Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! (Hälinää)

Minulla on ilo ja kunnia esitellä teille eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2012. Se on tämän maailman toiseksi vanhimman oikeusasiamiesinstituution 93. toimintavuosi ja vuosikertomus.

Kertomusvuosi on jälleen ollut monin tavoin ennätyksellinen oikeusasiamiehen toiminnassa. Kanteluiden ja muiden laillisuusvalvonta-asioiden määrä kipusi jälleen uuteen ennätykseen. Kasvua oli parisataa, mikä vastaa noin 4 prosentin kasvua. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että asioita myös ratkaistiin ennätysmäärä, noin 5 000 asiaa. Kanteluita ratkaistiin noin 300 enemmän kuin niitä saapui.

Myös oikeusasiamiehen toimenpiteiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Toimenpiteeseen johti viime vuonna yhteensä lähes 900 asiaa, eli noin joka viides kantelu johtaa toimenpiteeseen. Merkille pantavaa on, että toimenpiteisiin johtaneiden kanteluiden suhteellinen osuus kaikista kanteluista on pysynyt yhtä suurena kuin aikaisemmin, joten kantelut ovat niiden määrän kasvusta huolimatta keskimäärin yhtä aiheellisia kuin aikaisemminkin. Myös tarkastuksia tehtiin viime vuonna ennätysmäärä, 147, mikä on 25 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Nämä tulokset on ollut mahdollista saavuttaa ensinnäkin hyödyntämällä asioiden tutkinnassa sitä harkintavaltaa, joka oikeusasiamiehelle annettiin kaksi vuotta sitten voimaan tulleessa lakiuudistuksessa. Voimavarat on aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin pystytty kohdentamaan sellaisiin asioihin, joissa oikeusasiamies voi auttaa tai muuten ryhtyä toimenpiteisiin. Toiseksi työskentelytapoja on eri tavoin tehostettu, ja lopulta kysymys on siitä, että koko kanslia on tehnyt lujasti töitä.

Kertomusvuosi oli myös sikäli merkittävä, että Oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettu Ihmisoikeuskeskus ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta aloittivat toimintansa. Ensimmäisen vuoden kokemukset sekä Ihmisoikeuskeskuksen toiminnasta että Oikeusasiamiehen kansliasta, Ihmisoikeuskeskuksesta ja ihmisoikeusvaltuuskunnasta muodostuvan kansallisen ihmisoikeusinstituution rakenteesta ovat hyvin myönteisiä. Ihmisoikeuskeskus on aidosti tuonut lisäarvoa Oikeusasiamiehen kansliaan. Ihmisoikeuskeskushan antaa toiminnastaan oman kertomuksensa, mutta eduskunta ei sitä kuitenkaan käsittele. Tähän oikeusasiamiehen kertomukseen sisältyy lyhyt jakso Ihmisoikeuskeskuksen toiminnasta.

Tämän toimintakertomuksen ilmettä on hiukan uudistettu luettavuuden parantamiseksi. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että kertomuksesta on tullut hieman paksumpi, vaikka siinä on tekstiä itse asiassa hieman vähemmän kuin edellisessä kertomuksessa. Rakenteeltaan kertomus on kuitenkin pääosin edellisten vuosien kaltainen. Kertomuksen alussa on oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot kunkin itse valitsemasta aiheesta.

Herra puhemies! Omassa puheenvuorossani käsittelen tutkinnan ja näkökulman laajentumista oikeusasiamiehen toiminnassa. Toiminta ei ole enää vain viranomaisten menettelyn laillisuuden jälkikäteistä tutkintaa ja havaitusta lainvastaisesta menettelystä annettavaa moitetta. Tämän lisäksi oikeusasiamiehen toiminnalla on ensinnäkin viranomaistoimintaa ohjaava, toiseksi oikeustilaa kehittävä ja kolmanneksi perus- ja ihmisoikeuksia edistävä luonne. Näkökulma on siirtynyt viranomaisten velvollisuuksien valvonnasta ihmisten oikeuksien toteuttamisen ja edistämisen suuntaan. Toiminta on yhä useammin tulevaisuuteen suuntautuvaa ja myös oma-aloitteista. Tämä ilmenee kaikessa oikeusasiamiehen toiminnassa. Esimerkiksi kertomusvuonna oikeusasiamies esitti noin 300 niin sanottua ohjaavaa käsitystä. Niissä on tyypillisesti kysymys siitä, että viranomaisen ratkaisu tai menettely ei ole ollut suorastaan lainvastainen mutta oikeusasiamiehen käsityksen mukaan jokin muu ratkaisu tai menettely olisi paremmin edistänyt esimerkiksi hyvän hallinnon tai muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Myös oikeusasiamiehen erilaiset esitykset ilmentävät hyvin sitä, että oikeusasiamiehen toiminta on nykyisin paljon muutakin kuin vain jälkikäteistä laillisuusvalvontaa. Oikeusasiamies voi tehdä esityksen virheen tai epäkohdan poistamiseksi, säännösten tai määräysten kehittämiseksi, loukkauksen hyvittämiseksi tai asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi viranomaisen ja kantelijan välillä. Esimerkiksi hyvitysesityksiä oikeusasiamies teki kertomusvuonna yhteensä 24.

