Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Euroopan talous on veitsenterällä. Finanssikriisinä alkanut talouskurimus on runnellut maanosaamme jo lähes neljän vuoden ajan. Finanssikriisin jälkitautina Eurooppa on nyt ehkä historian pahimman velkakriisin kourissa. Helppoja ja nopeita lääkkeitä tähän tautiin ei ole. Tehtävät päätökset ovat vaikeita ja raskaita niin meille kuin myös Etelä-Euroopan kriisimaille.

Taudinkuva on poikkeuksellisen hankala, koska tauti näyttäytyy uusiutuvan jokaisessa tartunnan saaneessa maassa hieman eri tavalla. Nyt pahimmassa kurimuksessa olevien Espanjan ja Kreikan kriisitkin poikkeavat toisistaan. Kreikassa on ennen kaikkea kysymys vakavasta julkisen talouden velkaantumisesta, kun taas Espanjassa on kysymys pankkikriisistä. Lääkkeetkin pitää siis valita taudinkuvan mukaan. Espanjan kriisiin tarvitaan erilaista hoitoa, jotta tauti ei pääse voimistumaan Kreikan kaltaiseksi julkisen talouden velkakriisiksi.

Arvoisa puhemies! Euroalueen taloudellisen vakauden, kasvun ja työllisyyden turvaaminen on ollut Suomen hallituksen kirkkaana linjana koko talouskriisin ajan. Samalla hallitus on korostanut suomalaisten veronmaksajien etujen turvaamista. Pahinta myös suomalaisten veronmaksajien kannalta on, jos talouskriisi laajenee koko maanosaa koskevaksi lamaksi.

Tervettä taloutta on vaikeista olosuhteista huolimatta pyrittävä kaikin tavoin suojaamaan ja turvaamaan markkinatalouden toiminta. Tähän kuuluu sijoittajien ja pankkien vastuun painottaminen. Samalla hallitus on määrätietoisesti rajannut suomalaisten veronmaksajien vastuita kriisin hoidossa. Tämä linja on näkynyt erityisesti sijoittajien ja pankkien vastuun painottamisessa sekä vakuuksien vaatimisessa ja saamisessa Kreikan toiselle lainaohjelmalle.

Linjamme kriisinhoidossa on ollut tiukka, joidenkin aikaisempien arvioiden mukaan jopa liiankin tiukka. Nyt Suomen linja kerää kuitenkin arvostusta. Vakuutemme Kreikan toiselle lainaohjelmalle ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi. Veronmaksajiemme varat on muita euromaita paremmin turvattu. Suurimmat Suomeen kohdistuvat välittömät riskit talouskriisin hoidossa liittyvätkin nyt vuonna 2010 myönnettyyn Kreikan kahdenväliseen vakuudettomaan lainaan, josta veronmaksajille voi koitua merkittäviä tappioita.

Arvoisa puhemies! Espanjan hallitus on tehnyt määrätietoisia toimia sekä talouden vakauttamiseksi että yhteiskuntarakenteiden uudistamiseksi. Espanjan pankkien ongelmat ovat kuitenkin kevään 2012 aikana kärjistyneet nopeasti, eikä Espanja pysty selviytymään pankkiensa pääomittamisesta ilman ulkopuolista apua. Espanjan pankkien romahtamisella olisi erittäin vakavia seurauksia, jotka saattaisivat aiheuttaa koko Euroopan laajuisen rahoituskriisin. Tämä voisi pahimmillaan johtaa myös Suomessa jopa suurempiin taloudellisiin tappioihin kuin mitä koettiin finanssikriisin ensimmäisessä vaiheessa 2008—2009.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi on tähän päivään mennessä aiheuttanut Suomelle karkeasti arvioiden noin 40 miljardin euron verotulomenetykset, 40 miljardin euron verotulomenetykset. Hallituksen määrätietoinen työ kriisin pysäyttämiseksi tähtää uuden vastaavan romahduksen estämiseen. On selvää, että kriisin hoito maksaa. Kriisimaiden lainoja paheksuvalle oppositiolle on kuitenkin hyvä huomauttaa, että opposition vaihtoehdon hinta olisi suomalaisille moninkertainen, (Välihuutoja) todennäköisesti vähintään edellisen romahduksen aiheuttaman suuruinen. Jos juoksee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. (Välihuutoja)

Hallitus puolustaa euron vakautta turvatakseen suomalaisen hyvinvoinnin. Vakavan kriisin keskellä tämä edellyttää lujaa päätöksentekokykyä ja päättäväistä otetta kriisin pysäyttämiseksi. Samalla hallitus kuitenkin jälleen turvaa suomalaisten veronmaksajien asemaa mahdollisimman tarkasti. Tämä tarkoittaa selkeiden ehtojen asettamista lainapäätökselle ja sen tarkkaa rajaamista.

Euromaiden valtiovarainministereiden lauantaina käsittelemässä Espanjan lainapäätöksessä oli kysymys poliittisen sitoumuksen antamisesta Espanjan lainoittamiseen ja sitä kautta euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseen. Lainan tarkasta koosta, järjestelyjen käynnistämisestä ja sen yksityiskohdista tullaan sopimaan myöhemmin.

Ensinnäkin euromaiden valtiovarainministereiden periaatepäätöksen mukaisesti laina myönnetään valtiolle tai valtion takauksella toimivalle pankkitukivirastolle. Tämä varmistaa sen, että Espanja vastaa viime kädessä itse lainan takaisinmaksusta. Lainaa ei siis anneta suoraan espanjalaisille pankeille. Tämä on ollut Suomen hallituksen johdonmukainen vaatimus.

Toiseksi lainaa voi käyttää vain Espanjan pankkien tervehdyttämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä ei voi rahoittaa Espanjan valtion muita menoja. Espanjan pankkien vakaus ja tarve pääomittamiselle selvitetään huolellisesti ennen lainapäätöksen täytäntöönpanoa. Lainaa voidaan käyttää ainoastaan elinkelpoisten pankkien tukemiseen.

Suomelle erityisen tärkeää lainapäätöksessä on, että ensisijainen vastuu pankkien pääomittamisesta jää edelleen pankkien omistajille ja velkojille. Tuen vastikkeellisuus on siis keskeinen ehto lainan antamiselle. Tämän mukaisesti hallituksen tavoitteena on, että tukea antavan tahon onkin saatava esimerkiksi pankin osakkeita vastineeksi pääomaan annettavalle lisäykselle. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää, ettei pankkien toimintakyvyn säilyttäminen siirrä yksityisiä vastuita julkisiksi vastuiksi.

Euroryhmän puhelinkokouksessa ei vielä tehty päätöstä käytettävästä kriisinhallintavälineestä. Jos laina myönnetään väliaikaisen kriisinhallintavälineen ERVV:n kautta, niin Suomi vaatii osuudelleen vakuudet samalla lailla kuin Kreikan toisessa lainaohjelmassa. Suomen ja monen muun euromaan mielestä pysyvän kriisinhallintavälineen EVM:n käyttö olisi ensisijainen ja paras vaihtoehto. EVM on toiminnallisesti tehokkaampi, ja siihen sisältyvä ensisijaisen velkojan asema turvaa paremmin lainan takaisinmaksun. Lisäksi siihen ei kuulu väistyvän takaajan ongelmaa.

Suomen osallistumisesta kaikkiin kriisinhallintatoimiin päättää viime kädessä aina eduskunta. Eduskunnan suuri valiokunta sai selvityksen Suomen osallistumisesta Espanjan pankkien tervehdyttämiseen ensimmäisen kerran jo viime lauantaina. Hallitus myös toimittaa esityksensä Suomen osallistumisesta Espanjan pankkien tervehdyttämiseen eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Oppositiosta on esitetty, että Espanja hoitaisi itse pankkiensa pääomittamisen tai että Suomi ei osallistuisi muiden euromaiden mukana Espanjan lainoittamiseen. Euroalueen jäsenyyteen kuuluu sekä oikeuksia että velvollisuuksia. (Timo Soini: Ei se mikään elinkautinen tuomio ole!) Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen hyvin kyseenalaiset. Perussuomalaisten tavoitteena lieneekin saada Suomi ulos euroalu-eesta.

Eurosta irtautumisen poliittisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida. Lyhyellä tähtäimellä Suomi menettäisi kaiken poliittisen vaikutusvaltansa Euroopassa ja epävarmuus aiheuttaisi taloudellemme merkittävää haittaa. Poliittis-taloudellisten seuraamusten lisäksi Suomi joutuisi luomaan oman uuden rahan, jolloin uuteen rahajärjestelmään siirtyminen sisältäisi myös huomattavia kustannuksia. Olisikin täysin välttämätöntä kuulla, millaisiin taloudellisiin ja inhimillisiin vaikutuksiin perussuomalaisten vaihtoehto tavallisten suomalaisten veronmaksajien kannalta johtaisi. (Välihuutoja) Illuusioiden ja harhakuvitelmien viljelemisen sijaan vastuuta kantava poliittinen liike pyrkisi erittelemään politiikkansa seurauksia. Tähän perussuomalaiset eivät Eurooppa-politiikassaan ole vielä kertaakaan kyenneet. Toivoisin, että tässä keskustelussa perussuomalaiset viimein rehellisesti kertoisivat mielipiteensä siitä, haluavatko he Suomen ulos eurosta vai eivät. Yhtä lailla myös kansalaisten olisi helpompi arvioida perussuomalaisten politiikan seurauksia ja vaikutuksia jokapäiväiseen arkeensa.

Jos Espanja taas toisen oppositiopuolueen, keskustan, esittämän mallin mukaisesti jätettäisiin yksin hoitamaan pankkiensa pääomittamista, seurauksena olisi todennäköisesti koko maan kaatuminen muiden euromaiden hätälainojen varaan. Tämäkään linja ei ole kestävä, vaan se johtaisi nopeasti kriisin laajenemiseen koko maanosaa koskevaksi lamaksi. Espanja ei pystyisi nykyisellä korkotasolla lainaamaan markkinoilta pankkisektorin tervehdyttämiseen tarvittavia lisävaroja. Korkotaso nousisi suurella todennäköisyydellä sille tasolle, jolla Irlanti ja Portugali olivat pakotettuja poistumaan kokonaan markkinoilta ja jäämään täysin julkisen tuen varaan. Espanjan kohdalla vastaavassa tilanteessa pitäisi varautua arviolta ainakin 400 miljardin euron lainoitusohjelmaan, 400 miljardin euron lainoitusohjelmaan.

Tässä tilanteessa euroalueen palomuuri ei olisi enää uskottava. Jos palomuurin uskottavuus haluttaisiin palauttaa, lainakapasiteettia pitäisi kasvattaa. Tämä puolestaan edellyttäisi muun muassa pysyvän mekanismin EVM:n maksetun pääoman korottamista, mikä olisi ongelmallista useille euromaille, Suomi mukaan lukien.

Olemassa olevista vaihtoehdoista hallitus valitsee siis aina Suomen kannalta vähiten huonon ratkaisun. Nämäkin ratkaisut tehdään epävarmuuden vallitessa, ja ne ovat aina vaikeita, mutta sitä vastuunkanto Suomesta ja Euroopasta edellyttää.

Toisessa kriisimaassa Kreikassa järjestetään uudet parlamenttivaalit ensi sunnuntaina. Vaalien tulos ratkaisee suurella todennäköisyydellä Kreikan tulevaisuuden suunnan. Euroalueen valtiot ja keskuspankit ovat arvioineet laajasti Kreikan tilanteen vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Riippumatta vaalien lopputuloksesta kreikkalaisen yhteiskunnan vakaus ja rahoitusjärjestelmän toimivuus on välttämätöntä turvata. Romahtaneista valtioista meillä on riittävästi varoittavia esimerkkejä muista maanosista.

Arvoisa puhemies! Välikysymykseen sisältyy myös kysymyksiä liittyen yhteisvastuun laajentamiseen kriisin ratkaisussa. Keskeinen kysymys liittyy ehdotuksiin eurobondien käyttöönotosta ja pankkiunionista. (Timo Soini: Mitäs olette mieltä?)

On selvää, että kriisin ratkaisemiseksi ja talouden palauttamiseksi kasvu-uralle on tehtävä kaikki mahdollinen. Esillä olleet vaihtoehdot eurobondeiksi eivät kuitenkaan ole toteuttamiskelpoisia käsillä olevan velkakriisin ratkaisemiseksi. Niiden avulla ei ratkaistaisi kriisin perimmäisiä ongelmia, jotka liittyvät liialliseen velkaantumiseen, puutteelliseen budjettikuriin ja kansantalouksien heikkoon kilpailukykyyn. Siksi hallituksen kanta tehtyihin esityksiin euroalueen yhteisvastuullisesti liikkeeseen laskemista velkakirjoista on kielteinen. Jos kriisimaiden velkakestävyyttä ei ole mahdollista palauttaa sovittujen ohjelmien avulla, pitäisi kriisimaissa toteuttaa velkajärjestely tulevan EVM-sopimuksen periaatteiden mukaisesti. Niin sanotuista projektibondeista on EU-tasolla käynnissä pilottihanke, jonka tuloksia on aikanaan harkittava.

Keskustelu pankkiunionista on liikkunut toistaiseksi hyvin yleisellä tasolla. On tärkeää kehittää EU:n pankkisääntelyä ja pankkivalvontaa sekä turvata tallettajien asema. Yhteisvastuuseen perustuvaa pankkiunionia Suomi ei kuitenkaan voi hyväksyä. Euroopan pankkiviranomaiselle EBA:lle voisi silti antaa nykyistä voimakkaampia keinoja, joilla se voisi varmistua kansallisesti harjoitetun valvonnan tehokkuudesta. Tämä ei saa kuitenkaan muuttaa periaatetta, että valvonta hoidetaan ensisijaisesti kansallisesti. Lisäksi on tärkeää, että finanssiala kantaa oman vastuunsa talouden vakauttamisesta maksamalla etukäteen vahvistettuja vakausmaksuja.

Arvoisa puhemies! Hallitus kantaa vastuuta yhteisestä Euroopasta sekä suomalaisten veronmaksajien asemasta. Emme haikaile markkaa takaisin, vaan pyrimme tehokkaasti korjaamaan nykyisessä talousunionissa olevia virheitä. Keskeinen lähtökohtamme on edelleen, että jokaisen valtion, jokaisen valtion, on itse vastattava omasta taloudestaan ja myös omista veloistaan. Ensisijaisen vastuun pankkien tukemisesta on oltava pankkien omistajilla ja velkojilla. Kaiken pankkituen on oltava avointa ja vastikkeellista. (Timo Soini: Tätä odotellaan!)

Euroopan talous on yhä veitsenterällä. Useiden EU-maiden tilanne on hyvin vakava, ja koko Euroopan talous lepää sen varassa, että kriisiä pystytään patoamaan. Tuon kriisin laajeneminen laajamittaiseksi julkisien talouksien tai finanssimarkkinoiden toimintakyvyn rapautumiseksi olisi Suomen ja koko euroalueen taloudelle ja työllisyydelle kohtalokasta. On selvää, että vastuullisen hallituksen pitää varautua erilaisiin kehityskulkuihin ja valita kulloinkin paras vaihtoehto. Näin tämä hallitus on tehnytkin.

Koko eduskunta pääsee nyt laskujeni mukaan tällä vaalikaudella jo seitsemännen kerran keskustelemaan Euroopan tulevaisuuden avainkysymyksistä joko pääministerin ilmoituksen, tiedonannon tai välikysymyksen muodossa. Suomen eduskunta onkin osallistunut kriisin käsittelyyn poikkeuksellisen aktiivisesti. Toivon, että kuulemme tänään keskustelussa jälleen vakavia ja tarkkaan punnittuja puheenvuoroja, sillä huulta heittämällä tämä tauti ei parane.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Onneksi on perussuomalaiset, sillä tätäkään asiaa ei julkisesti käsiteltäisi Suomen kansan valitseman eduskunnan suuressa salissa tämän ison EU-päätöskokouksen alla, vaan se vietäisiin läpi salaisessa, suljettujen ovien takana tehdyssä EU-valiokunnassa. Eli kyllä kansa tietää.

Olin toissa päivänä kantohommissa, hain eväät Hesburgerista, vuoroesimies huusi jo kaukaa: "Terve Timo, täällä painetaan töitä, jotta Espanja saa rahansa!" Osui ja upposi.

Arvoisa puhemies! Eurokriisi on edennyt juuri niin kuin me perussuomalaiset olemme pelänneet ja varoittaneet. Meidät on haluttu vaientaa. Totuutta ei voi vaientaa ikuisesti. Hallitus on jo kertonut, että se on valmis uusiin miljardien eurojen vastuisiin — miljardien eurojen vastuisiin! — tietämättä edes, miten suuria tukia Espanja lopulta tarvitsee. Piikki on auki, vaikka baari on kiinni, tämähän on aivan käsittämätöntä.

On aivan selvää, että Espanjan tukeminen ei jää tähän: nythän se vasta alkaa. Suomi maksoi miljardien pankkituet 90-luvulla, yksin maksoi, kärsi ja maksoi. Nyt hallitus aikoo lapioida miljardeja euroja suomalaisten rahoja espanjalaisille pankeille.

Arvoisa puhemies! Bengt Holmström, joka kai on Suomen arvostetuin taloustieteilijä maailmalla, sanoi tammikuussa, että oli erehdys edes yrittää pelastaa Kreikkaa. "Sen olisi pitänyt antaa mennä heti nurin, koska silloin se ei olisi aiheuttanut suurta ongelmaa. Nyt se on ongelma, koska koko maine, Euroopan keskuspankin maine ja kaikki, on pantu sen taakse." Holmströmin mukaan ongelma on juuri siinä, että pankkien ja valtioiden taloudet on sotkettu toisiinsa. Siitä on syntynyt panttivangin ongelma. Valtiot ovat ikään kuin "hirttonaru kaulan ympärillä". Nämä ovat hänen sanojaan, jos ette minua usko, mutta kyllähän te minua uskotte.

Nyt on juuri se tilanne Espanjassa ja pian Italiassa. Kyse ei ole siitä, tuleeko kriisi: kyllä se tulee. Ei tämä tulipalo puhaltelemalla sammu. Kyse on vain siitä, milloin se tulee ja kuka sen maksaa. Suomen ei pidä maksaa. Muut saavat tehdä mitä haluavat, Suomi ei maksa. Suomi voi jättäytyä tukipakettien ja pankkitukien ulkopuolelle eduskunnan päätöksellä. Perussuomalaisten mielestä näin pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Varoitin Espanjan tilanteesta maailmankuulussa The Wall Street Journalissa jo vuosi sitten. Kirjoitin näin: "Pahin rytky on vielä tulossa. Espanjan asuntomarkkinat ovat kuin musta aukko, johon verrattuna pikkuinen Irlanti oli lasten leikkiä. Ongelmat eivät koske vain säästökassoja. Suuret espanjalaiset pankit piilottelevat tappioitaan, kuten tehtiin Irlannissakin jonkin aikaa. Kello käy, eikä ongelma katoa lisäajalla." Tämä artikkeli oli 9.5.2011 The Wall Street Journalissa, sen luetuin yleisönosastokirjoitus sen kuun aikana.

Kreikka on puolestaan joutunut allikkoon kestämättömien tukipakettien siivittelemänä. On käynyt juuri niin kuin me olemme toistuvasti varoittaneet. Tukipaketit eivät toimi. Tämän sanoin jo kaksi vuotta sitten plokissani: "Kreikalla ei ole mahdollisuuksia maksaa lainoja takaisin, vaan ne ajan oloon annetaan anteeksi. Mikä siis avuksi? Ensin Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30—40 prosenttia ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi." Lukuisat asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Jos ei kaksi vuotta sitten saanut olla oikeassa eikä vuosi sitten saanut olla oikeassa, niin saako tänään olla oikeassa? Koska saa olla oikeassa, siinä asiassa, että Suomen ei pidä maksaa muiden velkoja eikä toisten pankkitukia?

Arvoisa puhemies! Huippukokouksen asia-lista on kuin käsikirjoituksesta. Euron arkkitehdit odottivat tällaista kriisiä. He toivoivat, että sen myötä saataisiin pakotettua kansalaisten vastustama liittovaltio askelen verran eteenpäin. Jacques Delors tiesi tämän: euro oli liittovaltion käsikassara. Sen tietää myös ministeri Stubb, kun hän kirjoittaa blogissaan: kriisit ovat tehneet aina EU:lle hyvää. No, mikäs siinä.

EU ei pysty lisäämään valtaansa rehellisen demokraattisen prosessin kautta. Keskusvalta kasvaa kriisien varjolla. Jos äänestät kansanäänestyksessä herrojen mielestä väärin, kuten Ranskassa, Hollannissa ja Irlannissa, niin äänestäpä uudestaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen vakuutti aiemman välikysymyksemme yhteydessä, että hallitus ei missään nimessä hyväksy eurobondeja, siis yhteisiä velkoja, joissa Suomi olisi suoraan vastuussa muiden euromaiden veloista. Näin te sanoitte: "Emme hyväksy. Edes keskusteleminen eurobondeista on turhaa ennen kuin kaikki euromaat täyttävät vakaus- ja kasvusopimuksen velkaantumiskriteerit." Kaikki euromaat eivät tule kuuna päivänä kyseisiä kriteerejä täyttämään. Jos Saksan linja vaihtuu, miten käy Suomen? Arvoisa pääministeri, mitä te siellä Berliinissä eilen Merkelin kanssa puhuitte ja sovitte?

Arvoisa herra puhemies! Islannilta olisi paljon opittavaa kriisin hoidossa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF listaa raportissaan 4. marraskuuta 2011 seuraavia syitä Islannin sopeutusohjelman onnistumiseen: pankkien tappioita ei maksatettu veronmaksajilla; finanssipolitiikkaa ei kiristetty ensimmäisenä ohjelmavuonna; hyvinvointiyhteiskuntaa ei ajettu alas, vaan se säilytettiin ja sitä paikoin jopa vahvistettiin; pääoman liikkuvuutta rajoitettiin. Kyllä arvostelijoita riitti, mutta se toimi. Tässä on perussuomalaisten vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Kysymys Euroopan liittovaltiosta on olennainen. 64 prosenttia suomalaisista gallupin mukaan vastustaa liittovaltiota, vain 9 prosenttia kannattaa sitä. Ja tämä on olennainen kysymys. Ei ole kysymys pelkästään siitä, kannattaako euro pelastaa. Kysymys on siitä, haluammeko elää liittovaltiossa vai emme. Perussuomalaiset eivät halua. Kysymys on siitä, haluammeko myydä kovalla hinnalla ansaitun itsenäisyytemme. Me perussuomalaiset emme halua. Mikä on taistelulla turvattu, sitä ei kynällä pidä myydä. Vallan keskittämistä ajavat kovimmin ne, jotka näkevät itsensä vallankäyttäjinä.

Arvoisa puhemies! Kyse ei ole vain suomalaisten rahoista. Suurimpia menetyksiä olisi demokratian radikaali heikkeneminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskieurooppalainen salailun kulttuuri syrjäyttäisi pohjoismaiden perinteen. Tuskinpa keskitetyn vallankäytön rehellisyys olisi sen parempaa näissä seuraavissa maissa: Italia, Espanja, Portugali ja Kreikka — jotka Maailmanpankin mukaan ovat kehittyvien valtioiden tasolla. Sitä paitsi huonot tavat ovat pesiytyneet unionin ytimiin asti.

Kun puhutaan budjettivallan luovuttamisesta Brysseliin, on syytä muistaa, että unionin tilintarkastajat eivät ole 17 vuoteen hyväksyneet EU:n tilinpäätöstä. Rahoja on käytetty niin leväperäisesti, että EU:n budjeteissa on vuosittain useiden miljardien eurojen arvosta virheitä ja väärinkäytöksiä. Ja tällaiselle järjestelmälle lisää valtaa ja meidän rahoja! (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Ei ikinä perussuomalaisten mielestä. — Ei, vaikka vasemmiston mielestä näin pitäisi tehdä.

Vastaavia väärinkäytöksiä paljastui viime vuonna Euroopan parlamentista. Sisäisen tarkastuksen mukaan rahojen väärinkäyttö on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suomessa tämä kaikki ei ole mediaa juuri liikuttanut, ei ole haluttu väärinkäytöksistä raportoida. Kansalaisia olisi kiinnostanut, koska sinä, hyvä suomalainen, maksat.

Arvoisa herra puhemies! Joulukuussa 2011 julkistimme omat laskelmamme: 35 miljardia euroa. Pahimmassa tapauksessa kriitikot nauroivat, virhettä ei löytynyt. Vähän myöhemmin Helsingin Sanomat, Suomen Pravda, julkaisi omat laskelmansa, joissa loppusumma oli yli 50 miljardia. Kukaan ei näyttänyt enää huvittuneelta. Sittemmin hallitus on itse myöntänyt, että pahimmassa tapauksessa Suomen vastuut ovat sitä luokkaa kuin perussuomalaiset ovat todenneet. Lisä- ja suuri lasku tulee vielä sitten Euroopan keskuspankista.

Arvoisa puhemies! Ongelman ytimessä on se tunnustettu tosiasia, että euro ei ole toimiva valuutta-alue. Tästä on varoitettu, ei ole uskottu. Nykyinen euroalue ei täytä kunnolla yhtään toimivan valuutta-alueen kriteeriä. Investointipankki J.P. Morgan on laskenut, että jopa 13:n m-kirjaimella alkavan maan valuutta-alue olisi optimaalisempi ja siis toimivampi. Ja nämä maat ovat, siis J.P. Morganin mukaan, Makedonia, Madagaskar, Malawi, Malesia, Malta, Mauritania, Mauritius, Meksiko, Moldova, Mongolia, Montenegro ja Mosambik. Että näin!

Arvoisa puhemies! Euron puolustelijat ovat alkaneet inttää, että euro toimisi vain, jos euroalueesta tulisi talousunioni eurobondeineen. Väite on edesvastuuton: eihän eurosta sillä tavalla tule toimivaa valuutta-aluetta, että rahaa aletaan lapioida maasta toiseen kuin viimeistä päivää. Kysymys on kilpailukyvyn menetyksestä, se on se iso asia.

Arvoisa puhemies! Emme usko, että kriisimaat haluavat irtautua eurosta, mikäli muut ovat valmiita niitä rahoittamaan. Me emme ole. Kriisimaiden on joka tapauksessa vaikea muuttaa valuuttaansa, sen sijaan taloutensa hyvin hoitaneelle Suomelle se olisi eduksi. Rahapoliittinen itsenäisyys lisäisi Suomen liikkumavaraa ja taloudellista uskottavuutta. Vastoin yleistä harhakäsitystä eurosta ei ole Suomelle ollut kiistatonta etua — ei edes ennen eurokriisiä, joka vie Suomen syvemmälle näiden vastuiden rahoittamiseen.

Olemme viitanneet tältä osin useisiin asiantuntijalausuntoihin viime marraskuun välikysymyksessä. Uudet tutkimukset vahvistavat eurokriittistä näkemystä. Makrotalouden konsulttitoimisto GnS Economicsin raportti arvioi, että Suomen vienti olisi noin 15 prosenttia — 15 prosenttia! — korkeammalla tasolla, jos Suomella olisi oma valuutta. Analyysi perustuu tilastollisiin simultaatiomalleihin. Tuloksen selittää se, että Suomen markka olisi Ruotsin kruunun tavoin devalvoitunut voimakkaasti finanssikriisin jälkimainingeissa ja näin valmistanut vientiämme.

On myös arvioitu, että metsäteollisuuden katkera ja kivulias siirtyminen pois Suomesta 2000-luvun aikana on johtunut osin Suomen eurojäsenyydestä. Siinä on sosialistien terveisiä työläisille! Ruotsi on omalla kruunulla pärjännyt paremmin, ja niin olisi meidänkin pitänyt pitää nämä päätökset omissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen on taitava, (Sosialidemokraattien ryhmästä: Niin on!) hän jatkaa tätä propagandapeliä. Jos annamme rahaa, vaadimme vakuudet, hän väittää. Mutta mitä ovat vakuudet, vai saadaanko täytetty pingviini? Kirjoitin viime plokissani, että viime helmikuussa ministeriö lainvastaisesti salasi vakuudet — ja ovatko ne vakuuksia ollenkaan, vai mitä ne ovat? Markkinatietoihin perustuen väitin, että kyseessä on monimutkainen total return swap -johdannaissopimus. Sanoin myös, että tämä sopimus maksaa meille korkoina pahimmillaan 50 miljoonaa euroa vuodessa, koska samaan aikaan sitouduimme rahoittamaan koko pysyvän mekanismin yhtenä kertana. Vakuudet kattavat vain 20 prosenttia, siis yhden viidesosan, ja totuus selviää 30 vuoden päästä. Sitä odotellessa!

Mutta yllätys, yllätys: huhtikuussa valtiovarainministeri sanoi, että kyllä, tässä on menetelty virheellisesti. Julkistivat lisää, mutta eivät ydinkohtia. Ja toivottavasti nyt korkeimmat oikeusasteet toteavat, että salat julki. (Välihuutoja) — Salat julki. — Kolmanneksi, se myönsi verkkosivuillaan, että pahimmassa tapauksessa vain 20 prosenttia takauksistamme oli turvattu. Kyllä totuus tulee esiin. Se on niin voimakas voima, edustaja Zyskowicz, se murtautuu väistämättä esiin, juuri kuten me olemme väittäneet. Ministeriössä on rehellisiä virkamiehiä.

Arvoisa puhemies! Se on aivan sama, pistetäänkö rahaa ERVV:n kautta takauksina, EVM:n kautta suorana pääomana tai pankkitukena: sinä maksat. Se on olennaista — sinä maksat — ei se, minkä häkkyrän kautta rahat menevät.

Vanhat puolueet me tiedämme, mutta mitä on Vihreä liitto nykyään, eikö heitä kiinnosta muu kuin eutanasia? Entä missä on Vasemmistoliitto? He huusivat kurkku suorana, kitalaki napaan asti auki: Pankit alas! Ahneus alas! Mitäs nyt? Ovat espanjalaispankin viattomia sijaiskärsijöitä. Mitä ihmettä, onko suomalaisten työläisten itsekkyydellä aiheutettu espanjalaiselle pankille miljarditappiot? Tässä on minulla uusi nimiehdotus Vasemmistoliitolle, joka näyttää olevan sekä pankkiyhdistys että vasemmistoliitto: kun ne yhdistyvät, tulee Pankkiliitto ja logoksi kelpaa vaikka tuhannen, tai vaikkapa alkuun sadan miljardin, seteli.

Arvoisa puhemies! Koville ottaa vasemmalla. Koville ottaa vasemmalla, koska tiedätte, että totuus tekee kipeää, mutta se tekee myös vapaaksi.

Arvoisa puhemies! Meitä suomalaisia on peloteltu sillä, että kriisin laukeaminen tulisi Suomelle kalliiksi viennin heikkenemisen myötä. Kyllä, kyllä tämä on totta. Mutta mitä on vaihtoehto? Jos Titanic on uppoamassa ja suomalaiset ovat pelastusveneessä ja siinä on euroköysi, niin mitä moraalia siinä on, että mennään Titanicin mukana pohjaan. Narut irti! Niin pitää tehdä. Olemmeko me perussuomalaiset itsekkäitä? Onko itsekästä ajatella vain Suomen etua? Oli tai ei, niin on meidän tehtävä, koska se on ainut järkevä teko tässä tilanteessa. Se on oikeudenmukaista. Suomalainen veronmaksaja, sinun rahasi eivät kuulu kulumaan Espanjan pankkituissa.

Arvoisa puhemies! Olemme surullisia, pelkäämme pahinta emmekä näe hallituksessa ketään — katsomme, mutta emme näe ketään — (Kari Uotilan välihuuto) jolla olisi rohkeutta pysäyttää tämä hulluus. — Ei edes edustaja Uotilalla näytä olevan. — Perussuomalaisilla on.

Aleksandr Solzhenitsyn kirjoitti Nobel-puheessaan vuonna 1970 seuraavasti, ja tätä kannattaa etenkin siellä äärivasemmistossa kuunnella tarkoin: "Tavallisen rohkean ihmisen yksinkertainen teko on olla osallistumatta valheisiin, olla tukematta niitä. Tulkoot valheet maailmaan ja vaikka hallitkoot sitä, mutta ei minun kauttani." Hienosti sanottu Solzhenitsynilta.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:

Nojautuen puheenvuorossani esitettyihin perusteisiin ja tosiasioihin ja välikysymystekstin sisältämiin kysymyksiin, joihin hallitus ei ole tyydyttävästi ja osaan ei lainkaan vastannut, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä on nyt neljä vuotta aikaa, kun Lehman Brothers -pankin kaatumisen seurauksena rahoitusmarkkinoiden luottamus romuttui ja tuli luottolama. Sen seurauksena Suomi menetti Suomen Pankin laskelmien mukaan noin 40 miljardin euron verotulot. Toistan: 40 miljardin — ja pysyvästi. Eläkerahastomme menettivät seuraavana vuonna arvostaan noin 17 miljardia.

Perussuomalaiset ovat jättäneet välikysymyksen, jossa toivotaan hallituksen tyrmäävän osallistumisen käytännössä kaikkiin eurooppalai- siin kriisinhallintajärjestelmiin. Perussuomalaiset siis haluavat, että Suomi ei edes yritä estää vastaavia menetyksiä tulevaisuudessa. (Timo Soini: Eihän tämmöistä ole kukaan esittänyt!) "Lamoja tulee, lamoja menee", näin te olette Soini sanonut, ja vaikka siitä on jo aikaa, niin ei se ole meiltä unohtunut.

Me puhumme tässä nyt eurokriisistä, mutta puhuessamme Espanjan pankkien pääomittamisesta tai Kreikan vaaleista puhumme samalla myös suomalaisten tulevaisuudesta: suomalaisten työpaikkojen, säästöjen, eläkkeiden ja hyvinvointivaltion kohtalosta. Me puhumme niistä riskeistä, joiden edessä me olemme. Espanjan talous on liki kaksi kertaa niin suuri kuin Kreikan, Irlannin ja Portugalin taloudet yhteensä. Jokainen ymmärtää — tai vastaavasti harva uskaltaa edes pelätä — kuinka vakavat seuraukset Espanjan kaatumisella olisi. Meille ei ole vaihtoehto jäädä katsomoon, jos voimme yrittää estää pahimman toteutumisen yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa.

Arvoisa puhemies! Meillä kokoomuksen eduskuntaryhmässä on ohjenuorana aina ajatella, mikä on Suomen edun mukaista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen on osallistuttava nyt ja jatkossa kaikkiin sellaisiin eurooppalaisiin järjestelyihin, joilla turvataan suomalaisia työpaikkoja, varjellaan suomalaista talouskasvua ja suojellaan suomalaisten hyvinvointia.

Tiedämme hyvin, että nämä päätökset ovat ikäviä eivätkä suinkaan kokonaan riskittömiä. Mutta sen tiedämme näitä päätöksiä tehdessämme, että pahimman skenaarion riskit näiden toimien epäonnistumisesta ovat kuitenkin kohtuullisia niihin riskeihin verrattuna, joita te, perussuomalaiset, ja ilmeisesti entinen vastuunkantaja keskustakin olette valmiita ottamaan "antaa mennä vaan" -politiikallanne.

Keskusta vielä hallituksessa ollessaan oli sitä mieltä, että euroalueen vakautuspolitiikka on väistämätöntä. Tuolloin se ei tosin kertonut, että vakauttaa pitää heidän logiikkansa mukaan vain pienet maat. Olemme pian neljä vuotta toivoneet, pyytäneet ja anelleet perussuomalaisilta todellisia, tästä maailmasta olevia vaihtoehtoja, että te kertoisitte Suomen kansalle, millaisen riskin te olisitte valmiita ottamaan Suomen kansan tulevaisuudella, kun sanotte, että irti vain eurosta ja eurooppalaisesta yhteistyöstä. Nyt tämä sama kysymys täytyy esittää myös täyskäännöksen tehneelle keskustalle.

Arvoisa puhemies! On erittäin tervetullutta, että Euroopassa on käynnistynyt akuutin kriisinhallinnan ohella vihdoin laajempi keskustelu kasvusta ja euroalueen tulevaisuudesta. Yhtään tämän kriisin ratkaisuesitystä ei pidä tyrmätä lonkalta. Kaikista on voitava keskustella. Kun puhutaan esimerkiksi yhteisistä joukkovelkakirjoista, pankkiunionista tai talouspoliittisen koordinaation tiivistämisestä, kaikkien kohdalla on pysähdyttävä kylmän viileästi arvioimaan suomalaisten etua.

Sama pätee tulevaan päätökseen Espanjan lainaohjelmasta, johon kiistatta sisältyy riskejä. Kaikkein suurin riski olisi päästää Espanjan pankit ja koko maa kaatumaan. Se voisi olla, kuten sanottua, suomalaisten työpaikkojen ja kotimaisen kasvun kannalta todella, todella kylmää kyytiä. Akuuttien toimien lisäksi tarvitaan kolmea asiaa: rakenteellisia uudistuksia vakauttamaan taloutta jäsenmaissa, toimivampia sisämarkkinoita ja vapaakauppaa kasvun löytämiseksi.

Euroopan unionin ja euron vaikeudet eivät vähennä niiden arvoa Suomelle. Julkisessa keskustelussa on ollut piirteitä, että nyt kun EU:lla ja eurolla menee huonosti, kummastakaan ei tarvitse täällä niin välittää. Kadoksissa on se, että Eurooppa ja EU olemme me. Olemme kärsineet sen epäonnistumisista, mutta ennen kaikkea vuosien varrella hyötyneet sen lukuisista onnistumisista.

Arvoisa puhemies! Pienen, syrjäisen ja vientivetoisen Suomen menestys riippuu monin tavoin Euroopan menestyksestä. Myös tulevaisuudessa. Eurokriisiä vastuullisesti hoitava hallitus nauttii täysin kokoomuksen eduskuntaryhmän luottamusta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tulla vielä tulevina vuosina puhumaan siitä, että tuloeroja kavennetaan, yksinhuoltajan asemaa parannetaan, nuorisotakuu puree, koulutuksen jälkeen nuoret saavat työtä, lapsiperheille on tarjolla laadukkaita palveluja ja vanhuspalvelulaki turvaa parempaa elämän ehtoota.

Hyvinvointivaltiota rakentavat puheet eivät ole mahdollisia, jos talouden kierre Euroopassa pahenee, pankkikriisi leviää ja imaisee meidät mukaan. Edes eri valuutta ei tuo suojaa. Lehman Brothers oli dollarifirma, ja välissä oli valtameri. Suomelle tuo hyökyaalto yli Atlantin toi välittömästi jopa 20 miljardin menetyksen vuodessa, täällä on puhuttu 40 miljardista veroeuron menetyksestä (Mauri Pekkarisen välihuuto) — 8 prosentin bkt:n pudotuksen. Keinot, joilla sitä hoidettiin, eivät olleet aina opposition tukemia. Olette, Pekkarinen, oikeassa.

Sosialidemokraateilla on ollut selkeä, johdonmukainen ja tiukka linja Euroopan rahoituskriisin hoidossa niin oppositiossa kuin nyt hallituksessa. Ratkaisut tehdään Suomen talouden ja suomalaisten veronmaksajien etua ajatellen. Samalla olemme korostaneet pankkien omistajien ja yksityisten sijoittajien vastuuta sekä osallistumista kriisien kustannusten hoitamiseen.

Nykyisen hallituksen aikana Suomen linja on tiukentunut. Viime vuoden Portugalin tukipäätöksen jälkeen Suomen avoin piikki sulkeutui. Suomi osallistuu ja auttaa oman taloutemme turvaamiseksi kuitenkin riskinsä rajaten. Suomi ei hyväksy velkojen yhteisvastuullisuutta, vaan jokainen maa vastaa itse veloistaan. Tämä on SDP:lle keskeinen periaate.

Vakuuslinjakin pitää ja pysyy. Niin kauan kuin väliaikaisesta mekanismista ERVV:stä otetaan käyttöön rahoitusohjelmia, turvaa Suomi riskinsä vakuuksilla. Suomen Kreikan toisen tukipaketin yhteydessä saamien takausten vakuuksien arvo on vain noussut. Samalla valitettavasti edellisen, keskustavetoisen hallituksen myöntämän miljardin euron lainan menettämisen riski on kasvanut päivä päivältä.

SDP:n ryhmässä olemme tyytyväisiä, ettei hallituksen ote lipsu. Nyt kriisissä on espanjalaisia pankkeja. Niistä kriisin leviäminen laajemmalle Eurooppaan ja maailmalle kannattaisi rajata Espanjan valtiolle annettavalla lainalla. Jälleen kriisin hoidossa ei ole kuin vaikeita vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa meillä on aikuisten oikeasti kolme vaihtoehtoa: 1) letkut irti ja euron vapaa pudotus, 2) Espanja ottaa itse lainaa, ja riski, että koko maa hakee pian apua, kasvaa, 3) pienimmän riskin tie eli nyt valittu linja: laina Espanjan valtiolle pankkien tukemiseen.

Ensimmäisenä vaihtoehtona, jota perussuomalaisetkin ovat esittäneet, letkut irti, on jättää Espanja yksin ja sen rahoituslaitokset hoitamatta. Mikäli näin tehtäisiin, seurauksena olisi maailmanlaajuinen talouskriisi. Seuraukset näkyisivät aivan varmasti täällä Suomessa saakka, minkä tätä salia pitäisi kiinnostaa. Vienti ja kokonaistuotanto voisi romahtaa vieden mukanaan työpaikkoja ja valtion verotuloja. Se kurjistaisi julkisten palvelujen maksuvaraa ja aiheuttaisi lisätyöttömyyttä. Valtiontalous ei nauttisi alhaisista koroista ja korkeasta luottoluokituksesta. Yritysten rahoitus ehtyisi, ja investointien hiipuminen ei loisi uusia työpaikkoja.

Suomen talouden kestokyvylle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle perussuomalaisten letkut irti -politiikka — tai oliko se Titanicin köydet irti -politiikka — olisi kalliimpi vaihtoehto. (Timo Soini: Eikä olisi!) Perussuomalaisetkin voisivat tämän myöntää yltiöpäisessä populismissaan, jossa menee puurot ja vellit sekaisin. Opposition tehtävä on vaihtoehdon esittäminen, ei eurokriittisten kirjoitusten ja lainausten sekä spekulatiivisten lähteettömien viittausten pitkä koonti 8 sivun välikysymykseen. (Timo Soini: Kaikki totta!) — Mikä oli se vaihtoehtokohta, edustaja Soini? Ei löydy sitä kohtaa. (Timo Soini: Islannin tapa!) — Siinä ei muuten ole riviäkään vaihtoehdosta siinä välikysymyksessä. Voitte osoittaa kohdan, katson sen uudelleen. Olen lukenut moneen kertaan.

Toisena vaihtoehtona olisi, että Espanja itse lainaisi rahat korkealla korolla pankkien pääomittamiseen. Jos jo tiukilla oleva Espanja ottaisi kallista lainaa, tilanne muodostuisi nopeasti kestämättömäksi. Silloin Espanjakin voisi pudota markkinoilta ja tulisi valtiona tuen hakijaksi. Jos Espanja kaatuisi, euroalue voisi alkaa hajota, devalvaatiokierteen koko Euroopassa maksaisi kansa.

Tämä vaihtoehto olisi kansalaisille kaikkein kallein. Maan kaatumisen ehkäisemiseksi tarvittava kokonaislainamäärä kasvaisi moninkertaiseksi. Käytössä olevien tukimekanismien rahoituskapasiteetti eli palomuurit ei riittäisi näihin tarpeisiin. Kuka täällä haluaa kasvattaa tukimekanismien rahamäärää?

Kolmantena vaihtoehtona on Suomelle ja muillekin euromaille nyt valittu pienimmän riskin tie. Palomuurit eivät riittäisi suuren maan rahoittamiseen. Espanja pysyy markkinoilla ja saa terveimmät pankkinsa lainan turvin pääomitettua. Laina annetaan Espanjan valtiolle tai valtion takauksella toimivalle pankkitukivirastolle.

Rahoitusohjelmien tulee olla tiukkoja. Pysyvää mekanismia käytettäessä takaisinmaksukyvystä tehdään arvio maan kyvystä selviytyä veloistaan ennen ohjelmasta päättämistä. (Timo Soini: Niin kuin stressitestit!) Oletusarvona on, ettei euroakaan menisi Kankkulan kaivoon, vaan lainat ovat maan takaisin maksettavissa. Silti eduskunnalle on toimitettava myös pahimman skenaarion riskilaskelmat. Nekin otetaan huomioon, kun tämä talo päättää ohjelmien hyväksymisestä. (Timo Soini: Koska ne tulee?)

Mikäli tuki Espanjalle annetaan heinäkuun alussa aloittavan pysyvän rahoitusmekanismin eli EVM:n kautta, riski lainanantajamaille on pienempi, sillä EVM on aina ensisijainen saaja. Mikäli joudutaan toimimaan väliaikaisen mekanismin eli ERVV:n kautta, Suomi vaatii takausosuudelleen vakuudet. Näin ollen molemmissa vastuumme ja riskit ovat rajatut.

Hallitusohjelmassa pankkituen ehdot määritellään selkeästi. Tuen pitää olla avointa, läpinäkyvää ja vastikkeellista. Pankkien tukemisessa pitää olla selkeä suunnitelma siitä, miten heikkokuntoisemmat pankit ajetaan alas ja siirretään terveet laina- ja talletuserät sekä muut hyvät varainhankinnan erät säilytettävien pankkien hoitoon. Näiden pankkien pääomittaminen pitää tehdä niin, että vastikkeena saadaan esimerkiksi tuettujen pankkien osakkeita.

Espanjan kohdalla oikein tehdyllä pankkien tukemisella ja pankkisektorin tervehdyttämisellä voidaan erottaa pankkien tukitarve valtiontalouden aidosta velkatarpeesta. Kapseloitu pankkisektori voi helpottaa maan valtiontalouden ongelmien hoitoa, koska Espanjan valtionvelka on vielä siedettävällä 70 prosentin tasolla. (Timo Soini: Ei ole pitkään!) Tästä huolimatta maan pitää jatkossakin harjoittaa edelleen erittäin tiukkaa finanssipolitiikkaa kääntääkseen talouden suunnan tulevaan kasvuun ja maansa työllisyyden parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan rahoituskriisin hoidossa pitää saada parempia ja selkeämpiä tuloksia aikaan. Katseet on voitava siirtää tulevaisuuden rakentamiseen ja kasvuun. Ehtona on tiukka kuri, muttei vääränlainen kurjistaminen valtiontalouksissa. Euroopassa käydään monenlaista keskustelua integraation syventämisestä. Tässäkin mustavalkoinen populismi on turhaa. Suomi määrittelee linjansa itse.

SDP näkee yhteisvastuulliset velat mahdottomina. Rahan vapaan liikkuvuuden vuoksi yhteistä valvontaa ja tietojen vaihtoa on pakko tehostaa. Pitkään valmisteltua pankki- ja rahoitusmarkkinaveroa pitää ajaa voimallisesti eteenpäin EU:n tasolla. (Timo Soini: Paljonko siitä kertyy?) On löydyttävä rahoitusmarkkinamalli, joka sopii myös nyt vastahankaisille Ruotsille ja Isolle-Britannialle.

Tehtäviä päätöksiä on pohdittava suomalaisen veronmaksajan, hyvinvointipalvelujen käyttäjien ja maamme tulevienkin sukupolvien kannalta. Tehtävä ei ole helppo. Oppositiosta voi huudella, mutta nyt tarvitaan yhteistyötä yhteisen kansan hyväksi. Soini totesi Espanjan pankkien pelastamisen olevan välttämätöntä, mutta tehkööt sen muut. Me teemme täällä päätöksiä omalta osaltamme, siihen meidät on valittu. (Timo Soini: Ei penniäkään!)

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa hallituksen tiukalle politiikalle, jossa kullakin maalla säilyy vastuu omista veloistaan, yksityinen sektori ja erityisesti rahoitusala itse osallistuu kriisin hoitoon ja suomalaisten veronmaksajien vastuut rajataan. Luotamme siihen, arvoisa puhemies, että kun Urpilainen tulee neuvottelupöytään ja lyö käsilaukkunsa pöytään, Suomen talouden puolta pidetään vahvasti. Hallituksen vastauksessa valtiovarainministerin esittämä tiukka mutta realistinen linja saa sosialidemokraattien tuen.

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaan lyhyellä historiikilla. Kreikkaan lähetettiin apupaketti. Auttoiko? Ei. Irlanti pakotettiin hyväksymään apupaketti. Auttoiko? Ei. Portugaliin lähetettiin apupaketti. Auttoiko? Ei. Kreikkaan lähetettiin toinen apupaketti. Auttoiko? Ei.

Perustelut tukipaketeille ovat olleet, että niillä estetään kriisin leviäminen muihin euromaihin. Viimeistään nyt luulisi olevan jokaiselle täysin selvää, että ne eivät toimi. Nyt kuulemma Suomen on pakko tukea Espanjan pankkeja, sillä muuten kriisi leviäisi Suomeen. Tämä ei pidä paikkaansa. Pienen Suomen päätöksillä ei ole merkitystä kriisin ratkaisun kannalta. (Kokoomuksen ryhmästä: Kyllä on!) Espanjan pankkisektori ja euro kaatuvat tai ovat kaatumatta, lähti Suomi mukaan näihin paketteihin tai ei. Nämä päätökset ovat Ranskan ja Saksan käsissä, mutta Suomen hallituksen päätöksillä on dramaattinen kielteinen vaikutus Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat eurokriisin analysoinnissa olleet jatkuvasti oikeassa. Tämän voi todeta vaikka välikysymyksestämme ja EVM-vastalauseestamme. Totesimme jo Kreikan tukipaketin yhteydessä, että valittu linja on väärä ja kriisimaiden on erottava eurosta ja devalvoitava kilpailukykynsä takaisin.

Tässä salissa meille on naurettu ja meitä on nimitelty pölhöpopulisteiksi. (Erkki Virtanen: Ei tässä salissa!) Nyt nämä ivapuheet ovat vähentyneet. Kun lukee kansainvälistä talousmediaa, huomaa, että meitä pölhöpopulisteja löytyy vähän joka paikasta: seurastamme löytyy muun muassa talousnobelisteja, Kansainvälisen valuuttarahaston entisiä pääekonomisteja ja kansainvälisten suurpankkien pääekonomisteja.

Euroopassa kriisin syiden analysoinnissa syy ja seuraus ovat menneet sekaisin. Vaikka osassa kriisimaista on ilmiselvästi harjoitettu holtitonta talouspolitiikkaa, julkisen sektorin velkaantuminen on heikon kilpailukyvyn oire, joka jatkuu, kunnes kriisimaiden kilpailukyky on palautettu. Syypää näihin kilpailukykyongelmiin on ennen kaikkea euro. Kuten välikysymyksestämme käy ilmi, euro on hyvin kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta. Jäsenvaltiot ovat keskenään niin erilaisia, etteivät yhteinen korko ja valuutan arvo sovi niille.

Kyseessä on siis ennen kaikkea eurokriisi. Itse asiassa euroalue on niin kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta, että täällä Timo Soinin toteama kuvitteellinen valuuttaunionikin toimisi paremmin. Tästä epäoptimaalisuudesta varoittivat kovaan ääneen jo euron rakentamisen aikaan monet arvostetut ekonomistit, mutta kuten muun muassa Sixten Korkman on todennut, euro on ennen kaikkea poliittinen projekti. Talousteoria unohdettiin, kun se ei sopinut poliittisiin tavoitteisiin.

Ongelmaa on yritetty korjata erinäköisillä talouskurin säännöillä ja sopimuksilla. Kuitenkaan samoihin sääntöihin perustuva talouspolitiikka ei voi olla onnistunutta euroalueen kaltaisessa erilaisista talouksista koostuvassa liitossa. Lisäksi aina, kun suuret euromaat eivät ole halunneet noudattaa sopimuksia, niitä on sanktioitta rikottu. EU ei siis markkinoiden silmissä ole enää uskottava sopimuskumppani. Näin ollen myöskään tuleva finanssikurisopimus ei millään tavalla lisää euroalueen talouspolitiikan uskottavuutta. Se vain institutionalisoi sen myötäsyklisen finanssipolitiikan, jonka seurauksia saamme nyt esimerkiksi Kreikassa todistaa.

Arvoisa puhemies! Kun hallitus ei näköjään edelleenkään halua meitä uskoa, niin uskooko hallitus edes omia asiantuntijoitaan? Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen totesi Helsingin Sanomissa 9.6.2012: "Ei voi jatkaa niin, että ollaan unionissa, joka edellyttää yhteistä talouspolitiikkaa samalla, kun sen edellytyksiä ei ole olemassa."

Valtioneuvoston PTT:ltä tilaamassa Suomen talouden haasteita kartoittavassa raportissa taas todetaan: "Euroalueella kansallisvaltioiden finanssipoliittista päätöksentekovaltaa tulee siirtää euroalueen yhteiselle toimijalle." Raportissa myös todetaan: "Mikäli poliittinen tahtotila yhteisten eurooppalaisten instituutioiden luomiseen ei ole riittävän vahva, euroalue voi hajota."

Asia on hyvin yksinkertainen: euro vaatii koossa pysyäkseen fiskaaliunionin ja liittovaltion. Kysymys ei siis kuulukaan, haluatko euron, vaan haluatko liittovaltion. Haluatko, että Suomi maksaa muiden laskut ja että budjetistamme päättää taho, joka ei 17 vuoteen ole saanut tilintarkastajilta puhtaita papereita? (Timo Soini: Ohhoh!)

Arvoisa puhemies! Muualla Euroopassa yhteisvastuusta ja fiskaaliunionista puhutaan jo täysin avoimesti, mutta Suomessa hallitus ja valtamedia ovat hiirenhiljaa. Italian, Espanjan ja Ranskan johtajat kannattavat avoimesti eurobondeja ja velkojen sosialisointia, ja yleisesti liittovaltiokehityksen toppuuttelijana tunnettu Angela Merkelkin totesi viime viikolla antamassaan haastattelussa: "Emme tarvitse ainoastaan valuuttaunionia, tarvitsemme myös fiskaaliunionin. Kaikkein eniten tarvitsemme poliittisen unionin, mikä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy pikkuhiljaa luovuttaa valtaa Eurooppaan ja antaa ohjakset Euroopalle."

Syy tähän salailuun on tietysti se, että kansan ylivoimainen enemmistö ei perussuomalaisten tavoin halua liittovaltiota. Evan tuoreen tutkimuksen mukaan 64 prosenttia vastanneista piti liittovaltiota hyvin tai melko epätoivottavana, siis 64 prosenttia vastanneista hyvin tai melko epätoivottavana, ja vain 9 prosenttia vastanneista piti sitä melko tai hyvin toivottavana. Eli kansan enemmistö on perussuomalaisten kannalla.

Arvoisa puhemies! Mitä tiiviimpi talousunioni tarkoittaisi Suomen kannalta? Eilen tässä salissa käytiin paikoin kiivasta keskustelua valtiontalouden kehyksistä. Mielipiteet erosivat muun muassa siitä, miten paljon rahaa vaikkapa nuorten syrjäytymisen torjuntaan ja vanhustenhoitoon pitäisi sijoittaa. Näitä asioita meidän ei syvemmässä talousliitossa tarvitsisi juurikaan miettiä, sillä todellinen valta olisi Brysselin byrokraateilla. Ja vaikka budjettivalta täällä säilyisikin, ei nykyisen kaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan olisi tiiviimmässä talousliitossa enää varaa, kun meidän olisi tuettava vuosittain miljardeilla heikompia euromaita. Syvempi talousliitto olisi kuolinisku ei vain itsenäisyydellemme vaan myös suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Esimakua saamme jo ensi viikolla, kun hallituspuolueiden äänin veronmaksajien rahoja syydetään lisäbudjetissa 1 437 920 000 euroa velkamaille ja niitä rahoittaneille pankeille. Tämä valtava rahasumma on pois perusturvasta, lasten- ja vanhustenhoidosta, terveys- ja koulutuspalveluista, tienpidosta, turvallisuudesta. Väärän politiikan takia hallituspuolueet ovat vastuussa peruspalvelujen leikkaamisesta tulevina vuosina. (Antti Lindtman: Lue paperit uudelleen!)

Arvoisa puhemies! Tässäkin salissa on kansaa peloteltu sillä, että eurosta eroaminen tarkoittaa paluuta 80-luvulle ja yli 10 prosentin asuntolainakorkoihin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan kuten esimerkiksi valtiovarainministeriön ylijohtaja Pikkarainen on todennut, eurosta erotessaan Suomi palaisi kelluvaan valuuttaan, josta hänen mukaansa Ruotsilla ja monella muullakin maalla on erittäin hyviä kokemuksia. Ruotsin korkotasohan on ollut kohtuullisen lähellä Suomea koko euroajan. Pikkarainen ei myöskään usko eurosta irtautumisen pitkällä tähtäimellä vaikuttavan Suomen luottoluokitukseen, sillä terve julkinen sektori ja vahva rakennepolitiikka ratkaisevat. (Miapetra Kumpula-Natri: Mitäs Fitch sanoo?)

Arvoisa puhemies! Viimeistään tässä vaiheessa Suomen on valittava linjansa: joko piikki kokonaan kiinni, kuten perussuomalaiset vaativat, tai sitten se on auki taivasta myöten ja iankaikkisesti. Tätäkö hallitus ajaa?

Kannatan edustaja Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Voi voi näitä naapureita!" Näin surkuttelivat pääministeri Lipponen ja ministeri Niinistö Tanskaa ja Ruotsia, kun nämä maat kansanäänestyksen jälkeen olivat päättäneet jäädä euron ulkopuolelle. Mutta nämä samat herrat eivät todella Suomessa vaivautuneet siihen, että Suomessa olisi kysytty, mitä kansa on asiasta mieltä, vaan veivät Suomen tunnetusti ilman kansanäänestystä euroon (Seppo Kääriäinen: Jyräsivät!) — veivät, vaikka asiantuntijat sanoivat, että tästä valuutta-alueesta todella tulee huonosti yhteensopiva valuutta-alue, ongelmat tulevat ennen pitkää vastaan. (Pia Viitanen: Tämäkö on uudistunut keskusta?) Suomen Keskusta vastusti euroon liittymistä ja vaati kansanäänestystä, mutta turhaan.

Euromaissa alkoi tapahtua heti. Niidenkin maiden lainakorot romahtivat, joiden ei pitänyt. Etenkin Saksasta rahaa virtasi tuleviin velkamaihin. Niillä miljardeilla velkamaat ostivat sitten erityisesti saksalaisia tuotteita. Siinä pärjäsivät sekä Saksa että velkamaat. Kriisimaiden kilpailukyky siinä kuitenkin meni ja talous sukelsi. Valtava velka, alijäämä ja kiinteistökupla jäivät jäljelle.

Keväällä 2010 rysähti sitten Kreikassa. Suomikin oli valmis ensiapuun, mutta vain ensiapuun, ja siihenkin tiukalla sopeuttamisohjelmalla, ensin Kreikan, Irlannin ja Portugalin kohdalla. (Antti Lindtman: Ilman vakuuksia!) Jo keväällä 2011 sitten kävi ilmi, että avusta huolimatta erityisesti Kreikka vajosi entistä syvemmälle. Oikea ratkaisu olisi ollut, niin kuin silloin sanoimme, maan ajautuminen aitoon velkasaneeraukseen ja ulos eurosta. Silloin, edustaja Zyskowicz, ne laskut, mitkä siitä nyt voivat tulla, olisivat olleet paljon, paljon pienemmät.

Saksa teki kuitenkin tuossa tilanteessa omien pankkiensa kannalta edullisen, Suomen kannalta kohtuuttoman valinnan: Kreikka ja muut velkamaat päätettiin pitää eurossa hinnalla millä hyvänsä. Maksumiehen kasvava vastuu osoitettiin kaikille euromaille eikä vain niille, jotka olivat kriisin aiheuttaneet.

Kataisen—Urpilaisen hallitus lähti Saksan tielle. Ja sillä tiellä vastoin eduskunnalle monta kertaa antamiaan lupauksia hallitus on sitten kevään 2011 sitoutunut kasvattamaan yhteisiä vastuita sadoilla miljardeilla euroilla, sitoutunut suoraan — tosiasiassa suoraan — luotottamaan pankkeja, sitoutunut siihen, että voidaan meidän yhteiseen piikkiin ostaa jälkimarkkinoilta sijoittajien salkuista huonoja papereita, ja sitoutunut myöskin siihen, että EVM:ssä päätökset voidaan tehdä ilman yksimielistä päätöksentekoa.

