Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän kalastuslain muutoksen pohja on siinä, että tällä lailla ja tämän lain nojalla annettavalla asetuksella halutaan suojella uhanalaisia eläimiä ja ennen kaikkea tässä tapauksessa saimaannorppaa. Suomella on tähän velvollisuus, niin kansallinen velvollisuus kuin myöskin kansainvälinen velvollisuus, ja sitä edellyttävät hyvin moninaiset sopimukset, joita Suomi on allekirjoittanut ja joihin se on sitoutunut myöskin tämän eläimen osalla.

Saimaannorpan suojelussa viimeisinä aikoina päällimmäinen tavoite ja keino, joka on osoittautunut myöskin erittäin tehokkaaksi, ovat olleet vapaaehtoiset suojelutoimenpiteet ja sopimukset, joita on syntynyt yli sen tavoitteen, joka asetettiin. Tästä tietysti kuuluu kiitos alueelle, että on haluttu sitoutua tämän harvinaisen eläimen suojeluun. Osakaskunnat, maakunnat ovat lähteneet hyvin voimakkaasti tähän mukaan, ja myöskin ministeri Anttila ansaitsee siitä kiitoksen, että hän piti päänsä ja vei lävitse sen erittäin mittavan hankkeen, jolla nämä vapaaehtoiset sopimukset aikaansaatiin ja myöskin saimaannorpan suojelu sitä kautta erittäin vahvasti ja voimakkaasti parantui ja laajentui ja myös varmistui.

Samoin on tällä hetkellä laadinnassa ympäristöministeriön puolella ja johdolla laajapohjaisella yhteistyöllä saimaannorpalle uusi suojelustrategia, ja sen tavoitteena on esittää toimet saimaannorpan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi, jolloin norppa pitkällä aikavälillä pystyy säilymään elinvoimaisena kaiken kaikkiaan kaikilla esiintymisalueillaan.

Puhemies! Valiokunta painottaa erityisen merkittävällä tavalla sopimusmenettelyä ja sitä, että sitä kautta saamme sitoutumaan kaikki alueella toimivat, niin vakituiset asukkaat, kesäasukkaat, kalastajat kuin kaikki vesillä liikkuvat, tähän menettelyyn ja tähän rajoitustoimenpiteeseen. Sehän koskettaa lähinnä kevätkautta eli 15.4. ja 30.6. välistä aikaa, jolloinka verkot on Saimaan alueella tällä norpan kannalta kriittisellä alueella jätettävä naulaan.

Tämä sopimusmenettelyhän on alkanut jo 1980-luvulla, ja on viime aikoina siis merkittävästi laajentunut ja sen kattavuus on lisääntynyt. Valiokunta pitää välttämättömänä, että suojelustrategian tavoitteiden saavuttamiseksi vapaaehtoisia toimenpiteitä saimaannorpan suojelemiseksi tehostetaan edelleen. Näitä vapaaehtoisia keväisiä verkkokalastuskieltoja sekä muita tarpeellisia määräyksiä koskevien sopimusten tekeminen on ollut nyt Metsähallituksen ja osakaskuntien välinen asia, ja niitä on tosiaan, niin kuin totesin, nopealla aikavälillä saatu lisää, ja tällä hetkellä tuo sopimusala on 1 652 neliökilometriä eli varsin suuri alue, ja ne kaikkein kriittisimmät kohdat on katettu sopimuksella.

Vaikka sopimusalueen koko on kasvanut viimeisen vuoden aikana erittäin nopeasti, edelleenkin siihen sisältyy muutamia aukkopaikkoja joiden osalta kalastusta koskevat rajoitussopimukset tulee saada välittömästi aikaan kuuttien suojelemisen tehostamiseksi, ja tähän on vielä jonkun verran matkaa noilla osakaskunnilla.

Valiokunta siis pitää tärkeänä vapaaehtoissopimusjärjestelmän kehittämistä siten, että sopimukset ovat keskenään yhdenmukaisia ja suojelutoimien osalta riittävän tehokkaita ja kattavia. Nyt kaikilta osin nuo sopimukset eivät ole aivan saman sisältöisiä, ja jäljempänä kerron, millä tavalla valiokunta esittää niiden saattamista samanlaisiksi ja kuinka asia siitä eteenpäin hoidetaan.

Tämän sopimusmenettelyn etuna on siis se, että kun kalastusrajoituspäätökset tehdään paikallisella tasolla, osakaskunnat sitoutuvat kattavimmin noudattamaan ja myös valvomaan rajoituksia omilla vesialueillaan. Sopimuksen mukainen korvaus osakaskunnille on 170 euroa neliökilometrille. Valiokunta toteaa, että korvaustaso on pysynyt täysin samana vuodesta 1980 lähtien, jolloin ensimmäiset sopimukset tehtiin. Tällä hetkellä näitä sopimuksia on voimassa yhteensä 248 kappaletta.

Sopimusjärjestelmästä ei kuitenkaan ole säännöksiä nykyisessä kalastuslaissa, eikä Metsähallituksella ole kalastuslain nojalla yleistä toimivaltaa yksityisten vesialueiden kalastusta koskevissa asioissa. Valiokunta ehdottaakin jäljempänä, että sopimusjärjestelmää koskevat yleiset säädökset lisättäisiin kalastuslain uuteen 37 b §:ään.

Valiokunta ehdottaa, että sopimukset tekisi jatkossa kalastuslain mukaisena valtion aluehallintoviranomaisena Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtio voi luonnollisesti tehdä myös yksityisoikeudellisia luonnonsuojeluun liittyviä sopimuksia ilman nimenomaista lainsäädäntöäkin, mutta valiokunta pitää norpan suojelun kannalta selkeyttävänä järjestelynä suojelusopimusjärjestelmää koskevien yleisten säädösten lisäämistä kalastuslakiin ja erityistehtävien määräämistä Etelä-Savon ely-keskukselle saimaannorpan koko esiintymisalueella.

Sama taho huolehtii tulevaisuudessa myös niin sanotun saimaannorpan sietopalkkion maksamisesta ammattikalastajille. Valiokunta pitää välttämättömänä, että suojelusopimukset valmistellaan Etelä-Savon ely-keskuksessa kalastus- ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä hyödyntäen lisäksi Metsähallituksen asiantuntemusta. Eli kaikki tahot yhteisesti tekevät tämän, mutta tämä nyt ehdotetaan siirrettäväksi viranomaistoiminnaksi.

Koska nykyiset sopimukset on solmittu vesialueiden omistajien eli osakaskuntien sekä Metsähallituksen kesken ja ne ovat luonteeltaan yksityisoikeudellisia, niitä ei voida sellaisenaan siirtää Etelä-Savon ely-keskukselle. Valiokunta katsookin, että nykyinen Metsähallituksen sopimusjärjestelmä tulee purkaa ja Metsähallitus vapauttaa sopimuksessa mainituista maksuvelvollisuuksista. Irtisanomismenettelyä puoltaa myös se, että sopimuksiin on tarpeen tehdä tarkennuksia, niin kuin äsken kuvasin, jotta ne ovat kaikki saman sisältöisiä ja niissä tulee myöskin rikkomista koskeva seuraamusmenettely otettavaksi huomioon. Käytännössä Metsähallituksen tulisi irtisanoa sopimukset vuoden 2010 kalastusrajoitusjakson jälkeen.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että sopimuksen irtisanomisen jälkeen Etelä-Savon ely-keskus tekee uudet sopimukset osakaskuntien kanssa siten, että ne ovat kattavasti voimassa ennen seuraavaa kalastusrajoitusaikaa. Valiokunta korostaa, että Metsähallituksen tulee avustaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta sopimusjärjestelmän muuttamisessa ja siihen liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta myös toteaa, että Etelä-Savon ely-keskukselle pitää osoittaa sopimuskorvauksien maksamiseen tarvittavat varat. Käytännössä se tapahtuisi budjettisiirrolla Metsähallitukselta Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuodesta 2011 alkaen.

Edelleen valiokunta korostaa, että saimaannorpan esiintymisalueen kalastuksen rajoituspäätösten tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi on tulevaisuudessa edelleen tiivistettävä kalastuksen valvontaan liittyvää yhteistyötä Metsähallituksen, poliisin, kalastusalueiden ja osakaskuntien välillä. Valiokunta pitää tärkeänä, että osakaskunnat ryhtyvät aina lainsäädännön mahdollistamiin toimenpiteisiin niitä osakkaita kohtaan, jotka rikkovat osakaskunnan ja viranomaisten välisiä sopimuksia. Lisäksi valiokunta edellyttää, että kalastuslain valvontaa ja rangaistuksia koskevien säädösten uusimisen yhteydessä lakiin lisätään pikaisesti mahdolliset saimaannorpan suojelusopimusten rikkomiseen liittyvät seuraamussäännökset, ja tästä valiokunta on tehnyt lausumaehdotuksen.

Puhemies! Vielä lopuksi ammattikalastuksesta sen verran, että valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ammattikalastukselle korvataan täysimääräisesti saimaannorpan suojelusta aiheutuvat menetykset. Euroopan komission hyväksymä toimintaohjelma mahdollistaa sietopalkkion maksamisen Saimaan ammattikalastajille, ja tämän perusteella maa- ja metsätalousministeriö on parhaillaan valmistelemassa uutta korvausjärjestelmää. Merialueella tämä on jo käytössä, kompensaatiomalli, mutta se ei sellaisenaan sovellu Saimaan alueelle, vaan sitä joudutaan modifioimaan niin, että se soveltuisi tuon alueen ammattikalastajille, ja tämä valiokunnan mielestä pitää tehdä kaiken kaikkiaan hyvin pikaisesti.