Uskon, että tämä oikeustilaa kehittävä ja perus- ja ihmisoikeuksia edistävä näkökulma tulee edelleen vahvistumaan oikeusasiamiehen toiminnassa. Tähän suuntaan vaikuttaa Ihmisoikeuskeskuksen ja ihmisoikeusvaltuuskunnan perustaminen Oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen. Samaan suuntaan vaikuttaa myös eduskunnan äskettäin hyväksymä oikeusasiamiehen nimeäminen YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen mukaiseksi kansalliseksi valvontaelimeksi, jolla on nimenomaan loukkauksia ennalta ehkäisevä tehtävä.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja käsittelee puheenvuorossaan Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelua, jossa on tapahtunut suuria muutoksia. Henkilökohtaisista toimistokäynneistä on paljolti siirrytty sähköiseen asiointiin, jota käyttävät erityisesti opiskelijat, lapsiperheet ja työttömät. Etuusasioita ei välttämättä ratkaista paikallisessa toimistossa, vaan ne jaetaan sähköisesti käsiteltäviksi eri puolille maata. Tämä aiheuttaa haasteita asiakkaiden neuvonnalle, koska toimistojen palveluneuvojat eivät itse ole etuusasioiden asiantuntijoita.

Asiakaspalvelussa kriittinen kysymys on se, miten voidaan varmistua, että asiakas osaa hakea kaikkia hänelle mahdollisesti kuuluvia etuuksia. Jos asiakas hakemusta jättäessään ei saa riittävän yksityiskohtaista neuvontaa, muutoksenhakujärjestelmä on vaarassa kuormittua. Huolta aiheuttavat myös palveluiden ulkopuolelle jäävät, joita voivat olla muun muassa yksin asuvat vanhukset, syrjäytyneet nuoret ja mielenterveysongelmaiset. Vaikka kynnys on matala, he eivät aina hakeudu Kelaan eivätkä siksi saa heille kuuluvia palveluja.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin käsittelee puheenvuorossaan vanhusten oikeutta hoivaan. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea totesi vuonna 2012, että Suomi rikkoo Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan määräystä ikääntyneiden henkilöiden oikeudesta sosiaaliseen suojeluun siinä, miten omaishoidon tukisopimuksia irtisanotaan ja palveluasumisen maksut määräytyvät. Kanteluratkaisuissa oikeusasiamies on korostanut, että jos kunta irtisanoo omaishoidon sopimuksen, sen on varmistettava, että asiakkaan ja tarvittaessa myös häntä hoitaneen henkilön palvelujen tarve arvioidaan, ja järjestettävä hakemuksen perusteella sosiaalipalveluja ja tukitoimia asiakkaan tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Omaishoidon tuki kuuluu kunnan yleiseen järjestämisvelvollisuuteen. Sitä varten kunnan tulee varata riittävä määräraha talousarviossa. Sakslin korostaa, että palvelujen ja tuen tarpeessa tapahtuvia muutoksia tulee seurata aktiivisesti muun muassa palvelutarpeen kartoitusten ja palvelusuunnitelmien perusteella.

Sakslinin mukaan ihmisarvoinen kohtelu edellyttää tiedottamista muutoksista ja mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Esimerkiksi, kun omaishoidon tuen myöntämisperusteita muutetaan tai laitoshoitoa muutetaan palveluasumiseksi, tulee muutoksista ja niiden merkityksestä tiedottaa oma-aloitteisesti, asianmukaisesti ja riittävän ajoissa. Sosiaalihuollon sisäisestä hoitomuodon muutoksesta ja asiakasmaksusta tulee tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös.

