Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puheenjohtaja! Tämä käsittelyssä oleva Etelä-Konnevedelle perustettava kansallispuisto on hyvin merkityksellinen alueeltaan: siinä säilytetään jälkipolville kappale ainutlaatuista suomalaista luontoa. Tämä uusi puisto perustetaan Konneveden ja Rautalammin kuntiin valtion maille.

Kansallispuistoon sisältyy Rautalammin reitin keskusjärven, Konneveden, komeaa ja monimuotoista ranta-, saaristo- ja metsäluontoa sekä todella upeita kalliomuodostumia ja reittivesistömaisemaa. Alueella on erityisesti kallioista riippuvaista lajistoa, joka on voimakkaasti tällä hetkellä taantumassa. Lajisto on monipuolista, mitä kuvastaa uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien todella suuri määrä sillä alueella. Ehkä merkillepantavin seikka puiston perustamiseen liittyen on se, että tämä on lähtenyt liikkeelle paikallisten ihmisten aloitteesta.

Tässä käsittelyn aikana on noussut kaksi isompaa kokonaisuutta, jotka liittyvät tämän mahdollisesti perustettavan kansallispuiston nimeen ja sitten metsästyskysymykseen.

Muutama sana ensin tästä nimestä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan esittänyt harkittavaksi puistolle nimeä Konneveden—Rautalammin kansallispuisto, ja asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu muun muassa nimeä Rautalammin—Konneveden kansallispuisto. Valiokunta on punninnut sitten näitä nimivaihtoehtoja ja päätynyt pitkällisen harkinnan jälkeen hallituksen esityksessä olevaan napakkaan ja hyvin puistoa kuvaavaan Etelä-Konneveden kansallispuisto -nimeen.

Pari perustelua. Ensinnäkin hallituksen esityksessä ehdotettu nimi noudattaa kansallispuistoille omaksuttuja yleisiä nimeämisperusteita. Puiston nimen tulee olla alueen luonnetta, hallitsevia luonnonpiirteitä tai sijaintia kuvaava sekä lyhyt ja ytimekäs. Nimi ei yleensä ole sama kuin sijaintikunta tai sijaintikunnat. Toinen näkökulma on, että kaksiosaisia nimiä on kansallispuistojen nimissä käytetty harvoin. Perusteena näihin nimiin on ollut se, että kyseiset puistot koostuvat kahdesta toisistaan hyvin selkeästi erottuvasta luontoelementistä tai puisto on perustamisvaiheessa koostunut erillään olevista osa-alueista.

Valiokunta katsoi, että Etelä-Konnevesi noudattaa hyvin omaksuttuja nimeämisperiaatteita. Nimi kertoo siitä, että kansallispuisto on osa laajempaa Konneveden järvialueen kokonaisuutta ja on kohtuullisen lyhyt ja napakka.

Toinen näkökulma tähän metsästykseen.

Kansallispuiston rauhoitussäännökset vastaisivat luonnonsuojelulain yleissäännöksiä, joiden mukaan metsästys on kansallispuistoissa pääsääntöisesti kielletty, joten metsästys Etelä-Konneveden alueella loppuu kansallispuiston perustamisen myötä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan esittänyt metsästyksen sallimista kansallispuistossa. Kansallispuistoksi esitettävällä alueella metsästää tällä hetkellä noin 300 henkilöä.

Peruslähtökohta on se, että Suomessa kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita luonnonsuojelualueita koskevan metsästyksen sääntelyn perusperiaatteet ovat vakiintuneet eikä niitä tule yksittäisen kansallispuiston kohdalla muuttaa ilman todella vahvoja perusteita. Yleisesti voidaan todeta, että erilaisten suojelualueiden perustamisella on tarkoitus turvata alueen ekosysteemien koskemattomuus ja häiriötön toiminta. Lähtökohtana on, että lajien välisiä suhteita ja eläinkantojen runsautta sääntelee kansallispuistoissa etupäässä luonnon oma dynamiikka.

Valiokunta toteaa, että pohjoisen Suomen kansallispuistoja perustettaessa on otettu huomioon näillä alueilla vallinnut vanha perinteinen oikeus, jonka mukaan paikallisilla asukkailla on oikeus metsästää valtion mailla. Näillä pinta-alaltaan laajoilla suojelualueilla metsästys on ollut myös käytännössä mahdollista järjestää alueen suojelutavoitteita ja muuta käyttöä vaarantamatta. Aluekohtaisia poikkeuksia metsästyskieltoon on Etelä-Suomessa säädetty tällä hetkellä vain Koloveden ja Selkämeren kansallispuistoissa, ja niihin on ollut hyvin erityiset syyt.

Tärkeää on huomata, ettei yksikään metsästysseuroista ole täysin riippuvainen puistoon sisällytettävien valtion maiden metsästyskäytöstä. Kansallispuistoksi esitetyllä alueella on vuokrattu paikallisten metsästysseurojen käyttöön metsästysmaita, jotka yhteensä ovat noin 10 prosenttia kyseisten seurojen käytettävissä olevista alueista. Puiston alueelle jäävien metsästysalueiden pinta-alan prosenttiosuudet vaihtelevat suurimmalla osalla metsästysyhdistyksistä tai -seuroista noin 1—25 prosentin välillä. Vain kahden seuran osalta on kyse suuremmista prosentuaalisista alueosuuksista.

Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n luokittelu puoltaa myös metsästyksen kieltämistä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kansallispuiston alueella ei ole mitään sellaisia paikallisia erityispiirteitä tai muita erityisiä syitä, joiden vuoksi puistoalueella tulisi tässä tapauksessa poikkeuksellisesti sallia metsästys. Luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti kansallispuistoissa voidaan kuitenkin sen tarkoitusta vaarantamatta vähentää tarvittaessa vierasperäisten tai muidenkin kasvi- ja eläinlajien lukumäärää.

Kansallispuiston käytöstä pari sanaa.

Kansallispuiston tuleva käyttö nojaa vahvasti ympäröivien alueiden palveluihin. Alueen kunnat ovat aiemmissa hankkeissa osoittaneet sitoutumista alueen kehittämiseen, ja nämä hankkeet ovat yhdistäneet toimijoita myös yli maakuntarajojen. Toimiva yhteistyömalli ja edellytykset alueen kehittämiselle siis ovat olleet jo olemassa. Kansallispuiston sijainti on keskeinen, jonka johdosta sillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa kasvavat kävijämäärät. Kansallispuistoasema lisää alueen tunnettavuutta, antaa erinomaiset edellytykset virkistys- ja matkailukäytön kehittämiselle, ja valiokunta haluaa huomauttaa tässäkin yhteydessä siitä, että luontopalvelujen vuotuiset toimintamäärärahat tulee turvata kaikilta osin.

Ympäristövaliokunta ehdottaa, että lakiesitys hyväksytään muuttamattomana. Asiaan liittyy vastalause, joka varmasti esitellään tässä tulevissa puheenvuoroissa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kansallispuisto on merkittävä lisähelmi meidän luontoarvoihin ja kansallispuistojen galleriaan ja nimenomaan käyttöä varten tarkoitettu. Asialla ovat olleet vahvasti alueelliset toimijat, niin Pohjois-Savon kuin Keski-Suomen liitot, alueen muutkin toimijat. Tämä ei ole herättänyt ristiriitoja, vaan tämän eteen on tehty yli puoluerajojen ja alueellisten toimijoiden kovaa, vahvaa yhteistä työtä. Ja sen takia nykyiselle halli-tukselle kuuluu kiitos siitä, että se otti tämän asian ja nosti tämän kansallispuiston kärkeen.

Nyt sitten ihan muutama näkökohta tähän ympäristövaliokunnan mietintöön liittyen, koska siihen maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut poikkeuksellisesti yksimielisen lausunnon. Pidän kyllä valitettavana sitä, että juuri kansallispuistojen hyväksyttävyyden ja väestön sitoutumisen näkökulmasta ei arvosteta ehkä riittävällä tavalla nyt ympäristövaliokunnassa näitä metsästysoikeuksiin ja perinteisiin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Me emme saa luoda semmoista kuvaa, että kansallispuiston tulo alueelle on negatiivinen asia myöskään maa- ja vesialueiden omistajien ja alueen käytön kannalta. Ymmärrän kyllä myös valtakunnallisen linjan, joka synnyttää tiettyjä ongelmia.

Toinen asia, josta olen todella pahoillani, on se, että arvostamani edustaja Martti Korhonen johtaessaan ympäristövaliokuntaa on ottanut nyt tämmöisen turhan arvovaltapokka-asenteen tässä nimikysymyksessä. Tämähän on ollut todella kaikkien yhteinen hanke, ja siitä on puhuttu milloin mitenkin Rautalammin—Konneveden tai Konneveden—Rautalammin asiana ilman mitään sen kummempaa ristiriitaa. Nyt tarpeettomasti synnytetään myös tästä asiasta ongelma. Kuten ministeri Niinistö totesi täällä ja on todennut muussakin yhteydessä, niin hänelle sopii aluetta kuvaava nimi. Se ei ole ministerille ongelma. Tietysti olisi toivonut, että ministeri olisi tämän kokonaisuuden ottanut huomioon jo esityksen teossa.

Nythän on kysymys siitä, että kysymyksessä ovat Etelä-Konneveden ohella 1300-luvulta erittäin tunnetun Rautalammin reitin keskeiset alueet, ja ne painottuvat nimenomaan Pohjois-Savon ja Rautalammin reitin alueille. Se on hämäläisten ja savolaisten historiallisesti merkittävää aluetta. Sieltä Rautalammilta löytyvät Hämeenniemet, sieltä löytyy monta muuta merkittävää asiaa, ja rajankäyntiä on käyty itse asiassa Viipurin käskynhaltijankin toimesta 1400-luvulla näistä maisemista pohjalaisten avulla.

Eli tämä on monella tavalla merkittävä asia. Kysymys on tietysti arvojen maksimaalisesta hyödyntämisen mahdollisuudesta, että kaikki osaavat myös markkinoida ja että se markkinointiarvo nousee. Ja tämän takia pidän kyllä erittäin huonona sitä, että ympäristövaliokunta on tässä nyt ottanut vähän tämmöisen perusteettoman asenteen maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimieliseen lausuntoon, jossa me arvioimme nimenomaan tätä kansallispuiston menestystä ja myös luontoarvojen ja markkinoinnin menestystä. En tiedä, miten kieli taipuu itse kullakin, mutta Etelä-Konneveden kansallispuisto ei nyt ole paljon yksinkertaisempi kuin Konneveden—Rautalammin kansallispuisto, ettei tässä nyt montaa sekuntia varmasti mennyt enempää tämän mainintaan.

