Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsin usein me keskustelemme täällä istuntosalissa aluekehityksestä ja kuntarakenteen uudistamisesta. Nyt kerrankin pääsemme keskustelemaan keskushallinnon kehittämisestä ja keskushallinnon uudistamisesta, ja oikeastaan se on juuri se, joka meitä edustajia kaikkein lähimpänä on.

Täytyy sanoa, että kysymys ministeriöitten lakkauttamisista ja yhdistämisistä ei sinänsä ole uusi. Sitä keskustelua on käyty toki pitemmän aikaa, ja muun muassa runsas neljä vuotta sitten, kun pohdittiin, millä tavalla ministeriöitten koordinaatiota kehitetään, päädyttiin siihen, että perustetaan erilaisia politiikkaohjelmia. Mitä näihin politiikkaohjelmiin tulee, niin niitten menestyksestä voidaan olla jossain määrin ristiriitaisella tunteella, mutta täytyy sanoa, että ne eivät ehkä kaikilta osin ole tavoitteitaan täyttäneet. Kuitenkin on tärkeätä, että niillä alueilla, missä on yhteisiä intressejä, myöskin keskushallinnossa pyritään mahdollisimman tehokkaaseen ja hyvään koordinaatioon.

Hallituksen tavoitteena onkin näitten kolmen lakiesityksen mukaisesti tehostaa valtion toimintoja, lisätä valtion toimintojen vaikuttavuutta ja myöskin, mikä on erityisen tärkeätä, selkeyttää aluehallinnon ohjausta. Tämä tietysti koskee nimenomaan elinkeinopolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa, jotka ovat ne sektorit, jotka tällä kertaa ovat kyseessä.

Tärkeätä on myöskin se, että pyritään siihen, että kun tätä kehittämistyötä tehdään, se pyritään tekemään uudistamisen kautta, uskalletaan olla riittävän rohkeita tässä uudistamisessa ja myöskin pyritään siihen, että kun toimintoja yhdistetään, pyritään ottamaan kustakin sen osasta parhaat käytännöt käyttöön.

Arvoisa puhemies! Hallitushan ehdottaa näissä lakiesityksissä, että kaksi ministeriötä eli kauppa- ja teollisuusministeriö ja työministeriö lakkautettaisiin. Samalla perustettaisiin yksi ministeriö, joka on työvoima- ja elinkeinoministeriö, ja näiden kahden ministeriön tehtävät siirrettäisiin tälle uudelle ministeriölle ja samalla aluekehitystehtäviä, aluepolitiikan tehtäviä, siirrettäisiin myöskin tälle uudelle työvoima- ja elinkeinoministeriölle. Myöskin esityksiin liittyy esitys, jonka mukaisesti tiettyjä ylimpiä virkoja kauppa- ja teollisuusministeriössä ja työministeriössä lakkautettaisiin ja vastaavia virkoja uuden organisaation mukaisesti perustettaisiin uuteen perustettavaan ministeriöön.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 68 §:n mukaan ministeriöitten määrästä, niitten enimmäismäärästä, on säädettävä lailla. Tällä hetkellä meillä onkin voimassa laki, jossa luetellaan kaikki ministeriöt, joita meillä Suomessa on. Näin ollen, kun tehdään ministeriörakenteeseen muutoksia, muutokset on tehtävä lakia muuttamalla. Mitä tulee ministeriöitten toimialaan, tältä osin lähtökohtana on se, että toimialasta säädetään valtioneuvoston ohjesäännössä.

Tässä yhteydessä on keskusteltu myöskin tekijänoikeuskysymyksestä. Hallitusohjelmassahan on mainittu, että selvitetään tarve siirtää tekijänoikeusasioiden käsittely opetusministeriöstä työvoima- ja elinkeinoministeriöön.

Haluan korostaa sitä, että tässä yhteydessä asiasta ei tehdä päätöstä. Toki siellä on viittaus tekijänoikeuslakiin ja näitten asioitten käsittelyyn työvoima- ja elinkeinoministeriössä. Mutta se viittaus, joka lakiehdotuksessa on, koskee 26 a §:ää, jossa lähtökohtana on se, että jo nykyisellään kauppa- ja teollisuusministeriö antaa lausunnon, jos kysymys on yleisön keskuuteen levitettäväksi valmistettavasta tai maahan tuotavasta ääni- tai kuvanauhaa käyttävästä tai muusta laitteesta, joka voi tallentaa musiikkia ja kuvaa. Tältä osin olennaista on se, että se lausunnonanto-oikeus, joka kauppa- ja teollisuusministeriöllä oli aikaisemmin, on nyt sitten työvoima- ja elinkeinoministeriöllä, mutta miltään muulta osin tekijänoikeuksien osalta tässä yhteydessä ei tapahdu muutosta.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnassa on keskusteltu tämän uudistuksen aikataulusta. Aikatauluhan on varsin nopea. Hallitusohjelmassa huhtikuussa päätettiin tällaisesta muutoksesta, ja nyt hallituksen tavoitteena on, että muutos tapahtuu ensi vuoden alussa. Kuitenkin valiokunnassa enemmistö on lähtenyt siitä, että mitä pitempi tuo siirtymäaika on, sitä hankalammaksi tuo muutoksen tekeminen käy, ja nimenomaan ministeriössä silloin keskitytään näihin organisatorisiin muutoksiin, kun tärkeätä on tässä työvoimapoliittisessa tilanteessa, että uusi ministeriö voi käynnistyä mahdollisimman nopeasti ja keskittyä juuri niihin asioihin, joista ministeriön pitää kantaa ensi sijassa huolta.

Kuitenkin on tärkeätä, että kun on uusi ministeriö, joka on toimialaltaan varsin kattava ja varsin suuri, eduskunta ja eduskunnan valiokunnat jatkuvasti seuraavat tämän uuden ministeriön työtä, ja jos ongelmia esiintyy, niin tältä osin sitten pyritään myöskin eduskunnasta antamaan ohjeistusta, missä puutteita kenties esiintyy ja mitkä asiat uuden ministeriön pitäisi pyrkiä suorittamaan paremmin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä vielä myöskin todeta perustuslakivaliokunnan mietinnöstä eräs tekninen seikka. Siellä on teknisiä muutoksia. Sitten myöskin siellä todetaan, että mitä tulee siirtoihin kauppa- ja teollisuusministeriöstä tähän uuteen ministeriöön ja työvoimaministeriöstä tähän uuteen ministeriöön, niin on vain viitattu lakeihin, joittenka osalta tämä aiheuttaa muutoksia. Tietysti tämän tyyppinen tekniikka on tällä aikataululla ymmärrettävää. Useamman kymmenen lakiesityksen muuttaminen tässä yhteydessä olisi ollut jossain määrin hankalaa, mikä tosin kyllä on tehty, mikä koskee tehtävien siirtoa sisäministeriöstä työvoima- ja elinkeinoministeriöön. Tämä tekniikka on tässä yhteydessä hyväksyttävä, mutta kyllä tärkeätä on, että pidetään kiinni siitä periaatteesta, että mahdollisimman nopeasti valmistellaan myöskin sellainen esitys, jossa tehdään itse nämä muutokset ei viittaussäännöstön avulla vaan muuttamalla itse näitä lakeja, jotta muun muassa kun puhutaan kauppa- ja teollisuusministeriöstä, puhutaan työvoima- ja elinkeinoministeriöstä, ja kun puhutaan työvoimaministeriöstä, laissa puhutaan työvoima- ja elinkeinoministeriöstä.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta puoltaa hallituksen esitysten hyväksymistä vähäisin teknisin muutoksin.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hyvä, että ed. Sasi tässä täsmensi sen, ettei tämä hallituksen esitys sisällä vielä kantaa siihen, tullaanko tekijänoikeuskysymykset siirtämään opetusministeriöstä tähän uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön.

Kuten ed. Sasi omassa puheenvuorossaan totesi, on hallitus luvannut selvittää asiaa, ja ainakin itse odotan hyvin malttamattomana, mikä tuon selvityksen lopputulos on ja päätös tekijänoikeuksien osalta. Henkilökohtaisesti toivon, että hallitus päätyy siihen, että tekijänoikeuskysymykset jatkossakin käsitellään opetusministeriössä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisi ollut ihan mukavaa, jos ministeri Pekkarinen olisi ollut vastaamassa ja keskustelemassa nyt, kun on kyse näin isosta organisaatiomuutoksesta, joka vaikuttaa läpi koko valtionhallinnon. Tässähän tulee tähän superministeriöön hallintomalli, jossa kutakuinkin puntit on tasan poliittisella vallalla, jos laskee ministerit, valtiosihteerit, alivaltiosihteerit, ja virkamiesjohdolla eli kansliapäälliköillä ja osastopäälliköillä. Tämmöinen asetelma on hyvin altis valtataistelulle. Kuka sanoo, mitenkä asiat hoidetaan? Niin kauan kuin ministeri Pekkarinen on tämän ministeriön ykkösministeri, niin hän varmasti käyttää tuosta jaossa olevasta vallasta 90 prosenttia, mutta tulevina aikoina tämä asetelma voi olla paljon vaarallisempi.

Mutta sitten se, mikä koskee osin perustuslakivaliokuntaakin, niin onko pohdittu valiokunnan mietinnön aikana sitä, kuinka tämä vaikuttaa siihen, kuinka kaikilla kansalaisilla joka puolella maata on tosiasiallinen mahdollisuus saada valtionhallinnon palveluita, kun aivan ilmiselvä suuntaus on ollut se, että niitä viimeisiäkin palveluita ollaan riisumassa pienistä, jopa keskisuurista kunnista?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa ei kovin kattavasti ole selvitetty. Me olemme tukeutuneet varsin pitkälti työasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntoihin, mutta kun kysymys on lähinnä siitä, että kummankin nykyisen ministeriön, työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön, alaisuudessa ovat elinkeinokeskukset ja nyt tulee vain yhtenäinen ohjaus elinkeinokeskuksille ja muita yksikköjä ei ole, niin tällä ei pitäisi olla vaikutuksia palveluitten suhteen paikallistasolla eikä myöskään aluetasolla.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi on paikalla, totean, että me omassa lausunnossamme, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, edellytimme lausuman muodossa — johtuen niistä ongelmista ja peloista, jotka liittyvät tähän varsin nopeaan aikatauluun ja myöskin pelkoihin siitä, että tässä vaikeammin työllistettävät jäävät yrityselämän jalkoihin — päätimme yksimielisesti, että kahden vuoden päästä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annetaan lausunto ikään kuin lain toimivuudesta näistä ongelmakohdista lähtien. Minä en löytänyt nyt tästä teidän lausunnostanne mitään tästä. Miksi näin on käynyt?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä keskusteltiin perustuslakivaliokunnassa, ja kun kysymys oli, että työasiainvaliokunta halusi selvityksen itselleen, katsottiin, että työasiainvaliokunta voi koska tahansa pyytää selvitystä ministeriön toiminnasta itselleen, koska kyseessä on myöskin työasiainvaliokunnan vastuuministeriö. Jos kysymys olisi ollut esimerkiksi selonteosta eduskunnalle, niin siinä tilanteessa ponsi olisi ollut tarpeen, mutta kun ei ollut kysymys siitä, niin katsottiin, että ei ollut tarkoituksenmukaista tältä osin tehdä erillistä pontta ja lausumaa. Mutta perustuslakivaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että valiokuntien on syytä jatkuvasti seurata uuden ministeriön toimintaa ja tarvittaessa pyytää selvityksiä ministeriön toiminnasta ja puuttua, mikäli ongelmia esiintyy, näihin havaittuihin puutteisiin.

Tapani  Tölli  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni koskee hallituksen esitystä n:o 56 eli päiväjärjestyksen 6) kohtaa eli sisäasiainministeriöstä valtiovarainministeriöön siirtyviä tehtäviä.

Tällä käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä kootaan hallitusohjelman mukaisesti keskeiset hallinnon kehittämistehtävät valtiovarainministeriöön. Esityksellä siirretään sisäasiainministeriön kuntaosasto sekä alueiden ja hallinnon kehittämisosaston alue- ja paikallishallintoyksikkö sekä KuntaIT-yksikkö tehtävineen valtiovarainministeriöön. Valtiovarainministeriössä samaan kokonaisuuteen kuuluvat pääosin hallinnon kehittämisosasto ja henkilöstöosasto.

Hallintovaliokunta pitää hallituksen esitystä yksimielisessä mietinnössään perusteltuna. Sisäasiainministeriön kuntaosaston tehtävien siirtäminen valtiovarainministeriöön vahvistaa kunta-asioiden koordinaatiota valtion keskushallinnossa. Erityisen merkityksellistä tämä on koko hallituskaudeksi laadittavan peruspalveluohjelman ja vuosittaisen valtion talousarvioon sisältyvän peruspalvelubudjetin kannalta. Kuntatalouden ja valtiontalouden keskittäminen samaan ministeriöön tuo mukanaan merkittäviä synergiaetuja, ja siten on mahdollista myös nykyistä tehokkaammin analysoida ja suunnitella koko julkisen talouden toimenpiteitä. Perusteltua myös on se, että kunnallishallinnon alaan liittyvä säädösvalmistelu ja valvontatehtävät säilyvät samassa kunta-asioiden kokonaisuudessa.

Myös julkisen hallinnon kehittämisen kannalta esitystä voidaan pitää hyvin kannatettavana. Valtiovarainministeriön toimialaanhan kuuluvat muun muassa hallinnon ohjausjärjestelmät ja organisointi, hallinnon kehittämisen toimintalinjat sekä valtion tietohallinnon ja tietoturvallisuuden yleiset perusteet. Valtion alue- ja paikallishallinnon yleiseen kehittämiseen, aluejakoihin, rekisteri- ja lääninhallintoon sekä valtion ja kuntien väliseen tietohallintoon liittyvien tehtävien siirtäminen sisäasiainministeriöstä valtiovarainministeriöön sekä toiminnallisesti että sisällöllisesti on hyvin perusteltua.

Valtionhallinnossa on tällä hetkellä vireillä niin keskushallinnossa kuin alue- ja paikallistasolla monia uudistuksia. Samaan aikaan on kunta- ja palvelurakenneuudistus toimeenpanovaiheessa. Voidaan kaiken kaikkiaan todeta, että hallinnon kehittämisen keskeisiä tavoitteita ovat lähivuosina julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen, tuottavuuden parantaminen, eri toimijoiden yhteistyön kehittäminen, tietoyhteiskuntakehityksen tukeminen sekä julkishallinnon henkilöstön voimavarojen turvaaminen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että esitetyllä tehtävien kokoamisella tuetaan käynnissä olevia hallinnon uudistuksia. Tärkeää on myös huolehtia koordinaatiosta aluehallinnon kehittämisen ja uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön siirrettävien alueiden kehittämisen välillä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt huomiota mietinnössään myös henkilöstön asemaan. Valiokunta korostaa, että virkasiirtojen yhteydessä tulee noudattaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja johtamista valtion yhteistoimintalain ja -sopimuksen mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilöstön tiedonsaanti- ja vaikuttamismahdollisuuksista huolehditaan uudistuksen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta puoltaa tämän esityksen hyväksymistä pienin teknisin muutoksin.

Jacob  Söderman  /sd:

Arvoisa puhemies! Olen pyytänyt puheenvuoron selostaakseni SDP:n valiokuntaryhmän eriävää mielipidettä perustuslakivaliokunnan mietintöön 3/2007, joka liittyy hallituksen lakipakettiin työ- ja elinkeinoministeriön perustamiseksi.

Ensin olisin yhtynyt puheenjohtaja Kimmo Sasin kantaan siinä, ettei tässä yhteydessä ratkaista tekijänoikeuksien siirtämistä opetusministeriöstä, koska se asia ei ole esillä. Hallitus tosin ilmoittaa erään lakiehdotuksen perusteluissa selvittävänsä asiaa.

Valiokuntaryhmämme ei vastusta uuden työ- ja elinkeinoministeriön perustamista. Päinvastoin toivomme, että uusi ministeriö onnistuisi siinä suuressa tehtävässään, josta puhutaan lakiehdotuksen perusteluissa, eli maamme elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden aktivoinnissa sekä aluepolitiikan elvyttämisessä. Sen sijaan olemme huolissamme suuren ministeriön perustamisen tiukasta aikataulusta ja myös käytetyistä poikkeuksellisista menettelytavoista ja uusista johtamistavoista, joiden sisältö on jäänyt hieman hämärän peittoon.

