Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Selontekomenettelyn määrämuodosta on käyty keskustelua, joka on aivan tarpeellista ja perusteltua. On luonnollista, että yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa ja erityisesti muuttuvassa turvallisuusympäristössä Suomen on elettävä ajassa. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko yhdessä hallitusohjelmakirjausten kanssa on hyvä pitkän aikavälin tavoitteiden asettamiseksi.

Yhdyn ministeri Stubbin näkemykseen siitä, että päivityssyklin pitäisi olla tiiviimpi ja että tässä salissa käytäisiin sekä vuosittaiset että myös ajankohtaiset mahdollisten kriisien aikaiset keskustelut. Tämä aivan varmasti laajentaisi pohjaa parlamentaariselle keskustelulle, valmistelulle ja päätöksenteolle.

Olemme sitoutuneet laajaan turvallisuuskäsitteeseen, ja vaikka Suomea ei välittömästi uhkaa ulkopuolinen turvallisuuspelote, meidän pitää olla kuitenkin varautuneita tilanteisiin, jotka tapahtuessaan saattaisivat maamme kriisitilanteeseen. Selonteon mukaan sotilaallinen hyökkäys maatamme kohtaan ilman, että se olisi osa kansainvälistä konfliktia, on epätodennäköinen, mutta uhkina tuleekin huomioida niin ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, tarttuvat taudit, tietoverkkoiskut kuin terrorismi ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuuskin. Elintärkeiden yhteiskunnallisten toimintojen turvaamisen tulee olla ajanmukaista.

Parhaiten varaudummekin tulevaisuuteen niin, että emme ole yksin turvallisuus- ja puolustuspoliittisten linjaustemme kanssa. Monenkeskinen yhteistyö vahvistaa turvallisuusasemaamme samoin kuin aktiivinen toiminta kansainvälisissä instituutioissa, tärkeimpänä kumppanina Euroopan unioni, YK:ta ja Natoa unohtamatta.

Arvoisa puhemies! Selonteon lähtökohta on Suomen uskottava puolustus, joka pohjautuu koko alueen puolustukseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueellisiin joukkoihin, laajaan reserviin sekä korkeaan maanpuolustustahtoon. Suomen alueen kokonaispuolustus on mahdollista järjestää ainoastaan yleisellä asevelvollisuudella. Valikoiva asevelvollisuus ei ole vaihtoehto, kun haluamme ylläpitää uskottavaa puolustusta.

Varusmiespalveluksen keskeyttäminen on valitettavasti kasvussa, ja taustalta löytyy niin mielenterveysongelmia kuin fyysisiä rajoituksia ja motivaation puutteita. Näihin haasteisiin tulee puuttua vakavasti ottaen ne huomioon suunnittelussa ja panostaen niihin tekijöihin, joilla kartoitetaan keskeyttämisen kannalta riskialttiiden varusmiesten tilaa. Varusmiespalvelus tulisikin nähdä mahdollisuutena saada johtamiskoulutusta sekä kasvattaa omaa maanpuolustus- ja kriisinhallintaosaamistaan.

Tässä aiemmin nostettiin esille naisten lisääminen yleisten kutsuntojen piiriin, mutta en usko tämän olevan ratkaisu. Itse asiassa, jos muistan oikein maanpuolustuskurssilta saamiani oppeja, niin naisten on tänäkin päivänä mahdollisuus suorittaa sotatieteiden maisterin tutkinto ja luoda uraa Puolustusvoimissa ilman varusmiespalvelusta.

Laajaan turvallisuuskäsitteeseen vedoten naisia tulisikin kuitenkin kannustaa entistä enemmän osallistumaan kriisinhallintaoperaatioihin. Naisten ja lasten koskemattomuus ei ole turvattua sodankäynnissä, ja naisten läsnäolo kriisinhallintatehtävissä epävakaissa olosuhteissa onkin paikallisväestölle, erityisesti lapsille ja naisille, tärkeää. Tätä näkökohtaa ei tule väheksyä, ja itse asiassa ed. Nepponen jo omassa puheessaan toi selkeästi esiin, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kehitysyhteistyö ja humanitäärinen apu vaikuttavat parhaiten, kun niiden suunnittelu ja toteutus ovat yhtäaikaisia.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka Suomen taloudellinen tilanne on taantuman johdosta syystäkin suurennuslasin alla, meidän tulee varmistaa puolustuksemme rahoitus. Nykyisen puolustuskyvyn ylläpito edellyttää budjetin määrärahojen lisäystä, ja haluan korostaa, että kysymys on edelleen uskottavasta puolustuksesta. Opposition vastustus rahoituksen lisäämistä kohtaan johtaisi vain organisaatiorakenteiden muutokseen eli käytännössä joidenkin varuskuntien lakkauttamiseen. Tämä ei ole pitkäjänteistä toimintaa eikä kokonaismaanpuolustuksen edun mukaista.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt toteutettu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko luotaa laajalti kotimaisia ja kansainvälisiä turvallisuuskysymyksiä. Tässä vaiheessa on tietysti hyvä katsoa tulevaisuuteen moneltakin osin.

Jos tätä selontekokäytäntöä jatketaan, minusta sen ajoituksen pitäisi olla vaalikauden alussa. Maailman turvallisuustilannetta ajatellen neljä vuotta voi olla pitkä aika, jolloin painotukset ja monet tilanteet ehtivät muuttua, mutta myös lyhyt aikajänne. On aiheellista kysyä, edistääkö vai kahlitseeko kerran neljässä vuodessa tehty selvitys aktiivista puolustus- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa. Mielestäni nykyinen pitkän aikavälin selonteko ei myöskään voi sisältää yhtä ainutta totuutta, vaan sen on sallittava monia erilaisia visioita, ja niitä tietysti tästä salista löytyy. Pari kertaa eduskuntakaudessa järjestettävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajankohtaiskeskustelu voi olla yksi vaihtoehto selonteolle.

Herra puhemies! Suomessa on keskitytty laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön potentiaalisten turvallisuusuhkien torjunnassa. Myös Naton turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä vaikutus on huomioitava Suomen turvallisuuspolitiikassa. Naton tavoitteet ovat pitkälti yhteensopivia Suomen ja EU:n turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Laaja-alainen yhteistyö Naton ja EU:n kanssa ei ole Suomen etujen vastaista, päinvastoin. Selonteko linjaa selväsanaisesti Suomen sotilasliittoon kuulumattomaksi maaksi, mutta ylläpitää mahdollisuuden liittyä sen jäseneksi. Kansallinen tilanne ei ole vielä kypsä sitovan Nato-päätöksen tekoon. Mutta uskon vakaasti, että se aika tulee, ehkä jo seuraavalla eduskuntakaudella, tai sitten ei.

Positiivisia lähestymisteitä ja suhtautumisia Nato-kysymykseen on yhä enenevässä määrin tuolla kentillä. Kansalaismielipide on tietysti ratkaisevassa asemassa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja jo totesi täällä aiemmin. Nato-jäsenyys ei voi olla myöskään mikään ideologinen kysymys, vaan ennen kaikkea käytännön muovaama asia. Minusta Nato-jäsenyys hyödyttäisi esimerkiksi Suomen puolustusteollisuutta. Avain menestykseen on suomalainen ammattitaito yhdistettynä erikoistumiseen. Riittävät tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahat on turvattava. Puolustusteollisuudessa pitää jatkuvasti kartoittaa yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisillä pelikentillä. Pelkästään kotimainen kysyntä ei riitä pitämään tuota teollisuutta kannattavana. Materiaaliyhteistyö Naton kanssa parantaisi Suomen toimien yhteensopivuutta myös kriisinhallintatehtävissä.

Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen kuuluu olennaisena osana Suomen harjoittamaan turvallisuuspolitiikkaan. Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan osallistuminen tuo tarpeellista kriisinhallintakokemusta ja samalla kehittää Suomen kansallisia puolustusvalmiuksia. Asteittaiset korotukset määrärahoihin takaavat olemassa oleviin operaatioihin osallistumisen.

Herra puhemies! Kaakkoissuomalaisena haluan vielä korostaa sitä, että paineet itärajan turvallisuuteen ja valvontaan ovat kovat niin Suomen kuin Euroopan unionin osalta. Rahaa ja panostuksia tarvitaan sinnekin. Resurssipula voi pahimmillaan aiheuttaa järjestäytynyttä laitonta maahanmuuttoa, kun rajavalvonta heikkenee. Meidän kannaltamme on tärkeää, että pystymme tehokkaaseen ja reagointikykyiseen rajavalvontaan. Kansainvälinen yhteistyö erityisesti Venäjän kanssa toteutettuna tuo ratkaisuja rajaturvallisuuden ongelmiin. Turvallisuustilanteen kehitys Suomen lähialueilla on riippuvainen Euroopan unionin, Venäjän ja Naton keskinäisten suhteiden kehityksestä. Siksi Suomen on toimittava turvallisuuspolitiikassa määrätietoisesti edistäen yhteistyösuhteita Venäjän kanssa niin kotimaisella kuin Euroopan unionin tasolla.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det är viktigt att Försvarsmakten finns närvarande i landets regioner på ett eller annat sätt, synligt och hörbart. Det är viktigt med tanke på försvarsviljan och attityderna till Försvarsmakten. Då handlar det om Försvarsmaktens struktur, om organisation och infrastruktur som exempelvis militärlän, garnisoner och anläggningar, militärstaber, byråer och serviceställen samt till och med om militärorkestrar. Jag vill förtydliga det här genom att hänvisa till mitt eget område, Österbottens militärlän.

Tulen keskittymään yhteen ainoaan kysymykseen eli ehdotettuun organisaatiomuutokseen. Meillä Vaasan rannikkopatteristo lakkautettiin vuonna 1998, ja edellisen selonteon tuloksena muutettiin Vaasan sotilaslääni Pohjanmaan sotilaslääniksi. Se toimii alueellisena sotilaslääninä Länsi-Suomen sotilasläänin alaisena. Väittäisin, että kovan työn saavutuksena saatiin pitää Pohjanmaan sotilasläänin esikunta edelleen Vaasassa, mutta aluetoimistot Seinäjoella ja Kokkolassa lakkautettiin ja korvattiin palvelupisteillä. Samoin sai sotilassoittokunta jatkaa toimintaansa maakuntien vetoomuksien ja aktiivisuuden tuloksena.

Puolustustahto ja -henki ovat todistettavasti korkeat tässä osassa maata, entisen Vaasan läänin maakunnissa. Tämän vuoksi nämä mainitut organisaatiomuutokset ovat herättäneet tunteita ja harmia. On Puolustusvoimien intresseissä olla näkyvästi ja kuuluvasti läsnä eri maakunnissa, myös Pohjanmaalla. Tämä on suorastaan välttämätöntä.

Tässä selonteossa ehdotetaan eräitä organisaatiomuutoksia, muun muassa alueellisten sotilasläänin esikuntien muuttamista aluetoimistoiksi. Tämä nostattaa protesteja ja herättää pelkoja huomattavista heikennyksistä alueellamme. On syytä huomata, että Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnilla ei ole omia aluetoimistoja, vaan Vaasassa sijaitseva esikunta hoitaa kolmen maakunnan asioita ja tämän lisäksi sotilassoittokunnan hallinnollisia asioita.

Nykyään Vaasassa sijaitsevassa esikunnassa on vain 22 työntekijää, kun yleensä näissä aluetoimistoissa on 11 työntekijää. Nykyisellä henkilöstömäärällä esikunnan on vaikea hoitaa tehtäviään kolmessa maakunnassa, ja kaikissa muissa maakunnissa — edelleen totean — on oma aluetoimisto. Esimerkiksi koko alueen kutsunnat vievät paljon aikaa. Viime vuonna pidettiin 57 tilaisuutta 44 kunnassa. Haluan ihan lopuksi viitata näihin haasteisiin.

On syytä kiinnittää myös huomiota alueen kielisuhteisiin, läänin asukkaista on suomenkielisiä 77 prosenttia ja ruotsinkielisiä 22 prosenttia. Tässä sotilasläänissä kutsunnat ja Puolustusvoimien palvelut tulee voida hoitaa myös ruotsin kielellä. Kielitaito voidaan todennäköisesti taata ainoastaan Vaasassa, missä pitää olla riittävästi henkilöstöä tähän tehtävään.

Tätä taustaa vasten kysyn, niin kuin tein aikaisemmin aamupäivällä, puolustusministeriltä, onko nyt todella perusteltua edetä näin nopeasti ja muuttaa hallinnollisten sotilasläänien esikunnat aluetoimistoiksi. Päästäänkö tällä muutoksella henkilöstösäästöille asetettuihin tavoitteisiin koko maassa, ja onko aikataulu todella realistinen muutosta ajatellen jo ensi vuodesta lähtien? Onko ylemmällä tasolla tarve tehdä yksityiskohtiin meneviä päätöksiä tällä tavoin, vai olisiko syytä selvittää alueellisten sotilasläänien asemaa samalla aikataululla muiden organisaatiomuutosten kanssa, tähdätä muutoksiin, jos ylipäänsä tällaisia muutoksia tehdään, aikaisintaan vuodesta 2011 ja ottaa paremmin huomioon henkilöstötarpeet esimerkiksi tällä mainitulla alueella ja tässä mainitussa läänissä?

Lopuksi haluan korostaa pitäväni erittäin tärkeänä, että myös sotilassoittokunnat edelleen pidetään nykyisessä muodossaan ympäri maata. Ne edustavat parhaalla mahdollisella tavalla Puolustusvoimia ja edistävät myönteistä asennetta ja puolustushenkeä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hienointa tässä keskustelussa on, että turvallisuuskysymyksissä sittenkin olemme lähes yksituumaisia. Vain muutamissa kohdin on puolueiden välillä näkemyseroa.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvä keskustelu on ajankohtainen ja välttämätön tietojen päivittämisen, ajatustenvaihdon ja eduskunnan osalta tapahtuvan kansallisen linjan määrittämisen vuoksi. Selontekoa tähän ei välttämättä tulevaisuudessa tarvita, mutta avoimuutta, vuorovaikutusta ja säännöllistä keskustelua ehdottomasti tarvitaan.

Maamme kannalta turvallisuuskehitys on myönteistä, mutta kokonaan sodan uhka ei ole maailmasta eikä Euroopastakaan pois. Sisäisessä turvallisuudessa kehitys on myös myönteistä, mutta uusia riskitekijöitä syntyy koko ajan. Sosiaaliverkkojen pettämisen vuoksi on kouluyhteisöissämme koettu parin vuoden aikana puhuttelevia tragedioita. Ilmastonmuutos ja syväksi paisuva taloudellinen kriisi pahimmillaan ovat turvallisuutta nyt eniten uhkaavia tekijöitä.

Suomella on oltava, aivan kuten selonteko kertoo, oikein mitoitettu, oman kansan ja ulkomaiden uskottavaksi arvioima kyky ennalta ehkäistä ja torjua sotilaalliset uhat. Puolustusvoimien on kyettävä toimimaan koko alueella, ja yleinen asevelvollisuus on maanpuolustuksen peruspilari. Asevelvollisuudella on minustakin maanpuolustusta laajempi yhteiskunnallinen vaikutus.

Euroopan unioni ja myös Nato ovat yhteistyöfoorumeita puolustuskyvyn ja sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiselle. Kansainvälisellä verkostoitumisella mahdollistetaan avun antaminen ja vastaanottaminen sekä osallistuminen kriisinhallintaan ja huoltovarmuuden turvaaminen. Vaikka Nato muuttuu, maallamme ei ole tarvetta tehdä linjanmuutosta Nato-jäsenyyden suhteen. Yhteistyötä pitää monella tasolla tehdä ja järjestelmien tulee olla teknisesti yhteensopivia.

Arvoisa puhemies! Rajaseudun kansanedustajana ja lähialueyhteistyön kannattajana totean, että myös taloudellinen yhteistyö liittyy puolustuslinjauksiin. Matkailuyhteistyön ja rajakaupan toivon vastaisuudessakin jatkuvan jouhevana tulevina vuosina.

Hyvä puolustuskyky ja uskottavat puolustusvoimat, niihin sisältyvä yleinen asevelvollisuus ja ammattitaitoiset sotilaat, systemaattiset kertausharjoitukset ja vapaaehtoiset harjoitukset, aktiivinen reserviläistoiminta ja muu maanpuolustushenkeä edistävä toiminta, nämä kaikki yhdessä sekä riittävät resurssit ovat turvallisuutemme takeena.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu laajaan turvallisuuden käsitteeseen. Hyvä niin, sillä ympäristökatastrofeja, tautiepidemioita ja terrorismia ei taltuteta yksistään sotilasvoimien avulla. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkalupakkiin kuuluvat tänä päivänä ehdottomasti esimerkiksi kehitysyhteistyö, kriisinhallinta sekä energia- ja ruokahuolto.

Silti maanpuolustuksemme nojaa edelleen yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Lähtökohtana on koko nuorten miesten ikäluokan kouluttaminen isänmaan puolustamiseen. Palkka-armeija ja valikoiva asevelvollisuus eivät tue uskottavaa kansallista puolustustamme, ja en näkisi, että lähitulevaisuudessa näistä kahdesta pitäisi ihan vakavissaan Suomen olosuhteissa edes puhua.

Jo yli vuosikymmenen ajan myös naisilla on ollut mahdollisuus hakea armeijan harmaisiin. Pojista kasvaa miehiä varmasti ilman armeijaakin, vaikka toisin joku on tänään yrittänyt väittää. Yhä useampi nuori keskeyttää asepalveluksensa tai jättää sen kokonaan väliin, ja kysymys kuuluukin, mistä se saapas tässä asiassa puristaa. Syitä tähän on syytä pohtia ihan vakavissaan. Miten sotilaskoulutusta uudistettaisiin motivoivammaksi, epätarkoituksenmukainen koulutus kun kerta kaikkiaan nakertaa korkeaakin maanpuolustustahtoa keskiverrosta puhumattakaan? Ja toisaalta, kuinka nuorison palveluskelpoisuutta, niin henkistä kuin fyysistäkin, voitaisiin parantaa? Mielenterveysongelmat ja kuntokysymykset ovat aivan arkipäivää. Jos nuori ei suoriudu asepalveluksesta, hänen kohdallaan varmasti on myöskin vaikeuksia muilla elämän poluilla. Armeijan tulee linkittyä tiiviisti nuorten syrjäytymisenehkäisyverkostoon, ja tässä sosiaali- ja terveyssektorilla olisi myöskin yli hallintokuntien asiaa puolustusministeriön alueelle.

Moni nuori valitsee siviilipalveluksen sotilaallisen koulutuksen sijaan. Nykyisten turvallisuusuhkien torjunnassa yhteiskunnallisten tukitoimien, kuten vaikkapa ympäristö- ja suuronnet-tomuuksien vahinkojen hillinnän ja hallinnan, merkitys korostuu. Siviilipalveluksessa tulisikin jatkossa korostaa kriisinhallintataitoja ja niiden opettamista. Olisi varmasti mielekkäämpää kouluttaa nuoria vaikka öljyntorjuntaan kuin lähettää heidät lakaisemaan koulun pihoja tai vasta-hakoisesti harjoittelemaan vanhustenhuoltoa tai -hoivaa. Mahdollisuus yleiseen kriisinhallinta- ja hätätilakoulutukseen voitaisiin tarjota myös tytöille.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutamia reunahuomioita tässä nyt käsiteltävään tekstiin.

Ensinnäkin tekstiä lukiessani ajattelin, että ehkä olisi joitakin sanoja lisää voinut olla eurooppalaisesta energiaturvallisuudesta ja sen merkityksestä. Täällä taisi ed. Kallis aikaisemmin jo kiinnittää siihen huomiota, että esimerkiksi Ukrainan kaasukriisin vaikutukset joihinkin Euroopan maihin olivat aika dramaattiset, ja monessa uudessa EU:n jäsenmaassahan on perätty tällaista huoltovarmuusajattelua, joka ylittyisi Euroopan ja EU:n alueen ylitse. Puhutaan eurooppalaisesta huoltovarmuudesta. Ehkä meillä suomalaisilla joskus on tässä identiteettivaikeuksia, kuinka paljon puhumme nimenomaan Suomen ja Suomen omasta huoltovarmuuskysymyksestä ja kuinka paljon me olemme aidosti eurooppalaisia niin, että muidenkin eurooppalaisten asiat meitä koskevat. Ehkä tässä on vielä vähän harjoiteltavaa meidänkin osaltamme.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, puutun muutamaan asiaan, jotka tänään ovat jo herättäneet keskustelua. Kysymys yleisestä asevelvollisuudesta, valikoivasta asevelvollisuudesta tai palkka-armeijasta on herättänyt täällä salissa minusta ihan hyvän keskustelun tänään. Oma käsitykseni on se, että emme pitkällä tähtäimellä pysty pitämään yllä tällaista 350 000 miehen sodanajan reserviä niin, että sitä olisi mielekästä ylläpitää. Pikemmin tulisi kiinnittää huomiota varmasti Puolustusvoimien teknisen tason ja teknisen kyvyn ylläpitämiseen, ja se on ehkä se, joka eniten vaatii meillä täälläkin paljon tänään puhuttua Nato-yhteistyötä ja eurooppalaista yhteistyötä. Tämän teknisen tason ylläpitoon on varmasti erilaisia keinoja, ja mielestäni selonteko on hyvä, kun se ei sulje mitään keinoja tästä pois.

