2) Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan vakausmekanismin
(EVM) perustamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi
sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta
Kari Rajamäki /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän sopimuksen tavoitteena
on turvata euroalueen vakautta perustamalla kansainvälinen
rahoituslaitos, jonka jäseniä ovat kaikki euromaat.
EVM on pysyvä kriisinhallintamekanismi, joka liittyy kiinteästi
EU:n talouspolitiikan koordinaatiokokonaisuuteen.
Rahoitusmarkkinoiden kriisin leviäminen talouteen on
aiheuttanut syvän globaalin taantuman ja luonut poliittista
ja taloudellista kasvavaa vakavaa epävakautta. Kreikka
ja sen jälkeen Irlanti ja Portugali ajautuivat vakavaan
velkakriisiin, ja tämä pakotti euromaat ryhtymään
poikkeuksellisiin toimiin markkinoiden rauhoittamiseksi. EVM:n on
tarkoitus aloittaa toimintansa 1.7.2012 ja korvata nykyiset väliaikaiset
välineet ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi.
Perustuslakivaliokunnan käsittelystä puheenjohtaja
Koskinen kertoo, että asia voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Valtiovarainvaliokunnan mielestä Suomi on onnistunut
neuvottelutavoitteiden saavuttamisessa ja EVM:n toimintaperiaatteet
vastaavat myös niitä tavoitteita, jotka EVM:n
hyväksymiselle hallitusohjelmassa asetettiin, joista aikaisemmin jo
totesin täällä. Suomi on kiirehtinyt
mekanismin käyttöönottoa, ja euromaiden
tekemän päätöksen mukaisesti
EVM:n on tarkoitus aloittaa toimintansa siis heinäkuun
alusta, josta lähtien mekanismi on euroalueen ensisijainen
kriisinhallintaväline. Tarkoituksena ei ole lisätä yhteisvastuuta
euroalueen jäsenvaltioiden kesken, vaan sen avulla luodaan
pelisäännöt taloudellisten kriisien hallitsemiseksi
siten, että yksittäinen jäsenvaltio vastaa
itse omista veloistaan ja sitoumuksistaan.
Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä.
Asiantuntijakuulemisessa ja keskustelussa on tullut esille kuitenkin
myös kriittisiä painotuksia, jotka liittyvät
muun muassa pank-kien pääomitukseen sekä EVM:n
rajallisiin mahdollisuuksiin osallistua suurten euromaiden kriisien
ratkaisemiseen nyt jo esille nousseiden Espanjan ja Italian tyyppisten
maiden osalta.
EVM on ERVV:hen verrattuna monella ratkaisevalla tavalla kuitenkin
parempi väline. Se toimii ensinnäkin oman pääomansa
varassa ja jäsenvaltioidensa takaamana. Siihen sisältyy
myös selkeä yksityisen sektorin vastuu. Yksittäiset
velkojat eivät siten voi myöskään
estää velkajärjestelyn käynnistämistä eivätkä jäädä sen
ulkopuolelle.
Selvä parannus on niin ikään se,
että EVM:ssä ei ole ERVV:n tapaan väistyvien
takaajien ongelmaa eikä varainhankinnan korko- ja takausvastuisiin
liittyvää epävarmuutta. Merkittävä lähtökohta
sopimuksessa on IMF:n osallistuminen kriisinhallintaan, ja tämä on
tärkeää tietysti vakaustuen antamisessa
niin rahoituksen kuin teknisen osaamisenkin puolella.
Edelleen: EVM:n etuoikeusaseman vuoksi on entistä tärkeämpää analysoida
huolellisesti tu-kea pyytäneiden jäsenmaiden velkakestävyyttä. EVM:llä on
käytettävissään laaja keinovalikoima
vakaustuen antamiseen. Valtiovarainvaliokunta korostaa, että rahoituslaitosten
pääomittamisesta on ensisijainen vastuu omistajilla
ja sen jälkeen kyseisellä valtiolla. Vasta tämän
jälkeen voidaan turvautua EVM:n tukeen. Tässä suhteessa
pankkien siivoaminen ja nurkkien putsaaminen on varmasti myöskin
aiheellinen toimenpide. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että vaikka EVM:n
kapasiteetti on mittava, se riittää kuitenkin
vain rajallisten ongelmien ratkaisemiseen, ja tässä suhteessa
viittasin jo tässä suurten euromaiden laajojen
talousongelmien hoitokykyyn.
Suomen maksuosuus peruspääomasta on 12,5818
miljardia euroa. Suomi on sitoutunut maksamaan tämän
toiseen lisätalousarvioon sisältyvän
pääoman, 1,44 miljardia. Valtiovarainvaliokunta
katsoo, että hallituksen on kuitenkin syytä arvioida
huolellisesti, kuinka suuriin sitoumuksiin enimmillään
voidaan suostua vaarantamatta Suomen luottoluokitusta ja valtion
mahdollisuuksia huolehtia velvoitteistaan ja vastuistaan. Kyseessä on
käytännössä se, että tarvitaan myös
perälautaa, ja on myöskin arvioitava se ehdoton
raja, jotta kansallisen pelastusrenkaan varmistamisesta voidaan
myöskin huolehtia.
Päätöksenteon ja hätätilamenettelyn
osalta kaikki rahoitustukea koskevat päätökset
tehdään yksimielisesti hallintoneuvostossa, jossa
kaikki euromaat ovat edustettuina. Näin Suomi voi tarvittaessa
käyttää veto-oikeuttaan päätöksenteossa.
Eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien osalta eduskunnan budjettivallan
turvaamiseksi on huolehdittava perustuslain 96 ja 97 §:n
mukaisella tavalla eduskunnan riittävistä tiedonsaanti-
ja vaikutusmahdollisuuksista.
Edelleen: EVM:n käyttöönotto suunnitellussa aikataulussa
on siis tärkeää Espanjan tilanteen pahenemisen
ja pankkien pääomituspyynnön vuoksi.
Suomen kokonaisedun kannalta EVM on parempi rahoitusmekanismi kuin
tämä väliaikainen, aikaisemmin esille
tuotu muoto.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että euromaiden tukemista koskevassa päätöksenteossa — korostan
jälleen — kiinnitetään huomiota Suomen
valtiontalouden rajallisiin mahdollisuuksiin tukea muita maita sekä huolehditaan Suomen
työllisyydestä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta
tässä kokonaisuudessaan erittäin arvaamattomassa
ympäristössä, jonka taloudelliset ja
poliittiset vaikutukset ovat monelta osin vahvassa ajelehtivassakin
tilassa.
