Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Viime eduskuntavaalien yhteydessä saimme nähdä ja kokea hyvin poikkeuksellisen tapahtumaketjun. Ryhmä liikemiehiä mitä ilmeisimmin pyrki ostamaan poliittista vaikutusvaltaa itselleen. He kattavasti rahoittivat eri vaalikampanjoita, ja tämä rahoitus ei tullut julkisuuteen, mikä ehkä jossain määrin kertoo tuon rahoituksen luonteesta. On täysin selvää, että tässä tilanteessa Suomessa on syytä ehdottomasti tiukentaa vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöä.

Tältä osin on tehty ensimmäiset toimenpiteet ennen viime eurovaaleja. Henkilöehdokkaiden osalta tiukennettiin jo vaalirahoitusta koskevaa säännöstöä, ja nyt tuon kokonaisuuden toinen paketti on päätettävänä täällä eduskunnassa. Tässä paketissa on sääntöjä puolueitten rahoituksesta mutta myöskin täydentäviä sääntöjä ehdokkaiden rahoituksesta. Olennaisen tärkeätä on kaiken kaikkiaan se, että meillä on ajanmukaiset säännöt, jotka ovat korkeimmalla eurooppalaisella tasolla ja jotka turvaavat rahoituksen avoimuuden. Merkittävää myöskin Suomessa on se, että Suomi on ollut puolueitten rahoituksen avoimuuden osalta selkeässä jälkijunassa. Meillä ei ollut minkäänlaisia säännöksiä puoluerahoituksen avoimuudesta, sen sijaan useimmissa maissa tällaisia säännöksiä on olemassa. Tältä osin nyt tehdään selkeä korjaus säännöksiin.

Arvoisa puhemies! Olennaista tässä muutoksessa, jonka eduskunta nyt hyväksyy, on se, että ensinnäkin tuille asetetaan enimmäismäärä. Puolue saa ottaa enimmillään 30 000 euroa vuodessa yhdeltä taholta, ja eduskuntavaaleissa oleva ehdokas saa ottaa enintään 6 000 euroa yhdeltä taholta vaalikampanjaansa varten. Tämän tarkoituksena on tietysti pitää huolta siitä, että ei synny niin voimakkaita sidonnaisuuksia, että suurilla tukisummilla voitaisiin ohjata kansanedustajaa tai muuta valittua edustajaa ja hänen toimintaansa. Uskon, että näillä rahamääräisillä rajoituksilla on merkittävä vaikutus siihen, että rahoittajia on useita ja yhdenkään rahoittajan merkitys ei todellakaan ole sellainen, että sillä olisi vaikutusta edustajan toimintaan.

Toinen tärkeä elementti on avoimuus tässä lainsäädännössä. Lähtökohtana on se, että jos puolue saa avustuksen, joka on yli 1 500 euroa, tai jos eduskuntavaaleissa oleva ehdokas saa avustuksen, joka on yli 1 500 euroa, niin tuo lahjoitussumma täytyy ilmoittaa. Tällä tavalla pidetään huolta siitä, että jo varsin pienetkin ilmoitukset tulevat kansalaisten ja äänestäjien tietoon. Tämä lisää avoimuutta ja myöskin varmasti pitää huolta siitä, että se rahan lähde, josta raha tulee, on rehellistä.

Kolmas erittäin olennainen seikka, joka nyt tulee uutuutena tässä yhteydessä vielä lisäksi, on se, että näitten ilmoitusten pitää olla ajantasaisia. Eli kun vaalikampanjan aikana avustus on saatu, seuraavan kuukauden 15. päivään mennessä täytyy Valtiontalouden tarkastusvirastolle ilmoittaa tuo yli 1 500 euron avustus. Näin ollen ehdokkaan rahoitusta voidaan koko vaalikampanjan ajan seurata ja pitää huolta siitä, että nähdään, minkälaisia rahoittajatahoja ehdokkaalla on, ja voidaan arvioida, minkälaisia nuo rahoittajat ovat. On täysin luonnollista, että erilaiset poliittiset, aktiiviset järjestöt voivat tukea ehdokkaita, mutta on sinänsä hyvä, että tuo sidonnaisuus tältäkin osin tiedetään. Eli voidaan sanoa, kaiken kaikkiaan muutokset ovat terveeseen suuntaan vieviä ja lisäävät olennaisesti avoimuutta.

Mitä tulee sitten niihin muutoksiin, joita perustuslakivaliokunta on tässä yhteydessä käsitellessään lakiesitystä käsitellyt ja hyväksynyt, voidaan ensinnäkin todeta se, että mitä tulee tuen laskemiseen, niin jo edellisessä mietinnössään ennen eurovaaleja perustuslakivaliokunta oli huolissaan siitä, onko näin, että voidaan kuljettaa eri tahojen kautta samaan kampanjaan saman lahjoittajan toimesta rahaa. Tältä osin perustuslakivaliokunta tässä yhteydessä täsmentää säännöstä siten, että ehdokkaan tukiryhmän ja muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön samalta tukijalta saamia suorituksia käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Eli kysymys on siitä, ylitetäänkö 1 500 euroa eduskuntavaaleissa. Silloin jos on usealle yhdistykselle annettu tukea, joka käytetään samaan kampanjaan, ne täytyy laskea yhteen. Tällä tavalla pidetään huolta siitä, että avoimuus käytännössä toimii.

Toinen mielenkiintoinen kysymys oli kysymys ilmoituksista. Täällä hallituksen esityksessähän on säännös siitä, että kun on vaali-ilmoitus, vaali-ilmoituksen yhteydessä täytyy ilmoittaa maksajan nimi. Tältä osin perustuslakivaliokunta totesi ensinnäkin, että 1 500 euroa on raja avoimelle lahjoitukselle ja tältä osin, jos kysymys on alle 1 500 euron lahjoituksesta vaalikampanjaan, jonka on tehnyt yksityishenkilö, tätä summaa ei saa kertoa kenellekään, se kuuluu yksityisyyden suojan piiriin ja myöskään Valtiontalouden tarkastusvirasto ei ota tällaisia ilmoituksia alle 1 500 euron lahjoituksista vastaan ylipäätänsä eikä rekisteröi näitä. Tämä on siitä syystä tärkeätä, että todellakin turvataan yksityisyyden suoja. Pitää muistaa se, että kansalaisilla pitää olla oikeus osallistua poliittiseen toimintaan, tukea myöskin poliittista toimintaa taloudellisesti. Heillä on myöskin vaalisalaisuus, että kun he äänestävät, niin pitää turvata se, ettei tiedetä, millä tavalla he äänestävät vaalissa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että pitää voida antaa pieniä tukia puolueelle, osallistua sillä tavalla puolueen tai ehdokkaan vaalikampanjaan ja kuitenkin samanaikaisesti säilyttää yksityisyydensuoja ja tuon puoluesidonnaisuuden ei tarvitse eikä pidä tulla julkisuuteen.

Näitten ilmoitusten osalta perustuslakivaliokunta totesi, että ilmoituksessakin täytyy olla tuo 1 500 euron raja, mikä tarkoittaa sitä, että jos ilmoitus on ollut 1 500 euroa ja sen on maksanut yksityishenkilö, näissä tilanteissa ilmoitukseen ei tarvitse eikä pidä eikä saa laittaa tuon lahjoittajan ja maksajan nimeä. Tämä on tietysti johdonmukaista tuon yksityisyyden suojan periaatteen kannalta.

Lisäksi kuitenkin perustuslakivaliokunta täydensi säännöstä, että jos on kysymys puolueen ilmoituksesta tai ehdokkaan omasta ilmoituksesta, jonka puolue itse maksaa tai ehdokas itse maksaa, niin ei tarvitse omaa nimeä laittaa siihen. Jos siinä on ehdokkaan nimi ilmoituksessa, niin kuin yleensä vaali-ilmoituksessa on, selkeästi näkyvillä tai puolueen nimi selkeästi näkyvillä, tiedetään, että se on puolueen tai ehdokkaan itsensä maksama, jos ei ole ketään muuta maksajaa ja tuo nimi on siinä selkeästi esillä.

Tämän lisäksi täytyy sanoa, että täällä oli velvoite myöskin kunnallisvaaleissa ilmoittaa kaikista kampanjoista Valtiontalouden tarkastusvirastolle, ja silloin puhutaan noin 20 000 ilmoituksesta. Tältä osin perustuslakivaliokunta totesi, että kun kunnallisvaaleissa täytyy ilmoittaa vain yli 800 euron lahjoitukset vaalikampanjaan, niin ei ole tarkoituksenmukaista, että muutaman sadan euron kampanjoita, joita on lähes 90 prosenttia kunnallisvaalikampanjoista, ilmoitettaisiin Valtiontalouden tarkastusvirastolle, mikä aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista työtä ja jossain määrin voi jopa häivyttää näitä suuria kampanjoita, kun pyritään etsimään eri kampanjabudjetteja. Tältä osin perustuslakivaliokunta totesi, että ei tarvitse ilmoittaa kunnallisvaaleissa kampanjoita, jotka ovat alle 800 euroa, mutta kuitenkin täytyy ilmoittaa kirjallisesti Valtiontalouden tarkastusvirastolle allekirjoituksella, että kampanja on suuruudeltaan alle 800 euroa. Tähän ilmoitukseen luotetaan, tosin Valtiontalouden tarkastusvirastolla on aina mahdollisuus tehdä pistokokeita ja katsoa, pitääkö tuo ilmoitus tältä osin paikkansa.

Sitten ihan pieniä detaljeja. Tähän mennessä jo saatettiin havaita se, että kun puolueet järjestävät tilaisuuksia, ryhmäkokouksia, puolueitten puoluekokouksia, niin kunnat ovat jo kyselleet, minkälaista vieraanvaraisuutta puolue saa ylipäätänsä tarjota, koska nyt kielletään puolueelta ja ehdokkaalta valtion ja valtionyhtiöiden ja kuntien tuki. Tältä osin täällä oli vähäinen vieraanvaraisuus hallituksen esityksessä, ja perustuslakivaliokunta on täsmentänyt sitä sillä tavalla, että puolueen tilaisuuksiin voidaan kyllä antaa tällaista ruokatarjoiluakin juomineen ja pieniä lahjoja ja ehdokkaan kampanjaan voidaan antaa kahvitarjoilua ja pieniä lahjoja. Että tässä on mittatikku, mikä on hyväksyttävää vaalitoiminnassa, ja tällaiseen myöskin kunnat voivat osallistua. Pidän sinänsä ihan tarkoituksenmukaisena, että jos pääministeri menee johonkin Pohjanmaan kuntaan ja siellä paikallinen keskustan yhdistys järjestää jonkun tilaisuuden, niin kunta nyt voi kuitenkin lounaan pääministerille tarjota siinä yhteydessä ja sitä ei katsota sopimattomaksi. Tämä on sinänsä ihan tarkoituksenmukainen muutos.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, haluan todeta, että yhteen asiaan otettiin vielä kantaa, joka on paljousalennukset. Tältä osin todettiin, että jos on normaali kaupallinen paljousalennus, niin se on hyväksyttävää, se ei ole vaalitukea. Niin kuin me tiedämme, useat lehdet antavat alennuksia kaikille ehdokkaille ennen vaaleja, ja silloin kun tämä on yleinen tämä alennus ja kaikkien saatavissa, niin sitä ei tarvitse laskea tueksi. Täytyy sanoa, että loppujen lopuksi jos se laskettaisiin tueksi, niin joissakin tilanteissa nuo enimmäismäärät, mitä voidaan antaa ehdokkaalle tai puolueelle tukena, saattaisivat ylittyä, mutta kun kaupallisin ehdoin toimitaan, niin tältä osin ei ole juurikaan suuria ongelmia.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan varsinainen kiista valiokunnassa käytiin vain pelkästään kampanjakatosta. Tältä osin hallituspuolueet olivat sitä mieltä, että kampanjakattoa ei tarvita, kun sen sijaan oppositiossa haluttiin asettaa kampanjalle enimmäismäärä puolueesta riippuen hieman eri suuruisena. Tältä osin täytyy todeta, että enemmistö valiokunnassa arvioi, että nyt kun lisätään vaalikampanjaan avoimuutta, lahjoittajille asetetaan tietty enimmäismäärä, minkä he voivat lahjoittaa ehdokkaalle tai puolueelle, niin tässä vaiheessa ainakin tämä on riittävä kontrolloimaan, että kampanjat varmasti käyvät jatkossa pienemmiksi näiden säännösten johdosta, ja uskomme, että tämä on riittävä.

Tietysti täytyy todeta se, että tällaiset katot eivät välttämättä ole kauhean helppoja. Jos me katsomme vaalikampanjoita Yhdysvalloissa, niin siellähän on näin, että siellä erilaiset yhtiöt, järjestöt käyvät vaalikampanjoita, joita sitten ei lueta varsinaiseen vaalikampanjaan, vaan ne ovat kansalaisjärjestöjen käymiä kampanjoita. Tietysti helposti meilläkin käy näin, että jos asetetaan tiukkoja rajoituksia, niin yhtäkkiä vaalikampanjaa aletaankin käydä muiden kuin itse ehdokkaiden ja puolueiden toimesta. Tämä tietysti välttämättä ei ole toivottavaa kehitystä.

Todettakoon, että mielenkiintoinen tapaus oli se, että Yhdysvaltain korkein oikeus muutamia kuukausia sitten antoi ratkaisun, jossa todettiin, että yhtiöidenkin pitää voida tukea vaalikampanjaa. Kyseessä siellä oli tämmöinen dokumentiksi tehty elokuva, joka oli oikeastaan tosiasiassa mainos, ja se oli Hillary Clintonia vastaan. Sitten siinä kiisteltiin siitä, onko tämä ulkopuolisen yhtiön, jolla on yhteiskunnallinen tarkoitus, tekemä dokumentti mainoselokuva ja onko se sitten kampanja ja minkä tyyppistä kampanjaa se on. Täytyy sanoa, kun Yhdysvalloissa on hyvin tiukat määräykset, niin sitten helposti joudutaan siihen, että tosiaan ulkopuoliset alkavat käydä sitä kampanjaa, ja se ei ole toivottavaa. Tässä tilanteessa Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi, että sananvapaus on niin laajaa, että yhtiölläkin pitää olla oikeus käydä kampanjaa tällä tavalla, ja tietysti sananvapaus on se, jota kuitenkin viime kädessä kaikissa tilanteissa pitää pyrkiä valvomaan ja pitämään huolta siitä, että se on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Jätän tämän valiokunnan mietinnön nyt suuren salin käsiteltäväksi, ja uskon, että otamme tässä suhteessa merkittävän askeleen eteenpäin. Näiden säännösten hyväksymisen jälkeen uskon, että Suomi on vaalirahoituksessa yksi ehdottomasti Euroopan avoimimpia ja myöskin moderneimpia maita.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Vihdoinkin olemme vaali- ja puoluerahoituksen osalta siinä tilanteessa, että asiasta voidaan päättää ja voidaan saada tämä epäkohta pois päiväjärjestyksestä. Tämän lain tultua voimaan vaalirahoitusskandaalit, jotka ovat vaivanneet koko tämän eduskunnan toimintakautta, eivät ole mahdollisia ainakaan siinä laajuudessa kuin ne nyt on koettu. Toivottavasti ne voidaan välttää kokonaan. Vaalitukea voi edelleen ehdokkaalle antaa, mutta sen pitää tapahtua avoimesti ja rehellisesti.

Valmistelun aikana sekä Tarastin toimikunnassa että perustuslakivaliokunnassa, jonka mietintöä ed. Sasi täällä kiitettävästi äsken esitteli, on pitkälti pystytty sopimaan uudistuksen pääkohdista. Näin ollen ainoaksi erimielisyydeksi on jäänyt kysymys sekä puolueen että edustajan vaalikampanjakatosta ja ennakkoilmoitusvelvollisuudesta. Tarastin toimikunnassa asia oli paremmassa vaiheessa, koska enemmistö kannatti kampanjakattoa, mutta sekä valiokunnassa että hallituksessa kampanjakattojen kannattajat ovat jääneet vähemmistöön. Syyksi on ilmoitettu vaikeus valvoa kampanjakattoja, mutta jakautuma puolueiden välillä näyttää olevan se, että kattoja vastustavat ne puolueet, joilla on runsaimmin vaalirahaa käytettävissä.

Tätä vaalirahoitusuudistusta on myös arvosteltu sen vuoksi, että se olisi yksittäisen ehdokkaan kannalta hankala. Mielestäni se ei ole sen hankalampi kuin ennenkään. Jos ehdokas perustaa itselleen vaalityön tukiryhmän, joka avaa kampanjatilin ja pyytää tukea sellaisilta tahoilta, jotka ovat valmiit julkiseen valvontaan, se vaalityö on siinä. Pieniä summia voi antaa jopa ilmoittamatta lahjoittajaa julkisesti. Lisäksi tälle vaalityöryhmälle tulee mahdollisuus järjestää rahankeräyksiä ilman erityistä lupaa, tosin tilivelvollisuus poliisiviranomaiselle on.

Lisäksi on todettava, että ilmeisesti hallintoneuvos Lauri Tarasti tulee kirjoittamaan kaikille ehdokkaille yksityiskohtaisen oppaan lain noudattamisen vaatimuksista, ja ainakin perustuslakivaliokunnan toivomus on se, että veroviranomaiset antavat selkeät ohjeet siitä, miten verolainsäädäntöä sovelletaan. Näin ollen tämä lainsäädäntö tuskin vaikeuttaa normaalin ehdokkaan vaalityötä.

Eri asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota mahdollisiin porsaanreikiin eli säännöksiin, joita on mahdollisuus kiertää. Itse uskon, että tämä lainsäädäntö on tehty niin hyvin kuin normaalilla lainsäädäntötekniikalla on mahdollista. Kysymyksessä nyt on vain sellainen lainsäädäntö, joka toimii parhaiten, jos ihmiset suhtautuvat siihen myönteisesti ja näkevät sen suuren myönteisen vaikutuksen eli sen, että poliittista työtä tehdään rehellisesti, avoimesti ja luotettavasti.

Edelleen on esiintynyt yksipuolista arvostelua liittyen ay-liikkeen antamaan vaalitukeen, vaikka todellisuudessa työmarkkinajärjestöt eri tietojen mukaan antavat vaalitukea suurin piirtein samoja määriä. Tämän lain mukaan työmarkkinajärjestöjen tuki ilmeisesti tulee rajoitetuksi enintään 30 000 euroon, koska ne tuskin ilmoittavat itsensä puolueiden lähiyhteisöiksi.

Ehkä tässä yhteydessä on vielä syytä palauttaa mieleen, että Suomi on Ilon, Kansainvälisen työjärjestön, työmarkkinaedustajan vapaata järjestäytymistä koskevassa sopimuksessa sitoutunut siihen, että valtio ei sekaannu vapaiden työmarkkinajärjestöjen toimintaan eikä rajoita sitä. Työmarkkinajärjestöiltä ei voi erikseen kieltää poliittisen toiminnan tukemista, kunhan järjestöt noudattavat asiasta annettuja sääntöjä ja antavat mahdolliset tuet avoimesti ja julkisesti.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ensiksi haluan todeta sen, että valtaosalla meistä täällä istuvista kansanedustajista on takanaan sellainen vaalikampanja, jossa ei ole mitään salattavaa tai hämärää ja joiden kampanjointiin tällä lailla ei sinänsä ole merkitystä. Tämä on syytä todeta siksi, että kovin monella kansalaisella on käsitys, jonka mukaan ehdokkaiden vaalityön tukeminen olisi automaattisesti jotenkin hämärää, vähintäänkin harmaata vyöhykettä.

Se, että tällainen yleistävä käsitys on syntynyt, on varmaan jonkin muun kuin median syytä. Sanon tämän, koska muuten sanottaisiin, että taas mediaa syytetään. Tosin aika huvittava oli valtakunnan erään merkittävän lehden yksikin uutisointi, jossa oli harrastettu tutkivaa journalismia ja todettu, että kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Kehittyvien maakuntien Suomi oli tukenut ehdokkaita, oli myös toteutunut Kehittyvien maakuntien Suomi -jäsenten hankkeita. Niin olikin, mutta sitten, kun tarkemmin tarkasteli tuota taulukkoa, siitähän kävi ilmi, että jokaisessa vaalipiirissä oli näitä toteutuneita hankkeita ja jokaisessa vaalipiirissä oli tukea saaneita ehdokkaita, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, ja jos sitten jossain kunnassa rakennettiin huonekaluliike ja saman vaalipiirin toisessa kunnassa oli joku kansanedustaja, niin oli aika mutkia oikova tilastollinen väite, että näillä olisi sitten ollut jotain yhteistä. (Ed. Zyskowicz: Eipäs syytetä mediaa!) — Olen pahoillani, ed. Zyskowicz, jos tällä loukkasin tunteitanne. Missään tapauksessa en halua mediaa loukata enkä syyttää. Se kävi jo tuolla edellä ilmi.

