Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Uutta rajajokisopimusta on neuvoteltu Suomen ja Ruotsin välillä pitkään ja, puhemies, se vähän korreloi myöskin oman puheenvuoroni pituuden kanssa, valitettavasti. Nämä neuvottelut eivät ole sujuneet ongelmitta, mutta yhteinen rajajoki tarvitsee samanlaiset pelisäännöt kummallakin puolella rantaa.

Suomen ja Ruotsin lainsäädäntö on muuttunut huomattavasti. Kummassakin maassa on tullut sovellettavaksi Euroopan unionin ympäristö-, vesi- ja luonnonsuojelulainsäädäntö. EU:n vesipolitiikan ja puitedirektiivin toimeenpano ja EU:n tulvadirektiivi edellyttävät kaikki yhteistyötä rajavesistöissä. YK:n piirissä on tehty uusia sopimuksia esimerkiksi kansainvälisten vesistöjen käytöstä ja suojelusta. Suomi ja Ruotsi ovat lisäksi Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta tehdyn sopimuksen osapuolia.

Suomen perustuslain näkökulmasta on myös pidetty ongelmallisena sitä, että nykyisen sopimuksen mukaan rajajokikomission tekemiin päätöksiin ei voida hakea muutosta muuten kuin korvausten osalta. Nykyisen kansallisen oikeusjärjestelmän ja voimassa olevien kansainvälisten sopimusten perusteella arvioituna nykyinen sopimus on siis vanhentunut. Valiokunta pitää edellä mainittujen näkökohtien nojalla uutta rajajokisopimusta tarpeellisena.

Ehdotetun rajajokisopimuksen lähtökohtana on se, että sekä vesi- että kalastusasiat sisältyvät edelleen yhteiseen sopimukseen. Valiokunta pitää ratkaisua hyvänä Tornionjoen ja Tornionjokilaakson pitkän yhteisen kulttuurihistorian kannaltakin arvioituna.

Puhemies! Nykyisen sopimuksen sisältämästä vesilupa-asioiden suorasta säätelystä ehdotetaan siis luovuttavaksi uudessa rajajokisopimuksessa, ja Tornionjoen vesistössä vesilupa-asioissa sovellettava lainsäädäntö ja lupaviranomaiset määräytyvät jatkossa kummankin maan kansallisen oikeusjärjestelmän perusteella. Lupaviranomaisena toimiva nykyinen rajajokikomissio lakkautetaan ja Suomen puolen vesilupa-asiat siirretään Pohjois-Suomen aluehallintoviranomaisten ja -viraston käsiteltäväksi.

Valiokunta pitää välttämättömänä edellä esitettyjen muutoksenhakumahdollisuuksien toteuttamista vesilupa-asioissa myös Tornionjoen rajajokialueella, joten lupajärjestelmän perusteiden muuttaminen on tarpeellista. Valiokunnan arvion mukaan vesi- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöjen samankaltaisuus Suomessa ja Ruotsissa mahdollistaa periaatteessa sen, että sopimukseen perustuvan aineellisen säätelyn sijaan voidaan siirtyä soveltamaan kansallisia säädöksiä myös ympäristönsuojelusta huolehtien.

Puhemies! Lisääntyneitä rajavesiyhteistyön tarpeita varten perustetaan sopimusehdotuksen mukaan uusi suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio. Uudesta rajajokikomissiosta tulee jatkossa lausunnonantaja ja yhteistyön toteuttaja. Uuden komission erityisenä tehtävänä on jatkossa huolehtia EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin ja tulvadirektiiviin perustuvien tehtävien hoidosta, kuten vesienhoitosuunnitelmien, tulvariskien ja -hallintasuunnitelmien ja erilaisten ohjelmien yhteensovittamisesta. Komissiolle asetettavat yhteistyötehtävät ovat jatkossakin merkittäviä sopimusjärjestelmän toimivuuden kannalta.

Valiokunta pitää keskeisenä tässä yhteydessä siitä huolehtimista, ettei toimivaa paikallista yhteistyöperinnettä heikennetä. Alueellinen näkökulma ja paikallinen päätöksenteko on ollut Tornionjoen toimivan yhteistyön kulmakivi. (Ed. Tennilä: Lopetatte kuitenkin!) Nykyinen rajajokikomissio on paikallisesti arvostettu ja hyvin toimiva instituutio, (Ed. Tennilä: Ja nyt valta pois sieltä sitten!) joten on tärkeää, että myös uusi komissio pystyy, kykenee saavuttamaan saman aseman ja luottamuksen Tornionjoella. Valiokunta painottaa, että uudelle rajajokikomissiolle on turvattava riittävät resurssit ja muut toimintaedellytykset laajan tehtäväkentän hoitamista varten.

Puhemies! Valiokunta toteaa myös, että kalastukseen liittyvien määräysten tarkistaminen ja muuttaminen on sopimusehdotuksen keskeisimpiä asioita. Tornionjoen arvokkaiden vaelluskalakantojen tila on vaihdellut viime vuosikymmeninä hyvin voimakkaasti. Kaikki Tornionjoen vaelluskalakannat ovat varsin herkkiä epäsuotuisille muutoksille, koska niiden elinkierto on varsin pitkä. Valiokunta korostaa, että vaelluskalakantojen kestävä kalastus edellyttää vahvoja kantoja. Rajajokisopimuksen piirissä oleva alue on Tornionjokeen lisääntymään pyrkivien kalojen vaellusreitin päätepiste, jossa lopullisesti määräytyy kutevien kalakantojen koko ja rakenne sekä myös Tornionjoen vaelluskalakantojen moninaisuuden säilyminen.

Kalastussäännöllä tulee turvata lohikantojen säilyminen kaikissa oloissa vähintään nykyisessä runsaudessaan, mutta tulee myös pyrkiä vahvistamaan kantoja tulevaisuudessa. Lohikantaa on vahvistettava, ja meritaimen- ja siikakantojen tilaa on parannettava huomattavasti nykyisestä. Yleisesti arvioituna vaelluskalakantojen säilymiseen elinvoimaisina liittyy selkeitä uhkatekijöitä, jotka liittyvät sekä Itämeren ympäristömuutoksiin että kalastukseen. Valiokunta huomauttaa, että vahvat luonnonkannat kestävät paremmin haitallisten ympäristömuutosten vaikutuksia.

Valiokunta myös korostaa, että Tornionjoen lohikannan erilaistuneet osakannat muodostavat kokonaisuutena Itämeren alueen tärkeimmän luonnonvaraisen lohikannan, joka elpyi aallonpohjasta 1990-luvun loppupuoliskolla lohenkalastuksen säätelyn tehostamisen myötä, ja ettei Tornionjoen lohikantojen hyödyntämistä voida kestävästi lisätä tällä hetkellä.

Tornionjoen vesistön meritaimenkannat ovat olleet pitkään erittäin heikkoja, ja menneinä vuosikymmeninä meritaimenen lisääntyminen on jopa loppunut eräissä taimenten kutujoissa. Meritaimenkantojen hälyttävä tila edellyttää selkeästi nykyistä tehokkaampaa kalastuksen säätelyä, jotta kantojen tilassa päästäisiin edes tyydyttävälle tasolle.

Valiokunta pitää ehdotetun rajajokisopimuksen arvioinnin kannalta keskeisenä sitä, miten hyvin sopimus toteuttaa Tornionjoen arvokkaiden luonnonlohi-, siika- ja meritaimenkantojen suojelun. Kalastusta koskeva yhteinen ja tehokas säätely on tarpeen erityisesti vaelluskalakantojen suojelun varmistamiseksi. Valiokunta katsoo, että kysymys on kahden valtion erilaisten kalastusintressien hankalasta yhteensovittamisesta, se on tunnustettava, mutta vaelluskalakantojen suojelun kannalta saavutettu neuvottelutulos ei ole kaikilta osin edelleenkään riittävä, se on myönnettävä.

