Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on hallituksen esitys, jossa on kysymys lähisuhde- ja työpaikkaväkivaltaa koskevien säännösten uudistamisesta. Esityksessä on huomioitu myös rikoksen uhriksi joutuneet lapset.

Kyse on oikeusministeriön tämän vaalikauden yhdestä tärkeimmästä asiasta omasta mielestäni. Vaikka juridis-teknisesti on kysymys vain yhden pykälän muuttamisesta, uudistus on vaikutuksiltaan todella merkittävä. Lievät pahoinpitelyt aiotaan siirtää virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen tai tekijälle läheiseen henkilöön taikka henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään. Uudistuksella halutaan parantaa näiden erityistä suojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin tekojen moitittavuus. Tavoitteena on, että uusi laki tulisi voimaan vuoden 2011 alussa.

Nykyisin rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellyttää, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Kun nämä rikokset tulisivat virallisen syytteen alaisiksi, esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän saattaminen vastuuseen eivät enää olisi riippuvaisia uhrin tahdosta. Poliisille tulisi myös velvoite selvittää tapahtumain kulkua esimerkiksi kotihälytyksen yhteydessä nykyistä laajemmin.

Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen suojan tarpeessa, sillä hän on usein haavoittuva ja tekijästä jollakin tavoin riippuvaisessa asemassa. Läheisiin kohdistuva lieväkin pahoinpitely saattaa muodostaa jatkuvan uhan ja pelon ilmapiirin, joka voi heijastua koko perheen elämään. Virallisen syytteen alaisiksi tulisivat avio- tai avopuolisoon kohdistuneet lievät pahoinpitelyt. Sama koskisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolia. Suhde voi olla läheinen myös, vaikka seurustelukumppanit asuvat erillään tai ovat jo eronneet.

Sitten, kun nyt viime aikoina olemme puhuneet ikäihmisiin kohdistuvasta väkivallasta, on valitettavasti kerrottava, että uudistuksen pitää ilman muuta koskea myös sitä tilannetta, kun väkivalta kohdistuu vanhempiin, isovanhempiin tai toisaalta sisaruksiin. Meillä on valitettavasti tässä maassa ikäihmisiä, jotka muun muassa eläkepäivänä syystä pelkäävät oman lapsensa tai lapsenlapsensa vierailua ja väkivaltatilanteita. Niissä tilanteissa se, että rikoksen uhri pakotetaan vielä vaatimaan rangaistusta, on osoittautunut hyvin kohtuuttomaksi. Se häpeä, mikä siihen tilanteeseen liittyy, on monesti ylitsekäymätön. Siksi tältä osin pyydän, että kiinnitätte erityistä huomiota tämän lainmuutoksen merkitykseen.

Esitys on sukupuolineutraali eli koskee niin naisia kuin miehiä sekä rikoksen tekijöinä että uhreina. Esityksen mukaan lievä pahoinpitely olisi aina virallisen syytteen alainen myös, kun se kohdistuu alle 18-vuotiaaseen. Olisi epäloogista säilyttää syyteoikeuden ikäraja 15 vuodessa, kun lähisuhteet ja työpaikkaväkivalta siirrettäisiin virallisen syytteen alaisuuteen. Uudistus koskisi siis myös nuorten keskinäisiä lieviä pahoinpitelyitä, mutta sakko voitaisiin toki näissä tilanteissa laissa jo olevien, harkinnan mahdollistavien toimenpiteistä luopumissäännösten nojalla jättää määräämättä. Alle 18-vuotias nuori on kehitysvaiheessa, jossa väkivallalla on erityisen haitallisia vaikutuksia.

