Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Vapaan kansan lahjan vapaalle tieteelle", näin kuuluu oman opinahjoni Turun yliopiston tunnuslause. Kannattaa muistaa, että Turun yliopisto aloitti lahjoitusvaroin yksityisenä yliopistona. Olemme nyt tekemässä historiallista yliopistolakiuudistusta. Yliopistot ovat saamassa sen, mitä ne ovat jo vuosikymmeniä toivoneet: entistä vapaamman ja itsenäisemmän aseman sekä turvatun perusrahoituksen. Tästä eteenpäin yliopistoilla on paremmat mahdollisuudet muokata itse oma tulevaisuutensa ja vahvat alueensa. Lainsäätäjinä me emme voi pakottaa vapautta mutta me voimme poistaa esteet tieltä matkalla vapauteen ja menestykseen.

Sivistysvaliokunta pitää ehdotettua yliopistolakiuudistusta tarpeellisena. Suomi tarvitsee elinvoimaisen yliopistolaitoksen selvitäkseen nykymaailmassa. Tavoitteena on kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen. Yliopiston tehtävänä on myös humaanin ymmärryksen ylläpitäminen ja vahvistaminen yhteiskunnassa. Uudistuksen jälkeenkin yliopistolaitos säilyy alueellisesti kattavana ja yliopistoilla on edelleen perustuslaissa turvattu itsehallinto. (Hälinää)

Täytyy muistaa, että uudistus onnistuu vain, mikäli yliopistot hyödyntävät ripeästi lain tarjoamat uudet mahdollisuudet ja profiloituvat vahvuuksiensa mukaisesti. Yliopistojen tulee toimia yhä haasteellisemman yhteiskuntakehityksen edelläkävijänä, sivistys-, osaamis- ja tietoyhteiskunnan veturina. Valiokunta painottaa, että yliopistojen perustehtävä ei muutu uudistuksen myötä. Uudenkin yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

On myös hyvä, että Suomessa pitkään yliopistojen toiminnassa luonnollisena pidetty elinikäinen oppiminen on kirjattu lakiehdotukseen. Yliopistoista tulee uudistuksessa erillisiä, itsenäisiä, julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä eli julkisoikeudellisia laitoksia. Valiokunnan mielestä malli on kannatettava. Se vastaa uuden aseman tuomiin haasteisiin, kun yliopiston johdolla, hallituksella, sen puheenjohtajalla ja rehtorilla, on aito valta ja vastuu yliopiston toiminnasta, taloudesta ja organisaatiosta. Valiokunta katsoo hallituksen ja kollegion tehtävien jakautumisen hallituksen esittämällä tavalla muodostavan toimivan kokonaisuuden.

Valiokunta painottaa, että uudessa hallintomallissa hallituksen on huolehdittava koko yliopiston, ei vain yksittäisen tieteen ja taiteen alan, edusta. Asian käsittelyn aikana on voimakkaasti herätetty keskustelua yliopistoyhteisön ulkopuolelta valittavista hallitusten jäsenistä. Perustuslakivaliokunta puolestaan on käsitellyt erityisesti yliopistojen autonomian kannalta hallitusta koskevaa sääntelyä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen mukaan yliopistoilla on hyviä kokemuksia ulkopuolisten jäsenten osallistumisesta hallituksen työskentelyyn. Yliopistoyhteisöön kuulumattomat hallituksen jäsenet vahvistavat yliopiston suhteita muuhun yhteiskuntaan ja tuovat lisää painoarvoa yliopiston hallituksen vaikutus-mahdollisuuksiin. Perustuslakivaliokunta teki valtiosääntöisen huomautuksen siitä, että yliopiston autonomian kannalta yliopiston tulee voida valita yliopistoyhteisön sisäisistä ryhmistä jäsenten enemmistö yliopiston hallitukseen. Halutessaan yliopistokollegio voi valita enemmistön myös ulkopuolisista jäsenistä.

Valiokunta ehdottaakin 15 §:n 4 momenttia muutettavaksi sitten, että yliopistoyhteisön ulkopuolisia jäseniä olisi vähintään 40 prosenttia kaikista jäsenistä. Tämä tarkoittaa, että yliopiston hallitukseen ei muodostu suoraan lain nojalla enemmistöä niin sanotuille ulkopuolisille jäsenille. Jos yliopistoyhteisö haluaa pitää yliopistoyhteisöön kuuluvilla enemmistön hallituksessa, yliopiston ei tulisi päättää hallituksen jäsenmääräksi kuutta tai kahdeksaa, koska tällöin matemaattisesti laskien vähintään 40 prosenttia hallituksen jäsenistä johtaisi siihen, että tosiasiassa puolet olisi ulkopuolisia. Tavallisen lain säätämisjärjestyksen varmistamiseksi ja mahdollisen ristiriitatilanteen välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että hallitukseen voidaan valita 7 tai 9—14 jäsentä. Sivistysvaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen mukaisesti, että hallituksen puheenjohtaja valitaan yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Hallitus ehdottaa toiseksi yliopistojen oikeushenkilömuodoksi säätiömuodossa toimivaa yliopistoa. Näitä olisivat Aalto-yliopistona toimiva Aalto-korkeakoulusäätiö ja Tampereen teknillisenä yliopistona toimiva TTY-säätiö. Hallituksen esityksessä näiden yliopistojen hallinnon sääntely oli hyvin yleisluontoista. Perustuslakivaliokunta teki monia valtiosääntöisiä huomautuksia. Sivistysvaliokunta on täsmentänyt sääntelyä huomattavasti ja muuttanut pykälät perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaisiksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että säätiöyliopiston perustajien myötävaikutus hallituksen valintaan säilytetään, ja ehdottaa menettelyä, jossa perustajat tekevät ehdotuksen yliopiston hallituksen seitsemästä jäsenestä kolmen nimeämistä varten. Näitä ehdokkaita on oltava vähintään kaksinkertainen määrä. Tällä tavalla turvataan aito valintatilanne.

Säätiöyliopistojen uusien hallitusten on ryhdyttävä toimiin, joilla yliopiston perustamistoimet saadaan yliopistolain mukaiselle kannalle. Käytännössä tämä tarkoittaa suurelta osin jo tehtyjen päätösten tekemistä uudelleen. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan sanamuoto, että hallituksen ja rehtorin tehtävistä määrätään muutoin erikseen säätiön säännöissä, ei täytä perustuslaissa asetettua lailla säätämisen vaatimusta. Siksi rehtorin ja hallituksen tehtävät täsmennettiin lakiin.

Ehkä eniten keskustelua on herättänyt, onko henkilöstön palvelussuhde yliopistoissa työsuhde vai virkasuhde. Yliopistoissa henkilöstömenot muodostavat kaksi kolmasosaa kokonaismenoista, joten tavoiteltu itsenäinen oikeusasema edellyttää omaa työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa. Sen vuoksi työsuhde on parempi vaihtoehto.

Hallituksen esityksen mukaan kansainvälinen käytäntö ja kehitys osoittavat, ettei tutkimuksen kriittisyys tai itsenäisyys vaarannu yliopistojen virkasuhteista luovuttaessa. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että perinteisesti opetustehtävissä, joihin on liittynyt samanlaista oppilasvalintoihin, opintosuoritusten arvosteluun ja tutkintotodistusten antamiseen liittyvää julkisen vallan käyttöä kuin yliopistoissa, on toiminut työsuhteisia henkilöitä. Esimerkkeinä näistä ovat ammattikorkeakoulut ja entiset yksityiset yliopistot. Nykyisissäkin yliopistoissa käytetään laajasti työsopimussuhdetta ja joulukuussa viime vuonna yliopistojen työsopimussuhteissa oli lähes 8 000 henkilöä. Valiokunnan näkemyksen mukaan yliopistojen henkilöstön toimintaan ja tehtäviin liittyvää julkisen vallan käyttöä voidaan asianmukaisesti ja vastuullisesti hoitaa myös työsuhteessa.

Opiskelijoiden kannalta tärkein uudistuksen tavoite on koulutuksen laadun parantaminen sekä mahdollisuus opiskella joustavasti ja valmistua tavoiteajassa. Valiokunnan mielestä suomalaisen koulutuspolitiikan perusta on koulutuksen maksuttomuus. Niin myös korkeakoulututkintoon johtava opetus säilyy maksuttomana.

Valiokunta kannattaa kuitenkin sitä, että yliopistoille säädetään mahdollisuus järjestää tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten maiden kansalaisille, sekä ehdotettua määräaikaista lukukausimaksukokeilua EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten maiden kansalaisille vieraskielisissä ylempään korkeakoulututkintoon johtavissa koulutusohjelmissa.

Ehdotus lukukausimaksukokeilusta perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, ja sillä tavoitellaan kansainvälistymiseen liittyvää toimintakulttuurin muutosta suomalaisissa korkeakouluissa. Menestyminen edellyttää, että korkeakoulut kehittävät markkinointia ja ulkomaisten opiskelijoiden rekrytointia suunnitelmallisemmaksi. Kokeilun edellytyksenä on stipendijärjestelmä. Valiokunta pitää tärkeänä kokeilun tulosten huolellista arviointia. Ministeriön mukaan kokeilulle asetetaan syksyn aikana monipuolista asiantuntemusta edustava seurantaryhmä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lukukausimaksukokeilun arvioinnin kriteerit määritellään mahdollisimman nopeasti. Arvioinnissa tulee ottaa erilaiset osatekijät mahdollisimman kattavasti huomioon niin, että tulosten perusteella on mahdollista tehdä suomalaista koulutuspolitiikkaa ja koulutuksen kansainvälistymistä tukevia ratkaisuja.

Valtion rahoituksella ja opetusministeriön ohjauksella tuetaan yliopistolaitoksen tuloksellisuuden ja laadun vahvistumista. Yliopistoille osoitetaan vuosittain valtion talousarvion kautta rahoitusta yliopistolaissa annettujen tehtävien suorittamista varten siten, että valtion rahoitusvastuu yliopistojen julkisen tehtävän hoitamisesta säilyy. Samalla huolehditaan siitä, että yliopistot voivat asianmukaisesti hoitaa tutkimus- ja koulutusvelvoitteensa myös taloudellisesti vaikeissa suhdannetilanteissa. Rahoitusta tulee kanavoida tasapuolisesti kaikille tieteenaloille. Rahanjakomallin on tarkoitus palkita yliopistojen toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

Suomen yliopistoissa opiskelijamäärän suhde opettajamäärään on pitkään ollut huono. Sitä tulee selkeästi pyrkiä parantamaan. Tutkintotavoitteiden ja toteutumien ohella opiskelija—opettaja-suhdeluvun tulee olla yksi keskeinen koulutuksen laadun indikaattoreista samoin kuin muun muassa opetushenkilökunnan pedagogisen pätevyyden ja henkilöstön osaamisen kehittämisen.

Valiokunta ehdottaa rahoituksesta lausumaa ja pitää hyvänä sitä, että jatkossa yliopistoille osoitettavaa rahoitusta korotetaan vuosittain kustannustason muutos huomioon ottaen yliopistolaissa määriteltävällä tavalla. Valiokunta pitää hyvänä myös sitä, että opetusministeriö arvioi säännöllisesti yhdessä opiskelija—tutkija-yhteisön kanssa rahoitusmallin vaikutuksia ja kehittämistarpeita.

Eduskunta on joutunut viime vuosina lähes säännönmukaisesti lisäämään eduskuntakäsittelyssä yliopistokeskusten kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja valtion budjetissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yliopistokeskusten kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin osoitettu määräraha on tarkoitus siirtää osaksi yliopistojen toimintaan osoitettavaa valtion rahoitusta. Näin myös yliopistokeskusten kehittämisen rahoitus tulee yliopistoindeksin piiriin ja määrärahaa korotetaan kustannustason nousua vastaavasti. Valiokunta ehdottaa yliopistokeskusten rahoituksesta lausumaa, jotta niiden rahoitus olisi jatkossa nykyistä turvatumpi.

Yliopistot siirtyvät valtion budjettitalouden ulkopuolelle eivätkä jatkossa toimi nykyiseen tapaan valtion virastoina. Tämän vuoksi yliopistoilla tulee olla riittävä maksuvalmius, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus, joita edellytetään erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä. Uuteen oikeushenkilöasemaan siirtyminen edellyttää yliopistojen pääomittamista niiden taloudellisen itsenäisyyden turvaamiseksi. Sen vuoksi valtio pääomittaa muutosvaiheessa kaikkia yliopistoja riittävästi. Maksukykyä turvataan riittävällä käyttöpääomalla ja valtion rahoituksen jaksottamisella. Valiokunta toteaa, että siirtyvällä pääomalla turvataan yliopistojen vakavaraisuutta. Yliopistoille siirtyvän kiinteistövarallisuuden arvo on mittava. Viime vuoden lopussa se oli 1,73 miljardia euroa. Omaisuuden mukana yhtiöihin siirtyvät myös niihin liittyvät velat. Yhtiöiden osakkeiden vastikkeeton luovuttaminen yliopistoille pienentää valtion omaisuutta ensi vuonna mutta lisää yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa yhteensä viittä lausumaa. Kysymyksessä on merkittävä uudistus. On välttämätöntä, että hallitus seuraa yliopistouudistuksen toteutumista sekä vaikutuksia ja antaa asiasta selvityksen sivistysvaliokunnalle vuoden 2012 kevätistuntokaudella. Myös opiskelijoiden liikunnasta keskusteltiin paljon, ja siitä teimme lausuman, samoin lukukausimaksukokeilusta. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus, eli siitä halusimme tehdä lausuman. Myöskin on lausuma siitä, miten yliopistokeskuksille suunnatut vuosittain vähintään nykyisen tasoiset määrärahat toteutuvat. Valiokunnan mietintöön sisältyy kolme vastalausetta.

Arvoisa puhemies! Jos Turun yliopisto on vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, olkoon uusi yliopistolaki vapaan eduskunnan lahja vapautuville yliopistoille. (Ed. Pulliainen: Fantastista!)

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että sosialidemokraatit aloittivat jo viime vaalikaudella yliopistouudistuksen opetusministeri Antti Kalliomäen johdolla. Uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli tarjota yliopistoille enemmän taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ja uudistaa yliopistot vastaamaan nopeasti muuttuvaa globaalia ja eurooppalaista kehitystä. (Ed. Heinonen: Näin nyt tapahtuu!)

Me sosialidemokraatit olemme halunneet tälläkin vaalikaudella jatkaa yliopistojen uudistamista näillä periaatteilla ja niin, että turvataan kattava yliopistoverkko koko maassa, yliopistojen riippumattomuus ja vahva autonomia sekä henkilöstön asema.

Koska näimme, että uudistusta lähdettiin porvarihallituksen toimesta viemään epätasa-arvoistavalla tavalla, jätimme 26.3.2009 eduskunnalle rinnakkaislakialoitteen hallituksen esitykseen yliopistolaiksi. Me halusimme pitää huolen siitä, että yliopistojen itsehallintoa todellisesti vahvistetaan ja etteivät yliopistot joudu keskenään epätasa-arvoiseen asemaan ja että yhdenvertainen perusrahoitus pyritään turvaamaan.

Yritimme valiokuntakäsittelyssä kuulemisten yhteydessä ja keskustelussa tuoda esille muutoksia lakiesitykseen perustuslain vaatimasta yliopiston itsehallinnon näkökulmasta. Näihin puuttui sitten perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan. Perustuslakivaliokunta teki erinomaisen työn ja oli se viimeinen, joka sai ministeriön ja hallituksen vihdoin ymmärtämään muutosten välttämättömyyden.

Kaiken kaikkiaan lain käsittely on ollut takkuavaa. Muutosten saaminen valiokunnassa tuntui hyvin vaikealta. Huonostakin esityksestä haluttiin ensin pitää kiinni, kunnes oli perustuslain valossa pakko muuttaa esitystä.

Arvoisa puhemies! Koska valiokunnan mietintöön jäi mielestämme vielä useita korjattavia kohtia, esitämme muutokset omassa vastalauseessamme. Esitämme muutoksia hallituksen esitykseen siinä, että itsehallintoon katsottaisiin kuuluvaksi sekä hallinto että talous, siinä, miten julkisoikeudellisena laitoksena toimivissa yliopistoissa ja säätiöyliopistoissa hallituksen kokoonpano määritellään, sekä siinä, miten ja kenen toimesta yliopiston hallitus valitaan.

Mielestämme yliopistokollegion tulee voida valita rehtori tai rehtorit ja hallituksen jäsenet ja tarvittaessa myöskin erottaa heidät. Hallituksen jäsenillä tulee olla myös henkilökohtaiset varajäsenet. Emme myöskään hyväksy EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita koskevaa lukukausimaksukokeilua.

Mielestämme yliopiston henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista tulee jatkossakin säätää asetuksella. Halusimme muutoksia henkilöstön aseman määrittämiseen niin, että palvelussuhteet voisivat edelleen olla virkasuhteita silloin, kun viranhaltija käyttää merkittävää julkista valtaa. Tähän puuttui myös perustuslakivaliokunta, jonka mielestä yliopistolla on olemassa tehtäviä, jotka ovat laadultaan sellaisia, että niihin kuuluva päätösvalta ja vastuu perustelevat palvelussuhteen säilyttämistä virkasuhteena ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta. Meidän mielestämme esityksessä olisi turvattava paremmin henkilöstön asema. Tästä tulemme jättämään erikseen vielä lausumaesityksen toisessa käsittelyssä.

Lisäksi haluamme, että yliopistojen tavoitteiden asettamisen ehtoja tulisi tarkentaa. Olemme esittäneet sovittelulautakuntaa, jos opetusministeriön ja yliopiston välillä ei päästä sopimukseen. Perustuslakivaliokunta otti aiheellisesti ja perusteellisen selvityksen jälkeen lausunnossaan kantaa hallituksen esityksen keskeisimpiin ongelmakohtiin, muun muassa julkisoikeudellisen säätiöyliopiston hallituksen kokoonpanoon sekä yliopistojen henkilöstön palvelussuhteen muotoon.

Perustuslakivaliokunnan kannanotot vastasivat myös sosialidemokraattien tahtoa niistä keskeisistä ongelmakohdista, jotka tulisi muuttaa. Hallitus muutti esitystään, mutta perustuslakivaliokunta joutui toistamiseen lausunnossaan puuttumaan säätiöyliopiston säännöksiin. Perustuslakivaliokunta joutui huomauttamaan, että säätiö-yliopistoina toimimaan tarkoitettujen ja jo perustettujen säätiöiden säännöt eivät kaikilta osin ole sopusoinnussa perustuslaissa taatun yliopiston hallinnon kanssa, ja korosti siksi, että mainittuja sääntöjä on muutettava ennen kuin uutta yliopistolakia aletaan soveltaa tällaisiin yliopistoihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen uusi esitys ei perustuslakivaliokunnan linjauksienkaan jälkeen tuo kaikkiin ongelmakohtiin ratkaisuja, niin kuin olen jo kertonut. Tämän vuoksi jätämme sivistysvaliokunnan mietintöön yliopistolaista omat eroavat esityksemme. Esitän, että esitys saa sen muodon, joka on vastalauseessa 1.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta suurin yksittäinen konkreettinen tekijä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi on yliopistouudistuksen läpivienti ja Aalto-yliopiston toiminnan käynnistäminen. Olen vakuuttunut siitä, että tässä asiassa Suomella ei ole varaa peruuttaa. On katsottava tulevaisuuteen, ei menneisyyteen.

Koko Suomen kansantalouden kannalta on kohtalonkysymys, että Suomi menestyy kilpailussa osaamisintensiivisistä työpaikoista. Suomen vienti perustuu osaamiseen, ja siinä yliopistot, kuten uusi Aalto-yliopisto, ovat avainasemassa. Globaalissa kilpailussa Suomen valitseva strategia ja osaamisen taso kuitenkin haastetaan kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Asia vain korostuu vallitsevassa globaalissa taantumassa. Jokaisessa lamassa menetetään työpaikkoja ja jokaisessa noususuhdanteessa syntyy uusia. Tärkein kysymys on, minne uudet työpaikat syntyvät. Suomen on menestyttävä kilpailussa osaamisintensiivisistä työpaikoista, koska se luo perustan työllisyydelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

Eduskunta on tietenkin täynnä menopuolen eksperttejä, mutta kyllä eduskunnan täytyy ottaa vastuuta myös siitä, että luodaan edellytykset kansantulon ja veropohjan kasvattamiselle. Eilen uutisoitujen lukujen, jotka kertoivat tuotannon romahtamisesta, pitäisi herättää jokainen kansanedustaja miettimään Suomen kilpailukykyä tulevaisuudessa. Suomalaisille yliopistoille on annettava vertaiset mahdollisuudet kilpailla kansainvälisten yliopistojen kanssa. Siksi on tärkeää, että yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa lisätään ja rahoituspohjaa laajennetaan.

Arvoisa puhemies! Suomi vastasi aiemmin haasteiden kasvuun lisäämällä koulutusmääriä. Lisättiin voimakkaasti korkeakoulujen aloituspaikkoja etenkin teknisellä puolella, heikennettiin opettaja—oppilas-suhdelukua ja perustettiin uusia pieniä yksiköitä. Kun koulutuksen haasteet kasvavat ja rima nousee, siihen pitää vastata sisällöllisellä ja laadullisella kehittämisellä, ei kasvattamalla määriä. Yliopistojen toimintaympäristö, ilmiöt, jotka siinä muuttuvat — globaali maailma ja kilpailu, tietoyhteiskunta, teknologian nopea kehitys, ikääntyminen, kestävä kehitys, ilmastonmuutos — tuovat valtavia uusia haasteita yliopistoille. Niihin on vastattava laadulla, ei määrällä.

Esimerkiksi maailmassa valmistuu vuodessa noin miljoona diplomi-insinööriä. Ei Suomi voi kilpailla määrällä, vaan laadulla. Pienessä maassa se tarkoittaa voimien yhdistämistä, erikoistumista, verkottumista ja profiloitumista omille vahvuusalueille. Juuri tähän yliopistouudistus antaa mahdollisuuden. Valtion tilivirastoista itsenäisiksi oikeushenkilöiksi muuttuville yliopistoille annetaan paremmat mahdollisuudet asettaa omia tavoitteitaan. Niiden hallituksille tulee selkeä vastuu yliopiston strategiasta. Juuri siksi yliopistot ovat pitkään ja hartaasti uudistusta toivoneet.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että koko uudistuksessa on kysymys luottamuksesta. Luottaako siihen, että opetusministeriö pystyy parhaiten ohjaamaan yliopistoja, vai luottaako siihen, että yliopistot kykenevät itse parhaiten vastaamaan tulevaisuuden kasvaviin haasteisiin? Minä luotan vahvasti suomalaisten yliopistojen kykyyn vastata omasta toiminnastaan.

Arvoisa puhemies! Yliopistolain vaikutusten osana toteutuu kaksi säätiöyliopistoa: Aalto-yliopisto, johon yhdistyvät Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu, sekä Tampereen teknillisestä yliopistosta muodostuva yksikkö. Säätiömuodossa toimivien yliopistojen lähtökohta on opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan vapaus ja akateeminen itsehallinto. Uskon, että säätiöpohjaiset yliopistot pystyvät entisestään parantamaan elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteistyötä ja siten tukemaan Suomen kilpailukykyä.

Aalto-yliopiston osalta voisin vielä lainata selvitystyötä johtanutta Raimo Sailasta, joka totesi, että koko hankkeessa on vain yksi vika: miksei sitä ole tehty aikaisemmin?

Arvoisa puhemies! Yliopistolakia on odotettu, valmisteltu ja käsitelty pitkään. Aloite lakiin on lähtenyt yliopistolta itseltään. On ollut kerrassaan hienoa saada olla mukana lakia koskevassa laajassa sivistysvaliokunnan kuulemisessa, jossa on kuultu yli sataa maan johtavaa alan asiantuntijaa. Esimerkiksi on saanut kuulla kaikkien Suomen yliopistojen rehtoreiden näkemykset siitä, kuinka he omaa yliopistoaan tai tieteenalaansa kehittäisivät. Koulutus-, tutkimus- ja yliopistopolitiikkaa on puhuttu kaikissa sateenkaaren väreissä. Suuri kiitos asiantuntijoille ja rulettia pyörittäneelle valiokuntaneuvokselle. Laajassa kuulemisessa oli merkillepantavaa, että kaikki siihen osallistuneet yliopistojen rehtorit ja hallitukset, eri tutkimuslaitokset, eri ministeriöt, kaikki elinkeinoelämän ja yritysten edustajat olivat yksimielisesti yliopistouudistuksen takana.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Vihdoinkin tämä pitkään kaivattu yliopistouudistus on päätosvaiheessa. Uudella yliopistolailla luodaan Suomeen hallinnollisesti itsenäiset ja taloudellisesti vahvat yliopistot. Suomi ja Suomen talous, koko Suomen talous, elää osaamisesta, ja osaaminen muodostuu yliopistoissa.

Viime aikoina keskustelu yliopistolain ympärillä on valitettavasti keskittynyt henkilöstökysymyksiin ja henkilökysymyksiin ja hallitusten kokoonpanoon. Talouden näkökulmaa uuteen yliopistolakiin ei juurikaan ole avattu. Yliopistolaki ei ole käynyt lausunnoilla talousvaliokunnassa tai Finanssivalvonnassa. Käsittelyn puute näkyy erityisesti vieraan pääoman kohtelussa uusissa yliopistoissa.

Vieraan pääoman kohtelulla tarkoitan yksinkertaisesti lainarahan hintaa, sitä, millä ehdoilla uudet yliopistot saavat lainarahaa pankeista. Uusien yliopistojen lainarahan tarvetta on vähätelty ja jopa ajateltu niiden selviävän ilman velkaa. Kuitenkin opetusministeriön ja valtiovarainministeriön 9.6.2008 asettaman yliopistojen pääomittamisen työryhmän mukaan uusien yliopistojen tavoitteellinen omavaraisuusaste on 60 prosenttia eli siis vieraan pääoman osuudeksi tulee 40 prosenttia taseen loppusummasta. Uusien yliopistojen taseiden loppusumma tulisi olemaan noin 2 miljardin euron suuruinen. Tämän suuruisessa taseessa vieraan pääoman, toisin sanoen velkarahan, osuus tulisi olemaan noin 800 miljoonaa euroa ministeriön työryhmän esittämällä omavaraisuusasteella.

Valtiolta siirtyy jossain vaiheessa uusille yliopistoille ja niiden kiinteistöosakeyhtiöille velkaa 800 miljoonaa euroa. Siirtyvien velkojen uudelleen rahoituksen lisäksi kaikki investoinnit, joita uudet yliopistot tulevat tekemään kautta Suomen 1.1.2010 alkaen, tullaan rahoittamaan yksityisistä pankeista otetuilla lainoilla, siis velalla, ja vähäisissä määrin ehkä myös tulorahoituksella, hyvänä esimerkkinä Aalto-yliopiston uudet rakennukset. Uuden yliopistolain myötä Suomen yliopistolaitoksen noin 1 miljardin euron suuruiseksi muodostuva vieras pääoma ulkoistetaan valtion budjettitaloudesta yksityisten rahamarkkinoiden ja pankkijärjestelmän rahoitettavaksi. Tämä ulkoistaminen tehdään tilanteessa, jossa rahamarkkinat ovat maailman taloushistorian kenties syvimmässä kriisissä ja valtioiden erikoishoidon kohteena kautta maailman.

Arvoisa puhemies! Missä kunnossa ja millä eväillä uusi yliopistolaki lähettää Suomen uudet yliopistot ja niiden tulevat kiinteistöyhtiöt yksityisten pankkien luo lainaneuvotteluihin? Mitkä ovat yliopistojen menestymismahdollisuudet noissa lainaneuvotteluissa? Toki yliopistot saavat mukaansa huomattavan kiinteistöomaisuuden. Huomenlahjan suuruus tulee olemaan noin 1,7 miljardin euron suuruinen omaisuusmassa kiinteistöinä. Kiinteistöjen vakuusarvo on sidottu tiukasti kiinteistöjen vuokrasopimusten kautta yliopistojen talouden kantokykyyn. Yliopiston taloudellista kantokykyä tulee kuitenkin ratkaisevasti rasittamaan tässä samassa lakipaketissa hyväksyttävä konkurssilainsäädännön muutos, jonka mukaan uudet yliopistot voivat mennä konkurssiin. Kuinkahan paljon pankit olisivat halukkaita lainaamaan rahaa ilman valtiontakausta toimiville yliopistoille ja niiden kiinteistöosakeyhtiöille tilanteessa, jossa eduskunta on erillisellä päätöksellä todennut, että valtio ei takaa näiden uusien yliopistollisten oikeustoimihenkilöiden taloudellisia velvoitteita ja että ne voivat mennä konkurssiin?

Kun nyt tämä erittäin toivottu ja onnistunut yliopistolaki hyväksytään, joudutaan samalla käynnistämään keskustelu siitä, miten uusille yliopistoille ja niiden kiinteistöyhtiöille turvataan edullinen lainansaanti. Esimerkiksi koulutuskuntayhtymillä ja kuntien omistamilla koulutusalan osakeyhtiöillä on aivan erilainen asema pankkien tiskillä kuin uusilla yliopistoilla. Yliopistolain ongelma tiivistyykin vertailussa kuntien omistamiin koulutusalan osakeyhtiöihin, uuden yliopistolainsäädännön tehtävänä kun on tehdä uusista oikeushenkilöistä vahvoja, mutta nyt niistä tulee heikompia kuin kunta-alan vastaavat toimijat.

Arvoisa puhemies! Tästä ratkaistavissa olevasta ongelmasta huolimatta kannatan vilpittömästi nyt säädettävää uutta yliopistolakia ja olen valmis samalla tekemään Suomesta entistä kilpailukykyisemmän.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa ollaan tekemässä historiallista yliopistouudistusta, mutta niin ollaan tekemässä myös monessa muussa Euroopan maassa. Lähes puolessa EU:n jäsenmaista on yliopistouudistus vastikään tehty tai se on meneillään tai sitä suunnitellaan. Muun muassa Itävallassa ja Tanskassa uudistukset on toteutettu 2000-luvun alussa, Ranskassa on paraikaa käynnissä mittava yliopistouudistus, Ruotsissa on juuri valmistunut selvitys valtiollisten yliopistojen aseman uudistamiseksi ja samoin Norjassa on odotettavissa uudistusesityksiä. Virastomallista on pääosin luovuttu niissä maissa, joissa yliopistot ovat toimineet osana valtion hallintoa.

Kansainväliset arviot ovat osoittaneet, että suomalaiset yliopistot eivät ole pärjänneet tässä maailmanlaajuisessa kehityksessä niin hyvin kuin esimerkiksi meidän peruskoulumme ja peruskoululaisemme ovat Pisa-tutkimuksissa pärjänneet. (Ed. Pulliainen: Mihinkä ne menee, kun ne koulusta pääsee?) — Ihmiset eivät varmasti, eivätkä suomalaiset tyhmene koulusta päästessään, mutta tuo kehitys maailmanlaajuisesti, ed. Pulliainen, ei ole sellaista, mitä se peruskoulussa on, ja näin ollen on ollut tarpeellista lähteä tähän Euroopan laajuiseen uudistukseen mukaan myös Suomessa. (Ed. Pulliainen: Hyvä, kun kerroitte!)

Ed. Peltonen luetteli tuossa tavoitteita uudistukselle, ja olen iloinen, että olemme hyvin samalla linjalla näistä uudistuksen tavoitteista, joita nyt olemme tekemässä. Uudistuksilla pyritään lisäämään yliopistojen autonomiaa, uudistamaan yliopistojen hallintoa ja nimenomaan joustavoittamaan henkilöstöpolitiikkaa ja aktivoimaan näitä yliopistoja itse kehittämään omalle yliopistolle pitkän linjan strategioita ja sitä kautta profiloitumaan ei yksin Suomessa vaan Euroopassa ja myös maailmanlaajuisesti.

Hallintoa uudistetaan hallituksen ulkopuolisilla jäsenillä ja rehtorin asemaa ja toimivaltaa laajennetaan. Nämä ovat hyvin tyypillisiä toimenpiteitä Euroopan laajuisesti, ja nyt me toimimme ajassa, ehkä askelen jo myöhässäkin. Suomi ja EU-maat tarvitsevat mielestäni elinvoimaiset yliopistot. Se on globalisaatiossa ja siinä selviämisessä ehdottoman tärkeää. Meillä ei ole sellaisia ehtymättömiä luonnonvaroja, joilla voisimme maailmassa pärjätä. Näin ollen tutkimustietoon perustuva talous on meidän yksi vaihtoehtomme — osa on jopa kuvannut sitä ainoaksi vaihtoehdoksi. Täysin uudet maailmaa muuttavat keksinnöt syntyvät tällaisissa huippuluokan yliopistoissa yksittäisten tutkijoiden ideoista, perustutkimuksesta ja siitä vahvasta perustasta, jota nyt olemme edelleen vankistamassa. Siksi innovaatiopolitiikan kulmakivi on vapaan perustutkimuksen edellytysten turvaaminen.

Arvoisa puhemies! On totta, että lahjakkaimmat nuoret eivät hakeudu tutkijan urille ja ulkomaisia tutkijoita ei pystytä houkuttelemaan Suomeen tänä päivänä niin kuin pitäisi. He ovat hakeutuneet muualle, ja on jopa todettu, että kun emme tässä ole onnistuneet, niin ainakin osa t&k-rahoituksesta on ollut hukkainvestointeja. Muutamaa kovan sarjan eurooppalaista tiedemaata lukuun ottamatta muutkin eurooppalaiset maat ja yliopistot ponnistelevat kansainvälistääkseen tutkijakuntaansa. Kansainvälisyys ei ole mikään turha mantra, sillä tutkimuksen uudistuminen edellyttää uusia ihmisiä, uusia aiheita, menetelmiä ja uudistumista aidosti 2000-luvulle. Korkealuokkainen tutkimusympäristö on paras houkutin kaikille tutkijoille, ja sen tunnusmerkkejä ovat houkutteleva urapolku, huippuluokan tutkijat, innokkaat opiskelijat, moderni tutkimusinfrastruktuuri ja hyvät palvelut ja perustehtäviä tukeva, tehokas hallinto.

Arvoisa puhemies! Tuosta yliopistojen autonomiasta on tehty paljon tutkimuksia. Muun muassa Euroopassa on nostettu esille näitä peruskiviä, jotka tässä autonomiassa ovat oleellisia. Itsenäisten asiantuntijoiden muodostama eurooppalainen think tank on julkaissut tuoreen analyysin Euroopan yliopistojen reformista ja erityisesti hallintokäytäntöjen ja tutkimusten tason välisestä suhteesta, ja tässä asiakirjassa on lueteltu asioita, jotka toteutuessaan luovat yliopistoille autonomian. Niitä ovat julkis- tai yksityisoikeudellinen asema, taloudellinen määräämisoikeus, työsopimussuhteitten tarkoittama henkilöstöpoliittinen joustavuus, budjettivapaus, strateginen vapaus, yllä kuvattu hallitus, joka on vastuussa strategiasta ja muista politiikoista, joista tuossa aiemmin mainitsin, hallituksen nimittämä rehtori, tehokas hallinto, jossa tutkijoita, opettajia ei rasiteta hallinnon tehtävillä, ja mekanismeja, joilla yliopistolaiset osallistuvat yliopiston kehittämiseen. Nämä ovat kansainvälisiä kriteerejä yliopistojen autonomialle, ja mielestäni olemme ottamassa aivan oikeita askeleita ja menossa rohkeasti eteenpäin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies — hivenen ylitän tuon juuri annetun suositusajan — en voi olla siteeraamatta hieman Aalto-yliopiston tuoretta rehtoria Tuula Teeriä, joka Prima-lehdessä 7/2009 toteaa näin: "Aalto-yliopiston ainutlaatuisuus herättää jo maailmalla huomattavaa kiinnostusta. Elinkeinoelämän odotukset ovat korkealla, siksi asioiden kimppuun on käytävä heti ja voimalla."