Hallitusohjelmassa on määrätty uudistus tulemaan voimaan 1.1.2008. Valmistelut aloitettiin toukokuussa tänä vuonna. Ministeriön organisaatiosta päästiin sopuun vasta 20. syyskuuta tänä vuonna. Tänään on siis jäljellä noin kaksi kuukautta aikaa yhdistää kaksi toisilleen vierasta taloa ja melkeinpä 700 virkamiestä eli noin kaksinkertainen vahvuus kuin ministeriöissä normaalisti. Sen lisäksi ministeriöön tulee uusia tehtäviä ja virkahenkilöitä sisäasiainministeriöstä, joten kiirettä pitää. Esitämme eriävässä mielipiteessämme hallituksen harkittavaksi puolen vuoden lisäajan ottamista tähän työhön. Uskomme, että työn tulokset paranisivat ja ministeriö pääsisi näin paremmin liikkeelle ja nopeammin käytännön tuloksiin.

Yksinomaan ihmisten siirtäminen oikeisiin virkoihin ja uusien henkilöiden nimittäminen ovat jo tarpeeksi vaativia tehtäviä. On muistettava, että jokaisen ihmisen nimittäminen valtion virkaan on suuri investointi valtiolle työnantajana. Se tulee tehdä hyvän valmistelutyön ja viisaan harkinnan jälkeen.

Suuri tehtävä sisältyy myös siihen, että henkilökunnalle varataan aikaa omaksua uuden ministeriön toiminta-ajatukset ja visiot niin, että liikkeellelähtö tapahtuu motivoidun ja sitoutuneen henkilöstön täysipainoisella työllä. Toivomme siis hallituksen vielä keskuudessaan harkitsevan perustamisaikataulua. Tosin ministeri Pekkarisella näyttää olevan muita kiireitä. Vaikka hallitus lisäisi siihen puoli vuotta, se on kuitenkin maassamme ennätyksellisen nopea ministeriön perustaminen.

Sitten tekisin muutaman huomautuksen ehdotettuun menettelyyn ja suunniteltuun johtamistapaan. Hallituksen esityksessä 94/2007 laiksi eräiden virkojen perustamisesta ja eräiden virkojen lakkauttamisesta määrätään, että nämä virat oikeastaan perustetaan lain ylimenosäännöksessä. Kysymyksessä on siis laki, jolla ei ole mitään merkitystä enää, kun se tulee voimaan, vaan ylimenosäännöksessä on se säännös, että ne virat perustetaan. Tässä ohitetaan normaali menettely eli se, että budjetissa perustetaan virkoja, ja se tehdään ainoastaan sen vuoksi, että voitettaisiin muutama kuukausi.

Toiseen asiaan kiinnittäisin huomiota. Se on sen varsinaisen päälain ensimmäisen lain ylimenosäännös. Siinä professori Hidén huomautti, että siinä pyritään täyttämään virat jo ylimenosäännöksessä. Siis ei vain julisteta haettavaksi ja siirretä, vaan myös virat täytetään. Se on hyvin poikkeuksellinen menettely. Siinäkin oikeastaan lain tärkein pykälä tulee voimaan ennen kuin laki tulee voimaan. Hidén myös huomauttaa, että lakia ei voi käyttää vain sen vuoksi, että se on esitetty eduskunnalle, vaan vasta kun se on vahvistettu ja julkaistu, mikä tarkoittaa, että tällä menettelyllä voitetaan hyvin pieni aika, jos lakia on tarkoitus noudattaa. Tämä on hyvin poikkeuksellinen menettely, ja sen vuoksi me esitämme hylättäväksi tämän lakiesityksen 94. Lähdemme siitä, että nämä virat voidaan perustaa budjetissa.

Sitten ministeriön johtamistapaan. Näissä hallituksen perusteluissa puhutaan niin sanotusta matriisihallinnosta. Nyt hallitusmuodossa eli perustuslain 68 §:n 2 momentissa sanotaan, että ministeriö on päällikkövirasto eli ministeriötä johdetaan ylhäältä alaspäin. Matriisihallinto, niin kuin minä olen ymmärtänyt, on sivusta johtamista. On kysymys tietysti siitä, kumpi määrää: se normaali päällikkö, ministeri, vai se sivusta johtava ministeri. Nyt tässä esityksessä on järjestetty niin, että sivusta johtava ministeri on ministeri Pekkarinen, jolla on kaikki tärkeät asiat johdettavissa sieltä sivusta, jolloin on hyvin epäselvää, täyttääkö tämä hallitusmuodon asianomaista kohtaa ja millä tavalla tämä sekasotku vältetään. Tietysti jos lähdetään siitä, että Pekkarinen on aina päällikkö ministeriössä, koska hän on niin super, niin silloinhan tässä ei ole mitään johtamisongelmaa, mutta tämä on minusta erittäin sekava järjestely, ja minä en ole päässyt selville siitä, millä tavalla tämä todellisuudessa toimisi.

Lopuksi minä haluaisin sanoa muutaman sanan avoimuudesta. Avoimuus tarkoittaa yhteiskunnassa sitä, että hallitus kertoo, mitä se suunnittelee, mitä se ehdottaa, mitä se tekee ja miksi se suunnittelee, ehdottaa ja tekee, eli perustelee kaikissa vaiheissa toimenpiteitä niin, että kansalaiset voivat julkisesti niistä keskustella. Juuri se, että hallitusohjelma, jossa uusi hallitus kertoo tavoitteistaan ja suunnitelmistaan, tuodaan eduskuntaan, palvelee tietysti tätä avoimuutta. Mutta jos hallitusohjelmaa ruvetaan käyttämään siihen, että täysin uudet asiat ratkaistaan lopullisesti aikatauluineen hallitusneuvotteluissa, jonka keskustelut pidetään salaa julkisuudelta, ja eduskunnalle vaan jää tehtäväksi panna täytäntöön Säätytalon hämyssä tehdyt päätökset, se ei todellakaan ole sellaista avoimuutta, jota demokratiassa tarvitaan. Se on päinvastoin parlamentaarisesti varsin epäterve tapa hallita ja sisältää samalla suuria vaaroja.

Lehdistön ja opposition arvostelu voi tuntua hallituksesta ikävältä, kun on nähnyt valon, kuten tämä hallitus tämän ministeriön suhteen, mutta arvostelun kuunteleminen voi estää pahat virheet ja suuret vahingot. Tämä piirre on se, jossa länsimainen demokratia poikkeaa totalitaarisestä hallitustavasta, oli diktatuuri sitten oikealta tai vasemmalta. Älkööt siis hallitusneuvottelijat, olivat heidän tavoitteensa kuinka kunnialliset tahansa ja visiot kuinka lennokkaat tahansa, käyttäkö hallitusohjelmaa työvälineenä eduskunnan muuttamiseksi pelkäksi toimeenpanijaksi.

Arvoisa puhemies! Näillä huomautuksilla hyväksymme uuden ministeriön perustamishankkeen ja toivomme, että se onnistuisi tärkeässä tehtävässään kansan hyväksi.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi talousvaliokunnan puheenjohtajana muutama sana tästä menettelystä ja kiireestä.

Aluksihan näytti olevan hallituksella se tarkoitus, että asia käsitellään vain perustuslakivaliokunnassa, ja puhemiesneuvostossa pariinkin otteeseen jouduttiin käymään keskustelua, miksi tässä asiassa ei pyydetä muiden valiokuntien lausuntoja, ei esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa, jonka ministeriön lakkauttamisesta sentään on kysymys, että tulisi edes tiedoksi asianomaiseen valiokuntaan, että tällaista valtioneuvoston piirissä tehdään, vaikka se on tietysti julkisuudessakin ollut. No, loppujen lopuksihan tämä päättyi onnellisesti ja tässä nyt sitten ollaan, ja tämä lausunto pyydettiin myös muilta valiokunnilta.

Hyvin paljon siinä tuli esille sellaisia asioita, joita tässä hallituksen pikavalmistelussa ei ole ollut. Se näkyy tässä talousvaliokunnan lausunnossakin perustuslakivaliokunnalle, jossa tuodaan esille näiden kahden erilaisen kulttuurin kohtaaminen. Mikäänhän ei oikeastaan Helsingissä paljon muutu, ne ovat siellä eri paikoissa Aleksanterinkadulla ja Esplanadilla, työministeriön ja KTM:n eri osastot, ja on mielenkiintoista nähdä sitten, miten tämä yhteistyö löytyy. Valiokunnan lausunnossakin tämä erittäin nopea valmistelu tuodaan esille.

Täällä ed. Söderman ansiokkaasti toi tämän matriisimallin esille ja siinä olevat epäkohdat. Sitten talousvaliokunnankin lausunnossa kiinnitetään huomiota tähän henkilöstön asemaan, johon muun muassa Akava ja Pardia lausunnoissaan kiinnittivät huomiota, Akava muun muassa niin, että järjestöjä ei kaikilta osin näissä kysymyksissä ole lainkaan kuultu, eli tällaista uutta kulttuuria on näköjään tulossa.

Sitten sosialidemokraattisena kansanedustajana ihan muutama näkökulma myös.

Ensinnäkin tämä näyttää nyt olevan tapa porvarihallitusten aikana. Silloin kun Ahon porvarihallitus oli, lakkautettiin Työsuojeluhallitus, sitä ennen oli onneksi perustettu työministeriö, jota ei silloin lakkautettu, mutta nyt se on sulautumassa näihin suuren superministeriön organisaatioihin. Ja kun perustetaan tällainen työelämä- ja markkinaosasto, niin vaikka nyt työmarkkinajärjestötkin ovat tämän hyväksyneet, niin edelleen itse kysyn, millä tavoin työelämän asiat tulevat käytännössä tehokkaasti tässä hoidetuiksi, missä ovat ne ihmisen näkökulmat, koska kyllä tämä kauppa- ja teollisuusministeriön henki helposti siirtyy tähän konsernijohtamiseen, josta esimerkiksi ministeri Pekkarinenkin myönsi, että se on sellainen asia, jota tässä joudutaan myös käytännössä harjaannuttamaan. Tässä mielessä se, mitä perustuslakivaliokunnassa sosialidemokraatit esittivät, että tätä täytäntöönpanoa lykätään puolella vuodella, on tämän valossa, mitä sanoin äsken ja mitä sitten talousvaliokunnankin lausunnossa todetaan, kyllä ihan perusteltua. Se antaisi aikaa parempaan lopputulokseen.

Sitten eräs näkökulma on se, että tästähän tulee aluehallinnollisesti tehokkaampi. Maakunnissa odotetaan nyt innokkaana, mitähän kaikkea uutta tämä tehokkuus tuo. Mutta yhden kysymyksen se jättää: miksi maa- ja metsätalousministeriötä ei samassa yhteydessä sitten sulautettu tähän superministeriöön — olisi tullut oikein superministeriöitten superministeriö. Nythän te-keskuksiin jää superministeriö eli TEM ja sitten maa- ja metsätalousministeriö, jotka edelleen päättävät näistä asioista. Nythän esimerkiksi energia-asioissa, kun mennään tähän käytännön tilanteeseen, joka perheitä ja yrityksiä kiinnostaa, päättäjinä ovat sitten tämä TEM, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Kokonaiskuvan saaminen esimerkiksi siitä, miten energian hinta muodostuu ja mitä se tulee kotitalouksille ja yrityksille maksamaan, on nyt tässä paletissa kaikkien kolmen ministeriön tehtävä edelleenkin, ja myös te-keskuksissa EU-rahojen jakoa myöten se sama ongelma edelleen jää elämään.

Lopuksi toivon, että näistä haasteista selvitään tässä niin työmarkkinajärjestöjen kuin muidenkin järjestöjen kanssa, niillä tarkoitan kuluttajajärjestöjä, joiden määrärahat ovat hyvin niukat, samaten velkaneuvontaa, jonka määrärahat ovat hyvin niukat ja tarpeet suuret verrattuna siihen, miltä näyttää tällä hetkellä ensi vuosikin kotitalouksien näkökulmasta. Kyllä tässä on vielä paljon tekemistä ja olisi ihan hyvä ollut ja tärkeätäkin, että ministerit olisivat olleet täällä paikalla ja kuulleet näitä evästyksiä. Mutta varmasti sitten ensi vuoden aikana nämä epäkohdat ilmenevät.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä hallituksen esitystä 54, joka merkitsee työ- ja elinkeinoministeriön perustamista ja siihen liittyen kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön lakkauttamista.

Haluan vain yhteen asiaan nyt kiinnittää huomiota tässä niin sanotussa superministeriössä eli sen osuuteen ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tähän saakka KTM, joka on käytännön toimista hyvin paljon vastannut, ei ole mielestäni menestynyt tässä tehtävässään. Sen voimme lukea vaikkapa vasta julkaistuista saksalaisista Climate Change Performance Index -tuloksista vuodelta 2006, joissa Suomi näiden tehtyjen toimenpiteiden suhteen oli vasta sijalla 36, kun pohjoismaiset naapurimme olivat pääosin kolmen parhaan joukossa.

Tämä KTM:n, kauppa- ja teollisuusministeriön, epäonnistuminen on koko Suomelle tietysti huono asia, koska meidän mahdollisuutemme saavuttaa Kioton sopimuksen asettamat tavoitteet ovat nyt vielä haasteellisempia kuin ilman näitä epäonnistumisia. Kauppa- ja teollisuusministeriö on johtanut Suomen energia- ja ilmastostrategian laatimista, ja ympäristöministeriö, joka aikaisemmin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun aivan alussa oli johtavammassa asemassa, on syrjäytetty tässä työssä varsin pitkälti.

Näin ollen lyhytnäköinen, taloudellinen katsantokanta näissä asioissa on tullut vallitsevaksi, ja se on muun muassa näkynyt siinä, että energia- ja ilmastostrategia on ollut ennen muuta energian tuottajien päästöoikeuksien takaamisinstrumentti. Tämä tarkoittaa sitä, että energian tuottajille on päästöoikeuksia varsin viljalti jaettu ilmaiseksi ilman tarvittavaa kontrollia. Lopputuloksena on ollut se, että päästöoikeuksien hinta eli hiilidioksiditonnin hinta on romahtanut 30 sentin tasolle. Näin päästökauppa on huonosti ohjannut ilmastonmuutoksen hillitsemisen suuntaa. Muutenkin päästökaupan piirissä on noin puolet hiilidioksidipäästöistämme, puolet on sen ulkopuolella, ja tämä ulkopuolelle jäänyt osuus on ollut varsin katveessa siinä tarkastelussa, mikä on suunnattu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

Näin ollen, puhemies, on tietysti ladattava nyt toiveita tälle uudelle ministeriölle, että se tosiaan olisi aktiivisempi ja tehokkaampi ilmastonmuutoksen hillinnässä kuin aikaisemmin kauppa- ja teollisuusministeriö. En epäile, etteikö ministeri Pekkarisella olisi täällä jo mainittua energiaa ja aktiivisuutta. Toivon, että koko hallitus todella panostaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Mielestäni pääministerin puheet eilen, kun hän sanoi, että sähkön hinta ei saa olla ensisijainen arviointikohta, kun puhumme energiapolitiikasta, olivat oikean suuntaisia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtioneuvostosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta sekä eräitten tehtävien siirtämisestä työ- ja elinkeinoministeriöön on nyt käsittelyssä.

Hallituksen esityksen yleisperusteluissa sanotaan, että tekijänoikeuksien siirtäminen uuteen työ- ja elinkeinoministeriöön on vielä selvityksen alla. Kuitenkin kakkoslakiehdotuksen 1 §:n 80 kohdassa on tekijänoikeuslaki mainittu luettelossa, jossa on lueteltu ne lait, jotka ovat olleet kauppa- ja teollisuusministeriön käsiteltävinä ja ratkaistavina ja joissa tuleva työ- ja elinkeinoministeriö käyttäisi kauppa- ja teollisuusministeriölle säädettyä asetuksenantovaltaa.

Minusta ehdotus on huonoa lainsäädäntöä, koska se jättää avoimeksi, mitä muutos merkitsee. Ollaanko tekijänoikeusasioita siirtämässä työ- ja elinkeinoministeriöön ja jos ollaan, niin miltä osin? Nykylain mukaan teollisoikeudelliset lainsäädäntöasiat kuuluvat kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen ja tekijänoikeusasiat opetusministeriön alaisuuteen. Olennaista on, että jatkossakin tekijänoikeusasiat pysyvät opetusministeriön alla eli että tehtäväjako pysyy samanlaisena kuin ennenkin uudesta ministeriöstä huolimatta.