Todettakoon, että vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta on yleisin suomalaisen niin sanotun perheväkivallan muoto. Tämä usein unohtuu. Luullaan, että kysymys on aikuisten välisestä väkivallasta. Alle 15-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on jo nyt virallisen syytteen alainen. Sama koskee jo nytkin kaikkia huoltajien alle 18-vuotiaisiin kohdistamia tekoja. Tämä esitys laajentaisi siis vielä tätä alle 18-vuotiaiden suojaa ja siten lähettäisi selvän viestin: rikoslaki ei suvaitse kuritusväkivaltaa eikä muutakaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei missään tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Sitten hiukan vähemmälle huomiolle toistaiseksi julkisuudessa jäänyt osa tätä uudistusta, jota — en malta olla sanomatta näin sairaanhoidonopettajan tyttärenä — pidän erittäin tärkeänä uudistuksena. Työntekijään kohdistuvan lievän pahoinpitelyn erityispiirre on, ettei uhri yleensä pääse pakoon väkivaltatilanteesta. Mutta sielläkin — ajatelkaa esimerkiksi hoitotilannetta, päivystystä yöllä — työntekijä asetetaan vastuuseen siitä, että hän vielä kaiken kiireen keskellä alkaa pohtia rikosprosessuaalisia tilanteita ja sitä, vaatiko hän rangaistusta. Tämä on kohtuutonta, ja tähän tulee nyt muutos.

Esityksen mukaan virallisen syytteen alaiseksi tulee lievä pahoinpitely, joka kohdistuu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi joko työpaikalla tai esimerkiksi hoivatyötä asiakkaan luona tehtäessä. Entistä enemmän muun muassa kotisairaanhoito ja kotikäynnit tehdään jopa öiseenkin aikaan ja, viitaten äskeiseen keskusteluun, jopa kotiin, jossa saattaa olla esimerkiksi huumeiden käyttäjiä, niin ettei ole työparia vaan työntekijä menee sinne yksin. Pidän ylipäätänsä sitä vaarallisena ja toivon, että jatkossa työparit tämmöisissä tilanteissa toimivat entistä enemmän. Mutta esimerkiksi tämän kaltaisessa tilanteessa se turvattomuuden tunne on aito ja perusteltu.

Fyysinen väkivalta ja sen uhka ovat työhön liittyvä terveysriski erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla. Väkivalta kohdistuu esimerkiksi ravintolatyössä tarjoilijoihin, kaupan myyjiin, terveyskeskusten hoitohenkilökuntaan ja sosiaalialan työntekijöihin. Erikseen mainittakoon, että opettajien ammattijärjestö OAJ oli hyvin aktiivinen tämän lain valmistelussa.

Lievää vakavammat pahoinpitelyt ovat jo nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Samoin julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin, esimerkiksi poliisiin, kohdistuva väkivalta on jo nykyisin virallisen syytteen alainen rikos. Toki poliisissakin on naisia ja enenevässä määrin, ja hyvä niin, mutta voidaan jossain määrin nähdä, että tässä lakimuutoksessa on myös tasa-arvonäkökulma siinä mielessä, että se saattaa työssään tätä yhteiskuntaa palvelevat työntekijät samalle viivalle nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä korostaa, että yksinomaan lainsäädäntö, etenekään rikosoikeudellinen, ei ole riittävä keino puuttua lapsi-, lähisuhde- tai työpaikkaväkivaltaan. Väkivallan torjunta on sitä tehokkaampaa, mitä paremmin ja varhaisemmin viranomaiset, uhrin lähipiiri ja koko yhteiskunta tunnistavat väkivallan ja ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin. Väkivallasta toipuminen ja sen loppuminen puolestaan edellyttää usein sekä uhrin että tekijän auttamista esimerkiksi sosiaalityön keinoin.

