pitäisi olla jonkinlainen kokonaisnäkemys, strategia koko alueelle mukaan lukien Afganistanin lisäksi erityisesti Pakistan ja Iran, ehkä muitakin lähialueita. Tälle pohjalle pitäisi yrittää rakentaa sitä vakautta. Mielestäni tämä selonteko tulee täällä eduskunnassa arvioida kriittisesti, mutta kuten totesin, niin vaalit ovat osa demokratiakehitystä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Monesta puheenvuorosta on käynyt selvästi ilmi, että siellä on epäonnistuttu, ja on moitittu, että poliittista dialogia ei ole syntynyt. Herää tietenkin kysymys, mistä johtuu, että ei ole syntynyt. Ovatko suomalaiset olleet passiivisia? Nyt puhutaan, että pitää käynnistää. No, miksi me emme ole käynnistäneet? Aiommeko me tämän jälkeen käynnistää, se on seuraava kysymys. Minä pelkään, että tässä on ollut paljon paljon puhetta tämän epämääräisen asian ympärillä. Tilanne on se, jonka me olemme kuvanneet. Se on vaikea, mutta olemmeko tehneet riittävästi ja tulemmeko me tekemään riittävästi jatkossa? Tästä selonteosta ei käy ilmi, kuinka paljon Isaf-joukkoja aiotaan vaalien aikana vahvistaa, mihin määrään ne nostetaan 53 000:sta, siis kaiken kaikkiaan. Suomi kaksinkertaistaa.

Sitten tähän turvallisuusneuvoston hyväksymään päätöslauselmaan. Siinähän kyllä myös todetaan, että kannustetaan YK:n jäsenmaita vahvistamaan Afganistanin omien turvallisuusjoukkojen kouluttamista ja myöskin painotetaan tarvetta tukea maan asevoimien kehittämistä. Mitä puolustusministeri sanoo tästä tukemisesta, asevoimien kehittämisestä?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä selonteosta käy ilmi, että Isaf-joukkoja on koko Afganistanin alueella ja näitä kansallisen armeijan joukkoja lähinnä vain kahdella alueella, oliko se nyt itä- ja eteläosissa Afganistania. Herää tietysti kysymys, onko nyt sitten niin, että kun Isaf-joukkoja vahvistetaan — mikä sinänsä on ihan ok ja voi todella perustellusti kannattaa sitä, kun on kysymys demokratian edistämisestä — niin ollaan sellaisessa tilanteessa, kun otetaan vielä lisäksi huomioon se, mitä ed. Salolainen totesi tästä alkuperäisväestön suhtautumisesta vieraisiin joukkoihin, että nimenomaan vaalitilanteessa se stimuloisikin aggressioita eikä toimisikaan siihen suuntaan, missä vilpittömästi tietysti me haluamme olla mukana. Kun tälle tielle on lähdetty, niin pakkohan se on eteenpäin mennä, eihän siinä mitään.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onnistuneet presidentinvaalit ja maakuntavaalit ovat tärkeä askel Afganistanin demokratiakehityksessä. Tukitoimiin osallistumiselle on perusteet. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava siitä, että rauhanturvaajien palvelussuhteiden ehdot ovat houkuttelevat. Puolustusvoimat on ilmaissut toistuvasti huolensa siitä, että rauhanturvatehtäviin hakijoiden määrä on laskenut. Nyt on pientä nousua nähtävissä, mutta edelleenkään ei olla tilanteessa, jossa hakijoista muodostuisi monipuolinen, eri ammattialoista muodostuva joukko. Perinteisesti juuri eri alojen osaajien hakeutuminen rauhanturvatehtäviin on ollut suuri etu.

Syytä on myös kiinnittää huomiota siihen, että naisten osuus kriisinhallintatehtävissä työskentelevistä on huolestuttavan pieni. Erityisesti tähän seikkaan tulisi puuttua ja tehokkaita keinoja naisten mukaan houkuttelemiseksi tulisi keksiä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvä, että Afganistanissa ei saavuteta rauhaa ilman poliittisia ratkaisuja, ja nämä vaalit ovat yksi osa sitä kokonaisuutta. Ne tukevat oikeusvaltiokehitystä ja demokratiaa. Ne ovat tavallaan niitä siviilikriisinhallinnan keinoja. Sen takia vasemmistoliitonhan pitäisi tukea voimakkaasti tällaista operaatiota, mihin nyt ollaan lähdössä.

Mutta olennainen kysymys on se, missä vaiheessa Isafin piirissä aiotaan arvioida tavallaan nyt Afganistan uudelleen. Milloin YK, Nato, EU kokoontuvat yhteen tavallaan myöskin presidentti Obaman uuden linjauksen pohjalta miettimään, mikä on se uusi satsaus ja uusi alku Afganistaniin ja millä tavalla aiotaan sitten Nrf:n nopeita joukkoja käyttää myöskin vaalitarkkailun turvaamiseksi?

Puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota Tšadiin. Nimittäin 15.3. operaatiovastuu siirtyy siellä. Olisi ollut kyllä kohtuullista, arvoisa puolustusministeri, että nämä kaksi selontekoa olisi tuotu eduskunnalle yhtä aikaa. Se olisi ollut jotenkin käytännöllistä ja pragmaattista, olisi voitu arvioida niitä yhtä aikaa tässä varsinkin, koska Tšadin osalta tulee erittäin kova kiire, jos 15.3. pitäisi jo ottaa uusia linjauksia. Afganistanin täydennysjoukkojen lähettäminenhän on meillä edessä aikaisintaan vapun jälkeisenä aikana.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat kertoo tänään klo 13.19 muun muassa, että ääri-islamilainen Taleban-liike on surmannut ainakin 27 ihmistä tänä aamuna.

Afganistanin vakauttaminen on meidän kansainvälisen yhteisön yhteinen moraalinen projekti. Monessa mielessä Afganistan on kuin potilas, ehkä alkoholisti tai mielenterveyspotilas, jota me emme voi muuta kuin auttaa auttamaan itse itseään. Siinä mielessä tämä vaalien turvaaminen on tärkeä osa. Afganistaniin ei voida saada rauhaa ilman poliittista ratkaisua, ja siinä nämä vaalit ovat tärkeä elementti.

Meidän tehtävämme on auttaa afganistanilaisia itse luomaan yhteiskuntarakenne, joka perustuu vakaaseen afganistanilaiseen hallintoon, ja itse lähteä rakentamaan sitä, että Taleban ja muut ääriliikkeet eivät enää hyökkää.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vähän vajaa viisi vuotta sitten eduskunnan ihmisoikeusryhmä oli Afganistanissa, niin silloin oli toivoa maassa, turvallisuus oli lisääntymässä, Kabul oli turvallinen, jopa Mazar-i-Sharif oli turvallinen alue silloin. Minä olen erittäin surullinen siitä kehityksestä, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Vaikka on asevoimia paljon lisätty, aseellista rauhanturvaamista on yritetty viedä sinne, tämä poliittinen neuvotteluratkaisu on jäänyt odotuttamaan itseään, ja se on erittäin surullista.

Kaikkien meidän pitää kantaa huolta Afganistanin kansan tilanteesta ja sen tulevaisuudesta. Mutta minä näen aika pessimistisenä tämän asevarusteisen rauhanturvaamisen ja diplomatian viemisen, ja ehkä sitä voidaan katsoa, ovatko kaikki isommat kumppanit, jotka siellä aseineen liikkuvat, toimineet parhaalla mahdollisella tavalla, ovatko ne kunnioittaneet sen kansan peruskulttuuria, sen lähtökohtia, vai ovatko he olleet liikaa öykkärilinjalla siellä liikkeellä. Tämä on se kovin haaste, millä saadaan luottamusta Afganistanin kansalta niitä joukkoja ja niitä toimijoita kohtaan. Sen takia tämä asevoimien lisääminen ja sillä demokratian ja rauhan palauttaminen ei ole välttämättä kovin tuloksellista.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli tilaisuus vierailla Afganistanissa aivan hiljattain. Täytyy todeta, että nämä puheenvuorot, joita tässä viimeksi on käytetty, kyllä kertovat maan todellisuudesta. Poikkeuksellisen vaativissa olosuhteissa siellä työskennellään, ja Kabul on itse asiassa bunkkerikaupunki. Siellä eletään sotatilassa.