Valtiovarainvaliokunta esittää, että eduskunta hyväksyy
Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen, ja edelleen,
että eduskunta hyväksyy annettavaksi selityksen, jonka
mukaan sopimuksen 35 artiklan määräys hallintoneuvoston
puheenjohtajan, jäsenen ja varajäsenen oikeudellisesta
koskemattomuudesta ei rajoita Suomea hallintoneuvostossa edustavan ministerin
Suomen perustuslain mukaista ministerivastuuta ja että lakiehdotus
hyväksytään muuttamattomana.
Tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön liittyy
kaksi eriävää mielipidettä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Seuraavaksi asiaa perustuslailliselta kannalta valaisee perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Johannes Koskinen.
Johannes Koskinen /sd:
Herra puhemies! Perustuslakivaliokuntahan on tämän
sopimuksen valmisteluvaiheessa pariinkin otteeseen ottanut kantaa
käsittelyjärjestykseen: siihen, miten isoja summia,
miten isoja vastuita eduskunta voi ottaa Suomen puolesta tavallisessa
säätämisjärjestyksessä,
ja toisaalta, minkä kaltaisia suvereniteetin, täysivaltaisuuden,
rajoituksia voidaan hyväksyä tavallisessa järjestyksessä,
mitkä taas vaatisivat vaikeutetun säätämisjärjestyksen.
Muistutan siitä, että talvellahan otettiin
kantaa silloiseen neuvotteluesitykseen, että olisi laajasti
voitu siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon
EVM:ssä, ja silloin perustuslakivaliokunta totesi, että se
malli olisi vaatinut määräenemmistöpäätöksentekoa,
ja tämän takia hallitus oli osaltaan velvoitettu
ajamaan aktiivisesti sitten muutoksia siihen silloiseen neuvotteluesitykseen.
Siinähän onnistuttiin, että tuo hätätilamenettely
saatiin rajattua niin kapeaksi 85 prosentin määräenemmistöpäätöksenteolla,
ja kun silläkään määräenemmistöllä ei
voida lisätä valtion kokonais-vastuita tuossa
EVM-järjestelyssä, niin tämän muutoksen
jälkeen hallituksen esitys on ollut helpompi käsitellä perustuslakivaliokunnassa.
Totean nyt ihan lyhyesti nuo peruskannat. Ensinnäkin
taloudellisista vastuista: Valiokunta on arvioinut vakausmekanismia
ja Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevissa
lausunnoissaan Suomen taloudellisia vastuita valtiosäännön
kannalta. Valiokunnan mukaan Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseen
liittyviä Suomen taloudellisia vastuita tulee valtiosääntöoikeudellisessa
arvioinnissa tarkastella kokonaisuutena niistä aiheutuvan
eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi.
Tähän liittyy myös kysymys siitä,
voidaanko vastuilla vaarantaa Suomen valtion mahdollisuudet vastata
niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain
mukaan on. Korostan, että siinä on kysymys perustuslain
mukaisista velvoitteista kai kokonaisuudessaan, ei vain näistä perinteisistä turvallisuuteen
ja valtion ytimeen liittyvistä tehtävistä,
vaan esimerkiksi koko perusoikeusjärjestelmän
ylläpitämisen lainsäädännön
mukaiset velvoitteet tulee pystyä turvaamaan.
Valiokunnan mukaan Suomen taloudellisia vastuita koskevassa
kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon jo olevat Suomen takausvastuut
tälle väliaikaiselle rahoitusvakausvälineelle ja
sitä edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen
osuus EVM:n kapasiteetista, samoin kuin kysymys siitä, miten
väliaikaisen ERVV:n ja pysyvämmän EVM:n
kapasiteetit yhteensovitetaan. Arviointiin vaikuttavat myös vastuihin
liittyvät riskit ja niiden mahdolliset muutokset sekä Suomen
IMF-maksuosuudet ja Euroopan keskuspankin tekemiin vakauttamistoimiin
liittyvät riskit.
Näitä riskejä on asianmukaisesti
tässä hallituksen esityksessä esitelty
eduskunnan talvella edellyttämällä tavalla.
Valiokunta on tämän arvion perusteella pitänyt
Suomen osuutta peruspääomasta määrältään
huomattavan suurena suhteessa esimerkiksi valtion vuotuiseen talousarvioon.
Käsittelyjärjestyksen kannalta absoluuttisen summan
lisäksi riskin toteutumisen todennäköisyys
on keskeistä. Taloudellisia vastuita on arvioitava myös
suhteessa kulloiseenkin julkisyhteisöjen kokonaisvelan
määrään ja siihen, voiko julkinen
valta vastata perustuslain mukaisista velvoitteistaan, jos riskit
toteutuvat pahimman vaihtoehdon mukaisina. No, tästä julkisesta
keskustelusta on syytä huomauttaa, että tänään
esimerkiksi iltapäivälehdissä kerrottiin,
että olisi ikään kuin 17 miljardin vastuut
tulossa maksettaviksi. Se on äärimmäisen
epätodennäköistä, että tällaiseen
näillä järjestelyillä voitaisiin
mennä. Pikemminkin puhutaan pahimmoillaan muutaman miljardin
euron maksurasituksista. Mutta nämä mallit, millä vastuisiin
mennään, ovat toki ratkaisevia sen kannalta, minkälaiseksi
se riski voi pahimmissa tilanteissa osoittautua.
Tähän kokonaisarviointiin vaikuttaa myös
se, miten eduskunta pystyy vaikuttamaan asioihin ja pitämään
huolta omasta budjettivallastaan EVM:ssä tai näissä muissa
takausjärjestelyissä tehtävissä päätöksissä.
Hallituksen esityksessä taloudellisista vastuista ja riskeistä esitetyn
kokonaisarvion perusteella valiokunta katsoo, ettei EVM-sopimuksesta
johtuva eduskunnan budjettivallan rajoitus ole niin merkittävä,
että se johtaisi vaikeutettuun säätämisjärjestykseen.
Edelleen sopimuksen määräykset päätöksentekomenettelyä koskevilta
osin eivät ole ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden
ja eduskunnan budjettivallan kannalta ottaen huomioon juuri ne muutokset,
joita tuon talven lausunnon jälkeen saatiin sopimusjärjestelyyn.
Myöskään toimivallan siirtoa koskevat
kohdat eivät johda tähän vaikeutettuun
säätämisjärjestykseen.