Tämä uudistus yksinään ei olisi niin merkittävä kuin alussa sanoin, ellen tietäisi, että tämä hallitus samalla lanseeraa nyt jo kolmella paikkakunnalla pilottina olevan — ja tavoitteena on saada tämä koko maahan kaikkiin lähisuhdehälytystilanteisiin — Kanadasta ja Walesista tutun riskinarviomenetelmän, jossa samalla kun poliisi menee lähisuhdeväkivaltatilanteeseen, se käynnistää moniammatillisen riskinarviointiprosessin. Sen avulla Walesissa lähisuhdeväkivalta on laskenut parissa vuodessa 30 prosentilla, Kanadassa on arvioitu, että jopa 35:llä. Espanjassa on kolme osavaltiota ottanut parin vuoden sisällä käyttöön järjestelmän, ja heidän lukunsa ovat siinä 20—35 prosentin tienoilla, siis näin lyhyessä ajassa. Eli yhdessä tämän esityksen kanssa hallitus tekee myös ennalta ehkäisevässä ja auttavassa kentässä paljon. Tämä yhteisvaikutus tulee vähentämään suomalaista väkivaltaa ja lopettamaan väkivallan kierteen aikaisemmin.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Braxille, että tämä laki tulee meille tänään esittelyyn. Tämä on todella odotettu.

Arvioiden mukaan noin 8 prosenttia naisista kohtaa lähisuhteissaan väkivaltaa, ja tämä on hyvin vaikea, vaiettu ongelma. Paitsi naiset väkivaltaa kohtaavat enenevässä määrin miehet, ja lapsihan on aina uhri, vaikkei itse selkeästi lyöntien kohteena olisikaan, kun perheessä tai lähisuhteissa on väkivaltaa. Tämä ikääntyvien kohtaama väkivalta on myös asia, josta meidän täytyy keskustella ja saattaa tämä ongelma tietoisuuteen.

Kaiken kaikkiaan lähisuhde-, perheväkivalta on Suomessa hyvin yleistä, ja meidän on hyvin vaikea tätä tunnistaa, niin kuin ministerikin sanoi, ja tarjota apua siitä syystä, kuka sitten väkivallan kohteena onkin, että voi olla hyvin häpeällistä kertoa väkivallasta ja hakea apua. Nyt tällä lainsäädännöllä tavallaan muutetaan myöskin mielestäni asenteita sillä, että jo lievä pahoinpitely, alaikäiseen tai läheiseen kohdistuva lievä väkivalta, on jatkossa yleisen syytteen alainen. Se myös varmasti vaikuttaa asenteisiin siten, että asiasta uskalletaan puhua. Joko puhutaan läheisille, muille perheenjäsenille, tai naapureille tai työpaikalla tai sitten osataan ottaa ammattilaisiin yhteyttä.

Mutta tässä lakiesityksessä hienoa on se, että todellakin tämä lievä väkivalta on jatkossa yleisen syytteen alainen, koska useinhan on niin, että pelon tai painostuksen vuoksi uhri ei jälkeenpäin uskalla nostaa syytettä ja tämä kierre vain kasvaa ja lyönnit ja väkivaltatilanteet edelleen jatkuvat. Eräiden tutkimusten mukaan nainen kuulemma hakee apua vasta, kun on ollut lyöntien kohteena noin 40 kertaa. Tämä on kyllä hirvittävän suuri luku. Siinä on ehtinyt tapahtua paljon vahinkoa itsetunnolle ja henkiselle hyvinvoinnille, sekä uhrille itselleen että mahdollisille muille perheenjäsenille, kuten lapsille.

Tämä kokonaisuutenaan on hienoa. Sain juuri tänään ministeriltä vastauksen kirjalliseen kysymykseen, jossa kysyin siitä, miten seksuaaliväkivallan ja raiskauksen uhrin asemaa voitaisiin parantaa. Oli hienoa kuulla, että myös tämän osalta rikoslain kokonaisuudistus on tekeillä. Tämä on todella hyvä asia, koska monien asiantuntijoiden mukaan Suomessa nämä rangaistuskäytännöt ovat erilaisia kuin muualla Euroopassa ja saadut rangaistukset ovat lyhyempiä, ja siitä syystä tätä uudistusta on syytä viedä voimakkaasti eteenpäin.

