Ilkka Kantola /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradioyhtiön toiminnasta annetun lain mukaan yhtiön hallintoneuvoston tulee kahden vuoden välein antaa eduskunnalle kertomus Yleisradion julkisen palvelun toteutumisesta. Nyt lähetekeskustelussa oleva kertomus käsittää toimintavuodet 2009 ja 2010. Kertomuksen liitteenä on saamelaiskäräjien lausunto kertomuksesta.

Hallintoneuvoston näkökulmasta toimintavuodet ovat olleet jälleen haasteellisia. Yhtiön menojen sopeuttaminen käytettävissä oleviin tuloihin on ollut jatkuvasti esillä. Yleisradioyhtiön kaltaisessa osakeyhtiössä talouden haasteet ovat erityislaatuisia. Yhtiön rahoitus perustuu lakiin ja valtioneuvoston päätöksiin eikä yhtiön omaan toimintaan. Yleisradion päätehtävänä ei ole oman toiminnan rahoituksen turvaaminen, eikä Ylen tehtävänä ole taloudellisen voiton hankkiminen onnistuneen ohjelmatoiminnan avulla.

Tämän tehtävänsä toteuttamiseen Yle saa vuosittain valtioneuvoston päätöksestä riippuvan määrän rahaa. Hallintoneuvoston asiana on ollut tv-maksukorotuspaineen arviointi sekä esityksen tekeminen valtioneuvostolle tv-maksun korotuksesta. Tämä hallintoneuvoston tehtävä lakkaa, kun Ylen uusi rahoitusmalli otetaan käyttöön vuoden 2013 alusta.

Hallintoneuvosto on seurannut Ylen menojen sopeuttamista tilanteessa, jossa kustannustaso nousee ja tulokertymä heikkenee tv-maksuhalukkuuden vähenemisen johdosta. Sopeuttaminen on merkinnyt vakituisen henkilöstön määrän vähäistä pienenemistä. Strategisena tavoitteena on 3 000 vakituista työntekijää. Henkilöstön vähentäminen on tapahtunut pääosin luonnollista poistumaa hyödyntämällä. Uusien työntekijöiden rekrytointiin on näissä sopeutuspaineissa jäänyt hyvin vähän mahdollisuuksia. Tiukka taloustilanne on pakottanut Ylen luopumaan myös osasta urheilun arvokisojen näyttämistä.

Kertomuskauden toinen iso kokonaisuus liittyy viestintäteknologian nopeaan kehitykseen. Teknologia on tehnyt mahdolliseksi liikkuvan kuvan seuraamisen tietokoneista ja mobiililaitteista. Televisiovastaanottimen rinnalle uutissisältöjen ja elokuvien jakelukanavana ovat tulleet kannettavat laitteet. Nuorempien ikäluokkien kohdalla tietokone on jo ohittanut televisiovastaanottimen jakelukanavan. Tämän muutoksen edessä Yle on joutunut kysymään, mitä tämä merkitsee yhtiön tehtävän kannalta julkisen palvelun toteuttajana.

Lain mukaan Yleisradion tehtävänä on tuoda julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Ylen johtopäätös uudessa tilanteessa on ollut, että yhtiöllä on velvollisuus käyttää kaikkia niitä jakelukanavia, joita kansalaisetkin käyttävät. Teknologian kehitys on muuttanut ihmisten tottumuksia hyvin nopeasti. Median käyttötavat ovat yksilöllisiä ja eriytyneitä. Televisiovastaanotin ei enää ole laite, joka kokoaa suomalaiset samaan aikaan katsomaan samaa ohjelmaa. Yhä useampi haluaa katsoa uutiset tai elokuvan juuri siihen aikaan kuin itse haluaa, kun se hänelle sopii. Broadcasting-maailmasta on siirrytty yhä enemmän on demand -maailmaan.

Kertomuksessa kuvataan Ylen strategisia linjauksia vuodelta 2010 näin: "Yle on kaikkien suomalaisten saatavilla eriytyvässä mediakentässä. Yle palvelee niitä yleisöjä, jotka käyttävät mediaa perinteisin tavoin, kuin myös heitä, jotka suosivat uudenlaista median käyttöä. Tavoite on, että kaikki merkittävät käyttäjäryhmät ja toimintaympäristön muutos huomioidaan." Hallintoneuvosto on pitänyt tätä johtopäätöstä oikeana.

Kertomuskauden lopussa hallintoneuvosto vahvisti yhtiön ohjelmatoiminnan perusorganisaation muutokset. Organisaatiolla pyritään osaltaan vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Tavoitteena on väline- ja jakelukanavaneutraali organisaatio, joka mahdollistaa sisältöjen hyödyntämisen ja jakelun eri välineillä mahdollisimman laajasti. Uusi organisaatio rakentuu kolmesta sisältöyksiköstä, jotka ovat uutis- ja ajankohtaistoiminta, luovat sisällöt ja Svenska Yle. Näiden lisäksi perusorganisaatioon kuuluvat julkaisuyksikkö sekä tuotanto- ja tekniikkayksikkö.

Kertomuskaudella käytiin julkisuudessakin keskustelua Yleisradion valvonnasta. Kaupallisen median puolella koettiin kilpailua loukkaavana se, että julkisin varoin rahoitettu Yle laajentaa reviiriään ottaessaan käyttöön uusia välineitä sisältöjensä julkaisemiseen. STT teki Ylen toiminnan laajentumisesta EU-komissiolle kantelun, jonka kuitenkin veti pois.

Yleisradion valvonnasta ja rahoituksesta ei syntynyt kokonaisratkaisua kertomuskaudella, kun asianomainen ministeri ei vienyt parlamentaarisen työryhmän, niin sanotun Lintilän työryhmän, yksimielistä esitystä eteenpäin. Periaatepäätös uudesta rahoitusratkaisusta syntyi viime syksynä ministeri Kiurun johtamassa prosessissa, jonka lopputulokseen kaikki eduskuntaryhmät sitoutuivat. Arvoisa puhemies! Tähän ratkaisuun en mene sen enempää, koska asia tulee myöhemmin keväällä täällä esille.

Viime kaudella hallintoneuvosto paneutui kuitenkin tykönään Ylen toiminnan valvonnan tehostamiseen. Taustalla oli Euroopan unionin komission vaatimus, että ennen merkittävien uusien palveluiden käyttöä on toteuttava yleisradioyhtiön johdosta riippumaton ennakkoarviointimenettely. Hallintoneuvosto päätti lokakuussa 2010 ottaa käyttöön ennakkoarviointimenettelyn. Ennakkoarviointimenettelyn käyttöön ottamisesta päättää kussakin tapauksessa kerrallaan erikseen hallintoneuvosto. Ennakkoarviointi tapahtuu hallintoneuvoston oman valmistelun pohjalta. Asian valmistelussa hallintoneuvosto käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Joulukuun kokouksessa 2010 tehtiin päätös toteuttaa ennakkoarviointi asiassa, joka koski säännöllisten hd-lähetysten aloittamista.

Arvoisa puhemies! Saamelaiskäräjien lausunnossa esitetään useita kriittisiä näkemyksiä Yleisradion kehittämistarpeista. Saamelaiskäräjät katsoo, että Yleisradio ei ole täyttänyt julkisen palvelun tehtävää saamenkielisen ohjelmatuotannon osalta. Parannuksia toivotaan erityisesti radion saamenkielisten lähetysten kuuluvuusalueen ja tv:n lastenohjelmien osalta.

Hallintoneuvoston kertomuksessa saamenkielisiä ohjelmia käsitellään otsikon "Ylen erityistehtävät" alla. Kertomuksesta käy ilmi, että Yle pyrkii saamenkielisen palvelun parantamiseen. Yle Saamen Radio lähettää saamenkielistä ohjelmaa Pohjois-Lapin alueella yli 2 000 tuntia vuodessa. Suurin osa lähetyksistä on pohjoissaameksi, vähäinen osa myös koltan- ja inarinsaameksi. Radio tekee yhteistyötä Ruotsin ja Norjan julkisten saamelaisradioiden kanssa. Radio-ohjelmia voi Pohjois-Lapin kuuluvuusalueen ulkopuolella seurata nyt internetin kautta. Saamenkielisiä tv-uutisia on lähetetty viitenä päivänä viikossa kesätaukoa lukuun ottamatta. Vuosittain on lähetetty myös 30 saamenkielistä lastenohjelmaa.

Saamenkielisen ohjelmatarjonnan kehittämistä on valmisteltu pohjoismaisessa yhteistyössä. Tarkoituksena oli laatia saamelaisohjelmien strategia vuosille 2010—2014. Kysymys saamelaisohjelmien jakelusta kotiseutualueen ulkopuolelle oli myös esillä. Strategian valmistelua varten päätettiin käynnistää tutkimus saamenkielisen väestön mediankäyttötavoista. Erinäisistä syistä tuo hanke viivästyi ja tutkimus valmistui vasta 2011. Suomi ja Norja odottavat nyt Ruotsin aloitetta työnjaon mukaisesti strategian eteenpäinviemisestä. Mikäli yhteisen strategian valmistelu ei etene, Ylen on syytä tehdä oma saamelaisohjelmastrategia. Yleisradion on syytä paneutua saamelaiskäräjien tuoreeseen lausuntoon, kun strategian kehittämistä jatketaan.