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannattaisin ed. Peltosen esitystä siitä, että vastalauseessa 1 oleva lakiehdotus otetaan käsittelyn pohjaksi. Teen sen heti, ettei se unohtuisi.

Minulla oli mahdollisuus kolme vuotta toimia Helsingin yliopiston konsistorin ulkopuolisena jäsenenä, ja silloin totesin hyvin nopeasti sen, että sekä professorit, virkamiehet että opiskelijat toimivat hyvässä yhteistyössä yliopiston johdon kanssa yliopiston parhaaksi. Oikeastaan mietin sitä, miksi ulkopuolisia jäseniä tarvittiin, mutta toisaalta en oikein voi ymmärtää, miksi niitä pitäisi pelätäkään. Yleensä he hyvin nopeasti tulevat sen yliopiston ystäviksi, jossa he toimivat, niin että minusta pelko heitä kohtaan on turha.

Ongelmaksi muodostui minulle se, että opetusministeriön ote — tämä ei nyt kohdistu ministeri Virkkuseen, vaan tähän virkamiesperinteeseen — oli hyvin pikkumainen. Näille yliopistoille, kun ne olivat valtion tilivirastoja, annettiin minusta melko pöllön tuntuisia kaiken maailman ohjeita. Kun ajattelee, että yliopistoon oli kasattu Suomen sivistyneintä joukkoa — on muistettava, että nämä opiskelijat nousevat yleensä aina maansa johtoon jonkun ajan kuluttua — niin se tuntui hirveän väärältä.

Kun Antti Kalliomäki tuli opetusministeriksi ja kysyi minulta, mitä hän ehtii tehdä, kun on vaan vuosi aikaa, niin minä sanoin, että sinä ehdit panna tämän yliopistouudistuksen käyntiin. Hän siis silloin teki sen, että nämä selvitysmiehet Jorma Rantanen ja Niilo Jääskinen asetettiin tekemään tätä selvitystä, josta se alkoi. Minä sanon tämän vain sen vuoksi, että hallitus muistaa aina oppositiota ja sosialidemokraatteja, kun ne ovat tehneet jotain pahaa, mutta nyt, kun ne ovat saaneet jotain ilmeisen hyvää aikaan, niin siitäkin kannattaisi muistuttaa. Rantasta ja Jääskistä aina välillä epäillään sosialidemokraateiksi, mutta minä en olisi kummastakaan oikein varma.

Sitten hän asetti vielä Raimo Sailaksen johdolla tämän toimikunnan, joka sitten päätyi tähän Aalto-yliopistoon. Minä en ole koskaan oikein sitä — ideologisestihan minun pitäisi sitä vastustaa — vastustanut kunnolla sen vuoksi, että Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu olivat vuosikaupalla neuvotelleet läheisestä yhteistyöstä ja siitä ei tullut mitään, jolloin pidän tätä hyvänä esityksenä. Olisi tietysti ollut hyvä sitten, kun ne lähtivät liikkeelle, että ne olisivat kunnioittaneet Suomen perustuslakia ja lähteneet vähän varovaisemmin liikkeelle ja odottaneet, että laki säädetään. Ja sitten jos se joutuu vielä Espooseen, niin helsinkiläisenä tietysti pitää olla kauhistunut, mutta joka tapauksessa minusta siitä voi tulla oikein hyvä.

Perustuslakivaliokunnassa meillä oli hankalaa, kun me pyrimme yksimielisyyteen. Minä olisin toivonut kyllä, että sivistysvaliokunnassakin olisi etsitty enemmän sopua, koska tämä on suuri, hyvä uudistus ja siitä olisi tullut varmaan fantastisempi sillä tavalla.

Näistä kohdista, joissa nyt vielä on jääty erimielisyyksiin, minä puhun aivan lyhyesti. Tämä maksullisuus EU:n ja Eta-alueen ulkopuolisille ylioppilaille, niin kuin se on rajattu tässä, on ihan turha säännös. Jos halutaan markkinoille, niin silloinhan tämä säännös, että voidaan myydä tämmöisiä kursseja ja muita, on se tärkeä sääntö. Sillä säännöllä oikeastaan vaan hermostutetaan opiskelijaliikettä. Sillä ei tule olemaan kovin suurta merkitystä.

Sitten tämä 15 § eli hallituksen kokoonpano: Minun ajatukseni on ollut se, että kun me nyt annamme yliopistolle vapautta, niin olkoon niillä vapaus valita myös, kuinka paljon ja kuinka vähän ulkopuolista väkeä ne ottavat mukaan. Luulisin, että eri yliopistoilla on hyvin erilaiset tarpeet. Minä en pidä järkevänä tämmöistä enemmistön tarkkaa sääntelyä. Samaa pykälää taas säätiöyliopistojen osalta pidän sikäli huonona, että se on vielä rajatumpi. Minä uudistaisin sen, että opiskelijoiden edustusta ei kannata pelätä, koska ainakin Helsingin yliopiston opiskelijat toimivat talon puolesta erinomaisella tavalla.

Koko tämän paketin suurin ongelma ovat nämä palvelussuhteet. Perustuslakivaliokuntahan yritti asiantuntijoihin viitaten päätyä siihen, että kannattaisi vielä miettiä, että ei yhdellä rysäyksellä mennä työsuhteisiin. Minä luulisin, arvoisa ministeri, että tämä on se ydinkohta ja se suurin huoli yliopistoissa. Me perustelimme sitä yksimielisesti varsin laajasti, ja toivoisin vielä, että siinä voisi jotain miettiä.

Lopuksi — minä hyvin mielelläni lopettelen, ettei tule liian pitkää — sanoisin kolme asiaa. Ensin sanoisin sen, että on hyvin tärkeää, että tämä yliopistojen kiinteistöasia myös saadaan päätökseen, että yliopistot saavat joko itse tai välillisesti kiinteistönsä omaan käyttöön.

Toiseksi sanoisin sen, että se ydin koko ajan näissä yliopistoissa kaiken muun lurituksen ulkopuolella, on nimenomaan tämä opettaja—oppilas-suhdeluku, jota ehdottomasti pitäisi Suomen yliopistoissa parantaa. Ministeri Virkkunen onkin kerran minulle luvannut, että hän pyrkii siihen, ja toivon, että hän pitää sen mielessä. Tämä on hyvä uudistus, jota voitaisiin vielä äänestyksellä hiukan parantaa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa ed. Södermanille, että oli erinomainen puhe. Pääosin olin hyvin samaa mieltä asiasta.

Voi todellakin sanoa, että on hyvä, että tämä yliopistouudistus on nyt päässyt tähän vaiheeseen. Tässä on paljon hyvää. Tässä on edelleenkin tiettyjä asioita kehitettävä, mutta oleellista on, että se on nyt eduskuntakäsittelyssä ja saadaan mahdollisimman nopeasti eteenpäin, että yliopistot pääsevät tekemään uudella mallilla töitä.

Nyt tietysti on hyvä mainita muutamalla lauseella vielä kerran, miksi tähän uudistukseen lähdettiin. Tuntuu, että nyt me olemme monissa keskusteluissa unohtaneet kokonaan, miksi tähän uudistukseen lähdettiin menemään eteenpäin.

Suomessahan oli jo pitkään todettu tarve yliopistojen uudistamiseen parhaiden kansainvälisten mallien mukaan. Uudistus halusi tehdä esimerkiksi sitä, että lisätään yliopistojen autonomiaa, uudistetaan hallintoja, joustavoitetaan henkilöstöpolitiikkaa, aktivoidaan yliopistoja luomaan omia menestysstrategioitaan.

Voi sanoa, että aika merkittävältä osalta tämä lakiuudistus toteuttaa näitä tavoitteita. Nyt yliopistoista tulee aitoja työnantajia. Valtion jäykät virkasuhteet jäävät taakse ja ne korvataan työsuhteella. Tässä suhteessa olin vähän eri mieltä ed. Södermanin kanssa, koska se antaa mahdollisuuksia paljon itsenäisemmin palkata hyviä henkilöitä töihin ja palkata heitä, ei pätkävirkasuhteessa, vaan itse työsuhteisiin, jotka ovat pysyviä ja sitä kautta antavat turvaa henkilöstölle mahdollisesti tehdä hyvää tutkimusta, hyvää opetusta.

Tilivirastoasemasta luopuminen tuo yliopistoille juuri sitä toiminnallista vapautta, mutta myös vastuuta, mitä on toivottu yliopistojen sisällä. Myöskin itsenäisemmän aseman takia esimerkiksi valtion tuottavuusohjelma ei kohdistu enää yliopistoihin. Niillä on huomattavasti enempi itsenäistä päätösvaltaa.

Yliopistot päättävät tämän uudistuksen myötä myöskin rahoituksen kohdentamisesta yliopiston sisällä omiin strategisiin valintoihin. Itse seitsemän vuotta yliopistossa työskennelleenä muistan, että kyllä suurimpia valituksenaiheita oli, että on se aina tuskaa opetusministeriön virkamiesten kanssa keskustella, mihin nyt saadaan rahaa ja mihin ei. Me halusimme tehdä omaa huippututkimusta, mutta eipä taas tänäkään vuonna onnistunut.

Yksi toinen erittäin tärkeä keskustelunaihe on aina ollut vuosikausia, minkäs kokoiset ne vuokrat täällä yliopistolla oikein ovat. Kaikki lisämäärärahat menevät vuokriin. Nyt yliopistoille siirtyy tämä kiinteistöomaisuus ja myöskin päätösvalta sitten omista toimitiloista ja vuokratasoista.

Missä jäi vielä selkeästi puutteita? Väitän, että se on tämä hallinto ja johtaminen. Tässä unohdettiin se näkymä, mikä meillä olisi voinut olla parhaimmassa tapauksessa, se näkymä, mistä jo ed. Söderman sanoi, että eivät ulkopuoliset jäsenet ole pahoja, samoin kuin eivät sisällä olevat jäsenet. Eivät he ole ulkopuolisia, vaan heitähän on tarkoitettu juuri sparraamaan yliopiston johtoa, koko yliopistolaitosta, ajamaan sen yliopiston etuja silloin, kun he siirtyvät sen hallitukseen. Jo ihan velvollisuuteen kuuluu tukea, sparrata, viedä eteenpäin yliopistoa tämän hallituksen näkökulmasta.

Ja myöskin, kun on keskustellut vaikka yliopistojen rehtoreitten kanssa, niin rehtorit juuri tarvitsisivat sparraajia sekä sisäpuolelta että ulkopuolelta. Onneksi tässä on nyt se vapaus, että pystytään yliopistokohtaisesti määrittelemään, ketkä ovat hallituksen jäseniä.

Aika hassu yksityiskohta on se, että ulkopuolisia ehdokkaita on oleva kaksinkertainen määrä. Voin kuvitella, kuinka moni esimerkiksi elinkeinoelämän puolelta lähtee ehdokkaaksi, kun joutuisi reposteltavaksi sitten sisällä, kenet valitaan ja kenet ei. Eli minä ehdotan, että on selkeitä vaalitoimikuntia ja vastaavia, jotka sitten tuovat yhden listan siitä, ketkä ovat yliopistohallituksen edustajia.

Väitän, että edelleenkin yliopiston rehtoreilla tämä johtamisasema, niin sanottu toimitusjohtajan asema, ei ole kovin helppo, kun on yliopiston sisäinen konsistori ja yliopiston ulkoinen hallitus. Kuka johtaa missäkin tapauksessa, se on haasteellinen tilanne.

Kuten yhden yliopiston rehtori sanoi tänään allekirjoittaneelle, tämän kanssa voi elää. Tästä päästään hyvin eteenpäin. Toivon, että myöskin yhteiskunnan muut lohkot, esimerkiksi elinkeinoelämä, näkevät tämän samoin. Tässä on hyvä alku. Nyt on hyvä lähteä liikkeelle. Ihan hienosti tehty työ.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä toivottiin, että pysytään tässä 6 minuutin aikarajassa. Pyrin siihen, mutta koska on laaja vastalause esiteltävänä, niin toivon, että ymmärretään, jos menee hivenen yli tästä.

Tällä hetkellä Suomi, Eurooppa ja Yhdysvallat ovat lamassa, jonka aiheutti ennen muuta pankkipuolen kriisi, pankkikupla, joka puhkesi ensin Yhdysvalloissa ja levisi sieltä nopeasti Eurooppaan. Nyt Eurooppaan ja Suomeen ollaan tuomassa myös yhdysvaltalaista yliopistorakennetta, ja moni on arvioinut, että yhdysvaltalaisen pankkikuplan jälkeen seuraava kupla saattaa olla yliopistokupla, joka on puhkeamassa. Tästä huolimatta Suomessa on kovasti otettu oppia Yhdysvalloista, siitä rakenteesta, miten siellä on yliopistoja hallinnoitu.

On esitetty, että nyt pitää tehdä yliopistouudistus sen vuoksi, että kansainväliset uudistukset vievät tiettyyn suuntaan. Pitää tuoda yrityselämän malleja hallintoon, pitää tuoda enenevässä määrin ulkopuolisia jäsenyyksiä hallituksiin. Rehtorista tehdään pikemminkin toimitusjohtaja, yliopistohallinnosta tehdään johtajavaltaista eikä autonomista ja demokraattista.

On kuitenkin olemassa myös toisenlaisia malleja. Kun monesti halutaan puhua huippuyliopistoista, niin jos katsomme eurooppalaisia huippuyliopistoja, maailman top 10 -yliopistojen joukossa on kaksi eurooppalaista yliopistoa, Oxford ja Cambridge, ja molemmissa näissä johtamismuoto on yliopiston sisäistä autonomiaa ja demokratiaa kunnioittava. Siellä ei lähdetä siitä, että ulkopuoliset tietävät paremmin, miten yliopistoa pitää johtaa, vaan johtaminen on nimenomaan yliopistoyhteisön käsissä.

Tämä yliopistolakiesitys on tietyntapaista akateemista kapitalismia. Yrityselämän sisääntuominen voi johtaa siihen, että meille luodaan omantyyppiset McDonald’s-yliopistot. Itse asiassa äsken puhunut ed. Jaskari toi selvästi esille säätiöyliopistojen osalta tämän asian, mikä on taustalla ja mikä on huoli. Huoli oli se, että yliopistoyhteisö pääsee aidosti valitsemaan säätiöyliopistoissa hallituksen jäsenet, kun lakiesitys vaatii, että vähintään kaksinkertainen määrä pitää olla ehdokkaita. Ed. Jaskari oli huolestunut siitä, että kun Nokia tai Shell tai IBM, kuka nyt vaan, nimeää hallitukseen omat edustajansa, niin yliopistoyhteisöllä ei ole oikeutta katsoa, ovatko he sellaisia, jotka edistävät yliopiston tai Aalto-korkeakoulun etua esimerkiksi, vaan pitää antaa ulkopuolisille rahoittajayrityksille täysi valta siitä, keitä istuu hallituksessa.

Arvoisa puhemies! Tämän yliopistolakiesityksen valmistelua on kritisoitu erittäin voimakkaasti. Ensinnäkin kritisoitiin sitä, että valmistelussa ei huomioitu yliopistoyhteisön kriittisiä näkemyksiä, valmistelu tehtiin kiireesti ja nopeasti. Ihmettelen tätä, mikä kiire oli näinkin merkittävässä uudistuksessa. Ministeri Henna Virkkunen on edeltäjäänsä lainaten todennut, että tämä uudistus on parasta, mitä yliopistoille on tapahtunut sitten yliopistojen perustamisen. Jos todella näin on, niin eikö silloin tämä uudistus olisi pitänyt tehdä huolella ja rauhallisesti eikä sillä tavalla, että viimeisenä päivänä vielä viimeisistä pykälistä raavitaan päätä, ovatko ne perustuslain säätämisjärjestystä vaativia?

Tämän lain valmistelua valiokuntatasolla on myös leimannut se, että olemme kuulleet noin 100 asiantuntijan kriittisiä näkemyksiä siitä, miten lakia pitäisi kehittää eteenpäin, mitkä ovat ne ongelmalliset kohdat. Perustuslakivaliokunnalta on tullut kriittinen lausunto, mutta eivät mitkään näistä asiantuntijalausunnoista eikä perustuslakivaliokunnankaan lausunto painanut, paitsi niiltä osin, jotka vaativat perustuslain säätämisjärjestystä, jos niitä ei olisi korjattu. Ainoat, mitkä todellisia muutoksia tekivät tähän lakiin, olivat ne vaatimukset, jotka olivat kiinni perustuslaista.

Arvoisa puhemies! Tuon lyhyesti esille vastalauseessamme eli vastalauseessa 2 olevat keskeiset muutokset, kiistanalaisimmat kysymykset. Ensinnäkään vasemmistoliitto ei voi hyväksyä lukukausimaksukokeilua suomalaisiin yliopistoihin. Meille koulutuksen maksuttomuus esiopetuksesta aina korkeimpaan koulutukseen on aivan ydinperiaate tasa-arvoisessa koulutuspolitiikassa. Nyt tätä periaatetta ollaan murentamassa, ollaan avaamassa ensimmäistä kertaa ovea maksullisuuden suuntaan. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että tämä on ollut turmiollista yliopistojen kansainvälisyydelle esimerkiksi Tanskan suunnalla, tai vastaavasti hyvin nopeasti lukukausimaksuja on jouduttu laajentamaan yhä uusille ryhmille ja niitä on jouduttu korottamaan. Tietysti joku Iso-Britannia on esimerkki, jossa huippuyliopistoissa lukukausimaksu voi olla jopa 25 000—30 000 puntaa. Me emme hyväksy lukukausimaksuja ja pidämme tiukasti kiinni maksuttomuusperiaatteesta kaikessa opetuksessa ja opiskelussa Suomessa.

Toinen keskeinen kysymys on hallituksen suhde kollegioon. Meidän mielestämme hallituksessa ensinnäkin pitää olla aina yliopistoyhteisön sisäinen enemmistö. On ihan hyvä, että siellä on myös joitain ulkopuolisia jäseniä. Nykyisestä laista me menemme eteenpäin. Me esitämme vähintään kahta, enintään 40:tä prosenttia hallituksen jäsenyyksistä ulkopuolisille, mutta haluamme pitää huolta siitä, että hallituksessa enemmistö on aina yliopistoyhteisön jäseniä. Nyt tämä mietinnössä oleva esitys itse asiassa lähtee siitä, että vähintään 40 prosenttia pitää olla, ja mahdollistaa jopa täysin ulkopuolisen hallituksen.

On myös erikoista, että hallitus nostetaan lakiesityksessä kollegion yläpuolelle. Hallituksesta tulee ylin päättävä elin ja hallitus esimerkiksi päättää rehtorin valinnasta ja yliopiston johtosäännöistä. Meidän mielestämme pitää toimia juuri päinvastoin; kollegion yliopistoyhteisöä laajasti edustavana pitää olla ylin päättävä elin, jolla on enemmän tehtäviä. Eihän kukaan ajattele kunnissakaan, että kunnanhallituksessa pitäisi 40 prosenttia jäsenistä vähintään olla naapurikunnista, eikä kukaan ajattele, että kunnanhallituksen pitää olla ylin päättävä elin eikä kunnanvaltuuston. Myöskään emme halua, että kollegion jäsenmäärää rajoitetaan, vaan haluamme sen yliopiston itsehallinnon piiriin niin, että yliopisto itse voi päättää siitä.

Arvoisa puhemies! Kolmantena asiana puutumme virkasuhteisiin tai palvelussuhteisiin. Meidän mielestämme jatkossakin yliopistoissa virkasuhteen pitää olla lähtökohtainen palvelussuhteen muoto eikä työsuhde, niin kuin tässä esityksessä esitetään. Se takaa tutkimuksen, tieteen ja opetuksen kriittisen vapauden. Kun on sanottu, että itse asiassa työsuhteet parantavat työntekijöiden asemaa, niin aikamoista viisautta tuntuu olevan täällä eduskunnassa, paljon suurempaa viisautta kuin niillä tuhansilla ihmisillä, jotka työskentelevät yliopistoissa ja jotka pitävät virkaa parempana.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat keskeiset vastaesityksemme lakiin. Me emme halua näillä tuoda vain ulkoista autonomiaa, vaan huolehtia myös yliopiston sisäisestä autonomiasta, sisäisestä demokratiasta. Haluamme huolehtia siitä, että meillä säilyy sivistysyliopiston malli. Emme tuo johtajavaltaista, markkinavetoista, yrityshenkistä yliopiston hallintamallia Suomeen.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! On todella miellyttävää kuunnella tätä keskustelua täällä, koska tänään salissa ovat koolla selvästikin henkilöt, jotka ovat sydämestään yliopistoihmisiä ja ovat todella perehtyneet yliopistojen tilanteeseen ja myös lain sisältöön. Haluan kiittää sivistysvaliokunnan jäseniä erityisesti siitä työstä, mitä tänä keväänä olette tehneet tämän lain ympärillä ja kuulleet erittäin laajasti eri asiantuntijoita, ja tuossa puheenjohtajan aloituspuheenvuorossa hyvin tulivat esiin nämä keskeiset painotukset, jotka sivistysvaliokunta on nähnyt tärkeimpinä lain osalta.

Juuri, kuten tuossa tuli jo esiin, olennaisintahan tässä yliopistolain uudistuksessa on se, että tämä on nimenomaan talouden ja hallinnon uudistus. Tässä ei yliopistojen tehtäviä sinänsä olla muuttamassa. Ainoa muutos niiden osalta on se, että tuo elinikäinen oppiminen toiminta-ajatuksena on kirjattu nyt lakiin, mutta se ei sinänsä ole uusi tehtävä, vaan se on se idea, jolta pohjalta toiminta tulisi suunnitella.

Se, että tällä hetkellä elämme taloudellisesti hyvin tiukkoja aikoja, ei ole lainkaan saanut valtiota epäröimään kuitenkaan tämän yliopistouudistuksen edessä. Valtio on varautunut todella mittavasti rahoittamaan yliopistolaitosta, koska näemme, että se on yksi merkittävimmistä tulevaisuussatsauksista, joita Suomessa voidaan tehdä. Se, että annamme kaikille suomalaisille yliopistoille mahdollisuuden kehittää itseään, nousta tutkimuksen, koulutuksen huipulle, vie parhaalla mahdollisella tavalla suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin.

Tähän muutokseen olennaisesti liittyy juuri yliopistojen taloudellisen autonomian vahvistuminen. Se, että yliopistot tähän saakka ovat toimineet valtion tilivirastoina, on tehnyt niiden toiminnasta varsin jähmeää eikä yliopistoilla ole ollut mahdollisuutta haluamallaan tavalla painottaa tiettyjä tutkimuksen ja koulutuksen aloja ja joustavuus, jota tämän päivän tutkimustoiminta vaatii, on puuttunut. Siihen tämä lakimuutos tuo nyt muutoksen.

Tuossa ed. Heinonen jo kuvasi sitä, että osaltaan tämä on osa eurooppalaista kehitystä myöskin. Kaikkialla Euroopassa on enenevässä määrin herätty siihen, että yliopistojen itsenäisyyttä on vahvistettava ja niiden toimintaedellytyksiä parannettava. Vastaavia uudistuksia on toteutettu muun muassa Itävallassa ja Tanskassa 2000-luvun alussa, Ranskassa on paraikaa käynnissä yliopistouudistus, ja Ruotsissa on juuri valmistunut selvitys valtiollisten yliopistojen aseman uudistamiseksi, ja myös Norjassa on vastaavia uudistuksia tulossa. Eli siinä mielessä tämä linkittyy laajempaan eurooppalaiseen katsantokantaan myöskin.

Se, että valtio varautuu voimakkaasti panostamaan yliopistoihin, näkyy ennen kaikkea siinä, että valtio lähtee pääomittamaan yliopistoja. Ed. Matikainen-Kallström toi siihen liittyviä näkökohtia esiin. Yksi merkittävä osa pääomittamista on todella se, että yliopistokiinteistöt, joiden arvo on noin 2 miljardia euroa, siirretään kiinteistöyhtiöihin, joista valtio omistaa yhden kolmasosan ja yliopistot kaksi kolmasosaa. On huomattava, kun viittasitte tuossa näihin lainoituskysymyksiin, että jatkossakin valtio nimenomaan rahoittaa kaiken lakisääteisen toiminnan, jota yliopistot suorittavat, ja kaiken julkisen toiminnan siellä. Eli siinä mielessä, kun yliopistoja on riittävästi pääomitettu, ei lainaan olisi tarvetta. Kiinteistökysymyksissä lainoitus saattaa tulla eteen, mutta silloin lainan ottaa kiinteistöyhtiö, ei yliopisto itse, ja valtiohan on mukana kiinteistöyhtiöissä yhden kolmasosan osuudella.

Siihen, että taloutta voimakkaasti uudistetaan ja tuetaan, liittyy myös se, että valtio on varautunut siirtämään yliopistojen kassoihin 150 miljoonaa euroa maksuvalmiuden turvaamiseksi. Taloudellinen muutos on sillä tavalla suuri yliopistoille, että ne eivät voi enää jatkossa sitten käyttää Valtiokonttorin momenttia, vaan niiden täytyy varmistaa se, että kassoissa on riittävästi rahaa palkkojen ja vuokrien maksuun. Siihen varaudutaan sillä, että valtiopääomittaja siirtää kassoihin rahoitusta, mutta olennaista on tietysti se, että laissa on turvattu tuo perusrahoitus jatkossakin, ja ennen kaikkea se, että indeksimuutoksia vastaavasti sitten vuosittain nostetaan.

Opetusministeriön tulosohjaus yliopistoihin tulee kevenemään. Tällä hetkellähän meillä on vielä käytössä vuosittaiset tuloskeskustelut, mikä on hyvin raskas malli. Jatkossa tarkoitus on, että hallituskausittain käydään yliopistojen kanssa neljän vuoden välein keskustelut, ja muutoin yliopistojen rahoitus valtion budjetissa siirtyy yhdelle momentille, ja siitä rahoitetaan suoraan yliopistot ja erilainen hankerahoitus opetusministeriön puolelta poistuu. Yliopistoille itselleen tulee enemmän valtaa tältäkin osin. Rahoitus siirretään suoraan yliopistoille, ja ne itse tekevät strategisia valintoja entistä enemmän siinä, mihin tutkimuksen ja koulutuksen rahoitusta halutaan suunnata ja mitkä ovat niitä yliopistomaailman kannalta tarpeellisia hankkeita.

Se, että taloutta ollaan näin merkittävästi uudistamassa, edellyttää myös sitä, että hallinto vahvistuu ja muuttuu, koska nyt yliopistojen hallitusten vastuulla jatkossa on akateemisten asioiden lisäksi myös henkilöstöhallintoon ja talouteen liittyvät kysymykset. 33 000 yliopistojen työntekijää siirtyy nyt valtion palveluksesta yliopistojen palvelukseen ensi vuoden alusta. Lain lähtökohtana on se, että kenenkään asema ei tästä johtuen heikkene, vaan kaikki jatkavat virkasuhteen sijasta työsuhteessa ensi vuoden alussa ja ovat työsuhteessa nimenomaan omaan yliopistoonsa. Se on olennainen osa talouden ja hallinnon autonomian vahvistamista, että yliopistolle itselleen tulee työnantajana toimimisen mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Kuinka pitkään puheenvuoroon on mahdollisuus? Onko mahdollista vielä jatkaa? (Puhemies: Kyllä tässä vielä saa pari minuuttia jatkaa.) — Mikäli on, niin ehkä näihin muutamiin kysymyksiin voisin ottaa vielä kantaa, mitkä tässä tulivat esiin.

Täällä kritiikkiä on tämän käsittelyn aikana tullut juuri tästä maksukokeilusta, johon nyt avataan mahdollisuus, viisivuotiseen kokeiluun tältä osin, ja täytyy huomata tässä, että ennen kaikkea kokeilun taustalla on ollut tarve siitä, että haluaisimme päästä Suomessa paremmin mukaan näihin Erasmus Mundus -ohjelmiin, jotka EU:n puolelta vuonna 2004 käynnistettiin, koska on näin, että suomalaiset korkeakoulut eivät ole voineet hyödyntää täysimääräisesti tätä Erasmus Mundus -ohjelmaa, mihin rekrytoidaan nimenomaan opiskelijoita kolmansista maista, koska korkeakoulut maissa, joissa voidaan kolmansien maiden kansalaisilta periä lukukausimaksuja, voivat hyödyntää täysimääräisesti tässä EU:n tukea.

Meillä ei tällaista mahdollisuutta ole ollut, eli emme ole näissä ohjelmissa päässeet olemaan oikein mukana. Tavoitteena on tämän kokeilun ansiosta nyt sitten myös tätä tilaisuutta parantaa, koska osa tätä Erasmus Mundusta on nimenomaan stipendijärjestelmä, joka on tarkoitettu kattamaan mahdolliset lukukausimaksut sitten opiskelijoilta. Mutta aivan kuten sivistysvaliokunta edellytti, tähän tullaan kriteerit ja seurantaryhmä nyt asettamaan syksyn aikana, ja kokeilun tuloksia voidaan näin myös arvioida.

Täytyy huomata, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta nyt ollenkaan, että tämmöinen maksullisuuskokeilu mahdollistuu. Meillähän jo viime vuonna tuli voimaan ryhmille suunnattu mahdollisuus, eli yliopistot voivat tilauskoulutusta järjestää ryhmille, aivan tutkintoon johtavaa koulutusta. Vielä tällaista ei ole käynnistynyt suomalaisissa korkeakouluissa, vaikka tietääkseni kyllä tarjouksia on jätetty meiltäkin. On olennaista, että pyrimme myös mukaan tuonne kansainvälisille koulutusmarkkinoille tältäkin osin ja testaamme, kuinka kilpailukykyisenä ja houkuttelevana suomalaista koulutusta pidetään siellä. Voimme näin myös kehittää oman koulutuksemme laatua tältä osin, mutta olennaista on, että suomalaisille opiskelijoille ja eurooppalaisille Suomessa opiskelu jatkossakin on maksutonta.

Tässä, arvoisa puhemies, ehkä näitä muutamia kysymyksiä, jotka nousivat tässä lain käsittelyn yhteydessä esiin. Tämä laki on vain osa sitä kehitystä, millä suomalaisten yliopistojen asemaa ollaan vahvistamassa. Parhaillaanhan yliopistot samoin kuin ammattikorkeakoulutkin tekevät omia strategioitaan, missä ne tulevat esittämään omia painopistealueitaan, mihin haluavat tutkimusta ja koulutusta tulevaisuudessa painottaa.

Tuossa keväällä meillä valmistui kansainvälistymisstrategia. Aivan kuten täällä tuli esiin, kansainvälistyminen on yksi suomalaisen tutkimuksen ja koulutuksen tärkeimmistä kehittämisen alueista, joskin viime viikolla julkistettu akatemian rahoittama tutkimus osoitti, että korkeakoulumme ovat kyllä kansainvälistyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana todella paljon. Suuri ansio tästä kuuluu EU-jäsenyydelle, jonka ansiosta suomalaiset korkeakoulut ovat paremmin verkottuneet Euroopan laajuisesti, mutta vielä on tekemistä tällä saralla.

Myös yliopistojen rahoitusmalli tulee ensi vuoden alusta uudistumaan, eli jatkossa määrällisten tavoitteiden sijasta laadulliset kriteerit tulevat painamaan entistä enemmän. Niin koulutuksen kuin tutkimuksenkin osalta laatu ja vaikuttavuus nostetaan merkittävämmälle sijalle myös yliopistojen rahoituksessa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on tänään kuunnellut, niin tuntuu siltä kuin tämä olisi vanhan kertausta. Saman kaltaisia puheenvuoroja niin täältä salista kuin myös ministerin suusta kuultiin, kun edellisen kerran tästä yliopistolaista keskusteltiin joitakin kuukausia sitten. Sinänsä on harmittavaa se, että mikään ei ole muuttunut. (Eduskunnasta: On!) Niissä pakollisissa pienissä muutoksissa, jotka perustuslakivaliokunta kahteen otteeseen on kehottanut ja neuvonut tekemään, on viilauksia mahdollisesti tehty, mutta muuten nämä isot ongelmakohdat ovat jääneet elämään, ja se on se syy, minkä takia me sosialidemokraatit olemme harmissamme tämän sinänsä hyvän uudistuksen pieleen menemisestä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäen ja ed. Viitamiehen puheenvuoroihin liittyen: Sivistysvaliokunta on kyllä aidosti ottanut nämä asiantuntijat huomioon sekä tässä mietinnössä, sen yksityiskohdissa, näissä viidessä lausumassa että noin parissakymmenessä pykälässä, joita tässä on muokattu. Keskustan ryhmä on kyllä tähän prosessiin tyytyväinen, miten se on voinut vaikuttaa omilla lausunnoillaan pieniinkin yksityiskohtiin tässä loppuvaiheessa. Me olemme kyllä tähän tyytyväisiä, ja tästä tulee ihan hyvä laki, jota viilataan vähän myöhemmin eteenpäin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäen vertaus yliopistohallituksen kokoonpanosta ja kunnanhallituksen kokoonpanosta oli niin kuin hän sanoi, mutta minusta se lähtökohta sille vertaukselle ei ollut oikea. Oikeampaa olisi ollut verrata kunnanhallituksen kokoonpanon säädäntää kuntalaissa, jossa todetaan, että kunnanhallituksessa ei saa olla enemmistöä kunnan palveluksessa olevia työntekijöitä. Se olisi ollut se oikea rinnastus eikä se, että haetaan rinnastusta kunnanhallituksen toisen kunnan alueella olevista jäsenistä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huomannut, että mainostoimisto Bobin johdolla kokoomus on kertonut, että sillä on korvat, jotka kuuntelevat. Kyllä tämä korvakampanja on ollut varsinaista korvien heiluttamista ja lepattamista, nimittäin tässä ministeri Virkkusen esityksessä ei ole kuunneltu vähääkään sitä ääntä, jota yliopistoyhteisö on tuonut esiin. Niin professorit, niin tutkijat ja tieteentekijät kuin opiskelijat ovat nostaneet kriittisesti esiin muutaman keskeisen kohdan: lukukausimaksut, yliopiston hallinnon johtajavaltaisuuden ja ulkopuolisten jäsenten määrän ja virkasuhteet. Nämä ovat olleet sitä keskeistä kritiikkiä, joka on tullut. Täytyy sanoa, että kyllä korvakampanja on ollut aikamoista kansan ja yliopistoväen ukottamista, jos voi väittää, että on kuunneltu mutta ei ole kuultu tätä viestiä, joka yliopistoyhteisöltä hyvin laajasti on tullut.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on aika mielenkiintoisesta rahoitusjärjestelmäkokeilusta kysymys. Ajatellaanpa sillä tavalla, että tämä muutos olisi toteutettu viitisen vuotta sitten ja oltaisiin tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, ja vertailukohtana käytetään Yhdysvaltain tilannetta todellisuudessa juuri täsmälleen tänä päivänä. Vuoden aikana Yhdysvalloissa yliopistojen rahoitustaustapääomasta on sulanut pois 30—40 prosenttia, huomattava osa täydellisesti, pysyvästi, koska sitä pääomaa ei enää ole olemassakaan. Millä tavalla arvoisa opetusministeri katsoo sitten, että tähän tilanteeseen pitäisi teidän ministerinä nyt puuttua, kun yliopistot kääntyisivät puoleenne ja kiinnittäisivät tähän pikanttiin yksityiskohtaan huomiota?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Bästa talman! Jag tror att personalens ställning kommer att vara alldeles central här i diskussionen under kvällens lopp, och jag tror att det finns två punkter som är viktiga att notera. För det första är forskningens, konstens och undervisningens frihet en viktig del av universitetens autonomi. Därför tycker jag att det är alldeles rätt och viktigt att vi i lagen har begränsat arbetsgivarens direktivrätt för att kunna garantera den här typen av frihet.