Keskusta ei hyväksy Suomen vastuiden ja riskien tällaista kasvattamista. Suomen vastuulupaukset ovat näet jo nyt yli 20 miljardia euroa. Jos olisi jaettu kriisin hoitovastuut oikeudenmukaisesti sen mukaan, minkä verran eri maista on sijoitettu kriisimaihin, Saksan ja Ranskan vastuut olisivat moninkertaiset ja vastaavasti Suomen merkittävästi pienemmät kuin miksi ne nyt uhkaavat muodostua. (Antti Lindtman: Oliko näin Kreikka ykkösessä?)

Arvoisa puhemies! Kaikista uusista tukitoimista huolimatta kriisimaiden tilanne ei ole kohentunut, päinvastoin. (Timo Soini: Ei ole!) Alijäämät ja velka kasvavat, ja kansantuote supistuu. Etenkin Kreikalle ja Portugalille, kenties eräille muillekin maille, euro on aivan väärä valuutta tänään. Maat eivät pysty riittävään sisäiseen devalvaatioon. Muiden on maksettava niiden laskut niin pitkään kuin silmä siintää, niin kuin ekonomistit tänä aamuna selvästi televisiossa sanoivat. (Seppo Kääriäinen: Ikuisesti!)

Näin asiaa arvioidaan myöskin markkinoilla. Pääomapako kriisimaiden pankeista pahenee. Nyt horjuvat myös Espanjan ja Italian pankit. EKP on toki tullut väliin. Se on paikannut näitä aukkoja yli 1 200 miljardilla eurolla. Suomen siivu tästä — myönnän, aika riskitön tosin — on kuitenkin noin 20 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Euroalue on nyt tienhaarassa. Osa euromaista haluaisi ottaa lisää velkaa ja jakaa vastuut muille muttei menettää päätäntävaltaansa. Saksa puolestaan suhtautuu penseästi yhteisvastuun kasvattamiseen, ellei euroaluetta samalla viedä kohti liittovaltiota. Ensin tulisi talousunioni, sitten seuraisi pankkiunioni ja poliittinen unioni. Lopulta löytäisimme itsemme liittovaltiosta.

Arvoisa puhemies! Mitä tässä asetelmassa tekee Suomi? Aiommeko jatkaa kriisimaista meille tarjottavien uusien ja taas uusien taakkojen kantajina? Peesaammeko jälleen Saksaa: hyväksymme lisävastuut ja hivuttaudumme mekin asteittain liittovaltion tielle? Vai uskallammeko sanoa "ei" kaikille uusille yhteisvastuullisille taakoille? Uusia pyyntöjä on näet tarjolla joka lähtöön.

Kriisimaiden kasvun vauhdittamiseksi ollaan kehittelemässä eurobondeja ja muita vastaavia, ja aivan uusin pyyntö — sehän tuli viime lauantaina — koskee osallistumista 100 miljardin euron rahoituspakettiin Espanjan pankkien tuke-miseksi. (Timo Soini: Kuinkas se nyt yhtäkkiä tuli?)

Keskustan mielestä tällaisella pankkien tukemisen tiellä ei ole päätä näkyvissä. Vastuu asian hoidosta on osoitettava näitten pankkien omistajille, velkojille ja niille espanjalaispankkien kumppaneille, jotka ovat olleet aiheuttamassa tämän ongelman, siis myös muun muassa saksalaisille ja ranskalaisille sijoittajille ja näiden maiden veronmaksajille — ei meille, jotka emme ole syypäitä Espanjan asuntokuplaan. Ei siinä siis olla tosiasiassa auttamassa vain espanjalaisia pankkeja, vaan niitä saksalaisia ja ranskalaisia sijoittajia, jotka ovat velkojia näissä espanjalaisissa pankeissa tai jotka ovat mukana niissä yhteisissä miljardiprojekteissa. Kun autetaan espanjalaisia, autetaan tosiasiassa silloin myöskin Saksan ja Ranskan rahoitusinstituutioita.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä Suomen hallituksen linjauksia, joilla suomalaiset veronmaksajat johdatetaan kasvaviin vastuisiin Euroopan velkakriisin hoitamiseksi. Ne merkitsevät jo nyt tulonsiirto-unionia ja kohta pankkiunionia, jossa hyvin asiansa hoitaneet joutuisivat osallistumaan jatkuvasti yli varojensa eläneiden laskujen maksuun.

Keskusta ei liioin voi hyväksyä Saksan liittokansleri Merkelin viitoittamia askeleita yhteiseksi finanssiunioniksi, jolla on jo ennen pitkää yhteiset velat ja verot ja joka linjaa myös sen, mihin näitä verovaroja sitten käytettäisiin, ja jonka seuraava askel on selvästi poliittinen unioni. Pyrkimys liittovaltion rakentamiseksi eurokriisin varjolla pirstaloi koko EU:n, ja sitä me keskustassa emme halua.

Keskustan mielestä Euroopan unionia on kehitettävä edelleen itsenäisten valtioiden liittona ilman uusia poliittisia instituutioita. Euron kriisi on ratkaistava niin, että vastuunkanto sen hoidosta muutetaan oikeudenmukaiseksi, ja niin, että maille, jotka eivät eurossa selviä, osoitetaan kestävä tie siitä ulos. Nykymuotoisen yhteisvaluutta-alueen pystyssä pitäminen hintaan mihinkä hyvänsä on väärä tie.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän seuraavan epäluottamusehdotuksen:

Eduskunta ei hyväksy Kataisen hallituksen toimia Suomen vastuiden ja riskien kasvattamiseksi eurokriisissä. Eduskunta edellyttää, että mikäli hallitus eurokriisin käsittelyn myötä sitoutuu sellaisiin päätöksiin, jotka johtavat velkaunioniin ja liittovaltiokehitykseen, on asiasta aikanaan järjestettävä kansanäänestys. Eduskunta ei pidä oikeutettuna espanjalaisten ja muiden maiden pankkien massiivista tukemista suomalaisten verovaroin ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Me vasemmistossa haluamme etsiä ratkaisuja, jotka ovat kaikille suomalaisille hyödyksi. Haluamme sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät tämän päivän ihmisiä, lapsiamme ja lapsenlapsiamme.

Markkinatalous on aina luonteeltaan epävakaa. Kun katsomme taaksepäin, näemme kriisejä kriisin perään niin kauas kuin silmä siintää. Vasemmiston mielestä jokaisessa maassa päättäjien velvollisuus on ennakoida tulevaisuutta ja pyrkiä estämään tai hillitsemään kehityskulkuja, jotka vaarantavat talouden vakauden.

Vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkanut rahoituskriisi romahdutti Suomen viennin ja työttömyys uhkasi kasvaa. Onneksi Suomi ja eräät muut Euroopan maat kykenivät tuossa tilanteessa elvyttämään niin, että pahimmalta vältyttiin. Siinä yhteistoiminta näytti voimansa. Yksin emme olisi kyenneet pitämään Suomen työllisyyttä yllä.

Tavaroiden ja palvelusten kaupan avautuminen maailmanlaajuiseksi asettaa meidät suomalaiset joka hetki haasteen eteen. Meiltä ovat lähteneet aikojen saatossa tulitikkutehtaat, tekstiili- ja vaatetusteollisuus on kuihtunut. Nyt perinteinen metsäteollisuus on myös kansainvälistymisen haasteen edessä. Elektroniikkapuolellakin on käynyt kato.

Kansainvälistymisen haasteeseen ei voi vastata omalla valuutalla ja sen arvon alentamisella. (Timo Soini: Onko Esko Seppänenkin sitä mieltä?) Sellaiseen politiikkaan nojaaminen tekisi suomalaisista halpatuottajia halpatuottajan elintasolla. Pitää tehdä uutta ja parempaa. Minä luotan, että meistä suomalaisista on siihen.

Kansainvälistymisen haasteen edessä me voimme selvitä vain ottamalla haasteen vastaan, ammattiliittojen ja työnantajien sekä valtiovallan yhteistyöllä. Tämä voi olla lopultakin meidän vahvuutemme, ei joku yksittäinen suuri yritys, kuten vaikkapa Nokia. Yhteistyö edellyttää joustavuutta ja toisten kunnioittamista, ei saneluhenkeä. Se edellyttää myös sitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että ketään ei jätetä pulaan lapsen syntyessä, koulutusta tarvittaessa tai silloin, kun työttömyys, sairaus tai työkyvyttömyys yllättää. Vastaavasti yritysjohdon palkitsemisen tulee olla kohtuullista ja suhteessa ihmisten oikeustajuun. Vain tällainen luottamuksen yhteiskunta selviytyy koettelemuksista ja tulevaisuuden haasteista.

Maailman maat ovat entistä tiiviimmin kietoutuneet toisiinsa niin, että tapahtumat yhdessä maassa heijastuvat tosiin maihin. Sen tähden ratkaisun Espanjan säästöpankkikriisiin tulee olla sellainen, että se palvelee meidän suomalaisten etua. (Perussuomalaisten ryhmästä: Miten se palvelee?) Rahalaitosten hallitsematon konkurssi yhdessä maassa halvaannuttaa koko Euroopan, epäluottamus rahalaitosten välillä kasvaa, ja yritysten lainansaanti tyrehtyy. Ja niin olemme samassa tilanteessa kuin Lehman Brothers kaatui Yhdysvalloissa. Se konkurssi levisi sieltä yli, valuuttarajoista piittaamatta. (Timo Soini: Pankkitukea Espanjalle!)

Nyt pelastetaan rahoitusjärjestelmää: sitä, että yritykset voivat yleensä toimia, sitä, että työntekijä saa palkkansa. Nyt ei pelasteta pankinjohtajia ja pankinomistajia. (Naurua) Edustaja Soini, on kaksi aivan eri asiaa kipata rahaa maailmalle vastikkeettomasti, kuten edellisen hallituksen aikana tehtiin, tai vaatia tuen ehtona pankkien osakkeita julkiseen omistukseen. Tätä vasemmisto tarkoittaa tuen vastikkeellisuudella. (Perussuomalaisten ryhmästä: Takki kääntyy!)

On selvää, että rahalaitosten valvontaa on kiristettävä, sanoivatpa pankkien lobbarit meillä ja muualla mitä hyvänsä. Tarvitaan tiukka ja toimivaltainen valvonta, joka tarpeen tullen vaihtaa pankin johdon. Tarvitaan myös menettelytavat, joilla pankki otetaan omistajilta pois, pilkotaan tai lopetetaan hallitusti. Ei ole paljon iloa siitä, että yksi maa tiukentaa omiensa valvontaa, jos muissa maissa sallitaan löysäily. EU-maiden tulee yhdessä säädellä rahalaitoksia ja varjopankkitoimintaa niin, että riskejä minimoidaan.

On kummallista ja käsittämätöntä, että Euroopan rahoitusvalvonta nojaa kansallisiin valvojiin, vaikka rahoitussektori ei kunnioita lainkaan maiden rajoja. On välttämätöntä ryhtyä keräämään rahoitussektorilta veroa, jolla katetaan sen aiheuttamia riskejä. (Kauko Tuupainen: Tasaverot!) Euroopan parlamenttikin teki päätöslauselman, jolla vaadittiin rahoitusmarkkinaveroa. No, mitä siinä tilanteessa teki Suomen perussuomalaisten edustaja Terho? Hän äänesti tätä rahoitusmarkkinaveroa vastaan, jolla yritetään hillitä pankkikriisiä. (Välihuutoja — Timo Soini: Paljonko siitä olisi kertynyt?) Miten ihmeessä siellä toimitaan toisella tavalla ja täällä vaaditaan tiukkuutta?

Herra puhemies! EU:n komissiolle kuuluu nykyään tarkkailla jäsenmaiden talouksien vakautta niin sanotun eurooppalaisen ohjausjakson aikana ja antaa suosituksia makrotaloudellisesta vakaudesta. On totta, että me vasemmistossa olemme suhtautuneet kriittisesti tähän valvontaan. Olemme toisaalta olleet suomalaisen epäluuloisia tämän valvonnan perimmäisten tarkoitusten suhteen ja toisaalta olemme ehkä olleet suomalaisen sinisilmäisiä siinä, että uskomme kaikkien maailman päättäjien olevan maailman parhaita johtajia. Jos niin olisi, ei yhteistä valvontaa tarvittaisi. Kuitenkin viime vuosina on toistuvasti havaittu, että liian monessa maassa päättäjät eivät ole piitanneet esimerkiksi kiinteistökuplan syntymisestä, vaikka sellaisen puhkeaminen nostaa aikanaan työttömyyden korkeaksi useiksi vuosiksi. Näinhän kävi Islannissa, Irlannissa ja Espanjassa, kun finanssikriisi puhkaisi kiinteistökuplan.

Inhimillisesti suurinta laskua poliitikkojen ja pankkien virheistä ovat joutuneet maksamaan tavalliset kansalaiset Kreikassa ja Espanjassa. (Timo Soini: Sinnekö pankkituki menee?) Jatkossa vakausmekanismien ja talouskurisopimusten kaltaisia yhteiseurooppalaisia periaatteita luotaessa on tarkemmin arvioitava ja otettava huomioon myös niiden sosiaaliset vaikutukset. Arvioinnin perusteella sopimuksia tulee voida muuttaa tai täydentää. Pankkien omistajat eivät tarvitse Suomen solidaarisuutta, mutta tavalliset työttömyyteen ja köyhyyteen syöstyt kreikkalaiset ja espanjalaiset tarvitsevat sitä. Tässä tilanteessa, kun useissa maissa tuotanto supistuu ja toisissakin pysyy vaivoin ennallaan, tarvitaan Euroopan keskuspankilta avointa suhtautumista kaikkiin niihin keinoihin, joita tarvitaan kasvun ylläpitämiseksi.

Arvoisa puhemies! Me lähdemme Suomen ja suomalaisten eduista ja kannatamme luottamusta hallitukselle.

Tuija Brax /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys ansiokkaasti kertaa viime vuosien taloushistoriaa, nykyahdingon syvyyttä ja riskien suuruutta. Sen sijaan mitä lähemmäs tulemme nykyhetkeä, saati lähiviikkojen eurooppalaisia ratkaisuja, puhumattakaan näiden ratkaisujen seurauksista, sitä ohuemmaksi käy argumentointi, kunnes se kokonaan häviää siinä kohtaa, jossa pitäisi konkretisoida, mitä pitäisi tämän kuun lopulla huippukokouksessa esittää, jos ei sitä, mitä Suomen hallitus esittää. Se ei ole ratkaisu, että vastustaa kaikkea.

Välikysymyksellä on kuitenkin tähtihetkensä. Vihreä eduskuntaryhmä pitää erittäin arvokkaana havaintona sitä, kuinka korruptio ja muutenkin huono hallinto ovat keskeinen osa nyt käynnissä olevaa kriisiä, niin eurokriisiä kuin laajemminkin EU:n ongelmia. Tähän asiaan eurooppalaisissa puheenvuoroissa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Korruptionvastainen työ nähdään usein omana alanaan eikä ymmärretä, niin kuin välikysymyksessä hyvin on näytetty, että sillä on myös merkittävä roolinsa niin talouspolitiikassa kuin esimerkiksi laajentumispolitiikassakin.

Siksi on erittäin tärkeätä, että Suomen hallituksen viime vaalikauden aloitteellisuus johti siihen, että komissaari Malmström on nyt käynnistänyt korruptionvastaisen työn. Siltä osin kuin välikysymyksessä siis väitetään, että mitään tälle EU:n vakavalle korruptiolle ei ole tehty, välikysymys on väärässä. Muun muassa eduskunnan hallintovaliokunta yksimielisesti viime marraskuussa kehui suurelle valiokunnalle hallituksen kantoja tässä korruptionvastaisessa työssä. Siitä huolimatta välikysymys on aivan oikeassa siinä, että suomalaiselle ja eurooppalaiselle työlle, hyvinvoinnille, kansalaisten perusoikeuksille eurooppalainen korruptio-ongelma on merkittävä haitta, vaara, eikä pidä peitellä sitä, että Euroopassa on korruptiota ja sitä on paikka paikoin aivan liikaa.

Arvoisa puhemies! On myös toinen seikka, josta välikysymys ansaitsee kiitoksen. Olette oikeassa siinä, että näistä lähiviikkojen tärkeistä eurooppalaisista ratkaisuista täytyy puhua tässä suuressa salissa. Sen mittaluokan asioista on kysymys tänä kesänä, että ei ole oikein, että vain suuri valiokunta päättäisi näistä asioista, puhumattakaan, että suuri valiokunta mahdollisesti viime tingassa puhelimitse päättäisi näistä asioista.

Eduskunnassa on talven aikana yli puoluerajojen ja yksimielisesti ilmaistu huoli, välillä suoranainen harmi, siitä, että osa näistä keskeisistä EU-päätöksistä on tullut eduskunnan päätettäväksi hyvin myöhään. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan pöytäkirjasta löytyy muun muassa maaliskuun lopulta kirjaus siitä, kuinka Euroopan vakausmekanismin ja ERVV:n kapasiteettivaihtoehdoista päätettäessä eduskunnan erikoisvaliokunnille annettiin vain kaksi päivää aikaa perehtyä asiaan, mitä siis perustuslakivaliokunta piti aivan riittämättömänä asian merkittävyyteen nähden.

Näissä kiiretilanteissa usein syy löytyy Brysselistä ja Euroopasta. Tämä kriisialueen päätöksenteko on ollut kohtuuttoman nopeatahtista, valmistelu osittain hyvinkin kaukana siitä, mihin suomalainen hyvä hallinto on tottunut. Mutta samaan aikaan esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuin on vaatinut samanlaisia kansallisten parlamenttien informointikäytäntöjä kuin mitä suomalaisille on EU:hun liityttäessä luvattu, mitä me eduskuntana olemme tottuneet käyttämään. Näin ollen pelkästään eurooppalaisten kiireisten tai huonosti valmisteltujen prosessien taakse ei voida mennä, kun etsitään niitä syitä, minkä takia eduskunta, niin kuin esimerkiksi tarkastusvaliokunta yksimielisesti tuoreessa mietinnössään totesi, on tosiasiassa usein asetettu vaihtoehdottomaan tilaan, jossa liikkumavaraa on hyvin vähän, kun asioista lopulta on eduskunnassa päätetty.

Siksi vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että jatkossa niin E-kirjelmää kuin erilaisia muita eduskunnan informointitapoja, myös selontekoja, käytetään aktiivisesti. Ja vaikka Suomi normaalisti hiljenee heinäkuuksi, niin tässä eurooppalaisessa kriisitilanteessa heinäkuu tahi eduskunnan istuntotauko ei ole vihreiden mielestä syy minimoida eduskunnan päätösvaltaa. (Kauko Tuupainen: Hyvä esitys!)

Toinen pitkin talvea eduskuntaa puhuttanut huoli on ollut eduskunnan informoiminen ris-kien osalta, ja tältä osin hallitus on kyllä nyt tehnyt todella loistavaa työtä tänään myöhemmin illalla käsiteltävässä EVM-laissa. Nyt EVM:n osalta riskit on arvioitu kaikkien osalta. Skenaariot ovat huolestuttavia, mutta niin kuin perustuslakivaliokunta yksimielisesti toteaa, Suomen kyky vastata kansalaistensa perusoikeuksista ei vielä näillä riskeillä vaarannu. Pidämme erittäin tärkeänä, että hallitus tältä osin on tehnyt hyvää työtä.

Myös erittäin arvokas näkökulma on se, minkä hallitus on valtiovarainministeriön grafiikalla esittänyt EVM-käsittelyn yhteydessä, jossa on suhteutettu tähän mennessä tiedossa olevat riskit ja Suomen tarve ottaa maailmanmarkkinoilta velkaa tämän eurokriisin takia Suomen muuhun velkanäkymään. Tämä grafiikka löytyy muun muassa nettisivuiltani, ja siitä näkee sen saman, mitä perustuslakivaliokunta on sanonut: toistaiseksi ne vastuut ja riskit, mitä Suomi ottaa, eivät vaaranna Suomen kykyä vastata kansalaisten perusoikeuksista ja peruspalveluista.

Tästä näkökulmasta Suomen talouden suurimmat haasteet ja riskit liittyvät jatkossakin meidän omaan kykyymme hoitaa valtiontalouttamme ja siirtyä kestävän talouden globaaliin kärkeen. Meidän mahdollisuudet, samoin kuin meidän riskit, ovat meidän omissa käsissämme, ja meillä on kaikki mahdollisuudet näissäkin vaikeissa tilanteissa selvitä. Olisi tietysti vielä helpompaa, jos eurokriisiä ei olisi. Perussuomalaiset ovat tietysti siinä oikeassa, jokainenhan sen näkee, että nyt lyhyellä tähtäimellä, tässä ja nyt, Ruotsin, joka on euron ulkopuolella, on helpompi tässä ja nyt selvitä tästä taloudellisesta tilanteesta. Mutta kysymys ei ole vain tästä ja nyt.

Sen takia, arvoisa puhemies, pakeneminen uskoon siitä, että tämän päivän vaikeuksista päästäisiin pois irtisanoutumalla euroyhteisöstä, ei kauaksi kanna. Hallitus on tehnyt kriisipolitiikassaan mahdollisuuksien taidetta yhteensovittamalla Suomen legitiimit huolet, joista tänään olemme kuulleet paljon painavaa, toisaalta euron pelastamisen kannalta välttämättömiin toimiin. Erityisen arvon vihreä eduskuntaryhmä antaa sille, että hallitus korostaa pankkituen vastikkeellisuutta ja EVM:n käyttöä avustusohjelmiin.

Lähdemme siitä, että hallitus käyttää kaiken neuvottelutaitonsa pankkituen vastikkeellisuuden juridisesti sitovaan kirjaukseen heti alusta asti eikä missään tapauksessa jätä tätä asiaa myöhemmin sovittavien asioiden piiriin. Tämä on tässä ja nyt tärkeintä.

Arvoisa puhemies! On myös totta, että tässä valmistelussa muun muassa se, että me emme tarkkaan tiedä, minkä kokoinen on Suomen osuus ehkä jopa 100 miljardin kokonaisavustuksesta, on osa sitä, että Euroopan asioiden valmistelu ei ole demokraattista eikä vielä valmista.

Ratkaisut euron valuvikaan ovat kieltämättä kaikki enemmän tai vähemmän ratkaisuja, joita voidaan kuvata askeliksi kohti liittovaltiota. Kuitenkin uskon, että pahinkin euroskeptikko ymmärtää, minkä takia yhteinen pankkivalvonta on tarpeellista. Uskon myös, että moni liittovaltioon kriittisesti suhtautuva ymmärtää, minkä takia tiukempi budjettikurin valvonta on hyväksyttävämpää.

Sen sijaan vihreä eduskuntaryhmä ymmärtää hallituksen ja eduskunnan kriittistä näkemystä siitä, että yhteinen velkataakka eurobondien muodossa ei ratkaise tässä ja nyt mitään. Kaiken lisäksi se vaatisi EU:n perussopimusten muuttamista, mikä on monen, monen vuoden prosessi.

Näillä sanoilla vihreä eduskuntaryhmä tukee hallitusta täysin.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Sannfinländarna jämför i sin interpellation Finland vid en liten båt som är fastbunden vid den stora Titanic, som håller på att sjunka. Jämförelsen kan verka träffande, men haltar i själva verket i flera avseenden.

För det första är Finland ingen separat båt, utan en del av den stora Europaskutan, såsom också finansministern sade. För det andra heter fartyget inte Titanic, utan Europa. Det var Atlantis som enligt myten sjönk, det var inte Europa. Och framför allt är Finland ingalunda bundet till det övriga Europa bara genom den gemensamma eurovalutan, utan med otaliga olika band av olika karaktär, inte minst ekonomiska. Och de här banden ska inte kapas.

Arvoisa puhemies! Viennistä kokonaan riippuvaisena maana Suomi ei selviäisi pitkälle ilman ulkomaankauppaansa niin lähellä kuin kauempanakin olevien maiden kanssa. Yli puolet hyvinvoinnistamme tulee viennistä, ja yli puolet ulkomaankaupastamme tapahtuu muiden EU-maiden kanssa. Meidän on myös syytä muistaa, niin kuin on todettu täällä tänään monta kertaa, että vuosien 2008—2009 kriisi johti bruttokansantuotteen 13 miljardin ja verotulojen 6 miljardin euron laskuun.

Välikysyjät maalaavat skenaarioita, jotka eivät pidä yhtä totuuden kanssa. Suomen valtio on tähän mennessä, niin kuin edustaja Braxkin totesi, sitoutunut maksamaan euroalueen vakauttamismekanismeihin yhteensä 10,4 miljardia euroa, josta 5,5 miljardia euroa on nyt tullut käyttöön. Tämä summa on alle 5 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja perustuslakivaliokuntahan on todennut, että kyse on summasta, joka ei vaaranna valtion mahdollisuuksia vastata velvoitteistaan.

Myös Euroopan pääomamarkkinat ovat yhteiset. Yhteinen asia on siis välttää suurten eurooppalaisten pankkien kaatuminen, joka saattaisi kaataa toiset mukanaan ja merkitä luotonannon kiristymistä koko maanosassa. Tiedämme jo, että Tanskan pankit ovat vaarassa ja tanskalainen pankki omistaa entisen suomalaisen pankin. Olemme siis todella riippuvaisia toisistamme. Ja jos yritykset ja yksityiset taloudet jäävät vaille luottoja, talouden pyörät pysähtyvät.

Äraden talman! I debatten glöms positiva fakta, till exempel de fakta som professor Timo Korkeamäki pekat på, att våra företag dragit stor nytta av den gemensamma europeiska kapitalmarknaden, uppskattningsvis till ett värde av minst 300 miljoner euro årligen, sannolikt mera. Detta glöms bort i den debatt som bara handlar om skräckvisioner och negativa utsikter. Det ömsesidiga beroendet ställer givetvis höga krav på varje enskilt land, som alltid bär sitt egna yttersta ansvar för att det sköter sig väl, såväl i den egna nationens intressen som i det gemensamma europeiska intressets namn.

Det gäller inte minst Grekland, som för andra gången på kort tid går till parlamentsval nu på söndagen. Det blir ett ödesval för landet. Om Grekland kallsinnigt vänder det övriga Europa ryggen, kan inte Europa göra annat än med stor sorg acceptera den situation som då uppstått. Vi hoppas att så inte sker, men det är viktigt att det grekiska folket vet vad klockan är slagen. Och att Cypern i Greklands kölvatten sannolikt anhåller om finansiellt stöd kommer säkert inte heller som någon överraskning.

Arvoisa puhemies! Espanjan osalta on hyvä muistaa, että Euroopan rahoitusvakausmekanismeilla ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta yksittäisten pankkien tukemiseen. Espanjan valtio voi saada tukea edullisina ja pitkäaikaisina lainoina, mutta vastuu pankkien pääomittamisesta on sen harteilla. Sama koskee vastuuta tukilainoista korkoineen ja lyhennyksineen.

Kriisin aikana EU on pyrkinyt, ja siten myös me olemme pyrkineet, vahvistamaan pankkien valvontaa. Mutta pankkikriisin kohdatessa nyt Espanjan ja huolestuttavien merkkien ilmaantuessa monissa muissa maissa joutuukin kysymään, ovatko luomamme pankkivalvonnan säännöt tosiasiallisesti riittävät tai oikeat. Yhtenä ongelmana on, että kahdeksalla maailman kymmenestä suurimmasta pankista on kotipaikka Euroopassa ja niiden taseet ovat valtavat suhteessa vastaavien maiden talouksiin. Ne ovat kasvaneet jättiläismäisiksi. Näin oli sekä Irlannin että Islannin tapauksessa myös. Näiden molempien saarivaltioiden osalta lisäksi pankkitarkastuslaitokset eivät toimineet oikealla tavalla.

Ärade talman! Det allra viktigaste för att skydda skattebetalarna mot fortsatta dyra stöd för bankväsendet är att vi skapar regler för hur man kan bevara de viktigaste delarna av bankerna, de som behövs för finanssystemet, utan att vi är tvungna att ersätta alla förluster. Och reglerna för den europeiska bankövervakningen måste skärpas. Det säger vi också.

Problemet i Europa är för tillfället att det finns många krafter som spekulerar i att euron skulle falla ihop eller att Spanien och Italien inte skulle kunna ta lån på marknaderna. Vilka finansaktörer som nu yttrar sig om eurons framtid gör det utan att själva ha spekulerat mot euron?

Arvoisa puhemies! Viime maanantaina IMF julkaisi Suomea koskevan raportin. Se osoitti tutulla tavalla Suomen talouden olevan euroalueen ja koko Euroopan parhaiten hoidettuja. Suomen talouden uhat tulevat IMF:n mukaan ulkoa eivätkä sisältä. Tästä perussuomalaiset näyttävät tekevän yhtä yksinkertaisen kuin epäloogisenkin johtopäätöksen, jonka mukaan paras suoja näitä ulkoisia uhkia vastaan on strutsin tapaan pistää pää hiekkaan ja olla kuin ulkomaailmaa ei olisikaan. Tuudittakoonkin tämä strutsit tunteeseen, jonka mukaan kaikki on hyvin, mutta ihmiset ovat strutseja viisaampia. (Kauko Tuupainen: Väärin ymmärretty!)

Ihmiset tietävät, että ulkomaailma ja keskinäinen riippuvuus ei katoa pelkästään ummistamalla silmät ja "katkaisemalla köydet". Riippuvuus pysyy, ja tällöin jäljelle jääkin kysymys siitä, onko meidän pyrittävä vaikuttamaan ulkoisten uhkien minimoimiseen ja mieluiten poistamiseen vai onko meidän vetäydyttävä uskoen, että kyllä me selviämme omin avuin. Omin avuin me emme kyllä selviä.

Ärade talman! Vi kan inte ställa oss utanför EU och tro att allt skulle vara väl. Den lärdom som vi måste dra är att de gemensamma institutionerna varit för tandlösa för att förhindra att reglerna kringgåtts. Medlemsstaterna kunde 2003 och 2004 kullkasta EU-kommissionens krav på minskning av budgetunderskott och Eurostat hade inte heller möjligheter att ingripa mot statistikfusk. I tiderna var inte Finland heller redo att ge Eurostat starkare befogenheter.

Den slutsats svenska riksdagsgruppen drar är att vi måste fortsätta på den väg som ger EU och euroområdet de verktyg som behövs för att se till att alla följer överenskomna regler. Det betyder att domstolen och kommissionen måste ha en stark roll. Det är det centrala i modellen. Men nu brinner det i knutarna för att förtroende saknas mellan marknadens aktörer. Vi måste bidra till att återställa förtroendet, för utan det förtroendet kan vi inte heller åstadkomma den tillväxt som hela Europa behöver. Och förtroende återställer vi bland annat genom att stoppa bankkrisen i Spanien i sin linda.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä luottaa edelleenkin Kataisen hallitukseen myös euroalueen kriisin hoitamisessa.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen har fortsatt förtroende för regeringen Katainen.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viimeisten kolmen neljän vuoden aikana suomalaiset ovat lähes päivittäin joutuneet kuulemaan huonoja uutisia Euroopan taloudesta. Ymmärrettävästi kysellään, miksi tämä kurjuus ei lopu ja mikseivät poliitikot saa ratkaisullaan tuloksia aikaan. Siksi on hyvä, että asiasta voidaan jälleen käydä laajaa keskustelua eduskunnassa.

On syytä muistaa, että kriisin ratkaisemiseen ei löydy helppoja tai mustavalkoisia ratkaisuja. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut, että valtioiden lainanoton saatavuuteen ja hintaan kohdistuu edelleen runsaasti paineita ja riskejä. Markkinoilla on edelleen epäluottamusta useiden euroalueen valtioiden lainanottoa kohtaan. Se näkyy nyt myös Espanjan kohdalla.

Valtioiden lainanotto ja pankkien taseet ovat myös voimakkaasti linkittyneet toisiinsa. Tällöin valtioiden velanoton ongelmat muodostavat rahoitusjärjestelmän ja julkisen kysynnän kautta merkittävän reaalitaloutta ja sen kasvua koskevan epävakauden aiheuttajan. Niin kauan kuin euroalueen valtioiden velkaantumista ei ole saatu rakenteellisten uudistusten ja säästöjen kautta hallintaan, jatkuu tämä epävarma tilanne.

Värderade talman! Det är lätt att förstå att medborgarna frågar sig varför detta elände inte har ett slut och varför politikerna inte får något resultat till stånd. Man ska ändå komma ihåg att det inte finns några enkla eller svartvita lösningar. Om vi inte får bukt med skuldsättningen på euroområdet genom strukturella åtgärder och sparåtgärder kommer osäkerheten att fortsätta.

Arvoisa puhemies! Onko hallituksella ja euromaiden päättäjillä syytä itsekritiikkiin kriisin hallinnassa ja hoitamisessa? Valitettavasti päätöksiä vakuusrahastojen kasvattamisesta on kriisin aikana tehty peräkkäin siten, että aikaisempia päätöksiä ei ole vielä edes pantu toimeen. Toisenlainenkin toimintatapa olisi ollut mahdollinen. Euroopan unionin ja euroryhmän toiminnassa myös keskeiset päätöksenteko- ja valmisteluasiakirjat tulevat varsin myöhään. Kriisin hoitoa on leimannut jatkuva kiire ja toistuvat kriisipäätökset. Tämä on asettanut kansallisen valmistelun ja eduskunnan osallistumisen hyvin vaikeaan asemaan. Kriisinhallintatilanteessa on unionissa näköjään omaksuttu myös toimintatapoja, jotka eivät turvaa laadukasta valmistelua ja jotka näiltä osin heikentävät unionin perussopimusten mukaisten kansanvallan, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista ja legitimiteettiä. Nämä näkökohdat on syytä ottaa huomioon arvioitaessa valtioneuvoston ja sen osana valtiovarainministeriön toimintaa luotettavien tietojen antajana eduskunnalle.

Värderade talman! Tyvärr har besluten om att utöka säkerhetsfonderna under krisen fattats snabbt efter varandra, innan man ens hunnit verkställa tidigare beslut. Skötseln av krisen har stämplats av ständig brådska och nya krisbeslut. Detta har lett till att riksdagen och förberedningen på den nationella nivån har ställts i en besvärlig och utmanande situation. Det är skäl att beakta dessa synpunkter när man utvärderar statsrådets och finansministeriets verksamhet, som ska utgöra källan till pålitlig information.

Arvoisa puhemies! Vaikka EU-tasolla on ryhdytty moniin erilaisiin toimenpiteisiin sitten kriisin alkamisen, menee vielä vuosia ennen kuin toipuminen tulee näkyväksi. Nousu on hidasta, eivätkä historiassa toimineet ratkaisumallit välttämättä toimi tämän päivän talousmaailmassa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää ensisijaisen tärkeänä tavoitteena, että EU:n ja sitä myötä Suomen kilpailukyvystä pidetään huolta. Kasvua ei ole odotettavissa, ellemme onnistu luomaan uusia työpaikkoja. Pienet ja keskisuuret yritykset edustavat tällä hetkellä 99:ää prosenttia kaikista yrityksistä EU:ssa, ja ne työllistävät yli 90 miljoonaa ihmistä. Ennen kuin kriisi alkoi vuonna 2007, syntyi Euroopassa keskimäärin 500 000 uutta pienyritystä vuosittain. Vuosina 2002—2011 näiden pk-yritysten piirissä syntyi 13 miljoonaa uutta työpaikkaa. Nämä luvut huomioon ottaen on selvää, että paras kasvupotentiaali on juuri pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Riskipääoman saatavuutta ja innovaatio- ja tutkimusrahoitusta tuleekin suunnata erityisesti pk-sektorille.

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini totesi omassa puheenvuorossaan moneen otteeseen, että euro ei toimi siksi, että se ei ole toimiva valuutta, ja että Eurooppa olisi menettänyt kilpailukykynsä euron takia. Kysyn: miksi Suomi sitten menetti kilpailukykynsä 90-luvulla? (Mauri Pekkarinen: Se oli ihan eri tilanne!) Meillähän oli oma valuutta, meillä oli oma valuutta Suomen markka. Silloin, kun edustaja Soini muun muassa oli opiskelemassa politiikan retoriikkaa, tuhannet pienyrittäjät painoivat töitä niska limassa, allekirjoittanut mukaan lukien, ja maksoivat miljoonien edestä ylimääräisiä lainoja Suomen pankkisektorille. (Välihuutoja) Kriiseissä on aina maksajia. Suomen pienyrittäjät olivat myös veronmaksajien roolissa 90-luvulla. Se siitä oman valuutan toimivuudesta suhteessa euroon ja tästä oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on ollut Suomen kokonaisedun ja veronmaksajien varojen mahdollisimman hyvä suojaaminen. Hallituksen tiukat linjaukset ja ehdollisuuden vaatimukset eurooppalaisen finanssijärjestelmän selviämisen tukemiseksi ovat kristillisdemokraattien mielestä olleet oikeita. Tukien myöntämisen ehtojen kaikkine vaatimuksineen on kuitenkin oltava selkeästi kirjattuina sopimuksissa ja päätösten pohjana eduskunnan asiakirjoissa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Kiitoksia hyvistä puheenvuoroista. Ensinnäkin suuri kiitos perussuomalaisille tästä välikysymyksestä. Meillä on todella tulossa Eurooppa-neuvoston kokous, ja siellä on nyt käsiteltyjä aiheita, mutta yllättävän vähän näissä puheenvuoroissa, erityisesti opposition puheenvuoroissa, käsiteltiin tätä EU:n tulevaisuusaspektia, josta me tulemme tekemään linjauksia ja jossa Suomella täytyy olla aktiivisen vaikuttajan rooli, jotta pystymme vaikuttamaan EU:n kehittymiseen ja euroalueen kehittymiseen siihen suuntaan kuin me itse haluamme.

Turhautuminen tähän tilanteeseen on erittäin suurta. Meillä on erittäin suuri luottamuspula euroalueen mutta myös koko EU:n kesken. Maat eivät luota entiseen malliin toisiinsa, eikä sitä voi ihmetellä. Ärtymys on erittäin suurta. Sen jakavat täällä varmasti kaikki — sen ärtymyksen ja turhautumisen jakavat monet virolaiset, monet saksalaiset, hollantilaiset — mutta kysymys on siitä, kannattaako yrittää estää totaalikatastrofin syntyminen vai eikö kannata enää yrittää.

Yksi asia tässä keskustelussa hieman hämärtyy. Se on hyvä tehdä alussa selväksi. Keskustelusta voi saada sellaisen kuvan, että Suomi lähettäisi rahaa omasta budjetistaan Espanjaan tai johonkin muuhun maahan (Timo Soini: Ottaa velkaa ja lähettää!) ja sen takia me joutuisimme leikkaamaan vaikkapa jostakin hyvinvointikohteesta tai ammattikorkeakouluverkosta. Näinhän ei tapahdu. Jokainen tässä salissa sen tietää, myös opposition kansanedustajat, ja näin ei tapahdu. Mutta tehdään tämä nyt selväksi kaikille muillekin kuulijoille, jos semmoinen mielikuva on syntynyt, että se ei nyt onneksi ole totta. Tässä käytetään joko takauksia tai kriisirahaston varoja, mikäli käytetään.

Puhemies! Me olemme samaa mieltä perussuomalaisen puolueen kanssa siitä, että taloustilanne on vaarallinen. Se on todella vaarallinen. Me olemme olleet ehkä kerran tämän kriisin aikana yhtä vaarallisessa tilanteessa. Se oli silloin, kun EFSF, tämä väliaikainen kriisirahasto, perustettiin. Silloin oli tunneista tai päivistä kiinni, syöksyykö euro ja Eurooppa ja sitä myötä maailmantalous totaaliseen katastrofiin ja lamaan. Silloin se pystyttiin estämään. Silloin otettiin niistä markkinavoimista niskalenkki.

Se, missä emme ole onnistuneet, on se, että kriisi on levinnyt. Valitettavasti tässä emme ole onnistuneet. Se, missä olemme onnistuneet, on se, että Eurooppa ei ole edelleenkään romahtanut ja euro, meidän valuuttamme, ei ole edelleenkään romahtanut. Sitä haastetaan joka ikinen päivä, mutta me olemme pystyneet tähän saakka puolustamaan. Se, missä olemme täysin eri mieltä perussuomalaisen puolueen kanssa, on se, kannattaako yrittää estää totaalikatastrofin syntyminen ja kannattaako yrittää uudistaa euroalueen sääntöjä niin, että se olisi vahvempi ja parempi.

Perussuomalainen puolue on sitä mieltä, että ei kannata edes yrittää estää totaalikatastrofia eikä kannata enää edes yrittää kehittää euroaluetta. Tässä on iso ero. Jos me epäonnistumme vakauden säilyttämisessä, jos me epäonnistumme euroalueen vakauden säilyttämisessä, silloin, edustaja Soini, sinä maksat. Me kaikki maksamme silloin, jos me epäonnistumme vakauden säilyttämisessä.

Minä haluaisin esittää muutaman kysymyksen, jotta tämä keskustelu saisi hieman syvyyttä, erityisesti perussuomalaiselle puolueelle. Minä toivoisin, että kertoisitte hyvin avoimesti. Jos Espanja tai joku muu merkittävä euromaa kaatuu, menettävätkö suomalaiset työmiehet ja työnaiset työpaikkoja? Käykö näin? Toinen kysymys: jos merkittävä euromaa kaatuu, velkaantuuko Suomi lisää? Kolmas kysymys: jos joku merkittävä euromaa kaatuu tai euro kaatuu, johtaako se uusiin mittaviin leikkauksiin ja veronkorotuksiin Suomessa? Kun sanoo A, pitää olla rehellinen ja uskaltaa sanoa B. Jos ajaa jotakin linjaa, pitää uskaltaa sanoa myös sen seuraukset.

Minä arvostan teidän mielipidettänne. Teillä on täysi oikeus olla eri mieltä kuin hallitus on, mutta teillä täytyy olla rohkeutta, teillä täytyy olla siviilirohkeutta katsoa suomalaista ihmistä silmään ja sanoa myös ne seuraukset, mitkä tulevat siitä, jos teidän politiikkanne onnistuu eli euro kaatuu.

Arvoisa puhemies! Kun tämän piti olla evästyskeskustelu Eurooppa-neuvoston kokousta varten, niin täytyy sanoa, että ihan hirveästi evästystä en ole siihen saanut. Oikeastaan ainoa evästys, minkä perussuomalaiselta puolueelta sain, on se, että minä sanoisin Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että kaadetaan euro. Eli minä menisin Eurooppa- neuvoston kokoukseen ja sanoisin, että suomalaiset kansanedustajat ovat pakottaneet minut edustamaan kantaa "kaadetaan euro", ja minä perustelisin sitä sillä, että lamoja tulee, lamoja menee, tai sitten perustelisin sitä sillä, kuten edustaja Soini on sanonut, että en pistäisi enää latiakaan tähän zorbakseen, (Välihuutoja) tai sanoisin komission puheenjohtaja Barrosolle: "Te olette niin epäluotettava mies, että teidän hoidettavaksenne en antaisi edes kebab-baaria." (Välihuutoja — Naurua) Tämän kaiken minä tietysti sanoisin englanniksi. (Erkki Virtanen: Parempi sanoa suomeksi!)

Arvoisat kansanedustajat! Tämä keskustelu, joka toivon mukaan jatkuu, antaa tähän Eurooppa-neuvoston kokoukseen aidosti evästyksiä siihen, mikä on Suomen linja tämän kriisin hoidossa, ja siihen, mikä on Suomen linja euron puolustuksessa ja mikä on Suomen linja euron ja EU:n jatkokehityksen suhteen.

Arvoisa puhemies! Ihan loppuun: Täällä on puhuttu EU:n tulevaisuuskysymyksistä, esimerkiksi siitä, pitääkö mennä eteenpäin yhteisessä valvonnassa. Minusta meidän suomalaisten kannattaa olla hyvin tarkkoja ja aktiivisia tässä. Miksi me emme voisi etsiä meille soveltuvia malleja ylikansallisten, suurien pankkien paremman valvonnan tehostamiseksi tai vaikkapa löytää semmoisia ratkaisuja, missä valtio voidaan irrottaa pankkisektorista paremmin kuin tänä päivänä, eli niin että jos suuri ylikansallinen pankki kaatuu, se ei kaatuisi valtion syliin, vaan se kaatuisi itse maksamansa rahaston syliin? Eli ollaan aktiivisia, etsitään positiivista tulokulmaa EU:n kehittämiseen, euroalueen kehittämiseen sen sijaan, että sanotaan, että me emme halua kehittää mitään ja ainoa toiveemme on se, että euro kaatuu.

Puhemies! Tässäpä tähän alkuun.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Suomessa on vanha sananlasku: tieto lisää tuskaa. Voin kyllä rehellisesti todeta sen, että kun tiedän, miten vakava Euroopan taloustilanne tällä hetkellä on, niin se saa myös minut tuntemaan tuskaa. Mutta tiedän, että myöskin edustaja Soini suuren valiokunnan jäsenenä tietää tämän tilanteen vakavuuden, ja sen takia olin hieman pettynyt, että te ette tunne tuskaa, vaan vastauksenne tähän vakavaan kriisiin ovat vitsit ja huulenheitot, joilla tätä ongelmaa ei valitettavasti ratkaista. Sen takia olisin toivonut, että myöskin oppositio tässä vaikeassa taloustilanteessa toimisi vastuullisella tavalla. Vastuullisuus on sitä, että esitetään vaihtoehtoja (Mauri Pekkarinen: Kerrottiin vaihtoehto!) mutta kerrotaan myöskin niiden vaihtoehtojen vaikutukset ja seuraukset avoimesti.

Perussuomalaiset haluavat Suomen eroavan eurosta, mutta eivät uskalla sanoa sitä rehellisesti suoraan suomen kielellä ääneen. Ette myöskään kerro, mitä vaikutuksia Suomelle, suomalaisille veronmaksajille, lapsiperheille, työntekijöille, eläkeläisille siitä seuraisi, jos Suomi eroaisi eurosta. Minä uskon demokratiaan, minä uskon siihen, että on hyvä käydä keskustelua erilaisista mielipiteistä, vaihtaa näkemyksiä. Se on politiikan ja demokratian suola ja pippuri, mutta siihen kuuluu myös se, että kerrotaan avoimesti ja rehellisesti, mihin omat vaihtoehdot johtavat.

Edustaja Soini, voi hyvin olla, ettei meidän tarvitse odottaa 30:tä vuotta nähdäksemme, kuka on oikeassa. Jos Soinin toivomalla tavalla Espanja romahtaa ja Eurooppa syöksyy isoon lamaan, taantumaan, tulee edustaja Soininkin vaihtoehto arvioitavaksi. Oletteko te varautunut tähän, edustaja Soini? Silloin Suomen kansa näkee, mitä vaihtoehtoa perussuomalaiset ovat todellisuudessa ajamassa. (Timo Soini: Pelottelua!)

Hallituksen linja on koko tämän kriisin hoidossa ollut hyvin turvallinen, ja minusta on vielä kerran hyvä todeta ääneen se, että Suomesta ei lähetetä euroakaan Espanjaan — ei euroakaan Espanjaan. Minusta tämä olisi myöskin reilua, edustaja Soini, teidän todeta ääneen, koska te tiedätte tämän. Me annamme takauksia, ja nekin vakuuksia vastaan, tai me annamme lainoja kriisirahaston kautta, ja nämä lainat ovat ensisijaisesti takaisin maksettavia.

Hallituksen linja on tiukka, mutta tuo linja on realistinen, eli Suomesta ei lähde Espanjaan euroakaan. Kriisirahasto hakee rahaa markkinoilta ja lainaa ne Espanjan valtiolle. Suomi antaa takauksia, saa niitä vastaan vakuudet, kuten nykyhallitus teki viime vuonna Kreikka-kakkospaketin yhteydessä — eli joko suora vakuus tai kriisirahaston lainat ensisijaisesti takaisin maksettavaksi, mikä on ollut jo pitkään muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston tapa ja yleinen käytäntö.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tässä keskustelussa, joka nyt käynnistyy, edustaja Soinilla riittäisi rohkeutta kertoa, mitä perussuomalainen vaihtoehto todellisuudessa tavallisille suomalaisille tarkoittaisi.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Soini on hyvä vetämään stand upia, ja täällä eduskunnassa siitä ei tarvitse edes maksaa. Minulle jäi ensimmäisestä puheenvuorosta mieleen se Hesburger-juttu ja se Titanic-juttu.

Mutta jos ihan vakavasti puhutaan, niin kuulimme hetki sitten pääministerin analyysin Euroopan tilanteen vakavuudesta myöskin suomalaisten kannalta. Ja vastuunkanto on sitä, että ongelmat yritetään parhaan mahdollisen kyvyn mukaan ratkaista. Kukaan ei voi tässä tilanteessa tietää täysin varmaksi, mitä tulee tapahtumaan huomenna tai Kreikan vaaleissa sunnuntaina tai sitä seuraavalla viikolla. Mutta meille ei ole vaihtoehto se, että me katsomossa odotamme ja katselemme, että mitä tässä nyt tapahtuu, vaan me haluamme tehdä suomalaisten eteen parhaamme. Te perussuomalaiset ette halua selvästikään edes yrittää, mutta te ette myöskään ole tänään kertoneet suomalaisille, mitä riskejä ja seurauksia teidän omilla vaihtoehdoillanne on.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten jättämä pitkä, yli kahdeksansivuinen, välikysymys oli kokoelma eurokriittisiä ajatuksia, osittain lähteettömiä spekulaatioita mutta myös vaikeita faktoja. Ja kun ne kaikki pistää sekaisin, ne saavat aikamoisen sopan aikaiseksi. Mutta yhden mukana siitä puuttui kaikki: mitä pitäisi nyt tehdä. Siitä ei löydy sanaakaan. Siinä näytetään eri maiden esimerkkejä eri ajanjaksoilta: Britanniaan viitataan, mutta ei siihen, että Britannia on tällä hetkellä lamassa. Tanskaan viitataan, mutta ei siihen, että Tanskassa pankkisektori on ongelmissa. Tällaisesta kokonaisuudesta ei ole opposition vaihtoehtolinjaksi, koska sitä vaihtoehtoa ei ole esitetty. Mutta tässä on vielä debatti aikaa. Odotan, mitä Timo Soinin johtaman puolueen mielestä pitäisi tehdä. Pankit pitäisi pelastaa, mutta hän tässä salissa sanoo sen jonkun muun tehtäväksi. En ole nähnyt lakialoitetta toiseen valuuttaan siirtymisestä, ja olisi mielenkiintoista kuulla, onko se vaihtoehto ja paljonko tiedän vaihtoehtonne teidän käyttämienne talousasiantuntijoiden (Puhemies koputtaa) mukaan maksaisi.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus se on vasta sopan keittänyt. Hallituksen on aika lopettaa tämä kärsimysnäytelmä. Kansaa on piinattu ja veronmaksajia rokotettu jo liikaa. Tukipaketteja velkamaille ja niitä rahoittaneille pankeille on nähty kolmen vuoden aikana lähes joka kuukausi. Hallitus on puheittensa mukaan ottanut niskalenkin markkinavoimista — se on ottanut niskalenkin markkinavoimista jo monta kertaa, ote vain on lipsunut. Markkinavoimat päinvastoin ovat selättäneet Suomen ja muut euromaat. Suomen lainat ja takuut Etelä-Eurooppaan vain kasvavat. Joko hallitus vihdoin toteaa, että tukipaketit eivät kerta kaikkiaan auta, vai jatkaako hallitus tuhon tiellä kohti liittovaltiota ja talousunionia, jossa velat sosialisoidaan ja sinä, suomalainen, maksat? Ajaako hallitus todella velkojen sosialisointia ja yhteisiä eurobondeja?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun te nyt veitte Suomen kuitenkin sitten euroon, mikä oli väärin, ja kun siellä ollaan, se on pyrittävä hoitamaan tuo euro niin, että me siitä ja siinä selviytyisimme — keskusta lähtee tästä. Mutta käytännössä tämä ajatus merkitsee sitä, että ei millä hinnalla tahansa voida hyväksyä niitä ratkaisuja, mitä euro tällä hetkellä tarvitsee. Ei voi olla oikein se, että nämä maat ja ne sijoittajat, jotka ovat tehneet suuria voittoja taannoin näissä velkamaissa, kantavat nyt suhteellisesti pienen vastuun ja meillä, meidän tapaisillamme, on suuri vastuu. Tätä me emme voi hyväksyä, emme liioin sitä, että euro pidetään millä hinnalla tahansa pystyssä, että siellä roikutetaan sellaisia maita, jotka eivät pysty eurossa elämään. Niille on tehtävä järkevä tie lähteä ulos ja pyrittävä varmistamaan euro niiden maiden yhteisvaluutaksi, jotka siinä pystyvät elämään. Keskusta on sitä mieltä, että näillä edellytyksillä eurossa voidaan elää, mutta kuten sanottu, ei millä hinnalla hyvänsä. Ellei näitä pelisääntöjä pystytä noudattamaan, (Puhemies koputtaa) sitten on paras antaa mennä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on aivan välttämätöntä, että nopeasti ryhdytään keräämään rahoitussektorilta veroa, jolla katetaan näitä riskejä, jotta voidaan tulevaisuudessa varautua tällaisiin tilanteisiin.

Minulle on nyt kyllä jäänyt epäselväksi tämän perussuomalaisten eurovälikysymyksen myötä, minkä ihmeen takia, kun europarlamentti käsitteli tätä rahoitusmarkkinaveroa, hyväksyi siitä kannanoton, Suomen perussuomalaisten edustaja Terho äänesti tällaista rahoitusmarkkinaveroa vastaan. Minusta se on aivan käsittämätöntä. Kun kerran yritetään suitsia markkinavoimia, yritetään ajaa kansalaisten etua, niin minkä ihmeen takia te vastustatte tällaista pörssiveroa?

Toinen asia, mitä ihmettelen, on se, miksi ette sano reilusti ja rehdisti: Suomi sitoutuu takaamaan Euroopan kansalaisten, niiden tavallisten ihmisten, takia tätä asiaa. Ei lähetetä rahaa, (Puhemies koputtaa) me emme ota velkaa lähettääksemme rahaa. Me sitoudumme takaamaan, ja sen riskeistä ei ole tietoa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin puheenvuorossa oli paljon todella hyvää ja tulevaisuuteen luotaavaa. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana ehkä sanoisin, että luottamus hyvä, kontrolli vielä parempi. Se, mitä pääministeri puhui tulevista päätöksistä koskien pankkisektorin valvontaa mutta myös jäsenvaltioiden budjettien valvontaa, on mielestäni tämän linjan mukaista. Sitä kautta se luottamuskin paremmin syntyy. Mutta sen lisäksi tarvitaan vielä sitten kasvua, nuorille työpaikkoja ja investointeja vihreään talouteen. Euroopan on noustava tästä suosta. Ymmärsin, että pääministeri on käynyt erittäin tärkeitä keskusteluja Euroopan tasolla näistä asioista, ja arvostaisin kovasti, että vielä tästä kuulisimme tänään jotain lisää, koska me tarvitsemme luottamusta, kontrollia, mutta me tarvitsemme myös näkymiä ulos tästä kierteestä, jossa kasvu ei ole kestävää eikä välillä kasvua ole riittävästi ollenkaan.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmat ministerit puhuivat siitä, että tilanne on veitsenterällä, ja se on aivan, aivan totta. Mutta samalla pääministeri Katainen halusi linjausta tulevaisuuteen. Viime päivinähän on keskusteltu hyvin paljon tästä niin sanotusta pankkiunionista, ja on mielenkiintoista pistää merkille, että pääministeri Cameron hyvin paljon suitsuttaa ja vaati, että euromaat pystyttäisivät sellaisen pankkiunionin. Mutta se, mikä on myöskin ollut keskustelussa esillä, on se, että annettaisiin EKP:lle vähän suurempi rooli tässä. Onko Suomen hallituksessa mietitty sitä, koska se olisi jossain mielessä vahvempi ja meillä on monta keskuspankkia, jotka ovat aika lähellä tätä pankkivalvontaa?

Sitten toinen kysymys tästä pankkien vahvistamisesta, mistä puhuin puheenvuorossani. Toisaalta aivan äskettäin (Puhemies koputtaa) tämä uusi European Systemic Risk Board julkaisi ensimmäisen raporttinsa, ja siinä, niin kuin valtiovarainministeri totesi, kiinnitettiin myöskin huomiota (Puhemies: Edustaja Thors, en minut!) varjopankkitoimintaan. Onko siitä kommentteja vähän enemmän?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, totesitte puheenvuorossanne moneen otteeseen, että euro ei toimi, koska se ei ole toimiva valuutta. Lisäksi totesitte, että Eurooppa on menettänyt kilpailukykynsä nimenomaan euron takia. (Timo Soini: Kyllä!) Edustaja Soini, millaisessa haavemaailmassa elitte 90-luvulla, kun Suomella oli oma valuuttansa ja markkansa mutta joutui devalvoimaan sen? Silloin, arvoisa edustaja Soini, tuhannet pienyrittäjät painoivat töitä niska limassa maksaen miljoonien edestä ylimääräisiä lainaeriä Suomen pankkisektorille, allekirjoittanut mukaan lukien. Kenen verovaroilla maksettiin 90-luvun kriisiä? Kannattaisi tutustua vähän lähihistorian tapahtumiin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä hallituksen kannalta on aika ikävä tapa toimia se, että kaikki EU-kriitikot yritetään leimata naurettaviksi tai vastuuttomiksi. En tiedä, nauratteko te samalla lailla kansantaloustieteen professori Vesa Kanniaiselle, joka puhuu eurouskonnosta: "Europoliitikot sivuuttavat taloudelliset tosiasiat ja käyttävät uskontunnustuksen kaltaisia puheenvuoroja. ’Näitä tunnustuksellisia puheenvuoroja esitetään samaan tapaan kuin mikä kuuluu pappien rooliin.’" Siitä me olemme saaneet tänään aika monta näyttöä. Edelleen hän jatkaa: "Europoliitikkojen puheenvuoroissa eivät ensisijaisiksi arvioiksi nouse taloudelliset lainalaisuudet, taloudelliset realiteetit." Ja tämä on se perusongelma. Teidän on aivan turha, niin kauan kuin ette pysty tekemään rehellistä tilannearviota nykytilanteesta, vaatia muilta vaihtoehtoja. Rehellisyys tässä tilanteessa on avainsana kaikkeen, ja te ette pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että euro kerta kaikkiaan romahtaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euro on rikkonut Euroopan. Katsokaa Espanjaan, katsokaa Kreikkaan: euro on rikkonut Euroopan. Tämä oli välikysymys hallitukselle, ja vielä kertaan täältä, mitä me kysyimme, ja te ette siis näihin vastanneet: Onko hallitus varautunut euron mahdolliseen hajoamiseen, ja jos kyllä, niin miten? Onko varautunut? Hyväksyykö hallitus yleiseurooppalaisen pankkituen ja pankkiunionin? Hyväksyykö vai eikö hyväksy? Onko Suomen rahapoliittinen vaihtoehto kartoitettu Ruotsin, Tanskan, Ison-Britannian ja Sveitsin mallin mukaisesti seuraten? Onko vai eikö ole?

Pääministeri Katainen, te olette kunnian mies. Te muistatte, miten me kävimme näitä asioita läpi huhti—toukokuussa 2011. Sanoin silloin, että Espanja romahtaa, kirjoitin sen silloin, ja se on se syy, miksi me emme ole samassa hallituksessa. Nyt on käynyt niin. En minä halua mitään pahaa Euroopalle; minä en vain usko, että tämä teidän mallinne toimii. (Puhemies koputtaa) Siitä tässä on kysymys.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt enemmästä kysymys kuin akuutista kriisistä. Me ylitämme Espanjan tukemisella uusia rajoja. Selvästi Etelä-Euroopan maiden etujen ja tavoitteiden mukaista on yhteinen velka. Saksa on tätä vastustanut, mutta Saksa voi taipua siihen, jos integraatiota syvennetään.

Monien asiantuntijoiden mukaan tässä on kaksi vaihtoehtoa: euron hajoaminen tai liittovaltiokehitys. Mielestämme Suomen ei tulisi olla mukana kummassakaan, siis ei Espanjan tukemisessa eikä liittovaltiokehityksessä.