Jonkin verran olen ihmetellyt täällä tämänpäiväistä ammattisotilaiden parjausta. Nehän tuntuvat aika luusereilta monen kansanedustajan puheissa. Kyllä kai Suomessakin on ihmisiä, jotka tekevät tätä työtä ammatikseen, eikä minulla ole heistä ainakaan millään tavalla huonoa kuvaa. (Ed. Korkeaoja: Se onkin aivan eri asia!) Tämä ammattisotilaan tai palkkasoturin termi on tietysti sellainen, jolla helposti lyödään leima, että ihminen ei sitten muuta osaakaan. Mutta monet ihmiset, jotka hoitavat näitä kysymyksiä ammatikseen, ovat hyvin taitavia ja monipuolisia näissä.

Ehkä olen vierastanut myöskin näitä monia tehtäviä, joita yleiselle asevelvollisuudelle annetaan, mukaan lukien ed. Miedon luettelemat monet tehtävät. Jos näin poistetaan liikalihavuutta ja estetään syrjäytymistä ja vielä hoidetaan aluepoliittisia kysymyksiä, niin minusta me lastaamme vähän liikaa tähän maanpuolustukseen siltä osin. Nämähän saadaan kuulostamaan kauniilta vaikkapa nämä aluepoliittiset argumentit, kun sanotaan, että koko maata on puolustettava. Kuka on eri mieltä? Ei varmasti kukaan ole eri mieltä, mutta en ole varma, että se kasarmi siellä omassa maakunnassa tai Puolustusvoimien toiminta siellä omassa lähipiirissä on juuri se tekijä, joka sitten viime kädessä ratkaisee sen puolustuskyvyn ja puolustuskapasiteetin, vaikka ymmärränkin, että tähän liittyy aluepoliittisia intohimoja ja intressejä.

Ehkä yksi myytti on myöskin tämä uskottava puolustus, johon täällä usein vedotaan. Kun olen keskustellut joidenkin kansainvälisten tutkijoiden kanssa siitä, miten tätä sitten määritellään, niin monethan sanovat, että sitä määritellään niin, että jos Suomi sanoo, että meiltä voidaan mobilisoida 350 000 miehen armeija, niin sitten aletaan tutkia, onko porukalle todella aseet ja vehkeet ja varusteet ja onko kaikki tältä osin kunnossa, ja jos ei olekaan, niin sitten voidaan sanoa, että teidän puolustuksenne ei ole kovin uskottava tältä osin. Tässä on monta eri näkökulmaa, ja ennen kuin leimataan joku puolustus uskottavaksi tai epäuskottavaksi, niin tätäkin olisi hyvä tarkastella eri näkökulmista.

Ehkä vähän samanlainen mytologia on tämän maanpuolustustahdon ympärillä, johon monet edustajat täällä tänään ovat vedonneet. Sanotaan, että yleinen asevelvollisuus on se, joka tuottaa meille maanpuolustustahdon, ja tästä jotenkin seuraisi, että naisilla ei maanpuolustustahtoa olekaan, kun he eivät ole tämän yleisen asevelvollisuuden piirissä. Esimerkiksi englantilaisillahan ei tämän mukaan olisi lainkaan maanpuolustustahtoa, kun siellä on toisenlainen armeijarakenne, palkatut sotilaat. Tutkimustuloksethan ovat toisenlaisia. Myöskin niissä maissa, joissa on palkka-armeija tai tällainen värvättyjen armeija, voi olla erittäin korkea maanpuolustustahto. Nämä asiat eivät välttämättä korreloi keskenään. Mielestäni tässäkin olisi hyvä olla rehellinen.

Sitten, puhemies, aivan lopuksi näiden kriittisten reunahuomautusten jälkeen olisin halunnut vaan todeta, että olen hyvin iloinen siitä, että tämä selonteko sinänsä kattaa hyvin laajasti turvallisuuden eri osatekijät. Mukana ovat ympäristöturvallisuus ja uudet turvallisuusuhat. Olen ollut iloinen siitä, että keskustelussa näistä ollaan hyvin yhtä mieltä siitä, että tehdään työtä laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto analyyttisessä puheenvuorossaan käsitteli täällä esillä olleita asioita, muun muassa tätä kysymystä palkka-armeijasta. Tässä on syytä nyt ottaa esille se, että kun puhutaan palkka-armeijasta, tarkoitetaan tietenkin sitä, että miehistö on palkka-armeijaa. Kun puhumme asevelvollisuusarmeijasta, on tietenkin selvää, että korkeampi upseeristo, kantahenkilökunta, on, niin kuin meillä on ollut, palkattuja siinä mielessä, ja näitä käsitteitä nyt ei pidä ainakaan tahallisesti sekoittaa, koska tällöin on kysymys aivan eri asiasta.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kiersin eräänä kesänä jatkosodan torjuntataisteluiden reitin. Aloitimme Valkeasaaresta, jossa 300 000 tonnia pommeja ja 80 000 kranaattia kylvettiin peltoon. Tulituksen alle jääneet suomalaiset sotilaat hävisivät atomeiksi. Läpimurtohyökkäyksessä suomalaisten ja venäläisten sotilaiden määrä oli yhden suhde kuuteentoista, venäläisten tykistön ylivoima oli yhden suhde kahteenkymmeneen.

En näe, että Suomi ja Venäjä joutuisivat keskinäiseen konfliktiin. Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta ei kuitenkaan voi sulkea pois. Selonteosta käy ilmi, että Venäjä on sijoittanut Leningradin sotilaspiirin alueelle yli 100 000 sotilasta. Sotilaspiirillä on kyky taktisen ydinaseen käyttöön. Suomen lähialueilla on 14 lentotukikohtaa, joissa on yhteensä yli 200 taistelu- ja tiedustelukonetta. Venäjällä on aikamoinen etuvartio Suomen rajalla.

Niin rauhallisena kansana kuin me suomalaiset itseämme pidämmekin, on tärkeätä, että Suomella on uskottava puolustus. Puolustuspoliittinen ja turvallisuuspoliittinen keskustelu ei voi olla kaiken hyvän kannattamista. Samassa lauseessa ei voi vaatia puolustusmenojen alasajoa, miinojen kieltämistä ja uskottavaa puolustusta. Jos kansalaiset haluavat, että Suomen puolustus hoidetaan kansallisesti ja maata ei liitetä sotilasliittoihin, on arvioitava, miten Suomen puolustus on uskottava. Uskottavan puolustuksen kivijalka on ollut maanpuolustustahto. Sitä on kasvatettu osaksi yleisen asevelvollisuuden kautta. Hiukan olisi voinut selonteossa pohtia yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta. Onko se toimiva vaihtoehto aseiden kehittyessä? Millaista tulevaisuuden sodankäynti on? Esimerkiksi Venäjällä selonteon mukaan siirrytään enenevästi ammattisotilaiden käyttöön.

On hyvä asia, että asevelvollisuuden mielekkyyttä kehitetään. Jatkosodan torjuntataisteluiden onnistuminen oli sen ansiota, että suomalainen sotilas oli yksilö. Sen tähden on hyvä asia, että asevelvollisten koulutuksessa tunnistetaan jatkossa ja hyödynnetään entistä paremmin asevelvollisten osaamista.

Valtiopäivien avajaisissa presidentti edellytti Suomelta uskottavaa puolustusta ja samalla suositti Suomen sitoutumista miinojen ja rypäleaseiden kieltosopimukseen. Presidentti mainitsi sen edellyttävän, että Suomen on hankittava miinojen tilalle korkeampaa teknologiaa olevia aseita. Se taas maksaa paljon. Presidentti myös huomautti, että nyt Suomessa on vaikea taloustilanne. Selkeän mielipiteen sijasta presidentti problematisoi tilannetta.

Selonteon mukaan Suomen uskottavaa kansallista puolustusta rakennetaan kansainvälisten sopimusten puitteissa. Suomen yksi puolustusmuoto on ollut se, että hyökkäyksen uhatessa armeija rakentaa Suomen rajalle miinakentän, jossa jokainen miina merkitään karttaan. Kun Suomi liittyy kansainvälisiin sopimuksiin, joissa kielletään miinat, tilalle on hankittava kalliimmat aseet. Suomen puolustus ei muuten kestä.

Me emme ylläpidä muuten puolustusta niitä vastaan, joilla ei ole miinoja eikä rypäleaseita. Eduskunnalle on esitettävä hyvät perustelut määrärahojen käytölle. Jos määrärahoihin halutaan nyt tehdä tasokorotus, kuten hallitus esittää, tarvitaan todella hyvät perustelut. Eduskunnan seurantaryhmä ehti jo torjua korotukset. On kuitenkin oltava valmiutta tarkastella tätä asiaa kokonaisuutena, tehdä valintoja ja kohdentaa määrärahoja uudelleen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipponen kiinnitti huomiota rypäleaseisiin, joista on täällä aikaisemminkin keskusteltu. Tässä yhteydessä on ehkä paikallaan huomauttaa, että tämä käsite on ehkä liian kategorisesti tulkittu. Näyttää siltä, että tekninen kehitys menee siihen suuntaan, että merkittävä osa tai jopa ehkä valtaosa uusista rypäleaseista tulee olemaan sellaisia, että on tämä itsetuhoamismekanismi toiminnassa, ja näin ollen ne eivät kuulu näiden kieltojen piiriin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Valittaen täytyy todeta, että jos me katsomme itsenäisen Suomen ulkopolitiikkaa, niin se ei ole kyllä mikään menestystarina. Vuoteen 1939 mennessä Suomi yritti löytää reunavaltiopolitiikkaa ja liittoutumista Pohjoismaitten kanssa. Mikään ei toiminut, ja kun sotaan jouduttiin, niin sinne mentiin yksin ja heikoista asemista. Ja kun vielä poliitikot olivat vakuuttaneet kansalle, että mitään uhkia meillä ei ole, niin varustautumisen taso oli luokattoman huono. No, sitten 1970-luvulla, kun puhuttiin ulkopolitiikkaa, niin varmaan missään maassa todellisuuden ja retoriikan välinen ristiriita ei ollut niin voimakas. Sitä, mitä puhuttiin, ei koskaan tarkoitettu, ja siinä suhteessa täytyy sanoa, että niitäkin aikoja voi valitettavasti tietyllä tyrmistyneisyydellä tänä päivänä muistella.

Tänä päivänä on mielenkiintoista. Kun me katsomme Eurooppaan, niin kaikki sivistyneet länsimaat lähtevät siitä, että hoidetaan puolustus yhdessä, autetaan toinen toisiamme ja luodaan semmoinen massa, että se turvaa meitä ja sillä pidetään myöskin sisäiset ristiriidat kurissa. Ja sitten maat ovat siirtyneet ammattiarmeijaan. Ei ole enää sellaisia napoleonisia massoja, joilla mennään rintamille, vaan on ammatti-ihmiset, jotka hoitavat asiat.

Suomella on tämmöinen ihan oma viisautensa näemmä. Me olemme tässä koko maailmankaitselmuksessa varmasti viisaampia kuin kaikki muut yhteensä, kun meillä on oma itsenäinen puolustus ja sitten meillä on 350 000 miestä reservissä. Ja sillä me sitten ajattelimme pärjätä. Täytyy kyllä sanoa, että sitten jos hätä tulee, niin meillä lähdetään siitä, että toivotaan, että me apua saisimme jostakin. Mutta sekin on epävarmaa, kun ei mihinkään edeltäviin toimenpiteisiin riittävästi ole ryhdytty ja helposti voimme olla semmoisessa tilanteessa kuin olimme vuonna 1939, eli kolkutellaan Ranskan ja Britannian ovia ja kysytään, saataisiinko vähän aseita. Ja jotakin voidaan saada, mutta mitään merkittävää apua ei saada.

Täytyy sanoa, että jos me ajattelemme niitä 350 000:ta sotilasta ihan jo ihmisoikeusnäkökulmasta, niin kun ne lähetetään tuonne rintamalle, niille annetaan kivääri käteen. Jos me katsomme ihan näitä kunnon armeijoita tänä päivänä, niin niissä pidetään ihmisoikeuksista huolta. Jos lähetetään sotilas rintamalle, se on hyvin varustettu, se on hyvin koulutettu ja siitä myöskin pidetään loppuun asti huolta, jos jotakin rintamalla tapahtuu. Tänä päivänä ei enää voida kuvitella, että maita puolustetaan sillä, että uhrataan henkiä, vaan sillä, että maanpuolustaminen tapahtuu tehokkaasti. Täytyy sanoa, että kun näitä ajatuskulkuja mennään vähän eteenpäin, niin mekin joudumme varmaan jossakin vaiheessa tarkastamaan omaa linjaamme ja menemään samalle linjalle kuin muissa sivistyneissä länsimaissa.

No, sitten jos me katsomme tätä selontekoa, niin ulkopolitiikassa pitäisi olla sillä tavalla, että sillä, joka ulkopolitiikkaa johtaa, on toimivaltaa ja vastuuta. Nyt tämä selonteko on tämmöinen ihan mukava seminaaripaperi. Sinne on kerätty kaiken näköistä aineistoa, ja se on ihan sinänsä sujuvaa ja hyvää tekstiä, ei sitä voi moittia. Mutta täytyy sanoa, että jos ajatellaan kehitysarvioita, sitä, mihinkä suuntaan mennään, niin oikeastaan kunnon arviot täytyy lukea rivien välistä, jos sieltäkään oikein niitä tahtoo löytää. Ja ajatellaan nyt, että jos Pohjois-Euroopassa syntyy kriisi, mitä Suomi tekee siinä tilanteessa; tämä paperi ei anna kyllä yhtään mitään vastausta siihen. Se on kyllä sitten senhetkisten toimenpiteiden varassa. Ruotsi sentään sanoo, että se puolustaa kyllä sitten lähimaitaan, mutta Suomelta kuitenkaan tämmöistäkään arviota ei ole tullut.

Vielä jos siitä paperista sanoo jotakin, niin tosiaan Nato-jäsenyyttä koskevasta osuudesta laskin itse yhdeksän kohtaa — ed. Ukkola oli laskenut yksitoista kohtaa — joissa todetaan, että Nato-jäsenyys on Suomen etujen mukaista. Mutta sitten siellä todetaan, että tietysti pitäisi olla kansan hyväksyntä. No, ulkopolitiikkaa pitää johdon johtaa eikä kansan. Se pitäisi jokaisen muistaa. Jos meillä olisi järjestetty Yya-sopimusaikana vuonna 1948 kansanäänestys, niin huonostihan siinä olisi käynyt ja voi sanoa, ettei oltaisi tehty kansakunnan edun mukaisia ratkaisuja silloin.

Sitten tosiaan yksi seikka, joka siellä on selvästi vastaan, on se, että me joutuisimme sitoutumaan siihen, että joudumme olemaan mukana Naton operaatiossa. Mutta totuus on se, että kun me pidämme sen oven auki, niin meidänhän pitää olla innokkaammin mukana, jotta me voimme sitä ovea jollakin tavalla pitää auki, jotta sitä ei meille lyödä missään tapauksessa kiinni. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa olisi pitänyt varmaan tehdä joitakin johtopäätöksiä, kun kirjoitetaan näin, että kaikki seikat puoltavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Mutta jos niitä johtopäätöksiä ei kyetä tekemään, niin voi kysyä, mikä hyöty tämmöisestä paperista kaiken kaikkiaan on.

Tietysti jos me ajattelemme ihan kokonaisuutta, niin olennaista on se, että meillä pitäisi olla joku voimakas toimija, ja se on euroatlanttinen ryhmä, joka on tämmöinen Pax Americana, Pax Europa—Americana, joka hoitaa hommia, ja meidän pitäisi olla siinä mukana. Mutta olennaista on se, että me olemme siellä pöydän ääressä. Jos ajatellaan Suomen historiaa, niin Napoleon antoi meidät venäläisille aikanaan ja sitten Molotov ja Ribbentrop sopivat, että he antavat meidät venäläisille. Olisi se nyt kiva, kun opittaisiin historiasta sen verran, että ollaan siellä kaikkein tärkeimmän pöydän ääressä tekemässä niitä päätöksiä, niin että kukaan ei missään tapauksessa tee päätöksiä meidän oman päämme ylitse.

Arvoisa puhemies! Mielestäni selontekoja jatkossa ei enää tarvita, vaan pitää mennä siihen, että jos jotain merkittävää tapahtuu, päivitetään meidän ulkopolitiikka senhetkisesti. Ja sitten kun tehdään näitä selvityksiä tulevasta kehityksestä, niin kannattaisi katsoa Yhdysvalloissa tiedusteluorganisaation tekemä raportti Global Trends 2025. Siinä on ihan aidosti, vilpittömästi arvioitu sitä, mihinkä suuntaan maailma menee, eikä ole päätetty poliitikkojen äänestyspäätöksillä 6—5, että tältä tämä maailma tulevaisuudessa näyttää.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Puolustuksen uskottavan tason määritteleminen objektiivisesti on mahdotonta. Puolustusbudjetin taso on sen vuoksi pikemminkin poliittinen kuin sotilastekninen asia. Tämä nyt käsiteltävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko painottuu käsittelemään Suomen turvallisuushaasteita, mutta asioiden taloudelliset vaikutukset käsitellään vain pintapuolisesti, jos laisinkaan.

Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa ei puolustusmenoja voida erottaa millään tavalla muista valtion menoista. Onkin hyvin ongelmallista lähteä kasvattamaan puolustusmenoja varsinkin, kun yhteiskunnan muilla sektoreilla kuljetaan päinvastaiseen suuntaan. Tuntuu hyvin oudolta, että hallitus ei ole piitannut parlamentaarisen seurantaryhmän lähtökohdasta olla kasvattamatta puolustusmäärärahoja.

Kansainvälinen epävakaa taloudellinen tilanne luo epävarmuutta tulevaisuudestamme. Myös alueelliset kriisit, luonnonkatastrofit ja asevarustelu herättävät kysymyksiä meissä kaikissa. Taloudellista tilannetta ajatellen on myös erittäin kummallista kuulla Puolustusvoimien linjauksesta hankintojensa suhteen. Tammikuussa uutisoitiin kuorma-autojen hankinta ruotsalaiselta Scania-konsernilta. Yli 60 miljoonan euron kauppa solmittiin Ruotsiin, samalla kun kotimainen Sisu Auto käy yt-neuvotteluja. Tämän tyyppisiä taloutta monella tapaa elvyttäviä hankkeita soisi keskitettävän kotimaahan tässä tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Suomen sotilaalliset turvallisuusriskit ovat vähäiset, ja maahamme ei arvioida kohdistuvan sotilaallista uhkaa. Se on täällä todettu jo monesti tänään. Suomen turvallisuusuhat ovat pääsääntöisesti sellaisia, joihin ei pystytä vastaamaan puolustusbudjettia kasvattamalla, päinvastoin. Suomi vastaa turvallisuusuhkiinsa parhaiten keskeisten eurooppalaisten ja globaalien yhteistyörakenteiden ja järjestöjen jäsenenä. Tätä tukee riittävä kansallinen varautuminen ja uskottavan puolustuksen ylläpitäminen.

Tämän päivän turvallisuushaasteet ovat pääsääntöisesti globaaleja. Niiden ratkaisemisen suhteen on tärkeää hoitaa syitä eikä pelkästään seurauksia. Selonteon tunnustamat kehitysongelmat, kuten köyhyys ja eriarvoisuus, vaativat Suomeltakin käytännön toimia. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessakin on huolehdittava kansainvälisistä velvoitteista ja solidaarisuudesta heikompiosaisia kohtaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin on tämän lähtökohdan osalta korostettava, että tilanne on muuttunut selonteon käsittelyn jälkeen. Erityisesti talouskriisin, finanssikriisin, vaikutukset tulevat luomaan epävakautta yhteiskunnallisissa, taloudellisissa ja myös sosiaalisissa olosuhteissa. Tässä suhteessa muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden, hallitsemattoman maahanmuuton ja kansallisten ristiriitojen osalta tullaan näkemään varmasti aivan uusi tilanne. Näiden arviointia olisi hyvä tehdä vielä eduskunnan käsittelyn aikana.

Toisaalta myöskin aikoinaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen käsittelyssä jo 2006 korostettiin samoja periaatteita kriisinkestävyydestä. Tältä osin kansallinen eheys tulee edellyttämään myös sosiaalisen turvallisuuden vahvistamista eli varustautumista myös oikeasta päästä. Tältä osin selonteossa korostetaan lähinnä vapaaehtoisjärjestötyötä, ei nähdä tätä puolustustahdon, kansallisen eheyden ja sosiaalisen turvallisuuden yhteyttä.

