Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Viittaan äskeiseen keskusteluun, jossa otsikot olivat: "Pitkäaikaistyöttömistä neljännes työkyvyttömiä. Työttömyysjonot vievät monet lopullisesti mennessään. Merkittävä osa ei työllisty enää koskaan." Elikkä nämä olivat niitä työvoimatoimistojen johtajien viestejä tänne eduskuntaan päin.

Työllisyyden hoidosta ja hoitamattomuudesta.

Hallituksen löysäily työllisyyden hoidon osalta pitää edelleen lukuisat perheet köyhyydessä, erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat jo menettäneet ansioturvan ja joutuvat tulemaan toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Virastojen suojissa pikemminkin valmistellaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennyksiä eli puhutaan joistakin kannustimista. Suomeksi sanottuna hyvätuloisten etuja ajava hallitus haluaa ensisijaisesti kasvattaa tuloeroja. Jos murusia jää, niitä voi tiputella pöydälle, jotta rikkaat voivat katsoa, miten nöyryytetyt köyhät taistelevat perustoimeentulostaan sosiaaliluukuilla. Kierre jatkuu päihdeongelmiin, ja hoitohenkilökunta taistelee vartijoiden kanssa työpäivänsä loppuun. Pommiuhkakaan ei ole enää noissa toimistoissa vierasta, mutta siitä ei uskalleta edes tiedottaa. Useampi vain innostuisi ottamaan mallia. Tämä yhteiskuntamme rappeutuminen pahenee viina-alen myötä. Hallituksen linja taitaa ollakin työttömyyden hoidossa linkolamaiseen tyyliin: antaa luonnon korjata omansa. Eipä uskoisi hallituksen olevan niin raitis kuin lehdissä aika ajoin kerrotaan.

Opiskelijat ovat niin ikään köyhimpiin ihmisryhmiin kuuluvia. Nyt hallituksella on ajatuksena kannustaa opiskelijoita valmistumaan nopeammin. Lisäksi hallitus haluaisi lisätä lainapainotteisuutta. Hallitukseen tarvittaisiin enemmän maalaisjärkeä. Sitä sieltä ei tunnu löytyvän. Myös tasa-arvo tuntuu unohtuneen. Eikö hallitus ole selvillä muun muassa eri alojen erilaisesta työllistämisestä? Samoin reaalimaailman tosiasia on myös se, että joillakin aloilla miehet työllistyvät naisia nopeammin ja saavat jo muutaman vuoden jälkeen useita satoja euroja parempaa palkkaa. Jos lainan osuutta siis lisätään ja lupaillaan vuosien päähän kohdistuvia verohelpotuksia, on ne lupaukset syöty moneen kertaan, ennen kuin erityisesti joidenkin alojen naiset saavat opintolainansa maksetuksi. Tutkimusaineistoa sekä tilastoja on aloituspalkkojen lukumääristä, työvoiman tarpeista eri aloilla, ja on ennusteita eri alojen tulevista työvoimatarpeista.

Hallituksen tuleekin nähdä omaa napaa pidemmälle ja linjata toimenpiteet niin, että ne kestävät kriittisen arvioinnin myös vaalikauden jälkeen. Muun muassa suurien kaupunkien, joissa valtaosa oppilaitoksistamme sijaitsee, vuokratasot pakottavat töihin opiskelun aikana. Ei kaikille löydy sopivia opiskelija-asuntoja. Hallituksessa halutaan lisätä syntyvyyttä, mutta samalla tehdään mahdottomaksi olla perheellinen ja hankkia koulutus.

Muun muassa kesäajan opiskelun kehittäminen ja asumislisän maksaminen myös kesäkuukausina sekä opintotuen tason nostaminen auttaisivat opiskeluun keskittymisessä. Jos samoin kesäajan opintotarjontaa voidaan lisätä turvaamalla oppilaitosten rahoituspohja pienemmillekin opiskelijaryhmille, voidaan opintoviikkoja kartuttaa lyhyemmässä ajassa. Nyt opintotuen takaisin maksaminen ja siihen käytettävä byrokratia on vain häiritsemässä keskittymistä. Kohta pitää opiskella kirjanpitäjäksi, ennen kuin pystyy seuraamaan, onko saatavia vai maksettavia opintotilikaudella 2004. Selvempää voisi olla työttömien tavoin yhteinen suojaosuus, esimerkiksi 150 euroa, jonka työtön tai opiskelija saisi tienata kuukaudessa menettämättä tukiaan. Tulo olisi verotettavaa, mutta se mahdollistaisi joustavamman lisätienestin esimerkiksi kaupungeissa, joissa elinkustannukset ovat muuta maata korkeampia.

Olen vuosien ajan katsellut työelämän muutoksia. Kuka nykyisin vastaa viime kädessä työttömän työllistämisestä? Nyt erityisesti pitkäaikaistyöttömien asema on jäänyt vaille vaikutuksiltaan riittävän konkreettisia toimia. Vaikka vanhanmallisella työllistämistavoitteella tuntuu olevan paha kaiku tässäkin salissa, tein toimenpidealoitteen, jonka toivon herättävän keskustelua siitä, olisiko pidemmällä ajalla tarkasteltuna jonkinlaisen työllisyysvelvoitteen säätäminen esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien osalta järkevää. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilta löytyisi varmaan halua ohjata rutiinitöitä lisätyöntekijöille, jotta ammattihenkilökunta voisi keskittyä paremmin ensisijaisiin työtehtäviin. Paine useilla työpaikoilla kasvaa jatkuvasti, kun osa siirtyy pois, mutta uusia työntekijöitä ei palkata tilalle samassa määrin. Pitkään työelämästä poissa olleille voitaisiin saada ainakin väliaikaisesti taloudellisesti turvatumpi tilanne. Samalla heidät saataisiin edes väliaikaisesti pois sosiaalitoimen luukulta tuoksi aikaa. Tämä toisi esimerkiksi kuntien ja valtion työllistämisvelvoitteen kautta edes jonkinlaisen vastuun kaikista pitkäaikaistyöttömistä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ja valtiovarainministeriön esitys ensimmäiseksi lisätalousarvioksi on lähtökohdiltaan hyvä. On ymmärrettävää, että valtiontalouden hoitaminen on hallituksen keskeisin asia, ja tästä myös valtiovarainministerille kuuluu oma tunnustus. Hän on hyvin ansiokkaasti pitänyt tältä osin, sitaateissa, puoliaan valtiontalouden kehittymiseksi myönteisesti. Menoeriä varmasti riittää, menopaineita riittää. Tässä puheenvuorossa haluan keskittyä muutamiin sellaisiin kysymyksiin, jotka kuitenkin ovat keskeisesti hoidettavia kysymyksiä, eli lähinnä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan.

Herra puhemies! Kun eduskunta hyväksyi tämän vuoden talousarvion, siinä yhteydessä edellytettiin ensinnäkin perusradanpidon turvaamista ja 50 miljoonan euron lisäämistä tälle vuodelle lisätalousarviomenettelyn kautta. Olemme saaneet liikennejaostossa erinomaisen hyvää tietoutta siitä, mihin kyseisen satsauksen varoja käytettäisiin. Tällä hetkellä liikennepolitiikassa yksi suuri ongelma liittyy juuri tähän radanpitopuoleen. Nyt hallituksen esityksen mukaan pystytään käytännössä hoitamaan yksi rataosuus, Kokemäki—Rauma-väli, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että jos eduskuntakäsittelyssä lisätalousarvioon ei lisätä määrärahoja, Pieksämäki—Kuopio-välillä nopeudet laskevat 140 kilometristä 100 kilometriin jo 1.7. alkaen 15 kilometrin matkalla ja ensi vuoden alusta lisäksi 40 kilometrin matkalla. Tämä aiheuttaa sen, että koko Suomen rautatieliikenteessä tapahtuu aikataulujen kohdalla uusia muutoksia ja se tulee vaikeuttamaan koko rautatieliikennettä. Kysymys on aivan normaalista ratapölkytyksen vaihtamisesta.

Toinen väli on Siilinjärvi—Viinijärvi-rataosuus, jossa on myös tuollaiset reilut 30 vuotta vanhat puuratapölkyt. Tähän liittyy myös Kemiran Siilinjärven tehtaiden tuotanto, ja näin ollen kysymys on erittäin isosta asiasta. Kun on katsottu, että tällä 50 miljoonan euron summalla voidaan hoitaa nämä kaikki kolme rataosuutta aikataulussaan tämän vuoden puolella ja jatkaen työmaata, se tarkoittaa myös, että näin ollen vältytään muutoin vuoden lopussa tulevilta lomautuksilta. Se ei voi olla valtion tahto eikä eduskunnan tahto, että tähän vaikeaan tilanteeseen jouduttaisiin ja työt jouduttaisiin myös näillä osuuksilla keskeyttämään. Tältä osin viime vuoden puolella eduskunnan hyväksymä lausuma on valmisteltu silloin jo, tavallaan vuosi sitten, hyvin vakaassa mielessä, ja tässä suhteessa tuo kysymys on nyt sitten täällä eduskunnan tarkasteltavana, ja sen suhteen valtiovarainvaliokunnan ja liikennejaoston on katsottava, mikä on oikea taso ja oikea tilanne.

Tuo VR:n osingonjakoehdotus, 40 miljardin euron taso, voi olla se, jolla asiassa päästään liikkeelle ja niin, että näitä vaurioita, jotka ovat monin osin jopa pysyviä, ei pääse syntymään. Nimittäin edellisissä nopeusrajoituksissa, mitä VR:llä on toteutettu, on pystytty selkeästi osoittamaan, että liikennevirrat eivät palaa entiselleen ja näin ollen väkeä siirtyy rautateiltä jonnekin muualle, ja sekään ei voi olla Suomen liikennepolitiikan lähtökohta.

Herra puhemies! Toinen vakava kipukysymys liittyy tienpidon puolelle. Siinähän päästiin pieneen ratkaisuun budjetin yhteydessä, jolloin saatiin 25 miljoonaa euroa, mutta sen jälkeen on myös Tiehallinnon ja ministeriön toimesta valmisteltu pääteiden turvallisuuden parantamiseen tähtäävä hankepaketti, ja tuo paketti on todellakin vakavasti otettava teemapaketti. Siinä on 13 eri hanketta eri puolilla maata, ja kysymys on nimenomaan niistä paikoista, joissa ovat vakavimmat onnettomuudet tapahtuneet, eli on vaikeita risteyksiä, erilaisia huonosti valaistuja tieosuuksia ja ennen kaikkea liikenneturvallisuuden kannalta parannettavia osuuksia. Niitä on tuon 42,8 miljoonan euron edestä ja 13:ssa eri kohteessa.