Tällä eriävällä mielipiteelläni haluan tarkentaa hallituksen esitystä tältä osin. Tekijänoikeuksien tehtävänä on suojata luovaa työtä, kulttuuria ja kulttuurialan yrittämistä. Opetusministeriöllä on pitkä historia, osaaminen ja kulttuurialan suhteet tekijänoikeusasioitten hoitamiseen. Nykyinen, opetusministeriön vastuulla oleva tekijänoikeuslainsäädäntö on toimiva. Mitään tarvetta vastuuministeriön vaihtamiseen tekijänoikeuksien kohdalla ei ole.

Täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi kertoi, että mikään ei muutu, mutta ainakin kun käsiteltiin sitä asiaa talousvaliokunnassa, siellä oli järjestöiltä kysytty mielipidettä tähän asiaan, mitä mieltä ollaan, jos siirretään. Eli tämä on kyllä pohdinnan alla ollut.

Arvoisa puhemies! Täällä talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari nosti esille kuluttajajärjestöjen ja velkaneuvontajärjestöjen toimintarahat ja ne resurssit, mitä niillä on. Valiokunnassa on kuunneltu näitä järjestöjä. Siellä on pahasti auki, millä nämä järjestöt jatkossa pystyvät niitä asioita hoitamaan. Tarvetta tällaiselle toiminnalle ja neuvonnalle on ja varsinkin nuorten keskuudessa, joten nämäkin asiat pitäisi tässä ratkaista.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Näiden esityskokonaisuuksien yhteydessä on vähän kuin ujuttamalla ja kyseenalaisella tavalla viety eteenpäin maahanmuuttohallinnon järjestelyä. Itse asiassa kun näin merkittävä esitys otsakkeella "Tehtävien kokoaminen sisäasiainministeriölle" annettiin eduskunnalle, ei näkynyt maahanmuuttoministeri Thorsia eikä sisäministeri Holmlundia selvittämässä tämän hallinnon järjestämisen yksityiskohtia. Hyvin mielenkiintoista tässä, sanotaan, asian eduskuntaan saattamisessa on myöskin se, että hallintovaliokunta, joka perinteisesti ja perustellusti on käsitellyt sisäasiainministeriötä, turvallisuutta ja maahanmuuttohallintoa koskevat asiat, sivuutettiin tämän asian käsittelyssä niin, ettei siltä pyydetty edes lausuntoa. Tämä varmasti ennakoi kyllä ministeri Thorsin ja hallituksen johtaman ulkomaalaislain muutoksen valmistelu- ja tulevia käsittelyvaiheita.

Tässä maahanmuuttohallinnon kokoamisessa on olennaista vastaanottokeskusten asema, ja nehän on hallitusohjelman kuin myös erillisten monien selvitysten ja linjausten mukaisesti ollut tarkoitus siirtää tukemaan päätöksentekoa Maahanmuuttoviraston hallinnoitaviksi. Tätä mieltähän ovat olleet hallintovaliokunta ja eduskunnan tilintarkastajat, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja kaksi selvitysmiestä. Yleinen eurooppalainen malli ja pohjoismainen malli on ollut nimenomaan, että vastaanotto ja päätöksenteko kootaan toiminnan takia yhteen. Meillä tätä ulkomaalaishallintoa ei ole nyt koottu. Poliisi ja Rajavartiolaitos jäävät sisäministeriölle, ulkoministeriö hoitaa viisumiasiat, ja sitten te-keskukset hoitavat vastaanottokeskukset.

Jätin tästä asiasta kirjallisen kysymyksen ministeri Thorsille, ja tämä vastaus on kyllä hyvin mielenkiintoinen: "Vastaanottokeskukset pysyvät, kuten nykyisin, te-keskusten ohjattavina, ja rahoitus maksettaisiin niiden kautta. Kun on saatu kokemuksia perustettavan työ- ja elinkeinoministeriön toiminnasta ja sen konserniohjauksesta ja kun aluehallinnon uudistuksen päälinjat ovat selkiintyneet, lienee syytä tarkastella vastaanottokeskusten asemaa." Tältä osin kysymyksessä on todella erikoinen ratkaisu, vähän kuin tällainen pelkistetty pakolaisneuvonnan mustavalkoinen malli.

Mistä on kysymys tässä vastaanottokeskus- ja muun muassa säilöönottokeskusasiassa lyhyesti kuvattuna? Säilöönottokeskuksethan ministeri Itälän aikana vuonna 2001 siirrettiin poliisin alaisuudesta työministeriön alaisuuteen, ja sehän oli virhe, koska säilöönottokeskus on maasta poistumista odottavien, esimerkiksi rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden säilytyspaikka. Sieltähän hävisi tässä muutama vuosi sitten ovista ja ikkunoista parikymmentä henkeä, ja se herätti myös julkista keskustelua näistä keskuksista. Samoin satojen ja toissa vuonna tuhannen ulkomaalaisen katoaminen vastaanottokeskuksista kesken turvapaikkaprosessin herätti myöskin Suomessa tältä osin keskustelua. Nämä katoamisethan hidastavat päätöstentekoa ja täytäntöönpanoa, tietysti myös kustannuksia lisäten, ja kadonneiden joukossahan on myös henkilöitä, jotka pyrkivät välttämään maasta poistamisen täytäntöönpanon saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen tai ennakoituaan tulevan päätöksen olevan kielteinen.

Miksi EU:n sisäministerineuvostossa ylipäänsä toimittiin yhteisesti laittoman maahanmuuton hallinnoimiseksi ja turvapaikkajärjestelmän yhteisen kehittämisen pohjalta, on tietysti myös seurausta tarpeesta Schengen-alueen laajenemisen takia ottaa huomioon, että jokainen maa vastaa paitsi omasta myös koko Schengen-alueen liikkuvuudesta. Sisärajojen yli on helppo liikkua. Eli velvoitteet laittoman maahanmuuton torjunnassa ovat tämän takia myös yhteisiä, ja näin myös sisäasiainministereiden ja -ministerineuvoston työssä hyvin pitkälti yhteisesti linjattiin.

Tältä osin on kuitenkin syytä korostaa, että Euroopan unionissa ja Suomen puheenjohtajuusaikana myöskin erittäin voimakkaasti haluttiin viedä eteenpäin yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja myös ulkorajojen valvontajärjestelmän kehittämistä, ja kyettiinkin edistämään pitkälti Suomen puheenjohtajakauden linjauksia myös yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisestä. Tavoite on ollut tietysti pyrkiä siihen, että vähimmäissäännöistä edetään todellisiin yhteisiin sääntöihin ja että turvapaikkasäännökset laajennetaan koskemaan myös muita kansainvälisen suojelun muotoja, ja samalla on kehitettävä painokkaasti myös jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten tosiasiallista käytännön yhteistyötä. Tältä osin tällainen kokonaisvaltaisen maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontapolitiikan kehittäminen, siihen liittyen laajennetun eurooppalaisen yhteisvastuun malli meidän esittämällämme tavalla, kirjattiin myös Eurooppa-neuvostossa joulukuussa. Se tarkoitti yhteisvastuuta laittoman maahanmuuton taakasta, mutta myöskin sitoutumista yhteisiin eurooppalaisiin menettelytapoihin. Tämä sen takia, että lopuksi joudun hivenen puuttumaan nyt tämän hallituksen tapaan ulkomaalaislain jatkokäsittelyssä.

Mutta vielä vastaanottokeskuskysymyksestä. Tämä katoaminen heikentää myös sisäistä turvallisuutta. Myös valvonnalliseen puoleen kyettäisiin paremmin kiinnittämään huomiota, kun keskusten hallinnointi olisi sisäasiainhallinnolla selkeästi. Turvallisuustasoa voitaisiin parantaa, ja tämä turvallisuustaso on tärkeä muun muassa niiden ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi, jotka edellyttävät suurempaa huomiota. Uhrien turvallisuus on kyettävä takaamaan paremmin, eli heidät on sijoitettava sillä tavalla, että myös turvallisuusviranomaiset siitä pystyvät vastuun kantamaan. Tänä päivänä näin ei ole. Tähän asiaan eri tavoin kiinnitettiin huomiota.

Puhemies! Tosiaan, kun viittasin tähän EU:n yhteiseen linjaukseen, siihen liittyy myöskin viime kaudella eduskunnassa läpi saamamme Prümin sopimus rajat ylittävän rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi. Nykyisessä EU:n oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossahan istuu kaksi ministeriä, jotka vielä viime talvena vastustivat voimakkaasti täällä eduskunnassa tätä sopimusta, ministerit Brax ja Thors. Mutta tämä Prümin sopimus on ollut kovasti vauhdituksen kohteena meidän puheenjohtaja-aikanamme. Meidän jälkeemme Saksa Wolfgang Schäublen johdolla on vienyt sitä eteenpäin, ja myöskin Slovenian sisäministeri Dragutin Mate on vakuuttanut, että juuri tämä kehitys on heidänkin tulevalla puheenjohtajakaudellaan vahvistumassa.

Mielenkiintoista tämä on sen takia, että meillä selvästi — näyttää siltä ministeri Thorsin johdolla, ja on käsitettävä niin, että sillä on Vanhasen—Kataisen hallituksen johdon tuki — ollaan pyrkimässä nyt erilaiseen ratkaisuun ja erilaiseen yhteistyöjärjestelmään. Ruotsi on saanut voimakkaampaa turvapaikka- ja maahanmuuttopainetta johtuen siitä, että sillä on erilainen lainsäädäntö ja se on erityyppisellä ulkomaalaislainsäädännöllä toiminut. Nyt näyttää siltä, että meille halutaan turvapaikanhakujärjestelmään tämä väljä humanitaarinen tulkinta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että meillä sen jälkeen — se on Ruotsin käytäntö — Ruotsin tie on Suomen tie ja me poikkeamme tästä EU:n yhteisestä yleislinjauksesta koskien laitonta muuttoliikettä ja myöskin yhdessä linjattua työperäisen maahanmuuton aktiivista edistämistä. Siksi minusta pitää varoittaa tältä osin näistä EU:n yhteisistä linjauksista poikkeamisista.

Siihen, että aikanani perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä putosi paljon, oli moniakin selityksiä. Eräs niistä oli se, että tullessani tehtävään perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittely kesti noin kaksi vuotta. No, sen jälkeenhän on kotouttaminen vuorossa. Tätä prosessia nopeutettiin yksilöllinen käsittely edelleen säilyttäen ja perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittelyajat saatiin kolmeen neljään kuukauteen suurin piirtein. Tämä on tietysti erittäin tärkeätä, että suojelun tarpeessa oleville pystytään mahdollisimman nopeasti tekemään myös suojelun edellyttämät ratkaisut, mutta että toisaalta EU:ssa ei synny erilaisia vetotekijöitä vaan yhdessä pystytään näitä asioita käsittelemään.

Herra puhemies! Minusta on varsin mielenkiintoista se, että näin laaja, myös EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan ja myös Suomen tuleviin turvapaikkalinjauksiin liittyvä asia on ikään kuin upotettu tänne, vaivihkaa lähetetty valiokuntakäsittelyyn, kumpikaan ministereistä ei ollut siitä lähetekeskustelemassa. Nyt tässä erityisesti minusta on vakava piirre se, että ottaen huomioon hallintovaliokunnan asiantuntemus ja keskeinen merkitys lainsäädännössä maahanmuutto- ja vastaanottokeskustoimintaa koskien ei ole vahinko, että se pelattiin sivuun.

Minusta nyt on erittäin tärkeätä, että hallituspuolueet käyvät pelisääntöihin liittyvän keskustelun, koska nyt on kyse niin isoista asioista, että niitä ei silmät ummessa ja hyssyttelemällä, (Puhemies: Aika!) kuumaa pottua heittelemällä voida hoitaa. Lisäksi minä haluan varoittaa: Ruotsin tie ei voi olla Suomen tie EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittämisessä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satosella ei ollut mahdollisuutta osallistua tähän keskusteluun. Minäkään en nyt puhu lähtökohtaisesti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajana vaan enemmänkin sosialidemokraattisena valiokuntaryhmän vastaavana. Haluan nyt kuitenkin yleisemmistä lähtökohdista todeta, niin kuin täällä ed. Skinnari viittasi, että meinasi tapahtua kyllä historiallinen skandaali, kun tämä varsin merkittävä hallituksen lakiesitys meinasi ohittaa sen asiantuntijavaliokunnan, joka perinteisesti näitä työllisyys- ja työhallintokysymyksiä on käsitellyt, eli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan.

Verrattain kiireisellä aikataululla mekin valiokunnassa jouduimme näitä hallituksen esityksiä käymään lävitse, ja niin kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta ilmenee, aika paljon oli myöskin pelkoja ja epäilyjä koko työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalla, siis meillä yhteisesti. Kun esimerkiksi luen meidän lausunnostamme seuraavaa, niin tämä tekee perustelluksi, mitä sanoin:

"Uuden ministeriön perustaminen näin nopealla aikataululla ja kolmen ministeriön työkulttuurien yhteensovittaminen on erittäin haastava tehtävä. On myös vaikea ennustaa, millaisilla painoarvoilla yhteiskunnallisesti merkittävät työ-, elinkeino- ja aluepolitiikan näkökulmat pääsevät vaikuttamaan uudessa organisaatiossa. Esityksestä ei myöskään ilmene, miten ministeriötasolla tehtävät uudelleenjärjestelyt vaikuttavat toimintojen järjestämiseen alue- ja paikallistasolla."

"Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan toimialan kannalta erityisen tärkeää on voida seurata, miten uusi ministeriö pystyy vastaamaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa koskevan ongelman haasteisiin. Toisaalta valiokunta kantaa erityistä huolta myös siitä, että uudessa organisaatiossa kannetaan vastuuta vaikeimmassa asemassa olevien työttömien työllistämisestä huomioiden myös nuorten työllistämispolkujen järjestäminen. Jotta valiokunta saisi kattavan selvityksen uuden ministeriön toiminnan muotoutumisesta ja erityisesti toimenpiteistä kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi ja vaikeimmin työllistyvien aseman parantamiseksi, valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus antaa vuoden 2010 alussa valiokunnalle selvityksen siitä, miten ministeriöuudistuksella on pystytty vastaamaan kyseisiin haasteisiin."

Siis aika varauksellista ja kriittistä puntarointia tämän uuden ministeriön perustamisen suhteen. Tulkoon tässä yhteydessä myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin kirjattua ja todettua se, että Ruotsissa porvarihallitus — kuulimme tästä asiantuntijasuulla lausunnon — on päättänyt purkaa siellä tehdyn ministeriöuudistuksen ja palautua entiseen työministeriömalliin, jotta se voisi työvoiman kohtaanto-ongelmia ratkaista ja aktiivista työvoimapolitiikkaa harjoittaa paremmin. Saas kattoo, miten näiden ministeriöitten yhdistämisten ja erilaisten organisaatiomallien kanssa nyt sitten käy.

Arvoisa puhemies! Vielä tästä työvoimapolitiikasta.

Kannan tosi paljon huolta siitä, että aktiivisella työvoimapolitiikalla säilyy vahva rooli samalla, kun näen myöskin mahdollisuuksia siinä, että tuodaan yritykset ja markkinat mukaan tähän työllisyysasian hoitoon. Sivumennen sanoen, kun valiokuntamme vieraili Työterveyslaitoksella ja kuuntelimme siellä politiikkaohjelmien professoritasoisia asiantuntijoita, niin siellä professori Kasvio kantoi huolta siitä, miten meidän poliittisessa keskustelussa edelleen aivan liian vähän tällä hetkellä puhutaan vaikeasta rakennetyöttömyysongelmasta, että se on yksi meidän yhteiskuntamme kipeimpiä ja keskeisimpiä ongelmia yhä edelleen. Meillä tavallaan välillä vinoutuu liikaa tämä keskustelu myöskin aidon ongelman eli työvoimapulan suuntaan.

Sitaatti tästä valiokunnan lausunnosta: "Esityksen perustelujen mukaan työvoimapolitiikassa olisi tarpeen siirtää painotusta työttömyyden hoitamisesta työvoimakapeikkojen ja yritysten kokemien rekrytointiongelmien poistamiseen. Kyseinen perustelujen kohta on työhallinnossa herättänyt ihmetystä, ja sen on katsottu osoittavan, että työhallinnon toimintaa ei tunneta riittävästi."

