Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tässä kohtaa odottaisi, että ed. Asko-Seljavaara olisi paikalla, koska nyt käsitellään toimeentulotukilakia. Ja tähän kohtaan voi ajatella, kun on kyse toimeentulotukilaista, että tässä kohtaa ministeri Risikko olisi voinut esittää sen, että lapsilisä on etuoikeutettua tuloa toimeentulotukiperheelle. Mutta tämä ei ole se esitys, vaan tämä on niin sanottu sosiaalitakuulaki, joka tarkoittaa sitä, missä määräajassa toimeentulotukiasiakkaan asiaa sosiaalitoimessa käsitellään, ja olen erittäin tyytyväinen, että tämä lainsäädäntö on täällä tänään.

Tässä on 14 a §, joka on uutta, eli tässä on muutettu aikaisempaan nähden se, että kun aikaisemmin 14 § sanoi, että viivytyksettä pitää akuutti toimeentulotukiasia käsitellä, niin täällä on otettu auki myös se, että kiireellinen toimeentulotuki tarkoittaa saman päivän tai seuraavan päivän aikana. Ja sekin on ihan hyvä, että se on avattu, koska "viivytyksettä" on joskus tuottanut tulkintaongelmaa. Sitten se toimeentulotuki, joka ei ole aivan niin kiireellistä, pitää käsitellä seitsemän vuorokauden aikana.

Tämä lainsäädäntö on erittäin mielenkiintoista siksi, että se on tullut tänne näin, koska viime kaudella tein lakialoitteen 131/2005, jossa ed. Erkki Virtanen oli mukana. Tässä lakialoitteessa oli kaksi asiaa. Lakialoitteessa esitettiin toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin poistaminen, ja se toteutui 1.9.2006, eli toimeentulotukeen ei jäänyt tätä asumiskuluihin perustuvaa, pitkään vaivannutta leikkuria. Sitten tässä lakialoitteessa esitetään nimenomaan sitä, että on perustuslaillinen oikeus saada toimeentulotukea, todetaan muutaman kunnan avulla se, että nämä toimeentulotukiajat ovat pitkittyneet.

Vuonna 2005 oli semmoinen tilanne, että Turussa ja Espoossa asiakas odotti toimeentulotukipäätöstä 2—7 viikkoa pahimmillaan, ja tämä oli niitten ihmisten kohdalla, jotka tosiaan tarvitsivat sen toimeentulotuen asumiseen tai ihan ruokaankin, todella liian pitkä jonotusaika. Turussa esimerkiksi oli kymmeniä ihmisiä, jotka tekivät eduskunnan oikeusasiamiehelle tästä asiasta kantelun. Tämä liittyi siihen, että Turun toimeentulotukijärjestelmä muuttui niin, että etuuskäsittely tuli käyttöön.

Tämän tyyppisiä ongelmia aina välillä on, ja silloin tämä lakialoite tehtiin. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että hallitus on tuonut tämän saman sisältöisen esityksen niin, että toimeentulotukeen on tullut tämä aika, seitsemän vuorokautta. Mutta heikoin kohta tässä lakiesityksessä on se, että tässä todetaan, että jo aiemmin, vuonna 2006, pohdittiin tätä sosiaalitakuun tuomista eduskuntaan hallituksen esityksenä, että olisi tämä seitsemän vuorokauden aika. Silloin todettiin, että tarvitaan lisää rahaa, valtionosuutta, 5 miljoonaa euroa, jotta se voidaan toteuttaa. Sitten tässä todetaan perusteluosassa, että tämän esityksen rahasumma, hintalappu on nyt 500 000 euroa. Sitten kuitenkin tarve uusiin sosiaalityöntekijöihin tai työvoiman panostukseen on 50 henkilöä, eli tässä eivät rahat sinänsä nyt sitten liiku.

Täällä on todettu myös se, että suurten kaupunkien kohdalla tämä keskivertojonotusaika muistaakseni oli 6,8 päivää ja muualla sitten oli lyhyempää, kolmen neljän päivän luokkaa. Mutta tässä perustellaan sitä, että se on voimassa olevaa lainsäädäntöä. Se on aivan totta, mutta sosiaalitoimen kohdalla on erittäin ruuhkainen tilanne ollut jo vuosikaudet, vaikka nyt viime vuosina on käynyt niin, että toimeentulotukiasiakkaitten määrä on jonkin verran pienentynyt. Nyt ollaan noin vähän yli 300 000 asiakkaassa, kun kymmenen vuotta sitten oltiin vielä siinä tilanteessa, että oli liki 500 000 toimeentulotukiasiakasta.