Mutta se on todettava, että rajoilla ollaan. Jos tämmöinen
vastaava vastuiden summa olisi esimerkiksi sillä mekanismilla
tehty kuin tämä ensimmäinen Kreikan paketti,
että Suomi antaisi suorana lainana tämmöisessä kriisitilassa
olevalle valtiolle yli 12 miljardia euroa, niin silloin voitaisiin
hyvinkin sanoa, että liikutaan jo sillä punaisella
puolella, että olisi saattanut hyvinkin päätyä toisenlaiseen
arvioon myös perustuslain kannalta tämä päätöksentekomenettely.
On tärkeää ottaa tosiaan huomioon se,
minkälaisella mekanismilla ollaan mukana, miten päätösvalta jakautuu
tässä järjestelmässä,
minkälaiset ne riskit vastuiden toteutumiseen ovat, ja
sen perusteella tehdään tietysti tätä säätämisjärjestysarviota,
mutta sen perusteella myöskin tehdään
sitten koko eduskunnassa tämä poliittinen päätös
siitä, mennäänkö mukaan, pystytäänkö sillä välttämään
isompia taloudellisia riskejä kuitenkin. Tälle
päätöksenteolle eri valiokuntien kokoama asiantuntija-aineisto
tuo hyvää pohjaa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten ryhdytään käymään
keskustelua.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Voin pääasiassa yhtyä siihen
hyvinkin ansiokkaaseen analyysiin, mitä perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Koskinen edellä teki tähän
EVM:ään liittyen tai niistä perustuslakiin
liittyvistä näkökohdista, jotka liittyvät
tähän Euroopan pysyvään vakausmekanismiin
ja tähän lakiin, jota hallitus esittää.
Haluankin tässä alussa heti todeta, että keskustan
kanta on lähtökohtaisesti ollut se, että EVM
on rakenteeltaan ja mekanismiltaan parempi kuin tämä väliaikainen
mekanismi. Olemme kuitenkin vastustaneet sitä tapaa, jolla nämä kaksi
mekanismia on lähdetty yhdistämään.
Alkuperäinen suunnitelmahan oli silloin 2011, muistaakseni
joulukuussa, kun sovittiin päämiesten kesken tästä pysyvästä mekanismista
ja sen käyttöön ottamisesta, että maksimikantokyky
tulee olemaan se 500 miljardia euroa, mutta sittemmin tämän
kevään aikana tämä yhteensovittaminen
on johtanut siihen, että maksimikapasiteetti nostettiin
700 miljardiin euroon, ja sitä kautta Suomenkin teoreettiset
vastuut nousivat yli 20 miljardiin.
Haluan kuitenkin ottaa esille tässä lähinnä perustuslakinäkökulmia,
jotka mielestäni ansaitsevat erityistä huomiota,
ja ne liittyvät eduskunnan budjettivaltaan. Kuten edellä totesin,
olen ollut käsittelemässä tätä perustuslakivaliokunnan
lausuntoa ja olen siihen yhtynyt, enkä näe sinänsä, että tämä laki
vaatisi mitään erityistä säätämisjärjestystä.
Tämä voidaan yksinkertaisella enemmistöllä hyväksyä täällä.
Tämä ei sillä tavalla rajoita, ottaen
huomioon meidän perustuslain systematiikan, eduskunnan
budjettivaltaa, että tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistöä.
Mutta silti tähän liittyy ongelmia, ja ne
liittyvät siihen, mistä edustaja Rajamäki
edellä tässä puhui, nimittäin
EVM:n hallintoneuvostossa tapahtuvaan päätöksentekoon,
kun lähdetään korottamaan vaadittaessa
maksettavaa pääomaa aina sinne sopimuksessa mainittuun
kattoon, joka Suomen osalta on noin 12,5 miljardia euroa. Silloinhan
vaaditaan kyllä sitä yksimielisyyttä,
mutta Suomen edustajana valtiovarainministeri voi sitoutua Suomen
puolesta kansainvälisoikeudellisesti siihen summaan ilman,
että eduskunta, tämä suuri sali täällä,
budjettikäsittelyssä on tätä summaa
varannut. Tämä käytäntö tietenkin
on olemassa monissa muissakin kansainvälisissä sopimuksissa,
mutta on tässä se summa niin merkittävä,
että pidän tätä tosiasiassa
erittäin ongelmallisena, ja tosiasiassa tämä — kuten
tässä perustuslakivaliokunnan lausunnossakin todetaan,
että valiokunta kiinnittää huomiota siihen — EVM:n
hallintoneuvoston päätösten oikeudellinen
velvoittavuus heikentää eduskunnan tosiasiallista
vaikutusmahdollisuutta.
Eli jos valtiovarainministeri on sitoutunut hallintoneuvostossa,
että Suomi on valmis maksamaan vaadittaessa maksettavaa
pääomaa, niin olemme silloin sitoutuneet jo kansainvälisoikeudellisesti
tähän maksuun. Eduskunta ei tosiasiassa voi enää jälkikäteen
budjettikäsittelyssäkään mitään
tälle sitoumukselle. Syntyy ristiriita, jos lähtisimme
tekemään budjettipäätöksen,
että emme maksa tätä summaa. Kansainvälisoikeudellisesti
se velvoittaisi meitä kuitenkin tähän maksuun,
ja tämä on minusta ongelma, koska emme pääse
muuten kuin suuren valiokunnan kautta vaikuttamaan siihen, mikä on
tosiasiallinen vastuumme. Siksi tässä — kun
arvioidaan sitä perustuslainmukaisuutta ja sitä,
jos nämä riskit realisoituisivat kokonaisuudessaan,
kykenisikö enää Suomen valtio perustuslain
mukaisista velvoitteista suoriutumaan — minusta tätä arviointia
tulee tehdä siitä summasta, jonka tämä sopimus
maksimissaan mahdollistaa, eli 12,5 miljardin euron summan näkökulmasta,
ei siitä nyt maksettavasta 1,44 miljardin euron summasta.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Eurooppa on kriisissä, talouskriisissä,
monen maan osalta. Euro on siihen merkittävä syy.
Tukipaketteja on jaeltu ympäri Eurooppaa. Ne eivät
ole auttaneet tilanteeseen eivätkä auta. Maa toisensa
perään odottaa vuoroaan, ja jopa tämän
istunnon aikana on niistä ensimmäinen ilmoittautunut
jonoon. Ainoa keino hidastaa tätä talouskriisiä on liittovaltio.