Arvoisa puhemies! Yleisradion hallintoneuvoston jäsenille tulee vaihtelevasti Ylen ohjelmatarjontaa koskevaa yleisöpalautetta. Hallintoneuvoston kokouksessa toimitusjohtajan katsauksen yhteydessä esitellään säännöllisesti Ylen katsojalukuja, yleisösuhdetta ja ajankohtaisia katsojapalautteita.

Hallintoneuvoston tehtävänä on huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi, sekä päättää asioista, jotka koskevat toiminnan huomattavaa supistamista tai laajentamista tai organisaation olennaista muuttamista, mutta hallintoneuvoston asiana ei ole puuttua yksittäisiä ohjelmia tai kanavaprofiileja koskeviin muutoksiin. Näistä ratkaisuista on vastuussa Ylen johto.

Jos jotkin muutokset herättävät kysymyksen siitä, hoitaako Yle riittävän hyvin sille kuuluvaa julkista palvelua, tällöin hallintoneuvoston tulee puuttua asiaan. Saamenkielisen ohjelmatarjonnan lisäksi kysymys lastenohjelmasta voisi olla tällainen asia. Lauantaiaamun lasten musiikkitunnin loppuminen radiosta olisi kolkutellut rajoja, ellei samaan aikaan Ylen lastenohjelmatarjontaa muualla olisi lisätty. Lastenohjelmatarjonta on edelleen Ylessä, niin kuin pitää ollakin.

Radiokanava Yle Puheen kritiikkiä herättäneet muutokset liittyvät osin Ylen strategiaan, jossa pyritään lisäämään nuoria ja nuoria aikuisia kiinnostavia sisältöjä. Yle Puheen laajeneminen valtakunnalliseksi kuuluu hallintoneuvostossa käsiteltyihin asioihin, mutta hallintoneuvoston tehtäviin ei kuulu päättää siitä, minkälaisella ohjelmatarjonnalla tuota strategiaa edistetään. Asiallinen kuuntelija- ja katsojapalaute on hyvä lähettää suoraan Ylen johdolle, joka kantaa vastuun ohjelmatarjonnan yksittäisistä ratkaisuista.

Jaana Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä instituutio meille suomalaisille on aina ollut laadukas julkisen palvelun Yleisradio. Sen merkitys korostuu entisestään tämän päivän yhä sirpaloituneemmassa ja viihteellistyneemmässä mediakentässä.

Vaikka Yleisradio on ansainnut moneen otteeseen paikkansa meidän suomalaisten sydämissä, on myös tyytymättömyys sen toimintaa kohtaan viime vuosina kasvanut. Yleisradion vuoden 2010 toimintakertomuksesta käy ilmi, että ainoastaan 63 prosenttia on kokenut saaneensa Ylestä vastinetta tv-lupamaksulleen. Osuus on laskenut edellisestä vuodesta peräti 5 prosenttiyksikköä. Laskua on tapahtunut yhtäläisesti kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta nuorinta, alle 30-vuotiaiden joukkoa. Tässä ryhmässä erittäin tyytyväisten osuus onkin kasvanut edellisestä vuodesta. Nuorimmat tyytyväiset ovat kuitenkin usein niitä, joilla ei ole lainkaan vastaanotinta tai jotka katsovat tv-ohjelmat mieluiten netin kautta.

Huolestuttavaa tilannetta kuvaa se tosiasia, että tv-maksujen maksajien määrä on viime vuosina laskenut, vaikka talouksien kokonaismäärä Suomessa onkin kasvanut. Vuoden 2010 lopussa tv-maksujen määrä oli hieman alle 1,9 miljoonaa, mikä on 100 000 vähemmän kuin 10 vuotta aiemmin. Maksujen määrissä ovat mukana sekä kotitaloudet että ne yritykset, jotka maksavat maksun.

Joulun alla kuulimme vihdoin kauan odotettuja uutisia, kun kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat ilmoittivat päässeensä sopuun Yleisradio Oy:n julkisen palvelun rahoituksen uudistamisesta. Jo vuosikausia jatkuneelle vatvomiselle erilaisista rahoitusmalleista laitettiin piste sopimalla ensi vuoden alusta lähtien maksettavasta Yle-maksusta. Erityisen tärkeää Yle-sovussa on se, että nyt saavutettu ratkaisu on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Aiemmin rahoitusvaihtoehtona esitetyn mediamaksun sijaan kaikkein pienituloisimmat on uudessa Yle-maksussa vapautettu maksusta kokonaan. Suurimpia voittajia Yle-maksun myötä ovat kuitenkin aivan tavalliset suomalaiset, jotka aiemmin ovat kuuliaisesti maksaneet tv-lupamaksua osan ihmisistä eläessä heidän siivellään. Kaikille yhtäläisen Yle-maksun myötä vapaamatkustajuus saadaan poistettua, minkä ansiosta miljoona yhden aikuisen taloutta pääsee noin puolet halvemmalla maksulla kuin aiemmin.

Arvoisa puhemies! On totta, että emme tarvitsisi Suomeen enää yhtään uusia veroja. Yle-maksu on kuitenkin ehdottomasti paras kaikista tarjolla olleista vaihtoehdoista. Muutoksen myötä myös Yleisradion lakisääteinen julkisen palvelun velvoite täyden palvelun ohjelmistosta korvataan ajanmukaisemmalla velvoitteella tuoda monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen suomalaisen saataville sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Tämä tarkoittaa entistä laadukkaampaa ja monipuolisempaa sisällön tarjontaa kaikille suomalaisille varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta niin tv:ssä, radiossa, netissä kuin matkapuhelimessakin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos Ylen hallintoneuvostolle kertomuksesta eduskunnalle! Monia hyviä ohjelmia tuli elävänä mieleen ja oli luettavissa täällä, ja edelleenkin huomaan: ohjelmatarjonta on hyvä vauvasta vaariin. Ylellä on julkisen palvelun tehtävä, kuten laissa Yleisradio Oy:stä määritellään. Koska lain mukaan yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun tv- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen, rohkenen lausua muutaman sanan evästykseksi liikenne- ja viestintävaliokunnalle.

Kansalaisyhteiskunnan ja suomalaisen kulttuurin vahvistamiseksi kulttuurillisten ja sivistyksellisten näkökulmien huomioon ottaminen on haastava ja korkea tavoite, ja suomalaisten tyytyväisyys Yleen on vahva. Toivon, että tämä tila säilyy ja pysyy myös Ylen visiossa.

Sivulta 7 selonteosta voimme lukea, että Svenska Ylen tarjonnan kasvu on 1,5 prosenttia. Samanlaista kasvua toivon viittomakielisessä ohjelmatarjonnassa ja yleensä kuulo- ja näkövammaisten huomioon ottamisessa. Viittomakieli on yksi vähemmistökielistämme, ja silläkin on sivistyksellinen, kulttuurinen tehtävä, ja sen ohjelmatarjonnan lisääminen lisää tasa-arvoa. Se tulee siis lisääntyneen ohjelmatarjonnan kautta mutta myös lisääntyneen tulkkauksen ja tekstityksen kautta. Sillä saadaan myös alueellista tasa-arvoa ja samalla tasa-arvoa eri-ikäisten viittomakielisten kesken. Näen sen nimenomaan siis tasa-arvo- ja turvallisuuskysymyksenä myös, kuten selonteossa on otettu huomioon, ja tärkeänä tekijänä kansalaisvalmiuksien kehittämisessä.

Valitettavasti teleoperaattori- ja laitevalmisteyhteistyö ei vielä tuo internetin Ylen palveluita kaikille tasapuolisesti. Pudasjärven mummolla voi netti toimia, kun katolle kiipeää, ja tokihan se Livon pappakin mielellään Elävää arkistoa saattaisi katsella. Jatkossa toivon, että tätä painotetaan myös Ylen taholta ja liikenne- ja viestintävaliokunnassa otetaan huomioon nyt, kun myös uusi mediamaksu on tulossa.

Saamelaiskäräjien lausunto kritiikkeineen ja kehittämistarpeineen tulee ottaa huomioon. Samantapaista lausuntoa tulisi mielestäni pyytää myös Kuurojen Liitolta.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävästä toimenpidekertomuksesta toteaisin sivulta 26, että täällä lukee, että hallintoneuvosto on kokoontunut 7 kertaa 2009 ja 8 kertaa 2010. Edelleen sivulla 27 puhutaan hallituksesta, joka on kokoontunut 11 kertaa 2009 ja 12 kertaa 2010. Edustaja Kantolalta äsken sain selville, että hallintoneuvostolle maksetaan vuosipalkkion lisäksi kohtuullinen kokouspalkkio ja hallituksen jäsenet saavat vuosipalkkiota.