Puhemies! Tullaan tarvitsemaan tietysti myöskin EU:n puitteissa harjoitetun yhteistyön arviointia uudenlaisten uhkien paremmaksi hallitsemiseksi. Tässä yhteydessä perussuomalaisille on kyllä syytä huomauttaa, että Lissabonin sopimus merkitsee sisäisen turvallisuuden toiminnan kannalta merkittävää parannusta, päätöksentekokykyä oikeus- ja sisäasioissa rajat ylittävän poliisiyhteistyön puolella muun muassa. Erityisesti nyt tässä epävakautta luovassa tilanteessa on syytä korostaa juuri Prümin sopimuksen merkitystä. Tämähän solmittiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2006. Suomi tuli perustajamaiden rinnalle siinä, ja se on nimenomaan rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen hallinnan kannalta hyvin tärkeä lähestymistapa. Tämä ei ole ollut nykyisen hallituksen erityisessä suojeluksessa johtuen siitä, että oikeus- ja maahanmuuttoministeri olivat täällä vastustamassa tätä järjestelyä 2006. Nyt oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa on siis kaksi ministeriä kolmesta Suomessa, jotka eivät pidä kovin tärkeänä tätä panostusta.

Tämä laaja turvallisuuskäsite, joka oli jo vuoden 2004 selonteossa, on tärkeä tuoda esille juuri tämän sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kokonaisuuden näkökulmasta. Kun nyt puhutaan hyvin paljon myöskin uskottavasta puolustuksesta, niin haluan siitä lyhyesti todeta, että yleinen asevelvollisuus ja tietysti myöskin Puolustusvoimien ja puolustuskyvyn mitoittaminen niin, että Suomi uskottavasti pystyy sotilaalliseen hyökkäykseen torjuntamielessä vastaamaan, ovat tietysti tärkeitä. Tämä vaatii tietysti panostamista tarvittaessa myöskin taloudellisesti. Itse asiassa materiaalihankintojen kallistuminen on asia, joka pitää nyt myöskin arvioida ja painopisteet ja priorisointi kunnolla.

Selontekoja ei pidä kuitenkaan käyttää eduskunnan budjettivallan, sanotaan, runttaamiseen ja ikään kuin etäohjaamiseen. Meillä on huonoja esimerkkejä siitä, jolloin turvallisuusselonteon kautta on ikään kuin yritetty eduskunta asettaa sivulauseen eteen. Muun muassa 1990-luvun lopulla kenraali Hägglundin ja silloisen hallituksen esitys taisteluhelikopterien hankinnasta yritettiin budjetin yhteydessä selon perusteella ikään kuin viedä läpi. Valtiovarainvaliokunnassa ja eduskunnassa sosialidemokraattien johdolla tämä miljardien hukkaputki pystyttiin tiukan keskustelun jälkeen estämään. Voi vain kuvitella, miten katastrofaalinen olisi Puolustusvoimien ja Maavoimien toimintakyky tänä päivänä, jos tämä Puolustusvoimien johdon, kenraali Hägglundin ja silloisen hallituksen ajama ratkaisu olisi mennyt läpi. Siinä lopulta pääministeri Lipposen tekemä linjaus pelasti tämän kysymyksen. Samoin rajajääkärikoulutus, joka oli selossa tehty neljästä kahteen, pystyttiin sitten sisäministeriön käsittelyssä rakentamaan kolmen pohjalle.

Herra puhemies! Haluan vielä huomauttaa turvallisuusstrategiasta. Tarvitaan myös sisäisen turvallisuuden viranomaisten voimavaroja sitova ja ohjaava laaja-alainen turvallisuusstrategia, jossa myöskin pelastustoiminnan suorituskyky otetaan huomioon. Tässä suhteessa voisi laajentaa aina palo- ja pelastushenkilöstön eläkeikäkysymykseen saakka tätä toimintavarmuutta.

Kun täällä puhutaan kansallisen turvallisuusneuvoston perustamisesta, niin on syytä kysyä, onko tässä missä määrin takana kokoomuksen erityinen halu painaa sivuun ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan roolia. Presidentti on lisäarvo, ei rasite, pitkäjänteisen turvallisuuspolitiikan rakentamisessa. Ed. Korkeaojan kanssa neljä vuotta ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa istuneena olen pitänyt hyvänä sitä, että siellä laajennettiin silloin juuri sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kokonaisuus, ja sitten erityisesti presidentin ja hallituksen vahva yhteistyö loi yli vaalikauden ulottuvaa, uskottavaa, Suomen edun mukaista turvallisuusajattelua.

Tässä kansallisen turvallisuusneuvoston hankkeessa on myöskin se ongelma, mikä on sisäisen turvallisuuden ja sisäministeriön turvallisuusasiain johtoryhmän operatiivinen rooli näissä kysymyksissä. Näitä asioita toivoisi nyt erityisesti myöskin vielä eduskunnan osalta selvitettävän.

Liittoutumiskysymykseen, herra puhemies, haluaisin vielä todeta sen, että Suomen historia on osoittanut maanpuolustustahdon mutta myöskin kansallisten etujen priorisoinnin ensisijaisuutta. Suomi on tällä tilanteisiin reagoivalla, oman etunsa varmistavalla tavalla selviytynyt ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä Euroopan maista ainoana sota-ajatkin demokraattisen järjestelmän säilyttäneenä valtiona. Maa, joka järjesti vielä 1945 keväällä toisen maailmansodan riehuessa demokraattiset vaalit, osoittaa, että suomalainen perinne, se, että emme ole hurahtaneet näihin erilaisiin blokkeihin, on ollut meille erittäin tärkeä ja se viisaus, että "mieluummin ystävät lähellä ja viholliset kaukana" on ollut erittäin tärkeä. Totta kai transatlanttiset suhteet (Puhemies: 5 minuuttia!) olivat itse asiassa varmistamassa Suomen jatkosodan jälkeisen rauhan sopimisen talvisodan rajoilla. Ne ovat olleet tärkeitä, mutta meidän on Venäjä-strategiaa mietittävä myös yhteistyön näkökulmasta, kun turvaamme omien etujemme.

Herra puhemies! Sallittaneen lopuksi J. V. Snellmanin viisaus sotilasliittoutumasta, jota ehkä kannattaa meidän joskus miettiä. Hänhän totesi, että niin tuhmia me emme täällä ole, että kuvittelisimme yhdenkään suurvallan uhraavan yhtäkään penniä tai yhdenkään krenatöörin koipea näin vähäpätöisen maamme puolesta.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähtökohta on se, ettei Suomeen arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä niin, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia. Lisäksi selonteko ottaa varsin laaja-alaisesti kantaa erillisiin, myös uudenlaisiin uhkiin, jotka ovat tulleet osaksi nykyistä globaalia toimintaympäristöä. Muun muassa terrorismi, joukkotuhoaseet, tarttuvat taudit ja luonnonkatastrofit ovat perinteisten aseellisten sotien rinnalla asioita, jotka on huomioitava arvioidessamme omaa asemaamme maailman turvallisuuspoliittisessa kentässä.

Maailman muuttumisen ja myös pienentymisen myötä ei kukaan enää voi olla kiinnostunut vain siitä, mitä maantieteellisesti lähellä tapahtuu. Se, mikä tapahtuu toisella puolen maailmaa, voi tapahtua myös meillä, koskettaa meitä ja ilman, että voisimme suoranaisesti asioihin vaikuttaa. Siksi kaikenlaisen kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen eri tahojen, myös Naton kanssa, on aivan välttämätöntä. Sillä lisätään Suomen ja suomalaisten turvallisuutta.

Nato on tänä päivänä ennen kaikkea kriisinhallintaorganisaatio, jonka jäsenet ovat rauhankumppaneita keskenään, ja tavoitteena on kriisien ennaltaehkäisy ja turvallisuuden ylläpitäminen. Siksi siihen pitäisi osata myös suhtautua sellaisena. Myös asenteita on hyvä päivittää aika ajoin tilanteeseen sopivaksi. Siitä johtuen pidänkin hieman merkillisenä viime viikolla kuultua ensimmäistä arviota, ettei selonteko vie meitä yhtään kauemmaksi tai lähemmäksi Natoa. Mielestäni se on lausunto, joka siitä vaan piti löytyä. Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti, ja siksi on myös uudelleen mietittävä, ovatko nämä määräajoin tehtävät selonteot aikansa eläneitä vai tarvitsemmeko jonkun toisen, joustavamman järjestelmän turvallisuus-, puolustus- sekä ulkopolitiikan arviointiin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen tulisi vahvistaa osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan rauhan ja turvallisuuden kehityksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi. Tiedämme, että Nato tekee hyvää työtä näiden asioiden eteen. Lisäksi selvää on, että laaja-alainen yhteistyö Naton kanssa on Suomen etu. Tämän myös selonteko tuo selkeästi esille.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Nato-jäsenyydestä voisi keskustella rohkeammin ja avoimemmin. Jos tiivis yhteistyö on Suomen turvallisuuden ja kansainvälisen aseman kannalta etu, miksei jäsenyys olisi? Kyllä siitä ainakin keskustelua pitäisi voida ja uskaltaa käydä.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustus Suomessa perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Jollei tästä jatkossa haluta tinkiä, edellyttää se sekä hinta- ja kustannusnousun huomioon ottamista että puolustusbudjetin korottamista. Pidän tätä Puolustusvoimien kehittämisen kannalta erittäin tärkeänä ja kannattavana, koska näin ei muodostuisi mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle käytännön esteitä ja voisimme jatkossakin olla luotettava kumppani kansainvälisissä ja vaativissa tehtävissä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Larikan erinomainen puheenvuoro kirvoittaa ajattelemaan ääneen hieman sitä, mitä hän puheenvuorossaan kosketteli. Tarvitsemmeko jonkun uuden systeemin selontekomenettelyn sijaan? Vastaus on ilman muuta kyllä ja ei. Tässä selontekomenettelyssä on erittäin tärkeä ja arvokas ominaisuus sisällä, ja se on pitkä, perusteellinen ja kunnollinen valmistelu, joka koskee yli hallitus—oppositio-rajan olevia poliittisia näkökantoja. Se on sellainen pääoma, jota Suomessa ei kannata heittää roskakoriin. Mutta me tarvitsemme tietysti myöskin uusia, tuoreita ja nopeampitempoisia valmisteluja ja keskusteluja.

Mutta, herra puhemies, on syytä muistaa, ettei selonteosta silloin, kun alkaa tulipalo, löydy sitä sammutusreseptiä. Ei se ollut Georgian sodan yhteydessä, ei se ollut pronssisotilasasian yhteydessä, ei Gazan kriisin yhteydessä eikä missään muuallakaan. Ei oppikirjoista tai selonteoista löydy ulkopoliittiselle johdolle sellaista osviittaa, johon narikkaan voisi takkinsa ripustaa. Ei, vaan se on tehtävä ajassa ja sen poliittisen järjen mukaan, joka on, mutta siitä huolimatta tarvitaan tällaisia syväanalyysejä ja sellaisia foorumeja ja mietelmiä, jotka sitovat Suomen poliittista tahtoa mahdollisimman voimaperäisesti yhteiselle perustalle.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys, että me tarvitsemme uudenlaista ajattelua täällä. Me tarvitsemme hieman enemmän avointa mieltä, kun lähdemme tekemään näitä arviointeja. Me huomasimme tätä selontekoa odotellessa, että turvallisuusuhat kerkesivät muuttua jo selonteon aikana niin kovasti, että koko ajan vaan tuntui, että tilanne menee eteenpäin ja eteenpäin. Milloin me saamme sen tänne käsittelyyn? Tämä luo sen pohjan sille, että meidän on pakko pystyä ajattelemaan, että jotain muuta ja uutta välinettä tullaan tarvitsemaan.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On ollut melko hämmentävää tänään kuunnella tätä turvallisuuspoliittista keskustelua. Joissain puheenvuoroissa pitkin päivää on maalailtu uhkakuvia aina Hitleristä alkaen tai toisaalta puhdisteltu Yhdysvaltojen lokaantunutta mainetta taikka herätetty henkiin jo kuopattu Neuvostoliitto. Hallitus ei liene ollut kovin yhtenäinen selontekoa laatiessaan. Selonteossa näkyy selvä kokoomuslainen henki ja Häkämiehen jalanjälki. (Välihuuto) Nato on yksi hallituskumppaneita erottava tekijä. Kokoomus hinkuu ja muut tulevat vikisten perässä, aivan kuten ed. Larikkakin omassa puheenvuorossaan äsken osoitti. Yhteistyö Euroopan unionin ja Pohjoismaiden kesken on selonteossa jäänyt liian vähäiseksi sivujuonteeksi.

Arvoisa puhemies! Parlamentaarinen seurantaryhmä, jossa hallituspuolueetkin olivat edustettuina, lähti liikkeelle siitä, että puolustusmenojen nykyinen taso tulee turvata inflaatiokorotuksin eikä puolustusmenojen suhteellista osuutta tarvitse nostaa. Perusteluna oli se, että puolustusvoimaa kehitetään osana yhteiskuntaa ja sen tarpeita ja että merkittävää kasvattamista ei puolla Suomen vakaa turvallisuusympäristö.

Hallitus on kuitenkin pannut asiat mieleiseensä arvojärjestykseen ja päätynyt puolustusmäärärahojen 2 prosentin vuosittaiseen korotukseen vuodesta 2011 lähtien. Uusien pyssyjen ostamiseen halutaan kohdentaa tarvittavat määrärahat. Ihmisten hoitamiseen ja terveyspalvelujen kohentamiseen rahaa ei löydy. Puolustusmäärärahoja on nostettu tällä hallituskaudella kolme kertaa, kun todennäköisimmät maamme turvallisuusuhat ovat erilaiset ympäristökatastrofit, eivät aseelliset konfliktit maamme rajoilla. Taitaa olla niin, että hallitus on aloittamassa uuden asevarustelun aallon, jonka lippulaivana toimii Nato. Selonteossa on muutos Nato-myönteisempään suuntaan. Siinä sanotaan selkeästi, että Nato-yhteistyötä tullaan lisäämään entisestään, ja todetaan peräti yhdeksän kertaa, että Suomen etu on olla Naton jäsen.

Muistaakseni päivällä ed. Sasi oli se, joka väitti, että jos kerran rahaa ei anneta riittävästi puolustusmenoihin, tehdään sitten ratkaisu, että liitytään Natoon. Ehdotuksesta voisi päätellä, että Nato-ratkaisu olisi maallemme muka halvempi ratkaisu kuin nykyinen maanpuolustus. Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Nato edellyttää, että jäsenmaiden puolustus on järjestetty riittävän hyvätasoisesti. Kansallista asevelvollisuutta Nato ei suosi, pikemminkin palkka-armeijaa. Nato ei ole mikään alennusvaihtoehto puolustuksemme hoitamiseen.

Toisestakin asiasta on oltu melko hiljaa. On itsestään selvää, että Suomen Nato-jäsenyys toisi uuden uhan itärajan taakse, tästä osoituksena Venäjän suhtautuminen ja kannanotot sen länsirajalla olevien valtioiden Nato-ajatuksiin. Selonteossa todetaan, että terrorismin taustatekijöihin kuuluvat muun muassa perusoikeuksien loukkaukset, köyhyys ja syrjäytyminen ja että yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisää epävakautta ja aiheuttaa konflikteja. Selonteossa lähdetään laajan turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. Tällaiselle otteelle on tarvetta niin täällä kotimaassa kuin muuallakin maailmassa. Tarvitaan enemmän siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä kuin hävittäjiä tai tankkeja.

Arvoisa puhemies! Sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden listasta puuttuu tämän hetken suuri kansantauti: henkinen pahoinvointi. Erityisesti lasten ja nuorten kasvaneet psyykkiset ongelmat aiheuttavat ääritilanteissa häiriö-käyttäytymistä ja jopa koulusurmia. Kaikessa ihmiselämässä pitää paikkansa vanha toteama: ongelmien ennaltaehkäiseminen maksaa vähemmän kuin syntymään päässeiden vaurioiden korjaaminen. Selonteko puuttuu kyllä terrorismin kitkemiseen, mutta ei siihen johtavien olosuhteiden muuttamiseen. Suomen pitää pyrkiä EU:n kautta toteuttamaan YK:n vuosituhattavoitteet ja tätä kautta luomaan globaalia vakautta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Selonteko on syntynyt presidentin ja valtioneuvoston keskustelussa. Sihteerit ovat kirjanneet muistiin, ja uskon, että sihteerit ovat olleet hiukan yksipuolisia näissä kirjauksissaan, kun viitataan näihin yhdeksään tai yhteentoista Nato-myönteiseen kannanottoon. Oleellista on kuitenkin selonteossa, että niin tasavallan presidentti kuin pääministerikin molemmat ovat todenneet, että tämä selonteko sinänsä ei merkitse askelta kohti Natoa huolimatta siitä, että tämä sihteerikirjaus on ujuttanut tänne näitä positiivisia huomioita Naton suhteen.

Mutta, puhemies, me emme ole maa, joka ei olisi tiennyt, mitä merkitsee olla rajalla, mitä merkitsee olla eri voimaryhmittymien rajamaa, onpa kysymys sitten Novgorodista, Venäjästä, Neuvostoliitosta ja toisaalta Ruotsista, Saksasta, sekä ensimmäisen maailmansodan Saksasta että Natsi-Saksasta. Näin ollen tämän rajamaan liittäminen tällaiseen sotilasliittoon, mikä Pohjois-Atlantin puolustusliitto on, ei antaisi meille mitään lisäarvoa. Se ei toisi meille tukea, vaan se tekisi meistä rajamaan kahden voimakeskittymän hankauskohtaan. En usko, että edes kokoomuksessa pitäisi nyt olla niin pitkästynyt rauhanomaiseen olemiseen ja oloon Venäjän kanssa, että se olisi nyt tämä ponnin tähän Nato-haluun, niin kuin jotkut puhuvat Nato-kiimasta. Itse nyt en haluaisi sekoittaa tätä tällaista hinkua niin voimakkaasti tähän, mutta jotakin epämääräistä tässä on. Mikä on se syy, miksi Suomen pitäisi liittyä sotilasliittoon, joka joka tapauksessa on myöskin samalla pohjoisen ja etelän, rikkaiden ja köyhien maiden välisiin suhteisiin vaikuttava sotilasliittouma?

Meillä on Venäjä naapurina, joka on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Me kaikki, jotka olemme Itä-Suomesta tai Kaakkois-Suomesta, tiedämme, että asia on taloudellisestikin näin. Ed. Larikka tietää sen hyvin myös. Eli meidän ei pidä aliarvioida mahdollisuuksia esimerkiksi lisäämällä paineita kahdenvälisiin suhteisiin.

Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, että vuonna 1809 tehty sopimus siitä, että Ruotsi ei liittoudu minkään maan kanssa, joka on hyökkäämässä tai vihamielisessä suhteessa Venäjään silloin, on pitänyt Ruotsin konfliktien ulkopuolella, ja Ruotsi edelleenkin pitää tästä vuoden 1809 sopimuksesta kiinni. Eli tämä tällainen historiallinen perspektiivi on tärkeätä.

Samoin selontekokäsittely ja -menettely ovat tärkeitä. Se yhdistää Suomen kansaa, eduskuntaa. Se antaa sille mahdollisuuksia. Myöskin parlamentaarinen yhteistyö on hyvin tärkeä asia.

Puhemies! Näihin laajempiin turvallisuuskysymyksiin. Ympäristö ja ilmastonmuutos on mainittu tässä selonteossa. Mielestäni kuitenkaan siitä ei ole vedetty tarpeellisia johtopäätöksiä. Ympäristöhaasteet ja ilmastonmuutos ovat omana kappaleena, mutta pitäisi tehdä enemmän johtopäätöksiä. Väestökysymyksen osalta haluaisin todellakin muistuttaa, kuten ed. Tuomioja täällä teki, väestöräjähdyksestä, joka on globaali ongelma, vaikuttaa jatkuvasti ja kaikkiin globaaleihin päätöksentekoihin. Siitä ei ole tässä oikeastaan sanaakaan, valitettavasti.

Sitten tämän kahden prosentin osalta lopuksi, puhemies, haluaisin viitata siihen, että nyt tällä hetkellä on jo lähtenyt pääministerin paimenkirje viime perjantaina valtiovarainministeriöön ja sieltä eteenpäin siitä, että hallitusohjelmassa on maininta, ja siteeraan hallitusohjelmaa: "Hallitus lähtee siitä, että valtiontalouden alijäämä ei edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa saa ylittää 2,5 % bkt:sta. Jos alijäämä uhkaa ennusteiden valossa muodostua tätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentämistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi." (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tämä on esimerkki siitä tällä hetkellä, että nyt ehkä pian tämän vuoden aikana joudutaan jo tähän 2,5 prosentin alijäämään kansantuotteesta julkisessa taloudessa. Näin ollen, jos me lähdemme muutaman vuoden päästä nostamaan näitä prosentteja, niin siellä saattaa olla aivan samoja tilanteita edessä.

Ja vielä lopuksi tähän asiaan, joka on täällä tullut monta kertaa esille, nimittäin moninapaiseen maailmaan. Täällä on hyviä puheenvuoroja käytetty YK:n puolesta, ja totean, että YK on se ainut elin, joka pystyy esimerkiksi ilmastosopimuksen ja biodiversiteettisopimuksen kanssa viemään tätä maapalloa eteenpäin ja myös hillitsemään väestökysymyksen ongelmia.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko käyttää vastauspuheenvuoro, kun löytyy semmoinen asia, mistä olemme ed. Tiusasen kanssa samaa mieltä, nimittäin Venäjän näkeminen mahdollisuutena eikä uhkana. Tästä syystä en puhu siitä Natoon liittymisestä samaan aikaan kuin puhuisin Venäjästä uhkana. Suomi ei ole uhka kenellekään, on se Natossa tai ei. Se, mitä Venäjä haluaa tietää, on, liittyykö Suomi Natoon eli missä menee Naton ja Venäjän raja.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, ed. Larikka. Olemme varmasti monesta muustakin asiasta samaa mieltä, vaikkapa siitä, että Kouvola on ihan hyvä kaupunki.

