Sirkka-Liisa  Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti totean tässä yhteydessä, että eduskuntakäsittelyssä niin hallituksen esitys luonnonsuojelulaiksi kuin hallituksen esitys metsälaiksi ovat parantuneet, ja aivan erityisen tärkeänä pidän sitä, että molempien valiokuntien mietinnöissä on selkeästi kuvattu se toimintamalli, jonka me toivomme toteutuvan sen jälkeen, kun jatkossa liito-oravien levähdys- ja lisääntymispaikkoja suojellaan. (Hälinää)

Voin vakuuttaa molemmille ministeriöille, että varmasti valiokunnat tulevat hyvin tarkkaan seuraamaan, miten tämä järjestelmä nyt sitten käytännössä toimii, ja siihen meitä jo velvoittavat puhemiesneuvoston hyväksymät yleisohjeet erikoisvaliokuntien pääasiallisista tehtävistä. Siellä todetaan, että valiokunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta tai asianomaiselta ministeriöltä selvitys toimialaansa kuuluvasta kysymyksestä. Selvityksen johdosta valiokunta voi antaa valtioneuvostolle tai ministeriölle lausunnon. Tätä taustaa vasten ed. Hemmilän lausuma on siinä mielessä tarpeeton, että me tulemme tämän lausuman edellyttämän toiveen toteuttamaan varmasti hallituspuolueiden toimesta valiokuntien kautta.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ympäristövaliokunnan mietinnöllä ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöllä sekä vielä suuren valiokunnan mietinnöllä vahvistettu hallituksen esitys 76 ja siihen liittyvä vastaava metsälain muutos ansaitsevat kyllä nyt lopullisen päätöksenteon. Vaikuttaa vain siltä, että tänään ennen kello 18:aa tämä asia ei ehdi käsittelyyn; on niin monta puheenvuoroa. Ja toteaisin sen, että salikin on vähän harvalukuinen, oli tuossa äskeisessäkin äänestyksessä, niin että ehkä se ei sitä ansaitse.

Mutta lyhyesti, puhemies, se, että mielestäni ympäristöministeriö on toiminut tässä asiassa hyvin. Tämä on saatu hyvällä tavalla eteenpäin. Hallituspuolueet ovat neuvotelleet tässä välillä tästä asiasta, ja on hyvä muistaa, että tämän asian liikkeellelähtö täällä eduskunnassa oli jo vuonna 2002. Välissä käytiin vaalit ja nyt sitten on saatu jo ensimmäinen käsittely läpikäydyksi ja ollaan toisessa käsittelyssä. Sen lisäksi, mikä koskee tässä hallituksen esityksessä EU:n luontodirektiiviä ja sen liitteen IV (a) tarkoittamia lajeja, niin muun muassa Cites-säännöksiä tässä hallituksen esityksessä vahvistetaan. Nimenomaan suojeltujen ja vaaranalaisten sukupuuttoon kuolevien lajien taikka sukupuuton uhkaamien lajien kauppa on suuri ongelma globaalisti, ja myöskin tällä hallituksen esityksellä tätä asiaa täsmennetään nimenomaan näiden kauppaan liittyvien rikosten säädöstä. Liito-orava, pteromys volans, on nyt kuitenkin ollut tämän lainsäädännön keskiössä, ja tältä näkökulmalta kun asiaa katsoo, niin on tuota pientä eläintä kyllä vähän kohtuuttoman rankasti kohdeltu.

Lopuksi totean, että ympäristövaliokunta on yksimielisessä mietinnössään päättänyt neljästä lausumaehdotuksesta, joista ensimmäinen koskee sitä, että liitteen IV (a) tarkistaminen siinä olevien lajien, myös liito-oravan, suhteen on aiheellista, mikäli kanta meneillään olevassa tutkimuksessa todetaan niin runsaaksi ja vakaaksi, ettei sitä voida enää pitää kyseisessä liitteessä tarkoitettuna yhteisön tärkeänä pitämänä lajina.

Toinen lausumaehdotus on se, että eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan selkeän viranomaismenettelyn ohjeistamisesta liito-oravan suojeluun liittyvien kysymysten käsittelyyn siten, että tarvittavat viranomaispäätökset saadaan aikaan joutuisasti ja metsänomistajien tasavertainen kohtelu sekä liito-oravan asianmukainen suojelu turvaten.

Kolmanneksi eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että luonnonsuojelulain 53 §:n 1 momentin muutoksesta ja liito-oravan suojeluun liittyvälle viranomaistoiminnalle asetettavasta joutuisuusvaatimuksesta valtiolle aiheutuvat lisäkustannukset verrattuna hallituksen esitykseen otetaan asianmukaisesti huomioon valtion talousarviota laadittaessa.

Neljänneksi eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän luonnonarvokauppaa koskevan kokeilun perusteella tarvittaessa valmistelemaan lainsäädäntöä luontodirektiivin IV (a) -liitteen mukaisesti ja lajien suojelun toteuttamiseksi myös luonnonarvokaupan keinoin.

Totean, arvoisa puhemies, että mikäli liito-orava poistetaan liitteen IV (a) eläinluettelosta, niin se on kuitenkin edelleenkin liitteen II mukainen laji, joka merkitsee myöskin erityistä suojelua. Silloin se tapahtuisi Natura-verkoston kautta.

Lopuksi totean, että tämä nyt käsittelyssä oleva suuren valiokunnan muotoilu vastaa sisällöllisesti ympäristövaliokunnan mietinnössä esiin tullutta kantaa ja tässä mielessä se on yhtenevä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittelyn yhteydessä eduskunta ei kyllä saa kovin hyviä tyylipisteitä. Nimittäin sen suhteen, mitä ed. Sirkka-Liisa Anttila tuossa edellisessä puheenvuorossaan totesi, ei todellakaan asia ole näin, että mietintötekstejä tuolla ympäristökeskuksissa luettaisiin ja niistä otettaisiin ohjeita. Kyllä kaikkien ohjeiden, mitä tästä talosta lähtee, tulee olla kirjoitettuna lakiin. Siinähän nyt on käynyt niin, että tämä lakiin kirjoittaminen on jäänyt vähän ikään kuin keskeneräiseksi, mutta tässä asiassa yritetään pelastaa se, mikä pelastettavissa on. Sen vuoksi teen ehdotuksen perusteluissa lausuttavaksi, jonka ehdotuksen pääasiallinen sisältö on se, että näissä liito-orava-asioissa asetettaisiin 30 päivän takaraja ja mikäli se käsittelyaika, 30 päivää, toistuvasti ylitetään, niin hallituksen tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin metsänomistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi riippumatta siitä, missä päin Suomea tämä asia on esillä. Todellakin, tämä on ehdotukseni, ja toivon tälle menestystä. Keskustan edustajan Sirkka-Liisa Anttilan ehdotushan oli se, että tämmöistä perustelulausumaa ei hyväksyttäisi, ja ne keskustan lupaukset on tässä viime aikoina tullut nähtyä, mitä ne lupaukset ovat.

Teen siis seuraavan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan alueellisten ympäristökeskusten päätöksentekoon käyttämää aikaa koskien metsän käsittelyä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoilla. Mikäli päätösten käsittelyaika ylittää toistuvasti 30 päivää, hallituksen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin metsänomistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi."

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan. Totesin ensimmäisessä puheenvuorossani tänään sen, että me toimimme niin, että tämän tyyppistä lausumaa ei tarvita, ja seuraamme hyvin tarkkaan, miten tämä järjestelmä toimii. Ja jos käy selville, että tätä 30 päivän määräaikaa ei ole kyetty noudattamaan, niin sitten ryhdymme toimenpiteisiin, eli lausuman tarkoitus kyllä varmasti toteutuu, vaikka lausumaa ei hyväksyttäisikään.

Jari  Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Hemmilän tekemää hyvää ja perusteltua ja sinänsä tarpeellista lausumaehdotusta. Tämän keskustelun kuluessa ja näinä monina päivinä, kun sitä on käyty, on tullut esille se, että eduskunnalla on yhteinen tahto tässä asiassa, että asiat pannaan kuntoon ja 30 vuorokautta on ihan riittävä aika siihen myös hallinnolle. Tämä ylimääräinen koukkaus, mikä tässä on viime aikoina tapahtunut, tietysti edelleenkin ihmetyttää, mutta jotta varmemmaksi vakuudeksi menisi perille kaikille, että 30 päivää on 30 päivää, sitä halutaan, niin sen takia on hyvä, että hyväksytään tämä ed. Hemmilän tekemä lausumaehdotus.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kun itse ei ole missään näissä kolmessa valiokunnassa, jotka tätä asiaa ovat käsitelleet, ja on yrittänyt mennä näitä läpi, niin ei kyllä tästä mitään tolkkua ainakaan 17 vuoden kansanedustajakokemuksella saa. Minun mielestäni, kun puhutaan viipymättä-termistä ja sitten puhutaan taas lausumassa joutuisuudesta ja suuren valiokunnan mietinnön perusteluissa puhutaan, että 30 päivässä on ratkaistava, sitten taas vähän vesitetään sitä, minun mielestäni tämä lausumaesitys, jota on ehdotettu, niin se nyt takaa ainakin sen varmuudella, mitä eduskunta on asiasta ajatellut ja mitä se on päättänyt, eli joku selvyys pitää olla. Kyllä minä ymmärrän sen, mitä ed. S-L. Anttila täällä totesi, että onhan valiokunnalla ne oikeudet, mutta tämä antaisi selvän ohjeen hallitukselle, miten pitää toimia, tarkka päivämäärä ja sen ylittyminen toistuvasti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys, mitä ed. Vistbacka nosti esille. Elikkä lainsäätäjän pitäisi säätää lait niin täsmällisesti ja täsmällisiksi, että lain soveltajan olisi helppo sitten sitä lakia soveltaa. Tässä nyt on ed. Sirkka-Liisa Anttilan esityksellä vesitetty se kaikki työ, mitä valiokunnissa on tehty, ja nimenomaan erikoisvaliokunnissa on mietinnöt yksimielisesti hyväksytty, lakipykälät on yksimielisesti hyväksytty ja kirjoitettu. Aika uskomatonta, että tällä tavalla tämä talo toimii ja säätää epätäsmällisiä lakeja. Se on itse asiassa perustuslain vastaistakin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä tuli lähinnä edustajien Sirkka-Liisa Anttila ja Pentti Tiusanen osalta kaksi sellaista väitettä, jotka haluan oikaista ja muutenkin kertoa tämän asian käsittelytaustaa tarkemmin, kun se ei näköjään ole selvä vielä edes tässäkään vaiheessa, ei sen esittäjille, eikä muille. Ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, että sekä luonnonsuojelulain muutos että metsälain muutos ovat parantuneet eduskuntakäsittelyn aikana. (Ed. S-L. Anttila: Sehän on totta!) — Se ei ole totta, vaan ne ovat huonontuneet maanomistajien etuun nähden. Maanomistajien etua tässä on loukattu nimenomaan, ja sen takia me olemme puhuneet siitä viime viikolla ja puhumme siitä edelleenkin. Palaan siihen myöhemmin. Mutta tämä ei siis pidä paikkaansa, mitä ed. Sirkka-Liisa Anttila sanoi.

