Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sukupuolikiintiöistä säätävä pykälä tasa-arvosta annetusta laista astui voimaan vuonna 1995. Lakia tarvittiin, olihan politiikka varsin miesvaltaista. Näiden vuosien kokemuksella tiedämme, että tämä nimenomainen lain pykälä on aiheuttanut paljon hankaluuksia varsinkin pienillä paikkakunnilla.

Sukupuolikiintiöt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Tasa-arvolakiin ne kirjattiin, koska haluttiin taata, että sukupuolinen tasa-arvo ja edustavuus näkyvät valtion ja kuntien toimielinten päätöksenteossa. Osin tätä lakia on pystytty noudattamaan, mutta mitkä ovat seuraukset? Kolmen henkilön toimielimet ovat 40 prosentin kiintiön myötä tulleet mahdottomiksi, kolmeen henkilöön kun on mahdotonta sisällyttää 40 prosenttia kumpaakaan sukupuolta.

Lain toteutumista nykyisellään pitää tarkastella kaksitahoisesti, kuntien ja valtion toimielimiä erikseen. Kunnissa lakia on noudatettu tarkasti. Lautakunnissa ja muissa toimielimissä toimii sekä naisia että miehiä, kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Tai siltä ainakin näyttää. Paikka paikoin on täytynyt löytää keino, jolla lain pykälää kierretään. Varsinaiseksi jäseneksi valittu nainen tai yhtä lailla, huomatkaa, mies ei osallistu toimielimen kokouksiin, vaan vastakkaista sukupuolta edustava varajäsen hoitaa tehtävät. Henkilövalintoja tehtäessä etsitään ihmisiä, jotka ovat sopivia poliittiselta taustaltaan ja sukupuoleltaan. Mikä merkitys on asiantuntemuksella tai kiinnostuksella hoitaa yhteisiä asioita?

Naisten edustus kunnallisissa toimielimissä on sitä yleisempää, mitä suurempi kunta on kyseessä. Suurimpien kuntien lautakuntalaitoksissa lähes saavutettiin 40 prosentin edustus jo vuonna 1993 eli ennen lainmuutosta. Samana vuonna naisten osuus keskimäärin oli kuntien toimielimissä noin 30 prosenttia.

Pienissä kunnissa politiikka on edelleen varsin miesvoittoista. Otan tässä esimerkiksi muutaman kunnan vuoden 1996 kunnallisvaalien jälkeen: Kristiinankaupungissa 35 valtuutetusta oli naisia vain 6, Sonkajärvellä 27:stä naisia 4, Padasjoella 27:stä naisia 5 ja näin edelleen. On helppo kuvitella, että tällaisissa kunnissa on vaikea muodostaa lautakuntia, jopa kunnanhallitusta, lain vaatimalta pohjalta, vaan lakia kierretään.

Herra puhemies! Valtionhallinnossa kiintiön täyttäminen on myös ollut hankalaa, vieläkin hankalampaa. Ennen lainmuutosta naisten osuus komiteoissa oli 30 prosenttia. Lain muutoksella naisten kokonaisosuus nostettiin 40:een, mutta yli puolet komiteoista oli kuitenkin lainvastaisia. Samoin kävi työryhmissä, tosin naisten kokonaisosuus nousi vain 5 prosenttiyksikköä, 32:sta 37:ään. Miksi?

Toistaiseksi naisia on kaikilla elämänaloilla vähemmän johtotehtävissä kuin miehiä, vaikka lähtökohdat ovat olleet lähes samat. Kyse on monta kertaa koulutus- ja uravalinnoista. Opettajankoulutuksen sukupuolikiintiöt puhuttavat juuri nyt. Mieskiintiötä vastustetaan, sillä kiintiövalinta tiputtaisi pääsykokeessa paremmin menestyneen naisen ja päästäisi opiskelemaan heikommin menestyneen miehen. Tämä olisi tasa-arvon vastaista, näin totesi eilen myös kollega Krohn Metro-lehden kolumnissaan. Monien mielestä vastaava toiminta ei ole tasa-arvon vastaista kuntien ja valtionhallinnon toimielimiä täytettäessä.

Arvoisa herra puhemies! Minun nähdäkseni tasa-arvokysymyksiä käytetään nyt strategisina aseina. Lakialoitteen tavoitteena on kuntien ja valtionhallinnon henkilövalintojen helpottaminen ja asiantuntijuuden korostaminen yhteisessä päätöksenteossa. Pyydän epäilijöitä myös muistamaan, ettei esitys suinkaan ole poistamassa kiintiötä vaan laskemassa sitä 30:een. Käsittääkseni useakaan henkilö ei kuitenkaan yleensä halua olla mikään kiintiönainen tai -mies.

Kunnissa niin kuin myös valtionhallinnossa on moneen eri tehtävään tarkoitettuja toimielimiä. Toimenkuvasta riippuen toimielimiin on välillä hyvin hankalaa löytää päteviä henkilöitä. Sosiaali- ja terveyslautakuntiin ja useasti opetuslautakuntaan tai kulttuurilautakuntaan löytyisi hyvin paljon päteviä naisia, mutta on lähes mahdotonta löytää päteviä miehiä. Toisin päin käy monta kertaa esimerkiksi teknisen lautakunnan tai tarkastuslautakunnan kohdalla. Kriteerinä pitäisikin ensisijaisesti olla pätevyys ja kiinnostus asioita kohtaan. Kyse on siitä, että tällä hetkellä Suomessa naiset ovat toisilla aloilla enemmän asiantuntijoita ja miehet taas toisilla. Suurella todennäköisyydellä myös kiinnostus kohdistuu omaan asiantuntijuusalaan.

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteen tavoite on laskea tasa-arvolain sukupuolikiintiöitä yhteisen edun nimissä helpottaaksemme kunnan ja valtion toimielinten henkilöjäsenten valintaa niin, että toimielimistä tulee tehokkaita asiantuntijaelimiä.

Toivon todella, että tätä esitystä ei käsitellä nais—mies-näkökannalta, koska sitä en missään nimessä aja, vaan joustavampaa menettelyä valintoihin. Esityksellä lienee melko laaja yleinen hyväksyntä. Noin tunnissa kysyin lakialoitteeseen 25 edustajalta nimeä. Heistä allekirjoitti sen 22.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kummola on tehnyt todella hyvän aloitteen. Julkishallinnossa, niin valtion, kunnan kuin seurakuntien toimielimissä, tämä ongelma on hyvin tullut esiin, että se naiskiintiö, 40 prosenttia, joka käytännössä on ollut viime vuosina, on nyt hyvin vaikea täyttää, koska monta kertaa pienellä paikkakunnalla ei löydy sellaisia naishenkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi kunnallispolitiikasta. Itse olisin valmis menemään vielä alemmaksi tässä kiintiöasiassa eli olisin valmis poistamaan kokonaan sukupuolikiintiön.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kummola on tehnyt tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen lakialoitteen tasa-arvolain 4 §:n muuttamiseksi. Olen sen myös omalta osaltani välittömästi allekirjoittanut, kun sen allekirjoittamista tarjottiin.