Kaksi kysymystä, arvoisa pääministeri. Hyväksyttekö yhteisiä velkoja missään tilanteessa? Toinen kysymys: mitä mielestänne tapahtuu, jos Suomi ei ole tässä Espanja-päätöksessä mukana vaan annetaan se niiden hoidettavaksi, joiden etujen mukaista se lähinnä on, eli niiden maiden, joiden pankit ovat siinä osallisia?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelmahan tässä kriisissä on se, että se on valitettavasti pitkittynyt, ja sekin valitettavasti syö talouden kasvua ja aiheuttaa vaikeuksia. (Ben Zyskowicz: Se on jo nähty!) Ja ongelma on se, että lähestymistapa on ehkä liian reaktiivinen, ja nyt pitäisi miettiä aktiivisesti, millä tavalla tästä mennään eteenpäin. Ongelma on se, että on syntynyt väsymystä näitten toimijoitten osalta, mikä parhaiten näkyy Ranskan vaaleissa ja Ranskan nyt alkavissa toimenpiteissä. On erittäin tärkeätä Ranskan osalta, että pyritään ohjaamaan sitä maata siihen, että se pitää omasta vakaudestaan riittävän aikaisessa vaiheessa huolta. Valitettavaa on se, että tässä keskustelussa oppositiolla ei ole ollut mitään vaihtoehtoja, ja tämä maa tarvitsisi sitä keskustelua, aitoa keskustelua.

Tietysti yksi keskeinen kysymys on Kreikka. Kaksi apupakettia — ollaanko valmiita kolmanteen? Se on keskeinen kysymys ehkä viikon kahden kuluttua, ja toivon, että Suomi sanoo ehdottomasti "ei". Sopimuksista on pidettävä kiinni.

Espanja: Kun katsotaan niitä ehtoja, millä Suomi on mukana tässä, systemaattisesti pankit on pakko pitää pystyssä. Ne ehdot ovat niin tiukat, että sanokaa te, Soini, joka tunnette ne ehdot, mikä niissä on vikana, jos halutaan Eurooppaa pelastaa. (Puhemies koputtaa)

Kyproksella pitää valmistautua tulevaisuuteen, katsoa, jos saadaan muita, ja maitten pitää olla mukana pankkijärjestelmän vahvistamisessa. Muuten ei selvitä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne Euroopassa on hyvin vakava ja vaikea. On kuitenkin hyvin huojentavaa suomalaisena kuunnella pääministeriä ja valtiovarainministeriä. Hallituksen linjaukset ovat tässä suhteessa vastuullisia ja ne ovat oikeita. Toisinkin voisi nimittäin olla.

Täällä on puhuttu paljon mukanaolosta. Mielestäni edustaja Soini on hyvin, muistaakseni viikko sitten, kommentoinut julkisuudessa, että kun päätetään mukanaolosta, niin siinä yhteydessä on syytä arvioida tilanne, ja kun tehdään ratkaisu, niin sitten, jos mennään mukaan johonkin, ollaan mukana eikä lähdetä kesken kaiken pois. Tosin edustaja Soini tässä puhui Euroopan jalkapallon mestaruuskisoista ja Ukrainassa mukanaolosta. Tältä osin on ehkä hyvä, että edustaja Soini ei johda Suomen joukkuetta myöskään täällä valtiollisella tasolla, koska jos olemme mukana, niin olemme mukana, ja silloin on kannettava vastuu siitä mukanaolosta niillä ratkaisuilla, joita hallitus tässä yrittää yhteisesti nyt tehdä. Tältä osin toivon, että myös keskusta uuden johtonsa toimesta täällä vähän valottaisi meille sitä eroa, mikä teillä on tähän perussuomalaiseen linjaukseen, (Puhemies koputtaa) joka hakee eurosta eroa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisellä hallituskaudella valtiovarainministeri Katainen, nyt pääministeri Katainen, on kiertänyt lukuisissa Brysselin kokouksissa, hätäkokouksissa, viikonloppuisin. Aina on luvattu, että tulipalo saadaan sammutettua eli kriisi saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. On pitkä pitkä lista lupauksia siitä, että nyt se on viimeinen ja nyt se on viimeinen, mutta aina on tullut uusi paketti sen viimeisen jälkeen. Espanjan jälkeen puhutaan Kyproksesta, mahdollisesti Italiasta.

Nyt haluaisin palata siihen keskusteluun, jonka kävimme kaksi vuotta sitten tässä salissa, jolloin vakuutitte, että ei ole tämmöistä yhteisvastuuta, että kaikki valtiot kantavat itse vastuun omasta velastaan. Kuinka olette voinut niin monta kertaa toimia vastoin sitä, mitä silloin lupasitte kaksi vuotta sitten, (Puhemies koputtaa) kun sanoitte, että meillä ei ole tätä yhteisvastuuta?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Katainen viittasi omassa puheenvuorossaan Euroopan unionin tulevaisuuteen. Kun kuuntelin tässä SDP:n ja kokoomuksen puheenvuoroja, niin mielestäni siellä sisällä on kyllä eroja, miten suhtautua tulevaisuuteen. Kokoomuksella tuntuu tukipakettien tiellä olevan valmiutta edetä pitemmälle ja pitemmälle sulkematta pois moniakaan vaihtoehtoja, jatkoaskeleita. SDP:ssä ministeri Urpilainen pani rajoja, eurobondit ja pankkiunioni suljettiin pois.

Ehkä merkittävin puheenvuoro tässä suhteessa oli liittokansleri Merkelin puheenvuoro, jossa hän viittasi finanssiunioniin ja poliittiseen unioniin, jotka tarkoittaisivat kulkemista liittovaltiotiellä, josta edustaja Pekkarinen omassa puheenvuorossaan puhui. Tarvitaan kansanäänestys, mikäli liittovaltiokehitys nyt tehtävien päätösten seurauksena ikään kuin menee eteenpäin, ikään kuin vaivihkaa etenee näitten kriisiratkaisujen seurauksena.

Minä kysyn: onko Kataisen hallitus (Puhemies koputtaa) valmis kansanäänestykseen, mikäli tämä kehitys näyttää näin jatkuvan, toisin kuin aikoinaan Lipposen ja Niinistön hallitus teki?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pörssiveroa vastustava pörssisuomalaisten eduskuntaryhmä on pitänyt paljon meteliä eurokriisistä. Kun minä olen kuunnellut näitä perussuomalaisten puheita, mieleeni hiipii ajatus, että ryhmä saa jotain kummallista tyydytystä siitä, että aina jokin Euroopan valtio ja sen kansalaiset ajautuvat kriisiin. Aina kun tulee tietoa jostain Euroopan ongelmista, niin ei hetkeäkään, kun ilmestyy puhujapönttöön, kahvipöytään tai tv-ruutuun joku muikeaa hymyä virnuileva ja itseensä hyvin tyytyväinen perussuomalainen poliitikko: "mitäs me sanottiin", "nytpäs näette", muutama vitsi vielä päälle ja letkut irti -vaatimus. Minä en kyllä kehtaa iloita muiden ongelmista ja irvailla ja heittää huulta muiden kansojen ongelmille. Päinvastoin olen kauhistunut Euroopan tilanteesta ja näiden miljoonien ihmisten ongelmista ja toivon, että yhdessä teemme kaikkemme, että tämä tulipalo saadaan sammumaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pidin perussuomalaisen puolueen tekemästä välikysymyksestä paitsi siksi, että on toki verrattoman tärkeätä, että eduskunta saa jälleen tilaisuuden puida Euroopan kriisin tilannetta, myös siksi, että mielestäni tässä pitkässä kysymyksessä on paljon hyvin kiinnostavia, osittain jopa teräviä ja ansiokkaita analyysin elementtejä.

Moni kollega on täällä tivannut perussuomalaisilta vaihtoehtoa. Itse kyllä olin kuulevinani edustaja Soinin puheenvuorossa vaihtoehdon, kun hän puhui Islannin mallista ja tarjosi sitä. Puheenvuorossa jäi kyllä epäselväksi, mihin hän sitä tarjosi: tarjosiko hän sitä Espanjan tilanteeseen vai Kreikan tilanteeseen vai kenties kaikkiin? Mutta kysyisin ehkä sekä pääministeriltä että valtiovarainministeriltä: Miten te arvioitte tätä Islannin toteuttamaa mallia ja toimintatapaa? Soveltuisiko se joihinkin näistä Euroopan kriisimaista? Jos soveltuisi, niin minkälaisia seurauksia siitä olisi? Miten vastaatte tähän edustaja Soinin esittämään ajatukseen?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner sanoi, että olen aina luvannut, ettei tule toista. Luulenpa, etten ole koskaan luvannut, ettei tule toista. Sitten toinen, että olen luvannut, ettei ole yhteisvastuullisia velkoja, ja nyt on. Edustaja Ruohonen-Lerner, ei ole yhteisvastuullisia velkoja. Jokainen maa, joka on saanut joko kahdenvälistä tai sitten näistä rahoista annettua velkaa, on itse vastuussa siitä. Eli minä toivoisin, hyvät edustajakollegat, että ei edes, vaikka tämä on herkullinen poliittisesti, käytettäisi sitä pientä tilaisuutta, mikä tekee varkaan, (Välihuutoja) hieman muuntelemalla totuutta ikään kuin saadakseen itselleen poliittista etua. Ruohonen-Lerner, te jäitte nyt kiinni tämmöisestä, mutta te ette varmaan toista kertaa enää siihen sorru. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä, tervetuloa puheenjohtajakerhoon. Teillä oli erittäin hyvät kysymykset näistä yhteisistä lainoista. Suomi on sanonut moneen kertaan, että tämmöisessä joint and several guaranteessa eli siinä, että viime kädessä yksi maa olisi koko euroalueen lainoista vastuussa, ei ole mitään järkeä. Samoin me koemme, että on hyvä pitää markkinapaine. Toiset eivät tykkää markkinavoimista, mutta markkinapaine on ihan hyvä pitää valtion bondimarkkinoilla, koska se kannustaa valtioita toimimaan fiksulla tavalla.

Mitä tulee siihen, että jos Suomi ei olisi mukana: No, jokainen voi miettiä, että jos Suomi euromaana sanoisi, että me emme ole mukana, silloinhan meidän pitää tietysti sanoa, että toivomme, ettei kukaan muukaan euroalueelta ole mukana tai että euroalue ei käytä kriisirahastojaan. Eihän voi sanoa niin, että me haluamme itsellemme erivapauden mutta toivottavasti te muut hoidatte homman. Eihän niin voi sanoa, vaan euroalue on yhtenäisyys, ja se toimii yhdessä.

Edustaja Soini, minä uskon ihan vilpittömästi siihen, että te ette halua Euroopalle pahaa. Siihen on ihan helppo uskoa. Mutta meidän eromme on siinä, että me haluamme yrittää estää euron kaatumisen ja yritämme ylläpitää ja päästä takaisin vakauteen. Te sanoitte, että te ette halua edes yrittää vaan että kertarysäyksellä. (Timo Soini: Onko näin?) Minä luotan, edustaja Soini, siihen, että te olette selkärankainen mies ja te pystytte sanomaan tämän teidän vaihtoehtonne seuraukset myös. Eikö vain? Jos euro kaatuu, moni työmies ja -nainen menettää työpaikan, Suomi velkaantuu, ja se tarkoittaa leikkauslistoja. Minä toivoisin, että tämän debatin aikana sanoisitte nämä asiat ääneen, jos näin ajattelette. Jos te olette sitä mieltä, että ei tapahdu mitään, aurinko paistaa ja krookukset kukkivat, niin sanokaa sekin.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän tulevaisuuskeskusteluun: Suuret kiitokset edustajille, että lähditte tähän mukaan. Toivoisin, että jatketaan tätä vielä. Nämä "fiskaaliunioni", "poliittinen unioni", "liittovaltio" ovat semmoisia otsikoita, joita jokainen voi käsitellä ihan miten hyvänsä, mutta minä uskoisin, että edustajat haluavat keskustella enemmän sisällöstä. Eli toivoisin kuulevani ajatuksia siitä, minkälaista EU:n tulevaisuutta aidosti rakennetaan.

Tämä "fiskaaliunioni" on monelle kirosana. Minä koen, että meillä on jo fiskaaliunioni. Meillä on tiukemmat säännöt euroalueella, meillä on fiscal compact eli tämmöinen taloussopimus, jossa on muitakin kuin euromaita, meillä on kilpailukyvyn suhteen tehty parannuksia, eli meillä käytännössä on tämmöisen talousunionin kaikki muut piirteet paitsi yhteiset lainat. Eli ei sitä kannata nyt lähteä otsikkotasolla ampumaan alas, mutta minä toivoisin, että kertokaa sitä sisältöä, koska se on nyt se tärkein asia.

Toinen on sitten tämä pankkiunioni. Mitä se pankkiunioni tarkoittaa? Se voisi tarkoittaa esimerkiksi tiukempaa valvontaa suurien eurooppalaisten pankkien yli. Onko se paha vai hyvä asia? Hallitus miettii omalta taholtaan näitä asioita. Meillä ei ole vielä yksiselitteisiä linjauksia, mutta me nyt lähtökohtaisesti olemme uteliaita ja kiinnostuneita tietämään, mitä se tarkoittaisi, jos meillä olisi tiukempi eurooppalainen valvonta suurien pankkien kohdalla. Toinen asia: voisiko olla tämän valvojan yhteydessä vaikka tämmöinen rahasto, (Puhemies koputtaa) jonka pankit itse maksavat, josta maksetaan viulut, jos joku suuri pankki kaatuu? Onko tämä lähtökohtaisesti jotenkin paha asia? Meillä ei ole tähän vielä kantaa. Me mietimme näitä asioita. Mutta tämä on sitä, mitä se pankkiunioni voisi olla. Eli ei jätetä sitä niitten harteille, jotka ajavat jotakin muuta politiikkaa. Otetaan aloite omiin käsiin ja luodaan Euroopalle uutta suuntaa, meidän näkökulmastamme tervettä suuntaa. Me saamme kyllä tämmöisille ajatuksille kavereita Euroopasta. (Puhemies koputtaa)

Mitä tulee sitten, puheenjohtaja — ihan lyhyesti — poliittiseen unioniin: No, hallituksen kanta pitkään on ollut, edellisenkin hallituksen kanta oli pitkään se, että me kannatamme vahvoja instituutioita. Perussuomalainen puolue tässä on eri mieltä, ja ihan meillä on erilainen näkemys, no hard feelings. Eli vahvat instituutiot, esimerkiksi se, että komissio katsoo erittäin tarkkaan jäsenvaltioitten talouspolitiikkaa, ettei tämän kaltaisia ongelmia pääse enää syntymään, sitä se poliittinen unioni on. Mutta toivoisin, (Puhemies koputtaa) että tämä tulevaisuuskeskustelu tässä vielä viriäisi.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi puhui täällä europoliitikoista ja europoliitikkojen uskontunnustuksista. Minun täytyy todeta, että minä olen suomalainen poliitikko. Mutta samaan aikaan, kun ajan suomalaisten veronmaksajien ja Suomen etua, koen kyllä vastuuta myöskin koko Euroopan taloudesta. Koska me kaikki tiedämme, että Suomi on viennistä riippuvainen maa, meidän keskeinen markkina-alueemme on Eurooppa, niin silloin meidän on hyvin tärkeää huolehtia siitä, että Euroopan talous voi hyvin ja Euroopassa on vakaus. Se on suomalaisen työntekijän, lapsiperheen, eläkeläisen etu. Sen takia käytän niin paljon aikaa tämän eurokriisin ratkomiseen ja hoitamiseen.

Edustaja Brax puhui mielestäni erittäin hyvin kasvusta ja työllisyydestä. Suomen malli on mielestäni oivallinen esimerkki juuri siitä, miten samaan aikaan voimme sopeuttaa taloutta, eli taittaa velkaantumista, mutta huolehtia myöskin kasvupanostuksista ja työllisyydestä. Tätä Suomen mallia mielestäni meidän tulee viedä myöskin muualle Eurooppaan. Koska me näemme, että esimerkiksi nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä Etelä-Euroopassa täysin käsittämättömällä tasolla — Espanjassa, Kreikassa yli 50 prosenttia, Italiassa yli 30 prosenttia, Portugalissa yli 35 prosenttia — on selvä asia, että pelkästään säästämällä, pelkästään veroja korottamalla me emme näitä talouksia saa nousemaan, vaan tarvitaan myöskin investointeja, rakenteellisia uudistuksia, joilla luodaan edellytyksiä kasvulle. Mielestäni tässä keskustelussa Suomen pitää myöskin olla aktiivinen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä tätä, kun oikealta ja vasemmalta aina sanotaan, että perussuomalaiset eivät ymmärrä, me muut ymmärrämme. Minkälainen maailmankuva se on? Onko perussuomalainen jotenkin huonompi ihminen kansanedustajana tai kannattajana? Ei varmaankaan ole. Tämä tuntuu minusta aivan käsittämättömältä. Sitten sanotaan, että faktat ovat väärin. Mikä siinä välikysymyksessä on se fakta, joka siinä on väärin? Viimeksi kun täällä oli tukipaketteja, IMF:llä oli selkeä rooli — pääministeri Katainen, puhuimme siitä — nyt IMF:llä on hyvin pieni rooli. Mitä se merkitsee, kun IMF:llä on pieni rooli? Ei USA:ta, ei Japania, ei Kiinaa. Olitte Lofooteilla, näytti mukavalta, krookukset kukkivat. Ja sitten Tanska, Ruotsi, Islanti, Norja — pistittekö lakin kiertämään, montako lanttia tuli — eivät ole mukana. Ja sitten (Puhemies koputtaa) Iso-Britannia — oliko se edustaja Thors — tietenkin Cameron kannattaa, että EU hoitaa itse, (Puhemies koputtaa) koska Iso-Britannia ei maksa mitään.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, keskusta ei — kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut — ehdoin tahdoin pyri irti eurosta, mutta tämä juttu pitää saada korjattua. Niitä toimia, mitä tässä tarvitaan, esittelin keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Kertaan vielä ydinkysymyksistä oikeastaan kolme.

Ensimmäinen liittyy Espanjaan. Oletteko valmiita, että se Espanjan pankkien rahoitus muutetaan niin, että niiden maiden, jotka ovat sen ongelman aiheuttaneet, pankit ja viime kädessä hallitukset kantavat sen mittaisen vastuun, mikä niille kuuluu, eikä tasaisesti yhteisvastuullisesti niin kuin nyt on malli?

Toinen kysymys: Oletteko valmiita siihen, että rakennetaan tie niille maille, jotka eivät kerta kaikkiaan eurossa selviä, joiden eurossa jatkaminen tuottaa uusia satoja ja satoja miljardeja euroja meidän muiden maksettavaksi? Oletteko valmiita siihen, että nämä pannaan ulos, mistä jo vihjasi tänään Schäuble? Saksan valtiovarainministeri Schäublella oli selvä vihjaus tästä. (Puhemies koputtaa)

Ja kolmas kysymys: Hyväksyttekö ajatuksen, että mikäli mennään perussopimuksen muuttamista merkitseville liittovaltioteille, (Puhemies koputtaa) niin Suomen kansa saa kansanäänestyksen, joka kertoo, mitä mieltä kansa asiasta on?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talous on todellakin, kuten IMF on todennut, yksi parhaiten hoidetuista, ja tästä me haluamme pitää kiinni. Kuten pääministeri Katainen sanoi, hallitus haluaa estää totaalikriisin, ettei Suomi joudu siihen tilanteeseen, että me joudumme heikentämään hyvinvointiamme. Tämä on se kaikkein tärkein asia.

Ja nyt, kun tässä on kuunnellut edustaja Soinin puheenvuoroa, lainaan tästä, suora sitaatti: "Hallituksessa ei ole ketään, jolla olisi rohkeutta pysäyttää tämä hulluus." Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Miten tämä kriisi pysäytetään? Jos siihen olisi resepti, se olisi tehty tämän kahden vuoden aikana. Ja mitä se pysäyttäminen teidän mielestänne tarkoittaa, ja mitä se maksaa suomalaisille? Tämä on siis sitä samaa toistoa, mitä tässä on kahden vuoden ajan teiltä kuullut, mutta ei minkäänlaisia ratkaisuja tähän ongelmaan.

Sen sijaan haluan tässä yhteydessä kyllä onnitella ja kiittää pääministeri Kataista siitä, (Puhemies koputtaa) että te saitte eilen tämän arvokkaan mitalin siellä Berliinissä, ja sehän on sellaisista ansioista, että Suomea on johdettu sosiaalisesti kestävän markkinatalouden kehittämiseksi, ja kannustan edelleen tällä tiellä viemään Suomea eteenpäin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen ollut Veikko Vennamon kanssa yhtä aikaa täällä eduskunnassa, niin kuunnellessani Timo Soinia tuli mieleen, että näissä puheenvuoroissa eilen ja tänään alkoi kyllä olla enemmän vaikutteita Fidel Castrosta — pituudessakin. Mutta vakavasti puheen ollen, edustaja Soini, ilman tätä välikysymystä eduskunta käsittelisi eduskunnan valmistelun pohjalta Euroopan vakausmekanismia, lakia, jota pitää käsitellä. Koko ajan olisimme voineet nyt käydä läpi, miten Euroopan vakautta voitaisiin edistää.

Te puhutte vuoden takaisista lehtilausunnoistanne. Te ette ollut varmaan kesäkuussa 2010 lähelläkään tätä eduskuntaa. Silloin täällä hyvin tarkkaan käytiin läpi nimenomaan Espanjaan liittyviä riskejä ja muun muassa sitä, miten sokea usko markkinoiden kykyyn luo riskejä ja ne kostautuvat vakavalla tavalla. Sosialidemokraatit silloin muun muassa Kreikka-ratkaisun yhteydestä lähtien hakivat pankkien ja rahalaitosten selkeämpää ja oikeudenmukaisempaa vastuunkantoa. "Kun vastuun määrä on suurempi (Puhemies koputtaa) kuin yksikään toinen meno- tai vastuuerä Suomen historiassa, on kyllä syytä perin pohjin miettiä, miten me parhaiten vältämme tappion vaaran." Toivon, että lainaatte myöskin näitä kahden vuoden takaisia asiakirjoja.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei auttanut ensimmäinen tukipaketti, ei auttanut toinenkaan tukipaketti, eikä tule auttamaan tämä Espanjan pankeille annettava jättimäinen luototuslaina.

"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." Tämä oli lainaus Einsteinilta, aikamme kuuluisa fyysikko. Onko todellakin näin, että hallitus on viemässä meitä kohti täydellistä pankkiunionia, yhteistä velanottoa? Onko tämä todellakin hallituksen linja? Tähänkö sitä ollaan menossa? Ei muuta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tänne kesällä ollaan tulossa istumaan joka tapauksessa, voisiko hallitus ajatella, että antaisi selonteon Eurooppa-politiikasta ja EU:n tulevaisuudesta? Voitaisiin keskustella samalla siitäkin, kun Eurooppa on isojen kysymysten äärellä.

Mutta, arvoisa puhemies, Espanja: Kun te, ministeri Urpilainen, sanotte pontevasti, että Suomesta ei lähde euroakaan Espanjaan, niin eikö se ole aika yläkanttiin sanottu? Niin yläkanttiin, että saattaa pallo osua ylärimaan. Vai onko tämä mielestänne täysin riskitön operaatio? Onko todella niin, että riskiä tässä ei ole?

Tai pääministeri Katainen, noin viikko sitten te olette sanonut, että Eurooppa ei tarvitse tukipakettia. Viikonloppuna totesitte, että Euroopan tukeminen on perusteltua. Tilanne muuttuu aika kovaa vauhtia. Onko tämä tilanne varmasti teillä hallinnassa? 100 miljardia lähtee nyt, oletteko varmoja, että se riittää? Piikin piti olla kiinni, mutta nyt avataan oikein jättipiikki, kun lähdetään isoja maita tukemaan. Espanjalaisten pankkien pelastaminen kuuluu niitten omistajille ja sijoittajille, ei pienelle Suomelle.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tulevaisuudesta emme voi varmuudella tietää, mutta nykyisyyden me tunnemme. Vuonna 2008 valtiontalous oli 2 miljardia ylijäämäinen, sitten Lehman Brothers meni nurin, ja seuraavana vuonna valtiontalous oli 8 miljardia alijäämäinen, jota se on ollut viimeiset neljä vuotta. Se on 32 miljardia. Siis 8 miljardia on neljä kertaa suomalainen työttömyysturva.

Edustaja Jääskeläinen, kun te olitte huolissanne siitä, että jos nyt nämä takuut annetaan Espanjalle ja pidetään eurooppalainen pankkijärjestelmä pystyssä, niin uskotteko te oikeasti, että suomalaista työttömyysturvajärjestelmää ei jouduta leikkaamaan yhtään, jos koko eurooppalainen pankkijärjestelmä ajautuu kriisiin ja menee nurin? Tästähän tässä on kysymys. Me joudumme miettimään, mitkä ovat ne riskit, jos me pidämme Eurooppaa pystyssä tai jos me päästämme sen kaatumaan. Se on aivan varma, että suomalaiset työmiehet maksavat siitä enemmän kuin nyt.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilaiselle: Kyllä vastuuta ja huolta voi kantaa sekin, joka on teidän kanssanne eri mieltä Eurooppa-politiikasta ja eurokriisin hoidosta, niin kuin minä olen. Mutta tuossa aloituspuheenvuorossa te puhuitte vähän valtiovarainministerinä, osin lääkärinä, osin pankkiirina, mutta yhden lauseen te olette muotoillut ilmeisen huolellisesti. Te sanotte: "Esillä olleet vaihtoehdot eurobondeiksi eivät kuitenkaan ole toteuttamiskelpoisia käsillä olevan velkakriisin ratkaisemiseksi." Siis esillä olleet vaihtoehdot. Oletteko te valmis hyväksymään jotkut toisentyyppiset eurobondit? Nimittäin nämä yhteisvastuut johtavat yhteiseen talouskuriin, ja yhteinen talouskoordinaatio johtaa siihen, että meille tulee yhteinen eläke-, sosiaali-, työmarkkina- ja veropolitiikka. Se kyllä tarkoittaa kiistatta liittovaltiota.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri on monta kertaa muistuttanut siitä, että emme me tieten tahtoen tee vääriä ratkaisuja, että kyllä me pyrimme sen tilanteen mukaan ja sen viisauden mukaan, mitä kulloinkin on käytettävissä, tekemään oikeita ratkaisuja. Tähän on pakko luottaa, ja me kaikki tiedämme, että näin toimitaan.

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen on viime päivinä muistuttanut historian todistaneen, ettei mikään maa voi selvitä velasta, joka on yli 100 prosenttia bkt:sta, jotenka, jos tähän on uskominen, ratkaisuna on, että näitä velkoja sitten pitää leikata. Hän sanoi toissa päivänä, tämä Vesa Puttonen, sanatarkka lainaus: "Rahatappiosta selviää rahalla. Nyt ollaan kuitenkin menettämässä koko Euroopan tulevaisuus." (Puhemies koputtaa) Mitä pääministeri ja valtiovarainministeri sanovat tähän?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kaikkoselle muistuttaisin, että vielä tovi sitten eräs keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen sanoi, että Kreikka ykkönen on hyvä bisnes, niin että tällä lailla on joskus arvioitu näitä.

Mutta kyllä minä katselin tätä keskustan uutta linjaa, (Timo Soini: Ei ole uusi!) ja täytyy sanoa, että se hyvin paljon poikkeaa edellisen keskustan, pääministeri Mari Kiviniemen ja silloisen ministeri Mauri Pekkarisen, linjasta, ja mietinkin, mitähän mahtavat cityliberaalit keskustalaiset nyt tänään sanoa. Esimerkiksi tunnustettu talousasiantuntija Olli Rehn varmasti surullista päivää viettää, kun katsoo nyt televisiosta tätä uutta keskustan linjaa, tätä Sipilän—Soinin linjaa. Tämä nyt vaan on hämmennyttävää, kerrassaan hämmennyttävää, että tämä Sipilän—Soinin uusi linja käytännössä tarkoittaa aivan samaa ratkaisua. Te sanoitte, edustaja Pekkarinen, että te ette ehdoin tahdoin halua pois eurosta, mutta käytännössä tämä vaihtoehdoton politiikka, mitä teillä tässä on, johtaa siihen markka takaisin -linjaan. Minä olisin toivonut, että näin vakavan asian ollessa kyseessä (Puhemies koputtaa) olisi suhtauduttu myös siten, että näitä oppositiolta tulleita avauksia perusteltaisiin paremmin ja käytäisiin läpi myös niiden kustannusvaikutukset.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahdelle johtavalle ministerille pari kysymystä. Ensimmäinen kuuluu näin: kun ministeri sanoi, että pankkien osakkeiden saantia on harkittu velkojen vakuudeksi, niin mistä te saatte näitä pankkien osakkeita? Olen ihan varma siitä, että kun tämä tulee esille, niin ensinnäkin hallitus, toimitusjohtaja ja yhtiökokouksen osakkeenomistajat vastustavat tämmöistä suunnattua osakeantia. Toiseksi, jos se tehdään, on kahdenlaisia osakkeita yleensä: A-osakkeita, joilla on äänioikeutta enemmän kuin niin sanotuilla B-osakkeilla. Jos te saatte jonkun osakkeen, niin se on hyvin mitätön äänimäärä siinä.

Toinen kysymys: mistä te saatte tarvittavat vakuudet? Minä uskon, että esimerkiksi Espanjan lainat ja muut on kiinnitetty viimeistä mökkiä myöten. Lukaisin muistaakseni Taloussanomista eilispäivänä, että Euroopan keskuspankin, EKP:n, tuki Espanjalle viime syksystä tähän aamuun on 300 miljardia euroa. Olen ihan varma siitä, (Puhemies koputtaa) että EKP on saanut vakuudet.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo eurokriisin kierre näyttää aika lailla päättymättömältä. Nytkin 100 miljardin euron lupaus Espanjan pankkijärjestelmän vakauttamiseksi piti ymmärtääkseni noita markkinoita rauhallisina vajaan puoli päivää. Eli näyttää siltä, että nykytavoin kaiken kaikkiaan tilanne ei vakaudu, ja siksi näiden vastuitten ja riskien kasvattamista on aika vaikea hyväksyä.

Kun nyt joka tapauksessa pankit ja valtiot ovat aika kiinteästi sidoksissa toisiinsa tämän pankkikriisin hoidossa, niin Financial Timesilla näyttää olevan selvä ohje europäättäjille. Lehti toteaa, että Espanjan tilanne on vielä hallittavissa mutta kriisin lopullinen ratkaisu vaatii pankkikriisin ja valtioitten velkaongelman välisen yhteyden katkaisemista. Täälläkin tästä on jo osittain puhuttu. Arvoisa pääministeri, näettekö, että tämä on tehtävissä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen linja on siis se, että näihin tukipaketteihin ollaan valmiita Suomen edun vuoksi, jotta varjelisimme Suomen taloutta, työllisyyttä, verotuloja pahemmilta takaiskuilta.

Perussuomalaisten linjan ymmärrän, he vastustavat kaikkia näitä ratkaisuja. Mutta keskustan linjaa en nyt oikein ymmärrä. Te olette sanoneet, että joo, että kun pieniä valtioita oli kaatumassa ja siitä olisi tullut meille ongelmia, niin se ongelma piti padota. Mutta nyt kun Espanja, suuri valtio, tai sen pankit ovat kaatumassa ja siitä olisi tulossa meille ongelmia — vai kiellättekö, että ei olisi tulossa — niin siihen patoamiseen ei sitten enää pidäkään lähteä mukaan.

Puheenjohtaja Sipilä, onnittelen teitä valintanne johdosta, mutta haastan teidät nyt kertomaan, mikä logiikka on tässä keskustan uudessa linjassa: eli kun Suomea uhkaa taloudellinen paha taantuma pienten maiden kaatumisen kautta, niin se pitää estää, mutta kun Suomea uhkaa paha taantuma suurten maiden kaatumisen kautta, niin sitä ei pidä edes pyrkiä estämään.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri täällä kysyi, mitä maksaa suomalaisille, jos Espanja kaatuu tai jos Kreikka kaatuu. Jos tällä kaatumisella tarkoitetaan eroa eurosta, niin kysymys oikeasti kuuluisi esittää niin, että mitä se suomalaisille maksaa, kun Espanja kaatuu tai kun Kreikka kaatuu. Ja näillä hallituksen toimilla se maksaa enemmän.

Valtiovarainministeri, te sanoitte puheessanne näin, puhutte tämän tuen vastikkeellisuudesta: "Tämän mukaisesti hallituksen tavoitteena on, että tukea antavan tahon onkin saatava esimerkiksi pankin osakkeita vastineeksi pääomaan annettavalle lisäykselle." Kuka on tämä taho, joka saa mahdollisesti näitä pankkiosakkeita vastikkeeksi? Ja saako Suomi vakuuksia?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella tärkeätä, että jos tukea annetaan, niin sen tukea saavan kohdalla tämä vastikkeellisuus käytännössä toteutetaan. Tämä kysymys, joka tässä tuli esille, on varmaan niitä, jotka tässä pitää pyrkiä ratkaisemaan.

Suomen 90-luvun pankkikriisissä tärkeänä opetuksena oli, että velkaantuminen pitää pyrkiä lopettamaan niin nopeasti kuin se on käytännössä mahdollista. Tärkeätä on myös se, mitä tässä hallituksen vastauksessa myös tuotiin esille, että terveet pankit saavat jatkaa, heikot pankit pitää panna roskapankeiksi ja sitten näille terveille pankeille rakennetaan se uusi elinkeinopolitiikka. Tämähän on se Euroopan ydinkysymys: se, minkälaista elinkeinopolitiikkaa 500 miljoonan asukkaan EU-alue tulee globaalilla 8 miljardin ihmisen maapallolla harjoittamaan. Ja minkälainen rooli siinä on Suomella? Ja mistä tulee sitten tämä kasvu, jotta nämä velat voidaan maksaa? (Puhemies koputtaa)

Tässä mielessä työ ja työnteko on vastaus tähän pankkikriisiin ja Suomen malli, jossa finanssitavaratalot eli finanssivalvonta on myös mukana ja myös vakuutusyhtiöt eikä pelkästään pankkisektori (Puhemies koputtaa) näissä finanssitavarataloissa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on vakava, niin kuin on korostettu. Se oli vakava jo yli kaksi vuotta sitten, ainakin minulle ja monelle muulle. Tämän kahden vuoden aikana on tehty paljon palomuureja, on kapseloitu, on yritetty luoda turvajärjestelmiä. Silloin tämä tilanne tuli yhtäkkiä, siihen ei osattu varautua.

Arvoisa pääministeri, nyt te olette menossa huippukokoukseen, tilanne on toinen. Olemme tilanteessa, jossa joudumme suuren maan auttamisoperaatioon. Mitkä ovat ne meidän neuvomme? Toistan, ministeri Pekkarinen totesi: (Eduskunnasta: Entinen ministeri!) onko oikein, että pieni Suomi tämän kaltaisessa tilanteessa (Ben Zyskowicz: Tuleva ministeri!) — tuleva ministeri — joutuu samalla osuudella osallistumaan, ja jos näin on, niin eikö ole oikein, että kerrotte siellä, että kyllä tässä vaiheessa pitää kysyä Suomen kansalta, (Puhemies koputtaa) onko se valmis etenemään liittovaltion suuntaan? Siis onko oikein, että Suomi tässä uudessa tilanteessa joutuu entistä laajemmalla vastuulla osallistumaan suuren maan auttamiseen?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ajatellaanpas nyt hetki, missä seurassa me olemme. Me olemme pohjoismainen demokratia, hyvinvointivaltio Tanskan, Islannin, Ruotsin ja Norjan tavoin. Se on meidän luonnollinen viiteryhmä. Mutta nyt me sammallamme Kreikan, Espanjan, Irlannin ja Portugalin kanssa. Katsokaa nyt tätä!

Ja sitten kun monasti sanotaan perussuomalaisista. Puhunko minä jotenkin epäselvästi, kun kansa ymmärtää mutta kokoomuslainen ei ymmärrä? Mistä se joutuu? Tai sitten, että sosialidemokraatti ei ymmärrä. Mistä se johtuu?

Ei ole siitä kysymys, että minä haluaisin pahaa. On vain kysymys siitä, että minä en usko tähän eurooppalaiseen projektiin, jonka tilitkin ovat tarkastamatta — ja hyväksymättä, ennen kaikkea — 17 vuoden ajalta, (Puhemies koputtaa) ja sellaiselle systeemille te lisää valtaa annatte. Tässä on kysymys pankkien tukemisesta.

Ja suomalaiselle yksi viesti, mikä tästä pitää muistaa sanoa, on, (Puhemies koputtaa) että ei ole se 1,9 miljardia, pääministeri Katainen, vaan ikävä kyllä se on se, että sinä maksat.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Keskustan puolelta tuli kysymys tästä kansanäänestyksestä. Ensinnäkin pitäisi määritellä, mikä on liittovaltio, milloin olemme liittovaltiossa. Jos vaikka ajatellaan, että valtion verotus siirretään (Välihuutoja) — jos saisin vastata kuitenkin — että jos valtion verotus siirrettäisiin pois Suomesta, vaikkapa Brysseliin, niin minä en varmaan semmoisessa hallituksessa ole, joka semmoista esitystä tekisi. Mutta jos joku muu on semmoisessa hallituksessa, niin sitten varmaan voisi kansanäänestyksen tehdäkin. Tai sitten jos koko budjettivalta opintotukineen ja kansaneläkkeineen siirrettäisiin Suomesta Brysseliin, niin minä vaatisin kyllä ehdottomasti kansanäänestystä, mutta enpä usko, että semmoista tehdään. Eli tämä liittovaltion määrittelykysymys on nyt ihan se olennaisin, ennen kuin pystytään tämmöiseen asiaan ottamaan kantaa.

Sitten edustaja Korhonen kysyi, että kun Financial Times on esittänyt tämän pankkien ja valtioiden välisen yhteyden katkaisemista, niin se on minusta pohtimisen arvoinen asia. Minä olen yrittänyt tässä nyt pariin otteeseen heitellä syötteitä, että edustajat rupeaisivat tästä keskustelemaan, mutta täällä ovat itse asiassa molemmat oppositiopuolueet ampuneet tämän jo suoralta kädeltä alas, että ei tarvita mitään pankkien valvontaa eikä pankkien maksamaa vakausrahastoa, koska sehän se pankkiunioni nimenomaan on. Jos seuraa yhtään eurooppalaista keskustelua pankkiunionista, niin silloinhan puhutaan nimenomaan tästä ylikansallisesta valvonnasta ja sitten ehkä uudesta resolution fundista eli tämmöisestä kriisirahastosta, jonka pankit itse maksavat, esimerkiksi. Sitten on olemassa talletussuojarahastojen harmonisointi, joka on jo huomattavasti vaikeampi asia, enkä tiedä, onko siinä mitään järkeä.

Minusta tätä kannattaa nimenomaan pohtia, koska jos iso pankki kaatuu, niin parempi olisi, että se ei kaadu valtion päälle tai valtioiden päälle. Minun pitää itsekin pohtia tätä asiaa vielä pidempään, mutta tätä sietää kyllä meidän suomalaisten pohtia, jos me löytäisimme tästä semmoisen mallin, mitä viedä eteenpäin.

Jos Espanja kaatuu, niin mitä se maksaa Suomelle? Sanottiin, että hallituksen lääkkeillä se maksaa enemmän, mutta tässä on juuri se ero, että me yritämme estää sen kaatumisen, ja perussuomalainen puolue on sitä mieltä, että sitä ei edes kannata yrittää estää, vaan antaa vaan kaatua. Tämähän on juuri se ero. Jos se nyt kaatuisi, niin ei sitä miljardimäärää kukaan osaa sanoa tietenkään, mutta jotakin esimakua voi ajatella siitä, että kun tämä Lehman Brothers, amerikkalainen pankki, kaatui, niin kuten valtiovarainministerikin tuossa totesi ja on useaan kertaan aikaisemminkin todettu, me olemme menettäneet verotuloja 40 miljardin euron edestä, vaikka se oli amerikkalainen pankki valtameren tuolla puolen. Mutta jos nyt Espanja kaatuisi, niin mitenkähän luulisitte, että kävisi muutamalle muulle maalle, joilla on iso merkitys Euroopan taloudelle? Ja mitäköhän tapahtuisi sen jälkeen eurolle? Minä en voi antaa teille miljardilukua, mutta voi tässä nyt ihan terveellä järjellä ajatella, että ei se nyt ihan kevyttä kesäkeittoa olisi, jota meidänkin pitäisi lipittää sen jälkeen. Kyllä se kyyti aika kylmää todennäköisesti olisi siinä vaiheessa. Ei tämä logiikka kovin vaikea ole. Ymmärrän sen, että tästä voi olla toista mieltä, mutta minä en ole vieläkään kuullut tämän keskustelun aikana sitä, että jos on sitä mieltä, että antaa sen kaatua, antaa kaatua loput euroalueesta ja antaa kaatua euron, kuten oli ohje minulle perussuomalaiselta puolueelta, että mene Eurooppa-neuvoston kokoukseen ja kerro, että kaadetaan euro, (Timo Soini: Ei, vaan Suomi ei maksa!) niin tästä voi sitten varmaan olla loppuun asti eri mieltä.

Nyt semmoiset puheet, jos joku on sanonut, että hallitus sanoo, että joka on toista mieltä meidän kanssamme, on ymmärtämätön — ei näin ole. Täällä on hyvässä ymmärryksessä vastuullisia kansanedustajia, joilla on pitkäaikainen kokemus ja jotka ovat päätyneet erilaiseen johtopäätökseen. Pitää arvostaa erilaisia mielipiteitä. Mutta kun sanoo "A", pitää kertoa myös se "B", se seuraus, ettei vaan anna vahingossa nyt semmoista todistusta lähimmäiselle, suomalaiselle ihmiselle, että kun kaadetaan tämä pakka, niin se ei tarkoita yhtään mitään. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Täällä oli puhetta Espanjan valtiolle myönnettävän lainan vastikkeellisuudesta. Nythän on niin, että näistä ehdoista tälle lainalle ei ole vielä käyty minkäänlaista keskustelua, koska täytyy ensiksi odottaa, että Espanjan valtio tekee virallisen tukipyynnön muille euromaille, ja sen jälkeen lähdemme rakentamaan tätä lainaohjelmaa, ja siihen sisältyy totta kai myöskin ehtoja.

Suomi on korostanut muun muassa sitä, että tämän tuen pitää olla vastikkeellista. Me pidämme tärkeänä sitä, että pankkien omistajat kantavat ensisijaisen vastuun. Kun tässä kysyttiin, mikä voisi olla se taho, joka saisi ikään kuin näitä pankkien osakkeita haltuunsa, se voi totta kai olla joko Espanjan valtio, tai jos tuo laina tullaan myöntämään pankkitukiviraston tai vakuusrahaston kautta, niin silloin se on se taho, jolle nuo osakkeet vastineeksi tästä pääomittamisesta tulevat.

Arvoisa puhemies! Demokratiaan kuuluu, että ollaan eri mieltä, ja minä arvostan, edustaja Mustajärvi, sitä, että te olette minun kanssani eri mieltä asioista. Se kuuluu demokratiaan. Minä kunnioitan demokratiaa. Mutta se ei ole mielipide, että kritisoi toista, vaan pitää olla esittää myöskin vaihtoehto.

Nyt on pakko kyllä todeta, edustaja Soini, että se ei ole vaihtoehto, että sanoo, että muut maat maksavat mutta Suomi ei ole mukana. Se ei ole oikea vaihtoehto. Se ei ole todellinen vaihtoehto. Edustaja Soini, te tiedätte sen, minä tiedän sen, nämä kollegat tietävät sen. Se ei ole vaihtoehto. (Timo Soini: Onhan se vaihtoehto!) — Se ei ole realistinen vaihtoehto, mutta se on vaihtoehto, edustaja Soini, että Suomi eroaa eurosta, ja sitä te todellisuudessa haluatte, mutta te ette uskalla sanoa sitä suomeksi suoraan, (Timo Soini: Minä uskallan sanoa mitä vaan, mitä mieltä minä olen!) koska Suomen kansan enemmistö vastustaa sitä. Se on vaihtoehto, ja olisi reilua, että te kertoisitte, mitä tämä vaihtoehto, jota te todellisuudessa ajatte, tarkoittaa suomalaisten veronmaksajien, lapsiperheiden, työeläkeyhtiöiden, työttömien, eläkeläisten arjessa — mutta sitä te ette tee. Sen sijaan te heitätte ilmaan ikään kuin illuusioita siitä, että olisi olemassa vaihtoehto, että Suomi on euron jäsen, mikä tarkoittaa oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta ilmoittaisi muille maille, että me emme ole mukana antamassa lainaa Espanjalle vaan lähdemme siitä, että muut maat hoitavat mutta me emme sitä tee. Te tiedätte, että tämä ei ole vaihtoehto. Kertokaa se todellinen vaihtoehto, jota te ajatte, ja se on se, että Suomi eroaa eurosta.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin puuttua kahteen jatkuvasti esillä olleeseen kysymykseen tämän erinomaisen keskustelun aikana. Ensimmäinen liittyy kasvu- ja kilpailukykyyn ja toinen EU:n tulevaisuuteen ja liittovaltiokeskusteluun.

Edustaja Soini, te väititte tuossa alussa, että euro on ollut haitaksi Suomen kilpailukyvylle. Tämä ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Jos me katsomme tällä hetkellä World Economic Forumin listaa siitä, mitkä ovat maailman kymmenen kilpailukykyisintä maata, niin niistä kuusi tulee Euroopan unionista ja niistä kolme on eurossa: Suomi, Saksa ja Hollanti eli ne euromaat, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvällä tavalla. (Mauri Pekkarinen: Me on oltu kaiken aikaa!) Suomi on euroaikana ollut maailman kilpailukykyisin maa vuosina 2003, 2004 ja 2005 ja sen jälkeen top 5:ssä jatkuvasti, eli euro ei ole ollut Suomen kilpailukyvylle missään muodossa haitaksi.

Toinen huomio liittyy tulevaisuuskeskusteluun, ja varmasti sitä tullaan Eurooppa-neuvostossa seuraavan parin viikon aikana käymään. Minkäännäköisiä päätöksiä ei tehdä.

Edustaja Soini, me olemme kymmenen vuoden ajan käyneet debattia siitä, tuleeko Euroopan unionista liittovaltio vai ei, ja te hyvin tiedätte, että henkilökohtaisesti olen tullut ulos kaapista kauan sitten ja toivon eräänlaista hajautettua liittovaltiota. Mutta kuten te itse toteatte: mutta kun sellaista ei vaan tule. Eli uskon vahvasti siihen, sekä tutkijana että ministerinä, että Euroopan unioni tulee aina olemaan huomattavasti enemmän kuin perinteinen kansainvälinen järjestö, mutta huomattavasti vähemmän kuin valtio tai liittovaltio.

EU:ssa on aina ollut liittovaltiopiirteitä, jotka liittyvät määräenemmistöpäätöksiin, komission toimivaltaan, Euroopan parlamenttiin, mutta lopullista liittovaltiota siitä ei koskaan tule, ja siihen on kaksi kriteeriä, edustaja Pekkarinen. Ensimmäinen on se, kuten pääministeri ja myös valtiovarainministeri totesivat, että lopullista budjettivaltaa Euroopan unionille ei tulla koskaan antamaan. Tällä hetkellä käymme kiivasta keskustelua rahoituskehyksistä. Jokainen tietää, että EU:n kokonaisbudjetti on maksimissaan 1 prosentti tämän koko alueen bruttokansantuotteesta, ja sitä 40 prosentin siivua, jota kansallisvaltiot käyttävät, ei tulla koskaan sinne siirtämään.

Toinen huomio, joka ei tee EU:sta koskaan liittovaltiota, on se, että EU-sopimus on loppupelissä kansainvälinen sopimus. Sitä ei voi enemmistöllä muuttaa, vaan siihen vaaditaan jokaisen kansanedustuslaitoksen ratifiointi, ja sellaisena se pysyy. Itse muuten uskon, edustaja Pekkarinen, että seuraavaan 10 vuoteen me emme tule näkemään hallitustenvälistä konferenssia, koska mikä tahansa sopimusmuutos, joka tällä hetkellä pannaan pöydälle, ei menisi jäsenmaissa läpi.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että valtiovarainministeri Urpilainen kuuntelee, eikä olisi pahitteeksi pääministerillekään.

Elokuussa 2010 me perussuomalaiset otimme esiin Slovakian oikeana esimerkkinä, jota Suomen tulisi seurata. Slovakian parlamentti hylkäsi oman osuutensa ensimmäisestä Kreikka-paketista. Tämä ei Suomessa silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen mielestä olisi ollut edes mahdollista, ja keskustan, vihreiden ja RKP:n enkelikuoro säesti. Maa ei nielaissut Slovakiaa, vaikka niin väitettiin, eikä EU ole julmasti kostanut slovakialaisten kieltäytymistä tukitalkoisiin osallistumisesta. Se on mahdollista, se on kerran tehty jo. Minä en harhauta.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kovin paljon uutta tänään ei ole kuultu, mutta ehkä se ainoa vähälle huomiolle jäänyt uusi asia, mikä tänään on kuultu, on tuo sosialidemokraattien lähihistorian selitys. Aiemminhan se on ollut, tämä talouden alamäki, pahan hallituksen ja silloisen päähallituspuolueen keskustan vika. Nyt te totesitte, että itse asiassa Lehman Brothersin kaatumisesta on johtunut tämä Suomen talouden aukko. Tämä on mielenkiintoista lähihistorian uudelleentulkintaa. Oppositiosta ja hallituksesta maailma näyttää erilaiselta.

Mutta Espanjasta: 100 miljardiahan ei riitä mihinkään. Sen tietää valtiovarainministeri, sen tietävät sosialidemokraatit, sen tietää kokoomus. Seuraava paketti koputtelee jo ovella. Suomi ei voi Espanjan pankkeja pelastaa, Espanjan on tehtävä se itse. Vahvasti näyttää siltä, että taustalla on ajatuksena isompi suunnitelma liittovaltiosta eli yhteisistä veloista ja yhteisistä veroista. Kyllä tässä nyt Katainen on viemässä mitä suurimmissa määrin kansalaisia kebabkioskille eikä ketään muuta. Suurempi suunnitelma on taustalla, vaihe vaiheelta (Puhemies koputtaa) se näyttää toteutuvan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, te penäsitte pääministeriltä kunniallisuutta, mutta onko tämä teidän mallinne — nostetaan kädet pystyyn — suomalainen kunniallinen tapa ratkaista asioita (Timo Soini: Slovakia näytti!) ja ongelmia? Onko kunniallista antaa periksi ja jättää kaveri ja samalla koko meidän oma porukka pulaan? Missä on suomalainen sisu, missä on halu kantaa vastuuta? Te olette valinneet tämän eurokriisin viikunanlehdeksenne ja nyt haluatte seitsemännen kerran käydä täällä salissa tätä samaa vastuun pakoilu -keskustelua. Miksi? Miten te pelastaisitte Suomen ja suomalaiset tässä tilanteessa?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kerrataanpas nyt vähän, mitä tässä on tapahtunut: Ensin täällä sanottiin, että eivät sosialidemokraatit saa muutettua hallituksen linjaa europolitiikassa — saimme muutettua. Sitten sanottiin, että ette te niitä vakuuksia kuitenkaan saa. Järjestitte välikysymyksen eli yrititte kaataa hallituksen varmuuden vuoksi, kun ei niitä vakuuksia saa. No, onneksi se ei kaatunut, koska ne saatiin.

Sitten, edustaja Soini, te sanoitte, kun ne saatiin, että ei niillä ole mitään merkitystä. Viikonloppuna nähdään, mikä merkitys niillä on, kun Kreikassa on vaalit. Nyt te haluatte kaataa hallituksen, kun olette kuulleet huhun, että Saksa aikoo joustaa eurobondeissa. Nyt minä kysyn: jos katsotaan historiaan, niin kannattaako tässä suhteessa hallituksen kaatua vai ei? Pääministeri, valtiovarainministeri sanoivat tiukan linjan, "ei" eurobondeille, koska ne eivät myöskään ratkaisua tuo. Meillä linja 2010 oli selkeä: jos annetaan suoria lainoja, niin kuin keskustan johdolla annettiin Kreikkaan, niille tarvitaan vakuudet, tai jos annetaan takauksia, niin niillä pitää olla ensisijainen etuotto-oikeus, että me saamme omamme päältä pois, niin kuin EVM:n kanssa tehdään. Mutta niin se on, että vaikka joskus tekee kipeää, (Puhemies koputtaa) niin kannattaa seisoa sen takana, mitä sanoi 2010, myös tänä päivänä. Luulen, että tekin tiedätte sen.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsinkin nyt Espanjan tilanteen jälkeen olisi tärkeätä puhua Suomessa jälleen pankkien pilkkomisesta toimintaperiaatteen mukaan. Yhteiskunnan toimintakyvyn kannaltahan tärkeä osa pankeista on niiden reaalitaloustoiminta, joka on vain 10—20 prosenttia pankkitoiminnasta. Tähän kuuluvat yritysten lainat, tähän kuuluvat ihmisten säästöt. Kun sitä nyt ei ole erotettu virtuaalitoiminnasta, me joudumme kuitenkin tukemaan koko pankkisektoria, myös sitä osaa, jota ei yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi tarpeellista tukea.

Pääministeri Katainen tässä peräänkuulutti uusia avauksia. Pankkien pilkkominen toimintaperiaatteen pohjalta ei ole uusi avaus, se on vanha ja jo toimivaksi koeteltu avaus, mutta se on noussut Euroopassa uudelleen esiin nyt tämän kriisin myötä. Toivoisin, että myös suomalaiset edustajat perehtyisivät asiaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin alun perin puheenvuoron edustaja Zyskowiczin puheen johdosta, jossa hän — uudelle puheenjohtajalle onnittelut minunkin puolestani — keskustan osalta sanoi, että nyt hallitus aikoo kuitenkin pelastaa myös ison maan, Espanjan. Korjaisin asiaa, ettei viesti vain mene väärin, ja niin valtiovarainministerikin sanoi, että nythän pyritään itse asiassa — mielestäni myös puheenjohtaja Sipilän logiikan mukaisesti — olemassa olevilla rahoilla, jotka eivät missään tapauksessa riitä jonkun ison jäsenvaltion pelastamiseen, estämään ison jäsenvaltion kaatuminen avustamalla pankkijärjestelmää kuntoon, siis lainaamalla ja myöhemmin saamalla takaisin. Mielestäni itse asiassa se Sipilän logiikka, että olemassa olevat ja realistisesti kerättävät rahat riittävät vain pieniin valtioihin ja ehkä joihinkin pankkitilanteisiin, on aivan ymmärrettävä. Siitä näkökulmasta itse asiassa haluaisin käydä jossain toisessa tilanteessa keskustan kanssa keskustelua siitä, eikö tämä Espanjan pankkijärjestelmän tukeminen sovi itse asiassa aika hyvin siihen logiikkaan, millä puheenjohtaja Sipilä sanoi siitä, mikä on realistista ja mihin rahat voivat riittää.

Astrid  Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Kontula on aivan oikeassa siinä, että pitää katsoa myös pankkijärjestelmää, millä tavalla se pelastetaan. Euroopassa sanotaan myöskin, että joka kerta pankkien pelastaminen tulee kalliimmaksi ja kalliimmaksi sillä takuujärjestelmällä, minkä me olemme nyt luoneet, ja siksi mielestäni on hyvä, että Suomen hallituksella on valmius keskustella Euroopan niin sanotusta pankkiunionista, joka ei välttämättä merkitse mitään perussopimuksen muutosta vaan yhteistä vastuuta joistakin suurista pankeista.

Edustaja Pekkarinen, on erittäin helppoa sanoa, että muut hoitakoot pankkinsa, kun me tiedämme, että kaikilla ei ole siihen varaa, ja kun meillä Suomessa ei todellakaan ole hirveän montaa omaa pankkia niin sanotusti hoidettavana: on Osuuspankki ja on Aktia, ja sitten se on siinä. Siinä mielessä meidän argumenttimme ei ole myöskään mitenkään pätevä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan idea Euroopan talouden vakauttamistalkoista vetäytymisestä on outo. Vastuunjako on sovittu kansantalouksien kantokyvyn mukaiseksi. Suomen osuus esimerkiksi EVM:n peruspääomasta ja myöskin EKP:n operaatiosta on alle 2 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että isot kantavat ison vastuun ja pienet pienen. Eräiden realististen riskiarviomallien mukaan, kun otetaan huomioon tämä Suomen maksuosuus ja EVM:n lainojen ensisijaisuus, Suomen odotettavissa oleva tappio esimerkiksi EVM-operaatioissa autettavan maan maksukyvyttömyystilanteessa on suuruusluokaltaan 1—2 promillea luoton kokonaismäärästä. Näin ollen, arvoisa keskusta, meidän riskimme on siis 1—2 promillea. (Mauri Pekkarinen: Ei pidä paikkaansa!) Tämä osuus yhteisissä talkoissa Euroopan talouskriisin hoitamiseksi ja sitä kautta myös Suomen elinkeinoelämän ja (Puhemies koputtaa) ulkomaankaupan kasvumahdollisuuksien turvaamiseksi ei ole kohtuuton.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Lamoja tulee, ja lamoja menee. Minä en sano tätä heittona enkä vitsinä, vaan se on itse asiassa vasemmistolaisen kapitalismikriittisen talousajattelun ja -analyysin perushavainto. Nimittäin rajoittamaton kapitalismi tuottaa lamoja, ja mitä vapaammin sen annetaan toimia, sitä syvempiä ne lamat ovat. Ja jos niitä pystytään patoamaan joksikin aikaa, niin sitten se rysähdys on entistä kovempi.

Tunnustan sen, että meillä ei ole muuta kuin huonoja tai erittäin huonoja ratkaisuja. Mutta on aika mielenkiintoista, että täällä salissa on yritetty syyllistää ne, jotka alusta asti, sieltä vuodesta 2008, kun tehtiin päätös islantilaisen Kaupthing-pankin tukemisesta, ovat vastustaneet sitä, että valtio tulee vastaamaan muitten veloista, he ovat olleet sitten jotenkin syntisiä. On aapistotuus, että jokainen vastaa omista veloistaan. Ja kyllä niillä, jotka ovat koko ajan toimineet johdonmukaisesti, on oikeus muistuttaa tästä asiasta, varsinkin kun tämän hallituksen ympärillä leijuu pelon haju. Analyyttinen ja asiallinen keskustelu euron tulevaisuudesta on mahdotonta, jos ei oteta huomioon sitä vaihtoehtoa, että euro romahtaa ja euroalue hajoaa.

Tätä hallitusta vaivaa eurouskonto, näin on todennut, niin kuin äsken sanoin, arvostettu kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen. Kansan Uutisten viikkolehden haastattelussa hän toteaa, että "Suomen markkaan palaaminen ei ole mitään perustelematonta huuhaa-puhetta." Päinvastoin, se saattaisi olla hyvinkin perusteltua kansantalouden menestymisen kannalta, siis kansantalouden menestymisen kannalta. Onko professori Kanniainen populisti, huulenheittäjä, vastuuton tai jotain muuta? Näinhän meitä EU-kriitikoita yritetään koko ajan leimata.

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran me käsittelemme täällä eurokriisiä, Espanjan tukemista ja jättikokoisen eurooppalaisen pikavippifirman EVM:n, Euroopan vakausmekanismin, luomista. Tämä eurooppalainen pankkitukilinko on yksi askel yltiöliberalistisen talouskurimuksen ja liittovaltiokehityksen tiellä — jokainen itsenäisesti ajatteleva poliitikko sen tunnustaa. Olemme siirtyneet yksittäisten jäsenmaitten tukemisesta pysyvään mekanismiin, ja meistä on tullut luxemburgilaisen pankin asiakkaita. Seuraava vaihe on, että vakausmekanismin hyväksymisen jälkeen tulee talouskurisopimus. Sen jälkeen Euroopan unioni tulee jäsenmaitten sosiaali-, eläke-, vero- ja työmarkkinoitten sektorille ja yhdenmukaistaa ne. Muuten tässä ei ole mitään logiikkaa. Taloutta ei voi yhdenmukaistaa ilman yhteistä politiikkaa näillä sektoreilla.

