Anneli Kiljunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutetut ovat jättäneet toimintakertomuksen vuodelta 2009, ja käyn sitä nyt muutamalla sanalla läpi. Ensinnäkin Kansaneläkelaitoksen, Kelan, merkitys sosiaaliturvan ja perusturvan toimijana on erittäin merkittävä jo tällä hetkellä, ja sen merkitys tulee varmasti tulevaisuudessa kasvamaan. Kyse on ihmisten elämiseen, hyvinvointiin, terveyteen ja niihin liittyvistä asioista, elikkä ihmisten perusturvasta.

Kelassa näkyvät hyvin vahvasti myös erilaiset yhteiskunnalliset muutokset, ja ne näkyivät myös vuonna 2009. Muun muassa lama, työttömyyden kasvu ja yleinen yhteiskunnallinen epävarmuus näkyvät myös Kelan toiminnassa. Ne näkyvät muun muassa siinä, että etuusmenot tuona vuonna olivat 11,8 miljardia euroa ja kasvua edellisestä vuodesta oli 6 prosenttia. Eniten tämä näkyi nimenomaan työttömyydessä ja työttömyysturvaetuuksien kasvussa, ja tämä kasvu oli 18,5 prosenttia. Tämä näkyi myös asumistuen hakemusten, uusien hakemusten ja entisten, aikaisempien hakemuksien, kasvuna. Sairaanhoitokorvauksia haettiin kuitenkin kaikkein eniten, elikkä Suomen kansalaisista 4,1 miljoonaa henkilöä haki erityyppisiä sairaanhoitokorvauksia. Eläke-etuuksia sai 735 000 suomalaista kansalaista, ja lapsilisää maksettiin reilulle miljoonalle suomalaiselle lapselle.

Kelan yhtenä painopistealueena on ollut jo useamman vuoden aikana asiakaspalvelu, ja näin se oli myös vuonna 2009. Kelassa työskentelee 6 000 työntekijää, ja haluan tässä yhteydessä sanoa jo kiitokset Kelan hallitukselle siitä, että Kelan hallitus lisäsi tämän asiakasmäärän kasvun myötä henkilöstöä sadalla henkilötyövuodella, jotta pystyttiin turvaamaan ihmisten perusturva riittävän nopeassa ajassa.

Kelan asiakaspalvelun painopisteet olivat sähköisessä asioinnissa. Kelan sivuilla käytiin noin 12 miljoonaa eri käyntiä. Kelan asiakaspuhelinpalvelua kehitettiin ja vahvistettiin, ja myös muutamia toimistoja lakkautettiin, mutta käytännössä tällä hetkellä toimistopalveluja kuitenkin hyödynnetään. Toimistoja on tällä hetkellä Suomessa 235. Tämän lisäksi meillä on yhteispalvelupisteitä ja työvoimapalvelukeskuksen kanssa yhteistä toimintaa, joka on myös erittäin tärkeää ja hyvää toimintaa.

Asiakaspalvelua arvioidaan jatkuvasti, jotta pystytään kehittämään toimintaa. Ja vaikka kansaneläkkeestä ja Kelasta yleensä tulee hyvin paljon kielteistä palautetta, kuitenkin toimistojen asiakaskyselyn perusteella Kela saavutti koulukeskiarvon 8,9, joka on kiitettävä ja joka on erittäin hyvä. Siinä mielessä suuret kiitokset Kelan työntekijöille, koska tämä on tarkoittanut myös sitä, että he ovat vahvasti sitoutuneet Kelan kehittämiseen, heitä voi aidosti sanoa kelalaisiksi ja heille on kunniakysymys se, että asiakaspalvelu toimii. Se on myös tarkoittanut sitä, että Kelan työntekijät ovat joutuneet tekemään paljon ylitöitä ja sitä kautta olemaan hyvin joustavia tässä tilanteessa, mikä yhteiskunnassa on.

Kelan valtuutetut seurasivat säännöllisesti muun muassa näitten eri etuusmenojen läpimenoaikoja sekä sitten erilaisia Kelan rahoituskysymyksiä, finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia Kelaan ja monia muita asioita. Tarkoituksena oli, että meillä oli muutamia säännöllisiä asioita, joiden pohjalta sitten pystymme arvioimaan, miten Kelan palvelut toimivat.

Kela myös kävi hyvin vahvasti keskustelua sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta ja siitä tilanteesta. Kelassa tehdään 14 miljoonaa päätöstä, ja näistä noin 30 000 päätöstä menee valitusasteelle. Käytännössä se tarkoittaa noin 0,02 promillea, mutta tietenkin 30 000 erillistä päätöstä on paljon. Sitä ei pidä aliarvioida. Kelan valtuutetut ovat kirjelmöineet tästä sosiaali- ja terveysministeriölle useampaan kertaan, viimeksi tänä vuonna, sillä keskimääräinen käsittelyaika Somlassa on tänä keväänä 511 päivää. Se ei missään mielessä ole ihmisten oikeusturvan näkökulmasta oikein. Tässä yhteydessä toivon, että sosiaali- ja terveysministeriö, eduskunta ja valtiovarainministeriö puuttuisivat tähän suureen epäkohtaan, että ihmisten oikeusturva myös tässä muutoksenhakulautakunnassa toimisi.

Valtuutetut myös kirjelmöivät kahteen otteeseen sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtiovarainministeriölle sekä eduskunnalle koskien työnantajan kansaneläkemaksun poistamista ja Kelan toiminnan rahoittamista. Kirjelmässä valtuutetut edellyttivät, että Kelan etuus- ja toimintamenoja koskeva rahoitus on varmistettava kaikissa olosuhteissa, ja tämä asia käsiteltiin myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Kela on myös ollut erittäin vahvasti mukana Sata-komitean toiminnassa. Käytännössä perusteluna tässä on se, että moni asia, jota Sata-komitea käsitteli, vaikuttaa myös tulevaisuudessa Kelan toimintaan. Kelassa myös kehitetään vahvasti tietojärjestelmäpalveluja. Siellä on ennen muuta kehitetty kansallista tietoarkistoa ja sähköistä reseptiä. Sähköisen reseptin osalta voin todeta tässä vaiheessa, että nyt ensimmäiset pilottihankkeet ovat lähteneet liikkeelle tänä keväänä Turussa, ja toivottavaa on, että tämä pilottihanke etenisi myönteisesti ja hyvin, että voisimme vuosina 2013—2014 ottaa tämän asian käyttöön eri puolilla Suomea.

Kelassa tehdään myös erittäin korkeatasoista tutkimustyötä, ja tämän tutkimustyön tavoitteena on ennen muuta palvella Kelan toimintaa mutta myös meitä päätöksentekijöinä.