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta on varmaankin tavoitteiltaan ollut säätämishetkellä puhdasoppinen ja idealistinen. Länsimaisessa sivistysvaltiossa ei todellakaan saa ketään syrjiä sukupuolen perusteella. Ei kuitenkaan voi olla oikein, että asiat hoidetaan tiukan lainsäädännön perusteella ja pakotetaan päättäjät hakemaan porsaanreikiä, miten kiertää lakia. Täytyy toisaalta muistaa, että lakia on myös käytetty tympeällä tavalla poliittisena aseena, mikä varmaankaan ei ole tarkoitus ollut säätämishetkellä.

Luultavasti me kaikki salissa tällä hetkellä olijat olemme törmänneet ed. Kummolan mainitsemaan tapaan hoitaa asioita varajäsenkäytännön kautta ja monta kertaa vielä sillä tavalla, että jäsenenä ja varajäsenenä ovat toimineet aviopuolisot. Itse olen myöskin siihen törmännyt useamman kerran. Tämä tekee laista hieman naurettavan.

Voimassa olevan tasa-arvolain 4 §:ssä käsitellään viranomaisten velvollisuutta edistää tasa-arvoa. Siellä todetaan: "Viranomaisten tulee edistää naisten ja miesten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti erityisesti muuttamalla niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista." Tavoite on aivan hyvä ja kannatettava. Tavoitteen toteuttamiseksi luotiin lakia säädettäessä kiintiöjärjestelmä, jonka mukaan kumpaakin sukupuolta tulee olla valtion ja kuntien toimielimissä vähintään 40 prosenttia.

Ed. Kummola on aloitteensa perusteluissa hyvin kuvannut niitä ongelmia, joita 40 prosentin raja on tuonut tullessaan. Voikin todeta, että osittain tiukka raja on kääntynyt asiallisesti asioiden hoitamista vastaan. Olen ed. Kummolan kanssa samaa mieltä, että yhteisten asioiden hoidossa olisi asiantuntemuksen ja aidon kiinnostuksen yhteisten asioiden hoitoon oltava ehdottomasti ykkösasia. Toissijaista pitäisi olla järjestyksessä se, onko asioiden hoitaja nainen vai mies. Olen täysin vakuuttunut siitä jo omankin kunnallispoliittisen kokemukseni perusteella, että asiansa osaavalla, asioiden hoidosta kiinnostuneella henkilöllä on tasapuolinen mahdollisuus päästä sellaiselle paikalle kuin haluaa, riippumatta sukupuolesta. Esimerkiksi kunnallisia toimielimiä valittaessa palapeli on joskus todella hankala, kun sukupuolikiintiö on se, joka asettaa tiukat rajat päätöksenteolle. Lisäksi kuitenkin tulisi ottaa huomioon asiantuntemusta, alueellisuutta, edustavuutta, mahdollista ikäjakautumaa ja vielä peräti sellaista kysymystä kuin ehdokkaana olemista ja monia monia muita asioita.

Laki on nyt ollut voimassa toistakymmentä vuotta. Olisikohan nyt jo mahdollista uskoa siihen, että asenteet ovat muuttuneet ja kypsyneet ja sen perusteella voitaisiin säädöksiä hieman lieventää? Ed. Kummolan tekemä esitys kiintiön pienentämiseksi 40 prosentista 30 prosenttiin on sinänsä varsin konservatiivinen. Mahdollistahan olisi poistaa koko kiintiöjärjestelmä, mutta siihen varmaankaan kertarysäyksellä ei ole mahdollisuuksia päästä.

Suurempaa huomiota tulisi mielestäni kiinnittää lain 4 §:n 1 momentin tekstiin tasa-arvon edistämiseksi tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tasa-arvon toteuttamisessa tulisi entistä enemmän pyrkiä siihen, että esimerkiksi kunnissa laadittaisiin periaateohjelmia tasa-arvon edistämiseksi niin luottamushenkilöhallinnossa kuin henkilöstönkin keskuudessa.

Ottaisin lisäksi esiin ongelman, joka on monissa kunnissa viime kunnallisvaalienkin jälkeen tullut vastaan. Ongelma on suuri varsinkin sellaisissa kunnissa ja kuntayhtymissä, joissa jollakin poliittisella ryhmittymällä on ehdoton enemmistö. Tasa-arvolakia on monissa tapauksissa käytetty häikäilemättömällä tavalla aseena, jolla ei-toivottu henkilö on voitu syrjäyttää toimielimestä. Enemmistöryhmittymä kylmästi vain ilmoittaa, että teillä on sitten esimerkiksi kaksi naispaikkaa käytettävissänne. Olen itse päässyt kokemaan ja maistamaan samaa keittoa. Enemmistödiktatuurin pelatessa tasa-arvolaki on erinomaisen käyttökelpoinen keino poliittisen syrjinnän harjoittamiselle. Viime vaalien jälkeen tuntuu, että tasa-arvolain väärinkäyttö on yhä yleistynyt. Viestejä on tullut todella paljon eri kunnista, niin Pohjanmaalta kuin vähän muualtakin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Kummolan esitys on varsin maltillinen ja askel oikeaan suuntaan. Tällä esityksellä voidaan hieman helpottaa niitä ongelmia, joita lain soveltamisessa on tullut vastaan.

Margareta Pietikäinen /r:

Herr talman! Det känns ju som fläktar från en förgången värld när man hör en del av inläggen i den här diskussionen. Ur nordisk synvinkel sett kan man säga att vi precis som de övriga nordiska länderna har en jämställdhetslag som har visat sig vara effektiv och bra. I det övriga Europa och den övriga världen skulle man ju mycket gärna följa vårt goda exempel.

Puhemies! Kun ed. Kummola tässä lakialoitteessa toteaa muun muassa, että sukupuolikiintiöt valtion ja kuntien toimielimissä hänen mielestään tarkoittavat, että toimielinten tehokkuus ja tietämys kyseisistä asioista ovat heikentyneet huomattavasti, niin tämä väitehän ei pidä paikkaansa. Aivan selvästi tilanne on se, että kunnissa esimerkiksi sosiaali- ja terveyslautakuntien sekä varmaan koulutus- ja kulttuurilautakuntien työ on monipuolistunut, kun asioita on käsitelty sekä naisten että miesten asiantuntemuksen pohjalta. Sama koskee tietenkin kaupunkisuunnittelua, ympäristöä ja teknistä sektoria. Tarvitaan sekä miehiä että naisia mukaan päätöksentekoon.

Kun ed. Kummola toteaa, että valtionhallinnossa kiintiövaatimus on ollut huomattavasti vaikeampi täyttää kuin kunnissa ja lainmuutoksen jälkeen asetetuista komiteoista kolmannes ja työryhmistä yli puolet ovat olleet kiintiösäännön vastaisia, niin tässä hän on oikeassa, mutta hänen johtopäätöksensä on mielestäni väärä.