Mutta asiahan on kyllä niin, että vastuulliset kunnallismiehet, totta kai, ottavat kuntaansa mielellään merkittäviä hankkeita. Kunnissa on oikein elinkeinoasiamiehiä tai elinkeinojohtajia yrittämässä saada näitä hankkeita kuntiin ja heille maksetaan siitä palkkaa. Ei siihen tarvita kansanedustajan lobbausta kuntiin päin.

Kotikuntaani Kangasallekin haluttiin tulevan Tokmanni, ja kyllä se tulikin, enkä muuten ole siltä vaalitukea saanut. En ollut siihen aikaan valtuustossa, että se ehkä vaikutti siihen.

Valtaosa vaalituestahan koostuu pienistä summista. Vaaliorganisaatiot myyvät tauluja, joita saavat edullisesti, kun ostavat monta. Seminaarien rahoittajat ovat itse asiassa ne talkootyöllä luennoivat asiantuntijat, jotka läsnäolollaan tekevät seminaarista kiinnostavan ja helpon tai ainakin mahdollisen myytävän. Tauluja ja seminaarilippuja tai ilmoitustilaa lehdissä myydään sellaisten henkilöiden kautta, jotka ovat tuttuja, aatteellisesti samanhenkisiä, ja haluavat kantaa kortensa kekoon. Tämä on varmasti pääsääntö. Minulle ei vielä kukaan ole tullut sanomaan, että kun kävin sinun seminaarissasi, niin äänestätkö sitten nyt tässä asiassa näin.

Tosiasia kuitenkin on, että kampanjat ja yksittäiset avustukset ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että käsillä oleva laki on tarpeellinen. Sen yksityiskohdista voidaan olla eri mieltä. Niinhän se on aina, mutta kirkko lienee aika hyvin keskellä kylää.

Eri asia on sitten se, että ei tarvitse olla kovinkaan luova henkilö, että pystyy lain kirjainta noudattaen kiertämään sen henkeä. Tähänhän ed. Söderman nyt täällä viittasi. Siinä on sitten Damokleen miekkana vain poliittinen häviö mahdollisesti kiinni jäätäessä.

Arvoisa puhemies! Poliittinen osallistuminen on demokratian välttämätön kulmakivi. Yksi osallistumisen muoto on vaalityön erilainen, myös taloudellinen, tukeminen. Toivon, että tämän lain säädökset selkeyttävät tuen pelisääntöjä ja kannustavat ehdokkaina olevien demokratian ritareiden vaalityön tukemiseen, enkä puhunut nyt omassa asiassani.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Vaalirahoituslainsäädännön kehittäminen on noussut tällä vaalikaudella ajankohtaiseksi. Aiemman käytännön aiheuttamat monenlaiset epäselvyydet ovat luoneet paineita vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön uudistamiselle. Painopiste esityksessä vaalirahoituksesta on avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Kuitenkin lainsäädännön on oltava helposti ja ymmärrettävästi sovellettavissa, jotta esimerkiksi kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua vaaleihin. Varmasti säädäntöön jää epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia, mutta ajan myötä niitä voidaan poistaa. Kaikenkattavan lainsäädännön säätäminen on mahdotonta, ja terveen järjen käytön tulisi olla sallittua. Kaikkiin tilanteisiin ei aina voi löytyä säädettyä vastausta, eikä säädäntöä voida tehdä täysin aukottomaksi, koska on kuitenkin kyse elävästä elämästä.

Vaalirahoituksen avoimuus on sinänsä kannatettava asia, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa uudistuksella voi olla erilaisia arvaamattomia seuraamuksia. Perinne meillä on ollut erilainen kuin monissa muissa maissa. Ehdokkaiden avoin tukeminen on koettu monesti leimaavaksi, ja sen vuoksi tukea on haluttu antaa ei-julkisesti. Tässäkin maan eri osat ovat erilaisessa asemassa. Harvemmin asutuilla alueilla leimautuminen voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi liiketoimintaan.

Ed. Sasi esitteli perustuslakivaliokunnan mietinnön perusteellisesti, ja puutunkin tässä vain muutamiin yksityiskohtiin. Vaalirahoitusta koskevassa esityksessä on hyvää se, ettei erityisiä kampanjakattoja lähdetty säätämään, (Ed. Tennilä: No, nehän olisi juuri tarvittu!) toisin kuin SDP:n ja vasemmistoliiton vastalauseissa esitetään. Sinänsä on toivottavaa, etteivät kampanjakustannukset rajoitteitta nouse. Nyt esitetyillä lainsäädännön muutoksilla on jo sinänsä varmasti kustannuksia hillitseviä vaikutuksia. Vaalirahoitusta on entistä vaikeampi saada. Toisaalta tämä voi jatkossa vaikuttaa siihen, keillä on ylipäätään mahdollisuus päästä esimerkiksi eduskuntaan. Poliittisen osallistumisen pitäisi olla kaikkien oikeus. (Ed. Tennilä: Siinähän on se kysymys!)

Yleensäkin on hankalaa erilaisten rahamäärien ilmoittaminen laeissa, koska ne jäävät väkisinkin jälkeen kehityksestä. Ehdokkaan ilmoitusvelvollisuuden alarajat ovat hyvä esimerkki siitä, että jatkossa yhä enemmän rahoituksesta tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Summat on ilmoitettu eri vaaleihin liittyvinä, tietyn suuruisina, mutta varmasti esimerkiksi mainonnan kustannustaso nousee jatkuvasti. Näin ollen määritellyt alarajat tulevat nopeasti vastaan.

Arvoisa puhemies! Jokainen yksittäinen ehdokas, joka lähtee jonkin puolueen listoilta vaaleihin, tunnustaa taustaryhmänsä näkemyksiä. Myös vaalirahoitusta antava taho ilmaisee tahtonsa tukea näitä näkemyksiä. Kysymys siitä, pyritäänkö vaikuttamaan ehdokkaan tekemisiin, ei ole olennainen, koska molemmilla on käsitys siitä, minkälaisia asioita ajetaan. Totta kai ajetaan niitä asioita, joiden takana ollaan. Ei ole kysymys mitenkään arveluttavasta toiminnasta.

Esityksessä on monenlaisia säännöksiä ja rajoitteita. Yksi rajoite koskee vastaan otettavan vaalituen määrää yhdeltä taholta. Perustuslaillisesti asia koskettaa omaisuudensuojaa, mutta perustuslakivaliokunta on katsonut siinä olevan kysymys omaisuuden käytön sääntelystä, jolle on osoitettavissa painavat yhteiskunnalliset perusteet. Näin ollen se ei aiheuta lainsäädäntöjärjestykseen vaatimuksia. Rajoite on varmaan omiaan pienentämään kampanjakuluja.

Kampanja-aika on myös katsottu aiheelliseksi rajoittaa kuuden kuukauden ajaksi. Vaalitoiminnalle on tyypillistä, että kampanjaa tehdään kaiken aikaa. Tällaisen määräajan luominen on hieman arveluttavaa siinä mielessä, että kansanedustaja valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan mutta nyt loppupäässä kuusi kuukautta on erilaisten rajoitusten alaista aikaa. Selvyyden vuoksi on katsottu tarpeelliseksi vetää rajaa ehdokkaan ja puolueen välisestä työnjaosta ilmoitusvelvollisuuden osalta kampanja-aikana. Selvennykset ovat asiallisia.

Kaiken kaikkiaan esitykset vaalirahoituksen tarkemmasta sääntelystä ovat paikallaan, ja pääasiassa ne ovat asiallisia. Uskon, että ne lisäävät kansalaisten uskoa poliittiseen toimintaan. Käytäntö osoittaa tulevaisuudessa nyt tehtävien muutosten toimivuuden.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi esittelypuheenvuorossaan totesi, että tämä keskustelu syntyi siitä, että oli tiettyjä rahoittajia, jotka pyrkivät ostamaan valtaa. Arvio oli se, etteivät onnistuneet. Arvio minulla on se, että kohtuullisen hyvin he siinä onnistuivat, minkälaista politiikkaa hallitus on tehnyt, ketä hallituksessa on istunut. Tämä vaalirahasotku, joka erityisesti keskustan ja kokoomuksen ympärillä pyöri, jossa Nova Groupin ja Kehittyvien maakuntien Suomen kautta on jopa ollut mahdollisesti rikollisia piirteitä, on kuitenkin tuottanut hyviäkin asioita. Hyvä asia on se, että nyt viimein puututaan vaalirahoitukseen, vaalirahoituksen avoimuuteen. Tämä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys tuo avoimuutta jossain määrin lisää, tuo selkeyttä vaalirahoitukseen, mutta kyllä se edelleen on tynkä.

Tarastin työryhmä istui, jossa olivat kaikki täällä parlamentissa edustetut puolueet, ja teki esityksen vaalirahoituksesta. Kuusi kahdeksasta eduskuntapuolueesta Tarastin ryhmässä esitti ehdokaskohtaista vaalirahakattoa, sitä että selvästi määrättäisiin, kuinka paljon voi mainontaan käyttää rahaa. Tämä on paras ja toimivin keino hillitä kilpailua rahalla ehdokkaiden kesken. Ei kaikilla ehdokkailla tai puolueilla ole takana nallewahlrooseja, jotka esimerkiksi kokoomusta rahoittivat yhteensä 125 000 eurolla. Sama Wahlroos on puhunut siitä, että köyhiltä ja yksinhuoltajilta pitää tuet ottaa pois. Hänellä oli kyllä varaa tukea kokoomusta. Mutta vaalirahoituskatto on se tapa, jolla pystytään tähän jatkuvaan kilpailuun puuttumaan, siihen että vaalikampanjan kannalta tulee oleelliseksi, miten saa rahaa kerättyä kasaan.

Rkp ja kokoomus pyyhkivät muulla eduskunnalla pöytäänsä — tai hallituksessa pyyhkivät pöydän. Kun Tarastin parlamentaarinen työryhmä oli esittänyt vaalirahakattoja, sitä että demokratiaa vahvistettaisiin, että paksujen lompakkojen paukkeelle ei annettaisi niin paljon tilaa, sen jälkeen hallituspuolueiden puoluesihteerit yhdessä päättivät, että ei toimitakaan Tarastin ryhmän mukaisesti. Kyllä minä ymmärrän, miksi Rkp ja kokoomus eivät halua kampanjakattoja. Siellä ovat nämä isot rahoittajat takana, siellä ei haluta tasavertaisia lähtökohtia kampanjoihin. Ihmettelen, miten vihreät ja erityisesti oikeusministeri Brax pystyivät hyväksymään sen, että tällä lailla pyyhittiin pöytää heille keskeisessä asiassa, vaalirahoituksessa, että keskeistä tavoitetta, joka on ollut vasemmistoliitolla ja vihreillä aikaisemmin, vaalikatosta ei tuotu tässä esityksessä.

Toinen seikka, johon haluan puuttua sen lisäksi, että pitää asettaa katot sekä yksittäisten ehdokkaiden kampanjoille että myös puolueiden kampanjoille, on se, että äänestäjien pitää etukäteen tietää, miten kampanja on rahoitettu. Ennakkoilmoitus pitäisi tehdä pakolliseksi, niin että ennakkoäänestyspäivään mennessä pitäisi ilmoittaa, mistä rahoitus on tullut. Totta kai sen jälkeen voi tulla yksittäisiä pieniä eriä lisää, joitain yksittäisiä ilmoituksia, mutta äänestäjillä pitäisi olla tiedossa se, mistä suuret virrat on tehty. Pari viikkoa ennen vaaleja kyllä tiedetään suurin piirtein kampanjan koko ja rahoitus. Tämä olisi sitä avoimuutta, jota kaivataan, ja tämä pitäisi saada myös lakiin mukaan.

Täytyy sanoa, että eurovaalien osalta kuitenkin toimittiin jo sillä tavalla järkevästi, että kun Tarastin ryhmässä vasemmistoliitto nosti esille ajatuksen siitä, että voisi olla oikeusministeriön alaisuudessa vapaaehtoinen mahdollisuus ilmoittaa, että oli kerätty sivusto, johon pystyi ilmoittamaan etukäteen kampanjansa, se oli kyllä ensimmäinen askel tässä, mutta kyllä pitäisi olla avoimuuden ja demokratian kannalta niin, että ennakkoon ilmoitetaan. Laki parantaa selvästi avoimuutta, läpinäkyvyyttä vaalirahoituksessa, mutta se jää torsoksi siltä osin, että edelleenkään ei haluta rajoittaa sitä, että paksuilla lompakoilla kilpaillaan, ei haluta tuoda vaalirahoituskattoja ja toisaalta edelleenkään ennen vaaleja ei tarvitse ennakkoilmoittaa sitä, mitkä ovat olleet rahoittajat.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänämme on hallituksen esitys puoluelain, ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain ja rahankeräyslain muuttamisesta. Esityksen tavoitteet ovat kannatettavia: puoluerahoituksen avoimuuden lisääminen ja korruption ehkäiseminen. Lisäksi ehkäistään epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista puolueiden toimintaan. Viimeaikainen vaalirahakeskustelu on koetellut kansalaisten luottamusta monin tavoin, ja toivonkin, että uudistuksilla myös osaltaan voidaan palauttaa luottamusta poliittiseen toimintaan.

Esitystä valmisteli vetäjänsä Tarastin mukaan nimetty työryhmä, ja Tarastin työryhmä ehdotti kampanjakattosummia sekä puolueille että yksittäisille ehdokkaille. Kampanjakattosummat olisivat ehdotuksen mukaan olleet puolueelle eduskuntavaaleissa miljoona euroa, kunta- ja eurovaaleissa 500 000 euroa ja presidentinvaaleissa miljoona euroa kierrosta kohden. Yksittäisen ehdokkaan kampanjakatoksi ehdotettiin eduskuntavaaleissa 50 000 euroa, kuntavaaleissa 10 000 euroa ja eurovaaleissa 80 000 euroa. Ulkomaista rahaa ei saisi käyttää puoluetoiminnan rahoittamiseen. Ryhmä ehdotti, että puolueen vaali- tai muuhun toimintaan suunnatut yli 2 000 euron avustukset olisivat julkisia. Jokainen kansalainen voi tarkistaa ne tarkoitusta varten perustettavasta rekisteristä lähes reaaliaikaisesti. Lisäksi vaali-ilmoituksessa tulisi vastaisuudessa näkyä maksajan nimi.

Tänään käsiteltävänä oleva esitys on vesitetty, ja siinä on kampanjakohtainen katto jätetty kokonaan pois. Etenkin vihreät kyllä joutuivat tässä asiassa ojasta allikkoon, koska ensin he kovaan ääneen vaativat kattoa salissa tehden siitä jopa näennäisesti hallituksen luottamuskysymyksen, mutta mitä kaikkien ällistykseksi saimme jälleen huomata? Kampanjakatto jäi puuttumaan.

SDP on esittänyt koko vaalirahaprosessin ajan johdonmukaisesti kampanjakattoa, joka olisi kaikkein tehokkaimmin rajoittanut rahan valtaa politiikassa. Tämän vuoksi tulemme tekemään vastalauseen mukaisen esityksen. Vastalauseen pääsisältö on se, että asetettaisiin kampanjakatto sekä ehdokkaille että puolueille.

Vastalauseen mukaan puolueen vaalikampanjan mediamainontakulut eivät saa ylittää kunta- ja eurovaaleissa kussakin 500 000:ta euroa, eduskuntavaaleissa 1:tä miljoonaa euroa ja presidentinvaaleissa 1:tä miljoonaa euroa kierrosta kohden. Yksittäisen ehdokkaan vaalikampanjan mediamainontakulut eivät puolestaan saa kunnallisvaaleissa ylittää 10 000:ta euroa, eduskuntavaaleissa 50 000:ta euroa ja europarlamenttivaaleissa 80 000:ta euroa eivätkä presidentinvaaleissa 1:tä miljoonaa euroa vaalikierrosta kohden. Sellaisella puolueella, joka ei aseta omaa ehdokasta, mediakulut saavat olla korkeintaan 500 000 euroa.

Lisäksi vastalauseessa esitetään säädettäväksi hallituksen esityksestä poiketen vähintään kuukautta ennen vaalipäivää annettavasta pakollisesta vaalirahoituksen ennakkoilmoituksesta, jossa on oltava suunnitelma vaalirahoituksesta ja vaalikampanjan kuluista.

Lain pääasiallinen valvonta keskitetään Valtiontalouden tarkastusvirastoon. Oikeusministeriö kuitenkin valvoo puoluetuen käyttöä. Tarkastusvaliokunnan jäsenenä kannan huolta myös tarkastusviraston voimavaroista valvoa vaali- ja puoluerahoitusta hallituksen esityksessä kaavaillulla tavalla. Onkin tärkeää, että tarkastusvirasto saa tuleviin budjetteihinsa lisäyksenä henkilöstö- ja tietojärjestelmäkustannuksista aiheutuvat kulut.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki puhui paksuista lompakoista ja rahan vallasta. Hän taitavalla tavalla pesi täällä salissa omat kätensä, ja arki puhuu kuitenkin vasemmistoliitosta jotain aivan muuta. Miksi te ette, ed. Arhinmäki, vasemmistoliiton puheenjohtajana laita joukkojanne ruotuun ja oikaise myös teidän vaalirahailmoituksianne vuodelta 2007? Jos oikein muistan, myös teidän, ed. Arhinmäki, ilmoituksestanne puuttui rahoitusta ja rahoittajia. (Ed. Arhinmäki: Ei puuttunut rahoitusta!) — Ainakin rahoittajia. Toivotaan, että näistä tulee tietoa.

Tässä keväällä helmikuussa Nykypäivä-lehti oli tutkinut vuoden 2007 vaalirahailmoituksia ja kirjoitti näin: "Räikeitä puutteita on suhteellisesti eniten vasemmistoliiton ilmoituksissa. Sen taustalla on heidän haluttomuutensa avata Ohjelmatyö-yhdistyksen kautta pyöritettyjä vaalirahoja." En tiedä, onko nyt helmikuun 2010 jälkeen nuo rahat sitten avattu, kun ed. Arhinmäki täällä näin kovasanaisesti rahan vallasta puhui ja syytti keskustaa ja kokoomusta ja Rkp:tä nyt ainakin rahan vallasta ja väärinkäytöksistä vaalirahoituksen kohdalla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Kerropa kokoomuksesta jotakin!)

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausunto ei tuo paljoa uutta puoluelain, ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain ja rahankeräyslain muuttamiseen, mutta joitain tarkennuksia ja täsmennyksiä kylläkin. Nyt tehtävä uudistus on erittäin tarpeellinen. Viime vuosien tapahtumat ovat vakava peruste sille, että vaalirahoitus on nyt saatava kuntoon seurattavaksi ja läpinäkyväksi. On hyvä, että ehdokkaiden ja puolueiden tukeminen verovaroin muun muassa kielletään ja muutamia muita erittäin hyviä vahvistuksia ja suuntaviivoja tuohon rahoitukseen tuodaan.

Pidän erittäin tervetulleena, että nyt tulevaisuudessa ehdokkaan ja hänen tukiryhmänsä tai muun taustayhdistyksen samalta tukijalta saamat suoritukset lasketaan myös yhteen ja ilmoitetaan yhtenä tukena. Tiedämme, että tätä porsaanreikää käytettiin viime eduskuntavaaleissa lukuisia kertoja hyväksi, ja näitäkään ei ole nyt vaalirahailmoituksiin korjattu. Näin estetään tuille asetettujen raja-arvojen kierrättäminen.

Tuo samainen Nykypäivä-lehti kirjoitti, että lehti on tutkinut läpi vuoden 2007 vaalirahailmoitukset ja löytänyt niistä viime helmikuussa edelleen aivan valtavasti puutteita. Lehti toteaakin: "Useat kansanedustajat ovat katsoneet, että he välttyvät tiedotusvälineiden huomiolta jättämällä koskematta puutteelliseen ilmoitukseen ja että vain ilmoituksen täydentäjät tulevat huomatuksi. Näin heidän siis kannattaa olla korjaamatta puutteellisia ilmoituksia."

