Raimo Vistbacka /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen tuloverolain 63 § kuuluu tällä hetkellä näin:

"Veronalaista ansiotuloa on se työn arvo, jonka verovelvollinen tai hänen puolisonsa, verovelvollisen kotona oleva lapsi, joka ennen verovuotta on täyttänyt 14 vuotta, ja kuolinpesän tai verotusyhtymän osakas taikka perheenjäsenensä ovat verovuonna tehneet valmistaessaan tai kuljettaessaan puutavaraa maatilan metsästä tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä (hankintatyö).

Hankintatyö arvioidaan rahana siihen määrään, joka siitä työstä olisi palkatulle henkilölle suoritettava.

Hankintatyön arvo katsotaan veronalaiseksi tuloksi kuitenkin vain siltä osin kuin edellä tarkoitettujen henkilöiden valmistaman tai kuljettaman puun määrä yhteensä ylittää 125 kuutiometriä."

Joitakin aikoja sitten, silloin kun näitä tiukennuksia määrätyiltä osin tehtiin, eduskunnan enemmistö pudotti 25 kuutiolla silloista määrää, joka oli 150 kuutiota. Silloin ihmettelin kyllä suuresti sitä, mikä järki tällaisessa muutoksessa oli, oliko kyse kateudesta tai jostakin muusta. Oma käsitykseni on se, että tämä pykälämuutos, jota esitän, jossa tämä nykyinen 125 kuutiota muutetaan 150 kuutioon eli lisätään tavallaan 25 kuutiolla sitä määrää, jonka voi hankintatyönä tehdä niin, ettei siitä lähde ansiotuloveroon mitään, lisäisi puuhuoltoa yrityksille, ainakin jonkin verran, ja lisäisi myös maaseudun ansiomahdollisuuksia niille ihmisille, jotka haluavat niitä pieniä metsäplänttejä siellä hoitaa, ja harvennushakkuita useimmiten tehdään näin.

Ja uskoisin näin, että tämä auttaisi myös paljon puhuttuun metsäteollisuuden puunsaannin turvaamiseen. Hallitushan on asettanut tavoitteen, että pitäisi saada yhä enemmän kotimaista puuraaka-ainetta. Itse toivoisin ja näkisin, että tämä ainakin edesauttaisi siihen suuntaan, vaikkakaan kerralla tietysti ja heti se ei niin näy. Mutta uskon näin. Täällä on ed. Lahtela, joka on aika paljon varmasti ollut tekemisissä moottorisahan ja kirveen kanssa metsässä ja ehkä tietää, että silloin kun omistaja tekee niitä töitä, myöskin se metsä rupeaa ehkä myöhemmin tuottamaan paremmin. Tältä pohjalta itse näen, että silloin saavutettaisiin ehkä paremmin myös se hallituksen tavoite nostaa sitä kuutiomäärää, mitä hallitus on suunnitellut, eli sitä lisättäisiin tuollainen 10—15 miljoonaa kuutiota.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tällä tavoin, ja toivon, että kaikesta huolimatta tämän suuntainen lakialoite etenisi ja ainakin hallituspuolueissa otettaisiin huomioon se mahdollisuus, mitä tämä minun mielestäni ainakin maaseudulle toisi lisäarvona.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka esittää tässä aloitteessaan palaamista ennen vuotta 1993 olleeseen tilanteeseen, jolloin tämä verovapausraja oli 150 kuutiota, eikä tässä lakialoitteessa sinänsä mitään vikaa ole. Tärkeää on myöskin metsänomistajan omatoimisuus omassa metsässään, varsinkin näissä harvennushakkuissa. Mutta pääongelma ei suinkaan tänä päivänä ole tässä verokysymyksessä vaan siinä, että teollisuus hinnoittelee mielivaltaisesti puun niin, että kannattaa myydä pystykaupalla. Ei juuri enää hankintakauppaa kannata tehdä muuta kuin tosiaan siinä oman metsän hoitamismielessä ja kuntoilumielessä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmetyttää kyllä, miksi vuonna 1993, silloin aikanaan, sen aikainen porvarihallitus muutti tämän rajan, koska kyse kuitenkin on siitä, jotta minusta pitäisi kannustaa metsänomistajia tämmöiseen omatoimisuuteen, niin kuin ed. Kiviranta tässä jo äsken totesi. Nimittäin jos kaikki ne metsänomistajat saataisiin tajuamaan se juttu, miten paljon siellä metsässä kannattaa tehdä töitä ja mitä se tarkoittaa tulevaisuuden eteen kans sitten, siis jopa omassa kukkarossa, niin silloin se olisi erittäin hyvä asia.