Sakslin toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen kasaantuminen saattaa vaarantaa asiakkaan sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen. Tällaisten tilanteiden varalta tulisi luoda uusia menettelytapoja. Toimeentulotuen sijasta tai sen ohella asiakas tulisi ohjata hakemaan maksun alentamista tai poistamista ja oma-aloitteisestikin selvittää edellytyksiä maksun muuttamiseksi, mikäli asiakas ei tähän itse kykene.

Herra puhemies! Näiden puheenvuorojen jälkeen kertomuksessa on katsaus oikeusasiamiesinstituution toimintaan vuonna 2012. Siellä on muun muassa asiamääriä ja toimenpiteitä ja erilaisia tapahtumia koskevia tietoja, joista kerroin jo tämän esittelypuheenvuoroni alussa. Lisään tässä vain sen, että jaksosta käy ilmi myös oikeusasiamiehen kansainvälisen yhteistyön lisääntyminen.

Seuraava laaja pääjakso, numero 3, käsittelee perus- ja ihmisoikeuksia. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta piti uudistuksen hengen mukaisena, että oikeusasiamiehen kertomukseen sisällytetään erityinen jakso perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ja oikeusasiamiehen niitä koskevista havainnoista. Tällainen jakso onkin ollut kertomuksessa perusoikeusuudistuksen voimaantu-losta 1995 lähtien. Tämä kertomuksen perus- ja ihmisoikeusjakso on vähitellen kehittynyt yhä laajemmaksi, mikä ilmentää hyvin oikeusasiamiehen toiminnan painopisteen muutosta viranomaisten velvollisuuksien valvonnasta ihmisten oikeuksien edistämisen suuntaan. Nykyisin jakso on kertomuksen asiaryhmänä laajin, ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista pohditaan nimenomaisesti sadoissa ratkaisuissa ja periaatteessa jokaisessa asiassa.

Nyt jaksossa on kerrottu oikeusasiamiehen perus- ja ihmisoikeusmandaatista, mikä muuten kansainvälisesti on poikkeuksellisen vahva. Edelleen jaksossa kerrotaan Ihmisoikeuskeskuksesta ja sen toiminnasta, puutteista ja parannuksista perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa sekä oikeusasiamiehen hyvitysesityksistä ja edelleen kertomusvuoden 2012 perus- ja ihmisoikeusteemaan liittyvistä oikeusasiamiehen havainnoista. Kertomusvuonna tämä teema oli yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Ja edelleen jaksossa on selostettu kaikki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevat ratkaisut. Jakson päättää laaja, perusoikeuksittain systematisoitu katsaus oikeusasiamiehen havaintoihin ja kannanottoihin, jotka perustuvat kertomusvuonna ratkaistuihin kanteluihin ja omiin aloitteisiin sekä tarkastuskäynneillä esiin tulleisiin tietoihin. Erilaisia ihmisoikeustapahtumia ja ihmisoikeussopimusten ratifiointia koskevia tietoja ei ole enää sisällytetty oikeusasiamiehen kertomukseen, koska niitä käsitellään Ihmisoikeuskeskuksen omassa vuosikertomuksessa.

Neljäntenä on kaikkein laajin hallinnonalakohtainen tai asiaryhmittäinen jakso laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. Kunkin asiaryhmän yhteyteen on sisällytetty kuviot kunkin asiaryhmän kantelujen määrän kehityksestä ja toimenpideprosentista niissä. Telepakkokeinoja ja muuta salaista tiedonhankintaa koskeva jakso on nyt siis sisällytetty tähän neljänteen jaksoon, kun aikaisemmin se oli omana jaksonaan.

Kertomuksen lopussa on vielä liiteosa, jossa on oikeusasiamiestä koskevat perustuslain ja lain säännökset sekä eräitä tilastotietoja.

Arvoisa herra puhemies! Tässä oli esittelypuheenvuoroni. Toivon, että tämä kertomus antaa eduskunnalle mahdollisuuden arvioida paitsi oikeusasiamiehen toimintaa myös lainsäädännön ja julkisen hallinnon tilaa sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demokraattinen oikeusvaltio nojaa yhdenvertaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ja tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa puututtiin omaishoidon järjestelyihin ja tilaan Suomessa. Omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa omaishoitaja ja hoidettava asuvat. Sen vuoksi keskusta on esittänyt ja lähes kaikki puolueet tukeneet ajatusta, että omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan maksettavaksi ja järjestettäväksi, jolloin yhdenvertaisuus asuinkunnasta riippumatta toteutuisi.

