Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Raaseporissa ja muuallakin läntisellä Uudellamaalla huokaistiin
monessa kodissa helpotuksesta, kun Puolustusvoimien raskaiden kuorma-autojen hankinta
muutettiin siviilihankinnasta puolustusvälinehankinnaksi.
Silloin heräsi toive, että tässä voitaisiin
ehkäpä noudattaa suorahankintaa ja turvata sillä tavalla
näiden tilausten ja työpaikkojen jääminen
Suomeen. Nyt kuitenkin on, niin kuin julkisuudesta olemme saaneet
lukea, päätetty niin, että tämä kilpailutetaan
kuitenkin ja suurin piirtein lain mukaan samassa laajuudessa melkein
kuin siviilituotantokin olisi kilpailutettu. Tämä herättää huolta
työpaikkojen turvaamisen näkövinkkelistä.
Kysynkin nyt puolustusministeriltä: mikä näkemys
teillä on siitä, voidaanko tässä uudessa
tilanteessa kuitenkin kilpailutuskriteereillä, niitä määrittelemällä,
kun Suomi on pohjoinen, vaikea maa myös tällaisen
kaluston käyttöön, tehdä niin,
että käytännössä tämä tilaus
tulee palvelemaan suomalaista ajoneuvoteollisuutta ja sen työllisyyttä?
Puolustusministeri Carl Haglund
Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä,
ja yhdyn edustaja Uotilan arvioon siitä, että moni
varmasti oli toivonut, että olisimme voineet ohjata sen
hankinnan suoraan Karjaalle ja Sisun tehtaalle. Aikaisemmin, ennen
kuin laki muuttui 2011, meillä oli tämmöisiä mahdollisuuksia
ja monestikin ostettiin suoraan Sisulta. Laki muuttui tosiaan kaksi
vuotta sitten, ja sen nojalla ei ollut nyt juridisen arvion mukaan
mahdollista tehdä tätä suorahankintaa.
Mutta tosiaan tämä hankinta ei ole vielä loppuun
viety, eli tässä on kilpailutus edessä tämän niin
sanotun putu-lain puitteissa, ja on hyvin mahdollista, että suomalainen
toimittaja tässä pärjää hyvin,
ja toivonkin, että näin käy, mutta tässä tietenkin
saattaa olla myös muita toimijoita mukana. Olemme iloisia
siitä, että saatiin vietyä tämä niin
sanotun putu-lain puitteisiin, koska alun alkaen Puolustusvoimat
halusi kilpailuttaa tämän siviilituotteena ja
siinä tilanteessa ainakaan näiden kotimaisten
toimijoiden edellytykset eivät olisi olleet kovin hyviä.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Suomalaisen teollisuuden työpaikat
ovat aika usein riippuvaisia siitä, millä tavalla
suomalaista työtä ja erityisosaamista ja sen vaatimuksia
sisällytetään erilaisiin hankintoihin.
Meillä on aika surullisia esimerkkejä sekä valtionyhtiöiden
tasolta että sitten myöskin yksittäisten
kuntien tasolta, esimerkkinä vaikkapa pendolinot, jotka
eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla toimineet pohjoisissa
olosuhteissa, ja Helsingin raitiotievaunut, jotka olivat pääsääntöisesti
varikolla koko ajan. Myöskin Suomenlinnan lautta oli surullinen
esimerkki siitä, että ei edellytetty kilpailutusta
eikä rakennettu ehtoja sellaisiksi, että käytännössä tilaukset
olisivat tulleet sekä laadukkaina että samalla
myöskin Suomeen.
Kysynkin elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelta sitä,
mikä hänen käsityksensä on yleensä tällaisesta
suomalaisen osaamisen erityispiirteiden ja niiden vaatimusten sisällyttämisestä silloin,
kun puhutaan valtionyhtiöiden tilauksesta, ja silloin,
kun puhutaan valtion liikelaitosten ja valtion muiden toimijoiden
tilauksesta tai kunnallisesta kilpailuttamis- ja hankintasektorista.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Kysymykset julkisista hankinnoista ja kilpailuttamisesta
kuuluvat hallituksen sisäisessä työnjaossa
ministeri Ihalaiselle, ja sen takia on aina vähän
hankala mennä vastaamaan kysymykseen, joka ei kuulu itselle.
Mutta tietenkin voisin sanoa yleisellä tasolla, joka on
kai laajemminkin keskustelun kohteena ollut, että kyllä meidän
kilpailuttamisosaamisessa on paljon puutteita, ja nämä edustaja
Uotilan mainitsemat esimerkit hyvin kuvastavat sitä, että jopa
kaikkein suurimmissa organisaatioissa, joissa tätä osaamista
pitäisi olla, sitä ei aina ole.