"Työhallinto on jo monen vuoden ajan siirtänyt resursseja ja toiminnan painopistettä yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön." Tämä on fakta. Tunnen ja tiedän tämän asian myöskin henkilökohtaisesti erittäin hyvin. Sitten tämä jatkuu: "Työvoimatoimistojen henkilöstö on jalkautunut yrityksiin tarjoamaan palveluita ja etsimään mahdollisuuksia järjestää yhteishankintakoulutusta ja sijoittaa työttömiä oppisopimuskoulutukseen tai tukityöhön yrityksiin. Myös elinkeinoelämän järjestöt ovat olleet kehitykseen tyytyväisiä ja antaneet tunnustusta työhallinnon muuttuneille käytännöille." Asiantuntijakuulemisen yhteydessä muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija totesi nämä myönteiset asiat.

Eli tässä yhteydessä nyt voidaan sanoa näin, että hallituksen esityksen valmistelu ja perustelut on jossain määrin tehty kyllä hyvin valikoidusti eivätkä ne vastaa esimerkiksi työministeriössä tapahtuneita, monessa mielessä myöskin ihan hyviä toimintoja.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman erinomaisessa puheenvuorossaan toi myöskin esille tiettyjä sosialidemokraattisia painotuksia, varauksia, näkemyksiä tähän uuteen perustettavaan työ- ja elinkeinoministeriöön. Eräs ydinhän siinä oli se, että valiokunnassa oli esitetty puolen vuoden lisäaikaa tämän uudistuksen toimeenpanoon. Pidän sitä myös henkilökohtaisesti erittäin perusteltuna, ja itse asiassa se vastaa myöskin sitä asiantuntijakuulemista, joka työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa oli. Toivon, että myöskin tässä salissa myöhemmässä käsittelyssä tämä asia huomioidaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen, mutta siinä kokonaisuudessa on myös monia muita osia, ja tämä kokonaisuus käsittää useiden ministeriöiden välisiä siirtoja. Taitaa olla niin, että ainakaan oman 20 vuoden eduskuntaurani aikana ei vastaavaa keskushallinnon uudistusta ole täällä käsitelty. (Ed. Pulliainen: Olipa sitten aikakin jo!) Voisi todeta, että olisi varmasti aika käydä koko valtion keskushallinto uudistusmielessä läpi, niin kuin viime päivinä on tällaisia ajatuksia esitetty eri tahoilta. Valtion paikallishallinto ja valtion aluehallinto on uudistettu 1990-luvulla, mutta keskushallintoon ei ole rohkeutta tai kykyä tai halua ollut poliittisella puolella, ja siksi uudistukset ovat usein kaltoin kohdelleet paikallistason valtion palveluja, mutta täällä eletään, keskushallinnossa, aika turvatussa asemassa.

Herra puhemies! Tämä esitys kokonaisuudessaan on mielestäni kyllä virkamiestasolla hyvin valmisteltu ottaen huomioon sen aikataulun, joka on ollut käytettävissä, kun hallitusneuvotteluissa lyötiin lukkoon, että uudistus toteutetaan ensi vuoden alusta. Huomenna tulee kuusi kuukautta siitä, kun Vanhasen kakkoshallitus nimitettiin. Sen jälkeen valmistelu alkoi, ja välissä oli kesäkin. Nyt ollaan lokakuun puolivälin vaiheilla ja esitykset ovat valiokuntakäsittelyn jälkeen täällä hyväksyttävinä. Tässä suhteessa on annettava tunnustus kyllä valmistelulle.

Arvoisa puhemies! Uusi ministeriö rakentuu niin sanotun matriisiorganisaation pohjalle, ja se on aivan uutta meidän valtionhallinnossa, yleensä hallinnossa. Yrityspuolellahan tätä matriisimallia on käytetty, mutta miten se sopii ministeriöön, se on monella tavalla iso kysymys ja arvoitus ja nähdään vasta sen jälkeen, kun kokemuksia on saatu.

Täällä on myös konsernirakenne sillä tavalla, että koko konsernijohto työ- ja elinkeinoministeriössä on ykkösministerin vastuulla ja kakkosministeri on, voi sanoa, alistettu ykkösministerin alaiseksi. Nyt, kun ministereinä ovat Pekkarinen ja Cronberg, he yhdessä hymyillen totesivat valiokunnassa, että ongelmia heillä ei ole, että he ovat lähes kuin nuori rakastunut pari ja hoitavat sovussa asiat. Mutta tosiasiassa tämä rakenne on sillä tavalla luotu, että jos epäselvyyttä tulee, niin ykkösministeri ratkaisee ja kakkosministeri on apuministeri. Eli tässä tapauksessa ministeri Cronbergista tulee apuministeri ja superministeri on ministeri Pekkarinen. Miten tämä sitten pelaa, kun on kaksi eri suuntiin esimerkiksi työasioissa vetävää ministeriä? Silloin nähdään se, pelaako tämä — vähän sama tilanne kuin on tasavallan presidentin ja pääministerin välillä näissä ulkopolitiikan kysymyksissä. Mutta superministeri on superministeri, ja hän käyttää siis tämän mallin mukaan ylintä päätösvaltaa ministeriössä. Se on uutta ja mielenkiintoista.

Arvoisa puhemies! Täällä jo todettiin, että Ruotsissa porvarihallitus ensi töikseen päätti, niin kuin hallituksen esityksen 54 perusteluissa sanotaan, jakaa vuoden 2006 valtiopäivävaalien jälkeen elinkeinoministeriön tehtävät kolmelle ministeriölle: elinkeinoministeriölle, työmarkkinaministeriölle sekä integraatio- ja tasa-arvoministeriölle. Ruotsissa tehtiin juuri toisinpäin kuin Suomen porvarihallitus on nyt tekemässä. Eli kokemukset varmaan siellä olivat ongelmalliset siitä superministeriöstä, joka oli sosialidemokraattisen hallituksen aikana muodostettu. Mielenkiintoista, että sosialidemokraatit nyt ovat vähän tätä kritisoineet, vaikka Ruotsissa heidän veljespuolueensa tällaisen mallin oli laatinut, ja taas porvarit ovat nyt sillä linjalla Suomessa, mistä Ruotsissa ovat luopumassa.

Joka tapauksessa iso ministeriö tästä syntyy, ja elinkeinopolitiikka saa vahvan otteen, ja työasiat ovat ikään kuin alistettuina elinkeinopolitiikalle. Se on monilta osin aivan hyvä ja terve kehitys, että näin tapahtuu, mutta yhdyn kyllä niihin, sanoisinko, pelkoihin, että esimerkiksi vaikeasti työllistyvät henkilöt saattavat tässä mallissa jäädä heikompaan asemaan, niin heikkoon asemaan, että heidän tilannettaan ei siellä ymmärretä, varsinkaan kun elinkeinoministeri on se ykkösministeri ja työministeri on sitten hänelle alistettuna. Tältä osin on tätä hyvin tarkkaan seurattava, miten esimerkiksi vaikeasti työllistyvien ja nuorten etu tässä järjestelmässä tulee hoidettua järkevällä ja vastuullisella tavalla.

Toinen kysymys on ammatillinen aikuiskoulutus ja täydennyskoulutus. Se pitäisi siirtää tänne. Nyt se jää siis edelleen lääninhallitusten ja opetusministeriön puolelle. Se sopisi erittäin hyvin elinkeinoministeriön osaksi, mutta näin ei ainakaan vielä tapahdu. Hallinnonuudistushan tältä osin on kyllä valmisteilla, lääninhallitusten alasajo, mikä olisi ehkä syytä tehdä varsin nopeasti.

Herra puhemies! Tämä hallituksen esityskokonaisuus sai kuitenkin valiokunnassa, ainakin talousvaliokunnassa ja ymmärtääkseni mietinnöstä ja muista lausunnoista päätellen myös muualla, varsin laajan kannatuksen. SAK, EK, Suomen Yrittäjät ja Pardia, Akava ja myös kenttä, kun kuunneltiin työ- ja elinkeinokeskuksia, Pohjois-Karjalaa ja Uuttamaata, talousvaliokunnassa, pitivät tätä uudistusta hyvänä, joskin arviointia ja ehkä jonkinlaista epävarmuutta siitä, minkälaista muutosta tämä aiheuttaa paikallis- ja aluetasolla, heräsi. On toinen asia se, jota haluan korostaa, että juuri alue- ja paikallistason toimivuuden suhteen tätä on syytä hyvin tarkkaan seurata.

Ohjausjärjestelmä sinänsä esimerkiksi te-keskusten suuntaan toivon mukaan jossain määrin selkiytyy, kun ei ole enää kolmea ministeriötä, vaan on kaksi ministeriötä ohjaamassa. Tässä yhteydessä käytiin keskustelua myös maa- ja metsätalousministeriön kohtalosta, jos lainausmerkeissä niin sanoisi. Sitähän ei ole tähän yhdistetty. Ehkä hieman käytiin keskustelua siitä, miten nämä maaseutuelinkeinot, ei siis maatalous-, vaan maaseutuelinkeinot, ovat asemoituneet tässä kokonaisuudessa. Siellähän ei välttämättä olla maatalouden kanssa tekemisissä, ja ne voisivat sopia hyvin myös elinkeinopuolelle eikä maatalouspuolelle. Mutta se asia on syytä jatkossa selvittää, miten tämä tapahtuu, samalla kun tätä ohjausjärjestelmän toimivuutta on syytä tarkkailla.

Arvoisa puhemies! Tämä aikataulu on herättänyt täällä nyt keskustelua, ja sosialidemokraatit esittävät puolen vuoden siirtoa. Mielestäni tällä puolen vuoden siirrolla ei saada yhtään mitään aikaiseksi, koska se vain jatkaisi tätä epävarmuuden aikaa. Kyllä uudistus on syytä nyt viedä loppuun niin, että se on vuoden alusta voimassa.

Tietohallintojärjestelmien yhdistäminen näitten ministeriöitten osalta on iso kysymys ja vaatii myös taloudellisia panostuksia. Siinä voi tulla ongelmia jatkossa.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla ... Tai oikeastaan vielä yksi asia: tässä nousivat nämä tekijänoikeuskysymykset esille. Tämä esitys ei muuta nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää yhtään mihinkään. Opetusministeriöltä ei olla siirtämässä tällä esityksellä mitään mihinkään. Tältä osin mielenkiintoa herättää mielestäni se, että kun tämän hallituksen esityksen perusteluissa on ulkomainen vertailu, niin Norjassa tekijänoikeuskysymykset kuuluvat kulttuuri- ja kirkkoministeriölle ja immateriaalioikeudet, kuten design, patentit, tavaramerkit ja ideat, elinkeino- ja kauppaministeriölle. Voitaisiinko Suomessa löytää malli, että ne kaupallisesti äärettömän tärkeät design ja tuotekehitys ja niihin liittyvät immateriaalioikeudet olisivat työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla ja ihan nämä kulttuuriin perustuvat tai nojautuvat tekijänoikeuskysymykset olisivat edelleen opetusministeriön ja kulttuuripuolen hallussa? Tällä tavalla voitaisiin ehkä ajatella mennä tuohon Norjan-malliin. Ainakin se kannattaisi mielestäni hyvin tarkkaan nyt selvittää, kun tätä asiaa selvitetään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitähän tuli mieleeni silloin, kun tätä operaatiota hallitusneuvotteluissa ryhdyttiin ajamaan läpi? Tietenkin tuli amerikkalainen malli, big drive, joka tarkoittaa sitä, että kun presidentti hallintoineen muuttuu, niin kaikki muuttuu. Elikkä siellä lähtee sitten tuhansia ja taas tuhansia virkamiehiä vaihtoon ja hallinnot järjestellään sen hetken tarpeitten mukaan. Tämä on Suomessa vallankumouksellista, täysin uutta, ja ymmärrän aivan hyvin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan Jacob Södermanin täällä käyttämän puheenvuoron, jossa kiinnitettiin huomiota asiallisiin tyyliseikkoihin, läpinäkyvyyteen ja, sanotaanko, hallinnon yleisen järjestämisen arvokkaisiin periaatteisiin. Ei siinä suhteessa ole mitään huomautettavaa arvostetun kulttuurihallinnoijan, juristin puheenvuoroon. Se sopi tähän yhteyteen erittäin hyvin.

Arvoisa puhemies! Mutta kun sitten katsoo sitä toista puolta, miltä tämä näytti siellä puolen vuoden takaisissa hallitusneuvotteluissa, niin se näytti hyvin selvästi siltä, että kysymys on siitä, mitä politiikka pohjimmaltaan on: se on mahdollisuuksien taidetta, elikkä että jos tähän lähdetään, niin se homma täytyy hoitaa putkeen. Tätähän oli Vanhasen ykköshallituksen aikana valmisteltu kabinetissa, jonne ei päivä paistanut eikä kuu kumottanut. Taisin olla ainut silloisen opposition ihminen — tämä voi olla liioittelua — joka oli kuullut, että tämmöinen homma on vireillä jnp. Meidän puolueessa kaikille muille näytti tulleen yllätyksenä; kun kysyin sitä, tiesittekö te tästä, niin ainakin kielsivät tietäneensä.

Mutta joka tapauksessa, jos ajatellaan sitä, millä tavalla tässä tilanteessa näin merkittävä muutos — en puhu uudistuksesta, vaan muutoksesta ja keskushallinnon järjestämisen kokeilusta — mitenkä tämä piti ajaman läpi, niin kunnioittaen niitä ajatuksia, joita ed. Södermanilla tästä oli esitettävänä, katson, että tämä piti yrittää hoitaa mahdollisimman lyhyellä, räväkällä aikataululla ja katsoa, mikä on politiikanteossa mahdollista ja mikä ei, ei kuitenkaan perimmäisiä arvoja loukaten. Ymmärrän, että asiantuntijakuulemisessa, jossa siis en ole valiokuntavalintojen takia ollut mukana kuulemassa, näihin asioihin ovat asiantuntijat kiinnittäneet varmasti huomiota. Olisi ollut aika outo kuuleminen, jos ei olisi kiinnitetty huomiota.

Mitä sitten ovat ne erityiset seikat, jotka ehkä antoivat juuri nyt tälle, sanoisinko nyt edelleen, keskushallintokokeilulle ekolokeron tai sosiaalisen tilauksen, kummin vain? (Ed. Gustafsson: Onko se kokeilu?) — Arvoisa puhemies! Minä nyt tässä välihuutoonkin vastaan, mikä ei ole kyllä tapana, sillä tavalla, että minä näen tämän niin kuin big drive -kulttuurina Amerikassa, elikkä että seuraavaa hallitusta kun muodostetaan, niin silloin katsotaan, mitä järjestellään. Nythän maa- ja metsätalousministeriössä järjestellään Maaseutuvirastoa maa- ja metsätalousministeriöön. Siellä on oikein iso muutos menossa parhaillaan, jossa hajautetaan hallintoa hyvin selvästi. Elikkä sielläkin on eräänlainen big drive menossa, joka ei ole pikku juttu ollenkaan, kun keskusvirasto siirretään maaseudulle jnp. — Elikkä siis tässä on siis minusta kysymys aina kokeilusta, kokemuksien hankkimisesta, ja nyt palaan siihen, ed. Gustafsson, mitä olin sanomassa. Olin sanomassa sitä, että nyt työttömyys on laskussa, mutta siihen liittyy yksi hyvin merkittävä asia, ja se on se, minkä ed. Gustafsson itse toi esille, ja se on rakennetyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys. Elikkä siis toisin sanoen samalla kun tätä keskushallintoa rustaillaan uuteen muottiin, niin samalla pitää käytännön hallinnon toimintoina pitää huoli siitä, että myöskin parannetaan se, mikä parannettavissa on. Se on äärimmäisen haasteellinen juttu ja tehtävä. Siinä suhteessa ministeri on varmasti kovilla. Se kohderyhmä, joka tässä on kysymykseen tuleva, on myöskin hyvin ätäkkä lausumaan näkemyksiä, onnistuiko vai eikö onnistunut tämä operaatio, ja arvostelua varmasti tulee, jos ei onnistu.