YK:ssahan on puututtu siihen, että Suomessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on paljon ja meidän palvelujärjestelmämme ja rikoslainsäädäntömme eivät riittävän hyvin tähän ongelmaan ole puuttuneet. Yksi suuri puute vielä on se, että kun uhri on väkivallan uhriksi joutunut ja hän myöntää tämän ongelman, mistä hän sitten saa apua. Meillähän on turvakotiverkosto hyvin heikko suhteessa YK:n vaatimuksiin. Meillä on vain viidesosa niistä turvakodeista, mitä meillä pitäisi asukasmäärään nähden olla. Erityisen huono on tilanne Itä-Suomessa.

Sen lisäksi olen kuullut muutaman asiantuntijan kunnissa kertovan, että kunnissa on hyvin epäselvät käytännöt siinä, miten väkivallan uhri kohdataan ja kuka apua antaa, kenen vastuulla on, onko se sosiaalityöntekijän, terveydenhuollon ammattilaisen vai kenen. Tästä syystä on hyvin tärkeää ja kokoomus on pitänyt tärkeänä, että kuntiin luodaan perheväkivallan vastaiset toimintaohjelmat, joilla selkeytetään sitä palveluprosessia, niin että uhrin on selkeämpää ja helpompaa hakea ja myös saada apua ja tiedetään, miten avunsaanti turvataan ja todella saadaan uhri turvaan väkivaltakierteeltä.

Yksi asia vielä. Kävin perjantaina tutustumassa Jyväskylässä sairaanhoitopiirissä Daphne-projektiin, jossa tehdään työtä erikoissairaanhoidon piirissä nimenomaan väkivallan uhrien auttamiseksi. Siellä tämmöisellä yksinkertaisella kyselymenetelmällä, kun potilas tulee sairaanhoitopiirin asiakkaaksi, kysytään väkivaltakokemuksista. Ne tutkimustulokset ovat siellä hämmentävän suuria. Muun muassa psykiatriselle poliklinikalle tulleista potilaista noin 40 prosenttia kertoi olleensa väkivallan uhrina jonkun ajan sisällä, ja nämä luvut ovat niin hämmentäviä, että meidän täytyy kyllä tässä yhteiskunnassa tämä lähisuhdeväkivalta kohdata niin kuin se todellisuudessa on ja nostaa tämä vaiettu ongelma pöydälle, keskustella tästä ja sitä kautta saada uhreille apua, koska on aivan varmaa, että hyvin monessa sekä psyykkisessä että somaattisessa sairaudessa on takana pitkäaikaisia väkivaltakokemuksia. Se, että väkivaltaan puututaan ajoissa ja pyritään estämään niitä tilanteita ja annetaan apu ajoissa, on aivan varmasti sitä parasta terveyden edistämistä, ja sillä myös saadaan kustannuksia pois meidän terveydenhuollostamme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys käsiteltävänä olevassa asiassa on aivan oikea. Fyysinen koskemattomuus, ihmisen turvallisuus, nämä ovat perusasioita, ja aivan kuten täällä ministeri Brax jo esitteli ja edellinen puheenvuoron käyttäjä toi esille, on tarpeen, että nämä ovat myös virallisen syyttäjän alaisia asioita, jolloinka yhteiskunta puuttuu tätä kautta väkivaltatilanteeseen, antaa selvän signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy väkivaltaa edes lievissäkään muodoissa. Tällä signaalilla on jo suuri merkitys. Mutta aivan niin kuin täällä tuotiin esille, tarvitaan myös niitä toimia, joilla voidaan ennalta ehkäistä väkivaltaa.