Toinen omaishoitoon liittyvä epäkohta on se, että oikeus omaishoitajien vapaapäiviin ei toteudu kaikkialla sen vuoksi, että ei ole näitä lomituspalveluja saatavissa, ei saa sijaishoitajia kotiin tai toisaalta ei ole paikkaa, mihin hoidettavan voi viedä. (Puhemies: No niin, minuutti!) On hyvä, että oikeusasiamies näihin puuttuu.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa puheenvuorossa mainittiin Jyväskylä nimenomaan omaishoidon ja sen kehittämisen yhteydessä. Jyväskylä on yksi niistä kunnista, joiden talous hipoo kyllä kriisikunnan rajoja jo kovaa vauhtia. Sielläkin on jouduttu talouden sopeuttamisen nimissä leikkaamaan jo palveluista ja palveluverkostosta paljon. Se, että omaishoidon kehittäminen jätetään nyt pelkästään kuntien vastuulle ja samaan aikaan hallitus leikkaa rajusti, tälläkin kaudella yli 4 miljardia euroa, kuntien valtionosuuksista, aiheuttaa juuri tämän tilanteen, että kaikesta tästä olennaisesta, äärettömän tärkeästä, on jouduttu leikkaamaan ja näitä menoja joudutaan sopeuttamaan.

Toinen, yhtä tärkeä asia on mielestäni lastensuojelu. Sillä puolella määräajat paukkuvat yli, toimeentulotukihakemukset ovat myöhässä ja niin edelleen. Yksinkertaisesti resursseja, ammattitaitoista työvoimaa ja sitä riihikuivaa rahaa puuttuu myös lastensuojelun puolelta tänä päivänä Suomen kunnissa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin suuret kiitokset oikeusasiamiehelle ja teidän tekemällenne työlle. Olette nostanut oikeita asioita myös näissä puheenvuoroissanne, jotka olivat alussa. Tältä osin tuli jo tämä omaishoito ja vanhusten oikeus hyvään hoitoon. Omaishoito on varmasti sellainen, jota on huomioitu jo myös valtion budjetissa: sille on erikseen osoitettu vanhuspalvelulain osalta rahaa. Tietenkin tässä suurin kysymys liittyy siihen, kuten oikeusasiamiehen puheessakin tuli, millä tavalla kunnissa varmistetaan ne riittävät rahat omaishoidon järjestämiseen. Jollain tavalla pohdituttaa talousihmisenä, että omaishoito on ensinnäkin inhimillinen mutta se on myöskin kustannustehokas tapa hoitaa asiaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusasiamiehelle tästä selvityksestä ja kertomuksesta. Tämähän ei ollut uutta tietoa esimerkiksi omaishoidon osalta. Sitä on jatkunut jo edellistenkin hallitusten aikana, ja voisi olla ihan hyvä, että hallitukset riippumatta siitä, minkälaisista puoleista ne koostuvat, ottaisivat onkeensa sen, mitä oikeusasiamies täysin perustellusti sanoo.

Omaishoidon osalta tilanne on nyt toivon mukaan paranemassa, kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan. Siellähän edellytetään, että jos omaishoidon tuki katkaistaan kesken vuoden, niin kunnan on osoitettava välittömästi kunnan itse järjestämät palvelut tilalle. Pahoin kuitenkin pelkään, että vanhuspalvelulain voimaan tullessa oikeusasiamiehenkin konttorin postilaatikko saattaa täyttyä nykyistä enemmän, koska kunnat eivät aivan selkeästi ole ymmärtäneet sitä, mitä siinä laissa on säädetty, eivätkä nyt ilmeisesti ihan kaikki edustajatkaan ole ihan tarkasti sitä lukeneet, kun kuuntelee täällä näitä puheenvuoroja. Mutta toivon todella, että oikeusasiamies voisi jatkossa vähemmän keskittyä tähän asiaan.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä raportista olisi todella paljon puhuttavaa, mutta nyt aikapulan takia vedän erittäin lyhyesti tämän, koska tiedän, että edustaja Zyskowicz on jo liekeissä tulossa sinne pönttöön puhumaan.

Tämä on painavaa tekstiä. Itsekin olen varmaan lähes sataan kanteluun vastannut. Tässäkin on yksi tapaus, johon olen antanut vastineita, ja pyyhkeitä tuli. Lähtökohtaisestihan nämä ovat yleensä oikeudenmukaisia, mutta joskus ihmetyttää se — minä tiedän, että oikeusasiamiehen toiminnan täytyy perustua lakiin — ovatko viranomaiset Suomessa tosiaan niin huonoja, että heitä ei voi kehua tässä, koska minun mielestäni viranomaiset Suomessa ovat loistavia. Tämä antaa aivan väärän kuvan, että ikään kuin viranomaistoiminta olisi todella huonolla mallilla.