Arvoisa puhemies! Tässä esittely Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta vuodelta 2009.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kela on todella massiivinen organisaatio. Eduskunta antaa sille uusia tehtäviä jatkuvasti, muun muassa siirsi tämän elatustuen Kelalle, ja nyt on suunniteltu omaishoidontuen maksatusta Kelalle, mitkä molemmat ovat erittäin perusteltuja ratkaisuja. Etuusmenot olivat, kuten Kelan valtuutettujen puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen sanoi, lähes 12 miljardia viime vuonna, ja suurin kasvu on työttömyysturvaetuuksissa, mikä on erittäin arvattavaa.

Kelan toimistojen lukumäärää on vähennetty, koska osa tästä toiminnasta on siirretty nettiin. Muun muassa Helsingissä on toimistojen määrä puolittunut. Se on hyvä kehitys, mutta tietenkin näille vanhoille ihmisille, jotka ovat tottuneet käymään Kelan toimistoissa, se voi olla pettymys, kun toimisto on hävinnyt. Kelan palvelut ovat kuitenkin saaneet, kuten ed. Kiljunen mainitsi, erittäin hyvän arvosanan: 10:stä 8,9.

Eduskunnan huolena eivät ole läpimenoajat, mistä usein Kelan valtuutetut kovasti puhuvat, eikä mielestäni myöskään tämä kansaneläkemaksun siirtyminen valtion maksettavaksi, sillä kelamaksun poistohan on ollut yksi niitä kaikista viisaimpia elvytystoimenpiteitä, mitä tämä hallitus on tehnyt, vaan nyt ongelmahan on Somla eli siis sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta, joka toimii läheisessä yhteistyössä Kelan kanssa. Se on edelleen pahasti ruuhkautunut sen jälkeen, kun nämä aluetoimistot lopetettiin. Määrärahoja on lisätty useissa budjeteissa, ja toissa päivänä käsitellyssä kolmannessa lisätalousarviossa Somla sai taas lisää rahaa. Selvityksen mukaan Somlan toiminta on erittäin tehokasta, Somla on paljon halvempi kuin erilaiset oikeusasteet ratkaisemaan näitä valitusasioita. Mutta edelleenkin siltä puuttuu rahaa, joten olemme aikoneet ottaa nyt myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tätä asiaa käsittelyyn taas kerran.

Kelan tutkimusosasto tekee erittäin tärkeää ja mielenkiintoista työtä, eikä sitä missään tapauksessa pidä vähentää tai lopettaa, vaan tutkimusosaston pitäisi jatkaa tätä tuloksellista tutkimustyötä. Eräs tutkimus, joka pisti silmääni tuossa kertomuksessa, on se, että yksinhuoltajuus on yleistä, perhepolitiikka ei vastaa riittävästi uusiin haasteisiin. Näin todella on. Tutkimuksessa todetaan, että yksinhuoltajaäideillä ja -perheillä on suuri köyhyysriski ja heillä on suuria toimeentulo-ongelmia, koska yleensä yksinhuoltajat ovat vielä työttömiä. He kaikki keskimäärin ovat eläneet avosuhteessa, kun he ovat nuo lapset saaneet, eivät siis aviosuhteessa, jolloinka tämä isä on lähtenyt lätkimään ja jättänyt perheensä ja tämä perhe on todella jäänyt köyhyyteen, joten nyt pitäisi tehdä näiden yksinhuoltajaperheiden hyväksi paljon enemmän. On erittäin hyvä, että Björn Wahlroos otti esille nämä yksinhuoltajaperheet.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtuutettujen toimintakertomusta lukiessa tulee mieleen, että tarvitaanko Kansaneläkelaitoksen säätelyn ja valvonnan uusimista. Jos lähdetään ensin tilintarkastuksesta, niin lienee selvää, ettei kansanedustajia enää voida nimittää tilintarkastajiksi. Tilintarkastajiksi on valittava joukko ammattihenkilöitä. Sen lisäksi olisi syytä hyödyntää toiminnantarkastajaa, joka raportoisi Kelan toiminnasta ja siellä havaituista ongelmista ja puutteista. Tilin- ja toiminnantarkastusraportit voitaisiin käsitellä neljästi vuodessa.

Kelan hallinto on monimutkainen ja moniportainen. On 12 jäsenen Kelan valtuutetut, on 11-jäseninen hallitus, on 3-jäseninen johtoryhmä, on 17-jäseninen neuvottelukunta, sairausvakuutusasiain neuvottelukunta, sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta, eläkeasiain neuvottelukunta, työterveyshuoltoneuvottelukunta, kuntoutusasiain neuvottelukunta ja työttömyysturva-asiain neuvottelukunta. Näin mittavan päätöksentekojärjestelmän pyörittäminen vaatii jo henkilöstövaroja. Mielestäni päätöksentekojärjestelmää on syytä yksinkertaistaa niin, että perustetaan Kansaneläkelaitoksen hallintoneuvosto, Kela-asioiden neuvottelukunta sekä Kelan johtokunta.

Arvoisa herra puhemies! Hallintoneuvosto valitsisi johtokunnan ja neuvottelukunnan jäsenet, käsittelisi ja hyväksyisi budjetit, toimintasuunnitelmat, toimintakertomukset ja tilinpäätökset, jotka sitten tulisivat eduskunnan käsittelyyn tiedoksiantoina. Eduskunta voisi puolestaan vaihtaa hallintoneuvostoa, jos ei ole tyytyväinen Kelan toimintaan. Hallintoneuvosto taas voisi vaihtaa johtokuntaa, jos se parhaaksi katsoo. Hallintoneuvosto valitsisi Kelan johtajat.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käytän puheenvuoroni tästä Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta sen takia, että tämä on lähetekeskustelu luonteeltaan ja minulla on kaksi eri asiaa, joista toivoisin, että valiokunta voisi niitä mahdollisesti sitten keskustelussaan ja työssään tutkia. On hyvä, että valtuutettujen puheenjohtaja on täällä paikalla tätä asiaa kuuntelemassa. Sinänsä tämä toimintakertomus on ihan asiallinen ja hyvä. Se kertoo toimintaluvuilla, miten valtavista seikoista ja rahavirroista ja isosta henkilöstöstä siellä on kysymys. Siitä en nyt tässä oikeastaan puhu lainkaan, mutta siitä kyllä puhun, että miten tämä iso organisaatio sitten aistii kaikkia niitä asioita, mitä Kelan rahoittaman toiminnan eri osasektoreilla tapahtuu.