Ed. Pentti Tiusanen totesi, että ympäristöministeriö on toiminut tässä asiassa ja tämän asian käsittelyssä hyvin. Tämäkään ei pidä paikkaansa, vaan siellä olevat muutamat henkilöt ovat tehneet käytännössä myyräntyötä ja pyöräyttäneet kahdensadan kansanedustajan päät toisinpäin. Kun aikanaan tätä käsiteltiin valiokunnissa, sekä luonnonsuojelulain muutosta että metsälain muutosta, niin muistettakoon nyt, että me haimme kompromissia, jonka voisivat kaikki hyväksyä. Ja se kompromissi löydettiin sillä tavalla, että tuli täyden korvauksen periaate elikkä maanomistajat, isännät ja emännät, saavat korvauksen kokonaisuudessaan täyden korvauksen periaatteen mukaisesti, mikäli näitten liito-oravien osalta joudutaan sellaisiin toimenpiteisiin, että he eivät voi omaisuuttaan käyttää. Aivan samalla tavalla kuin missä muussa lainsäädännössä tahansa, rakennuslaissa, tielaissa, pakkolunastuslaissa jnp. Tämä oli hyvä saavutus ja se siellä on.

Toinen asia on se, että on käynyt ilmi, että saattaa ministeriössä jopa maata anomuksia, ehdotuksia kuukausikaupalla, vuosikaupalla, saattaa olla maanomistajiin nähden erittäin tärkeitä asioita pysähtyneenä vuositolkulla Suomessa, jopa yli vuosikymmenen, että isännät ja emännät eivät pysty käyttämään omaisuuttaan sillä tavalla kuin heidän pitäisi, jotta he voisivat elää niin kuin vapaassa hyvinvointi-Suomessa pitäisi elää. Tämän takia keskusteltiin siitä, että sinne saadaan tietty aikaraja, milloin on reagoitava, jotta isännät ja emännät Suomessa pystyvät omaisuuttaan käyttämään. Näin tuli 30 vuorokautta tähän lakiin, joka oli yksimielinen valiokuntien hyväksymä kannanotto.

No, kuinka sitten kävikään jatkossa? Kun se tuli tänne istuntosaliin täysistuntoon, meidän pöydillämme oli sitten ed. Anttilan muutosehdotus, jota nyt sitten hallitus on ajamassa läpi. Kysyin viime viikolla, kun asiaa käsiteltiin, omalta paikaltani vastauspuheenvuorossa, ja kysymys oli: minkä organisaation edustaja on ensimmäisenä tehnyt siirron ja vaatinut, että tämä määräaika poistetaan? Teen tämän kysymyksen sen vuoksi, että haluan nähdä, miten meillä ministeriöt ja ministeri toimivat, kuka johtaa ministeriössä ja millä tavalla asioitten valmisteluun ministeriöissä vaikutetaan. Kuka on ensimmäisen siirron tehnyt tässä asiassa, kysyin viime viikolla.

Piti käyttää neljä viisi puheenvuoroa, ennen kuin ed. Anttila sitten selosti suurin piirtein kulun, mitä on tapahtunut, mutta ei kokonaisuudessaan sitäkään viime viikolla, eikä sitä tiedä tämä eduskunta vielä tänäkään päivänä kokonaisuudessaan, vaan meillä lehterillä ja vielä väärässä paikassa lehtimiesten aitiossa istui henkilö ministeriöstä, joka oli tämän asian pyöräyttänyt näinpäin ja kääntänyt ympäristöministerin pään. Ministeriltä tuli oma ehdotus sitten, jota hallituskumppanit eivät voineet vastustaa, vaan ehdotus tuli ed. Sirkka-Liisa Anttilalta. Jos olen väärässä, minä pyydän kävelemään korokkeelle ja kertomaan, miltä osalta olen väärässä.

Arvoisa puhemies! Kun sanotaan, että tämä ratkaisu on sitten nyt maanomistajien edun kannalta parempi, kun sanotaan lakipykälässä, että on viipymättä tehtävä ratkaisu, se "kohta" tuolla Pohjois-Suomessa saattaa olla viikko. Mie tuun kohta, mie tulen, se on viikko. Ympäristöministeriössä ja ympäristökeskuksessa se "viipymättä" on vuosi, saattaa olla pahimmassa tapauksessa vielä enemmänkin. Tämän me halusimme vain ottaa esille, että tulee raja olla Suomessa isännille ja emännille, omistajille, milloin he saavat ratkaisun, että he voivat vielä kerran omaisuuttaan käyttää hyväkseen. Jos tämä ei ole maanomistajien vastainen päätös, minä kysyn, mikä on.

Kun ed. Anttila sanoi, että perusteluissa on näin ja näin ja me tulemme pitämään huolen täällä, että se homma toimii, käytännössähän täällä tehdään laki ja se homma toimii siellä ympäristökeskuksessa ja metsäpuolen kanssa yhteistyössä. Ei tässä eduskuntasalissa ratkaista tämän jälkeen näitä asioita vaan ne ratkaistaan sillä tavalla, että jos se lakimuutos on susi, se muutetaan, ja ed. Hemmilän puheenvuoro tarkoittaa nyt sitä. Mutta senkin ed. Anttila maanomistajien vastaisesti haluaa kumota. Hyvät keskustalaiset, te sanotte olevanne isäntien ja emäntien puolue, mutta tämän päivän jälkeen ja tämän pykälän käsittelyn jälkeen minun silmissäni te ette ole sitä enää.

Tämä on erittäin hyvä huono esimerkki siitä, miten tässä salissa lakeja säädetään. Jos kuukausikaupalla tehdään hyvää työtä, kymmenittäin virkamiehiä ja asiantuntijoita käy valiokunnissa ja he kertovat perusteensa, ammattitaitoiset valiokuntaneuvokset tekevät ehdotuksen ja tulee yksimieliset päätökset, yksi ministeriön virkamies tulee ja pyörittää kaikkien päät ympäri. Ei ole eduskunnan arvovallan mukaista tällainen lain säätäminen. Sanon pitkään, yli 30 vuotta kunnallisessa elämässä olleena ja valtuuston työtä seuranneena, että sielläkään ei tehdä näin ala-arvoista toimintaa. Minä halusin sen nyt kerta kaikkiaan tehdä selväksi, ed. Anttila, että tämä ei ole maanomistajien edun mukaista toimintaa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Vielmalle: Ensinnäkään se lakiesitys, joka täällä oli viime vaalikaudella tästä samasta asiasta, ei edes sisältänyt korvauspykälää. Nyt tässä laissa on korvauspykälä, joka vielä eduskuntakäsittelyssä on huomattavasti parantunut ja selkeytynyt. Nyt pitää vaan hallituksen tehdä selvitys siitä, mikä on merkittävän haitan korvausraja, jotta se selkiinnyttää näitten hakemusten käsittelyä.

Mutta kysymys siitä, ettei tämä olisi valiokuntakäsittelyjen aikana parantunut: Muun muassa metsälain 14 b §, jossa on kuvattu tämä toiminta ja lisätty sinne se, miten se käytännössä tapahtuu, on selkeä parannus metsänomistajien kannalta, joten tässä nyt on turha vouhottaa sen takia, että me hallituspuolueet uskomme siihen, että me kykenemme myöskin ympäristökeskuksia valvomaan jatkossa paremmin kuin sinipunahallitus teki.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma äskeisessä puheenvuorossaan osui itse asiassa naulan kantaan siinä, kun hän totesi, miten eri lailla maan eri puolilla, maan eri osissa eri alueelliset ympäristökeskukset soveltavat näitä sääntöjä. Sen vuoksi meidän pitäisi täällä eduskunnassa säätää niin yksiselitteisesti lakeja ja niin yksiselitteisiä lakeja, ettei niitä tarvitse sitten tulkita, että "viipymättä" voi olla Varsinais-Suomessa enintään 30 päivää mutta Lapissa se "viipymättä" voi ollakin vuosi. Näinhän ed. Vielma totesi.

