Susanna Huovinen /sd:

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Olemme kiistatta vuosikymmenen suurimman energiapoliittisen päätöksen edessä. Tämä päätös ulottuu kauas tulevaisuuteen. Se määrittää koko energiapolitiikkamme suuntaa kuin vain mahdollisesti rakennettavan ydinvoimayksikön käyttöiän ajaksi.

Eilen esiteltyyn mietintöön sisältyy vastalause, jossa esitetään valtioneuvoston periaatepäätöksen kumoamista. Me eri puolueiden edustajat, vastalauseen allekirjoittajat, perustamme näkemyksemme valiokunnan asiantuntijalausuntoihin ja muiden erikoisvaliokuntien lausuntoihin. Olemme vastalauseessa tarkastelleet periaatepäätöksen hyväksyttävyyttä koko yhteiskunnan näkökulmasta arvioiden energiapoliittista kokonaisuutta ja hankkeen kansantaloudellisia, alue- ja työllisyysvaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia. Näkemyksemme on, että suomalaisten yritysten ja kotitalouksien energiansaanti voidaan turvata ilman lisäydinvoimaa.

Tämä vastalauseen esittelypuheenvuoro, niin kuin muutkin puheenvuorot tänään, on ajallisesti rajattu, joten korostan muutamia pääkohtia. Muilta osin viitaan vastalauseessa esitettyihin perusteltuihin kannanottoihin.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että mikäli viidelle ydinreaktorille ei myönnetä rakentamislupaa, ollaan täysin uudessa energiapoliittisessa tilanteessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Eduskunta on vajaa vuosi sitten hyväksynyt yksimielisesti Kansallisen ilmastostrategian, jossa esitettiin kaksi vaihtoehtoista energiaratkaisua. Tämä sali hyväksyi nämä vaihtoehdot. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ollaan jälleen ikään kuin pakon sanelemina ainoastaan ydinvoiman varassa. Nämä puheet kuulostavat hyvin tutuilta jo peräti yhdeksän vuoden takaa.

Päätös lisäydinvoiman rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä on mielestämme ennen kaikkea markkinasignaali. Talousvaliokunnan hyväksymät lausumat vievät energiapolitiikkaa eri suuntaan kuin itse ydinvoiman lisärakentaminen. Lausumat ovat kuitenkin joka tapauksessa tärkeitä, onpa äänestyksemme tulos perjantaina mikä tahansa. Me vastalauseen allekirjoittajat kannatammekin sitä, että valiokunnan lausumat hyväksytään riippumatta siitä, jääkö valtioneuvoston periaatepäätös voimaan vai ei.

Uusiutuvat energiamuodot eivät kuitenkaan kehity pelkillä lausumilla. Ne tarvitsevat tilaa ja tilausta markkinoilla. Uuden ydinvoimayksikön hyväksyminen kaventaisi tätä tilaa huomattavasti. Meidän on huomattava, että uusiutuvien energiamuotojen vientimarkkinat ovat vasta avautumassa, kun useat teollistuneet maat alkavat yhtäaikaisesti tavoitella Kioton sopimuksen päästövelvoitteita. Valiokuntakuulemisessa on lisäksi käynyt täysin selväksi se, ettei kansainvälisillä markkinoilla voi olla uskottava viejä ilman toimivia kotimarkkinoita.

Arvoisa puhemies! On tärkeää keskustella energiantarpeesta ja energiansäästöstä. Vastalauseessamme todetaan, että Suomen kestävän kehityksen mukaisen energiastrategian on perustuttava ensisijaisesti energiansäästöön ja bioenergian voimakkaaseen lisäämiseen. Voimakkaampia säästömahdollisuuksia on jo viimekeväisen ilmastostrategian mukaankin olemassa. Vaikka meidän lisäydinvoimaton linjauksemme perustuu ilmastostrategian KIO1-vaihtoehtoon, yhdymme ympäristövaliokunnan näkemykseen siitä, että voimakkaammat energiansäästötoimet ovat välttämättömiä. Vastalauseessa on lisäksi perusteltu tarkemmin maakaasuun liittyviä erityiskysymyksiä.

Puhemies! Energiantuotantoon liittyy aina riskejä. Ydinvoimaan liittyvät riskit pelottavat ihmisiä eivätkä syyttä. Onnettomuuden teoreettinen todennäköisyys voidaan saada pieneksi erilaisilla teknisillä järjestelyillä, mutta kokonaan riskiä ei voida poistaa. Lisäksi kymmeniätuhansia vuosia vaarallisena säilyvään ydinjätteeseen ja sen loppusijoitukseen liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät tutkimushaasteet ovat ennakoituja suurempia, eikä tutkimuksia saada tehtyä aiotussa kymmenessä vuodessa.

Vastalauseen linjan mukaisesti esitänkin, että periaatepäätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna hylätään. On totta, että myös muihin energiantuotantomuotoihin liittyy riskinsä. Kyse onkin siitä, millaisen painoarvon kukin edustaja antaa erilaisille riskeille. Me katsomme, että jokaisen sukupolven tulisi itse vastata oman energiantuotantonsa aiheuttamista riskeistä ja päästöistä omana aikanaan. Ydinvoima ei täytä tätä vaatimusta.

Arvoisa puhemies! Nyt tehtävällä ratkaisulla on kauaskantoiset vaikutukset. Ilmastonmuutoksen myötä kaikkien yhteiskuntien on havahduttava ylisukupolviseen vastuuseen. On aloitettava siirtymäkausi eikä jatkuvasti vain lisättävä sukupolvien yli ulottuvia riskejä. On päästävä uusiutumattoman energian kaudesta kohti kestävää, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa aikakautta. Me emme saa unohtaa globaalia vastuutamme. Kehitysmaat tarvitsevat teollistuneiden maiden kehittämää uusinta energiateknologiaa. Tähän tarpeeseen ei kyetä vastaamaan lisäämällä ydinvoimatuotantoa, joka ei muuten kansainvälisten ilmastoneuvottelujen mukaan ole kestävän kehityksen mukainen energiantuotantotapa.

Kun ydinvoimasta edellisen kerran keskusteltiin täällä eduskunnassa, myös silloin ydinvoimaa puolustettiin kilpailukyvyn ja teollisuuden energiansaannin vuoksi. Tänään, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Suomi on maailman kilpailukykyisin maa, jonka saavutuksia ihastellaan pitkin maailmaa ja joka on kyennyt yhdistämään hyvään kilpailukykyyn myös ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristöarvot. Tulevaisuudelle pitää antaa myös nyt mahdollisuus.

Arvoisa rouva puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan ed. Ojalan tekemää ehdotusta siitä, että valtioneuvoston periaatepäätös 17. päivältä tammikuuta 2002 koskien TVO Oy:n hakemusta ydinvoimalaitosyksikön rakentamiseksi kumotaan ja että talousvaliokunnan mietintöön sisältyvät neljä lausumaehdotusta hyväksytään.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Viiden lapsen isänä kestävän kehityksen mukaista energiataloutta on mielestäni vain tukeutuminen uusiutuviin energianlähteisiin ja rakenteelliseen energiansäästöön.

Suomi on eurooppalaisittain harvaan asuttu maa, ja täällä on paljon viljavaa maata. Me voimme luoda tänne niin haluttaessa todelliset uusiutuvien energialähteiden markkinat ja niihin olennaisesti kytkeytyvän logistiikan. (Ed. Elo: Kuka sen maksaa?) Kysymys on nimenomaan todellisista markkinoista, jotka toimivat hajautetusti koko maassa, ed. Elo. Yleismaailmallisesti yleinen kikkailu toisaalta halvalla sähköllä ja toisaalta sähkömarkkinoilla itsellään on estänyt todellisten uusiutuvien energianlähteiden markkinoiden syntymisen. Jos viides ydinvoimala saa periaatteellisen siunauksen, entinen kikkailu jatkuu ja todellisia markkinoita uusiutuville energianlähteille ei muodostu.

Mitä sitten on Suomen sähkönhankinta eri vuodenaikoina? Se on noudattanut vuodesta toiseen hyvin samanlaista kaavaa. Neljästä viiteen kuukautta vuodesta hankintamäärä pysyy tason 7 500 megawattia alapuolella laskien keskikesällä 6 000 megawattiin. Noin seitsemän kuukauden ajan hankinnat jäävät alle 8 500 megawatin tason. Talven ankaruudesta riippuen keskitalvella 1,5—3 kuukauteen hankinnat ylittävät 10 000 megawattia toistaiseksi noteeratun huipun oltua 5.2.2001 13 310 megawattia huippujaksojen kestettyä yleensä kahdesta kolmeen viikkoa. Vaikka Suomella on ollut omaa sähköntuotantokapasiteettia yli 14 500 megawattia, ostajat ovat jatkuvasti suorittaneet hankintoja ulkomailta jopa silloin, kun kokonaishankinta on ollut alle 7 000 megawattia. Tietenkin kysymys on ollut pelaamisesta kansainvälisillä markkinoilla halvalla sähköllä, ei todellakaan sen puutteesta.

Suomeen on rakennettu vuoden 93 jälkeen 3 142 megawattia voimalaitoskapasiteettia. Yksistään viime ja tämän vuoden aikana otetaan käyttöön 392 megawattia sähköntuotantokapasiteettia. Polttoaineena voidaan käyttää uusiutuvia energianlähteitä. Kokemus on osoittanut, että toteutuakseen tämä edellyttää todellisten markkinoiden syntymistä ja todella toimivaa logistiikkaa. Käydyssä julkisessa keskustelussa syy ja seuraus ovat tässä menneet pahasti sekaisin. Jos markkinat ja logistiikka todella toimivat, jokainen 300 megawattia sähköntuotantokapasiteettia tarjoaa noin 600—700 koko- ja osa-aikaista työpaikkaa.

Uusiutuvissa energianlähteissä on perimmiltään kysymys auringon energian valjastamisesta ihmisen käyttöön. Maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuuleminen osoitti valiokunnan lausuntoon liitetyn eriävän mielipiteen mukaisesti, että yksin uusiutuviin bioenergialähteisiin perustuen on mahdollista luoda yli 1 600 megawattia uutta kapasiteettia asteittain markkinoiden kehittymisen mukaan. Mielenkiintoista on uusi energiakasvituotanto. Kun kasvullinen metsämaa tuottaa Etelä-Suomen metsissä 5 000—6 000 tonnia kuiva-ainetta, energiakasveilla päästään vähintään samaan, jopa 10—24 tonnin vuosittaisiin hehtaarisatoihin. Tuotannossa käytetään maatilan normaalia kalustoa ja työmäärä on puolet siitä, mitä tarvitaan ohran viljelyssä kannattavuuden ollessa täsmälleen samaa luokkaa. Jo nyt Suomessa on 150 000 sellaista peltohehtaaria, jolla niiden viljelykunnon säilyttäminen voidaan näin energiakasvituotannon avulla toteuttaa, tähdennän, kunnon säilyttäminen. Mitä lähempänä voimalaitosta viljely tapahtuu, taloudellisesti sen parempi tulos.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijakuuleminen osoitti maan jätepolttoaineiden kokonaispotentiaaliksi 5—10 miljoonaa megawattituntia, joka vastaa 7 000 käyttötunnin mukaan 700—1 400:aa megawattia. Koska vuoden 2010 jälkeen orgaanisia aineita ei saa enää viedä kaatopaikalle, joudutaan niiden käsittely joka tapauksessa järjestämään pysyvällä tavalla. Kaasutukseen perustuva sähköntuotanto on varteenotettava ratkaisu sähköntuotantokapasiteetin potentiaalin ollessa vähintään 350 megawattia.

Ruotsissa 380 000 taloutta on varustettu maalämpöpumpuilla, Suomessa vain 24 500. Ruotsissa säästetään näin 1 200 megawattia sähköntuotantokapasiteettia verrattuna suoraan sähkölämmitykseen. Suomeen tarvitsee vain tuoda ruotsalainen bisnes toimivaksi. Tuulivoima on tällä hetkellä maapallon nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto. Suomi on tässä bisneksessä näyttävästi mukana yli miljardin vanhan markan viennillään. Kauppoja voisi tehdä myös kotimaahan. Samoin aurinkopaneelien käyttöä voidaan lisätä merkittävästi. Tekniikka on valmiina sekä suuriin että pieniin chp-laitoksiin. Hajautetussa chp-tuotannossa suurehkoissa yksiköissä yhden megawatin rakentamiskustannukset ovat 0,71 miljoonaa euroa, jolloin 1 612 megawattia sähköntuotantokapasiteettia maksaa 1,15 miljardia euroa. Uuden ydinvoimalan minimihinnaksi on ilmoitettu 1,68 miljardia euroa eli puoli miljardia euroa enemmän. Ydinvoiman rakentamiseen liittyy kylkiäismenojen lisäksi yli 300 miljoonan euron lisäkustannus siirtoverkkoon. Tukeutumalla uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan hajautettuun sähköntuotantoon luodaan halvemmalla parempi ja käyttöturvallisempi järjestelmä, jonka työllistävyys on kokonaan toista, korkeampaa luokkaa kuin ydinvoimatuotannossa. Maamme kokonaisedun mukaista on käyttää tämä mahdollisuus hyväksi.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En kannata lisäydinvoiman hakemusta, ja ympäristövaliokunnan jäsenenä on hyvä yhtyä ympäristövaliokunnan lausunnossa esitettyihin faktoihin ja samoin myös vastalauseen tekstiin. Meillä on käsissämme pitkän tähtäimen ratkaisu. Meillä on käsissämme ilmastomuutos, joka edellyttää sitä, että Suomikin ja koko maapallo siirtyy ennen pitkää kestävään energiatalouteen. Kansainväliset kestävän kehityksen säännöstöt sanovat, että taloudellinen kasvu on kytkettävä irti haitallisista ympäristövaikutuksista, ja samalla se edellyttää sitä, että meillä kerta kaikkiaan tuotanto- ja kulutustapoja tullaan muuttamaan. Ydinvoimaratkaisu ei ole tämän mukainen. Jo hallituksen omat laskelmat osoittavat, että vuonna 2020 ydinvoimaratkaisussa kulutus olisi 2,5 terawattituntia suurempi kuin niin sanotussa maakaasuvaihtoehdossa, ja tämä kyllä osaltaan hidastaa siirtymistä kestävään energiatalouteen. Hallitus on huomannut tämän saman ongelman tekemällä ponnen, jossa hallitus pyrkii siihen, että kulutusta leikattaisiin niin sanotun maakaasuvaihtoehdon tasolle. Mutta kuten ympäristövaliokunnan lausunnosta käy ilmi, valitettavasti tämä hallituksen ponsi on pelkkä poliittisluonteinen tahdonilmaus. Ei ole mitään sitoumuksia siitä, että se tultaisiin toteuttamaan, puhumattakaan siitä, että olisi keinoja siihen, miten, ja tietenkin osa keinoista nostaisi sitten ydinvoimavaihtoehdon hintaa, joka olisi hyvä käydä läpi ja arvioida. Minusta on aika käsittämätöntä, että esimerkiksi talousvaliokunnan mietinnössä ei tähän asiaan puututa millään tavalla.

Lisäydinvoiman rakentaminen olisi riski uusiutuvien energialähteiden kehittämiselle, energiapihien teknologioiden kehittämiselle ja energiansäästötoimien kehittämiselle. Siitä on tässä talossa puhuttu niin paljon ja itsekin eilen vastauspuheenvuorossani keskityin aika paljon juuri tähän logiikkaan, joten tässä puheenvuorossa sivuutan tämän asian vain toteamalla, että totta kai uusiutuvat energialähteet kehittyäkseen tarvitsevat niin markkinat kuin myös investoijat. Varmaankin samaan koriin on hyvin vaikea sisällyttää uutta, mahdollisesti halpaa, isoa ydinvoimaa, kun sitten pitäisi myös saada mahtumaan sitä pientä uusiutuvaa energiaa sinne mukaan. Tämä on hyvin vaikea kori ihan taloustieteellisestikin saada toimimaan.

Tämän myöntää jopa hallitus itse omassa tekstissään, jossa kerrotaan siitä, että uuden ydinvoimayksikön rakentaminen heikentäisi uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä. Se mielestäni on käsittämätöntä, että kyllä-puoli ei suostu edes tätä riskiä myöntämään, vaan päinvastoin kytketään yhteen nämä kaksi, ydinvoima ja uusiutuvat, ikään kuin ne olisivat toisiansa täydentäviä. Päinvastoin, ne ovat toisiaan poissulkevia tosiasiassa.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei voi tässä salissa sanoa, etteikö lisäydinvoimaan ja ydinvoimaan ylipäätään sisälly turvallisuusriskejä. Hallituksen omassa tekstissä sanotaan, että länsimaissa mahdollisesti tapahtuvat ydinvoimalaonnettomuudet tai turvallisuutta vaarantavat tapahtumat saattavat aiheuttaa niin suuret poliittiset paineet, että ydinvoimayksiköitä ryhdytään sulkemaan myös Suomessa. Tämä on hallituksen omaa tekstiä, ja tämä varmasti puhunee puolestaan siitä, että turvallisuusriski on olemassa ja mitä luokkaa se sitten on.

Myöskään loppusijoitusta ei todellakaan ole lopullisesti ratkaistu. On täysin harhaanjohtavasti täälläkin useita kertoja kerrottu, että eduskuntahan on lähes yksimielisesti hyväksynyt loppusijoitusratkaisun. Niin onkin tämän Posivan hakemuksen hyväksynyt, jossa annetaan lupa jatkotutkimuksille. Juuri jokin aika sitten Säteilyturvakeskus on ilmoittanut, että tutkimukset tulevat ottamaan enemmän aikaa kuin on arvioitu, koska riski- ja epävarmuustekijöitä on niin paljon. Tämä kertonee siitä, että loppusijoitusta ei ole kerta kaikkiaan ratkaistu.

Kun lähdetään sitten siitä, miksi eduskunta tämän luvan ylipäätään antoi, niin vaikka itse en kannata ydinvoimaa, totta kai tämä lupa oli annettava kerta kaikkiaan. Jos sitä moskaa olemme jo tuottaneet, sille on jotakin tehtävä. Tällä hetkellä se lojuu ammeessa, jossa se on hyvin turvattomassa paikassa. Mieluummin se tietenkin sijoitetaan maaperään, jotta se saataisiin edes hieman turvallisempaan paikkaan. Oma logiikkani lähtee siitä, että jos tällaista moskaa on tuotettu, se on hoidettava, mutta millään logiikalla en voi ymmärtää, miksi tätä moskaa pitäisi tuottaa vielä lisää, kun se olemassa olevakin on näin vaikeaa hoitaa tänä päivänä.

Arvoisa puhemies! Meillä on todellakin käsissämme kaksi vaihtoehtoa. Meillä on hallituksen laskelmat olemassa kahdesta vaihtoehdosta, niin sanotusta KIO1:stä ja KIO2:sta, eikä kukaan täällä oleta, että ne ovat sellaisia laskelmia, että nappia painamalla pistämme vaikka KIO1:n toteen sillä silmänräpäyksellä. Mutta varmasti jokainen voi myöntää sen, että ne ovat laskelmia, jotka on tehty päätöksenteon avuksi, ne ovat laskelmia, jotka on tehty helpottamaan vaihtoehtojen vertailua, ne on tehty asiantuntevalla taholla, ja sen takia on hyvin tärkeää, että ne voidaan myös vakavasti ottaa. Näiden laskelmien mukaan ydinvoimaton vaihtoehto on ympäristöystävällisempi ja taloudelliset vaikutukset näiden kahden vaihtoehdon osalta ovat hyvin lähellä toisiaan.

On aika mielenkiintoista se, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on jo ilmastostrategian yhteydessä ja myös tässä yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että selvitykset työllisyyden osalta ovat puutteelliset, ja tietenkin, kun tämän luokan hakemuksesta ja koko yhteiskunnan edusta ja harkinnasta on kysymys, onko tämä ratkaisu yhteiskunnan edun mukainen, on käsittämätöntä, että työllisyysvaikutusten arviot voivat olla siinä tapauksessa puutteelliset.

Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta seurauksena voisin tehdä sen johtopäätöksen, että hyvinvointiyhteiskunta todellakaan ei ole uhan alla siitä riippuen, että jos emme hyväksy ydinvoimaa, niin koko hyvinvointiyhteiskunta romahtaisi, minkä täällä joskus kyllä-puoli osaa tuoda julki. Mielestäni tällaiset sanonnat ovat pahimman laatuista populismia. Samoin ovat ne sanonnat, joita täällä kuulee, että vaihtoehtoja ei ole tai että sähkö suorastaan loppuisi, jos ydinvoimaa ei hyväksytä, tai sähkön hinta nousisi, hyppäisi kerralla pilviin, tai se, että täällä on vastakkain tunne ja järki. (Ed. Elo: Näin se on!) — Tietenkin ydinvoima on järki ja sitten ydinvoimaton on tunne kyllä-puolueen mielestä. Samanlaisia ovat myös esimerkiksi sellaiset heitot, joita yleensä heitetään julkisuuteen, että mikäli ydinvoimaa ei hyväksytä, niin hiilenkäyttö lisääntyisi. Kukaan ei sellaista täällä esitä. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Sen saa selville pelkästään sillä, että tutustuu siihen materiaaliin, valiokuntien tekemiin lukuisiin sivuihin tekstiä, jotka kaikki perustuvat asiantuntijalausuntoihin, korkealla tasolla tehtyihin laskelmiin jnp.

Arvoisa puhemies! Nämä vuoden 93 kauhukuvat, joita silloinkin esitettiin, samat, joita tänä päivänä esitetään, että hyvinvointiyhteiskunta romahtaisi, talous romahtaisi ja muut, eivät todellakaan pidä paikkaansa. Aivan kuten ed. Huovinen täällä lopuksi totesi, haluan kiteyttää tämän lopun siihen, mitä on tapahtunut vuoden 93 jälkeen. Me olemme todellakin maailman kilpailukykyisin maa, ja meillä on hyvin kehittyneet esimerkiksi uusiutuvat energialähteet, niiden vientimahdollisuudet, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto eli kaikki nämä, joista me itsellemme nostamme hattua. Miksi me menisimme vaarantamaan jatkossa tämän uuden ydinvoimayksikön myötä?

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Mahdollisen lisäydinvoimalan työllisyysvaikutuksista on aiheellista sanoa muutama sana.

Tehdasteollisuudessa työskentelee tällä hetkellä noin 450 000 ihmistä, energiavaltaisessa prosessiteollisuudessa reilut 100 000, ja tämän teollisuuden kilpailukyky vaikuttaa monen muun suomalaisen teollisuus- ja palveluyrityksen menestykseen, eli energiavaltaisella perusteollisuudella on Suomessa erittäin tärkeä merkitys myös välillisesti, enemmän vielä kuin suoraan. Metsäteollisuuden noin 60 miljoonan kuutiometrin vuosittainen puunhankinta työllistää arvioiden mukaan noin 12 000 ihmistä metsätalouden kaikkiaan noin 28 000 työntekijästä. Metsäteollisuuden ympärilleen luoma hyvinvoinnin vaikutus tunnetaan ja tiedetään sen merkitys työllistymiselle. Lisäksi sitten tulee kerrannaisvaikutuksia puunhankinta-alueiden myötä laajemmallekin maakuntiin.

Energiapuun hankinta työllistää tällä hetkellä noin 500 ihmistä. Me olemme lisäämässä sitä tarkastelukaudella viisinkertaiseksi, ja sitä kautta saadaan todella lisää muutamia työpaikkoja. Mutta se perustyöllisyyden lisäys tulee perusteollisuudesta, sen suoranaisesta työllisyydestä ja sen vaikutuksesta lähialueelle ja välillisestä vaikutuksesta työllisyyteen. Ei tässä nyt pitäisi kovin suurta tieteellistä ongelmaa olla, se on ihan selvä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Hanna Markkula-Kivisilta /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen jälleen kerran palasi siihen, ettei ole tilaa uusiutuville energiamuodoille. Tätä keskustelunaihetta edelleenkin hämmästelen, vaikka sitä eilen hämmästeltiin moneen kertaan, että jos tutkimusten mukaan vuoteen 2010 mennessä uuden lisävoiman tarve on noin 3 000 megawattia ja tämä uusi ydinvoimayksikkö täyttäisi siitä noin puolet, niin se toinenkin puoli on jollain tavalla täytettävä. Eikö siinä muka ole tilaa, kun ottaa huomioon hiilen alasajon, kun ottaa huomioon vanhentuneitten laitosten poistuman? Kyllä sitä tilaa ihan oikeasti on, sitä on aivan turha muuksi väittää.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Äskeiseen työllisyysnäkökohtaan tiedoksi vain, että Tekesin toimittaman materiaalin mukaan — Tekeshän on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen laitos — Suomen 90-luvun työllisyyden kehityksestä valtaosa on varsin vähän energiaa kuluttavan korkean tekniikan teollisuuden muodostamaa työllisyyttä ja huomattavasti pienempi osa on paljon energiaa kuluttavan prosessiteollisuuden työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Ajattelin käsitellä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, onko ydinvoimalle vaihtoehtoa, ja toiseksi riskejä.

Varsin moni näyttää ajattelevan siten, että ydinvoima on epämiellyttävä vaihtoehto, mutta kun todellisia vaihtoehtoja ei ole, tähän epämiellyttävään vaihtoehtoon pitää nyt kuitenkin suostua. Erona viime vuosikymmenen alun keskusteluun on tänä päivänä se, että kun kymmenen vuotta sitten uusiutuvan energian puolestapuhujia pilkattiin käpykaartilaisiksi ja risusavotan kannattajiksi, niin tänään uusiutuvaa energiaa ei enää pilkata. Sen sijaan maakaasu on tavalla tai toisella demonisoitu. On totta, että maakaasu on fossiilinen polttoaine, mutta se on sellaisena kuitenkin huomattavasti puhtaampi kuin kivihiili.

Se sen sijaan ei ole totta, että mikäli jätetään ydinvoimaa lisäämättä, maakaasun lisätarve väistämättä olisi niin massiivinen kuin esimerkiksi hallituksen ilmastoselonteon vaihtoehdossa KIO1. Tämän ovat eduskunnan useat valiokunnatkin, muun muassa ympäristövaliokunta, selvittäneet, samaten maa- ja metsätalousvaliokunnan vastalauseessa selvitetään tätä asiaa seikkaperäisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunnan vastalauseessa todetaan, että pelkästään biomassaenergian potentiaali yli virallisten uusiutuvan energian edistämissuunnitelmien vastaa yli 1 600:aa megawattia sähköntuotantoa.

Toisaalta esimerkiksi tuulivoima-asiantuntijat ovat kertoneet, että jos matalikoille merelle rakennetaan tuulivoimaa nykytekniikalla 350 neliökilometriä yhteensä tuulipuistoa, mikä vastaa noin promillea Suomen pinta-alasta, niin tällä tuulipuistokokonaisuudella saataisiin tuotettua sama sähkömäärä kuin 1 000 megawatin ydinvoimalaitoksella.

Myös säästön potentiaalit ovat suuret. Useaan otteeseen olemme kuulleet, että jos Suomi soveltaisi omakotitalojen lämmityksessä lämpöpumppuja samalla tavalla kuin Ruotsi, niin siinä säästyisi suurin piirtein yhden ydinvoimalan vuosituotannon verran sähköä.

Eli kun on esimerkkejä säästöstä ja uusiutuvista, esimerkkejä siitä, miten yksistäänkin eri keinoilla olisi potentiaalia korvata yksi kokonainen ydinvoimala, niin vaikka varmaankaan ei ole realistista ajatella, että mikään näistä vaihtoehdoista sinänsä toteutuisi maksimaalisesti, voimme olla varsin varmoja siitä, että niistä yhteensä voidaan koota ydinvoimalan tai puolen ydinvoimalan tai jotain siltä väliltä vastaava potentiaali, joka vastaavasti pienentää tänä päivänä paljon parjatun maakaasun lisätarvetta.

Kysymyshän ei ole siitä — tämän sanon esimerkiksi ed. Markkula-Kivisillalle — etteikö kotimaisen uusiutuvan energian määrä silloinkin, jos ydinvoimaa rakennetaan, lainkaan kasvaisi. Kyllä se aivan varmasti jonkin verran kasvaa. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon. Meillä on 90-luvun kokemus siitä, että eduskunnan sanoma "ei" viidennelle ydinvoimalalle oli erittäin voimakas piristysruiske kotimaisen puuhakkeen ja sitä hyödyntävän teknologian kehitykselle, niin että toissa vuonna Suomen energiateknologian viennin arvo jo ylitti raakaöljyn, maakaasun ja sähkön tuonnin arvon. Samana aikana sen jälkeen, kun eduskunta viimeksi hylkäsi viidennen ydinvoimalan luvan, meidän bruttokansantuotteemme on enemmän kuin puolitoistakertaistunut.

Uusiutuvaa energiaa käyttävä teknologia on maailmalla erittäin voimakkaassa nousussa muun muassa Kioton pöytäkirjan ansiosta. Se kasvaa jopa nopeammin kuin tietoliikenneteknologia. Kehitysvaiheessaan sitä voidaan verrata siihen, mitä tietoliikennetekniikka oli kymmenkunta vuotta sitten. Nyt tehtävillä ratkaisuilla muun muassa sen suhteen, miten luomme kotimarkkinoille kannustetta ottaa käyttöön ja kehittää tätä teknologiaa, vaikutamme siihen, minkälaiset jalansijat meillä on kymmenen vuoden kuluttua uusiutuvan energian hyvin nopeasti kasvavilla maailmanmarkkinoilla. Eli kerta kaikkiaan työllisyyden ja Suomen teknologiastrategian kannalta nyt olisi viisasta valita uusiutuvat energiat.

Arvoisa puhemies! Kuten eilen sanoin, niin minua on myöskin ihmetyttänyt se, miksi tässä keskustelussa keskustellaan aivan kuin Suomen rajat olisi suljettu, aivan kuin pohjoismaiset ja eurooppalaiset energia- ja sähkömarkkinat loistaisivat poissaolollaan. Käsittelemme ällistyttävän vähän niitä keinoja, joita moderni markkinatalous mahdollistaa muun muassa uusiutuvan energian edistämiseksi, (Ed. Ojala: Minä puhuin eilen niistä!) muutamia harvoja poikkeuksia kuten ed. Ojala tai ed. Soininvaara lukuun ottamatta.

Viidessä EU-maassa on päätetty ottaa käyttöön sellainen järjestelmä, jossa sähkön tuottajille annetaan velvoite tuottaa myymästään sähköstä vähintään tietty minimiosuus uusiutuvalla energialla. Jos tuottaja itse ei tätä pysty tuottamaan, sitten firman on ostettava markkinoilta vihreitä sertifikaatteja. Esimerkiksi Belgian energiaministeri sanoi, että ei Belgian hallitus katso, että sen asia on tarkkaan suunnitella, millä sähkö tuotetaan vuonna 2010. He asettavat markkinoille tämän velvoitteen tuottaa vähintään tietty osuus uusiutuvilla, ja markkinat etsivät sen edullisimman ratkaisun. (Ed. Korkeaoja: Belgiassa tilanne on nyt nolla!) Tällaisia keinoja Suomessakin soisi käytettävän.

Arvoisa puhemies! Vielä sananen näistä riskeistä: Täydellistä ihmisen rakentamaa järjestelmää ei ole eikä tule, vaikka kuinka luottaisimme suomalaisiin insinööreihin, heidän vilpittömyyteensä, heidän huolellisuuteensa, heidän ammattitaitoonsa. Viimeisen puolen vuoden kuluessa meillä on ollut lännessä — huom. lännessä, ei idässä, vaan lännessä — kaksi läheltä piti -tilannetta, toinen Yhdysvalloissa, toinen Hampurissa Saksassa, tapauksia, joissa tapahtumaketju, jollaista ei osattu etukäteen kuvitella, aiheutti läheltä piti -tilanteen, jossa reaktorin jäähdytysveden menetys oli lähellä. (Puhemies koputtaa) Jos jäähdytysvesi olisi mennyt, niin olisi seurannut se pahin eli sydämen sulamisonnettomuus. Tällaisten riskien lisäämisiltä voimme välttyä, jos valitsemme tämän kotimaisen uusiutuvan energian tien.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa: Totean, että meillä ei ole varaa menettää perusteollisuuden työpaikkoja eikä niitä vähentää, vaikka meillä nyt syntyy uuden talouden työpaikkoja. Perusteollisuuden työpaikat ovat suomalaisen työllisyyden ja talouden perusta. Sen takia niistä pitää pitää huolta, siitä, että perusteollisuus voi suunnitella pitkällä jänteellä investointeja, ja siinä energianhinta on merkittävämpi kilpailutekijä kuin esimerkiksi verotus, josta puhutaan koko ajan.

Toinen asia uusiutuvasta energiasta, josta olemme täällä jo eilen hyvin paljon puhuneet. Suomi on todella edelläkävijä uusiutuvan energian käytössä jo nyt, ja olemme tehneet sitoumuksen Euroopan unionin tasolla uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön direktiivissä siihen, että me tulemme tuottamaan noin 32 prosenttia tulevaisuudessa vuonna 2010 uusiutuvalla energialla sähköstämme. Se on Euroopan tasolla yksi kunnianhimoisimmista tavoitteista. Meidän taaksemme jäävät sellaiset maat kuin Saksa ja Tanska, jotka mielletään uusiutuvan energian esimerkkimaiksi, joten siinä suhteessa meidän on panostettava uusiutuvaan energiaan, ja me panostamme sinne koko ajan. Ydinvoiman lisärakentaminen antaa meille (Puhemies koputtaa) budjettiraamien sisällä mahdollisuuden panostaa ja sillä tavalla työllisyydestä huolehtia.

Markku  Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta, ministeri Hassi, on todella harhaanjohtavaa, todella väärin, että te asetatte uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon ja ydinvoiman vastakkain. Eivät ne ole vastakkaisia, vaan ne ovat nimenomaan rinnakkaisia. Kuten ministeri Mönkäre sanoi, ydinvoiman lisärakentaminen ei muodosta mitään halvan sähkön dilemmaa. Ei halpa sähkö voi olla meille ongelma. Millään tavoin se ei voi olla ongelma. Te olette rakentamassa mallia, että pitäisi nostaa hintaa, jotta muut tulevat kilpailukykyisiksi. Me näemme asian näin, että halpa sähkö mahdollistaa juuri voimakkaita yhteiskunnan veronmaksajain panostuksia uuteen energiateknologiaan. Tässä, ministeri Hassi, olette tehnyt arvokasta, hyvää työtä. Tarvitaan uutta energiateknologiaa. Suomi voi aidosti olla merkittävä vientimaa, puhutaan sitten tuulivoimaan tai bioenergiaan perustuvan uusien innovaatioiden kehittämisestä tai niiden viennistä.

Lopuksi, rouva puhemies, totean vain markkinoiden toimivuudesta: miten ne markkinat nyt toimivat, kun poliittisella päätöksellä te haluatte sulkea yhden teknologian pois, haluatte asettaa ostopakkoja, velvoitteita? Ei se sovi oikein markkinoiden (Puhemies koputtaa) toimivuuteen. Antaa nyt markkinoiden toimia tässä myöskin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin altis kyllä tukemaan ed. Laukkasen ajatuksenjuoksua. Toisin nyt yhden näkökulman tähän keskusteluun, joka on jossain määrin erilainen kuitenkin kuin ne painotukset, jotka tulivat talousvaliokunnan puheenjohtajan ja ministeri Mönkäreen eilisissä puheenvuoroissa. Se on se, että nämä lausumat ja tämä poliittinen prosessi, joka niiden takana on, sitoo eduskunnan enemmistön — kutsun sitä punamultavihreäksi enemmistöksi — myöskin jatkossa uusiutuvan energian taakse. Tiedän, että sille löytyy tukijoita myöskin kokoomuksesta ja kristillisestä liitosta. Ne lausumat eivät missään tilanteessa jää irrallisiksi heitoiksi, käy perjantain ydinvoimaäänestyksessä sitten miten tahansa.

Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hassi oli aivan oikeassa siinä, kun hän totesi, että tosiasiallisesti ydinenergian lisärakentaminen vähentää uusiutuvan energian käytön määrää. Tämä on tämä olennainen kysymys ihan puhtaasti taloudellisesti. Se on vähän sama kysymys kuin supermarketin rakentaminen ja kyläkauppa. Jos annetaan lupa ja rakennetaan supermarketti, voidaan myös tukea sitä kyläkauppaa ja sen menestymistä tiettyyn rajaan asti, mutta se ei samalla tapaa, kuten arkielämästä tiedämme, kannata.

Toisekseen perusteollisuuden työpaikat sieltä tulevien kommenttien mukaan eivät ydinvoimattomassa vaihtoehdossakaan ole uhattuja. Kysymys on siitä, syntyykö uutta työllisyyttä uusiutuvalle elinkeinopolitiikalle uusiin energia- ja muihin teknologialajeihin, kuten ympäristöteknologiaan. Siinä ydinvoimaton vaihtoehto on pidemmällä aikajänteellä huomattavasti kannattavampi.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäreelle vastauspuheenvuorona, että se ajatteluero on tässä: Oli sähkö tuotettu millä tavalla tahansa, kun se käytetään, sen työllistävä vaikutus kansantalouden kautta on riippuvainen siitä tuotannosta, jossa sitä käytetään. Se ero on siinä, että kun — käytän teidän terminologiaanne — perusvoima on uusiutuvilla energialähteillä tuotettu, siinä tapauksessa se meidän mallissamme bioenergian perustein hajautetusti työllistää enemmän kuin teidän mallinne. Siinä on se ratkaiseva ero.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on todella päätöksentekotilanne, jossa ei ole ongelmattomia vaihtoehtoja. Mutta kun kuuntelee hallituspuolueiden edustajien ja hallituksen ministerien esityksiä, tulee ristiriitainen kuva hallituksen esityksen tukemisesta, (Ed. Ojala: Kyllä oppositiokin on hajallaan!) mikä on kansakunnan kokonaisetu. Tässä on oppositiopuolueella hyvä tilaisuus sikäli, että hallitusta tukemalla voi hajottaa hallitusta.

Arvoisa puhemies! Tämä vähän kevennyksenä, mutta lopuksi totean sen, että minun mielestäni ilmastomuutokset ja kasvihuonepäästöt ovat ylivoimaisesti suurin ympäristöuhka. Kyllä kehittyneiden maiden, EU:n ja Suomen, on otettava täysi vastuu ilmastonmuutosasiasta. Sitä ei voida tehdä täällä sillä tavalla, ettei faktoja tunnusteta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilän puheenvuoroon haluaisin todeta, että ei kai mistään Natura-kostosta ole kysymys, että halutaan kostaa tälle hallitukselle, ennen muuta sen ympäristöministerille, siitä, että EU:n Natura-ohjelmaa on Suomessa viety eteenpäin niin kuin kuuluukin.

Puhemies! Ministeri Mönkäreelle haluaisin todeta, että ympäristövaliokunnan saamien asiantuntijatietojen mukaan ja myöskin perustuen tausta-aineistoon, mikä on hallituksen esityksessä, ajan mittaan Euroopassa sähkömarkkinat avautuvat ja sähkön hinta tasautuu, jolloin ei enää tulevaisuudessa voida pitää energian hintaa sillä tavalla kilpailutekijänä kuin tällä hetkellä. Enemmänkin energiansäästö tulee kilpailutekijäksi.

Martti  Tiuri /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan jatkuvasti ydinvoimaloiden riskeistä. Suuri ydinvoimalaonnettomuus Suomessa aiheuttaisi noin 5 kilometrin säteellä evakuoinnin tai siirtymisen syrjään vähäksi aikaa. Lisäksi noin 20 kilometrin säteellä tulisi maanviljely kieltää väliaikaisesti. Tätä ei voi mitenkään verrata johonkin Tshernobylin onnettomuuteen, siellä oli ihan toisenlainen reaktori, joka paloi viikon.

Toinen asia on maakaasu. Miten ihmeessä voidaan ilmastomuutosta hidastaa, jos poltetaan fossiilisia polttoaineita? Vaikka ilmastomuutos saadaan pysähtymään joskus, sen jälkeen mannerjäätiköt sulavat vielä satoja vuosia ja merenpinta nousee 6—10 metriä. Se on sopiva perintö ilmeisesti jälkipolville.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Mönkäre on nyt keskustelussa ja jo eilisessä keskustelussa tuonut useaan otteeseen esiin hyvin tärkeät perusteollisuuden työpaikat. Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin sen, että minä en pidä siitä, että nyt täällä annetaan ymmärtää, että ilman lisäydinvoimaa nämä tärkeät teolliset työpaikat olisivat uhattuina. Täsmälleen tätä samaa perustelua käytettiin yhdeksän vuotta sitten tässä salissa, ja mitä on tapahtunut? (Ed. Tiuri: Sen jälkeen rakennettiin lisää ydinvoimaa!) Suomi on maailman kilpailukykyisin maa, ja on hyvin outoa, että tässä keskustelussa nyt annetaan ymmärtää, että me, jotka emme ole lisäydinvoiman kannalla, olemme tuhoamassa suomalaista perusteollisuutta. Tämä ei pidä paikkaansa.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä näkyy kokonaan unohdettavan se, että tämän yhdeksän vuotta sitten tehdyn päätöksen jälkeen Suomessa on kasvatettu ydinvoimatuotantoa 20 prosenttia. Tosiasia on se, että meille rakennettiin ikään kuin viides yksikkö tämän päätöksen jälkeen. Ministeri Hassi sanoi, että ydinvoiman lisärakentaminen koituu uudistuvien energiavarojen käytön esteeksi. Ei koitunut tämä 20 prosentin nosto. Itse todistitte, että meillä on voimakkaasti menty tänä aikana eteenpäin siitä huolimatta, että meillä ydinvoimatuotanto on lisääntynyt.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näistä avautuvista Euroopan sähkömarkkinoista voi todeta sen, että ne eivät tuo millään tavalla aitoa apua Suomelle, koska Keski-Euroopassa sähkön tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin Pohjoismaissa. Pääosa Keski-Euroopan sähköntuotannon ylikapasiteetista on vanhaa kivihiili- ja ruskohiilivoimaa. Me tiedämme täällä kaikki sen, että ilmastosopimusten mukaisesti nimenomaan tätä tuotantoa on ajettava alas sitä mukaa kuin vaatimukset hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi tiukkenevat. Kun avautuville sähkömarkkinoille ei tule lisää tarjontaa, voidaan selkeästi ennustaa se, että kysynnän ylittäessä tarjonnan sähkön hinta nousee. Tämä on nyt sitä markkinataloutta. Näin siinä tulee käymään. Tämän kaiken maksaa Suomen kansa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on väitetty useaan otteeseen sitä, että jos ydinvoimaa rakennetaan lisää, bioenergisten vaihtoehtojen tutkiminen vähenee tai siihen ei ole rahaa. Minusta on aika epäanalyyttistä keskustelu siltä osin, koska emme me kuitenkaan verovaroin rakenna tätä lisäydinvoimaa. Jos ajatellaan sitä, että jos energian hinta pysyy ennallaan tai mahdollisesti laskee ydinvoimalan myötä, voisiko ajatella, että silloin bioenergian tutkimukseen jää enemmän rahaa. Itse ajattelen juuri päinvastoin kuin ministeri Hassi esitti.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyyteen viitaten on kyllä niin, että kun vuonna 93 täällä päätettiin hylätä viides ydinvoimala, siitä johtui se, että meillä on rakennettu muun muassa näitä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon puu- ja turvelaitoksia eri puolille maata (Ed. Elo: Ja lisää tehoa ydinvoimaloihin!) ja sillä tavalla saatu työllisyyttä tavattomasti hajautetusti paranemaan. Minustakin on aivan outoa, että ministeri tässä nyt yrittää väittää, että jos tällä viikolla ei tehdä myönteistä ydinvoiman lisärakentamispäätöstä, niin silloin kaikki Suomen perusteollisuustyöpaikat, nämä sadattuhannet, ovat vaarassa. Eihän se näin missään tapauksessa voi olla, vaan kyllä meillä on asiantuntijakuulemisen yhteydessä käynyt aivan selväksi se, että uusiutuvalla energiantuotannolla on mahdollisuus saada hajautettuja työpaikkoja kymmeniätuhansia eri puolille Suomea, ja ne ovat välittömiä työpaikkoja. Viides ydinvoimala tuottaa vain 100 työpaikkaa, ja 100 miljoonaa markkaa menee yhtä työpaikkaa kohden.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä jo tänään vihreiden käyttämät puheenvuorot, muun muassa ed. Pulliaisen ja ministeri Hassin puheenvuorot, osoittavat sitä, että vihreille ydinvoiman vastustaminen on tullut uskonnoksi.

Puhemies! Ministeri Hassilta olen useaan otteeseen kysynyt sitä, miksi Suomen vihreät nyt tarrautuvat maakaasuun, kun missään muualla Euroopassa vihreät eivät voi hyväksyä maakaasua. Se johtuu pelkästään siitä, puhemies, että ei haluta uutta ydinvoimaa, sen takia halutaan tarrautua johonkin sellaiseen, joka on täysin huono vaihtoehto sille, mitä nyt hallitus esittää. (Ed. Pulliainen: Onko uusiutuva energia huono vaihtoehto?)

Puhemies! Olin muutama vuosi takaperin ministeri Hassin kanssa eräässä ruotsinkielisessä televisiokeskustelussa. Silloin ministeri Hassi esitti, että vuonna 2010 meillä on todennäköisesti 10 prosenttia tuulivoimaa käytettävissä sähköntuotannosta. Tällä hetkellä se on 0,1 ja se voi korkeimmillaan olla 2010 muutamia prosentin kymmenesosia. Ministeri Hassi, mitä te sanotte näistä ennusteista, mitä te esititte neljä viisi vuotta sitten?

Puhemies! Ihan lopuksi, (Puhemies koputtaa) kun ed. Pietikäinen täällä sanoo, että uusiutuvissa energialähteissä kysymys ei ole vain taloudesta: nimenomaan taloudesta, niitähän joudutaan tukemaan yhteiskunnan varoilla.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: uusiutuva energia ei valitettavasti vielä riitä meillä perusvoimaksi, mutta sitä tarvitaan. Teollisuus tarvitsee häiriöttömän, jatkuvan sähkönsaannin ympäri vuoden, ja määrällisesti se valitettavasti ei tähän riitä.

Ministeri Hassin vihreän sertifikaatin vaatimukseen: kauppa- ja teollisuusministeriössä selvitetään juuri parhaillaan vihreää sertifikaattia; ihan ajankohtainen asia.

Ed. Tiusanen totesi, että sähkön hinta ei ajan mittaan ole niin tärkeä kilpailutekijä kuin se on tällä hetkellä. Hyvä niin, koska kyllä meillä riittää haastetta tulevaisuudessa siinä, että me voimme tuottaa sähkömme sillä tavalla, että se on häiriötöntä, että se on kohtuuhintaista ja sen ympäristövaikutukset ovat kurissa, ja sillä tavalla, että me korvaamme poistuvat voimalaitokset ja kuitenkin tyydytämme lisääntyvän sähköntarpeen.

Ed. Isohookana-Asunmaalle totean, että minä en pelottele täällä yhtään ketään; luulen, että jotkut muut täällä pelottelevat. Olen kertonut tosiasiat siitä, miten meidän perusteollisuutemme työllistää. Olen tuonut esille sen, kuinka paljon tällä hetkellä metsätähdehakkuu työllistää ja mitkä ovat visiot tulevaisuudessa. Kaikkia näitä tarvitaan, jotta Suomen kilpailukyky säilyy, jotta meillä on verotuloja, jotta me voimme pitää sen hyvinvointimme tason, jota me kaikki haluamme ja jota eduskuntakin haluaa aina seuraavan vuoden budjettia laatiessaan. Kiellän ehdottomasti sellaisen vaikutelman mahdollisuuden, että minä pelottelisin täällä ketään.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäreen heittoon perusteollisuudesta vastasi jo aika moni, joten en tässä enää palaa siihen. Mutta ed. Tiuri ja ed. Ala-Nissilä puhuivat ilmastonmuutoksesta, ja kaikki, mitä he sanoivat ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta, on totta. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä se, että se mitä tapahtuu kehitysmaissa, ratkaisee 10 vuoden kuluttua ja siitä eteenpäin sen, mitkä ovat maapallon päästöt. Noin 10 vuoden kuluessa kehitysmaaryhmän yhteenlasketut päästöt tulevat ylittämään teollisuusmaaryhmän yhteenlasketut päästöt. Sen takia maapallon kohtalon kannalta on kyllä aivan ratkaisevaa, missä vauhdissa me kehitämme sellaista tekniikkaa, joka on käyttökelpoista myös kehitysmaissa, jotta siellä ei tarvitse turvautua kivihiileen, jota maailmassa kyllä riittää valitettavasti aivan liikaa.

Eli jos haluamme maapallosta pitää huolta, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme nopeuttaaksemme uusiutuvan energian ja sitä käyttävän tekniikan kehitysvauhtia Suomessa. Aika harva suomalainen tuntuu tietävän sen, että 90-luvun voimakas kehitys bioenergian alalla johti siihen, että meidän primäärienergiastamme, ei siis pelkästään sähköstä, vaan kun otetaan myös lämmityksen ja teollisuuden energia huomioon, puuperäisillä polttoaineilla, teollisuuden prosessiliemet mukaan luettuna, tuotetaan suurempi osa kuin ydinvoimalla.

Vielä ed. Korkeaojalle: On totta, että olemassa olevien ydinvoimaloiden tehoja korotettiin 90-luvulla. Kuitenkin se ydinvoimala, mistä nyt puhutaan, vastaa noin kahta Olkiluodon vanhaa voimalaitosyksikköä tai noin kolmea Loviisan vanhaa voimalaitosyksikköä, eli kysymys on aivan eri suuruusluokan kysymyksestä kuin 90-luvun tehonkorotukset. Jos ei se hetkauta markkinoita, niin mikä sitten.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Otan kantaa valtiovarainvaliokunnan jäsenenä tähän asiaan. Haluan ensiksi todeta, että talousvaliokunnan mietintö on tuhti eli hyvä tietopaketti. Suosittelenkin siihen perehtymistä myös muillekin kuin kansanedustajille.

Ratkaisu ydinvoiman lisärakentamisesta on tärkeä monella tapaa. Sillä on kansantaloudellista merkitystä ja ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Päätös on tärkeä myös huoltovarmuuden vuoksi. 71 prosenttia Suomen energiasta tuotetaan ulkomailla eli ostamme energiaa. Pääministeri Lipponen otti asiaan aivan oikein kantaa sunnuntaina. Kriisin varalta Suomen on oltava energian suhteen omavarainen. Tarvitsemme lisäenergiaa, jotta voimme hoitaa työllisyyden kuntoon, taata hyvinvointivaltion kansalaisillemme ja turvata kilpailukykymme. Ydinvoima on edullista, turvallista ja nopeasti tuotettavissa. Emme voi turvata tuontienergiaan Venäjältä ja muista maista. Valtaosa tuodusta energiasta tulee juuri Venäjältä. Mielestäni tämä on aivan liian yksipuolista kaupankäyntiä. Perusteluja tähän kuulimme jo myös eilisissä puheenvuoroissa, joten en käy siihen tarkemmin.

Tarvitsemme energiaa; tehokkain ja kustannuksiltaan edullisin on siis ydinvoima. Jos vertailemme kansainvälisesti, maamme omavaraisuus on alhaisempi kuin EU:ssa ja Oecd:ssa keskimäärin ja Suomi on siten monia kilpailijoita riippuvaisempi tuontienergiasta. Mielestäni tarvitsemme ydinvoiman lisäksi myös kaasuputken Norjasta Ruotsin kautta Suomeen, ei vain Venäjältä Suomeen. Tämä hanke ei vain ota edetäkseen. Siitäkin olemme kuulleet jo perusteluja, en toista niitä.

Mitä teemme, jos energian tuonti ulkomailta estyy syystä tai toisesta? Myös sitten, jos rakennamme lisää ydinenergiaa, kuten uskon, tarvitsemme eri energiavaihtoehtoja, maalämpöä, tuulivoimaa, erilaisia niin sanottuja bioenergiavaihtoehtoja. Myöskään energian säästöä ei saa unohtaa. Energian säästöistä puhuttaessa tulee monelle mieleen ensiksi henkilökohtainen energian käyttö, vaikka sen osuus kokonaisuudesta on vähäinen, mutta helposti käsitettävä ja tunteita herättävä.

Eräs energialaitos, jonka toiminnassa olen mukana, oli osakkaana aurinkopaneeliyrityksessä. Tämä aurinkopaneeliyritys meni konkurssiin, koska aurinkopaneelit eivät menneet kaupaksi. Ihmiset eivät siis olleet valmiita satsaamaan vihreään energiaan. Toisin sanoen vihreä energiaa ostetaan vain, jos sitä tuetaan ja sen hinta ei ole kuluttajalle korkea.

Tällä hetkellä esimerkiksi tuulisähkö on yli kaksi kertaa niin kallista kuin ydinsähkö. En käy lukuja selvittämään tässä, ne löytyvät meidän mietinnöstämme. Tuulivoimatuotannon esteenä on toistaiseksi muun muassa lainsäädäntö. Tämäkin talo, siis eduskunta, voi vaikuttaa asiaan. Toivottavaa on, että kaavoitus edistyisi nopeasti. Myös tuulivoiman toimintavarmuutta muun muassa kylmissä olosuhteissa on kehitettävä.

Mitä Ruotsin energiaratkaisuihin tulee, siellä on 11 reaktoria ja 8,8 miljoonaa asukasta. Suomessa on 4 reaktoria ja 5,2 miljoonaa asukasta. Eli Ruotsissa on 800 000 asukasta reaktoria kohti, kun meillä on 1,3 miljoonaa asukasta per reaktori. Ruotsin tehoja ja ydinvoimalaitoksen ikää on myös pidennetty. Helppo on silloin ruotsalaisten luvata, etteivät he rakenna lisäydinvoimaa. Me suomalaiset olemme kiltisti olleet varovaisia ja maltillisia ydinvoiman rakentamisen suhteen.

Haluan ottaa esille konkreettisia lukuja teollisuudesta, työllisyydestä ja taloudesta esimerkiksi omasta vaalipiiristäni. Voin kertoa, että Etelä-Hämeen teollisuustuotanto on noin 5,5 miljardia euroa, josta viennin osuus on runsaat 30 prosenttia. Teollisuus ja rakentaminen työllistävät 34 prosenttia alueen työntekijöistä, ja niiden osuus alueen sähkön kulutuksesta on noin 38 prosenttia. Päijät-Hämeen työttömyysaste on 13,5 prosenttia koko maan työttömyysasteen ollessa 10,8 prosenttia.

Lääkäriliitto ja Akava ovat ydinvoiman kannalla. Myös Kansanterveyslaitos puoltaa ydinvoimaa. Pienhiukkasten aiheuttamia kuolemia on arvioitu olevan satojatuhansia, siis noin 100 000—400 000 vuodessa Euroopan unionissa. On jo aika arvioida pienhiukkasten loppusijoitusta ihmisten kehoissa ja tämän seikan aiheuttamia kustannuksia. Nämä kustannukset lankeavat yksilöille ja perheille sekä esimerkiksi yhteiskunnan sosiaali- ja terveystoimelle.

Säteilyturvakeskus on tutkinut ydinvoimalaitoksen aiheuttamia säteilyannoksia lähiympäristön asukkaille. Annos on laskettu teoreettisesti päästön perusteella olettaen, että henkilö asuu voimalaitoksen vieressä ja syö runsaasti paikallisesti tuotettua ravintoa sekä merestä pyytämäänsä kalaa. Kukaan ei käytännössä saa näin suurta annosta. Laskelmien mukaan viime vuosina vuoden kuluessa kertyvä annos on ollut noin 0,1 mikrosievertiä. Tämä vastaa säteilyannosta, jonka esimerkiksi eduskunnan sisätiloissa saa luonnon taustasäteilystä noin tunnin kuluessa. Radioaktiivisuus, siis säteily, on, kuten esimerkiksi digitalis, monet muut lääkkeet ja ruoka, oikeina annoksina joko hyväksi tai pahaksi. Asian ymmärtäminen vaatii ammattitaitoa ja tutkimusta. Jokaisella energiantuotantotavalla on riskinsä. Luotan ydinvoimaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kuitenkaan uusi, viides ydinvoimalaitos ei riitä poistamaan lisäenergian tarvetta. Vaihtoehtoja pitää kehittää ja lisätä. Vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttö ja käytön lisääminen pohjautuu myös tutkimukseen, kehitykseen ja luovuuteen. Käytännön toteutus vaatii markkinointi- ja asennemuokkausta. Metsistä saatava puuenergia työllistää 500 henkilöä. Luvut ovat vähäisiä, mutta paikallisesti tärkeitä verrattuna perusteollisuuteen. Viittaan tässä ministeri Mönkäreen puheenvuoroon, samoin kuin ed. Sirpa Pietikäisen puheenvuoroon. Siksi puun käyttöä on tuettava jo työllisyys- ja alueellisistakin syistä.

Arvoisa rouva puhemies! Luotan suomalaisten kykyyn järjestää turvallinen ja tehokas ratkaisu lisäenergian tuotantoon. Siksi olen ydinenergian kannalla ja toivon, että eduskunta päätyy myönteiseen ratkaisuun.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt edessä oleva energiaratkaisu on kauaskantoinen, ja päätöksellä linjataan energiapolitiikkamme suuntaviivat pitkälle tulevaisuuteen. Hyväksymällä viidennen ydinvoimayksikön rakentamisen päätämme myös energiasektorimme monipuolisesta kehittämisestä. Kokonaisenergiakulutuksemme kasvu hidastuu, ehkä pysähtyykin. Sähkön kulutus sitä vastoin kasvaa. Tarvitsemme kaikkia esillä olevia energiamuotoja. Perusvoiman tuotannon todelliset vaihtoehdothan ovat fossiiliset polttoaineet tai ydinvoima.

Suomi on sitoutunut Kioton sopimuksen asettamiin päästövelvoitteisiin. Tiedemiesten enemmistö pitää kasvihuoneilmiötä todellisena ja siihen vastaamista vakavana haasteena. Fossiilisten polttoaineiden, myös maakaasun, käytöllä, on tämän suhteen merkittävät ja kiistattomat vaaratekijät. Viime vuosien kehityksen perusteella, Suomi ei voi toteuttaa allekirjoittamiensa sopimusten velvoitteita ilman ydinvoimaa. Velvoitteiden ennustetaan kiristyvän tulevaisuudessa.

Yritysten menestyminen on maamme kehityksen kivijalka, ja siihen perustuu myös hyvinvointimme. Energiaintensiiviset metsä- ja terästeollisuus tarvitsevat hinnaltaan vakaata ja kohtuuhintaista energiaa, jota lisääntyvä tuotanto- ja jalostusaste sitovat entistä enemmän.

Vihreät ovat jopa halveksien puhuneet savupiipputeollisuudesta, joka kaikilta osin tänään on huipputeknologiaosaamista. En voi ymmärtää vihreiden kielteistä suhtautumista näitä ja monia muita teollisuudenaloja kohtaan. Kaiken lisäksi nämä teollisuudenalat tuovat vaurautta myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Vain ydinvoiman lisärakentamisella pystymme takaamaan teollisuuden kehittymisen. Monet teollisuuden investoinnit odottavat myönteistä ydinvoimapäätöstä.

Rouva puhemies! Tarvitsemme monipuolisen energiaratkaisun, joka parhaiten palvelee yhteiskuntamme rakentamista. Siinä ydinvoima ja puu on paras ja oikea ratkaisu päälinjana. Hiilidioksidivapaina ne antavat tilaa turpeelle, kaasulle ja myös jäljelle jäävälle hiilelle. Tuuli, yhteiskuntajätteiden kaasutus ja energiansäästö ovat välttämättömiä, mutta valitettavasti vain marginaalisia. Niihin on panostettava, niissä meillä on paljon osaamista, mutta suurta peruskysymystä niillä ei ratkaista.

Eri energiamuotoja ei voi asettaa vastakkain, vaan kysymys on monipuolisesta mallista, ja vastaus siihen on talousvaliokunnan esitys. Peruskysymys on, mistä haluamme olla lisäsähköntuotannossa riippuvaisia, Venäjän ydinvoimaloista ja maakaasusta, Pohjoismaiden mahdollisista hyvistä vesivuosista vai rakennammeko lisää omaa kapasiteettia?

Vastaus on selkeä: meidän on lisättävä omavaraisuuttamme. Viidennen ydinvoimalan rakentamisesta on teollisuus valmis kantamaan vastuunsa, haluten näin turvata vakaan sähkönsaantinsa. Maakaasulle rakentajaa ei ole tiedossa. Maakaasun, jota nähtävissä olevassa tulevaisuudessa saadaan vain Venäjältä, lisääntyvään käyttöön sisältyy sekä huoltovarmuus että hintariski. 40 prosenttia energiantarpeemme tyydyttämisestä tulisi pahimmillaan Venäjältä. Sen varaan emme voi jättää Suomen tulevaisuutta. Ydinvoimavaihtoehdon kautta myös neuvotteluasemamme kaasun hinnan osalta paranee.

Tässä salissa puhuttiin eilen myös kehitysmaiden tulevaisuudesta. Akateemikko Jauho totesi asiantuntijalausunnoissaan, että korkean teknologian maiden, kuten Suomen, tulee käyttää ydinvoimaa, joka on kohtuuhintaista ja saasteetonta. Näin annamme ilmastollisesti tilaa köyhimmille maille käyttää energiantuotannossaan fossiilisia polttoaineita, lähinnä kivihiiltä, ja samalla tien vaurastumiseen.

Ydinvoima täyttää kestävän kehityksen kriteerit ja on paras vaihtoehto Suomen tulevaisuudelle. Tarvitsemme myönteistä päätöstä luomaan uskoa pitkäjänteiseen energiapolitiikkaan, jonka varaan yritykset uskaltavat suunnitella tulevaisuutensa kasvua. Monipuolinen energiaratkaisu on kaiken kokoisten yritysten sekä koti- ja maatalouden kannalta tärkeä osa taloudellista kilpailukykyämme, jolla ratkaistaan myös aluetaloutemme ja työllisyytemme kehittyminen.

Arvoisa rouva puhemies! Täyttääksemme Kioton sopimuksen asettamat velvoitteet ja säilyttääksemme teollisuutemme kilpailukyvyn, tarvitsemme energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Se on mahdollista kustannustehokkaimmin tuottaa rakentamalla viides ydinvoimala. Teollisuuden vastatessa investoinneista, valtion vahvat panokset voidaan suunnata talousvaliokunnan esitysten mukaisesti uusiutuvien energianlähteiden käytön kehittämiseen ja lisäämiseen. Samalla meille jää entistä enemmän kipeästi kaivattuja varoja suunnattavaksi hyvinvointivaltion vahvistamiseen.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkastelen ydinvoima-asiaa erityisesti sosiaali- ja terveysvaikutusten kannalta. Niitä pohdittaessa on syytä puhua säteilystä, pienhiukkasista ja ilmastonmuutoksesta.

Radioaktiivinen säteily tekee ydinvoimasta riskialttiin energianlähteen. Ydinvoima säteilee koko elinkaarensa ajan aina uraanin louhinnasta jätteen loppusijoittamiseen ja satojatuhansia vuosia jätehaudan sulkemisen jälkeenkin. Säteilyturvakeskuksen ja Posivan tekemät mallinnukset ydinvoimaan liittyvistä säteilyriskeistä ovat puutteellisia, sillä ne perustuvat ulkoisen säteilyn tuottamiin vaikutuksiin.

Tiedot on kerätty lähinnä ydinpommien uhreilta, jotka saivat kerralla erittäin suuren annoksen ulkoista säteilyä. Voimala- tai jätehautaonnettomuuden päästöt tuottaisivat kuitenkin lähinnä sisäisiä vaurioita. Ihmiskehon sisälle joutuneen radioaktiivisen säteilyn aiheuttama tuho etenee hitaasti ja kohtalaisen matalalla aktiivisuudella, mutta sen mutaatioita aiheuttava vaikutus kohdistuu voimakkaasti lähellä oleviin soluihin. Tämä vaikutus pitäisi ottaa huomioon, kun arvioidaan ydinvoimaan liittyviä syöpäriskejä.

Uraanin louhinnan terveys- ja ympäristövaikutukset ovat jääneet suomalaisessa keskustelussa paljolti sivuun, sillä ne eivät näy meille. Uraanilouhoksilla ongelmat ovat kuitenkin todellisuutta. Esimerkiksi Venäjän Krasnokamenskissä radioaktiivisen pölyn ja pohjavesiin valuneen radioaktiivisen lietteen aiheuttama tuho on tehnyt paikasta ympäristökatastrofialueen.

Voimalaonnettomuuden riski on pieni, mutta nollaksi sitä ei saada millään. Uusi reaktori ei siis voi täyttää ydinenergialain vaatimusta, että ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Minua kummastuttaa ydinvoimayhtiöiden haluttomuus ottaa täysimääräisesti vastuu mahdollisen suuronnettomuuden seurausten korvaamisesta, jos riski kerran on niin pieni kuin väitetään. Suomessa yhtiön korvausvelvollisuus on tällä hetkellä noin 250 miljoonaa euroa, kun suuronnettomuuden kuluiksi on arvioitu 17 miljardia euroa. Yli menevältä osalta kustannuksista vastaamme me veronmaksajat.

Suomalaiset ydinvoimalat tuottavat noin 70 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä vuosittain. Viides reaktori tuottaisi käyttöaikanaan jopa 2,5 miljoonaa kiloa jätettä. On syytä muistaa, ettei jäteongelmaa ole ratkaistu, toisin kuin kokoomuksen ryhmäpuheessa väitettiin. Kukaan ei voi taata, että ydinjäte pysyy satojatuhansia vuosia paikallaan kallioperässä. Korkea-aktiivisen jätteen pääseminen kosketuksiin pohjaveden kanssa olisi kansanterveydellinen katastrofi.

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja on kovasti puolustellut ydinvoiman lisärakentamista sillä, ettei ydinvoima tuota terveydelle haitallisia pienhiukkasia. Väite on harhaanjohtava, sillä suurin osa pienhiukkasista tulee liikenteestä. On myös syytä tarkastella energiantuotannon koko kuvaa. Maakaasu—uusiutuvat-malli sekä ydinvoima—kivihiili-malli tuottavat yhtä paljon pienhiukkaspäästöjä. Sen sijaan rikkidioksidin ja typen oksidien päästöjä syntyisi ydinvoima—kivihiili-mallissa maakaasumallia enemmän.

Energiaratkaisujen valinta kytkeytyy keskusteluun ilmaston lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen torjumisessa keskeisin rooli on hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä. Päästöjen vähentäminen onnistuu parhaiten uusiutuvaan energiaan ja maakaasuun tukeutumalla. Tämän osoittavat Kansallisen ilmastostrategian laskelmat.

Energiakeskustelussa on pääministeri Lipposen johdolla heiluteltu Venäjän korttia ja peloteltu maakaasun aiheuttamalla tuontiriippuvuudella. Venäjältä on kuitenkin tuotu Suomeen kaasua neljännesvuosisata, ja toimitusvarmuus on ollut hyvä. On vaikea kuvitella, että Venäjä sulkisi kaasuhanaa Suomelta. Se joutuisi silloin sen sulkemaan koko läntiseltä Euroopalta, ja se tuskin voi olla mitenkään Venäjän intresseissä.

Venäjän kortin kääntöpuolikin olisi hyvä nähdä. Usein kuulee perusteltavan ydinvoiman lisärakentamista sillä, että venäläisen ydinsähkön tuonti pitäisi korvata suomalaisella ydinvoimalla. Näin yksinkertainen yhtälö ei kuitenkaan ole. Meidän päätöksemme rakentaa lisää atomivoimaa voisi innostaa venäläisiäkin lisäämään ydinvoimatuotantoa. Venäläisen ydinsähkön tuonnilla on myös siksi turha hurskastella, että sähköntuonti Venäjältä ei vähenisi viidennen ydinreaktorin myötä. Sekä ydinvoima—hiili-mallissa että maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa tuodaan yhtä paljon sähköä Venäjältä.

Ministeri Mönkäreen eilinen väite, että sähkönkulutuksen kasvaessa joudumme tuomaan Venäjältä lisää sähköä, jos uutta ydinvoimaa ei rakenneta, on erikoinen. Hallitushan liitti ydinvoimapäätökseensä lausuman, että sähkönkulutus pidetään ydinvoima-mallissa samalla tasolla kuin se on ilmastostrategian maakaasuvaihtoehdossa. Venäjän kortilla pelaajat, ydinvoiman kannattajat, korostavat Suomen energiaomavaraisuutta. Ihmettelen, mikä energiaomavarainen ratkaisu ydinvoima oikein on, sillä voimalan polttoainehan tuodaan ulkomailta Kanadasta, Australiasta tai sitten sieltä Venäjältä, josta Fortum uraaninsa ostaa.

Meidän pitää katsoa energiantuotannon kokonaisuutta. Tiedämme kaikki, että talousvaliokunnan lausumat säästöstä ja uusiutuvasta energiasta sekä lisäbudjetin risupaketti eivät oikeasti edistä uusiutuvan energian käyttöönottoa, jos samalla rakennamme lisää ydinvoimaa. Viidennen reaktorin tuoma halvan sähkön tulva täyttäisi energiamarkkinat, eikä uusiutuvaan energiaan saatikka säästöön silloin kannattaisi panostaa. Myöskään kivihiilen alasajossa ei tarvitsisi kiirehtiä. Kestävään ja vastuulliseen uusiutuvaan energiaan perustuvaan energiapolitiikkaan meidän pitää joka tapauksessa siirtyä ennemmin tai myöhemmin. Kivihiili ja uraani eivät loputtomiin riitä. On yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että teemme nyt valinnan puhtaamman ja turvallisemman energiavaihtoehdon puolesta.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riskejä pitäisi sitten verrata ehdottomasti. Ilmastomuutokseen liittyvä riski Golfvirran pysähtymisestä on suurempi kuin ydinvoimalasuuronnettomuuteen Suomessa liittyvä riski. Golfvirran pysähtyminen merkitsee sitä, että kymmenessä vuodessa siirrytään 1 000 kilometriä pohjoiseen ilmastossa. Aika suuri osa Suomesta tulee asuinkelvottomaksi. Suuri ydinvoimalaonnettomuus aiheuttaa ehkä noin 20 kilometrin säteellä maanviljelyn kiellon, mutta siellä voi silti elää, eli kyllä nämä riskit pitäisi panna suuruusjärjestykseen.

Sitten pienhiukkasten kohdalla jatkuvasti on väitetty, että ne ovat liikenteen aiheuttamia. Liikenne ehkä aiheuttaa kolmasosan niistä ja puolet pienhiukkasten aiheuttamista kuolemista, mutta silloinkin jää vielä noin 100 000 kuolemaa vuodessa energiantuotannon osuudeksi Euroopassa. Nythän meillä on kaukokulkeutuma pienhiukkasilla, jotka ovat lähinnä energiantuotannosta. Nekin aiheuttavat nyt noin 200—300 kuolemaa vuodessa Suomessa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Selvennys hallituksen lausumaan tämän esityksen käsittelyssä hallituksessa. Hallitus sitoutuu lausumassaan tekemään kaikki ne toimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan energiansäästöön. Ei hallitus ole voinut sitoutua siihen, että sähkönkulutukselle asetettaisiin joku katto, vaan pyritään kaikin tavoin edistämään energiansäästöä, mutta hallitus jo ohjelmassaan toteaa, että energiaratkaisut on tehtävä niin, että talouskasvu ja työllisyys turvataan. Se tarkoittaa sitä, että talouskasvua sallitaan, ja silloin voi käydä niin, että myöskin sähkönkulutus kasvaa huolimatta siitä, että kaikki mahdolliset toteutettavissa olevat säästötoimenpiteet tehdään.

Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meidän tehtävämme on hakemusta käsitellessämme arvioida, mikä on yhteiskunnan kokonaisetu tämän hakemuksen kohdalla. Tässä suhteessa on hyvä katsoa, mitä on tapahtunut näiden yhdeksän vuoden kuluessa siitä lähtien, kun kokonaisetua edellisen kerran arvioitiin. Tuolloin keskustelussa peloteltiin hyvin voimakkaasti, että energiavaltainen teollisuus ei enää investoi ja hakeutuu muualle, että on olemassa investointihankkeita, joiden tulevaisuus riippuu siitä, mikä ratkaisu tehdään. Nämä pelottelut eivät ole toteutuneet. Päinvastoin esimerkiksi terästeollisuudessa on tehty suuria investointipäätöksiä. Metsäteollisuus on jopa myynyt omaa energiantuotantoa ulkopuolelle ja luottaa markkinoilla tehtäviin sähkönhankintasopimuksiin. Ne elävät uusilla markkinoilla. Sen sijaan tästä eduskuntakeskustelusta hyvin suuri osa pyrkii rajautumaan kansallisten rajojen sisäpuolelle.

Yhdeksässä vuodessa on nähty, että Suomen kansantalous voi kasvaa osaamisintensiivisellä tuotannolla, jonka energiankäyttö on minimaalista aikaisempaan nähden. Kun vuonna 87 sähkönhankinnan kulut teollisuudelle olivat noin 6 prosenttiyksikköä teollisuuden kokonaiskustannuksista, oli tämä osuus reilu kymmenen vuotta myöhemmin enää 1,4 prosenttia. Tämä muutos on dramaattinen teollisuutemme rakenteessa. Näihin kuluihin on syytä myös suhteuttaa ne riskit, jotka energian hintavaihteluihin sisältyvät.

Yhdeksän vuoden aikana sähkömarkkinat ovat vapautuneet ja vapautumassa edelleen. Tällä on hyvin monia seurauksia hinnoitteluun ja sähkön uustuotantoinvestointiedellytyksiin, mutta samalla tämä on ratkaisevalla tavalla parantanut myös huoltovarmuuttamme. Sähkömarkkinoillamme toimivat nyt yhtiöt, joista monet toimivat laajalla alueella Euroopassa. Ne tuottavat ja myyvät yli kansallisten rajojen, ja ne vastaavat asiakkailleen sähkönsaannista.

Yhdeksässä vuodessa kotimaisen energian käyttö on edennyt nopeasti. Tuolloin risuja ja kaasuja pilkattiin. Se kuului keskustelun sävyyn samoin kuin pelottelu sillä, että teollisuus ei enää investoi meille. Nyt risuilla ja kaasuilla on tuotettu mahtiosa siitä tarvitusta lisäsähköstä, joka tämän vajaan kymmenen vuoden aikana on tarvittu. Kaasulla on korvattu hiiltä. Tuolloin yhdeksän vuotta sitten eräs hyvin yleisesti esitetty ennuste oli se, että jos hylkäämme ydinvoimahakemuksen, hiilenkäyttöä tullaan lisäämään runsaasti. Miten on käynyt? Useina vuosina tämän jälkeen hiilenkäyttö on alemmalla tasolla kuin silloin. Me olemme vähitellen korvanneet kaasulla myös hiilen käyttöä.

Toistan sen, minkä silloinkin sanoin: Ydinvoimaa lisärakentamalla ei esimerkiksi Helsingin hiilenpolttoa lämmityksessä ja yhdistetyssä sähköntuotannossa voida korvata. Ainoa keino on rakentaa sellainen kokonaisuus, jossa muun muassa suurten kaupunkien yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa voidaan hiilen sijalle löytää joku toinen polttoaine. Ydinvoimasta tänne ei lämpöä tuoda eikä ole tuotu. (Ed. Tiuri: Tuodaan!)

Yhdeksän vuoden jälkeen jäteratkaisu on nyt tehty. Joudumme jätteen hautaamaan. Se ei ole ratkaisu. Se on pikemminkin käsien ylösnostamista antautumisen merkiksi sille, että ainakaan suomalainen osaaminen ja teknologia eivät tämän jätteen kohdalla muuta ratkaisua keksineet.

Eilisestä keskustelusta ja vähän tänäänkin minua on jäänyt vaivaamaan tuontiriippuvuudesta ja erityisesti Venäjän riippuvuudesta varoittelu. Haluan muistuttaa talousvaliokunnan omasta lausunnosta, mietinnöstä, nousevan luvun: 13 prosenttia Venäjän sähköntuotannosta tuotetaan ydinvoimalla. Meillä on hyvin pitkä kokemus yhteistyöstä Venäjän kanssa öljyn, kaasun ja sähkön tuonnista. Vuosikymmenten aikana tämä raaka-ainetuonti on tosiasiassa toiminut keskeisenä tekijänä hyvinvointimme kasvattajana. Me tuomme sähköä idästä, lännestä ja pohjoisesta. Jos maailmalla syntyy sellainen häiriö, joka katkaisee tämän tuonnin tai merkittävän osan siitä tuonnista, on häiriö todennäköisesti maailmalla niin vakava, että meidän teollisuutemme myllyt eivät noissa oloissa myöskään pyöri täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on liittänyt mietintöön pitkän joukon lausumaehdotuksia, joiden sisältöä itse mietinnössä ei enempää perustella. Minua suoraan sanoen hieman harmittaa, että tämän laajan paketin yhteydessä eduskunta tulee edellyttämään eräänä yksityiskohtana sitä, että hallitus ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi. Sikäli kuin minä tätä aihepiiriä tunnen, tämä tarkoittaa pyrkimystä vähentää sähköhävikkejä siirrossa ja liikenteen puolella liikenteen polttoaineen käytön vähentämistä. Tämä on selvä yhdyskunta- ja aluerakennetta keskittävä hanke, johon myös itse ydinvoimarakentaminen tähtää. Harmittelen, että tältä osin paketissa on menossa läpi sellainenkin lausuma, jota en pidä viisaana. Tähän olisi pitänyt ehdottomasti lisätä rinnalle vaatimus kotimaisen energian käytöstä, koska yhdyskunta- ja aluerakenteessa, juuri hajautuneessa aluerakenteessa on ehkä paremmatkin edellytykset lisätä kotimaisen energian käyttöä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Huovisen ehdotusta, että periaatepäätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta laajennettuna hylätään.

Lopuksi, arvoisa puhemies, täällä on keskusteltu siitä maailmanlaajuisesta työnjaosta, jossa ydinvoiman käyttöä lisättäisiin täällä pohjoisessa teknisesti kehittyneissä maissa ja sitten hiiltä voitaisiin polttaa paljon lisää kehitysmaissa. Minusta tämä on vaarallista puhetta. Me emme saa antautua sellaiseen kehitykseen, sillä kehitysmaiden energiankulutuksen kasvu on räjähdysmäisen nopeaa, monituhatkertaista todennäköisesti siihen, mitä Suomessa tullaan näkemään. Ainoa kestävä tapa maailmalle on se, että näissä oloissa täällä pohjoisessa, missä on vaikeat olosuhteet, korkea osaamistaso ja teknologista kykyä, kyetään kehittämään sellaista aurinkoperäistä teknologiaa, joka pystytään täällä kaupallistamaan, saamaan markkinoilla toimimaan ja pystytään saamaan se monistettavaksi, jotta myös kehitysmaat pystyisivät sen ottamaan käyttöön.

Eero   Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vanhanen puheensa alussa toi esille, mitä tässä on tapahtunut yhdeksän vuoden aikana, kun päätöstä viidennestä ydinvoimalasta ei tehty yhdeksän vuotta sitten. Silloin hyvin keskeisenä asiana oli, perusteluna niillä, jotka vastustivat viidettä ydinvoimalaa, että jos viidettä ydinvoimalaa ei rakenneta, niin silloin alkaa maakaasuputken rakentaminen Norjanmerelle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Elikkä kun tässä on tuotu myös esille, että ollaan komentotaloudessa, niin kuin välillä tuntuu, ollaan kuitenkin markkinataloudessa, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että jos tätä lupaa viidenteen ydinvoimalaan ei tule, niin joka tapauksessa maakaasu on hyvin merkittävä energiaelementti, että pystytään lisääntyvä sähköntarve tyydyttämään. Mutta rakennetaanko nytkään näitä putkia? Kuka ne tekee? Kuitenkin, jos lupa tulee viidennelle ydinvoimalalle, se tullaan kuitenkin rakentamaan ja sitä kautta turvataan lisäsähköntarpeemme kuin myös Kioton sopimuksen osittainen täyttäminen ja tavoitteiden toteuttaminen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla metsäteollisuus lisäsi sähkönhankintaansa: esimerkiksi ydinvoiman tehokorotukset, lisätuontia Ruotsista ja Venäjältä; yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa puun, turpeen ja maakaasun käyttö; ja samalla tehostettiin sähkönkäyttöä ja yleensäkin energiankäyttöä eli toteutettiin energiansäästöohjelmat. Nämä kertovat sitä, miten 90-luku päästiin ilman, että tuli isompia ongelmia. Siellä on olennaisena ydinvoiman tehokorotus. Tätä kaikkea me tarvitsemme tästä eteenkinpäin. Nyt meillä on vain se ero, että Ruotsissa ja Norjassakin sähkönkulutus kasvaa ja sinne ei suunnitella uusia investointeja, joten tuontisähkön saaminen siitä suunnasta varmasti vaikeutuu. Eli sen takia sitten on vedetty johtopäätös, että meillä jää varaventtiiliksi ainoastaan tuontisähkö Venäjältä. Eihän siinä sinänsä mitään muuta ole kuin hintariski, joka hankaloittaa teollisuuden pitkäkestoisia investointisuunnitelmia.

Kehitysmaiden asiasta puhuimme täällä jo eilen. Kestävän kehityksen periaatteet ovat tärkeät, ja teollistuneiden maiden, Suomen kaltaisten maiden, on tehtävä juuri niin kuin ed. Vanhanen toi esille, kehitettävä uutta teknologiaa. Ylimenovaiheessa meidän on vain hyväksyttävä se, että kehitysmaissa varmasti käytetään fossiilisia polttoaineita, jolloin meidän pitää vähentää oman energiantuotantomme (Puhemies koputtaa) päästöjä vielä enemmän, ja ydinvoimahan on ratkaisu siihen.

Matti  Vanhanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ylimenovaiheessa on suoraan sanoen hirveä kiire kehittää sellaista tekniikkaa, jonka kasvava väestö kehitysmaissa voisi ottaa käyttöön. Se on hyvin suurelta osin myös meidän vastuullamme.

Metsäteollisuus oli erittäin aktiivisesti mukana, voisi sanoa, ajamassa viidettä ydinvoimalaa. Sen 90-luvun päätöksen jälkeen oli suorastaan aikamoinen hämmästys se, että esimerkiksi Stora Enso myi yli 11 miljardin markan edestä ulkopuolista sähköntuotantokapasiteettiaan omista käsistään muualle ja luottaa siihen, että tekee hankintasopimuksia markkinoilla. Se tekee sopimuksia kansainvälisten sähköyhtiöiden kanssa, jotka turvaavat sille sähkönsaannin. Teollisuus luottaa näiden sopimusten pitkäjänteisyyteen.

Kaasuputken osalta minulla on se käsitys, että Suomen kaasun huoltovarmuus varmimmin voidaan taata sillä, että aikaa myöten saadaan Venäjän ja Keski-Euroopan välille Itämeren kautta tuleva kaasuyhteys, jolla on kaksi päätä, ja kaasu voi kulkea tarvittaessa kahteen suuntaan sitä putkea. Ei tarvita sinänsä Norjanmereltä suoraan tulevaa putkea.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan jo tähän mennessä käymä keskustelu periaatepäätöksestä viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi on kyllä todella osoittanut, ettemme päätä mitenkään yksinkertaisesta asiasta. Totta on, että tämän päätöksen vaikutukset ulottuvat hyvin laajalle, kun asiaa tarkastellaan nimenomaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Vastauksen etsimisessä kansanedustajia ovat tietenkin auttaneet olemassa olevat kaksi hallituksen valmistelemaa ja eduskunnan hyväksymää toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa Suomen energiastrategiaksi. Molemmat ovat mahdollisia, mutta ne ovat kuitenkin, kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, sormiharjoitelmia kuvitellusta energiantuotantotilanteesta. Ne sisältävät epävarmuuksia ja heikkouksia, mutta toimivat kuitenkin aivan hyvänä apuna energiatodellisuuden hahmottamisessa, ja parempia eduskunnan yksimielisesti hyväksymiä malleja meillä ei ole, vaikka esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmänkin selvitys on omasta mielestäni erittäin hyvä pohja tarkastelulle.

Onkin hämmästyttävää se, että talousvaliokunnan mietinnössä todetaan kielteisen ydinvoimapäätöksen johtavan Suomen aivan uudenlaiseen energiapoliittiseen tilanteeseen. Tällainen mörköjen maalailu päästöjen rajusta kasvusta, hurjasta Venäjä-riippuvuudesta, valtion menojen huimasta kasvusta jne. on vähän outoa. Kyllähän tästä listasta puuttuvat enää kannattajien keskusteluissa esiin tuomat uhkakuvat perusteollisuuden alasajosta, Pohjois-Suomen menetetyistä mahdollisuuksista ja sähkön hinnan järisyttävästä kasvusta.

Tällaisia synkeitä uhkakuvia ei kyllä asiantuntijoiden lausunnoissa maalattu eikä niissä esitetty näin mustavalkoista maailmankuvaa. Vaikkakin esitettiin vahvoja perusteita vastaan ja puolesta, elämän ja kuoleman kysymys ei viides ydinvoimala tunnu teollisuudenkaan mielestä olevan. Hyvä niin, tämä on hyvä muistaa päätöstä tehtäessä. Mutta on myös muistettava se tosiasia, ettemme pysty määräämään yksityiskohtaisesti, miten ja missä sähkö tai kokonaisenergiamme tuotetaan. Me voimme määrätä sille puitteet ja antaa markkinasignaaleja, ja niitä meidän pitääkin päättäjinä antaa.

Ydinvoiman lisärakentaminen olisi nimenomaan tällainen vääränlainen markkinasignaali. Se on kannanotto keskittävän energiantuotannon puolesta, ja se ilman muuta veisi pohjaa pois uusiutuvien energiantuotantomuotojen edistämiseltä ja energiansäästöltä. Kuvaavaa on, että talousvaliokunnan enemmistön mietintöön kirjaamat lausumat ovat ehdollisia: siis jos ydinvoimaa, niin sitten uusiutuvia ja säästöjä lisää. Todellista halua Suomen elinkeinoelämälle yhä tärkeämmän energiateknologia-alan edistämiseen ei valiokunnan enemmistöllä näytä olevan. Pääasia, että saavat haluamansa, siis viidennen ydinreaktorin, ei muulla niin väliä.

Mietintöön jätetyssä vastalauseessa, jonka allekirjoittajiin kuulun, lähdetään siitä, että Suomen energiapolitiikan tulee olla taloudellisesti järkevää sekä eettisesti ja ekologisesti kestävää. Tämä merkitsee sitä, että energiapolitiikan tavoitteena Suomessa ja kansainvälisesti on oltava energiankäytön merkittävä tehostaminen sekä kaikkien uusiutuvien energianlähteiden käytön huomattava lisääminen erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Kestävällä energiapolitiikalla on myös luotava talous- ja työllisyyspolitiikan tueksi olosuhteet, joilla turvataan energian saatavuus ja kilpailukykyinen hinta.

Ydinvoiman lisärakentaminen hidastaisi kotimaisten uusiutuvien energianlähteiden markkinoillepääsyä, sillä sähkömarkkinoille syntyisi tilapäisesti ylikapasiteettitilanne. Samoin investointihalukkuus muuhun sähköntuotantoon, kuten uusiutuviin energianlähteisiin, vähenisi. Ilman uutta ydinvoimaa kiinnostus uuteen kotimaiseen sähköntuotantoon uusiutuvien energialähteiden ohjelman tukien kanssa kasvaa ja luo samalla pohjaa menestyvälle uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle vientiteollisuudelle.

Tällä hetkellä Suomesta viedään ulkomaille uusiutuvia energiateknologioita ja energiansäästöteknologiaa jo noin miljardin euron arvosta. Tämän viennin on arvioitu tulevaisuusvaliokunnan Vtt:llä teettämän taustaselvityksen mukaan mahdollisesti olevan vuonna 2010 jo lähes 10 miljardia euroa. Energiaverotuksella onkin ohjattava energiankäyttöä nykyistä tehokkaammin uusiutuvien energialähteiden kuten biopolttoaineen, vesivoiman, tuulivoiman sekä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon suuntaan, ja verotuksen tulee luonnollisesti myös kannustaa energiansäästöön.

Arvoisa puhemies! Edellä esitettyjen näkökulmien lisäksi ydinvoimapäätöstä on tietenkin tarkasteltava myös kansainvälisten sopimusten mukanaan tuomien sitoumuksien näkökulmasta. Kioton vaateet tiedämme, mutta kansanedustajia on syytä muistuttaa myös EU:n energiapolitiikkaa ohjaavasta kestävän kehityksen strategiasta. Siinä EU:n tavoitteeksi asetetaan taloudellisen kasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten irti kytkeminen.

Ilmastonmuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ydinvoimaa ei hyväksytä kestävän kehityksen mukaiseksi energiantuotantomuodoksi. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiksi ja yhteistoteuttamismenettelyksi kutsutuissa kehittyvien ja siirtymätalousmaiden kanssa yhteistyössä toteutettavissa hankkeissa ydinvoimaa ei ole hyväksytty päästöjen vähennyskeinoksi. Tässä valossa talousvaliokunnan määrittely kestävästä kehityksestä on vähintäänkin outo. Ympäristövaliokunnan lausuntoon olisi kannattanut tutustua vähän tarkemmin.

Olisi ollut hyvä tarkastella muutenkin mietinnön enemmistön kannoissa ydinvoimatilannetta kansainvälisesti. Nimittäin Suomeen kaavailtu uusi ydinvoimalahan olisi kymmeneen vuoteen ensimmäinen uusi ydinvoimalahanke läntisessä teollisuusmaassa, ja siihen tarvittava teknologia on hankittava ulkomailta. Valiokunta ei pohdi myöskään juuri sanallakaan sähkömarkkinoiden avautumisen vaikutuksia, mutta onneksi tätä on pohdittu ympäristövaliokunnan lausunnossa ja jonkin verran myös valtiovarainvaliokunnan lausunnossa.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittujen näkökulmien lisäksi ydinvoimavastaisen kannan perusperusta on siinä, että ydinvoiman myötä jätämme jälkipolville kenties kestämättömän taakan. Ydinjätteen loppusijoitusta ei ole vielä missään ratkaistu eikä vielä voida varmoja käsityksiä esittää nykyisten järjestelmien pitkäaikaisista riskeistä. Onnettomuuden teoreettinen todennäköisyys voidaan saada pieneksi erilaisilla teknisillä järjestelyillä, mutta kokonaan tätä riskiä ei voida kuitenkaan eliminoida.

Arvoisa puhemies! Kannatan täällä tehtyjä esityksiä siitä, että tämä valtioneuvoston periaatepäätös kumotaan ja mietinnössä ja myös vastalauseessa olevat ponnet hyväksytään.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan pariin seikkaan: Ensinnäkin EU-maissahan tällä hetkellä on siis 145 ydinvoimalaitosta ja EU-maiden sähköstä tuotetaan 35 prosenttia ydinvoimalla. Totean sen, että tässä saattaa tulla hiukan harhaanjohtava käsitys siitä, mitä on Euroopassa kymmenen vuoden aikana tehty.

Talousvaliokunta vieraili viime keväänä Ranskassa Civaux’n ydinvoimalassa, joka on avattu pari vuotta sitten. Se oli aivan moderni. Vähän aikaisemmin oli avattu Civaux 1. Se, mitä siellä saimme kuulla parlamentista ja eri viranomaisilta, oli se, että heillä on suunnitelmat seuraavaan uuteen ydinvoimalaan, kun tilanne sellaisen sallii.

Mitä tulee Suomen ydinvoimateknologiaan, se on toki vielä erinomaista, toistaiseksi. Tämä onkin eräs näkökulma: on hyvin järkevää tietysti, vielä niin kauan kuin meillä on tämän teknologian osaajia, käyttää suomalaisten omaa erinomaista ammattitaitoa.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tietenkin muistaa, että tuo ydinvoimalateknologiahan ostetaan ulkomailta eikä suomalaisilta toimittajilta.

Mutta puutuin talousvaliokunnan enemmistön allekirjoittamaan mietintöön juuri siitä näkökulmasta, että olisi pitänyt vähän tarkemmin valottaa tätä ydinvoimatodellisuutta eikä vain sitä, missä juuri tällä hetkellä on ydinvoimaloita käytössä, koska se tosiasia, että uusi ydinvoimala olisi kymmeneen vuoteen ensimmäinen uusi ydinvoimalahanke läntisessä teollisuusmaassa, on aivan fakta. Vuoden 2000 lopulla oli rakenteilla ydinvoimalaitoksia sellaisissa maissa kuin Iran, Romania, Argentiina, Kiina, Tshekki, Taiwan, Slovakia ja Ukraina, Korea, Venäjä ja Japani. Sinnehän Suomi sopii ihan mukavasti ilmeisesti!