Minä otan kaksi asiaa, puhemies, harkitusti tässä esille. Toinen on Reumasäätiön sairaalan kohtalo, ja toinen on sitten ihan moderni asia, taksikuljetuksiin liittyvä seikka.

Ensimmäinen asia on iso ja ihan tarpeeksi kyllä tässä talossa ja muualla käsitelty, mutta koska Kela oli hyvin kiinteästi kiinni Reumasäätiön sairaalassa, kaiketi lähes 60 vuotta, ja viimeiset ajat ainakin suurimpana omistajana eräässä mielessä ja rahoitti kuntoutuslähetteitä ison joukon, niin kyllähän se lopputulos, mikä tänä keväänä sitten tätä kautta nähtiin, kun se mankeloitiin tämmöisenä täytenä yllätyksenä ja katastrofina, jossa itse asiassa potilaat jäivät täysin heitteille, niin saattoiko siinä tosiaan nyt käydä niin, että esimerkiksi valtuutettujen tiedossa ei viime vuonna eikä edellisenä eikä sitä edellisenä vuonna ollut minkäänlaisia ongelmia Reumasäätiön sairaalan toiminnan suhteen? Minusta sitä kannattaisi teidän valiokunnassa kyllä miettiä. Minä en ole puolustamassa sitä, että Reumasäätiön sairaala olisi kokonaisuutena pitänyt säilyttää, mutta avoimesti haluan sanoa sen, että minua hyvin paljon ihmetyttää ja suorastaan ärsyttää se, että tämän ison sairaalan sisällä oli maailmanlaajuisessa mittakaavassa osaamiskeskus, joka koski lapsireuman kirurgista hoitoa. Se on tuottanut huomattavan määrän väitöskirjoja, perustutkimusta, kliinistä tutkimusta ja on ollut arvostettu semmoisena. Se on monitieteellinen yksikkö, ja sen perustaminen muualle on varmasti niin vaikeata, että se ei todennäköisesti koskaan tulekaan perustettua.

Sen yksityiskohtia varmaan ei teidän tässä tutkimuksessa kannata nyt lähteä penkomaan, mutta miten, toisin sanoen, tiedot teille tulee niistä yksiköistä, joiden tulorahoituksen hyvin suuri osa on kiinni siitä, miten Kansaneläkelaitos rahoituksessaan ja taustaomistuksessaan näihin asioihin suhtautuu? On merkillistä, että tämä toimintakertomus ei siitä mainitse millään lailla sanaakaan, vaikka kaikki reumatautien hoito oli vielä viime vuonna keskitetty erityisvaativalla tasolla ja erikoissairaanhoidon tasolla Reumasäätiön sairaalaan Heinolaan. Ei edes mainintaa. Jos on mahdollista, arvoisa valtuutettujen puheenjohtaja, niin valiokuntakeskustelussa tätä mahdollisesti voisitte vähän penätä ja tutkia. Se on suomalaisten kannalta enemmän kuin tärkeä asia.

Sitä paitsi siinä on toinen seikka, joka on minulle nyt myöhemmin vasta selvinnyt. Kela lopetti kuntoutuslähetteiden lähettämisen Heinolaan, ja virallinen selostus julkisuuteen oli se, että se oli kilpailutuksen tulos. Siltä se alun perin näyttikin, ja se olikin kilpailutuksen tulos, mutta minulle on kyllä juridisen asiantuntemuksen kautta selvitetty, että Kelan ei olisi näitä asioita tällä lailla tarvinnut kilpailuttaa. Siinä olisi voinut käyttää niin sanottua neuvottelumenettelyä, ja silloin Kela olisi itse voinut harkita, miten tämä asia hoidetaan. Tässä on syytetty EU:n hankintalainsäädäntöä, ja se ei myöskään pidä paikkaansa, koska EU:ssa on hankintalainsäädäntödirektiivi olemassa, mutta käytännön lainsäädäntö tehdään kansallisesti. Meillä on Suomessa oma lainsäädäntö sitä varten. Jos siinä taas on puutteita ollut esimerkiksi näiden reumapotilaiden lähetteiden suhteen, se olisi pitänyt täällä eduskunnassa huomata lainsäädännössä ja muuttaa sen mukaisesti.

Tämä voi olla varoittava esimerkki nyt muille vastaaville laitoksille, joita Suomessa tällä hetkellä on. Sosiaalisairaala on lehtitietojen mukaan kaiketi kolmen kuukauden lomautuksissa. Sen perusrakenne on aivan samanlainen kuin oli Reumasäätiön sairaalan perusrakenne aikanaan. Onko tämä vahinko, että nyt samana vuonna kaksi laitosta peräkkäin on mennyt? Toinen on jo tuhoutunut, ja toinenkin on tuhoutumassa, ja huhuja kulkee myös muutamista muista sinänsä aivan korkeatasoisista laitoksista, että miten niille mahdollisesti käy. Niiden yhteinen nimike on ainakin se, että ne toimivat kolmannella sektorilla. Onko tässä nyt niin, että kolmannen sektorin tiettyjä osia puhdistetaan, jotta asioissa palataan tavallaan niin kuin yleisen terveydenhuoltojärjestelmän piiriin? Sinänsä ihan viisas ajatus, mutta jos se tehdään näin äkillisesti niin kuin Reumasäätiön sairaalan yhteydessä, niin potilaat, jotka ovat kaikista tärkein kohderyhmä ja jotka kärsivät myöskin kaikista eniten, niin se ei kyllä sivistysvaltioon sovi ollenkaan. No, tämä on mennyttä aikaa, mutta minä toivoisin, että siitä voitaisiin jotain lukea teidän tarkastuskertomuslausunnossanne sitten, kun se tulee takaisin tänne täysistuntoon. Minä ainakin mielelläni lukisin erityisesti sen kohdan.

