Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Asia on siis asiallisesti ratkaistu, mutta en voi olla vielä toteamatta muutamaa näkökohtaa lyhyesti.

Kaksi valiokuntaa teki intensiivisesti työtä erittäin vaikeaksi ja hankalaksi osoittautuneessa asiassa, jossa suorastaan on potentiaalisesti mahdollista se, että keskustelu jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Syntyi kaksi yksimielistä mietintöä jälleen kerran: luonnonsuojelulaki ja metsälaki rinnakkain yhtä aikaa eduskunnan käsiteltävinä.

Mutta sitten astuivat ympäristöministeriön asiaa ja todellisuutta ymmärtämättömät virkamiehet mukaan kuvaan. He saivat puhuttua ympäristöministerin puolelleen, sitten vauhkoonnuttivat eduskunnan ympäristövaliokunnan, ja niin sitten pantiin hyvä paketti uusiin puihin. Ne puut ovat huonot. Tämä olisi ollut ainoalaatuinen mahdollisuus siihen, että ympäristökeskusten käytännön kenttätyön valmiustilanne olisi saatettu sellaiseksi, että sillä on todella käytännön merkitystä. Se olisi ollut luonnonsuojelun etu, se olisi ollut maanomistajien, metsänomistajien, etu, se olisi myöskin ollut Suomen etu suhteessa Euroopan yhteisöihin. Nyt se kaikki romutettiin.

Arvoisa puhemies! Näitten kokemusten perusteella samalla, kun ympäristövaliokunnan nimi tietysti virallisesti säilyy ympäristövaliokuntana, rupean kutsumaan sitä käytävillä ympäristökövaliokunnaksi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle näin aluksi voisin todeta sen suurella mielihyvällä, että metsälainsäädännön ja metsäasioiden hallinnointi kannattaa pitää ehdottomasti omassa rootelissaan ja luonnonsuojeluasiat omassa rootelissaan, koska pitää muistaa, minkälaisessa ympäristössä tässä asiassa, metsätaloudessa, toimitaan. Tarkoitan sillä sitä, että meillä 26 prosenttia viennin arvosta tulee metsäteollisuuden tuotteista. Työpaikoissa tämä tarkoittaa suurin piirtein 100 000:ta, kun pyöristetään täydelle 10 000:lle, ja vähän laskentatavasta riippuen, jos otetaan liitännäiselinkeinot mukaan, se on enemmänkin. Sitten kolmantena asiana on se, että todellinen, ainoa luonnonvaramme, joka kasvaa ja uudistuu, on metsä. Se tarjoaa tulevaisuudessa kahdessa mielessä aivan huikaisevia näköaloja:

Toinen on se, että metsätuotteiden jalostaminen yhä pitemmälle antaa valtavat mahdollisuudet tulevaisuudessa työllistää ihmisiä ja nämä työllistämismahdollisuudet ovat selkeästi Suomen rajojen sisällä. Koko sen metsällisen toiminnan panokset koko metsäklusterilla ovat lähes kokonaan suomalaisia panoksia. Jos otetaan esimerkkinä vaikka Nokia, kännyköiden tekijä, niin siinä tuotannossa ulkomaisia panoksia on kohtuullisen paljon ja taitaapa olla Nokian omistuskin kohtuullisen paljon jo ulkomaalaisissa käsissä. Toki suomalaisetkin metsäyhtiöt ovat integroituneet niin, että ulkomaista omistusta on paljon, mutta tuotantolaitokset ja metsät, ennen kaikkea metsät, sijaitsevat täällä, ja niiden tuotannon kannattavana pitäminen mahdollistaa metsätalouden hyvinvoinnin ja nämä valtaisat määrät työpaikkoja ja niin, että ne pysyvät Suomessa tulevaisuudessakin.