Lakialoitteeseen kirjoitettu teksti osoittaa anteeksiantamatonta välinpitämättömyyttä valtionhallinnossa. Siellä johtopäätös näyttää olevan se, että lainsäädännöstä ei tarvitse välittää ollenkaan. Tämän pitäisi olla eduskunnan suuri huoli sen sijaan, että kun lainsäädäntöä aivan selvästi ei näin noudateta, niin ed. Kummola esittää, että lakia pitäisi muuttaa, kun valtionhallinto ei ole ymmärtänyt noudattaa lakia. Huoli on minusta nimenomaan siinä, että lakia on syytä noudattaa.

Puhemies! Monesti kuulee sanottavan, että Suomessa naisilla ja miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet edetä yhteiskunnassa ja työelämässä. Silti — ja nyt puhun työelämästä — tilastot kertovat, että naiset yhä ansaitsevat 20 prosenttia vähemmän kuin miehet. Johtotehtävissä palkkakuilu on vielä suurempi, naiset saavat vain 65 prosenttia miesten ansaitsemasta palkasta. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut. Viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän kärkipaikat ovat yhä enimmäkseen miesten miehittämiä. Tasa-arvosta ei voida puhua, kun 85 prosenttia valtionhallinnon kansliapäälliköistä, 86 prosenttia alivaltiosihteereistä ja 97 prosenttia osastopäälliköistä on miehiä eli vain 3 prosenttia on naisia. Eihän se ihme ole, jos lähdetään siitä, että miehistä pitää valita edustajia komiteoihin. Näin minusta ei pitäisi toimia.

Tasa-arvolaki on erittäin tärkeä myöskin muokkaamassa mielipiteitä tasa-arvoisempaan suuntaan sekä kunnalliselämässä että valtionhallinnossa. Toivonkin, että tässäkin salissa pohditaan vähän syvemmin näitä asioita ja että täälläkin ymmärretään, miten tärkeää tämä on tällaisessa maassa, jossa naiset ensimmäisinä maailmassa saivat sekä äänioikeuden että oikeuden tulla valituiksi esimerkiksi juuri eduskuntaan.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvasinhan sen, että tästä tehdään joltain taholta tasa-arvokysymys.

Olen esimerkiksi ed. M. Pietikäisen kanssa täysin samaa mieltä, että samasta työstä sama palkka, olkoon siinä sitten nainen tai mies. Tässä esityksessähän ei ole lainkaan siitä kysymys.

Kunnalliselämästä vain tunnen tämän palapelin teon varsin tarkkaan, koska olen ollut sitä tekemässä useamman kerran.

Toinen juttu. Edelliset eduskunnat ovat laatineet tällaisia lakeja, joita eduskunta ensimmäisenä rikkoo. Ei tätä rikota yksin valtionhallinnossa vaan eduskunnassa. Jos eduskunta noudattaisi samoja lakeja, mitä se on kuntia vaatinut noudattamaan, ja ed. M. Pietikäisen mukaan se tuo monimuotoisuutta, silloinhan meillä pitäisi olla esimerkiksi valiokuntatyöskentelyssä ihan samat ehdot kuin lautakuntatyöskentelyssä kunnallisella tasolla.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kummola on aivan oikeassa, kun hän toteaa, että arvasihan hän, että tästä tulee tasa-arvokysymys. Nimenomaan tasa-arvosta minä puhun, mutta minun ymmärtääkseni ed. Kummolan tulkinta siitä, mikä on tasa-arvo, on erilainen kuin minun.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy kyllä ed. M. Pietikäiselle sanoa vielä kerran, että tässä ei todellakaan ole kysymys tasa-arvosta. Me emme ole kumoamassa missään tapauksessa tasa-arvolakia, vaan olemme hakemassa jonkinlaista joustavuutta ja pelisääntöjä, että päästäisiin asioissa eteenpäin.

Yksi hauska esimerkki oli, kun koottiin valtion toimesta Etelä-Suomen metsien suojelutyöryhmää. Siellä jouduttiin hakemaan partiolaisista lähtien järjestöjä mukaan ja kasvattamaan työryhmän kokoonpanoa aivan sen takia, että saatiin 40 prosentin pykälä täyttymään. Tavallaan halvaannutettiin työryhmän toimintaa sen takia, että kokoa kasvatettiin hakemalla väkisin sinne sellaista joukkoa mukaan, joka ei välttämättä ryhmään kuuluisi.

Edelleen korostan, että tällä ei missään tapauksessa tasa-arvolain kumoamista olla hakemassa, vaan niiden kokemusten perusteella, joita meillä on esimerkiksi kunnallispolitiikasta elimien kokoamisesta, tässä tarvittaisiin ehdottomasti jonkinlaista joustoa. Toivon myös, että tässä tapauksessa ed. Pietikäisen asenteet olisivat hiukan lientyneet vuosien varrella, että voitaisiin lähteä rakentavalla tavalla viemään asioita eteenpäin.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika paljon on puhuttu pätevyydestä, ja olen ihan samaa mieltä siitä, että valitaan päteviä ihmisiä työryhmiin ja komiteoihin, mutta mikä se pätevyys oikein on? Onko se sitä, että on jokin ammatti, että on toiminut insinöörinä pitkään, vai voisiko se olla myöskin sitä, että on kolmen lapsen äiti, joka asuu paikkakunnalla ja jolla on erilaisia näkemyksiä asioista. Voisiko sekin olla pätevyyttä?

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysynkin ed. Mäki-Hakolalta, kun hän sanoi, että ei ole tasa-arvosta kysymys, onko hänestä oikea malli, että esimerkiksi hänen kotikunnassaan eri lautakunnissa olisi 70 prosenttia naisia ja 30 prosenttia miehiä. Onko tämä tasa-arvomalli, joka hänelle kelpaa?

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ehdottomasti, jos kerran tällaiseen ratkaisuun päädytään. Ja meillä varmasti on ollut lautakuntia Nurmon kunnassa useampiakin, joissa on näin päin ollut tilanne, eikä siellä mitään ongelmia ollut. Asia on ratkennut ihan normaalilla tavalla. Vaalien jälkeen sinne ovat hakeutuneet asiasta kiinnostuneet ihmiset, jotka ovat halunneet tehdä nimenomaan siellä työtä ja tunteneet olevansa siellä asiantuntijoita. Nyt pakotetaan tällä järjestelmällä meidät väkisellä hakemaan toisenlaisia ratkaisuja. Nurmon kunta on varmaan muuten ensimmäisiä maalaiskuntia, joissa kunnanhallitukseen on valittu nainen, Raili Sandelin, Atrian toimitusjohtaja. Se oli alku. Siellä on ollut pitkään jo huomattava joukko ilman tasa-arvopykäliäkään. Mutta korostan, että todellakaan en halua missään tapauksessa asettaa miehiä ja naisia vastakkain ja tasa-arvokysymyksiä nostaa esiin. Halutaan vain hiukan joustamisen varaa ja myöskin sitä, että päästäisiin tällaisesta poliittisesta fiilaamisesta eroon, jonka tasa-arvolaki, kiintiöjärjestelmä myös mahdollistaa nyt tällä hetkellä myöskin kunnissa, joissa Rkp:llä on valta-asema.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Mäki-Hakola ymmärsi tai tulkitsi väärin kysymykseni. Vielä kysyn, onko ed. Mäki-Hakola sitä mieltä, että jos kaikista hänen kunnassaan olevista luottamushenkilöistä 70 prosenttia on naisia, 30 prosenttia miehiä, onko se hänenkin mielestään yhä edelleen tasa-arvoinen ratkaisu.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä edelleen totean — en tiedä, eikö minun suomenkieltäni ymmärretä — että jos siellä kerran valitsijat pääsevät valitsemaan ja sieltä joukosta valikoituvat ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita, ja jos se on näin päin tämä tilanne, eihän siihen ole yhtään mitään sanomista. Se on demokraattista toimintaa ilman, että sitä rajoitetaan millään keinotekoisilla konsteilla. Minä hyväksyn sen aivan täysin tasan tarkkaan sataprosenttisesti.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että tunnelma vähän tiivistyy. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tätä asiaa tarkastellaan vaikka tasa-arvokysymyksenä. Mutta sitä vastaan minulla on kyllä jotakin, jos tätä ruvetaan tarkastelemaan mies-naiskysymyksenä. Siis tasa-arvo ja mies-naiskysymys eivät välttämättä ole ollenkaan sama asia.