Mutta tähän kysymykseen Natosta ja Venäjästä: Kaikki tieto, mikä tähän saakka julkisuudessa on ollut, on sitä, että Venäjä ei halua sotilasliittoa rajalleen. Tässä mielessä Suomen Nato-jäsenyys ei olisi ongelmaton. Toisaalta Venäjällä on myöskin kokemuksia siitä strategia-ajattelusta, mitä Yhdysvaltain edellisen hallinnon aikana harrastettiin Venäjän eristämiseksi. Tässä meillä on jälleen varmasti yhdessä luottamus sitten Obaman hallintoon, että se olisi toisenlainen.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oma uskottava puolustus on kaiken lähtökohta, ja se on ollut myös selonteon lähtökohta erityisesti siinä suhteessa, mitä hallituksessa on käsitelty. Mutta tässä suhteessa täytyy kyllä ihmetellä erityisesti sosialidemokraattien taholta tullutta linjausta, että tätä 2 prosentin määrärahatason korotusta ei hyväksytä. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että joko emme voi hankkia ajanmukaista, laadukasta puolustusvälineistöä tai meidän on tuntuvasti vähennettävä sodan ajan maksimijoukkojen määrää 350 000:sta alaspäin ja meidän on jo hyvin nopeasti, kuten täällä puolustusministeri totesi, suljettava vähintään yksi varuskunta.

Se on aika kova ratkaisu ja tosiasiassa, jos mentäisiin sillä tiellä, jota sosialidemokraatit täällä opposition etunenässä ovat esittäneet, me aikaa myöten tulisimme luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta ja menisimme valikoivan asevelvollisuuden suuntaan. Mikä merkitys sillä on, jos yleisestä asevelvollisuudesta luovutaan, suomalaiselle nuorisolle, suomalaisten maanpuolustustahdolle ja koko tälle järjestelmälle? Sen takia toivoisin, että tässä suhteessa myöskin oppositiolta löytyisi vähän enemmän yhteistä näkemystä tämän vakavan asian suhteen.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu Nato-jäsenyydestä, mahdollisesti siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Minun mielestäni on hyvin luonnollista, että Suomi tekee myös puolustuspoliittista yhteistyötä niiden valtioiden kanssa, joiden kanssa me teemme pitkälle menevää yhteistyötä myös kaikissa muissa asioissa ja jotka ovat meidän kaltaisiamme valtioita kulttuuriselta pohjaltaan, historiallisilta juuriltaan ja niin poispäin. Eli tämä on hyvin ymmärrettävä lähtökohta tälle asialle, ja tässä suhteessa toivoisin, että oppositiossa kuunneltaisiin vähän paremmin presidentti Martti Ahtisaaren, arvostetun nobelistin, näkemyksiä näistä kysymyksistä.

Mitä sitten tulee suomalaisten kantaan liittyen Nato-jäsenyyteen, täällä muistaakseni ed. Lapintie aiemmin totesi, että ollaan ujuttamassa tätä Nato-jäsenyyttä Suomeen. En usko, että näin on. Kun keskustelen tuolla ihan esimerkiksi omalla paikkakunnallani ihmisten kanssa riippumatta siitä oikeastaan, mistä poliittisesta taustasta he tulevat, jos he ovat seuranneet viimeaikaista kansainvälisen politiikan kehitystä, niin aika monet niistä, jotka ovat asioihin paneutuneet, ovat miettineet näitä asioita uudelleen. Se ei johdu pelkästään siitä, että Natolla on nyt Obaman kasvot eikä Bushin kasvot, vaan enemmänkin siitä, mitä esimerkiksi viime syksyn aikana on tapahtunut. Eli tässä suhteessa uskon, että olemme menossa kohti myönteistä ratkaisua, joka on koko kansakunnan kannalta oikea, vaikka sitä tässä yhteydessä ei tietenkään päätetä ja asia jää sitten tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Ehkä sellainen asia, joka on aika vähälle huomiolle tässä keskustelussa jäänyt, on se, mitä tämä vallitseva talouskriisi vaikuttaa myöskin turvallisuuteen. Ennen kuin tämä talouskriisi tuli, aika paljon oli sellaisia puheenvuoroja, niin tässä salissa kuin monesti muuallakin, että arvosteltiin tätä globalisaatiota. Nyt on nähty, mitä tapahtuu, kun maailmanmarkkinat eivät vedä, mitä se merkitsee meille suomalaisille, mitä se merkitsee kiinalaisille, mitä se merkitsee vietnamilaisille. Jos esimerkiksi Vietnamissa maan kansantulosta 70 prosenttia tulee viennistä ja 45 prosenttia on vienti vähentynyt, mitä se merkitsee siellä? Mitä se merkitsee ympäri maailmaa? Toivon, että nämä eivät johda myös seurauksiin turvallisuuspolitiikkaan liittyen, mutta pelkään, että näin tulee käymään. Sen takia ei ole mitään muuta keinoa päästä tässä asiassa eteenpäin kuin se, että maailmantalous lähtee uudelleen vetämään ja että nyt ei sorruta liiallisiin protektionistisiin toimiin, erityisesti, että niihin eivät sorru isot valtiot, koska vain se, että yleinen vauraustaso kasvaa, tuo myöskin turvallisuutta koko maailmaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyssä olevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon peruslinja on hyvä. Voidaan sanoa, että tämä monen keskinen kansainvälinen yhteistyö on pienen Suomen tähänastisenkin menestymisen yksi keskeinen tukipilari. Jos ajatellaan tätä selontekoon sisältyvää arviota, että Euroopan unioni on tärkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen nimittäjä tänä päivänä ja tästä eteenpäin, niin se on helppo allekirjoittaa. Siihen liittyy merkittävällä tavalla yhteisen puolustuksen kehittäminen, ja ennen kaikkea jo sovittu avunsaanti- ja avunantovelvoite on merkittävä asia pienen Suomen kannalta.

Aivan samalla tavalla tähän liittyy myös Venäjän läheisyyden realistinen huomioon ottaminen. Siinä mielessä ajattelen, että tämä peruslinja, jonka myös tasavallan presidentti linjasi, että itsessään tämä selonteko ei siirrä Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan asemaa mihinkään suuntaan, on myös kaikella tavalla kannatettava.

Mutta silti, arvoisa puhemies, en voi olla puuttumatta asiaan, jota muutamissa puheenvuoroissa on käsitelty, että nyt menossa oleva kansainvälinen talouskriisi, rahoituskriisi, tulee olemaan niin syvälle tunkeutuva vaikuttaja, että minusta erityisen tärkeää olisi nyt se, että tämän vaikutusta ja merkitystä myös arvioitaisiin EU-jäsenmaiden kesken ehkä nykyistä ja tämänhetkistä tilannetta huolellisemmin, ennen kaikkea sen vuoksi, että vaikka Euroopan unionin piirissä jäsenmaiden kesken on kyetty sopimaan tietyistä elvytystoimenpiteistä, tosiasia on se, että yksinomaan jo euroalueen sisällä olevien maiden taloudellinen asema on hyvin erimitallinen tänä päivänä. Kun siihen lisätään uusien Itä-Euroopan jäsenmaiden keskimäärin ottaen selvästi heikompi taloudellinen asema, niin voidaan tehdä se johtopäätös, että lähimaastossa lähivuosina myös Euroopan sisäinen eheys tulee ihan uudella tavalla koetelluksi.

Me olemme eläneet erittäin voimakkaan taloudellisen kasvun aikakautta myös Euroopassa ja Euroopan unionin laajentumiseen liittyen, ja on arvioitu, että tämä kasvu edesauttaa myös sitä, että nämä uudet jäsenmaat pystyvät taloutensa osalta suhteellisen nopeasti integroitumaan ydinjäsenmaiden yhteyteen, mutta nyt tämä muuttunut tilanne tulee asettamaan ihan uudet vaatimukset. Minusta tämän arvioinnin sisällyttäminen nyt siihen elvyttävään yhteistyökokonaisuuteen ja talous-, työllisyyspolitiikan vauhdittamiseen on myös tärkeä osa ja liittyy keskeisesti myös Euroopan tulevaan turvallisuuskehitykseen. Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen on ymmärrettävästi tärkeä asia, ja sen arviointi on hyvin paikallaan.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lyhyesti puuttua sisäiseen vastuuseen ja sisäiseen turvallisuuteen ihan rakkaan kotimaan osalta. On äärimmäisen tärkeää, että tämmöinen kansallinen luottamus säilyy. Jos ajatellaan niitä häiriötekijöitä, joita meidän sisäisessä turvallisuudessamme on ilmennyt viimeisten vuosien aikana, ne ovat erittäin merkittävä osoitus siitä luottamuksen ohenemisesta, joka on suomalaisen yhteiskunnan sisällä. Tämän vuoksi ajattelen, että kun yleisen asevelvollisuuden asemaa (Puhemies: 5 minuuttia!) arvioidaan, niin ei ole paikallaan vähätellä sen maanpuolustuksellista ja sisäisen turvallisuuden kokonaismerkitystä. Tässä mielessä ajattelen, että tämän maanpuolustustahdon ja sen vahvistamisen säilyttäminen edelleen kiinteästi mukana tässä meidän kokonaisajattelussamme on erittäin tärkeää.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pitkään odotettu ja pitkään valmisteltu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on julkistettu sekä tuotu eduskunnan täysistuntoon lähetekeskusteluun. Selonteko nojaa vanhoihin ja hyväksi koettuihin periaatteisiin, mutta se avaa toisaalta myös uusia uria. On hyvä asia, että Suomen puolustuspolitiikan vanhoista periaatteista ei luovuta, sillä edelleen maan puolustus perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön.

Kansallisen puolustuksen periaate saa selonteossa jopa lisävahvistusta, lisävoimaa. Päinvastoin kuin Puolustusvoimien johto on aikaisemmin ehdottanut, hallitus katsoo, ettei sodan ajan joukkoja ole tarpeen supistaa nykyisestä 350 000 sotilaasta. Niinpä Suomen armeijan reservi säilyy yhtenä Euroopan vahvimmista. Vahvan reservin kanssa sopusoinnussa on armeijan kehittämisen painopisteen siirtäminen vuodesta 2012 lähtien Maavoimien alueellisten joukkojen kehittämiseen. Parlamentaarisen seurantaryhmän viime kesäkuussa jättämästä mietinnöstä poiketen selonteko esittää, että puolustusmenojen reaalitasoa tulisi nostaa.

Kansainvälisen turvallisuusympäristön kehityksessä nähdään myönteisiä piirteitä. Erityisesti talouden globalisaatio ja Euroopan unionin jäsenyys ovat vahvistaneet Suomen kansainvälistä asemaa ja turvallisuutta. Toisaalta selonteossa putkahtaa vähän väliä esille näkemyksiä uusista ja aikaisempaa vakavammista turvallisuusuhkista, joista monet ovat ei-sotilaallisia luonteeltaan.

Euroopan unioni nähdään Suomelle tärkeimpänä ulkosuhteiden viitekehyksenä ja vaikutuskanavana monien keskeisten turvallisuusuhkien torjumiseksi. Painopistealueita ovat kriisinhallinta, terrorisminvastainen toiminta ja puolustusmateriaaliyhteistyö, jotka vastaavat myös Suomen tarpeita. Useassa yhteydessä viitataan unionin sisäisiin velvoitteisiin yhteisvastuusta ja keskinäisestä avunannosta aseellisessa hyökkäystilanteessa. Suomi on jo nyt ryhtynyt toimiin yhteisvastuulausekkeen toteuttamiseksi ja selon-teon mukaan ryhtyy arvioimaan valmiuksiaan avunantovelvoitteen täytäntöönpanoon. Selonteko torjuu tosiasiallisesti näkemyksen, jonka mukaan Euroopan unioni voisi yksin tai edes ensisijaisesti ratkaista Suomen potentiaalisen turvallisuusongelman tai osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan.

Arvoisa herra puhemies! Selonteosta huolimatta ja selontekoa lukiessa pitää muistaa, että ikäluokallamme on kaksi erittäin suurta velvoitetta.

Ensinnä meidän tulee säilyttää isänmaamme perintönä omille lapsillemme ja lapsenlapsillemme ja meidän tulee opettaa heitä kunnioittamaan sitä työtä, mitä vanhempamme ovat tehneet isänmaamme itsenäisyyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Veteraanien ja koko kansakunnan terve omanarvontunto rakentuu sekä rauhan että sodan aikana tehdyn työn saavutuksista. Meidän on välttämätöntä tietää ja muistaa, mikä ratkaiseva merkitys sodillamme ja niissä osoitetulla yhteenkuuluvuudella, velvollisuudentunnolla ja urheudella oli itsenäisyytemme ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmämme säilymiselle. On myös tärkeää, että yhteiset suomalaiset elämänarvot, jotka kirkastuivat sodan koettelemuksissa, siirtyisivät henkisenä perintönä polvesta polveen. (Ed. Rajamäki: Arvostettaisiin niitä rauhan aikana!)

Toiseksi, niin kauan kuin on mahdollista, meidän tulee vaikuttaa siihen, että yhteiskunnassa tehdään sellaisia päätöksiä, joilla ikääntyvien ja määrältään vähenevien sotaveteraanien ja sotainvalidien toimeentuloa, kuntoa ja terveyttä sekä asumispalveluja ja muita elinoloja ylläpidetään, kohennetaan ja parannetaan.

Puhemies! Suomalaisten historia on pienen kansan selviytymistarina. Olemme aina joutuneet kamppailemaan ankarien luonnonolojen tai ulkoisten uhkien puristuksessa. Tämä tarina olisi kauan sitten päättynyt, jos olisimme nurkumatta tyytyneet ulkopuolisten meille määräämään tai ennustamaan kohtaloon. Asennettamme elämään kuvaavat sisu, positiivisuus, toisista huolehtiminen ja vastuun kantaminen omasta yhteisöstä, omasta ryhmästä. Yhdessä tehdään ja ponnistellaan yhteisen päämäärän eteen. Kaveria ei jätetä.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi, kun on kuunnellut tätä keskustelua täällä salissa ja niitä äänenpainoja puolesta ja vastaan, niin olen varma siitä, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ei voida välttää Nato-jäsenyyden käsittelyä, kuten tapahtui vuoden 2007 vaaleissa. Puolueiden ja ehdokkaiden on parasta ryhtyä valmistautumaan siihen, että reilun kahden vuoden päästä pidettävistä vaaleista (Puhemies: 5 minuuttia!) tulee Nato-vaalit. Tosin voi olla, että tätäkin keskeisempänä teemana tulee olemaan nyt raivoava talouskriisi, ellei elpyminen ole siihen mennessä lähtenyt reippaasti liikkeelle. Eduskuntavaalien vanavedessä myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa Nato-jäsenyys tulee olemaan keskeisesti esillä. Tässä mielessä olemme siirtymässä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vahvasti — korostan sanaa vahvasti — uuteen vaiheeseen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuutemme pahimpia uhkakuvia ovat syventyvä kuilu eri ihmisryhmien tulojen ja varallisuuden välillä sekä pienempituloisten ryhmien ja köyhyydessä elävien syrjäytyminen. Valitettavasti tämän vakavimman kotimaisen turvallisuusuhan ennakointi ja käsittely selonteossa on jäänyt todella vähäiseksi. Perustellusti on syytä odottaa hallitukselta huomattavasti kokonaisvaltaisempaa otetta ja korkeampaa profiilia sisäisen turvallisuuden kysymyksissä ja yhteensovittamisessa koviin ulkoisiin turvallisuuden näkökohtiin. Aihetta on toki sivuttu selonteossa, mutta valitettavasti raapaisu jää hyvin pinnalliseksi.

Järjestäytynyt rikollisuus, harmaa talous, ihmiskauppa ja erityisesti syrjäytyminen ovat vakavasti otettavia uhkatekijöitä Suomen kansalaisten turvallisuuden ja tasa-arvoisen elämän näkökulmasta. Sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden listasta puuttuu siten alussa mainitsemani ja kenties kaikkein tärkein: tavallisten kansalaisten henkinen pahoinvointi. Erityisesti lasten ja nuorten kasvaneet psyykkiset ongelmat aiheuttavat ääritilanteissa häiriökäyttäytymistä ja jopa koulusurmia. Pahoinvoinnin kitkemiseksi hallituksen pitää lisätä resursseja mielenterveystyöhön ja varhaiseen puuttumiseen. Me voimme ennalta ehkäistä koulukiusaamista ja syrjäytymistä, mutta se edellyttää riittäviä resursseja ja ohjausta kunnille.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuutta käsitellään selonteossa pintapuolisesti. Suomi ei ole omavarainen huoltovarmuuden osalta, ja tämän takia asiaa on analysoitava jatkossa entistä huolellisemmin ja asiaan on paneuduttava paremmin. Huoltovarmuuden kannalta olennaisia eivät ole kriisien ja häiriöiden alkuperäiset syyt vaan niiden vaikutukset taloudellisiin ydintoimintoihin. Maailmankaupan rakenteet voivat konfliktitilanteessa järkkyä ja aiheuttaa voimakkaita häiriöitä kriittisten materiaalien saatavuuteen. Öljy on hyvä klassinen esimerkki tällaisesta. Maailman elintarvikehuolto saattaa kehittyä myös samaan suuntaan. Meidän täällä kotimaassa on pidettävä huoli kannattavasta alkutuotannosta — ei sitä muuten jatkossa ole, jos se ei ole kannattavaa — ja sen kautta kotimaisesta elintarviketuotannosta.

Sähköenergiasta tuonnin osuus on noin 15 prosenttia, siitä reilut puolet tulee Venäjältä, loput Ruotsista ja Norjasta. Erityisesti yhteiskunnan toiminnot vaarantuvat ja uhkaava tilanne syntyy, jos joku suuri voimalaitos joudutaan pysäyttämään. Kuten selonteossa todetaan, energiankäytön tehostaminen omalta osaltaan vähentää tuontiriippuvuutta ja parantaa siten huoltovarmuutta. Selonteon kirjaukset edistää useisiin eri polttoaineisiin ja hankintalähteisiin perustuvaa monimuotoista energiatuotantoa ja kotimaista energiatuotantoa sekä kotimaisten polttoaineiden käyttöä ovat erittäin tärkeitä. Tulokseen pääseminen edellyttää tietenkin riittäviä resursseja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

Talouden rakenteellinen kehitys ja keskinäisten riippuvuuksien lisääntyminen aiheuttavat yhteiskuntamme sisäisiin toimintoihin uudenlaista häiriöherkkyyttä. Esimerkiksi verkostojen ja logististen järjestelmien hallittavuuteen liittyviä riskejä on analysoitava laajoilla foorumeilla. Nykyaikaisen yhteiskunnan toimintoihin sisältyvien uhkien kirjo on laaja ulottuen teknisten järjestelmien toimintahäiriöistä laajoihin tautiepidemioihin saakka.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana rajaturvallisuudesta. Suora lainaus selonteosta: "Suomen päämääränä on säilyttää hyvä rajaturvallisuustilanne. Erityinen huomio kiinnitetään itäisen maarajan pitämiseen turvallisena ja toimivana." Nyt tammikuussa sisäministeri Holmlundin päätöksen myötä muun muassa kotikaupungissani Lieksassa, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa (Puhemies: 5 minuuttia!) 100 kilometriä, lakkautettiin viimeinen rajavartioasema, Tohmajärveltä myös ja Ilomantsista kolme rajavartioasemaa. Lehtitietojen mukaan se on osa koko Rajavartiolaitoksen kehittämisstrategiaa. Jatkossa Rajavartiolaitos hyödyntää entistä enemmän uutta tekniikkaa — toki se on hyvä — ja käyttää liikkuvampia toimintamenetelmiä. Sen, tehostuuko reagointikyky, kyseenalaistan ja todella pidän valitettavana sitä, että viimeisetkin rajavartioasemat ollaan lakkauttamassa vuoden 2010 alusta. Toivoisin, että Rajavartiolaitoksen resursseista pidettäisiin huoli ja niitä säästökohteita sitten etsittäisiin muualta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on aika vakava kysymys, että nimenomaan tuottavuusohjelmalla on aiheutettu selviä vahinkoja itse asiassa myös turvallisuusrakenteille, esimerkkinä Puolustushallinnon rakennuslaitos tai Rajavartiolaitoksen, suoraan sanoen, toimintavalmiuden liian voimakas heikentäminen erityisesti itärajan osalta.

Kun katsoo Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen Jarno Limnéllin ja Jyri Raitasalon tuoretta selvitystä, siinä varsin hyvin tuodaan juuri tämä asia esille seuraavasti: "Lyhyen tähtäimen tehokkuushyödyt ovat ristiriidassa aluepoliittisten tavoitteiden ja kriisiajan varautumisen tarpeiden kanssa. Sitä, miten tämä ristiriita jatkossa hoidetaan, ei selonteossa laajemmin käsitellä."