Toinen asia on sitten vaikeavammaisia koskeva taksiliikenteeseen kuuluva asia, joka on myöskin nyt Kelan kautta listoilla. Se ei koske tätä toimintakertomusta, mutta se kertoo, miten näitä asioita erilaisten kohderyhmien keskuudessa hoidetaan. Nimittäin kysymyksessä on taksa-asetusmuutos, johon liittyvän sähköpostin sain tänään. Se kulkee niin, että "taksa-asetukseen lisättäisiin nimenomainen maininta siitä, että liikuntavammainen ihminen ja etenkin vaikeavammainen ihminen voitaisiin taksinkuljettajan toimesta saattaa myös portaissa kotiovelle. Tästä palvelusta olisi sitten oikeus periä taksassa säädetty summa. Samalla se oikeuttaisi asiakkaan vaatimaan ko. palvelua." Tämä lähettäjä jatkaa, että "nyt tätä mainintaa ei ole missään, ja jos kuskilta, taksinkuljettajalta, puuttuu hyvää tahtoa, jää tämä liikuntavammainen tai vaikeavammainen asiakas rakennuksen ulkopuolelle eikä pääse kerrostalossa omasta ovestaan sisälle. Näin on käynyt useita kertoja. Vammaisliike tietää sen. Asia selkiytyisi, ja se olisi sekä asiakkaan että taksinkuljettajan kannalta oikein." Tämä lähettäjä kertoo, että hän on puoli vuotta lobannut tämän asian ympärillä eri puolilla itse vaikeavammaisena, palaveerannut myös sosiaali- ja terveysministeriössä virkamiesten kanssa. Tavallaan on sanottu, että tämähän on hyvä asia, niin kuin niin monta kertaa vammaisasioissa käy. Nyt kuitenkin, kun taksa-asetus vahvistetaan uudelleen kesäkuun lopussa, tässä tulee Kela nyt mukaan. Miten se suhtautuu tämmöiseen asiaan, jossa on hyvin selkeä kohderyhmä, jolle halutaan pientä parannusta? Kela on yksikantaisesti asiaa vastaan, vaikka aina neuvotteluissa ovat olleet myötämielisiä, lopullinen asia on nyt tämän paperin mukaan selvästi kielteinen.

Minä otan harkitusti, puhemies, tämän esille myös sen takia, että tämä on rutiinia, että me käsittelemme näitä toimintakertomuksia; isot kokonaisuudet menevät oikein, ja tilintarkastajat toimivat, ja kaikki on kohdallaan. Mutta nyt on kaksi esimerkkiä tässä: Kaikki Suomen reumapotilaat, jotka joutuivat yllättäin täysin sotkuiseen tilanteeseen, ja tässä on toinen edessä oleva asia, joka on ihan saman tyylinen, moderni, pieni, ei voi olla iso kustannuskysymys, johon suhtaudutaan kielteisesti. Minkä takia nämä asiat menevät näin? Tämän suuntaista vihjettäkään ei saa tästä toimintakertomuksesta, ja sen takia halusin sen nyt täällä avoimesti kertoa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä piti erinomaisen puheenvuoron, ja haluaisin itse myös paneutua tähän samaan asiaan, Reumasäätiön sairaalaan.

Tuntuu todella kummalliselta, jos on niin, että Kelan valtuutetut eivät ole vuoden 2009 aikana tätä asiaa päässeet käsittelemään tai heitä ei ole informoitu siitä, mitä Heinolan Reumasäätiön sairaalalle tulee tapahtumaan. Aivan oikein, Kansaneläkelaitos on ollut päävastuussa sen takia, että se hallinnoi tässä säätiössä sairaalapaikoista suurta enemmistöä. Sillä oli myös ikään kuin omistajan asema, vaikka tähän on haluttu muuta sanoa. Sen lisäksi se oli se taho, joka lähetti sinne asiakkaat, ja sitten, aivan kuten ed. Akaan-Penttilä totesi, lopetti nämä ja vetosi siihen, että annettu hoito on liian kallista.

Kuitenkin kyseessä oli tämän ortopedian ja kirurgisen hoidon, reumakirurgian, lisäksi myöskin kuntoutuksen näkökulmasta erinomaisen korkeatasoinen sairaala, ympäristö, joka tuki potilasta sekä henkisesti että fyysisesti. Se oli syntynyt vuosien kehityksen tuloksena, ja todella tämän kaltaista ei mitenkään keinotekoisesti pystytä minnekään tekemään. Se on jo nähty, ja se tiedetään toki jo etukäteen.

Tämä kuntoutuksen siirtäminen pois Heinolasta, muun muassa Punkaharjulle, tapahtui siis tarjouspyyntöjen perusteella, kilpailun mukaan. Kuitenkin, aivan oikein, tarjouspyyntö voidaan aina tehdä sillä tavalla, että siinä otetaan huomioon nimenomaan osaaminen, mitä oli Heinolassa, mitä ei ollut Punkaharjulla. Soitin asiasta Punkaharjulle sikäläiseen kuntoutuslaitokseen, jonne nämä potilaat oli osoitettu, ja siellä todettiin, että eiväthän he ole mikään reumakuntoutuspaikka. He ovat erikoistuneet nimenomaan aivoverenkiertohäiriöiden jälkeisten halvaustilojen kuntoutukseen. Ja he totesivat, että he pelkäävät, että heille tapahtuu samalla tavalla kuin Heinolalle jatkossa, niin ettei Kela enää lähetä heille potilaita vaan jakaa ne taas jonnekin muualle. Tämä on erittäin ongelmallista. Ja taas vastaavasti Heinolan ylilääkäri kertoi, että sieltä tuli tämän päätöksen jälkeen, siis sieltä Punkaharjulta, kyselijöitä heti sinne Heinolaan, että miten niitä reumapotilaita kuntoutetaan.

Kyseessä on siis hyvin ongelmallinen asia, lääketieteellisen hoidon, kuntoutuksen toteutumisen näkökulmasta Suomessa, nimenomaan tällä erityisalalla: reuma ja sitten tämä juveniili reuma eli tämä lasten, nuorten reumasairaustyyppi. Ja biolääkkeet eivät ole mikään ratkaisu, että voisi sanoa, että emme tarvitse kuntoutusta, kun meillä on biolääkkeet. Ei ollenkaan. Niiden biolääkkeiden määräämisessä tarvitaan myös osaamista.

Arvoisa puhemies! Kuntoutuksesta muuten. Tässä lyhyessä kertomuksessa on myös siihen kiinnitetty huomiota. Sanoisin, että kuntoutus on tässä terveydenhoidon, sairaanhoidon ketjussa se heikko lenkki, ja se, että sitä ei saada. Vaikka meillä on lait ja oikeudet mainittu varsin laajasti kuntoutukseen, niin sitä ei käytännössä saa. Ei etenkään, jos potilas on ylittänyt tietyt ikävuodet. Maaginen ikähän on tämä eläkeikä, ja sen jälkeen saatava kuntoutus on erittäin epätodennäköistä ja harvinaista, siis Kelan toimesta. Kuitenkin kuntoutusta myös ikääntyvät tarvitsevat. Se auttaa heidän kotikuntoisuutensa säilymiseen ja siihen, että he eivät tule laitospotilaspaikoille.