Toivoisin, että eduskunta osoittaisi nyt tälle hankkeelle parhaan mahdollisen siunauksen antamalla lapsellensa oikean nimen ja myöskin parhaan mahdollisen lahjan menestykselle näiden vastalauseiden ja lainmuutosten johdosta, jotka muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan sos.dem. ryhmä on tänä aamuna jättänyt: oululainen edustaja Tuppurainen, salolainen Taimela ja sitten savolainen Rajamäki. Myös keskustapuolueella on tästä vastalause valiokunnassa. Minä vetoan nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimieliseen, ilman ristiriitoja syntyneeseen lausuntoon ja kantaan, että me eduskunnassa nyt tämän ilman suurempaa dramatiikkaa voisimme hyväksyä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen kansallispuistoasia on kokonaisuudessaan erittäin hyvä asia. Reilu vuosi sitten olivat alueen kunnat esittelemässä tätä hanketta ja kaikkia muitakin palveluita, mitä sieltä alueelta on saatavissa, ja sain tästä alueesta jo silloin todella hyvän käsityksen. Vaikka tämä asia on sinänsä hyvä, niin nyt keskustan ryhmänä olemme kuitenkin jättämässä vastalauseen tästä asiasta. Siinä on muutamia lakipykäläkohtia, joita olemme muuttamassa.

Ensinnäkin tämä nimiasia. Edustaja Rajamäki esitteli asian todella hyvin. Minun ei varmaan kaikkia tarvitse kertoa uudelleen, mutta sen verran voin kertoa tästä meidän vastalauseesta, että Konnevesi on keskusjärven Rautalammin reitillä, joka on vanha ja tunnettu vesireitti. Maa- ja metsätalousvaliokunta esitti yksimielisesti ympäristövaliokunnalle harkittavaksi kansallispuiston nimeämistä Konneveden—Rautalammin kansallispuistoksi. Keskustan vastalauseessa ehdotetaan kansallispuiston nimeksi nyt todellakin tämä Konneveden—Rautalammin kansallispuisto. Nimi kuvaa hyvin alueen aluetta ja sen sijaintia. Kaksi sanaa: Etelä-Konnevesi; kaksi sanaa: Konnevesi—Rautalampi. Siinä ei todellakaan ole suurta eroa, mutta se kuvaa paljon paremmin sitä aluetta ja sijaintia. (Kari Rajamäki: Hyvä!)

Maa- ja metsätalousvaliokunta otti kantaa näihin metsästysasioihin myöskin, ja meidän keskustan ryhmä on todellakin samaa mieltä metsästyksen sallimisesta Konneveden—Rautalammin kansallispuistossa. Konneveden—Rautalammin kansallispuiston perustaminen esityksen mukaisesti lopettaisi käytännössä kaiken metsästyksen alueella. Alueella metsästää 300 henkilöä ja metsästysseuroja on kymmenkunta. Joittenkin mielestä se on pieni määrä, vähäinen määrä, mutta jokainen ihminen on tärkeä. Kyllä meidän tässä salissa pitää kunnioittaa jokaisen ihmisen asiaa. Näiden ihmisten, jotka sillä alueella vaikuttavat ja elävät, perheille ryhmineen on tällä asialla todella iso vaikutus. Metsähallitus pystyisi jatkossa säätelemään, myöntämään lisälupia, mutta metsästys on muutenkin erittäin luvanvaraista, säädeltyä, ohjattua toimintaa.

Suojelualueita ei voida jättää noin vain yksinään olemaan, vaan suojelualueitahan tulee hoitaa. Me olemme vastuussa suojelualueista ja niiden luonnosta. Puistoselvityksessä on myös todettu, että suojelutavoitteeseen pääsemiseksi olisi kyettävä pitämään esimerkiksi hirvikanta riittävän alhaisella tasolla haavan uudistumisen turvaamiseksi. Meille valiokunnalle esiteltiin tätä aluetta. Alue on todella haastava, ja siellä esimerkiksi hirvien ajaminen on erittäin vaikeaa. Alue on myöskin sillä lailla pirstaleinen, että se muodostuu monesta yksittäisestä pienestä alueesta. Ympäröivillä alueilla se metsästys on sallittua, ja sitten on yksittäisiä pieniä lohkoja, missä metsästys ei olisi mahdollista. Esimerkiksi koiran kanssa metsästettäessä tällaisen alueen kanssa toimiminen on todella vaikea asia.

Tämän vuoksi esitämme sitä, että hirven metsästys niin kuin muutkin metsästysasiat olisivat alueella ehdottomasti sallittuja, koska haluammehan me, että ympäristö ja sen luonto säilyy oikeanlaisena, suojelun arvoisena.