Puhemies! Valiokunta siis painottaa vapaaehtoista suojelutoimenpidettä myös sen perusteella, että perustuslakivaliokunta edellyttää, että laki, asetus, vapaaehtoiset suojelutoimenpiteet ja sopimukset eivät saa olla päällekkäisiä ja aina ensin tulee olla tuon vapaaehtoisuuden. Valiokunta esittää myös, että sopimukset tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan. Siinä on myöskin pieni muutos ministeriön esitykseen, jossa oli ainoastaan, että "viideksi vuodeksi". Valiokunta esittää, että se muutetaan "viideksi vuodeksi kerrallaan". Tämän myötä me saamme myöskin aikaan sanktiot, jotka ovat myöskin välttämättömiä, jotta sopimusrikkomukset saadaan poistettua.

Puhemies! Lopuksi lausumaehdotukset.

Ensimmäinen lausumaehdotus: "Eduskunta edellyttää, että kalastuslain valvontaa ja rangaistuksia koskevien säännösten uusimisen yhteydessä lakiin lisätään pikaisesti mahdolliset saimaannorpan suojelusopimusten rikkomiseen liittyvät seuraamussäännöt."

Toinen lausumaehdotus: "Eduskunta edellyttää, että suojelusopimuksia koskevien varojen siirtyessä Metsähallitukselta Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle huolehditaan siitä, että luonnonsuojeluun varatut määrärahat käytetään täysimääräisesti luonnonsuojeluun, mukaan lukien norpansuojelu."

Tämän käsittely oli valiokunnassa muuten yksimielinen, paitsi että tähän liittyy yhden edustajan vastalause, jonka hän varmasti esittelee.

Kiitos valiokunnalle, kiitos ministeriölle, kiitos kaikille tahoille, jotka osallistuivat tähän työhön. Mielestäni saimme aikaiseksi erinomaisen lakimuutoksen ja vielä hieman kohennettua sitä tilaa ja sitä tehtyä viranomaistyötä, mitä alkuperäisessä esityksessä oli.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta painottaa mietinnössään vapaaehtoisen sopimisen tietä saimaannorpan suojelemisessa, niin kuin juuri valiokunnan puheenjohtaja useampaankin kertaan totesi ja painotti tätä asiaa. Vapaaehtoiset suojelusopimukset tullaan uusimaan ja yhdenmukaistamaan ensi kesään mennessä, siis ennen 15.4.2011, jolloin seuraava kalastusrajoitus astuu voimaan. Valiokunta päätti siirtää sopimusten teon Metsähallitukselta Etelä-Savon ely-keskukselle ja esittää samalla, että suojelusopimuksia koskevat varat siirtyvät Metsähallitukselta Etelä-Savon elylle vuoden 2011 budjetissa. Kun Metsähallituksen sopimusjärjestelmä tullaan purkamaan vuoden 2010 eli tämän vuoden kalastusrajoitusjakson jälkeen, niin uudet sopimukset voidaan yhdenmukaistaa keston ja muittenkin osalta ja niihin voidaan tehdä tarkennuksia muun muassa sopimusten rikkomista koskevan seuraamusmenettelyn osalta.

Asiantuntijakuulemisessa kävi myös selville, että rajoitusten valvonta onnistuu parhaiten vapaaehtoisten sopimusten kautta. Metsähallituksella on vain muutama erävalvoja, erätarkastaja, ja poliisinkin valvonta tapahtunee tuolla Saimaalla useimmiten muun vesiliikenteen valvonnan yhteydessä. Kun osakaskunnat ja kalastusalueet ovat hankkeessa mukana vapaaehtoisten sopimusten myötä, myös valvonta on tehokkainta. Tämä on käytännössä nähty ja koettu parhaaksi muun kalastuksenvalvonnan kohdalla eri puolilla Suomea, myös muun muassa kotivesilläni Pielisellä.

Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, kalastuksen valvontaan liittyvää yhteistyötä Metsähallituksen, poliisin, kalastusalueiden ja osakaskuntien välillä on edelleen tiivistettävä. Kalastuslain kokonaisuudistus on parhaillaan käynnissä. Valiokunta toisessa lausumassaan tähdentää, että lakiin lisätään pikaisesti mahdolliset saimaannorpan suojelusopimusten rikkomiseen liittyvät seuraamussäännökset. Toki kalastuslain valvontaa ja rangaistuksia koskevien säännösten uusimisen yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että ei sorruta ylilyönteihin. Rikkomukset eivät läheskään aina ole tahallisia. Siis jäitä hattuun.

Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija myönsi valiokunnassa, että tiedotus ei heidänkään puoleltaan ole ollut riittävää. Varmasti siinä riittää työtä osakaskunnille, kalastusalueiden edustajille, matkailuyrittäjille, paikallisille liikkeille, joissa kalastusvälineitä myydään, julkiselle sanalle jne. Koskaan ei tiedottamista ole liikaa.

Osa Saimaan osakaskunnista ei ainakaan tällä hetkellä vaadi yksikkömerkin ostamista, jos kalastus tapahtuu katiskalla. Niinpä esimerkiksi muutama viikko sitten uutisoitu ikävä tapahtuma, kuutin kuolema katiskaan, vai oliko se katiskarysään, ainakin osassa lehdistä julkituotiin siinä sävyssä, että rike, rikkomus, olisi ollut tahallinen. En ainakaan itse lähde vieläkään kalastajaa ristiinnaulitsemaan. Aivan hyvin voi olla niin, että tieto tämän katiskarysän nielun suurimmasta leveydestä huomioon ottaen sen mahdollinen periksiantaminen, venyminen, ei ole ollut kalastajan tiedossa. (Ed. Rajamäki: Eikä norpankaan!) — No, ei varmasti norpankaan, mutta varmasti jatkossa sitten esimerkiksi myynnistä tällaiset pyydykset poistetaan.

Kuten tässä 37 a §:ssä todetaan, teknisluonteisia säännöksiä pyydysten rakenteista ja käyttötavoista sekä kielletyistä kalastusmenetelmistä voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Myös tämän kyseisen pykälän 1 momenttia tarkennettiin valiokunnassa monelta osin saimaannorpan suojelun tehostamiseksi, jota valiokunta pitää välttämättömänä. Totean vielä näistä tarkennuksista — en toista mitä valiokunnan puheenjohtaja sanoi — että siellä lisättiin tänne sana "elinvoimaisena" eli "uhanalaiseksi määritellyn eläinlajin elinvoimaisena säilyttämiseksi" ja edelleen lisättiin "lajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi". Eli näillä lisäyksillä tavallaan alennettiin sitä kynnystä, että näihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä, jos ei vapaaehtoisten sopimusten kautta, niin sitten asetuksen myötä, jolla kielto, kalastusrajoitus, annetaan. Todettakoon, että saimaannorpalle laaditaan parhaillaan myös ympäristöministeriön johdolla laajapohjaista uutta suojelustrategiaa.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön liittyy eriävä mielipide, ja ed. Rajamäki peräänkuuluttaa siinä muun muassa verkkokalastusta harjoittaville vapaa-ajan kalastajille korvausta. (Ed. Rajamäki: Olenko minä puhunut verkoista jotakin?) Tältä osin pidän tätä esitystä epärealistisena, koska kyllä sen vahingon mittaaminen monellakin tavalla on vaikeaa, mutta toki ymmärrän ed. Rajamäen huolen vapaa-ajan kalastajien harrastuksen vaikeutumisesta. Kyllä itsellekin se erittäin tärkeä on, mutta tällä hetkellä tätä tilannetta ei ole tuolla Pielisellä.

Näillä kielloilla ja rajoituksilla on ainakin joissakin tapauksissa myös vaikutus matkailuyrittäjien loma-asuntojen vuokraustoimintaan. Samalla on todettava, että toki tämä saimaannorppa on merkittävä vetovoimatekijä koko Saimaan alueella. Niin kuin on todettu, ammattikalastajille tullaan korvaamaan täysimääräisesti saimaannorpan suojelusta aiheutuvat menetykset.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti yksittäisiin asioihin.

Lainaan ympäristövaliokunnan lausuntoa vain yhdeltä osin. Siellä todetaan: "Kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä tuleekin selvittää, tulisiko kalastusrajoitusten antamisvaltuutta laajentaa myös muihin kuin pelkästään luonnonsuojelulain nojalla uhanalaisiksi määriteltyihin eläinlajeihin." Pidän tätä askelta arveluttavana. Nimittäin päätösvallan on oltava mielestäni kalastusalueella, sillä siellä on tieto ja taito, siellä on asiantuntemusta, siellä pystytään nämä paikalliset rajoitukset sitten näiden kalalajien osalta tekemään.

Toiseksi: EU-komissio on lähettänyt Suomelle ensimmäisen virallisen huomautuksen saimaannorpan suojelun riittämättömyydestä. Mielestäni on valitettavaa, että näitä sanansaattajia riittää tuonne suuntaan omasta takaa. Me emme tiedä sitä sisältöä, mikä näissä tiedonannoissa on, ja toisaalta näitä huomautuksia käytetään toki sitten täällä keppihevosena omien tarkoitusten läpiviemiseksi.