Ed. Wideroosille haluaisin aluksi todeta sen, että hän varmaan aivan yhtä hyvin kuin minä tietää sen asian, että suomalainen kunnallishallinto rakentuu nimenomaan erittäin vankan luottamushenkilöorganisaation pohjalle. Nimenomaan ei ammattipätevyydellä eikä välttämättä puhtaalla asiantuntijuudellakaan ole niitä paikkoja perinteisesti täytetty.

Minusta ed. Kummola käsitteli ja perusteli tätä aloitettaan aivan oikein. Minusta hän totesi aivan selvästi, että ei tässä todellakaan ole kysymys mies-naisnäkökulmasta, vaan hän toi esille aika sattuvasti niitä käytännön ongelmia, joita joissakin tapauksissa tämä on tuonut mukanaan. Muun muassa vaalien jälkeisissä neuvotteluissa tämä on yksi sellainen asia, joka joskus aiheuttaa ongelmia.

Haluan todeta lopuksi sen, että varsinkin semmoisissa elimissä, joissa edustajia tulee useilta eri tahoilta, esimerkiksi kunnalliselta taholta, valtiovallan taholta, elinkeinoelämän taholta ja työmarkkinajärjestöistä — huippuesimerkki tästä on maakunnan yhteistyöryhmä — tasa-arvolain toteuttaminen on äärimmäisen vaikeata, ja hyvin usein se jää nimenomaan sen kunnallisen poolin toteutettavaksi. Silloin voi tietenkin kysyä, toteutuuko siinä valinnassa se tasa-arvo, jonka perään minä olen tässä kysymässä.

Ulla-Maj  Wideroos  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän tämän ongelman, mutta jos kunta valitsee edustajansa johonkin työryhmään, onko se aina niin, että se on se mies kunnanjohtaja, vai voisiko se olla se naiskunnankamreeri, joka edustaisi kuntaa? Kyllähän on mahdollista noudattaa tätä lakia, jos tämä tahto löytyy.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Wideroosilta haluaisin kysyä vain, toteutuuko hänen mielestään silloin tasa-arvo, jos siitä kunnallisesta kiintiöstä ei voida asettaa muuta kuin naisia.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on mies-naisnäkökulma-, tasa-arvokysymys. Minun mielestäni ei meillä Suomessa ole mitään kolmansia sukupuolia eikä sukupuolettomia ihmisiä olemassa. Jos tässä puhutaan kiintiöistä 30—70 tai 40—60, kyllä siinä puhutaan miehistä ja naisista minun mielestäni ainakin. Minä en ole löytänyt vielä mitään muuta. (Ed. Ravi: Oletteko etsinyt tarpeeksi?) — Mielestäni kyllä.

Puhemies! Olen Mäntän kaupungista, jossa on enemmän naisia kuin miehiä. Se on tehdaspaikkakunta, jossa on aktiivisia naisia ollut kautta aikojen, jotka ovat omilla ansioillaan päässeet eteenpäin. Tälläkin hetkellä kunnanhallitusta ja kunnanvaltuustoa johtaa nainen ja vielä ihan oikeista puolueistakin. Siellä kaupungissa toteutuu vielä demokratiakin eikä olla missään kepulaisten alueella eikä ketään syrjäytetä sen takia, että sinne valittaisiin kaksi kokoomuslaista naista. Mutta meillekin tuli tämä, kun olen ollut keskeisenä päättäjänä ja neuvottelijana mukana parien vaalien jälkeen tässä asiassa; kyllä tässä on jouduttu melkoiseen liriin. Vaikka niitä naisia on esimerkiksi ollut hyviä tarjolla sekä miehiä hyviä tarjolla, kyllä siinä joudutaan semmoiseen tilanteeseen, että ei tahdo löytyä asiasta aidosti kiinnostuneita ihmisiä. Se on pelannut kyllä vähän molemmin päin, että siinä on jouduttu liian tiukkaan liian monessa paikassa, erityisesti on ollut tämmöisiä viiden hengen, neljän hengen kokoonpanoja, joissa ollaan lähestulkoon mahdottomassa tilanteessa.

Minun mielestäni vanha laki, jossa sanottiin, että on miehiä tai naisia, kumpaakaan ei saanut olla yhtä vain pelkästään, vaan oli miehiä tai naisia, oli huomattavasti helpompi. Minä ymmärrän sen, että erityisesti pienet kunnat tuolla maaseudulla, missä kepulla suurin valta on, missä niitä on 150 kuntaa vähän yli, missä emännät ovat kotona tottuneesti olleet kautta aikojen ja isännät hoitavat poliittiset päätökset ja asiat, siellä se on vielä hankalampaa. Jos meillä takkuaa, minä ymmärrän, että monessa pikkukunnassa se on lähes mahdotonta. Sanoisin, että kun maakunnassa Pirkanmaan liitossa ruvetaan täyttämään erilaisia kokoonpanoja Pirkanmaalla, jos olet vasemmistoliittolainen nainen, olet mistä kunnasta vain, aina on mahdollisuus päästä läpi. Se on ihan varma juttu. (Ed. Puisto: Oh hoh!) — Kyllä. Jos olet kunnanvaltuutettu jossain kylässä, vallankin jos olet pienemmässä paikassa, on aivan varma mahdollisuus, että pääset läpi johonkin Pirkanmaan liittoon taikka maakuntaryhmään taikka johonkin, se on melkein varma tikki, koska heitä on niin vähän, että paikka löytyy aina. Kyllä mielestäni ed. Kummola on tehnyt hyvää työtä ja on oikealle suunnalle tämän asian vienyt. Tämä 30—70 saattaa parantaa asiaa jossain määrin, kenties 25—75 olisi ollut vielä vähän parempi.