Alueen luonnonarvojen säilyttämiseksi on tärkeää säädellä alueen majava- ja hirvikantaa sekä pienpetokantoja metsästyksellisin keinoin. Ilman nykyisen kannan harventamisen tason ylläpitämistä supikoiran ja minkin kannat alueella tulevat todennäköisesti kasvamaan. Säännelty metsästys tulee Konneveden—Rautalammin kansallispuistossa rinnastaa muihin virkistyskäytön muotoihin. Alueella on harjoitettu pitkään metsästystä, eikä se ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti kantojen tilaan. Metsästyksen sääntelyn jatkaminen ei vaaranna kansallispuiston perustamisen tavoitteita. Metsästys voidaan alueellisella ja ajallisella sääntelyllä sovittaa yhteen muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa.

Tämän vuoksi olemme vastalauseena esittämässä ensinnäkin muutoksen pykälissä tämän nimestä, niin että se on Konneveden—Rautalammin kansallispuisto. Lisäksi olemme esittämässä uutta pykälää numero 4 seuraavanlaisesti:

"Paikallisilla asukkailla on oman kuntansa alueella oikeus metsästykseen kansallispuistossa, metsästyslain mukaisesti. Metsästyskoirien käyttö on metsästyksen yhteydessä sallittu.

Metsähallitus voi asettaa alueellisia ja ajallisia rajoituksia kansallispuistossa metsästämiselle."

Vaikka me oppositiona olemme jättäneet useita vastalauseita ja sen mukaan toimineet, niin nyt minä toivon, että tällaisessa asiassa voisimme nyt kuitenkin kuunnella ja kuulla paikallisia ihmisiä sen verran, että yli puoluerajojen, myöskin hallituspuolueet, kuten edustaja Rajamäki sanoi, voisivat tulla siihen päätökseen, että vähintään tämä nimiasia muutettaisiin, mutta harkittaisiin myöskin tätä metsästysasian muuttamista.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhunpa vaihteeksi puhujakorokkeelta tältä puolelta eduskunnan salia, jotta näen katsoa ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhosta paremmin silmiin. (Martti Korhonen: Nyt alkoi heikottaa!)

Herra puhemies! Viittaan ensinnäkin täysistunnossa 22.4. tänä vuonna pitämääni puheeseen, jossa osaltani analysoin perustettavan kansallispuiston luontoarvoja ja perustamiseen liittyviä lähtökohtia ja muun muassa sitä, että työtä on tehty erittäin voimakkaasti niin Rautalammin kunnan, Konneveden kunnan kuin Pohjois-Savon, Keski-Suomen eri toimijoiden kesken, ja tässä suhteessa tämän kansallispuiston perustamiselle on todellakin ollut erittäin hyvä alueellinen, paikallinen lähtöarvo.

Se, että kansallispuisto perustetaan, on tietysti se hieno asia, josta meidän kaikkien pitää olla iloisia. Tämä kansallispuisto omalta osaltaan tulee jatkamaan hyvää kansallispuistojen perinnettä Suomessa ja osaltaan myös sitten tuomaan esille niitä arvokkaita maisemia, arvokkaita alueita ja ehkä myös luomaan paremmin ihmisille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen luontoon, järvimaisemaan, niihin alueisiin, johon tämä kansallispuisto tulee sijoittumaan. Kyseessähän on myös suurelta osin Natura 2000 -alueeseen kuuluva verkosto, ja tässä mielessä alue on monellakin tapaa myös rantojen suojeluohjelman kautta suojeltua ja sopii hyvin myös kansallispuistoalueeksi.

Arvoisa puhemies! Nyt sitten eduskuntakäsittelyn aikana kaksi asiaa on noussut esille. On siinä mielessä harmillista, että nimenomaan paikallisten asukkaiden kuuleminenhan tässä on jäänyt käytännössä tekemättä. Tekeekin mieli kysyä, onko ympäristövaliokunta tutustunut paikan päällä tähän kansallisvesialueeseen ja sitä kautta ollut sitten miettimässä, mikä tälle esimerkiksi juuri nimeksi sopii. Tätä haluan puheenjohtaja Korhoselta tiedustella. Päätöksenteon eduskuntatasollakin täytyy perustua siihen, että tunnetaan oikeasti alue, eikä ainoastaan siihen, että ympäristöministeriö tai joku muu kertoo, mitä siellä sitten on. Uskon, että nimenomaan sillä vierailulla, jolla paikallisasukkaat pääsevät kertomaan alueen ominaispiirteistä, perinteistä, historiasta, muun muassa myös tähän nimipuoleen liittyvästä asiasta ja metsästykseen liittyvistä asioista, on oma merkityksensä myös päätöksenteossa. Tässä mielessä kyllä on aina toivottavaa, että kun eduskunta tekee varsinkin alueellisia, paikallisiin asioihin liittyviä päätöksiä, niin niihin tutustutaan mahdollisimman hyvin, ja tätä kautta saadaan sitten sitä oikeaa tietoa.

Herra puhemies! Kun maa- ja metsätalousvaliokunta teki yksimielisen esityksen siitä, että kansallispuiston nimeksi tulisi Konneveden—Rautalammin kansallispuisto, niin oli tietysti hyvä syy odottaa ja olettaa, että myös ympäristövaliokunta olisi päätynyt nimen osalta tuohon ratkaisuun, varsinkin kun ministeri Niinistö itse ilmoitti kansallispuiston lähetekeskustelussa, että hänelle sopii nimeksi se nimi, minkä eduskunta sitten lopuksi päättää. Eli ei olisi pitänyt olla mitään sellaista estettä siihen, etteikö tätä nimikysymystä olisi oikeasti vapaasti voitu lähteä harkitsemaan. Perusteluja tietysti voi löytää aina hyvin monenlaisia. Itse katsoisin, että alueen luonne nimenomaan puoltaa Rautalammin—Konneveden tai Konneveden—Rautalammin nimikkeistöä, koska Rautalammin emäpitäjä, Rautalammin kunta, siis 1561 perustettu kunta, piti sisällään emäpitäjänä myös Konneveden, Keski-Suomen pitkälti ja Pohjois-Savon alueita. Eli itse asiassa puhutaan todellakin emäpitäjästä, siitä alueesta, joka kokonaisuudessaan on sitten noin hallintoalueenakin noilla seuduilla toiminut.