Toinen syy on se, ja se ei saisi olla henkilökysymys, mutta tässä tapauksessa se kyllä varmasti sitä on, että kun minä ajattelen nykyisiä valtioneuvoston arvokkaita jäseniä, niin tuskin kenellekään muulle voisi luottaa tällaista operaatiota kuin ministeri Pekkariselle hoidettavaksi niin, että on tarpeeksi kokemusta hallinnon hoitamisesta, järjestämisestä ja kiperistä paikoista selviytymisestä ja myöskin kyky neuvotella asioista, jos siihen erityisesti tarvetta tulee. (Ed. Gustafsson: Ja vihreä työministerikin on!) — No, vihreä työministeri harjoittelee nyt siitä ja on näytön paikka siitä, mitenkä voi pärjätä, ja toivotan hänelle siinä menestystä.

Viitaten muutaman edustajan käyttämään puheenvuoroon, onko tämä järjestely sitten henkilökuntapoliittisesti tuomitseva, minusta se ei sitä missään nimessä ole, vaan se on kehittävä, elikkä sen täytyy olla sitä. Ne osaajat, jotka pystyvät hoitamaan tämän homman sitten työ- ja elinkeinoministeriön puitteissa, hehän ovat kokeneita hallinnon hoitajia. Heidänhän täytyy sellaisia olla, kun hetkessä pitää pystyä asennoitumaan aivan uudella tavalla.

Elikkä, arvoisa puhemies, hallituksen uskollisena soturina, joita täällä salissa ei pilvin pimein nyt ole paikalla — on täällä pari kappaletta muita — asetun kannattamaan sitä, mitä valiokunta on esittänyt.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön sekä työministeriön lakkauttaminen ja uuden yhteisen työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen on merkittävä muutos valtionhallinnossa. Se on täällä moneen kertaan todettu. Tässä vaiheessa on täysin mahdoton arvioida kaikkea sitä, mihin se tulee johtamaan ja mitkä ovat tämän esityksen vaikutukset sen toteutuessa. Yhdyn kuitenkin täysin niihin täällä esitettyihin käsityksiin, että valmistelu on ollut silmiinpistävän epädemokraattista ilman yhteiskunnallista keskustelua ja kiire on ollut hirmuinen. Tämä panee epäilemään, että hankkeen valmistelu on aloitettu jo edellisen hallituksen aikana.

Aivan yleisesti todettuna oleellinen uhka ministeriöiden yhdistämisessä on, että valtion työpolitiikka — työelämän kehittäminen, työntekijöiden suojelu ja työmarkkinoiden sääntely — alistetaan elinkeinopolitiikalle, teknologiapolitiikalle ja kilpailupolitiikalle, ja näihin asioihin muun muassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti huomiota omassa lausunnossaan, jota täällä ed. Gustafsson ansiokkaasti esitteli. Kysymys on tässä superministeriön muodostamisessa uusliberalistisesta hallintohankkeesta. Se on sen poliittinen ydinsisältö.

Viime vuosikymmenen aikana on voitu havaita sellaisia kehityssuuntia, jotka antavat aihetta epäillä monien uhkien toteutuvan. Nämä uhat konkretisoituvat muun muassa valtion tuottavuusohjelmassa. Edellisen hallituksen aikana valtion tuottavuusohjelman tavoitteeksi asetettiin 15 000 työpaikan karsiminen valtionhallinnosta. Poliittisten paineiden vuoksi säästötavoite pudotettiin 9 650 työpaikkaan, mutta uuden hallituksen ohjelmassa ja sen ensimmäisessä valtiontalouden selonteossa viime keväältä säästötavoitetta nostettiin 5 000 työpaikalla. Näin palattiin lähes alkuperäiseen supistukseen.

Huomionarvoista on, että missään vaiheessa ei ole esitetty yhtään selvitystä, tutkimusta tai raporttia, joka osoittaisi valtionhallinnosta löytyvän näin paljon löysää. Kyse on pitkälti julkisen sektorin ideologisesta alasajosta, ja myös tässä superministeriön muodostamisessa on pitkälle samasta linjasta kysymys. Valtionhallinnon paikallisia lähipalveluja karsitaan ja keskitetään eri puolilla maata, ja kansalaisten oikeus saada yhtenäiset palvelut taloudellisesta asemastaan tai asuinpaikastaan riippumatta on jo monin osin vaarannettu.

Arvoisa herra puhemies! Ministeriöiden yhdistämisessä kummittelee perusteltu pelko, että työmarkkinoilla vaikeassa asemassa elävien tilanne jää syrjään kovan elinkeinopolitiikan, kovan rahan politiikan tieltä. Hallituksen esityksen valmistelijoiden yksioikoinen asenne työllistämistä ja työllisyyspolitiikkaa kohtaa nousee esille lauseessa, joka kuuluu: "Työvoimapolitiikassa painotusta olisikin tarpeen siirtää työttömyyden hoitamisesta työvoimakapeikkojen ja yritysten kokemien rekrytointiongelmien poistamiseen." Esimakua tulevasta olemme jo saaneet. Työministeriö on käynnistänyt työttömyyskortistojen siivouksen. Sen seurauksena jo 15 000 työtöntä on pudotettu työmarkkinatuen ulkopuolelle kuntien toimeentulotuen varaan, kaikkinaisten aktiivitoimien ulkopuolelle, ja näiden syrjäytettyjen määrä hyvin nopeassa tahdissa tulee kaksinkertaistumaan. Monissa kunnissa jopa puolet työmarkkinatuella olevista on pudotettu toimeentulotuen varaan.

Vasemmiston ryhmän mielestä perustuslakivaliokunnan olisi tullut huomioida mietinnössään selvemmin ja painokkaammin ne riskit, joita liittyy henkilöstön asemaan hallinnon muutostilanteessa, tuottavuusohjelman kielteisiin vaikutuksiin, julkisten palveluiden yhtäläiseen saatavuuteen kaikkialla maassa sekä työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien työttömien huomioimiseen. Vasemmisto onkin ehdottanut, että lakiesitys ministeriöiden yhdistämisestä hylätään.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun laki erittelyviroista täällä esiteltiin pari viikkoa sitten, käytin silloin vähän seikkaperäisemmän puheenvuoron sekä siitä prosessista että niistä tavoitteista, mitä uudelle ministeriölle ollaan hakemassa, ja myös siitä rakenteesta, millä tämä hallinto on tarkoitus toteuttaa.

Kun olen lukenut läpi nämä vastalauseet ja myöskin mietinnön, niin ehkä siltä pohjalta — ja kun valitettavasti joudun toisella korvalla vaan tätä keskustelua kuunnellen johtamaan yhtä kokousta tuossa hallituksen suuressa huoneessa enkä ihan tarkkaan ole kaikkea kuullut, mutta osan olen kuullut täällä käydystä keskustelusta ja täällä käytetyistä puheenvuoroista — oikeastaan kahteen asiaan muutama huomio: tähän prosessiin, miten tätä uudistusta on viety eteenpäin, ja sitten tähän rakenteeseen ja sen matriisimalliin kohdistettuun epäilyyn.

Ensinnäkin on ihan totta, että tämän uudistushankkeen aikataulu on tiukka, haastava, erittäin vaatelias. Mutta toisaalta valtionhallinnossa sellaisen prosessin toteuttaminen tällaisessa uudistuksessa, että hallinto olisi pitkän aikaa tällaisessa valmisteluvaiheessa, ettei tiedä, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu, puhumattakaan siitä, että uudistus pantaisiin esimerkiksi kesken budjettivuoden käyntiin tai toteutettaisiin esimerkiksi puolesta vuodesta, on vielä, jos mahdollista, vaateliaampi hanke kuin se, että kuitenkin vuodenvaihteessa uudistus tapahtuu. Valmisteluaikaa tuolta toukokuun alusta tämän vuoden loppuun ei todella ole paljon, tämä on haastava tehtävä tässä mielessä. Siinä yhdyn siihen tietyllä tavalla toteamukseen, mikä täällä vastalauseessa on, en kritiikkimielessä, mutta siihen toteamukseen, mikä täältä vastalauseitten rivien välistä löytyy.

Väitän kuitenkin, että tämä prosessi tällä tiukalla aikataululla on hoidettu aika hyvin. Kaikki keskeiset sidosryhmät on integroitu erittäin vahvasti mukaan. Heitä on koko ajan pidetty ajan tasalla eikä vain ajan tasalla, vaan myös he ovat antaneet oman kontribuutionsa, oman antinsa, siihen tavallaan tietoperustaan ja näkemysperustaan, josta nämä ratkaisut on sitten tähän saakka tehty. Kuvaavaa tässä nyt on se, niin kuin olette saattaneet havaita, että kun tämä esitys myöskin julkisuuteen julkistettiin eikä sitä vain niin kuin täällä sisäisessä työssä ole käsitelty, myöskin julkisuuteen päin kaikkien keskeisten sidosryhmien kommentit ovat olleet lähtökohtaisesti positiivisia. Siellä on ollut jotain epäilystä tai odotusta, mitenkähän tuossa tai tässä asiassa nyt käy, mutta sellaista merkittävää tahoa, joka olisi sanonut, että tätä ei pidä toteuttaa, ei tässä valmistelussa ollut. Kaikki merkittävät sidosryhmätahot olivat tässä hankkeessa vahvasti mukana.

Mitä tulee henkilöstöön, niin myös henkilöstö on integroitu, rekrytoitu ja integroitu, miten tahansa sanotaankin, alusta lähtien erittäin vahvasti mukaan: Ovat olleet sekä meidän omat sivumme että myöskin erilaiset tilaisuudet, ja myöskin ihan erilaisiin valmisteluryhmiin, sisältöryhmiin ja nyt sitten näihin toimeenpanoryhmiin, on henkilöstö otettu erittäin vahvasti mukaan kauttaaltaan, ja henki kaikkien näiden kolmen ministeriön sisällä, joista väkeä siirtyy tähän yhteen uuteen perustettavaan, on ollut yleisesti ottaen tavattoman hyvä. Viimeksi toissa päivänä tässä talossa tapasin kaikkien keskeisten henkilöstöryhmien edustajat, ja heidän perusasenteensa oli positiivinen vielä myöskin tässä vaiheessa, missä nyt eletään tätä prosessia.

Ja vielä en malta olla sanomatta sitä, että kyllä oma merkityksensä on ollut myöskin sillä, että meillä on ollut käytössä erittäin hyvä, asiantunteva ulkopuolinen asiantuntijataho. Se on tuonut sitä kokemusta ja näkemystä, mitä on käytetty maan vaateliaimmissa, en nyt sano ihan kaikissa mutta useimmissa vaateliaissa hallintoratkaisuissa, oli kysymys bisneksen puolella tehdyistä tai julkisen hallinnon puolella tehdyistä ratkaisuista. Sitä kokemusta, mitä siellä on, tämän yhtiön kautta, tämän asiantuntijan kautta, on saatu tähän valmistelutyöhön.

Mitä tulee vielä tähän matriisimaiseen organisaatioon — aika loppuu — siihen tarkemmin syventymättä, sanon ihan pelkistäen sen vielä kertaalleen, vaikka se pari kolme viikkoa sitten täällä tuli selvästi esille, että kyllä tässä idea on se, että tämmöinen konsernijohtamisen rakenne, sen idea, on tähän rakenteeseen ajettu sisään. Kun halutaan uutta, yhteisten isojen tavoitteitten hyväksi toimivaa ministeriötä, niin sillä pitää olla sen hallitsemiseksi välineet, joilla käytännössä tämä sanottu tavoite myöskin toteutuu. Nyt tässä on erityisesti konserniohjausyksikön rooli tämäntapainen, että sillä on se vastuu ja velvoite, että sen kautta tämä tulosohjausprosessi tapahtuu. Tavoitteet tulosohjaukselle asetetaan yhteisesti, mutta prosessin läpivienti tapahtuu tämän konserniohjausyksikön kautta tämän ehdotuksen mukaan. Jos tulee tilanne, jossa osaston näkemys on toisenlainen kuin konsernihallinnon, niin viime kädessä aina se, jolla on rahat, pitkälti ratkaisee. Elikkä tässä osastollahan pääsääntöisesti on ne rahat, ne millä toimitaan, millä sitä policya tehdään, ja konsernihallinnolla on nämä toimintamäärärahat, joilla se hallinto, se staaffi, toimii.

Tässä voi tulla sellaisia tilanteita ja varmaan jossakin vaiheessa elämää tuleekin, joissa intressit jollakin tavalla ajautuvat vastakkain, ja siinä tilanteessa, että näin käy, äsken kerrotulla tavalla se linja, se osastohallinto, jolla on ne rahat, viime kädessä ratkaisee sen, mikä on se lopputulos siitä erimielisyydestä, millä tavalla se ratkaistaan. Mutta tässä syntyy mielestäni ihan hyvä neuvotteluprosessi, että joudutaan ottamaan tulosohjauksessa ja tulossopimusten sisällössä huomioon ei vain sen yhden osastohallinnon näkemyksiä, vaan koko tämän ministeriökokonaisuuden, sen tehtäväkokonaisuuden, kannalta siihen prosessiin välittyviä näkemyksiä. Tämä on varsinkin näitten sidosryhmien puolelta todettu ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama kommentti käytyyn keskusteluun.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minäkin yhdyn siihen ministerin näkemykseen, että tällainen nopea aikataulu on sittenkin parempi kuin se, että kaksikin laajaa hallinnonalaa tai jopa useampi on pitkään epäselvässä käymistilassa. Siitä kärsivät varmasti kaikki.

Siitä, että tämä meni kuitenkin aika hyvin, kyllä kertoi se, että kun esimerkiksi me talousvaliokunnassa kuulimme laajasti näitä intressitahoja, niin kukaan ei tätä arvostellut. Totesivat tietysti, että vielä syvemmälle olisivat halunneet, mutta ymmärsivät, että aikataulu on tällainen.

Mutta oikeastaan kysyisin ministeri Pekkarisen näkemystä: Oletteko selvittänyt, miksi Ruotsi on mennyt juuri nyt toiseen suuntaan tässä suhteessa? Ja ehkä toinen kysymys näitten tietojärjestelmien yhteensovittamisesta, kun niissä on kuulemma ministeriöitten välillä eroa. Mitä se maksaa ja miten se saadaan tällä aikataululla toteutettua?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähtökohtaisesti pidä mitenkään huonona, että erilaisia hallintomalleja ravistellaan ja niitä arvioidaan ja tehdään muutoksia. Täällä hetki sitten täysistunnossa kollega Pulliainen luonnehti tätä hallituksen esitystä kokeiluksi, ja sitä vähän ihmettelin, onko nyt näin. Aika näyttää.

Minusta nyt vähän oireellista oli se, että ministeri Pekkarisen puheenvuorossa ei sivuttu tätä aktiivisen työvoimapolitiikan roolia. Esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kantoi paljon huolta siitä, miten tässä uudessa organisaatiossa nämä kaikkein heikoimman lähtökohdan työllisyyspolitiikassa omaavat ovat ihan oikeasti nyt mukana tässä uudessa työ- ja elinkeinoministeriössä. Myöskin itse asiassa kannamme huolta siitä, näkyvätkö oikeasti työelämän kehittämisen tarve ja painotukset. Sitten kolmas iso ongelma-alue oli se, mikä kirjattiin näin, että tästä esityksestä ei ilmene, miten ministeriötasolla tehtävät uudelleenjärjestelyt vaikuttavat toimintojen järjestämiseen alue- ja paikallistasolla. Tässä on tällaista hyppyä tuntemattomaan näin ison uudistuksen kyseessä ollen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tietojärjestelmien yhteensovittaminen kyllä maksaa. Valitettavasti valtionhallinnossa eivät nämä järjestelmät ole yhteensopivia. Ne sovitukset on joskus pakko tehdä. Tämä on nyt hyvä yhteys tehdä se. Ihan tarkkaa summaa minulla ei ole muistissa, useita satojatuhansia, jos sadattuhannetkaan eurot siihen riittävät. Kallis puuha se on, sanotaan puolen miljoonan luokan hanke.

Mitä tulee Ruotsin kokemukseen, niin ensinnäkin Ruotsissahan itse asiassa jäi tällainen matriisihallinto. Jos katsotte sen Ruotsin hallintorakenteen, niin siinähän tämä matriisimaisuus on mukana kyllä edelleenkin, mutta siellä se hanke, kun se toteutettiin, oli tämmöinen kahden eri ministeriön tehtävien toistensa kylkeen liimaaminen. Minä luulen, että se on ollut yksi syy siihen, että se ei toiminut odotetulla tavalla. Tässä on kyllä rakennettu toisista lähtökohdista tämä ministeriö.