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän voi tietysti vain lisätä sen, että puhuja tietysti tietää, että talousvaliokunta käsitteli näitä erinomaisen huolella. Meidän viikon matkamme, juuri energiamatkamme, Eurooppaan kyllä todisti sen, mikä siellä on se tilanne. Voin todeta vielä sen, että Euroopassa tietysti on jo runsain määrin ydinvoimaloita ja niiden tehoa on koko ajan nostettu, niin että näitä lukuja tietysti voi katsoa hyvin monella tavalla. Suomen on aika nyt tehdä omista lähtökohdistaan viidennen ydinreaktorin rakentamispäätös.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En täysin allekirjoita sitä, että huolellisesti kaikkia tutkailtiin valiokunnassa, koska nimenomaan muitten valiokuntien antamia lausuntoja ei kyllä erityisen huolellisesti tutkailtu. Esimerkiksi ympäristövaliokunnan lausunto jätettiin käytännössä kokonaan huomioimatta tuossa mietinnössä. Otimme sen kyllä hyvin huomioon tuossa vastalauseessa samoin kuin tarkastelimme huolellisesti vastalauseessa myöskin näitä muita valiokuntien antamia lausuntoja.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kovin paljon energiaa näyttää kuluvan tähän energiakeskusteluun sekä talon sisäpuolella että ulkona, niin että kunpa tämän saisi talteen.

Viime eduskuntakaudella käytiin energiapoliittisen selonteon yhteydessä keskustelua siitä, pidetäänkö energiavalikossamme mukana ydinenergiavaihtoehto vaiko ei. Muun muassa tuolloin talousvaliokunnassa käydyn asiantuntijakuulemisen perusteella päädyttiin siihen, että se pidetään mukana valikossa.

Meillä on neljä toimivaa ydinreaktoria, ja niitten kapasiteettia on lisätty, kuten on tullut moneen kertaan todetuksi. Ydinvoimapäätös on minunkin mielestäni signaali eduskunnan päätöksentekokyvystä. Energiapolitiikkamme tavoite on turvata riittävän edullisen energian häiriötön saanti koko yhteiskunnalle kaikissa olosuhteissa siten, että ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän.

Mietintövaliokuntana talousvaliokunta on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Laaja asiantuntijoitten kuuleminen ja asioitten pohtiminen monipuolisesti heijastuu mietinnön analyyttisessa tekstissä. Eduskunnan tehtävänä on paneutua tämän kaltaisiin, monille maallikoille vaikeasti avautuviin asioihin parhaan kykynsä mukaan ja tehdä valistuneita päätöksiä.

Nykyisin käytössä olevat energiamuodot, kehitteillä olevat energiamuodot, niitten hyödyt, haitat, kustannukset ja riskit ovat tulleet monelta kannalta arvioiduiksi. Keskusteluissa on vertailtu eri energiamuotoja ja esitetty erilaisia skenaarioita riippuen siitä, mitä energiavaihtoehtoa asianomainen henkilö on itse sattunut kannattamaan. Yllättävintä mielestäni on ollut riskien arvioinnin tunnepitoisuus. Minun on vaikea ymmärtää sitä, että erittäin epätodennäköinen, pienen ihmisjoukon terveydelle vähäisen riskin aiheuttava onnettomuus — korostan: onnettomuus — siis tapahtuma, jota kukaan ei toivo ja jonka ehkäisemiseksi tehdään kaikki voitava, arvioidaan suuremmaksi pahaksi kuin paraikaa varmuudella tapahtuva ihmisten hengen ja terveyden vaarantaminen. Tänään pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan pelkästään Euroopassa varmuudellakin yli 100 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa ja niiden arvioidaan lyhentävän ihmisten elinikää keskimäärin vuodella. Tämä siis tapahtuu tänä päivänä samanaikaisesti kuin me täällä keskustelemme mahdollisista onnettomuuden riskeistä. Suomessakin tämä merkitsee ainakin varovasti arvioiden 200:aa varmaa kuolemaa vuodessa. Edellä mainittu varmuudella toteutuva haitallinen seuraamusko on monelle mieluisampi vaihtoehto kuin omassa hallinnassa oleva, energiantuotantoon tarkoitettu nykyaikainen ydinvoimala, jossa turvallisuus on viritetty huippuunsa?

Vaikuttaa siltä, että tässä keskustelussa ovat menossa sekaisin ydinvoima, ydinaseet ja ydinsaasteet. Asian ydin on unohtunut. Abstrakti säteilyn pelko näyttää lukitsevan monen ihmisen tiedon vastaanottokyvyn. Olisi hyvä paneutua ympäristömme säteilylähteisiin. Niihin ovat täällä aika monet jo opastaneet. Siksi en käy niitä kertaamaan. Ne on myöskin varsin hyvin selostettu talousvaliokunnan mietinnössä ja monissa tausta-asiakirjoissa. Erilaisten säteilylähteitten aiheuttaman säteilyn määrä olisi siis hyvä itselleen selvittää ja suhteuttaa ne ydinvoimalaitoksen lisärakentamiseen, josta nyt siis on kysymys, ja niitten eri tahoille aiheuttamaan säteilyrasitukseen. Tiedon perusteella, siis korostan, tiedon, ei pelkästään tunteitten perusteella, en voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että lupa ydinvoiman lisärakentamiseen on tässä historiallisessa vaiheessa oikea ratkaisu. Kannattaa paneutua tosiasioihin ja tehdä päätökset niitten pohjalta.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käyty keskustelu on ollut mielenkiintoista ja hyvää. Kuinka moni on niin sanotusti muuttanut kantansa, se on toinen asia. Jos eduskunta olisi eilen äänestänyt tästä asiasta, todennäköisesti luvut olisivat samat kuin perjantaina.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen tulevaisuuden energiahuoltoa ei tule ratkaista ydinvoimalakapasiteettia kasvattamalla. Energiatarpeemme vuonna 2020 on tehtyjen arvioiden mukaan hiukan yli 97 terawattituntia. Nyt kulutuksemme on noin 82 terawattituntia. Lisäystä on siis odotettavissa seuraavien parinkymmenen vuoden aikana vajaat 20 prosenttia, terawattitunneissa laskettuna noin 15.

Sinänsä kasvuennuste on varsin maltillinen ja todennäköisesti hyvin lähelle oikeaa osuva. Kehittämällä uusiutuvien energiaraaka-aineitten, kuten bioenergian ja vesivoiman käyttöä on pelkästään tällä tavalla saavutettavissa noin 13 terawattitunnin lisäys kotimaiseen energiatuotantoon vuoteen 2020 mennessä. Kun tähän lisätään muiden kotimaisten energialähteitten kuten maalämmön, tuulivoiman jne. hyödyntäminen, voidaan perustellusti kysyä, mihin Suomi tarvitsee viidettä ydinvoimalaa. Mielestäni ei mihinkään. (Ed. Akaan-Penttilä: Sähkön tuotantoon!)

Voimme hoitaa tulevaisuuden energiatarpeemme pääosin kotimaisia keinoja hyödyntäen, mukaan lukien maakaasun käytön lisääminen ja järkevä säästämiseen tähtäävä energiankulutus. (Ed. Elo: Onko teollisuus väärässä?) Myös energiatekniikka ja energiaa kuluttavat laitteet kehittyvät koko ajan voimakkaasti. — Ed. Elo, on ilman muuta selvää, että ydinenergiateollisuus haluaa Suomeen rakentaa uuden ydinvoimayksikön. Se on energiateollisuuden etu ja täysin ymmärrettävä näkökulma. Energiapolitiikka on myös bisnestä.

Alussa sanottu varsin maltillinen kasvutarve ei saa olla tavoite, johon pyritään kynsin hampain tai suhtaudutaan kuten tavoitteisiin yleensä: pyritään ylittämään se. Energiankulutuksen kasvuennustetta tulee mielestäni tarkastella niin sanottuna pahimpana vaihtoehtona, jonka toteutuminen pitää pystyä alittamaan.

Suomen energiahuoltoa on tarkasteltava turvallisuus- ja ympäristökysymyksenä myös globaalilta kannalta. On totta, että ydinvoimalla tuotettu energia on saasteetonta ja ympäristöystävällistä. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä myös toinen totuus. Uraanin tuotanto on kaikkea muuta kuin ympäristöä säästävää. Me emme tule ajatelleiksi tätä puolta asiassa, eihän meillä ole uraanin tuotantoa. Ympäristöongelmat eivät kuitenkaan kunnioita tai tunne valtakuntien rajoja. Ydinenergia on suurelta osin tuontienergiaa, vaikka kotimainen tuotantoprosessi olisikin kotimainen.

Myös tuotantoon tarvittava voimala on perustekniikaltaan varsin tuontivoittoinen. Tämä on suurempi turvallisuuskysymys kuin mahdollinen onnettomuus, joka sekin on äärimmäisen pienestä todennäköisyydestään huolimatta otettava huomioon. Päätöstä tehtäessä on ajateltava myös maamme työllisyyttä ja aluepolitiikkaa. Tähän sektoriin on laskettava myös se aluetaloudellinen ja työllistävä vaikutus, minkä suomalainen energiateknologian rakentaminen ja vienti tarjoavat. Tästä voi mainita hyvänä esimerkkinä varkautelaisen Foster Wheeler Energia Oy:n menestyksekkään sähköä ja lämpöä tuottavien kattiloiden ja energiajärjestelmien tuotannon. Tuntuu, kuin kotimaisesta energiaraaka-aineesta kotimaisin voimin tuotettu sähkö olisi jotenkin junttimainen tuote eräiden ydinvoiman kannattajien mielestä. Osa puhuu myös viherpipertäjistä. Onkohan tässäkin sitä paljon puhuttua tunnetta mukana? Mielestäni meidän tulee olla päinvastoin ylpeitä siitä mahdollisuudesta, jonka oma tietotaitomme ja työvoimamme pystyy tarjoamaan myös energiapolitiikassa.

Olen päätynyt myös tällä kertaa kielteiselle kannalle viidennen ydinvoimalan rakentamisen suhteen. En sen vuoksi, että näkisin ydinvoiman erityisenä peikkona tai tunneseikkana. Näen asian neljän maamme kokonaisedun kannalta tärkeän tekijän valossa.

Ensiksi: tarvitsemme hajautetun energiatuotannon mallin. Meillä tuotetaan jo nyt yli neljännes energiatarpeestamme ydinvoimalla, se saa riittää.

Toiseksi: Tarvitsemme selkeän aluetaloudellisen näkökulman myös energiatuotantoon. Tässä on huomioitava myös se, että energian tuottaminen mahdollisimman lähellä kulutusta on ympäristöpoliittisesti järkevää.

Kolmanneksi: Emme pääse koskaan eroon tuontienergiasta. Se tulee aina muodostamaan merkittävän osan energiatarpeestamme. Tämän vuoksi on järkevää lisätä kotimaisten energialähteiden hyödyntämistä voimakkaasti. Näin meillä on mahdollisina kriisiaikoina, olivatpa ne taloudellisia tai muista syistä johtuvia, perusturva energiahuollossa.

Neljänneksi: Vaihtoehtoiseen energiatuotantoon panostaminen antaa uusia mahdollisuuksia myös työllisyyden pitkäjännitteisessä hoitamisessa. Me emme voi turvata pelkkään automaatioon tai huipputeknologian innovaatioiden kehittelyyn. Meillä on oltava myös tuotannollisia, tavallisia työpaikkoja. Savujakin on noustava.

Arvoisa puhemies! Meillä on kaksi vaihtoehtoa energiatuotantomme järjestämiseksi. Olen vakuuttunut, että energiahuoltomme voidaan turvata riittävästi myös tulevaisuudessa niin määrän, laadun kuin hinnankin puolesta ilman lisäydinvoiman rakentamista. Näin annamme jälkipolvillemme turvallisen ja riskittömän, kestävään kehitykseen nojaavan perinnön.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Eduskunta on hyvin laajasti käsitellyt jo tähän mennessä Teollisuuden Voiman lupahakemusta viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. On toinen kysymys, johon ed. Rossikin viittasi, ovatko kansanedustajien kannat kovinkaan paljon muuttuneet. Haluan kuitenkin todeta, että meitä, joilla on ollut selvä kanta joko sitten puolesta tai vastaan, on ollut varmasti ehkä tuollaiset neljä viidesosaa, mutta olen ymmärtänyt kyllä, että täällä on ollut aidosti epävarmoja henkilöitä tämän valiokuntien kuulemisprosessin aikana ja nyt sitten nämä henkilöt joutuvat ratkaisun suorittamaan perjantain äänestyksessä viimeistään. Minä arvostan kansanedustajia, jotka aidosti haluavat perehtyä tähän asiaan, muodostaa kantansa, ja toivon tosiaan, että tämä meidän valiokuntiemme laaja kuulemiskeskustelu ja eduskunnan täysistuntokeskustelu lopulta johtaa nämä henkilöt heidän kannaltaan ainakin oikeaan ratkaisuun. Mikä on oikea ratkaisu, se on aina tietysti henkilökohtainen kysymys. Joka tapauksessa tieto on annettu ja tietoa on ollut tarjolla. Tehdäänkö päätös tietojen perusteella, sekin kysymys voidaan asettaa.

Eilen jo totesin, että olen tullut siihen käsitykseen kyllä, että ydinvoiman vastustajille tämä on eräänlainen uskonnollinen kysymys. Siinä on hyvin paljon fundamentalismia ja siinä eivät järkisyyt mene perille. Se on valitettavaa. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Kiitos, toisin päin!) Siinä mielessä tietysti joskus tuntuu, onko sittenkin tämä kaikki kuuleminen ollut turhaa, mutta kuten viittasin näihin epävarmoihin, jotka ovat aidosti tosiaan epävarmoja, niin pidän sittenkin tätä laajaa kuulemista hyvin tärkeänä.

Mitä tulee ydinvoiman vastustamiseen, se perustuu lähinnä tunnesyihin, jopa pelotteluun, niin kuin me olemme täällä kuulleet esimerkiksi ministeri Soininvaaran eilisessä puheenvuorossa, riskeillä, uhkatekijöillä, jotka liittyvät ydinvoiman tuottamiseen ja ydinvoimajätteisiin. Tässä suhteessahan, mitä tulee fundamentalismiin ydinvoiman vastustamisessa, vihreä eduskuntaryhmä, vihreä liitto, on aivan erityisasemassa. Siellähän ryhmä on täysin yksimielinen ainakin ulkonaisesti. Ilmeisesti moni vihreä kuitenkin aivoissaan miettii, koska olen ymmärtänyt, että vihreiden kannattajajoukoissa on ydinvoiman kannattajia, onko sittenkään järkevää vastustaa tällaisella uskonnollisella palolla uutta ydinvoimaa.

Tämä on sikäli myöskin erikoinen tilanne, että niin kuin olen täällä todennut, vihreät Suomessa perustavat vastustuksensa siihen, että rakennetaan lisää maakaasun varaan perustuvaa sähköntuotantoa. Missään muualla, sanon sen korostetusti, missään muualla Euroopassa vihreä liike ei voi hyväksyä maakaasua. Kun esimerkiksi ministeri Hassi sanoo, että se on vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaa, niin kannattaa nyt muistaa, että kysymyksessä on kuitenkin kaksi kolmasosaa niistä hiilidioksidipäästöistä, mitä maakaasu tuottaa verrattuna kivihiileen, joten ei ole mistään pienistä asioista kysymys. Minun käsitykseni on, että 10—15 vuoden tähtäimellä myös Euroopassa on pakko luopua maakaasun käytöstäkin, jos me aiomme Kioton ilmastosopimuksen tavoitteita toteuttaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli hyvin mielenkiintoinen artikkeli. Pari nuorta oli ollut seuraamassa tätä meidän keskusteluamme, ja minusta esimerkiksi tämä toinen nuori sanoi varsin viisaasti, kun toimittaja häneltä mielipidettä kysyi, miksi ei voi rakentaa viidettä ydinvoimalaa, kun meillä on jo neljä. Minusta se on erittäin loogisesti ajateltu. Hän oli 16-vuotias nuori suomalainen koululainen.

Puhemies! Myöskin totean vielä sen, että kun esimerkiksi norjalaiset kauppaavat maakaasun ulkopuolelle, norjalaisethan tuottavat sähkönsä sataprosenttisesti vedellä, niin Suomessa vihreät ovat tarrautuneet tähän norjalaiseen maakaasuun, mutta norjalainen vihreä liike ei voi edes unissaan ajatella, että se olisi mahdollista.

Puhemies! Mitä tulee muihin uusiutuviin, niin Suomihan on aivan johtava maa. Eilen jo totesin, että meillä on yli 30 prosenttia sähköntuotannosta uusiutuvilla, 18 prosenttia vedellä ja loput 12—13 prosenttia bioenergialla. Tanska tavoittelee vuonna 2003 20 prosentin osuutta uusiutuvilla energialähteillä eli lähinnä tuulivoimalla. Tuulivoima kuitenkin on varsin saastuttava, koska se tarvitsee lisää hiilellä tuotettua energiaa Tanskassa, silloin kun tuulivoimaa ei voida käyttää, koska ei tuule. Viime vuonnahan oli huono tuulivuosi Tanskassa ja siellä esimerkiksi tosiaan hiilidioksidipäästöt lisääntyivät nopeammin kuin energiankulutus.

Tässä jo viittasin aikaisemmin ministeri Hassin ja allekirjoittaneen erääseen keskusteluun ruotsinkielisessä televisio-ohjelmassa, jossa ministeri Hassi — se on mielikuvani tällä hetkellä — 4—5 vuotta sitten sanoi, että meillä voi olla vuonna 2010 noin 10 prosenttia tuulivoimalla tuotettua sähköä. Nyt me olemme 0,1 prosentissa. Ehkä me voimme olla vuonna 2010 0,2—0,3 prosentissa riippuen siitä, minkälaisen tukipaketin saamme.

Mutta nimenomaan kysymys uusiutuvissa on, kun puhutaan tuulivoimasta, aina yhteiskunnan tuesta. Nyt Tanskan uusi hallitus on päättänyt puolittaa tuen tuulivoimalle, ja niin kuin eilisistä lehdistä voitiin lukea, Tanskan tuulivoimaloista monet ovat nyt konkurssin partaalla, koska hallitus vähentää tukeaan puoleen. Ei Suomessa voida rakentaa meidän hyvinvointiamme siihen, että me rakennamme jatkuvasti vain tuen varaan. Meillä pitää olla kannattavasti ja edullisesti tuotettua perusenergiaa, jota ydinvoima parhaimmillaan on. (Ed. Gustafsson: Tuliko Tanskaan porvarihallitus?)

Puhemies! Tanskaan tuli porvarihallitus, mutta siellä ehkä painotukset myöskin ovat sellaiset, että talous asetetaan ensi sijalle. (Välihuuto vasemmalta: Siellä on populistinen ympäristöministeri!) Ed. Gustafsson, sanoisin kyllä, että kyllä meillä Suomessakin, kun kuuntelee eduskunnan muita keskusteluja, on tarpeita eläkepolitiikan suhteen, tarvitaan parempia eläkkeitä, tarvitaan leikkausjonojen poistamista, tarvitaan köyhyyden poistamista, tarvitaan syrjäytymisen poistamista. Miksi me olemme tarkoituksella lisäämässä energialle valtion tukea? Ei meillä ole sellaisia rahoja käytettävissä suuressa mittakaavassa. Minä hyväksyn ne, mitä nyt ollaan suunnittelemassa uusiutuvien lisäämiseen.

Puhemies! Lopuksi vielä totean myöskin sen, että tuulivoima aiheuttaa aikamoisia ympäristöongelmia. Kuuntelin ruotsinkielistä televisiolähetystä Korsholmista — en tiedä, onko suomeksi sama nimi. Siellä ihmiset ovat lähteneet vastustamaan sitä, että rakennetaan suuri tuulipuisto, koska se aiheuttaa kauniille saaristolle ja kauniille rannikolle suuria ongelmia, nimenomaan ympäristöllisiä, ei pelkästään meluongelmia vaan ongelmia myös ulkonäön kannalta. Eivät ihmiset halua sellaisia suuria puistoja, esimerkiksi Porissa meillä on 3 tai 4 tällaista yksikköä. Ne ovat eksoottisia, ihmiset mielellään katsovat niitä, eivätkä ne häiritse ketään, mutta kun tulee satojen tuulivoimaloiden tuulipuistoja, ne ovat todella hankalia yhteiskunnan kannalta.

Puhemies! (Puhemies koputtaa) Ruotsissa tuotetaan 50 prosenttia sähköstä ydinvoimalla ja 50 prosenttia tuulivoimalla. Ihan, puhemies, jos vielä sallitte sen, haluan todeta kansainvälisestä reaktiosta. Ministeri Hassi osallistui viime viikonvaihteessa Berliinissä vihreiden kokoukseen, ja hän sanoi, ettei suinkaan ole tarkoitus kiihdyttää nyt kansainvälistä vihreätä eurooppalaista liikettä Suomen ydinvoimalaa vastaan, mutta kyllä, ministeri Hassi, kannanotto tuli kuitenkin sieltä, että vastustetaan sitä. En tiedä, mikä oli suomalaisten vihreitten osuus siinä? Mutta ...

Puhemies! Lopetan tähän.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo sanoi minun pelotelleen joillakin uhkakuvilla eilen ydinvoimaonnettomuuksiin liittyen. Kerroin ydinvoimalaonnettomuuksista yhden ainoan tilastoluvun, ja se on se, että Säteilyturvakeskuksen mukaan, ja se on ymmärtääkseni korkein auktoriteetti Suomessa, Loviisan tyyppisessä ydinvoimalassa ytimen sulamisen todennäköisyys on 1 per 10 000 reaktorivuotta, ja se on saman suuruinen riski kuin yksittäisen henkilön todennäköisyys kuolla liikenneonnettomuudessa.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Ed. Elolta tuli aika paljon heittoja, en tiedä, ehdinkö kaikkiin vastata, mutta hänen väitteensä, että missään Euroopan maassa vihreät eivät maakaasua hyväksyisi, on kyllä aivan tuulesta temmattu. Esimerkiksi Belgiassa ja Saksassa vihreät suuntautuvat siihen, että uusiutuvan energian voimakkaan lisäämisen lisäksi myös kivihiiltä korvataan maakaasulla, niin kuin järkevää on.

Mitä tulee tuulivoiman potentiaaliin, varsinaisessa puheenvuorossani mainitsin esimerkin, että jos nykytekniikkaa soveltavia tuulivoimaloita rakennetaan yhteensä 350 neliökilometrin verran eli promille Suomen pinta-alasta matalikoille tuulipuistoihin, tästä saadaan 3 500 megawattia tuulivoimatehoa, joka tuottaa saman verran kuin 1 000 megawatin ydinvoimala vuodessa sähköä, joka vastaa 10:tä prosenttia Suomen nykyisestä sähkönkulutuksesta.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Aivan lyhyesti, ed. Soininvaara, myöskin ympäristövaliokunnassa meillä oli tilaisuus kuunnella Säteilyturvakeskuksen professori Tuomistoa, ja kyllä hänellä oli hyvin selvä viesti. Hänen perusviestinsä oli se, että ydinvoima ei ole yhtään epävarmempaa, turvattomampaa, kuin mikään muukaan energiantuotantomuoto. Tuo oli professori Tuomiston sanoma meidän ympäristövaliokunnallemme.

Ministeri Hassi, pyydän anteeksi tätä pientä epätarkkuutta siinä, miten vihreä liike suhtautuu maakaasuun eri maissa. Saattaa kyllä olla, että esimerkiksi Saksassakin, jos ja kun hallitus muuttuu, siellä muuttuu myöskin energiapolitiikka, jopa todennäköisesti se muuttuu. Mutta olen erityisesti puhunut yleisemmällä tasolla vihreästä liikkeestä ja muun muassa Norjasta, jossa vihreä liike suorastaan kammoksuu — Norjassa on aika pieni vihreä liike — suorastaan kammoksuu maakaasua.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Varsin rajallisten kotimaisten energialähteitten vuoksi maassamme sähkön saatavuuteen ja huoltovarmuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Monipuolinen sähköntuotanto ja energian kilpailukykyinen hinta ei ole merkittävä yksin teollisuudelle vaan myös ennen kaikkea kotitalouksille. Energian tuotantokapasiteettia Suomi tarvitsee joka tapauksessa lisää. Lyhyellä aikavälillä emme valitettavasti pysty olennaisesti energian tuontia pienentämään, sillä sähkön tarve kasvaa maassamme koko ajan.

Maakaasun saatavuuden ja hinnan kehitys sisältää epävarmuustekijöitä. Tutkijatahosta riippumatta maakaasun suhteen on päädytty samaan tulokseen. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino kasvaa. Maakaasun suhteen on myyjän markkinat. Maakaasu ei voi mielestäni olla perusvoimavaihtoehto. Muutamat harvat toimituslähteet tulevat olemaan määräävässä markkina-asemassa myös jatkossa. Jo tällä hetkellä maakaasu on varsin kallista, ja mikä arveluttavinta, meillä on vain yksi maakaasun toimittaja. Olemme niin sanotusti yhden putken varassa. Esimerkiksi ja muistutukseksi kelpaavat Venäjältä raakapuun toimittamiseen Suomeen tänä keväänä liittyneet epävarmuustekijät. Venäjän oma energiantarve on myös voimakkaasti kasvamassa, ja jo nyt on selvät merkit siitä, että maakaasun hinta jatkaa nousuaan. Jos ydinvoimavaihtoehto ei toteudu, niin paitsi että sähköntuontia ennen kaikkea Venäjältä on lisättävä, myös riippuvuus maakaasusta kasvaa merkittävästi. Uuden kaasuputken rakentaminen, ja varsinkin lännestä, lisäisi toimitusvarmuutta. Mutta mistä rakentaja? Jo tällä hetkellä ulkoa tuodun energian osuus tarvitsemastamme kokonaisenergian määrästä on liian suuri. Huoltovarmuussyistä nykyinen tilanne ei ole paras mahdollinen. Yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa maakaasun soisi vähentävän hiilivoimaloiden käyttöä.

Lisäydinvoiman vastustajat vetoavat myös siihen, että ydinvoima on vastatuulessa Euroopassa. Puheet ja teot viime aikoina ovat olleet pahasti ristiriidassa muun muassa Ruotsissa. 20 viime vuoden aikana ydinvoimatuotanto on maassa lähes kolminkertaistunut. Ruotsissahan luvattiin kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti vuonna 80 luopua kaikista ydinreaktoreista vuoteen 2010 mennessä. Jälkeenpäin lupaus on todettu mahdottomaksi toteuttaa. Nyt Ruotsin energiaministerin mukaan maa on luopumassa ydinvoimasta 30—40 vuoden kuluttua. Samalla näitä ydinvoimaloita on modernisoitu, eli päätöksiä tehdään, mutta ne myös pyörretään. Ei tunnu kovinkaan uskottavalta.

Perusenergiantuotantomme ei voi tukeutua kasvavien energiaverojen ja -tukien varaan. Perusvoiman hinnan on oltava mahdollisimman vakaa ja kilpailukykyinen. Erityisesti eri puolilla maatamme sijaitsevan energiavaltaisen teollisuuden kannalta sähkön kohtuuhintainen saatavuus myös tulevaisuudessa on keskeinen tekijä, oli sitten kyse uusista investoinneista tai nykyisten työpaikkojen säilyttämisestä. Metsä- ja metalliteollisuuden työllistävä vaikutus säteilee koko maahan.

Ydinvoiman rakentaminen työllistää vuosiksi, mutta sen suurin työllistävä vaikutus on siinä, että kohtuuhintaisen energiansaannin varmistaminen parantaa yritysten toimintaedellytyksiä, lisää kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä ja rohkaisee uusinvestointeja. On myös muistettava, että mahdollinen ydinvoimalaitoksen rakentaminen ei vaadi julkista tukea eikä se ole viemässä resursseja uusiutuvien vaihtoehtoisten energialajien käyttöedellytysten kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni energiantuotantomme turvaamisessa ei ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan eri vaihtoehdot täydentävät toinen toisiaan. Energianhankinnan on oltava mahdollisimman monipuolista, joten siihen tarvitaan uusiutuvia energianlähteitä, maakaasua ja ydinvoimaa sekä hiilivoimaa, mutta toivottavasti vuosittain yhä vähemmän. Energian säästämistä on edistettävä ja tehostettava ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, kuten edellä totesin, on lisättävä, mutta myös niiden käyttöedellytyksiä on edistettävä ja tukea niin kehitystyöhön kuin investointeihin on lisättävä. Tähän on myös sitouduttava.

Erityisesti puu ja turve ovat aluetaloudellisesti tärkeitä polttoaineita, ja niiden käyttöä on lisättävä. Puuenergian hyödyntämiseen liittyy paljon kehittämistarpeita, jotka edellyttävät tukitoimia. Puuenergian käytön huomattava lisääminen vaatii puun rinnalle tukipolttoainetta, seospolttoainetta, turvetta, eikä sen käytön edellytyksiä tulisi vaarantaa.

Oma kantani ydinvoiman rakentamiseen on myönteinen siitäkin huolimatta, että ydinvoiman käyttöön liittyy myös omat turvallisuusriskinsä. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen asettamat uudet turvallisuusvaatimukset tulevat olemaan aiempia huomattavasti tiukemmat.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut pitämään kiinni Kioton ilmastosopimuksen kasvihuonekaasupäästötavoitteesta. Hiilidioksidipäästöjen kansainvälinen rajoittaminen on tärkeää. Keinoja ja toimenpiteitä valittaessa niiden kansantaloudelle aiheuttamien kustannusten suuruus on myös huomioitava. Lisäydinvoima yhdessä uusiutuvien energianlähteiden kanssa on toimiva ratkaisu ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Entäpä jos ylihuominen eduskunnan päätös on kielteinen? Se tietäisi sähköntuonnin voimakasta kasvattamista, energian hinnan huomattavaa kohoamista ja budjetin tukimarkkojen rajua kasvattamista sekä tietyllä aikaviiveellä ainakin energiavaltaisen teollisuuden työpaikkojen vaarantumista. Ja nämä työpaikat poistuisivat ennen kaikkea ensimmäisenä varmasti maamme reuna-alueilta, jossa monet muut ylimääräiset kustannustekijät myös rajoittavat yritysten toimintaa. Sitäkö me haluamme? Itse Pohjois-Karjalan edustajana olen aidosti huolissani työllisyydestä. (Puhemies koputtaa) Ylihuominen päätöksemme on merkittävä yhteiskunnan hyvinvointi-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden toteuttamisen ja toteutumisen kannalta.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Pari tarkennusta eiliseen keskusteluun:

Ed. Syvärinen oli huolissaan raskaana olevien ihmisten pääsystä ydinvoimalaitokselle. Olen järjestänyt useita tutustumiskäyntejä ydinvoimalaitokselle, eikä koskaan raskaana oleminen ole ollut esteenä. Mutta huonokuntoisuus kyllä otetaan huomioon syystä, että tutustuminen vaatii portaissa kulkemista edestakaisin ja varmasti ottaa kunnon päälle. Sen sijaan raskaaksi tuleminen on mahdollista. Sen verran komeita ja hyväkuntoisia miehiä laitoksissa työskentelee, että tällaiselle säteilylle voi altistua.

Ed. Ojala huokaili uraanin louhinnan sivutuotteena tulevasta säteilevästä jätteestä. Ed. Ojalalle totean, että pääsääntöisesti juuri uraani on se sivutuote muun kaivostoiminnan ohella tai muun kaivostoiminnan jälkeen. Ja eikö ole hyvä, että se otetaan rauhanomaiseen hyötykäyttöön ydinvoimalaitoksille? Kaivoslupiin on sisällytetty ehto kaivos- ja rikastamojätteen asianmukaisesta hoitamisesta. Myös itse kaivostoiminnan aikana eri viranomaiset suorittavat monenlaisia riippumattomia tarkastuksiaan sekä valvontamittauksiaan. Suurin osa kartoitetuista uraanivaroista on erämaissa. Myös ne kaivokset, joilta TVO hankkii uraania, ovat kaukana asutuskeskuksista. Kanadassa sijaitsevat uraanikaivokset olivat alkujaan tiettömän taipaleen takana. Kaivoksen lähellä ei ole asuintaajamaa lainkaan ja lähimmät kyläyhteisöt sijaitsevat yli 200 kilometrin päässä. Australiassa pääosin kaivoksen työntekijöiden muodostama noin 4 000 asukkaan yhteisö sijaitsee noin 16 kilometrin päässä kaivoksesta. Tämä pikkukaupunki muodostui kaivostoiminnan alkamisen jälkeen. Kaivosalueen lähistöllä ei ole vanhoja asutustaajamia. Lähin asuinalue sijaitsee noin 200 kilometrin päässä kaivoksesta. Australian kaivokselta uraani tulee kuparikaivoksen sivutuotteena, joten uraani jäisi kuparikaivoksen kaivosjätteeseen, ellei sitä hyödynnettäisi. Kanadan ja Australian valvontaviranomaisten selvityksissä ei ole todettu uraanintuotannon lisäävän työntekijöitten tai muun väestön terveysriskejä.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme rakentaneet vuosikymmenien työllä hyvinvointiyhteiskunnan, jossa on varsin korkea elintaso ja sosiaaliturva sekä hyvät julkiset palvelut. Hyvinvoinnin rakennustyössä tärkeällä sijalla on ollut onnistunut energiapolitiikka. Useisiin eri energialähteisiin perustunut monipuolinen energiantuotanto on taannut häiriöttömän ja kohtuuhintaisen energiansaannin niin kotitalouksille kuin yrityksillekin. Samaan aikaan energiankäyttöä on tehostettu ja saatu aikaan merkittäviä säästöjä teknologiaa kehittämällä. Myös verotuksella on suosittu entistä ympäristöystävällisempää ratkaisua. Suomi on edistyksellisen energiantuotantoteknologian edelläkävijämaa, mikä ilmenee muun muassa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä biopolttoaineiden laajassa käytössä.

Palkansaajille energiaratkaisu on tärkeä. Kyse on suoraan työllisyydestä, ympäristöstä, elintasosta ja hyvinvoinnista. Energian hinta ja häiriötön saatavuus vaikuttavat siihen, miten tuotanto ja työpaikat Suomessa jatkossa kehittyvät. Energiaratkaisulla on myös tuntuva vaikutus kotitalouksien sähkölaskuun ja palkanmaksuvaraan koko kansantaloudessa. Energiapolitiikan on tuettava sitä, että suomalainen työ ja tuotanto pidetään kilpailukykyisenä yhdentyvässä Euroopassa ja globaaleilla maailmanmarkkinoilla. Energiaratkaisulla on huomattava välitön sekä välillinen työllisyysvaikutus. Kotitalouksien ohella myös tuotanto ja palvelut tarvitsevat energiaa. Sen saatavuus ja hinta vaikuttavat siihen, miten suomalainen työ pärjää maailmalla ja kotimarkkinoilla.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperusta turvataan työllisyyttä parantamalla. Se edellyttää suotuisaa talouskasvua. Onnistunut energiapolitiikka on yksi kasvun välttämätön työkalu. Energiavaltainen teollisuus työllistää suoraan välillisesti yli 500 000 ihmistä. Metalli-, metsä-, kemian- ja elintarviketeollisuuden tuotantolaitokset luovat hyvinvointia eri puolilla maata, myös Pohjois- ja Itä-Suomessa. Perusteollisuuden työpaikat edistävät alueellista tasa-arvoa. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin muutkin työpaikat, sillä työttömyys on edelleen vakavin ongelmamme.

Arvoisa puhemies! Oulun yliopiston taloustieteen laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan Stora Enson Oulun paperitehtaan välitön työllistävä merkitys paikan päällä on 750 henkilötyövuotta. Välillinen työllisyys, joka tehtaan ansiosta syntyy Oulun alueella, on noin 900 henkilötyövuotta ja koko Oulun läänissä noin 1 000 henkilötyövuotta, ja muualla Suomessa sekä kulutuksen kautta tehdas vielä vaikuttaa noin 1 600 työpaikan syntyyn. Yhteensä tehdas työllistää siis suoraan tai välillisesti 4 250 henkilöä koko vuodeksi. Globaalisti toimiva teollisuus voi siirtää tuotantoaan muualle, mutta suomalaisella palkansaajalla ei ole samoja mahdollisuuksia. Siksi työllisyysnäkökohta energiaratkaisussa on palkansaajien näkökulmasta erittäin painava. Jos energiapolitiikka epäonnistuu ja sähkön hinta nousee, on pelättävissä, että valtaosa laskusta maksatetaan palkansaajakotitalouksilla.

Talousvaliokunnan mietinnön kokonaispaketti, jossa ydinvoima on keskeisin voimanlähde, lähteekin juuri edellä mainitusta. Toisin sanoen, mikäli ydinvoimaa ei hyväksytä, laskun maksaa vähävarainen kansanosa työttömyytenä ja verojen korotuksina. Niin vastuuttomasti talousvaliokunta ei toimi, eikä sillä ole siihen edes valtuuksia. Vastalause, joka lähtee köyhyyden jakamisesta, onkin vastuutonta jakopoliitikkojen sanahelinää.

Myönteinen ydinvoimapäätös laukaisee energiapoliittisen solmun. Lukuisien myönteisten seurauksien joukkoon liittyy vihdoinkin kaasuputken jatkaminen Turun seudulle, kun tiedetään, ettei sen jälkeen kaasun hintaa voi yksipuolisesti säädellä. Vaihtoehdottomuus, joka suunnitelmataloudelle on ominaista, johtaa Suomen pitkällä juoksulla pelkästään raaka-ainetta tuottavaksi maaksi.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Koska minulla ei ole enää uutta oleellista viisautta lisättäväksi tämän asian käsittelyyn, niin totean lyhyesti, että talousvaliokunnan esittämä energiapoliittinen linjaus, joka koostuu ydinvoiman lisärakentamisesta, hiilen hallitusta alasajosta, energiasäästötoimien tehostamisesta sekä uusiutuvien energialähteiden lisäämisestä, on toteuttamiskelpoinen ja kansakuntamme kokonaisedun mukainen ratkaisu energia- ja ilmastopoliittisiin haasteisiimme.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Alkajaisiksi voisi todeta, kun täällä monessa puheenvuorossa on väitetty, että meille, jotka emme kannata lisäydinvoiman rakentamista, tämä asia olisi tullut uskonkappaleeksi, että samalla tavalla tietoyhteiskunnan jäsenille teknologia ja talouskasvu on eräänlainen uskonkappale ja muut ovat sitten pimeässä keskiajassa. Tämähän johtuu siitä, että aika paljon näissä keskusteluissa on jätetty taka-alalle henkisten arvojen pohtiminen ja hyvän elämän sekä käytännön viisauden pohtiminen. Tällä on tietysti historiallinen taustansa. Ne kaikki liittyvät läheisesti ihmisen luontosuhteeseen, joka vuosikymmenten tai vuosisatojenkin aikana, näin voidaan sanoa, on oleellisesti muuttunut Euroopassa ja läntisessä maailmassa.

Mutta energiapolitiikkaan mennäkseni haluaisin todeta sen, että energiapolitiikan tulevaisuutta ajatellen Suomi on hyväksynyt kaksi merkittävää perusprinsiippiä. Toinen on Kioton ilmastosopimukset, joiden velvoitteet olemme sitoutuneet toteuttamaan, ja toinen on laaja kestävän kehityksen periaate, joka on aiottu ottaa vakavasti. Lisäksi hallitus on sanonut sitoutuneensa EU:n vihreään kirjaan, sen ekohenkiseen energiastrategiaan, ja kansallisessa KTM:n energiastrategiassa aiotaan energiankulutuksen kasvua seuraavan 10—15 vuoden aikana hillitä merkittävästi.

Vuosi sitten ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä tuli täysin selväksi, että Suomella on monia muitakin vaihtoehtoja edetä kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Paitsi että meidän on helppo lisätä maakaasun käyttöä yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa, meidän on mahdollista rakentaa tuleva energiantuotantomme edelleen monipuolisen energiapaletin varaan, joka ei kuitenkaan enää sisällä ydinvoiman kasvattamista nykyisestään. Suomella on erityisen hyvät mahdollisuudet edetä kotimaisin lähtein, uusiutuvien energiamuotojen nykyistä mittavammalla hyödyntämisellä. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että energiantuotannon tehokkuusastetta voidaan nostaa. Tässähän me olemme jääneet monesta muusta maasta selvästi jälkeen. Äskettäin Suomessa vieraili Worldwatch-instituutin pääjohtaja Flavin, joka oikein ihmetteli Suomen energiantuotannon tehottomuutta. Lisäksi energiansäästämisohjelmia voidaan nykyisestä merkittävästi tehostaa. Nämä edellä luettelemani vaihtoehdot eivät löisi korville kestävää kehitystä eivätkä uhkaisi, kuten on todettu moneen kertaan, Kioton päätösvelvoitteiden toteuttamista.

Puhemies! Ydinvoimatuotanto ei ole kestävän kehityksen mukaista. Arvelen, että viisaat insinöörit joutuvat vielä moneen kertaan raapimaan päätään miettiessään, mitä tehdä loppuun käytetyille ydinvoimaloille, miten suojata jätteet niin, etteivät ne aiheuta haittaa ympäristölle.

Nykyisessä maailmantilanteessa kasvaa myös pelko siitä, että ydinvoimaa voidaan käyttää vallan välineenäkin. Terrorismi ei kunnioita perusoikeuksia. Mielestämme me ottaisimme aivan liian suuren riskin turvautumalla tässä tilanteessa, joka ei millään muotoa ole pakottava tilanne, lisäydinvoiman rakentamiseen. Oma itsekkyys ei saisi olla ensisijaisena motiivina. Kun monissa puheenvuoroissa on viitattu tässäkin keskustelussa teollisuusjohtajien valistuneeseen mielipiteeseen, on ainakin minun siihen hyvin vaikea uskoa, kun muistissa on, mitä tapahtui 1980-luvun loppupuolella, jolloin maamme viisaat pankinjohtajat tekivät kohtalokkaita talouspäätöksiä poliitikkojen myötävaikutuksella Suomen talouden tulevaisuudesta.

Lisäksi on todettu, että ydinvoiman pääomatuotto vaikuttaa kovin kovin alhaiselta. Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun professorin Risto Tarjanteen laskelmien mukaan viidennen ydinvoimalan sähkön pelkät tuotantokustannukset olisivat 2,4 senttiä kilowattitunnilta. Viime maaliskuussa saimme ostaa pohjoismaisessa sähköpörssissä kilowattitunnin hintaan 1,9 senttiä, joten edullisuuskin on vähän toisenlaista, mitä täällä on väitetty.

Edelleen on erittäin todennäköistä, että ydinvoimatuotannon kasvattaminen johtaisi tällä hetkellä kalliimpien kotimaisten ja uusiutuvien energialähteiden sivuun sysäämiseen. Siihenkin on aika paljon asiantuntijoiden mielipiteitä tukena. Myönnän mieluusti, että ydinvoiman turvallisuus Suomessa on kiitettävällä tasolla. Se ei olekaan ensisijainen syy hylätä lisäydinvoima. Jos tulevaisuudessa osoittautuu, ettei muita vaihtoehtoja olisi, niin annettakoon seuraavien sukupolvien rakentaa sitten lisää ydinvoimaa, muttei toivottavasti ylisuuria yksiköitä vaan pieniä ja hajautettuja. Minun mielestäni meidän ei tulisi turhanpäiten sitoa tulevien sukupolvien käsiä.

Mitä sitten tulee Venäjän ja Suomen väliseen energiapoliittiseen yhteistyöhön, niin siihen pitäisi olla monestakin syystä valmiutta. Ensinnäkin Venäjä on hyvä naapurimaamme, jonka kanssa kannattaa käydä kauppaa. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet. Venäjällä on runsaasti energiaa, jota ostaa. Maakaasun toimitukset ovat tähän saakka olleet luotettavampia kuin maamme ydinenergiatuotanto. Venäjä ei ole koskaan vaikeuttanut maakaasun toimittamista, puhumattakaan, että se olisi katkaissut toimituksia. Pelot ovat täysin aiheettomia, varsinkin kun maakaasua menee luultavasti tulevaisuudessa yhä enemmän Suomen ohi muualle Eurooppaan, joka tarvitsee sitä vielä vuosikymmeniä, ennen kuin uusia energiantuotantovaihtoehtoja on kannattavasti tarjolla. Mehän tiedämme, että EU on parhaillaan tiivistämässä Venäjän kanssa energiayhteistyötä, vaikka tällä hetkellä jo EU:n maakaasusta puolet tulee Venäjältä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta hylkää Teollisuuden Voiman hakemuksen ja antaa näin ollen suunnan uudenaikaiselle, modernille, kestävän kehityksen ja vastuuntunnon mukaiselle tulevaisuuden energiapolitiikalle.

Kirsi   Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani ydinvoiman turvallisuuteen ja rahoitukseen.

Ydinvoimalan turvallisuutta arvioinut hallintovaliokunta totesi, että voimalaitoksen turvallisuus voidaan varmistaa noudattamalla Säteilyturvakeskuksen ohjeita. On kuitenkin tunnustettava, että absoluuttista turvallisuutta ei koskaan saavuteta. Kaikkien ydinvoimaan liittyvien riskien ennakointi ja hallinta on mahdotonta. Siksi valiokunta totesi myös sen, että ydinvoiman käyttöön liittyy aina mittavia yhteiskunnallisia riskitekijöitä. Suuronnettomuuden riski ei poistu väittämällä, että länsimaisissa reaktoreissa ei voi tapahtua samanlaista onnettomuutta kuin Tshernobylissä. Onnettomuuden riski on aina olemassa. 50 vuoden aikana pelkästään erittäin vakavia ydinonnettomuuksia ja läheltä piti -tapahtumia on ollut maailmassa kymmeniä, eikä tämä ole mitään pelottelua, vaan nämä ovat tosiasioita.

Suurriskien lisäksi ydinvoimaan liittyy runsaasti niin sanottuja pienempiä riskejä eli esimerkiksi sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat vähintään voimalan sulkemisen. Inhimillisiä ja teknisiä vahinkoja sattuu myös länsimaissa, eikä Suomi tee poikkeusta. Tuorein muistutus tästä saatiin viime joulukuussa, kun Loviisan kakkosyksikön tuotanto keskeytyi juuri kovimpien pakkasten aikaan. Tuolloin syynä oli suojaputkesta löytynyt särö. Tänä vuonna läntisissä voimaloissa on sattunut jo kaksi vakavaa läheltä piti -tilannetta. Saksalaisessa Brunsbüttelin ydinvoimalassa tapahtui tammikuussa vetyräjähdys ja voimalan sisätiloihin vuoti 260 litraa radioaktiivista vesihöyryä. Räjähdys olisi voinut johtaa vakavaan ydinonnettomuuteen. Yhdysvalloissa Davis-Bessen ydinvoimalassa paineastian kannesta löydettiin vakava korroosiovaurio. Yhdysvaltojen ydinturvallisuusviranomaisten mukaan reaktorin kansi olisi mennyt puhki, mikäli syöpyminen olisi jatkunut. Kyse oli enää senteistä. Syöpyminen ja jäljelle jääneen teräsvaipan taipuminen olisikin voinut jatkua vielä pitkään, sillä reikä oli jäänyt havaitsematta useita vuosia, ja nytkin se löydettiin sattumalta.

Moni edustaja tuntuu tekevän ydinvoimapäätöksensä arvioimalla eri vaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia. Turvallisuuden oletetaan olevan mukana itsestäänselvyytenä, totuutena. Minusta kuitenkin jo nämä edellä mainitut tapaukset osoittavat, ettei turvallisuutta voi asettaa itsestäänselvyytenä, ei edes länsimaisissa ydinvoimaloissa.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimalan turvallisuus pitäisi pystyä takaamaan 60 vuodeksi. Yhteiskunnassa jo ympäristöolosuhteissa tapahtuvia muutoksia on mahdotonta ennakoida näin pitkälle. Viimeistään viime syyskuun terroristi-iskut osoittivat, että maailma voi muuttua varsin nopeasti. Iskut muuttivat turvallisuusajattelua myös ydinvoimaloidenkin osalta. Kun Yhdysvalloissa nyt paraikaa varaudutaan terroristi-iskuihin, pidetään ydinvoimaloita yhtenä vaarallisimmista kohteista. Laitosten suojatasoa nostetaan ja se tulee näkymään myös ydinvoimalla tuotetun sähkön hinnassa.

Suomessa Säteilyturvakeskus uusi vuoden alussa turvallisuusarvionsa ehdotetulle uudelle ydinvoimalalle. Päivitetty arvio tarkoittaa sitä, että TVO:n periaatepäätöshakemuksessa esittelemä laitos täytyisi suunnitella ja rakentaa eri tavalla kuin tähän asti on ajateltu. Näin ovat asiat siis muuttuneet vain reilun vuoden sisällä siitä, kun TVO jätti hakemuksensa hallitukselle. Tämä saa miettimään sitä, mitä voi tapahtua, kun aikaa on yli puoli vuosisataa. Ydinvoimala on siis aina riski-investointi.

Eilen meille vakuutettiin, että ydinvoima rakennetaan yksityisellä rahalla. Siitä puhuivat ministeri Mönkäre ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Luhtanen. Vaikka me olemme kysyneet ja peräänkuuluttaneet niitä yrityksiä, jotka nyt sitten rakentaisivat mahdollisen viidennen ydinvoimalan, niin kukaan ei ole kertonut, kuka sen rakentaa. Julkista rahaa, esimerkiksi valtion eläkerahastojen varoja, ei siis eilisen puheiden mukaan tähän käytettäisi. Jos näin todella on, niin se on selvästi kirjattava myös osaksi päätöstä. En usko, että ydinvoimala saa rakennuslupaa. Se kaatuu parin kolmen äänen enemmistöllä, mutta joka tapauksessa osaksi tätä päätöksentekoa ehdotan seuraavaa lausumaa:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus valvoo, ettei Valtion eläkerahaston varoja investointien kautta käytetä mahdollisten uusien ydinvoimalaitosten rakentamisen rahoitukseen, koska tämä olisi luonteeltaan riski-investointi, ja että hallitus ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi siten, ettei rahaston varoja voida kyseiseen tarkoitukseen käyttää."

Tähän tulisi sitoutua kaikkien niiden, jotka kannattavat ydinvoiman lisärakentamista, koska silloin he ovat niiden sanojensa takana, joita eilen niin moneen kertaan meille tuputettiin, että julkista rahaa tähän ei käytetä. Nyt esittämäni ponsiesitys on konkreettinen esitys siitä, ja toivon, että se saa kannatusta. Näin he ainakin osoittaisivat, että ovat myös sitoutuneet sanomaansa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikkojen energiakeskustelu on vellonut jo kyllästymiseen asti ydinasian ulkopuolella. Ydinkysymystä on hälventänyt se, että nyt suunnitteilla oleva reaktori näyttää olevan liian monelle periaatepäätös, ei ydinvoiman lisärakentamisesta vaan ydinvoiman rakentamisen aloittamisesta.

Ennusteita sähkön kulutuksesta ja energian tuotannosta meillä on ollut saatavilla yllin kyllin, siksi en ryhdy luettelemaan mitään numeerisia tietoja. Kysymys on vain siitä, mihin skenaarioihin luotamme. Voimme luetella lukuja vilisemällä, tarkastella menneiden vuosien ennustekäyriä ja todeta lopuksi sen, että kasvu on ollut eri teollisuuden aloilla suurempaa kuin kukaan osasi ennakoita tai arvioida.

Jos kuitenkin vaivaudumme tarkastelemaan aitoa historiaa ja energiantuotantomuotoja, voimme todeta, että luonto ja Luoja ei omilla resursseillaan ole ainakaan Suomessa osannut varautua näin massiiviseen tuotannon kasvamiseen ja kasvattamiseen. Tällöin ratkaistavaksi jää vain kysymys siitä, minkä tien lisäenergian saamiseksi valitsemme. Valitsemmeko tuleville sukupolvillemme omilla energiavaroillamme toimivan vehreän lomailuympäristön Suomeen vai haluammeko tarjota heille myös leivänsyrjää omassa kotimaassaan? Nämä ovat myös ne energianhankintaan liittyvät päätökset, sekä eettiset että taloudelliset vaihtoehdot, eikä päätös ole kenellekään helppo.

Päätöstä avittaa jälleen se, että maassamme on neljä ainakin tähän saakka turvallisesti toiminutta ydinreaktoria. Jos tarkastelemme asemaamme kansainvälisesti, maamme sijainti on kartalla muihin EU-maihin verrattuna varsin erilainen. Olemme EU:n ulkoraja. Se asettaa omat erilaiset arviot energiantuotantomuotoja pohtiessamme. Itselleni riippuvuus muiden maiden energiasta tällaiseen sijaintiin viitaten tuntuu hyvin epämieluisalta. En tahdo myöskään olla kasaamassa tuontiriippuvuuden lisäksi paineita naapurimaan reaktorien kyseenalaisiin toimintaympäristöihin. Kun tiedän vasta-argumenttien viittaavan seuraavaksi uraanilouhoksiin, totean senkin, millä energiamuodolla sitten tuotetaan esimerkiksi tuulimyllyihin tarvittava materiaali. Suomen maantieteellistä sijaintia ja siten ilmastollisia olosuhteita painottaen meitä ei voi myöskään verrata muihin EU-maihin ja niiden luopumiseen ydinenergiasta.

Haluan ydinvoimapäätöksessäni nojata kokonaistaloudelliseen tarkasteluun, sillä jos päätös on todella omantunnon kysymys, lakkaamme tuomasta maakaasua Venäjältä, emme rakenna ydinvoimaa ja suljemme heti oman maamme entisetkin reaktorit. Energian saamme tällöin vain oman maamme luonnosta, ilmasta ja vedestä ilman keinotekoisia moottoreita tai laitteita. Tämän paketin toimivuuteen en usko. Olenhan sattunut syntymään sattumalta vuosisadalle, jolloin Suomi saa elantonsa paitsi energiaa tarvitsevasta kotimaisesta tuotannosta, myös vientiteollisuudesta, joka vaurauttamme jakaa niillekin, jotka leveän ruokapöydän äärestä lähtevät Pohjois-Suomea vihertämään.

Ympäristöteknologia on kasvava tieteenala, joka osuu juuri oikeaan saumaan ajatellen Suomen vientimarkkinoita ja samalla myös energiaratkaisuja. Näiden tutkimusten globaali hallinta tulee olemaan suomalaisten vahvuus, jolla pääsemme vahvistamaan ja laajentamaan myös oman maamme tulevaisuuden energiapakettia. Ydinenergia on aikansa tekniikan kehittymisen tulos. Seuraava sen korvaava innovaatio näyttäytyy todennäköisimmin luonnon energiasta hyödynnettynä. Toivottavasti nämä tuotteistamiset osuvat siihen aikaan, jolloin vanhimpien ydinvoimaloiden alasajo alkaa. Nyt olemme kuitenkin siinä pisteessä, jossa tuotekehittely ei ole ehtinyt pysyä kehityksen ja kasvavan energiatarpeen perässä. Siksi lyhytnäköisen kaupankäynnin uusiutuvilla luonnonvaroillamme on oltava suunnitelmallisempaa kuin nyt kuulluista puheista saattaa päätellä.

Luonnon uusiutuvien ja biopohjaisten polttoaineiden rinnakkaiskäyttö perusenergian tuotannon ohessa on välttämätön oman maamme ympäristösyistä, puhumattakaan maailmanlaajuisista sopimuksista. Lisäksi realistinen tavoite on se, että me kaikki sitoudumme kotitalouksista teollisuuslaitoksiin saakka tarkastelemaan kulutustottumuksiamme. Ääripäähän ei näissäkään asioissa tarvinne mennä. Jokapäiväisestä kerskakulutuksesta löytyy kyllä tapoja luopua, jos vain halutaan.

Arvoisa puhemies! Työllisyysvaikutukset ovat olleet eri edustajien hampaissa useaan otteeseen. Perusteollisuuden, jonka katson edelleen Suomen yhdeksi tärkeimmistä teollisuudenaloista, välilliset työllisyysvaikutukset ovat mahdollisten automaatioinvestointienkin jälkeen kilpailukykyiset verrattuina esimerkiksi koneellisesti suoritettaviin metsänharvennus- ja hakkuutöihin.

Turvallisuusnäkökohdat ja riskit voimaloiden toiminnassa ovat luonnollisesti askarruttaneet meitä kaikkia ydinvoimapäätöstä tekeviä. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikä tahansa teollisuuskeskittymä saattaa inhimillisen erehdyksen sattuessa aiheuttaa massiivisen haitan ympäristöönsä. Nekin ovat ihmisten rakentamia. Kenen vastuulla, se on sitten toinen kysymys.

Näitä asioita pohtiessani olen tyytynyt luottamaan suomalaiseen vastuuntuntoon myös uuden ydinreaktorin rakentamisessa. Itselleni päätös on kypsynyt jo useiden vuosien aikana.

Arvoisa puhemies! Jonkinlaisen suhteen tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämiseen olen kesän edellä havainnut käyttäessäni tuulienergiaa purjeiden pullistajina sekä aurinkoenergiaa muihin veneen käyttötarkoituksiin. Konkreettisesti on voinut kokea sen, että maan päältä löytyvät luonnon energialähteet (Puhemies koputtaa) palvelevat hyvin pienen ihmisen energiatarpeita, mutta eivät ole vielä vakavasti otettavia vaihtoehtoja perusenergian turvaajina esimerkiksi teollisuudessa. Siksi energiaintensiivisen teollisuuden tukeminen ja turvaaminen suurilta energian hinnan heilahteluilta vaatii pitempijänteisen energiasuunnitelman kuin vuoteen 2010. (Puhemies koputtaa) Tähän meidän on kyettävä, koska monet edustajat täällä ovat epäilleet jopa ydinjätteiden säilymistä yli 10 000 vuoden päähän.

Sirpa  Pietikäinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kerola viittasi omaan uskoonsa uusiutuviin energialähteisiin. Näinhän se on, että me ihmiset olemme joskus uskossamme heikkoja, mutta sitä uskoa nimenomaan poliittisilta päätöksentekijöiltä tarvittaisiin silloin, kun me annamme signaaleja ja ohjausta tulevaisuuteen. Kyse on siitä, että jos me haluamme kestävän kehityksen mukaista energiapolitiikkaa, me tarvitsemme pääsääntöisesti uusiutuvista energialähteistä rakentuvan energiatodellisuuden. Ne ratkaisut syntyvät vain siltä pohjalta, että politiikka ja taloudellinen ohjaus antavat ne signaalit, jotka tekevät tämän teknologian kehittämisen myös taloudellisesti markkinaperusteisesti mielenkiintoiseksi ja antavat poliittisen vahvan signaalin, että tähän suuntaan mennään. Tästä on kysymys: valitsemmeko ydinvoiman vai valitsemmeko sen vaihtoehdon, joka (Puhemies koputtaa) perustuu uusiutuviin energialähteisiin?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastauspuheenvuoroni koskee edustajien Isohookana-Asunmaan, Ojansuun ja Pietikäisen puheenvuoroja tästä kestävästä kehityksestä. Minun on kyllä vaikea ymmärtää, että kestävää kehitystä voidaan rakentaa maakaasun lisääntyvään käyttöön. Vielä kerran korostan sitä, että maakaasu ei ole puhdas energiantuotantomuoto, vaan se sisältää lähes saman määrä hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili.

Puhemies! Me olemme jo Suomessa sulkeneet pois öljyn sähköntuotannosta, joka oli öljykriisin seurausta. Me olemme sulkeneet pois vesivoiman lisärakentamisen, koska koskiensuojelulaki sen kieltää. Me olemme sulkemassa kivihiilen pois, koska se on Kioton sopimuksen vastainen. Me todennäköisesti tulemme sulkemaan maakaasun pois 2010—2020-luvulla. Älkäämme siis sulkeko ydinvoimaa nyt pois tästä, jos me aiomme Kioton sopimusta toteuttaa, ed. Pietikäinen, joka myöskin on toiminut ympäristöministerinä.

Lopuksi korjaan lauseen. Se oli Kansanterveyslaitoksen professori Tuomisto, joka totesi, että ydinvoimaan ei liity suurempia terveysriskejä kuin mihinkään muuhunkaan energiantuotantomuotoon.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle maakaasusta. Sehän on ihan selvää, että myönnämme, että maakaasuratkaisu on siirtymävaiheessa yhdessä tehostetun energiansäästön ja uusiutuvien energioiden kanssa. Kun Euroopan unionissa on linjattu energiastrategioita, kaikki lähtee siitä, että uusiutuvat ovat pitkällä aikavälillä tulevaisuuden ratkaisut ja meidän täytyy tehdä kaikkemme niin, että uusiutuvien energialähteiden kehittämistyö lähtee maksimaalisena ja tehokkaana tästä hetkestä eteenpäin. Siitä syystä välivaiheessa hyväksyttäköön maakaasu, mutta siitä tulee joka tapauksessa vähemmän päästöjä kuin hiilivoimaloista.

Sirpa Pietikäinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle. Hän rakentaa hiukan itse itselleen väittelykumppania maakaasuvaihtoehdon kanssa, sillä kyllähän kestävän kehityksen mukainen ydinvoiman vastustaminen on lähtenyt siitä, että ensinnäkin meillä on monipuolinen energiatuotantorakenne. Lisäydinvoima yksipuolistaisi sitä. Maakaasu on vain yksi elementti siitä, ja jos olette kuunnellut tätä debattia huolellisesti, olette kyllä huomannut, että tarvittava energiamäärä voidaan kattaa sekä energiankäytön tehostamisen, säästämisen että myöskin uusiutuvien energialähteiden pohjalta. Kuten voimme nähdä näistä KIO1- ja 2-vaihtoehdoista, ydinvoimallisessa ratkaisussa päästöt vähenevät ensin, mutta kasvavat pitkällä aikavälillä suhteessa KIO2:een eli kestävän kehityksen mukaiseen vaihtoehtoon nähden. Tässä dilemmassa me nyt sitten olemme, minkälaista tulevaisuutta me rakennamme.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. S. Pietikäiselle. Kyse on myös siitä, millä suomalaiset tehtaat metsä- ja metalliteollisuudessa käyvät. Niille pitää olla kilpailukykyinen energia. Ne kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Suomessahan ei näitä luonnonvaroja ole muita kuin metsät ainoa luonnonvara. Onneksi se on uusiutuva ja sitä voidaan jalostaa ja viedä maailmalle. Niitten kilpailukyvystä meidän pitää pitää huoli.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. S. Pietikäiselle toteaisin, että Suomihan on sitoutunut EU-sopimuksissa myöskin kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ympäristöteknologian kehittämiseen. Tämä liittyy myöskin siihen, että ympärillämme kasvavat ympäristöjätteet velvoittavat kaikkia suomalaisia osallistumaan tämän tuotekehittelyn eteenpäinviemiseen. Niin kuin olemme todenneet, Suomi on siinä jo pitkällä menossa eikä se poista sitä, että tarvitsisimme vakaan perusenergian vaihtoehdon Suomen maahan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajat! Muutama kuukausi on pitänyt sisällään valtavan määrän tiedonkäsittelyä, asiantuntijoiden kuulemista, keskustelua julkisuudessa ja tässä talossa, ja prosessi on ollut varmaan aika monelle vaikeakin. On toki niitäkin edustajia, jotka ovat muodostaneet kantansa suhteessa ydinvoimaan, sen lisärakentamiseen, jo monta vuotta sitten, mutta on varmasti niitä, joiden ajatukset ovat olleet aika ristiriitaisia näiden kuukausien aikana. Jotkut ovat kääntyneet kielteisemmästä myönteisempään suuntaan, niin kuin itse olen tehnyt, ja jotkut ovat kääntyneet myönteisemmästä kielteisempään suuntaan. Korostaisin kuitenkin tässä sitä, että kaikkien niiden edustajien osalta, jotka ovat todella asiantuntemuksella ja huolellisesti perehtyneet asiaan, käsitelleet sitä ympäristön näkökulmasta, käsitelleet sitä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta, työllisyyden näkökulmasta jne., ovat he sitten päätyneet kumpaan tahansa, joko vastalauseen mukaiseen lopputulokseen tai talousvaliokunnan mietinnön mukaiseen lopputulokseen, minä kyllä arvostan molempia mielipiteitä, silloin kun ne on vakavasti harkiten tehty. On varmasti sellaisia seikkoja, joita voi pitää, niin kuin voi sanoa, kokonaisnäkemyksen ulkopuolella olevina. Joku on ajatellut oman vaalipiirinsä näkövinkkelistä asioita, energiatalouden näkövinkkelistä jne., mutta uskoisin, että valtaosaltaan kaikki ovat tehneet tämän, niin kuin hallituksen periaatepäätöksessäkin lähdetään, yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

Kysymys on todella suuresta tulevaisuuden ratkaisusta, josta voi arvolähtökohtaisestikin olla monta mieltä. Mutta vaikka tämä ratkaisu menisi talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti läpi, täytyy kuitenkin muistaa, että jos otetaan mittatikuksi vaikka tämä seitsemän vuotta, tulevina seitsemänä vuotena ei todennäköisesti, ellei Venäjän suunnasta voimakkaasti lisätä ydinsähkön tuontia, ydinsähkön tuotanto Suomessa kasva niin paljon kuin se on kasvanut seitsemän edellisen vuoden aikana. Sen ajattelun mukaisesti, että nyt oltaisiin siinä vedenjakajalla, otetaanko Suomessa ydinvoima käyttöön tai että edes otettaisiin käyttöön sellainen energiapaletti, jossa ydinvoima on mukana ja jossa sen rooli myös kasvaa samalla kun monet muut tekijät kasvavat, asiat eivät ole, vaan olemme olleet siinä todellisuudessa koko ajan. Minusta on aika hyppäys tuntemattomaan tai epävarmaan tulevaisuuteen se, että tässä vaiheessa suljettaisiin ydinvoima pois sähköntuotantotapojen joukosta. Se on ratkaisu, jota en toivo. Sen vuoksi olen talousvaliokunnan mietinnön kannalla. Siihen kyllä keskeisesti vaikuttaa ympäristönäkökulma.

Tässäkin keskustelussa on vähän häirinnyt se, että edelleen nousee esiin se, että on eräällä tavalla ydinvoima ja uusiutuvat, kun me tarvitsemme laajaa pakettia koko ajan. (Välihuuto) — Olenko minä lukenut täysin väärin talousvaliokunnan mietinnön, jos minä en lue sitä sillä tavalla, että siinä lukee vain, että tämän jälkeen Suomi satsaa vain ydinvoimaan — piste? Näinhän se ei ole. — Tämä mustavalkoinen ajattelu minua on häirinnyt aika paljon. Me tarvitsemme paljon. Vaikka me ajattelemme, että toteutuisi tuulivoiman lisäämispyrkimys, joka on se, että lisäisimme sen kymmenkertaiseksi, sanotaan vuoteen 2010 mennessä, 0,1 prosentista 1,0 prosenttiin, vaikka pystyisimme nostamaan sen yhteiskunnan ja veronmaksajien tuella 30-kertaiseksi siitä, mitä se on tällä hetkellä, sillä 30-kertaisella tuulivoiman määrällä me pyörittäisimme vain yhtä Pohjois-Suomessa olevaa tehdaslaitosta. Nämä mittasuhteet pitää silloin myöskin muistaa, eli mikä on todellinen vaihtoehto? Väkisinkin tulee mieleen, että näistä pyrkimyksistä huolimatta todellinen vaihtoehto tässä tilanteessa on hyvin paljon lisääntyvä sähköntuonti, lisääntyvä maakaasun tuonti. Me tarvitsemme monipuolisen sähköntuotannon jatkossakin. Tarvitsemme säästämistä, uusiutuvia energialähteitä ja myös ydinvoimaa.

Työväenliikkeen ihmisistä ja ammattiyhdistysliikkeen ihmisistä usein sanotaan, että he ovat jakopolitiikan kannattajaporukkaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa pitää myöskin ajatella, miten jaettavaa kakkua rakennetaan pidemmälle tulevaisuuteen, elikkä on kannettava myös vastuuta kakun jakamisesta. Riidellään täällä sitten, mihin kakun siivuja laitetaan, laitetaanko jonojen purkamiseen, väestön vanhenemisen huomioimiseen sosiaali- ja terveyspolitiikassa, koulutukseen jne. Se on poliittisen kamppailun kysymys, mutta se kamppailu on kyllä vaikeampaa, jollei ole kakkua, mitä jakaa.

Täällä on myös viitattu siihen, mikä on signaali, ja taisi olla oman ryhmänikin ryhmäpuheenvuorossa, että emme halua samaistua maihin, jotka tällä hetkellä lisäävät ydinvoiman käyttöä, otetaan esimerkiksi Kiina ja Intia. Jos teoreettisesti ajateltaisiin, että pystyisimme aika lyhyellä aikavälillä luomaan ratkaisun, jolla esimerkiksi Kiinan ja Intian nopeasti kasvava talous ja sen vaatima energia tuotettaisiin vaikkapa tuulivoimalla, herää kysymys, mistä saadaan sen tuulivoiman vaatima materiaali, esimerkiksi alumiini. Tässä on aika äkkiä tällainenkin pää vetävän kädessä, mutta silti tietysti tärkeintä on se, että fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee.

Arvoisa rouva puhemies! Maakaasusta Venäjän suhteen vielä yksi kommentti. Viime viikolla Huoltovarmuuskeskuksen ylijohtaja Mika Purhonen kehotti eduskuntaa kiinnittämään huomiota siihen, että Venäjän nykyisin käytössä olevat maakaasukentät ovat ehtymässä ja uudet kentät ovat niin kaukana, niin vaikeassa paikassa, että niiden hyödyntäminen maksaa neljä viisi kertaa enemmän tuotettua tonnia kohti kuin nykyiset kentät. Se on otettava huomioon myöskin maakaasuvaihtoehdossa. Tiukoissa säästövelvoitteissa ja -tavoitteissakin on eräänlainen kipukynnys. En tiedä, kuinka moni esimerkiksi tässä salissa on valmis nopealla lakimuutoksella, niin kuin taustapapereissa asiantuntijat ovat esittäneet, poistamaan verovähennysoikeuden työmatkaliikenteestä liikennepäästöjen vähentämiseksi.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Skall Finland bygga en femte kärnreaktor och därmed gå i spetsen för en ny västerländsk kärnkraftsera vid en tidpunkt då förnybara energikällor och ny energisnål teknologi håller på att slå igenom på många håll i världen? Vart försvann nytänkandet, miljömedvetenheten och ansvaret som vi finländare är så kända för?

Sedan 1993 har ingenting nytt hänt som skulle stöda en utbyggnad av kärnkraften. Den har inte blivit tryggare sedan senaste omröstning, slutlagringen av avfallet är inte löst, världen har inte blivit tryggare. Däremot har ett globalt intresse för förnybara energiformer väckts, branschen växer kraftigt. För Finland kunde stora nya möjligheter inom energiteknologin öppna sig om vi vill det. Kärnkraften är en gammal teknologi som aldrig borde ha tagits i bruk. Den bromsar upp utvecklingen av ny teknologi och är farlig.

Arvoisa puhemies! Sitten vuoden 93 ei ole tapahtunut mitään uutta, mikä puoltaisi ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoima ei ole tullut turvallisemmaksi viime äänestyksen jälkeen. Ydinjätteen loppusijoitusta ei ole ratkaistu. Maailma ei ole muuttunut turvallisemmaksi. Sen sijaan globaali kiinnostus uusiutuvia energiamuotoja kohtaan on herännyt. Ala kasvaa voimakkaasti. Suomelle voisi avautua suuria uusia mahdollisuuksia teknologian piirissä, jos me sitä haluamme. Ydinvoima on vanhaa teknologiaa, jota ei olisi koskaan pitänyt ottaa käyttöön. Se jarruttaa uuden teknologian kehittämistä ja on vaarallista.

Onko ydinvoiman rakentaminen taloudellisesti kannattavin ratkaisu? Miten voi olla mahdollista, että suomalaiset laskelmat ydinvoiman hinnasta ovat alhaisemmat kuin ydinvoiman hinta kansainvälisissä vertailuissa? Tässä joitakin syitä: Välttämättömän tutkimuksen ja ydinvoiman purkamisen hinta on Teollisuuden Voiman hakemuksissa pienempi kuin kansainvälisesti arvioidaan. Ydinjäterahastoon on talletettu noin miljardi euroa, ja jo nyt tiedetään, että tämä summa ei tule riittämään loppusijoitukseen. Jätemaksu nostaa jo nyt ydinenergian hintaa noin 0,2 senttiä kilowattitunnilta. Hinnan saamiseksi alhaisemmaksi viidennen reaktorin käyttöajaksi on arvioitu 60 vuotta. Käyttöaste on arvioitu niinkin korkeaksi kuin 91 prosenttia. Jos käyttöaika olisi arvioitu 40 vuodeksi ja käyttöaste 75 prosentiksi, kuten Oecd tekee tutkiessaan suomalaisia energiamuotoja, olisi ydinvoiman hinta laskelmissa 19 prosenttia suurempi. Puhuttaessa halvasta ydinvoimasta on syytä olla tietoinen siitä, että Teollisuuden Voiman laskelmat ovat äärimmäisen optimistisia ja lähtevät epärealistisen pitkästä käyttöajasta ja käyttöasteesta. On hyvin todennäköistä, että Ruotsista pystytään ajoittain ostamaan halvempaa vesivoimalla tuotettua sähköä alhaisempaan hintaan tänä aikana. Ruotsissa on ydinvoimaloita aika ajoin ajettu alas sen vuoksi, että hinta ei ole ollut kilpailukykyinen.

I kärnavfallsfonden har man inte räknat med avgiften för övervakningen av kärnavfallet eller för annan behandling av deponeringen av kärnavfallet i framtiden. Kärnkraftsindustrins ersättningar som reserveras för eventuella olyckor är också betydligt lägre i Finland jämfört med till exempel USA. I Finland är industrins ersättningsskyldighet nu 250 miljoner euro och i USA 10 miljarder euro för en olycka. Om hela ansvaret för en eventuell olycka låg på kärnkraftsindustrin skulle priset vara mycket högre.

Att det är farligt att vara beroende av rysk naturgas är ett ofta hört argument. Hittills har leveranserna varit ytterst pålitliga. Under alla de år vi importerat naturgas har vi haft driftsavbrott endast några timmar. I framtiden kommer gasrör säkert att dras från Norge, och nu ser vi ändå 50 år in i framtiden. Om Ryssland skulle stänga kranarna är vi i alla fall mitt uppe i en sådan kris att även kärnkraftverken måste köras ner. Också i kärnkraftsalternativet ingår en hög andel naturgas. Om vi verkligen i större utsträckning vill bli självförsörjande med energi, är lokala decentraliserade kraftverk som bygger på förnybara energiformer det enda realistiska alternativet.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ilmastostrategiassa esitellyt kaksi vaihtoehtoa Suomen energiatarpeen kattamiseksi. Eduskunnan ympäristövaliokunnassa peräänkuulutimme vielä kolmatta vaihtoehtoa, joka ottaisi suuremmassa määrin huomioon energiansäästöstä ja uusiutuvista energiamuodoista tutkimusten mukaan saatavan potentiaalin.

Hallituksen ilmastostrategiasta ilmeni, että jos valitsemme ydinvoiman, hiilivoimaa tullaan edelleen käyttämään suuremmassa määrin kuin siinä tapauksessa, että valitsemme maakaasuvaihtoehdon. Vuonna 2010 hiilidioksidipäästöt ovat itse asiassa suuremmat ydinvoimavaihtoehdossa. Siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja energiaa säästävään tekniikkaan tapahtuu nopeammin maakaasuvaihtoehdossa kuin ydinvoimavaihtoehdossa.

Finland gör globalt större nytta genom att utveckla förnybara energiformer. Kärnkraftens andel av världens energiförsörjning är endast 7 procent, det är helt orealistiskt att tro att en utbyggnad av kärnkraften skulle kunna stoppa koldioxidutsläppen på en global nivå. Elförbrukningen ökar mest i tredje världen och genom att befrämja förnybara energiformer som också u-länderna kunde ta i bruk bidrar Finland bäst till att motverka drivhuseffekten.

Jag kan inte alls förstå minister Mönkäres argument när hon försvarar kärnkraften i västvärlden med motivet att u-länderna ändå kommer att använda fossila bränslen.

Satsningar på förnybara energiformer skapar arbetsplatser på lång sikt, ger arbetsplatser på landsbygden, skapar mindre miljöproblem, oanade utvecklingsmöjligheter och stora marknadsmöjligheter. Ett nej till kärnkraft behövs för att industrin skall våga satsa resurser på forskning och utveckling av förnybara energiformer och en energisnål teknik. Ett nej behövs också för att energiproducenter skall våga investera i förnybar energi. Frågan om ett femte kärnkraftverk är en fråga av stor samhällspolitisk betydelse. Nu gör Finland ett vägval med långt gående konsekvenser.

Värderade talman! Jag vill slutligen ännu understöda det uttalande som riksdagsledamot Ojansuu nyss föreslog om att förbjuda användningen av statens pensionfonders medel för en eventuell investering i ett nytt kärnkraftverk.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme energiaa, ja ne päätökset, joita me täällä teemme, antavat signaalin niin suomalaiselle teollisuudelle, Suomen kansalaisille kuin kansainväliselle yhteisölle siitä, mihin suuntaan maailmassa tulee mennä. Siksi minun mielestäni meidän pitää perjantaina äänestää ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Ydinvoima ei ole halpaa. Sen suurimmat kustannukset ovat tietenkin sen rakentamiskustannukset. Käyttö ydinvoimalassa on edullista, mutta, kuten ed. Gestrin hetki edellä toi esille, jätteiden käsittelyyn, voimalan alasajoon ja purkamiseen aikanaan käytettävät kustannukset on arvioitu alakanttiin. Jos ne otetaan täysimääräisesti huomioon, niin ydinvoima ei ole mitään halpaa energiaa. Mutta jotta ydinvoimala kannattaa, senhän on myytävä sähköä mahdollisimman paljon, jotta se peittää investointikustannuksensa. Tällöin ei ole mitenkään loogista ajatella, että ydinvoiman lisärakentaminen kannustaisi energian säästämiseen, vaan päinvastoin ydinenergia on kannattavaa vain silloin, kun sitä tuotetaan paljon ja sitä käytetään paljon.

Näin ollen todellisuudessa ydinvoiman lisärakentaminen ja talousvaliokunnan mietintöön sisältyvät lausumaesitykset ovat toisensa poissulkevia. Näin markkinat toimivat. On erikoista ja valitettavaa, että valiokunta on ehdollistanut lausuntoonsa sisällytetyt lausumat. Mielestäni ne on joka tapauksessa toteuttava, aivan niin kuin lausuntoon sisältyvässä vastalauseessa esitetään.

Mielestäni tässä keskustelussa useissa puheenvuoroissa on ydinvoiman riskejä vähätelty. Puhutaan aivan pelkästään optimitilanteesta, jota me kaikki tietenkin toivomme. Me tietysti toivomme, että ydinvoimalat toimivat moitteettomasti, niiden käyttäminen ja niiden jätteidenkäsittely on turvallista ja jätteille saadaan järkevä käsittelytapa ja jätteet voidaan turvallisesti sijoittaa esimerkiksi maaperään. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Onnettomuudet ovat mahdollisia. Se on todistettu valitettavasti eri puolilla maailmaa, myös länsimaissa. Sellainen ajattelu, että meillä ei koskaan voi sattua mitään vastaavaa, on mielestäni virheajattelua.

Myöskään ydinjäteongelmaa ei vielä lopullisesti ole ratkaistu. Mehän olemme tehneet periaatepäätöksen siitä, että tutkimuksia jätteiden sijoittamisesta Olkiluotoon voidaan jatkaa, mutta sitä, onko se todella turvallista ja tuovatko tutkimukset sellaisia tuloksia, joiden perusteella jätteet todella voidaan sinne loppusijoittaa, emme vielä tiedä. Sen tähden tämä ongelma on edelleen ratkaisematta, ja sen tähden minusta meidän ei pidä tehdä päätöstä, jolla me massiivisesti lisäämme ydinjätteen määrää.

Meidän toki täytyy pitää huolta niistä jätteistä, joita nykyiset laitokset tuottavat, mutta tiedetään, että mahdollinen uusi reaktori vastaisi teholtaan jopa yli kahta nykyistä reaktoria ja sen tuottaman jätteen määrä on huomattava. Näin ollen mielestäni ei pidä lisätä tätä jätettä, joka on todella suuri ympäristöriski, jonka vaikutukset ulottuvat sukupolvesta toiseen.

Ydinvoimaa on puolustettu ja vastustettu työllisyys- ja aluepoliittisin perustein. Itselläni nämä perustelut, joita olen kuullut, painavat kuitenkin vaakakuppia edelleen siihen suuntaan, että lisäydinvoimaa ei pitäisi rakentaa. Hajautetun energiantuotannon turvallisuus- ja työllisyysvaikutukset ja aluevaikutukset ovat parempia kuin ydinvoimavaihtoehdon, ja sen tähden minusta vaakakuppi painuu tässä juuri sinne ei-puolelle.

Minusta olikin vähän kummallista, että talousvaliokunnan puheenjohtaja antoi toisaalta ymmärtää, että näitä työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon sisältyviä asioita ei ollut otettu huomioon, ja hän välihuudossaan vielä sanoi, että "me ei tykätty niistä". Minusta se antaa erittäin huonon kuvan eduskunnan valiokuntien työn arvostamisesta. Minusta näin ei pitäisi olla, vaan jokaisen lausunnon antaneen valiokunnan asiantuntemusta on täällä arvostettava. Ainakin sen valiokunnan mielipiteet työllisyydestä olivat sen kaltaiset, että ydinvoimaa ei pitäisi rakentaa. (Ed. Elo: Oliko se oikea käsitys?) — Kyllä, mielestäni se oli oikea käsitys.

Myös kehitysmaiden kannalta on järkevämpää kehittää uutta teknologiaa, jota myös kehitysmaat voivat ottaa käyttöön. Ydinvoima ei ole kestävän kehityksen mukaista, eikä esimerkiksi Kioton sopimukseen sisältyvissä pöytäkirjoissa hyväksytä ydinvoimaa päästöjen vähentämiskeinoksi. Sen tähden meidän pitää kantaa globaalisti vastuu kehittämällä uusia energiamuotoja ja ottamalla niitä käyttöön itse ja tarjoamalla niitä myös kehitysmaille. Hyvinvointivaltio ei romahda, perusteollisuus ei romahda ilman lisäydinvoiman rakentamista, ja tosiasiahan on, että näillä energian hinnoilla ydinenergiaa ei rakenneta. (Ed. Uotila: Sittenhän vastustajien tavoite toteutuu!) — Vastustajien tavoite voi toteutua myös sitä (Puhemies koputtaa) kautta, mutta (Puhemies koputtaa) todennäköisesti ja toivottavasti se toteutuu jo perjantaina, kun äänestämme "ei".

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Sotapäällikkö Napoleon sanoi sotilailleen Egyptissä pyramidien katveessa: "Sotilaat, teitä katselee 40 vuosisataa." Ajattelin, että me voisimme sanoa, että meitä katselee 400 vuosituhatta. Se, mitä haluaisin tuoda tähän keskusteluun, on aikajänne ja matemaattinen mittakaava, koska ne ovat kuitenkin yksi keskeinen syy siinä, miksi jotkut vastustavat ydinvoimaa.

Täällä eilen ed. Markkula-Kivisilta oli lausunut epäilyksen, tokkopa maapallo on enää olemassakaan 200 000 vuoden kuluttua. No, sitä meistä ei kukaan voi todistaa, mutta maapallo on laskelmien mukaan 4,5 miljardia vuotta vanha, ja fyysikot toivovat ja uskovat, että se elää vielä saman verran. Tähän 4,5 miljardiin vuoteen mahtuu 9 000 kertaa puoli miljoonaa vuotta, joka on ydinjätteen normalisoitumisaika. Vaikka meidän mittakaavastamme katsoen olemme tekemisissä käsittämättömien lukujen kanssa, niin suhteessa maapallon elinkaareen ne ovat kuitenkin rajallisia. Maapallo kyllä on aikonut olla olemassa kauemmin.

Meidän edustajien keski-ikä täällä eduskunnassa on 50 vuotta, maapallon väestön keski-ikä on 28 vuotta, maapallon väestä kolmannes on alle 15-vuotiaita. Me olemme ihan kuin henkäys, tai jos ajatellaan mittanauhaa, olemme hyvin lyhytikäisiä. Isossa mittakaavassa olemme hyttysten tai päiväperhosten kaltaisia, vaikka varmaan vähättelemme niiden elämän kestoa. Maanviljelys alkoi noin 10 000 vuotta sitten. Suomessa oli vielä silloin jääkausi. Jos menemme viereiseen Kansallismuseoon, voimme ihailla siellä kampakeraamisen kulttuurin tuotteita, jotka ovat ajalta 4 000—2 000 eKr.

Jos me jatkamme vielä ydinvoimateknologiaa, meillä on sellainen optimistinen käsitys, että ihmiskunta todella voisi turvallisesti siirtää tietoja satojatuhansia vuosia eteenpäin. Ajatellaanpa, että juuri Napoleonin sotaretkellä löydettiin Rosettan kivi. Siitähän sitten selvisi lopulta hieroglyfien arvoitus, mutta emme osaa tulkita edes sitä, mikä meille on jäänyt. Tai nämä Venus-patsaat, pulleat nakunaiset, joita löytyy ympäri Siperiaa ja Lounais-Eurooppaa: Emme vieläkään tiedä, ovatko ne naispuolisia jumalattaria vai seksileluja. Me emme saamaamme materiaalia osaa tulkita.

Ajatus siitä, että meidän kulttuurimme siirtäisi vastuun siitä, että tämän kaltainen olennainen tieto jätepaikoista, niiden hoidosta ja vaaroista säilyy niin pitkälle tulevaisuuteen, on aika huikea todella, kun samaan aikaan on vaikeuksia nykymaailmassa avata 60-luvun tietokantoja. Tai mitä me teemme vanhoille videoille? Hyvin nopeasti meidän, ihmiskunnan tieto voi kadota. Vaikka kehitetään koko ajan metodeja säilyttää tietoa ja siirtää sitä — siitähän on kirja, aivan upea ilmaisu — se on hyvin vaikeata.

Ajallisen keston takia vaarallinen ydinvoimajäte ei ole eettisesti oikein. Tämä jätehän on vielä ... (Ed. Elo: Se on olemassa jo!) — Aivan, se on. Voidaan ajatella, että jätettä on nykyään olemassa, mutta aivan samalla voidaan sanoa, että on aidsiakin olemassa jo nyt. Mutta emme me siitä huolimatta ajattele, että se voisi määräämättömästi lisääntyä. Jos on asia, joka on vaarallinen ja huono, yritetään pitää se rajallisena. Tämä on aivan olennainen asia, mutta asioiden vaarallisuudessa on myös sillä merkitystä, kuinka paljon tätä materiaalia on. Kun ydinjäte vielä todella 200 000 vuoden kuluttua on kaksi miljoonaa kertaa säteilevämpi kuin peruskallio, se ongelma on mittavampi.

Kun puhun tästä eettisyydestä, olen ollut hyvin pettynyt, arvoisa puhemies, että valiokunnat eivät ole käyttäneet asiantuntijoinaan filosofeja, loogikkoja tai eettiseen pohdintaan perehtyneitä. Ajatellaan niin, että me hyväksymme liikenteen ja liikenneuhrit, yritämme niitä vähentää, emme toivo niitä, mutta pidämme liikenteen tuomia etuja niin arvokkaina, että kulttuurimme hyväksyy sen. Ajatus siitä, että meillä olisi liikenne, mutta kaikki liikenteen uhrit olisivat vaikka jossain pakolaisleirin lapsina, on meistä aivan absurdi emmekä hyväksyisi sitä, että meidän toimintamme seuraukset olisivat joidenkin aivan toisten kannettavia.

Nyt on kysymys siitä, että me haluamme säilyttää meidän elintasomme. Ymmärrän, että elintason äkillinen romahtaminen on aina suuri yhteiskuntarauhaa järkyttävä tekijä, se on todella vaarallista. Meidän pitää pystyä se asia ratkaisemaan myös tulevien sukupolvien kannalta eettisesti. Tämä ratkaisu on sen kaltainen, että me saamme edut ja jotkut toiset joskus ehkä tulevaisuudessa saavat haitat.

Ajatelkaa todella Rosettan kiveä, joka oli siis 4 000 vuotta vanha, tai näitä veistoksia tai mitä tahansa. Nykyihminen osaa tehdä saman kaltaisia asioita, joista me aikaisemmin kuvittelimme, että vain Luoja tekee niitä, että se on luomistyötä, panimme siihen Jumalan. Nykyihminen osaa tehdä tekoja, mutta ei niissä teoissa osaa ottaa sitä vastuuta, hän on kuin lapsi, joka osaa rikkoa ja purkaa, mutta ei ymmärrä näkemäänsä.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Krohn ja Syvärinen kiinnittivät huomiota tähän jäteongelmaan, joka todella on eräs keskeinen asia ydinvoiman käytön yhteydessä. Ed. Krohnin puheenvuoron kohdalta tulee kyllä mieleen se, että kun ydinvoiman vastustajat puhuvat hyvin toiveikkaasti uusien energiavarojen käyttöön liittyvistä teknisistä eteenpäinmenoista, uusista innovaatioista, eikö ole mahdollista ajatella myöskin sitä, että myös käytetyn ydinpolttoaineen osalta tulee vielä päivä, jolloin voidaan löytää tekniikoita, joilla tämä vaarallisuus voidaan eliminoida. Tämmöinen mahdollisuus on olemassa. Siihen asti, kun uusia menetelmiä löydetään, tämä jätteiden hautaaminen ja säilöminen on ratkaistu ainakin minun käsitykseni mukaan tyydyttävällä tavalla.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Krohnin puheenvuoron johdosta haluan todeta, että valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto kuuli eettiseltä puolelta asiantuntijaa, mutta katsoimme, että se ei antanut aihetta sen suurempiin toimenpiteisiin. Maailma on riskejä täynnä, mutta meidän suomalaisten on turvattava kansallisesti oma energiamme. Tässä tapauksessa itse olen päätynyt noin vuosi sitten siihen, että viides ydinvoimala täytyy rakentaa sen johdosta, että kansalle pitää turvata energiansaanti. Kun katselemme tuonne itään, siellä ei ole turvallista rakennusta saatavissa eikä valvontaa.

Sitten mitä tulee ed. Uotilan puheenvuoroon, totean, että myöskään tämä maakaasumahdollisuus ja sen saanti ei ole täysin turvattua, joten olen katsonut, että on kaikkein parasta, että me voimme säilyttää täällä kotimaassa turvatun, hyvin rakennetun viidennen ydinvoimalan ja näin myöskin kansallisesti kantaa vastuumme suomalaisina kansanedustajina.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Gestrinin puheenvuoroon. Niin ed. Gestrin kuin eräät muutkin edustajat täällä puhuvat koko ajan maakaasun vaihtoehdosta, niin kuin se olisi todellinen vaihtoehto. Se on teoreettinen vaihtoehto, sellaista ei ole olemassa. Me olemme sen moneen kertaan kuulleet.

Sitten ed. Gestrin myöskin puhui tästä TVO:n käyttöasteesta ja sanoi, että se on epärealistinen. TVO:lla on pitkän aikaa ollut yli 90 prosentin käyttöaste. Jos muualla on 75 prosenttia, se on heidän asiansa, mutta TVO perustaa laskelmansa realistisiin lukuihin, jotka ovat toteutuneet.

Mitä Ruotsiin tulee, niin voin todeta, että kun vuonna 80 oli kansanäänestys ja päätettiin lopettaa ydinvoiman käyttö vuoteen 2010 mennessä, Ruotsi on siitä lisännyt 50 prosentilla ydinvoiman tuotantoa lisäämällä tehoja.

Ed. Syväriselle: voi olla niin, ettei elintaso romahda eikä perusteollisuus romahda, mutta heikkenee kuitenkin, sekä meidän elintasomme että perusteollisuuden kilpailukyky.

Ed. Krohnille, joka tässä filosofoi, haluaisin todeta, että olen kyllä vähän ihmetellyt, miksi vihreä puhuu 4,5 miljardin vuoden päässä olevista asioista. Miksi te ette nyt kiinnitä huomiota lähivuosikymmenen ilmasto-ongelmaan, joka on kaikkein tärkein tässä?