Valiokunta pitää asiantuntijakuulemisen perusteella ilmiselvänä, ettei vaelluskalakantojen merikalastuksen säätely ole sopimusehdotuksessa ja sen liitteenä olevassa kalastussäännössä kaikilta osin varovaisuusperiaatteen mukaista eikä suoraan turvaa riittävästi vaelluskalojen tilaa myös mahdollisesti muuttuvissa olosuhteissa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että vaelluskalat kulkevat merivaelluksen loppuvaiheessa Tornionjokeen Ruotsin aluevesien kautta, joten Suomi ei voi määrätä tällä alueella tapahtuvasta kalastuksesta. Tämän vuoksi neuvotteluissa on jouduttu tekemään kompromisseja yhteisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

Tornionjoen uhanalaiset meritaimenkannat lisääntyvät suurimmaksi osaksi Tornionjoen sivuvesistöissä, eivätkä sivujoet kuulu ehdotetun rajajokisopimuksen soveltamisalaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Ruotsin kanssa ryhdytään nopealla aikataululla yhteisiin toimiin sivujokien meritaimenkantojen elvyttämiseksi ja näitä vesialueita koskevien tarvittavien kalastusrajoitusten käyttöön ottamiseksi.

Ehdotettu Tornionjoen kalastussääntö mahdollistaa 16 §:n perusteella myös tiukennukset kalastuksen säätelyssä Suomessa ja Ruotsissa, jos kalakantojen tila heikkenee. Valiokunta korostaa sitä, että rajajokisopimuksen uudistaminen on ollut kalastusta koskevien säädösten osalta pitkä ja vaikea prosessi, jossa yksimielisyyttä Suomen ja Ruotsin välillä on ollut vaikea löytää erilaisten kalastusintressien vuoksi. Sen vuoksi on mahdollista, että myös kalastuksen säätelyn tiukentaminen poikkeuksia säätämällä saattaa osoittautua käytännössä hankalaksi ja aikaa vieväksi prosessiksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että mainitun 16 §:n nojalla tulee aina ryhtyä tarvittaviin nopeisiin toimenpiteisiin kalastuksen säätelyn tehostamiseksi, jos suojelu sitä edellyttää.

Pidämme myös valiokunnan osalta tärkeänä sopia etukäteen myös tarkemmista käytännön viranomaismenettelyistä Ruotsin kanssa, jotta tuon 16 §:n mukaisia poikkeussäätelyjä voidaan soveltaa tarvittaessa nopeasti. Siksi valiokunta on tehnyt lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavalla tavalla: "Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii Itämeren lohen ja taimenen kalastuksen tehokkaasta säätelystä sekä kansallisesti että yhdessä Ruotsin kanssa ja varautuu käytännön toimin Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 16 §:n mukaisesti kalakantojen aiempaa kattavampaan suojeluun ja tehokkaampien kalastusmääräysten antamiseen, sekä varmistaa yhteistyössä Ruotsin kanssa tehokkaan kalastuksenvalvonnan toteutumisen rajajokisopimuksen alueella." Tämä on siis se lausumaehdotus.

Puhemies! Poikkeusmahdollisuuksien käyttö kalastuksen säätelyssä edellyttää ehdottomasti kattavaa ja ajantasaista kalakantojen tilan ja kalastuksen seurantaa, jotta voidaan käyttää erityisesti kalastussäännön antamia mahdollisuuksia asettaa kansallisesti tiukempia rajoituksia erityisesti lohen pyynnille. Yhdenmukaisten ja ajantasaisten seurantatietojen keräämiseen ja järjestelmälliseen tietojen vaihtoon tulee sopia toimivat järjestelmät maiden välillä ja niiden tutkimuslaitosten kesken. Tästä tulee toinen lausumaehdotus, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että kalastuksen säätelyn, valvonnan ja seurannan tuloksista sekä kalastussäännön 16 §:n mukaisista toimista toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys 1.10.2012 mennessä."

Puhemies! Vielä lopuksi lyhyesti. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota voimaansaattamislain 3 §:n 1 momentin säännökseen, jonka mukaan "Tasavallan presidentin asetuksella voidaan antaa - - kalastussäännöstä poikkeavia säännöksiä säännön 16 §:ssä tarkoitetun sopimuksen voimaansaattamiseksi". Valiokunta toteaa, että 3 §:n 1 momentin säännös on esitetyssä muodossa tarpeeton, koska sopimukset, jotka eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, saatetaan jo perustuslain nojalla voimaan tasavallan presidentin asetuk-sella.

Valiokunta ehdottaakin 3 §:n teknistä muuttamista yhdistämällä 1 ja 2 momentti siten, että säädöksissä valtuutetaan maa- ja metsätalousministeriö tekemään Ruotsin hallituksen tai tämän määräämän viranomaisen kanssa rajajokisopimuksen olennaisena osana olevan kalastussäännön 16 §:ssä tarkoitettu sopimus kalastussäännön määräyksestä poikkeamiseksi. Valtioiden välisellä sopimuksella voitaisiin poiketa kalastussäännössä määrätyistä sallituista kalastusajoista ja pyydyksistä, kalastustavoista, pyydysten määrästä tai muista kalastusta koskevista teknisistä säännöistä sekä kalastussäännön liitteeseen 2 kuuluvista apajapaikoista. Valiokunta toteaa, että määräyksenantovaltuus on sidottu kalakantojen biologiseen tilaan.

Lopuksi valvonnasta. Valiokunta korostaa, että toimiva yhdenmukainen valvonta on kummassakin valtiossa ehdoton edellytys koko rajajokisopimuksen hyväksyttävyydelle. Valvonnan järjestämisessä ja sen tehokkuudessa on ollut ongelmia erityisesti Ruotsin merialueella ja Tornionjoen edustalla. Valvontajärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen ratkaisee pitkälti sen, tuleeko rajajokisopimuksesta käytännössä toimiva kalastusasioiden osalta. Samalla tavalla se on Tornionjoen lohen ja sitä kautta myös Itämeren lohen tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää. Valiokunta pitää täysin välttämättömänä, että rajajokisopimuksen sopimusalueella yhteistä kalastuksenvalvontaa tehostetaan huomattavasti nykyisestä. Yhteisellä valvonnalla voidaan varmistaa, että valvontaa suoritetaan tehokkaasti ja samoin periaattein kummassakin valtiossa.

Puhemies! Vielä sen verran, että molemmissa maissa tämä käsittely on myöskin yhdenaikainen. Ensi viikon tiistaina, kun tämä on esillä, se on samaan aikaan myös Ruotsissa ratkaisevassa käsittelyssä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Punainen kala uimassa sinisessä vedessä vihreiden rantojen välissä — tämä visio on innoittanut Lapin väkeä ja yhdistänyt myös erilaisia poliittisia suuntauksia yhteiseen toimintaan lohen Tornionjokeen ja myös Simojokeen nousemisen puolesta. Tämän vision toteutuminenhan toisi Lappiin paljon kalaturisteja lohta pyytämään ja olisi siten täyttämässä hotellejamme ja muita majoituspaikkojamme kesän aikana. Kesäturismihan on se kysymys, jota me yritämme ratkaista. Muiden vuodenaikojen osalta tilanne on jo melkoisen hyvä pohjoisessa. Kesä on vielä haaste.

