Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa pääsin sanomaan, olimme matkalla Lappiin torstaina, kun tämä oli täällä ensimmäisessä käsittelyssä, emmekä päässeet esiintymään täällä salissa, mutta luin eilen illalla kotona kaikki käytetyt puheenvuorot ja hyvinkin antaumuksella kävin ne lävitse. En niitä nyt sen enempää lähde kommentoimaan, mutta tietysti päällimmäisenä kysymyksenä jäi se, johonka varmasti tänään vastauksen saan, kenenkä esitys tämä nyt sitten oikein oli. Oikeusministeri syytti siinä, että hänet oli pakotettu antamaan esitys siitä, että sakonmuunnosta pitää luopua. Siihen nyt selkeästi sitten varmaan tänään vastaus tulee. Minä luulen, että täällä on paikalla henkilöitä, jotka tämän asian selvittävät.

Puhemies! Tämä on kolmas kerta, kun henkilökohtaisesti olen käsittelemässä samaa lain kohtaa. Edellinen käsittely ja mietintö olivat vuodelta 2006, ja laki astui voimaan 1.3.2007. Silloin lakivaliokunnassa käytiin hyvinkin pitkä keskustelu tämän lain sisällöstä ja perusteista ja siitä, pitääkö meidän luopua perälaudasta kokonaan. Se tarkoittaa sitä, että meillä tulee järjestelmä, jossa luovutaan sakoista taikka rangaistuksesta kokonaisuudessaan, niin että ihminen tehdessään jonkun teon, tietää jo, että hän ei joudu siitä mitään kärsimään.

Sinänsä nämä termit ovat aika vaikeita ja tavallinen ihminen ei ymmärrä, kuten eivät täälläkään tuntuneet kaikki aina aivan ymmärtävän, sitä, että kyse on niistä sakoista, jotka poliisi kirjoittaa, ei rikesakoista vaan poliisin kirjoittamista rangaistusmääräyksistä. Nyt puhutaan siitä päiväsakkomäärästä, joka on yli 20. Se muutos viime kerralla silloin 2006 oli se, että päädyttiin, että alle 20 päiväsakkoa olevat sakot eivät joudu muuntamisen piiriin, muuten kuin tietenkin jos tuomioistuin niin määrää. Nythän meillä tuomio-istuimella on mahdollisuus myöskin tällä hetkellä ollut kohtuullistaa ja olla määräämättä sakkoja, jos se niin hyväksi näkee. Tätä ei ole kyllä käytetty.

No, tämä muuntokuvio on sitten tehnyt niin, että kun me nostimme päiväsakkojen määrä 20:een, niin sillä ajateltiin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä päästäisiin tällä eroon, koska pienistä näpistyksistä ja muista ei koskaan tuomita 20:tä päiväsakkoa. Kyseessä on kuitenkin kohtuullisen kova seuraamus, kun yli 20 päiväsakkoa kirjoitetaan. Silloin 2006 lakivaliokunta edellytti mietinnössään, että valmistellaan tämmöinen ehdotus jonkinlaiseksi muuksi rangaistusjärjestelmäksi tai seuraamusjärjestelmäksi. Tähän on kaksi kertaa aikaisemmin puututtu. Muun muassa 96 on tehty tämmöinen rikoslakiprojektiehdotus ja 2002 oikeusministerinä olleen Johannes Koskisen aikaan on tehty selvitys myöskin, jossa tätä vaihtoehtoista järjestelmää on tutkittu. Ilmeisesti järjestelmä on kuitenkin niin vaativa ja niin vaikea, että sitä ei ole otettu käyttöön, eikä niitä ole esityksen muodossa eduskuntaan tuotu.

No, nyt hätä on ollut käsillä, kun on vankeinhoidon kustannuksia pitänyt saada alas ja kyse ei ole pelkästään vanginvartijoista. Toki tässä esityksessä ei puhuta siitä, mutta kun puheita kuuntelee ja tietää, niin erityisen vaikea asema on vankeinhoidon terveyspalveluilla, jotka maksavat maltaita ja joissa on vaikea saada lääkäreitä paikalle. Tällä esityksellä pyritään purkamaan myöskin sitä terveydenhoidon kapasiteettia niin, että ei tarvitse hoitaa niin paljon vankeja. Meillähän vankimäärä ja kunto on sitä, että 85 prosenttia taitaa olla jonkinlaisia päihderiippuvaisia. Se tietää sitä, että myöskin tämä porukka, josta tässä puhutaan, on hyvinkin suurelta osin päihderiippuvaisia. Ovatko he sitten reppanoita vai ei, mitä kieltä täällä oli käytetty ja puhuttu, niin siihen en ota suurta kantaa.

