Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tuossa edellisessä keskustelussa
en valitettavasti päässyt mukaan osallistumaan,
ja sen takia haluan tässä toisessa käsittelyssä käyttää puheenvuoron
ympäristönsuojelulain uudistamisesta ja eräiden
siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Tässähän ajanmukaistetaan ympäristönsuojelulaki
vastaamaan Euroopan unionin uudistunutta lainsäädäntöä ja
perustuslain säännösten kehittynyttä tulkintaa,
ja samalla toteutetaan joitain ympäristönsuojelulain
lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta parantavia
uudistuksia.
Esityksellä pannaan täytäntöön
myös teollisuuden päästöistä annettu
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Direktiivi olisi tullut
panna täytäntöön itse asiassa
jo 7. päivä tammikuuta viime vuonna, ja tässä oli
uhkasakko päällä, ja sen takia tämän
asian kanssa oli syytä edetä vielä tänä keväänä.
Näin ollen teimme töitä ympäristövaliokunnassa
varsin pitkään.
Muutamia huomioita tästä lainsäädännöstä haluan
esille nostaa:
Itse asiassa en mene tuohon direktiiviasiaan vaan siirryn suoraan
turvetuotannon sijoittamiseen, josta ympäristövaliokunnassa
käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu ja
itse asiassa aika pitkälle kirjoitettiin tämä lainsäädäntö uudestaan maa-
ja metsätalousvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntojen
pohjalta. Täytyy todeta, että tässä kyllä on
ollut vähintäänkin heikkotasoista lainvalmistelua
ympäristöministeriössä. Tämä lakiehdotus
oli perustuslain vastainen, ja näin ollen sitä jouduttiin
hyvin laajasti korjaamaan eduskunnassa.
Suomen soiden ja turvemaiden käytön ja suojelun
kokonaisuutta linjataan siis perusperiaatteiltaan valtioneuvoston
periaatepäätöksessä elokuulta
2012, ja periaatepäätöksen linjaukset
perustuvat Ehdotukseen soiden ja turvemaiden kestävän
ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi
strategiaksi, jonka maa- ja metsätalousministeriön
asettama laajapohjainen työryhmä aikanaan valmisteli.
Periaatepäätöksen mukaan soiden ja turvemaiden
kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua
sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi
muuttava toiminta ojitetuille ja luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille
soille ja turvemaille, toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän
ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä sekä parantamalla suojeltujen
soiden verkoston edustavuutta ja ekologista toimivuutta.
Periaatepäätöksen mukaan turvetuotanto
kohdennetaan suoluokan 1 ja 0 soille, ja itse asiassa, kun valiokunnassa
tätä asiaa läpi kävimme, meiltä löytyy
erittäin paljon näihin suoluokkiin sisältyviä soita.
Geologian tutkimuskeskus on arvioinut Suomen soista teknisesti turvetuotantoon
soveltuvan noin 1,2 miljoonaa hehtaaria, ja tästä on tuotannossa
noin 62 000 hehtaaria, ojitettuna noin 530 000
hehtaaria ja ojittamatonta noin 620 000 hehtaaria. Turvetuotantoon
on arvioitu tarvittavan uutta pinta-alaa noin 50 000 hehtaaria
vuoteen 2020 mennessä. Jos nämä muutetaan luonnontilaluokituksiin
eli suoluokitteluluokkien mukaisiksi, niin luonnontilaisuusluokkien pinta-alaperusteiset
prosenttiosuudet ovat seuraavat: luokan 0—1 soita on 53
prosenttia, luokan 2 soita 31 prosenttia, luokan 3 soita 14 prosenttia,
luokan 4 soita 1 prosentti ja luokan 5 eli kaikista herkimpiä ja
luonnonvaraisimpia alle 1 prosentti. Vastaavat luvut pinta-aloina
ovat niin, että näitä luokan 0—1
soita on 1 000 100 hehtaaria ja luokan 2 soita
640 000 hehtaaria ja 3. luokkaakin 290 000, 4. luokkaa
25 000 ja 5. luokkaa vajaa 6 000 hehtaaria.
Ympäristövaliokunnassa tätä lainsäädäntöä korjattiin
niin, että valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden, 4 momentin, jolla käytännössä tarkennetaan
edellä esitettyyn perustuen luokkien 0—2 soiden
rajautuminen säännöksen soveltamisalan
ulkopuolelle. Eli näin ollen turvetuotanto voitaisiin tulevaisuudessa
ohjata aina näille luokkien 0—2 soille.
Uuden säännöksen mukaan turvetuotanto
voidaan säännöksen estämättä sijoittaa
suolle, jonka luonnontila on ojituksen vuoksi merkittävästi muuttunut.
Myös sitä mallia pohdittiin, olisiko tämä voitu
kirjoittaa vielä yksiselitteisemmin auki tuohon itse pykälätekstiin,
ja tätä muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunta
esitti ja teki yhden ehdotuksen hydrologisen yhteyden katkeamisesta
ja niin poispäin. Me päädyimme asiantuntijoiden
kanssa lopulta siihen ratkaisuun, että teimme edellyttävän
ponnen, että valtioneuvoston asetuksella säädetään
merkittävästä luonnontilan muutoksesta
siten kuin edellä on kuvattu, jolloin on yksiselitteisesti
selkeää ennakoida sitä, milloin turvetuotanto
voidaan säännösten estämättä sijoittaa
näille soille. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Totean vielä loppuun yhden oleellisen
asian. Sivulla 34 meidän mietinnössämme
halusimme kirjata näihin lausumaehdotuksiin tämän
selvityksen niin, että "eduskunta edellyttää,
että hallitus saattaa mahdollisimman pian voimaan asetuksen,
jolla säädetään tarkemmin ympäristönsuojelulain
13 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä luonnontilamuutoksesta
siten, että se vastaa valtioneuvoston 30.8.2012 hyväksymän
soidensuojelua koskevan periaatepäätöksen
liitteenä olevan luonnontilaisuusasteikon 0.—2.
luokan soita". Eli tämä on valtioneuvoston asetuksella
säädettävä asia, ja toisena
oleellisena pidän sitä, mikä aivan viime
metreillä kokoomuksen esityksestä tähän mietintöön
lisättiin, lausumaehdotusta, että "ympäristölupamenettelyä tehostetaan,
kevennetään ja nopeutetaan sekä ympäristönsuojelulain
muutoksenhakujärjestelmää uudistetaan selvittämällä uuden
valitusluvan käyttöönoton mahdollisuus".
Tämä on merkittävä kirjaus myös,
ja toivottavasti eduskunta sen lopulta sitten hyväksyy.
Keskustelu päättyi.