Liikenneturvallisuuden on eduskunnan ja liikenne- ja viestintäministeriön kannalta oltava yksi keskeisiä asioita. Kuinka me pystymme välttämään sekä kuolonkolareita että myös muita kolareita, siihen eduskunnan on pakko pystyä tämän lisätalousarvion kautta panostamaan. Jos tämäkin kysymys jäisi esimerkiksi hoidettavaksi syksyllä, se tarkoittaa aina vain asian siirtymistä eteenpäin. Kysymys on kaiken kaikkiaan silloin, kun puhun, sekä perusradanpidosta että pääteiden turvallisuuden parantamisesta, joilla eittämättä vakavimmat onnettomuudet tänä päivänä tapahtuvat. Pääteiden osuus yleisten teiden liikennekuolemista on runsas 60 prosenttia ja henkilövahinko-onnettomuuksista noin 50, vaikka niiden osuus yleisten töiden kokonaistiepituudesta on vain 17 prosenttia. Eli ongelmat ovat siellä ja niihin pitää pystyä tässä vaiheessa pureutumaan. Eduskunnan onkin tämän lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä katsottava nämä kaksi kysymystä ja hoidettava niin, että tässä järkevällä tasolla päästään eteenpäin.

Kun valtiovarainministeri totesi lisätalousarviopuheessaan, että lisätalousarvio pitää sisällään mittavia panostuksia liikennepolitiikkaan, se pitää paikkansa. Mutta se, että nuo panostukset ovat yhden tien eli Muurla—Lohja-välillä tapahtuvan moottoritiehankkeen rakentamiseen, on aivan juuri näin, mutta ei voi olla myöskään niin, että yhteen paikkaan me sijoitamme rahat ja toiset ongelmat jäävät jonnekin muualle. Tämä ei selitä kokonaisuutta, vaan asiaa on katsottava aivan substanssin kautta, ja tässä suhteessa mittavat panostukset jäävät tietysti hieman omaan arvoonsa.

Joukkoliikennepalvelut tulevat heikkenemään, mutta lisätalousarvion kautta tähän ei ole juuri oikeastaan ehkä järkevääkään paneutua, koska tämä on niin sanottu trendikysymys eli joukkoliikennepalveluiden, joukkoliikenneostojen suhteen ratkaisut kulkevat useamman vuoden tasossa ja siinä suhteessa nuo kysymykset on katsottava seuraavan varsinaisen budjetin kautta. Eri liikenneyhtiöt katsovat asioita vähintään kahden vuoden tähtäimellä, ja näin ollen tähän kysymykseen tulee sitten palata seuraavan varsinaisen budjettikäsittelyn yhteydessä

Herra puhemies! Liikennepolitiikka ei ole yksistään liikennöintiä, vaan se on myös elinkeinoelämää, se on talouskehitystä. Ne työmaat, joita edellä esiin ottamillani esimerkeillä pystytään aikaansaamaan, luovat myös työllisyyttä ja vievät sikäli taloutta eteenpäin. Meillä on toki monia muitakin liikennepolitiikan sisällä olevia asioita, esimerkiksi meriliikennepuolella on väyläruoppauksia, ja kyllä myös meidän sisäliikennepolitiikkamme kehittämiseksi maassa tarvitaan aivan konkreettisia päätöksiä, mutta niihin palataan sitten kesällä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri onnistui häippäsemään, mutta noin puolellekymmenelle erittäin arvostetulle kansanedustajalle puhemies mukaan lukien on mukava pitää saarna nyt kuitenkin tässä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vastaan eilen pidetyssä tämän asian alkukäsittelyssä muutamaan esille tulleeseen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan.

Ed. Saarinen totesi, että vuosien 87 ja 91 välillä olisi harjoitettu erittäin onnistunutta budjettipolitiikkaa. Minä olen aivan eri mieltä tästä asiasta. Esimerkiksi vuonna 87, kun tehtiin vuotta 88 varten budjetti, se tehtiin 13 prosenttia elvyttävästi voimakkaassa korkeasuhdanteen muodostumistilanteessa. Eihän siinä ollut mitään järkeä, ei kerta kaikkiaan. Mutta se on vaan niin mukava sitten heitellä kuvitellen, että näitä asioita ei olisi pantu mieleen.

Toinen asia, johonka kiinnitän huomiota, on ed. Elon puheenvuoro, jossa hän puhui talouskasvusta. Siinä pitää nyt vaan muistaa niissä prosenteissa, että olennaista on kantoluku, johon verrataan. Vielä olennaisempaa on se, millä tavalla esimerkiksi Yhdysvaltain kasvuluvut on saatu aikaiseksi. Nehän on saatu sillä tavalla, että kaksoisvajeen olosuhteissa on vipattu valtavasti miljardeja ja miljardeja dollareita ulkomailta ja dumpattu niitä sotateollisuuteen. Siitä kun rakennetaan sitten koko maailmanpelastuksen ohjelma, niin kyllä se nyt jokseenkin hakoteille on silloin mennyt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen pajatso on tyhjä. Se on kiusallinen asia. Verojärjestelyt on tehty etupainotteisesti, voimakkaasti etupainotteisesti. Viime vuoden veroalet ansiotuloverotuksessa eivät ole tuottaneet mitään sellaista tulosta kotimaisen kysynnän tai muun järjestelyn kautta, että tähän työllisyyskehitykseen olisi pystytty myönteisellä tavalla reippaasti vaikuttamaan. Kun hallitus on itsensä hirttosilmukanomaisesti kytkenyt menosääntöönsä, ollaan erittäin vaarallisella tiellä. Tämän lyhyen puheenvuoroni idea on juuri kiinnittää tähän asiaan huomiota. Kun täällä on kannettu voimakkaasti huolta siitä, että niin sanottu Kiina-ilmiö vie työpaikkoja maasta pois, niin kuin totta on ja valitettavaa on, niin sitä erityistä huolta ei ole kannettu niistä työpaikoista, joita ei voi siirtää maasta pois. Tällöin usein on kysymys niin sanotun kansallisomaisuuden säilyttämisestä, kunnossapitämisestä. Siinä asiassa ed. Rossi piti äsken erittäin hyvän puheenvuoron. Sillä jos nyt ajatellaan nykytilannetta, niin perustienpito on sellainen asia, jossa pidetään kansallisomaisuutta kunnossa. Se on nimenomaan sitä. Tässä suhteessa klikkaa tällä hetkellä todella pahasti. Nyt juuri on päättymässä erittäin paha kelirikkokausi, jolloin rekkaliikenteellä on raaka-aine- ja energiakuljetuksissa tärvelty varsin monen alemman asteisen tieverkon tierunko, joka sitten on erittäin kallista korjattavaksi. Tähän tilanteeseen on ajauduttu, kun riittävästi varallisuutta perustienpitoon ei ole ollut käytettävissä.

Joukkoliikenteen määrärahoja on leikattu niin, että onko se nyt yli 500 linja-autovuoroa erikoisesti haja-asutusalueilla, (Ed. Kankaanniemi: 800!) — onko se jopa niin paljon kuin ed. Kankaanniemi totesi. — Tämä on erittäin kielteinen asia. Sehän merkitsee sitä, että sille tiestölle, jonka kunnosta ei pidetä huolta, tulee vielä enemmän henkilöliikennepainetta elikkä lisäautoja vaan kulkemaan, kun asia voitaisiin hoitaa joukkoliikenteellä paremmin.

Radanpidon kohdalla on tilanne juuri sellainen kuin ed. Rossi kuvasi. Meillä ollaan nyt esimerkiksi Seinäjoki—Oulu-välillä tilanteessa, jossa on yllätys kuulemma Ratahallintokeskukselle, kuinka heikossa kunnossa se rata itse asiassa onkaan. Samalla, kun on luotu kuvaa siitä, että olemme siirtymässä Pendolino-aikakauteen, niin näin ei voi tapahtua sen takia, että niitä nopeuksia ei voida käyttää, vaan päinvastoin yleisesti ottaenkin nopeuksia pitää alentaa. Siis toisin sanoen sen peruskansallisvarallisuuden, jota meillä on infrassa, annetaan rapautua, ja se on paha asia.

Risupaketin yhteydessä luvattiin Kemera-rahoja voimakkaasti lisätä ja sillä tavalla luoda nimenomaan uusiutuvien energialähteitten käytön lisäystä, kun siihen kohoavan energiahintatason puitteissa on erittäin suurta tarvetta. Nyt tässä lisäbudjetissa, missä tätä ratkaisua odotettiin, sitä ratkaisua ei ole tähän sisällytetty. Tämä on paha asia. Voidaan olla jopa niin pahassa tilanteessa, että sitä potentiaalista henkilökuntaa, joka tähän olisi käytettävissä, lomautetaan nyt loppuvuodesta. Näin on toki ollut tilanne aikaisemminkin, mutta aikaisemmin se on korjattu lisäbudjettiteitse. Siis tilanne on se, että ollaan vallan huonolla tiellä.

Arvoisa puhemies! Onko sitten valtiovarainministeri jollakin tavalla väärässä? Tässä tullaan nyt siihen tilanteeseen, jossa meillä on näkemyseroa. Minä sinänsä hyväksyn täysin sen tiukan budjettipolitiikan idean, mikä hänellä on, näin periaatteessa pitää ollakin, mutta minä asetan yhden asian toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Se on se, että kun on kysymys yhteiskunnan kansallisvarallisuuteen, pääomaan kuuluvan infran kunnossapitämisestä, niin sen hyväksi pitää ottaa inflaatioriskikin. Sen inflaatioriskin voi Emu-olosuhteissa ottaa. (Ed. Kangas: Velkaa tehdään!) — Velkaakin tehdään nyt. (Ed. Kangas: Velkaa maksetaan enemmän pois!) — Niin, nyt vielä jaksetaan, ed. Kangas, aivan oikein. Nyt juuri esitetään tässä lisäbudjetissa velkaa maksettavan enemmän pois kuin oli tarkoituskaan, elikkä siis toisin sanoen juuri tämän laatuisella perusteella tämän laatuisessa tilanteessa pitää olla varaa tinkiä siitä menosäännöstä ja harjoittaa koko yhteiskunnan kannalta järkevää ja samalla työllistävää politiikkaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä tärkeä kysymys on, paljonko halutaan pistää rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetustoimeen ja työttömyyden hoitoon. Maakunnissa on aloittamatta tai kesken monia hankkeita, joihin odotetaan rahoituspäätöstä. Hallituksen kitsaalla politiikalla ei edistetä näitten hankkeitten toteutusta.

