Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Aina kesäisin on kovin suosittua keskustella vesiensuojelusta ja Itämeren tilanteesta, saariston tilanteesta ja Saaristomeren tilanteesta, mutta sitten, kun syyskylmät tulevat ja jää peittää ongelmat, asia tahtoo jäädä unohduksiin.

Olen tehnyt tämän lakialoitteen sen vuoksi, että valiokunnat voisivat käsitellä myös vaihtoehtoja pelkästään rahallisille porkkanoille ja suosituksille ja toiveille siitä, miten vesien tilaa voitaisiin parantaa. Muun muassa Itämeren suojelukomissio Helcom on hiljattain antanut taas kerran raportteja aiheesta ja todennut, että Suomi on puuttunut ongelmakohtiinsa, mutta siellä on yksi paha ongelmakohta edelleen ja se koskee Lounais-Suomen maanviljelyä.

Kuten monista julkisuudessa olleista niin ympäristöministeri Lehtomäen kuin ympäristöministeri Tiilikaisenkin puheenvuoroista on käynyt ilmi, tunnettu tosiasia on, että nimenomaan maanviljelys on se, joka saastuttaa Suomen osalta eniten Saaristomerta ja Itämerta. Kuitenkin monena vuonna on jo maksettu maanviljelyksen osalta erilaisia tukia ympäristötuen nimellä, mutta jotenkin tuntuu, että nämä ovat olleet aika tehottomia, koska merten tila ja veden laatu vain heikkenevät.

Tämä lakialoitteeni on nyt vaihtoehto, jossa voitaisiin säätää ensinnäkin pakolliseksi 15 metriä leveiden suojavyöhykkeiden rakentaminen kaikille pelloille, joilla maataloutta harjoitetaan vesistöjen välittömässä läheisyydessä. Toinen vaihtoehto voisi sitten olla, mikäli tämä ei ole mahdollista tai näyttää siltä, että tästä huolimatta esimerkiksi maanpinnan muodon takia tai muista syistä saastuttavaa vaikutusta ja valumia ei voida estää, että kokonaan kielletään maanviljelyksen harjoittaminen sellaisilla pelloilla, joilla ei suojavyöhykkeelläkään saada tilannetta paremmaksi.

Tällä hetkellä ainakin kotiseudullani Turussa jos kulkee joen vartta pitkin Aurajoella, joka on yksi eniten maanviljelyksen saastuttamista joista, joka tuo Saaristomerelle kovin paljon näitä maanviljelyksen aiheuttamia valumia, aivan kaupungin keskustasta lähtien ihan riippumatta siitä, missä kohtaa ollaan, ollaanko kaukana maaseudulla, kymmenien kilometrien päässä, vai Turun kaupunkialueella, pellot on kynnetty ihan vesirajaan asti. Ehkä sitten joillakin vedenkorkeuksilla siinä voidaan nähdä metrin kahden suojavyöhyke, mutta aika usein pellot on todella kynnetty niin alas kuin vain suinkin päästään. Tällainen totta kai aiheuttaa paljon valumia mereen.

Toinen asia, jota tässä lakialoitteessa käsittelen — ja en nyt ole sitten ihan varma, onko ympäristövaliokunta oikea valiokunta tätä käsittelemään — koskettelee ryhmäkannetta. Muutama päivä sitten, tämän kuun alussa, astui voimaan uusi ryhmäkannelaki, josta oli jätetty pois ympäristövahingot siitä huolimatta, että aikanaan työryhmä niitä esitti. Tässä lakialoitteessa esitän, että ryhmäkannelakiin lisättäisiin mahdollisuus myös ympäristövahinkojen osalta nostaa tällainen ryhmäkanne. Ympäristöasiathan ovat tyypillisesti sellaisia asioita, joissa suuri joukko ihmisiä kärsii vahinkoa ympäristön turmeltumisesta, ja erittäin hyvin nimenomaan tällaisiin tilanteisiin ryhmäkanne sopisi.

Lakiesityksen mukaan toimivaltainen viranomainen olisi ryhmäkanteessa Länsi-Suomen ympäristökeskus. Mutta sitten tässä on myös ajateltu sellaista tilannetta, että jostain syystä ympäristökeskus ei tällaista ryhmäkannetta nostaisi. Silloin toissijainen kanneoikeus olisi rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on asuinympäristön viihtyisyyden, ympäristön- tai luonnonsuojelun taikka kalastuksen, maanviljelyn, poron- tai metsänhoidon edistäminen ja jonka toimialueella ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa tarkoitettu vahinko on ilmennyt.

