Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa edellisessä keskustelussa en valitettavasti päässyt mukaan osallistumaan, ja sen takia haluan tässä toisessa käsittelyssä käyttää puheenvuoron ympäristönsuojelulain uudistamisesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Tässähän ajanmukaistetaan ympäristönsuojelulaki vastaamaan Euroopan unionin uudistunutta lainsäädäntöä ja perustuslain säännösten kehittynyttä tulkintaa, ja samalla toteutetaan joitain ympäristönsuojelulain lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta parantavia uudistuksia.

Esityksellä pannaan täytäntöön myös teollisuuden päästöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Direktiivi olisi tullut panna täytäntöön itse asiassa jo 7. päivä tammikuuta viime vuonna, ja tässä oli uhkasakko päällä, ja sen takia tämän asian kanssa oli syytä edetä vielä tänä keväänä. Näin ollen teimme töitä ympäristövaliokunnassa varsin pitkään.

Muutamia huomioita tästä lainsäädännöstä haluan esille nostaa:

Itse asiassa en mene tuohon direktiiviasiaan vaan siirryn suoraan turvetuotannon sijoittamiseen, josta ympäristövaliokunnassa käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu ja itse asiassa aika pitkälle kirjoitettiin tämä lainsäädäntö uudestaan maa- ja metsätalousvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntojen pohjalta. Täytyy todeta, että tässä kyllä on ollut vähintäänkin heikkotasoista lainvalmistelua ympäristöministeriössä. Tämä lakiehdotus oli perustuslain vastainen, ja näin ollen sitä jouduttiin hyvin laajasti korjaamaan eduskunnassa.

Suomen soiden ja turvemaiden käytön ja suojelun kokonaisuutta linjataan siis perusperiaatteiltaan valtioneuvoston periaatepäätöksessä elokuulta 2012, ja periaatepäätöksen linjaukset perustuvat Ehdotukseen soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi, jonka maa- ja metsätalousministeriön asettama laajapohjainen työryhmä aikanaan valmisteli. Periaatepäätöksen mukaan soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille ja luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille, toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä sekä parantamalla suojeltujen soiden verkoston edustavuutta ja ekologista toimivuutta.

Periaatepäätöksen mukaan turvetuotanto kohdennetaan suoluokan 1 ja 0 soille, ja itse asiassa, kun valiokunnassa tätä asiaa läpi kävimme, meiltä löytyy erittäin paljon näihin suoluokkiin sisältyviä soita. Geologian tutkimuskeskus on arvioinut Suomen soista teknisesti turvetuotantoon soveltuvan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria, ja tästä on tuotannossa noin 62 000 hehtaaria, ojitettuna noin 530 000 hehtaaria ja ojittamatonta noin 620 000 hehtaaria. Turvetuotantoon on arvioitu tarvittavan uutta pinta-alaa noin 50 000 hehtaaria vuoteen 2020 mennessä. Jos nämä muutetaan luonnontilaluokituksiin eli suoluokitteluluokkien mukaisiksi, niin luonnontilaisuusluokkien pinta-alaperusteiset prosenttiosuudet ovat seuraavat: luokan 0—1 soita on 53 prosenttia, luokan 2 soita 31 prosenttia, luokan 3 soita 14 prosenttia, luokan 4 soita 1 prosentti ja luokan 5 eli kaikista herkimpiä ja luonnonvaraisimpia alle 1 prosentti. Vastaavat luvut pinta-aloina ovat niin, että näitä luokan 0—1 soita on 1 000 100 hehtaaria ja luokan 2 soita 640 000 hehtaaria ja 3. luokkaakin 290 000, 4. luokkaa 25 000 ja 5. luokkaa vajaa 6 000 hehtaaria.

Ympäristövaliokunnassa tätä lainsäädäntöä korjattiin niin, että valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden, 4 momentin, jolla käytännössä tarkennetaan edellä esitettyyn perustuen luokkien 0—2 soiden rajautuminen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Eli näin ollen turvetuotanto voitaisiin tulevaisuudessa ohjata aina näille luokkien 0—2 soille.

Uuden säännöksen mukaan turvetuotanto voidaan säännöksen estämättä sijoittaa suolle, jonka luonnontila on ojituksen vuoksi merkittävästi muuttunut. Myös sitä mallia pohdittiin, olisiko tämä voitu kirjoittaa vielä yksiselitteisemmin auki tuohon itse pykälätekstiin, ja tätä muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunta esitti ja teki yhden ehdotuksen hydrologisen yhteyden katkeamisesta ja niin poispäin. Me päädyimme asiantuntijoiden kanssa lopulta siihen ratkaisuun, että teimme edellyttävän ponnen, että valtioneuvoston asetuksella säädetään merkittävästä luonnontilan muutoksesta siten kuin edellä on kuvattu, jolloin on yksiselitteisesti selkeää ennakoida sitä, milloin turvetuotanto voidaan säännösten estämättä sijoittaa näille soille. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Totean vielä loppuun yhden oleellisen asian. Sivulla 34 meidän mietinnössämme halusimme kirjata näihin lausumaehdotuksiin tämän selvityksen niin, että "eduskunta edellyttää, että hallitus saattaa mahdollisimman pian voimaan asetuksen, jolla säädetään tarkemmin ympäristönsuojelulain 13 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä luonnontilamuutoksesta siten, että se vastaa valtioneuvoston 30.8.2012 hyväksymän soidensuojelua koskevan periaatepäätöksen liitteenä olevan luonnontilaisuusasteikon 0.—2. luokan soita". Eli tämä on valtioneuvoston asetuksella säädettävä asia, ja toisena oleellisena pidän sitä, mikä aivan viime metreillä kokoomuksen esityksestä tähän mietintöön lisättiin, lausumaehdotusta, että "ympäristölupamenettelyä tehostetaan, kevennetään ja nopeutetaan sekä ympäristönsuojelulain muutoksenhakujärjestelmää uudistetaan selvittämällä uuden valitusluvan käyttöönoton mahdollisuus". Tämä on merkittävä kirjaus myös, ja toivottavasti eduskunta sen lopulta sitten hyväksyy.