Arvoisa puhemies! Toisaalta on erikoista sekin, että edelleen osa viime vaalien vaalirahailmoituksista on siis korjaamatta, vaikka julkisuudessa näistä asioista on paljon kerrottu. Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on minusta hyvä kokonaisuus. Se tuo tältä osin maamme tässäkin asiassa avoimuuden eturintamaan noin Euroopan laajuisesti ja maailmanlaajuisestikin.

On myös varsin perusteltua, että samaan aikaan luottamuksen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi säädetään myös kansanedustajia koskevien lahjusrikossäädösten muuttamisesta. Rikoslain muutos tulee tältä osin yhtenäistämään kansanedustajat ja virkamiehet samojen lahjussäännösten piiriin, ja uutta tulevat olemaan törkeät tekomuodot lahjuksen antamisesta ja ottamisesta, kun kyse on kansanedustajasta. Tästä asiasta eilen salissa käytiin keskustelua, mutta tämä liittyy hyvin läheisesti myös tähän vaalirahaan. Lahjonta tulisi olemaan rangaistavaa, jos se on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajan riippumattomuuteen, ja myös tänään käsittelyssä oleva vaaliraha olisi lahjontaa, jos sillä pyrittäisiin kiertämään lahjussäännöksiä. Tässä näkökulmassa tämä asia liittyy myös tämän päivän keskusteluun.

Mielestäni kolmas asia, joka pitää nostaa nyt esille tässä samassa kokonaisuudessa, on demokratiassa ja myös eduskunnassa tapahtuva lobbaus. Tarvitsemme myös tähän toimintaan selkeät pelisäännöt. Lobbausuudistusten punaisena lankana tulee olla ennen muuta sama kuin tässä vaalirahoituksessa: avoimuus ja seurattavuus. Mitä avoimempi järjestelmä on, sen vähemmän on epäselvyyksiä. Tiukentamalla ja selkeyttämällä sääntöjä ehkäisemme ennalta myös väärinkäytöksiä.

Meidän lainsäätäjinä tulee kuunnella kaikkia tahoja tasapuolisesti. Tänä keväänä olemme nähneet paljon ydinvoimalobbareita, olemme nähneet kansalaisjärjestölobbareita. Heidän kaikkien pitää olla samalla viivalla, kumpikin ajaa omaa asiaansa. Demokratiaan ja hyvään hallintotapaan kuuluukin, että kaikkia halukkaita tahoja kuullaan päätöksenteon yhteydessä. Esimerkiksi ammattijärjestöt lobbaavat työntekijöiden puolesta ja työnantajat lobbaavat työnantajien etujen puolesta. Tänä keväänä ja viime vuosina myös olemme nähneet ja kokeneet sen, miten suuret yritykset muun muassa Itämeren kaasuputkihankkeeseen ovat palkanneet ammattilaisia hoitamaan yhteiskuntasuhteitaan ja myös kansalaisjärjestöt lobbaavat tehokkaasti omia näkemyksiään. Myös Suomi lobbaa omia kantojaan Euroopan unionissa, sen eri instituutioissa.

Europarlamentaarikkoaikanaan Alexander Stubb, nykyinen ulkoministerimme, kirjoitti Euroopan parlamentin perussopimusvaliokunnalle mietinnön lobbaussääntöjen uudistamisesta EU:ssa. Stubbin ansiota on se, että hän sai vakuutettua europarlamentaarikot siitä, että EU-parlamentti tarvitsee lobbaussäännöt, jotka toivat parlamentin toimintaan parempaa läpinäkyvyyttä. Nyt Euroopan parlamentin työjärjestyksessä säädetään ohjeet siellä toimiville lobbareille. Edunvalvojat sitoutuvat kunnioittamaan Euroopan parlamentin lobbareille tarkoitettuja eettisiä sääntöjä. Euroopan parlamentin lobbaussäännöt on uudistettu, ja komissio sai näin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa sitovat säännöt.

Arvoisa puhemies! Käytin tarkoituksella tässä puheenvuorossani lukuisia kertoja verbiä lobata. Se herättää meissä suomalaisissa intohimoja, ja sillä on usein mielissämme negatiivinen kaiku, vähän epäilyttäväkin verho, samanlainen kuin tänä päivänä valitettavasti myös vaalirahoituksella. Lobbaamista pidetään jotenkin hämäränä ja vähintäänkin epäilyttävänä toimintana, jopa oman edun tavoitteluna. Sellaisena sitä ei pitäisi nähdä. On kiistaton tosiasia ja aivan hyväksyttävääkin, että lobbaaminen kuuluu päätöksenteon arkeen kaikissa parlamentaarisissa järjestelmissä niin täällä Suomen eduskunnassa kuin myös ympäri maailman. Haluamme tai emme, puhumme sitten lobbaamisesta tai vaikuttamisesta, puhumme sitten keskusteluista tai tapaamisista, on päivänselvää, että eri tahot pyrkivät vaikuttamaan meihin lainsäätäjiin kannaltaan suotuisalla tavalla. Sille emme voi mitään, ja näin on hyvä.

On olemassa eri näkemyksiä siitä, onko lobbaus ongelma tänä päivänä tai onko nykyisissä lobbauskäytännöissä eduskunnassa ongelmia. Minusta me voisimme tämän vaalirahoituslainsäädännön ja sitten lahjontalainsäädännön seuraksi ottaa vielä nyt työn alle myös lobbaussäädökset. Minusta me voisimme Suomessakin seurata Stubbin EU:hun tuomaa mallia ja luoda vähintäänkin uuden ohjeistuksen eduskunnan omaa toimintaa koskien ja myös rekisterin lobbaajista. Näin tämä kokonaisuus tulisi entistä avoimemmaksi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellinen puhuja ed. Heinonen otti nuo lobbausasiat esille. Täytyypä muistuttaa, että Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana minäkin vierailen Brysselissä ainakin kerran vuodessa, silloin kun siellä on open days lokakuun alussa. Pohjois-Pohjanmaa avasi oman lobbaustoimistonsa elikkä oman Brysselin-toimistonsa maakuntana sinne jo vuonna 2002. Siellä on neljä työntekijää, ja me kutsumme sitä ihan rehellisesti lobbaustoimistoksi. Me emme näe siinä ainakaan mitään epärehellistä tai kummallista. Siellä on siis open daysin aikana aina tuommoinen viisipäiväinen tapahtuma, jossa alueiden edustajia ympäri Eurooppaa kokoontuu nimenomaan erilaisia maakuntia ja alueita edustamassa. Sepä siitä lobbauksesta.

Sitten ed. Arhimäki, joka nähtävästi poistui juuri ... (Ed. Zyskowicz: Annatteko hänelle nuuskaa?) — Anteeksi, nuuskaa? — Ed. Arhinmäki täällä otti esille sen, että täytyisi viimeistään ennen ennakkoäänestystä julkistaa rahoitus. Minä oletan, että ed. Arhinmäen vasemmistoliiton puheenjohtajana pitäisi kantaa murhetta siitä, että heillä olisi edustajia kunnissa, eduskunnassa, myöskin EU-parlamentissa. Ehkäpä juuri siitä syystä heillä ei ole enää ollenkaan edustusta EU-parlamentissa, että kenties vasemmistoliiton ehdokkaat julkistivat saaneensa niin suuret tuet ammattiyhdistysliikkeiltä ollessaan ehdolla EU-parlamenttiin, ja vasemmistoliittoa siellä ei enää näy. Siinäpä viestiä ed. Arhinmäelle.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva laki vaalirahoituksesta on tuiki tarpeellinen. Onhan meillä ollut laki ja ilmoitusvelvollisuus toki tähänkin asti, mutta se on jäänyt toteutuksen asteella torsoksi. Ihmettelin aikoinaan, kun kuulin kommentteja, että se oli niin vaikeaselkoinen muun muassa ilmoitusvelvollisuuden osalta. Arvoisat edustajat, jos minäkin olen sen ilmoituksen osannut oikein tehdä, niin kuinka sitten joku muu ei? Vaalirahoituslaki tulee tarpeeseen jo suuremman läpinäkyvyyden ja politiikan uskottavuuden vuoksi. Viimeiset vuodet vellonut vaalirahakeskustelu on ollut omiaan aiheuttamaan kansalaisten uskonmenetyksen poliittiseen toimintaan. Se on myös antanut väärän kuvan puolueiden ja ehdokkaiden vaalityön rahoittamisesta. On tullut yleinen käsitys, joka on vieläkin vallalla, että yritysten antama tuki puolueille tai yksittäisille ehdokkaille olisi jotenkin lainvastaista, likaista ja väärää. Näinhän ei ole, vaan kampanjoiden rahoittaminen on täysin laillista toimintaa.

On hyvä, että tällä lainsäädännöllä saadaan selkeät säännöt, kuinka jo seuraavissa eduskuntavaaleissa tulee toimia. Lakiin tulee selkeä 1 500 euron katto niille ulkopuolisille tuille, joiden alkuperää ei tarvitse ilmoittaa, ja yksityisten osalta ei edes saa ilmoittaa, yksityisen suoja säilyy. Aiemminhan tuo määrä oli eduskuntavaaleissa 1 700 euroa. Tuon kattosumman aleneminen ei ole suuri harmi, mutta aiemmat toilailut nykyisen lain täyttämisessä sen sijaan aiheuttavat varmasti vaikeuksia ainakin niille ehdokkaille, joiden kampanjavarat ovat tukeutuneet enimmäkseen yrityksiltä ja yhteisöiltä tulleeseen tukeen.

Muistanpa viime marraskuulta, kun yksi meidän yli sadasta poliittisesta toimittajastamme lähestyi minua tuolla kahvilassa ja kysyi: "Ed. Rajala, mikä oli teidän suurin rahoittajanne 2007:n vaaleissa?" Se on helppo vastaus, kun minulla oli sama tukija myöskin 2003:n vaaleissa ja suunnattoman suurella summalla. Toimittaja otti välittömästi lehtiön ja kynän käteen: "Mikä?" Minä sanoin, että "45 000 euroa". "Vai niin, mikä taho?" Minä sanoin, että "Nordea-pankki ja korkealla korolla". Sitä tässä maksetaan aina neljät vuodet, elikkä kohtuullisen kallis työpaikkahan tämä on.

On hyvä, että ehdokkaan vaalirahoituksesta annettua lakia ehdotetaan täydennettäväksi myös kiellolla ottaa vastaan ulkomaista tukea ja tukea eräiltä julkisyhteisöiltä. Myös puoluerahoituksen säännöstö tulee tämän lain myötä kansainväliselle tasolle, niin kuin aiemmissa puheenvuoroissa kuultiin ja ennen kaikkea niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tämän asian meille kertoi.

Ed. Arhinmäki täällä puhui myöskin Nalle Wahlroosin vaalikampanjoinnista ja vaalituista. Onhan siellä vasemmalla puolella ihan oma wahlroos nimeltään ay-liikkeet yhdessä. Varmasti ovat suurempi tukija kuin yksikään yksityinen henkilö Suomenmaassa. Täytyy aina muistaa, että kaikissa ay-liikkeissä on useiden puolueiden jäseniä, jotka ovat hyvin tuohtuneita siitä, että heidän jäsenmaksujaan käytetään lähinnä vasemmistopuolueiden tukemiseen erilaisissa vaaleissa.

Vaikka kierrätys on päivän sana, on hyvä, että tässä laissa avataan myös samaan kampanjaan eri tahoilta kierrätetty tuki ja kierrätetyt summat lasketaan yhteen. Se on hyvä asia. Tietenkin tästä meidän järjestelmämme, jossa eduskuntaan pääsee myös sellaisia ehdokkaista, jotka eivät ole minkään puoluejärjestelmän rakentamia vaan ihan yksittäisiä, voidaan olla montaa mieltä, onko tämä hyvä vai huono.

Tutustuin sattuneesta syystä viime kaudella lähemmin Norjan järjestelmään, ja Norjassa esimerkiksi — sama taitaa olla Ruotsissa, kun on pitkät listat — ehdokkaan ei tarvitse laittaa yhtään ainoaa kruunua kampanjaansa, vaan se kaikki tulee puolueelta.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun minä esitän yhden kysymyksen tästä tulevasta laista. Minä esimerkiksi käytän hyvin paljon radiomainontaa johtuen tietenkin entisestä ammatistani radiotoimittajana, ja tähän lakiin tulee sellainen säännös, että jos joku muu maksaa mainontaa, sen täytyy aina ilmetä siitä mainoksesta. Minulla on tapana käyttää omissa mainoksissani pelkästään etunimeä. Mainokseni kestää siis 3 sekuntia esimerkiksi malliin: "Lyly 157". Tämän lain jälkeen sinne täytyy tulla perään esimerkiksi: "Tämän radiomainoksen maksoi Pohjois-Pohjanmaan Turvetuottajien Koneyrittäjät ry", jolloin mainoksesta tulee 15 sekuntia. Tämä on erikoinen kummallisuus tässä laissa, mutta täytyy siis maksaa nämäkin mainokset itse, niin ei tällaista murhetta tule.

Arvoisa puhemies! Rehellisyys maan perii.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Itse koen, että tämä lainsäädäntö on paikallaan. Suomi ottaa aimo harppauksen eteenpäin vaalirahoituksen avoimuuden, läpinäkyvyyden lisäämisessä. Toinen seikka on se, että minunkin mielestäni yksittäisten ehdokkaiden kampanjat ovat kyllä olleet sellaisessa kilpavarustelussa viimeisten vaalien aikaan, että on ihan tervettä, että tätä kilpavarustelua hillitään. Uskon nimittäin, että kun nämä säädökset lahjoituskatoista ja lisääntyvästä avoimuudesta saatetaan voimaan, niin se tulee omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että yksittäisten ehdokkaiden kampanjabudjetit supistuvat nykyistä kohtuullisempiin mittoihin.

Mitä yksityiskohtiin tulee, niin haluan ensin ed. Rajalan puheenvuoron johdosta todeta, että suurin ongelma ammattiyhdistysliikkeen eri järjestöjen antamassa vaalituessa ei ehkä sittenkään ole se, että siellä on jäseninä paljon muitakin kuin vasemmiston kannattajia, vaikka kaikki vaalituet on annettu ja annetaan ilmeisesti jatkossakin vasemmiston ehdokkaille ja puolueille. (Ed. Mustajärven välihuuto) Nämä päätökset on kuitenkin tehty näissä järjestöissä sinänsä demokraattisten tai ainakin suhteellisen demokraattisten menettelytapojen mukaisesti ja enemmistö on päättänyt, miten toimitaan ja ketkä valitaan johtoon.

Suurempi ongelma ainakin minun mielestäni on se, että kun nämä ammattiyhdistysjäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, se tarkoittaa sitä, (Ed. Arhinmäki: Entä työnantajapuoli?) että jokainen veronmaksaja osallistuu omalta osaltaan näiden ammattiliittojen ja ammattiosastojen vasemmistolle antamien runsaiden vaalitukien ja puoluetukien rahoittamiseen. Te, ed. Rajala, osallistutte siihen, ja minä osallistun siihen, ja kaikki muut veronmaksajat osallistuvat siihen, kun jäsenmaksut saa vähentää veroissa eli veropohjaa sitä kautta kavennetaan (Ed. Viitanen: Oletteko siis sitä mieltä, että poistetaan?) ja se kavennus tietysti katetaan sitten muilla verorahoilla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Miten työnantajajärjestöt toimivat tässä?) — Mitä tulee työnantajayrityksiin, niin vasemmalla on ilmeisesti joku yleinen väärinkäsitys tässä asiassa, koska joka kerta kun mainitsen tämän, niin kuin kaikuna salin vasemmalta laidalta vastataan, että "mites työnantajat".

Sanon vielä kerran.: yritys, joka antaa varoja vaalityöhön puolueelle tai ehdokkaalle, ei saa vähentää tätä lahjoitustaan verotuksessa. (Vasemmalta: Jäsenmaksut!) Jos se vähentää vaalituen verotuksessaan, tämä yritys syyllistyy veropetokseen, ja näin ollen yritykset eivät voi veronmaksajien rahoilla tukea vaalityötä.

Eri asia on, että historiallisten kerrostumien kautta on syntynyt työnantajajärjestöihin varoja, joita on säätiöity ja nämä säätiöt antavat vaalitukea. (Välihuutoja vasemmalta) Aivan samalla tavalla minä voisin ajatella, että historiallisten kerrostumien kautta on syntynyt ammattiliitoille varoja, kivitaloja Hakaniemessä ja muuta, ja näiden varojen tuottoa nämä antaisivat sitten vaalityöhön. Eli jos voidaan, veljet ja sisaret siellä vasemmalla, sopia, että verovähennyskelpoisia jäsenmaksuja ei missään olosuhteissa voida käyttää vaalityön tukemiseen, olivat ne sitten yritysten jäsenmaksuja työnantajajärjestöille, yrittäjien jäsenmaksuja yrittäjäjärjestöille tai palkansaajien jäsenmaksuja omille ammattiliitoilleen, niin minulle tällainen kauppa oikein hyvin sopii.

Jo tänä päivänä työnantajajärjestöjen kohdalla on näin, koska me olemme voineet lukea historiasta, että kun esimerkiksi verotarkastuksissa tai joissakin vastaavissa tarkastuksissa oli huomattu aikanaan, että työnantajaliitoilla oli kahdenlaista jäsenmaksua, toista, jota käytettiin yleiseen työnantajatoimintaan, ja toista, jota käytettiin poliittisen toiminnan rahoittamiseen, niin veroviranomaiset totesivat, että tämä poliittisen toiminnan rahoittamiseen käytetty lisäjäsenmaksu työnantajajärjestölle ei ollut verovähennyskelpoinen. Tämä on siis voimassa olevan verolainsäädännön tulkitsemista.

Arvoisa puhemies! Mitä piti sitten näistä lain yksityiskohdista sanoa, niin nyt lukuisat ehdokkaat joutuvat lakia soveltamaan ja tulee ministeri Tarastin opaskirjakin ehdokkaille ja kaikille muille, miten lakia pitää tulkita, ja hyvä niin. Ymmärrän myös sen, että laissa ei millään tavoin voida etukäteen ottaa huomioon kaikkia niitä, sanoisin, tuhansia erilaisia yksittäistilanteita ja niiden erilaisia modifikaatioita niin, että laki tai sen perustelut voisivat antaa vastauksia kaikkiin yksittäisiin tilanteisiin.

Mutta haluaisin nyt tässä palautekeskustelussa jo esittää oikeusministeri Braxille, joka ei ole paikalla, tai perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasille, joka juuri tuli paikalle, tai jollekin perustuslakivaliokunnan jäsenelle — ja nyt tuli oikeusministerikin paikalle, tämähän toimii hyvin, ehkä pääministerillekin, (Naurua) hänkin saapuu varmasti, kun mainitsen hänet — haluaisin esittää muutaman tyyppitapauksen tai ihan pari sellaista ainakin minulle ihan tuttua tilannetta, miten näissä tilanteissa (Ed. Tennilä: van Rompuykin!) pitäisi uutta lainsäädäntöä tulkita, ja kaksi kysymystä ministerille tai valmistelevan valiokunnan puheenjohtajalle.

Ensimmäinen kysymys: Meillä on yhdistys, joka on ollut vuosikymmeniä olemassa ja on edelleen tukeakseen tässä tapauksessa kokoomuslaista poliittista työtä, ja tämä yhdistys on jo aikaisemmissa vaaleissa antanut ja myös tulevissa vaaleissa antaa ehdokkaille vaaliavustuksia. (Ed. Mustajärvi: Tai vaikka säätiö!) No, nyt on selvää, että jos se antaa yli 1 500:n avustuksia per ehdokas, ne ovat julkisia, ja se ei voi antaa yli 6 000 euron avustuksia per ehdokas. Tämä on selvää. Mutta onko näin, että tämä yhdistys voi osaltaan vastaanottaa, sanotaan nyt, vaikka 20 000 euron tuen joltakin yritykseltä tai säätiöltä tai vaikka yksityishenkilöltä ja jakaa sitten tämän vaikkapa viidelle eri ehdokkaalle 4 000 euron avustuksina ja että tämä yhdistys ei ole tämänkään lain mukaan velvollinen kertomaan missään puheena olevissa ilmoituksissa, mistä se sen vastaanottama 20 000 euron avustus tuli? Tämä on ensimmäinen kysymys. Näinkö tämä laki on tulkittava?

