Sosiaali- ja terveysministeri  Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Voimassa olevan työturvallisuuslain keskeisiä tavoitteita on, että työpaikoilla kiinnitetään huomiota järjestelmälliseen ja jatkuvaan työympäristön ja työolosuhteiden arviointiin sekä niiden parantamiseen.

Työnantajan tulee tietää työpaikan ja harjoittamansa toiminnan haitta- ja vaaratekijöistä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettävän työturvallisuuslain työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevaa pykälää siten, että myös työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät on työnantajan selvitettävä ja arvioitava. Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden selvittämisellä ja arvioinnilla sekä niiden edellyttämillä korjaavilla toimenpiteillä voidaan ehkäistä sairauspoissaoloja ja tapaturmia sekä edistää työntekijän työssäjaksamista läpi työuran.

Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden selvittäminen ja arviointi on täsmennys lakiin. Nykyinen työturvallisuuslaki jo edellyttää työnantajan selvittävän ja tunnistavan työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä ei kuitenkaan ole nykyisen säädöksen perusteella osattu ottaa riittävästi huomioon. Tämän vuoksi ja myös ottaen huomioon työaikojen merkityksen työntekijöiden terveydelle on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että työajat mainitaan nimenomaisesti työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa pykälässä.

Tutkimustuloksissahan, arvoisa puhemies, on paljon kiinni näistä työaikojen vaikutuksista, ja otan nyt sosiaali- ja terveysalalta esimerkin. Jo monien vuosien ajalta on tutkittua tietoa siitä, mitä vaikuttavat pitkät työvuorot, joita joissain paikoissa harjoitetaan, ja sitten myöskin tästä, että on niin kuin kaksi työvuoroa perätysten. Sitten myöskin kolmivuorotyön suhdetta terveyteen ja sairauksiin on tutkittu ja myöskin suhdetta ihmisen työtehokkuuteen ja myöskin sitten masentuneisuuteen ja tämäntyyppiseen on tutkittu, ja niistä on ihan selvää näyttöä siitä, että työajalla on merkitystä.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys työturvallisuuslain muuttamisesta on erittäin tervetullut.

Niin kuin esittelevä ministeri totesi, meillä on selkeää tutkittua tietoa sen lisäksi, että pitkään on ollut arjen kokemusta. Työajoilla on merkitystä työntekijöiden terveydelle, turvallisuudelle ja työhyvinvoinnille. Tämä lakiesitys on erinomainen. Tarvitsemme jatkossakin lisätoimia työturvallisuuden takaamiseksi, ja viittaan tässä väkivallan uhkaan ja väkivaltaan, jota koetaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tiedämme, että Tehyn tutkimuksien mukaan 29 prosenttia työntekijöistä on jo kokenut fyysistä väkivaltaa ja kotona tehdyn työn osalta yksi kolmannes SuPerin jäsenistä on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa.

Erityisesti tarvitaan tämän osalta toimenpiteitä, ja ilahtuneena olen huomannut, että ministeri Risikko on julkisuudessa nostanut esille sen, että tähän on tartuttu, työturvallisuuslakiin ja sen asetukseen. Kysyisinkin tässä, onko tulossa asetusmuutosta ja minkätyyppistä. Sitä todellakin erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä odotetaan.

Arvoisa puhemies! Kun työturvallisuuslaki on tässä esillä, niin haluan viitata vielä väkivaltatilanteeseen liittyen toiseen lainsäädäntöön, kun täällä on ministeri paikalla. Tietoa on tullut terveydenhuollon kentiltä niin sanotuista lievistä pahoinpitelyistä, että niitä työnantajat eivät ole ilmoittaneet ja rikosilmoitusvastuu on jäänyt sitten työntekijän, yksittäisen Sari Sairaanhoitajan, kontolle. Toivetta on ollut siitä, että rikoslakia muutettaisiin, ja kysyisin, onko hallituksen piirissä ollut tästä keskustelua.