Suomalaiset sotilaat, jotka tällä hetkellä ovat Afganistanissa, ovat toisen maailmansodan jälkeen kovimmassa paikassa. Joka ikisen sotilaan kohdalla, joka täältä lähetetään, meidän täytyy äärimmäisen vastuullisesti tehdä nämä päätökset. On aivan selvä asia, että Afganistanin tilannetta ei voida ratkaista pelkästään kansainvälisin toimin, ei myöskään kansainvälisin sotilaallisin toimin, vaan siihen täytyy pystyä kytkemään erityyppiset kehitystoimet mukaan, ja tätähän kansainvälinen yhteisö koko ajan myöskin tekee. Tämä on itsestäänselvä asia kaikissa näissä muodoissa.

Nyt nämä vaalit ovat tärkeä asia. On myöskin tärkeää, että me voimme tukea näiden vaalien onnistumista. Nyt olemme tekemässä päätöksen noin sadan sotilaan lähettämisestä. Tietysti ministeriltä voi kysyä, onko tämä sata sotilasta nyt se optimimäärä, olisiko vähemmälläkin mahdollisesti selvitty. Erinomaisen vaativiin tehtäviin heidät tullaan lähettämään. Tästä meidän täytyy olla tietoisia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä kriisinhallintatehtävissä uskottavuus on kaikkein tärkeintä. Otetaan Irak esimerkkinä. Kun siellä ihmiset ovat vihdoinkin kyllästyneet näihin tienvarsipommeihin, terrorismiin ja Yhdysvallat on lisännyt joukkojaan, ottanut tilanteen hallintaansa, niin me näemme, että siellä suoritettiin vaalit rauhallisissa olosuhteissa varsin demokraattisesti. Kehitys on menossa hyvään suuntaan. Ja Balkanilla oli ihan sama tilanne. Siellä kun kansainvälisten joukkojen silmien edessä suoritettiin joukkomurha, niin syntyi tämmöinen innostus, että taistellaan niitä ulkomaisia joukkoja vastaan. Sen jälkeen, kun Nato tuli sinne, otti tilanteen hallintaansa, saatiin vakaus, saatiin rauha alueelle aikaan. Ja Afganistanissa on ihan sama tilanne. Se tilanne täytyy ottaa haltuun, niin että siellä on uskottava kredibiliteetti kansainvälisillä joukoilla, ja vasta sen jälkeen päästään eteenpäin.

Tässä suhteessa tietysti, jos halutaan näitä siviilikriisinhallintakeinoja, niin vaalit ovat kaikkein keskeisin tehtävä. Ne ihmiset, jotka ovat jollakin tavalla halukkaita demokratiaan, pitää sitoa, ja vain vaalit on se keino, jolla ihmiset voidaan sitoa ja pitää sitoa kaikkialla maassa.

Ihmettelen kyllä vasemmistoliittoa. Onko teillä edelleen se käsitys vaaleista, että vaaleissa riittää se, että kassakaapista otetaan vaalien jälkeisenä päivänä sitten tulokset valmiina, vai onko niin, että vaalit järjestetään tosiaan äänestyspisteissä kaikkialla maassa niin, että rauha näillä alueilla voidaan turvata?

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin korostettu oikealla tavalla sitä, että tässä on kysymyksessä demokraattisten vaalien järjestämisen tukeminen ja että tavoitteena pitkässä juoksussa mielellään mahdollisimman nopeasti kuitenkin on poliittisen ratkaisun edellytysten luominen.

Kun ed. Kallis kysyi, miten Suomi on edistänyt tätä poliittista ratkaisua, niin en halua väheksyä, mutta Suomi ei varmasti tämän poliittisen dialogin vetovastuussa ole. Siinä mielessä täytyy tietysti olla realisti. Mutta lähiviikkoina järjestetään Isaf-kokous, johon osallistuvat kaikki operaatioon osallistuvat maat. Tämä on järjestyksessä kolmas ja osoittaa sitä, että kaikki maat, jotka ovat mukana, ovat mukana myös päätöksenteossa. Näissä kokouksissa korostetaan ennen kaikkea poliittisen ratkaisun välttämättömyyttä, kiinnitetään huomiota turvallisuustilanteeseen ja painotetaan yhteistyötä Isafin ja YK:n välillä. Tämän tyyppisiä asioita on varmasti nytkin edessä ja nyt tietysti aivan erityisesti tämä vaalien järjestäminen.

On yhdyttävä niihin näkemyksiin, joissa todetaan, että turvallisuustilanne erityisesti etelässä, osin myöskin Kabulin alueella, on äärimmäisen kriittinen, että huumeet ovat vakava ongelma, jolla myöskin rahoitetaan tätä terroristitoimintaa, että maan hallinnon korruptiossa on paljon korjaamista. Kaikkiin näihin asioihin aika suoraviivaisesti kiinnitetään huomiota, mutta haaste se on. Toisella puolella on sitten asioita: tytöt ovat päässeet kouluun, kyliä on sähköistetty, koulutusjärjestelmä toimii toisella tavalla, vastasyntyneiden lasten kuolleisuus on tipahtanut aivan olennaisella tavalla. Eli on saavutettu myöskin tuloksia, ja niitä tuloksia tietysti pitää saada enemmän, jotta paikallinen väestö ymmärtäisi ja hyväksyisi entistä paremmin tämän rauhanturvaoperaation merkityksen.

Ed. Kallikselle vielä: Millä tavalla Suomi tukee Afganistanin armeijan kehittymistä? Me olemme aloittaneet uuden toimintamuodon, joka on tämmöinen koulutuselementti, eli meiltä on lähetetty sinne, niin kuin eduskunta on päättänyt, tykistökouluttajia. Tätä vastaavaa konseptia on ajatus jatkaa, rajallisia määriä mutta ennen kaikkea kokeneita sotilaita kouluttamaan. Sen tavoitteenahan on se ainut oikea tie, että Afganistanin oma armeija ja poliisi ottavat itse vastuuta omasta turvallisuudestaan. Eli siellä toimitaan kouluttajina ja toivotaan, että he itse oppivat ja ottavat vastuun. Tämä on se tie, jota on edetty, ja on syytä sitten pohtia myös jatkossa, voidaanko sillä edetä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Viime viikon aikana minulla on ollut mahdollisuus käydä keskustelua Afganistanin tilanteesta sekä Afganistanin hallituksen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan kanssa että sitten Münchenissä lounaalla kenraali Petraeuksen kanssa Yhdysvaltojen puolelta. Täytyy sanoa, että näissä keskusteluissa heijastuivat pitkälti samat elementit, jotka on kuultu tässä salissa tänään.

Ensimmäinen kokonaishuomio on se, että Afganistan on ehkä tällä hetkellä yksi maailman tuliherkimmistä ellei vaikeimmista paikoista. Ed. Kiljunen puhui pahimmasta paikasta, jossa suomalainen sotilas on ollut toisen maailmansodan jälkeen. Ei välttämättä kaukana totuudesta. Samalla olen vahvasti sitä mieltä, että tämä on yksi koko kansainvälisen yhteisön keskeisimmistä, keskeisimmistä kansainvälisistä kriiseistä. Sen takia pidän tervetulleena sitä lähestymistapaa, joka uudella Yhdysvaltain hallinnolla on ollut ja joka ei missään nimessä ole ainoastaan sotilaallinen vaan vaatii, kuten tässä salissa on vaadittu moneen otteeseen, poliittista ratkaisua ja poliittista lähtökohtaa.

Ed. Salolainen nosti hyvin esille Karzain hallinnon korruption, ja myös tältä puolelta salia kuului paljon huumeongelmiin liittyviä esimerkkejä. Nämä ovat kysymyksiä, joita Yhdysvaltain hallinto on ikään kuin pistänyt pöydälle myös nykyhallinnon kanssa. Siis tilanne siellä on todellakin erittäin vaikea.

Ed. Tuomiojalle: Perusteluna tässä ei missään nimessä ole Nato tai ikään kuin mielistely Yhdysvaltojen suuntaan. Me katsomme tätä kokonaisvaltaisesti ja olemme vahvasti sitä mieltä, vahvasti sitä mieltä, että Afganistan on yksi pahimpia kriisipesäkkeitä ja Afganistanin väestö on kärsinyt maailmanpolitiikan myllerryksessä viimeisen 30 vuoden aikana enemmän kuin moni muu. Me menemme sinne, koska me uskomme ihmisoikeuksiin. Me menemme sinne, koska me haluamme edistää demokratiaa. Te puhuitte YK:n kriisinhallintajoukoista. Se vaihdos tulee tapahtumaan sitten, kun keskustelemme Tšadista ylipäätään.