Haluaisin nyt jatkossa kiinnittää arvoisan oikeusasiamiehen huomiota siihen, että viranomaiset taistelevat tuolla kentällä ihan jaksamisen äärirajoissa. Pitää olla tarkkana siitä, antaako ihmiselle huomautuksen siitä, että hän ei suoriudu työmäärästään, ja nimenomaan, että se huomautus menee sitten oikeaan kohteeseen, vaikka eduskunnalle moitteita, ettei se ole turvannut resursseja tarpeeksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehelle tulee kanteluja hurja määrä, runsaat 4 000 tuli viime vuonnakin. Se tekee noin 20 kantelua jokaiselle työpäivälle. Lisäksi kanteluiden määrä on koko ajan kasvussa. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että alemmissa oikeusasteissa ei asioita käsitellä tarpeeksi huolellisesti, vai siitä, että kansalaisten tietoisuus oikeudellisista mahdollisuuksistaan on parantunut? Kun kanteluista lähes viidesosa on aiheuttanut joitain toimenpiteitä, ei voi sanoa, että kantelu oikeusasiamiehelle olisi turhaa. Lisäksi iso osa on jo jossain muussa instanssissa käsittelyssä, minkä takia osa jää tutkimatta.

Ei liene yllätys, että suurin osa kanteluista kohdistuu sosiaaliturvan ja terveydenhuollon päätöksiin. Siihen, miksi nämä alueet aiheuttavat eniten kanteluita, voi olla monta syytä. Yksi lienee sosiaaliturvan selkeyden puute. Kaikki asiat eivät aukea päätöksentekijöillekään niin kuin ne ehkä on tarkoitettu. Toinen alue lienee täällä eduskunnassakin puhutut vakuutuslääkärien päätökset.

Oikeusasiamiehen kertomuksessa todetaan juuri keskusteluttanut alue: poliisien resurssien puute aiheuttaa talousrikosten selvittelyn aloittamisessa kohtuutonta viivytystä. Tämä olisi alue, jossa lisäresurssit tienaisivat helposti omat palkkansa.

Merkittäviä ja ajankohtaisia ovat kertomuksessa mainitut homekoulujen aiheuttamat sairauskierteet niin oppilailla kuin opettajillakin. On tosiasia, ettei kunnilla ole mahdollisuutta näihin asioihin täysipainoisesti reagoida. Valtiovallan tehtävä on ottaa tilanne vakavasti ja suojella lapsia ja koulujen henkilökuntaa tällaisilta sairastumisriskeiltä.

Lapsen huostaanottoihin ja lapsen oikeuteen tavata vanhempiaan sijaishuollossa puututaan oikeusasiamiehen kertomuksessa oikeutetusti. Kuntien pitää pystyä tämä alue hoitamaan paremmin. Edelleen tehdään turhia ja hätiköityjä huostaanottoja sekä unohdetaan lapsen ja vanhempien oikeudet. Lasten oireiluun on puututtava ajoissa. Kaikki ennalta ehkäisevä työ neuvolasta lähtien jatkuen koulumaailmaan tuottaa perheelle ja ennen kaikkea lapselle parhaan lopputuloksen. Meilläkin ruvetaan ymmärtämään, mitä ennaltaehkäisyn positiivinen merkitys tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kuten eduskunnan oikeusasiamieskin puhui, keskustelimme myös eilen omaishoidosta. Omaishoitajat ja läheiset -liitto on kannellut myös oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies ei puutu kuitenkaan asiaan, joka on samanaikaisesti vireillä muussa tuomioistuimessa. Eli kyseinen taho on valittanut Euroopan neuvostoon, ja Euroopan neuvosto on antanut asiasta tuomion.

Ensinnäkin omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa, koska tuen taso ja saantiedellytykset vaihtelevat kunnittain. Toiseksi Suomen valtio ei ole määritellyt lainsäädännöllä maksuista vanhuksille ja muille palveluasumista tarvitseville, vaan jokainen kunta saa vapaasti päättää, millaisia maksuja palveluasumisessa peritään. Omais-hoitajat ja läheiset -liitto vaatiikin, että komitean toteamat puutteet korjataan ja Suomen kansalaisten oikeudet saatetaan mahdollisimman pian sopusointuun sosiaalisen peruskirjan määräysten kanssa. Jäämme tätä mielenkiinnolla odottamaan.