Eli tässä kohtaa hallitus, jos sillä olisi ollut minkään näköistä sosiaalista omaatuntoa, olisi voinut lisätä oikeaan pykälään, muistaakseni 7 § sanoo, mitkä ovat toimeentulotuessa otettavat menot, ja tulot ovat ilmeisesti 6 §:ssä, eli sinne olisi nyt voinut laittaa sen, että lapsilisät ovat etuoikeutettua tuloa toimeentulotuessa. Olisi hyvin yksinkertaista ollut hoitaa kaksi asiaa yhdellä kertaa, mutta se on tietenkin niin, että jos lapsilisät otetaan pois toimeentulotukinormista, niin se ei ole ihan saman tyyppinen ratkaisu kuin mitä yritetään nyt tällä asialla hoitaa niin, että sama henkilökuntamäärä tai samat valtionosuudet suurin piirtein pidetään yllä ja ajatellaan niin, että sosiaalitoimi sitten vaan pystyy jollakin tavalla organisoitumaan ja saamaan sitten nämä määräajat hoidettua.

Minulla oli tuossa sosiaalityöntekijöitä vähän aikaa sitten vieraana Raisiosta, ja kysyin, miten he arvioivat tämän lain toteutumista. He olivat sitä mieltä, että ei ilman lisähenkilöstöpanostusta tätä määräaikaa pystytä aikaansaamaan. Ja tässä on todettu tämän lain perusteluissakin, että tarvitaan 50 työntekijää lisää, ja minä kyllä epäilen, että se joillakin paikkakunnilla, joilla on pienet toimistot ja ei välttämättä ole päteviä sosiaalityöntekijöitä, tämä lainsäädäntö voi olla aika hankala. Mutta siinä on tietenkin se, että pitää myös valvoa sitä, että kunnissa olisi pätevät sosiaalityöntekijät ja asiat olisivat kunnossa.

Mutta tämä on esitys, joka on erittäin tervetullut huolimatta siitä, että tässä ei ole kuin se 500 000 euron valtionosuuspotti. Tämä on pitkään ollut myös täällä keskustelussa, että pitää olla tietyt määräajat, ja tätä nyt kun aletaan käsitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, niin varmasti tulee myös lakiesitys siitä, että tulee tämä lapsilisän etuoikeutettu tulo tähän yhteyteen nyt, mikäli nyt avataan pykäliä sen verran sitten kuitenkin. Se on muistaakseni 6 §, mikä tässä kohtaa sitten pitää avata, ja siinä kohtaa ed. Sirpa Asko-Seljavaara voi myös tulla mukaan sitten auttamaan kaikkein köyhimpiä lapsiperheitä.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä osa sosiaalitakuuta, jossa säädetään lain tasolla ne määräajat, missä ajassa ihmisen pitää saada päätös toimeentulotuesta tai päästä sosiaalityöntekijän puheille selvittämään asiaa, on mielestäni hyvä esitys oikeastaan ennen kaikkea sen takia, että se vahvistaa toimeentulotuen saajan asemaa. Koska lain tasolla selkeästi säädetään nämä aikarajat, niin silloin kunnallisen sosiaalitoimen täytyy kohdella toimeentulotuen saajia kohtuullisesti ja taata asioille ripeä käsittely.

Ed. Marjaana Koskinen otti puheeksi tämän kysymyksen rahoituksesta. Sitä varmasti valiokunnassa tarkasti tarkastellaan. Sinänsähän ei ole kunnille paljon kalliimpaa hoitaa asioita ajoissa kuin viivytellä niitä. Mielestäni tässä lainsäädännössä on kysymys osittain siitä, että myös kunnat ikään kuin laitetaan lain tasolla vastuuseen siitä, että näiden asiakkaiden asioita on hoidettava ripeästi, mutta varmasti sitten nämä taloudelliset vaikutukset ja kysymykset tullaan valiokunnassa tarkasti käsittelemään.