Sitten jos ajatellaan sitä, mikä on metsien hoidon tulevaisuus Suomessa ja metsäteollisuuden tulevaisuus, niin se on siinä mielessä myös loistava, että meillä bioenergiapuolella avautuu koko ajan uusia loistavia näköaloja. Näiden mahdollisuuksien heikentäminen olisi mahdollisimman epäviisasta politiikkaa. Siksi on hyvä, että metsä- ja luonnonsuojeluasiat pidetään selkeästi erillään.

Mutta mitä tulee tähän luonnonsuojelulain uudistamiseen itseensä ja nimenomaan siihen 52 §:ään, jolla ollaan antamassa ympäristöministeriölle lunastusoikeus näihin luonnonsuojelualueisiin, muun muassa Natura-alueisiin, se on mielestäni erittäin huono ratkaisu. Luin tänään Internetistä kantelun, joka on tehty Euroopan unionin komissiolle koskien Natura 2000 -hankkeessa olevia selkeitä virheitä. Niistä voi joku puhua jopa väärinkäytöksinä, koska kun katsotaan sitä perustaa, millä tätä Natura-hanketta Suomessa on toteutettu vastoin luontodirektiiviä ihan selkeästi, niin mielestäni sille pohjalle syntyneillä papereilla ei voi olla sitä oikeusvaikutusta yksityiselle ihmiselle, että hänen omaisuuttaan voidaan pakkolunastaa sellaisilla papereilla, joiden taustat eivät ole ollenkaan selvät. Tämä mielestäni näkyy ehkä parhaiten siinä kirjallisessa kysymyksessä — muistan ulkoakin — 464/2001, jonka ed. Eero Lämsä noin 40 muun edustajan tukemana teki ja johon ympäristöministeri Satu Hassi vastasi. Näiltä Natura-alueilta — näitä alueitahan on noin 1 830 kappaletta — kerätyt tiedot ovat tietolomakkeissa, ja kun niitä on todistettavasti muutettu ja myös pinta-aloissa on isoja isoja virheitä edelleen, niin miten tällaiselle tietokannalle voi perustua pakkolunastus? Itse olen ollut monessa tietoimituksessa mukana metsällisen työurani aikana, ja siellä joka ainoan asian on pitänyt olla pilkulleen ja pisteelleen oikein. Muussa tapauksessa toimitusinsinööri on keskeyttänyt koko toimituksen ja todennut, että toimitusta jatketaan sitten, kun kaikki asiakirjat ovat millilleen ja prikulleen oikein. Olen hyvin monessa tällaisessa tietoimituksessa ollut mukana.

Näin ollen, kun tänä päivänä luin netistä tämän komissiolle tehdyn kantelun, niin tuli iloinen mieli siitä, että saadaanko jonain päivänä tämä iso sotku kerralla selväksi. Eihän se sotku sillä parane, että me hyssyttelemme ja pistämme asiakirjoja piiloon, koska esimerkiksi ero niissä pinta-aloissa, jotka olivat esimerkiksi komission nettisivuilla ja Suomen valtioneuvoston päätöksissä 20.1.2004, oli todella 1,239 miljoonaa hehtaaria. Tosin tänä päivänä EU-komission nettisivut tältä osin on suljettu. Siellä on näkyvillä enää se Natura-barometri, josta muun muassa ympäristöministeriön korkeat virkamiehet sanovat, että se on oikein. Senkin nettisivun tiedoissa on noin 46 000 hehtaarin pinta-alavirhe. Herää kysymys: voivatko pakkolunastusperusteiset asiakirjat olla näin epäselvät? Mielestäni ei missään tapauksessa. En koskaan tule sellaisen esityksen puolesta äänestämään, tulkoon se tässä sanotuksi, ei ehkä sen tautta, että sen saisi pysäytettyä, mutta sen tautta, niin kuin edellisessä puheenvuorossa tässä asiassa sanoin, että onpahan se ainakin omaltatunnolta pois, kun sen on näin julkisesti saanut sanottua ja se tulee kirjautumaan eduskunnan pöytäkirjoihin.