Kun puhutaan siitä, että kaksiosaisia nimiä ei pitäisi käyttää, niin kyllä tekee mieli tiedustella ympäristövaliokunnan puheenjohtajalta, että jos ympäristöministeriö nyt sitten lähtee näitä kaksiosaisia nimiä lyhentämään, niin aiotteko te kannattaa myös vaikkapa Urho Kekkosen kansallispuiston nimen lyhentämistä. Ja kummasta päästä te lyhentäisitte sitä? Mielelläni kuulen siihen vastauksen, koska kaikkiin päättömiin ehdotuksiin eduskunnankaan ei tarvitse lähteä menemään mukaan. Perusteita sille, onko nimi tuon pituinen tai tämän pituinen, ei todellakaan varmasti löydy. Kysymys on tahtotilasta ja halusta. Tässä suhteessa kyllä olen valtavan pettynyt ympäristövaliokunnan siihen äänestyspäätöksen lopputulokseen, mikä nyt meillä on käsittelyn pohjalla.

Kaiken päälle vielä, itse asiassa jos tälle olisi haluttu hakea joku muu kuin kuntanimeen pohjautuva nimi: Rautalammin reitti on myös järvialuetta, mutta sitä kutsutaan myös Kansallisvedeksi. Luontotoimittaja Matti Härkälä teki esityksen asiasta, että jospa se olisikin ollut sitten Kansallisveden kansallispuisto. Mutta tätä nimiehdotusta ilmeisesti ei sitten arvioitu juuri ollenkaan.

Itse pidän kuitenkin parhaimpana sitä, että eduskunta tekee tästä asiasta päätöksen sekä keskustan jättämän vastalauseen nimiehdotuksen että myös edustaja Rajamäen tekemän muutosesityksen mukaisesti eli Konneveden—Rautalammin kansallispuiston nimen mukaisesti.

Herra puhemies! Lopuksi vielä pari sanaa tähän metsästykseen liittyen, joka on myös keskustan vastalauseessa mukana. Tässä näkyy ehkä juuri tämä ympäristöministeriön perusajattelu, että metsästys on jotenkin sellaista niin vaarallista toimintaa, että sitä ei voida kansallispuistoalueella harrastaa ja harjoittaa. Sillekin on olemassa historialliset perusteet. Ihmiset tulevat toimeen luonnossa. Nekin, jotka siellä retkeilevät, metsästävät, marjastavat, liikkuvat, nauttivat luontoarvoista. Kansallispuistonkin alueella pystyttäisiin tekemään sellaisia ratkaisuja, että tuollainen normaali metsästys siellä pystyttäisiin metsästyslakien mukaan sallimaan. Tässä suhteessa tuo keskustan vastalause on kyllä ihan paikallaan. Se nimenomaan pitäisi tuon kansallispuistoalueen sellaisena, joka toiminnallisesti olisi myös perinteisten, historiallisten alueen omien tarpeiden mukainen. Ei pidä väheksyä sitä metsästäjämäärää ja toimijoita, jotka tuota harrastusta siellä kaiken kaikkiaan ylläpitävät. Silläkin on oma merkityksensä myös eri kantojen säätelyssä ja viime kädessä esimerkiksi jopa liikenneturvallisuuteen liittyen.

Puheenjohtaja! Kaikeksi lopuksi: Olen iloinen siitä, että kansallispuistohanke tältäkin osin on menossa eteenpäin. Se on kulkenut varmasti yhtenä nopeimpana hankkeena koko tämän käsittelyprosessin, ja siltä osin kyllä kiitos kaikille tekijöille kuuluu. Mutta nämä kaksi asiaa, nimikysymys ja metsästysasia, jotka ovat nyt sitten näitä eduskunnan vielä arvioitavia asioita, ovat nousseet valitettavasti tässä keskustelussa ja käsittelyssä pinnalle. Toivon, että nämä ratkeavat kuitenkin myönteisesti huomisessa eduskunnan täysistunnon äänestyksessä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Edellä edustaja Rossi sanoi, että paikalliselle mielipiteelle pitää antaa sijaa, ja olen kyllä samaa mieltä tästä asiasta. Edustaja Rajamäki käytti tuossa hyvän perustelevan puheenvuoron siitä, miksi tosiaan tässä nimiasiassa ollaan nyt ympäristövaliokunnan mietinnön takia — jonka ympäristövaliokunta valitettavasti siis teki vastoin täysin yksimielisen maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa — menossa vikaan.