Viime vuosisadan alkupuolella tilanne olikin se, että pohjoisen jokiin nousi niin paljon lohta, että kerrotaan piikojen ja renkien jopa vaatineen sen käytön vähentämistä talojen ruokatarjonnassa. Niistä ajoista on kuitenkin kauan. Lohennousu Kemijoelle pysähtyi kokonaan, kun jokisuu tukittiin sotien jälkeen rakennetulla Isohaaran voimalaitospadolla. Nykyajattelussa toimenpidettä pidettäisiin taatusti rikollisena. Tilannetta koetetaan nyt korjata lohiporrashankkeella, joka kuitenkin on edistynyt tarpeettoman hitaasti.

Tornionjoen ja Simojoen lohennousu taas on ollut hyvin ailahtelevaa, muuttuvaista. Vuosikymmeniä se oli täysin riittämätöntä liiallisen meripyynnin vuoksi. Aiheellisesti silloin pelättiin, että Tornionjoen lohi kuolee suorastaan sukupuuttoon. Meritaimenen osalta uhka on yhä olemassa. Lipposen ykköshallituksen tiukat pyyntiaikojen rajoitukset sekä myöhempi ajoverkkokalastuksen kielto merellä auttoivat asiaa. Tornionjoella samoin kuin Simojoella elettiinkin 1990-luvun lopulla suurten toiveiden aikaa sen suhteen, että lohiturismista tulee nyt lopultakin totta. Onhan laskettu, että kalaturistien joella kalastama lohi tuottaa alueelle jopa kymmeniä kertoja isomman rahatulon kuin elintarvikkeeksi merellä kalastettu lohi. Siinä on suuri mahdollisuus saada merkittävää tuloa alueelle, kun se siellä joella kalastetaan. Lohisaaliiden joillamme tulisi kuitenkin olla nykyistä selvästi suurempia, jotta tämä kalaturismi nousisi siihen asemaan, joka on tavoitteenamme.

Esitys uudeksi Suomen ja Ruotsin rajajokisopimukseksi ja siihen liitteenä liittyvä kalastussääntö eivät kuitenkaan toiveitamme täytä. Päinvastoin. Vastalauseita Tornionjokivarren väessä herättää jo se, että uusi sopimus vie vallan paikalliselta suomalais-ruotsalaiselta rajakomissiolta ja siirtää sen muualle virastoihin ja oikeuskäytäntöihin. Paikallinen nykyinen päättäjä muuttuu lausunnonantajaksi, mikä on tietysti hirmuinen menetys, kun ajatellaan alueellisen päätännän tarvetta kaikissa asioissa ja erityisesti, kun puhutaan kalastuksen kehittämisestä. Siinähän se on aivan olennainen asia. Ei sitä kaukaa osata päättää niin hyvin noita asioita kuin paikallisesti. Kummallista, ettei tällainen vallankaappaus tässä kysymyksessä herätä minkäänlaista kritiikkiä alueellisen päätännän puolesta kauniita puheita viljelevässä keskustassa. Kiintoisaa on nähdä, miten muut Lapissa merkittävää kannatusta saavat puolueet asiaan tulevat suhtautumaan.

Sisällöllisesti uudessa rajajokisopimuksessa päälinjan vetona on lohikalastuksen lisääminen. Tämä toteaa myös maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään, jossa sanotaan, että "ehdotettu rajajokisopimus todennäköisesti lisää lohen kalastusta sekä jokialueella että Tornionjoen edustan merialueella". Tornionjoen edustalla kyse on lohenpyynnin lisääntymisestä ennen muuta Ruotsin puoleisella jokialueella. Tornionjoen varresta on tuotu esille myös se huoli, ettei Ruotsi juurikaan valvo lohenkalastusta. "Siikaa pyydettiin, lohta sattui tulemaan" kuuluu olevan aika yleinen väite, kun tavataan sellainen, joka ei saanut sitä lohta pyytää.

Arvoisa puhemies! Kaikki tietävät, että vain kutemaan päässyt lohi turvaa lohikannan säilymisen ja vahvistumisen, minkä nimenomaan tulee olla tavoitteena. Maa- ja metsätalousvaliokunta tyytyi siihen, että säilytetään lohennousun nykyinen taso. Se ei riitä missään tapauksessa, jotta lohiturismista tulisi oikeasti totta. Tämä perustavoite sivuutetaan näköjään kerta toisensa jälkeen, ja aina vaan pysytään siinä lähtötilanteessa, eli toiveita on, mutta ne eivät toteudu.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tuleekin toisessa käsittelyssä esittämään tämän hallituksen esityksen hylkäämistä ja Suomen ja Ruotsin lisäneuvottelujen aloittamista paremman sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun Euroopan unionille ollaan juuri laatimassa uutta kalastuspolitiikkaa ja siihen liittyen myöskin uutta lohipolitiikkaa. On parempi, että sieltäkin tulevat ensin ratkaisut, ennen kuin täällä tehdään huono päätös.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on sisällöltään ja johtopäätöksiltään ristiriitainen. En tiedä, johtuuko se sitten siitä, että kyseessä on kahden valtion välinen neuvoteltu sopimus, jota ei voi muuttaa ilman uutta neuvottelukierrosta. Olen pahoillani siitä, että en ehtinyt valiokunnan varajäsenenä tämän asian käsittelyyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Ainakin ratkaisevassa käsittelyssä valiokunnan kokoonpano oli vajaa, jotenka siinä olisi ollut saumaa varajäsenenkin päästä tekemään tästä vastalause, mutta ehtiihän tämän asian ratkaista vielä täällä kakkoskäsittelyn äänestyksessä.

Asiantuntijakuuleminen valiokunnassa olisi voinut olla laajempi, sillä sopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö ovat merkitykseltään äärimmäisen tärkeitä. Kuulemisessa olisi voinut painottaa enemmän paikallisia asiantuntijoita, jokivarren asukkaita ja kalastajia.

Ympäristövaliokunta esittää lausunnossa, "että maa- ja metsätalousvaliokunta sisällyttää mietintöönsä lausuman, jossa edellytetään, että hallitus huolehtii lohen ja taimenen kalastuksen tehokkaasta ja kansallisesta säätelystä kokonaisuutena vaelluskalakantojen riittäväksi suojelemiseksi."

Lähetekeskustelussa monet puhujat toivat esille huolensa Tornion- ja Simojoen lohen sekä taimenen kohtalosta, eikä huoli ole aiheeton. Sen osoittavat ne useat viestit, joita jokivarresta on lähetetty tänäkin päivänä tänne eduskuntaan. Kalakantojen lisäksi kannetaan huolta myös päätösvallan etääntymisestä, ja myös asioiden käsittelyjärjestys on outo. Heti eduskuntakäsittelyn jälkeen julkisuuteen esitellään Euroopan komission Itämeren lohenhoitosuunnitelma. On mielenkiintoista seurata, jos tämä eduskunnan mahdollisesti hyväksymä ratkaisu onkin sitten risti-riidassa Eurooppa-tason sopimusten ja suunnitelmien kanssa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan: "Hallitukset tai niiden määräämät viranomaiset voivat yhdessä sopimalla poiketa kalastussäännön määräyksistä, jos kalakantojen tila sen sallii tai sitä edellyttää. Määräykset vahvistettaisiin ehdotuksen mukaan kansallisesti." Mutta mikähän auttaa löytämään sen yhteisen sävelen, kun sen löytäminen tähänkin asti on ollut aivan ylivoimaisen vaikeaa, ihan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppä kertoi.