Tämä on aika vakava kysymys, ja eduskunnan pitäisi ottaa nyt tämä asia esille. Rajavartiosto on lähes alasajon kohteena samaan aikaan, kun meidän pitäisi pitää turvallisuusjärjestelmät kunnossa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on mielestäni kokonaisvaltaisesti ajateltuna asiakirjana hyvinkin onnistunut. Selonteossa on tarkasti ja yksityiskohtaisesti käyty läpi Suomen puolustusperiaatteet sekä linjattu yleistä turvallisuutta. Mutta kehittämistä riittää silti.

Sähköisen viestinnän aikakautena ihmettelen edelleen sitä, miten vieläkin vähäisesti meillä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjauksissa käsitellään sähköisen viestinnän turvauhkaa tai tarjotaan sille konkreettisia välineitä. Tiedän, että muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa on järjestelmiä kehitetty nimenomaan tietoturvan varalta. Meillä kriisinhallinnallisesti on olemassa tietty huoltovarmuus ja jollakin laajuudella myös mahdollisia verkkohyökkäyksiä seurataan, mutta koen Suomen olevan vielä alkutekijöissään tällä alueella. Uskon, että tulevaisuudessa turvallisuuspoliittiseen keskusteluun on yhä enemmän tuotava myös tietoturvajärjestelmiä kohtaan tehdyt hyökkäykset ja sähköisen viestinnän kautta tulevat uhkat.

Onneksi selonteossa on kuitenkin mainittu tietoturvajärjestelmien ja tietoteknisten palvelujen kehittäminen muutamaan otteeseen. Olisin kaivannut kuitenkin hiukan tarkempaa selontekoa ja konkretiaa. Ehkä tulevaisuudessa voisi ajatella, että näissä selonteoissa olisi alueita jaettu pienempiin osa-alueisiin ja voitaisiin vähän syvemmälle kussakin sitten mennä. Toivon myös, että viranomaisverkon toimintaa todella ylläpidetään eikä määrärahoista tarvitsisi kiistellä vuosittain.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on paljon puhuttu asevelvollisten kestävyydestä palveluksen suorittamisessa. Moni alokas on joutunut jättämään palveluksen jo alkumetreillä, ja ikäviäkin tapoja jättää armeija on esille tullut. Käydyssä keskustelussa on pohdittu sitä, mistä johtuu se, että yhä useampi ei jaksa suorittaa palvelustaan loppuun. On haettu syitä kutsuntajärjestelmän toimivuudesta, nuorten yleisestä kunnosta ja asennoitumisesta niin sanotusti pakottavaan toimintaan. Luultavasti syitä löytyy näistä kaikista.

Nuorten fyysisen kunnon osalta on saatu tuloksia, jotka kertovat laskusuuntauksesta. Fyysinen kestävyys ei ole enää samaa luokkaa kuin taannoin, ja selitystä voidaan varmasti hakea yleisellä liikunnan vähentymisellä ja myös sillä, että ei-liikuntamuotoiset harrastukset valtaavat tilaa. Myös asenteissa on varmasti syynsä. Vapaassa kasvatusilmastossa kasvava nuori voi joutua kestämättömään tilanteeseen, kun tehtäviä onkin suoritettava ilman, että häneltä kysytään siihen halukkuutta. Onhan myös todettu, että nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet paljon. Näistä varmaan voidaan vetää selityksiä keskeyttämisille. Kutsuntajärjestelmän osalta on hyvä, että ollaan nyt laatimassa selvitystä. Uskon, että nykyaikaistaminen on tarpeen jo sen perusteella, että kutsuntoihin osallistuu nykyisin myös naisia.

Arvoisa puhemies! Valtion tuottavuusohjelmaa on arvosteltu täällä useaan kertaan ja kovin sanoin. Se sietää arvostelua myös tässä yhteydessä. Onhan käsittämätöntä, että henkilöstöleikkauksia tehdään, vaikka ihmiset eivät selviydy työtaakastaan tälläkään hetkellä. Tuottavuutta voidaan mielestäni hakea ihan muulla tavalla kuin henkilöstöä vähentämällä. Esimerkiksi työn tehtäväkuvia uudistamalla sekä johtamisjärjestelmää kehittämällä voidaan saada huomattavaa tuottavuuden kasvua aikaan.

Selonteossa mainittiin kyllä johtamisrakenteiden keventäminen muun muassa pyrkimällä tietoteknisten järjestelmien laaja-alaisempaan hyödyntämiseen. Toivottavasti tämä ei tarkoita koneellista käskynantoa. Luulen, että alokkaiden pärjäämiseen ja jaksamiseen kuten myös henkilöstön jaksamiseen suuri osuus on myös sillä, että johtamassa ovat vielä ihan oikeat, todelliset ihmiset.

Maanpuolustuskorkeakoulun osalta voi todeta hyväksi lainsäädäntöuudistuksen, joka tehtiin viime syksynä. Hallituksen esityksessä keskityttiin muun muassa niin sanotusti siviiliopiskelijoiden tutkintosuorittamisen mahdollisuuksien lisäämiseen. Tästä uudistamistyöstä olisi toki voinut maininta olla myös selonteossa. Maanpuolustuskorkeakoulua koskevien säännöksien ajanmukaistamisella on suuri merkitys muun muassa opiskelijan oikeusturvan kannalta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuorossa tuotiin puolueemme puheenjohtajan Urpilaisen esittämänä huoli puolustusmäärärahojen kasvattamisesta tässä maailman taantumatilanteessa. On totta, että yhteiskunnassamme on suuri tarve avulle hyvin monella puolella ja monella sektorilla. En näe tarpeellisena sitä, että olemassa olevia varuskuntia ryhdyttäisiin lakkauttamaan muutoin kuin tietysti alokasmäärän vähenemisen seurauksena. Siksi määrärahojen tulee olla nykyisen järjestelmän ylläpidon sallimisen suuruisia. Kuitenkaan suunnatonta määrärahan kasvattamista ei tule sallia juuri vedoten tämänhetkiseen taloustilanteeseen. Näin ollen seurantaryhmän tuloksia tulisi kunnioittaa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa selonteossa suuri mielenkiinto on kohdistunut Natoa koskeviin kirjauksiin. Mielestäni tämä on ollut vähän turhanpäiväistä keskustelua, koska tosiasia on se, että tällä vaalikaudella jäsenyyshakemusta ei tulla tekemään. Yleinen kansalaismielipide on selkeästi Natoa vastaan, ja eräiden arvioiden mukaan kriittisyys tulee lisääntymään, koska nuoret ikäluokat suhtautuvat Natoon epäilevämmin kuin iäkkäämpi väestö.

Vaikka Nato-kysymys on saanutkin paljon huomiota, niin mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan viitekehys on selkeästi Euroopan unioni. Suomi on ollut aktiivisesti mukana Euroopan unionin erilaisissa sotilastoiminnoissa, taisteluosastoissa, kriisinhallintaoperaatioissa ja Euroopan puolustusviraston toiminnassa.

Mielestäni on myös tärkeää, että olemme mukana parhaillaan käynnissä olevassa Euroopan unionin Tšad-operaatiossa. Tämä mittava 3 200 sotilaan operaatio osoittaa, että Euroopan unioni kykenee kokoamaan monikansallisen joukkokokonaisuuden, joka pystyy toimimaan vaativissa olosuhteissa turvautumatta Naton voimavaroihin. Juuri kriisinhallintaoperaatiot ovat näkyvin osa Euroopan unionin kymmenen vuotta vanhaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Runsas vuosi sitten meillä Suomessakin käytiin sangen kriittistä keskustelua osallistumisesta Tšad-operaatioon. On totta, että Tšad-operaatio on vaativa operaatio, mutta kyllä turvallisuustilanne Afganistanissa on monta kertaluokkaa huonompi.

Puolustuspolitiikan osalta selonteko toistaa tuttuja linjauksia. Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta. Maanpuolustuksemme nojaa alueelliseen puolustukseen, vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. EU- ja Nato-yhteistyön lisäksi korostetaan pohjoismaista yhteistyötä. Pohjoismaisen yhteistyön osalta meillä on jo nyt käynnissä monia yhteistyömuotoja: merivalvontaa, koulutusta, harjoitusta, hankintoja jne. Lisäksi selvittelyssä on monia konkreettisia yhteistyömuotoja. Oman lisämausteensa tähän keskusteluun pohjoismaisesta yhteistyöstä antoi juuri julkaistu Stoltenbergin raportti, jossa on monia hyviä ajatuksia pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi. Näistä mainittakoon muun muassa arktisen yhteistyön tiivistäminen, tietoverkkohyökkäysten torjuminen, katastrofiyksikkö ja amfibioyksikkö.

Yleinen asevelvollisuus säilyy. Tällä hetkellä uhkana yleiselle asevelvollisuudelle näyttää olevan se, että yhä useampi keskeyttää varusmiespalvelunsa. Kun vielä 1998 keskeyttäneitä oli 6 prosenttia, niin tänä vuonna luku nousee jo noin 20 prosenttiin. Kun kutsunnoissa osa vapautetaan ja osa valitsee siviilipalvelun, niin asepalveluksen suorittaneiden osalta lähestymme hyvää vauhtia kriittistä 70 prosentin rajaa. Aiemminhan tavoitteena oli, että 80 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Syyt keskeyttämiseen ovat terveydellisiä: huono kunto, ylipaino ja mielenterveysongelmat. Tämä keskeyttämisen suuri määrä on kuitenkin meille haaste, joka pitää ottaa tosissaan.

Selonteon viesti Puolustusvoimille on, että yhtään varuskuntaa ei lakkauteta, reservi pidetään ainakin lähivuosina nykyisessä 350 000 sotilaassa ja määrärahoihin tehdään indeksitarkistukset. Luvataanpa määrärahoihin vuodesta 2011 alkaen vuosittainen 2 prosentin tasokorotus puolustustarvikkeiden nopean kallistumisen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä valtiontalouden näkymät ovat varsin heikot. Suuren budjettivajeen syntyminen näyttää vääjäämättömältä, ja vajeen korjaaminen tulee aikanaan olemaan tuskaista. Tämän hetken arvion mukaan valtio velkaantuu tänä vuonna 8 000 miljoonalla eurolla, eikä esimerkiksi kuntatalouden vakauttamiseen ole vielä tässä velkamäärässä millään tavalla varauduttu.

Vuonna 2011 me uskoakseni (Puhemies: 5 minuuttia!) olemme siinä tilanteessa, että valtiontalouden tasapainottamiseksi eri ministeriöt joutuvat laatimaan leikkauslistoja. Tähän yhtälöön puolustusmenojen tasokorotus ei erityisen hyvin istu.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi muutamalla sanalla edelliseen asiakohtaan, koska minulla ei ollut mahdollisuutta käydä tässä puhumassa Afganistan-hommasta.

Tekisi mieli sanoa, että ähäskutti, mitä minä sanoin silloin vaalikaudella 1999—2003, kun käytiin keskustelua siitä, lähetetäänkö suomalaisia sinne. Minä sanoin, että paha sinne on kyllä mennä, koska vain Tšingis-kaani on pystynyt sitä maata pitämään valtansa alla, ei se tule onnistumaan yhteisiltä joukoilta nykyaikanakaan. Ja tämähän näyttää toteutuvan. Poishan sieltä ei nyt pääse, kun sinne on kerta menty.

Mutta sitten tähän asiaan. En tätä kirjaa läpi asti lukenut, mutta sisällysluettelosta en löydä sanoja maatalous tai elintarvikehuolto tai ruoka. Kuitenkin otsikkona on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Minä pidän turvallisuuden ensimmäisenä ehtona, että on maha täynnä, on oma ruoka, oma elintarvikehuolto. Me elämme saarivaltiossa logistisesti ottaen, ja jos tulee maailmanlaajuisia kriisejä tällä puolella, me olemme hätää kärsimässä, ellei meillä ole omaa ruokaa. Meidän elintarviketurvallisuutemme on maailman huippuluokkaa. Ei kannattaisi eikä saisi missään tapauksessa päästää tuotantoa repsahtamaan. Kun ottaa huomioon vielä nämä ilmastonmuutosennusteet sun muut tämmöiset katastrofin mahdollisuudet, niin ne tuovat suuria tuotannollisia uhkia nykyisille parhaille elintarviketuotantoalueille kautta maailman. Australia on tänä päivänä aivan hyvä esimerkki siitä, että toisessa päässä tulva tuhoaa satoa ja toisessa päässä on ylimääräinen kuivuus ja kuumuus.

Olennainen osa maanpuolustusta on maanpuolustustahto. Siinä mielessä täytyy huomauttaa, että on tehty eduskunnassa laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, jossa on sälytetty julkisten hallintotehtävien hoitaminen tämän alan viranomaisille, mutta kumminkin määrärahat ovat jymähtäneet sille tasolle, mihin ne silloin alun perin vuonna 2004 asetettiin. Siinä ei ole täysin toteutettu sitä, mitä laki edellyttää. Menot ovat esimerkiksi tänä vuonna noin 100 000 euroa enemmän kuin on annettu rahaa.

Maanpuolustukseen kuuluu myös tämä sotilastoiminta, varuskunnat. Haluan huomauttaa, että Pohjanmaallahan se on tämä maanpuolustustahto ollut maan huippuluokkaa. Siellä on oltu valmiita lähtemään rajoille niin tarvittaessa, mutta kuitenkin sieltä on pikkuhiljaa nirhattu lähes kaikki sotilaallinen toiminta pois. Tällä hetkellä linjan Niinisalo, Jyväskylä, Kajaani, Rovaniemi länsipuolella ei ole ainuttakaan varuskuntaa. Nyt on valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ehdotettu, että vuoteen 2010 mennessä sotilasläänitkin lakkautetaan ja pohjoisen Suomen sotilaslääni hoitaa näitä tämän alan asioita Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan alueilla. Nyt siitäkin ollaan tekemässä pelkkä toimisto, henkilökuntaa vähennetään. Tämä on minusta vaarallista kehitystä nimenomaan meidän maakunnassamme.

Täytyy muistaa semmoinen asia vähän näin kevennyksenä loppuun — mutta ei niin suurta leikkiä, etteikö siinä puolet totta: Jaakko Ilkka -oopperakin päättyy sanoihin "isooset sen maailmanrauhan takaa, niinku Ruotti, Venäjä ja Pohjanmaa".

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aion käsitellä kolmea asiakokonaisuutta: ensinnäkin tätä rahapuolta, sitten yleistä asevelvollisuutta ja sitten vähän tuota globaalia taloutta ja sen vaikutusta turvallisuusympäristöön.

Mitä tämän 2 prosentin takana itse asiassa on? Naton apulaispääsihteeri Martin Erdmann kävi täällä viikko sitten suurin piirtein ja kehui kovasti tätä 2 prosentin päätöstä. Hän totesi, että kun Naton varsinaiset jäsenetkään eivät tahdo toteuttaa kuin puolitoista prosenttia, niin Suomi on erinomainen mallioppilas, vaikka ei ole jäsenkään, kun ulkopuolella toteuttaa 2 prosentin tasokorotuksia ja sitoo siihen tällaisen indeksikehityksen, se on todellista mallioppilaan näyttöä. Samassa yhteydessä hän myöskin kiitteli Suomen roolia Nato-operaatioissa, että Suomi pienenä maana niin aktiivisesti jaksaa kantaa osansa myöskin Nato-operaatioista, ja myöskin kehui sitä, että kun näin paljon rahaa annetaan, niin myöskin sitten yleinen asevelvollisuus ja maata kattava puolustuskin turvataan. Elikkä Naton apulaispääsihteeriltä tuli erittäin paljon kiitosta mallioppilaalle rahan käytöstä.

Sitten katsotaan toista lehtileikettä, joka kertoo Ruotsista: Ruotsin hallitus päätti marraskuussa, että puolustusmenot jäädytetään vuoteen 2014. Taistelujoukkoja vähennetään siten, että kun niitä oli vuosituhannen alussa 60 000, niin ne vähennetään 12 500:aan, maavoimia kolmanneksella pois. Sopii tietysti kysyä, eikö Ruotsissa käytettävä asemateriaali kallistu ollenkaan. Eikö se teknologia siellä kallistu meihin verrattuna, kun se vaan meillä kallistuu? Tai sitten tietysti vielä hirveämpi ajatus on se, että suomalaiset veronmaksajat tässä laman kurimuksessa myöskin ehkä palveluista tinkimälläkin joutuvat maksamaan sitten Ruotsinkin puolustuksen ja Ruotsi laskee sen varaan. Se on tietysti aika huonoa pohjoismaista yhteistyötä ja vähän liian pitkälle menevää solidaarisuutta Suomen kannalta. Tämä nyt viittauksena vaan siihen, että en todellakaan kannata näinä aikoina tällaista 2 prosentin korotusta.

Sitten täällä aiemmin päivällä käytiin paljonkin debattiosiossa keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta. Virallisen tasa-arvoelimen, tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, miesjaoston puheenjohtajana minun on selkeästi täältä eduskunnan pöntöstäkin todettava, että vain miehiin sukupuolen perusteella kohdistuva asevelvollisuus on tasa-arvon vastainen, vaikkei se olekaan tasa-arvolain vastainen, koska tasa-arvolain ulkopuolelle on jätetty Puolustusvoimat ja asevelvollisuus. Mutta se, että toinen sukupuoli pakotetaan tarvittaessa vankilatuomion uhalla asevelvollisuuteen ja toisille se on vapaaehtoinen, tasa-arvon kannalta on kiusallista eikä ole oikea asia.

Muutenkin täälläkin on kovasti korostettu tämän asevelvollisuuden merkitystä ja samaan aikaan puhutaan laajasta turvallisuuskäsitteestä ja siitä, että paljon isommat asiat kuin aseet meitä uhkaavat ja tämä turvallisuus on paljon moninaisempi probleema kuin pelkkä aseellisen selkkauksen uhka. On ympäristöuhkia, on elintarvikeuhkia, on sairauksia, on hallitsemattomia väestönliikkeitä, on terrorismia ja on ilmastonmuutosta ja niin edelleen. Eikös meidän pitäisi, hyvät kollegat, ajatella tämän asevelvollisuuden tilalle jotain muuta velvollisuutta, vaikkapa turvallisuusvelvollisuutta? Kaikilla olisi velvollisuus antaa haluamallaan tavalla ja muodolla panoksensa suomalaisen turvallisuuden lisäämiseen, ylläpitämiseen ja parantamiseen. Se lähtisi siitä, että tapoja on monia. Yksi tapa voisi olla asevelvollisuuden suorittaminen, siviilipalvelus nykyisessä tai kehittyneessä muodossa, turvallisuustehtävät, työ ympäristönsuojelun, elintarviketurvallisuuden jne. parissa tai kehitysyhteistyössä, kansalaisjärjestöissä, Punaisessa Ristissä ja niin edelleen. Onko nyt todella niin terminäkään paras mahdollinen tämä asevelvollisuus? Turvallisuusvelvollisuus olisi minusta parempi. Tätä keskustelua pitäisi minusta avoimesti käydä.

En tarkoita sitä, että naisia tarvitsisi pakottaa armeijaan. Mieluummin lähden siitä, että turvallisuusvelvollisuus olisi paljon enemmän vapaaehtoinen kaikille kuin se tänä päivänä on, kun asevelvollisuus syrjii miehiä.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten kolmas osio, johon ajattelin puuttua, on tämä globaali talouskriisi ... (Puhemies: 5 minuuttia!) — Anteeksi, joo, nyt tämä jäikin vähemmälle, mutta totean kuitenkin sen verran, että vuonna 2006 siirtotyöläiset lähettivät kotimaihinsa yhteensä 300 miljardia dollaria rahaa, joka on näiden köyhien maiden taloudesta 10 prosenttia. Samaan aikaan kaikki maailman yhteinen kehitysapu oli yhteensä 160 miljardia. Tällä on varmasti vaikutusta näiden köyhimpien maiden turvallisuustilanteeseen ja sitä kautta globaaliin turvallisuuteen laajemminkin.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin suuri ilo kuulla vasemmistoliiton edustajan suusta ihmisen velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan. Se on aika harvinaista.

Sitten ed. Uotilan aloitukseen tästä Nato-hommasta. Olen kuullut tänä päivänä monta kertaa vasemmalta, että on jonkunlainen Nato-kiima, Nato-kiihko. Kuitenkin minä ihmettelen paljon enempi sitä vasemman laidan Nato-hysteriaa. Sitä sanaa ei saa sanoa edes kunnolla ääneen, eihän täällä kukaan uskalla totuutta kunnolla kertoa. Mehän jo käytännössä olemme Natossa. Vain jäsenkirjasta leima puuttuu. Kyllä minä olisin hyvin valmis ottamaan maamme johtavan rauhanrakentajan, Nobel-palkitun Ahtisaaren kannan tässä asiassa, että liitytään Natoon heti saman tien. Minusta tuntuu, että tässä maassa ei ole enempi rauhan osaamista kuin sillä miehellä on. Aivan suotta tässä tätä asiaa veivataan, kierretään niin kuin kissa kuumaa puuroa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilkunalle vain toteaisin, että kun täällä on annettu vähän yksipuolinen kuva siitä, mihin sitä 2:ta prosenttia tarvitaan, minusta on ihan reilua, että kerrotaan se, mitä mieltä Naton apulaispääsihteeri tästä korotusehdotuksesta on. Ja kun hän tekee sen kautta Suomesta mallioppilaan ja vertaa, että Suomi on parempi Nato-maa kuin Nato-maat itse rahankäytössä aseisiin, kyllä minusta se on ihan hyvä tuoda tässä salissakin esille.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Uotilan puheenvuoron jälkeen ja sen seurauksena tekisi mieli kyllä kommentoida monia asioita, mutta jätettäköön se nyt tässä.