Sitä hallitus nyt ajaa. Tämä rahojen jatkuva
syytäminen pois maamme rajojen sisäpuolelta ei
tule auttamaan tilanteeseen, eikä tämä liittovaltiokaan
ole mikään varma lääke tähän.
Se ehkä vain hidastaa.
Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on se, että nykymallinen
EU ja euro hajoaa. Niinpä on esitettävä kaksi
kysymystä: Kumman haluamme, liittovaltion vai itsenäisyyden?
Entä kumpi tilanne on parempi, pitää rahat
itsellä vai raijata ne etelään erilaisten
vakausmekanismien hoiviin?
Mielenkiintoista tässä EVM-kuviossa on vielä se
tosiaan, että tähän ei saada niitä kuuluisia vakuuksia,
eli takki kääntyy taas kerran.
EVM:n rakenteeseen kuuluu monia semmoisia yksityiskohtia, mitkä ovat
erittäin merkittäviä, mutta niistä ei
ole puhuttu, kenties siksi, että niistä ei ole
haluttu puhua. EVM-mekanismissa ei ole minkäännäköistä reittiä,
miten siitä voisi erota. Se ei ole siis mahdollista, käytännössä. EVM:n
päätöksistä ei ole myöskään
mahdollisuutta valittaa mihinkään, olkoon se päätös
sitten kuinka epäoikeudenmukainen tai väärä tahansa.
Valitusoikeutta ei ole. EVM voi vaatia rahaa Suomelta, ja vaikka
täällä salissa käsittelyssä sanoisimme
sille "ei", niin se ei auta, EVM-vastuumme ovat 12,58 miljardiin
euroon asti. Siihen asti EVM voi lypsää meidät
kuiviin. (Johannes Koskinen: Yksimielisellä päätöksellä!) — Jos
edustaja ei aivan vielä poistuisi, puhun perustuslaillisesta
näkökannasta hetken päästä.
Tämä on siis aivan selkeä askel kohti
liittovaltiota, taloudellista liittovaltiota. Me tulemme esittämään
toisessa käsittelyssä tämän
EVM:n hylkäystä, ja toivonkin teidän
kaikkien tutustuvan siihen vastalauseeseen, mikä on numeroitu kakkosnumerolla.
Suomen eduskunnan on ajettava Suomen, ei EU:n, etua. Nyt tarvitaan
niitä kuuluisia vastuunkantokykyisiä kansanedustajia.
Tätä asiaa on käsitelty myös
perustuslakivaliokunnassa ja siellä on myös jätetty
eriävä mielipide. Eriävä mielipide
on luettavissa esityksestä. Se alkaa näin: "EVM-sopimuksen
hyväksyminen tulisi mitä ilmeisimmin johtamaan
Suomen vastuisiin, jotka vaarantaisivat Suomen valtion mahdollisuudet
vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen
perustuslain mukaan on." Eli tuohon 12,58 miljardiin euroon asti.
Se on huikea summa.
Tämä on päivätty 7. päivä kesäkuuta
ja siinä todetaan, että tilanteet ovat viime aikoina
muuttuneet erittäin nopeasti. Siinä puhutaan mahdollisesti
Espanjasta, mahdollisesti Italiasta, ja on todettava, että tämän
allekirjoittamisen jälkeen on kaksi maata, kaksi maata,
jo tullut jonoon mukaan. On siis syytä kysyä:
pitäisikö tätä asiaa tässä uudessa
tilanteessa, uudessa valossa käsitellä uudelleen
perustuslainmukaisuuden perusteella, pitääkö tästä tehdä päätös
tämän kahden kolmasosan vaatimalla määrällä,
mitä eriävässä mielipiteessä lukee?
Tilanteet ovat muuttuneet. Onko tämä edes perustuslain
mukaista? Nyt tarvitaan niitä kansanedustajia, jotka pystyvät
kantamaan vastuuta ja ajavat Suomen, ei EU:n, etua.
Ville Vähämäki /ps:
Kunnioitettu puhemies! Muutama sananen tästä EVM:stä,
pysyvästä tukimekanismista.
Valiokunnassa saamiemme asiantuntijalausuntojen mukaan EVM:n
päätöksentekomenettely on liian kankea,
jotta sillä voitaisiin hoitaa näitä nopeita
taloustilanteita. Jos jokin pankki tai valtio ajautuu tai on ajautumassa
maksukyvyttömään tilanteeseen, niin silloin
tämä EVM:n päätöksentekomenettely
on liian hidasta ja kankeaa. Lisäksi EVM:llä on
liian pieni kapasiteetti, jos ja kun Espanja pyytää lainaa,
jättimäisiä pankkitakuita ja pankkitukia.
Näin ollen joudutaan joka tapauksessa menemään
EKP:n apuun, ja mielestäni tätä EVM:ää ei
kannattaisi ottaa ollenkaan käyttöön.
Sen kautta ei kannattaisi antaa mitään tukia.
Meidän vastalauseemme lähtee siitä olettamuksesta
ja siitä ajatuksesta, että EU on hyvin kaukana
optimaalisesta valuutta-alueesta, ja näinhän se
onkin. EU on satunnainen joukko maita, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan mutta
monien seikkojen takia ovat hyvin kaukana toisistaan, eli ei ole
kunnolla vapaata liikkuvuutta pääomien tai työntekijöitten
kesken, ja huomattavia muitakin asioita on.
EVM:n ongelma on siinä, että se voi myöntää pankeille
niin sanottua vakaustukea. Miksi tämä on ongelmallinen
asia? No, sen takia, että jäsenmaat eivät
voi valvoa toisen jäsenmaan pankkeja. Onhan se epämiellyttävä tilanne,
että joudutaan tukemaan sellaista pankkia, jota ei pystytä valvomaan.
Se, että Suomen kansalaiset joutuvat maksamaan Espanjan
pankkien pankkitukia, ei ole minun mielestäni oikein. Emmehän
me ole mitään hyötyneetkään
niistä lainoista ja investoinneista, joita on voitu tehdä.
EVM:ssä on lisäksi budjettivaikutus, jota
väliaikaisessa mekanismissa ei ollut. EVM:lle annettavat
pääomat todellakin siis annetaan eikä niitä saada
koskaan takaisin. Ne otetaan budjetista, ja tällä hetkellä tilanne
on se, että ne otetaan velaksi. Tänä päivänä englantilaisissa
talouslehdissä olleissa asiantuntijalausunnoissa esitetään
Fixit-mallia, Finland exit, jolloin Suomen kaltaiset vahvat pienet
maat lähtevät ensimmäisinä EU:sta.