Mitä tulee taas sitten työvoimapolitiikan tai yrittäjyyspolitiikan tai innovaatiopolitiikan sisältökysymyksiin, tämän ajanpuutteen vuoksi mihinkään niistä en ole tässä kajonnut, yhteenkään politiikkalohkoon, ja nytkään se aika ei varmasti riitä. Ehkä on sitten toinen stoori, toinen tarina käydä sitä keskustelua.

Ainoastaan yhteen asiaan haluan tässä vielä, jos aika sallii, sanoa. Kun on pelätty, miten esimerkiksi tämän Tykes-toiminnan kanssa tässä käy, niin kyllä minä luulen, että se on yksi niitä radikaaleimpia muutoksia, minkä tämä tuo tullessaan, kun pelkästään vempaimien kehittämiseen keskittyneen teknologiatyön kanssa limitetään yhteen ne toimet, jotka keskittyvät sillä tekniikalla jotain tekevien ihmisten, yksilöitten ja työyhteisöjen ja työyhteisöjen johtamiseen liittyvän kehittämistyön integroimiseen. Nämä yritetään tässä nyt yhdistää. Minä olen ainakin ymmärtänyt, että tämä on saanut tavattoman myönteisen vastaanoton nimenomaan työmarkkinajärjestöjen suunnalla.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ministeriaitio on jälleen tyhjä, ja salissa taitaa olla vain muutama hallituspuolueen edustaja. Tämä on erittäin huolestuttava merkki silloin, kun erittäin tärkeiden toimialojen keskushallinnon uudistamista käsitellään ja kun otamme huomioon vielä sen, että tämä koko uudistus on valmisteltu ja tehty kovalla hosumisella ja kiireellä ja lyhdyt pimeinä ja pyritään saamaan voimaan mahdollisimman nopeasti ohi normaalin talousarviomenettelyn ja siihen liittyvän eduskunnan ohjauksen. Jotenkin vaikuttaa vain siltä, että aivan kuin pyrittäisiin tämä viemään tällä hätiköidyllä kiireellä läpi vain siksi, että tästä nousisi mahdollisimman vähän keskustelupuheenvuoroja ja mahdollisimman vähän julkista keskustelua. On hyvinkin ilmeistä, että hallitus pelkää tämän keskushallinnon uudistuksen osalta jotain, joka sitten julkisessa keskustelussa saattaisi tulla esiin.

Kun katsoo noita lakiperusteluja, niin sieltä ei löydy samanlaisia painotuksia tehtävien osalta kuin eri ministeriöiltä on yleensä tottunut odottamaan, ja erityisesti tämä koskee työministeriön hallinnonalaa ja työvoimapolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa. Olin itse silloin, kun työvoima- ja elinkeinokeskukset perustettiin, kauppa- ja teollisuusministerin poliittisena erityisavustajana ja tunnen hyvin KTM:n elinkeinopoliittisen lähtökohdan, ja se on ollut monessa kohtaa myös sen sosialidemokraattisen talouspolitiikan lähtökohta, jolla 12 vuodessa rakennettiin talouden peruskorjaus edellisen porvarihallituksen jäljiltä, jolloin neljässä vuodessa viisinkertaistui hyvin nopeasti valtionvelka. Suomi muuttui konkurssikypsäksi ja konkurssiaallot seurasivat toisiaan, tehtiin väärää, deflatorista talouspolitiikkaa, joka romahdutti kiinteän omaisuuden arvon, ja monet yrittäjät vieläkin tästä kärsivät, ja niistä, jotka joutuivat näiden porvarihallituksen virheiden vuoksi työttömiksi, eivät kaikki ole vieläkään palanneet työelämään.

Kaikissa tutkimuksissa on käynyt selvästi ilmi se, että hallitus teki silloin valtavat virheet, koska ei noudattanut aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Se oli harkitsematonta. Silloin luotettiin siihen, että kun markkinatilanne uudelleen paranee ja tulee nousukausi, niin aivan kuin markkinat itsestään korjaisivat työttömyyden. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Ihminen, joka oli lyöty työelämän ja kunniallisen elämän ulkopuolelle, leimautui, masentui työnhakujonoissaan, ja näitä ihmisiä on vieläkin meillä ruokajonoissa.

Aikoinaan muodostettiin uusi sateenkaarihallitus, kun historiallisesti vuonna 1995 pääministerin, puolueen puheenjohtaja Lipposen johdolla koottiin saman sateenvarjon alle ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa entinen kommunistipuolue ja konservatiivipuolue. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa olivat vihreät hallituksessa. Sehän teki silloin kovia päätöksiä. Valtion velkaantuminen piti nopeasti pysäyttää, ja tuo pysäyttäminen tapahtui melko karulla leikkausohjelmalla, josta muistaakseni noin 15—16 miljardia markkaa yksityiskohtaisesti jo hallitusohjelmassa sovittiin ja vielä sitten syksyllä noin 5—6—7 miljardia markkaa lisää. Tämä oli kuitenkin välttämätöntä tehdä sen takia, että muuten meillä olisi nyt konkurssikypsä julkinen sektori käsissämme, joka ei vieläkään pystyisi toimimaan, niin kuin se nyt pystyy toimimaan.

Tuolloin ei pelkästään turvauduttu leikkauksiin, vaan turvauduttiin aktiivisiin toimiin työmarkkinoilla, joissa muodostettiin samana syksynä nimenomaan sosialidemokraattijohtoisesti erittäin maltillinen, kahden vuoden neljän kuukauden tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Siinä palkansaajat lähtivät talkoisiin mukaan, ja kun palkansaajat lähtivät talkoisiin mukaan niin kuin seuraavissakin sopimuksissa, niin se antoi pohjan talouden kasvulle ja noin 400 000 uuden työpaikan syntymiselle. (Puhemies: 6 minuuttia 10:stä käytetty! Muistutan asiasta.) — Kyllä.

Ja tässä kohtaa koko ajan oli kysymys myös siitä, mikä rooli annetaan työllisyyspolitiikalle, jota työministeriö enemmänkin edusti, ja sitten kauppa- ja teollisuusministeriön ajattelulle siitä, että lähdemme tehokkuusvetoiseen kasvuun eli sellaiseen kasvuun, että kansantaloudessa resurssit tulevat mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön ja tätä kautta Suomi tulisi yhä kilpailukykyisemmäksi, kannattavammaksi taloudeksi ja työllisyys kasvaisi tätä kautta. Tälle tielle lähdettiin ja sitä noudatettiin, ja se sai hyviä tuloksia aikaan.

Mutta edelleen joudumme huomaamaan sen, että se ei takaa kaikille oikeutta työhön, eli me tarvitsemme markkina-ajattelun lisäksi ja markkinoitten tehokkuuden lisäksi myös muunlaisia julkisen sektorin toimenpiteitä. Suomen perustuslaki sanoo 18 §:ssään, että julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla. Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Ajatuksesta, että on perustuslaillinen oikeus kansalaisella saada työpaikka, ja toisaalta, että julkisella vallalla on velvollisuus edistää työllisyyttä, seuraa se, että myös meidän perustuslakimme lähtee markkinalähtöisen talouskasvun lisäksi toisestakin toimenpidekokonaisuudesta, ja sitä voidaan kutsua aktiiviseksi työllisyyspolitiikaksi.

Minä pelkään, että porvarihallitus tälläkin kertaa on vähentämässä resursseja ja vähentämässä merkitystä tältä aktiiviselta työllisyyspolitiikan puolelta, ja silloin se saattaa olla ongelmallinen valtiosäännön kannalta sikäli, pystymmekö me turvaamaan jokaiselle oikeuden työhön. Tämä on se huoli, mikä tässä nopeassa superministeriön perustamisessa on tullut kysymykseen, ja toivoisin siksi, että tästä olisi voitu käydä syvällisempää keskustelua ja myös siitä, miten julkinen valta tehokkaimmin kohdentaa omat toimenpiteensä siten, että mahdollisimman moni on työelämässä kiinni.

Toinen iso kokonaisuus on hallinnollinen järkevyys, hallinnollinen tehokkuus. Tässä muutetaan hyvää periaatetta, jonka mukaan ministeriöjako ja sitten meillä eduskunnassa oleva valiokuntajako vastaisivat toisiaan, ja se ei voi olla aiheuttamatta ongelmia. Se voi aiheuttaa myös asioiden hyvän lainsäädäntöprosessin mutkistumista ja tehottomuutta.

Tuossa Pekkarinen puhui ihailevasti matriisimallista. Matriisimalli varmaan olisi semmoinen, että koko valtion keskushallinto kaikkia ministeriöitä myöten voitaisiin laittaa matriisiin. Eikö se näin ole? Mutta sekin on perustuslain kannalta vähän ongelmallinen, koska meillä kyllä on periaate siitä, että yksi ministeriö on yhden ministerin johtama päällikkövirasto, ja silloin vastuualueet ovat selkeitä ja vastuujaot ovat tehokkaita, (Puhemies: 10 minuuttia!) ja tässä uudessa mallissa tämäkin hämärtyy. Ja kun on tämmöisiä ristikkäisiä vastuita saman ministeriön sisällä, niin minä en usko, että se tehostaa tätä hallinnollista valtion toimintaa.

Kun sitten vielä otetaan huomioon, että näissä työvoima- ja elinkeinokeskuksissa on muidenkin ministeriöitten rootelissa olevia asioita, nimittäin maa- ja metsätalousministeriön, niin miksei sitten tehty vastaavuutta aluetasolle? Jos nämä valtion keskushallinnon alueella toimivat viranomaiset on laitettu yhteen, niin miksei sitten vastaavasti laitettu samojen ministeriöiden hallinnonalalla toimivaa keskushallinnon osaa yhteen? Eli olisi laitettu tähän sitten KTM, TM ja kolme M:ää eli maa- ja metsätalousministeriö mukaan. Mitä pelättävää sitten siinä oli, jos kerran ajatellaan, että tämä uusi malli on jotenkin tehokas näitten asiasisältöjen hoidossa? Mutta ilmeisesti näin ei ajatellakaan, vaan maa- ja metsätalousministeriö pidetään tästä erillään juuri sen takia, että siellä on jotain niin arvokasta, joka ehkä hukkuisi tämmöisessä suuressa ministeriössä. No, miten porvarihallitus vastaa siihen, että työministeriön asiat nyt sitten tänne siirretään? Tämä kysymys ei ole saanut vastausta.

Lisäksi täällä on monia erikoisia asioita. Näissä laeissa on mainittu kansainvälistä suojelua koskevien ulkomaalaisten ihmisten kohtelut, ja sitten on erityisesti nämä tekijänoikeuskysymykset, joissa on varmasti aiheellisia huolenaiheita erilaisilla innovaattoreilla ja alan yrityksillä, jotka elävät nimenomaan näiden tekijänoikeuksien varassa. Suomi tarvitsee tällaisia innovaatioita, ja mielestäni opetusministeriössä nämä pitäisi ehdottomasti säilyttää, ellei ole erityistä perustelua niitä jotenkin hukuttaa tähän yleiseen hallintomassaan.

Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Suhtaudun myönteisesti työ- ja elinkeinoministeriön perustamiseen. Tämä ei ole uusi idea, mutta se on suuri mahdollisuus, jos tavoitellut synergiaedut toteutuvat. Tämän uuden ministeriön strategisissa lähtökohdissa korostetaan erityisesti innovaatiotoimintaa, työmarkkinoiden toimivuutta, yritysten parempaa säädösympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hallintaa ja energiansaantia kilpailukykyiseen hintaan. Kaikki ovat todella tärkeitä asioita.

Innovaatiotoiminta, maailman parhaan innovaatioympäristön luominen Suomeen, on mielestäni äärettömän tärkeää. Se on tae sille, että yritykset Suomessa pysyvät kilpailukykyisinä jatkossakin. Hyvänä pidän myöskin sitä, jos Suomessa kyetään kehittämään toimintaympäristöä sellaiseksi, että se entistä enemmän kannustaa yrittäjyyteen. Minun käsittääkseni yrittäjyydelle on tulevaisuudessa tilaa, koska uudet työpaikat kyllä pitkälti syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Olen myös ymmärtänyt, että työ- ja elinkeinoministeriö pyrkii uudistamaan ja suuntaamaan EU:n rakennerahastopolitiikkaa tukemaan tehokkaasti kansallisia strategisia tavoitteita. Mielestäni on tärkeää, että me pääsemme aikaisempaa suurempiin ja vaikuttavampiin hankkeisiin. Meillä on ollut aivan liian pieniä sirpalemaisia projekteja, joiden vaikuttavuus on ollut varsin vähäinen. Ongelmana tässä EU:n rakennepolitiikassa on se, että varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa resurssit alkaneella ohjelmakaudella vähenevät todella tuntuvasti.

Tärkeä tehtävä uudella ministeriöllä on työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja työvoiman saatavuuden turvaaminen. Tavoitteet näiltä osin siis ovat selkeät, mutta voidaan kysyä, mitkä ovat keinot. Toivottavasti niitä löytyy, sillä kyseessä on äärettömän tärkeä asiakokonaisuus. Tärkeää on myös, että uusi ministeriö johtaa entistä parempaan lainvalmisteluun. Tietysti tältä osin täytyy todeta, että kauppa- ja teollisuusministeriön osalta ongelmia ei nyt niin hirveän paljon ole ollut, ehkä joidenkin ministeriöiden osalta enemmän.

Mutta on tiettyjä epäilyjäkin. Täällä on tänään jo viitattu useampaan kertaan Ruotsin kokemuksiin, muun muassa ed. Kankaanniemi toi tämän esiin. On todellakin hyvä muistaa, että Ruotsin hanke epäonnistui ja nyt ollaan palaamassa vanhaan eli jakamassa näringsdepartementia. Täytyy todellakin toivoa, että meillä tämä Ruotsin tapaus on analysoitu todella perusteellisesti ja osataan ottaa opiksi niistä virheistä, joita siellä on tehty. Minulle on jäänyt se käsitys, että Ruotsissa ongelmana oli se, että vaikka ministeriöt yhdistettiin, niin kuitenkin käytännössä oli olemassa rinnakkaiset järjestelmät. Meillä vastaavaa ongelmaa ei ainakaan ministeri Cronbergin vakuuttelujen mukaan synny, koska meillä ministeriöiden palikat on tarkoitus sekoittaa aivan uuteen järjestykseen. Täytyy toivoa, että nämä palikat löytävät sellaisen järjestyksen, joka on todella hyvin toimiva.

Perustuslakivaliokunta on aivan oikein mielestäni kiinnittänyt huomiota siihen, että useamman ministerin nimittäminen samaan ministeriöön ei välttämättä ole omiaan tehostamaan ministeriön toimintaa eikä selkeyttämään vastuusuhteita. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että me mahdollisimman nopeasti pääsisimme tämänkin ministeriön osalta yhden ministerin malliin. Tämä koskettaa tietysti kyllä muitakin ministeriöitä.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on todellakin erittäin tärkeä uudistushanke, erittäin suuri uudistus. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että valmisteluun käytettäisiin riittävästi aikaa ja käytäisiin riittävästi julkista keskustelua. Tässä olen ed. Kankaanniemen kanssa eri mieltä. Minun mielestäni tässä asiassa ei ole syytä hoppuilla; kannattaa ottaa aikaa, koska se takaa hyvän lopputuloksen. Tässä mielessä onkin helppo yhtyä mietinnön vastalauseessa 1 esitettyyn lausumaan.

Matti Kangas /vas:

Puhemies! Tässä toteaisin vaan, että tulen tekemään sitten seuraavassa istunnossa, kun tätä käsitellään, pykäläkohtaiset esitykset. Vielä kumminkin jatkaisin, että myös kannan huolta ja pelkoa uuden ministeriön osalta nimenomaan tämän työllisyyden ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien kohdalta. Minusta tuntuu, että niiden kaavailujen osalta, mitä nyt on heidän kohdalleen tehty, taitaa kyyti kylmentyä, ja muuttoliike kiihtyy tässä maassa. Pitkäaikaistyöttömät siirretään markkinavoimien armoille, ja niin kuin täällä ed. Yrttiaho totesi, Vanhasen kakkoshallituksen aikaan on 15 000 ihmistä pudotettu työvoimatoimistojen ulkopuolelle ja sosiaalitoimistojen luukulle kuntien maksettavaksi.