Ihan lopuksi nostan esille vielä sen surullisen tapahtuman, kotikäynnillä olleen terveydenhoitajan surman. Paljon on ollut puhetta siitä, että hyvin vähän on tutkittua tietoa kotona tehdystä työstä ja sen turvallisuudesta, ja kysyn, onko aikeissa tehdä toimia, että saataisiin tutkittua tietoa ja sen pohjalta sitten säädöspohjaa, jotta voisimme taata turvalliset työolosuhteet kaikille erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, että olemme saaneet tämän täsmennyksen tähän työturvallisuuslakiin. Nythän työaika nousee tärkeäksi tekijäksi, kun arvioidaan nimenomaan työstä koituvia haitta- ja vaaratekijöitä.

Työaika muuttuu, ja haasteet sitä myötä kasvavat. Palvelusektorin kasvu, matkustus ja kansainvälinen työ, työelämän joustot ja työskentely työpaikan ulkopuolella ovat lisänneet työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä. Poikkeavien työaikojen määrä näyttää olevan kasvussa, ja siksi on tärkeää miettiä, miten niitä haittoja voitaisiin ennalta ehkäistä. Työterveyslaitoksen selvitykset kertovat, että jos työaikoja kehitetään, niin voidaan parantaa sitä kautta terveyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi julkisissa organisaatioissa on saatu hyviä tuloksia vuoroergonomian ja työaika-autonomian toimintamalleilla. Työaikapankit ja kiertävät vuorojärjestelmät ovat myös osoittaneet toimivuutensa. Työaika on siinä mielessä hankala asia, että vaikka meillä on kuinka hyvä tarkoitus, niin kuin äsken kuljettajayrittä-jien kohdalla huomasimme, niin välttämättä täältä ylätasolta säätelemällä ei saada aina niitä tuloksia, mihin pyritään, mutta mielestäni sitä joustoa ja ymmärrystä on tässä lainsäädännössä, mitä pitääkin olla.

Suomalainen yhteiskunta on ottanut aika monta askelta kohti sellaista mallia, jossa me olemme auki 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa. Sitä on usein pidetty kilpailukyvyn näkökulmasta hyvänä. Mutta on kyllä syytä kysyä, onko se loppujen lopuksi edes kansantalouden näkökulmasta hyvä asia, koska siitä kehkeytyy niin paljon sellaisia asioita, jotka vaikuttavat sitten vaikkapa terveydenhuollon kuluihin ja moniin muihin riskitekijöihin.

Hallituksen esittämällä työturvallisuuslain täsmennyksellä halutaan vähentää tapaturmia ja onnettomuuksia. Aikaiset aamuvuorot, yövuorot, varsinkin jos tuohon väliin jää liian vähän lepotunteja, lisäävät sairastumisia, tapaturmariskiä. Sama vaikutus on selkeästi osoitettavissa liian pitkillä työajoilla.

Tutkimukset itse asiassa osoittavat, että huonosti järjestetyt työajat lisäävät tapaturma- ja onnettomuusriskiä 50:llä, jopa 100 prosentilla verrattuna normaaliin päivätyöhön. Näiden pitäisi mielestäni olla aika hälyttäviä tuloksia. 12 tunnin työvuoroihin liittyy noin kaksinkertainen tapaturma- ja onnettomuusriski verrattuna 8 tunnin työvuoroihin. Jatkuva huomattava ylityö tai muuten pitkät työajat lisäävät esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskiä noin 60 prosentilla.

Jos haluaisi kärjistää, niin voisi sanoa, että vuorotyö on karsinogeeni, syöpää aiheuttava tekijä. Se lisää todennäköisyyttä sairastua syöpään, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä aikuisiän diabetekseen. Vuorotyö saattaa vaikuttaa myös lapsensaantiin, enkä puhu nyt siitä, että vanhemmat ovat eri aikaan kotona, vaan aivan muista vaikutuksista. Moniin muihin tekijöihin löytyy myös yhteyksiä. Nämä yksittäiset sairastumisriskit vuorotyössä eivät ole kovin korkeita, mutta koska niitä on yhdessä useita ja noin 23 prosenttia palkansaajista altistuu vuorotyölle, niin kansakunnan kannalta ne alkavat olla merkittäviä. Sen vuoksi on tärkeää, että meillä herätetään näiden asioiden pykäliin nostamisen kautta myös yleistä keskustelua siitä, mikä merkitys työajalla on terveydelle ja mikä merkitys sillä on ylipäätään sille, että me selviämme.