Uskoisin näin, että tämä jopa
tulee tapahtumaan.
EVM:n yksi ongelma on vielä tämä etuoikeutettu
asema velkojana. Minkä takia tämä on
ongelmallinen? Maa, joka on saanut EVM:ltä lainaa, ei saa
sitä enää niin helposti mistään
muualta, koska EVM on ensimmäisenä velkojana ottamassa
omansa sitten pois.
Lopuksi tähän tämmöinen
pieni kevennys, kun on pohdittu, pitäisikö nämä letkut
katkaista: Jos otetaan tuommoinen 19 milliä paksu letku
ja laitetaan siihen 10 sentin kolikoilta, niitä menee siihen
biljoona kappaletta — siis tämä Espanjan pankkituki
on biljoona 10 sentin kolikkoa — ja se ulottuu Helsingistä tuonne
puoleenväliin matkalla kohti kuuta. Näin pitkä on
se letku, mikä pitäisi katkaista.
Ei minulla muuta.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Euroopan vakausmekanismi on tullut jäädäkseen.
Jo nyt on havaittu muutamien EU-maiden holtittoman taloudenpidon
seuraukset. Yksi mokaa, toiset kärsivät. Yhden
etuna toisiin nähden on toki hetken tuhlaushuuman tuottama
hyvinvointipyrähdys. Oikeudenmukaistako? Ei.
Olen huolissani pysyvän vakausmekanismin vaikutuksesta
moraalin osalta joidenkin euromaiden tai pikemminkin niiden pankkien
ja sijoittajien toimintaan tulevaisuudessa. Nykyisellä menettelyllä annetaan
ymmärtää, että sotkea saa ja
EU siivoaa, maksoi mitä maksoi. Kyllähän sijoittajien
kyseenalaiset kohteet muuttuvat kannattaviksi, kun laskee mukaan
yhtälöön konkurssilta pelastavan EVM:n
vaikutuksen. Vapaamatkustamista on aina ollut ja tulee olemaan.
Tätä ei Suomen hallitus voi estää.
Mutta siihen, kustannetaanko tällaista porvaripeliä suomalaisten
veronmaksajien rahoilla, hallitus voi vaikuttaa. Sen pitää vain
haluta ja uskaltaa.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaan rahoituslaitosten
pääomittamisesta vastaavat ensisijaisesti omistajat
ja sen jälkeen kyseinen valtio. Vasta tämän
jälkeen voitaisiin kääntyä EVM:n
puoleen. Jos pankit ovat vaikeuksissa, on usein valtiokin, jolloin
se ei kykene pankkejaan pelastamaan. Käytännössä EVM
on suunniteltu rahoituslaitosten pääomittamiseen.
Haluan tuoda valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä esille
vielä toisen mielenkiintoisen seikan: "Valiokunta toteaa,
että vaikka EVM:n kapasiteetti on mittava, se riittää kuitenkin
vain rajallisten ongelmien ratkaisemiseen. EVM:n kapasiteettiä ei
toisaalta ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan
kasvattaa niin suureksi, että se voisi toimia tukiautomaattina
suurten euromaiden laajoissa talousongelmissa." Vaahtosammuttimen
olemassaolo on hieno asia, kun roskakori roihahtaa tuleen, mutta
se on täysin voimaton ison liekkimeren edessä.
Tällä hetkellä euromaiden hiillos on
niin kuuma, ettei sen roihahtaessa ilmiliekkeihin EVM tarjoa enää ratkaisua.
Hallituksen jatkuva kevytkenkäisyys kriisimaiden tukipakettien
osalta on ollut jotain aivan uskomatonta. Tässä salissa
hallitus on vakuutellut joka kerta Suomen takausvastuiden nostamisen
jälkeen, että nyt saa riittää ja
kuinka ikävää mutta välttämätöntä on
toimia niin ja näin. Tällä logiikalla
Euroopan vakausmekanismin kokoa tullaan paisuttamaan Suomenkin hallituksen
toimesta niin kauas, kunnes A:t ovat luottoluokituksessamme vain
muisto.
On selvästi nähtävissä,
että hallitus on jäänyt koukkuun aikanaan
valitsemaansa toimintatapaan. Nyt on uudelleenharkinnan paikka.
Hyvä pelaaja osaa luovuttaa oikeassa paikassa tarpeen vaatiessa.
Vähemmän hävitty on voitettu. Olisi mielenkiintoista
tietää, jos hallitus saisi tehdä nykyisen
tiedon varassa uuden päätöksen tukipakettitalkoisiin
osallistumisesta, mikä olisi sen valinta. Olisiko parempi
jo herätä ja vaihtaa suuntaa, ennen kuin on liian
myöhäistä? (Ari Jalonen: Ja mitä tekisi
kepu?)
Tosiaan oppositio ja hallitus ovat hyvin etäällä toisistaan
tässä takuuasiassa. Ihmettelenkin, mikä tämän
on aikaiseksi saanut, ja olen tullut siihen tulokseen, että jo
aikaisempi hallitus ja tämä nykyinen ja heidän
ministerinsä ovat luvanneet jotakin ja perääntyä ei
todennäköisesti heidän mielestään
voi, vaikka se olisi tässä kohtaa se oikea ratkaisu.
Asian toisessa käsittelyssä perussuomalaiset tulevat
esittämään EVM:n, Euroopan vakausmekanismin,
hylkäämistä.
Lauri Heikkilä /ps:
Herra puhemies! Kärjistyykö euromaiden kriisi
nopeammin kuin EU-maiden hallitukset kykenevät luomaan
uusia Euroopan vakausmekanismeja? Edustaja Lohi kuvasi puheenvuorossaan
hyvin tähän lakiesitykseen sisältyviä vaaroja.
Eduskunnan päätösvallan kannalta tämä laki
on kuin Troijan hevonen. Jos eduskunta hyväksyy tämän
hevosen, päätösvalta siirtyy ministerille.
Sopimuksen tavoitteena on turvata koko euroalueen vakautta perustamalla
kansainvälinen rahoituslaitos, jonka jäseniä ovat
kaikki euroalueeseen kuuluvat maat. Herääkin kysymys,
putoavatko vararikon tekevät maat pois välineestä.
Jo noin neljä vuotta jatkunut talous- ja velkakriisi
sai alkunsa USA:sta, jossa matala korkotaso ja huono sääntely
kiihdyttivät asuntokauppaa ja nostivat asuntojen arvoa.