Den andra saken som är viktig att notera i den här diskussionen är att då man vid universiteten utövar offentlig makt, som till exempel elevantagning och bedömning av studieprestationer, krävs det inte tjänsteförhållande. Vi ska hålla i minnet att man har klarat av de här uppgifterna alldeles klanderfritt inom yrkeshögskolevärlden och inom de tidigare privata universiteten. Så jag tror att arbetsavtalen garanterar en flexibel och sporrande arbetsgivarpolitik i framtiden, vilket är precis vad våra universitet behöver.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta mielestäni kyllä muutti hallituksen esitystä hyvään suuntaan, mutta ei riittävästi. Olen kyllä niistä asioista aivan samaa mieltä, mitä täällä on nostettu, tästä prosessista, miten on kuultu yliopiston sisältä ääniä, koko henkilöstöä jne. Ne ongelmat ovat kyllä olleet olemassa ja osin ovat vielä tässä. Henkilöstöä ja yliopistoa ei ole riittävästi kuultu. Se näkyy nyt kyllä tässä vielä muutosten jälkeenkin, että riittävästi ei tehty muutoksia henkilöstön palvelussuhteeseen ja henkilöstön asemaan ja yliopiston hallituksen kokoonpanoon ja siihen kokonaisuuteen, miten yliopiston kaikista eri ryhmistä on mahdollisuus olla jäsenenä yliopiston hallituksessa ja myös mikä on hallituksen ja kollegion välinen suhde. (Puhemies: Minuutti!) Mielestäni kollegion asemaa olisi pitänyt vahvistaa enemmän. Meillä on erityisesti näihin vastalauseet.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä todeta pöytäkirjoihin se, että on varsin harvinaislaatuista se, että perustuslakivaliokunta joutui kahteen otteeseen puuttumaan tähän säätiöyliopiston asemaan.

Meille sosialidemokraateille oli ja on tärkeää yliopistokoulutuksen maksuttomuus. Toinen asia, johon haluan kiinnittää vähän syvällisemmin huomiota, on todella tämä yliopiston hen- kilöstön asema. En voi ymmärtää sitä, ettei si-vistysvaliokunta ottanut huolellisemmin huomioon perustuslakivaliokunnan kantaa, jossa se totesi, että tietyissä tehtävissä päätösvalta ja vastuu perustelevat palvelussuhteen säilyttämistä virkasuhteena. Näin on ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta.

Kun pidän yliopiston kriittistä, isänmaata palvelevaa tehtävää tärkeänä, niin koen, ettei mitenkään paranna tällaisen riippumattoman opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä se, (Puhemies: Minuutti!) että virkasuhteista siirrytään työsuhteisiin. Pidän käsittämättömänä tätä hallituspuolueitten nuivaa suhtautumista, ylimielistä suhtautumista tähän henkilöstön asemaan.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä korjata sitä, mitä ed. Arhinmäki sanoi puheenvuorossaan siitä, että ulkopuolelta määritellään. Puhuin omassa puheenvuorossani siitä, että meidänhän täytyy siis saada parhaat henkilöt sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta mukaan, mutta se tilanne, että siellä julkisesti katsotaan, että nämä henkilöt halutaan, ja sitten sisältä valitaan puolet heistä, aiheuttaa sen, että monet asiantuntevat huippuyksilöt eivät edes pyri sinne. Sen takia esitin vaalikollegion mahdollisuutta, jossa sisällä käytäisiin läpi kaikki henkilöt, se vaalikollegio, joka on yliopiston sisäinen, määrittelisi ja tulisi ulos sitten.

Edelleenkään en ole kuullut ed. Arhinmäen käsitystä siitä, oletteko edelleenkin sitä mieltä vertailussa kaupungin- ja kunnanvaltuustoon, että kaupungin- ja kunnanvaltuustossa saavat olla jäseniä ainoastaan kaupungin tai kunnan työntekijät, eivät kuntalaiset.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei todellakaan pidä paikkaansa väite siitä, että viime syksyn keskusteluista mikään ei olisi muuttunut. Hyvin laajan sivistysvaliokunnan kuulemisen jälkeen kyllä on myöskin lausumissa muutettu asioita.

Hyvinvoiva henkilöstö on yliopistojen keskeinen voimavara, ja siitä on paljon keskustelua ollut. Yliopistoissahan henkilöstömenot kattavat kaksi kolmasosaa kokonaismenoista, joten työnantaja- ja henkilöstöpolitiikan pitää kyllä nyt sitten, kun virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi, korostua entistä enemmän, se on kyllä ihan totta. Keskeinen elementti on myös se, että valtion tuottavuusohjelma ei enää tämän syntyvän uuden yliopistolain myötä kohdistu yliopistoihin, mikä joka tapauksessa sitten vakauttaa noita työuria ja tekee myös näistä tutkijan paikoista ja muista yliopiston työpaikoista kilpailukykyisempiä ja houkuttelevampia.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viilattiin ja höylättiin, ja lastut sen kun lenteli. Erityisellä poikkeuksella konkurssilakiin yliopistoista ollaan tekemässä konkurssikelpoisia. Tämä on ristiriidassa perustuslain säätämän yliopiston itsehallinnon kanssa. Miksi tällaista muutosta halutaan? Onko konkurssilain muutoksella tarkoitus karsia maakuntayliopistojemme määrää? Kylmeneekö Kuopio, oheneeko Oulu? Taitaa olla karu hallituksen päätösmuotoilu.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistuin paitsi perustuslakivaliokunnassa, myös sivistysvaliokunnassa tämän yliopistolain ratkaisevaan käsittelyyn enkä ollenkaan voi ymmärtää nyt jäsenten Viitamies ja Arhinmäki näkemystä siitä, että tämä laki ei olisi sivistysvaliokunnan käsittelyssä muuttunut laisinkaan tai että siellä ei oltaisi otettu perustuslakivaliokunnan näkemyksiä huomioon. Tämä on aivan höpöhöpöä. Sivistysvaliokunta teki perustuslakivaliokunnan esittämän muutokset, kaikki ne, joista perustuslakivaliokunta katsoi, että ne on välttämätöntä tehdä, ja sen lisäksi teimme monia monia hyviä lisäyksiä ja lausumia. (Välihuutoja vasemmistoliitosta) — Voitteko olla hetken hiljaa ja kuunnella, mitä sanon?

Ei pidä ollenkaan paikkaansa se, että sivistysvaliokunnassa ei oltaisi ajettu henkilöstön asemaa. Me lisäsimme lakiin muun muassa semmoisen huomautuksen, että työnantaja ei saa yliopistoissa toimia tavalla, joka rikkoisi tai vaarantaisi tieteen, taiteen ja opetuksen vapautta. Samoin otimme hyvin tiukan kannan siihen, milloin yliopistoissa saa (Puhemies: Minuutti!) käyttää määräaikaista työvoimaa, ja tämä on huomattava parannus aikaisempaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Henkilöstö on tärkeä voimavara, niin kuin ed. Elsi Katainen tässä totesi, ja se ansaitsee parhaimmat olosuhteet. Yliopiston toiminnan erityispiirteet ja henkilöstön tarpeet kyetään ottamaan paremmin huomioon työsuhteessa kuin jäykässä virkasuhdekoneistossa. Tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus ei ole millään lailla riippuvainen siitä, mikä on se työsuhteen muoto, onko se virka- vai työsuhde, ei se siihen liity, (Ed. Gustafsson: Miksi yliopiston henkilöstö on toista mieltä?) päinvastoin. Siinä käy niin, että kun virka perustetaan, niin pitää olla tietty tehtävä sitä varten, tehtävää varten perustetaan virka määrärahojen puitteissa. Kun on työsuhde, niin silloin työntekijällä on mahdollisuus neuvotella omasta tehtäväkuvauksestaan ym. ym. Ja sitten siinä on vielä (Ed. Pulliainen: Ei se nyt ihan noin mene!) tällaisia eroavaisuuksia — valiokunta hyvin tarkkaan näihin perehtyi — että jos on määräaikainen työsuhde, niin se helposti laukeaa pysyväisluonteiseksi, ja se tavoite on, (Puhemies: Minuutti!) että pätkätyöstä pitää päästä eroon.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä muutama viikko sitten täällä ja paljon muuallakin kuultiin kommentteja, että tämä lakiesitys on fantastinen ja historiallinen ja suurin piirtein mitä ikinä maailmassa on hyvää tapahtunutkaan. Ministeriön edustajat eivät halunneet ensin lähteä muuttamaan periaatteessa kovinkaan montaa kohtaa, mitä valiokunnassa on esitetty tai tuotu esille asiantuntijoitten taholta. Selvästi vain ne muutokset haluttiin ottaa huomioon, mihin oli vaikuttamassa lainsäätämisjärjestys, elikkä siihen kyllä haluttiin kiinnittää huomiota, koska vaarana oli, että tämä lakiesitys ei tulisi käsiteltäväksi tällä kaudella. Ymmärrän sen tuskan, että tämä haluttiin saada todella nopeasti läpi. Mutta minun mielestäni tämmöinen lakiesitys pitää kyllä valmistella huo-lella. Ikävä tosiseikka on se, että me saamme näin huonosti valmisteltuja esityksiä. Me olisimme säästäneet siinä paljon aikaa ja esitys olisi varmasti paljon pitemmällä, jos alun perinkin se olisi ollut hyvä.

Olen erityisen huolestunut henkilöstön asemasta tässä lakiesityksessä edelleenkin. Nyt haluaisin kysyä ministeriltä, miksi oli välttämättä ajettava nyt nämä kaikki virkasuhteet (Puhemies: Minuutti!) työsuhteiksi, koska yliopistojen aseman muutos ei sitä edellytä. Sitä perustuslakivaliokuntakin on lausunut. Haluaisin kysyä nyt ministeriltä, miten jatkatte niitä neuvotteluja, jotka ovat jo nyt pattitilanteessa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan tämä prosessi esimerkiksi tämän hallituksen koostumuksen osalta ollut todella mielenkiintoinen. Silloin lähetekeskustelussa arvostelin voimakkaasti hallituksen esitystä, totesin, että se vaarantaa yliopiston autonomian ja myöskin perustuslain sitä kautta. Silloin sekä oikealta reunalta, keskeltä että tuolta ministeriaitiosta tyrmättiin yksiselitteisesti se näkemys. Nyt sitten kun perustuslakivaliokunta on kahdesti joutunut pakottamaan sivistysvaliokunnan enemmistönkin uskomaan, miten tämän asian pitää olla, niin vielä tämänkin jälkeen halutaan lyödä päätä Etelärannan mäntyyn. Siis se kuhmu näkyy painavan niin paljon, että mietintöön on näköjään kirjoitettu, että valiokunta ehdottaa pykälän 4 momenttia muutettavaksi siten, että yliopistoyhteisön jäseniä olisi vähintään 40 prosenttia kaikista jäsenistä. No, siellä pykälässä lukee kyllä, että ulkopuolisia jäseniä pitää olla, mutta ilmeisesti valiokunnan enemmistö nyt ei ole päässyt (Puhemies: Minuutti!) vieläkään oikein itsensä kanssa yksimielisyyteen.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko korjata muutama ed. Arhinmäen esittämä näkemys. Tämä koko prosessi alkoi vuonna 2005 yliopistojen tekemästä manifestista ja sen takana ovat kaikki yliopistot ja niiden kolmikantaiset hallitukset. Te vetositte joihinkin markkinavoimiin ja McDonald’s-yliopistoihin. Pidän aika rohkeana sitä, että kansanedustaja kyseenalaistaa kaikki Suomen yliopistojen rehtorit ja kaikki Suomen yliopistojen hallitukset ja heidän näkemyksensä näistä asioista. (Ed. Arhinmäki: Jonkun sekin pitää uskaltaa tehdä!) Minusta tämä on ollut hieno, pitkä prosessi. Perustuslakivaliokunnan ehdottamat muutokset on tehty juuri niin kuin sieltä on ehdotettu. Sivistysvaliokunta on pyytänyt perustuslakivaliokunnalta nämä lausunnot, jotta pystyy tämän lain hyvällä tavalla laittamaan, ja ne ovat suunnilleen ne kohdat, joihin kuulemisessa kiinnitettiin huomiota. Tämä on korjattu minun mielestäni myöskin kuulemisten mukaan.

Niin kuin jo puheenvuorossani totesin, suurin osa kuulemistilaisuuksista, kaikki yliopistot, niiden hallitukset, tutkimuslaitokset, (Puhemies: Minuutti!) elinkeinoelämä, yritykset olivat yksimielisesti tämän yliopistouudistuksen takana. Totean vielä, että lausuntokierroksella muutettiin jo yliopistolakia voimakkaasti. Esimerkiksi elinikäinen oppiminen kirjattiin tähän lakiin jo lausuntokierroksen perusteella.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se on totta. Johtajavetoista lakia kannattivat ne, jotka saavat lisää valtaa, eli rehtorit ja elinkeinoelämä. Siitä olemme yhtä mieltä ed. Mäkelän kanssa.

Ed. Jaskarille totean, että kyllä kuntien henkilökunta ja kuntalaiset kuuluvat kuntayhteisöön, mutta en tiedä, kuuluvatko jo Nokian johtajat yliopistoyhteisöön. Ja kaiken lisäksi ed. Jaskari on ilmeisesti edelleen sitä mieltä, että yliopistojen autonomiaan ja demokratiaan ei kuulu se, että yliopistoyhteisö saisi edes puuttua tähän asiaan.

Ed. Alanko-Kahiluodolle näistä palvelussuhteista. Te olitte perustuslakivaliokunnassa, niin kuin kerroitte, päättämässä, että "tehtävät ovat laadultaan sellaisia, että niihin kuuluva päätösvalta ja -vastuu pikemminkin perustelevat virkasuhteen säilyttämistä palvelussuhteen muotona ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta". (Puhemies: Minuutti!) Matkalla perustuslakivaliokunnasta sivistysvaliokuntaan mielenne muuttui ja kun tätä esitettiin, te äänestitte vastaan, (Ed. Alanko-Kahiluoto: Ei pidä paikkaansa!) mutta nyt te voitte äänestää tämän teidän oman näkemyksenne puolesta tänään täällä salissa, kun se esitetään pykäläkohdissa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskusteltiin siitä, tekikö sivistysvaliokunta ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta edellytti, ja kyllä teki. Me teimme ne muutokset. (Välihuutoja vasemmalta) Me teimme ne muutokset. Palvelussuhde muuttuu virkasuhteesta työsuhteeksi. Se on asia, josta käytiin kovaa poliittista debattia, ja siinä vihreillä on ollut oma näkemyksensä. (Ed. Arhinmäki: Tämä oli suora lainaus teidän mietinnöstä!) Mutta se, mitä perustuslakivaliokunta edellytti, oli se, että työnantajan direktiovaltaan täytyy puuttua, mikäli palvelussuhteessa tapahtuu muutos, ja se on asia, jonka me olemme tehneet. Siellä lukee nyt, että työnantaja ei saa toimia tavalla, joka vaarantaa tieteen, taiteen tai opetuksen vapauden.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä ihmetellä nousevan puheenjohtajan, ed. Arhinmäen puheenvuoroja tässä asiassa, kun hän ilmiselvästi haluaa synnyttää tämmöistä sisäsyntyistä keskustelua yliopistouudistuksen ympärillä. Luulisi, että hän ajattelisi kansainvälisyyttäkin, Suomen kilpailukykyä ja Suomen menestymistä maailmalla, jota varten tätä yliopistouudistusta muun muassa tällä hetkellä on toteutettu. Mielestäni on tärkeää, että olemme laatineet sellaisen lain, joka vastaa siihen yliopiston toiveeseen, että halutaan valtaa ja vastuuta ja nimenomaan autonomiaa.

Tärkeää on myös se, että meillä on suhdanteista riippumaton perusrahoitus, mitä erityisesti keskusta on pitänyt tärkeänä. Lisäksi turvaamme yliopistokeskusten aseman ja kaiken huipuksi meillä on myös elinkaarioppiminen, joka keskittyy tässä yliopistolaissa nimenomaan tuonne aikuiskoulutuspuolelle, jonka näemme yhtenä erittäin tärkeänä kansansivistyksen nostajana.

Ja vielä viimeiseksi lopuksi kermana kakun päällä harjoittelukoulut, joka mielestäni on se perusopetuksen lohko, jossa toteutetaan nimenomaan sitä, että (Puhemies: Minuutti!) Suomessa voi olla hyvä perustutkimus ja myöskin yliopistokoulutus.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä jää hieman pohtimaan, ed. Arhinmäki, haluatteko te elättää yliopistoja vielä tsaarin ajassa?

Meidän virkajärjestelmämme on luotu meidän hallintokoneistoamme ja siellä olevia virkamiehiä säätelemään. Sitä ei ole luotu yliopiston vapaata ympäristöä varten. (Välihuutoja vasemmistoliitosta) Virkajärjestelmä on esimerkki siitä jäykästä järjestelmästä, jota tämän päivän maailmassa ei pitäisi enää harjoittaa. Itsekin pohdin, kumpi on parempi, virkajärjestelmä vai työsuhdejärjestelmä. (Ed. Arhinmäki: Haluatteko purkaa sen myös kunnista?) Kyllä se kuppi menee sille puolelle, että työsuhteeseen liittyy paljon enemmän positiivisia asioita kuin jäykkään virkajärjestelmään. Se on myös työntekijän etu.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki jos mikä on teetättänyt töitä eri eduskuntaryhmissä viimeisen vuoden ajan tosi tiukkaan, ja omankin eduskuntaryhmäni sivistysvaliokuntaporukka on valmistellut lakia siitä näkökulmasta, että se voitaisiin hyväksyä yksimielisesti ja myös niin, että työntekijöitten oikeusturva tulisi tässäkin toteutettua.

Tässä talossa on välillä tapana, että hallitus ei kuuntele opposition näkemyksiä, viime aikoina harvinaisen paljon. Kun kuuntelin teidän vastauspuheenvuoroanne, te ette oikeastaan sanallakaan kommentoinut opposition vastalauseissa olevia esityksiä. Te ette edes katsonut salin tähän laitaan ikään kuin tätä vasenta laitaa ei olisi olemassakaan. Siksi kysyn nyt teiltä:

Voitteko te vakuuttaa, että te olette todella tarkkaan lukenut näitten vastalauseitten sisällön ja voitte nyt sillä perusteella sanoa, että teidän ei kannata ottaa huomioon opposition (Puhemies: Minuutti!) vastalausetta tämän lain käsittelyssä?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos vasemmiston perinteisellä linjalla kone yskii, niin kyllä nuoren polven mopo keulii pahasti. Ilmeisesti vasemmistoliitto sosialisoisi nyt McDonald’sitkin.

Ed. Arhinmäki, on syytä katsoa ympäröivää yhteiskuntaa, missä elämme. (Ed. Sirnö: Ne on Amerikassa jo sosialisoitu!) Eikö ole hyvä, että yliopistojen rahoitusta avataan?

Yhtään yliopistoa ei pakoteta ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen eikä sen hankkiminen ole mistään pois. (Ed. Arhinmäki: Paitsi Aalto-yliopisto!) Valtion perusrahoitusta nykyinen hallitus on korottanut edeltäjäänsä enemmän, ja valtion rahoitus muodostaa edelleen pohjan yliopistojen rahoitukselle.

Mitä sitten tulee maksuttomaan opetukseen, koulutukseen, niin, arvoisat vasemmiston edustajat, on kiveen kirjoitettu perusfundamentti, että suomalaisille korkeakouluopiskelijoille opiskelu on maksutonta.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakitekstihän on ihan hyvä.

Mutta mitä tulee tähän ulkopuoliseen rahoitukseen, niin tässä maailmantilanteessa pidän erittäin tärkeänä, että valtion rahoitus jatkuu mahdollisimman tasapuolisesti eri yliopistoille varsinkin julkisoikeudellisille yliopistoille. Yksityisen pääoman mahdollisuudet rahoittaa edes säätiöyliopistoja ovat varmaan rajalliset tässä tulevaisuudessa.

Keskustaryhmähän esitti tuota elinikäisen oppimisen ajatusta. Se on hyvä. Se on mukana. Tärkeää meille on tietysti myös yliopistokeskukset, joilla on erittäin tärkeä merkitys alueiden kannalta.

Mitä tulee tähän yliopistojen hallitusten kokoonpanoon, niin minäkään en kyllä pelkäisi niitä ulkopuolisia henkilöitä. On hyvä, että perustuslakivaliokunta puuttui tähän asiaan. Nyt siellä yliopistot voivat itse päättää, paljonko niitä ulkopuolisia otetaan.

Katselin muuten Tampereen teknillisen yliopiston hallituksen kokoonpanoa, joka nyt sitten tietysti varmaan jollain tavalla uusiutuu, niin aika hyviä asiantuntijoita siellä oli. En minä väittäisi, että ne yliopiston vihollisia ainakaan olisivat millään tavalla. (Ed. J. Mäkelä: Erinomaisia!)

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikessa lainsäädännössä on aina kyse arvovalinnoista. En yhtään ihmettele, että kokoomuksen, kepun ja Rkp:n arvovalinta on edistää elitismiä ja yliopistojen kaupallistamista. Mutta vihreiden kohdalla kyllä ihan suuresti ihmettelen, miten he ovat voineet myydä sivistysyliopiston perusperiaatteet.

Ensinnäkin rahoitusmalli on ratkaistu niin, että se eriarvoistaa yliopistoja ja siitä pienestä rahasta, josta nyt eri yliopistot laitetaan kilpailemaan selvitäkseen hengissä, niin todelliset voittajat on jo ratkaisu. Tämä lähtee lähtökohtaisesti siitä, että tämä hyvä työyhteisöajatus, joka yliopistoissa on ollut, on tämän lainsäädännön myötä rikkoutunut ja rikkoutuu edelleen. Ihmiskäsitys on sellainen, että opiskelijat ovat kuluttajia, opettajat ovat tuottajia tai myyjiä, ja tämä on ottanut isoja askelia kohti armopalojen akatemiaa.

Toisin kuin vihreät vasemmistoliitto ei ole valmis luopumaan niin tärkeästä perusperiaatteesta kuin maksuttomasta yliopistosta.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmisto-oppositio kyntää kyllä jossain ihan toisessa maailmassa kuin suomalaisen yliopistolain uudistamisessa. Tässä ollaan aika kaukana siitä, mitä tässä ollaan tekemässä. Se saattaa osittain johtua siitä, että oikealta laidalta tulee myös hiukan harhaanjohtavaa sisältöä siitä, mitä tässä ollaan tekemässä.

Olennaista on, mitä perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat kirjanneet, että yliopistoyhteisö on se, jolla on itsehallinto. Se on se, joka valitsee korkeimman päättävän elimensä jäsenet, joita ei voida sulkea pois enemmistöasemasta sieltä. Siinä mielessä heitä on syytä verrata kuntalaisiin. Kuntalaiset on itsehallinnon yksikkö ja yliopiston yhteisö on kuin itsehallinnon yksikkö. Tätä kautta varmistetaan se, että nyt, kun vapaudutaan tästä valtion tilivirastoasemasta, mikro-ohjauksesta, vanhasta vasemmistolaisesta suunnitelmataloudesta, joka on estänyt yliopistojen kehittämisen, sivistysyliopiston vahvistamisen, yliopistot itse saavat sen päätäntävallan itselleen. Se vahvistaa sivistysyliopistoa. Ne voivat julkista rahaa, jota tulee lisää, hyödyntää paremmin omilla prioriteeteillaan, löytää erikoisaloja tieteellisin perustein, opetuksellisin perustein. Ne voivat kerätä sitä paremmin ulkopuolelta kuin tähän mennessä ja he päättävät sen (Puhemies: Minuutti!) käytöstä itse. Eli on aika vaikea nähdä, mistä yliopistouudistuksesta te puhutte.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton nouseva puheenjohtaja totesi, että maaseutuyliopistot ajetaan konkurssiin. Näin ei suinkaan tule tapahtumaan. Perusrahoitus turvataan ja se sidotaan tulevaisuudessa myös yliopistoindeksiin. Tämä on aivan turha pelko.

Ed. Arhinmäki myös pelotteli ja loi turhia uhkakuvia siitä, että olisimme jollain tavalla tekemässä maksulliseksi meidän koulujärjestelmäämme. Suomalaisten maksuton tutkintoon johtava koulutus on nyt ja tulevaisuudessa suomalaisen sivistysyhteiskunnan perusperiaate. Eikö näin ole tulevaisuudessakin, ministeri Virkkunen?

Tuosta kuulemisesta vielä ihan lyhyesti. Ei, edustajat Arhinmäki ja Rauhala, kuuleminen tarkoita sitä, että ei olisi kuultu tai ymmärretty, jos kaikkea ei tehdä niin kuin toinen sanoo. (Ed. Erkki Virtanen: Kyllä vähän siltä näyttää!) Kuulemisissa on ollut hyvin paljon näitä, jotka ovat tukeneet tätä esitystä ja näitäkin on otettu huomioon, mutta ei suinkaan kaikkia niitäkään.

Ed. Mäkelä toi näitä painotuksia esille. Kyllä valtaosa sivistysvaliokunnan (Puhemies: Minuutti!) kuulemisista oli myönteisiä tämän esityksen kanssa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että täällä on kokenutta yliopistoväkeä. Niin on ja vaikka en tähän joukkoon kuulu, niin rohkenen silti periaatteelliselta kannalta tarkastella tuota maksuttomuutta.

Suomalainen hyvinvointimalli perustuu muutamaan tukijalkaan. Yksi on maksuton opetus ja koulutus. Toinen voi olla jopa kaikille universaali lapsilisäjärjestelmä. Yksi on maksuton kouluruokailu jne. Ne ovat sellaisia peruspilareita, ja niiden murentamisessa ja vaarantamisessa on todella oltava tarkkoja. Tämä on se syy, jonka takia täällä vasemmalla ollaan hyvin varovaisia edes kokeilumielessä lähtemään näihin maksullisuuskokeiluihin, koska se voi olla päänavaus koko tämän järjestelmän purkamiselle. Ihmettelen, että oikeiston lisäksi myöskin vihreistä tällaiselle päänavaukselle kannatusta löytyy.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että historiallinen laki on nyt tässä vaiheessa. Tosiasiallisestihan tässä on hyvin vahvasti pystytty vastaamaan myös niihin odotuksiin ja toiveisiin, mitä itse yliopistomaailmalla on ollut. Nyt täytyy todeta, että sivistysvaliokunta on kyllä tehnyt erittäin vahvaa työtä ja tärkeitä muutoksia.

Ehkä kokonaisuuden kannalta ihan pienempään yksityiskohtaan. Näistä yliopistokeskuksista on paljon puhuttu, ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siitä, että nämä yliopistokeskukset nyt on otettu mukaan tähän yliopistolakiin ja myös niitten rahoitus sitten on vakinaistettu ja varmistettu, ja sivistysvaliokunta on siltäkin osin ottanut erittäin vahvaa kantaa.

Itse asiassa olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavalla vasemmistoliiton hyvin vahva puheenjohtajakandidaatti, ed. Merja Kyllönen näihin yliopistokeskuksiin suhtautuu.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustajakollega Korhonen, vastaan erittäin mielelläni. (Eduskunnasta: Hyvä!) Arvostan suuresti, että yliopistokeskukset on mainittu ja korotettu tässä lakiesityksessä arvoonsa, mikä niille kuuluu. Mutta olen erinomaisen huolestunut siitä, että kun konkurssipelisääntö tänne lakiesitykseen jää, niin jääkö meille näitä yliopistokeskuksia, mikäli maakuntayliopistot ajetaan rahoituksen puutteessa konkurssiin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi haluan sanoa, etten pienimmässäkään määrin halua ottaa kantaa vasemmistoliiton tulevaan puheenjohtajakysymykseen. (Naurua — Ed. Pulliainen: Ei tule mieleenkään, ette ole keksinyt, kuka hän on!) Mutta kaikella ystävyydellä, ed. Arhinmäki, teidän puheenvuorojenne saama runsas kommentointi salin tältä laidalta kertoo varmaan siitä, että kokoomuksen korvat paitsi kuulevat, niin kuuntelevat. Mutta haluan todeta sen saman, minkä totesin jo tämän lakiesityksen lähetekeskustelussa, että tämä lakiesitys jos mikä on valmisteltu ehkä epätavalliseen, epätyypilliseen suomalaiseen tapaan hyvin vuorovaikutteisesti. (Ed. Sirnö: Miksi sitten opiskelijat ja henkilökunta eivät ole olleet tyytyväisiä?) Se näkyi myöskin siinä lähetekeskustelussa. Totesin silloin, että edellytän ja toivon sitä, että se avoin lähestymistapa säilyy myöskin valiokuntakäsittelyn aikana. Me olemme kuulleet lukuisia puheenvuoroja siitä, että juuri näin on käynyt.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton puoluevaltuusto kokoontuu tuolla Pikkuparlamentin auditoriossa, mutta voisimmehan me tietysti nyt äänestää tässä samalla tämän homman tälläkin porukalla. Mutta siitä huolimatta en vieläkään ymmärrä, mikä se semmoinen 60 prosentin autonomia on. Toisin kuin esimerkiksi ed. Ville Niinistö totesi, ei tässä anneta yliopistolle vapautta valita hallituksen jäseniä. Sehän on johtanut, kuten tästä mietinnöstä käy ilmi ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajankin puheenvuorosta kävi ilmi, sellaisiin suosituksiin, että älkää nyt valitko kuutta tai kahdeksaa, ettei vahingossa tulla rikkoneeksi lakia. Kyllä nyt laki olisi pitänyt kirjoittaa niin, että autonomia olisi toteutunut täydellisesti. Olisi uskottu yliopistojen omaan kykyyn valita ne hallitukset jäsenet. Nythän siihen ei uskota, (Puhemies: Minuutti!) eihän tämä mitään muuta todista.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on väittänyt, että uudistuksen myötä yliopistot alistetaan markkinavoimille, ja vihjailee myös siitä, että tulevaisuuden tutkimusta tehdään vain tuottavuuden nimissä ja elinkeinoelämän sanelemana. Tämä on aivan väärin. Päinvastoin, tämä uusi laki turvaa edelleenkin tutkimuksen, tieteen ja opetuksen vapauden. Kuten sivistysvaliokunnan puheenjohtaja omassa esittelypuheenvuorossaan toi esiin, 22 040 yksityistä henkilöä ja yhteisöä keräsi aikoinaan rahaa jo, että Turun yliopisto saatiin perustetuksi. Samalla tämä uudistus tekee mahdolliseksi sen, että rahaa voidaan jakaa niin, että tutkimusta ja opetusta kehitetään näiden yliopistojen omien vahvuuksien mukaan. Se on Suomen etu, että yliopistojen ulkopuolinen yhteiskunta tulee mukaan vahvistamaan suomalaista sivistysyliopistoa. Yhteistyö hyödyttää aivan varmasti molempia osapuolia, ja tarkoituksenahan on vahvistaa Suomen kilpailukykyä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Hyvä puhemies! Haluaisin kysyä kollegoilta tästä salin toiselta puolelta, miksi käytte näin raivoisaa taistelua työsuhteita vastaan. Onko kysymys jatkuvuusperiaatteesta? (Ed. Arhinmäki: Virkojen puolesta!) Siis pelkäättekö, että ensi vuodesta lähtien yliopistot antavat kenkää niin sanotuille epämiellyttäville henkilöille? Vai oletteko sitä mieltä, että kun esimerkiksi puhutaan näistä julkisista tehtävistä, niin ammattikorkeakouluissa tänä päivänä, kun hoidetaan näitä julkisia tehtäviä, ei hoideta niitä kunnolla? Mistä on kyse, kun vastustatte näitä työsuhteita, jotka voivat tulevaisuudessa luoda todella kannustavaa ja joustavaa henkilöstöpolitiikkaa?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin viritellä ja herätellä näitä muutamaa keskustalaista kollegaa, jotka täällä vielä salissa jaksavat istua, viritellä keskustelua siitä, mikä liittyy tähän rahoitukseen. Eikö teitä ollenkaan huolestuta se, että te olette hyväksymässä nyt tällä lakiesityksellä maaseutu-, maakuntayliopistojen alasajon? Te tiedätte sen, että näillä maaseutuyliopistoilla ei ole samanlaista mahdollisuutta hankkia yksityistä rahaa. Siitä huolimatta te olette tietoisesti ajamassa alas sitä, mitä teidän edeltäjänne Maalaisliitto 1960—1970-luvulla sai aikaan aluepolitiikan nimissä perustamalla yliopistoja muuallekin kuin Pääkaupunkiseudulle.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sattui sopivaan saumaan tämä puheenvuoroni. Edelliselle edustajalle toteaisin sen, että kuten korostin äskeisessä puheenvuorossani, juuri me olemme korostaneet yliopistokeskusten asemaa maakunnallisina yliopistoina, niin kuin olemme tässä aikaisemmin todenneet. Olemme varmistaneet myöskin niille rahoituksen, minkä ne tarvitsevat, ettei siitä joka joulun alla tarvitse tapella, kuten tähän asti on tehty.

Arvoisa puhemies! Maksuttomaan opetukseen viittaisin tässä puheenvuorossani, kun tuolta oikealta puolelta on todettu, että maksuton opetus on jotenkin uhanalainen laji tällä hetkellä. Muistuttaisin siitä, että poliitikot ja nimenomaan eduskunta täällä tekevät sen päätöksen, milloin opetuksemme on maksutonta ja milloin maksullista. Pelkäättekö, että joudutte tekemään maksullisuutta koskevan päätöksen, vai miksi pidätte sitä tässä keskustelussa yllä? Itselläni ei ole sellaista pelkoa edes näköpiirissä, että määrittelisimme yliopistoille maksut.

Arvoisa puhemies! Vielä eräs kysymys ministerille. Kun tässä puhutaan nyt yliopistojen (Puhemies: Minuutti!) erilaisista uhkakuvista, niin haluaisin kysyä ministeriltä, minkälaisena ministeri näkee yliopistojen sisäisen kehittämisen tällä hetkellä, joka on mielestäni niitä ydinkysymyksiä, kun puhumme yliopistojen kehittämisestä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä näyttää olevan oppositiojohtajan kyselytunti, lyhyesti muutama vastaus esitettyihin kysymyksiin.

Ensin ed. Kerolalle, muistan hyvin edellisen laman aikana, kun oltiin tuomassa lukioihin lukukausimaksuja. Nyt, kun täällä puhutaan, että maksuttomuus on sellainen prinsiippi, johon ei aiota puuttua ikinä eikä kenelläkään se ole mielessäkään, niin lukiolaiset ympäri Suomea joutuivat marssimaan ulos ja protestoimaan sitä vastaan. Nyt ensimmäistä kertaa olette avaamassa tien maksullisuudelle.

Ed. Nylanderille: Minkä takia haluan pitää kiinni virkasuhteista? Koska perustuslakivaliokunta, johon te itse kuulutte, on sanonut muun muassa sen, että niistä olisi syytä pitää kiinni. Sen lisäksi me haluamme puolustaa täällä yliopistoyhteisöä ja yliopistotyöntekijöitä, jotka ovat olleet tällä kannalla.

Sitten lopuksi ed. Ville Niinistölle, joka jo poistui. Jos hänen mielestään sivistysyliopisto on sosialismia, olen ihan mielelläni sosialisti. Hän ei ilmeisesti ole sivistysyliopiston kannalla.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluaisin ed. Väätäiselle sanoa, että olen erittäin tarkkaan lukenut vastalauseet. Heti suurella mielenkiinnolla eilen ne luin, ja tuolloin muun muassa SDP:n vastalause vielä vilisi virheitä, jotka nyt on tässä uudessa versiossa korjattu, hyvä näin.

Se, että täällä on viitattu siihen, että tässä prosessissa ei olisi kuultu eri tahoja, niin se ei kyllä mielestäni lainkaan pidä paikkaansa. Usein on tuotu esiin se, että viime syksynä lausuntokierroksella jo 160 lausuntoa saatiin tuosta luonnoksesta ja itse asiassa siinä vaiheessa lähes kaikkiin, itse asiassa kaikkiin pykäliin tehtiin lukuisia muutosesityksiä ja usein keskenään täysin vastakkaisia muutosesityksiä. Tuon luonnoskierroksen pohjalta lain lähes jokaista pykälää myös täsmennettiin ja korjattiin, ja varmasti sen ansiosta nyt sivistysvaliokunnassa itse asiassa ei kovin montaa pykälää loppujen lopuksi ollut, mihin muutosesityksiä edelleenkuulemisessa tehtiin, vaikka täälläkin oli pitkälti, taisi olla yli sata kuultavaa, eli sivistysvaliokunta hyvin laajasti kuuli.