Eli kokonaisuutena olemme pitkälti samaa mieltä siitä, että tämä on vaikea paikka, epäonnistumisia on ollut. Poliittista ratkaisua haetaan, ja me uskomme, että pitkässä juoksussa sellainen Afganistanissa syntyy. Mutta ei missään nimessä, kuten tässä salissa on hyvin huomioitu tänään, kannata vähätellä niitä riskejä, joita tähän operaatioon kuuluu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä useampikin edustaja, ed. Salolainen ennen muuta, kritisoi tämän hetkistä tilannetta, ja sitten ministeri Häkämies viittasi joihinkin asioihin, jotka ovat kansan näkökulmasta paremmin. Lapsikuolleisuus oli todella kova Talebanin aikana johtuen muun muassa myös siitä saarrosta, joka oli Afganistanin ympärillä. Ei ollut lääkkeitä, ei mitään muuta.

Mutta haluaisin kuulla myös ministerien kantaa siitä, että on nyt viime aikoina nimenomaan näitä oheisvahinkoja ollut varsin paljon Yhdysvaltain ja liittolaisten toimenpiteissä, pommituksissa, ne ovat kohdistuneet siviileihin. Onko meillä mahdollisuuksia vaikuttaa Yhdysvaltojen kanssa käytävissä neuvotteluissa tai keskusteluissa yleensäkin siihen suuntaan, että myös Yhdysvallat tarkentaisi näitä osumia?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä operaatiosta on nostettu esiin kysymys siitä, osallistuuko Suomi ja lisääkö Suomi panostustaan sen vuoksi, että tämä on Nato-johtoinen operaatio. Minusta ei ole sinänsä kiinnostava kysymys pohtia näinpäin, että vastaamme ei tai kyllä vain sen vuoksi, onko operaatio nyt jonkun järjestön, Naton, EU:n vai YK:n tai Etyjinkin tarvittaessa, jos sellainen syntyy. Tämä ei voi olla peruste silloin, kun tässä talossa harkitaan näitä asioita. Mutta on epäilemättä tärkeää miettiä asia myöskin näinpäin, että kun Suomi esiintyy kansainvälisesti rauhanturvatoiminnan suurvaltana, niin niiden tietojen mukaan, jotka minulla on tämänhetkisistä luvuista, tällä hetkellä YK-operaatioissa on suomalaisia rauhanturvaajia tasan 23 kappaletta. Se tietysti on tässä nyt epäsuhta, jos Suomi muuten haluaa näyttäytyä maailmalla ja YK:ssa — meillä jopa turvaneuvoston jäsenyyshanke on tässä käynnissä — ja jos me näin vähällä panoksella olemme näissä YK:n operaatioissa mukana ja meillä riittää voimavaraa sitten näihin muihin operaatioihin, monet hyvät perusteet tässä varmasti taustalla. Tämä tilanne tietysti synnyttää sen kysymyksen, onko Suomi luistamassa niistä velvoitteista, joita meillä nimenomaan YK:n rauhanturvatoimintaan osallistumisessa on.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvää, että kokonaistilanne Afganistanissa on vaikea. Sehän tulee hyvin esille tästä selonteosta, ja sitä on vielä erittäin hyvin selvennetty ministerien esiintymisellä, ja moni edustaja täällä salissa on kertonut omia käsityksiään siihen liittyen. Minun ajatukseni menevät vaan tässä hivenen toisella lailla siihen kokonaisuuteen. Sitä voi tietysti kommentoida, mutta mehän emme sitä tietenkään täällä päätä. Suomi on ollut alusta lähtien mukana. Tässä selonteossa sanotaan, että tämä on YK:n valtuuttama laajin kansainvälinen rauhanturvaoperaatio. Nyt on kysymys noin sadan sotilaan määrästä, jota Suomelta pyydetään sinne, ja me olemme alusta lähtien olleet mukana. Olisi tietysti aika lailla epäloogista, jos me ilman hyvin selviä syitä kieltäytyisimme. Itse asiassa se jatkumo on sanottu silloin, kun me lähdimme tähän kaikkeen mukaan, että tämänlaatuisia väliaikaisia lisävelvoitteita Suomelle voi tulla. Se on hyvä meidän muistaa, kun me teemme kansainvälisiä sopimuksia. Tämä selonteko täyttää erittäin hyvin tehtävänsä. Minusta meidän ei sitä täällä pitkään tarvitsisi puida.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sissipäälliköt rahoittavat sotia huumeviljelmillä. Teknologia on kehittynyt maailmassa, ja satelliiteista varmasti nähdään nämä huumepellot. Kysyisin, miksi esimerkiksi Nato ei pommita hajalle näitä peltoja, koska varmasti nähdään, missä niitä on.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun mietitään, olemmeko Afganistanissa Naton vuoksi vai Natosta huolimatta, niin täytyy tietysti vähän katsoa tätä historiaa: tämä on ollut yksi Nato-johtoinen kriisinhallintaoperaatio, jolle Nato on asettanut hyvin suuret odotukset, ja olemme tietysti sellaisessa tilanteessa, jossa myöskin Nato joutuu askel askeleelta vähän perääntymään näistä odotuksista. Minusta tämä on realismia, että vielä vuosi tai kaksi sitten sanottiin, että tämän operaation mukana Nato seisoo tai kaatuu näissä kriisinhallintatoimissa. On tietysti vaikea omaa mainettaan panna yhden operaation varaan, ja näinhän tässä on vähän käynyt, että uudelleenarvion hetki on tullut. Olen ed. Laukkasen kanssa samaa mieltä siitä, että viimeistään näiden vaalien jälkeen joudutaan katsomaan, miten kansallinen yhteisö kokonaisuudessaan, Nato, EU, YK, Afganistanissa toimii ja mitkä ovat nämä laajemmat tavoitteet.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Lyhyet vastaukset näihin viimeisimpiin kommentteihin.

Ed. Tiusanen nosti esille siviilit. Huoli siviiliuhreista on ilman muuta aiheellinen, ja siihen on kiinnitetty merkittävästi lisää huomiota. Natossa ja Isaf-ohjeistuksessa näitä toimintatapoja kehitetään, ja me olemme myös puuttuneet näihin, eli totta kai välttäminen on ensisijainen tavoite.

Ed. Kimmo Kiljunen nosti esille Naton ja YK:n, ehkä myös viitaten ed. Tuomiojan, ed. Akaan-Penttilän ja ed. Haaviston kysymyksiin. Siis tilanne tällä hetkellä on se, että meillä on YK:n piirissä 26 sotilaallista ja siviilikriisinhallintaoperaatiota ympäri maailmaa. EU:lla niitä on ollut viime vuosien aikana noin 22. Nyt minulla ei ole viimeisintä — ellei tässä tekstiviestissä sitä äsken ilmennyt — lukua Nato-operaatioista — ei — mutta siitä me voimme ottaa selvää. Toki me olemme katsoneet, kuten itse totesitte, että ei ole kysymys siitä, mikä organisaatio sitä kriisinhallintaoperaatiota vetää, vaan kyse on siitä, onko meidän tarkoituksenmukaista olla siellä mukana. Olemme nähneet, että Afganistan on yksi meidän painopisteistämme. Sen takia meillä on ollut siellä niin sanotusti presenssi. Tšadista ja YK:sta ehkä enemmän sitten puolustusministeri Häkämies.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ehkä muutama sana näistä kriisinhallinnan tulevista linjauksista, jotka varmasti eduskunnalla on hyvin tiedossa. Eli kun Balkanin osalta, joka on nyt meidän pääkohteemme, on Kosovossa 450, Bosniassa 50, siis yhteensä noin 500, niin tämän vuoden aikana alkaa jo selvästi suunta kääntyä alaspäin, mikä tietysti kertoo turvallisuustilanteesta. Ensi vuonna ollaan ehkä määrässä, joka on puolet siitä, noin 250. Afganistan 100, tämä peruspohja, nyt väliaikainen tuplaaminen 200:aan, ja sitten se tie, joka voisi olla se lisäämisen vaihtoehto, on tämä kouluttajatoiminta. Mutta niin, jos eduskunta päättää.