Asuntojen hintojen käännyttyä laskuun
ongelmat levisivät nopeasti pankkisektoreille, ja investointipankki
Lehman Brothersin konkurssi oli seurauksena. Eurovaltioista ensin
Kreikka, sen jälkeen Irlanti ja Portugali ajautuivat vakavaan
velkakriisiin, joka pakotti euromaat ryhtymään
poikkeuksellisiin toimenpiteisiin: Kreikalle myönnetty
kahdenvälinen laina, Euroopan rahoitusvakausmekanismi ERVM ja
Euroopan rahoitusvakausväline ERVV. Myös kansainvälinen
valuuttarahasto IMF on alusta asti ollut osallisena euroalueen velkakriisin
rahoittamisessa.
Euroopan vakausmekanismi, jota nyt tehdään,
on pysyvä kriisinhallintaväline, jonka tehtävä on
turvata koko euroalueen vakautta antamalla tukea euromaille markkinoilta
hankituilla varoilla. Tätä kriisin kehitystä kuvaa
se, että jo kesken vakausmekanismin suunnittelun summaa
on jouduttu kasvattamaan. Tämän EVM:n tärkeimmät
lähtökohdat määriteltiin jo
marraskuussa 2010 pidetyssä euroryhmän kokouksessa.
Sen lainankantokykyyn ja pääomarakenteeseen liittyvistä linjauksista
päätettiin maaliskuussa 2011, minkä jälkeen
keinovalikoimaa on laajennettu ja ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettua rahoituskapasiteettia
väliaikaisesti korotettu. EVM:n on tarkoitus aloittaa toimintansa
heinäkuun alussa ja korvata nykyiset välineet
eli Euroopan rahoitusvakausväline ja Euroopan ra- hoituksenvakautusmekanismi.
Valitettavasti nyt näyttää siltä,
että kriisi paisuu niin nopeasti, että tämä mekanismi
ei enää riitä silloin, kun tämä laki
ja väline on valmis. Kysyisinkin: uskooko hallitus tähän?
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan
vakausmekanismin EVM:n perustamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä laiksi
on askel kohti liittovaltiota, päätösvallan
siirtämistä yhä enemmässä määrin
Brysseliin.
Perussuomalaiset eivät voi ymmärtää,
miksi Suomen pitää olla se kiltti mallioppilas
ja ottaa kaikki esitetyt asiat yhtenä totuutena ja sitä kautta
lisätä Suomen vastuuta kriisien hoidossa.
Tämän esityksen taloudelliset vaikutukset suoraan
suomalaiselle veronmaksajalle tulevat olemaan niinkin huikea summa
kuin 12 580 miljoonaa euroa eli 12,58 miljardia. Se on
huikea summa vastata hulttiomaitten rahankäytöstä ja pääomittaa
sitä kautta pankkeja ja valtioita, joilla ei ole varaa
hoitaa omia sotkujaan.
Perussuomalaiset toteavat valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyvin
selkeästi, miksi perussuomalaiset eivät voi tätä lakiesitystä hyväksyä, ja
luen kappaleen siitä: "Nykyisillä kriisimailla on
julkisen sektorin velkaa noin 3 300 miljardia euroa, joten
EVM:n resurssit eivät riitä niiden pelastamiseen.
Markkinat voidaan vakauttaa, vain jos vakautusoperaation takana
on uskottava toimija, jollainen EVM ei ole."
Näin ollen perussuomalaiset tulevat varmasti seuraavan
käsittelyn yhteydessä esittämään
tämän lakiesityksen hylkäämistä.
James Hirvisaari /ps:
Arvoisa puhemies! Suomi on nyt sitoutumassa Euroopan pysyvään vakausmekanismiin,
jonka perustamista on kiirehditty ja jonka konkreettiset perustamistoimenpiteet
ovat takuulla olleet jo kauan käynnissä. Syytesuojattu
toimitusjohtaja lienee jo valittu, hallintoneuvoston tai johtokunnan
jäsenet tiedossa ja anonyymissä osoitteessa sijaitsevat
toimitilat sisustettu. Siellä uutuuttaan kiiltävien
lattialaattojen ja kromin keskellä istunee jo joukko työntekijöitä odottamassa
poliittista mandaattia toiminnan aloittamiselle. Tämä siitäkin
huolimatta, että jäsenvaltioissa jäsenyyden
demokraattinen käsittely ja hyväksyminen ovat
pahasti kesken. Esimerkiksi Virossa on keskusteltu siitä,
onko Euroopan vakausmekanismi perustuslain vastainen, ja samaa keskustelua
on käyty ympäri Eurooppaa.
EVM tarkoittaa sitä, että hallitus sitoo Suomen
kansan minimissään liki 12,6 miljardin euron pääomalla
rahoittamaan laitosta, joka on vapautettu kaikesta vastuusta ikuisiksi
ajoiksi. Mitään todellista mahdollisuutta vaikuttaa
siihen, mihin EVM varoja käyttää, ei
suomalaisilla ole. Tilanteessa, jossa euron tulevaisuuden voi nähdä olevan
vaakalaudalla, olemme luovuttamassa vaikutusvaltamme pois, emme
sitä vahvistamassa emmekä edes säilyttämässä.
EVM:ssä Suomen mielipiteellä ei ole mitään
merkitystä, sillä päätöksiä tehdään
siellä helposti määräenemmistön
turvin ja pieni Suomi nauretaan nurin. Kyse ei ole enää edes
mistään takausvastuista eikä potentiaalisesta
suomalaisten maksettavaksi jäävästä osuudesta
vaan ihan oikeasta rahasta. Jo nyt heinäkuussa Suomen täytyy
siirtää EVM:lle 1,44 miljardia euroa riihikuivaa.
Mistähän tuo summa on nyt saatu yhtäkkiä näinkin
näppärästi irrotettua? No, lainallapa
tietenkin.
Arvoisa puhemies! Nyt arvotaan, mitä kautta lähdetään
tukemaan Espanjaa arviolta 100 miljardilla eurolla. On esitetty,
että tuo tukeminen tapahtuisi nimenomaan EVM:n kautta.