Toinen kysymys: Tämä yhdistys järjestää vaikkapa nyt sitten Helsingin vaalipiirissä tämmöisen nuorten vaalitilaisuuden, vaalijuhlan, jonne se pyytää esiintymään, siis haastateltavaksi lavalle, kolme ehdokasta, kaikki alle 30-vuotiaat ehdokkaat, ja tilaisuuteen ovat kaikki muutkin asianomaisen puolueen, tässä tapauksessa kokoomuksen, ehdokkaat tervetulleita. Sinne tulee kolme ehdokasta näiden kolmen lisäksi, ja he eivät saa siellä käyttää puheenvuoroja lavalta, mutta pylpyröivät siellä porukan mukana ja tekevät siinä mielessä omalta osaltaan vaalityötä. Jos tämän vaalidiskon järjestäminen maksaa sanotaan nyt vaikka 6 000 euroa, niin jaetaanko se 6 000 euroa näiden kolmen lavalla esiintyvän ja erikseen pyydetyn ehdokkaan kesken, jolloin he ilmoittavat kaikki saaneensa yhdistykseltä 2 000 euron avustuksen, vai jaetaanko summa näiden kuuden ehdokkaan kesken, jotka ovat siinä tilaisuudessa voineet tehdä vaalityötä, jolloin he kaikki ilmoittaisivat saaneensa 1 000 euron avustuksen, kun summa ylittäisi 1 500 euroa? (Ed. Kimmo Kiljunen: Entäs jos sitä on mainostettu?) — Tai sitten siitä tilaisuudesta on pantu ilmoituksia ja muuta, niin että sen järjestämiskulut voivat olla vaikka 20 000 euroa.

Täällä hymyillään, mutta haluan kertoa, että tämä on ihan elävää elämää, ja meillä jokaisella olisi kerrottavana omasta vaalikampanjastamme tilanteita, joissa joku painoalan yrittäjä sanoo, että minä voin tehdä sinulle halvemmalla, omakustannushintaan. Miten nämä lasketaan? Kaikkeen ei ole vastauksia, niin kuin eilen ei ollut niihin lahjontatulkintoihin, joista ministeri Braxin kanssa eilen illalla keskustelimme. (Ed. Skinnari: Puhumattakaan, että jos se on televisioitu!)

Mutta tässä on kaksi ihan konkreettista esimerkkiä, jotka ovat elävää elämää. Haluaisin kuulla, miten tätä lakia näissä yhteyksissä pitää tulkita.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain korjata ed. Heinosen puheenvuorosta tulleen sellaisen kuvan, että vasemmistoliiton rahoituksessa olisi ollut jotain hämärää. Ed. Heinonen täällä lainasi kokoomuksen Nykypäivä-lehteä sellaisella innolla, että tuskin on edes Pravdaa täällä yhtä antaumuksella ja yhtä suurella pateettisuudella joskus lainattu. (Ed. Skinnari: Kerran oli!) Vasemmistoliiton rahoitus on ollut täysin avointa sekä vaalirahoituksen että puoluerahoituksen osalta. Nämä on kerrottu, ne ovat olleet meidän tilinpäätöksissämme.

Todettakoon, kun täällä puhutaan ammattiyhdistysliikkeen rahoista, että ne ovat olleet vasemmistoliiton, puolueen koko budjetin osalta noin 2 prosentin luokkaa. Jos halutaan jokin vertailuluku, niin koko ammattiyhdistysliikkeeltä yhteensä vasemmistoliitto on saanut vähemmän kuin kokoomus yksin Nalle Wahlroosilta; päästään oikeaan mittaluokkaan siitä suhteesta, mistä täällä keskustellaan. Mitä tulee sitten ammattiyhdistysliikkeen antamaan rahoitukseen: jos se on avointa, julkista, niin se on hyväksyttävää samalla tavalla kuin esimerkiksi TT-säätiö, elinkeinoelämä tukee porvarillista puolta. (Ed. Zyskowicz: Myös jäsenmaksurahoilla, jotka minä ilmoitin omassa ilmoituksessani!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani lainasin Nykypäivä-lehteä ja totesin, että "räikeitä puutteita on suhteellisesti eniten vasemmistoliiton ilmoituksissa. Sen taustalla on heidän haluttomuutensa avata ohjelmatyöyhdistyksen kautta pyöritettyjä vaalirahoja." Lainaus loppui tuohon. Tässä tietysti puhutaan, ed. Arhinmäki, teidän eduskuntaryhmänne kansanedustajien vaalirahailmoituksista, ja ainakin tuon jutun mukaan, joka on tehty helmikuussa 2010, niissä on edelleen tällaisia epätarkkuuksia. Toivottavasti voitte ne nyt tämän keskustelun jälkeen laittaa omassa ryhmässänne ruotuun ja järjestykseen ja oikaista nekin myös kuntoon.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oli puolen tusinaa kokoomuslaista puheenvuoroa, ja näyttää siltä, että hyökkäys on paras puolustus. Kuuntelin edustajien Rajala ja Heinonen puheenvuorot huolella, ja tuntuu siltä, että rikka toisen silmässä peittää malkan omassa silmässä. Yleensä kannattaa lähteä tämmöisessä aiheessa liikkeelle siitä, että ensin kertoo omasta itsestään ja sitten kertoo omasta puolueestaan, jonka tuntee parhaiten, ja sitten rupeaa pohtimaan muiden toimia näissä asioissa.

Täällä on viitattu Nalle Wahlroosiin koko ajan, ikään kuin Nalle Wahlroos olisi omasta pussistaan rahoittanut. Kysymys on Sampo Oyj:stä. Tämä on rinnastettu ammattiyhdistysliikkeiden rahoitukseen. Me ammattiyhdistysliikkeen rahoitusta vaalikampanjassa nauttineet olemme jatkuvasti kertoneet, että me olemme palkansaajien asialla, me olemme niissä kysymyksissä samaa mieltä, mitä ammattiliitot tukevat. Me olemme heidän soppatykeillään. Kertokaa te, kokoomus, että te olette Sampo-konsernin asialla. (Ed. Zyskowicz: Eihän me olla!) Silloin asia on avointa ja selkeätä. Me tiedämme ja äänestäjät tietävät, kenen asialla kukin liikkuu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta nämä kokoomuksen ja oikeiston hyvin ylimieliset puheet vähän kertovat siitä, että tässä ollaan nyt menossa asenteella sellaiseen ylimielisyyteen, mikä oli sadan vuoden takaa, että köyhät kyykkyyn ja työläiset kyykkyyn, kun me tässä tulemme. Eikö se niin ollut, että se kokoomuksen päärahoittaja, Nalle Wahlroos, 150 000 euroa kokoomukselle, eikö hän sanonut juuri, että rikkaiden ei veroja tarvitse maksaa ja köyhiä yksinhuoltajaäitejä ja köyhiä ei ole varaa tukea? Eikö se ole sitä samaa vanhanaikaisuutta kuin nyt tämä kokoomuksen hyvin ylimielinen asenne täällä vasemmistopuolueita kohtaan?

Minä luotan kyllä viisaaseen ihmiseen, joka varmasti on huomannut viime aikoina lehdistä, että kyllä ne suurimmat sotkut, arvoisa oikeisto, löytyvät ihan näistä Nova Groupeista ja Kehittyvien maakuntien Suomesta, joissa aika vähän kyllä poliittinen vasemmisto on päässyt profiloitumaan. Kyllä nämä liikemiesten rahoitussammot ihan oikeiston heiniä ovat olleet tässä suhteessa.

Puhemies! Sosialidemokraatit ovat pettyneitä siinä suhteessa tähän lainsäädäntöön, että tässä nimenomaan tätä rahan valtaa vastaan ei käydä kampanjakatoilla taistelemaan. Tarastin komitea sitä esitti, ja meille oli suuri pettymys, että vihreän oikeusministerin Tuija Braxin esityksestä enää tätä ei löytynyt.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kokoomuksen näitä puheita. Jos katsoo viime eduskuntavaalien jälkeen vaalirahailmoituksia, niin suuri osa edustajista osasi tehdä ihan oikein sen ilmoituksen, mutta jostain ihmeen syystä ne, jotka pääsivät ministereiksi, ja vähän muutkin näkyvillä paikoilla olevat henkilöt eivät osanneet lukea sitä vaalilakia, vaikka olivat itse säätämässä katoista ja siitä, mitkä pitää ilmoittaa. Tuli se esiin, jotta kun ei ole sanktiota siitä, niin siksi ei ole tehty. Elikkä sillä puolella on näköjään porukalla sovittu tämä näin, jotta ei ilmoiteta sitä. Sitten käydään pesemään täällä käsiä, sanomaan, jotta nyt tässä on selkeät säännökset olemassa. Sen takiahan koko tämä keissi käydään täällä nyt, ja ihmettelen sitä, jotta yritetään hämätä. Niin kuin se edellinen keikka: se on niin epäselvä, että ei osattu tehdä niitä ilmoituksia. Minäkin osasin kansakoulupohjalla ihan tehdä. Ei ollut yhtään vaikeata laittaa, paljonko on tullut rahaa jostakin ja mihin mennyt, ja niin kuin sanoin, suuri osa eduskunnasta osasi.

Jos tämä olisi jossakin muussa parlamentissa ollut, niin ministerit olisivat joutuneet eroamaan ihan varmasti. Se olisi välittömästi mennyt peli poikki eikä tämmöistä olisi tapahtunut, mutta nyt selvisi korjausilmoituksella. Tehtiin uudelleenilmoitus, jotta kymppitonni Nova Groupilta ja näin, mitä siinä tapahtuikin uusia näitä muistamisia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä vaalirahapaketissa on paljon myönteistä, mutta yksi siitä puuttui ja se on se kampanjakatto. (Ed. Heinäluoma: Näin on!) Kun sitä ei tule, niin sehän tarkoittaa, että vaalimainonta tulee edelleen kasvamaan (Ed. Zyskowicz: Ei muuten tule!) ja se tulee suosimaan Nalle Wahlroosin ja muitten roopeankkojen tukemia ehdokkaita. Mistäpä ne pienituloiset omille ehdokkaille niitä isoja rahoja löytäisivät. Näin tämä eriarvoisuus säilyy. Jo viime vaaleissa ja jo varmaan aikaisemminkin, mutta viime vaaleissa läpi menneiden kokoomuskansanedustajien käyttämät vaalirahat olivat puolitoistakertaiset siihen verrattuna, mikä oli vasemmiston keskimäärä. Näin se näkyi jo viime vaaleissa, ja kun ette tätä kattoa hyväksy, niin tämä kilpavarustelu jatkuu ja teidän etulyöntiasemanne. Ei tässä järin syvästä demokraattisesta ajattelusta teidän puolella ole ollut kysymys, kun kampanjakattoja vastustatte.

Ed. Rajalaa neuvoisin olemaan kannattamatta pitkiä listoja. Niissä on monet ongelmat, ja ihan näin henkilökohtaisestikin annan teille hyvän neuvon, että älkää niitä kannattako. Jos Suomessa olisi pitkät listat, tuskinpa me kumpikaan olisimme tässä salissa nyt.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle voisi sanoa sen, että onneksi tuli tietoon se, että ammattiyhdistysliike SAK tuki puolueen vaalikampanjaa 400 000 eurolla, elikkä ei se nyt kovin pieni summa ole verrattuna Wahlroosin 150 000:een, ed. Viitanen.

Mutta ed. Arhinmäen kiivas sanailu siitä, että "me olemme puhtaita", ei pidä todellakaan paikkaansa. Minä olen käynyt aika lailla läpi niitä vanhoja vaalirahoitusilmoituksia, ja ne ovat kyllä teidän osaltanne, teidän puolueenne kansanedustajien osalta aika mitättömät, ja siellä on muitakin. (Ed. Tennilä: Pieniä summia!) Totta kai on muitakin mitättömiä vaalirahailmoituksia, mutta minä en ymmärrä, miten se oli niin hirveän vaikea tehdä. Ei minulla ollut mitään vaikeutta. Minulla on joka ... (Ed. Arhinmäki: No, sinullahan on eläkekin jo 80 000!) Nytkin pystyn antamaan tiedot 50 euron tarkkuudella ja nimineen päivineen, jos halutaan. Mutta se on onneksi salainen asia. Sitä minun ei tarvitse ed. Arhinmäellekään ilmoitella.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tullut hyvin selväksi, että kokoomuksen demokratiaoppi tulee Nykypäivästä ja ihmisyys ja rakkausoppi ilmeisesti Nyyrikistä. On kyllä pohdittava tätä demokratiaoppia tämänpäiväisen tiedon valossa, että kokoomus hyväksyy sen, että kuuluu suomalaiseen demokratiaan, että esimerkiksi ydinvoima-asioita valmistelevat jäävit virkamiehet, ja sehän ei demokraattisessa yhteiskunnassa menoa hidasta eikä päätösten arvovaltaa alenna. Täytyy kyllä vasemmistolaisena edustajana todeta, että valitettavasti on niin, että kokoomus ja kepu eivät kyllä kuuna kullan valkeana omia Kehittyvien maakuntien Suomi—Nova Group-sopassa likaantuneita vaalikalsareitaan tai raippahousujaan tule pesemään vasemmiston pyykkikoneessa, kyllä te sen sotkun saatte ihan itse hoitaa ja järjestää kuntoon. Me varmasti pidämme huolta omasta pesästämme. (Ed. Manninen: Joko te olette kommunismin pesseet pois?)

Täällä on huudettu suureen ääneen sitä, että vasemmisto on saanut suuren tukensa SAK:n ammattiliitoilta. On tosiasia, että olemme saaneet tukea, mutta on myös tosiasia, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että oikeistopuolueet ovat saaneet tukea säätiöiltä, jotka tarkoittavat monta kertaa työnantajia, ja kyllä ne rahat työnantajille, yrittäjille, tulevat monta kertaa kansalaisilta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä nyt ei vaikuta ed. Zyskowiczin päähänpinttymään ollenkaan, niin minä kuitenkin totean vielä kerran, että vuonna 1968 työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, sekä työnantajien että työntekijöiden maksamat jäsenmaksut, tulivat niin sanotulla Liinamaa-sopimuksella vähennyskelpoisiksi ja työnantajat ryhtyivät perimään työntekijöiden jäsenmaksut. Tämä jälkimmäinen oli kyllä se tärkeämpi tulonmuodostuksen kannalta. Tähän sopimukseen mentiin sen vuoksi, että Päiviö Hetemäki, kokoomuksen eduskuntaryhmän entinen viisas puheenjohtaja, ja Niilo Hämäläinen halusivat luoda vahvat työmarkkinajärjestöt, jotka sopisivat asioista ja pitäisivät sopimukset. Työntekijäjärjestöillä, ammattiyhdistysliikkeellä, on paljon, paljon muita tuloja ja omaisuutta, joka on kerääntynyt siltä ajalta omista rahoista, kun ne ovat toimineet, joten näitä ei nyt voi eritellä.

Sitten Kansainvälisen työjärjestön sopimuksen mukaan, johon Suomi liittyi vuonna 1948, Suomi on sitoutunut siihen, että valtio ei sekaannu siihen, mitä työmarkkinajärjestöt tekevät, ja tähän kyllä liittyy rahankäyttö myös. Jos siis halutaan päästä tähän ed. Zyskowiczin toivomaan tilanteeseen, niin jommastakummasta tai molemmista pitää luopua. Minä en usko, että kokoomuksen ay-siipi nyt ollenkaan on niin kauhean innostunut siitä, että jäsenmaksuista luovutaan, tuskin siitä toisestakaan. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Tämä asia kannattaisi nyt kerta kaikkiaan unohtaa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustajien puheet ovat kyllä täällä olleet vahvasti asenteellisia, yleistäviä, loukkaavia, alamittaisia ja voi sanoa suoraan, että hyvin röyhkeitä. Minä olen itse omalta kohdaltani ilmoittanut vaalirahoituksen jo vuoden 1999 vaaleissa ennakkoilmoituksella ja jälkikäteen, ja silloin kukaan muu ehdokas ei ainakaan minun havaintojeni mukaan vielä tehnyt vastaavaa ilmoitusta. Siihen ei ollut minkäänlaista lainsäädännöllistä pakkoa. Minulla ei ole ollut mitään vaikeutta ilmoittaa vuosien 2003 ja 2007 vaaleissa sitä, että paikallinen kymmeniä vuosia toiminut työväenyhdistys on minun suurin tukijani, mutta ilmeisesti kokoomus haluaa Ikl:n hengessä kieltää sellaisenkin yhdistystoiminnan, ja ei se nyt ihme olisi, olittehan te 1930-luvulla ihan vaaliliitossa Ikl:n kanssa. Mutta ennen kun te alatte kiviä heitellä, niin käykää läpi TT-säätiön antama tuki, paljonko se on teille antanut, Björn Wahlroosin antama tuki, valtionyhtiöitten ja valtion osaksi omistamien yhtiöitten antama vaalituki ja ne ylihinnoitellut, käytännössä vastikkeettomat seminaarimaksut.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei kai se mikään salaisuus ole, että kansa ja kaikki ovat olettaneet ja lähteneet siitä, että vasemmistopuolueet ovat saaneet rahaa ammattiyhdistysliikkeeltä ja oikeistopuolueet ovat saaneet elinkeinoelämältä. Kun tuli vaalilaki, tämä voimassa oleva vaalilaki, niin oletettiin, että ne määrät tulisivat julki, mutta eivät vaan tulleet. Kun lakia säädettiin, niin rangaistussanktio jätettiin pois ja perusteltiin sillä, että kyllä media huolehtii siitä, että rangaistus on kova, jos ei ehdokas anna oikeita tietoja. Mutta eivät ole antaneet oikeita tietoja. Oli aivan liian paljon virheitä, ja monia skandaaleja syntyi. Tämä johti siihen, että meidän piti saada uusi laki, joka on hyvä. Tästä ei puutu kuin kampanjakatto. Muuten se olisi oikein hyvä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin jatkaa siitä, mihin ed. Kallis päätti. Vaalirahoitustoimikunnassa eli Tarastin työryhmässä, jossa olin puoluesihteeri, europarlamentaarikko Essayahin varamiehenä, päätettiin vaalikohtainen maksettua mainontaa koskeva kampanjakatto 10 000, 50 000, 80 000 euroa. Kun kahdeksan puolueen osalta edustus oli, niin kuusi puoluetta hyväksyi tämän, mutta kokoomuksen Taru Tujunen ja ruotsalaisen kansanpuolueen Ulla Achrén jättivät kirjallisen eriävän mielipiteen tästä asiasta. Kristillisdemokraattien edustaja jätti eriävän mielipiteen siltä osin, että olisi halunnut eduskuntavaaleissa 30 000 euron katon, mutta voimme hyväksyä ja pidämme oikeana tuota 50 000:ta, vaikka se monessa vaalipiirissä on valtavan korkea summa sekin. Näin eivät tehneet kuitenkaan keskustan ja vihreitten edustajat eli Jarmo Korhonen ja Pekka Haavisto tuossa työryhmässä. He hyväksyivät katot, mutta kuitenkin, vaikka edustavat hallituksen enemmistöä, eivät olleet tämän takana. Tämä ihmetyttää, miksi annoitte oikeiston rahapiireille tältä osin tämän vallan jatkaa entiseen tapaan ilman kattoja tukea vaalityötä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kiitoksia paljon ja anteeksi — eilen illalla jo jouduin kertomaan tästä aikatauluongelmasta.

Kiitoksia vielä kerran perustuslakivaliokunnalle. Yhteistyö oikeusministeriön kanssa sujui hienosti. Tässä asiassahan perustuslakivaliokunta oli klassinen mietintövaliokunta eikä lausuntovaliokunta, ja eduskunnassa sinänsä jo hyvä hallituksen esitys muuttui vielä paremmaksi ja varsinkin selkeämmäksi. Kiitoksia siitä! (Ed. Tennilä: Huonontuihan se siellä!)

Ed. Viitanen ilmoitti olevansa kovin pettynyt vihreään oikeusministeriin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hänellä näitä syviä pettymyksiä on. Itse ajattelen, että Greco muun muassa arvioi jo etukäteen — joku tiesi, minkälaisen hallituksen esityksen tulemme antamaan — että se on erittäin hyvä esitys, ja esityksemme ja nyt vielä selkeytetty muoto ovat saaneet kiitosta ulkomailta ja asiantuntijoilta siinä määrin, että katsoisin, että jos näitä kommentteja arvioidaan ja varsinkin kun otetaan huomioon, että ed. Viitasen puolueella on ollut kahdeksan vuotta ennen minun aikaani oikeusministerin posti, niin rohkenen kyllä ihan pystypäin tätä historiallista uudistusta puolustaa. Suomi tämän jälkeen on aivan erilainen kuin ennen tätä. Täytyy muistaa — tässä kerrotaan vähän legendaa, että yksittäinen tv-lausunto olisi tämän kaiken saanut aikaan — että tämä oli jo Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmassa. Tämä hallitus, kun se perustettiin, sitoutui jo tämän asian hoitamiseen, ja siltä osin on ollut siis erittäin määrätietoinen työ, joka on nyt saatettu tältä osin loppuun.