Laki on kannatettava, mutta niin kuin aikaisemmin sanoin, niin sen toteuttaminen elävässä elämässä on aika haasteellista. Tässäkin yhtenä tekijänä on se, miten meidän työsuojelujärjestelmämme pystyy vastaamaan niihin valvontatehtäviin, joita lainsäädännössä tulee. Itse tässä ihan huvikseni yksi päivä googlailin, mistä se työsuojelu löytyy, ja kun sitä etsitään Etelä-Suomen aluehallintoviraston alta työsuojelusta, niin uskallanpa väittää, että tavallinen ihminen ei välttämättä sitä sieltä kovin hevin löydä.

Siksi olisi syytä miettiä näiden tämäntyyppisten lainsäädäntöjen yhteydessä, joita meillä tänäänkin on ollut kaksi esillä, ovatko meidän työsuojeluasiamme aivan sillä tolalla tällä hetkellä kuin niiden pitäisi olla, koska näitä ongelmia tämän hallinnon kehittämisen kautta on tullut erittäin paljon ja näkyvissä on jopa se, että sillä puolella esimerkiksi asiakaskontaktit ovat vähentyneet 40 prosenttia. En usko, että tässä salissa kukaan kuvittelee, että suomalainen työelämä on laadultansa noussut niin korkeaksi, että se aiheuttaisi tämän asiakaskysynnän vähenemisen. Siksi toivon, että ministeri pitää tämän myös mielessä, ja tiedän, että pitääkin, koska on näistä asioista huolissaan, mutta halusin sen tässä yhteydessä ääneen sanoa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Työajat ja työaikajärjestelmät noin yleisesti ottaen ovat muuttuneet entistä monipuolisemmiksi. Se on pitkän kehityksen tulos. Ne eivät välttämättä ole muodostuneet palkansaajan tai työntekijän kannalta ystävällisemmiksi, eli siellä on näitä esille tulleita pitkiä työvuoroja, epäsäännöllisyyttä, matkatyötä ja kaikkien tuntema kolmivuorotyö. Voi sanoa, että en vielä pitkänkään työurani aikana ole löytänyt sellaista kolmivuorotyöjärjestelmää, joka hyvältä tuntuisi. Siellä on paljon ollut kokeiluja, ja hyvä näin, ja Työter-veyslaitos on tehnyt ansiokasta työtä asian eteen.

Suojelun kannalta työaikalaki on tärkeä laki, mutta siitä huolimatta tämä esitys työturvallisuuslain muuttamisesta kattaa sen laajemmin. Sekä tämän työntekijän suojan että jaksamisen kannalta on todella tärkeätä selvittää ja arvioida sitä työn rasittavuutta myöskin tämän työajan kannalta ja nykyistä laajemmin.

Tämä on yksi niistä pienistä askelista, joilla työuria siellä keskellä ja miksei siellä loppupäässäkin pystytään jatkamaan. Mutta sen edellytyksenä, että ne työurat pitenevät, on se, että nämä saadaan siellä työpaikoilla käyttöön, koska pelkästään hallinnolliset päätökset eivät niitä työ-uria siellä jatka. Samalla tavalla olen huolissani työsuojeluvalvonnan riittävyydestä. Myöskin olen huolissani siitä, että eritoten pienissä työnantajissa on valitettavasti sellaista, että he eivät osaa työterveyshuoltoa käyttää tehokkaasti sen työpaikan kehittämisen osalta. Kyllä siellä myöskin sitten valistusta ja opastusta tarvitaan.