Nyt sitten, arvoisa puhemies, varsinaiseen asiaan. Olen tuolta keskeisen Suomen syvistä kansalaisriveistä saanut palautetta siitä, että hyvin monet edusmiehet hallintoneuvostossa, hallituksessa, eivät käy heidän mielestään riittävän ahkerasti kokouksissa, mutta kuitenkin kuittaavat nämä äsken mainitsemani palkkiot.

Sitten, arvoisa puhemies, edustaja Kantolan kautta Ylelle, niille henkilöille, jotka laativat tämän erittäin hyvännäköisen toimintakertomuksen, esittäisin toivomuksen, että toimintakertomukseen lisättäisiin hallituksen jäsenten, hallintoneuvoston jäsenten lisäksi se, montako kertaa nämä kyseiset luottamushenkilöt ovat käyneet vuosittain kokouksissa — tämmöinen pieni tarkennus, joka kertoisi silloin meille edustajille täällä salissa ja myöskin kansalaisille, ketkä ovat niitä ahkeria luottamushenkilöitä ja ketkä eivät.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme Yleisradiota tänään täällä eduskunnassa, ja itse ajattelin muutamaan asiaan ottaa tässä keskustelussa osaa.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että Ylen rahoituksesta on nyt päästy ratkaisuun. Tämä Yle-vero, joka tulee vuonna 2013 voimaan, on tietyllä tavalla tuon keskustalaisen mediamaksun veli lisättynä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, eli tämä hyödyttää ennen muuta yksin asuvia opiskelijoita ja pienituloisia. He ovat tuon Yle-veron hyötyjiä, ja pidän sitä erittäin myönteisenä. Nykyinen tv-lupamaksuhan on vielä voimassa tämän vuoden, ja se on kooltaan 252 euroa. Välittämättä siitä, minkälaiset tulot perheellä tai yksin asuvalla on, välittämättä siitä, asuuko taloudessa yksi ihminen, kaksi ihmistä tai vaikkapa viisikin aikuista, tienaavaa ihmistä, tv-lupamaksu on saman kokoinen.

Tämä uusi maksu on siis mediamaksun veli lisättynä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, eli tulevaisuudessa Yle-veroa eivät maksa ne, joiden tulot ovat alle 7 800 euroa. Siitä aina 22 000 euroon tuloluokissa olevat maksavat Yle-veroa 50 eurosta 140 euroon, ja yli 22 000 tienaavat täysi-ikäiset maksavat 140 euroa. Tämä on erittäin hyvä uudistus siitä tulokulmasta.

Yrityksille tämä Yle-vero on tulossa myös sellaisella logiikalla, että yli 400 000 euron liikevaihtoa nauttivat yritykset maksavat Yle-veroa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt — ja tämän varmasti myös hallintoneuvoston puheenjohtaja voi vahvistaa — niin tämä yrityksille tuleva Yle-vero on vähennyskelpoinen summa ja näin ollen se on merkittävästi tietysti helpommin hyväksyttävissä myös yrityskentässä.

Ainoa, mikä tietysti tässä vähän mietityttää, on se, että Yle-veroa ei voi jättää maksamatta. Nykyisen tv-luvan on voinut jättää maksamatta, ja sitä on tietysti jätetty osittain sen takia maksamatta, että on haluttu katsoa Yleä ilmaiseksi, mutta toisaalta olen miettinyt myös sitä, mikä on sitten se suomalaisten keino vaikuttaa tulevaisuudessa. Enää ei voi jättää Yle-veroa maksamatta, jos Ylen toiminta ja ohjelmat eivät miellytä. Mikä on se keino, jolla asiakkaat eli tv:n katsojat, Ylen käyttäjät, voivat sitten antaa palautetta, että nyt pitäisi jotain muuttaa? Tähän olisi mielenkiintoista kyllä kuulla hallintoneuvoston jäsentenkin ajatuksia.

Itse olisin Yleä ja Yle-veroa rakennettaessa hieman kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, mikä on Yleisradion koko tulevaisuudessa. Tämä Yle-verohan rakennettiin niin, että tilanteessa, jossa kaikkia muita toimijoita joudumme kohtelemaan kovalla kädellä — Puolustusvoimiin tulee säästöjä, säästöjä tulee kuntakenttään, säästöjä tulee yksittäisille ihmisille ja joka puolelle — samaan aikaan Ylen kokonaisrahoitusta kuitenkin lisätään. Koko summa tulee olemaan yksityisiltä henkilöiltä koottavan Yle-veron kautta noin 480 miljoonaa ja siihen päälle yrityksiltä tuleva 22 miljoonaa, eli menemme yli 500 miljoonan euron.

Itse olisin ollut halukas myös hivenen tätä vastuuta tuomaan Ylenkin suuntaan. Olisin ollut valmis julkisen palvelun tehtävää hivenen terävöittämään, katsomaan sitä, mitä haluamme, että Yle tulevaisuudessa tuottaa. Omasta mielestäni tärkeimpiä ovat uutis- ja ajankohtaisohjelmat, maakuntatoiminta, draama, rajatusti urheilutoiminta, täällä esille nousseet lastenohjelmat ja Ylen erityistehtävät eli kuulo- ja näkövammaiset, saamenkielinen tuotanto ja viittomakieliset toiminnot. Nämä minun mielestäni olisi pitänyt pitää vahvasti mukana, mutta siitä huolimatta meillä olisi ollut mahdollisuus hivenen tiivistää tuota Yleäkin ja kohdella sitä samalla tavalla kuin valitettavasti tässä taloustilanteessa joudumme kohtelemaan muita.

Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi, että hallintoneuvosto ja eduskunta eivät päätä yksittäisistä ohjelmista, mutta itse nyt haluan tässäkin salissa tuoda murheeni tuon Radio Puheen osalta esille. Erittäin hyvä, arvostettu kanava on kyllä valitettavasti urheilulla nyt menettänyt ison osan siitä ideasta, jonka varaan se aikanaan luotiin. Itse toivoisin, että tämä viesti eduskunnastakin välittyisi ja luotaisiin vaikkapa oma Yle Urheilu -radio, joka sitten tarjoaisi näitä urheiluselostuksia, jotka ovat minulle itsellenikin mieluisia. Mutta toivoisin, että tällainen aito puheradio, jossa muun muassa hyviä ajankohtaisohjelmia tv:n puolelta tarjotaan radion välityksellä ihmisille kuultavaksi, voisi tulevaisuudessa toteutua.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun: Toivoisin, että joku kertoisi hivenen. Tässä salissa viime kaudella kävimme keskustelua siitä, kun Yle avasi tietynlaista sponsorointia omaan ohjelmatuotantoonsa, ja silloin meistä muutamat kantoivat huolta siitä, vaarantuuko Ylen riippumattomuus. Esille nousi 2010 Ylen ja Uuden Suomen välinen kolumnituotanto, jossa Uusi Suomi tuottaa Ylelle kolumneja. Millä tavalla tämä on onnistunut, ja onko hallintoneuvosto seurannut muun muassa sitä riippumattomuuden huolta, joka tässä salissa esille nousi? Tai sitten toisaalta on FST5:n muistaakseni 2009 tai 2010 alkanut Min Morgon, Minun aamuni, aamutelevisio-ohjelma, jota Ylen lisäksi tulivat rahoittamaan Svenska folkskolans vänner, Svenska kulturfonden ja säästöpankkisäätiöt. Kun tiesimme jo silloin, että nämä samat säätiöt tukevat muun muassa osaa poliittisista puolueista varsin merkittävällä tavalla, niin silloin tässä salissa käytiin omaa keskustelua siitä, säilyykö Ylen riippumattomuus tällaisessa asia-ajankohtais-aamuohjelmassa, jos siellä on samaan aikaan rahoittajina tiettyjen puolueiden, tai tietyn puolueen, tukijoita. Kuulisin mielelläni, onko hallintoneuvosto tätä riippumattomuustilannetta seurannut sen huolen myötä, jonka silloin eduskunnan salissa esille nostimme.

Kimmo Sasi /kok:

Kunnioitettu puhemies! Yleisradio on erittäin tärkeä instituutio suomalaisille ja nimenomaan suomalaisten sivistämisessä. Me saamme paljon viestintää, viihdettä, mutta meidän tärkeä tehtävämme on pitää huolta siitä, että Suomen kansa valistuu ja sivistyy, ja jos me katsomme sitä ohjelmatarjontaa, joka meillä tällä hetkellä on sähköisissä viestimissä tai muuallakin, niin täytyy sanoa, että nimenomaan tuon sivistämistehtävän Yleisradio tällä hetkellä lähes yksin joutuu kantamaan. Myöskin on tärkeätä, että eri vähemmistöt saavat informaatiota omalta osaltaan, ja tältäkin osin Yleisradiolla on erittäin tärkeä tehtävä. On selvää, että Suomessa pitää olla erittäin vahva julkisen palvelun yhtiö, ja mielestäni eduskunnan tehtävä on pitää huolta siitä, että näin on myöskin tulevaisuudessa.