On selvää, että kampanjakatoille ei tässä vaiheessa ollut riittävää kannatusta. Alkuun, kun kampanjakaton idea oli epämääräinen, se oli myös oikeuskanslerin mielestä mahdoton ajatus. Sitten kun siitä tuli tämä mediamainontaraja, se olisi juridisesti ollut selvärajaisempi. Mutta on päivänselvää, että jos minulla on mahdollisuus tehdä historiallinen uudistus, joka vie Suomen aivan toiselle vuosisadalle, suorastaan vuosituhannelle, vaalirahoituksen osalta, sen vaihtoehtona, että ruvetaan loputtomasti riitelemään ja mahdollisesti epäonnistutaan tässä historiallisessa uudistuksessa, niin kyllä minä silloin teen historiallisen uudistuksen ennemmin kuin riitelen loputtomasti. Kampanjakatto on mahdollinen, ja esimerkiksi oma puolueeni tekee sen vapaaehtoisesti, ja tulemme siitä kaikille puolueille ilmoittamaan. Tervetuloa vaan talkoisiin kaikki, jotka ovat pettyneet tähän esitykseen.

Sitten vielä tästä esityksestä ja Tarastin toimikunnasta ehkä myös sinne kristillisdemokraattien puoleen: Ymmärrän ihan aidon, vilpittömän halunne saada kampanjakatonkin, mutta myönnätte kai, että sitten kuitenkin Tarastin toimikunnan päälle tulleet lisäkiristykset yksittäisissä ilmoituksissa sekä myös yksittäisen lahjoituksen ylärajassa sitä jossain määrin kompensoivat, ja siltä osin siis jopa Tarastin työryhmää tiukempi esitys tulee tänään hyväksytyksi.

Sitten, jos kuuntelin oikein ed. Zyskowiczin kysymyksiä, niin ensimmäisen osalta: Jos yhdistys saa selvästi sen ilmoitusrajan summan, niin se pitää ilmoittaa sinne online-rekisteriin, vaikka sitten myöhemmin jakaa sitä eteenpäin. Tulin juuri ovesta, enkä ole varma, kuulinko koko kysymystä.

Toisen osalta luulisin, että kun Valtiontalouden tarkastusvirasto siis antaa jatkossa tarkentavia ohjeita puolueille näissä asioissa, niin tulkitsisin niin, että kaikki muut tulkinnat johtaisivat hyvin omituisiin ratkaisuihin, jos ei lähdettäisi siitä, että jos se on niiden mainitun kolmen nuoren diskoilta ja he samalla kutsuvat sinne reilusti muitakin mukaan, niin kuitenkin, jos se kampanjatuki ja se mainonta on näiden kolmen mainostamista ja heidän iltansa, niin he ilmoittavat sen summan. Ajatus siitä, että voitaisiin kiertää ilmoitusvelvollisuutta laittamalla loppuun ilmoitus, että lopuksi tunti tanssia ja sinne voi tulla kuka vaan, ja sitten jaettaisiinkin ilmoituksen summa kaikkien niiden ehdokkaiden pääluvulla, jotka sattuvat tulemaan paikalle, on jokseenkin hankala. Mutta tässähän on lähdetty siitä, että vaali vaalilta Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka on riippumaton elin, antaa sitten tarkempia ohjeita tämän kaltaisissa kysymyksissä.

Pääsäännöiltään tämä laki on nyt niin hyvä ja selkeä, että en usko, että tämän kaltaisia linjavalintoja tulee vaikeuksia kovin paljon tehdä. Mutta jos on epäily siitä, kumminpäin, niin kun kysymyshän on siitä, että pitää ilmoittaa, vastakysymys on, mikä ongelma näillä kolmella ihmisellä olisi silloin ilmoittaa se oma osuutensa niin, että se on jaettu kolmella. Silloin se on ainakin oikein, ja tämä lakihan hakee ennen kaikkea avoimuutta ja sitä, että näkyy, miltä tahoilta rahoitusta on tullut kampanjaan. Jos ei siinä mitään hävettävää ole, niin en näkisi, että suorastaan mitään vääryyttä tapahtuu näiden kolmenkaan ehdokkaan osalta, jos he samalla ovat olleet sitten reiluja ja kutsuneet bileisiin muitakin ehdokkaita.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ministeri Brax ajatteli, minä uskon, että tulee olemaan lukuisia käytännön tilanteita, joissa ehdokkaat ja heidän tukiyhdistyksensä joutuvat pohtimaan tämän lain oikeata tulkintaa. Mainitsin nämä pari kysymystä sen vuoksi, että ne ovat ihan elävästä elämästä, ja täsmennän vielä, ministeri tuli sen verran kesken.

Ensimmäinen kysymys koski sitä, että on olemassa vanha yhdistys, jo vuosikymmeniä sitten perustettu, joka sääntöjensä mukaan toimii kokoomuslaisen ajatusmaailman edistämiseksi jne., ei ole minkään yksittäisen ehdokkaan tukiyhdistys. Voiko tällainen yleishyödyllinen yhdistys, joka ei saa mitään yleisiä tukia eikä muuta, saada isonkin summan vaalitukena ja jakaa sitä eteenpäin, ilman että se on ilmoitusvelvollinen? Jos se on ilmoitusvelvollinen, mihin se perustuu?

Ja toinen. Eiväthän nämä kolme ehdokasta, jotka tulevat sinne vaan pylpyröimään ... Jos hekin ilmoittavat saaneensa sen, niin sitten se raha menee jo isommaksi kuin yhteensä on saatu. Kyllä tässä ongelmia piisaa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Tämä jälkimmäinen on mielestäni hyvin teoreettinen ongelma, ja mitään ei tapahdu, jos vaikka vahingossa joku ilmoittaisi myös saaneensa tukea. Mitään pahaa ei siitä seuraa, ei todellakaan.

Ensimmäisessä kysymyksessä: Myös perustuslakivaliokunta on tehnyt hyvin selväksi, että lakia ei ole tarkoitus kiertää eikä minkään kautta pestä saatuja avustuksia. Jos on kysymys semmoisesta yhdistyksestä, joka on tosiasiassa esimerkiksi kokoomuspuoluetta lähellä, niin silloin on varmaan kaikista viisainta, että kyseinen yhdistys ilmoitetaan lähipiiriin kuuluvaksi, ja silloin tässä ei ole mitään ongelmaa.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerikin on vielä paikalla. Tämä on varmaan hyvä tämä uusi vaalirahoituslakiuudistus. Mä vain haluan kysyä, mitä pahaa siinä vanhas oli siinä mieles, että sielläkin oli jo selevät pelisäännöt.

Täällä ed. Lahtela pikkusen viittasi, jotta ku ei osattu täyttää oikein. Meitä on tälläkin hetkellä kahreksasta neljä tässä salissa, muun muassa puhemies, joka täytti oikeen. Eli oliko näin, jotta tästä tämä sai kimmokkeen tämä uusi eherotus uuristaa vaalirahoituslakia? Jos näin oli, niin hyvä on, ja täst etehenpäin on hyvä lähtiä. Nyt kaikki tietää, Suomen kansa, eherokkahat, rahoottajat, jotta kaikki tuloo juluki, kaikki on läpinäkyvää, jotenka tätä eherotusta uureksi vaalirahoituslaiksi kannatan täysin siemauksin. Mutta oli meitä reiluja muutama jo viime kerrallakin.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut surullista kuultavaa. Jos fraasisanakirjaan tarvittaisiin kuvitus sananlaskulle "Pata kattilaa soimaa", niin valokuva tästä salista sopisi siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Pääasiahan täällä tänään on se, että niin sanottu maan tapa on nyt tuotu päivänvaloon ja rumaksi havaittu, ihan poliittisesta väristä riippumatta. Ja tämän eduskunnan vastuulle on langennut tämän maan tavan hautaaminen syvälle historian roskatynnyriin ja uuden poliittisen kulttuurin luominen. Ei häpäistä tätä kunniatehtävää tällaisella hiekkalaatikkotason nahistelulla.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse koen niin, että tässä vaalirahoitusasiassa ihan jokaisella puolueella on peiliin katsottavaa. Jos ei peiliin katsottavaa ole vaalirahoittajien osalta, niin ainakin meillä vihreillä on peiliin katsottavaa sen osalta, että tämä esitys, niin hyvä kuin se onkin, ei vastaa kuitenkaan sitä lähtökohtaa, mistä lähdettiin liikkeelle. Perusajatus on se, että kampanjoiden koko oli tavallaan toisessa korissa, toisessa korissa oli avoimuus ja riippumattomuus, ja nyt priorisoimme tätä jälkimmäistä enemmän. Siksi suostuimme siihen, että otetaan käyttöön lahjoittajakatot, ei kampanjakattoa.

Täytyy muistaa, että vaalirahoituksen suurin ongelma ja koko kysymys on koko ajan ollut se, onko rahoitus avointa, ja varsinkin se, millaista riippuvuutta se aiheuttaa nimenomaan suhteessa tähän rahojen lahjoittajaan, ja tämän riippuvuuden pitää jatkossa näkyä paljon selkeämmin. Tämä lakiesitys, avoimuus, riippumattomuus, vie juuri kohti sitä, vaikkei kampanjakattoa nyt saatukaan aikaan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minunkin mielestäni tämän asian perusongelma on siinä, että kampanjat ovat paisuneet viime vuosina aivan liian suuriksi, ja tämä puolestaan on sitten johtanut siihen, että rahoituksen hankkimiseen on tullut erilaisia kielteisiä piirteitä. Uskon, että tämä lainsäädäntö, jota nyt ollaan tekemässä, tulee vaikuttamaan siihen, että kampanjoitten koko pienenee oleellisesti, vaikka itsekin kuulun siihen joukkoon, joka olisi halunnut, että olisi säädetty kampanjakatot. (Ed. Mieto: Paitsi Pohjanmaalla!)

Minusta meidän pitäisi kuitenkin miettiä paitsi näitä, ikään kuin valvontaan liittyviä, keinoja myöskin sitä, mitä muita, halvempia keinoja olisi kampanjoiden edistämiseksi. Yksi olisi se, että kampanjoita voitaisiin, niin kuin monessa muussa maassa maailmassa, pyörittää kauppakeskuksissa, ja tällä tavalla voitaisiin tulla kansan pariin tekemään jalkatyötä, mutta tämähän ei ole Suomessa ollut mahdollista. Toivoisinkin ja vetoaisin kauppaan, että se jatkossa sallisi kampanjoinnin, niin kuin Yhdysvalloissa tapahtuu esimerkiksi kauppakeskuksissa, yhteisesti sovittavilla pelisäännöillä, (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) ja muitakin vastaavanlaisia positiivisia keinoja.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Arhinmäki veti mutkat aika suoriksi kampanjatukien ja hallituksen kokoonpanon suhteen. Kannattaa nyt kuitenkin huomata, että vasemmistoliiton kannatus on trendinomaisesti alentunut. Silloin, kun ed. Esko-Juhani Tennilä vuonna 1975 tuli eduskuntaan, teillä oli 40 paikkaa, ja nyt niitä on, onko 17. Eli kyllä pitää olla voimaa, vaaleissa saatua voimaa, että pääsee hallitukseen, ja toinen asia, mitä tarvitaan, on yhteistyökyky. Siinäkin suhteessa vasemmistoliitolla ehkä olisi peiliin katsomisen paikka. Ainakin silloin, kun viimeksi olitte hallituksessa, ryhmä äänesteli vähän miten sattuu. (Ed. Mustajärvi: Niin kuin vihreilläkin!)

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun ed. Irina Krohnin aloitteesta vaalirahoitusta ruvettiin säätelemään, en olisi voinut koskaan kuvitella, miten suurista summista oli kysymys niin puolueiden kuin ehdokkaidenkin osalta. Tämä on ollut silmiä avaava kokemus.

Nyt mielestäni tapahtuu erittäin hyvä askel oikeaan suuntaan, ja tuntuu paljon, paljon paremmalta mennä seuraaviin vaaleihin. Uskon, että se on myös kuluttajan näkövinkkelistä erittäin paljon parempi asia. Minusta on ihan ok, että saa rahaa joltain, jos sen kertoo avoimesti, että näiden kanssa minulla on samoja arvomaailmoja. Se on ihan selvää.

Sitten tähän vaalikattoon, kampanjakattoon. Varsinais-Suomen vihreillä oli kampanjakatto vuoden 1991 vaaleissa ja sitä seuraavissa ja taas seuraavissa, elikkä minua on suojellut tämmöinen kampanjakatto. Se on erittäin hyvä asia, koska kun vaalikuume iskee ja tiedän, että meillä on katto, se vähän ikään kuin auttaa. Meillä oli sellainen katto, että jos sen katon yli meni, piti antaa puolet niistä rahoista nuorille varattomille ehdokkaille. Erittäin hyvä järjestelmä. Me voisimme tehdä vaikka herrasmiessopimuksella vaalipiireittäin semmoinen diili, että näin tuetaan toinen toisiamme, että vaalikuume ei iske, ja tehdään tämmöinen sopimus vaalikatosta, kun se ei tässä laissa nyt ole.

Se, miksi tässä tavallaan tehtiin semmoinen kompromissi, että Tarastin työryhmä esitti kattoja ...

Okei, minä jatkan myöhemmin sitten.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun valiokunnan puheenjohtaja on paikalla, olisin käytännön elämään ja vaalikampanjaan liittyen kysynyt. Täällä todetaan nimenomaan se tuki, joka voidaan kunnallisjärjestölle antaa tai paikallisyhdistykselle taikka omalle tukiyhdistykselle. En löytänyt tästä sitä kohtaa, jossa olisi määritelty, että pitää olla aputili tavallaan, ettei sotkeudu siihen varsinaiseen paikallisyhdistyksen toimintaan.

Toinen asia, joka herätti kysymyksiä, on ainakin se, että käytännön elämässä ainakin niissä kuudessa vaalissa, jotka itse olen käynyt, olen yllättäen huomannut, että lehdissä on vaalimainos enkä ole tiennyt, kuka sen on tehnyt taikka kustantanut. Sitten kun on yrittänyt selvittää, niin on ollut vaalipiirissä joku paikallisyhdistys, joka sen on kustantanut. Miten tämä on huomioitu, koska ehdokashan ei voi tietää sitä, jos joku naapuripiirin paikallisyhdistys lähtee mainostamaan?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan kysymyksiä ed. Sasille, kun ministeri joutui jo poistumaan.

Kommentoitteko hieman sitä, miten ilmoituksen maksajan ilmoittaminen tosiaan tulkitaan esimerkiksi radio- ja tv-mainoksessa? Onko se yksi 10 sekunnin ilmoitus yksi mainos, vai millä tavalla se tulkitaan?

Sitten toinen asia ihan muutamia esimerkkejä nostaakseni. Miten arvioidaan esimerkiksi vaalikampanjan ajaksi omaan käyttöön saatu asuntoauto tai auto, tai pohditteko tätä talkootyön arviointia?

Kolmantena, mitenkä tulkitaan tavanomainen alennus? Tarkoittaako se sitä, että lehdet ilmoittavat julkisesti, mikä on tavanomainen alennusprosentti, ja kun sitten tiedän, että nyt minulla onkin vähän isompi alennus, minun täytyy ilmoittaa se erotus, vai millä tavalla?

Kaiken kaikkiaan pidän hyvänä, että ilmoitusvelvollisuus paranee nyt. Mutta oliko teillä myös jonkinlaista keskustelua siitä huolesta, mitä täällä tuotiin lähetekeskustelussa siitä, onko pahansuopia ihmisiä vaalien alla, jotka tekevät erinäisiä ilmoituksia kilpakollegaansa vastaan vai ei?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olisin käyttänyt ...

On syytä todeta se, että on selvää, että kampanjat tulevat ensi vaaleissa pienenemään taloudellisesti, ja olen vakuuttunut siitä, että jos joku tekee ökykampanjan seuraavissa eduskuntavaaleissa, se ei ole enää suositus, vaan se on tappio. Me näimme jo viime vaaleissa, että kun tehtiin tämmöinen negatiivinen kampanja, muun muassa SAK:n mainos, niin se kääntyi itseään vastaan. Tässä suhteessa kannattaa olla herkkä kansalaisten mielipiteelle, koska ihmiset ovat aika oikeudentuntoisia.

Sitten näihin kysymyksiin.

Ed. Zyskowicz kysyi, voiko ulkopuolinen yhdistys, joka antaa avustusta jonkun henkilön kampanjaan, saada suurempia lahjoituksia kuin tuon 6 000 tai 10 000. Tältä osin täytyy sanoa, että jos on ulkopuolinen yhdistys eli ei ole yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimiva yhteisö, kuten ehdokkaan vaalirahoituslain 4 §:ssä mainitaan, niin silloin saa ottaa suuria lahjoituksia vastaan. Mutta jos yhdistys on pelkästään tukemassa ehdokkaan vaalikampanjaa, niin silloin tämä rajoitus koskee sitä yhdistystäkin. Jos on ulkopuolinen, niin saa ottaa suuriakin lahjoituksia, mutta silloin se voi antaa enintään sen 6 000 euroa sille eduskuntavaaliehdokkaalle. Se raja tulee sitten sen yhdistyksen ja ehdokkaan välisessä tilanteessa. (Ed. Korkeaoja: Mutta alkuperä ei selviä!) — No, sanotaan, että jos se yhdistys on saanut joltakin, niin ehdokkaan tehtävänä on selvittää siltä yhdistykseltä, mistä raha on tullut. Jos on epäilyjä, että raha kierrätetään sen yhdistyksen kautta niin, että häivytetään sen alkuperä, on ehdokkaan tehtävä selvittää tämä niillä keinoilla, mitkä ovat käytettävissä, ja jos ei kyetä selvittämään, niin siinä tilanteessa ei saa ottaa vastaan semmoista avustusta. (Ed. Zyskowicz: Mutta kenenkään tehtävä ei ole ilmoittaa!)

Sitten, mitä tulee tähän naapuriyhdistykseen, niin lähtökohta on se, että periaatteessa näiden yhdistysten pitäisi ilmoittaa sille ehdokkaalle, että olemme laittaneet ilmoituksen, joka on sinun ilmoituksesi. Mutta tietysti seuranta ei ole välttämättä kovin helppoa varsinkaan sen ehdokkaan kannalta, mutta periaatteessa. Koska ehdokashan ei välttämättä voi tietää, sen maksajan pitäisi siinä tilanteessa ilmoittautua.

Sitten vielä tämän aputilin osalta täytyy todeta, että jos se on ehdokkaan tukiyhdistys, niin silloin pitäisi olla aputili, mutta laki ei missään tapauksessa vaadi sitä, vaan nämä rahat voivat olla yleisesti yhdistyksen tileissä.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin toiseen kysymykseen, niin tietysti, jos ilmoituksessa mainitaan kolme ehdokasta, joita on mainostettu, niin vaikka sinne tulee muitakin ehdokkaita, kyllä sitä pitää niitten kolmen ehdokkaan tilaisuutena pitää, niin että tämä pylpyröinti ilman ilmoittelua on semmoista vapaaehtoista pr-työtä, jota ei katsota kuitenkaan vaalituen vastaanottamiseksi.

Toivottavasti tässä nyt vastasin useimpiin kysymyksiin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Viime eduskuntavaalien jälkeen Suomi on saanut kansainvälisesti häpeällistä mainetta vaalirahoituksen ei-avoimuuden johdosta ja niiden kaikkien sotkujen tähden, jotka vaalirahoitukseen ovat liittyneet tällä vaalikaudella. Samalla meillä kotimaassa luottamus politiikkaan ja jopa vaaleissa vaikuttamiseen on alentunut huolestuttavasti. Tätä taustaa vasten on tärkeää, että tämä lainsäädännön uudistus nyt saadaan vietyä eteenpäin hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotka jo ovat hyvin lähellä.