On tietenkin selvää, että asiakkaan
pitää tietää, mitä se
haluaa, ja silloin kilpailutusmenettelyä pitää käyttää sillä lailla,
että se tulee myös toteutettua ja täytettyä.
Ja on tietenkin selvää, että kun Suomeen
hankitaan erilaisia asioita, tavaroita, joiden tarkoitus on toimia
myös täällä Suomessa, niin silloin
meidän poikkeavat olosuhteet pitää siinä osata
ottaa huomioon oikealla tavalla.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä Puolustusvoimien hanke
on todella tärkeä Puolustusvoimille, se on tärkeä työllisyyden
näkökulmasta, ja se on tietysti Karjaa-nimiselle paikkakunnalle
tärkeä.
Kun nyt sitten olen ymmärtänyt, että ministeriössä on
monen ministerin kesken mietitty tätä asiaa, että millä tavalla
tämä parhaiten saataisiin toteutettua, niin kysyisin
ministeri Lauri Ihalaiselta: millä tavalla te näette
tämän hankinnan työllisyyden näkökulmasta
ja myös kilpailutuksen näkökulmasta,
ja mikä on teidän ajatuksenne siitä,
ollaanko menty oikeaan suuntaan tämän hankinnan
toteuttamisessa?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Kuten täällä puolustusministeri
hyvin tätä kuvasi, niin tämä ei
ole mahdollista suorahankintana. Näillä pelisäännöillä ja
tällä lainsäädännöllä se
täytyy laittaa tähän Puolustusvoimien
sisäiseen pelisääntöjen kilpailuttamiseen, joka
näköala oli jo pidemmän aikaa olemassa.
Mutta sitten täytyy samalla sanoa, että minä en näe
asioita niin, etteikö tämä tämänkin
jälkeen olisi mahdollista saada Suomeen ja tuonne Karjaalle,
missä sitä työtä tarvitaan.
Nyt on sitten kysymys siitä, että tässä kilpailussa
pitää pärjätä ja että niissä tilauskriteereissä voidaan
varmaan sellaisia asioita pitää esillä kuin
meidän luonnonolosuhteet ja niin poispäin. Mutta
tosiasiallisesti siinä on kysymys ison luokan kuorma-autoista, jotka
näihin siviiliautoihin nähden eivät niin
hirveästi poikkea toisistaan. Totta kai siinä on
tiettyjä asioita, jotka voivat vaikuttaa ja niin poispäin,
mutta minä jaksan uskoa siihen, että tämänkin
jälkeen edellytykset sille, että tämä jää Suomeen
ja tämä voi tulla Karjaalle, ovat mahdollisia,
ja sitä me kaikki tietysti toivomme.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Todellakin toivoa sopii, että kotimainen
toimija pärjää tässä tarjouskilpailussa.
Itse olin alkujaan sitä mieltä, että suorahankintakin
olisi ollut mahdollinen ottaen huomioon huoltovarmuuden. Ymmärtääkseni
tähän olisi ollut mahdollisuus. Mutta nyt kun
tätä kuitenkin käsitellään,
hyvä niin, puolustustarvikehankintana, niin olisin kysynyt ministeri
Haglundilta, miksi tätä ei alun alkaen käsitelty
puolustustarvikehankintana, sillä on selvä, että tässä on
sellaisesta kuorma-autosta kyse, joka vaatii erityisominaisuuksia.
Jo pelkästään varavalot eli sotavalot
tekevät siitä puolustustarvikkeen. Kysyisin ministeriltä:
Onko tässä prosessissa taustalla jotain, mitä julkisuudessa
ei ole ollut? Onko esimerkiksi Puolustusvoimien materiaalilaitoksen
ja Oy Sisu Auto Ab:n kesken ollut jotain sellaista kärhämää,
mitä tässä taustalla on ollut?
Puolustusministeri Carl Haglund
Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä tämä huoltovarmuuskriteeri
ei yksin mahdollista suorahankintaa. Se on hyvin selkeästi
juridisesti arvioitu näin, ja tästä syystä tähän
ei voitu päätyä.
Mitä sitten tulee siihen, minkä takia tätä ei
alun perin kilpailutettu niin sanotun putu-lain puitteissa, niin
se johtuu siitä, että materiaalilaitos tuolla Maavoimissa
oli itse arvioinut, että tämä on siviilituote.
Sittemmin, kun kävi ilmi, että näihin
autoihin oltiin laitettu niin sanottuja Nato-speksejä eli
tämmöisiä erityisvaatimuksia, niin palautimme
ministeriön toimesta tämän uudelleen
valmisteltavaksi ja tätä kautta saatiin se sitten
tämän puolustustuotelainsäädännön
puitteisiin.
Mitä tulee sitten näihin mahdollisiin ongelmiin
materiaalilaitoksen ja Sisun välillä, niitä en tunne,
mutta niistä on spekuloitu, ja tästä syystä varmasti
edustajakin on niistä kuullut.