Kolmas kohde on sitten Afrikka ja Tšad, eli sen osalta Suomi on hyvin ensimmäisten joukossa vastannut myönteisesti YK:n tiedusteluun, että Suomi olisi valmis menemään mukaan tähän YK-operaatioon, kun hatut niin sanotusti vaihdetaan EU-kriisinhallinnasta YK-operaatioon. Tämäntyyppinen valmistelu on hyvin loppusuoralla. Eduskunta tulee, aivan kuten ed. Laukkanen totesi, tämän selontekoesityksen saamaan lähiaikoina. Se on sitten se meidän YK-lippumme. Ensi vaiheessa varmaan puhutaan alle 100:sta, mutta omassa suunnittelussa olemme lähteneet siitä, että se on useamman vuoden operaatio. Katsotaan sitten, onko rahkeita lisätä sitä määrää.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! On varmasti niin, että eräänlainen turhautuneisuus ja neuvottomuus on vallalla, kun puhutaan Afganistanista. Ja tämä ei nyt koske vain meidän keskusteluamme täällä, vaan koko kansainvälisen yhteisön piirissä olevaa keskustelua ja myös Isaf-operaation piirissä olevaa keskustelua.

Ennen kuin, ministeri Häkämies, poistutte, olisin vielä halunnut vaan täsmentää sen, että kun kerroitte, että keväällä Isaf-hallinto kokoontuu, niin onko tuolloin todellakin jo tarkoitus sitten arvioida myöskin sotilaallisten toimien tuloksellisuutta ja ehkä myöskin sitten niitä tulevia panostuksia, mitä siellä vähän pysyvämmän rauhantilan aikaansaamiseksi saadaan. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, milloin Isafissa tehdään tämä vakava arvio.

Mutta minullakin oli, arvoisa puhemies, ne neljä pointtia tähän keskusteluun, joista ensimmäinen — täällä parlamentin jäsenille sallitaan neljä, ministerille ehkä vaan kolme (Naurua) — olennainen kysymys on se, että Afganistanissa ei synny pysyvää rauhaa ilman poliittista ratkaisua. Sen takia nämä vaalit täytyy nähdä oikeastaan tämän asian valossa. Sen takia vaalit ovat keskeinen tavoite kansainväliselle yhteisölle, jonka toimien kokonaiskoordinoinnissa YK:lla niin kuin Isafillakin on äärimmäinen keskeinen rooli. Sen takia tämä tekee minun mielestäni nyt vähän helpommaksi tämän arvion myöskin täällä meillä lähettää tällaisia tukijoukkoja noin sadan miehen verran määräajaksi, 4—5 kuukaudeksi, sinne, koska sillä turvataan selkeästi Afganistanin siirtymistä kohti demokratiakehitystä ja vahvistetaan oikeusvaltiokehitystä.

Ja mikä tärkeintä, täällä on kaivattu niitä siviilitoimia: teitä ja raja-asemia ja maataloustyöpaikkoja ja terveysasemia jne. Ilman sitä, että pystytään apu saamaan perille, ei ole mitään mieltä meidän lisätä niitä siviilitoimia. Meidän täytyy olla varmoja, että siviilitoimet myöskin menevät perille. Siksi on selvää, että meille tällä omalla hankkeellamme on merkittävä merkitys, suuri merkitys, ja se on perusteltu Afganistanin pitkäjänteisen tilanteen vakauttamiseksi. On hyvin tärkeää, että me olemme osaltamme vahvistamassa afgaanien omia valmiuksia kriisin ratkaisemiseksi, ja vaalit täytyy nähdä osana tätä projektia.

No, sitten se kakkospointti. Pidemmällä tähtäimellä Suomen tulee harkita oman osallistumisensa laajuutta ja sisältöä. Ulkoasiainvaliokuntahan on edellyttänyt ulkoasiainministeriöltä Afganistania koskevaa maakohtaista toimintasuunnitelmaa. No, sitä ei nyt toistaiseksi ole vielä annettu ennen tätä selontekoa, mutta on aivan selvää, kuten aikaisemminkin sanoin, että vaalien tavallaan aikataulun epävarmuudesta johtuen tämä ei varmaankaan ole ollut asiallisesti oikein edes mahdollista. Tähän liittyy sitten myöskin se isompi kehys, mitä Isafin piirissä, YK:n piirissä koko Afganistanista tehdään. Mielenkiintoista on ollut se, että presidentti Obaman ensimmäisiä ulkopoliittisia linjauksia oli selkeästi se, että hänen tavoitteensa on vetäytyä tietyllä aikaviiveellä 16 kuukauden aikana Irakista ja siirtää selkeästi toiminnan painopiste Afganistaniin, mikä osoittaa sen, että siellä on nähty, että Afganistanin kriisi vaatii voimakkaasti uusia panostuksia.

Kolmanneksi, kriisinhallinnan alueella Afganistanissa tarvitaan edelleen alueellisten jälleenrakennusryhmien johtovaltioita, lisäpanostusta armeijan ja poliisin kouluttamiseen. Oikeusvaltion perusteiden luomisessa ollaan toki vasta alkutaipaleella, mutta arvioin, että tulevaan selvitykseen Suomen kokonaisvaltaisesta toiminnasta Afganistanissa täytyy sisältyä myös selkeä arvio Suomen mahdollisuudesta tehdä enemmän sekä kriisinhallinnan että myöskin kehitysyhteistyön sektoreilla lähivuosien aikana. On mahdollista, että tällä me saavutamme sitä vakautta, joka mahdollistaa näiden siviilitoimien paremman perillemenon.

Tässä jo puolustusministeri vastasikin tähän avainkysymykseen siitä, miten tätä kokonaisvaltaisempaa kriisinhallintaprofiilia sitten eduskunnalle esitellään. Tämä Tšad-selontekohan on sen takia hyvin kiireinen, koska tämän operaation johtovastuu siirtyy EU:lta YK:lle jo maaliskuun puolivälissä. Eduskunta tietysti hoitaa oman roolinsa tässä kansallisessa päätöksenteossa, mutta tietenkään sen roolia ei pidä vähätellä tässä eikä myöskään tässä kriisinhallinnassa. Tämä on, puhemies, mielestäni nyt tärkeä kysymys, kun täällä on viitattu aikaisemmin tähän tasavallan presidentin esiintymiseen täällä valtiopäivien avajaisissa ja tulkittiin näin, että hän jotenkin pisti nyt niin kuin joukot ojennukseen suhteessa tähän Nato-tulkintaan. Mutta hän sanoi myöskin tästä Afganistanista niin, että tutkikaa huolella tämä esitys.

Jos luetaan kriisinhallintalakia, kriisinhallintalakihan sanoo näin: "Päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan - - tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta." Ja tämä eduskunnan kuuleminen selontekomenettelyssä on vaan tämmöinen sivujuoni. Nyt vaan todella toivon, että valtioneuvosto, hallitus, on varmistanut selustansa ja huolehtinut siitä, että tasavallan presidentti sitten hyväksyy tämän ratkaisun siltä pohjalta, mihin eduskunta täällä omassa käsittelyssään sitten päätyy. Tuntuisi hyvin oudolta, että eduskunta saa hallitukselta esityksen, ottaa siihen kantaa ja hallituksella on selkeä pohjakanta ja presidentti kriisinhallintalain antamien valtuuksien pohjalta sitten poikkeaa siitä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistanko nyt oikein, että eduskunta nimenomaan vaati itse tämän mutkan, kun se mutka oltiin oikaisemassa tällaisten niin kuin Afganistanin keikankin osalta, ja niin, että tätä selontekona käytetään täällä, ja silloin vielä luvattiin tarpeen niin vaatiessa erittäin nopeaa käsittelyä?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti se oli niin kuin ed. Pulliainen tämän historiatulkinnan antaa. Mutta jos me puhumme edelleenkin tavallaan myöskin tästä parlamentaarisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta johtamisjärjestelmästä ja eduskunnan roolista siinä, tuntuisi erinomaisen oudolta, jos jossakin myöhemmässä vaiheessa tasavallan presidentti poikkeaisi selkeästi eduskunnan ilmaisemasta tahdosta.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkalleen ottaen presidentti Halonen valtiopäiväavajaispuheessaan sanoi seuraavasti: "Joukkojen tilapäiselle lisäämiselle sadalla sotilaalla on maan demokratiakehityksen tukemisen kannalta hyvät perusteet, mutta toivon eduskunnan seuraavan Afganistanin tilannetta tarkasti ja arvioivan ehdotusta huolellisesti." Eli tätähän me juuri tällä hetkellä teemme.