Toivon tälle myönteistä käsittelyä.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rönni viittasi aika monta kertaa keskustan suuntaan ja erityisesti niin, että keskustavoittoisissa kunnissa olisi ongelmia tämän asian suhteen. Omasta puolestani sanon, että edustan yhtä pienimmistä kunnista Suomessa. Meidän kotikunnassamme tämä asia ei ole tuottanut ongelmia. Mutta kun näin sanon, en tee suinkaan, ed. Kummola, aloitetta tyhjäksi. Kyllähän näitä ongelmia, joita edellisissä puheenvuoroissa on käsitelty, on nähtävissä. Minusta kaikkein valitettavin on se näkökulma, jonka ed. Rönnikin toi puheenvuorossaan esille, että nykyinen kiintiökäytäntö antaa tilan tämmöiselle poliittiselle pelaamiselle, joka ei ole demokratian näkökulmasta tarkoituksenmukaista.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa puhemies! Sukupuolikiintiöt valtion ja kuntien toimielimissä ovat varmasti omalta osaltaan lisänneet sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta minäkin lukeudun niihin, jotka lähestyvät tätä asiaa enemmän käytännönläheisesti. Siinä mielessä ensisijaisena valintaperusteena tulisi olla asiantuntemus ja ennen kaikkea oma kiinnostus. Kiintiöitten ja oman kiinnostuksen yhteensovittamisessa on monesti ollut vaikeuksia niin maakuntatasolla kuin kunnissakin. Tämän seurauksena on tehty niitä toimenpiteitä, joita voidaan kieltämättä sanoa varajäsenkikkailuksi tai joksikin muuksi. Sen vuoksi kannatan lämpimästi ed. Kummolan tekemää aloitetta. Tämähän ei sulje pois sitä, että tehtäköön kiintiö vaikka kaikkiin lautakuntiin 50—50-periaatteella. Tämä on minimitavoite, ja se mahdollistaa paremmin motivoituneiden ja sitoutuneiden koostumusten löytämisen.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on keskusteltu tasa-arvoasiaa käsittelevän lain 4 §:n muuttamisesta. Itse olen ollut kunnallisissa luottamustehtävissä aikana, jolloin nykyinen laki on ollut voimassa, ja aikana, jolloin tätä lakia ei ole ollut. Aluksi tuntui hyvin keinotekoiselta nyt voimassa oleva laki, joka määrittelee nimenomaan tarkan prosenttiluvun, että pitää olla vähintään 40 prosenttia jompaakumpaa sukupuolta.

Ymmärrän, että lain tarkoituksena on ollut pitää huoli siitä, että molempia sukupuolia on tietyissä luottamuselimissä kutakuinkin tasapuolisesti. Vanhastaanhan oli esimerkiksi Keuruulla niin, että kaupunginhallituksessa ne lautakunnat, jotka päättivät kaavoituksesta ja joistakin vastaavista, täyttyivät vahvasti miehillä. Sitten puolestaan kirjastolautakunta, raittiuslautakunta, jotkut tällaiset, olivat vahvasti naisten upeassa hoidossa. Ei tämäkään kehitys tietysti hyvä ollut, että vain jompaakumpaa sukupuolta oli.

Kyllähän tällä on ollut omat myönteiset näkökohtansa. On varmasti niin, että naiset niissä elimissä, joissa itse olen ollut mukana, kaupunginvaltuustossa, no, valtuuston valitsevat äänestäjät, mutta kaupunginhallituksessa, maakuntahallituksessa ovat tuoneet sinne aivan oman panoksensa. Ehkä osaltaan miesten kesken tapahtuva klikkiytyminen ei ole ollut sillä tavalla mahdollista, kun on ollut myöskin naisia mukana. Ei ole enää saunailloissa voitu asioista päättää ennen kokousta, niin kuin aiemmin tapahtui. Joku on sen kokenut tietysti heikkoutenakin, ettei voi enää tietää, mitä asioitten kulussa tapahtuu, mutta kyllä voimassa olevalla lailla ovat omat hyvätkin puolensa varmasti olleet. Se on opettanut siihen, että etsitään sekä mies- että naishenkilöitä. Mutta kyllä sillä on ollut myös kieroutuneita piirteitä. Esimerkiksi saattaa olla niin, että kaupunginhallituksessa on muodollisesti nainen. Meillä esimerkiksi Keuruulla oli tällainen tilanne, mutta paikalla kuitenkin istui säännöllisesti varahenkilönä mies. (Ed. Puisto: Oliko se hänen oma miehensä?) — Ei ollut edes oma mies.

Minusta on hankala asia, jos lakia selkeästi on tarkoituskin kiertää. Ei sekään ole oikein. Samaten, jos valtuuston vaaleissa tulee valittua vain muutama nainen mukaan, sitten kaikki tehtävät kasaantuvat, jos lähdetään siitä, että valtuutettu on lautakunnassa hallituksessa. Edelleen siitä seuraa monia muita luottamustehtäviä, tehtävät kasautuvat kovin runsaasti samalle henkilölle, ja olipa hän mies tai nainen, silloin tehtävät käyvät liian raskaiksi.

Kyllä ed. Kummolan aloitetta voin kannattaa, antaa se tiettyä joustavuutta. Uskon, että meillä on kypsytty nyt siihen, että molempia sukupuolia tarvitaan luottamustehtävissä. Uskon myös, että meillä on kouliutunut eri tehtäviin molemmista sukupuolista henkilöitä, jotka ottavat innokkaasti tehtäviä vastaan, mutta ehkä turha jäykkyys tehtävien jaossa, jota nykyinen laki tuo, osaltaan tämän myötä saattaisi muuttua joustavammaksi.

Mitä ed. Rönni Mäntästä mainitsi, teillä on varmasti Mäntässä omat ratkaisunne. Kun toitte esille, että kepulaisissa kunnissa jyrätään, minä en missään tapauksessa ole sitä halunnut. Keuruu ei nyt tietysti kepulainen ole, se on tietysti suurin ryhmä ollut muutamissa vaaleissa, mutta voin hyvälle kollegalle ed. Rönnille sanoa, että minä vaalien jälkeen kyllä sanoin, että voidaan jakaa siten, että keskusta ja sosialidemokraatit hoitavat Keuruun ykköspaikat. Hyvin luottavasti olen täällä Helsingissä viikot, kun tiedän, että siellä on asioista hyvin perillä oleva nainen, joka sattuu olemaan demari, hallituksen puheenjohtajana. Kyllä täydellinen yhteistyö ja luottamus pelaa. Ei näissä asioissa välttämättä jyrätä tarvitse, eikä se välttämättä liity politiikkaan vaan taitamattomiin ihmissuhteisiin, jos jyrätään ja klikataan. Sitä voi tapahtua puoluepolitiikasta riippumatta. Minusta siellä, missä halutaan toimia kypsällä tavalla, ei minkäänlaiseen jyräämiseen haluta sortua.