Kyösti  Karjula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Useissa puheenvuoroissa on otettu työllisyysvaikutukset esille ja erityisesti ed. Syvärinen tulkitsi työasiainvaliokunnan lausuntoa, että siinä jompikumpi vaihtoehdoista nähtäisiin paremmin työllistävänä. Minusta on erittäin merkittävää tuoda esiin se näkökulma, että työasiainvaliokunnan arviossa ei löydetty selvää etua näitten eri vaihtoehtojen, joko ydinvoiman tai ei-ydinvoiman, pohjalta. Tämä perustuu nimenomaan siihen, että energiavaltainen teollisuus on niin merkittävä työllistäjä ja sen kilpailukyvyn varmistaminen on lähtökohtaisesti niin tärkeä asia, että on hyvin kyseenalaista, jos me tältä perusteollisuuden alueelta menetämme merkittävästi työpaikkoja, pystymmekö korvaamaan ne näillä uusiutuvilla energiamuodoilla.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu paljon onnettomuusriskistä ja on annettu ainakin suurelle yleisölle sellainen kuva, että meilläkin suomalaisissa ydinvoimaloissa Tshernobylin tapaiset onnettomuudet olisivat eräällä tavalla aivan hyvin mahdollisia, joku kaunis päivä tällainen pamaus tapahtuisi. Kuitenkin talousvaliokunnan mietinnössä on selkeästi todettu ja analysoitu todellisen riskin mahdollisuus ja sen rajoittuminen voimalaitoksen sisällä oleviin henkilöihin ja vaikutusten ulottuminen noin 20 kilometrin päähän. Jos vastalauseen kirjoittajilla olisi sellaista asiantuntijafaktatietoa, joka lähtee siitä, että suomalaisessa ydinvoimalassa ja siinä, joka nyt vielä uudemmalla turvallisuusteknologialla mahdollisesti rakennetaan, olisi tällainen Tshernobyl-tapahtuma mahdollinen, heidän olisi pitänyt se ehdottomasti vastalauseessa kirjoittaa ulos, perustella, koska se olisi ollut vahvaa tavaraa. Mutta nähtävästi perusteita tällaiseen väitteeseen ei ole, vaan tämä uusi teknologia hallitusti hoitaen ei pidä sisällään sellaisen onnettomuuden mahdollisuutta, joka on esimerkiksi Tshernobylissä tapahtunut.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ministeri Hassi ja eräät muut talousvaliokunnan mietinnön vastustajat ovat asettaneet bioenergian ja ydinvoiman vastakkain. Tähän ei ole mitään perustetta ainakaan, jos uskoo bioenergiatahoja. Keväällä Finbio eli Bioenergiayhdistys otti selkeän myönteisen kannan ydinvoimaratkaisuun ja totesi, että ydinvoimaratkaisu edistää parhaiten myös bioenergian käyttöä. Finbiossa ovat mukana muun muassa Vapo, Turveruukki ja metsähakkeen kehittäjätahot, eli kyllä minä ainakin enemmän uskon näitä asiantuntijoita, jotka tekevät joka päivä työtä kotimaisen bioenergian kehittämiseksi, kuin poliitikkoja, jotka täällä tekevät vastakkainasettelua ihan tarpeettomasti. Kuunnellaan asiantuntijoita ja uskotaan näihin. Minusta tämä asia on hyvin selkeä, jos bioenergian ammattilaisten kantaa halutaan kuunnella.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Först riktar jag mig till riksdagsledamot Elo och vill bara konstatera att naturgasalternativet inte är något fiktivt, utan ett realistiskt alternativ som riksdagen i behandlingen av klimatstrategin för drygt ett år sedan har tagit ställning till. Också i kärnkraftsalternativet ingår det naturgas. Ofta får man den känslan i debatten att naturgas inte alls skulle finnas med. Det är helt klart att naturgas kommer att ingå i alla olika alternativ på vår energipalett.

Till riksdagsledamot Korkeaoja, som tog upp frågan om slutdeponeringen, vill jag ännu säga det att redan år 74 då man beslöt om det första kärnkraftverket så trodde man att slutdeponeringsfrågan skulle vara löst år 2000. I dag vet man att problemet inte är löst. I fråga om kärnkraftverk har man alltid varit för optimistisk när det gäller utvecklingen av tekniken och säkerheten. De har inte (Puhemies koputtaa) utvecklats så som man trodde att de skulle göra.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Näin maanmittausinsinöörin tyttärenä minulla on mielessä se, että mittakaavakysymykset ovat olennaisia.

Ed. Elolle toteaisin sen, että myös uraanivarat ovat rajalliset. Jos mietitään sitä, miten kasvihuoneilmiöön pystytään vaikuttamaan, niin on olennaista se, että pystytään kehittämään uusiutuvien energiavarojen käyttöä, pystytään kehittämään energiatehokkaampia teknologioita. Se, että ydinvoima toimisi siirtymäkauden vaihtoehtona, minusta ei ole kestävä argumentti missään mittapuussa, koska uraanivarat ovat rajalliset. Juuri tämä kysymys jäteongelmasta ei ole täysin ratkaistu.

Toteaisin ed. Korkeaojalle, että on tärkeää, että avattavuusmahdollisuus pidetään mukana suunnitelmissa, kun ydinjätettä lopulta ruvetaan hautoihin siirtämään, ja myös monitorointimahdollisuus. Mutta mitään varmuutta siitä, että kehitetään teknologiaa, jolla voidaan radioaktiivisuutta jätteistä vähentää, ei ole todellakaan olemassa.

Katja Syvärinen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläinen kertoi, että valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto olisi kuunnellut eettisiä asiantuntijoita eikä se olisi johtanut toimenpiteisiin. Kai sen nyt sen verran toimenpiteisiin olisi pitänyt johtaa, että ainakin listassa kuunnelluista asiantuntijoista henkilö, jota on kuunneltu, näkyisi. Itse en ainakaan häntä tästä listasta löydä.

Ed. Elo kiinnitti huomiota siihen, että hyvinvointi heikkenee ilman ydinvoimaa. Kyllä minä pidän paljon suurempana uhkana hyvinvointiyhteiskunnalle ideologisia valintoja, mitä me täällä teemme, muutoin yleistä poliittista linjausta, jonka teemme. Tämä energiakysymys on yksi pieni tekijä, mutta paljon suurempiakin on.

Vielä työllisyystilanteesta. Työllisyysnäkökulmat eivät ole siinä mitassa mukana talousvaliokunnan mietinnössä kuin vastalauseessa (Puhemies koputtaa) niitä sinne kaivattiin.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja, on mielenkiintoista, että pidätte tärkeänä, niin kuin itsekin pidän, sitä, että olisi innovaatioita jätteiden käsittelyyn. Silloin ehkä oikea sana ei ole loppusijoitus tälle nykymetodille, mikä meillä on. Siinä on silloin aika suuri vastuu jättää asia huomisen huomaan. Itsekin uskon, että jos me uskomme näin suureen innovatiivisuuteen, niin tätä innovatiivisuutta tarvitaan juuri nyt.

Ed. Elolle: Me vihreät olemme määrätietoisesti hallituksen sisällä yrittäneet saada energiaverotuksen nousua ja työn verotuksen laskua. Me olemme erittäin kiinnostuneet tämän sukupolven hyvinvoinnista. Samoin työn ja perheen yhteensovittaminen, lasten kasvatus ja muut nykysuomalaisia kiinnostavat asiat ovat erittäin läheisiä meille vihreille. Mielestäni on ikävää, kun te korostatte faktatietojen merkitystä, että ette näe sitä, että samanaikaisesti voi olla kiinnostunut esikoulun saamisesta ja tietää maapallon mahdollisen iän.

Vielä tähän hyvinvointiasiaan: Maapallolla (Puhemies koputtaa) hyvinvointi koko ajan kasvaa. On kysymys myös jakamisasiasta.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä on tullut esille tosiseikkoja, jotka osoittavat ydinvoiman lisärakentamisen olevan välttämätöntä. Vtt on selvittänyt sähkön hankintakapasiteetin lisätarvetta ja todennut, että vuonna 2010 tarvitsemme 3 000 megawattia uutta kapasiteettia ja vuonna 2020 jo peräti 7 500 megawattia lisää. Käytännössä nämä luvut vastaavat vuonna 2010 kahden nyt suunnitteilla olevan uuden ydinvoimalan verran energiaa ja vuonna 2020 jo viiden ydinvoimayksikön energiatuotantolisäystä. On täysin vailla todellisuuspohjaa siis kuvitella, että pelkillä kotimaisilla uusiutuvilla energiamuodoilla ja säästämällä voitaisiin kattaa tämän suuruusluokan energiatarpeen lisäys. On kaikkien suomalaisten etu, että energiavaltaiset teollisuudenalat, kuten metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, menestyvät maassamme. Tähän tarvitaan edullista ja varmaa perusvoimaa. Kansainvälisen kilpailukyvyn horjuttaminen pelkän tunnepohjaisen ydinvoimavastaisuuden vuoksi tuntuu vääjäämättä ennen pitkää jokaisen suomalaisen kukkarossa ja peruspalvelujen saatavuudessa.

Teollisuus ei suinkaan ole ainoa energiankäyttäjä. Suomessa pelkästään kotitalouksien lämmitykseen, valaistukseen ja koneistukseen kuluu niin ikään energiaa. Tuskin kovinkaan moni ydinvoiman vastustajistakaan on valmis luopumaan esimerkiksi kodinkoneista ja muusta arkipäivää helpottavasta tekniikasta.

Arvoisa puhemies! Vakavat säähäiriöt ovat osoitus ilmastonmuutoksen etenemisestä. Lapsillamme ja heidän lapsillaan jo heidän elinaikanaan on vaikeuksia elää maapallollamme, ellei hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa energiatuotantoa saada vähenemään ja jo seuraavan 50 vuoden kuluessa lähes kokonaan loppumaan.

KIO1 eli maakaasuun perustuva vaihtoehto on huono perusvoimaratkaisuksi, koska maakaasun polttaminen aiheuttaa sekin yli 50 prosenttia hiilidioksidipäästöjä verrattuna hiilen polttamiseen. Myös energian hinta muodostuu esteeksi sille, että maakaasuvaihtoehto olisi valittavissamme. Euroopan markkinoilla on odotettavissa maakaasun kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, josta johtuen maakaasun hintakin tulee nousemaan. Jo tälläkin hetkellä maakaasun hinta on sitä luokkaa, että se on pelkässä sähköntuotannossa epäedullinen vaihtoehto.

Pelkillä kotimaisilla bioenergioilla emme saa aikaan riittävästi perusvoimaa. Täysin perusteetonta näissä salipuheenvuoroissakin on ollut vastakkainasettelu uusiutuvan kotimaisen energian ja ydinvoiman välillä. Energiatarpeen kattamiseksi tarvitsemme kaikkia mahdollisia tuotantomuotoja, jotka eivät aiheuta tai aiheuttavat hyvin vähän kasvihuonepäästöjä.

Tällä hetkellä energiariippuvuutemme Venäjästä on yli 30 prosenttia. Maakaasun toimitusten osalta olemme kokonaan Venäjän tuonnin varassa. Mikäli eduskunta perjantaina kaataa viidennen ydinvoimareaktorin rakentamisen, energiariippuvuutemme Venäjästä kasvaa jopa 40 prosenttiin.

Mitä tulee Venäjän energiasuunnitelmiin, on turha kuvitella, että Suomen kielteinen ydinvoimakanta saisi venäläiset luopumaan ydinvoimasta tai että myönteinen kanta yllyttäisi heitä rakentamaan lisää ydinvoimaa. Päinvastoin, jos me emme rakenna omaa ydinvoimalaa, venäläiset saavat hyvän syyn käyttää yli-ikäisiä ydinvoimaloitaan ja rakentaa uusia lähialueillemmekin.

Kansanedustajien on kannettava vastuunsa tuleville sukupolville maapallomme säilymisestä elinkelpoisena. Ne edustajat, jotka vastustavat viidennen kotimaisen ydinreaktorin rakentamista, ovat omalla toiminnallaan tukemassa paitsi ilmastomuutoksen etenemistä, myös venäläistä ydinvoimaa, esimerkiksi Sosnovyi Borin voimalan käyttöiän pidentymistä. On muistettava, että kotimaisten voimaloiden osalta meillä on jo yli 20 vuoden käyttökokemus, eikä niiden turvallisuutta ole mitään syytä nytkään kyseenalaistaa.

Marjukka  Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Teollisuuden Voima Oy:n hakemusta on todella käsitelty huolella täällä useissa eri valiokunnissa ja on saatu tietoa kyllä niin paljon kuin kukin on voinut haluta. En usko, että kukaan edustaja täällä voi väittää, etteikö tietoa olisi ollut riittävästi tarjolla. Kun ensin teimme tämän kansallisen ilmastostrategian, jolla Suomi pääsee Kioton tavoitteisiin, sen jälkeen käsittelimme loppusijoittamista ja nyt vielä tätä viidettä ydinvoimalahakemusta.

En voi välttää sitä kummastusta, minne hävisivät KIO1 ja KIO2, nämä strategiat, joilla pääsemme Kioton tavoitteisiin. Ykkönenhän oli tämä kaasu — uusiutuvat energiavaihtoehdot, jotka vähentävät typen ja rikin oksideja, ja KIO2 yhdessä hiili ja ydinvoima. Nyt näitä kahta ollaan laittamassa vastakkain. Joka tapauksessa KIO1:ssä ja KIO2:ssa pienhiukkasten määrä on kuitenkin yhtä suuri, koska ydinvoimaa on käytössä vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Kun teemme tätä energiaratkaisua, sitä tulee pohtia huoltovarmuuden kannalta. Olen ymmärtänyt, että Suomen energiapolitiikassa nimenomaan on pidetty hyvänä asiana sitä, että emme ole riippuvaisia yhdestä energialähteestä, vaan on monta yhtä suurta palkkia, esimerkiksi vesi, uusiutuvat, öljy, ydinvoima. Jos nyt käy niin, että päätämmekin rakentaa viidennen ydinvoimalan, silloinhan olemme yhdestä tuotteesta riippuvia, koska on selvää, että silloin meillä tulee olemaan energiasta kymmenen vuotta ylituotantoa ja silloin edullinen ydinenergia tulee kilpailemaan muut toimijat ulos. Ydinvoimahan työllistää vain rakentamisvaiheessa. Kuitenkin totta on se, että sähköntuotannossa kilpailu huolehtii hinnan edullisuudesta. Ministeri Mönkärehän itse sanoi, että jos olemme riippuvaisia vain yhdestä tuottajasta, se johtaa vääjäämättä hinnannousuun.

Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnan lausunnossa todetaan, että Suomessa on runsaasti uuden teknologian osaamista ja sen työllistämismahdollisuudet ovat huomattavat. EU:n Valkoisen kirjan mukaan tullaan satsaamaan uusiutuviin energioihin Keski-Euroopassa vuoteen 2010 mennessä pelkästään niin, että tuulivoimaa tullaan kaksikymmenkertaistamaan. Tämän teknologian rakentaminen työllistää meillä 100 henkilöä, ja sen vienti on miljardiluokkaa. Mutta 2010 pelkästään tuulivoimateknologian vienti voisi työllistää 10 000 henkilöä ja sen vienti olisi 10 miljardia. Kun satsaamme uusiutuviin energiamalleihin ja niiden kehittämiseen, se nimenomaan työllistää, ja hajautettu energia työllistää. Se on kuitenkin meillä eniten verotettu, mutta toisaalta työvoimavaltaisin, ja työllistämisen vaikuttavuus on nimenomaan niillä alueilla, joilla on hankala työllistää ihmisiä, kuten saaristossa ja Lapissa.

Energiakysymystä pitää siis tarkastella myös saatavuus- ja varmuusnäkökohdasta. Ydinvoimalahan on käytössä vasta kymmenen vuoden kuluttua. Energian osalta toisaalta emme enää tee kansallisia ratkaisuja. Meillä on nyt yhteispohjoismaalaiset energiamarkkinat, ja eurooppalaiset sähkömarkkinat ovat avautumassa, ensin yrityksille ja sitten kotitalouksille.

On selvää, että jos päätämme rakentaa viidennen ydinvoimalan, tämä ratkaisu jämäyttää kehityksen, koska miksi silloin satsata kaikenlaisten uusien energiantuotantomallien kehittämiseen, jos meillä on energiasta ylituotantoa. Tosin jos haluamme olla myymässä itse Eurooppaan päin, ei siinä ole mitään pahaa, mutta silloin voisi myös reilusti kertoa, että näin on.

Energiaratkaisujen tulee kuitenkin olla pitkäjänteisiä ja joustavia, eikä ydinvoimala ole sitä. Ydinvoima ei ole nopeasti säädeltävissä, toisin kuin esimerkiksi kaasuvoimala, jonka saa kiinni lyhyellä aikavälillä, jos tulee tarve. Ydinvoimala on kyllä teknologialtaan modernia, mutta sähköntuottajana hyvin vanhanaikaista. Hyötysuhde on huonon lauhdutusvoimalalaitoksen tasoa. Lämpöenergiasta kaksi kolmasosaa menee jäähdytysveden mukana mereen. Lämmitämme merivettä. (Ed. Syvärinen: Kylpylä sinne!)

Ydinvoimala on helppo tapa ratkaista tämä ongelma. Maton alle piiloon laittaminen ei mielestäni ole kestävää kehitystä. Kuitenkin tätä asiaa pitää katsella ainakin 30 vuoden päähän eteenpäin.

Ydinvoimala on poliittinen riski. Mitä, jos tulee seuraavia hallituksia, jotka päättävät, että ajetaan ydinvoimalat kuitenkin alas? On tietysti edullista laskea, että ydinvoima on edullista, jos käyttöikä on 60 vuotta.

Sitten on myös eettinen puoli. Loppusijoittamista ei ole oikeasti ratkaistu. Löydöt sivilisaatiosta ovat alle 10 000 vuoden takaa. Olemme jättämässä jälkeemme jätettä, joka on vaarallista 200 000 vuoden kuluttua. Joku sanoi, että jos tällaisia asioita voitaisiin laskennallisesti todeta, että mitään ei voi tapahtua, silloin demokraattiset elimet, kuten esimerkiksi valtion hallitukset, voitaisiin lakkauttaa.

Sitten ovat tietysti kasvuennusteet. Niitä on hyvin vaikea tehdä. Tuleeko meille lisää metsäteollisuutta, metalliteollisuutta, joka on energiaintensiivistä ja käyttää paljon energiaa? Tällä hetkellä kuitenkin bruttokansantuotteen suurimman kasvun tuottaa elektroniikkateollisuus, jonka vientimiljardit tulevat kymmenkertaisesti vähemmällä sähköllä.

Arvoisa puhemies! Maailman energiantuotannosta tällä hetkellä ydinenergian osuus on 7 prosenttia, öljyn osuus 39 prosenttia. Ydinvoimasta on nyt kuitenkin meillä tehty elämää suurempi kysymys. Se ei ole kuitenkaan Suomelle kohtalonkysymys, ja tulemme joka tapauksessa toimeen, rakennetaan viides ydinvoimala tai ei.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvin harvoin on edustajantoimeni aikana päätöksen tekeminen ollut näin vaikeaa kuin se on nyt ydinvoimapäätöstä tehtäessä ollut. Aivan kuten totesin edellisellä kerralla ydinvoimasta päätettäessä vuonna 93, jos voisin tehdä päätökseni symbolisella tai idealistisella tasolla, vastustaisin ydinvoimaa. Mutta pohdittuani pitkään energiapolitiikan kokonaisuutta, eri energiamuotojen hyötyjä ja haittoja, olen päätynyt äänestämään ydinvoiman rakentamisen puolesta.

Suurimmat syyt, miksi olen suhtautunut hyvin epäilevästi ydinvoiman lisärakentamiseen, liittyvät nykyiseen tehokkuutta ja kasvua tavoittelevaan elämäntyyliimme ja ydinvoiman symboliarvoon. Ydinvoiman lisärakentaminen on symboloinut minulle sitä tekniikan ja tehokkuuden ihannointia, joka tuntuu nyky-yhteiskunnassa jättävän ihmisten henkisen hyvinvoinnin ja toisista ihmisistä välittämisen arvoina toisarvoiseen asemaan. Onko jatkuva kasvu ainoa tie hyvinvoinnin turvaamiseksi? En oikein itse tahdo uskoa tähän. Enemminkin olen sitä mieltä, että jatkuvan kasvun ja tehokkuuden vaatimus vie pohjaa aidolta hyvinvoinniltamme.

Niin ikään ydinvoima on liittynyt mielessäni nykyiseen kulutuskäyttäytymiseemme. Harva meistä esimerkiksi tulee miettineeksi, kuinka paljon energiaa me päivittäin kulutamme hankkimissamme elintarvikkeissa, tavaroissa tai palveluissa. Kun noin neljäsosa Suomen kokonaisenergian kulutuksesta on juuri tällaista kotitalouksien välillistä kulutusta, kysymys energiansäästöstä ei ole vain teollisuutta koskeva vaatimus, vaan jokaista meitä koskeva hyvin arkinen ja hyvin vakavasti otettava haaste.

Paitsi tehokkuuteen, jatkuvaan kasvuun ja kuluttamiseen liittyviä näkökulmia, olen pohtinut paljon myös ydinvoiman lisärakentamisen vaikutusta Suomen imagoon toisaalta puhtaana ja metsäisenä maana ja toisaalta kommunikaatio- ja it-teknologian kärkimaana. Kun edellisen kerran äänestimme ydinvoimasta, Suomi profiloitui vahvana paperintuottajamaana. Nyt esimerkiksi Nokia vie Suomesta kuvaa tulevaisuuden huipputeknologian kehittäjänä, vaikka esimerkiksi niissä lähes 200 sähköpostiviestissä, joita myös minä olen ydinvoiman vastustajilta saanut, ydinvoimaa pidetään teknologisesti vanhentuneena energiatuotantomuotona. En usko, että myönteinen ydinvoimapäätös antaisi Suomesta kuvaa kehityksessä taaksepäin menevänä ja ympäristöstä piittaamattomana valtiona.

Olen perusteellisesti asiaa pohdittuani sitä mieltä, että ydinvoima on säteilyriskeistä, uraanin louhimisesta aiheuttamista ongelmista ja jäteongelmista huolimatta ympäristön ja terveytemme kannalta pitkällä tähtäimellä vähiten vahingollinen energiamuoto. Emme tarvitse tutkijoita todistelemaan, että ilmastomuutos on suuri uhka. Näemme sen omin silminkin: ympäristöongelmat ovat pahentumassa.

Vaikka mahdollisen ydinvoimalaonnettomuuden riskit askarruttavatkin, olen lopulta kuitenkin sitä mieltä, että pitkällä tähtäimellä ihmisen elämisen edellytykset maapallolla ovat enemmänkin kiinni siitä, kuinka osaamme globaalisti hillitä päästöjämme ja hidastaa ilmastonmuutosta. Siinä on haastetta ja vastuuta meille, meidän lapsillemme, heidän lapsilleen, lapsenlapsilleen ja siitä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Jos painaisin ylihuomenna perjantaina ei-nappia eli äänestäisin ydinvoiman lisärakentamista vastaan, olisin tuolloin velvollinen kertomaan, miten huolehdimme energiantarpeestamme ja ympäristöstämme ilman ydinvoimaa. Yksi painavimmista syistä, miksi olen epäröinnistäni huolimatta päätynyt ydinvoiman kannalle, on todellisten vaihtoehtojen vähyys. Maakaasun varaan emme voi energiahuoltoamme laskea, niin paljon riskejä yhdestä suunnasta ostettavaan maakaasun toimitusvarmuuteen ja hintaan liittyy. Se, miksei Norjan maakaasuputken rakentamisesta ole edes Ruotsin ydinvoimakielteisen päätöksen jälkeen tullut mitään, on ihmetyttänyt kovasti. Uusiutuvan energiatuotannon mahdollisuudet ovat meillä Suomessa huimat. Kysymys on toisaalta siitä, että uusiutuvilla energialähteillä voimme nostaa energiantuotantomme kotimaisuusastetta, toisaalta uusiutuvien energialähteiden edistämisessä on kyse alan teknologiaa hyödyntävän vientiteollisuuden alan kehittämisestä. Perusvoiman tarpeen ratkaisijaksi uusiutuvat energiamuodot eivät kuitenkaan riitä, eikä yksin niiden varaan laskeminen olisi edes taloudellisesti järkevää. Tuontisähkön lisääminen on poissa laskuista, sen riskit tiedämme liiankin hyvin.

Vaikka olen päätynytkin äänestämään ydinvoiman lisärakentamisen puolesta, en tee sitä täysin vakuuttuneena ydinvoiman paremmuudesta. Olen ikäänkuin valinnut pienimmän pahan. Olen taipunut kannattamaan ydinvoimaa paitsi edellä esittämieni ympäristö- ja terveysnäkökohtien vuoksi myös sen takia, ettei todellisia vaihtoehtoja Suomen energiahuollon varmuuden ja monipuolisuuden takaamiseksi ole. Monipuolisuuden tärkeydestä kertovat yksiselitteisesti arviot siitä, miten sähkönkulutuksemme kasvaa. Vuonna 2010 tarvitsemme arvioiden mukaan uutta tuotantokapasiteettia 3000 megawattia. TVO:n ydinvoimahakemus koskee 1000—1600:aa megawattia. Vaikka oppisimmekin säästämään huomattavia määriä energiaa ja vaikka rakentaisimme uuden ydinvoimalan, ovat silti hyvät neuvot kalliit. Jotta saamme kohtuuhintaisen energian riittämään, tarvitsemme puuta, tuulta, turvetta, aurinkoa, vetyä, vettä ja edelleen myös tuontienergiaa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä palata siihen, mistä puheenvuoroni aloitin. Riippumatta siitä, mikä tämän ydinvoimahakemuksen lopullinen kohtalo on ylihuomisessa äänestyksessä, olisi meidän pysähdyttävä pohtimaan nykyistä elämänmenoa. Mitä oikeastaan tavoittelemme, kun ajamme takaa tehokkuutta ja jatkuvaa kasvua? Onko kasvusta tullut hyvinvoinnin mitta tai onko kulutuskykymme hyvinvointimme mitta? (Puhemies koputtaa) Usko ja luottamus niin luonnon kantokykyyn kuin ihmistenkin kantokykyyn on ainakin talouselämän ja meidän päättäjien keskuudessa kovin vahva.

Jos uskoisin siihen, että maailma muuttuisi edes hitusen paremmaksi sillä, että äänestäisin ydinvoimaa vastaan, tekisin niin.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Lähtökohta on, että energiaa tarvitaan. Sitä tarvitaan vuosi vuodelta yhä enemmän, ellemme halua palata luontaistalouteen. Tarvitaan nimenomaan perusvoimaa, jotta hyvinvointiyhteiskunnalle kiertyisi rahaa pitää hyvinvointia yllä. Tarvitaan nimenomaan perusvoimaa, sillä paperi- ja terästehtaat eivät pyöri, jos panee vain töpselin seinään.

Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito maksaa, raha ei tule ilmaiseksi. On tienattava raha, jolla esimerkiksi maan infrastruktuuri rahoitetaan ja esimerkiksi sosiaaliturvaa ylläpidetään. Jotta pystytään ylläpitämään esimerkiksi lapsilisät, eläkkeet, työttömyyskorvaukset, opintotuet, tarvitaan jatkossa 3 prosentin bruttokansantuotteen kasvu, 4 prosentin teollisuustuotannon kasvu ja 5 prosentin viennin nousu. Tällöin tarvitaan teollisuustuotantoa, maa- ja metsätaloutta, mutta ennen kaikkea energiaa, ja tärkeintä ovat energianhinta, sen saatavuus ja varmuus saada sitä, jotta kilpailukyky säilyisi.

Tietysti on muitakin energiamuotoja kuin ydinvoima. Aurinkoenergiaa ei kuitenkaan voi saada kovin paljon Suomeen talvisin, tuulienergiaa saa vain suotuisilla tuulilla ja vesivoimaa ei haluta enää valjastaa, koska se pilaa luonnonmukaista maisemaa eikä se yksin paljon riittäisi. Eikä näillä suuria paperitehtaita pyöritetä. Puuenergia tai puuvaranto ei myöskään riitä siihen. Jätepuuta voidaan käyttää pienempiin energiantarpeisiin. Kivihiili sottaa, vetyvoima on vielä teoriaa, bioenergialla on mahdollisuutensa pienimuotoisena energialähteenä. Maakaasunkin saatavuus tulevaisuudessa voi takkuilla, ja sottaavaa energiaa on sekin.

Kaikki polttamalla saatu energia, myös puun ja maakaasun polttaminen, tuottaa pienhiukkasia, nokihiukkasia sekä rikkipäästöistä muodostuvia sulfaattihiukkasia ja typpipäästöistä muodostuvia nitraattihiukkasia. Ne leviävät tasaisesti lähes näkymättömäksi ilmansaasteeksi tuhansien kilometrien matkalle ja alueelle. Maailman terveysjärjestön mukaan ne aiheuttavat 100 000—400 000 eurooppalaisen ennenaikaisen kuoleman sydän- ja verisuonisairauksiin sekä keuhkosyöpiin, kun pienhiukkaset varastoituvat ihmisten keuhkoihin. Kuolemista noin puolet aiheutuu liikenteen päästöistä.

Täällä on keskustelussa käynyt aivan selväksi, että ydinvoima on kiistattomasti hyvä keino tuottaa sähköä, mutta samalla pelätään ydinjätteitä ja samalla pelätään suuronnettomuuksia. Ihmettelen tilannetta, että kun meillä on maassa jo neljä ydinvoimalaa, vastustetaan viidettä. Pitäisi vastustaa sitä ensimmäistä. Viides ydinvoimala on uudenaikaisin, modernein, teknologialtaan viimeistä huutoa ja kaikkein turvallisin. Onko mieltä siinä, että ostetaan rajan takaa ydinsähköä voimalasta, josta ei välttämättä tiedetä, missä kunnossa se on, ja jonka kuntoon emme pääse vaikuttamaan, kun voitaisiin valvoa omaa modernia voimalaa?

Kun neljästä ydinvoimalasta ydinjätettä joka tapauksessa pannaan Suomen maaperään, siis joka tapauksessa pannaan neljästä ydinvoimalasta sinne, ei tilanne juuri paljon muutu, jos sinne pannaan vielä viidennen voimalan jäte. Ydinjätteet haudataan 500 metrin syvyyteen kallioperään huolellisesti pakattuna. Luonto on hajasijoittanut Suomen maaperään muun muassa uraania ja toriumia niin paljon, että niiden säteily vastaa 400 ydinvoimalan jätteiden säteilyä. On ilmeistä, että ydinjätteet eivät pysty merkittävästi lisäämään suomalaisten saamaa säteilyä. Suomalaisten ydinjätevarastointi on kuitenkin kuin pisara meressä, monien muiden maiden kohdalla asiasta voi olla enemmän huolissaan. Täällä ei ole juuri maanjäristyksiä eikä muuta, mikä muuttaa kallioperän tilaa.

Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos on suurin ympäristöuhka. Maailman hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä mahdollisimman nopeasti 60 prosenttia. Silloin maapallon keskilämpötila vakiintuu muutaman asteen nykyistä korkeammalle. Meren pinta jatkaa kuitenkin nousuaan jäätiköiden hitaan sulamisen vuoksi satojen vuosien ajan ja nousee muutamia metrejä. Suomen kannalta paha riski on mahdollinen Golfvirran pysähtyminen. Suomen ilmasto jäähtyisi ja maa siirtyisi 10 vuodessa ilmastoltaan tuhannen kilometriä pohjoiseen. Maailman energianeuvoston mukaan vesivoima ja ydinvoima ovat perusvoiman tuotannossa tehokkain keino vähentää hiilidioksidipäästöjä. Päästöttömyys, suuri sähköntuotantokyky ja ydin- ja vesisähkön vakaa hinta tekevät niistä kestävään kehitykseen sopivia.

Suomi on ollut mukana solmimassa Kioton sopimusta, ja sen mukaan hiilidioksidipitoisuudet pitäisi vähentää vuoden 1990 tasolle. Lähes kaikki tahot ovat olleet innokkaasti tätä sopimusta tekemässä ja sitä tukemassa. Mutta miksi on menty allekirjoittamaan Kioton sopimus, kun ei ilmeisesti halutakaan siihen päästä? Mielestäni, kun Kioton sopimus on menty tekemään, pitää yrittää pitää siitä kiinni, eli toimet on suunnattava siihen, että voimme pitää tekemämme sopimukset voimassa, mutta samalla pitää yrittää myöskin pitää hyvinvointiyhteiskunta pystyssä, että meillä olisi kakkua, jota täällä taas innokkaasti päästäisiin jakamaan.

Voi sanoa, että täällä pelataan Venäjän-talouskortilla. Miksi pitää antaa kaikki kortit naapurille? Sieltä tuodaan maakaasua, öljyä, ydinsähköä eli tällä hetkellä lähes 30 prosenttia energiasta. Jos siellä aikaa myöten ymmärretään, ettei Suomella ole muita energiamuotoja kuin ostoenergia, hinta kyllä nousee. Sen verran sielläkin jo osataan markkinataloutta.

Minua ihmetyttää, miksi ydinvoimalasta yleensä päätetään täällä eduskunnassa, mutta muista energiamuodoista ei, vaikka ne ovat monta kertaa sottaavia nekin. (Puhemies koputtaa) Alkaa olla aika purkaa ed. Vanhasen vanha ponsi. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ei jää tänä päivänä käteen muuta kuin ydinenergia, jos haluamme pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Emme elä vieläkään täydellisessä maailmassa. Teknologiamyönteinen ja -keskeinen maailmankuvamme ja tulevaisuudentavoitteemme, jonka eräänä arvona ja elintason mittana voidaan pitää elämisen helppoutta ja mukavuutta, ei ole tuonut lainsäätäjän pöydälle ehdotuksia kehityksen tuloksista luopumisesta. Päinvastoin, sairauksiimme etsimme parannusta geeniteknologian kehityksen kautta, liikkumistamme maailmalla emme pyri rajoittamaan, pyrimme vain kehittämään entistä pienipäästöisempiä kulkuneuvoja jne.

Nykyaikainen yhteiskunta ei ole riskivapaa. Kehityksen myötä olemme hyväksyneet liikennekuolemat ja lento-onnettomuudet liikkumisen hintana. Kuoleminen hitaasti pienhiukkasiin tai sairaalassa superbakteeriin tai kemiantehtaan väärästä ja tietoisesta riskinotosta johtuvaan katastrofiin, on asenneilmastossamme jotenkin eettisesti hyväksyttävä kuolema. Kuolema kehityksen hintana on siis hyväksytty. Päätelmänä voisi olla, että kuolema, jonka torjumiseksi on olemassa teoreettinen ja tekninen ratkaisu, on aina kuluttajasta hyväksyttävä.

Riskitöntä maailmaa ei ole. Poliittisen päätöksenteon yksi tehtävä onkin määritellä, mitkä riskit ovat yhteiskunnan kannalta siedettäviä ja mitkä tulee torjua. Tästä lähtökohdasta olen määritellyt kantani ydinvoimaan.

Minulle tulevien sukupolvien kannalta on ilmastomuutos selkeästi kaikkein vakavin riski, koska liian pitkälle käynnistynyt prosessi ei ole ihmiskunnan tietotaidoilla peruutettavissa eikä pysäytettävissä. Sen torjuminen on kuitenkin tämänhetkisen yhteisen globaalisen ymmärryksemme mukaisesti mahdollista, ja siitä syystä käynnistettiin aikanaan niin sanottu Kioton prosessi.

Ilmastonmuutoskatastrofin, joka on todelliseksi uhkaksi yhteisesti globaalisti todettu, torjumiseksi meidän on käytettävä kaikkia käsillä olevia tehokkaita keinoja. On myös jo nyt otettava huomioon se, että Kioton sitoutumiskauden jälkeen, tulkoon sopimus sitten voimaan tai ei, on ryhdyttävä vielä pidemmälle meneviin toimiin. Se on ainut keino pyrkiä estämään kasvihuoneilmiön eteneminen. 60 prosenttia kasvihuonekaasujen nykyisistä päästöistä pitäisi voida leikata pois mahdollisimman pian. Tämän me edellytämme tapahtuvan vielä niin, että hyvinvointi ei samalla romahda, joten on käytettävä tehokkaita keinoja.

Hyvinvoinnin tason säilyttäminen länsimaissa sekä saman kehityksen tavoitetason takaaminen myös kolmansille maille on Kioton sopimuksen eräs perusprinsiippi. Hyvinvoinnista tinkimiseen tai yksilöllisen kulutuksen tason laskuun tahtoa en ole nähnyt missään, en edes täällä. Sitä ei ole sisään kirjoitettuna sen paremmin KIO1- kuin KIO2-strategiaankaan.

Arvoisa puhemies! Tehokkaiden keinojen käyttö on näillä perusteilla myös velvollisuutemme maailman heikko-osaisia kohtaan. Kehitysmaiden elintason nousu, jota olemme ilmaisseet haluavamme edistää, lisää vääjäämättä globaalilla tasolla energian käyttöä. On ilmeistä, että kehitysmaissa turvaudutaan helppoihin ja halpoihin energiantuotantokeinoihin. Helpoimmin käytettävissä olevat energiatuotantokeinot lisäävät hiilidioksidipäästöjä. Ne lisääntyvät väistämättä jollakin aikajanalla, vaikka kuinka avustaisimme muiden vaihtoehtojen käyttöönottoa. Siksi meidän teollisuusmaissa on tehtävä sitäkin enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tehokkaita keinoja ovat energiansäästö ja uusiutuvien energiavarojen käyttö. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä. Meille ominaisimmalla uusiutuvalla energianlähteellä puulla on kasvusta ja teollisuuden puun tarpeesta johtuvat rajansa. On myös muistettava, että niin puun, turpeen kuin myös yhdyskuntajätteen poltossa vapautuu aina kasvihuonekaasuja. Puun käytön edistäminen perustuukin siihen, että meillä on samanaikaisesti osoitettavissa niin sanotut hiilinielut eli riittävä määrä uudistuvia metsävarantoja, jotka sitovat polttamisprosesseissa syntyvät hiilidioksidipäästöt. Sekin on teoriaa ja matematiikkaa.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on kritisoinut useissa yhteyksissä ja erityisesti Kansallisen ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä niin KIO1:n kuin KIO2:n ajallista mitoitustavoitetta. Molempien oli tarkoitus vastata Kioton sopimuksen ajallisiin tavoitteisiin eli riittää kattamaan päästövähennystavoitteet vuosiin 2008—2012 mennessä.

Onko siis järkeä, että nyt tehdään ratkaisu, joka hyvin tarkkaan laskien ja vähän venytellen täyttäisi ilmastotavoitteen vuonna 2010? Riski on suuri, että markkinoilla ihannelaskelma ei toteudukaan, vaan että ajaudumme sähköpulaan ja korkeaan sähkön hintaan. Mieleeni tulee hölmöläisten peitonjatkopuuha: leikataan toisesta päästä ja lisätään toiseen riippuen siitä, palelevatko varpaat vai pää. Ja pää voi ennen pitää tulla vetävän käteen yhä kiristyvien vaatimusten edessä, jos eväät tuli syödyksi jo ensimmäisellä kierroksella.

Arvoisa puhemies! Uusiutuville ja uusille ratkaisuille on annettava aikaa, rahaa ja riittävästi tilaa kypsyä. Niiden merkitys tulee kasvamaan uusiin mittaluokkiin, kuten totesimme kauppa- ja teollisuusjaoston valtiovarojen lausuntoa varten laatimassamme pohjapaperissakin. Ydinvoima on tehokas tapa tuottaa kulutustahtomme mukaisia määriä energiaa ja samalla saavuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa edellytetyt päästötasotavoitteet.

Sen ongelmana sen sijaan voidaan nähdä säteily, etenkin mahdollisten onnettomuuksien ja käytetyn polttoaineen loppusijoituksen yhteydessä. Ensinnäkin totean, että nämä riskit ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, kun sen sijaan ilmastonmuutos ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat terveysriskit toteutuvat parhaillaan koko ajan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta ilmenee, että suomalaisen keskimääräinen elinikäinen säteilyannos rakennuksista ja luonnon taustasäteilystä on 15-kertainen verrattuna elinikäiseen annokseen Tshernobylissä voimakkaan laskeuman aikana. Ydinvoimalaitoksen työntekijän vuotuinen lisäannos (Puhemies koputtaa) vastaa yhden päivän luontaisen säteilyn annosta ja lähistöllä asuvan teoreettinen annos on tästä 0,025 promillea. Miksi eri syistä johtuvia terveysriskejä ikään kuin arvostetaan eri tavoin? (Puhemies koputtaa) Asiantuntija-arvioiden mukaan jopa vakavin onnettomuus uudenaikaisessa ydinvoimalaitoksessa lisäisi syöpäriskiä vähemmän kuin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto.

Matti Vähänäkki /sd:

Herra puhemies! Johtuen nykyisistä aika ahtaista säännöistä, kuinka pitkä puheenvuoro saa olla, olen varustautunut valmiilla kirjoitelmalla.

Sosialidemokraattien keskeisimpiin tavoitteisiin on aina kuulunut työllisyyden edistäminen ja hoito sekä huolenpito kaikista kansalaisista. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen liittyy tärkeänä osana turvallisen energiahuollon järjestäminen niin teollisuudelle ja kotitalouksille kuin muillekin toiminnoille. — Tämä hengästyminen johtui kiireisestä juoksusta alimmasta kerroksesta tähän korokkeelle! — Tätä taustaa vasten on luonnollista, että suuri valtaosa sos.dem. eduskuntaryhmästä kannattaa nyt esillä olevaa viidennen ydinvoimalayksikön rakentamista tämän viikon perjantaina suoritettavassa äänestyksessä. Näkemykseni mukaan useimmissa eduskuntaryhmissä on yhä laajemmin ymmärretty, ettei ydinvoiman rakentamisesta päättäminen voi olla kunkin edustajan omiin tunteisiin ja tunnelmiin perustuva, vaan sen pitää olla nimenomaan tiedonvarainen ratkaisu oman maan ja kunkin kotiseudun parhaaksi.

Edellisellä kerralla suoritetusta hylkäävästä äänestyksestä aiheutuneiden häiriöiden energiahuollossamme pitäisi olla jo kaikkien edustajien tiedossa. Valittaen on kuitenkin todettava, että vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron eilen pitänyt ed. Outi Ojala esitti ryhmänsä nimissä, että rakentamislupahakemus viidennestä ydinvoimalayksiköstä hylättäisiin. Monet kansanedustajat olettivat nimittäin ed. Ojalan esittävän ryhmänsä puolesta tyystin toisenlaista kannanottoa. Ovathan perusteollisuutemme, siis metsäteollisuus sekä metalliteollisuus, aloja, joiden kehittäminen ja niiden mukana työpaikkojen syntyminen on juuri kipeästi riippuvainen häiriöttömästä ja mahdollisimman edullisesta perusenergian saatavuudesta. Jos sitä ei kotimaassa järjesty, väijyy pelottavana uhkana teollisuuslaitoksien siirtyminen ulkomaille. Tästähän on tuolloin tällöin esiintynyt jo oirehtimistakin.

Myönteisiä piirteitä toki esiintyi eilisessä keskustelussa runsaasti, jopa valtaosa puheenvuoroista oli sellaisia. Tässä yhteydessä on mielestäni aiheellista tuoda esille erityisesti talousvaliokunnan suorittama työ. Muiden asiasta lausuntonsa antaneiden valiokuntien näkemysten sekä lukuisten asiantuntijalausuntojen sekä muiden selvitysten pohjalta on talousvaliokunta työstänyt erinomaisen mietinnön. Kiihkoilematta ja asiantuntevasti on valiokunta antanut perustellun näkemyksensä siihen, mikä on ydinvoimayksikön rakentamisen vaikutus maamme energiapolitiikkaan niin kansantalouden, tekniikan kuin ilmastoasioidenkin kannalta.

Kun talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Luhtanen vielä puheenvuoroissaan täysistunnossa niin ikään asiantuntevasti ja kiihtymättä, vaikka siihen olisi syytä, vastaili muutamiin ilmassa leijuneisiin, ehkä jopa asiattomiinkin kysymyksiin, voin todeta, että olen viidentoista eduskuntavuoden aikana vain ani harvoin, jos koskaan, saanut niin hyvin valmisteltua aineistoa päätöksenteon pohjaksi. Omaan 1970-luvulla syntyneeseen myönteiseen kannanottooni ydinvoimaan eivät esitetyt perustelut tosin vaikuttaneet muuten, kuin että vielä vahvistuin uskossani. Sainhan monia hyviä vastauksia mahdollisten kyselyjen varalle.

Kun uuden ydinvoimayksikön rakentamista edellisen kerran ehdotettiin eduskunnassa hyväksyttäväksi, ei hakemuksessa riittävästi ollut tai tullut esille muiden energialähteiden hyväksikäyttöä ydinvoiman rinnalla ja ohessa. Nyt esillä olevassa hakemuksessa ja asian selvittelyssä on sen sijaan vakavassa sävyssä kiinnitetty vihdoinkin huomiota bioenergian, tuulivoiman, maaenergian ym. tärkeään merkitykseen energiahuollossamme ja -tuotannossamme. Sen sijaan maakaasun, öljyn puhumattakaan kivihiilen käytön vähentäminen on ajan oloon selkeästi koettu välttämättömäksi, ja se näkyy myös suunnitelmissa.

Sähkön ostaminen Pietarin alueen ydinvoimaloista ei pitemmän päälle tule olemaan perusteltua, ovathan laitokset siellä jo verrattain vanhoja. Vaikka laitosten sulkeminen ei niiden iän perusteella olisikaan näköpiirissä, on aina mahdollista, että naapuri jossain vaiheessa katsoo tarvitsevansa ydinvoimansa itse. Teollisuuden ja muun yritystoiminnan nousuhan on Pietarin seudulla jossain määrin jo havaittavissa. Joka tapauksessa kansalaiset ovat eri yhteyksissä viime aikoina tuoneet esille näkemyksiä siitäkin, ettei sähköenergian sen paremmin kuin maakaasunkaan osto yhdeltä suunnalta ja yhdeltä myyjältä ole Suomelle pitemmän päälle turvallinen eikä taloudellinenkaan ratkaisu.

Lopuksi: Lupahakemuksen valtaisassa asiakirjanipussa tulee tavan takaa esiin maininta uuden ydinvoimayksikön sijaintipaikkavaihtoehdoista, jotka ovat Loviisa ja Olkiluoto. Asiasta on jo ehditty vaihtaa mielipiteitä yhtä lailla kuin EU:n elintarvikevirastosta konsanaan. Ydinvoimalaitoksen lisäyksen alueelleen saava kunta onkin erinomaisessa asemassa, tuleehan uusia työpaikkoja runsaasti, rakennusaikana enemmän, mutta sadoissa laskettava määrä myös laitoksessa pysyvästi työllistyviä. Loviisan laitoksen rakennusaika muistetaan Etelä-Kymenlaaksossa kuntien väestön ja yritysten piirissä erittäin hyödyllisenä aikana. Jostain syystä pidän Loviisaa suositeltavampana sijaintipaikkana uudelle yksikölle kuin Olkiluotoa. (Ed. Elo: Mikäs siinä?) Tärkeintä on kuitenkin eduskunnan myönteinen kanta perjantain (Puhemies koputtaa) äänestyksessä. Se on isänmaan etu. — Ed. Elo tietää varsin hyvin, mikä oli syy, että kannatan Loviisaa.

Arto  Seppälä  /sd:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on päätynyt tässä asiassa mielestäni oikeaan ratkaisuun. Lisäydinvoiman rakentaminen on todellakin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Myönteisen päätöksen tekemiseen on runsaasti sitä tukevia seikkoja. Näistä pidän tärkeimpänä ympäristökysymyksiä. Päästötön vaihtoehto sähköntuotannossa on ilmaston kannalta parasta. Suomen tulee suhtautua hyvin vakavasti niihin ilmastosopimuksiin, joissa se on mukana. Meidän on oltava esimerkillinen valtio ilmastoasioiden hoidossa, ja ydinvoiman lisärakentaminen auttaa tällä tiellä eteenpäin.

Suomen kilpailukyky on maailman huippuluokkaa, ja tiedämme, että se johtuu osittain siitä, että ympäristöasiamme on hyvin hoidettu. Parantamalla edelleen mainettamme ympäristöasioiden hoitajana parannamme myös kilpailukykyämme. Uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy maassamme jatkuvasti. Se on todella myönteistä ja tavoiteltavaa. Pitää muistaa kuitenkin se, että mikään uusiutuva energiamuoto ei voi olla teollisuuden tarvitsemaa perusvoimaa. Puuhake ja muu biomassa sopivat parhaiten sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Tuulivoima on aivan liian epävarma sähköntuotantoon. Vesivoimaa ei voida rakentaa lisää niin paljon, että sillä voitaisiin täyttää lähivuosien lisäsähkön tarve. Aurinkoenergiasta ei kannata Suomessa puhuakaan, jos haluaa itsensä otettavan vakavasti energiakeskustelussa.

Valiokunnan mietinnöstä löytyy yksi kritiikin aihe nimenomaan liittyen uusiutuviin energiamuotoihin, turve ei ole uusiutuva energialähde, ja siksi sen käytöstä pitäisi mitä pikimmin luopua. Missään tapauksessa sen käyttöä ei tulisi ainakaan tukea. Sen sijaan pitää enemmän tukea puuhakkeen polttamisessa tarvittavan tekniikan kehittämistä. Bioenergian ja sen tuottamisessa tarvittavan tekniikan valmistamisen alueellinen työllistävyys on tärkeä asia maakunnissa, joissa työpaikkoja on vähän. Uusia energialähteitä pitää edelleen etsiä ja kehittää ja innovaatioita pitää ottaa edelleen rohkeasti käyttöön. Ydinvoiman vaihtoehtoja perusvoiman tuotannossa ovat käytännössä maakaasu ja kivihiili. Näistä molemmista aiheutuu kasvihuonekaasuja ja pienhiukkaspäästöjä. Erityisesti kivihiilen käytöstä aiheutuvilla päästöillä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia niin ihmisten terveyteen kuin ympäristöönkin. Siksi sen käytöstä pitäisi voida luopua mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Lisäydinvoiman rakentaminen voisi nopeuttaa kivihiilestä luopumista. Maakaasun päästöt ovat pienemmät kuin kivihiilen, mutta siihen liittyy kuitenkin paljon tuonnin ja hinnan epävarmuutta. Maakaasun käytön lisääminen aiheuttaisi käsittääkseni aivan liian suuren riippuvuuden Venäjän-tuonnista. Ydinvoimalan tarvitsemaa uraania voidaan tuoda eri puolilta maailmaa ja sen hinta voidaan kilpailuttaa. Tämän ansiosta hintataso pysyy vakaampana. Uraanin vaatima kuljetuskapasiteetti on huomattavasti pienempi kuin kivihiilen, joten kuljetuksiin liittyvät riskit ovat vähäisiä.

Arvoisa puhemies! Elämme sähköyhteiskunnassa. Sähkönkulutuksen arvioidaan kasvavan kaikista teollisuuden säästötoimenpiteistä ja yksityistalouksille suunnatuista kampanjoista huolimatta. Siitäkin huolimatta energiansäästöön tulee toki edelleen kannustaa ja energiapihejä tuotantomuotoja ottaa käyttöön. Meidän on otettava vakavasti se, että sähkön hinnan ennustetaan nousevan huomattavasti ilman uusia voimalaitoksia. Sähkön hinnan nousu vaikuttaisi teollisuuden työllistämismahdollisuuksiin ja tuntuisi kansalaisten kukkarossa.

Ydinvoiman lisärakentaminen on tärkeää työllisyyden kannalta. Kilpailukykyinen energian hinta lisää mahdollisuuksia saada yrityksiä laajentamaan toimintaansa tai ylipäätään pysymään Suomessa. Teollisuudesta on tullut selkeä viesti siitä, että useat investoinnit käynnistyvät, jos luvassa on hinnaltaan vakaata sähköä. Tämän myötä maahan luotaisiin jopa kymmeniätuhansia lisää työpaikkoja, etupäässä energiavaltaiseen prosessiteollisuuteen, joka on sijoittunut lähinnä kasvukeskusten ulkopuolelle. Tämä parantaisi myös hitaammin kehittyvien alueiden mahdollisuuksia saada työpaikkoja. Kaikki laajeneminen ei voi tapahtua Ruuhka-Suomessa. Näillä alueilla ei ole juurikaan päästy nauttimaan it-alan huumasta, sillä alan työpaikat ovat syntyneet suurimpiin kaupunkeihin ja niiden välittömään läheisyyteen.

Minä uskon, että päätöksemme lisäydinvoiman rakentamisesta tulee olemaan myönteinen. Sen tekemisen jälkeen meidän kansanedustajien on omalta osaltamme seurattava tarkasti teollisuuden tekemisiä. Teollisuuden on pidettävä kiinni sanoistaan, investointeja pitää käynnistää ja työpaikkoja on synnyttävä.

Jos ydinvoimapäätöstä ei synny, silloin uusiutuvien energialähteiden edistäminen myöskin jää auki. Täten erillinen sähköntuotanto on myös avoin, koska Venäjän sähkön- ja kaasuntuotantoa ei voida lisätä. Riippuvuus on riittävän suuri jo tähänkin asti. Norjan ja Ruotsin suunnalta ei myöskään ole meille apua energiavajeeseen. Täten taloudellinen epävarmuus syntyy kielteisen päätöksen jälkeen eikä täten anna mahdollisuutta julkiseen rakentamiseen tai tukemiseen, uusiutuvien energialähteiden investointeihin.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten keskuudessa on huolta herättänyt voimalaitosjätteen käsittely. Loppusijoitus tullaan mielestäni hoitamaan luotettavasti. Pahimmassa kauhuskenaariossa suurin riski olisi varmasti nykyisen välivarastoinnin turvallisuus pikemminkin kuin kallioon haudatun ydinjätteen mahdollisesti aiheuttama uhka.

Lopuksi muistuttaisin vielä siitä, että uusi ydinvoimalayksikkö rakennettaisiin ilman julkista tukea. Se on selvä osoitus siitä, että tälle ydinlaitokselle on todella tarvetta. Teollisuus ei varmasti lähtisi tekemään tätä investointia, ellei sen kannattavuus olisi varma.

Sirpa Pietikäinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ydinvoimakeskustelussa on käyty arvioinnin taustasyitä hyvin kattavasti läpi ja mielestäni melko kiistattomasti on osoitettu se, katsotaanpa sitten taloudelliselta tai energiansaatavuus- tai ilmastonmuutosnäkökannalta, että lisäydinvoiman rakentaminen ei ole välttämättömyys Suomen kannalta, päinvastoin sillä saattaa olla myös joitakin haittavaikutuksia.

Teollisuutemme toimintaedellytykset voitiin turvata yhdeksän vuotta sitten ja voidaan turvata tälläkin hetkellä energiavaltaisen perusteollisuudenkin osalta myös ydinvoimattomassa vaihtoehdossa. Tästä myös hyvä osoitus on se, että ilman ydinvoimapäätöstäkin esimerkiksi Outokumpu on tekemässä investointeja Suomeen tällä hetkellä. Se tuskin niitä tekisi, jos ydinvoimapäätös sellaisenaan olisi näiden ratkaisujen ehto. Myöskään yritysjohtajien kanssa käydyt keskustelut eivät ole minulle missään vaiheessa antaneet sellaista kuvaa, että Suomen perusteollisuus, energiavaltainen teollisuus, esimerkiksi UPM-Kymmene, joka on suurin sähköenergian käyttäjä, olisi kiinni tästä ratkaisusta.

Toiseksi yritystoiminnan edellytyksissä on myös toinen puoli, puoli sellaisesta teollisuudesta ja elinkeinoelämästä, jolle massiivinen energiainvestointi ydinvoimateollisuuteen on taloudellinen toimintahaitta, se on kilpailuhaitta. Se on myös meidän teollisuuttamme ja esimerkiksi koneteollisuuttamme, joka suuntaa selkeästi tehokkaampaan energiankäyttöön, energiansäästöön, ympäristöteknologiaan, uusiin innovaatioihin ja myöskin informaatioteknologiaan.

Kolmanneksi kansantaloutemme kannalta ydinvoima ei ole tarpeellinen investointi. Mitä ydinvoiman hintaan tulee, tuotammeko nyt sitten halvempaa vai kalliimpaa energiaa, siihen kysymykseen on itse asiassa aika vaikea ottaa kantaa, kun katsomme 50 tai 60 vuotta eteenpäin. Tällä hetkellä ainakin voidaan sanoa, että mahdollista ydinvoimariskiä meillä lainsäädännöllisesti tuetaan. Ydinlaitoksen haltijan korvausvelvollisuushan mahdollisen ydinvoimaonnettomuuden tapahtuessa on rajoitettu, ja mikäli onnettomuus ja sen seurausvaikutukset ovat niin teoreettisen pienet, ei varmaankaan olisi mitään syytä, kun kansainväliset sopimuksetkaan eivät sitä estä, siirtyä täyden korvausvelvollisuuden piiriin, joka koskee kaikkia muita energiantuotantomuotoja.

Energian saatavuuden osalta talousvaliokunta on kyllä sivuuttanut aika kepeästi pohdiskelun yhteisistä ja avautuvista energiamarkkinoista, jotka tuovat varmasti sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä mutta ainakin vaikutusta energian hintaan, kun tuotantoratkaisut eivät ole sillä tavoin kansallisen valinnan ja päätöksenteon käsissä kuin ne ovat olleet historiassa. Se myös vaikuttaa keskusteluihimme energian saatavuudesta mutta myös olennaisesti siihen keskusteluun, kuinka laajapohjaisen ja minkälaisen tuotantorakenteen, kuinka monipuolisen energiantuotantorakenteen me haluamme tässä maassa säilyttää ja toisaalta kuinka haluamme nojata sen lisääntyvään ydinenergiaan, vahvasti yksipuolisesti yhteen vaihtoehtoon ja vielä sellaiseen vaihtoehtoon, joka päätöksentekomekanismiltaan, rakentamiseltaan ja käyttöiältään on erittäin pitkä investointi eli tekee meidän energiapolitiikastamme hyvin jäykän verrattuna sellaisiin energiaratkaisuihin, jotka ovat huomattavasti joustavampia, nopeammin uusiutuvia ja myöskin sekä kansainväliseen tilanteeseen että markkinatilanteeseen sopeutuvia.

Ilmastomuutoksen osalta on mielestäni tärkeää nähdä — ja palaan siihen, arvoisa puhemies, kohta — pidemmän aikavälin haasteet. Itse asiassa siihen pidempään aikaväliin edes vaihtoehdot KIO1 ja KIO2 eivät katso. Mutta katsottaessa näitäkin kahta vaihtoehtoa on selvästi nähtävissä se tosiasia, se valinta, jonka edessä me täällä eduskunnassa olemme, pohjaammeko sellaiseen ratkaisuun, joka antaa signaalin halvasta energiasta, jonka ainakin oletetaan olevan halpaa, runsaasta energiankulutuksesta ja isoista tuotantoyksiköistä, isoista kertaeristä markkinoille. Tämän tien päässä ei ole jatkuva, pysyvä ilmastomuutoksen hallinta ja hiilidioksidin ja muiden ilmastomuutoskaasujen rajoittaminen. Sen tien päässä on ongelman säilyminen ja tosiasiallisesti paheneminen, jos vertaamme 80 prosentin vähennystavoitteisiin. Toinen tie on sitten tie kestävämpien, uusiutuvien ja energian käytön tehokkuuden pohjalta. Aika pitkälle tässä samassa tilanteessa historiassa oltiin yhdeksän vuotta sitten, kun eduskunta omalta osaltaan päätti valita sen tien, jossa uutta ydinvoimaa ei rakenneta ja jossa panostus tehdään hyvin selkeästi uusiutuvan energian ja mahdollisen maakaasun varaan.

Arvoisa puhemies! En tässä yhteydessä puutu tämän enempää historia-, talous- tai energiantarvekeskusteluun, voidaanko tarve muuten tyydyttää, koska sitä on aika paljon käyty, vaan haluan käyttää lopun ajan siihen kysymykseen, joka mielestäni itselleni henkilökohtaisesti on tärkeintä ja olennaista tässä valinnassa. Se on se, että samaan aikaan, kun me puhumme globaalisti kestävästä kehityksestä ja valmistaudumme Johannesburgin kestävän kehityksen kokoukseen, kun ne haasteet ovat pikemminkin kasvaneet, me olemme tosiasiallisesti käytännön teoissa tekemässä politiikan muutoksen, jos me annamme luvan lisäydinenergian rakentamiseen. Silloin meidän puheemme ja tekomme ovat ristiriidassa.

Olennaisin kysymys minulle tässä ydinvoimavaihtoehdossa (Puhemies koputtaa) on se, että me olemme valitsemassa, jos hyväksyisimme tämän päätöksen, sellaiset riskit, joskin ennusteiltaan pienet mutta vaikutuksiltaan suuret, ydinvoiman käyttöön (Puhemies koputtaa) ja myöskin ydinjätteen pitkäaikaiseen sijoittamiseen, joita varovaisuusperiaatteen mukaan ei voida hyväksyä, ja (Puhemies koputtaa) me olisimme koko energiapolitiikkaa rakentamassa toiseen suuntaan. Siksi, arvoisa puhemies, näen tämän yhtenä isoimpana eettisenä ja periaatteellisena ratkaisuna, mitä eduskunta tällä kaudella on tekemässä.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja vasemmistoliitto puolueena on ydinvoiman vastaisen kannan ilmaissut täällä puheenjohtajansa Ojalan suulla. Mutta haluan tässä todeta, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ja myös kannattajista hyvin merkittävä osa on myöskin ydinvoiman kannattajia eli he näkevät, että ydinvoimaratkaisu on maamme tulevaisuuden kannalta oikean suuntainen ratkaisu. Talousvaliokunta on tehnyt minusta upeaa ja hyvää työtä laatiessansa mietintöä, josta minusta aika seikkaperäisesti keskeiset ratkaisuun vaikuttavat tekijät ovat luettavissa. Nyt on eduskunnassa käyty todella minusta asiallista keskustelua, hyvää keskustelua niistä perusteista, joilla kansanedustajat sitten äänestävät perjantaina.

Minusta muutamia tämmöisiä päätekijöitä, joista on eduskunnassa oltu aika tavalla yhtä mieltä, ovat ensinnäkin ne, että energiankulutuksen kasvu ja tarve lisätä energiantuotantoa on lähestulkoon yksimielinen käsitys tässä salissa. Sitten edelleen on nähty, että yksi keskeinen vahvuus on monipuolinen sähkönhankinta. Myös minusta siitä on ollut aika lailla laajasti yhtenevä käsitys, että energiataloudella on hyvin suuri merkitys yhteiskunnan kehittymiselle myös hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Ainakin nämä on minusta rehellistä tunnustaa olemassa olevien tosiseikkojen osalta. Myös Kioton sopimus hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on toteutettava. Myös tästä olemme salissa aika lailla liikuttavasti yhtä mieltä.

Mutta, arvoisa puhemies, muusta olemmekin sitten aika tavalla eri mieltä tai lähinnä siitä, miten näihin tavoitteisiin päästään. Mielestäni lähtökohtana tulee olla edelleenkin aivan keskeisesti, että tuotamme energiaa monipuolisesti kaikki mahdolliset energiatuotantotavat mukaan lukien. Käsitykseni mukaan myös tuohon monipuolisuuteen ja tarpeeseen liittyy myös viidennen ydinvoimalan rakentaminen.

Puheenvuorossani haluan jonkun verran lähemmin tarkastella sitä, mikä minusta täällä salissa on ehkä jäänyt hiukan ohueksi. Se on keskustelu siitä, mikä merkitys energiataloudella ja meidän perusteollisuudellamme on aluepolitiikan näkökulmasta. Minusta on pään pensaaseen panemista, jos ei tunnusta sitä, että perusteollisuus on se teollisuus, joka keskeisiltä osin pitää Suomea myös joka puolella asuttuna. Meidän energiaa kuluttava, energiaintensiivinen teollisuutemme sijaitsee muualla kuin pääkaupungissa hyvin keskeisiltä osin. Voidaan aivan hyvin arvioida, että lähemmäs puoli miljoonaa ihmistä työskentelee energiaintensiivisen teollisuuden piirissä, ja kaikki nämä työpaikat lähestulkoon sijaitsevat Pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Olemme vakavasti siinä tilanteessa, että perusteollisuudella ja energiaintensiivisellä teollisuudella on ratkaiseva merkitys siinä, miten Suomi tulevaisuudessa pysyy asuttuna ja millä tavalla siellä elinkeinot kehittyvät.

Yhtenä esimerkkinä on tässä mainittava ehkä yksi Suomen kultakimpaleista Nokian ohella, Tornion terästehdas, jonka laajennukset ovat nyt menossa ja tulevat laajennukset ovat suunnitelmissa. Mutta haluan vain muistuttaa, että yksi tehdas kuluttaa lähestulkoon sen verran energiaa, mitä nyt olemme mahdollisesti viidennen reaktorin rakentamisen myötä Suomeen tuottamassa. Siis haluan huomauttaa, että yksi ainut tehdas Lapin alueella kuluttaa suurin piirtein saman verran energiaa. Olemme todella kovan asian ja kovan ytimen kysymyksessä.

Sen rinnalla, että meillä on voimakas perusteollisuus, mahdollistamme myös maakunnissa muun teollisuuden palvelurakenteen kehittämisen ja koko alueellisen hyvinvoinnin rakentamisen. Nyt on minusta turhaan yritetty täällä puolin tai toisin väitellä niin, että jos tehdään jompikumpi ratkaisu, esimerkiksi ydinvoimaratkaisu, se estäisi muun energiateollisuuden ja työllisyyskehityksen muun energiateollisuuden piirissä tykkänänsä. Näinhän ei ole käynyt nytkään, vaan päinvastoin Suomi on yksi uusiutuvien energialähteiden kehittäjämaa koko maailmassa ja myös merkittävä työllistäjä tässä teollisuudessa. Näköpiiri ja tulevaisuus on hyvä. On minusta edesvastuutonta edes väittää niin, että viidennen ydinvoimalan rakentaminen estäisi muiden energiatuotantotapojen ja kotimaisten uusiutuvien energialähteiden kehittämisen.

Sen lisäksi meidän on puhuttava kuitenkin siitä, että meillä on olemassa oleviakin työpaikkoja. Eivät ne ole merkityksettömiä. Haluan tässä muistuttaa, että Rautaruukin osalta esimerkiksi keskustelemme todella kovasta kysymyksestä silloin, kun keskustelemme energiapolitiikan tulevaisuudesta. (Eduskunnasta: Millä saataisiin ministeri Korhonen ymmärtämään tämä asia?) — Jokainen kansanedustaja tekee tässä salissa omia arvioitansa siitä, mitä energiatalous vaikuttaa sekä aluepolitiikkaan että teollisuuteen. Tässä keskustelussa tuon oman näkemykseni tähän, mutta yhdyn tuohon kommenttiin.

Edelleen on kova kysymys siitä, miten tulemme pääsemään Kioton sopimuksen mukaisiin päästöjen vähentämisiin. Maakaasu on ollut yksi vaihtoehto KIO1-vaihtoehdossa. Henkilökohtainen käsitykseni on se, että maakaasun osalta olemme tilanteessa, jossa ratkaisuja ei perusenergiaratkaisuina tulla tekemään. Siihen esteenä on täälläkin hyvin monessa puheenvuorossa esille tullut hinta ja myöskin se, voiko itsenäinen maa Suomi rakentaa tulevaisuutensa pelkästään yhdestä putkesta tapahtuvan energiauraanin varaan — mielestäni ei, jos aidosti olemme tekemässä monipuolista vaihtoehtoista energiaratkaisua. Käsittääkseni äänestämme perjantaina siitä, teemmekö keskeiseltä tai merkittävältä osalta suomalaisen ratkaisun energiaratkaisussa vai teemmekö ratkaisun, joka perustuu tuonnin varaan. Minusta tästä tulemme äänestämään perjantaina. Tästä näkökulmasta näen myös, että viidennen ydinvoimalan rakentaminen on varsin perusteltua.

Arvoisa puhemies! Olemme siis siinä tilanteessa, että nyt joudumme samanaikaisesti keskustelemaan perusteollisuuden merkityksestä ja myös siitä, mihin energiatulevaisuutemme varaa.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani ydinvoimaratkaisun taloudellisiin vaikutuksiin, koska olin itse mukana laatimassa lausuntoa periaatepäätöshakemukseen juuri valtiovarainvaliokunnassa.

Vaikka esimerkiksi eilisessä debatissa jotkut ovat asian toisin halunneet nähdä, käsittelemme ydinvoimapäätöstä tilanteessa, jossa todella on toteutettavissa olevia vaihtoehtoja. Käytössämme on laskelmat ja selvitykset, joista käy ilmi, että on mahdollista valita linja, jossa sähköntuotantomme perustuu uuteen ydinvoimalaan, mutta on myös vaihtoehto, jossa energian- ja sähkönkulutuksemme täytetään muilla tavoin kuin ydinvoimaa lisäämällä.

Vaihtoehdot, joissa ydinvoimaa ei lisätä, ovat taloudellisesti yhtä kilpailukykyisiä kuin ydinvoimavaihtoehtokin. Hallituksen ilmastoselonteon mukaan maakaasu- ja ydinvoimapainotteisten vaihtoehtojen kansantaloudellisten kustannusten arvioitu ero vuonna 2010 oli prosentin kymmenyksiä, pienempi kuin bruttokansantuote-ennusteiden yleinen epävarmuus. Valtiovarainvaliokuntakin toteaa: "Valiokunta katsoo ilmastostrategiassa tehdyn johtopäätöksen tavoin, että maakaasun lisäkäyttöön perustuva vaihtoehto johtaa jonkin verran suurempiin kokonaistaloudellisiin kustannuksiin kuin ydinvoimapainotteinen sähkönhankintavaihtoehto. Ero ei ole valtioneuvoston periaatepäätöksen arvioinnin kannalta kuitenkaan ratkaiseva. Myöskään taloudellisiin tai muihin ohjauskeinoihin liittyvät tekijät eivät anna yksiselitteistä perustetta arvioida vaihtoehtojen keskinäistä paremmuutta."

On myös hyvä muistaa, että hallituksen ilmastoselonteon kummassakaan vaihtoehdossa ei käytetä puhtaan energiatekniikan mahdollisuuksia kokonaan, mihin eduskuntakin on kiinnittänyt huomiota. Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitysten mukaan sekä uusiutuvaa energiaa että säästöä olisi mahdollista lisätä merkittävästi enemmän kuin on kaavailtu, säästöä 3,8 terawattituntia eli määrä, joka vastaa noin puolen ydinvoimalan tuotantoa, ja uusiutuvaa energiaa vielä enemmän. Nämä mahdollisuudet kannattaa käyttää kokonaan eikä vain osittain. Näin toimien maakaasun lisäystarve jäisi noin puoleen KIO1:ssä esitetystä määrästä.

Ei pidä myöskään unohtaa, että julkinen taho on mukana ydinvoimahankkeessa. Valtio ja kunnat omistavat Teollisuuden Voima Oy:n osakekannasta omistamiensa yhtiöiden kautta 43 prosenttia. Hankkeen taloudellinen kannattavuus on siten seikka, jolla on vaikutusta välillisesti myös julkistalouteen.

Kun taas puhutaan ydinvoiman täydellisestä riippumattomuudesta valtion tuista, unohdetaan usein mainita, että valtio tukee ydinvoimatutkimusta Suomessa 6,7 miljoonalla eurolla vuosittain sekä maksaa kansainvälisten ydinvoimajärjestöjen jäsenmaksut. Ydinvoiman kymmenen vuoden aikana saamalla tuella, yli 84 miljoonalla eurolla, voitaisiin tuulivoiman tukiin sijoitettuna rakentaa koko Suomen tuulivoimatavoite 500 megawattia Elektrowatt-Ekonon laskelman mukaan.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimasta ja uusiutuvista.

Mitkään investointiavustukset tai tuotantotuet eivät muuta muuksi sitä, että ydinvoimaratkaisu heikentäisi uusiutuvien kotimaisten energialähteiden markkinoita. Ydinvoiman aiheuttama arvioitu sähkön hinnan aleneminen heikentäisi uusiutuviin energioihin perustuvien sähköntuotantomuotojen kilpailukykyä, sähkön säästöön kohdistuvien investointien kannattavuutta ja etenkin pienten sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten kannattavuutta. Tämä on todettu myös valtioneuvoston periaatepäätöksen liitteenä olevassa kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksessä.

Kun sähköä tuotetaan yhdellä tavalla enemmän, sitä tuotetaan muilla tavoilla vähemmän. Eri sähköntuotantomuodot ja energiansäästö kilpailevat samoilla sähkömarkkinoilla. Näin ollen uuden ydinvoimalan rakentaminen estäisi uusiutuvien energiamuotojen täysimittaisen hyödyntämisen ja vähentäisi tarvetta energiankäytön tehostamiseen. Sen lisäksi, että halpa ydinsähkö syö valmistuttuaan markkinoita kalliimmilta, uusiutuvilta energiamuodoilta, 10—15 miljardin markan investointi vie myös rahaa pois uusiutuvien kehittämiseltä, koska uusiutuviin mahdollisesti sijoittavat energiantuotannosta kiinnostuneet tahot ovat pitkälti samoja kuin ydinvoimaan sijoittavat.

Investointihalukkuus uusiutuviin energialähteisiin riippuu keskeisesti sähköntarpeesta. Suurikaan tuki ei saa yritystä investoimaan loppuosaa, jos tarvetta lisäkapasiteetille ei ole. Vaikka valtion tukitoimenpiteet uusiutuvien energialähteiden sekä säästön edistämiseen säilyisivät yhtä suurina, ei markkinoilta löytyisi samanlaista valmiutta investoida näihin kohteisiin uuden ydinvoimalan rakentamisen jälkeen.

Kun runsaat 20 vuotta sitten Suomeen viimeksi rakennettiin ydinvoimaa, sähkön ja lämmön yhteistuotannon kehitys, energiaa säästävien kaukolämpövoimaloiden ja teollisuuden vastapainevoiman kehittäminen lamaantui useiksi vuosiksi. Vastaavasti kun vuonna 93 eduskunta hylkäsi viidennen ydinvoimalan, tämä antoi potkua uusiutuvien ja erityisesti puun energiakäytön kehitykselle. Uuteen energiateknologiaan perustuvalla teollisuudella on arvioitu olevan tulevaisuudessa mittavat, maailmanlaajuiset, markkinat. Suomen teollisuuden kilpailukyky näillä markkinoilla riippuu kotimarkkinamme kehityksestä. Jos ydinvoima heikentää tätä kotimarkkinaa, sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Suomen talouden kehitykseen näillä lupaavilla kasvualoilla.

Hallituksen ydinvoimapäätöksessä luvattiin lisäydinvoiman rinnalla myös toteuttaa voimakkaampia energiansäästötoimenpiteitä siten, että sähkönkulutus pysyisi samalla uralla kuin maakaasu—uusiutuvat-vaihtoehdossa. On erikoista, että tällaista vaihtoehtoa ei haluttu tutkia ilmastoselonteon yhteydessä eikä nyt talousvaliokunta ole siihen paneutunut.

Alustavien selvitysten mukaan ydinvoimavaihtoehdon kustannukset kasvaisivat merkittävästi, mutta todellisia laskelmia eduskunnalla ei ole käytössä, ei myöskään arvioita siitä, miten tämä vaikuttaisi investointihalukkuuteen uusiutuvien energialähteiden osalta. Ne lausumat, mitä talousvaliokunta on tehnyt, eivät ole sillä tavalla tavoitteellisia, että niissä puhuttaisiin aikatauluista tai määristä. Toisaalta talousvaliokunta esittää lausumat hylättäväksi, jos ydinvoima ei mene läpi. Se osoittaa, että talousvaliokunnalla energiapolitiikassa on mielessään itse asiassa vain ydinvoima.

Arvoisa puhemies! Tässä päätöksessä ei ole kyse vain kansallisesta ydinvoimakapasiteetin lisäämisestä, vaan erittäin voimakkaasta signaalista ja symbolista ydinvoiman tulevaisuudelle kansainvälisesti. Jos Suomen eduskunta äänestäisi "kyllä" ydinvoimalle, kansainvälinen ydinvoimalobby tulisi hyödyntämään tätä päätöstä täysimääräisesti. Mikäli Suomi antaa esimerkin, että ydinvoiman lisääminen on hyväksyttävää myös länsimaissa, länsimaiden vetoomukset esimerkiksi Venäjän vaarallisten reaktorien sulkemiseksi tai uusien voimaloiden rakentamisen estämiseksi olisi helppo jättää huomiotta.

Toisaalta meidän on mahdollista (Puhemies koputtaa) tarjota myös aivan toisenlainen esimerkki: malli uusiutuviin energioihin perustuvan ja ydinvoiman lisäämisestä luopuvan kehityssuunnan valitsemisen mahdollisuudesta. Toivottavasti päädymme tähän vaihtoehtoon.

Maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto

Arvoisa puhemies! Minulta on henkilökohtaisesti ja myös edustamaltani ministeriöltä viime aikoina aika useaan otteeseen kysytty, tarkoittaako ydinvoiman lisärakentaminen sitä, että me unohtaisimme kotimaisen uusiutuvan energian kehittämisen. Mielestäni väite on perusteeton, se on jo loogisesti mahdoton.

Haluan hyvin lämpimästi yhtyä ministeri Mönkäreen näkemykseen siitä, että ydinvoimaratkaisu nimenomaan vapauttaisi valtion resursseja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen, koska niitä varoja ei silloin tarvitsisi sellaisen sähköntuotannon rakentamiseen, joka vaatisi enemmän resursseja kuin ydinvoiman lisärakentaminen konsanaan merkitsisi.

Jos ajatellaan edustamaani maa- ja metsätalousministeriötä, me olemme hyvin voimakkaasti panostaneet Kansallisen metsäohjelman mukaiseen puuenergian kehittämiseen. Me olemme panostaneet hyvin voimakkaasti bioenergian kehittämiseen liittyen kotieläintuotantoon. Me olemme myöskin olleet voimakkaasti tukemassa lämpöyrittämistä ja sen laajentamista maaseudulla.

Tästä lähtökohdasta olen sen linjan takana, joka on ministeriöni linja, että viidennen ydinvoimalayksikön rakentaminen on myönteinen asia ja turvaisi sen perusenergian, jota maaseudulla ja myöskin koko metsäsektorilla tarvitaan erityisesti ajatellen sähköintensiivisiä metsäsektorin ja metsäteollisuuden tuotantomuotoja, kuten paperituotantoa. Siinä mielessä olen sitä mieltä, että me tarvitsemme molempia ja tarvitsemme sellaisen tasapainoisen linjauksen energiahuollon kehittämiseen, johon liittyy lisäydinvoiman rakentaminen.

Olen ollut erityisen huolestunut siitä nimenomaan maaseudun näkökulmasta, että meidän riippuvuutemme tuontisähköstä on niin suuri, kun ajatellaan, kuinka haavoittuva esimerkiksi kotieläintuotanto tänä päivänä on sähkökatkoksien ja yleensä sähkönpuutoksen oloissa. Jos ajatellaan pakkashuippuja, seuraukset voivat olla hyvinkin dramaattisia kotieläintuotannolle, mikäli me emme pysty huolehtimaan siitä, että meillä on riittävä määrä perusenergiaa, joka mielestäni edellyttää ydinvoiman lisärakentamista.

Mitä tulee vielä uusiutuviin energioihin, merkittävin lisäpotentiaali on metsätähteissä ja pienpuussa. Mehän olemme Kansallisessa metsäohjelmassa asettaneet tavoitteeksi metsähakkeen ja pienpuun käytön lisäämisen kotimaisessa energiakäytössä, ja mielestäni meillä on kaikki edellytykset päästä 4—5 miljoonaan kuutiometriin, jopa kaksinkertaiseen määrään, joka hyvinkin voidaan pitkällä sihdillä asettaa tavoitteeksi.

Haluaisinkin vielä erityisesti todeta sen, että henkilökohtaisesti olen erinomaisen tyytyväinen siihen, että uudessa, viimeisessä, lisäbudjetissa myönnettiin, jos puhutaan vielä markoista, 50 miljoonaa markkaa metsänparannukseen ja energiapuun korjuuseen, joka mahdollistaa nyt tänäkin vuonna katkeamattomana kotimaisen energiapuun korjuun jatkamisen.

Tästä lähtökohdasta haluaisin todeta, arvoisa puhemies, että minun vilpitön toivomukseni on, että arvoisat kansanedustajat päätyisivät sellaiseen tasapainoiseen ratkaisuun, joka mahdollistaisi meille riittävän perusenergian. Mielestäni ilman ydinvoiman lisärakentamista se ei ole mahdollista.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että uusiutuviin panostusta ei unohdeta, jos viides ydinvoimala rakennetaan, mutta kyllä meille kansanedustajille on hyvin tuttua se, että hallituksella on taipumus unohdella paitsi vaalilupauksia myös eduskunnan tekemiä ponsia.

Yksi, voi sanoa, huono esimerkki näistä unohduksista on se, että kun EU:n jäsenyydestä päätettiin, sen yhteyteen liitettiin kansallinen maatalouden tukipaketti, mutta vuoden 95 vaalien jälkeen tukipaketista kokoomus ja muut hallituspuolueet lipesivät. Pienenä yksityiskohtana: Viime syksynä budjetin yhteydessä päätetyt eduskunnan pari pontta hallitus lisäbudjetissa kuitenkin täysin sivuutti. Sellaista täyttä luottamusta ei ole siihen, että mietintöön ja vastalauseeseen sisältyvät ponnet ilman muuta pidettäisiin voimassa ja toteutettaisiin. Ei meillä ole siitä takeita.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että ministeri Tammilehdon puheenvuoro oli hyvin asiallinen, ja myöskin uskon, että maa- ja metsätalouden edut huomioon ottava.

Puhemies! Haluaisin myöskin, kun ei ole tilaisuutta aikaisemmin ollut, parilla lauseella lyhyesti kommentoida ed. U. Anttilan ja S. Pietikäisen puheenvuoroja.

Ed. U. Anttilahan täällä vetosi siihen, että uraanivarat ovat rajallisia. Olen siitä aikaisemmin jo täällä maininnut, että professori Mikko Kara viime viikolla kirjoitti Helsingin Sanomissa, että uraanivarat ovat lähes rajattomia. Ainakin vuosisadoiksi meillä on uraania käytettävissä, joten tämä propaganda ehkä olisi syytä lopettaa.

Myöskin olen ihmetellyt sitä, että vihreät jatkuvasti puhuvat jääkaudesta tai 4,5 miljardista vuodesta eteenpäin. Eikö nyt pitäisi katsoa esimerkiksi seuraavia sataa vuotta, mitä tässä yhteiskunnassa ja maailmassa todella on tapahtumassa esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta?

Puhemies! Vielä ed. S. Pietikäisen osalta: Kyllä teollisuuden johto on selvästi ilmaissut kantansa, muun muassa Outokummun pääjohtaja Jyrki Juusela, siitä, että lisäydinvoimaa (Puhemies koputtaa) tarvitaan, ja Teollisuuden Voimahan on (Puhemies koputtaa) teollisuuden omistama yhtiö, pääasiassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta. — Ensin huomautus ministeri Tammilehdon puheenvuoron johdosta.

Ensinnäkin minun mielestäni uraani on tuontisähköä. Siinä tuodaan se energianlähde ulkomailta sähkön tuottamiseksi täällä, joka on lopputuotteena täsmälleen sama, jos se tulee piuhaa pitkin.

Toinen asia, kun te puhuitte pakkashuipuista ongelmallisena asiana. Jos on 1 600 megawatin ydinmylly ja se menee päältä pois pakkasten aikana, niin onpa siinä aikamoinen tapahtuma sen sijaan, että on hajautettuna 200—300 megawatin laitoksia ympäri Suomea. Silloin on aivan kokonaan toisenlainen turvallisuus yhteen suureen keskitettyyn yksikköön verrattuna ja siihen liittyy myöskin meidän kokonaiskapasiteettimme riittävyys. (Ed. Elo: Miten se menisi pois päältä?)

Edelleen ed. Elolle totean, että te luette vain sanomalehtiä. Lukekaa joskus muutakin älkääkä aina sanomalehtijuttujen perusteella olko liikkeellä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoron johdosta haluan vielä lisätarkennuksena tuoda esille sen, että Kansallinen metsäohjelmahan on syntynyt ennen tätä energiaohjelmaa tai -pakettia. Siinä ovat eri osapuolet käsittääkseni jo aikaa sitten sitoutuneet siihen, että puuenergian käyttöä lisätään nykyisestä noin 1 miljoonasta kuutiometristä jopa viisinkertaiseksi. Kaikki, jotka tuntevat syvällisemmin metsäteollisuuden puuenergiankäyttöä, tietävät, että kasvu onnistuu vain muun teollisuuden sivutuotteitten käyttöä pääasiallisesti lisäämällä. Meille tulee olemaan yllin kyllin tehtävää siinä, että me pystyisimme tämän ohjelman toteuttamaan.

Lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, että erityisesti ydinvoiman vastustajien puheenvuoroissa energian hinnoittelukysymys ohitetaan kyllä liian kevein perustein. (Puhemies koputtaa) Minusta siitä hinnasta pitäisi kantaa kaikkien energiamuotojen ja -vaihtoehtojen osalta paljon enemmän huolta, (Puhemies koputtaa) kuin on nyt tähän mennessä tehty.

Seppo Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ottaisin kantaa myös ed. S. Pietikäisen väittämään, että Suomen teollisuusjohto ei välittäisi ydinvoimasta tai tarvitsisi ydinvoimaa.

Rautaruukin päästöt ovat suhteessa tuotteisiin maailman alhaisimmat, silti ne edustavat 9:ää prosenttia maamme hiilidioksidipäästöistä. Rautaruukki työntekijöineen ajautuu ahtaalle Kioton sopimuksen vuoksi, ellei täysin päästöistä puhdasta ydinvoimaa saada korvaamaan sellaista sähköntuotantoa ja muuta teollisuutta, joka ei välttämättä tarvitse kivihiiltä, jota Rautaruukin masuunit puolestaan tarvitsevat. Siten ydinvoimalla saadaan maamme hiilidioksidipäästöihin väljyyttä ja Rautaruukin tapaiselle metalliteollisuudelle elintilaa ja maamme 8 000 rautaruukkilaiselle työtä ja turvallisuutta ja valtakunnassa olisi kaikki taas hyvin.

Lopuksi totean, että joskin uraania louhitaan hiilidioksidituottoisella energialla, niin kyllä Rautaruukin tekemät teräksiset tuulivoimalatkin tarvitsevat kivihiiltä, etenkin rautamalmia masuunissa sulatettaessa, joten suo siellä vetelä täällä.

Matti   Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Tammilehto totesi aivan oikein, että ydinvoiman rakentaminen vapauttaa lisävoimavaroja muun muassa puun ja turpeen käyttöön, jotka ovat meillä erittäin tärkeitä aluepoliittisesti. Silloin päästörajat sallisivat tällaisen lisäkäytön ja voidaan ensiharvennuspuuta näin käyttää ja saada metsät kuntoon.

Täällä ed. Karttunen kertoi, että kun ydinvoimaa rakennetaan lisää, niin tulee ylijäämäsähköä tuotannossa. Tämähän ei pidä paikkaansa. Muun muassa Vtt on arvioinut, että sähkön lisätarve on vuoteen 2015 mennessä noin 3 000 megawattia. Jos 1 000 megawatin ydinvoimala rakennetaan, niin silloin tarvitaan kaikki risut ja männynkävyt ja tuulivoima täyttämään sitä jäljellejäävää osuutta. Mutta jos risutalouteen päädytään, niin kuin täällä monet ovat esittäneet, ihan puhtaasti, niin silloin kyllä ainakin minä olisin huolissani, jos suoralla sähkölämmityksellä (Puhemies koputtaa) lämmittäisin asuntoja, paljonko heidän sähkölaskunsa on tulevaisuudessa.

Pia Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on surullista, että nimenomaan juuri maa- ja metsätalousministeriössä noin häkellyttävän paljon uskotaan siihen, että nimenomaan ydinvoima ikään kuin olisi jokin ratkaisu maaseudun ongelmiin, kun lukuisat hyvin vakavasti otettavat asiantuntijat ovat väittäneet ja kertoneet siitä ongelmasta, että nimenomaan uuden ydinvoimalan rakentaminen uhkaa uusiutuvien energianlähteiden kilpailukykyä.

Kun täällä sanottiin, että on muka vastuutonta väittää näin, niin esimerkiksi työasiainvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa kielteisinä puolina mahdollisista työllisyysvaikutuksista todetaan sanasta sanaan: "Lisäydinvoiman rakentaminen heikentää uusiutuvaa energiaa käyttävien voimalaitosten, energiansäästön ja yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon kannattavuutta ja voi estää niihin tehtävät investoinnit. Jos sähköntuotantokapasiteettia ei tarvita lisää, on selvää, että investointihalukkuus vaimenee valtion tuesta huolimatta." — Aika painavaa tekstiä.

Minun mielestäni, arvoisa puhemies, aluepoliittisesti olisi paljon tärkeämpää turvata pienimuotoinen bioenergiaan pohjautuva energiantuotanto eri puolilla maata. Kuten meille valiokunnassa esitetty asiantuntija sanoi, (Puhemies koputtaa) ei kannattaisi pistää kaikkia munia samaan koriin. Ei samaan koriin (Puhemies koputtaa) kaikkia munia, vaan hajautettua energiantuotantoa.

Antti   Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme todella sellaisen kokonaisuuden, jossa puolet lisäsähköntarpeesta tuotetaan bioenergialla ja loppuosa ydinenergialla ja energiansäästöllä.

Vielä kerran palaan siihen, että kun bioenergian asiantuntijat ja nämä yritykset eivät aseta vastakkain ydinvoimaa ja bioenergiaa, niin miksi täällä salissa ne asetetaan vastakkain? Tänä keväänä Bioenergiayhdistys Finbio otti julkisesti kantaa ja totesi, että tarvitaan molempia. Tässä yhdistyksessä ovat jäseninä muun muassa Vapo, Turveruukki ja metsäenergiayhdistykset. Täällä lähdetään nyt ikään kuin kiistämään tämän asiantuntijatahon kannanottoja ja arviota. Minusta se on vastuutonta. Talousvaliokunta lähti siitä, että tarvitaan uusia kannustuskeinoja, että metsäenergian käyttöä ja turpeen käyttöä voidaan lisätä. Tässä on tulossa erittäin hyvä kokonaisuus, jota voi tukea, kun tämä kokonaisuus toteutuu.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaksi kysymystä ministeri Tammilehdolle puheenvuoronne johdosta:

Te totesitte täällä, että väite uusiutuvien heikommasta kehittymisestä on perusteeton. Haluaisin kysyä: Miksi sitten hallituksen omassa periaatepäätöksessä ja sen asiakirjoissa todetaan, että uusiutuvien kehitys olisi todennäköisesti heikompaa, mikäli uusi ydinvoimalayksikkö tuodaan näille markkinoille?

Toiseksi totesitte myös, että valtiolta vapautuu uuden ydinvoimayksikön myötä resursseja uusiutuvien kehittymiseen. Eikö teidän mielestänne olisi nyt kuitenkin parempi antaa näille avautuville sähkömarkkinoille sellainen signaali, markkinasignaali, jolla tehtäisiin nimenomaan tilaa uusiutuville siellä markkinoilla, koska siellä tämä peli joka tapauksessa ratkaistaan? Eikö olisi parempi, että uusiutuvat saisivat tällä tavoin tilaa ja sitä kautta niitä ei ehkä tarvitsisikaan tukea valtion toimin tulevaisuudessa niin paljon kuin nyt täällä annetaan ymmärtää?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakaan biomassan käyttö energiatuotannossa ja ydinvoima eivät ole millään tavalla vastakkaisia, vaan tarvitaan kumpaakin. Tarvitaan kaikkia mahdollisia muotoja. Minusta tämä ministerin johtopäätös ja logiikka olivat hyvin ymmärrettäviä. Kun teollisuus, markkinat, rakentavat lisää perusvoimaa, ydinvoimaan perustuvaa perusvoimaa, silloin voidaan käyttää veronmaksajien varoja biomassan kehittämiseen ja ennen muuta käyttöön. Tarvitaan nuorten metsien hoitotukea, tarvitaan suoraa energiatukea, tarvitaan parempaa verokohtelua turpeelle ja puulle.

Täällä nämä uudet maaseudun ystävät ovat unohtaneet turpeen kokonaan. Onko ed. Viitanen valmis tukemaan myöskin sitä? Turvetta todellakin tarvitaan lisäpolttoaineena. Nythän meillä käytetään puuhaketta tällä hetkellä noin miljoona kuutiometriä vuodessa. Kansallisen metsäohjelman tavoite on 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joka on erittäin merkittävä tavoite, kunnianhimoinen tavoite, ja sen eteen pitää tehdä todella paljon, että se saadaan liikkeelle. Siihen tarvitaan (Puhemies koputtaa) myöskin tavattoman paljon veronmaksajien varoja, jotta yhdistettyä lämpöä ja sähköä voidaan tuottaa myöskin puuenergialla.

Maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto

Arvoisa puhemies! Kun korkea ikäni antaa mahdollisuuden jonkin verran perspektiiviin, niin voin todeta, että olen elämäni aikana, vähän eri tehtävissä kuitenkin, hyvinkin paljon joutunut tekemisiin uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen kanssa. Olen ollut muun muassa rakentamassa Pohjoismaihin sellaista ohjelmaa yhdessä eri Pohjoismaiden edustajien kanssa ja siinä mielessä olen aika tarkkaan seurannut, mitä tapahtuu. Minulla on kyllä semmoinen vakaa käsitys, että ei uuden energian lisärakentaminen nyt kyllä ole millään tavalla kiinni siitä, että meillä voisi lisätä jossakin määrin ydinenergiaa, josta nyt on kysymys. Kyllä siellä markkinoilla tilaa on, ei siitä ole missään nimessä kysymys. Nyt täytyy muistaa, minkälaisista asioista ja minkälaisista määristä puhutaan. Olen kauhulla monta kertaa ajatellut sitä, että jos ne puheet, jotka kohdistuvat esimerkiksi tuulienergiaan, voisivat toteutua, meillähän olisi kaikki rannat täynnä näitä myllyjä. (Ed. Pulliainen: Tanskassa on 2 400 myllyä!) — Kyllä, se on kamalaa katseltavaa. Olen niitä katsellut Saksassa ja monessa maassa. Ne eivät ole mitään luomakunnan kaunistuksia. — Siinä mielessä mielestäni pitäisi tavallaan muistaa aina nämä mittasuhteet.

Sitten täällä ed. Kiviniemi kantoi murhetta hallituksen linjauksista ja niissä kiinni pysymisestä. Minusta metsä- ja puuenergia on niin syvällä suomalaisen sielussa, että haluan nähdä, että vaikka nyt jokin hallitus tai ministerit olisivatkin vastaan, niin viimeistään kansanedustaja pitää huolen, että nämä asiat ovat aina esillä, ja kyllä näihin aina panostetaan.

Muistan, miten ed. Kiviniemen isän kanssa olemme näitä asioita yhdessä moneen moneen kertaan vieneet eteenpäin.

Osmo  Puhakka  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka tiedänkin teollisuuden ostavan energiansa sieltä, mistä sen kulloisessakin tilanteessa edullisimmin saa, niin nykyisellään kuin tulevaisuudessakin, silti olen kaakkoissuomalaisena, käytännössä Sosnovyi Borin naapurissa asuvana, mielenkiinnolla seurannut Venäjä-kortin käyttöä keskustelussamme. Eräiden arvioiden mukaan näet yksin Sosnovyi Bor muodostaa 99 prosenttia maahamme kohdistuvasta ydinonnettomuuden riskistä. Olennaista on kuitenkin se, että päätöksestämme ja sen vaikutuksista riippumatta kyseinen voimala on ja pysyy edelleenkin rajamme välittömässä tuntumassa. Ymmärtääkseni asiakassuhteemme on mahdollistanut niin turvallisuustason kuin henkilöstönkin työmotivaation selkeän nousun Sosnovyi Borissa. En myöskään jaksa uskoa, ettei tuontisähköstämme 40 prosentin osuuteen kivunnut asiakassuhde olisi myös taloudellisesti ollut ja mahdollisesti tule olemaankin vähintäänkin edullista.

Yhtä käsittämättömältä kuulostaa maakaasun toimitusvarmuuteen kohdistuva epäily. Korviini ei ole kantautunut kahdenkymmenenviiden vuoden aikana valituksia toimitushäiriöistä, vaikka asuinympäristössäni on lukuisia kyseisellä energialla lämmitettäviä omakotitaloja. Mitä taas tulee epäilyyn mahdollisista häiriöistä tai kustannusnousuista maakaasun suhteen, silloinkaan emme ole yksin vaan samassa asemassa muun Euroopan kanssa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävän ydinvoimaratkaisun yhteydessä on myös korostettu sen aluepoliittisia heijastumia. Totta toki on, että valtaosa puunjalostusteollisuudesta sijaitsee korkean työttömyyden Kaakkois- ja Itä-Suomessa ja ydinvoimapäätös heijastuu siihen. Aluepoliittisesti olisi kuitenkin merkittävästi ratkaisevampaa, mikäli sähköntuotanto olisi niin ikään hajautettua.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta eriävässä mielipiteessä on täysin perustellusti osoitettu, että vuoteen 2010 mennessä voidaan niin haluttaessa rakentaa suunniteltua ydinvoimalaa vastaava tuotantoteho bioenergiaan perustuen. On kysymys sitten metsäalan hakkuutähteistä, taimikon harvennuksista tai kesantoalan hyödyntämisestä uusien kasvien myötä, niin työllisyysvaikutukset ovat moninkertaiset, eräiden arvioiden mukaan 3—5-kertaiset ydinvoiman vastaavaan verrattuna. Olennaista kuitenkin on se, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvat ratkaisut voitaisiin kohdentaa täsmätoimenpiteinä juuri sinne, missä työttömyys on pahinta.

Tässä yhteydessä haluankin siteerata työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausuntoa: "Mitä enemmän rakenne painottaa bioenergiaa, sitä enemmän lisääntyy käyttöaikainen työllisyys ydinvoimavaihtoehtoon verrattuna ja sitä suurempi on rakennus- ja käyttöaikaisen työllisyyden yhteisvaikutus pidemmällä aikavälillä." Jo yksin tällä perusteella olisinkin odottanut talousvaliokunnalta laajempaa pohdiskelua eri ratkaisumallien niin välittömistä kuin välillisistäkin työllisyysvaikutuksista.

Talousvaliokunnan mietintöön liittyy neljä lausumaehdotusta, joiden sitovuudesta mahdollisen kielteisen päätöksen yhteydessä keskustelimme eilen. Niin keskeisiä kuin nämä ehdotukset energiansäästön ja uusiutuvan energian tutkimuksen, kehittämisen sekä käyttöönoton suhteen ovatkin, siitä huolimatta uskallan epäillä niiden toteutumista. Ensinnäkin puusähkö ja ydinvoima ovat toistensa kilpailijoita eli kapasiteettitarve täyttyy mahdollisen myönteisen päätöksen myötä. Viittaan viittaukseeni Sosnovyi Boriin. Sama päällekkäisyys koskee investointeja. Toisaalta ydinvoimaloiden historia osoittaa, miten 70-luvun lopulla sähkön ja lämmön yhteistuotanto pysähtyi ylikapasiteetin seurauksena, eli lausumaehdotukset jäisivät siinä tapauksessa pelkiksi hurskaiksi toivomuksiksi. Ilman seuraamuksia ei jäisi myöskään tuulivoimateollisuus, jonka vientitulojen arvioidaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä 1,5 miljardiin euroon henkilötyövuosien ollessa 10 000. Toisin sanoen kotimarkkinoiden kasvu on aivan keskeinen myötävaikuttaja tälle innovaation alalle.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on edessään erittäin kauaskantoinen päätös niin maamme energiahuollon suhteen kuin muutoinkin. Mikäli päädymme ydinvoimaan, sen taloudellinen kannattavuus edellyttää 40 vuoden yhtäjaksoista käyttöä. Mittasuhteiltaan kokonaan toisen luokan kysymys on ydinjätteen tulevaisuus. Vaikka olen edelleenkin sitä mieltä, että turvallista ydinvoimalaa ei ole tähän maailmaan rakennettu, niin vastaansanomaton tosiasia on se, että ydinjäte sitoo tulevia sukupolvia päätökseemme, myönnämmepä sen tai emme. Varastoinnin hinnalla on myös aivan ratkaiseva vaikutus niin sanottuun ydinvoiman väitettyyn halpuuteen.

Puhuessamme ydinjätteen mahdollisesta uusiokäytöstä meidän on hyvä muistaa Säteilyturvakeskuksen taannoinen lausunto. Sen mukaanhan ydinjätteen turvallisuustutkimusta ei saada valmiiksi vuoteen 2010 mennessä. Kun ydinjätehuoltorahastoon ei ole varattu myöskään rahaa valvontaan tai mahdollisen haudan avaamiseen ja ydinjätteen palauttamiseen, lienee hieman yltiöoptimistista puhua jätteen hyötykäytöstä ainakaan lähitulevaisuudessa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Koska emme ole kirkolliskokouksessa, niin kappalainen voi puhua kirkkoherran jälkeen.

1960-luvun loppupuolella Varsovan liiton panssarit murskasivat Prahan kevään ja samoihin aikoihin valtioneuvosto päätti presidentti Kekkosen johdolla tilata Neuvostoliitosta ydinvoimaloita. Hallituksessa istuivat SDP, keskustapuolue, SKDL, RKP ja TPSL. Presidentti Kekkonen tasapainotti päätöstä vielä myötävaikuttamalla TVO:n tilaukseen Ruotsista, josta tuli myös kaksi voimalaa. Presidentti ja hallitus toimivat tässä asiassa taitavalla tavalla. Periaatepäätös tehtiin tuolloin. Nyt on kyse vain ydinvoimaloiden lukumäärästä: neljä oman maan rajojen sisällä ja yksi rajojen ulkopuolella tuontisähkön muodossa tai viisi sisällä ja vähän tuontia vielä sen lisäksi. Me päätämme omastamme. Suurvalta Venäjä on tässäkin asiassa suurvalta.

Talousvaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa ja sen ponsissa ei esitetä neljästä ydinvoimalasta luopumista eikä myöskään tuontikieltoa Ruotsin tai Venäjän ydinvoimaloista. Tämä osoittaa, että ydinsähkö kelpaa ilmeisesti olosuhteitten pakosta myös viidettä voimalaa vastustaville. Tästä huolimatta kuulun siihen joukkoon, joka todella toivoo uusia läpimurtoja energiasektorilla, jotta ydinvoima maailmanlaajuisesti voitaisiin todeta välivaiheen tai siirtymäkauden tavaksi tuottaa energiaa. Voimalat ovat jo toki olemassa ja sitä kautta niiden tuottama sähkö ja hyöty kotitalouksille ja teollisuudelle, mutta myös ongelmat. Ne eivät synny eivätkä häviä perjantain äänestyksen mentyä.

Täysin ongelmatonta tapaa tuottaa sähköä on tuskin olemassa. Uraanin ja kivihiilen louhinta, maakaasun pumppaaminen ja öljyn tuotanto rasittavat kaikki ympäristöä. Maakaasu on kuitenkin ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin kivihiili ja öljy. Hiilidioksidia sen polttamisesta toki syntyy. Silti, tervetuloa maakaasuputki Lounais-Suomeen ja sen myötä Turun seudulle yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, vaikka kaasu ei olekaan uusiutuva luonnonvara. Norjan suuntakin kannattaa pitää auki, vaikka tällä hetkellä todennäköisyys kaasun saantiin sieltä on hyvin pieni. Tervetuloa myös mietintöön liittyvät uusiutuviin kotimaisiin energianlähteisiin liittyvät ratkaisut. Nekin tukevat työllisyyttä, huoltovarmuutta ja tasapainoisempaa aluekehitystä.

Teollisuutemme tarvitsee energiaa ja taloutemme työpaikkoja. Metsä- ja metalliteollisuuden työpaikat ovat tärkeitä tänä kännykkäaikanakin. Siten saamme myös hyvinvointipalveluihin tarvittavia veromarkkoja. Kotitaloudet kaipaavat myös edullista sähköä, kuluuhan sitä erityisesti lapsiperheissä. Sähkön ja energian hinnannousu rassaisikin pahiten pienituloisia ihmisiä, jotka jo nyt ovat ihan liian ahtaalla omassa arjessaan.

Suomella on nyt monipuolinen energiapaletti ja Suomi tarvitsee sen huomennakin. Uusiutuviin energiaratkaisuihin liittyy myös vientimahdollisuus. Tuulivoimaa, jonka osuus sähköntuotannossa on nyt 0,1 prosenttia, voidaan lisätä ainakin rannikkoalueella. Se sopii hyvin paikalliseen energiantuotantoon. Puun ja turpeen yhteiskäyttöä on lisättävä muistaen kuitenkin se, että puusta saadaan jalostettuna parempi hinta. Aurinko- ja vetyenergiaa voidaan varmaan myös kehittää tulevaisuudessa, samoin säästämistä. Nämä tarvitaan kuin myös viides perusvoimala maamme rajojen sisäpuolelle. Sillä voidaan korvata pari vanhaa voimalaa tilanteessa, jossa uudet keinot ovat todellisuutta.

En ole intomielinen ydinvoiman kannattaja. Vuonna 93 äänestin yhdessä silloisen pääministerin kanssa lisärakentamista vastaan, mutta yhtään parempana ja moraalisempana vaihtoehtona en nyt näe tuoda ydinsähköä rajojen takaa. Tälläkin kertaa olen pääministerin linjalla. Suomessa suomalaisille tuotetun sähkön puolesta toisenlainen vaihtoehto johtaisi kasvavaan sähköriippuvuuteen naapureistamme. Venäjän osuus maamme sähkönhuollosta nousisi jopa 40 prosenttiin. En silti yhdy siihen kuoroon, jossa jotkut viidennen voimalan vastustajat ovat antaneet ymmärtää niiden maiden olevan jotenkin huonoa seuraa, jotka suunnittelevat uutta ydinvoimaa.

Arvoisa puhemies! Jos käytössäni olisi 10 ääntä, antaisin niistä 6 viidennen voimalan eli perusvoiman puolesta ja 4 vastaan, mutta tällaista mahdollisuutta puhemies, vaikka onkin turkulainen, tuskin minulle antaa.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Kun ed. Seivästö totesi, että on eettisesti parempi rakentaa ydinvoimala Suomeen kuin ostaa sähköä Venäjältä, haluaisin vain huomauttaa, että sähkön tuonti niin Pohjoismaista kuin Venäjältä ei mitenkään pääsääntöisesti johdu siitä, että Suomen oma voimalaitoskapasiteetti pyörisi täysillä, vaan meille tuodaan sähköä myös Venäjältä kesäkuukausinakin, silloinkin, kun sähkönkulutus Suomessa on alhaisimmillaan. Eli pääosa tuonnista johtuu siitä, että aina kullakin hetkellä sähköpörssissä juuri silloin tuontisähkö kilpailee kotimaisen tuotannon kanssa.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Mietinnössään valtioneuvoston periaatepäätöksestä Teollisuuden Voima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamiseksi talousvaliokunta on äänestyksen jälkeen yhtynyt valtioneuvoston kantaan, jossa sähkön saatavuuden turvaamiseksi ydinvoimalaitoksen rakentamisen on katsottu olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Lisäksi talousvaliokunta esittää hyväksyttäväksi neljä lausumaehdotusta valiokunnan enemmistön mukaan tosin sillä edellytyksellä, että valtioneuvoston periaatepäätös jää voimaan.

Suomen energiataloudelle asetetut keskeiset tavoitteet, kuten energian saatavuuden turvaaminen, hinnan pitäminen kohtuullisella tasolla sekä energiantuotannon ja -käytön ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä, ovat sinänsä kaikilta osin yleisesti hyväksyttäviä.

Kansallisen ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä laadituissa selvityksissä päädyttiin arvioon, jonka mukaan sähkönkulutus kasvaa strategiassa suunnitelluista säästötoimenpiteistä huolimatta, niin että lisäkapasiteettia tarvitaan lähitulevaisuudessa. Sähkön lisätuotannon turvaaminen voidaan selonteon mukaan toteuttaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Käytettävissä on siten kaksi vaihtoehtoista, toteuttamiskelpoista mallia eli pelkistettynä maakaasuvaihtoehto tai ydinvoiman lisärakentaminen ja kumpaankin vaihtoehtoon liittyvä kotimaisten uusiutuvien energianlähteiden lisäkäyttö.

Eduskunnan aikaisemmin hyväksymään ilmastoselontekoon liittyvän aineiston perusteella voidaan todeta, että laadituissa vertailuissa toistensa kanssa kilpailevien edellä mainittujen sähköntuotantomuotojen kustannusten on todettu olevan samaa suuruusluokkaa. Sen on myös valtioneuvosto kirjannut nyt käsittelyssä olevan periaatepäätöksensä perusteluihin, eikä minusta tähän mennessä ole osoitettu vielä kuitenkaan vääräksi tuota perustelua. Niinpä kohtuuhintaisen sähkön tuotanto voidaan turvata molemmilla eri vaihtoehdoilla eli maakaasun tai ydinvoiman lisärakentamisvaihtoehdolla. Selvitysten mukaan kummallakin vaihtoehdolla kyetään toteuttamaan myös ilmastosopimuksen edellyttämät päästöjen vähentämiselle asetetut tavoitteet. Edelleen laadittujen selvitysten perusteella on todettu, ettei kustannusten, talouskasvun eikä työllisyydenkään näkökulmasta vaihtoehdoilla ole merkittäviä eroja eikä vertailu selvästi puoltaisi jompaakumpaa vaihtoehtoa.

Saman asian myös valtiovarainvaliokunta on kirjannut talousvaliokunnalle antamaansa lausuntoon todetessaan, että maakaasun lisäkäyttöön perustuva vaihtoehto johtaa jonkin verran suurempiin kokonaistaloudellisiin kustannuksiin, mutta ero valtioneuvoston periaatepäätöksen arvioinnin kannalta ei ole kuitenkaan ratkaiseva eivätkä myöskään taloudellisiin tai muihin ohjauskeinoihin liittyvät tekijät anna yksiselitteistä perustetta arvioida vaihtoehtojen keskinäistä paremmuutta.

Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa arvioitu kielteisen ratkaisun merkitsevän perusteollisuuden työpaikkojen vaarantamista. Minusta sillä ei ole merkitystä teollisuuden työpaikkoihin, millä tavalla energiaa tuotetaan, mitkä ovat ne vaihtoehdot, joilla lisäsähköä tuotetaan. Ne eivät voi vaikuttaa millään tavalla.

Suomen ydinvoimalaitosten tekninen turvallisuustaso on huippuluokkaa, niin kuin täällä on moneen kertaan kerrottu. Kaikkeen toimintaan liittyy kuitenkin aina myös inhimillinen riskitekijä. Niinpä minusta on perusteltua esittää kysymys, voidaanko ydinvoimalaitosten turvallisuutta milloinkaan taata. Minusta vastaus on yksiselitteisesti kielteinen. Ydinvoiman käyttöön liittyy aina myös mittavan onnettomuuden vaara. Se näkyy tietenkin vakuutusratkaisuissa.

En pidä myöskään oikeana tämän asian käsittelyn yhteydessä moneen kertaan toistettua väitettä, että ydinvoimaloiden toiminnasta taloudellisen riskin kantaa vain ja ainoastaan voimayhtiö itse. Ydinvoimateollisuuden korvausvastuuhan ydinonnettomuustapauksissa on rajattu vain murto-osaan siitä, mitä se on monissa muissa ydinvoimavaltioissa. Lisäksi mahdollisten suuronnettomuuksien seuraukset, joita useinkaan ei voida edes rahassa mitata eikä määritellä, jäävät väistämättä yhteiskunnan kannettaviksi. (Ed. Tiuri: Kyllä voidaan mitata!) Myöskään käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyä ja loppusijoitusta ei ole missään ratkaistu, vaikka täällä käytetyissä useissa puheenvuoroissa on niin väitetty. Sehän ei pidä paikkaansa, että se olisi poistettu ongelma. Sen vuoksi on perusteltua kysyä, onko eettisesti oikein lisätä tietoisesti sellaisten ongelmajätteiden tuottamista, jonka hoitamisesta vastuu siirretään kymmenille seuraaville sukupolville.

Talousvaliokunnan mietintöön liittyvistä heikkouksista täällä on jo tuotu esiin se, että siinä ei ole arvioitu työpaikkavaikutuksia. Samaan asiaan on kiinnittänyt työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta huomiota omassa lausunnossaan.

Viime vuosina uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja samalla hajautettua energiantuotantoa on tuettu ja edistetty aivan asianmukaisesti. Erityisesti puun käytössä Suomi on jo aivan maailman kärkimaita. Puun energiakäyttöä voidaan kuitenkin edelleen lisätä merkittävästi niin lämmön kuin yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossakin. Sillä kyetään lisäämään työpaikkoja alueellisesti niin energiahuollossa kuin kotimaisessa laitevalmistuksessakin ja samalla parantamaan myös metsän tuottoa ja vahvistamaan aluetaloutta. Sillä kyetään luomaan työpaikkoja erityisesti hajautetusti niillä alueilla, joissa työttömyys tällä hetkellä edelleen on suurinta.

Suomi on maailman kärkimaita polttotekniikoiden kehittelyssä ja myös polttolaitteiden valmistuksessa. Laitevalmistuksessa vientimarkkinat laajenevat, kun monet Euroopan maat ovat luopumassa asteittain ydinvoimatuotannosta. Sen vuoksi se on teollisuudenala, joka on syytä ottaa huomioon myös näitä energiaratkaisuja tehtäessä tässä vaiheessa ja johon on syytä myös panostaa. Se on jo tällä hetkellä merkittävä työllistäjä erityisesti Itä-Suomen alueella, jossa työttömyys muuten edelleen on poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Talousvaliokunta (Puhemies koputtaa) on liittänyt mietintöönsä neljä lausumaehdotusta. Sisällöllisesti toteutumisseurantaa koskevaa lausumaa lukuun ottamatta ne on otettu valtiovarainvaliokunnan talousvaliokunnalle antamasta lausunnosta. (Puhemies koputtaa) Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa niitä ei kytketty lainkaan valtioneuvoston periaatepäätöksestä tehtävän ratkaisun lopputulokseen, vaan ne ovat välttämättömiä riippumatta lopputuloksesta.

Jyri   Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä päätöksessä ja keskustelussa on voimakkaasti esillä kansainvälinen näkökulma. Kioton sopimuksen velvoitteet ovat itsestäänselvyys, mutta esillä on myöskin se, miten ydinvoimasta luopumispäätöksen tehneet Saksa ja Ruotsi yhtälönsä ratkaisevat. Edelleen on keskusteltu siitä, minkä signaalin Suomi kansainvälisesti antaa, vaikuttaako myönteinen ydinvoimapäätös teollisuuden imagoon, sen tuotteitten myyntiin, mikä on energian tuonnin, erityisesti sähkön, määrä ja rakenne tulevaisuudessa sekä johtaako kielteinen ydinvoimapäätös esimerkiksi teollisuutemme ulosliputukseen, tuotannon siirtämiseen muihin maihin.

Niin kuin hyvin tiedetään, Ruotsi käy aika huonosti esimerkiksi. Ruotsi on tehnyt päätöksen luopua ydinvoimasta, mutta ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus on kuitenkin kasvanut koko ajan. Sama ongelma on Saksassa. Saksassa on tehty päätöksiä, mutta heillä on vaikeuksia muodostaa toimiva yhtälö luopumispäätöksen tueksi. Ydinvoimasta onkin tulossa Saksassa merkittävä kysymys vaalien yhteydessä. On hyvä myöskin alleviivata sitä, mikä mietinnössä on todettu, että viidennen voimalan myötä Suomi ainoastaan nousee EU:n keskiarvon tasolle.

Monet arvostelijat, ydinvoiman vastustajat, kokevat, että Suomi antaa väärän kansainvälisen signaalin. Väitetään, että tukeudumme vanhentuvaan teknologiaan, että emme riittävästi tue energiatuotannon rakenteen muutosta tai että emme ole riittävän eettisiä.

Suomalainen teollisuus on investoinut viime vuosikymmenten aikana mielettömästi ympäristöön. Hyvä niin, koska tulokset näkyvät. On teoreettisesti ja käytännössäkin aika arveluttavaa olettaa, että suomalaisen esimerkiksi metsäteollisuuden tuotteet joutuisivat jonkun kansainvälisen boikotin piiriin, jos teemme ydinvoimapäätöksen, ainakaan siihen ei täältä Suomesta käsin pidä tukea hakea.

On tavallaan mielenkiintoista, että me täällä eduskunnassa teemme päätöksen siitä, rakennammeko Suomessa lisää ydinvoimaa vai emme, mutta emme suoranaisesti tee päätöstä siitä, miten tai missä tuotettua sähköä Suomi tuo ulkomailta. Onko eettisempää poissulkea suomalainen vaihtoehto ja tuoda sähköä Venäjältä? Liioittelua on toki väittää, että negatiivisen ydinvoimapäätöksen jälkeen suomalainen teollisuus välittömästi liputtaisi tuotantoa muihin maihin; ei varmasti heti, mutta pitkällä tähtäyksellä riski kasvaa. Mistä suomalaisten globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten kilpailukyky koostuu: osaamisesta, teknologista, koulutuksesta, liikenteestä, kuljetuksesta. Osaan voimme itse vaikuttaa, osaan emme. Elinkeinoelämälle, teollisuudelle sähkön hinnan lisäksi aivan erityisen tärkeää on energian saannin ja hinnan ennustettavuus. Sähkö on perinteisesti ollut Suomessa kilpailuetu, se on ollut edullista, mutta erot ovat kaventuneet. Tätä etua ei enää siinä määrin ole esimerkiksi Saksaan verrattuna. Kysymys on siitä, onko meillä edellytyksiä ja varaa vaikeuttaa tilannetta entisestään, mitä kiistatta maakaasuratkaisuun tukeutuminen tarkoittaisi.

Mielestäni talousvaliokunnan hyvässä mietinnössä esitetty linja on kokonaisuus, josta yhtäkään osaa ei pitäisi siirtää tai poissulkea. Säästäminen on tärkeää jatkossakin, mutta rajat tulevat vastaan, jos pohjaamme näkemyksen talouskasvun tavoitteluun. Maakaasu voi hyvin tulla myöhemmin komponentiksi, jos ja kun hiilivoima joudutaan ajamaan alas. Lyhyellä tähtäyksellä, niin kuin hyvin tiedämme, maakaasuun liittyy hinta- ja maariski. Bioenergia on ollut vahvasti esillä kaikissa puheenvuoroissa ja näkökulmissa, painotukset sen osuudesta vain vaihtelevat. Tässä osaltaan on syytä yhtyä valiokunnan lausuman tavoitteisiin, mutta yksinään ne eivät ratkaise. Tuulivoima on tärkeä, sitä pitää lisätä, mutta se on kuitenkin marginaalista, mutta sen teknologiavienti on yhä kasvava.

Lopputulemana ainakin omassa käsityksessä syntyy ydinvoima, jolla saavutetaan paitsi Kioton tavoitteet myös turvataan kohtuuhintaisen sähkön saanti. On tärkeää korostaa, että puuenergian käytön ja ydinvoimapäätöksen välille ei tule rakentaa ristiriitaa, päinvastoin metsäteollisuuden menestys tukee nimenomaan puuenergian käyttöä. Tätä yhtälöä ei tule vaarantaa.

Arvoisa puhemies! Energiaratkaisun ja hyvinvointiyhteiskunnan välille voidaan laittaa vahvat yhtäläisyysmerkit. Talouskasvu takaa hyvinvointipalveluiden rahoituspohjan ja tukee siten sitä. Ydinvoima on myös aluepoliittisesti perusteltu, Suomi tarvitsee niitä työpaikkoja ja verotuloja, joita teollisuus tälle maalle antaa.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ydinvoimakeskustelussa moni on halunnut unohtaa sen tosiasian, että mikään realistinen energiatuotantomuoto ei ole vailla riskejä; näin teki esimerkiksi edellä ed. Polvi. On myös haluttu jostain syystä unohtaa se, että kaikilla energiantuotantomuodoilla on omat haitalliset ympäristövaikutuksensa ja ongelmansa. Meidän onkin valittava vähiten huono vaihtoehto.

Fossiilisia polttoaineita käytettäessä saasteet ovat koko ajan läsnä. Maakaasu ja kivihiili aiheuttavat kasvihuonepäästöjen ohella terveydelle vaarallisia pienhiukkasia. Ilman saastumisen arvioidaankin aiheuttavan pelkästään Euroopassa vuosittain satojatuhansia ennenaikaisia kuolemia. Tämän vuoksi pitäisikin olla aivan selvää, että energiantuotannossa on panostettava mahdollisimman vähäpäästöiseen energiaan. Kaikki, mitä tässä asiassa voidaan tehdä puhtaamman ympäristön puolesta, on myös tehtävä.

Ydinvoima on perusvoimavaihtoehdoista ympäristöystävällisin ja siksi paras olemassa olevista vaihtoehdoista. Kaikkia energiantuotantomuotoja olisikin arvioitava niiden koko elinkaaren ajalta. Ydinvoiman jäteongelma on kestävällä tavalla ja eduskunnan yhteisellä päätöksellä hoidettu niin hyvin kuin se on mahdollista hoitaa: peruskalliosta peruskallioon. Jätettä ei levitetä haavoittuvaan ilmakehään, vesistöihin ja ihmisten keuhkoihin, kuten muissa energiantuotantomuodoissa, kuten maakaasuvaihtoehdoissa. Tämäkin on useissa puheenvuoroissa jäänyt varsin vähälle huomiolle.

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensisijaista on toteuttaa tehostettu energiansäästöohjelma ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Mutta tosiasia on se, että vaihtoehtomme varsinaiseksi perusenergiaratkaisuksi ovat joko runsaasti lisää maakaasua tai lisää maakaasua ja lisää ydinvoimaa. Näiden väliltä on valinta tehtävä. Ympäristöongelmien lisäksi maakaasun käytön lisäämiseen liittyy monia muitakin ongelmia ja epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi yhden toimittajan, Venäjän, varaan jättäytyminen olisi hyvin merkittävä huoltovarmuusriski. Toinen tärkeä kysymys on tietysti maakaasun hinnan epävarmuus. Näin mittava riippuvuus yhdestä toimittajasta ei ole mielestäni järkevää eikä suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Väitteet täällä, mitä on esitetty siitä, että uusiutuvien energiantuotantomuotojen käyttö ja kehittäminen loppuisi ydinvoimapäätökseen, ovat mielestäni täysin tuulesta temmattuja eikä niitä täällä ole pystytty perustelemaan eikä varmasti kyllä pystytäkään. Sen osoittaa jo joka tapauksessa toteutettava Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma, jota on toteutettu ja jota toteutetaan. Kun uuden ydinreaktorin rakentamisesta ei aiheudu kuluja valtiolle, jää esimerkiksi tutkimus- ja kehityspanoksille enemmän varaa, että tässä asiassa voidaan ohjelmaakin edemmäksi mennä. Lisäydinvoima päinvastoin tukee energiantuotantomme monimuotoisuutta. Energiatuotannossa monipuolisuus on arvo sinänsä, se lisää sähköntuotannon omavaraisuutta, huoltovarmuutta ja työllisyyttä ja, mikä tärkeintä, energiateknologian kehittämistä. Se tukee myös parhaalla mahdollisella tavalla, jos verrataan olemassa olevia realistisia vaihtoehtoja, kotimaisten polttoaineiden käyttömahdollisuuksia alueellisessa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Toinen vaihtoehto, maakaasusähkö, tarvitsisi varsin valtavia tukipanostuksia valtiolta, ja nämä rahat olisivat poissa niin uusiutuvien kehitystyöstä kuin kaikista muistakin hyvinvointiyhteiskunnan tarpeellisista panostuksista. Tämä on tässä myönnettävä ja on myöskin tärkeä argumentti ympäristö-, terveys-, huoltovarmuus- ja työllisyysnäkökohdille.

Suomessa on käytetty ydinvoimaa turvallisesti 25 vuotta. Mielestäni turvallisuusriskit on huomioitava ja tarkkaan punnittava, mutta kyllä tässä haluan sanoa sen, että ydinenergian turvallisuusriskeillä pelottelun sijasta pitäisi tehdä kaikki voitava sen eteen, että kaikissa muissakin energiantuotantomuodoissa riskit minimoitaisiin. Maakaasun osalta tässä on hyvin paljon tehtävää.

Ydinvoiman riskejä on valiokunnissa arvioitu. Kuten useassa puheenvuorossa on todettu, asiantuntijat ovat todenneet, että riskit ovat häviävän pienet verrattuina muihin energiantuotantomuotoihin, joten turvallisuussyytkin puoltavat ydinvoiman valintaa suhteessa maakaasuun.

Arvoisa herra puhemies! Energiansäästö, uusiutuvat energialähteet ja ydinvoima täydentävät hyvin toisiaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoitusten saavuttamisessa. Ydinvoiman lisärakentamispäätös on vain lähtölaukaus Suomen täyttäessä Kioton ilmastosopimuksen vaatimuksia. Meillä on vielä hyvin paljon tehtävää. Mielestäni ydinvoima onkin kestävän kehityksen ja tulevien sukupolvien kannalta valittavissa olevista vaihtoehdoista perustelluin.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Viime viikolla sain vastaanottaa adressin, jossa todettiin: "Me allekirjoittaneet olemme synnytyslakossa neljä vuotta tai kunnes eduskunta luopuu ydinvoiman lisärakentamisesta". Me olemme eduskunnassa tekemässä tärkeää ja kauaskantoista päätöstä, ja katson, että meidän velvollisuutemme on myös kuunnella kansalaisia, miten he tähän asiaan suhtautuvat. Toki on olemassa kaikki gallupit, jotka kertovat yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä, mutta kyllä kansalaistoiminnalle ja kansalaisten aktiivisuudelle myös pitää antaa arvoa.

Tämä adressi, jonka sain vastaanottaa, oli naisopiskelijoiden alle vuosi sitten aloittama keräys, jossa on 850 nimeä. He perustelevat tätä adressiaan sillä, että he etsivät tarpeeksi painavaa keinoa kertoa meille, heidän päättäjilleen ja edustajilleen, että he eivät halua lisäydinvoimaa. Tämä synnytyslakko, joka on tietenkin provokatorinen keino puhua asiansa puolesta, kertoo myös syvästä huolesta tulevaisuudesta ja siitä, osaammeko me eduskunnassa, kun teemme päätöstä, ottaa riittävästi huomioon, kuinka kauaskantoista päätöstä olemme tekemässä.

Nämä naiset ilmoittavat vastustavansa ydinvoimaa, koska se on riski. He eivät halua synnyttää lapsia maailmaan, joka tuntuu turvattomalta. Lisäksi he haluavat, että Suomen päättäjät lisäävät turvallisuuden tunnetta eivätkä kansalaisten pelkoa.

Kiistämättä heidän väitteensä jatkuvat tavalla, jota meidän on syytä kuunnella. Me olemme jättämässä lapsillemme joka tapauksessa perinnöksi hylättyjä ydinvoimaloita ja kasan säteilevää jätettä. Heidän perustelunsa synnytyslakolle on se, että tämän perinnön he haluavat pitää mahdollisimman pienenä.

Keskustelussa kansanedustajat ovat useaan kertaan todenneet, että eihän se viides reaktori mitään haittaa, koska nyt jo on nämä neljä aikaisempaa. Mutta eihän se ole totta. Jos on tehty neljä virhettä, miksi pitäisi näiden virheiden tekemistä jatkaa? Kerran väärin tehty asia voidaan korjata eikä ole mitään syytä, minkä takia virhettä pitää edelleen toistaa.

Mielestäni ydinvoimakeskustelussa tulisi aina muistaa se, että ydinvoima energiamuotona ei ole riskitön. Ydinvoima on myös tulevaisuuden näkökulmasta vanhanajan ratkaisu, koska ydinenergian elinkaari on varsin riskialtis koko ketjun ajan alkaen uraanin louhinnasta voimalan toimintaan ja edelleen jätteen loppusijoitukseen saakka. Maailman ydinlaitoksissa käytettävästä uraanista louhitaan huomattava osa alkuperäiskansojen asuma-alueilla ja malmia on louhittava noin tuhatkertainen määrä saatavaan ydinpolttoaineeseen verrattuna. Millään ei voida estää sitä eikä tähän asti ole onnistuttukaan sen estämisessä, että louhinta-alueille muodostuu suuria määriä radioaktiivista louhintajätettä, jota on vaikea eristää ympäristöstään.

Kuitenkin ydinvoiman pelottavin piirre on sen aiheuttama turvattomuus, sillä ydinlaitoksen käyttöön liittyy aina vakavan onnettomuuden riski. Vaikka käytettäisiin millaista todennäköisyysakrobatiaa tahansa, ei riskiä voida koskaan poistaa. Tämän lisäksi Suomessa onnettomuuden korvausvelvollisuudet ovat ydinlaitoksen omistajalle lähes olemattomat, kaukana suuronnettomuuden todellisista kustannuksista. Ne lait, jotka me olemme säätäneet ja jotka ovat voimassa, jättävät suuronnettomuuden mahdolliset korvausvastuut kylmästi kansalaisten harteille.

Lisäydinvoimaratkaisu ei myöskään kannusta energiankäytön tehostamiseen ja säästämiseen vaan energian tuhlaamiseen. Tällä tavalla lisäydinvoima hidastaisi uuden puhtaan energiatekniikan kehitystä. Ydinvoiman eduskuntakäsittelyssä ympäristövaliokunta on hyvin perusteellisesti pohtinut muun muassa tätä asiaa, ja arvioidessaan periaatepäätöstä ympäristövaliokunta lausunnossaan toteaa: "- - kestävän kehityksen yhdeksi merkittävimmistä haasteista nähdään tänä päivänä taloudellisen kasvun ja ympäristöhaittojen välisen yhteyden katkaiseminen ja sen myötä kulutus- ja tuotantotapojen muuttaminen kestävämmäksi." Sen vuoksi tätä päätöstä ja eduskunnan päätöstä nyt tehtäessä on syytä tarkastella, miten ydinvoiman lisärakentaminen vaikuttaa kulutus- ja tuotantorakenteiden muuttamiseen ja luonnonvarojen käyttöön.

Suomen ilmastostrategian taustaselvityksiä käsiteltäessä on todettu, että ydinvoimalan rakentaminen nostaisi sähkön kulutusta huomattavasti maakaasuvaihtoehtoon verrattuna. Periaatepäätöksessäkin todetaan lisäksi, että ydinvoimavaihtoehdossa sähkön säästön kannattavuus olisi jonkin verran huonompi. Ilmastostrategian taustaselvitykset osoittavatkin sen, että ydinvoiman lisärakentaminen olisi kestävän kehityksen keskeisten tavoitteiden vastaista ja ristiriidassa Suomen linjausten kanssa, joiden mukaan on sitouduttu kansainvälisesti siihen, että yritämme myös edesauttaa kestävää kehitystä.

Tässä keskustelussa on useaan kertaan, jatkuvasti toistettu väitettä, jonka mukaan Suomi on ratkaissut ydinjäteongelman. Tämä ei ole totta, vaan se on silkkaa asioiden vääristelyä. Mielestäni ydinvoima on energiamuotona niin ongelmallinen, että sen käytöstä pitäisi luopua mahdollisimman pian. Uuden ydinreaktorin rakentaminen olisi kyllä todella hölmöä, koska (Puhemies koputtaa) edellistenkään laitosten jatkuvasti kertyvää jätettä ei ole kyetty hoitamaan.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! On syytä jälleen muistuttaa mieleen, että eduskunta todella keväällä 2001 kävi laajan ja perusteellisen käsittelyn, joka koski Suomen kansallisen ilmastostrategian hyväksymistä, ja 19. kesäkuuta yksimielisesti tämä eduskunta hyväksyi ympäristövaliokunnan mietinnön, joka pohjautuu kuuden muun valiokunnan lausuntoon.

Ilmastostrategiassa, joka kuuluu Rion ilmastomuutoksen puitesopimukseen, oli kaksi osiota, kansallinen ilmasto-ohjelma 1 ja kansallinen ilmasto-ohjelma 2 eli KIO1 ja KIO2. Nuo molemmat tiet Kioton sopimuksen vaatimusten täyttämiseen hyväksyttiin yksimielisesti tässä eduskunnassa. Samalla myöskin todettiin se, että KIO1-vaihtoehto, siis ilman ydinvoimalaitoksen rakentamista etenevä vaihtoehto, on sillä lailla kalliimpi kansalaisille, että 5—6 euroa kuukaudessa kotitaloutta kohden suurempi on energialasku.

Mutta, arvoisa puhemies, tuokin ero pienenee, kun tarkastelemme valtioneuvoston tammikuun 17. päivän lausumaa, josta täällä on paljon puhuttu ja jossa todetaan, että KIO2-vaihtoehdon sähkönkulutuksen tulee olla KIO1:n tasolla. Toisaalta ympäristövaliokunta selvitti myös tuon lausunnon merkitystä ja päätyi siihen, niin kuin valiokunnan lausunnosta on luettavissa, että se on lähinnä poliittinen tahdonilmaus ja siihen ei liity mitään sitovuutta, siis sillä ei ole käytännön merkitystä.

Nyt olemme tekemässä päätöstä todellakin, jonka vaikutus sähköntuotannonkin osalta on 50—60 vuoden mittainen. Itse laitoshan vasta käynnistyisi runsaan 10 vuoden kuluttua, jos tällainen päätös tehdään. Näin ollen on erittäin perusteltua vaatia ratkaisun olevan linjassa Suomen kestävän kehityksen politiikan kanssa. Suomen kestävän kehityksen politiikkahan on Suomen hallituksen määrittelemä jo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, ja nykyinen hallitus on siihen yhtynyt.

Ed. Lapintie viittasi ympäristövaliokunnan lausuntoon ja siihen, miksi valiokunta ei voinut tukea viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamishakemusta. Nimenomaan kestävän kehityksen näkökulma oli syymme ja se, että tällä päätöksellä lähdettäisiin kestämättömän energiapolitiikan tielle. Mitä kestämättömyys muuten globaalisti on, se tulee ilmi Kioton sopimuksesta ja Kioton sopimukseen liittyvistä niin sanotuista mekanismeista, joustomekanismeista. Siellä on cdm eli puhtaan kehityksen mekanismit. Ydinvoimaa ei lasketa mukaan tähän joukkoon.

Kysymys on siis vanhentuneesta energiantuotantomuodosta, suuresta yksiköstä, joka on häiriöille altis. Huoltovarmuus ei täyty 1600 megawatin yksikön rakentamisessa. Kun täällä puhutaan siitä, että se on viides virhe, se on oikeastaan kuudes, seitsemäs ja kahdeksas virhe, kuten aikaisemminkin on todettu, kun huomioimme tämän yksikön suuruuden. Sen lisäksi vaaditaan 300 miljoonan euron jatkoinvestoinnit ajatellen tarvittavan verkon rakentamista.

Puhemies! Toistan sen, että hallituksen itsensä ja kauppa- ja teollisuusministeriön valmisteleman periaatepäätöksen liitteessä 3 sivulla 29 ja sivulla 28 ja 29 todetaan, että ydinvoiman lisärakentaminen heikentää uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä enemmän kuin tapahtuu KIO1-vaihtoehdossa ja että uusi ydinvoimayksikkö saattaa vähentää pienten yhteistuotantolaitosten kannattavuutta ja jopa estää uudet investoinnit. Näin ollen jo hallituksessa on tätä asiaa pohdittu ja todettu tämä asia, joka täällä muun muassa ed. Puhakan puheenvuorossa tuli jälleen esille, siis kilpailevia vaihtoehtoja.

Täällä on tuotu esiin ydinvoimalaitos ikään kuin uutena sampona, joka tulee jauhamaan kultakolikoita Suomelle. Leikkausjonot poistuvat, sosiaaliturva paranee, työttömyys häviää jne. Tämä kyllä muistuttaa varsin paljon vuoden 93 perusteluja, jolloin kaiken hyvän piti tulla silloin ydinvoimarakentamisen myötä.

Arvoisat puhemiehet! Edelleenkin viittaan ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemiseen ja siihen, että energian hinta sen mukaan ei tule energiaverkkojen integroinnin ja energiamarkkinoiden vapautumisen myötä tulevaisuudessa olemaan enää sellainen kilpailutekijä, mikä se on ollut tähän saakka. Tähän myöskin ed. Häkämies viittasi. Näin ollen sähköpörssissä määriteltävä sähkön hinta tulee olemaan tämä määre, jonka mukaan ostetaan Euroopassa samaan hintaan sähköä.

Maakaasun huoltovarmuudesta on puhuttu paljon. On selkeätä todeta, että Venäjältä Suomenlahden ja Itämeren kautta Saksaan suuntautuvan kaasuputken tulee olla valmis, ennen kuin nyt esillä oleva ydinvoimala olisi käytössä, jos tämä päätös tehtäisiin. Siitä runkoputkesta vedetään Hankoon oma haaraputki.

Globaali vastuu on tullut esille, ja se on nimenomaan sitä, että me kehitämme sen tyyppistä teknologiaa ja osaamista, jota sitten nimenomaan köyhät maat, köyhät ihmiset pystyvät käyttämään, ja se ei ole ydinvoima missään tapauksessa.

Puhemies! Nyt siis ei ole kysymys ilmansuojeluratkaisusta eikä Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämisestä. Ei aluepolitiikasta, ei terveydenhoidon edistämisestä. On kysymys viidennen ydinvoimalapäätöksen tekemisestä, ei enemmästä eikä vähemmästä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ydinvoiman lisärakentamisen puolesta ja sitä vastaan löytyy molemmilta suunnilta hyvin runsaasti vahvoja perusteita. Niitä on tässä keskustelussa jo kosolti esitetty ja todellakin niiden pohjalta voi päätyä joko kannattamaan tai vastustamaan käsittelyssä olevaa asiaa.

En omalta osaltani paneudu enää näihin kysymyksiin. Käsittelin niitä ryhmäpuheenvuorossani muutama kuukausi sitten lähetekeskustelussa hyvin kattavasti. Omalta kohdaltani lopullinen valinta suhtautumisessani tähän asiaan tapahtuu selkeästi arvojen pohjalta.

Sähkönkulutus on voimakkaasti kasvanut viime vuosikymmeninä ja aivan viime vuosina. Halpa energia on nostanut teollisuutemme kilpailukyvyn maailman huipulle. Hyvinvointi Suomessa on tänä päivänä varsin korkea. Toki on heti perään todettava, että se jakautuu äärettömän epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti kansalaisten ja kansanryhmien kesken. Meillähän on satojatuhansia todella köyhiä ihmisiä ja toisaalta tavattoman paljon hyvin rikkaita ihmisiä.

Elinkeinoelämä ja hallitus lähtee siitä, että elintasomme pitää voimakkaasti kasvaa tulevinakin vuosina ja vuosikymmeninä. Suuri osa kansasta haluaa myös lisää rahaa, tavaraa ja niin sanottua kulutusjuhlaa. Kaikkeen tähän tarvitaan entistä enemmän sähköä. Sähkö halutaan tuottaa helpolla, halvalla ja nopeasti. Se on ajan kuvaan sopiva ilmiö. Voisi sanoa, että tämän päivän Suomi elää kuin Sodoma aikoinaan ennen sen tuhoa. Siellä sanottiin olleen ihmisillä leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo, mutta köyhälle he eivät kättä antaneet. (Eduskunnasta: Oliko sielläkin ydinvoimaa?) — Siellä ei käytetty ydinvoimaa, siellä oli muunlaista voimaa varmasti käytössä. — Meilläkin selvästi halutaan yhä suurempaa yltäkylläisyyttä ja huolettomuutta mutta keskuudessamme eläviä satojatuhansia köyhiä ei juurikaan muisteta. Tuloerot kasvavat, nälkäjonot ovat pitkiä, ihmiset kuolevat jopa leikkausjonoihin nyky-Suomessa.

Hallituksen esitys, jonka talousvaliokunnan enemmistö on hyväksynyt, lähtee siitä, että sähkönkulutus kasvaa erittäin voimakkaasti edelleen. Materialististen tarpeiden, itsekkyyden ja ahneuden alttarille pitää saada lisää kulutettavaa. Samalla kulutetaan myös entistä enemmän uusiutumattomiakin luonnonvaroja ja muun muassa öljyä. Ainahan öljynkulutuskin kasvaa, kun halutaan taloutta kasvattaa ja kulutusta lisätä.

Uusi, viides ydinvoimala rakennetaan, jos eduskunta luvan antaa, tyydyttämään nimenomaan sähkönkulutuksen kasvua. Uudella ydinvoimalalla ei korvattaisi sähkön tuontia Venäjältä eikä kivihiilen polttamista. Jos näin tapahtuisi, sitä olisi vaikea vastustaa. Uusi ydinvoimala kuitenkin tyydyttää kasvun tarvetta, siitäkin tietysti vain osan. SAK:n muutama päivä sitten julkistettu tutkimushan hyvin kuvasi sen, että kansakin hyväksyy sellaisen mallin, jota SAK kysyi. Siinähän puhuttiin nimenomaan sähkönkulutuksen kasvun turvaamisesta ja kolmasosa siitä oltiin valmiita korvaamaan uudella ydinvoimalla.

Talouskasvusta ja materialistisista arvoista tulisi kuitenkin uskaltaa keskustella tässäkin keskustelussa. Ehkä olisi syytä pohtia myös asteittaista luopumista niistä. Ydinvoima, tässä tapauksessa sen lisärakentaminen, edustaa kovia arvoja. Ihmiset, edes suomalaiset, eivät näytä tulevan onnellisiksi, vaikka saisivat yhä enemmän tavaraa kulutettavakseen. Asia on jopa päinvastoin.

Ministeri Mönkäre sanoi eilen puheessaan, että talousvaliokunnan ydinvoiman lisärakentamishakemusta koskevan mietinnön lähtökohtana on, että sähkönkulutus Suomessa tulee kasvamaan. Tämä on totta. Edelleen ministeri totesi, että yhteiskunnan lainalaisuudet johtavat siihen, että mikäli haluamme suomalaisten hyvinvoinnin säilyttävän nykyisen tasonsa, saati sitten nykyisestä vielä paranevan, sähkönkulutuksenkin on sallittava kasvaa. Muunlainen kehitys ei demokraattisessa Suomessa ole kymmenen, tuskin kahdenkymmenen vuodenkaan aikajänteellä mahdollista. Vähän hämmästelen sitä, että demokraattisessa Suomessa ei voitaisi ajatella, että tyydyttäisiinkin siihen, että sähkönkulutus ei kasvaisi, ei ainakaan kasvaisi niin paljon, että sen kasvua tarvitsisi täyttää ydinvoiman lisärakentamisella. Esimerkiksi SAK:n kolmasosan kasvun tarpeesta tyydyttämisestä ydinvoimalla voitaisiin luopua ja ottaa vain ne muut osat eli vaihtoehtoiset uusiutuvat säästö- ja biopolttoaineet ja mahdollisesti maakaasu. Lähinnä se pitäisi ottaa korvaamaan kivihiilen polttoa. Tältä pohjalta pitäisi edetä.

Arvoisa puhemies! Nykysukupolvi on ennennäkemättömän ahne ja itsekäs. Meidän on heti halvalla ja helposti saatava lisää sähköä, jotta voidaan tehdä rahaa ja tavaraa. Seuraukset kaikkine ongelmineen jätetään tuleville sukupolville. Ydinvoima on siis arvovalinta. Itse valitsen mieluummin matalamman elintason, alemman kulutuksen, vähemmän tavaraa, vähemmän saasteita, vähemmän ongelmia tuleville sukupolville. Valitsen vaihtoehtoiset energiantuotantomuodot ja energiansäästön ja irtisanoudun hallituksen suuresta sähköntarpeen kasvutavoitteesta.

Håkan  Nordman  /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Bästa kolleger, vi skall ta ställning till en viktig och stor fråga. Situationen är mycket krävande och högst ovanlig. Jag tänker på hur omvärlden följer vårt ställningstagande och på den oenighet som råder i frågan.

Hyvät kollegat, otamme kantaa tärkeään ja suureen kysymykseen. Tilanne on hyvin vaativa ja kovin epätavallinen. Ajattelen lähinnä sitä, miten muu maailma seuraa kannanottoamme ja sitä erimielisyyttä, joka asiassa vallitsee.

Vårt ställningstagande kommer att påverka andra länders energival. Om vi säger ja till mera kärnkraft rekommenderar vi andra att göra motsvarande val. Mig skrämmer en sådan framtid, en värld full av kärnkraftverk. Jag tänker framför allt på att anläggningarna kan utsättas för sabotage, terror och anfall. Olycksfallsrisken är liten i vårt land, tror vi, men har kärnkraftsförespråkarna föreställt sig vad en katastrof kunde innebära? Flyttning vart och på vilka villkor? Hemsk tanke om den skulle bli verklighet.

Regeringen är oenig och riksdagen kommer att fatta detta beslut under största tänkbara oenighet. Normalt brukar vi undvika att avgöra stora frågor genom en omröstning som kan sluta annorlunda än vad regeringen tänkt sig. Gör vi rätt, när vi framtvingar en dylik valsituation?

Arvoisa puhemies! Puolustukseksemme voimme sanoa, että olemme käyttäneet paljon aikaa asiaan viime kerralla 90-luvulla ja nyt ja että suurta yksimielisyyttä tuskin koskaan saavutetaan nykyisillä energiavaihtoehdoilla. Lisäksi käy yhä välttämättömämmäksi turvata energiahuolto ja valita päävaihtoehto sen turvaamiseksi. Viime aikoja ovat leimanneet odottaminen, tietty huopaaminen ja soutaminen, jotka ovat jarruttaneet energiateknologian kehitystä ja ehkä kohdistuneet kielteisesti ainakin jossain määrin kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin odotettaessa tätä suurta ratkaisua.

Energiahuoltoa ei saa tehdä kysymykseksi pelkästään saatavuudesta ja täten keskittyä energian saatavuuden turvaamiseen mahdollisimman käytännöllisesti ja halvalla. Energiahuoltoa on tarkasteltava kokonaisyhteydessä. Joudumme kysymään, mitä eri energiavaihtoehdot merkitsevät yhteiskunnan rakenteelle, taloudelle ja työllisyydelle sekä alueelliselle kehitykselle, mitä ympäristölle ja turvallisuudelle, toimintavapaudelle ja valvonnalle. Halvan energian runsas saatavuus esitetään useimmiten pelkästään myönteisenä hyvinvoinnin kannalta. Mutta meidän tulee olla tietoisia siitä, että tällainen tilanne johtaa helposti suureen kulutukseen, suureen rajallisten raaka-aineiden käyttöön ja ympäristön kovaan kulutukseen. Mielestäni viidennen ydinvoimalan rakentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun ja kestävän kehityksen mukaista.

Ydinvoiman kannattavuus voidaan kyseenalaistaa sekä liiketaloudellisilla että kansantaloudellisilla perusteilla. Nykyisin voidaan väittää ydinenergian olevan subventoitu ottaen huomioon siitä yhteiskunnalle aiheutuvat turvallisuusriskit ja kustannusvastuut.

Arvoisa puhemies! SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Antti Kalliomäki muotoili eilen keskeisen kysymyksen. Hän kysyi, otammeko suuremman ja kauaskantoisemman riskin, jos loppusijoitamme vahingolliset ympäristöjätteet peruskallioon tai ilmakehään. Varsin tärkeä, keskeinen kysymys, mutta on myös muita keskeisiä tekijöitä, jotka on otettava huomioon.

Meidän on tietysti nähtävä energiaratkaisujen ympäristövaikutukset, tietenkin vastuuntuntoisesti. Vanhentuneet ja tehottomat ja suuripäästöiset laitokset on korvattava. Tämän tulee tapahtua ennen kaikkea uusiutuvalla kotimaisella energialla. Olen vakuuttunut siitä, että energiahuolto voidaan turvata ilman lisäydinvoimaa. Hajautetulla ratkaisulla panostamalla vaihtoehtoisiin ja moniin, myös pienempiin, energialaitoksiin keskitetyn ratkaisun ja joidenkin harvojen ydinvoimaloiden asemesta olisi monia etuja. Se hyödyttäisi työllisyyttä alueilla ympäri maata, varsinkin maaseudulla, ja hillitsisi täten voimakasta muuttoliikettä. Näin voidaan myös käyttää erilaisia yhdistelmiä, nostaa hyötysuhdetta, ottaa käyttöön uuden teknologian aluevaltaukset ja jakaa turvallisuusriskit ja varmuustakuut useampien laitosten kesken. Tässä ajattelen esimerkiksi, mitä Wärtsilän kotimaisten kaasuvoimaloiden verkostolla voisi saada aikaan.

Värderade talman! En lösning utan mera kärnkraft skulle innebära en rejäl satsning på att utveckla förnybar energi, inhemsk teknologi och energisparande — och på att pengarna och arbetsplatserna blir kvar i Finland i högre grad än om vi satsar på kärnkraft. Redan nu har vi en högtstående energiexpertis i vårt land och förutsättningar finns för en ny stor exportindustri på det här området. Man kan fråga sig varför vi inte fullt ut stöder vår egen industri om vi ser framåt i samband med det här valet?

Jag utgår ifrån att kärnenergin kommer att bli en övergångslösning. Varför då skapa dessa långsiktiga problem som kärnenergin innebär, då tänker jag framför allt på kärnavfallet men också på anläggningarna med deras långa livstid, uranbrytningen osv. Framtidens energi är förnybar energi och låt oss tro att den är solenergi.

Bästa kolleger, värderade talman! Oberoende av vad omröstningsresultatet blir bör vi respektera varandra och med gemensamma krafter förverkliga en ansvarsfull och hållbar energipolitik som förutsätter mycket annat än ett femte kärnkraftverk.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Teollisuuden Voima jätti 15. päivä marraskuuta vuonna 2000 ydinenergialain edellyttämän periaatepäätöshakemuksen uuden ydinvoimalayksikön rakentamiseksi. Olemme lehdistä saaneet lukea, kuinka teollisuus on halunnut viidettä ydinvoimareaktoria jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta poliitikot ovat olleet tavan takaa poikkiteloin tässä asiassa.

Viime vuonna sähköä tuotiin 11 terawattituntia, mikä vastaa melko suuren ydinvoimalan vuosituotantoa. Viidettä reaktoria siis tarvittaisiin nyt korvaamaan tuontisähköä. Jos talousvaliokunnan tekemä periaatepäätöshakemusta tukeva mietintö tässä salissa hyväksytään, niin uusi yksikkö saadaan käyttöön aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Sijoituspaikkakunnat ovat suhtautuneet rakentamiseen myönteisesti, ja niiden asukkaita on kuultu tässä asiassa lakien ja asetusten mukaisesti. Teollisuuden Voima on myös toimittanut hakemuksensa liitteenä pakolliset ympäristövaikutusten arviointiselostukset. Eurajoen kunnanvaltuuston päätöksen lainmukaisuudesta on tehty valitus, joka hylättiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa viime vuoden lopulla. Kaikki viralliset lausunnonantajat ympäristöministeriötä ja alueellisia ympäristökeskuksia lukuun ottamatta ovat joko tukeneet hakemusta ja sen perusteluita tai suhtautuneet asiaan neutraalisesti.

Neutraali tai myönteinen suhtautuminen onkin paikallaan ja perusteltua, koska meillä on jo käytössä neljä vanhaa reaktoria, joiden käyttölupaa on tähän mennessä poikkeuksetta jatkettu, ja niiden toiminta on kaikkien mielestä rationaalista, energiansaannin ja ympäristönäkökohtien vuoksi edullista. Onkin ihmeteltävä, miksi ympäristöministeriö on asettunut tässä asiassa selvästi poikkiteloin, vaikka kyseessä on nimenomaan ilmaston kannalta myönteinen ratkaisu.

Teollisuuden Voima on teettänyt hakuprosessin aikana ja sitä ennen joukon itsensä kannalta taloudellisesti oleellisten asioiden perusselvityksiä. Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa professori Risto Tarjanteen johdolla tehdyt energiataloudelliset laskelmat tukevat uuden yksikön käyttöönottoa ja ovat osoittaneet sen edullisuuden nimenomaan korkean käyttökertoimen, pitkän käyttöiän sekä synergiaetujen vuoksi. Synergiaedut perustuvat keskeisesti siihen, että uusi yksikkö sijoitettaisiin joko Loviisan Hästholmenille tai Eurajoen Olkiluotoon, joissa kummassakin on jo ennestään kaksi toimivaa ydinreaktoria. Näin voidaan hyväksikäyttää suurelta osin jo olemassa olevaa infrastruktuuria.

Toinen, usein epäilty asia, jota on selvitetty, on lisäsähkön markkinanäkymät. Koska kyseessä on takaisinmaksuajaltaan suhteellisen pitkä investointi, on hakija selvittänyt, löytyykö lisäsähkölle ostajia. Erilaisia energia- ja teollisuusyhtiöitä on ilmoittautunut kymmenittäin halukkaiksi toimimaan projektissa ja ostamaan uuden reaktoriyksikön tuottaman kaiken sähkön. Edullisimmalle sähkölle löytyy siis aina halukkaita ostajia.

Valtioneuvosto on asettunut puoltamaan hakemusta ja hyväksynyt sen osaksi Kansallista ilmastostrategiaa, mutta se tarvitsee vielä eduskunnan hyväksymisen. Tässä talossa asiaa on käsitelty monelta näkökannalta, ja huomionarvoista on se, että taas kaikki muut asiaa käsitelleet valiokunnat suhtautuvat hakemukseen periaatteessa myönteisesti paitsi ed. Tiusasen johtama ympäristövaliokunta. Kahdeksasta valiokunnasta vain kolme päätyi äänestämään kannastaan. Niissä myönteinen kanta voitti 2—1. Puolesta oleva kanta voitti maa- ja metsätalousvaliokunnassa sekä tärkeimmässä eli talousvaliokunnassa. Periaatehakemuksen hyväksyminen tässä salissa vastaisi useimpien asiaan perehtyneitten asiantuntijoitten, viranomaisten ja valiokuntien mielipiteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Kioton ilmastosopimuksen Euroopan sisäisessä päästötaakan jaossa Suomelle jäi käteen hyvin tarkat rajoitteet. Meillä on jo pitkään ollut käytössä ja moninkertaisesti ylitettykin ne tekniset vaatimukset, joita komissio suosittaa unionin jäsenmaille päästöjen vähentämiseksi. Kaukolämmön, siis sähkön ja lämmön yhteistuotannon hyödyntäminen on maassamme laajinta maailmassa. Jopa Sallassa ja Kittilässäkin on käytössä kaukolämpö kylän taajamassa. Keskuslämmityksen ulottaminen varsinaisille haja-asutusalueille tuskin koskaan on liiketaloudellisesti mielekästä. Useimmissa tapauksissa yksittäisen talon puulämmitys on mielestäni viisaampaa.

Biomassan käytössä, kiitos edellä mainitun chp-teknologian kautta saavutetun kilpailukyvyn, olemme myös maailmalle mallikelpoinen esimerkki ja mielestäni paras sellainen. Tämän monipuolisen energiantuotannon ja sähköenergian edullisuuteen tähtäävän politiikan linjalla on meidän hyvä jatkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen energiaintensiivinen teollisuus muodostaa meidän kansallisiin oloihimme soveltuvan kiinteän ketjun. Metsäteollisuus nimenomaan edellyttää metalli- ja kemianteollisuuden läsnäoloa. Kaikki nämä vaativat paljon energiaa ja nimenomaan sähköä. Tosiasiaan oleellisesti tukeutuvien teollisuudenalojen muodostama ketju (Puhemies koputtaa) ja koko toiminnan taloudellinen merkitys on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Arvoisa rouva puhemies! Ydinvoiman lisärakentaminen on perusteltua sekä ekologisesti, sosiaalisesti että taloudellisesti, eikä sille ole esitetty yhtään hyvää, tehokasta, edullista tai puhdasta korvaavaa vaihtoehtoa. Näin saamme käyttöön tarpeellista lisäkapasiteettia, (Puhemies koputtaa) jonka tuotannon hinta ei ole suorastaan riippuvainen öljyn lähinnä sydänfilmiä muistuttavasta maailmanmarkkinahinnasta. Tukeutuminen maakaasuun lisäisi riippuvuutta raakaöljyn hintavaihtelusta kestämättömällä tavalla. Ydinvoima on kotimainen ja fiksu valinta, sillä se tukee kansallista hyvinvointia käytettävissä olevista vaihtoehdoista tehokkaimmin ja parhaimmin.

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Ydinvoimakysymystä ja lupaa rakentaa lisäreaktori on tarkasteltava yhteiskunnan yleisten tavoitteiden näkökulmasta, yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta, niin kuin edellytetään.

Suomalainen elinkeino- ja tuotantorakenne, erityisesti metsäteollisuus, metalliteollisuus, kemianteollisuus ja myös kehitettävät uudet elinkeinohaarat, toimivat globaaleilla markkinoilla. Näillä markkinoilla kilpailu kovenee koko ajan, kuten voimme tiedotusvälineistä joka päivä todeta, tänäänkin varsin dramaattisia tapahtumia. Tämä kaikki merkitsee sitä, että Suomen elinkeinoelämällä on oltava globaalia kilpailukykyä Euroopan kotimarkkinoilla, kasvavilla ja kovan kilpailun alaisilla Aasian ja Pohjois-Amerikan markkinoilla. Muuten emme kerta kaikkiaan pysty säilyttämään tavoittelemaamme pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja parantamaan työllisyyttämme. Työttömyys on edelleen sietämättömän korkealla tasolla, ja tarvitsemme lisää voimavaroja tärkeitten uudistusten läpivientiin, muun muassa täälläkin äskettäin esillä olleisiin kansallisiin terveydenhuoltohankkeisiin, koulutukseen ja sosiaalisen turvallisuuden vahvistamiseen.

Kilpailukykyymme vaikuttavat monet eri tekijät. Eräs keskeinen tekijä on infrastruktuurin eli järeän teknisen rakenteen toiminta ja tehokkuus. Tähän rakenteeseen kuuluvat teollisuuden sisäinen struktuuri, liikennejärjestelmät, liikenneinfrastruktuuri, energiajärjestelmä sekä alue- ja yhdyskuntarakenne, jonka tehokkuus ja toiminta on keskeinen osa menestystämme.

Näiden tehokkuuksien parantamiseksi olemme tekemässä monenlaista: Tarvitsemme Itämeren merenkulkujärjestelmän kehittämistä sekä siihen liittyvää monimuotoista liikennejärjestelmää, satamia, sähkövetoista rautatietä ja päätieverkkoa, jotka kaikki vaativat suuria rahoja. Aluerakennetta pyrimme kokoamaan yhteysverkkoihin tukeutuvaksi aluekeskusjärjestelmäksi sekä viemällä eteenpäin tuotanto- ja yritystoimintaa että korkeakouluihin ja teknologiakeskuksiin tukeutuvia kasvuvyöhykkeitä. Teemme kovasti töitä ja investoimme paljon pärjätäksemme.

Energiajärjestelmän keskeisin asia on sähkön häiriötöntä saantia ja elinkeinojemme suhteellista kilpailukykyä parantava ratkaisu, suhteellista kilpailukykyä eli hintatasoa parantava ratkaisu. Tarvitsemme myös kokonaisuuden, joka vähentää ympäristön kuormitusta erityisesti kasvihuonekaasujen osalta. Tästä syystä lisäydinvoiman rakentaminen on perusteltua ja siihen on liitettävä aktiivinen toiminta hiilen käytön vähentämiseksi, energian säästämiseksi ja biomassan suunniteltua enemmäksi käytöksi. Näillä kaikilla ratkaisuilla vahvistamme järeän rakenteen palvelukykyä kansantaloutemme globaalissa kamppailussa. Saavuttamillamme taloudellisilla resursseilla voimme kehittää pehmeää rakennetta, yhtä tärkeää: koulutusta ja hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentaminen voidaan hyväksyä osana kestävän kehityksen energiataloutta, ei erillisenä ratkaisuna. Tässä mielessä talousvaliokunta esittääkin selkeää energiatalouden linjausta. Talousvaliokunnan lausumaehdotukset sisältävät muun muassa selkeät vaatimukset hiilen käytön olennaisesta vähentämisestä, energiansäästön yleislain säätämisestä, biomassan enemmästä käytöstä ja uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön jakeluverkkoihin pääsyn turvaamisesta, siis kestävän energiatalouden linjauksen, linjauksen, jossa ruoria käännetään.

Valtioneuvoston puheenvuorossa eilen todettiin näiden lausumien yleisesti olevan sopusoinnussa kansallisen ilmastostrategian kanssa ja ilmoitettiin hallituksen voivan edetä näiden lausumien mukaisesti. Voimmekin odottaa, että hallitus ryhtyy edellytettyihin lainsäädäntötoimiin ja eduskunta saa ne käsiteltäväkseen mahdollisimman nopeasti. Uskomme, että resurssien osalta eduskunnalle tullaan tekemään esityksiä uusiutuvien energiavarojen lisäkäytön edellytyksistä. Sisältäähän muun muassa täällä nyt oleva lisäbudjettiesitys tällekin momentille näihin määrärahoihin lisäysesityksen.

Mutta eräisiin muihin kysymyksiin tarvitsemme vielä selkeämmän vastauksen ennen äänestykseen ryhtymistä. Keskeisin asia on hiilivoiman tuotannon hallittu rajoittaminen. Tähän ei riitä vastaukseksi se, että voimme edetä. Hiilivoiman tuotannon hallittu rajoittaminen on edellytys sille, että Suomi valtiona kykenee täyttämään Kioton velvoitteensa ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Jatkossahan sopimusvelvoitteet siitä, mitä nyt on sovittu, tulevat edelleen kovenemaan, ja maailman kohtalonkysymys on, että pystymme vähentämään erityisesti hiilidioksidipäästöjä reippaasti.

Lainsäädäntöteitse tapahtuva hiilisähköntuotannon vähentäminen aiheuttaisi valtiolle huomattavat lisäkustannukset. (Puhemies koputtaa) Haluaisinkin ytimöidä tämän kysymyksen. Mikäli myönteinen ydinvoimapäätös tehdään, aikooko hallitus ryhtyä vakavasti neuvottelemaan voimayhtiöiden kanssa hiilenkäytön vähentämiseksi ja rajoittamiseksi sähköntuotannossa? Mitkä rajoittamismahdollisuudet ovat, jos ydinsähköä ei voida tuottaa (Puhemies koputtaa) lisää ja sillä korvata hiilisähköä? (Ed. Kuosmanen: Hyvä, Jussi!)

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen energiapolitiikassa on sovitettava yhteen ympäristönsuojelu, kohtuuhintaisen energian saannin varmistaminen sekä kotimaisten energialähteiden käytön lisääminen kestävällä tavalla. Kysymys ei siis ole pelkästään ydinvoiman lisärakentamisesta, vaan energiapolitiikka on kokonaisuus, jossa on otettava huomioon talous, työllisyys ja erittäin merkittävät alue- sekä jopa sosiaalipoliittiset ulottuvuudet. Sanon tämän siksi, että keskustelussa erityisesti eilen jumiuduttiin aika tavalla tähän juupas eipäs -väittelyyn ydinvoimasta. On myöskin muistettava, että meidän perusteollisuutemme on pääosin sijoittunut laajasti maan eri alueille. Näin ollen tässä on merkittävästä aluepoliittisesta asiasta myöskin kysymys.

Edellisen nojalla on erittäin hyvä, että talousvaliokunta esittäessään mietinnössään hallituksen myönteisen periaatepäätöksen hyväksymistä ydinvoiman lisärakentamiseksi on liittänyt mietintöönsä neljä lausumaa. Lausumien sisällöstä on havaittavissa, että valiokunta on perehtynyt energiapolitiikkaan varsin laaja-alaisesti ja erittäin monipuolisesti. Mitään taloudellisesti käyttökelpoista ja ympäristötavoitteet täyttävää energialähdettä ei ole suljettu pois. Vain kivihiilivoiman kohdalla esitetään tarve ryhtyä toimiin käytännön rajoittamiseksi. Tämä onkin oikein, koska Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet ovat niin tiukkoja, ettei kivihiilen käytön jatkaminen nykytasolla ole mahdollista. Kivihiili siis täyttää kyllä taloudellisen käyttökelpoisuuden kriteerin mutta ei ympäristökriteeriä. Minä mielelläni kannatan ed. Rannan hallitukseen päin suuntaamaa esitystä tuoda selkeä ohjelma ja tavoiteaikataulu siitä, miten kivihiili Suomessa ajetaan alas.

Suomen velvoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöt vuoden 90 tasolle vuosiin 2008—2012 mennessä. Vähennystavoitteen saavuttaminen kustannustehokkaalla tavalla edellyttää, että energia- ja ilmastopolitiikan yhteensovittamisessa käytetään useita keinoja yhtäaikaisesti. Ensinnäkin on tiukennettava energian säästöohjelmaa. Toiseksi on edistettävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Kolmanneksi on korvattava kivihiiltä maakaasulla yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa ja neljänneksi on korvattava kivihiiltä erillisessä sähköntuotannossa rakentamalla lisää ydinvoimaa.

Bioenergiayhdistyksen mukaan ydinvoiman lisärakentaminen tukee myös puupolttoaineen käytön laajentamista Suomessa. Tämä perustuu siihen, että vireillä olevista puuenergiaa käyttävistä, yhdistettyä lämpöä ja sähköä tuottavista biovoimaloista eri puolilla Suomea osa rakennetaan metsäteollisuuden laajennusinvestointien yhteyteen, kuten on tehty. Viimeisin vihittiin Jämsänkoskella Keski-Suomessa jnp. Kun metsäteollisuus laajentaa tuotantoon, ainespuun mukana metsästä saadaan korjattua myös energiapuu.

Metsäteollisuuden laajentamisessa taas yhtenä keskeisenä kysymyksenä on kohtuuhintaisen ostosähkön saatavuus. Myönteinen ydinvoimapäätös antaa tästä varmuuden ja osaltaan edesauttaa siten myös puuenergian käyttöä. Tällä on suuri aluetaloudellinen merkitys, niin kuin aikaisemmin totesin. Puuenergian korjuu-, kuljetus- ja käsittelyketjut tarjoavat uusia työpaikkoja juuri niillä seuduilla, joilla työttömyysongelmat ovat vaikeimpia, kuten Keski-Suomessa, itäisessä Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Lapissa jnp. Ei siis ihme, että myös MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä asettui tukemaan ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoimalla voidaan suoraan välttää noin 9 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa kivihiilivoimaan verrattuna ja 4 miljoonaa tonnia maakaasuvoimaan verrattuna.

Mielestäni yksi asia, mikä ei ole vielä juurikaan ollut esillä julkisessa keskustelussa eikä ehkä täälläkään, liittyy kotimaisten puupolttoaineiden ja erityisesti turpeen käyttöön. Teknisesti ja taloudellisesti puun energiakäytön lisääminen edellyttää myös jonkin tukipolttoaineen käyttöä. Koska pelkässä puunpoltossa syntyy ongelmia kattilan likaantumisen vuoksi eikä sillä myöskään saada kylmimpinä pakkasjaksoina irti huipputehoja, on täysin luonnollista, että tukipolttoaineeksi valitaan nimenomaan turve eikä jokin fossiilinen polttoaine. Turpeen käyttö lisää hiilidioksidipäästöjä, mutta käytettäessä yli 60 prosenttia puuta päästöt jäävät maakaasua alhaisemmiksi. Jos pelkässä sähköntuotannossa jouduttaisiin nojaamaan maakaasun lisäkäyttöön, Suomen sähköntuotannon päästöjä ei pystyttäisi alentamaan riittävästi. Ydinvoiman lisärakentamisella voidaan välttää niin suuri määrä hiilidioksidipäästöjä, että puun ja turpeen yhteiskäyttö tulee laajamittaisesti mahdolliseksi uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukaisesti. Jos maakaasulla syödään turpeen käytön kasvuvara, uhkaa puuenergian käytön laajentaminen jäädä alamittaiseksi.

Vihreät ja mietinnön vastalauseen allekirjoittajat ovat halunneet hyväksyä talousvaliokunnan lausumat, mutta eivät ydinvoiman lisärakentamista. Edellisen perusteella ydinvoimaa ei voi irrottaa kokonaisuudesta, koska muutoin puuenergian lisäkäyttö ei toteudu.

Ydinvoiman lisärakentamisen osalta on jo hallitusohjelmaa valmisteltaessa todettu, ettei kansanedustajien käsiä sidota ryhmäpäätöksin (Puhemies koputtaa) ydinvoiman puolelle tai sitä vastaan. Pidän tätä linjausta ainoana oikeana. Kun kerran edustajilla on ydinvoimapäätöstä harkittaessa aidosti vapaat kädet, on luonnollista, ettei kysymystä voi pelkistää hallitus—oppositio-asetelmaan. Olen julkisen keskustelun perusteella ymmärtänyt, että ydinvoiman lisärakentaminen on hallituskysymys vain vihreille. Olen itse päätynyt kannattamaan ydinvoiman rakentamista, mutta ei ole tullut mieleenikään, että sen johdosta pitäisi vastustaa jotakin muuta energialähdettä.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran haluan omalta osaltani myöskin kiittää talousvaliokuntaa energiapoliittisesta kokonaisnäkemyksestä. Sen perusteella on helppo todeta, että ydinvoiman lisärakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! I kärnkraftsdebatten kan man anlägga olika utgångspunkter. Man kan vara enbart pragmatisk och väga ekonomiska för- och nackdelar i ett kort eller medellångt perspektiv eller se på problematiken lite djupare som en framtidsfråga med tonvikt på ansvarstagande för mänskligheten i ett långt perspektiv. Vi är troligen alla överens om att det beslut som fattas på fredag är ett av de viktigaste som fattats på länge eller kommer att fattas under lång tid framöver. Däremot är vi väldigt oense om vilka argument som skall ligga som grund för ställningstagandet.

För mig ter sig regeringens förslag och riksdagens ekonomiutskotts motiveringar som enbart en analys av energibehovet och ett sökande efter den enklaste lösningen för att trygga basenergibehovet på medellång sikt. Jag kan inte se varken i regeringens eller ekonomiutskottets analys någon seriös bedömning av hur mänskligheten skall överleva, utan en kortsiktig garanti för att ha förmånlig basenergi för fortsatt tillväxt styr hela motiveringstexten.

Puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan vähemmistön eriävään mielipiteeseen liittämän selvityksen mukaan Suomi pystyy tyydyttämään energiatarpeen, jota varten viidettä reaktoria suunnitellaan. Uusiutuvia energiamuotoja kuten bioenergiaa, aurinkoa, vettä, maalämpöä ja tuulivoimaa pitää hyödyntää, jotta pystyisimme kantamaan vastuumme tulevaisuudestamme. Voimme päättää ydinvoiman lisärakentamisesta, mutta tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että takaamme oman hyvinvoinnin ja että emme välitä ongelmista, jotka jätämme tulevaisuuden sukupolville.

Korkean teknologian maana Suomen ei pidä hoitaa energiahuoltoaan eilispäivän teknologialla. Jos valitsemme viidennen ydinreaktorin rakentamisen, pelkään päinvastaisista vakuutteluista huolimatta tutkimuksen ja kehitystyön jäävän vaille mielenkiintoa ja tämän johtavan siihen, että tarkoitukseen ei tulla osoittamaan voimavaroja. Jos sen sijaan sanomme ei ydinvoiman lisärakentamiselle, tästä tulisi piristysruiske tutkimukselle ja siihen jouduttaisiin osoittamaan voimavaroja.

Olen vakuuttunut siitä, että puhumme alueesta, jolla on suunnattomia mahdollisuuksia löytää uusia vientimahdollisuuksia ja -markkinoita, jos panostamme tähän vakavasti. Jos pakotamme itsemme kehittämään uusia, vaihtoehtoisia energiamuotoja, tarkoittaa tämä samalla, että saamme aikaan teknologiaa, joka antaa meille suunnattomat markkinamahdollisuudet, kun otamme huomioon, että koko läntinen maailma kuumeisesti hakee ydinvoimalle vaihtoehtoja. Kehitysmaat tulevat meidän jalanjäljissämme emmekä saa johtaa niitä harhaan.

Kyllä ydinvoiman lisärakentamiselle olisi Suomen osalta itsekäs päätös, jossa ei oteta huomioon niihin maihin, usein kehitysmaihin, kohdistuvaa ympäristötuhoa, joissa uraania louhitaan. Kyse on todistettavasti ympäristön tuhoamisesta, joka on jo kohdistunut kaivosalueisiin, joita ei enää koskaan tulevaisuudessa pystytä käyttämään muihin tarkoituksiin.

Asiantuntijoiden mukaan tunnettuja uraanivaroja on noin viideksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Nyt suunnitteilla olevan reaktorin eliniäksi oletetaan kuusikymmentä vuotta. Näin ollen on siis löydettävä ja tuhottava uusia alueita, jotta pystyisimme käyttämään loppuun suunnitellun reaktorin. Ympäristöongelmat jätämme lämpimin sydämin maille, joilla ei ole varaa sanoa ei uraanin louhinnasta saataville tuloille.

Talman! Påståendet att ett nej till mera kärnkraft är ett svek mot landsbygden tar jag med ro. En decentraliserad energiproduktion, som de förnybara alternativen innebär, ger garanterat mera arbetsplatser runtom i landet. Arbetsplatser i en decentraliserad energiproduktion ger samtidigt en fungerande infrastruktur som är en förutsättning för annan etablering av arbetstillfällen. Om vi skall kunna rädda den finländska landsbygden måste varje möjlighet utnyttjas. Räddningen är inte enligt min bedömning en jättereaktor i Lovisa eller Olkiluoto utan spridda alternativ och aktiviteter i hela landet.

Det finns enkla lösningar för att spara el. Eluppvärmning av hus är ett slösande sätt för uppvärmning, eftersom energibehovet är störst när marknadspriset är som högst. Eftersom det med dagens teknik finns en viss obalans mellan värme- och elproduktion i kombinationskraftverken, finns det orsak att ompröva användningen av elektricitet för uppvärmning. För mig är frågan om utbyggnad en principfråga om vår och världens framtid. Vi har ingen rätt att ställa till med oerhörda risker för vår gemensamma värld för en tidsrymd som vi inte ens kan överskåda. Vi måste helt enkelt utveckla alternativ som vi behärskar med säkerhet. Ingen generation har rätt att fatta beslut där man överlämnar olösta problem för en tidsrymd som är längre än vad vår tanke förmår fatta.

Finlands beslut på fredag analyseras noggrant i hela världen och jag har svårt att tro att aktningen för Finland som högteknologiland stiger om vi väljer gårdagens alternativ och inte i stället satsar på en teknologiutveckling för morgondagen och framtiden.

Rauha-Maria   Mertjärvi  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Olen tänä keväänä ollut laatimassa talousvaliokunnalle lausuntoa lisäydinvoiman rakentamista koskevasta periaatepäätöksestä kolmessa eri valiokunnassa. Kaikissa näissä valiokunnissa on lausuntojen eteen tehty todella työtä. Sen vuoksi olenkin aika pettynyt, kun kuulin täällä, että talousvaliokunta ei mietintöä laatiessaan ole ehtinyt perehtyä muiden valiokuntien lausuntoihin kuin korkeintaan pintapuolisesti. Tuonkin tässä nyt esille näkökohtia työ- ja tasa-arvovaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausunnoista.

Jos talousvaliokunnan kokonaispakettia, jossa ydinvoimaan on kytketty muita energian tuotantolähteitä, katsoo työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon valossa, niin siellä lausunnossa todetaan, että lisäydinvoiman rakentaminen ohjaisi tuotantorakennetta ja myös kulutuksen rakennetta elinkeinorakenteen ja energian säästötavoitteiden kannalta liian pääoma- ja energiavaltaiseen suuntaan. Tämä olisi Suomen talouden kannalta ongelmallista sekä työllisyyden että tehokkuuden näkökulmasta.

Uusiutuvat energiateknologiat ovat merkittävä viennin ala jo nyt. Energiateknologian viennin arvo on tällä hetkellä yli 3 miljardia euroa vuodessa, ja se on nopeasti kasvussa. Esimerkiksi suomalainen tuulivoimalateollisuus vei tuulivoimateknologiaa Suomesta vuonna 2000 noin 170 miljoonan euron arvosta, ja koko viime vuosikymmenen ajan tämä teknologiavienti on kasvanut lähes 50 prosentin vauhdilla. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen heikentäisi voimakkaasti kilpailluilla markkinoilla puhtaan energiateknologian kilpailukykyä. Tämä tuotanto, joka pitää sisällään sekä uusiutuvia energialähteitä käyttävän teknologian että energiansäästön mahdollistaman tekniikan, työllisti Suomessa vuosituhannen vaihteessa noin 8 000 henkeä. Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan näiden työpaikkojen määrä voi vuoteen 2010 mennessä kasvaa kotimarkkinoilla noin 10 000 henkilöllä ja vientimarkkinoilla noin 20 000 hengellä. Näitä kasvunäkymiä ei pidä lähteä vaarantamaan ydinvoiman lisärakentamisella.

Työ- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että lisäydinvoiman rakentaminen heikentää uusiutuvaa energiaa käyttävien voimalaitosten energiansäästön ja yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kannattavuutta ja voi estää niihin tehtävät investoinnit. Valiokunta toteaa, että jos sähköntuotantokapasiteettia ei tarvita lisää, on selvää, että investointihalukkuus vaimenee valtion tuesta huolimatta.

Tästä ilmiöstä meillä on empiiristä kokemusta kahdelta eri kerralta. Ensimmäinen on 70-luvulta, jolloin ydinvoimayksiköt päätettiin ottaa käyttöön. Tällöin panostus sähkön ja lämmön yhteistuotantoon hidastui lähes vuosikymmeneksi ja jo olemassa olleen yhteistuotannon käyttö väheni useaksi vuodeksi. Vuoden 93 jälkeen, jolloin eduskunta päätti, että lisäydinvoimaa ei rakenneta, kivihiilen käyttö aleni ja puun käyttö energianlähteenä moninkertaistui. Aivan kuten täällä salissa on todettu, talous lähti tämän päätöksen jälkeen nousuun ja työttömyys laskuun. (Ed. Korkeaoja: Se oli rohkea johtopäätös!)

Ympäristövaliokuntakin toteaa lausunnossaan, että puhdas energiateknologia luo pääosin sitä keskikokoista ja pientä yritystoimintaa, johon uusia työpaikkoja tänä päivänä Suomessa syntyy. Aluepoliittisesti merkittävää on, että nämä työpaikat syntyvät koko valtakunnan alueelle.

Arvoisa rouva puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiain valiokunta toteaa lausunnossaan, että mitä enemmän energiantuotannon rakenne painottaa bioenergiaa, sitä enemmän lisääntyy käyttöaikainen työllisyys ydinvoimavaihtoehtoon verrattuna ja sitä suurempi on rakennus- ja käyttöaikaisen työllisyyden yhteisvaikutus pidemmällä aikavälillä. Suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun ja suomalaisen työllistymisen mukaista on luoda kotimaista biopolttoaineita käyttävälle elinkeinotoiminnalle todelliset markkinat ja logistiikka, ja nämä työpaikat sijoittuvat aluepoliittisesti erittäin edullisesti.

Huomio on kiinnitettävä myös energiamarkkinoiden avautumisen vaikutuksiin. Nyt meillä on kokemusta toimimisesta avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, ja vähitellen myös EU:n energiasisämarkkinat ovat avautumassa. On syytä olettaa, että sähkön markkinahinnat tulevat tasoittumaan ja näennäisesti halvasta energiasta saatu kilpailuetu tulee siten menettämään merkitystään. Tulevaisuudessa energian tehokas käyttö on yhä keskeisempi kilpailutekijä.

Periaatepäätös viidennen ydinvoimalan rakentamisesta on talouspoliittinen, ympäristöpoliittinen, työllisyyspoliittinen, elinkeino- ja aluepoliittinen ratkaisu. Sen vaikutuksilla tulee ymmärtää olevan merkitystä myös kansainvälisessä kontekstissa. Viime kädessä kuitenkin kyse on arvovalinnasta. Tietoa on tänä keväänä ollut meille kaikille kansanedustajille tarjolla runsaasti. Viimeiset metrit jokainen meistä kulkee kuitenkin yksin ja tekee äänestyspäätöksensä henkilökohtaisen moraalinsa ja arvojensa varassa.

Äänestyspäätöstä tehdessään on kansanedustajan viime kädessä vastattava kysymykseen, jatketaanko Suomessa nykyistä runsaan energiankäytön linjaa, joka samalla ylläpitää pitkällä aikavälillä kestämätöntä tuotanto- ja kulutusrakennetta vai halutaanko suuntaa muuttaa kohti tehokkaampaa energiankäyttöä ja säästämistä ja sen myötä kestävämpää kasvua ja luonnonvarojen suojelemista.

On myös muistettava, että tulevaisuutta koskevilla päätöksillä paitsi ratkaistaan yksittäisiä asioita, myös luodaan sitä kulttuuri-identiteettiä, jossa suomalaiset lapset kasvavat ja jonka he omaksuvat tulevaisuudessa ohjenuorakseen. Onko tämä malli, ohjenuora, tuhlaileva, itsekäs kulutusyhteiskunta, vai vastuuta tästä ja tulevasta tunteva yhteiskunta? Se riippuu meistä. Eettisistä lähtökohdista (Puhemies koputtaa) voi vielä kysyä, voiko nykyinen sukupolvi rakentaa oman hyvinvointinsa tavalla, joka jättää tuleville sukupolville ydinjätteet 200 000 vuodeksi.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Näinä viimeisinä päivinä mielestäni ilmapiiri täällä eduskunnassa on kiristynyt olennaisesti. Joillakin ihmisillä ei ole edes niin hyvä olla. Täällä on kerta kaikkiaan aika vahva tunnelataus tällä kertaa.

Pääasia kuitenkin varmaan on se, että jokainen äänestää omantuntonsa mukaan ja on sujut itsensä kanssa. Uskon, että jos lopputulos on sillä tavalla selvä, että meillä kaikilla on selvä näkemys siitä, että jokainen on todella itse tullut siihen lopputulokseen asia-argumenteilla ja arvoargumenteilla, niin silloin varmaan meillä kaikilla on aika hyvä olo jälkeenpäin. Meidän pitää myös suhtautua toinen toisiimme arvostavasti eikä vähätellä toinen toisiamme. Se merkitsee myös erittäin paljon tämän työn jälkeen tapahtuvalle yhteistyölle. Valitettavasti koko ajan ei ihan näin ole ollut, mutta toivottavasti nyt voidaan taas skarpata ja yrittää käyttäytyä hyvin toisiamme kohtaan.

Aamulla, kun tulin junalla Turusta Helsinkiin, eräs mies istuutui viereeni. Hän näki varmaan, että minullakin aikamoinen tunnelataus oli päällä. Hän sanoi, että haluaa vain sanoa ihan äänestäjänä — en tiedä, ketä oli äänestänyt, mutta jotakin oli äänestänyt — että tässä on pelkkiä voittajia. Eduskunta laitoksena on voittanut. Hän sanoi, että hänen silmissään on niin, että hän arvostaa meitä paljon enemmän nyt kuin ennen, kun on ollut niin harmaata mössöä, että hän ei ole ennen nähnyt asia-argumentaatiota niin selvästi. Ihmiset todella hakevat todella kaukaa ja syvästi informaatiota, faktoja, pohtivat kantaansa, tuovat sen hyvin esiin.

Olen itse oikeastaan erittäin ylpeä näistä keskusteluista. Mielestäni ihmisillä on ollut erittäin hyviä faktoja, argumentteja ja argumentaatioita. Joskus voi olla jostakin asiasta kovasti eri mieltä ja ajatella, että joku asia on jopa väärin, mutta koko tämä keskustelu on erittäin korkeatasoista. Siitä voimme olla iloisia, että olemme kaikki tavallaan voittajia ja voimme jatkaa elämää, jos me vain vielä pystymme suhtautumaan toisiimme reilusti.

Ärade fru talman! Jag skulle ännu vilja ta upp en sak som under de senaste dagarna väckt mig mera än förr. Jag har inte tänkt på att det här beslutet inte gäller enbart Finland. Jag har försökt ställa in mig på att beslutet gäller endast ett kärnkraftverk här, men under de senaste dagarna har jag varit i kontakt med ett stort antal journalister, tyska, franska, från Österrike, Danmark och Japan. Hela tiden kommer någon och vill kontakta mig och alla har samma budskap: vårt beslut här följs upp väldigt noga i andra länder. Deras budskap är det att Finland har väldigt bra image utomlands med Nokia och dylikt. Vi är ett framgångsrikt land, man tror på våra beslut.

För dem som tycker att kärnkraft enbart är positivt är det kanske inget problem men för alla som är ens lite osäkra tror jag att det inte är så trevligt att veta att vårt beslut här har en stor inverkan i andra länder på så sätt att de, som har varit lobbyister och har levat i skymundan i vissa länder, tar ny kraft av vårt beslut ifall kärnkraftverket går igenom och börjar pressa på i sådana länder där man inte har vilja att bygga ut kärnkraften. Det här gör att det känns mycket tyngre för mig än om jag skulle fatta ett beslut som gäller enbart Finland.

Se, mitä tässä viime päivinä minulle on tullut enemmän ja enemmän esiin, on se, että olen ajatellut, että tämä koskee vain yhtä reaktoria Suomeen, aika isoa sellaista. Kuitenkin minuun on oltu yhteydessä — tänään kävi ranskalainen tv-ryhmä, on käynyt saksalaisia toimittajia, Itävallasta, Tanskasta, monista eri maista — ja kaikkien viesti on se, että meitä todella seurataan erittäin suurella mielenkiinnolla juuri sen takia, että mikään tämän tyyppinen maa kuin Suomi ei ole tällaisia päätöksiä tehnyt pitkään aikaan. Meidän imagomme on niin hyvä Nokian myötä ym. Meitä ihaillaan. Siksi tämä päätös voi vaikuttaa niin, että ydinvoimalobby nostaa taas päänsä semmoisissa maissa, joissa se ei ole ollut pitkään aikaan voimissaan. Niille, joiden mielestä ydinvoima on pelkästään positiivinen asia, se ei ole mikään ongelma, mutta jos vähänkin empii ja jos ajattelee vain, että Suomessa on niin turvallista, muissa maissa ehkä on jokin riski, niin silloinhan on valitettavasti niin, että tämä voi vaikuttaa epäsuorasti muihinkin maihin. Tämä voi olla semmoinen uusi alku asialle, jonka luultiin olevan jo mennyttä maailmaa, jossa aika moni on tehnyt aika kovasti työtä, että on päästy uusiin vaihtoehtoihin. Mutta toivottavasti emme anna tällaista signaalia ulos.