Eli tämä hallituksen esitys on pääosin kannatettava uudistus. Tämä tuo lahjoituksiin avoimuutta, ja niihin tulee myös katot, ja tämä avaa vaalirahoitusta selvästi poiketen siitä, mitä on tapahtunut viime vaalien edellä, jolloin yksittäiset liikemiehet tukivat erilaisten peitejärjestöjen ja tehtyjen yhdistysten kautta yhden tai kahden puolueen ja muutaman ehdokkaan vaalityötä merkittävillä summilla. Nämä liikemiehet ilmeisesti ajoivat omia valtavan isoja yksityisen edun mukaisia hankkeita rahoittamalla avainpoliitikkoja, ja tällainen kaavoitukseen, lupiin, maakuntakaavoihin ja muihin vaikuttaminen on todellakin sellaista korruptoitunutta käytöstä, jota emme voi Suomessa hyväksyä ja joka myös ulkomailla kansainvälisesti herättää epäilyjä suomalaisen poliittisen järjestelmän uskottavuudesta. Eli tältä osin nämä pitää saada paljastettua, ja toivon mukaan tämä uudistus ne myös tuo avoimiksi ja läpinäkyviksi.

Täällä on käyty keskustelua ammattiyhdistysliikkeen perinteisestä vaalirahoituksesta. Pidän sitä hieman erilaisena kuin yksittäisten suurliikemiesten järjestämää rahoitusta. Ammattiyhdistysliike niin kuin muutkin etujärjestöt edustaa laajoja kansanpiirejä, ei yksityisen ihmisen suoranaisia etuja. Tässä mielessä voi katsoa, että ay-liikkeen ja muiden vastaavien etujärjestöjen vaalituki on perustellumpaa, mutta avointa ja läpinäkyvää senkin pitää olla, ja sitä se ei ole ollut, ja toivon ja uskon, että tämä uudistus nyt siltä osin tuo tähänkin osaan vaalirahoitusta sellaista avoimuutta, että luottamus palaa siihen, ketä kansanedustajat, jotka ovat tulleet valituksi, täällä edustavat. Edustavatko he jonkun etujärjestön tai yksittäisen liikemiehen etua vai kansan etua, mitä kuitenkin pitää pitää ykkösasiana? (Ed. Mieto: Kansan, kansan!)

Arvoisa puhemies! Vaalirahoitusta on jaettu monella tavalla suoraan ja epäsuorasti. Esillä ovat olleet seminaarit, joihin on ostettu lippuja. Jopa niin on ollut, että merkittävällä hinnalla on ostettu lippuja, joita ei ole sitten kukaan käyttänyt edes. Tällainen toiminta ei ole rehellistä ja avointa. (Ed. Mieto: Raha!) Ei taulukauppakaan varmaan ole kaikilta osin ollut aivan asiallista. Jos viidelläkympillä hankkii taulun ja 5 000:lla sen myy, niin se ei ole ihan kohdallaan arvoihin nähden. Mutta tällaista tapahtuu, ja toivottavasti saadaan siltä osin parannusta aikaiseksi.

Herra puhemies! Niin kuin tuossa mainitsin, niin olin muutamassa kokouksessa Tarastin työryhmässä, kun tätä uudistusta valmisteltiin, ja totean, että asia sinänsä on varsin monimutkainen, ja kaikkia niitä keinoja ja kanavia, joita vaalirahoituksessa kekseliäästi käytetään, ei varmasti löydetä eikä pystytä sääntelemään millään lainsäädännöllä.

Ed. Zyskowicz mainitsi pari esimerkkiä, ja täällä on tullut muiltakin joitakin, ja niitä kyllä siellä pohdittiin ja todettiin, että kaikkeen ei säädöstä kerta kaikkiaan löydy. Mutta tuossa Tarastin toimikunnan raportissa on kyllä käyty läpi nämä asiat, mistä äskenkin keskusteltiin, kohtuullisen tarkasti. Eli sieltä löytyy ohjeistusta sille toiminnalle, jota jatkossa noudatetaan. Sinänsä työryhmän mietintö ei ole lainsäädäntöä, mutta kun sen ovat kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat allekirjoittaneet, niin uskon, että ministeri Tarasti käyttää sitä hyväksi laatiessaan ohjeita, joita sitten voidaan noudattaa yksittäistapauksissa, joita eteen tulee.

Herra puhemies! Suurin puute tässä uudistuksessa on todella se, että näihin valtavasti kasvaneisiin kampanjoihin ei kattoja ole saatu aikaiseksi. Keskusta ja vihreät olivat vahvasti toimikunnassa niiden kannalla, mutta unohtivat ne sitten, kun tuli hallituksessa päätöksenteon aika. Mielestäni nykyinen kampanjoiden kalleus on jopa ehdokkaaksi asettumista rajoittava asia. Kun ehdokkaita kysytään eri vaaleihin, eteen tulee kysymys siitä, onko asianomaisella mahdollisuus edes kohtuullisesti menestyä vaaleissa, kun tietää, että kilpailijoilla on 100 000 euroa käytettävissä, itsellä on ehkä 5 000 euroa, jos sitäkään. Esimerkiksi nuoremmilla perheellisillä ihmisillä tai tavallisilla työntekijöillä, puhumattakaan työttömistä, ei ole tässä mielessä vapaata vaali- ja ehdokkaaksisasettumisoikeutta mielestäni. Oikeus on, mutta todellista mahdollisuutta siihen menestykselliseen toimintaan ei ole. Tässä mielessä katson, että vastalauseissa esitetyt kampanjakatot, vaikka ovat tietysti varsin suuria nämäkin, korkeita tällaisia henkilöitä ajatellen, ovat paikallaan, ja niiden puolesta äänestän, kun tästä huomenna äänestetään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaalirahakäytännössä ja -säädöksissä Suomi lopultakin astuu niitten länsimaitten joukkoon, jossa rahoitus on avointa ja rehellistä. Ketä me tästä saamme kiittää? Kiitämmekö me kansanedustaja Kallia? (Ed. Mieto: Kyllä!) Me voimme kiittää kansanedustaja Kallia, mutta minä kiittäisin kyllä niitä tutkivia journalisteja, jotka tämän paiseen puhkaisivat. Se tuntui vaikealta silloin, kun oli kaikkein kiivain aika menossa, mutta minä voin kyllä väittää, että ilman journalistien penkomista me emme olisi tässä.

Tämähän ei ole sinänsä uusi asia, että "ei ole osattu" täyttää näitä vaalirahailmoituksia, jotka vaalien jälkeen jokainen kansanedustaja on joutunut tekemään, mutta aikaisemmin niitä ei vaan ole tutkittu niin tarkoin kuin nyt 2007 vaalien jälkeen tutkittiin. Elikkä vanhana toimittajana otan syyn niskoilleni siitä, että tämä ei ole aikaisemmin tullut esille. Elikkä nuori polvi on ollut tässä suhteessa paljon aktiivisempi ja paljon tehokkaampi kuin minun ikäluokkani ja ehkä vähän nuorempikin toimittajasukupolvi. Vaikka tiedän, että tämä talo vihaa toimittajia, niin tässä suhteessa meidän kaikkien pitäisi kyllä antaa tunnustus sille työlle, jota tämä porukka, toimittajat, ovat tehneet, jotta vaalirahoitus uudistuu ja kaikki mätäpaiseet voidaan puhkaista.

Näitä mätäpaiseita, arvoisa puhemies, on todellakin ollut, ja ne nyt sitten ovat tulleet julki, eikä niistä sen enempää. Jokaisella puolueella on omat yhteisönsä, jotka ovat tukeneet. Yhtä asiaa minä tässä toivon, eli että tämä ammattiyhdistysliikkeen ammattiyhdistysjäsenmaksun käyttö vaalirahoitukseen, koska se on meidän kaikkien veronmaksajien rahaa, jotenkin estettäisiin. Kyllä ay-liikkeellä on hyviä rahalähteitä muitakin. Oulussakin on monta kivitaloa työväenyhdistysten hallussa, ja sieltä tulee hyvät vuokratulot. Kyllä niillä pystyy tukemaan niitä omia ehdokkaita. Sitä paitsi jokainenhan voi antaa omasta pussistaan, jokainen ammattiyhdistysliikkeen jäsen.

Sitten olisin, arvoisa puhemies, mennyt tähän varsinaiseen lakiesitykseen tai uuteen lakiin. Sekä ed. Söderman että ministeri Brax sanoivat, että tämä on hyvin helppo. No, periaatteessa tämä on ihan saman tyyppinen kuin mitä oli se aikaisempikin vaatimus, elikkä kovin suuria muutoksia sellaisella kansanedustajalla, joka on itse maksanut tai jolla on vain ollut tukiryhmä tukena, ei tähän vaali-ilmoitteluun eikä käytäntöön tule. Mutta uskoisin, että olen varmasti yksi niistä harvoista kansanedustajista, joka on maksanut lähestulkoon koko kampanjan itse. Ja sen verran vaikea tämä kampanja on, että minä en ainakaan enää uskalla ottaa vastaan yhtään ainoaa tukea. Minä maksan kyllä taatusti itse oman kampanjani. Tukiryhmä voi olla ja kerätä niitä pieniä purosia, mutta ei yhtään sen enempää.

Sitten olisin puuttunut siihen asiaan, jonka ed. Rajala toi esille ja ehkä joku toinenkin, elikkä näihin radiomainoksiin. Tässä uudessa laissahan vaaditaan, että ilmoituksen alla täytyy olla maksajan nimi. No, onneksi me saimme siihen kuitenkin sen verran järkeä, että ei tarvitse olla sitä maksajan nimeä, jos on oma ja itse maksama vaalimainos kysymyksessä. Elikkä siinähän on jo kuva ja numero. Jos siinä ei lue mitään, että tämän on maksanut Tuulikki Ukkola, niin näin tyhmiä kansalaiset eivät ole, etteivät he ymmärrä, kuka sen on maksanut. Mutta radiomainoksiin tämä on hieman hankalampi yhdistää, koska ihan niin kun ed. Rajala sanoi, 3 sekunnin mainoksesta saattaa tulla 13 sekunnin mainos.

Minun mielestäni olisi ollut kyllä yksinkertaisempaa, että tätä ilmoitusvelvollisuutta näihin mainoksiin ei olisi tullut, koska joka tapauksessahan ne näkyvät sitten siinä vaalirahailmoituksessa, joka jokaisen kansanedustajan ja varakansanedustajan täytyy tehdä. Sieltähän ne sitten kuitenkin joka tapauksessa tulevat ilmi. Tämä asia minun mielestäni on sellainen, jonka olisin toivonut olevan ihan toisella lailla.

Mihinkään puutoksiin, rahan puutteeseen, sen enempää kansanedustajat kuin puolueetkaan eivät tämän lain myötä joudu. Kaikki on nyt vaan avointa, ja ei ole häpeä tukea poliittista toimintaa, eikä ole häpeä tukea jotakin kansanedustajaehdokasta. Tästä häpeästä meidän tulee päästä irti, ja se ehkä johtuu juuri siitä, että on todellakin maaseudulla — minä käytän sanaa maaseutu — sellaisia pieniä kuntia, joissa yrittäjä ei kerta kaikkiaan uskalla tukea julkisesti kokoomuslaista taikka porvarillista maailmankatsomusta edustavaa ehdokasta. Jos hän tukisi häntä, niin tietyn puolueen vallassa oleva kunta kyllä tekee sitten kaikkensa, että tällä tukijalla ei ole enää yrittämisen mahdollisuuksia. Tämä on valitettavaa, mutta minä toivon, että tämmöisistä asenteista päästään eroon ja jokainen voi tukea ihan rehellisesti ja laillisesti niitä puolueita ja niitä ehdokkaita, jotka katsoo parhaimmiksi.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Minäkin yhdyn siihen, että se, että saadaan nyt voimaa tällaisen lain läpiviemiseen, johtuu kyllä aivan taatusti journalisteista, jotka ovat tehneet sen työn elikkä tavallaan antaneet sen paineen, sen pakon, että meidän täytyy tämä saada aikaiseksi. Hyvä näin, koska uskon, että seuraavista vaaleista tulee selkeästi avoimempia ja kuluttajaystävällisempiä. Jos joku mainostaa itseään pienten lasten ystävänä ja oikeasti häntä rahoittaa joku aivan muu taho, niin onhan se reilumpaa, että kertoo, että olen kyllä pienten lasten ystävä, mutta myös näiden tahojen ystävä, jotka minua rahoittavat. Sitten voi äänestäjä itse arvioida, mitä hän ajattelee tästä, onko tämä hänen mielestään semmoinen paketti, joka hänestä tuntuu hyvältä, vai eikö. Mutta kun se on avoin se paketti, niin se on reilua peliä.

Täällä on ollut paljon puhetta siitä kampanjakatosta ja Tarastin työryhmästä, että työryhmän esitystä muutettiin, annettiin hallituksen esitys. Siinä tilanteessa, kun puoluesihteerit sitten kävivät vielä neuvotteluja, niin siellä tosiaan tämä kampanjakatto on poistettu, mutta sen tilalle tuli kaksi parannusta.

Toinen näistä on se, että paikallisyhdistysten tilit myös on otettu auki, elikkä nähdään, mitä rahaa siellä liikkuu, mikä on erittäin tärkeä asia myös paikallisesti, paikallisesti voi olla paljon vaikutusvaltaa, että kuka rahoittaa mitäkin paikallisyhdistystä, mikä vaikuttaa kaavoihin, ym. ym.

Ja sitten toinen asia, mikä myös parani tässä tämän Tarastin työryhmän jälkeen hallituksen esitykseen verrattuna, on se, että tuen rajaaminen on 30 000 euroa per lahjoittaja per puolue per vuosi. Elikkä tämä vetää nyt rajoja sille, miten paljon yksi lahjoittaja voi antaa per vuosi, eli miten suuri on se kiitollisuuden taakka tai velka, mitä tulee tälle puolueelle. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia, että tällä lailla saadaan rajoitettua sitä, ettei yksi taho saa niin suurta valtaa johonkin puolueeseen.

Ja kun oli semmoinen tilanne, että meillä oli siinä sitten mahdollisuus ottaa vastaan tällainen lakiehdotus, johon kuului melkein koko Tarastin työryhmän esitys plus nämä paikallisyhdistykset plus tämä yksittäisen lahjoittajan katto, niin silloin tämä oli niin hyvä esitys, että se tuollaisenaan voi ottaa ja voi olla siitä erittäin ylpeä ja iloinen, että näin mennään eteenpäin.

Kampanjakatoista voin sanoa, että niin kuin tässä jo vähän kerroin, että minulla on sitä omaa kokemusta jonkun verran ja olen siihen erittäin tyytyväinen ollut. Viimeksi, kun meillä oli kampanjakatto, se oli muistaakseni 20 000 euroa, elikkä puhutaan ihan eri summista kuin mitä täällä nyt ollaan puhuttu kampanjakatoista. Ja se todella vaikuttaa myös siihen ihmiseen itseensä, että se rajoittaa sitä, kun vaalikuume iskee, tulee semmoinen olo, että en näy, en näy ollenkaan, niin silloin kun tietää, että meillä on tämä kampanjakatto, niin oma vaalityökin rauhoittuu.

Tämän takia — ihan vakavissani enkä minään vitsinä — ehdotan, että eri vaalipiireissä, koska eri vaalipiireissä on kovin erilainen tilanne, mitä maksaa normaali kampanja, sovittaisiin keskuudessamme, mikä on reilu kampanjakatto, ja tehdään se avoimesti. Jos joku puolue ei halua olla mukana sopimuksessa, niin ei sitten ole. Vaikkapa Varsinais-Suomen piiri sopii, nämä ja nämä puolueet keskenään sopivat, että meidän mielestä on ok, että 30 000 on sopiva katto tai 50 000, mikä tuntuu silloin järkevältä, ja tehdään se avoimesti. Se oikeasti auttaa ehdokkaita, sen voi kertoa omasta kokemuksestani. (Ed. Tennilä: Miksi se ei kuulu lakiin?) — Äsken kerroin, että tuli semmoinen tilanne neuvotteluissa, että saatiin nämä kaksi parannusta, paikallisyhdistysten tilit avattiin ja yksityinen tuki rajattiin eli jäi se 30 000 per puolue per vuosi yhdeltä antajalta, ja silloin tämä kokonaispaketti on sen arvoinen, tämä on todella suuri parannus, siis todella suuri parannus nykytilanteeseen tämä, mitä me täällä tulemme päättämään. Mutta tämän lisäksi, koska kampanjakattokin on hyvä tavoite, niin voitaisiin ainakin ottaa tämä herrasmiessopimus käyttöön, jos ei muuta saada. Elikkä minusta teidän pitäisi näyttää vähän iloisemmalta kuin nyt, arvoisat edustajat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! On mukava kuunnella vihreiden kiemurtelua tässä kampanjakattohommassa, koska alun perin vihreät olivat tiukasti kampanjakaton kannalla. On tietysti hyvä keksiä selityksiä, hyviä ja huonoja eri suuntiin, miksi tässä nyt ei tullut sitä, mutta todellisuudessa kampanjakatto laissa olisi ollut selkeä osoitus siitä, että sitä rajataan lakisääteisesti. Keitä se koskee? En usko, että se koskisi vihreitä, ei vasemmistoliittoa, demareita tai yleensä köyhempiä, ei varmaan ihan kaikkia kepulaisiakaan, mutta kyllä se tuolla kokoomuksen riveissä ilmeisesti rassaisi vähän enemmän ja osaksi kepunkin riveissä. Mutta se osoittaa, että siellä, missä on paljon rahaa, vastustetaan sitä, jotta ei tule kampanjakattoa. Voidaan käyttää rahaa, kun sitä on saatavilla, omaa rahaa ja vähän vierastakin — eikä ihan vähääkään, kun katsoo näitä menneitä tukia.

Palaan siihen, mitä vastauspuheenvuorossani totesin. Kun katsoo viime eduskuntavaalien vaalirahailmoituksia tai ilmoittamatta jättämisiä, niin jostain ihmeen syystä siellä on Nova Groupin rahat ja Kms-rahat. Joidenkin käsiä ne polttelivat, eihän niitä muuten olisi palautettu, kun se on kerta tässä todettu, että se on laillista rahaa. Miksi lähteä palauttamaan rahaa, jos se ei kerta poltellut näpeissä, koska silloin se ihminen väkisinkin koki, joka palautti, jotta tässä on joku sidos syntynyt, on jotain velkaa? En minä ainakaan palauttaisi yhtään rahaa, jos olisin saanut eikä se tuntuisi jotenkin likaiselta. Se oikeastaan todisti sen jo.

Sitten se toinen asia, jotta sitten nämä samat rahat jostain ihmeen syytä unohtuivat yli kymmeneltä ministeriltä ilmoittamatta. Tuntuisi, että ei semmoista ymmärtämättömyyttä voi olla ministereillä, ettei ymmärretä, että pitää ilmoittaa, 1 700 euroako silloin se raja oli? Piti ilmoittaa jopa nimi, mistä se on saatu. Nyt sitten selitellään, jotta laki on ollut epäselvä. Samalla tavalla voi kysyä tämä uuden lain kohdalla. Jos ei sitä haluta noudattaa, niin se on yhtä epäselvä, niin kuin jo edustajat kokoomuksesta veivasivat sitä, jos on kolme ehdokasta jossain tilaisuudessa ja sinne tulee kaksi lisää. Se kuvastaa sitä veivauksen mahdollisuutta, että aina voidaan keksiä uusi selitys tämän uudenkin lain osalta, että nyt, kun siellä olikin viisi ehdokasta tai kuusi ehdokasta, niin emmehän me osanneet sitä ilmoittaa, miten se nyt tehdään. Minä väitän, että ei niin tarkkoja säännöksiä ja ohjeita tulla tekemään missään, jotta ei olisi aina kiertomahdollisuutta tavalla tai toisella. Ihminen on aika kekseliäs tekemään näitä kiertoliikkeitä ja tekemään semmoisia ratkaisuja, että aina joku vippaskonsti löytyy ja porsaanreikä, mistä voidaan mennä ohitse.

Kun miettii näitä, kun itse olen monissa vaaleissa ollut, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että ehdotan, että ne monet kansanedustajat, jotka täältä eduskunnasta jäävät pois tai sattuvat tipahtamaan sitten ensi vaaleissa, perustavat tämmöisen taidekaupan. Nimittäin onhan se nyt tosi, niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, että jos viidelläkympillä osti taulun ja viidelläsadalla tai viidellätonnilla myi sen, niin onhan meissä loistavia kauppamiehiä ja siinä on loistava tulevaisuus. Lasketaan sitten tulemaan tänne näitä uusia kykyjä, jotka voivat kehittyä hyviksi kauppamiehiksi täällä eduskunnassa.

