Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vihdoinkin — toistan vihdoinkin — tämä riistavahinkolaki on nyt eduskunnan lähetekeskustelussa. Vahinko vain, että ministeri ei ole tänne päässyt ja muutenkin edustajia on varsin harvalukuisesti paikalla. Ehkä syynä on tämä maanantai-ilta.

Miksi sanoin sitten, että vihdoinkin? Noin kaksi vuotta sitten jo Erämessujen avajaisissa lupailin — silloisen ministerin luvalla — että seuraavana syksynä tämä laki on käsittelyssä, mutta sitten ilmeni mitä moninaisimpia vaikeuksia ja tämä laki on todella siirtynyt. Yksi keskeinen syy, millä viivästystä on perusteltu, on resurssipula ministeriössä. Varsinkin niillä alueilla, joilla suurpetoja, niitten tihentymiä, on, tätä lakia on ehkä keskimääräistä enemmän odotettu, mutta toki hirviä ja niistä aiheutuvia hirvivahinkoja on koko maassa.

Arvoisa puhemies! Referoin hiukan tätä lakia ja kommentoin. Tietysti syvällisesti puhuja ei ole tähän kerinnyt perehtyäkään, ja siinä mielessä olisi toivonut, että ministeri tätä olisi esitellyt ehkä tarkemmin. Mutta aikanaan valiokunnassa sitten asiantuntijoita kuunnellaan.

Ensinnäkin nykyistä lakiahan on ennen kaikkea kritisoitu tähän nykyiseen lakiin sisältyvästä omavastuuosuudesta. Nyt täällä todetaan, että tämä omavastuu poistuu näissä vahingonkorvauksissa, ja puhutaan kynnysarvosta, joka on suuruudeltaan 250 euroa. Kuitenkin itse tulkitsen, että tämä on tietyllä tavalla sanoilla snobbailua. Eli jos vahinko on yli 250 euroa, niin silloin tämä korvataan kokonaan, mutta sitten jos vahingon tai vahinkojen yhteissumma on alle 250 euroa, niin silloin nämä vahingot jäävät asianomaisen henkilön kontolle.

Tässä laissa on hyvää tietyt asiat, joista tässä muutaman luettelen. Nyt sitten, jos näitä vahinkoja sattuu vuoden sisällä useampia, nämä vahingot voidaan kumuloida. Sitä ei ole aiemmassa laissa ollut, ja tällä tavalla sitten, jos ja kun ylittyy tämä 250 euroa, päästään näiden korvausten piiriin. Toisaalta totean samaan hengenvetoon, että jos on kyseessä esimerkiksi yksi tai useampi lampaisiin kohdistunut vahinko, niin todennäköisesti tässä jäädään tämän summan alle.

Edelleen tässä lakiesityksessä on hyvää se, että arviointikustannukset myös suurpetovahinkojen osalta korvataan jatkossa, jos ja kun tämä laki hyväksytään. Tähän saakka ne on korvattu hirvivahinkojen osalta, mutta nyt sitten korvataan myös suurpetovahinkojen osalta. Nekin usein ovat kuitenkin merkittäviä rahamääriä. Edelleen kaiken kaikkiaan koen, että porovahinkojen korvauksen ja vasahävikkikorvauksen osalta on selviä parannuksia.

Sitten hiukan kyseenalaiselta tuntuu asia — joskin ymmärrän sen — jonka osalta viittaan 9 §:ään, jossa korvausten myöntämisen yleisistä edellytyksistä todetaan: "Mikäli korvausta ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, vähennetään jokaiselta korvaukseen oikeutetulta taholta korvauksen määrää samassa suhteessa." Tosiaan, jos kerta rahaa ei ole, niin ei sitä korvaustakaan silloin voida täysimääräisesti maksaa. Mutta kun tilanne on sellainen, että yksittäiset kansalaiset eivät voi vaikuttaa petojen lukumäärään eivätkä tihentymiin — osa näistä suurpedoista on niin sanotusti tiukasti suojeltuja — niin tietysti tässä herää huoli siitä, onko edessä sama kuin on porovahinkojen osalta. Tänäkin vuonna jaoston taholta on näitä määrärahoja lisätty, ja nyt sitten tässä, kun tietyllä tavalla tämä korvaussysteemi paranee, pitäisi muistaa myös näitten määrärahojen suhteen, että ne nousisivat. Toisaalta tietysti toivottavaa on se, että nämä vahingot vähenisivät.