Ed. Soini siivitti puheensa toteamukseen täällä päivällä, että puolustuspolitiikassa ei ole päiväperhosille sijaa. Minusta tämä oli erinomaisesti sanottu ja tämä lausuma on helppo allekirjoittaa. Suomalainen konsensus on tähän saakka rakentanut pitkäjänteisyyttä ja rakentunut pitkälle aikajanalle yhteisten puolustus- ja turvallisuuslinjausten mukaisesti. Erityisesti täytyy sanoa seurantaryhmän jäsenenä, että siellä meillä vallitsi todellinen konsensushenki. Siellä olivat edustettuina kaikki eduskunnan poliittiset ryhmät, ja henki tässä keskustelussa oli hyvä. (Ed. Uotila: Miksei hallitus kunnioita sitä sitten?) — Kohta kuulee ed. Uotila, kuinka kunnioitan.

Haluan erityisesti painottaa kokonaisvaltaisen puolustuksen merkitystä. Tällä tarkoitan sekä ulkomailla että kotimaassa tapahtuvaa puolustus- ja turvallisuuselementtiä. Niin teollisuudessa kuin puolustuksessakin on lähdettävä ja ponnistettava aina omalta maaperältä. Ellei meillä ole oma kansallinen puolustuksemme uskottavalla tasolla myös suorituskyvyltään, meillä ei voi olla vahvaa puolustusta rajojemme ulkopuolellakaan missään toiminnassa, mikä sivuaa sotilaallista tai siviilikriisinhallintaa, puhumattakaan kehitysyhteistyöstä.

Pari sanaa naapurimaasta, josta pääsen sitten tähän kuuluisaan neljän kirjaimen Natoon. Venäjän demografinen kehitys, siis väestön supistumisen huomioiminen, korreloi mielestäni luonnollisesti myös Venäjän asevoimien kehittämiseen. Miettimisen aihetta löydän muun muassa energiasta, Venäjän nuorisoliikkeistä, ydinaseistuksesta, pohjoisten alueiden painopisteistä puolustuspoliittisesta näkökulmasta katsottuna. Yksi tapahtuma, joka omassa mielessäni pisti Nato-ovea hieman supummalle, oli Georgian sota. Minun on henkilökohtaisesti mietittävä tämän jälkeen uudelleen monia asioita, ennen kuin olen valmis miettimään Nato-linjauksia uudessa valossa.

Vaikka maailma on muuttunut suhteessa Natoon ja Nato muuntunut enemmän terrorisminvastaiseksi toimijaksi, tarkoittaa liittyminen johonkin uuteen aina luopumista jostakin omasta. Kun keskustelemme Natosta, jää keskustelu aina juupas—eipäs-tasolle. Pinnallisuus ei edistä järkevien johtopäätösten tekoa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, resursoinnista. Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä nojaa vahvaan maanpuolustustahtoon. Näen uhkakuvia ilmassa tämän asian suhteen, kuten monesta puheenvuorosta tänä päivänä täällä salissa voi päätellä. Yhteiskuntamme ei ole silmissäni sitoutunut perinteiseen linjaamme kauttaaltaan. Rapautumista on ilmassa. Tämä on sen kuuluisan läskikapinan rinnalla toinen merkittävä uhka mielestäni, joka liittyy yleiseen asevelvollisuuteen. Maanpuolustustahto on siten ytimenä, kun mietitään tulevien vuosien resursseja.

Parlamentaarinen seurantaryhmä keskusteli pitkään ja hartaasti resursoinnista ja totesi tämän kolmijaon: materiaalihankintoihin kolmannes, toimintamenoihin kolmannes ja palkkoihin kolmannes. Merkillepantavaa on, että kun puhumme tuosta kahden prosentin korotuksesta, niin viime vuoden budjetin, siis perusbudjetin, päälle myönsimme useita kertoja lisärahoitusta Puolustusvoimille monestakin eri syystä, elikkä silloin jo teimme linjanvetoja siihen suuntaan, että haluamme turvata Puolustusvoimien tarvitsemat välttämättömät kulut. Annamme niille siis tarpeellisen määrän rahaa. Uhkana näen, arvoisa puhemies, tässä resurssikeskustelussa myös sen, että olemme jo viime vuonna tehneet monia ulkoistamispäätöksiä, joiden jälkeen ei joka tilanteessa huolehdita huoltovarmuudesta ja turvallisuudesta, jotka mielestäni ovat niitä ydinkysymyksiä myös (Puhemies: 5 minuuttia!) puhuttaessa resursseista.

Lopuksi muistutukseksi kaikille tästä seurantaryhmän selontekoraportista liittyen resursseihin. Tänne on kirjattuna meidän yhteinen kantamme: "Järkevä tasapaino löytynee ratkaisusta, jossa puolustusmenoja ei merkittävästi lisätä, mutta nykyinen taso taataan, jotta puolustusvoimia voidaan kehittää pitkäjänteisesti." Elikkä monta velvoitetta sisältyy tähän resursointilauseeseen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan, että terrorismin ja joukkotuhoaseiden yhdistelmä muodostaa vakavimman kansainvälisen turvallisuusuhkan.

Selonteossa kuvataan paitsi terrorismin ilmenemismuotoja myös sen synnyn mekanismeja ja taustatekijöitä. Huomiota kiinnitetään paitsi terrorististen iskujen torjumiseen, myös sellaisten syiden vähentämiseen, jotka johtavat terroristiseen ajattelumalliin ja tekoihin.

Terrorismin analysoinnissa selonteko noudattaa eurooppalaista ajattelutapaa ja eurooppalaista kielenkäyttöä, jossa vältetään turvautumasta terrorisminvastaisen sodan käsitteeseen. Asiallisella tavalla puhutaan terrorisminvastaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä, ei terrorisminvastaisesta sodasta. Tämä on oikea linja. Terrorisminvastaisen sodan käsite on ollut omiaan synnyttämään mielikuvia siitä, että koko maailma on siirtynyt poikkeusolojen tilaan. Poikkeusoloihin puolestaan liitetään ajatus siitä, että normaaliolojen lainsäädännön takaamista perusvapauksista ja oikeuksista voidaan tinkiä. Näiden oikeuksien kannalta on äärimmäisen tärkeätä, ettei sodan käsitettä oteta käyttöön liian helposti.

Selonteossa pohditaan ihmisoikeuksien puuttumisen ja terrorismin välistä suhdetta. Puutteet perusvapauksien ja ihmisoikeuksien toteutumisessa kasvattavat maaperää terrorismin syntymiselle. Selonteosta puuttuu arvio siitä, miten terrorisminvastaisen sodan käsitteen käyttö ja muu terrorismin ehkäisemiseen pyrkivä turvallisuustoiminta ovat haastaneet perinteistä perus- ja ihmisoikeusajattelua. Terrorismin uhkan torjumiseksi on päädytty laajentamaan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimivaltuuksia. Euroopan unionin piirissä ihmisoikeuksien varjelemista on pidetty tärkeänä ja uusia viranomaisvaltuuksia on annettu vain perusteellisen harkinnan jälkeen, hyvä niin.

Turvallisuuden ja vapauden välinen jännite on olennainen. Olisin odottanut, että selonteossa olisi laajemmin arvioitu terrorismin ja muiden kasvaneiden turvallisuusuhkien epäsuoraa vaikutusta perinteisen länsimaisen vapauden toteutumiseen. Konkreettisimmin ja arkisimmin nämä vaikutukset näkyvät esimerkiksi lentomatkustajien turvallisuustarkastuksissa. Siinähän puututaan meidän vapauksiimme ja oikeuksiimme turvallisuuden nimissä.

Arvoisa puhemies! Selonteon toinen tärkeä aihepiiri koskee valtioiden välistä kasvavaa keskinäisriippuvuutta. Asia nostetaan esiin, mutta tärkeän aiheen tarkastelua ei mielestäni syvennetä riittävästi. Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus ei nimittäin ole vain negatiivinen asia. Euroopan yhteisön, Euroopan unionin synnyn taustallahan on ollut usko siihen, että juuri valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras rauhan tae. Sitoutuessaan silloin alussa hiili- ja teräsyhteisöön entiset vihollismaat antautuivat sellaiseen keskinäiseen riippuvuuteen, jonka johdosta ei ollutkaan enää mielekästä ajatella sotaan ryhtymistä. Keskinäisriippuvuus ja yhteistyö merkitsivät sitä, että yhden valtion positiivinen kehitys on ollut myös toisen valtion etu. Tämän mallin hyvät seuraukset ovat Euroopassa ilmeiset.

Tämän päivän Euroopassa, Venäjä mukaan lukien, keskinäisriippuvuus nähdään nyt usein negatiivisessa valossa, uhkana. Muiden tavoin Suomikin pyrkii energiaomavaraisuuteen. Itämeren kaasuputki, jos se toteutuu, puolestaan lisää keskinäisriippuvuutta yhtäällä ja vähentää toisaalla. Euroopan riippuvuus Venäjän kaasutoimituksista ja molempien riippuvuus Ukrainasta on viime aikoina herättänyt ärtymystä ja kiukkua sekä Euroopassa että Venäjällä. Tuskin kuitenkaan on kuviteltavissa maailmaa, jossa maat eivät olisi tällä tavoin toisistaan riippuvaisia. Siihen suuntaan emme varmasti voi palata. Turvallisuuspolitiikan kannalta ratkaisevaa onkin se, miten keskinäisriippuvuuden ajoittain aiheuttamat konfliktit osataan ratkaista. Keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen vahvistaminen on strategisesti paljon tärkeämpää kuin jokin unelma keskinäisriippuvuuksien poistamisesta ja yksittäisten valtioiden riippumattomuudesta.

Arvoisa puhemies! Selonteon puutteeksi voi lukea myös sen, että siinä ei juurikaan pohdita ihmisoikeuksien ja kaupallisten intressien välistä jännitteistä suhdetta. Euroopan unioni on paitsi ihmisoikeuksia puolustava arvoyhteisö, myös kauppaa käyvä ja taloudellisia arvoja tavoitteleva markkina-alue. Tärkeän kauppakumppanimaan räikeiden ja ilmiselvien ihmisoikeusongelmien esiin ottaminen (Puhemies: 5 minuuttia!) ja ihmissoikeuspolitiikan arvostelu voi muodostaa riskin kaupankäynnille. Eurooppalaisen maan taloudelliset intressit joutuvatkin ristiriitaan Euroopan unionin moraalisten sitoumusten kanssa. Tähän jännitteeseen ei tietenkään ole olemassa helppoja vastauksia. Mutta juuri tästä syystä, että helppoja vastauksia ei ole, tällaisia kysymyksiä tulisi käsitellä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä. Kysymys on siitä, miten tosissamme haluamme Euroopan unionina olla maailman johtava ihmisoikeuksien puolus-taja.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen turvallisuusselontekoa hallitsevat EU:lle joulukuussa hyväksytyn turvallisuusstrategian ja unionin perustuslakiesityksen linjaukset, joihin myös Suomen hallitus on sitoutunut. Itse asiassa selonteko on turvallisuuspoliittisen selonteon päivittämistä noiden asiakirjojen pohjalta. Jos joku on ihmetellyt selonteon voimakasta ja kritiikitöntä Nato-henkeä, syy siihen löytyy myös tästä salista ja viime kesäkuussa eduskunnan äänestäen hyväksymästä Lissabonin sopimuksesta. Kuka sen hyväksyi, nieli samalla kaiken sen, mitä sopimuksessa EU:n militarisoimisesta ja tiivistyvästä Nato-yhteydestä sanotaan.

Outoa tässä menettelyssä on se, että selontekoon on kirjattu kaikki EU:n perustuslain velvoitteet, vaikka perustuslaki ei ole edes tullut voimaan. Täällä käytetyissä kymmenissä hyvissä puheenvuoroissa on tuomittu ja hämmästelty Suomen sitoutumista poikkeuksellisen korkeaan asevarustelumäärärahojen tasoon ja 2 prosenttiyksikön korotusautomaattiin indeksikorotusten lisäksi. Huikeat miljardien summat uhrataan aseisiin, vaikka kansalaisten hätään ja epävarmuuteen tarvittaisiin aivan toisenlaisia lääkkeitä; toimeentuloturvaa työttömyyden keskelle, köyhyyden torjumista, rahaa kuntien palveluihin ja ympäristötuhon torjuntaan.

Vaikka selonteossa todetaan, että Suomeen ei kohdistu laajamittaista sodan uhkaa, turvautuu hallitus tästä huolimatta kylmän sodan uhkakuviin. Selonteon mukaan keskeinen uhkakuva on "strategisella iskulla alkava hyökkäys Suomen alueiden valtaamiseksi". Vaikka sotilaallisen uhan puuttuminen on pakko tunnustaa, tarvitaan synkkiä uhkia muokkaamaan yleistä mielipidettä, hyväksymään Suomen nopeatahtinen militarisointi ja ennätykselliset asehankinnat. Rahaa luvataan Hornetien varustamiseen täsmäasejärjestelmillä, rahaa luvataan raskaisiin kuljetuskoneisiin, joita ei tarvita Suomen alueen puolustamisessa vaan EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa kaukana rajojemme ulkopuolella.

Arvoisa herra puhemies! Selonteon mukaan lähivuosien keskeisiä haasteita on viime vuonna sovitun EU:n ja Naton pysyvän yhteistyön kehittäminen. EU:n nopean toiminnan taistelujoukoista tehdään Naton taistelujoukkojen kanssa toisiaan tukevia ja täydentäviä, kuten selonteossa todetaan. Selonteon mukaan Suomen joukkoja aiotaan lähettää sekä EU:n että Naton johtamiin operaatioihin. Hallitus selittää, että lähettämisestä päätetään aina erikseen kansallisesti. Selonteossa tehdään kuitenkin selvää irtiottoa tästä periaatteesta. Selonteossa korostetaan, että "osallistumista koskevat kansalliset varaumat tulee pitää mahdollisimman vähäisinä ja päätöksenteon on oltava riittävän tehokasta". Samaa korostetaan EU:n perustuslain yhteisvastuulausekkeen velvoitteessa.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen selontekopuheesta jäi käteen vain yksi lause: jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Kaiken muun voikin lukea Lissabonin sopimuksesta. Pääministeri Vanhasen selontekopuheenvuoro vaikeni visusti kahdesta tärkeästä asiasta:

Ensiksikin hän vaikeni YK:n roolista ja YK:n mandaatista, toisin sanoen siitä, että jatkossakin Suomi voi osallistua vain sellaisiin rauhanturvaoperaatioihin, joihin on YK:n tai Ety-järjestön valtuutus. Miksi hän vaikeni? Siksi, että perustuslakiesityksen mukaan EU:kin on valmis ottamaan (Puhemies: 5 minuuttia!) oikeuden tarvittaessa omiin käsiin ja toteuttamaan laittomia sotilasoperaatioita ilman YK:n valtuutusta USA:n Irak-seikkailun tapaan.

Pääministeri vaikeni puheenvuorossaan myös Venäjästä. Ainoa toteamus oli toive, että Venäjä sitoutuu demokraattiseen kehitykseen. Aivan outoa näin tärkeässä asiassa. Tämä vain kertoo sen, että hallituksella ei ole mitään sanottavaa Suomen ja Venäjän naapuruuden ja yhteistyön kehittämisestä, vaikka juuri Suomen oman turvallisuuspolitiikan ydin on ymmärtää naapurin, suurvalta-Venäjän, turvallisuusintressit, keskustella niistä ja ottaa ne avoimesti ja keskinäisen luottamuksen pohjalta huomioon. Selonteko vahvistaa johtopäätöksen: hallituksella ei todellakaan ole omaa Venäjä-politiikkaa. Aloitteet puuttuvat.

Arvoisa herra puhemies! Selonteko osoittaa, että tämän maan poliittisessa eliitissä elää vahvana henki hylätä liittoutumattomuus ja sitoutua EU:n militarisoimiseen ja Nato-kytkennän vahvistamiseen. Se ei ole Suomen kansallisten etujen eikä Suomen kansan etujen mukaista. Kansa kyllä tietää tämän, ja siksi se vastustaa Naton jäsenyyttä.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Suomenlahti on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta erittäin merkityksellinen. Pietarin talousalue kasvaa nopeasti. Suomenlahti satamineen on Venäjälle tärkeä portti länteen. Suomenlahti on Helsingille tärkeä. Suomenlahti on Venäjälle sotilaallisesti tärkeä. Suomenlahti on Suomelle sotilaallisesti tärkeä. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa Itämeri on nostettu esiin yhtenä ulkopolitiikan painopisteistä. Helsinkiläisenä tähdennän vielä, että erityisesti Suomenlahden tulee olla Suomen ulkopolitiikan keskiössä. Turvallisuustilanne Suomenlahdella on selvästi muuta Itämerta vakavampi.

Huolestuneina olemme saaneet huomata, että kaikenlainen toimeliaisuus Suomenlahdella on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samaan tahtiin Venäjän ja alueen muiden valtioiden talouden vahvistumisen kanssa. Kaasuputkia on suunnitteilla. Liikenne vesillä on lisääntynyt huomattavasti. Kasvavat Venäjän öljykuljetukset ovat lisänneet öljykatastrofin vaaraa. Öljyvahinkojen varalle pelastuspalveluyhteistyötä on kehitettävä sekä EU:n että muiden rantavaltioiden kanssa.

Suomenlahtea kuormitetaan yhä enemmän ja tulevaisuudessa vieläkin enemmän. Nyt Suomenlahteen lasketaan huomattavia määriä jätevesiä. Sinne valuu merkittäviä määriä maatalouden rehevöittäviä valumavesiä. Suomenlahteen johdetaan myös huomattavia määriä rehevöittäviä lauhdevesiä, ja tämäkin saattaa vielä tulevaisuudessa lisääntyä. Suomenlahden rehevöityminen on pysäytettävä ja maatalouden ravinnekuormituksia vähennettävä, sillä ne uhkaavat sekä kalastuselinkeinoa että meren virkistyskäyttöä. Ekosysteemiä uhkaavat myös vieraslajit, jotka runsastuvat liikenteen lisääntyessä. Suomenlahden ympäristöuhkat ovat siis moninaiset.

Selonteossa todetaan, että Itämeren piirin alueellisen yhteistyön järjestelyjä on selkeytettävä. Suomi haluaa vaikuttaa muun muassa valmisteilla olevan Euroopan unionin Itämeri-strategian avulla, jotta unionin toimet ja voimavarat kohdistuisivat entistä enemmän Itämeren alueen ympäristön kaupan, liikenteen ja sosiaalisten yhteyksien vahvistamiseen. Suomen ulkopoliittisen johdon tulee huolehtia nimenomaan Suomenlahden turvallisuudesta myös.

Sanon suoraan, että Suomenlahden ympäristön tilan parantaminen ja ympäristöturvallisuusuhkien torjuminen edellyttäisi Suomen tasavallan presidentiltä järeämpiä otteita. Turha hakea ulkopoliittista haastetta liian kaukaa, turha mennä merta edemmäs kalaan. Suomenlahti ja sen saaristo on ainutlaatuinen ja suomalaisille rakas. Tämän tulee näkyä myös Suomen ylimmän ulkopoliittisen johdon työskentelyssä. Ympäristöturvallisuus ei etene pienemmillä muskeleilla. Siihen tarvitaan presidentin muskeleita.

Anna-Maja Henriksson /r:

Ärade herr talman, arvoisa puhemies! De viktigaste uppgifterna för den finska utrikes-, säkerhets- och försvarspolitiken är att trygga Finlands självständighet, territoriella integritet och grundläggande värderingar, att främja befolkningens säkerhet och välfärd samt att upprätthålla ett fungerande samhälle. Så sägs det i den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse som vi behandlar här i dag, och det är lätt att hålla med.

Elämme globaalissa maailmassa kaikkine globalisaation tuomine uhkineen ja mahdollisuuksineen. Maantieteellinen asemamme on kuitenkin pysyvä. Se ei ole merkittävästi muuttunut maamme 91-vuotisen itsenäisyyden aikana.

Finlands grundlinje står alltså fast. Hela landet ska försvaras med egna krafter av vår värnpliktsarmé. Det är också Försvarsmaktens primära uppgift. Den allmänna värnplikten ska vi därför slå vakt om och den starka försvarsviljan som finns hos vårt folk. Men därtill vore det skäl att förbättra hela befolkningens medborgarfärdigheter, också kvinnornas och speciellt den yngre generationens då det gäller att hantera vardagen i en krissituation. Med tanke på den nyhjälplöshet som har brett ut sig i vårt samhälle vore en sådan medborgarutbildning synnerligen välkommen.