Pitkään keskusteltiin Yleisradion rahoituksesta, ja mielestäni se ratkaisu, joka nyt ryhmänjohtajien kesken saavutettiin, on tarkoituksenmukainen. Lähtökohdanhan pitää olla se, että me ostamme tietyn palvelun ja jokainen maksaa siitä palvelusta yhtä paljon, ja siitä syystä mediamaksu oli mielestäni lähtökohtaisesti aivan oikea. No, nyt oikeastaan voi sanoa, että tämä mediavero — en kutsu sitä Yle-veroksi, koska sillä tosiasiassa rahoitetaan myöskin Mainostelevision ja Nelosen toimintaa, koska niiltä ei peritä mitään maksuja, ne saavat luvan käyttöönsä ilmaiseksi — tämä televisiovero tai mediavero lähtee siitä, että jokaisella on sama maksu mutta pienituloisella maksu on alhaisempi. Kun aikanaan sen mediamaksun osalta keskusteltiin siitä, että pitää olla sosiaalinen kompensaatio ja olosuhteet pitää ottaa huomioon, niin voidaan sanoa, että tämä malli, joka nyt on hyväksytty, on mediamaksu, mutta kuitenkin siten, että se sosiaalinen kompensaatio on poikkeuksellisen voimakas ja mielestäni tällä tavalla lähtökohtaisesti hyväksyttävissä nimenomaan siitä syystä, että maksu on pakollinen, jatkossa kansalainen ei enää voi ratkaista sitä, maksaako vai eikö maksa.

Sitten voidaan kysyä, onko perusteltua, että maksu on pakollinen. Jos katsotaan, mitä Yleisradio tuottaa, niin se on oikeastaan sitä, että me teemme historiamme osalta kotimaisen arkiston, jossa ovat Suomen kaikki historian tapahtumat merkittävästi dokumentoituina, ja ajatellaan myöskin kulttuurin tuottamista, ja siitä syystä on perusteltua se, että jokainen meistä osallistuu kohtuullisella osuudella myöskin Yleisradion rahoittamiseen.

Eräässä puolueessa eräskin puoluesihteeri oli nyt yllättäen viime aikoina sitä mieltä, että pitäisi siirtyä budjettirahoitukseen. Myöskin Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen on ajanut tätä budjettirahoitusta, ja eräässä hänen Helsingin Sanomien yliössään aika hyvin kuvattiin, mihinkä tällä budjettirahoituksella pyrittiin. Pentikäinen tuossa artikkelissaan sanoi, että on aivan oikein, että kun Yleisradio on pöhöttynyt, niin laitetaan lasten päivähoito ja vanhushoito ja myöskin vammautuneiden leikkaukset samalle viivalle ja katsotaan, mikä näistä ensiksi tulee, indikoiden sitä, että Yleisradiohan ei ole tietysti yhtä tärkeä kuin nämä välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut yhteiskunnassa. Näin valitettavasti, jos budjettirahoitukseen olisi menty, olisi helposti saattanut käydä siten, että Yleisradion rahoitus olisi vaarantunut kohtuullisen ajan kuluessa. Siitä syystä ryhmänjohtajien sopima mediavero on perusteltu.

Mitä tulee sitten Yleisradioon, niin täytyy sanoa, että viimeisten parin vuoden aikana Yleisradiossa on harjoitettu erittäin tiukkaa talouskuria. Kun entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner tuli taloon, niin hän, voi sanoa, uudisti taloa voimakkaasti ja myöskin laittoi taloutta alkuvaiheessa tehokkaasti tasapainoon, mutta sitten myöhemmin ote jossakin määrin lipsui. Nykyisen johdon aikana taloutta laitetaan tehokkaasti tasapainoon. Se osoittaa oikeastaan, kun katsotaan, että 10 vuoden aikana Ylen menot eivät ole lainkaan kasvaneet, sitä, minkälaisen kulukuurin kohteena Yleisradio on ollut, ja merkitsee sitä, että löysät yhtiöstä on kyllä otettu tänä aikana kaiken kaikkiaan irti.

Sitten täällä edustaja Heinonen nosti esille kysymyksen "Min Morgon". Voi sanoa, että kenenkään ohjelmaa seuranneen taholta, kun tiedetään, että Yle tilaa ohjelman ja vastaa sen sisällöstä, ei ole mielestäni esiintynyt minkäänlaisia väitteitä ohjelman syntymisen jälkeen siitä, että ohjelmassa olisi joitakin ongelmia ja että ne, jotka osittain rahoittavat sitä ohjelmaa, olisivat päässeet vaikuttamaan ohjelman sisältöön. Kyllä se on Ylen yksin päättämää ohjelmaa, ja tältä osin mielestäni minkäänlaisia ongelmia ei ole esiintynyt.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti julkisen palvelun valvonnasta.

No, tätä asiaahan vatvottiin muutama vuosi ja esitettiin vaatimuksia. Eräskin puolue, tässä edessäni, oli sitä mieltä, että pitää perustaa tämmöinen elin, joka on ulkopuolinen elin, joka valvoo Yleisradion hallintoneuvostoa, hallitusta ja Yleisradion toimintaa ja sitten myöskin päättää siitä, missä Yleisradion toiminnan rajat ovat. No, viitattiin BBC Trustiin yhtenä esimerkkinä. Voi sanoa, että BBC Trust on hyvin samantyyppinen elin kuin Yleisradion hallintoneuvosto: entisiä poliitikkoja, mutta siellä ei eduskunnan vaan hallituksen — mikä on jopa jossain määrin pöyristyttävää — valitsemana valvoo yhtiötä. Ja voi sanoa, että kun katsotaan Yleisradion rakennetta, niin yhtään ylimääräisiä organisaatioita ei tarvita, jos meillä on toimiva johto, hallitus ja hallintoneuvosto.

Hallintoneuvosto on kaikkien eurooppalaisten määritelmien mukaisesti itsenäinen elin eikä Yleisradion johdon johdettavissa. Muun muassa Saksassa päädyttiin siihen, että yleisradiotoiminnan rajat vetää hallintoneuvosto eikä mikään ulkopuolinen elin, joten tästä syystä oikeastaan Yleisradion hallintoneuvostossa noin vuosi sitten tehtiin päätös, jonka mukaisesti lähdettiin siitä, että kun eurooppalaisten säännösten mukaisesti joku keino arvioida julkisten palvelujen raja piti olla, niin hallintoneuvosto otti tuon tehtävän.

Suoritettiin yksi arviointi, joka oli hd-lähetysten osalta, ja siinä käytettiin ulkopuolista asianajotoimistoa ja myöskin sitten Kilpailuvirastoa arvioimaan kilpailuvaikutukset ja sitten Helsingin yliopiston viestintäpolitiikan professoria, joka arvioi sitten tämän julkisen palvelun hyödyn. Tuolle toiminnalle asetettiin tiettyjä ehtoja, tiettyjä rajoja, ja sillä tavalla pyrittiin pitämään huolta siitä, että kaikilla on toimintamahdollisuudet tuossa hd-ympäristössä, ja voidaan sanoa, että alalla oltiin loppujen lopuksi mielestäni varsin tyytyväisiä siihen ratkaisuun, mikä hallintoneuvostossa syntyi.

No, nyt ryhmänjohtajat ovat sitten tehneet päätöksen, että hallintoneuvosto kyllä suorittaa tuota valvontaa, mikä on ihan oikein, mutta nyt sitten annetaan liikennevaliokunnalle vahvempi rooli. Sinänsä on ihan hyvä, että eduskunta kerran vuodessa keskustelee Yleisradion tehtävistä, julkisen palvelun rajoista. On hyvä, että liikennevaliokunta paneutuu entistä enemmän tuohon asiaan, joskin täytyy sanoa, että hallintoneuvostossa on sittenkin ehkä parempi asiantuntemus kuin liikennevaliokunnassa tuon rajan vetämiseen. Tietysti viime kädessähän päätös tapahtuu sitten hallintoneuvostossa.