Joku täällä mainitsi tästä SAK:n kampanjasta, joka keskeytettiin. Minusta SAK teki hirveän ison virheen, kun ei antanut sen televisiossa pyöriä. Siinä oli kaveri, joka mässäili pöydän ympärillä ja heitteli luita olan yli. Tämä hallitus on tehnyt sitä koko ajan, se on jakanut rikkaille rahaa ja jättänyt köyhät niitä luita syömään. Minua harmitti hirveästi, kun kuulin, jotta katkaistaan se kampanja. Ihmettelin, mikä mahti sai aikaan semmoisen virheliikkeen siinä, koska se oli se kaikkein isoin hölmöys siinä. Se piti viedä läpi ja sanoa: hei, katsokaa nyt, tämmöinen toteutui. Mässäily on jatkunut, jotkut ovat voineet niin kuin porsaat, ja toiset ovat nälissään voineet katsella sitä mässäilyä.

Täällä on puhuttu ay-jäsenmaksuista ja siitä, millaista rahaa se on ja miksi ay-liike jakaa joillekin vasemmiston ehdokkaille rahaa. Eikö se ole normaalia edunvalvontaa? Ne odottavat, jotta siellä ne vasemmiston ehdokkaat ovat työsuhdeturvan parantamisen puolella ja parempien työolojen parantamisen puolella. Ilmeisesti sitten porvaripuolella ei olla sitä, koska sinne ei niin paljon sitä rahaa tule. Jos siellä oltaisiin näiden työntekijöiden, ja on siinä virkamieskuntaakin, etujen parantamisen puolella ja turvaamisen tai edes säilyttämisen puolella, niin todennäköisesti sieltä vaalirahaa sinne tulisi. Mutta tämä kuvastaa, jotta se on normaalia edunvalvontaa.

Ihmettelen sitä, että jotkut täällä vielä puhuvat, että pitäisi verovähennysoikeus poistaa, koska epäilen vahvasti, että niin on kepunkin palkansaajapuolella kuin kokoomuksessa, jotta ei siellä haluta sitä vaan kyllä halutaan pitää se verovähennysoikeus. Se on järkevä, se on hyvä, ja vaikka joku työläisistä sattuu äänestämäänkin porvaripuolta, niin siitä huolimatta odotetaan, että se edunvalvonta toimii, että eduskunnasta tulee hyviä lakeja, jotka turvaavat heidän asemaansa. Siinä mielessä uskon, että semmoista ei tule vähällä tapahtumaan tai sitten todennäköistä voi olla, että siellä tämä porvarihegemonia kyllä tulee kanssa murtumaan, mikä tällä hetkellä on Suomessa liian iso ja vahva.

Ihan lopuksi vaan totean, että odotan huomisessa äänestyksessä, että vihreätkin tulevat tämän kampanjakaton kannalle, koska minusta tämä on semmoinen tietynlainen omantunnon kysymys. Olen alun perin sitä kannattanut ja tulen kannattamaan huomenna kanssa äänestyksessä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys puoluelain ja vaalirahoituksesta annetun lain muuttamisesta on tällä vaalikaudella käydyn yleisen keskustelun ja poliittisen toiminnan luotettavuuden kannalta tervetullut ja mielestäni välttämätön asia. Hallituksen esityksessä olivat säännökset puolueille, puolueyhdistyksille ja puolueiden lähiyhteisöille. Puolueille tuli esityksessä velvollisuus tehdä ilmoitus yli 1 500 euron tuesta ja tuen antajasta.

Kahden kampanjan kokemuksella vaalikentiltä totean tilanteiden eri alueilla vaihtelevan suuresti. Ilmoituskulut ovat suuret, mutta halkaisijaltaan 500 kilometrin Oulun vaalipiirissä matkoihin menee aikaa ja rahaa. Käymättä kaikissa kunnissa auton mittariin viime vaaleissa tuli 20 000 kilometriä. Vaalilehti on puolestaan ollut suurin tulonlähde. Ed. Lahtelalle kyllä voisin vaikka suositella sitä SAK:n viime vaalien ilmoituksen lainaamista. Aivan varmaa takuuta siitä, että se toimii myönteisesti, en pysty antamaan kyllä.

Valiokuntakäsittelyssä pohdittiin ilmoituksia, erilaisia myyntituotteita, erilaisia tilaisuuksia, tuen muotoa ja koko kampanjan rahoitusta. Vaalikampanjan suurimpia kuluja ovat, kuten äsken kerroin, ilmoituskulut. Yhteisilmoittelu on rajattu ehdokkaan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, ja se koskee valtaosaa puolueen ilmoittelusta. Rajanveto ehdokkaan ja puolueen ilmoittelun välillä ei tosin ole aina helppoa. Maksullisesta ilmoituksesta on käytävä ilmi maksajan nimi. Vaalitukea antaneen yksityishenkilön nimeä ei saa ilmoittaa ilman hänen suostumustaan, jos hänen tukensa arvo on pienempi kuin 1 500 euroa.

Ilmoitusvelvollisuuden osalta ratkaisevaa on, mikä on kiellettyä ja mikä katsotaan tueksi. Järjestötyöhön rinnastettava toiminta ei ole tukea, seminaarilipuista sekä rahana, tavarana, palveluna tai muuna vastaavana saatu tuki ei ole järjestötoimintaa ja siten luetaan tukeen kuuluvaksi. Kiellettyä mietinnön mukaan on ottaa tukea valtiolta, kunnalta, kuntayhtymältä, kunnan tai valtion liikelaitokselta ja muilta julkisoikeudellisilta yhteisöiltä. Toki toimitiloja voidaan puolueiden tarpeisiin käyttää. Tuolla haja-asutusalueilla melkein välttämätöntä tuo käyttö on. Ilmoitusvelvollisien tukien rajat ovat vähintään 800 euroa kuntavaaleissa ja 1 500 euroa eduskunta-, europarlamentti- ja presidentinvaaleissa. Summan lisäksi on ilmoitettava myös rahoittaja.

Arvoisa puhemies! Kampanjakatto yksittäisille edustajille tai puolueille ei sisälly tähän mietintöön. Itse olisin ollut valmis esimerkiksi 50 000 euron katon yksittäiselle ehdokkaalle hyväksymään. Tämän mietinnön myötä toivon esityksen pohjoismaisen demokratian oleellisena osana vakauttavan vaalikampanjoita sekä tuovan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä vaalikentille. Demokratian edistämiseksi on tehtävä sääntöjä ja tarkistuksia. Demokratia on ehdottomasti sen väärti.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Uureksi vaalirahoituslaiksi esitys varmahan on tarpeen, mutta haluaasinpahan vain kysyä: Tämä erellinenkin, 2007, ku viimenen ilimootus tehtiin, ku vaalit oli, niin mielestäni enskertalaiselle se oli hirvittävän selvä ja yksinkertaanen. Mitä siihen piti laittaa, mitä kysyttihin, niin siihen laitettihin. Eli en rupia tarkemmin toistamahan, mikä oli tämä episori, mikä pisti vuoresta lumipallot oikein kokkarehina kunnolla liikkeelle, mutta näin sitä ollahan, jotta huomenna ilmeisesti tästä äänestetähän ja tämä tuloo voimahan.

Tänä päivänä täällä salissa jo on usiampia puheenvuoroja pikkuusen viitattu siihen, että tuollahia tiettyjä kierrätystä saattaa löytyä. Eli varmasti porsahanreikiä löytyy usiammalta suunnalta, sektorilta, ja siellä on agenttit liikkeellä. Ed. Vistbacka jo kysäsikin, jotta jos siellä naapurikunnan paikallisosasto tai seellaanen ilmoottaa, että pistää ehrokkahan nimen ja numeron ja ennen kaikkea kuvan. Eli sehän on vaalimainontaa, vain oma paikallisosasto ei tiedä yhtää mitää eikä ehrokas. Tämän tyyppisiä tuloo varmahan olohon ens kerralla, koska täm on saanu niin valtavan julkisuuren, joka on tosi hyvä asia. Me saarahan olla aivan vakuuttuneita, että tuleva vaalilakiuuristus, sitä tullahan jatkossa nourattamahan tasan tarkkahan tarkasti ja toinen kyylää toistansa. Suomalaiset on sen verran kateellisia, että porsahanreiät tullahan tukkimahan.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Miedon puheesta on hyvä jatkaa eteenpäin. Itse olen samaa mieltä siitä, että meillä jo käytössä ollut vaalilaki on toiminut oikein hyvin. Sitä on ollut helppo noudattaa. Sen avulla oli mahdollisuus toimia hyvin avoimesti ja läpinäkyvästi. Ongelma vaan on se, että kaikki eivät ole selkeästi olleet samaa mieltä, koska kaikki eivät ole näin tehneet.

Euroopan neuvoston korruption vastainen toimielin Greco huomautti vuonna 2007 Suomea tästä asiasta ja ehdotti silloin kymmentä erilaista suositusta, jotka voisimme pistää toimeen. Suosituksina oli muun muassa, että ottaisimme käyttöön säännöksiä, joiden mukaan yhdeltä lahjoittajalta samana kalenterivuonna saadut useat lahjoitukset käsitellään yhtenä lahjoituksena, ja suositus etsiä keinoja, joilla lisätään puoluetta lähellä olevien yhteisöjen puolueille antaman tuen läpinäkyvyyttä, ja nyt nämä Grecon suositukset, moni niistä, on pistetty toimeen.

Vaalirahoituksen suurin ongelma on ollut kysymys siitä, onko rahoitus avointa, ja varsinkin se, millaista riippuvuutta rahan antajan ja rahan saajan suhde aiheuttaa, ja tätä riippuvuutta on tarpeen miettiä niin täällä eduskunnassa kuin kaikkialla muuallakin, missä asioista päätetään. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että äänestäjällä on paitsi oikeus myös velvollisuus epäillä riippuvuutta silloin, kun suuria summia rahaa liikkuu.

Hyvällä syyllä voi kysyä esimerkiksi täällä eduskunnassa sitä, miten reilua on ollut äänestää vaikka kauppojen sunnuntaiaukiolon puolesta, jos itse edustaa suurta kauppaliikettä, miten reilua on äänestää tietyllä tavalla ydinvoimakysymyksessä, jos itse edustaa juuri läheisesti oman kantansa mukaisia lobbareita. Minusta kysymys on hyvin aiheellinen ja oikeutettu, ja ainakin itse äänestäjänä kiinnitän tähän paljon huomiota.

Joka tapauksessa, kun asiaa käsiteltiin eteenpäin, vihreät eivät lähteneet kiemurtelemaan, kuten täällä on väitetty, vaan yksinkertaisesti, kun sitten vaakakupissa oli toisaalta se, että paikallisjärjestöjen tilit saadaan avattua ja toisaalta rahoittajakatto saadaan käyttöön, niin yksinkertaisesti arvotimme nämä asiat varsinaisen kampanjakaton edelle, kun etenkin oli selkeää, että ihan kaikkea vaan ei voi vielä saada.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä ratkaisu oli hyvä, ja pitää muistaa, että myös Greco on ollut tähän tyytyväinen. Se on arvioinut lakiluonnosta ja todennut sen parantavan merkittävästi Suomen puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä.

Ed. Andersson kysyi siis varsin aiheellisesti, miksi täällä ei näy hymyjä enempää. En mahda mitään, mutta henkilökohtaisesti minua ei vielä kauheasti hymyilytä. En jaksa olla kovin optimistinen, en kampanjakaton, mutta en myöskään 30 000 euron lahjoittajakaton suhteen. Esimerkiksi ed. Lahtela peräänkuulutti tätä kampanjakattoa, mutta sekin jättää paljon aukkopaikkoja. Otan yhden esimerkin. Suuri yritys järjestää 10 000 ihmisen ulkoilmakonsertin, johon ei ole pääsymaksuja, ja pyytää sinne jonkun poliittisen puolueen edustajan puhumaan. Euroakaan ei liiku mihinkään, mutta onhan tämä nyt varsin suuri tuki joka tapauksessa. Se ei kampanjakatossa näkyisi yhtään mihinkään.

Jos puhutaan sitten tästä 30 000 euron lahjoittajakatosta, suuri osa puolueista, jotka täälläkin salissa vaikuttavat, ei voi edes uneksia 30 000 euron vuosilahjoittajista. Ne taas, jotka voivat, pystyvät kyllä rajoitukset jatkossakin kiertämään, sillä rajoitus ei koske puolueen lähiyhteisöä, ja yleensä ongelma keksii keinot.

Toivottavasti kuitenkin tämä laki toimii niin, että läpinäkyvyys lisääntyy, ja toivottavasti kaikki se huomio, mikä on tähän lakiin pistetty, aiheuttaa sen ja saa aikaan sen, että jokainen suomalainen äänestäjä miettii tarkemmin omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan ja miettii yksinkertaisesti sitä, mistä oman ehdokkaan rahoitus on peräisin, ja vaatii omalta ehdokkaaltaan juuri sitä läpinäkyvyyttä, mihin tällä lailla pyritään.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Politiikkaa ja etenkin sen rahoittamista on totuttu pitämään Suomessa jostain kumman syystä jollain tapaa likaisena tai ainakin vähintään niljakkaana touhuna. Ei siis ole mikään ihme, että meillä on syntynyt sellainen salaileva vaalirahakulttuuri, josta tänäänkin on puhuttu. Puolueiden ja ehdokkaiden tukijat eivät ole halunneet leimautua julkipoliittisiksi, eivät ole halunneet tulla ulos politiikan kaapista. Tämä tukijoiden yksityisyyttä suojaava salailun kulttuuri on kuitenkin ollut oiva elatusalusta poliittiselle korruptiolle. On syntynyt niin sanottu maan tapa, jota on sitten venytetty vaali vaalilta yhä pidemmälle, kunnes se kumilanka sitten viime vaalien jälkeen lopulta katkesi ja löi meitä näpeille, meitä kaikkia näpeille siitä riippumatta, olimmeko saaneet epäilyttäväksi leimattua vaalirahaa vai emme.

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen nosti ansiokkaasti vaalirahoituksen lisäksi tähän keskusteluun lobbauksen yleisemminkin. Hyvä niin, sillä myös minua on jo pitkään ihmetyttänyt, miksei Suomessa ole lobbareita. Miksei Suomessa ole eri eturyhmien kantoja avoimesti ajavia ihmisiä? Sen sijaan meillä on vain asiantuntijoita, asiantuntijoita, joita kuullaan lakien valmistelussa ja täällä eduskunnassa siitä huolimatta, että suuri osa näistä niin sanotuista asiantuntijoista edustaa kuitenkin erilaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia, jopa poliittisia intressejä, saavat niiltä edunvalvottavilta jopa palkkaa. Nämä asiantuntijat ovat toimiessaan täällä eduskunnassakin kaikkea muuta kuin objektiivisia, saati neutraaleja. He ovat käytännössä lobbareita. Miksi emme siis kutsu heitä siksi? Miksi emme luo Suomeen myös omia lobbauksen pelisääntöjä tai ainakin Yhdysvaltain mallin mukaan, kun heitä kuullaan, vannota heitä puhumaan totta ja puhumaan asiasta kaikki?

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin sen, että moni täällä on kaivannut kattoa vaalikampanjoiden kustannuksille, sillä on aivan totta, että raha, etenkin iso raha, vääristää helposti vaalien tulosta ja toisten puolueiden ja ehdokkaiden on helpompi houkutella sitä rahoitusta kuin toisten. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että oppositio on matkan varrella moneen kertaan yrittänyt torpata ja leimata koko tämän uudistuksen tämän kampanjakaton varjolla. (Ed. Kankaanniemi: Ei ole!) — Kyllä tätä on kuullut monessa puheenvuorossa. Tässä salissa on tänään ollut onneksi maltillisemmat äänenpainot.

Tästä keskustelusta onkin tullut se käsitys, että tätä kampanjakattoa suurempi ongelma oppositiolle näyttäisi olevan nih, not invented here, se, ettei oppositio itse päässyt tekemään tätä tärkeää ja pitkään kaivattua ja historiallista uudistusta. Sekös heitä harmittaa, mutta täytyyhän meidän jotain maailmassa jättää parannettavaa myös ensi vaalikaudelle.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vihreät suotta vähättelevät tätä kampanjakaton puuttumista tästä lakipaketista. Kyllä se on hyvin olennainen asia, ihan ratkaisevan iso asia, että tasa-arvo vaalikentillä paranee. Kaikkihan voidaan hoitaa ihan järjestäytyneesti ja lain mukaan, ja silti on kuitenkin niin, että toisilla on hirvittävästi rahaa käytössä ja toisilla on vähän. Mitäs tasa-arvoa semmoinen on? Tämä on se suuren luokan epäkohta, joka johtaa myös tiettyihin poliittisiin seuraamuksiin, sillä toiset ryhmät saavat paremmin rahaa käyttöönsä kuin toiset. Kyllä se vaikuttaa vaalien tulokseen.

Jos vaalimainonta ei vaikuta lainkaan vaalien tulokseen, niin miksi yleensä mainostetaan? Totta kai se vaikuttaa. Jos rahaa on paljon, sillä kyllä tehdään tulosta paremmin kuin sillä, että rahaa on vähän tai se puuttuu lähes kokonaan. Mutta en tiedä, miksi te vähättelette tätä kampanjakaton puuttumista. Myöntäkää, että se on huono juttu, ei saatu, niin silloin tämä on ihan kohdallaan. Mutta kun te alatte selittää, että kaikki on nyt melkein kunnossa, niin ei ole.

Arvoisa puhemies! Teen vastalauseen 2 mukaisen pohjaehdotuksen, että lakipaketin 1. ja 3. lakiehdotus hyväksytään sellaisenaan ja 2. lakiehdotus vasemmistoliiton vastalauseen mukaisena.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten luottamus vaaleihin perustuvaan demokratiaan edellyttää meiltä mahdollisimman laajaa avoimuutta ja reilua peliä, jotta meillä on tiedossa joka ikisen ehdokkaan tukijat ja taustajoukot, ja sen vuoksi näenkin tärkeänä, että jokaisella on yhteinen pelisääntö siitä, että tulot ja menot ilmoitetaan äänestäjille, mielellään jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista.

Ehdottomasti olisin ollut kampanjakaton ja pakollisen ennakkoilmoituksen kannalla ja sen vuoksi kannatankin ed. Tennilän tekemää esitystä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti on olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, että vaalibudjettien koolle on asetettu rajoituksia. Muun muassa Kanadassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa on käytössä eriasteisia rajoituksia vaalibudjettien koolle, ja olisin tätä vasten suonut kyllä, että olisi meilläkin otettu tämä kampanjakatto käyttöön.

On selvää, että kallistuvat vaalikampanjat asettavat erilaisista taloudellisista lähtökohdista tuleville ihmisille eriasteiset kynnykset asettua ehdokkaaksi, ja ne myös vääjäämättä osittain vaikuttavat valituksi tulemiseen. Muistan itse, kun olen vuoden 1995 vaaleissa ollut valtakunnan nuorin ehdokas, niin ei ollut silloin kyllä liiemmälti rahaa, mutta ei myöskään tukijoita, ja läpimenomahdollisuudet olivat kyllä sen mukaisetkin sitten. Vaarana tässä on, että nuoret ja yksinhuoltajat, opiskelijat ja vähävaraiset ylipäänsä rajautuvat pois ehdokkuudesta jo pelkästään tämän läpimenokynnyksen myötä.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun kuuntelen, jota täällä käydään, vähän niin kuin kivien heittämiseen on keskitytty, kun tässä on muutama oikeasti sellainen asia, jota kannattaisi pohtia, koska tässä uudessa laissa on oikeastaan sama valuvika kuin edeltäjässään, elikkä kaikki riippuu tämän vaalirahan saaneen ihmisen rehellisyydestä ja taidosta täyttää vaalirahailmoitusta. Koska ehdokkaathan eivät ole kirjanpitovelvollisia, niin silloin se tarkoittaa sitä, että sitä, mitä ei ole ilmoitettu, ei ole myöskään olemassa ja sitä on hirveän vaikea tutkia. Jos ei ole ilmoittanut jotain, sitä on vaikea kysyä, onko tämmöinen olemassa.