Täällä mainittiin nämä Kelan toimistot ja niiden lakkauttaminen osittain monessa paikassa, Helsingissä puolet, niin kuin täällä ed. Asko-Seljavaara totesi. On syntynyt myös Kela-kioskeja, siis pieniä yksiköitä, joihin juuri mahtuu ehkä yksi ihminen yhdellä kertaa sisään ja joissa sitten tavataan aikaisemman toimiston sijaan. Tällainen on esimerkiksi Kotkassa. Kuitenkin toivoisin, että näissä voitaisiin hiukan malttia säilyttää ja säilyttää myös intimiteetti, niin että siellä ei sitten informaatio kulkisi useampiin korviin asiattomasti. Tämä pieni tila usein kuitenkin pitää sisällään enemmän kuin yhden asiakkaan, ja myöskin se on asiakasviihtyvyyden kannalta tärkeää, ettei jonottaa tarvitse ulkona.

Täällä todettiin myöskin yksinhuoltajien ongelmista. Ja tässä ed. Asko-Seljavaara totesi, että hyvä, että pankinjohtaja Björn Wahlroos on nostanut tuon asian esille. Tässä voi tietysti sanoa, että hän nosti sen upside down -tavalla esille sillä lailla, että hän totesi, että tällaisia yksinhuoltajia, naisia useimmiten, on turha tukea, tällä tavalla tällaista varsin epäinhimillistä näkökulmaa toi esille. Ehkäpä, jos ajattelemme asiaa positiivisesti, hän halusi, että asiasta keskustellaan, ja näinhän on yhteiskunnassa tapahtunut tänäänkin täällä, ja toivon mukaan tämä asia menee eteenpäin.

Puhemies, sitten tähän Kelaan kaiken kaikkiaan. Tämä on erinomainen laitos. On tärkeätä, että meillä on tällainen yksikkö Suomessa, joka toimii, jolla on asiantuntevuutta. Tätä ei pidä viedä pois eduskunnan alaisuudesta, vaikka tuo Reumasäätiön sairaalan kohtalo Kelan toiminnan näkökulmasta ja siitä, että Kela toimii eduskunnan vastuulla, on kyllä varoittava esimerkki. Olemmeko me kyllin hereillä, me, joidenka pitäisi olla Kelan toiminnasta vastaamassa? Mutta uskon, että tässä asiassa vielä parannusta tulee, ja kiitän Kansaneläkelaitoksen valtuutettuja aktiivisesta työstä. Sen kyllä huomaa, että tämä joukko on asialleen omistautunut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellinen puhuja, haluan myöskin yhtyä kiitoksiin Kelan henkilökunnalle, kiitoksiin johtaja Huuhtaselle, ja toivon menestystä myös tehtävässä aloittavalle Liisa Hyssälälle.

Heinolan Reuman kohdalta henkilökohtaisesti toivoisin, että voitaisiin vieläkin pohtia niitä ratkaisuja, joilla turvattaisiin Suomessa tämä erikoisosaaminen, jota tuolla Heinolan Reumalla on vuosikymmeniä ollut.

Täällä on viitattu Kelan toimistoihin. Haluan, että Kelan toimistojen palveluverkosto säilyy, ilman että tätä enää keskitetään, ja että olisi myös sivupisteitä riittävästi. Tällä hetkellä olen havainnut sen, että ihmiset joutuvat odottamaan Kelan palveluja toimipaikoissa. Joustavuus olisi yksi tavoiteltava ihanne kaikissa toimisto- ja virastoasioinneissa. Mutta lähden siitä, että Kelan toimipaikkaverkosto on nyt kyllä minimissään, että hyvin perustellut syyt pitää olla, jos näitä enää tästä supistetaan.

Ed. Akaan-Penttilä käytti puheenvuoron taksipalveluista. Keski-Suomessahan on kokeilu, jossa sähköisellä laskutuksella taksiautoilija laskuttaa suoraan Kelaa. Tästä on kahtalaista ilmaa. Monet taksiautoilijat eivät halua kallista lisärasitusta tuosta lisälaitteesta, ja näin ollen he menettävät nämä tärkeät Kelan kyytimahdollisuudet. Samalla asiakkaat kokevat ongelmana sen, että eivät välttämättä voi saada sitä tuttua ja turvalliseksi koettua taksiautoilijaa, joka vielä pitää huolen, että asiakas pääsee ovesta sisälle ja on turvallisesti omassa kodissaan, aivan kuten siellä hoitolaitoksessa. Toivon, että tätä taksikäytäntöä vielä tarkistettaisiin asiakasystävälliseen suuntaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin käytettyjä puheenvuoroja, ja haluan kiittää teitä, että olette jaksaneet olla vielä tänä iltana mukana.

Ensinnäkin haluan todeta, että kun me käsittelemme toimintakertomusta vuodelta 2009, niin se huoli, joka tänä keväänä oli Heinolan Reumasäätiön sairaalasta, niin sitä tietoisuutta meillä ei ollut vuoden 2009 aikana, minkä takia siitä ei ole minkäänlaista mainintaa tässä toimintakertomuksessa. Mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että Kelan valtuutetut ovat vahvasti keskustelleet tämän maaliskuisen päätöksen jälkeen tästä asiasta useampaan otteeseen, ja tulemme varmasti huomioimaan sen seuraavassa toimintakertomuksessa 2010.

Kelan valtuutetut tulevat seuraamaan ja saamaan selvityksen ensi viikon tiistaina 15.6. myös siitä, mitenkä näiden potilaitten tilanne on hoidettu, mistä Kela on ollut vastuussa. Me seuraamme heidän tilannettaan siihen asti, kunnes jokaisen potilaan kuntoutus- ja hoitosuunnitelmat ovat kaikki järjestyksessä. Sitä kautta haluamme omalta osaltamme kantaa vastuuta.

Mutta se, kun ed. Akaan-Penttilä kysyi, että eikö Kelan valtuutetuilla ollut tietoa Reumasäätiön sairaalan tilanteesta, niin voin sydämessäni rehellisesti sanoa, että ei ollut. Me olimme molemmat yhdessä, muistaakseni viime kaudella, tutustumassa Heinolan Reumasäätiön sairaalaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, ja siinä yhteydessä olimme varmaan molemmat tietoisia siitä, mikä tilanne siellä on. Mutta se akuutti tilanne, joka menneen talven aikana tuli, oli kyllä meille Kelan valtuutetuille täysin tietämätön asia. Seurasimme varmaan kukin omalla tahollamme yleisesti tämän kyseisen sairaalan tilannetta, mutta se ei kuulu tähän Kelan toimintakertomukseen. Mutta kannamme varmasti yhteisesti huolta reumapotilaitten tilanteesta, koska olen itse myös vahvasti sitä mieltä, että se oli ehdottomasti todella väärä päätös ja huono päätös ja ennen kaikkea näitten lapsipotilaitten kannalta, joittenka tilanne on erilainen kuin aikuispotilaitten osalta.