Jos otetaan esimerkiksi Kreikka, niin on päivänselvä asia, että se ei tule selviämään veloistaan. Maalla on budjettialijäämä 10 prosenttia, ja jos se kääntäisi tämän alijäämän 15—20 prosentin ylijäämäksi, niin vasta siinä tilanteessa se selviäisi nykyisten lainojen koroista — siis vain koroista. Tässä on kyse siitä, että pankkiirien holtittoman sijoituspelin seurauksena euromaista tehtiin sairaita ja sitten sairaita alettiin hoitaa. Hoitotestamentti eli annetun taloudellisen tuen ehdot olivat kuitenkin sellaisia, että sairaista tulee ruumiita. Sen jälkeen niitä ruumiita aletaan elvyttää — meidän kaikkien suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

No, onko tämä kriisi sitten Euroopan keskuspankin hallinnassa, jossa pitäisi olla se suurin viisaus — ainakin siellä on valta päättää isoista rahoista ilman, että jäsenvaltiot pääsevät väliin? Ei ole. Se on jakanut, ei jäsenvaltioille vaan niiden pankeille, biljoonan euron edestä rahaa poikkeuksellisen edullisin ehdoin. Pankit ovat edelleensijoittaneet rahat muun muassa nykyisiin ja tuleviin kriisimaihin. Tämä rahoitus auttoi hetkellisesti maksuvalmiuteen muttei poistanut epäluottamusta markkinoilta millään lailla. Ja me olemme nähneet, että tieto Espanjan tukipaketista vaikutti markkinoilla vakauttavasti vain hetken. Euroopan keskuspankin rahalla, mitä on pumpattu markkinoille, on vain jatkettu keinottelua, eikä se ole poikinut mitään uutta kasvua.

Arvoisa puhemies! On aivan oikea se vaatimus, että jos arvostelee, niin pitää keskustella myöskin vaihtoehdoista. Ensimmäiseksi kuitenkin haluan, että tunnustetaan se, että rehellinen analyysi on kaiken älyllisen keskustelun ehto, se, että tunnustetaan ne ikävätkin asiat. Ja ainakin minä maalaisjärjelläni ajattelen näin, että jos tilanne on vakaa, ennustettava, silloin ei tarvita kuin yksi vaihtoehto. Sen mukaan todennäköisesti voidaan mennä. Mutta jos euroalue ja maailman talouden tilanne on näin epävakaa, ettei sitä pysty ennustamaan kukaan, niin silloin kai on luontevaa ajatella, että pitää olla monta erilaista toimintavaihtoehtoa, vaihtoehtoja sen varalle, että Euroopan vakausmekanismin rahat eivät riitä, vaihtoehto sille, että Euroopan keskuspankin rahat eivät riitä ja ne pankin sisällä olevat riskit realisoituvat.

Mutta omista vaihtoehdoistani ensimmäinen ehto on se, että mennään niin kuin professori Kanniainen sanoo: luovutaan eurouskovaisuudesta, tehdään rehellinen talousanalyysi ja tunnustetaan talouden lainalaisuudet.

Toiseksi, täytyy olla nämä vaihtoehtoiset ratkaisut, strategiat. Ja sen varalta, että euroalue hajoaa, Suomen lähtökohtana pitää olla se, että Suomi pysyy valuuttablokkien ulkopuolella. En minä kannata sitä, että Suomi ilmoittaa, että se eroaa eurosta, mutta voi olla näin, että euroalue hajoaa ja Suomi joutuu siitä irtaantumaan, ja sen tilanteen varalta tämä vaihtoehto on ainoa oikea.

Kolmanneksi, Suomen ei pidä mennä Euroopan vakausmekanismiin mukaan. Se kiistatta lisää meidän vastuitamme ilman, että pääsemme niistä päättämään. Siitä osoituksena on tämä hyvin kyseenalainen hätätilamenettely.

Vielä neljänneksi, minä en näe mitään vasemmistolaisuutta siinä, että näissä kriisimaissa syödään tulevan kasvun eväät. Euroopan pankeille annetun tuen ehtona on se, että ne kurittavat esimerkiksi Kreikan köyhiä, ja hinnan maksaa, kun nämä riskit realisoidaan Suomessa, suomalainen köyhä. Mikä vasemmistolainen ajattelu on siinä, että kummassakin, sekä tuen antavassa että tuen vastaanottavassa, maassa köyhät laitetaan maksamaan ja pankit vetävät välistä?

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten nyt käyty keskustelu osoittaa, on hyvin tarpeellista tämä keskustelu, mitä käydään, ja opposition tekemä välikysymys hallituksen linjasta on perusteltu, ja se on jopa hyvin perusteltu. Huoli kriisin jatkumisesta kalvaa meidän jokaisen takaraivossa. Tähänastisilla toimilla on onnistuttu välttämään kriisin eskaloituminen, mutta sen pysäyttämiseksi toimet eivät ole riittäneet.

Yksi jos toinenkin meistä miettii, miten tästä jatkossa on edettävä. Jollei kriisimaiden tilapäinen rahoittaminen auta, onko annettu apu turhaa? Olisiko kaikkien kannalta edullisempaa antaa nyt näiden maiden pankkien kaatua ja maiden talouksien siinä perässä? Tapahtuuko näin joka tapauksessa? Iso kysymys. On selvää, että vaikutukset koskettaisivat Suomeakin ja meitä suomalaisia, miten syvältä, jäisi sitten nähtäväksi. Näitä me vakavasti pohdimme kaikki. (Markku Rossi: Oliko siinä myös retorinen vastaus?)

Herra puhemies! Hallitus on toimillaan pyrkinyt välttämään vuosien 2008—2009 taantuman kaltaiset menetykset. Arvioiden mukaan valtio menetti verotuloina tuolloin jopa 40 miljardia euroa. Yksityiselle sektorille ja työpaikoille menetys on arvioitu tätäkin suuremmaksi. On pienempi paha taata lainoja kriisimaille kuin kokea edellisen laman kaltainen valtava rysähdys. Silti on kysyttävä: mihin asti näitä toimia kannattaa jatkaa? Jos näkisimme tulevaan, tietäisimme. Jos meillä olisi vastaavanlainen vertailukohta menneeseen, tietäisimme. Mutta meillä ei ole, euro yhteisvaluuttana ei ole kokenut vastaavanlaista aiemmin.

90-luvun alun lamassa Suomi ei ollut osana euroaluetta, ongelmista oli selvittävä itse ja yksin, ja niin me selvisimme. Vaikutukset ovat jälkeenkin katsottuna olleet kauaskantoiset. Talouden tervehtymistä seurasi tietty varovaisuus. Enää ei entisen lailla uskallettu heittäytyä holtittomuuteen.

Nykyisen kriisin kohdalla tiedämme hyvin, mistä ongelmat johtuvat. Rakenteelliset uudistukset on pantu käyntiin. Se, riittävätkö sisäiset uudistukset, on kuitenkin hyvin epävarmaa. Ennen euroa valtiot selviytyivät kilpailukyvyn heikkenemisestä, myös Suomi valuutan devalvoinnilla. Lääke oli varma. Nyt meillä ei ole tätä lääkettä. Voimme vain parhaan kykymme mukaan taistella sitä huonointa vaihtoehtoa vastaan.

Herra puhemies! Varsinkin yritysmaailmassa työskennellyt tietää, miten markkinat toimivat: joskus tehdään hyviä investointeja ja joskus taas vähän huonompia. Sijoittamiseen liittyy aina riski, ja riski voi toisinaan realisoitua luottotappioina. Tämä kuuluu markkinatalouteen. Riskit toisaalta luovat järjestelmään vakautta ja varovaisuutta. On pelkästään hyvä, ettei sijoittaminen perustu holtittomuuteen, vaan riskien ottaminen vaatii aina harkintaa. Niin nytkin pitäisi olla. Jos järjestelmä tottuu siihen, että valtio tulee aina hädän hetkellä apuun, lisääntyy huolettomuus ja suoranainen holtittomuus. Myös se, miten hoidamme kriisin nyt, vaikuttaa tulevaisuudessa. Jos annamme luottotappioiden realisoitua, annamme markkinoille varoittavan esimerkin ja parhaassa tapauksessa vältymme vastaavanlaisilta ylilyönneiltä tulevaisuudessa.

Kuten Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen osuvasti on sanonut: velkoja on leikattava, jotta voimme Euroopassa jatkaa kriisistä eteenpäin, muuten ryömimme edelleen ja jatkuvasti vain apupaketista toiseen. Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu Euroopan yhteisiä joukkovelkakirjoja tai jopa eurobondeja. Näistä on kieltäydyttävä.

Herra puhemies! Vielä lopuksi: Suomi on muiden mukana menettänyt omaa kilpailukykyään. Tarvitsemme kipeästi sisäisiä rakenteellisia uudistuksia tässä maassa, jotta kilpailukyky olisi tulevaisuudessa parempi. Sillä välin emme kuitenkaan voi vain odottaa, miten Euroopan velkakriisissä käy. On tehtävä päätöksiä siitä, jatkammeko vielä kriisin leviämisen ehkäisyä vai otammeko riskin ja katsomme, miten meidän käy. Kyse on valinnasta, siitä, mitä me suomalaiset päätämme tehdä tulevaisuutemme eteen. Ainoaa oikeaa tai väärää vaihtoehtoa ei ole. Tieten tah-toen ei myöskään tehdä vääriä päätöksiä, ei koskaan. Tähänastiset päätökset on tehty senhetkisen, aina parhaan tiedon mukaan, ja nyt uusia päätöksiä on tehtävä tämänhetkisen tiedon pohjalta. Monen arki saattaa kuitenkin heilahtaa viimeistään silloin, jos koko järjestelmä kaatuu: vienti tyrehtyy, työpaikkoja häviää, ja asuntovelallisen korkokulut nousevat. Mutta pohjalta lähdetään kuitenkin aina entistä vauhdikkaammin rakentamaan uutta.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Espanja liittyi euromaiden joukkoon vuonna 1999. Liittyminen toi maalle matalan ja vakaan korkotason, jonka myötä pankit lainasivat halpaa rahaa yksityisille ja yrityksille. Halpa raha laukaisi kiinteistöbuumin, asuntoja rakennettiin ennätystahtia, ja talous kasvoi kovaa vauhtia. Kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 2009 näkymät muuttuivatkin nopeasti ja työttömyys hyppäsi kertaheitolla 8 prosentista 18:aan. Nyt se on 25 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 52 prosenttia. Espanjan lainakorot ovat nousseet huolestuttavalle tasolle. Eilen ne kävivät jo hieman yli 6,8 prosentissa.

Kevään mittaan on käynyt selväksi, etteivät Espanjan pankit tule todennäköisesti selviytymään ilman pääomittamista. Nyt viime viikonloppuna se sitten tapahtui, eli Espanja ei enää pystynyt sinnittelemään ja nöyrtyi hakemaan apua muilta euromailta.

Espanjan tilanne on erilainen verrattuna jo aikaisemmin apua saaneisiin Irlantiin, Portugaliin ja Kreikkaan. Espanja on taloutena Euroopan neljänneksi suurin ja kaksi kertaa suurempi kuin Irlanti, Portugali ja Kreikka yhteensä. Tästä syystä Espanjan pankkien kaatuminen vaikuttaisi merkittävästi muihin euromaihin ja aiheuttaisi pahimmillaan koko Euroopan laajuisen rahoituskriisin. Sen myötä vaikutukset ulottuisivat vahvasti myös Suomeen. Ensimmäisenä alamäkeen joutuisi ihan varmasti Italian talous, joka on nyt jo lähellä kriisirajaa, samoin Kypros. Lähtötilanne Espanjassa on kuitenkin parempi kuin Kreikassa. Espanjan talous on paitsi suurempi myös vauraampi ja monipuolisempi. Toisin kuin Kreikassa, Espanjassa myös poliittinen tilanne on vakaampi ja maassa on toimintakykyinen hallitus.

Arvelut Espanjan pankkien tuen tarpeesta ovat vaihdelleet 40:stä 100 miljardiin euroon. Todennäköinen tarve on lähempänä 100:aa miljardia. Monet asiantuntijat näkevät, että pankkeja on syytä pääomittaa heti alkuun riittävän suurella summalla, jotta kriisin leviäminen saataisiin pysäytettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Sosialidemokraattien linja on, että rahoitustuki on suunnattava Espanjan valtiolle, ei suoraan pankeille. Toiseksi, tukea voidaan käyttää vain elinkelpoisten pankkien pääomittamiseen. Tukea tulisi myöntää ensisijaisesti EVM:n kautta, joka on tehokkaampi ja riskittömämpi. Jos taas päädytään käyttämään ERVV:tä, Suomi vaatii lainalleen vakuudet. Pankkien omistajien tulee myös kantaa vastuunsa, ja tuen on oltava vastikkeellista, esimerkiksi pankkien osakkeita. Eli meidän linjamme on pysynyt muuttumattomana koko ajan eikä ole muuttunut sitten muiden euromaiden auttamisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Iltapäivälehdet otsikoivat toissa päivänä, että suomalaiset ovat raivoissaan Espanjan tukemisesta. Itse en usko, että näin suoranaisesti on. Me elämme tällä hetkellä erittäin räjähdysherkässä tilanteessa. Nyt on kysymys paitsi Espanjasta myös euron ja sen myötä koko euroalueen tulevaisuudesta, Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mukaan luettuna.

Nyt tehtävä päätös Espanjan tukemisesta on ikävä, sen voin hyvinkin myöntää. Mutta vastuuta on kannettava, ja sen myötä ikäviäkin päätöksiä on tehtävä. Jokainen politiikassa toimiva tietää tämän, ja uskon, että myös suuri osa suomalaisista tietää ja hyväksyy tämän. Me olemme vastuunkantajakansaa. Se on jo nähty useissa yhteyksissä. Valitettavasti kaikki eivät halua tätä nähdä tai eivät ainakaan halua myöntää sitä julkisesti, vaikka näkevätkin asian oikean laidan.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle on tärkeää kansalaisten hyvinvointi, ja siksi se tekee kaikkensa kriisin pysäyttämiseksi ja sen leviämisen ehkäisemiseksi turvaten kaikin mahdollisin tavoin suomalaisten veronmaksajien aseman. Nyt on kysymys siis myös meidän suomalaisten tulevaisuudesta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyssä oli eilen kansalaisille vyönkiristyksiä, leikkauksia ja veronkorotuksia 2,8 miljardin euron edestä lupaava kehyspäätös 2013—2016. Se oli synkkää luettavaa, synkkää erityisesti siksi, kun tiedämme, kuinka Suomen kantaa Brysselin neuvotteluissa edustavat pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen ovat viime viikonvaihteessa ehtineet lupaamaan, kuinka suomalaiset veronmaksajat lähtevät jälleen avokätisesti tukemaan etelän maiden pankkeja. Tällä kerralla vuorossa ovat espanjalaiset pankit.

Suomalaisten piikkiin menevä uusin tukipaketti lienee suuruudeltaan liki 2 miljardia euroa, mikä suunnilleen vastaa uusimpia leikkauksia ja vyönkiristyksiä, joita kehyspäätös sisälsi. Jälleen vastuullisiksi itseään nimittävät ministerit vakuuttavat, kuinka meillä ei ole muita vaihtoehtoja vaan toimimme pakon edessä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa; aina on vaihtoehtoisia toimintatapoja. Tämän päivän välikysymysteksti, jonka perussuomalaiset ovat laatineet, on pituudeltaan 8 sivua. Siitä löytyy paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja, joiden mukaan voitaisiin hoitaa kriisiä.

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten eduskunnalle ja kansalaisille vakuuteltiin, kuinka eurokriisiin liittyvät ongelmat saadaan Kreikka-tuella eristettyä. Kuinka on käynyt? Kreikan jälkeen tuli Irlanti, Portugali, Kreikka 2 ja nyt Espanja, ja pian Kypros ja Italia kolkuttelevat suomalaisten veronmaksajien ovilla. Perussuomalaisten vaihtoehto on ollut koko ajan johdon-mukainen: noudatetaan EU:n yhteistä perussopimusta, jonka mukaan jäsenvaltiot vastaavat kukin ainoastaan ja vain omista veloistaan. Perussopimuksessa on selkeästi kielletty tukemasta muiden maiden talouksia. Suomi olisi voinut koko ajan suoraselkäisesti vedota perussopimuksen pykäliin, joissa yhteisvastuu on nimenomaan kielletty. Tällä perusteella jo kaksi vuotta sitten olisi ollut helppoa kieltäytyä osallistumasta ensimmäiseen tukipakettiin.

Arvoisa puhemies! Ennen Espanjan pankkitukea on suomalaisten vastuiden arvioitu olevan 30—50 miljardia euroa. Kukaan ei tiedä Suomen todellista vastuusummaa, ja se on kauheaa, kun puhutaan kaikkia suomalaisia koskettavista sitoumuksista. Kukaan ei voi sanoa, että Suomen valtiontalouden hoitaminen olisi ollut vastuullista, kun on pantu nimiä lukuisiin monimutkaisiin sitoumuksiin, joista osa on jopa salaisia. Näihin liittyviä vastuita ja riskejä ei voida arvioida täsmällisesti, niin kuin pitäisi. Näillä tuomittavilla järjestelyillä on siirretty valtavia summia yksityisten sijoittajien vastuita veronmaksajien kannettavaksi. Näistä järjestelyistä erityisesti pääomapiirit kiittävät ministereitämme vielä pitkään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa kaikkiin päätöksentekoelimiin pyritään valitsemaan tasasuhtaisesti miehiä ja naisia. Päätöksenteon dynamiikan kannalta tärkeässä roolissa ovat kuitenkin myös virkavalmistelu ja asiantuntijat, joiden osalta sukupuolijakauma ei ole aina yhtä siisti. Hieman kärjistäen voikin sanoa, että Suomen EU-kriisiratkaisut perustuvat miesasiantuntijoiden kuittaamille virkamiesnimityksille.

Esimerkiksi parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva EVM-sopimus on kulkenut neljän valiokunnan kautta. Näissä kuultiin yhteensä 34:ää asiantuntijaa, joista vain kaksi naisia, molemmat muuten sattumalta tarkastusvaliokunnassa, jossa ainoana oli nainen puheenjohtajana. Eurokriisi tuntuu olevan miesten aluetta paitsi valtiovarainministeriössä ja eduskunnassa myös mediassa ja yliopistoilla. Ainakaan toistaiseksi ei edes naisjärjestöillä näytä olleen erityistä pyrkimystä haastaa asetelmaa. Jos tämä on tilanne naisten osallistumisella ylpeilevässä Suomessa, voinee olettaa, että perinteisempien sukupuoliroolien maissa europolitiikka on vielä vahvemmin miesten käsissä muutamasta näkyvästä naisjohtajasta huolimatta.

Mitä päätöksenteon miesvaltaisuudesta sitten seuraa? Ei tietenkään ole olemassa luonnonlakia, jolla sukupuoli määräisi tietyn henkilön mielipiteen. Nainen voi tehdä maskuliinisiksi miellettyjä ratkaisuja ja päinvastoin. (Markku Rossi: Thatcher!) Sen sijaan meillä on näyttöä, että sukupuolten suhteellisella osuudella on selkeitä linjavaikutuksia. Naiset kiinnittävät keskimäärin miehiä enemmän huomiota esimerkiksi perhepolitiikkaan, hoivajärjestelmiin ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Juuri näillä alueilla eurokriisin ratkaisuoperaatiot saavat huonoimmat pisteet. Talouskriisin pelastustoimissa ovat julkisen sektorin hyvinvointirakenteet joutuneet suoranaisen vainon kohteeksi. Myös heinäkuun alusta voimaan astuva EVM-sopimus edellyttää avunsaajilta huomattavia julkisen sektorin leikkauksia. Lisäksi kulman takana kurkistelee jo niin kutsuttu talouskurisopimus, jossa leikkauspaineet ulotetaan myös taloudeltaan terveisiin maihin. Ja vaikka Espanja nyt saisi pankkitukensa ilman sopeutusohjelmaa, niin kuin toivon, tuen kanavointi valtion kautta on kouluesimerkki yksityisen velan kansallistamisesta, mikä väistämättä rasittaa julkista taloutta.

Me suomalaiset tiedämme, että vahva julkinen sektori on ollut naisten poliittisen osallistumisen ehto mutta myös sen tulos. Jos se romutetaan, jäävät naiset kotiin, koska jonkun on kuitenkin huolehdittava lapsista, sairaista ja vanhuksista. Kokopäiväinen hoivaaja ei ehdi hankkia kodin ulkopuolista koulutusta, työtä tai elämää. Sitä kutsutaan naisten hoivaloukuksi. Näinhän suuressa osassa maailmaa eletään edelleen, mutta Euroopassa kierre onnistuttiin jo kertaalleen murtamaan.

Arvoisa puhemies! Halusin nostaa esiin tämän näkökulman, sillä nähdäkseni eurokriisitoimien sukupuolivaikutukset ovat toistaiseksi jääneet keskustelussa vaille ansaitsemaansa huomiota. Ja mainitsenpa vielä tähän lisäksi, että tänään puhemiehen harkinnalla jaetuista debattipuheenvuoroista 26 osui miesedustajalle ja 7 naiselle. Näistä 7:stä naisten puheenvuorosta 4 osui vasta siihen kohtaan keskustelun loppua, kun ministerit ja kamerat olivat jo lähteneet.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan työtätekevät kamppailevat talouskurijulistusten ja matokuurien keskellä. Näkymät ovat kansalaisten tasolta katsottuna lohduttomia. Pankkeja pelastamalla pelastetaan keinottelijat. Uskallan olla eri mieltä ministereiden kanssa siitä, että euroalueen pankit, pankkiirit ja suursijoittajat ottavat opikseen. He parantavat tapansa yhtä varmasti kuin kettu, jota nuhdellaan siitä, että se on toistamiseen mennyt kanatarhaan.

Puhemies! Suomen hallitus on hyväksynyt EU:n talouskurisopimuksen, siis pitkän askeleen liittovaltiota kohti. Sopimukseen sisältyy myös lukuisia säännöksiä jäsenvaltioiden taloudellisen integraation tiivistämisestä ja syventämisestä sekä ylikansallisen budjettikurin ja taloudellisen koordinaation vahvistamisesta. Sopimuksella ja eduskunnan budjettivallan merkittävillä rajoituksilla luodaan rakenteita myös myöhemmin toteutettaville toimivallan siirroille jäsenmailta unionille.

Sopimuksen 3 ja 8 artikla ovat ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Olennainen osa sopimusta on myös se kansallinen lainsäädäntö, joka on pakko tuoda eduskunnalle hyväksyttäväksi sopimuksen ratifioinnin yhteydessä. Siinä yhteydessä on otettava kantaa myös korjausmekanismiin.

Milloin talouskurisopimus ja siihen liittyvät lakiesitykset saatetaan eduskunnan käsittelyyn? EU:n jäsenmaissa sopimus on kiivaan väittelyn ja kansanäänestysten kohteena, mutta Suomessa sopimuksen valmistelulausunnot nyhdettiin kiireellä eduskunnan valiokunnilta joulutauon aikana, ilman että yksikään eduskuntaryhmä saattoi perusteellisesti ja kattavasti muodostaa siihen kantansa.

Puhemies! Euroalueen valtiovarainministerit ovat sopineet Espanjan pankkien tukemisesta jopa 100 miljardilla eurolla. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen lupasi Suomen osallistuvan tähän pankkitukeen hallituksen EU-ministerivaliokunnan antamin valtuuksin. Hallitus oli asiasta yksimielinen.

Ministerien mukaan tässä tuetaan Espanjaa ja Eurooppaa. Tukipakettien miljardeilla ei kuitenkaan auteta espanjalaisia työttömiä, asuntovelkaisia, heitä, joita nyt häädetään asunnoista, jotka jäävät tyhjilleen, ei auteta köyhiä eikä muita vaikeuksissa olevia ihmisiä. Tässä tuetaan pankkeja ja niiden omistajia, jotka ovat muun muassa Espanjaa ravistelevan finanssikriisin pääsyyllisiä, ja pankkiireille annettava 100 miljardia menee taas uudelleen keinotteluun rahoitusmarkkinoille.

Arvoisa puhemies! Espanjan Yhtynyt vasemmisto IU tuomitsi viime maanantaina antamassaan lausumassa jyrkästi EU:n ohjelman Espanjan pankkien pelastamiseksi. Ohjelma pelastaa ja kasvattaa pankkisektorin luomaa keinottelun mustaa aukkoa. Se kasvattaa kansalaisten maksettavaksi tulevaa julkista velkaa ja pahentaa julkisen talouden alijäämää. Ohjelma pakottaa uusiin julkisten menojen leikkauksiin. Euroryhmän ministerien päätös muuttaa aiemmin leikkaamisesta annetut suositukset velvoitteiksi. Kansalaisten ahdinko sen kuin syvenee.

Espanjan Yhtynyt vasemmisto vastustaa pankkitukipakettia ja siihen kytkettyjä talouskurisitoumuksia ja uusia leikkauksia ja vaatii kansanäänestystä asiassa. Espanjan Yhtynyt vasemmisto esittää tutkimuskomiteaa selvittämään totuuden finanssikriisin syistä ja syyllisistä. Yhtynyt vasemmisto esittää vaihtoehtona finanssikriisin ratkaisemiseksi julkisen pankkisektorin luomista alkaen pelastettavien pankkien kansallistamisesta, jotta voidaan varmistaa perheiden ja pk-yritysten lainat. Samalla Yhtynyt vasemmisto kehottaa joukkotoimintaan kansalaisten etujen mukaisten vaihtoehtojen puolesta yhdessä tyytymättömien Indignados-liikkeen, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Espanjalaisten ajaminen samaan ahdinkoon kuin Kreikka kertoo paljon siitä, että kriisissä ei todellakaan ole kyse kansalaisten eikä kansantalouksien pelastamisesta. Kyse on valtavasta tulojen ja vallan uudelleenjakamisesta suppean rahaeliitin hyväksi. Maksaako Suomi tästä kriisistä ikuisesti, kuten talousviisaat tänä aamuna julkisuudessa totesivat? On aika irrottautua väärästä politiikasta. Mitä aiemmin, sen parempi.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymystä lukiessa tulee jälleen kerran mieleen, että kovaakin kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, mutta silloin pitää olla selvä vaihtoehto ja suunnitelma, jolla Suomi voi selvitä, jos emme etene euromaiden kanssa yhteisesti sovitulla tavalla.

Vastoin perussuomalaisten ajatusta eurosta on ollut Suomelle hyötyä. Se on luonut vakautta ja ennustettavuutta. Tavalliset suomalaiset ovat saaneet euron aikana esimerkiksi asuntolainansa halvemmalla kuin koskaan markka-aikana. Puheet siitä, että eihän Ruotsikaan ole ollut mukana eurossa ja se on silti pärjännyt, voi jättää omaan arvoonsa. Jokaisella euron ulkopuolisella maalla on oma tarinansa siitä, miksi juuri kyseinen maa ei ole eurossa mukana. Ruotsista voi todeta sen, että Ruotsi on hyötynyt euromaiden siivellä, kuten muut Pohjoismaat, yhteisvaluutasta.

On myös hyvä ymmärtää, että edes silloin, kun Suomella oli markka ja Ruotsilla kruunu, markkaa ei koskaan arvostettu kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla samalla tavalla kuin kruunua. Ruotsi on Suomen tapaan hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta, mutta Ruotsi on ollut paljon pidempään kansainvälisessä kaupassa mukana kuin Suomi ja sillä on jonkin verran monipuolisempi ulkomaankaupan rakenne kuin Suomella. Ruotsi ei siis sanalla sanoen ollut samassa tilanteessa kuin Suomi silloin, kun euroon liittymisestä piti päättää.

Nyt kuitenkin kriisi on osoittanut, että euron tuoma vakaus ei ole ollut pysyvää. Aivan kuten ministeri Urpilainen aiemmin totesi, jokaisessa kriisimaassa tämä tauti näyttäytyy eri tavalla. Kreikassa julkinen sektori on ylivelkaantunut, Espanjassa on kyse ennen kaikkea pankkikriisistä. Joka tapauksessa taustalla on kaikkialla sama perusongelma. Etenkin lainarahaa on ollut liian helposti saatavilla. Halpa ja helppo raha taas on johtanut liian suuriin riskinottoihin. Tilanne on vain saanut jatkua, kun yhteistä finanssikuria tai valvontamekanismia ei ole ollut. Ei ole kenellekään mukava uutinen, että pienten tukea tarvitsevien maiden jälkeen olemme nyt siirtyneet suurten maiden sarjaan.

Arvoisa puhemies! Espanja on Euroopan neljänneksi suurin talous, joten on selvää, että myös sopeutustoimien suuruusluokka on aivan erilainen kuin vaikkapa Kreikassa. Espanjassa aloitettiin 2000-luvun alkupuolella entisen pääministerin José María Aznarin kaudella voimakas rakentamisbuumi, jonka uskottiin olevan lääke silloiseen työttömyyteen. Rakentaminen oli kuitenkin raskaasti ylimitoitettua kysyntään nähden, ja suuri osa rakennuksista on nyt jäänyt gryndereiden ja pankkien haltuun. Samaan aikaan etenkin nuoret aikuiset asuvat vielä pitkälti yli kolmikymppiseksi vanhempiensa luona, kun heillä ei ole pienien palkkojensa turvin tai täysin varattomina mahdollisuutta hankkia asuntoa.

Toisin kuin Kreikassa, Espanjassa on vahvaa teollisuutta varsinkin maan pohjoisosissa, mutta esimerkiksi maalle tärkeä tekstiiliteollisuus ei ole kyennyt kilpailemaan Italian tai Saksan teollisuuden kanssa.

Myös Espanjasta löytyy eurokriitikoita. Jotkut ovat olleet kriittisiä eurovaluutan suhteen siksi, että Espanjalla on ollut perinteisesti läheiset kauppakumppanuussuhteet Etelä-Amerikkaan. Eurokriitikot ovat olleet sitä mieltä, että liian vahva euro on heikentänyt Espanjan kilpailukykyä etenkin Yhdysvaltoihin nähden sekä niihin maihin nähden, jotka ovat käyttäneet pääsääntöisesti kansainvälisessä kaupassaan dollareita.

Myös OECD-maiden huonoimpiin kuuluva koulutustaso sekä julkisen sektorin tehottomuus ovat ongelmia Espanjassa. Espanjassa on yli 8 000 kuntaa, jotka tekevät hyvin pitkälti päällekkäistä työtä maakunnallisen ja valtakunnallisen julkisen sektorin kanssa. Heikentyneet vientiluvut ja kiinteistösektorin voimakkaat ylilyönnit ovat nyt johtaneet suureen työttömyyteen. Nuorisotyöttömyyskin hipoo 50:tä prosenttia.

Nykyinen Espanjan pääministeri Mariano Rajoy vakuuttaa, että kyseessä on pankkien ongelma, ei valtiontalouden, mutta valitettavasti talouden raskaat rakenteelliset ongelmat kertovat hieman toisenlaista tarinaa, vaikka totta on, että Espanja on tehnyt sopeutustoimia huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Kreikka.

Valtioiden ja pankkien välinen kytkentä on kriiseissä vahva, ja niin on myös Espanjan tapauksessa. Se tarvitsee tukea nimenomaan pankkisektorin elvyttämiseen, mutta tämä tuki pitää kohdistaa pankkeihin, jotka ovat riittävän vahvoja. On valittava ne pankit, jotka ovat riittävän vahvoja selviytymiseen, ja ne, jotka eivät sellaisia ole.

Arvoisa puhemies! Espanjan talous on kooltaan niin suuri, että sen kaatumisen seurauksen aiheuttama voimakas taantuma leviäisi suoraan koko euroalueeseen. Olen sitä mieltä, että olemme edelleen mukana euroalueiden tukemisessa kuten muutkin euromaat, ja kun valinta pitää tehdä kahden rahoitusmallin, EVM:n tai ERVV:n, välillä, meidän kannattaa ehdottaa muille euromaille, että rahoitus tehdään EVM:n kautta. Silloin voimme rajata vastuumme paremmin, ja silloin meillä on etuoikeutettu asema velkojana heti IMF:n jälkeen.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siitä tavasta, jolla Suomi on pääministeri Kataisen johdolla hoitanut eurokriisiä. Olemme olleet vahvasti eurobondeja vastaan (Puhemies koputtaa) sekä hakeneet kumppaneita muista taloutensa vakaasti hoitaneista maista, kuten Saksasta. Tämä on juuri oikeanlaista politiikkaa. Olemme mukana, mutta emme aja itseämme nurkkaan vaatiessamme jotakin, mitä kukaan muukaan ei vaadi. Silti tämänkin hätätilan (Puhemies koputtaa) hoitamisen jälkeen tulee pohtia, missä menee se raja, kuinka pitkälle esimerkiksi Suomi voi velkaantua lisää muiden maiden tukemisessa, ja olemme kenties jo nyt lähellä tätä rajaa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat perussuomalaiset opposition edustajat, kun tässä päivän mittaan on kuunnellut puheitanne, niin joistain puheista kyllä eittämättä tulee mieleen se, kun tylsällä eli isäni sanalla sanoen liukkaalla viilalla teroitetaan pokasahaa. Kitinä kuuluu, mutta mitään ei tapahdu.

Hyvät ystävät, edustajat, tulkaa yhteisrintamassa pelastamaan Suomi ja samalla myös Euroopan unioni. Tilaa kaikille toimijoille kyllä on. Nyt ei ole ihan oikeasti oikea aika ja hetki huudella nurkan takaa ja puskista, eli vaihtoehtoja odotellessa tässä. (Pentti Kettunen: Onpa seireenien laulua!)

Arvoisa puhemies! Espanjan pankkien pääomittamisessa ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja. Mielestäni esitetty malli, jonka yksityiskohdat ovat toki vielä auki, on niistä tällä hetkellä käytännössä paras. Tällä mallilla on ainakin mahdollisuus saada rahat takaisin, sillä rahat ovat lainaa, ei suoraan pankille vaan joko valtion tai rahoitusviraston kautta, ja ihan oikein, kuten tänä päivänä on moneen kertaan täältä todisteltu, Suomi tulee vaatimaan tiukat ehdot, eli Espanja siis vastaa tästä lainastaan itse. Jos me päätämme olla ulkona tästä pelastuspaketista, mielestäni otamme hirvittävän riskin suomalaisten veronmaksajien kannalta, sillä jos espanjalaiset pankit kaatuvat, se on alku, aivan selvä alku, euroalueen hajoamiselle. Eli epäluottamus on erittäin suuri koko EU-alueella, ja sitä tässä pitää yrittää myöskin tilkitä ja korjata.

Seuraus tämän euroalueen hajoamisesta on mielestäni tuhoisa meidän omalle kokonaistuotannollemme ja tietenkin vientiteollisuudellemme, joka on nyt jo vaikeuksissa, ja viennin osuus on selkeästi tippunut. Ne, jotka haikailevat sen markan perään, eivät ota huomioon sitä, että omaan valuuttaan siirtyminen tuo mukanaan ilman muuta kelluvan valuutan ja massiivisen devalvaatiokierteen. Tämä malli maksaa kaikkein eniten suomalaisille veronmaksajille menetettyinä työpaikkoina, valtiontalouden leikkauksina, kaatuvina yrityksinä, mahdollisesti ja todennäköisesti korkojen nousuna.

Arvoisa puhemies! Minä en tässä vaiheessa uskalla ottaa tällaista riskiä eli katsoa tässä sökössä sitä viimeistä korttia. Elin nimittäin 90-luvun alun laman vientiyrityksessä pääluottamusmiehenä ja voin vakuuttaa, että sen laman jäljet olivat ja ovat vieläkin erittäin traumaattiset. Todennäköisesti, jos tapahtuu se, että Eurooppa ajautuu kaaokseen, vaikutukset bruttokansantuotteeseen ovat moninkertaiset verrattuna 2008—2009 taantumaan. Mielestäni on sanomattakin selvää, että ollaan, kuten edustaja Kauma äsken totesi, lähestymässä sitä pistettä, jossa tämä euroalue mahdollisesti uhkaa hajota kaaokseen, jos nämä tukipaketit epäonnistuvat, mutta uskon, että vastuullinen hallitus tämän asian on noteerannut — ja aivan varmasti on — ja toimii myös tilanteen kulloinkin vaatimalla tavalla suomalaisen veronmaksajan ja työntekijän, palkansaajan, parhaaksi.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Euroalueen toistuvat kriisit vievät mielestäni liikaa eduskunnan aikaa. Suomen eduskunnan tehtävä olisi mielestäni hoitaa Suomen ja suomalaisten asioita.

Herra puhemies! On aivan käsittämätöntä, että suomalaiset ministerit ja enemmistö kansanedustajista kantavat huolta eteläisen Euroopan hult-tiovaltioiden pankeista. Huolta ei kanneta Suomen heikko-osaisista, eläkeläisistä, sairaista eikä kaikkien suomalaisten verorahoista.

Herra puhemies! Suomi liitettiin Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta alkaen. Tämän seurauksena Suomi meni mukaan rahaliittoon, ja tässä sitä nyt ollaan. Suomi on edellisten hallitusten ja tämän hallituksen päätöksillä sidottu liittovaltiokehityksen tielle. Liittovaltio johtaisi lopullisesti tielle, jolloin hyvässä talouskunnossa olevien maiden veronmaksajien rahoilla tuettaisiin eteläisen Euroopan hulttiovaltioiden taloutta ja pankkeja.

Väitän, että liittovaltioon pyrkiminen tarkoittaa myös poliittiseen ja taloudelliseen harvainvaltaan siirtymistä. Tähän meillä pyrkivät suomalainen iso raha ja monopolipääoma sekä poliittisesti sitä toteuttavat kokoomus ja sosialidemokraatit sekä pienet kiilapuolueet vasemmistoliitto, vihreät, ruotsalaiset ja kristilliset.

Herra puhemies! Väitän edelleen, että Suomessa tehtiin ratkaiseva virhe vuonna 1994, kun tehtiin päätös Suomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi. Suomelle olisi mielestäni riittänyt Eta-sopimus tai vastaava ratkaisu. Ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä Maataloustuottajien keskusjärjestö MTK järjesti pääteiden varsilla vainovalkeita ja vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. MTK:n ja kriittisten keskustalaisten selkäranka kuitenkin murrettiin. Perussuomalaiset ovat viime vuodet olleet yksin puolustamassa Suomen kansaa tätä huonoa kehitystä vastaan.

Herra puhemies! Olen iloinen siitä, että nyt keskusta on tullut perussuomalaisten tueksi tälle järkevälle linjalle.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi edustaja Kettuselle: Suomen Keskusta ei ole koskaan ollut viemässä Suomea euroon vaan on vastustanut sitä alusta lähtien. Sen sijaan olemme EU:n jäseniä ja keskustan mielestä siellä EU:ssa tulee pysyäkin ja vaikuttaa EU:n päätöksentekoon siten, että siellä hyvin pärjäämme.

Edustaja Kärnä ja edustaja Kauma edellisissä puheenvuoroissaan julistivat sanomaa, jonka mukaan meidän pitäisi liittyä iloisten maksajien joukkoon. Ja kun tuossa edustaja Kärnä vielä vertasi 90-luvun tilanteeseen, niin voisin verrata tätä todellakin 90-luvun tilanteeseen siten, että jos hyvin pieni yritys olisi ruvennut takaamaan jotakin mega-kokoluokan yritystä omilla varoillaan, niin kyllä siinä aika epätoivoinen tilanne olisi ollut sitten, kun se kriisi lopulta laukesi, ja itse asiassa näin monelle yritykselle kävikin.

Suomen tilanne tässä EU-kriisissä on juuri samanlainen: me emme omilla rahoillamme pysty pelastamaan yhtään mitään, mutta sen sijaan, jos se kriisi laukeaa silloin, kun meidän oma varallisuutemme, Suomen varallisuus, siellä toisten pankkien tukena on, niin silloin ollaan kyllä sitten tosi syvällä, kun menetetään rahat sen lisäksi, että se kriisi on edessä.

Valtiovarainministeri Urpilainen vertasi, että jos juoksee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Kun hän näin vertasi, se osoitti ilmeisesti, että metsässä ollaan. Kysynkin teiltä harvoilta hallituspuolueen kansanedustajilta: eikö nyt kannattaisi kääntyä takaisin, jos te tiedätte, että kompassi johtajilla näyttää väärin?

Hallitus on puhunut jatkuvasti sijoittajien vastuusta. Missä on nyt sitten sijoittajien osakepääoma näissä Espanjan pankeissa? Sen sijaan me annamme rahaa Espanjalle, toivomme, että sen joskus saa takaisin, ja Espanja sitten lainaa sen pankeille eteenpäin.

Teille on joka välissä uskoteltu, että tämä ja tämä palomuuri nyt sitten riittää ja kriisi pysähtyy tähän, ja koskaan se kriisi ei ole pysähtynyt. Uskotteko te, hallituspuolueiden kansanedustajat, että se kriisi nyt pysähtyy tähän Espanjaan? Minä en usko. Sen sijaan uskon, että olemme vasta puolivälissä ja matka jatkuu, uusia kriisejä tulee ja Italian pakettia odotettaessa meidät viedään kohti liittovaltiota. Mielestäni olemme pumpanneet rahaa jo riittävästi. Joskus pitää uskaltaa kääntyä takaisin.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen kyseli eväitä sinne EU:n kokoukseen. Annan tässä nyt joitakin eväitä.

Ihan ensimmäinen eväs olisi se, että pyytäisin, ettei täällä sorruttaisi ylimielisyyteen, vaan kuunneltaisiin tarkasti myös opposition mielipiteitä siitä, miten asioita voisi hoitaa. Jos ollaan eri mieltä, se ei tarkoita, että ollaan tyhmiä tai vastuuttomia, vaan se tarkoittaa, että asioita on pohdittu toisenlaisesta näkökulmasta ja usein myös useiden asiantuntijoitten evästyksellä.

Toinen eväs on se, että arvoisa pääministeri muuttaisi käsityksen tasavertaisuudesta. Kun Kreikkaa tuettiin, täytyy muistaa, että Saksan pankeilla ja valtiolla oli 34 miljardin euron saatavat Kreikassa ja Suomessa 1 miljoonan euron saatavat. On toki silloin jaettava sitä vastuuta ja taakkaa näitten asioitten mukaisesti. Nyt Espanjassa viimeistään tämä tasavertaisuus tulisi muuttaa sellaiseksi, minkälainen suomalaisten oikeuskäsitys on: eli niille maille suuremmat vastuut, joilla itsellään ja joiden pankeilla on paljon saatavia.

Kolmanneksi toivoisin, ja vaadin, että pääministeri lupaa meille suomalaisille yksiselitteisesti, että Suomi siellä Euroopan päätöksenteossa ei tule hyväksymään eurobondeja tai liittovaltiokehitystä ennen kuin se on viety Suomessa kansanäänestykseen. Tämä on hyvä takaportti siellä neuvotteluissa, ja vaadin, että tästä asiasta ei tingitä.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! "Totuutta ei voi vaientaa ikuisesti." Näin todetaan tänään tässä käsittelyssä olevassa perussuomalaisten välikysymyksessä. Vaan mikä tuo totuus eurokriisistä viime kädessä on? Onko tämä absoluuttinen totuus, mitä välikysymyksessä kaupataan? Vai voisiko totuuksia eurokriisistä olla useampia, joskaan ei niin absoluuttisia?

Oma suhtautumiseni absoluuttisiin totuuksiin on varauksellinen nykyisen talouskriisin yhteydessä. Eilispäivän totuudet, esitettiin ne sitten hallituksesta, oppositiosta tai talousoppineiden puheissa, eivät välttämättä tänä päivänä enää päde, niin monimutkaisesta talouskriisistä on pohjimmiltaan kyse.

Toisaalta, arvon puhemies, kun kerran totuudesta puhutaan, on tärkeää tehdä suora tunnustus. Olen monesta asiasta välikysymyksen kanssa samaa mieltä. On esimerkiksi totta, että nyt harjoitettuun eurokriisin hoitolinjaan sisältyy monia riskejä ja tavallisten suomalaisten kannalta ikäviä asioita.

Pahimmassa tapauksessa riskit voivat toki realisoitua maksimaalisesti, mutta toisaalta voi käydä myös päinvastoin. Voi olla myös todennäköistä, että nykyisellä tukilinjalla talouskriisin negatiiviset vaikutukset Suomeen voidaan pitää minimissään. Silti uskallan väittää, että tekemättä mitään seuraukset olisivat olleet taatusti nykyistä vakavammat.

On vaikea myös arvioida, onnistuuko euroalueen vakauttaminen jo sovituilla keinoilla vai tarvitsemmeko erilaisia välineitä pidemmällä tähtäimellä. Esillä on ollut ehdotuksia muun muassa eurooppalaisten pankkien valvonnan ja tukimekanismien vahvistamisesta. Kriisin vakavuuden tietäen yhtään esitettyä ehdotusta ei pitäisi tyrmätä lonkalta. Jos tarve niin vaatii, meillä tulee olla rohkeutta ottaa askeleita kohti tiiviimpää talousunionia samalla kuitenkin vahvistaen jokaisen jäsenmaan omaa vastuuta järkevän talouspolitiikan harjoittamiseksi. Meidän tulee ottaa vastaan enemmän Eurooppaa, mutta vain sellaisessa muodossa, jossa tämä Eurooppa rakentuu entistä enemmän jäsenmaiden hyvien tekojen varaan. Integraation syventyminen ei tässäkään tapauksessa saa olla tekosyy yhdenkään jäsenmaan kotiläksyjen tekemättä jättämiselle.

Arvoisa puhemies! Välikysymys osuu myös oikeaan nykyisen eurokriisin yhdestä tärkeimmistä syistä. On totta, että nykytilanteeseen on jouduttu Euroopan talouksien kilpailukyvyn romahduksen myötä, mutta Eurooppa ei ole ollut tämän ongelman kanssa yksin. Kautta koko läntisen maailman ilmiö on ollut sama. Teknologian kehityksen ja talouden globalisaation syventymisen myötä Yhdysvaltain ja Euroopan työmarkkinat ovat läpikäyneet perusteellisen muutoksen. Perinteisen hyvinvoinnin lähde, eli teollinen tuotanto ja sen työpaikat, on siirtynyt kehittyviin maihin halvempien kustannusten myötä. Uudet länsimaiset työpaikat ovat syntyneet sen sijaan aloille, joissa on vaadittu korkeampaa osaamista vähemmällä työvoimalla. Tästä muutoksesta johtuen usean länsimaan talouden reaalikasvu on jäänyt heikoksi.

Traagista kyllä, talouden muutos ei ole hillinnyt länsimaisten valtioiden halua pitää kiinni tai jopa parantaa kaikkien kannattamia hyvinvointipalveluita ja korkeaa elintasoa. Kun omat rahat eivät ole riittäneet, on länsimaiden kulutusjuhlaa jatkettu velkarahalla. Tässä mielessä euro ei olekaan ollut se perimmäinen syy nykyiseen velkaantumiseen, vaan pikemminkin väline talouden saattamiseksi turmion tielle. Me kaikki makeampaa elämää haluavat kansalaiset, valtiot ja pankit olemme olleet viime kädessä vastuussa kansantalouksiemme tuhoamisesta.

Siksi, arvoisa puhemies, euron rapauttaminen tai sen kaataminen ei ole mikään ratkaisu. Se ei poista edellä esitettyjä perusongelmia, valtioiden ja kansalaisten elämistä yli varojensa. Ainoa toimiva lääke on järkevä talouspolitiikka, jossa tulot ja menot saatetaan vihdoin tasapainoon. Valtion ja EU:n tasolla tämä tarkoittaa liiallisten menojen kuriin saattamista ja tekemällä kestävän kasvun edellytysten luontiin tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Velkavetoisella kasvulla tai Irlannin tai Espanjan kaltaisilla talouden hokkuspokkustempuilla emme tästä suosta nouse.

Tarvitsemme myös enemmän avoimempia ja tehokkaampia markkinoita globaalisti Euroopassa ja Suomessa. Vain näin voimme varmistaa, että saamme myös jatkossa tuotteemme ulos maailmalle ja hyödyntämään omaa kansantalouttamme. Tie tähän tavoitteeseen ei ole helppo, saati nopea. Monenlaisia ylämäkiä on matkalla luvassa, mutta toisaalta parempiakaan vaihtoehtoja ei ole tähän mennessä vieläkään tullut tarjolle. (Puhemies koputtaa) Tilanteessa, jossa oikotietä onneen ei ole olemassa, asenne ratkaisee. Jos haluamme parempaa tulevaisuutta, on se luotava meidän itse, vaikeuksien edessä luovuttaminen kun ei ole ollut meille suomalaisille toistaiseksi vielä kovin tyypillistä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymys on poliittisen retoriikan ohella pitkä ja huolellinen tutkielma. Se on sellaisenaan kiitettävän perusteellinen, mutta toisaalta vastaajan on vaikea valita, mihin oman puheenvuoronsa suuntaa. Välikysymyksen yleislinjasta voi ainakin nostaa ajatuksen, jonka mukaan Euroopan unioni sinänsä, ainakin sen sisämarkkinat, kelpaa kriitikoillekin. Vain rahaliitto on huono, epäonnistunut hanke.

Rahaliiton suhdetta sisämarkkinoihin arvioitaessa on hyvä kerrata historiaa. Alkuperäinen Euroopan talousyhteisö syntyi kiinteiden valuuttakurssien ja rahamarkkinoiden sääntelyn maailmaan. Tässäkin toimintaympäristössä ja paljon pienemmässä, homogeenisemmassa yhteisössä oli aika ajoin jännitteitä Saksan ja Ranskan taloussuhteissa, ja joka tapauksessa se sääntelymaailma meni menojaan jo 1970-luvulla.

Seuraava vaihe Euroopan yhteisössä rakentui vapaiden pääomaliikkeiden ja kiinteiden kurssien yhdistelmään. Tällaisen yhdistelmän osat olivat toisiinsa täysin sopimattomia, ja kiinteiden kurssien järjestelmä hajosi 1990-luvun alun valuuttamyllerrykseen, ja sitten vuorossa olivat kelluvat kurssit. Vaikka moni talousoppinut onkin ilmeisen ihastunut kelluvien kurssien vaihtoehtoon, oli jo 20 vuotta sitten selvää, ettei se voi sopia tiiviiden sisämarkkinoiden unioniin. On yhä vaikea ajatella pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palvelusten vapaata liikkuvuutta alueella, missä olisi kymmeniä valuuttoja, joiden kurssit päivittäin heilahtelisivat. Valuuttakurssiriski hajottaisi sisämarkkinat.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen perusteluissa kiinnitetään huomiota siihen, ettei euroalue ole niin sanottu optimaalinen valuutta-alue. Ei ehkä olekaan. On kuitenkin aihetta ymmärtää, ettei valuutta-alueita koskaan rakenneta tällaiselle optimoinnille. Edes EU:n jäsenmaat eivät ole sisäisesti optimaalisia valuutta-alueita. Italia esimerkiksi on vähintään kahden valuutta-alueen maa, ja Suomessa metsäteollisuudesta elävät maakunnat elävät aivan erilaisessa suhdannesyklissä kuin pääkaupunkiseutu ja eteläinen Suomi. Optimaalisen valuutta-alueen teoria edellyttäisi siis Suomen pilkkomista. Tämäkö olisi perussuomalaisen valuuttaopin tavoite?

Valuutan valinta on aina myös poliittinen kysymys. Suomen markka merkitsi eron tekemistä Venäjän valtakuntaan ja Suomen oman valtiollisen elämän rakentumista. Suomen päätös liittyä yhteiseen eurooppalaiseen rahaan merkitsi sitoutumista Eurooppaan, sen muodostamaan turvallisuusyhteisöön.

Arvoisa puhemies! Politiikassa ei selviä tutkielmien laatimisella ja toteutumattomien tilaisuuksien haikailemisella. Päättäjien on tehtävä päätöksiä, jotka perustuvat tosiasioihin ja joilla on vaikutusta tosielämän tilanteisiin, ja Suomen hallitus on tehnyt hyvää työtä vaikeissa oloissa. Se on antanut vahvaa tukea eurooppalaiselle yhteistyölle. Suomi on noussut kokoaan suuremmaksi Euroopan vakauden tukipilariksi. Silti hallituksen ensisijainen päämäärä on ollut isänmaan etu, Suomen poliittisten ja taloudellisten etujen turvaaminen. Vakuuksia on vaadittu ja niitä on saatu ja rahoittajat on pantu vastuuseen riskinotosta. Piikki ei ole auki, eikä sitä avata. Hallitus ansaitsee luottamuslauseen tältä eduskunnalta.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionissa politiikan teko ja markkinatalous ovat sotkeutuneet selvittämättömäksi vyyhdiksi, eurokriisiksi. Oikeassa markkinataloudessa nämä Espanjan, Saksan ja Ranskan pankkien pääomitukset kuuluisivat niille, joille ne oikeasti kuuluvatkin, eli pankkien nykyisille omistajille ja sijoittajille, jotka haluaisivat pistää rahansa likoon.

Valitettavasti meidän eurotaloutemme päättäjät ovat luoneet hallitsemattoman suunnitelmatalouden, jossa valtiot säätävät ja sähläävät. Jo lähtökohtaisesti euroalue oli tuomittu epäonnistumaan. Sillä ei ollut edes teoreettisesti mahdollisuuksia toimia pitkällä tähtäimellä.

Onnistuneen rahaliiton perusedellytys on mahdollisimman homogeeninen rahapolitiikka. Kuinka kukaan voi ajatella, että niinkin erilaiset kansantaloudet voisivat toimia onnistuneesti ja noudattaa yhtenäistä rahapolitiikkaa? Vapaakauppa-alueelle sen sijaan on selkeä etu, jos sen jäsenvaltiot ovat epähomogeenisiä. Siinä rakenne antaa vientimahdollisuuksia kunkin maan tuotannolle. Olisi pitänyt aikanaan pysyä vain vapaakauppasopimuksissa menemättä ottamaan vastuuta mahdottomasta tehtävästä, yhteisestä rahapolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Eteläisen Euroopan valtioiden koko ajan pienentyneen teollisuuden jalostusarvo on heikko. Silloin vientijoustokerroin jää lähellä 1:tä, kun se erikoistuneessa metalli- ja elektroniikkateollisuudessa Keski-Euroopassa ja Suomessa on 3 tai sen yli. Tämä tarkoittaa, että jokainen viety euro tuottaa vähintään kolminkertaisesti kansantalouden kierrossa. Teollisen tuotannon tilan ymmärtäminen tästä näkökulmasta auttaa selkeästi tajuamaan, ettei eteläisen Euroopan mailla ole selviytymiskeinoja jatkossakaan pysyä euroalueen tahdissa ja vaatimuksissa.

Me suomalaiset tarvitsemme omat euromme turvaamaan kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä. Käytämme koko ajan väheneviä panoksiamme tukemalla eteläisen Euroopan pohjatonta kaivoa, korjaten entisiä virheitä, luomatta mitään uutta saatikka kestävää pohjaa itselle tai autettaville. Tässä ei ole järjen häivääkään.

Suomen etu on, että eteläisen Euroopan maat eroavat eurosta. Nyt Saksa ja Ranska maksattavat omien pankkiensa velat osaksi muilla euromailla. Samalla nämä mahtimaat varmentavat, että kun eteläinen Eurooppa irtaantuu eurosta, ovat heidän omat pankkinsa vakavaraisia. Näin Saksa ja Ranska pystyvät jatkamaan talousmahdin asemaa, sanelemaan lopuille euromaille ehdot myös tulevaisuudessa. Heidän tavoitteenaan on liittovaltio, joka on vahva ja jossa päätoimija on Saksa ja Saksan talous.

Suomella ei ole mitään syytä hyväksyä edes lähtökohtaisesti suunnitelmia liittovaltiosta. Siinä käy kuin äänettömälle yhtiömiehelle: jää maksajan rooli talousvaikeuksissa. Ilman liittovaltiotakin tämä maksajan rooli on Suomelle osattu järjestää. Mitään lisärasitteita ei enää tarvita.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kataisen—Urpilaisen hallitus on nostanut Suomen vastuut ja riskit aivan ennennäkemättömälle tasolle. Väliaikainen ja pysyvä rahoitusväline on laajennettu sellaiseen muotoon, jota me keskustassa emme voi missään oloissa kannattaa. On aivan kohtuutonta, että Suomi ja muutama muu talouttaan vastuullisesti hoitanut valtio joutuu nyt tässä tilanteessa kantamaan jättimäistä ja yhä vain kasvavaa taakkaa muiden veloista. Emme missään oloissa kannata myöskään eurobondeja, jotka tässä keskustelussakin välähtävät ja ovat välähtäneet jo pitkään, ja niitä suunnitellaan.

Arvoisa puhemies! Keskusta on halunnut antaa pienille jäsenmaille mahdollisuuden laittaa kuntoon asioitaan. Tälle ensiavulle aivan olennainen edellytys on ollut, että nämä maat itse ryhtyvät päättäväisiin toimiin, joilla taloutta tasapainotetaan. Hallitus ja varsinkin ministeri Urpilainen aikaisemmin totesi, että suurten jäsenmaiden auttamiseen rahkeemme eivät riitä ja piikki on siltä osin kiinni, mutta tämähän ei näytä nyt sitten pitävän ollenkaan paikkaansa, eli takki on kääntynyt hallituksella tässäkin asiassa ja avainministereillä. Ongelmamaidenhan pitäisi ilman muuta itse ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja katkaista velkaantumiskierteensä omalla ripeällä ja päättäväisellä toiminnalla. Muuten käy ihan ilman muuta niin, että nykymuotoisen euron tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Nyt siis piikki on selvästi auki, arvoisa puhemies.

Keskusta kannattaa keväällä 2012 sovittua talouskurisopimusta. Tuon sopimuksen tavoitteenahan on saada varsinkin heikosti talouttaan hoitaneet valtiot kestävämmälle uralle. Talouskurisopimus on väline kriisien ennaltaehkäisyyn tulevaisuudessa. Tämän lisäksi ilman muuta olennaista on se, että Euroopassa panostettaisiin uuteen kasvuun ja työllisyyteen. Tämä tarkoittaa tietysti panostamista erityisesti koulutukseen ja osaamiseen, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä yritysten toimintaedellytysten turvaamisesta huolehtimiseen. Näissä kaikissa lajeissa hallituksen kannattaisi täällä kotimaassakin olla vähän aloitteellisempi. Kyllä on käsittämätöntä, että esimerkiksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyöstä ja koko innovaatiopolitiikan työkaluista suurin piirtein toistakymmeneen vuoteen ensimmäistä kertaa leikataan niin rajusti.

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen sanoi, että ei ole minkäänlainen vaihtoehto se, että me emme nyt osallistu Espanjan, ja siis myöhemmin uusien kriisimaiden, tukemiseen. Miksi se ei ole vaihtoehto? En minä ainakaan ole saanut mitään rehellistä vastausta siihen, miksi se ei olisi vaihtoehto. Mitä siinä tapahtuisi, jos Suomi päättäisi nyt, että nyt se on loppu, näin suurelle kansantaloudelle kuin Espanja me emme ryhdy minkäänlaisia takuita ja riskirahoituksia antamaan enää? Ei siinä tapahtuisi yhtään mitään. Ei Suomea euroalueesta tai EU:sta erotettaisi. Taivas ei siis tipahtaisi lainkaan niskaan. Mutta jos me nyt valitsemme tämän linjan, niin kuin hallitus näyttää nyt jo valinneen, että me jatkamme tätä kriisimaiden tukemista, riskien kasvattamista, me saamme tehdä sitä maailman tappiin, loppuikämme.

Monet asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että tämä keissi ei lopu koskaan eli tämä jatkuu ja jatkuu. Jos hyvin talouttaan hoitanut Suomi ei ota lusikkaansa tästä sopasta, me jatkamme tätä rahan lapioimista — ainakin tukien lapioimista ja riskien kasvattamista — sitten täältä ikuisuuteen. Keskusta ei ainakaan lähde tähän, emmekä me missään tapauksessa hyväksy tätä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Kuluvan viikon sunnuntaina käydään Kreikassa vaalit. Jos vasemmistoliiton sikäläinen kaveripuolue Syriza nousee maan suurimmaksi puolueeksi, tullee todennäköisesti tapahtumaan seuraavaa: juhannusaattona 22.6. Kreikka ilmoittaa, että maanantaista 25.6. alkaen Kreikka irtaantuu euroalueesta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään taivaallinen totuus, vaan muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Kaikkeen pitää kuitenkin varautua, ja minua huolestuttaa se, että Suomen hallitus ei näytä olevan mitenkään vakavasti varautunut siihen, että euroalue todellakin saattaa hajota jo tämän suven aikana.