Edelleen tämä "suotuisan suojelun taso": Kysyin asiantuntijakuulemisessa ministeriön edustajilta, millä koostumuksella saimaannorpan osalta on päädytty tuohon runsaaseen 400 yksilöön vuoteen 2020 mennessä ja vielä todettu siinä, että se on välitavoite. Asiantuntija totesi, että se on epämääräinen ryhmä, eli näitä nimiä en vieläkään ole saanut tietää. Ok, jokainen meistä hyväksyy, että suojelu on kestävällä pohjalla, mutta otan esimerkiksi ilveksen. Eli vuodesta toiseen tämä suotuisan suojelun taso on noussut. Kun tulin tänne eduskuntaan runsas 11 vuotta sitten, niin suotuisan suojelun taso oli noin 1 000 yksilöä, ja kun näille suurpedoillekin on nämä kansalliset hoitosuunnitelmat, niin en ymmärrä sitten, miksi nämä tasot nousevat aina vuosittain.

Vielä on todettava se, että jatkossa todennäköisesti, kun nyt puhutaan välitavoitteista — toivon, että olen väärässä — tämä rajoitus jollakin aikavälillä tulee koskemaan koko Saimaata, ja toki myös, kun on tämmöinen kehittämishanke tehty pyydysten osalta, niin varmasti pyydysten hinnatkin tulevat nousemaan, mutta toki on hyvä, että mietitään näitä uusia mahdollisia pyydyksiä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Meillä jokaisella, niin puhujallakin, on vilpitön tarkoitus suojella saimaannorppaa, ja tässä työssä sopiminen on ensisijainen. Jos vapaaehtoinen sopiminen ei onnistu, niin silloin todella sitten tämä asia hoituu valtioneuvoston asetuksella.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Saimaannorpan suojelu on jokaisen Saimaalla liikkuvan asia. Me voimme monella auttaa saimaannorppaa. Esimerkiksi kaikki toimet, joilla me hidastamme ilmastonmuutosta, auttavat sitten pitkällä tähtäimellä norppien pesintää ja ovat saimaannorpan parhaaksi.

Tämä käsittelyssä oleva kalastuslain muutos, joka todellakin mahdollistaa kieltää asetuksella kalastuksen, jos alueella esiintyy uhanalainen eläinkanta ja tällä kiellolla voitaisiin tätä eläinkantaa säilyttää, on todellakin tervetullut ja odotettu. Eli todellakin nyt olemme vihdoin saaneet eduskunnan käsittelyyn lakiesityksen, joka mahdollistaa verkkokalastuskiellon norppien kotivesillä. On tässä sanottava, että sukupuuttoon kuolemassa olevien norppien kannalta laki tuli kyllä viime hetkellä ja toivottavasti ei liian myöhään.

Näiden edellä olevien puheenvuorojen jälkeen haluan aivan aluksi todellakin alleviivata sitä, että tämän lain voimaantulon jälkeen on ilman mitään viiveitä tehtävä todellakin kaikki voitava norppien pelastamiseksi ja verkkojen pois vetämiseksi. Tietenkin vapaaehtoisuus on lähtökohta. Sitä täällä on alleviivattu, ja norpille on aivan sama, miten ne verkot saadaan pois sieltä vesiltä, kunhan mahdollisimman pian mahdollisimman laajalta alueelta. Mutta nyt, kun näyttää siltä, että ei ole noita aukkoja saatu kiinni, ja jos niitä ei saada, niin tämä asetus on kyllä sitten otettava nopeasti käyttöön ja verkkokalastuskielto sen kautta sitten Saimaalle laitettava.

Arvoisa puhemies! Saimaannorpan olemassaolon kannalta on ollut kuolemanvakavaa, että Suomessa ei ole ollut aiemmin riittäviä lainsäädännöllisiä keinoja suojella norppaa. Myöskään meidän suojelutoimemme eivät ole tähän asti olleet riittäviä. Mutta haluan uskoa ja tietenkin meidän on kaikin tavoin eduskunnassa huolehdittava, että tämä lakimuutos on nyt osoitus siitä, että norpan suojelussa vaihde on vaihdettu täysille.

Arvostan suuresti, että ministeri Anttila on täällä paikalla. Hän on ottanut tämän asian itsellensä, ja tiedän, että lakiesitykselle on ollut suurta vastustusta, ja oli todella tärkeää, että tämä laki tänne eduskuntaan tuontiin. Kyllä Saimaan rannoilta kun ihmisiltä on kysytty, niin valtaenemmistö on tämän asian kannalla, että jos vapaaehtoisin toimin ei saada riittävää tulosta, niin sitten tämä verkkokalastuskielto otetaan käyttöön.

Mutta suojelu ei vielä ole varmistettu. Olin kuulevinani, että ed. Leppä tässä niin sanoi. Kyllä tämä asia on loppuun varmistettava, eli kun laki on saatu voimaan, niin on hyvin nopeasti katsottava sitten, otetaanko se käyttöön, jos todellakin vapaaehtoisin toimin ei saada asiaa kuntoon. Enää ei todellakaan ole aikaa odotella. Meillä ei ole aikaa siirtää suojelupäätöksiä. Itse asiassa pitkään aikaa siihen ei ole ollut varaa. Mielestäni se, että edelleen uhanalaisia norppia ja kuutteja hukkuu verkkoihin, on suuri häpeä. (Ed. Nepponen: Äärimmäisen vähän!) On päivänselvää, että verkkojen pois saaminen sieltä vesiltä on välttämätöntä.

Täällä viitattiin EU:n huomautukseen, siihen, että EU:n komissio näpäytti Suomea. Mielestäni se oli häpeä, mutta se osui oikeaan. Kyllä tosiasia on se, että tällä hetkellä meidän suojelutoimemme eivät ole täyttäneet EU:n luontodirektiivin vaateita, ja tilanne on ollut niin vakava, että komissio on Suomea huomauttanut. Mutta on hyvä korostaa, että tällä lakimuutoksella pyritään siihen, että suojelun taso saadaan sille tasolle, mitä luontodirektiivi osoittaa. Kyllä uskon, että tuo norppanuhtelu on myöskin kannustanut Suomea. Hyvä uutinen on myös se, että esimerkiksi ympäristöministeriössäkin on nyt valmisteilla norpansuojelustrategia. Eli asiat ovat lähteneet ehkä voimakkaammin rullaamaan, ja se on myönteinen asia.

On erinomaista, että laki tuli eduskuntaan, ja haluan erityisesti kiittää hyvästä ja huolellisesta työstä valiokuntia. Maa- ja metsätalousministeriö, perustuslakivaliokunta ja ympäristövaliokunta tekivät erityisen huolellista työtä, ja erityisesti lakiesitystä on muokattu ja muutettu. Se olikin välttämätöntä, koska on niin, että hallituksen alkuperäinen esitys ei olisi käsittääkseni täyttänyt luontodirektiivin vaateita eikä olisi ehkä mahdollistanut riittävää norpan suojelun tasoa, ja siksi nuo muutokset olivat erittäin tärkeitä.

Erittäin olennaista oli se, että lakiin tehtiin tuo muutos säätelyrajaan niin, että asetuksella ei puututtaisi vasta sitten, kun laji on lähestulkoon hävinnyt. Sellainenhan tuo alkuperäinen esitys oli, jos tiivistää ja kärjistää. Eli nyt todellakin tuota kieltoa voidaan käyttää silloin, kun se on tarpeen uhanalaisen lajin säilymisen kannalta ja suotuisan suojelutason saavuttamiseksi, aivan kuten luontodirektiivissä edellytetään. Eli tämä lakiesitys olisi jäänyt kyllä torsoksi, jos näitä muutoksia ei olisi tehty.

Erittäin hyvänä pidän sitä, että mietinnössä korostetaan valvontaa, ja myöskin sitä, että nyt tulee menettelyjä siitä, tulee rangaistusmenettelyjä, jos sopimuksia rikotaan. Tällä hetkellähän suojelu on ollut riittämätöntä, valvonta on ollut riittämätöntä ja näitä rangaistuksia ei ollut mahdollista antaa. Eli erittäin tervetulleita muutoksia tähän lakiesitykseen on tullut. Hyvää oli myöskin se, että tässä alleviivattiin sitä, että sopimukset voidaan tehdä viideksi vuodeksi kerrallaan eikä korkeintaan viideksi vuodeksi, kuten alkuperäisessä lakiesityksessä. Saimaannorpan suojelun pitää olla pitkäjänteistä.

Eli lämpimästi kiitän näistä muutoksista, jotka valiokunnissa on tehty. Ne olivat aivan välttämättömiä, ja erityisesti haluan tässä lopussa vielä kysyä yhtä asiaa. Kun tässä nyt sopimusosapuoleksi Metsähallituksen sijaan tulee Etelä-Savon ely, niin haluan tässä kysyä, kun ministeri on paikalla. Olen erittäin tyytyväinen tähän mietintöön kaikin puolin, mutta pohdin vain sitä, onko varmaa nyt, kun nämä sopimukset niin sanotusti irtisanotaan ja tehdään uudestaan, että siellä elyssä sitten on riittävästi osaamista ja voimavaroja, jotta nämä sopimukset saadaan sitten tehtyä, ettei tämän asian eteenpäinvieminen, norpan suojelun eteenpäinvieminen, viivästy. Pidän hyvänä myöskin niitä lausumia, jotka valiokunta on tuossa mietinnössään tehnyt.