On kuitenkin mielestäni hyvä tehdä tämä muutos, että esimerkiksi tämä pykälässä oleva kirjaus "viivytyksettä" ei ole monitulkintainen vaan että selkeästi sitten ihmiset pystyvät laista katsomaan, mikä on heidän oikeutensa. Valitettavasti täytyy sanoa, että esimerkiksi omassa kotikaupungissani Helsingissä, jos katsoo Helsingin sosiaaliasiamiesten raporttia esimerkiksi viime vuodelta tai vaikka sitä edelliseltä vuodelta, monilla toimeentulotuen saajilla on hyvin hankalia tilanteita. He kokevat, että heitä ei palvella riittävästi. Heidän on vaikea saada asiansa hoidettua. Meidän järjestelmämme on monimutkainen, useille asiakkaille jo sellaisenaan hankala, ja jos sitten vielä sosiaalitoimi ei heitä auta heidän ongelmissaan tai auta heitä selvittämään, mitkä etuudet heille kuuluvat, niin tietenkin tämä tilanne on sitäkin vaikeampi.

On ehkä vähän hölmöä pyrkiä ohjeistamaan itseään ja esittää itselleen toiveita lähetekeskustelussa, kun olen valiokunnan jäsen. Mutta ehkä tässä yhteydessä olisi hyvä käsitellä myös sitä, mitä tietoa meillä on toimeentulotuen alikäytöstä, eli siitä, että ihmiset eivät edes hae itselleen toimeentulotukea, vaikka olisivat oikeutettuja siihen, siitä syystä, että tämä hakeminen on liian vaikeaa. Tästä on jonkin verran selvitystä ja tutkimusta tehty, eli ehkä tämä voitaisiin ottaa tässä käsittelyssä myös mukaan. Ainakin ne viestit, joita itse olen saanut kirkon diakoniatyöltä, viittaavat osaltaan siihen suuntaan, että toimeentulotuki koetaan niin raskaaksi ja hankalaksi tukimuodoksi, että sitten mieluummin käännytään suoraan esimerkiksi kirkon diakoniatyön puoleen. Tällaisesta on merkkejä. Ehkä tämän esityksen kohdalla olisi hyvä pyrkiä myös perkaamaan se, kuinka yleistä tämä on, koska tietenkin se on äärimmäisen valitettavaa, jos ihmiset eivät edes pysty tai jaksa hakea itselleen kuuluvaa viimesijaista toimeentulotukiturvaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi tänne puhujakorokkeelle, vaikka alkuperäinen tarkoitukseni oli puhua tuosta paikalta. Mutta kun tunnen itseni ja tapani puhua tunnetusti vain lyhyesti, minkä tavan kärsivät kuulijat tuntevat vielä paremmin, niin tulin tänne.

Todellakin me täällä olevat sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet valistamme tässä lähinnä nyt ed. Lauslahtea, joka taitaa olla ainoa valiokunnan ulkopuolinen jäsen. — Niin, anteeksi puhemies, taas aliarvioin varapuhemiehen läsnäoloa. — Todellakin, kuten ed. Marjaana Koskinen täällä aiemmin mainitsi, meillä on ollut hyviä pyrkimyksiä jo viime kaudella tässä asiassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kirjoitti 2005 mietinnön 35, joka käsitteli tätä hallituksen esitystä laiksi toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n muuttamisesta, ja siellä oli kysymys todellakin tämän asumismenojen omavastuun poistamisesta, joka oli ainakin minun mielestäni ehkä eduskunnan paras päätös viime kaudella. Mutta emmehän me olleet tietenkään oppositiossa tyytyväisiä siihenkään, vaan teimme vastalauseen, jossa esitimme, että tämä 14 § muutettaisiin kuulumaan näin: "Toimeentulotukiasiat on käsiteltävä kunnassa viivytyksettä. Toimeentulotukiasia on ratkaistava viimeistään seitsemän päivän kuluessa toimeentulotuen hakemisesta. Mikäli asian ratkaisu edellyttää lisäselvityksiä, voidaan määräajasta poiketa."

Nyt hallitus on antanut tämän esityksen, eli siis hallitus on tullut meidän jo kaksi vuotta sitten edustamallemme linjalle. Itse asiassa se on vielä mennyt vähän pidemmällekin. Se on kirjoittanut nimittäin tämän pykälän vielä paremmin kuin me osasimme silloin. Todettakoon nyt, että kun olin ensimmäinen allekirjoittaja vastalauseessa, niin muut olivat edustajat Marjaana Koskinen, Leena Rauhala ja Paula Risikko. Jos ministeri Risikko yhtä ystävällisesti osallistuu siitä huolehtimiseen, että kaikki ne vastalauseet, jotka viime kaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tein, tulevat saamaan nyt lain voiman, niin olen erinomaisen tyytyväinen.