Eurokriisi on kuin hyvin öljytty kreikkalais-roomalainen painija: siitä on vaikea saada pitävää niskalenkkiä.

Olen tässä salissa moneen kertaan todennut, että yhteisvaluutta-alue ei toimi niin kauan kuin siinä olevat maat eivät ole taloudellisesti yhteismitallisia eivätkä pelaa samoilla säännöillä. Euron mahdolliset hyvät puolet olisivat saavutettavissa Pohjoismaiden, Saksan, Hollannin ja muutaman muun taloutensa hyvin hoitaneen maan kesken. Alppien eteläpuolista, suunnilleen muinaisen Rooman alueelle sijoittuvaa Eurooppaa ei siihen tarvittaisi, ja nyt se on hukuttamassa meidät muutkin.

Uusi Hansa tai Kalmarin reunioni olisi nykyistä vastuullisempi vaihtoehto, jos omaan itsenäiseen valuuttaan ei haluta palata. Autonomian aikanahan meillä oli jopa oma itsenäinen valuutta, markka, vaikka se alkuperäinen Bobrikov koetti tältäkin osin itsenäisyyttämme kaventaa. Nyt on sitten se Brysselin Bobrikov ohjaimissa.

Kriisin alkuvaiheessa silloin reilut kaksi vuotta sitten keksittiin, että nyt on valittava ruton tai koleran väliltä. Ehkä oleellisempaa olisi kysyä, miksi tällaisen sairasauton kyytiin ylipäätän piti lähteä. Pensaspaloakin on sammuteltu jo useamman vuoden ja aina on hoettu, että näillä toimin estetään tämän palon leviäminen omalle tontille. Ei muuten estetä, uskokaa jo.

Periaatteessa nämä Suomen maksamat rahat ja vastuut voisi alkaa luokitella kehitysavuksi. Kehitysavustakaan ei ole oikeasti mitään hyötyä, ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä niissä kohdemaissa vain kasvaa. Samoin kasvaa taloudellinen riippuvaisuus avustajamaista. Jos Kreikankin tukipaketit laskettaisiin kehitysavuksi, täyttyisi YK:n vaatima 0,7 prosentin osuus bruttokansantuotteesta oikein komiasti.

Arvoisa puhemies! Euroalueen talouskriisi on kuin pato, joka vuotaa. Jos sen olisi antanut sortua silloin reilut kaksi vuotta sitten, olisi vettä tullut kyllä nilkkoihin asti, ja ihan varmasti olisimme vilustuneet, se on totta. Nyt tuota patoa on kuitenkin tilkitty ERVV-nimisellä laastilla, joka on aiheuttanut ainoastaan sen, että paine padon toisella puolella on kasvanut. Kun se pato kohta lopullisesti murtuu, vie se ihan kaiken mukanaan, jos emme pian poistu alta. Antaa euron upota, markka kyllä kelluu.

Ei euro mikään menestystarina ole, se on menetystarina: tarina siitä, kuinka euron ongelmien vuoksi Eurooppa on menettänyt yhteiskuntarauhan, talouskasvun, keskinäisen yksimielisyyden, moraalin ja demokratian. Rahamäärät ja vastuut, joilla nyt tuemme euroaluetta, ovat suuremmat kuin vientimme todellinen arvo samoille alueille. Eurorahasta ei ole ollut viennillemme mitään hyötyä edes ennen tätä kriisiä.

Arvoisa puhemies! Eurojohtajien neuvot ja ratkaisuehdotukset ovat yhtä tervetulleita kuin sinilevä kotimökin rannassa. Ne vain lisäävät tavallisten kansalaisten maksuosuutta onnettomuudesta, johon he eivät itse ole millään lailla osallisia.

Arvoisa puhemies! Kannatankin edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Kreikan, Irlannin ja Portugalin talousongelmat avautuivat koko karmeudessaan, sanottiin rajan tulleen vastaan. Nämä maat unioni yrittäisi vetää yhdessä ylös, Suomi siinä mukana. Siihen ehkä pystyttäisiin juuri ja juuri. Rahkeet eivät kuitenkaan enää riittäisi suurten maiden, kuten Espanjan ja Italian, auttamiseen. Viikonloppuna Espanja kuitenkin tunnusti pudonneensa taloudelliseen ahdinkoon ja pyysi muiden apua.

Kataisen hallitus on ohjannut Suomen ajopuuta eurooppalaisen talousahdingon luottomaksajana ja lisännyt Suomen vastuita jo kestämättömälle pohjalle. Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen kannattavat jälleen kerran uuden maan tukemista. Ongelmana on, että tällä kertaa kyseessä ei vain ole enää mikään pieni talous. Espanjalle kaavailtua 100 miljardin tukisummaa kuvaillaan vain pisaraksi jo yksin Espanjan kriisin valtameressä. Vertailukohdaksi kannattaa muistaa Suomen valtion budjetti, reilut 50 miljardia euroa. Tuokin budjetti sisältää jo huolestuttavaa velkaantumista, jonka vauhti on 7 miljardia vuodessa. Olemmeko me siis tosiaan se taho, jota apuun pyydetään ja jolla avun antamiseen on todellisia mahdollisuuksia? Kuulostaa kohtuuttomalta.

Espanjan tilanne on toki kriittinen, mutta Suomen ei ole syytä venyttää omaa talouttaan katkeamispisteeseen. Mallioppilas on jo todistanut kykynsä ja halunsa toimia yhteisen hyvän puolesta. Se riittäköön. Emme voi tietää, miten lopulta käy. Emme voi tietää, mitä tapahtuu Euroopalle, jos Suomi liittyy taas uusiin tukipaketteihin, tai mitä tapahtuu, jos suljemmekin rahahanamme. Kummankin vaihtoehdon takana Euroopan tulevaisuus näyttää yhtä sekavalta. Varmaa on vain se, että kieltäytyessään tuen antamisesta Suomi säilyttää kenties paremman mahdollisuuden kontrolloida omaa talouttaan.

Arvoisa puhemies! Keskustan vankka linja on "kyllä" kansainväliselle yhteistyölle, "kyllä" Euroopan unionille ja "kyllä" yhteiselle valuutalle. Ehdottoman "ein" sanomme kuitenkin laajeneville apupaketeille ja liittovaltiokehitykselle. Yhteisvastuullakin on rajansa. Kertakaikkisen pisteen pitää olla jo käsillä.

Takinkäännöstä syytetään, mutta on hyvä huomata, että tilanne ja olosuhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti. Kreikan, Irlannin ja Portugalin ollessa kyseessä voimme katsoa auttaneemme myös itseämme. Noiden päätösten hetkellä, kun oli kaikki syy olettaa, että apu riittää Euroopan talouden nousuun, syöksykierre kuitenkin levisi ja syveni avusta huolimatta myös näihin suuriin talouksiin. Lääke ei siis ole tepsinyt, vaan se on pahentanut tautia. Yksinkertaisen johtopäätöksen täytyy olla, että tämä lääkitys on lopetettava.

Arvoisa puhemies! Espanja väittää nyt pelastavansa vain pankkeja, mutta tukipaketti näyttäisi olevan samalla pohjalla kuin aikaisempien apuja pyytäneiden maiden paketit. Pankkien kuolemankierteen katkaisee yleensä valtion väliintulo. Nyt kuitenkaan Espanjan valtiolla ei ole varaa tukea pankkejaan, ja siksi se pyytää apua muilta. Kyseessä on siis niin valtion kuin pankkienkin kriisi. Valtiovarainministeri Urpilainen on taipunut puoltamaan Espanjan tukipaketin maksua tulossa olevan pysyvän vakausvälineen EVM:n kautta. Tämä on aika kummallista siinä valossa, että suuren metakan nostaneet vakuudet on neuvoteltu juuri väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n kautta. Pysyvään mekanismiin Suomikin joutuu laittamaan ihan oikeaa rahaa, ei vain takauksia, kuten ERVV:ssä. Suomi sitoutuisi siis EVM:n kautta entistä tiukemmin ja suuremmin panoksin tämän talouskurimuksen hoitoon. Joukko asiantuntijoita onkin arvioinut, ettei Suomen tukivelvoite pääty koskaan EVM:n tullessa voimaan. Tukiviestillä ostetaan vain vähän lisäaikaa ja luottamusta vain hetkeksi.

Arvoisa puhemies! Olisiko syytä vaatia, että Espanja selvitköön pankkikriisistään samalla tavoin kuin Suomi 90-luvulla selvittämällä itse omat asiansa? Mikäli hallitus aikoo silti sitoa Suomen nykyistä laajempiin vastuisiin, on asiasta järjestettävä kansanäänestys. On myös muistettava, että tämä painajainen ei vielä Espanjankaan jälkeen ole ohi. Italia huojuu vaarallisesti, ja Kreikan käsillä olevat uudet vaalit saattavat sysätä sen eroamaan eurosta. Näiden seurauksia voidaan vain hämärästi hahmottaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Paperit ovat kadoksissa, koska valmistauduin siihen, että vasta 5 minuutin päästä olen täällä, mutta kyllä tuo debatti äsken sen verran toi ajatuksia mieleen, että ehkä pärjään näinkin.

Kaiken kaikkiaan sanon, että onhan tämä tilanne vakava, niin kuin me kaikki tiedämme. Kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan, ja kun näin on, on itsestään selvää ja hyvin tärkeää, että kaikki ratkaisut, mitä Suomen hallitus tai Suomen eduskunta tekee, tehdään siten, että näistä huonoista vaihtoehdoista pyritään valitsemaan ja valitaan veronmaksajan kannalta se paras vaihtoehto. Korostan, että varmasti tässä tilanteessa jokainen meistä tietää, että välttämättä edessä ei ole hyviä näkymiä, kävi miten kävi kaikkinensa.

Puhemies! Ylipäätään tästä kriisistä ja Suomen linjasta haluan sanoa sen, että kun täällä edustaja Soini kovasti korosti, että hän on jo vuonna 2011 kirjoittanut siitä, että vaikeuksia tulee, niin tietenkin olisi kannattanut kuunnella jo vuosi sitä ennen sosialidemokraatteja tässä samassa salissa. Eli keväällä 2010 sosialidemokraatit sanoivat silloin, kun tämä Kreikka-ykköspaketti tuli eteen, että näin tätä kriisiä ei tule hoitaa, ei tule antaa tukia ilman ehtoja, ja silloin jo vaadimme esimerkiksi sijoittajavastuun toteuttamista ja niitä kuuluisia vakuuksia. Meille kerrottiin, että se on mahdotonta, päätettiin mennä lompakko auki Eurooppaan ja tulla takaisin neuvotteluista ilman vakuuksia, ilman sijoittajavastuuta.

Korostan, puhemies: kukaan ei toivo, että tässä käy huonosti Kreikan osalta, mutta on hyvin mahdollista, niin kuin me kaikki tiedämme, kun seuraamme uutisia, että on mahdollista, että siellä edelleen jotain tapahtuu. Siksi, arvoisa puhemies, minä en voi ymmärtää, miksi tässäkin salissa debattiosuudessa jälleen kerran esimerkiksi perussuomalaisilta tuli suorastaan tietynlaista ilkkumista Suomen vakuuksia kohtaan tässä Kreikka-kakkospaketissa. Nimittäin jos Kreikassa tapahtuu jotain, jos siellä rytisee, niin me kaikki tiedämme, että seuraavaksi siellä aletaan myös leikata julkisia saatavia, mikä tarkoittaa siis Suomelle menetyksiä. Ja kun vakuudettomasti meillä se ykköspaketti annettiin, niin monet asiantuntija-arviothan puhuvat jopa 500 miljoonasta, mikä sitten tullaan menettämään. Se on iso potti. Eli pieni ero, eikä vallan pienikään, on sillä, että sitten jos Kreikassa jotain tapahtuu, tästä kakkospaketista veronmaksajien riskit on minimoitu ja vastuut selkeästi rajattu näiden vakuuksien avulla. Minä arvostan tätä työtä.

Jos ei minua täällä salissa uskota — tiedän, että vähän naureskellaankin, että kyllä se Viitanen jaksaa niistä vakuuksista puhua, niin muuten jaksan ja puhun siksi, koska tämä on äärimmäisen tärkeää suomalaisen veronmaksajan kannalta — niin uskokaa, hyvät ihmiset, edes taloustieteilijä Sixten Korkmania, joka sanoi tämän neuvottelun jälkeen asiaan tutustuttuaan, asiakirjat katsottuaan, logiikan ymmärtäen, että onneksi olkoon, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, saitte Suomelle hyvät vakuudet. Näin ollen meidän, Suomen, saatavat on kaikkein parhaiten tällä hetkellä turvattu, mikäli Euroopassa rytisee, ja tätä ei pidä vähätellä, ei missään olosuhteissa eikä missään nimessä.

Suomen linja tiukkeni vaalien jälkeen. Sosialidemokraattinen johdonmukainen linja ennen vaaleja ja vaalien jälkeen on ollut täsmälleen sama: ei tukea ehdoitta, ja linjan on oltava tiukka, koska kysymyksessä on suomalaisten veronmaksajien rahat. Ja siksipä olen ollut siitä tyytyväinen, että tässä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kun hallitus on vastuullisesti miettinyt, mitä tehdä, tämän Espanja-tuen osalta on aivan sama linja kuin aiemminkin eli tiukka ja ei ehdoitta. Suomen hallitus ja Suomi sitä kautta korostaa sitä, että jos esimerkiksi pankkeja pääomitetaan, niin silloin täytyy tuen olla vastikkeellista. Pääomittajatahon täytyy saada pankin osakkeita ikään kuin vakuudeksi, ja se on hyvin tärkeä asia.

Tärkeä on myös se Suomen linjaus, että mieluummin ensisijaisesti käytettäisiin tätä pysyvää rahastoa. Ihmettelin kovasti, kun keskusta äskeisessä puheenvuorossaan sanoi, että siinä olisi jotain huonompaa kuin tässä väliaikaisessa. Päinvastoin: Kaikki asiantuntijat sanovat, että tämä pysyvä rahasto on turvallisempi veronmaksajan kannalta, se on tehokkaampi, siinä toteutuu sijoittajan vastuu, sitä kautta se on oikeudenmukaisempi, koska emmehän me, hyvät ystävät, voi ajatella, että ilman sijoittajan vastuuta näistä jutuista selvittäisiin. Emme me voi antaa signaaleja sinne Espanjaan, tai ihan mihinkä vaan, että aina kun vaikeuksia tulee, niin kyllä se veronmaksaja löytyy ja piikki on auki.

Tässä, puhemies, muutamia seikkoja näin ihan ilmankin sitä paperia. Sen minä sanon kyllä vielä, kun keskustasta ei vielä sanottu, täällä jäi vähän kesken se keskustelu siitä uudesta linjasta, Sipilän—Soinin linjasta, että ministeri Urpilainen oli täsmälleen oikeassa, kun sanoi, että ei nyt sitten perussuomalaisten ja keskustan linja poikkea, sillä molempien linjan päämääränä joko haluten tai haluamatta on se, että me palaamme sitten markka-aikaan. Ihmettelen kyllä, mitä mahtaa esimerkiksi Olli Rehn tai joku muu keskusta-asiantuntija näistä keskustankin uusista linjauksista olla mieltä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi täytyy todeta, että nyt esitetty välikysymys on erittäin aiheellinen ja ajankohtainen. Suomikin elää mukana eurokriisin keskellä, ja usean eteläisen Euroopan euromaan talous näyttää menevän kohti yhä syveneviä vaikeuksia.

Kriisi on myös reaalitalouden kriisi. Niin sanotuilla markkinoilla ja pörsseissä liikkuva raha ei ole pitkään aikaan ollut sidoksissa mihinkään reaaliseen, todelliseen, kuten esimerkiksi yrityksiin, yritysten omaisuuksiin, maahan tai esimerkiksi asuntoihin. Suurin osa maailmalla liikkuvasta rahasta on sidoksissa odotuksiin, joita sijoituksista on nyt ja tulevaisuudessa. Rahaa on myös erilaisissa johdannaisjärjestelmissä, joiden monimutkaisia rakenteita on vaikea selvittää. Raha on maailmanmarkkinoilla käytännössä enimmiltä osin vain väline, jolla lyödään vetoa tulevasta ja osin nykyisestäkin.

Toinen suuri syy sille, miksi läntiset maat ovat kriisissä, on tietyiltä osin kilpailukyvyn puute. Teollinen tuotanto on siirtynyt vauhdilla halvempien tuotantokustannusten maihin, kuten esimerkiksi Kiinaan, Intiaan ja Vietnamiin. Nämä ovat siis perussyyt nykyisille läntisen maailman talousongelmille. Näihin yhdistetty holtiton taloudenpito on myöskin syventänyt eräiden euromaiden kriisiä.

Miten akuuttia euroalueen kriisiä sitten pitäisi hoitaa? Ainakaan valittu linja ei ole toiminut, eli viimeksi mainostettuja tukipaketteja on ollut jo aivan liian monta. On aivan oikeutettua epäillä, kuluuko Suomen veronmaksajien rahaa vielä lisääkin kriisin myötä, ellemme muuta linjaa. Hallitukselta olisi ollut hyvä kuulla, onko rajoja tukipaketeille olemassa ja meneekö piikki kiinni missään vaiheessa.

Iltapäivällä tässä salissa kysyttiin ja äsken myöskin edustaja Viitanen kyseli, miten keskusta suhtautuu kriisiin. Keskusta tukee Suomen EU-jäsenyyttä mutta vaatii kansallisista eduista huolehtimista. Keskusta kannattaa myös euroon jäämistä, kunhan se ei johda liittovaltioon tai muuten tule liian kalliiksi Suomelle. Keskusta ei hyväksy eurobondeja. Suomalaisten eduista on huolehdittava, eikä meidän tule ottaa kannettavaksemme kohtuutonta taakkaa muiden euromaiden veloista. Keskusta ei hyväksy liittovaltiokehitystä.

Espanjan ja jatkossa mahdollisesti myös Italian rahoittaminen yhteisvastuullisesti vakausmekanismien kautta ei ole kannatettava järjestely. Jokainen maa on velvollinen itse huolehtimaan oman julkisen taloutensa ja pankkijärjestelmänsä kestävyydestä. Suomen vastuiden ja riskien kasvattamista emme enää hyväksy. Euroopassa tarvitaan talouskuria sekä uutta kasvua ja työllisyyden parantamista. Sitä saadaan muun muassa tasokkaalla koulutuksella ja satsaamalla vihreään kasvuun.

Arvoisa puhemies! Suomen on tämän akuutin kriisin ratkaisujen lisäksi linjattava Euroopan pidemmän aikavälin tavoitteeksi sekä rahamarkkinoiden keinottelun suitsiminen että kilpailukyvyn palauttaminen. Kriisiä ei ratkaista nykyisin järjestelyin, koska avunpyyntöjonoon on joidenkin arvioiden mukaan pyrkimässä jo Italiakin. Oman Suomemme asioiden tulee aina olla muiden euromaiden ja pankkien tukemista tärkeämmät.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopalla on historiassaan suurempiakin kriisejä kuin nyt meneillään oleva finanssikriisi. Euroopan unioni syntyi isojen kriisien ja katastrofien raunioille siksi, ettei maanosamme enää koskaan ajautuisi suursotaan. Tässä on toistaiseksi onnistuttu, mutta on selvää, että Euroopan unioni on nyt joutunut tähän mennessä vakavimpien itseään koskevien ongelmien eteen. Unionin keskeisiä päämääriä edistämään rakennettu yhteisvaluutta joutuu taistelemaan olemassaolostaan. Syy ei ole euron, vaan ongelmat ovat seurausta siitä, että jotkut maat ja jotkut rahoituslaitokset luulivat euron hoitavan heidän puolestaan asioita, joiden hoitaminen olisi kuulunut näille itselleen. Euro toimii vain niin kauan kuin sen toimivuudesta huolehditaan.

Yhdysvaltain dollarissa lukee "in God we trust" eli "luotamme Jumalaan". Eurossa ei tällaista tekstiä ole — hyvä, ettei ole — mutta euroon olisi pitänyt kirjoittaa: "Älä kysy, mitä euro voi tehdä puolestasi. Kysy, mitä sinä voit tehdä euron puolesta." Vähin, mitä olisi pitänyt sopia euroa perustettaessa, olisi ollut se, että jokaisen maan valtiovarainministerin työhuoneeseen olisi kiinnitetty noilla sanoilla varustettu huoneentaulu: "Älä kysy, mitä euro voi tehdä puolestasi. Kysy, mitä sinä voit tehdä euron puolesta."

Euroopan unionia rakennettaessa on eri vaiheissa vannottu yhteisten eurooppalaisten arvojen nimeen. Jotkut ovat jopa rohjennet puhua Euroopan sielusta. Käsitykseni on, että tuossa sinänsä ymmärrettävässä innostuksessa on menty pahasti metsään. Juhlapuheet yhteisistä arvoista ovat omalta osaltaan lisänneet vastuussa olevien hyväuskoista luottamusta siihen, että naapurissa ajatellaan samaan tapaan kuin meillä kotona. Kun on ilman perusteita luotettu yhteisiin arvoihin, havahduttiin liian myöhään siihen, että eri maissa arvot, toimintatavat ja kulttuurit ovat niin yksityisellä puolella kuin julkisessa hallinnossakin perin kaukana toisistaan.

On helppo osoittaa esimerkkejä siitä, että eteläisemmässä Euroopassa ne arvot ja ne toimintatavat, jotka ohjaavat talouselämää, poikkeavat esimerkiksi pohjoismaisista arvoista, mutta ei silti pidä liioitella maantieteellisten arvojen merkitystä. Talouselämässä vaikuttavat arvot ja toimintatavat voivat myös muuttua yhden ja saman maan sisällä. Huonoista kokemuksista voidaan oppia, katastrofeista voidaan viisastua, arvoja voidaan radikaalistikin tarkistaa. Suomen kohdalla näin on tapahtunut. Kansallisesti tärkeätä on, ettei saatua oppia unohdeta. Rahoituslaitoksilla ja Finanssivalvonnalla on tässä suuri vastuu. Kreikalla on nyt erityisen vaativa oppitunti menossa.

Arvoisa puhemies! Selvää on, että nyt jäsenmaat koko Euroopan unionin alueella joutuvat tarkistamaan omia arvojaan. Talouspoliittisia linjauksia joudutaan arvioimaan uudelleen. Liberaali meno rahoitusmarkkinoilla ei tuota sitä hyvää, jota monet ovat odottaneet. Näkymätöntä kättä ei ole, joten tarvitaan julkisen vallan näkyvän sääntelyn lisäämistä, jotta suhdannevaihtelujen aiheuttamaa ihmisten ja väestöryhmien sosiaalista turvattomuutta pystytään torjumaan.

Markkinaehtoisten rahoituslaitosten epäonnistumisen korjaajiksi joutuneet julkinen valta ja veronmaksajat ovat oikeutettuja saamaan vastineeksi muutakin kuin pelastetut pankit. Jotta moraalikadolta vältytään, tulee julkisten panostusten johtaa myös nykyistä parempaan, vakaampaan ja kriisit kestävämpään talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan euroalueen jäsenmaissa. Ei riitä, että vältytään katastrofilta. Kansalaisilla on oikeus saada vastineeksi viisaampi, vastuullisempi, korruptiovapaampi ja tasa-arvoisempi unioni. Ei voida jatkaa samalla tavalla, vaikka talouskasvu saataisiinkin pelastettua. Kansalaisilla on oikeus vaatia, että virheistä otetaan oppia, että arvoja, toimintatapoja, hallintokulttuureja ja poliittisia linjauksia tarkistetaan ja uudistetaan.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta Euroopan unioni on hyvä asia. Suomen paikka on Euroopan unionissa. Meillä on kokoomme nähden poikkeuksellisen suuri vaikutusvalta yhteisössä. Meidän tulee olla mukana tekemässä työtä Euroopan unionin kehittämisessä johdonmukaisemmaksi, uskottavammaksi ja ennen muuta kansalaisen näkökulmasta sosiaalisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Hallitus tekee oikein, kun se esittää, että Suomi tiukoin ehdoin osallistuu eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän toimivuuden varmistamiseen.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopan talouskriisi, euron kriisi, finanssikriisi on surullinen asia, ja se ei varmasti tee ketään tässä salissa iloiseksi. Perussuomalaiset puheenjohtaja Soinin johdolla ovat johdonmukaisesti varoittaneet tehottomista keinoista kriisin ratkaisemiseksi. Olemme myös ennakoineet eri yhteyksissä kriisin etenemistä ja syvenemistä, ja vaikka kukaan ei ole ennustaja eikä voi tarkkaan tietää asioiden kulkua, ei perussuomalaiset eikä myöskään Suomen hallitus, arviomme ja puheenjohtaja Soinin arviot ovat olleet oikeansuuntaisia. Tästäkään ei voi iloita, mutta sen pohjalta voi kysyä, miksi muiden arviot ja päätökset kriisiin puuttumisesta ovat olleet vallan toisenlaisia ja miksi niistä ei ole opittu.

Luulen, että yksi syy on se, että euro, aivan kuten koko Euroopan unioni, on poliittinen asia. On kyse poliittisista valinnoista tietynlaisen arvomaailman ja ideologian eteenpäinviemiseksi. Ja kun tehdään poliittisia valintoja, luodaan samalla tietynlaiset poliittiset kasvot, jotka halutaan säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Kasvoja ei voi menettää, vaikka joskus suurta viisautta voi todellakin piillä siinä, että myöntää virheensä ja oppii niistä. Inhimillisyyden, virheiden tekemisen ja päätösten korjaamisen myöntämisen kautta voi paitsi parantaa asioita myös saada enemmän arvostusta.

Euroopan unionin perusperiaatteet, ne kauan sitten muovatut lähtökohtaiset tavoitteet neljästä vapaudesta, ovat ajatuksen tasolla hyvin ymmärrettäviä, sinänsä kauniita tavoitteita. Ne eivät voi kuitenkaan poistaa sitä tosiasiaa, että Euroopan ja euroalueen sisällä on rakenteellisesti hyvin paljon toisistaan poikkeavia yhteiskuntia, joiden toimintaperiaatteet, kulttuuri ja yhteiskuntajärjestys ovat muovautuneet pitkän ajan kuluessa. Joillakin mailla on erittäin pitkä historiallinen perspektiivi, ja tavat, jotka noissa maissa ovat ajan saatossa rakentuneet, peilautuvat myös tämän päivän yhteiskunnassa. Niiden sovittaminen yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin, jaloista tavoitteista huolimatta, on pahasti epäonnistunut joissakin asioissa. Maat ovat erilaisia, ja se pitää hyväksyä. Euroopan maiden erilaisuus on rikkautta eikä pelkkä harmaa massa, joka saadaan aikaiseksi pakottamalla kahta ääripäätä yhteen.

Euroopan unionin ja euron mallioppilas Suomi voi vielä toistaiseksi riemuita luottoluokituksestaan, mutta sen yhteiselämä ja harmonisointi erityisesti erilaisiin eteläeurooppalaisiin talouksiin ei voi perustua tulonsiirtoihin ja syvempään integraatioon, jonka päässä on Euroopan liittovaltio.

No bail-out -sääntö on ollut rahaliiton peruskivi, mutta sitä ei ole noudatettu eikä nykyisellä linjalla tulla noudattamaankaan pitkään aikaan. Mitä merkitystä on säännöillä, joita ei noudateta? Eikö omien sääntöjen vastainen toiminta ole uskottavuuden ja legitimiteetin nakertamista? Onko omien sääntöjen muokkaaminen tai tulkitseminen aina tilanteeseen sopivan tarkoituksen mukaan toimintalinja myös jatkossa, vai olisiko jo syytä palata katsomaan, mitä on alun perin sovittu, ja toimia sen mukaan?

Haluaisin kysyä tai kommentoida, mutta minä en tiedä, onko tämä nyt oikea paikka esittää kysymyksiä, ja edustaja Viitanenkin juuri poistui. Mutta viitaten siihen, mitä hän sanoi Suomen tiukentuneesta linjasta ja vakuuksista myös tämän Espanjan tuen osalta: onko näin, että jos niihin eivät sitten muut maat suostu, jääkö Suomi kuitenkin ulkopuolelle, eli onko se perussuomalaistenkin ulkopuolelle jääminen sitten ihan oikeasti vaihtoehto?

Lopuksi: kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensin: Kun edustaja Pia Viitanen täällä äsken totesi näistä välineistä, mitä tässä kriisissä voitaisiin käyttää, niin niiden osalta on syytä muistaa se, että EVM:ää ei ole vielä vahvistettu, sitä ei ole vielä hyväksytty kaikissa euromaissa. Tarkoitus on ollut, että se astuisi voimaan 1.7. tänä vuonna, mutta kun tosiaan kaikki maat eivät vielä ole sitä hyväksyneet, niin näin ollen se ei ole vielä välttämättä valikoimassa. Kyseessähän on väline, jota on pääomitettava, ja pääomitus tapahtuu suoraan budjetista, ja kuten me tiedämme valtiomme talouden, tämä budjetista ottaminen merkitsisi lisävelan ottoa. ERVV on tietysti toinen väline, mutta tietysti on niin, että niille summille täytyisi sitten saada vakuudet.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kun siirrytään ajassa taaksepäin toukokuuhun 2010, tuolloin SDP vastusti silloisen hallituksen esitystä Kreikan ensimmäisen tukipaketin muodostamisesta. On syytä muistaa, että silloin kun Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia tuettiin vuonna 2010, ei ollut käytössä mitään välinettä, jouduttiin antamaan ensiapu näille maille, ja sen johdosta, kun Kreikalle asetettiin tiettyjä ehtoja, Kreikka ei toiminut sovitusti, joten sen jälkeiselle tuelle ei ole ollut perusteita.

Koko ajan — elikkä jo vuodesta 2010, siitä lähtien, kun Kreikka, Irlanti ja Portugali olivat tuen saajina — on puhuttu myöskin siitä, että Espanja ja Italia ovat todennäköisiä avun tarvitsijoita, ja nyt olemme tilanteessa, jossa Espanja pyysi apua. Espanjan heikon talouden yhtenä syynä on vallitseva asuntokupla, ja jos sen kuplan suuruutta verrataan Yhdysvalloissa olevaan kuplan suuruuteen, niin se on vieläkin korkeammalla tasolla kuin se vaihe, missä Yhdysvaltain asuntokupla oli siinä vaiheessa, kun siellä Lehman Brothers kaatui, josta alkoi sitten sen alamäki. Siis se on vieläkin korkeammalla tasolla kuin USA:ssa oli silloin.

Huomionarvoista on se, että Espanjan asuntokuplan rahoittajina ovat toimineet saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Ne ovat sijoittaneet sinne voittoja tavoitellessaan. Nyt Saksa ja Ranska ovat hakemassa yhteisvastuullisuutta näitten riskien edessä. Jako on se, että nämä maat ovat halukkaimmat ottamaan pienemmän riskin ja asettamaan maksumiehiksi, maksumaiksi myöskin niitä maita, jotka eivät näistä ole olleet vastuussa.

Pääministeri Katainen totesi puolitoista viikkoa sitten, että ei Espanja tule apua hakemaan. Mutta viime viikon lauantaina Espanja ilmoitti, että rahoitusapua tarvitaan. Eli näin nopeasti nämä tilanteet muuttuvat.

Nyt hallitus on kertonut vastustavansa näitä eurobondeja eli yhteisiä velkoja. Mutta käykö niin, että tämäkin asia muuttuu? Tullaanko tässäkin asiassa antamaan periksi? Tänään valtiovarainministeri Urpilainen totesi puheenvuorossaan, että kriisin ratkaisemiseksi ja talouden palauttamiseksi kasvu-uralle on tehtävä kaikki. On siis tehtävä kaikki. Tarkoittaako tämä sitä, että eurobonditkin voidaan ottaa tarvittaessa käyttöön?

On selkeä ero siinä, minkä kokoisia maita tuetaan. Aikaisemmat tukitoimenpiteet ovat kohdistuneet pieniin maihin, mutta nyt ollaan ottamassa uutta suuntaa ja ollaan tukemassa suuria jäsenmaita. Ja kun Suomen vastuut ovat jo nyt yli 20 miljardia euroa yhteensä, meidän vastuumme tulevat kasvamaan tästäkin vielä merkittävästi. Siinä yhteydessä on syytä muistaa, että se summa on jo lähes puolet meidän valtion vuotuisesta budjetista.

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu monissa yhteyksissä komeilla sanakuvilla ja mielikuvilla näistä kysymyksistä. On puhuttu kebabeista ym. Monissa yhteyksissä on mainittu, että näitä tukitoimia on perusteltu erityisesti siksi, että kyetään hallitsemaan markkinoita. Mutta meidän hallituksella on jo tähän vastaus valmiina, ja se löytyy valtioneuvoston tiedonannosta eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä. Siellä todetaan suoraan, että "vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita". Eli siellä on ratkaisu myöskin tähän eurokriisiin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! On harmillista, että iltapäivällä käyty hedelmällinen debatti päättyi kesken. Vaikka mielipiteiden kirjo sisälsi monia ääripäitä ja oli vaikea löytää opposition ja hallituksen kesken yhteistä säveltä, niin se keskustelu oli hyvä ja ansiokas, ja sitä olisi ollut syytä jatkaa. (Kari Rajamäki: Valtiovarainvaliokunnan mietintö on nyt täällä käsittelyssä!) Ihmettelen ministereiden kiirettä, sillä tälle illalle suunniteltu opposition illanvietto Kesärannassahan oli peruutettu, mutta nähtävästi ministerit keksivät sitten tilalle korvaavaa toimintaa.

Venäläisen kirjailijamestarin Fjodor Dostojevskin suuhun on laitettu sanat: "Olemme kaikki syyllisiä kaikkeen." Vaikka arvostan tätä kirjailijamestaria korkealle, tätä venäläisen sielun tulkkia, historian näkijää, kokijaa, ennustajaa, en voi yhtyä siihen, että me suomalaisina olisimme syypäitä Espanjan pankkikriisiin ja laajaan talouden ongelmatiikkaan. Näin ollen ei ole suomalaisten asia pelastaa espanjalaisia pankkeja.

Olen lukenut viime aikoina hivenen huvittuneena, tai oikeastaan suorastaan tragikoomisin ajatuksin, vasemmistoliiton edustajien kannanottoja parin vuoden takaa eurokriisiin liittyen, mitenkä esimerkiksi edustaja Arhinmäki puhui marraskuussa 2010 vapaasti Ismo Alankoa siteeraten, miten euroalue kulkee kriisistä kriisiin komein askelein, tai mitenkä edustaja Lapintie oli huolissaan siitä, että on käymässä niin, että Suomen valtion budjetti pitää lähettää ennakkotarkastukseen Brysseliin komissiolle, ja hän epäili, että silloinen pääministeri Kiviniemi on viimeisinä töinään muuttamassa Suomen tasavallan nimen Suomen osavaltioksi. Paljon on vettä virrannut, ääni kellossa muuttunut. Saabin takapenkin kiima lienee asiaan syynä. (Eduskunnasta: Audin!)

Mutta, arvoisa herra puhemies, vakavasti ottaen: kuinka kauan vakuutusyhtiö pysyisi pystyssä, jos se antaisi vakuutuksen sellaiselle asiakkaalle, joka tietää varmasti, että sen talo tulee palamaan? Ei näitä asuntokuplia olisi, jos Espanjassa olisi ollut peseta. Ei taloudellista kriisiä olisi tässä muodossa, jos Kreikassa olisi ollut drakma tai Italiassa liira. Rahoittajat tiesivät, että on näin vahva yhteinen eurovaluutta, se kyllä keskenään hoitaa, ja niinhän se näyttää hoitavan, mutta miten ja kenen kustannuksella?

Niin kuin täällä päivällä ansiokkaasti sanottiin, on erittäin suuresti demokratiaa ja mielipiteen ilmaisun vapautta halventavaa leimata niitä, jotka esittävät vaihtoehtoja ja kyseenalaistavat vallitsevat totuudet, ne, joita härkäpäisesti tyrkytetään. Kuinka onkaan eurokriitikot leimattu milloin äärioikeistolaisiksi, milloin nationalisteiksi, milloin pölhöpopulisteiksi, milloin rasisteiksi! Olemmeko siis menossa kohti yksiulotteista yhteiskuntaa, kohti vaihtoehtoista demokratiaa?

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tänään uutisista olemme kuulleet, talousasiantuntijat ovat olleet hyvin kriittisiä ja sanoneet, kuinka eurolaskujen maksaminen tulee jatkumaan maailman tappiin asti. Tiedämme, että näin tulee käymään. Tämän jälkeen Suomi ei ole entisensä. Edustaja, nykyisen ministeri Paavo Arhinmäen tavoin on hyvä siteerata Ismo Alankoa: Suomi putosi puusta. — Näin tulee käymään, mikäli hyväksymme EVM-sopimuksen.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tavalliset suomalaiset ihmettelevät, miten pieni, pohjoinen Suomi pystyy tukemaan ja voi tukea Etelä-Euroopan suuria kansantalouksia. Tämä ihmettely on aiheellista, ovathan olosuhteemme aivan erilaiset jo pelkästään luonnon osalta. Tämän ihmettelyn kiteytti mielestäni aika osuvasti eräs lappilainen mies, kun hän totesi, että samaan aikaan, kun meillä täällä Lapissa laitetaan puikula maahan, Espanjassa tipahtaa omena suuhun. Sillä tavalla erilaiset ovat nämä luonnonolosuhteet.

On täysin ymmärrettävää, että kansalaisten on vaikea tajuta, millä tavalla Suomella on pienenä maana mahdollisuus lähteä näin suuriin rahoitusjärjestelyihin. Toisaalta, arvoisa puhemies, on ymmärrettävää, että hallitus joutuu, kun olemme euroalueen jäsen, miettimään sitä, miten pelastamme euron ja miten vältymme kaikkein pahimmilta skenaarioilta.

Kun tuossa debatissa keskusteltiin siitä, että Suomi ei tule laittamaan budjettirahaa Espanjan pankkien tukemiseen, niin kyllä mieleeni väistämättä tuli tämä Euroopan pysyvä vakausmekanismi ja se järjestelmä, kun viimeksi lisätalousarviossa päätimme, että sijoitamme EVM:ään 1,44 miljardia euroa. Se on juuri sitä meidän budjettirahaa, jota laitamme sinne peruspääomaksi sitä varten, että EVM pystyy rahoittamaan: niin kuin arvoisa valtiovarainministeri totesi, on tavoite, että nimenomaan EVM on se, joka tulee rahoittamaan Espanjaa, jotta se voi tukea pankkeja. Se pääoma, jonka me verorahoilla sijoitimme, 1,44 miljardia, on tarkoitettu peruspääomaksi sinne, jotta me pystyisimme omalta osaltamme, tai EVM pystyisi, näitä pankkeja rahoittamaan Espanjan valtion kautta.

Se raha, jonka me sijoitamme pääomaksi EVM:ään, ei ole lainaa, vaan se on pääomasijoitus, ja emme saa sitä koskaan takaisin. Tässä on iso ero tähän väliaikaiseen mekanismiin. On selvää, että tietyiltä osin EVM on turvallisempi: valtiot ovat siellä, ja EVM on ensisijainen maksun saaja verrattuna sijoittajiin — IMF:n jälkeen. Mutta kun puhumme väliaikaisesta mekanismista, niin siellä me annoimme lainoja tai takauksia. Nyt me sijoitamme pääomaa, eikä EVM:ssä ole mitään mekanismia sille, että sitä pääomaa saataisiin missään tilanteessa takaisin Suomeen. Riski toteutuu silloin sataprosenttisesti, kun pääoma on täältä lähtenyt sinne pysyvään vakausmekanismiin.

Me olemme nyt sitoutumassa tähän mekanismiin, ja katto tälle meidän sijoitukselle on se noin 12,5 miljardia euroa. Nyt olemme sopineet alkupääomasta, noin 1,5 miljardia euroa, emmekä tule sitä koskaan saamaan takaisin. Sen takia minusta on tietyllä tavalla väärin sanoa, että emme menetä budjettirahaa, jos lähdemme näihin rahoitusjärjestelyihin mukaan.

Arvoisa puhemies! Kun tässä puhutaan tästä koko Euroopan talousongelmasta, haluan ottaa vielä esille tämän väliaikaisen mekanismin ja pysyvän mekanismin yhteensovittamisen.

Maaliskuussa 2011 Eurooppa-neuvostossa päätettiin, että EVM ja ERVV yhteensovitetaan niin, että toimintakyky tulee olemaan enintään 500 miljardia euroa. Tämä rajasi myös Suomen vastuita. Ja vielä tämän vuoden tammikuussa valtiovarainministerin virkamiehet kertoivat, että on tarkoitus pysyä tässä alkuperäisessä tavoitteessa.

Kuitenkin maaliskuun lopussa Suomi oli ensimmäisten joukossa nostamassa kädet pystyyn, että olemme valmiita korottamaan ja yhteensovittamaan väliaikaista ja pysyvää mekanismia niin, että sen yhteenlaskettu kapasiteetti nousee aina 700 miljardiin euroon saakka. Tämä ratkaisu, jonka hallitus hyväksyi, poiketen tästä alkuperäisestä, sovitusta, joka vielä helmikuussakin meille kerrottiin, lisäsi Suomen laskennallisia vastuita noin 5 miljardia euroa.

Vaikka toisaalta ymmärrän hallituksen tuskan ja tarpeen lähteä miettimään erilaisia ratkaisuja, jotta euro saadaan pelastettua, niin näyttää nyt siltä ja väistämättä tulee mieleen, että vaikka kuinka pääministeri sanoo, että tämä on kaikille tuskaista ja vastenmielistä, niin samaan aikaan hymyssä suin ollaan kuitenkin lähtemässä ensimmäisten joukossa vastuita lisäämään.

Hallitukselta nimittäin puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma, miten tämä euro pelastetaan. Ei ole visiota, (Puhemies koputtaa) mikä on Euroopan tulevaisuus. Tuntuu siltä, että tämä eurohanke, johon lähdettiin mukaan aikoinaan Niinistön ja Lipposen viemänä, ei olekaan enää mikään menestystarina. Tai tekisi mieli kysyä hallituspuolueilta: vai onko?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Saksalainen Der Spiegel kirjoittaa viikonvaihteessa mielenkiintoisia asioita — kannattaa lukea muutakin kuin Hesaria tai Metroa, voi oppia uusia asioita ja saa tietää mielenkiintoisia asioita. Der Spiegel kirjoittaa muun muassa, että EU:ssa valmistellaan aitoa talousunionia. Onkohan ministeri Urpilainen tietoinen tästä? Der Spiegelin mukaan euron pelastussuunnitelma on yhtä kuin talousunioni. Talousunioni taas on synonyymi sanalle "liittovaltio". Sitäkö hallitus haluaa? Sitäkö te haluatte, hallituspuolueet: antaa Suomea koskevat asiat EU:n päätettäviksi? Siitä ei, kuulkaa, hyvää seuraa. Se asia on niin, että kun asioita siirretään Brysselin ja Strasbourgin päätäntävaltaan, niin ei ole kovin kaukana se aika, milloin siellä ovat ne veroasiatkin.

Suomi sinänsä otettaisiin varmasti avosylin vastaan ja käytettäisiin hyödyksi Suomen hyvä taloudenpito. Mutta entä sitten, kun meidän kassavarantomme on kupattu loppuun? Kuka silloin välittää unionin reunamailla olevasta Suomesta, pienestä kansasta, joka omaa etuaan näkemättä lähti taistelemaan kuin Don Quijote ja Sancho Panza kirkasotsaisesti tuulimyllyjä vastaan, vaikka taistelussa ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa?

Miten arvoisa hallitus mahtaa selittää Suomen kansalle sen, että säästöporsaat rikotaan ja säästöt annetaan ulkopuolisille? Me olemme jo antaneet suoria seteleitä satoja miljoonia ja sitoumuksia 11,2 miljardia. Se on jotakuinkin viidennes Suomen valtion budjetista. Tiedättekö te edes, kuinka paljon miljardi on? Se on 1 000 miljoonaa. Kuinka monella teistä on edes yhtä miljoonaa säästötilillänne? Eipä silti, jos niitä löytyy, niin hyvä, sillä niillä säästöillä on todella käyttöä eurotalkoissa. Oletteko valmis siirtämään säästönne Kreikkaan, Espanjaan, Portugaliin, Irlantiin, Italiaan ja tulevaisuudessa myös Kyprokselle — sekin nimittäin tulee vielä käsi ojossa anomaan säästöjänne? Vai viettekö rahanne kenties kiireen vilkkaa veroparatiisiin Cay-mansaarille? Se saattaisi olla kannattavaa, niinhän Euroopan rapatalousmaiden raharikkaatkin ovat tehneet. Heillä ei ole mitään hätää. Sillä ei sitten olekaan mitään merkitystä, miten Euroopan tavallinen kansa voi. Miettikää vaikka Kreikkaa, jossa rikkaat eivät maksa veroja. Uskotteko todella, että Suomen kansa katsoisi tällaista menettelyä Suomessa hymistellen? Voin kertoa, että ei katsoisi.

Minä kysyn, missä on hallituksen vastuu. Nyt suunnitellaan kovaa vauhtia kuntaliitosta, jotta saadaan taloudellisesti kestäviä hartioita. Eihän hallitusta enää usko kukaan. Kaikkien kuntien, myös tällä hetkellä hyvin toimeentulevien kuntien, mahdollisuudet on viety antamalla Suomen eurot pois. Hieman järkeä eurotukemiseen — ja Suomella menisi todella hyvin.

Arvoisa puhemies! On totta, että perussuomalaiset erehtyivät, kun arvioivat tähän mennessä annettujen eurojen kokonaismääräksi liki 30 miljardia euroa. Me olimme kirkasotsaisia ja optimisteja. Tämän päivän luku ainakin Helsingin Sanomien mukaan on 50 miljardia. Se on koko Suomen vuotuinen budjetti. Minä aprikoin, miten te selitätte tämän asian äänestäjillenne — kootut selitykset muuten punnitaan sitten siellä syksyn kunnallisvaaleissa. Tässä kohdassa on pakko käyttää vanhaa sanontaa "kyllä kansa tietää", ja tekin tiedätte, että kansa tietää. Silti te pelaatte upporikasta ja rutiköyhää, yritätte säästää ja syödä kakkua samaan aikaan. Ei se onnistu.

Ottakaa, hyvät ihmiset, jo järki käteen. Eurooppa ei ole meidän kotimme, meidän kotimme on Suomi, joka on rakennettu kovalla työllä. Sille työlle on syytä nyt antaa arvo ja jakaa euromiljardeja kotimaahan kotimaisen pk-teollisuuden kasvattamiseksi, työpaikkojen turvaamiseksi, työttömyyden poistamiseksi ja lapsiköyhyyden kitkemiseksi Suomesta. Nyt meillä olisi siihen mahdollisuus, vain poliittinen tahto puuttuu. Miksi? Ei kai kuitenkaan siksi, että kyseessä on politiikka? Ei kai politiikan teko voi olla niin tärkeää, että ihmiset unohdetaan?

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! EU on jatkuvasti kasvava kriisipommi, jonka purkaminen näyttää tällä hetkellä olevan umpikujassa. Hallitus on hinaamassa Suomea väkisin mukanaan sellaiseen uhkapeliin, johon kansan enemmistö ei halua osallistua euroillaan. Halutaanko, että Suomi maksaa muiden laskut ja että budjettimme päätösvalta on instanssilla, joka ei ole saanut 17 vuoteen tilintarkastajilta puhtaita papereita? Epätoivoiset euron pelastusyritykset ovat omiaan edistämään liittovaltiokehitystä ja tämän myötä Suomen itsenäisyyden heikkenemistä.

Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla ennakoivat eurokriisin kehittymistä jo kaksi vuotta sitten. Emme voineet hyväksyä tuolloin Suomen osallistumista ulkomaisten pankkien ja sijoitta-jien pelastamiseen suomalaisten verorahoilla emmekä voi edelleenkään. Hallituspaikka meni ohi suun, mutta takki ei kääntynyt.

Kansalaiset ihmettelevät jatkuvasti toreilla sitä, miksi aina puhutaan EVM:stä ja ERVV:stä mutta kotimaan ongelmiin viitataan vain kintaalla. Täällä eduskunnassa puhutaan kauniisti syrjäytyneiden ja vammaisten, vanhusten ja lapsiperheiden auttamisesta, mutta miten ihmeessä voidaan auttaa, jos kaikki rahat ovat virranneet Eurooppaan? Missä on perusturva? Piikki on täysin auki EU:n suuntaan. Suomi on asiansa hyvin hoitaneena euromaana selvä maksumies tässä kyynelehtivien uhkapelureiden kansainvälisessä suurpelastusoperaatiossa. Valtionvelkamme kasvaa, ja samanaikaisesti sisäiset asiamme luisuvat huonompaan suuntaan. Suomessa tuntuu olevan maailmanmestariainesta tässä hallituksen vetämässä kolehdinkeruussa.

Kansalaisia yritetään tuuditella vakuuksien avulla. Miksi muita euromaita eivät vastaavat vakuusjärjestelyt kiinnostaneet? Yksinkertainen vastaus löytyy vakuuksien kannattamattomuudesta. Mahdollisten eurobondien käyttöönotto tulisi laajentamaan yhteisvastuuta pankkien ja sijoittajien pelivelkojen maksamisesta entisestään. Kuinka pitkään voimme velkaantua tämän euroilmiön mukana? Suomen kolmen A:n luottoluokituksen on jo väläytelty olevan vaarassa monien muiden euromaiden tavoin. Hallitus vain raottaa valtiomme rahakirstua entisestään ilman tarkkaa käsitystä, mihin tällainen toiminta pitkällä aikavälillä johtaa.

Vaikka on mukavaa, että matkustaessa on helppo käyttää yhteisvaluuttaa, niin pitää muistaa euron kova hinta Suomelle. Euron aikana esimerkiksi metsäteollisuuden toimintoja on siirtynyt pois Suomesta ja investointiaste on heikentynyt. Naapurimme Ruotsin talouskasvu on ollut euroaikana meitä vilkkaampaa, joten tässä on hyvä esimerkki euron vaikutuksesta talouskasvuun. Ilmankin on näemmä pärjätty. Jokaisen suomalaisen tuleekin jatkossa miettiä, haluaako veroeurojensa päätyvän ulkomaisten pankkien ja sijoittajien taskuun vai suomalaisten hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Jos ministerit olisivat nyt paikalla, kysyisin heiltä, oletteko seuranneet valtavan vilkasta nettikeskustelua takuista. Kansalaisemme ottavat ahkerasti kantaa turuilla ja toreilla, epävirallisia gallupeja on tehty. Kaikesta tästä tuloksena voidaan pitää sitä, että valtaosa suomalaisista on takuupaketteja vastaan. Onko hallitus sitä mieltä, ettei kansan kriittisiä mielipiteitä apupaketeista kannata huomioida? Tätä eurokarusellia kansalaiset ovat seuranneet hyvin tarkkaan, ja siksi on käsittämätöntä, etteivät hallituksen edustajat kunnioita kentältä tulevaa viestiä. Ministeri Urpilainen on kyllä yrittänyt kovin jonkinlaisien vakuuksien saamiseksi — edustaja Viitanen niistä kovin tässä hehkutti — mutta vielä kerran kyllä totean tähän seuraavan kylmän totuuden: vakuudet eivät kelvanneet muille maille. Mitä se kertoo?

Edellä olevan perusteella kannatan edustaja Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Huoli talouden tilanteesta on nyt suuri, ja me kaikki jaamme sen. Hallituksen linjana on vastuun kantaminen, kun taas perussuomalaisten linjana on vastuuton populismi. (Perussuomalaisten ryhmästä: No huh huh!) Soini totesi: "Kriisit tekevät hyvää Euroopan unionille." (Lea Mäkipää: Se oli Stubbin sanomaa!) Kuulostaa siltä kuin perussuomalaiset toivoisivat Euroopan tilanteen vaikeutumista ja kriisiytymistä. He lietsovat erilaisia kauhuskenaarioita ja antavat aivan väärää informaatiota kansalaisille. Tämä on vastuutonta, sillä euron kaatuminen tuo suomalaisille työttömyyttä, köyhyyttä, talouteen suuria ongelmia, palvelujen alasajoja. Se ei voi olla meidän tavoitteemme.

Tilanne on vaikea, eikä kukaan pysty varmasti sanomaan, mihin tilanne on kääntymässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kriisin edessä pitäisi nyt nostaa kädet pystyyn tai vetää letkut irti ja irrottautua vastuusta, kuten perussuomalaiset ja vasenryhmä ehdottavat. Päinvastoin, voimme määrätietoisella politiikalla hillitä kriisiä, kääntää sen suunnan ja näin vaikuttaa tulevaisuuden kehitykseen Euroopassa ja koko maailmassa.

Arvoisa puhemies! Espanjan pankkien ongelmista on ollut tietoa, mutta ongelmat kärjistyivät nopeasti, mikä johti viikonloppuna Espanjan ilmoitukseen avunpyynnöstä pankkisektoreille. Espanjan pankkien kaatuminen saattaisi aiheuttaa koko Euroopan laajuisen rahoituskriisin. Espanja ei pysty selviytymään pankkiensa pääomittamisesta ilman ulkopuolista apua. Jos Espanja jätetään yksin, lasku moninkertaistuu ja ajaa Euroopan pahempaan tilanteeseen. Siksi ei voi korostaa liikaa sitä tosiasiaa, että hallituksen politiikalla tuetaan nimenomaan Suomen talouden selviytymistä ja suomalaisten ihmisten hyvinvoinnin turvaamista. Huonoista vaihtoehdoista valitaan paras nimenomaan suomalaisten ja Suomen talouden ja työllisyyden näkökulmaa ajatellen. Meidän on valittava näistä eri vaihtoehdoista se, joka antaa Espanjalle mahdollisuuden saada tilanne hallintaan.

Arvoisa puhemies! Muutoinkin hallituksen linja korostaa valtioiden omaa vastuuta. Jokainen maa vastaa ensisijaisesti itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Vaikka nyt puhutaan pankkien tukemisesta, varsinainen laina on tarkoitus myöntää Espanjalle tai valtion takaamalle pankkitukivirastolle. Näin voidaan varmistaa, että Espanja kantaa viime kädessä itse vastuun lainan takaisinmaksusta. Lainaa ei siis anneta suoraan espanjalaisille pankeille. Tämä on ollut Suomen hallituksen johdonmukainen vaatimus. Yhtä johdonmukaisesti hallitus on vaatinut, että lainapäätökselle asetetaan selkeät ehdot ja se rajataan tarkasti. Lisäksi Suomi vaatii, että elinkelvottomat pankit ajetaan Espanjassa alas ja tuki maksetaan vain elinkelpoisille pankeille.

Arvoisa puhemies! Kuluneen vuoden aikana Suomen suhtautumiseen eurokriisiin on tullut uutta ryhtiä. SDP:n johdonmukainen linja niin oppositiossa kuin nyt hallituksessa on pysynyt tiukkana ja vastuullisena. Olemme korostaneet pankkien omistajien ja yksityisten sijoittajien vastuuta sekä osallistumista kriisien kustannusten hoitamiseen. Linjamme mukaan jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti itse pankkiensa pääomittamisesta, mutta tukea pitää antaa yhdessä silloin, kun siihen on perusteltu syy.

Olemme vaatineet, että julkisen tuen takaisinmaksu on turvattava veronmaksajien edun varmistamiseksi. Olemme myös vaatineet määrätietoisesti vakuuksia, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi nyt, kun kriisi Kreikassa jatkuu. SDP:n linja on osoittautunut kestäväksi.

Myös oppositiossa perussuomalaiset ovat yrittäneet olla linjakkaita. Valitettavasti vastuuton ja populistinen ei-linja ei kuitenkaan riitä politiikan tekemiseen. Kuten hyvin muistamme, perussuomalaiset luistivat vuosi sitten hallitusvastuusta. Sen he jäivät velkaa äänestäjilleen, ja sitä he nyt yrittävät peittää toistuvin välikysymyksin ja blogikirjoituksin. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista eikä omien tyhjien vaalilupausten kertaamista ja vastuun karttamista.

Arvoisa puhemies! Eilen puhuimme tulevien vuosien valtiontalouden kehyksistä. Meillä on hyvä pohja hyvinvointivaltiomme tulevaisuudelle, kun kehyslinjausten mukaisesti sopeutamme valtiontaloutta, teemme rakenneuudistuksia ja panostamme kasvuun. On myös tärkeää saada vaihtotaseemme kuntoon ja vienti vetämään. Sen me teemme parhaiten, kun otamme määrätietoisesti euroalueen kriisin hallintaamme. Sosialidemokraatit ovat sitoutuneet jatkamaan työtä Suomen ja Euroopan tulevaisuuden puolesta oikeudenmukaisella tavalla.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Taas teimme välikysymyksen eurokriisiin liittyen, koska tilanne on edennyt juuri niin kuin perussuomalaiset ennustivat ja varoittivat. Kriisi syvenee, epävarmuus kasvaa, ja euro on veitsenterällä. Kyse on isoista asioista, ja on tärkeää, että eduskunta pääsi keskustelemaan niistä ennen kesän istuntotaukoa. Hyvä näin, että keskustellaan ja tarjoutuu tilaisuus korjata edellä puhuneen edustaja Kiljusen väite, että edustaja Soini olisi sanonut, että EU kehittyy kriisien kautta, vaikka tämähän on ministeri Stubbin ikioma sanonta.

Aivan ensiksi on syytä todeta, että Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. Tukipaketit ovat meitä kohtaan epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Kokonaisvastuut voivat pahimmassa tapauksessa suistaa Suomenkin talouden velkaloukkuun.

Hallitus väittää kantavansa vastuuta. Todellisen vastuun kantavat kuitenkin suomalaiset veronmaksajat, nykyiset ja tulevat. "Sinä maksat", kuten eduskuntaryhmämme maksamassa ilmoituksessa viime sunnuntain Helsingin Sanomissa luki. Kansalaisilla on oikeus tietää. Tulemme jatkossakin tiedottamaan maksullisin ilmoituksin tai muin keinoin kansakunnalle tärkeistä kysymyksistä, jos valtamedia jatkaa EU-eliittiä myötäilevällä, vahingollisella linjallaan.

Erityisen merkittävä asia on Euroopan pysyvä vakausmekanismi eli EVM, josta on yritetty siirtää huomio pois eri tavoin. Jos Suomi hyväksyy sopimuksen EVM:stä, kirjataan tämän vuoden lisätalousarvioon 1,44 miljardia euroa EVM:n alkupääomaa varten. Apupakettia pankeilleen pyytäneestä Espanjasta saattaa tulla EVM:n ensimmäinen asiakas, ehkä kanta-asiakas, eikä Suomi ilmeisesti vaadi lainalleen edes vakuuksia.

Tartuntavaaraa pelätään ja sillä pelotellaan. Kreikka on kuitenkin osoittanut, ettei nykymuotoinen tukipolitiikka toimi, ja vaikka toimisikin, on selvää, ettei EVM:n koko riitä tämän kriisin ratkaisuun. Kriisimaiden julkisen sektorin velka on niin suuri, etteivät EVM:n resurssit riitä niiden pelastamiseen. Espanjan jälkeen tukipakettijonoon liittynevät ainakin Kypros ja Italia. Siinä sitä sitten ollaan loputtomalla tiellä.

Suomalaisten veronmaksajien rahoilla ei euroaluetta pelasteta. Suomi ei kriisiä estä tai aiheuta. Voimme hyvin jäädä pois Espanja-paketista, eikä meitä sen takia eurosta pois potkaista. Onkin odotettavissa, että jos nykyisen virheellisen politiikan tiellä orjallisesti jatketaan, on vakausmekanismien kokoa tulevaisuudessa kasvatettava vielä moninkertaiseksi. Kuinka pitkälle Kataisen hallitus on valmis menemään eurokommunistisessa tukipakettipolitiikassaan ennen kuin peli on vihellettävä poikki?

Arvoisa puhemies! Euroopan liittovaltiokehitystä en voi hyväksyä. Enemmistö suomalaisista ei voi sitä hyväksyä. Liittovaltiosta ei seuraa Suomelle ainoastaan mittavia taloudellisia kustannuksia, vaan myös sen kansanvaltaa heikentävät vaikutukset olisivat suuria. Pieni Suomi jäisi auttamattomasti suurten maiden jyrän alle. Onko tulevaisuutta se, että suomalaiset rahoittavat pysyvästi kilpailukykynsä menettäneitä eteläisiä hulivilieuromaita samalla, kun kotimaista sosiaaliturvaa leikataan ja peruspalveluja karsitaan?

