Arvoisa herra puhemies! Unesco hyväksyi maanantaina Palestiinan täysjäsenekseen. Asiasta käydyn kansainvälisen keskustelun ja YK:n äänestyksen perusteella voidaan todeta, että EU-maista muun muassa Ruotsi ja Saksa vastustivat Palestiinan täysjäsenyyttä Unescossa. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Pohjoismaista Tanska pidättäytyi äänestämästä. Ruotsin pääministeri Reinfeldt perusteli Ruotsin äänestyskäyttäytymistä toteamalla, että tässä vaiheessa tarvittaisiin ensin rauhansopimus. Ruotsin kielteinen kanta Palestiinan jäsenhakemukselle Unescoon oli Ruotsin hallituksen yhteinen päätös.

Kysyn: millä perusteella ja millä menettelyllä Suomi päätyi äänestämään tässä asiassa Palestiinan jäsenyyden puolesta, kun toisenlaiseen ratkaisuun olisi ollut rauhanpyrkimyksen kannalta kestävät perustelut?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Rauhanprosessin seisahtuminen Lähi-idässä on huolestuttanut kaikkia. Siihen on monia syitä. Yksi on jatkuva siirtokuntien laiton rakentaminen. Tämä on myöskin aiheuttanut sen, että palestiinalaiset pyrkivät muita teitä vahvistamaan asemaansa, he ovat kääntyneet YK:n ja YK:n erityisjärjestöjen puoleen jäsenyyshakemuksilla. Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää ja oikeutettua, koska kaikkien konfliktien osalta YK on se oikea paikka, jossa niitä pitää käsitellä.

Mutta toinen asia on, onko se aina kuitenkaan viisasta ja rauhanprosessia eteenpäinvievää. Suomi on suorissa kontakteissaan, kuten myös EU:n kanssa yhteistyössä, esittänyt palestiinalaisille sen näkemyksen, että näiden hakemusten eteenpäinvieminen ei tässä tilanteessa välttämättä heidän asiaansa parhaalla mahdollisella tavalla tue.

Kun kuitenkin näin on sitten tapahtunut, jouduttiin ottamaan kantaa näihin kysymyksiin. Suomen lähtökohta aina on se, että me haluamme, että EU:lla olisi yhteinen kanta, jossa kaikki jäsenvaltiot olisivat mukana, ja tämän mukaisesti olisimme olleet valmiita menettelemään. Valitettavasti muutamat jäsenvaltiot kuitenkin ilmoittivat heti kättelyssä, että ne eivät tule yhteisestä kannasta riippumatta muuta tekemään kuin äänestämään vastaan. Tällöin joudumme, kuten jokaisessa jäsenvaltiossa, pohtimaan — toki pitää tehdä läheistä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa ja monien EU-maiden kanssa — Suomen kantaa, joka johdonmukaisesti, kahden valtion mallin mukaisesti, on lähtenyt siitä, että palestiinalaisten valtion muodostusta on tuettava. Tämän mukaisesti myöskin menettelimme yhdessä 10 EU-jäsenvaltion kanssa tässäkin äänestyksessä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Olin Unescon valtuuskunnan puheenjohtajana, ja käsittelimme tätä asiaa juuri sillä tavalla kuin ulkoministeri Tuomioja kuvasi. Pyrimme hakemaan yhteistä EU:n näkemystä. Kun sitä ei löytynyt, niin silloin katsoimme, että kun Suomi haluaa edistää rauhaa alueella kahden valtion kautta — me näemme, että koko maailmanrauhan kannalta on tärkeätä, että tämä Lähi-idän kriisipesäke saadaan hoidettua ja se tapahtuu sillä tavalla, että palestiinalaiset ja Israel voivat elää rauhassa vierekkäin — ja kun tuemme Palestiinan YK-jäsenyyttä, niin tältä kannalta oli loogista ja seisomme voimakkaasti sen takana, että äänestimme tällä tavalla.