Ed. Vuolanne täällä muisteli menneitä ja totesi, että kaikki on tehty sosialidemokraattien johdolla, hyvät työt, ja vähän niin kun muut ovat tehneet täällä pahoja töitä. (Ed. Kallio: Näinhän se oli!) — No, muistelen myös menneitä, (Ed. Erkki Virtanen: Näinhän se oli, kun ei oikein muista!) että poistettiin tämän maan rikkaimmilta, 15 000 rikkaimmalta, varallisuusvero. Tässä maassa on ollut 600 000 köyhää jo monta vuotta, 140 000 köyhää lasta, ja tämä on ainoa Pohjoismaa, missä on leipäjonoja. Nämä pitäisi kyllä muistella myös silloin, kun ruvetaan muistelemaan — kaikella ystävyydellä — mutta kun vaan hyvin korostetaan, että me olemme tehneet ja muut eivät ole siinä kuin vähän vaan peesaamassa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Pidin äsken aika perusteellisen puheenvuoron tästä kokonaisuudesta, mutta vielä totean varsinaisesti sen asian, että tämä hallituksen esitys 90 eräiden tehtävien siirtämistä sisäasiainministeriöön koskevaksi lainsäädännöksi on nyt kyllä sellainen esitys, jonka käsittelyssä olisi ehdottomasti pitänyt hallintovaliokunnan olla mukana. Täällä hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli ilmoitti hyväksyvänsä tämän esityksen. Tuskin hänellä paljon muuta on tehtävissäkään hallituspuolueen edustajana, mutta tämä esitys koskettelee sellaisia maahanmuuttoa ja kotoutusta, työlupa- ja muita asioita, myös näitä turvapaikkakeskuksia koskevia asioita, jotka ovat hyvin herkkiä ja tärkeitä. Nyt tämä jäi hallintovaliokunnassa kokonaan käsittelemättä. Mielestäni se oli kyllä vakava virhe. Tästä ei voi syyttää maan hallitusta. Tässä tapahtui eduskunnassa varmasti tämä työtapaturma. En usko, että se on tarkoituksellinen, mutta olkoon opiksi, että kyllä valiokuntien pitää päästä oman alansa keskeistä lainsäädäntöä aina tarkastelemaan, ja siksi tässä tapahtui virhe.

Arvoisa puhemies! Tässä koko paketissa, työ- ja elinkeinoministeriön perustamisessa ja siihen liittyvissä eri kysymyksissä, jää varmasti paljon kohtia, joita ei ole perusteellisesti käyty läpi. Eli on hyväksyttävä tämä siinä mielessä nöyrällä mielellä, että korjattavaa varmasti tulee. Mutta tilanne on ehkä hieman samanlainen kuin oli joskus julkisuuslainsäädännön käsittelyn yhteydessä, että silloin nopealla aikataululla vietiin läpi valtavan iso ja vaikea paketti. Itse tältä paikalta sanoin, kun olin silloin hallintovaliokunnan jäsen, että meidän on hyväksyttävä se paketti kuitenkin nöyrin mielin eikä ruvettava sitä jarruttelemaan, vaan otettava se lähtökohta, että jos tarpeita ilmenee, niin ne korjataan. Tässä on nyt syytä tehdä samalla tavalla nöyrästi. Ja ymmärrän, että ministeri Pekkarinen näin asennoitui tähän, että kun tarvetta tulee tarkistaa lakia, järjestelmää, niin sitä on syytä tehdä, mutta ei ole syytä lykätä tätä lainsäädäntöä, koska se aiheuttaa vain ongelmia ja sekavuutta tuonne hallintoon. Ei se julkinen keskustelu enää tässä vaiheessa tilannetta miksikään muuta. Vain epäselvä tilanne virkamiesten työskentelyssä ja koko hallinnon toimivuudessa tulisi siitä, jos tätä lykättäisiin. Sen tähden ei ole syytä menetellä niin kuin sosialidemokraatit ovat esittäneet.

Herra puhemies! Asiaan eivät ollenkaan kuulu ne näkökohdat, joita ed. Vuolanne tuosta viereisestä pöntöstä äsken kävi läpi. Mutta totean kyllä, että ed. Vuolanne on aika heikosti tutustunut lähihistoriaan ja nimenomaan niihin syihin, jotka johtivat Suomen ajautumiseen lamaan. En halua etsiä syyllisiä, vaan syitä. Keskeisin, ylivoimaisesti keskeisin, syy oli se, että vuosien 1987—1991 välillä Suomen rahamarkkinat vapautettiin hallitsemattomasti, täysin edesvastuuttomasti. Ulkomaista velkaa alettiin ottaa hurjat määrät ja ne varat sijoitettiin kylpylöihin, laskettelukeskuksiin, pankkien pääkonttoreihin ja moniin muihin tuottamattomiin tarkoituksiin, ja sitten se laukesi. Se laukesi hieman ennen kuin Ahon hallitus aloitti. Ahon hallitus joutui sitten pelastamaan Suomen, mutta se joutui tekemään sen niin, että jouduttiin ottamaan valtiolle velkaa, jolla korvattiin sitten pankkien ja muiden tahojen katteettomat, vakuudettomat velat. Näin ne sosialisoitiin valtiolle.

Siinä tilanteessa elin sen mukana ministerinä ja sitä ennen jo täällä eduskunnassa vajaa 20 vuotta sitten itse niin konkreettisesti, että voin sanoa, vakuuttaa hyvällä omallatunnolla, että se tehtiin, mitä oli tehtävissä. Mutta tehtävissä ei ollut juuri mitään, koska haluttiin pitää suomalaisista kuitenkin huolta. Ei tehty sellaisia leikkauksia, joita Lipposen hallitus sitten teki, eikä sellaisia päätöksiä kuin Lipposen hallitus vielä teki, tai oikeastaan Vanhasen hallituksessa ministeri Heinäluoman johdolla tehtiin, että varallisuusvero poistettiin kaikkein rikkaimmilta. Sellaisia ei tehty. Kiristettiin vähän verotusta ja hoidettiin maa vientivetoisella talouspolitiikalla jaloilleen ja näin siitä sitten päästiin eteenpäin.

Nyt tilanne on varsin hyvä, joskin tällä hetkellä hallitus on kääntänyt kyllä kylmän kylkensä köyhiä kohtaan. Meillä on asunnottomia, on köyhyydessä eläviä lapsiperheitä jne. Ne eivät liity tähän hallituksen esitykseen, joten en puhu niistä sen enempää, mutta toivon, että jokainen edustaja on rehellinen siinä, milloin ja missä olosuhteissa lamaan ajauduttiin. Se menee kyllä Holkerin hallituksen piikkiin aivan täydellisesti.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tekisi mieli jatkaa edellisestä ehkä vähän sen verran, että eduskuntamuistelmissani mainitsin kyllä sen, kun olin pääministerin vastaanotolla, ja sen, voisiko sanoa, huomaa, että entinen ex-ministeri Kankaanniemi on nöyrä poika tai nöyrä mies siinä suhteessa, että en ole koskaan nähnyt niin ala-arvoista näytelmää kuin pääministeri Aho järjesti aikoinaan Kesärannassa, tai ei se ollut Kesärannassa, minä puhuin tästä Kesärannassa, siitä, että pakotti istuvan ministerin vääntämään vänyä, jos sanotaan tällä lailla kauniisti, kieltämään omat periaatteensa sen oman politiikkansa mukaisesti.

Toki siitä voi keskustella. Eniten minua itseäni hämäsi se sitten kuitenkin, että jopa eräs vasemmistoliiton ministeri meni sitten myöntämään kaikki, siunaamaan kaikki nämä roskapankkijutut ja ihmisten oikeastaan itsemurhat ja kaikennäköiset velkavankeudet sitten, että se oli hyvää taloudenhoitoa. Mutta siitähän selvittiin. Ehkä taustalla oli se, mitä Amerikassa taloustieteilijät sanovat, että tärkeintä pörssijutuissakin on loppujen lopuksi tämmöinen jonkunlainen voodoomaaginen asennoituminen, voodoopsykologia. Suomella kävi kyllä siinä mielessä sitten hyvä säkäkin, että entinen Neuvostoliitto hajottuaan tuossa sitten vaati taas kaikennäköisiä juttuja.

Mutta se on pitkä prosessi, joka liittyy tavallaan tähän elinkeinotteluun ja työ- ja elinkeinoministeriöön ja ulkomaalaisuuteen sillä lailla, että kun tästä taas uutena kansanedustajana aloittelee tätä, niin taas oikein hämmästyttää, kun olen kuunnellut tässä, miten tämä on valmisteltu tai miten tämä on tällä lailla salailun, pimittämisen, hämärtämisen ja kiireen tavallaan saturoima tämä koko asia, vaikka tosiaan, kun ministeri Pekkarista kuuntelin tuossa, niin kuulosti erittäin hyvältä jopa, siis pakko taas sanoa näin, ja vakuuttavalta. Siinä mielessä uskon ed. Kankaanniemeen, että ministeri Pekkarinen on valmis sitten reagoimaankin asian edetessä, kun huomaa samat asiat, mitkä siis Ruotsissa on huomattu.

Eli Ruotsi on palaamassa vanhaan malliin, mutta noin muuten nämä Ruotsi-esimerkit kaikennäköisestä kotouttamisesta ja muusta vastaavasta taas ihmetyttävät siinä mielessä, mitä tuolta vasemmalta on kuulunut. Tänä aamuna ihmepoika, eräs heistä aikoinaan, nykyinen pankinjohtaja Liikanen, ylisti kovasti Ruotsin kotouttamismallia ja sitä, kuinka just tämän työvoimapolitiikan suhteen Ruotsi on onnistunut, toki ei sanonut erinomaisesti, mutta Suomea selkeästi paremmin. Silti Ruotsilla on nykytutkimusten mukaan valtavat sisäiset ongelmat ja Ruotsi on muuttunut hyvin kovaksi yhteiskunnaksi, hyvin uusliberalistis-fasistiseksi, jos voisi tätä sanaa lainausmerkeissä käyttää, niin että ruotsalaisilla ei ole enää kiva elää omassa maassaan.

En väitä sitä, että ulkolaiset tai ulkoa kotoutetut ihmiset olisivat aiheuttaneet sitä, mutta tavallaan se ympäristön äkkinäinen tai pitkäaikainen muuttuminen, niin kuin Tanskassa on tapahtunut vielä selvemmin pienenä maana, vielä Ruotsiakin pienempänä maana, on johtanut aikamoiseen kierteeseen. Se, minkä me näemme tällä hetkellä, ehkä pankinjohtaja Liikanenkin nykyään näkee sen selvemmin oikeistodemarina, on, että se hyödyttää kyllä tätä bisnestä ja liike-elämää ja kaikkea siihen liittyvää, kun saadaan halpaa työvoimaa. Pankinjohtaja Liikanen sanookin, etteihän Suomesta enää löydy edes kauppaan työntekijöitä, näistä nuorista meikäläisistä ja ehkä sitten vanhemmistakaan ihmisistä, mikä minun mielestäni oli aika outo väite kyllä, mutta se jääköön nyt omaan arvoonsa.

Päinvastoin, tämä Ruotsin malli kaikessa, jos ajatellaan, miten sen kyseisen maan sosialidemokraattis-skandinaavis-ihanteellis-hyvinvointivaltion sisäinen, voisiko sanoa, vielä lämmin sosiaalikotimammasvea on muuttunut kylmemmäksi, pitäisi olla meille huolestuttava, kaikin tavoin sen kaltainen esimerkki, että meidän pitäisi oikeastaan ruveta näillä työvoimajutuillakin ottamaan pesäeroa Ruotsiin, ja nyt kun meillä on asioita hyvin tunteva ministerikin vielä, ruotsin kielenkin hallitsee hyvin täällä tietyllä puolella eurooppaministerinäkin, niin luulisi, että ei mennä sokeasti sen skandinaavisen mallin perässä vaan tosiaan luotaisiin semmoinen suomalainen.

Joskus tulee mieleen, että Suomella olisi varaa Ruotsin käyttäytymisen pohjalta ruveta vaikka vähän kiristämään kieltenopetuksen ja muun Rkp:n erinomaisuusoikeuksien pohjalta ruotsia, koska Ruotsi käyttäytyy niin huonosti, epähienosti, Suomea kohtaan, joka on aina ollut nähdäkseni hyvin korrekti kaikessa pohjoismaisessa yhteistyössä. Just eilen tuli A-studiossa pitkä ohjelma siitä, kuinka Ruotsi on näissä kaikissa työvoima-asioissa ja muissa vastaavissa elinkeinoasioissa liittoutunut Britannian ja Tanskan kanssa. On tämmöinen kolmen ryhmä, Britannia, Tanska, Ruotsi, johon ei huolita Suomea, vaikka Suomi on näistä selkeästi maailmalla arvostetuin teknologisesti ja nousseena ja muuta, vaan nämä kolme Ruotsi etunenässä ovat sitä mieltä, että Suomea ei tämmöiseen oteta.

Minä en niin kuin jaksa, minua ihmetyttää siis, tämmöisissä niin kuin ... Ymmärrän kyllä siis, jos oikein ajatellaan, oikein spekuloitaisiin sillä, että meillä on oikein kovaa oikeistopolitiikkaa, hyvin ahneitten ihmisten, vielä tuommoinen vanhanaikaisen sinisilmäinen, sinivalkosilmäinen hallitus, niin silloin minä voisin ymmärtää tämän tavallaan toisen virheiden toistamisen niin kuin ahneuden — ahneus on loogista — niin sitä kautta minä voisin ymmärtää sen, että seurataan semmoisia malleja, joilla voidaan putsata tätä pajatsoa, tätä meidän kaikkien yhteistä kansanvarantoa ja muuta.

Siinä mielessä nyt, kun tässä on muutama keskustan edustajakin, ainakin entinenkin ... Tarkoitan, herra puhemies, kun pitää olla aina puolueensa ulkopuolella, niin ihmettelen sitä, että tämmöiseen kovaan oikeistopolitiikkaan on lähdetty mukaan. Tietysti, kun seuraa tai näkee, mitä tuo hallitusohjelma ja näitten ministeriöitten yhdistelykin selkeästi ajaa takaa, niin olen nähnyt, että tällä tavalla kyllä tietysti pitkästä aikaa keskustakin saa kunnolla ajettua niitä omia etujaan, joita en nyt viitsi ruveta mainitsemaan tässä. Mutta sen seurauksena meille jotenkin näillä tietyillä alueilla, kun ei ole olemassa tiettyä vastapainoa, on tapahtumassa tämmöinen hirvittävän arveluttava kehitys.

Kaiken kaikkiaan tämä minulle on vielä vähän tuntematonta, mutta kun tässä puhuttiin vielä näistä innovaatioista ja muista ja siinä oli yksi demariedustaja kanssa, joka puhui näistä innovaatioista, niin tulevaisuusvaliokunnassa oli kymmenkunta innovaatioasiantuntijaa ja sanoivat, että — ministeri Pekkarinenkin käytti kai innovaatio-sanaa — se alkaa olla nyt se sana, että aina kun sen kuulee, niin parasta on varautua siihen, että sillä voi tarkoittaa mitä vaan.

Siinä mielessä ministeri Väyrynen oli erinomainen esimerkki kyselytunnilla — helppoja tietysti kysymyksiä vastata, kun ei täällä oikein kunnon kysyjät saa enää puheenvuoroja, mutta se olkoon nyt toinen juttu — sinänsä ministeri Väyrynen käytti ilmaisuja "kokonaisvaltainen", "hallinnointi", "kestävän kehityksen", mitä ne oli, "kestävän kehityksen jatkaminen" ja muuta tämmöistä, niin että ei tämmöisiä uusiosanoja kuin "innovaatio" ministeri Väyrynen käyttänyt ollenkaan.

Mutta tosiaan, innovaatio sinänsä. Yliopistotasolla esimerkiksi, kun ajetaan tämmöistä huippuyliopistoa, tutkijat käyttävät sanaa "innovaatioyliopisto", ja sinne ollaan panemassa nämä samat porukat, kauppa- ja teollisuus, nämä elinkeinojuttujen perusjutut, että kauppa ja sitten tekniikka, ja sitten nimellisesti siellä on tämmöinen muotoilu ja vähän tämmöistä, ja sitten kauppa- ja teollisuusministeriöönkin ajetaan tietysti kaikkia näitä tekijänoikeusjuttuja.