Perusongelma on, että eurossa on valuvika. Se on poliittinen projekti. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole noudatettu. Euroalue on epäoptimaalinen valuutta-alue, joka koostuu hyvin erilaisista kulttuureista. Yhtenäinen talousunioni eurobondeineen ei muuttaisi tätä.

Valuutta-alueen perusongelma ei poistu syventämällä integraatiota. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: liittovaltiokehitys tai euroalueen mureneminen. Siksi kysymmekin jälleen hallitukselta, onko se varautunut euroalueen hajoamiseen ja aikooko se teettää selvityksen Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista. Näihin kysymyksiin emme edellisen välikysymyksemme yhteydessä saaneet vastausta. Selvää vastausta emme saaneet tälläkään kertaa, mutta kysymykset ovat joka tapauksessa entistäkin ajankohtaisempia.

Kriisimaat tuskin irtautuvat eurosta niin kauan kuin muut maat ovat valmiita pumppaamaan niille rahaa. Tukipaketeilla ostetaan vain aikaa, mutta mitä kauemmin Suomi pysyy mukana EU:n onnettomassa tukipolitiikassa ja liittovaltiokehityksessä, sitä isompi lasku meille kertyy. Tässä tilanteessa itsemme pelastaminen on ainut järkevä ja oikeudenmukainen vaihtoehto.

Hyvät edustajakollegat, eiköhän panna piikki kiinni.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Koska perussuomalaisten tekemän välikysymyksen aihealue on hyvin laaja, keskityn omassa puheenvuorossani yhteen aihekokonaisuuteen.

Suomea ollaan ajamassa kovaa vauhtia osaksi Euroopan liittovaltiota. Yksi merkittävä askel tähän suuntaan on Euroopan rahoitusvakausvälineen korvaava Euroopan vakausmekanismi eli EVM. Liittovaltiohypettäjien tarkoituksena on siis ottaa käyttöön EU:n yhteinen, kriisimaiden tukemiseen tarkoitettu pysyvä vakausmekanismi. Euroopan vakausmekanismissa on kyse Luxemburgissa sijaitsevasta osakeyhtiöstä, joka hallinnoi yli 700 miljardin euron pääomaa. Suomen osuus tämän maksuautomaatin sisällöstä on noin 12,6 miljardia euroa, joka on kyllä summana täysin kohtuuton.

Vakausmekanismilla on erittäin laajat erioikeudet toimia koko EU:n alueella. EVM on kaikkien lakien ja valvonnan yläpuolella oleva instituutio, jonka omaisuus, rahoitus ja varat nauttivat oikeudellista koskemattomuutta. Myös kaikki sen arkistot, asiakirjat ja tilat ovat loukkaamattomia. EVM on vapautettu kaikista välittömistä veroista, ja sen henkilöstö on puolestaan vapautettu Euroopan vakausmekanismin maksamien palkkojen ja korvausten osalta kansallisesta tuloverosta. Henkilöstöön kuuluvat eivät saa ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jolloin Suomen eduskunta ei voi saada edes oikeuden kautta EVM:n toimintaa koskevia tietoja, joita tämä ei itse halua eduskunnalle kertoa. Epäilyttävältä kuulostaa myös se, että mikäli joku EVM:n henkilöstöstä syyllistyy laittomiin tekoihin, häntä ei voida asettaa syytteeseen, sillä yhtiön henkilökunnalla on syytesuoja. Myöskin EVM:n varat ja omaisuus on suojattu takavarikoilta ja pakkolunastuksilta sekä vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä.

Arvoisa puhemies! Tuntuu aivan siltä kuin näillä erioikeuksilla jo suorastaan varauduttaisiin tuleviin laittomuuksiin. Herää kysymys, olemmeko todellakin täällä Suomessa valmiita luovuttamaan yli kymmenen miljardin euron omaisuuden hallinnoinnin edellä kuvatun kaltaiselle osakeyhtiölle. Uskon vahvasti, että suurin osa Suomen kansasta ei tulisi ikinä hyväksymään tällaista mekanismia, mikäli asiasta ensinnäkin kerrottaisiin sille avoimesti. Media on hoitanut oman osansa vaikenemalla täysin vakausmekanismista ja pyörimällä tarkoituksella epäolennaisten asioiden ympärillä, kuten muun muassa viime päivien uutisoinnista olemme saaneet huomata.

Arvoisa herra puhemies! EU-maiden yhteinen ja pysyvä vakausmekanismi on siis suuri askel kohti Euroopan liittovaltiota. Suomen itsenäisyyden ja suomalaisten omaisuuden luotettavan hallinnoinnin nimissä en voi kannattaa Euroopan vakausmekanismin mahdollistavia esityksiä. Suomi ei saa toimia koko Euroopan sosiaalitoimistona.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisia on syytetty siitä, ettemme me halua kantaa vastuuta, koska olemme vastustaneet näitä lähes katteettomia rahalähetyksiä. Tämä kriisi on saanut alkunsa siitä, että nämä vastuuttomasti omaa talouttaan hoitaneet maat eivät ole itse kantaneet vastuuta omasta taloudestaan eivätkä omista kansalaisistaan. Veroja ei maksettu, eivätkä valtiot pitäneet huolta siitä, että budjetit olisivat perustuneet edes osittain todellisiin lukuihin. Taloudellinen ahdinko ei näissä maissa ole voinut tulla yllätyksenä. Tilanne on muhinut näissä maissa vuosikymmeniä, eikä EU:n taholta taloustilanteisiin puututtu, vaikka välineet olivat olemassa, kuin myös tieto virheellisistä talousluvuista.

Kun nämä tunnusluvut olivat selvillä, niin miksi niihin ei puututtu heti? Siksi, koska komissiolta puuttui vastuunkanto, koska niin Ranskalle kuin Italiallekin, muun muassa, olisi pitänyt sanktioita langettaa. Missä oli komission vastuunkanto silloin? Miksei hallitus kyseenalaista komission toimintaa menneiltä vuosilta?

Arvoisa puhemies! Rahaa on riittänyt Euroopan pelastamiseen. Enää hallitus ei puhu tavallisen kreikkalaisen tai espanjalaisen ahdingosta. Nyt se on valmis pelastamaan eurooppalaisia pankkeja. Tästä huolimatta muun muassa Kreikassa vanhukset ja lapset kärsivät yhä edelleen. Eivät sinne lähetetyt rahat ole menneet kreikkalaisten pienituloisten hyvinvointia parantamaan. Kyllä ne lämmittävät ihan muita taskuja.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on käynnissä muun muassa vanhuspalvelulain uudistus, jota karsitaan monilta luvatuilta osin, koska suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ei riitä rahaa. Mitä meidän vanhuksemme ovat saaneet näiltä kriisimailta, vanhukset, jotka vaipoissa ja lääkkeillä turrutettuina makaavat hoitolaitoksissa vailla tarpeellista hoitoa? Miten hallitus kehtaa vaatia vastuunkantoa heiltä, jotka ovat tämän isänmaan meille rakentaneet?

Entä Suomen tulevaisuuden toivot, lapset ja nuoret? Onko hallitus sitä mieltä, että esimerkiksi Helsingin Lastenklinikka on asianmukaisessa kunnossa? Tiedoksi, että Lastenklinikka ja Lastenlinna ovat vuosikausia olleet huonossa kunnossa. Uuden sairaalan valmistumisen arvioidaan olevan käsillä vasta 2017 tai 2018. Uutta odotellessa isot remontit on kielletty. European Association for Children in Hospital on laatinut lasten hyvän hoidon kriteerit, joita pitäisi pystyä noudattamaan myös täällä Suomessa, mutta näin ei ole asianlaita.

Arvoisa puhemies! Viime viikonlopun aikana Espanjalle luvattiin silmät ummessa 100 miljardia euroa tietämättä edes, paljonko Suomen osuus tulee olemaan tai minkä välineen kautta tuo avustus tehdään. Toimenpide näennäisesti rauhoitti markkinat. Markkinavoimat määrittelevät itse oman rauhoittumisensa. Nyt ne vain päättävät, milloin tarvitaan lisää rahaa, ja kuten olen täällä aiemminkin todennut, eihän se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se, joka antaa. Edes tuo 100 miljardia ei riittänyt vakuuttamaan.

Italia on tästä kolmen suuren velkataakan omistajakolmikosta seuraava mahdollinen tuen pyytäjä. Komissaari Rehn on ollut hyvin niukkasanainen kommentoimaan Italian mahdollista hätäavun tarvetta. Taloussanomien mukaan Rehn on kommentoinut: "En lähde maalaamaan kielteisiä kuvia Italian kehityksestä. Italian talouden epätasapaino on tiedossa, mutta ongelmien oikaisuprosessi on käynnissä." Kummallista, että nyt yhtäkkiä ei uskalletakaan maalata maailmanlopun tunnelmia, vaikka niillä sävyillä suomalaisia on peloteltu jo vuosia.

Kypros on myös huomannut, että rahaa onkin jaossa ihan ilman sopeuttamisohjelmia. Niinpä se on jo ilmoittanut haluavansa rahanjakoon mukaan. Irlanti puolestaan haluaa laistaa omista, jo sille sovituista sopeuttamistoimistaan. Ymmärrän hyvin, että he haluavat. Miksi heidänkään pitäisi venyä tiukempaan talouskuriin, kun ja jos sitä ei Espanjaltakaan virallisesti vaadita?

Taloussanomien mukaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen totesi: "Tämä on osoitus siitä, että kun meillä on yhteinen raha, niin myös pankki- ja finanssivalvonnan tulisi olla yhteinen." Perussuomalaiset ovat koko ajan varoittaneet tästä. Nykyhallitus hivuttaa meitä koko ajan lähemmäksi liittovaltiota, jossa suomalaisten päätöksenteko siir-retään muiden päätettäväksi.

Arvoisa puhemies! Kreikan vaalit käydään sunnuntaina. Kreikka on kuin Pandoran lipas, jota kukaan ei uskalla lähestyä. Tyyntä myrskyn edellä. Myös Yhdysvallat on erittäin huolissaan Euroopan pankkien tilanteesta. Ymmärrän hyvin, miksi. Jos esimerkiksi Kreikka jää euron ulkopuolelle, jää päävastuu Kansainväliselle valuuttarahastolle eli IMF:lle, johon Yhdysvallatkin osallistuu. Yhdysvalloissa presidentti Obama haluaa tulla uudelleenvalituksi eikä halua Euroopasta ongelmavyyhtiä omaan kampanjaansa. Pääministeri Kataisen matka Yhdysvaltoihin oli ilmeisesti oikeassa saumassa.

Arvoisa puhemies! Kalevalaa löyhästi lainaten kyseessä tuntuu nyt olevan Sammon ryöstö. Pohjolan väki ollaan väsytystekniikalla soittelemassa uneen, ja kun se joskus herää, niin kansa toteaa, että kissanpäivät todellakin ovat ohi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän hallituksen vastauksen lopputulos on, että piikki on siis edelleen auki. Seuraavaksi lainaus aamun uutisista: "Talousasiantuntijoiden mukaan suomalaisten veronmaksajien tuki Euroopan kriisimaille ja pankeille ei välttämättä lopu koskaan." Osa Ylen Aamu-tv:n kyselyyn vastanneista talousviisaista perustelee kantaansa muun muassa pysyvän vakausvälineen EVM:n toiminnan aloittamisella. Sosialistit, ja varsinkin edustaja Viitanen, ovat syksystä asti toistaneet lausetta, että piikki on nyt saatu kiinni. Kyllä tämä nyt vaatii tarkempaa perustelua teiltä siitä, mitä sosialistit tällä tarkoittavat. Onko SDP:n puhe populismia? Kertokaa jo nyt totuus kansalle. Kuten Timo Soini totesi jo ennen joulua, teidän petoksenne on paljastunut. Sanokaa kansalle vaikka, että "sinä maksat". Kyllä kansa tietää: me maksamme, ja sinä maksat.

Arvoisa puhemies! Eurokriisi on edennyt juuri niin kuin me perussuomalaiset olemme pelänneet ja varoittaneet. Hallitus pääministerin johdolla on jo valmis uusiin miljardien eurojen vastuisiin tietämättä edes, miten suuria tukia Espanja lopulta tarvitsee. Kuten Timo Soini sanoi helmikuussa, pääministeri vie hallitusta niin kuin mätää kukkoa. No, taisi siinä olla pari tipuakin mukana.

On aivan selvää, että Espanjan tukeminen ei jää tähän. Nythän se vasta alkaa. Ainoa lääke on sulkea rahavirrat. Jos tämä hallitus ei siihen pysty, on syytä erota. Kyse ei ole siitä, tuleeko kriisi. Kyllä se tulee, kuten Soini totesi. Kyse on vain siitä, milloin se tulee ja kuka sen maksaa. Suomen ei pidä maksaa. Muut saavat tehdä, mitä haluavat, Suomen ei pidä olla mukana. Suomi voi jättäytyä tukipakettien ja pankkitukien ulkopuolelle eduskunnan päätöksellä. Perussuomalaisten mielestä näin pitää tehdä.

Espanjan asuntomarkkinat ovat romahtaneet. Lähes miljoona uutta asuntoa on edelleen myymättä. Suuret espanjalaiset pankit piilottelevat tappioitaan. On vain ajan kysymys, milloin Espanja romahtaa. Lukuisat asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Kannatan siis Soinin tekemää epäluottamuslausetta tälle hallitukselle.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lapintie ei ole paikalla, mutta hän täällä kaipaili — sikäli mikäli hän puhui pörssiverona transaktioverosta — ja ihmetteli, kuinka europarlamentaarikko Sampo Terho äänesti sitä vastaan: sehän on Euroopan unionin vero, se on Euroopan unionin liittovaltiokehitystä. Se lopettaa todennäköisimmin varainsiirtoveron Suomesta, siis oman veronkanto-oikeutemme, ja sikäli kuin finanssilaitoksen kotimaa on veron saaja, kyllä reuna-alueet, kuten Suomi, jäävät silloin häviölle.

Arvoisa puhemies! Eurotalouden kriisi on tarina vailla vertaa. Jos en usko Euroopan unioniin ja sen mukanaan tuomaan talous- ja rahaliittoon, minulla on oikeus sanoa mielipiteeni. Tämä tilanne on Euroopan unionin julkisen talouden kriisi ja kilpailukyvyn kriisi. Eurooppa on tällä hetkellä hitaan talouskasvun aluetta. Euro ei ole sitä nostanut. Hallintobyrokratia ja koneisto ovat komeat ja valtavat, mutta köyhyys ei ole helpottanut monin osin. Silti euroeliitti pyrkii runnomaan talouskriisin ratkaisuksi lisää tätä hallintobyrokratiaa, joka ei ole osoittautunut toimivaksi. Vai onko maailmassa sittenkin rahaa jossain ja paljon? Kyllä sitä varmaan on, koska taloudet kuitenkin kasvavat jollakin maailman kolkalla koko ajan.

Kun Suomessa oli 90-luvun lama, silloinen valtiovarainministeri matkusti ja etsi, ja sai, luottoa. Korko oli kyllä kova, ja maksoimme koron kanssa velkamme takaisin. Nyt vaikuttaa siltä, että Euroopan unionissa on maita, jotka ovat haluttomia maksamaan korkoja ja haluavat maksattaa ne muilla euromailla. Siksikö lienee puhetta 6 prosentin kipukynnyksestä ja kansantalouden rajallisesta tuottavuudesta, mutta onko todellisuudessa tarkoitus vain elää helpon rahan toivossa? Ja kuten edustaja Soini allekirjoittamassani välikysymyksessä totesi, reaalikorot ovat kriisimaissa vaihdelleet rajusti, ja niin oli myös markan aikana: Suomen korot vaihtelivat. Elikkä lieneekö tämä kuitenkin rakenteiden kriisi eikä pelkästään rahan?

Espanjan asuntokuplasta on puhuttu paljon. Espanjassa rakentamattomien talojen verokanta on matalampi, ja näin ollen siellä kannattaa pitää rakennuksia keskeneräisinä. Rahoja jää kiinni tuottamattomiin kohteisiin ja verotulot jäävät entistä matalammiksi, kun nimenomaan olisi tarve Espanjassakin kasvattaa verotulopohjaa. Mikä puhuu — pääoma, pankkiirit, pimittely? Tätä on eurokapitalismi.

Edellisen hallituksen valtiovarainministeri Katainen rauhoitteli Suomen kansaa, ettei Amerikan lama tule Eurooppaan, pyrkien todistamaan, ettei lama koske ainakaan Suomea. Mutta kuinkas sitten kävikään? USA:ssa 2008 konkurssiin mennyt Lehman Brothers oli maan neljänneksi suurin pankki. Tänä vuonna 11.6. Aamu-tv:n vieraana ollut Nordean pääanalyytikko kertoi, että pankin konkurssista kärsi Suomen bruttokansantuote euromaista eniten. Elikkä kun valtiovarainministeri Katainen rauhoitteli, ettei lama tule Suomeen, eikö hän tiennyt vai käyttikö hän totuutta säästeliäästi? Kenen talousopeilla nykyhallitus puoltaa espanjalaispankkien rahoitusta, kun arvostetut talousasiantuntijatkaan eivät uskalla sanoa, miten euroalueen käy?

Pankkien stressitestit tehtiin taannoin ja ne tehtiin kansalta osittain salassa. Ne tehtiin, koska epäiltiin jotakin, mutta samaan aikaan, kuten nytkin, vakuuteltiin, että euro on vahva euro. Stressitestien tuloksiin luotettiin, mutta miten ne oikeasti arvioivat pankkien vakavaraisuutta, ja miten nyt pankkien vakavaraisuutta voidaan luotettavasti punnita? Olemme tässä kriisissä korjaamassa Euroopan unionin talousliiton valuvian hedelmiä, ja sitä perustellaan sillä, että näin pelastamme Suomen vientiteollisuutta. Suomi on välillä pieni maa, välillä suuri maa — samalla asialla perustellaan vastakkaisia väitteitä. Minun oikeustajuni ei riitä ymmärtämään tätä logiikkaa. Miten voimme pienenä maana sitten mennä syvempään integraatioon? Olisiko meillä silloin mitään neuvotteluasemaa isossa liittovaltiossa?

Unionin logiikasta kertoo sekin, että monet Euroopan maat ovat korruption suhteen vain hyvää keskitasoa maailmassa. Harmaan talouden yksi konkreettinen ilmentymä on arvonlisäverotuksen kierto. Alv-tuloutukset ovat EU:n jäsenmaksun perusta. Tällöin on varmasti suuri houkutus jättää kuitti kirjoittamatta sekä alv ja sitä kautta jäsenmaksuja tulouttamatta. Tämä on myöskin meidän yhteisestä jäsenmaksukassastamme pois.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi, vaikka edustaja Kiljunen on täältä lähtenyt pois: Hän sanoi, että politiikka on yhteisten asioitten hoitoa, ja minä suomalaisena poliitikkona olen kyllä täysin samaa mieltä, mutta ilmeisesti edustaja Kiljunen tarkoitti yhteisten asioiden hoidolla hiukan laajempaa aluetta kuin minä. Me puhumme täällä salissa yllättävän paljon kyproslaisten, irlantilaisten, kreikkalaisten, espanjalaisten ja portugalilaisten asioista, kun suomalaisena kansanedustajana haluaisin puhua suomalaisista asioista, suomalaisten ihmisten arkeen vaikuttavista asioista. Mutta tähän yhteiseurooppalaiseen europolitiikkaan osallistuminen ilmeisesti on vaatinut sen, että me suomalaisilla veromarkoilla kannamme vastuuta, niin kuin hallitus sanoi — tosiasiassa vastuita, monikkomuoto siitä — edellä kuvattujen maitten asioista.

Demarit ja kokoomus ovat kovasti puolustelleet pääministeriä myöten osallistumista Espanjan asuntokuplaa rahoittaneiden pankkien tukemiseen. Toistuvasti täällä on tuotu esille vuotta 2008 ja Lehman Brothers -pankin kaatumista ja siitä seurannutta taantumaa. Valtiovarainministeri Urpilainen hiukan liioitteli tänään Lehman-asiassa kertoessaan puheessaan, että se olisi aiheuttanut Suomelle 40 miljardin euron verotulomenetykset. Kuitenkin hänen ministeriönsä, valtiovarainministeriön, laskelmien mukaan tuon historiallisen mammuttikuplan suorat ja varsinkin epäsuorat vaikutukset aiheuttivat Suomen kansantaloudelle ja valtiontaloudelle yhteensä arviolta 20 miljardin euron menetykset — puolet siitä, mitä ministeri Urpilainen täällä tänään sanoi. Tällaiseen lukemaan valtiovarainministeriö on päätynyt sillä perusteella, että Lehman-kriisin aiheuttama talouden voimakas taantuma leikkasi Suomen kansantuotteesta 13 miljardia euroa ja aiheutti valtiolle kuutisen miljardia euroa verotulojen menetystä. Mielestäni tämän käyttäminen kansalaisten pelottelemiseen ei ole oikein sopivaa. Espanjan pankkien pelastamista perustellaan sillä, että muuten tulee uusi Lehman. On ymmärrettävä se, ettei Lehmanin kaatuminen aiheuttanut finanssikriisiä vaan laukaisi sen. Kriisin syy oli pankkien holtiton asuntolainojen jako, joten vaikka Lehman olisi pelastettu, olisi se kriisi tullut jossain vaiheessa joka tapauksessa maksuun.

Sama tilanne on Espanjassa. Markkinataloudessa pitäytyminen hoitaa parhaiten sijoittajavastuun, ja pankeistaan huolehtiminen kuuluu niille maille, joihin ne veronsa maksavat. Suomalaisille ei pidä syöttää espanjalaisten, saksalaisten tai ranskalaisten pankkien tappioita.

Euroopan talous taantuu joka tapauksessa. Tästä tulee varmasti negatiivisia vaikutuksia Suomeenkin, mutta nämä hallituksen Suomelle ottamat tukitoimet tulevat näiden vaikutusten päälle. Osallistumalla pankkitukiaisiin Euroopassa otamme vapaaehtoisesti oman lamalaskumme päälle vielä osuuden toistenkin laskuista. Tukemalla eurooppalaisia pankkeja hoidamme ainoastaan oireita, itse tauti leviää. Suomella ei ole varaa tähän. Osallistumalla tähän tukipolitiikkaan me tuhoamme vain oman taloutemme.

Valtiovarainministeri Urpilainen tänään puhui myös siitä — ja aiemminkin, heti viikonlopun jälkeen useassa otteessa sanoi — että Suomi vaatii vakuudet, mikäli Espanjaa rahoitetaan ERVV:n kautta. Se on vähän sama kuin jos sanoisi, että Suomi vaatii vakuudet, mikäli sitä rahoitetaan osuuskaupan kassasta, koska niin ei aiotakaan tehdä, vaan Espanjan rahoitus on tarkoitus hoitaa EVM:n kautta, ja siihen EVM:n rahoitukseen Suomi ei pyydä vakuuksia eikä varmasti niitä saisi, vaikka pyytäisikin.

Tämän aamun Ylen uutinen:

"Talousviisaat: Suomi maksaa talouskriisin kustannuksia ikuisesti

Suomalaisten veronmaksajien tuki Euroopan kriisimaille ja -pankeille ei välttämättä pääty koskaan. Näin arvioi osa suomalaisista talousviisaista Ylen aamu-tv:n kyselyssä. Myös Espanja hakee Kreikan, Irlannin ja Portugalin talousvaikeuksien jälkeen euromailta miljardiapua.

Aamu-tv:ssä talouden tuntijat Vesa Puttonen, Seija Ilmakunnas ja Jaakko Kiander jatkoivat keskustelua kriisimaiden tukemisesta.

Vuosi sitten Yle Uutiset kysyi, kauanko suomalaiset veronmaksajat joutuvat vielä tukemaan riskipankkeja ja velkamaita. Tuolloin talousviisaat arvioivat, että vuodesta neljään vuoteen.

Nyt kolme seitsemästä talousviisaasta vastaa, että verovaroilla tukeminen ei kenties pääty koskaan." (Puhemies koputtaa)

Se ei varmasti pääty koskaan, mikäli Suomi allekirjoittaa EVM-sopimuksen ja sitoutuu jatkuviin tukipaketteihin.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toiminta eurokriisin hoidossa tuo mieleeni Makedonian kuninkaan Pyrrhoksen. Pyrrhos voitti aikoinaan Rooman armeijan kerta toisensa jälkeen. Taistelut vaativat kuitenkin veronsa, ja Herakleen voiton jälkeen hänen kerrotaan lausuneen: "Vielä yksikin tällainen voitto, niin olemme hukassa." Pyrrhos ymmärsi voittojen hinnan olleen niin mittava, ettei Makedonian armeija enää olisi toimintakykyinen. Hallitus on käynyt jatkuvia taisteluita eurokriisin patoamiseksi. Näin on vain voitettu lisäaikaa. Itse kriisi on kaikkea muuta kuin selätetty. Hallitus on saavuttanut Pyrrhoksen voittoja. Jokaisesta hallituksen kovasti mainostamasta voitosta on maksettu niin suuri hinta, että yksikin tällainen voitto vielä voi katkaista Suomen kestokyvyn tulevaisuudessa.

Haluan kuitenkin onnitella hallitusta siitä taitavasta tavasta, jolla se on paketoinut toimensa. Puhutaan kauniisti vastuunkannosta ja niskalenkin ottamisesta markkinavoimista. Näillä puheilla hallitus on uskotellut kansan syville riveille, että heillä on tilanne hallinnassa. Se on uskomaton saavutus, ja nostan hattua sen taiturimaisesta toteutuksesta, vaikka itse tekoa pidänkin edesvastuuttomana.

Arvon hallitus — joka ei ole paikalla — jos teillä on jotain suunnitelmia, miten tästä talouskriisistä selvitään ilman notkahdusta, niin kertokaa se toki oppositiollekin. Me emme ole, eivätkä talousasiantuntijatkaan ole, sitä keksineet.

Euron kriisin leviäminen olisi pitänyt pysäyttää viimeistään Kreikan ensimmäisen tukipaketin jälkeen. Kreikan päästäminen velkasaneeraukseen olisi osoittanut markkinoille, että eurossa on johtajuutta ja vastuunkantoa. Velkasaneeraus olisi samalla tarkoittanut tärkeimpien pankkien pääomittamista pankkikriisin välttämiseksi. Ainakin itse lainaisin mieluummin rahaa saksalaisille pankeille kuin Kreikan valtiolle. Kreikan kohtalo olisi ollut selkeä signaali muille Etelä-Euroopan maille, kuten Espanjalle, jonka avulla ne olisivat kyenneet ajamaan läpi tarvittavat leikkaukset ilman, että kansa olisi noussut barrikadeille. Kreikka olisi tarvinnut edelleen tukea, mutta se olisi selvinnyt murto-osalla siitä, mitä nyt tarvitaan eurooppalaisten pankkien pelastamiseksi. Pankit ovat liikelaitoksia, jotka tekevät sijoitustoimintaa. Sijoitustoiminnassa on hyväksyttävä, että tappioita saattaa syntyä. Sellaiset ovat markkinoiden lait.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kriisi on levinnyt, kuten perussuomalaiset ovat jo pitkään ennustaneet, Espanjaan. Espanjan suuri koko söisi jo yksistään ERVV:n ja EVM:n pääoman, ja tilanne on siten täysin kestämätön. Jos hallitus laittaa suomalaisten veronmaksajien rahat nyt EVM:n ja ERVV:n kautta Espanjaan, niin mitä teette, kun Italia tulee luukulle? Toivon, että hallituksella olisi rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä oikeista päämääristä ennen kuin Eurooppa on pelkkä savuava raunio.

Vetoankin nyt hallitukseen: Lopettakaa tämä perikadon politiikka ja alkakaa vihdoinkin kantaa vastuuta Suomen ja Euroopan asioista. Pään laittaminen pensaaseen ja haihattelu, että kriisi vain katoaa ihmeellisesti, on toiveajattelua, erittäin vaarallista toiveajattelua, josta hinnan maksavat seuraavat sukupolvet. Kantakaa siis vastuuta myös lapsistanne ja lapsenlapsistanne.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Viikonloppuna erään iltapäivälehden verkkosivuilla lukija kommentoi Suomen takauksia Espanjalle pysäyttävästi: "Eikö Jutta mene jakeluun, että voimme pahoin." Tähän lauseeseen kiteytyy kaikki olennainen eurokriisistä tavallisen ihmisen kannalta katsottuna.

Sivukorvalla kun kuuntelee kansalaisten puheita, niin heistä huomaa äärettömän huolen sekä Suomen että heidän ja heidän lapsenlapsiensa tulevaisuudesta. Ihmiset yksinkertaisesti voivat pahoin, koska kukaan ei osaa ennustaa, miten tässä kriisissä tarkalleen käy ja kuinka pitkään me tässä suossa olemme. Joku ei ehkä uskalla vaihtaa työpaikkaa, ostaa tai myydä asuntoaan, vaikka tarvetta ja huolia olisi. Nämä ovat konkreettisen arjen huolia siitä, mitä huominen tuo tullessaan.

Tällä velkaantumisen tiellä Suomi sahaa omaa oksaansa poikki. Rahaa on kriisimaille, mutta ei oman kotimaan ongelmiin. Kovan velkaantumisen lisäksi Suomi ajautuu muun euroalueen myötä yhä syvempään taantumaan. Suomi säästää tällä hetkellä kaikessa muussa paitsi kriisimaiden kriisirahan myöntämisessä.

Säästämisen ja leikkauksen vuoksi Suomen tiestö esimerkiksi rapautuu ennätysmäistä tahtia vaikeuttaen kilpailukykyämme, ja muun muassa lapsiperheköyhyys lisääntyy hallituksen päätöksien myötä. Tämä taas poikii vuosien ja vuosikymmenien päästä uusia ongelmia valtion maksettaviksi.

Arvoisa puhemies! Nykyinen euroalue ei täytä yhtään neljästä optimaalisen valuutta-alueen kriteeristä: EU:ssa ei ole sujuvaa työvoiman liikkuvuutta byrokratian sekä maiden kieli- ja kulttuurierojen vuoksi, EU-maat eivät käy riittävän aktiivisesti kauppaa keskenään, EU:n suhdannesyklit ovat eri valtioilla täysin erilaiset laidasta laitaan, eikä EU-mailla ole yhteistä riskien jakomekanismia. Ei siis ihme, että euromaat ovat taloudellisen lähentymisen sijaan etääntyneet toisistaan.

EU:n kaltaisella yhteisellä valuutta-alueella pitäisi olla yhtenäinen, toimiva ja sitä myötä myös noudatettava talouspolitiikka, joka kieltää ylivelkaantumisen ja keskinäisen velkojen takauksen. Näitä pykäliä useimmat EU:n jäsenmaat eivät ole noudattaneet. Miksi Suomi siis vielä on tässä uppoavassa laivassa? Kriisimaat ovat jo nyt niin syvässä suossa, että Suomi on vielä todella pitkään maksajaosapuolena.

Kuinka pitkään hallitus aikoo pelata tätä uhkarohkeata peliä suomalaisten verovaroilla? Suomalainen hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys, ja sen eteen pitää tehdä töitä ja hyviä ratkaisuja. Ylivelkaantuminen ei missään nimessä ole paras ratkaisu. Suomi on pieni maa, meillä on vähän asukkaita, ja ikääntyvä väestömme aiheuttaa meille paljon erilaisia kustannusongelmia.

Tämän lisäksi meillä on ongelmia työttömyyden kanssa. Haluaako hallitus, että Suomesta tulee Kreikan ja Espanjan kaltainen maa? Perussuomalaisten ratkaisu olisi se, että Espanjan pankit pääomitetaan mutta Suomi ei ole niissä maksutalkoissa mukana.

Lopuksi kannatan Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen europolitiikka kulkee samaa latua hallituksen muunkin talouspolitiikan kanssa, pahasti horjahdellen. Taloudenhoitajilla ei kaikin ajoin ole käsitystä siitä, miten Suomi-laivaa ohjataan. Nyt Espanjaa ollaan Euroopan valtiovarainministerien päätöksellä tukemassa 100 miljardilla eurolla. Valtiovarainministeri pitää lehtitiedon mukaan summaa kohtuullisena. Suomalainen veronmaksaja voi oikeutetusti olla eri mieltä. Urpilaisen mukaan Suomi mahdollisesti vaatii vakuuksia takuilleen. Mitä ne oikeastaan ovat, olisi tietysti meidän kaikkien kansanedustajien hyvä saada tietää dokumenttina paperille.

Espanjan talousministerin mukaan Espanja pyytää rahoitusta nimenomaan pankeilleen. Valtiovarainministeri Urpilainen ilmoittaa, että laina myönnetään nimenomaan vain Espanjan valtiolle. Joku tässäkin asiassa varmasti kääntää takkiaan. Ja seuraavaksi EVM:ään hallituksen toimesta ollaan laittamassa 1,45 miljardia, joka otetaan lainana ja jokaiselta suomalaiselta siis.

Meillä aikaisemmin esitettiin ministerin suulla, että Espanja on liian suuri talous tuettavaksi. Viime viikonlopun päätökset osoittavat, että näin ei asia ollut. Onko teillä, arvoisa ministeri, takarajaa olemassakaan? Onko Italia seuraava, joka on liian suuri ja — sitten, kun tilanne on ajankohtainen — pakkoautettava, ettei eurokriisi iske Suomen päälle?

Arvoisa puhemies! Myös minun on sanottava, että olemme vakavien asioiden edessä. Kukaan ei meistä ole täydellinen, mutta on todettava, että hallituksen jäsenten silmät ovat sumentuneet, jopa sokeutuneet. Miksi? Olette jatkuvasti puhunut, viimeksi tänään, valtiovarainministeri Urpilainen, että jokainen maa vastatkoon omista veloistaan, mutta näin ei ole todella käynyt. Ainoastaan perussuomalaiset ovat tämän perussopimuksen mukaan lähteneet siitä, että jokainen maa vastatkoon omista veloistaan, omasta taloudestaan. Mutta niin kuin jokainen tietää, rahaa on mennyt Kreikkaan ja takuita, vakuuksia Irlantiin, Portugaliin. Nyt on Espanjan tukemisen vuoro. Onko seuraavana Kypros ja Italia?

Suomi ottaa lainaa ja köyhtyy, ja tämä jatkuu. Avustettavia tulee lisää, Suomi velkaantuu ja köyhtyy, ja hyvinvointivaltiosta ei voida enää puhua mitään. Täällä ei ole keskusteltu, mitenkä hoidetaan lapsiperheiden asioita, miten nuoret työttömät ja syrjäytyneet hoidetaan, mikä on eläkeläisten osuus ja mikä on kaiken kaikkiaan Suomen osuus. Ja jatkuvasti kun tulee yhä enempi näitä velkamaita, niin Suomen talous tippuu kolmen A:n luokituksen mukaan huonommaksi. Ja onko niin, että Suomikin joutuu pyytämään lisää rahaa?

Mielenkiintoista on ollut todeta ja seurata, että valtiovarainministeri ja pääministerimme ovat reissanneet Amerikoissa, on ollut Bilderbergin kokouksia. Ja olen lukenut näitä asioita, en vain yksistään hallitusohjelmista, vaan myös muista, ja Bilderbergin yksi päämäärä on yksi yhtenäinen maailmantalous. Näistä asioista ei välttämättä haluta puhua, mutta minä ainakin hyvin vajavaisena kristittynä haluan varoittaa Suomen hallitusta — ja sen minä myös teen.

Me olemme näillä päätöksillä menossa liittovaltioon. Otetaan yhteiset eurobondit, mikä tarkoittaa, että maksamme toistemme velkoja. Tästä johtuu liittovaltio, ja jatkuu tämä sekasorto. Kun se liittovaltio toteutuu, siinä on yhdenmukainen talous, puolustus, sosiaalipolitiikka, tulee myös yhteinen uskonto tai uskonnollisuuspolitiikka. Minä haluan tätä kysyä, haluaako meidän, Suomen, hallitus tähän mennä. Toivon, että nyt jokainen ymmärtäisi, mihinkä tosiaan ollaan menossa. Meidän ei kannata täällä syytellä toisiamme, mutta uskon, että kun tulee Kyproksen ja Italian vuoro, me olemme niin syvässä suossa, että ei meidän pikkuruiselta Suomen kansalta kysellä, että ensin me täällä päättäisimme, haluaisimmeko tähän liittovaltioon mennä. Me menemme, vikisemme ja menemme, ja uskon, että silloin myös hallituksen jäsenet ovat polvillaan ja itkevät, minkä takia näitä ratkaisuja on tehty.

Aivan lopuksi haluan myös kannattaa edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa puhemies! Asuin Espanjassa yli 10 vuotta. Tunnen maan, ihmiset ja tavat. Eläessäni Málagassa kymmenkunta vuotta sitten pankkini johtaja toistuvasti tyrkytti minulle 500 000 euron asuntolainaa ilman vakuuksia 40 vuoden maksuajalla, 1 prosentin korolla. Toistan: 65-vuotiaalle miehelle 500 000 euroa ilman vakuuksia eläkettä vastaan kuukausierin 750 euroa 40 vuodeksi. En ottanut lainaa. En uskonut eläväni 105-vuotiaaksi enkä usko tänäänkään. Pankki olisi lisännyt lainaan 0,25 prosentin kuolemanvaravakuutuksen.

Tällaisilla ehdoilla Espanjassa on myönnetty lainoja miljoonille ihmisille, jotka ovat nyt menettäneet asuntonsa maksamattomien kuukausierien vuoksi. Asukkaat ovat työttömiä, liki 6 miljoonaa. Asunto on pankin tappiotilillä täydestä arvostaan, vaikka todellisuudessa kuplan puhjettua arvosta on jäljellä enää 35 prosenttia. Näitä myymättömiä, jo rähjäiseksi meneviä asuntoja maassa on 1 400 000.

Espanjalla on velkaa 1 850 miljardia, sen 17 maakunnalla lisäksi omansa ja pankeilla satoja miljardeja. Maa on saanut pankeilleen jo 300 miljardia Euroopan keskuspankilta, ja nyt EU työntää 100 miljardia lisää. Siinä ei ole mitään järkeä. Suomen osuus siitä on 2 miljardia. Sillä rahalla saisi Andalusiasta 40 000 uutta omakotitaloa jaettavaksi kadulle joutuneille espanjalaisille, mutta nuo miljardit uppoavat Espanjan pankkien kautta saksalaisille pankeille. Kun Saksa väittää, että se on eurokriisin suurin maksaja, niin se kertoo muunneltua totuutta. Saksan viennistä kaksi kolmasosaa ostavat EU ja kurjassa jamassa olevat euromaat. Millä rahoilla? Muiden maiden veronmaksajilta kerättävillä rahoilla.

Perussuomalaiset esittivät eriävän mielipiteensä ERVV:n rahoituksen nostosta 440 miljardista 750 miljardiin 23. lokakuuta viime vuonna ilmoittamalla, ettei tällä tavalla pelasteta eurokriisiä. Ilmoitimme samassa mielipiteessämme, että tähän kuplaan uppoaa ainakin 2 000 miljardia. 1 200 EKP:tä, 750 ERV:tä, 500 EVM:ää tekee muuten jo nyt 2 450 miljardia euroa, eikä loppua näy. Taitavat olla vanhimmatkin kansanedustajat hallitusryhmistä yhtä narrattavissa kuin joulupukkiin uskovat lapset. Aikuiset ihmiset, aikuiset kansanedustajat — osaisivat edes hävetä!

Raamatussa Paavali sanoo: "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." Eikö Suomen olisi syytä eurorakkaudessaan aikuistua, jättää haihattelu nykymuotoisen euron kestävyydestä? Suomi ja suomalaiset veronmaksajat eivät pysty eurokriisiä pelastamaan. Kasvakaamme aikuisiksi tässä salissa hoitamaan suomalaisia asioita, ei kasvavalla valtionvelalla, ei holtittomien euromaiden kelkassa roikkumalla.

Me perussuomalaiset äänestämme "ei" EVM:n Suomen Espanjan-osuudestakin. Eurot suomalaisen asuntopulan korjaamiseen: 10 000 uutta asuntoa Helsinkiin tai 20 000 omakotitaloa muualle Suomeen. Vai ostammeko asuntoja Suomen valtiolle Espanjasta? Kohta sillä rahalla saa niitä 100 000.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Historiasta tiedämme, että esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen nousu maailman kehityksen kärkeen on perustunut poliittisen vaikutusvallan ja varallisuuden jakautumiseen. Jokaisen elinvoimaisen yhteiskunnan takana on toimiva demokratia, yleinen mahdollisuus vaikuttaa lainsäädäntöön sekä tasapuoliset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja taloudelliseen toimintaan. Keskitetty vallankäyttö ja varallisuuden keskittyminen ovat puolestaan poikkeuksetta johtaneet heikompiin ja pahoinvoiviin yhteiskuntiin aina, kun niiden kehitystä on seurattu pitemmällä, kymmenien vuosien aikavälillä.

Varallisuuserojen lisäksi kokemus vaikutusmahdollisuuksien vähenemisestä ja resurssien jaon epäoikeudenmukaisuudesta synnyttävät kaunaa, joka on haitallista mille tahansa yhteiskunnalle. Pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia on syystäkin pidetty toimivan demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hallinnon avoimuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kauneimpina hedelminä. On erittäin huolestuttavaa, että euroalueen talouskriisin myötä hallitus on hylännyt ne menestystekijät, joilla Suomen hyvinvointi ja kilpailukyky on saavutettu. Tosiasioita ei haluta tunnustaa eikä historiasta haluta oppia.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jyrki Katainen kysyi täällä tänään, millaisia terveisiä viedä Manuel Barrosolle perussuomalaisilta. Hän voisi vaikka kertoa, että Suomi ottaa vastuun demokratiasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisa herra puhemies! Kriisissä ei todellakaan ole kyse vain suomalaisten rahoista. Euroalueen talouskriisi on ollut myös eurooppalaisen ja suomalaisen demokratian kriisi. Varallisuuden keskittymisen lisäksi myös vallankäyttö on keskittymässä huimaa vauhtia. Tukitoimien rasitus jakautuu euromaiden kesken epäoikeudenmukaisesti ja merkitsee tulonsiirtoa veronmaksajilta erityisesti yksityisille sijoittajille. Tämä koetaan vahvasti epäoikeudenmukaisena.

Samalla asioiden valmistelu EU:ssa on saavuttanut alennustilan. Varsinkin euromaiden kansalaisille on tullut päivänselväksi, että Saksa ja Ranska yhdessä oikeistojohtajien kanssa päättävät mieluiten kaikessa hiljaisuudessa siitä linjasta, joka euromaille sitten sanellaan välttämättömänä pakkona. Komissio sivuutetaan ja EU:n omia sääntöjä rikotaan suurella innolla. Ja sehän on juuri niin: perussopimus kieltää siirtämästä jäsenmaiden velkoja muiden vastuulle.

Kun hallitus sanoo kantavansa vastuuta, mitä se sillä tarkoittaa? Ottaako se vastuun demokratiasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kun se ei ole ollut niistä lainkaan kiinnostunut euroalueen talouskriisin hoitamisessa?

Arvoisa herra puhemies! Myös minä kannatan Timo Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Harmaa talous ja korruptio on ongelma, jota vastaan valtion tulee taistella. Suomen harmaa talous on kasvanut, ja panostukset sen kitkemiseen ovat jääneet laihoiksi. Toivoisinkin hallituksen keskittyvän enemmän Suomen asioiden hoitoon kuin rahan siirtämiseen Euroopan maihin, joissa edellä mainitut ongelmat ovat juurtuneet syvälle.

Ensimmäisen virheen teki Euroopan komissio. Komission jäsenet, joita ei vaaleilla valita ja joita ei mitenkään voida erottaa, katsoivat läpi sormiensa Kreikan taloudenhoitoa ja vääristettyjä lukuja. Kreikka toivotettiin tervetulleeksi Euroopan unioniin ja unionin laajentumispolitiikkaa aiottiin jatkaa.

Jotain ratkaisevaa kuitenkin tapahtui kaksi vuotta sitten. Huhtikuussa 2010 Kreikan silloinen valtiovarainministeri lähetti EU:lle kirjeen, jossa hän pyysi valtioiden ja hallitusten päämiesten lausunnon mukaisesti tukimekanismin aktivointia Kreikan auttamiseksi. Kriisi jatkuu edelleen dominon lailla. Espanja horjuu ja kaatuu hetkenä minä hyvänsä vahvempien euromaiden syliin. Edustaja Soinin sanoja lainaten: sinä maksat.

Samaan aikaan Suomessa pahoinvointi, syrjäytyminen ja huostaanotot lisääntyvät. Perussuomalaisten mielestä hallituksen tulisi ensisijaisesti turvata Suomen kansalaisten perustoimeentulo. Miljoona suomalaista kärsii köyhyydestä samaan aikaan, kun takaamme miljardien tukipaketteja Euroopan maiden pankeille.

Hallitus leikkaa Puolustusvoimista, poliisista ja pelastushenkilökunnasta, kunnilta ja koulutuksesta. Hallitus korottaa elintarvikkeiden ja lääkkeiden hintaa sekä polttoaine- ja energiaverotusta. Selvästi hallitus katsoo, että meidän on osallistuttava EU:n toimimattomiin tukitoimiin solidaarisuudesta. Monien asiantuntijoiden mukaan tukipaketit vain siirtävät kriisin todellista ratkaisemista myöhemmäksi. Tukipaketeilla pelataan vain aikaa.

Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Euron talouskriisi ei ole asia, josta perussuomalaiset olisivat vahingoniloisia, vaikka tätäkin tänään täällä salissa on tarjottu.

Hallituksen europolitiikan kritisoiminen ei myöskään ole jälkiviisautta. Perussuomalaiset ovat aiheesta muistuttaneet hallitusta siitä, mitä aikaisemmin olemme talouskriisistä varoittaneet. Puheenjohtajamme Timo Soinin varoitukset Kreikan taudin vakavuudesta kaikuivat kuuroille korville pitkään. Samoin varoitukset Espanjan tulevasta talouskriisistä otettiin lähinnä huumorilla vastaan.

Nyt jos koskaan on oikea aika välikysymyksen muodossa vaatia hallitukselta vastauksia siihen, miksi hallitus ei vakavasti mieti esittämäämme tukipolitiikan vaihtoehtoa. Viikko sitten pääministeri totesi: "Luotan henkilökohtaisesti siihen, että Espanja ei tarvitse tukipakettia. Nyt meidän pitää vain pitää huoli siitä, että he pystyvät pääomittamaan pankkinsa." Tarkoittiko tämä sitä, että Espanja ei tarvitse tukipakettia, mutta pankit kylläkin, ja siinä ilman muuta Suomi on mukana? No, tänään me tiedämme, että Espanjan pankit tarvitsevat 100 miljardia euroa. Tämäkin todennäköisesti on vain käsiraha, sillä sijoittajat eivät usko Espanjan selviävän pankkikriisistään luvatulla 100 miljardin hätälainalla.

Käykö tässä tukirahojen vedättämisessä samoin kuin espanjalaisen Bankia-pankin tuloksen julkaisemisessa kävi? Kun tilikirjat tarkastettiin, pankin julkistama viime vuoden 41 miljoonan euron voitto muuttui yhdessä yössä 3 miljardin euron tappioksi. Aivan kuin sokerina pohjalla Expansión-talouslehden mukaan Bankia-pankin tappiot voivat kohota jopa 7 miljardiin euroon, joten kuka edes osaa arvata muiden espanjalaisten pankkien todellista tuen tarvetta, kun sitä eivät näytä tietävän edes tilintarkastajatkaan?

Ihmettelen vielä sitä, mistä ihmeestä saamme kaikki ne sadat miljardit eurot, kun loppujenkin euromaiden pankkien tilikirjat tarkistetaan. Esimerkiksi Kyproksen apulaiseurooppaministeri paljasti juuri Irlannissa, että Kyproksen täytyy pääomittaa pankkejaan 1,8 miljardin euron edestä lähiviikkoina. Maa saattaa kuitenkin pyytää jopa 4 miljardia euroa, mikäli se tarvitsee apua Euroopan unionin hätärahastolta.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän Taloussanomien verkkolehdessä toimittaja Jan Hurri ilmaisee hallituksen vastuunkannon todellisen puolen ymmärrettävästi: "Suomea pelotellaan maksajaksi yhä kalliimpiin kriisitoimiin, ettei vain Lehman-haamu tule ja kaikkien käy kalpaten. - - Lisää miljardeja pitäisi luvata mukisematta, tai muuten kaamea Lehman-haamu tulee ja meidän kaikkien käy kalpaten. Ellei miljardilupauksia liikene, kun käsky käy, talousmörkö tulee ja vie työpaikat, eläkesäästöt ja kai mummot ja pikkulapsetkin. Suunnilleen tuon kaltaisella kauhukuvalla EU:n komissio ja suuret euromaat painostavat Suomen hallitusta. Aivan samoilla painajaisilla hallitus painostaa eduskuntaa yhä kalliimpiin kriisitoimiin — ja perustelee toimia kansalaisille."

Jos euro murtuu, totta kai sillä on vaikutuksia myös Suomen työllisyyteen. Jo nyt Suomen kansantalous yskii, koska Euroopan talous taantuu ja se vaikuttaa kaikkiin. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan usko siihen, että rahaa lapioimalla ja suomalaisten veronmaksajien vastuuta kasvattamalla tilanne on pelastettavissa. Suomen maksama tuki ei pääty koskaan, jos tämän kaltainen politiikka jatkuu.

Vielä yksi asia. Ministeri Urpilainen mainitsi, että Suomen täytyy olla mukana loppuun saakka euromaiden tukemisessa. Tarkoittaako tämä sitä, että hallituksen mielestä Suomella ei pidä olla minkäänlaista maksimimäärää siinä, kuinka paljon Suomen takausvastuut lopulta tulevat olemaan? Kuinka paljon hallitus on valmis kasvattamaan suomalaisten veronmaksajien vastuuta? Tämän me haluamme tietää. Perussuomalaiset eivät halua tällaisen politiikan jatkuvan. Tästä on kysymys, ja tämä on se todellinen vaihtoehto, jota hallitus on meiltä kysellyt.

Arvoisa puhemies! Kannatan Timo Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Mitä tapahtuu, jos Suomi lupaa ja tekee uusia miljardiluokan maksusitoumuksia ja osallistuu tähän hulluuteen? Mietitään realistisesti, mikä vaikutus tällä on finanssikriisin kannalta. Onko koko pankkijärjestelmä vaarassa romahtaa, jos Suomi ei osallistu näihin kekkereihin?

Absoluuttinen totuus on, että Suomen panostus on kansallisesti erittäin merkittävä, mutta kansainvälisesti katsoen sillä ei ole minkäänlaista merkitystä kriisin ehkäisylle. Kun puhutaan sadoista ja jopa tuhansista miljardeista, ovat Suomen sitoumukset hyvin pienessä roolissa. Valtiontaloudelle asia on kuitenkin erittäin tärkeä ja kallis. Suomen osallistuminen heikentää omia mahdollisuuksiamme selvitä, jos kriisi pahenee.

Taloussanomissa Jan Hurri kirjoitti tänään: "Jos pankkeja on maailmalla kaatuakseen tai peräti koko pankkijärjestelmä on romahtaakseen, tapahtuu näin täysin Suomen toimista riippumatta. Suomi ei saisi kansainvälistä finanssikriisiä aikaiseksi, vaikka varta vasten yrittäisi." Hurri jatkaa, että Suomen tai minkään muunkaan euromaan tähän mennessä käyttämät tai lupaamat miljardit eivät ole estäneet kriisin leviämistä. Hurri laskee, että Suomen piikissä on jo lähes 40 miljardia. Tämä on enemmän kuin Lehman-kriisin Suomen taloudelle aiheuttamat menetykset. Itse asiassa hallitus väittää arvioissaan, että Lehman-kriisi maksoi 20 miljardia.

Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja — onko seuraavaksi vuorossa Italia? Iltalehden mukaan ainakin komissaari Olli Rehn uskoo Italian selviävän ongelmistaan ja vakuuttaa, että sillä on komission tuki taustallaan. Keskustan linja on muuttumassa perussuomalaisten linjan mukaiseksi; näin totesi tänään valtio-opin emeritusprofessori Kyösti Pekonen Yleisradiolle. Herääkin kysymys, onko näillä tulonsiirroilla Suomen kansan tuki ja onko Olli Rehnillä oman puolueensa keskustan varaukseton tuki. Miten on mahdollista, että kansallinen puolue tekee sisäpolitiikkaansa täysin päinvastoin kuin oma komissaarinsa? Kenen etua keskusta ajaa?

Arvoisa puhemies! Ranskan uusi sosialistipresidentti François Hollande on asettunut tukemaan eurobondeja. Tukea hän saa Italian Mario Montilta ja Espanjan Mariano Rajoylta. Sosialistit ympäri Eurooppaa ovat jo miettimässä erinimisiä mutta samansisältöisiä ratkaisuja.

1. kesäkuuta sanomalehti Nykypäivä kertoi seuraavaa: "Ideologisesti EKP:n roolin muuttaminen on Euroopan sosialisteille luonteva ratkaisu velkakriisiin. Se tarkoittaisi yhteisvastuuta Euroopan veloista aivan kuten eurobondit — ainoastaan EKP:n kautta." Sosialistinen yhteisvastuu on leviämässä jokaisen suomalaisen kukkarolle.

Arvoisa puhemies! Kriisi syvenee sitä mukaa kuin kansallista varantoa joko suoraan tai eri sitoumuksin siirretään ulkomaille. Seuraavaksi vaaditaan keskitettyä liittovaltiovarainministeriä. Tämän jälkeen on vuorossa eurooppalainen pankkiunioni. Eduskunnan arvovalta on koetuksella, ja kansallisvaltion oikeutta päättää omista asioistaan halutaan eurolaput silmillä rajoittaa ja siirtää Brysseliin.

Ihmetyttää, miten kokoomus voi tukea tulonsiirtoa suurille pankkimaille. Eurososialismi on selvästi sokaissut. Muun muassa Cai-Göran Stubb on jatkuvasti hamuamassa talousunionia, kuten viimeksi 31. toukokuuta blogissaan mainosti. Mikä siinä liittovaltiokehityksessä niin viehättää?

Ihmetyttää myös, miten sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto voivat tulonsiirroilla tukea suurpankkeja. Vaikuttaa välillä, että roolit vaihtuvat tiheään, mutta yhteinen tavoite on ja pysyy: tulonsiirtounioni.

Lopuksi siteeraan vielä välikysymyksessämme olevaa Timo Soinin sanomaa: "Olemme surullisia, pelkäämme pahinta emmekä näe hallituksessa ketään - - jolla olisi rohkeutta pysäyttää tämä hulluus."

Minäkin pelkään pahinta ja toivon sydämessäni, että hallituksen rohkeus vielä löytyy. Nyt on sen aika. Minä ja Suomen kansa odotamme hallituksen toimia. Kansallisvaltiomme ulosmittaus on lopetettava ja liittovaltiounelma torpattava.

Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että minä olen myös hyvin surullinen, koska en näe oppositiossa yhtään puoluetta enkä kansanedustajaa, joka tässä tilanteessa tunnistaisi tämän kriisin perimmäisen ytimen eli nimenomaan säätelemättömän ja valvomattoman kapitalismin ja rahamarkkinoiden seuraukset. Sieltä tämä pitkälti lähtee, sokeasta uskosta vapaiden markkinavoimien kykyyn hallinnoida ja hillitä riskejä ja täydellisestä valvonnan puutteesta. Tältä osin täytyy sanoa, että perussuomalaiset ovat kyllä helposti osoittelemassa ongelmia mutta nimenomaan näistä kasinokapitalismin perimmäisistä syistä, joiden takia Suomessa ja Euroopassa sadat miljoonat syyttömät tänä päivänä kärsivät, te ette puhu missään vaiheessa. Ette ole olleet tukemassa sosialidemokraattien rahoitusmarkkinaveroa tai muita kasinokapitalismin kurinpitotavoitteita.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäelle nyt tiedoksi se, että ei ole oikein, että laitetaan veronmaksajat maksamaan pankkien töppäilyt. Käytännössähän se raha kerätään pankkien asiakkailta. Eri asia on, jos pankit rakentavat sellaisen järjestelmän, että ne itse maksavat ja pääomittavat nämä puskurirahansa, mutta tällä systeemillä, jos laitetaan veronmaksajat maksamaan käytännössä kaikki pankkien töppäilyt, se tie ei ole oikea tie. Perussuomalaiset haluavat, että pankit kantavat vastuuta, ja sitä me kannatamme tänään esittämässämme välikysymyksessäkin. Me emme hyväksy sitä, että valtio kiirehtii hätään joka kerta pelottelemalla veronmaksajia, että jos nyt ei tule rahaa, niin homma kaatuu meidän syliimme ja työllisyys katoaa ja lama alkaa. Tämä keskustelu on ollut pelkkää populismia toiselta puolelta tähän saakka, ja perussuomalaiset eivät ole siihen syyllistyneet nytten.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy palauttaa mieliin se, kuinka markkinatalous toimii. Markkinataloushan toimii niin, että silloin kun pankit tekevät voittoja, pankit pitävät ne voitot, mutta silloin kun pankit tekevät tappiota, pankkien osakkaat ne maksavat. Ainoastaan tämä toteuttaa sijoittajan vastuun. Nyt se, minkälaista talouspolitiikkaa hallitus ajaa, sotii markkinatalouden pelisääntöjä vastaan, että pankit pitävät silloin voittonsa itse, kun pankit tekevät voittoja, ja kun tulee tappioita, ne sysätään veronmaksajille. Siinä ei toteudu sijoittajan vastuu.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki otti niitä perimmäisiä syitä esille, mitkä tähän tilanteeseen ovat johtaneet, missä nyt ollaan. Yksi merkittävä asia siinä on tietenkin se, että kun euroa luotiin ja ne maat siihen valittiin, mitkä euroon mukaan lähtivät, niin kaikki maat eivät alun perinkään olleet eurokypsiä maita niin sanotusti vaan tulivat mukaan, vaikka talous ei ollut euroon sopivassa kunnossa.

Mitä sitten taas edustaja Heikkilän puheenvuoroon tulee siitä, miksi me keskustalaiset emme täällä toimi niin kuin komissaari Rehn tuolla komissiossa, hän on komissaari, hän on komission varapuheenjohtaja ja hän toteuttaa sitä politiikkaa, mitä komissio tekee, ja me toimimme täällä eduskunnassa ryhmänä itsenäisesti.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli eräs tärkeä seikka esille. Komisaari Rehn toimii komissaarin tavoin, eikä hän edes saa ajaa Suomen etuja siellä vaan ajaa Euroopan komission etuja. Tähän on monta kertaa eri puheissa vedottu, että siellä on Rehn ajamassa Suomen etuja. Eihän se niin voi mennä.

Edustaja Rajamäki, minä en kyllä tosiaankaan ymmärrä, miten pankin asiakkailta rahaa pois ottamalla veron käyttöön olisi jotenkin ehkäisty tätä ongelmaa, mikä täällä on. Tämä on paljon syvempi, ja tämä tulee olemaan paljon pidempään, kun tämä Espanjan rahojen raijaaminen loppuu. Tämä tulee jatkumaan vielä Espanjassa ja muissa valtioissa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä luulisi perussuomalaistenkin myöntävän, että Olli Rehn on keskustan johtava talousosaaja, ja hän varmasti kyllä ajatteli tänään, että surullinen päivä, kun hän televisiosta katseli tätä keskustan uutta Sipilän—Soinin linjaa. Kyllähän keskustan linja on muuttunut tässä moneen kertaan. Edellisen hallituksen pääministeri Kiviniemi oli siellä kovasti lompakko auki ehdoitta Euroopassa, ja onneksi linja on tässä suhteessa nyt tiukentunut.