Sen sijaan todettakoon näin jatkoksi ed. Sinnemäen puheenvuorolle, että ed. Osmo Soininvaara yhtyi vastalauseeseemme vain voimaantulosäännöksen osalta. Hän siis kannatti viime kaudella sitä, että tämä asumismenojen omavastuu olisi poistettu jo tammikuun alusta, kun hallitus halusi sen poistaa vasta muistaakseni elokuun tai syyskuun alusta, mutta hän ei kannattanut silloin tätä esitystä.

No, joka tapauksessa nyt esitys on tehty, mutta tähän liittyy todella se ongelma, jonka ed. Marjaana Koskinen täällä nosti esille, eli tämä on yksi niistä pienistä puroista, jotka eivät ole juuri lisäävinään kuntien menoja mutta lisäävät kuitenkin. Kun tässä todetaan, että kunnille koituvat lisämenot ovat tästä 500 000 euroa vuodessa, ja toisaalta perusteluissa todetaan, että tämä aiheuttaa 50 työntekijän lisätarpeen Suomen kunnissa, niin sehän tarkoittaa silloin, että näitten 50 työntekijän palkka ja ilmeisesti muittenkin sosiaalityöntekijöitten palkkojen pitäisi olla 10 000 euroa vuodessa. Näinä kuntien tämän hetken palkkaratkaisujen aikoina tämä on varsin mielenkiintoinen näkemys. Eli jossain taitaa olla nyt laskuvirhe, ja se laskuvirhe valitettavasti yhdeltä kolmasosalta eli valtionosuuden määrältä koituu kuntien tappioksi. Äkkiä arvioiden vähintään miljoona tästäkin — sanotaan nyt lähes puolitoista miljoonaa tästäkin — tulee kunnille lisää maksettavaa ensi vuonna. Kun keskustelimme ed. Asko-Seljavaaran kanssa äsken tuossa kuntien valtionosuuksista, jotka muuten olivat juuri sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lausunnolla, valtionosuusprosentti on edelleenkin, niin tämä on syytä pitää mielessä, kun tästä asiasta lopullisesti päätetään.

Mutta joka tapauksessa, arvoisa puhemies, olen kovin tyytyväinen siitä, että jälleen yksi valtiopäivätekoni eli tämä aloite on mennyt läpi ja suomalaisten sosiaaliturva tältä osin on paranemassa. Pitää toivoa ja toimia sen puolesta, että tämä kehitys hyvän hallituksemme, kuten täällä on nyt tänään todettu, tai huonon hallituksemme, kuten täällä on tänään todettu, toimesta jatkuu voimistuvasti tämän suuntaisena.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle yksi pieni korjaus. Eivät ne puheet ihan täysin hukkaan ole menneet. Satun olemaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsen, niin että ainakin jollain tavalla oikeaan osoitteeseen menivät.

Tämä esitys on erittäin hyvä. Tämä on toinen hyvä esitys tänä päivänä köyhien näkökulmasta, koska jokainen yksittäinen päivä, kun joutuu toimeentuloturvaa odottamaan, on aikamoista kituuttamista näissä perheissä. Saattaa olla niin, että siellä ei esimerkiksi sitten leipää tai lihaa osteta lapsille.

Sinänsä olisin pikkuisen eri mieltä siitä, pitääkö kuntien lähteä siitä, että kasvatetaan henkilöstömäärää tämän päätöksen myötä. Ensinnäkin meillä on toimeentulotukea saavien asiakkaiden määrä laskenut, mikä on erittäin hyvä asia, kertoo meidän taloutemme hyvästä tilasta. Toinen näkökulma on se, että pelkästään tässä esityksessäkin kerrotaan, että osa näistä viivytyksistä johtuu siitä, että meillä on äärettömän monimutkaiset järjestelmät ja tavat käsitellä näitä hakemuksia. Lähtisin mieluumminkin siitä, että pyritään samalla resurssimäärällä toimimaan, mutta haetaan vaan paremmat, virtaviivaisemmat mallit, joilla toimitaan, ja se on myöskin asiakkaan edun mukaista. Näillä sanoilla toivon, että varsinaiset jäsenetkin tekevät niitä evästyksiä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Lauslahdelle: vaikka määrät ovat laskeneet, niin, kuten täällä toimeentulotukiasioiden käsittelykohdassa 3.1 on hyvin kuvattu, näiden asiakkaiden tilanteet ovat entistä vaikeampia, monitahoisempia ja siellä on hyvin paljon erilaisia ongelmia, jotka ajallisesti vievät huomattavasti enemmän aikaa.