Luen tässä oikeastaan perusteet, minkä tautta tämä kantelu on tänään tehty. Miksi näitä tietoja on muutettu? Suora sitaatti: "Ympäristöministeriö peittelee asiaa kieltäytymällä luovuttamasta Uhex-suojattua sähköisen tietokannan tietosisältöä cd-rom-levykkeellä sekä kieltämällä komissiota luovuttamasta tätä hallussa olevaa kyseistä levykettä kenellekään. Tietoja annetaan vain paperitulosteena, mutta ei cd-rom-levykkeellä, koska viimeksi mainitussa tapauksessa jälkikäteiset muutokset paljastuisivat." Elikkä näihin kahteen lauseeseen on kirjoitettu tämä asian totuus, minkä tautta esimerkiksi sain 1,5 viikkoa sitten taas ympäristöministeriöstä kirjallisesti kieltävän vastauksen siihen, että en voi näitä tietolomakkeita saada, en enempää paperitulosteena kuin cd-rom-levykkeelläkään, koska ...

Selvä. Keskityn siihen loppupuheenvuorossa. Hyvä.

Joka tapauksessa tämän takia olisi mielestäni tärkeää, että tämän asian käsittelyä voisi edes sen verran vaikka siirtää, että tämän asian totuus tulisi kerralla kunnolla julki. (Puhemies koputtaa) Siksi olisin halunnut hieman syvällisemmin palata tähän asiaan, mutta tämäkin minulle käy. Totean vain lopuksi sen, että mielestäni kun lainsäädäntöä tehdään, niin olkoon mietintö mikä tahansa, perusteet pitää olla selvät. Se on jokaisen Suomen kansalaisen perusoikeus, ja se on rikkumaton perusoikeus, jota ei mielestäni millään asiakirjalla voida tehdä epäkelvoksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen on varsin perusteellisesti, ihailtavasti halunnut ja jaksanut ja tahtonut paneutua luonnonsuojelukysymyksiin, joita myös tähän lakiin liittyen hyvin olennaisesti tehdyt päätökset koskevat. Toivon, että ed. Hoskosen näkemykset voisivat saada sen huomion, jonka ne ansaitsevat perusteellisen asioihin paneutumisen johdosta.

Tässä käsiteltävässä luonnonsuojelulaissa ...

Arvoisa puhemies! Lain sisältö, mikä suuresta valiokunnasta on tullut, mielestäni sisältää ongelmakohdan 52 §:n 2 momentissa. Toivon, että tulevaisuudessa tarkoin katsotaan, kuinka tämä pykälä kyseisessä lainsäädännössä toimii ja omataan tarvittavat valmiudet pykälän muuttamiseen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen puheenvuorossaan käsitteli tätä suuren valiokunnan mietintöä numero 2, ja oli aika harmittavakin episodi seurata, miten tämä asia yleensä suureen valiokuntaan joutui.

Ed. Pulliainen, te kerroitte lyhyesti ja aivan oikein. Kaksi eduskunnan erikoisvaliokuntaa, lausuntoa ja mietintöä tekevät valiokunnat, olivat mielestään tehneet oikeaa työtä, tehneet oikeaa harkintaa. Oli hyvin erikoinen tilanne, eilen kun täällä äänestettiin, että ainoastaan oppositio tuki valiokunnan yksimielistä lausuntoa ja mietintöä. Hallituspuolueiden äänin tämä vietiin suureen valiokuntaan, joka on nyt sitten tehnyt tämän mietintönsä. Olette aivan oikeassa, ed. Pulliainen, kun kerroitte, että tällä on vaikutusta siihen, miten kansalaiset suhtautuvat ympäristönsuojeluun, miten luonnonsuojeluun, miten maanomistuskysymykseen. Kaikkiin niihin havaintoihin, mitä esititte, yhdyn täysin.