Puhemies! Sekin on hyvin tärkeää, että nyt tässä sosialidemokraattien tiukkuuden ansiosta sekä sijoittajavastuu että vakuudet toteutuvat. Mutta se, mikä minuun tänään kiinnitti huomiota — ja toivon perussuomalaisilta nyt tähän vastausta, selkeää vastausta — on se, miksi te olette vastustaneet rahoitusmarkkinaveroa Euroopassa. Onko teidän logiikkanne se, että kyllä se tavallinen työmies ja työnainen veronsa maksaa mutta eihän, jos sinä omistat ja käyt rahankauppaa, sitten tarvitse veroja maksaa, että pois se meistä? Minä en ymmärrä. Edustaja Rajamäki oli sataprosenttisen oikeassa, kun hän pahoitteli sitä, että perussuomalaisten riveistä ei löydy tunnistusta sille perimmäiselle ahneen markkinakapitalismin kriisille, mistä tässä on myös kysymys.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pankkivero ajatuksena on sinänsä ihan hyvä, että saadaan pankit vastuuseen, mutta tämä esitetty malli on selkeä askel kohti liittovaltiota. Sitä me emme kannata.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään aikaisemmin jo päivällä viittasin siihen, että olen Veikko Vennamon kanssa ollut yhtä aikaa täällä eduskunnassa. Olen myöskin hänen kanssaan käynyt paljon keskusteluja, ja täytyy sanoa, että yhdestä asiasta hän oli ylpeä. Hän sanoi, että hän on pelastanut Suomen sosialismilta. Minä totesin, että niin olette eli te olette ollut kokoomuksen paras ase suomalaista työläistä ja palkansaajaa vastaan, olette käyttänyt porvarien puheita ja nimenomaan työväenliikkeen heikentämiseen. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä kyllä jälleen näkyy tässä. Te ette ollenkaan tunnusta sitä, että nyt koko tämä järjestelmä, sääntelystä vapautettu, raskaasti velkavivutettu ja todellisuudelle vieraaseen algebraan, järjettömiin johdannaisjärjestelyihin ja finanssisisäpiiriläisten ylivaltaan perustuva talousjärjestelmä, on kestämätön ja se on aiheuttanut satojen miljoonien syyttömien ongelmat. Totta kai myöskin monien valtioiden valvontajärjestelmät ovat pettäneet, ja siinä tietysti euro- ja EU-kritiikki ovat myös paikallaan.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viisaana miehenä edustaja Rajamäki varmaan tietää, mikä on EU:n perussopimus, eli jokainen valtio vastaa omista veloistaan. Me perussuomalaiset olemme pitäneet tästä kiinni. Eikö totta näin, Rajamäki? Ja siksi olemme tehneet tämän välikysymyksen. Tässä on kaksi linjaa: on perussuomalaisten linja, joka pitää tästä perussopimuksesta kiinni, ja sitten on hallituksen ja esimerkiksi edustaja Pia Viitasen ja Rajamäen linja, joka tarkoittaa sitä, että tuetaan, on tuettu Kreikkaa, on tuettu Portugalia, nyt on tätä Espanjaa, tulossa on mahdollisesti Kypros ja Italia. Tämä on teidän linjanne, ja jos tämä teidän linjanne jatkuu, niin tässä on odotettavissa liittovaltio, eurobondit ym. Uskokaahan vain näin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat täsmälleen sosialidemokraattien linjalla siinä, kun te korostatte, että jokainen vastaa itse veloistaan. Se on sosialidemokraattien linja, se on muuten Suomen linja, se on Suomen hallituksen linja. Viimeksi tänään valtiovarainministeri Urpilainen tämän toisti moneen kertaan, ja on erittäin hyvä, että Suomen linja on tiukka. Ja se Suomen linja tiukkeni juuri siksi, koska sosialidemokraatit saivat kansalta luottamusta, tulimme hallitukseen, käärimme hihat, muutimme suuntaa ja pistimme tiukkoja ehtoja, jotta veronmaksajien riskit rajataan. Eli tästä on kysymys. On helppo huutaa, on helppo heittää sitä huultakin sitten ja muuta, mutta sitten kun pitää tehdä, niin silloin pitää kantaa vastuuta ja myös olla johdonmukainen ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri pari tuntia sitten arvovaltainen brittiasiantuntija Matthew Lynn esitti, että Suomen pitäisi olla ensimmäinen lähtijä, Fixit, koska se on terve talous. Tämä on se linja, mikä voimistuu. Te ette vielä usko sitä. Kun espanjalaiset pankit olivat viimeksi stressitesteissä, ne menivät kirkkaasti läpi. Tämä 100 miljardia on vasta alkua. Kreikan vaalien jälkeen tulee Kreikka kolmonen. Sitten te sanotte, että kannetaan vastuuta taas tästä.

Hyvät ystävät, arvoisat kollegat, tämä ei toimi. Mutta on hyvin mielenkiintoista, että koko asetelma kaatuu päälaelleen. Hallitus ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja se rupeaa kyselemään oppositiolta, ja sitten kun oppositio kertoo, että vaihtoehto on se, että itsenäinen rahapolitiikka palautetaan Suomeen, niin sitä ei joko ymmärretä tai sitten sanotaan, että se ei ole vaihtoehto. Ei tällä tiellä voida jatkaa. Sinä maksat, se on olennaista, ja tämä vakuusasia on taitavaa hämäystä, mutta kyllä sekin paljastuu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Minä olen todella häkeltynyt, edustaja Soini, teidän linjastanne. Te olette tänään useaan otteeseen suorastaan vähätellyt esimerkiksi juuri näitä vakuuksia, mistä äsken puhuitte. Kun kuuntelin teidän ryhmäpuheenvuoroanne, te vähättelitte, että niin paljon, suorastaan melkein ivasitte niitä, että tuli semmoinen tunne, että oletteko te sitä mieltä, että parempi, että meillä ei olisi niitä vakuuksia ollenkaan. Mennään sinne lompakko auki ilman vakuuksia, sanoo herra Timo Soini. Ei tämä tällaisista...

Eikö ole paljon parempi, että sosialidemokraatit tulivat hallitukseen, rajasivat veronmaksajien vastuut näillä vakuuksilla ja vaativat tästedes jostain vastuuta? Tällä muutetaan maailmaa, tällä muutetaan politiikkaa, silloin kun tiukennuksia tehdään. On todella, niin kuin sanoin, helppo puhua ulkoapäin. Mutta se, miksi me pyysimme teiltä vaihtoehtoa, oli se, että te ette kertaakaan kertonut, mihin se teidän vaihtoehtonne johtaa, mitkä ovat sen kustannukset, mitä tapahtuu. Tätä yrittivät teiltä ministerit moneen kertaan kysyä, mutta te ette valitettavasti vastannut.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me vastasimme, mutta ministerit eivät ymmärtäneet. Sanottiin, että ei eurosta voi erota. Totta kai eurosta voi erota, kaikki on mahdollista. Neuvostoliittokin sattui romahtamaan, kun loppuivat banaanit ja lakritsat eli rahat loppuivat. Mutta kun lähdetään liikkeelle siitä, että katsotaan se kokonaistilanne: Tänään tuolla väitettiin tänne, että Suomi ei voi olla maksamatta. Slovakia jätti maksamatta Kreikan ensimmäisen erän. Miksei valtiovarainministeri Urpilainen kertonut, että niin jätti? Onneksi tv-uutiset kertoivat Suomen kansalle hetki sitten, että näin kävi.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitanen tekee näitä arvailuja. Vähän aikaisemmin iltapäivällä hän oli sitä mieltä, että keskustan kanta on muuttunut tässä välikysymyksessä verrattuna siihen aikaisempaan. Minä olen kirjoittanut nämä molemmat välikysymykset, ja minulla ei mitään skitsofreenisia tauteja tässä välillä ole ollut, niin että kyllä se peruslinja on suurin piirtein samanlainen.

Mitä tulee siihen, mitä keskusta edellyttää, että tässä tehtäisiin, vielä kertauksen vuoksi: Me lähdemme siitä, että on hyvä, jos kyetään euro pelastamaan, ja sen eteen pitää tehdä ihan oikeita ratkaisuja, ei roikottaa eurossa määrättömästi niitä, jotka eivät siellä selviä ja joitten siellä roikottamisesta seuraavat valtavat laskut meidän kaikkien maksettavaksemme. Pitää rakentaa tie ulos eurosta niille, jotka siellä eivät pärjää. Ja toinen tärkeä asia on, että kun uusia taakkoja tulee, niitten maksu pitää jakaa oikeudenmukaisesti eri euromaiden välillä niin, että ennen kaikkea ne maat, joista niitä sijoituksia on tehty ja joilla se kupla on synnytetty, ottavat suuremman vastuun, eikä niin kuin nyt tapahtuu kansantalouk-sien mukaisessa suhteessa. Ja vielä sitten, kuten sanottu aikaisemminkin, silloin kun mennään liittovaltiotielle, niin siitä keskusta edellyttää kansanäänestystä.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aiemmin päivällä keskustelussa on myös herätelty sitä, että mikäli me nyt emme antaisi Espanjalle sitä tukea, mikä on pyydetty, Suomi heitettäisi eurosta ulos. En todellakaan kyllä usko sitä, että vastuullisesti talouttaan hoitanut maa, kuten Suomi, joka on parhaassa luottoluokituksessa, heitettäisiin ulos eurosta. En usko tähän, ei varmasti heitettäisi kyllä pois.

Mutta, herra puhemies, euron valuviat on nyt kyllä nähty, ja eurossa on mukana niitä maita, jotka eivät euroon kuulu. Ja aivan kuten edustaja Pekkarinen sanoi, se keino täytyy nyt näiden maiden kohdalta löytää, että ne saadaan ulos tästä yhteisestä rahaliitosta, ja ne maat, jotka siinä pystyvät olemaan ja ovat sopivia mukana, siinä jatkavat. Keskustan linja on tässä kyllä aivan selvä: me sanomme "kyllä" Euroopan unionille, sanomme "kyllä" eurolle, mutta "ei" näille uusille tukipaketeille ja riskien ja vastuiden kasvattamiselle.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida edustaja Viitasen mainintaa siitä, että peräänkuulutatte sitä, että pankkien pitää kantaa itse vastuunsa, että pitää olla tämmöinen rahastopuskuri, mikä kerätään veronmaksajilta, ja sieltä katetaan nämä riskit. Mutta eikö tämä ole aivan sama lopputulos, kun nytkin me lapioimme 100 miljardia euroa espanjalaisiin pankkeihin, niin rahahan sekin on tullut myös veronmaksajilta? Te hyväksytte tämän rahan lapioimisen, kunhan se vaan tulee jostakin. Mielestäni on harhaanjohtamista se, että me kannamme vastuuta sillä, että me annamme rahaa pankeille, joiden tulisi itse hoitaa omat ongelmansa. Oli aikoja, kun pelastettiin suomalaisia pankkeja, mutta nyt lähdetään pelastamaan jo espanjalaisia pankkeja. Onko Kyproksen pankin pelastaminen nytten tulossa, koska juurihan tuli uutinen sieltä, että he tarvitsevat 2—4 miljardia euroa rahaa? Tämäkö on sitä vastuunkantoa, että sinne seuraavaksi tuetaan, niinkö?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti jos keskustalta kysyy, niin vastaus tähän viimeiseen Kypros-kysymykseen on "kyllä". Nimittäin tämä uusi Sipilän—Soinin-linjahan linjaa, että pieniä maita saa kyllä tukea mutta ei isoja. Ilmeisesti sieltä löytyy sitten myös tuleva vastaus tähän keskustan riveistä.

Arvoisa edustaja Pekkarinen, minä arvostan teitä aidosti monessa. Te olette hyvin taitava monessa, ja itse itsensä kanssakin voi olla eri mieltä monta kertaa, niin kuin te olette ihan taitavasti ollut. Oli hienoa, että te olitte kirjoittanut itse molemmat ryhmäpuheet, mutta silloin, kun olitte edellisen hallituksen ministeri, olitte kyllä eri linjoilla. Mutta on hienoa, että muutama viikko sitten täällä salissa te tulitte toisiin johtopäätöksiin omista ajatuksistanne. Nimittäin silloinhan te tulitte sosialidemokraattien linjalle, kun te myönsitte edellisen hallituksen Kreikka-virheen. Minulla on täällä suora sitaatti. Te sanoitte, että "näin jälkikäteen ajatellen voi kuvitella, miettiä ja pohtia, olisiko jo silloin alun perin pitänyt panna Kreikka velkasaneeraukseen, täydelliseen velkasaneeraukseen - -". Tämähän on juuri se, mitä sosialidemokraatit muun muassa silloin esittivät.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! No, mitä sitten? Siis minä olen ihan oikein sitä mieltä, että jälkikäteen ajatellen on syytä kysyä, oliko se välttämättä paras, oikea ratkaisu. Minä en tiedä, kuinka oli. Silloin se ratkaisu, 2010, tehtiin silloin käytettävissä olevan parhaan tiedon perusteella. Jälkiviisautta aina voi harrastaa. Minä pohdin sitä äsken kerrotulla tavalla.

Mitä tulee vielä siihen, kun sanoitte, että Sipilän tultua puheenjohtajaksi jotenkin tämä linja on muuttunut: Ei ole muuttunut millään tavalla. Keskusta lähtee siitä, niin kuin puheenvuorossani sanoin päivällä, että me olimme valmiita siihen ensiapuun, joka tarvittiin niille maille, jotka olivat kerta kaikkiaan nopeasti vaarassa kaatua syliin, ja ne olivat valtaosaltaan näitä pieniä maita. Siitä tulee näiden kahden käsitteen välinen yhteys: ensiapu. Ei siellä ollut suuria hetimmiten odottamassa. Ja koko ajan olen sanonut, että me emme katso ollenkaan, että Suomen tapaisten maitten resurssit riittävät olla mukana näiden todella suurien vastuitten vastaanottamisessa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä sen ymmärrän, että sosialistit kannattavat sosialismia. Mutta sitä minä en ymmärrä, että kokoomuslaisetkin kannattavat sosialismia, jos on kysymys veloista.

Arvoisa puhemies! Tämä vakuuskikkailu on hyvin taitavaa. Vasemmalla tiedetään, että ei ERVV hoida tätä asiaa, ja jauhetaan vakuuksista, kun tiedetään, että niitä vakuuksia ei kerta kaikkiaan haeta eivätkä ne kuulu tähän. Mitä sitten puhutaan, että meillä on ensisijainen saatava pysyvän vakausmekanismin kautta, jos se tulee aikaan? Niin on Saksalla pysyvä saatava, Ranskalla ensimmäinen saatava, kaikilla niillä mailla, jotka rahoittavat, on ensimmäinen saatava. Ei Suomi ole sen jonon kärjessä, vaan ne ovat kaikki ensimmäisenä saamassa. Ja kuinka paljon te luulette, että siellä on sen jälkeen yksityistä rahaa sijoitettavana? Siellä ei ole sen jälkeen kuin veronmaksajien rahaa. Kolmella tavalla voidaan rahoittaa: ERVV, EVM ja suora pankkituki, joka on pankkitukea samoin kuin meillä oli roskapankit. Oli Arsenal, valtion hallinnoima roskapankki. Espanjaan tulisi roskapankki, joka teknisesti olisi Espanjan hallituksen hallinnoima. Pankki kuin pankki.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitasen aikaisempaan puheenvuoroon, väitteeseen siitä — ja mitä myöskin ministeri täällä kertoi päivällä — että ei Suomi voisi sanoa "ei" Espanjan pankkien tuelle ja että Suomi lentäisi pois eurosta, jos näin kävisi: Vaikka toivonkin, että euro voidaan pitää pystyssä, vaikka toivonkin, että euroa uudistetaan niin, että sieltä heikot lähtevät pois, vaikka toivonkin, että se taakanjako laitetaan uusiksi ja sitä kautta saadaan euro pidettyä pystyssä, niin siihen minä en usko, että jos Suomi sanoo "ei" Espanjan pankkien massiiviselle tuelle, niin meidät heittäisi joku eurosta pois. Jos eivät euromaat ole heittäneet Kreikkaa pois, jolle on satoja miljardeja pantu rahaa, tai Portugalia ja Irlantia, niin kuinka nämä muut euromaat voivat heittää Suomen, joka on Luxin kanssa ainoa maa, joka on elänyt europelisääntöjen mukaan ja joka on osallistunut jo merkittävästi näiden muiden kriisimaiden hoitamiseen? Vaikka en olekaan kaikilta osin samaa mieltä kuin edustaja Soini tässä, (Timo Soini: Syytä olisi kyllä olla!) halusin tässä asiassa kyllä tukea hänen ajatustaan. Ei sillä perusteella meitä minnekään heitellä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä edustaja Viitasen toimintaa täällä: moittii edustaja Pekkarista takinkäännöstä Kreikka-asiassa. Edustaja Pekkarinen suoraselkäisesti sanoi, että nyt tuli tehtyä moka. Me tosin sanoimme sen jo silloin. (Naurua) Jälkiviisaus on hyväksi. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miten joku voi noin innokkaasti puoltaa ja kannattaa vakuuksia, mitkä eivät kelpaa kenellekään muulle. Ne ovat sitä paitsi vain osalle. Mikä saa ihmisen innostumaan tuommoisesta asiasta, mikä ei kelpaa kenellekään muulle?

Edustaja Rajamäelle tuosta aikaisemmasta, kun Vennamoa haikailitte: Te katsotte nyt peruutuspeiliin. Perussuomalaiset katsovat eteen ja tulevaisuuteen. Me katsomme suomalaisten tulevaisuutta ja suomalaisten parasta. Sen takia olemme tehneet tämän välikysymyksenkin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos perussuomalaiset olisivat malttaneet kuunnella, minähän kiitin edustaja Pekkarista siitä, että hän oli viisaalla linjalla tullessaan tälle sosialidemokraattien linjalle vuoden 2010 Kreikka-tuen osalta.

Nyt minä olen vielä hämmästyneempi kuin hetki sitten, kun kuulin tämän äskeisen puheenvuoron, että perussuomalaiset todellakin ovat sitä mieltä, että olisi parempi sitten, kun ei olisi vakuuksia. Samoin teidän näkemyksenne tästä pysyvän kriisirahaston ensisijaisuudesta: te vähättelette sitäkin. Edustaja Soinihan oli suurin piirtein sitä mieltä, että parempi sitten, että eivät olisi ensisijaisia nämä saatavat, että kun ei sitten kukaan muu tule mukaan, että olisiko parempi sitten tällainen.

Sitten minä huomauttaisin myös teille, edustaja Soini, että mitä mieltä te olette siitä, kun nämä IMF:n saatavat ovat myös ensisijaisia, että eikö nyt kuitenkin tämä järjestelmä ole kohtuullisen kestävä tällä tavalla. Suomi on tehnyt muuten paljon työtä, että olemme toteuttaneet sijoittajavastuun tätä kautta. Minä en kyllä vähättelisi sitä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitetaan nyt vielä näistä vakuuksista. Vakuus on total return swap -johdannaissopimus. Kiistäkää se, jos väitätte, että näin ei ole. Näin ainakin väitetään, että näin on Lontoon pörssissä, Singaporen pörssissä, New Yorkin pörssissä. Ja kyllä minä siihen enemmän luotan vielä kuin sosialidemokraattiseen valtiovarainministeriin tässä asiassa. Hänkin tietää kyllä tämän tilanteen aivan varmasti. Sitten kun on ensisijaisista saatavista kysymys, niin ne ovat kaikki samanarvoisia, jotka ovat ensimmäisellä sijalla. Siitä tässä on kysymys.

Nyt on kysymys — kiteytän vielä — siitä, että Suomen ei pidä maksaa. Pelastakoon euronsa, mutta me emme maksa. Se on näytetty toteen, että Slovakia voi sen tehdä. Ja vielä, kun te sanotte, miten pitäisi tehdä: (Puhemies: Nyt minuutti on, arvoisa edustaja, täynnä!) Katsokaa Islantia. Siellä on perussuomalaiset opit voimissaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, jos te ette näissä vakuusasioissa nyt halua mitenkään uskoa Suomen talousasiantuntijoita, Jutta Urpilaista esimerkiksi, valtiovarainministeriä, joka varmasti tuntee tämän hyvin, niin uskokaa edes Sixten Korkmania. Kun te omassa puheenvuorossanne siteerasitte Sixten Korkmania, niin uskon, että hänen oppeihinsa te luotatte. (Timo Soini: Se oli ryhmäpuheenvuorossa!) Nimenomaisesti hän sanoi, että onneksi olkoon, Jutta Urpilainen, neuvottelitte meille hyvät vakuudet.

Mutta, edustaja Soini, te ette nyt vieläkään sitten ottanut tähän IMF:ään siinä mielessä kantaa, että kun IMF:n saatavat ovat etuoikeutettuja, niin oletteko te nyt sitten sitäkin vastaan, että IMF ei saisi olla mukana näissä, ja näitä vastuita vastaan? Minä en oikein ota selvää teidän linjastanne, mitä enää saa tehdä. Voisitteko hieman kertoa tästä näkökulmasta?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeisen kerran: IMF on hyvin rajoitetusti mukana tässä. Mitä se merkitsee, kun se on rajoitetusti mukana? USA ei maksa, Japani ei maksa, Kiina ei maksa, sitä kautta myöskään Ruotsi ei maksa, Tanska ei maksa, Islanti ei maksa, Norja ei maksa, ei Intia maksa eikä kukaan muukaan. IMF ei ole tässä mukana sen takia, että tämä on annettu euromaiden hoidettavaksi, ja sen takia se tulee paljon kalliimmaksi kuin nämä, missä IMF on voimakkaasti mukana. Tämä on huono kauppa. Te tiedätte sen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tulkinnut niin, että ainakin aiemmin edustaja Soini on ollut sitä mieltä, että kaikkien näiden mainittujen maiden tulisi maksaa. Ja siinähän esimerkiksi tämä hallitus ja ministeri Jutta Urpilainen teki ison työn, että näissä pysyvän rahoitusmekanismin rakenteissa IMF:n rooli vahvistui, IMF tuli mukaan paljon selkeämmin kuin aiemmin. Eli kunnioittaisitte nyt edes tätä työtä, mitä kaikkinensa Suomen ministerit ovat tehneet tässä vaikeassa tilanteessa.

Minä, edustaja Soini, vain sanon teille, että kyllä se on helppo tietenkin sanoa, että kaikki on väärin, mutta te ette ole vieläkään kertonut sille suomalaiselle työmiehelle ja työnaiselle, mitä tämä teidän vaihtoehtonne tosiasiassa tarkoittaa — koska sehän tarkoittaisi sitten euroalueen hajoamista, että takaisin markkaan — mitä tapahtuisi palkansaajille, miten palkoille kävisi, mitä täällä työttömyyden kanssa kävisi. Aivan kuten pääministeri Katainen sanoi, teidän vastuullisesti täytyy myös nämä asiat käydä läpi, ja niitä ei tähän teidän pitkään välikysymystekstiinne mahtunut.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Edustaja Jalonen: En kyllä sanonut, että olen mitään mokaa tehnyt. Kerroin, että kaksi vuotta sitten parhaan tiedon, mikä oli käytettävissä, mukaan toimittiin. Nyt arvioin, että olisiko kenties ollut paikallaan menetellä toisin. En vieläkään osaa varmuudella sanoa. Todennäköisesti siinä tilanteessa se oli oikea ratkaisu, mutta toisellekin ratkaisulle varmasti löytyy perusteet. (Naurua) — Näin on! Ette tekään tiedä. Älkää olko niin viisaita, että välttämättä osaisitte absoluuttisesti sanoa, mikä oli siinä tilanteessa oikea ratkaisu.

Mitä tulee vielä siihen, että on tultu SDP:n kannalle, niin silloin te vastustitte kaikkia niitä juttuja. Silloin Suomen vastuut olivat miljardi. Nyt te olette olleet mukana ERVV:ssä ja muissa ratkaisuissa, meidän vastuulupaukset ovat 20 miljardia ja Suomen Pankin kautta toiset 20 miljardia. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun te olette hallitukseen tulleet.

Pia  Viitanen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Minä en aio, edustaja Pekkarinen, vielä luovuttaa. Minä muuten haluan täällä salissa vielä käydä tätä keskustelua. On ihan oikein, että oppositio haluaa puhua. Niin haluavat varmasti hallituspuolueetkin, koska tämä on vakava asia.

Jos edustaja Pekkarinen olisi malttanut kuunnella, niin kyllähän se sosialidemokraattien linja nimenomaan on ollut johdonmukainen. Silloin kun ministeri Kiviniemen ja ministeri Pekkarisen johdolla tehtiin Kreikka ykkönen vakuudetta, niin nythän kaikki asiantuntijat puhuvat sen puolesta, että voi olla niin, että siitä tulee sitten suomalaiselle veronmaksajalle, sille työmiehelle ja työnaiselle, takkiin noin 500 miljoonaa euroa, ja kukaan ei sitä halua eikä kukaan toivo. Mutta jos näin käy — me tulemme sen näkemään lähiaikoina — niin sitten varmasti on ihan tärkeä ja hyvä asia, että sosialidemokraattien vaatimat ja neuvottelemat vakuudet tässä Kreikka-kakkostukipaketissa turvaavat veronmaksajien saatavat.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! Tuossa edustaja Rajamäki syytti vähän perussuomalaisia heti puheenvuoroni jälkeen, että perussuomalaiset eivät ole tukeneet sosialidemokraatteja siinä, että Suomessa ja maailmalla olisi saatu keinottelijoitten ja pank-kien rahanahneus kuriin.

Minusta perussuomalaiset eivät ole ainakaan sinä aikana, kun olen eduskunnassa ollut, olleet semmoisessa asemassa, että olisi paljon pystytty tukemaan. Jos ei hallitus lähde tekemään suomalaisten veronmaksajien edestä lakia ja lainsäädäntöä, joka saisi keinottelijat ja pankit kuriin, niin me oppositiossa olemme aika heikoilla.

Mielestäni edustaja Viitasella oli vähän sama linja siinä. Ehdin jo unohtaa, kun en saanut tätä vastauspuheenvuoroa aikaisemmin, mikä se pointti oli, mutta minusta sekin oli vähän väärä arvio tälle perussuomalaisten nykyiselle eduskuntaryhmälle.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Pelkään pahoin, että Euroopan talouskriisiä tulee seuraamaan niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin äärimmäisen kallis katastrofi, jonka rinnalla euron hallittu hajottaminen olisi ollut hyvä ja järkevä ratkaisu. Se olisi vain pitänyt ottaa asialliseen tarkasteluun jo silloin, kun perussuomalaiset ja monet talouden asiantuntijat sitä jo vuosia sitten esittivät.

Sen sijaan on tuhlattu paljon ruutia viestintuojan ampumiseen. Onneksi sentään hallituksen sihti on siinäkin ollut heikko. Mutta totuus ei pala tulessakaan, eikä oikeusvaltiossa kansa, jolle valta oikeasti kuuluu, anna väkisin ja vääryydellä vaientaa edustajiaan. Mikään asia ei saa olla arvostelun yläpuolella, ja erityisesti silloin kritiikkiä tarvitaan, kun kansalaisia viilataan linssiin tai heidän oikeustajuaan poljetaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan vakausmekanismi on niin kallis, epämääräinen ja riskialtis kokeilu, että en voi olla hämmästelemättä sitä pokkaa, jolla hallitus nyt Suomea siihen on mukaan viemässä. Siinä, missä olisi toivonut esitetyn myös vaihtoehtoja, on hallitus keskittynyt pakkomielteisesti todistelemaan sitä, kuinka hyvä ja ainoa vaihtoehto EVM on.

Varmuuden vuoksi on savuverhoksi ja median suosiollisella avustuksella vielä nostatettu kohuja milloin mistäkin perussuomalaisten sanomisista tai sanomatta jättämisistä, jotta hallitus saisi rauhassa luovuttaa pois Suomen itsenäisyyttä ja laittaa kansan vielä maksamaan siitä hirmuisia summia.

Kuvaavaa on se, että kun perussuomalaiset kansalta saamallaan varsin vahvalla mandaatilla käyttävät toimivan demokratian tarjoamaa opposition järeintä työkalua, eli välikysymystä, saadakseen paljastettua huijatulle kansalle, mikä oikeasti on tapahtumassa, niin valtakunnan merkittävin sanomalehti ei edes kunnolla uutisoi asiaa, vaan perussuomalaiset joutuvat itse ostamaan lehdestä mainostilaa totuuden kertomiseen. (Timo Soini: Ja totuus tekee vapaaksi!) Ei ole julkeudella minkäänlaisia rajoja.

Arvoisa puhemies! Minkäänlaista ketkuilua tai vallan väärinkäyttöä en voi mitenkään kunnioittaa. Suomen tulevaisuuden kannalta on pelkästään naurettavaa, että poliittinen kerma on loukkaantuvinaan perussuomalaisten kirjoituksista ja sanomisista. Sen sijaan kammottavaa Suomen tulevaisuuden kannalta on se, että jopa oikeuslaitosta käytetään poliittisena käsikassarana, ja kansaa polkevat päättäjät ja vallan väärinkäyttäjät yritetään nostaa kokonaan kritiikin ulkopuolelle ja ikään kuin jo etukäteen vapauttaa heidät kaikesta vastuusta.

Poliittisilla kilpakumppaneilla tuntuu olevan hirveä hinku epäreiluun peliin. Kampataan heti, kun se vain on mahdollista. Tapahtumien kulku on käynyt ilmeiseksi. He raivaavat jatkossakin itselleen tietä väärille ja kansalaisten oikeudentajua pilkkaaville päätöksille. Mutta me olemme nyt niin suurten asioiden edessä, että Suomen suuntaa olisi aivan välttämättä kalibroitava kansanäänestyksen kautta, kuten täällä on jo vaadittukin useammallakin suulla.

Olisi toki hienoa, että kaikista kauhukuvista huolimatta Euroopan vakausmekanismi tulisi oikeasti olemaan hyvä ja jaloilla arvoilla kuorrutettu yritys pelastaa se hirviö, jonka Euroopan unioni on suuruudenhulluudessaan luonut. En vain ymmärrä, miksi tarvitaan niin paljon sumutusta ja salailua, jos asia on muka oikeasti hyvä. Selvää on se, että hallituksen päämääränä on muodikas talouden globalismi ja umpisokea monikulttuurisuus: eli käytännössä poistetaan rajat ja sekoitetaan kansat. Tämä ideologia on kaiken taustalla. Seurauksena on liittovaltio ja jopa uusi maailmanjärjestys, jossa järjestelmä tasapäistetään ja takuuvarmasti suomalaisen hyvinvoinnin kustannuksella. Tämä on hulluudessaan samaa sukua kuin hallituksen kuntauudistus, mutta sitä vielä paljon paljon hullumpaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta — jottei kenellekään jäisi epäselväksi — että vastustan Suomen jäsenyyttä Euroopan vakausmekanismissa ja vastustan jyrkästi Suomen jäsenyyttä Euroopan liittovaltiossa, joka on yhä selvemmin alkanut häämöttää tämän synkeän ja haisevan tunnelin päässä. Katson, että Suomen olisi mahdollisimman pian päästävä irti eurosta ja irti koko EU:sta, ja tämä on minun henkilökohtainen kannanottoni. Meidän on pidettävä huolta kansallisista eduistamme, turvallisuudestamme ja aivan ensisijaisesti oman kansamme hyvinvoinnista.

Annan vahvan kannatuksen edustaja Soinin esittämälle epäluottamuslauseelle.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hyvää tässä tämänpäiväisessä välikysymyksessä on se, että pääsemme keskustelemaan erittäin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Kuitenkin se sävy, jolla tätä keskustelua käydään, on varsin harmillinen. Etenkin perussuomalaisten ryhmäpuheessa viitattiin erittäin kummallisella tavalla siihen, miten euron tukemiseen käytettävät rahat olisivat pois ties mistä kaikesta hyvästä. Tämä ei ole käsittääkseni nollasummapeliä. Toivoisin myös perussuomalaisten pysyvän oikeasti tässä tärkeässä asiassa. Nyt on käsillä vakava paikka, ei poliittisten irtopisteiden keräysautomaatti.

Euroalueen kriisi, joka tällä kertaa kulminoituu Espanjan monimuotoisiin vaikeuksiin, horjuttaa yhteiskuntamme perusrakenteita. Se, että taloutemme ja toimintamme perustuu kasvuun ja ennen kaikkea velanottoon, johtaa siihen, että olemme riippuvaisia talouden liikkeistä. Se johtaa myös siihen, ettei tämänkaltaisesta kriisitilanteesta ole olemassa helppoa tietä ulos. Suomi ei voi tuosta vain vetäytyä mielestäni pyörremyrskyn ulkopuolelle, vaikkakin kaikki olemassa olevat vaihtoehdot ovat varsin vaikeita. Tilanne on äärettömän vakava, ja se edellyttää päättäjiltä nyt ennen kaikkea sitä kaivattua vastuullisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ministeri Urpilaisen ansiosta neuvotellut itselleen erityisen aseman EU-maiden joukossa. Meillä on ne paljon puhutut takuut, ja olemme saaneet läpi merkittävät ehdot lainoittamiselle. Se on paljon enemmän kuin mitä oli voitu toivoa ja mitä olisi saatu, jos vaikkapa edellinen hallitus olisi jatkanut viime eduskuntavaalien jälkeen. Suomen tilanne on nyt niin hyvä kuin se voi olla yhtenä kriisimaiden lainoittajista. Jos nyt ilmoittaisimme, että emme ole mukana kriisiä hoitamassa, alkaisi tapahtumaketju, joka ensin vaikeuttaisi Suomen toimintaa EU:n jäsenenä ja johtaisi pian siihen tilanteeseen, että joutuisimme eroamaan eurosta ja EU:sta. Tämä olisi meille se kallein ja huonoin vaihtoehto. Mielestäni tähän on tullut perusteluita monet monet kerrat tänään tässä salikeskustelussa.

Se kaiketi sopisi sitten perussuomalaisille, mutta sopisiko teille samalla välittömästi seuraavat massatyöttömyys sekä maan taloudellinen romahdus ja syvä lama? (Timo Soini: Ei sitä tulisi!) Onko tämä se perussuomalaisten linja sitä suomalaista työmiestä ja -naista kohtaan — niitä vastauksia ei ole tänään tullut?

Uskoisin, että meillä kaikilla on ainakin kolme yhteistä tavoitetta tällä hetkellä tämän kriisin hoidossa: Ensimmäisenä, meidän on toimittava niin, että suomalainen veronmaksaja selviää mahdollisimman pienellä maksutaakalla. (Timo Soini: Ei selviä!) Toisena, kriisi on saatava talttumaan mahdollisimman pian. Ja kolmantena, Suomen luottoluokitus on pidettävä parhaassa mahdollisessa kategoriassa. Hallituksen linjavalinta ei ole hyvä vaihtoehto, se on vain vähiten huono vaihtoehto. Ennen kaikkea se on mielestäni pohdittu ja vastuullinen linja.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Hallitus kantaa vastuuta yhteisestä Euroopasta sekä suomalaisten veronmaksajien asemasta. Keskeinen lähtökohtamme on edelleen, että jokaisen valtion on vastattava itse veloistaan. Ensisijaisen vastuun pankkien tukemisesta on oltava pank-kien omistajilla ja velkojilla, ja kaiken pankki-tuen on oltava avointa ja vastikkeellista.

Olemme tänään päässeet keskustelemaan seitsemännen kerran Euroopan tulevaisuuden avainkysymyksistä tässä salissa, kukin omalla tavallamme.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Onko euro menestystarina, kysytään. Vastaus riippuu antajasta ja siitä, mihin menestystä verrataan. (Timo Soini: Siitä se riippuu!) Väite siitä, että Suomi olisi pärjännyt euron ulkopuolella paremmin, on katteeton, sillä vaihtoehtoista tietä, jota ei ole kuljettu, ei myöskään kukaan voi luotettavasti kuvata tai arvioida.

Euron turmiollisuudesta puhuttaessa kannattaa tarkastella eri maiden kehitystä vuosien 1999 ja 2010 välillä. Yksi sopiva ja luotettava mittari tähän on Eurostat-tilastoihin perustuva ostovoimakorjattu suhteellinen bruttokansantuote per asukas. Euron ulkopuolella olevat Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi eivät ole saaneet näiden 11 vuoden aikana minkäänlaista etumatkaa Suomeen, vaikka niillä on oma valuutta.

Arvoisa puhemies! Ruotsin ostovoimakorjattu suhteellinen bruttokansantuote on ollut 2 prosenttia negatiivinen kyseessä olevan ajanjakson aikana. Tanskan vastaava prosentti on miinus 4 ja Ison-Britannian miinus 1, kun taas Suomen luku on ollut plus miinus nolla. Suomi on siis tällä mittarilla mitattuna pärjännyt tässä porukassa parhaiten ja paremmin kuin euromaat keskimäärin.

Kaikkea menestystä tai menestymättömyyttä on verrattava johonkin, eli kysymyksessä on aina suhteellisuus. Aasian nousu ja kilpailun kiristyminen maailmanmarkkinoilla on näkynyt muun muassa Yhdysvaltojen ja Japanin merkittävänä pudotuksena vuosien 1999 ja 2010 välillä. Japanin ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen pudotus on ollut 23 prosenttia ja Yhdysvaltojen 11 prosenttia näiden 11 vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja Suomi ovat siis pärjänneet hyvin kansainvälisessä vertailussa ja kansainvälisessä kilpailussa. Tämä taloudellinen kilpailukyky olikin yksi EU:n talouspolitiikan keskeisiä tavoitteita, ja onneksi se on myös toteutunut.

Miksi Saksa on pärjännyt hyvin, paremmin kuin Suomi, ja miksi jotkut EU:n kriisimaat ovat ajautuneet talous- ja kilpailukykyongelmiin? Yksi merkittävä syy on palkkakehitys ja varsinkin yritysten työvoimakustannukset. Kymmenessä vuodessa Saksan työvoimakustannukset ovat nousseet noin 20 prosenttia, Suomessa ne ovat nousseet noin 40 prosenttia, ja Euroopan kriisimaissa nousu lasketaan kolminumeroisin prosenttiluvuin. Kun palkkamaltti ei ole pitänyt, niin kilpailukyky on mennyt, ja seuraukset tiedämme. Syynä ei siis ole ollut euro eikä epäoptimaalinen valuutta-alue.

Arvoisa puhemies! Olemme pitkään saaneet nauttia Euroopan hyvästä talouskehityksestä ja matalista koroista, joiden ansiosta myös suomalaisten palkkasumma ja hyvinvointi ovat kasvaneet. On täysin ymmärrettävää, että suomalaisille on vastenmielistä auttaa maita, joiden veronkantojärjestelmät ovat puutteellisia. Siitä huolimatta Euroopan unionia ja euroa täytyy nyt puolustaa ja uskoa sen tulevaisuuteen.

Hallitus on oikealla tiellä, kun se ei anna vastikkeetonta rahaa Eurooppaan. Jos ja kun pankkeja pääomitetaan, vastikkeena pitää olla niiden osakkeita, olipa mekanismi sitten mitä tahansa. Tämä on vähintä, mitä tässä kiusallisessa tilanteessa voidaan tehdä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen piti tänään puheensa ja nosti siinä esille, että olemme kysyneet eurobondien käyttöönotosta ja pankkiunionista. Lainaus tästä puheesta: "- - hallituksen kanta tehtyihin esityksiin euroalueen yhteisvastuullisesti liikkeeseen laskemista velkakirjoista on ollut kielteinen." Ollut — minkä ihmeen takia ministeri vastaa kysymykseen, minkä esitämme tänä päivänä, menneessä aikamuodossa? Te ette vastannut kysymykseen, ja täällä on niitä kysymyksiä muitakin.

Ministeri Urpilainen lopettaa puheensa populistisella heitolla huulenheitosta. Jos näin vähättelette meidän kysymyksiämme ja välikysymystä, niin pyytäisin nyt valistunutta arvausta siitä, mikä maa on seuraava. Onko se Portugali, Italia, Kypros, Kreikka taas vai joku muu? Kenties tällä vastuullisella politiikallanne tiedätte tämän seuraavan ja voitte tietysti kilauttaa kaverille ja kysyä sijoitusvihjeitä, jos se nyt helpottaa.

Tässä keskustelun aikana on kysytty meidän vaihtoehtojamme. Vaihtoehdot on esitetty, ja ne löytyvät hyvinkin pitkälle jo tästä välikysymyksestä. Se pitää vain osata lukea.

Se, mikä on tässä nyt olennaisin asia, on, että tämä euro tulee hajoamaan ennemmin tai myöhemmin. Nykymuotoinen euro tulee hajoamaan ennemmin tai myöhemmin. Siihen eivät tämän kaltaiset toimet ole purreet eivätkä tule puremaan. Siitä euron hajoamisesta seuraa maailmanlaajuinen lama, ja te olette kyselleet meidän esittämämme vaihtoehdon seurauksia. Ne ovat epäolennaisia, koska kaikki tulevat kohtaamaan tämän laman, koko maailma. Kysymyksen tuleekin kuulua ennemmin niin, että haluatko kuulua liittovaltioon vai haluatko, että Suomi pysyy itsenäisenä.

Toinen asia. Te olette kyselleet seurauksia perussuomalaisten vaihtoehdolle. Kuitenkaan te ette itse ole vastanneet siihen, mitä seurauksia on teidän vaihtoehdollanne. Pääministeri Katainen harrasti jonkinasteista liittovaltiopohdintaa tässä, mimmoinen sen tulee olla, ja siinä vaiheessa, jos liittovaltio tulisi hänen kuvailemallaan tavalla, hän vaatisi ehdottomasti kansanäänestystä. Olen äärettömän onnellinen siitä, että hän tulee vaatimaan kansanäänestystä, koska liittovaltio tulee olemaan se seuraus hallituksen toimista.

On kysytty myös sitä, kuuluuko hallituksen kaatua siitä, että me teemme tämmöistä politiikkaa. Me emme tee välikysymystä leikiten emmekä mitenkään heikolla pohjalla. Me ajattelemme Suomen etua, ja jos tämä hallitus on ajamassa semmoista politiikkaa läpi, mikä ei ole Suomen etujen mukaista, niin silloin ehdottomasti hallituksen tulee kaatua.

Tämä on aiheellinen välikysymys. Niinpä kannatan edustaja Soinin esittämää epäluottamuslausetta.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Euroaluetta yhä vaivaavassa talouskriisissä on kyse luottamuksesta, julkisen talouden tasapainosta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä ja paljosta muusta. Kuten olemme nähneet, tässä kuviossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos ei ole kilpailukykyä, talous sakkaa, syntyy työttömyyttä ja julkinen talous velkaantuu. Lopulta menee rahoittajien luottamus ja korot nousevat pilviin. Eri maissa kriisin syntyminen on edennyt hieman eri latuja, mutta peruskuvio on kaikkialla samantyyppinen.

Elämme Euroopassa suurten muutosten aikaa. Pitkällä tähtäimellä meitä ei auta muu kuin kilpailukyvyn kohentaminen, talouden saaminen uudelleen kasvu-uralle, julkisen kestävyysvajeen kurominen umpeen ja sitä kautta julkisen velkaantumisen pysäyttäminen. Tavalla tai toisella tämä remontti tulee tapahtumaan.

Kenties keskeisin kysymys tällä hetkellä on luottamuksen säilyminen. Euroskeptikoiden missiona on lietsoa epäluottamusta. Epäluottamuksen lietsominen pahentaa talouden näkymiä ja vie tilannetta kohti hallitsematonta ja arvaamatonta romahdusta. Kun puhutaan veneen keikuttamisesta, niin yksi keikuttajataho ovat romahdusta ennustavat ja epäluottamusta ruokkivat toimijat.

Euroskeptikoiden kannalta kriisin paheneminen tarjoaakin poliittisesti houkuttelevia tulevaisuudennäkymiä. Siitä olemme tänäänkin kuulleet. Moni katastrofin ennustaja ja epäluottamuksen hiileen puhaltaja haluaisi päästä äänestäjien edessä kerskumaan välikysymyksen esittäjien tavoin, että mitäs minä sanoinkaan. Mutta tämän tien päässä on hallitsematon ja vaikutuksiltaan arvaamaton kriisi, joka tulee maksamaan Suomelle todella paljon, arvioiden mukaan useita kymmeniä miljardeja.

Hallitus on valinnut toisen tien. Tavoitteeksi on asetettu ongelmien hallittu korjaaminen luottamuksen säilyttämisen kautta. Tälläkin politiikalla on hintansa, se on avoimesti ja rehellisesti todettava, mutta tällä hetkellä Euroopassa käydään taistelua ennen kaikkea luottamuksen ja epäluottamuksen välillä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri toivoi omassa puheenvuorossaan, että tässä yhteydessä käytäisiin keskustelua myös Euroopan tulevaisuudennäkymistä. Siihen myös edellinen puhuja tässä viittasi. Siispä esitän muutaman ajatuksen myös tästä teemasta.

Kävi talouskriisissä lopulta niin tai näin, yksi asia on kriisin myötä tullut entistä selvemmäksi: me elämme maanosassa, joka on kulttuurisesti hyvin heterogeeninen. Euroopan kansoilla on toki paljon yhteistä, mutta paljon on myös sitä, joka erottaa meitä toisistamme. Ei ole näköpiirissä, että Eurooppa näin monikulttuurisena ja monikielisenä alueena voisi tai edes haluaisi saavuttaa syvää poliittista integraatiota. Oikealle liittovaltiolle ei ole Euroopassa eväitä.

Oli mielenkiintoista kuunnella eurooppaministeri Stubbin arvioita tänään EU-liittovaltion realistisuudesta. Hän tosin puhui jonkinlaisesta liittovaltionomaisesta yhteistyöstä mutta totesi todellisen liittovaltion esteenä olevan muun muassa sen, että jäsenvaltiot eivät koskaan tule luovuttamaan budjettivaltaansa Brysselille. Tämä pitää varmasti paikkansa. EU-liittovaltio on utopia. Toinen ohittamaton este EU-liittovaltion tiellä on nimittäin todellisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdottomuus. Olen täällä aiemminkin todennut ja totean vielä kerran, että YK:n turvaneuvostossa pysyvinä jäseninä istuvat ydinasesuurvallat Ranska ja Iso-Britannia eivät tule koskaan luovuttamaan paikkaansa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa hoitoa EU:lle. Nämä tosiasiat olisi kaikkien poliittisten päättä-jien meillä Suomessa ja koko Euroopassa tajuttava, jotta yhteisten ongelmien ratkaisua ei yritettäisi poliittisesti mahdottomilla keinoilla.

Arvoisa puhemies! Voittaako Euroopassa epäluottamus vai luottamus? Iskeekö meille Suomeen uusi, entistä pahempi talouskriisi, viennin supistuminen, vaikea työttömyys ja julkisten palveluiden rajut leikkaukset, vai kyetäänkö Eurooppaa uhkaava taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen rajuilma välttämään hallitun rakennemuutoksen kautta? Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa Euroopalla on edessään tervehdyttämisen aika. Valuviat tulevat tavalla tai toisella korjatuiksi, mutta millaisen polun joudumme kulkemaan, sen seuraavat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tulevat meille näyttämään.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja euroalueen talouskriisissä tuntuu pelottavalta. Se on löystymässä entisestäänkin. Eurobondien tullessa asiansa asiallisesti hoitaneet eurovaltiot menettäisivät käytännössä viimeisenkin vääntömahdollisuutensa suhteessa Etelä-Euroopan ongelmamaihin. Nyt olisi viimein otettava ohjenuoraksi isänmaan etu. Tukipaketeille, vakausmekanismeille ja hätäkassoille ei loppua näy. Olemme vauhdilla menossa joko liittovaltioon tai euron hajoamiseen. Jos lopputulos on euroalueen yhteisvastuu liittovaltiona, täytenä talousunionina tai jollain muulla nimikkeellä, tilanne ei taloudellisesti juurikaan muutu nykyisestä tilanteesta. Se tulonsiirroiksi muuttuva maksuliike, jota nyt hoidetaan erilaisilla tukipaketeilla, vakausmekanismeilla ja hätäkassoilla, siirtyisi liittovaltiossa hoidettavaksi, sanoisinko, normaalina aluepolitiikkana yhteisestä budjetista. Verotulot, menotalous ja velanotto siirtyisivät Brysselin päätöksenteoksi. Valtiosääntöoikeudellisesti on vähintäänkin arveluttavaa, jos liittovaltiotyyppiseen rakennelmaan mennään kuin varkain, askel askeleelta, eikä poistumistietä enää ole. Hallituksen ja eduskunnan kesken olisi käynnistettävä perustuslaillinen, siis valtiosääntöoikeudellinen, keskustelu siitä, onko Suomi ajautumassa taloudellis-hallinnollisin päätöksin tosiasiassa Euroopan Yhdysvaltain osavaltioksi.

Arvoisa puhemies! Brittiläinen talouslehti Financial Times piti äskettäisessä analyysissään Suomea taloudeltaan euroalueen vahvimpana valtiona. Olisin ilahtunut, jos kuulisimme pääministeri Jyrki Kataisen ilmoituksen, jossa hän toteaisi Suomen harkinneen tilannettaan huolellisesti ja päättäneen irrottautua eurosta isänmaan edun nimissä. Suomi tietenkin kantaisi tähänastiset varsin mittavat, juridisesti sitovat taloudelliset vastuunsa, joissa niissäkin on riittävästi tekemistä. Viisainta olisi ollut jäädä alun alkaen euron ulkopuolelle, kuten Ruotsi ja Tanska asiantuntevasti tekivät. Nyt on kuitenkin tehtävä se, mikä vielä on tehtävissä — kasvojen ja arvovallan menetystä pelkäämättä isänmaan etu huomioon ottaen.

Euroalueessa mukana oleminen ei sinänsä ole kiihdyttänyt Suomen talouskasvua. Yritystason kilpailukyvyn kohtuullisen edullinen kehitys on kuitenkin johtanut kauppataseen kumulatiiviseen ylijäämään euroalueen sisällä koko euroaika huomioon ottaen. Tämä on hiukan lisännyt Suomen talouskasvua. Tämä etu ollaan kuitenkin nyt menettämässä. Eurosta irtaantumisen jälkeen riittää, että Suomi jatkaa harjoittamaansa vastuullista meno- ja velkaantumispolitiikkaa Ruotsin tapaan. Olisimme myös Euroopassa edelleen kaikissa tarpeellisissa EU:n pöydissä Ruotsin tapaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pekkarisen keskustelun aikana esittämää epäluottamuspontta.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Mietin, mitä tästä EU:n tilanteesta voi enää sanoa. Tässä hyvässä keskustelussa on lähestulkoon kaikki jo sanottu. Keskityn tähän eng-lantilaisen talouslehden analyytikon Matthew Lynnin esitykseen siitä, että EU-alue tulee hajoamaan, siihen, että Suomi lähtee: Fixit, Finland exit. Hän esittää lyhyessä tekstissään, että kolmannessa vaiheessa EU-alueesta vahvat valtiot lähtevät ja pieni Suomi on todennäköisin lähtijä vahvan taloutensa takia ja myöskin sen takia, että täällä EU:n vastustus on ollut edellisissä vaaleissa hyvin voimakasta.

Lynnin mukaan Suomen Espanjalta vaatimat vakuudet saattavat jäädä haaveeksi. Lynn tosin ei tiedä sitä, että tälle hallitukselle käy kaikki, se on tänä päivänä näissä keskusteluissa tullut hyvin selväksi. Ensimmäinen tukipaketti kävi, toinen kävi, Espanjan jättimäinen pankkituki sekin käy tälle hallitukselle. Minä ihmettelisin, jos ei kohta alettaisi puhua yhteisvastuullisesta lainanotosta. Se tuodaan tänne pikkuhiljaa hivuttaen, liittovaltiokehitys on koko ajan ovella.

Nähdäkseni tässä hankalassa tilanteessa olemme. Voisin väittää, että tämä EVM, tämä tukipaketti, mistä ollaan kohta päättämässä, on aivan liian pieni siihen, että me pystyisimme Espanjan tästä pelastamaan, saati Italian, ja mitä muita vielä on tulossa pienempiä valtioita. Näin ollen, kun joka tapauksessa joudutaan menemään EKP:n kassalle, miksi ihmeessä lähteä ylipäätänsä tukemaan EVM:n kautta?

Tämä tästä lyhyesti.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin iloinen, että ensimmäisenä allekirjoittamani välikysymys on herättänyt vilkkaan ja korkeatasoisen keskustelun, johonka kansanedustajat ovat halunneet osallistua. Tämä osoittaa, että välikysymys on ollut tarpeellinen. Se on yhdessä perussuomalaisten kanssa hyvin laadittu, se on ollut informatiivinen, vaihtoehtoja esittävä ja oikealinjainen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä Espanjan pankeista. Viime kesänä Espanja ja sen pankit selvisivät stressitesteistä lähes kuivin jaloin. Vain muutama pikku pankki näytti alipääomitetulta. Kaikki ne olivat markkinaosuudeltaan luokkaa 3 prosenttia ja alle, ne, jotka jäivät kiinni.

Mistä ihmeestä Bankia-pankki löysi 19 miljardin luottotappiot ykskaks, mistä löysi? Markkinoilla näkyy uskottavan, että rahaa palaa enemmän kuin 100 miljardia. Tämä tuntuu olevan henki niin Singaporessa, Lontoossa kuin New Yorkissakin. Tämä 100 miljardin arvio on esitetty Roubini et al. -arviointiporukassa, ja se on nyt kasvanut asteittain heidän arvionsa mukaan 250 miljardiin euroon. Eli pahasti näyttää siltä, että 100 miljardia on vasta kynnysraha ja vielä pahempaa on tulossa. Toivon, että olisin väärässä, mutta pelkäänpä pahaa, etten ole. Italia horjuu, arvoisa puhemies, aivan siinä rajoilla. Kreikan kolmospaketti on selvä. Irlanti haluaa neuvotella paremmat ehdot. Tämä näyttää erittäin huonolta.

Mutta ilmeisesti kaikki tämä, mitä perussuomalaiset nyt esittävät tai mitä me, hyvät kollegat, olemme aikaisemmin esittäneet, on valtiovarainministeri Urpilaisen mielestä huultenheittoa. Soini on täällä kuulemma esittänyt tänään stand up -komiikkaa. Kyllä sekin minulta käy, mutta ei tässä salissa. Tässä salissa... (Pia Viitanen: Se oli kokoomus!) — Se oli kokoomuksesta, aivan, edustaja Viitanen, se oli aivan oikein.

Mutta kun kokoomus pelastaa suomalaiset työpaikat — niinhän he sanovat tekevänsä — niin rahalla ei ole väliä. Olen sen verran yksinkertainen kansanmies, että ajattelen, että raha ja työpaikat liittyvät jotenkin toisiinsa samoin kuin yrittäminen, talouskasvu ja työntekijän oikeudet.

Siten vielä, arvoisa puhemies, muutama sana tästä Matthew Lynnistä, jonka myös kollega Ville Vähämäki otti esille. Tämä on aika mielenkiintoista. Hän on pitkän linjan talousmies, tutkimusyhtiö Strategy Economicsin johtaja, ja hän on esittänyt tämän näkemyksensä talouslehti The Wall Street Journalin MarketWatch-sivustolla blogissaan. Voi sanoa, että sinne ei ihan kuka tahansa pääse kirjoittelemaan ja se on erittäin arvostettu saitti, tämä Wall Street Journal. Hänen teoreettinen mallinsa on tässä hyvin mielenkiintoinen. Hän sanookin näin päin, että ei olekaan helpointa, että eurosta lähtevät ne huonoiten pärjäävät maat, vaan ehkä paras ratkaisu on, että sieltä lähtevät ne parhaiten pärjäävät maat, jolloin ne ovat enemmän optimaalinen, yhteinen, yhteismitallinen alue. Tätä kannattaa lukea myös Hakaniemessä, tämä kannattaa lukea myös Kansakoulukujalla ja Apollonkadulla ja myös ymmärtää lukemansa.

Sitten yksi havainto vielä tässä illan kähmässä. Arvostan kovasti sitä, että täällä on edustaja Ahvenjärvi. Katson kokoomuksen sektoria: tyhjää on. Tyhjät ovat lupaukset, tyhjä on linja. Ja sitten vasemmistoliitto: Missä on vasemmistoliitto? Se kutistuu niin kovaa vauhtia, että kohta ei ole kuin nenä tyynyllä. Hyvin pieneen menee. Ja missä ovat vihreät? Missä ovat vihreät? Eivät missään. Annan kovasti arvoa sille, että pitkäaikaiset kollegat Rajamäki ja Viitanen ovat uutterasti jaksaneet puolustaa sosialidemokraattista linjaa. (Kari Rajamäki: Johdonmukaisesti!) — Johdonmukaisesti. — Jokainen meistä uskoo omaan näkemykseensä, ja niin sen pitää ollakin. Me perussuomalaiset olemme voimakkaasti esittäneet perustellun vaihtoehtomme. Me olemme siitä ylpeitä, meistä kaikista.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on nyt syvässä kriisissä. Ei siis vain valuutta, euro, ole kriisissä, vaan tämä on koko unionia koskettava kriisi. Eivät vain pankit monissa maissa — erityisesti nyt on puhuttu paljon Espanjasta — ole kriisissä. Tiedämme, että heijastusvaikutukset pankkisektorilla ulottuvat Ranskaan, Saksaan, valitettavasti myös pohjoisemmaksi.

Euroopan unioni ei ole kriisissä vain siitä syystä, että talouden kasvu on vähäistä Euroopassa, osassa maista on jo taantuma. Espanjan työttömyys on 25, nuorisotyöttömyys 50 prosenttia. Euroopan unioni ei ole kriisissä vain, koska Eurooppa on tällä hetkellä heikossa kilpailuasemassa suhteessa muihin mantereisiin, niin lännessä kuin idässä.

Vuosikausia olen itse ihmetellyt ja seurannut Euroopan unionin kehitystä. Ajoittain on jo näyttänyt siltä, että kyllä tämä projekti taitaa sittenkin onnistua, mutta tämän meneillään olevan talouskriisin keskellä on paljastunut se todellinen syvä ongelma: nämä maat ovat taloudelliselta rakenteeltaan ja kulttuuriltaan, myös hallintokulttuuriltaan, niin kuin on käynyt ilmi, niin erilaisia, että ne eivät sittenkään mahdu saman valuutan piiriin. Siellähän on aivan erilaista suhtautumista yhteiskuntamoraaliin esimerkiksi verojen maksukäytännössä tai verojen perinnässä. Tässähän on joku jo todennut, että eihän Kreikka mitään tukipaketteja edes olisi tarvinnut, jos siinä maassa maksettaisiin, tai perittäisiin, verot.

Demokratian sovellus, jossa luvataan aina vain vastuuttomasti uusia etuja kansalaisille kantamatta todellista huolta siitä, miten se kaikki luvattu hyvä kustannetaan, on johtanut valtioitten toivottomaan velkaantumiseen, ja tästäkin on haluttu malliesimerkiksi ottaa Kreikka.

Suomen kohdalta on surullista todeta, että meidät vietiin mukaan euroryhmään todennäköisesti vastoin kansan tahtoa. Meillä ei silloin hallitus, taisi olla Lipposen hallitus, uskaltanut järjestää kansanäänestystä, koska pelättiin, että vastaus olisi kielteinen. Nyt me olemme tämän harjoitetun politiikan seurauksena pahassa liemessä täällä Suomessa.

Nyt on syytä nostaa myös Suomessa keskusteluun poliittisen toiminnan vastuullisuus. On syytä kysyä: oliko tuolloin hallituksen politiikka vastuullista, ja oliko se nöyrää, riittävän nöyrää, kansan edessä? En epäile sitä, etteivätkö päättäjät silloin hallituksessa varmasti uskoneet, että he tekevät viisaita päätöksiä ihan vilpittömästi, mutta seuraukset ovat nyt olleet vakavat, ja kun meillä on tämä perinne ollut, että tällaisista isoista asioista täytyy kuunnella kansaa ja järjestää kansanäänestys, niin se taitaa olla järkevä ja viisas demokratian sovellus.

Tämä pääministeri Kataisen hallitus käyttää hyvin usein sanaa "vastuu", mutta nyt voidaan sanoa, että nytkin tämä tilanne alkaa näyttää erittäin vakavalta. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa, jonka edustaja Pekkarinen täällä on käyttänyt, on ajatus kansanäänestyksestä silloin, kun edessä on liittovaltiokehitykseen johtava ratkaisu. Pääministeri Katainen on todennut, että tällaista rajaa ei oikein pysty vetämään, ei pysty sanomaan, koska on edetty niin pitkälle. Ikään kuin leikataan pala kerralla makkaranpätkästä ja edetään kohti liittovaltiota, mutta ei voida sanoa, koska se raja on, ja siksi ei voida kansalta kysyä.