Maakuntien kehitykseen on tulossa aivan liian vähän rahaa. Keski-Suomessa on paljon tiehankkeita, jotka pitäisi saada pikaisesti käyntiin. Maamme pitkistä välimatkoista ja aluepoliittisista ongelmista johtuen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kuljetusyhteyksien kehittämiseen. Keski-Suomen liikenteen pullonkaula on Nelostie, joka ei vastaa niitä vaatimuksia, joita matkustajaliikenne ja kuljetusyhteyksien tarpeet edellyttävät. Tiemäärärahoja on ehdottomasti lisättävä tieturvallisuudenkin nostamiseksi. Keski-Suomi on hyvä esimerkki epäonnistuneesta aluepolitiikasta. Maakunta on toistuvasti jäänyt jälkeen tiehankkeisiin varattujen määrärahojen jaossa. Teitten ylläpito on parasta aluepolitiikkaa. Jos tiestöstä ei huolehdita, siitä uhkaa tulla kehityksen jarru. On pakko todeta, että Lipposen kakkoshallituksessa maakuntien tarpeet otettiin enemmän huomioon kuin Vanhasen hallituksen aikana. Hallituksella on tiemäärärahojen jaossa näytön paikka. Samoin on kuntatalouden rahoituksen kanssa.

Hallituksen veroale on aiheuttanut enemmän pettymystä kuin kiitosta ja tyytyväisyyttä, koska veroale suunnattiin aivan väärin. Rikkaille annetut verohelpotukset eivät nosta köyhimmän kansanosan kuten pienituloisten palkansaajien, sairaitten, vanhusten ja vähävaraisten eläkeläisten elintasoa. Hallitus ei kyennyt nostamaan työllisyysastetta, joten köyhyyttä ja syrjäytymistä on torjuttava muilla keinoin.

Suomessa on edelleen korkea rakenteellinen työttömyys. Rakenteellisesta työttömyydestä selviytyminen edellyttää koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä paremmin vastaamaan työelämän vaatimuksia ja maamme kansainvälistä kilpailuasemaa. Hyvä koulutus on jo sinänsä tärkeä asia, mutta työttömyyden kannalta olennaista on se, millaista tutkimusta meillä tarvitaan ja mikä työllistää. Mielestäni rakennetyöttömyyden alentaminen tulee nähdä huomattavasti nykyistä monipuolisemmin. Toimenpiteitten painottuminen vähän koulutettujen työvoimakustannusten alentamiseen ja työttömien sosiaaliturvan heikkenemiseen ei ole oikea lääke työttömyyden vähentämiseen. Työttömyyteen vastataan tehokkaimmin vahvan koulutuksen keinoin.

Valtionyhtiöitten myynnit luovat epävarmuutta. Vuonna 2003 valtionyhtiöt tuottivat rahaa valtion kassaan lähes 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2000 summa oli lähes miljardi euroa. Miksi valtionyritykset pitää myydä yksityisille ulkomaisille keinottelijoille, kun yrityksiä voidaan kehittää valtion omistuksessa ja taata työpaikkojen säilyminen Suomessa?

Voittoa tuottavien yritysten tekemät joukkoirtisanomiset ovat väärin. Suomessa irtisanomissuoja on matalampi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Suojan pitäisi olla samalla tasolla kuin muissakin maissa. Tämä asia pitäisi viedä nopeasti kolmikantaan ja hoitaa kuntoon, ettei keinottelu jatku.

Ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset ovat olleet oikeutettuja. Eri työntekijäryhmien mielenilmaukset osoittavat, että työntekijöitten etua ei saa unohtaa globalisoituvassa maailmassa. Vaarana on, että kovalla ja pitkäjännitteisellä työllä aikaansaatu hyvinvointivaltio ollaan ajamassa alas verokilpailun nimissä. Kolmikannassa eri toimijoilla on yhteisvastuu maamme säilymisestä vakaana.

Kansalaiset ovat huolissaan sosiaali- ja terveyshuollon menojen leikkaamisesta. Monet vähävaraiset ihmiset ovat turvattomia näitten leikkausten edessä. Verohelpotukset annettiin rikkaille, ja köyhä kansa maksaa verohelpotukset heikkenevinä palveluina. Potilasjonojen purkaminen Keski-Suomen keskussairaalan hoitopiirin alueella pitää aloittaa välittömästi, mikä edellyttää lisää sairaanhoidon määrärahoja. Näitten asioitten pistäminen kuntoon edellyttää enemmän rahaa kuin vuoden 2004 talousarvio lupaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Äsken kyselytunnilla käytiin keskustelua maataloudesta, ja sitä on todella aiheellista aina silloin tällöin käydä, erityisen aiheellista sen tähden, että meillä ei ole päätösvaltaa kansallisella tasolla maatalouspolitiikan perusasioissa, vaan se on EU-politiikkaa. Se on kuitenkin koko kansakunnan nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta ja erityisesti maaseudun kannalta todella tärkeä asia edelleen ja pysyvästi, ja maatalouden tulevaisuus on erittäin epävarma tällä hetkellä. Lyhytjänteinen maatalouspolitiikka, jota EU harjoittaa, on huolestuttavaa ja edellyttää todella tiukkaa seurantaa, ja näistä tarpeista tulee huolehtia kansallisella tasolla.

Eilen tehty sopimus EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen toteuttamisesta Suomessa oli pakkosopu MTK:n, ruotsinkielisen tuottajajärjestön ja hallituksen kesken EU:n määräysten toteuttamiseksi. Siinä ei jäänyt siis kenellekään mitään harkinnanvaraa loppujen lopuksi, vaan pakko oli tehdä jonkinlainen sopimus. Siksi se varmasti syntyikin. Muutoin ei noin huonoa sopimusta olisi voinut viljelijöiden puolesta kukaan tehdä. Hallitus näytti ottaneen siinä peruslähtökohdaksi sen, että alueelliset erot eivät saa kasvaa nykyisistä vaan ne on betonoitu samalle tasolle kuin aikaisemmin. Tämän peruslähtökohdan edessä näytti sitten tapahtuvan niin, että Etelä-Suomen viljelijöiden edut turvattiin kohtuullisen hyvin, jolloin syntyi 20 miljoonan euron aukko Keski- ja Pohjois-Suomen maataloudelle. Kun nyt katsomme papereita, joissa on tämän 20 miljoonan euron aukon täyttämisestä puhetta, maa- ja metsätalousministeriö on luvannut, että se täyttää, etsii rahoituksen tuohon tarpeeseen. Se on kuitenkin mittava summa otettavaksi maa- ja metsätalousministeriön budjetin kehyksistä tulevina vuosina. Tuossa sopimuksessa ei ole valtiovarainministeriön lupausta, ja se on ikävä ja vakava puute tässä asiassa. Sopimus on siis kestämättömällä pohjalla. Tulemme tarkoin seuraamaan, miten hallitus toimii tässä asiassa jatkossa.

Herra puhemies! Lisätalousarviossa esitetään pääosin menojen lisäyksiä kohteisiin, jotka ovat ikään kuin pakon sanelemia tarkistuksia, mutta täällä on myös muutamia kohtia, jotka ovat hyvinkin harkinnanvaraisia. Esimerkiksi hämmästyttää se, miksi lisätalousarviossa on pitänyt ottaa Ahvenanmaalle harkinnanvaraisena yli 6 miljoonaa euroa lisää määrärahaa pakollisten, sopimuksiin perustuvien määrärahojen lisäksi. Se on erittäin mittava summa Ahvenanmaalle, missä tulotaso on jo ennestään valtavasti muuta maata korkeampi, ja sinne vapaaehtoisesti näin tässä tilanteessa lisätään rahoitusta noin mittavasti. Jos mikä muu maakunta tahansa saisi tällaisen rahan kesken vuotta lisätalousarviolla, se olisi todella tyytyväinen ja kiitollinen, varmasti toisi tänne kukkia jokaiselle meistä. Näin ei kuitenkaan minkään muun maakunnan osalta tapahdu tällä hallituksen politiikalla, vaan tämä linja ajaa maaseutua alas ja kasvattaa keskitystä huolimatta siitä, että keskusta on niin sanottu johtava hallituspuolue.

Herra puhemies! Liikenneasiat on tässä erityisesti syytä nostaa esille. Hallitus teki juhlavan ja näyttävän, komeasti julkaistun väylätyöryhmän ohjelman liikennehankkeiden toteuttamiseksi lähivuosina. Siellä on viitisentoista eri hanketta nimettyinä, mutta rahaa ei ole osoitettu. On lievästi sanoen harhautusta tehdä tällaisia ohjelmia ja sitten jättää ne rahoitusta vaille ja maakunnissa kertoa, että hankkeet lähtevät liikkeelle. Mitään varmuutta ei ole, että nämä toteutuvat, ainoastaan Turun ja Helsingin välinen moottoritiehanke etenee nyt sitten tällä uudella rahoitusmuodolla.

Herra puhemies! Vanhasen hallitus teki kehyspäätöksen yhteydessä maaliskuussa 2004 päätöksen, joka kuuluu näin, suora lainaus: "Jos vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 500 miljoonaa euroa, hallitus on hallitusohjelmaa täydentäen sopinut, että ylitteestä voidaan käyttää harkinnan mukaan enintään 10 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin, lähinnä infrastruktuuri-investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseen menosäännön tai vaalikauden kehyksen estämättä." Eli valtion omaisuuden myyntituloja käytetään valtionvelan lyhentämiseen, ei uudelleensijoittamiseen kansakunnan kilpailukyvyn ja infrastruktuurin kehittämiseksi. Tästä valtioneuvoston päätöksestä olen käynyt keskustelua lehtienkin palstoilla ja hämmästellyt syvästi, että hallitus on tehnyt tällaisen päätöksen ja pitää siitä tiukasti kiinni.