Muutamia poimintoja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöstä. Ensinnäkin siellä todetaan: "Tornionjoen arvokkaiden vaelluskalakantojen (lohi, meritaimen ja siika) tila on vaihdellut viime vuosikymmenenä hyvin voimakkaasti. - - Kaikki Tornionjoen vaelluskalakannat ovat varsin herkkiä epäsuotuisille muutoksille, koska niiden elinkierto on varsin pitkä. Valiokunta korostaa, että vaelluskalakantojen kestävä kalastus edellyttää vahvoja kantoja." Ja edelleen: "Meritaimen- ja siikakantojen tilaa on parannettava huomattavasti nykyisestä. Yleisesti arvioituna vaelluskalakantojen säilymiseen elinvoimaisena liittyy selkeitä uhkatekijöitä, jotka liittyvät sekä Itämeren ympäristömuutoksiin että kalastukseen. - - Valiokunta korostaa, ettei Tornionjoen lohikantojen hyödyntämistä voida kestävästi lisätä tällä hetkellä." Ja edelleen: "Valiokunta katsoo, että kysymys on kahden valtion erilaisten kalastusintressien hankalasta yhteensovittamisesta, mutta vaelluskalakantojen suojelun kannalta saavutettu neuvottelutulos ei ole kaikilta osin riittävä. - - Valiokunta korostaa, että toimiva yhdenmukainen valvonta kummassakin valtiossa on ehdoton edellytys koko rajajokisopimuksen hyväksyttävyydelle." Ja ihan tuoreena tietona on todettu se, että esimerkiksi Ruotsin puolen viranomaiset, joilta odotetaan tätä valvontaa, eivät sitä tee. "Valiokunta pitää täysin välttämättömänä, että rajajokisopimuksen sopimusalueella kalastuksen valvontaa tehostetaan huomattavasti nykyisestä. Yhteisellä valvonnalla voidaan varmistaa, että valvontaa suoritetaan tehokkaasti ja samoin periaattein kummassakin valtiossa." Kiistatta nämä valiokunnan huomiot ovat ristiriidassa sen kanssa, että tämä sopimus kuitenkin esitetään hyväksyttäväksi.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan nämä kaksi lausumaesitystäni esiin kirjoittavat sen, mikä ero on lausumilla, toiveilla, joiden toteutumisesta ei ole välttämättä mitään varmuutta, ja sitten tämän mietinnön sisällöllä.

Ensimmäisessä lausumassa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii Itämeren lohen ja taimenen kalastuksen tehokkaasta säätelystä sekä kansallisesti että yhdessä Ruotsin kanssa ja varautuu käytännön toimimin Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 16 §:n mukaisesti kalakantojen aiempaa kattavampaan suojeluun ja tehokkaampien kalastusmääräysten antamiseen sekä varmistaa yhteistyössä Ruotsin kanssa tehokkaan kalastuksen valvonnan toteutumisen rajajokisopimuksen alueella." Kiistatta on selvää, että sekä valvonta, kalastus, määräajat että kaikki muukin toiminta, muun muassa välineet, menevät aivan eritahtisesti Suomen ja Ruotsin puolella rajaa.

Toisessa lausumassa: "Eduskunta edellyttää, että kalastuksen säätelyn, valvonnan ja seurannan tuloksista sekä kalastussäännön 16 §:n mukaisista toimista toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys 1.10.2012 mennessä." Mutta entäpä sitten, kun on täysi syy olettaa ja pelätä, että kaikki meneekin pieleen, ja jatkossa todetaan, että lohi-, taimen- ja siikakannat ovat romahtaneet entisestäänkin? Paljonko tämmöinen seuranta auttaa, jos nämä riskitekijät on kerrottu jo etukäteen? Siksi kannattaisikin kuunnella ajoissa kuntien edustajia, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoita ja esimerkiksi Tornion—Muonionjokiseuran asiantuntijoita. Näillä kaikilla lausunnonantajilla ja asiantuntijoilla, jotka pääsivät valiokuntaan kuultavaksi ja joita olisi voinut olla vieläkin enemmän, oli äärimmäisen kriittiset lausunnot ja mielipiteet, mutta sen sijaan Lapin liitolla ei ollut.

Jos keskusta olisi tällä hetkellä oppositiossa ja vastaava esitys olisi tuotu eduskuntaan, niin voi mahdoton, minkälainen huuto ja parku olisi täällä salissa ja olisi Lapin läänissäkin. Semmoisessa tilanteessa Lapin liitto on nostanut kyllä mielellään omaa edunvalvojan rooliaan, mutta ei tässä asiassa. Lyhyessä puolentoista sivun lausunnossa Lapin liitto toteaa kaikki nämä ydinkohdat, mitä täällä on esiin tuotu ja kritisoitu, mutta kolmella viimeisellä rivillä Lapin liitto toteaa, että "huolimatta edellä esitetyistä esille tuoduista puutteista Lapin liitto katsoo, että sopimus voidaan hyväksyä".

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen. Sopimuksen on tarkoitus korvata vuonna 1971 tehty rajasopimus. Asiaa on valmisteltu vuosikausia, ja paineita uudistukseen on lisännyt ympäröivän maailman kehittyminen ja muuttuminen.

Sopimuksella perustetaan Tornionjoen vesistöalueelle maiden yhteinen vesienhoitoalue, ja uusi rajajokikomissio tulee yhteistyössä alueen viranomaisten ja kuntien kanssa kehittämään myös muuta rajavesiyhteistyötä. Nykyinen rajajokikomissio lopetetaan, koska kansallisesta järjestelmästä erillistä rakentamis- ja pilaantumisasioita käsittelevää lupaviranomaista ei enää tarvita. Uudelle komissiolle asetettavat yhteistyötehtävät ovat jatkossakin merkittäviä sopimusjärjestelmän toimivuuden kannalta, mutta muutos nykyiseen on suuri. Alueella on harmiteltu uutta järjestelyä, mutta puutteena oleva muutoksenhakujärjestelmä ei ole muutoin ratkaistavissa; nykyisen systeemin on muutoin katsottu olevan toimiva.

Uuden sopimuksen olennaisen osan muodostaa kalastussääntö, jonka sisältämät määräykset ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Suurta ärtymystä herättää Suomen puolella se, että lohen ja taimenen kalastus kiinteillä pyydyksillä alkaisi nykyistä aikaisemmin. Alueella vallitseva näkemys on, että tätä rajajokisopimusta säädettäessä pyynnin lisäämistä perusteltiin virheellisellä tulkinnalla smolttien selviytymismääristä ja se perustettiin yhden vuoden kokemukseen.

Alueella ei myöskään uskota, että aloitusaikaa tultaisiin kansallisesti myöhentämään, vaikka sopimus siihen antaakin mahdollisuuden. Asianomaisilla viranomaisilla on mahdollisuus yhdessä sopimalla myöntää yksittäisiä poikkeuksia kalastussäännön määräyksistä, jos kalakantojen tila sen sallii tai sitä edellyttää. Lisäongelman käytännössä muodostaa puutteellinen valvonta, ja vahvana näkemyksenä on, ettei Ruotsin puolen valvonta ole tarpeeksi tehokasta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti oikein huomiota kalastuksen valvontaan. Valiokunta korosti: "- - toimiva yhdenmukainen valvonta kummassakin valtiossa on ehdoton edellytys koko rajajokisopimuksen hyväksyttävyydelle. Tehokkaan valvonnan toteuttaminen ratkaisee pitkälti sen, kuinka hyvin vaelluskalakantojen suojelussa onnistutaan."