Sotilaallinen kriisinhallinta on Suomessa monessa yhteydessä nähty valitettavan yksipuolisena Suomen poikain lähettämisenä taistelemaan suurvaltojen kauppapoliittisia sotia. Erityisesti Nato-operaatiot ovat saaneet osakseen kovaa kritiikkiä. Täällä myös noustaan heti paikalla pystyyn, kun sanotaan sana Nato, ja ollaan huolissaan. Siitä huolimatta täytyy muistaa, että Suomi on lähettänyt ainoastaan niihin Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin joukkoja, jotka ovat YK:n mandatoimia, ja tätä YK:n roolin vahvistamista on varmasti Suomellakin mahdollisuudet edistää.

Suomella on annettavaa kriisinhallinnassa, niin sotilaallisessa kuin siviilikriisinhallinnassa. Näitä ei voi erottaa toisistaan. Valitettavan usein kuitenkin nimittäin edelleen tarvitaan sotilaiden luomat edellytykset siviilikriisinhallinnan onnistumiselle. Suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan monimuotoisuus on muistettava. Se ei ole aktiivista sotaa, se ei ole aina edes ase kädessä partioimista. Hyvänä esimerkkinä suomalaisen sotilaskriisinhallinnan monimuotoisuudesta on joukkomme Kosovossa. Kuka muistaa vielä joulun alla kuvat joulupukeiksi pukeutuneista suomalaissotilaista luomassa joulumieltä kosovolaisille lapsille? Yhtä tärkeää on tieto suomalaisista joukoista huolehtimassa puhtaan veden jakelusta, turvaamassa lasten pääsyä kouluun tai jopa tilapäisesti opettajaa korvaamassa. On tarpeetonta luoda suomalaiseen kriisinhallintakeskusteluun mielikuvia hampaisiin asti aseistetuista taistelujoukoista. Suomella on oma tehtävänsä kriisinhallinnassa. Tämä tulee muistaa nykyisessä Afganistan-keskustelussakin. On hyvä, että selonteko otti selvän kannan kriisinhallinnan resursseihin tulevaisuudessa.

Jatkossa meillä on tarvetta erilaisesta ammattiosaamisesta kriisinhallintatehtävissä. Meillä on jo tällä hetkellä vaikeuksia rekrytoida opettajia, sairaanhoitajia, palomiehiä, poliiseja riittävässä määrin niihin tehtäviin, joita sotilaallisen kriisinhallinnan rooteliin kuuluu. Tässä nostan naisten merkityksen esiin ja olen kannattamassa ministeri Henna Virkkusen tekemää ehdotusta, että naisille luotaisiin mahdollisuus vapaaehtoisiin kutsuntoihin. Sitä kautta naisille vietäisiin paremmin tietoutta siitä, minkälaisia uramahdollisuuksia naisilla olisi armeijan palveluksessa eikä ainoastaan armeijan palveluksessa, vaan myöskin niin, että naiset sitä kautta saisivat johtajakoulutusta. Sitä kautta myöskin naisten mahdollisuus osallistua kriisinhallintatehtäviin parantuisi olennaisesti ja Suomi saisi hoidettua paremmin kansainväliset velvoitteensa.

Afganistanin vakauttaminen, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kehityksen edistäminen ja pitkällä tähtäimellä afgaanien auttaminen auttamaan itseään ovat vuoden 2001 Bonnin sopimukseen perustuvat kansainvälisen yhteisön toiminnan periaatteet Afganistanissa. Tämä nykyinen hallituksen esitys Suomen Isaf-joukkojen osallistumisesta taikka niiden vahventamisesta sadalla sotilaalla noin 4 kuukauden määräajaksi pohjoisella komentoalueella on tarkkarajainen ja sidottu nimenomaan Afganistanin vaalien tukemiseen. Siksi se on erittäin kannatettava ajatus. Afganistanin operaation tavoitehan on, että kansainväliset joukot tekevät itse itsensä lopulta tarpeettomiksi ja voivat poistua Afganistanista. Se, että nämä vaalit sujuvat turvallisesti ja oikeudenmukaisesti, tuo lähemmäksi myös sen päivän, jolloin kansainväliset joukot voidaan kotiuttaa kokonaan. Näihin vaaleihin panostaminen on siis kauaskatseista ja myötäilee juuri sen kaltaista pitkäjänteistä linjaa, jota Afganistanin vakauttamisessa nyt tarvitaan.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Näinä vaikeina taloudellisina aikoina meidän tulee normaalia tarkemmin harkita, mihin operaatioihin ja kuinka paljon me suomalaisia rauhanturvaajiamme lähetämme.

Afganistanin vaalit ovat totta kai tärkeä tapahtuma, mutta huikeat 6,1 miljoonaa euroa rahaa siihen, että suomalaiset osallistuvat vaalien valvomiseen asein, on kyllä tavattoman suuri summa tässä taloudellisessa tilanteessa. Epäilen myös, että ei tule tuokaan summa lopulta riittämään, koska Afganistan on oikea yllätysten maa. Kaiken lisäksi tarkka vaalien ajankohtakin on vielä täysin epäselvä. Tälle rahalle olisi todellakin käyttöä maamme rajojen sisäpuolella. Ihmisiä joutuu työttömiksi, leipäjonot kasvavat, kunnat köyhtyvät ja palvelut rapautuvat.

Meidät kansanedustajat on täällä meidän omissa vaaleissamme suomalaisten toimesta valittu ajamaan ensisijaisesti suomalaisten etua, ja tässä tilanteessa kansalaistemme etu ei ole se, että me käytämme kokonaiset 6,1 miljoonaa euroa lisärahaa Afganistanissa ja lähetämme sinne sata sotilasta puoleksi vuodeksi siellä jo olevien suomalaisten joukkojen lisäksi.

Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta, mutta rajansa se on suurvallallakin. Me olemme kuitenkin pieni maa. Nyt on kerta kaikkiaan ymmärrettävä se, ettemme voi tästä rauhanturvaamisen suurvaltaimagostamme kuitenkaan ihan mitä tahansa pulittaa, sillä imagostahan tässä nyt on paljolti kyse.

Arvoisa herra puhemies! Helsingin Sanomissa oli taannoin uutinen, jonka mukaan Nato-komentaja on ilmoittanut joukoilleen, että Afganistanissa tulee ampua kaikki huumekauppiaat sillä perusteella, että huumekauppiaiden on todettu olevan maan kapinallisten puolella ja terrorisoivan maata. Myös Natolta on tullut tuki komentajan käskylle. Minusta tämä on pöyristyttävää. Suomalaisten joukkojen ei tule osallistua mihinkään puhdistusoperaatioihin. Tämä Nato-linja on täydellisessä ristiriidassa USA:n uuden Guantanamo-politiikan kanssa, sillä meille Eurooppaanhan ja myös tänne Suomeen ollaan näillä näkymin tuomassa Guantanamo-vankeja ihmisoikeuksien nimissä. Suo siellä, vetelä täällä.

Näyttää siltä, että Suomi yrittää leikkiä mallioppilasta muuallakin kuin EU:ssa, ja se käy kalliiksi. On kerta kaikkiaan unohdettu se, että arvosanaa maamme politiikalle eivät anna ulkomaat, vaan Suomen kansa, jota me täällä edustamme. Totta kai edustajilla on oikeus tehdä tässäkin kohtaa sellainen päätös, mikä itse kunkin mielestä on paras, eli tukea tai olla tukematta hallituksen ja presidentin aikeita. Omasta mielestäni sadan sotilaan lähettäminen ja tuon valtavan summan laittaminen Afganistaniin tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ei ole paras mahdollinen päätös, sillä tämä raha on Suomen kansalta poissa. Meidän on siis tingittävä imagosta ja kohdennettava euroja kotimaahan. (Ed. Tiusanen: Mihin ne 6 miljoonaa laitetaan?)

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Paljon ajatuksia ehti tulla jo tuossa nopeamman debatin aikana, mutta muutama täsmennys vielä.

Ensin Afganistanin rauhanprosessin välttämättömyydestä, josta ministerit täällä ja monet salissa olivat yhtä mieltä. Etelä-Afganistanissahan vallitsee tilanne, jossa rajan yli Pakistanin puolelta myös tämä vastarinta tai kapinalliset toimivat. Siellä on Waziristanin maakunta, jossa on selvästikin tukialuetta näille samoille pataaneille ja talebaneille, jotka sitten liikkuvat rajan ylitse, ja sillä tavalla, kuten täällä on todettu, Pakistanin ja näiden osien vetäminen mukaan rauhanratkaisuun on tietysti äärimmäisen tärkeää.

