Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tänä vuonna noin 35 000 uutta lukiolaista on aloittanut opintonsa tänä syksynä, ja vaikka, kuten eilen todettiin, lukiokoulutus, opetus, on maksutonta, niin itse lukiossa opiskeleminen ei ole maksutonta, vaan oppilaat joutuvat maksamaan varsin huomattavia kustannuksia. Nämä kustannukset ovat jatkuvasti nousseet. Oppikirjasarjoja muutetaan hyvin lyhyin aikavälein ja niin, että oppikirjoja ei voida kierrättää, opettajat eivät sitä hyväksy, ja näin ollen jatkuvasti joudutaan ostamaan uusia kirjoja, jolloin opiskelijan todelliset opintokustannukset nousevat varsin suuriksi. Kun tähän vielä lisätään pakollinen ylioppilastutkintomaksu, niin Suomen Lukiolaisten Liiton selvityksen mukaan, joka on tänä syksynä tehty, lukion kokonaiskustannukset kohoavat yli 1 600 euron, kun lasketaan yhteen oppimateriaalit ja tämän ylioppilastutkintomaksun aiheuttamat kulut, joten mistään pikkusummista ei ole kysymys.

Senpä johdosta esitän, että lukiokirjat kustannetaan yhteiskunnan varoin ja samoin myöskin tämä ylioppilastutkintomaksu poistetaan, kun itse lukio on ilmainen, mutta ylioppilastutkintoa ei saa, jos ei maksa tätä ylioppilastutkintomaksua. Se on aika erikoinen juttu. Tämä on mielestäni vähän tsaarinaikainen jäänne.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa on muistaakseni näistä samoista asioista aiemminkin tehnyt lakialoitteet, ja sinänsä nämä ovat oikean suuntaisia. Mutta tässä talossa meillä edustajilla on siinä mielessä hiukan arveluttava tapa, että me hyvin helposti olemme sälyttämässä kunnille lisää vastuita. Jos ja kun tässäkin asiassa, jos tämä lakialoite menee eteenpäin, valtio kantaisi sitten oman vastuunsa, olisi sitä helpompi olla kannattamassa. Mutta myönnän toki, kuten ed. Kuoppa tuossa totesi, että nämä lukiolaisten taloudelliset vastuut ovat melkoiset, ja suurin osa vanhemmista ne pystyy kantamaan, mutta sitten on osa nuorista, joilla ei ole mahdollisuuksia näitä maksaa. Näissä asioissa korostuu opinto-ohjaajien ja rehtorien rooli. Itsekin siinä työssä ohjasin näissä tapauksissa nuoret, kun heidän vanhempiensa kanssa keskusteluja käytiin, sosiaalitoimistoon, ja sitä kautta asia hoidettiin.

Mutta todella, jos tämä on jäämässä kokonaan kuntien vastuulle, niin väitänpä, että hyvin tiedätte nytkin, miten kuntatalous on eriytynyt. Tuloveroprosentin kehitys on ehkä keskimäärin 7—10 prosenttia monessa kunnassa. Kun esimerkiksi Itä-Suomessa se on yhtä, kahta jne., niin kunnat eivät tästä selviä. Mutta tämän suuntaista totta kai pitäisi tämän kehityksen olla jatkossa, ja jokaisen nuoren kouluttautumismahdollisuus pitää tässä sivistysvaltiossa taata. Siitä on pidettävä kiinni.