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumaehdotus valvonnan tehostamisesta on oikean suuntainen, mutta pelkkä selvityksenantovelvollisuus ei takaa toimenpiteitä. Nykyisinkin Suomen puolella katsotaan, että siian pyynnin varjolla pyydetään lohta aikaisemmin kuin on sovittu. Lohta tarjotaan myyntiin ennen kuin sen pyyntiaika on alkanutkaan. Tämä kertoo valvonnan tehottomuudesta.

Tornionjoen alueen kehittymisen kannalta olisi elintärkeää saada lohipolitiikka nykyistä pitkäjänteisemmäksi ja ennakoitavammaksi. Viime vuodet on taisteltu kaiken aikaa meripyynnin pyyntiaikojen myöhentämisen puolesta, ja nimenomaan ed. Mustajärvelle voisi todeta, että Lapin liitto on tehnyt tässä todella hyvää työtä. Mutta vaikea on ymmärtää yksinkertaisen yhtälön perillemenoa: kaikilla laskutoimituksilla tulee tulokseksi, että lohen kilohinta tulee moninkertaiseksi joella pyydettynä kuin merellä pyydettynä.

Jatkuvasti tempoileva lohipolitiikka ei kannusta jokivarren yrittäjiä kehittämään yritystoimintaa, ja tämä kuihduttaa entisestäänkin väestökadon leimaamaa aluetta. Uusi rajajokisopimus ei ainakaan tältä istumalta vakuuta paremmasta tulevaisuudesta. Järkevintä olisi oikeasti taata, että tarpeeksi suuri määrä lohia pääsee kutujokeen, jotta taattaisiin vahva kanta. Siitä riittäisi paremmin jaettavaa kaikille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Siinä on todettu ammattikalastajien erityiskohtelun osalta, että siitä on mahdollista antaa kansallinen ratkaisu. "Perustuslain 18 §:n 1 momenttiin kiinnittyvää elinkeinonharjoittamisen oikeuden turvaamista voidaan tällaisessa sääntely-yhteydessä pitää valiokunnan mielestä perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hyväksyttävänä perusteena rajoitusten eriyttämiselle kohderyhmittäin." Toisaalta: "Valiokunnan mielestä on myös selvää, että perustuslain yhdenvertaisuussäännökset asettavat suoraan rajoituksia valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisällölle silloin, kun asetuksenantovaltuus mahdollistaa erityiskohtelun. Siten ammattikalastajien etusijalle asettamisella ei esimerkiksi voida tehdä muulla perusteella merialueella kalastukseen oikeutettujen mahdollisuuksia kalastukseen asiallisesti ottaen tyhjiksi." Tämä perustuslaillinen tulkinta tulisi ulottaa myös jokialueella kalastukseen oikeutettujen oikeuksiin, eli ammattikalastajien etusijalle asettaminen merellä ei voi saattaa jokialueella kalastukseen oikeutettujen mahdollisuuksia tyhjiksi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Uusi rajajokisopimus on saanut osakseen sekä kehuja että haukkuja. Rajajokisopimuksen sisältö sekä toi kaivattuja uudistuksia että jätti paljon toivomisen varaa. Kaikkein suurin pelko on, että luonnonlohi tuomitaan tuhoon sopimuksen nojalla. Suomella on perinteisesti ollut erittäin tärkeä rooli Itämeren luonnonlohikantojen suojelussa. Yli 90 prosenttia Itämeren luonnonlohen poikasista syntyy Perämereen laskevissa joissa. Pääasiallinen kutuvaellus pohjoisiin jokiin tapahtuu Suomen rannikkoa pitkin.

Itämeren lohikannat olivat 1990-luvun puolivälissä kuolemassa sukupuuttoon, ja tilanteen muutti Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana hyväksytty lohiasetus vuodelta 1996. Tällä asetuksella luotiin pohja luonnonlohikantojen elpymiselle. Tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen lohikalastuksen rannikkopyynnin aloittamisen varhentamista koskevan määräaikaisen asetuksen myötä. Asetuksella varhennettiin merikalastusta vuosi vuodelta, ja tämän seurauksena jokeen nousevien emokalojen määrä 2000-luvulla romahti.

Nyt yksi vaihe sai päätöksensä, kun vuosikausia kestänyt kissanhännänveto Ruotsin kanssa rajajokisopimuksesta saatiin neuvoteltua. Rajajokisopimuksessa on sovittu meripyynnin alkavan jo 17.6. Tämä vääjäämättä lisää lohenkalastusta ja sinetöi lohen kohtalon jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Tavoite, jonka mukaan rysät saataisiin laittaa pyyntiin vasta sen jälkeen, kun puolet emokalaparvesta on ohittanut merisuun, jäi hurskaaksi toiveeksi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mittauslaitteiden mukaan tänä vuonna Tornionjokeen ehti nousta noin 8 000 kalaa meripyynnin sallimaan aloituspäivään mennessä, mikä oli korkeintaan 10 prosenttia Tornion—Muonionjoen koko kutuvaelluskannasta ja vain neljännes jokeen päässeistä reilusta 30 000 lohesta. Näin ollen rajajokisopimuksen kalastussääntö vaarantaa lohen tulevaisuuden.

Todellisuudessa myöskään viime vuoden alusta lukien voimaan tulleen ajoverkkokalastuksen kiellon vaikutuksia ei vielä tunneta. Kiellosta lähtien on eletty siinä toiveessa, että Suomen rannikon kautta kutujokiin nousevat aiempiin vuosiin nähden huomattavasti suuremmat emokalaparvet. Viime kesänä Tornionjoki antoi sitten vuoden 1997 jälkeen huippusaaliin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä yksi parempi lohivuosi koitui lohen kohtaloksi liiallisena ylioptimistisuutena tehtäessä asiaa koskevia ratkaisuja. Tärkeää olisi pitää mielessä, että kalastetaan heikoimman vuoden kannan mukaan.

Myönteistä kuitenkin on, että jokeen kudulle nousevien lohien määrä ei ole enää pelkästään arvailujen varassa vaan kalojen liikkeitä pystytään aikaisempaa varmemmin seuraamaan Kattilakosken niskalle ja Tornion kaupungin luo asennettujen mittauslaitteiden avulla. Myös heinäkuussa Ounasjoessa aloitettu telelohihanke antaa toivoa Ounasjoen palauttamisesta lohijoeksi. Ounasjoessa oli aikoinaan luonnonvarainen lohikanta, joka kuitenkin kuoli sukupuuttoon vesivoimarakentamisen seurauksena. Hankkeessa nousulohet ylisiirrettiin Kemijoen vesivoimalaitosten ohi Ounasjokeen, ja radiolähettimet paljastavat, alkavatko lohet viihtyä uudessa ympäristössään vai lähtevätkö ne takaisin kohti merta. Isohaaran kalatien toteuttaminen osaltaan avittaa vaelluskalakantojen palauttamista Kemi- ja Ounasjokeen. Tämän lisäksi myös muut kalaportaat on saatava työn alle.

Lohenpyynnillä väylän varresta on mittava aluetaloudellinen merkitys. Viime kesän perusteella tehdyn selvityksen mukaan kalastusmatkailijat kuluttivat viikon mittaisella reissulla 500 euroa, josta jokivarteen jäi vajaat 400 euroa. Valtaosa rahoista hupeni majoitukseen ja ruokailuun, mutta euroja kului myös veneiden vuokriin ja pyyntivälineisiin. Kaiken kaikkiaan viime vuonna vapaakalastuksella saadut tulot Tornionjoella kasvoivat jo 3 miljoonaan euroon. Lohenpyynnillä on siten merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia, ja kalastusmatkailua on määrätietoisesti kehitettävä.