Minä uskon, että meillä on todella opittu siihen, että hyviä vastuunkantajia löytyy miehistä ja naisista. Uskon, että vaikka ei enää olisikaan kiintiöprosenttia, jatkossa löydettäisiin niin miehiä kuin naisia tärkeille paikoille. Kannatan ed. Kummolan tekemää aloitetta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Omasta puolestani en ole kovin innostunut kiintiöistä noin periaatteessa. Täytyy sanoa, että ilmeisesti kiintiöt on kuitenkin aikanaan määrätty ihan syystä. Perinteisestihän nämä jäykkyydet, joista ei silloin puhuttu, kun miehet pelkästään olivat vallassa, ovat johtaneet ilmeisesti siihen, että tällaiset kiintiöt on saatu aikaan.

Tämäkin keskustelu tavallaan osoittaa sen, että kiintiöt ovat ihan paikallaan. Miten muuten nainen pystyy osoittamaan asiantuntemuksensa? Se on aika lailla ilmaan sanottu ajatus, veteen piirretty viiva, mikä se asiantuntemus on. Oikeastaan voisi sanoa, että hyvä veli -verkostot toimivat edelleen, ja esimerkiksi työelämässä fakta on, että naisen markka on tänäkin päivänä 80 penniä. Mikä takaa sen, että naiset saavat osansa siitä poliittisesta aktiviteetista, mitä kunnissakin esimerkiksi on, jollei tällaisia kiintiöitä ole? Minun mielestäni kiintiöt ovat ainakin tässä vaiheessa elämää vielä ihan hyvästä ja ne pitää säilyttää. Tällaista tavallaan asiantuntemuksen näkemistä sukupuoleen perustuen ei pääse tapahtumaan.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vain, että aloitin sanomalla, että lakia tarvittiin, olihan politiikka aika miesvaltaista, enkä ole esittämässä kiintiöiden poistamista, vaan haen pelkästään joustoja. Toisaalta voi kysyä niinkin, toteutuuko vaalien tulos etelän kunnissa, jotka mainitsin: 35 valtuutettua, 6 naista, joka on valitettavan vähän tällaisessa kunnassa, tai 27 valtuutettua, 4 naista. Kyllä heidän työtaakkansa tulee aika kovaksi varmaan, koska tämän päivän kunnallispolitiikassa on tarkoitus, että lautakunnissa istuu valtuutettuja ja heidän asiantuntemustaan käytetään myöskin siellä.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Silloin kun tasa-arvolakia käsiteltiin, lain käsittelyvaiheessa muutin kantani. Vastustin kiintiöitä, mutta kun kuuntelin silloisia kansanedustajatovereita, miestovereita, tässä salissa, kollegoja, tulin siihen tulokseen, että kiintiöitä sittenkin tarvitaan.

Kuunneltuani tänä iltana tätä keskustelua olen tullut vakuuttuneeksi, että ratkaisuni oli oikea. Kyllä lautakuntiin löytyy selkeästi joka kunnassa miehiä, jotka eivät ole olleet edes valtuustoehdokkaina saatikka valtuutettuja. Miksi naisten pitää olla valtuutettuja? Jos tämä asia on näin ongelmallinen, ettei Tampere-nimisestäkään kaupungista, joka on naisvaltainen kaupunki, tunnu löytyvän riittävästi naisia, että pitää kiintiöitä pienentää, niin silloin pitää puhua tästä opetusministeri Raskille, että meidän pitää saada lisää yhdyskunta- ja yhteiskuntaoppia kouluihin, jotta myös naiset ovat yhtä valistuneita kuin miehet ovat tämän keskustelun perusteella.

Olen iloinen, että meillä on kiintiölaki ja se pysyy.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan selvästi kuulostaa siltä, että ed. Puisto ei ole kuunnellut minun varsinaista puheenvuoroani. Nimenomaan totesin, että naisia kyllä löytyy. Esimerkiksi Tampereella päteviä naisia löytyisi huomattavasti enemmän sosiaali- ja terveyslautakuntaan kuin siellä on paikkoja. Sen sijaan miehiä sinne saa hakea kissojen ja koirien kanssa, sellaisia miehiä, joilla on kiinnostusta ja myöskin jonkinlaista pätevyyttä niihin tehtäviin.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kummolan tekemä aloite on mitä suurimmassa määrin tasa-arvokysymys. Jos tarkastellaan tasa-arvon kehittymistä Suomessa tämän vuosisadan puolella, voisi mainita muutamia merkkipaaluja ja vuosilukuja, joilla on ollut suuri merkitys tasa-arvon kehityksessä.

Vasta vuonna 1926 tuli laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin, ja samana vuonna nimitettiin ensimmäinen naisministeri Suomen hallitukseen. 1930 tuli avioliittolaki, jossa vaimo vapautettiin aviomiehen holhouksesta ja hänelle annettiin oikeus omaan omaisuuteen. Ajatelkaa: vuonna 1930! Vuonna 1962 tuli samasta työstä sama palkka -periaate sekä julkiselle että yksityiselle sektorille, mutta niin kuin hyvin tiedämme, ed. Karhukin äsken sen totesi, tämähän ei ole toteutunut. 1972 meillä nimitettiin nainen toiseksi valtiovarainministeriksi, eli ensimmäistä kertaa naiselle annettiin tämä valtion kassavirka vasta 1970-luvulla. 1975 nainen oikeusministeriksi, tärkeä paalu myöskin naisten tasa-arvon tiellä.

1987 siis säädettiin tasa-arvolaki. Jos ajatellaan, miten tasa-arvo on toteutunut joissakin korkeissa viroissa, niin vasta vuonna 1992 valittiin ensimmäinen nainen yliopiston rehtoriksi Suomessa, sitä ennen aina vain miehiä. Vuonna 1992 valittiin nainen Suomen Pankin pääjohtajaksi ja vuonna 1994 nainen eduskunnan puhemieheksi. Nämä ovat olleet tärkeitä asioita.

Tilastokeskus on tehnyt tutkimusta tasa-arvoa koskevista yleisistä asenteista ja tullut seuraaviin tuloksiin: Naisten nykyistä aktiivisempaa osallistumista politiikkaan poliittisen asiantuntemuksen monipuolistamiseksi pitää tarpeellisena yhdeksän kymmenestä naisesta ja kahdeksan kymmenestä miehestä. Kysyttäessä, kumpi on sopivampi, mies vai nainen vastuunalaisiin tehtäviin eräillä politiikan osa-alueilla, enemmistö sekä naisista että miehistä oli sitä mieltä, että sukupuolella ei ole merkitystä tehtävien hoitamisessa. Ne, jotka katsoivat, että sukupuolella on merkitystä, näkivät miehen naista sopivammaksi ulko- ja talouspolitiikan tehtäviin, naisen taas miestä sopivammaksi kulttuuri-, ympäristö-, sosiaali- ja terveyspolitiikan tehtäviin.

Tämä tutkimustulos kertoo mielestäni siitä, että tasa-arvolaki ja kiintiöperiaate on ollut erittäin tarpeellinen, koska niitä asenteita, että naiset eivät olisi ikään kuin niin sopivia kuin miehet hoitamaan ulko- ja talouspolitiikan tehtäviä tai että miehet eivät olisi kovin sopivia hoitamaan kulttuuri- ja sosiaalipuolen asioita, juuri halutaan näillä kiintiöjärjestelmillä kumota. Myös miehet, jotka haluavat tulla sosiaalipuolen lautakuntiin, saavat sinne omat kiintiönsä, ja se on osoittautunut varmasti monissa kunnissa erittäin hedelmälliseksi.