En itse ole tuon alueen paras asiantuntija, enkä siksi halua alkaa tässä puhumaan suulla suuremmalla, mutta tuon esimerkin alueelta, jonka itse tunnen erittäin hyvin. Eli kun vuonna 2005 perinteikäs Pallas-Ounastunturin kansallispuisto nimettiin uudelleen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoksi, siis tämä perinteikäs Ounastunturi pudotettiin nimestä pois, niin en usko, että lainsäätäjät silloin mitään pahaa tarkoittivat tällä asialla, mutta kyllä tämä edelleen vielä tänä keväänä Enontekiöllä puhutti, että no, kylläpäs lainsäätäjä siinä aika lailla ylenkatsoi tätä upeaa tunturijonoa, kun ei voitu nimetä tätä Ounas—Pallas—Yllästunturien kansallispuistoksi. Tämä kokonaisuus olisi mahdollistanut sen, että kun oltaisiin siellä Enontekiöllä Ounastunturin osassa, niin siellä voitaisiin puhua Ounastunturin kansallispuistosta, johon mennään, sitten kun ollaan Muonion—Kittilän-akselilla Pallastunturin kohdalla, voidaan puhua Pallastunturin kansallispuistosta, ja kun ollaan sitten taas Muonion—Ylläksen osalta siellä Yllästunturin alueella, niin siellä voidaan puhua sitten Yllästunturin kansallispuistosta, kun Lapissa kerran on mahdollisuuksia näin suuria puistoja maantieteellisesti perustaa.

Elikkä kun nyt sitten jätettiin tämä nimi tällä tavalla huonosti valmistelluksi, niin kyllä sillä aiheutettiin paikallisesti ikävä tunne siitä, että lainsäätäjä ei paikallisia olosuhteita huomioi. Siksi kyllä yhdyn edellisiin puhujiin siitä, että nyt eduskunnan on syytä todella tarkkaan harkita tämä kansallispuiston nimi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä, se on varmaan totta, että tarkkaan kannattaa aina harkita, kun jotakin lainsäädäntöä tehdään, ettei tule mitään sellaista, johon joudutaan viikon tai kahden tai kuukauden päästä palaamaan. Ensinnäkin tähän nimiasiaan ihan vain muutama yksittäinen näkökulma.

Varmaan sillä on tämmöistä tunnesidettä ja tunnearvoa ja kaikkea muuta, ja siihen niitä perusteluita voi hakea eri lailla eri näkökulmista, mutta tosiasiat ovat tietenkin tosiasioita, ja jos katsoo esimerkiksi tätä kansallispuiston nimihistoriaa, syntyä, niin tätä kansallispuiston perustamistahan ehdotettiin alun perin jo 1990-luvun puolessa välissä. Tässä Rautalammin kunnan ympäristölautakunta päätti kokouksessaan 3.1.1995 perustaa työryhmän, joka valmistelee esityksen kunnan hallitukselle Konneveden kansallispuistosta. Myös paikallinen lehdistö käytti samaan aikaan nimeä — muun muassa Sisä-Savo-lehti 30.1.1995 — Konneveden kansallispuisto. Aina tietenkin löytyy joku faktinenkin pohja.

Sen jälkeenhän tämä on vähän elänyt. Tässähän on ollut erilaisia nimiä: Kalajanvuoren, Etelä-Konneveden, Enonniemen, Konneveden sekä Enonniemen—Etelä-Konneveden tai Etelä-Konneveden—Enonniemen kansallispuisto ja niin edespäin. Tämä on vähän elänyt, ja jokaisella liittyy sitten joku oma tarinansa sinne.

Mutta tämä Etelä-Konneveden kansallispuiston tarinahan liittyy nimenomaan tähän päivään ja ehkä vähän tulevaisuuteenkin. Meillähän on, niin kuin edustaja Autto tuossa sanoi, kaksiosaisia nimiä muutama: Kauhanevan—Pohjankankaan kansallispuisto, Puurijärven—Isosuon ja äsken mainittu Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, jossa on tämä kaksiosainen nimi, elikkä Kauhaneva—Pohjankangas, aivan selkeästi erotettu kaksi erilaista aluetta toisistaan. Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa kaksi erilaista luontoelementtiä on nimellä erotettu toisistaan.

Kun tällä hetkellä ympäristöministeriö tekee valmistelua, jossa tavoitteena on tulevaisuudessa hakea näille yksiosaiset nimet, niin olisihan se nyt vähän hassua tässä vaiheessa sitten tehdä uutta kansallispuistoa, jolle pantaisiin sitten kaksiosainen nimi, ja sitten muutaman viikon päästä alettaisiin valmistelemaan esitystä, jossa se taas muutettaisiin yksiosaiseksi. Minulla ei hirveästi tällaista tunnesidepuolta siihen ole olemassa, eikä se minulle ole mikään suuren luokan kysymys, vaan kysymys on enempi siitä, valmistaudutaanko lähitulevaisuuteen vai mennäänkö menneisyyteen, ja minusta nyt kannattaa valmistautua ehkä enempi tähän lähitulevaisuuteen.