No, sitten kun haluttiin tätä itsenäisyyttä lisätä, niin nyt eduskuntaan pitäisi perustaa oikein virka sitä varten, että täällä on joku, joka valmistelee näitä päätöksiä, ja täytyy sanoa, että tämä nyt on mielestäni aika hassunkurinen ajatus. Mielestäni ihan hyvin olisi voitu ajatella, että Kilpailuvirastossa tähän tehtävään olisi määrätty joku virkamies, joka olisi suorittanut sen valmistelun, jos sitten ollaan huolissaan siitä, että jos se on joku Yleisradion virkamies, toimihenkilö, joka valmistelun suorittaa, niin se ei ole riittävän riippumatonta. Mutta se, että meillä on erillinen toimihenkilö tätä tehtävää varten, ei mielestäni kyllä edusta ihan kaikkein parhainta mahdollista harkintaa, vaikka siihen nyt sitten kaiken kaikkiaan on päädyttykin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että kun me katsomme tyytyväisyyttä Yleisradion palveluihin, niin ne tyytyväisyysluvuthan ovat aivan huikeita: siis ihmiset ovat yli 90-prosenttisesti tyytyväisiä Ylen ohjelmiin. Tietysti aina silloin tällöin esiintyy kritiikkiä. Mitä tulee Radio Puheeseen, niin silloin, kun olin puheenjohtajana, olisin toivonut, että toimittajat olisivat ymmärtäneet, että urheilua ei pidä lykätä kaikkialle, ja mielestäni urheilu kuuluu urheilukanaville mutta ei Radio Puheeseen, mutta täytyy sanoa, että ei ole meidän poliitikkojen asia päättää siitä, millä tavalla talossa toimitaan. Tietysti hallintoneuvoston tehtävä on antaa jonkinlaista ohjeistusta toimintaperiaatteista, mutta yksittäisiin ohjelmiin missään tapauksessa ei pidä puuttua.

Selvää on se, että tärkeätä on, että pidetään huolta siitä, että nimenomaan tiettyjen ryhmien palvelut säilyvät hyvinä, ja sanoisin, että kaikkein tärkein ryhmä ovat pienet lapset ja tässä suhteessa Pikku Kakkonen. Yle pitää erittäin hyvää huolta siitä, että on väkivallatonta, hyvää ohjelmaa nuorille saatavissa, ja myöskin kielellisesti se, että meillä on ruotsinkielisiä lastenohjelmia, on erittäin tärkeätä.

Yle pyrkii tällä hetkellä voimakkaasti sektorille 15—30-vuotiaat, ja täytyy sanoa, että tavoite on sinänsä ihan hyvä, että kaikki ikäryhmät ovat Ylen ohjelmiston piirissä, mutta täytyy sanoa, että se panostus ei saa olla ihan kohtuuton, koska siinä iässä, voi sanoa, semmoinen valistava ohjelmisto verrattuna viihteelliseen ohjelmistoon ei välttämättä pärjää ihan kauhean hyvin. Tavoite on hyvä, mutta täytyy sanoa, että siinä, minkälaisia panostuksia siihen käytetään, mielestäni yhtiön kannattaa olla jossain määrin varovainen ja katsoa, että kuitenkin niistä ydinryhmistä, joita yhtiöllä on, joita pitää palvella, kaikissa tilanteissa pidetään hyvää huolta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun haluaisin sanoa edustaja Heinoselle, kun hän otti tämän sponsoroinnin esille, että kyllä periaatteessa Yleisradiossa erittäin tärkeät ovat journalistiset perusteet sille, minkälaista ohjelmaa siellä tehdään. Sinänsä sponsorointi ei ole aivan uutta. Yleensä vuosikausia on tehty jo ohjelmia, joita ovat kustantaneet muun muassa eri ministeriöt: sosiaali- ja terveysministeriö muun muassa ja muun muassa työministeriö, jolloinka se tapahtuu siten, että nämä yhtiöt maksavat independent-yhtiöille ohjelmasta, jonka nämä yhtiöt tuottavat, ja Yle saa periaatteessa sen ohjelman ilmaiseksi käyttöönsä. Silti siinä pätevät samat lainalaisuudet journalististen perusteiden pohjalta kuin kaikissa muissakin ohjelmissa.

Yle Puheesta sanoisin sen verran: On hienoa, että siitä nousi sellainen keskustelu. Nimittäin Yle Puhe oli aikaisemmin tämmöinen arkistokanava. Siinä oli uusintoja vuosien varrelta. Olen muun muassa itse kuullut joitakin omia ohjelmiani vuosilta 78, 79 Yle Puheessa. Mutta tämä huoli, mikä Yle Puheesta on ollut, on otettu huomioon Yleisradion sisällä. Sinne on muun muassa lisätty uutisia, ja näistä jingleistä, joita siellä nykyisin tulee väliin, tiedän, että Ylen sisällä harkitaan niiden hienoista fiilaamista, etteivät ne tulisi niin voimakkaasti esille.

Se, mitä hallintoneuvoston puheenjohtaja edustaja Kantola ansiokkaasti kertoi Ylestä äsken, oli hyvää kuultavaa, mutta haluaisin lisätä siihen pari asiaa. Yleisradiossa on pystytty säilyttämään alueelliset radiot ja tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on pystytty jopa lisäämään alueellista ohjelma-aikaa tuomalla sinne alueelliset tv-uutiset, jotka ovat jokapäiväistä tänä päivänä. Se on erittäin merkittävä tiedonvälityskanava alueilla, ja nykyisin kun nämä alue-tv-uutiset näkyvät myös valtakunnan verkossa, niistä meistä jokainen saa vähän tietoja siitä, mitä sinne kotikonnuille kuuluu tai isän ja äidin kotikonnuille kuuluu.

Se, missä tässä hetkessä mennään, mikä tulee tällä hetkellä olemaan kova haaste Yleisradiossa, on henkilöstön jaksaminen. Nimittäin Yleisradio on todellakin vähentänyt henkilöstönsä määrää radikaalisti. Sen lisäksi se on vähentänyt freelanceostoja sekä independent-yhtiöiden tuotantoa. Viime vuonna oli jopa ehdoton ostokielto freelancereilta ajankohtais- ja uutislähetyksiin sekä myöskin independent-yhtiöiltä. Tämä ei ole voinut olla näkymättä tai vaikuttamatta, eikä se voi olla näkymättä tai vaikuttamatta henkilöstön jaksamiseen. Senpä takia, jotta Ylen horjumattomuus säilyisi koko kansan Yleisradiossa, on äärimmäisen tärkeää, että Ylen rahoitus saadaan päätettyä näiden valtiopäivien aikana. Tämä siksi, että se luo tietynlaista harmoniaa ja rauhaa henkilökunnalle, antaa työrauhaa ja mahdollisesti Ylelle myös mahdollisuuksia helpottaa hieman sitä painetta, mikä tällä hetkellä toimituksissa valitettavasti on.

Kun puhutaan Ylen rahoituksesta, on muistettava se, että Yle on ainoa toimija, joka pystyy nyt ja tulevaisuudessa samanaikaisesti takaamaan yhdenvertaisen tiedonsaannin kaikille kansalaisille kaikkialla Suomessa esimerkiksi katastrofitilanteissa. Sellaista mahdollisuutta ei millään toisella toimijalla ole.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä Yleisradion nykyinen hallintoneuvosto on hyvin edustettuna, eikä se tietysti ole mikään huono asia, koska minusta hallintoneuvosto nykyiselläänkin on hyvä ja pätevä.

Yleisradio on erittäin tärkeä asia pienelle kansakunnalle ja pienelle kielialueelle, jota Suomi edustaa, ja tietysti myös sitten ruotsin kielenkin näkökulmasta. Tämä julkinen palvelu, joka täällä on tullut monissa puheenvuoroissa esille, on tietysti ensinnäkin vaikea määritellä juridisesti. Se on juuri tämä ihmisten sivistystoiminta, tiedonsaanti ja se, että ollaan tasavertaisia osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, se on se Yleisradion tärkeä tehtävä, niin että se toiminta kattaa tasapuolisesti koko valtakunnan. Tähänhän Yleisradio on minun mielestäni aika hyvin päässyt, niin että Lappi ja saamen kieli mukaan lukien suomalaisia pystytään hyvin palvelemaan.

Näistä tehtävistä esimerkiksi tämä uutistoiminta on tavattoman tärkeä. Olen siellä hallintoneuvostossakin kiinnittänyt huomiota sitten siihen, mikä se maailmankuva tulee olemaan, ja tässä mielessä ehkä tämä englanninkielinen aineisto Lontoon kautta on tuonut vähän liian yksipuolisen maailmankuvan Suomelle, joka pyrkii ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olemaan puolueeton. Olen korostanut sitä, että on olemassa myös tämä idän ilmansuunta eli Moskova, Peking, Tokio ja siellä oleva väestö ja heidän ajatuksensa, jotka sitten usein tulevat esille, kun ihmetellään, miksi joku poliittinen asia ei etene: sitä ei suomalaisille ole kerrottu, koska se ei tule englanninkielisestä aineistosta Lontoon ja Washingtonin vaikutuspiiristä. Tässä suhteessa Suomi voisi yhteistyössä vaikkapa Venäjän kanssa vähän miettiä, mikä se maailmankuva voisi olla, jos käytettäisiin tätä idän suuntaakin myös aineiston hankinnassa.