Olisi ollut paljon parempi, jos eduskunta olisi pitäytynyt näissä asioissa erikoisvaliokunnan yksimielisessä mietinnössä eikä lähtenyt konstailemaan tätä suureen valiokuntaan. Lopputulos oli ennustettavissa. Tämä on äänestetty hallituspuolueen voimin, täällä on vastalause, josta varmasti ed. Hemmilä tulee myöhemmin kertomaan lisää. Harmittavaa tässä on tietenkin, että uutta äänestystähän ei tämän pohjalta voi enää eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti tehdä, vaan tämä asia on nyt sisällöllisesti ratkaistu. Me voimme vain moittia tätä suuren valiokunnan mietintöä. Mutta suurta hallaa tällä aiheutettiin. Siitä olemme kyllä samaa mieltä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tämä asia joutui suureen valiokuntaan sen vuoksi, että eduskunnan hallituspuolueitten ryhmät täällä eduskunnassa päättivät aivan maalisuoralla, että tämä nyt käsiteltävä luonnonsuojelulain tai silloin vielä metsälain 14 b § tuleekin siirtää luonnonsuojelulakiin ja se saa sillä tavalla aivan uuden muodon, että niin sanottu perälauta, 30 vuorokauden määräaika, tämän liito-oravailmoituksen käsittelyn yhteydessä jätetään pois.

Tässä on, herra puhemies, pakko nyt pikkasen palauttaa mieliin, mistä tässä oikeastaan oli kysymys, varsinkin kun täällä vielä tänäänkin on hallituspuolueitten edustajien suulla lausuttu, että aivan oikein, tämä käsiteltävä pykälä kuuluu paremmin luonnonsuojelulain piiriin vaikka yksimielisessä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä todettiin sen kuuluvan nimenomaan maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialaan ja sillä tavalla metsälain piiriin.

Nimittäin kysehän on nyt siitä, että kun metsänomistaja tekee metsänkäyttöilmoituksen, tämä metsänkäyttöilmoitus toimitetaan metsäkeskukseen, jossa sitten on velvollisuus tarkistaa, että sillä hakkuualueella, jota tämä metsänkäyttöilmoitus koskee, joko on tai ei ole esiintynyt liito-oravia. Tästähän tässä on kysymys, miten sen jälkeen ...

Herra puhemies! Nimenomaan siitä on kysymys, että kun tämä päätös on nyt tehty tällä tavalla kuin suuren valiokunnan enemmistö on halunnut, niin tämä on siirretty siis luonnonsuojelulakiin ja luonnonsuojelulain 72 a §:ksi menettelystä liito-oravailmoituksessa juuri siinä asiassa, mitä äsken puhuin. Eli kun tämä alueellinen metsäkeskus on todennut, että sillä metsänkäyttöilmoituksen osoittamalla hakkuualueella esiintyy liito-orava, niin metsäkeskuksen on tällöin ilmoitettava ympäristöviranomaiselle eli alueelliselle ympäristökeskukselle tästä asiasta.

Nyt on nimenomaan siitä kysymys, että kun tämä ilmoitus tulee metsäkeskukselta ympäristökeskukselle, niin me maa- ja metsätalousvaliokunnassa olisimme halunneet ...

Herra puhemies! Arvoisan puhemiehen kehotuksesta keskityn vain siis tähän sisältöön, ja siitä sisällöstähän äskeisessäkin puheessa oli kyse. Eli kun tämä alueellinen ympäristökeskus on saanut tehtäväksi toimia, niin nyt tämä toiminta saa kestää sitten niin kauan kuin alueellisella ympäristökeskuksella sattuu olemaan resursseja. Tästähän on kysymys.