Sitten halusin vielä tulla siihen, että kun talousvaliokunnassa teimme näitä lausumia, tuli kyllä epäilyttävä olo, että eivät ihmiset oikeasti halua tehdä parempaa maailmaa. Halutaan vaan tehdä paketti, joka näyttää kauniilta. Jos oikeasti olisi näiden asioiden kannalla, kai sitä silloin haluaisi, että samat asiat tulisivat voimaan riippumatta ydinvoimapäätöksestä. Mutta talousvaliokunnassa tehtiin kyllä kaikki mahdollinen, jotta kytkettäisiin tämmöinen paketti, että "ota tai jätä, ellet syö ydinvoimapilleriä, niin et saa näitä karkkeja jälkeenpäin", niin kuin lapselle sanotaan. Siellä todella tehtiin kaikki mahdollinen, jotta kytkettäisiin nämä yhteen ja saataisiin ihmisiä sille kannalle, että minun on varmaan sitten pakko olla ydinvoiman puolella, jotta nämä hyvät asiat tulisivat siihen mukaan.

Onneksi ministeri Mönkäre sanoi, että nämä tulevat joka tapauksessa, ja vastalauseessakin on samat lausumat. Mutta onko tämä jo vaikuttanut ihmisten päätöksiin, onko jo ihmisiä tullut kyllä-puolelle sen takia, että heillä on ollut oikeasti sellainen olo, että nämä kuuluvat yhteen? Minulle on jopa kerrottu, eräs mies kertoi, että se vaikutti hänen päätöksentekoonsa siksi, että hänelle oli sanottu, että tällaisia lausumia ei voi tulla vastalauseeseen, se on mahdottomuus, teknisesti mahdotonta. Hän väitti minulle vielä toissa päivänä, että se on "ihan teknisesti mahdotonta". Kyllä se on sillä tavalla sääli, jos tämä on vaikuttanut ihmisten päätöksiin, koska sen jälkeen, kun on ilmoittanut julkisesti sanovansa "kyllä", on tosi vaikeaa sanoa "ei", jos sitten selviääkin, että oi, nämä kaikki hyvät asiat tulevat joka tapauksessa. (Ed. Laitinen: Ei pidä asettaa päättäjien arviointikykyä kyseenalaiseksi!) — Tämä tuli vain esille keskustelussa, että todella on ollut semmoinen kuva, että ne kuuluvat yhteen ja pelkästään näin, elikkä joillekin on ollut oikein yllätys, että se tulee molemmissa tapauksissa. Mutta onneksi nyt kaikki sen tietävät ja myös kiitos siitä, että ministeri Mönkäre sen sanoi. (Ed. Korkeaoja: Se on taloudellinen kytkentä, ei poliittinen!)

Toinenkin asia, mikä mielestäni on erittäin tärkeä, on se, että ed. Kalliomäki toi esiin sen, että on myös mahdollista, että ydinvoimaa ei rakenneta, vaikka täällä annettaisiin sille lupa. Se tuli myös talousvaliokunnassa esiin, että sähkön hinta on niin halpa, että ihan lähiaikoina ei semmoista tilannetta ehkä tule, että olisi taloudellisesti järkevää tehdä tämmöinen investointi. Siinä mielessä on todella tärkeää, että riippumatta lopputuloksesta tehdään heti kaikki, mitä vaan voidaan tehdä, eikä jäädä odottamaan sitä rakentamista, jollei sitä koskaan edes tule, koska silloin me jäämme roikkumaan ilmaan, emme tee mitään ja Kioton päätelmät ja kaikki vaan lähestyvät, elikkä emme voi (Puhemies koputtaa) jäädä siihen uskoon, että se toteutuu.

Lopuksi haluan vain toivoa, että voimme sitten tehdä tämän päätöksen oikeasti arvopohjalta ja asia-argumenteilla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä asiassa me elämme gallupista gallupiin, joilla media muokkaa mielialaa ja mielipidettä aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Itse olen tätä asiaa miettiessäni ja tutkiessani tullut siihen tulokseen, että talousvaliokunnan mietintö siihen sisältyvine vastalauseineen ehkä lienee tarkin gallup, mitä tähän mennessä on tapahtunut ja käynyt. Ed. Andersson pohti sitä, miten mielialat ovat sitoutuneet ja tarttuneet kiinni. Luulen, että galluptutkimukset ovat myöskin tavallaan niitä sitoneet laitaan taikka toiseen. Itseäni se ei ole kyllä häirinnyt eikä rajoittanut, mutta luulen, että ehkä joitakin herkkähipiäisiä saattaa olla, että näinkin on käynyt. (Ed. Zyskowicz: Näinkö luulette?) — Näin luulen.

Suomessa on sitouduttu voimakkaasti Kioton sopimukseen ja sen kautta ilmastonmuutoksen hallintaan, hallintaan niin, että kasvihuonekaasupäästöjä rajoitetaan ja rajoitussuosituksissa pysytään. Tähän nähden energian tuottamisessa on parempi ja turvallisempi tapa tuottaa se, erityisesti sähkö, kaikkinensa Suomessa kuin tuoda se, erityisesti sähkö, pohjoismaisilta tai muilta Euroopan kansainvälisiltä markkinoilta, vapailta sähkömarkkinoilta, erityisesti tuoda se Venäjältä, missä tuotanto on kaikkein heikoimmin hallittua ja kaikkein epäluotettavin, jos näin voisi sanoa. Joka tapauksessa Suomessa ydinenergiakin on monta kymmentä kertaa, satoja kertoja turvallisemmin hoidettu kuin Venäjän puolella.

Suomi on kansainvälisen selvityksen mukaan maa, joka hoitaa parhaiten ympäristöään ja huolehtii ympäristönsä tulevaisuudesta ja sen kestävästä käytöstä. Tähän nähden tästä kuvasta meidän pitää pitää huolta myöskin tulevaisuudessa. Mielestäni tähän liittyy oleellisesti ja läheisesti se, että vesivoima sen vähäisenkin voiman osalta, mitä voidaan toteuttaa ja lisätä, rakennetaan kaikki käyttöön. Se on puhtainta sähköenergiaa, mitä voidaan täältä maasta irtiottaa. (Ed. Kekkonen: Koskiensuojelulaki estää sen!) Erityisesti tähän liittyy Vuotoksen altaan toteuttaminen ja rakentaminen. Ed. Kekkosen viittaama koskiensuojelulaki tulee ottaa eduskunnan käsittelyyn ja siltä osin tarkastella, mikä siinä on tarpeellista suojella ja mikä ei. (Ed. Laitinen: Mitä vihreät siihen sanovat?)

Tähän nähden voisi todeta, että erityisesti tätä lämmittää näköala, joka liittyy maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumaan biopolttoaineiden saatavuudesta, niiden käytön lisäämisestä ja käyttömahdollisuuksista. Tähän nähden metsähakkeen käyttö, joka nykyisellään on noin 0,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, voidaan kymmenkertaistaa. Jopa Kansallinen metsäohjelmakin puhuu ja edellyttää 5 miljoonaa kuutiometriä, ja eräiden laskelmien mukaan tämä voidaan jopa 15-kertaistaakin.

Erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon ja siihen liittyvään eriävään mielipiteeseen sisältyy vahvasti peltoenergian tuotannon lisääminen ja kasvattaminen tässä maassa ja siellä ed. Pulliaisen vahvasti mainostama ruokohelpi ja ahdekaunokki sellaisina uusina kasveina, joilla voitaisiin tätä kuiva-ainetta tuottaa, niin että sillä olisi erityinen energiamerkityskin, merkitys niin, että niiden kuiva-ainetuotto hehtaarilta on kaksinkertainen verrattuna hyväkasvuiseen kuuseen taikka koivuun, joita nyt pidetään hyvällä maalla kasvultansa varsin kohtuullisina. Tähän pellolla kasvatettavan energiaraaka-aineen tuotantoon pitäisi vaan löytää selkeästi se paljon kehutun, osittain voisin sanoa mielelläni paljon parjatun, EU:n näköala, että kaikki se, mitä myöskin energiankäyttöön peltoa käytetään ja viljellään, tulisi saada vastaavanlaisten tukien pariin kuin tämä pakkoviljely muutenkin edellyttää.

Tähän yhtenä asiana vielä selkeästi näkyy siellä biokaasujen parempi käyttö, pienreaktorien rakentaminen ja sen rakentamisen tukeminen ja, niin kuin ed. Laitinen täällä puhui, turpeen käytön lisääminen niin, että turvetta esimerkiksi hakkeen osalta voitaisiin käyttää tämmöisenä tukipolttoaineena. Turve on suomalaisessa energiankäytössä yksi ratkaiseva polttoraaka-aine olemassa.

Tällä perusteella, että hakkeen käyttöä lisätään vahvasti, se pitää saada korjattua ja metsästä kerättyä. Kun olen mietiskellyt, ed. Kekkonen, sitä asiaa, kuinka voisin seisoa vihreiden rivissä matkassa, niin näkisin, että jos tämä väki, joka liittyy vasemmistoliittoon ja vihreisiin ja niitä arvoja täällä korostaa monissa puheenvuoroissa, laitetaan pakkotöihin haketta keräämään tuolta metsästä, niin siinä rivissä uskaltaisi seisoa yksi sun toinen. Toivoisin, että tämä kehittyisi myöskin niin, että tämä kansa työllistyisi tässä asiassa.

Kun poltto- ja vetyenergian käytön kasvattamisesta, sen kehittämisestä, ei kovinkaan paljon puhuta, niin mielestäni sekin olisi sillä lailla ajatuksena tärkeä, mikä olisi pitänyt sitoa tähän mietintöön vahvemmin ja osoittaa siihen myöskin rahaa.

Mitä energiankasvun ohjaamiseen syntyy ja tulee, mielestäni energiaverotusta tulisi niin uudistaa, että näitä energian tuottamiseen liittyviä päästöjä verotettaisiin enemmän. Jos lisäydinvoimaa rakennetaan Suomeen, niin Suomea saatetaan syyttää kansallisesta itsekkyydestä ja meidän tuotteitamme voidaan boikotoida kansainvälisessä kaupassa, niin että siitä on meille myöskin taloudellista haittaa.

Rouva puhemies! Nyt on tehtävä ratkaisu Suomen ja sen tulevaisuuden puolesta. Talousvaliokunnan lausumat tulee toteuttaa sellaisinaan, niin lausumat siinä mukana ollen kuin vastalauseessa olevat lausumat, toteutuipa ydinvoiman lisärakentaminen tässä Suomessa taikka sitten ei.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Päätös uuden ydinvoimalan rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä on varmasti tämän eduskunnan kauaskantoisimpia ratkaisuja. Muistan, miten lähes kymmenen vuotta sitten eduskunnan istuntosalissa jännitys tiivistyi edellisen kerran. En silloin kannattanut uuden ydinvoimalan rakentamista enkä kannata sitä nytkään. Muutama sana perusteluista. (Ed. Kekkonen: Yksi jännitysmomentti meni!) — No, siinä ei ollut jännittämistä, ed. Kekkonen.

Yleisin ydinvoiman kannattamisen argumentti tuntuu olevan se, että talouden kasvun, kulutusmahdollisuuksien lisääntymisen ja erityisesti perusteollisuuden kannalta ydinvoima on tarpeen, koska siitä saadaan runsaasti edullista sähköä. Saman suuntaiset olivat puheet myös vuonna 1993. Ihan hyvin on pärjätty ja lamasta noustu ilman uutta ydinvoimalaakin. Teollinen rakenne ja Suomen vienti ovat monipuolistuneet. Samaan aikaan myös tätä paljon puhuttua perusteollisuutta on laajennettu myös noilla kuuluisilla Tornion terästehtailla. (Ed. Tiuri: Ydinvoimaa lisättiin lähes neljänneksellä!) Suuret teollisuusyhtiöt ostavat nyt sähkön kilpailuttamalla pohjoismaisilta yhteisiltä energiamarkkinoilta sieltä, mistä edullisimmin saavat.

Varmasti halpa energia voi olla hyvä kilpailukykytekijä. Kieltämättä näin on. Kuitenkin teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttaa moni muukin asia ja poliittinen päätös. Esimerkiksi 80-luvun lopulla perusteollisuutemme yski pahasti, eikä se ollut kyllä energiapulan syytä. Jos ja kun emme rakenna ydinvoiman ja oletetun halvan sähkön varaan, on luonnollisesti tarpeen ja syytä kiinnittää enemmän huomiota muihin kilpailukyvyn tekijöihin.

Tehdyt taloudelliset ja kulutusennusteet näyttävät toki ydinvoimavaihtoehdon olevan kansantuotteen kasvun vauhdittajana ehkä muutaman prosentinkymmenyksen vuodessa edullisempi kuin uusiutuviin energialähteisiin ja välikauden polttoaineena maakaasuun perustuva vaihtoehto. Näihin kymmenen vuoden päähän ulottuviin ja pidemmällekin kuin kymmenen vuoden päähän ulottuviin taloudellisiin arvioihin liittyy monia epävarmuustekijöitä niin kuin yleensä taloudellisiin ennusteisiin. Vaihtoehtojen taloudelliset erot ovat loppujen lopuksi aika pienet. Ne eivät mielestäni riitä ratkaisun perusteeksi. On tietysti vaikea verrata keskenään asioita, jotka ovat toistensa kanssa yhteismitattomia. Silti mielestäni ydinvoiman laskennallinen taloudellinen edullisuus on marginaalista suhteessa niihin riskeihin ja potentiaalisiin kustannuksiin, jotka pitkällä aikavälillä siirrämme tulevaisuuteen rakentamalla lisää ydinvoimaa. Voin hyväksyä myös lisäkustannukset riskien välttämiseksi.

Kaiken kaikkiaan kyse on enemmänkin erilaisista tulevaisuuden strategiavalinnoista. Taustalla on myös erilaisia arvovalintoja. Siksi pelkästään taloudelliset argumentit eivät riitäkään. Ajattelen ydinvoimaratkaisua eettisenä valintana. Nykypäivän päättäjän pitäisi tehdä ratkaisuja, joilla ei liiaksi sidota tulevien sukupolvien käsiä, vaan jätetään heille valinnanmahdollisuuksia.

Tältä kannalta ydinvoimalan rakentaminen on hyvin ongelmallista. Sen hyödyt mahdollisena halpana ja runsaana sähkönä koituvat meidän sukupolvellemme. Sen sijaan monta epävarmuustekijää ja riskiä siirtyy tulevaisuuteen. Miten hoidetaan loppuunkäytettyjen uraanikaivosten eristäminen? Nehän eivät ole luotettavien suomalaisten insinöörien hoidossa, vaan pääasiassa ihan toisilla mantereilla. Mitkä ovat aikanaan vanhentuvien ydinvoimalaitosten alasajon ja purkamisen kustannukset? Näitä ei ole laskettu mukaan kannattavuuslaskelmiinkaan. Omat pulmansa liittyvät edelleen ydinvoimaloiden jätteiden loppusijoitukseen sekä tietysti onnettomuusriskeihin.

Ydinvoiman jälkivaikutukset sitovat käsiä kymmenientuhansien vuosien päähän. Tämä on mielestäni ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tulevaisuudessa on maapallolla kyettävä siirtymään uusiutuvien energialähteiden käyttöön, mitä nopeammin sen parempi. Suomi voi omilla ratkaisuillaan vauhdittaa uusien teknologioiden kehittämistyötä ja löytää myös uusia vientimarkkinoita näiltä aloilta. Tarvitaan sekä uusiutuvia energialähteitä hyödyntävää että myös ylipäätään energiaa tehokkaammin käyttävää teknologiaa. Jos ydinvoimala rakennetaan, ei vastaavaa kysyntää uusien teknologioiden kehittämiseen ole. Ajatellaanpa vaikka mikä olisi tilanne nyt, jos kymmenen vuotta sitten olisi eduskunta antanut luvan uuden ydinvoimalan rakentamiseen. En usko, että tuossa tilanteessa uusiutuvien energianlähteitten kysyntä olisi sillä tavalla kuin nyt on. (Ed. Tiuri: Ihmiset olisivat terveempiä!)

Ydinvoimalan rakentamista on usein perusteltu hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä ja näillä terveysvaikutuksilla, joita siitä seuraa, mihin ed. Tiuri viittasi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että rakentamiseenhan menee kymmenen vuotta eli ydinvoimala olisi käytössä joskus 2010-luvun alkupuolella. Parempi on ryhtyä heti pienin askelin korvaamaan hiilivoimaa muilla, vähemmän saastuttavilla energianlähteillä, kuten maakaasulla ja uusiutuvilla. Jos maakaasulle tulee lisäkysyntää, uskoisin uusien kaasuputkien rakentamisenkin vauhdittuvan. Markkinat kai siinäkin ratkaisevat. Valtioneuvoston eduskunnalle antama ilmastostrategia osoitti kyllä, että Kioton sopimuksen velvoitteet täyttyvät myös tässä vaihtoehdossa.

Riippumatta sitten erilaisista näkemyksistä koskien ydinvoimaa, täällä eduskunnassa näyttää vallitsevan suuri yksimielisyys energiansäästön ja energiatehokkuuden lisäämisestä, uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisen tärkeydestä ja hiilivoiman vähentämisestä. Tämä näkyy kaikkien talousvaliokunnalle lausuntonsa antaneiden valiokuntien mietinnöistä. Valtiovarainvaliokuntahan esitti juuri monia niitä asioita, joita talousvaliokunta on kirjannut noihin ponsiinsa, mutta talousvaliokunnan enemmistö on mietinnössään oudosti koplannut nämä asiat ydinvoiman rakentamiseen. Tämä on minusta virheellistä eikä vastaa lausunnon antaneiden valiokuntien kantaa. (Ed. Kekkonen: Pitäisikö vastata?) — Mielellään, ed. Kekkonen, eikö se ole kuitenkin tämän eduskuntatyön tarkoitus ja pyrkimys. — (Ed. Kekkonen: Eikö mietintö ole kuitenkin tärkeämpi?) — Minusta se on aika yksioikoinen ja yksisilmäinen, jos sitä verrataan moneen muuhun mietintöön, joita salissa on ollut vaikeista asioista, joista on erilaisia mielipiteitä. Näyttää siltä, että talousvaliokunnan mietintö olisi laadullisesti ollut parempi, jos siinä olisivat enemmän heijastuneet myös vähemmistöön jääneiden edustajien mielipiteet.

Lopuksi yhteen ihan yksittäiseen asiaan. Suomessa suora sähkölämmitys on saanut kovin suuren suosion, mikä lisää sähkön kysyntää. Minusta se tuntuu sähkön hukkaamiselta tarkoitukseen, johon olisi myös muita vaihtoehtoja. Olisi kovin tärkeää, että Suomessakin ryhdyttäisiin edistämään maalämmön käyttöä, koska se vähentää olennaisesti lämmityksessä sähkön tarvetta, mutta puolestaan käyttömukavuutta se ei heikennä ollenkaan. Tosin investointikustannukset ovat kalliimmat, jolloin energiapolitiikan tukipakettiin tarvittaisiin ratkaisuja, joilla voitaisiin vauhdittaa maalämpöpumppujen käyttöönottoa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Monessa ydinvoiman kannattajan argumentissa täällä on todettu, että kun meillä on jo niin monta ydinvoimalaa, niin oikeastaan tämän uuden ydinvoimalan rakentaminen ei olisi mikään merkittävä lisä tai että se olisi tavallaan läpihuutojuttu. Minusta tämä ei ole siinä mielessä perusteltu näkökanta, että aikaisempien ydinvoimaloiden rakentamisesta ei eduskunta ole päättänyt. Ne on päätetty ihan muilla foorumeilla, joten tuo kymmenen vuotta sitten tehty päätös ja tämä toinen kerta, kun eduskunta ottaa Suomen energiatulevaisuuteen kantaa, ovat tietysti laadullisesti ihan toinen asia kuin aikaisemmat ydinvoimapäätökset.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. S. Lahtela ja monet muut tässä keskustelussa ovat nostaneet esille ruokohelven kasvattamisen energiaraaka-aineeksi. Ruokohelpi on hyvä biomassan tuottaja, se tiedetään, mutta todennäköistä on kuitenkin se, että tämän kasvattamisen taloudellisuus voisi toteutua vain sitä kautta, että sitä käytettäisiin samalla tavalla sellun raaka-aineeksi kuin koivua tai mäntyä eli keitettäisiin siitä sellukuidut irti ja sitten loppuosa poltettaisiin, jolloin kasviin sisältyvät erilaiset komponentit tulisivat mahdollisimman tehokkaasti hyödynnetyiksi. Mutta tällaisen laitoksen aikaansaaminen, koska sen pitäisi olla kertaheitolla suuri laitos, on äärimmäisen haastava asia, ja on vaikea uskoa, että sellaiseen kovin helposti päästäisiin.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jossain määrin kadehtien seurannut kollegojen ehdottomia kantoja tässä ydinvoimakeskustelussa. Minusta on olemassa painavia sekä myönteisiä että kielteisiä perusteita uuden ydinvoimalan rakentamiselle. Valintatilanne on hankala, mutta päätöksentekijöinä meidän täytyy päättää emmekä voi pidättyä.

Suunniteltu uusi ydinvoimala kohentaisi merkittävästi perusvoiman tuotantoa Suomessa. Olennaista on, että laitos myöskin rakennettaisiin teollisuuden toimesta ilman suoraa julkista tukea. Vierailin viime viikolla Olkiluodossa ja näin myöskin, kuinka korkealla tasolla suomalainen ydinvoimalaitos on turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Lisäksi tämä kaavailtu ydinvoimala tukisi merkittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä sen vastatessa noin puolesta Suomen kasvihuonekaasujen rajoittamistarpeesta. Nämä puoltavat ydinvoimaa. Toisaalta ydinvoima perustuu vanhentuneeseen fissiotekniikkaan eli uraaniytimen halkaisuun, joka aikoinaan kehitettiin ydintuotantoon ydinaseiden lisukkeena. Tällä hetkellä johtavat ydinvoimavaltiot ovat myöskin ydinasevaltioita. Sekä itse ydinsähkön tuotanto että jätehuolto ovat radioaktiivisten päästöjensä vuoksi nykyajalle tarpeettoman monimutkaisia ja riskialttiita. Lisäksi voimakas panostus ydinvoimaan vähentää taloudellisia ja poliittisia perusteita modernin energiateknologian ja uusiutuvien energialähteiden kehittelyyn.

Tällä hetkellä Euroopan unionissa ei ole rakenteilla uusia ydinvoimalaitoksia. Kahdeksassa EU-maassa tuotetaan sähköä ydinvoimalla, mutta niistä viidessä on päätetty luopua uusista ydinvoimaloista. Itävallassa ja Espanjassa valmiita ydinvoimaloita ei ole otettu käyttöön ja Italiassa rakentaminen on keskeytetty. Sekä Liettuan että Bulgarian EU-jäsenyyden ehdoksi on asetettu ydinvoimalaitosten sulkeminen. Suomen on syytä olla EU-energiapolitiikan ytimessä. Vai onko meillä erityisiä syitä (Puhemies koputtaa) kulkea Euroopan energiatuotannon akanvirtaa vanhakantaisella teknologialla? Välittömät lyhyen jännevälin energiapoliittiset (Puhemies koputtaa) tarpeet puoltavat ydinvoimaa. Kansantalouden pidemmän jännevälin kilpailukyky ei sitä puolla. Minä asetun kannattamaan pidemmän jännevälin kehitystarpeita.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman tärkein etu on se, että se ei tuota hiilidioksidipäästöjä eikä pienhiukkasia. Nehän ovat se suuri haitta. Nyt Euroopan unionissa esimerkiksi on pakko palata ydinvoimaan, koska millään muulla konstilla ei selvitä Kioton sopimuksesta puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Ydinvoima ei suinkaan ole mikään vanhentunut malli, vaan kehitetään uusia ydinvoimaloita, jotka ovat pienempiä ja passiivisesti turvallisia. Niitä 10—15 vuoden kuluttua saa. Tällä hetkellä voidaan laskea jo ympäristökustannuksia. Ne ovat esimerkiksi maakaasuvoimalalle, johtuen ilmastonmuutoksen ja pienhiukkasten vaikutuksista, noin 330 miljoonaa euroa, jos se korvaa ydinvoiman. Ydinvoimalan ympäristökustannukset, jotka lähinnä johtuvat uraanin louhinnasta ja käsittelystä, ovat vain 30 miljoonaa euroa. Nämä ovat nimenomaan ympäristökustannuksia. Ydinvoima on siis ylivoimainen ympäristön kannalta. (Puhemies koputtaa) Siihen minusta pitäisi nyt satsata.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiljunen sanoi ihailevansa ehdottomia kantoja, joita tässä kysymyksessä on esiintynyt. Miettimättä sitä, ovatko kannat ehdottomia vai eivät, niin lopullinen ehdottomuus sisältyy vaihtoehtoihin jaa vai ei. Millä motiiveilla me tähän päädymme, se on varmasti monimutkaisen sisäisen kamppailun kysymys meistä itsekullakin, mutta lopputuloksena ei ole muuta kuin jaa vai ei, ja siihen sisältyy tämän kysymyksen ehdottomuus.

Rouva puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron ed. Aulan sinänsä hyvän puheenvuoron takia, kun hän pohti talousvaliokunnan mietinnön luonnetta ja laatua. Minusta se, että joku valiokunta antaa mietinnön, merkitsee sitä, että tämä valiokunta toimii itsellisesti. Juuri sen takia sen nimi on mietintö, kun muut antavat valiokunnalle lausuntoja. Niillä totta kai on merkitystä, mutta ymmärtääkseni, niin minä olen käsittänyt tämän valiokuntatyön, niillä ei voi olla sellaista merkitystä, että ne ohjaisivat tätä mietinnön laativaa valiokuntaa, vaan ne ovat apuna (Puhemies koputtaa) silloin, kun itsellistä työtänsä tekee se valiokunta, joka mietinnön antaa.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aula kiinnitti huomiota talousvaliokunnan mietintöön ja näihin lausumiin. Nyt, kun sain vihdoin sen luettua sanasta sanaan läpi, minä sen oivalsin, mikä siinä on se clou, josta täällä eilenkin debattia käytiin. Nimittäin siinähän kiinnitetään huomiota ydinvoimakysymykseen Suomen energiapolitiikan kokonaisuudessa ja todetaan, että ydinvoimalla tuotetaan pelkkää sähköä eikä sen vaihtoehtona ole mikään muu kuin kivihiilivoima tai sähkön lisätuonti Venäjältä. Kotimaisilla polttoaineilla taas tuotetaan joko pelkkää lämpöä tai yhdistettyä lämpöä ja sähköä. Maakaasulla tuotetaan myös yhdistettyä lämpöä ja sähköä. Näin kotimaisten polttoaineiden käytön lisääminen ja ydinvoiman lisärakentaminen sopivat hyvin yhteen. Eli jos talousvaliokunnan mietinnössä irrotetaan vain lausumia sisältävät keinot, mutta hylätään kokonaan ydinvoima, joudutaan väistämättä siihen tilanteeseen, jossa kysymys erillisen sähköntuotannon osalta on kokonaan ratkaisematta. Tällä logiikalla tämä etenee. Nyt minä ymmärrän sen asian, että ydinvoimaa ei voida irrottaa tästä ilman, että koko kokonaisuus romahtaa. Valiokunnan puheenjohtaja on täällä. Olenko ymmärtänyt nyt oikein?

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ymmärrys on aivan oikea. Totean, että tämä meidän mietintömme on kokonainen energiapoliittinen paketti. Se olisi ilman ydinvoimaa täysin toisenlainen. Tämä talousvaliokunnan ponsien kytkeminen tähän kokonaisuuteen on asiallisesti siis ainoa mahdollisuus, ja tätä kautta tämä rakentuu kokonaisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi hiilivoiman vähentäminen, jos vaikka tätä ensimmäistä pontta tässä käsittelisin, sitä mukaa kuin ydinvoima syrjäyttää sen, ei voisi toteutua, jos ydinvoimaa vastaava kapasiteetti siis korvattaisiin maakaasulla tai vaikkapa uusiutuvilla energianlähteillä, eli ponnet johdonmukaisesti seuraavat kokonaisuutta. Tämä on siis ehdoton ja absoluuttinen kokonaisuus.

Mitä tulee lausuntojen hyödyntämiseen, ensinnäkin lausuntoja hyödynnettiin todella niin paljon kuin voitiin. On täysin selvä, että kaikkia lausuntojen mielipiteitä ei voitu ottaa huomioon, koska lausunnot olivat erittäin ristiriitaisia. Kun täällä on viitattu työllisyysvaikutuksiin, meidän mietinnössämme on erinomainen katsaus työllisyyteen. Työasiainvaliokunnan mietinnössä on työllisyysvaikutuksia katsottu sekä ydinvoiman myönteisen kannan että vastustavan kannan näkökulmasta. Otapa siitä sitten se, mikä on johdonmukaista, ja löydä se keskitie. Kyllä valiokunta todellakin joutui tekemään valintoja, mutta itse asiassa meillähän oli omat asiantuntijamme, pohjamateriaali ja myös lausunnot. Siis sanon näin, että prosessi oli erinomainen, rouva puhemies. Oli erinomaisen tärkeää, että saimme näin monelta valiokunnalta lausunnot, koska, niin kuin täältä näkyy, (Puhemies koputtaa) se perehdytti kansanedustajat asiaan erinomaisella tavalla. Mutta itsenäisesti hyödynsimme niitä, totta kai. Teimme sen mietinnön, mistä täällä on ollut puhetta.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle: Tietenkin on ihan selvä, että lopullisen mietinnön antava valiokunta arvioi sen, mitä se lausunnoista ottaa onkeensa ja mitä ei. Mutta olisi kai eduskuntatyön motivaation ja ajattelutavan kannalta aika outoa, jos ajattelisimme niin, ettei niillä ole mitään merkitystä. (Ed. Kekkonen: Ei kukaan niin ole sanonut!) — No, sain teidän puheenvuorostanne sellaisen käsityksen, että ne on sinne lämpimiksi otettu ja ettei lausuntoja varsinaisesti tarvitse ottaa huomioon. Jos ajatellaan erityisesti ydinvoima-asiaa, tämä on sillä tavalla erityisasia, että puhutaan yhteiskunnan kokonaisedusta. Silloin voisimme tietysti ajatella, että eduskunnassa on ympäristövaliokunta, on työasiainvaliokunta jnp., että niillä on omaa spesialiteettia omalta alaltaan. Sitten talousvaliokunta ikään kuin kokoaa yhteen yhteiskunnan kokonaisedun arvioinnin, joka valiokuntien lausunnoista syntyy. Mutta tuntuu, että talousvaliokunnan menettelytavoista johtuen vastalause ja mietintö ovat aika yksioikoisia molemmat eikä niissä ole yhteensovittavaa linjausta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä logiikka, jota ed. Luhtanen kerta toisensa jälkeen selvittää, ei kerta kaikkiaan tahdo aueta. Ed. Luhtasen vieressä lähellä istuu ed. Ranta. Ed. Ranta oli valtiovarainvaliokunnassa, sen kauppa- ja teollisuusjaostossa valmistelemassa näitä samoja ponsia valtiovarainvaliokunnan kannanotoksi, eikä siinä kannanotossa suinkaan kytketty näitä ponsia siihen ratkaisuun, että sanotaan jaa ydinvoimahankkeelle. Ehdottomasti ei. Minä pidän ed. Rantaa niin reiluna miehenä, että hän olisi varmasti sanonut valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostossa, että hän kytkee vain ja nimenomaisesti tämän siihen ratkaisuun. Muutoinkin joutuu kysymään, kuinka esimerkiksi kotimaisten tai biopolttoaineiden edistämistä voi perustella, jos siinä tapauksessa, että eduskunta sanoo ei, nämä ponnet eivät olisi perusteltuja. Myös energiansäästö on kaikissa oloissa perusteltua, oli vastaus ydinvoimaan jaa tai ei tässä salissa.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesin eilen, että valtiovarainvaliokunta oli siinä onnellisessa asemassa, että saattoi vain todeta sen, että toteutetaan perusvoimaratkaisu, jolla turvataan sähkön häiriötön saanti. Talousvaliokunnan oli otettava kanta, siihen, mikä on se perusvoima, onko se ydinvoima, koska ydinvoimaan meidän piti kanta ottaa, vai onko se jokin muu. Pidimme näitä ponsia, rouva puhemies, erinomaisina. Vähän mukaillen, halusimme vielä emme ainoastaan turvata sähkön häiriöttömän saannin vaan myös luotettavan pitkäjänteisen, kohtuuhintaisen energian saannin. Kun halusimme varmistaa, että nämä hyvät ponnet menevät läpi, totesimme, että ainoastaan ydinvoimaratkaisu luo reaalisen perustan koko valtiontaloudellisen energiapolitiikan kokonaisuudelle ja perustan myös näitten ponsien toteuttamiselle. Tämä on se kokonaisuus. Näiden ponsien irrottaminen tästä kokonaisuudesta tuo aivan uuden energiapoliittisen ja myös poliittisen tilanteen, minkä takia ne eivät voi siinä muodossa toteutua, mitä olemme tässä kokonaisuudessa esittäneet.

Jussi Ranta /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostossa valmistelimme näitä lausumia, jotka sittemmin ovat lähes sellaisinaan edenneet, silloinhan punnittiin kahta vaihtoehtoa. Voidaanko lisääntyvä sähköntarve tuottaa eri lähteistä? Puhuimme siitä, voidaanko poimia kuin marjoja maasta. Mietinnössä lähdettiin siitä, että ei voida. Tarvitaan perusvoimaratkaisu, joka todetaan mietinnössä erikseen, ja korostettiin sitä, että perusvoimaratkaisu on tehtävä siten, että turvataan sähkön häiriötön saanti, joka parantaa elinkeinojemme suhteellista kilpailukykyä. Talousvaliokunnan käsittelyssähän tämä on konkretisoitunut siten, että tämä tavoite voidaan toteuttaa nimenomaan sallimalla lisäydinvoimakapasiteetin rakentaminen. Muut kysymyksethän ovat menneet lähinnä siellä linjatun mukaisesti, mistä kokonaisuus muodostuu.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Niiden seitsemän vuoden aikana, jolloin olen toiminut edustajana, kanta ydinvoimaan on ollut asia, jota kansalaiset ja media ovat ehkä kaikkein eniten tiedustelleet. Voisin sanoa, että oma kantani on ollut vakaa ja kirkas mutta se ei säteile. Omassa harkinnassani olen päätynyt ydinvoimakriittiselle kannalle. Mikäli esimerkiksi kansainvälisin järjestelyin voitaisiin olennaisesti vähentää lähialueidemme ydinenergiatuotantoon sisältyviä riskejä, harkintani voisi painottua toisin. Tämän kaltaista näköalaa hallituksen esitykseen ei nyt kuitenkaan sisälly.

Edustajat ovat lukuisissa käytetyissä puheenvuoroissa painottaneet asiaan liittyviä näkökohtia, ennusteita ja arvoja vähän erilaisissa koostumuksissa. Oma kantani perustuu seuraavanlaiselle tulokulmalle.

Ensinnäkin: Energiaratkaisussa meillä on mielestäni aidosti valittavanamme erilaisia teitä. Emme ole vain yhden vaihtoehdon vankeja, kuten tarkoitushakuisesti joskus annetaan ymmärtää. Useamman vaihtoehdon realistisuutta puolustavat niin hallituksen ilmastoselonteko kuin vaikkapa tämän mietinnön liitteenä oleva valtiovarainvaliokunnan lausunto. Näihin voinee luottaa. Ilmastotavoitteisiinkin voidaan päästä eri reittejä. Ydinvoimareitti ei selvitysten perusteella — ja tällöin ajattelen lähinnä ilmastoselontekoa — ole edes nopein ja tehokkain tie hiilidioksidipäästöjen alentamiseen.

Kun vaihtoehtoja on olemassa, miksi tukeutuisimme siihen vaihtoehtoon, joka entisestään yksipuolistaa energiapalettimme värejä, tuotetaanhan sähkönhankinnasta jo nyt lähes 27 prosenttia ydinvoimalla. Tämä riittäköön.

Toiseksi: Lisäydinvoima edustaisi varsin keskitettyä energiamallia. Käytännön elämässä uusi ydinvoimala kyllästäisi markkinat ja hidastaisi kotimaisten ja uusiutuvien energiaratkaisujen kehittämistä. Näin kävisi, koska pääoma on rajallista ja se toki vaatii tuottoa sijoitukselle. Julkisen vallan pienet risu- tai tukipaketit eivät silloin olennaisesti auta, jos markkinat on syöty. Globaalista näkökulmasta käsin tämä olisi murheellinen tie. Uraanivarat ovat kovin rajalliset. Ydinvoima ei myöskään voine olla kehitysmaiden tai vähemmän kehittyneiden maiden ratkaisu niiden mahdollisesti kasvavassa energiatarpeessa. Teknologialtaan kehittyneiden maiden erityinen velvoite on siksi omilla ratkaisuillaan edistää uusiutuviin energiatuotantomuotoihin perustuvia ratkaisuja. Ilman Suomen kaltaisten korkean osaamisen maiden vahvaa sitoutumista tähän uusiutuvia energiatuotantomuotoja tukevaan ja kehittävään linjaan ei pysyvää helpotusta ilmasto-ongelmaankaan ole luvassa.

Kolmanneksi: Näen ydinvoimaan sisältyvän sen kaltaisia arvonäkökohtia, joita on vaikea olla tukemassa. Käsitykseni mukaan ihminen on asetettu viljelemään ja varjelemaan maailmaa. Varjelun periaate on jo entisestään tullut kovin koetelluksi, sillä sen koommin ihminen kuin luontokaan ei tahdo kestää nähdyn kaltaista rahan ja materian ehdolla tapahtunutta kehitystä. Tässä tilanteessa pitäisi vakavammin hakea säästöjen aikaansaamista. Koen, että lisäydinvoimapäätös olisi signaali yhä kasvavan tavarankulutuksen puolesta, kulutuksen, jonka hyötyjinä ovat entistä harvemmat. Lisäydinvoima ei suinkaan ole silta kestävään energiatalouteen vaan pikemminkin lavea polku rahan arvoa ja itsekkyyttä korostavalla tiellä. Omassa punninnassani myös ydinvoiman sisältämät tuotannon ja jäteongelman riskit näyttäytyvät merkittävinä, vaikka myönnän, että tätä riskiä voidaan toki pyrkiä hallitsemaan ja pienentämään. Jokainen pohtikoon omassa kannanmuodostuksessaan, kuinka suuria riskejä on ylipäätään oikeutettua ottaa ja siirtää tuleville sukupolville vain tämän ajan materiaalisen hyvinvoinnin edelleen kasvattamiseksi.

Arvoisa puhemies! Näihin kolmeen näkökohtaan perustan kantani. Jokunen sana on kuitenkin todettava ydinvoimapäätökseen liittyvästä vallan ja aatteen suhteesta, joka mielestäni karulla tavalla näyttäytyy vihreän liiton hallituskipeydessä. Monelle ympäristöarvoja tukeneelle kansalaiselle vihreän liiton tarrautuminen vallankahvaan on ollut hämmentävää ja suuri pettymys. Ovathan vihreät nyt vastoin kaikkia aiempia periaatteellisia linjauksiaan olleet tukemassa hallitusta, joka on esittänyt ydinvoiman rakentamista. Vihreät ovat suorastaan kahlehtineet itsensä hallituksen pitopöytiin, ja juuri ydinvoimanhan piti heille olla suuri arvokysymys. Se oli kysymys, jonka ympärille tuo poliittinen liike suorastaan rakentui ja nousi. Itse asiassa vihreät eivät ole ehkä tulleet huomanneeksi, että omalla toiminnallaan he ovat antaneet vilpittömille, omaa kantaansa pohtiville kansanedustajille viestin siitä, että ydinvoima ei ehkä tiukan paikan tullen ole heille kynnyskysymys tai arvokysymys vaan se on pikemminkin ainakin jossain määrin pelikysymys. (Eduskunnasta: Hyvä huomio, ed. Smeds!) Kun tässä kysymyksessä he ovat olleet valmiit tarrautumaan valtaan aatteen kustannuksella, käykö jatkossa muissa asioissa samalla tavalla? Toki tämä sama vaara on kaikkien puolueiden omalta kohdaltaan tiedostettava. On mielestäni kuitenkin perusteltua väittää, että se politiikan ajanjakso, jolloin ympäristöarvot kansalaisten mielissä liitettiin pitkälle yhden puolueen erityisalueeksi, on nyt vahvasti ehtoopuolella, jos en sanoisi päättynyt.

Antti   Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on pohjoinen, harvaanasuttu maa ja etäällä päämarkkinoista. Minusta on tärkeää ja välttämätöntä, että kahdessa isossa kokonaisuudessa eli energia- ja elintarvikeomavaraisuudessa me löydämme mahdollisimman laajan kansallisen yhtenäisyyden yli puolue- ja aaterajojen. Sen takia olen itse suhtautunut myönteisesti talousvaliokunnassa vallinneeseen hyvään henkeen rakentaa sellainen energiapolitiikan kokonaisuus, joka voisi saada taakseen täällä eduskunnan enemmistön yli aate- ja puoluerajojen.

Mielestäni on nyt syntynyt tällainen kokonaisuus, jonka osa-alueena on kaksi isoa kokonaisuutta, toisaalta bioenergian merkittävä edistäminen, jolla tuotetaan puolet tulevasta sähkön lisätarpeesta, tässä pääpainona puu- ja turve-energian lisääminen, sekä toisaalta viidennen ydinreaktorin rakentaminen ja voimakas panostaminen energiansäästöön. Tästä muodostuu hyvä energiapolitiikan kokonaisuus, jolla pystytään vastaamaan kolmeen isoon haasteeseen, ensinnäkin täyttämään Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet ja sitä kautta turvaamaan Suomen kansainvälinen asema luotettavana sopimuskumppanina, toisaalta turvaamaan vakaa, kohtuuhintainen sähkönsaanti, joka on erityisen tärkeää perusteollisuudelle, maataloudelle mutta myöskin pienituloisille kotitalouksille, joille ei ole lisää rasitteita enää syytä asettaa.

Terästeollisuuden osalta on erityinen paine nimenomaan energiaratkaisun osalta. Toisenlaisessa ratkaisussa vietäisiin eväitä terästeollisuuden kasvulta ja tulevilta investoinneilta. Sillä tavalla tämä ydinvoimavaihtoehto osana kokonaisuutta on ehdottomasti parempi.

Työllisyys- ja aluepolitiikka on kolmas merkittävä päätöksentekooni vaikuttanut tekijä. Katson, että nyt talousvaliokunnan esittämällä ratkaisulla pystyään hyödyntämään meidän luonnonvarojamme tehokkaasti ja järkevästi ja pystytään muutoinkin sekä perusteollisuuden että hajautetun energiantuotantomallin kautta luomaan työtä ja toimeentuloa ympäri Suomea.

Talousvaliokunta totesi mietinnössään, että jotta bioenergian kasvutavoitteisiin päästään, tarvitaan nykyisten edistämiskeinojen tehostamista, tarvitaan uusia keinoja ja tarvitaan lisää resursseja aikaisemmin eduskunnankin hyväksymiin ohjelmiin, kuten ilmasto-ohjelmaan ja Kansalliseen metsäohjelmaan verrattuna. Jos metsähakkeen käyttöä tavoitellaan viisinkertaistettavaksi, mikä on valiokunnan tavoitteena, se edellyttää sitä, että panostetaan lisää rahaa metsänparannukseen, haketustukeen ja alkupäähänkin huomattavasti enemmän. Tarvitaan investointi- ja teknologiatuen lisäämistä, logistiikan kehittämistä niin, että logistiikan kustannuksia pystytään alentamaan. Tarvitaan verotukea. Valiokuntahan linjasi, että puusähkön ja tuulisähkön verokohtelun pitäisi olla samanlainen. Tässä linjaus on erilainen kuin vastalauseessa. Vastalauseessa puhutaan nykyisen tasoisesta puusähkön energiatuesta. Valiokunta menee tässä pitemmälle. Tärkeää on myös turvata pientuotannon verkkoon pääsy, jossa asiantuntijakuulemisessa todettiin selviä ongelmia.

Talousvaliokunta otti myös myönteisen kannan vesivoiman lisärakentamiseen, hyödyntämiskelpoisen vesivoiman lisärakentamiseen. Tämä on myöskin tärkeä linjaus, joka antaa selkeää tukea vireillä olevan Vuotos-hankkeen toteuttamiselle ja sen myönteiseen päätökseen saattamiselle.

Arvoisa puhemies! Itse pidin hyvin tärkeänä, että otamme myönteisen ja kasvuhakuisen kannan turpeeseen, turve-energiaan. Tässä valiokunnan puheenjohtajan ja muiden myötävaikutuksella saimme linjattua turpeenkäyttöä viime vuosien kehityksestä uudella tavalla. Valiokunta toteaa, että 97 toteutettu veroratkaisu heikensi turpeen energiakäytön kilpailukykyä, ja se pitää tärkeänä turvata turpeen verotuksellinen kilpailukyky verotuksen uudistamisessa. Tämä on erittäin merkittävä kannanotto ja ohjaa tulevaa veropolitiikan kehittämistä. Tämän taustalla on se, että turve on erittäin merkittävä polttoaine. Viime vuonna sähköstä tuotettiin 6,9 prosenttia turpeella, kun esimerkiksi tuulella tuotettiin 0,1 prosenttia. Turpeen merkitys on siis 69-kertainen tuuleen verrattuna, mutta täällä puheissa erittäin harvoin tämä kysymys nousee esille.

Asiantuntijakuulemisessa vahvistui se käsitys, että kyse on huoltovarmuuden kannalta erinomaisesta polttoaineesta, työllistävästä ja aluetalouksia vahvistavasta polttoaineesta. Sen takia tämä myönteinen linjaus on hyvin suuri asia. Tätä tuki myös asiantuntijakuuleminen siltä osin, että puun lisäkäyttö ja tavoitteisiin pääsy ei onnistu ilman turpeen käytön lisäämistä. Hiilenkäytön vähentäminen antaa myöskin tilaa turpeen käytön lisäämiselle, mikä on osa tätä kokonaisratkaisua. Nyt onkin verotuksellisin keinoin patistettava hiilenkäytön vähentämiseen ja toisaalta turpeen verotuksellisen arvon parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Tälle talousvaliokunnan muotoilemalle kokonaisuudelle on löytynyt ja löytymässä toteuttajat. Se on erittäin merkittävä asia energiapolitiikassa. Me kaikkihan pystymme tekemään erilaisia suunnitelmia, ohjelmia, tavoitteita ja papereita, mutta jos niillä ei ole toteuttajia, niitä jotka panevat omaa rahaa ja ottavat omaa riskiä näihin hankkeisiin, niin kyllä ne silloin jäävät toteuttamisen ulkopuolelle. Tälle toiselle vaihtoehdolle ei valitettavasti ole esitetty toteuttajaa muutoin kuin paperilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan erityisen voimakkaasti arvostella vasemmistoliiton ryhmäpuhujan ed. Ojalan puheenvuoroa eilen täällä salissa. Mielestäni vasemmistoliitto ryhmänä pisti toisen jalan hallitusoven ulkopuolelle ryhmäpuheenvuoron kautta asettumalla poikkeuksellisen voimakkaasti oman hallituksen esitystä vastaan. Tämä merkitsee sitä, että vasemmistoliiton toinen jalka on hallitusoven ulkopuolella. Sopii kysyä, ottaako vasemmistoliitto toisenkin jalan hallituksesta pois ensi perjantaina äänestyksen jälkeen yhdessä vihreitten kanssa.

Tässä vasemmistoliitto muutti aiempaa politiikkaansa, Pohjois-Suomea koskien unohti perusteollisuuden toimintaedellytykset. Ei siitä paljon hyötyä ole, jos ministerit kiertävät Pohjois-Suomessa puhumassa, että me kannatamme perusteollisuutta ja pohjoisen teollisuuden kehittämistä. Eivät puheet ja lehtikirjoitukset mihinkään johda. Nyt on äänestyksen ja näytön paikka, ja vasemmistoliiton ryhmäjohtaja muutti kantaa, mikä kyllä Pohjois-Suomessa noteerataan.

Puhemies! Talousvaliokunnan esittämä kokonaisuus on mielestäni Suomen ja ennen kaikkea Pohjois-Suomen edun mukainen.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme tekemässä kauaskantoista päätöstä. Henkilökohtaisenkin ratkaisun tekeminen on ollut vaikea ja kivulias prosessi. Olen suhtautunut ja suhtaudun edelleenkin ydinvoimaan varsin kriittisesti. Muistan kuitenkin yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan suurmiehen, oppi-isäni, ministeri Pekka Kuusen jo kirjassaan "Tämä ihmisen maailma" pohtineen ydinvoiman tarpeellisuutta ja hyväksyttävyyttä välivaiheen energiaratkaisuna.

Tulevaisuusvaliokunnan lausunnon mukaan fuusioenergian kehittämisjänne ulottuu ainakin 40 vuoden päähän ja sen kaupallinen käyttöönotto vieläkin pidemmälle.

Talousvaliokunnan mietintöä ja lausuntoja lukiessani rakensin ja jäsensin itselleni suomalaisen energiapuun, johon tuli 14 oksaa. Näitä oksia voi myös kutsua asiakokonaisuuksiksi tai argumentaationäkökulmiksi ratkaisua tehdessäni. Näitä asiakokonaisuuksia ovat demokratia, asiantuntijavalta, kansanvalta, eettinen ihmiskuntataso, kansainvälinen kehitys, Suomen maine, energiansäästö, energiahuolto, varmuus ja saatavuus, ympäristö- ja ilmastovaikutukset, talousvaikutukset bkt:hen, valtion budjetti ja veronmaksajat, terveysvaikutukset, alueellinen kehitys, kilpailukyky, työllisyysvaikutukset, politiikka ja hallitusohjelmat vuosille 2003—2010 ja kansalaisten elintaso. Ei ole tietystikään mitään oikeaa ja objektiivista mittaria tai yhteismitallisuutta eri asiakokonaisuuksille. Suomen kansalaiset ja me kansanedustajatkin painotamme omien arvolähtökohtiemme ja intressiemme mukaisesti asioita. Joillekin riittää ydinvoiman vastustamiseksi sinällään ymmärrettävästi yksin eettinen argumentaatiotaso, ja muut näkökohdat eivät paina tai vaikuta mitään. Toiselle mahdolliset vaikutukset kotikaupungin työpaikkoihin voivat painaa vaakakupin energiaratkaisussa johonkin suuntaan.

Silti minun kansanedustajana tulee pyrkiä arvioimaan kokonaisuutta. Tärkeisiin ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin nähden päävaihtoehdot ovat lähes saman suuruiset. Kasvihuonepäästöihin niillä on lähes yhtä suuri vaikutus. Ydinvoimaloihin liittyvät onnettomuusriskit ja ydinjätteisiin liittyvät eettiset ongelmat ovat todellisia, mutta Suomen olosuhteissa teknisesti ilmeisesti ratkaistavissa. Kiistaton ongelma on se, että Suomi on ainoa länsimaa, jossa uusi ydinvoimala on rakenteilla tai jonka rakentamiseen on haettu lupaa. Suomi jää kuitenkin selvästi EU-maiden keskitason alapuolelle ydinenergian käytössä. Sähkön lisäkapasiteetin hankkiminen maakaasulla nostaisi Venäjän osuuden maamme sähköhuollosta 40 prosenttiin, mitä tilannetta voisi pitää riskiriippuvuutena Venäjästä.

Perusteet, jotka painavat vaa’an ydinvoimavaihtoehdon puolelle, ovat edellä todetun energiariippuvuuden välttämisen ohella sidoksissa näkemykseeni, jota kutsun kestävää kehitystä varman päälle -toiminnaksi. Päätös turvaa yhteiskunnan tasapuolisen kehityksen. Ideologinen ja aatteellinen lähtökohtani perustuu ihmisarvoiseen yhteiskuntaan ja maailman rakentamiseen, jossa en lähtökohtaisesti luota voiton tavoitteluun perustuvien suuryritysten toimintaan. Kukaan meistä ei tiedä, mikä on kilpailutilanne Suomessa kymmenen vuoden päästä ja moniko yritys on siirtynyt ulkomaille. Mutta ihanneyhteiskunnassani pitää voida luoda tasapuoliset toimintamahdollisuudet yksityisille yrityksille, valtiojohtoisille, kunnallisille, osuustoiminnallisille, perheyrityksille jne. Kohtuuhintainen energia on tosin vain yksi, mutta monille tärkeä menestystekijä.

Suomalaisen perusteollisuuden kannalta energian hinta ja varma saanti on yksi keskeinen pärjäämisen edellytys. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on oikeassa: "Nykyistä elintasoamme ei kyetä ylläpitämään ilman energiavaltaista prosessiteollisuutta." Monet näistä yrityksistä toimivat kasvukeskusten ulkopuolella, joten johtopäätös on myös aluepoliittisesti oikea.

Omaan myönteiseen ydinvoimaratkaisuuni vaikutti merkittävästi suomalaisen energiapolitiikan elimelliseksi osaksi nyt tuleva uusiutuvien energianlähteiden historiallisen vahva tukeminen. Tehtävä päätös sitouttaa myös tulevia hallituksia ottamaan huomioon hallitusohjelmissaan eduskunnan hyväksymät lausumat. Näen vähän toisin kuin talousvaliokunnan puheenjohtaja: nyt muodostunut energiapoliittinen linjaus ei muutu olennaisesti perjantain äänestystuloksen mukaan.

Olen itse ollut ed. Jussi Rannan ja ed. Pirkko Peltomon kanssa asunto- ja ympäristöjaoston demariryhmässä muotoilemassa näitä ponsia. Eduskunnan selvä enemmistö ja erityisesti sosialidemokraatit ja keskustapuolue ja myös vihreät ja vasemmistoliitto ovat sitoutuneet tosissaan uusien energianlähteiden tukemiseen. Tämä punamultavihreä voima takaa uusiutuvan energian etenemisen tulevaisuudessa. Luonnehtisin suomalaiseksi historialliseksi kompromissiksi panostamista uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseen osana myönteistä ydinvoimapäätöstä.

Arvoisa puhemies! Olen oman päätökseni tueksi läpikäynyt ja arvioinut hyvinkin perusteellisesti puheeni alussa mainitun energiapuuni 14 asiakokonaisuutta. Pisteytettäessä näitä kohtia asteikolla 0—3 ydinvoima voittaa niukasti pistein 24—18. Ratkaisuni tukea viidennen ydinvoimalan rakentamista on ollut vaikea, mutta olen vakuuttunut siitä, että ratkaisu on ongelmineenkin oikea ja on turvaamassa suomalaisten hyvinvointia ja menestymistä kansakuntien joukossa.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson totesi huolellisesti perehtyneensä asiaa koskevaan kysymykseen, siihen liittyviin perusteluihin ja tausta-aineistoihin. Voin sanoa omalta kohdaltani samaa ja uskon, että kaikki kollegat ovat tehneet samoin. Olen pyrkinyt huolellisesti perehtymään niin ydinvoiman lisärakentamisen kannattajien perusteluihin kuin vastustajienkin. Olen itse päätynyt sille kannalle, että ydinvoiman lisärakentaminen tulisi hyväksyä. Muutama keskeinen perusteluni seuraavassa.

Ensinnäkin, katson näytetyksi toteen, että ydinvoiman lisärakentaminen merkitsee nopeampaa talouskasvua Suomelle kuin muut vaihtoehdot. Tälle näkemykselle antaa vahvan taustan teollisuuden edustajien yksimielinen tuki lisäydinvoiman rakentamiselle. Kun ne henkilöt, jotka viime kädessä päättävät teollisuuden investoinneista, voimakkaasti vetoavat, että myönteinen ydinvoimapäätös tulisi tehdä, on selvää, että päätöksellä on tärkeä merkitys teollisten investointien tekemiselle.

Jokainen yritystoimintaa tunteva tietää, että jos jonkin alan investoinnit pysähtyvät, ala taantuu nopeasti. Jos siis haluamme säilyttää energiaintensiiviset teollisuutemme, tulee meidän luoda edellytykset investoinneille. Kun lisäksi näköpiirissä ei ole, että esimerkiksi kuparituotteiden ja jaloteräksen kulutus maapallolla olisi alenemassa, on ympäristönkin kannalta oikein, että pidämme kiinni omasta tuotannostamme, joka kuitenkin edustaa parasta energiatehokkuutta koko maailmassa.

Keskustelussa on väitetty, että ydinsähkö ei olisi hinnaltaan kilpailukykyistä. Rakentamispäätöksen tekevät, jos tekevät, voimayhtiöt ja vain, jos heidän laskelmansa osoittavat investoinnin olevan kannattavan, toisin sanoen sähkön tuotantokustannuksen olevan sellaisen, että tuotettua sähköä pystytään myymään avoimilla sähkömarkkinoilla. Kaiken lisäksi riskin investoinnista kantaa rakentaja, ei valtio. Suomen talouden kehitys näyttää siltä ja haasteet sen suuruisilta, että jokainen lisäkymmenyskin bkt:n kasvussa tulee mitä suurimpaan tarpeeseen. Olen varma, että emme muutaman vuoden päästä tule valittamaan sähkön hinnan liikaa halpuutta vaan pikemminkin kalleutta.

Toiseksi, olen vakuuttunut siitä, että myönteinen ydinvoimapäätös luo parhaat edellytykset kotimaisten uusiutuvien energialähteiden hyväksikäytölle, siis metsähakkeen ja muun biomassan hyväksikäytölle, ja tuulienergian lisärakentamiselle, myös kotimaisen hitaasti uudistuvan energian eli turpeen käytölle. Miksi?

Ensinnäkin, kotimaiset polttoaineet voivat hyväksyttävissä olevan valtion tuenkin avulla olla kilpailukykyisiä vain yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa. Lauhdesähköntuotannossa nämä vaihtoehdot eivät ole kilpailukykyisiä. Tehdyt selvitykset osoittavat, että yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon lämmölle ei ole kysyntää siinä määrin, että rinnalla tuotettu sähkö riittäisi turvaamaan kasvavan sähköntarpeen.

Tarvitsemme siis lisää lauhdevoimaa, jossa vaihtoehtoja on valitettavan vähän tai ei ollenkaan, kun kivihiilen käytön lisäys on suljettava pois laskuista ilmastosopimussyistä. Todelliseksi vaihtoehdoksi jää vain tuonnin lisääminen, mutta tiedämme toisaalta, että teollisuuden investointeja on riskialtista tehdä hintakehitykseltään varsin epävarman tuontisähkön varaan. Ilmeistä onkin, että ydinvoiman lisärakentamiselle kielteinen ratkaisu merkitsisi energiaintensiivisen teollisuuden investointien alenemista ja sitä kautta talouskasvun hidastumista.

Näin ollen talousvaliokunnan mietintöön sisältyvä kokonaisuus, lauhdesähkön lisätuotanto ydinvoimalla ja tämän rinnalla kotimaisten energialähteiden hyödyntäminen yhdistetyssä tuotannossa, on paras käytettävissä olevista kokonaisratkaisuista. On enemmänkin syytä pelätä, että kielteinen ydinvoimapäätös koituisi kotimaiselle energiavaihtoehdolle kielteiseksi. Miksi?

Ensinnäkin, maakaasu kilpailee niin ikään yhdistetyssä tuotannossa eli samassa sarjassa. On vaara, että se syrjäyttää ainakin kaasuputken läheisyydessä kotimaisia vaihtoehtoja, muun muassa puuta.

Toiseksi, kotimaiset vaihtoehdot, metsä- ja ensiharvennushake ja palavat jätteet, tarvitsevat tukipolttoaineeksi turvetta. Maakaasuvaihtoehto kuluttaa ainakin pitemmällä aikavälillä hiilidioksidipäästökiintiöstä niin suuren osan, että turve ei enää mahdu kiintiöön. Edellä sanotusta johtuen merkitsisi tämä myös jätepuun käytön alentamista. Maaseudun ja aluepolitiikan kannalta onkin selvää, että ydinvoimalle myönteinen päätös on edullisempi. Näin myös siksi, että se teollisuus, jolle myönteinen ydinvoimapäätös on tärkeä, sijaitsee hyvin hajautetusti eri puolilla Suomea. (Ed. P. Salo: Juuri niin!)

Lopuksi ydinvoimatuotannon riskeistä. Ne eivät merkittävästi mielestäni lisäänny viidennen ydinvoimayksikön rakentamisesta johtuen. Jäteongelma on kuitenkin joka tapauksessa ratkaistava.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintöön sisältyvä puun käytön lisääminen 5 miljoonaan kuutiometriin on kova tavoite. Mitään järkeä ei ole ajatella ryhtyä polttamaan runkopuuta, tukki- ja kuitupuuta, vaan tarkoitus on käyttää ainespuun hakkuun yhteydessä syntyvää jätepuuta, oksia ja latvoja sekä ensiharvennuspuuta. Viiden miljoonan kuution tavoite voidaan saavuttaa vain, jos runkopuun markkinat vetävät hyvin, ja ne voivat toimia hyvin vain, jos puunjalostusteollisuus on kilpailukykyistä. Erityisesti kuusikuidun jalostaminen hierteeksi on kannattavuudeltaan erityisen herkkää sähkönhinnan muutoksille. Metsänomistajan kannalta ja puukaupan sujumisen kannalta on kuitenkin hyvin olennaista, että metsänomistaja (Puhemies koputtaa) voi myydä kuusta, josta saa korkeamman hinnan. Tällä tavoin myöskin kuusipuun hakkuiden yhteydessä sitten syntyy tätä sivutuotetta, jota voidaan käyttää energiatuotannon (Puhemies koputtaa) lähteenä.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan päätöksen tehtävä on luoda kansallinen Kioton ikkuna, joka ottaa riittävästi huomioon kansainvälisen ilmastosopimuksen ja toisaalta energiariittävyyden tulevien parin vuosikymmenen aikana. Energian tarve nousee 81 terawattitunnista noin 97—98 terawattituntiin. Tämä kansallinen Kioton ikkuna varmistaa myös kansallisen edun toteutumisen.

Talousvaliokunnan ydinvoimalle myönteinen mietintö sisältää osin ristiriitaisia ponsilausumia niin sanotusta risupaketista väestön keskittämiseen. Erityisen arveluttavaa on sitoutua lausumaan, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus — nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi, ..." Toisin sanoen, väestöä keskitetään nykyistä nopeampaan tahtiin muutamaan kasvukeskukseen.

Ydinvoimahakemuksen taustalla on vahva omistuskeskittymä, joka sitoo yhteen perusteollisuuden, ydinvoimateollisuuden ja bioenergian tuotannon. Itselleni tämän asetelman hyväksyminen asiantuntijakuulemisten yhteydessä on ollut erityisen vaikeaa. Kaikesta tästä huolimatta maamme työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta perusteollisuuden menestyminen on myös tulevaisuudessa erittäin painava ja kansallisesti merkittävä asia. Näin merkittävin ydinvoimaa puoltava tekijä on nimenomaan perusteollisuuden toimintaedellytysten varmistaminen.

Myönteinen päätös merkitsee ensisijaisesti siis tukea suurteollisuudelle. Olisiko talousvaliokunnan ponsilausumien joukossa pitänyt olla lausuma myös pienyritysten toimintaedellytysten vahvasta ja voimakkaasta parantamisesta? Nimittäin työelämäkäytännöt on vahvistettu suurteollisuuden lähtökohdista. Tulevaisuudessa työllisyyden tasapainoinen kehitys edellyttää erityisesti pienyritystoiminnan edellytysten vahvistamista, ja tämä näkökulma ennen kaikkea korostuu maan tasapainoisen kehittämisen kannalta.

Energiaratkaisuun liittyvän eettisen näkökulman lisäksi päätöksessä on olennaista siis suuruuden ja pienuuden ekonomioiden tarkastelu. Myönteinen ydinvoimapäätös on ensisijaisesti tuki suuruudelle. Hajautetun, uusiutuvan energiantuotannon edistäminen on tuki pienuudelle. Avoimet sähkömarkkinat tulevat osoittamaan sen, että sekä suuruuden että pienuuden ekonomioiden ymmärtäminen on välttämätöntä. Tilaa tulee olemaan sekä pienille että suurille energiayksiköille. Suomen kannalta on pohdittava nykyistä perusteellisemmin sitä, miten luomme toimivat markkinat myös vaihtoehtoisille energiamuodoille. Tästä on erittäin hyvä esimerkki maalämpö, joka toteutuessaan edes sillä tasolla, millä se on toteutettu Ruotsissa, merkitsee yhden ydinvoimalan energiakapasiteettia.

Useissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota myös ydinvoiman riskeihin. Omasta puolestani totean, että niiden liioittelu ei ole perusteltua. Pelon viestittäminen ei ole vastuullisen politiikan tehtävä. Riskien asiallinen arviointi on toki tarpeellista ja perusteltua. Ydinenergiaan liittyvien haittojen vuoksi meidän tulee ponnistella parempien ja puhtaampien vaihtoehtojen löytämiseksi. Suomessa kuitenkin on käytössä ydinteknologia, jonka turvallisuus on varsin korkeaa.

Keskeiseksi tämän päätöksenteon osalta muodostuukin kysymys, onko meillä riittävää valmiutta realistisesti korvata ydinsähkö, ydinenergia, muilla tuotantovaihtoehdoilla, miten tämä ajoitus rakentuu, mistä löytyy riittävä tahtotila uusien energiamuotojen kehittämiseen ja niiden volyymin riittävään aikaansaamiseen.

Arvoisa puhemies! Suomen ja koko EU:n alueen tulevaisuuden merkittävämmäksi kysymykseksi nousee lähimmän kymmenen vuoden aikana energiapolitiikka. Millä tavalla me varmistamme riittävän mittakaavan omaavan, yhteisen, uusiin energialähteisiin liittyvän kehittämistyön käynnistymisen? Muun muassa vasta päätimme lisäbudjetin yhteydessä tukea yhteiseurooppalaista Airbus-hanketta yli 50 vanhalla miljoonalla markalla. Minua hämmästyttää se, että eurooppalaisessa yhteistyössä, vaikka olemme lähes 70-prosenttisesti riippuvaisia Euroopan ulkopuolelta tulevasta energiasta, emme ole löytäneet sitä yhteistyön tasoa, jossa olemme valmiit panostamaan uusien, läpimurronomaisten energiavaihtoehtojen löytämiseksi, sillä Euroopan kilpailukyvyn kannalta aivan keskeinen tekijä on ratkaista energiaomavaraisuus nykyistä paremmalla tavalla. Mikä on se uusi energiantuotantoalue, jolla Euroopan unioni astuu edelläkävijäksi? Voiko se olla esimerkiksi vetytalouden kehittämiseen panostaminen?

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sanomalehti Karjalaisen päätoimituskirjoittaja Tuula Rantonen kirjoitti huhtikuun puolivälissä, että onneksi hän ei ole kansanedustaja. Hän arveli, että kansanedustajan saattaa olla vaikea määritellä kantansa hallituksen lakiesitykseen sukupuolen vaihtamisesta. Asiantuntijakuulemisen jälkeen se asia oli oleellisesti helpompi ratkaista kuin ottaa silloin, runsas kuukausi sitten, lopullinen kanta siihen, miten tahdostamme riippuen lisääntyvä perusvoiman tarve tyydytetään, tarve, joka siis riippuu meidän ihmisten tahdosta.

Nyt olen lukenut nämä seitsemän lausuntoa ja mietinnön ja kuunnellut toistakymmentä tuntia tätä keskustelua. Lähetekeskustelussa ihmettelin, miten niin kovin moni kansanedustaja saattoi ottaa niin kovin varman kannan vaikeaan asiaan ennen asiantuntijoiden kuulemista. Nyt huomaan, miten samoja asiantuntijoita kuulleet edustajat ovat päätyneet niin kovin erilaiseen johtopäätökseen. Tämä asia ei siis todellakaan ole niin yksinkertainen asia kuin hallituksen esitys ja talousvaliokunnan enemmistö antavat ymmärtää.

Kun tilaisuus tarjoutui, kävin Olkiluodossa omin silmin katsomassa olemassa olevan ydinvoimalan käyttökulttuuria ja toimintaa. Olen verrannut näkemääni ja kuulemaani nyt käsillä olevaan mietintöön ja tähän keskusteluun ja tullut siihen johtopäätökseen, jonka tämän esityksen lopuksi lausun.

Arvoisa puhemies! Olkiluodon kaksi ydinvoimalaa on sijoitettu samalle, toiminnan massiivisuuteen nähden verraten pienelle saarelle, jolle toki fyysisesti sopii kolmaskin voimala. Ydinreaktion tuottamasta energiasta saadaan talteen vajaa kolmannes, loppu huuhdellaan mereen suljetun järjestelmän lauhduttimien kautta. Tässä keskustelussa vain ed. Karttunen on hipaissut mereen huuhdellun lauhdelämmön mahdollista ekologista vaikutusta.

Koko voimala-alue on äärimmäisen tarkoin vartioitu. Jokaisen henkilöllisyys ja oikeus liikkua alueella tarkastetaan joka kerta. Voimaloita ympäröi moninkertainen piikkilanka. Sen ääreltä valvontakameran kuvaan tarttuva jäniskin käydään tunnistamassa. Jokaisen työntekijän vieraan saama säteilyannos mitataan. On sanottu, että missään ei ole niin vähän säteilyä kuin ydinvoimalassa. Rauhantilan vallitessa ydinvoimala lienee turvallinen. Tshernobylin kaltaista grafiittihidastinta ei ole, eikä reaktoriytimen sulaminen näytä mahdolliselta.

Ed. Soininvaara on tuonut tässä keskustelussa toistuvasti esiin Säteilyturvakeskuksen riskianalyysin. Ed. Soininvaaran tietolähdettä ei ole syytä epäillä, vaikkakin voimalan käyttökulttuuri antaa aika vakuuttavan kuvan laitoksen teknisestä käyttöturvallisuudesta.

Teknisesti orientoituneelle ihmiselle ydinvoimala on mielenkiintoinen kohde. Umpinaiseen järjestelmään suljetun veden höyrystämiseen tarvittava lämpö tuotetaan ydinreaktiossa, jossa uraaniytimen halkeaminen synnyttää valtavan lämpömäärän. Reaktorin sisällä polttoainesauvoja ohjataan mekaanisesti varmistetulla, hydraulisella, reaktorin ulkopuolelta toimivalla ohjauksella. Rakenne on sellainen, että tilanteen niin vaatiessa reaktori sammuttaa itse itsensä. Reaktio tapahtuu kymmeniä senttejä paksun teräskuvun sisällä. Uusi voimala, ja miksikä ei näitä entisiäkin niin haluttaessa, voidaan peittää vaikka lentokoneen törmäyksen kestävällä teräsbetonilla.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, kymmenen vuoden aikana kertynyt käytetty polttoaine on varastoitu kahteen avoaltaaseen veden alle. Altaat ovat sitä vettä ja vartiointia lukuun ottamatta verraten suojattomia. Muu radioaktiivinen jäte on lähes sadan metrin syvyydessä kallion sisällä. Sinne on tarkoitus sijoittaa loppuun ajetut reaktorit, sitten kun se aika on. Kalliovarastossa tehdään koekairauksia käytetyn polttoaineen loppusijoituksen ratkaisemiseksi. Siellä on prototyyppi kuparikapselista, johon mahtuu yhden voimalan yhden vuoden käytetty polttoaine. Vanhan miljoonan maksaneen kapselin sulkemistapaa ei ole vielä päätetty. Koko loppusijoitus on tietyssä mielessä ratkaisematta. Luvan saanut sijoitus varautuu siihen, että jos vieläkin lopullisempi ratkaisu keksitään, kapseli pitää voida kaivaa kalliosta pois.

Arvoisa puhemies! Jos ajattelemme itsekkäästi vain omaa kansantalouttamme muutaman vuosikymmenen tähtäimellä, ydinvoimaa edullisempaa ratkaisua ei taida olla. Kaikki investoinnit loppusijoitukseen ja riskien kantamiseen kuvitellut rahastoinnitkin huomioon ottaen ydinsähkö on niin halpaa, että sen nettohintaa ei kai ole lupa sanoa tässäkään keskustelussa.

Teollisuus ja nyt jo ammattijärjestötkin vaativat meitä tekemään tämän helpoimman, itsekkäimmän ratkaisun. Heti, kun kysymme ratkaisun etiikan tai moraalin perään, asia näyttäytyy selvästi eri valossa. Ydinvoima on väliaikainen ratkaisu ja ratkaisu vain tähän hätään, mikä valiokunnan mietinnön rivien välistäkin on luettavissa. Kestävämpi ratkaisu on joka tapauksessa löydettävä seuraavan sukupolven aikana.

Voidaan ja on syytä kysyä, voiko tämä sukupolvi jättää ongelmia seuraavan sukupolven ratkaistavaksi. Voidaan kysyä ja pitää kysyä, mikä on vastuumme niistä alueista, joilla uraania louhitaan. Voidaan kysyä ja pitää kysyä, kuka kehittää ydinvoimalle vaihtoehdon, jos maailman menestyvät teollisuusmaat eivät sitä tee. Voidaan kysyä ja pitää kysyä, olisiko sittenkin koko ihmiskunnan edun mukaista tehdä kestävä ratkaisu jo nyt.

Vaikka ed. Gustafsson väheksyi näitä eettisiä perusteita, niin sanoisin, että eräänlaisen globaalieettisen pohdiskelun jälkeen olen päätynyt kannattamaan (Puhemies koputtaa) ed. Ojalan esittämää päätösehdotusta niin tulkittuna kuin ed. Huovinen sen täällä tulkitsi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän erittäin hyvin monia niin ydinvoiman vastustajien kuin kannattajien argumentteja, koska oman ratkaisuni tekeminen tässä kysymyksessä oli vaikeaa. Edelleenkin olen huolestunut siitä, onko lisäydinvoima liian keskitetty ratkaisu ja syökö se uusiutuvilta energiaratkaisuilta markkinoita. Edelleenkin pohdin myönteisen ratkaisun vaikutusta maamme ympäristömaineeseen, sillä kansalaisten käsitys muuallakin kuin Suomessa ydinenergian suurista riskeistä on vahva.

Pitkän harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin kuitenkin kannattamaan viidennen ydinvoimalan rakentamista. Erityisesti asiantuntijakuulemiset sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä muuttivat oleellisesti näkemyksiäni eri energiavaihtoehtojen terveys- ja turvallisuushaitoista, jotka merkitsevät minulle tärkeintä perustetta ydinvoimakriittisyyteeni.

Ydinenergian terveys- ja turvallisuusriskit ovat pienemmät kuin kaasu- tai hiilivoiman. Merkittävän onnettomuuden tilastollinen todennäköisyys suunniteltavassa ydinreaktorissa on äärimmäisen pieni, jopa vain yksi sadassatuhannessa vuodessa. Tämäkin on toki huomioon otettava riskitekijä, mutta jos sen perusteella teemme ratkaisuja, niin auto ja lentokone pitäisi saman tien lailla kieltää vielä suurempina terveysriskeinä. Pahimman mahdollisen onnettomuudenkin aiheuttamat syöpätapaukset ja sikiövauriot jäisivät vähäisemmiksi kuin polttoon perustuvan energiatuotannon normaalikäytössä. Fossiilisten polttoaineiden, jotka tulevat liikenteestä, hiilivoimasta, maakaasusta, aiheuttamien pienhiukkaspäästöjen aiheuttamiin sairauksiin kuolee Euroopassa joka vuosi 100 000—400 000 ihmistä. Tshernobylissä kuoli 40 ihmistä välittömästi, ja Unicefin ja Who:n selvitysten mukaan saastuneilla alueilla syövän todennäköisyys lisääntyi 0,2 prosenttia. Vertailuksi todettakoon, että maakaasuräjähdyksissä on kuollut ainakin tuhat ihmistä. Tshernobylin suojakuvuttoman grafiittireaktorin palamiseen perustuva saastepilviä synnyttävä onnettomuus on toisaalta teoreettisestikin mahdoton suomalaisessa ydinreaktorissa.

Ydinjäte voidaan säilöä turvallisesti ainakin 10 000 vuodeksi. Teoreettinen epävarmuus kapselien kestävyydestä ajoittuu satojen tuhansien vuosien päähän, jolloin jätteen radioaktiivisuus on jo vähentynyt taustasäteilyn tasolle.

Ydinenergian vastustus nousee pitkälti ydinaseisiin liittyvien mielikuvien aiheuttamista peloista. Luulenkin, että emme osaa ympäristössämme pelätä oikeita vaaroja. Miksi kansalaisaktivistit heittäytyvät mieluummin ydinjätekuljetusten tielle kuin vaikkapa kivihiilirekkojen tai maakaasuvoimaloiden eteen? Miksi vihreät eivät harkitse lähtöä hallituksesta, jos ekologisesti ja terveydellisesti ydinvoimaa vaarallisempaa maakaasua aiotaan lisätä?

Fossiilisiin polttoaineisiin painottuva valinta on mielestäni vastuuton perintö lapsillemme. Kaikkein vähiten ymmärrän niitä, jotka tupakka suussa vastustavat ydinvoimaa. Tupakka tappaa joka vuosi Suomessa 6 000 ihmistä, ja tupakan viljely aiheuttaa katastrofaalisia ympäristötuhoja sademetsissä. (Ed. Laukkanen: Hyvä vertaus!)

Jos etsimme eettisesti ja ekologisesti kestävää energiaratkaisua, fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen ja maakaasun, käytöstä sähköntuotannossa tulisi pyrkiä nopeasti eroon. Maakaasuvaihtoehto lisää toki myös riippuvuutta Venäjän tuonnista, ja tällä hetkellä olemme jo liiaksi riippuvaisia tuontienergiasta.

Sähkön säästö ja uusiutuvat energiatuotantomuodot tulee hyödyntää täysimääräisesti, mutta ne eivät valitettavasti riitä kattamaan sähkön tarvetta tulevina vuosina. Sähkömarkkinoiden vakaus toki edistää myös työllisyyttä ja antaa liikkumatilaa hyvinvointipalvelujen kehittämiselle.

Suomen maineen ei periaatteessa pitäisi tästä ratkaisusta kärsiä, elleivät ydinvoiman kotoisat vastustajamme käytä sitä väärin isänmaan etua vastaan. Viidennen ydinvoimalan rakentamisen jälkeen lähestymme vasta Euroopan keskitasoa, 35 prosenttia ydinenergian osuudessa sähköntuotannosta. Esimerkiksi Ruotsissahan puolet sähköstä tuotetaan ydinvoimalla.

Uusiutuvat energiamuodot, kuten tuuli- ja aurinkovoima sekä bioenergia, ovat ympäristön ja kansanterveyden kannalta toki ylivertaisesti turvallisimmat vaihtoehdot. Valitettavasti ne eivät yksin kuitenkaan kata kuin osan sähköntarpeestamme. Tuulivoimalla tuotetaan 0,1 prosenttia sähköstä, ja tavoitteena on kymmenkertaistaa sen tuotanto 1,1 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Aurinkoenergialla tuotetaan vain 0,002 prosenttia sähköntarpeestamme. Puusähkö on Suomelle, metsien maalle, erinomainen ja kasvava tulevaisuuden vaihtoehto, mutta sekään ei tällä hetkellä kata kuin 10 prosenttia sähköntuotannosta.

Viidennen ydinvoimalan vaihtoehtona Kioton sopimusten haasteiden edessä eivät siis ole uusiutuvat energiamuodot, vaan maakaasun lisääminen. Oma ratkaisuni ei perustunut ensisijaisesti taloudellisiin vertailuihin. Olisin ollut jopa valmis yhteiskunnalle jonkin verran kalliimpaan ratkaisuun, jos ydinenergia olisi ollut maakaasuvaihtoehtoa suurempi turvallisuus- ja terveysuhka.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Kirjailija Eeva Kilpi otti kantaa ydinvoimakeskusteluun eilen Helsingin Sanomissa kysellen, onko Jumalan luoman atomin halkaiseminen oikein eettisesti. Haluan kommentoida tätä, koska sähköpostin välityksellä tänään monet muutkin ovat kyselleet, kuinka kristillisdemokraatti voi kannattaa ydinvoimaa. Ajattelen, että Jumala on antanut ihmisille myös järjen, jota tulisi käyttää vastuullisesti lähimmäisten parhaaksi. Ydinenergia on Jumalan luomaa energiaa yhtä lailla kuin maakaasu tai bioenergia, mutta kaikkia niitä voidaan käyttää joko oikein tai väärin, vastuullisesti tai tuhoamaan ja tappamaan. (Puhemies koputtaa) Tieteellinen tutkimus ja sen hyödyntäminen ihmiskunnan hyväksi on juuri sen tehtävän täyttämistä, johon meitä on kutsuttu.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Elän kolmivuotisen eduskuntakauteni tiukinta viikkoa kaiken kaikkiaan. Perjantaina 24. päivä eli ylihuomenna sormeni hapuilee vielä vihreän ja punaisen napin välillä. Mikä on kantani ydinvoiman lisärakentamiseen? (Ed. Laukkanen: Kysykää ed. Räsäseltä!) Takana ovat nuo 80 asiantuntijaa, joita omassa valiokunnassani, ympäristö- ja hallintovaliokunnassa, sain kuulla, kymmenittäin luettuja lehtijuttuja ja kannanottoja ja paljon, paljon kansalaispalautetta erityisesti tänään.

Kansanedustajan näkökulma asiaan on melkoisen erilainen kuin suuren osan kansalaisista, enkä halua tällä halventaa kansalaisten kannanottojen tärkeyttä. Minäkin voisin yksinäisenä kansalaisena lausua asiasta selkeän mielipiteeni, joka on syntynyt jostain tietystä näkökulmasta. Lainsäätäjänä joudun kuitenkin hahmottamaan sen laajan kokonaisuuden ja ne lukuisat yksityiskohdat, joihin tämä päätös liittyy.

Niin kuin silloin, kun tässä muutama kuukausi sitten tai reilusti puoli vuotta sitten kävimme vääntöä homojen parisuhdelain kohdalla, joudun nytkin toteamaan, että julkisuudessa itse asia on kyllä valitettavasti pinnallistunut aivan kuin olisi kysymys vain siitä, rakennetaanko lisäydinvoimaa vai ei. Tätä pinnallisuutta ovat omalla tavallaan edistäneet ja käyttäneet poliittisesti hyväkseen erityisesti vihreät. Myönnettäköön, että päätöksenteko olisi helpompaa, jos eduskunnassa saisimme päättää koko energiapaletista, mutta sehän on muidenkin käsissä tämä asia.

Suurelta yleisöltä on energiakeskustelussa jäänyt huomaamatta se looginen johtopäätös, että kaikki kannattavat Suomessa ydinvoimaa. Kukaan 200 kansanedustajasta ei ole esittänyt, että neljä nykyistä ydinreaktoria olisi pysäytettävä tai että ydinsähkön tuonti Venäjältä olisi lopetettava. Energiakeskustelun yksi olennaisimmista kysymyksistä on, tuodaanko tarvittava lisäydinsähkö Venäjältä vai tuotetaanko se itse viidennellä ydinvoimalalla. Käytännössä viides voimala on jo rakennettu meillä Venäjän Sosnovyi Boriin, Suomeen kun siirretään sähköä tällä hetkellä itärajan takaa lähes yhden ydinvoimalan verran. Uusi ydinvoimala tuottaisi sähköä 8—10 terawattituntia. Viime vuonna Suomeen tuotiin sähköä Venäjältä 7,7 tWh:ta ja pohjoismainen nettotuonti oli ympäristövaliokunnan arvion mukaan 2,3 terawattituntia.

Suomella on ympäristöeettinen vastuu kehittää Venäjän ydinvoimaloita edelleen turvallisemmiksi juuri siksi, että olemme käyttäneet niitä omina varamyllyinämme. Ylihuomenna päätetään, tuotetaanko sähköä jatkossa yhä enemmän ydinvoimalla Suomessa vai siirretäänkö sitä ulkoa tänne. Teollisuus kuitenkin päättää vapailla markkinoilla itse, mistä se ostaa ydinsähkönsä. Tähän päätökseen me vähemmän voimme vaikuttaa.

Venäjän ydinvoimaohjelmassa on tavoitteena kapasiteetin lisäys. Rakenteilla on neljä reaktoria 29 nykyisen lisäksi. Tästä saattaa helposti seurata, että suomalaisen teollisuuden on edelleenkin mahdollista ostaa sähkönsä Venäjältä. Näin tapahtuu ainakin ennen vuotta 2010, jolloin mahdollinen viides ydinvoimala on toiminnassa meillä Suomessa.

Energiakeskustelun yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, miten Suomen energiatarve turvataan. Sähkön kokonaiskulutus oli vuonna 70 tuo 20 terawattituntia. Viime vuonna se oli 81,6 terawattituntia. Lisää sähköä tarvittaisiin eri arvioiden mukaan 9 terawattituntia vuoteen 2010 mennessä ja ainakin 14 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä. Tästä on suurempiakin arvioita olemassa.

Eduskunnan hyväksymän ilmastostrategian mukaan maatamme odottaa energiansäästöohjelma riippumatta siitä, rakennammeko uutta perusvoimaa ydinvoiman vai maakaasun varaan. Tämä on ehkä vähemmän tunnettu asia. Kauppa- ja teollisuusministeriö on suunnitellut, että perustoimilla sähköä säästyisi 2,4 terawattituntia ja voimakkailla toimilla 4,6 terawattituntia vuoteen 2010 mennessä. Maamme teollisuus pitää KTM:n energiansäästöohjelman perusvaihtoehtoa haasteellisena mutta hyvin realistisena.

Kun teollisuus käyttää nykyisin sähköstä 53 prosenttia eli 43 terawattituntia ja kotitaloudet 23 prosenttia, säästötavoitteet ovat edelleenkin kovat teollisuudessa, jossa jonkin verran jo energiansäästöohjelmia eri puolilla on viety läpi. Mutta kyllä kotitalouksissakin säästöä voi tapahtua. Eräs merkittävä säästökohde on jo useamman mainitsema viihde- ja tietotekniikkalaitteiden valmiustilan kytkeminen pois. Jos oppisimme katkaisemaan tv:stä valmiusvalon, Suomessa säästyisi energiaa 0,4 terawattituntia eli lähes Vuotoksen altaan tuottaman vuotuisen energiamäärän verran. (Ed. Tiuri: Vastaanotin hajoaisi nopeammin!) — Onko näin?

Energiapäätös on osa Suomen ilmastopolitiikkaa. Kestävän kehityksen kansainväliset sopimukset velvoittavat tässä Suomea. Kioton sopimuksen mukaan meidän tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjämme vuosina 2008—2012 keskimäärin 5,2 prosenttia vuoden 90 päästöjen tasosta. Sekä maakaasu- että ydinvoimamalleilla nämä tavoitteet, näin uskon, voidaan saavuttaa.

Itselleni on tiivistynyt kuva, että tässä asiassa on lopulta kyse energiapalettimme sisäisistä suhteista. Kun lisäydinvoiman vastustajat eivät ole lakkauttamassa nykyisen neljän reaktorin toimintaa, hekin näkevät, että Suomen energiatuotanto tarvitsee ydinvoimaa ainakin muutamien seuraavien vuosikymmenten ajan. Näin näkevät myös monet ympäristöjärjestöt. Ironista on, että ne eivät voi myöskään estää teollisuutta ostamasta sähköä Venäjältä.

Vuonna 2000 Suomen sähköstä tuotiin ulkomailta 15 prosenttia. Kotimaassa sähköä tuotettiin ydinvoimalla 27 prosenttia, vesivoimalla 18, puuperäisillä 12, kivihiilellä 11, maakaasulla 10, turpeella 5, öljyllä 2 ja tuulivoimalla 0,1 prosenttia. Miten tämä paletti jakaantuu tulevaisuudessa, siitähän nyt on kyse. Olen jäänyt voimakkaasti miettimään, mikä tulee olemaan uusiutuvien energiamuotojen osuus paletissa, jos viides voimala rakennetaan. Vaarannammeko me vihreän nokian syntymisen rakentamalla ydinvoimaa? On toisaalta totta, että vihreä nokia tarvitsee rinnalleen energiaintensiivistä metalli- ja terästeollisuutta. Hyvin monestihan nuo edellä mainitut aineet ovat myöskin raaka-aineina esimerkiksi tuon teollisuuden kattiloita rakennettaessa. Näiden kilpailukyvylle energian hinta ja saatavuus on myös hyvin keskeinen asia. Jokainen kotitalous toivoisi myös, että sähkölasku olisi mahdollisimman pieni.

EU-alueella uusiutuvien energialähteiden käyttö sähköntuotannossa pyritään tuplaamaan vuoteen 2010 mennessä. Kaikki myöntävät, että Suomi on tällä hetkellä huippumaa uusien energiateknologioiden kehittämisessä. Suomalaisen puhtaan energiateknologian vienti oli miljardi euroa vuonna 2000, joka on enemmän kuin sähkön tuonnin arvo Suomeen.

Itselleni yksi kysymys on vielä ylihuomiseksi hyvin kovasti selvitettävänä: ratkaisevatko vihreän nokian tulevaisuuden suomalaiset kasvavat sisämarkkinat, vai vaarantavatko sen tulevaisuutta energian saatavuuskysymys ja sen tuottamisessa käytettävän kotimaisen raaka-aineen hinta?

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että tätä edustajien tuskaa tämän monisäikeisen asian tiimoilta olisi varmasti helpottanut sellainen päätöksentekomenettely, joka on käytössä kaikissa muissa EU-jäsenmaissa: Hallitus tulee tiedonannolla tai selonteolla eduskuntaan, hakee parlamentilta hyväksynnän jollekin energiapoliittiselle linjalle, joka pitää sisällään tietyn tyyppiset teknologiat ja energiantuotantomuodot. Sen jälkeen valtioneuvosto on toimeenpaneva elin, joka myöntää luvat tällaisille hakemuksille. Silloin tämäkin keskustelu ja päätöksentekoproseduuri olisi ollut vailla sellaisia poliittisia tai muulla tavoin väärin painottuneita näkökohtia, jotka tätäkin keskustelua ovat mielestäni sävyttäneet.

Arvoisa puhemies! Peruslähtökohtana tässä täytyy pitää kahta asiaa: millä toisaalta katetaan seuraavan vuosikymmenen aikana tapahtuva sähkön käytön kasvu ja miten se toisaalta toteutetaan sillä tavoin, että voidaan aidosti täyttää ilmastopäästösopimuksen asettamat velvoitteet ja, mikä tärkeintä, huolehtia siitä, että niin teollisuudella kuin kotitalouksilla on käytettävissä tulevaisuudessa myöskin kohtuuhintaista sähköä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttää talouden kasvua, jolle energiapolitiikka on väline. Ei se ole itseisarvo sinänsä, vaan se on väline. Siksi vaikkapa seuraavien vaalien suurimpana kysymyksenä en näekään sitä, kuka parhaiten ja eniten osaa harrastaa etujen jakamista, vaan ennen muuta sen, kuka kykenee luomaan maallemme uskottavan ja toimivan dynaamisen kasvun ohjelman, jossa nyt käsillä olevilla energialinjauksilla on erittäin suuri merkitys. Siinä on sitä yhteiskunnan kokonaisetua kosolti.

Energiapoliittisella ratkaisulla on ollut aina maamme teollistamisessa ja myöskin aluepolitiikassa hyvin merkittävä rooli. Tuskinpa Outokummun terästä tehtäisiin Torniossa tai rautaa Raahessa ilman Pohjois-Suomen aikoinaan poliittisilla päätöksillä ohjattua vesivoiman rakentamista. Siksi Suomi tarvitseekin tulevaisuudessa kaikkia erilaisiin energiantuotannon teknologioihin perustuvia ratkaisumalleja, ja poliittisella päätöksellä niistä malleista ei tulekaan sulkea mitään pois. Me tarvitsemme bioenergiaan perustuvia uusiutuvien energialähteiden tuotantomuotoja, mutta myöskin ydinvoimaa ja voimakkaita säästötoimia. Se, mitä emme tarvitse pitkässä juoksussa, on kivihiili, jonka alasajoon tuleekin pyrkiä talousvaliokunnan ponnen mukaisella, teollisuuden kanssa solmittavalla sopimuksella.

Käsillä on hallituksen ja talousvaliokunnan enemmistön kantaan perustuva kokonaisratkaisu, kestävän energiapolitiikan linjaus, joka perustuu perusvoiman osalta ydinvoimaan ja muutoin bioenergian tuotannon merkittävään lisäämiseen ja säästötoimiin, ja tähän mielestäni eduskunnan tulee nyt tarttua. Perusvoiman erillissähkön tuotannon osalta meillä mielestäni ei ole kahta vaihtoehtoa, siis ydinvoimaa ja maakaasua, on vain ydinvoiman lisärakentaminen ja toisaalta sähköntuonnin lisääminen Venäjältä. Maakaasuun perustuvaa perusvoimaa, siis erillissähkön tuotantoa, ei ole siksi, että yksikään yritys ei ole ilmoittanut investoivansa sen varaan. Myöskin maakaasua Suomeen tuovan Gasumin toimitusjohtaja pitää ydinvoiman lisärakentamista välttämättömänä ja katsoo, että maakaasu sopii parhaiten edelleenkin yhdistettyyn lämmön- ja sähköntuotantoon. Siihen perustuu, totta kai, ajatus myös siitä, että maakaasuputkea rakennetaan edelleenkin länteen.