Tähän liittyen tosiaan voitaisiin toimia myös ministeriön puolella, joka tulee kyllä jatkossa tätä vastuuta antamaan riistanhoitopiireille näissä asioissa. Viittaan tähän epäkohtaan, että välttämättä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja petoyhdysmiesverkoston toiminta ei täysin tyydyttävää ole ollut. Onko näin, että niitä tietoja, joita petoyhdysmiesverkostolta tulee, ei riittävästi huomioida eikä anneta riittävästi niille arvoa? Tämmöinen käsitys on tullut. Toisaalta nämä henkilöt, jotka siellä maastossa kulkevat, tekevät siinä mielessä pyyteetöntä työtä, että siitä ei tule mitään korvausta. Nyt olen kuullut, että tätä vuorovaikutteisuutta näitten petoyhdysmiesten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen välillä ollaan parantamassa. En itse ole kuullut, mutta pidän outona, jos tämmöistä on sitten todettu virkamiesten taholta, mitä minulle kerrottiin, että korvaus tästä työstä on sitten suuremmat lupamäärät. Tämä tällainen sanonta tuntuu varsin oudolta. Tässähän pyritään siihen, että kannan määrittelyn luvut olisivat tosiaan oikeat.

Edelleen täällä monessa yhteydessä viitataan ennaltaehkäisyyn. Siihen myös voidaan varoja kohdistaa. Ymmärrän sen, että maanomistaja päättää itse, antaako oikeuden maillaan hirvenmetsästykseen, mutta toisaalta jos näitä vahinkoja tulee, niin niitä ei voi sitten kukaan estää. Kuitenkaan metsästysoikeutta en edes kyseenalaista, se on maanomistajalla tämä ratkaisu.

Varmasti joudutaan osin myös aikanaan asetuksen kautta ehkä selventämään vielä sitä, kun puhutaan muun muassa tästä eräiden vahinkojen korvaamisesta. Siellä edellytyksenä korvaukselle on muun muassa, että koiraa on käytetty valvotuissa olosuhteissa metsästykseen. Jokainen meistä tietää, että kun metsästystapahtuma on, niin vaikka toki siellä nykyään on näitä paikannuslaitteita, että tietää, missä koira on, niin siihen itse ajotapahtumaan tai haukkutapahtumaan ei voi vaikuttaa. Mutta toki koiran omistajalla sitten välittömästi tämän metsästyksen loputtua on velvollisuus kytkeä ja hän kytkeekin koiran kiinni.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia kommentteja. Toivottavasti sitten valiokuntatyöskentelyssä, jos ja kun näitä puutteita esiintyy, niihin voidaan sitten puuttua ja esittää muutoksia. Ennen kaikkea tässä mieleeni tulee, kun tätä olen käynyt läpi — tosin, niin kuin alussa totesin, en hyvin tarkasti — ainakin se, että jos on esimerkiksi lammas tai porsaita tai muuta ja jäädään alle sen 250 euron, niin myös näissä tapauksissa tämä korvaus suoritettaisiin, koska yksityinen kansalainen ei voi vaikuttaa näitten petojen lukumäärään eikä tihentymiin.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös itse ajattelin lausua muutamia havaintoja tästä hallituksen esityksestä koskien riistavahinkolakia ja lakia metsästyslain 87 §:n muuttamisesta. Minunkin mielestäni on hyvä, että nyt käsitteillä oleva esitys, riistavahinkolaki, on saatu aikaan ja tuotu tänne eduskunnan käsittelyyn. Tässä esityksessä ehdotetaan, että riistaeläinten aiheuttamat vahingot, niiden korvausten maksamisen perusteet sekä myöntämisessä noudatettava menettely ja tähän liittyvä korvauskäsittely sekä takaisinperinnät tulevat nyt sitten lain muotoon. Tähän asti ne ovat olleet valtioneuvoston asetuksia.

Tähän korvauskäytäntöön liittyy olennaisena osana myös suurpetopolitiikka, josta myös tässä salissa on käyty paljon keskustelua. Mielestäni tämän rinnalla pitäisi myös jatkaa keskustelua siitä, miten Suomen suurpetopolitiikkaa pystyttäisiin selkeyttämään, tekemään joustavammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Onneksi tähän liittyviä esityksiä on jo muun muassa kaatolupakäsittelyn osalta tulossa ja sitä kautta tilanne on paranemassa, mutta on syytä jatkaa tuota keskustelua ja viedä sitä myös pidemmälle.