Tutkijoiden arvioiden mukaan lohen merikalastuksen täydellinenkään lopettaminen ei riittäisi kasvattamaan Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien kutulohien määrää tasolle, joka turvaisi edes nykyisen kaltaisen poikastuotannon, ja ilman mahdollisuutta lisääntymiseen luonnonlohen tulevaisuus näyttää kovin huonolta.

Luonnonlohen nousun turvaaminen olisi aluepolitiikkaa parhaimmillaan turvaten jokivarsien yrittäjille ja asukkaille tienestimahdollisuuden kesämatkailun piristymisen myötä. Toivottavasti tutkimustulokset otetaan riittävällä vakavuudella, jotta luonnonlohi säilyy tulevillekin sukupolville.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lainsäädännössä päätetään siis lopettaa rajakomissio ja vähentää paikallista päätäntävaltaa. Käytännön toimet ratkaistaan näin vuosikymmeniksi eteenpäin, ennen kuin on laadittu niiden perustaksi tarvittava lohistrategia.

Mitä edustajakollega Ojala-Niemelä mainitsi luonnontilaisen lohen turvaamisesta: mikäli meillä jonkinlainen intressi tässä yhteiskunnassa kalastusmatkailua on kehittää, kyllähän sillä turvataan yksi lappilainen, yksi pohjoissuomalainen elinkeino. Mutta en tiedä, välillä tuntuu, onko tarkoitus turvata mitään, kun se on aina raha, joka puhuu.

Asiantuntijat ovat edellyttäneet lohikiintiöiden pienentämistä. Valitettavasti me poliitikot olemme aika hitaita kuuntelemaan asiantuntijoita, jotka edellyttävät tällaisia toimia. Myös ajoverkkokalastuskiellon jälkeen ajettua ajosiimapyyntiä on edellytetty kiellettäväksi Itämerellä, mutta ilmeisesti siihenkään ei intressejä ole, vaan iso raha puhuu siinäkin kysymyksessä.

Tällä hetkellä henkilökohtaisesti painaa raskaasti huoli pohjoisen tulevaisuudesta. Maalaisliittolaisessa keskustassa oli ennen havaittavissa liikehdintää myös aluepolitiikan ja pohjoisen seudun puolustajana, ja kysyn kyllä, missä ovat tänä päivänä keskustalaiset, jotka puolustavat pohjoisen etua. En ole tässä salissa tavannut heitä puhumassa niinä päivinä poronhoidosta, petopolitiikasta, puhumattakaan nyt sitten suuremmin tästäkään, Tornionjoen lohen turvaamisesta. Näyttää olevan niin, että vasemmistoliiton täytyy puolustaa maalaisliiton vanhoja ideologisia ajatuksia, kun keskusta siihen ei pysty. Mutta todennäköisesti, kun saliin tuli ed. Manninen, hän nyt varmaan nousee luolasta ja kertoo ainakin ed. Kyllöselle, mitenkä asiat hoidetaan, kun rohkenin kepillä jäätä kolistaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunta käsitteli tätä esitystä, voitiin todeta, että tämä ei ole aivan ongelmaton. Ensinnäkin neuvotteluista Ruotsin kanssa täytyy sanoa, että sopimus ei ole Suomen kannalta aivan optimaalinen. Ruotsalaiset pärjäsivät näissä neuvotteluissa jonkin verran paremmin. Toisaalta, jos haluttiin saada sopimus, tässä ovat ne ehdot, joilla se voitiin saada aikaan. Sekään, että sopimusta ei olisi hyväksytty vaan se olisi hylätty, ei olisi ollut lopputuloksena kovinkaan hyvä.

Toinen ongelma, joka tässä tuli esille, oli sopimuksentekovallan delegoiminen. Tosiaan kalastussäännön 16 §:n nojalla hallitukset tai niiden määräämät viranomaiset voivat yhdessä sopimalla poiketa kalastussäännön määräyksistä joko lievempään tai ankarampaan suuntaan. Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä jossain määrin ongelmallinen, ja täytyy sanoa, että sitä jouduttiin pitkään pohtimaan, mutta lopulta päädyttiin siihen, että kuitenkin tämä esitys voidaan tässä esitetyssä muodossa lopultakin hyväksyä. Kuitenkin erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että kalastussäännön 16 §:ssä tarkoitettu sopimus ei voi sisältää yksilön kannalta uuden tyyppisiä tai olennaisesti kalastussäännön määräyksiä ankarampia kalastusoikeuden rajoituksia. Eli tältä osin täytyy hyvin varovaisesti toimia, kun näitä muutoksia tehdään.

Sitten keskustelimme myöskin yhdenvertaisuudesta. Tietysti elinkeinonharjoittajat voidaan tietyissä tilanteissa asettaa parempaan asemaan, mutta tietysti tässäkin täytyy olla tietty kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaate, kun näin tehdään. Täytyy sanoa, että kun sitten asetetaan ammattikalastajat eri asemaan, asetuksen antajan harkintavaltaa rajoittavat kyllä tietyt seikat. Tietysti pyrkimys yhdenvertaisuuteen mutta myöskin sitten kestävä kalastus ja sen turvaaminen ovat ne tekijät, jotka pitää ottaa tältä osin huomioon.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi täytyy todeta, että tässä perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole kiinnitetty huomiota kalastusoikeuksien myymiseen, mutta se on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Kalastusoikeuksien myymisestä Ruotsissa on erilainen järjestelmä kuin Suomessa. Kalastusoikeuksista saadut tulot tulevat Suomessa valtion organisaatiolle tai sen määräämälle organisaatiolle, Ruotsissa maanomistajalle. Täytyy sanoa, että kun meillä on yhteinen historiallinen perusta maanomistusoikeuden osalta, tämä on varmasti sellainen asia, joka jossakin vaiheessa kannattaisi perusteellisesti tutkia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jälleen on hyvin vakava asia kyseessä näin biodiversiteetin merkkivuonna 2010 eli se, mitä tapahtuu Simojoen ja Tornionjoen luonnonlohikannalle ja myös meritaimenkannalle. Samoin merisiika on tuolla alueella pitkällä aikavälillä katsottuna ollut uhattuna.

Tässä olisi varmasti ollut tämän asian käsittelyssä paikallaan yhtenäinen kanta sen puolesta, että ei mennä hyväksymään sen kaltaista sopimusta, joka jatkossa ei turvaa luonnonlohikantaa Tornionjoessa. Täällä ed. Mustajärven mainitsema näennäinen kritiikki, mitä Lapin liitosta tuli, ei ole asiaa eteenpäin vienyt. Se on rikkonut tämän yhteisen linjan, jota olisi nimenomaan Lapin suunnasta odottanut.

Se, mikä on myös tärkeätä tässä luonnonlohikannan voimistamisessa, on tietysti se linja, mitä maa- ja metsätalousministeriö tulee jatkossa vetämään kalastuksen sallimisessa Suomen rannikon alueella. Muun muassa Satakunnan alueella on oltu liian vapaamielisiä, liberaaleja kalastusoikeuksien antamisessa. Tässä on maa- ja metsätalousministeriöllä ollut kyllä syynsä myös, kun ajatellaan, miten Tornionjoen lohikantaa olisi pitänyt paremmin suojella.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Uuteen rajajokisopimukseenhan sisältyy kaksi osiota, joista toinen koskee vesilupa-asioita ja toinen kalastusasioita. Kun vuonna 1971 rajajokisopimus solmittiin, rajajokikomissio oli erittäin tehokas, nopea ja paikalliset olosuhteet tunteva tuomioistuin. Vähitellen ongelmaksi muodostui se, että kun rajajokikomission päätöksestä ei ollut valitusoikeutta muutoin kuin kor-vausten osalta, niin se muodostui, voi sanoa, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja kansalaisten oikeusturvan osalta ongelmalliseksi. Tämän vuoksi jo kauan sitten oikeastaan periaatteessa ratkaistiin se, että vesilupa-asiat tullaan siirtämään kansallisille viranomaisille ja tuleva rajajokikomissio toimii lausunnonantoviranomaisena.