Eli siis lakia uudistetaan, mutta heikoin kohta on edelleen se sama: ehdokastukea saanut henkilö. Jos edustajien taito täyttää näitä vaalirahailmoituksia ei parane, niin me olemme tämän lakiuudistuksen jälkeen edelleen samassa tilanteessa seuraavien vaalien jälkeen. Elikkä kyllä tässä suurimman uudistuksen täytyy tapahtua siellä ehdokkaissa ja edustajissa itsessään. Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, että tätä kampanjakattoa ei säädetty tähän. En niin, etteikö sitä olisi tarvittu, jotta hillittäisiin niitä kampanjoita, mutta jos meillä olisi tämmöinen kampanjakatto, mutta meillä ei olisi kirjanpitovelvollisuutta, niin se aiheuttaisi taas sen saman asian, että me olisimme siinä tilanteessa, että niitä kuluja pyritään peittämään. Jos tähän kampanjakattoon halutaan mennä, niin silloin pitäisi kyllä ehkä lähteä liikkeelle myös siitä, että oltaisiin kirjanpitovelvollisia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola esitti tapansa mukaan rehellisiä lausuntoja täällä, kun hän totesi, että ei tule ongelmaa, kun itse maksaa omat vaalimenonsa. Näinhän se varmasti on. Itselle ei tule ongelmaa, mutta ongelma tulee tietenkin siitä, että ehdokkailla on erilaiset edellytykset maksaa erisuuruisia kampanjamenoja. Siitä syntyy myöskin sitten se epätasa-arvo, että ne, joilla sitä rahaa on itsellään maksaa isojakin kampanjalaskuja, ovat paremmassa asemassa kuin ne, ed. Ojala-Niemelänkin mainitsemat nuoret, pienituloiset, jotka eivät myöskään useimmiten saa sitä tukea, jota jotkut saavat.

Kyllä nyt itsekin voin tunnustaa, että silloin, kun olisin oikeasti tarvinnut vaalitukea, en sitä saanut, ja sitten, kun en sitä enää välttämättä olisi tarvinnut, silloin sitä sain. Tietenkin minäkin voin ed. Mustajärven tapaan tunnustaa, että olen saanut sitä ammattiyhdistysliikkeeltä, en siitä syystä, että ammattiyhdistysliike olisi halunnut minun tekevän jotakin, vaan siitä syystä, että ammattiyhdistysliike tiesi minun toimivan heidän tavoitteittensa puolesta, ja niin olen täällä seitsemän vuotta tehnyt. Olen puolustanut niitä esityksiä, joilla ammattiyhdistysliike on puolustanut omia jäseniään.

Mutta kyllä tietenkin kampanjakatto olisi poistanut sen ongelman, että rahaa olisi käytetty nyt ihan kuinka paljon tahansa. En oikein usko tuohon ed. Larikan näkemykseen, siihen, että kampanjakatto olisi vaikeuttanut sitä ongelmaa, koska kysymys on kuitenkin siitä, kuinka paljon ihmiset uskaltavat tunnustaa laittaneensa rahaa. Luulen, että kun kampanjakattoa ei ole eikä ole pakko tunnustaa mitään, niin silloin tulee kyllä se tilanne, että on helppo sitten venyttää myöskin moraaliaan siinä ilmoittamisessa.

Se, mitä haluan korostaa, on se, että (Puhemies: 2 minuuttia!) kun valvonta on siirtynyt Valtiontalouden tarkastusvirastolle, niin luotan siihen virastoon, mutta tämä ei saa vähentää sen mahdollisuuksia tehdä myöskin muuta tarkastustoimintaa. Jos rahaa käytetään enemmän, niin se tarvitsee lisää määrärahoja.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Muiden edustajatehtävien takia minulla on vasta nyt mahdollisuus osallistua tähän keskusteluun. En tiedä tarkkaan, mitä täällä on puhuttu tähän mennessä.

Oma arvioni on, että tämä vaalirahoituslainsäädäntö, jonka me nyt täällä tulemme hyväksymään, on varsin kilpailukykyinen kaikilta osin kansainvälisesti, ja voimme olla sikäli tyytyväisiä lopputulokseen. Tämä täyttää varmasti Grecon vaatimukset, ja tämä saadaan myöskin ajoissa valmiiksi niin, että siihen on mahdollisuus sitten perehtyä ja sitä on mahdollisuus tarkoin noudattaa.

En tiedä, kuinka monessa maassa mahtaa olla vaalirahoituksesta oikeudellista kirjallisuutta, mutta mehän nyt saamme ainakin tämän ministeri Lauri Tarastin teoksen käyttöömme tästä asiasta. Se on erinomainen lisä tähän vaalirahoitusasiaan, että ministeri kirjoittaa tällaisen kirjankin.

Mitä tulee sitten vaalirahoituskattokeskusteluun, kampanjakattokeskusteluun, niin sehän ei millään tavalla liity vaalirahoituksen avoimuuteen ja julkisuuteen. Se on tietysti ihan omaa erillistä keskustelua, jota kukin voi käydä ja ratkoa sitten, jos pystyy siihen, että maahan tulee tämmöinen kampanjakatto. Itse en pidä sitä tarpeellisena. Pidän tätä lainsäädäntöä varsin riittävänä ja onnistuneena.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri täällä totesi, Suomi tämän lain myötä siirtyy vuosisatoja eteenpäin avoimuudessaan ja lain paremmuudessa verrattuna nykyiseen voimassa olevaan lakiin. Kyllä yksittäisiä epäkohtia varmasti tännekin jää, mikään ei varmaan ole koskaan täydellistä.

Mutta yhden asian esille nostaisin, sen, että meistä istuvistakin kansanedustajista ja varmasti tulevan eduskunnan kansanedustajistakin merkittävä osa on kuntapoliitikkoja, mikä minun mielestäni eduskuntatyön ja kunta—valtio-suhteen kannalta on erinomaisen hyvä asia. Myöskin moni meistä kansanedustajista on, sen ohella, että on kuntavaltuutettu, myöskin kunnanhallitusten tai kaupunginhallitusten jäsen, mikä sitten tuo semmoisen roolin meille, että meitä verrataan virkamiehiin. Vaikka nyt ei kysymys olekaan jääviydestä ja päätöksenteosta kunnissa, on kysymys kumminkin vaalirahoituksesta, ja taas toisaalta osa meidän työtämme ovat nämä kuntapäättämiseen liittyvät asiat. Kansanedustajana toki voi toimia, tehdä ja ottaa vastaan vaalirahoitusta, mutta kun sinä olet kuntapäättäjä, kaupunginhallituksen jäsen, niin silloin sinuun sovelletaan virkamieslainsäädäntöä. Tältä osin sitten tietyt jääviysasiat astuvat mukaan kuvioon. Olisi ollut hyvä, että tässä laissa selkeästi otetaan kantaa siihen, että tiettyjen rajojen alle jäävät summat selkeästi myöskin rajaavat sinut ulkopuolelle tässä suhteessa kuntapäättäjänä.

Nyt on tilanne kuitenkin se, että on epäselvää vielä se, että jos olet kaupunginhallituksen jäsen ja olet ottanut vastaan yritykseltä x, vaikkakin alle ilmoitusrajan olevan summan taikka päälle sen ilmoitusrajan olevan summan, niin oletko sinä jäävi kuntapäättäjänä kaupunginhallituksessa jotain asiaa, esimerkiksi kaavaa, käsittelemään siinä yhteydessä. Tämä asia olisi ollut tässä lain kohdalla hyvä selkeästi tuoda julki, ja ne rajat olisivat olleet ehkä ne olemassa olevat rajat, mitkä liittyvät ilmoitusvelvollisuuteen taikka maksimissaan yhdeltä luovutettavaan summaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyrin vielä lyhyesti kiteyttämään ajatuksiani tästä vaalirahalaista lähinnä sen vuoksi, että kun ei ollut tilaisuutta tämän lain lähetekeskustelussa käyttää puheenvuoroa ja tämän lain valmistelu on edennyt nyt tähän vaiheeseen, missä muodossa laki tullaan hyväksymään, laki on meillä aika lailla lopullisessa muodossa käsillä. Siksi otan yhden periaatteellisen näkökulman, että kun keskustelu tästä vaalirahoituksesta ryöpsähti käyntiin median toimesta, niin me aika yksiselitteisesti olemme hyväksyneet sen, että oli hyvä, että näin lähdettiin liikkeelle. Minä kuitenkin rohkenen nostaa vähän toisenlaisen näkökulman ehkä siihen arviointiin, jota tehdään seuraavan 10—20 vuoden aikana, kun arvioidaan tämän vaalilain merkitystä ja vaikutuksia. Hyvin vähälle arviolle on jäänyt se, mitä tämä lainsäädäntö merkitsee aidon kansanvallan näkökulmasta.

Siksi, arvoisa puhemies, enemmän kysyn sitä, mikä on puolueiden tehtävä. Aika vähälle on jäänyt se keskustelu, olisiko sittenkin tämä asia pitänyt panna ojennukseen puolueiden välisellä aidosti kansanvaltaisella toimintatavalla ja menettelyllä ja vasta sen jälkeen palata kysymään sitä, tarvitaanko tämän tyyppisen asian ratkaisemisessa lainsäädäntöä, joka johtaa siihen, että pahimmillaan jo seuraavien vaalien jälkeen käydään lopullista vaalia suomalaisissa käräjäsaleissa. Tämä on se näkökulma, joka ei välttämättä kuulu siihen kansanvaltaiseen päätöksentekoon, johonka viime kädessä meidän kansan valittujenkin valinnan pitäisi pohjautua. Tähän liittyen minusta tämä euromäärä, joka on valittu nyt pohjaksi, 1 500 euroa, joka tuo ilmoitusvelvollisuuden, jostakin näkökulmasta tarkasteltuna on iso raha, jostakin toisesta näkökulmasta tarkasteltuna aika pieni raha.

Minä pysäytän nimittäin siihen käytännön esimerkkiin, minkä kokoisia ilmoituksia Pääkaupunkiseudun ja meidän kasvukeskustemme päälehdissä kyseisellä euromäärällä pystytään toteuttamaan, jolloinka me lähestymme sen käytännön ilmoitteluhinnoittelun kautta sitä, että lähestytään yksityisyyden suojan ja vaalisalaisuuden rajapintaa. Tämän vuoksi perustelen sitä omaa käsitystäni, jonka edellä toin esille, että mielestäni puolueiden, toimivien puolueiden, vastuulla olisi ollut nousta huomattavasti vahvemmin löytämään ne yhteiset pelisäännöt, joidenka pohjalta valmistaudutaan vaaleihin ja säilytetään budjettien kohtuullisuus.

Mutta joka tapauksessa tämä on edistysaskel nykyiseen käytäntöön, ja toivon mukaan tämä nyt päätettävä vaalirahoituslaki tulee osoittamaan myös käytännön toimivuuden ja ennen kaikkea vaikuttamaan siihen, että myös kansalaisten osallistuminen rahallisesti vaalien onnistumiseen säilyy aitona mahdollisuutena, koska joka tapauksessa vaalit tulevat myös jatkossakin tarvitsemaan rahaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Larikka tuossa arvioi, että tämä kampanjakatto, josta me, vasemmisto ja kristillisdemokraatit, olemme sitä mieltä, että se pitäisi tänne lakiin saattaa mukaan ja voimaan, olisi juridisesti tai muutoin hankala. Totean kuitenkin, että Tarastin työryhmä, jonka kokouksissa itse olin mukana, päätyi sitä esittämään. Toki kokoomuksen ja Rkp:n edustajat siitä jättivät eriävän mielipiteen.

Mutta kyllä tässä Tarastin toimikunnan mietinnössä on sanamuoto tälle 4 §:lle ehdokkaan vaalirahoituksesta annettuun lakiin ja sitten perustelut sille. Kyllä tänne on kirjoitettu niin, että tämä malli, mitä esitetään vastalauseessa, on pitävä malli eli mahdollinen toteuttaa. Siinä todetaan, että vaalikampanjan yhteenlasketut kulut sanoma-, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa, tietoverkoissa, mainonnan suunnittelussa sekä maksullisessa ulkomainonnassa ja muussa vastaavassa maksullisessa mainonnassa eivät saa ylittää jne. näitä eurorajoja. Sitten perusteluissa tätä asiaa pohditaan ja siellä sitten myös puututaan kiertämismahdollisuuksiin ja muihin ongelmiin.

Kun näin työryhmä on asiantuntijan johdolla ja asiantuntijoita kuullen päätynyt siihen, että kampanjakatto on mahdollinen ja se olisi toteutettavakin kuuden puolueen mielestä tuossa työryhmässä, niin voin sanoa, että kyllä se, että hallitus siitä luopui, on puhtaasti poliittinen ja oman edun, puolue-edun ajamista tarkoittava ratkaisu.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vaalirahoituskeskustelu on todellakin vellonut pitkään niin täällä eduskunnassa kuin ennen kaikkea eduskunnan ulkopuolella. Mediajulkisuus ei ole tehnyt tälle eduskunnalle hyvää tältä osin tässä asiassa.

Vanha sanonta "Mitä kylvää, sitä niittää" lienee toteutunut enemmän kuin kukaan olisi koskaan arvannut. Minusta äänestäjää ei pidä aliarvioida, enkä koskaan näe oikeana, että ... Hyvä kun ei joku ole ehdottanut, että kaikki nimet laitettaisiin yhteen säkkiin ja vedettäisiin siltä 200 ensimmäistä, jotka tulisivat tätä työtä tänne hoitamaan. Näin ei voi tietysti olla. Kyllä poliittinen tulevaisuus on tietysti meistä tämänhetkisistä päättäjistä kovasti kiinni mutta myös tulevaisuuden päättäjistä, ja tämän vaalirahoituksen täytyy olla sellaista, että tänne pyrkii ehdokkaita, joilla on tämän maan asioille annettavaa ja jotka pystyvät päättämään tärkeistä kokonaisuuksista, millä tavalla Suomi eteenpäin menee.

Tuota vaalirahakattoa en näe samalla tavalla kuin ed. Kankaanniemi ja muutamat muut joukkueet. Kyllä tämä hallituksen esitys on mielestäni ihan asiallinen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi ja ed. Erkki Virtanen epäilivät, ettei näin voisi käydä, että sitten, jos meillä olisi se vaalirahakatto, sitä rahaa sen jälkeen tulisi taas kiusaus pimittää. Kyllä minä epäilen, että eivät ne ehdokkaat, jotka täällä tulevaisuudessa tulevat olemaan, ole ajatuksiltaan yhtään sen parempia kuin mekään, ja meilläkin oli jo vaikeuksia ilmoittaa summia, vaikka ei ollut mitään kattoakaan. Siinä mielessä rohkenen epäillä edellisiä puheenvuoroja.

Mutta olisi tietysti parempi, jos keskityttäisiin enemmän vaalirahoituksen ja kunnallispolitiikan väliseen yhteyteen kuin eduskuntavaaleihin, koska kunnallisvaalien jälkeen kuntapoliitikko joutuu ottamaan paljon enemmän siihen paikalla tehtävään päätöksentekoon osaa kuin pelkästään kansanedustaja. Esimerkiksi minua hieman hymyilytti viime vaalien jälkeen, kun kysyttiin, tuliko eduskuntavaalien jälkeen mitään pakotetta johonkin suuntaan tehdä töitä, kun olit saanut rahaa näiltä ja näiltä yrityksiltä. Minä sanoin, että ei, ei ole mitään pakotetta, mutta lupasin taistella omalle paikkakunnalleni niin paljon kuin ikinä pystyn.

Joskus vähän hymyilyttää, kun täällä keskustellaan tienpätkistä — samat poliitikot, jotka väittävät, että ei ole mitään pakotetta mihinkään suuntaan — että jokaisesta tienpätkästä, mitä Suomesta löytyy, tehdään aloitetta, mutta kuntatasolla ei voisi olla tämmöistä yhteyttä, että olet päättämässä jostain rakennusliikkeen asiasta ja olet saanut siltä rakennusliikkeeltä jonkin verran rahaa, edes pieniä summia. Eli on huomattavasti tärkeämpi asia kuntatasolla tietää, keneltä yksittäiseltä olet saanut rahaa. Minä voin ainakin sanoa ihan rehellisesti, että kyllä minä lupasin omille rahoittajilleni olla täällä niin terhakkaana kotiseudun puolella kuin ikinä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti myös Nova Group ja Kms saivat tavoittelemansa hallituksen. Ainakin niiden Merisalon lausumien mukaan, jotka julkisuuteen tulivat, sillä rahoituksella ainakin niiden rahoittajien mielestä on ollut vaikutusta eduskunnan kokoonpanoon. He ovat ainakin uskoneet niin silloin rahoittaessaan ja nyt jäljestäpäin, kun tämä hallitus on toteutunut ja ollut olemassa. Joku kytkös siinä ilmeisesti rahalla on kuitenkin olemassa siihen, keitä tänne tulee.

Siinä mielessä olen ed. Larikan kanssa samaa mieltä, että kunnallispuolella varmasti on näitä olemassa ja voi olla, niin kuin edustaja totesi, rehellisyyttä: on saanut rahaa ja taistelee sen puolesta. Se on luonnollista, että jos joku rakentaa sinne, niin totta kai siinä pitää olla hyvillään, jos Kouvolaan rakennetaan tai Kiteelle rakennetaan, mutta sitä ei vaan saa asettaa parempaan asemaan kuin toista, jos se on sattunut rahoittamaan. Kyllä semmoinen tasapuolisuus pitää huomioida. Sitähän se rahoittaja hakee, jotta tulisi jotain ekstraa, että kun hän rahoittaa, tuota Larikkaa vaikka, niin tämä on hänen hankkeensa puolella eikä tuon toisen, joka voisi olla ihan yhtä hyvä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä käydyssä keskustelussa on tullut esille se, että eduskunta on vahvasti tukemassa tätä esitystä edes miniminä. Mutta tietenkin on valitettavaa, että hallituspuolueet eivät ole ottaneet sitä optimaalista ja maksimaalista vaalirahoituslakia, johon Tarastin työryhmä oli valmis, eli tämä vaalikatto jäi täältä nyt kirjaamatta ylös.

Ed. Zyskowicz täällä käytti aikaisemmassa vaiheessa pitkän, perusteellisen puheenvuoron, jossa hän otti detaljeita esille ja kysyi oikeusministeriltä, miten tässä ja tässä toimitaan. Hän jätti puhumatta siitä, mikä tässä nyt on ongelma, kun tätä kattoa ei nyt tullut tälle kokonaisvaalirahoitukselle, eli siitä kysymyksestä, että yritykset voivat hyvin helposti pilkkoa eri yksiköiltään tätä tukea yhdelle ehdokkaalle, ja tässä suhteessa, jos annetaan antajakohtainen katto, sitä voidaan helposti kiertää. Saajakohtaista kattoa ei voitaisi kiertää, jos sellainen olisi olemassa, ja sääli on, että hallituspuolueet eivät tässä pystyneet löytämään yhteisymmärrystä. Täällä on useita hallituspuolueiden kansanedustajia, ed. Järvinen ja ed. Korkeaoja muun muassa, jotka ovat tuoneet esille sen, että olisivat mielellään olleet siinä ideassa mukana, että olisi olemassa tämä ehdokaskohtainen katto, mutta nyt tässä näyttävät kokoomus ja Rkp vievän tätä junaa, ja tässä suhteessa emme saaneet sellaista vaalilakia kuin olisi pitänyt tehdä, koska kiertomahdollisuus tähän nyt ilman muuta jää olemassa olevaksi.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! On hieman pakko vastata ed. Kimmo Kiljuselle. Ei se työnantajalle ole yhtään sen vaikeampaa kuin teidän näille työväen yhdistyksillekään pilkkoa sitä annettua tukea: Se voidaan pilkkoa tälle neljän vuoden jaksolle. Se voidaan pilkkoa niin, että sovitaan, että jaetaan sitä rahaa yhdestä yhdistyksestä monelle eri sovitulle ehdokkaalle, ja sieltä voidaan jakaa näin päin. Jos ruvetaan kiertämään, kyllä ne keinot aina löytyvät.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Larikan logiikka oli yllättävä siinä mielessä, että jos se tuki jakaantuu usealle eri ehdokkaalle, silloin se on usean eri ehdokkaan tukea ja silloin tässä se ehdokaskohtainen katto luonnollisesti madaltuu. Idea on yksinkertaisesti se, että jos on olemassa kampanjalla ehdokaskohtainen katto tai puoluekohtainen katto, se on sitä ehdokasta koskeva korkein vaalirahoituksen taso, mihin voidaan yltää.

Sen sijaan jos se katto on ikään kuin antajapuolella olemassa — paljonko yksi antaja antaa — niin siinä mielessä antaja voi mahdollisesti silpoa itsensä moneen osaan ja antaa sitä eri tuuteista ja silloin tämä voidaan kiertää. Ehdokaskohtaisesti sitä ei voida kiertää, koska siellä on olemassa silloin se katto ja sitä suurempi ei vaalikampanja voi olla.

Minä en ymmärtänyt, ed. Larikka, teidän logiikkaanne tässä äsken.