Suomalaisen kulttuurin kannalta Yleisradio on erittäin tärkeä. Eivät kaikki elokuvat ole menestyksekkäitä, ja siinä mielessä yhteistyö elokuvatuotannon kanssa on ollut tärkeää. Ja ihan niin kuin tässä Tolppanen äsken totesi, myös independent-tuottajat ovat tavattoman tärkeä asia, se on suomalaista pienyritystoimintaa parhaimmillaan. Se on sitä luovaa toimintaa, joka saattaa päätyä Yleisradioon, televisioon esitettäväksi tai radiossa kuultavaksi, ja miksi emme tätä mahdollistaisi, koska tekniikka on olemassa? Tämä voi myös palvella eri maakuntia, niin että se maakunnan kulttuuri tulee sillä tavoin selkeästi esille ja sitä kautta myös ehkä maailmalle, kun on olemassa valmiit ohjelmat ja paketit, siltä osin kuin se eri kielialueilla on sitten ymmärrettävää. Taas tullaan tähän kansainvälistymiseen ja siihen, että muillakin kielillä Suomea voitaisiin viedä eteenpäin kuin ainoastaan englannilla, on se sitten espanjaa, venäjää, kiinaa tai jotakin muuta, vielä eksoottisempaa kieltä.

En malta olla mainitsematta urheilua ja ennen kaikkea sitä, että urheilijaväen piiristä on jo pitkään tuotu esille se, että liian moni perhe joutuu turvautumaan näihin kalliisiin järjestelmiin: sinulla pitää olla kortti, jotta sinä voit katsoa sellaisia ohjelmia, joita suomalaiset rakastavat. Se linja, mikä oli joskus, kun aikaisemmin olin Yleisradion hallintoneuvostossa, oli se, että tietyissä kalliiksi tulevissa urheiluohjelmissa oli myös mainoksia. Niissä on niin suuret ne katsojaluvut, että se myös yrityksille, mainostajille, on erittäin hyvä paikka oman yrityksensä, yritystoiminnan kanssa, ja sitten vielä, jos se menee kansainväliseen jakeluun, se on myös tässä mielessä viennin kannalta tärkeätä. Mutta jossakin vaiheessa, jolloin enää en ole ollut Yleisradion hallintoneuvostossa, tästä on luovuttu. Se on tapahtunut nyt niin, että nämä kaupalliset televisiot hoitavat nämä ohjelmat: yleisurheilua, hiihtoa, talviurheilua yleensäkin, jääkiekkoa, jalkapalloa. Näin monelle lapselle, nuorelle ihmiselle, joka etsii näitä vaihtoehtoja, jää sitten Mainostelevision väkivaltaohjelmat tai muut, jää näkemys, että se on sitä oikeata ohjelmaa, jota saa katsoa lupamaksun kustannuksella, mutta sitten tällainen, sanoisinko, terve elämäntapa on tämän kortin takana.

Yleisradion valvonta on — samalla tavoin kuin Suomen Pankin, Kansaneläkelaitoksen — näitä eduskunnan tehtäviä. Puuttumatta nyt siihen, miten pankit ja rahoituslaitokset ja pörssit on valvottu eduskunnan pankkivaltuuston näkökulmasta tai sosiaaliturva Kansaneläkelaitoksen näkökulmasta, sanon, että minusta Yleisradiossa eduskunta on onnistunut hyvin — vaikka täällä yhtäkkiä laskettuna meitä on kuusi kansanedustajaa, ei se tietysti ihan sitä parhaimmillaan osoita. Mutta se on selvä, että kun tällaiseen vähän hankalaan aikaan, neljän jälkeen, näitä istuntoja pidetään, niin onhan näihin vaikea aikataulullisesti aina päästä. Mutta ehkä näitäkin sitten järjestyy. (Anssi Joutsenlahti: Voiko kysyä, mitä vaikeata siinä on?)

Täällä on tuotu esille se, miten sitten eduskunnassa tämä tehdään. Esimerkiksi näissä talousasioissa Suomen Pankin osalta — eduskuntahan valvoo myös pankkivaltuustoa — hallintoneuvostoakin pitää jonkun valvoa. Minusta se, että se valvonta tulee liikenne- ja viestintävaliokunnalle, on samantyyppinen ratkaisu kuin mikä on näissä talousasioissa, ja minusta se on ihan hyvä ratkaisu, että hallintoneuvostoa valvotaan tätä kautta. Tämä istunto on eräällä tavoin yhtiökokous ja sitten mietinnön jälkeen vielä enemmän yhtiökokous, jossa päätetään, annetaanko tili- ja vastuuvapaus ilman, että siitä päätetään täällä. Se on sitten taas yhtiökokouksissa erikseen, kun on kysymys osakeyhtiöistä, eri tavalla verrattuna Suomen Pankkiin ja Kansaneläkelaitokseen.

Minusta tämä kokonaisuus on hyvä, ja kuten täällä muun muassa hallintoneuvoston entinen puheenjohtaja Kimmo Sasi totesi, tämä tyytyväisyys Yleisradioon on — monesti tulee ajateltua, että jopa hämmästyttävänkin — suurta. Yleisradiosta on tullut osa suomalaista arkiturvallisuutta, niin että se päivän- tai illanvietto ei suju ilman, etteikö Yleisradio olisi meidän kaikkien elämässä, ja se on minusta hieno asia, mutta se on myös sellainen asia, jossa meidän pitää tuntea tämä vastuu.

Lopuksi tästä rahoitusratkaisusta: Harvoin on sattunut eteeni sellaista rahoitusratkaisua, joka on otettu niinkin tyytyväisesti vastaan — ainakin tässä vaiheessa, kun sitä ei ole käytännössä pantu täytäntöön — kuin tämä Yleisradion uusi rahoitusmalli. Minusta se on hyvä asia, koska jos kansalaiset, ainakin näin etukäteen ajatellen, tuntevat sen oikeudenmukaiseksi, niin on se hyvä, että joissakin asioissa tämä rahastus ja siitä saatava palvelu ovat näköjään oikeassa suhteessa, että ihmiset ovat siitä valmiita maksamaan sellaisessa suhteessa, johon tämä uusi ratkaisu antaa mahdollisuuden, eli jokainen maksaa maksukyvyn mukaan ja saa kuitenkin hyvän, kansainvälisesti ottaen korkeatasoisen palvelun.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt käyty hyvää keskustelua vähän vähäisen, lukumääräisesti vähäisen, joukon kesken Ylen tehtävistä ja näkymistä. Nostan esiin muutaman asian, jotka tässä nousivat.

Hallintoneuvoston rooli Ylen toiminnan valvojana on herättänyt paljon keskustelua. Ehkä kaupallisen median puolelta ennen muuta on usein sanottu, että hallintoneuvostohan on osa Ylen organisaatiota ja on ikään kuin vastuussa Ylen johdolle siitä, mitä tekee. No, näin ei tietenkään ole, että hallintoneuvosto olisi vastuussa Ylen johdolle, vaan päinvastoinhan asia on. Hallitus raportoi hallintoneuvostolle, ja hallintoneuvosto on vastuussa omista ratkaisuistaan, linjauksistaan eduskunnalle. Juuri tämä on se instituutio, jossa nyt olemme, jossa tätä vastuuta voidaan sitten arvioida, sen kantamista.

Toki on niin, että kun katsoo vaikka nettisivuilta Ylen organisaatiota, niin siinä organisaatiokaaviossa on myös hallintoneuvosto, joka silti on Yleä valvova elin. Yle on erityislaatuinen osakeyhtiö, niin kuin jo aikaisemmin sanoin. Sen tehtävä perustuu lakiin. Yle ei ikään kuin itse määrittele omaa tehtäväänsä vaan laatii omat visionsa ja strategiansa siltä pohjalta, mitä laissa on Ylen tehtäväksi määrätty. Tästä lakisääteisestä tehtävästä johtuen myös sen valvonta on järjestetty tällä tavalla.

Edustaja Skinnari viittasi mielenkiintoisella tavalla laajan julkisen palvelun käsitteeseen. Mielestäni tätä pohdintaa voi kyllä jatkaa niin, että kun usein ajattelemme, että laaja julkinen palvelu tarkoittaa sitä, että laajasti jaetaan Ylen sisältöjä niin, että ne tavoittavat kaikki kuulija- ja katsojaryhmät kautta maan yhdenvertaisesti, niin tätä laajaa palvelua voi tarkastella myös niin, että se aineisto, jota Yle ottaa sisään, se informaatio ja sen maailmankuvan ainekset, joita Yle sitten työstää jaettavaksi, on mahdollisimman laajalti koko maailmaa käsittävä eri puolilta. Tämä on varmasti tärkeä näkökohta.

Sen sijaan siinä, mihin edustaja Skinnari viittasi, että jossakin vaiheessa hallintoneuvostokin hyväksyi sellaisen menettelyn ja käytännön, jossa Ylen lähettämiin urheiluohjelmiin liittyy sponsoreita, en usko, että tällaiseen on paluuta. Kyllä tämä vääntö kaupallisen median kilpailuoikeuksien ja taas julkisesti rahoitetun Yleisradion välillä on sen verran kovaa, että mielestäni ei pidä lähteä siihen suuntaan, että me ottaisimme yhtään askelta mainosrahoitteiseen Ylen toiminnan rahoittamiseen, vaan pitäydymme nykyisessä linjassa, joka valitettavasti tietysti katsojien kannalta merkitsee juuri sitä, että kun urheiluoikeuksien hinnat nousevat, ne ovat kalliita, niin rahaa ei kaikkeen riitä ja silloin urheiluohjelmat siirtyvät kaupallisille markkinoille näytettäviksi.