Mutta tärkeintä on muistaa tässä, ed. Sirkka-Liisa Anttila, että kyllä valiokunnat tekivät hyvää työtä, tekivät suorastaan täydellistä. Mutta te, ed. Anttila, maaliviivalla veditte valiokunnan hyvän työn kölin alle. Itse olen ollut nimittäin lain soveltajan ja tulkitsijan roolissa kentällä poliisin työssä yli 20 vuotta, eikä muistu mieleen yhtään tapausta, ei yhtään asiaa, yhtään kertaa, jolloin siellä minä henkilökohtaisesti tai se yhteisö, jossa toimin, olisi nostanut esille jonkun lain tulkinnan osalta, (Puhemies koputtaa) mikähän on eduskunnan mietinnön sanamuoto tässä asiassa. Kyllä kentällä tulkitaan vain lakia ja lainsäädäntöä, ei mietintöjä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan yksimielisessä mietinnössä, sen ponnessa, lausumaehdotuksessa n:o 2 nimenomaan todetaan, että tarvittavat viranomaispäätökset saadaan aikaan joutuisasti ja metsänomistajan tasavertaisen kohtelun sekä liito-oravan asianmukaisen suojelun turvaamiseksi. Tämä on siis ympäristövaliokunnan yksimielinen mietintö. Lain tasolle valiokunta ei nostanut tätä aikamäärettä, ja valiokunnan mietinnössä selvennetään: "Valiokunnan mielestä määräajan tulisi olla lähtökohtaisesti 30 päivää, jota voitaisiin erityisestä syystä pidentää enintään 60 päivään." Tämä on yksimielinen mietintö. Maa- ja metsätalousvaliokunta omassa mietinnössään nosti aikamääreen, joka koskee ympäristökeskuksia, lain tasolle, ja samalla syntyi tilanne, että maa- ja metsätalousvaliokunta säätää ympäristökeskuksista. Tämä oli ristiriita. Se siirrettiin ympäristölainsäädännön puolelle metsälaista ja on päästy sellaiseen linjaukseen, joka on valiokuntamme, ympäristövaliokunnan, linjauksen mukainen tuossa säädöksessä.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! On aivan selvää, että kun ... (Eduskunnasta: Puhemies!) — Anteeksi, puhemies, olin niin tohkeissani tästä oravasta.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että tämä liito-orava-asia on myös edellisellä kaudella ollut täällä varsin värikkäässä keskustelussa, ja aivan selkeästi tämä on nyt parempi tämän korvauksen osalta kuin viimekertainen maanomistajan kannalta ja selvyyden osalta.

Haluaisin huomauttaa tässä vaiheessa, kun kuuntelin tarkkaavaisesti, kun ed. Sirkka-Liisa Anttila täällä ansiokkaasti selvitti nämä viime kiemurat, mitä tässä valitettavasti tuli, että se oli erittäin avointa. Tässä salissa se oli erittäin avointa politiikkaa, ja minusta on ihan turha häntä siitä suomia, että hän kertoi tämän käänteen täällä salissa viime viikolla muistaakseni. (Kokoomuksen ryhmästä: Ei hän kertonut todellisia syitä!) — Kyllä minä ainakin kuulin, kun hän kertoi. — Koko käsittelyn aikana meillä on ollut hyvä henki ja me olemme halunneet tehdä tästä hyvän ratkaisun molemmissa valiokunnissa. Olen molemmissa valiokunnissa ollut läsnä, ja tavoite on ollut kokoomuksenkin kanssa yhteinen. (Puhemies koputtaa)

Määräaikaisuus on kysymys, joka näkyy täällä perusteluissa. Viipymättä on viipymättä, se tarkoittaa heti. Siihen on tarkoitus lisätä sitten voimavaroja jatkossa myöskin hallituksen osalta poikkihallinnollisin keinoin, että nämä veijarit pystytään sieltä maastosta metsästämään.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Kuten viime viikolla jo täällä totesin, ja osittain valiokunnan puheenjohtaja Tiusanen siihen viittasi, kun otimme metsälakiin nämä määräykset, ympäristöministeriö reagoi ja totesi, että ympäristökeskusten ohjastaminen ei voi tapahtua metsälain vaan sen pitää tapahtua luonnonsuojelulain kautta. Sitä kautta sitten siirsimme tämän pykälän, menettelyn liito-oravailmoituksessa, täältä luonnonsuojelulakiin, niin kuin suuressa valiokunnassa on tapahtunut. Siinä yhteydessä ympäristöministeri Enestam ei enää sitten suostunut siihen, että tämä 30 päivän määräaika tulee lakiin, joka on luonnonsuojelulaki, ja siitä lähtivät ja käynnistyivät nämä neuvottelut. Sitä, kuka on sitten ympäristöministeri Enestamin pään kääntänyt, pitää kysyä häneltä. Siihen keskusteluun en halua osallistua. Uskoisin ja toivoisin, että ministeri nyt kuitenkin omassa ministeriössään ensimmäistä viulua soittaisi. Sitä en tiedä, onko näin.

Mutta joka tapauksessa lopputulos on se, että me olemme huomattavasti paremman lainsäädännön nyt hyväksymässä kuin oli hallituksen esitys eduskuntaan tullessaan, puhumattakaan siitä esityksestä, joka oli viime vaalikaudella, jonka sinipunahallitus antoi ilman korvauspykälää. Sen takia, kokoomuslaiset, ihmettelen, että kehtaatte tällä tavalla täällä tässä asiassa hyökätä.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys siitä, että kun luontoa ja sen eläimiä suojellaan, saattaa tulla joskus raja vastaan, jolloin pitää ratkaista, ollaanko ihmisen vai eläinten puolella. Karrikoiden sanottuna tästä on kysymys. Sen rajan löytämiseksi myöskin valiokunnissa tehtiin työtä niin, että ihmisille suojellaan luontoa eikä ihmisiltä. Tämä on se perusperiaate. Kun ed. Anttila vetoaa menneisiin hallituksiin, en ole istunut tässä salissa silloin enkä kuunnellut puheita enkä perusta ajatuksiani ollenkaan niihin asioihin. Haluan vaan kysyä, ed. Anttila, kun kerrotte, että tämä tarkoittaa 30:tä vuorokautta, miksi se ei voi olla silloin myöskin oikein kunnolla mainittuna siellä. Miksi piti vaihtaa paikkaa? Se piti vaihtaa sen takia, että on tärkeämpi tietyssä tilanteessa keskustalaisille liito-orava kuin ihminen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä kiistä sitä, ettei parannuksia ole tullut jne. Mutta kyllä minua, niin kuin äsken totesin, hämmästyttää, kun lukee läpi nämä asiapaperit kolmen valiokunnan osalta. Ed. Haapoja, tehän sanoitte juuri, että termi "viipymättä" tarkoittaa "heti". Täällähän puhutaan joutuisuudesta, että se tarkoittaakin joutuisuutta, ja sitten suuren valiokunnan perusteluissa puhutaan viimeistään 30 päivästä, ja sitten sitä voi erityisestä syystä muodostaa pitemmäksi. Mutta miksi sitä ei voida ottaa pykälään, jos suuri valiokuntakin toteaa näin, että se on 30 päivää? Tämähän antaa nimenomaan spekulaation mahdollisuudet. Niin kuin täällä nyt on sanottu, se saattaa kestää vaikka vuoden, kun tulkitaan sitten sillä tavoin, että tämä nyt on sitten viipymättä tai joutuisasti, mitä ed. Tiusanen tämän kakkoslausuman osalta sanoi, saadaan aikaan joutuisasti. Ed. Tiusanen, te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, mikä on joutuisasti. Se vaihtelee eri viranomaistahoilla ja rajusti.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt vasta alan ymmärtää sanan "viipymättä" ja 30 päivän eron tässä, kun poliisimiehet ovat puheissa. Ainakin meillä päin, kun ihminen soittaa poliisille ja toivoo tulemista viipymättä, saattaa mennä aika pitkään siinä, ennen kuin poliisi tulee. (Hälinää) Nyt minä ymmärrän, jotta tässä kyse on siitä, että kun viipymättä pitää tulla paikalle, että silloin pitää tulla viipymättä, mikä tarkoittaa melkein niin kuin heti. Sen takia tässä näköjään ed. Hemmilä on nyt sotkeutunut tähän terminologiaan, koska poliisin "viipymättä" onkin aika pitkä aika.

Mutta sinällään koko tämän asian osalta onhan tässä ihan sillä tavalla pöljästi mennyt tämä homma. Kuitenkin tässä tämä hommahan on sillä tavalla handussa, koska hallitus tulee hoitamaan tämän. Niin kuin tästä suuren valiokunnan mietinnöstä näkyy, koko ajan hallitus tulee seuraamaan, ja jos siellä jotain hänksänkänkkää on ja viiveaikoja, niin siihen pannaan vaikka kymmenen päivää, jos niikseen menee.