Me Tornionjokilaaksossa koemme tämän menetyksen erittäin merkittävänä, sillä me arvioimme, että monet hankkeet tulevat viivästymään jatkossa merkittävästi sen vuoksi, että kunkin maan viranomaiset joutuvat asioimaan naapurivaltion kanssa erikseen ja se varmasti pitkittää asioiden käsittelyä, ja pidämme erittäin merkittävänä heikennyksenä asiaa tässä suhteessa. Mutta kun asiaa on eri vaiheissa viime vuosien aikana käsitelty, näyttää siltä, että tämä valitusoikeuden puuttuminen on koettu niin tärkeäksi, että koko päätöksenteko-oikeus on haluttu pois.

Oma käsitykseni on, että tämä valitusoikeus olisi voitu järjestää oikeusturvan kannalta aivan tyydyttävällä tavalla myös tässä järjestelmässä, mutta näytti siltä, että valtion viranomaiset pitivät tällaista järjestelmää mahdottomana. Ruotsissahan on tosiasiallisesti sovellettu sitä, että siellä on myönnetty kansalaisille valitusoikeus hallintotuomioistuimiin siitä huolimatta, että rajajokisopimus kieltää tällaisen. He ovat katsoneet, että perustuslain mukaan kansalaisella täytyy olla valitusoikeus, ja he ovat näin menetelleet.

Tämän tyyppistä järjestelyä ehdotin itse hallituksen iltakoulussa, kun edellinen, jo ministereiden allekirjoittama rajajokisopimus kumottiin — tai sen esittämisestä eduskunnalle luovuttiin — kun hallituksen neuvotteluissa havaitsin tilanteen, että tällainen mahdollisuus on huolimatta kansainvälisistä sopimuksista siitä syystä, että Ruotsi oli esittänyt täydennystä uutena menettelynä eikä vedonnut entiseen, jo allekirjoitettuun sopimukseen, ja kun asiasta neuvoteltiin oikeuskanslerin kanssa, tultiin siihen tulokseen, että silloin allekirjoitettu sopimus voidaan kumota, ja näin myös käytännössä tapahtui.

Kun tätä rajajokisopimusta on neuvoteltu, erityisesti tätä kalastussääntöosiota vielä kauemmin, ja kuten mainitsin, se on kerran jo kumottu paitsi vesilupa-asioiden myös silloin kalastussäännöstä olleiden, huomattavasti laajempien erimielisyyksien vuoksi kuin tällä hetkellä tämän uuden sopimuksen yhteydessä on, niin tiedän, että jossakin vaiheessa tämä neuvottelu oli saatettava päätökseen. On aina uusia perusteita ja asioita, jotka ovat tulossa, mutta maailma ei tule koskaan sillä tavalla valmiiksi, että me odottaisimme kaikkien vireillä olevien asioiden valmistumista ja sitten sanoisimme amen ja sopimus olisi sillä hyväksytty.

Näin ollen pidän järkevänä sitä, että hallitus on tämän sopimuksen hyväksynyt ja esittänyt eduskunnan vahvistettavaksi, ja vaikka se on monilta osin vähemmän tyydyttävä, pidän sitä vaihtoehtoa kuitenkin parempana kuin toista vaihtoehtoa, johon oltiin uhkaavasti ajautumassa. Se olisi ollut sopimukseton tila, jolloin Ruotsi olisi suvereenisti päättänyt kalastuksestaan aivan Suomesta riippumatta omilla aluevesillään. Ja kun lohi ui pääasiassa Ruotsin puolelta ja kun Tornionjokisuulla pääosa vesialueesta on Ruotsin puolella, se olisi ollut huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin tämä epätyydyttävä kompromissi, joka nyt on hyväksytty.

Ongelma on pitkälti se, että lohi on Ruotsissa yksityinen kala, meillä se on valtion kala, ja siltä osin kuin Ruotsissa merkittävästi rajoitetaan lohenpyyntiä, se merkitsee Ruotsin valtiolle kor-vausvelvollisuutta. Tämän takia ongelma vielä kasvaa sen vuoksi, että Ruotsissa on tapana pyytää lohta enemmän mereltä, jokikalastus on aika vähäistä, kun taas Suomessa jokialueella tapahtuva kalastus on ollut ja on edelleen merkittävää. Sen sijaan merisuulla, vaikka siinäkin pyydetään, pyydetään kuitenkin vähemmän.

Haluan tässä yhteydessä myöskin todeta, että jokisuulla on paljon myöskin valtion vuokraamia rysäpaikkoja. Olen monta kertaa esittänyt, että jos valtio haluaa suojella Tornionjoen lohta, se voi kieltäytyä jatkossa vuokraamasta omia rysäpaikkojaan. Niitä lieneekin vähennetty mutta ei ole kuitenkaan kokonaan lopetettu. Toisaalta olen myöskin aina edustanut sitä tasapuolisuutta edustavaa kantaa, että emme voi kokonaan lopettaa rannikkokalastusta, koska rannikkokalastuksella on myöskin vuosisatainen historia ja se on kuulunut paikallisiin oikeuksiin. Ja kun siellä on myöskin ammattikalastajia ja meillä on elinkeinovapaus, syntyy helposti myöskin perustuslaillisia ongelmia, jos lähdetään kokonaan poistamaan rannikkokalastusta. Sen vuoksi meidän on luotava järjestelmä, jossa saamme riittävän vahvan pohjan Tornionjoen ja toivottavasti myös Simojoen lohelle sillä tavalla, että tasapuolisesti säädellään kohtuullisuuden periaatteella sekä rannikkopyyntiä että joella tapahtuvaa pyyntiä.

Kun olen kuunnellut näitä puheita, olen havainnut, että tässä on vähän sama tilanne kuin jalkapallokentällä, että sieltä katsomosta on helppo huudella, mutta niille, jotka neuvottelevat siellä tilanteessa, ei ole helppoja ratkaisuja. Siellä joudutaan molempien näkökohdat ottamaan huomioon ja tekemään kompromisseja. Minusta maa- ja metsätalousvaliokunta, ponsiesitykset huomioon ottaen, on tehnyt hyvän mietinnön ottaen huomioon ne olosuhteet, jotka neuvotteluissa ovat vallinneet, ja ottaen huomioon sen, että näitä neuvotteluja on käyty vuosikymmenien ajan. Rajajokikomissioltahan otettiin 1990-luvun loppupuolella valtuus päättää jokisuun kalastuksen säätelystä. Sehän sääteli erittäin tiukasti myöskin lohenkalastusta, ja sekin lienee ollut yksi syy, että erityisesti Ruotsin puolella haluttiin rajajokikomissiolta siirtää tämä valtuus kansallisvaltioiden asetuksia varten.

Arvoisa puhemies! Näen ja tiedän, että tästä asiasta samoin kuin kalastusta koskevista asetuksista on käyty vuosittain erittäin ankaria neuvotteluja ja kamppailuja ja siinä on päädytty kohtuulliseen kompromissiin, jonka hyväksymistä voidaan puoltaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen siirtyi puheenvuoronsa loppupäässä jalkapallotermeihin ainakin katsomohuutelun osalta. Jos pysytään jalkapallossa — me olemme sitä seuranneet yhdessä aika usein tuolla Pohjan Stadionilla, kun TP-47 on siellä pelannut — niin täytyy sanoa, että kyllä Ruotsi voitti tämän väännön 3—0 Suomea vastaan. Näin siinä kävi.