Naisista 81 prosenttia ja miehistä 65 prosenttia katsoi, että yritykset ja talouselämä hyötyisivät siitä, että johtopaikoilla olisi nykyistä enemmän naisia. Erojen vähentäminen naisten ja miesten perherooleissa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen politiikassa saivat sekä naisilta että miehiltä osakseen laajaa hyväksyntää. Tutkimustulokset kertovat sen, että yleisesti halutaan molempia sukupuolia vastuunalaisiin tehtäviin. Mutta kun tarkastellaan numeroina, miten johtavissa asemissa olevien naisten osuus verrattuna miehiin on kehittynyt yhteiskunnassa, niin täytyy valittaen todeta, että pääjohtajatasolla yritysten johtajina, kuten myös valtionhallinnossa päällikkötasoilla, naisten osuus on kovin vähäinen. Jos ajatellaan ministeriöitä, niin se on todella vähäinen. Tässä täytyy aktiivisesti meidän kaikkien, miesten ja naisten, tehdä työtä tasa-arvon puolesta, koska varmasti vasta tasa-arvoinen yhteiskunta tuottaa molemmille sukupuolille sellaiset elämisen laadulliset edellytykset, jotka varmasti ovat hyödyksi monipuolisesti tälle yhteiskunnalle.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voisin oikeastaan yhtyä kaikkiin ed. Hyssälän esittämiin mielipiteisiin. Ei minulla ole mitään näitä ajatuksia vastaan.

Toteaisin vain pari asiaa luettelon jatkoksi. Ed. Hyssälä, unohditte erään tärkeän asian. Suomessa naiset saivat äänioikeuden maailman toisena, Euroopan ykkösmaana. Siitä voimme olla kaikki erittäin ylpeitä. Eräs merkkipykälä myöskin unohtui tuosta pitkästä luettelosta: vuonna 2000 nainen tasavallan presidentiksi.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Hyssälä käytti hyvin perustellun puheenvuoron tasa-arvon näkökulmasta. En malttanut olla pyytämättä puheenvuoroa.

Edellä jo tarkasteltiin sitä, miten pienissä keskustalaisissa kunnissa tasa-arvo olisi ongelma. Kuitenkin haluan esimerkkinä tuoda esille, miten kannustava ympäristö tarjoutuu pienessä kunnassa myös naisten toiminnalle, nimittäin Suomen ensimmäinen yliopistojen naisrehtori on nimenomaan kotikunnastani Lumijoelta lähtenyt, nykyinen Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! En malttanut olla tulematta puhujakorokkeelle puolustamaan ed. Kummolaa, joka on viime aikoina joutunut yksin puolustamaan omaa aloitettaan. Mielestäni hän on kuitenkin tässä keskustelussa hyvin perusteellisesti kertonut oman aloitteensa sisällön. Minun mielestäni se ei ollut ristiriidassa näiden puheenvuorojen kanssa, joita täällä on käytetty. On tavallaan puhuttu hieman eri asiasta, kun tuolta takapenkiltä tätä keskustelua on seurannut.

Ed. Hyssälän esitys oli hyvä ja ansiokas, ja me voimme kaikki yhtyä siihen, niin kuin ed. Kummola totesikin. Laki on ollut tarpeellinen. Aikanaan minäkin olen Seinäjoen kunnallispolitiikassa ollut, valtuutettuna vuodesta 89 ja jotakin vuoden 70 jälkeen lautakuntatyöskentelyssä monissa neuvotteluissa, joissa näissä paikkoja on jaettu, kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja oman valtuustoryhmän puheenjohtajana tällä hetkellä. Siltä pohjin voi todeta, että se on kyllä pannut meidät ajattelemaan asioita monella lailla uudelleen.

Mutta jos lakialoitteen sisältöä ajattelee, niin tässä on mielestäni se oikea henki, että voitaisiin hieman joustavammin miettiä sijoitettaessa ihmisiä näille paikoille. Meillä Seinäjoella on otettu käyttöön tulosjohtaminen ja tavoitteeksi on asetettu se, että valtuutetut sijoitetaan lautakuntiin. Sen jälkeen, jos vielä paikkoja on, niin niitä tulee keskeisille aktiiveille. Kun näitä asioita ajattelee tällä periaatteella, niin silloin valitettavasti esimerkiksi EP-liiton valinnoissa Ähtärin osalta jouduttiin aina laittamaan ähtäriläinen sosialidemokraattinen nainen EP-liiton valtuustoon kaikkiin niihin luottamustehtäviin, koska se oli naisen paikka tämän kiintiön mukaan. Hän ei ollut siihen itsekään tyytyväinen, ja siellä olisi ollut monia yhtä päteviä miehiä, jotka olisivat myös halunneet osallistua Etelä-Pohjanmaan liiton toimintaan. Tiukka kiintiö pani meidät toimimaan, koska muuten olisi toimittu lainvastaisesti, ja näin toimitaan niin kauan kuin tämä laki on. Eihän tässä lakialoitteessa ole tarkoitus poistaa kiintiötä, kun monessa puheenvuorossa näinkin tulkittiin, että siirryttäisiin takaisin vanhaan aikaan, ettei olisi mitään kiintiötä. Tätä prosenttia on erittäin maltillisesti mietitty ja sitä on hieman viilattu alaspäin.

Jos tämän keskustelun puhemies voisi tähän osallistua, hänellä olisi varmaan nyt Kuntaliiton luottamustehtävien vaalivaliokunnan puheenjohtajan tehtävistä mielenkiintoinen kertomus, kuinka moniprosessinen tehtävä se oli. Todetaan, että hän sai tänään tuolla viimeisessä kokouksessa kiitokset hyvin hoidetusta tehtävästä eli se pystyttiin hoitamaan, mutta varmaan pieni jousto olisi paikallaan. Siellä on vanha käsitys, mielestäni aina sitä yritetään käyttää, että on jokin saunaseura tai kaljaporukka tai jokin muu klikki, joka näitä asioita hoitaa. Se on varmaan ehkä ollut näin joskus entisinä aikoina kunnallispolitiikassa.

Kunnallispolitiikasta on yhä vaikeampi saada ihmisiä innostumaan. Ihmiset eivät enää mielellään välttämättä lähde niin innokkaasti kuin ennen näihin tehtäviin. Siitä osoituksena kunnallisvaalien äänestysprosentti on tippunut ja suunta on ollut alaspäin koko ajan. Meillä on muitakin huolia kunnallisdemokratiassa kuin se, kuinka monta prosenttia on kumpaakin sukupuolta.

On menty niin pitkälle, että kun on pelattu pesäpalloa Nurmon kunnan johtomiesten ja luottamusmiesten kesken, meillä on ollut sellainen sääntö, että 40 prosenttia pitää pesäpallojoukkueessa olla kentällä aina toista sukupuolta. Se on ollut ihan hauska ja hyvä ja sopinut siihen, mutta paikkojen valinnassa toivoisi hieman joustoa.