Mutta sitten haluaisin muutamalla sanalla sanoa muutamiin muihin asioihin, joista Kelaa usein syytetään, joita on muun muassa Kelaan kohdistuva syyte muutoksenhakulautakunnan viivästyksistä. Haluan tässä yhteydessä tuoda sen selvyyden vielä, että ensinnäkin Somlassa on säännöllisesti ollut noin 30 000 valitusta vuodessa. Kelan valtuutetut ovat kirjelmöineet tästä tilanteesta nyt kahteen otteeseen sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle että valtiovarainministeriölle, ja olemme vaatineet lisää resursseja Somlan toimintaan.

Nyt tähän asiaan on vielä saatu lisää potkua, ja toivon, että valtiovarainministeriössäkin tämä huomioidaan, kun oikeusministeriössä valmistellaan uutta korvausjärjestelmää, jonka sisältö on se, että jos Somlassa olevat päätökset viipyvät yli vuoden, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että Somla, tai valtio, on velvollinen maksamaan näille henkilöille korvausta 1 000—10 000 euroa. Käytännössä, olemme laskeneet, että kyse on noin 30 000 henkilöstä, ja se tarkoittaa noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Eli jos ei valtiovarainministeriöstä saada lisää resursseja noin miljoona euroa pariksi kolmeksi vuodeksi, jotta voimme purkaa sen alkuperäisen, voisiko sanoa, patin, joka siellä oli, ennen kuin Somlaa muodostettiin, niin se käytännössä tulee tarkoittamaan, että tämä kokonaisuus tulee maksamaan moninkertaisesti valtiolle. Toivoisin, että oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö keskustelisivat keskenään tästä, ettei tällaista tilannetta syntyisi, ja ennen kaikkea, että inhimillinen oikeusturva ihmisten osalta toteutuisi.

Sitten ed. Lauri Oinonen kantoi huolta toimistoista. Haluaisin sen verran sanoa, että vaikka toimistoja on lakkautettu niin Helsingissä kuin myös eri puolilla Suomea, niin myös minun kotikaupungissani Lappeenrannassa, niin mitään huomautusta näistä lakkautuksista ei käytännössä ole tullut, koska ihmisille on pystytty tarjoamaan tämä palvelu toisella tavalla, joko yhteispalvelupisteissä tai ihmiset ovat hakeutuneet sähköisten palveluitten piiriin, minkä takia asiat ovat hoituneet, voisiko sanoa, ajassa ja ajan mukana.

Tässä yhteydessä ei muuta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että ed. Anneli Kiljunen huomioi tämän minun puheenvuoroni ja kantaa huolta tästä Reumasäätiön sairaalan kohtalosta jatkossakin. Yritin puheenvuorossani ytimenä sanoa sen, että sepä tässä onkin outoa, että te ette sitä virallisesti ainakaan kukaan tienneet. Minä kehottaisin, että nyt kannattaisi vähän Kelaa painostaa tässä asiassa, koska heidän oli pakko tietää. Heillä oli pakko olla jotain havaintoja jossain siinä isossa järjestelmässään, että Heinolassa asiat eivät ole kunnossa, koska kyllä henkilötasolla minä tiesin kaksi ellen kolme vuotta, että se on huonoon suuntaan menossa.

Virallisesti — kun vierailimme ed. Kiljusen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa Heinolassa edellisellä kaudella — asiathan saatettiin näyttämään, että ne ovat hyvässä kunnossa, mutta silloin oli jo kysymysmerkkejä olemassa. Tämä on se suuri kysymys nyt, mihin meidän kansanedustajien pitäisi kaikkien puuttua, että me saamme ne oikeat myöskin kyseiseen kipukohtaan kuuluvat tiedot ajoissa hoitaaksemme. Ne eivät tulleet perille ajoissa ollenkaan.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! On todella valitettavaa, jos näin on, niin kuin tuossa ed. Akaan-Penttilä totesi, että Kelan valtuutetut eivät ole tienneet Heinolan sairaalan tilannetta. Todellisuudessa täällä salissa istuu lukuisa määrä kuntapäättäjiä, ja kuntapäättäjien on ainakin täytynyt tietää, mikä on Heinolan sairaalan tilanne, koska ainakin omassa sairaanhoitopiirissäni merkittävä määrä hoitotoimenpiteitä on otettu pois Heinolasta ja siirretty oman sairaanhoitopiirin toiminnaksi. Tämä on ollut yksi osasyy siinä, miksi Heinolan sairaalan tilanne ajautui siihen tilanteeseen, mihin se nyt sitten tänä talvena realisoitui.

Yhtä lailla kuin Kelaa täällä osoitellaan sormella, meidän pitää osoittaa sormemme itseämme kohtaan, kuntia kohtaan. Siitä päätöksestä, mikä on tehty aikanaan vuosien saatossa, että on otettu ne potilaat sieltä Heinolasta omaksi toiminnaksi, on täytynyt olla päättäjillä tiedossa, että se johtaa aikaa myöten siihen, että Heinolan potilasmäärä pienenee ja näin myös maksajien osuus pienenee, ja jos se jää vaan pelkästään Kelan toiminnaksi, niin kohtalo on selvä. Näin tulee käymään kaikille muillekin sairaaloille, jos näin toimitaan.

Toinen asia tässä toimintakertomuksen yhteydessä. Ed. Akaan-Penttilä otti esiin vammaisten kuljettamisen taksilla. ja itse en tällä hetkellä ihan tarkkaan tiedä, mutta jos tilanne on kuvaamanne kaltainen, niin täytyy kantaa suurta huolta siitä, että vammaiset saavat heille kuuluvan palvelun. Se, että onko siinä Kela korvaavana osapuolena, se täytyy sitten täältä talosta varmistaa, että sen maksun, mikä siitä on oikeus periä, sitten myös Kela maksaa ja näin ollen saatetaan vammaiset sinne kotiin asti. Ei riitä, että vammainen viedään kotiovelle. Mutta se, miksi perusteena siinä on tällainen erillinen korvaus, johtuu siitä, että liian moni vammainen asuu vielä kerrostalossa sellaisissa olosuhteissa, joissa ei kenties ole hissiä tai jotain muuta apuvälinettä, millä kotiin turvallisesti pääsee.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ollaan keskustan ja kokoomuspuolueen puoluekokouksen aattoiltaa viettämässä, ja sen takia meitä nyt on ehkä tavallista vähemmän vielä täällä.