Edustaja Tolppanen kiinnitti huomiota aluetoimitusten merkitykseen, ja se on todellakin aihe, josta usein hallintoneuvostossa on keskusteltu. Hallintoneuvoston jäsenet toistuvasti ovat huolehtineet siitä, että Ylen johdossa ja hallituksessa ymmärretään alueellisen toiminnan tärkeys. Ylen organisaatiouudistuksessa on myös alueilla tehty hyviä parannuksia liittyen siihen, että alueet halutaan pitää vahvoina, elävinä myös niin, että ne tuottavat sisältöjä valtakunnan verkkoon. Sitä organisaatiota alueilla on kehitetty niin, että toimittajien tehtävissä vaihtelee se vuoro, milloin kukin toimittaja vuorollaan vastaa valtakunnallisista lähetyksistä ja milloin taas hoitelee sitä alueellista toimitusta. Eli tällaista tiimityötä, joka tuo uutta intoa ja luovuutta sinne, on myös kehitetty.

Edustaja Heinonen esitti muutamia kysymyksiä, joihin täällä jo osittain vastattiinkin. Min Morgon -ohjelman, ruotsinkielisen tv:n aamulähetyksen, osalta, sen sponsoroinnin tai rahoituksen osalta, tarkistin vielä asiaa, ja siellä on takana yksityinen tuotantoyhtiö, jota sitten tukee yksityinen raha, yksityinen säätiö, että se raha ei tule Ylelle suoraan. Näin pyritään huolehtimaan siitä, että se riippumattomuus säilyy. Tämä asia on toistuvasti avoimesti käsitelty myös hallintoneuvoston kokouksissa, ja uskon, että hallintoneuvosto jatkossakin tulee seuraamaan, mitä tässä tapahtuu ja millä tavalla tämä riippumattomuus voidaan näissä oloissa taata — tärkeä kysymys, josta hallintoneuvostossa on keskusteltu.

Sitten en osaa vastata siihen kysymykseen, edustaja Heinonen, onko Yle-vero vähennyskelpoinen. Odotan sitä hallituksen esitystä, jossa nämä monet yksityiskohdat tulevat sitten eduskunnan arvioitaviksi, millä tavalla tämä Yle-vero suhtautuu verotukseen.

Ylen rahoitusta lisätään. Ehkä se näyttää numeroissa näin, mutta käytännössä suurin piirtein nykytasolla mennään, ja sehän oli taustana siinä viime kaudella eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemässä linjapäätöksessä, joka hallitusneuvotteluissa kirjattiin, että Ylen rahoitusta ei varsinaisesti kasvateta mutta kustannuksia vastaavasti pyritään sitomaan niin, että nykytasolla pärjättäisiin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos hallintoneuvoston puheenjohtajalle vastauksista!

Tässä keskustelussa esille nousi muun muassa edustaja Sasin, edellisen hallintoneuvoston puheenjohtajan, puheenvuorossa, että Yleen ollaan tyytyväisiä. Näin varmasti ollaan, mutta joku syy täytyy olla siihen, että 250 000 ihmistä tai taloutta ei tv-maksua ole maksanut. Tiedän, että Yle-puolueen ihmiset toteavat, että he ovat lintsareita, he katsovat joka päivä vähintäänkin aamulla Yleä ja sitten vähän päivällä Yleä ja kuuntelevat vielä päivällä Ylen radiota ja katselevat vielä illankin Yleä ja lintsaavat vain tuosta Yle-maksusta.

Minä olisin toivonut itse sitä, että hallintoneuvostossa ja myös tässä parlamentaarisessa työryhmässä, joka valmisteli aikanaan ensin tätä mediamaksua ja sen jälkeen tätä nyt tulevaa Yle-veroa, olisi pohdittu myös sitä, voisiko olla joku muu syy, minkä takia Ylen tv-lupaa ei ole haluttu maksaa. En itse koe niin, että nämä kaikki 250 000 olisivat lintsareita ja he salaa katselisivat sitä ja nauttisivat, vaan heissä on hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät Ylen palveluita juurikaan käytä. En uskalla sanoa, että he eivät käyttäisi niitä lainkaan. On varmasti sellaisia toimintoja, joita he käyttävät, mutta tiedän, että omassa ikäryhmässäni ja itseäni nuorempiin tultaessa on paljon ihmisiä, jotka löytävät myös hyvää tarjontaa mainosrahoitteiselta puolelta, jota tässä salissa Yle-puolueen toimesta on aika kovasanaisestikin arvosteltu ja nähty, että mainosrahoitteiset kanavat ovat jollain tavalla koko ajan huonoja ja pahoja, ja jopa edustaja Sasi käytti puheenvuorossaan sellaista ilmausta, että tuo yleissivistävä ja sivistävä tehtävä on jäänyt kokonaan Ylen tehtäväksi. En itse näin näe. Kyllä koen niin, että esimerkiksi MTV3 toimii monessa mielessä hyvin vastuullisesti, niin lasten kannalta mutta myös asiaohjelmien, ajankohtaisohjelmien näkökulmasta, ja on minun mielestäni jopa hivenen loukkaavaa pitkien perinteiden tv-kanavaa kohtaan todeta, että Yle olisi ainoa, joka kantaisi tämän yleissivistävän tehtävän Suomessa.

Mitä tulee sitten tähän sponsorirahoitteisuuteen, jonka halusin nostaa esille: Minun mielestäni siinä on kyse vähintäänkin kyseenalaisesta tilanteesta. Yle tietyllä tavalla tunkeutui kaupallisesti rahoitetulla ohjelmalla omissakin säännöissään kielletylle alueelle. Ohjelmatoiminnan säännöstö, jonka löysin, oli vuodelta 2005. Ohjelmatoiminnan säännöstö Ylelle on hyväksytty 26.4.2005, ja siellä todetaan, että Yleisradio ei saa tuottaa sponsoroitua ohjelmaa. Tämän jälkeen sitten on tullut tuotantoa, jossa sisällön tuottaakin Uusi Suomi, ja se sinänsä suoraan siirretään sitten Yleisradion Radio Puheen puolelle. Nyt en päässyt asiaa varmistamaan; yritin löytää, onko tuo kolumnivaihto edelleen voimassa vai jäikö se tuon vuoden mittaiseksi.

Nostin toisena esille tämän Min Morgonin. En tehnyt sitä sen takia, että vastustaisin kyseistä ohjelmaa — on hienoa, että erilaisia ohjelmia on — mutta yritin myös etsiä internetistä tietoa Min Morgonin ohjelmasta ja löysin, että sen tuottaa Cityportal-niminen tuotantoyhtiö, jonka kotisivuille menin, jossa ei mitään kerrota kyseisestä yhtiöstä. Ainoa paikka, mistä löysin Cityportalin toimijoista jotain tietoa, oli mainosrahoitteisten toimijoiden sivuilta uutisista, joissa kerrottiin, että vanha Ylen johtaja toimii tämän Cityportalin johdossa.

Itse koen sen tietyllä tavalla kyllä haasteeksi ja ongelmaiseksi asiaksi, jos tällaista ohjelman sponsorointia piilokauttakin lähdetään hyväksymään ja kasvattamaan. Uskoisin, että tässä salissa käytäisiin aika kovaakin keskustelua siitä, jos esimerkiksi maanantai-illan A-studiossa olisi sponsorina vaikkapa joku säätiö, joka rahoittaa vaikkapa kokoomuspuoluetta, ja sitten tulee A-plus torstaina ja sitä olisi rahoittamassa joku toinen säätiö, joka on tukenut jotain puoluetta tai on lähellä jotain puoluetta tai on jollain tavalla muuten yhteiskunnallisestikin aktiivinen — tai vaikka ei olisikaan, niin se on Ylen omien ohjelmatoiminnan säännöstöjen vastaista.

Itse toivon, että hallintoneuvosto ottaa tämän asian nyt vakavasti esille, sillä nyt kun Yle-vero tulee, niin Ylen rahoitus taataan, turvataan ja sitä vahvistetaan, ja silloin minun mielestäni pitää myös pitää selkeästi kiveen hakattuna sitä, että Yle ei tunkeudu kaupallisesti rahoitetuilla ohjelmilla kielletylle alueelle eikä vääristä tällä tavalla myöskään tuota median toimintakenttää. Siihen en saanut vastausta — kun tuossa puhuin siitä, että on 250 000 taloutta, jotka eivät ole maksaneet tv-lupaa — mikä on tulevaisuudessa se keino, jolla tavalliset ihmiset voivat näyttää, että emme ole tyytyväisiä siihen, mitä Ylessä tapahtuu.