Arvoisa herra puhemies! Pysyvän rauhantilan saavuttamisen kannalta kulttuurityöllä sekä lasten ja nuorten kasvatuksella on keskeinen rooli. Tuoreimmat arviot palestiinalaisalueilla käytettävistä oppikirjamateriaaleista kertovat, että Israelin juutalaisiin ei suhtauduta niissä neutraalisti. Käytännössä on käynyt ilmi, että tämän osapuolen on vaikea myöntää edes kansainvälisen yhteisön tekemiä päätöksiä Israelista suvereenina valtiona. Kysyisin edelleen äskeiseen liittyen: mitä Suomi aikoo tehdä Unescossa, jotta nämä epäkohdat pikaisesti korjataan?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Unescohan on tietysti muiden vastuulla, mutta joka tapauksessa tämäkin kysymys on ollut sellainen, jota jo muutama vuosi sitten, myös edellisen ja sitä edeltäneiden hallitusten aikana, on selvitetty osana Suomen kehitysyhteistyötä palestiinalaisten kanssa. Ja on silloin kiinnitetty perustellusti huomiota siihen, että sellaisia oppikirjoja tai muuta materiaalia, jotka ovat ristiriidassa rauhanomaisten pyrkimysten kanssa ja lietsovat vihaa, ei voida hyväksyä. Ymmärtääkseni silloin näissä selvityksissä kyllä päädyttiin myöskin yhteistyössä muiden kanssa siihen, että tällaista ei esiintyisi.

Totta kai, tämä on tietysti asia, jota pitää kaikkialla Lähi-idän toimijoilta aina vaatia ja seurata tarkoin myöskin sellaista vihapuhetta, jota saattaa esiintyä toisellakin puolella.

Arvoisa herra puhemies! Minusta näyttää, ulkoministeri Tuomioja, siltä, että te olette henkilökohtaisesti käynyt omaa 30-vuotista sotaanne tai vähintään 30-vuotista sotaanne Israelin kanssa jo vuosikymmeniä. Milloin olette rinnastanut Israelin politiikkaa natsi-Saksan politiikkaan, milloin Etelä-Afrikan apartheidpolitiikkaan. Israel on kuitenkin ollut vuosikymmeniä ainoa demokratia koko Lähi-idässä, ainoa maa alueella, joka on kunnioittanut demokratiaa, ihmisoikeuksia, toteuttanut oikeusvaltioperiaatetta. Samanaikaisesti Lähi-idässä on ollut muita valtioita, esimerkiksi Syyria, jossa vuosikymmeniä on ollut rautainen, totalitaristinen diktatuuri. Nyt kun ei muista, miten te vuosikymmenien varrella olette tätä maata ja sen politiikkaa arvostellut ennen viime kuukausien tapahtumia, niin voisitteko kertoa, milloin olette vuosikymmenten kuluessa suunnannut kritiikkiä Syyrian diktatuuria kohtaan.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että edustaja Zyskowiczin kysymys sisälsi aika paljon virheitä ja myöskin selvää asenteellisuutta ja väittämiä siitä, minkälaisia lausuntoja olisin antanut.

Otetaan nyt tämä kysymys tästä apartheidista. (Ben Zyskowicz: Kertokaa Syyriasta!) En ole sanonut, että Israelissa on apartheidvaltio. Päinvastoin, olen todennut sen yksiselitteisesti, että Israel on demokratia, jossa myöskin arabiväestöllä on äänioikeus ja valituksitulemisoikeus. Toki Israelissakin on sitten sellaista lainsäädäntöä, joka ehkä ei täyttäisi kaikkia EU-kriteereitä silloin, kun jouduttaisiin tällaista asiaa katsomaan. Mutta joka tapauksessa se yhteys oli se, että aivan samoin kuin monet israelilaiset poliitikot ovat huolissaan siitä, että rauhanprosessi ei etene, ja jos miehitystilanne Länsirannalla jatkuu, syntyy de facto eräänlainen apartheidtilanne. Tämän niin Israelin rauhanvoimat kuin myös kansainvälinen yhteisö haluaa estää ja on tästä huolissaan. Tämä on niitä asioita, jota me olemme erittäin yksimielisesti käsitelleet koko kansainvälisen yhteisön ja lähimpien yhteistyökumppaneittemme kanssa viimeksi eilen pidetyssä Pohjoismaiden ulkoministerikokouksessa. (Ben Zyskowicz: Mikä oli vastaus kysymykseeni?)

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy kyllä sanoa, että rauhanprosessin etenemisellä saattaisi olla näköjään tässäkin salissa vielä tehtävää.