Lähinnä ne kysymykset liittyivät juuri maksullisuuskokeiluun, hallintoon ja henkilöstöön, mitkä nousivat esiin tuossa sivistysvaliokunnankin kuulemiskierroksella. Mielestäni tuo maksullisuuskokeilu saa nyt aivan liian suuren roolin. Ymmärrän, että se on periaatteellinen kysymys monille edustajista, mutta tässä helposti tulee se mielikuva, että kaikille Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille tulisi nyt maksu. Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan ehkä noin muutamassa kymmenessä ohjelmassa loppujen lopuksi tullaan tätä maksukokeilua suorittamaan. Kysehän on englanninkielisistä maisteriohjelmista eli kandista maisteriksi -tasosta, ja tarkoitus on, että ne olisivat tällaisia erityisen laadukkaita englanninkielisiä ohjelmia, joissa voisimme sitten myös testata, kuinka vetovoimaisia olemme kansainvälisillä markkinoilla, ja toisaalta voisimme hyödyntää näitä Erasmus Munduksen mahdollisuuksia. Mutta todella näitä ohjelmia tulee olemaan vaan luultavasti parikymmentä loppujen lopuksi, ja opetusministeriö aivan asetustasolla säätää nämä ohjelmat, mistä voidaan maksua periä, ja siinä vielä tuo stipendijärjestelmäkin edellytetään yliopistolta. Eli siinä mielessä monet pelot, joita täällä nyt on nostettu esiin, ovat aiheettomia.

Mutta tuo henkilöstökysymys on todella tärkeä, koska yliopistoissa työskentelee 33 000 työntekijää. Itse asiassa kaksi kolmasosaa yliopistojen kuluista on henkilöstökuluja, ja se on aivan ymmärrettävää, koska tutkimusta ja opetusta on mahdotonta tehdä ilman osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä.

Täällä aikaisemmin jo toivottiin, että sosialidemokraatit saisivat tunnustusta siitä, että ministeri Kalliomäki aikoinaan käynnisti tämän selvityksen, jonka pohjalta laki on tehty. Tästä ilman muuta hän ansaitsee täyden tunnustuksen. Jo tuossa raportin vaiheessa yhdeksi päälinjaksi nousi se, että virat muuttuvat työsuhteiksi tässä uudessa asemassa, koska oli aika mahdotonta ajatella, että itsenäistä oikeusasemaa voisi olla yliopistoilla ilman omaa työnantaja- tai henkilöstöpolitiikkaa.

Siihen nähden emme pitäneet kovin perusteltuna sitä näkemystä, joka perustuslakivaliokunnassa nousi, että eräät professorit kuitenkin pidettäisiin virkasuhteessa, koska se olisi ollut erittäin erikoinen toimintatapa siinä mielessä, että jos osa professorikunnasta edelleen olisi ollut virassa valtioon, niin miten silloin oltaisiin voitu puhua yliopistojen itsenäisestä asemasta, jos nimenomaan ylin johto olisikin ollut valtion palkkalistoilla. Eli kyllä se oli olennainen osa tätä uudistusta ja uutta oikeushenkilöasemaa, että yliopistoille tulee itsenäinen henkilöstöpolitiikka ja oma työnantaja-asema. Näin voidaan oikeasti siirtyä rekrytointiin ja aktiiviseen henkilöstöpolitiikkaan tältäkin osin ja voidaan molemmin puolin neuvotella työsuhteen ehdoista.

Hyvin mielenkiintoinen on se keskustelu, mitä on käyty siitä, että virka on vapaa. En tiedä, kuinka moni täällä on työskennellyt virassa, onko silloin kokenut todella ainoan kerran elämässään olevansa todella vapaa, kun on ollut virassa. Monesti se ei näin ole, koska usein katsotaan, että virka on kyllä monin tavoin paljon jäykempi erilaisine velvollisuuksineen eikä silloin ole samanlaisia mahdollisuuksia neuvotella työnantajan kanssa, vaan silloin tehdään virkamääräyksellä tehtäviä. Yliopistojen toiminnan kannalta olennaista on se, että tieteen, tutkimuksen, opetuksen vapaus on tässä turvattu jatkossakin, mutta koko henkilöstön osalta tärkeää on tietysti se, että kenenkään työsuhde ei tästä muutoksesta johtuen heikkene. Yliopistot ovat perustaneet yhteisen työnantajayhdistyksen Sytyn, joka neuvottelee henkilöstöjärjestöjen kanssa tuosta jatkosta. Olennaista on tietysti myös se, että henkilöstön eläketurva on tällä lailla ja sen voimaanpanolailla turvattu.

Vielä ehkä muutama sana, arvoisa puhemies, hallintopykälästä, joka nyt eduskuntakäsittelyssä todella sai sen muodon, että jatkossa julkisoikeudellisissa yliopistoissa vähintään 40 prosenttia hallituksen jäsenistä tulee olla yliopistoyhteisön ulkopuolisia. Olennaista, ed. Erkki Virtanen, tässä on kuitenkin se, että yliopistoyhteisö itse valitsee hallituksen ja myös nämä ulkopuoliset jäsenet. Näin sinne jää se määrittelyvalta, että ketkä ovat yliopiston etua ajavia ulkopuolisia henkilöitä, jotka halutaan voimavaraksi ottaa tuonne yliopistoyhteisöön. Tällä hetkellähän lainsäädännöllinen tilanne on se, että yliopiston hallituksessa on oltava ulkopuolisia vähintään yksi ja maksimissaan 30 prosenttia, eli tässä tullaan nyt tuosta menemään eteenpäin siihen 40 prosenttiin minimissään. Mutta yliopistolle itselleen jää päätösvalta sitten siitä, halutaanko ulkopuolinen vai sisäinen enemmistö näissä julkisoikeudellisissa yliopistoissa, joiden hallituksissa sisäisiä jäseniä lain nojallakin täytyy olla sekä professorikunnasta, opiskelijoista että sitten muusta henkilökunnasta jatkossakin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä yliopistolain käsittely perustuslakivaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa ei ole ollut mikään helppo prosessi. Tässä on kuultu paljon asiantuntijoita ja mietitty monia kysymyksiä, joista on oltu matkan varrella erikin mieltä. Ja sen vuoksi, että nyt tähän on päästy, haluan kiittää lämpimästi meidän valiokuntamme puheenjohtajaa ja valiokuntamme jäseniä siitä, että käsittely valiokunnassa on tapahtunut hyvässä hengessä ja hyvässä keskusteluyhteydessä.

Tässä valiokunnan mietinnössä on otettu huomioon iso osa myös vihreiden esittämistä vaatimuksista, ei toki kaikkia, mutta riittävästi voidakseni todeta, että vihreiden kädenjälki näkyy tässä lain lopputuloksessa sen ratkaisevissa kohdissa riittävästi. Ja oma näkemykseni on se, että tämä laki on nyt parantunut aivan huomattavasti siitä lähtökohdasta, josta liikkeelle lähdettiin.

Vihreät ovat alusta asti vaatineet, että uuden yliopistolain on turvattava yliopistojen autonomia ja vahvistettava sitä. Emme hyväksyneet esitystä, jonka mukaan yliopistojen hallituksessa ulkopuolisilla jäsenillä olisi lain mukaan ollut enemmistövalta. Opetusministeriössä valmistellussa lakiehdotuksessa hallituksen jäsenistä puolet olisivat olleet ulkopuolisia, samoin hallituksen puheenjohtaja, mikä olisi antanut ulkopuolisille lain mukaan valmiin enemmistöaseman. Sivistysvaliokunta päätyi esitykseen, että ulkopuoliset muodostaisivat 40 prosentin osuuden hallituksesta ja puheenjohtaja valittaisiin heidän joukostaan. Kun ulkopuoliset ovat vähemmistössä, laki täyttää perustuslain määräämän yliopiston itsehallinnon vaatimuksen, jolla turvataan tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus. Yliopistot voivat itse päättää, haluavatko kasvattaa ulkopuolisten määrää hallituksessa vai pitää enemmistövallan yliopiston sisäisillä jäsenillä. Tämä vastaa paitsi perustuslakivaliokunnan, myös vihreiden vaatimusta hallituksen kokoonpanosta.

Perustuslakivaliokunta katsoi käsittelyssään, että sama perustuslaissa määrätty yliopiston autonomia, joka koskee julkisoikeudellisia yliopistoja, koskee myös säätiöyliopistoa ja sen päättävien elinten kokoonpanoa. Tämä oli myös sivistysvaliokunnan näkemys. Säätiöyliopiston autonomian turvaamiseksi myös sen tulee voida aidosti valita hallituksensa jäsenet. Sivistysvaliokunta myös tarkensi säätiöyliopiston sääntelyä huomattavasti. Katsoimme, että säätiöiden säännöt tulee muuttaa uuden yliopistolain mukaisiksi niin, että ne vastaavat perustuslain vaatimuksia yliopistojen itsehallinnosta.

Vihreät ovat alusta asti vaatineet yliopistoyhteisön aseman vahvistamista ja niin sanotun kolmikantaisen päätöksentekomallin turvaamista. Yliopistolaisten mahdollisuus säilyttää enemmistöasema yliopiston hallituksessa vastaa tätä vaatimustamme. Perustuslakivaliokunta katsoi, että eri yliopistoryhmien edustus yliopiston hallituksessa vahvistaa samoin yliopiston itsehallintoa. Sivistysvaliokunnassa mietintöön tuli kirjatuksi, että laissa mainittujen yliopistoyhteisöryhmien mahdollisimman tasainen edustus yliopistokollegiossa vahvistaa yliopiston sisäistä demokratiaa, samoin kuin se, että kollegion puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus yliopiston hallituksen kokouksissa.

Uuden lain myötä yliopistot vapautuvat valtion tiliviraston asemasta ja sitä kautta myös valtion tuottavuusohjelmasta. Tuottavuusohjelma ei näin ollen voi koskea myöskään yliopistoindeksiä, johon yliopistojen rahoitus jatkossa sidotaan. Tämä on ollut vihreiden keskeisiä vaatimuksia. Sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan yliopistoille on taattava riittävä perusrahoitus siten, että jokaisen tieteenalan rahoitus turvataan, siis myös niiden, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia ulkoista rahoitusta.

Uuteen yliopistolakiin on sisältynyt alusta saakka ehdotus palvelussuhteiden muuttumisesta virkasuhteista työsuhteiksi. Sivistysvaliokunnassa kirjasimme lakiin, ettei työnantaja saa menetellä työsuhteessa tavalla, joka voi vaarantaa 6 §:ssä mainitun tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapauden. Jatkossa eduskunnan on seurattava kaikkia uuden yliopistolain aiheuttamia muutoksia, myös epäkohtia, jotta ne voidaan ottaa huomioon tulevissa lakimuutoksissa. Seurantaa edellyttävä lausuma on kirjattu valiokunnan mietintöön.

Otimme sivistysvaliokunnassa tiukan kannan myös määräaikaisten työsuhteiden käyttömahdollisuuteen yliopistoissa. Katsoimme, ettei esityksen perustelutekstissä mainittu alan vakiintunut käytäntö täytä työsopimuslain edellyttämää perusteltua syytä määräaikaiselle työsuhteelle. Valiokunnan kannan mukaan yliopistoissa on jatkossa kiinnitettävä selvästi nykyistä enemmän huomiota määräaikaisuuksien käytön lainmukaisiin perusteisiin. Tavoitteena tulee olla, että nykyisten määräaikaisten palvelussuhteiden osuus kaikista palvelussuhteista vähenee selvästi. Katsoimme myös, että myös kehitteillä olevassa neliportaisessa tutkijanuramallissa on tarkkaan harkittava määräaikaisten palvelussuhteiden käyttömahdollisuus. Vain näin tutkijanura voidaan tehdä nykyistä ennakoitavammaksi ja houkuttelevammaksi.

Sivistysvaliokunnan yksimielinen kanta oli se, että suomalaisen koulutuspolitiikan perusta on koulutuksen maksuttomuus. Vihreät ovat suhtautuneet varauksellisesti hallitusohjelmaan kirjattuun ajatukseen määräaikaisesta kokeilusta, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU- tai Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Perustuslakivaliokunta katsoi, ettei lukukausimaksua voida kerätä Suomessa vakinaisesti asuvilta ulkomaalaisilta. Sivistysvaliokunta vahvisti tämän näkemyksen. Edellytimme myös, ettei kokeilu saa lyhyelläkään aikavälillä vaarantaa hyvin toimivaa opiskelijavaihtoa, esimerkiksi vähentää ulkomailta tulevien opiskelijoiden määrää. Valiokunta katsoi, että kokeilun onnistumisen kriteerit on päätettävä mahdollisimman pikaisesti ja että lukukausimaksun kokeilun tulokset on arvioitava kriittisesti ja vasta sen jälkeen päätettävä, voidaanko kokeilua jatkaa vai ei. Vihreiden kädenjälki näkyy myös tässä kirjauksessa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistys ja osaaminen ovat Suomen menestyksen kulmakiviä, ne löytyvät myös meidän hallitusohjelmastamme. Tämä kulmakivi rakennetaan turvaamalla koulutuksen ja tieteenteon edellytykset. Yliopistomme ovat tehneet vuosien ajan hyvää työtä, syöttäneet osaajia työmarkkinoille ja tehneet laadukasta tutkimusta. Kunnianhimomme on kuitenkin vielä korkeammalla. Haluamme erottautua globaalissa toimintaympäristössä huippututkimuksen ja -osaamisen maana, olla kärjessä, kuten olemme Pisa-tutkimuksissakin. Tavoitteen saavuttaminen vaatii uudenlaista lähestymistä, tieteen, taiteen ja tutkimuksen vapauttamista valtion byrokratian ikeestä, ei sitä, että palaamme takaisin tsaarinaikaan, kuten täällä muutamissa puheenvuoroissa on todettu. Vapaus tarkoittaa sitä, että yliopistoille annetaan mahdollisimman pitkälti mahdollisuus päättää omista asioistaan.

Perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaan yliopistoilla on itsehallinto. Uuden yliopistolain henkenä on edelleen vahvistaa yliopistojen autonomista asemaa. Lain 3 § varmistaa, että uusi laki tuo niin julkisoikeudellisina laitoksina kuin säätiölain mukaisina säätiöinä toimiville yliopistoille itsehallinnon käsitettä laajemman oikeuden eli itsenäisen oikeushenkilön aseman.

Yliopistolakiuudistus sisältää yli sata pykälää. Valiokunnassa on kuultu satakunta asiantuntijaa. Sitä ennen opetusministeriö on käynyt laajan kuulemisen. On pakko todeta, että laki on hyvä. Oikeusministeriön asiantuntija totesi myös, kun kysyimme häneltä, minkälainen laki on, että ei ole vaikeasti ymmärrettävä laki. Joitakin kikkailuja on, mutta ne kuuluvat näin laajaan lainsäädäntöön. Kun tehdään näin laaja uudistus, on ihan selvää, että meillä syntyy asioita, joista ollaan eri mieltä.

Olen samaa mieltä, että valiokunnassa kuuluu kuunnella ja myös tehdä tarvittaessa muutoksia. Valiokunnanhan ei kuulu olla pelkkä postikonttori, siksi itsekin kuuntelin hyvin kriittisellä korvalla kritiikkiä, joka kohdistui yliopistolain tiettyihin pykäliin. Esimerkiksi osa kritiikistä kohdistui 10 §:ään, jossa viiden vuoden määräajaksi annetaan mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Mielestäni maksujen periminen on perusteltua.

Ensinnäkin, Suomella on mahdollisuus lähteä rakentamaan koulutuksen kärkimaana uutta liiketoimintaa koulutuksen eri tasoilla. Tällä hetkellä, kun elämme elinkeinorakenteessa suurta mullistusaikaa, on syytä hakea myös niitä uusia työpaikkoja, ja tässä on yksi paikka. Se antaa samalla mahdollisuuksia lähteä rakentamaan myös yksityisille toimijoille uutta liiketoimintaa, ei pelkästään meidän yliopistoille. Näin kun luomme näitä uusia verkostoja, niistä hyötyvät myös yksityiset toimijat. Jo aiemmin hyväksytty tilauskoulutuksen järjestäminen oli ensimmäinen askel tällä tiellä. Haluan kuitenkin korostaa, että en missään nimessä kannata sitä, että Suomen kansalaisilta lähdetään keräämään maksuja. En näe tätä sellaisena tilanteena, että avaamme oven, vaan me avaamme mahdollisuuden oven tuoda lisää liiketoimintaa ja antaa uusia työpaikkoja meidän osaajille.

Toiseksi, kun otetaan näkökulma, että ulkomaiset yliopistot keräävät lukukausimaksuja suomalaisilta, miksi meidän pitäisi antaa ulkomailta tulijoille ilmaisia koulutuspalveluja?

Kolmanneksi, tällä hetkellä järjestelmämme ei mahdollista Erasmus Mundus -ohjelman stipendijärjestelmän toimintaa. Käännämme selän rahalle, jota kipeästi tarvitaan yliopistojemme kassaan toiminnan pyörittämistä varten.

Yksi lain käsittelyvaiheessa noussut kysymys on myös ollut ulkopuolinen raha, jota toivotaan erityisesti säätiömuotoisten yliopistojen rahoitusta vahvistamaan. Selvää on, että ulkopuolinen raha ei saa lähteä määrittämään yliopiston tieteen tai opetuksen strategioita. Toisaalta jo tänä päivänä yliopistot rahoittavat yhä enemmän tutkimusta ulkopuolisella rahoituksella ja tekevät sitä yhteistyössä yritysten kanssa.

Toisaalta on pakko todeta, että ei se yritysraha ihan paha peikko ole vaan mahdollisuuskin. Itse asiassa yritysrahan tavoitteet ovat samat kuin valtiolla: löytää uusia teknologioita, uusia työpaikkoja ja varmistaa osaajat. Niillä varmistamme, että kansantaloudessamme on jatkossakin verotuloja, ja näin pystymme varmistamaan hyvinvointivaltiomme olemassaoloa. Yliopistot ovat osa ympäröivää yhteiskuntaa, ja näin niiden pitääkin olla kansakuntamme palveluksessa.

Uusi yliopistolaki on yliopistojen omista toiveista synnytetty, hyvin valmisteltu laki. Vuodelta 1997 peräisin oleva laki ei ole riittävästi varmistanut yliopistojen autonomiaa. Yliopistot ovat muun muassa katsoneet, että tilivirastoasemassa toimiminen ei sovellu yliopistotoimintaan. Rehtorien neuvosto vaati lain uudistusta jo vuoden 2000 alussa. Toivon, että laki antaa yliopistoille mahdollisuuden lähteä vapaammin käsin rakentamaan entistä parempia yliopistoja. Toivon intoa ja intohimoa tähän työhön.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistusta on odotettu, ja tämä lainsäädännön uudistus on tarpeellinen. Prosessi vain on ollut ehkä sellainen, että osittain pitää paikkansa, että kaikkia ei ole kuultu. Mutta se tilanne, missä nyt olemme, on mielestäni kuitenkin edennyt parempaan suuntaan kuin tässä hallituksen esityksen jättöaikana.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämän yliopistolain uudistuksen yhteydessä yliopistojen tehtävänä jatkuu edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tämän toteaa myös sivistysvaliokunta. Minusta tämä on erittäin tärkeä pohja. Se, mitä pidän myös hyvänä, mikä on jo lakiesityksessä, on tämä elinikäisen oppimisen kirjaaminen. Näin nähdään tämä koulutustehtävä laajana.

Yliopiston on vastattava kilpailuun, yliopiston on vastattava muutoksiin, erilaisiin haasteisiin, sen on omattava reagointiherkkyyttä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että yliopisto sisältänsä pysyy myös eheänä, jotta se voi kokea, että yhteisö kokonaisuudessaan vastaa näihin vaateisiin, mitä ulkopuolelta sitten tulee.

Yliopistojen kehittämisen tulee toteutua niin, että turvataan myös kattava yliopistoverkosto koko maata ajatellen ja yliopistojen vahva autonomia säilyy sekä keskinäinen tasavertaisuus säilyy niin toimintaresurssien kuin henkilöstön palvelussuhteidenkin osalta. On hyvä, että tämä tilivirastoasemasta luopuminen nyt toteutuu. Se antaa toiminnallista vapautta, ja on myös hyvä tosiaankin, että sivistysvaliokunta korostaa mietinnössään, että yliopistot olisivat dynaamisia sivistysyliopistoja. Yliopistojen tulee olla edelleenkin siis kansallisen sivistyksemme perustana.

Nyt tässä hallituksen esittämän lakiesityksen suurimpana epäkohtana ovat olleet nimenomaan kysymykset yliopiston autonomian toteutumisesta, ja se näyttää murenevan. Toinen on henkilöstön asema, ja henkilöstön asema on puhuttanut ei pelkästään henkilöstöä itseään vaan myös ulkopuolisia ihmisiä.

Näen erittäin hyvänä sen, että nyt perustuslakivaliokunnan lausunnon myötä sivistysvaliokunta käsitteli sen perusteellisesti ja muutti hallituksen esitystä hyvään suuntaan mutta ei riittävästi. Erityisesti omassa vastalauseessamme 3 muutokset kohdentuvat, yksityiskohtaiset muutokset tulevat, hallituksen ja kollegion asemaan ja kokonaisuudessaan kokoonpanoon ja jäseniin ja myös tähän henkilöstön palvelussuhdepykälään, mistä täällä muun muassa ed. Söderman sanoi, että tämä on oikeastaan tämän koko paketin ehkä ongelmallisin kohta. Näen sen siitä näkökulmasta ongelmallisena, jos henkilöstö ei voi kokea sitä, että he ovat tulleet kuulluiksi, koska he ovat juuri niitä, joilleka tulee mahdollistaa se kokemus, että he kehittävät yliopistoa sisältä yhdessä koko tämän muuttuvan ympäristön kanssa ja heitä tuetaan siinä näkemyksessä, mitä he nostattavat esille.

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen kokoonpanosta, josta muutoksia olen tänne tehnyt. Siellähän perustuslakivaliokunta muun muassa toteaa, että perustuslain turvaamaa yliopiston itsehallintoa vahvistaa erityisesti se, että yliopistoyhteisön eri ryhmät ovat hallituksessa edustettuina. Sen vuoksi oma pykälämuutokseni korostaa nimenomaan näitä eri ryhmiä ja olen tekemässä laajennusta hallituksen esitykseen, ja sivistysvaliokuntakaan ei tätä muuttanut, että yliopistossa on erilaisia ryhmiä, opetushenkilöstön lisäksi myös muuta henkilöstöä, ja se tulisi laajemmin ottaa huomioon.

Toinen on sitten kollegion asema, kollegion kokoonpano, johonka olen tekemässä muutoksia. Mutta ennen kaikkea pidän erittäin tärkeänä, että tähän koko voimaanpanolakiin eli toiseen lakiin tehdään muutokset, jotka vahvistavat henkilöstön asemaa ja turvaavat heidän palvelussuhdettaan.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisellä vaalikaudella käynnistetty ja nyt eduskunnan käsittelyyn tullut yliopistolaki on merkittävä uudistus. Asiantuntijoiden Rantanen ja Jääskinen selvitystyöstä alkanut prosessi on ollut avoin ja vuorovaikutteinen. Useat kymmenet osapuolet ovat saaneet lausua kantansa tähän esitykseen.

Hallituksen esityksen tullessa me sivistysvaliokunnan jäsenet jouduimme vastaamaan kysymykseen, onko tämä eduskunnan käsittely pelkästään teatteria. Mietinnössä on monia yleisiä ja yksityiskohtaisia kirjauksia sekä viisi terävää lausumaa, jotka kertovat kannoistamme uudistukseen ja asiantuntijoiden kuulemisen aitoudesta. Teimme tähän lakiin toistakymmentä pykälämuutosta, osa pieniä, pari isompaakin.

Perustuslakivaliokunta antoi arvokkaat nuotit niin säätiö- kuin julkisoikeudellisenkin yliopiston hallinnon järjestämisestä, josta vielä lämmin kiitos. Tasa-arvoisen yliopistoverkon turvaaminen, riittävä yliopistojen kokonaisrahoitus siirtymävaiheessa ja perusrahoitus sekä autonomian lisääminen ovat mielestäni tärkeitä asioita tässä uudistuksessa. Säätiöpohjaisen Aalto-yliopiston perustaminen on tärkeä poikkitieteellinen sekä laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen tähtäävä toimi. Julkisoikeudelliset yliopistot huolehtivat tasa-arvoisesta koulutustarjonnasta koko maassa. Rakenteellistakin uudistusta tehdään ohessa korkea-asteella yliopistojen kesken sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä.

Autonomiaa yliopistot ovat vaatineet viime vaalikaudella, ja sitä ne nyt myös saavat. Hallitus ja kollegio ovat tärkeässä roolissa yliopiston toimintaa linjattaessa. Yliopiston hallituksen ulkopuoliset jäsenet ja monipuolinen muu vuorovaikutus elinkeinoelämän kanssa ovat tätä päivää. Ne ovat toimintaa, jota monet yliopistot, muun muassa Oulun yliopisto sieltä 1980-luvulta lähtien, ovat harjoittaneet, ja ne kuuluvat tähän uudistukseen. Koko iän kestävän oppimisen sisällyttäminen myöskin yliopistolakiin on keskustalaisen koulutusajattelun mukaista, se on ollut sieltä Alkion ajoista lähtien.

Mietintöön sisältyviä yksityiskohtia on tässä keskustelussa jo käyty perusteellisesti läpi. Pari asiaa otan vielä esille. Kansainvälisten maisteriohjelmien toteutuksessa Erasmus Mundus -ohjelmaan liittyen yliopistot ovat esittäneet lukukausimaksun kokeilun ottamista tähän lakiin. Keskusta on ehdottomasti tasa-arvoisen ja maksuttoman koulutuksen kannalla. EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta voidaan lukukausimaksua tämän kokeilun pohjalta periä. Samalla luodaan kuitenkin vähävaraisille opiskelijoille oma stipendijärjestelmä ja kokeilun onnistumista varten luodaan selkeät mittarit jo kokeilun alkuvaiheessa. Keskusta pitää hyvänä, että maassamme toimiville kuudelle yliopistokeskukselle on laissa perusteet toimintakonseptille ja indeksitarkistuksen sisältävä rahoitus helpottaa pitemmän tähtäimen suunnittelua.

Arvoisa puhemies! Meillä asepalveluksen suorittaneilla asennon hiominen siellä alokasvaiheessa on hyvin vielä muistissa. Myös yliopistolaki on iso uudistus eikä välttämättä kerralla tule ihan valmiiksi. Niinpä lakiin sisältyvä lausuma seurannasta ja sen raportoinnista sivistysvaliokunnalle sekä muut neljä lausumaa ovat paikallaan. Tätä lakia, aivan niin kuin sitä alokkaan asentoa, on varmaankin syytä vielä hioa ja tehdä tämä laki tämän seurannan jälkeen vielä virtaviivaisemmaksi.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Reformen av vårt universitetsväsende kan nu äntligen gå vidare. Det förslag till universitetslag vi nu behandlar ser annorlunda ut än det förslag regeringen förelade riksdagen. Sällan har grundlagsutskottet haft så stor inverkan på ett lagförslag som i det här fallet.

Det är viktigt att påpeka att grundlagsutskottet inte sade nej till reformen som helhet. Däremot angav grundlagsutskottet ramarna för den fortsatta behandlingen på basis av grundlagens stipulationer om universitetens autonomi. Reformen är förutom viktig också riktig. Det är i sista stunden vi ger våra universitet samma verksamhetförutsättningar som universiteten i Europa och USA redan har.

Möjligheterna till extern finansiering, till en större utomstående representation i styrelserna och möjligheterna till en egen aktiv personalpolitik är reformens stora fördelar. Frågan om hur stor extern representation i styrelserna som kan tillåtas, att det stadgas i lag, avgör grundlagens garanti om autonomi. Lagförslaget stipulerar om minst 40 procent men universiteten kan om de så önskar utse en större extern representation om man anser det här vara ändamålsenligt. Det viktiga är att universiteten själva kan välja medlemmarna till styrelsen.

Puhemies! Henkilöstön asema on ollut tämän lakiesityksen suurimpia keskustelunaiheita. On erittäin myönteistä, että uudistuksen myötä yliopiston henkilöstöpolitiikka irrotetaan valtion henkilöstöpolitiikasta. Olemme sivistysvaliokunnassa pitäneet hyvin tärkeänä, ettei valtion tuottavuusohjelma uudistuksen jälkeen enää kohdistu yliopistoihin. Työsuhde mahdollistaa joustavampaa henkilöstöpolitiikkaa, ja virkasuhdetta ja työsuhdetta koskeva lainsäädäntö on tänä päivänä pitkälti saman sisältöinen. Eroja löytyy toki.

Sivistysvaliokunta pohti pitkään perustuslakivaliokunnan huomiota siitä, että työsuhteessa ei palvelussuhdetta päätettäessä sovelleta niin sanottua jatkuvuusperiaatetta. Yliopistojen autonomia on myös ollut aivan keskeisessä asemassa koko eduskuntakäsittelyn aikana.

Näistä molemmista syistä oli erittäin tärkeätä, että tehtiin selkiyttävä pykälämuutos, jossa työnantajan direktiovaltaa rajoittaa 6 §:ssä taattu tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Olen täysin samaa mieltä sivistysvaliokunnan kanssa siitä, että yliopistojen henkilöstön tehtäviin liittyvää julkisen vallan käyttöä voidaan hoitaa hyvinkin asianmukaisesti ja hyvin vastuullisesti yhtä lailla työsuhteessa kuin virkasuhteessa.

Talman! En tillräcklig basfinansiering krävs för att vi också i framtiden ska kunna upprätthålla det bildningsuniversitetsväsende vi traditionellt värnat om i Finland. Alla vetenskapsområden måste behandlas jämlikt då man fattar beslut om basfinansieringen. Områden som inte attraherar utomstående finansiärer bör garanteras tillräcklig finansiering. Det här garanteras i och med att det är staten som har det uttryckliga ansvaret för finansieringen av universiteten också i framtiden.

Utskottets förslag till uttalanden är bra. Framför allt kravet på att regeringen för kulturutskottet presenterar en utredning om effekterna av reformen under vårsessionen 2012 är bra med tanke på hur omfattande reformen är.

Försöket med terminsavgifter bör noga analyseras innan man fattar beslut om hur vi ska ha det i framtiden. Vi behöver erfarenhet, insikt och kunskap för att kunna fatta de rätta besluten. Debatten som pågår just nu handlar mycket om tyckande och åsikter. Vi behöver kunskap som underlag för de egentliga besluten. Därför stöder jag det här försöket.

I och med reformen tryggas universitetens autonomi och deras verksamhetförutsättningar uppgraderas till den nivå de bör vara på under 2000-talet.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yliopistolakiuudistus on vihdoin saatu tänne istuntosaliin perusteellisen valiokuntakäsittelyn jäljiltä. Tämä lakiuudistus vei opiskelijat ja yliopistojen henkilökunnan kaduille osoittamaan mieltään. Monet reaktiot olivat tunneperäisiä, ja huolenaiheena oli etenkin tieteen vapauden tulevaisuus. Julkisuudessa esiintyneissä kommenteissa kuitenkin vaikuttaa siltä, että tiedeyliopistojemme nykytilaa ei hahmoteta realistisesti.

Tämä yliopistolaki on äärimmäisen tärkeä ja mahdollistaa toteutuessaan suomalaisten yliopistojen kehittymisen. Elämme aina vain tiiviimmin keskinäisriippuvaisessa maailmassa, jossa globaali kilpailu on arkipäivää, halusimmepa sitä tai emme.

Tämä uudistus vastaa mielestäni juuri tähän globaalin kilpailun haasteeseen. Uudella lailla mukaillaan kansainvälistä trendiä yliopistojen kehittämisessä. Emme varmasti halua jäädä kehityksen kelkasta. Suomi on pieni valtio, jolla on harvinaisen hieno koulutusjärjestelmä jo kansainvälisten vertailujenkin valossa. Yliopistojemme toivoisi voivan ylpeillä samanlaisilla saavutuksilla. Kun kansainvälinen kilpailu tiukkenee, eivät pienet suomalaiset yliopistot pysty pärjäämään yksin. Tarvitaan rahoitusta houkuttelemaan huippututkijoita ja resursseja kilpaillaksemme monenkeskeisistä tutkimushankkeista. Tarvitaan Suomen rajat ylittävää yhteistyötä, ja tutkimustoiminnan kansainvälistyminen on elinehto.

Arvoisa herra puhemies! Uudessa laissa yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoille julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön asema. Yliopistot voivat hankkia itse ulkopuolista rahoitusta ja omaisuutta. Lisäksi valtio takaa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen. Perusrahoitusta ei myöskään sidota yliopiston tuottavuuteen, joten monelta taholta esitetyt väitteet tieteenalojen epätasa-arvoistumisesta ovat mielestäni liioiteltuja. Opetusministeriö huolehtii jatkossakin kaikkien tieteen- ja taiteenalojen säilymisestä yliopistoissamme.

Yliopistojen hallitusten kokoonpano on ollut yksi kiivaimmista kiistanaiheista. Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten suhde sisäisten ryhmien edustukseen on huolestuttanut monia tahoja. Uudistusta on kuitenkin valmisteltu yhteistyössä koko yliopistoyhteisön sidosryhmien kanssa. Hallituksiin tarvitaan erilaista osaamista, jota ei välttämättä aina yliopisto sisältään löydä. Valinnat tekee kuitenkin yliopistokollegio itse, eikä laki itsessään pyri tuomaan hallituksiin yritysmaailmaa edustavia rahoittajia. On muistettava, että suhteet ympäröivään yhteiskuntaan hyödyttävät sekä yliopistoja että suomalaista elinkeinoelämää. Opiskelijoiden harjoittelumahdollisuudet parantuvat ja työpaikan löytyminen opintojen jälkeen helpottuu. Yritysmaailma puolestaan pystyy helpommin hyödyntämään yliopis-toissa syntyviä innovaatioita ja kaupallistamaan niitä Suomen kilpailuvalteiksi maailmalla.

En usko millään, että tieteen tekemisen taso uudistuksen myötä laskee. Siitä tulevat pitämään huolen edelleen laissa olevat standardit ja tavoitteet. Kansainvälinen tai kotimainen pääoma ei voi yksin sanella, mitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Valta pysyy edelleen yliopistoilla. Uudistus halutaan nähdä uhkana vapaalle tieteelle, vaikka tosiasiassa se antaa rajattomat mahdollisuudet uudistuksille.

Opetukseen ja tutkimukseen tarvitaan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, jotta suomalaiset voivat kilpailla kansainvälisellä tasolla. Yliopistojen on pystyttävä tarjoamaan huipputason opetusta ja tutkimusta myös tulevaisuudessa.

Yhdistyminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi kehittää poikkitieteellisyyttä. Eikö juuri tällainen muutos ole omiaan luomaan innovaatioita ja dynaamisuutta tutkimukseen?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Realismia vai idealismia, ed. Paajanen? Humboldtilainen sivistysyliopistoihanne on idealismia, joka tuottaa parasta mahdollista realismia.

Arvoisa puhemies! Kommentoin aivan vain muutamaa asiaa tähän debattiin liittyen.

Täällä on puhuttu paljon yliopistojen itsehallinnosta. Mistä ihmeestä oikein on kysymys? Onko kysymys jostakin uudesta? Keisarilliselle Aleksanterin-Yliopistolle suuriruhtinas myönsi itsehallinnon, vuonna 2000 perustuslain uudistuksen yhteydessä kumotussa hallitusmuodossa soi Helsingin yliopistolle itsehallinnon, autonomian. Se autonomia merkitsi valtavan suurta määrää vastuuta, mutta se antoi välineitä.