Kalevi Lamminen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tätä kuunnellut noin syrjäkorvalla, mutta en voi olla ratsastamatta toisen hevosella. Paikallisessa lehdessä Satakunnan Kansassa oli muutama viikko, ehkä kuukausi, sitten iso kirjoitus: Kun maatalousministeri leimautti ison alan tukkipuita ja sinne menivät kaatajat, he huomasivat, että siellä puun juurella oli liito-oravan papanoita, ja se hakkuu jäi siihen. Siinä lehdessä ministeri Korkeaoja mainitsi, että toivottavasti nyt tulee joku määräaika, että tämä asia käsitellään hyvin pian, voiko hän kaataa nämä puut vai eikö. Minä en tiedä, kun olen savolainen, onko Satakunnassa "viipymättä" viikko vai onko se vuosi, mutta kyllä silloin, kun olin Satakunnassa, se tarkoitti ’heti’, ei siellä kuhnailtu. Kyllä minun mielestäni tähän täytyy ehdoton takaraja laittaa. Kyllä virkamiehet osaavat pyörittää näitä asioita ihan mielin määrin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoroon viitaten: Hän totesi, että ympäristövaliokunnan yksimielisessä mietinnössä puhutaan "joutuisasta toiminnasta", ja hän kysyi, mitä se merkitsee. Eri asioita se saattaa hänen mielestään merkitä. Kuitenkin ympäristövaliokunnan mietinnön tekstissä sivulla 5 todetaan, ja lainaan uudelleen: "Valiokunnan mielestä määräajan tulisi olla lähtökohtaisesti 30 päivää, jota voitaisiin erityisistä syistä pidentää enintään 60 päivään." Tässä on tämä aikamäärä, mutta "viipymättä" merkitsee myöskin ’joutuisasti’, siis sitä, että ei tarvitse odottaa myöskään 30:tä päivää. Ei tämä mikään sellainen takalauta ole.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitukseen en kovin paljon luottaisi tässä asiassa, en varsinkaan siinä mielessä, että hallitukset vaihtuvat. Siinä mielessä minä en oikein ymmärrä, miksi sitten eduskunta ei voisi tästä asiasta lausua ja kertoa sen, mitä me näemme hyväksi. Silloin kun eduskunta tästä jotakin lausuu, minusta se myöskin velvoittaa sitten myös tulevia hallituksia toimimaan niin, ettei tämä 30 päivää ylittyisi. En minä nyt ymmärrä, miksi tästä hommasta niin kauhea rähinä pitää nostaa, koska tässähän on kuitenkin aivan käytännön asiasta kysymys.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että näitä liito-oravia todettaisiin olevan niin paljon, että tästä onnettomasta tilanteesta päästäisiin eroon. Kyllähän Suomi on sekä kyyristelemässä että rähmällään nyt näitten luonnonsuojeludirektiivien edessä tässäkin liito-orava-asiassa niin kuin suurpetoasiassa, valitettavasti.

Täällä ed. Vielma sanoi aivan asian ytimeen, että luontoa on suojeltava ihmiselle eikä ihmiseltä. Tämä on meidän luonnonsuojelumme väärinkäsitys tänä aikana kautta linjan, että on lähdetty siihen, että luontoa on suojeltava ihmiseltä. Toki minä ymmärrän, että jollakin tavalla voi olla näinkin. Kyllähän ihminenkin voi väärinkäyttää luontoa, mutta kyllähän luontoa on suojeltava myös ihmiselle. Tämä lähtökohta, siis positiivinen lähtökohta, tulisi olla, että ihminen ja luonto voivat elää ja voivat hyvin. Tämän tulisi olla se selkeä perusajatus. Edelleen väitän, että maanomistaja ja metsänomistaja itse ovat parhaita luonnonsuojelijoita.

Minulle tässä luonnonsuojelulaissa paljastuu suurimpana epäonnistumisena 52 §:n 2 momentti, jossa ympäristöministeriö saa yksin ilman valtioneuvoston yleisistuntoa pakkolunastusoikeuden. Nyt tämä ulotetaan myöskin näihin Natura-verkoston alueisiin, ja nyt ongelma on se, että kun Natura-verkostoa muodostettiin, pidettiin kunnantaloilla, kaupungintaloilla jne. informaatiotilaisuuksia Naturasta, ja kun näitä informaatiotilaisuuksia pidettiin, missään ei sanottu sitä, että niille alueille, joille Natura tulee, saattaisi tulla valtion pakkolunastusoikeus. Kukaan maanomistaja ei tätä tietoa saanut. Nyt, kun sitten maanomistajat harhautetusti ovat joutuneet Naturan alle, tulee jälkeenpäin tämä 52 §:n 2 momentti, joka mahdollistaakin Natura-alueen pakkolunastuksen.

Tässä minusta on erittäin vakava laillisuuden ongelma, ja tähän ei ole kiinnitetty täällä eduskunnassa oikeastaan lainkaan huomiota tai ei ainakaan riittävästi. On totta, että tämä ei välttämättä kovin monia kosketa, mutta jos se koskettaa yhtäkin, silloin se minusta on erittäin vakava perustuslaillinen ongelma, ja tämä tähän jää. Ainakaan niissä tilaisuuksissa, joissa kotikaupunkini edustajana olen ollut paikalla, missä selvitettiin maanomistajille Naturan oikeusvaikutuksia, ei missään sanottu, että nämä alueet voivat tulla pakkolunastusoikeuden alaisiksi.

Tietysti tätä voidaan lieventää sillä käytännön realiteetilla, että eiväthän valtion rahat tule koskaan realistisesti ottaen riittämään siihen, että kovinkaan paljon Natura-alueita voidaan pakkolunastaa, mutta tämä on kuitenkin uhka, joka tietyissä tilanteissa realisoituu. Tiedän säästämisellä ja palkkatyöllä kesämökkinsä hankkineita kotikaupungistani Pihlajaveden reitin varrelta. Pihlajavesi on keskusjärvi Kokemäenjoen vesistöön kuuluvalla Pihlajaveden reitillä. Siellä monet ovat peloissaan, mitä tapahtuu nyt, samoin metsänomistajat, joitten omaisuus sattuu olemaan sopivasti järven rannalla. Pakkolunastuksen Damokleen miekka leijuu nyt tämän 52 §:n vuoksi, ilman että maanomistajalla, joko sillä metsänomistajalla, maanviljelijällä tai kesämökin omistajalla jne., olisi ollut mitään mahdollisuutta ennalta aavistaa, että tämmöinen mielestäni erittäin vakava uhka tulee päälle.

Aikoinaanhan oli se periaate, että pakkolunastuksessa käytettiin korkeinta käypää hintaa, 30 prosenttia korkeampaa kuin normaali käypä hinta. Tästä on kuitenkin ajat sitten luovuttu, ja nyt on hyvin kyseenalaista, mihin hintaan pakkolunastukset sitten tapahtuisivat. Elikkä tässä on minusta erittäin vakava ongelma, jonka suhteen toivon, että EY-tuomioistuimet tai vastaavat selvittäisivät, onko Suomi menettelemässä tämän 52 §:n 2 momentin osalta oikein, koska luonnonsuojelualueita nimettäessä, alueita rajattaessa ja näistä sopimuksia tehtäessä ei ole ollut puhetta pakkolunastusmahdollisuudesta.

Samoin tähän sisältyy myöskin aika ihmeellinen sanonta "joka rajoiltaan vähäisessä määrin poikkeaa luonnonsuojeluohjelman alueesta". Mikä on tämä "vähäisessä määrin"? Sekin on vaikea tulkita. Täällä puhutaan muutamista päivämääristä, joilla ei ole mielestäni mitään merkitystä sen rinnalla, että maaomaisuutta käydään punnitsemaan sillä, mikä on "vähäisessä määrin". Tähän en ainakaan minä osaa suoralta kädeltä sanoa. Ilmeisesti oikeuskäytännössä on muodostunut jokin käytäntö sen suhteen, mikä on "vähäisessä määrin", mutta aika paljon kyseenalaista tulkinnanvaraa se jättää. Kun kysyin tätä asiantuntijoilta, eivät he osanneet antaa minulle siihen vastausta.

Toivon, että 52 §:n 2 momenttiin voitaisiin, kun näyttää, että tämä eduskunta ei siihen pysty muutosta saamaan, kiinnittää huomiota tai EU:n ja EY:n taholta kiinnitettäisiin huomiota tähän perustuslailliseen ongelmaan, joka kätkeytyy siihen, että Natura-alueita nimettäessä ei pakkolunastusmahdollisuus ole ollut maanomistajien tiedossa olevana uhkana.

Luonnon ystävänä haluan korostaa sitä, että luonto on arvokas asia. Arvostan luonnonsuojelua, sen sanon suoraan, mutta sen tulee tapahtua oikeilla perusteilla eikä niin kuin nyt, kun luonnonsuojelusta on valitettavasti tullut kiusanteon väline. Jos haluaa kiusaa naapurille tai sukulaiselle, kaikkein kätevin keino on käyttää luonnonsuojelun keppihevosta eri muodoissaan välineenä. Valitettavasti näin on käynyt, elikkä tilanne on kääntynyt päälaelleen siitä, mitä sinänsä hyvää tavoitetta uskon ed. Tiusasen vilpittömästi ajavan ja kaikkien luonnonsuojelijoiden ja -ystävien, jotka haluavat olla aitoja luonnon ystäviä. Mutta tässä on nyt tullut se tilanne, että todellakin luonnonsuojelusta on tullut kiusanteon väline ja nämä suojeltavat luontokappaleet, poloiset, itse eivät tiedä, että niistä on tullut ihmisten vallankäytön välineitä. Tämä on nyt se, mikä pilaa koko asian. Mutta onneksi se ei pilaa sitä, että maanomistajat ja metsänomistajat itse ja maaseudulla asuvat itse yleensä — poikkeukset vahvistavat säännön — ovat parhaita luonnonsuojelijoita.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen puheenvuoron alkuun, kun hän pohti ihmisen suhdetta muihin lajeihin tällä planeetalla, haluaisin todeta sen, että biologinen monimuotoisuussopimus, joka on YK:n sopimus vuodelta 92, Riossa silloin muotoiltu jälleen uudelleen ja Suomen ratifioima, joka on myös voimassa, pyrkii toki siihen, että ihmiskunta pystyy säilyttämään mahdollisimman paljon luonnon monimuotoisuutta, erilaisia lajeja, tällä planeetalla huolimatta omasta toiminnastaan, joka on usein, mitä ed. Oinonenkin sivusi, ristiriidassa joidenkin lajien menestymisen ja suotuisan elinympäristön kanssa. Näin ollen tämä luonnonsuojelulain osauudistus tähtäisi omalta, hyvin pieneltä osaltaan, myös tämän asian toteuttamiseen.