Ongelmahan tämä liittovaltiokysymys on siitä yksinkertaisesta syystä, että kun siihen mennään, se kaventaa ratkaisevasti itsenäisen maan päätösvaltaa, demokratian valtaa, kansanvaltaa, ja se on ainakin minun ajatuksissani aivan olennainen arvo silloin, kun yhteiskunnallisista arvoista puhutaan.

Arvoisa puhemies! Tätä edustaja Pekkarisen esittämää pontta on helppo kannattaa, ja siinähän on nostettu esiin kysymys myös siitä, että silloin kun sitoudutaan sellaisiin päätöksiin, jotka johtavat velkaunioniin tai liittovaltiokehitykseen, on asiasta aikanaan järjestettävä kansanäänestys.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Koska seuraavassa asiassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan esteen vuoksi toimin EVM:n valtiovarainvaliokunnan mietinnön esittelijänä, ajattelin, että tässä on sopiva paikka luodata, miten tähän on tultu — ehkä vähän omastakin näkökulmasta, muistaen, että sosialidemokraattien hylkyesitys Kreikan 1,6 miljardin vakuudettomalle lainalle oli nimissäni. Olen siitä ylpeä ja samoin en häpeä sitäkään, että kaksi vuotta sitten juhannusöinä täällä vastustin myös Euroopan rahoitusvakausvälineen rakentamista.

Itse asiassa on syytä nyt lyhyesti kuvata sitä, millä tavalla juuri Maastrichtin sopimuksen vastaisesti EU:n komissio lähti ajelehtimaan ja hyvin nopeasti nimenomaan myöskin Suomen hallitus, edellinen porvarihallitus, teki tosi nopeita ratkaisuja, joissa ei riittävällä tavalla suoritettu arviointia. Toki unohdettiin myöskin juuri tämän säätelemättömän ja valvomattoman kapitalismin ja rahamarkkinoiden vaikutukset, mutta myöskin oman maan osalta valmistelussa oli selviä puutteita.

Ennen kaikkea se, mikä on nyt myös tänä päivänä uskallettava entistä voimakkaammin tässä kehityskulussa arvioida, on se ennennäkemätön taloudellinen ja poliittinen epävakaus, jonka tämä kriisi on saanut jo aikaiseksi ja joka on vasta nähtävissä. Maa järisee vakavasti Euroopassa ja globaalisti. Itse asiassa liittokansleri Angela Merkel totesi jo lokakuussa 2008, että Saksalla ja Euroopalla on edessään 20-luvun lopun kaltainen tilanne. Ja tämä lause oli sanottu aikana, jolloin vielä, joulukuussa 2008, tällä paikalla silloisen hallituksen valtiovarainministeri totesi, että tämä kriisi ei kosketa Suomea lainkaan.

Edelleen Kreikan tapauksessa olisi ollut käytettävissä muitakin tapoja. Olisi voitu tarttua valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen jo toukokuussa 2010 Der Spiegelissä esittämään ajatukseen, että oman puolustautumisensa takia Kreikalla pitäisi olla mahdollisuus erottautua euroalueesta ja toisaalta euroalueella erottaa myöskin oman vakautensa takia tällainen maa, joka ei täytä ehtoja.

Joka tapauksessa Suomi teki ratkaisuja, jotka olivat suurempia kuin yksikään toinen meno- tai vastuuerä Suomen historiassa, ja tämä on lähtökohta, kun vielä ennen viime eduskuntavaaleja pääministeri Kiviniemen johtama hallitus tuplasi itse asiassa nämä ERVV:n, tilapäisen rahoitusvakausvälineen, Suomen vastuut. Näitä esityksiä ei haluttu tuoda eduskuntaan muka teknisistä syistä — todellinen syy oli eduskuntavaalit. Nimittäin tämän ERVV:n, tilapäisen rahoitusvakausvälineen, joka oli täällä kaksi vuotta sitten, hallitus yritti viedä läpi yhdellä valtiovarainvaliokunnan kokouksella. Sosialidemokraatit saivat ylimääräisen valtiovarainvaliokunnan kokouksen, jossa valtiovarainministeri vaadittiin paikalle. Esitimme perustuslakivaliokunnan kuulemista. Hävisimme äänestyksessä valtiovarainvaliokunnassa, ja talousvaliokunta ei käsitellyt asiaa lainkaan. Siis perustuslakivaliokunta ei käsitellyt näin merkittävää asiaa millään tavalla. Nämä olivat taustoja tietysti sosialidemokraattien kritiikille ja omalle kielteiselle äänestämiselleni.

Kun tämä hallitus muodostettiin, SDP muutti erittäin paljon monia asioita juuri johdonmukaisesti esittämänsä linjan mukaisesti paitsi vakuuksissa myöskin ERVV:n osalta. Mikäli jokin euromaa pyytää lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, Suomi on valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle. Samoin myöskin EVM:n osalta sovittiin, että lainoilla on ensisijainen asema verrattuna yksityisen sektorin lainoihin ja että EVM:n tulee täyttää kokonaisuudessaan muutkin Suomen siihen esittämien aiempien kantojen mukaiset pankkien ja sijoittajien vastuuseen liittyvät yksityiskohdat, ja EVM:n rakenne ei saa olla sellainen, että euromaat siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen, vaan jokaisen valtion tulee vastata omasta julkisesta taloudestaan ja omista veloistaan. Edelleen hallitusohjelman mukaisesti on vaadittu finanssimarkkinoiden vakauttamista, avoimuutta, riskienhallintaa ja kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyhankkeiden kehittämistä.

ERVV:stä ja EVM:stä ei ole isompien maiden asioiden hoitoon. Jos Espanja ja Italia kriisiytyvät, EVM ei riitä. Mutta vaihtoehtoja edetä ei tässä tilanteessa nyt ole. Tärkeintä on vastustaa yhteisvastuun periaatteen toteuttamista, eurobondijärjestelmää ja pahimmillaan sitä tilannetta, jossa komission puitteissa mennään sitten jo budjettivallan puolelle, muun muassa lainaratkaisuja.

Voi sanoa, että liian vähän ja liian myöhään koko tämän kriisin mittasuhteisiin nähden ollaan käsittelemässä, ja voi olla mahdollista, että Italian pääomaosuuden noustessa 18 prosenttiin tämä Espanjan kymmenien miljardien eurojen lisäpanoksen hakeminen tulee heti kumuloimaan ongelmia eteenpäin. Mutta joka tapauksessa tältä osin on hyvä muistaa se tausta, josta on lähdetty.

Kriisipankit on vaadittava nytten siivottaviksi. Ne nurkat on putsattava, tämä koskee tietysti myös Espanjaa. Nimenomaan EKP:n osalta kasvun varmistamista on haettava, Kreikan lääkettä ei voida enää käyttää, jäljet jo näkyvät. Me tarvitsemme pysyviä vakausmekanismeja, koska kriisejä tulee, ja on pääomitettava ja löydettävä pelisäännöt järjestelmälle. Myöskään valtioita ei voida hoitaa, ja valtiot Espanja ja Italia pysyvät pystyssä. Mutta rahoitusjärjestelmä vaatii nyt tältä osin kyllä selkeitä johtopäätöksiä, ja tältä osin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä käydään läpi ne kriteerit, joilla on jatkettava.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan toisessa puheenvuorossani palata valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen välikysymyskeskustelun aluksi käyttämään puheenvuoroon. Ministeri Urpilainen katsoi avauspuheessaan nimittäin aiheelliseksi suorastaan pelotella eduskuntaa ja Suomen kansaa. Urpilainen sanoi, että Suomen pitää tukea Espanjan pankkeja, koska muuten syntyy rahoituskriisi, joka voisi Suomessa johtaa jopa suurempiin taloudellisiin tappioihin kuin mitä koettiin nelisen vuotta sitten Lehman Brothersista alkaneen kriisin myötä. Työpaikat, eläkesäästöt ja varmaan myös pikkulapset menisivät Suomesta sen sileän tien. Kaiken kukkuraksi Suomi potkaistaisiin pois euroalueesta. Uskoo, ken haluaa.

"Maksakaa, tai Lehman-mörkö tulee!" kuten toimittaja Jan Hurri tänään osuvasti Taloussanomissa kirjoitti. Hänen ja eräiden muidenkin kehitystä seuranneiden mielestä Lehman-pelottelu on keskeisiltä osin vailla asia- tai järkiperusteita: "Etenkin juuri Suomen painostaminen miljardisitoumuksiin uuden finanssikriisin ennaltaehkäisemiseksi on suorastaan järjetöntä — ja omiaan jopa heikentämään Suomen omia mahdollisuuksia selvitä, jos kriisi pahenee niin kuin uhkakuvat pelottelevat." Näin siis taloustoimittaja Hurri.

Eli jos pankkeja on maailmalla kaatuakseen tai vaikka koko maailman pankkijärjestelmä romahtaa, sehän myös romahtaa, teki pieni Suomi mitä tahansa. Ei se, että lapioimme rahaa Kreikasta Irlantiin ja Portugaliin ja pian myös Espanjaan, estä sitä, että pian pääsemme lapioimaan rahaa myös Kyprokseen ja Italiaan. Hallituksen valitsema tie on tie vailla loppua.

Todettakoon, että Suomen piikissä on ymmärtääkseni 1,8 prosenttia kaikkien kriisitoimien kustannuksista ja velvoitteista, euroina laskien ehkä nelisenkymmentä miljardia. Se on puolet enemmän kuin Lehman-kriisi Suomelle aikoinaan taloudellisia menetyksiä aiheutti, siis puolet enemmän. Voi sanoa, että meneillään on suuri puhallus, jättiläismäinen tulonsiirto ulkomaisille suurpankeille.

Perussuomalaisten mielestä Suomen on valittava linjansa: piikki kiinni, tai sitten piikki on auki tästä ikuisuuteen. Hallitus haluaa pitää piikkiä auki, ja sinä maksat, kuten edustaja Soini avauspuheenvuorossaan totesi.

Arvoisa puhemies! Millään järkisyillä ei siis voida perustella Suomen osallistumista yhä kalliimpien kriisitoimien kustantamiseen. Eikä Suomi ole osallistunut velkakuplan puhaltamiseen. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä.

Lopuksi: Islannin malli on muuten tarkemman tutkimisen arvoinen. Islanti on parhaillaan toipumassa vuonna 2008 alkaneesta pankkikriisistään. Satujen saaren talous palasi kahdessa vuodessa kasvu-uralle, ja kasvua on edesauttanut oma valuutta, mutta löytyy nousun taustalta toki muitakin syitä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on raportissaan listannut syitä Islannin sopeutusohjelman onnistumiseen. Niitä ovat muun muassa se, että pankkien tappioita ei maksatettu veronmaksajilla, sosiaaliturvasta pidettiin kiinni eli hyvinvointiyhteiskuntaa ei ajettu alas, finanssipolitiikkaa ei kiristetty ensimmäisenä ohjelmavuonna ja pääoman liikkuvuutta rajoitettiin. Islannin ratkaisumalli on se, jota perussuomalaisten mielestä kannattaisi tarkastella Euroopassa laajemminkin.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä uudestaan tässä toisessa puheenvuorossani Euroopan vakausmekanismiin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan valtiovarainvaliokunnalle antaman lausunnon mukaan Euroopan ja euroalueen kriisimaiden vakausjärjestelyistä johtuvat sitoumukset ovat lisänneet merkittävällä tavalla Suomen valtion taloudellisia vastuita ja riskejä. Tarkastusvaliokunta toteaa lausunnossaan lisäksi, että tukimekanismi EVM on monimutkainen ja eduskunnan on virallisten asiakirjojen pohjalta ollut hankalaa hahmottaa tätä kokonaisuutta ja etenkin siihen sisältyviä riskejä. Valiokunta myös edellyttää eurokriisissä harjoitetun politiikan vaihtoehtojen ja tuloksellisuuden arviointia suhteessa Suomen taloudelliseen kantokykyyn.

Hallitus ei näistä tarkastusvaliokunnan suosituksista tunnu hätkähtävänkään. Päinvastoin hallitus muun muassa salasi Kreikan kanssa tehdyn vakaussopimuksen, tuo kriisirahastoihin liittyviä asioita käsittämättömän nopealla tahdilla eduskunnan käsiteltäviksi, eikä se tunnu välittävän kriisimekanismeihin osallistumisen kansantaloudellisista riskeistä.

Esimerkkinä tästä suoranaisesta piittaamattomuudesta oli, kun kokoomuskansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi esitti viime joulukuussa, että Suomen valtiolla olisi rahkeita tukea euromaita turvallisesti kymmenillä lisämiljardeilla, vaikka valtionvelka nousisi tällöin lähes 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Edustaja Sasin kommentti kuvastaa hyvin hallituksen europolitiikkaa, jossa Suomea ajetaan hurjaa vauhtia kohti kansantaloudellista konkurssia. Oliivimaiden euron mahdollistaman ja keinotekoisen korkean elintason ylläpitäminen vaikuttaa olevan hallituksen ykkösprioriteetti Suomen kansalaisten hyvinvoinnin sijasta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi nyt syytä pysähtyä miettimään europolitiikkansa pitkän aikavälin seuraamuksia. Voiko Suomen valtio todella rahoittaa mahdollisesti jopa kymmenillä lisämiljardeilla Euroopan vakausmekanismia, jolloin hintalappu sysätään nykyisille sekä tuleville sukupolville? Kansalliset voimavarat olisi vihdoinkin suunnattava suomalaisen elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ja julkisen sektorin uudistamiseen sen sijaan, että kaikki huomiomme ja panoksemme keskitetään utopistisen europrojektin tekohengittämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Väitän, että Euroopan unioni ja sen mukana euro tulee hyvin todennäköisesti romahtamaan, kuten Neuvostoliitto ja Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto SEV aikoinaan. Tätä väitettä liittovaltiohypettäjät eivät tietenkään halua allekirjoittaa vaan tuudittautuvat edelleen uskomaan eurofantasioihinsa.

Loppuun vielä totean, että kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU-järjestelmässä on kehitetty yksi toisensa jälkeen erilaisia rahoituskeinoja. Otan tähän suoran lainauksen hallituksen esityksestä Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamissopimukseksi, joka tänään eduskunnalle esitellään: "Euroalueen velkakriisin hoitamiseksi, tartuntavaikutusten estämiseksi sekä euroalueen taloudellisen vakauden turvaamiseksi on kehitetty useita välineitä. Näitä ovat Kreikalle annettu kahdenvälinen lainoitus, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, jäljempänä ERVM, ja Euroopan rahoitusvakausväline, jäljempänä ERVV. Lisäksi on jouduttu turvautumaan IMF:n ja EKP:n tarjoamaan rahoitukseen." Ja nyt meillä on tänään käsittelyssä vielä EVM eli Euroopan vakausmekanismi. Entä näiden toimintojen jälkeen?

Yhtenä vastauksena saamme varmasti muun muassa eurobondit ja projektibondit. Eurobondeissa vastaisimme yhdessä valtioiden veloista — ei kiitos tälle vaihtoehdolle. Entäs projektibondit? Pääministeri Katainen ei Kauppalehden 12.6. kirjoituksen mukaan kuulemma projektibondeja "ehdoin tahdoin vastusta" vaan kommentoi: "Siinä voi olla sellainenkin mahdollisuus, että rahoitusta saadaan pohjoiseen Eurooppaan, vaikka tänne Suomeen joihinkin energiaverkkoihin."

Aika hyvä hämy, konditionaaleja vilisee. Voi olla mahdollisuus, hän totesi. Voihan se olla mahdollista, että lehmätkin joskus lentävät. Asiantuntijat kuitenkin arvioivat, että yksityiset sijoittajat eivät ole innokkaita sijoittamaan projektibondien kautta kuin lähinnä EU:n ydinalueen projekteihin. Heitä ei kiinnosta reuna-alueisiin sijoittaminen.

Arvoisa puhemies! Euroopan vakausmekanismista ei tule sankaritarinoiden pelastajaa Euroopalle. Konkurssien partaalla horjuvien maiden olisi pitänyt oikaista vääristyneet talous- ja yhteiskuntarakenteensa jo kauan sitten. Aikanaan solmitun talous- ja vakaussopimuksen mukaan julkisen talouden alijäämä sai olla korkeintaan 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja julkisen kokonaisvelan maksimimääräksi asetettiin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nämä tavoitteet jäivät vain haaveiksi useimmilta mailta.

"Yksi EVM:n rahoitustukiväline on pankkien pääomittaminen, joka on ehdollista ja mahdollinen osa kriisivaltiolle räätälöityä talouden sopeutusohjelmaa." Näin todetaan EVM:n sopimusehdotuksessa. Ei siis ihme, että Espanja haluaa taloudellisen tukensa niin, että EVM pääomittaisi Espanjan pankit suoraan. Näin Espanja välttyisi tuolta ehdollisuudelta sekä sopeutusohjelman toteuttamiselta. On muistettava, että Espanjan lauantaina anoma pankkien pääomituspaketti ei poista Espanjan valtion talousongelmia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisia syytetään, että me haluamme kaataa euron. Ihan niin mahtava ei Suomi taida yksin kuitenkaan olla, onhan eurojäsenmaita sentään 17. Suomen vastuut ovat maailmantalouden kannalta kirpun kokoisia, mutta Suomen oman talouden kannalta katsottuna norsun kokoisia. Suomen merkitys siis euron pystyssä pysymiselle on melko pieni.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Louhelainen tuossa totesi, meitä perussuomalaisia on syytetty siitä, että haluamme kaataa euron, harrastamme stand up -komiikkaa, ilkumme, hirnumme ja olemme vahingoniloisia euron kriisistä. Näin ei ole. Olen surullinen siitä, että Euroopan unioni itse murentaa itseltään arvovallan toiminnallaan.

Arvoisa puhemies! Palauttakaamme mieliimme hieman lähihistoriaa, jotta voimme pohtia, mikä merkitys omalla rahalla sekä pankki- ja finanssipolitiikalla oli. Suomella oli oma rahansa sekä rahapolitiikkansa vuosina 1860—2002. Vientikaupan alkaessa tökkiä oman rahayksikön omaavat Euroopan maat saattoivat itse säädellä rahan arvoa muihin valuuttoihin nähden.

Yleisen kustannustason ja palkkapolitiikan tuotantokustannuksia kohottavasta vaikutuksesta liian korkea markan arvo näkyi viennin vaikeutumisena. Metsäteollisuuden devalvaatiota vaativa ääni ei suinkaan kuulunut korvesta vaan vuorineuvosten suusta. He vaativat markan arvon laskua muihin valuuttoihin nähden, sillä devalvaatio oli keino, jolla saatiin ulkomaan valuutoille lisäarvoa. Sen vaikutuksesta suomalainen metsäteollisuustuote oli kilpailukykyinen ja vienti alkoi vetää.

Rahalla rahaa tekivät spekulantit. Pelurit saattoivat keskittää yhteisiä ponnisteluita joitakin valuuttoja kohtaan niin, että maa joutui devalvoimaan rahansa. Vaikka devalvaatiot paransivat viennin kilpailukykyä, sillä oli myös kielteiset puolensa. Työllisyys saattoi parantua huomattavasti, mutta toisaalta se oli kansalle huono vienninedistämiskeino, sillä ulkomailta tuotavien tavaroiden hinnat rajalla ennen tulleja ja muita maksuja nousivat. Tämä siis herätti aina toiveita voimakkaammasta ja vakaasta rahasta, jota spekulantit eivät voisi horjuttaa. Samoissa kabineteissa pyrittiin poistamaan muitakin kaupan esteitä ja solmittiin erilaisia alueita koskevia vapaakauppasopimuksia. Seurasipa sitten aika, että Euroopan unioni perustettiin ja sen sisälle vielä euroalue. Todettakoon, että euroalueen ulkopuolisilla mailla menee nyt hyvin.

Rahaliiton vaikutukset ovat moninaiset. Yhteisvaluutasta on ollut hyötyjä mutta toisaalta kalliiksi tulevia haittojakin. Erilaiset kulttuuritaustat omaavat valtiot ovat suhtautuneet eri tavoin yhteisvaluuttaan, eikä käytössä ole ollut kunnollista valvontamekanismia, jolla olisi seurattu jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa. Ekonomistit luonnehtivat nykytilannetta sanoen, että nyt korjataan niitä valuvikoja, joita tehtiin euroa ja talousliittoa perustettaessa. Euroalueen ulkopuolisten EU-maiden ei tarvitse osallistua holtittomasti talouttaan hoitaneiden maiden avustustalkoisiin.

Unionin taantumasta tulee väkisinkin pitkä, koska Euroopan unionissa supistuvan kulutuskysynnän vaikutukset alkavat tuntua myös Kaukoidän maiden teollisuustuotannon hiipumisena. Tuotannon supistuessa Kiinan lainanantomahdollisuudet Eurooppaan huononevat, jolloin eurooppalaisten ostovoima hiipuu. Olemme ostaneet halpoja kiinalaisia tuotteita sieltä lainatulla rahalla. Kiina tullee edelleenkin pitämään rahansa arvon matalammalla tasolla kuin mihin se todellisuudessa kuuluisi.

Korruptiosta kärsivien Etelä-Euroopan maiden finanssi- ja rahapolitiikka poikkeaa Pohjois-Euroopan valtioiden tavoista hoitaa raha-asioitaan. Esimerkiksi kreikkalaisille EU-jäsenyys antoi saman tunteen kuin pohojalaanen koki viime vuosisadan alussa päästyään Ameriikkaan.

Euron tukeminen nakertaa tukijamaan omaa taloutta, ja — huomatkaa — useimmissa korruptoituneissa maissa rahalla saadaan myös valtaa. Tukiessamme maata, jonka rikkain kansanosa maksaa vähemmän veroja kuin köyhät, on vaikea kuvitella, miten tukea antanut maa saa perityksi saatavansa takaisin. Näissä maissa verotustarpeen ja verokertymän välinen kuilu on kasvanut, josta syystä valtiot ovat joutuneet elämään lainanotolla. Amerikassa voimistuu vaurautta vastustava ja uudenlaista tulonjakopolitiikkaa vaativa kansanliike, joka vaatii uutta yhteiskuntajärjestystä. Tämä tiedotusvälineissä julkisuutta saanut liike on levinnyt Eurooppaan, ja uskallan väittää, että se leviää ympäri maapallon.

Unionin ostovoimapula ja Venäjän sisäinen levottomuus voivat viime viikon tapahtumien valossa vaarantaa yhteiskuntarauhaa. Se voi ai-heuttaa nopeasti lisääntyneen Venäjän-kaupan voimakasta hidastumista. Euroalueen välittömässä läheisyydessä meillä on useita kaupan epä- varmuustekijöitä. Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian tilanne sekä lisäksi Syyrian tilanne ovat kaupan kehityksen kannalta arvaamattomia.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään täällä perussuomalaiset ovat tieteellisesti todistaneet, että Suomen kannattaa jäädä näistä kaikista seuraavista tukitoimista viimeistään nyt pois. Nyt ei puhuta enää, että otetaan letkut irti. Nyt täytyy puhua, että otetaan putket irti. Sen verran reilusti menee nyt näillä välineillä rahaa Eurooppaan.

Minä olisin toivonut, että olisi ollut kokoomuksenkin edustajia paikalla, kun tänään kokoomuksen ryhmäpuheessa tuli selvästi esille se, että kokoomukselle kaikki vaihtoehdot käyvät. Kyllä se niin on, että kun Barroso tai Merkel jotain julkisesti sanovat, niin erittäin nopeasti se on sitten täällä eduskunnassa jossakin pöydällä käsittelyssä hyvin kiireellä aikataululla.

Eurobondit on otettu esille. Nyt on hallituksella se linja, että eurobondeille sanotaan "ei", mutta kuinka kauan? Epäilenpä, että tässä salissa todistellaan aivan samoilla teeseillä kuin nyt todistellaan tätä Espanjan tukemista, kuinka tärkeitä nämä eurobondit ovat ja kuinka tärkeätä on ottaa yhteisvastuullista velkaa.

Merkel ja Barroso ovat jo heittäneet ajatuksen pankkiunionista, siitä, että pankeilta kerätään varoja yhteiseen varantoon, jolla sitten tuetaan niitä pankkeja, jotka sattuvat olemaan kulloinkin heikossa kondiksessa. Perusajatuksenahan tämä on ihan hyvä, mutta pankit ovat kuitenkin yksityisoikeudellisia yrityksiä, ja näin ollen voitaisiin ajatella näin, että myöskin yrityksiltä kerätään rahaa johonkin yhteisvarastoon ja tuetaan niitä yrityksiä, jotka ovat varansa hupuloineet ja joutuneet konkurssitilaan, ja jatkaen näin, että niiltä perheiltä, suomalaisilta perheiltä, jotka ovat hyvin hoitaneet asiansa, kerätään rahaa johonkin varastoon ja ne annetaan sinne kreikkalaisille tai espanjalaisille perheille, jotka ovat huonosti taloutensa hoitaneet.

Nyt joku voi ajatella, että nyt taitaa edustaja Turunen mennä hiukan pitkälle: kuka perheiltä rahaa kerää? Mutta kylläpä kerää. Pankkiunioniin kuuluu se, että valtiot pakotetaan lainaamaan toisilleen rahaa. Se on tulevaisuutta, ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että ne valtiot, jotka ovat hyvin hoitaneet asiansa, väkisin joutuvat lainaamaan niille valtioille rahaa, jotka eivät markkinoilta saa eli käytännössä ovat hupuloineet rahansa. Silloin siirtyy veronmaksajien rahaa, ja silloin siirtyvät ihan tavallisilta suomalaisilta perheiltä rahat sinne Josélle tai Giorgiolle, joka on sattunut omat rahansa hassaamaan jollakin tavalla. Tämä on sellainen tulevaisuudennäkymä, että viimeistään tässä vaiheessa pitäisi sanoa, että tämähän on aivan älytöntä. Viimeistään tässä vaiheessa pitää ottaa ne putket irti.

Kun tässä aikaisemmin debatissa jäi sanomatta se — mutta onneksi meillä on yksi sosialidemokraattisen puolueenkin edustaja täällä paikalla — niin minä olen erittäin huolissani suomalaisen työväenliikkeen solidaarisuudesta, kansainvälisen työväenliikkeen solidaarisuudesta. Suomalaiset työväenpuolueet ovat valmiita tukemaan pankkeja, eurooppalaisia tappioita tehneitä pankkeja, suuria riskejä, jotka ovat realisoituneet näissä pankeissa, tukemaan näitä pankkeja sillä ehdolla, että näissä maissa, niin kuin Kreikassa on tapahtunut, pankkituki on sillä ehdolla, että näissä maissa toteutetaan raju kansalaisiin kohdistuva vyönkiristys ja kurjuuden lisääminen. Sen edellytyksenä, että suomalaiset työväenpuolueet tukevat näitä pankkeja, on, että tukimaissa palkkoja leikataan, eläkkeitä leikataan, siellä tulee työttömyyttä, maastapakoa, konkursseja, jopa lääkkeet loppuvat sairaaloista — täydellinen kaaos. Onko se solidaarisuutta? Mielestäni ei.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni me olemme nyt erittäin suurten kysymysten äärellä tilanteessa, missä meidän jokaisen edustajan ja puolueen tulisi miettiä sitä, onko Suomen kokoisella maalla resursseja olla mukana tukemassa Espanjan kokoista taloutta. Suomi on hoitanut omaa talouttaan vastuullisesti. Sitä samaa eivät Etelä-Euroopan valtiot ole tehneet. Nyt niitämme sitä satoa, mikä valuvialtaan väärin perustein kootussa rahaliitossa aikanaan kylvettiin.

Keskusta oli mukana edellisessä hallituksessa, missä tuettiin Kreikkaa, Irlantia ja vielä Portugaliakin. Se oli silloin perusteltua, ja siinä haluttiin antaa yksi mahdollisuus selviytyä niin sanotulla hätärahoituksella sen pahimman yli. Ehdotkin olivat siinä ne, että näiden maiden täytyy sopeutua tiukkoihin taloudellisiin sopeutusohjelmiin. Kreikan, Irlannin ja Portugalin hätäpaketit olivat siis silloin perusteltuja siinä tilanteessa, mutta täytyy sanoa arvon hallitukselle, että tämä ei ole enää sitä. Toki myönnän myös sen, että Kreikka ei ole saanut talouttaan kestävälle uralle. Kreikan tie on nyt nähty. Kreikka tulee saada ulos eurosta.

Herra puhemies! Täällä päivällä olleessa debatissa peloteltiin sillä, kuinka Suomen käy, mikäli me emme lähtisi tähän Espanjan tukipakettiin mukaan. Peloteltiin jopa sillä, että Suomi joutuisi luopumaan eurosta. Me, Suomi, olemme luottoluokitukseltamme siinä parhaimmassa luokassa. Jos jäisimme Espanjan tukipaketista pois, heitettäisiinkö Suomi ulos eurosta? Todella, heitettäisiinkö? Minä voin kyllä vastata ja varmasti moni muukin: ei heitettäisi. Mutta sen sijaan nämä euron valuviat, ne on nyt nähty. Siinä on sellaisia maita, jotka eivät siihen kuulu ja jotka kuuluisi siitä eurosta heittää ulos.

Arvoisa puhemies! Keskustan linjan perään on kyselty täällä, ja meidän linjamme on tässä asiassa selkeä: me sanomme Euroopan unionille "kyllä", me sanomme eurolle "kyllä", ja me sanomme talouskurille ja talouskurisopimukselle "kyllä", mutta me sanomme "ei" jatkuville uusille tukipaketeille, "ei" vastuulupausten ja riskien kasvattamiselle, ja me sanomme "ei" isojen velkamaiden, kuten Espanjan ja Italian, rahoittamiselle yhteisvastuullisesti.

Herra puhemies! Pääministeri Katainen kiisti Suomen ajavan itseään liittovaltioon. Näyttää kuitenkin siltä, että tällä hallituksen linjalla me hivuttaudumme liittovaltiota kohti pala kerrallaan. Jos liittovaltiokehitys on Suomen tie, on asiasta keskusteltava silloin perinpohjaisesti. Asiasta on myös järjestettävä kansanäänestys. Euroon liittymisestä sitä ei silloinen sinipunahallitus halunnut järjestää. Tässä tapauksessa se olisi kuitenkin mielestäni välttämätöntä. Eli mikäli hallitus eurokriisin käsittelyn myötä sitoutuu sellaisiin päätöksiin, jotka johtavat velkaunioniin ja liittovaltiokehitykseen, on tästä järjestettävä kansanäänestys.

Arvoisa herra puhemies! Nyt puhutaan siis erittäin suurista asioista. Nyt puhutaan suurista maista ja niiden talouksista ja näiden talouksien, nyt Espanjan, tukemisesta. Meidän, Suomen, rahkeemme eivät riitä näiden suurten maiden tukemiseen. Nyt olisi syytä ottaa selkeä uusi suunnanmuutos europolitiikkaamme koko Suomessa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Talousteoria ja kansalaisten intressi sivuutettiin poliittisella projektilla, josta on moraali kaukana. Mihin hallituksen moraaliset käsitykset perustuvat? Milloin objektiivisuus hämärtyy ja moraali katoaa? Luulevatko hallituspuolueiden edustajat, että kansa tukee lainarahan lahjoittamista etelän EU-maille?

Arvoisa puhemies! Minun on pidettävä hallitukselle moraalisaarna, koska perussuomalaisten välikysymyksen anti ei ole ehkä vielä mennyt perille saakka. Lähtökohtana haluaisin, että asioiden todellinen luonne ja olemus hahmotettaisiin myös hallituksen riveissä. Hallitus on nyt turvautunut retoriikkaan, jossa tavoitteena on vain hallitusrivejä kasassa pitävä yhteisymmärrys, konsensus ministerivaliokunnan päiväkahveilla. Hallituksen retoriikalla yritetään vakuuttaa kansaa, että Suomen toiminta EU-pankkien takuumiehenä olisi jotenkin edullista kansalaiselle, joka kaiken tämän lystin maksaa.

Eduskunnassa näitä takuita ollaan jälleen hyväksymässä hallituksen keinoin. Perussuomalaiset ja ehkä osa keskustasta saattavat olla eri mieltä. Silloin tulemmekin itse aiheeseen, joka on moraali tai jopa sen puute. Kenen etua hallituspuolueiden kansanedustajat oikein ajavat? Siviilirohkeutta odottaisin pääministeri Kataiselta, joka puhuu kansan silmiin katsomisesta. Minkä maan kansaa Katainen katsoo? Hallituksen etiikassa pankkituet ja tulonsiirrot ulkomaille on määritetty hyväksi. Moraalinen oikea ja väärä vääntävät peistä siitä, miten hallitus toteuttaa tehtäviään. Deontologisessa näkemyksessä tämän hyvän voisi korvata oikealla. Onko oikein Suomen kansaa kohtaan, että hallitus siirtää solidaarisuusintoilussaan suomalaisten varantoa ulkomaille ja antaa sitoumuksia sen mukaisesti?

Lainaan Marjaana Kopperia Filosofisesta aikakauslehdestä: "- - eettisten periaatteiden johtaminen ihmisen olemuksellisista päämääristä saattaa johtaa toisten ihmisten alistamiseen näiden päämäärien nimissä." Liittovaltiounelmissaan hallitus on unohtamassa Suomen kansan. Asia on haudanvakava, koska lastenlastenlastemme jälkeläisten jälkeläisetkin ovat tätä laskua maksamassa. Oikeudenmukaisuudesta, velvollisuudesta ja vastuusta höpötetään samaan aikaan, kun moraali on haihtunut kuin suomalaisten eurot aurinkorantojen hiekanjyvien sekaan.

John Locken filosofiassa todetaan, että ihmisten oikeudet rajoittavat valtioiden toimintaa. Hallituksen toimintaa kriittisesti tarkasteltaessa vaikuttaa asia olevan päinvastoin. Miten Suomen kansalaisia on kohdeltava? Koskevatko hallituksen moraalinormit enää kansan kohtelua? Oikeudenmukaisuuden periaatteiden ei tulisi olla vain jonkun hyvin pienen yhteisön piirin oikeita ja hyväksyttävinä pidettyjä käsityksiä. Ovatko nämä kriteerit oikeita edes yhteiskunnallisten instituutioiden oikeutuksen arvioimiselle? Moraali on yleensä sidottu historialliseen ja kulttuurilliseen ympäristöönsä, joten onkin merkillistä, miksi näitä omaksuttuja arvoja ollaan liittämässä johonkin yhteiseurooppalaiseen liittoon ja talousunioniin.

Asettuisiko pääministeri Katainen hetkeksi kansalaisen ja yhteiskunnan jäsenen rooliin? On nimittäin niin, että yksityisellä alueella ihmiset voivat toimia erilaisten eettisten normien mukaisesti. John Rawls sanoo: "Poliittiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle ei tarvita metafyysistä perustelua, vaan se saa tukensa niistä arvoista, jotka demokraattisten yhteiskuntien kansalaiset ovat hyväksyneet." Onko hallituksen mandaatti niin vahva, että se voi tehdä minkä luonteisia päätöksiä tahansa, että sen ei tarvitse olla teoistaan vastuussa edes neljän vuoden välein? Korvaako retoriikka metafysiikan? Hyväksymällä poliittisen moraalin vajeen tai puutoksen on hallitus varmistanut omien etuuksiensa ja käsitystensä toteutumisen. Poliittinen moraali vaatii myös hallitukselta enemmän. Pitäisikö hallituksen muuttaa moraalista lähtökohtaansa, että se olisi lähempänä oman maan kansalaisten perustarpeita?

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä haluan käyttää tämän puheenvuoron erityisesti siksi, että tänään päivällä debatissa sekä myös reilu tunti sitten käydyssä iltadebatissa edustaja Viitanen useaan otteeseen toi esille sen, kuinka tämän hallituksen aikana kaikkiin tukipaketteihin on sisältynyt arvoisan valtiovarainministeri Urpilaisen neuvottelemat erinomaiset vakuudet, jolloin mitään riskejä ei ole olemassa, mutta edellisen hallituksen aikana, jolloin keskusta oli hallituksessa, sovitusta Kreikan ykköspaketista on uhkana tulossa Suomelle jopa 500 miljoonan euron vastuut maksettavaksi.

On selvää, että sitä Kreikan ykköspakettiakin voi arvostella ja voi arvioida, ja on varmasti niinkin, että siihen sisältyy riskejä, että jotain sieltä tulee maksettavaksi, mutta totuuden nimessä joutuu kuitenkin kertomaan, että kyllähän tämän hallituksen aikana ne riskit ovat moninkertaistuneet.

Nyt kun hallitus on esittämässä EVM-sopimusta ja samalla sitä, miten väliaikainen ja pysyvä kriisirahasto integroidaan, niin hallitus esityksessään arvioi, että Suomen riskit kasvavat reiluun 20 miljardiin euroon. Se on aivan eri luokkaa kuin ne riskit, jotka sisältyvät edellisen hallituksen Kreikan ykköspakettiin tai muihinkin ratkaisuihin, jotka viime hallituksen aikana tehtiin. Sen takia ei tee oikeutta tälle asialle, jos lähdetään sanomaan, että viime hallitus on valtaviin riskeihin ja valtaviin ilman vakuuksia annettaviin lainoihin sitoutunut ja tämä hallitus on turvannut kaikki pääomat.

On hyvä muistaa tässä sekin, että vaikka meille mitään ei vielä ole tullut maksettavaksi varsinaisesti, niin nyt kun on lisätalousarviossa päätetty, että maksetaan kesän aikana peruspääomaa Euroopan vakausmekanismiin 1,44 miljardia, niin se raha otetaan lainana Suomelle, maksetaan Suomen valtiolta sinne Euroopan vakausmekanismiin eikä siinä sopimuksessa ole mitään järjestelmää sovittu, jolla se voisi meille palautua. Se on lopullisesti meiltä pois, eikä se tule meille takaisin.

Päinvastoin, valtiovarainministeri voi EVM:n hallintoneuvostossa ilman eduskunnan tämän ison salin suostumustakin sitoutua kansainvälisoikeudellisesti kasvattamaan meidän vastuuta aina sinne 12,5 miljardiin euroon saakka.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiinnittää huomiota siihen, kuinka voimakkaasti aikaisemmin käydyssä debatissa sosialidemokraattien edustaja Viitanen puolusti sitä, että on oikein kantaa yhteistä vastuuta tukemalla tässä tapauksessa espanjalaisen pankin pääomittamista 100 miljardilla eurolla, koska muussa tapauksessa se tulee suomalaisille veronmaksajille vielä kalliimmaksi. Tätä perusteltiin myös sillä, että sijoittajavastuut ja -takuut toteutuvat näissä kaikissa tukimuodoissa ja sitoumuksissa.

Saanen toki epäillä sitä, sillä onhan meillä tälläkin hetkellä eduskunnan kassakaapissa piilotettuna tämä aikaisempi sopimus niistä vastuista, joihin eduskunta sitoutuu tukiessaan Kreikkaa. Tätäkään sopimusta veronmaksajille ei täysimääräisesti näytetä, ja se jo kuvastaa sitä, että jotain on peiton alla piilossa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin muutaman huomion vielä kiinnittää tässä asiassa siihen, että keskuspankit ovat rahoittaneet Euroopan pankkeja eri tavoilla jo vähintään 1 000 miljardin edestä ja lisäksi ostaneet 300 miljardin edestä velkakirjoja, ja tähän kun lisätään heinäkuussa aloittavan Euroopan vakausmekanismin 700 miljardin pääoma, niin pelkästään nämä kolme toimenpidettä tuovat eurovaltioille ja keskuspankeille kriisissä olevien valtioitten ja pankkien tukemiseen 2 000 miljardia euroa.

Nämä ovat kaikki viime kädessä veronmaksajan rahoja. Suomellakin on oma osuutensa tästä 2 000 miljardista Suomen keskuspankin kautta ja suorien pääomien maksamisen kautta EVM:ään. Puhutaan useista miljardeista euroista.

Suomen hallituksen tulisi jo vihdoin ymmärtää, että jos pankki tai koko pankkijärjestelmä on kaatuakseen, niin se tulee tapahtumaan Suomen miljardilupauksista huolimatta. Emme me pysty sitä pelastamaan. Samoin myös, jos Suomi ei osallistu pankkien pelastamiseen: luuleeko hallitus oikeasti niin, että suurten pankkimaiden hallitukset katsoisivat sivusta, kun heidän omat pankkinsa kaatuisivat, jos Suomi ei ole pelastuksessa mukana? Saanen epäillä tätä. Totta kai nämä suuret valtiot puuttuvat omien pankkiensa pelastamiseen riippumatta siitä, mitä Suomi sanoo.

Siinä mielessä tänään esitetyt puheet valtiovarainministerin toimesta eivät vastanneet sitä totuutta, mikä tässä asiassa kuitenkin on. Suomen ja yhdenkään muun euromaan lupaamat ja jo käytetyt miljardit eivät ole pystyneet estämään tämän talouskriisin leviämistä sen enempää Kreikkaan kuin Irlantiinkaan tai Espanjaan. Tätä tulipaloa on yritetty sammuttaa, mutta tuntuu vain, että aikaa on ostettu aina kuukausi kerrallaan mutta tulipalo ei sammu.

Hallitus tulee varmasti aikanaan tunnustamaan sen, että tämä euron pelastusreissu tuli suomalaisille veronmaksajille kalliiksi, mutta, arvoisa puheenjohtaja, silloin on jo myöhäistä. Silloin me olemme maksajan roolissa, ja silloin haluaisin kuulla näiden henkilöiden vastuunkannon perusteluita.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tässä välikysymyksessä palataan takaisin niihin muutamiin aikaisempiin välikysymyksiin ja niihin keskusteluihin, joissa Suomen eduskunta on päässyt joka kerta, kun Euroopan unionin talouskriisin asioita on käsitelty, myös tässä salissa näihin asioihin puuttumaan, ja hyvä niin. Muistutan myöskin lähtökohdasta, joka oli Yhdysvaltain finanssikriisi, joka laajeni Eurooppaan ja talouskriisiksi, ja toinen syy siihen oli tietenkin se, että Euroopan unionin sisällä tehdyistä sopimuksista ei pidetty kiinni. Nämä ovat ne lähtökohdat.

Nyt on totta se, että ollaan vaikeassa tilanteessa. Tilanne on tukala niin täällä meillä hetken päästä tätä päätöstä EVM:stä tehtäessä kuin kaikissa Euroopan maissa — ihan samalla tavalla niissä, jotka anovat tukea, kuin niissä, jotka sitten tuesta joutuvat päättämään.

On samanaikaisesti muistettava, että nyt on päästy — tai jouduttu — tekemään myöskin monia pikaisia uudistuksia niin finanssivalvontaan, pankkien riskianalyyseihin, pelisääntöihin arvopaperimarkkinalainsäädännössä kuin moneen muuhun asiaan muun muassa tämmöisten isojen systeemiriskisten pankkikriisien välttämiseksi. Plussana voi tietenkin nähdä sen, että tässä samalla on pystytty edistämään rahoitusmarkkinaveroa, pankkiveroa ja niitä muita välineitä, joita sosialidemokraatit ovat ajaneet koko Euroopan tasolla jo kauan ennen tätä kriisiä, mutta niitä ei ole ollut käytössä, vaikka niillä olisi voitu ehkä varautua hieman näitten maksamiseen. Tästä syystä politiikka on tietenkin otettava mukaan tähän eurokriisin hoitoon, ja näin se on vahvasti tullut, niin kuin nyt myös nähdään EVM:n päätöksentekojärjestelmässä, jossa maiden päämiehet ja valtiovarainministerit ovat sitten päätöksiä tekemässä eivätkä pelkästään yhtiöiden hallitusten jotkut virkamiehet.

Meillä vapaa kenttä on markkinoiden avulla niin sanotusti itsevalvontana, itsesäätelynä, hoitanut tätä tähän mennessä, ja tässä on lopputulos. Siitä syystä on nyt otettava myöskin luja ote kaikissa niissä maissa, joissa yritämme tätä viedä eteenpäin. Toivon, että näissä kaikissa maissa myöskin se solidaarisuusajatus tarkoittaa sitä, että ollaan oman maan kansalaisille solidaarisia. Meillä tarvitaan näitä toimia niissä maissa, joissa nämä ongelmat ovat, sillä 5 miljoonaa nuorta on työttömänä. 50 prosenttia nuorista on työttömänä Kreikassa, Espanjassa, muualla. Se on aivan liian suuri määrä, ja siihen meillä tulee olla solidaarisuutta niin, että ne maat pystyisivät auttamaan ja investoimaan, nostamaan työllisyyttä ja sitä kautta nousemaan jaloilleen.

Tämä hinta, josta on tänään puhuttu, on aika kova, tehdään niin tai näin. Tällä hetkellä siis hallituksen arvio on vahvasti se, että kun näimme vuoden 2008 tilanteen, jolloinka Suomen bkt tippui yli 8 prosenttia ja verotuloja jäi saamatta 40 miljardia, niin emme halua tätä tilannetta uudestaan Suomen työttömyyden kasvaessa. Jos taas lähdetään kahdenvälisiin lainoihin vaikkapa nyt Espanjan tilanteessa, on se hinta oletettavasti noin 400 miljardia euroa, joka on siis huomattavasti tätä mallia suurempi. Kun katsotaan niitä oikeita summia, mihin Suomi on tällä hetkellä sitoutunut, ja lasketaan ne yhteen, se on 6,3 miljardia euroa, ei niitä kymmeniä ja satoja miljardeja, joista täälläkin tänä iltana on puhuttu. Ja tässä on laskettuna yhteen IMF:n kautta annetut ja ERVV:n kautta tulevat ja kahdenväliset lainat. 6,3 miljardilla on sopimuksia tehty tähän mennessä. Se on suuri summa.

Sitten se riski, jos Kreikka lähtee eurosta: Mitkä ovat ne seurannaisvaikutukset? Huolestuneena katselin semmoisia lehtiartikkeleita, mitkä tulivat Euroopasta, uhkaa, että Schengen-alueen liikkumista ruvettaisiin rajoittamaan, ja monia muita tämmöisiä toimia, jotka olisivat hyvin kielteisiä myöskin Suomen viennin ja suomalaisten työllisyyden kannalta.

Kysymykseen, onko perussuomalaisilla halu saada Suomi ulos eurosta, en ole kuullut vielä vastausta, mutta alkaa vahvasti siltä vaikuttaa, sillä jos se logiikka menee niin, että jokainen valtio, joka on ongelmissa, laitetaan ulos eurosta, niin siellä ei ole kovin montaa maata hetken päästä, jolloinka euroa ei enää ole olemassa. Onko tämä logiikka nyt se, että otetaan sieltä eurosta Suomi ensimmäisenä ulos ja sitten sillä selvittäisiin? Muistaakseni sen hinta oli jotain 90 miljardia Suomelle arvioituna, jos muistan oikein. (Eduskunnasta: Höpö höpö!) — Sitä on arvioitu, myöskin sen hintaa, mikä se on. Voi olla, että muistan summan väärin, mutta kymmeniä miljardeja joka tapauksessa.

Nyt toivon ja uskon, että EVM, joka on tässä loppuillasta käsittelyssä, tulee voimaan pikaisesti, heinäkuussa, niin kuin aikataulussa on nyt nopeutetusti suunnitelmissa, jolloinka sitä voitaisiin käyttää Espanjan tukemiseen. Se vaatii 90 prosentin ratifioinnin, ja tämä ollaan näillä näkymin saavuttamassa.

Kaikesta tästä huolimatta toivon, että olemme myöskin oppineet jotakin. Ainakin näiden välineiden osalta EVM on huomattavasti ERVV:tä parempi ja huomattavasti parempi, niin kuin edustaja Lohi täällä totesi, kuin se suora kahdenvälinen laina, jolla ei ole minkäänlaisia vakuuksia eikä ensisijaisuutta, jos jotakin sitten, vaikkapa tässä tapauksessa Kreikassa, tapahtuu.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Euroopan kriisi vaatii nyt harkintaa. Juuri tulleen uutisen mukaan myös Kypros tarvitsee nyt vetoapua talouteensa. Pankki nimeltä Popular tarvitsee nopeasti 1,8 miljardia pankkinsa pelastamiseen.

Ymmärrän täysin, että olemme kaikki enemmän tai vähemmän hämillämme. Äsken edustaja Soini huuteli täältä, missä ovat vihreät. Tässä on vihreä, mutta missä on edustaja Soini? Hän varmaan tietää, että iso osa edustajista seuraa tälläkin hetkellä keskustelua ja uutisia omissa huoneissaan tai kotonaan ja yritämme ymmärtää, mistä on kyse. (Välihuutoja) — Perussuomalaiset veljet ja sisaret, ja onhan meitä muistakin puolueista täällä paikan päälläkin, tämä tilanne varmasti pitää meidät kaikki enemmän tai vähemmän varuillamme. Opiskelemme kaikki asiaa ja yritämme löytää omilla tahoillamme ja yhdessä ratkaisua kriisiin.

Tässä tilanteessa ei ole helppoja vaihtoehtoja. Kun tänään on peräänkuulutettu ratkaisuja, on niitä tullut valitettavan vähän. Ei kannattaisi nyt tässä tilanteessa pilkata toisten näkemyksiä, vähätellä toisten näkemyksiä tai etsiä syyllisiä turhan takia, koska nyt täytyy katsoa eteenpäin ja yrittää yhdessä kaikki parhaat voimat mukaan lukien löytää, miten tästä päästään ulos.

Tänään on huomiota kiinnitetty myöskin liittovaltiokäsitteeseen. Nähdäkseni nyt ei ole ajankohtaista puhua liittovaltiosta. En usko hallituksemme enkä Suomen kansan haluavan tässä tilanteessa liittovaltiota, ja kuten pääministerikin aikaisemmin sanoi, tämä käsite pitäisi määritellä. Pysytään asiassa.

Suomi on taloudessaan vahvoilla, ja se on yksi vähiten korruptoituneista maista maailmassa. On pidettävä huoli, että suojelemme kansantalouttamme, elämme kohtuullisesti emmekä ryhdy törsäilyyn. Meillä on rakenteet kunnossa. Pidetään huoli, että me pysymme vahvana.

Taloustilanne Euroopassa on veitsenterällä, kuten valtiovarainministeri Urpilainen sanoi. Sen tiedämme kaikki. On selvää, että pienen maan, kuten Suomen, voimavarat eivät riitä loputtomasti isojen kaatuvien pankkien tai maiden tukemiseen. Se on ihan selvää.

Nyt Espanjalle mahdollisesti annettava tuki pankkisektorin selvittämiseen, elinkelpoisten pankkien tukemiseen, on tarkoitettu vahvistamaan Espanjan taloutta, jotta he voivat järjestellä asiansa ja pankkisektorinsa kuntoon ja vakauttaa tilanteen. Tämä on erittäin tärkeää, koska kaikki tiedämme nuorten työttömyystilanteen Espanjassa. Olisi tärkeää, että siellä ihmiset pysyisivät maassa, rakentaisivat maataan ja että aivovuotoa ei tapahtuisi. Tämä on minulle se suurin syy, miksi tässä tilanteessa meidän kannattaa yrittää muitten EU-maitten kanssa tukea Espanjaa, jotta he saavat asiansa kuntoon, jotta tilanne ei pahene.

Suomi nyt tässä hetkessä pyrkii vakuuksin ja takaajana toimimaan siten, että sen oma talous ei vaarantuisi. Me emme ole lappaamassa rahoja, vaan toimimme sillä tavalla, että saamme omamme takaisin. Koska tilanne on nyt todella paha, on oman hallituksemme yhdessä opposition kanssa syytä laatia strategioita ja visioita pahimpien uhkakuvien varalle. Tässä tilanteessa on hyvä tutkia kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

Jos Espanja pyytää 100:aa miljardia pankin tukemiseen, sen Suomi vielä kestää. Kyproskin saattaa mennä, mutta sitten aletaan olla niillä rajoilla, joilla Suomi ei voi olla enää mukana kansantalouttaan vaarantamassa. Tässä tilanteessa suomalaisten kannattaa elää kuin ennenkin: tehdä työtä, kasvattaa vientiään ja vahvistaa suhteitaan muihin Pohjoismaihin, hakea kumppaneita pahan päivän varalle. Mutta kuten edustaja Paatero sanoi, on tärkeää, että tunnemme solidaarisuutta muita Euroopan kansoja kohtaan ja tarvittaessa olemme valmiita myös ottamaan vastaan sieltä tänne muuttavat ja työtä hakevat nuoret ja ihmiset. Tähänkin tilanteeseen meidän on varauduttava. Tehdään yhdessä töitä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kreikan ero euroalueesta voi olla hinta, joka on maksettava siitä, että Saksa taivutellaan yhteisvaluutan pelastamiseen. Näin arvioi Britannian valtiovarainministeri George Osborne talouslehti Financial Timesin mukaan. Strategy Economics näkee vaihtoehtona Suomen eron sen jälkeen, kun Italia tukiehtoihin tyytymättömänä ottaa ja lähtee. USA:ssa talouslehtien mukaan eräät talouden asiantuntijat näkisivät hyvänä, taloutta piristävänä sen, että Saksa eroaisi eurosta. Tällaisia puhuvat talousasiantuntijat, aikamme skolastikot, kolpakkostrategit. Perustellusti voidaan kysyä, missä raha oikeasti on, missä valta on. Siellä, missä raha on, siellä, missä valta on, siellä on hiljaisuus. Me voimme täällä puhua, mutta valta ja raha vaikenevat.

Kotimaiset talousasiantuntijamme, esimerkiksi Nordean tutkimusjohtaja Kangasharju ja Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Aalto, ovat tämänpäiväisten uutisten mukaan myös sanoneet, että EVM:n aloittaessa heinäkuussa toimintansa verovaroilla tukeminen ei pääty välttämättä koskaan, se jatkuu maailman tappiin — ja me maksamme.

Hallitus painostaa nyt eduskuntaa yhä kalliimpiin kriisitoimiin. Samalla uhataan suomalaisia veronmaksajia kylmällä kesälomalla, elleivät he suostu kiristämään vyötä Etelä-Euroopan velkamaiden rahoittamiseksi ja siten takaamaan ainaisen kesäloman jatkumisen siellä. Miljoonia, jopa miljardeja pitäisi antaa, etteivät suomalaisilta häviä työpaikat, eläkesäästöt, ilmainen koulutus ja sosiaalinen tuki vauvasta vaariin.

Pelottelutehdas sijaitsee Brysselissä, Berliinissä ja Pariisissa. Kataisen hallitus hokee täällä samaa mantraa: Tuki on pakko luvata, tai muuten pyörät lakkaavat pyörimästä. Kysehän on vain noin 12 miljardista, jolle hankitaan takuut ja vakuudet, joku on hankkimassa niihin takuudet. Suomi saattaa jopa hyötyä näistä Espanjan projektibondeista, siellä kun on rakennusprojekteja kesken, ja niitä on paljon kesken.

Suomen ja suomalaisten pelotteluun ei ole perusteita. Miksi alistuisimme painostukseen ja muiden velkojen maksuun? Tätä voidaan perustellusti kysyä. Kaikki meneillään olevat toimet tulevat olemaan maallemme pari kertaa kalliimmat jo tässä vaiheessa kuin Amerikasta alkanut Lehman-lasku aikanaan, ja silläkin pelotellaan.

EVM ei tule olemaan ennalta ehkäisevä ratkaisu suunnitellulla rahoituksella. Sehän on jo käytännössä käsitelty. Espanjan kaatuvat pankit ja valtio imaisevat kevyesti tähtitieteellisiä summia, eikä useampi miljardikaan riitä Italian velkoihin. Siivua pyytävä Kypros, johon myös edustaja Haapanen äsken viittasi, on tämän rinnalla kakkupala.

Taloussanomien Jan Hurria siteeraten: "Suomen pelottelu kiteytyy suurin piirtein seuraavanlaiseen väittämään: Suomen on parasta osallistua euromaiden kriisitoimiin, tai koko pankkijärjestelmä on vaarassa romahtaa, ja jos näin kävisi, koko talous painuisi saman tien ankaraan lamaan – niin kuin kävi vuonna 2009 Lehman Brothersin kaaduttua." Arvostamani Hurri jatkaa: "Tällaisessa väitteessä totiseen toteen yhdistyy aimo annos silkkaa puuta heinää."

Vähän matkan päässä eduskunnasta on Paasikiven muistopaasi. Sen kivijalkaan on kirjoitettu J. K. Paasikiven usein siteerattu lause "viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Sen aika on tullut. On tunnustettava, ettei Suomen panoksilla ole enää mitään merkitystä euron pelastusoperaatiossa. Sinne laitettavat varat tulee käyttää oman maamme, rakkaan isänmaamme, pelastamiseen.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Aikaa säästääkseni puhun tästä paikaltani ja vain ja ainoastaan yhdestä asiasta, tästä nyt Espanjalle luvatusta 100 miljardin pankkituesta. Se on tarkoitus rahoittaa EVM:n kautta, ja se tarkoittaa sitä, että EVM:ltä ei saada vakuuksia, ja sen takia niitä Suomen hallitus ei edes pyydä. Siis selkeästi ei ole vakuuksia tähän Espanja-pakettiin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kuultu hyvin paljon erilaisia mielipiteitä siitä, miten tämä eurokriisi pitää hoitaa. Nyt tässä ihan viimeisimpänä kommenttina esimerkiksi edustaja Paatero mainitsi siitä, että eurosta eroaminen tulisi Suomelle kalliiksi, jopa 90 miljardia euroa. Edustaja Haapanen mainitsi, että 100 miljardin vastuut Suomi vielä kestää plus Kyproksen mutta ei enempää, ja puhutaan solidaarisuuden nimissä tämänkaltaisia juttuja.

Nämä kaikki lausunnot viittaavat siihen, että meillä täällä eduskunnassa, minä mukaan lu-kien, ei juuri kellään ole minkäännäköistä asiantuntijuutta näihin asioihin. Me luomme mielikuvamme jostakin Helsingin Sanomien tai demareitten lehdistä, kuka mistäkin, ja sen mukaan puhutaan, mitä ryhmähuoneessa sanotaan. Näin heikoissa kantimissako Suomen hallituksen ja eduskunnan ymmärrys eurokriisistä on?

Vaikka itsekään en ymmärrä näistä paljon, niin minä luotan silloin asiantuntijoitten sanaan ennemmin kuin joihinkin kuulo- ja mututunteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos juuri mainitsi, että Suomen pitäisi erota eurosta heti, koska jos me eroamme tässä vaiheessa, ennen kuin kaikki on nilkoilla, niin me vielä selviämme tästä kuivin jaloin. Hänen mukaansa viimeaikaiset talouskriisin ongelmat johtuvat nimenomaan eurosta, ja me emme pysty sitä euroa pelastamaan Suomesta käsin. Vahva euro on Suomen kilpailukyvyn ja... Jos meillä olisi — nyt heitän vaan — oma markka, niin me hyötyisimme siitä, me saisimme kilpailukykymme takaisin. Mutta jos me eroamme silloin vasta, kun meidän on pakko, niin silloin me emme enää saa kilpailukykyämme takaisin. Silloin me olemme samassa veneessä kuin 90-luvun laman aikaan. Tässä mielessä on väärin uhrata kansakuntaa arvovallan nimissä, ja sen vuoksi toivonkin, että hallitus kuulisi asiantuntijoita.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen toi viestin saliin, että Kypros on nyt ilmoittautunut jonoon ja kaipaa rahaa. Me emme iloitse tästä tilanteesta, mutta tämä on vain hyvä esimerkki — tai en minä tiedä hyvästä esimerkistä, mutta esimerkki siitä, että asiat kulkevat juuri niin kuin me olemme varoittaneet. Kysymys kuuluukin, koska te rupeatte kuuntelemaan meitä.

Edustaja Haapanen sanoi myös, että ei pitäisi puhua liittovaltiosta. Nimenomaan liittovaltiosta pitää nyt puhua, sillä nämä talouden tiivistämisaskeleet ja nämä päätökset, mitä nyt olemme tekemässä, ovat selkeä askel kohti liittovaltiota. Liittovaltiosta on puhuttava.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Uskon kyllä, että edustajat Paatero ja Haapanen haluavat löytää ulospääsytien euron umpikujasta, mutta EVM:n haikailua mahdollisimman nopeasti apuun en voi käsittää ollenkaan. EVM elikkä pysyvä mekanismi on viimeinen naula arkkuun, ja aivan kuten edustaja Turunen tässä mainitsi, siihen ei vakuuksia heru.