Ihan lopuksi, kun ministeri on paikalla, toivon, jos tässä on mahdollista vastata: Kun olen lukenut, että valtio tukee Saimaalla rysäpyyntikokeilua, joka voi olla vahingoksi saimaannorpalle, niin mikä tämä tilanne on? Ei kai nyt ole sitten, että toisaalta sitten luodaan uusia uhkia meidän norpillemme ja kuuteillemme.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Vastaan tehtyihin kysymyksiin. Ensinnäkin Etelä-Savon ely-keskuksessa on asiantuntemusta. Varmasti tämä, että saadaan nämä sopimukset ajallaan tehdyksi, edellyttää, että me siirrämme sinne myöskin lisää henkilöresurssia tekemään nämä sopimukset, koska muutenhan tällä ei ole vastaavaa hyötyä. On erittäin tärkeä asia, että ne saadaan nimenomaan ely-keskukseen ja silloin viranomaisten toimesta tehdyksi ja ne tehdään viideksi vuodeksi ja otetaan juuri ne asiat huomioon, jotka valiokunnan erinomaisessa mietinnössä on nostettu esille.

Sitten tämä rysäpyyntikokeilu on asia, josta en nyt riittävästi tiedä, mutta käsittääkseni siinä voi olla ainoa tavoite se, että haetaan sellainen rysä, joka on norpalle vaaraton. Mitään muuta minä en ymmärrä, että voitaisiin tehdä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että vielä jossakin yhteydessä ministeri Anttila kommentoisi tätä suotuisan suojelun tasoa. Siinä puhuja muun muassa viittasi ilvekseen ja tällä tavalla. Miten lukumäärä sitten vuosittain kasvaa koko ajan, ja millä tavalla ja millä ryhmällä tätä määritellään? Onko siihen kriteereitä?

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun saimaannorpasta puhutaan, asenteet vaihtelevat laidasta laitaan. Siksi minä arvostan suuresti perustuslakivaliokunnan lausumaa aiheesta. Perustuslakivaliokunta kirjoitti näin: "Sääntelyn oikeasuhtaisuudesta ei ole epäilystä. Kuten hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lausutaan, ehdotettu säännös on tarkoitettu käytettäväksi muun muassa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen, erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelun toteuttamisessa. Tällaiseen tarkoitukseen verrattuna rajatut kalastuskiellot eivät ole yhteiskunnallisesti merkityksellisiä."

On hyvä, että olemme tässä tilanteessa, jossa lakia ollaan nyt jo hyväksymässä. Erityisen iloinen olen myös ammattikalastajien sietokorvauksista. Tähän asti ne, jotka ovat eniten kärsineet rajoituksista, ovat jääneet täysin ilman korvauksia, ja nyt tämä tilanne muuttuu.

Sen sijaan rajoitusten valvonta on tähänkin asti ollut ongelmallista. Esimerkiksi tämän kevään valvonnassa on löydetty sekä verkkoja vapaaehtoisten suojelualueiden aukkopaikoilta että luvattomia katiskoja suojelualueilta. Ikävin esimerkki tästä oli se, kun rysäkatiskasta löydettiin kuutti alueelta, joka kuului vapaaehtoisen suojelun piiriin. Tämä osoittaa entisen tilanteen kestämättömyyden. Meillä on ollut vapaaehtoinen suojelu, jossa on saatu korvauksia, mutta jos näitä ehtoja on rikottu, siitä ei ole seurannut yhtään mitään. Nyt asialle tulee selkeä seuraamuskäytäntö, ja sen vuoksi ymmärrän sen, että suojelusopimusten tekeminen pitää siirtää Metsähallitukselta viranomaiselle eli ely-keskukselle.

Siitä huolimatta pidän siirtoa monin tavoin ongelmallisena. Ensinnäkään tätä siirtoa suunnitellessa eri osapuolia ei ole kuultu, ei osakaskuntia, ei elyä, ei ketään. Kun toimivaltuus siirretään elyyn, kuitenkin resurssit, henkilökunta, osaaminen, paikkatietojärjestelmä pysyvät Metsähallituksessa. Eli miten tämä työ organisoidaan? Jääkö Metsähallitus edelleenkin toimijaksi ja ely vain allekirjoittajaksi, vai miten henkilökuntaa sitten siirrellään paikasta toiseen? Vielä yksi ongelma on se, että aikataulu tulee olemaan todella kiireinen. Ensi kevääseen mennessä pitää uusia lähes 250 sopimusta, ja se on todellinen urakka.

Saimaan alueella on tehty hienoa työtä vapaaehtoisten suojelualueiden lisäämiseksi. Se pitää muistaa. Näiden toimien ansiosta suojelualue on kasvanut 640 neliökilometristä jo yli 1 650 neliökilometriin. Sen tiimoilta on ilman muuta hyvä, että vapaaehtoinen suojelu on se ensisijainen keino. Niin hienoa kuin suojelutavoitteiden saavuttaminen on, vasta vuodet osoittavat, riittääkö tämäkään. Nyt kestää viisi vuotta, ennen kuin nähdään, ovatko esimerkiksi tämän kevään kuutit elossa ja synnyttävätkö ne poikasia. Siksi suojelualuetta on mahdollisuuksien mukaan laajennettava, ja samalla on toivottava lumisia pakkastalvia.

Nyt olisi myös korkea aika keskustella järkevästi ja syyttelemättä kaikkien osapuolien kanssa jatkotoimista, siitä, miten norpan suojelua edistetään jatkossa samaan suuntaan. Vapaaehtoiseen suojeluun on varattu 330 000 euroa, eli rahaa on käytettävissä vielä uusiinkin suojelualueisiin. Myös kaikenlaisia keinoja voi ja pitää kokeilla. Tänä talvena norppatutkijat auttoivat emonorppia kasaamalla lunta pesäpaikoille ennen pesintää. Kokeilua lienee syytä jatkaa myös hieman vähälumisempana talvena. On myös syytä miettiä, voisiko norpan elinolosuhteita parantaa esimerkiksi juuri niille tarkoitetuilla turvallisilla rysillä, eräänlaisilla ruokinta-automaateilla, joissa norppa voisi käydä ilman vahingon aiheuttamista kalastajille.

Nyt jos koskaan meillä kaikilla vesialueiden omistajilla, kalastajilla ja jäällä liikkujilla on korkea hetki osoittaa, että me pystymme ja me haluamme suojella saimaannorppaa. Kukaan ei tahallaan kiusaa ranta-asukkaita, elämäntapaverkkokalastajia sen enempää kuin ammattikalastajiakaan, mutta kun kyseessä on yksi alueen selkeimmistä matkailuvalteista ja suorastaan luonnonsuojelun symbolista, on täysin kestämätöntä, jos me omalla toiminnallamme tai sen puutteella tapamme tämän ainutlaatuisen eläimen sukupuuttoon.

Nyt, kun ministeri on paikalla, haluan esittää vielä yhden kysymyksen, sillä kalastuksen lisäksi komissio on syyttänyt Suomea siitä, että emme suojele riittävästi norpan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. EU:n luontodirektiivihän vaatii uhanalaisen eläimen lisääntymis- ja lepopaikkojen suojelua, ja saimaannorpan kohdalla on tähän asti suojelussa keskitytty nimenomaan lisääntymispaikkojen suojeluun. Sen sijaan norpan karvanvaihtolepokivet ovat suurimmaksi osaksi, Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoa lukuun ottamatta, suojelun ulkopuolella. Tiedossa on, että esimerkiksi vesiskoottereilla on ajettu niiden läheisyydessä, vaikkei ajojen määristä olekaan tarkkaa tilastoa. Mutta sillä tavoin komissio on oikeassa huomauttaessaan siitä, että lepopaikkoja ei ole suojeltu. Onko tähän tulossa jatkossa joku käytäntö? Siitä toivoisin ministerin kertovan.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Saimaannorpan suojelussa on myös aluekehitykseen ja Itä-Suomen brändiin ja vetovoimaan liittyvä näkökulma. Tässä suhteessa kyseessä on paitsi Suomen kannalta myös Itä-Suomen vetovoiman ja myös markkinoinnin kannalta tärkeä asia, joka pitäisi myöskin muistaa. Tässä suhteessa minusta olisi ehkä hyvä, että asiasta käytäisiin vähän laajempaakin keskustelua myös maakuntaliittojen puitteissa, koska ei ole erinomaisen hyvä lähtökohta, että EU-komissio antaa ensimmäisen virallisen huomautuksen saimaannorpan suojelun riittämättömyydestä, jos käperrymme puhtaasti vain selittelemään suojelutoimia tai niitten riittämättömyyttä.

Tässä on nimittäin myös sellainen näkökulma, joka Itä-Suomen kannalta yleisen kuvan lisäksi pitäisi muistaa, että jos tätä ei pidetä oikeasti käsissä ja saimaannorpan suojelussa ei onnistuta, niin joudutaan sellaisiin paineisiin ja ratkaisuihin, joissa alueen asukkaiden, vapaa-ajan kalastajien ja ammattikalastajien ja ylipäänsä Saimaan hyödyntämisen näkökulmasta tulee myös tarpeettomia ylilyöntejä ja rajoituksia. Sen takia tämän saimaannorpan suojelu uhanalaisena lajina olisi edellyttänyt kiireellisempää toimintatapaa kuin saimaannorpan osalta on ollut mahdollista tai mitä sen osalta on tapahtunut.