Petri  Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kakkoskäsittelyssä sisältöön ei kannata enää syvemmälti mennä, se on jo ratkaistu, se on päätetty, ja sen on suuri valiokunta vahvistanut. Ainut, mitä me voimme täällä tehdä, koska tämä keskustelu käy edelleen kiivaana, on hyväksyä tämä ed. Pertti Hemmilän tekemä lausumaehdotus, joka on jaettu kaikille meille täällä istuville.

Kun kuuntelin ed. Oinosen puheenvuoroa äsken, niin toteaisin, että hän suhtautuu tähän asiaan aivan saman tyyppisesti kuin mekin olemme suhtautuneet jo ykköskäsittelyn aikana. Kysyisin, onko tässä lausumaehdotuksessa joku sellainen sana tai lausuma, jota ei esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmä voisi yksimielisesti hyväksyä, jotta päästään niihin tavoitteisiin, mitä ed. Oinonen puheenvuorossaan totesi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! En edusta täällä maanomistajia enkä metsänomistajia, ehkä enemmänkin palkansaajia, ja siitä on huoli, että Suomessa saadaan raaka-ainetta metsäteollisuuden laitoksille. Ed. Oinonen kyseli, mistä saataisiin liito-oravia lisää. Nythän niitä tuli, kun Viro liittyi EU:hun. Siellä on liito-oravia lisää, ja kun mennään itärajan taakse, niin viime eduskuntakaudella ministeri Hemilä kertoi, että siellä taitaa olla niitä miljoonia. Se ei ole uhanalainen laji. Täällä on puhuttu globaalista vastuusta uhanalaisista eläimistä, ja kyllä niitä maapallolla tuntuu olevan. Niin kuin totesin, Venäjällä on useita miljoonia kai liito-oravia. Niin meille kerrottiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Se on vaan se huono asia, että Suomi sattuu olemaan niin valkoselkätikan kuin liito-oravankin levinneisyyden reuna-alueella. Liito-orava on täällä uhanalainen, mutta eihän se maapallolla ole uhanalainen. Se pitäisi nyt muistaa, kun näistä puhutaan niin EU:ssa kuin täällä Suomenkin parlamentissa.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi on todettava, että kyllähän ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta ovat mielestäni tehneet ansiokasta työtä siinä mielessä, kun liito-orava-asia on nostettu yleensä esille. Totta kai me tiedämme, että jokaisessa kunnassa, missä tehdään kaavoitustyötä tänä päivänä ja missä liito-oravan esiintymisiä on, se on erittäin vaikeaa. Tietysti on hyvä asia, että on täsmentynyt myöskin se, millä lailla liito-oravia Suomessa kannattaa suojella, ja on nostettu pesimis- ja levähdyspaikat selkeästi esille. Muutama vuosi sitten vielä tehtiin ainakin tuolla Pirkanmaalla niin, että jos niitä papanoita löytyi, oli ihan selvä asia, että maanomistaja, metsänomistaja, tavallaan sai luopua silloin toiveistaan käyttää hyväksi metsiänsä ja mahdollista kaavoitusta jouduttiin lykkäämään.

Mielestäni nyt on lähdetty selkeämmälle tielle, ja mielestäni vielä parempi olisi ollut se, että ed. Hemmilän esitys tästä lausumasta voitaisiin hyväksyä. Itse olen juuri tänään selvittänyt maan eri ympäristökeskuksista, miten tätä asiaa ja monta muuta asiaa on käsitelty hyvin eri lailla eri ympäristökeskuksissa, jopa niin, että eräästä ympäristökeskuksesta sanottiin, että on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin tämän kaltaiset asiat. En syytä virkamiehiä, mutta se on ymmärrettävää. Meillä on kaikilla ihmisillä, se on inhimillistä, tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä asioita. Sen tähden lainsäätäjän täytyy todella selkeästi esittää, mitä me tarkoitamme. Silloin tämä 30 päivän rajausaika, jonka aikana ympäristökeskusten tulee käsitellä nämä asiat, on oikeusturva-asia mielestäni. Se on minusta jopa perustuslakiin liittyvä omistusoikeuden loukkaus, jos nämä ajat vielä pitenevät.

Pirkanmaalla on tänään istunut maakuntavaltuusto. Kuuntelin sen edustajien puheenvuoroja. Siellä tehdään seutukaavaa. Totta kai on selvää, että vaikka nämä Natura-asiat nyt alkavat olla hyvinkin selkeitä niin maanomistajille kuin kaavan piirtäjillekin, niin kuitenkin siellä nousi muun muassa tämä liito-orava-asia esille. Siellä on kipeitä kohtia, kipeitä asioita. Näin on, totta kai, varsinkin isojen kaupunkien ympäristössä. Tampereellakin, omassa kotikaupungissani, suunnitellaan Vuoreksen isoa 15 000 asukkaan uutta asuntoaluetta, ja ongelmana on tämä hellyttävä, ihana, pieni liito-orava. Niin hellyttävä ja kaunis eläin kuin se onkin, (Ed. Laukkanen: Onko edustaja nähnyt sen?) kyllä se on todella aikamoinen taloudellinen ongelma. Minä itse toivon todella, että päästäisiin semmoiseen järkevään suhteeseen tämän liito-oravan kanssa, koska totta kai me haluamme suojella, mutta haluammeko me niin, että se määrättömästi lisääntyy? Minä en ainakaan halua, koska ei se ole tärkeätä, kuinka paljon se lisääntyy, vaan se, että me haluamme säilyttää liito-oravan. Minusta tässä on se oleellinen ero.

Täällä viitattiin Viron liito-oravaesiintymisiin. Siellähän on niitä todella paljon Tarton seudulla, missä olen monta kertaa käynyt, ja siellä niitä ihaillaan. He eivät vielä tajua, mihin ovat nyt joutumassa, kun he ovat liittyneet tähän Euroopan unioniin. Heillä tulee olemaan varmasti vielä isommat niin sanotut ongelmat tässä kaavoituksessa, koska he tarvitsevat varmasti myöskin maankäyttöä eri tavalla kuin tähän saakka. Näin ollen varmasti sieltä saamme toivon mukaan tukijoita, jos me tälle direktiiville jotakin aiomme tehdä.

Mutta summa summarum: Tämä on ollut hyvää keskustelua. Sen tähden minä olin hirveän hämmästynyt, kun kuitenkin tiedän, että keskusta on lähellä maanomistajia, ettei tämmöistä asiaa selkeytettäisi tässä lainsäädännössä lausumalla niin, että ympäristökeskukset todella tajuaisivat sen. Ei eduskunnan arvovalta anna semmoista periksi mielestäni, että me täällä sovimme, kun kuitenkin me olemme lainsäätäjiä. Minusta se voisi olla eduskunnan tahto myöskin kirjattuna ja siihen voisi koko eduskunta yhtyä, koska tämä on tärkeä asia maanomistajille ja kaavoittajille ja kaikille meille suomalaisille.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kiistely sanoista "viipymättä" tai "30 päivää" laissa on sinänsä tietysti tärkeä asia, ja siitä äänesteltiin sen ikävän, eduskunnalle häpeällisen näytelmän jälkeen, mikä viime viikolla oli. Siinä olisi pitänyt menetellä tietysti niin, että kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa yksimielisesti todettiin, että on syytä lakiin kirjoittaa se 30 päivää, niin olisi sitten siirretty se täällä luonnonsuojelulakiin sellaisenaan ja sitten hyväksytty siltä pohjalta, mutta näin ei käynyt. Se on tietysti ikävää sinänsä, koska nyt kuulemma ympäristökeskuksissa todetaan, että ei se 30 päivää riitä asioiden käsittelylle, jolloin on siis selvä vastaus, että paljon pitempiä käsittelyaikoja tulee, ja ne ovat kohtuuttomia monille maataloudesta tai metsätaloudesta toimeentulonsa hankkiville, joita muutoinkin kuritetaan tänä päivänä jo aivan riittävästi.

Herra puhemies! Äänestän kyllä ed. Hemmilän lausuman puolesta, vaikkei se nyt enää mitään merkitsekään. Mutta toivon, että eduskunta voisi hyväksyä sen yksimielisesti. Silloin sillä olisi merkitystä.

Herra puhemies! Ed. Oinonen käsitteli tätä pakkolunastuspykälää, josta äänestytin ensimmäisessä käsittelyssä eduskuntaa, luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momenttia, ja nimenomaan siltä osin, että nämä Natura-alueet tulivat nyt enemmistön, keskustan, sosialidemokraattien ja joidenkin muiden, toimesta sisällytetyiksi tuohon pakkolunastuspykälään siinä muodossa, että ympäristöministeriö voi pakkolunastukset panna täytäntöön, hakea niitä ja sitä kautta ne voivat lähteä liikkeelle. Kun näin tapahtuu, niin silloin nämä äärettömän epäselvät, sotkuiset, oikeusturvaa vaarantavat, Natura-ohjelmaan sisältyvät aluehankkeet tulevat liian kevyesti pakkolunastusten piiriin tämän pykälämuutoksen myötä.

Esimerkiksi euroehdokas Kyösti Virrankoski on pitänyt tätä asiaa erittäin tärkeänä ja keskeisimpänä Suomen europolitiikan kysymyksenä kertoen, että Naturaa pitää jyrkästi vastustaa ja ennen kaikkea sen täytäntöönpanoa tällä lailla, mihin tämä nyt antaa mahdollisuuden, pitää jyrkästi myös vastustaa. Täällä edustajat Hoskonen ja Nousiainen puhuivat tätä asiaa vastaan, hyvin voimakkaasti tätä 52 §:n 2 momentin muuttamista vastaan, ja äänestyksessä edustajat Nousiainen ja Oinonen äänestivätkin vastaan. Ed. Hoskonen juoksi ulos salista sen pykälän äänestyksen ajaksi, joten tämä on herkkä asia. Tämä on mielestäni kyllä vakava oikeusturvakysymys, josta todellakin Virrankoski teki Euroopan parlamentissa kyselyn, ja siellähän selvisi karmeita asioita tästä oikeusturvasta, joka tähän sisältyy.