Äkkiseltään taas, jos olisi vähänkin vainoharhainen, mutta onneksi on taiteilijasielu, voi runoilla tämän, että tuntuu siltä, että luodaan semmoinen näennäis, kun halutaan kuitenkin, tiedetään, että tämä on tulossa jotenkin tiensä päähän, tarvitaan sitä luovuutta, kekseliäisyyttä, innovaatiota, vaihtelua, jota täällä salissa joskus tarvitaan, mukavampia, humoristisempia puheita ja raikasta tuulahdusta, niin pistetään ne kaikki samaan yliopistoon, nimitetään se hienolla tavalla, saadaan kaikki tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja sitten lypsetään ilmaiseksi ideat, luovuus, kaikki, tietyn paketin käyttö.

Eli tässä on vähän saman kaltaista outoa logiikkaa, ei sumeata tällä kertaa, jos ajattelee vainoharhaisesti, vaan juuri niin kuin sanoin, tässä haiskahtaa kyllä se asia, josta toivoisin, että varsinkin keskustapuolue ryhdistäytyisi vähäsen ja pitäisi taiteen, ja niin siellä onkin jo taiteellisempia edustajiakin, taiteen ja luovuuden ja ihmisyyden puolta tässä asiassa, ja sitten kun, koska tästähän joku sanoi, että on enää turha puhua, sitten kun nämä virheet tässä ilmaantuvat, korjataan sitten yhdessä nämä asiat, koska tästä kaikestahan, niin kuin ministeri Väyrynen sanoi, eduskuntahan tästä kaikesta päättää.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täytyy ed. Kankaanniemen näkökulmiin jonkin verran oikaisua varmaan saada. Ehkä hän kuunteli liikaa poliittisten korvatulppien läpi, kun hän piti puheenvuoroni pääsisältönä sitä, että kehuin liikaa sosialidemokraatteja ja sitten arvostelin liikaa ehkä häntä lähellä olevia porvarihallituksia. Mutta tästä ei ollut kysymys, vaan tarkoitin puheenvuorollani puolustaa aktiivista työllisyyspolitiikkaa, joka nyt helposti on jäämässä pelkän markkinoiden tehokkuuteen ja talouden kasvuun rakentuvan työllisyyspolitiikan jalkoihin. Tästä oli kysymys.

Tämä suomalainen ihmetarina, viimeiset 12 vuotta, mikä vuodesta 1995 on aloitettu, siinä on paljon opittavaa, taloushistoriaa ja paljon semmoista ainesta, jolla voimme arvioida sitä, mikä julkisen sektorin roolin eri suhdannetilanteessa pitäisi olla. Kun me saimme näin hyvät tulokset ja saimme yhden maailman kilpailukykyisimmistä kansantalouksista aikaiseksi, saimme Euroopan nopeimmin kasvavan talouskasvun, niin kannattaa pohtia, mistä tämä johtuu, mitkä ovat ne julkisen sektorin interventiot, jotka toimivat, ja ne julkisen sektorin interventiot markkinoihin, jotka eivät toimi. Ainakin mielestäni viime laman opetus oli se, että ihmisiä ei pidä laskukautena jättää pelkästään markkinoiden varaan ja päästää työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska sieltä palaaminen takaisin työelämään ja siihen elämäntapaan on huomattavasti vaikeampaa kuin me luulemme. Ihminen työvoimaresurssina ei toimi kovin koneellisesti, vaan hän toimii kuin ihminen. Kun ihminen lyödään kerran yhteiskunnan ulkopuolelle tämmöisessä konkurssikierteessä ja laman aikana, niin hän hyvin vaivoin sieltä takaisin tulee. Jos me päästämme pienet ja keskisuuret yritykset kaatumaan konkursseihin tulematta yhtään vastaan, niin nämä ihmiset eivät kovin nopeasti siitä toivu taas uusiin innovaatioihin ja uuteen yritteliäisyyteen.

Ed. Kankaanniemi pyrki saamaan tämän historiallisen sihdin 1990-luvulta siirretyksi 1980-luvulle. Varmasti 1980-luvulla tuli myös tehtyä virheitä. Sekin on konstikasta, että tässä salissa Viinanen, josta sitten tuli valtiovarainministeri ja melko tiukan finanssipolitiikan airut, nimenomaan vaati valtiota lisäämään menoja ja valtion menoarvioon lisäyksiä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana silloin 1980—1990-luvun vaihteessa ennen lamaa. Silloin oli sosialidemokraattinen valtiovarainministeri, joka taas ajoi hyvin tiukkaa linjaa. Niin ne osat vaihtuivat sitten, kun porvarihallitus tuli ja sosialidemokraatit menivät oppositioon. Kyllä nämä tilanteet tietysti vaihtelevat, ja ei aina voi oikeassa olla. Varmaan ihmiset katsovat sitä päivänpoliittista tilannetta, mutta näistä suurista linjoista kannattaa myös oppia ja olla myös tyytyväinen siihen, mitä 12 vuoden aikana olemme saaneet aikaan, kun olemme tehneet sellaista talouspolitiikkaa, nimenomaan sosialidemokraatit tässä maassa, että tähän maahan syntyi 400 000 uutta työpaikkaa.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran, että ehkä ed. Vuolanne on kokematon, koska ehkä ministeri Viinanen ajoikin suurta jättipottia, niin kuin oikein siihen rakensi, kun näki, että tilanne on tullut tämmöiseksi, ja sen takia käyttäytyi järkevänä miehenä eri lailla kuin sitten, kun tilanne oli hyödynnetty ja sen jälkeen nöyrällä omallatunnolla palattiin ruotuun ja yritettiin pestä kädet. Eli täytyy aina ottaa huomioon tässä politiikassa myös se, että eivät nämä ministerit välttämättä tyhmiä ole olleet, vaan äärimmäisen viisaita siinä poliittisessa linjassaan ja taustojensa asiaa ajamassa, mitä on tehty. En ollenkaan usko siihen, että ministeri Viinanen sitten oli oppinut jotain, vaan päinvastoin yritti sitten vakuutella kansanmiestä, mikä epäonnistui muuten aika täydellisesti.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle: Varmaan näin voi olla, että on salattua tietoa suhdannekehityksestä. Ed. Kankaanniemen kritiikki kohdistui siihen, että sosialidemokraatit eivät leikanneet tarpeeksi 1980-luvulla, mutta leikkasivat 1990-luvulla, kun oltiin jo velkauduttu ja lamassa, ja se tuntuu vaan kummalliselta logiikalta sekin.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tarkoituksena on perustaa uusi työ- ja elinkeinoministeriö. Taustalle on hyvä todeta se, että harjoitettu talous-, työllisyys- ja yrityspolitiikka viimeisten 12 vuoden aikana on kiistatta ollut tuloksellista. Edellisissä puheenvuoroissa tarkasteltiin sitä työllisyyden näkökulmasta, mutta haluan tarkastella sitä myös yritysten kehittymisen ja yritysten määrän lisääntymisen näkökulmasta.

Vuonna 1994 Suomessa oli runsaat 180 000 yritystä. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että 250 000 yrityksen määrä on jokseenkin kasassa. Tämä merkitsee nettolisäyksenä karkeasti kolmen hallituskauden aikana lähes 70 000:ta uutta yritystä. Se on huikea saavutus, jos ajatellaan sitä kansainvälisen kilpailun kovaa painetta, jonka keskellä suomalainen talous- ja työllisyyspolitiikka on hakenut näitä menestyksen ja selviytymisen väyliä. Mutta tämän hallituskauden tavoitteeksi on asetettu edelleen kunnianhimoinen maailman parhaan innovaatio- ja yritysympäristön aikaansaaminen, ja se edellyttää uusia rohkeita päätöksiä, ja tässä mielessä tämän työ- ja elinkeinoministeriön kokoon juokseminen on erittäin merkittävä yhteiskuntapoliittinen ratkaisu. Siinä tietyllä tavalla yhdistyy työ-, elinkeino- ja aluepolitiikka uudella tavalla, ja toivon mukaan myös osaamispolitiikka saa uusia sytykkeitä tästä uudenlaisesta rakenteesta.

Tässä mielessä, arvoisa puhemies, ajattelinkin ottaa muutaman sellaisen kohdan, joihinka kannattaa meidän nyt jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, jotta tämän uuden ministeriön rakentuminen etenee riittävän tuloksellisella tavalla, koska yksi keskeinen lähtökohtahan on se, että tämän rakenteen kautta pystytään vahvistamaan myös alueellista elinkeinopolitiikkaa, lisäämään sen elinkeinopolitiikan dynaamisuutta, ja siksi ensimmäiseksi huomionarvoiseksi asiaksi nostan sen, millä tavalla työ- ja elinkeinokeskusten toiminta tullaan ohjaamaan, millä tavalla luodaan riittävät edellytykset kunkin työ- ja elinkeinokeskuksen toiminnan erilaistumiselle. Nimittäin kuitenkin Suomi koostuu hyvin erilaisista alueista, erilaisesta elinkeinorakenteesta, erilaisista ydinosaamisalueista, ja tässä mielessä on äärimmäisen tärkeää se, että kukin työ- ja elinkeinokeskus pystyy riittävän itsenäisesti räätälöimään ne omat tuotteet, palvelut paikallisista alueellisista lähtökohdista.

Tähän kytkeytyy hyvin keskeisesti myös se, syntyykö työvoimatoimistoista riittävän vahvoja yrittäjyyden edistäjiä. Tähän astihan työvoimatoimistojen ydintehtävä on ollut näitten perinteisten työvoimapolitiikan välineiden käyttö. Nyt ymmärrän näin, että parhaimmillaan työvoimatoimistoista tulee erittäin merkittäviä etäpäätteitä sinne paikallistasolle, jotka aktivoivat aikaisempaa tehokkaammin myös sitä paikallista alueellista pienyritystoimintaa, ja korostetusti sanoisin, että pienyritystoimintaa. Tässä vahvasti nousee esille myös se näkökulma, millä tavalla me alueilla lisäämme palveluyrittämistä, ja jos ajatellaan sitä, että samanaikaisesti toinen iso uudistushanke on kunta- ja palvelurakenneuudistus, millä tavalla me saamme ylös nostettua sellaista uutta palveluliiketoimintaa, joka vastaa riittävän vahvasti niihin kansalaisrajapinnalla oleviin todellisiin tarpeisiin.

Arvoisa puhemies! Toisena hyvin tärkeänä asiana näen sen, että tämän uudistuksen jälkeenkin työ- ja elinkeinoministeriön sivuun jää opetusministeriö. Millä tavalla varmistetaan tämän osaamisen alueellinen koordinaatio niin, että ehkä ne tähän asti hyvin voimakkaasti esiin nousseet hallinnon rajat saadaan matalammiksi, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ammattioppilaitosten painopisteet yhdenmukaistuvat ja vahvistuvat nimenomaan tukemaan sitä alueellista elinkeinopolitiikkaa? Minusta tässä on erittäin tärkeä yhteensovitus, jonka pitää koskea siis meidän peruskoulutustamme ja toisaalta sitä aikuiskoulutusta, joka perinteisesti on hoidettu työvoimaministeriön hallinnonalan kautta. Minusta tämä uudistus avaa mahdollisuuden siis tämän kokonaisuuden aikaansaamiseen. Olinkin esittämässä, kun hallitusohjelmaa kasattiin, että me tarvitsisimme nyt välttämättä poikkihallinnollisen ohjelman, joka keskittyisi osaamis- ja innovaatiopolitiikan jalkauttamiseen, jossa tämä osaamispolitiikan uudenlainen koordinaatio hoidettaisiin ja varmistettaisiin nimenomaan tämä alueellinen toimivuus.

Arvoisa puhemies! Kolmantena sellaisena alueena, jonka toivon tulevan erittäin vahvasti huomioon otetuksi, on se, mitenkä vahvistetaan julkista ja yksityistä yhteistyötä. Minä uskon siihen, että te-keskukset, Tekesin toiminta, Vtt:n toiminta, työvoimatoimistojen toiminta tulevat saamaan tiettyä lisäpuhtia tämän uuden ministeriön yhteensovitusten kautta, mutta erittäin keskeistä on se, että me otamme avoimemmin myös yksityisen sektorin tähän yhteistyöhön mukaan.

Meillä on esimerkiksi tilitoimistokenttä, noin 4 000 tilitoimistoa, jotka tekevät siellä hyvin läheistä yhteistyötä pk-yritysten kanssa. Viime vuonna tehdyssä kartoituksessa tuli selvästi esille se, että julkisia säteilijöitä tärkeämpi yhteistyökumppani merkittävälle osalle pk-yrityksiä on oma tilitoimisto taikka oman pankin yhteys. Tässä mielessä meillä on paljon tehtävää siinä, että me otamme nyt tämän uuden ministeriön kautta avoimemman otteen myös tähän yksityiseen asiantuntijuuteen ja tällä tavalla varmistamme sen, että kaikki se henkinen pääoma, mikä on kasattavissa kansallisesti ja alueellisesti suomalaisen yritys- ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseen ja tueksi, hyödynnetään. Uskon, että tämän seurauksena muutaman vuoden aikajänteellä me voimme hyvin tyytyväisinä todeta sen, että tämä uudistus on todella merkinnyt sitä, että Suomi pystyy säilyttämään vahvan aseman kansakuntien välisessä kovassa kilpailussa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on uuden elinkeino- ja työvoimaministeriön syntyminen, ja tämä on todella tervetullut uudistus. Kyseessä mielestäni on hyvin positiivinen asia, jossa asioita käsitellään isossa kokonaisuudessa. Yhtä aikaa yksilön ja yhteiskunnan välinen yhteistyö nähdään vahvana tässä elinkeinoministeriön perustamisessa. Toisaalta puhutaan ihmisen työllistymisestä, mahdollisuudesta työllistää itsensä, mahdollisuudesta elää itsenäistä elämää. Toisaalta taas tämän ministeriön avulla luodaan mahdollisuuksia yritystoimintaan, pk-sektoriin ja toisaalta taas työlainsäädännön kautta vähän suurempiinkin yrityksiin. Keskeistä on se, että työhallinto- ja työvoimapalveluja tarjoavat tahot yhdistävät voimansa ja myöskin tämän ministeriön kautta tällainen vahva elinkeinopoliittinen ote näkyy.

On mielestäni myös tärkeää, että tätä hanketta seurataan hyvin vahvasti, ja noin kahden vuoden kuluttua kuulemme ehkä sitten niitä kommentteja, mitä hyötyjä tässä on ollut, ja varmasti molemmat ministerit, sekä Cronberg että Pekkarinen, osaavat korjata tiettyjä asioita, jos niitä eteen tulee. Onnea ja menestystä uudelle ministeriölle!

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Haapoja lausui, haluan toivottaa onnea ja menestystä uudelle ministeriölle ja uskon, että näin on kaikki edellytykset myös olemassa. Tähän luotan.

Ed. Karjulan erinomaisesta puheesta ottaisin esille alueellistamisen elinkeinopolitiikassa. Pidän välttämättömänä, että koko maata halutaan kehittää, ei vain maakuntakeskuksia vaan myös maakuntia kokonaisuudessaan reunojaan myöten maakuntien solmukohtiin saakka. Tätä pidän hyvin välttämättömänä.

Mutta sitten haluan korostaa myös kolmannen sektorin merkitystä yhä edelleen ja muun muassa nuorten työpajojen merkitystä. Nuorten työpajat ovat mielestäni jo arvo sinänsä. Tällä voidaan estää syrjäytymistä, ja meidän pitää auttaa kolmannen sektorin toiminnoilla ja myös nuorten työpajoilla sitä, että ihmiset eivät syrjäydy, vaan saavat elämänotteen.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän elinkeinoministeriön perustaminen on yksi uuden hallituksen positiivisimmista tämän vuoden asioista siinä mielessä, että tämä on jo useita vuosia keskusteluissa ollut asia. Tämä on nykyaikainen malli. Työllisyyttä ja yrittäjyyttä kehittävät elinkeinopolitiikan asiat keskitetään samaan ministeriöön ja nyt siihen yhdistetään myös aluepolitiikan kysymykset, ja tämä on erittäin tärkeä uudistus. On arvioitu myös, että toimintaedellytykset näillä toimialoilla paranevat erityisesti kansainvälisessä suhteessa, kun kaikki toiminnat on keskitetty yhteen, ja samoin yritysasiakkailla on lupa odottaa, että heidän asiansa hoituvat entistä nopeammin ja paremmin ja palvelu myös tätä kautta paranee. Tämä on erittäin hyvä uudistus, ja lämpimästi tuen uuden elinkeinoministeriön perustamista tällä tavoin kuin tässä lakiehdotuksessa on esitetty.