Ministeri Hassi on täällä puhunut aikaisemmin markkinasignaaleista. Tämä hakemushan on markkinasignaali. Markkinat toimivat niin, että halutaan, että teollisuus rakentaa lisää ydinvoimaan perustuvaa sähköä. Minusta Hassin mainitsemaa komentotaloutta on se, että yksi teknologian käyttömuoto kielletään ja asetetaan jatkossa velvoitteita ja ostopakkoja vihreitä sertifikaatteja omaaville sähköntuotantomuodoille. Ei se ole vapaata markkinataloutta. Maakaasun lisätuonti lisäisi Suomen riippuvuutta Venäjän energiatoimituksesta ja hintaepävarmuutta, ja kaasun korkeasta hinnastahan johtuen Suomen suurin kaasulaitos Kotkassa seisoo. Jos se olisi kannattava tänä päivänä, niin sehän pyörisi olennaisella tavalla enemmän kuin tänä päivänä se pyörii. Ihmettelen, että maakaasuvaihtoehdosta on vihreidenkin piirissä niin paljon innostuttu. Sehän ei myöskään täytä Kioton sopimuksen päästövelvoitteita lyhyelläkään aikaviiveellä.

Maakaasuun perustuva perusvoimavaihtoehto on siis etupäässä ja vain poliittinen hanke, jota pidetään esillä politiikkojen puheessa, ei teollisuuden. Siksi sen varaan rakentuva energiapolitiikka on suuri hyppy tuntemattomuuteen.

Vuonna 93 täällä puhuttiin myöskin Norjan ja Barentsinmeren kaasukentistä. Tänä päivänä niitä putkia ei ole syntynyt tänne. Jos norjalaisista on kiinni, ei niitä synnykään tänne. (Ed. Kiljunen: Miksi Keski-Euroopassa siihen sitten vannotaan?) — Miksi, ed. Kiljunen, Norja rakentaisi niitä putkia Suomeen, kun Keski-Euroopassa on moninkertaiset markkinat ja siellä on mahdollisuus kilpailla venäläisen sähkön kanssa? — Ainoa mahdollisuus on Suomessa jatkossakin Keski-Euroopan kautta tuleva toinen kaasuputki, joka tuo tänne samaa Siperian kaasukentiltä tuotavaa Venäjän kaasua.

Herra puhemies! Sitten vielä tästä kotimaisesta paketista. Minusta on ala-arvoista puhua mistään risupaketista. Kyse on uusiutuvien energialähteiden jalostus- ja innovaatiopaketista, jollaiseksi voidaan valiokunnan ponsikokonaisuutta luonnehtia. Suomen tulee tosissaan nyt kehittää energiateknologiasta vientituotteita, rahoittaa paineistetun kaasutuksen demohankkeita, panostaa lajitellun yhdyskuntajätteen polttotekniikkaan ja avustaa kotitalouksia muuttamaan lämmitysjärjestelmiä vaikka puupolttoainetta ja maalämpöä käyttäväksi. Tästä voi syntyä suurenmoinen mahdollisuus tulla merkittäväksi teknologian kansainväliseksi tuottajaksi ja viejäksi, ja siksi toivonkin, ministeri Mönkäre, että tässäkin keskustelussa vielä voimakkaasti sitoudutte siihen, että KTM:ltä tulee tämänsuuntaisia painotuksia ja ehdotuksia myöskin tuleviin budjetteihin, niin kuin yksi avaus myöskin jo käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa meillä on.

Lopuksi, herra puhemies, muutama sana vielä puun käytöstä. Yksi keskustelun ihmeellisimpiä väitteitä on ollut se, että me saamme puu- ja biomassan liikkeelle, kun me torjumme ydinvoiman. Asia on juuri päinvastoin. Kun teollisuus investoi ilman yhteiskunnan tukea perusvoimaan, meille veronmaksajien varojen käytöstä päättäville jää sitten enemmän tilaa uusiutuvien energialähteiden, kuten biomassan, käytön ja teknologian tukeen. Halpa sähkö ei voi olla siis ongelma. On hyvin olennaista, että nähdään, että ydinvoiman halpuus ei tee näistä muista kannattamattomia vaan sen edullisuus mahdollistaa muiden uusiutuvien energialähteiden käytön ja tarvittavan teknologian tukemisen veronmaksajien rahoilla. Yksikään hakekuorma, yksikään turvelaitos tai tuulivoimala ei lähde liikkeelle ilman yhteiskunnan tukitoimia. Siksi, herra puhemies, talousvaliokunnan ponnet muodostavat (Puhemies koputtaa) sen energiapolitiikan kokonaisuuden, johon eduskunnan mielestäni nyt tulee kaikin keinoin tarttua.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aivan itsestäänselvää, että meidän on turvattava riittävä energian saanti, sen kohtuullinen hinta, huoltovarmuus ja luotettavuus. Itsestäänselvää on myöskin se, että sillä on merkitystä koko yhteiskunnalle, erityisesti elinkeinoelämälle, aluetaloudelle ja työllisyydelle ja, totta kai, myöskin kotitalouksille.

Arviot sähkön lisätarpeesta vuonna 2010 vaihtelevat 85:stä 90 terawattituntiin. Vuonna 2020 tarpeen arvioidaan olevan lähellä 100:aa terawattituntia. Tuo tarve meidän on katettava, tai säästöteknologian on tehostuttava roimasti. En usko siihen, että elintapamme kovin paljon muuttuvat, mikä sitten vaikuttaisi alentavasti sähkön kulutukseen.

Sähkön hinta riippuu energiantuotannon määrästä, mutta myös muista seikoista, esimerkiksi energiaverotuksen tasosta. Sähkömarkkinoilla tulee tarjonnan olla riittävä kysyntään nähden, jotta sähkön hinta pysyy kilpailukykyymme nähden kohtuullisella tasolla.

Energia on yksi tärkeimmistä tuotannontekijöistä, mutta vain yksi. Suomalaisen kilpailukyvyn esteenä ei ainakaan tähän asti ole ollut energian korkea hinta, eikä sen tietysti pidä olla este tulevaisuudessakaan. Mutta myös muut toimenpiteet, joilla ylläpidetään ja parannetaan koko elinkeinosektorin kilpailukykyä ja työllisyyttä, on aivan erityiseen tarkasteluun otettava. Tässä käännän katseeni erityisesti tällä hetkellä kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäreeseen, jonka peukalon alla on osaltaan myöskin Yrittäjyys-hanke, joka hallituksella on, ja sen toteuttaminen. (Ed. Ala-Nissilä: Joo, siinä olisi paljon parantamista!) — Näin on, ed. Ala-Nissilä.

Tuontiriippuvuudesta on täällä myöskin erittäin paljon keskusteltu ja puheita pidetty, muun muassa äsken ed. Laukkanen. On aivan selvää, että tuontiriippuvuus on yksi riskitekijä. Samalla on myöskin aivan selvää, että me emme voi omilla ratkaisuillamme vaikuttaa siihen, mitä esimerkiksi Venäjä tekee omien ydinvoimaloittensa kanssa niiden lisärakentamisen tai alasajon suhteen. On aivan liian sinisilmäistä tuijottaa siihen, että jos me rakennamme tänne ydinvoimalan, niin venäläiset eivät sitä tee. Tämä ei mielestäni ole totta, tämä on harhaanjohtava ajattelutapa.

Toinen asia, mikä on jäänyt erityisen vähälle tarkastelulle — se jäi vähälle tarkastelulle talousvaliokunnassa samoin kuin myös tässä keskustelussa — on sähkömarkkinoiden avautumisen vaikutukset. Yleensähän tapahtuu niin, että kun markkinoita avataan, hinnat alentuvat. Toisaalta on kuultu puheenvuoroja, jotka ovat juuri päinvastaisia. Toivoisinkin, että tätä asiaa avattaisiin hiukan enemmän ja katsottaisiin, miten se vaikuttaa suomalaiseen elinkeinotoimintaan ja yhteiskuntaan siinä vaiheessa, kun koko Euroopan mitassa jäljellä oleva ja käyttämättä tällä hetkellä oleva energiakapasiteetti saadaan käyttöön ja markkinoille.

Arvoisa puhemies! Tarkastelunäkökulmani ei ole suoraan sen enempää mietinnöstä kuin vastalauseestakaan. Muutama perustelu:

Vastalauseessa kestävän kehityksen määritelmä on ydinvoimavastainen. Tätä ihmettelen siinä mielessä, että moitteettomasti toimiessaan ydinvoima on puhdasta, saasteetonta ja teholtaan aivan ylivoimaista ja huippuluokan energiantuotantoa, sähköntuotantoa. Eikö se silloin ole kestävän kehityksen mukaista? Nyt en puhu riskeistä, jotka totta kai myöskin tähän sisältyvät.

Toinen vastalauseessa oleva asia on vesivoiman lisärakentaminen. Se siinä kyllä mainitaan, mutta ei mainita sanallakaan, miten se tapahtuu ja toteutetaan. Käytännössä ainoa vaihtoehto on Vuotoksen rakentaminen. Toivonkin, että sen rakentamispäätös hyvin pikaisesti tehdään, ja haluan osaltani sitä olla kiirehtimässä säätövoiman saatavuuden vuoksi. Viimeksi sähkön riittävyyden kannalta läheltä piti -tilanne oli kuluvan vuoden alussa, jolloin sähkön tukkuhinta nousi tilapäisesti kestämättömän korkealle tasolle. Silloin olisi tarvittu Vuotoksen tyyppistä säätövoimaa. Kun kerran vesivoimaa rakennetaan, on sen käyttö todella edullista, korjaustarpeet minimaalisia ja kestoikä pitempi kuin minkään muun energiantuotantomuodon.

Mietinnön osalta taas lähdetään siitä ajattelutavasta, että lisäydinvoiman ja yhden suuren energiantuotantoyksikön lisärakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Vaikka puhummekin vain yhden uuden ydinvoimalayksikön rakentamisesta, on meidän samalla uskottavasti varmistettava, että hyvin eri puolilla maata käyntiin lähtenyt yritystutkimus- ja innovaatiotoiminta vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen, uuden teknologian ja uusiutuvan energiatuotannon kehittämiseksi jatkuu ja samalla työllistää yhä enemmän suomalaisia, ja omalta osaltaan näin vahvistaa aluetalouksien kasvun edellytyksiä. Edellä mainitut asiat ovat kehittyneet hyvin pitkälle, kun taustalla on ollut todellinen tarve. Miten tämä myönteinen kehityskäyrä saadaan edelleen jatkumaan, jos lisää ydinvoimaa rakennetaan?

Ponsia sisältyy sekä vastalauseeseen että mietintöön. Olemme kuitenkin karvaasti saaneet kokea ponsien vaikutuksen ja yksimielisestikin täällä hyväksytyt ponnet eivät ole johtaneet toivottuun lopputulokseen. Valittiinpa kumpi tahansa ratkaisu, ponnet on toteutettava, ja ainakin moraalinen velvollisuus on myös seuraavalla hallituksella noudattaa tätä samaa linjaa. Toivon, että esimerkiksi maatalouden kansallisen tuen ratkaisut eivät ole tässä samalla viivalla nyt ja toteutetaan ponnet toisella tavalla. Ihmettelen myöskin talousvaliokunnan halua kumota mietintönsä ponnet, jos uutta ydinvoimalaa ei rakenneta. Juuri siinä tilanteessahan ponsia ja ponsien ehdottamia toimenpiteitä todella tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Kun omalta osaltani mietin kysymystä, voin lopputuloksen todeta urheilutermein ja sanoa näin, että vasta maalikameran suurennuksen perusteella pystyin ratkaisemaan oman kantani, joka perustuu hajautettuun energiantuotantomalliin.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa tuntuu olevan sähkönsininen tunnelma. Äänestäessämme viidennestä ydinvoimalasta teemme eduskunnassa varsin ratkaisevan ja merkittävän päätöksen koko kansakunnan kannalta. Suomi elää sähköstä, metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuudesta. Sähköä tarvitsevat kaikki, se on myönnettävä ja pidettävä mielessä, kun painamme nappia perjantaina.

On vastuullisesti mietittävä maamme sähköntuotannon tulevaisuutta ja kysymystä, mistä saamme riittävästi ja edullisesti sähköä kansakunnan tarpeisiin siten, että emme kuormita enää ilmakehää. Jos äänestämme ei, mistä hankimme tulevaisuudessa tarvittavan sähkön? Keskustelun aikana on ydinvoiman korvaajaksi ehdotettu mitä erilaisimpia sähköntuottamismuotoja, energiansäästöä ja myös sähköntuonnin on nähty olevan eräs ratkaisu.

Vaikka olemmekin uusiutuvien energianlähteiden käytössä ja energiatehokkuudessa muita maita edellä, tulee näihin panostaa myös jatkossa. Laaja energiakeskustelu on kuitenkin osoittanut ja myös talousvaliokunnan mietinnöstä käy selvästi ilmi, että bioenergia ja tuuli, joita me kaikki täällä kannatamme, eivät yksin voi ratkaista tulevan sähkön tarvetta. Oletan, että myös maakaasun saatavuuteen ja hintaan liittyvät riskit tiedostetaan nyt paremmin kuin lähetekeskustelun aikana. Ripustautuminen niin sanottuun maakaasuvaihtoehtoon on pään pistämistä pensaaseen. On tullut täysin selväksi, että maakaasu ei ole realistinen vaihtoehto erillisessä sähköntuotannossa.

Puhemies! Entä sitten sähkön tuonti. Onko meillä, mistä tuoda sähköä? Vaikka meillä on avoimet sähkömarkkinat, se ei automaattisesti merkitse sitä, että naapurimaiden sähkö olisi meidän käytettävissämme. Asiantuntijoiden mukaan vesivoimaan perustuva sähköntuonti Ruotsista ja Norjasta voi vähäsateisena vuotena jäädä jo nyt olemattomaksi. Mikähän tilanne mahtaa olla kymmenen vuoden päästä, kun sähkönkulutus kasvaa myös näissä naapurimaissa? Heidänkin voimalaitoksensa vanhenevat, ja siellä ei rakenneta eikä edes suunnitella uutta tuotantokapasiteettia.

Entäpä sitten toinen suunta sähkölle? Venäjä on toistaiseksi voinut viedä sähköä ulkomaille, mutta kun Venäjän talous elpyy edes jollakin tavoin, niin se tarvitsee itse kaiken sähkönsä. Yllätyksiä voi tulla myös sitä kautta, että venäläisten omat sähkölinjat sekä voimalaitokset ovat varsin heikossa kunnossa. Onko moraalisesti oikein lisätä enää sähköntuontia maasta, jossa ympäristöasiat hoidetaan paljon huonommin kuin meillä kotimaassa? Oma näkemykseni on, että mieluummin oma voimalaitos kuin voimalaitos rajan takana.

Puhemies! Maaseudun sähköistäminen on pitänyt mahdollisena sen, että maaseutu on voitu pitää asuttuna. Siellä on ollut mahdollista myös turvata sähkön ansiosta asukkaille samat mukavuudet kuin kaupungeissa. Jos sähkön hinta nousee kovin paljon, siitä kärsivät juuri maaseudun asukkaat ja kotitaloudet ja yleensä maaseudulla toimivat pienet yritykset. Sähkö poistaa eroja maaseudun ja kaupunkien välillä.

Olen hämmästyneenä kuunnellut, arvoisat edustajat, että vaaditaan valtion tukea yhä enenevässä määrin energiantuotantoon. On aivan oikein, että tuetaan bioenergian lisäämistä ja tuulimyllyjen rakentamista, mutta valtion tuki ei saa nousta määrääväksi eikä myöskään liian suureksi. Meille, jos keille, pitäisi olla selvää, että emme voi rakentaa energiantuotantoamme yhteiskunnan tuen varaan. Valtion varoja tarvitaan muualla, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon. Ne ovat valtion ensisijaisia rahankäyttökohteita. Hyvinvointiyhteiskunnan eräs ilmentymä on, että pidetään huolta niistä, jotka eivät itse siihen kykene. Minä laittaisin mieluummin yhteisiä varoja hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiseen kuin energiatuotannon tukemiseen. Kuten kaikki hyvin tiedämme, ydinvoimalaitoksen rakentamiseen ei tarvita kansalaisten veroeuroja.

Eettinen kysymys on nostettu usein esille ydinvoimaan liittyen. Jostakin syystä tätä samaa asiaa ei ole pohdiskeltu muiden energianlähteiden osalta. Tärkein eettinen kysymys energiantuotannon osalta on energiavarojen, ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden, riittävyys myös tuleville sukupolville. Päätöksessämme me joudumme kantamaan vastuuta myös tästä kysymyksestä.

Toisin kuin fossiilisille energianlähteille, uraanille ei ole energiantuotannon lisäksi muuta käyttöä. Sen käyttö säästää fossiilisia polttoaineita ja ilmakehää tuleville sukupolville. Vuosi sitten teimme periaatepäätöksen käytetyn polttoaineen loppusijoittamiseksi Olkiluotoon. Tutkimuksiin osallistuneet tiedemiehet, huippuluokan asiantuntijat riippumattomista tutkimuslaitoksista, olivat tuolloin varsin yksimielisiä siitä, että käytetty polttoaine voidaan loppusijoittaa turvallisesti suomalaiseen kallioperään. Tästä kuitenkin on haluttu levittää pelkoa lietsovia uhkakuvia. Myös uraanikaivoksista haluttiin viime viikolla vielä levittää perättömiä tietoja toivoen, että kukaan ei ehdi maiden viranomaisilta tarkistaa asioiden oikeellisuutta.

Herra puhemies! Olemme tekemässä laajakantoista energiapoliittista ratkaisua, jolloin haastavana tehtävänä on sovittaa yhteen energiatalous ja kestävä kehitys. Tarvitsemme ydinvoimaa kasvavan sähkönkulutuksen kattamiseksi ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi. Lisäksi meidän on täytettävä Kioton ilmastosopimuksen velvoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja siinä tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa, johon kuuluvat bioenergia, tuulivoima ja energiansäästö yhdessä ydinvoiman kanssa. Ydinvoiman lisärakentaminen tukee Suomessa vakaata talouskasvua ja myönteistä työllisyyskehitystä, siksi ydinvoima on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Ympäristöministeri Satu Hassi

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomo peräsi eettistä keskustelua kaikkien energiantuotantomuotojen vaikutuksista. Tämä on sinänsä aivan oikein ja paikallaan, mutta ed. Peltomo sivuutti täysin sen, että viimekeväisessä hallituksen ilmastoselonteossa esitellyistä kahdesta vaihtoehdosta tehty ympäristövaikutusten arvio osoitti, että se vaihtoehto, joka ei sisältänyt lisäydinvoimaa, oli ympäristövaikutuksiltaan puhtaampi vaihtoehto.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä ed. Leppä ja ed. Peltomo edellä käsittelivät energiakustannusten merkitystä muun muassa maaseudulle. Minusta se onkin tärkeä näkökulma. Suomalaisessa maataloudessa, jossa tilakoko koko ajan kasvaa, energialasku on varsin iso. Mutta ei siinä kaikki, vaan kaikissa tuotantopanoksissa on myöskin energian hinta mukana, erityisesti esimerkiksi lannoitteissa, joka on erittäin energiavaltaista tuotantoa.

Näin ollen suomalaisen maaseudun kannalta, kun me elämme maassa, joka on harvaan asuttu ja kylmä, jossa elintarviketalous on muutenkin kovissa haasteissa, sillä, että meillä on edullista energiaa, on iso merkitys. Mielestäni MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä ei turhaan ole yrittänyt vedota eduskuntaan, että tässä saataisiin sellainen ratkaisu, joka voisi kestävällä tavalla turvata edullisen energian myöskin suomalaisella maaseudulla. Siinä mielessä täydentävänä halusin tämän puheenvuoron käyttää.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroissa on viitattu kansainväliseen tilanteeseen. Omaan kantaani on erityisesti vaikuttanut eurooppalainen keskustelu ja nimenomaan Euroopan unionin piirissä käyty keskustelu. Siellä on havaittavissa se seikka, että Euroopan unionissa ei ole rakenteilla yhtäkään ydinvoimalaitosta tällä hetkellä ja kahdeksalla unionin maalla todella on ydinvoimaloita, mutta niistä viisi eli Ruotsi, Espanja, Hollanti, Saksa ja Belgia ovat tehneet päätöksen, että eivät rakenna enää uusia ydinvoimalaitoksia. Jäljelle jää kolme maata, joista kaksi on ydinasevaltoja eli Englanti ja Ranska, jotka luonnollisesti tulevat jatkamaan myöskin siviilikäytössä ydinvoimaa, kun myöskin heillä on ydinvoima-aseistusta. Suomi on tässä nyt sitten vedenjakajana unionin sisällä.

Mielenkiintoinen lisäpiirre on myöskin se, että kun kandidaattimaiden joukossa ovat Liettua, jossa on Ignalinan voimalaitos ja Bulgaria, jossa on Koslodujn voimalaitos, joka tuottaa 40 prosenttia Bulgarian sähköstä, niin nimenomaan unionin jäsenyyden ehdon kriteerinä on se, että nämä voimalaitokset suljetaan. Tämä on tietenkin asetelma, jossa Euroopassa (Puhemies koputtaa) liikutaan, ja siellä ihmetellään tietysti sitä, minkä tyyppinen keskustelu Suomessa on käynnissä. Tämä on osittain vaikuttanut omaan kannanmuodostukseeni tässä asiassa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt kommentti ensin eettisyydestä. Puhutaan tavattoman paljon uraanikaivoksista mutta kovin vähän kivihiilikaivoksista, joissa kuolee kymmeniätuhansia ihmisiä vuodessa eri puolilla kivihiiltä louhivissa maissa, Afrikassa, Kiinassa jne. (Välihuuto) — Päinvastoin, me tavoittelemme juuri sitä, että päästään tästä kivihiililaitoksesta ja sen käytöstä eroon. Ministeri Hassi, on muistettava, että maakaasun hiukkaspäästöt ovat edelleenkin aika merkittäviä ja pitkässä juoksussa sekään ei täytä Kioton päästövelvoitteita. Tähän eurooppalaiseen keskusteluun ei mielestäni, ed. Kiljunen, pitäisi millään tavoin harhautua. Kyllähän te tiedätte, mitä todellisuudessa Saksassa ja Ruotsissa on tapahtunut: tosiasiassa pidennetty nykyisten ydinvoimalaitosten käyttöikää. (Välihuuto) — No, tosiasiassa Ruotsissakin ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus on merkittävästi suurempi kuin Suomessa. Sehän on pelkkää bluffia julkisuuteen, että siellä ajetaan (Puhemies koputtaa) näitä alas. Siksi en kauheasti, ed. Kiljunen, vetoaisi siihen tilanteeseen, mikä nyt on Euroopassa.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tuotu useissa puheenvuoroissa esiin se, mitä tapahtuu Euroopan avautuville sähkömarkkinoille. Varmasti olisi pitänyt mietinnössä perusteellisemmin tätäkin asiaa käsitellä. Totean vielä kerran sen, että sähkömarkkinoiden avautuminen Keski-Euroopassa ei tuo todellista ja aitoa apua Suomen tilanteeseen millään tavalla, koska Keski-Euroopassa sähköntuotantokustannukset ovat suuremmat kuin Pohjoismaissa. Nythän pääosa Keski-Euroopan sähköntuotannon ylikapasiteetista on vanhaa kivihiili- ja ruskohiilivoimaa ja tätähän joudutaan ajamaan alas sitä mukaa kuin vaatimukset hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi tiukkenevat. Ilmastosopimus koskee myös Eurooppaa. Kun avatuille sähkömarkkinoille ei tule lisätarjontaa, voidaan tietysti selvästi nähdä se tosiasia, että kun kysyntä ylittää tarjonnan, sähkön hinta tällöin nousee.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! Ehdin jo huolestua, eivätkö enää niskat käänny oikealle päin, mutta onneksi kuitenkin näin tapahtuu.

Ed. Gustafsson ja ed. Erkki Kanerva käyttivät puheenvuoron, jossa puhuivat arvoista. Kyllähän se totta tietenkin on, että ydinvoimapäätös on osiltaan myöskin arvovalinta. Se on valinta paremman tai huonomman talous- ja työllisyyskehityksen välillä, se on valinta pienempien tai suurempien hiilidioksidipäästöjen välillä. Kyse on siitä, paljonko olemme valmiit maksamaan ydinvoimasta luopumisesta sekä rahassa että alentuneena hyvinvointina. Arvovalinta on tehtävä ilmastomuutoksen ja ydinjätteiden välillä. Ydinjätteiden osalta olemme tehneet ratkaisun, joka on käsitykseni mukaan täysin kestävä ratkaisu. Keskeinen arvovalinta on myös se, seisommeko omilla jaloillamme vai luotetaanko vieraan apuun. Olen kyllä sitä mieltä, että Suomella ei tule koskaan olemaan sellaista naapuria, ei idässä eikä lännessä, joka hyvää hyvyyttään pitäisi huolta energian saannistamme, ellemme kuuluisi osana siihen valtakuntaan. Siinä mielessä ratkaisu on aivan selkeä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan esittää, mitkä näkökannat ovat johtaneet siihen, että vuodesta 75 lähtien ydinvoimakriittinen edustaja, joka vuonna 93 äänesti lisäydinvoimalaa vastaan, on päätynyt siihen, että tänä päivänä tulisi myöntää lupa viidennelle reaktorille. Olen koko ajan miettinyt, ja minua ovat askarruttaneet riskit, jotka ydinvoimalaan liittyvät, ja myöskin mahdollisen onnettomuuden vaikutukset. On esitetty vähätteleviä näkökantoja, on esitetty varmasti liioiteltuja näkökantoja, ja mielestäni pitää olla elimiä, laitoksia, joihin voidaan luottaa. Mielestäni Säteilyturvakeskus on sellainen, Valtion teknillinen tutkimuskeskus on sellainen. Nämä ovat veronmaksajien ylläpitämiä laitoksia, joiden tehtävänä on antaa meille päätöksentekijöille sellaista tietoa, johon voimme luottaa. Jos emme voi niihin tietoihin luottaa, silloin meidän tulee lakkauttaa ne laitokset välittömästi.

Kun sitten tarkastelee onnettomuusriskejä, voidaan todeta, että maailmassa on yli 430 ydinvoimalaa, joiden yhteenlasketut käyttövuodet nousevat 10 000:een. Tämän 10 000 vuoden aikana, jos näin tämän asian ilmaisen, on tapahtunut kaksi vakavaa onnettomuutta. Harrisburg 1979: mitättömät päästöt, hyvin pienet. Tshernobyl 1986: suuri katastrofi, valtavat vaikutukset, valtavat vahingot.

Lännessä on tapahtunut vain yksi vakava onnettomuus, ja se oli siis Harrisburg. Tshernobyl-reaktori, niin kuin varmasti hyvin tiedämme, on grafiittihidasteinen, ja lännessä olevat ovat vesihidasteisia. Tässä on suuri ero. Mielestäni kaikki grafiittihidasteiset voimalat tulisi sulkea huomenna. Niihin liittyy suuri riski. Asiantuntijat väittävät, että riski on tuhatkertainen grafiittihidasteissa ydinvoimalassa verrattuna vesihidasteiseen.

Kun katsoo, mitä talousvaliokunta mietintöönsä kirjoittaa, siinä todetaan riskistä, että onnettomuustilannetta ei voida sulkea kokonaan pois mutta päästöt jäävät niin pieniksi, että ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi eivätkä estä ympäristön normaalia käyttöä. Näin talousvaliokunta kirjoittaa kuultuaan asiantuntijoita ja sellaisia asiantuntijoita, joihin meidän pitää voida luottaa. Kun tuon luin, ajattelin, että jos tämä ei pidä paikkaansa, siihen ovat varmasti vastustajat puuttuneet vastalauseessa, mutta vastalauseessa todetaan näistä onnettomuusriskeistä lyhyesti näin: "Kokonaan tätä riskiä ei voida kuitenkaan eliminoida." Sitten viitataan kahteen läheltä piti -tilanteeseen. Jos käsittelyn aikana olisi tullut painavia näkökantoja, vakuuttavaa tietoa siitä, että riski on olennainen ja suuri, tämä olisi todennäköisesti sisältynyt mietintöön, ja jos ei siihen, joka tapauksessa vastalauseeseen. Tästä en voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että vesihidasteinen reaktori on suhteellisen turvallinen.

Sitten toinen kysymys, joka on minua vuosien varrella askarruttanut, on ydinjätteet. Siinäkin pitää ottaa huomioon, että suurin osa korkea-aktiivisista jätteistä on peräisin ydinasetuotannosta. Kun puhutaan ydinvoimaloista, se määrä, joka sieltä tulee, on suhteellisesti ottaen niin pieni, että puhutaan kuutioista tai tonneista. Mitä tulee sitten viidennestä reaktorista, se on pieni määrä, mutta mielestäni — ja oletan ainakin näin — se lisää paineita hakea ydinjätteille turvallista loppusijoituspaikkaa.

Sitten myöskin uraanin louhinnasta muutama sana. Siihenkin ed. Peltomo viittasi puheenvuorossaan. Ne kaivokset, mistä Suomi saa uraaninsa, sijaitsevat noin 200 kilometrin päässä alkuperäiskansoista. Siellä käytetään modernia kaivostoimintaa ja ympäristöriskit ovat samat kuin perinteisessä kaivostoiminnassa.

Kun näin ollen riskit ja mahdollisen onnettomuuden vaikutukset ovat mielestäni näin pienet ja kun joka tapauksessa meidän tulee taata teollisuudelle energiaa kilpailukykyiseen hintaan, silloin pitää tietenkin katsoa, mitkä ovat muut vaihtoehdot. Hiililaitoksia kukaan ei halua. Kaasulaitoksiin kukaan ei investoi. Jää kaksi vaihtoehtoa: tuonti ja todennäköisesti silloin Venäjältä grafiittihidasteisesta voimalaitoksesta, vanhasta tai uudesta sellaisesta, tai sitten sähköä omasta ydinvoimalasta, joka ei ole grafiittihidasteinen vaan vesihidasteinen ja tuhat kertaa turvallisempi. Tästä syystä minä, joka 93 vastustin, olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tänä päivänä viisasta on myöntää lupa viidennelle reaktorille.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En mene tässä yksityiskohtiin, joita on hyvin valiokunnan mietinnöissä käsitelty. Esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan mietintö on veropoliittiselta osaltaan ja teollisuuspoliittiselta osaltaan erittäin hyvä, johtopäätökset ovat hyviä, ja sitä täytyy myöskin muistaa kehua, ettei vain talousvaliokuntaa aina mainita.

Tässähän on kyseessä ei niinkään harvinainen päätöksentekotilanne, sellainen päätöksentekotilanne, jossa ei ole ongelmattomia vaihtoehtoja. Jos painetaan vihreää nappia, tiedämme, että ydinvoimalassa on omat ongelmansa, teoreettiset riskiongelmat ja jäteongelma, vaikka se onkin ratkaistu teknisesti. Toisaalta jos sitten painetaan ei-nappia, ollaan edelleen ongelmissa, ei ole kestävää vaihtoehtoa sitten ratkaista suomalaista perusenergiatuotantoa. Päätös pitääkin tehdä juuri nämä ongelmat tiedostaen. Minusta ei oikeastaan ole kysymys siitä, kannattaako ydinvoimaa vai ei, vaan kysymys on siitä, että sitä ei voida sulkea pois vaihtoehtojen joukosta. Minä äänestin täällä vuonna 93 ydinvoimalan puolesta. Nuorena miehenä niin kuin monet muut suhtauduin hyvin kriittisesti. Mutta mielestäni, jos vertaamme tätä päätöksentekotilannetta vuoteen 93, nyt tämä on paljon selvempi tilanne johtuen siitä, että hiili on suljettu ja pitää sulkea pois ja että meillä on Kioton ympäristösopimuksen vaatimukset. Toisaalta ehkä myöskin tänä päivänä nähdään selvästi, että kasvihuoneilmiö ja -päästöt ovat iso, mielestäni suurin ympäristöuhka pitemmällä aikavälillä.

Todella tässä tullaan siihen, mihin muun muassa ed. Laukkanen hyvässä puheenvuorossaan viittasi, että ei ole olemassa oikein toimivaa vaihtoehtoa nyt hallituksen ja talousvaliokunnan esittämälle linjalle, koska ei löydy maakaasuun investoijia sillä tavalla kuin jotkut ovat olettaneet.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti oma kantani. Mielestäni on viisi keskeistä tekijää, mitkä puolustavat talousvaliokunnan mietinnön hyväksymistä. Ensinnäkin tietysti Suomen on turvattava edullinen energia pitkälle tulevaisuuteen, mikä edellyttää monipuolisen energialinjan jatkamista. Kyse on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta, kehittämisestä, mikä on suuri poliittinen kysymys. Suomi on kylmä, harvaanasuttu maa, pitkien etäisyyksien maa, ja meillä on paljon energiavaltaista teollisuutta. Energialasku ei ole yksin teollisuudelle tärkeä. Se on tavallisille ihmisille, yrittäjille, maaseudulle myöskin tärkeä. Niin kuin vastauspuheenvuorossa viittasin, se on maaseudulle, maataloudelle iso kysymys. Minä hiukan ihmettelen, että täällä on edustajia, jotka mielellään puhuvat suomalaisen maaseudun ja maatalouden puolesta mutta eivät uskalla tai osaa nähdä tätä kokonaisuutta.

Sitten on tietenkin ympäristönäkökulma hyvin keskeinen. Kasvihuoneilmiö täytyy ottaa todesta, sen kaikki uhat. Jos ajattelemme tulevia sukupolvia, niitä lapsia, jotka usein näkyy nostettavan keskusteluun, kyllä tämä huolestuttaa monella tavalla.

Luonnollisesti on myös kysymys suomalaisen energiantuotannon huoltovarmuudesta ja tuontiriippuvuudesta. Ei voi ajatella, että meidän tuontiriippuvuuttamme enää oleellisesti lisättäisiin.

Tietenkin tullaan sitten kotimaisen energian, biotuotannon energian lisäämiseen. Minusta tässä ei ole mistään koplauksesta kysymys, mutta näen, että osana energialinjaa voidaan nyt kestävällä tavalla panostaa, niin kuin on voitukin, suomalaisen, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Siihen löytyy uusiakin kohteita. Haluaisin yksityiskohtana ottaa esiin maatalouden biokaasuvoimalat, joita on muutamia lähtenyt kokeiluna liikkeelle. Nyt sekin byrokratia, joka niihin liittyy, pitää purkaa ja niitä pitää edistää.

Arvoisa puhemies! Olen kehitysyhteistyöasioissa ollut ulkomailla paljon. Valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaosto on ottanut sen painopistealueekseen, ja olen saanut tutustua kehitysyhteistyömaiden tilanteeseen. Mielestäni tämäkin näkökulma voidaan ottaa esille. Teollisuusneuvos Neuvo on todennut, että kehittyneiden maiden on moraalisesti välttämätöntä hoitaa energiantuotantonsa hiilidioksidipäästöjen osalta kuntoon. Kyllä se näin onkin. Jos kivihiiltä jossain poltetaan, se täytyy sitten sallia poltettavan niissä maissa, jotka eivät pysty muutoin tilannettaan ratkaisemaan. Suomen, EU:n täytyy ottaa tässä oma vastuunsa ja pakottaa myöskin Yhdysvallat, joka tästä koko ajan yrittää luistella, hoitamaan oma osuutensa.

Sitten tietenkin tämä on lopulta, arvoisa puhemies, iso poliittinen kysymys. Mielestäni suurten puolueiden, kaikkienkin, pitäisi tässä nyt kantaa vastuuta. Totta kai tämä on omantunnonkin kysymys, mutta kysymys on energiapolitiikan kokonaisuudesta, ja suurten puolueiden, omankin puolueeni, mielestäni pitää kantaa huolta suomalaisesta energiapolitiikasta, sen linjan jatkuvuudesta, joka huolehtii kansakunnan kokonaisedusta kestävällä tavalla, ja uskaltaa myöskin tarkistaa sitten joitain kantoja, jos on aikanaan lyöty sellaisia kantoja kiinni, jotka eivät kestä enää tässä ajassa.

Puhemies! Kysymys on kokonaisratkaisusta, ja niin kuin sanoin, suomalaisen yhteiskunnan kannalta isosta hyvinvointikysymyksestä, työllisyyskysymyksestä ja myöskin aluepoliittisesta kysymyksestä. Toivon, että tässä voidaan nyt edetä niin kuin kansakunnan kokonaisetu edellyttää.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! On huolehdittava siitä, että energiaa on Suomessa saatavilla riittävästi jatkossakin kohtuuhintaan sähkö mukaan luettuna. Kumpikin esillä olevista päävaihtoehdoista turvaa tämän peruslähtökohdan.

Keskitetyn ja hajautetun energiamallin välillä on kuitenkin iso eronsa. Tshernobylin suuronnettomuus osoitti, että ydinvoimaloihin liittyy sittenkin riskinsä. Tästä seuraa sitten se, että mitä enemmän ydinvoimaa maapallolla tuotetaan, sitä suuremmaksi suuronnettomuuden mahdollisuus kasvaa. Tshernobylin lisäksihän on läheltä piti -tilanteita ollut lukuisia Amerikkaa myöten.

Suomessa ydinvoimariskiä ei ole pakko olla kasvattamassa. Me voimme valita toisen, hajautetun mallin. Sen perustana on maakaasun lisäkäyttö, jota tuetaan puuenergian voimakkaalla lisäämisellä. On mahdollista ja tarpeen lisätä myös tuulen, auringon ja maalämmön käyttöä energialähteinä.

Maakaasuvaihtoehtoa arvostellaan siitä, että se lisää Venäjän osuutta energiatoimittajana. En ymmärrä, miksi tätä pidetään yhtäkkiä ongelmana. Suomihan on ostanut maakaasua ensin Neuvostoliitosta, sitten Venäjältä jo yli 20 vuotta, eikä minkäänlaisia saatavuusongelmia ole ollut olemassa. Suomen kokemukset maakaasusta ovat pelkästään myönteisiä. Myös muu läntinen Eurooppa on nyt lisäämässä maakaasun ostamista Venäjältä. Minä pidän tätä kehitystä erittäin myönteisenä. Venäjä saa energiatoimituksistaan kipeästi tarvitsemaansa rahaa, ja länsi saa samalla kasvihuonekaasuja nopeammin vähentävää hyvää energiaa käyttöönsä. Näin lisääntyy itäisen ja läntisen Euroopan myönteinen integraatio. Minusta tällainen lähialueillamme vakautta lisäävä ja Eurooppaa samalla yhdistävä kehitys on meille suomalaisille jo arvo sinänsä.

Täällä keskusteluissa on se vanha aatami vilahdellut. Ollaan yhtäkkiä todella huolestuneita siitä, että Venäjä-riippuvuus kasvaa, ja on ollut aika patrioottistakin henkeä siinä, että Suomen pitää olla omavarainen. Toivon mukaan tämä henki säilyy sitten todella strategisissakin valinnoissa. Eihän tästä ole kauankaan, kun suomalainen teleyhtiö Sonera annettiin ruotsalaisten omistukseen, ja siinä tapauksessa aletaan olla jo strategisten kysymysten äärellä. Kuka rakentaa teleyhteyksiä koko maan puitteissa jatkossa, se on tämän jälkeen iso kysymys.

Lapissa me olemme sähkön ylituottajia Kemijoen ja Kitisen voimaloiden ansiosta. Lapissakin on kuitenkin mahdollista lisätä puun energiakäyttöä. Meillä jää puuta metsiin puolisen miljoonaa kiintoa vuodessa. Tehostetulla metsähoidolla ja metsähakkeen talteen korjaamisella saadaan töihin monta maaseudun ihmistä. Samalla paranee myös tukkien saanto metsistä jatkossa, mikä on hyvin tärkeää, kun kehitämme puusepänteollisuuden toimintoja.

Maakaasun ja puun varaan rakentuva hajautettu energiamalli onkin maakuntien kannalta selvästi parempi juuri siksi, että se työllistää maaseudun ihmisiä paljon enemmän. Tätä tuskin kiistää kukaan. Ongelma vain on siinä, että jos päädytään keskittävään ydinvoimavaihtoehtoon, puun lisäkäytölle ei sitten löydykään energiamarkkinoilta tilaa.

Täällä ed. Rantakangas laittoi vasemmistoliittoa oppositioon sen vuoksi, että meidän ryhmällämme on ydinvoimaan kielteinen kanta ja tämä on myös tuotu esille. Tässä ed. Rantakangas, ilmeisesti nuoruuden innossaan noin parlamentaarikkona, taisi tehdä oman maalin, sillä jos tällä perusteella puolueita oppositioon laitetaan, että enemmistö vastustaa ydinvoimaa, niin taitaa se keskustakin siellä oppositiossa aika kauan olla. En tiedä, sureeko sitä kukaan.

Timo E. Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä energiakeskustelussa ehkä kannattaa vielä muistuttaa siitä, että kun puhutaan sähköenergian tuotannosta, niin kannattaisi lähtökohdaksi ottaa koko Suomen energiatuotannon tarve, energian tarve. Sehän meillä on suuruusluokkaa 270 terawattituntia, ja tästä tämä paljon puhuttu sähköntuotanto on vain noin kolmasosa, hieman alle. Eli kaiken kaikkiaan pitäisi nähdä tämä energian kokonaiskäytön kenttä ja sähkön osuus siinä.

No, se on tosiasia, että sähkönkulutus kasvaa ja muista energiamuodoista entistä enempi siirrytään monestakin syystä sähköenergian käyttöön. Olen ymmärtänyt, että näistä sähköenergian kasvun ja kysynnän käyttöarvioista ollaan aika lailla yhtä mieltä. Toistettakoon ne vielä. Eli kun me tässä valtakunnassa tavoittelemme ja yhteisesti olemme sopineet, että jaetaan tätä sosiaalista hyvää suuruusluokkaa 3 prosenttia lisäkasvua vuodessa, niin se tulee edellyttämään paitsi, että bruttokansantuote kasvaa vastaavalla määrällä, sitä, että ennen kaikkea teollisuuden pitää kasvaa suuruusluokkaa 6—7 prosenttia vuodessa ja vientiteollisuuden vielä enempi, jotta tämä yhtälö olisi mahdollinen.

Toisaalta se, että sähköenergian käyttö kasvaa vain 1,5 prosenttia vuodessa, kyllä käytännössä merkitsee sitä, että meillä kaiken aikaa energiankäytön hyötysuhde paranee. Se siis sisältää jo sellaisenaan hyvin paljon energiaa säästäviä toimenpiteitä, joita kaikki oman etunsa nimissä teollisuudessa ja muuallakin tekevät kaiken aikaa.

Energia on paitsi saatavuuskysymys ennen kaikkea Suomelle myöskin kilpailukykykysymys monessakin mielessä. On muistettava, että tästä kaikesta suomalaisesta energiasta ulkomailta tuodaan yli 70 prosenttia ja kaikesta energiasta Venäjältä tuodaan yli 50 prosenttia. Ei tässä tarvitse olla ollenkaan Venäjä-vastainen, kun vain toteaa, että eihän millekään kansakunnalle ole mielekästä, että me rakennamme energiatuotantoa liikaa yhden naapurin tai yhden tuontimaan varaan, olipa se tuotava energia sitten missä muodossa tahansa.

Pohjoismaisella tasolla tilanne on sähköntuotannossa nimenomaan kehittymässä sillä tavalla, että kymmenen vuoden kuluessa on laskettu syntyvän pohjoismaiselle tasolle suuruusluokkaa 8 000 megawatin kapasiteetin vajaus. Ne paljon puhutut Ruotsin ja myöskin Saksan ydinvoimapäätökset käytännössä ovat kyllä selvää epärehellisyyttä. Sinä aikana, kun Ruotsi on ilmoittanut luopuvansa ydinvoimasta, siellä ydinvoiman tuotantokapasiteetti on vähän yli kaksinkertaistunut ja tuotantomäärä on lähes kolminkertaistunut. Se on tosiasia.

Pohjoismaissa on vielä erityisesti otettava huomioon, että kun Norja tuottaa 100-prosenttisesti sähköenergian vesivoimalla ja Ruotsissakin sen osuus on kovin suuri, siitä seuraa, että kuivan vuoden ja sateisen vuoden tuotantoero saattaa olla jopa 74 terawattituntia. Kun siis muistetaan, että meillä Suomessa koko käyttö tänä päivänä on 84 terawattituntia, niin kun sattuu sellaiset olosuhteet, että on huono vesivuosi koko Pohjoismaissa yhtä aikaa, niin kuin se ruukaa olla ja niitä sellaisiakin vuosia tulee, ja sitten tulee hyvin vaikea talvi, niin on hyvin helppo ennustaa, että näillä tuotantokapasiteeteilla ja energiantuotantomuodoilla on suuren katastrofin ainekset jo tänä päivänä sähkön kysynnän ja tuotannon suhteen olemassa.

Pohjoisen näkökulmasta on erityisesti todettava, että siellä on paljon sähköintensiivistä teollisuutta, jossa tarvitaan paljon sähköä. Meillä on metsäteollisuutta ja ennen kaikkea laajenevaa metalliteollisuutta Torniossa ja myöskin Raahessa. Ed. Tennilä totesi, että Lapissa on sähkön ylituotantoa. Jos on hyvä vesivuosi, niin nykyisellään on hieman ylituotantoa. Noin 200 megawatin verran on ollut viime vuosina ylituotantoa, kun on ollut erittäin hyviä vesivuosia. Mutta kun tulee huono vesivuosi, ja niitä tulee, niin ylituotantoa ei ole. Kun Tornio tarvitsee tästä lisäsähköenergiasta uusiin investointeihinsa lähes 2 terawattituntia, se tarkoittaa sitä, että meille niiden päätösten jälkeen jo yksin Lapin energiataseessa on suuruusluokkaa 300—400 megawatin tuotantokapasiteetin vaje.

Laajemmin ottaen tietysti sähköntuotanto koko maassa on kilpailu- ja hintakysymys sillä tavalla, että jos me suljemme yhden energiantuotantovaihtoehdon, tässä tapauksessa ydinvoimatuotannon, pois, se tulee automaattisesti merkitsemään sitä, että paineet nostaa sähköenergian hintaa alkavat toteutua monta kautta: Ensinnäkin lyhytaikaisten sähkösopimusten, Venäjältä tuonnin, hinta nousee ilman muuta, koska myyjän neuvotteluasema paranee. Kun tulee tietoon, että kaasuakin kysytään lisää, edelleen se paranee. Kun tiedetään, että Euroopassa on tehty näitä hulluja päätöksiä luopua ydinenergian käytöstä lyhyelläkin aikataululla, nämähän edelleenkin johtavat siihen, että Venäjän energiaministerin luona jono kasvaa ja hinta kasvaa. Saksan päätökset ovat jo johtaneet siihen, että saksalaiset yhtiöt tutkivat sähkönostomahdollisuutta Kuolan ydinvoimaloista yhden siellä toimivan yksikön, 500 megawatin yksikön, verran. Suureksi ongelmaksi näyttää muodostuvan kilpailukykyisen siirtolinjan rakentaminen, mutta on oireellista, että nämä EU:n puitteissa tehdyt lyhytnäköiset päätökset alkaa turvautua yksinomaan Venäjän energiavaroihin tulevat lyhyellä aikataululla johtamaan siihen, että sähkön hinta EU:n alueella nousee erittäin nopeasti.

Jos me Suomessa emme ymmärrä poiketa eurooppalaisesta linjasta, me olemme kohta samoissa ongelmissa nopeammin nousevien energiahintojen kanssa. Siitä seuraa sitten, että kun meillä tähän saakka on ollut energian hinta erityisenä kilpailuetuna, se menetetään. Varmasti perusteollisuuden lisäinvestointeja ei tehdä Suomeen siinä määrin jatkossa kuin on tähän saakka tehty, mikäli energian hintaetu menetetään.

Kun täällä on puhuttu ydinvoiman turvallisuudesta ja erityisesti Sosnovyi Borin laitoksesta, Lapin näkökulmasta on todettava, että Sallan kohdalla 20 kilometriä Kantalahden pohjoispuolella, noin 150 kilometrin päässä, on neljä ydinvoimareaktoria. Kahta reaktoria käytetään siellä täydellä kapasiteetilla ja kaksi muuta odottavat sitä, että kun tulee lisää sähkön kysyntää, siellä kyllä myllyt jauhavat.

Pohjoisen näkökulmasta kannattaa mainita myöskin kysymys puuenergiasta. Kansallinen metsäohjelmahan lähtee siitä, että nykyinen puuenergian käyttö, noin miljoona kuutiometriä, viisinkertaistetaan noin kymmenen vuoden kuluessa. Olen ymmärtänyt, että hyvin laajat poliittiset piirit ovat sitoutuneet Kansallisen metsäohjelman toteuttamiseen. Selvää on, että tämä ohjelma toteutuu parhaiten sillä tavalla, että metsäteollisuus, niin kemiallinen kuin mekaaninenkin teollisuus, laajenisi mahdollisimman nopeasti. Näistä tulee sivutuotteita, joita käytetään aluelämmössä ja yhteistuotannossa, ja muuten toimitaan sillä tavalla, että puuta käytetään mahdollisimman pitkälle jalostettuna. Vältetään sitä, että puu menee ensimmäisessä vaiheessa polttoon: siitä jalostetaan ensin parhaat osat pitemmälle ja vasta sen jälkeen toteutetaan energiapuun käyttöä. Silloin kansantalous, työllisyys ja kaikki muut asiat todellakin hyötyvät.

Pohjoisen näkökulmasta ihmettelen myöskin vihreitten ja monien muidenkin näkökulmaa siihen, että vastustetaan ydinvoimaa ja vastustetaan vaikka mitä, vastustetaan myöskin vesivoimaa. Pohjoisessa Vuotoksen altaan rakentaminen ja alapuolisten voimalaitosten lisäturpiinit tässä paletissa merkitsisivät, että vuosituotantoa voitaisiin kasvattaa hyvin puhtaasti 0,5 terawattituntia, yli 300 megawattia. Ne ovat isoja lukuja, jotka kannattaisi tässä yhteydessä ottaa huomioon.

Vielä eurooppalaisesta näkökulmasta, johon on viitattu, (Puhemies koputtaa) totean sen, että jos me seuraamme niitä viestejä, joita vihreitten ja monien muitten järjestöjen kautta Euroopasta tulee, niiden viestien langanpäässähän on Suomelle vain se kohtalo, että me täällä olemme (Puhemies koputtaa) Euroopan unionin ja ihmisten suojelualue, missä on suurtuotantoa ja sähkönkäyttöä mahdollisimman vähän.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista koskevaa keskustelua julkisuudessa on leimannut epäsuhta, joka mielestäni vääristää informaatiota ja saattaa johtaa vääriin johtopäätelmiin. Tämä epäsuhta pohjautuu siihen, että ydinvoiman lisärakentamista puoltavilla tahoilla on vahva taloudellinen intressi ja sen ajamiseen myöskin mittavat taloudelliset resurssit. Sitä vastoin hankkeen vastustajilla ei ole takanaan suuryrityksiä, voimakkaita etujärjestöjä ja niiden mittavia lobbarikoneistoja. Heillä oikeastaan on arsenaalinaan vain tutkimusfaktat ja siltä pohjalta muodostetut mielipiteensä, näkemyksensä siitä, mikä on maan kokonaisedun kannalta ja laajemminkin kestävän kehityksen näkökulmasta paras vaihtoehto. Julkisuudessa tämä keskustelu saadaan helposti näyttämään asetelmalta asiantuntijat vastaan amatöörit, järki vastaan tunne.

Minusta ydinvoimakeskustelun asetelma näin vastustajien kannalta muistuttaa vähän oppositioedustajan asemaa eduskunnassa laajapohjaisen hallituksen vastapoolina, kun toisella puolella on laaja valmistelukoneisto käytettävissä ja samalla tiedotuksellinen ilmaherruus. Tavallaan surkuhupaisaa tässä asetelmassa on se, että oppositioedustajat ovatkin sitten ehkä ratkaisemassa tämän pelin hallituksen esityksen hyväksi.

Arvoisa puhemies! Tuen täysin talousvaliokunnan mietintöön liitettyä vastalausetta erinomaisine perusteluineen. Puutun tässä vain muutamiin ydinvoimakeskustelua mielestäni vääristäneisiin kohtiin, joita tämä epätasa-arvoinen asetelma käytännössä on ruokkinut. Minusta keskeisin niistä liittyy ydinvoiman taloudelliseen kilpailukykyyn.

Keskustelussa käytetyt argumentit ydinvoiman edullisuudesta ovat kyllä aika lailla hiekalle eivätkä kallioperälle rakennettuja. Halpa ydinenergiahan perustuu laskelman edullisiin reunaehtoihin, ylipitkään kuoletusaikaan, alhaiseen vahinkovastuuseen, purkukustannusten alimitoitukseen tai unohtamiseen. Tästähän ei vielä edes kokemusta ole. Monien asiantuntijoiden mukaan jo pelkkä vahinkovastuun saattaminen laskelmissa eurooppalaiselle tasolle, amerikkalaisesta puhumattakaan, muuttaisi näitä edullisuuslaskelmia merkittävästi.

Ydinvoiman edullisuusvertailuja vääristää myöskin osaltaan ydinvoiman perusvoimastatus. Kun niin sanotun perusvoiman osuus nousee, energiankysynnän vaihtelut joutuvat maksamaan muut tuotantomuodot. Ne joutuvat toimimaan osa-aikaisesti, osakuormalla. Näin sitten niitten tuottama energia näyttäytyy kalliimpana laskelmissa, eli ydinvoima on tätä kautta eräänlainen käenpoika, joka syrjäyttää muut niitten omasta pesästä. Uusi suuri voimalayksikkö olisikin alkuun eräänlainen markkinahäirikkö, joka siirtäisi kuormituksen vaihtelusta koituvat kustannukset muille. Näin asiaa on luonnehtinut mielestäni hyvin osuvasti professori Pentti Malaska.

Perusvoimakäsite on kummajainen, joka on luotu palvelemaan tätä harhaanjohtavaa kustannusvertailua, vaikka samaa sähköähän se nyt on, mitä syntyy muistakin myllyistä. Se on tietysti perusvoimaa vain siltä osin, että sitä ei voi säätää, ja uuden jättiyksikön käynnistäminen synnyttää väkisinkin suuria sopeutumisvaikeuksia muulle tuotannolle.

Minusta ikävän sivumaun ydinvoimakeskusteluun täällä eduskunnassa myöskin on jättänyt eräänlainen kaupankäynti kotimaisella energialla. Kyllä siinä on vähän tämmöistä anekaupan makua, kytkykauppaa, jolla tukea ydinvoimalle ehdollistetaan. Käytännössä on mielestäni selvää, että lisäydinvoima ja hajautettu, bioenergian hyödyntämiseen perustuva energiantuotanto ovat enemmänkin toisensa poissulkevia kuin toisiaan tukevia ratkaisumalleja. Nimittäin ydinvoiman lisärakentaminen on suuri linjavalinta, joka väistämättä näivettää vaihtoehtoisia tuotantomuotoja. Ei riitä se, että kotimaisen energian, bioenergian, rakentamista tuetaan. Sen täytyy pystyä toimimaan markkinaehtoisesti ydinvoimalla tuetetun perusvoiman määräämillä reunaehdoilla. Löytyykö uusien tuotantojen kehittämiseen halukkaita toimijoita, jos kotimarkkinat eivät vedä?

Suomesta on tullut lyhyessä ajassa hyvin merkittävä uusien energiatekniikoiden tuottaja ja viejä. Alan viennin arvo voisi yltää vuonna 2010 jo 6 miljardin euron luokkaan Vtt:n arvion mukaan. Esimerkiksi Wärtsilästä on tulossa hyvää vauhtia maailmanluokan toimija pienten puuvoimaloiden kehittäjänä samaan tapaan kuin se jo on öljy- ja kaasuvoimaloiden tuottajana. Olisi aika erikoista, jos Wärtsilän kotimaassa, metsäisessä Suomessa, ei hyödynnettäisi maailman edistyneintä bioenergiatekniikkaa täysimittaisesti.

Ymmärrän jollakin tavalla, että ydinvoiman lisärakentamista puolustavat aluetaloudellisinkin perustein ne edustajat, jotka edustavat suuria keskuksia ja suurteollisuuspaikkakuntia, joilla on suurliike-elämää, mutta syrjä-Suomen maakunnissa, joissa kotimaisen energian hyödyntäminen tarjoaa niitä harvoja mahdollisuuksia työllistää ja antaa toimeentuloa, ydinvoiman lisärakentaminen on mitä selkeimmin ristiriidassa aluetalouden kehittymisen kannalta. Ydinvoiman lisärakentamisella on keskeinen yhteys keskittyvään ja toisaalta kurjistuvaan Suomi-kuvaan. Miten maakuntien aluetalous saadaan vahvistumaan, jos energiakin on ostossa? Hajautettu, kotimaiseen energiaan nojautuva tuotantomalli on maakuntien Suomen perusvoiman lähde. Jos se menetetään, niin taistelu kurjistumista vastaan käy kyllä yhä epätoivoisemmaksi.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! Tulen äänestämään periaatepäätöstä vastaan viidennestä ydinvoimalasta seuraavista syistä: Ydinvoima ei tule olemaan tulevaisuuden energiamuoto. Radioaktiivisen jätteen ongelmaa ei ole missään maailmassa ratkaistu. Radioaktiivinen jäte tulee olemaan merkittävä ongelma tuhansia vuosia eteenpäin.

Uraanivarojen nykyisten ydinvoimaloiden käyttöaineena on laskettu riittävän noin 50 vuodeksi, ainakin jotenkin käytettävissä olevista esiintymistä. Mikäli ydinvoiman lisärakentamisbuumi alkaisi maailmassa uudelleen, uraanivarat loppuisivat nopeammin. Öljyvarojen on arvioitu riittävän ainakin 50 vuodeksi, maakaasun riittävyydessä tilanteen arvioidaan olevan sama kuin öljyssä. Kivihiilen saatavuus on hyvä satoja vuosia, mutta hiilidioksidipäästöjen vuoksi kivihiilen käyttö ei voi tulla kysymykseen. Nämä aikamäärätiedot on otettu professori Pekka Jauhon asiantuntijakuulemislausunnosta ilmastostrategian yhteydessä tulevaisuusvaliokunnassa.

Emme voi siis rakentaa energiatalouttamme maailmassa fossiilisten polttoaineiden varaan, joihin luen myös ydinvoiman tarvitseman uraanin. Tällöin puhumme suhteellisen lyhyestä aikajänteestä, 50—60 vuodesta, joten nuorimmat kansanedustajat tulevat elämään tätä aikaa, jos eivät aivan eduskunnassa, niin ainakin kiikkustuolissa kotonaan. Tämän vuoksi uskon siihen, että energiapolitiikassa todella elämme aikaa, joka ei ole ainoastaan vanhan jatke vaan tärkeä valintapiste. Uusiutuvan energian teknologisessa kehityksessä on nähtävissä aivan uudenlaisen kehittämisen vaihe koko maailmassa. Olen varma, että tulemme lähestymään aikaa, jossa uusiutuva energiateknologia ja hajautettu energiantuotannon malli on ainoa mahdollisuus. Varmasti joskus tulee myös deuteriumia käyttävien fuusioreaktorien aika.

Onko siis yhdentekevää, rakennammeko nyt lisäydinvoimaa odotellessamme uuden teknologian todellista aikaa? Minun mielestäni ei ole. Ehdotettu uusi ydinvoimalaitos ei ole todellakaan pieni, se tulee olemaan 10—15 prosenttia sähköntuotannosta. Tämän suuruinen sähkömäärän lisäys vaikuttaa merkittävästi minkä tahansa sähköntuotantomuodon asemaan markkinoilla.

Oecd:n alainen energiajärjestö Iaea korostaa markkinoiden merkitystä uuden energiateknologian kaupallistamisessa. Uusi teknologia tarvitsee siis myös Suomessa kotimaisia markkinoita tullakseen todelliseksi vaihtoehdoksi.

Ei siis riitä se, että valtio investoi uuden teknologian kehitykseen. Tarvitaan myös energiantuottajien investointeja. Muun muassa pääministeri on todennut, että ei ole muuta todellista investoijaa kuin ydinvoimaan erikoistunut Teollisuuden Voima Oy ja ydinenergiahakemus. Väittäisin, että suuren luokan investoijia ei tule niin kauan kuin ydinvoiman lisäyskortti on käytössä. Esimerkiksi Pohjolan Voimalta ei ole odotettavissa merkittävää investointihalukkuutta tuulivoimaan niin kauan kuin ydinvoimaan panostetaan.

Edellä esitetty on merkittävää Suomelle siksi, että asiantuntijoiden mukaan uuden teknologian kehittämisestä voisi nousta Suomelle yhtä suuri valtti kuin Nokia on ollut. Nyt viennin arvo on vajaa miljardi euroa. Maailmanmarkkinoiden nopean kasvun myötä se voisi olla vuonna 2010 noin 3 miljardia euroa ja työllistää kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Arvoisa puhemies! Mielestäni olemme energiateknologisen kehityksen muutosvaiheessa, jossa myös perusenergia on turvattava. Ilmastostrategiassa on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehtoja on ja on oltava myös Suomessa useampia. KIO1 turvautuu ja turvaa maakaasun lisäämiseen. Maakaasusta ei tule sellaista kertarysäystä sähkömarkkinoille kuin ydinvoimasta, vaan se tulee kilpailemaan nimenomaan uusiutuvan, uuden teknologian kanssa. Kehitys tässä vaihtoehdossa tulee olemaan moninaisempi, myös energiansäästöön tähtäävä teknologia tulisi olemaan vahvempi. Edistyksellisyys on nyt minun mielestäni uudessa energiateknologiassa ja hajautetuissa energiaratkaisuissa.

Lopuksi totean, että kaikista energiamuotojen haitoista radioaktiivinen säteily, sen yliannostus eli se, mikä ydinvoimalaonnettomuustapauksissa syntyy, on ainoa, joka vaikuttaa ihmisen perimään. Se katkaisee ihmisen ituradan dna-juosteen. Toivon siis todella, että täällä kuvatut ydinvoiman kannattajien arviot siitä, miten vaarattomia nämä laitokset ovat, että ihmiset eivät mokaa ja inhimillisiä erehdyksiä ei tule, ovat oikeat.

Lopuksi, kun aikaa jää, totean, että talousvaliokunnan mietinnön lausumien, jotka ovat lähes yksi yhteen valtiovarainvaliokunnan laatimia, koplaus yhteen ainoastaan ydinvoimavaihtoehdon kanssa osoittaa ylimielistä ja tarkoitushakuista poliittista käyttäytymistä. En siis paheksu sitä, että talousvaliokunta on ottanut nämä ponnekseen — en missään tapauksessa, se oikeus valiokunnalla on — mutta sitä lausumaa, että ne ovat toteutettavissa vain ja ainoastaan ydinvoimavaihtoehdon kanssa, en voi hyväksyä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Perjantaina päätämme täällä eduskunnassa siitä, annetaanko Teollisuuden Voimalle lupa rakentaa Suomeen viides ydinvoimala. Nyt on ratkaisun aika.

Itse olen suhtautunut koko ajan kriittisesti uuteen voimalaan. Asiantuntijoiden kuuleminen valiokunnissa on vahvistanut näkemystäni, joten tulen äänestämään lisäydinvoimaa vastaan. Kantani perustuu seuraaviin tosiasioihin, jotka ovat tulleet esille asiantuntijoita kuunnellessa.

Energiaa voidaan Suomessa tuottaa monilla tavoin. Emme ole sidottuja yhteen tai kahteen vaihtoehtoon. Työllisyyden kannalta ylivoimaisesti paras ratkaisu on hajautettu kotimainen energiantuotantomalli, jossa ovat mukana puu, turve ja muut bioenergiavaihtoehdot sekä tuulivoima. Tätä kotimaista vaihtoehtoa voidaan tarvittaessa täydentää maakaasulla ja näin joudutaan varmasti myös tekemään.

Tämä ratkaisu turvaa metsiemme hoidon paremmin kuin esitetty ydinvoimaratkaisu. Tämä malli on erityisesti Pohjois-Suomelle paras, koska se luo paljon uusia työpaikkoja. Niitä syntyy raaka-aineen keruun, kuljetuksen ja tuotantolaitosten rakentamisen myötä. Tämän lisäksi uuden energiateknologian kehittäminen avaa aivan uusia mahdollisuuksia myös työllisyyden kannalta.

Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa Oulun pohjoispuolella Iissä toimiva WinWind-yritys, joka juuri on aloittamassa kehittämiensä entistä paremmalla hyötysuhteella toimivien tuulivoimaloiden myynnin niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Raahessa tehdään myös tällä hetkellä paljon tuulivoimalan osia. Tämä on vain yksi esimerkki suomalaisesta osaamisesta. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian kysyntä on kovassa kasvussa maailmanlaajuisesti, ja erityisesti kone- ja metalliala hyötyy tästä hyvästä kehityksestä.

Päätöstä tehdessämme meidän on tehtävä valinta. Viides ydinvoimala vie vanhakantaiseen ja vaaralliseen ja sen rakentamatta jättäminen taas moderniin ja turvallisempaan teknologiaan. Jälkimmäinen vaihtoehto luo väistämättä kysyntää uudenlaiselle energiateknologialle, josta suomalaisella osaamisella voi kehittyä jopa Nokian kaltaisia menestystarinoita. Eräiden asiantuntijoiden mukaan hajautettu vaihtoehto tuo kerrannaisvaikutuksineen noin 25 000—40 000 uutta työpaikkaa enemmän kuin ydinvoimaan perustuva vaihtoehto. Ydinvoiman kotimaisuusaste ei ole kovin hyvä. Se on alhainen. Uraania ei Suomessa ole, eikä kotimaista reaktorin toimittajaa tule. Pysyviäkin työpaikkoja syntyy ydinvoimalassa arviolta noin 200.

Energiantuotanto on ydinvoimaratkaisussa entistä enemmän suurteollisuuden käsissä. Teollisuuden omistus on puolestaan siirtymässä ulkomaalaisille sijoittajille, jotka haluavat vain mahdollisimman suurta tuottoa itselleen. Pienkuluttajille hajautettu energiantuotanto antaa paremmat mahdollisuudet markkinoilla. Sähkön- ja lämmöntuotanto kannattaa pitää kotimaisessa omistuksessa. Näin turvataan edullinen energian hinta kaikille kuluttajille.

Teollisuus ei ole Suomessa merkittävästi lisäämässä sellaista uutta tuotantoa, joka vaatii lisäenergiaa, päinvastoin investoinnit suuntautuivat halvan työvoiman maihin. Energian saatavuus ei ole ongelma näin ollen teollisuudelle. Kysymystä hiilidioksidipäästöistä ei ratkaista myöskään ydinvoimaa rakentamalla. Tämähän todettiin täällä eduskunnassa jo silloin, kun ilmastoselonteko hyväksyttiin. Teollisuuden osalta hiilidioksidipäästöt on sovittava erikseen sellaisiksi, että ne mahdollistavat nykyisen tuotannon ja myös riittävän kasvun lähitulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan talousvaliokunnan mietinnössä on hyviä lausumia kotimaisen energiatuotannon puolesta. Eduskunnan lausumilla ja puheilla ei kuitenkaan sitouduta mihinkään. Jos ydinvoimaratkaisu tehdään, on selvää, että muut mahdollisuudet eivät kovin laajasti pääse toteutumaan. Kun eduskunta viimeksi hylkäsi ydinvoiman, se merkitsi voimakasta kehitystä ja kasvua hajautetuille energiavaihtoehdoille. Samalla myös sähkön hinta putosi. Tällä hetkellä hinta onkin yksi Euroopan edullisimmista kaikille kuluttajaryhmille.

Ydinvoimaan liittyy myös aina suuronnettomuuden vaara. Tätä ei voida asiantuntijoiden mukaan sulkea kokonaan pois Suomenkaan voimaloissa, vaikka niiden turvallisuustaso on todettu hyväksi. Jos annamme luvan viidennen ydinvoimalan rakentamiseen, jätämme vaarallisen perinnön satojen sukupolvien kannettavaksi myös käytetyn ydinpolttoaineen muodossa.

Edessämme olevaa päätöstä tehdessämme meidän kansanedustajien on ajateltava vastuullisesti myös laajemmin kuin vain ahtaasta kansallisesta näkökulmasta. Uraanin louhinnassa eri puolilla maailmaa syntyy kaivospaikkakunnille vaarallista säteilevää louhintajätettä, jonka kohtaloon Suomen eduskunnan päätöksellä ei voida vaikuttaa. Koska meillä on olemassa vaarattomampia, nykyaikaisempia ja työllisyyttä lisääviä vaihtoehtoja, niin riskejä ei mielestäni pidä ottaa. Lastemme ja tulevien sukupolvien turvallisuutta meillä ei ole edes oikeutta vaarantaa.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimaratkaisuun talousvaliokunta on koplannut kotimaiset energiavaihtoehdot. Herää kysymys, miksi nämä vaihtoehdot halutaan toteuttaa vain ydinvoiman ohella. Tarvitaanhan näitä hyviä ratkaisuja myös siinä tapauksessa, että ydinvoimaa ei rakenneta. Valiokunta onkin tiukemmin ydinvoiman kannalla kuin hallitus. Tätä en oikein ymmärrä, miksi näin.

Eräät edustajat täällä puhuvat kotimaisesta energiasta varsin halventavaan sävyyn eli puhutaan risupaketista. Tämä kuvaa, kuinka ylimielisesti eräät edustajat suhtautuvat kotimaiseen energiaan ja työhön. Tällaiset puheet eivät tee mielestäni oikeutta meidän omille mahdollisuuksillemme.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkoituksena ei ole pitää pitkää puheenvuoroa, vaikka tässä nyt olisi mahdollisuus, kun nämä niin sanotut lyhyet puheenvuorot ovat päättyneet, kun tiedän, että tässä ei ole mahdollisuutta enää vaikuttaa edustajien päätöksiin, niin kuin ei koko tämän eduskuntakäsittelyprosessin aikana sinällään. Mutta kuitenkin haluan eduskunnan pöytäkirjaan merkityttää omat näkemykseni, jotka liittyvät tähän asian käsittelyyn.

Suomi tarvitsee lisää perussähköenergiaa, eräiden arvioiden mukaan jopa 17 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Todellinen tarve voi olla pienempikin, mutta lisätarve on kuitenkin hyvin merkittävä. Suomi on sitoutunut aivan oikein Kioton ilmastosopimukseen. Hiilipäästöjä on alennettava 90-luvun tasolle, joka on erittäin suuri ja merkittävä asia koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Mielestäni tämä asia on jäänyt tässä energian turvaamiskeskustelussa liiaksi varjoon.

Suomen mahdollisuudet täyttää nämä kaksi asiaa eli Kioton sopimus ja lisäenergian tarpeen turvaaminen ovat rakentaa viides ydinvoimala tai lisätä maakaasun tuotantoa ja ydinenergialla tuotettua sähköä Venäjältä jopa merkittävästikin. Näihin molempiin vaihtoehtoihin sisältyy lisäksi merkittävä bioenergian tuotanto eli puu, turve ja biojätteet. Molempiin vaihtoehtoihin sisältyvät myös tärkeät energiansäästötoimet.

Käsitykseni mukaan ydinvoimavaihtoehto tukee paremmin kuin ydinvoimaton vaihtoehto kansantuotteemme kasvutavoitteita. Kansantuotteen kasvu on myös peruselementti valtion budjetin kautta tukea bioenergian toteuttamista, joka ei etene ilman valtion tukitoimia. Meillä on kaksi teollisuuden alaa, jotka merkitsevät maaseudun toimivuuden kannalta erittäin paljon nyt ja tulevaisuudessa. Nämä ovat metsä- ja metalliteollisuus. Totta kai maatalous on tärkeä sinällään kokonaisuutena, mutta kun puhutaan teollisuudesta. Metsäteollisuuden raaka-aineet sijaitsevat kokonaisuudessaan maaseudulla, ja metalliteollisuuden tuotanto, joka on energiaintensiivinen tuotanto, sijaitsee hyvin merkittävältä osaltaan maaseudulla.

Eduskunta sen enempää kuin valtiokaan ei rakenna mitään energiatuotantoa, vaan sen tekevät markkinat. Eduskunta antaa vain nyt luvan rakentaa viidennen ydinvoimalan tai ei anna sitä. Sen hyvin todennäköisesti Teollisuuden Voima sitten rakentaa, jos lupa tulee. Lisäydinvoiman rakentamisella turvataan noin puolet sähköenergian tarpeestamme. Tämä kuitenkin luo parhaat edellytykset toteuttaa bioenergian tuotannon merkittävä kasvu, jota me kaikki edustajat pidämme täällä eduskunnassa ja näissä käydyissä keskusteluissa, olemme sitä todella korostaneet, erittäin tärkeänä Suomelle kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Mietinnössään ympäristövaliokunta toteaa, että elämme energiatalouden välivaihetta, kunnes siirrymme vetytalouteen. Tämän asian voin allekirjoittaa, ja minusta tämä myös liittyy tähän kokonaisuuteen, kun olen tätä energiakokonaisuutta pohdiskellut.

Näihin edellä oleviin asioihin perustuen tulen äänestämään ydinvoiman lisärakentamisen luvan myöntämisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan tähän lopuksi todeta siitä, että talousvaliokunnan mietinnössä kohdassa Lausumat todetaan: "Siinä tapauksessa, että periaatepäätös kumotaan, kokonaisuus muuttuu ja tulevaisuuden tilanne täytyy arvioida uudelta pohjalta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lausumat raukeavat, jos periaatepäätös kumotaan." Nämä lausumat ovat hyvin keskeisiä, tärkeitä asioita. En kyllä yhdy tähän talousvaliokunnan lausuntoon, vaan joka tapauksessa pidän näitä lausumia erittäin tärkeinä, ja ne tulee joka tapauksessa toteuttaa.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on lausuttu ääneen jo varsin monia näkökulmia ydinvoiman puolesta ja sitä vastaan. Kun keskustelu Teollisuuden Voiman hakemuksesta uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta alkoi täällä eduskunnassa, pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Tuossa puheenvuorossa tulivat varsin monipuolisesti ilmi ne seikat, joiden johdosta olen henkilökohtaisesti asettunut ydinvoiman kannalle. Toin tuolloin puheenvuorossani esille perusteluita ydinvoimalle etenkin elinkeinoelämän ja perusteollisuuden kannalta.

Tässä palautekeskustelussa kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjä korosti erityisesti ydinvoiman etuja sen päästöttömyyden johdosta. Ydinvoiman lisärakentaminen on Suomen oloissa ja suomalaisella osaamisella hoidettuna sekä ekologisesti että terveysvaikutuksia ajatellen mielestäni varmin ja turvallisin vaihtoehto. Keskityn tässä puheenvuorossani kuitenkin pääasiassa energiapolitiikkamme merkitykseen huoltovarmuuden näkökulmasta. Euroopan unionin maiden energiankäytön tulevaisuutta on pohdittu komissiossa, joka julkaisi loppuvuodesta 2000 vihreän kirjan Energiahuoltostrategia Euroopalle. Komission arvion mukaan peräti 70 prosenttia eurooppalaisesta energiahuollosta riippuisi tuonnista vuonna 2030, jos emme nyt ryhdy toimiin omavaraisuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi. Suomi sen paremmin kuin muutkaan unionin jäsenmaat eivät voi vaikuttaa polttoaineiden maailmanmarkkinahintoihin. Tämä korostuu erityisesti maakaasun ja öljyn suhteen. Puun, turpeen ja biopolttoaineiden käyttöä lisätään aivan oikean suuntaisesti joka tapauksessa etenkin Suomessa, jossa kyseistä energiamuotoa on omasta takaa, mutta meilläkään ei voida huoltovarmuuden johdosta laskea vain näiden polttoaineiden varaan.

Ydinvoimaa korvaavia mittavia ratkaisuja ei lähitulevaisuudessa ole näkyvissä. Suomen samoin kuin koko EU:n energiapoliittiset näkymät ovat vihreän kirjan mukaan varsin synkät, jos hiilivoimaa joudutaan ajamaan alas ja ydinvoiman lisärakentaminen kielletään. Kun meitä lisäksi sitovat hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteet, on huoltovarmuuden näkökulmasta ydinvoimalla selkeä rooli perusvoiman tuottamisessa.

Eduskunnan ydinvoimapäätös on huoltovarmuuden kannalta aivan keskeinen ratkaisu. Pitkälti siitä riippuu, kuinka paljon joudumme jatkossa turvautumaan venäläiseen kaasuun ja sähköön ja lisäämään varautumista kriiseihin. Eduskunnan on tunnettava vastuunsa tässä asiassa ja pidettävä mielessä suomalaisten turvallisuus myös yllättävinä kriisiaikoina. En nyt puhu esimerkiksi sodasta tai muista aseellisista kriiseistä lähialueillamme, terrorismista tai vastaavista katastrofeista. Voi olla myös muita kriisejä, joissa ulkomaista energiaa ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Erilaisissa kriisitilanteissa ei ole kysymys ainoastaan elinkeinoelämän ja teollisuuden eduista tai aineellisista vahingoista. Vaarassa voivat olla myöskin tavalliset kansalaiset.

Eduskunnan energiapoliittiset linjaukset luovat pohjaa maamme perusturvallisuudelle. Esimerkiksi asuntojen lämmitys, joukkoliikenne, elintarvikkeiden tuotanto ja jakelu sekä jopa terveydenhuolto ovat aloja, jotka ovat modernissa yhteiskunnassa hyvin riippuvaisia tasaisesta ja turvallisesta sähköntuotannosta. Jos ulkomailta tuotavan energian saatavuus jostain syystä vähenee, niin viranomaiset voivat toki vaikuttaa julkisin säästötoimin varmuusvarantojen riittävyyteen. Yhteiskunta voi muun muassa vähentää ja säädellä katu- ja mainosvalojen käyttöä ja eri tilojen lämmitystä. Polttoaineiden käyttö voidaan niin ikään säännöstellä kriisitilanteessa. Jokainen kansalainen voisi joutua valitsemaan esimerkiksi sen, mitkä automatkat ovat välttämättömiä. Pahimmissa tilanteissa jopa sähkön- ja lämmönjakelu voidaan katkaista esimerkiksi tiettyinä aikoina. Suomen on varauduttava siihen, että maamme sähköntuotannon ja polttoaineen riittävyys ylitse pahimpienkin kriisien on turvattu, toisin sanoen varastoitu etukäteen. Suomi onkin säilönyt varmuusvarastoihin tuontipolttoaineita noin neljän kuukauden normaalikulutusta vastaavan määrän.

Arvoisa puhemies! Maakaasu on sekä ilmasto-ohjelman että huoltovarmuuden kannalta arveluttava vaihtoehto, sen varastointi nestemäisenä kun on Suomen oloissa vaikeaa ja kallista. Maakaasu ei myöskään ole todellinen vaihtoehto, sillä se johtaisi tilanteeseen, jossa sähköhuoltomme olisi suoraan riippuvainen Venäjästä. Venäjä tuskin on se kaikkein vakain vakuutuksemme, johon kriisin hetkellä on turvauduttava. Maakaasuvaihtoehto ei ole mielestäni hyväksyttävissä nimenomaan huoltovarmuus- ja hintariskien vuoksi. Uraani sen sijaan on osoittautunut huoltovarmuuden kannalta hyväksi. Voimalaitokset ovat pitäneet noin vuoden kulutusta vastaavia varastoja, ilman että siitä on aiheutunut minkäänlaisia kustannuksia yhteiskunnalle. Rikastettua uraania on helppoa ja turvallista varastoida. Tuontisähkön varaan Suomi ei voi rakentaa perustavan laatuista sähköhuoltoaan, vaikka avoimilla markkinoilla toimitaankin.

Lopuksi haluan kerran vielä korostaa, että Suomen sähköntuotannon erityisvahvuus on monipuolisuus, johon pitää tulevaisuudessakin nojata. Tämä pätee sekä normaalioloihin että kriisiaikoihin. Monipuolisuus tuo normaaliaikoinakin kuluttajille varmuutta sähkön hintaa ja hintatasoa ajatellen, ylläpitää kehitystä eri energialähteiden välisen kilpailun myötä sekä takaa sähkön hinnan edullisuuden ja vakauden. Tuotantomme monipuolisuudesta huolimatta sähköntuonnin osuus kokonaiskulutuksesta on jo nykyisellään Euroopan korkeimpia. On täysin ristiriitaista, että ydinsähköä tuodaan Venäjältä samanaikaisesti, kun turvallisen ydinvoiman lisärakentaminen maahamme olisi mahdollista.

Harry  Wallin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt tehtävän päätöksen taustalla on sähkön lisätarpeen lisäksi maapallon pahoinvointi johtuen kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ja sen johdosta maapallon keskilämpötilan nopeasta noususta. Kulunutkin talvi on osoittanut, että ilmastossa on tapahtunut tuntuvia muutoksia. Suomen talvi, Afrikan kuivuus, Intian nyt poikkeukselliset lämpöhelteet sekä sitten eteläisen mannerjäätikön sulaminen ovat siitä osoituksena.

Suomi osana EU:ta on sitoutunut Kioton ilmastokokouksessa vähentämään hiilidioksidipäästönsä 8 prosentilla vuoteen 2010 mennessä eli palaamaan vuoden 1990 tasolle. Tämä vähentämistavoite voidaan saavuttaa vain vähentämällä biopolttoaineiden ja erityisesti kivihiilen käyttöä. Velvoitteiden täyttäminen tulisi toteuttaa niin, että niistä aiheutuvat toimenpiteet eivät heikennä talouden ja työllisyyden kasvua ja siten tukevat julkisen velan kasvua.

Suomi on EU:hun nähden saarivaltio, joten teollisuuden tuotteet pääsääntöisesti viedään meritse. Pitkä matka ja yhdistetyt kuljetukset nostavat suomalaisen teollisuuden kuljetuskustannukset kaksi ja puoli kertaa keskieurooppalaisia kilpakumppaneita kalliimmiksi.

Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara on todennut aikaisemmin ja nyt täällä käydyssä keskustelussa, että Suomi ei enää tarvitse niin sanottua savupiipputeollisuutta. Kuitenkin Suomen teollisuuden rungon muodostavat vielä jatkossakin energiavaltaiset metsä-, kemian-, metalli- ja elintarviketeollisuus. Ehkä elintarviketeollisuutta on vähätelty, mutta täytyy todeta, että elintarviketeollisuus on tärkeä ja kuluttaa erittäin paljon energiaa ja sähköä. Näiden teollisuusalojen työllistävä vaikutus on Suomelle ratkaiseva, sillä ne työllistävät suoraan noin 200 000 ja välillisesti yli 400 000 työntekijää. Lisäksi nämä työpaikat sijaitsevat niin sanotun Kehäkolmosen ulkopuolella.

Hyvin vähän tässä keskustelussa on käyty keskustelua joukkoliikenteen asemasta ja erityisesti rautateistä. Rautatieliikenteessä on 1970-luvulta lähtien panostettu ratojen sähköistykseen ja sähkövetoisen kaluston hankintaan. Sähköistyksellä on korvattu ympäristöä saastuttava dieselveturikalusto ja pystytty sähkövetureiden ja Pendolino-kaluston suuremmalla huippunopeudella ja paremmalla kiihtyvyydellä lyhentämään matka-aikaa ja näin parantamaan rautatieliikenteen kilpailukykyä. Oulu—Rovaniemi- ja Oulu—Vartius—Iisalmi-ratojen sähköistyksen jälkeen kaikki pääradat ovat sähköistyksen piirissä ja Vaasan radan sähköistystäkin on aiennettu. Mikäli eduskunta valitsisi perusvoimaratkaisuksi muun kuin ydinvoiman, olisi sen seurauksena sähkön hinnan nousu. Tämä olisi takaperoista kehitystä, ja miten sitten säilytettäisiin esimerkiksi rautatieliikenteen kilpailukyky henkilöautoliikenteen kanssa? Ei mitenkään.

MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä julistautui ydinvoiman lisärakentamisen kannattajaksi. Hän luokitteli intomielisimmät ydinenergian lisärakentamisen vastustajat maaseudun autioittajiksi. Härmälän mukaan bioenergian kehittäminen on tärkeää Suomessa. Hänen mukaansa se ei kuitenkaan korvaa ydinvoiman rakentamista. Härmälän mielipiteet voi hyvin ymmärtää. Suomessa on yli 75 000 maatilaa, joiden kilpailu paremman ilmaston viljelijöiden kanssa on kovaa. Edullisemmalla sähkön hinnalla kompensoidaan ilmastosta ja sijainnista koituvia haittoja.

Tällä hetkellä sähköntuotanto jakautuu siten, että ydinvoimalla tuotetaan noin 28 prosenttia, vesivoimalla 18 prosenttia, kivihiilellä runsaat 10 prosenttia, maakaasulla 10 prosenttia, turpeella hieman yli 5 prosenttia ja öljyllä 2 prosenttia, muilla kotimaisilla 11,5 prosentilla sekä tuulivoimalla 0,1 prosenttia, mutta tämän lisäksi sähköä tuodaan peräti 15 prosenttia, josta suurin osa tulee Venäjän ydinvoimaloista. Voidaanko sähköntuonnilla korvata tarvittava energiantarve? Se lienee ydinvoimalle ainut todellinen vaihtoehto. Kuitenkaan se ei ole helppoa, sillä Ruotsista ja Norjasta ei tuontisähköä löydy, vaan ne ovat itse sähköntuojia. Myöskään huoltovarmuuden vuoksi ei ole järkevää olla riippuvainen yhdestä toimittajasta. Se koskee myös maakaasun toimittamista.

Rouva puhemies! Tuulivoiman laajamittainen käyttö Suomessa ei ole järkevää, sillä yksistään perustamiskustannukset vaativat suuria yhteiskunnan tukia. Pohjolan Voima selvitti yli 300 megawatin tuulivoimala-alueen rakentamista Kokkolan edustalle merialueelle. Pohjolan Voiman lähtökohtana oli rakentaa yhteensä 60 5 megawatin tehoista tuulivoimalaa kaupungin edustalle. Laskelmien tuloksena hankkeen kokonaiskustannukset nousivat 3—3,5 miljardiin vanhaan markkaan, mistä valtion tuen tarve olisi ollut peräti 1—1,2 miljardia markkaa. Kun ottaa huomioon valtiontaloudellisen tilanteen, voi vain kysyä, mistä tukirahat sitten leikattaisiin. Myöskin tuulienergian ennustettavuus on heikkoa, ja yleensä kovimmilla pakkasilla, jolloin eniten sähköä tarvittaisiin, sitä ei saa.

Suomen talouden kilpailukyvyn säilyttäminen ja kokonaistuotannon jatkuminen ja sitä kautta työllisyyden parantaminen vaatii kestävän perusvoiman ratkaisua, joka tässä tilanteessa voi perustua vain viidennelle ydinvoimalaitokselle ja kotimaisen biopolttoaineen käytölle yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Viidennen ydinvoimalaitoksen rakentaminen työllistää viiden vuoden ajan keskimäärin 2 320—4 800 henkilötyövuotta ja toiminta loisi noin 320 pysyvää uutta työpaikkaa muuttotappiosta kärsivälle maakunnalle. Tulen äänestämään viidennen ydinvoimalaitoksen puolesta.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Energia- ja varsinkin ydinvoimakeskustelu on ollut ja on luonteeltaan sellaista, että vahvallekin asia-argumentille voidaan esittää vähintäänkin yhtä vahva vasta-argumentti. Vastauksen antaminen viidennen reaktorin rakentamislupahakemukseen ei synnykään perinteisen matemaattistyyppisen järkeilyn tuloksena, niin harmillista kuin se päättäjille onkin. Kun argumentteja ja vasta-argumentteja seuloo mielessään, viime kädessä käteen jää se arvopohja, jonka mukaan toimii muutoinkin yhteiskuntaelämässä ja politiikassa. Tavoite ja tahto ratkaisevat.

Ministeri Mönkäre huipensi pääpuheenvuoronsa seuraavasti: "Voittajapuolen tuskin kannattaa juhlia, sillä edessä on joka tapauksessa työntäyteinen ja vaivalloinen taival suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi edelleen kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti." Mönkäreen voittajapuoli—häviäjät-asetelma palauttaa mieliin pääministeri Lipposen vuonna 86 kirjassaan Muutoksen suunta esittämän pohdiskelun — korostan: pohdiskelun — lisäydinvoimasta. Lipponen asetuttuaan tuolloin vastustamaan lisäydinvoiman rakentamista totesi, että "jos ydinvoimaan uudelleen turvaudutaan, sen tulee tapahtua laajan konsensuksen pohjalta, jota on mitattava kansanäänestyksellä". Lipposen toive, tosin vanhahko toive, ei ole toteutunut. Ymmärrän kyllä sen takana olevan ajattelutavan johtuen ydinvoiman jyrkästi jakavasta luonteesta.

Mönkäreen viittaus puolestaan työntäyteiseen ja vaivalloiseen energiataipaleeseen on totta silläkin ajankohtaisella perusteella, että Suomi on tänä vuonna 2002 jäljessä, selvästikin jäljessä, uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman määrärahatavoitteesta lisäbudjetin lisäyksistä huolimatta. Demorahoituksen vaje on vielä asia erikseen.

Uusiutuvat energialähteet, vaihtoehtoiset energiamuodot ja myös säästötoimenpiteet tarvitsevat tällaisessa tilanteessa, saranakohdassa, melko vahvaa julkista panostusta, mutta ei tietenkään pysyvää käyttötukea. Nyt on sen panostuksen aika.

Talousvaliokunnan ehdotus, että neljä, tai oikeastaan kolme, kestävän energiatalouden edistämislausumaa raukeaa, jos periaatepäätös kumoutuu täällä perjantaina, on käydystä selvennyskeskustelusta huolimatta merkillinen ja ikävä. Tämähän on kytkentä. Tämä on tekemällä tehty kytkentä. Tällainen kytkentä, pitää sanoa suoraan, kyllä edustaa aika vanhakantaista politikointia, jopa kiristyshenkistäkin asioitten yhteen kytkemistä, ja semmoinen politikointi kyllä joutaisi jo menneisyyteen. Periaatepäätöksen kohtalosta riippumatta on enemmän kuin perusteltua toteuttaa näiden lausumien mukaista energiapolitiikkaa, sillä niissä on myös uutta, kestävää linjanvetoa. Näiltä osin yhdyn hyvin lämpimästi ed. Juurolan tästä asiasta käyttämään puheenvuoroon.

Suomi ei ole energiapolitiikassa kuilun partaalla, niin kuin jotkut kiihkeimmät antavat ymmärtää. Valtioneuvoston hahmottelemat energiapolitiikan päävaihtoehdot ovat voimassa ja käyttökelpoisia. Niinpä ylilyöntejä esimerkiksi Venäjän voimaloihin viittaamalla tai ydinvoiman vastustajat tunteilijoiksi leimaamalla tai ydinvoiman kiroja liioittelemalla kannattaisi puolin ja toisin välttää. Toistemme opettajiksi tai käännyttäjiksi meistä kenestäkään ei ole.

Yhteiskunnan kokonaisetu on ydinenergialain avainkäsite, kaksi avainsanaa. Minulle se merkitsee eettisiä näkökohtia, sukupolviajattelua, työllisyyttä sekä tietysti energian riittävyyttä ja saatavuutta kaikissakin tilanteissa. Tässä tilanteessa yhteiskunnan kokonaisedun henkilökohtainen puntarointi on johtanut minut kielteiselle kannalle suhtautumisessa ydinvoiman lisärakentamiseen.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomi ja suomalaiset tarvitsevat työtä, toimeentuloa ja hyvää kilpailukykyä. Hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämisessä halvalla energialla on suuri merkitys myös tulevaisuudessa. Ydinvoiman lisärakentaminen on, niin uskon, ympäristöpoliittisesti tämänhetkisen tietämyksen mukaan vähiten huono ratkaisu. Tuen lisärakentamista myös siksi, että se on ennen kaikkea yhteiskuntamme kokonaisedun mukaista.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen käytti varsin tasapainoisen puheenvuoron, jossa hän linjasi pitkälti Suomen energiapolitiikan tulevaisuutta. Kuitenkin täydennyksenä mielestäni on tarpeen sanoa se, että kyllä myöskin, totta kai, kansainväliset näkökohdat tässä pitää ottaa huomioon, Suomen vastuu Kioton ympäristösopimuksesta ja myöskin se, että kehitysyhteistyönäkökulmasta pitää sallia kehitysmaiden käyttää fossiilisia polttoaineita ja toisaalta kehittyneissä maissa kuten Suomessa ja Euroopan unionissa pitää kantaa erityinen vastuu tästä ympäristönäkökulmasta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustajakollega Ala-Nissilää erinomaisen asiantuntevasta oikaisusta. Koin pienenä vaikeutena sovittaa 30 sekunnin puheenvuoroon noin laajaa näkökulmaa, joten täytyy hyväksyä ed. Ala-Nissilän vasta-argumentit.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin yritän mennä suoraan ydinasiaan, vaikka tiedän, etten pysty kyllä tuota ed. Saarisen puhetta tiiviimpään muotoon.