Ministeri Pekkarinen on luvannut, että valtion omaisuuden myyntituloja käytetään esimerkiksi Nelostien korjaamiseen, mutta näin ei valtiovarainministeri esimerkiksi vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni antanut minkäänlaista lupausta, päinvastoin erittäin tiukasti on tätä järjestelmää vastaan. Ministeri Luhtanen tämän viikon maanantain Uutispäivä Demarin haastattelussa toteaa, että hallituksen sopimus osakemyyntituloista on järjetön. Se on todella järjetön, niin kuin ministeri Luhtanen toteaa. Ministeri Kalliomäki pitää sitä ainoana järkevänä mahdollisuutena. Hallituksen linja on tältä osin täysin hukassa. Se tekee järjettömiä päätöksiä eikä käytä niitä varoja, niitä mahdollisuuksia, jotka sillä olisi käytettävissä suomalaisen infrastruktuurin kehittämiseen ja parantamiseen, jolloin koko maan kilpailukyky voisi parantua. Nyt tällaiseen investointien toteuttamiseen olisi työllisyysperusteet, ja jos myyntituloista käytetään yli puolet esimerkiksi näihin hankkeisiin, niillä saataisiin nopeasti nämä liikkeelle, mutta valtiovarainministeriö ei anna periksi, vaikka keskustan ministerit puhuvat täysin toista kentällä ja jopa sosialidemokraattinen liikenneministeri puhuu aivan toista ja moittii oman hallituksensa päätöstä järjettömäksi.

Tämä on aivan käsittämätöntä uutta poliittista kulttuuria Suomessa tämän punamultahallituksen harjoittamana, ja tämä ansaitsee kyllä sellaisen tuomion, jollaista harvoin tässä salissa annetaan. Linja pitäisi hallituksella olla, ja sen linjan takana pitäisi kaikkien seisoa tai sitä linjaa muuttaa. Tässä asiassa, valtion omaisuuden myyntitulojen käytössä, linjaa pitäisi muuttaa kiireesti. Toivon, että eduskunta pääsisi tästä asiasta äänestämään, jotta saisi muun muassa keskustan edustajien kannan tähän. Pidättekö te todella tätä hallituksen linjaa oikeana ja perusteltuna tässä tilanteessa, kun työttömyys kasvaa, yritykset kaatuvat, liikenneonnettomuudet lisääntyvät ja alueellinen kehitys menee huonompaan suuntaan?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa kuntien valtionapuihin luvataan 1,4 miljoonaa euroa ennen vuotta 2004 hyväksyttyjen hankkeiden aikaistamiseen. On pakko kysyä, missä mahtavat olla tuet niihin hankkeisiin, joita olemme kuntien toteutettavaksi ja maksettavaksi viime aikoinakin hyväksyneet. Nostan esimerkiksi vain omaishoidon lomituksen maksutason alentamisen, josta kunnille kertyy kohtuullisesti lisää menoja tai itse asiassa vähemmän tuloja. Mieleeni tulee myöskin, että parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee hoitotakuuta, ja siinä yhteydessä olemme erityisesti kunnilta, kuntayhtymiltä, kuulleet, että tämän tasoinen valtionapu, jota siihen on tähän mennessä osoitettu tai suunniteltu osoitettavaksi, ei riitä.

Sitten ympäristöministeriö: Eduskunta hyväksyi viime joulukuun 18. päivänä valtiovarainvaliokunnan esityksestä budjetin tälle vuodelle. Siinä yhteydessä yksimielisesti hyväksyttiin se, että asuntojen perusparannukseen osoitetaan jatkossakin aravamäärärahoja, ja samalla hyväksyttiin lausuma, jossa edellytetään, että myöskin näitten aravalainojen ehtoja parannetaan. Mitään ei ole tapahtunut. Ympäristöministeriö on suhtautunut eduskunnan tahtoon — jonka pitäisi tarkoittaa perustuslain mukaan samaa kuin Suomen kansan tahto — vähintäänkin kuin halpaan makkaraan. Tekee mieli kysyä keskustan edustajilta: eikö olisi syytä saattaa asuntoministeri tässä asiassa oikealle tielle?

Ympäristöministeriön hallinnonalan tekstiä lukiessani koin kenties tähänastisen edustajaurani suurimman yllätyksen. Kohta "Asumisen edistäminen" loppuu nimittäin seuraavasti: "Momentille vuokra- ja asumisoikeustalojen talouden tervehdyttämisavustuksiin osoitetusta 2,6 miljoonan euron valtuudesta Valtiokonttori saa käyttää 50 000 euroa taloudellisissa vaikeuksissa olevien asuntoyhteisöjen talouden tervehdyttämistä ja kunnossapidon suunnittelua edistävistä selvityksistä ja toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin. Valtiokonttorin käytettävissä olevan osuuden korottamisella 122 000 eurolla on tarkoitus avustaa valtion tukemien vuokrataloyhtiöiden toimintaan ja rahoitukseen liittyviä riskien hallintaa edistävän KotiPolku-järjestelmän käyttöönottoa ja ylläpitoa."

Epäilen vahvasti, että tässä talossa, vaikka ilmeisesti asiantuntijoita on jo kuultu valtiovarainvaliokunnan asianomaisessa jaostossa, kukaan muu kuin minä ei tiedä, mistä tässä on kysymys. Tämä KotiPolku-järjestelmä on minulle sillä tavoin tuttu, että itse asiassa tuo nimikin taitaa olla minun keksintöni, ja olin mukana, kun tätä ohjelmistoa pari vuotta sitten valmisteltiin. Sen tarkoituksena on todellakin tarjota aravavuokrataloyhtiöille mahdollisuudet sekä oman toimintansa seuraamiseen itse että myöskin toiminnan tulosten vertailemiseen muitten aravayhtiöitten kanssa, jotta pystytään toimimaan taloudellisesti ja toiminnallisesti mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin. Tarkoitus oli myöskin, että valtion viranomaiset, tässä tapauksessa erityisesti Valtiokonttori ja Asuntorahasto, saavat mahdollisimman helposti näiltä yhtiöiltä tarvittavaa tietoa, että pystyvät niitä mahdollisimman hyvin seuraamaan ja kenties sitten vaikeuksien sattuessa opastamaan.

Hanke etenikin hyvin, ja siinä olivat mukana Valtionkonttori, ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, Asuntorahasto, Suomussalmen kunta ja Niiralan Kulma Oy eli se yhteisö, josta itse tulin. Se eteni oikein hyvin siihen saakka, kunnes valtiovarainministeriölle jossain vaiheessa iski rahankiilto silmään ja projektia valmistellut Arsenalin entinen atk-osasto, joka oli yhtiöitetty Jave-nimiseksi osakeyhtiöksi, myytiin yksityiselle it-alan yritykselle, joka, kun hanke saatiin valmiiksi, hinnoitteli sen niin kalliiksi, että yksikään vuokrataloyhtiö ei kyennyt lähtemään siihen mukaan. Kuvittelin, että hanke romuttui siihen, ja olin siitä kohtuullisen pahoillanikin.

Nyt luen budjetista, että asialle ollaan osoittamassa 122 000 euroa, mitä tietysti voi pitää tyydyttävänä, etenkin kun kuulin tänään asiaa ympäristöministeriöstä tiedusteltuani, että tällä on nyt tarkoitus julkisin varoin yhtiöille turvata mahdollisuus, joka silloin pari vuotta sitten kaatui. Pidän sitä erittäin myönteisenä ja toivon ja tietysti tämän pohjalta pitää edellyttääkin, että se myös toteutuu ja että ne varat ihan aidosti ja oikeasti suunnataan kyseiseen tarkoitukseen.

Pikkuisen minua kuitenkin epäilyttää tämä proseduuri, kun kuulin, että tämä tuli tänne valtiovarainministeriön erityisestä vaatimuksesta ja aivan viime hetkillä; epäilyttää, mistä tässä on lopulta kysymys. Jos kaksi vuotta sitten tämä hanke kaatui valtiovarainministeriöstä lähteneeseen rahanahneuteen, niin miksi se nyt sitten tällä tavalla halutaan tuoda tänne? No, ehkä saamme tähän hyviä vastauksia, ja tähän ei toivon mukaan liity minkäänlaista rahastuksen makua, koska asia joka tapauksessa on erittäin tärkeä. Aravavuokra-asuntojen tyhjetessä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa on välttämätöntä, että aravavuokrataloyhtiöitten taloutta pystytään seuraamaan ja ohjaamaan mahdollisimman hyvin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2004 lisätalousarvioksi on suhteellisen ohut kirjanen. Tämän ymmärtää varsin hyvin, koska jos jotain menoja esitetään lisättäväksi, niille pitää olla vahvat perusteet, ja aina, kun menoja esitetään, täytyy olla vahvojen perusteitten ohella myös selvyys siitä, mistä tämä rahoitus etsitään. Kun olen lisätalousarvioon tutustunut, niin ymmärrän, että näille menoille, jotka täällä esitetään, on perusteet, ja osaltaan ovat siirtomäärärahat kyseessä. Näin on hyvä.

Mutta olisin tuonut tässä esille, viitaten ed. Matti Saarisen eilen käyttämään puheenvuoroon, joukkoliikenteen. Meillähän linja-autoliikennettä maaseudulla mutta myöskin maakuntien välistä liikennettä uhkaa varsin rajukin supistaminen, ellei joitakin ratkaisuja tehdä. Mitkä nämä ratkaisut ovat, sitä sietäisi pohtia. Olisiko sellaisia ratkaisuja, joihin tarvittaisiin vain vähän rahaa, olisiko joukkoliikenteen ostoon ohjattava rahaa? Olisiko kenties siirryttävissä pienempään kalustoon, pikkubussikalustoon, taksibussikalustoon tai johonkin muuhun, jotta liikenneyhteyksiä voitaisiin hoitaa? Joukkoliikenne on osa yhteiskuntamme infrastruktuuria.

Ed. Kangas viittasi meidän Keski-Suomen kansanedustajien ajamiin keskeisiin tieasioihin. Toisin tässä yhteydessä esille myöskin sen, että toivoisin, että tämän lisätalousarvion tiemäärärahoilla voitaisiin edes käynnistää uudelleen Keuruu—Ähtäri-tien parantaminen, kuuluisa Liesjärventie, Kuhmoisten niin sanottu Lenkkitie ja useita muitakin tai niille ainakin tulevaisuudessa pyrittäisiin etsimään rahoitus.