Ensimmäinen ongelma on tämä rajajokikomission vallan menetys. Lausunnonantaja on ihan eri elin kuin se, joka on päättänyt tähän saakka asioista. Tämä oli Ruotsin puolen vaade.

Toisaalta sitten lohenpyynnin osalta. Kun lohi ui sieltä Ruotsin puolelta sinne jokeen siinä suulla, niin siellähän kalastus aikaistuu ja lisääntyy ja vain joessa oleva lohi ja kutupaikalle pääsevä lohi voi lisätä kantaa, jatkaa sitä ja vahvistaa näin lohikantaa yleensä.

Ja kyllä minä pidän tätä valvontapuolta myöskin erittäin heikosti sovittuna. Tuossa tuli viestejä, että Ruotsin puolella siellä jokivarressa on nyt jo ruvettu myymään lohta — kun siikaa on pyydetty mutta lohta on sattunut tulemaan. Eihän siellä ole valvontaa kuulemma juuri lainkaan, jos sitä on ollenkaan. Tämmöiset olisi pitänyt nyt sopia kunnolla. Ei sovittu. Siksi emme hyväksy tätä esitystä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen sanoi yhden ydinkohdan ainakin tuossa puheessa elikkä sen, että toisella puolen rajaa lohi on yksityinen kala, toisella puolella valtion kala. Mutta siinäpä se ongelma onkin sitten, kun sitä lähdetään ohi luonnon ja luonnonjärjestyksen omimaan, ja siitä käynnistyy sitten semmoinen valtataistelu, jota nyt on jatkettu vuosien, vuosikymmenten ajan, ja lopullista ratkaisua ei vielä näykään.

Tuosta mistä ed. Tennilä mainitsi: Täällä on tänään tulleessa viestissä ihan selvästi maininta, että, lainausmerkeissä, siianpyynti, siis lohenpyynti siianpyynnin varjolla, alkaa Ruotsissa nyt perjantaina, mutta jo viime viikon lopulla Ruotsista on tuotu kauppoihimme lohta. Eli se kyllä kertoo sen, mikä tilanne tällä hetkellä on. Tornionlaakson neuvosto, minkä organisaation ed. Manninenkin hyvin tietää, pitää kyllä omassa lausunnossaan erittäin pahana tätä hallinnollista muutosta ja ilmoittaa omana kantanaan, että sopimus pirstoo päätöksenteon vesistöalueella, jonka jakaa keskellä Tornionjoen uomaa kulkeva valtakunnan välinen raja, eri maissa eri viranomaisille, joiden päätöksenteko ja päätöksenteon perusteet poikkeavat toisistaan jo kansallisten lainsäädäntöjen perusteella.

Viimeisenä vielä sitten Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunto, jossa todetaan Tornionjoen lohikannan, meritaimenkannan ja siikakannan osalta äärimmäisen huolestuttava tilanne, ja tällä hetkellä se kaikista heikoin tilanne taitaa olla meritaimenkannan kohdalla. Tämä on ihan konkreettinen uhka, joka realisoituu pomminvarmasti, jos tähän asiaan ei saada mitä pikimmin ratkaisua.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Kannan myös huolta tästä valvonnasta. Kuten on tässä illan aikana kuultu, Ruotsissa ei ole valvontaa. Sitä ei ole ollut eikä tule olemaan. Torniojoen suomalaisen kalastuksenvalvojan on kuultu jopa kertovan vastikään, että Ruotsin viranomaiset ovat kieltäneet valvomasta lohenkalastusta, eikä tähän valvontaan tule vaikuttamaan tippaakaan se, mitä on kirjoitettu tulevaan rajajokisopimukseen. Ymmärrän kyllä tässä tilanteessa, että myös meidän Suomen puolen valvojat nostavat kädet pystyyn tämän asian kanssa. Ed. Leppä esittelypuheenvuorossa toi esille tämän lausuman, että kalastuksen valvontaa tehostetaan kummassakin maassa, ja toivon tämän osaltaan johtavan kyllä toimenpiteisiin. Tietenkin harmillista on myös se, että tätä paikallista päätäntävaltaa nyt vähennetään lopettamalla nykyinen rajajokikomissio.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kalastushan ei sillä tavalla aikaistu kuin on ainakin väitetty siellä jokivarressa, että kun muun kalan pyynti on aloitettu, on samalla pyydetty lohta. No, nythän on sillä tavalla, että jos valvonta saadaan pelaamaan niin kuin asetukset tulevat sanomaan, niin todellisuudessa lohenpyynti vaikeutuu, koska sekä Suomessa että Ruotsissa on annettava ja tullaan antamaan asetus — meillähän sitä ei tarvita todellisuudessa, se pitää antaa — jossa sanotaan, että kun kalastaja lähtee merelle, hänen on ilmoittava, milloin hän menee kokemaan pyydyksiä, ja hänellä on muistaakseni kaksi tuntia. Ennen kuin hän saapuu satamaan kokureissulta, hänen on ilmoitettava, mihin satamaan hän saapuu. Näin ollen yhteisellä valvontaporukalla on mahdollisuus tarkistaa saalis, mitä sieltä on tullut. Sillehän me emme voi enempää, jos joku rikkoo lakia, mutta minä luulen, että kun asiat asetuksiin kirjataan, niin kyllä kai jostakin myöskin löytyy se, joka määrää, että lakeja noudatetaan sekä Ruotsissa että Suomessa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Minulla on se käsitys, että tässä on Suomen ja Ruotsin osalta nyt iso ero. Täällä Suomen puolella siellä Torniojoki-varressa erittäin suuria toiveita asetetaan kalaturismiin, ja Ruotsissa en ole vastaavaa pyrkimystä yhtä vahvana nähnyt. Tämä meitä erottaa. Me toivomme, me näemme mahdollisuutena ja isona visiona sen, että se lohi tulee isossa mitassa sinne jokeen, jolloin kalaturismi on se kesän mahdollisuus koko Lapinkin matkailulle. Sinne on satsattu valtavat määrät rahaa, Lapin matkailuinvestointeja, niin kuin on pitänyt tehdäkin, mutta kesä on ongelma. Tämä erottaa nyt tässä ajattelussa. Tässä on nyt minusta menty liian pitkälle Ruotsin myötäilyssä — tämä on minun käsitykseni — Ruotsin pyrkimysten myötäilyssä tämän sopimuksen neuvotteluvaiheessa.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä on aivan oikeassa. Niin kuin sanoin puheessani, ruotsalaiset eivät kovinkaan paljon harrasta jokikalastusta vaan merensuuta ja suomalaiset päinvastoin enemmän jokisuuta. Tämä on tosiasia, ja siitä syntyy tietty ristiriita. Niin kuin sanoin, myöskin lohen omistussuhde ja se, mikä on valtion korvausvelvollisuus, aiheuttaa tässä sen ongelman.

Tiedän hyvin nämä neuvottelut, ne on monta kertaa katkaistu, eräs aikaisempi sopimus on jo kumottu, ei kerta kaikkiaan ollut mahdollisuutta päästä parempaan sopimukseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Ruotsi olisi saanut vapaasti määrätä omat kalastusaikansa. Ja olen vakuuttunut ja varma, että lohenkalastus olisi huomattavasti aikaistunut vielä tästäkin. Tässä mielessä tämä kompromissi on parempi kuin se villi vaihtoehto.