Onko sitten kovin suuri merkitys sillä, saako pakkolunastuksen panna vireille ympäristöministeriö vai valtioneuvoston yleisistunto? Mielestäni sillä on aika merkittävä arvo tässä asiassa, kun on äärettömän epäselvästä Natura-sotkusta kysymys. Nimittäin ympäristöministeriö on tässä kaiken takana, kun niin on menetelty kuin on menetelty, ja silloin, jos se saa edelleen panna täytäntöön tällä lailla niitä päätöksiä, joita se on itse ollut tekemässä aiheuttaen sotkuja, niin se on vahingollista.

En katso vain siltä pohjalta, että olisi myös nykyisen hallituksen aikana hyvä, että myös keskustan ministerit joutuisivat valtioneuvoston yleisistunnossa ottamaan kantaa, pannaanko pakkolunastus päälle vai ei. Sekin on ihan paikallaan. Muistan vaan itse, että kun olin valtioneuvoston jäsenenä, niin oli Hämeessä eräänkin sähkölinjan lunastus menossa, ja kun se tuli valtioneuvoston yleisistuntoon, niin maanomistajat eräissä tapauksissa, kun kokivat sen kohtuuttomana, ottivat yhteyttä ja paneuduin tuohon asiaan paremmin kuin olisin paneutunut, jos en olisi tiennyt mitään. Jos sen olisi saanut tehdä esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriö omalla päätöksellään, niin sitä ei olisi tutkinut kukaan muu kuin se, joka on pannut asian vireille, ja sen yläpuolella oleva ministeriö. Eli tässä mielessä se tulee varmempaan harkintaan, jos se on valtioneuvoston yleisistunnon listalla, sellaisissa tapauksissa erityisesti, jotka ovat epäselviä ja riidanalaisia. Niitä Naturassa on, mutta näyttää siltä, että nykyinen hallitus peittelee entisiä tekoja ja haluaa mennä siitä yli, mistä aita on matalin. Siinä eivät maanomistajien oikeutetutkaan edut paljon paina. Tämä on valitettavaa.

Herra puhemies! Vielä lyhyesti siitä, että itse tämä laki, mikä nyt on käsittelyssä, on perustaltaan erittäin hataralla pohjalla. Me emme tiedä tänäkään päivänä, paljonko liito-oravia Suomessa on. Mietinnössä ja esityksessä puhutaan 14 500:sta, mutta on esitetty jopa yli 100 000:n, paljonkin yli 100 000 yksilön lukumääriä, ja laskenta on aloitettu viimeksi vuonna 2003 eli viime vuonna. Tuo tutkimus kestää kolme vuotta, ja vasta sitten saadaan tuollainen suuruusarvio, paljonko Suomessa liito-oravia on. Tiedämme, että itärajan takana niitä on miljoonia ja miljoonia. Se ei ole mitenkään uhanalainen laji maailmassa, vaikka sen määrä on Suomessa ja EU:n alueella ehkä sadoissatuhansissa. Kun näin epävarmalla pohjalla oleva tärkeä luku, liito-oravien määrä, on täysin auki, suuruusluokkakin on hakusalla, ja sen pohjalta lähdetään lunastuksiin, täysi korvaus pohjana, niin kuin pitää tietysti olla, siis lähdetään tälle tielle, niin tästä tulee suhteettoman kallis laki valtiolle ilman, että sille olisi luonnonsuojelullisia todellisia perusteita. Tämän haluan täältä painokkaasti sanoa.

En esitä tämän lain hylkäämistä, koska täällä on EU:n miekka takana. Meidän on pakko tämmöinen järjetön laki säätää tältä osin ja nämä korvaukset määritellä tältä pohjalta. On oikein sinänsä, että ne sitten ovat täyden korvauksen periaatteella, niin kuin muussakin yhteydessä vastaavissa tilanteissa. Mutta tärkeintä olisi ollut se, että tuota luontodirektiiviä olisi muutettu niin, että liito-orava olisi poistettu sieltä, koska se ei ole maailmassa uhanalainen laji, mutta tiedämme, että direktiivin muuttaminen vaatii komission aloitteen ja mahdollisesti, ainakin toistaiseksi, jäsenmaiden yksimielisyyden ja silloin tuohon suuntaan meneminen tämän yhden luontokappaleen osalta on käytännössä mahdotonta. Jos tämä avattaisiin tältä osin, niin siellä olisi eri mailla kymmeniä muita lajeja, jotka vaadittaisiin pois vastaavin perustein, ja näin tämä on itse asiassa täysin lukittu.

Herra puhemies! Joudun toteamaan, että tämä on erittäin huonoa lainsäädäntöä, mutta me olemme pakkosaumassa tekemään tämän ja tämä voi tulla turhan kalliiksi valtiolle, yhteiskunnalle. Kokonaisuutena tässä konkurssissa tämä ei tietysti iso summa ole, mutta jos tämmöisellä tiellä ollaan, niin todellakaan ei ole ihme, että tiukkuutta on valtiontaloudessa.

Petri  Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ihan muotomääräyksen vuoksi, kannatan vielä kertaalleen tätä ed. Pertti Hemmilän tekemää lausumaehdotusta, joka on jaettu kaikkien edustajien pöydälle. Se on minun mielestäni ainut keino yrittää vielä jollakin lailla oikeusturvaa parantaa tämän lain osalta, koska yksimielinen lausumaehdotus eduskunnalta tarkoittaisi sitä, että jos käsittelyajat ylittäisivät toistuvasti 30 päivää, niin hallituksen olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin metsänomistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi. Minä ymmärtäisin, että tällaisesta perusasiasta täytyy tämän salin olla yksimielinen.

Meille edustajille on kerrottu kuitenkin jo tämänhetkisten yhteyksien osalta, mitä on ympäristökeskuksista otettu, että resurssit ovat täysin riittämättömät, jotta 30 päivässä pystyttäisiin näitä asioita ratkaisemaan, ja myöskään valtiolla ei ole riittävästi varoja näihin korvausmääriin, mitä mahdollisesti tämä laki tuo tullessaan. Nämä ovat hyvin vaarallisia ennakkotietoja. Mikäli näin on, niin aika viipymättä saattaa käytännössä olla pahimmillaan puoli vuotta, jopa vuosi. Kansalaisten ja maanomistajien oikeusturva sitä kautta heikkenee. Kaiken kaikkiaan tästä laista vaan loppuyhteenvetona sanoisin, että varmasti oli niin, että ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta tekivät yksimielisissä mietinnöissään ja lausunnoissaan hyvää työtä. Sitä on turha kenenkään kiistää, mutta sillä loppunäytöksellä, joka tässä esitettiin, tehtiin erinomaista vahinkoa koko luonnonsuojeluteemalle.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! En enää puutu liito-orava-asioihin, niistä on puhuttu jo riittävästi. Minun mielestäni niitä on aivan riittävästi Suomessa ja tuolla rajan takana pilvin pimein, eli tämä on keinotekoinen puheenaihe eräiltä tahoilta nostettuna minun mielestäni, ja on saatu sitten harhautettua EU:n virkamiehiä.

Arvoisa puhemies! Ymmärsin näin, että tässä yhteydessä voidaan ottaa esille myös metsälain muuttamiseksi annettu laki nimenomaan tässä toisessa käsittelyssä, kun ei ollut mahdollisuutta olla ensimmäisessä käsittelyssä mukana. Tietysti täytyy antaa valiokunnalle tunnustusta siitä, että sinne on lisätty lakialoitteen perusteella 18 a §, lähinnä sen johdosta, koska tilannehan tällä hetkellä on ollut aika kestämätön sen johdosta, että osa näistä häirintätapauksista on pyritty viemään läpi pakottamisena eli rikoslain 28 luvun 8 §:n mukaisena tekona. Ja taas toisaalta joissakin tapauksissa on pyritty tämä metsätyön häirintä viemään käräjille 28 luvun tarkoittamana hallinnan loukkausrikoksena eli asianomaisen luvun 11 §:n säännöksien mukaisesti.