Mutta luen täältä suoran lainauksen Vankilavirkailijoiden liiton lausunnosta, jossa he kertovat, että muuntorangaistus tarjoaa kuntoutustauon, jolloin kyseessä olevat henkilöt saavat asianmukaista terveydenhoitoa, katkon alkoholinkäyttöön sekä tukea sosiaaliasioiden hoitoon. On totta, että Vankeinhoitolaitos ja vankilat eivät ole oikea paikka tällaiseen kuntoutukseen, mutta on syytä tiedostaa, että ilman muiden yhteiskunnan sektoreiden tukea näiden henkilöiden elämäntilanne heikkenee entisestään. Se tarkoittaa sitä, että kun me yleensä sanomme, että vankila on paikka, joka ei paranna ketään, niin se ei näitten kohdalla pidä paikkaansa, vaan kaikki tulevat ulos yleisesti huomattavasti paremmassa, ainakin fyysisessä, kunnossa. Henkinen kunto on sitten tietysti toinen asia arvioida.

Se, mikä on sitten painostanut tämän esityksen tekoon, ihmetyttää. Me olemme kuunnelleet asiantuntijoita, joista lähes 80 prosenttia muistaakseni laskun perusteella oli sitä mieltä, että tätä esitystä ei pidä hyväksyä. Ihan suoranaista hylkäystä esitti mielestäni reilut 60, ja sitten ainakin parikymmentä prosenttia siihen päälle oli niitä, jotka sanoivat, että jos tämä hyväksytään, pitää olla joku muu järjestelmä siinä rinnalla seuraamusjärjestelmänä. Tämähän on kyllä erittäin selvä viesti, että jos me valiokunnassa kuuntelemme asiantuntijoita ja he ovat lähestulkoon kaikki toista mieltä kuin esitys, niin jotain pitäisi tehdä.

Taloudelliset perusteet romuttuivat täysin. Ensiksi alkuun puhuttiin 1 400 000:sta, joka säästetään vankeinhoidossa, mutta nyt, kun tiedetään, että sakkotuloja kenties jää jopa 3,8 miljoonaa — oli ed. Katajan puheessa otettu esiin — jotka on muunnon jälkeen saatu tulemaan, niin tappiota tulee entistä enemmän. Ja kuinka paljon on sitten niitä, jotka tämän asian saatuaan selville, tai kun tämä tulee julkisuuteen ja laki tulee hyväksyttyä, tosiasiassa jättävät maksamatta? Vaikka meidän perintäjärjestelmämme on erittäin hyvä ja ulosottomiehet kyllä yleensä hakevat, jos vaan vähänkin mahdollisuutta on, niin jostain kumman syystä siinä vaiheessa, kun se muunto tulee päälle, niin vielä sitä rahaa alkaa löytyä. Meille kyllä esiteltiin valiokunnassa sitä, että jotkut maksavat sosiaalitoimen suojaosuuksista taikka ystävät taikka jotkut muut maksavat, mutta en minä nyt yleensäkään kysele, kun minä laskuja maksan, taikka näen, että joku maksaa laskunsa, kenen rahoilla laskut on maksettu. Se ei liene yhteiskunnan tehtävä kysyä, kenen rahoilla on maksettu.

Elikkä taloudellisesti tässä esityksessä ei ole järjen hiventäkään. Mutta tässä ilmeisesti käy samanlainen tilanne kuin meillä aika monessa esityksessä, jolloinka kun minä säästän vitosen ja kaveri menettää kympin, niin kukaan ei tule päältäpäin sanomaan, että lopettakaa pojat leikkiminen. Siis me katsomme tämmöistä ohutta putkea valtionhallinnossa, jokainen sektori katsoo niin pientä putkea, että se ei näe kokonaisuutta, ja ministeriöitten puhelimet on sillä tavalla, että niillä pääsee kyllä ulos, mutta kaveriministeriöön ei pääse soittamaan. Ei pääse kysymään, tuleeko tästä sinulle kustannuksia ja mitä tulee.