Tapasin Lahdessa Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan edustajia viikonvaihteessa, ja muun muassa tällainen kolmannen sektorin toimija tekee omalta osaltaan hyvää työtä. Mutta kun me yhteiskuntaan saamme sen asenteen, että todellinen mies on sellainen, joka välttää väkivaltaa eikä lyö, tai todellinen nainen välttää väkivaltaa, niin silloin me luomme oikeaa ihannetta, oikeaa tavoitetta, ja tällä hallituksen esityksellä vahvasti luodaan noita signaaleita turvallisemman Suomen puolesta.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on hyvin tarpeellinen, ja minä kiitän ministeriä siitä, että hän korosti nimenomaan sitä työssä olevien naisten, ja miksei miestenkin, kohtaamaa väkivaltaa. Kun on joutunut päivystykseen, niin kyllä on nähnyt, minkälaisen kohtelun ja nimittelyn ja sadattelun alaisiksi kiireiset hoitajat siellä joutuvat.

Minä olisin puuttunut sellaiseen asiaan, joka minulle on epäselvä. Miten me voimme puuttua niihin väkivallantekoihin, jotka tapahtuvat maahanmuuttajien perheissä? Meillä on 50 000 venäläistä. Meillä on runsaasti, tuhansia somaleja ja islam-uskontoa harjoittavia, jotka sitten todennäköisesti joko pakottavat tai lähettävät sitten lapsensa, tyttönsä ulkomaille tai muualle, entiseen kotimaahansa. Ja jos he eivät lähde hyvällä, niin sitten lähtevät pakolla tai sitten tämä tyttö joutuu pakoilemaan. Näitä pakoilutapauksiakin on jo Suomessa, ja me tarvitsemme näitä varten erityisesti näitä turvakoteja, joita on aivan liian vähän.

Sitten toinen ongelma, jonka toivon ministeriössä ja hallituksessa tiedostettavan, on se, että meidän omat kasvatusperiaatteemme ovat joutuneet julkisuuteen nimenomaan Turun tapauksen takia, jossa venäläinen lapsi joutui minun saamieni tietojen mukaan hyvinkin kaltoin kohdelluksi ja josta sitten nousi tietyllä tavalla meteli Venäjällä ja jossa syytettiin meidän sosiaaliviranomaisia. Meillä on hyvin tiukka laki tässä suhteessa, että emme voi paljastaa, minkä vuoksi jokin tietty huostaanotto tai tietty toimenpide on tehty. Voisiko tässä kuitenkin, koska Suomi joutuu puolustautumaan valtavaa mediaryöppyä vastaan esimerkiksi Venäjällä, mitenkään sallia myös Suomen julkisuutta varten, (Puhemies: 2 minuuttia!) että asianomaiset virkamiehet voisivat avata hieman näitä ongelmia, mitä on ollut edessä?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt varsin säännöllisesti lähisuhdeväkivaltaan liittyviä asioita, ja olemme tietysti pyrkineet osallistumaan erilaisiin kansainvälisiin hankkeisiin, joilla tätä torjutaan, ja tietysti ennen kaikkea niihin, jotka ovat tässä kotimaassa, ja sen suhteen tämä lakiesitys on ilman muuta kannatettava. Valitettavasti tämä lähisuhdeväkivalta on Suomessa varsin yleistä niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin keskuudessa, liian yleistä ehdottomasti.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä tuoda vielä esille sen ongelman, joka liittyy niin sanottuun kunniaväkivaltaan tai pikemminkin häpeäväkivaltaan, koska ei siinä mistään kunniasta kyse ole, mutta sellaista nimeä käytetään. Valiokunta on myöskin tästä asiasta kuullut, ja olemme tulleet siihen käsitykseen, että tämä on paljon yleisempää kuin yleisesti luullaan Suomessa ja ennen kaikkea tämä uhka on paljon todellisempi. Tässäkin suhteessa on hyvä, että tämä lainsäädäntö etenee. Mutta sitten tulee kysymykseen se, mikä on se todellinen keino estää ja ennalta ehkäistä tällaisia tilanteita, ja siinä on vain rajallista se, mitä voidaan tehdä viranomaisten ja poliisin toimesta. Siinä on myöskin erittäin suuri merkitys kolmannen sektorin järjestöillä. Esimerkiksi Monika-Naiset on sellainen järjestö, joka tekee aivan erinomaista työtä tässä. Se on helposti lähestyttävä. Sinne uskaltavat nämä väkivaltaa kokeneet naiset, maahanmuuttajanaiset, mennä, ja he saavat sieltä apua, mutta tämäkään järjestö ei ole päässyt esimerkiksi pysyvän valtionavun piiriin. Olisi minusta aika järjestää sillä tavalla, että tällaisten yhteisöjen, jotka todella pystyvät näitä ongelmia ratkaisemaan, resurssit olisi turvattu.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Erittäin kannatettava laki. Aina kun tulee näihin väkivalta-asioihin tiukennuksia, niin olen ehdottomasti näitten asioitten kannalla. Täällä on kuitenkin näissä väkivalta-asioissa yksi semmoinen asia, joka alkaa periaatteessa tuosta johdannosta: "Perheväkivallalla tarkoitetaan laajassa merkityksessä henkistä tai ruumiillista - - väkivaltaa avioliitossa tai muussa parisuhteessa - -." Kuten varmasti oikeusministeri muistaa, niin minä viiden vuoden lakivaliokunnan jäsenyyden aikana korostin aina sitä, että on yksi väkivallan muoto, mitä on hirvittävän vaikea todistaa ja mitä on hirvittävän vaikea saada syyteasteelle. Se on nimenomaan perheen sisällä toimiva henkinen väkivalta, ja nimenomaan se väkivalta on hyvin usein naisesta miehen puolelle kohdistuvaa.