Ehkä kiinnostava paradoksi on se, että Iran on myös tällä alueella vakauttava tekijä. Iran nähdään ongelmana toisaalla, mutta voisi sanoa näin, että Iran toimii samaan suuntaan kuin kansainvälinen yhteisö Afganistanin osalta. Tietysti kun Iranin kanssa ehkä nyt jonkinlaista dialogia tulee, niin myös tämä Afganistan-asia pitäisi heidän kanssaan ottaa esille, mutta ennen kaikkea pitäisi rohkaista Afganistanin presidentti Karzaita ja hänen hallintoaan aloittamaan ja jatkamaan dialogia opposition kanssa tästä vaaliprosessista huolimatta, ja mikäli tässä työssä tarvitaan välittäjiä kuten Saudi-Arabiaa, joka on ainakin välillä sellaisena esiintynyt, pitäisi sitten tukea näiden välittäjien toimintaa, jotta dialogi saataisiin aidosti liikkeelle.

Minusta on hyvin dramaattista se, että nämä opposition tukemat alueet ovat lisääntyneet. Olen itse aikanaan liikkunut vapaasti Jalalabadissa ja Kandaharissa, ja nehän ovat nykyään alueita, jonne esimerkiksi YK:n ja humanitaarisen työn työntekijät eivät juurikaan voi mennä, puhumattakaan siitä, että voisi kävellä, niin kuin ennen, Kabulin Chicken Streetillä ilman henkivartijoita. Tämähän oli tilanne vielä 2003—2004, jolloin tilanne oli rauhallinen myöskin ulkomaalaisten osalta, mihin täällä on viitattu.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen näkökulma tähän huumeiden vastaiseen toimintaan ja taisteluun. Minulla on se käsitys, että tämä huumekauppa ja oopiumi rahoittaa Afganistanissa vähän kaikkia osapuolia, sillä on lonkeronsa varmasti sekä hallituksen että opposition puolella. Joskushan sanottiin, että talebaneilla oli voimakas uskonnollinen insentiivi huumeviljelmää vastaan, ja sekin joillakin alueilla piti paikkansa.

Mutta kun joskus kävin keskustelua afgaaniviljelijöiden kanssa ja kun täällä on paljon viljelijöiden edusmiehiä ja asiantuntijoita, te osaatte varmasti heitä neuvoa, mutta he usein sanoivat, että keksikää parempi tuote, jolla olisi korkeampi hinta per hehtaari, joka tarvitsisi vähemmän vettä kuin nämä oopiumiviljelmät — tämä on hyvin vähän kastelua tarvitseva — ja joka olisi näin helppo kuljettaa maassa, jossa ei juurikaan ole tieverkostoa ja muuta. Tässä ainakin itselle tuli se käsitys, että parhaiten näitä viljelijöitä autettaisiin todella korvaavan tuotteen kehittämisellä, mutta myöskin kastelujärjestelmien kehittämisellä ja tieverkon kehittämisellä, jotta viljelijät pääsevät markkinoille niillä tuotteilla, jotka pilaantuvat helpommin kuin tämä nykyinen, meidän paheksumamme tuote.

Itse asiassa taloudellisesti rationaalinen viljelijä todennäköisesti viljelee Afganistanissa oopiumia tänä päivänä, mikä on kansainvälisen yhteisön kannalta sietämätön tilanne. Tällainen satojen ostaminen vuosittain johtaa vaan siihen, että seuraavana vuonna odotetaan, että se ostetaan vielä paremmalla hinnalla, ja satojen tuhoamisella jollakin myrkyllä tai muuten on sitten taas negatiiviset ympäristövaikutuksensa. Eli helppoa ratkaisua tähän ei ole, mutta tätäkin pitäisi lähteä ratkaisemaan.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, Naton roolista tällä alueella: Nato on tietysti avainasemassa, ja minusta on aivan hyvä, että ollaan mukana Nato-johtoisessa operaatiossa, mutta Naton pitäisi kyllä tarkistaa myöskin omaa linjaansa ja omaa politiikkaansa alueella ja lähteä myöskin katsomaan näitä dialogin mahdollisuuksia ajatellen sitä, että pelkästään sotilaallisella ratkaisulla Afganistanin kriisiä ei voi voittaa. Muuten on vaarana se tila, johon jotkut edustajat täällä ovat viitanneet, että rauhanturvaajista tuleekin osa ongelmaa Afganistanissa eikä osa ratkaisua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto kysyi, millä tavalla tämä agraaripuoli on hoidettavissa. Vuonna 95 puhemies Uosukaisen reissulla oltiin Etelä-Kiinassa ja Sichuanbanasta käsin mentiin Laosin vastaiselle rajalle tutustumaan siihen, mitenkä temppu siellä tehdään, ja se tehtiin sillä tavalla — siellä olivat nämä pomot itse paikalla näyttämässä meille — että vaihdettiin vehnään nämä huumeet, valtavat rekkakuljetukset vehnää tuli sinne naapuri-Laosin puolelle ja ne vaihdettiin huumeisiin, jotka tuhottiin, ja ne olivat kuulemma Shanghain markkinoille muuten menossa. Kyllä niillä joillakin alueilla on keksitty semmoinen systeemi.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on vaikea ongelma. Ratkaisuksi on esitetty, että oopiumia ostettaisiin kontrolloidusti lääketeollisuuden tarpeisiin, jolloin se tuotto voisi viljelijälle olla samansuuruinen. Mutta kaiketi pidemmällä aikavälillä kysymys on siitä, että saadaan yhteiskunnan toiminnot kaikilta osin normalisoitumaan, elinkeinoelämä toimimaan eri muodoissaan, jolloin ruuantuotanto on sitten se todellinen vaihtoehto. Mutta nykytilanteessa aivan ilmeisesti sen vehnänviljelyn tai muun ruuantuotannon tuotot ovat niin alhaiset, että se ei pysty kilpailemaan tässä tilanteessa, jossa rahasta ja kaikista elinolosuhteista on kova puute.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Todella vuonna 2000, kun eduskunnan ihmisoikeusryhmä kävi Afganistanissa, tuolloin Talebanin aikana saattoi myös aika rauhallisesti kävellä pitkin Kabulin katuja, mutta Taleban valvoi kyllä jatkuvasti kaikkia liikkeitä. Se, mikä oli syvällinen kokemus, oli se äärimmäinen köyhyys ja kurjuus, mikä siinä maassa vallitsi myöskin sen vuoksi, että maa oli erittäin voimakkaan taloudellisen saarron puristuksessa — ei lääkkeitä, köyhyyttä, nälkää, ja tässä mielessä myös lapsikuolleisuus oli todellakin korkea.

Mielestäni presidentti on antanut, niin kuin yleensäkin tasavallan presidentti antaa, hyviä ohjeita, ja eduskunta käy nyt tätä keskustelua. Muutama näkökulma tähän kokonaisuuteen.

Silloin aikaisemmin ja senkin jälkeen on sanottu, että Afganistanin ongelma liittyy laajempaan Pakistanin ja Intian väliseen pitkäaikaiseen Kashmirin kysymyksen ratkaisemiseen, eli tuo koko alue on ongelmallinen, ja niin kuin täällä on todettu, nimenomaan Itä-Pakistan ja sitten Afganistan liittyvät hyvin läheisesti toinen toisiinsa. Pakistan on varmasti myös saatava mukaan tähän kokonaisratkaisuun, poliittiseen ratkaisuun, jonka täytyy lähteä tietysti afganistanilaisten itsensä tekemänä. Ulkoapäin tuotu malli ei onnistunut 1800-luvun lopulla brittien toimesta, ei 1970-luvun lopulla myöskään, jolloin tuojana oli Neuvostoliitto. Iranilla on todella mielenkiintoinen rooli, mihin täällä ed. Haavisto viittasi. Se on sijoittanut kohtuullisen paljon humanitääristä apua ja toimii tässä mielessä Afganistanissa erittäin myönteisesti.

Mutta pohjakysymys, jälleen perustavaa laatua oleva kysymys, johonka tänään ed. Tuomioja täällä viittasi aikaisemmassa keskustelussa, on se, että Afganistan on ylikansoitettu, noin 30 miljoonaa asukasta. Se kärsii ilmastonmuutoksesta, kuivuudesta. Silloin vuonna 2000 oli usea sadekesä jäänyt kokematta, ja tämä kuivuus liittyy taas tähän oopiumin viljelyyn. Talebanin aikana oopiumin viljely ja ainakin sen tuotanto Afganistanista kansainvälisille markkinoille oli pysähdyksissä. Nyt se on todellakin oopiumin lähde koko maapallolla.