Koulujen osalta toisin esille Keski-Suomesta Korpilahden kunnan kouluolot; viime maanantaina sain niihin perehtyä. Korpilahden keskustaajaman kouluissa on havaittu homeongelmia. Näin niin ala-aste, yläaste kuin lukiokin joudutaan purkamaan poislukien Korpilahti-sali, joka on liikuntasali, johon siihenkin tulee kuitenkin tietyt remontit. Tällaisia kriisitilanteita varten, jotka kuntia kohtaavat, toivon, että valtion rahoitusta löytyisi siten, että kunnat eivät joutuisi, niin kuin tuossa tapauksessa vaara on, kohtuuttomiin vaikeuksiin.

Itse toisin paikallisena kysymyksenä esille jälleen kerran panostamisen Haapamäen yhteiskoulun lukion elokuvaopetukseen. Nyt kun on päätös valmisteilla, että tuo koulu jatkaa, toivon, että se voisi olla yhtenä maamme elokuvaopetusta antavien koulujen verkostossa. Uskon, että varsin pienilläkin summilla voitaisiin tehdä hyvinkin paljon.

Olisin toivonut, että lisätalousarviossa olisi voitu jotain osoittaa myös oikeusministeriölle vankeinhoidon nykyahdinkoon. Meillähän rikollisuus on laadultaan erittäin voimakkaasti pahentunut, väkivaltaistunut. Vankeinhoitolaitoksissa on paljon vaaratilanteita, tilan ahtautta, ongelmat ovat kasaantuneet. Tähän tilanteeseen kyllä toivoisi saatavan helpotusta.

Edelleen pahentuvan huumeongelman äärellä toivoisi viranomaisille myöskin lisää huumekoiria.

Luonnonsuojelun osalta tässä budjetissa ei myöskään esiinny mainintaa, mutta jos jostakin tulisi säästää, niin näkisin että muun muassa susiaidoista, joita hyvää tarkoittaen rakennetaan muun muassa lammastilojen laitumien ympärille, kuitenkin sikäli hölmöläisten hommana, että sudet pystyvät menemään sitten muille tiloille aiheuttamaan ongelmia. Kyllä terve järki olisi tässä paras: osoittaa susiaitojen rahoja vaikkapa suurpetojen tapporahoiksi. Toivon, että tässä suhteessa tulevissa budjetin valmisteluissa voitaisiin löytää se linja, jota maaseudulla ja ilmeisesti laajemmaltikin pidetään pitemmän päälle ainoana järkevänä.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Lisäbudjettiesitys ei sisällä merkittäviä uusia avauksia. Se on kuitenkin miellyttävää luettavaa siinä mielessä, että lisäbudjettiesityksessä voidaan kirjata verotuottojen lisäyksiä. Autoverotuoton osalta tämä oli tietenkin odotettavissa ja ennustettavissa, mutta on syytä varoittaa siitä, että tämä tuoton lisääntyminen on väliaikaista. Arvonlisäverotuoton kasvu puolestaan osoittaa sitä, että kansalaisilla on ollut uskoa kuluttamiseen. Itse asiassa kotimainen kulutus onkin pitänyt taloutemme edes jonkinlaisessa kasvussa.

Vientikysyntä sen sijaan on ollut vaikeuksissa. Sitä on vaikeuttanut erityisesti vahva euro, ja nyt, kun jälleen jonkinlaista valoa olisi näkyvissä, uutena peikkona on noussut esiin öljyn poikkeuksellisen korkea hinta. Tänään täytyykin toivoa, että Opec-maat pääsevät ensi torstaina sopuun öljyntuotannon reippaasta lisäämisestä. Uskon, että jos öljyn hintaa ei saada järkevälle tasolle, edessä on vaikeuksia erityisesti läntisessä Euroopassa, miksei Yhdysvalloissakin.

Talouskasvumme odotetaan nousevan noin 2,5 prosenttiin tänä vuonna. Tässä on kuitenkin syytä painottaa sitä, että tällä kasvulla ei juurikaan pystytä työttömyyttä alentamaan. Tarvitaan huomattavasti ripeämpää kasvua. Tässä tilanteessa hallituksen ja eduskunnan on mielestäni kyettävä sellaisiin pitkäjänteisiin panostuksiin, joilla maamme yritysten kilpailukykyä kyetään parantamaan. Meillähän on tällä hetkellä käsittelyssä eduskunnassa yritysverouudistus, joka uskoakseni osaltaan merkitsee sitä, että Suomesta tulee houkuttelevampi alue yrityksille.

Me tarvitsemme myöskin panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ongelmana on mielestäni se, että julkinen panostus on pikkuhiljaa jäänyt jälkeen. Meidän on myöskin luotava edellytyksiä tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle. 90-luvulla ja miksei 2000-luvun alussakin tehdyt tulopoliittiset ratkaisut ovat osaltaan olleet nostamassa maatamme lamasta. Mutta tärkeänä näkisin myöskin logistiikan. Siitä on paljon tämän lisätalousarvioesityksen yhteydessä puhuttu. Tehokas logistiikka on erityisen tärkeä suomalaisten yritysten kannalta. Meillähän jonkinmoisina kilpailuhaittoina ovat pitkät etäisyydet, ohuet tavaravirrat ja vaikeat luonnonolot. Meillä ei olekaan varaa liikenneväylien kunnosta johtuviin virheisiin ja lisäkustannuksiin. Tieverkkomme selkäranka eli päätiet kaipaavat pikaista peruskorjausta sekä liikenteen sujuvuuden että liikenneturvallisuuden vuoksi. Kunnostusta toki vaativat myös alempi tieverkko sekä merkittävä osa maamme silloista.

Meidän rataverkkomme puolestaan on pahasti vanhentunut. Rautateillä onkin yhä enemmän liikenteen sujuvuutta häiritseviä rajoituksia. Ratojen kunto estää myöskin nopean henkilöliikenteen täysimääräisen hyödyntämisen. Tavaraliikenteen osalta olisi tärkeää, että pääradat kestäisivät 25 tonnin akselipainon. Nyt tällä lisäbudjetilla päästään ehkä töihin toivon mukaan Rauma—Kokemäki-välillä, mutta näitä tarpeita on monilla muillakin rataosuuksilla.

Ulkomaankauppamme kuljetuksista 80 prosenttia kulkee meritse. Ruoppausrahojen puuttuessa tärkeiden väylien syvyydet saattavat kuitenkin madaltua niin, että koko merikuljetusjärjestelmämme on vaarassa, eli myöskin täällä tarvittaisiin uusia panostuksia.

Hyvänä pidän kuitenkin sitä, että meillä ministerityöryhmä kykeni laatimaan pitkäjänteisen liikenneväylien parantamiseen tähtäävän ohjelman. Tässä ministerityöryhmän ohjelmassa esitetään sitä, että osa näistä hankkeista rahoitettaisiin niin sanotulla elinkaarimallilla. Hyvänä todellakin siis pidän sitä, että on saatu aikaan riittävän pitkäjännitteinen ohjelma ja että hankkeet on siinä asetettu tärkeysjärjestykseen. Olennaista on myös se, että listalle on otettu vain kannattavia hankkeita.

Tässä mielessä meidän pitäisikin vakavasti miettiä sitä, että me ehkä osan siitä rahasta, jolla me nyt aiomme lyhentää valtionvelkaa tai ottaa valtionvelkaa vähemmän, käyttäisimme näihin kannattaviin hankkeisiin. Ongelmana pidän myös sitä, että hallitus on toistaiseksi hyväksynyt vain yhden ainoan elinkaarimallilla toteutettavan hankkeen eli E18-tien jatkorakentamisen Muurlan ja Lohjan välillä. Näkisinkin, että nämä väyläinvestoinnit on syytä ottaa perusteelliseen käsittelyyn ensi vuoden budjettia laadittaessa. En usko, että se onnistuu tämän lisäbudjetin yhteydessä. Haluaisin vielä painottaa sitä, että elinkaarimalli tarjoaisi hyvän vaihtoehdon hankkeiden tehokkaampaan toteutukseen, eli niitä pitäisi saada käyntiin huomattavasti enemmän kuin ainoastaan tämä yksi, nyt päätetty.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käsitteli viime vaalikauden loppupäässä hyvin laajasti aluekehitystä Suomessa. Tuo asiaan paneutuminen tuotti sen johtopäätöksen, että seutukuntien kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti kolme erilaista tekijää: Ensinnäkin on alueen inhimillinen pääoma, niin kuin sanotaan hienosti, eli työvoiman määrä ja sen koulutustaso. Toinen tärkeä tekijä on innovaatiotoiminnan taso alueella eli se, miten luodaan uutta tietysti sille kestävälle perustalle, mitä alueella on. Mutta kolmas hyvin paljon vaikuttava tekijä on hyvin arkinen eli saavutettavuus, minkälaiset ovat tieyhteydet alueelle, miten rautatieliikenne toimii, miten lähellä ovat satama ja lentokenttä ja mitkä ovat sieltä yhteydet ja vielä myös tähän liittyen tietoliikenneyhteyksien taso seutukunnalle.

Me olemme nyt hyvin hankalassa kehitysvaiheessa, sillä tierahat ovat olleet jo pitkään aivan riittämättömät ja tämä on merkitsemässä Suomen teiden heikkenemistä, tieverkoston rapautumista. Tämä näkyy myös määrärahoista. Vuonna 1990 liikenneministeriöllä oli käytössään 837,9 miljoonaa euroa, mutta tänä vuonna enää 722,9 miljoonaa euroa teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon. Tierahat ovat siis pudonneet todella rajusti. Ne ovat reaalisesti enää 70 prosenttia siitä, mitä ne olivat 14 vuotta sitten. Nyt tässä budjettiraamissa, joka on eduskunnassakin paljon kiistaa herättänyt, tierahojen reaalinen taso putoaisi edelleen.

