Arvoisa puhemies! Raaseporissa ja muuallakin läntisellä Uudellamaalla huokaistiin monessa kodissa helpotuksesta, kun Puolustusvoimien raskaiden kuorma-autojen hankinta muutettiin siviilihankinnasta puolustusvälinehankinnaksi. Silloin heräsi toive, että tässä voitaisiin ehkäpä noudattaa suorahankintaa ja turvata sillä tavalla näiden tilausten ja työpaikkojen jääminen Suomeen. Nyt kuitenkin on, niin kuin julkisuudesta olemme saaneet lukea, päätetty niin, että tämä kilpailutetaan kuitenkin ja suurin piirtein lain mukaan samassa laajuudessa melkein kuin siviilituotantokin olisi kilpailutettu. Tämä herättää huolta työpaikkojen turvaamisen näkövinkkelistä.

Kysynkin nyt puolustusministeriltä: mikä näkemys teillä on siitä, voidaanko tässä uudessa tilanteessa kuitenkin kilpailutuskriteereillä, niitä määrittelemällä, kun Suomi on pohjoinen, vaikea maa myös tällaisen kaluston käyttöön, tehdä niin, että käytännössä tämä tilaus tulee palvelemaan suomalaista ajoneuvoteollisuutta ja sen työllisyyttä?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä, ja yhdyn edustaja Uotilan arvioon siitä, että moni varmasti oli toivonut, että olisimme voineet ohjata sen hankinnan suoraan Karjaalle ja Sisun tehtaalle. Aikaisemmin, ennen kuin laki muuttui 2011, meillä oli tämmöisiä mahdollisuuksia ja monestikin ostettiin suoraan Sisulta. Laki muuttui tosiaan kaksi vuotta sitten, ja sen nojalla ei ollut nyt juridisen arvion mukaan mahdollista tehdä tätä suorahankintaa.

Mutta tosiaan tämä hankinta ei ole vielä loppuun viety, eli tässä on kilpailutus edessä tämän niin sanotun putu-lain puitteissa, ja on hyvin mahdollista, että suomalainen toimittaja tässä pärjää hyvin, ja toivonkin, että näin käy, mutta tässä tietenkin saattaa olla myös muita toimijoita mukana. Olemme iloisia siitä, että saatiin vietyä tämä niin sanotun putu-lain puitteisiin, koska alun alkaen Puolustusvoimat halusi kilpailuttaa tämän siviilituotteena ja siinä tilanteessa ainakaan näiden kotimaisten toimijoiden edellytykset eivät olisi olleet kovin hyviä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen teollisuuden työpaikat ovat aika usein riippuvaisia siitä, millä tavalla suomalaista työtä ja erityisosaamista ja sen vaatimuksia sisällytetään erilaisiin hankintoihin.

Meillä on aika surullisia esimerkkejä sekä valtionyhtiöiden tasolta että sitten myöskin yksittäisten kuntien tasolta, esimerkkinä vaikkapa pendolinot, jotka eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla toimineet pohjoisissa olosuhteissa, ja Helsingin raitiotievaunut, jotka olivat pääsääntöisesti varikolla koko ajan. Myöskin Suomenlinnan lautta oli surullinen esimerkki siitä, että ei edellytetty kilpailutusta eikä rakennettu ehtoja sellaisiksi, että käytännössä tilaukset olisivat tulleet sekä laadukkaina että samalla myöskin Suomeen.

Kysynkin elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelta sitä, mikä hänen käsityksensä on yleensä tällaisesta suomalaisen osaamisen erityispiirteiden ja niiden vaatimusten sisällyttämisestä silloin, kun puhutaan valtionyhtiöiden tilauksesta, ja silloin, kun puhutaan valtion liikelaitosten ja valtion muiden toimijoiden tilauksesta tai kunnallisesta kilpailuttamis- ja hankintasektorista.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kysymykset julkisista hankinnoista ja kilpailuttamisesta kuuluvat hallituksen sisäisessä työnjaossa ministeri Ihalaiselle, ja sen takia on aina vähän hankala mennä vastaamaan kysymykseen, joka ei kuulu itselle. Mutta tietenkin voisin sanoa yleisellä tasolla, joka on kai laajemminkin keskustelun kohteena ollut, että kyllä meidän kilpailuttamisosaamisessa on paljon puutteita, ja nämä edustaja Uotilan mainitsemat esimerkit hyvin kuvastavat sitä, että jopa kaikkein suurimmissa organisaatioissa, joissa tätä osaamista pitäisi olla, sitä ei aina ole.