Täällä on puhuttu paljon professoreitten työsuhteen laadusta, sanotaan nyt näin. Minä olen valtakirjavirkamies, jonka nimityksen on opetusministeri Paavo Väyrynen esitellyt tasavallan presidentille aikoinaan vuonna 1976 muistaakseni. Mitä se merkitsi käytännössä? Se merkitsi siihen aikaan sitä, että professorilla ei ollut työaikaa, oli kokonaistyövelvollisuus ja kokonaispalkka. Se merkitsi sitä, että oli annettu harvinaisen suuri vapaus ja harvinaisen suuri valta, mutta sillä vallalla oli selvät rajat. Ei saanut potkaista aisan yli, ja siinä tuli tämä valtakirjamiehen virkasuhde olennaiseksi elementiksi. Se tarkoitti sitä, että jos professori, joka oli valtakirjavirkamies, virkasuhteinen, teki jotakin sopimatonta, niin hän tuli myöskin asiaankuuluvalla tavalla kohdelluksi, ja näitä yrittäjiähän on riittänyt vuosikymmenten aikana. Siis toisin sanoen suurin menetys on se, että eksytään sinne laitapuolelle yhteiskunnallisessa käyttäytymisessä. Siihen kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota eikä mietintö eikä hallituksen esitys kiinnitä mitään huomiota. Tässä on se pointti, ei missään muussa.

Oliko tämä joustava järjestelmä muutoinkin kuin siinä, että ei ollut virka-aikaa, oli kokonaistyövelvollisuus? Se oli joustava järjestelmä, koska siinä palkka määräytyi selvästi vastuun ja ansioitten mukaan. Oli myöskin hyvin selvästi sanottu se, että jos teit ekstraa, joka tuotti ekstrarahaa yliopistolle, niin sinä et saanut mitään lisäpalkkaa siitä ekstratyöstä. Se meni yliopistolle. Kun yliopisto julkaisi minun kirjojani, niin ne rahat menivät stipendirahastoon yliopistolle lyhentämättöminä ja menivät opiskelijoitten hyväksi. Tässä on se vaara, että kun nyt kerätään rahaa yliopistoyhteisölle ja ollaan työsuhteisia, niin siellä ne rajat ovatkin veteen piirrettyjä viivoja. Niistähän on oikeustapauksia jo olemassa. Tässä on yksi pointti.

Sitten lukukausimaksut. Olisi erittäin suurta viisautta ollut, että tässä vaiheessa nämä lukukausimaksut olisivat tulleet alueellistetuiksi yliopistokeskuksiin, jolloinka kaikki ne dubiot, jotka nyt ovat olemassa, olisivat poistuneet kokonaan. Mutta sitähän ei ole haluttu tehdä sen takia, että tässä on portti sille, että lukukausimaksut tulevat myöskin suomalaisille opiskelijoille.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä yksi näkökohta: se kiire, millä tätä hommaa nyt hoidetaan. Ajatelkaa, että esimerkiksi Oulun yliopistossa ei edes tiedetty, montako jäsentä tällaisessa hallintoelimessä on, ja siellä on kuulemma valittu kaikki henkilöt jo valmiiksi ja sitten niitä vekslataan eestakaisin sen mukaan, mitä eduskunnasta viestejä tulee. On se aika mielenkiintoinen vapaus tämäkin.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puhui taas jälleen kerran järkeviä. Täytyy tietenkin seurata tilannetta, millä tavalla hän hallituspuolueen edustajana sitten käyttäytyy näissä äänestyksissä.

Mutta, puhemies, me sosialidemokraatit olemme olleet sivistysvaliokunnassa syvästi eri mieltä hallitusryhmien edustajien kanssa siitä, millä tavalla suomalaista yliopistolaitosta tulisi uudistaa. Uudistusta tarvitaan, mutta uudistustoimenpiteiden avulla pitää varmistaa, että kattava yliopistoverkko turvataan koko maahan, että yliopistoille taataan vahva autonomia, että yliopistot ovat keskenään tasavertaisessa asemassa, että työntekijöiden asema turvataan ja että toimintaresurssit jaetaan tasapuolisesti.

Tämä käsitteillä oleva yliopistolakiesitys on herättänyt laajaa huolta niin asiantuntijoiden, työntekijöiden, opiskelijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa. Lakiesityksen vastustus on ollut laajaa. Tänäänkin tuolla eduskunnan portailla opiskelijat ovat olleet vetoamassa eduskuntaan, että lakiesitykseen sisältyvät puutteet korjattaisiin ennen kuin laki hyväksytään. Nämäkin vetoomukset ovat ilmeisesti menneet kuuroille korville.

Yliopistolakiesitystä on perusteltu sillä, että se lisää yliopistojen itsenäistä päätösvaltaa. Mielestämme opetusministeriön ohjaava ote kiristyy, mutta yliopistojen vastuu kasvaa. Me haluamme antaa yliopistoille enemmän taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ja vähemmän byrokratiaa.

Hallituksen yliopistolakiesitys veisi yliopistot epätasa-arvoiseen asemaan. Sivistysyliopisto antaa tutkimusyksiköilleen ja tiedekunnilleen mahdollisuuden nousta valitsemillaan aloilla maailman huipulle. Haluamme, että kaikilla maamme yliopistoilla on mahdollisuus pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Emme halua sitä, että yliopistot joutuvat käymään keskenään kilpailua siitä, kuka saa riittävästi rahaa, kuka joutuu jäämään vähemmälle.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit jätimme huhtikuussa rinnakkaislakialoitteen yliopistolaista. Meidän mielestämme hallituksen esityksen suurimmat epäkohdat sisältyvät lukukausimaksujen käyttöönottoon, siihen, kenelle annetaan oikeus valita ja erottaa rehtori, siihen, miten yliopiston hallituksen jäsenet kootaan säätiöyliopistoihin, sekä yliopiston henkilöstön kelpoisuudesta säätämiseen ja henkilöstön aseman huomioimiseen.

Perustuslakivaliokuntakin on ottanut lausunnossaan kantaa hallituksen esityksen keskeisimpiin ongelmakohtiin, muun muassa julkisoikeudellisen ja säätiöyliopiston hallituksen kokoonpanoon sekä yliopiston henkilöstön palvelussuhteen muotoon. Perustuslakivaliokunnan kannanotot vastaavat sosialidemokraattien näkemyksiä keskeisistä ongelmakohdista, joihin muutosta tarvittaisiin.

Hallituksen korjaama esitys ei perustuslakivaliokunnan linjauksen jälkeenkään tuonut kaikkiin näihin ongelmakohtiin ratkaisuja. Tämän vuoksi me olemme jättäneet vastalauseessamme sivistysvaliokunnan mietintöön yliopistolaista omat esityksemme.

Meidän mielestämme hallituksen yliopistolakiesitykseen sisältyvä tavoite alkaa kerätä EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksuja on väärä. Suomessa pitää säilyttää oikeus kouluttautua varallisuudesta riippumatta myös jatkossa. Vaikka maksujen vastineeksi on tuotu stipendijärjestelmää, kolmansista maista tulevilta opiskelijoilta kerättävät maksut avaavat osaltaan tietä kokonaisvaltaisemmalle maksujen käytölle.

Myös perustuslakivaliokunta otti kantaa lukukausimaksuihin. Se otti kielteisen kannan Suomessa vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten maksuihin, ja tämän jälkeen hallitus muutti esitystään siten, että heidät jätettiin maksukokeilun ulkopuolelle. Katsomme kuitenkin, että suomalaisen koulutusjärjestelmän maksuttomuutta ei yhteiskuntamme perusarvona tule vaarantaa ja maksuttomuuden tulisi ulottua myös Suomeen saapuville vaihto-opiskelijoille. Näin ollen esitämmekin koko pykälää poistettavaksi.

Vielä aivan lopuksi, arvoisa puhemies, olen huolestunut siitä, mitä jatkossa tapahtuu yliopistojen rahoitukselle. Hallitus on omassa esityksessään jakamassa suomalaiset yliopistot kahden kerroksen väkeen. Toiset saavat rahoitusta sekä elinkeinoelämältä että valtiolta, toiset eivät juuri kummaltakaan. Yksityistä rahoitusta ei saada kaikkiin yliopistoihin, koska kaikilla tieteenaloilla ei ole välitöntä yritystaloudellista yhteyttä. Siksi valtion on pidettävä huolta siitä, että ilman yksityisrahaa jäävät yliopistot saavat korvaavan rahoituksen.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo pitkään valmisteilla ollut yliopistolain uudistus on vihdoin toteutumassa. Tuo hankehan on laitettu alulle jo Vanhasen ykköshallituksen aikana. Lähtökohtaisesti yliopistolakiuudistus on tarpeellinen. Joitakin tarkennuksia pohjaesitykseen oli kuitenkin syytä tehdä, ja mielestäni näissä muutoksissa sivistysvaliokunta onnistui hyvin. Perustuslakivaliokunnan huomautukset olivat aiheellisia, jotta kyettiin turvaamaan yliopistojen autonomia niin päätöksenteon kuin valintojen osalta. Erityisesti valintojen osalta pidän tärkeänä sitä, ettei uudella lailla johdateta yliopistoja velvoitteeseen valita enemmistöltään yliopiston ulkopuolisista jäsenistä koostuvaa hallitusta. Liikkumavaran jättäminen yliopistoille itselleen tukee niille kuuluvaa itsenäisyyttä hyvin sekä julkisoikeudellisten että säätiöyliopistojen osalta. Rahoituksen osalta tätä liikkumavaraa vahvistaa valiokunnan esittämä vaade riittävästä perusrahoituksesta, jolla pystytään tukemaan tasapuolisesti kaikkia tieteenaloja. Tällä tuetaan autonomian lisäksi myös sitä, että yliopistojen perustehtävä ei lakiuudistuksen myötä muutu.

Sivistysvaliokunta käsitteli lakiuudistusta perusteellisesti ja monipuolisesti. Valiokunnan esittämät lausumaehdotukset ovat monilla tavoin eritasoisia, mutta erittäin merkityksellisiä kaikki. Esimerkiksi hallituksen seurantavelvoite yliopistojen liikuntapalvelujen tarjonnasta viestii mielestäni kokonaisvaltaisesta otteesta hyvinvointiteemaan, joka leikkaa läpi tähänkin varsin hallinnolliseen lakiesitykseen. Tämä suunta on oikea, ja sitä meidän täällä tulisi vahvistaa muissakin lainsäädäntöhankkeissa.

Sivistysvaliokunta korostaa, että uudistus onnistuu vain, kun yliopistot hyödyntävät lain tarjoamat uudet mahdollisuudet ja myös käytännössä uudistavat toimintaansa ja rakenteitaan. Jotta tämä olisi aidosti mahdollista, rahoitusjärjestelmien tulee olla riittävän joustavia. Valiokunta muistuttaa, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi valtion tulee kuitenkin huolehtia siitä, että yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus. Rahoitusta on myös kanavoitava tasapuolisesti kaikille tieteen aloille.

Hyvinvoiva henkilöstö on myös yliopistojen keskeinen voimavara. Yliopistoissa henkilöstömenot muodostavat noin kaksi kolmasosaa kokonaismenoista, joten työnantaja- ja henkilöstöpolitiikka korostuu myös uudessa mallissa, missä virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Valtion tuottavuusohjelma ei enää uuden yliopistolain myötä kohdistu yliopistoihin, mikä joka tapauksessa helpottaa työsuhteisten ihmisten työskentelyä ja osaltaan vakauttaa työurien kehittymisen, mikä on taas tärkeää parhaiden tutkijoiden saamiseksi yliopistoihin.

Arvoisa puhemies! Sivistys on yksi keskustalaisuuden kulmakivi. Siksi voikin olla tyytyväinen, että eduskuntaryhmämme linjaukset yliopistolain uudistuksesta ovat vahvasti mukana sivistysvaliokunnan mietinnössä. Yksi keskustalle tärkeä tavoite oli yliopistokeskusten rahoituksen kirjaaminen uuteen lakiin. Niiden asema aluekehitystehtävää suorittavina yksikköinä on merkittävä. On siis koko Suomen kehityksen kannalta tarpeellista ja erinomaista, että niiden asema kirjataan lakiin.

Yliopistolain uudistuksen eteneminen on tärkeää myös paikallisen ja alueellisen kilpailukyvyn takia. Tällä lailla sinetöidään muun muassa Itä-Suomen yliopiston syntyminen. Syntyvää yliopistoa voidaan pitää korkeakoulutuksen diplomityönä. Siinä yliopistot ovat täysin oma-aloitteisesti ja ennakkoluulottomasti uudistaneet rakenteita, mitä sivistysvaliokuntakin mietinnössään peräänkuulutti.

Elinikäisen oppimisen kirjaaminen lakiin ja mietinnössäkin vahvasti esille nouseva yliopistojen ja muun yhteiskunnan vuorovaikutus ovat uudistuvan lain ydintä. Siksi ulkopuolisten jäsenten nykyistä vahvempi mukaantulo hallitustyöskentelyyn tulee kaikkien nähdä rikkautena ja uutena yliopistojen hallinnon mahdollisuutena.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa on totuttu arvostamaan koulutusta. Suomalaisten menestys kansainvälisissä mittauksissa koululaisten osalta on huomioitu ympäri maailman. Ongelmallista on kuitenkin, ettei meidän menestyksemme jatku enää yliopisto- ja korkeakoulutasolla. Suomesta on vain yksi yliopisto listattu sadan parhaan yliopiston joukkoon maailmassa. Tämän tilanteen valossa on ollut tärkeää lähteä kehittämään yliopistolaitosta. On ensiarvoisen tärkeää pyrkiä nostamaan korkeimman koulutuksen tasoa ja tehokkuutta, jotta suomalainen kilpailukyky säilyisi. Ainoa keino säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme on kansainvälisesti menestyvä talous, jonka yksi perusta on korkea osaaminen.

Käsittelyssä oleva yliopistolakiuudistus on ollut haasteellinen prosessi. Selkeä tavoite uudistuksessa on ollut yliopistojen aseman parantaminen. Valmistelun kuluessa on nostettu esille asioita, joiden suhteen ei olla valmiita muutoksiin. Vaikuttaa voimakkaasti siltä, että muutoksen pelko onkin päällimmäisenä.

Kuten todettu, lähtökohtaisesti yliopistot itse ovat olleet aloitteellisia yliopistolain uudistamiseksi niistä lähtökohdista, jotka hallitus on linjannut. Yliopistojen autonomian lisääminen on hyvä asia. Uudella yliopistolailla säädetään yliopistojen uudesta oikeushenkilöasemasta itsenäisinä laitoksina. Näin voidaan tavoitella lisäresursseja laissa taattavan perusrahoituksen päälle. Yliopistojen aseman muuttuminen tilivirastosta itsenäiseksi toimijaksi edesauttaa yliopistojen kehittymistä.

Uudistuksessa säilyy opetuksen ja tutkimuksen, tieteen ja taiteen vapaus. Paljon keskustelua herättänyt hallituksen kokoonpano ei ole uhka tieteen vapaudelle. Päinvastoin ulkopuolisten tahojen mukaantulon lisääminen tuo varmasti lisävahvuuksia. Kaavoihin kangistuneet organisaatiot saavat uusia ulottuvuuksia uudistuksen myötä, jos se osataan hyödyntää.

Perustuslakivaliokunta linjasi yliopistojen hallituksen kokoonpanoasiaa perustuslain kannalta. Yliopistojen autonomia on taattu perustuslaissa: perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaan yliopistoilla on itsehallinto sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Huomionarvoista on, että ennen vuoden 2000 perustuslakiuudistusta vain Helsingin yliopiston autonomia oli turvattu — noin 10 vuotta sitten tehty perustuslain uudistus, ja tuohon aikaan ei varmaan osattu ottaa huomioon toimintaympäristöjen kehittymistä. Liian tiukka säädösten tulkinta ei anna mahdollisuutta kehittää asioita maailman muuttuessa ympärillämme. Nyt aikaansaatu esitys antaa yliopistoille tietyssä määrin vapaat kädet hallituksen kokoonpanoa tehdessään. On toivottava, että yliopistot osaavat käyttää tätä vapauttaan siten, että kehittymisen mahdollisuudet taataan.

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on tänään nostettu esille yliopiston henkilöstön palvelussuhteen muoto. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa lähtökohta on, että perustuslailla ei suoranaisesti suojata virka- tai muun palvelussuhteen säilymistä muuttumattomana. Lisäksi perustuslakivaliokunta katsoo, että myöskään nyt ehdotetulle virkasuhteiden muuttamiselle työsuhteiksi yliopistoissa ei ole valtiosäännöstä johtuvaa estettä. Itse entisenä yliopistoihmisenä voin todeta vain, että näen tämän muutoksen parannukseksi, ja se avaa uusia mahdollisuuksia joustavamman henkilöstöpolitiikan muodossa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraattien valiokuntavastaava, ed. Peltonen esitteli jo kattavasti meidän vastalauseemme, minkä takia en siihen enempää puutu, vaan kerron omia näkemyksiäni ja ne keskeiset asiat, jotka itse haluan nostaa esille, ja näitä ovat muun muassa henkilöstön asema, opintojen maksuttomuus sekä yliopistojen taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen.

Tavoitteena on ollut yliopistojen itsehallinnon vahvistaminen ja taloudellisen toimivallan lisääminen. Tätä tavoitetta tulee toteuttaa ja viedä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkien yliopistojen osalta. Sivistysyliopistojen toiminnan lähtökohtana tulee olla niiden riippumattomuus ja itsenäisyys suhteessa esimerkiksi rahoittajiin ja vallanpitäjiin. Vain siten voidaan turvata vapaa tieteen harjoittaminen ja tiedeyhteisöjen elinvoimaisuus. Jotta voimme todella menestyä kansainvälisessä osaamisyhteisössä, on yliopistojen toimittava avoimessa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa myös elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Arvoisa puhemies! Lain valmisteluprosessi on ollut monivaiheinen. Se on myös nostanut voimakkaita tuntoja ja mielipideosoituksia yliopistoväessä. Yliopistoväki koki, ettei heidän äänensä ole tullut kuulluksi lain valmistelun aikana. Olemme valiokunnassa kuulleet suuren määrän asiantuntijoita, joista monen viesti on ollut huolestunut juuri näistä edellä mainituista syistä. Tämä näkyi myös valiokuntakäsittelyn yhteydessä: henkilöstön ja opiskelijoiden näkemykset jäivät edelleen huomioimatta. Samassa yhteydessä täytyy myöntää, että monia asioita on myös muutettu parempaan suuntaan valiokuntakäsittelyn aikana. Keskeisimpinä näistä ovat yliopistohallintoon tehdyt muutokset. Sekä julkisoikeudellisen että säätiöyliopiston hallitusten kokoonpano ja niiden valintaprosessi lähentyi nyt paremmin myös meidän demareiden kantaa, ei kylläkään riittävästi.

Tässä yhteydessä täytyy antaa tunnustus ja suuri kiitos myös perustuslakivaliokunnalle, sillä sen lausuntojen pohjalta nämä suurimmat epäkohdat on korjattu ja siten myös yliopistojen itsehallinto voidaan turvata. Nämä korjaukset johtavat myös jo tehtyjen hallitusvalintojen purkamiseen perustetuissa säätiöyliopistoissa. Olisi voinut toivoa vähän arvokkaampaa aloitusta esimerkiksi Aalto-yliopiston tärkeälle työlle. Kuitenkin niissä kohdissa, joissa perustuslakivaliokunta on lausunut hyvin kriittisesti, mutta ei sinänsä ole edellyttänyt muutoksia, niitä ei myöskään ole tehty.

Arvoisa puhemies! Yliopistoissa henkilöstömenot muodostavat kaksi kolmasosaa kokonaismenoista, joten uudistuksessa tavoiteltua taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ei voi olla ilman yliopistojen omaa henkilöstöpolitiikkaa. Yliopistojen työnantajapolitiikka irrotetaan nyt valtion politiikasta ja kaikeksi onneksi myös tuottavuusohjelmasta, jonka nykyhallitus on muuttanut henkilöstön vähennyspolitiikaksi tai -ohjelmaksi.

Yliopistojen virkasuhteet muutetaan samalla työsuhteiksi. Tähän muutokseen liittyy ongelmia. Kun ajatellaan yliopiston tehtäviä, niihin liittyy paljon yksilön oikeusaseman kannalta merkittäviä ratkaisuja, kuten opiskelijavalinnasta päättäminen, opintojen arvostelu sekä kurinpito. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan olisi perusteltua, että tällaista valtaa ja vastuuta käytettäisiin nimenomaan virkasuhteessa. Valitettavasti sivistysvaliokunta ei tehnyt muutosta tähän epäkohtaan. Valiokunnan mukaan kansainvälinen kehitys ei puolla sitä näkemystä, että tutkimuksen itsenäisyys vaarantuisi, kun luovutaan virkasuhteista, ja että perinteisesti opetustehtävissä on toiminut myös työsuhteisia ihmisiä. Mielestäni nämä perustelut ovat hatarat. Virkasuhde nimenomaan takaa viran oikeudenmukaisen ja tasapuolisen hoitamisen julkisin perustein. Sen sijaan työsopimussuhde on yksityisoikeudellinen suhde. Yliopistojen aseman muutos ei sinällään estäisi sitä, että yliopistoissa olisi edelleenkin virkasuhteita ja toimittaisiin virkavastuulla.

Demareiden vastalauseessa edellytämme, että virkasuhde tulisi säilyttää edelleen niissä tehtävissä, joihin kuuluu merkittävänä osana julkisen vallan käyttöä ja virkavastuuta. Mielestämme olisi säädettävä yliopistojen virkamiehistä erillinen laki, jossa virkasuhteiden ehdoista säädettäisiin.

Henkilöstön edustajista useat kokevat tulleensa huonosti kuulluiksi tämän lain valmistelussa. Olen aiemminkin puhunut samasta asiasta ja toistan jälleen, miten tärkeää olisi, että organisaatioihin tehtävät muutokset voitaisiin aina valmistella ja toteuttaa aidossa vuoropuhelussa henkilöstön kanssa. Vain niin voidaan luoda ja säilyttää luottamusta, joka on välttämätöntä kaikessa työssä ja etenkin tieteen, tutkimuksen ja opetuksen vaatimassa luovassa prosessissa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus tuo suomalaisiin yliopistoihin lukukausimaksut. Tätä lukukausimaksukokeilua Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille vastustan jyrkästi. Tiedämme Tanskasta, että lukukausimaksut ovat vähentäneet ulkomaisia hakijoita 40 prosentilla, tiedämme Ruotsista, että stipendijärjestelmä tulee yhtä kalliiksi kuin maksujen tuomat tulot. Pahimmillaan kokeilu tulee Suomessa johtamaan ulkomaisten opiskelijoiden määrän romahtamiseen ja kansainvälistymiskehityksen katkeamiseen. On hyvä, että perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti päädyttiin siihen, että sentään Suomessa vakituisesti asuvilta ulkomaalaisilta ei peritä lukukausimaksuja. Suomalaisten koulutusjärjestelmän maksuttomuutta ei yhteiskuntamme perusarvona saa vaarantaa. Maksuton opiskelu kuuluu jokaiselle, myös Suomeen saapuville vaihto-opiskelijoille. Näiden opiskelijoiden edellytyksiä sopeutua ja jäädä töihin Suomeen heidän valmistumisensa jälkeen tulisi mielestäni monipuolisesti lisätä ja kehittää.

Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi, yliopistot turvaavat opiskelijoille liikuntamahdollisuuksia tällä hetkellä hyvin vaihtelevasti. Muun muassa opiskelijaliikuntajärjestöt olivat erittäin aktiivisia tämän asian suhteen, siitä niille suuri kiitos. Valitettavasti lakiin ei kuitenkaan tehty kirjauksia tasa-arvoisten liikuntamahdollisuuksien osalta. Opiskelijaliikuntaa koskien mietinnössä on nyt lausunto, että hallitus seuraa, miten yliopistot järjestävät liikuntapalveluja opiskelijoille, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksien edistämiseksi. Tämän lausuman osalta toivon ryhdyttävän nopeisiin toimiin. Liikunta on olennainen osa ter-veyden edistämistä ja erittäin tärkeää myös mielenterveyden kannalta.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies, riittävä perusrahoitus on keskeinen edellytys yliopistojen laadukkaalle toiminnalle hallintomallista riippumatta. Valiokunnan lausuman mukaisesti koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun takaamiseksi yliopistoille on turvattava riittävä perusrahoitus tasapuolisesti kaikille tieteenaloille.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen nosti jälleen esille tämän kuulemisen ja väitti, että se olisi ollut kovin suppeaa. Yliopistolain valmistelu on ollut poikkeuksellisen avoin prosessi. Uudistusta on alusta alkaen toteutettu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön eri sidosryhmien kanssa. Uudistusta on valmisteltu laajapohjaisissa työryhmissä ja valmistelun eri vaiheissa lausuntoja on pyydetty lukuisilta eri tahoilta. Lakiin on, ed. Anneli Kiljunen, tehty lukuisia korjauksia lausuntojen pohjalta, mutta kaikkia annettuja korjausehdotuksia ei ole voitu toteuttaa jo senkin takia, että eri ehdotukset ovat keskenään ristiriitaisia. Hyvä on minun mielestäni vielä muistaa sekin, että sosialidemokraatit totesivat omassa lausunnossaan luonnosvaiheessa seuraavaa: "- - luonnos uudeksi yliopistolaiksi täyttää pääosin erinomaisesti sille asetetut tavoitteet." Ja toinen lainaus: "- - vastaa onnistuneesti yliopistoja koskevan lainsäädännön kehittämistarpeisiin."

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty tiukkaa keskustelua tästä samaisesta asiasta. On hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten henkilöstöä on kuultu, ja kyllä minun näkemykseni henkilöstön kuulemisesta perustuu heidän näkemykseensä siitä. Me olemme kuulleet heitä asiantuntijakuulemisen osalta, mutta se on eri asia kuin tämän valmistelun osalta, ja kuulemistakin voi toteuttaa monella tavalla, voi olla symbolista kuulemista tai voi olla aitoa kuulemista. Se, mikä lopputulema tämän asian osalta on ollut ehkä se kaikkein oleellisin, on se kysymys, jonka he ovat ottaneet esille: nimenomaan tämä virkasuhde, palvelussuhde. Kun tätä virkasuhdetta ei ole haluttu ottaa edes osittain käyttöön, niin henkilöstö on kokenut tämän sillä tavalla, että he eivät ole tulleet riittävästi kuulluksi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen pidän tätä ylipistouudistusta erittäin hyvänä. Aivan lyhyesti sanottuna tämän uudistuksen myötä lisätään sekä valtion panostusta yliopistoihin että lisätään mahdollisuuksia saada ulkopuolista rahaa yliopistoihin, lähennetään yliopistoa muuhun yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään. Kaikki nämä koituvat opiskelijoiden ja myöskin rahoittajan eli veronmaksajan hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheenvuorossani lähinnä tähän lukukausimaksuproblematiikkaan. Ensinnäkin haluaisin sanoa sen, että en ymmärrä, mistä menneisyyden yöstä kumpuavat ne puheenvuorot siitä, että tällä lukukausimaksukokeilulla olisi jotain yhteyttä suomalaisten opiskelijoiden koulutuksen maksuttomuuteen. Se on aivan eri asia. Kysymyshän on siitä, että koska me Suomessa kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa, me olemme yhteisesti tässä salissa päättäneet, että suomalaiset veronmaksajat ovat valmiita rahoittamaan suomalaisille mahdollisuuden opiskella myöskin korkeammalla tasolla ilmaiseksi. Mutta näin eivät ole päättäneet yhdysvaltalaiset veronmaksajat, eivät kiinalaiset veronmaksajat, eivät australialaiset veronmaksajat, ja minä ihmettelen sitä, että pitäisikö tässä salissa päättää, että kaikkien ympäri maailmaa tulevien, joilla omassa maassaan ei ole mahdollisuutta opiskella ilmaiseksi, pitäisi opiskella ilmaiseksi Suomessa.

Tässä ei ole logiikan häivääkään, vaan tämän koko asian ideahan on se, että me teemme tästä meidän kansainvälisestä opetuksesta niin houkuttelevan, että se tuo meille sellaisia ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka eivät tule tänne sen vuoksi, että opiskeleminen on täällä ilmaista, vaan sen vuoksi, että he haluavat hakeutua tänne, koska meillä on laadukasta opetusta ja heillä on mahdollista tämän koulutuksen jälkeen hakeutua joko Suomeen tai muualle töihin sillä opetuksella, jonka he ovat täällä saaneet. Tässä suhteessa on ihan hyvä se kirjaus, jonka valiokunta on tehnyt, että tarkastellaan, mikä on tämän lukukausimaksukokeilun vaikutus siltä osin, johtaako se siihen tulokseen, että me todella saamme tänne ulkomaisia opiskelijoita nykyistä enemmän. Tä-mä ei ole myöskään mikään yksinkertainen asia, tässä pitää olla mukana myöskin meidän elinkeinoelämä sitä kautta, että myös siellä on intressi rekrytoida niille aloille, joilla selvästi tarvitaan ulkomaisia huippuosaajia, tänne väkeä ensin opiskelemaan ja sitten työvoimaksi, eli pitää olla järjestely, jossa tehdään esimerkiksi kesätyöharjoitteluja ja muita ja tehdään tällainen valmis paketti, joka on riittävän houkutteleva, jotta me saamme kansainvälisiä huippuosaajia tänne.

Siitä olen harmissani, että tämä lukukausimaksukokeilu ei vielä tule ammattikorkeakouluihin, joihin sen pitäisi ehdottomasti tulla ja nimenomaan siellä siihen perustutkintoon. Me tiedämme, että viimeisten vuosien aikana eräisiin ammattikorkeakouluihin on tullut paljon sellaista väkeä, jonka motiivina opiskeluun on ollut vain yksi asia. Ehkä päällimmäisenä motiivina on ollut ylipäätään pääseminen Euroopan unionin alueelle. Tämä koskee vain osaa ammattikorkeakouluja, ei suinkaan kaikkia, koska osa on järjestänyt esimerkiksi Aasiassa pääsykokeita ja on saanut erittäin hyviä opiskelijoita Suomeen. Heiltä on myöskin minulle viestitetty, että tulevat saamaan myöskin jatkossa, vaikka meillä olisi tällainen pieni lukukausimaksu.

Itse olen tehnyt rinnakkaisaloitteen siitä, että he, jotka maksavat täällä lukukausimaksua ja jäävät Suomeen töihin hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa ja kansantaloutta, niin heillä tulee olla oikeus aivan samalla tavalla kuin suomalaisillakin siihen, että he saavat jälkikäteen veroissa vähentää nämä maksamansa lukukausimaksut. Tämä olisi minun mielestäni oikeudenmukaista ja pidän tärkeänä, että tätä asiaa pidetään yllä ja tämä asia otetaan uudestaan käsittelyyn siinä vaiheessa, kun tehdään päätös siitä, että vakiintuuko tämä lukukausimaksukokeilu käytännöksi.

Arvoisa puhemies! En voi olla palaamatta täällä ed. Pulliaisen pitämään puheenvuoroon, jossa hän totesi, että tämä lukukausimaksukokeilu olisi voitu rajata vain yliopistokeskuksiin. Haluaisin kysyä kyllä ed. Pulliaiselta, onko hän sitä mieltä, että yliopistokeskuksissa on kaikkein korkeinta suomalaista yliopistotasoista koulutusta ja osaamista ja siellä on juuri sellaisia koulutusohjelmia, jotka houkuttelevat näitä huippuosaajia ympäri maailmaa. Varmaan näinkin on, varmaan joissakin yliopistokeskuksissa näinkin on, ja tietysti pitää pyrkiä siihen, että näin on myöskin jatkossa, mutta on itsestään selvää, että kyllä meidän kaikkein tärkeimpien ja parhaimpien yliopistojen täytyy olla niiden joukossa, jotka aktiivisesti pyrkivät rekrytoimaan hyviä ulkomaalaisia opiskelijoita opiskelemaan Suomessa ja tekemään sen jälkeen työtä Suomessa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Nyt siis uudistetaan yliopistolakia, joka korvaisi vuodelta 1997 olevan yliopistolain, ja varsinkin tällä esityksellä lisättäisiin yliopistojen taloudellista autonomiaa, hyvä niin. Tässä määrätään myös yliopistojen määrästä, eli Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyvät, Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyvät samoin ja sitten Tekninen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu muodostavat Aalto-yliopiston säätiön. Tampereen teknillinen yliopisto on myös säätiömuotoinen, niin kuin Aalto-yliopistokin. Ja kuten täällä on puhuttukin, virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Tämä kaikki on puhuttanut meitä pitkään, koko illan, enkä käy kaikkea kertaamaan.

Olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee elinvoimaisen yliopistolaitoksen selvitäkseen nykypäivän haasteista, niin kuin täällä sivistysvaliokunnan mietinnössä todetaan.

Tällä uudistuksella pyritään lisäämään yliopistojen autonomiaa, siinä uudistetaan hallintoa, joustavoitetaan henkilöstöpolitiikkaa ja aktivoidaan yliopistoja kehittämään pitkän linjan strategioita ja sitä kautta profiloitumaan. Toivon todella, että nämä mietinnön sanat toteutuvat.

Kuten aiemminkin, yliopistojen tehtävänä, kuten täällä jo valiokunnan puheenjohtaja totesi, on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa. Nämä ovat perin jaloja päämääriä ja aivan oikein. Vielä muistutetaan siitä, että elinikäinen oppiminen on tärkeää, siis ikärasismia ei ole.

Emme ole ainoat, jotka olemme uusimassa yliopistoja. Myös Euroopassa ollaan niin sanottujen ulkopuolisten jäsenten osuutta hallinnossa vahvistamassa. Ehkä se on tällainen yleismaailmallinen kehitys. Julkisia yliopistoja on muutettu säätiöpohjaisiksi Euroopassa, muun muassa Ruotsissa ja Saksassa. Muistelen kuulleeni, että Saksassa on yliopistosairaaloita myyty yksityisille tahoille. Saa nähdä, koska Suomessa vastaava toteutuu.

Haluan todeta, että joulukuun 2008 mukaan työsopimussuhteessa yliopistoissa oli 7 800 henkilöä ja yliopistojen henkilöstöstä yli puolet oli määräaikaisissa palvelussuhteissa. Muistan, kuinka tämä puhutti valtiovarainvaliokunnan hallintojaostoa aikoinaan erittäin paljon.

Tämä yhteinen haku sähköisesti on mielestäni hyvä asia. Kieltämättä se saattaa olla sekavakin. Siinä pitää olla tarkkana, kun kaavakkeita täytetään. Olen sen nähnyt nuorten hakiessa nyt opiskelupaikkoja. Siinä saattaa olla toisen, jo kokeneemman opiskelijan tuki tarpeen.

Mielestäni kokeilu, jolla voidaan kerätä lukukausimaksua opiskelijoilta, on tämän esityksen mukaan aivan perusteltu kokeilu. Olen myös kuullut, että Saksassa on lukukausimaksu ainakin Hampurissa ja kun on tarpeeksi hyvä, lukukausimaksun saa takaisin.

Suomen yliopistoissa on ollut opettajien määrä suhteessa opiskelijamäärään alhainen ja sitä pyritään parantamaan, ja se on aivan oikein.

Kaiken kaikkiaan suomalaisilla on hyvä tietotaitotaso, mutta on sanottu, että sitä ei ole parhaalla mahdollisella tavalla saatu esiin esimerkiksi uusina teorioina, keksintöinä tai muina vastaavina tuotteina. Uskon, että Suomessa on kykyä ja taitoa. Meidän pitää saada se ulos opinahjoista ja aivoista teoiksi, työksi ja tuloksiksi.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluaisin todeta vielä kerran sen, mikä tuossa debattivaiheessa tuli esille, että meillä on nyt käsiteltävänä täällä salissa uudistus, joka ei ole ulkoapäin tai ylhäältäpäin yliopistokentälle valutettu rasite, vaan todella hartaasti odotettu ja pitkään toivottu uudistus yliopistoväen itsensä taholta. Muutamia kommentteja aluksi tämän keskustelun pohjalta.