Ensinnäkin lähtökohtaisesti olen todella iloinen siitä, että tämän tyyppinen lainsäädäntöuudistus on tullut nyt vihdoin eduskuntaan ja että täällä on myöskin perusteluitten yhteydessä käsitelty ja nähty, että kyse ei ole pelkästään rahan jakamisesta vaan myös asiakkaitten monipuolisesta ongelmavyyhtien käsittelystä, jossa ehdottomasti tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä, tarvitaan lisää sosiaaliohjaajia olemaan mukana siinä prosessissa, joka saattaa yhden asiakkaan kohdalla kestää muutaman kuukauden mutta joidenkin osalta viedä useita vuosia.

Ed. Lauslahti sanoi, että pitäisi yksinkertaistaa tätä järjestelmää. Meillä on etuuskäsittelyjärjestelmä olemassa, jossa käsitellään pelkästään taloudellisia näkökulmia, mutta kun meillä on valtava joukko toimeentulotukiasiakkaita, aivan kuten täällä on puhuttukin, jotka ovat toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaita, niin tämä pitkäaikaisuus on syntynyt juuri siitä, että ei ole päästy käsittelemään heidän peruskysymystään, minkä takia he ovat toimeentulotukiasiakkaita. Nyt toivoisin, että tähän kysymykseen ennen kaikkea paneuduttaisiin ja että näillä asiakkailla olisi oikeus päästä sosiaalityöntekijöitten vastaanotolle eikä vain etuuskäsittelijän vastaanotolle.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen ed. Lauslahdelle sitä, että unohdin, että hän on todellakin valiokunnan varajäsen. Kysymys ei ollut aliarvioimisesta suinkaan.

Mutta samalla haluan nyt todeta, että jos ongelma olisikin todella niin yksinkertaisesti ratkaistavissa, että järjestelmiä vain korjattaisiin kunnissa, ja tämä ongelma toimeentulotuen jakamisesta poistuisi sillä, niin asiahan olisi voitu jo kauan sitten aika helposti hoitaa. Toimeentulotuen myöntäminen olisi voitu siirtää Kelalle niiltä osin kuin kysymys on puhtaasti tekniikasta tai rutiineista tai huonosti toimivista järjestelmistä.

Sen sijaan kysymys on juuri siitä, mihin ed. Anneli Kiljunen täällä viittasi, eli siitä, että tapaukset ovat tulleet entistä vaikeammiksi, monimutkaisemmiksi ja hankalammiksi. Kun nyt lisäksi työministeriö ministerinsä johdolla on näköjään siirtämässä työvoiman palvelukeskuksista kaikkein vaikeimmin työllistyviä, siellä tähän saakka palveltuja ihmisiä kuntien sosiaalitoimelle, niin voi kyllä ennustaa eikä ole varmasti kovin väärässä, kun sanoo, että vaatimukset voimavarojen kasvattamisesta ovat pikemminkin niitä oikeita kuin toiveet niitten vähentämisestä.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljuselle: Hän tarttui aivan oikeaan asiaan. Jos ajatellaan henkilöä, joka on moniongelmainen ja jolla on paljon, sanotaan, sairautta ja sosiaalisia ongelmia, taloudellisia ongelmia ja lasten kanssa ongelmia, niin eräällä tavalla meidän yhteiskunnallinen järjestelmämme on pirstonut nämä ongelmat eri henkilöille. Eli meillä pitäisi olla näille monitahoisille ongelmille itse asiassa siellä kunnissa yksi henkilö, joka ottaisi vastuulleen tämän henkilön kaikki asiat ja toimisi eräänlaisena palveluohjaajana tai muuna vastaavana, koska tämä nykypäivän järjestelmä ei ole asiakaslähtöinen, vaan se lähtee järjestelmälähtöisesti ratkaisemaan näitä ongelmia. Siltä osin olen täysin samaa mieltä ed. Kiljusen kanssa.