Tähän kehitykseen ei saa alistua, sillä se on haitta Suomen tasaiselle kehitykselle, siis aluekehityksen näkökulmasta, ja se on myöskin tieliikenneturvallisuuden kannalta hyvin vakavaa kehitystä, jos siihen suuntaan sallitaan mentävän. Liikenneinvestointeja on siis saatava lisää ja niitä pitää saada lisää kautta maan. Tähän lisäbudjettiin me nostamme pohjoisen näkökulmasta esille ensinnäkin Kemin—Tornion moottoritien osalta edelleenkin puuttuvat sillat. Onhan se jotenkin aika erikoinenkin se tilanne, että moottoritie rakennetaan Kemin ja Tornion välille, mutta sillat jätetään tekemättä ja aiheutetaan semmoinen liikennesuppilo juuri siihen pahaan paikkaan ennen kapealle sillalle menoa. Se oli kummallinen näytös, jossa ilmeisesti oli myöskin nokitusta liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten toimesta tuonne Tieliikennelaitokseen päin, mutta minkäs silloin mahtoi. Kun öljyn hinta nousi, niin tien rakentaminen tuli kalliimmaksi kuin oli budjetoitu. Tässä on umpikuja jatkunut eikä toimenpiteisiin ole päästy. Me painamme edelleen sen puolesta, että ne siltarahat pitää laittaa jo nyt lisäbudjettiin, koska työt voidaan käynnistää heti, kaikki valmiudet ovat olemassa. Se olisi ihan työllisyysperusteisestikin viisasta toimintaa.

Olen esittämässä myös Kemin ja Oulun välisen tieyhteyden parantamista. Siihen pitää rakentaa ohitusväyliä keskikaistalla, se väli on erittäin tukkoinen nyt. Siinä on onneksemme vahvan teollisuuden alue, Oulu, Kemi, Tornio, siinä ajetaan paljon rekoilla, ja siinä on onneksemme niin ikään hyvin paljon nyt matkailuliikennettä. Tieyhteys on hankala, ja se haittaa jo nyt myös elinkeinotoimintaa. (Ed. Kangas: Se on E4!) — Nelostietähän se sekin on, ja sitä pitää sitten mennä etelään päin. Se on Valtatie nelosta Kemin ja Oulun välillä. Minä olen ollut sitä mieltä, että tämä Nelostie pitäisi ylipäätään nostaa Suomen suureksi kehittämishankkeeksi. Se on koko maata yhdistävä tieyhteys, ja se on eräiltä osin aivan riittämättömässä kunnossa. Se on liian kapea, mutkainen. Siellä on monia välejä, jotka eivät ole Valtatie nelosen eli maan yhden päätien arvoisia. Siellä on Jyväskylän pohjoispuolella erityisen hankalia paikkoja myös.

Nyt pitää panna rahaa liikkeelle. Kyllä puheet on pidetty. Me taidamme olla tässä salissa yksimielisiä siitä, että tiemääräraha on riittämätön, mutta onhan sitten kansanedustajien ryhdin mittaamista tai mitä lienee se, kun me katsomme, mitä sinne budjettiin tulee ja mitä tulee nyt lisäbudjettiin. Me olemme esittämässä jo nyt näihin rahoihin lisäyksiä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys lisäbudjetiksi on vähän, sanoisin, tämmöinen pliisunlainen, sillä lailla vaisu ja vapaa, että tässä ei oikein suuria tuntoja eikä hehkuja ole päässyt vielä näkyviin, niin kuin olisin luullut ja olisi pitänyt päästä. (Ed. Pulliainen: Kyllähän nyt ed. Lahtela pystyy sen luomaan vähistäkin aineksista!) — Ed. Pulliainen on siinä mielessä oikeassa, että jos tässä olisi henkeä ja tarvetta, niin kyllä tämän tyhjästäkin voisi puhua. Mutta, ed. Pulliainen, sen verran tässä on henkeä kuitenkin olemassa, ettei aivan valkoisella paperilla tarvitse tätä asiaa miettiä. (Ed. Pulliainen: Hyvä!)

Mutta jos tätä maailmaa katsotaan, niin kuultuani näitä puheenvuoroja, mitä täällä on käytetty, näyttää siltä, että kaikki on menossa hyvään suuntaan. Kun katsomme maailman tilannetta kaiken kaikkiaan, näyttää myöskin siltä, että kun työllisyys kasvaa, kilpailukyky kasvaa ja sen kautta myöskin maailmankauppa alkaa vetää, niin näyttää sen tyyppiseltä kuin tämänpäiväisen kyselytunnin aiheitakin hallituksen aitiosta kuuli vastauksina, ei siellä luvattu eikä väläytetty työvoimapulaa, mutta näin minä tämän asian tulkitsin.

Ed. Pulliainen, kun hakee mielikuvia, niin minusta tämä mielikuva kyllä oli sen tyyppinen, että hallituksella on sellaiset lääkkeet, että kaikki asiat ovat hyvässä hoidossa ja järjestyksessä. Mutta, herra puhemies, niitä ei sen takia ole kirjoitettu tähän, koska hallituksessa ei ole näköjään ennustajan lahjoja, että kyettäisiin ennustamaan todella toteen se, mitä tässä väläytin kovasta kansantalouden kasvusta.

Mutta yhteinen ja yksittäinen asia, yksittäisten edustajien ja kaikkien edustajien yhteinen asia on ollut olemassa, että tämän tasavallan liikenneväylät eivät ole missään järjestyksessä. (Ed. Kangas: Aivan oikein!) Tällä pohjalla on tietysti monessa puheenvuorossa tullut julki, että ikään kuin Keski-Suomessa tämä ongelma olisi olemassa. (Ed. Kangas: Paha se on sielläkin!) Keski-Suomessa ottaen huomioon sen keskisuomalaisen rauhallisen, rauhanomaisen ajokulttuurin on kuitenkin suhtkoht hyvät tiestöt, koska Keski-Suomi on vetänyt ennen, silloin kun teitä vanhaan aikaan rakennettiin, silloistenkin tehokkaitten edustajiensa ansiosta melkoisen määrän näitä valtakunnan tierahoja sinne keskemmälle Suomea. (Ed. Pulliainen: Nykyisestä ministeristäkö sitä puhutaan?) — Ed. Pulliainen puhui vanhemmista ajoista. Vähän sen jälkeen, kun maalaisliiton puoluesihteerinä oli Korsimo, aika oli semmoista, jolloin keskisuomalaiset alkoivat jo vetää. — Silloin ne tiet ovat tietysti siellä sellaiset, että niissä olisi korjaamisen sijaa olemassa, mutta ne eivät ole ollenkaan sillä tasolla, kuinka tämä maailma on jäänyt jälkeen kaakkoisessa Suomessa. Kymen vaalipiirin alueella, vähän voisi katsoa Mikkeliä ja Pohjois-Karjalaakin siinä samalla, siellä olemme liikenteellisesti täysin takapajulan maisemassa. Miksi näin on olemassa? Nyt tulee tärkeä kysymys.

Kun Suomen tulevan kasvun, nykyisen kasvun ja tulevan kasvun, valta-alue on lähinaapuri Venäjä, niin maantieliikenne, mikä tapahtuu sinne Venäjälle — tällä kertaa valitettavasti tapahtuu pääosin vielä venäläisten autoilijoitten, venäläisten kuljettajien ja autojen toimesta — on tullut sellaiseksi tavaraliikenteen osalta, että se täyttää kaikki tiet ja kujat ja sellaisenaan oikeastaan muulle kansalaisliikenteelle siellä ei juuri tilaa jääkään. Tähän nähden siellä olemme paljon huonommissa asemissa kuin Keski-Suomessa tänä päivänä ollaankaan. Sen pohjalta tätä asiaa pitäisi kuitenkin kehittää sellaisenaan. Koska liikenneverotus on sitä suuruusluokkaa, että sieltä tätä rahaa menee kaikkeen muuhun yhteiskunnan ylläpitoon paljon enemmän kuin liikenteeseen palautuu, niin pitäisi olla sellainen järjestelmä, millä sitä jotenkin ohjattaisiin sinne takaisinpäin ja voisi toteutua tämä tässäkin lisäbudjetissa laajasti mainostettu ja monessa puheessa laajasti mainostettu E18-tie Turku—Vaalimaa, voisi sanoa Vaalimaa—Viipuri—Moskova, ja sen osalta tämän pelin pitäisi olla järjestyksessä.

Kun tänään päivällä kävin Kotkassa katsomassa ruuna Forillaa, niin täytyy sanoa, että liikenne oli aivan ihmeellinen sinne mennessä, puhumattakaan sieltä tullessa tänne Helsinkiin päin, ei tämä peli meinannut toimia mitenkään. Silloin mielestäni löysin eväät ja sanat tähän vaisuunkin lisäbudjettiesitykseen, että liikenneverkkoja on kehitettävä, niin maantieverkkoa kuin rautatieverkkoa. Sitten sellainen asia, mistä täällä tietääkseni tämän lisäbudjettikeskustelun yhteydessä ei ole kertaakaan mainittu, on vesitiereittien kehittäminen. Ymmärrän tietysti, että sitä ei tähän lisäbudjettiin ole lisätty, mutta tunnen ja tiedän — tämä on keskisuomalaisten asia myöskin samalla — että jos syntyy sellainen väylä, että Saimaan kanavan vuokrasopimuksen neuvottelut edistyvät ja se tulee kohtuullisesti toteutettua ja tapahtuu myöskin tämä Saimaa—Päijänne-kanavan rakentaminen ja yhdistyminen, niin sen jälkeen Jyväskylästäkin on jo suora yhteys Suomenlahdelle, ja täytyy sanoa, että niitten asema tulee jopa liiankin hyväksi siellä, jos nykyoloihin verrataan ja katsotaan.