Haluaisin todeta tähän alkuun sen, että Palestiina-kysymys on ollut esillä hyvin monissa kansainvälisissä keskusteluissa, ja muun muassa Euroopan neuvosto lokakuun alussa myönsi hyvin suurella yksimielisyydellä Palestiinalle demokratiatarkkailijastatuksen Euroopan neuvostossa, joka on mielestäni yksi askel siinä rauhanprosessin etenemisessä.

Mutta nyt haluan kiinnittää huomiota siihen, että kun tämä äänestys käytiin, niin sen jälkeen Yhdysvallat on ilmoittanut jäädyttävänsä tuen Unescolle, ja kun tiedämme, miten tärkeää työtä Unesco tekee maailmanlaajuisesti, niin haluaisin kysyä hallitukselta, millaisia vaikutuksia tällä päätöksellä jatkossa on Unescon toimintaan.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Todella ennen tätä äänestystä käytiin keskustelua siitä, että mahdollisesti Yhdysvallat, jonka osuus Unescon rahoituksesta on muistaakseni 23 prosenttia, vetäytyisi rahoituksesta johtuen heidän omasta lainsäädännöstään. Nyt kuitenkin tämän äänestyksen jälkeen on käytetty maltillisempia puheenvuoroja, ja näyttäisi siltä, että esimerkiksi äänestyksissä erittäin suurella äänten enemmistöllä Yhdysvallat jatkaa monissa toiminnoissa, joka viittaisi siihen, että se jatkaa tätä työtä, mikä on hyvin tärkeää, koska Unescon tehtävä on nimenomaan kulttuureiden yhteen sovittaminen ja esimerkiksi Lähi-idän osalta se, että palestiinalaiset ja Israelin valtio voisivat käydä kahden valtion kanssa yhteiseloa siellä. Siihen tarvitaan nimenomaan kulttuurista yhteistyötä myös, jolla näitä turhia raja-aitoja madalletaan, ja siihen Unesco on hyvin tärkeä toimielin. Toivottavasti Yhdysvallat jatkaa Unescon toiminnassa, niin kuin nyt viestit tuntuvat Pariisista olevan sen suuntaisia.

Arvoisa puhemies! Ministeri Päivi Räsänen on tiettävästi tänään todennut siihen tapaan, että Suomi on väärässä rintamassa tässä tärkeässä Lähi-idän kysymyksessä. Nyt kun tässä kuuli ulkoasiainvaliokunnan jäsenen, edustaja Zyskowiczin puheenvuoron myöskin, niin tässä kyllä herää kysymys siitä, miten tämä hallituksen kannanmuodostus on syntynyt, onko hallitus yhtenäinen tässä asiassa, miten tämä Suomen toimintalinja on rakennettu.

Ministeri Räsänen, oletteko te samaa mieltä vai eri mieltä ministereitten Tuomioja ja Arhinmäki kanssa? Arvoisa puhemies! Mikä on hallituksen linja tässä tärkeässä asiassa?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Täällä on hallitus vastaamassa, ja hallituksen kannanotot ovat lähteneet niistä kaikista vuosien aikana käsitellyistä yhteyksistä, ja olemme myöskin tänä syksynä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa käyneet läpi näitä ennakoitavissa olevia YK:ssa mahdollisesti eteen tulevia tilanteita. Tietysti, kun tilanteet aivan äänestyksen alla vielä elivät, hallituksella ei ollut mahdollisuutta neuvonpitoon, mutta ne linjaukset, jotka on tehty, nojautuvat nimenomaan siihen, mihin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa — jossa toki käytiin keskustelua, jossa oli myöskin vähän toisenlaisia näkemyksiä — kuitenkin päädyttiin

Sisäasiainministeri Päivi  Räsänen

Herra puhemies! Kun täällä nimeni mainittiin, niin totean, että tietysti ministeri Tuomioja vastaa ulkopolitiikasta ja hän toi jo esiin sen, että tästä Unesco-päätöksestä ei varsinaisesti hallituksen sisällä ole keskusteltu. Sen sijaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa kylläkin olen tuonut esiin sen näkemykseni, että mielestäni Suomen ja EU:n tulisi pyrkiä ensisijaisesti nimenomaan tähän rauhanprosessiin, saamaan osapuolet neuvottelupöydän ääreen, ja vasta sen jälkeen sitten tehdä näitä päätöksiä Palestiinan asemasta. Eli oma mielipiteeni on se, että tässä on menty väärässä järjestyksessä.