Nimittäin viime aikoina on kyllä tullut hyvin selvästi esille se, että petoeläinkannan kasvu ja suurpetovahinkojen lisääntyminen haittaavat jo pahoin etenkin porotalouden ja osittain myös maatalouden harjoittajien elinkeinotoimintaa. Esimerkkinä porovahingoista voidaan mainita, että vuonna 2007 porovahingot kasvoivat yli 4 400 yksilöön, kun edellisenä vuonna 2006 vastaava luku oli 3 300. Tähän liittyen myös tässä talossa, kuten ed. Kähkönen totesi, on jouduttu käsittelemään lisämyöntövaltuutena petokorvauksiin liittyen määräraha-asiaa. Olen tismalleen samaa mieltä kuin ed. Kähkönen siitä, että elinkeinonharjoittaja itse ei voi säädellä sitä, minkälaisia vahinkoja syntyy. Siksi pidän itsekin hieman arveluttavana sitä, että nyt tässä tilanteessa, mikäli korvausta ei voida suorittaa täysimääräisesti talousarvion puitteissa, esitetään vähennettäväksi jokaiselta korvaukseen oikeutetulta taholta korvauksen määrää samassa suhteessa. Tämä on nimittäin myös lain noudattamisen kannalta tällainen yhteiskuntamoraalinen kysymys.

Meillä puhutaan tuolla pohjoisessa Lapin laista. Tiedämme hyvin, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli lainsäätäjä ja viranomainen omalla toiminnallaan ei kykene suojaamaan ihmisiä ja elinkeinotoimintaa ja toisaalta korvausjärjestelmä on sellainen, että se aiheuttaa epäoikeudenmukaisia tilanteita, ennakoimattomia tilanteita, niin silloin on pelättävissä, että lain noudattaminen höltyy.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiesitykseen viitaten voidaan kuitenkin todeta, että tässä on erittäin paljon hyviä elementtejä. Porotalouden näkökulmasta tämä omavastuun poistaminen, 250 euroa, on myönteinen asia. Tietysti porotalouden osalta, kun puhutaan tästä kumulatiivisesta vahinkojen kertymästä, ehkä enemmänkin pääsääntö on, että tuo 250 euroa menee rikki. Maatalouden puolella voi olla sellaisia tilanteita, joissa vahingot jäävät tämän alle. Tässä suhteessa toivon, että tuossa valiokuntakäsittelyssä tätä pohdittaisiin, koska en usko, että tässä kuitenkaan on kyse taloudellisesta esteestä, niin isosta ja merkittävästä taloudellisesta määrästä, että siinä kannattaisi sitten tätä jakoa lähteä tekemään. Eli siinä suhteessa on hyvä esittää lähetekeskustelussa arvioitavaksi tuon lainkohdan käsitteleminen.

Toisaalta tässä on erittäin hyvänä asiana otettu nyt tämä suurpetovahinkoja koskevien maastotarkastusten suorittamisen ja vahingon arvioinnin sisällyttäminen näihin korvauksiin. Tämä on ollut myös hyvin iso kysymys. Ja kun nykyisessä järjestelmässä kaikki vahingot täytyy todentaa, niin kustannukset ovat myös olleet merkittäviä. Tämä on keskeisen hyvä parannusehdotus nykyiseen tilanteeseen.

Sitten on ilman muuta selvää, että lainkohta, jossa nyt porovahinkojen korvaamisen perusteita ehdotetaan muutettavaksi niin, että suurpedon tappamaa aikuista poroa tai siitosvasaa ei enää korvattaisi käyvältä arvoltaan kaksinkertaisena vaan puolitoistakertaisena, on tietysti herättänyt ammatinharjoittajien keskuudessa suurta närää ja huolestumista. Itse en kuitenkaan vielä tällä perehtymisellä kykene esittämään sitä nettovaikutusta, mikä tässä eri osa-alueet yhteenlaskien jää sitten viivan alle, kun huomioidaan nämä taloudelliset eri vaikutukset. Edelleen kuitenkin korostaisin, että olisi tärkeää, että ei tulisi talousarvioon sidottua kohtaa siitä, paljonko korvataan, vaan siltä osin tilanne olisi selkeä koko ajan niin, että ei tulisi tilannetta, että loppuvuotta kohti mentäessä pitäisi alkaa laskea, kuinka paljon korvauksia on maksettu. Nimittäin toinen vaihtoehto on se, että joudutaan odottamaan aina kulunut kalenterivuosi ja katsomaan sen jälkeen, mikä on kokonaiskorvausmäärä. Ja jo nyt suurena negaationa ja haittapuolena on esitetty tämä maksatusviive, joka on saattanut olla jopa toista vuotta näiden petovahinkojen osalta.

Tässä on lisäksi tämä vasahävikkikorvaus nostettu esille niistä vasoista, joiden arvioidaan jäävän kadoksiin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi vasonnan ja erotuksen välisenä aikana. Tämän osalta ensi lukemalta ja ensi arviolta voi todeta, että tämä on kyllä hieman epäselvä kohta. Sen käytännön toteutus herättää nyt kyllä kysymyksiä, kuinka tämä laki tulisi käytännössä toimimaan. Siksi toivon, että tähänkin valiokuntakäsittelyssä kiinnitettäisiin huomiota ja pyydettäisiin arvioita asiantuntijoilta tämän lainkohdan käytännön toteutuksesta.