Joskus Kabulia on kutsuttu Keski-Aasian Pariisiksi. Sitähän se ei nyt enää ole. Jokainen, joka on siellä käynyt, tietää, millä tavalla se on tuhoutunut. Tässä Suomen tehtävä on todellakin toimia enemmän lääkärinä kuin poliisina, ja tässä mielessä tämä keskustelukin kyllä avartaa tätä lähestymiskulmaa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Silloin kun tehtiin päätöstä Afganistanin kriisiin osallistumisesta ja siitä, että sinne lähetetään joukkoja, niin mentiin torvet soiden viemään demokratiaa, rauhaa ja edistystä. Jo silloin varoitimme siitä, että tästä tulee hyvin pitkäaikainen kriisi ja pitkäaikainen sitoutuminen tähän tilanteeseen ja näihin tapahtumiin, ja siitä, että harvemmin on kannettu vesi kaivossa pysynyt. Tässä tapauksessa tämä demokratian vieminen on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin silloiset päättäjät uskoivat.

Sotilaallisen voiman käyttö ei ole tuonut ratkaisua, vaan turvallisuustilanne on heikentynyt entisestään, ja USA on voimakkaasti vaatinut liittolaisiaan ja kumppanimaitaan lisäämään joukkoja Afganistanissa. Tilanne on huonontunut merkittävästi, koska jopa USA:n huoltokuljetukset ovat joutuneet uhanalaisiksi ja USA joutuu hakemaan uusia reittejä huoltaakseen joukkoja Afganistanissa. Näyttää siltä, että Afganistanissa on tulossa uusi 30-vuotinen sota, jossa Suomi on nyt mukana.

Tämä oli edellisten presidentinvaalien aikana. Kun oli edelliset presidentinvaalit, niin kaiken järjen mukaanhan demokratian ja tilanteen olisi pitänyt lähteä parantumaan, jos se on vaaleista kiinni. Nyt ovat uudet vaalit tulossa ja kansainvälinen yhteisö lähtee turvaamaan niitä asevoimin, tätä vaalien suorittamista. Herää kysymys, paraneeko nyt tulevien vaalien jälkeen, kun siellä vaalit suoritetaan, siellä turvallisuustilanne, kun niitä aseilla turvataan. Kannatan, totta kai, demokraattisia vaaleja ja vaalien järjestämistä ja sitä, että valitaan vaaleilla maan johto. Mutta onko tämä johto ollut sitten sen arvoinen, mikä sinne on valittu? Ainakaan toiminta sekä maan johdon taholta että näitten liittolaismaitten taholta ei ole johtanut tulokseen, vaan tilanne on entisestään huonontunut. Sen johdosta olisi nyt syytä viimeinkin miettiä todella perusteellisesti sitä, mitä siellä pitää tehdä, eikä lähettää uusia joukkoja sinne tällä kertaa.

Näitten vaalien aikatauluahan ei ole edes vahvistettu. Selonteon mukaan ne pidetään joko ensi elo—syyskuun aikana tai viimeistään marraskuussa. Kun katsoo tätä selontekoa, niin täällähän lukee seuraavassa kappaleessa, että ensi vuonna on määrä järjestää parlamentti- ja piirikuntavaalit. Lähetämmekö silloin joukkoja suojaamaan näitä parlamentti- ja piirikuntavaaleja, vai onnistuvatko ne jo sitten ilman näitä sotilaita? Kun lähetetään nyt joukot sinne muutamaksi kuukaudeksi, niin itse asiassa kerkiävätkö ne edes tulla takaisin, kun siellä on uudet vaalit, joita pitäisi taas suojata? Onko tässä se kynnys, millä voidaan lisätä pysyvästi suomalaisia joukkoja Afganistanissa?

Tämä on se suuri kysymys, johon me vasemmistossa emme halua lähteä suin päin. Vaikka nyt puhutaan, että prosessi kestää muutaman kuukauden, niin kuten jo totesin, jos nämä vaalit ovat marraskuussa, sieltä ei välttämättä edes ehditä pois, kun uudet vaalit jo painavat päälle. Näin ollen mielestäni olisi syytä miettiä kyllä muunlaisia ratkaisuja kuin sitä, että sinne lähetetään sata uutta sotilasta, koska näillä sadalla sotilaalla tätä Afganistanin turvallisuustilannetta ei ratkaista ja tuskin edes niillä kymmenellätuhannella sotilaalla, jotka mahdollisesti liittokunta lähettää sinne nyt tämän selonteon mukaan.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kun huomasin, että ilman tätä selontekokeskustelua ja eduskunnan hyväksymistä tätä päätöstä ei voida tehdä, ja kun olen seurannut tätä keskustelua, niin tulee pakosti kysyneeksi, mitä lisäarvoa tämä keskustelu tähän päätöksentekoon loppujen lopuksi tuo. Tässä on kai yksi ainoa vaihtoehto, hyväksyä selonteko ja antaa valtuudet tai olla hyväksymättä, mikä on katastrofi. Sen takia on ihan selvä asia, että tähän pitää lähteä mukaan, ja sillä tavoin tämä puoli on itsestäänselvyys.

Toinen asia, joka minua jossakin määrin ihmetyttää, on se, että nyt tällainen Afganistan saa tällaisen valtavan maailmanlaajuisen humanitäärisen lähtökohdan. Onko nyt todella niin, että kaikki nämä voimat varustetaan vain sen takia, että puolustetaan pientä Afganistanin kansaa ja sen demokratiakehitystä, vai onko tällä joku muu päämäärä tavoitteena? Minä luulen, ettei kovin montaa kertaa vastaavanlaista tilannetta ole, jossa koko maailma näin laajasti antaa tällaista humanitääristä tukea jollekin kansalle. Sen takia tulee pakosti miettineeksi, että tämä ei taida olla ihan pelkästään siinä taustalla.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kriisinhallintatoiminta voi parhaimmillaan olla humanitääristä toimintaa, mutta ehkä sen suuri arvo on myös se, että Suomen armeijan sotilaatkin saavat monta hyvää kokemusta tuosta asiasta.

Itse sain olla Armenian vaaleja valvomassa vuonna 1999 kesällä, ja se oli mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Mutta en ryhdy tässä sitä sen enempää avaamaan.

Ed. Laukkanen esitti omassa puheenvuorossaan mielenkiintoisen aprikoinnin tästä marssijärjestyksestä eli päätöksenteosta. Tulkitsen kyllä näin, että mielestäni tämä on aivan yksiselitteisen selkeä. Kriisinhallintalaki 2006 on säädetty niin, ja perustuslakivaliokunnassa siitä myös annoimme lausuntoa, että kyllä tämä eduskunnan myötävaikutus sisältyy juuri tähän selontekomenettelyyn. Jos jossakin tapauksessa kävisikin niin, että eduskunta toteaisi, että me emme lähde johonkin operaatioon mukaan, niin on ilman muuta selvää, että valtioneuvosto ei tuollaista ratkaisuehdotusta tulisi silloin tasavallan presidentille tekemään eli se katkeaisi silloin kerta kaikkiaan siihen.

Spekulaatio siitä, kuullaanko eduskuntaa vain ikään kuin kuulemisen ilosta, on tietyllä lailla turhaa. Tämä ei ole poliittista kuulemista samassa merkityksessä ehkä kuin jos kansanedustajat kuuntelevat kansalaisia ja voivat silti tehdä erilaisia ratkaisuja. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto ovat kyllä sidottuja eduskunnan päätökseen, ja tässä mielessä tuo marssijärjestys on aivan harvinaisen selkeä. Hallitus joutuu nojaamaan aina eduskunnan enemmistön tahtoon ja päätöksentekoon tältä osin. Eduskunnallahan on tietysti myös budjettivaltakin, mutta tässä tapauksessa sitä ei tarvitse erikseen käyttää. Tältä osin kyllä katson, että tämä kysymys päätöksentekomallista on aivan selvä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! On selvää, että me emme voi jättää Afganistania ilman apua nyt, kun erittäin tärkeät vaalit ovat tulossa. Kuten tässä selonteossa todetaan, turvallisuuskehitys ja hyvä hallinto ovat vahvasti keskinäisriippuvaisia. Täytyy tietysti muistaa, että vaikka turvallisuustilanne Afganistanissa on heikko, Pohjois-Afganistanissa se on kuitenkin parempi kuin maan muissa osissa. Hauraalle hallinnolle on kaikin tavoin saatava vahvuutta ja legitimiteettiä. Se on ainoa mahdollisuus Afganistanissa, muuten meidän ponnistuksemme ovat valuneet hukkaan.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa viitataan jatkotoimien tarpeeseen tai sen arviointiin, miten Suomi lisäisi mahdollisesti panosta jatkossa Afganistanissa. Täällä todetaan, että näitten omlt-kouluttajien ja -koulutuksen lisääminen on yksi niistä alueista, joilla on tällä hetkellä puutteita.