En missään tapauksessa olisi hyväksynyt tällaista menettelyä, että niin sanottu perälauta, 30 vuorokauden määräaika, jätetään pois. Siksi tein suuren valiokunnan käsittelyn yhteydessä vastaehdotuksen, mutta äänestyksessä tämä vastaehdotus hävisi. Siksi olen laatinut myöskin vastalauseen, joka on tämän suuren valiokunnan mietinnön yhteydessä ja jonka on allekirjoittanut myöskin neljä muuta edustajaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Eilinen päivä ei näiden asioiden käsittelyn osalta ollut kyllä lainkaan kunniaksi Suomen kansaa edustavalle eduskunnalle. Meno oli sellaista, ettei toivoisi täällä sellaiseen sorruttavan. Ovatpa sitten takana lukiolain pakkoruotsipykälät tai jotkut muut, ei missään tapauksessa tällaista menettelyä pitäisi syntyä. Suuressa valiokunnassa äänestin ed. Hemmilän esitysten mukaisesti eli vastoin sitä, mitä on mietinnössä, mutta en sitten jatkanut enää nimen kirjoittamisella vastalauseeseen, koska asiahan on sen jälkeen selvä, kun suuren valiokunnan enemmistö on kantansa osoittanut, ja se tuli selväksi.

Herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua asiasta vielä, ja totean, että eilen äänestettiin myös 52 §:n 2 momentista ja ed. Hoskonen oli poissa äänestyksestä. Miksi oli poissa, sitä en ymmärrä. Mutta nyt on valitettavasti niin, että ympäristöministeriö voi nämä pakkolunastuspäätökset tehdä, ja se on virhe. Olisi pitänyt keskustan ministerien myös joutua vastuuseen siitä, minkälaisilla perusteilla pakkolunastuksiin mennään, jotka ovat aina äärimmäisen vakavia kysymyksiä. Nyt keskustan eduskuntaryhmä, ed. Oinosta ja ed. Nousiaista lukuun ottamatta, hyväksyi tämän häpeällisen menettelyn, josta MTK on tänään tehnyt myös valituksen tai kantelun Euroopan unionin suuntaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täältä edestä tuntuu puhuminen olevan tänään vaikeata, ja ed. Hemmilä varoitti, etten vain tyhjentäisi koko pajatsoa. Mutta minä tässä puheenvuorossani jouduinkin yllättäen ed. Hemmilän puheen jälkeen puhumaan, ja siltä osin parhaat palat on varmasti viety.

Herra puhemies! Tämä suuren valiokunnan mietintö on sitten vasta maailman erikoinen, mitä olla voi tässä, se, että yleensäkin Suomessa eduskuntatyö menee siihen malliin, että tällainen selvä asia yksimielisten mietintöjen jälkeen menee suureen valiokuntaan ratkaistavaksi. Ja kun tätä listaa katsoo, suuren valiokunnan jäsenet, suuren valiokunnan jäsenten enemmistö, on sumentunut siihen harhaluuloisten joukkoon, mitä ed. Pulliainen ensimmäisessä puheenvuorossaan kuvasi. On syntynyt sellainen menettelytapa, että tässä Suomen eduskunnan historiassa ei varmaan vastaavaa ennen löydy, ja toivon, että tämän jälkeenkään ei löydy.

Suuri valiokunta on yhtynyt eduskunnan tahtoon ja siihen menettelytapaan, mikä täällä äänestyksen jälkeen on syntynyt ja tullut. Itsekin pakotettuna olen joutunut jäämään salista pois, kun ei ole ollut mahdollisuus äänestää tämän puolesta. Sen sijaan arvostan erinomaisen voimakkaasti ja vahvasti ed. Oinosta ja ed. Nousiaista, joilla oli mahdollisuus olla paikalla ja jotka olivat ryhdikkäinä rivissä. Täytyy ajatella ja katsoa, en tiedä sitä keskustelua, mikä suuressa valiokunnassa on syntynyt, että tällainen mietintö on tullut, mutta kun ajattelen ja katson tätä kuvaa ja katson tätä vastalausetta, vastalausetta, missä asiat selvenevät oikealla tavalla, sellaisella tavalla kuin niiden tässä eduskunnan käsittelyssä ja päätöksenteossa olisi pitänyt syntyä ja käydä, siellä on syntynyt oikea kuva, ja luulen, että siellä keskustelussakin on syntynyt se myöskin valiokunnan sisällä, mutta se kanssa on sumentunut jo aikaisemmin siinä vaiheessa, kun käytävillä käytiin sitä politiikkaa, missä ajettiin läpi Ruotsalaisen kansanpuolueen, ympäristöministeriön virkamiesten ja kaikkien muitten tahtoa. Eduskunta alistui tällaiseen juoksupojan, juoksutytön asemaan. Tämä on suorastaan häpeällistä.