Tästä on monta vuotta puhuttu, mutta tässä on ollut eräs tekijä, tämä meidän perinteinen maa- ja vesialueita omistavien ylikorostunut asema. Se on näkynyt maa- ja metsätalousministeriön kalastusoikeuksien käsittelyssä vapaa-ajan kalastajien näkökulmasta, mutta se on myös ollut tässä saimaannorpan suojelussa. On koko ajan katsottu, että omistusoikeus vesialueiden omistajien osalta on ollut erittäin korkea prioriteetti maa- ja metsätalousministeriössä. Sitten siitä on haettu tällaista poliittisesti kelpoa ratkaisua, jossa saimaannorppa ei ole ollut ensisijainen vaan on katsottu, millä tavalla maanomistajien kanssa voidaan edetä.

Tässä on nyt tunnustettava se, että meidän lähtökohtamme on ongelmallinen, koska suurin osa kaikista osakaskunnista on toimimattomia. Voi sanoa, että merkittävä osa on järjestäytymättä. Tältä osin minusta on selvästi tunnustettava, niin kuin vastalauseessani haluan maa- ja metsätalousvaliokunnassa selvästi sanoa, että niin norpan kuin vapaa-ajan kalastajien näkökulmasta yhtenäiset, selkeät, asetuksella luodut rajoitusalueet ovat selkeästi parempi vaihtoehto kuin sopimuksella aikaansaadut, rikkonaiset rajoitusalueet johtuen juuri myös tästä lähtökohdasta. Minusta pitää nyt välittömästi luoda asetuksella ja valtioneuvostolle ja maa- ja metsätalousministeriölle annetuilla valtuuksilla selvät rajoitukset, että saimaannorpan suojelu varmistetaan. Ei tässä enää ole tutkimisen ja etsimisen paikka. Se olisi myös Itä-Suomen etu, että tämä tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin.

Siitä olen pahoillani, että maa- ja metsätalousvaliokunnassa puheenjohtajan johdolla hallituspuolueet halusivat pitää tavatonta kiirettä, koska viime viikolla oli vielä käsitys, että asiaa voidaan vielä avata. Valiokunnan enemmistö hallituspuolueiden johdolla hylkäsi sosialidemokraattien esityksen asian käsittelyn siirtämisestä tälle viikolle, tiistaille. Tässä ehkä on nyt taustalla juuri se, että halutaan ikään kuin runtata nopeasti EU-komissiolle viestiä, mutta minusta se saattaa toimia jopa päinvastoin. Myöskin valmistelussa on selvästi ollut puutteena se, että maa- ja metsätalousministeriössä ei ole sanktiopuolta käyty läpi oikeusministeriön tai muiden viranomaisten kanssa, eli aika olennaisia puutteita myöskin tässä asiassa on.

Tällä, mitä sanon, ei tarkoiteta sitä, että se työ, jota Etelä-Savon maakunnassa on norpan suojelun edistämiseksi tehty, olisi ollut huonoa. On ollut erittäin tärkeätä, että on ollut pioneereja, jotka ovat nähneet asian ja yrittäneet toimia niillä työkalupakin välineillä, mitä on ollut, lähinnä vapaaehtoisella puolella, eteenpäin, mutta tämä on jo pitkään selvästi huutanut poliittista haltuunottoa saimaannorpan suojeluun. Se tapahtuu juuri niin, että valtioneuvostolle ja maa- ja metsätalousministeriölle pitää eduskunnan selvästi viestittää, että tarvitaan selkeät rajoitukset ja päätökset.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on ollut eduskunnassa ja eri valiokunnissa käsittelyssä laki, jota on odotettu pitkään. Omalta osaltani minun täytyy kuitenkin todeta, että vaikka laissa on paljon hyvää ja se on oikean suuntainen, mielestäni se on norpan suojelun ja tulevaisuuden kannalta kuitenkin riittämätön. Minulla on monia kysymyksiä, jotka varmaan perustuvat siihen, että en ole ollut näissä valiokunnissa, jotka tätä asiaa ovat käsitelleet. Olen kuitenkin kysellyt eri tahoilta, mutta en ole saanut kysymyksiin vastauksia, joiden pohjalta olisin ollut valmis hyväksymään tämän lakiesityksen ja mietinnön siinä muodossa, mikä se tällä hetkellä meillä on käsittelyssä.

Tämä laki mahdollistaa asetuksen käyttöönoton verkkokalastusrajoituksen osalta, mutta miten tätä asetusta tullaan tulevaisuudessa käyttämään, jos tarvetta on, niin se jäi minulle edelleen epäselväksi. Saimaannorppa on todettu sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Iucn:n sekä Suomen kansallisen luokituksen mukaisesti äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Valiokunta toteaa, että lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä kokonaan luonnosta. Saimaannorppa elää ainoastaan Saimaalla ja sielläkin valitettavasti vain lähinnä Etelä-Savon vesistöalueella. Eteläkarjalaisena Saimaan rannalla asuvana ihmisenä soisin näkeväni norpan myös meidän Saimaan vesistöalueella. Saimaannorppia on vuonna 2010 arvioitu olevan 263 yksilöä, mutta lajin säilymisen kannalta norppia pitäisi olla vähintään 400 yksilöä. Saimaannorpalle on tehty suojelustrategia vuosille 2009—2011, jonka tavoitteena on kasvattaa norppakantaa vuoteen 2020 mennessä vähintään 400 yksilöön. Nyt on kyse siitä, miten me tähän tavoitteeseen pääsemme.

Lakiesityksessä ja mietinnössä tuetaan nykyistä vapaaehtoisuuteen perustuvaa sopimusmenettelyä. Ajatus on kaunis ja tavoiteltava. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa työtä Saimaalla on tehty jo reilut 30 vuotta, minkä takia suhtaudun lakiesitykseen ja mietintöön epäilevästi. Tästä syystä kysynkin: Riittääkö vapaaehtoisuus? Mitä asioita ja haasteita vapaaehtoisuus tuo norpan kannan säilyttämiselle ja kasvattamiselle? Tähän mennessä alueella olevien osakaskuntien kanssa sopimuksia on tehnyt Metsähallitus. Perusteluna sopimuksen tekemiselle on ollut, että Metsähallituksella on ollut paras asiantuntijuus asian osalta. Sopimuksia onkin tehty ansiokkaasti viimeisen vuoden aikana. Myönteinen ilmapiiri norpan osalle on kasvanut ja parantunut. Nyt on kuitenkin todettu, että Metsähallitus ei ole juridisesti pätevä ja oikea neuvottelukumppani, minkä takia hallitus esittää, että jatkossa toisena sopijapuolena Metsähallituksen sijaan olisi Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ely.

Ministerin selvityksestä huolimatta minulle on kerrottu, että ongelmana on kuitenkin resurssien osalta se, että Etelä-Savon elyllä ei ole tähän varattuja resursseja eikä riittävää osaamista, minkä takia se tulee todennäköisesti ostamaan palvelut ostopalveluna edelleen Metsähallitukselta. Viime kädessä sopimukset hyväksyy kuitenkin Etelä-Savon ely, ja tähän varmaan saamme ministeriltä vielä tarkennusta uudelleen. (Ed. Nepponen: Kyllä siellä osallistujia on riittävästi!) Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki nyt voimassa olevat sopimukset irtisanotaan ja ne neuvotellaan uudestaan uusilla ehdoilla. Tämä on herättänyt osakaskuntien osalta hämmennystä. Tämän lisäksi hämmennystä on lisännyt sopimuksen rikkomista koskevat sanktiot; mitä ne ovat, on edelleen epäselvää. Mutta mielestäni tämä suuntaus on aivan oikea.

Nyt voimassa olevista noin 250 sopimuksesta noin 140 sopimusta on voitu tehdä toistaiseksi, mihin mielestäni pitäisikin pyrkiä eikä siihen, kuten täällä mietinnössä on todettu, että nyt sopimukset ehdotetaan tehtäväksi 5 vuodeksi kerrallaan. Nyt noin 110 sopimusta on tehty määräajalle. Näiden sopimusten tekeminen on vaatinut pitkän prosessin yhdessä Metsähallituksen osakaskuntien ja juristien kanssa, jotta on päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään yhteisymmärrykseen. Uusien sopimusten tekeminen ei ole yksiselitteistä. Nyt tulevat uudet sopimukset ovat erilaiset ja tiukemmat kuin aikaisemmin. Miten nämä tulevat vaikuttamaan tuleviin neuvotteluihin, nähdään myöhemmin. Todennäköisesti neuvottelut eivät ole niinkään helppoja kuin odotetaan. On arvioitu, ettei uusia sopimuksia saada missään tapauksessa tehtyä lain ja mietinnössä olevan aikataulun mukaisesti. Nämä kaikki minun viestini ovat tulleet asianomaisilta, jotka näitä sopimuksia ovat tehneet. Todennäköistä on, että Saimaalla tulee olemaan useita osakaskuntia ilman minkäänlaista sopimusta vielä ensi keväänä. Näin on arvioitu alalla työskentelevien asiantuntijoitten osalta.