Tämä on hyvä myöskin, että tässä puhutaan sukupuolineutraalista laista. Tässä yhteydessä hyväksyn sen. Se on hyvä määritelmä tässä, vaikka avio-, avo- tai muussa parisuhdelaissa en sitä kannatakaan.

Täällä myöskin mainitaan, että tutkimusten mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on vähentynyt. Se on varmasti tilastollinen totuus. Näin on hyvä, että on. Mutta sekin on tilastollinen totuus, että naisten miehille tekemä väkivalta on raaistunut. Se on ollut jo vuosia sitä, että naiset tekevät huomattavasti raaempia väkivallantekoja miehiä kohtaan, entistä raaempaa tavaraa. Tulisikohan todistettua sillä tavalla, että nainen on julmempi eläin kuin mies? Kerran ollessani toimittajatyössä olimme Rovaniemen hovioikeudessa näytösoikeudenkäynnissä ja kysäisin hovioikeuden silloiselta presidentiltä Martti Leisténiltä, tiedättekö, mistä syystä Oulun käräjäoikeudessa annetaan kaikista suurimmat, korkeimmat tuomiot rattijuoppoudesta. Hän ei sitä tiennyt, mutta minäpä olen pitänyt tilastoa. Se johtui siitä, että senaikaisessa raastuvanoikeudessa oli eniten naistuomareita Suomessa. Tälläpä tuli todistettua se, että nainen on julmempi eläin kuin mies.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Muutamaan kysymykseen. Ed. Toivakka ja itse asiassa lähes kaikki teistä ... Ed. Satonen mainitsi vielä tiettyjä todella keskeisiä, tärkeitä järjestöjä, varsinkin Monika-Naiset. Mutta puhuitte tästä Ensi- ja turvakotien liiton rahoitusvajeesta. Myös Lyömättömän Linjan osalta rahoituksen kanssa voisi tilanne olla parempi. Ministeri Risikko, jonka toimivaltaan nämä asiat kuuluvat, omalta osaltaan tekee parhaillaan töitä.