EVM:n perustamisvaiheen pääoma on kokonaisuutena 80
miljardia euroa sen jälkeen, kun muutkin jäsenmaat
ovat osuutensa maksaneet. En tiedä, kuinka asiaa on laskeskeltu,
mutta itse jotenkin koen, että 80 miljardista eurosta on
aika vaikea irrottaa Espanjalle 100:aa miljardia euroa. Espanjan
tukeminen EVM:n kautta voikin siis tarkoittaa sitä, että myös
loppuosa EVM:n osakepääomasta tulee maksuun. Vain
silloin EVM:llä on mahdollisuus tukea Espanjaa ja lisäksi
muita tuettavia valtioita. Näin ollen Suomi joutuisi maksamaan
EVM:lle summan, joka on lähes neljännes Suomen
valtion vuosibudjetista. Eikä tuossa vielä kaikki:
Jos joku jäsenvaltio ei pysty omaa osuuttaan pääomasta
maksamaan, niin sen maksavat muut valtiot, myös Suomi.
Siis Suomen vastuu Euroopan vakausmekanismin pääomittamisesta
voi olla mitä tahansa 12,6 miljardista ylöspäin,
eikä siinä ole edes huomioitu sitä, minkälaisia
summia menee korkoihin, ja lainarahallahan Suomi edelleenkin tulee
pääomansa maksamaan.
Arvoisa puhemies! Kyproksen pankit ovat nyt vaikeuksissa, ja
saksalaislehti Die Zeitin mukaan asiantuntijat varoittavat, että selvitäkseen uhkaavasta
vararikosta Kreikka tarvitsee aivan pian kymmenien miljardien suuruisen
kolmannen tukipaketin.
Talousvaliokunnassa me perussuomalaiset teimme eriävän
mielipiteen ehdottaen EVM-lain hylkäämistä.
EVM suistaa Suomen perikatoon, eikä sitä missään
tapauksessa pidä eduskunnan hyväksyä.
Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Euroopan velkakriisin hoitaminen hallitusti
vaatii hyviä työkaluja. Euroopan väliaikaiseen
rahoitusvakausvälineeseen, ERVV:hen, verrattuna EVM on
Suomen kannalta selkeä askel parempaan suuntaan. Ennen
kaikkea Suomen vastuiden enimmäismäärän
täsmällinen rajaus, myönnettyjen lainojen
ensisijaisuus luototetun maan maksukyvyttömyystilanteessa
sekä väistyvien takaajien ongelman poistuminen
ovat parannuksia ERVV:hen verrattuna.
Kuten täällä on todettu, lainojen
ensisijaisuus maksukyvyttömyystilanteissa on kaksiteräinen miekka.
Toisaalta se alentaa tehokkaasti odotettavissa olevaa tappiota.
Kun suhteutetaan EVM:n riski menettää maksukyvyttömyystilanteessa
saataviaan IMF:n vastaavaan riskiin, saadaan EVM:n operaatioista
aiheutuvan tappion odotusarvoksi Suomen osalta noin 1—2
promillea myönnetyn luoton kokonaisarvosta.
Mutta kuten valtiovarainvaliokunta lausunnossaan toteaa, voi
EVM:n myöntämien luottojen ensisijaisuus olla
ongelma yksityisten rahoittajien näkökulmasta.
Yksityinen raha saattaa nähdä EVM:n kautta luototetun
tai jopa mahdollisesti luototettavan maan riskitason korkeammaksi,
ja tästä syystä EVM:n käyttö voi
aiheuttaa korkotason nousun muodossa ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Tästä syystä, kuten valtiovarainvaliokuntakin
toteaa, on äärimmäisen tärkeää harkita
lainan myöntämistä ja lainoitettavan maan
velkakestävyyttä tarkkaan, ja tämä velkakestävyys
on selvitettävä ehdottoman luotettavasti. Jos
tässä epäonnistutaan, on aiheutuva vahinko
ja siitä syntyvä eräänlainen
riippuvuus EVM-rahoituksesta vaikea korjata.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä lopuksi todeta,
ettei tämäkään sopimus ole aivan
niitä kaikkein helpoimmin tulkittavia. Esimerkkinä on
tärkeä kysymys siitä, voiko hallintoneuvosto
85 prosentin määräenemmistöllä vaatia
Suomea maksamaan tätä niin sanottua vaadittaessa
maksettavaa pääomaa. Vaikka itse sopimus on tältä osin
varsin vaikeaselkoinen, on onneksi hallituksen esityksen perusteluosa
tältä osin hyvin selvä. Eli vastaus on:
ei voi. Vaadittaessa maksettavan pääoman maksuvaatimus
edellyttää aina myös hätätilamenettelyä käytettäessä hallintoneuvoston
yksimielisyyttä.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Euroalueeseen kuuluvien valtioiden valtiovarainministerit
allekirjoittivat Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamista koskevan
sopimuksen Brysselissä 11. päivä heinäkuuta
2011. EVM on euroalueeseen kuuluvien valtioiden välinen
kansainvälinen rahoituslaitos, joka tulee sijaitsemaan
Luxemburgissa. Sen tehtävänä on antaa
rahoitustukea niille EVM-maille, joilla on tai joille uhkaa tulla
vakavia rahoitusongelmia.
Hallituksen esityksestä, jota tänään
käsittelemme, Euroopan vakausmekanismin perustamisesta
tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta, otan
suoran lainauksen: "Eurojärjestelmä on antanut
pankeille kahdessa erässä vakuudellista 3 vuoden
lainaa yhteensä yli 1 000 miljardia euroa." 1 000
miljardia euroa on melkoinen määrä. "Pidemmällä tähtäimellä se
ei kuitenkaan poista pankkien keskinäistä luottoriskien
arviointiin perustuvaa luottamuspulaa."
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä siis
todetaan, että tuo 1 000 miljardia euroa ei riitä poistamaan
pankkien keskinäistä luottamuspulaa. Suomen budjetti
on vain reippaat 50 miljardia euroa. ERVV:n ja EVM:n yhteenlasketun
rahoituskapasiteetin osuus nostettiin 700 miljardiin euroon. Kriisimaiden — Portugali,
Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja — julkinen velka on yli
3 000 miljardia euroa. Kysymys ei ole siitä, ettäkö odotettaisiin
näiden valtionvelkojen laukeavan yhtaikaa maksettavaksi,
vaan siitä, että markkinat epäilevät
valtioiden kykyä suoriutua veloistaan. On siis päivänselvää,
ettei EVM:n nykyinen koko riitä nykykriisin ratkaisuun. Asiantuntijoiden
mukaan EVM:n koon pitäisikin olla 1 000, jopa
2 000 miljardia euroa.