Mutta, herra puhemies, tästä puuttuu yksi tärkeä elementti, tästä puheenvuorostani puuttuu se, puuttuu Kymijoen kanava, väylä suoraan sieltä keskisestä Suomesta Kymijoen väylää mukaellen tänne Suomenlahdelle, jolloin se olisi ympärivuotiseen käyttöön käypänen, toimiva, (Ed. Kangas: Omalla maalla!) omalla maalla. Ei tarvitsisi naapurin kanssa neuvotella. Ei tarvitsisi mitään muuta kuin hoitaa ja kerätä se tulos, mitä syntyy. Tässä asiassa, kun katson sieltä omasta maakunnastani tätä, sielläkin on näitä pimeyden voimia ollut, mitkä ovat vaikuttaneet siellä rannikolla. Kotkan ja Haminan satamat ovat pistäneet hanttiin kaikin keinoin ja tavoin sitä, että jos Kymijoen kanava rakennetaan, se kärsii — heidän ja meidän, koska itsekin olen Haminasta, vanhasta Vehkalahdesta — ja satamien liikenne menetetään osittain sen takia, että kanavaliikenne suuntautuu suoraan maailmalle. Näinhän ei ole olemassa. Vain silloin, kun se laiva tulee Keski-Suomesta tavalla taikka toisella satamaan, sen jälkeen se Kotkassa taikka Haminassa laivataan isompaan laivaan ja lähtee maailmanmarkkinoille. Se olisi se kanavareitti aivan ainutlaatuisen tärkeä niille satamille ja tälle Suomen kilpailukyvylle, että pääsisimme tekemään ja toimimaan. Ja niin kuin ed. Kangas sanoi, se olisi omalla maalla eikä siitä tarvitsisi enää vuokraa maksaa, niin kuin nyt joudumme ikään kuin uudelleen ostamaan Saimaan kanavan.

Ja ottaen huomioon — tämäkään ei ole vähäinen asia — tämä venäläinen järjestelmä kaikkien liikennejärjestelyjen, tullin ja muitten osalta, sen näkee Vaalimaalla itärajalla: tulli toimii jos haluaa toimia, niin kuin venäläiset sanovat, mutta useimmiten se toimii sillä lailla, että se ei vain riitä eikä pelaa. Jos tätä maailmaa katsotaan nyt, niin sieltä pitäisi mennä kaikkien laskuoppien mukaan yksi rekka per minuutti, ja kun se ei vaan mene eikä vedä eikä toimi, niin jonot ovat joskus päivätolkulla olevia.

Tässä tämä liikenneasia, mikä lienee tärkein, ja muuta ongelmaa ei siinä asiassa olekaan kuin panna vaan toimeksi, löytää rahoitus ja uskoa myöskin Suomen tulevaisuuteen.

Herra puhemies! Yksi sellainen asia, mitä tähän liittyy tietysti: kun sanotaan, että on esitetty menoja, kuluja, niin pitää esittää myöskin tuloja. Mielestäni, eiköhän tämä veroalekysymys nyt ala suurin piirtein olla jossakin järjestyksessä, ja nyt pitäisi ryhtyä rakentamaan tätä suomalaista eheää yhteiskuntaa eteenpäin ja keräämään niitä veroja niiltä, jotka toimeen tulevat ja patistaa ihmisiä töihin — sellaisiakin ihmisiä, joilla ei niin kovia työhaluja ole olemassa. Mutta vanhastaan voisi sanoa, että en toivo vilua ja nälkää, mutta usein ennen vanhaan aikaan vilu ja nälkä auttoi ja paransi työhaluja ja sellainen hanttityökin kelpasi ja siihen oli tulijoita, mihin tänä päivänä ei löydy mistään, jos jotakin kysyt, ei tavalla eikä toisella. Tämä näin lyhyesti.

Tämä oli, ed. Pulliainen, se puheenvuoro, mikä oikeastaan tyhjästä puhuttiin. (Ed. Pulliainen: Kyllä se aika hyvä puhe oli!)

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän illan puheenvuorot lisätalousarviosta ovat olleet hyvin saman suuntaisia, ja oma arvioni lisätalousarviosta on hyvin samoilla linjoilla kuin täällä käytetyt puheenvuorot ovat olleet, elikkä lisätalousarvio on niukka, siellä on joitakin pieniä määrärahalisäyksiä, jotka sinänsä ovat tarpeellisia, mutta itsekin yhdyn niihin näkemyksiin, että ne ovat niukkoja. Eniten puhetta on aiheuttanut tie- ja rataverkko, niiden kunnossapito sekä ylipäätään liikenneinfran rakentaminen ja siihen liittyvä rahoitus. Näihin asioihin tulee jatkossa kiinnittää huomiota.

Kyllä tämän yhteiskunnan pitää huolehtia liikenneverkoistaan. Se on kehittymisen ja elinkeinoelämänkin perusedellytyksiä. Omassa maakunnassani ja nimenomaan omalla seutukunnallanikin koetaan aikamoisena ongelmana Kolmostien veto Tampereen ohituksen kohdalla. Väylähankkeitten osalta nimenomaan Tampereen läntisen ohitustien rakentaminen auttaisi oleellisesti Tampereen seudun ja pitkälle Pohjanmaalle päin liikenteen sujuvuutta ja helpottaisi elinkeinoelämän kehittymistä ja työssäkäyntiliikennettä. Näihin asioihin pitäisi saada jatkossa parannuksia. Ymmärrän, että nämäkin puheenvuorot täällä lisäävät hallituksen paineita etsiä ratkaisuja tie- ja rataverkon kehittämiseen ja uusien väyläinvestointien toteuttamiseen.

Lisätalousarviossa on myös maatalouden kehittämisrahastoon 14 miljoonan euron määräraha, ja se on sinänsä välttämätön ja tarpeellinen. Niin kuin tämänkin päivän keskusteluissa on todettu, cap-reformiin liittyvä tukiuudistus on saanut tuottajajärjestöjen hyväksynnän. Sen läpivieminen edellyttää edelleen rakenteen kehittämistä, ja siinä mielessä nämä määrärahat ovat tarpeellisia. Mutta kyllä kilpailun lisääntyminen ja edelleen vapautuminen asettaa maatalouden ja koko elintarviketaloutemme entistä kovempaan kilpailuasetelmaan. Siinä mielessä jatkossa pitää huolehtia, että myös maatalouden osaamiseen liittyvässä rahoituksessa, tutkimuksessa, neuvonnassa ja opetuksessa riittää resursseja, jotta me säilytämme näissä oloissa kilpailukykyämme. Samalla pitää pystyä panostamaan myös maaseudun uusien elinkeinojen kehittämiseen, tuotteitten jatkojalostamiseen, palveluiden kehittämiseen ja myös kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen.

Päästökaupan tulo ylipäätään asettaa aikamoiset energiantuotannon lisätarpeet. Meillä on pelättävissä, että energian hinta tulee nousemaan, ja päästökauppa sinänsä edellyttää, että me panostamme puhtaan energian tuotantoon. Nimenomaan ehkä maataloudenkin kannalta siellä on näköpiirissä, että heikompia peltolohkoja kannattaa siirtää bioenergian tuotantoon ja metsienkin energiantuotantoa kannattaa kehittää, eli sille puolelle on paikallaan kyllä panostuksia jatkossa lisätä.

Ehkä maatalouteen liittyen vielä olen kuullut, että myös maatalouslomituksen hallintorahoissa on niukkuutta ja kunnat kamppailevat näitten ongelmien kanssa. Tämä on semmoinen asia, jossa varmaan tarvittaisiin jonkinmoista huomiota myös määrärahojen lisäämisen osalta.

Täällä kävi eilen linja-autoliikennöitsijöitä, ja syvä huoli oli joukkoliikenteen tukemiseen liittyvästä määrärahojen leikkauksesta, liikennevuorojen leikkaantumisesta. Määrärahoja on tiukennettu ja tuettuja vuoroja vähennetty, ja vaikutukset ovat kertaantumassa siten, että kun linja-autoliikenteen osaltakin osa linja-autoliikenteen päivittäisestä ajosta jää pois, tuettu osuus, niin koko linja-auton käyttö painuu tappiolle, ja sitä kautta joukkoliikenne ja vuorojen lakkautuminen ajautuu edelleen vaan suurempiin ja suurempiin vaikeuksiin. Tällä puolella tarvitaan jatkossa kyllä lisää panostuksia.

Tämäkin puheenvuoroni painottuu enemmänkin sille alueelle, mitä lisätalousarviosta puuttuu.

Veropolitiikkaan kyllä tekee mieli edelleen todeta, että kun nyt on jonkun verran keskusteluja ollut, oliko alkoholiveron alentaminen oikea ratkaisu ja pitäisikö vetää takaisinpäin, niin edelleen painotan näkemystäni siinä, että olisi pitänyt ennemmin panostaa ruuan arvonlisäveron alentamiseen kuin alkoholiveron alentamiseen. Kyllä nämä ongelmat näköpiirissä olivat. Tältä osin ehkä jatkossa harkintaa pitäisi enemmän käyttää. Edelleen olen sitä mieltä, että elintarviketaloutemme kannalta meidän pitää jatkossa pystyä tähän ruuan arvonlisäverotukseen puuttumaan.

Tässä ehkä oleellisimmat tähän lisätalousarvioon liittyvät kannanotot.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2004 lisätalousarvioksi tulee oikein hyvään aikaan ja sisältää ajatuksia, joiden soisi lähitulevaisuudessa valtiontalouden puitteet huomioiden vielä jalostuvan edelleen. Tarkoitan sitä, että saadaan talouden pyöriä pyörimään ja sitten nämä jo tehdyt veronkevennykset, ottaen huomioon, että yritysverouudistus on tulossa, ja pääomaverouudistus on tulossa, ja senkin tiimoilta saadaan talouden pyöriä pyörimään ja sitä kautta myös valtiolle verotuloja lisää ja työttömyyteen liittyviä tuloja alas. Tähän liittyy toki isoja yli meidän kansantaloutemme meneviä riskejä, tarkoitan kansainvälisiä riskejä, esimerkiksi öljyn hinta, joka tällä hetkellä taitaa olla aivan huippuluokkaa ja jonka osalta ilmeisesti on olemassa odotuksia siitä, että hinta maailmanmarkkinoilla laskisi ja se toisi mahdollisesti liikkumavaraa tähän lisää. Se asia ei ole meidän käsissämme, avoimessa taloudessa kun eletään, mutta toivokaamme sille sopivaa, suotuisaa kehitystä, joka toisi lisäarvoa tälle lisätalousarviolle ja koko kansantaloudellemme.

Mutta pari asiaa, joihin esimerkiksi ed. Seppo Lahtela kajosi omassa puheenvuorossaan äsken: nämä väylähankkeet, erilaiset väylähankkeet nostaisin esille. Nythän ensinnäkin valtiontalouden budjettikehys on tiukka. Se on kuultu jo melkein kaikissa puheenvuoroissa. Mutta sitten kun kehitetään esimerkiksi maaseudun toimintaa tai yleensä suomalaista yhteiskuntaa, niin erilaisten väylähankkeiden, erilaisten kulkuyhteyksien kunnossa pitäminen on mielestäni asia numero yksi.