Siten tämä metsästysasia on vähän vaikeampi näköjään hahmottaa, että mistä tässä kaiken kaikkiaan puhutaan. Ensin pitää ymmärtää tietenkin tämä luonnonsuojelualue, mitä sillä kaiken kaikkiaan tarkoitetaan ja ymmärretään, ja ottaa sitten siihen valikkoon myös tämä metsästys. Luonnonsuojelualueilla kaikkia kansalaisia sitovat eläinten, kasvien ja maaperän vahingoittamista koskevat kiellot. Ne ovat tiettyjä jokamiehen oikeuksia koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta varsin ehdottomia määräyksiä. Jos me nyt katsomme kokonaisuutta koko kansallispuistokentässä, niin metsästäjä on ainoa harrastajaryhmä, jonka hyväksi on säädetty luvanvarainen poikkeamismahdollisuus. Jos me puhumme Etelä-Konneveden alueesta, joka on noin tuhannen hehtaarin alue, ja meillä on pohjoisessa kymmenenkertaiset, jopa satakertaiset alueet, jotka ovat kansallispuistoalueena, niin tuhannelle hehtaarille pitäisi sitten löytyä tilaa sille metsästyksellekin. Voihan se olla, että se jossakin kohti on, kun sieltä joudutaan poistamaan vieraslajeja tai sitten kantaa muuten rajoittamaan.

Mutta kannattaa nyt muistaa, että esimerkiksi kasvi- tai hyönteisharrastajat eivät voi saada lupia luonnonsuojelualueille näytteiden keräämiseksi. Siis kasvi- ja hyönteisharrastajat eivät voi saada tällä hetkellä kansallispuistoihin lupia. Tähän nähden yhden käyttäjäryhmän tarpeisiin säädettäviltä poikkeuksilta tulisi edellyttää huomattavan tärkeitä alueen erityispiirteisiin liittyviä perusteita, jotta kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti.

Kansallispuisto, kansalaisten kohtelu tasapuolisesti. Tästähän tässä isossa kuvassa on kyse. Emme me voi säätää hirveän paljon poikkeuksia jotakin käyttäjäryhmää varten ja sitten niitä muita käyttäjäryhmiä estää käyttämästä. Tämä pitää ensin hahmottaa, kun puhutaan kansallispuisto- tai luonnonsuojelualueista. Minun mielestä tämä on hyvin perusteltu tätä taustaa vasten.

Ja sitten tämä vastalause, jonka keskusta on tehnyt tähän metsästykseen liittyen: Onhan se vähän kummallinen esitys, jos sitä vähänkään tarkastelee analyyttisemmin. Siinä sanotaan, että metsästysoikeus kaikille paikallisille. Kelle kaikille paikallisille? Pohjoisessa se on säädetty niiden kuntien asukkaille, mutta ketä ovat nämä kaikki paikalliset? Minä en tunne semmoista määritelmää. Sitä ei ole määritelty mitenkään, siinä vain puhutaan paikallisuudesta. Sitten siinä ei ole huomioitu ollenkaan sitä, että tällä hetkellä metsästysoikeushan on vuokrattu seuroille. Nyt se annettaisiin kaikille paikallisille. Kyllä tässä kannattaa vähän miettiä, mitä esittää, tai ainakin sitä, miten esittää.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Minä voin tarvittaessa luetella ne nimetkin, keitä ne paikalliset ovat siellä. Siellä on noin 300 metsästäjää, ja metsästysseuroja on kymmenkunta, jotka harjoittavat tuolla alueella metsästystä. (Martti Korhonen: Ei sitä ole määritelty!) Siis nämä noin 300 harrastajaa harrastavat metsästystä sillä alueella, ja he ovat varmasti niitä paikallisia sitten.

Mutta joka tapauksessa, herra puhemies, tähän nimikysymykseen liittyen: Edustaja Autto totesi kyllä hyvin tuon Lapin kysymyksen liittyen sitten tähän pidempään nimiasianäkökulmaan. Eli kyllä nimi voi olla pidempikin, ei sen aina tarvitse olla välttämättä just se käyttönimi, jota sitten lopuksi käytetään. Mutta tässä tapauksessa myös se Rautalammin mukanaolo, uskon niin, olisi vaikuttanut ja vaikuttaisi myönteisesti nimenomaan alueen markkinointiin sikäli, että silloin se kohdistuisi selkeästi myös Pohjois-Savon puolelle ja omalta osaltaan myös toisi sitten vaikutuspiiriin lisää väkeä. Kyllä sillä on oma merkitys silloin, mihinkä kansallispuiston sijoittuminen mielletään. Totta kai Rautalampi on siinä Keski-Suomen, Savon ja Hämeen rajamailla, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että tuo nimikysymys tulisi hoitaa juuri tuollaisena Konneveden—Rautalammin kansallispuisto -nimenä.

Kun sanoin vielä, että on esimerkkejä siitä, että käytetään myös lyhyempää kutsumanimeä, niin Lapissa, Sallassa toimi aikoinaan baari, joka ei millään meinannut päästä normaalinimellä rekistereihin, ja baarin omistaja sitten pisti sille nimeksi Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, ja tällä nimellä tuo baari kulki, joskin siellä vastattiin aina puhelimeen vain, että Äteritsi-baari.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kuin äsken tuossa totesin, niin ei tämä nimiasia minulle ole henkilökohtaisesti mikään hirveän iso kysymys. Mutta jos ministeriö valmistelee tällä hetkellä jo esitystä olemassa olevien kaksiosaisten nimien muuttamiseksi yksiosaisiksi siitä syystä, että se on markkinointia, se on aluetaloutta, se on työllisyyttä, ja sitä kautta yritetään saada helpommin hahmotettava asia, niin on vähän kummallista, jos me nyt tekisimme päinvastaiseen suuntaan ja sitten muutaman kuukauden päästä tänne tulisi esitys, jossa sitä nimeä mahdollisesti yksinkertaistettaisiin.