Mutta tämä kysymys siitä, tuliko Reumasäätiön sairaala yllätyksenä. Itse olen työskennellyt sairaanhoitopiirin keskussairaalan osastonlääkärinä 1980-luvun alkupuolella, ja tuolloin jo Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä, mihinkä täällä ed. Pakkanen viittasi, siirrettiin muu reumaortopedia pois Heinolasta paitsi yläraajojen reuma. Siis olkapääoperaatiot, ranteet, kyynärpäät, sen tyyppiset jätettiin silloin, ja muut yritettiin ottaa pois, mikä oli kyllä aika kyseenalaista ikään kuin tietotaidon ja osaamisen näkökulmasta, koska tiedettiin, ettei sellaista spesialistia ollut Kotkassa. Kuitenkin näin tehtiin. Eli se oli ihan tällainen säästöpäätös. Miksi? Koska kunnat koko ajan henkäisivät siellä sairaanhoitopiirin niskaan, että pitäisi menoja vähentää. Tämähän on ollut jatkuva ongelma tämä kuntien ja sairaanhoitopiirien välinen kiista.

Mutta, arvoisa puhemies, noin viisi minuuttia yli neljä sain seuraavan tekstiviestin. Luen sen, koska se sopii erinomaisesti tähän keskusteluun ja tähän asiaan, myöskin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden näkökulmasta. "Pitkästä aikaa terve", tämä alkaa. "Sain eilen Kelalta liitteen, kuvissa olevan paperin. En ymmärtänyt siitä pöläyksen pöläystä, eikä tainnut snaijata oikein velimieskään, jolle myös näytin dokumenttia. Ilkka kehottikin minua meilaamaan tarinan sinulle suomennettavaksi, joten siinähän se sitten, var så god. Ilmeisesti paperini teksti tarkoittaa kuitenkin sitä, että eläkettäni tultaisiin aikaistamaan ja saisin sitä vielä takautuvastikin, jolloin Kelan minulle väärin maksamat tuet sitten vähennettäisiin takautuvasti maksettavasta eläkkeestäni — ja viisi kysymysmerkkiä perään. Etera on luvannut eläköitymiseni alkavan elo-syyskuun vaihteessa kuluvaa vuotta. Jos tosiaan näin käy, että eläkkeellepääsyni todella toteutuu, niin viisi ja puoli vuotta kesti taistelu Kelaa ja Eteraa vastaan. Paljonkohan tuli maksamaan yhteiskunnalle tämä tyystin turha sota? Voisi valtiovarainministeri hermostua, jos saisi tietää". Terveiset ovat nyt täällä nimen kera.

Arvoisa puhemies! Tässä on vain yksi käytännön esimerkki siitä eläketaistelusta, mitä käydään tuolla terveydenhoidon rintamalla. Tässäkin on henkilö, jolle olen itse henkilökohtaisesti kirjoittanut useita B-lausuntoja — tai pariin kertaan — eläkekysymyksissä. Mielestäni täysin työkyvytön, ja nyt sitten lopulta tämä työkyvyttömyyseläke on ilmeisesti tullut.

Valtaisasti voimavaroja kuluu tähän, ja tämä on edelleenkin kysymys, joka odottaa ratkaisuaan. Niin kuin täällä valtuutettujen puheenjohtaja, ed. Anneli Kiljunen, totesi, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan odotusajat ovat edelleenkin liian pitkät. Niitä pitää ehdottomasti tuosta yli 500 päivän tasosta lyhentää, ja kun usein edessä on vielä vakuutusoikeus potilaan näkökulmasta, ja siellä on suunnilleen sama aika, niin se on kyllä aivan liian pitkä aika saada lopullinen päätös asiasta, kun asiaa on vaikea tuoda vireille uudelleen, niin kauan kuin se on näissä instansseissa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti edustajille Tiusanen, Akaan-Penttilä ja Pakkanen.

Ensinnäkin kannamme samaa huolta, Kelan valtuutetut, siitä, että Kelan päätösten, voisiko sanoa, se tekstiasu, millä ne kirjoitetaan, ei ole paras mahdollinen, ja ymmärrän kyllä, että tämä tekstiviesti on aivan aiheellinen. Meillä on Kelassa tällä hetkellä perustettu niin sanottu asiakasfoorumi, jossa asiakkaat pääsevät itse kehittämään tätä Kelan tekstitystä, jotta se saataisiin entistä selkeämmäksi, jotta ihmiset voisivat ymmärtää päätöstensä sisällön. Ei voi olla niin, että Kela tekee päätöksiä, joita ihmiset eivät sitten itse ymmärrä vaan tarvitsevat siihen juristia tai asiantuntijaa.

Sitten vielä muutama sana tästä Reumasäätiön sairaalasta, kun se puhututtaa varmasti meitä vielä pitkään ja ihan aiheellisesti.

Ensinnäkin, en halua syyttää tietenkään ketään siitä, olisiko pitänyt tietää tai ketkä ovat tienneet. Mutta olen samaa mieltä kuin ed. Pakkanen siitä, että kyllä kuntapäättäjät ja myös alueen kansanedustajat ovat tienneet asiasta, koska heitä oli informoitu. Me kaikki tiedämme sen, että heitä on informoitu asiasta ja he olivat jopa tutustumassa asiaan, ja siitä huolimatta tätä tietoa ei sitten meille Kelan valtuutetuille tai kansanedustajille tuotu, jotta olisimme voineet reagoida asiaan.

Kelan kannalta tosiasia on se, että Kelahan keskittyy pelkästään kuntoutukseen ja kuntoutukset tulevat normaalin hankintalain perusteella. Ne muutokset tulivat siitä syystä negatiivisiksi Reumasäätiön sairaalalle, että tarjoajia tähän kuntoutukseen tuli useampia, minkä vuoksi hankintalain mukaan sitten ne tarjouskilpailut piti arvioida. Aikuiset, jotka aikaisemmin olivat Reumasäätiön sairaalan potilaina kuntoutusten osalta, siirtyivät sitten myös toisiin yksiköihin, mutta lapsipotilaita Reumasäätiön sairaala (Puhemies: 2 minuuttia!) hoiti edelleen tai kuntoutti edelleen, ja edelleen haluan sanoa, että kannan suurta huolta siitä, koska meidän valtakunnassamme ei ole riittävän hyvää, monialaista osaamista reumapotilaille reumaa nuorena sairastavien potilaitten osalta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi täältä korokkeelta, vaikka yritän olla lyhytsanainen.