Lähinnä nostaisin esille pari tämän hetken kuuminta, polttavinta kysymystä, joista ensimmäisenä tulee alemman tieverkon kunto, jonka paraneminen nimenomaan palvelisi koko Suomea sillä keinoin, että saataisiin esimerkiksi metsätalouden toiminnat toimimaan paremmin. Se palvelisi paikallisia uusia hankkeita, joita eri puolella Suomea on vireillä, mutta se palvelisi myös esimerkiksi yhtä elinkeinoa, turismia. Jos meidän tiestömme menee kovin huonoon kuntoon, niin se pikkuhiljaa syö sitä potentiaalia, joka esimerkiksi matkailussa tällä hetkellä on.

Mutta metsätalouden kannalta kannan siitä suurta huolta, koska esimerkiksi yksityistieverkon kunto alkaa olla todella huono. Tässä pieniä lisämäärärahoja on ja toiveita siitä, että tulevaisuudessa ja hallitusohjelman mukaan sinne ollaan pikkuhiljaa rahaa saamassa lisää. Mutta tässä pitäisi ottaa rohkeasti esille myös sen vaihtoehdon pohtiminen, että kun valtion omistusta esimerkiksi erilaisissa osakeyhtiöissä puretaan elikkä osakkeita myydään pois ja sieltä tulevaa pääomaa saadaan vapautettua, niin näissä hankkeissa kannattaisi olla mielestäni hieman rohkeampi ja ottaa sitä kautta tulevia myyntivoittoja niin, että niitä sijoitettaisiin hieman rohkeammin esimerkiksi teihin ja erilaisiin väyliin, unohtamatta esimerkiksi maaseudulle tulevia ja koko Suomea palvelevia tietoliikenneverkkoja. Niiden ulottaminen ja niiden tehostaminen koko maata koskien on mielestäni erittäin tärkeää. Ilman tietoyhteiskunnan palveluita esimerkiksi yritystoiminnan kehittyminen, olkoon kysymyksessä kaupunki tai maaseutu, ilman näitä nykyaikaisia, hyviä tietoverkkoja yritystoiminnan elpyminen on kohtuullisen vaikeaa.

Mutta alemman tieverkon rinnalla nostaisin esille myös rataverkon kehittämisen. Tässä lisätalousarviossa on ymmärtääkseni parikymmentä miljoonaa euroa siihen varattu, että saadaan rataverkkoa kehitettyä ja korjattua. Kysymyksessä olisi ihan perustyötä, ratakiskojen ja -pölkkyjen vaihtoa. Ei se sen kummempaa ole. Mutta tulevaisuuden kannalta, kun on esimerkiksi Ratahallintokeskuksessa joskus ollut ja on edelleenkin vireillä tiettyjen hiljaisten rataosien kiskojen panemista rullalle, mielestäni sellainen ei ole oikeaa yhteiskuntapolitiikkaa. Mielestäni ne rataverkot, mitkä Suomeen on rakennettu, pitää pitää kunnossa, koska ei niin lyhytnäköistä politiikka saa olla, että pienen notkahduksen kautta esimerkiksi joku rata pistetään rullalle, jolloin viedään siltä paikkakunnalta, voidaan sanoa, lopullisesti kehittämisen mahdollisuudet tai ainakin iso osa siitä mahdollisuudesta, joka on tulevaisuuteen satsattu. Ne rataverkot, mitä meillä on olemassa, on rakennettu joskus Suomessa, jolloin taloudellinen tilanne kansakunnalla oli paljon, paljon nykyistä huonompi, ja ne pystyttiin silloin rakentamaan. Kyllä meidän Suomessa, jossa tällä hetkellä on rahaa enemmän kuin koskaan Suomen itsenäisyyden historian aikana, pitää pystyä ne huoltamaan ja pitämään kunnossa. Se on mielestäni oikeastaan meidän velvollisuutemme isänmaata kohtaan.

Seppo Lahtela nosti omassa puheenvuorossaan esille Kymijoen kanavahankkeen. Siinä olisi sellainen hanke, mielestäni yleensä tämä sisävesien kanavointihanke, että se tukisi paikallista ja nimenomaan koko järvi-Suomen aluetta erittäin tehokkaasti. Tulisihan lähes — muistan jossain nähneeni laskelman — 90 prosenttia metsäteollisuuden kuljetuksista silloin ympärivuotisen vesiväylästön piiriin, joka olisi todella ympärivuotisesti liikennöitävissä. Se olisi suomalaiselle teollisuudelle sellainen kilpailuvaltti, jota ei ole ennen nähty.

Tähän liittyy se, mistä monessa puheenvuorossa on joskus, esimerkiksi Seppo Lahtelan puheenvuorossa ja monessa muussakin puheenvuorossa, tässä talossa käyty keskustelua: Saimaan kanavan vuokra-aikahan menee 2013 umpeen, jolloin ilmeisesti neuvottelut jatkosta alkavat, ei nyt ehkä tänä vuonna vielä, mutta lähivuosina kuitenkin. (Ed. Pulliainen: Ovat käynnistyneet jo!) — Kiitoksia ed. Pulliaiselle tarkasta tiedosta. Elikkä neuvottelut ovat jo käynnistyneet. — Tässä on esimerkki siitä, että meillä pitäisi kansallisesti olla oma, vahva strategia, jolla kansallisia vahvuuksiamme kehitetään, koska jos meillä olisi oma sisävesiväylä, joka olisi ympärivuotisessa liikenteessä ja se olisi kokonaan meidän maarajojemme sisäpuolella, se olisi todella, niin kuin sanoin, sellainen kilpailuvaltti niin teollisuudelle kuin esimerkiksi matkailullekin, veneilylle. Monituhantiset järvemme tulisivat sen jälkeen esimerkiksi pienveneilyn piiriin paljon, paljon nykyistä tehokkaammin. Tämä on myös asia, johon kannattaisi tulevaisuudessa panostaa.

On tehty niitä laskelmia. Esimerkiksi Kymijoen kanavasta olen nähnyt pari sellaista, että se olisi muka kannattamaton hanke. Totta kai se on, jos pannaan lähtökohdat sille laskelmalle sellaisiksi, että se ei kannata, esimerkiksi liian isolla laivakoolla tai jollakin muulla muuttujalla laitetaan laskelman lähtökohdat niin huonoiksi, että lopputuloksen tietää jo ennen kuin laskutoimitusta edes aloitetaan. Ei sellaisille taloudellisille laskelmille mielestäni kovin paljon pitäisi painoa panna, vaan siitä pitäisi tehdä oikea, puolueeton ja ennen kaikkea hyvään lopputulokseen pyrkivä laskelma rehellisin perustein niin, että tämä sisävesireitistö saataisiin todella ympärivuotisen vesiliikennöinnin piiriin. Se olisi kansallisesti erittäin pitkän tähtäyksen politiikkaa. Se olisi erittäin viisasta teollistamispolitiikkaa, ja ennen kaikkea se olisi koko Suomen tulevaisuuden kannalta kymmeniksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin erittäin hyvä asia.

Toivoisin, että tähän asiaan kiinnitettäisiin tulevina budjettikausina paljon enemmän huomiota ja asia saisi muutakin kuin hyviä puheita. Tarkoitan, että saataisiin selviä määrärahoja sen hankkeen eteenpäinviemiseksi ja saataisiin se rakentaminen joskus alulle. Myös Euroopan unionin mittapuussahan tällaisten sisävesireittien kehittämistä kannustetaan, koska se tukee erittäin hyvin muun muassa ilmastopolitiikkaa, koska vesiväylät ovat ylivoimaisesti ympäristön kannalta paras ja tehokkain tapa kuljettaa raskasta tavaraa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä täällä muun muassa ed. Pentin ajatukseen. Olisin toivomassa, että ruuan arvonlisäveroa voitaisiin alentaa, jotta kotimainen elintarviketuotanto kokonaisuudessaan pellolta teollisuuden kautta kaupalle voisi toimia. Ruuan arvonlisäveron alentaminen olisi paljon järkevämpi kuin tuo viinaveron alentaminen. Toivon, että tähän asiaan voitaisiin puuttua.

Sitten ed. Pentti toi esille myöskin joukkoliikenteen. Todellakin, tässä on se ongelma, että kun nyt katsotaan niitä vähäliikenteisiä vuoroja maakuntien reunoilla, ne ovat niitä verkostoja, joilla muodostuvat maakuntien väliset yhteydet. Esimerkiksi kotipaikkakunnaltani ja kotimaakunnastani illan myöhäisin yhteys Jyväskylästä Seinäjoelle on ollut junaa korvaava bussi Jyväskylästä Haapamäelle. Nyt se ajaa vain Jyväskylästä Keuruulle. Väli Keuruu—Haapamäki katkeaa, ja näin katkeaa koko opiskelijoitten käyttämä yhteys iltamyöhällä Jyväskylästä Seinäjoelle ja edelleen Pohjanmaalle, kun tuo pieni väli katkeaa. Näin varmasti tapahtuu muuallakin. Elikkä tämä joukkoliikenteen saama tuki olisi todella aiheellista katsoa, että sitä on riittävästi.

Yhdyn ed. Hoskosen näkemykseen myöskin siitä, että rataverkot, jotka tähän maahan on rakennettu, on pidettävä edes jonkinlaisessa liikennöitävässä kunnossa. Kaikilla ei tarvitse olla supernopeuksia, mutta ne radat on säilytettävä, ei niitä pidä rullata.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietenkin ed. Oinonen mutta hänen lisäkseen varsin moni muukin edustaja on jälleen ottanut tämän ruuan arvonlisäveron alentamisen esille. Ajatus on kaunis, se on suorastaan söpö. Se on populistisesti erinomaisen hyvältä kuulostava asia. Toivoisin vaan, että arvoisat edustajat, jotka tätä oivana pitämäänsä hanketta markkinoivat täällä kerta toisensa jälkeen, osoittaisivat, millä tavalla tuo alv-alennus tulisi todella hintoihin, niihin vähittäismyyntihintoihin, jotka ovat meille olennaisia. Epäilisin, että se tehtävä on aika vaikea.