Talousvaliokunnan mietinnön lausumat, joista täällä tuntuvat olevan yhtä mieltä niin ydinvoimaa vastustavat kuin puoltavatkin, ovat siinä mielessä tärkeitä, että niillä kiinnitetään ydinvoimakysymys oikealla tavalla Suomen energiapoliittiseen kokonaisuuteen. Ydinvoimalla tuotetaan nimittäin pelkkää sähköä, eikä sen vaihtoehtona ole mitään muuta kuin kivihiilivoima tai sähkön lisätuonti Venäjältä. Kotimaisella polttoaineella taas tuotetaan joko pelkkää lämpöä tai yhdistettyä lämpöä ja sähköä. Maakaasulla tuotetaan myös yhdistettyä lämpöä ja sähköä. Näin kotimaisten polttoaineiden käytön lisääminen ja ydinvoiman lisärakentaminen sopivat hyvin yhteen. Jos talousvaliokunnan mietinnöstä irrotetaan vain lausumien sisältämät keinot, mutta hylätään ydinvoima, joudutaan väistämättä siihen tilanteeseen, jossa kysymys erillisen sähköntuotannon osalta jää kokonaan ratkaisematta. Tämä on vastaus äskeiseen ed. Kääriäisen ihmettelyyn. Mikäli taas yritetään lisätä maakaasun käyttöä, niin hiilidioksidipäästöt kasvavat ja estävät turpeen lisäkäytön. Turpeen käyttö taas on välttämätöntä, jos halutaan toteuttaa uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukainen puuenergian käytön laajentaminen.

Arvoisa puhemies! Hyvinvoinnin turvaamiseksi Suomi tarvitsee varmuuden kohtuuhintaisesta sähköstä. Jos sähkölasku kallistuu, kotitalouksien asumiskustannukset nousevat. Kalliimman sähkön vuoksi yritysten kannattavuus heikkenee, millä on vaikutusta työllisyyteen ja taloudelliseen kasvuun. Hyvin hoidettu energiapolitiikka on yksi myönteisen kehityksen edellytys, ja sen vuoksi ydinvoiman lisärakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Katri  Komi  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Eduskunnan on tällä viikolla päätettävä, onko viidennen ydinvoimalan rakentaminen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Sen arviointi on vaikea tehtävä. Yksiselitteistä vastausta siihen on turha hakea ekonometrisista malleista tai taloudellisista laskelmista. Jos näin olisi, eduskuntaa ei tässä päätöksenteossa oikeastaan tarvittaisi. Yhteiskunnan kokonaisetu on kuitenkin lyhyen tähtäimen kannattavuuslaskelmia laajempi kokonaisuus. On punnittava ydinvoimahankkeen kansantaloudellisia, alue- ja työllisyys- sekä ympäristövaikutuksia samoin kuin hankkeen merkitystä energiapolitiikan kokonaisuuden kannalta. Kyse on myös arvovalinnasta. Juuri siksi eduskunta tekee tämän päätöksen." Tämä sitaatti oli ed. Kiviniemen ryhmäpuheenvuorosta. Se on sen verran hyvä kuvaus asian käsittelystä, että päätin lainata sitä.

Arvoisa puhemies! Jaa, ei vai tyhjää? Energiapäätös on käsillä. Kantoja ja perusteluja viidennen ydinvoimalan rakentamiseen ja energiaratkaisuihin tuntuu olevan niin monta kuin on katsojaa. Itselleni on viimeisen vuoden aikana kertynyt noin metrin pino kirjallista materiaalia ydinvoima- ja muita energiavaihtoehtoja koskien.

Suomen tavoitteena on osana Euroopan unionia rajoittaa ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä. Keskimääräiset vuotuiset päästöt saisivat Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012 olla korkeintaan yhtä suuret kuin ne olivat vuonna 1990. Noin 70 prosenttia päästöistä on fossiilisten polttoaineiden ja turpeenpoltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Lisäystä tai säästöä Suomen sähkönkulutukseen vuoden 2001 tasoon verrattuna tulisi muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriön laskelmien perusteella löytyä noin 12,5 terawattituntia. Silloin sähkön kokonaiskäyttömme olisi 94 terawattituntia miinus säästö vuonna 2012.

Arvoisa puhemies! Sähkönkulutuksen tasoon voi vaikuttaa. Sitä voidaan ohjailla muun muassa veropoliittisin ja teknologiaa hyväksikäyttävin toimin. Esimerkiksi keskustan energiatyöryhmän selvityksen mukaan monipuolisin toimenpitein voidaan saavuttaa 4 terawattitunnin säästö vuoteen 2012 mennessä. Kioton sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi tulee paitsi hillitä energian- ja sähkönkulutusta, myös vähentää erityisesti fossiilisista polttoaineista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Kivihiilen käyttöä tullaankin todennäköisesti pienentämään viitisen terawattituntia, rakennetaan ydinvoimaa tai ei.

Tulevaisuudessa Euroopan laajuisten energiamarkkinoiden avautumisen uskotaan nostavan sähkön hinnan sijasta yhä keskeisemmäksi kilpailutekijäksi energiatehokkaan käytön. Sähkön markkinahintahan tulee tasaantumaan.

Arvoisa puhemies! Ydinvoima on tuhlaava tapa tuottaa energiaa. Prosessissa syntyvä lämpö annetaan kaloille. Vain sähkö hyödynnetään. Uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisen jälkeen olisi vaikea innostaa suurinta sähkön- ja energiankuluttajaa teollisuutta tehokkaisiin säästötoimenpiteisiin. Tästä taas todennäköisesti seuraisi kasvihuonekaasupäästöjen nousu kasvavan kulutuksen myötä.

Aiempien neljän reaktorin käyttöönotto on vaikuttanut resurssien tuhlaukseen ja hidastanut uusiutuvien energiamuotojen kehitystä. On todennäköistä, että samanlainen vaikutus olisi myös viidennellä voimalalla. Tällöin olisimme heti kohta saman ongelman edessä kuin nyt. Miten vähentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä? Parempi hoitaa ongelma jo nyt. Myös maamme hallitus on myöntänyt, että uusi ydinvoimalaitosyksikkö saattaa vähentää varsinkin pienten yhteistuotantolaitosten kannattavuutta ja jopa estää uudet investoinnit.

Yksi ydinvoimaan liittyvä ongelma on sen keskittyneisyys ja siitä seuraava huoltoepävarmuus ongelmatilanteissa. Sähköverkko ei pysty sopeutumaan yhden tai jopa samalla paikalla sijaitsevan kolmen reaktorin yhtäaikaiseen putoamiseen verkosta. Toimitusseisokkien minimoimiseksi tällaisessa tilanteessa toiminta on varmistettava vara- ja häiriöreserveillä. Lisäksi ydinvoima tarvitsee paljon säätövoimaa. Hajautetuin energiantuotantoyksiköin pystytään huomattavasti joustavammin sopeutumaan niin lämpötiloista, markkinoista kuin muistakin syistä johtuviin sähkön tarpeen ja tuotannon vaihteluihin. Esimerkiksi hyvien vesivuosien jatkuessa Pohjolassa seuraisivat sähkön ylituotantoa halvat hinnat ja sähkön säästömotivaation lopahtaminen.

Suomen on mahdollista pärjätä ilman viidettä ydinvoimalaa monipuolisella keinovalikoimalla. Puu- ja kierrätyspolttoaineiden osuutta sähköntuotannossa voidaan lisätä ilman kohtuuttomia toimenpiteitä 6 terawattitunnin edestä. Muun muassa puusta valmistettava pyrolyysiöljy on huomisen polttoaine. Sillä voidaan helposti korvata raskaita polttonesteitä ja sen energia- ja hiilidioksiditase ovat hyvät. Kaasutusteknologia kehittyy myös koko ajan.

Hakkuutähteiden keräys ja yleensäkin puu polttoaineena työllistää hyvin tuotantoketjun ja kehityksen joka vaiheessa ja ennen kaikkea hajautetusti. Hyvinvointi jakautuu näin tasaisemmin. Puupolttoaineita tukevasti käytetään meillä myös turvetta, mikä sekin on työllistävä energialähde. Talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Luhtasen mielipide oli eilisessä puheenvuorossa, että vain ydinvoiman lisärakentaminen helpottaisi merkittävästi turpeen lisäkäyttöä hakkeen seospolttoaineena. Kuitenkin turpeen laskennalliset hiilidioksidipäästöt tullaan joidenkin arvioiden mukaan jopa puolittamaan lähitulevaisuudessa ihan tutkimustenkin perusteella. Myös peltoenergian mahdollisuudet ovat lähes kartoittamatta. Lisäksi maakaasun käyttöä voidaan lisätä useilla terawattitunneilla, esimerkiksi maakaasuputken länsilaajennuksella Turkuun sekä muilla käytön lisäyksillä.

Olen lisäksi samaa mieltä talousvaliokunnan mietinnön kanssa siitä, että bioenergia työllistää merkittävästi alueellisesti, tukee yrittäjyyttä ja vahvistaa teknologian vientiä. Taloudellinen hyöty bioenergiasta jää kokonaan myös kotimaahan. Ydinvoima ei työllistä paljon, ei ainakaan suoraan eikä myöskään hajautetusti ympäri maata. Viidennen ydinvoimalan rakentaminen ei välttämättä parantaisi Suomen työllisyyttä edes rakentamisaikana, sillä EU:n kilpailulainsäädännön mukaan kaikki näin suuret rakennushankkeet on kilpailutettava koko unionin alueella. Lisäksi niin tekniikka kuin polttoainekin ovat tuontitavaraa. Onkin mielenkiintoista, että talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että ydinvoima vähentää energiantuontiriippuvuutta. Ydinvoimalan rakentamiskustannukset on arvioitu 1,7—2,5 miljardiksi euroksi. Kotimaisen työn, materiaalin ja laitteiden osuus lienee maksimissaan puolet kustannuksista.

Hakemuksen yhteydessä puhutusta niin sanotusta halvasta sähköstä kumpuava talouskasvu ja työllisyyden lisääntyminenkään eivät ole kirkossa kuulutettuja etenkin, kun energiavaltaisen teollisuuden osuus ei ole paljon kasvussa. Metsäteollisuuskin tuottaa itse ison osan tarvitsemastaan energiasta muun muassa polttamalla sellunkeittoliemensä.

Ydinvoiman hinnasta taas liikkuu monenlaista laskelmaa, mutta useimmissa länsimaissa ydinvoima on jo todettu jäykäksi ja kalliiksi tavaksi tuottaa sähköä, koska perusinvestoinnit ovat valtavat. Myös reaktorin purkamisen kustannukset on arvioitu meillä yli puolet kansainvälisiä arvioita alhaisemmiksi.

Arvoisa puhemies! Vaihtoehtoiset energiateknologiat ovat nousemassa maailmanmarkkinoilla yhä kovemmiksi valteiksi. Suomi vie esimerkiksi jo nyt tuulivoimaan liittyvää teknologiaa lähes 200 miljoonan euron arvosta vuodessa. Kehitys ei saa pysähtyä. Seuraava taloutemme tukijalka voi olla uusiutuvien energialähteiden tekniikan kehittelyssä. Tuuli- ja aurinkovoima ovat alkuinvestointien jälkeen edullisia, saasteettomia ja helposti säädettäviä lisiä Suomenkin energiapalettiin. Nykyään tuulivoimalla sähköä tuotetaan noin 0,08 terawattituntia. Määrää voitaisiin lisätä ainakin yhdellä terawattitunnilla vuoteen 2012 mennessä. Myös vesivoimasta on mahdollisuus saada jonkin verran nykyistä enemmän sähköä muun muassa tehonnostoilla.

Vaikka monet katsovatkin ydinvoiman Suomessa tuotettuna turvalliseksi, tulee muistaa, että inhimillisen erehdyksen mahdollisuutta ja voimaa ei voi aliarvioida. Onneksi mietinnössäkin ydinvoimaonnettomuuden riski myönnetään.

Ydinvastuulain mukainen yrityksen lakisääteinen vastuu on Suomessa vain vajaat 300 miljoonaa euroa tällä hetkellä. Sen jälkeen onnettomuuden kulut kattavat käytännössä veronmaksajat. Eettisesti kyseenalaista on myös jättää tuhansiksi vuosiksi lisää säteilevää jätettä jälkipolvien ratkottavaksi ja vahdittavaksi. Se, että edelliset päättäjät ovat tehneet tällaisia ratkaisuja, ei muuta kysymystä tulevan ratkaisun oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Ajan rajallisuudesta johtuen tämä puheenvuoro otti kantaa vain joihinkin niistä argumenteista, joita tässä keskustelussa on käytetty. Asiaan perusteellisesti tutustuttuani olen päättänyt äänestää perjantaina lisäydinvoiman rakentamista vastaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun on syytä todeta, että talousvaliokunta on tehnyt erinomaista työtä laatiessaan mietinnön tässä erittäin tärkeässä asiassa, joka koskettaa kaikkia suomalaisia. Jos katsoo sitä ja lukee tarkkaan, valiokunnan mietinnön päätelmiin on helppo yhtyä. Silloin kun puhutaan kotimaisesta työllisyydestä tai Suomen kilpailukyvyn säilyttämisestä, toisaalta kannetaan huolta myös energiansaantimme omavaraisuudesta, samoin siitä, millä tavalla öljy voidaan korvata paremmilla vaihtoehdoilla, joista yksi hyvä vaihtoehto on ydinvoima. Samoin myös valiokunnan tekemät lausumaehdotukset ovat erittäin hyviä.

Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuunneltiin asiantuntijoita ja keskusteltiin ydinvoima-asiasta, kysyttiin lähes kaikilta valiokunnassa käyneiltä asiantuntijoilta, mitä mieltä he ovat asiasta. Valiokunnassa kävi erilaisia tahoja, joista monet edustivat muun muassa uusiutuvia energialähteitä. Siellä oli laitevalmistajia ja erilaisten laitosten edustajia. Kun heiltä kysyttiin, mitä tämä vaikuttaa teidän asiaanne, miten teidän bisneksenne menee tai miten te näette tämän asian, vastaus oli yleensä se, että meille nyt on yksi ja sama, päätättekö te ydinvoimasta kyllä vai ei. Me olemme tällä alalla toimineet jo pitkään ja aiomme tällä alalla pärjätä. Jos ydinvoimaa rakennetaan lisää, se on käytössä aikaisintaan vajaan kymmenen vuoden kuluttua, ja me aiomme pärjätä sitä ennenkin tällä alalla. Tammikuussa minulla oli tilaisuus käydä Iisalmessa, jonne rakennetaan paraikaa isoa, uusiutuvia energialähteitä käyttävää lämpövoimalaa, mikä siis tekee yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa sekä sähköä että lämpöä. Kun kysyin yhtiön edustajilta, vaikuttaako eduskunnan tekemä ydinvoimapäätös jollain tavalla teidän voimalanne toimintaan, he vastasivat, että ei vaikuta millään tavalla, he pärjäävät kyllä muutenkin, mutta jos jotain neuvoja haluaa antaa, he sanoivat, että ilman muuta teidän kannattaa äänestää ydinvoiman puolesta. Kyllä tämä heidän voimalansa joka tapauksessa tuottaa Iisalmessa sekä lämpöä että sähköä voimalaitoksen asiakkaille.

Arvoisa puhemies! Ilman ydinvoimaa siis jää avoimeksi, millä erillinen sähkö tuotetaan. Päävaihtoehdot ovat maakaasu tai kivihiili. Sähköntuonnin lisääminen Venäjältä ei ole yksinkertainen vaihtoehto. Kivihiili lisää kaikkein eniten hiilidioksidipäästöjä. Kaasulla ei voi tuottaa pelkkää perusvoimaa ja sen hintariski on liian korkea. Erillistä toista hankintalähdettä Venäjän lisäksi ei ole. Seurauksena on huoltovarmuusriskin kasvaminen liian suureksi.

Maakaasu lisää hiilidioksidipäästöjä, niin kuin kaikki tiedämme. Myös turpeen käyttö lisää osaltaan hiilidioksidipäästöjä. Ydinvoimaratkaisussa turve saa tilaa, koska hiilidioksidipäästöt vähenevät huomattavasti, kun ei ole tarvetta turvautua maakaasuun eikä kivihiileen. Turve on välttämätön tukipolttoaine puuenergialle. Teknisesti ottaen sataprosenttisia puukattiloita, joilla tuotetaan myös sähköä, ei ole. Puupolttoaineella ei saada huipputehoja talviaikaan yksinomaan puuta käyttäen. Kattilanpinnat likaantuvat liikaa sataprosenttisessa puupoltossa, jolloin tarvitaan tukipolttoainetta. Paras tukipolttoaine on turve eikä tietenkään kivihiili tai öljy. Onhan turve myös kotimaista energialähdettä.

Myönteinen ydinvoimakanta tukee siis suoraan bioenergian käytön lisäämistä sekä teknisistä että taloudellisista lähtökohdista.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eilisen päivän ja tämän päivän aikana olemme kuulleet runsain mitoin puheita ja argumentteja ydinvoiman lisärakentamisen puolesta ja ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Aika harvakseltaan on kuitenkin osunut sellaisia puheenvuoroja, joissa näitä samoja elementtejä olisi yhdessä puheenvuorossa esitelty. Itse lähden kuitenkin hieman siitä lähtökohdasta, koska olen omassa harkinnassani kyllä tullut siihen valitettavaan lopputulokseen, että painavia argumentteja äänestää perjantaina niin jaa kuin eikin löytyy, ja silloin päätöksentekijän tehtävänä on mielestäni punnita sitä, mitkä argumentit juuri hänen pohdinnassaan painavat kaikkein eniten.

Joka tapauksessa energiakysymyksen lähtökohtana lienee pidettävä sitä, että energiantarve Suomessa kasvaa. Siitä toki vallitsee erimielisyyttä, kuinka paljon se kasvaa, mutta kasvusuunnasta ei vallitse merkittävää erimielisyyttä. Myöskin siitä olemme olleet yhtä mieltä, että Suomen tulee täyttää kansainväliset ilmastovelvoitteensa ja pyrkiä rakentamaan myöskin energiapalettinsa niin, että nämä velvoitteet täyttyvät.

On kuitenkin muistettava lähtökohtana se, että hallituksen ilmastoselontekoon sisältyi kaksi eri vaihtoehtoa. Tämä on minusta erityisen tärkeää pitää mielessä, kun myöskin tässä eduskuntakeskustelussa on välillä ollut sellainen henki, että tämä olisi jotenkin niin kuin mustavalkea asetelma. Sitä tämä ei mielestäni missään nimessä ole. Tässä on hyvin monia eri puolia, ja ydinvoiman lisärakentaminen ei sinällään pelasta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä, eikä lisärakentamisen epääminen myöskään rapauta ja karkota koko teollisuutemme pohjaa. Tällaisia äärilaitaisia asetelmia on joiltain osin pyritty luomaan, enkä itse usko, että tämä nyt aivan niin mustavalkea asetelma on.

Joka tapauksessa jokaisella päättäjällä on tässä ollut perusteellisen harkinnan paikka. Tähän ratkaisuun liittyy myöskin merkittäviä epävarmuustekijöitä ratkaisun vaikutuksen suhteen. Puhumme hyvin pitkäjänteisistä asioista, mutta sekin täytyy toki muistaa, että päätöksenteossa hyvin usein asia on juuri tällainen. Epävarmuuden sietokyky on varmasti päättäjän yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, ja todellakin siinä kohtaa täytyy sitten vain punnita, mitkä argumentit ratkaisevat oman kannan.

Energiakeskustelu ja koko tämä ympäristö, missä toimitaan, on varmasti muuttunut aika olennaisesti sen jälkeen, kun täällä eduskunnassa on edellisen kerran tästä asiasta puhuttu. Energiasta on sittemmin tullut kansainvälistä kauppatavaraa, ja suomalaiset sähköntarvitsijat ostavat sähköä pohjoismaisilta ja piakkoin mahdollisesti eurooppalaisilta markkinoilta. Sähköä ostetaan sieltä, mistä sitä edullisesti saadaan, emmekä me vapaissa markkinaolosuhteissa voi asettaa tuonnille juurikaan rajoitteita.

Myöskin energian hintakysymys on osoittautunut tässä aika tärkeäksi. Yhtäältä on tietysti selvä asia, että erityisesti teollisuudelle ja miksei kuluttajillekin olisi tärkeää saada energiaa halvalla, mutta toisaalta voidaan tietysti sitten aina eettiseltä pohjalta kysyä, tarvitseeko sähkön tai energian ylipäätään olla halpaa, kun se aina joudutaan tuottamaan jollakin kestävän kehityksen periaatteiden vastaisella tavalla.

Ydinvoimaa voidaan puoltaa sillä, että ainakin Suomen olosuhteissa ainakin tähän saakka se on ollut kohtuullisen halpa. Se on ollut erittäin luotettava. Ydinvoimalat ovat toiminnaltaan olleet myös turvallisia, ainakin hiilidioksidipäästöjen osalta päästöttömiä ja tietyllä tavalla jossakin määrin myöskin kotimainen energianlähde, joskin tietysti raaka-aine tuodaan ulkomailta. Nämä ovat siis ydinvoiman vahvuuksia, ja niin kuin tämän päivänkin aikana olemme huomanneet, tietyllä tavalla voidaan kuitenkin ydinvoiman kaikki vahvuudetkin asettaa kiistanalaisiksi. Ydinvoimaan liittyy myöskin sellaisia riskejä, joita emme parhaallakaan tahdolla voi selittää pois. Ydinvoimaan liittyy katastrofiriski, jota mihinkään muuhun energiantuotantomuotoon ei liity. Sen polttoaineen louhintaan liittyy tiettyjä radioaktiivisen päästön vaaroja ja tämän kaltaisia haittatekijöitä, ja todellakin tämä uraani tulee meille ulkomailta.

On totta, että ydinvoiman negatiivisiinkin puoliin liittyvät linjavalinnat on tietyllä tavalla tehty Suomessa jo aikaisemmin. Meillä neljä myllyä louskuttaa tälläkin hetkellä. Meillä ovat yli sukupolven säteilevät ydinjätteet jo olemassa, mutta ei tämä tosiasia mielestäni poista sitä mahdollisuutta, että eduskunta uudelleen harkitsee tilannetta kapasiteetin lisärakentamisen osalta. Ei se, että joskus on tehty pahuutta, tarkoita, että pahuutta voidaan aina vaan jatkaa ja tehdä enemmän.

Itse pitäisin lähtökohtana eduskunnan päätöksenteossa sitä, että me päätämme täällä varsinaisesti vain ja ainoastaan siitä, jätetäänkö valtioneuvoston periaatepäätös ydinvoiman lisärakentamisesta voimaan vai kumotaanko se. Tähän on kytketty tietysti hyvin myönteisiä ja tärkeitä ponsia, mutta ainakin opposition edustajana joutuu kyllä toteamaan, että eduskunnan ponsilla on kyllä joskus vanhan sanomalehtipaperin arvo, elikkä siinä mielessä itse ainakin keskityn nyt vain tähän periaatepäätökseen.

Olen mielestäni perehtynyt tähän kysymykseen vähintäänkin kohtuudella, punninnut erilaisia vaihtoehtoja, ja tärkeimmäksi asiaksi ainakin itselläni nousi se, että lisäydinvoiman rakentaminen voisi merkitä energiateknologian ja uusiutuvien energialähteiden kehittämisen hiipumista. Myöskin hallituksen papereista on luettavissa, että ydinvoiman lisäyksikkö voisi estää pienten sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten rakentamisen kannattamattomana. Tämä on kuitenkin energiantuotantomuoto, jonka suuntaan itsekin Suomen entistä vahvemmin näkisin mielelläni kehittyvän.

Uskon — tiedän, että kaikki eivät usko, mutta minä uskon — että hajautetun energiatuotannon tuntuva kasvu toisi merkittävästi lisätyöpaikkoja Suomen reuna-alueille ja että tämä hajautetun energiatuotannon kasvu saisi nimenomaan sykäyksen siitä, jos lisäydinvoimaa ei rakenneta. Mielestäni myöskään hajautettu energiantuotanto ei ole niin häiriöherkkää kuin yksi iso yksikkö ja täysi satsaus vaihtoehtoisiin energiantuotantotapoihin antaisi myös parhaan pohjan menestyvälle energiateknologian vientiteollisuudelle.

Vaikka hyväksynkin sen ajatuksen ja lähtökohdan, että energiantarve Suomessa kasvaa, kyllä silti voi kyseenalaistaa, onko kestävän kehityksen ajattelun mukaista se, että energiantarpeen kasvu otetaan meillä kuin annettuna, kuin itsestäänselvyytenä. Minusta pikemminkin meidän pitäisi enemmän keskustella ja painottaa myös siihen puoleen, että kiinnitettäisiin energian tuhlaukseen enemmän huomiota. Se koskee kyllä mielestäni myöskin joka ikistä kotitaloutta tässä maassa. Ovatko siellä tietokoneet ja mikro-pc:t yöt läpeensä päällä? Yhdellä koneella ei ole kovin suurta merkitystä, mutta jos miljoona pc:tä on yön yli päällä, se jo haukkaa melkoinen energiapaketin. Sitten myös uuden cityelämän mukanaan tuomat valtavat kauppakeskukset, joita meille sikiää kuin sieniä sateella, ovat aivan valtavia energiasyöppöjä, kun siellä ovat kaikki neonvalot ja muut yötä myöten päällä. Tämä koostuu pienistä puroista, mutta niistä se iso virta syntyy.

Arvoisa puhemies! Tiedän, että lähestulkoon samoilla perusteilla täällä jotkut kollegat ovat päätyneet lähestulkoon vastakkaiseen näkökulmaan. Minä olen pohdintani jälkeen päätynyt tähän ja tulen siis kannattamaan ed. Ojalan tekemää valtioneuvoston periaatepäätöksen kumoamisehdotusta.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä odotin vastausta ed. Lehtomäeltä siihen, kuinka hän tuottaa jatkossa perussähkön ja perusvoiman, nimenomaan sähkön, en lämmön. Hän viittasi puheenvuorossaan hyvinvointiyhteiskunnan peruskysymyksiin. Mielestäni energian hinta on aivan keskeinen asia siinä, onko meillä kannattavalla työllä ja tuotannolla perusedellytyksiä. Näkisin, että energia on ihan samassa roolissa kuin tiet, satamat, rautatiet, tiedonsiirtoverkot. Niiden on aina oltava kunnossa, jotta yhteiskunta voi toimia tehokkaasti. 90-luvun lama meille opetti, että suomalaisten yritysten toimintaedellytyksistä on pidettävä hyvää huolta ja vain sitä kautta me pystymme hyvinvointiyhteiskuntaa parantamaan ja turvaamaan.

Lähinnä haluaisin siitä ed. Lehtomäen kommentin, millä hän tuottaisi sen perussähkön, jota tarvitaan teollisuuden ja hyvinvoinnin eteenpäinviemiseksi, ja kuinka turvataan vakaa taloudellinen kasvu ja myönteinen työllisyyskehitys myöskin siellä Kainuussa.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tulee mieleen viime sunnuntai, kun pääministeri Lipponen totesi, että riippumatta siitä, lähtevätkö vihreät hallituksesta vai ei, yhteistyö säilyy ja riippumatta siitä, onko oppositiojohto mitä mieltä tahansa, kaikki yhteistyökuviot ovat olemassa. Epäilyttää sellainen asia, että pääministeri Lipponen rakentaa seuraavia hallituspohjia, ollaanpa eduskunnassa mitä mieltä tahansa.

Kun ed. Lehtomäki otti esille sellaisen näköalan, onko ponsilla merkitystä ja miten ne sitovat eteenpäin, näkisin tässä asiassa, että lähinnä syntyy mieliala siitä, onko ponsilla merkitystä silloin, jos syntyy ydinvoimapäätös, tai sitten, jos ei synny, niin kuin vastustajat väittävät, sitovatko ne siitä huolimatta. Tämä olisi sellainen pohdinnan arvoinen asia, mikä varmasti äänestyskäyttäytymiseen myöskin täällä vaikuttaa.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu välillä siltä, että energiantuontiin suhtaudutaan liian kevyesti, ja tällainen vaikutelma jää hiukan ed. Lehtomäen puheista. Nyt on ymmärrettävä se, että kansainvälisesti vertaillen Suomen sähköntuonnin osuus, joka on noin 15 prosenttia, on nyt jo Euroopan korkeimpia. Lähdemme siitä, että emme voi luottaa jatkossa siihen, että Pohjoismaissa olisi jatkuvasti runsaat vesivuodet, ja näin uskoa, että sieltä olisi sähköä tuotavissa tulevaisuudessa. Norjan kaasuputkesta ei ole tietoakaan, se on tullut täällä monta kertaa esille, ja Venäjän tuontia ei ole mahdollista eikä missään nimessä enää tarkoituksenmukaista lisätä, koska sieltä tuodaan sähköä jo nyt yhden ydinvoimalan tuotannon verran. Edelleen toistan sen, että Keski-Euroopan sähkömarkkinoiden avautuminen ei tuo apua Suomelle siitä syystä, että Euroopassa jo nyt tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin Pohjoismaissa. Kun Keski-Euroopassa sähkömarkkinat avautuvat, siellä on nyt jo sähkön tuotannon ylikapasiteetti kivihiiltä ja ruskohiiltä, mikä on erittäin huono asia.

Paula   Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. P. Salolle sähköntuotannosta, että hallituksen ilmastostrategiaan sisältyy kaksi vaihtoehtoa, joihin siis hallitus eli tekin olette ainakin aikananne uskonut. Keskustan eduskuntaryhmä on tehnyt oman selvityksensä, missä myöskin sähköntarpeen tyydyttämistä on käsitelty kattavasti, ja myöskin vastalauseeseen sisältyvät nämä mallit.

Kyllä minä sen myönnän, että siellä on hyvin vahvasti painopiste yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa, mutta ei siinä liene mitään pahaa, että sähköä saadaan myös sillä tuotantotavalla. Sen sijaan meidän pitää muistaa, että ydinvoimalaitoksen hyötysuhdehan on äärimmäisen huono. Sieltähän valtaosa kapasiteetista menee meren kaloille, mikä on tietysti ehkä kaloille kivaa, mutta voihan se olla rehevöittävääkin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tulen Keski-Suomesta, metsien, puun ja turpeen maakunnasta, joka on myös puunjalostuksen ja puunjalostusteollisuuden vahva maakunta.

Viime perjantaina Jämsänkoskella kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre vihki käyttöön biovoimalaitoksen, joka tuottaa lähinnä UPM:n tehtaille energiaa. Tilaisuuden juontaja ex tempore pyysi myöskin minua tuomaan kansanedustajana tervehdyksen tuohon tilaisuuteen. Juuri tämän kaltainen biovoimalaitos, mikä Jämsänkoskelle saatiin, on eturivissä meidän maassamme ja eturivissä aivan koko maailmassakin.

Energiassa on paljon keskustelun aihetta. Itsekin olen aikanaan lukiolaisena 60-luvulla tehnyt taloussähköä koskivoimalla, jotain siis tiedän ihan kokemusperäisesti sähkön tekemisestä. Tosin pakkastalven kuutamokirkkaina ja tähtikirkkaina öinä tuo kanava, joka vei vettä turbiineihin, pakkasi jäätymään, jotenka tutuksi tulivat myöskin öljylampun kirkkaat valot. Tiedän senkin. Tiedän, että mukavammin sähköllä. Sähkö on hyvin tarpeellinen, ja elämässä pitää olla virtaa.

Eduskunnassa on käyty varsin perusteellinen energiapoliittinen asioitten valmistelu valiokunnissa. Itse olen ollut työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa kuulemassa kymmeniä asiantuntijoita, niin kuin itse kukin omissa valiokunnissaan. Olen saanut käydä Olkiluodon voimalassa. Kiitettävästi kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä, joista mielipiteen ilmauksista kiitos.

Kaiken edellä kerrotun perusteella olen vakuuttunut siitä, että energiaratkaisut on tehtävä vastuullisesti. Asioita on tarkasteltava harkitusti eri näkökulmista. Lähtökohtana ilman muuta on oltava turvallisuus kansalaisille niin normaali- kuin poikkeusoloissakin. Samalla kansalaisten toimeentulo ja hyvinvointi on turvattava.

Kansantalouden kilpailukyky sekä kotimaassa että kansainvälisesti on turvattava. Työttömyyttä on tuntuvasti alennettava. Mikäli mahdollista, työttömyys on poistettava kokonaan ja samalla työllisyyttä on lisättävä. Lapsiperheistä on pidettävä huolta; koulutukseen on saatava lisää voimavaroja; hoito- ja hoivatyö kaipaa lisää panostuksia; eläkeläisten turvaa on parannettava. Tämä vastuu koskee myös kasvavia väestömääriä suurten ikäluokkien aikanaan siirtyessä eläkkeelle. Edelleen on lääkäriinpääsyn jonot poistettava; hoidontarpeet lisääntyvät väen ikääntyessä. Tässä näitä yhteiskuntavastuita, joiden edessä meidän yhteiskuntamme on myös energiapolitiikan ja kansantalouden näkökulmasta.

Suomen tulisi olla taloudellisissa ja muissakin perusasioissa omilla jaloillaan. Energian suhteen tästä olemme valitettavan kaukana tällä hetkellä. Öljy, kivihiili ja maakaasu sekä osa, jo mielestäni huolestuttavan suuri osa, sähköstä ovat tuontimme varassa. Tuonti tapahtuu öljyn, maakaasun ja sähkön osalta pääosin Venäjältä, josta nykyisin näissä suhteissa olemme varsin vahvasti riippuvaiset. Onneksi toimittajamaan rajuista muutoksista huolimatta toimitukset ovat sujuneet moitteettomasti, ja onneksi kauppakumppanilla on tähän asti riittänyt toimitettavaa. Hinnat ovat toki pääsääntöisesti seurailleet kansainvälistä hintavaihtelua. Saattaa olla, että maakaasun hinta nousee, kun Venäjä ryhtyy toimittamaan sitä Keski-Eurooppaan nykyistä enemmän ja myyjän markkinat korostuvat. Runsaan veden ja sateiden aikana Ruotsin tuontisähkö on edullistakin, mutta kuivana pakkaskautena tilanne muuttuu äkkiä: joko toimitukset loppuvat tai hinta käy huippupiikissään, 2 markkaa kilowattitunnilta.

Suomessa voidaan lisätä vain puun ja turpeen käyttöä merkittävästi. Ajan myötä tuulivoima, vedyn poltto, ennen vuosikymmenten päästä ennakoitavaa vedyn fuusioenergiaa, sekä biodiesel, biovoiteluöljyt voivat tuoda omat lisänsä, joilla kaikilla toivottavasti tulee olemaan merkitystä paljon enemmän kuin nyt. Maaperästämme ei tunnu löytyvän öljyä, kivihiiltä tai maakaasua. Tämän tosiasian äärellä vahvuutena ovat meillä pohjoiset metsämme ja laajat turvesuot. Puuenergialla, puulla sellaisenaan, halkona, pellettinä tai yhteispoltossa turpeen ja jätteitten kanssa, voidaan vähentää tuntuvasti ennen muuta öljyn, mutta myös kivihiilen ja maakaasun käyttöä. Samalla voidaan myös tuottaa sähköä.

Puun käytön lisääminen lämmityksessä on järkevää metsien hoidon, ennen muuta ensiharvennusten ja raivausten, sekä työllisyyden ja maaseudun rahaliikenteen kannalta. Näin voidaan pitää maaseutua asuttuna ja metsien tuotto paranee. Samalla on saatavana aikanaan entistä laadukkaampaa tukkipuuta. Energiaomavaraisuutemme samassa yhteydessä nousee, kauppatase paranee ja kriisiaikojen huoltovarmuutemme kohentuu. Viittaan tässäkin yhteydessä hallituksen päätökseen vähentää öljyn varmuusvarastot seitsemän kuukauden käytöstä viiden kuukauden säännösteltyyn käyttöön.

Kotimaisen ja hajautetun eri tavoin tuotetun energian käyttöä on lisättävä, ja tulisijoja asuntoihin on varustettava suunnitelmallisesti. Viime syksyn sähkökatkokset osoittivat tämänkin tarpeen. Äskettäin olen tehnyt lakialoitteen halon, rangan, hakkeen ja pelletin vapauttamiseksi arvonlisäverosta, jotta niiden käyttö talojen lämmityksessä lisääntyisi, samoin lakialoitteen arvonlisäveron alentamisesta paitsi näille myös näiden polttolaitteille ja samoin tuulienergian ja aurinkoenergian käyttölaitteille.

Kansantalouden kokonaisenergian tarve kasvaa. Näin on tapahduttava, jotta bruttokansantuote kasvaisi ja yhteiskunta voisi ottaa vastuun niistä asioista, joista alussa jo kerroin, ja muistakin. Suomen omavaraisuus on myös sinällään jo arvo. Kaikkein parasta on tietenkin, jos energian raaka-ainekin olisi kotimaista ja uusiutuvaa. Bioenergian osalta asia näin on. Kotimaiseksi katson Suomessa ydinenergiallakin tuotetun sähkön, vaikka uraani onkin tuontitavaraa. Luotan suomalaiseen osaamiseen ja työn etiikkaan ydinvoimaloissamme. Säteilymittari ei sykkinyt edes katsoessamme käytetyn ydinpolttoaineen tankoja välivarastoissaan Olkiluodossa. Suomessa pidetään asioista tarkka huoli. Näin tapahtuu jatkossakin ja ainakin niin kauan kuin kouluissamme annetaan oikea arvokasvatus ja opetetaan elämän perusasiat kunnolla ja arvostetaan rehellistä työntekoa.

Mahdollisimman itsenäisen energiapolitiikan ja kansalaisten hyvinvointia edistävän kansantalouden vuoksi luotan suomalaiseen osaamiseen ja olen valmis hyväksymään uuden suomalaisen ydinvoimalan osana eduskunnan talousvaliokunnan mietinnön ehdottamaa ratkaisua. Siinä on myös mukana tähän asti paras kotimaista bioenergiaa ja uusiutuvaa energiaa koskeva sisältö, joka vaarantuisi, ellei mietintöä hyväksyttäisi, ja se, jos mikä, olisi myös vahinko. Kun UKK:n aikana tehtiin ratkaisut ensimmäisestä ydinvoimalasta Suomeen, ratkaisut tehtiin ja sillä selvä. Nyt on keskusteltu, ja se on myös hyvä. Jokaisena aikana on tehtävä myös niissä oloissa vastuulliset ratkaisunsa. Aikanaan tulevaisuus voi avata myös uudet mahdollisuudet, mutta ne eivät ole vielä nyt, ne tulevat aikanaan. Siksi nyt on tehtävä vastuulliset ratkaisut.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ydinenergialain mukaisesti eduskunta on tekemässä päätöstä siitä, jättääkö se voimaan hallituksen periaatepäätöksen luvan myöntämisestä Teollisuuden Voimalle viidennen ydinvoimalayksikön rakentamisesta vai ei. Kysymyksessä ei ole linjavalinta ydinvoiman puolesta, vaan me olemme tekemässä perusvoimaratkaisua, jossa linjavalintana on hajautettu energiantuotantomalli, johon sisältyy lupa ydinvoiman lisärakentamiseen. Tätä päätöstä valmisteltaessa on eri energiamuotoja ja niihin kuhunkin liittyviä riskejä vertailtu keskenään. Tulokset ovat osoittaneet, että riskitöntä energiavaihtoehtoa ei ole. Jokaiseen vaihtoehtoon sisältyy omat riskinsä, mutta omassa riskianalyysissäni olen ilmastonmuutoksen kuitenkin priorisoinut suurimmaksi. Tässä mielessä päätöksentekoon vaikuttavat mielestäni kaksi keskeistä asiaa.

Ensinnäkin ilmastomuutos: Kioton ilmastosopimus ja sen vastuunjakopöytäkirja velvoittavat meitä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 90 tasolle. Toisaalta meillä on hyvin keskeinen kysymys, energian riittävyys kansalaisten ja teollisuuden tarpeisiin ja energian hinta maamme kilpailukyvyn kannalta. Kioton sopimuksen noudattaminen edellyttää, että me vähennämme hiilen käyttöä sen päästöjen vuoksi merkittävästi energiatuotannossamme ja ajamme alas hiilivoimaa. Tämä yhdessä energiankulutuksen kasvun kanssa aiheuttaa energian ja lähinnä sähkön riittävyysongelman. Hallituksen ilmastostrategiassa vaihtoehtoisina energiatuotantomalleina esitettiin maakaasu ja ydinvoima.

Nyt olemme siis päättämässä ydinvoiman lisätuotannosta. Ratkaisua tehtäessä on syytä muistaa maamme erityisolosuhteet, kuten laaja haja-asutus, pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto, jotka asettavat energian hinnalle, energian saannille ja riittävyydelle omat vaatimuksensa. Meillä on muun muassa 580 000 sähkölämmitystaloa, joissa asuu 1,6 miljoonaa ihmistä. Edullinen energian hinta, riittävyys ja riittävä omavaraisuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. On huomioitava, että etenkin maamme perusteollisuuden, kuten metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden, kilpailukyky on riippuvainen vakaasta ja edullisesta energian hinnasta. Riittävän energiansaannin turvaaminen näille teollisuuden toimialoille on kansalaisten yhteinen etu. Tämä riittävä energia ja sen edullisuus turvaavat taloudellisen kasvun, työllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan perustan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan korostaa, että ydinvoima yksin ei ole kokonaisvaltainen perusvoimaratkaisu, vaan maamme sähköntuotannon tulee perustua monipuoliseen energiatuotantoon. Ydinvoiman mukanaolo kuitenkin mahdollistaa entistä paremmin uusiutuvien energiamuotojen käytön pitkällä aikavälillä ja lisäksi minimoi riskin joutua tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa olisimme merkittävästi riippuvaisia yhdestä energian toimittajasta ja joka toisi mukanaan sekä saatavuusriskin että hintariskin. Tämän vuoksi fossiilisesta maakaasusta ei ole muodostunut kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Sen varaan ei ole teollisuudellakaan halukkuutta investoida. Lisäksi maakaasun hinta on kallistunut Euroopan markkinoilla, joten sen hintakannattavuus on reaalisesti heikentynyt jo nyt. Maakaasulle on kuitenkin edelleen käyttöä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.

Suomen energiatalous on kansainvälisesti mitattuna erittäin korkeatasoista. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus on maailman korkein, ja erityisesti uusiutuvat energialähteet ovat yhteistuotannossa tärkeitä käyttövaroja. Energiaa saatiin vuonna 2000 kotimaisesta tuotannosta 29 prosenttia ja tuotiin 71 prosenttia. Venäjän-tuonnin osuus oli 52 prosenttia. Sähkön kokonaiskulutus viimeisten 12 kuukauden aikana on ollut 81,6 terawattituntia, joista kotimaasta saatiin 70,5 terawattituntia. Tuontia oli 11 terawattituntia, joista Venäjältä 7,64 terawattituntia. Nämä luvut kertovat meidän heikosta omavaraisuudestamme, ja nyt sitä on mahdollista parantaa.

Tulevaisuudessa tasapainoinen aluekehitys edellyttää kotimaisten ja vaihtoehtoisten energiamuotojen roolin kasvattamista. Jo nyt puuenergian käytön osuus energiantuotannossa on EU-maiden korkein. Sen käyttöastetta on kuitenkin mahdollista vielä nostaa ja kasvattaa, kuten talousvaliokuntakin on ponnessaan ehdottanut. Metsäteollisuuden kapasiteetin ja metsähakkeen käytön lisäyksellä puun käyttöä energiatuotannossa voidaan Kansallisen metsäohjelman mukaan kasvattaa 5 miljoonaan kuutioon eli viisinkertaistaa nykyisestä käytöstä. Jos puulla tuotettaisiin sähköä uuden ydinvoimalan verran, sen tarve nousisi 20 miljoonaan kuutioon, ja tällöin energiapolttoaineena käytettäisiin teollisuuden ainespuuta, mikä ei ole järkevää eikä perusteltua. Myöskin vesi- ja tuulivoiman käyttöä me talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti tulemme lisäämään.

Vuoden 2010 energiantarpeesta on esitetty erilaisia lukuja. Yleisarvio lienee noin 90 terawattituntia ja vuonna 2020 97,2 terawattituntia. Kulutus on kuitenkin ilmeisesti arvioitua nopeampaa, ja on arvioitu, että vuoteen 2015 mennessä tuo kasvu nykyisestä olisi yli 19 terawattituntia. Tuosta energiasta, joka nyt tuotettaisiin ydinvoimaratkaisulla, ydinvoiman osuus olisi noin puolet ja kotimaisten energiavaihtoehtojen osuus noin kolmannes.

Ydinvoimaan liittyviä turvallisuuskysymyksiä on käsitelty varsin paljon. Meillä on saatu varsin hyvää ja merkittävää tutkimustulosta maamme käytössä olevista ydinvoimaloista. Laitokset ovat toimineet turvallisesti korkealla käyttökertoimella ja tuottaneet edullista sähköä. Kiitos kuuluu pitkälti korkeatasoiselle turvallisuusteknologialle. Jo käytössä oleviin voimaloihin on lisätty turvajärjestelmiä tiedon lisäännyttyä, ja viidennen ydinvoimalayksikön turvallisuusvaatimukset tulevat olemaan erittäin korkealla. Näin on mahdollista varautua yhä paremmin erilaisiin riskitilanteisiin. Ydinjätteen loppusijoituksesta meillä on myöskin hyväksytty ratkaisuvaihtoehto.

Tällä perusteella on hyvät edellytykset pitää voimassa hallituksen periaatepäätös ja myöntää Teollisuuden Voimalle hakemuksesta lupa viidennen ydinvoimalan rakentamisesta, mutta samalla tulee olla valmius jatkuvasti panostaa kotimaisen puun energiakäytön lisäämiseksi muun muassa nuorten metsien hoitoa tukemalla, myöntämällä puupolttoainetta käyttäville voimaloille verotukea ja tukemalla asuntojen peruskorjaus- ja energiainvestointeja muun muassa maalämmön lisäämiseksi. Lisäksi myöskin vaihtoehtoisia energiamuotoja on tuettava. On panostettava teknologiaan, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä investointeihin.

Nyt tehtävä päätös ei ole ainutkertainen ratkaisu, sillä energialaitokset vanhenevat ja kulutus kasvaa vuoteen 2030 mennessä siten, että me joudumme päättämään nykyisen energiantuotannon kapasiteetin rakentamisesta vielä uudelleen. Jos täytämme puuttuvan energiatarpeen, tällöin voimme myöskin arvioida sitten energiapolitiikan suuntaa ja tuotantovaihtoehtoja. Päätöksen siitä, rakennetaanko lisäydinvoimaa vai ei, tulee mielestäni perustua siihen vaihtoehtoon, joka on Suomen tulevaisuuden kannalta paras. Tämä on talousvaliokunnan mietinnön mukainen ratkaisu, jossa on hyväksytty ydinvoima, mutta se sisältää myöskin merkittävän kotimaisen energian tukipaketin.

Margareta  Pietikäinen  /r:

Fru talman! Kärnkraften borde idag ses som en föråldrad energiform och om vi beslutar oss för en utbyggnad blir denna färdig att tas i bruk först om tio år. Finland anses vara ett utvecklat föregångsland vad gäller avancerad teknik och ingenjörskonst. Har vi råd att ställa oss i täten för något som övriga länder ser som dammigt och förlegat, och som hälften av befolkningen anser vara förkastligt? Tidtabellen för ibruktagande av förnybara energiformer innehåller en del frågetecken, men utvecklingsriktningen är klar. Förnybar energi representerar framtiden, åtmistone så som en del av oss vill se den.

Enligt internationella atomenergikommissionens statistik från ett år tillbaka är 32 reaktorer under byggnad i 12 länder. Dessutom har kapaciteten i befintliga kraftverk ökat med 20 procent de senaste åren. Det finns över 400 kärnkraftverk i bruk i världen. Det kraftverk som planeras i Finland är betydligt större än de befintliga enheterna, det motsvarar 2—3 gamla enheter.

I Europa var sex nya kärnreaktorer under byggnad år 2000. De länder som byggde var Tjeckien, Slovakien, Rumänien och Ryssland. Övriga länder som inlett utbyggnad är Ukraina, Kina, Japan, Korea, Taiwan, Indien, Iran och Argentina.

Vem visar vi exempel för med ett positivt beslut i riksdagen? Hur kan vi vänta oss att Ryssland, Litauen och utvecklingsländer som törstar efter högre levnadsstandard skall avstå från att utveckla sin kärnkraft om Finland går i täten för en fortsatt utbyggnad av kärnkraften som den är idag.

Puhemies! Katson, että moraalisesti emme saisi olla maa, joka asettuu ydinvoiman lisärakentamisen etujoukkoon. Vaihtoehtoja on olemassa, ja meidän tulee panostaa niihin. Eräillä kysymyksillä on merkitystä kansalliselle identiteetille ja ylpeydelle. Suomesta vaihtoehtoisten energialähteiden edelläkävijämaana jokainen voisi olla ylpeä.

Nykyisessä tilanteessa lisäydinvoimaa rakentava Suomi herättää minussa ainakin häpeän tunteita, ja päätös on meidän. Sitä paitsi ydinvoiman lisärakentaminen on suuri voimavarojen panostus. Samalla kun suuntaamme voimavaramme tällaiseen jättihankkeeseen, olemme tilanteessa, jossa meidän on jo lähivuosina saavutettava Kioton sopimuksen tavoitteet. Onko meillä varaa tämän mukaisiin panostuksiin, työn tekemiseen hankkeen puolesta, joka voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuonna 2010 ja jolla on rajallinen elinaika, ja voimmeko samalla puolustaa asemaamme tekniikan edelläkävijämaana? Viisainta olisi tehdä kokosydäminen panostus uusiutuviin energiamuotoihin, jotka tuottavat nopeita tuloksia ja tukevat kestävää kehitystä.

Fru talman! Avslutningsvis — har vi glömt Tjernobyl, Harrisburg och alla nära ögat-händelser? Risken för en kärnkraftsolycka må enligt sannolikhetskalkylerna vara liten — men mänskliga misstag följer inte matematiska beräkningar och en kärnkraftsanläggning med verksamhet är sist och slutligen totalt en produkt av mänsklig planering.Vi har alla någonstans i vårt minne kvar bilderna av nyfödda kalvar med två huvuden, foster med allehanda missbildningar och de fasansfulla scenerna efter olyckan i Tjernobyl. Vi minns också, hoppas jag, de barn från Tjernobylområdet som kunde få hjälp i någon mån vid besök i Finland. Det var barn och ungdomar som till exempel led av sköldkörtelcancer, bland annat hade några av dem helt förlorat talförmågan. Om de lever idag vet vi inte.

Kärnkraften, såsom den används idag, blir aldrig riskfri och den risk den innebär är total då den besannas. Vi skall inte ha mera kärnkraft.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Margareta Pietikäinen kertoi, että moraalisista syistä häntä aivan hävettää, kun Suomi on ottamassa käyttöön ydinvoimaa, ja kertoi, että vaihtoehtoja perussähkön tuotantoon on. Kysyisin vain edustajalta, mikä on hänen vaihtoehtonsa.

Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean lyhyesti, että minä, niin kuin myös suuri enemmistö ruotsalaisesta eduskuntaryhmästä, olen valitsemassa sen vaihtoehdon, jonka valtioneuvosto myöskin on tuonut esille, siis KIO1:n.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Sähköenergian tarve ei Suomessa tulevaisuudessa vähene. Se on kiistämätön tosiasia, joka tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu. Myöskin on totta se, että esiintyy varsin erilaisia arvioita kulutuksen kasvun määrästä. Ollaanpa kasvun nopeudesta ja lopputulemasta mitä mieltä tahansa, niin kuitenkin on mielestäni selvää, ettei tätä lisääntyvää sähköntarvetta pystytä kattamaan säästökeinoin eikä pelkästään uusiutuvien energialähteitten maksimaalisellakaan hyödyntämisellä.

Energiahuoltoamme ei tule tulevaisuudessa rakentaa myöskään lisääntyvän tuonnin varaan, päinvastoin. Meidän tulee selvästi vähentää riippuvuuttamme tuontienergiasta. Tällä hetkellä ehdottomasti liian suuri osa käyttämästämme energiasta on tuontienergiaa, josta valtaosa tuodaan Venäjältä. Jatkossa meidän onkin entistä paremmin pidettävä huolta energiahuoltomme monipuolisuudesta.

Energiaratkaisussa ydinvoima ei ole vastakkainen uusiutuvien energialähteitten käytön kanssa, vaan molempia tarvitaan. Tämä näkökulma on mielestäni talousvaliokunnan mietinnössä otettu erinomaisella tavalla huomioon.

Arvoisa puhemies! Täällä käydyssä keskustelussa minua aika ajoin on hämmästyttänyt se kylmäkiskoisuus ja suoranainen vähättely, joka on kohdistunut perusteollisuuden merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Joistakin puheenvuoroista on vääjäämättä saanut sen vaikutelman, ettei perusteollisuutemme tulevaisuuden toimintaedellytyksiä olla kovin innokkaita turvaamaan. Energiaintensiiviset kemian-, metalli- ja metsäteollisuutemme tarvitsevat jatkossakin varmuuden kohtuuhintaisen energian saannista, muutoin niiden kehittäminen ja siten tulevat investoinnit vaarantuvat. On helppo kuvitella, mitä tämä merkitsisi näiden alojen työllisyyskehitykselle.

Tähän liittyy myöskin varsin voimakas alueellinen näkökulma. Energiavaltaiset teollisuuslaitokset sijoittuvat usein kasvukeskusten ulkopuolelle ja luovat siten työtilaisuuksia ja toimeentuloa maakuntiin. Tätä alueiden teollista selkärankaa ei mielestäni saa vaarantaa.

Arvoisa puhemies! Nykyaikaiselle maatalousyrittämiselle kohtuuhintaisen energian saatavuus on välttämätön edellytys. Vailla merkitystä eivät myöskään ole ne vaikutukset, jotka suuntautuvat maaseudulle metsätuloina ja työtilaisuuksina puun korjuu- ja kuljetusketjussa. Pelkään pahoin, että nämä vaarantuvat, jos metsäteollisuuden tulevaisuuden toimintaedellytykset tulevat epävarmemmiksi.

Jo valtioneuvoston periaatepäätöksen ollessa lausuntokierroksella Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto piti omassa lausunnossaan tärkeänä perusvoiman saatavuuden turvaamista, energiaomavaraisuutta sekä sähkön hinnan edullisuutta. Myöhemmin MTK:n puheenjohtaja asettui erittäin voimakkain sanakääntein kannattamaan ydinvoiman lisärakentamista, ja jos muistan oikein, hän taisi jopa pitää mahdollista kielteistä päätöstä erittäin suurena uhkana maaseudun autioitumiselle.

Energiapolitiikassamme on nyt käsillä linjaratkaisun aika, koska kyetäksemme täyttämään kansainväliset ilmastonsuojeluun liittyvät sitoumuksemme ja samalla varmistamaan suomalaisen elinkeinoelämän ja kuluttajien varman ja kohtuuhintaisen energian saannin emme kerta kaikkiaan voi jatkaa samalla tavalla kuin tähän asti olemme tehneet. Kivihiilen käyttöä on jo päästösyistä rajoitettava ja näin syntyvä vaje on tavalla tai toisella täytettävä. Ydinkysymys — aika hauskasti sanottu, kun kysymys on ydinvoiman lisärakentamisen sallimisesta — mutta kuitenkin, ydinkysymys on se ja viime kädessä se, tukeudutaanko välttämättömän perusvoiman tuotannossa maakaasun vai ydinvoiman lisärakentamisen varaan.

Maakaasulla tuotetaan noin 10 prosenttia maamme sähköenergiasta. Kivihiileen verrattuna maakaasu on kasvihuonepäästöjen suhteen ongelmattomampi ainakin, jos rajoitutaan tarkastelemaan vain loppukäyttöä. Tilanne kuitenkin muuttuu merkittävästi, jos tarkastelu ulotetaan koko tuotantoketjuun. Porausalueitten päästöt ja muut ongelmat ja siirtoputkistojen vuodot ovat ympäristön kannalta erittäin haitallisia. Maakaasu ei nykyiselläänkään ole kovin halpaa, ja on arvioitu, että lisääntyvä kysyntä tulevaisuudessa on omiaan vaikuttamaan kiihdyttävästi hintakehitykseen. Tämän suuntaisesta kehityksestä on jo viime aikoina olemassa selvää näyttöä. Myös se, että maakaasua on saatavissa vain yhdeltä toimittajalta, on jo huoltovarmuudenkin kannalta riskitekijä.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee ydinvoimalaitosten turvallisuuteen, tyydyn yksityiskohtien osalta viittaamaan tässä yhteydessä hallintovaliokunnan puheenjohtajan Väistön täällä eilen käyttämään esittelypuheenvuoroon, jossa hän varsin seikkaperäisesti kävi läpi turvallisuusjärjestelyt ja varautumiset mahdollisiin uhkiin. Hallintovaliokunnan lausunnon lopputoteamus oli, että Säteilyturvakeskuksen lainsäädännön pohjalta antamien ohjeitten perusteella toteutetut turvallisuusjärjestelyt varmistavat ydinvoimalaitosten turvallisuuden. Lisäksi todettiin, että nykyinen säännöstö ja sen perusteella annetut ohjeet soveltuvat myös mahdollisen uuden voimalaitosyksikön varautumista ja turvajärjestelyjä koskevan suunnittelun pohjaksi. Täällä käyty periaatepäätöksen eduskuntakäsittely tukee jo lähetekeskustelussa ilmaisemaani kantaa.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni sellainen energiapoliittinen linjaus, joka perustuu ydinvoiman lisäämiseen, uusiutuvien energialähteitten käytön tehostamiseen, maakaasun osuuden hallittuun kasvattamiseen sekä hiilivoiman asteittaiseen vähentämiseen, on sekä kansantaloutemme että kuluttajien kannalta turvallinen ja kannatettava ratkaisu.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sähkön kohtuullinen, ennustettavissa oleva hinta ei ole suinkaan tärkein tuotannon edellytys teollisuudellemme. Kyllä raaka-aineen hinta ja lopputuotteen hinta näyttelevät vielä edelleen tärkeätä osaa, kuljetukset ja palkatkin vielä jotakin, vaikka on tietysti myönnettävä, ettei suurteollisuus enää paljon työllistä suhteessa investointeihin. Itse en kyllä suostu vähättelemään suurteollisuuden merkitystä työllistäjänä. Totean vain sen, ettei se paljon enää uusia työpaikkoja luo.

Pekka   Ravi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän kyllä ed. Komin näkemyksen, mutta kyllä minusta tässä keskustelussa on jo kovin monta kertaa tullut esille, että kohtuuhintainen energia on yksi ehdottomasti tärkeimmistä edellytyksistä, jos me haluamme turvata suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn.

Mitä tulee edustajan esille ottamiin liikenteen vaatimuksiin, niin sattuu nyt vain olemaan niin, että esimerkiksi rautateitten kannattavuus ja sähköenergian käyttö tulevat tulevaisuudessa entistä enemmän kasvamaan. Siinäkin suhteessa kohtuuhintainen sähköenergia on välttämätön edellytys logistiikan kehittymiselle.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Komille toteaisin, että mikäli oikein muistan, niin sekä energian hinta mekaaniselle metsäteollisuudelle että raaka-aineiden arvo ovat suurin piirtein yhtä suuret. Mutta esimerkiksi omassa maakunnassani mekaaninen metsäteollisuus on ollut suurin työpaikkojen lisääjä viime vuosina, joten Itä-Suomessa on kyllä eittämättä hyvin keskeinen kysymys, miten perusteollisuus voi, mikä on sen kannattavuus ja mikä sen maksukyky on metsästä ja puuraaka-aineesta. Se on tuottajille välttämätön kysymys.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Päättäessään viidennestä ydinvoimalasta eduskunta tekee hyvin kauaskantoisen ja suuren päätöksen sekä ratkaisun koko energiapoliittisessa linjauksessa. Ydinvoimalan rakentamisen puolesta ja vastaan ovat asiantuntijat, tutkijat ja myös kansalaiset ilmaisseet omat perustelunsa ja kantansa. Näistä voimme todeta, että kummallakin kannalla, niin puolesta kuin vastaan, on vankat perusteet ja voi sanoa, että hyvin on fifty-fifty. Näistä lähtökohdista käsin pidän tärkeänä, että nyt eduskunnan keskustelussa erilaisten perusteluiden arvo tunnustetaan.

Tänään erään ryhmän kanssa eduskunnassa kävimme keskustelua. Nuori peruskoululainen kysyi, onko kansalta kysytty ydinvoimakantaa. Totesin, että kansanäänestystä ei ole tehty, mutta kansa on saanut puhua ja sanoa. Hän vain ilmaisi, että mielellään tällaisissa asioissa haluaisi vaikuttaa.

Näistä lähtökohdista käsin todella pidän tärkeänä, että nyt eduskunnassa keskustelussa erilaisten perusteiden näkökulmat otetaan vakavasti. Ydinvoiman vastustaminen ei ole vain tunneuskoa ja ydinvoiman puolustaminen järkevyyttä. Eri valiokuntien antamista lausunnoista ja myös talousvaliokunnan mietinnöstä on luettavissa selkeästi se, että ydinvoimakysymystä voidaan lähestyä hyvin erilaisista näkökulmista ja lähtökohdista. Näistä valinnoista riippuvat myös loppupäätelmät.

Energian tuottamisessa tulee arvioida, miten se vahvistaa mielestäni erityisesti kestävää kehitystä niiden sanojen täydessä merkityksessä. Ydinvoiman tuottamisessa on muun muassa arvioitava ydinvoiman jätteiden sijoitukseen liittyvät ympäristökysymykset. Ympäristövaliokunta on lausuntonsa tueksi selvittänyt valtioneuvoston periaatepäätöksen hyväksyttävyyttä kestävän kehityksen näkökulmasta. Tällöin tarkasteluun sisältyy ympäristölähtökohtien lisäksi myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Näistä lähtökohdista valiokunta päätyy loogisesti edeten periaatepäätöksen kumoamisesitykseen.

Se, miten tulevaisuudessa ja tänään energiaa tuotetaan ja käytetään, heijastuu ilmaston laatuun, ihmisten terveyteen, työllisyyteen, maamme talouteen ja koko yhteiskunnan kehitykseen. Tämän vuoksi itselleni tässä päätöksessä on kysymys paitsi arvovalinnasta, päätöksen kokonaisseurauksista ja vaikutuksista. On siis arvioitava ydinvoimahankkeen kansantaloudelliset, työllisyys- ja ympäristövaikutukset hyvin laajasti.

On erittäin hyvä, että ympäristövaliokunnan lausunnossa mainitaan myös, että nyt tehtävä ratkaisu on merkittävä yhteiskuntapoliittinen päätös, ja esitetään, että periaatepäätöstä arvioitaessa on viime kädessä vastattava kysymykseen, jatketaanko Suomessa runsaan energiakäytön linjaa, joka samalla ylläpitää pitkällä aikavälillä kestämätöntä kulutusta ja tuotantorakennetta ja vahvistaa kerskakulutusta, jos näin voidaan sanoa. Kansainväliseen viitekehykseen liitettynä päätöstä on arvioitava Kioton ilmastovaatimuksiin nähden. KIO1 ja KIO2 ovat teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia puutteistaan huolimatta. Molemmat täyttävät Kioton pöytäkirjassa esitetyt ilmastovaatimukset.

Talousvaliokunta esittää mietinnössään kolmea erittäin hyvää lausumaehdotusta, joihin yhdyn täydellisesti. Nämä lausumavaatimukset valiokunta mietinnössään perustelee hyvin, muun muassa seuraavasti: "Jotta voitaisiin varmistaa, että ympäristötavoitteet etenisivät nopeasti ja että uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön mahdollisuudet tulevat täysimääräisesti hyödynnetyiksi, talousvaliokunta esittää kolmea lausumaehdotusta näille alueille suunnattujen toimenpiteiden vahvistamiseksi." Näiden lausumaehdotusten toteutuminen on mielestäni tärkeää. Se tulee taata ilman viidennen ydinvoimalan rakentamistakin.

Epävarmuutta ja ihmetystä jonkin verran herättivät aikaisemmassa keskustelussa esille nousseet ajatukset, että näitä ei voida toteuttaa, jos uutta ydinvoimalaa ei rakenneta. Tästähän olemme käyneet täällä debattia. Näin mielestäni ei voi olla, vaan uusiutuvien energialähteiden tutkimusta ja kehittämistä tulee jatkaa eikä pelkästään jatkaa vaan tehostaa. Erityisen paljon uusia mahdollisuuksia saatetaan hukata, jos talousvaliokunnan lausumaehdotukset sidotaan vain ydinvoiman lisärakentamiseen.

Bioenergian vahvuudet näkyvät energiahuollon varmuutena, turvallisuutena ja riippumattomuutena. Tällöin saadaan myös kotimaiset resurssit käyttöön ja vahvistetaan työllisyyttä. Bioenergian lisäämisellä vahvistetaan myös Suomen kilpailukykyä ja hyvää kansainvälistä mainetta. Tavoitteeksi tulee asettaa uusiutuvilla energialähteillä tuotettavan sähkön osuuden lisääminen sähkön kokonaiskäytöstä. Tässä EU:n neuvoston direktiivin saavuttaminen merkitsisi osuuden nostamista siis 25 prosentista 31,5 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan enemmistö esittää siis valtioneuvoston periaatepäätöksen hyväksymistä eli viidennen ydinvoimalan rakentamista. Taloudellinen intressi, suuryritykset ovat ydinvoiman rakentamisen takana. Mielestäni mietinnössä niin kuin hallituksen esityksessäkin lähtökohtana on, että sähkönkulutus kasvaa huomattavasti Suomessa. Mielestäni on annettava tilaa myös kysymyksille, millä voidaan hidastaa sähkönkulutuksen kasvua. Ihmisen hyvinvoinnista on kysymys. Saattaa olla, että suurkulutus ja jatkuva kulutuksen nostamisen tarve hengästyttää ihmisen hajalle. Kulutus ja materian korostus ei luo henkistä pääomaa, jota mielestäni todella suuresti Suomessa tarvitsemme. Kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin tänään ja pitkälle tulevaisuuteen pitäisi olla meille selkeä ratkaisuun vaikuttava arvo. Ydinvoimamyönteinen päätös sitouttaa meidät suomalaiset vuosituhansiksi kantamaan sen kaikkia seurauksia. Pelkästään taloudelliset perusteet eivät tässä päätöksessä riitä. On arvioitava, mikä on yhteiskunnan kokonaisetu ja mitä se tarkoittaa tämän hakemuksen kohdalla.

Kysymykseni edelleen on, tapahtuuko ydinvoimarakentamisen myötä yhdyskuntarakennetta ja aluerakennetta keskittävä prosessi. Kun vaihtoehtoja on, miksi tukeutua vahvasti yhteen? Lisäydinvoima edustaa mielestäni keskitettyä mallia. Lisäydinvoiman rakentaminen olisi riski uusiutuvien energialähteiden ensisijaiselle ja vahvalle kehittämiselle. Suomi on tänään hyvin kilpailukykyinen maa, ja meillä on hyvin kehittyneet uusiutuvat energialähteet ja niiden vientimahdollisuudet. Jatkuvaa uusiutuvaa kehitystä tarvitaan siis edelleen.

Täällä käydyssä keskustelussa on varovasti puhuttu arvoista, ikään kuin arvoista ja eettisyydestä puhuminen ei kuuluisi näin kovan luokan asiaan kuin ydinvoima. Ihmisen ja luonnon arvot ovat nyt vastakkain kulutuksen ja tavaratuotannon arvojen kanssa. Myönteinen ydinvoimapäätös on selvä vastaus suurteollisuudelle.

Omassa arvioinnissani ja päätöksessäni on edelleen avoimeksi jäänyt käsite saasteettomuus. Onko ydinvoima ainut puhdas ratkaisu? En usko tähän väitteeseen. Ydinvoimajätteiden loppusijoitus on ratkaisematta. Meidän tulee tehdä työtä edelleen puhtaan energiatuotannon kehittämiseksi. Energiapolitiikka on tulevaisuudessa niin kuin tänäänkin merkittävä haaste edelleen. En kannata lisäydinvoiman rakentamista.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala on terveydenhuollon ammattilainen ja huolissaan eettisistä näkökulmista. Tämän keskustelun aikana on tullut useasti esiin, että tällä hetkellä Euroopassa jopa 400 000 ihmistä vuodessa kuolee ennenaikaisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Miten te olisitte valmis korvaamaan tämän, että näin ei tapahtuisi?

Leena  Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos me tarkastelemme kokonaisuutta, kokonaisvaikutuksia, tämä kysymys, jonka ed. P. Salo esitti, on vain yksi osa, mihin vastaus pitää löytää, yhtä hyvin, jos me terveydenhuollon ja terveyden kannalta tätä tarkastelemme. Niin kuin puheessani mielestäni mainitsin, kysymys on kokonaisuudessaan ihmisten hyvinvoinnista tässä kulutuksen kasvussa ja koko suomalaisessa kehityksessä. Mainitsin puheessani näitä uusiutuvia energioita. Kyllä niihinkin teknologian kehityksellä saadaan puhtaampia muotoja.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu ydinvoiman lisärakentamisesta, ja sitä edeltävät valiokuntatyöskentelyt ovat olleet myös mielenkiintoisia. Erityisen mielenkiintoista on ollut myös se, mitä kansalaiset ovat mieltä tästä ratkaisusta. Täytyy sanoa, että mielipiteet jakaantuvat tasan kahtia, molempia tulee.

Täällä on arvioitu sitä, millä perusteella kansanedustajien pitäisi tehdä päätös lisäydinvoiman rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä. Perustaksi eivät kelpaa tunneseikat. Niinpä näyttääkin siltä, että jos joku henkilö vastustaa uuden ydinvoimalan rakentamista, niin sanotaan, että hän tekee sen tunneperusteella. Mutta jokainen, kun lukee tämän paksun nipun asiantuntijalausuntoihin perustuvia valiokuntien lausuntoja, varmasti ymmärtää sen, että molemmille ratkaisuille löytyy myös asiaperusteita. Myönnän sen, että kyllä minulla on myös tässä tunnetta mukana, enkä häpeä sitä ollenkaan, että ajattelen tulevaisuutta, myös lasteni asuinympäristöä ja heidän lastensa asuinympäristöä ja kaikkien muidenkin lasten ja tulevien lasten asuinympäristöä. Jos se on sitten tunneperustaista ajattelua, niin voi sanoa, että tämä on yksi peruste siihen, mutta totta kai muitakin perusteita on olemassa.

On mielenkiintoista ollut nähdä tässä vajaan 10 vuoden aikana, kun ydinvoiman lisärakentamista on käsitelty eduskunnassa, miten ydinvoiman kannattajien perusteet ovat vaihtuneet. Nyt yleisin peruste tuntuu olevan, kuten edellisessä vastauspuheenvuorossa ed. P. Salo kysyi edelliseltä edustajalta kantaa, nimenomaan ilmastoperuste. On ollutkin ydinvoiman lisärakentamisen kannattajille hyvä keppihevonen käydä tätä keskustelua niillä argumenteilla, mitkä ovat olleet vastustajien perinteisiä argumentteja.

Minulla on ollut mahdollisuus käsitellä asiaa työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, ja yli vuosi sitten, en tarkalleen muista, milloin se oli, valiokuntamme käsitteli myös ilmastosopimusta, jota käsittelimme työllisyyden ja tasa-arvon näkökulmasta. Siinä mielessä olemme saaneet hyvin monipuolisen kuvan energiapolitiikasta, ja olen tyytyväinen siihen, että minulla on ollut mahdollisuus nimenomaan valiokunnassa käsitellä tätä asiaa.

Kun väitetään, että tosiasiat puhuvat sen puolesta, että pitäisi rakentaa tämä uusi voimala, niin kun tohtori- ja professoritason miehet ovat täysin eri mieltä asioista, mielestäni silloin voi sanoa, että molemmille puolille kyllä riittää perusteluita ja perustelijoita myös. Yllättävää minusta tässä työllisyysnäkökulmassa oli se, että työministeriöstä oikeastaan kukaan ei pystynyt selkeästi osoittamaan työllisyysvaikutuksia. Työministeriön arviot molempien vaihtoehtojen työllisyysvaikutuksista olivat kyllä aika heppoisat, eli hyvin yksinkertaisesti esitettiin pelkästään rakentamisajan työllisyysperusteet ja sitten rakentamisen jälkeen tulevat työllisyysperusteet. Kun asiantuntijakuulemista jatkoimme, niin huomasimme kyllä, että kysymys on paljon laajemmasta asiasta myös työllisyysperusteella nimenomaan niin, että uuden teknologian työllistävää vaikutusta näissä vaihtoehtoisissa energiaratkaisuissa ei mielestäni työministeriön asiantuntija ollut riittävästi arvioinut. Sillä puolella meillä on todella paljon mahdollisuuksia. Samoin bioenergiapuoli työllistää paljon enemmän myöskin maakunnassa ihmisiä kuin yksi ydinvoimala tulee ratkaisemaan.

Mielestäni tässä on kysymys myös hyvin paljon talouspolitiikasta, eli Teollisuuden Voima haluaa itselleen edullista sähköä. Teollisuuden Voiman asiantuntijat kertoivat, että tälläkin hetkellä yhtiö myy puolet sähköstä eli se ei käytä kokonaisuudessaan sähköä osakkaidensa hyväksi vaan myy sitä. Kun täällä on sanottu, että uutta ydinvoimalaa ei maksateta veronmaksajien pussista, minusta on ihan turha väittääkään sellaista, vaan nimenomaan me kaikki kansalaiset maksamme lopputuotteissa aina tämän ydinvoiman hinnan. Minä luulen, että kun tulevaisuudessa Euroopassa energiamarkkinat vapautuvat, silloin varmasti käy niin, että pitää arvioida uudelleen ydinvoiman kannattavuutta myöskin hinnan puolesta, ja se ei ole ihan yksinkertainen asia.

Jätekysymystä en tässä yhteydessä tämän enempää käsittele enkä myöskään imagokysymystä. Perustelut löytyvät kyllä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnöstä erittäin hyvin.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotari puheenvuorossaan perusteli tätä näköalaa niin, että päätös tulee olemaan tunneperusteinen ja nimenomaan tulevaisuuden asuinympäristöön liittyen halutaan ajatella lasten tulevaisuutta. Kysynkin näköalaa, kuinka ed. Huotari hoitaa hyvinvoinnin tasauksen, jos ei ole jaettavaa, mitä voidaan jakaa niin, että hyvinvointia olisi kaikilla. Sikäli kuin muistan, ed. Huotari on aina peräänkuuluttanut nimenomaan hyvinvoinnin tasapuolista jakamista.

Sen sijaan vielä voisi todeta siitä, kun te todistelitte, että kun tuotetaan ydinvoimalla edullista sähköä, se vaikuttaa tuotteiden hintaan, että mielestäni se vaikuttaa tuotteiden hintaan kilpailukykyä kasvattamalla ja hintaa huojentamalla.

Nämä olivat sellaisia erinomaisia asioita, mitkä jäivät ainakin itselleni kuulijana epäselväksi tästä puheenvuorossa, mitä niillä tarkoitettiin.

Anne  Huotari  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin, että myös tunneperusta voi olla tällaisessa päätöksessä mukana, mutta perustelin hyvin tarkkaan sitä, että asiaperusteet myös puoltavat sitä, että ei ole välttämätöntä rakentaa uutta ydinvoimaa. Minulla on omat syyni siihen, minkä vuoksi tunneperustat myös vaikuttavat siihen, mutta asiaperustat päällimmäisinä. (Ed. P. Salo: Miksette kerro?) — Voin kertoakin sen. Olin silloin raskaana, kun Tshernobyl räjähti, ja muistan sen loppuikäni, ja varmasti tekin muistaisitte, jos olisitte siinä tilanteessa ollut. Totta kai se vaikuttaa minun päätökseeni, mutta enemmän vaikuttavat asiaperusteet.

Hyvinvoinnin tasapuolisesta jakamisesta: Minä en usko, että ydinvoima on lopultakaan halpaa energiaa. Se voi olla erittäin kallista määrätyissä tilanteissa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari kyseli täällä, paljonko ydinvoimala työllistää rakennusvaiheessa. SAK:n arvio on ollut noin 30 000 ihmistä. Se on niiden alojen arvio, muun muassa Rakennusliiton, joiden jäsenet ovat olleet aikaisemminkin rakentamassa ydinvoimaloita. Arvio on, että näin se työllistää.

Sanon sen, kuka maksaa ydinvoimalan. Teollisuus on luvannut maksaa. Pitkälti se on vientiteollisuutta ja se raha tulee tämän maan rajojen ulkopuolelta. Se tuo työtä tänne, ja tähän taloudelliseen tilanteeseen se on melkoinen talousruiske, kun vähän lama välillä kolkuttelee suomalaista työntekijää.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimapäätös on käsillä. Tunnelma ydinvoimaratkaisun ympärillä tihenee, ja sekä lisärakentamisen kannattajat ja vastustajat esittävät monenlaisia perusteluja päätöstensä tueksi. Näiden perustelujen pitää perustua tosiasioihin eikä mielikuviin tai ihmisten pelotteluun. On aivan selvää, että nyt tehtävään energiaratkaisuun kuuluvat ydinvoiman lisäksi uusiutuvat luonnonvarat sekä energiansäästötoimet. Kuitenkin tosiasia on se, että lähivuosina energiantarve kasvaa.

Energiapaketissa on kyse hyvinvoinnista ja työllisyydestä. Ilmassa on uhka perusturvan leikkauksista ja sosiaali- ja terveydenhuollon menojen supistamisesta. Tällaisessa tilanteessa on valittava sellainen energiaratkaisu, jossa ei tarvita yhteiskunnan antamia verotukia ja veronmaksajien varoja. Nämä rahat tarvitaan peruspalveluiden turvaamiseen. Ydinvoiman lisärakentaminen on eettisesti varsin perusteltua ja hyvinvoinnin ja talouskasvun kannalta välttämätöntä.

Energiaratkaisua tehtäessä pitää kuunnella kansalaisten tuntoja. SAK:n tutkimuksen mukaan yli puolet kansalaisista kelpuuttaisi ydinvoiman lisärakentamisen. SAK:n mallissa sähkön lisätarpeesta puolet on tarkoitus tuottaa uusiutuville energialähteillä ja energiansäästöillä, kolmannes lisäydinvoimalla ja vajaa neljännes maakaasulla. Tällaista ratkaisua tukevat monet järkiseikat. Uusiutuvien kotimaisten energialähteitten käyttö vahvistaa työllisyyttä, ja ilmastonmuutoksen kannalta ydinvoima on välttämätön ratkaisu. Maakaasun osuutta ei ole syytä nostaa liian korkeaksi, koska sen hinta saattaa nousta ja toimitukseen liittyy epävarmuuksia. Energiaratkaisun on oltava monipuolinen, eikä mitään vaihtoehtoa saa sulkea pois.

Arvoisa puhemies! Maapallon ja koko ihmiskunnan todellinen uhka on ilmastonmuutos, joka etenee hiukkasongelman takia kiihtyvää vauhtia. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen on aivan välttämätöntä. Ydinvoiman lisärakentaminen tarjoaa ratkaisun hiukkasongelmaan, mutta yksin se ei riitä, vaan liikenteen päästöjä pitää rajoittaa. Kesämökkien ja rantasaunojen vaikutus hiukkaspäästöjen aiheuttajina on vähäinen. Sen sijaan voimalaitosten päästöjen rajoittamisella on huomattava vaikutus. Suomi on sitoutunut Kioton prosessiin, ja samaa pitäisi edellyttää Yhdysvalloilta ja muilta isoilta teollisuusmailta, jotka ovat suuria saastuttajia.

Suomen ydinvoimalat eivät aiheuta turvallisuusriskiä. Ne ovat ihmiselle turvallisin ja luonnolle vähiten harmillinen tapa tuottaa perusenergiaa. Peruskallio on loppusijoitukselle sopiva paikka.

Säästäminen on hyvä vaihtoehto, mutta meillä pitää olla valmius tuottaa energiaa ilman katkoksia silloinkin, kun kysyntä on suurimmillaan. Elämme kuitenkin kasvuhakuisessa kilpailuyhteiskunnassa, jossa perusteollisuuden kannattavuudesta ja työpaikoista on pidettävä huolta. Eniten energiaratkaisu vaikuttaa maaseudulla toimiviin teollisuusyrityksiin edullisen energian kautta. Energiaratkaisu on parasta aluepolitiikkaa. Varsinkin meille keskisuomalaisille on tärkeää, mikä on sähkön hinta niin kotitalouksille kuin ennen kaikkea metsä- ja metalliteollisuudelle. Näitten tuotantolaitosten tuloksenteon kyvylle meidän hyvinvointimme pitkälti perustuu myös Keski-Suomessa.

Ydinvoimaratkaisu ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Vesi-, tuuli- ja aurinkovoimaa pitää käyttää, samoin turvetta, puuta ja muuta bioenergiaa siellä, missä se on kannattavaa ja järkevää. Monipuolinen energiaratkaisu tarkoittaa nimenomaan uusiutuvien energiavarojen yhdistämistä ydinvoiman lisärakentamiseen. Maakaasuun tarttuminen arveluttaa, koska sen hinta on viime aikoina noussut ja venäläiset itse ovat sanoneet, ettei heillä ole takeita maakaasun hinnan vakaudesta, vaan hinta saattaa kysynnän lisääntyessä nousta huomattavastikin nykyisestä tasosta. Energian alhainen hinta ja hinnan vakaus ovat tärkeitä ominaisuuksia pohjoisen sijaintimme vuoksi. Teollisuus ja kotitaloudet tarvitsevat kohtuuhintaista energiaa. Ovatko kotitaloudet valmiit maksamaan energiasta nykyistä kalliimpaa hintaa?

Ydinvoiman lisärakentamisen maksaa teollisuus. Ydinvoiman vastustajat eivät kerro, kuka maksaa sen toisen vaihtoehdon. Yhteiskunnan ja veronmaksajien varoja tarvitaan perusturvan ja peruspalveluitten turvaamiseen. Energian hinta säilyy kilpailutekijänä, eikä sitä ole varaa tukea yhteiskunnan varoin nykyistä enempää. Meidän on turvattava Suomelle Euroopan toiseksi halvin energian saanti. Riskitöntä ja haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei ole, mutta haitoiltaan vähäisin on ydinvoima lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Ydinvoiman riskit liittyvät uraanin louhintaan ja jätteitten loppusijoitukseen. Suomalaisissa voimalaitoksissa Tshernobyl-tyyppinen onnettomuus ei ole edes teoriassa mahdollista.

Monet seikat tukevat lisäydinvoimaa. Ilmastonmuutos on suurin energiatuotannon aiheuttama ympäristöhaitta. Kasvihuonepäästöjä on vähennettävä lähes 60 prosenttia, jotta ilmastonmuutos pysähtyisi. Toinen suuri haitta on polttovoimaloitten pienhiukkaspäästöt. Näitten ongelmien vähentämiseen ydinvoima tarjoaa ratkaisun. Kolmas ongelma liittyy säteilyvaikutuksiin. Ydinvoimala sellaisenaan ei säteile, mutta jonkin verran säteilyhaittoja aiheuttaa uraanin louhinta, käsittelyvaihe ja loppusijoitus. Kokonaiskustannuksiltaan ydinvoiman lisärakentaminen on ylivoimaisesti halvin vaihtoehto.

Energiapaketti edellyttää globaalia vastuun kantamista kasvihuoneilmiön torjumisessa. Meidän on myös huolehdittava suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista. Teollisuuden rakentaessa ydinvoimalan omilla rahoillaan uusiutuvien energiavarojen tutkimukseen ja käyttöön vapautuu lisää varoja. Työllisyys ja kansalaisten ostovoiman säilyminen edellyttää hinnaltaan kilpailukykyistä sähköä sekä teollisuudelle että kotitalouksille. Tämä puoltaa monipuolista energiaratkaisua ja osana sitä ydinvoiman lisärakentamista.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta äänesti edellisen kerran ydinvoiman lisärakentamisesta 93. Äänestin tuolloin lisärakentamista vastaan. Muistan olleeni erityisen huolissani ydinonnettomuusriskeistä ja niiden korvaamisesta, ydinjätteen loppusijoittamisesta ja terrorismin vaaroista. Varsinkin terrorismin pelkoa pidettiin tuolloin pelkkänä tunnepitoisena reaktiona.

Nyt olen erityisesti pohtinut sitä, miten eduskunnan ei-päätöksestä 93 maalatut uhkakuvat ovat toteutuneet. Suomen talouskasvu ei romahtanut vaan yltyi kiivaaseen kasvuun, ollen EU-maiden joukossa ennätyksellistä 90-luvun lopussa. Vaikka talouskasvu ja energiankäytön kasvu liittyvät edelleen kiinteästi yhteen, tämä yhteys ei ole enää yhtä suoraviivainen kuin ennen. Tähän ovat vaikuttamassa muun muassa monet teknologiset energiaa säästävät keksinnöt teollisuuden, palvelujen, asumisen ja liikenteen alueella.

90-luvun lopulla nimenomaan energiankäytöstä vähemmän riippuvainen Nokia-wonderland oli se alue, joka siivitti Suomen talouden uuteen nousuun. En usko, että alueiden Suomi muuten olisi kestänyt yhtään nopeampaa kasvua kuin meillä 90-luvun lopulla oli. On nimittäin havaittava, ettemme ole kyenneet ohjaamaan talouskasvun hedelmiä riittävästi alueille. Päinvastoin muuttoliike Kehäkolmosen sisään on kiihtynyt huomattavasti. Emme ole myöskään kyenneet riittävän poliittisen tahdon puuttumisen takia muuntamaan taloudellisen kasvun hedelmiä solidaarisesti kaikille väestöryhmille, vaan yhteiskuntamme on joka suhteessa polarisoitunut. Yhdet tekevät ylitöitä, toiset pätkätöitä ja kolmannet pysyvät työttöminä.

Mielestäni taloudenpidon suurin haaste onkin aikaansaada vakautta. Äkkinäiset muutokset suuntaan tai toiseen aiheuttavat yhteiskunnassa pahimmat ongelmat. Vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittelyyn on saatu 90-luvulla lisää tukea ja työpaikkoja. Myös tämän teknologian vienti on kasvanut. Näin on siis näytetty, että potentiaalia on. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa maalämmön käyttö on pysytellyt Ruotsiin verrattuna todella vähäisellä tasolla.

Viidennen ydinvoimalan rakentamiselle on nyt yritetty löytää lisää taloudellisia perusteita väittäen, että se myös parhaiten palvelee Kioton sopimusta ilmastonmuutosten hallitsemisessa. On huomautettava, että eduskunnan viime syksynä hyväksymän ilmasto-ohjelman mukaan Kioton velvoitteet voidaan Suomen osalta saavuttaa vaihtoehtoisilla toimenpidekokonaisuuksilla, siis myös ilman viidettä ydinvoimalaa.

Eduskunta on hankkinut asiantuntijalausuntoja monissa valiokunnissa ja tarkastellut ydinvoiman lisärakentamista lähes kaikista mahdollisista näkövinkkeleistä. Eniten mieltäni on jäänyt askarruttamaan se, että monet asiantuntijat ovat puhuneet syvän tietämyksen rintaäänellä asioista, jotka ovat vasta vuosisatojen tai vuosituhansien päässä. Kun huomasin, että asiantuntijoilla oli muun muassa ydinsähkön kannattavuudesta, riskianalyyseistä, vastuista ja jätteiden loppusijoittelusta hyvin vaihtelevia mielipiteitä, laskelmia ja jopa niin sanottuja tutkimustuloksia, olin jo päätymässä sellaiseen yhteenvetoon, ettei tässä ydinvoimaratkaisussa niin sanotulla oikealla tiedolla ole keskeistä sijaa, oltiinpa itse ydinvoimasta mitä mieltä tahansa. Aivan liian monet asiantuntijat olivat oikeastaan paikalla asiamiehinä tai edunvalvojina. Puolueetonta tutkimusta oli tarjolla mielestäni aika niukasti. Kysymys on myöskin siitä, osataanko sitten, jos sitä tutkimusta onkin, lukea tutkimustuloksia oikein. Esimerkkinä huonosti tulkitusta tutkimustuloksesta pidän talousvaliokunnan mietinnön sivulla 13 siteerattua Who:n tutkimusta, joka on tuotu väärään asiayhteyteen, niin että asioiden suuruusjärjestykset hämärtyvät.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ydinvoima on vanhakantainen ratkaisu. Ilmastomuutosta koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ydinvoimaa ei hyväksytä kestävän kehityksen mukaiseksi energiantuotantomuodoksi. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjassa ydinvoimaa ei ole hyväksytty päätösten vähennyskeinoksi. Meidän tulisi tekniikan ihmemaana kurkottaa korkeammalle kuin ydinvoimaan. Pidän vastenmielisenä sitä, että velvoitamme seuraavat sukupolvet satojen ja tuhansien vuosien ajan pitämään huolta ydinjätöksistämme. Mielestäni meidän tulisi huolehtia siitä, että hyväksymme käyttöön vain sellaista uutta teknologiaa, joka perustuu uusiutuviin luonnonvaroihin tai on luonnonvaroja säästävää. Lisäksi teknologian on oltava mahdollisimman riskitöntä, mitä tulee ihmisen ja ympäristön terveyteen. Hyvällä syyllä voi väittää, että jos ydinvoimatekniikka keksittäisiin vasta nyt, sitä ei hyväksyttäisi käyttöön.

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuva modernin energiateknologian kehittely on vasta hyvässä alussa. Esimerkiksi tuulivoimasta olemme nähneet vasta vaatimattoman alun. Hallituksen lisäbudjetin niin sanottu risuraha oli ajoitettu kääntämään viimeisten epäröivien kansanedustajien päät ydinvoimamyönteisiksi. Toinen varmistuskeino, johon näytetään tartutun, on kristillisdemokraattien käännyttäminen ydinvoiman kannalle. Ilman vastapalveluahan tämä ei tapahdu. Palkaksi saatetaan tarjota ympäristöministerin tai jonkun muun ministerin paikkaa jo tässä hallituksessa. Näin raadollista tämä kamppailu on ollut.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että jos viidettä ydinvoimalaa koskeva päätös on myönteinen, putoaa pohja kuluttajakysyntään perustuvien uusien vaihtoehtoisten sähköntuotantomuotojen markkinoinnilta. Tukirahoilla voidaan kyllä vaihtoehtoja tutkia, mutta ei merkittävässä määrin kaupallisesti tuottaa. Näin ei siis synny sitä hajautetumpaa energiarakennetta ja niitä lisätyöpaikkoja, joita alueet niin kipeästi tarvitsisivat. Ydinvoimalapäätös on kovin helppo ratkaisu, sillä se hoitaa asiaa tarjonnan kautta. Kysymyksessä on siis jonkinlainen oireen hoito. Vaihtoehtoiset ratkaisut tyydyttää sähkön lisääntyvä tarve siirtäisivät painopistettä aidon kysynnän puolelle itse taudin parantamiseen. Tämä korostaisi myös jokaisen kansalaisen omaa vastuuta ja vaikuttamismahdollisuutta. Sähkömarkkinoiden avautuminen kansainvälisesti viestii mielestäni selkeästi siitä, ettei Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamista voida tarkastella pelkästään kansallisen omavaraisuuden näkökulmasta. Suomi kantaa vastuuta paitsi Kioton sopimuksen osuutensa täyttämisestä myös siitä, millaisen esimerkin se antaa tulevaisuudelle. Viisi EU:n jäsenmaata on päättänyt luopua ydinvoimasta. Lisäksi niistä maista, joissa sähköä ei ole koskaan tuotettu ydinvoimalla, Itävalta jätti rakennetun ydinvoimalan ottamatta käyttöön ja Italia keskeytti ydinvoimalan rakentamisen kansanäänestyksellä.

Suomen mahdollisen, niin kuin tänä iltana on jo varmistunut, myönteisen päätöksen odotetaan kääntävän ydinvoiman rakentamisen globaalisesti uuteen nousuun, joten ydinvoimalobbarit odottavat päätöstä innolla. Talouskasvun perustaminen lisäydinenergian varaan viestii minulle tämän sukupolven aggressiivisesta ahneudesta. On muistettava, että mitään ei synny pelkällä energialla. Lisääntyvään energiankäyttöön nojaava talouskasvu tarkoittaa myös yhä rajumpaa maailman luonnonvarojen riistoa.