Tämän johdosta, kun nämä pykälät eivät ole ihan soveltuvia tällaiseen metsätyön häirintään, niin minun mielestäni on ihan hyvä, että tänne on saatu lisättyä tämä uusi pykälä, jonka otsake on Metsän hakkuun estäminen. Mielenkiintoista on kyllä lukea kyseisen pykälän yksityiskohtainen perustelu, millä tavoin valiokunta on pohtinut metsätyömaa-aluetta ja sitä, millä tavoin mahdollisimman tarkkarajaisesti pystyttäisiin pykälä kirjoittamaan. Tämän johdosta totean kyllä sen, että minun mielestäni tämä muotoilu, joka tässä viimeisessä pykäläehdotuksessa on esitetty, vastaa hyvin pitkälle sitä, mitä minä itse ymmärrän metsän hakkuulla. Kun sanotaan nimenomaan, että kun estää metsän hakkuutta, niin silloin on tuomittava sakkoon, niin tämä selventää käytännön tilanteita.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Käytettyihin puheenvuoroihin viitaten totean vielä tästä tutkimuksesta, joka on menossa liito-oravakannan selvittämiseksi, että siinä nimenomaan sen määrän lisäksi selvitetään myös se, kuinka vakaa tämä kanta on. Tähän vakaa-käsitteeseen ympäristövaliokunta omassa mietinnössään hyvin painokkaasti viittaa. Tässä hallitusta on paljon kehuttu, ja itsekin olen sitä mieltä, että hallituksen esityksessä on todellakin hyviä ominaisuuksia. Mutta yksi asia kuitenkin sivulla 2, hallituksen esityksen perusteluissa, todetaan esityksen vaikutuksista: "Esityksellä ei ole organisatorisia eikä henkilöstövaikutuksia". On ihan selvää myös tämän keskustelun pohjalta, että näitä vaikutuksia on ja näihin budjettivaikutuksiin myös ympäristövaliokunnan mietinnössä ja jo täällä kertaalleen käsittelyssä olleissa lausumaehdotuksissa viitataan ja ne tulee ottaa huomioon valtion talousarviota laadittaessa, jo vuonna 2005 asia on ajankohtainen. Jotenka nimenomaan tämä puoli on todella tärkeätä huomata.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä luonnonsuojelulain ja metsälain muutoskysymyksessä, kun ed. Tiusanen kehui hallituksen esitystä, ihmettelen kyllä sitä maailmankatsomusta, mistä ed. Tiusanen tämän hallituksen esityksen näki. Jos katsotaan niin kuin maanomistajan, puuntuottajan ja maalaisväen näkökulmasta tätä asiaa, miksei myöskin liikenne ja kaikki muukin yhteiskunta siinä matkassa, niin ei tämä hallituksen esitys niin kovin erikoinen ollut olemassa.

Herra puhemies! Haluan tarkentaa sitä, että valiokuntakäsittelyssä valiokuntien mietinnöt, niin maa- ja metsätalousvaliokunnan kuin ympäristövaliokunnankin, tekivät siitä hallituksen esityksestä siedettävän, ymmärrettävän ja myöskin hyvän. Tässä nimenomaan molemmat valiokunnat — en tiedä mistä tämä ylenmääräinen ohjaus on tähän asiaan syntynyt, ylempien henkien taisto — saivat sellaisen mietinnön, mikä tukee yksityisen maanomistajan, metsäntuottajan, puuntuottajan lähtökohtaa siitä, kuinka tässä asiassa on menty ja tullaan menemään.

Näin mietintöjen kautta hallituksen esitystä voidaan sanoa hyväksi, mutta jos nämä mietinnöt olisivat olleet niin huonoja, huonompia kuin se hallituksen esitys, kun ne tällä kertaa ovat niin hyviä, niin kyllähän tämä aivan toivottomalta näyttäisi ja vaikuttaisi.

Edelleenkin käydään kisaa ja keskustelua siitä, onko Suomessa liito-oravia 50 000, 150 000 vai 250 000 vai onko se määrä joku muu. Edelleenkin teroitan tässä yhteydessä sitä, että omalta kohdaltani väitän, että olen eduskunnan merkittävin liito-oravien ylläpitäjä omilla maillani. Sieltä löytyy kuitenkin neljä yhteisöä, missä liito-oravia pesii, ja meillä ei ole mitään epäselvyyttä siinä asiassa, etteikö eletä hyvässä yhteistyössä ja sulassa sovussa niitten kanssa. Eikä tarvitse, ed. Tiusanen, kenenkään korvata eikä maksaa, mutta sen jälkeen, kun sinne tulee joku sellainen, joka alkaa nauhoittamaan niitä asioita, rauhoittamaan ja estämään ja ajamaan minua sieltä metsästä pois, niin tuli kyllä liito-oraville sekä myöskin näille nauhoittajille lähtö sieltä. Näin katsottuna tähän maailmaan kyllä mahtuu, mutta pitää vaan ymmärtää, miten mahdutetaan, miten satutetaan ja miten tehdään.

Tietenkin kun käydään näitä taustoja läpi, mistä nämä kaikki suuret kisat ja keskustelut ovat lähteneet, niin nämä on näitä Koninkallio-juttuja, missä on kaikesta muusta, kuten sukuriidoista ja lunastuksista ja perinnönjaosta kysymys, ja siihen on vedetty liito-orava mukaan. Tämähän on aivan mahdoton lähtökohta olemassa, että näin on tehty. Sillä pohjalla nämä mietinnöt lähtevät aivan oikeasta lähtökohdasta, että jos nähdään, että tällainen suojeluntarve on olemassa ja liito-oravasta tehdään se keppihevonen, millä tätä asiaa kaadetaan, niin silloin pitää olla myöskin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen se, joka maksaa ja korvaa. Silloin tämä asia toimii ja pelaa.

Mitä tulee ed. Kankaanniemen puheenvuoroon siitä, kuinka paljon tämä maksaa, niin on aivan mahdoton se määrä arvioida, paljonko tähän rahaa tällä kertaa tarvitaan.

Toisena lähtökohtana on oma lähtökohtani, mikä on, että ei tarvita mitään. Antaa liito-oravien olla. Kohtuullinen metsän käsittely ja hoito onnistuu ja käy, kun hoidetaan yläharvennuksen kautta eikä pyritäkään tekemään mitään aukkohakkuita.

Mutta viittaan myöskin aikaisemmin viime syksynä, edellisenä vuonna, ed. Kuosmasen käyttämään puheenvuoroon, missä ed. Kuosmanen sanoi, että on se merkillinen asia, että jos tehdään moottoritietä ja sille tielinjalle sattuu mökki, missä mummo ja pappa asuvat, niin lähtö tulee kuin luteille. Talo puretaan ja asukkaat häädetään pois, mutta jos siellä on liito-oravan pesä, niin tiehen tehdään mutka taikka tunneli ja liito-orava saa jatkaa pesimistään siellä paikan päällä. Onhan tämä aivan suhteetonta maailman mittasuhteitten mukaan katsottuna, miten näitä tehdään ja toteutetaan. Tietysti molemmissa asioissa, molemmissa vertauksissa, on yhteistä ja myönteistä se, että kumpaakaan ei määrätä lopetettavaksi vaan saa muuttaa paikkaa, ja niin mielestäni sen moottoritien paikalta se liito-oravakin voisi muuttaa toiseen paikkaan.

Tämän asian pohjalta, en ole kuullut, mitä ed. Vielma on täällä puhunut, mutta olen luottanut, että ed. Vielma on myöskin puhunut minun suullani täällä asiassa, koska häntä kahvilassa kannustin käyttämään jämerän puheenvuoron, koska tietoisesti silloin oletin, että itse en pääse tänne paikalle.

Tässä kysymyksessä koko luonnonsuojelu- ja metsälain muuttamiseksi on tätä eurooppalaista uhkailua, Euroopan unionin uhkailua, mikä on kotikutoista ja kotimaasta tilattua toimintaa. Tässä on kuitenkin kysymys siitä, että selkiytetään näitä asioita, pannaan näitä niin kuin oikeaan järjestykseen ja hoidetaan sitä korvauskysymystä maanomistajille, niin kuin se halutaan tehdä ja toteuttaa.

Mutta tämä menettelytapa, miten tämä on toiminut ja toteutunut ja toteutettu, ei satu mihinkään eikä käy ikinä minkään näköisen järjestelmän puitteisiin eikä malliin siinä, että sen jälkeen, kun eduskunta on toiminut tavallaan valiokuntien mietintöjen kautta yksimielisesti, ruotsalainen kansanpuolue tulee ja romuttaa ja riitauttaa tämän asian ja pakottaa maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan muuttamaan aikaisempaa yksimielistä kantaa, niin että tavallaan tämä asia vesittyy. Tämähän on eduskuntatyön suurin häpäisy, mitä olla voi.

Toistan sen, mitä ensimmäisessä käsittelyssä tästä asiasta lausuin, että ruotsalaista kansanpuoluetta nykyinen hallitus ei tarvitse. Täältä salista löytyy paljon parempia täyttäjiä tälle asialle, katsotaan ihan mihin tahansa, niin kokoomuksesta, kristillisdemokraateista, perussuomalaisista, vasemmistoliitosta. Vihreitä täällä ei ketään olekaan, he tuskin tähän mahtuisivat tätä paikkaa täyttämään, mutta kaikki muut pystyisivät tämän asian täyttämään.

Kun tämän pohjalta tätä asiaa katsotaan, kun katson sitä takametsistä, katson sieltä omalta kulmalta ja niiden omien kannattajieni, niiden suurten suomalaisten takametsien miesten kannalta katsoen, niin tämä, että metsänomistajan, puuntuottajan, oikeusturvaa näin heikennetään, näin tehdään, on kyllä suuri karhunpalvelus suomalaiselle yhteiskunnalle ja tälle suomalaiselle vanhalle maalaishengelle, millä omistajanoikeutta on turvattu ja ajettu eteen päin.

Näin katsottuna pitää miettiä vieläkin sitä asiaa, herra puhemies, olisiko syytä esittää tätä lakia hylättäväksi ja sen osalta hakea parempaa esitystä ja parempaa mietintöä tähän. Mutta aika näyttää, on punnittava sitä, onko tässä mitään hyvää ja mitään huonoa.

Ja kun tätä asiaa olen pohtinut, monesti yölläkin herännyt miettimään, (Ed. Laukkanen: Hiestä märkänä!) mikä tämä asia nyt sitten loppujen lopuksi on olemassa, niin — ed. Laukkanen, kyllä näin, hiestä märkänä olen herännyt tätä asiaa miettimään, miten tämä asia on hoidettavissa ja ratkaistavissa — niin kysymys tietenkin syntyy siinä, jos tätä maailmaa katsotaan, että jos tämä nyt hylättäisiin, niin tulisiko vielä huonompi ja syntyisikö vielä enemmän Eurooppa-painotusta tähän asiaan ja sen sortamiseen.