Pidän tätä erittäin tarpeellisena uudistuksena ja lisäyksenä ja toivoisin, että tätä voitaisiin myös käyttää sellaisissa tilanteissa, joissa selvästi todetaan, että maanviljelyksen suojavyöhykkeitä on rikottu ja niiden seurauksena on aiheutunut runsasta merien saastumista. Tällä hetkellä aivan liian lepsusti suhtaudutaan siihen, että tunnetuista tosiasioista huolimatta ei haluta puuttua maanviljelyksen vesiensuojelulle aiheuttamiin ongelmiin ja vesien saastumiseen. Yksi keino näiden pakollisten määräysten lisäksi olisi se pelote, että useat kansalaiset voisivat yhdessä tällaisen ryhmäkanteen nostaa, jos näitä määräyksiä vesiensuojelusta ei noudatettaisi.

Eli kun puhemies sanoi puhemiesneuvoston esittävän lakialoitetta pelkästään ympäristövaliokuntaan, niin varmasti tämän suojavyöhykkeen rakentamisen osalta tai maatalouden harjoittamisen kieltämisen osalta pelloilla, joilla maatalouden ravinnepäästöjä ei voida hillitä ja estää, valiokunta on oikea. Mutta ehkä ryhmäkannelain osalta oikeampi osoite olisi voinut olla lakivaliokunta, mutta varmasti myös ympäristövaliokunta voi ympäristövahinkojen osalta toivottavasti sitten ottaa käsittelyyn myös tämän ryhmäkannelain.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puhemiehen, notaarien ja virkamiesten lisäksi meitä on nyt lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja Annika Lapintie ja allekirjoittanut paikalla, ja kello on 20.02. Tämä on tietysti ympäristöasioissa aina niin, että se on se viimeinen, kun se y on kuitenkin siellä niin kaukana aakkosissa, siitä tämä johtuu. Tällaista logiikkaa eduskunnassa aina vuodesta toiseen noudatetaan.

Mutta, puhemies, tässä todella on hyvästä lakialoitteesta kyse, ja ainakin nyt sitten pöytäkirjoihin ja internetiin jne. voi todeta, että tässä ed. Lapintie on aikaansa edellä, tai sanotaan niin, että eduskunta aikaansa jäljessä, koska kun ryhmäkannelaki viime vaalikaudella laadittiin, niin todella, niin kuin ed. Lapintie totesi, ihan loppuun saakka valmistelussa olivat mukana ympäristöasiat kanteen kohteena soveltamisalan osana, mutta ympäristövahingot pudotettiin sitten pois, ja tuo taisi olla kolmas kerta, kun yleensä tätä ryhmäkannelakia pyrittiin toteuttamaan.

UPM-Kymmenen mustalipeäonnettomuus Lappeenrannassa oli eräs esimerkki siitä, miten tämä olisi toiminut tällaisessa ympäristövahinkoasiassa. Tässä itse tapauksessa UPM-Kymmenehän sopi sitten yksittäin vahingonkärsijöiden kanssa tästä asiasta. Mutta joka tapauksessa ympäristön herkkyys ja toisaalta vaikeus toimia suurta saastuttajaa vastaan olisi sellainen peruste, joka olisi kanneoikeudessa huomioitava.

Sitten tämä 4 §, kanneoikeus, tässä ryhmäkannelain muuttamisasiassa on erittäin edistyksellinen ja toissijainen kanneoikeus myös tai nimenomaan se. Tämä 4 a § on tapa viedä eteenpäin asiaa, joka ei ole nykylainsäädännössä, ja tämä on tietysti oikean suuntainen ja edistyksellinen ja rohkea. Mutta Suomessahan jäätiin nimenomaan tähän viranomaistoimintaan eli kuluttaja-asiamiehen toimintaan ja valtion viranomainen tässä on kanteen nostajana, mutta uskon, että tulevaisuudessa pääsemme vielä tästä 4 §:stä tuohon 4 a §:ään.

Valiokunnan osalta varmasti on pakko ehdottaa ja todeta, että se tältä osin lähetettäisiin nimenomaan lakivaliokuntaan, koska se lakivaliokunta sen ryhmäkannelainkin sääti. Ympäristövaliokunta antoi siihen lausunnon, eli tämä varmasti on, kun nyt kaksi lakia on yhdessä esityksessä, mennyt siinä mielessä tämän ensimmäisen ehdotuksen mukaan, joka siis on ympäristönsuojelulain 6 §:n muuttaminen.