Tämä on minun mielestäni hyvä lakiuudistus. Toivotaan, että se lähtee toimimaan ja se saadaan tosiaan siellä työpaikoilla käyttöön.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tutkijakoulutuksen saaneena ihmisenä olen monesti täällä toivonut, että hallituksen esitysten perusteluihin olisi kirjattu entistä enemmän tutkimustietoa. Tämä hallituksen esitys onkin erinomainen esimerkki tästä. Oli ilo lukea nykytilan arviointi, jonka perustana on selkeä tutkimuksellinen näyttö. Erityiset kiitokset siitä.

Työelämä on muuttunut paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Vuorotyön haitat on tiedetty jo pitkään, mutta nykyisin on myös paljon ammatteja, joissa työaikaa ei lainkaan seurata. Ylitöitä saattaa kertyä paljonkin ilman, että niitä virallisesti dokumentoidaan mihinkään. Toisaalta monissa ammateissa ikään kuin odotetaan työntekijän olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Myös matkatyössä matkojen osuus työaikoja laskettaessa jää usein kokonaan huomioimatta.

Hallituksen esityksen tavoitteena on, että työajoista johtuviin haitta- ja vaaratekijöihin kiinnitetään työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa nykyistä enemmän huomiota. Tämä onkin tärkeä asia, jos haluamme pidentää työuria ja toisaalta vähentää työtapaturmia, sillä työaikajärjestelyillä on suuri merkitys sekä objektiivisesti terveyteen että myös subjektiivisesti koettuun työhyvinvointiin.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tämänkin esityksen tarkoituksena on tosiaan kiinnittää huomiota ennen kaikkea työajoista johtuviin haitta- ja vaaratekijöihin. Perusteluissa mainitaan, että työnantajille sitä koskevien kustannusten osalta tämä on myös huomattava velvollisuus. Toisaalta riskiarvioinnin tekeminen yhdessä — työnantaja, työntekijä ja Työterveyslaitos — on tavallansa tämmöistä ennalta ehkäisevää hoitoa työpaikalla. Siinähän voidaan sitten keskustella ja ottaa huomioon myös työntekijän mielipiteet juuri näistä työajoista, vuorotyön haitoista sekä mahdollisesta pitkien työmatkojen rasittavuudesta. Mikä olisi parasta, niin työntekijälle voitaisiin aina tehdä tällainen räätälöity työ. Mutta jos jokainen vaatii tätä räätälöityä työtä, niin se ei varmaankaan käytännössä sitten olisi kovinkaan mahdollista.

Tämä ei edellyttäisi muistioita, mutta minun mielestä olisi erittäin tärkeätä, että tehtäisiin hyvinkin tarkka muistio, jossa on tosiaan kaikki osapuolet, työantaja ja työntekijä ja Työterveyslaitos, niin että sitten voitaisiin myöhemmässä vaiheessa, jos jotain tulee, nähdä, minkälaisia kirjauksia tähän on tehty. Toivoisin, että tätä voitaisiin vielä tarkentaa.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös edellä oleviin puhujiin, jotka ovat kiitelleet tätä hallituksen esityksen tavoitetta. Tavoite on erittäin tärkeä. Edustaja Filatov kuitenkin tuossa aikaisemmin jo mainitsi siitä, että joskus käy niin, että vaikka tavoite on tärkeä ja saamme vielä lain tasolla säädettyä hyvän tavoitteen, niin sitten se ei muutu kyllä siellä kentällä lihaksi. Nythän osittain jo nykyisellään työaikalailla on ohjattu näitä kohtuullisia työaikoja. Se ei ole koskenut kaikkia, mutta käytännössä kuitenkin aika usein kuulee työpaikoilta viestiä siitä, että harvoin pystytään tällaisia räätälöityjä työaikoja tekemään, vaikka esimerkiksi terveydellisesti nähtäisiinkin niiden olevan tarpeellisia.