Mutta toisaalta, kun otetaan huomioon, että tässä on myöskin näitä monia tekijöitä, monia tekijöitä, joista voisi parempaa tulla, niin tietenkin tämä ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ja siinä syntyneessä, suuren valiokunnan käsittelyn jälkeen tulleessa keskustelussa, missä silloinen puhemies ei antanut oikein puhua tästä asiasta väljästi, tämä lunastuspykälä, missä 52 §:ssä mainitaan valtion lunastusoikeudesta, ainakin tulevaisuudessa tulisi uuden esityksen kautta parempi ja selvempi. Siihen nähden tämä on yksi niitä tekijöitä ja lähtökohtia siinä, pitäisikö tämä hylätä vaiko ei. (Ed. Vielma: Ehdota, niin minä kannatan!)

Tässä asiassa, ed. Vielma, olette oikealla lähtökohdalla siinä, että on esitettävä, jotta kannattajia löytyy. Siinä mielessä minusta tämä kirkastaa vieläkin tätä hylkäysmahdollisuutta terävämpänä. Voi kuitenkin todeta, että ensimmäisen käsittelyn jälkeen ed. Kankaanniemen esityksessä valtion lunastusoikeuteen, missä jäi pois se, että Naturan perusteella — tämän kyseenalaisen, väärin perustein toteutetun Naturan perusteella tätä asiaa ollaan viemässä taikka annetaan lunastusmahdollisuus tässä samalla — katson, että tässä syntyi tavallaan eduskunnan kanta eli lausuma siihen, ketkä olivat tämän lunastuksen, vapaan avoimen lunastusvaltakirjan puolesta ja ketkä sitä vastaan.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että vastaan siinä oli perussuomalaisten ryhmä yksimielisenä ja kokoomus pääosin. Siellä mielestäni tämä asia pohdittiin sillä lailla, kuinka se käyttäytyy tuolla maailmalla ja mimmoinen signaali annetaan eduskunnan työlle ja valiokuntien mietinnölle. Itse myöskin äänestin siinä samassa rintamassa ja kuulemma nyt, joidenkin sivusta kahvilassa kuultujen juttujen perusteella, joudun eduskuntaryhmän puhutteluun, uhkailujen alle, mutta olen siitä ylpeä, että olen voinut puolustaa suomalaista omistajuutta ja sen kautta tulevaa parempaa tulevaisuutta.

Jos vielä tätä asiaa katsotaan, niin täällä on ed. Hemmilän lausumaehdotus tähän kakkoskäsittelyvaiheeseen, jos tämä loppuun viedään, ja sen pohjalta näyttää siltä, että ed. Hemmilä on oikeilla jäljillä, tehnyt aivan oikean pohjan tälle asialle, sen, että edellytetään sitä 30 vuorokautta siellä asiassa, mikä oli mietintöjenkin sisältö. Jos tätä katsotaan, niin tämä olisi nimenomaan vähintään sellainen, mikä pitäisi saada järjestykseen ja kuntoon, mutta epäilen, että tässä itse saatan joutua tulevina aikoina, lähimmän yön aikana ja huomispäivän kuluessa erilaisten puoluesatraappien käsittelyyn, ja tiedä, miten siinä äänestyksessä sitten tulee käymään ja syntymään.

Herra puhemies! Näin katsottuna, lyhyesti puhuttuna, kun näyttää, että puhujat ovat täällä salissa vähissä ja kuulijoita on melkein enempi olemassa, en nyt tällä kertaa tee sitä hylkäysesitystä, mutta kyllä se niin kovasti on mielessä ollut olemassa, niin suurta vääryyttä tässä ollaan tälle maalaiselämälle tekemässä. Olisi kyllä hyvä olemassa, jos parempikin esitys syntyisi ja paremmaksi tämä suomalainen yhteiskunta myöskin näin tulisi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela täällä kyseli, mikä on parempaa tässä hallituksen lakiesityksessä metsälain parantamiseksi. Parempaa on se, että metsätyön häirinnästä rupeavat rangaistukset olemaan kovempia. Minun mielestäni siinä olisi voinut mennä vielä pitemmälle: sitä joka toisten työtä menee häiritsemään, olisi rangaistava vielä enemmän.

Yleensäkin tämä metsäpolitiikka, että sitä ollaan viemässä maan rajojen ulkopuolelle ja sitä kautta koukataan näihin metsäasioihin, että ei olla kotimaassa, on minusta niin sanottua likaista peliä. Kyllä meidän täytyy turvata suomalaisen metsäteollisuuden raaka-aine ja antaa myös tilaa näille Suomessa oleville eläimillekin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tässä keskustelun loppupuolella toteaisin ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon, kun hän totesi, mistä näkökulmasta hallituksen esitystä voi ikään kuin todeta positiiviseksi, valiokunnan kannanotoista ja ympäristövaliokunnan yksimielisestä mietinnöstä: "Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää lakiesitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena." Näin siis totesi yksimielisesti ympäristövaliokunta, lähes kaikki jäsenet paikalla.

Edelleenkin se, mitä tämä suojelu tulee maksamaan, on tietysti asia, joka pitää ottaa myös henkilöstöresursseina huomioon. Siihen viittasin jo aikaisemmassa puheenvuorossani. Muuten valiokunta on määritellyt ja laskenut sen vuosihinnaksi noin 900 000 euroa. Tässä jälleen kerran budjettiraamit, budjettikehykset, tulevat vastaan. Tässä viittaan hallituksen budjettipolitiikkaan, johon lienee pakko myös hallituksen suhtautua kriittisesti ja tehdä uusia esityksiä.

Ed. Seppo Lahtela on myös Haminasta. Totean, että itse kävin lauantaina Haminassa: 70 metrin säteellä kolme pesää, joissa yhteensä yhdeksän poikasta, eli on tietysti selvä ja hyvä asia, että liito-orava elää hyvin. Mutta toivoisi, ettei ed. Seppo Lahtela uhkaisi enää näitä liito-oravia, niin kuin hän jälleen tänään teki, kun ne eivät kuitenkaan sitä uhkailua kuule eivätkä ymmärrä, se ehkä aiheuttaa vain epäselvyyttä.

Lopuksi haluaisin sen todeta, kun mainitsitte takametsien miehet, että ei pitäisi sellaista viestiä antaa, että tässä nyt on yksityinen metsänomistus jotenkin uhattuna, kun tämä laki nyt hyväksytään eduskunnassa. Näin ei ole. Päinvastoin perustuslakivaliokunnan kannanoton perusteella ympäristövaliokunta on luonnonsuojelulain tähän kohtaan ottanut täyden korvauksen periaatteen, aivan sen saman asian, jonka totesitte. Se siis ei ole uhka. Tässä nyt kyllä enemmänkin keskustellaan vähän niin kuin lillukanvarsista eikä itse asiasta, kun on käyty tätä uuttaa ympäristölakiin liitettyä pykälää läpi.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusaselle selventäisin, että kun uhkailin, niin sanoin, että jos sinne tulee näitä nauhoittajia, niin niille tulee lähtö, siinä sivussa oraville sekä muillekin. Tämä on vaan osatotuus tästä oravasta. Olen sitä todistanut, että erinomaisen hyvin pärjään, tulen toimeen ja toimin tässä asiassa.

Se täytyy sanoa, että tietysti valitettava asia oli, että perustuslakivaliokunta ei perusteellisesti tutkinut sitä, mitä tämä muutos tässä aiheuttaa ja tekee. Mutta eduskunta on nyt päättänyt niin, että se ei tee mitään eikä sillä ole mitään huolta tässä asiassa.

Sen voi todeta, että kun ed. Tiusanen on perustellut ja todistellut tätä asiaa, että tämä on hyvä ja oikea, niin siitä mietinnöstä, erityisesti ympäristövaliokunnan mietinnöstä, jää mieleen se, että siinä on todettu se tosiasia, että liito-oravia on ehkä paljon, ja kun siinä sanotaan, että pitää tutkia tämän liitteen IV (a) mukaisesti, ovatko ne vakavasti uhattuja ja tarvitseeko niitten totaalisuojelua toteuttaa, niin siinä asiassa on otettu aivan ainutlaatuinen avaruus tähän ja avara käsittely matkaan sillä lailla todeten myöskin samalla, että näitten muittenkin uhanalaisten suojelun tarpeellisuus tulee pohtia, ja tämmöistä odotan ja toivon edelleenkin.

Myöskin siellä todetaan, että hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos näin on. Tässähän suurin huoli on olemassa se, että hallitus ja virkamiehet eivät ole tätä ennen toimineet eivätkä tehneet yhtään mitään. Katsotaan, tekevätkö tällä perusteella, ja jos ne tekevät, niin silloin voin olla hyväksymässä ja myöntymässä, että hyväksyttäköön tämä laki, kun ei näytä kukaan sitä hylkäävän eikä eduskunnasta semmoista enemmistöä löydy, joka sen hylkäisikään, eikä se nyt, herra puhemies, tällä kertaa ole tarpeenkaan.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että tässä käsitellään ainoastaan liitteen IV (a) lajeista liito-oravaa. Ympäristövaliokunta todella omassa mietinnössään myös tarkasteli laajemmin tätä kysymystä, koska se on mielestäni johdonmukaista.

Kuten ed. Kankaanniemi aivan hyvin täällä aikaisemmin sanoi, liitteen IV (a) avaaminen on hyvin mutkikas asia. Kaiken kaikkiaan nyt on viisasta odottaa sen tutkimuksen tuloksia, joka on viime vuonna käynnistetty ja johon on 0,5 miljoonaa euroa rahoitusta. Sen pitäisi varmaan valmistua, uskoisin, vuoden 2005 lopulla, 2006 alussa.