Tästä jo varmasti ilmeni, että aion äänestää perjantaina lisäydinvoimaa vastaan.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olen päätynyt ydinvoimaratkaisussa rationaalisen pohdinnan jälkeen ja istuttuani kolme vuotta ympäristövaliokunnassa nimenomaan siihen johtopäätökseen, että ilmastopoliittisista syistä aion äänestää tätä periaatepäätöstä vastaan. Perussyy nimenomaan liittyy siihen, että kun pitkällä aikajänteellä tarkastellaan näitä hallituksen itse esittelemiä skenaarioita, niin sanottua KIO1:tä ja KIO2:ta, niin niistä nimenomaan tämä niin sanottu maakaasuskenaario tulisi tuottamaan pitkällä aikajänteellä vähemmän päästöjä ilmakehään kuin tämä ydinvoimavaihtoehto.

Julkisuudessa on paljon käyty keskustelua siitä, kuinka ydinvoima tuottaa vähemmän päästöjä, kuinka se on siinä mielessä ympäristöystävällinen energiantuotantomuoto. On totta, että ydinvoimatuotanto energiantuotantomuotona, kun sähköä tuotetaan, tuottaa vähemmän tai ei tuota lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Sen negatiiviset vaikutukset liittyvät nimenomaisesti uraanin louhintaan ja näihin muihin riskeihin, joista varmasti täällä tätä enemmänkin tunnepitoisuuteenkin yltyvää keskustelua on käyty.

Itse en ole tehnyt omaa päätöstäni siis näihin faktoihin perustuen, vaan nimenomaisesti ilmastopoliittisista syistä nojaten siihen tietoon ja tuntemukseen, joka on eri tutkimuslaitoksilta saatu valiokuntaan ja eduskuntaan ja joka hallituksen omassa periaatepäätöksessä on tausta-aineistona ollut.

Tässä ydinvoimavaihtoehdossa päästöt tulisivat laskemaan radikaalisti vuoden 2010 jälkeen, mutta edelleen nousemaan taasen parinkymmenen vuoden aikajänteellä aika lailla korkeammalle tasolle juuri siitä syystä, että tämä ydinvoima tulisi generoimaan lisää kulutusta ja sitä kautta päästöjä eli ydinvoima välillisesti tuottaa enemmän päästöjä. Juuri tämän vuoksi olen itse päätynyt tälle kannalle, jonka mukaisesti olen nyt perjantaina äänestämässä.

Täällä on käytetty myöskin taloudellisia argumentteja. Olen selvittänyt ja ympäristövaliokunta on selvittänyt hyvin paljon näitä argumentteja, miten ja missä määrin näillä on työllisyys- ja talousvaikutusten eroavaisuuksia. Näitä kaikkia meidän selvityksiämme ei todellakaan ole sitten talousvaliokunnan mietinnössä huomioitu.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan eli niiden selvitysten mukaan, jotka eivät olleet Posiva-selvityksessä välttämättä mukana, KIO1-vaihtoehto pienentää bruttokansantuotetta 0,5 prosenttia ja KIO2-vaihtoehto 0,4 prosenttia, eli kun joudumme tekemään näitä Kioton sopimuksen velvoittamia säästöjä ja sitä kautta alentamaan hiilidioksidipitoisuutta ilmassa, ero on 0,1 prosenttia. Jos me jokainen mietiskelemme hieman, mikä on merkittävä luku ja mikä ei, tämä ei todellakaan kansantaloudellisesti ole niin suuri, merkittävä luku, että siitä voitaisiin sanoa, että tällä kansantalous kaadetaan tai pelastetaan puoleen tai toiseen. Nämä todellakin ovat niitä tutkimuslaitoksia, joihin hallitus on nojannut omassa periaatepäätöksessään, kun sitä on valmisteltu.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa on asiaa selvitetty myöskin sähkönkulutuksen näkökulmasta ja otettu kantaa muun muassa hallituksen periaatepäätökseen liittämään lausumaan. Kun tiedetään todellisuus, että ydinvoiman tuotannolla sähkönkulutus generoisi lisäpäästöjä, sitä kautta generoidaan lisäpäästöjä, on tehty poliittinen lausuma hallituksen periaatepäätöksen yhteydessä, jossa sitouduttaisiin siihen, että tätä energiankulutusta pyrittäisiin hillitsemään lisäsäästöillä. Kun olemme kysyneet selvityksiä tämän lausunnon sisällöstä ja siitä, mitä aiotaan toteuttaa, emme ole saaneet kuulla kovinkaan vakuuttavista pyrkimyksistä siihen, että nyt tällä lausumalla nimenomaisesti tehtäisiin kovinkaan paljon, eli se voidaan nähdä aika poliittisena kädenojennuksena tähän suuntaan. Käytännössä kuitenkin joudumme tekemään monenlaisia säästötoimia myöskin ydinvoimavaihtoehdossa ja sitä kautta myös ydinvoiman hinta tulee nousemaan ja näiden kahden skenaarion erot edelleen kapenevat. Tässä suhteessa varmasti tulevaisuudessa käymme keskustelua edelleen energian hinnasta, vaikka ydinvoimapäätös myönteinen olisikin tässä salissa. Valiokunta sanookin omassa lausunnossaan: "- - lausuma on nähtävä pyrkimyksenä mahdollisimman tehokkaisiin toimiin, ei sitoumuksena rajoittaa sähkön käyttöä tietylle tasolle."

Olen useita kertoja myöskin tämän käsittelyn yhteydessä kysynyt sitä, että jos tulevaisuudessa halutaan energiankulutusta rajoittaa ja saada kuluttajia vähentämään kulutustaan, mitkä ovat ne toimet, joilla voimme tätä hillitä. Yksi tapa hillitä on tietenkin rajoituksilla. Se ei varmasti ole kaikista paras tapa. Toinen tapa on nostaa energiaverotusta. Se ei myöskään tietenkään kenenkään mielestä ole mukava tapa, mutta jotain on tehtävä. Jos me nostamme energiaverotusta, tulevaisuudessa päästökauppadirektiivin mukaiset toimet, joita Suomessakin ollaan toimeenpanemassa, tulevat käytännössä asettamaan esteitä energiaverotuksen nostamisen osalta, koska käytännössä esimerkiksi yrityselämä vastustaa sitä, että näitä molempia keinoja käytettäisiin yhtä aikaa.

Tässä suhteessa voisi sanoa, että on monenlaisia argumentteja puolesta ja vastaan. Itse olen nähnyt nimenomaan nämä ympäristöpoliittiset syyt kaikista keskeisimpinä omalle päätöksenteolleni, ydinvoimakannalleni, ja sen, että Kioton päästövähennykset on toteutettava välittömästi.

Gunnar Jansson /r:

Värderade talman! Albert Einstein konstaterade i tiden att praktiskt taget alla de problem som vi har på vår jord har vi människor skapat. Därför är människor också kapabla att lösa sina egna problem. Bästa sättet att lösa problem är att förhindra att de uppkommer.

I ljuset av denna ganska komplicerade situation skall jag anlägga tre synpunkter på ärendet vilka beskriver min inställning till ansökan av Industrins Kraft Ab. För det första, riksdagens roll och Ålands ställning, för det andra, särdragen i detta ärende och beslutsfattandet samt för det tredje den ståndpunkt jag har kommit till fullt medveten om att det helt enkelt inte existerar en och blott en sanning i ett ärende av detta slag.

Riksdagens roll och Åland: Behörighetsfördelningen mellan riksdagen och Ålands lagting enligt självstyrelselagen för Åland anger att riksdagen har lagstiftningsbehörigheten i frågor om kärnkraft, dock så att byggande och annan aktivitet av kärnkraftsanläggningar på Åland kan ske endast med samtycke av Ålands landskapsstyrelse. Detta har riksdagen bestämt i självstyrelselagen. Industrins Krafts ansökan avser byggande i Euraåminne, alltså Olkiluoto, eller Lovisa Hästholmen. Därför skall riksdagen nu exklusivt utöva offentlig makt med verkan också för Åland. Alltså har vi alla kolleger makt enligt självstyrelselagen över Ålands och ålänningarnas framtid i detta ärende. Jag företräder ålänningarna i denna församling, men vi alla företräder hela befolkningen i detta ärende.

För min del innebär detta också att 29 § grundlagen i allra högsta grad är tillämplig. Jag skall företräda både befolkningen i min valkrets och hela landets befolkning och skall därvid handla som rätt och sanning bjuder, utan att vara bunden av annat än bestämmelserna i grundlagen. Det kommer jag också att göra.

Herr talman! För det andra, särdragen i detta ärende och beslutsfattandet kring det: Industrins Krafts ansökan kan betecknas som ett politiserat förvaltningsärende. Det representerar det enda ärendet enligt vår författning, där riksdagen uppträder mera som en förvaltningsmyndighet än som ett parlament. Detta förhållande ger handläggningen av ärendet tre särdrag.

Särdrag nr 1: Sökanden har rätt till en behandling av ärendet som representerar god förvaltning enligt 21 § grundlagen. Därför har jag inte tidigare uppgivit hur jag kommer att rösta. Sökanden har rätt att få ett korrekt svar på sin ansökan och inte bli delgiven beslutet via tidningspressen och på förhand.

Särdrag nr 2: Riksdagen är skydlig att fatta beslut. I förvaltningsärenden är principen klar. Vi får inte avstå från att rösta. Alla närvarande måste rösta antingen ja eller nej, man får inte rösta blankt i ett förvaltningsärende av detta slag. Det är min övertygelse och detta följer av 21 § grundlagen.

Den tredje omständigheten: Ingen kan söka ändring i det beslut som riksdagen kommer till på fredag. En från rättsskyddssynvinkel tveksam omständighet.

Den tredje delen av mitt anförande, herr talman, är min ståndpunkt. Jag röstade nej 1993 och medger gärna att behandlingen denna gång varit fri från sådana övertramp som förekom den gången. Jag kom då till att den ansökta kärnanläggningen inte var förenlig med samhällets helhetsintresse. Nio år har nu förflutit. Elmarknaden är öppen för internationell konkurrens, Finland är medlem av EU, tekniken har förfinats samtidigt som gamla anläggningar är i bruk i vår närhet. För egen del är jag inte alls rädd för kärnkraften som energikälla och erkänner dess förtjänster och inser också alternativets svaghet.

Men avfallsproblemen har ännu inte fått en tillfredsställande lösning. Fissionskraften kan ju inte vara någonting annat än ett övergångsfenomen. Så komplicerad är processen i sin helhet, dvs. börjande från uranbrytningen till slutförvaret av dess avfall.

Herr talman! Kärnenergilagen är klar. En anläggning skall uppföras på sina egna meriter. Ifall det behövs sådana tillägg som ingår i uttalandena i betänkandet uppfyller ansökan inte kraven i lagen. Sökanden har inte beretts tillfälle att bemöta betänkandet och utlåtandena. Ärendet är därför inte moget för ett beslut.

Arvoisa herra puhemies! Pitkän pohdiskelun jälkeen sillä vakavuudella, mikä kuuluu tämän luokan kysymykseen, olen ydinenergialain ja perustuslain 29 §:n valossa tullut seuraavaan johtopäätökseen, joka on aika yllättävä mutta josta olen aika vakuuttunut.

TVO:n hakemusta voidaan kutsua politisoiduksi hallintoasiaksi, missä eduskunta toimii enemmän hallintoviranomaisena kuin kansanedustuslaitoksena. Hakija on ainakin periaatteessa oikeutettu perustuslain takaamaan hyvää hallintoon. Talousvaliokunnan positiiviseen mietintöön on liitetty neljä lausumaa, joista kolme on osoitettu hallitukselle, muistaen, että tämän asian takana on yksityisoikeudellinen hakemus. Lausumasta n:o 3 puuttuu vastaanottaja, mutta se voi olla osoitettu myös hakijalle.

Keskustelussa on minusta selvästi käynyt ilmi, että lausumilla ja niiden kohtalolla voi vaikuttaa asian ratkaisuun, siis vaikuttaa siihen, miten kukin edustaja äänestää. Sen johdosta hallintomenettelylain 15 §:ään sisältyvät hyvän hallinnon periaatteet saattavat olla sovellettavissa. En väitä, että ne ovat sovellettavissa, mutta ne saattavat olla sovellettavissa ottaen myöskin huomioon, että sen jälkeen kun suoritimme edellisen äänestyksen, on astunut voimaan uusi perustuslaki, jossa tunnustetaan hyvän hallinnon periaate. Mutta tähän vaikuttaa mahdollisesti myöskin, että minulle on jäänyt aika hämäräksi, onko lausumilla ylipäänsä jonkinlainen oikeudellinen merkitys. Henkilökohtaisesti saatan sen epäilyksenalaiseksi. Siis hakija on hakenut jotain, valtioneuvosto on lain mukaan alistanut asian eduskunnalle, eduskunta on käsitellyt hakemusta ja lisännyt asiaan materiaalia, josta hakija ilmeisesti ei tiedä yhtään mitään. Tästä seuraa minusta, ettei eduskunnan tulisi tehdä lopullista päätöstä TVO:n hakemuksen johdosta ennen kuin valtioneuvosto eduskunnan toimeksiannosta on varannut hakijalle tilaisuuden antaa selityksen talousvaliokunnan kannanotoista ja etupäässä lausumaehdotuksista.

Näillä perusteilla toivomukseni on, ettei mennä äänestykseen, ennen kuin epäilyksiini on saatu selvitys nimenomaan hakijan oikeusturvaa ajatellen ja asian kauaskantoisen merkityksen johdosta.

Arvoisa puhemies! Ei tässä vaiheessa, mutta ehdotuksiin palataan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänään aamupuolella oli tilaisuus pitää oma seitsemänminuuttinen, joka oli 6 minuuttia 41 sekuntia. Yritin siihen aamun hetkinä ympätä ne asiat, jotka nyt tuon esille, mutta se ei kyllä teknisesti onnistunut millään, niin että tuli tämä toisen puheenvuoron pyytämisen paikka.

Tässä yhteydessä on hyvin paljon puhuttu siitä, että tarvitaan lisää energiaa sen johdosta, että tuotanto lisääntyy. Tässä yhteydessä on jäänyt huomaamatta se, että nämä tuotannon lisäämiset tällaisella bulkkituotantoalalla merkitsevät sitä, että tarvitaan lisää kuljetuskapasiteettia. Muutenhan ne bulkkituotteet jäävät paikalleen sinne tuotantolaitokseen.

Tässä katsannossa on ilmestynyt tämän vuoden puolella, muutama viikko sitten, hyvin mielenkiintoinen asiakirja. Se on liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 21 tältä vuodelta. Se käsittelee tavaraliikenteen vapauttamista kilpailulle Suomen rautateillä ja on kirjattu selvitykseksi vaikutuksista. On luonnollista, että tämän laatuiseen asiakirjaan sisällytetään selvitys siitä, minkälaiset tulevaisuudennäkymät ovat, ja niitä on selvitetty metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden suuryritysten osalta. Niiden osalta todetaan, että näiden kuljetukset ovat pääasiassa kokojunaliikennettä.

Täällä sanotaan näin: "Suomen rautatiekuljetusten perusvolyymistä suurin osa syntyy noin kymmenen yrityksen kuljetuksista. Kilpailumahdollisuuksien kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kilpailtava asiakaspohja on huomattavan kapea. Asiakkaat eivät myöskään ole viestineet aikomuksistaan lisätä kapasiteettiaan siinä määrin, että sillä olisi merkittäviä vaikutuksia kuljetettaviin tavaramääriin Suomessa." Juuri tätä asiaahan on väitetty aivan kokonaan toiseksi. Siis jos ei lisätä tuotantoa ja jos toisaalta prosesseja tehdään enemmän energiapiheiksi, niin eihän siinä sähkönkulutus ja energiankulutus lisäänny, vaan vähenee. Tämä koskee myöskin sähköistettyjä rautateitä. Eivät sielläkään kuljetukset lisäänny. Elikkä tässä katsannossa tämä väite, mikä on bulkkiteollisuuden osalta kirjattu näissä asiakirjoissa sähköntuotannon lisäämisodotuksiksi, on ollut aika tavalla posketon.

Toinen asia, johonka haluan kiinnittää huomiota, on se, mitä odotuksia paperiteollisuuden puolella on tällä hetkellä. Siellä on tilanne seuraava: Aivan tuoreen selvityksen mukaan koko massa- ja paperiteollisuuden sähkönkulutusodotukset ovat seuraavat: 24,2 terawattituntia vuonna 1999, vuodelle 2010 29,3 terawattituntia ja vuodelle 2020 33 terawattituntia. Näistä mekaaniset massat vuonna 99 käyttivät 8,4 terawattituntia, vuonna 2010 10,3 terawattituntia ja vuonna 2020 11,7 terawattituntia. Eli vuoteen 2010 mennessä suurimman kasvun ajatellaan tapahtuvan juuri mekaanisessa massassa, kun taas sellunkeitto säilyy 6 terawattitunnin tasolla ja loppukasvu tulee paperin tuotannosta.

Tämä on erittäin mielenkiintoista sen takia, että juuri äskettäin on ilmestynyt selvitys, jossa on tutkittu sitä, kuinka energiasyöppöä itse asiassa tämä hierretty massatuotanto oikein on. Sen tekee ongelmalliseksi nimenomaan se, että hierrettyä kuitua voidaan näitten selvitysten mukaan kierrättää vain kaksi kertaa, vain kaksi kertaa, kun mekaaninen kuitu pystytään kierrättämään vähintään kuusi ja todennäköisesti kahdeksan kertaa. Kun se kierrätys on niin nopeaa, tästä seuraa se, että kokonaisenergiankulutus tulee aivan toiselle tasolle. Elikkä koko elinkaaren ajalta saadaan tulos, että kemiallinen menetelmä pystyy puukuutiota kohden ylläpitämään puolitoistakertaista paperintuotantoa.

Tämähän tarkoittaa silloin käytännössä sitä, että kuumahierremenetelmähän meillä se energiasyöppö on. Toisin sanoen luopumalla kuumahierremenetelmästä ja siirtymällä kehitettyyn sulfaattimenetelmään kemiallisessa massantuotannossa pystytään jättämään yksi ydinvoimala lepoon täydellisesti elikkä mitään lisäkapasiteettia ei tässä katsannossa tarvitakaan. Jos mahdollisesti ydinvoiman kannattajat perjantaina voittavat, tähän tullaan varmasti kiinnittämään aivan erikoista huomiota, ennen kuin lupahakemus seuraavaan valtioneuvostoon tulee.

Sitten vielä kysymys siitä, kuka viulut maksaa. Sen suhteen oli mielenkiintoinen uutinen juuri, haastattelu jonka kohteena oli Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n toimitusjohtaja Petri Heinonen. Hän ilmoittaa, että EPV:n osakkeiden tukkusähkö kallistuu nykytasosta ainakin 5 prosenttia, jos EPV osallistuu omistusosuutensa suhteessa uuden ydinvoimalan rakentamiseen niin kuin on annettu odottaa. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että EPV:n taseisiin tulevat nämä maksut, ja siitä seuraa, että ne ovat veronmaksun määräytymisen perusteissa mukana, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta eli me veronmaksajat maksamme tämänkin ydinvoimalan viulut viime kädessä. Aika mielenkiintoinen yhtälö!

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Edellisen kerran eduskunta käsitteli ydinvoimalahakemusta yhdeksän vuotta sitten, vuonna 1993. Tuon hakemuksen aikana Suomen uhkailtiin joutuvan energiapulaan ilman uutta ydinvoimalaa ja samoja perusteluja käytetään edelleen. Kuitenkin yhdeksässä vuodessa Suomen energiapolitiikka on siirtynyt kestävämpään suuntaan sikäli, että uusiutuvia energialähteitä hyödynnetään ratkaisevasti aiempaa enemmän.

Energiapoliittisessa keskustelussa luodaan voimakkaita mielikuvia kielenkäytön avulla. Jo edellisessä ydinvoimakeskustelussa viidettä ydinvoimalaa perusteltiin nimenomaan perusvoimaratkaisuna. Kuitenkaan Suomi ei tarvitse massiivista perusvoimaratkaisua tuottaakseen riittävästi sähköä. Perusvoimaratkaisu on tietoinen kielikuva, joka on luotu ydinvoiman markkinoimiseksi.

Hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto on joustavampi kuin keskitetty ratkaisu, ja sen määrää voidaan kasvattaa myös tulevaisuuden Suomessa. Sen avulla voidaan myös luoda työpaikkoja etenkin maaseudulle ja syrjäseuduille.

Viime vuonna eduskunta käsitteli perusteellisesti ilmastostrategiaa. Tuossa käsittelyssä kävi ilmi, ettei Suomi tarvitse uutta ydinvoimalaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ydinvoiman käytön ollessa sidoksissa myös kivihiilen käyttöön olisi rehellisintä puhua ydinvoima—kivihiili-ratkaisusta. Ydinvoima tarvitsee tuekseen säätö- ja varavoimaa. Esimerkiksi viime vuonna joulukuun kovilla pakkasilla Loviisan ensimmäisessä reaktorissa oli vesivuoto, niin että reaktorin toimintaan tuli yllättävä käyttökatkos. Tänä aikana kivihiiltä poltettiin runsaasti. Vastaavien tilanteiden varalta täytyy Suomessa olla kivihiiltä polttavia voimalaitoksia säätö- ja varavoimana, jos ydinvoimaan päätetään investoida lisää.

Lisäydinvoima veisi luonnollisia markkinoita uusiutuvilta energiantuotantomuodoilta. Suomella on ainutlaatuiset mahdollisuudet kehittää uusiutuvien energiamuotojen teknologiaa ja vallata myös vientimarkkinoita, jos kotimarkkinat olisivat riittävät. Uusi ydinvoimala heijastuisi investointihalukkuuteen sitä vähentäen uusiutuvien energiateknologioitten osalta. Samalla myös kyseisen teknologian vienti vaikeutuisi.

Jos ydinvoima täyttää energiamarkkinat, ei uusiutuville energialähteille siis kerta kaikkiaan ole tilaa. Tätä taustaa vasten on erikoista, että erikoisesti kokoomuslaiset edustajat viime perjantain istunnossa olivat innostuneita siitä, että Suomeen tarvitaan sekä lisäydinvoimaa että niin sanottu risupaketti uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi. Luulisi, että markkinamekanismin ystävät ymmärtävät sen toimintaa. Jos uusiutuvilta energialähteiltä viedään markkinat, eivät subventiot auta.

Kun ydinvoimaloilla ei ole täyttä korvausvelvollisuutta mahdollisia onnettomuuksia varten, yhteiskunta tukee epäsuorasti ydinvoiman käyttöä, mikä alentaa ydinsähkön hintaa. Tutkija Ari Lampisen mukaan ydinsähkö on suurin piirtein tuulivoimalla tuotetun sähkön hintaista, jos huomioon otetaan eri energiamuotojen yhteiskunnalliset kustannukset. Aineistonaan Lampinen on käyttänyt muun muassa Oecd:n arviota ydinvoiman hinnasta Suomessa sekä tuulivoiman hintaa Tanskassa, missä yhteiskunta ei nykyisin subventoi tuulivoimaa lainkaan.

Markkinatalouden avautuminen on kohdellut kaltoin ydinvoimaa. Suunnitelmataloudessa tai suljetummassa taloudessa oli helpompaa tehdä päätös ydinvoimalasta kuin avoimien markkinoiden aikana. Mikään taho, toisin kuin tässäkin salissa on väitetty, ei halua rahoittaa ydinvoimalaa ilmastosyistä. Jos rahoittaja löytyy, on oltava takuut siitä, että kulutus kasvaa tuotannon kasvua vastaavasti. Tämä merkitsee energiaintensiivisen teollisuuden kasvua ja kasvavia vaikeuksia pitää kiinni Suomen sitoumuksista Kioton ilmastosopimuksen suhteen.

Nyt näyttäisi siltä, tosin tarkkaa tietoa minulla ei ole, että mahdollisen ydinvoimalan rahoitusjärjestelyjä tukisi tavalla tai toisella ydinvoimalaitosteollisuus. Tämä on ymmärrettävää, koska laitosteollisuus tarvitsee tilauksia niin sanotuista länsimaista uskottavuutensa säilyttämiseksi. Tämä kysymyskokonaisuus on kuitenkin sellainen, että valiokuntakäsittelyssä ei ole selvitetty näitä taustoja mitenkään perusteellisesti. Näin ollen mitään varmaa tästä asiasta en pysty sanomaan.

Viime sunnuntaina SAK julkisti teettämänsä kyselyn tulokset. Tulosten mukaan yli puolet suomalaisista (Puhemies koputtaa) kannattaa vaihtoehtoa, jossa sähkön lisätarpeesta yli puolet tyydytetään uusiutuvilla energiamuodoilla ja säästöillä, kolmannes lisäydinvoimalla ja vajaa neljännes maakaasulla. SAK:n kyselyn uutisointi ja kysymyksenasettelu ovat harhaanjohtavia, sillä energiavaihtoehdoksi tarjotaan mallia, joka ei ole kerta kaikkiaan realistinen. Kyselyyn vastanneita tuskin on informoitu esimerkiksi siitä, että mallin oletuksena on sähkönkulutuksen kasvu, joka on huomattavasti suurempi kuin Suomen hallitus on arvioinut.

SAK:n mallissa esitetty ydinvoiman lisärakentaminen samaan aikaan uusiutuvien energiantuotantomuotojen kasvun kanssa ei ole realistinen. Vaikka uusiutuvilla jonkinlaista kasvua on mahdollista nähdä lisäydinvoiman kerallakin, markkinatilanne on kovin erilainen. Jos näin kävisi, pitäisi sähkönkulutuksen kasvun siis olla todella hurjempiakin ennusteita nopeampaa ja samalla uusiutuvien energianmuotojen käyttöä pitäisi edistää yhteiskunnan merkittävän taloudellisen tuen turvin, ei siis markkinaehtoisesti.

SAK:n kyselyissä on myös harhaanjohtavasti esitetty sähköntuonti Venäjältä ja Suomen lisäydinvoima vaihtoehtoina toisilleen. Tämä harhaanjohtavuus minusta johtuu siitä, että uusiutuvien energiamuotojen käyttö on mahdollista. Vastakkain eivät totta totisesti ole Venäjän tuontisähkö ja kysymys lisäydinvoimasta. Kysymyksenasettelu, joka on esitetty tuossa kyselyssä, ruokkii uskoa, että suomalaiset voisivat pysäyttää venäläiset ydinvoimalat rakentamalla rajan tälle puolelle omia ydinvoimalaitoksia. Vaikutus voi olla päinvastainen, eli Suomen malli saattaa innostaa lisäydinvoimaloiden rakentamiseen Venäjälle.

Suomen energiapolitiikassa myös säästö pitää ottaa entistä vakavammin huomioon. Globaalisti on tärkeää pystyä kehittämään energiapihimpää tekniikkaa, jonka sovelluksia voidaan myös markkinoida ulkomaille. Sama pätee tietenkin uusiutuviin energiamuotoihin. Jollei Suomi kehitä uusiutuvia energialähteitä ripeästi, globaali energiapolitiikan muutos kestävän kehityksen suuntaan vaikeutuu. Lisäydinvoima tarjoaa harhakuvitelman halvasta energiaparatiisista. Siihen ei, arvoisa puhemies, maapallolla ole varaa.

Mikko   Kuoppa  /vas:

Herra puhemies! Ydinjäteongelma ei häviä eikä poistu, vaikka jätteet haudataan kallioon, kuinka syvälle hyvänsä. Ne ovat siellä ja jäävät sinne, (Ed. Tiuri: Siellä pysyvät!) jos ei niitä syystä taikka toisesta jouduta ottamaan pois sitten, mutta ydinjätteenä ne pysyvät hamaan tulevaisuuteen asti, paljon kauemmaksi kuin meidän silmämme siintää.

Lisäydinvoima ei ole kestävä vaihtoehto sähköenergian tuotannolle. Energiaskenaariossa on ratkaisevaa, miten sähkönkulutuksen kasvu arvioidaan. Ydinvoimaloilla tuotetaan nimenomaan sähköä ja lämpö lasketaan mereen. Ydinvoimalasta saisi parhaan hyötysuhteen, jos voimala rakennettaisiin lähelle suurta asutuskeskusta, esimerkiksi Helsinkiin tai sen välittömään läheisyyteen, mutta tätä vaihtoehtoa ei Teollisuuden Voimakaan puolla jostain syystä, ehkä siksi, että uutta ydinvoimalaa ei Suomeen rakennettaisi, jos sen sijoituspaikka olisi Helsinki.

Sähkönkulutus on viime vuosikymmenenä kasvanut tuntuvasti, mutta suhteellinen kasvuvauhti on silti hidastunut. 1970-luvulla kasvu oli 6,3 prosenttia vuodessa, 1980-luvulla 4,6 prosenttia vuodessa ja 1990-luvulla kasvu oli 2,4 prosenttia vuodessa. Virallisten tahojen ennusteiden ilmastostrategian mukaan sähkönkulutus kasvaa vuoteen 2010 mennessä 1,5 prosenttia vuodessa. Ennusteiden mukaan sähkönkulutus kasvaa noin 90 terawattituntiin vuonna 2010, kun se viime vuonna oli vajaat 82 terawattituntia.

Sähkönkulutuksen tietty kasvuvauhti ei ole mikään luonnonlaki, vaan se riippuu muun muassa seuraavista tekijöistä: teollisuuden rakenteen kehitys — mikä on sähköä runsaasti käyttävän teollisuuden osuus — asuntojen lämmitysjärjestelmän valinta, kaukolämmön ja eri polttoaineiden osuus. Tässä haluan huomauttaa, että esimerkiksi Ruotsissa puupellettien käyttö on huomattavasti laajempaa kuin Suomessa ja Suomesta viedään pellettejä Ruotsiin, joten se on varmasti hyvin kilpailukykyinen polttoaine. Energiansäästö ja sähkönkäytön tehostaminen ovat myöskin vaihtoehtoja.

Kun viidennen ydinvoimalan rakentamisesta luovuttiin, tämä merkitsi sitä, että 1980- ja 1990-luvuilla Suomen sähköntuotanto on monipuolistunut antaen enemmän tilaa maakaasulle ja kotimaisille polttoaineille. Erityisesti kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto on kasvanut. Kaukolämpöön liittyvä sähköteho on lisääntynyt yli 1 000 megawatilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tämän vuoksi tässä nytkin on erilaisia optioita enemmän kuin ydinvoimaan perustuvissa skenaarioissa.

Sähkön- ja kaukolämmön yhteistuotanto on luonnonvarojen säästämisen kannalta tehokkaimpia tapoja tuottaa energiaa. Nykyisin kaukolämpötehoa on käytettävissä sähköntuotantoon noin 3 400 megawattia, mikä on enemmän kuin nyt käytössä olevien ydinvoimaloiden teho, joka on 2 640 megawattia. Maakaasu kaukolämpövoimaloissa on ihanteellinen polttoaine. Niihin soveltuvat hyvin myös kotimaiset polttoaineet, muun muassa Tampere käyttää hyvin runsaasti maakaasua kaukolämpövoimaloissa, ja tämä maakaasu on ollut myöskin erittäin toimintavarmaa, häiriöitä ei ole ollut. Myös yhdyskuntajäte on tulevaisuudessa polttoaine. On arvioitu, että esimerkiksi Tampereella 15 000 omakotitalon lämmittäminen voitaisiin hoitaa yhdyskuntajätettä polttamalla. Maakaasuun perustuvaa kaukolämpövoimaa on noin 1 200 megawattia. Huomattava osa mahdollisesta kaukolämpövoimalakapasiteetista on rakennettu, mutta uusilla, suurilla asuntoalueilla erityisesti Pääkaupunkiseudulla tarvitaan lisää kaukolämpöä, mikä tuo mahdollisuuden myös vastaavan sähköntuotanto-tehon lisäämiseen.

Viidennen ydinvoimalan rakentamisen kannattajien yksi keskeinen perustelu on työllisyyden parantaminen. Työllisyys on mielestäni huono argumentti ydinvoiman puolesta. Suuri ydinvoimala olisi merkittävä rakennuskohde, mutta valmis ydinvoimala työllistää vain vähän ihmisiä. Hajautettu, pääosin kotimaisiin polttoaineisiin perustuva vaihtoehto työllistäisi enemmän ja joka tapauksessa työllisyysvaikutus jakautuisi tasaisemmin ja eri puolille Suomea. Ydinvoimala merkitsee keskittymistä yhteen suureen investointiin Etelä-Suomeen, mutta muut vaihtoehdot säteilisivät työllisyyttä ja tuloja laajemmin eri puolille Suomea, myös pohjoiseen. Sitä paitsi ydinvoimalan perustekniikka, muun muassa reaktori, ovat tuontitavaraa, kun taas muissa vaihtoehdoissa voidaan käyttää kotimaisia valmistajia.

Sähkön tuotantokapasiteetin tarve ei riipu pelkästään siitä, miten vuotuiset kulutusmäärät kehittyvät, vaan miten epätasaisesti kulutus jakaantuu eri vuodenajoille ja vuorokaudenajoille. Keskimääräinen kulutusteho on nykyisin noin 9 000 megawattia, mutta tarvittava huipputeho talvipakkasella yli 13 000 megawattia. Huipputehoa on järkevää ostaa ja taas toisaalta myydä yli rajojen. Kansainvälisen sähkökaupan kehittäminen on tässä mielessä järkevää, koska sen avulla tarvittavaa kapasiteettia voidaan säästää ja voimaloita voidaan käyttää järkevästi. Nykyisin suurin mahdollinen tuontiteho on 3 100 megawattia. Sähkön nettotuonti vastaa nykyisin noin 1 000:ta megawattia, josta puolet on tasaista sopimustuontia Venäjältä.

Ydinvoiman lisärakentaminen lisää paineita vesivoiman lisärakentamiseen, sillä ydinvoima soveltuu tasaisen peruskuorman hoitamiseen. Säätövoimana tarvitaan vesivoimaa, sillä se on helpommin säädeltävissä kulutuksen vaihteluiden mukaisesti. Hajautetussa voimantuotannossa ei säätövoiman tarve ole niin merkittävä. (Ed. Tiuri: Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa!) — No, tuulivoimasta nyt en ole kovin paljon puhunutkaan, ed. Tiuri. Tosiaan, kyllä tuulivoimakin on joissakin tapauksissa myös määrätynlainen vaihtoehto, mutta sillä ei ratkaista Suomen energiaongelmaa.

Maakaasuvoimaloiden maksimiteho on noin 2 700 megawattia, joka on samaa suuruusluokkaa kuin ydinvoimaloiden teho. Kymmenessä vuodessa maakaasun käyttö on kasvanut 55 prosenttia. Maakaasun käyttö ei tuota rikkisaasteita ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta se on parempi polttoaine kuin kivihiili tai öljy. Maakaasun käytön lisäämiselle onkin suurin ongelma mielestäni se, että se tuodaan Venäjältä. Se on täällä keskustelussa tullut useissa kohdin esille. Pelätään, että Suomi tulee liian riippuvaiseksi Venäjästä ja Venäjältä tuotavasta energiasta. Toisaalta maakaasu on ollut erittäin toimitusvarma eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. Jopa runsaan parinkymmenen vuoden aikana on ollut vain yksi kompressoririkko välillä, jolloin on jouduttu turvautumaan varapolttoaineisiin.

Mielestäni nyt tulisi tässä ydinvoimaratkaisussa päätyä sellaiseen ratkaisuun, että lisää ydinvoimaa Suomeen ei rakenneta, vaan lähdetään hajautetun energiatuotannon mallille.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Meidän vihreiden ryhmäpuheenvuorossa ed. Osmo Soininvaara sekä ryhmätoverini osaltaan ovat jo käsitelleet tätä asiaa hyvin monipuolisesti, joten omalta osaltani puutun vain muutamaan asiaan, joista ensimmäinen on se, josta eilen kävin ministeri Mönkäreen kanssa lyhyen ja puheaikaan nähden epätasaisen debatin.

Ministeri Mönkäre vastasi ja väitti muun muassa minulle, että nyt on kyseessä puhtaasti kotimainen ratkaisu. Argumentit globaaleista alueista ja lähialueista eivät kuulemma tähän liity. Olen tästä asiasta jyrkästi toista mieltä. Suomen hallitus on useissa viimeaikaisissa tärkeissä selonteoissaan ja ulostuloissaan linjannut Suomen suhdetta Pohjolaan, lähialueeseen, Eurooppaan ja koko globaaliin maailmaan. Kaikissa niissä on hyvin selkeästi nähty, että tämän päivän globaalissa maailmassa ei ole juuri mitään kysymystä, ei varsinkaan ympäristöön liittyvää kysymystä, joka olisi puhtaasti kansallinen ratkaisu.

Yksinomaan jo turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja sitä edeltäneessäkin samanlaisessa asiakirjassa on puhuttu niin sanotusta laajasta turvallisuuskäsitteestä. Suomen hallituksen virallisen linjan mukaan, jota pidän erittäin hyvänä ja johon käsittääkseni oppositiokin on yhtynyt, Suomea eivät ensisijaisesti uhkaa aseelliset selkkaukset taikka suoranainen sodan vaara, vaan suurimpina turvallisuusuhkina tälle kansakunnalle, sen kokonaisedulle, johon siis turvallisuuden täytyy kuulua, nähdään muun muassa lähialueen ympäristöongelmat ja erityisesti mainitaan usein lähialueiden ydinvoimalat. Tätä taustaa vastaan ministeri Mönkäreen puheet olivat kyllä todella oudoksuttavia ja kuulostivat olevan vähintäänkin viime vuosisadalta. 1970-luvulla saattoi olla moista puhetta ja sitä aikaisemmin.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen eduskunnan valtiopäiviä avatessaan viimeksi kiinnitti asiaan myös huomiota. Vaikka tämä asia ei hänen toimivaltaansa kuulukaan, niin olisi perin omituista, jos hän olisi väärässä ja ministeri Mönkäre oikeassa, kun tasavallan presidentti Halonenkin avajaispuheessaan kiinnitti huomiota siihen seikkaan, että tätä asiaa seurataan myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

EU:n talouskomissaari Michaele Schreyer on STT:n tuoreehkon uutisen mukaan lausunut Brysselissä äskettäin: "Ydinvoimalat eivät vaaranna pelkästään yhtä tai kahta sukupolvea, vaan tuhansia sukupolvia. Ne eivät kuulu kestävään kehitykseen." Komissaari toivoo, että EU:n tulevaisuuskonventissa hyväksytään periaate ydinvoimattomasta Euroopasta. Päätös olisi samalla ohjenuora tulevien EU-maiden energiavalinnoille. (Ed. Tiuri: Entäs energiakomissaari?) Ja ministeri Mönkäre väittää, että tämä on puhtaasti kotimainen ratkaisu, kun samaan aikaan hallituksen ja erityisesti pääministerin virallinen linja kaikessa EU-politiikassa on ollut, että Suomen pitää olla ytimessä eurooppalaisessa valtalinjassa.

Erityisesti kiinnittäisin huomiota komissaarin sanomiseen, että tämän pitäisi olla ohjenuora EU:n hakijamaiden valinnoille. Jos Suomi nyt, poiketen kaikista länsimaista, rakentaa uuden ydinvoimalan, se samalla menettää puhevaltansa niiden vakavien ongelmien suhteen, joita liittyy meidän lähialueidemme olemassa oleviin ja rakenteille tuleviin ydinvoimaloihin. Tämä on mielestäni niin päivänselvä asia, että olen oikeasti hieman järkyttynyt ministeri Mönkäreen kannanotoista. (Ed. I. Kanerva: Miksi se puhevalta menee?) — Ed. I. Kanerva kysyi, miksi se puhevalta menee. On jo nyt nähty kansainvälisillä areenoilla, Baltian-maiden yhteisissä kokouksissa, Pohjoismaiden neuvostossa ja EU:n erinäisillä foorumeilla, että hakijamaat jo nyt kysyvät, mikä oikeus silloin lännellä on kieltää muun muassa Tshekiltä ydinvoimala, jos länsi itse sitä rakentaa. Tämä on aivan dramaattista. Suomi on esimerkiksi kaikissa konventin alustuspuheenvuoroissa korostanut sitä, että hakijamaat ovat yhdenvertaisia jo olevien maiden kanssa. Emme me yhtäkkiä voi muuttaa niitä pelisääntöjä sanomalla, joo, joo, meillä on oikeus tehdä tämmöisiä ylimääräisiä vaarallisiksi katsottuja asioita, mutta teille me emme sitä oikeutta anna. Tämä on päiväselvää, juuri näin. (Ed. Tiuri: Entäs Tshekin oikeus?)

Sitten menisin seuraavaan asiaan. Vielä globaalista vastuusta. Katson niin, että se vanha sanonta, että kenelle on kauhalla annettu, siltä pitää kauhalla vaatia, koskee tällä hetkellä Suomea. Kovalla työllä, vaikeista olosuhteista, edellisten sukupolvien loistavalla raadannalla ja kovalla opiskelulla Suomi on noussut maailman yhdeksi vauraimmaksi maaksi ja monien arvioiden mukaan kilpailukyvyltään parhaaksi maaksi tällä hetkellä. (Ed. Huotari: Suomessa ydinvoimakin on muka turvallista!) Siitä seuraa, että meillä on globaali vastuu siitä, mitä tämmöinen vauras, osaava, hyvin koulutettu, kulttuurisesti hyvin homogeeninen, demokratialtaan toimiva valtio, josta ulkopuoliset tutkijat ovat arvioineet, että olemme päätöksenteoltamme nopeita, joustavia ja pystymme tekemään poikkeuksellisen strategisia ja kauaskantoisia päätöksiä, tekee näin keskeisessä maailman tulevaisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Sen pitää vaatia itseltään paljon. Aivan samalla tavalla kuin viisas opettaja vaatii lahjakkaimmilta oppilailtaan paljon enemmän kuin niiltä, joilla on vaikeuksia, niin myös Suomen pitää osata vaatia itseltään. Minusta tämä on kunnon porvarillisten kulttuurisukujen perusläksy, joka pitäisi myös tämän kansakunnan oppia. Silloin meidän, jos kenen, on käytettävä osaamisemme uuteen teknologiaan, teknologiaan, jota voidaan sitten jatkossa käyttää ja monistaa myös kehitysmaihin, aivan niin kuin ministeri Hassi täällä päivällä aikaisemmin sanoi.

Viittaanpa vielä kerran siihen, että uusiutuva energiateknologia ja muu ympäristöteknologia ovat maailmanmarkkinoilla nopeimmin kasvava klusteri. Jos emme nyt voimakkaasti pyri siihen klusteriin ja siihen kasvuvauhtiin, vaan satsaamme 70-luvun vaaralliseen ja keskeneräiseen tekniikkaan, me todellakin tietoisesti ja tahallamme hyppäämme teknologiassa väärälle raiteelle, jäämme jälkeen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ed. Jansson puhui täällä mielenkiintoisia tämän päätöksen juridiikasta, ja näin nopeasti reagoiden sanoisin, että hän mielenkiintoisella tavalla analysoi sitä, miten tämmöinen poikkeuksellinen laki on tulkittavissa. Saattaa olla, että hänen käyttämäänsä termiin "hallintopäätös" liittyy joitakin ongelmia siltä osin, että kuitenkin yhteiskunnan kokonaisetu on selvästi laissa katsottu poliittiseksi arvopäätökseksi, jonka tekee lainsäätäjä. Mutta silti ed. Janssonin arvioinnissa jää kyllä aiheellinen kysymys, joka pitää selvittää. Miten on yhteensovitettavissa ajatus yksittäisen tahon laillisesta hakemuksesta, johon lain mukaan annetaan vastaus? Miten siihen voidaan liittää yksittäisiä vaateita, ponsia maan hallitukselle? Tämä Gunnar Janssonin esittämä kysymys on oleellinen, ja olen sitä mieltä, että se pitää selvittää.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin jatkamaan puhettani ydinvoimasta sen takia, että seitsemän minuutin kohdalla puhemies koputti, että täytyy lopettaa. Nyt jatkan tätä.

Suomen energiaintensiivinen teollisuus muodostaa meidän kansallisiin oloihimme soveltuvan kiinteän ketjun. Metsäteollisuus nimenomaan edellyttää metalli- ja kemiallisen teollisuuden läsnäoloa. Kaikki nämä vaativat paljon energiaa ja nimenomaan sähköä. Toisiaan oleellisesti tukevien teollisuusalojen muodostama ketju on yhtä vahva kuin heikoin lenkki, ja koko toiminnan taloudellinen mielekkyys on siitä kiinni. Esimerkiksi yksi kemian tehdas tai metallisulattamo kuluttaa tyypillisesti koko maan vuotuisesta kulutuksesta prosentin tai pari. Vaikka sellun kloorivalkaisusta on luovuttukin, niin prosessiteollisuudessa joidenkin tehtaitten kannattavuus on suoraan riippuvainen energialaskusta. Näiden suurten läsnäolo ja kotimaisuus takaavat myös vakaan kysynnän pienten yritysten tuotteille ja sitä kautta luovat perusvaurautta koko yhteiskuntaamme.

Sähkön hinnannousu saattaa olla joissakin tapauksissa edessä, mutta siihen ei pidä ehdoin tahdoin pyrkiä huonolla politiikalla tai kohtuuttomalla verotuksella. Mainitsemani kolmen teollisuudenalan muodostama tuotannollinen kokonaisuus kärsii suoraan sille kohdistetuista rasitteista.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä mietintöä valmistellessaan. Paperissa asiaa käsitellään hyvin monipuolisesti, mutta myös tarpeeksi ytimekkäästi. Voin perustella, että olemme torjuneet muun muassa Greenpeacen tänne raahaamien ulkomaalaisten ydinvoimaa vastustavien spesialistisen kritiikin. Haluankin nostaa esiin yhden merkittävän parannuksen, joka uuden yksikön suunnittelussa tullaan ottamaan huomioon: sen tulee kestää ainakin ensimmäinen lentokonetörmäys. Ydinvoima-la on mahdolliselle terroristille hankalampi kohde kuin New Yorkin pilvenpiirtäjät, joiden korkeus on noin kymmenkertainen ydinvoiman suojarakennukseen verrattuna. Säteilyturvakeskuksen 7. päivä tammikuuta 2002 esittämän terrorismin kestävyyttä koskevan täydennyksen vaatimukset tultaneen rakennuttajan toimesta täyttämään ensisijaisesti suojarakennusta vahvistamalla.

Ydinvoimalan monikerroksisten turvajärjestelmien toimivuus ongelmatilanteissa on varmistettu kolmella periaatteella. Ne ovat hajautettuja, replikoituja ja erilaistettuja. Hajauttaminen turvaa niitten toimivuuden, ja ulkoinen vaurio kohdistuu yhteen kohtaan. Toistetut järjestelmät eliminoivat sen riskin, että yksi ei toimisi, ja erilaiset taas sen mahdollisuuden, että kaikki tietynlaiset järjestelmät yhtä aikaa menetettäisiin.

Koska ydinvoiman kannattavuus ja päästöttömyys ovat kuin itsestäänselviä asioita ja todettavissa muun muassa valiokuntien papereista ja myönteiset puolet on moneen kertaan todistettu, niin keskeiseksi näkökohdaksi jää turvallisuus arvioitaessa periaatepäätöstä yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Pelolle ei ole olemassa käypää hintaa. Turvajärjestelmillä on hinta, mutta, arvoisat kansanedustajat, pelolle ei ole hintaa. Ydinvoimalat eivät ole mielestäni täysin idioottivarmoja, mutta Säteilyturvakeskus edellyttää nykyisiltä laitoksilta sellaista riskitasoa, että vakava ydinonnettomuus sattuu kerran miljoonassa vuodessa. Jos kaikki maailman 438 käytössä olevaa reaktoria olisivat yhtä turvallisia kuin suomalaiset, vakava ydinturma sattuisi koko maailmassa kerran 500 vuodessa. On hyvin epätodennäköistä, että kaikki nykyiset ydinvoimalat olisivat käytössä vielä 450 vuoden kuluttuakin, että ihmiskunta ei olisi silloinkaan vielä keksinyt mitään muuta tilalle. Muutaman sadan vuoden periodilla uraanin hankintakin tulee nykytietämyksen mukaan kalliiksi. Riittävyys maapallolla ei ole ongelma, mutta hankintahinta voi olla jopa kymmenkertainen muutaman sadan vuoden päästä. Meidän elinaikanamme näin ei tapahdu.

Valitettavasti kaikki entisen Neuvostoliiton alueen reaktorit eivät ole rakenteeltaan näin turvallisia kuin Suomessa. Siksi länsimaisten atomivakuutuspoolien yhteistyöryhmä onkin todennut, että Tshernobyl-tyyppiset reaktorit ovat vakuutuskelvottomia. Turvajärjestelmien lisäksi vakuutuksille on laskettavissa hinta. Suomen Atomivakuutuspoolin toimitusjohtaja Kristian Steniuksen mukaan suomalaisilla ydinvoimaloilla on kattavat vakuutukset. Olemassa olevat vakuutukset ovat haltijan vastuuta säätelevän Pariisin sopimuksen sekä myöhemmin Brysselin lisäsopimuksen edellyttämällä tasolla, joissa sopimuksissa Suomi on mukana. Korvausmääriä on äskettäin korotettu niin, että uusien maksimien yhteismäärä kohoaa kolminkertaiseksi entiseen verrattuna niiden voimaantulon myötä.

Vastustajat väittävät usein, että vakuutuskorvaukset aiheuttavat ydinsähkön kannattamattomuutta. Näin ei asian laita kuitenkaan todellisuudessa ole. Sveitsissä ja Saksassa korvausvastuut ovat periaatteessa rajattomat, mutta silti vuotuiset maksut ovat pienemmät kuin laitosten palovakuutus.

Yhteiskunnan järjestämä ja kustantama valvonta on turvallisen energiantuotannon perusedellytys. Yhteiset panostukset koulutukseen ja energia-alan tutkimukseen tulevat moninkertaisesti takaisin kylmässä maassamme, jossa ilman energiaa ei ole elämää. Siksi kannatan ydinvoiman lisärakentamista.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Näyttää siltä, että eduskunta tulee hyväksymään tämän periaatepäätöksen, mutta minä en sen tähden vaatteitani revi, ovat liian kalliita revittäviksi. Mutta vielä haluan muutaman sanan tässä todeta, kun on siihen syntynyt aihetta tuon lyhyen seitsemän minuutin aikaisemman puheenvuoron lisäksi.

Ensinnäkin vielä haluan korostaa sitä, mikä ei näytä olevan kaikille edustajille sisäistetty, että kysymys tässä ydinvoiman lisärakentamisessa on kasvavan energiatarpeen, sähkönkulutustarpeen, tyydyttämisestä, ei siitä, että uudella ydinvoimalayksiköllä korvattaisiin tuontia Venäjältä tai korvattaisiin hiilen polttamista sähkön tuottamiseksi. Tämä näyttää olevan epäselvä asia yllättävän monille. Meillä on siis erittäin voimakkaat sähkönkulutuksen kasvuennusteet pohjana, ja sen kasvun tyydyttämiseksi ydinvoimaa aiotaan lisää rakentaa. Kun tällaiset mielestäni ylimitoitetut kulutusyhteiskunnan kasvuihanteet saavat tässä ylivallan, en pidä sitä arvovalintana oikeana. Tällä perusteella katson, että tätä lupaa ei ole syytä myöntää. Ydinvoimaan sinänsä en tunteella suhtaudu. Sillä on hyvät puolet ja sillä on huonot puolet, mutta arvovalintana se osoittaa väärää maailmaa eikä siihen ole välttämätöntä edes mennä.

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja täällä noin tunti sitten käytti puheenvuoron, jossa hän väitti yksiselitteisesti ja tiukasti, että kristillisdemokraatteja on ostettu lupauksella ympäristöministerin paikasta tämän hankkeen kannattajaksi. Valitettavasti puhemies ei antanut vastauspuheenvuoroa siihen kohtaan, mihin se olisi pitänyt ehdottomasti saada. Olen ryhmän jäsen ja tiedän, että tällaista sopimusta ei minun kuulteni eikä tietojeni mukaan ole tehty, joten tällaisten perättömien lausumien ilmoittaminen, kertominen, eduskunnan puhujakorokkeelta on ehdottomasti tuomittava. Ei sellaisia pidä puhua. Jos sillä on perusteita, niin tuotakoon esille asiakirjat, sopimukset ja sopijat. Kun vielä puhujana on pääministeripuolueen kansanedustaja, joka on yhden valiokunnankin puheenjohtaja, pidän tätä kyllä täysin edesvastuuttomana. Jopa anteeksipyyntöä vaadin tällaisista puheista. Meillä on eduskuntaryhmässä vähintään viisi edustajaa, jotka eivät hyväksy, eli vähintään puolet, jotka eivät hyväksy tätä päätöstä, ja lisäksi ainakin henkilökohtaisesti katson, että nykyisen hallituksen sosiaali-, alue- ja muu politiikka on niin epäoikeudenmukaista ja väärää, että en voi nähdä, että olisin tukemassa sen politiikan jatkoa edes tätä muutaman kuukauden aikaa, mikä jäljellä on. Tämä tulkoon nyt hyvin selvästi sanotuksi.

Arvoisa puhemies! Näistä talousvaliokunnan mietintöön liitetyistä ponsista on täällä nyt käyty keskustelua. Näissä on hyviä ponsia useitakin, mutta muutamat aiheuttavat pieniä kysymyksiä. Ensimmäinen kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi on erinomainen. Niin pitää tehdä joka tapauksessa, hyväksytään ydinvoima tai ei. Valitettavasti ydinvoiman lisärakentamista ei perustella todellakaan sillä, että näin tehtäisiin, vaan tämä jää ilmassa olevan ponnen varaan. Tietysti nämä ponnet ovat kaikki aika turhia siinä mielessä, että uusi hallitus ja uusi eduskunta, yleensäkään tulevaisuus, ei lupaa mitään hyvää ponsien toteutumisen osalta. Ne ovat hurskaita toiveita, joilla on saatu muutama edustaja kääntämään mielensä tässä asiassa.

Toisen ponnen ensimmäisenä kohtana on yhdyskunta- ja aluerakenteen ohjaaminen energian säästämisen suuntaan. Ed. Karjula tätä pontta pohti, ja minäkin yhdyn siihen pohdintaan, että jos tällä todella ohjataan edelleen voimakasta keskittymiskehitystä, mikä maassa on, tämä ponsi on kyllä huono, jos tämä siihen johtaa. Ei missään tapauksessa meidän ole syytä enää keskittää tässä maassa. Vaikka se tietyiltä osin energiansäästön kannalta voisi olla viisasta, se ei kuitenkaan ole ihmisten ja kokonaiskehityksen kannalta lainkaan niin yksiselitteistä, ja tähän otettuna se on varsin arveluttava.

Toisen ponnen toinen kohta koskettaa säästötoimenpiteitä ja vaatii toimenpiteitä säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi. Tämän sisältö on tietysti hyvin mielenkiintoinen. Mitä halutaan? Halutaanko todella pakkotoimenpiteitä, joita lainsäädäntöön voi sisällyttää, rangaistuksia, hinta-aseen käyttöä vai mitä? Kenelle kohdistetaan näitä pakkoja, hintarangaistuksia ja muita, teollisuudelle, julkiselle sektorille vaiko kotitalouksille? Tämä on myös mielenkiintoinen kysymys sinänsä. Ehdottomasti ja tiukasti olen sitä mieltä, että energiansäästöön on ryhdyttävä hyvinkin voimakkaasti. Tällä hetkellähän hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään energian säästämiseksi käytännössä; pelkkiä puheita. Nyt on tässä siinä mielessä hyvä, että eduskunnan tahto on tänne selkeästi kirjattu, mutta ponnen sisältö on todella hyvin mielenkiintoinen, mitä se voisi sitten olla, jos tähän lähdetään. Pahaa pelkään, että juuri tämä on niitä täysin katteettomia ponsia.

Edelleen toisen ponnen viimeinen kohta puhuu energiaverotuksen kehittämisestä. Viime eduskuntakaudella vihreidenkin hallituksessa ollessa tehtiin hiilenmusta energiaveromalli ja päätös, jolla mentiin aivan väärään suuntaan. Toivottavasti tämä ponsi johtaa järkevään energiaverotuksen kehittämiseen, niin että uusiutuvia, puhtaita energiamuotoja todella suositaan ja muita verotuksen keinoin ohjataan vähenevään suuntaan. (Ed. Tiuri: Ei ole puhtaita!) — No, ei täysin puhtaita ole tietysti olemassakaan, se on aivan selvä, mutta toiset ovat puhtaampia kuin toiset, sen varmasti jokainen vähänkin ajatteleva ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Kolmannesta ponnesta täällä ed. Jansson puhui siltä osin, että sitä ei ole osoitettu kenellekään, ja näin todella on. Tämä on tietysti nyt sellainen ongelmakohta, joka on syytä selvittää, mitä tämä merkitsee itse ydinenergialain ja hallintomenettelylain valossa. Tässä edellytetään uusiutuvan energian tutkimuksen, kehittämisen ja käyttöönoton tukemista ja biomassan käyttöä. Se on aivan hyvä näin.

Ponnen kolmas ranskalainen viiva käsittelee uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön verkkoihin pääsyn turvaamista muun muassa asettamalla tarvittaessa ostovelvoitteita verkon haltijoille. Itse olin vaikuttamassa siihen, että tämä osa, kolmannen ponnen kolmas kohta, tuli tänne mietintöön, ja pidän sitä äärettömän tärkeänä. Meillä on paljon pienehköjä laitoksia, paikkakuntakohtaisia lämpölaitoksia, jopa toistasataa valmiina tai suunnitteilla tai rakenteilla, ja niiden tuottamaa sähköä ei tänä päivänä hyödynnetä. Se merkitsee jopa lähes yhden ydinvoimalan verran kapasiteettia, joka ei ole käytössä. Aivan järjetöntä, että tällainen tilanne on. Syy on siinä, että nämä pienet laitokset eivät voi liittyä niillä ehdoilla, joita pitävät nämä suuret, lähinnä ydinvoimatahoiset verkkoyhtiöt, voimassa. Eli tämä kolmannen ponnen kolmas kohta on todella vakava ja iso, tärkeä asia hoitaa mahdollisimman nopeasti kuntoon ja, niin kuin tässä sanotaan, tarvittaessa ostovelvoitteita verkon haltijoille määräämällä eli pakkoa käyttämällä.

Näillä eväillä nämä ponnet pitäisi osin hyväksyä, ja osin niihin tulee hallituksen ja tulevien päättäjien suhtautua varauksella nimenomaan niiden sisältämien epämääräisyyksien osalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean sen, että vierailin muutaman edustajan kanssa tammikuussa Oulussa ja siellä meille aika pitkään eräs toimitusjohtaja selvitti vedyn energiakäytön kehitystyötä. Samainen asiantuntija on ollut sekä tulevaisuusvaliokunnassa että talousvaliokunnassa kuultavana, mutta valiokunnat eivät ole tähän asiaan paneutuneet riittävästi. Syy on ilmeisesti se, että tämä asiantuntija sai valiokunnissa niin vähän aikaa suuren joukon keskellä, että asia ei tullut valiokunnille riittävän selkeästi esille.

Noin puolen tunnin mittaisen esityksen perusteella tulin kyllä yllättävän vakuuttuneeksi siitä, että vedyn käytön kehitys on menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Siihen kannattaa satsata. Se on aika pitkälle salaista, koska siinä on tutkimus- ja liikesalaisuuksien alla toimittava tässä vaiheessa, mutta se on hanke, joka saattaa kymmenessä vuodessa, ehkä nopeamminkin — voi mennä enemmänkin aikaa, varsinkin jos yritykset sijoittavat rahansa ydinvoimaan eivätkä osallistu tutkimus- ja kehityspanokseen niillä varoilla, niin voi olla, että menee pitempäänkin aikaa — tuottaa mahdollisesti ratkaisun, joka on todella edullinen, kilpailukykyinen sen jälkeen, kun sitä saadaan kehitettyä riittävästi. Tämä Oulun järjestelmä, Oulussa kehitteillä ja tutkittavana oleva vetytutkimus, vaatii ja ansaitsee erittäin vahvan tuen. Toivon, että eduskunta ja hallitus tähän asiaan voimakkaasti myös paneutuvat ja pyrkivät etsimään siitä kestävän kehityksen ratkaisua kauas. Mehän nyt olemme rakentamassa mallia, joka tälle sukupolvelle tuo kulutusmahdollisuuksia ja siirtää ongelmat ja vaikeudet tuleville sukupolville. Tämä ei ole vastuullista eikä kestävän kehityksen mukaista.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jos ei niin kovin hyvin tuntisi ed. Kankaanniemeä, niin hänen puheenvuoronsa pohjalta voisi jopa vähän provosoitua. Kyllähän siinä oli taas sellaisia maalailuja, sellaisia illuusioita, joilla ei todellisuuden kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Ainut semmoinen jollakin tavalla käteen jäävä kohta hänen puheenvuorostaan oli se, kun hän totesi sen, että ed. Vehkaoja on jossakin vaiheessa — ilmeisesti tämän keskustelun aikana, itse en sitä ollut kuulemassa — väittänyt, että jollakin tavalla olisi nyt tehty joitakin sopimuksia puolueiden välillä, että kristilliset olisivat tulossa Lipposen hallitukseen mukaan, jos käy niin, että vihreät lähtevät tämän ratkaisun jälkeen ulos. Minusta on täysin käsittämätöntä, että edustajatoveri tällaisia, jos hän on näin sanonut, täältä puhujakorokkeelta julki tuo, täysin käsittämätöntä, varsinkin kun hän on vielä hyvin vastuullisessa tehtävässä meidän puolueessamme. Muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajaksi olemme hänet asettaneet. Tulen huomenna tämän asian ottamaan esille tässä vakavassa mielessä, missä se pitää tehdä. Minusta on äärettömän vakavaa ja tätä eduskuntaa ja tässä tapauksessa kristillisdemokraatteja ja kaikkia muitakin puolueita loukkaavaa, että tämmöisiä puheenvuoroja käytetään. Kyllä joku raja joka tapauksessa pitää olla.

Ed. Kankaanniemelle on ihan tyypillistä se, että kaikki ne asiat, joissa hän ei ole ollut mukana, on tehty väärin. (Ed. Kankaanniemi: Ei ole!) Jossakin mielessä pitää muistaa varmaan se, että hänkin on ollut ministerinä eräässä hallituksessa eikä siellä välttämättä ihan kaikkia asioita, vaikka paljon hyviä asioita tehtiinkin, ihan oikein tehty. (Ed. I. Kanerva: Riippuu vähän ministeriöstä!) — Vähän ministeriöstäkin riippuu kyllä. — Mutta ennen kaikkea kun ed. Kankaanniemi, joka tulee maakunnasta, joka on erittäin energiaintensiivinen, tyrmää yhden keskeisen energiavaihtoehdon ulos, samalla hän on ajamassa alas sitä perusteollisuutta, mitä Keski-Suomen maakunta omaa, samalla hän on ajamassa alas sitä perusteollisuutta, mihinkä tämä kokonaisratkaisu on pohjautumassa: Lappi, Oulu, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala, koko Itä-Suomi. Tämä on erittäin suuri aluepoliittinen kysymys. Nimittäin, ed. Huotari, teidänkin alueellanne on suomalaista perusteollisuutta, joka tarvitsee energiaa, joka tarvitsee sähköä, mutta sen lisäksi, koska ne tuottavat näitä päästöjä, pitää päästä sellaiseen ratkaisuun, että päästöjä pystytään vähentämään.

Arvoisa puhemies! Vakaan talouskasvun ja myönteisen työllisyyskehityksen jatkaminen, jota myönteinen ydinvoimapäätös edesauttaa, on tärkeä linjavalinta. Siinä on kysymys perusvoimaratkaisusta. Viime aikoina on esitetty puheenvuoroja hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta, mitä minäkin pidän äärettömän tärkeänä. Kysymys kuuluu: Kuinka hyvinvointivaltion rahoituspohja pystytään säilyttämään siten, ettei julkisia palveluja tarvitsisi leikata muun muassa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle? Minusta vastaus on itsestäänselvä. Kaikki julkiset palvelut rahoitetaan suomalaisella työllä ja tuotannolla, joiden edellytyksistä on pidettävä hyvää huolta. Kun teollisuudella on laajennushankkeita Suomessa, niin pidän tärkeänä, että niiden tarpeisiin maassamme on saatavissa kohtuuhintaista, kilpailukykyistä energiaa. Esimerkiksi Tornion jaloterästehtaan laajennus vaatii runsaasti lisää sähköä. Miltä näyttäisi Kemin—Tornion alueen metallimiesten kannalta, ed. Huotari, Suomen energiapolitiikka, jos heille sanottaisiin, että kyllähän tuotantoa laajennettaisiin, mutta kun on unohtunut voimalaitosten rakentaminen laajennuksen tarvitseman sähkön hankkimiseksi? Minusta selitykseksi ei missään tapauksessa kelpaa, että luotimme energian säästöön ja näihin muihin vaihtoehtoihin.

Hallituksen valmistellessa Kansallista ilmastostrategiaa luultiin, että maakaasu voisi olla vaihtoehtoinen tapa perusvoiman tuottamiseksi. Nyt on käynyt aivan ilmeiseksi, ettei näin ole asianlaita. Kaasun hinta, niin kuin täällä useita kertoja on todettu, on noussut 1990-luvun lopulta useita kymmeniä prosentteja, eikä nykyhinnoilla kannata tuottaa pelkkää sähköä. Tämän kaikki asiantuntijat, kaikki asiantuntijat, ovat todenneet. Lämmön- ja sähköntuotannossa asia on toisin päin. Silloin se on järkevää. Sitä paitsi kaasun hinta on osittain sidoksissa öljyn hintaan, eikä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ole odotettavissa ainakaan öljyn hinnan laskua, pikemminkin pitää varautua hinnan nousuun.

On ihmetelty intoa, jolla erityisesti vihreät ovat takertuneet ilmasto-ohjelman maakaasuskenarioon ja väittäneet sen olevan vaihtoehto ydinvoiman lisärakentamiselle. Maakaasuyhtiö Gasumista on toistuvasti annettu julkisuuteen viesti, että maakaasun käytön laajentaminen on perusteltua nimenomaan, niin kuin mainitsin, yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa sekä teollisuuden energialähteenä. Yhtiö on ilmoittanut, että maakaasua ei pidä nähdä ydinvoimalle korvaavana vaihtoehtona. Vihreät ovat ratsastaneet maakaasulla ydinvoimaa vastaan. Mutta kun kaasuala ei itse suostu tällaiseen vastakkainasetteluun, mielestäni vihreiltä on ammuttu hevonen alta. (Ed. Huotari: Sehän on hallituksen vaihtoehto!) Tämä vaihtoehto, mitä me käsittelemme nyt, turvaa laajan paletin ja on hyvin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Minusta ydinvoiman lisärakentamiselle löytyy kestävät perustelut sekä hallituksen esityksestä että erityisesti talousvaliokunnan mietinnöstä. Siksi kannatan talousvaliokunnan tekemää ehdotusta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee valtioneuvoston periaatepäätöstä Teollisuuden Voima Oy:n hakemuksesta ydinvoimayksikön rakentamiseksi. Tämä on iso periaatteellinen päätösesitys. Nyt sitä peilataan kannanottoihin, joita täällä esitetään yleensäkin energiantarpeesta, tarvitaanko meillä perusteollisuutta, onko savupiipputeollisuus aikansa elänyt, mitä tehdään paperi- ja terästeollisuuden kanssa. Mielestäni nämä ovat asioita, joita pitää hyvin tarkkaan miettiä, kun aletaan kyseenalaistaa, onko meillä perusteollisuudelle enää riittävästi työllistämisvaikutusta vai onko se kenties energian tuhlausta. Mielestäni Suomi nojaa edelleen perusteollisuuteen, jota voidaan nimittää savupiipputeollisuudeksi, jos niin halutaan, mutta kuitenkin meidän on syytä muistaa, että meillä on maailman kehittynein paperiteknologia. Meillä on myös maailman kärkeä, jos ei maailman ykkösluokkaa oleva terästeollisuus, joka odottaa vahvaa viestiä siitä, että pääsisi uskottavan energiapolitiikan syrjään kiinni ja voisi tehdä omia investointipäätöksiään.

Suomi ei tarvitse halpaa sähköä vaan hinnaltaan kilpailukykyistä ja määrältään riittävää. Tänä päivänä maamme ei ole sähköntuotannossa omavarainen, vaan maahamme tuodaan sähköä nettomääräisesti noin 11 terawattituntia eli 13—15 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Taloutemme kulmakivi on talouskasvu. Talouskasvuun perustuu myös talouselämän arvio sähkön lisätarpeesta. Kotitalouksissa sähkön kulutus on myös kasvanut ja kasvaa tulevaisuudessakin. Sähkön lisäkulutus luo paineita uuden tuotantokapasiteetin aikaansaamiseksi, sillä mielestäni sähkön tuonnin lisääminen ei ole kansantaloudellisesti järkevää.

Ahon hallituksen aikana ministeri Kääriäinen oli uraauurtava kotimaisen polttoaineen käyttöönotossa. Kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi kehittämis- ja investointitukia, tehtiin tuotekehitystä ja investointeja, syntyi työtä ja toimeliaisuutta sekä yrittäjyys vahvistui. Tämä kehitys katkesi kuitenkin Lipposen ykköshallituksen aikana, jolloin suunnaksi otettiin hiilenmusta energiapolitiikka. Osittain tästä virheestä johtuen olemme nyt tilanteessa, jossa on pakko tehdä suuri energiapoliittinen ratkaisu eduskunnassa.

Hallitus ei ole kyennyt tuomaan eduskunnan käsittelyyn valmisteltua energiapoliittista selontekoa. Ainakin osittain siksi kokonaisuuden hahmottaminen on ollut hyvin vaikeaa. Eduskunnan pitää päättää energiapolitiikasta, mutta valmisteluvastuu on hallituksella, ei eduskunnalla. Energiaratkaisun on oltava uskottava ja erityisesti uusiutuvia energialähteitä hyödyntävä.

Ydinlaitoksen rakennusaika on noin kymmenen vuotta. Tänä aikana sähkönkulutus kasvaa edelleen lähes yhden ydinvoimalan tehon verran. Talousvaliokunnan mietintöön kuuluu lausuma uusiutuvien energialähteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Nyt meillä on todellinen tarve vahvistaa pyrkimystä uusiutuvien energialähteiden täysimääräiseen hyväksikäyttöön tulevina vuosina, jotta vältymme lisätuonnilta.

Bioenergiatuotannon kehittäminen luo työtä ja hyvinvointia laajalle kansanjoukolle. Metsänhakkuista jäävät tähteet samoin kuin nuorten metsien hoito tarjoavat työmahdollisuuksia tuhansille ihmisille. Tehokas energiatuotanto vaatii edelleen tuotekehitystä ja investointeja, joka osaltaan luo lisää työpaikkoja. Uskon niin, että vientimarkkinoilla on myös todellisia mahdollisuuksia.

Hajautettu sähkön- ja lämmöntuotanto on tulevaisuutta, mutta se ei yksin riitä täyttämään jo syntynyttä tuotantoaukkoa. Eduskunnan tahdon mukainen uusiutuvien energiavarojen hyödyntäminen mahdollistaa myös hiilidioksidipäästöjen vähentämisen. KIO1 olisi reaalinen vaihtoehto, jos maakaasu olisi todellinen vaihtoehto, mutta kun ei ole. EU-alue mukaan luettuna Norjan ja Algerian kaasuvarat riittävät nykykulutuksella vain noin 25 vuotta. Mielestäni ei ole viisasta tehdä suuria maakaasuinvestointeja siinä tilanteessa, kun koko Euroopan unioni tähyää samoille kaasumarkkinoille eli Venäjän markkinoille, jolloin hintariski muodostuu mielestäni liian suureksi. Tuontisähkö ja maakaasu samassa korissa ei ole myöskään uskottavaa energiapolitiikkaa. Ydinvoima ei ole houkutteleva vaihtoehto, mutta en usko, että kansalaiset ovat valmiita luopumaan osastakaan nykyisestäkään sähkönkulutuksestaan, joten huoltovarmuuden nimissä on syytä myöntää teollisuuden voimalle lupa ydinvoiman lisärakentamiselle. Teollisuuden Voiman arvioitavaksi jää, hakevatko he rakennusluvan vai ei. Periaatepäätös on voimassa viisi vuotta.

Hakemuksen eduskunnassaoloaikana on käsitelty myös EU:n hiilidioksidipäästökauppaa, joka toteutuessaan vaikuttaa suomalaisen teollisuuden investointikykyyn ja halukkuuteen. Varsinkin, jos energiapolitiikkamme on edelleen avointa ja tässä määrin kuin nyt myös hiileen perustuvaa, se luo rajoituksia teollisuuden uusille investointimahdollisuuksille.

Kioton sopimuksen mukaan meidän on vähennettävä hiilidioksidipäästöjämme 1990-luvun tasolle. Tähän olemme sitoutuneet, ei huvin vuoksi, vaan tositarkoituksella, jotta maapallon lämpeneminen hidastuisi ja jäätiköt olisivat tulevaisuudessakin jäätiköitä.

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunta mietinnössään ottaa kantaa myös yhdyskuntajätteiden hyödyntämiseksi energiatuotannossa. Yhdyskuntajätteet eivät ole direktiivin mukaista bioenergiaa. Siksi ympäristöministeriöllä ja kauppa- ja teollisuusministeriöllä on haastava tehtävä luoda pitkän aikavälin säädökset, jotta tarvittavat investoinnit voidaan toteuttaa ja myös toiminta silläkin sektorilla jatkossa on kannattavaa.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu pitkään erilaisista haitoista ja vaaroista, mitä eri energialähteillä on. Haluaisin nyt hieman eksaktisemmin käsitellä niitä, koska ne täytyy kuitenkin jollakin lailla ottaa huomioon.

Ilmastonmuutoshan on suurin energiantuotannon aiheuttama ympäristöhaitta. Sen edetessä esimerkiksi rannikkokaupungit vähitellen kärsivät tulvista ja saarivaltioita häviää. Myrskyt ja sateet lisääntyvät toisin paikoin, toisin paikoin taas kuivuus. Malaria leviää pohjoiseen. Biodiversiteetti heikkenee. Saksassa on jo huomattu, että kaukaa tulevat muuttolinnut eivät enää tule ajoissa, kun kevät on siirtynyt aikaisemmaksi ja paras hyönteisaika on ohi, kun muuttolinnut saapuvat, jolloin niille käy huonosti, mutta biodiversiteetistä halutaan pitää huolta. Saimaannorppa ilmeisesti tulevaisuudessa ei voi pesiä jäälle ja kuutilla on ihan väärä suojaväri. Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 60 prosenttia, jotta ilmastomuutos pysähtyisi, mutta sen jälkeenkin mannerjäät vielä sulavat satoja vuosia ja merenpinta nousee kuudesta kymmeneen metriin satojen vuosien kuluessa. Tämän ilmastomuutoksen kustannukset riippuvat siitä, miten pitkälle muutos pääsee. Olettaen, että kasvihuonekaasujen pitoisuus saadaan pysähtymään kaksinkertaiseen arvoon, kustannukset lähivuosikymmenien aikana voidaan arvioida. Nämä pitkän ajan, satojen vuosien kustannukset täytyy jättää arvioimatta.

Toinen suuri haitta ovat polttovoimaloiden pienhiukkaset eli nokihiukkaset ja typpi- ja rikkipäästöistä muuntuvat sulfaatti- ja nitraattihiukkaset. Uusimman laajan USA:n tutkimuksen mukaan pienhiukkasten vuotuisen pitoisuuden kasvaessa 10 mikrogrammalla kuutiometrissä vuotuinen kuolleisuus kasvaa 4 prosenttia ja keuhkosyöpäkuolleisuus 8 prosenttia. Tulokset vastaavat aikaisempia arvioita siitä, että 100 000:sta 370 000:een eurooppalaista kuolee näihin joka vuosi ennenaikaisesti. Pienhiukkasten kaukokulkeutuman vuosikeskiarvo pelkästään on Etelä-Suomessa noin 7—8 mikrogrammaa. Jos oletetaan, että siitä ainakin 5 mikrogrammaa ei johdu luonnosta vaan on Itä- ja Keski-Euroopan voimalaitosten aikaansaamaa, niin se aiheuttaa noin 200 kuolemaa Suomessa joka vuosi. Pienhiukkasten kustannukset johtuvat siitä, kuinka paljon vuosia menettää, ja niitä laskettaessa voidaan käyttää ihmisen tilastollista arvoa, joka USA:n liikennekuolemien perusteella on arvioitu 3,4 miljoonaksi dollariksi eli noin 3,8 miljoonaksi euroksi.

Kolmas energiantuotannon ympäristöhaitta, jota täällä ilmeisesti puolet eduskunnasta suurin piirtein pitää pahimpana mahdollisena, on säteilyaltistus. Ydinvoimala ei aiheuta ilmastomuutosta eikä pienhiukkasia, mutta säteilyhaittoja aiheutuu lähinnä uraanin louhinnassa ja käsittelyssä. Nyt Euroopan unionin komission laajassa ExternE-tutkimuksessa on selvitetty sähkövoimaloiden ympäristökustannuksia nimenomaan koko elinkaari huomioon ottaen. Hiilidioksidipäästöjen ja kasvihuonekaasupäästöjen kustannukset eivät riipu siitä, missä voimala sijaitsee, koska ne tulevat ilmakehään samalla tavalla riippumatta voimalan sijainnista. Sen sijaan pienhiukkaskustannukset riippuvat voimalan ympäristön asukastiheydestä, tuulien suunnista, ilmasto-olosuhteista jnp.

Keski-Euroopan olosuhteissa nykyaikaisten sähkövoimaloiden vuotuisissa ympäristökustannuksissa, 10 terawattituntia vastaa viidennen ydinvoimalan vuodessa tuottamaa sähköä. Vuotuiset ympäristökustannukset hiilivoimalla ovat 1 000 miljoonaa euroa, josta ilmastonmuutoksen osuus on 380 miljoonaa, pienhiukkasten 720 miljoonaa. Öljyvoimalan ympäristökustannukset vuodessa ovat 630 miljoonaa euroa, josta ilmastomuutoksen osuus 260 miljoonaa ja pienhiukkasten 370 miljoonaa.

Sitten tämän melko puhtaaksi mainostetun maakaasuvoimalan ympäristökustannukset ovat 330 miljoonaa euroa, ilmastonmuutoksen osuus siinä on 170 miljoonaa ja pienhiukkasten 160 miljoonaa. Maakaasuvoimala tuottaa typpipäästöjä, jotka muuttuvat ilmakehässä nitraattihiukkasiksi ja alas tullessaan happosateiksi, mikäli eivät pääse ihmisten keuhkoihin. Ydinvoimalan vuotuisiksi ympäristökustannuksiksi on arvioitu laskelmien mukaan ottaen huomioon koko elinkaari 30 miljoonaa euroa. Ne johtuvat lähinnä juuri säteilyaltistuksesta uraanin louhinnassa ja käsittelyssä. Ydinvoimala on siis 10 kertaa niin edullinen ympäristön kannalta kuin maakaasuvoimala ja siinä suhteessa siis todella ylivoimainen.

Noki- ja typpipäästöjen perusteella voi laskea vielä hakevoimalan ympäristökustannukset. Ne olisivat noin 160 miljoonaa euroa, koska ilmastokustannuksia ei ole. Näitä ei ole tarkemmin tässä keskieurooppalaisessa tutkimuksessa selvitetty, mutta voi arvioida, että ovat saman suuruiset kuin maakaasuvoimalan pienhiukkaskustannukset.

Suomessa tietenkin asukastiheys on pienempi, joten pienhiukkasten ympäristökustannukset suomalaisilla voimaloilla ovat pienemmät, mutta kyllä ne täälläkin ihmisiä sairastuttavat ja tappavat.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kangas vastasi puheenvuorossaan käyttämääni puheenvuoroon, ja koska silloin en saanut vastauspuheenvuoroa, vastaan siihen nyt.

Ed. Kangas väitti, etten tietäisi, paljonko uuden ydinvoimalan rakentaminen työllistäisi. Näinhän en puheenvuorossani sanonutkaan vaan sanoin, että työministeriön arviot valiokunnassa koskivat pelkästään ydinvoimalan rakennusaikaisia työllisyysvaikutuksia ja sitten niitä työllisyysvaikutuksia, jotka ovat myöhemmin ydinvoimaloissa työskenneltäessä. Samoin muissa vaihtoehdoissa oli kovin kapea-alaisesti työllisyysvaikutuksia arvioitu. Ettei jäisi väärää käsitystä sanomisistani, halusin tämän korjata.

Ed. Kangas sanoi myös, että Tshernobylin kaltaista onnettomuutta ei voi Suomessa uudessa ydinvoimalassa tapahtua, koska se ei ole saman tyyppinen. Tiedän sen varsin hyvin, että näin on, mutta joku muu onnettomuus voi kuitenkin tapahtua, ja on olemassa myös inhimillinen tekijä, joka voi vaikuttaa siihen, että onnettomuus voi tapahtua. Sen lisäksi on vielä terroriuhka, mitä ei voi sulkea myöskään pois. Jopa ed. Kuosmanen puheenvuorossaan myönsi, että ydinvoimala ei ole täysin turvallinen.

Ed. Tahvanainen kertoi mielestäni hyvin perusteellisesti ympäristövaikutuksista, ja sopiikin hyvin ed. Tiurin puheenvuoron jälkeen vähän vielä arvioida tätä. Ed. Tahvanainen mainitsi, että uudella ydinvoimaratkaisulla haetaan runsasta talouskasvua, mikä taas aiheuttaa lisää päästöjä, ja sitä kautta voi olla huomattavasti runsaammat päästöt kuin loppujen lopuksi ydinvoiman tuottama säästö. On todella ongelmallinen myös tällainen erittäin runsaan talouskasvun odotus. Jos myönteinen päätös saisi sen aikaan, se ei todellakaan ole ilmaston kannalta hyvä ratkaisu.

Voin olla samaa mieltä hyvin ed. Kuopan ihmettelyn kanssa siitä, miksi uutta ydinvoimalaa ei rakenneta Helsinkiin, koska sitä kautta voitaisiin kaikista parhaiten hyödyntää koko energiamäärä, mikä ydinvoimalasta saataisiin. Sitä voi todellakin kysyä. Ed. Tiurilla on varmaankin siihen olemassa vastaus, minkä takia Helsinkiin ei sitä rakenneta. Ei kai kukaan sitä pelkää. Jos täällä kannattajat ovat sitä mieltä, että mitään riskiä ei ole, sehän voidaan rakentaa vaikka tänne ihan lähelle keskustaakin. Täällä, missä paljon ihmisiä asuu, pystytään hyödyntämään paremmin ne hukkaan menevät lämmöt, jotka tällä hetkellä hukkaan vesistöihin menevät sekä Eurajoella että Loviisassa.

Ihmettelen syvästi talousvaliokunnan kakkospontta ja kävin sitä myöskin ed. Mauri Salolta kysymässä, mitähän tällä on mahdettu tarkoittaa, koska tässä sanotaan, että eduskunta edellyttää, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista ja ohjaa yhdyskunta- ja aluerakenteiden muotoutumista energian säästämiseksi. Ymmärrän tämän kyllä hyvin vihreiden tavoitteeksi, että siellä haetaan tiivistä yhdyskuntarakennetta, mutta että aluerakennekin olisi tiivis ja energiaa säästävä, sehän tarkoittaa sitä, että eduskunta edellyttää, että haja-asutusalueilla asutusta vähennettäisiin ja siten säästettäisiin energiaa. Varmaan siellä samalla pyyhkäistäisiin koko Kainuu pois maailmankartalta. En minä tällaista voi missään tapauksessa hyväksyä. Jos tällainen ajattelu vielä on niin sanottua risupakettia, onpas tämä todella kummallista.

Jos tällä on tarkoitettu jotain muuta, olisi pitänyt kirjoittaa jotain muuta. Ymmärrän, että tällainen ajattelu käy myös kokoomuksen pirtaan, että aluerakennetta ohjataan energiaa säästävään muotoon, mutta vasemmistoliittolaisena en voi kyllä tällaista aluepolitiikkaa allekirjoittaa. Ihmettelen kyllä, jos keskustan kansanedustajat tällaisen hyväksyvät ja tällaisilla muutosponsilla vielä ovat muuttamassa kantansa ydinvoimamyönteiseksi.

Lopuksi vielä haluan vähän ihmetellä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa ollutta käsittelyä. Ensiksi olimme sopineet siitä, otetaanko kantaa vai ei, ja päätimme, että emme ota kantaa. Sen jälkeen sovimme lausunnon rakenteista, ja rakenteiksi sovittiin niin, että ensin sinne kirjataan ydinvoimalaitosyksikön rakentamista puoltavat työllisyysnäkökohdat ja seuraavaan kohtaan rakentamatta jättämistä puoltavat työllisyysnäkökohdat. Kun oli ensin hyväksytty nämä puoltavat näkökohdat, sen jälkeen rakentamisen kannattajat rupesivat äänestyttämään näitä vastustavia näkökulmia, mikä minusta oli aika kummallinen tilanne. He halusivat muokata tänne sellaisia lauseita, jotka olisivat olleet heille sopivia. Tämä tilanne aiheutti sen, että kokous venyi varmaan ainakin tunnin, jos ei kaksikin, sen vuoksi että jouduttiin äänestämään melkein joka lauseesta. Minusta ei ole oikein hyvää politiikkaa sellainen, että ei sopimuksia pidetä.

Mutta työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa on todella hyvin arvioitu tätä kokonaisuutta, myöskin niitä imagohaittoja, jotka olisivat todellisia. Sitten kun tähän lausuntoon on lainattu hallituksen tausta-aineistosta kohtia, ydinvoiman kannattajat katsoivat, että niitä ei voi tänne hyväksyä, kunnes saivat kuulla, että ne ovatkin hallituksen esityksestä lainattuja kohtia. Täällä muun muassa todetaan se, että hallitus myöntää sen, että uusiutuvien energialähteiden käyttö todennäköisesti vähenee tai ei todennäköisesti lisäänny yhtä paljon, jos uusi ydinvoimala rakennetaan. Siinä mielessä täytyy antaa hallitukselle kiitos rehellisyydestä, että näin tapahtui, vaikka täällä jotkut ovat puheenvuorossaan toistakin väittäneet.

En tule missään tapauksessa hyväksymään perjantain äänestyksessä lisäydinvoiman rakentamista enkä myöskään sitä, että tässä yhteydessä on tuotu Posivan uusi hakemus tänne, kun silloin, kun edellisen kerran käsiteltiin Posivan hakemusta jo olemassa olevien jätteiden sijoittamisesta maaperään, siinä yhteydessä sanottiin, että tämä ei millään tavalla koske — ministeri Mönkäre vielä täällä sanoi, että tämä ei millään tavalla koske — uuden ydinvoimalan jätteitä. Nyt olemme saaneet heti, vajaan vuoden kuluttua, uuden lupahakemuksen, mikä minusta ei ole kyllä oikein hyvä menettelytapa. Olisi pitänyt silloin sanoa, että myöskin uuden ydinvoimalan jätteet tullaan hautaamaan samaan paikkaan.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kestävän kehityksen toimikunnan mukaan kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta. Sen päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Lisäydinvoiman rakentamisesta päättää eduskunta. Päättäjinä ja kansanedustajina ohjaamme ratkaisevasti omalla energiapäätöksellämme tulevaisuuden suuntaa ja tulevien sukupolvien elinoloja.

Vaikka ydinvoimakeskustelu on leimattu tunnepohjaiseksi ja edustajat saavat äänestää energiaratkaisusta niin sanotusti omantunnon mukaan, on päätöstä tehtäessä ensisijaisesti harkittava tosiasioita. Suomi tarvitsee kestävän kehityksen mukaisen perusvoimaratkaisun. Sekä kansallisesta että globaalista näkökulmasta tarkasteltuna on nykyisessä tilanteessa ydinvoima paras ratkaisu energiantuotannon ongelmaan sekä ympäristön että talouden kannalta.

Tällä hetkellä tilanne on se, että sähkönkulutuksemme kasvaa ja oma tuotantomme pienenee nykyisten voimaloidemme vanhentuessa. Sähköntarve ei vähene, vaikka olemmekin siirtyneet jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Maantieteellisten olojemme ja teollisuuden rakenteen vuoksi käytämme paljon energiaa. Suomi on jo nyt energiahuollossaan 70-prosenttisesti riippuvainen tuonnista ja noin 40-prosenttisesti riippuvainen tuonnista Venäjältä. Osuus on suurempi kuin kaikkien kotimaisten energialähteiden osuus yhteensä, joka on noin 30 prosenttia. Edullisen ja päästöttömän sähköntuotannon oma kapasiteettimme on siis jo nyt yhden suuren lisäreaktorin vuosituotannon verran liian pieni. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että yhteispohjoismainen ylikapasiteetti purkautuu viimeistään vuonna 2005, on päätöksellä jo kiire.

Kaikkein suurin epävarmuus sähkön hinnasta ja saatavuudesta toteutuu siinä tapauksessa, ettei kotimaista kapasiteettia ole riittävästi. Varoittava esimerkki löytyy Kaliforniasta, jossa ei ajoissa investoitu tarvittaviin voimalaitoksiin. Siellä kuluttajat joutuvat maksamaan kohtuuttoman hinnan käyttämästään sähköstä. Tämä tilanne ei saa syntyä pohjoisessa ja kylmässä maassamme.

Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää, kuinka vähän ydinvoiman vastustajat kiinnittävät huomiota fossiilisten polttoaineiden aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Ollaan huolissaan siitä, mitä voi tapahtua tuhansien vuosien kuluttua, mutta ei realistisesti mietitä, mitä ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa jo seuraavien vuosikymmenien aikana. Ikäviä yllätyksiä on nykymenolla tulossa. Merenpinta nousee hukuttaen saarivaltioita ja alavia rannikkoseutuja, äärimmäiset sääilmiöt kuten tulvat, pyörremyrskyt, kuivuuskaudet lisääntyvät. Luonnon monimuotoisuus pienenee. Jos ilmiö heikentää pohjoiseen lämpöä tuovaa Golfvirtaa, Suomen ilmasto kylmenisi huomattavasti.

Fossiiliset polttoaineet ovat uhka myös ihmisen terveydelle. Polttovoimalat ja liikenne tuottavat terveydelle vaarallisia pienhiukkasia, joiden Who:n arvioi aiheuttavan joka vuosi maailmassa kolme miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu taas laajentaa trooppisten tautien, kuten malarian, levinneisyyttä.

Täällä salissa on kummasteltu sitä, miksei uusia bioenergian ja säästön tukia voisi toteuttaa ilman ydinvoimalaa. Mielestäni bioenergia ja ydinvoima eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan ne täydentävät hyvin toisiaan. Molempien käytön yhtäaikainen lisääminen muodostaa kustannustehokkaimman ja ympäristöystävällisimmän kokonaisuuden. Lisäksi täytyy muistaa, että ydinvoiman lisärakentaminen ei kuluta veroeuroja, vaan teollisuus vastaa itse laitosyksikön rakentamisen kustannuksista. Näin ollen ydinvoiman käyttö perusvoiman tuottamiseen luo osaltaan liikkumavaraa uusiutuvien energialähteiden käytön tukemiseen ja on myös edellytys niiden rahoituspohjan turvaamiselle. Samoin voidaan entistä enemmän tukea energiansäästöä edistäviä investointeja.

Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään YK:n ilmastosopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja EU:n sisäisen taakanjaon mukaisesti vuoden 90 tasolle vuosiin 2008 ja 2012 mennessä. Tavoite on niin vaativa, että sen saavuttamiseksi tarvitaan kaikki käyttökelpoiset keinot mukaan lukien ydinvoiman lisärakentaminen. Suomen kansainvälinen maine ja imago puhtaana ja ympäristöystävällisenä maana ei kärsi myönteisestä ydinvoimaratkaisusta, päinvastoin. Enemmän imagohaittaa aiheuttaisi maallemme ja elinkeinoelämällemme se, ettemme pystyisi täyttämään Kioton päästötavoitteita.

Ydinvoiman lisärakentamisen työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä. Uuden ydinvoimalayksikön kustannukset ovat arviolta 1,7—2,5 miljardia euroa. Kotimaisen rakennus- ja asennustyön sekä kotimaisten materiaalien ja laitteiden osuus kokonaiskustannuksista on noin puolet. Suurin työllisyysvaikutus syntyy kuitenkin siitä, että varmistaessaan teollisuudelle kohtuuhintaisen energian saannin pitkälle tulevaisuuteen ydinvoiman lisärakentaminen edesauttaa teollisuuden laajennusinvestointien toteutumista Suomessa. Näin erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden aloilla, joilla on vireillä laajennusinvestointeja useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimaa tarvitaan turvaamaan perusvoiman saatavuus, joka on tulevan talouskasvun ja parantuvan työllisyyden perusedellytys. Myös ympäristön puhtauden ja monimuotoisuuden säilyttämisen sekä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta oikea energiaratkaisu tämän päivän tilanteessa on viidennen ydinvoimalan rakentaminen.