On tietenkin selvää, että asiakkaan pitää tietää, mitä se haluaa, ja silloin kilpailutusmenettelyä pitää käyttää sillä lailla, että se tulee myös toteutettua ja täytettyä. Ja on tietenkin selvää, että kun Suomeen hankitaan erilaisia asioita, tavaroita, joiden tarkoitus on toimia myös täällä Suomessa, niin silloin meidän poikkeavat olosuhteet pitää siinä osata ottaa huomioon oikealla tavalla.

Arvoisa puhemies! Tämä Puolustusvoimien hanke on todella tärkeä Puolustusvoimille, se on tärkeä työllisyyden näkökulmasta, ja se on tietysti Karjaa-nimiselle paikkakunnalle tärkeä.

Kun nyt sitten olen ymmärtänyt, että ministeriössä on monen ministerin kesken mietitty tätä asiaa, että millä tavalla tämä parhaiten saataisiin toteutettua, niin kysyisin ministeri Lauri Ihalaiselta: millä tavalla te näette tämän hankinnan työllisyyden näkökulmasta ja myös kilpailutuksen näkökulmasta, ja mikä on teidän ajatuksenne siitä, ollaanko menty oikeaan suuntaan tämän hankinnan toteuttamisessa?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kuten täällä puolustusministeri hyvin tätä kuvasi, niin tämä ei ole mahdollista suorahankintana. Näillä pelisäännöillä ja tällä lainsäädännöllä se täytyy laittaa tähän Puolustusvoimien sisäiseen pelisääntöjen kilpailuttamiseen, joka näköala oli jo pidemmän aikaa olemassa.

Mutta sitten täytyy samalla sanoa, että minä en näe asioita niin, etteikö tämä tämänkin jälkeen olisi mahdollista saada Suomeen ja tuonne Karjaalle, missä sitä työtä tarvitaan. Nyt on sitten kysymys siitä, että tässä kilpailussa pitää pärjätä ja että niissä tilauskriteereissä voidaan varmaan sellaisia asioita pitää esillä kuin meidän luonnonolosuhteet ja niin poispäin. Mutta tosiasiallisesti siinä on kysymys ison luokan kuorma-autoista, jotka näihin siviiliautoihin nähden eivät niin hirveästi poikkea toisistaan. Totta kai siinä on tiettyjä asioita, jotka voivat vaikuttaa ja niin poispäin, mutta minä jaksan uskoa siihen, että tämänkin jälkeen edellytykset sille, että tämä jää Suomeen ja tämä voi tulla Karjaalle, ovat mahdollisia, ja sitä me kaikki tietysti toivomme.

Arvoisa puhemies! Todellakin toivoa sopii, että kotimainen toimija pärjää tässä tarjouskilpailussa. Itse olin alkujaan sitä mieltä, että suorahankintakin olisi ollut mahdollinen ottaen huomioon huoltovarmuuden. Ymmärtääkseni tähän olisi ollut mahdollisuus. Mutta nyt kun tätä kuitenkin käsitellään, hyvä niin, puolustustarvikehankintana, niin olisin kysynyt ministeri Haglundilta, miksi tätä ei alun alkaen käsitelty puolustustarvikehankintana, sillä on selvä, että tässä on sellaisesta kuorma-autosta kyse, joka vaatii erityisominaisuuksia. Jo pelkästään varavalot eli sotavalot tekevät siitä puolustustarvikkeen. Kysyisin ministeriltä: Onko tässä prosessissa taustalla jotain, mitä julkisuudessa ei ole ollut? Onko esimerkiksi Puolustusvoimien materiaalilaitoksen ja Oy Sisu Auto Ab:n kesken ollut jotain sellaista kärhämää, mitä tässä taustalla on ollut?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä tämä huoltovarmuuskriteeri ei yksin mahdollista suorahankintaa. Se on hyvin selkeästi juridisesti arvioitu näin, ja tästä syystä tähän ei voitu päätyä.

Mitä sitten tulee siihen, minkä takia tätä ei alun perin kilpailutettu niin sanotun putu-lain puitteissa, niin se johtuu siitä, että materiaalilaitos tuolla Maavoimissa oli itse arvioinut, että tämä on siviilituote. Sittemmin, kun kävi ilmi, että näihin autoihin oltiin laitettu niin sanottuja Nato-speksejä eli tämmöisiä erityisvaatimuksia, niin palautimme ministeriön toimesta tämän uudelleen valmisteltavaksi ja tätä kautta saatiin se sitten tämän puolustustuotelainsäädännön puitteisiin.

Mitä tulee sitten näihin mahdollisiin ongelmiin materiaalilaitoksen ja Sisun välillä, niitä en tunne, mutta niistä on spekuloitu, ja tästä syystä varmasti edustajakin on niistä kuullut.