För att försvaret ska vara trovärdigt måste det naturligtvis tilldelas tillräckliga resurser. Det är regeringen och riksdagen som bär ansvaret för det, och därför är den förhöjning av anslagen som i redogörelsen aviseras om 2 procent också värd att stöda. Det är med en viss förvåning jag under dagens debatt har noterat att speciellt socialdemokraterna som det största oppositionspartiet ifrågasätter den här ökningen. Tydligen finns där en beredskap att också eventuellt sätta ner någon garnison om så skulle behövas.

Herr talman! Fastän vi i dag inte upplever några direkta militära hot måste vi ändå vara beredda på det värsta. Det som förefaller synnerligen osannolikt kan inte helt uteslutas. Finland ska också framöver delta i internationella krishanteringsuppdrag och därmed visa solidaritet, som i förlängningen bör innebära att andra är beredda att visa Finland solidaritet om vårt land mot förmodan skulle råka illa ut. Men någon sådan solidaritet kan vi knappast förvänta oss i ett skarpt läge om vi inte själva är beredda att bistå andra i en motsvarande situation.

Arvoisa puhemies! On aina varauduttava pahimpaan ja toivottava, että se ei koskaan toteutuisi. Sen takia, jos Suomi odottaa avunantoa muilta kovassa tilanteessa, Suomen on myös annettava sitä vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti. Pienenä, länteen suuntautuneena maana on vähintään kohtuullista, että mahdollisuus liittyä Natoon säilyy. Todettakoon tässä vaiheessa, että pohjoismainen puolustusyhteistyö on myös hyvin kannatettava asia.

Arvoisa puhemies! Yleinen mutta väärä uskomus on, että Suomi soti sekä talvi- että jatkosodassa yksin. Vain Lapin sodassa Suomi todella taisteli yksin. Ruotsin nykymittapuulla varsin runsas avunanto talvisodassa — pohjoisessa taisteli yli 8 000 ruotsalaista vapaaehtoista, ja 4 000 lisää oli tulossa maaliskuun 1940 rauhanteon aikoihin — on syytä muistaa. Samalla se antaa melko hyvän kuvan siitä, millaisen suuruusluokan avusta voisi tänä päivänä olla kysymys, jos Suomelle vielä hädän hetki koittaisi. Jatkosodan lopussa saksalaisen lentotaisteluosaston Kuhlmeyn esimerkki on myös hyvä pitää mielessä, kun mietitään menneitä.

Till slut, herr talman, kvinnorna och barnen är alltid de som råkar speciellt illa ut i samband med väpnade konflikter och katastrofer runtom i världen. Därför är det viktigt att Finland så som i redogörelsen framförs medverkar till att stärka kvinnornas roll i konfliktförebyggande och konfliktlösning och betonar betydelsen av att genomföra FN:s säkerhetsråds resolution 1325.

Det centrala för Finland är alltså att slå vakt om den allmänna värnplikten, att se till att vi har tillräckliga anslag för att upprätthålla ett trovärdigt försvar, att hålla dörren till Nato öppen och samtidigt välkomna en bred medborgardiskussion. Finland ska vara aktivt på den internationella arenan såväl i EU som i FN.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Käydyn turvallisuus- ja puolustuspoliittisen keskustelun perusteella voi todeta, että selontekomenettely tai vastaavanlainen pidemmän ajan strategia on jatkossakin perusteltu tapa linjata Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Vuosittaiseen keskusteluun on aihetta, joten tämä on jatkossa myös tarpeellista ottaa huomioon. Selonteon ja käytyjen puheenvuorojen pohjalta nostan esiin muutaman seikan.

Selonteko on turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän tekemän pohjan jälkeen muuttunut Nato-myönteisemmäksi. Naton korostaminen ja samalla EU:n ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön käsittelyn jääminen vähemmälle on viesti siitä, että Suomi näyttäisi olevan mieluummin kallellaan Natoon päin kuin että lähdettäisiin kehittämään yhteistyötä EU:n ja Pohjoismaiden kanssa. Itse kannatan rauhankumppanuusyhteistyön jatkamista Naton kanssa edelleen ja Nato-option säilyttämistä, mutta itse jäsenyyden hakemisen tiellä on liikaa epäselvyyksiä, joihin ei ole vastauksia esitetty. Ongelmana on muun muassa epävarmuus siitä, pystyykö Nato suuremman konfliktin sattuessa turvaamaan pitkän ja harvaanasutun maamme puolustuksen vai käykö niin, että Suomen Nato-joukot määrätään suojaamaan niin sanotusti tärkeämpiä kohteita johonkin rajojemme ulkopuolelle.

Nykyisellä alueellisella maanpuolustuksella voimme turvata maamme puolustuksen tasaisesti. Emme pysty kilpailemaan suurvaltojen kanssa sotakoneiston määrässä, mutta kuten monissa sodissa on havaittu, sissisodankäynnin taitajia on vaikea lannistaa. Vaikka järjestelmämme on ehkä vanhanaikainen, on se kansainvälisesti tehokkaaksi arvioitu. Ja niin kuin historia kertoo, armeijamme on vaikeissa olosuhteissa tehokkaaksi todettu.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei myöskään tiedä, paljonko Nato-jäsenyys tulisi maksamaan, paljonko rahaa tarvitaan itse liittymiseen, paljonko erilaisiin niin sanottuihin jäsenmaksuihin ja hankintoihin menee rahaa tai paljonko Nato-artiklan pakottamiin sotilaskohteisiin ja kriisipesäkkeisiin tulisi panostaa. Luulen, että tässäkin suhteessa nykyinen järjestelmämme on kustannustehokkaampi. Vielä on kysymys siitä, veisikö sotilasliiton jäsenyys uskottavuutemme ulkopolitiikassa, jossa olemme jo monien vuosien ajan kunnostautuneet rauhaa, järjestystä ja humanistista maailmankatsomusta vahvasti edistäväksi maaksi. Martti Ahtisaaren rauhanpalkinto on tästä yksi tunnustus ja kansainvälisesti imagoamme nostava saavutus. Onnittelut tästä vielä Martti Ahtisaarelle!

Kysymyksiä nousee lisäksi koskien USA:n politiikkaa ja sen roolia Natossa sekä Suomen todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Jos olisimme täysvaltainen jäsen, niin olisiko niitä edes? Suuri kysymys on tietysti myös se, mitä jäsenyys vaikuttaisi Venäjän-suhteisiimme.

Ennen Natoa meidän tulee syventää eurooppalaista ja pohjoismaista yhteistyötä, ja jos sen jälkeen on vielä tarvetta Natolle ja keskeiset kysymykset on ratkaistu, niin harkittakoon siinä vaiheessa esimerkiksi kansanäänestystä tämän asian ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Asevelvollisuuden vapaaehtoistamista on myös monesta suusta vaadittu. Itse en sitä kannata. Toisaalta osa on esimerkiksi kokoomuksen naisten puheenjohtajan suulla vaatinut, että kutsuntoihin pitäisi komentaa myös naiset. Vapaaehtoistamista on perusteltu sillä, että osa asevelvollisista muutenkin keskeyttää palveluksen ja osa on ylipainoisia eivätkä he pärjää siellä. Tämä ei ole mielestäni kestävä peruste. Tähän olisi tietysti hyvä kehittää ratkaisuja. Yksi voisi olla monipuolisuuden ja yksilökohtaisemman koulutuksen tai valmennuksen tavoite. Alati suureneva elintasosairauksien määrä tulee olemaan yhteiskunnallemme kallis taakka, joten tähän voisi puuttua viimeistään armeijassa olevien huonokuntoisten ja esimerkiksi juuri ylipainoisten kohdalla. Heille tulisi koulutuksen aikana laatia myös terveyttä edistävät liikunta- ja ravinto-ohjelmat — ei niinkään ravintolaohjelmia, paitsi jos on terveysravintola. Se olisi merkittävä etu yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea palvelus näille huonokuntoisille nuorille.

Niin kuin aiemmin täällä ed. Mieto totesi, kyllä armeijan voi edelleen mieltää mieheksi kasvamisen ajaksi. Kyllä se näin on, ja viimeistään armeijassa tulisi oppia toimimaan jonkin kurin ja järjestyksen ja normien mukaan, jos ei siihen mennessä ole sitä koulussa vielä oppinut.

Mitä tulee naisten asevelvollisuuteen, jota kokoomusnaiset ovat esittäneet, niin henkilökohtaisesti en sitä kannata, vaan mahdollisuus vapaaehtoiseen palvelukseen on riittävä. Kolme synnytystä vierestä katseltuani olen sitä mieltä, että suomalaiset naiset ovat lapsia kantaessaan, synnyttäessään ja kasvattaessaan yhteiskunnallisen panostuksensa tehneet kyllä jo maanpuolustusnäkökulmastakin, eli vapaaehtoinen palvelus naisille. Vapaaehtoisena armeijan pitää luonnollisesti pysyä niillekin naisille, jotka eivät ole syystä tai toisesta lapsia hankkineet tai saaneet, eihän sekään tietysti itsestäänselvyys ole.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona: kriittinen asenne Natoon, ei lähetetä nuoria miehiämme kuolemaan Naton kriisipesäkkeisiin, ja toiseksi, Suomen armeijasta on kehitettävä fyysisen ja henkisen kunnon edistäjä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Turvallisuudesta ja puolustuksesta on huolehdittava suhdanteista riippumatta. Täällä tänään keskustelussa kovasti tätä arvosteltiin ja arvioitiin, tämäkö on sitten se Suomen arvovalinta. Mielestäni tämä on nimenomaan Suomen arvovalinta, jonka me olemme tehneet ja joka meidän pitää vahvistaa myöskin jatkossa. Näistä kahdesta asiasta huolehtiminen koskettaa jokaista suomalaista jokaisena päivänä: tänään ja huomenna ja myös pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi myöskin tämä perusta meillä tässä maassa, pienessä maassa, järkevällä tavalla perustuu kokonaismaanpuolustukseen, huoltovarmuudesta huolehtimiseen, yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen maanpuolustukseen. Nämä kaikki ovat sellaisia tekijöitä, jotka ovat valikoituneet siitä lukuisten erilaisten mahdollisuuksien kirjosta, joka maailmalla turvallisuudesta ja puolustuksesta huolehtivissa maissa käytössä on.

Meidän oma asemamme kansakuntien joukossa on vaan sen laatuinen, että nämä jos mitkä ovat meille tärkeitä ja niistä on huoli kannettava. Me emme pienenä maana pysty muuhun kuin käyttämään koko meidän voimavaramme näihin tärkeisiin tehtäviin, ja siksi meillä asevelvollisuusarmeija on sellainen luonteva tapa, jolla nämä kaikki maan voimavarat pystytään käyttämään kustannustehokkaasti. Tällä tavalla samalla me pystymme pitämään yllä myöskin laajaa maanpuolustustahtoa, joka on se kaikkein ylimpänä oleva tahtotila, jotta me pystymme itsenäisen ja oman määräämisvallan pitämään.

Tämä ei onnistu yksin. Siksi meillä on järkevällä tavalla myös rauhankumppanuus ja erilaiset muut yhteistyömuodot olemassa eri tahojen kanssa. Myös näistä pitää huolta kantaa ja niitä pitää kehittää. Ne pitää ajassa pitää mukana, ja niiden pitää seurata aikaansa. Ja siksi keskustelu määrärahoista on vaan yksinkertaisesti meidän käytävä.

Hallitus esittää tässä selonteossa määrärahatarpeista huolehtimista tuollaisella määrärahalisäysvelvoitteella. Jos me emme sitä täytä, niin toisen tyyppisiä ratkaisuja on edessämme. Kysymys kuuluu, haluammeko me ottaa sitten sellaisen riskin, että me emme noista edellä mainituista periaatteistamme kiinni pidäkään sen takia, että meillä ei siihen ole varaa ja mahdollisuutta? Mielestäni siksi on oleellisen tärkeää, että pystymme riittävät resursoinnit puolustuksellemme turvaamaan.

Puhemies! Huoltovarmuus on asia, josta aika vähän tuossa selonteossa on. Kokonaismaanpuolustusperiaatetta toi myöskin puolustusministeri Häkämies täällä esille. Hän myöskin totesi niin, että sitä arvioidaan uudelleen. Kun häneltä sitten tuolla myöhemmin tarkemmin kysyin, mitä tarkoittaa se, että sitä arvioidaan uudelleen, niin hän totesi, että kun se on suomalainen innovaatio puolustaa maata, niin se täytyy päivittää. Nyt se on toiminut vähän itsestäänselvästi ja itseohjautuvasti, ja on varmaan paikallaan, että se käydään tarpeen vaatiessa läpi ja tehdään siihen tarvittavat parannukset. Huoltovarmuuden osalta meillä on äärimmäisen paljon myöskin kehitettävää. Se ei ole retuperällä eikä se ole huonossa mallissa, mutta siinä on paljon kehitettävää.

Tämä jos mikä myöskin edesauttaa meidän taloudellista tilannettamme ja meidän työllisyyttämme ja myöskin kilpailukykyä ja luo uutta innovatiivisuutta, uutta teollisuutta ja uusia vientimahdollisuuksia. Niitä ei auta unohtaa myöskään tämän asian käsittelyn yhteydessä. Siksi tämän tyyppisiä ratkaisuja, joita me olemme Suomessa tottuneet ylläpitämään ja jotka olemme tehokkaaksi havainneet, ei meidän romuttaa kannata.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta antaa varsin monipuolisen kuvan Suomen toimintaympäristöstä tällä alueella. Laajan turvallisuuskäsitteen analysointi laajentaa aiempaa puolustuspoliittista ajatteluamme, jossa uhka tulee aina määrätystä ilmansuunnasta. Globaalissa, uudelleen aidosti moninapaistuvassa maailmassa uhat ovat abstraktimmat ja tulevat usein läheltä, alttiiden tietoyhteyksien, huoltovarmuuden, tautien tai yhteiskunnan ääriainesten kautta. Uhkiin varautumiseenkaan ei siis voi yksiselitteisesti vastata, että ollaan yksin tai liittoudutaan. Kansainvälisiä, verkottuvia uhkia ei voi eristää perinteisellä puolueettomuus tai yleinen asevelvollisuus -ajattelulla.

Selonteossa korostuu kansainvälisen toiminnan ja ennaltaehkäisemisen merkitys. Suomen puolustuksen perustana mainitaan tuloksellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Toisaalta kokemuksemme ja toimintamme arvellaan kestävän tarkastelun siten, että turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia tarkastuksia.

Paljon etukäteiskeskustelua herättäneeseen Nato-jäsenyyteen selonteko ei ota uutta kantaa. On hyvä, että selonteossa pohditaan nykyisen Nato-rauhankumppanuusohjelman tuomaa osaamista ja tukea Suomen puolustusvalmiuksille. Naton muutosta puhtaasta sotilasliitosta myös siviilikriisinhallinnan osapuoleksi konfliktipesäkkeiden kriisinhallintaa tukemalla on tuotu hyvin esiin. Suomi osallistuu kumppanimaana sekä sotilaalliseen että siviilikriisinhallintaan oman, itsenäisen päätöksentekonsa puitteissa. Nato-jäsenyys näyttäytyykin tässä käytännöllisenä pohdintana, jota sen kuuluu ollakin.

Selonteko toteaa myös selkeästi, että Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia turvallisuustilanteeseen Pohjois-Euroopassa ja lähialueillamme. Tämä onkin mahdollisen Nato-jäsenyyden keskeisin poliittinen ulottuvuus ja pohdinta. Nato-jäsenyydellä olisi nykyistä kumppanuutta vahvempi osa Suomen teknisen puolustuskyvyn ajantasaistamisessa ja kustannustenjaossa. On selvää, että kielteiset vaikutukset kohdistuvat yleiseen maanpuolustustahtoon, velvoittavampaan osallistumiseen kriisinhallintaan eri puolilla maapalloa sekä Venäjän arvioihin Naton tulosta sen rajanaapuriksi strategisesti merkittävämmäksi muotoutuvalla kulmalla. Katson itse, että haitat ovat toistaiseksi hyötyjä isommat. Kokemus on kuitenkin osoittanut erityisesti puolustustahdon merkityksen Suomen historiassa liittoutumistakin isommaksi, vaikkakin liittoutumattomuuden etuja usein vähätellään.

Yleisen asevelvollisuuden merkitys on ollut kiistaton, ja halua Suomen puolustamiseen ei pidä hukata. Asevelvollisuutta ja lisääntyviä kansainvälisiä tehtäviä olisi kuitenkin kehitettävä monipuolisemmiksi erityisesti siten, että siviilikriisinhallinnan taidot korostuvat. Pidän asevelvollisten motivaation, koulutuksen ja siviilivalmiuksien kehittämistä jatkossa erittäin tärkeinä puolustustahdon voimistajina. Keskeyttäjien määrä on nykyisin aivan liian suuri. Kansainvälisistä siviilitehtävistä voisi löytyä uutta motivaatiota niin miehille kuin naisillekin.

Selonteko on pääosin laadittu ennen maailmantalouden voimakasta syöksyä taantumaan ja ennen USA:n uuden presidentin virkaanastumista. Molemmilla tulee olemaan huomattava merkitys globaalin turvallisuuskäsityksen muotoutumisessa. Myös ilmastonmuutos etenevänä luonnonkatastrofina tulee muuttamaan käsitystämme turvallisesta maailmasta. Suomen on varauduttava ennen kaikkea monipuolisen huoltovarmuutensa turvaamiseen. Erityinen huoli kohdistuu tällä hetkellä energiaan, jossa aito omavaraisuutemme on vielä aivan liian alhaisella tasolla. Luonnonvaroihimme nähden uusiutuvien energialähteiden lisäykseen on runsaasti varaa. Esimerkiksi soiden monipuolinen käyttö on vain mielikuvitusta vailla.

Valitettavasti myös elintarvikehuoltomme on rapistumassa. Esimerkiksi valkuaisomavaraisuutemme on vain noin 14 prosenttia, ja tilanne on vaikeutumassa. Lannoitteiden viime kesän voimakas hintapiikki paljasti karusti haavoittuvuutemme. Onneksi meillä on edelleen runsaat vesi-, pelto- ja metsävarat, joita järkevästi hyödyntäen voimme parantaa huoltovarmuutemme tasoa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun on oikein ahkera ja aamusta saakka odottaa puheenvuoroa ja kerran sen menettää ja sitkeästi odottaa, niin pääsee viimein puhumaan kuitenkin.

Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa arvioidaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kokonaisvaltaisesti. Siinä esitetään 2010-luvun loppupuolelle ulottuvat turvallisuuspoliittiset linjaukset.

Tämän päivän monet uhat haastavat maailman valtioita tekemään globaalia turvallisuuspolitiikkaa, jossa kansainvälinen yhteistyö ja kriisien ennalta estäminen ovat avainasemassa. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi on myös kirjattu Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen. Uusia yhteistyömuotoja kehitetään. Tekniikan uusimpia saavutuksia laajennetaan myös turvallisuuden ja sotilaallisen puolustuksen alueelle. Selonteossa tarkastellaan myös kansainvälistä toimintaympäristöä sekä sen muutoksien vaikutuksia Suomeen ja Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Siltä pohjalta esitetään myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset toimintalinjaukset ja uusia kehittämistarpeita sekä käytännön toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Suomen toiminta kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa on maailmalla arvostettua, ja ansaitusti. Suomalaiset sotilaat ja eri alojen asiantuntijat kuuluvat hyvän yleissivistyksensä ja koulutuksensa ansiosta kansainväliseen valiojoukkoon. Suomen on säilytettävä uskottava puolustus, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen. Uskottavan puolustuksen ylläpito edellyttää puolustushallinnon henkilöstöltä hyvää koulutusta, asianmukaista varustusta ja toimivia varuskuntia, joissa korkealaatuinen koulutus on mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi Porin prikaatissa Säkylässä koulutetaan Suomen kansainvälisiin valmiusjoukkoihin sijoitettavat sotilaat ja Niinisalon tykistöprikaatissa koulutetaan maavoimien tykistön tiedustelu- ja erikoisjoukkojen sotilaat. Tässäkin yhteydessä on syytä todeta, että nämä varuskunnat ovat erittäin toimivia ja ne tulee säilyttää, niitä tulee kehittää ja niiden toiminta turvata.

Suomen puolustusvalmiuden ja uskottavan puolustuksen ylläpito on selonteon keskeisin arvo ja tavoite. Tämän turvaamiseksi selonteossa todetaan muun muassa, että puolustus- ja määrärahoihin tulee tehdä vuodesta 2011 alkaen vuosittain 2 prosentin lisäys. Voin yhtyä täysin tähän hallituksen linjaukseen. Ilman määrärahalisäyksiä puolustusmateriaalin kallistuminen, kansainvälisen kriisinhallinnan kustannusten nousu ja muu menokehitys veisivät todellisen mahdollisuuden ylläpitää Suomessa uskottavaa puolustusta. Toivon, että määrärahojen lisäys olisi osoitus halusta turvata yhteiskunnan elintärkeät toimet ja että tämä priorisointi kohdistuisi myöhemmin myös sisäisen turvallisuuden alalle ja lisäisi tällä tavalla myös poliisin ja muiden sisäisen turvallisuuden viranomaisten mahdollisuuksia tehdä sisäisen turvallisuuden vaativaa työtä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että Suomella on jatkossakin vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä. Suomella ja Natolla on rauhankumppanuussopimus, jossa myös Suomi on osaltaan saavana osapuolena. Parhaiten yhteistyö näkyy toimintojen yhteensovittamisessa, erilaisissa yhteisissä harjoituksissa ja toiminnassa kansainvälisissä siviili- ja kriisinhallintatehtävissä. Suomen on syytä säilyttää optio Natoon liittymisestä. Mahdollinen liittyminen edellyttää perusteelliset selvitykset, selvän tuen suomalaisilta ja mahdollisimman laajasti poliittisten puolueiden hyväksynnän. Tällä hetkellä en näe Suomen Natoon liittymistä tai sen harkintaa Suomen kansainvälisen ja turvallispoliittisen tilanteen huomioon ottaen tarpeellisena.