Tämä on erittäin positiivinen ja hyvä asia ja osoittaa lakialoitteen tekijän osaamista. Tietysti tätä auttaa se, että hän on Lounais-Suomesta Turun alueelta, jossa nimenomaan maanviljelyn rehevöittävä vaikutus on kaikkein pahin. Tähän asiaan on kiinnitetty vuosia huomiota. Nämä niin sanotut hotspotit eli nämä kaikkein vaikeimmat alueet vesistöjen rehevöitymisen suhteen löytyvät sieltä päin. Ne pitää selvittää. No, nyt on lähdetty vuosien jälkeen pikkuhiljaa liikkeelle. Vuoden 2008 budjetissa on yhteensä 2 miljoonaa euroa tämän tyyppisiin asioihin, 1 miljoona siellä ympäristöpääluokan puolella, toinen maa- ja metsätalousministeriön pääluokan puolella. Ne eivät ole tietenkään riittäviä vaan alkua, mutta selvitys joka tapauksessa on menossa.

Nämä selvityksethän suuntautuvat siihen, missä tapahtuu eniten eroosiota, mutta mitään selvityksiä siihen ei tarvita, että 6 § voitaisiin näin säätää niin kuin tässä ed. Lapintie ja muut, allekirjoittanut mukana, esittävät. Tämä tiedetään ja nämä suojavyöhykkeen tarpeet tiedetään ja tämä kieltonäkökulma on otettava huomioon. No, tässä periaate.

Lopuksi: Kun aina sanotaan, että ei pitäisi säätää kieltoja vaan positiivisia porkkanoita, ei keppejä, niin maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoshillinnässä kuin paikallisissakin asioissa tarvitaan molempia, myöskin selkeitä kieltoja, rajoja. Me tiedämme, että Suomen sisävesien saastuminen on pysähdytetty nimenomaan kielloilla, samoin meillä ilman saastuttaminen typen ja etenkin rikin oksideilla, ja tämän happamoitumisprosessin pysähdyttäminen on tapahtunut kieltoja ja sitovia säädöksiä käyttäen.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ehkä ed. Tiusanen ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana voi sitten vaikuttaa siihen, että valiokunta voisi pyytää vaikka lausunnon tämän ryhmäkanteen osalta lakivaliokunnalta.

Mutta samoin kuin ed. Tiusanen totesi, minustakin on todella ikävää, että näin vähän edustajia nyt osallistuu tähän keskusteluun. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin vielä syksyllä tullaan keskustelemaan Itämerestä ajankohtaiskeskustelun muodossa, joka liittyy kansainvälisten järjestöjen raporttien käsittelyyn, ja silloin Itämerestä voidaan keskustella niin ympäristönsuojelun osalta kuin muidenkin turvallisuusriskien osalta ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta. Täytyy toivoa, että tätä vakavaa ja tulevaisuuden kannalta Suomen osalta ja koko Itämeren osalta hyvinkin tärkeää asiaa olisi sitten suurempi joukko kansanedustajiakin käsittelemässä, jotta tämä nyt ei vain jäisi tähän yhteen kertaan, koska yhdellä kerralla tätä asiaa todellakaan ei pystytä ratkaisemaa n.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lapintien mainitsema ajankohtaiskeskustelu toivon mukaan todella toteutuu. Meillä on pitkä aika siitä, kun ympäristöasiat ovat viimeksi olleet ajankohtaiskeskustelun kohteena.

Toinen asia on ilmastonmuutokseen liittyvä ajankohtaiskeskustelu. Sen paikka olisi mitä ilmeisimmin ja, voisi sanoa, nyt viimeistään helmikuussa. Balin kokous on joulukuun alussa. Ennen sitä voisi olla tietysti oma paikkansa sille, siis joko marraskuussa tai helmikuussa. Mutta en usko, että ed. Lapintie sen enempää kuin allekirjoittanutkaan on turhautunut siitä, että täällä alhaalla ei ketään muita kansanedustajia ole, puhemies on siellä paikallaan. Tämähän on toistunut tietysti monien vuosien ajan lukuisia kertoja, mutta arvoisan varapuhemiehen kautta, joka nyt puhemiehenä on, haluaisin viestittää puhemiesneuvostoon ja puhemiehille sitä, että kyllä ympäristöasioita voitaisiin joskus, vaikka nyt vaihteen vuoksi, laittaa hiukan sinne alkupäähän.