Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahankeräyslain muuttamisesta. Tämä aihe on keskusteluttanut eduskunnassa tänä vuonna useammankin kerran. Pidän myönteisenä sitä, että nyt edes hivenen näitä rahankeräysasioita uudistetaan.

Esityksessähän siis ehdotetaan muutettavaksi rahankeräyslakia niin, että luvansaajayhteisön tarkoituksen yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta luovutaan. Rahankeräyksellä hankitut varat tulee käyttää sen sijaan jatkossakin yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. On järkevää, että tämäntyyppisiä uudistuksia tehdään ja saamme laajennettua ja kevennettyä näiden rahankeräysten järjestämistä.

Meillä Suomessahan on mielenkiintoisia tilanteita aivan viime kuukausilta ja viimeisen vuoden ajalta useampia, esimerkiksi lastensairaala, joka on saanut suomalaiset innolla lahjoittamaan: oli tarpeen perustaa erityinen säätiö tämän keräyksen toimeenpanijaksi, kun sairaala, joka tulee sitä jatkossa käyttämään, ei keräystä voinut itse toteuttaa. Tuntuu erikoiselta, että tarvittiin säätiö, joka sitten on — onneksi aiheettomasti — aiheuttanut keskustelua myös säätiön taustoista. Pidän itse erittäin arvokkaana, että kansalaiset haluavat olla tällaista keräystä tekemässä.

Tuossa aamulla olin Olympiastadionilla ja katselin, että niin on aikanaan Olympiastadioniakin kansalaiskeräyksillä rahoitettu: siellä oli Stadion-kahvipaketit näyttelyhyllyssä ja niillä kerätty tuota rahaa. Näyttää siltä, että tänä päivänä vaade on aika lailla samanlainen, kun miettii esimerkiksi Radio Helsinkiä. Kun radiokanavan kuuntelijat halusivat tukea oman suosikkikanavansa pyörimistä, niin johan todettiin, että se on lainvastaista, kun kanavan kuuntelija halusi maksaa pienen maksun kuukausittain tämän kanavan pyörittämiseen ja elinvoimaisena pitämiseen. No, se kierrettiin sitten niin, että tietyllä rahalla saa jonkin sähköpostikirjeen tai jonkun muun, eli vastikkeellisuus otettiin ratkaisuksi siihen. Meiltä löytyy myös esimerkiksi lukuisia kirjahankkeita, joissa olisi varmasti Suomesta löytynyt halukkaita rahoittajia pienillä summilla osallistumaan tähän työhön. Kun se ei Suomessa ole mahdollista, niin rahoitus on haettu internetin kansainvälisten teiden kautta. Tai sitten kun Suomessa talousvaikeuksissa olleen puolueen omat jäsenet halusivat auttaa omaa puoluettaan, niin johan sekin todettiin lainvastaiseksi.

Arvoisa puhemies! Niin kuin hallintovaliokunta toteaa, että rahankeräyslakia on muutettava, kun toimintaympäristö on muuttunut, niin pidän erittäin tärkeänä ja myönteisenä sitä, että sisäministeriössä selvitetään parhaillaan rahankeräyslainsäädännön kehitysnäkymiä ja muutostarpeita. Itse olen sitä mieltä, että raskaasta lupajärjestelmästä voitaisiin hyvin siirtyä ilmoitusmenettelyyn ja jälkivalvontaan, sillä tämä nykyinenkään malli ei ole väärinkäytöksiä pystynyt estämään. Itse uskon, että läpinäkyvyys, avoimuus ja ilmoitusmenettely ja jälkivalvonta olisivat sellaisia malleja, jotka tänä päivänä toimisivat oikealla tavalla, ja silloin saisimme laillisesti Suomen lainsäädännön mukaan toteutettua myös nämä keräykset, jotka nyt sitten siirtyvät erilaisten internetpohjien kautta kansainvälisen mallin piiriin.

Arvoisa puhemies! Toivon, että rahankeräyslakia uudistetaan siis ilmoitusmenettelyn suuntaan.