Hieman minua kummastuttaa tämän keskustelun kääntyminen hyvin prosessikeskeiseksi. Me käymme täällä keskustelua siitä, millä tavalla tämä prosessi on edennyt, miten se on ikään kuin muuttunut eri vaiheissa ja ketkä ovat saaneet aikaan sitä sun tätä tämän prosessin aikana. Kaikki on tärkeää, ja yhdyn siihen näkemykseen, että tämä esitys ja uudistus on jalostunut tämän prosessin aikana, mutta kuitenkin varmaan hedelmällisempää ja ehkä tärkeämpää olisi sinänsä puhua tämän uudistuksen sisällöstä yliopistojen osalta ja ehkä myöskin laajemmin suomalaisen yhteiskunnan ja sen menestymisen osalta. Itse olen sitä mieltä, että tämä on aivan välttämätön ja aivan viime tipassa tuleva uudistus sekä yliopistojen itsensä että suomalaisen yhteiskunnan kannalta laajemminkin.

Minä haluaisin kiinnittää huomiota ed. Södermanin puheenvuoroon, joka minun käsittääkseni edusti parhaimmillaan semmoista keskusteluperinnettä tässä salissa, jonka toivoisi saavan enemmänkin jalansijaa. Se oli aidosti pohdiskeleva, analyyttinen, tekisi mieli sanoa, viisas puheenvuoro, jossa ei suinkaan ammuttu kaikkea alas, vaan pohdiskeltiin avoimen rehellisesti uudistuksen hyviä puolia ja sitten kuitenkin kritisoitiin hänen näkökulmastaan olevia puutteita. Minä omalta puoleltani haluaisin vain ja ainoastaan puuttua siihen kohtaan, jossa hän käsitteli yliopistojen hallituksen ulkopuolisia jäseniä, ja muistaakseni totesi, että hän ei näe niitä yliopistolle uhkana.

Minä olen itse saanut olla mukana Joensuun yliopiston hallituksessa kaupunginjohtajamme varamiehenä aika pitkän ajanjakson ja voin vakuuttaa teille, että kun Joensuun yliopiston hallitukseen on pyritty saamaan ulkopuolista asiantuntemusta, niin ongelma on ollut pikemminkin se, että sitä ei ole ollut riittävästi saatavilla. Se on nähty sen kehityksen jarruksi ja uhkaksi. Toivon nyt, että kun tämä hallinto uudistuu, tätä ulkopuolista asiantuntemusta helpommin saadaan sinne yliopiston hallintoon mukaan.

Sitten täällä on joissain puheenvuoroissa vähän kauhisteltu sitä, että yliopistokentän sisältä on tullut kritiikkiä tätä lakiuudistusta kohtaan. Minä olisin, hyvät ystävät, kauhistunut, jos sitä kritiikkiä ei yliopistokentän suunnasta olisi tullut. Yliopisto on nimenomaan sellainen organisaatio, jonka perusolemukseen kuuluu kriittinen suhtautuminen yleensä kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu. Jos se kritiikki ja idealismi ja väittely, kyseenalaistaminen yliopistokentästä häipyy, niin silloin ollaan todella huolestuttavassa tilanteessa. Elikkä minä en näe sitä ollenkaan huonona asiana. Haluan nyt kuitenkin todeta sen, että jos katsoo sitten yliopistojen johdon ja opiskelijaliikkeen suhtautumista noin kokonaisvaltaisesti, niin kyllä sieltä aika selkeä tuki tälle uudistukselle on tullut. Joissakin yksityiskohdissa ollaan tietysti oltu kriittisiä.

Täällä joissakin puheenvuoroissa tuli esiin, muistaakseni ed. Elsi Katainen puuttui siihen, että tämän uudistuksen myötä alkoi myöskin suomalaisessa yliopistokentässä aika merkittävä rakenteellinen uudistumisprosessi. Väitän, että nämä ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa, ja pidän erittäin hyvänä asiana, että voimavarojen yhteen kokoamista ja profiloitumista ja erikoistumista omille vahvuusalueilleen, myöskin niin sanottujen maakuntayliopistojen parissa, on tapahtunut.

Itse tietysti haluan erityisesti korostaa sitä hyvää yhteishenkeä ja tulevaisuuteen suuntautumista, mitä uuden Itä-Suomen yliopiston rakentamisen ja perustamisen yhteydessä on tapahtunut. On myöskin ilo todeta se, että myöskin valtiovalta on pannut tämän merkille ja omilla päätöksillään aika merkittävästi vahvistanut sitä pohjaa, mille tätä uutta yliopistoa ollaan synnyttämässä.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että tämä suositusaika täyttyy, mutta se kai oli kuitenkin vain suositus. Eli tulkintani on oikea.

Haluaisin vielä muutaman sanan todeta tästä uudistuksen taloudellisesta perustasta. On tärkeää todeta se, että valtiovalta on sitoutunut turvaamaan yliopistojen perusrahoituksen nyt ja tulevaisuudessa. Erityisen merkille pantavaa on se, että rahoitus on sidottu yliopistoindeksiin, eikä tähän rahoitukseen sisälly tuottavuusleikkureita. Tuleva oikeusasema antaa mielestäni nykyistä paremmat mahdollisuudet yliopistoille hankkia ulkopuolista rahoitusta, mikä ei kuitenkaan siis missään tapauksessa vähennä valtion rahoitusosuutta yliopistoille. Myöskin yliopistokiinteistöjen yhtiöittäminen ja osakekannasta kahden kolmasosan luovuttaminen yliopistoille luo vahvan pohjan yliopistouudistuksen tavoitteille. Näillä taloudellisilla panostuksilla valtiovalta osoittaa pitävänsä huolta koko yliopistokentän toimintaedellytyksistä myöskin alueellisesti.

Ihan haluaisin lopettaa siihen, mihin monet muutkin ovat kiinnittäneet huomiota, elikkä henkilöstöön. En niinkään lähde nyt pohtimaan tätä virka- ja työsuhteen eroa, haluan vaan todeta sen, että tämä uudistus korostaa myöskin yliopiston vastuuta henkilöstöstään, jonka hyvinvointi, menestys ja työ on kuitenkin se kivijalka, jolle koko yliopiston menestys perustuu. On päivänselvää, että yliopisto ei voi menestyä, ellei panosta omaan henkilöstöönsä.

Minun mielestäni energian vapauttaminen opettamiseen ja tutkimiseen hallinnollisten tehtävien sijaan luo parhaimmat edellytykset korkeatasoiselle opetukselle ja oppimiselle, jonka ainakin jonkinlaisena välipaaluna voisi olla yliopistojen uudenlainen oppimiskulttuuri, mikä mielestäni on erityisesti opiskelijoitten etu.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Uusi yliopistolaki on parasta, mitä korkeakoulujärjestelmällemme on tapahtunut koko itsenäisyytemme aikana. Se on myös suurin uudistus, joka yliopistoissa on toteutettu sitten yliopistojemme perustamisen. Uudistus on lähtenyt liikkeelle yliopistojen omista tarpeista ja toiveista. Se on toteutettu tiiviissä yhteistyössä ja yliopistoväkeä kuunnellen. Yliopistouudistuksen myötä yliopistojen autonomia lisääntyy. Ne saavat oikeushenkilöaseman ja vapauden päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Tarkoituksena on, että yliopistot voivat keskittyä päätehtäväänsä eli opetukseen ja tutkimukseen, tieteen tekemiseen.

Uusi yliopistolaki parantaa myös yliopistojen rahoituspohjaa. Riittävän perusrahoituksen takaa edelleen valtio nyt yliopistoindeksiin sidottuna, mutta lisäksi mahdollistetaan myös ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen. Yliopistoja ei kuitenkaan pakoteta ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen eikä sen hankkiminen ole mistään pois. Valtion perusrahoitusta nykyinen hallitus on korottanut edeltäjäänsä enemmän.

Suomen kilpailukyvyn ja suomalaisen osaamisen kannalta on tärkeää, että maamme yliopistot saavat käyttöönsä riittävät työkalut kehittyäkseen alojensa huippuyliopistoiksi. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset yliopistot eivät ole pärjänneet yhtä hyvin kuin peruskoulut. Suomalaisissa yliopistoissa on yhä liian vähän kansainvälisiä tutkijoita ja professoreita. Yliopistojen houkuttelevuutta ja toimintamahdollisuuksia on parannettava, jotta Suomeen saataisiin nykyistä enemmän kansainvälisiä osaajia. Yhtä lailla tärkeää on, että onnistumme pitämään kiinni omista osaajistamme. Tähän on uuden yliopistolain myötä entistä paremmat mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, että yliopistokeskukset mainitaan nyt laissa. Kokoomus ajoi voimakkaasti tätä parannusta nykytilaan ja nyt tämä asia toteutuu. Tämä on osoitus siitä, että opetusministeri Henna Virkkunen on ottanut tosissaan hallitusohjelman kirjauksen siitä, että yliopistokeskuksia kehitetään.

Tyytyväinen olen myös siitä, että yliopistokeskusten rahoitus on päätetty turvata. Yliopistokeskusten kustannuksiin osoitettu vuotuinen määräraha vakinaistetaan. Se siirretään osaksi yliopistoille myönnettävää valtion kokonaisrahoitusta korvamerkittynä eränä yliopistokeskuksia koordinoiville yliopistoille. Valiokunnan kannan mukaan eduskunta nyt päättänee, että yliopistokeskusten rahoitus säilyy tulevaisuudessa vähintään nykyisen suuruisena.

Yliopistokeskusten määrärahan pohjataso on indeksiin sidottu kuluvan vuoden budjettiin. Tämä tarkoittaa, että kullekin yliopistokeskukselle on valtiolta luvassa ainakin nykyinen 670 000 euroa. Hallituksen budjettiesityksessä ei ole näin korkeaa tasoa ollut, vaikka sitä sinne on toivottu. Lopulta eduskunta on tähän korotettuun tasoon aina päätynyt. Jatkossa tästä jokavuotisesta väännöstä päästään. Nyt meillä on pohja, jonka alle jatkossa ei saa mennä. Tämä oli hallituspuolueiden tahto.

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus on välttämätön suomalaisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Olen ylpeä, että sinivihreä hallitus on tuonut esityksen eduskuntaan ja pitkään kaivattu ja niin monesti aiemmin vain puheeksi jäänyt uudistus nyt toteutuu.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä yliopistouudistus on lähtökohtaisesti hyvä. Se vapauttaa yliopistot valtion tilivirastoasemasta ja valtiovallan kuormittavasta mikro-ohjauksesta. Samalla se lisää mahdollisuutta hankkia ulkopuolista rahoitusta ja ennen kaikkea käyttää sitä yliopistojen perustehtäviin. Samalla se myös turvaa julkisen perusrahoituksen tason sitomalla se kustannusten nousua vastaavaan indeksiin ja mahdollisuuksien mukaan hallitus pyrkii nostamaan yliopistojen perusrahoitusta myös tämän lisäksi. Nämä ovat kaikki merkittäviä uudistuksia, joilla parannetaan yliopistojen mahdollisuuksia korkean kansainvälisen tieteellisen ja opetuksellisen tason saavuttamiseen. Ne vahvistavat samalla myös suomalaista sivistysyliopistoa ja lisäävät yliopistojen mahdollisuuksia hallita itse omaa tulevaisuuttaan.

Tässä puheenvuorossa, arvoisa puhemies, arvioin lakiesitystä ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan jäsenenä. Aktiivisesti perustuslakivaliokunnan lausunnon tekemiseen osallistuneena olen erittäin tyytyväinen valiokunnan korkeatasoiseen lausuntoon, joka mahdollistaa kaiken tämän yliopistojen tarpeellisen uudistamisen, mutta samalla turvaa yliopistojen perustuslain suojaaman itsehallinnon tulevaisuuden.

Valiokunta edellytti yliopistoyhteisön asemaa vahvistavia muutoksia yliopistolakiin, jotta se voidaan hyväksyä tavallisena lakina. Perustuslain vaatimukset tekevät hyvästä uudistuksesta entistä paremman ja lisännevät sen hyväksyntää yliopistoyhteisössä.

Uudistuksen myötä on sinällään perusteltua, että lisääntyvän taloudellisen autonomian myötä myös yliopistojen hallintoja uudistetaan strategista johtajuutta ja monipuolista asiantuntemusta korostavaan suuntaan. Ulkopuolisten jäsenten määrän lisääminen yliopiston hallituksessa antaa yliopistoyhteisölle mahdollisuuden etsiä oman yliopistonsa kehittämisen kannalta keskeistä osaamista edustavia henkilöitä omaan hallitukseensa muualta kansainvälisestä tiedeyhteisöstä, talouselämästä tai muusta yhteiskunnasta.

Perustuslain mukaisen itsehallinnon periaatteisiin ei kuitenkaan sovi se, että itsehallinnollisen yhteisön jäsenet eivät voi muodostaa enemmistöä korkeimmassa toimeenpanevassa elimessään. Siksi perustuslakivaliokunta piti perustuslain vastaisena sitä, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa puolet hallituksen jäsenistä, puheenjohtaja mukaan lukien, tulisi suoraan lain nojalla yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Yliopiston sisäisistä ryhmistä koostuvalla yliopistokollegiolla on siis oltava mahdollisuus valita jäsenten enemmistö hallitukseen myös sisäisistä ryhmistä. Toisaalta sille ei ole perustuslaillista estettä, jos kollegio haluaa vapaaehtoisesti valita enemmistön yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Valiokunta korosti myös sisäisten ryhmien professorien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden hallitusedustuksen vahvistavan itsehallintoa, mikä oli tärkeä tuenilmaisu yliopiston kolmikantaisen demokratian tulevaisuudelle.

Myös säätiöyliopistoissa yliopistoyhteisön on itse valittava päätöksentekoelimensä ja voitava halutessaan valita myös sisäisten jäsenten enemmistön hallitukseen. Ei ole sinällään estettä sille, että Aalto-yliopistoon tulee nyt toimivankaltainen johto, mutta ennen kaikkea Suomen perustuslain mukaan tämä päätös kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on pääosin huomioinut perustuslakivaliokunnan vaatimukset hyvin. Joidenkin huomioiden osalta muutoksia esitykseen ei kuitenkaan ole tehty. Nämä huomautukset eivät sinällään ole olleet velvoittavia, mutta olisi ollut hyvän lainsäädäntötavan mukaista perustella, miksi perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliset huomautukset eivät johtaneet toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa uudistuksen tiimoilta on toisinaan vähätelty yliopistoyhteisön kykyä ja edellytyksiä kantaa vastuuta itse oman yhteisönsä päätöksenteosta. Eduskunnan valiokuntien hiomalta pohjalta yliopistoja voidaan uudistaa ja toteuttaa hyvinkin erilaisia uutta luovia hallintoratkaisuja, mutta nämä ratkaisut on ennen kaikkea toteutettava yliopistojen itsehallintoa ja yliopistoyhteisön omaa tahtoa kunnioittaen. Vain tältä pohjalta voidaan suomalaisia yliopistoja uudistaa siten, että ne voivat hoitaa nykyisiä perustehtäviään nykyistä paremmin.

Yliopisto on korkeinta tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta tarjoava kollegiaalinen ja edustuksellinen yhteisö, ei virasto eikä toisaalta myöskään yritys. Tälle pohjalle rakennettuna yliopistouudistus tarjoaa suomalaisille yliopistoille merkittäviä ja kestäviä kehitysmahdollisuuksia, joita eri yliopistot voivat tavoitella omista lähtökohdistaan. Yliopistouudistus vahvistaa suomalaisen sivistysyliopiston tulevaisuutta ja samalla lisää yliopistojen mahdollisuuksia haastaa omilla vahvuusalueillaan kansainvälisiä huippuyliopistoja.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin helppo yhtyä niihin näkemyksiin, joissa todetaan, että yliopistolain kokonaisuudistus on historiallinen. Se on pitkäaikaisen työn tulos ja Suomen tulevaisuuden kannalta äärettömän tärkeä.

Ottamatta nyt kuitenkaan laajemmin kantaa lain sisältöön on todettava, että lähetekeskusteluvaiheessa ja opetusministeriön valmistelussa lakiluonnokseen sisältyi vielä useita puutteita, heikkouksia ja ehkä asenteellisiakin pyrkimyksiä sinällään hyvään peruslinjaan. On todettava, että sivistysvaliokunta on kaiken kaikkiaan tehnyt monella tavalla erittäin hyvää työtä. Esitykseen on tehty todella tärkeitä muutoksia, ja lain sisältö kaiken kaikkiaan näyttäisi tällä hetkellä erittäin hyvältä.

Valiokunta on myös hahmottanut mahdollisia lakiin sisältyviä pelkoja, joita täälläkin on keskustelun aikana monessa yhteydessä esille tullut, sillä valiokunta on sisällyttänyt tänne mietintöönsä lausumaehdotuksen 1, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa yliopistouudistuksen toteutumista sekä vaikutuksia ja antaa asiasta selvityksen sivistysvaliokunnalle vuoden 2012 kevätistuntokaudella.

Haluan ottaa kantaa vain yhteen tämän kokonaisuuden kannalta ehkä pienehköönkin mutta monelle Suomen alueelle elintärkeään kysymykseen eli siihen, että yliopistokeskusten asema nyt tämän lain myötä vakinaistetaan ja niiden rahoitus näyttäisi sivistysvaliokunnan vahvalla tahdolla myös varmistuvan. Eduskunnan vuosittain päättämän 500 000 euron keskuskohtaisen kehittämisrahan lisäksi myös ministeriön kehyksessä jo ollut koordinaatioraha, 170 000 euroa keskusta kohti, toisi tällä päätöksellä ja mietinnön näkemyksellä koordinaatiorahalle pysyvyyden. Tuo koordinaatioraha ei toki aivan vastaa yliopistokeskusten toiveita mutta on kuitenkin päätöksenä aivan oikean suuntainen.

Tärkeintä näitten yliopistokeskusten osalta olisi nyt turvata niille työrauha ja keskittyminen rahoituksen pohdinnan sijaan enemmän tekemiseen ja kehittämiseen. Työtä niillä on erittäin paljon muun muassa ammattikorkeakoulujen ja yliopistokeskusten välisen tiiviimmän yhteistyön rakentamissa. Meidän pitää nyt yliopistolakiin tehtyjen parannusten vuoksi yliopistokeskusten osalta luottaa siihen, että kun budjettiperusteinen rahoitus varmistetaan, keskusten ei enää tarvitse elää vahvasti hankerahoituksen pohjalta.

Yliopistokeskusten merkitystä alueille ei voi kiistää eikä sitä myöskään tule vähätellä. Vanhasen hallitus on tehnyt erittäin hyvän työn tunnustamalla yliopistokeskusten merkityksen. Toki ed. Katajan puheenvuoron jälkeen on pakko myös todeta, että tämä yliopistokeskuspäätös tuli mahdolliseksi, sanoisinko näin, keskustavetoisesti ministeri Sarkomaan alkulinjauksiin tehtyjen muutosten myötä. Oli erittäin hyvä, että kokoomus tuli tässä lain jatkovalmistelun yhteydessä sille kannalle, että yliopistokeskukset ovat välttämättömiä ja ne on syytä tähän lakiin sisällyttää, mutta alkuperäinen opetusministeriön linjaushan oli toisenlainen.

Haluan tässä lopuksi, arvoisa puhemies, myös tarkentaa erästä uutta tai ehkä osin vanhaakin esille noussutta kysymystä, kun arvostamani ministeri Virkkunen toivoi helmikuussa, että yliopistokeskukset keskittyisivät tulevaisuudessa alueilta nousevien aikuiskoulutusten tarpeisiin. Näen itse niin, että tällainen tavoite ei olisi oikea, vaan katson, että esimerkiksi tutkintokoulutus ja tutkimustoiminta kuuluvat olennaisina osina keskusten toimintaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys on erittäin hyvä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Onko tiede keino ja väline vai itsetarkoitus? Monet tutkijat sanovat, että on olemassa itseisarvoista tiedettä. Varmasti on perustutkimuksen tarvetta, mutta nyt tarvitsemme myös yhteyttä yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.

Itse olin Tampereen yliopistossa siihen aikaan, jolloin ajateltiin, että yliopiston pitää olla täysin irti ja riippumaton yhteiskunnasta. Nyt ylipäänsä yliopistot on kytkettävä paremmin maakuntien kehitykseen ja yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa. Tällainen yliopisto voi olla Tampereen teknillinen yliopisto ja nimenomaan säätiöyliopistona. Me tarvitsemme uusia innovaatioita, jotta vientiteollisuutemme voi menestyä ja luoda meille uutta työtä. Tietenkin toivomme Pirkanmaalla, että tuo suuri Aalto ei pyyhkäise niin yli, ettei jäisi rahaa sinnekin Tampereelle.

Mutta me tarvitsemme myös humanistisia aloja, jotka tarvitsevat tukea, me tarvitsemme sivistysyliopistoa, me tarvitsemme yhteiskuntatieteitä ja sitä kautta sosiaalisia innovaatioita. Opetuksen tasoa yliopistoissa on nostettava. Tällä hetkellä tutkijat haalivat pisteitä tutkimuksillaan ja artikkeleillaan, opettamisella ei tienaa, pätkätöitä on liikaa yliopistoissa. Toivottavasti tämä korjaantuu myös lain hengen avulla. Suomalainen yliopisto ei ole ollut kovin kilpailukykyinen kansainvälisesti. Toivottavasti saamme lisää potentiaalia tästä laista myös.

Tämä lakihan on valmisteltu tiiviisti yhteistyössä yliopistokentän kanssa. Tärkeä periaate on yliopistojen hallinnollisen ja taloudellisen autonomian lisääminen. Näin ollen valtion säästöohjelmat eivät nyt kosketa yliopistoa. Valtio tulee onneksi vastaamaan tutkimuksen ja opetuksen perusrahoituksesta, ja yliopistot muuttuvat siis tilivirastoista joko julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai säätiöyliopistoiksi.

Keskustalle tärkeää on, että yhdenkään yliopiston ei tarvitse aloittaa julkisoikeudellisena laitoksena epävarmana valtion rahoituksen tuesta. Perusrahoituksen tulee olla tasapuolinen eri yliopistoille. Keskustalle tärkeät yliopistokeskukset ovat nyt mukana laissa. Niiden merkitys aluekehitykselle on kiistaton. Yliopistojen taloudellinen autonomia toivon mukaan tosiaan lisääntyy.

En minäkään pelkäisi ulkopuolisia asiantuntijoita yliopistojen hallituksissa. Ainakin se lista, mikä oli tuossa Tampereen teknillisen yliopiston hallituksessa, oli todella vaikuttava, eri alojen asiantuntijoita kaikki tyynni. Uskon, että he ovat yliopiston todellisia ystäviä eivätkä tuota vahinkoa yliopistolle.

Perustuslakivaliokunta antoi aiheellisesti uusia nuotteja. Nyt kun annetaan vapautta yliopistoille, annetaan todella vapaus eri yliopistoille itse määrätä, paljonko haluavat ulkopuolisia hallituksen jäseniä lain puitteissa. Opiskelijoita tulee olla mukana, koko yliopistokollegion tulee olla mukana. Näissä opiskelijoissa on tulevaisuus. Itsekin olen ollut aikoinaan laitosneuvostossa valitsemassa meille oikeaa professoria tiedotusoppiin.

Lukukausimaksua kokeillaan nyt kolmansien maiden opiskelijoille. Maisteriohjelma Erasmus Mundusta voidaan nyt hyödyntää Suomessakin, kun perimme lukukausimaksuja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Tietenkään en voisi ikinä hyväksyä sitä, että kotimaan opiskelijoilta perittäisiin lukukausimaksuja. Se ei olisi tällaisen pohjoismaisen mallin mukaista.

Mitä tulee ulkopuoliseen rahoitukseen tässä maailman taloustilanteessa, pidän erittäin tärkeänä, että valtion rahoitus jatkuu mahdollisimman tasapuolisesti eri yliopistoille, varsinkin julkisoikeudellisille. Yksityisen pääoman mahdollisuudet rahoittaa edes säätiöyliopistoja ovat varmaan hyvin rajalliset tällä hetkellä. Tärkeitä ovat myös yliopistokeskukset ja niiden rahoitus sekä se, että ne ovat mukana laissa. Ne ovat tärkeitä alueiden kehityksen kannalta. Yliopistojen tehtävän on oltava laaja tässä mielessä, ja myös tämä elinikäinen oppiminen kuuluu silloin tähän ajatukseen.

Kyllä yliopiston rahoitusasia on se olennainen asia. Kaikkien tieteenalojen on saatava rahoitusta tasapuolisesti. On olemassa esimerkiksi yhteiskunnallisia tiedekuntia, jotka eivät saa yksityistä rahaa, ei tutkimukselle eikä opetukselle. On turvattava tosiaan tämä meidän alueellinen verkkomme. Ylikansallinen rahoitus on tuonut uudet asetelmat koko eurooppalaiseen yliopistomaailmaan. Meillä Suomessa varsinkin keskusta on jo aikoinaan Kekkosen aikaan ajanut sitä, että meillä on laaja yliopistoverkko myös maaseudulla ja maakunnissa. Väestöpohjaan nähden meillä on todella monta yliopistoa, joidenkin mielestä ehkä liikaakin, mutta yhteistyöllä ja tällä uudistuksella koetamme yliopistomme säilyttää ja niitä kehittää myös yhteistyön suuntaan. Esimerkiksi Tampereen ja Jyväskylän yliopiston välillä on tämä allianssi. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ilman valtion rahaa mitään suuria tulolähteitä ei taantuman aikaan tule. Yliopistojen on itse tehtävä kansainvälisiä tutkimuksia, myytävä niitä, myytävä opetusta, kursseja, luotava vientikelpoista osaamista.

On huomattava, että ei USA:ssakaan muutama eliittiyliopisto ole ratkaisu kaikkeen. Obama haluaisi siellä myös tällaisen enempi kansanyliopistoverkon, ja siellähän on näitä State Universityjä. Olen itsekin sellaisessa ollut opiskelemassa. Jos puhutaan kansalaisyhteiskunnasta, pohjoismainen kaiken kansan yliopisto on mielestäni paras ratkaisu. Me olemme niin pieni kansa, että me tarvitsemme kaikki lahjakkuudet mukaan akateemiseen koulutukseen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yliopistotkin joutuvat muuttuvan maailman myrskyissä kohtaamaan ne tosiasiat, joiden edessä on oltava valmis uudistumaan. Käsiteltävänä oleva yliopistolain uudistus on pyrkinyt nostamaan esille ne mahdollisuudet, joiden avulla suomalaiset yliopistot pystyvät kehittymään ja kehittämään toimintaansa. Yliopistoilla on tärkeä merkitys tieteen, taiteen ja korkeatasoisen opetuksen ohella suomalaisen elinkeinoelämän linkkinä.

Päinvastoin kuin oppositio on väittänyt lain lisäävän yliopistojen eriarvoistumista erityisesti rahoituksen osalta, yliopistojen perusrahoitus ja maksuvalmiuden takaaminen säilyvät edelleen valtiolla. Konkursseilla vihjailu ei ole lainkaan asiallista. On myös kovin hämmentävää, kuinka skeptisesti on suhtauduttu yliopistojen mahdollisuuksiin kerätä lisärahoitusta ulkopuolisilta tahoilta, sillä tämä rahoitusosuus ei ole pois valtion budjetista eikä heikennä kenenkään asemaa. Päinvastoin se on kaikkien etu, että ulkopuolinen yhteiskunta tulee mukaan vahvistamaan suomalaista sivistysyliopistoa. Kommentit yliopistojen siirtymisestä markkinavoimien alle ja elinkeinoelämän pelinappulaksi ovat törkeä epäluottamuslause yliopistojemme korkeatasoiselle ja korruptoitumattomalle opetukselle ja tieteelle.

Arvoisa puhemies! Valtion hallintoa ja ohjausta pidetään usein byrokraattisena ja jäykkänä toimintamallina. Tällä lakiuudistuksella parannetaankin selkeästi yliopistojen toimintaedellytyksiä. Niille annetaan nyt enemmän toimintavaltaa, itsenäistä päätöksentekoa profiilistaan ja taloudestaan sekä ennen kaikkea henkilöstöpolitiikastaan. Henkilöstön asemastahan on täällä varsin paljon kannettu huolta tämän illan aikana. Monissa Euroopan maissa muutos on jo tehty ja kokemukset ovat olleet hyviä. Mitään maailmaa mullistavaa Suomessa ei siis olla tekemässä. Suomalaisen kilpailukyvyn ja osaamisen kannalta on elintärkeää, että maamme yliopistot saavat käyttöönsä riittävät työkalut kehittyäkseen alojensa huippuyliopistoiksi. Näin suomalaisella tiedemaailmalla on paremmat mahdollisuudet lisätä tutkimusyhteistyötään, kasvattaa opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden vaihtoa sekä verkottua kansainvälisillä foorumeilla.

Arvoisa herra puhemies! Tänäänkin keskustelussa on kärjistynyt hallituspaikkojen jakosuhde yliopistoväen ja ulkopuolisten välillä. Uusi laki edellyttää, että julkisoikeudellisten yliopistojen hallituksissa istuu vähintään 40 prosenttia ulkopuolisia jäseniä, mutta halutessaan ne voivat valita myös ulkopuolisten enemmistön. Tämä käytäntö on tavanomainen ulkomailla, sillä 90:llä maailman 100 merkittävimmästä yliopistosta on ulkopuolinen hallitus. Suomen ylioppilaskuntien liitto on omassa kannanotossaan tavoitellut sisäistä enemmistöä, ja näin ollen tämän lakiuudistuksen myötä se näyttää toteutuvan. Me kaikki saimme eilen Syliltä kannanoton, jossa he ilmaisevatkin, että Syl näkee hyvänä, että jo toteutuneissa hankkeissa on löydetty kompromissiratkaisu, joka omalla tavallaan huomioi yliopistoyhteisön vallan hallituksen valinnoissa. Lisäksi Syl ilmaisee olevansa iloinen sivistysvaliokunnan lausumaehdotuksista.

Arvoisa herra puhemies! Aivan varmasti tiiviimpi yhteistyö elinkeinoelämän kanssa hyödyttää myös opiskelijoita, sillä lisääntyvät harjoittelumahdollisuudet ja työelämäsuhteet ovat opiskelijan tulevaisuuden kannalta tärkeitä tekijöitä. Osaaminen ja kokemusten jakaminen auttavat kaikkia osapuolia kilpailukykyisempää Suomea rakennettaessa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen yliopistopolitiikan perusta on alueellisesti kattava yliopistoverkko. Sen ansiosta Lapin yliopistolla on ollut keskeinen rooli maakunnan kehittämisessä. Yliopiston alkuaikoina koulutuksen painotuksissa näkyi julkisen sektorin työvoimatarpeiden täyttäminen. Yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muuttuessa myös Lapin yliopisto on muuttunut. Yhteydet avoimeen sektoriin ovat vahvistuneet taiteiden tiedekunnan perustamisen, matkailualan tutkimuksen ja markkinointiprofessorin viran saamisen myötä. Lapin yliopiston muuttuminen kuvastaa hyvin sitä, että yliopistojen tulee elää ajassa ja vastata osaltaan muun yhteiskunnan kehittymiseen. Tähän pyritään uudistamalla kaksitoista vuotta vanha yliopistolaki kokonaisuudessaan. Uudistus onkin tarpeen.

Vajaa vuosi sitten SDP linjasi kannattavansa sellaista yliopistouudistusta, jossa yliopistojen toimintaedellytyksiä vahvistetaan, kansainvälistymisen haasteisiin varaudutaan ja yliopistojen autonomiaa lisätään. Uudessa yliopistolaissa on näitä elementtejä mutta myös paljon muuta. Uudistus on herättänyt niin opettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa hämmennystä, ja he vaativat lakiesityksen hylkäämistä tai ainakin jatkoaikaa asian valmistelulle. Valitettavasti hallitus ei tähän taipunut. Aivan oikeutetusti yliopistoväen mukaan yliopistojen kehittämisen lähtökohtana tulee olla laaja-alainen sivistys kapean hyötynäkökulman sijasta, henkilöstön äänen kuuluminen yliopiston päätöksenteossa, tieteellisen asiantuntemuksen arvostaminen sisällöllisessä ja strategisessa suunnittelussa sekä tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus rahoittajien intresseistä.

Yhtenä suurimpana huolenaiheena on lakiesityksen hallintomalli, jossa valta aiempaa vahvemmin siirtyy yliopiston ulkopuolelle. Lisäksi rehtorin valta kasvaa ja muun yliopistoväen asema heikkenee. Voidaanko tämän jälkeen rehellisesti puhua tieteen ja yliopistojen autonomiasta tai hyvästä henkilöstöhallinnosta?

Lakiesitys sallii yliopistoille kaksi hallinnollista muotoa: julkisoikeudellisen laitoksen ja säätiön. Tämä jakaa yliopistot kahteen kastiin. Erityisesti uudelle Aalto-yliopistolle annettava taloudellinen etumatka asettaa yliopistot eriarvoiseen asemaan. Tätä kehitystä vahvistaa myös se, että rahalahjoitusten keruussa onnistuneet yliopistot tulevat saamaan rahaporkkanoita. Pelkona on, että toisten yliopistojen kerätessä elinkeinoelämältä kerman päältä jäävät maakuntien yliopistot mopen osalle ja niitä uhkaa näivettyminen. Yhteydet tiedemaailman ulkopuolelle ovat tärkeitä kaikille yliopistoille. Eri tieteenalojen ja siten myös eri yliopistojen houkuttavuudessa sijoittajien näkökulmasta on kuitenkin suuria eroja. Lisäksi yritysmaailman rahoittajilla on helposti myös omat toiveensa tutkimustoiminnalle ja lopputulokset jäävät usein yrityssalaisuuden piiriin. Tieteen tulosten tulisi kuitenkin olla laajasti hyödynnettävissä, jotta ne voivat hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Lapin yliopiston pitkäaikainen rehtori Esko Riepula ennusti vastikään yliopistokapinaa ensi vuosikymmenen puolivälissä, kun hallinnon tulokset alkavat näkyä julkisuudessa. Hänen mukaansa opetus- ja tutkimushenkilökunnan palvelussuhteiden muuttaminen virkasuhteisista työsuhteisiksi johtaa palvelussuhteiden ehtojen ja rajojen etsimiseen tavalla, joka on ollut yliopistoissa ennentuntematonta. Kapina nousee myös siitä, kun tämä epälegitiimi järjestelmä alkaa ensi vuosikymmenellä ajaa valtion hiipuvan rahoitusvastuun paikkaajaksi maksuja asiakkailleen eli opiskelijoille. Tähän suuntaan raivataan jo tietä lakiesitykseen sisältyvällä mahdollisuudella kerätä lukukausimaksuja EU- ja Eta-maiden ulkopuolisilta henkilöiltä. Kritiikin paikka on myös se, että lain ja ajan myötä yliopistoa johtaa pieni piiri ja vaaleilla ei väkeä tarvitse enää vaivata. Näihin Eskon teeseihin on helppo yhtyä, ja vain tulevaisuus tulee näyttämään, käyvätkö ennustukset toteen.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on historiallisen suuri yliopistouudistus. Yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään, ja perustuslakivaliokunnan muutosesitysten jälkeen yliopistojen itsemääräämisoikeus säilyy perustuslain mukaisesti. Oleellisimmat sivistysvaliokunnan käsittelyssä tehdyt muutokset liittyvät hallituksen kokoonpanoon ja nimeämiseen.

Jotta voimme vastata globaaleihin haasteisiin, yliopistoja on vahvistettava panostamalla tutkimukseen ja opetuksen laatuun. Opiskelija—opettaja-suhdelukua on parannettava ja tutkimusrahoitusta lisättävä tuntuvasti. Tämä yliopistolakimuutos ei itsessään takaa resursseja, joten jatkossa on huolehdittava erityisen tarkasti opetuksen ja tutkimuksen perusrahoituksesta ja tieteen riippumattomuudesta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esiin yliopistojen määräaikaiset työsuhteet ja tutkijoiden työn poikkeuksellisuuden. On aivan turhaa todeta lain perusteluissa, että määräaikaiset työsuhteet ovat alan vakiintunut käytäntö. On nimittäin niin, että nämä määräaikaisuudet ovat monesti mielivaltaisen lyhyitä eikä tutkimustyö siten ole niin pitkäjänteistä kuin sen soisi olevan. Tähän on saatava muutos.