Aloitan tästä hankintalaista. Juristien kautta nimittäin selvitin, että tässä tilanteessa, jossa kilpailutettiin nämä Reuman antamat kuntoutuspalvelut kontra muut vastaavat palvelujen antajat, ei olisi tarvinnut menetellä niin kuin meneteltiin, koska se hankintadirektiivi tulee EU:sta, se antaa raamit tälle asialle, mutta lopullinen hankintalaki muovataan kansallisesti. Se on täällä meidän eduskunnan säätämä, ja sekin antaa nykyisellään mahdollisuuden niin, että olisi voitu käyttää niin sanottua neuvottelumenettelyä.

Minä voin ed. Kiljuselle vaikka sitten kertoa niitä juristeja, jotka tietävät paremmin tämän sisällön. Mutta hänen käsityksensä mukaan tässä eräässä mielessä meneteltiin väärin eli Kela piti liian avoimen kilpailutuksen siinä sen sijaan, että olisivat suoraan neuvottelumenettelyä harrastaneet tässä tilaustilanteessa, jossa oli näin vaativan tason asioista kysymys. Se olisi ollut mahdollista. Tämä on hyvä teidän tietää taustalla, koska nämä asiathan rupeavat kaikki menemään vähän vaikeanlaisiksi.

Sitten toinen asia, joka vielä on ed. Kiljuselle ennen kaikkea, on se, että minä otin harkitusti tämän reumasairaalan esille myöskin sen takia, että se olkoon nyt esimerkkinä tulevaisuuteen päin. Siinä on kaksi osaa.

Ensinnäkin on tämä, että teidän kannattaa nyt siellä omassa toiminnassanne miettiä, mikä osa tässä on semmoinen, jonka takia näin massiivi kuntoutuspäätösten muuttaminen toiseen paikkaan ajaa yhden kolmannen sektorin ison, sinänsä korkean tason toiminnan täysin nurin ilman, että te tiedätte siitä mitään. Kyllä minusta siinä pitäisi joku mekanismi olla. Ei tässä ketään pidä syyllistää henkilönä, se on aivan selvä asia. Se on niin perisuomalaista, että aina me teemme niin.

Mutta jos te ette sitä mieti, mikä siinä meni Reumasäätiön sairaalan suhteen väärin, niin minulle on nyt huhujen kautta jo väitetty, että on ainakin kaksi saman tyylistä sairaalaa, jotka ovat tässä ihan samassa uhassa, ja se on teille valtuutetuille enemmän kuin nolo tilanne, jos nämä muut ... Teillä pitäisi olla nyt tieto siitä, mitkä ovat ne muut kolmannen sektorin kuntoutuslaitokset, jotka ovat ehkä jotenkin samanlaisessa tilanteessa, jossa voi olla samanlaisia vaikeuksia, taustoja viiden vuoden ajalta vähintään, niin kuin oli tässä Reumasäätiön sairaalassa. Siinä on pieni projektiajattelun aihe teillä kyllä kaikkinensa, siis oppia vanhasta ja monitoroida tulevaisuuteen niin, ettei jouduta yhtä tylyn ja sivistymättömän ja ikävän tilanteen eteen.

Sitten vielä ed. Pakkaselle sanoisin tästä taksisaattamisesta ja taksan muuttamisesta, että se on täysin todellinen tilanne. Se on Invalidisäätiön lakimies, joka on minulle tiedottanut tästä tänään, ja se perustuu siis siihen neuvotteluun, joka on käyty ministeriössä, ja sen jälkeen tietoihin yhteisneuvottelusta Kansaneläkelaitoksen kanssa, jossa Kela on ilmoittanut, että he ovat myönteisiä, ainakin antaneet ymmärtää näin. Mutta varsinainen päätös myöhemmin on kuitenkin kielteinen. Ja se on aika outoa, että meillä viranomainen on kielteinen siinä, jossa selvästi hyvin pienelle vaikeavammaisten ryhmälle halutaan apua, jolloin oltaisiin edes jollain lailla tasa-arvoisia muiden kanssa, jolloin itsemääräämisoikeus olisi edes jollain lailla kohdillaan ja jolloin ehkä sitten voitaisiin ajatella, että perustuslakikin toteutuisi vähän paremmin.

Nämä asiat menevät kaikki meidän poliitikkojen piikkiin, kun ne ovat näin pieniä asioita, jotka virkamiehet päättelevät vähän miten sattuu. Eivät näitä vaikeavammaiset jaksa itseksensä ajaa. Tämä on päätökseen tuleva asia, taksa-asetuksen sisäinen asia, ei ole eduskunnan sisällä ollenkaan. Se on vaan esimerkki siitä, miten nämä asiat tahtovat mennä meillä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ihan viimeiseksi vielä ed. Akaan-Penttilälle. Ensinnäkin on aivan totta, että ei voi mennä hankintalaissa Euroopan unionin taakse, vaan kyllä sitä pystytään määrittämään ihan maakohtaisesti. On täysin selvää, että kun Kelan valtuutetut selvittivät ja henkilökohtaisestikin tätä Reumasäätiön sairaalaa selvitin, niin en tyytynyt ainoastaan Kelan juristeihin. Näitä juristienkin erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja valitettavasti tulee. Kun itse en ole juristi, niin tietenkin se minun päätöksentekoni perustuu siihen, mitä asiantuntijoita ja minkälaisia mielipiteitä saan. Voin ottaa teiltä vastaan teidän antamienne juristien nimiä, mutta näitä mielipiteitä myös heidän osaltaan on erilaisia.

Olen myös tietoinen siitä, että vastaavanlaisia tilanteita on valtakunnassa myös muualla, mutta haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa, mikä on Kelan rooli. Kela ei itse tuota kuntoutuspalveluja, vaan se kilpailuttaa ja ostaa niitä palveluja tai tarjoaa niitä palveluja asiakkaille. Siinä mielessä me olemme vakavasti seuranneet muutamia nimenomaan säätiöpohjaisia palveluja, koska minulle on ainakin selkeytynyt säätiöstä toimintamallina, että ei saisi olla toiminnassa yhtään ainoata säätiöpohjaista järjestelmää, kuten A-klinikkasäätiö tai Reumasäätiön sairaala, jonka toiminnallinen malli ja hallinnollinen malli on hyvin haavoittuvainen.

Sen takia nyt olen myös tietoinen siitä, että muun muassa ministeriössä käydään neuvotteluja näiden muutamien säätiöitten osalta, jotta vastaavanlaista tilannetta ei enää pääsisi syntymään. Siinä yhteydessä sitten voidaan taas jälleen kerran palata tähän Kela-asiaan. Mutta Kelan rooli ei näissäkään säätiöissä ole se oleellinen, vaan se on säätiön ja mahdollisesti ministeriön välinen neuvottelu ja sitä kautta sitten eri tahojen kanssa tehdyt yhteiset sopimukset.