Otan jälleen suoran lainauksen tästä hallituksen
esityksestä. "Maaliskuun lopussa 2012 euroalueen valtionvarainministerit
päättivät nostaa ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettua
rahoituskapasiteettia väliaikaisesti 700 miljardiin euroon." Korostaisin
siis tätä sanaa "väliaikainen". Eli jos on
siis päätetty, että tuo 700 miljardia
euroa tulee olemaan vain väliaikainen päätös,
voimme siis odottaa, milloin pääomaa päätetään
jälleen korottaa. Hallitus tosin tulee painottamaan, että EVM:n
pääomaa korotetaan vain yksimielisellä päätöksellä,
mutta artiklassa 24 todetaan, että "EVM:llä on
vararahasto ja tarpeen mukaan muita rahastoja". Johtokunta vahvistaa
vararahaston lisäksi näiden muiden rahastojen
perustamisen.
Artiklan 6 mukaan puolestaan "johtokunta tekee päätöksensä pääsääntöisesti
määräenemmistöllä".
Määräenemmistöllä voitaneen
siis Suomikin sitouttaa osallistumaan uusiin ja taas uusiin rahastoihin.
Jos Suomen eduskunta EVM-sopimuksen todella hyväksyy, se
merkitsee sitä, että piikki Eurooppaan on nyt
sitten viimeistään auki.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan,
että "EVM:llä luodaan pelisäännöt
taloudellisten kriisien hallitsemiseksi siten, että yksittäinen
jäsenvaltio vastaa itse omista veloistaan ja sitoumuksistaan".
Erittäin hyvä idea, joka ei ole toiminut eurokriisissä tähänkään
saakka.
Sopimuksen 15 artikla käsitteleekin lainan antamista
EVM:n jäsenvaltiolle rahoituslaitosten pääomittamiseksi.
Siinä todetaan: "Rahoitustuen ehdollisuus määritellään
yksityiskohtaisesti yhteisymmärryspöytäkirjassa.
- - Tukea ei anneta suoraan rahoituslaitokselle, vaan se
annetaan asianomaisen valtion välityksellä." Sopiikin
nyt kysyä: Miksi komissio ajaa kuitenkin ajatusta, jossa
pankkeja pääomitettaisiin suoraan, ei valtion kautta?
Mihin jää silloin kansallisten valtioiden vastuu,
jos pankit pääomitetaan suoraan? Miksi komissio
ei halua vaatia vastuunkantoa tukea hakevilta mailta?
Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota
artiklassa 15 kohtaan, jossa todetaan, että "apua saavan
valtion rahoitussektorin tulee olla yleisesti ottaen kunnossa".
No, jos rahoitussektorin tulee olla kunnossa, miksi sitä sitten
olisi tarvetta pääomittaa? Odotettavissa on siis
EVM-sopimuksen muutoksia, ennen kuin tätä alkuperäistä sopimusta
on saatu edes synnytyssalista ulos.
Artiklassa 36 kerrotaan puolestaan, että virallisen
toimintansa osalta EVM, sen varat, tuotot, omaisuus on vapautettava
kaikista välittömistä veroista. Ihmetellä sopii
sitten, miksi täälläkin on tänään
vaadittu pankkiveroa — ei erityisen johdonmukaista.
Arvoisa puhemies! Normaalioloissa vaaditaan yksimielisyyttä tuen
antamisesta EVM:n kautta pulassa olevalle jäsenmaalle,
mutta on olemassa myös niin sanottu hätätilamenettely, jolloin
tukea voidaan antaa 85 prosentin määräenemmistöllä.
Hätätilamenettelyä saa käyttää tilanteessa,
jos koko euroalueen vakaus on uhattuna. Mutta kun koko mekanismin
tarkoitus on nimenomaan vakauttaa euroalue, kyseinen tilannehan
on päällä aina, kun EVM:ää käytetään.
Eli käytännössä ilman Suomen
suostumusta voimme joutua maksamaan koko nyt sovitun maksimisumman
eli reilut 12 miljardia euroa.
Hätätilan määrittämät
tilanteet tai instanssit eivät ole tiedossa. "Hallintoneuvosto
voi milloin tahansa vaatia vaadittaessa maksettavaa, vielä maksamatonta
peruspääomaa maksettavaksi ja vahvistaa määräajan
EVM:n jäsenten maksujen suorittamiselle." Tämä on
suoraan sopimuksesta. (Sauli Ahvenjärvi: Yksimielisyydellä!) — Joo,
mutta tätä hätätilamenettelyä ei
ole määritelty missään tarkasti.
(Sauli Ahvenjärven välihuuto) — Ei ole.
Sitä ei ole ainakaan sopimuksessa. (Sauli Ahvenjärvi:
Aina vaaditaan yksimielisyys! — Puhemies koputtaa)
Hallituksen esityksessä todetaan myös: "EVM:n
toimintakyky edellyttää, että sen sisäistä hallintoa,
päätöksentekoa, henkilöstöä ja
sen kautta myönnettävää rahoitustukea
koskevat linjaukset on tehtävä kesäkuun
2012 loppuun mennessä." Mielestäni meille jaetusta
materiaalista ei näitä tietoja löydy,
joten miten me voimme äänestää sellaisen
järjestelmän käyttöönotosta,
josta meidän hallituksen esityksen mukaan tulisi tietää enemmän?
Nyt olemme hyväksymässä sopimusta puolisuljetuin
silmin ja korvin.
Arvoisa herra puhemies! EVM:n päätökset esimerkiksi
laina-avun myöntämisestä ovat luonteeltaan
ja taloudellisilta vaikutuksiltaan niin merkittäviä,
että eduskunnan tiedonsaanti ja osallistuminen vakausmekanismin
puitteissa tehtäviin päätöksiin
on turvattava. Sopimusmuutos edellyttää eduskunnan
hyväksyntää.
Jos näin todetaan hallituksen esityksessä,
voidaan hyvin kysyä, miksei EVM:stä ole järjestetty
kansalaisille avoimia kuulemistilaisuuksia. Tämä on
niin suuri asia, että kansanäänestys
olisi suorastaan loistokas tilaisuus näyttää,
millainen on hallituksen esimerkki vastuun kantamisesta silloin,
kun pyydetään lisää informaatiota. Nyt
jaossa on ollut lähinnä fiktioita ja arveluita.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tulevat toisessa EVM-käsittelyssä esittämään
EVM-sopimuksen hylkäämistä.
Yleiskeskustelu päättyi.