Vapaaehtoisuutta on perusteltu myös sillä, että se sitouttaa eri osakaskunnat paremmin mukaan norpan suojeluun. Nyt todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ole vapaaehtoisuudesta, vaan kuten epäsuorasti mietinnössä todetaan: jos et suostu vapaaehtoisuuteen, niin asetuksella sinut pakotetaan. Missä tilanteessa ja milloin asetus otetaan käyttöön, on ainakin minulle epäselvää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saimaannorpan suojelualueesta tulee kirjava ja sekava, osa osakaskunnista toimii vapaaehtoisuuden perusteella ja osa pakolla asetuksenmukaisesti. Tämän lisäksi alueella on osakaskuntia, joilla ei ole toimivaa hallintoa, joiden kanssa voisi neuvotella, miten näiden käy. Tullaanko nämä alueet määrittämään sitten asetuksella, on minulle myös epäselvää. Minun täytyy vain todeta, että kokonaisuus tuntuu erittäin kirjavalta ja sekavalta, kun tilanteen pitäisikin selkiytyä. Mielestäni nyt tehty esitys ei kuitenkaan selkeytä tilannetta, voisi sanoa pikemminkin päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä esitetään, että vesialueen omistajalla on oikeus saada valtiolta korvausta kalastusrajoituksen takia. Miten tämä rahoitus toteutetaan? Olen ymmärtänyt, ettei Etelä-Savon elyllä tai Metsähallituksella ole tätä varten erikseen kohdennettua rahoitusta valtiovarainministeriöstä. Olen myös saanut ymmärtää, että rahoitus otetaan maa- ja metsätalousministeriön luonnonsuojelurahoista. Mitä tämä tarkoittaa, ministeri varmaan selvittää meille sitä tämän asian yhteydessä.

Vielä yksi asia, joten olen pohtinut: Mihin perustuu verkkokalastuskiellon aika, varsinkin verkkokalastuskieltoaika 30.6? Onko tämä kuuttien kannalta riittävä? Euroopan komissio on antanut Suomelle huomautuksen saimaannorpan suojelun riittämättömyydestä. Euroopan unionin raportissa puhutaan saimaannorpan suojelun yhteydessä, miksi Suomi ei hyväksy verkkokalastusta kesällä, mutta hyväksyy talvella. Nyt kysyisin, mihin perustuu verkkokalastukseen liittyvä rajoitusaika.

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt voimassa olevat sopimukset irtisanotaan ja tämän jälkeen tavoitteena on tehdä uudet sopimukset nykyistä tiukemmilla ehdoilla, oletukseni ja arvioni on, ettei vapaaehtoisia sopimuksia haluta tehdä, kuten on arvioitu ja kuten on tehty. Neuvottelut tulevat vaatimaan huomattavasti enemmän aikaa kuin on arvioitu. Tästä seuraa se, ettei sopimuksia ehditä tekemään tulevan syksyn ja alkutalven aikana. Tämän seurauksena saimaannorpan suojelu jää osittain sopimuksettomaan tilaan.

Tämän lisäksi se, kuinka mahdollinen asetus otetaan käyttöön, jää epäselväksi. Tämän epäselvän tilanteen seurauksena tilanne Saimaalla heikkenee nykyisestä, saimaannorpan tilanne ei tule paranemaan, kuten toivotaan. Olen skeptinen, mutta uskon olevani myös hyvin pitkälle realistinen. Tästä syystä olisin nähnyt selkeämpänä ja yksinkertaisempana säätää asetuksella yhtenäinen verkkokalastuskielto Saimaalle kuutin ensimmäisten kuukausien ajaksi.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin vähän hämmentyneenä äskeistä puheenvuoroa. Viisautta tuntuu olevan ulkopuolelta Etelä-Saimaan norppa-alueen kovasti aikaisemmissakin puheenvuoroissa, ja paljon kysymyksiä oli, kun on saatu aikaan varsin hyvä lakiesitys.

Heräsin tänä aamuna kello 5.45 Saimaan rannalla. Edessä 20 metrin päässä on avoin ranta, jossa uiskenteli piisami. Kuusi kuikkaa siinä 50 metrin päässä rannasta ja monta muuta vesilintua, mutta Nestori Miikkulaista ei näkynyt, koska olin Mikkelin keskustasta viiden kilometrin päässä. Mutta, kun menen Oopperajuhlille, siinä norppa kurkkii melkein joka kesä. Se on sitä elämää, jota me Etelä-Savossa kohtaamme Saimaan rannoilla. Kyllä siellä norppaa arvostetaan ja on pyritty yhdistämään, yhteensovittamaan norpan suojelu, matkailu, kalastuselinkeino ja myöskin vapaa-ajan kalastus. Se on vaativa tehtävä.

Lähetekeskustelussa peräänkuulutin norppalaskennan paikkansapitävyyttä, koska paikallisten asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden näkemykset ja tuntemukset ja toisaalta norpan tutkijoiden viestit eivät aina yhtene. Esitin kirjallisesti kysymyksen Metsähallitukselle, onko Metsähallitus samaa mieltä kuin tutkijat, että puolet kuuteista kuolevat verkkoihin. En ole vielä tuota vastausta saanut, koska asia ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Minulla on se tuntemus, kun on liikkunut, että norppia on enemmän, mutta kaikesta huolimatta tämän lain tavoite ja se tavoite, mikä on eteläsavolaisilla, että norppaa pitää suojella, on yhteneväinen.

Erinomainen lähtökohta on se, että päästiin vapaaehtoisesti etenemään, ja nyt kun laki on tulossa, niin lakikin korostaa perustuslakivaliokunnan esityksen mukaisesti vapaaehtoisuuden ensisijaisuutta. Näin pitää ollakin, koska silloin se lähtökohta on myöskin alueen asukkaiden osalta parempi; tunnetaan ja halutaan tehdä niin kuin on laki, ja jos tiukka paikka tulee, niin sitä lakia käytetään. Näin on edettävä ja edetään, ja niistä vaihtoehdoista, joissa sopimuksen teko nyt siirretään sitten ely-keskukselle, voin vakuuttaa, että siellä ely-keskuksessa on osaamista kalastuksen puitteissa, siellä on osaamista myöskin norpan osalta, tuntemusta vuosien ajalta. Kun siihen sitten lisätään Metsähallituksen osalta — joskus vähän kyseenalaisiakin viestejä lähettäneiden — tutkijoitten osaaminen, uskon, että siitä tulee sellainen osaaminen, jota voidaan hyödyntää, ja uskon, että nämä toimenpiteet, jotka tässä ovat, sitten tulevat toimimaan.

Mutta peräänkuulutan sitä myöskin, että ammattikalastajilla pitää olla sijaa ja heillä pitää olla myöskin edellytykset sitten toimia niin, että meillä on myöskin mahdollisuus nauttia puhdasta kalaa, joka on erittäin hyvää suomalaisessa ruokapöydässä. Siihenkin löytyy tästä sitten keinot, ja aikana, jolloin verkkokalastusta ammattikalastajat eivät voi tehdä, heille myöskin tämä korvataan. Sen sijaan vapaa-ajan kalastajien korvauksiin tuskin nyt on mitään syytä mennä, rahaa saadaan muutenkin kulumaan.

Kaiken kaikkiaan lain lähtökohta on selkeä, ja alueilla myöskin on jo lähdetty katsomaan, minkälaisia pyydyksiä hyväksytään, jotta sellaiset pyydykset, jotka eivät ole riittävästi suojaamassa kuutin joutumista niihin, kiellettäisiin ja ne eivät lainkaan tulisi myyntiin. Sellaista vapaaehtoisuutta oli myöskin heti, kun tämä viesti tuli kuutin joutumisesta sellaiseen katiskaan, johonka odotettiin, ettei se mene, niin että välittömästi sitten myöskin vapaaehtoisuuden kautta lähdettiin katsomaan, minkälaisia katiskoja myydään, niin että norpan suojelu sitäkin kautta etenee.

Odotan ja uskon, että tämän lain, jossa vapaaehtoisuus on ensisijaista, avulla voidaan norpan suojelua tehostaa, ja vasta sitten, jos jollakin alueella ei päästä tätä kautta sopimukseen, käytettäisiin pakkoa ja sanktiota.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Aivan aluksi lämmin kiitos niin maa- ja metsätalousvaliokunnalle kuin perustuslakivaliokunnallekin tämän kalastuslain muutoksen erittäin asiallisesta ja asianmukaisesta käsittelystä.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunta linjasi hyvin selkeästi täällä silloin lähetekeskustelussa käydyn keskustelun pohjalta sen, milloin käytetään tätä rajoituslakia ja mikä on sen suhde sopimuksiin, ja tämä on se kohta, jota erityisesti silloin lähetekeskustelussa toivoin selvitettäväksi, koska tuolla valtioneuvoston pöydän ääressä ei se tullut selvitetyksi, ja silloin on perustuslakivaliokunta aivan oikea paikka se selvittää, ja täällä on erittäin hyvät ja selkeät perusteet sille. Eli ei ole mitään epäselvää siinä, milloin käytetään tätä lainsäädäntöä ja milloin käytetään sopimusta. Silloin kun on sopimukset, se riittää, ja nyt kun ne sopimukset uusitaan, tehdään viideksi vuodeksi, otetaan mukaan nämä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumassa esitetyt erinomaiset tavoitteet ja myöskin se sanktioidaan sillä tavalla, että totta kai, jos sopimusalueelta löytyy kuutti verkosta, se on sopimusrikkomus, josta pitää seurata jotakin. Sehän on ihan normaalia. Nyt se voidaan tässä tilanteessa, kun sopimukset uusitaan, ottaa huomioon.