Olen tässä puheessani käyttänyt useamman kerran Yle-puolue-sanaa ja käytän sitä edelleen. Minun mielestäni tässä salissa ei kyllä aivan täydellisesti toteudu se suomalaisten ihmisten ääni, mitä tuolla kentällä kuulee. Toivoisin, että joku keino olisi tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, minkälainen Yle on, ja siihen pitäisi tietysti meidän suomalaisten itse päästä vaikuttamaan jollain tavalla. Mikä sitten on se keino, sitä varmasti hallintoneuvosto tulevaisuudessa miettii.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tiedonvälitys välittää kuvaa maailmasta, mutta myös luo sitä kuvaa todellisuudesta, maailmasta. Kuva maailmasta, jonka saamme tiedonvälityksen kautta, muokkautuu siis meidän omassa tajunnassamme tietynlaiseksi maailmankuvaksi.

Minulla on oikeastaan vain yksi asia tässä sanottavana Yleisradion toiminnasta. Kiteytän sen tähän kysymykseen Pohjois-Suomen televisiotoiminnasta. Pohjois-Suomen uutiset toimitetaan tätä nykyä Oulusta, ja koko sen yläpuolinen Pohjois-Suomi on vailla televisiotuotantoa. Ymmärrämme, että tiukoissa taloudellisissa olosuhteissa nuo matkat asettavat jo erittäin paljon rajoituksia sille, mitenkä tätä kuvamateriaa, kuvaa meidän maailmastamme, luodaan. Radiotoiminnan osalta Lapissahan on tilanne hyvä; Perämeren ja Lapin radioitten toiminta ja sitten tietenkin saamenkielinen toiminta luovat hyvän perustan tähän. Mutta kun vertaa naapurimaitten pohjoiseen televisiotuotantoon, niin varsinkin saamenkielisten uutisten osalta me emme tässä pärjää.

Nostan tämän siitä syystä esille, että maailmankuva näistä pohjoisista alueista, kuva pohjoisista alueista, on ollut voimakkaassa muutoksessa. Arktinen on noussut erittäin korkealle maailman agendalla monista syistä, jotka ehkä tiedämme, energiapoliittisista syistä ja ilmastonmuutoskysymyksistä, Luoteisväylä-kysymyksistä, tämän tyyppisistä seikoista johtuen, ja tästä syystä mielestäni Suomessakin pitäisi tätä suomalaisen kansalaisen kuvaa tästä maailmasta hieman laajentaa. Arktisella tarkoitan tässä yhteydessä koko Barentsin aluetta, koko Pohjoiskalottialuetta, jossa siis tämä elävä vuorovaikutus kulkee myös poikittaissuunnassa, itä—länsi-suunnassa, rajojen yli. Se on aina kulkenut siellä, ja se on osoittautunut tässä arktisen nykyisessä kehitysvaiheessa entistä aktiivisemmaksi.

Elinkeinoiltaanhan tuo alue poikkeaa muusta valtakunnasta, ja jos ajattelemme vaikkapa Pohjois-Pohjanmaata, niin huomattavasti. Siellä on pelkkien peruselinkeinojen lisäksi meillä porotalous, kalastus isona asiana silloin, kun me tiedostamme Norjan läheisyyden — ja erityisesti Norjan läheisyys muutoinkin on merkittävä asia. Matkailun osalta Suomen merkittävimmät kansainväliset matkailukeskukset ovat tuolla alueella, ja päivittäinen yhteys myöskin matkailijoitten osalta kulkee Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.

Erityisesti kaivosteollisuus on nyt noussut sellaiseen rooliin, että se ei näitä Pohjoiskalotin rajoja kunnioita. Samat yhtiöt toimivat eri maissa ja rakentavat synergiaa maitten rajojen yli. Logistiikkakysymykset tulevat olemaan juuri tällaisia, joissa kuljetaan väistämättä Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen yli. Me tarvitsemme ja nämä kansainväliset toimijat, jotka sieltä rikasteita, mineraalirikasteita, tulevat kuljettamaan maailmanmarkkinoille, tarvitsevat väyliä tuonne Jäämerelle, ja siinä mielessä Suomesta ainoa keino on rakentaa näitä yhteyksiä Ruotsin tai Norjan tai Venäjän kautta sinne ylös.

Arktinen keskus on korkealla agendalla myöskin Suomen hallituksen politiikassa, sen rakentaminen, EU:n Arktisen keskuksen saaminen Rovaniemelle, jossa jo Arktinen yliopisto toimii, tämmöinen virtuaaliyliopisto, jossa on kymmenittäin, taitaa olla sadoittain, yliopistoja mukana. Siis myös tämän henkisen ilmaston, kulttuurin kuvan luominen tuolta alueelta, kuva tuosta maailmasta, edellyttää aktiivista mediatoimintaa.

Yle on käsittääkseni ainoa, joka pystyy tässä aktivoitumaan, sillä kaupalliset mediat supistavat toimintaansa näillä alueilla. Se koskee maakuntalehtiä. Varmaan maakuntien edustajat tietävät sen eri puolilla Suomea, tämä kehitys on menossa Helsingin Sanomienkin osalta. Pohjoisen uutisoinnissa ei ole suinkaan kehitys siihen suuntaan, että se laajenee, vaan päinvastoin. Paikallislehdet toimivat kyllä ja luovat maailmankuvaa siitä lähiyhteisöstä, mutta tämä laajemman kuvan luominen sekä sen alueen ihmisille mutta ennen muuta suomalaisille, jotka täällä Etelä-Suomessa asuvat vähän toisenlaisissa olosuhteissa... Meillä on varsin vähän täällä semmoista elävää vuorovaikutusta naapurimaittemme kanssa itä—länsi-suunnassa taikka sitten tuonne etelän suuntaankaan. Lapin olosuhteissa tämä on jokapäiväistä kanssakäymistä, ja sen maailmankuvan välittäminen muillekin suomalaisille olisi erittäin tärkeää varsinkin tässä tilanteessa, jossa kuvasin näitä nousevia elinkeinoja, joilla on merkitystä myöskin kansallisella tasolla.

Tässä mielessä ajattelen, että kun hallintoneuvosto tulee varmaan keskustelemaan operatiivisen johdon kanssa näistä kysymyksistä, niin pitäisin tärkeänä, että esille nostettaisiin myöskin Pohjois-Suomen televisiotoiminnan vahvistaminen Rovaniemen suuntaan. Sinne voi rakentaa sitten monenlaisia yhteistyösiltoja myöskin naapurimaihin. Näin mielestäni Yle kantaa vastuuta kaikista suomalaisista siinä, että heidän maailmankuvansa omasta maastaan ja sen pohjoisosissa tapahtuvasta kansainvälisestä toiminnasta olisi ajan tasalla.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun vielä pariin asiaan, jotka edustaja Heinonen viimeisessä puheenvuorossaan otti esiin.

On tavattoman tärkeää muistaa se, että ei tietenkään ole niin, että Yleisradio on ainoa sivistysinstituutio Suomessa, ei edes ainoa televisioyhtiö, joka tuottaa yleissivistäviä, kulttuurisesti rikkaita ja syvällisiä sisältöjä. Totta kai muiden televisiokanavien ohjelmistossa on myös näitä sisältöjä. Emme ole koskaan niin väittäneet, että Ylellä on joku monopoli tässä asiassa, mutta Ylen tehtävässä korostuvat nämä, ja sen takia sitä pidetään esillä. (Timo Heinonen: Edustaja Sasi!)

Sitten tämä toinen kysymys on vähintään yhtä tärkeä: mikä on se insentiivi, mikä on se kannuste. Voin kysyä näin päin, että mikä on se kannuste Ylelle jatkossa tehdä parhaita mahdollisia ohjelmia laajalle yleisölle, parasta mahdollista tuotantoa, kun tämä pelko siitä, että lupamaksuhalukkuus heikkenee ja lupamaksutulot rapautuvat, poistuu sitten tämän uuden järjestelmän myötä. Tämä on tärkeä kysymys. Mutta toisaalta voisi sanoa kyllä, ja haluan sanoa, niin, että ei kai voi olla niin, että me hyväksymme sellaisen kannustejärjestelmän, että kun ihmiset rikkovat lakia, niin sitten pitää tehdä vähän reippaammin joidenkin siellä toisessa päässä töitä, että ihmisillä lainkuuliaisuus lisääntyisi. Kyllä lupamaksua on pitänyt nyt maksaa, laki on sen määrännyt joka tapauksessa maksettavaksi. Eri asia on sitten, että jotkut eivät hanki televisiovastaanotinta, ja se insentiivi tietysti nyt poistuu tämän uuden järjestelmän myötä.

Mutta ajattelen niin, että kansalaispalaute, vuorovaikutus — ja näitä kanavia on paljon enemmän nykyään olemassa kuin aikaisemmin — on tärkeätä painetta Ylen suuntaan silloin, kun ollaan pettyneitä. Ja totta kai Ylen omissa strategioissaan ja kehittämistoiminnoissaan pitää ottaa huomioon tämä vaatimus, joka tulee. Tämä on hyvin velvoittava ratkaisu, tämä rahoitusratkaisu, kun se toteutuu. Siitä täytyy pitää kiinni.