Tutkimustyö on luonteeltaan varsin poikkeavaa muihin henkisen tai suorittavan työn muotoihin verrattuna. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietämystä, jotain, mitä ei missään muualla ole aikaisemmin tehty. Siksi työ vaatii joskus aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Työn tuloksena on toisinaan projektin epäonnistuminen, ja tämä riski on myös hyväksyttävä osana tieteellisen työn luonnetta. Toisaalta myös alkuperäisessä tavoitteessaan epäonnistunut tutkimustyö voi hyödyttää jatkotutkimuksia tai synnyttää uusia ja täysin odottamattomia tuloksia.

Varsinkin perustutkimus on luonteeltaan epävarmaa, mutta toisaalta äärimmäisen tärkeää uusien innovaatioiden ja oivallusten synnylle. Myös kaupallisesti menestyvät sovellukset ja tuotekehitys pohjautuvat hyvin usein perustutkimuksen kautta todettuihin ilmiöihin. Tutkimustyön ominaispiirteet tekevät hankalaksi soveltaa tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä tieteelliseen työhön.

Projektityön menetelmät ajankäytön kirjaamisineen ja tiukkoine aikatauluineen ovat löytäneet tiensä yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Projektien ajallisen keston lyhyys ja rahoituksen lyhytjänteisyys niin ikään ovat haitallisia luovalle työlle ja hyvien tulosten saavuttamiselle. Tämä on edellä mainituista syistä epätarkoituksenmukaista, koska tieteellistä työtä ei kannata ohjata tehdasmaisella logiikalla.

Arvoisa puhemies! Hyvin suuresti menestyksemme suuntaan tulevina vuosina vaikuttaa se, kuinka Aalto-yliopistolle asetetut tavoitteet ja odotukset toteutuvat. Aalto-yliopiston rahoituspohja on poikkeuksellinen, sillä elinkeinoelämä lähtee mukaan Teknillisen yliopiston peruspääomaan. Aalto-yliopiston menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois. Kaikista yliopistoista ja niiden resursseista on huolehdittava erityisen hyvin. Yliopistot ja sivistys, luonnontieteet, tekniikka, mutta myös humanismi ja taiteet ovat koko kansan pääomaa ja sivistysvaltion tukijalka.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nostan enää tässä kaksi asiaa esille, toisena nuo yliopistokeskukset, jotka ovat aiheuttaneet aika paljonkin tänään keskustelua.

Eduskuntahan on joutunut viime vuosina lähes säännönmukaisesti lisäämään aina talousarvion käsittelyssä, eduskuntakäsittelyssä, yliopistokeskusten kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja valtion budjettiin. Sivistysvaliokunnassa saamamme selvityksen mukaan yliopistokeskusten kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin osoitettu määräraha on tarkoitus nyt tulevaisuudessa siirtää osaksi yliopistojen toimintaan osoitettavaa valtion rahoitusta. Näin myös yliopistokeskusten kehittämisen rahoitus tulee yliopistoindeksin piiriin ja määräraha korotetaan kustannustason nousua vastaavasti.

Tästä yliopistokeskuskirjauksesta kävimme valiokunnassa erittäin hyvän ja pitkän keskustelun. Valiokunta päätti varsin tiukkasanaisesti omaan mietintöön kirjata tuosta rahoituksesta, ja valiokunta kirjasi näin: "Valiokunta edellyttää, että yliopistokeskuksen toimintaa koordinoivalle yliopistolle osoitetaan vuodesta 2010 lähtien vuosittain 500 000 euroa ja koordinaatiomäärärahaa 170 000 euroa kutakin yliopistokeskusta kohden, mikä vastaa vuoden 2009 talousarvion yliopistokeskusten kehittämiseen varatun rahoituksen tasoa."

Sivistysvaliokunta piti myös välttämättömänä sitä, että yliopistojen rahoituksesta päätettäessä edellytetään yliopistojen osoittavan myös yliopistokeskuksille indeksikorotuksen mukaisesti korotetun määrärahan, ja näihin kirjauksiin olin itse erityisen tyytyväinen, ja niiden hyvistä muotoiluista ja näin vahvasti esiin nostamisesta kiitos kuuluu ennen muuta edustajille Puumala ja Kataja, jotka tekivät yliopistokeskusten eteen jälleen kerran hyvää työtä. Toivotaan, että tuo jatkuvan työn tarve nyt näiden kirjausten ja tämän uuden yliopistolain myötä hivenen helpottuu.

Toinen sellainen asia, jonka haluan vielä nostaa esille, on pitkään puhuttanut opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksien lisääminen. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan tavoitteena olevan, että yliopistot jatkossakin turvaavat opiskelijoiden tarkoituksenmukaiset liikunta- ja ravitsemuspalvelut, ja kuitenkin tilanne yliopistoissamme on hyvin haasteellinen. Korkeakouluthan ovat tällä hetkellä suomalaisen koulutusjärjestelmän ainoa osa, jossa ei ole lakiin perustuvaa liikunnan järjestämisen velvollisuutta, ja useiden korkeakoulujen liikuntapalvelut ovatkin tästä syystä juuri erittäin heikot eikä niiden kehittämiseen yliopistoissa ja korkeakouluissa panosteta sillä tavalla kuin pitäisi.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto totesi sivistysvaliokunnalle, että maailman huippukorkeakoulut ovat huippuja myös yhteisölleen tarjottavien hyvinvointipalvelujen osalta. Tällä hetkellä valitettavan monessa suomalaisessa korkeakoulussa erityisesti liikuntapalvelut ovat heikot eikä niiden kehittämiseen panosteta. Opiskelijoiden Liikuntaliitto nosti myös esille korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen vuodelta 2008 ja totesi, että suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 37 prosenttia miehistä ja 20 prosenttia naisista on ylipainoisia ja osuus kasvaa opiskeluvuosien myötä liikunnan määrän vähentyessä.

Samoista syistä korkeakoulujen liikuntapalvelut kirjattiin Itävallassa yliopistolakiin vuonna 2002 osana maan korkeakoulu-uudistusta. Tästä kirjauksesta sivistysvaliokunta kävi pitkän ja perusteellisen keskustelun, ja hyvin vahva oli myös se tahto, että olisimme voineet tuon tässä vaiheessa myös Suomen yliopistouudistuksen yh-teydessä lakiin kirjata, mutta tässä vaiheessa siihen ei ollut mahdollisuuksia, ja näin ollen valiokunta teki erittäin painavan lausumaehdotuksen, ja nyt kun ministeri Virkkunen on koko illan täällä tunnollisesti tätä keskustelua seurannut, niin haluan sen nostaa myös tässä esille. Eli jos sivistysvaliokunnan lausuma hyväksytään, niin sen myötä eduskunta edellyttää, että "hallitus seuraa, miten yliopistot järjestävät liikuntapalveluja opiskelijoille, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpi- teisiin opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksien edistämiseksi".

Tähän olisi mielenkiintoista vaikka vielä tämän keskustelun päätteeksi kuulla opetusministeri Virkkuselta ajatuksia siitä, millä tavalla yliopistoja ja korkeakouluja voitaisiin entistä paremmin ohjata tuon liikunnan kehittämiseen. Ymmärrän hyvin, että se on määrärahakysymys, mutta usein liikuntaan satsatut eurot ovat myös toiselta puolelta selkeä säästö.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Lain valmistelun kuluessa sekä tässä keskustelussa on korostuneesti noussut esille hallitusten ulkopuolisten jäsenten määrä. Sen sijaan hallituksen roolia ei ole tarkasteltu erityisen syvällisesti. Itse näen erittäin suurena muutoksena sen, että kun yliopistoista tulee itsenäisiä oikeushenkilöitä, niin hallituksen rooli muuttuu oleellisesti. Hallitukselle tulee selkeä vastuu yliopiston toimintalinjoista ja strategiasta, mutta hallitukselle tulee myöskin vastuu yliopiston taloudesta ja henkilöstöstä. Se ilman muuta tarkoittaa sitä, että yliopistojen hallitukseen tarvitaan myöskin uudenlaista osaamista.

Itse asiassa pidän termiä "ulkopuoliset" hyvin vääränä. Kyllä yliopistot osaavat valita hallituksiinsa sellaisia henkilöitä, jotka eivät varmasti ole ulkopuolisia, vaan sydämellään edistävät yliopiston asiaa. Jos itse olisin rehtori, mitä osaamista haluaisin hallitukselle, joka sparraisi rehtorin työtä? Minä toivoisin, että puheenjohtaja olisi sellainen, jolla olisi monialaista kokemusta sekä tieteen, elinkeinoelämän että taiteen parista. Hänellä olisi kokemusta puheenjohtajana toimimisesta, jotta hän pystyisi toimimaan niin, että hallitus toimisi hyvänä kollektiivina. Siellä saisi olla mukana yhden menestyneen kansainvälisen yliopiston aikaisempi rehtori. Siellä saisi olla mukana talousihminen, joka on saanut jonkun yliopiston talouden hyvään järjestykseen. Siellä pitäisi olla mukana tutkija, joka on luonut kansainvälisen uran, ehkä oman yliopistoni alumni. Siellä pitäisi olla samanlainen elinkeinoelämän edustaja, joka monipuolisesti tuntee tieteen ja yliopistotoiminnan ja elinkeinoelämän rajapinnat. Tämmöisellä ryhmällä olisi rehtorina mukava toimia ja luottavaisin mielin voisi saada toimintaansa sparrausta ja viedä yliopiston toimintaa eteenpäin.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut ed. Heinoselle vain huomauttaa, kun hän täällä totesi, että nyt liikuntapalveluista lakiin säätäminen ei ole ollut mahdollista. Kaikkihan on mahdollista ja uuden pykälän voi kirjoittaa ja asiasta säätää lailla, jos näin halutaan. Mutta oli ilmiselvää, että tällä hallituksella ei ollut halua tätä asiaa tämän enempää eteenpäin viedä. Tämmöinen lausuma tietenkin on hyvä, mutta kovin väljä ja kovin riittämätön tässä vaiheessa.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden hyvinvointi on aivan aiheellisesti noussut esiin myös yliopistolain käsittelyn yhteydessä. Sivistysvaliokunta hyvin perusteellisesti pohti myös tätä liikuntakysymystä, jota muun muassa Opiskelijoiden liikuntaliitto piti voimallisesti esillä.

Itse katson, että sivistysvaliokunta on kyllä tehnyt oikean ratkaisun siinä, että lain pykälään ei varsinaisesti tällaista tehtävää ole säädetty, koska, kuten olemme alustavasti todenneet, tässä laissa ei yliopiston tehtäviä olla sinänsä muuttamassa, vaan ainoastaan talous ja hallinto muuttuu. Sillä tavalla ei olisi ollut perusteltua pykäliin ehkä tällaista tehtävää lisätä, vaan se olisi edellyttänyt sitä, että hyvin laajat tehtäväluettelot olisi tullut muiltakin osin yliopistolakiin silloin tässä yhteydessä laittaa. Mutta on aivan oikein, että opiskelijoiden hyvinvointia seurataan tiiviisti. Nimenomaan liikuntapalveluiden kehittämisen puolella katson, että sekä Syl että Opiskelijoiden Liikuntaliitto tulevat olemaan niitä keskeisiä kumppaneita, joiden kanssa yhteistyössä opetusministeriö arvioi sitten opiskelijoiden hyvinvointia ja yliopistojen palveluiden kehittämistä myös tässä puolessa.

Nyt, kun yliopistoille tulee paljon (Puhemies: Minuutti!) laajempi autonomia, niin kyllä yliopistojen intresseissä myös on se, että ne kehittävät itseään todella vetovoimaisina paikkoina, joihin opiskelijat haluavat tulla opiskelemaan, joissa myös viihdytään ja jotka ovat vetovoimaisia. Kyllä kaikki opiskelijapalvelut ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmassa keskustelussa ed. Ravi, kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja, piti mielestäni erittäin hyvän puheenvuoron. Hän siinä viittasi ed. Södermanin analyyttiseen puheenvuoroon tästä yliopiston vähän periaatteellisemmasta kysymyksestä, mihin suuntaan olemme yliopistoa nyt kehittämässä. Ed. Ravi, kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja, nosti siinä samalla erittäin tärkeän asian esille eli hän nosti esille yliopiston henkilöstön, henkilökunnan, siinä mielessä, että yliopisto ei voi menestyä ilman hyvinvoivaa henkilöstöä. Miten henkilökunta, miten professorit, kaikki tutkijat, koko se, mikä sen yhteisön muodostaa, voi, tämä on minusta todella tärkeä kysymys myös ajatellen perusrahoitusta, millä yliopistoja rahoitetaan.

Sivistysvaliokunta on mietinnössään nostanut esille muun muassa opiskelijamäärän, josta on myös vuosia vuosia käyty keskustelua, ja sivistysvaliokunta mietinnössään toteaa, että Suomen yliopistoissa on opiskelijamäärän suhde opettajamäärään pitkään jo ollut huono ja sitä tulee selkeästi pyrkiä parantamaan. Tutkintotavoitteiden ja tutkintojen toteutumisen ohella opiskelija—opettaja-suhdeluvun tulee olla yksi keskeinen koulutuksen laadun indikaattori, samoin muun muassa opetushenkilökunnan pedagoginen pätevyys ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, siis kaikki se, millä me mahdollistamme sen, että opettajat eivät ole liian suuren taakan edessä.

Täällä on puhuttu, että opettajat ja tutkijat ja professorit vapautetaan, kun nyt tämä rakenne muuttuu, erilaisten hankkeitten ja tutkimusrahoituksen etsimisestä, että hallitus tekee tätä ja opettajat voivat tehdä sitä varsinaista omaa työtä. Mutta jos se oman työn opetusympäristö ja tutkimusympäristö ei mahdollista, sanotaanko, opetus- ja tutkimusrauhaa, vaan siellä on ylimääräisiä paineita, niin ymmärrämme, että henkilökunta ei pysty parastansa antamaan, vaikka tahtoa siihen ihan varmasti on.

Valiokunnassa lausumaehdotukseksi on nostettu riittävä perusrahoitus myös kaikelle tälle, että turvataan tämä perusrahoitus, siis on siellä nostettu hyvin vahvasti esille, että se turvataan, eli tämä neljäs lausuma, että eduskunta edellyttää, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus ja rahoitusta tulee kanavoida tasapuolisesti kaikille tieteen aloille.

Kun olemme puhuneet siitä, miten mahdollisesti humanistiset tieteet ja eri alat pystyvät ulkopuolista rahoitusta saamaan, niin se tällä valtion perusrahoituksella turvataan, että kaikki ovat tasaveroisessa asemassa. Toivon, että nämä lausumaehdotukset eivät jää vain sanoiksi, vaan ne ovat myös aivan samalla lailla ministeriössä ja ministerin pöydällä silloin, kun kehitysindikaattoreita mietitään.

Arvoisa puhemies! Vielä toinen asia, jonka haluan nostaa tässä esille, on tämä lausuma, jonka sivistysvaliokunta on kirjannut tästä lukukausimaksukokeilusta. Omassa aikaisemmassa puheenvuorossani en tähän kiinnittänyt huomiota, koska omassa vastalauseessani siitä ei ole mainintaa, mutta todella pidän tärkeänä sivistysvaliokunnan selkeää kannanottoa, että Suomessa yliopisto-opetus jatkossakin on maksutonta, ja sillä tavalla turvataan, että tämä lukukausimaksukokeilu ei saa viitata millään muodoin siihen, että maksullisuus tulisi yliopistoihin. Sen pitää olla vahva periaate.

Tämä lausumaesitys, joka täällä on, on nimenomaan näin, että eduskunta edellyttää, että lukukausimaksukokeilun tuloksia arvioidaan huolellisesti ja arvioinnin kriteerit määritellään mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen vasta sitten lähdetään lainsäädäntöön, miten jatkossa tämän lukukausimaksukokeilun myötä mahdollisesti lainsäädäntöä jatketaan.

Ja vielä ihan viimeiseksi, olen aivan samaa mieltä, mitä tässä oli tästä liikunnasta, ja todellahan on kysymys myös siitä, miten opiskelijoiden hyvinvointi mahdollistaa oppimisen.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Niin ikään haluan itse nostaa tämän liikunnan esiin, vaikka ministeri Virkkunen asiaan jo vastasikin. Todellakin on käymässä nyt niin, että korkeakoulut ovat jäämässä jatkossakin ainoaksi suomalaisen koulutusjärjestelmän osaksi, jossa ei ole lakiin perustuvaa liikunnan järjestämisvelvoitetta, tämä siitäkin huolimatta, että useat valtionhallinnon ohjelmat ja toimenpide-ehdotukset puoltavat liikunnan aseman virallistamista korkeakouluissa. Muun muassa opetusministeriön liikunnan asiantuntijaelin, Valtion liikuntaneuvosto, on ottanut kantaa asiaan ja puoltanut tätä.

Yliopistoyhteisön opiskelu- ja työkyvyn ja jaksamisen hyvinvoinnin näkökulmasta liikuntapalveluiden kehittäminen on erittäin tärkeää. Siinä mielessä on positiivista, että valiokunta on lausuman tästä asiasta tehnyt ja sitä seurataan ja ryhdytään sitten toimenpiteisiin, jos näin parhaaksi katsotaan.

Tyytyväinen olen siihen, että Aalto-yliopiston myötä tullaan vahvistamaan osaltaan muun muassa kulttuuritoimialojen liiketoiminta- ja yrit- täjäosaamista. Kulttuurialojen työllistävyyden merkitys on meillä varsin uusi asia. On välttämätöntä hyväksyä se tosiasia, että myös taiteilijat tarvitsevat kasvavassa määrin liiketoimintaosaamista oman elinkeinonsa harjoittamiseen. Minun mielestäni taide ja talous kuuluvat yhteen.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistuksen yhteydessä on käyty vilkas debatti koskien yliopistoyhteisön ulkopuolelta yliopiston hallitukseen valittavia jäseniä. Perustuslakivaliokunta kantoi äärimmäistä huolta ja vastuuta yliopiston itsehallinnosta. Lausunto mahdollistaa kuitenkin kaikki järkevät ja tasapainoiset yliopistojen hallituskokoonpanot.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että lain pakottava säännös, joka edellyttää ulkopuolisten jäsenten enemmistöä yliopiston hallituksessa, olisi ristiriidassa perustuslain yliopiston itsehallintoa koskevan sääntelyn kanssa. Yliopistokollegiolla tulee olla mahdollisuus valita yliopiston hallitus siten, että enemmistö hallituksesta koostuu yliopiston sisäisten ryhmien jäsenistä. Yliopistokollegiolla tulee myös olla mahdollisuus halutessaan valita hallituksen jäsenet niin, että enemmistö muodostuu yliopistoyhteisön ulkopuolisista jäsenistä. Yliopiston itsehallinnon vahvistamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että yliopistoyhteisön eri ryhmät eli professorit, muu henkilöstö ja opiskelijat ovat hallituksessa edustettuina.

Sivistysvaliokunta esittää mietinnössään lakia muutettavaksi siten, että vähintään 40 prosenttia julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen jäsenistä tulisi yliopistoyhteisön ulkopuolelta. Sivistysvaliokunta ehdottaa myös julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen jäsenten määrän muuttamista niin, että hallitukseen voidaan valita 7 tai 9 à 14 jäsentä. Näin taataan, ettei yliopiston hallitukseen muodostu enemmistöä ulkopuolisista jäsenistä, siis pakolla.

Sivistysvaliokunta esittää, että säätiöyliopiston hallituksen seitsemästä jäsenestä kolme valitaan perustajien tekemän ehdotuksen mukaan. Jotta valintatilanne olisi todellinen, ehdokkaita tulee olla perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla vähintään kaksinkertainen määrä valittaviin verrattuna. Näin säätiöyliopiston yhteinen monijäseninen hallintoelin — aivan loistava sivistysvaliokunnan lanseeraama uusi yliopistokäsite muutoin — poimisi puolet eli mieleisensä ehdokkaat. Vaikka itse olin tätä lausuntoa perustuslakivaliokunnassa antamassa, voinen silti kysyä, houkutteleeko tämä parhaita mahdollisia ehdokkaita hallituskandidaateiksi ja sitä kautta hallitukseen. Säätiöyliopiston hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valittaisiin joka tapauksessa yliopistoyhteisön ulkopuolisista jäsenistä.

Arvoisa puhemies! Yliopiston tavoitteena on vapaan tutkimuksen edistäminen. Jotta yliopistot pystyvät vastaamaan uuden oikeushenkilöasemansa ja taloudellisen toimintavapauden tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, on yliopiston etu hyödyntää yliopiston ulkopuolelta tulevien hallituksen jäsenten kokemusta ja osaamista. Ulkopuoliset jäsenet tuovat oman osaamisensa yliopistojen kehittämiseen ja lisäävät yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopiston toiminnan kannalta tulee huomata, että hallitus vastaa yliopiston strategisista päätöksistä, mutta ei puutu tutkimuksen tai opetuksen sisällöllisiin kysymyksiin.

Uuteen oikeushenkilöasemaan siirtyminen edellyttää yliopistojen pääomittamista. Valtio pääomittaa siirtymävaiheessa kaikkia yliopistoja siten, että niiden maksukyky ja vakavaraisuus turvataan. Yliopistot saavat tulevaisuudessa vähintään nykyisen suuruisen rahoituksen, sillä yliopistojen toimintaan osoitetut määrärahat sidottaisiin niin sanottuun yliopistoindeksiin, jonka rakenteesta ja painoarvoista säädettäisiin asetuksella.

Valtaosa yliopistojen rahoituksesta tulisi edelleenkin valtiolta, mutta uuden lain myötä yliopistojen peruspääomaa voidaan kasvattaa myös yksityisin lahjoituksin. Tätä on pidettävä myönteisenä seikkana.

Tuija Nurmi /kok:

Puhemies! Kansanedustajat! Haluan vielä käyttää puheenvuoron yliopistokeskuksista. Lahti on kasvukeskus, ja siellä on yliopistokeskus, ja kuten tästä mietinnöstä ilmenee, näiden yliopistokeskusten rahoitus on nyt turvattu, ihan kuten ed. Sampsa Kataja täällä aiemmin jo hyvin tarkkaan selvitti. En käy sitä toistamaan, mutta yhdyn hänen sanoihinsa, mitä hän tästä totesi, ja iloitsemme yhdessä, että olemme alueellemme saaneet yliopistokeskusten rahoituksen turvatuksi. Kiitos tästä päätöksestä ja työstä.

Tähän väliin haluan myös todeta sen, että täällä on puhuttu opiskelijoiden liikunnan tärkeydestä. Se on aivan oikein. Yliopistoilla on myös harrastustoimintaa, ja uskon, että monet ovat siinä jo mukana ja liikuntaa voidaan tietenkin sinne sisällyttää, ja se on varsin terveellistä. Ehkä se on myös semmoinen eräänlainen varsin amerikkalainen malli.

Mutta haluan tässä yhteydessä myös huomauttaa, ettei pelkästään liikunta ole tärkeää vaan myös se, että opiskelijat saavat asianmukaisen ja tasokkaan terveydenhuollon, koska on kysymys nuorista ihmisistä ja heillä on elämä edessään. Varsin usein nuoret ovat juuri akateemista loppututkintoa hankkiessaan voimiensa äärirajoilla. Jotkut oppineet ovat joskus kertoneet, että akateeminen loppututkinto rasittaa henkisesti ihan terveyden äärirajoihin saakka. Eli näitä nuoria on kaikin keinoin tuettava.

Valtio edelleen siis pitää huolen yliopistojen perusrahoituksesta ja sitä tukee indeksi, kuten täällä on jo todettu. Tämä ulkopuolinen rahoitus ei ole mikään uusi keksintö, sitä on ollut jo aikaisemminkin, se täytyy muistaa, eikä se ole tietenkään mistään muualta pois. Toivon, että nämä uudet kriteerit parantavat sitten opetuksen laatua ja takaavat myös sen, että tosiaan opettajia on opiskelijoita kohti enemmän. Se on mielestäni ihan keskeistä, jotta pääsemme hyviin oppimistuloksiin. Niin sanotuissa huippuyliopistoissa maailmalla opetusryhmät ovat pieniä. Lisäksi siellä opiskelu pohjautuu usein siihen, että tieto osataan jo ja sitten ryhdytään itsenäiseen ajatteluun, kritiikkiin ja väittelyyn, ja sitä kautta syntyy jotakin uutta. Tässä suomalaisilla on varmasti opittavaa. Sen huomaa tuolla kansainvälisissä yhteyksissä toimiessa, että siellä toivotaan debattia, keskustelua, kritiikkiä ja arvostelua, väittelyä, kun Suomessa taas katsotaan, että joka sellaiseen ryhtyy tai sitä tahtoo, on hankala henkilö.

Muistuttaisin, ihan niin kuin täällä ryhmämme puheenjohtaja ed. Ravi jo totesi, että uusi laki on yliopistojen itsensä toivoma uudistus, joka on saanut alkunsa rehtorien neuvoston manifestista vuodelta 2005. Kun ajatellaan tätä kansainvälistä vertailua, niin esimerkiksi Tanskassa ja Itävallassa on uudistuksia yliopistoissa toteutettu jo 2000-luvun alussa, ja Ranskassa paraikaa on käynnissä mittava yliopistouudistus. Euroopan yliopistojen on pystyttävä muuttumaan ja uudistumaan ajan hengessä, ettemme menetä opiskelijoita Amerikkaan ja Aasiaan.

Toivon kuitenkin, että tämä ulkopuolinen rahoitus ei aja siihen, että opiskelijat sitten saavat sen mukaan myös opiskelupaikan, jos sattuu olemaan yhteyksiä rahoittajaan. Työelämäyhteistyö sekä kansainvälinen vaihto niin opiskeluaikana kuin myöhemmässä akateemisessa työskentelyvaiheessa ovat tärkeitä, ja tiedän ainakin tuolta Manner-Euroopasta, että sitä odotetaan ja toivotaan. Ja kaikesta kritiikistä huolimatta toivon, että Aalto-yliopisto tekee oikean hyökyaallon.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen lähti arvailemaan kokoomuksen kannanmuodostusta yliopistokeskuskysymykseen. En rohkene tehdä samaa keskustan suuntaan, mutta totean, että meillä kokoomuksessa yliopistokeskukset on koettu tärkeiksi. Meillä on ymmärretty se, että kaikki viisaus ei asu esimerkiksi täällä Helsingissä, vaan viisautta löytyy myös muualta Suomesta. Siitä kertoo esimerkiksi se, että meillä Porissa yliopistokeskuksessa on useita akatemiatutkijoita ja tieteellisten artikkeleiden määrä on samaa tasoa kuin joissakin pienemmissä yliopistoissa.

Toisaalta meillä kokoomuksessa ymmärretään yliopistokeskusten rooli alueiden elinvoimaisuuden ylläpitäjänä. On selvää, että ketterät yliopistokeskukset pystyvät reagoimaan nopeasti lähellä olevan ympäröivän yhteiskunnan tarpeeseen muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen osalla. Itse kun olen ollut ottamassa kantaa yliopistolakiin niin sivistys- kuin perustuslakivaliokunnassakin, niin täytyy kuitenkin muistuttaa, että jo sitä ennen asiaa on pohdittu ja kokoomus puolueena otti kannan, että kirjaus yliopistokeskuksesta pitää saada tähän lakiin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Omalla opintielläni aikanaan useasti kuulin hokeman, että ei tule opiskella vain suoritusten vuoksi tutkinnon kiilto silmässä vaan tulee opiskella elämää varten. Tämä mielestäni pätee myös oppia antaviin oppilaitoksiin. Yliopistot eivät voi olla olemassa vain itseään varten, vaan tärkeää on vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Yliopistojen tulee olla olemassa elämää varten.

Nyt tehty uudistus on yliopistoille selkeä parannus tästä näkökulmasta. Yliopistot tarvitsevat suhteita ympäröivään yhteiskuntaan ja tämän uudistuksen myötä mahdollisuudet tähän lisääntyvät. Syntyy kontakteja, joista hyötyvät kaikki tahot: opiskelijat, tutkijat, yliopistot itse, elinkeinoelämä ja yhteiskunta.

Yliopistouudistuksen myötä yliopistot voivat paremmin keskittyä perustehtäväänsä, opetukseen, tutkimukseen ja taiteelliseen toimintaan. Suuri haaste on silti olemassa, ja se on valmistumisajat. Itse toivoisin, että yliopistot osaltaan nyt pontevammin tarttuvat niihin. Olisi suotavaa, että yliopistoissa tehostettaisiin opintojen ohjausta sekä aikaisempien yliopisto-opintojen tunnustamista. Myös pääsykoekäytäntöjä on tärkeä kehittää.

Arvoisa puhemies! Kun keskustelu yliopistolain muutoksesta alkoi, todettiin useasta suusta, että tämä uudistus tulee olemaan parasta, mitä yliopistoille on tapahtunut niiden olemassaolon aikana. Muutosvastarinta kuitenkin alkoi täällä salissakin jo ennen kuin asiaan oli edes kunnolla perehdytty ja epäluuloisuus levisi kulovalkean tavoin. Pelkoja ja skeptisiä ääniä on kuultu laajasti käsittelyn aikana ja uudistuksen kuluessa näitä näkökulmia on myös huomioitu. Se näkyy tässä muokatussa esityksessä.

Suurin uudistushan on ollut, että hallitukset kootaan nyt tällä uudella menetelmällä. Mielestäni tämä skeptisyys kollegiovalintoja kohtaan on ollut suhteettoman suuri mörkö vielä tätä viimeistäkin versiota tehtäessä. (Ed. Rajamäki: Se on perustuslain takia vähän ongelmallinen!) — Toki näinkin, mutta silti siihen liittyy edelleen asenteita. (Ed. Pulliainen: Perustuslaillisia asenteita!) En oikein ymmärrä, miksi yliopistojen ei voida luottaa valitsevan itselleen päteviä osaajia, joilla on ymmärrystä yliopistoista ja niiden toiminnasta. (Ed. Pulliainen: Eihän meillä mitään ole!) — Uudet tehtävät tuovat yliopistoille ja niiden hallituksille uutta vastuuta ja näin osaamistarpeita, joita ei välttämättä yliopistoilta itseltään löydy. Tämä uudistus on tässäkin mielessä hyvä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustajia Rajamäki ja Tiusanen äskeisistä kommenteista, siitä, että kaikkiin uudistuksiin sisältyy asenteita. Muistutan nimittäin, että 1970-luvulla vasemmistolaisuutta vietiin (Ed. Pulliainen: Se olin minä!) yliopistojen autonomiasta välittämättä erittäin suurella väkipakolla kaikkiin yliopistoihin. Siinä unohdettiin autonomia sillä tavalla, että oppisisältöihin puututtiin, yliopiston rakenteisiin puututtiin, (Ed. Pulliainen: Olitteko paikalla silloin?) professorit valittiin puoluejäsenkirjan mukaan. Siinä oli autonomia teidän mielestänne, niinkö? Katson, että se oli häpeällistä aikaa Suomen yliopistoille. (Ed. Rajamäki: Missä niitä demareita on siellä professoripuolella?) — Ei luojan kiitos missään, mutta terveisiä Tampereen yliopistosta, jossa aloitin opiskeluni vuonna 1981, ja sieltä oli kyllä pahat muistot. Luojan kiitos olen syntynyt sen verran myöhemmin, etten 1970-luvulla joutunut aloittamaan opiskelujani siellä. — Mutta muistutan siis, että asenteita on jokaisessa muutoksessa. Se muutos, mitä tällä hetkellä ollaan tekemässä yliopistoille, parantaa pelkästään niiden autonomiaa. Se tekee niistä osaa yhteiskunnasta selkeästi vapaammin kuin koskaan aikaisemmin. Se antaa niille mahdollisuudet kehittää opetusta niillä edellytyksillä, mitä yliopistolta yhteiskunnan on oikeus rahoittajana vaatia.

Puutun ainoastaan yhteen keskeiseen asiaan, näihin lukukausimaksuihin. Asia on hyvin vähäinen, ja tuntuu kohtuuttomalta, että siitä on niin kovasti kohkattu lehtien palstoilla ja opiskelijajärjestöissä. On vedottu eriarvoisuuteen. Muistutan, että järjestelmä, jossa EU:n ulkopuolisten maiden opiskelijat tulevat Suomeen opiskelemaan ilmaiseksi, on suomalaisia opiskelijoita kohtaan mitä eriarvoistavimpaa. On kestämätöntä väittää, että meidän pitäisi samanarvoisuuden takia tarjota ilmaista opiskelua Suomessa ihmisille, jotka vaativat täällä opiskelua vieraalla kielellä. Me järjestämme englanninkielistä opetusta sitä varten, että ulkomaalaiset ihmiset pääsevät Suomeen. Näihin opinto-ohjelmiin toki valitaan suomalaisia. Se on sinänsä rikkaus, olen itse ollut kokemassa tätä laajastikin, mutta se, että me täysin vastikkeetta annamme opinnot, jotka maksavat helposti yli 100 000 — tutkinnon hinta — on kohtuutonta suomalaista veronmaksajaa kohtaan.

On toki aivan tärkeää, että tätä seurataan, mihin tämä johtaa. Me haluamme, että jatkossakin Suomeen tulee eri kulttuurin edustajia opiskelemaan. Tämä aivovuoto ei saa tyrehtyä jatkossakaan, mutta kyllä suomalaisella veronmaksajalla, suomalaisella yliopisto-opiskelijalla on oikeus vaatia, että joku vastike siitä ulkomaalaisellekin syntyy, jos ei opiskelusta sinänsä, niin sitten täytyy keskustella siitä, millä lailla myöhemmin Suomeen työtä tehdessään hän jää kustantamaan sitä opintoa ja tutkintoa mitä on saanut.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming puuttui siihen välihuutoon, että kaikissa hankkeissa on asenteita. Tämän hankkeen alkuperäiset asenteet ovat hiukan liutuneet tuossa käsittelyn aikana, ja siinä kyllä yliopistojen opiskelijat, professorit, tutkijat ovat olleet auttamassa niin, että jo valiokuntatyöskentelyssä, valiokunnan enemmistön mietinnössä näkyy tämä järkeistäminen ja tiettyjen asenteiden vähentyminen. Tässä mielessä emme voi koskaan tietenkään sanoa, että olisimme jotenkin ilman asenteita. Tämä oli välihuutoni lähtökohta.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan asenteet ovat vähentyneet. Pidin ylipäätään alkuperäistä hallituksen esitystä erinomaisena. Pidin hyvin valitettavana sitä, että pieni osa yliopistojen henkilökuntaa lähti barrikadeille lähinnä Suomen eduskunnan opposition siivittämänä etsimään epäoikeudenmukaisuuksia ja epäkohtia laista, joka oli erinomainen. Mutta koska suomalainen demokratia on sitä, että kaikkia kuunnellaan, on toki hyvä, että tässä kohtaa näitä asenteita on saatu liudennettua ja sivistysvaliokunta on löytänyt tähän lakiin sellaisen muodon, että se voidaan nyt oppositiossakin varmastikin tukien ja hurraata huutaen viedä eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rupean innostumaan jo.

Ed. Hemmingille totean, että minä olen ollut yliopiston professori vuodesta 1975 lähtien ja yliopistoyhteisössä työskennellyt 51 vuotta ja minuun on ottanut erittäin suuri määrä nimenomaan professoreita yhteyttä ja niistä useimmat lienevät teidän puolueenne äänestäjiä kaiken lisäksi.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi aatteesta. Olen nimittäin havainnut viime aikojen keskustelussa hieman piirteitä siitä, että yliopisto — tai ehkä paremminkin ja laajemminkin sivistys — olisi jotenkin muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, johon aina silloin tällöin voidaan soutaa sivistystä hakemaan. Olen pitänyt tätä käsitystä hieman vieraana. Samaan aikaan olen törmännyt sellaiseen ajatteluun, että se sivistyksen mitta täyttyy siellä koulussa, että pelkästään koulusivistys on kaiken a ja o, siis että alakoulussa täytetään siihen lasiin hieman vettä, yläkoulussa vähän lisää, ehkä sitten lukiossa tai vaikka ammattikoulussa jälleen lisää ja sitten yliopistossa lirautetaan se viimeinen tilkka, jonka jälkeen sivistyksen muki on täynnä.