Siinä mielessä pidän ryhdikkäänä tätä mietintöä, että täällä vastalauseessa, jota ed. Hemmilä äsken esitteli, näkyvät asiat oikeanlaisina, oikeansävyisinä, oikeansisältöisinä. Täältä saa Suomen kansa tulevaisuudessa lukea ja nähdä, nähdä sen, mimmoisen vääryyden eteen, mimmoisen alistuksen ja nöyristelyn eteen Suomen eduskunta tässä asiassa on alistettu.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lyhyeksi lopuksi tämän asian tiimoilta ja omalta osaltani totean, mitä tulee suuren valiokunnan mietintöön ja tähän liito-oravakysymykseen yleensä, että tämän sekasotkun loppunäytös ei varmasti ole tässä tänä iltana vielä näytelty. Tarkoitan sitä, että omalta kannaltani (Ed. Kankaanniemi: Toinen käsittely!) — no, ed. Kankaanniemi kokeneena parlamentaarikkona tietää tuhat kertaa paremmin kuin allekirjoittanut, miten nämä tanssiaskeleet tässä asiassa menevät, en niihin palaa. — Omaan äänestyskäyttäytymiseeni: siltä osin en voinut olla kannattamassa tällaista hanketta koskaan. Se, ed. Kankaanniemi, mitä olen perustellut ja kertonut, jääköön meidän väliseksi keskusteluksi.

Mutta totean vain lopuksi sen, että koska tämä asia ei ole pelkästään suuren valiokunnan mietintöön pohjautuva, tämä ei tule olemaan pelkkää politiikkaa. Kyllä tässä maassa on kuitenkin perustuslaki, kansalaisten perusoikeudet, joita perustuslakivaliokunta vaalii, edelleen ovat voimassa.

Mitä tulee Euroopan unionin erilaisiin direktiiveihin, ne ovat meillä sovellettavaa oikeutta. Ne ovat myös Euroopan yhteisön tuomioistuimen kanssa käsiteltäviä asioita, ja sieltä kautta tulee palaute. Se, onko sitten Suomen päätöksissä kansallisesti suomalaista näkemystä mukana, on meistä itsestämme kiinni. Tältä osalta olen parhaani yrittänyt. Se, että lopputulos on tässä, ei näin kapeilla harteilla ehkä enempää painoa vielä kestä, mutta jos yhtään helpottaa, niin parhaani olen yrittänyt.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli ilahduttava kuulla hallituspuolueen kansanedustajan, Lahtelan, äskeinen puheenvuoro, (Ed. S. Lahtela: Joskus pitää olla rehellinen!) kun hän antoi kyytiä kuitenkin suuren valiokunnan mietinnölle, jossa kuitenkin hänen ryhmätovereitaan on tainnut olla seitsemän kappaletta paikalla tätä mietintöä tekemässä. Tekivät erittäin huonon mietinnön.

Minä istuin viime kauden perustuslakivaliokunnassa ja jäin miettimään tätä valiokunnan perustelukohtaa. Valiokunta toteaa säännöksessä tarkoitettavan ilmaisulla "viipymättä" sitä, että alueellisen ympäristökeskuksen on viimeistään 30 päivän kuluessa ratkaistava, onko ilmoituksessa tarkoitettu metsänkäyttö mahdollista.