Tämä nyt kannattaa ottaa ihan realiteettina huomioon, että nämä nimet, joita siellä on ollut, eivät ole käytännön elämässä osoittautuneet toimiviksi, vaan on osoittautunut, että niillä on omat ongelmansa. Mikä merkitys sillä sitten kaiken kaikkiaan on — mutta minun mielestäni lainsäädäntöä kannattaa tehdä tulevaisuuteen, ei menneisyyteen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä metsästys on monelle ihmiselle erittäin tärkeä asia. Sen takia meidän ei kannata sitä väheksyä tässä ollenkaan. Vaikka tämä kyseinen Konneveden—Rautalammin kansallispuiston alue onkin tämmöinen pirstalainen ja tietyn kokoinen, niin se muodostaa semmoisen ko-konaisuuden suuremmasta suojelualueasiasta. Elikkä on alueita, jotka ovat omistuksellisesti eri kuvioissa. Ensinnäkin tämä päätös, mitä tässä nyt tehdään, on hyvin todennäköisesti ennakkopäätös sille laajenevallekin suojelualueelle — koska todennäköistä on, että se alue lähiaikoina laajenee tavalla tai toisella — elikkä tullaanko se metsästys kieltämään jatkossa niillä muillakin alueilla ynnä muuta.

Ja muutenkin minä tuon tämän ennakkopäätösasian tässä nytten esille. Vaikka jokainen kansallispuisto käsitellään yksilötapauksena, — meillä on nyt tämä asia käsittelyssä, lähiaikoina meillä on Teijon kansallispuisto -asia, sen jälkeen useita muitakin kansallispuistoasioita on tulossa meille saliin käsittelyyn — niin minä ainakin katson, että tämä on ennakkopäätös siitä, miten me tulemme metsästysasioita jatkossa päättämään eri kansallispuistojen alueella. Sen vuoksi pidän erittäin tärkeänä, että nyt tässä tekemämme päätös — joka on toivottavasti metsästykselle myönteinen edellä aiemmin esitettyjen perustelujen mukaisesti — tulisi olemaan se, että me sallimme ihmiselle tärkeän metsästyksen. Metsästys on säännelty toiminta. — Ja se, mitä tarkoittaa tämä "paikalliset asukkaat", niin kyllä se metsästyksellisenä terminä ymmärretään.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei sitä kyllä ymmärretä, koska ei lainsäädäntö tunne semmoista määritelmää ainakaan minun tietääkseni, mutta voihan se tietenkin olla, että metsästäjät sitten tuntevat. Mutta kun metsästäjiä koskee sama lainsäädäntö kuin meitä kaikkia muitakin, niin kyllä se paikallisuus pitää sitten määritellä. Ei se paikallisuus tarkoita metsästysseurojen jäseniä, ei se voi olla sillä tavalla.

Tähän ennakkopäätösluonteeseen: ei tämmöistä johtopäätöstä voi tehdä. Me teimme muutama kuukausi sitten Koloveden kansallispuistosta päätöksen, jossa metsästys on eri lailla säädelty. Meillä on nyt Teijo käsittelyssä täällä, ja siinä metsästys on taas eri lailla säädelty. Elikkä joka kansallispuiston kohdalla se on uniikki tilanne, ja metsästykseen pitää suhtautua siihen tarpeeseen nähden, mikä sillä alueella on, ja niin kuin aiemmin sanoin, pitää nähdä tämä iso kehikko, missä kansallispuistoissa liikutaan, elikkä kansallispuistoon on kaikilla kansalaisilla rajoittamaton oikeus mennä, mikä on minun mielestäni se iso asia.

Sitten toinen iso asia, joka siinä on, on se, että jos me kansallispuistoon annamme — tässä mielessä keskustan esitys on ihan hyvä niin kuin pohjaesityksenä — metsästysoikeuden ja se annetaan esimerkiksi joillekin seuroille, niin silloinhan me rajaamme jo valtavan joukon, valtaosan kaikista kansalaisista, ulos. Siinä mielessä minä olen joskus sanonut, että jos menemme siihen, niin silloin pitää olla tämä Lapin kuntien malli, jossa kaikilla kuntalaisilla on se metsästysoikeus. Silloin se antaa kuntalaisille sen. Koska seuroilla on edelleen oma kriteeristö, millä he ottavat jäseniä, niin sillä jäsenistön ottamisella voidaan rajata valtaosa ulos, niin kuin käytännössä tapahtuu. Esimerkiksi Teijon alueella siinä toisessa metsästysseurassa on 18 jäsentä ja toinen on ilmeisesti suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Kaikki muut sen alueen, Salon kunnan alueen, asukkaat ovat ulkopuolella metsästyksestä heti kättelyssä. Jos sinne Kolovedelle olisi tullut metsästysoikeus sillä määritelmällä, mitä jotkut ajoivat, niin siellä olisi semmoinen metsästysseura, jossa on muutama jäsen, ja heillä olisi metsästysoikeus, mutta ei niillä muilla kuntalaisilla. Eihän se nyt näinkään voi mennä.