Mutta kyllä me oikeusministeriössä olemme katsoneet tätä tilannetta niin, että pysyvä, kestävä ratkaisu täytyisi seuraavissa hallitusneuvotteluissa löytää. Mielestäni se ratkaisu on se, että niistä rahoista, jotka tuomioistuin määrää rikolliset maksamaan, eli sakkorahoista noin 10 prosenttia korvamerkitään rikosten uhrien suoja- ja korvausjärjestelmiin. Tällä metodilla, joka on yksi versio Ruotsissa käytössä olevasta maksujärjestelmästä, me saisimme pysyvän rahoituksen niille kansalaisjärjestöille ja niille suojajärjestelmille ja myös ed. Ukkolan peräänkuuluttamille kansalaisjärjestöille, jotka paremmin löytäisivät myös maahanmuuttajaväestöstä joukon. Toivon, että tämä idea saisi seuraavissa hallitusneuvotteluissa siellä neuvottelevien kannan. Tämä on Ruotsin malli. Tämä ei ole mitenkään utopistinen eikä tuhoaisi koko valtiontalouden kirjanpitoa, jos sakoista poikkeuksellisesti suostuttaisiin tällä tavalla korvamerkitsemään asioita.

Sitten, ed. Ukkola, vielä vaan tärkeään kysymykseen tästä viestinnästä silloin, kun on kysymys suomalaisten viranomaisten toiminnasta. Me olemme ministeri Risikon kanssa tässä toimineet yhteistyössä. Nettiviestinnässä Venäjän puolella ja myös Pietarin edustustossa parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön päävastuulla, mutta me oikeusministeriöstä autamme, kerrotaan selvästi suomalaisen lainsäädännön sisältöperiaatteet ja kerrotaan myös, mistä saa lisää tietoa venäjän kielellä ja mistä voi kysyä lisää. Tämä on yksi keino, millä yritetään vastata tähän ongelmaan.

Toinen on se, että kun meillä viranomaiset kertovat yksittäisistä asioista, ei ole mitään syytä sen lapsen suojelusta antaa periksi ja alkaa riepotella minkään paineen alla yksittäistä tapausta. Mutta mikään ei estä viranomaisia sanomasta, että julkisuuteen kerrotut tiedot eivät pidä paikkaansa. Ei ole kenenkään yksityisyyden suojan vastaista sanoa, että hyvä herra tai rouva, te ette puhu totta, tuo ei pidä paikkaansa, te ette kuvaile tätä tapahtumaa oikein. Silloin ei vielä loukata ketään, ja mielestäni tällä puolella koulutusta pitää jatkaa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin vähittäiskauppiaana olen saanut kokea monia törkeitä väkivaltatapauksia. Puolustaessaan itseään ja liikkeen omaisuutta myyjäkin on kahakassa voinut vahingoittaa ryöstäjää, ja siten hän onkin pitkän kuulustelun kohteena ja usein lopuksi korvausvelvollinen. Usein on tuntunut, että puolustautuminen on turhaa. Tilannetta on parannettu, mutta on vielä parantamisen varaakin. Onko näin, ministeri?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vaan. Varmaan on vielä parantamisen varaa, mutta kyllä tässä tilanteessa, jossa esimerkiksi kauppias enää ei joudu kohtaamaan sitä mahdollista uhkailua, että levitämme, että siinä on semmoinen kauppias, joka vie asiakkaita oikeuteen, vaan se on automaattisesti viranomainen, joka tietoon tulleen väkivaltatilanteen, myös lievän, vie, se varmasti omalta osaltaan kyllä muuttaa tätä tilannetta. Oli sitten kauppias tai kauppiaan työntekijä, niin vastuu ei ole enää sillä rikoksen uhrilla tällaisessa tilanteessa, koska siinä on aina tämä riski, että sitten tämä mainekiristys lähtee käyntiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näen vielä hyvin tärkeänä kysymyksen, joka oli viime syksynä paljon esillä: kouluväkivalta. Minä toivon, että tämän lain myötä myös kouluväkivaltaa saadaan ehkäistyä.