Minä kirjoitin tähän ed. Vistbackan aloitteeseen nimeni, koska minusta tämä on todella hyvä asia. Tällä voisi osin jopa ratkaista sitä kysymystä, mitä tässä on todettukin siitä, jotta me tarvitsemme jatkossa semmoisen 15 miljoonaa kuutiota kotimaista puuta lisää, koska siinä vaiheessa, kun Venäjä nostaa nämä puutullit sille tasolle, mitä ovat ilmoittaneet, Venäjän puuntuonti todennäköisesti tyrehtyy kokonaan, jos siellä ei järki voita ja jotain muutoksia tehdä. Ja vaikka muuttuisikin, niin siitä huolimatta minusta on tärkeätä, että meidän omat metsämme ovat kunnossa ja ihmiset saadaan kaikki tekemään siellä metsässä töitä. Nimittäin kun katsoo metsänomistajien ikärakennetta ja kaiken kaikkiaan syntyvyyttä ja kuolevuutta, niin jostain ihmeen syystä maaseutu kyllä harvenee aika tiuhaa tahtia. Silloin toivoisi, että kaikki kynnelle kykenevät ovat tekemässä töitä siellä ja huolehtimassa siitä puujalasta, mikä kuitenkin jatkossakin tulee olemaan Suomen yksi tärkeä osa. Nimittäin jatkossakin Suomen yksi tukijalka on puujalka, ja se tarkoittaa sitä, että meillä pitää olla puuta saatavana ja vielä toimiva puunjalostusteollisuus. Tämä on yksi askel siihen suuntaan, ja kannatan tätä ehdottomasti, ja toivon, kuka onkin sitten siellä asianomaisessa valiokunnassa, että tätä vietäisiin eteenpäin, koska tämä ei ole kuitenkaan rahakysymys.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun tulin puhujapöntöstä, ed. Kuoppakin kiinnitti huomiota tähän samaan, mihin ed. Kiviranta omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota eli mihin hän lopetti, tämän hankintatyön arvon kunnioitukseen tavallaan metsäyhtiöitten toimesta. Varsinkin jos tukkipuuta ajattelee, niin siellä ei kyllä ainakaan palkoille pääse sillä, että sitä itse tekee. Kyllä se on lähinnä kuntoilua ja sen metsän kunnostusta ja odotusarvo tulevaisuuteen, että se kasvu paranee siinä. Eli ei sillä kyllä todella rikastumaan pääse, niin kuin ed. Lahtela täällä totesi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi asia unohtui tässä just, kun aikakin tuli täyteen.

Elikkä minä näen semmoiseen ratkaisuksi tämän aloitteen, kun itse tukkipuuhan kannattaa yhä edelleen tehdä niin, että sen moto tekee, se on aika raskastakin kaiken lisäksi, mutta nämä harvennushakkuut ovat tärkeitä. Ihmistyönä kun tehdään harvennushakkuu, niin se on kaikkein parasta, koska silloin voidaan niin kuin vähin vaurioin saada hyvä tulos aikaan, sen sijaan, jotta se moto ei rytistä semmoista leveätä kaistaa. Tässä minusta tämä aloite on erittäin hyvä, että saisi tekemään niitä harvennushakkuita mahdollisimman paljon, koska se on sitä tulevaisuutta. Päätehakkuut ovat erikseen: kun ne ovat tukkipuuta, niin ne pitää tehdäkin sitten jollakin järeämmällä kalustolla. Siinä, niin kuin täällä on edellä jo todettu, ed. Kivirantakin totesi, se hinnoittelu on sen oloinen, jotta siitä ei oikeastaan sille tekijälle jää mitään. Mutta näissä harvennushakkuissahan on, kun katsoo kuitupuun hintaa, hankintahintaa, pystyhintaa, se käppi jo aika iso, niin että siinä jää jo työpalkkaakin ihan hyvästi.