Arvoisa puhemies! Vielä suurpetopolitiikkaan liittyen voidaan todeta, että tämä kaatolu-pien käsittelyn ja petokorvausjärjestelmän käsittelyn joustavuus, jota nyt ollaan parantamassa, on hyvä asia. Mutta olisi ehkä syytä myös pohtia sitä järjestelmää, jolla nämä korvaukset maksetaan. Ruotsissa on käytössä reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Meillä Suomessahan on otettu käyttöön kotkareviirikorvaus kotkavahinkojen osalta. Se on toiminut erinomaisen hyvin. Siksi olisi varmasti hyvä arvioida Suomessakin järjestelmää, joka pohjautuisi suurpetojen osalta tällaiseen reviiriperusteeseen.

Tietysti ongelmana, mikäli tämä laki ja suurpetopolitiikka noin yleensä ei toimi, on salametsästys, joka on muun muassa Lapissa viimeisimpien, tämän kevään tehoiskujen perusteella kasvanut voimakkaasti. Siksi on tärkeää, että lainsäätäjä osaltaan tehdessään lainsäädäntöä ja arvioidessaan nykyistä lainsäädäntöä ja sen toimivuutta huomioi myös tällaiset lieveilmiöt ja kiinnittää niihin huomiota, tekee niihin liittyvät arviot ja korvausesitykset.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia ajatuksia tästä lakiesityksestä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seurujärvi, kun tulee tuolta pohjoisesta, tuntee varmasti paremmin nämä poroasiat, ja itsekin totesin tuolla, että en ole seikkaperäisesti lukenut tätä tekstiä. Itselleni jäi vaan se kuva, että tämä vasahävikkikorvaus, kun aina ei voi kohdentaa sitä, että löytyy siitä vasasta mitään, turvaisi paremmin ne menetykset, mutta varmasti kaiken kaikkiaan porovahinkojen korvaaminen aukeaa sitten tuolla asiantuntijakuulemisessa paremmin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ei edellytetä korvattavaksi hyljevahinkoja. Euroopan unionin hyväksymä Suomen elinkeinotalouden toimintaohjelma 2007/13 mahdollistaa hylkeiden aiheutta-mien vahinkojen kompensoinnin merialueen rannikkokalastajille ja kalankasvattajille.

Toimintaohjelman rahoitus muodostuu Suomen valtion ja Euroopan unionin rahoitusosuuksista. Rannikkokalastuksessa maksetaan niin sanottua hyljesietopalkkiota. Kalankasvatukselle aiheutuneet vahingot korvataan hylkeiden vahingoittamien kalojen osalta.

Suomen hyljekannan rauhoittamisesta seurannut hyljekannan valtava kasvu aiheuttaa ammattikalastajille suuria vahinkoja. Hylkeet rikkovat pyydyksiä ja syövät suurenkin osan saaliista. Erityisesti verkkokalastuksessa on suuria ongelmia hylkeiden tekemien tuhotöiden takia. Ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona edellyttää hallitukselta tehokkaita toimenpiteitä hyljekannan harventamiseksi. Pelkät korvaukset eivät riitä.

Arvoisa puhemies! Miksi ei toisen eläimen ammattikalastajille aiheuttamien vahinkojen korvauksiin kiinnitetä huomiota? Nimittäin merimetsojen pesivä kanta on levittäytynyt Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle. Merimetsojen pesintä aiheuttaa pysyviä vahinkoja paitsi luonnonsuojelualueilla, myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolisilla luodoilla. Voimakkaasti kasvava kanta voi vastaisuudessa aiheuttaa suuria menetyksiä. Merimetsot voivat aiheuttaa monin eri tavoin haittaa ja taloudellista vahinkoa kiinteistöille esiintymisalueillaan. Tällaisia haittoja ovat metsämaan käytön estyminen metsätalouden harjoittamiseen, puustovahingot, kasvu- ja laatutappiot sekä maapohjan muuttuminen metsänkasvatukseen sopimattomaksi.

Ympäristöministeriön työryhmä oli neljä vuotta sitten sitä mieltä, että merimetson suotuisan suojelun taso on lajin osalta Suomessa jo saavutettu ja että merimetso aiheuttaa vahinkoa ja ongelmatilanteita. Työryhmä esittää, että merimetsojen aiheuttamista vahingoista voitaisiin maksaa korvauksia. Lisäksi työryhmä esittää edellytysten luomista merimetsokannan rajoittamiseen voimakeinoin.