Siis meillä on uusi perustuslaki, joka lähtee siitä, että lainsäädännön täytyy olla tarkkarajaista ja täsmällistä. Uskon, että silloin kun on kysymyksessä yksityinen omistusoikeus tai luonnonsuojelulain muuttaminen, joihin liittyy hyvin vahvasti näitä intressejä, jos tämä mietintö laitettaisiin nyt perustuslakivaliokunnan lausunnolle ja kysyttäisiin, riittääkö teille suurin piirtein kuukausi, niin minä väitän, että meidän nykyinen perustuslakivaliokuntamme uuden perustuslain aikana sanoo, että ei käy, on määrättävä joko kaksi viikkoa, kolme viikkoa tai 30 päivää. Mutta jossakin menee ihmisen oikeusturvan takaraja. Tämä jättää edelleen tämän oikeusturvan auki, mikä tulee aiheuttamaan juuri niitä keskusteluja, mihin täällä ovat useat edustajat, Kankaanniemi, Lahtela ja Pulliainen, jo useaan kertaan viitanneet. Sen takia tämä mietintö olisi ehdottomasti äänestettävä kumoon. Miten tämä äänestetään? Ei käytännössä mitenkään. Kakkoskäsittelyssä on vasta hylkäysmenettely, joka tietäisi sitä, että koko laissa olevat muut hyvät pykälät joutuisivat myöskin hylätyiksi. Ongelma on edelleen meillä. Tämä mietintö on täysin kelvoton ihmisten oikeusturvan kannalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkoksi tuohon: Tämä asia menee EY-tuomioistuimeen ilman muuta, jos me emme nyt hyväksy tätä. Tällä on kiire, ja nyt tämä on jo myöhässä.

Arvoisa puhemies! Kun tätä tehtiin, valiokuntahan teki juuri niin kuin perustuslaki edellyttää tässä uudessa tilanteessa: tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä.

Arvoisa puhemies! Jos siis eduskunnan valiokunta tekee täydellistä työtä, eihän siinä juolahda mieleenkään, että se pannaan perustuslakivaliokuntaan, kun se ehto täyttyy täydellisesti. Nyt olisi pitänyt olla ihan virtuoositaho, joka lähettää sen perustuslakivaliokuntaan, kun on tehnyt täydellistä työtä. Nyt siis olisi pitänyt olla semmoinen erikoisvalmius, että suuri valiokunta olisi vielä lähettänyt sen sitten uudelleen arvioitavaksi, onko valiokunta oikeassa vai tämä revisiojengi, joka tulee toimimaan perustuslain vastaisesti. Kyllä tämä ed. Salon arviointi on sinänsä ihan oikein. Mutta tässä ei niin kuin meikäläinen pysy aina tällä koulutuksella mukana ollenkaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä tämän voi ottaa niin, että kaikissa asioissa on jotain myönteistäkin. Tämä, että on syntynyt tämmöinen teatteri, menettely, käynti suuressa valiokunnassa, palautus tänne, tämä keskustelu kaikkine vivahteineen, mitä tässä on olemassa, on edustajatyön oppimista, missä voi todeta, että semmoiset, jotka eivät ole tätä kokeneet, ovat tätäkin kokemusta köyhempiä.