Toivonkin siis, että käytännössä nyt tämän tulevan lainmuutoksen toteutumista seurataan huomattavasti paremmin kuin nykyisellään on seurattu. Täytyy myöskin huomioida se, että esimerkiksi kolmivuorotyö näyttää lisääntyvän. Toisissa töissä, joissa työskennellään itsenäisesti, pystytään myös räätälöimään työaikaa aivan erilaisesti kuin esimerkiksi tehtaissa tai vuorohoito-paikoissa, joissa kolmivuorolla pyöritetään jatkuvasti sen paikan toimintaa. Esimerkiksi hoiva-alalla on vaikea yhtäkkiä kolmivuorotyöstä siirtyä esimerkiksi kaksivuorotyöhön, räätälöidä vain muutamille henkilöille tällainen työaika.

Toivonkin, että valiokuntakuulemisessa esille nousee myös erilaisia toimintamalleja, jotka sitten ohjaisivat ja antaisivat työnantajille malleja siitä, miten pystytään joustavasti ottamaan huomioon nämä työntekijöitä koskevat riskit ja havaitut haitat systemaattisesti.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen erittäin hyvilläni, että tämä asia nyt sitten on työmarkkinajärjestöjen kautta tullut myös eduskuntaan ja työturvallisuuslain 10 § otetaan ikään kuin täsmennykseen ja puututaan sitten yhdessä pitkistä tai lyhyistä tai mistä tahansa työajoista johtuviin ongelmiin ja pyritään niitä sitten yhteistoiminnassa ennalta ehkäisemään.

Otan pari esimerkkiä ihan normaalista työelämästä. Itse ennen eduskuntaan tuloani tein 30 vuotta eläinlääkärin töitä ja lähes parikymmentä vuotta siitä varmasti päivystin viikonloppuja, ja tämä viikonloppu käsittää 63 tuntia. Se on hyvä esimerkki siitä, mitä joku ammattiryhmä joutuu tekemään, mikä ei kuulu työaikalainsäädännön piiriin, ja tämä velvoite ei ole vapaaehtoinen, vaan se on pakollinen. Tämmöinen 63 tunnin päivystyshän sisältää kolme yötä. Joillekin nämä ovat äärimmäisen raskaita. Tänä päivänä esimerkiksi eläinlääkärit pääsääntöisesti ovat naisia ja he myös päivystävät näitä pitkiä päivystyksiä. Heillä on pieniä lapsia, ja voi vain kuvitella, minkänäköisiä sosiaalisia ja muita paineita ja ongelmia tällaiset työajat sitten aiheuttavat. Tosiasiassa tätä ei voi äkkiä korjata millään työnantajan kanssa tehtävällä neuvottelulla, koska meillä ei ole resursseja eikä mahdollisuuksia pyörittää muuten 24/7 tätä tärkeää ja eläinsuojelun kannalta tärkeää toimintaa.

Mutta kuitenkin se on hyvä ottaa tässäkin talossa esille, ja pidän sitä äärimmäisen hyvänä, että nyt joudutaan kuitenkin yhdessä tekemään jonkunmoinen muistio tai keskustelemaan näistä asioista. Monta kertaa sekin helpottaa, mutta toisaalta täytyy todeta, että tuntimäärillä mitattuna emme voi mitata työhyvinvointia emmekä sitä, miten ihminen kokee tämän työn. Nimittäin motivaatiolla on suuri merkitys, ja jos ihminen on motivoitunut työstään, niin oikeastaan siinä viihtyy erittäin hyvin — voi olla jopa, että viihtyy työssä paremmin kuin muualla. Sen takia tämä ei ole niin yksiselitteinen asia, mitenkä ihminen tämän kokee, mutta kuitenkin täytyy arvioida sitä asiaa, pystytäänkö siihen hakemaan jonkunmoinen ratkaisu, jotta ihminen ei kohtuuttomasti kärsi siitä odotuksesta ja joudu pakolla olemaan pitkään töissä. Jo tämä odotus voi olla piinallista, ja se tavallaan aiheuttaa ihmiselle monenlaista henkistä pahoinvointia, jopa fyysistä pahoinvointia.