Kun tänne tulin kaksi vuotta sitten, hieman hämmästelin, että esimerkiksi puolustusvaliokunnassa, jossa olen, meillä on vain yksi edustaja, Anni Sinnemäki — 16 miestä ja 1 nainen. Taas ympäristövaliokunnassa mielestäni on selkeä enemmistö toista sukupuolta. Miksi ei tänne ulotettu kiintiöitä, myöskin eduskunnan valiokuntatyöskentelyyn? Kun kiintiöt kuitenkin kunnallisessa valiokunnassa eli lautakunnassa ovat erittäin tiukkoja, tässä asiassa on sisäinen ristiriitakin. Ne varmaan pitäisi ulottaa tänne. Toivoisin kuitenkin, että tätä asiaa voitaisiin ihan rauhallisesti miettiä eikä sukupuolittain jakauduttaisi tässä salissa, vaan katsottaisiin ehkä joustavampi mahdollisuus täyttää näitä paikkoja, ja ehkä tämä ajan myötä tulee muuttumaankin. En tiedä aikataulua, mutta tämä aloite on ensimmäinen askel, ja keskustelu tästä varmaan jatkuu tulevina vuosina.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Wallinin toteamus, että naiset kelpaavat heidän kunnassaan pesäpallojoukkueeseen, mutta jos lautakuntiin pitäisi saada kiintiömäärä, se on jo ongelma, oli kyllä pohjanoteeraus. Ei kerta kaikkiaan, on ihan vaikea kuulla. Ed. Wallin, johtuisikohan se, että valiokunnissa ei ole 40:tä prosenttia, siitä, että eduskunnassa ei ole sitä määrää naisia, vaan että kansalaiset ovat valinneet enemmän miehiä tänne? Olisikohan sillä jotain yhteyttä sukupuolten väliseen tasa-arvoon eri valiokunnissa?

Täällä on moitittu keskustalaisia kuntia. Itse tulen Liedosta, jossa vielä viime kunnallisvaaleihin saakka keskusta oli suurin puolue. Ei ole mitenkään jyrätty, eivät ole miehet jyränneet, siellä vaan tasa-arvolain myötä saimme hyvin lautakunnat täytettyä ja Liedossa on erinomaisesti onnistuttu saamaan miehiä myöskin sosiaalialan lautakuntapaikoille ja myöskin kulttuuriin. Koimme sen aikaisemmin suurena ongelmana ennen tasa-arvolakia, että miehet eivät meillä riittävästi mielestäni osallistuneet juuri näihin aloihin. Kyllä teknisiin lautakuntiin ja kaavalautakuntiin aina oli riittävästi miehiä, mutta nyt on kerta kaikkiaan kunnassa parantunut myöskin asioitten käsittelytapa, kun sekä miehet että naiset osallistuvat juuri näihin vastakkaisiin enemmän, kuten mainitsin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansanedustajakollega Harri Wallinille sanoisin tämän eron, mistä johtuu, että valiokunnissa on toinen käytäntö kuin kunnallisissa lautakunnissa sukupuolten määrän suhteen. Kunnallisiin lautakuntiinhan voi tulla jäsen valtuuston ulkopuolelta kuntalain mukaan. On tietysti suositus, että kunnallisiin lautakuntiin valitaan valtuutettuja, mutta ei ole mitään estettä, etteikö oteta jäseniä valtuutettujen ulkopuolelta tai varavaltuutettujen laajasta joukosta. Sitä vastoin eduskunnassa vain kansanedustajat voivat olla valiokunnissa jäseniä, edes varalle jääneet kansanedustajat eivät voi tuota mahdollisuutta saada. Tässä on fyysinen fakta, miksi valiokunnissa ei voida vaatia sukupuolitasa-arvoprosenttia.

Onko sitten hyvä, että kunnallisiin lautakuntiin valittaisiin valtuuston ulkopuolelta, en ota siihen kantaa. Varmasti on niin, että paljon osaamista, paljon kiinnostusta on valtuutettujenkin ulkopuolella, mutta toisaalta on väärin, jos valtuutetut sivuutetaan vastuusta, mikä on lautakunnissa puhumattakaan kaupunkien tai kuntien hallituksista, kunnallishallituksista.

Uskon, että tasa-arvolaki, mikä on ollut, on toteuttanut niitä ed. Puiston esille tuomia tavoitteita jo nyt yhteiskunnallisessa kulttuurissa, ja on kysymys siitä, kuinka asioita halutaan hoitaa. Itse olen kotikunnassani eri tehtäviin — sen vähän, mitä olen ehdottanut — yleensä ehdottanut naishenkilöitä. Olen kyllä miehiltä saanut haukkumisia; tai ainakin negatiivista palautetta, jos ei nyt haukkumista, palaute on ollut negatiivinen. Nämä ovat semmoisia kysymyksiä, että niissä ei niinkään ole näytellyt mies tai nainen -näkökohta, vaan olen katsonut ihmisten kiinnostusta, osaamista kyseiseen tehtävään.

Toivon, että tämä keskustelu synnyttää jatkopohdiskelua, olemmeko kypsiä siihen, että tulisimme toimeen ilman lakia. Jos emme sitä ilman ole kypsiä, silloin lakia tarvitaan. Molemmat vaihtoehdot ovat varmasti toimivia, kun niitä osataan soveltaa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Niin, silloin kun valiokuntia täällä valittiin kaksi vuotta sitten, puolustusvaliokunta oli pääuutislähetyksessä esimerkkinä siitä, kuinka tässä laitoksessa ei toimita tasa-arvoisesti. Olkoon sitten suhde prosentuaalisesti mikä tahansa, kuitenkin voidaan todeta, että esimerkiksi puolustusvaliokunnan suhteen ollaan todella suuressa epätasapainossa ja silti täällä ei siihen aiotakaan puuttua. Kyllä tässä mielestäni kuitenkin ollaan kaksinaismoralistisia, kun siitä ei olla kuitenkaan kiinnostuneita, sen toteuttamisesta, eikä sen eteen tehdä mitään, vaikka kaikki me tämän tiedämme. Meillä on hyvä jäsen, Anne Sinnemäki, joka täyttää paikkansa, ja uskon, että puolustuspoliittisesta selonteosta on kovastikin monia mielipiteitä, ja siellä siihen työhön pääsisi käsiksi, mutta ei tähän haluta puuttua.

Margareta  Pietikäinen  /r:

Puhemies! Espoolaisena ja pitkäaikaisena kaupunginvaltuutettuna — olen myös toiminut valtuuston puheenjohtajana — totean, että meillä Espoossa on mielestäni erittäin hyviä kokemuksia siitä, että lautakuntiin valitaan muitakin kuin valtuutettuja. Itse asiassa ehkä lautakuntien puheenjohtajina toimivat, mutta eivät aina, valtuutetut. Meidän mielestämme tämä laajempi asiantuntemus itse asiassa tulee käyttöön silloin, kun valitaan lautakuntiin muitakin kuin valtuutettuja.