Oma ajatukseni nojaa paljon laajempaan, huomattavasti laajempaan sivistyskäsitykseen, elinikäiseen oppimiseen, jossa niitä tilkkoja voidaan täyttää vielä paljon myöhemmässä vaiheessa eikä lasi läiky yli, ja toisaalta käsitykseen, jossa yliopistoyhteisön vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja sivistyksen vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa on hyvin olennainen tekijä.

Olen erittäin iloinen siitä, että molemmat näistä asioista on kirjattuna lakiin, toisaalta elinikäinen oppiminen, joka nousee mietinnössä vahvasti esille, ja toisaalta yliopistojen ja muun yhteiskunnan vuorovaikutus on myöskin mietinnössä vahvasti ilmaistuna. Se on myöskin oman puolueeni aatemaailman ydintä.

Keskustalaiseen aatteeseen kuuluu myös mahdollisuuksien tasa-arvo. Opintojen maksuttomuus on niin ikään kirjattu lakiin vahvasti. EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilusta valiokunta teki lausuman, kuten täällä on tänään todettu. Siinä korostetaan kokeilun arviointikriteerien nopeaa määrittelyä ja myös tulosten tiukkaa arviointia.

Herra puhemies! Keskusta on pitänyt koko yliopistolain valmistelun ja käsittelyn ajan esillä yliopistojen perusrahoituksen vahvistamista ja toisaalta yliopistokeskusten aseman turvaamista. Nyt valiokunnan mietinnössä on kirjaukset molemmista.

Valiokunta edellyttää, että yliopistoille taataan jatkossakin riittävä valtion perusrahoitus, oli suhdannetilanne millainen tahansa. Yliopistokeskukset ja niiden toimintaa koordinoivat yliopistot saavat tulevaisuudessa vähintään nykyisen tasoiset määrärahat. Perusrahoitus ja määrärahat on sidottu indeksiin, eli ne seuraavat yleistä kustannustason kehitystä. Alkuperäisessä esityksessä yliopistokeskuksilta esitettiin poistettavaksi koko koordinaatiomääräraha.

Valiokunnan mietintöön saatiin myös lausuma yliopistoliikunnan järjestämisestä. Hallituksen tehtävänä on nyt seurata liikuntapalveluiden järjestämistä opiskelijoille ja tarvittaessa ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Opiskelijoiden ja henkilökunnan jaksaminen on oleellinen osa yliopistoyhteisön hyvinvointia. Tällä hetkellä esimerkiksi liikuntamahdollisuudet on järjestetty eri yliopistoissa hyvin vaihtelevalla tavalla. Halusimme korostaa liikunnan merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille.

Lopuksi hyvään esitykseen parannettavaa tai toisaalta asia, joka ei ollut sivistysvaliokunnassa esillä ja joka ei ehkä suoranaisesti sen ratkaisuvaltaan kuulukaan, mutta liittyy olennaisesti asiaan. Se on elokuva- ja lavastustaiteen asema uudessa Aalto-yliopistossa. Mielestäni sen organisointia ja sijaintipaikkaa on vielä syytä tarkkaan pohtia.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo pitkään todettu tarvetta yliopistojen uudistamiseen, ja siksi yliopistouudistusta on valmisteltu huolellisesti ja yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Yliopistojen oma viesti eduskuntaan päin on ollut ennen kaikkea se, että riittävä perusrahoitus turvataan ja yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään.

Suomi tarvitsee menestyäkseen elinvoimaisen yliopistolaitoksen, jolla me selviämme monista tulevista meitä kohtaavista haasteista. Tavoitteena tulee olla kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen. Kaiken muutoksen keskellä ja jälkeenkin yliopistolaitoksen tulee säilyä alueellisesti kattavana ja sen vaikuttavuutta alueillamme tulee vahvistaa laadukkaan koulutuksen ja tuloksekkaan tutkimuksen kautta. Lisäksi yliopistojen täydennyskoulutuksella tulee olemaan jatkossa merkittävä rooli vahvistettaessa osaamista erityisesti työelämän nopeassa muutoksessa.

Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaan koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena siten, että se vastaa globaaliin haasteeseen sekä ammatti- ja väestörakenteen muutokseen. Yliopistouudistuksen tavoitteena on maassamme annettavan korkeimman koulutuksen kehittäminen. Hallitusohjelman mukaan yliopistoja ja ammattikorkeakou-luja kehitetään duaalimallin pohjalta, joka perustuu toisistaan poikkeaviin tutkintoihin, tutkintonimikkeisiin ja tehtäviin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjako ja tehtävät selkiytetään.

Lakiesityksellä ei muuteta siis yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäistä suhdetta, eikä yliopistojen perustehtävä uudistuksen myötä muutu. Uudenkin yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. On myös hyvä, että Suomessa pitkään myös yliopistojen toiminnassa luonnollisena pidetty elinikäinen oppiminen on kirjattu lakiehdotukseen.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että suomalaiset yliopistot olisivat dynaamisia sivistysyliopistoja. Toisaalta muutos vaatii nopeaa reagointiherkkyyttä ja kykyä vastata kilpailuun. Toisaalta yliopistojen tulee edelleenkin toimia kansallisen sivistyksemme perustajina ja levittäjinä se- kä keskeisinä kulttuurilaitoksina. Opiskelijoiden kannalta tärkein uudistuksen tavoite on luonnollisesti koulutuksen laadun parantaminen ja se, että opiskelu on mahdollista mahdollisimman joustavasti ja eteneminen opinnoissa tavoiteajassa.

Riittävä perusrahoitus on perusedellytys sille, että yliopistot voivat asianmukaisesti hoitaa tutkimus- ja koulutusvelvoitteensa myös taloudellisesti vaikeissa suhdannetilanteissa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi valtion tulee huolehtia siitä, että yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus ja rahoitusta tulee kanavoida tasapuolisesti kaikille tieteenaloille.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on joutunut viime vuosina lähes säännönmukaisesti lisäämään eduskuntakäsittelyssä yliopistokeskusten kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja valtion budjetissa. Onkin ilolla tervehdittävä sitä, että sivistysvaliokunta edellyttää, että yliopistokeskuksen toimintaa koordinoiville yliopistoille osoitetaan vuodesta 2010 lähtien vuosittain 500 000 euroa ja koordinaatiomäärärahaa 170 000 euroa kutakin yliopistokeskusta kohden, mikä vastaa vuoden 2009 talousarvion yliopistokeskusten kehittämiseen varatun rahoituksen tasoa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva yliopistolaki antaa Suomen yliopistoille mahdollisuuden kehittyä nykypäivän edellyttämällä tavalla korkeimman opetuksen, tieteellisen tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan eturintamassa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tämän vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä sosialidemokraatit kantoivat huolta yliopistoille suunnatuista määrärahoista ja totesimme, että niillä ei pystytä vastaamaan kovenevan kilpailun haasteeseen. Pidimme tärkeänä, että kansainvälinen huippututkimus erikoistumisen kautta turvataan ja että yliopistojen perusrahoitusta nimenomaan lisätään tiede- ja teknologianeuvoston esitysten mukaisesti eli vaalikaudella 200 miljoonan euron edestä.

Ne tärkeät periaatteet, jotka kirjasimme muun muassa vastalauseeseen tämän vuoden talousarvion yhteydessä, olivat nimenomaan siinä, että suomalaisen yliopistojärjestelmän on toimittava sivistysyliopistoihanteen mukaan ja toiminta on rahoitettava pääosin julkisista varoista, jotta myös yliopistojen tutkimuksen riippumattomuus pystytään varmistamaan, ja että myöskin eri tieteenalojen ja eri yliopistojen välinen tasa-arvo on keskeinen lähtökohta.

Maan yliopistoja on tähän saakka kohdeltukin pitkälti samojen periaatteiden mukaisesti, mutta hallitus niin sanotussa uudistustyössään luopuu näistä periaatteista. Erityisen suurta huolta olemme kantaneet juuri siitä, että aluekehityksen kannalta maakuntien yliopistojen ja jossain määrin ammattikorkeakoulujenkin kehitysedellytykset ovat vaarantumassa, mikäli ne jätetään kerjuun varaan eli yksityisten yritysten kiinnostuksen varaan.

Nämä hallituksen esitykset on tehty ihan erilaisessa maailmassa, sellaisessa maailmassa, jossa ei voitu kuvitella, miten syvään vapaaseen pudotukseen Suomen talous, koko maailmantalous, joutuu. Tämä taloudellinen finanssikriisi, työttömyyskriisi, tulee kohtelemaan Suomea viennistä riippuvaisena maana vielä muita maita kovemmin. Hyvin monien yritysten ja vientiteollisuuden johdon taholta on kommentoitu sitä, että ei heillä ole kovin suuria mahdollisuuksia lähteä yliopistojärjestelmää pelastamaan. Tältä osin, kun ajatellaan tulevan kasvun ja Suomen tulevaisuuden nousun tekijöiden kasvupotentiaalin vahvistamista, niin nyt valtion tulee satsata näihin t&k- ja yliopisto- ja ammattikorkeakoulupanostuksiin eikä jättää niitä yksityisten yritysten varaan tässä tilanteessa. Yritysten mahdollisuudet ovat todella erilaiset.

On myöskin todettava, että hallituspuolueet ovat täällä kovasti väistelleet sitä tosiasiaa, että myös siitä kritiikistä, mitä sosialidemokraatit esittivät, että yliopiston ulkopuolisilla jäsenillä olisi enemmistö, perustuslakivaliokunta joutui toteamaan, että tämä oli ristiriidassa perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaisen yliopiston itsehallinnon periaatteen kanssa. Tämä osoittaa myöskin lain valmistelusta sen, että jotain sosialidemokraattista kammoa omista opiskeluajoistaan kokevan ed. Hemmingin lailla halutaan nyt varmistaa se, ettei varmasti liian itsenäisestä ja yrityksistä riippumattomasta tutkimus- ja yliopistomaailmasta enää jatkossa tarvitsisi kärsiä.

Kuitenkin sosialidemokraattien vastalauseesta poiketen olen kyllä sitä mieltä, että EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden maksuttomuuskysymyksessä pitää kyllä myös tehdä kriittisiä uudelleenarviointeja. Tätähän edellisessä hallituksessa ministeri Kalliomäen aikana myöskin selvitettiin, ja kansleri Raivio ja yliopistomaailma myöskin esittivät tästä hyvin painavia näkökohtia. Kyseessähän on niin merkittävä taloudellinen panostus, useiden satojen miljoonien eurojen voimavarojen panostus, että se ei voi olla tällaisena aikana ihan sivujuonne. On tehtävä uudelleenarviointeja. On varmasti nimenomaan EU:n ulkopuolisten maiden kasvun ja kehitystyön tukemiseksi stipendi- ym. järjestelmillä edettävissä mieluummin kuin avoimen piikin laittamisella tällä tavalla kuin nykyinen käytäntö on.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki tuossa edellä maalasi uhkakuvaa siitä, että yliopistot joutuvat nyt kerjuulle. Aika erikoinen väite. Ketäänhän ei pakoteta keräämään ulkopuolista rahaa, ja valtio takaa kaikkien yliopistojen riittävän perusrahoituksen ja maksuvalmiuden kaikissa tilanteissa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samasta asiasta haluan sanoa ed. Rajamäelle, että kyllä voimakkaasti liioittelette. Eivät yliopistot kerjuulle joudu. Ainoastaan tilanteessa, jos ne ottavat säätiömuodon ja lähtevät sitä hakemaan, haetaan ulkopuolista rahaa, mutta kaikki julkisoikeudelliset yliopistot pysyvät edelleen samassa rahoitusmallissa, paitsi että valtio tuo 150 miljoonaa euroa meidän julkisoikeudellisten yliopistojen vakavaraisuuden varmistamiseksi, ja se on hyvä asia.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kymmenen vuoden ajan, jonka olen ollut täällä eduskunnassa, yliopistoista on jatkuvasti tullut paljon huutoja siitä, että nykytila ei ole tyydyttävä, ongelmia on paljon, parannusta kaivataan, ja tällä lainsäädäntömuutoksella parannusta nyt tulee. Nykyisin pätkätyöt vaivaavat; tulevaisuudessa vakinainen työsuhde on pääsääntö. Nyt nuorten tutkijoiden ura ei etene; tulevaisuudessa tulee neliportainen tutkijakoulutus. Nyt opiskelijoiden mahdollisuudet valmistua tavoiteajassa takkuilevat; tulevaisuudessa opiskelijoiden ja opettajien välistä lukumääräsuhdetta parannetaan. Nyt opetuksen laatua on moitittu; tulevaisuudessa korostetaan pedagogista osaamista. Nyt perusrahoitus laahaa perässä; tulevaisuudessa se sidotaan indeksiin. Nyt tuottavuusohjelma kalvaa; tulevaisuudessa siitä päästään eroon jne. jne.

Huolestuttavaa on se, että tällä hetkellä meillä Suomessa on vain yksi yliopisto 100 parhaan joukossa maailmalla, kun taas Pisa-tutkimustulosten mukaan olemme kolme kertaa peräkanaa olleet kärjessä perusopetuksessa. Muutosta siis tarvitaan. Se on välttämätöntä. Me olemme kaikki tässä salissa samaa mieltä tästä asiasta. Yliopistot päästetään nyt vapauteen valtionhallinnon byrokraattisista koukeroista tilivirastoina. Ne vain kahlitsevat eivätkä toimi innovoivina ja uutta luovina ympäristöinä. Uusi yliopistolaki on vapaan eduskunnan lahja vapautuville yliopistoille, ja tässäkin tapauksessa, niin kuin monessa muussakin, käy niin, että lopussa kiitos seisoo.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Yliopistot syntyivät nimenomaan autonomisina vapaan ajattelun ja tieteen harjoittamisen paikkoina ympärillään paljon konservatiivisempi eurooppalainen vahvasti katolisen kirkon hallitsema ajatusmaailma ja ehkä kaupunkien porvariston myöskin hyvin vahvasti taloudesta lähtevät intressit. Se pystyi näistä erottautumaan, ja sen autonomia on ollut aina hyvin tärkeä asia.

Nyt nimenomaan tämä hallituksen alkuperäinen esitys polki autonomiaa ja pyrki yliopistot alistamaan ja kyykyttämään ne markkinaliberalismin alaisuuteen, joka kieltämättä on tällä hetkellä ollut vahva mantra. Tosin nyt finanssi- ja talouskriisi pudottaa pohjan tältä markkinaliberalismin autuudelta. On syytä kiittää yliopistojen opettajia, yliopiston opiskelijoita, professoreita siitä, että ne ovat auttaneet parantamaan vähintään jonkin verran tätä hallituksen esitystä täällä eduskunnassa, mutta kolme varsin mittavaa ja hyvinkin perusteltua eriävää mielipidettä, nämä vastalauseet, osoittavat edelleenkin sen, että tämä työ on jäänyt kesken. Joka tapauksessa perustuslakivaliokunta on osoittanut hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti todella tämän 123 §:n rikkomuksen, joka alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältyi.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Jouduin olemaan tämän mielenkiintoisen keskustelun aikana poissa, mutta haluan ehdottomasti käyttää puheenvuoron tässä äärettömän tärkeässä asiassa.

Turun yliopisto perustettiin 1920-luvulla, ja silloin 20 000 aivan tavallista varsinaissuomalaista, pääasiassa yksityishenkilöä, lahjoitti varoja yliopiston perustamispääomaan. Muun muassa oma isoisäni oli silloin kansakoulunopettaja ja oli antanut 1 000 markkaa silloista rahaa — minulla ei ole aavistustakaan, kuinka suuri summa se on ollut silloin — tähän yliopiston perustamiseen. Sieltä listoilta löytyy maanviljelijöitä ja tavallisia työmiehiä ja varmasti porvaristoa ja paremmin toimeentulevaa väkeä. Silloin oli halua rakentaa jotain uutta, ja minusta tässä tilaisuudessa, missä me nyt olemme säätämässä uutta yliopistolakia, on jotain samaa kuin siinä, mitä silloin oltiin tekemässä. (Ed. Rajamäki: Kyllä listakeräys tarvitaan!) Haluttiin rakentaa jotain uutta Suomen tulevan hyvinvoinnin hyväksi, jotain, minkä varaan voidaan rakentaa. Se oli hieno hanke, ja niin on tämäkin.

On nimittäin kuljettu hyvin pitkä matka siitä, kun neljä vuotta sitten rehtorien neuvosto antoi manifestinsa, jossa yliopistoille vaadittiin itsenäistä oikeushenkilöasemaa, taloudellisen toimintavapauden lisäämistä sekä monipuolisempia rahoituslähteitä. Maamme tulevaisuuden kannalta he näkivät välttämättömänä, että yliopistot saavat uuden lain myötä modernimmat ja kilpailukykyisemmät toimintaedellytykset. Tämän uuden lakiehdotuksen ydin on ennen kaikkea yliopistojen autonomian ja rahoitusmahdollisuuksien laajentaminen. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin valtio tulee takaamaan yliopistojen perusrahoituksen, mutta toisaalta tähänkin asti yksityinen rahoitus on ollut hyvin merkittävässä asemassa yliopistoilla.

Laki tulee kuitenkin luomaan kestäviä vaihtoehtoja myös yliopiston oman varallisuuden hyödyntämiseen ja kasvattamiseen. Tätä omaa varallisuutta voidaan sitten käyttää lisänä sen päälle, mitä valtio perusrahoituksellaan yliopistolle antaa, ja yliopisto saa itse päättää, mihin se sen käyttää, oman autonomian puitteissa. Siinä yliopistot pystyvät tukemaan sitä eriytyvää kehitystä, jolla haetaan erityisosaamista ja kansainvälistä huippua kunkin yliopiston omista lähtökohdista ja vahvuuksista lähtien.

Täällä käydyssä keskustelussa on suhtauduttu hyvin varauksella yliopistojen hallitusten ulkopuolisiin jäseniin ja heidän rooliinsa yliopistojen päätöksenteossa. En oikein jaksa ymmärtää, mikä tässäkin niin vaikeaa on. Uuden, valmisteilla olevan yliopistolain mukaan opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan päätöksenteko säilyy vahvasti yliopistoyhteisön omissa käsissä. Yliopiston valintakollegio valitsee tämän yliopiston hallituksen, ja niin ollen se itse päättää, ketä sinne tulee.

On erittäin tärkeää myöskin se, että yliopiston hallituksen puheenjohtaja valitaan näistä ulkopuolelta tulevista jäsenistä. Hän ikään kuin nousee yliopiston sisäisten vääntöjen yläpuolelle ja ohjaa tämän hallituksen työskentelyä kuitenkaan määrittelemättä sen sisältöjä, koska sen määrittelee yliopiston hallitus itse.

Herra puhemies! Suomi tarvitsee yliopistouudistuksen. Muuttuvassa maailmassa korkeakoulutuksen, sivistyksen ja luovuuden arvo nousee entisestään ja entistä enemmän keskiöön. Meidän on oltava nopeita ja innovatiivisia. Keskinkertaisuudella me emme tule pärjäämään kovassa globaalissa kilpailussa. Meidän on pyrittävä jatkuvasti huipulle, ja tämä lakiesitys antaa sille pohjaa. Lakiesitys antaa yliopistoille mahdollisuuden kehittyä huipulle. Se antaa mahdollisuuksia. Toivottavasti yliopistot tarttuvat tähän, niin kuin uskon, ja todella vievät suomalaisen yliopistojärjestelmän maailman kärkeen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa asiassa voin sanoa, että sivistysvaliokunnassa on tehty kovasti töitä. Tuon tässä esille humboldtilaisen tiedeyliopiston ihanteen. Näen, että sitä emme saa kuitenkaan kadottaa. Tämä täytyy kaikissa muuttuvissa ajoissakin muistaa, samoin akateeminen vapaus. Nämä ovat arvoja, joiden toivon olevan pysyvästi yliopistomaailmassa esillä.

Arvoisa puhemies! Tuon vielä esille eräät näkökohdat, jotka liittyvät avoimeen yliopistoon, kesäyliopistotoimintaan, kesälukukausiin. Nämä ovat monille vasta ylioppilaiksi tulleille tai muille avain ja alku yliopisto-opiskeluun tai mahdollistavat sitten täydentävien yksityisten arvosanojen saannin. Pidän hyvin tärkeänä, että jatkossa myös kehitetään näitä yliopistojen palveluita.

Tiedän esimerkiksi kotipaikkakunnaltani Keuruulta, että monet opiskelijat ovat saaneet juuri avoimen yliopiston tai hajautetun arvosanaopetuksen kautta ensimmäiset kontaktit yliopisto-opintoihin ja saaneet suorituksiakin kokoon ja tätä kautta opinnot ovat voineet edetä, tai sitten useat henkilöt ovat hankkineet jo olemassa olevan tutkinnon rinnalle omana harrastuksenaan, kiinnostuksenaan tai pätevöitymishalunaan yksittäisiä arvosanoja. Haluan alleviivata myöskin tätä mahdollisuutta. Toivon edelleen, että yliopistomaailma voisi toimia mahdollisimman oikeudenmukaisena, niin että opiskelijan oikeusturva on myöskin turvattu, jotta opinnot voivat edetä tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Haluan myös korostaa sitä tärkeää merkitystä, joka yritystoiminnan, elinkeinoelämän kehittämisen ja opetuksen, muun muassa avainosaamisen ja ammattikorkeakoulun yhteistyöllä on paikallisessa kehittämistyössä. Me tarvitsemme tätä yhteistyötä, täsmäkoulutusta entistä enemmän muun muassa osaamiskeskusten ja shokkien toteuttamiseksi. Mutta halusin äskeisessä puheenvuorossani korostaa sitä, että missään tapauksessa perusopetuksen ja tämän aluekehityksen kannalta tärkeiden maakuntayliopistojen ja ammattikorkeiden kehittäminen ei voi jäädä sen varaan, että tässä vaikeutuvassa taloustilanteessa ne joutuvat tosiaan ulkopuolisen rahoituksen varassa toimintaansa ajattelemaan. Silloin me ajamme erittäin voimakkaan aluekehityksen syöksykierteen myöskin entistä voimakkaammaksi.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Yliopistolakiuudistus on varmasti tarpeellinen, mutta se on jakanut mielipiteitä kovasti. Erityisesti ovat puhuttaneet hallinto ja rahoitus ja lukukausimaksukokeilu. Sivistysvaliokunta on laatinut asiasta hyvän mietinnön, ja pidän hyvänä, että hallitus nyt sitten seuraa tämän uudistuksen etenemistä. On tärkeää, että yliopistojen toiminta turvataan ja tätä kautta myös kilpailukykyä voidaan vahvistaa.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on herättänyt paljon keskustelua täällä eduskunnassa, yliopistoissa sekä ihan tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Esitys on saanut osakseen sekä kehuja että arvostelua.

Sivistysvaliokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota annettuun palautteeseen, ja valiokunta on tehnyt esitykseen useita tarkennuksia ja parannuksia muun muassa perustuslakivaliokunnan lausuntojen perusteella.

Kaikki tässä salissa lienevät yhtä mieltä siitä, että yliopistolain uudistus on tarpeen. Yliopistouudistus on yliopistomaailmasta noussut vaatimus, jota on valmisteltu vuosikausia moniin julkisiin selvityksiin sekä asiantuntijalausuntoihin pohjautuen. Yliopistot, henkilöstö ja opiskelijajärjestöt ovat olleet vahvasti mukana tämän lain valmistelutyössä.

Lakimuutoksen vastustajat ovat tuoneet äänekkäästi esille, että muutosesityksiä on kuultu muttei kuunneltu, tarkoittaen tällä sitä, ettei muutosesityksiin ole reagoitu. Kyllä on reagoitu. Kaikkia muutosesityksiä on kuitenkin mahdotonta ottaa huomioon, koska ne ovat olleet monen suuntaisia ja osittain myös keskenään ristiriitaisia.

Sivistysvaliokunnan lausuntoon liitettiin kolmen oppositiopuolueen vastalauseet. Yksi vastalauseiden huolenaihe on yliopistojen itsemääräämisoikeuden kaventuminen. Voin kuitenkin helpottaa opposition huolia tässä asiassa. Uusi yliopistolaki päinvastoin lisää yliopistojen taloudellista ja hallinnollista autonomiaa.

Taloudellista autonomiaa esitys lisää muodostamalla nykyisin valtion tilivirastoina toimivista yliopistoista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Näin yliopistoille luodaan nykyistä paremmat toimintaedellytykset sekä vahvistetaan opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Näillä toimilla vastataan yliopistojen omaan eduskunnalle jo vuosia tulleeseen viestiin, jossa halutaan riittävän perusrahoituksen turvaamista ja yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämistä.

Yliopiston itsemääräämisoikeuden kaventumista pelätään myös hallinnollisella puolella. Voimassa olevan lain mukaan yliopiston hallituksessa tulee olla vähintään yksi ja enintään yksi kolmasosa yliopistoyhteisön ulkopuolisia jäseniä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisen mukaan yliopistoilla on hyviä kokemuksia ulkopuolisten jäsenten osallistumisesta hallitustyöskentelyyn. Talon ulkopuolelta valittavien jäsenten on huomattu tuovan lisäarvoa yliopiston toimintaan, mutta he eivät saa olla minkään tahon edunvalvojan asemassa.

Etukäteispeloista huolimatta hallituksen ulkopuoliset jäsenet tulevat olemaan yliopistoille vahvuus, eivät uhka. Turhia pelkoja pienentää myös valiokunnan muutosesitys, jonka mukaan vähintään 40 prosenttia hallituksen jäsenistä tulee olla yliopiston ulkopuolisia. Yliopisto voi kuitenkin itse valita hallituksen enemmistön yliopiston ulkopuolisista, jos se niin itse haluaa.

Sivistysvaliokunnan mietinnön vastalauseessa tuotiin esille myös huoli henkilöstön asemasta. Kuten valiokunta mietinnössään mainitsee, on tämän uudistuksen päälinjaus yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian lisääminen. Kun yliopistojen kokonaismenoista kaksi kolmasosaa muodostuu henkilöstömenoista, ei itsenäistä oikeusasemaa tosiasiassa ole ilman omaa työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa. Yliopistoille annetaan uudistuksen myötä mahdollisuus omaan henkilöstöpolitiikkaan, joka mahdollistaa nykyistä koko valtiokonsernin henkilöstöpolitiikkaa paremmin yliopistotoiminnan ja yliopistoyhteisön erityispiirteiden huomioon ottamisen.

SDP vastustaa myös lukukausimaksukokeilua Eta-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta. Kevään aikana esillä olleissa keskusteluissa on ollut tulkittavissa, että Eta-alueen ulkopuolisille suunnattu lukukausimaksukokeilu olisi ensimmäinen askel yleisiin lukukausimaksuihin ja sitä kautta yksilöiden taloudelliseen asemaan perustuviin koulutusmahdollisuuksiin. (Ed. Pulliainen: Se on ihan luontevaa, että näin käy!)

Sivistysvaliokunta painottaa lausunnossaan voimakkaasti suomalaisen koulutuspolitiikan perustan olevan sen maksuttomuudessa, joka takaa korkeakoulututkintoon johtavan opetuksen maksuttomuuden. Näin tuleekin olla, ja tästä on pidettävä kiinni viimeiseen asti.

Lakiesitys kuitenkin mahdollistaa määräaikaisen maksullisuuskokeilun EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille yliopistojen esittämien vieraskielisten maisteriohjelmien puitteissa. Valiokunta edellyttää, että näitä lukukausimaksukokeilun tuloksia arvioidaan huolellisesti.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti korkeatasoinen koulutusjärjestelmämme houkuttelisi maksullisuudesta huolimatta lahjakkaita opiskelijoita Suomeen. En siis pidä järkevänä, että korkeakoulutuksen maksuttomuudesta tulee ylimääräinen vetotekijä, joka houkuttelisi Suomeen opiskelijoita niin kauan kuin tästä osaamisesta ei hyödytä meillä päin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan selvää, että tämän sinänsä tarpeellisen yliopistouudistuksen heikoin kohta liittyy perusrahoituksen varmistamiseen vaikeissakin suhdannetilanteissa, kuten valiokunta mietinnössään toteaa. Me elämme nyt tuota vaikeata suhdannetilannetta muun muassa, ja perusrahoituksesta me emme nyt sitten tässäkään tilanteessa saa tinkiä myöskään humanististen yliopistojen tai taideyliopistojen kohdalla. Aalto-yliopistolle on osoitettu avokätisesti rahaa. Sieltä on nyt lupa myös odottaa vahvoja tuloksia määräajassa.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täällä käyty viisituntinen keskustelu yliopistoista osoittaa yliopistojen tärkeän roolin suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen, että uudistus koetaan todella merkittäväksi.

Yliopistot ovat suuren muutoksen edessä ensi vuoden alusta. Niiden on määrä irrota nyt lopultakin valtion holhouksesta ja saada oma taloudellinen, hallinnollinen autonomia.

Kaikkialla ei ehkä ole tiedostettu vielä, kuinka suuri muutos tulee olemaan koko yliopiston toiminnan kannalta se, että todellakin yliopistot muuttuvat itse työnantajiksi, niiden palkkalistoille siirtyy 33 000 työntekijää. Siellä olevat 150 000 opiskelijaa tulevat eri tavalla yhteisön omistajiksi ja osallisiksi, kun omalla kampuksella päätetään yhä suurempi osa yliopiston asioista. Tähän astihan opetusministeriö on hyvin tiiviisti käynyt yliopistojen kanssa vuosittaisia tulosneuvotteluja ja erilaisella hankerahoituksella ja ohjauksella on ollut tiivis osa yliopistojen toiminnassa, mutta ensi vuoden alusta yliopistot saavat nyt toimivallan entistä enemmän omiin käsiinsä. Yliopistoille ei muun muassa hankerahoitusta enää nykyisessä muodossa ole tulossa opetusministeriöltä, vaan kaikki rahoitus kootaan yhdelle momentille, joka jaetaan yliopistoille, ja yliopistolla on entistä suurempi vastuu ja valta päättää itse siitä, mitkä ovat ne strategiset painopistealueet yliopiston sisällä ja ne hankkeet, joihin lähdetään ja joita halutaan rahoituksella painottaa. Tämä muuttaa hyvin paljon myös tiedekuntien johtamista yliopiston sisällä ja kaikkinaista toimintaa.

Tähän liittyy myös tuo ed. Puumalan esiin ottama asia. Hän viittasi, että koordinaatiomääräraha oltaisiin tässä nyt lakkauttamassa tai poistamassa, mutta tästä ei ole kysymys, vaan kyse on nimenomaan siitä, että jatkossa jaetaan nämä rahat suoraan opetusministeriöstä yhtenä pottina sinne yliopistolle ja yliopisto itse suuntaa rahoituksen niihin hankkeisiin, jotka kokee tärkeiksi, niin kuin yliopistokeskukset yliopistoille ovat.

Totta kai odotettavissa on, että myös yliopistokeskusten samoin kuin yliopistojen puolella tehdään jatkuvasti tätä rakenteellista kehittämistä eli valitaan niitä omia strategisia painopistealueita sekä tutkimuksen että koulutuksen osalta. On hyvin tärkeää se, että pystymme entistä paremmin hyödyntämään nykyiset resurssit niin, että meillä tutkimuskenttä ja koulutuksen kenttä ei jatkossa olisi näin sirpaleinen kuin tänä päivänä, vaan saisimme samalla rahalla entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa koulutusta ja tutkimusta.

Ed. Rajamäki oli huolissaan yliopistojen perusrahoituksesta. Olette varmasti tietoinen siitä, että tämä hallitus on lisännyt yliopistojen voimavaroja huomattavasti edeltäjiään enemmän. On totta, että takamatka oli varsin pitkä, koska kustannukset ovat nousseet paljon enemmän kuin yliopistojen rahoitus viime vuosina, ja sen vuoksi on tärkeää, että tähän lakiin on nyt saatu tuo indeksiehto, jonka mukaisesti yliopistojen rahoitus tulee jatkossa nousemaan indeksiä vastaavalla tavalla, ja hallituskausittain sovitaan sitten ja päätetään ne merkittävät tasokorotukset, joita tuolle rahoitusmomentille tulevat. Jatkossa indeksi sitten vuosittain nostaa sitä määrää.

Julkisista varoistahan yliopistojen rahoitus tällä hetkellä tulee, ja näin on jatkossakin. Ainoastaan noin viitisen prosenttia yliopistojen toimintaan tulevasta rahoituksesta tulee tällä hetkellä yritysten rahoittamana. Valtaosa tulee suoraan valtion budjetista ja loput kattaa lähinnä Tekesin ja Akatemian rahoitus, jossain määrin EU:n rahoitus, ja näin tulee olemaan jatkossakin.

Itse en oikein pidä siitä, että täällä edustajat puhuvat maakuntayliopistoista. Mielestäni suomalaisia yliopistoja ei voida tällä tavalla jakaa kahteen kastiin, että olisi jonkinlaisia kaupunkilaisyliopistoja ja maaseutuyliopistoja, jotka olisivat hyvin erilaisia tai eriarvoisessa asemassa. Kyllä kaikille tulee rahoitus aivan samojen periaatteiden mukaisesti jatkossakin. Maakuntayliopistot samalla lailla kuin koko suomalainen yliopistokenttä pohtivat sitä omaa profiiliaan parhaillaan ja tavoitteena on, että jatkossa meillä profiloidutaan ja valitaan entistä enemmän omia strategioita jokaisessa suomalaisessa yliopistossa. Ensi vuoden alusta yliopistojen määrä tulee vähenemään 16 yliopistoon fuusioiden ja yhdistymisten seurauksena, ja se on aivan tervetullut kehitys, että yhdistetään voimia ja saadaan näin lisää laatua ja vaikuttavuutta toimintaan.

Tässä ed. Orpo ja muutamat muut turkulaiset ovat muistelleet, kuinka Turun yliopistoon aikoinaan kerättiin rahaa, kun sitä oltiin perustamassa. Nyt yliopistoille avataan myös mahdollisuus kerätä ulkoista pääomaa itselleen. Vaikka valtio vastaa kaikkien perusrahoituksesta jatkossakin, niin yliopistolla on mahdollisuus ottaa myös lahjoituksia vastaan. Kun täällä jo viitattiin siihen, pitäisikö laittaa listakeräys menemään, niin mikä ettei, koska eduskuntahan on nimittäin kyllä säätänyt lain, jonka mukaan yksittäiset kansalaiset saavat ...

... verohelpotuksia tämän ja ensi vuoden aikana, jos lahjoittavat rahaa yliopistoille, ja tähän kannustan ilman muuta kaikkia kansanedustajia myös mukaan ja tukemaan omaa yliopistoaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Aivan lyhyesti arvoisalle ministerille: Oulun yliopisto on ruvennut jo meiltä emerituksilta ja emeritoilta keräämään rahaa ja syyllistänyt meidät suorastaan niillä kerjuukirjeillä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, sosialidemokraatit ovat nimenomaan pitäneet ja kantaneet huolta siitä, että tulevaisuudessakin turvataan koko maassa alueellisesti tasa-arvoinen julkinen korkeakoululaitos, joka tukee aluekehitystä ja elinkeinoelämän edellytyksiä. Se edellyttää, että yliopistojen rahoitus on turvattu ei listakeräyksillä vaan valtion toimesta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää valiokuntaa hyvästä työstä etenkin yliopistokeskusten rahoituksen kirjaamiseksi mietintöön. Se on erittäin tärkeää meille niissä maakunnissa, missä meillä ei ole varsinaista yliopistoa, vaan yliopistokeskus näyttelee tärkeää roolia.