Toisaalta haluaisin tässä terveyskeskustelussa sen verran muistuttaa — ja oma käsitykseni on pitkään ollut — että jos johonkin suomalaiset sairastuvat tai kuolevat, niin kyllä se on stressi, ja se tulee hyvin monista eri tekijöistä. Jos me haluamme kansanterveyttä parantaa, niin se ei välttämättä tapahdu niin, että satsataan mittavasti erikoissairaanhoitoon tai muualle. Ne lääkkeet tulevat sitten aivan muualta, mutta se ei ole varmaan tämän lakiesityksen kohta.

Toinen esimerkki: Kun täällä nostettiin esille tämä kolmivuorotyö, niin meillä lainsäädäntö muuttui niin, että paikallisia sopimuksia voidaan tehdä. Otan esimerkiksi erään tehtaan, jossa tämä aloite lähti työntekijöiltä. Oli kolmivuorotyö, ja se tarkoitti sitä, että monet stressaantuivat aika paljon, kun he joutuivat pitkän matkan päästä tulemaan töihin. Yhdessä tehtaan johdon kanssa muutettiin työajat sellaisiksi, että siirryttiin kaksivuorotyöhön, mutta tämä työaika per päivä oli huomattavan paljon pitempi tietenkin. Tästä oli sellaisia seurauksia, että tehtaan tuottavuus parani sen takia, kun muutettiin näitä vuorokohtia, joissa tuli ongelmia aina, kun ihmiset vaihtuivat. Työntekijöistä, joitten kanssa itse juttelin, jokainen sanoi, ettei missään tapauksessa saa palata entiseen malliin. Eli he pitivät parempana sitä, että he tekivät pitempää työpäivää.

Sen takia ei ole niin yksiselitteistä, onko pitkä tai lyhyt työpäivä henkisesti tai fyysisesti parempi, vaan se riippuu siitä, miten se toteutetaan. Ja kun ihmiset tietävät sen, että tekemällä pitempää työpäivää saattaa seurata pitemmät vapaat, niin he pitivät sitä huomattavan paljon parempana ja kertoivat, että kaikki unihäiriöt ja muut vähenivät. Eli tällä tavalla ajatellen tämä työajan tarkkailu pitää tehdä molempiin suuntiin: sekä liian lyhyen työajan aiheuttamat ongelmat että liian pitkän työajan aiheuttamat ongelmat.

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Sarkomaa kysyi tästä väkivalta-asiasta, joka liittyy myöskin tähän työturvallisuuslakiin, vaikkei varsinaisesti tähän lakiesitykseen. Meillä ollaan nyt tarkentamassa juuri tätä työturvallisuuslakia, ja nimenomaan asetuksella, ja nimenomaan katsoen myöskin paremmin muun muassa yksin työskentelyä ja tätä väkivallan uhkaa ja sen ennakointia.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on myöskin meneillänsä potilaitten itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntöpaketti, joka myöskin tulee vaikuttamaan tähän ja itse asiassa tulee vielä enemmän varmasti auttamaan, estämään näitä väkivaltatilanteita. Mutta se on hyvin pitkällinen lakityö, koska se liittyy hyvin tiiviisti ihmisten perusoikeuksiin, ja siitä syystä kuitenkin tällaisena nopeampana apuna varmasti saadaan työturvallisuuslaki.

Edustaja on aivan oikeassa siinä, että nyt meillä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa väkivaltatilanteet lisääntyneet, ja siihen on monta syytä. Yksi syy on se, että alkoholin- ja lääkkeiden- ja sekakäyttö, huumeidenkäyttö on lisääntynyt, ja sitä kautta sitten on näitä väkivallan uhkatilanteita. Moni asia vaikuttaa siihen, miten me voimme estää niitä. Pelkkä lainsäädäntö, ja varsinkin, jos ei sitä toteuteta, ei ole ainoa vaihtoehto, että paljon muutakin pitää tehdä. Viittasitte Lappeenrannan surulliseen tapaukseen. Todellakin, jos me voimme jotenkin estää sellaisen, niin kaikki pitää tehdä.