Sen sijaan ed. Anneli Kiljusen puheenvuoro on pakko tulkita sellaiseksi, että "väärin sammutettu". Ei sosialidemokraateille näytä kelpaavan muutamaa viisasta lukuun ottamatta muu kuin vain kielloilla ja pakolla, ja suomalainen ihminenhän ei välttämättä kielloilla suojele mitään, jos ollaan rehellisiä. Kysymyshän on siitä, että suojelun pitää perustua siihen, että ihminen sitoutetaan suojelemaan erittäin harvinainen eläin, tässä tapauksessa norppa. Sieltä alueeltahan tultiin aikanaan, kun tätä asiaa lähdettiin valmistelemaan, nimenomaan pyytämään minulta, että käynnistäisin mahdollisuudet, että he alueella sopimuspohjaisesti suojelisivat itse norpan. Minusta siis pakolla, jos eivät ihmisten asenteet ole kypsiä norpan suojelulle, emme saa tällaista tulosta aikaan, kun otetaan huomioon, mikä on Saimaan rantojen suuri määrä. Millä ihmeellä se valvotaan, jos siellä on pelkästään kieltolaki voimassa eikä minkään näköistä sopimuspolitiikkaa ja ihmisten sitouttamista? Sanonpa vaan, että sitä valvojien ja poliisien määrää ei missään ole, joka ne tuhansien rantakilometrien alueet silloin valvoo. Tässä kannattaa miettiä, mikä on realismia ja mikä ei. Yhtä ja toista voidaan toivoa, mutta se täytyy katsoa, miten se toimii siellä käytännön suojeluelämässä eli käytännön päässä.

Ensinnäkin valtiovalta on sijoittanut 50 miljoonaa euroa rahaa saimaannorpan suojelemiseksi, kun alueella on perustettu niin Linnansaaren kuin Kolovedenkin kansallispuistot ja Natura-alueen aluetta on laajennettu. Nythän on tietoa siitä, että poikasia kun on syntynyt, niin esimerkiksi tämän kevään kuuteista valtaosa, 49, sijoittui näille Natura-alueille ja 8 niiden ulkopuolelle. Eli valtaosa tästä kuuttien syntymisalueesta, lisääntymisalueesta, on jo näiden Natura-alueiden piirissä.

Toisaalta tiedetään sekin, että esimerkiksi Koloveden alueella tänä vuonna nyt oli, mutta aikaisemmin, vaikka siellä pitäisi olla rauha olemassa, suojelu olemassa, niin siellä ei ole ollut sitä norppakannan nousua, mikä olisi voinut olla, kun kerran olosuhteet ovat sellaiset, että suojelu on täysin mahdollista.

Sitten tämä kysymys siitä, mikä on se suojelun oikea taso. Täällä on useampikin sitä kysellyt. Ympäristöministeriöhän sitten valmistelee ja selvittää sitä strategiaa, jolla nimenomaan päästään siihen tulokseen, että saadaan se kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma, jolla voidaan taata suotuisan suojelutason saavuttaminen ja sen ylläpitäminen. Minusta suotuisa suojelutaso voi olla vain se, jolloin tämä norppakanta selkeästi kasvaa, ettei se taannu. Siitähän on kysymys. Aina vuoteen 2005 saakkahan kanta kasvoi, mutta sen jälkeen meillä on ollut niin lämpöisiä talvia, että se on yksi ongelma. Viime vuonna, kun oli kunnon talvi, me saimme 57 kuuttia, joista 54 selvisi elossa.

Sitten kysymys siitä, että nyt sieltä löytyi valitettavasti se yksi radiolähettimellä varustettu kuutti sieltä katiskasta: Siinä, jos minun tietoni ovat oikeat, on kysymys henkilöstä, joka ei ole paikallinen asukas, vaan on siellä kesämökkiläinen, ja ilmeisesti häntä ei ollut sitten riittävästi informoitu, mutta nyt sen jälkeen käsittääkseni kaupoista on poistettu kaikki sellaiset pyydykset, jotka ovat kiellettyjä. Näin pitää ollakin.

Mutta sen lisäksi väitän, että kannattaa miettiä muun muassa sitä, kun seuraavan kerran vuokrataan mökkejä, että vuokrasopimuksen liitteenä pitäisi olla informaation jako siitä, minkälaiset rajoitukset norpansuojeluun liittyen tässä rannassa on olemassa. Silloin meillä on vasta se järjestelmä riittävän kattava, kun me otamme huomioon myöskin mökkien vuokraustilanteessa, että siirretään se informaatio sille vuokraajalle ja sitä kautta se vastuu.

Kysymys sitten, mitä tapahtuu esimerkiksi tässä tilanteessa, kun kuutti löytyi sieltä katiskasta: Meillähän on luonnonsuojelulaissa selkeät tietyt keinot, mutta ne ovat nyt sitten viranomaisten selvitettävänä, lähdetäänkö sille tielle, kun on sellainen eläin nyt sitten saatettu kuolemaan, joka on ankarasti suojeltu. Se on sitten poliisiviranomaisten selvitettävä, ja sen takia en lähde sitä nyt yksityiskohtaisesti sen enempää pohtimaan, mutta tiedän, että asiaa selvitetään.

Eli me tarvitsemme jatkossa uudet sopimukset, ja ne tullaan tekemään. Toivon, että ministeriön hallintoon ja toimintakykyyn luotetaan eikä luoda niin suuria uhkakuvia kuin ed. Kiljunen, joka valmiiksi täällä totesi, että mitään ei tule tapahtumaan ja vuoden päästä on vielä sekavampi tilanne. Näin ei tule olemaan. Ajatelkaa, että puolen vuoden aikana siirryttiin 700 neliökilometrin suojelualueesta melkein 1 700 neliökilometriin ja se tehtiin paikallisten maakuntaliittojen ja ProAgrian yhteistyöllä, eli se on vallan valtava voimannäyte siitä, mihin siellä alueella pystytään, kun todella tartutaan tilaisuuteen.

Eli sanon suoraan, että tässä tehdään sillä tavalla hienoa työtä, että nyt suojellaan kerrankin harvinaislaatuinen eläin yhteistyössä ihmisten kanssa. Meidän pitää entistä enemmän luonnonsuojelussa, ympäristönsuojelussa, kaikissa muissa pystyä motivoimaan ihmiset mukaan. Eihän se kielloilla yksin rakennu.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Juha "Junnu" Vainio vuosikymmen sitten oli viisas kirjoittaessaan laulun: "Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portaalla Nestori Miikkulainen. Lepokivellään iäkäs norppa nousee pinnalle pärskähtäen". Jatkuu myöhemmin: "On määrä niin norpan kuin Miikkulaisen olla lajinsa viimeinen." Tätä yhteistä taistelua on käyty kymmeniä vuosia, ja toivoisin kyllä sydämestäni, että vihdoin päästään siihen tilanteeseen, että taistelu tullaan voittamaan ja laji kyetään suojelemaan.

Mutta tämäniltaisen keskustelun oheen haluaisin liittää kysymyksen myös siitä, miten samalla, kun me suojelemme yhdessä kansalaisten kanssa uhanalaisia lajeja, suojellaan alueen ihmisiä ja elinkeinoja. Hyvä esimerkki ed. Kähkösen nostamasta petopolitiikasta, liittyen tähän uhanalaisten lajien suojelemiseen: Meillä Pohjois-Suomessa käydään tällä hetkellä valtavaa taistelua, myös henkien taistelua, siitä, millä tavalla uhanalaiset lajit, niiden suojeleminen, ja kansalaisten elämä, kansalaisten elinkeinot, pystytään samaan aikaan rinnakkaisesti turvaamaan.

Sen kysymyksen olen esittänyt monta kertaa itselleni, onko tässä järjestelmässä löydettävä kultainen keskitie, jota kulkemalla me pystyisimme turvaamaan monen lajin säilymisen tässä yhteiskunnassa. Estettäisiin kansalaisten vihan nousu, joka ei yleensä johda mihinkään muuhun kuin siihen, että otetaan oikeudet omiin käsiin ja lähdetään rikkomaan lakia, mikä johtaa sitten pitkäjänteiseen kierteeseen kaikin puolin. Ei olla mitenkään helppojen asioitten kanssa tekemisessä, mutta vastuu mielestäni on täällä eduskunnassa, meillä päätöksentekijöillä, ja meillä pitäisi olla riittävä viisaus suojella niin uhanalaisia lajeja kuin ihmisiäkin.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä kalastuslain muutoksesta on tänään aktiivisesti keskusteltu, ja tähän liittyen muun muassa ed. Anneli Kiljujen ja ed. Rajamäki ovat käyttäneet aivan erinomaiset puheet, mutta aivan lyhyesti muutamia näkökohtia tuon vielä itsekin esiin.

Siis saimaannorppahan on maailman uhanalaisin hylje ja Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs. Saimaannorppahan on jäänyt tämmöiseksi reliktiksi lajiksi, kun nykyinen Saimaa aikoinaan kuroutui irti Itämerestä. Saimaannorpan historiassa sitä on uhanneet erilaiset asiat, ympäristömyrkyt, taudit ja myös ihminen. Ilmaston lämpeneminen, kalanpyydyskuolleisuus, kannan esiintymisalueiden hajanaisuus ja lisääntymisen häiriintyminen on keskeisimmät saimaannorpan kantaa uhkaavat tekijät tällä hetkellä, ja verkkokalastus on edelleen suurimpia uhkia saimaannorpalle.

Tässä kalastuslain muutoksessa saimaannorpan vapaaehtoiset suojelusopimukset aiotaan uusia ja yhdenmukaistaa ja eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on päättänyt siirtää sopimusten teon Metsähallitukselta Etelä-Savon ympäristöviranomaisille. Samalla sopimusrikkomukset tehdään rangaistaviksi. Suojelusopimusten tekoon kannustetaan sillä, että muuten valtioneuvosto voi määrätä asetuksella saimaannorpan suojelemisesta. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa uskotaan, että kalastuskunnat tekevät vapaaehtoisia sopimuksia muun muassa parempien korvausten vuoksi.