Tässä yhteydessä jo haluaisin todeta siitä, että tämän toiminnan laajentaminen on aika tavalla ongelmallista. Kun tähän ryhdyttiin, sekä ulkoasiainvaliokunta että puolustusvaliokunta asettivat erittäin tarkat rajat sille, minkälaiseen koulutukseen suomalaiset voivat osallistua. Silloin lähdettiin siitä, että ei osallistuta sellaiseen koulutukseen, jossa mennään mukaan näihin taistelutoimiin, vaan nimenomaan kouluttajia lähetetään esikuntatehtäviin ja ehkä tänne korkeammalle esikuntatasolle. Rajaus taisi olla niin, että prikaati- ja armeijakuntataso.

Kehottaisinkin, kun tämä asia tulee esiin, erittäin tarkkaan harkitsemaan ottaen huomioon sen keskustelun, joka tässä on käyty, ja ne voimakkaat epäilyt siitä, millä tavalla ja millä keinoilla parhaiten Afganistanissa asioita edistetään. Ainakin tässä vaiheessa oma käsitykseni on, että meidän pitäisi pitäytyä nyt niissä tehtävissä, joissa tälläkin hetkellä olemme.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä summa summarum, miksi me olemme nyt sinne lähettämässä lisäjoukkoja: turvaamaan vaaleja. Tämä täytyy kaiken aikaa tavallaan tässä isossa kehyksessä nähdä, että vaalit ovat keskeinen osa myöskin Afganistanin omaa demokratiakehitystä. Mitä paremmin siellä siirtyminen demokratiaan tapahtuu, sitä enemmän afgaanit ottavat itse vastuuta omasta kehityksestään ja sitä vähemmän kansainvälisten siellä olevien joukkojen roolia sitten tarvitaan. Lisäjoukkoja tarvitaan tukemaan vaalitoimipisteiden toimintaa, niiden lähialueiden turvaamista, vastaamaan tilannekuvasta, valvonnasta ja ylläpitämään sitten nopeaan toimintaan kykeneviä joukkoja.

Siksi on tärkeätä, että valiokuntakäsittelyssä vielä, arvoisa ulkoministeri, voisitte tavallaan selvittää, millä tavalla Naton piirissä suunnitellaan Nrf:n, Naton nopean toiminnan joukkojen, käyttämistä näissä tukitoimissa vai suunnitellaanko lainkaan. Sehän on tässä selonteossa tavallaan tällaisena asiakohtana avattu. Jos suunnitellaan, totta kai se arvio tässä kokonaiskuvassa on hyvin hyvin tärkeätä. Sama koskee sitten tätä Isafin tekemää kokonaisarviota suhteessa Afganistanin tuleviin toimiin. Tämä on määräaikainen hanke, ja sellaisena tietenkin se täytyy nähdä, siviili—sotilas-yhteistoimintaryhmissä suojausjoukkoina, ja sitten on tätä kansallista tukiosaa, jota nämä suomalaiset toimet ennen muuta koskevat.

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, ed. Haavisto on jo lähtenyt, mutta hän nosti esiin Iranin roolin. Vaikka Iran on eräällä tavalla hyvin riidelty toimija tällä hetkellä globaalissa politiikassa ja pitää sisällään tavattoman paljon nimenomaan tämän ydinasekysymyksen osalta kriittisiä kohtia, olen aivan samaa mieltä siitä, että Iranilla voisi olla tavattoman suuri vakauttava rooli tuolla alueella omasta historiastaan ja yhteyksistään johtuen. Jos Iran tällaiseen rooliin ryhtyisi, on aivan selvää, että sen rooli tavallaan siinä kokonaiskuvassa eräänlaisena uhkavaltiona tulisi varmasti myöskin kansainvälisen yhteisön silmissä uudelleenarviointiin.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä yleishuomiona täytyy sanoa, että minulle ulkoministerinä tämä on ollut siinä mielessä hieno päivä, että on voinut viettää lähestulkoon koko päivän kymmenestä saakka eduskunnassa keskustelemassa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Keskustelu on ollut erinomaista, aiheet ovat olleet vaikeita — minun mielestäni osoitus siitä, minkä takia meidän pitää parlamentaarisesti keskustella entistä enemmän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Muutama vastaus ja yhteenveto.

Ensimmäinen huomio ed. Kuopalle, joka kyseli, miten käy seuraavien piirikunta- ja parlamenttivaalien kohdalta. Emme ole sinne näillä näkymin menossa, ja syy on se, että me todellakin annamme vastuun Afganistanille vaalien järjestämisestä. Mutta turvallisuustilanne ei tällä hetkellä ole tarpeeksi vahva, ja toivomme, että seuraavien vaalien yhteydessä se on. Afganistanissa on tällä hetkellä omia joukkoja, Afganistanin joukkoja, 65 000, ja ne olisi määrä tuplata tässä vuoden sisällä, eli ne antavat sitten vakautta, ja sen takia meillä ei ole todellakaan tarkoitus ikään kuin ujuttaa meidän toimintaamme sinne ja jättää joukkoja.

Ed. Laukkanen kysyi Nrf:stä. Tässä on vielä paljon kysymysmerkkejä myös itse Naton sisällä. Sen takia me emme ole myöskään pistäneet suoranaisesti sitä tähän selontekoon. Emme käytä sitä ikään kuin perusteena tai tulevana mahdollisuutena ja olemme sen kanssa erittäin, erittäin varovaisia.

Te mainitsitte myös Iranin. Kyllä näin, mutta ehkä Saudi-Arabialla on ollut se vahvin rooli eräänlaisena välittäjänä Talebanin ja istuvan hallinnon välillä, heilläkin on ollut vahva rooli tässä kokonaispaketissa.

Sitten tähän loppuun kolme yhteenvetohuomiota.

Olin havaitsevinani tästä keskustelusta, että kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että tilanne on erittäin vaikea eikä missään nimessä turvallinen, ja olemme kaikki valmiit ottamaan tästä päätöksestä vastuun.

Toinen huomio: Olin havaitsevinani, että kaikki annamme tuen demokratialle ja myös sille linjalle, jonka Yhdysvaltain uusi hallinto on valinnut, eli taistelulle korruptiota ja huumeita vastaan osana tätä kokonaisratkaisua.

Kolmanneksi olettaisin, että myös hallitus saa vahvan tuen, ehkä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, tälle lopulliselle päätökselle. Kuten edustajat Rossi ja Laukkanen totesivat, me olemme lähteneet tähän selontekomenettelyyn ja pitäneet sitä perusteltuna ottaen huomioon tämän tehtävän riskit ja lähetettävän joukon. Sen vuoksi valtioneuvosto on päättänyt kuulla eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteon ja käymällä hyvää keskustelua.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä. Ensinnäkin on selvää, että jokainen tässä toivoo, että vaalit vahvistaisivat demokratiaa siellä ja ne onnistuisivat. Mutta tämä ei ole toiveitten asia, ikävä kyllä; se on kaikkea muuta.

Tässä ulkoministeri totesi, että "näillä näkymin"; ette pystynyt sanomaan, että Suomi ei lähetä, vaan että ei "näillä näkymin", ja tässä on aika suuri varaus silloin.

Lisäksi toteaisin, että on tietenkin niin, että suurvalta ja suuret liittoutumat voittavat sodan. Mutta kuka voittaa rauhan? Tämä on se ongelma, miten päästään poliittiseen keskusteluun ja päästäänkö siihen sillä, että lähetetään lisää joukkoja ja murjotaan sitä maata lisää, vai lähdetäänkö siitä, että lähdetään hakemaan poliittisia ratkaisuja siellä olevien erilaisten toimijoitten kanssa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Ed. Kuopalle ihan vaan lyhyesti ja yksiselitteisesti: Tällä päätöksellä ei missään nimessä ennakoida Suomen joukkojen lisäämistä Afganistaniin pysyvästi eikä myöskään ennakoida tulevia vaaleja ja Suomen mahdollista osallistumista niihin. Siihen otetaan täysin erilliset päätökset, jos turvallisuustilanne siinä vaiheessa sen vaatii, aivan normaalissa valtiosääntöjärjestyksessä, eli tätä kautta emme ujuta joukkoja Afganistaniin.