Arvoisa puhemies! Turvallisuutta laajasti käsiteltäessä on syytä huomioida äsken mainitsemani maan sisäinen turvallisuus. Se tuntuu jääneen kaikessa turvallisuuskeskustelussa taka-alalle. Se tulee ottaa käsittelyyn sisäistä turvallisuutta käsittelevän selonteon antamisen muodossa. Tähän liittyvän toimenpidealoitteen allekirjoitti jo joulukuussa 2007 yli sata tämän eduskunnan kansanedustajaa. Meillä on oikeus odottaa, että selonteko tehdään ja että se annetaan eduskunnalle ja siitä voidaan keskustella ja johtopäätöksiä tehdä. On tärkeää, että myös Suomen sisäistä turvallisuutta voidaan ylläpitää ja sitä voidaan kehittää.

Perustuslaillinen vastuu Suomen ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta kuuluu juuri meille kansanedustajille, siis eduskunnalle, maan hallitukselle ja kokonaisuutena Suomen valtiolle.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittista keskustelua hallitsee väittely Nato-jäsenyydestä. Se ohjaa kuitenkin ajatukset perinteisiin sotilaallisiin uhkakuviin. Sen sijaan niin kutsutun laajan turvallisuuskäsityksen uhkakuvat jäävät taka-alalle.

Selonteossa viitataan esimerkiksi tietoverkkojen turvallisuuteen vain muutamassa kohdassa. Tässä suhteessa on toki menty eteenpäin sitten vuoden 2004 selonteon, josta verkkosodankäynti puuttui kokonaan. Selonteossa viitataan Viron ja Georgian kokemuksiin, jotka osoittivat, että tietoverkkohyökkäykset ovat konkreettinen turvallisuusuhka myös Suomelle. Silti näiden kokemusten pohjalta ei esitetä mitään toimenpiteitä. Meidän yhteiskuntamme on täysin riippuvainen tietoverkkojen häiriöttömästä toiminnasta. Jos verkkopuolustus pettää, Suomen lamauttamiseksi ei tarvitse ampua laukaustakaan.

Talvisotaan joutuessaan Suomi oli laiminlyönyt varustehankinnat, eikä rintamalle lähetetyille sotilaille ollut aina tarjota kuin kokardi ja vyö, pääministerin mukaan nimetty malli Cajander. Mikäli Suomi joutuisi laajan verkkohyökkäyksen kohteeksi juuri nyt, meillä olisi käytännössä digitaalinen malli Cajander.

Arvoisa puhemies! Olin varma, että Viron ja Georgian kokemusten jälkeen selontekoon kirjoitetaan luku, jossa määritellään Suomen verkkopuolustuksen periaatteet. Etenkin Viron kokemukset keväältä 2007 ovat Suomelle vakava varoitus, sillä Suomi on Viron tavoin kehittynyt tietoyhteiskunta. Monet kriittiset tietojärjestelmämme ovat lisäksi vanhempia ja haavoittuvampia kuin Virossa.

Huhti-toukokuun vaihteessa 2007 Viron valtion virastojen, suurimpien sanomalehtien ja pankkien palvelimille lähetettiin maan ulkopuolelta niin paljon väärennettyjä yhteydenottoja, että tietojärjestelmät yksinkertaisesti kaatuivat ylikuorman alle. Pari viikkoa kestäneen palvelunestohyökkäyksen toteuttivat venäläiset krakkerinuoret, joita ohjeistettiin venäläisiltä keskustelupalstoilta. Apuna käytettiin eri puolilta maailmaa kaapatuista tietokoneista muodostettua niin sanottua botnet-verkkoa. Joku meistäkin saattoi tietämättään olla mukana tässä Viroon kohdistuneessa iskussa. Botnetit ja palvelunestohyökkäykset ovat jo vuosia olleet niin järjestäytyneen rikollisuuden, terroristien kuin myös eri maiden kyberjoukkojen perusarsenaalia.

Koskaan aiemmin yhtä maata vastaan ei kuitenkaan ollut hyökätty samanaikaisesti kaikilla digitaalisilla rintamilla, eikä koskaan aiemmin minkään maan hallitus ole käynnistänyt yhtä massiivisia vastatoimia. Viron tapahtumista käytetäänkin nimitystä Web War One, ensimmäinen nettisota. Hyökkäyksen seurauksena Nato perusti viime toukokuussa kyberpuolustusta tutkivan ja kehittävän yhteistyökeskuksen nimenomaan Tallinnaan.

Virossa nettirintama liittyi pronssipatsasmellakoihin, mutta Georgian sodassa nettihyökkäykset olivat osa perinteistä sotilaallista konfliktia. Suurin osa iskuista kohdistui Georgian hallituksen palvelimiin, mutta myös venäläiset palvelimet saivat osumia. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että lehtitietojen Georgian kyberpuolustukseen osallistui myös Virosta Georgiaan lähetettyjä asiantuntijoita. Toivottavasti heitä liikenee tarvittaessa lainaksi myös Suomeen. Myös koulutusyhteistyötä virolaisten kanssa voisi jatkaa, lähteä tällä kertaa Suomesta Viroon hakemaan oppia digitaalisesta maanpuolustuksesta.

Arvoisa puhemies! Myös terroristit käyttävät tietoverkkoja hyväkseen. Internetistä onkin tullut aivan oma terrorismin rintamansa, niin sanottu sähköinen jihad. Uusien terroristien värväämisen ja islamistisen propagandan levittämisen lisäksi islamistinen mediarintama Gimf on kehittänyt ohjelmistoja, joiden avulla jihadistit pystyvät suojaamaan tietoliikenteensä tiedusteluviranomaisilta. Terrori-iskuja voidaan myös valmistella netissä esimerkiksi murtautumalla internetiin kytkettyihin valvontakamerajärjestelmiin ja tutkimalla niiden avulla tulevien iskujen kohteita, kuten rautatie- ja lentoasemia.

Suomen verkkoturvallisuus ei ole onneksi aivan niin huonoissa kantimissa kuin tästä selon-teosta voisi päätellä. Esimerkiksi puolustus- ja sisäministeriöiden yhteiseen turvaverkko- eli Tuve-hankkeeseen ollaan investoimassa lähivuosina 209 miljoonaa euroa. Hintalappu voi tuntua kovalta, mutta onhan kyse lähinnä viranomaisten tietoliikenteen turvaamisesta myös poikkeusoloissa. Mutta ilman noita yhteyksiä yhteiskunta ei toimi, ja siksi ne ovat myös mahdollisen hyökkäyksen tärkeimpiä kohteita. Silti Tuve-hankkeesta on selonteossa vain yksi maininta, mikä on vähintäänkin hämmentävää, sillä vielä tällä hetkellä meidän digitaalinen sivustamme on pelottavan avoin.

Arvoisa puhemies! Tämä vie vain 15 sekuntia. — Viestintävirasto tekee arvokasta työtä Suomen tietoliikenneyhteyksien ja sähköisten palveluiden turvaamiseksi. Mutta mikä on Viestintäviraston kriisivalmius, kyky toimia tilanteissa, joissa netti on keskeinen taistelukenttä? Sen tulisi minun mielestäni olla keskeinen osa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja tätä selontekoa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin mielenkiintoinen oli ed. Kasvin puheenvuoro ja olettamukseni mukaisesti myös hyvin tärkeä tässä nykyaikaisen yhteiskunnan tilanteessa, jossa erilaiset tietojärjestelmiin liittyvät verkkohyökkäykset saattavat olla todellisempaa tulevaisuutta kuin ehkä tänä päivänä ennakoimmekaan. Sen vuoksi toivoisin, että edustaja oikeastaan voisi vähän arvioida vielä sitä siviilimäistä käsitystäni, että Suomessa on huomattavasti parempi laadullinen valmius vastata tämän tyyppisiin haasteisiin kuin tämä ehkä enemmän perinteiseen puolustusajatteluun perustuva selonteko antaa ymmärtää. Toivoisin, että edustaja voisi vielä arvioida sitä, että ei kai Suomi voi olla niin analfabeetikon tasolla kuin äskeinen puheenvuoro antoi sinänsä ymmärtää.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta se, mitä ed. Kanerva totesi: sen pohjalta, mitä olen ollut tekemisissä Suomen puolustusvoimien alan asiantuntijoiden kanssa, tiedän, että Suomessa tehdään arvokasta työtä tällä rintamalla ja meillä on myös toimintoja, jotka eivät ole mallia Cajander. Mutta on aivan käsittämätöntä, minkä takia tästä ei tuoda tietoa tänne eduskuntaan, koska kyse on kuitenkin meidän kansallisen elektronisen huoltovarmuuden ytimestä. Jos nämä järjestelmät lakkaavat toimimasta, silloin kaikki muukin lakkaa toimimasta, ja siihen ei todellakaan tarvita yhtäkään laukausta, jos meidän digitaalinen puolustuksemme ei ole ajan tasalla.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on linjaava ja suuntaa antava pohja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Selonteko on laadittu hyvässä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa, ja se perustuu niin sanottuun laajan turvallisuuden käsitteeseen. Se kattaa kaikki sellaiset turvallisuuskysymykset, jotka saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa Suomelle ja suomalaisille. Monet näistä kysymyksistä voivat olla hyvinkin suoraan väestöä koskevia, esimerkkinä ilmastonmuutos, energian saatavuus, epidemiat, tietoverkkohyökkäykset tai maailmanlaajuinen talouskriisi lieveilmiöineen. Tänä päivänä ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa yhä tiiviimmin. Yhteistyö ja kumppanuudet kansalaisjärjestöjen, yritysten ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden kanssa korostuvat edelleen sekä kansallisessa että kansainvälisessä yhteistyössä.

Luonnollisesti sotilaalliset turvallisuusuhkat kuuluvat laajan turvallisuuden piiriin. Kuten selonteossa todetaan, Suomeen ei arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia. Suomen puolustuksen lähtökohtana on silti aina oltava sen, että pahimpaankin vaihtoehtoon on varauduttava. Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta, joka varautuu torjumaan maahamme kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön ja sillä uhkaamisen. Uskottavuuden perustana ovat suorituskykyiset ja nykyaikaisesti varustetut joukot, yleinen asevelvollisuus, laaja reserviläisten joukko ja korkea maanpuolustustahto sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Tulevaisuudessa joukkojen määrä tulee luonnostaan vähenemään ikäluokkien pienenemisen vuoksi. Toisaalta on myös hyvin huolestuttavaa se, että varusmiespalvelun keskeytymiset ovat lisääntyneet lähinnä nuorten miesten fyysisen ja psyykkisen kunnon heikentymisen vuoksi. Taustalla tähän kehitykseen voi olla hyvin monenlaisia yhteiskunnastamme tai nuoren lähipiiristä lähteviä tai nuoresta itsestään johtuvia ongelmia, esimerkiksi ylipaino, motivaation puute ja mielenterveyshäiriöt.

Julkisuudessa on kiinnitetty runsaasti huomiota siihen, millä tavoin selonteossa ilmaistaan suhteemme Natoon. Hallitus katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Käytännön toiminnassaan Nato on tänä päivänä ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatio.

Euroopan unioni muodostaa Suomelle tärkeimmän ulko- ja turvallisuuspoliittisen vaikutuskanavan. Unionin toiminnan syveneminen ja laajeneminen ovat vakauttaneet ja vaurastuttaneet koko maanosaamme. Unionilla on myös käytettävissään laaja keinovalikoima tukea pitkäjänteistä kehitystä, köyhyyden vähentämistä sekä konfliktien estoa ja rauhan rakentamista.

Arvoisa puhemies! Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kriisinhallinta on keskeinen turvallisuuspolitiikan keino, jolla Suomi osaltaan pyrkii edistämään maailman konfliktialueiden vakautta. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan parantaa Suomen omaa turvallisuutta sekä tukee kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämistä. Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Suomen harjoittama ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen perustuva maanpuolustusratkaisu, on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja hyvin toimivaksi järjestelmäksi.

Suomen maanpuolustus on hyvässä tilassa. Sen paremmin parlamentaarisen seurantaryhmän raportti kuin hallituksen selontekokaan ei nosta esille tekijöitä, joiden perusteella nykyratkaisusta pitäisi luopua. Nato-jäsenyys siis säilyy mahdollisuutena, mutta tällä hetkellä ei ole tarvetta, ei suunnitelmaa eikä aikataulua jäsenyyden hakemiseksi. Nato-jäsenyyden myönteisten ja kielteisten vaikutusten arviointi johtaakin päätelmään, ettei jäsenyys ole nyt Suomelle ajankohtainen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olin asevelvollisuuslain mukaisissa kutsunnoissa syyskuussa 1971 ja täytin lomakkeen, joka jokaisen kutsuntoihin osallistuvan nuorukaisen piti täyttää. Siinä kysyttiin muun muassa harrastuksia, ja harrastusteni mukaisesti kirjasin sinne sekä kilpaurheilun että yhteiskunnalliset asiat. Vääpeli, joka otti vastaan tämän lomakkeen, katseli sitä ja otti kynän ja veti yhteiskunnalliset asiat yli ja sanoi, että aivan vaan omaksi parhaaksesi.

Suomen puolustusvoimien käsitys yhteiskunnallisten asioitten merkityksestä oli uskoakseni jo silloin, mutta uskon vielä vakaammin, että on ainakin nyt ehkä hieman toisenlainen. Mutta silti, kun olen kuunnellut jopa tätäkin keskustelua tai ainakin sitä keskustelua, jota julkisuudessa esimerkiksi tiedotusvälineitten palstoilla on tästä selonteosta käyty, niin toisinaan on tullut mieleeni, mistä oikeasti halutaan keskustella. Minut saa tämmöistä pohtimaan se, että se keskustelu on niin voimakkaasti kuitenkin keskittynyt tai se on keskitetty vain kysymykseen Natosta ja siihen mahdollisesti liittymisestä tai liittymättömyy-destä.

Minusta täälläkin ja myöskin tässä selonteossa se saa, sanoisinko, aika kummallisia sanataiteellisia piirteitä. Sen jälkeen, kun presidentti ja pääministeri olivat ilmoittaneet, että mikään Nato-muotoilussa tai sen tulkinnassa ei ole aiemmasta muuttunut, niin totesin kuitenkin selonteon saatuani ja olinhan sen jo lehdistäkin lukenut, että muotoilu oli kuitenkin muuttunut. Sen jälkeen tai jossain siinä välissä ulkoministeri Stubb puolestaan totesi, että vaikka tulkinta ei olekaan muuttunut, niin muotoilu on kuitenkin muuttunut ja on hyvä, että muotoilu on muuttunut. Hänen mielestään oli tärkeää, että muotoilu on muuttunut. Minulle herää väistämättä kysymys, miksi on tärkeää, että jokin on muuttunut, vaikka mikään ei ole muuttunut.

Tällainen keskustelu tuntuu kummalliselta etenkin, kun ulkoministeri Stubb täällä tänään minua ilahduttaen yksiselitteisesti totesi, että me olemme kaikki yksimielisiä — siis tarkoitti hallitusta — siitä, että mikään ei ole muuttunut siinä mielessä, että tällä kaudella, tämän selonteon vaikutuskaudella, emme hae Naton jäsenyyttä. Ja hyvä on, että näin on. Mutta ehkä Suomen kansakin, Suomen vastahakoinen kansa, uskoisi sen helpommin, jos tätä keskustelua muuttumisesta tai ennalla pysymisestä ei olisi näin voimallisesti käyty, koska sen voimallisuus jotenkin minusta viittaa siihen, että kysymys ei kuitenkaan ole aivan itsestäänselvä aivan kaikille.

Toinen tähän liittyvä semanttinen ongelma on se, että tässä kuuluisassa kohdassa sanotaan, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä ja laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä. Ehkä eniten kouluaikanani arvostamani opettaja, suomen kielen lehtori Veikko Salminen, sanoi jo 1960-luvulla, että huomioiminen tarkoittaa suomen kielessä huomioiden tekemistä ja huomioon ottaminen on huomioon ottamista. Ed. Pulliainen minulle päivällä sanoi, että hän on kuullut, että Kielitoimistokin olisi kenties tälle tielle lähtenyt. Mutta jos se ei ole muuttunut, niin silloin tämä äsken lukemani selonteon lause tarkoittaa sitä, että kansan enemmistön syvästä ja tällä hetkellä vastahankaisesta mielipiteestä kenties tehdään huomioita, mutta sitä ei välttämättä oteta huomioon. Toivon, että olen väärässä sekä kielitieteellisessä että turvallisuuspoliittisessa arvioinnissani näitten sanojen merkityksestä.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys, johon haluan kiinnittää vain lyhyesti huomiota, on kysymys puolustusmäärärahojen lisäämisestä. Hallitus on nyt päättänyt esittää, että puolustusmäärärahat sidotaan inflaatioon ja indeksoidaan ja niitä lisätään 2 prosentilla, että saavutetaan oikea lähtötaso. Se tehdään siksi, että (Puhemies: 6 minuuttia!) puolustusmäärärahojen bruttokansantuoteosuus ei pienenisi. Minusta se ei ole mikään perustelu. Eihän voi olla mitenkään järkeenkäyvää, että jonkun hyödykkeen, tässä tapauksessa puolustusvälineistön, määrää arvioidaan sillä perusteella, kuinka paljon jotakin muuta tuotantoa saadaan aikaan. Sitä pitäisi arvioida sen mukaan, kuinka paljon oikeasti puolustusvälineistöä tarvitaan. Minusta se on ainoa oikea lähtökohta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Sekä isäni että setäni lähtivät 68 vuotta sitten puolustamaan tätä maata ja setäni kohtuuttomin henkilökohtaisin seurauksinkin, menetti 19-vuotiaana näkönsä Ilomantsissa viikkoa ennen sodan loppumista. Hekin lähtivät sitä puolustamaan yhteisesti yhteisen Suomen parhaaksi. Ja kun kansallisesta turvallisuudesta puhutaan, Suomen puolustamisesta puhutaan, niin minusta lähtökohtana voi olla vain se, että me yhteisesti puolustamme yhteistä Suomea, sellaista Suomea, jossa kaikilla on mahdollisuus ja oikeus tasa-arvoiseen ja hyvään elämään. Uskon, että sellaiseen puolustukseen tästäkin salista löytyy yksimielinen tahto. Siihen haluan kannustaa myöskin valiokuntia, kun ne nyt ryhtyvät tätä käsittelemään, ja meitä kaikkia sitten, kun se saliin takaisin saapuu.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin valitettavasti vain osan edustajan puheenvuorosta, mutta haluan osaltani yhtyä siihen viimeiseen kaneettiin hyvinkin selkeällä argumentaatiolla: kyllä, juuri näin. Jossakin mitassa tunnemme toisen maailmansodan jälkeisen historian, ja näen, että sinä aikana Suomen puolustusvoimia on kehitetty juuri tältä ed. Virtasen mainitsemalta pohjalta, sillä filosofialla.

Ja juuri sen takia siihen sisältyy se, että meillä on yleinen asevelvollisuus. Ja siitä juontuu myöskin se, että se tarjoaa mahdollisuuden siihen, että meillä on ajatus siitä, että maata puolustetaan kokonaisuudessaan. Ja siihen perustuu malli siitä, että meillä on aluepuolustusjärjestelmä. Ja siihen perustuu myöskin ajatus siitä, että meillä on mahdollisimman maksimaalinen reservijärjestelmä olemassa, tällä haavaa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa 350 000, hieman sen takana 250 000 niitten lukujen valossa, jotka eivät ole stetsonmenetelmällä tehtyjä, hatusta vedettyjä, vaan realiteetteja. Ja juuri tämä on se suomalainen järjestelmä, joka myöskin yhteiskunnallisesti sitoo yhteen tätä kaikkea.

Sen takia on tärkeää, että niin vasemmisto kuin oikeisto, niin keskusta kuin pienryhmätkin, kaikki ovat poliittisesti yhdessä tekemässä tätä tointa. Ja myös eduskunnan toimintatapojen pitää palvella sitä, että me olemme kaikki samojen realiteettien mukaisesti arvioimassa tämän järjestelmän järkevyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, ei hallitus—oppositio-asetelmista lähtien.

Ja vetoan ed. Virtaseen, että hän valistuneena kansalaisena pyrkii toimimaan myöskin tavalla, jossa tätä erittäin arvokasta perhekalleuden filosofiaa ei päästettäisi hukkaamaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean ed. Kanervalle, että olen kaikista hänen edellisessä puheenvuorossaan esittämistään näkökohdista täsmälleen samaa mieltä.