Nämä asiat, mitä tässä mietinnössä on tuotu esiin, ovat ilman muuta hyviä askelia parempaan suuntaan, mutta aivan kuten ed. Kiljunenkin edellä toi esiin, ne eivät ole riittäviä. Itse olisin sillä kannalla, että tässä yhteydessä olisi selkeästi tullut asetuksella suoraan tehdä verkkokalastuskielto lainvoimaiseksi. Myös elyn resurssit ja osaaminen tässä asiassa ovat sellaisia asioita, mitkä itseäni kovasti huolettavat.

Saimaannorpan kannan suurimpia uhkia edelleen on siis verkkokalastus, ja vaikka keväisiä vapaaehtoisia verkkokalastuksen kieltäviä sopimuksia on tehty lisää, ne eivät riitä pelastamaan saimaannorppaa. Metsähallituksen tutkijoiden arvio on, että niillä saadaan leikattua saimaannorppien verkkokuolemia noin 40 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että edelleen sallitaan yli kymmenen norpan kuoleminen verkkoihin vuosittain. Näin ei saavuteta suotuisan suojelun tasoa eikä välitavoitetta, 400:aa norppaa vuoteen 2020 mennessä.

Sopimusmenettelyllä ei saada myöskään uusia alueita verkkokalastuskiellon piiriin riittävän nopeasti ja joustavasti. Menettely on hidas, kallis eikä riittävän tehokas. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että verkkokalastuskielto norppavesille olisi säädettävä heti tässä yhteydessä suoraan asetuksella. Myös valvonnan varmistaminen tämän osalta tulisi siten kaikilla tavoin turvata.

Komissiohan on antanut Suomelle virallisen huomautuksen myös saimaannorpan suojelun laiminlyönneistä aiemmin. Aivan kuten ed. Sarkomaa täällä aikaisemmin toi esiin, itsekin olen myös hieman ihmeissäni ja huolissani näistä viesteistä, mitä on tullut siitä, että valtio tukee rysäpyyntikokeilua Saimaalla, jonka on nähty myös olevan uhka saimaannorpalle, samaan aikaan, kun me keskustelemme niistä keinoista, joilla saimaannorpan kantaa voidaan paremmalle tolalle saattaa.

Sdp tulee esittämään tästä asiasta sitten eduskunnan käsittelyssä lausumaa, joka tulee olemaan seuraavan kaltainen: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pikaisesti varmistaa viime kädessä asetuksella saimaannorpan suojelun. Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle vuoden 2011 loppuun mennessä selvityksen, miten saimaannorpan suojelutavoitteet ovat toteutuneet." Tämän puolesta tulemme siis täällä salissa sitten äänestämään ja toimimaan. Sdp:n puoluehallitus ja myös puoluekokous ovat ottaneet myös selkeän kannan siitä, että saimaannorpan suojelemiseksi tulee voimakkaat toimet toteuttaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin ministeri Anttilalle kommentoinut muutamia hänen vasta-argumenttejaan minun puheenvuoroani kohtaan.

Ensinnäkin haluan sanoa, että kyllä se puheenvuoroni, jonka olin tuossa tehnyt, oli hyvin henkilökohtainen, koska asun itse Saimaan rannalla ja minulla on ollut mahdollisuus myös tutustua saimaannorppaan ja kuuttiin alueella, kylläkin siellä Savon puolella.

Kuten omassa puheenvuorossani totesin, lähtökohta sille, että haetaan vapaaehtoisuutta, on ihan positiivinen asia, mutta kuitenkin näen, että on tilanteita, jolloinka vaaditaan lainsäädäntöä ja tarvitaan asetuksia, jotka selkeyttävät sitä kokonaistilannetta. Se tukee myös sitä tavoitetta, jota tälläkin lailla haetaan. Uskon vahvasti, että asetuksella tämä tilanne olisi pystytty hoitamaan nykyistä paremmin. Tästä syytä epäilen edelleen vapaaehtoisuuteen perustuvaa nykyistä tiukempaa sopimusmenettelyä sille ajalle, joka nyt on asetettu.

Vähintä, mitä olisin ehkä toivonut, olisi se, että tässä yhteydessä olisi tehty siirtymäaika esimerkiksi vuosille 2011—2012, mikä olisi mahdollistanut sen, että nämä sopimukset olisi pystytty tekemään ajallaan eikä tämmöistä tilannetta synny, että jos sopimuksia ei saada tehtyä, alueella on sopimukseton aika.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Usein kuuluu väitteitä siitä, että puolet norpista ei mitenkään voi kuolla kalastajien verkkoihin. On helppo maallikon näkökulmasta mennä mukaan näihin puheisiin, koska niitä kuolleita norppia ei vaan pulpahtele pinnalle niin paljon kuin tämä väittämä osoittaisi. Jos otetaan esimerkiksi tämä kevään kuuttikuolema, niin kuutti jäi suojelualueella laittomaan katiskaan, ja se, että tämä kuutti löydettiin sieltä, perustuu vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä sattui olemaan lähetinkuutti, ja lähettimen avulla kuutti pystyttiin paikallistamaan.

Suojelubiologit ovat kuitenkin arvioineet, että lähes puolet norpista kuolee pyydyksiin ennemmin tai myöhemmin. Meillä on lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, muun muassa Ranta, Lundberg, Sipilä. Heidän tutkimustensa avulla on todistettu, että puolet kuuteista ennemmin tai myöhemmin kuolee kalanpyydykseen. Nämä johtopäätökset on tehty paitsi niitten kuolleina löytyneiden norppien kautta myös kannan hitaan kasvun ja kuolleisuuden ikäjakauman perusteella. Sen mukaan suurin kuolleisuus eli yli puolet kohdistuu alle yksivuotiaisiin norppiin. Tämän ikäluokan kuolinsyytilastot eri jaksoilta pidemmällä aikavälillä kertovat, että juuri tämän ikäluokan norppien kuolemista 60—70 prosenttia aiheutuu kalanpyydyksistä. Näin väite siitä, että noin puolet norpista kuolee pyydyksiin, pitää paikkansa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämänkin lain yhteydessä kannattaa olla johdonmukainen. Jos vaaditaan tiukennuksia ja toisaalta vaaditaan, että tähän sopimuskäytäntöön pitää tulla siirtymäaika, minusta nämä ovat täysin ristikkäiset vaatimukset. Nimenomaan sitähän valiokunta halusi omalla mietinnöllään, että sopimukset siirtyvät välittömästi ensi verkkokalastuskieltoajaksi ja siitä alkaen viranomaissopimuksiksi, jolloinka ne saavat lainvoiman, jolloinka ne antavat mahdollisuuden sanktioihin ja jolloin niiden perusteella on selkeä mahdollisuus myöskin tuoda rikkomukset rangaistusten piiriin. Juuri sitähän tällä tarkoitettiin. En ymmärrä ollenkaan sitä, että nyt olisi haluttukin sitten siirtymäaikaa, jolloinka ei olisi voitu asettaa näitä ehtoja. Toivon, että myöskin tässä asiassa ylläpidetään johdonmukaisuutta.

Herra puhemies! Haluan myöskin korostaa, että ei sopimusten siirtämisestä ely-keskuksille kannata nyt tehdä sen suurempaa ongelmaa. Samat sopimuspohjat, uudet sopimuspohjat, siirtyvät eri viranomaistaholle. Mikä ongelma siinä on? Osakaskunnat ehtivät pitää kokouksensa ennen sitä. Mikä ongelma siinä on? Kaikki hoituvat. Siinä mielessä kyllä meidän pitää luottaa viranomaiseen, ely-keskukseen, meidän pitää luottaa ministeriöön tässä asiassa, ja siksi tämä on erinomaisen hyvä asia. Perälautana on sitten asetus, jos ei näitä sopimuksia aikaiseksi saada.

On selvää, jos alueen ihmiset kokevat, että kiellot, estot ja määräykset tulevat heitä kuulematta ylhäältäpäin, eivät he varmasti sitoudu siihen sillä tavalla kuin jos he tulevat itse kuulluksi ja pääsevät osallistumaan ja sitoutuvat samalla tarvittaviin toimenpiteisiin. Sitä tällä haetaan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kysyisin ed. Lepältä — sanoin uudelleen oman huoleni, koska meidän kaikkien tavoite on varmaan ihan yhtenäinen ja kyse on vaan menettelytavoista, miten tässä edetään — että jos näitä vapaaehtoisia sopimuksia ei saada aikaiseksi (Ed. Järvinen: Tulee laki!) miten tämän jälkeen toimitaan, tuleeko sitten tämä asetus voimaan. (Ed. Leppä: Kyllä!) — Elikkä se tulee voimaan. — Minä kysyin tätä ministeriltä, mutta en saanut selkeätä vastausta. Elikkä joka tapauksessa voi olla todellisuutta, että ensi keväänä me palaamme siihen, että asetus koko alueelle tulee voimaan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Siis koko alueella asetus ei tule voimaan, se on aivan päivänselvää. Se tulee siltä osin kuin alueet jäävät sopimusten ulkopuolelle. Se pitää nyt kirjoihin ja kansiin saada. Eli vapaaehtoiset sopimukset ja asetus eivät voi olla päällekkäisiä, vaan tulee jompikumpi. Jos sopimukset syntyvät, sille alueelle ei asetusta tule.