Mutta, herra puhemies, ainut menettelytapahan, mitä nyt on tässä asiassa olemassa, olisi olemassa silloin toisessa käsittelyssä ilmeisesti huomenna hylätä koko laki, mutta niin kuin ed. Salo sanoi, niin paljon niitä hyviä asioita on olemassa, että siihenkään riskiin ei ole varaa mennä eikä lähteä. Kun on nähty tämä teatteri kaikkineen, mitä täällä on syntynyt, paljon huonompaa on odotettavissa. On todellista pakkaskeliä ja -kyytiä tulemassa. On pelastettava se vähäkin, mitä täällä on olemassa, ja niin me olemme pakotettuja hyväksymään tämän suuren valiokunnan epäonnistuneen, epäonnisen mietinnön.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Hoskoselle vielä muistutan perustuslain 29 §:stä, jossa todetaan, että edustaja on velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset. Tämä on syytä aina muistaa ja myös se, että kansanedustaja on valittu tekemään päätöksiä eikä juoksentelemaan käytävillä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä perustuslakikysymys, niin kuin äsken ed. Kankaanniemi perustuslaista luki, on kansanedustajan kannalta myöskin aika velvoittava. Nyt jos me täällä olevat, jotka täällä keskustelussa olemme mukana, toimisimme niin kuin tuo lainsäännös on, täällähän täytyisi tulla esitys siitä, että tämä suuren valiokunnan mietintö laitetaan vielä lausunnolle perustuslakivaliokuntaan, ja kannatus siihen. Katsottaisiin, mikä on perustuslakivaliokunnan kanta tähän mietintöön, onko tämä enää tarkkarajainen ja antaako tämä riittävän oikeusturvan myöskin valittajille. Tätähän me emme nyt tiedä hyväksyessämme tämän mietinnön, koska asia on muuttunut isossa salissa, niin kuin voidaan sanoa, ja siellä tähän päätöksentekoon ovat osallistuneet sellaiset henkilöt, joita en välttämättä pidä näihin asioihin kaikkein parhaiten perehtyneinä kansanedustajina, vaan luulen, että maa- ja metsätalousvaliokunnasta ja ympäristövaliokunnasta löytyy henkilöitä, jotka ovat näihin asioihin vihkiytyneitä ja miettineet sen omalta kohdaltaan.

Jos tätä nyt sitten esitetään, mihin tämä johtaa? Todennäköisesti asian käsittely joudutaan keskeyttämään, tästä myöhemmin äänestämään. Mikä on menettelytapa? Mutta kansanedustajien, meidän, olisi noudatettava perustuslakia. Tämä ei täytä enää niitä ehtoja, mitkä siihen kuuluvat. Jos täällä on joku kokeneempi kansanedustaja, joka tietää, miten tämä menettelytapa hoidetaan, kertokaa nyt. Mutta nyt on ratkaisun paikka, miten tämän asian kanssa toimitaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä menettelytapa ilmeisesti on hyvin ainutkertainen. Se, että täältä suuresta salista joku asia siirtyy suuren valiokunnan käsiteltäväksi, ei itse asiassa ole ihan poikkeavaa, joskin aika harvinaista.

Mutta valiokunta on täysin yksimielinen ja täysin yksimielisesti laatinut mietinnön, kirjoittanut tämän pykälätekstin. Tämä pykälätekstihän ei sisältynyt siis hallituksen esitykseen. Kun maa- ja metsätalousvaliokunta erikoisvaliokuntana oli tehnyt hyvää työtä, kuten ed. Pulliainen totesi, sitten aivan ei voi sanoa kalkkiviivoilla vaan maalisuoralla hallituspuolueet lähtivät ryntäilemään puoleen ja toiseen ja päättivät, että tämä asia on vietävä suuren valiokunnan käsiteltäväksi.

Kuten ed. Salo äsken totesi aivan oikein, ei suuri valiokunta ainakaan ollut tässä se asiantuntijavaliokunta, joka tämän asian osaisi harkita aivan oikein, vaan kyllä tämä asia olisi pitänyt uudelleen sitten ympäristövaliokunnassa käsitellä. Sen vuoksi kritisoin voimakkaasti tätä menettelytapaa ja sitä, että suuren valiokunnan mietintöä ylipäätään joudumme täällä nyt tässä salissa käsittelemään. Jos täällä todellakin, kuten ed. Salo äskeisessä puheenvuorossaan peräänkuulutti, olisi kokeneempia edustajia, jotka tietäisivät, miten tämä vielä saataisiin sinne ympäristövaliokunnan käsiteltäväksi, niin kernaasti haluaisin sen kuulla.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kävin keskustelua tämän mietinnön pohjalta kokeneempienkin kansanedustajien kanssa, ja ainut keino on tietenkin katsoa, miten tämä prosessi etenee. Teen sen tyyppisen ehdotuksen, että suuren valiokunnan mietintö lähetetään perustuslakivaliokuntaan, jolta pyydetään lausunto siitä, täyttääkö tämä perustuslain säädösten edellytykset.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kannatan ed. Salon äsken tekemää ehdotusta.