No, se mikä tässä on positiivista, ensinnäkin mietintö on kyllä kirjoitettu kriittisesti ja se on hyvä. Siis mietintö sinänsä on ihan ok. Minun mielestäni se lausumaehdotus on hyvä, jossa sanotaan vielä, että ministeriö velvoitetaan tekemään esitys siitä, että poliisille annetaan ohjeet sakotuksesta ja rikoslakia muutetaan niin, että toistuvasti näihin rikoksiin syyllistyviä eivät voikaan enää rankkarilla poliisit sakottaa, vaan kyseessä on aina asia, joka viedään tuomioistuimeen. No, nyt kun se pistetään sitten tuomioistuimeen, niin tiedätte kuinka käy. Nyt jo ruuhkassa olevat tuomioistuimet saavat lisää postia ja lisää töitä, niin syyttäjät kuin tuomioistuimet, ja entistä enemmän tulee maksamaan ja sieltä taas niitten tuomioistuinten antamat sakot ovat muuntokelpoisia, jolloinka vankimäärä tokkopa tästä muuten vähenee. Tässä taitaa käydä niin, että tulee entistä kylmempi ja monella kohtaa, valitettavasti. Olisi kannattanut miettiä asiaa vielä kaksi kertaa ja seurata, kuten lakivaliokunta silloin 2006 mietinnössään kertoi, että pitää seurata tulevaisuutta ja pitää seurata, miten tämä edellinen muutos tulee käytäntöön kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla esitän, että lakiehdotus hylätään.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönni käytti erittäin hyvän puheenvuoron, ja oli hyvä, että hän oli tutustunut myöskin sisältökeskusteluun niin perusteellisesti kuin ymmärsin. Kuten huomasitte, niin yksikään suurien hallituspuolueiden kansanedustajista, jotka käyttivät sisältökysymyksestä puheenvuoron ykköskäsittelyssä, ei ollut tämän lakiesityksen takana ja he pitivät sitä huonona ja kritisoivat sitä voimakkaasti.

Myöskin nämä taloudelliset vaikutukset, jotka oikeastaan ovat tulleet vasta hallituksen esityksen jälkeen, osoittautuivat negatiivisiksi, niin että tällä kulutetaan rahaa tai jää tuloja tulematta enemmän kuin mitä tällä säästetään. Minun tietojeni mukaan valtiovarainministeriö ja myöskin ministerimme Katainen on tarjonnut oikeusministeriölle lisää määrärahoja, mikäli he vetävät tämän esityksensä takaisin. Se olisi tässä tarkoituksessa ollut varmasti meidän kokoomuslaisten mieleen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pitää todeta, että toivoisi, että se kriittisyys, joka hallituspuolueiden edustajilla on ollut tätä lakiesitystä kohtaan, olisi laajempaa ylipäätänsä hallituksen lakiesityksiä kohtaan. Sieltä aikamoisia esityksiä päästetään ilman kritiikkiä läpi.

Ihan vain ed. Rönnin puheenvuoroon kaksi asiaa. Ensinnäkin tämänkään jälkeen kukaan ei jää ilman rangaistusta. Rangaistusmääräyksethän jäävät voimaan, ja jos niitä ei ole varaa maksaa, niin sitten kun tulee varoja, ne peritään pois. Tässä on ollut perustuslakiasiantuntijan mukaan se ongelma, että ne, joilla on ollut varaa maksaa sakot, eivät ole joutuneet vankilaan. Varattomat ovat joutuneet vankilaan, ja onko vankila oikea paikka varattomille?

Vielä lyhyesti ed. Rönnin puheenvuoroon. Hän edusti pääministeri Vanhasen linjaa yhdessä asiassa, nimittäin siinä, että ei sillä ole niin väliä, kuka rahat antaa, tärkeintä on, että ne käytetään.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä ed. Rönnin puhe osoittaa sen, minkä takia sosialidemokraatit ovat hylkäämässä näin järjettömän lakiesityksen. Lähtökohta jo ylipäänsäkin on se, että aikaisemmat lakivaliokunnat vuosina 2002—2006 ovat pyytäneet muuntorangaistukselle korvaavan järjestelmän luomista. Kuitenkaan mitään näiden vuosien aikana ei ole tapahtunut, ja nyt me olemme täällä mietintö kädessä ja luopumassa tällaisesta muuntorangaistuksesta, jolle ei ole kuitenkaan vielä korvaavaa järjestelmää.

Myöskin tätä lakiesitystä on perusteltu erityisesti alussa valiokunnassa niin sanottuna säästölakina. Tässähän ei ole minkään näköistä säästöä tulossa. Tällä hetkellä 80—120 muuntorangaistusvangin vähentämisellä voitaisiin saada 1,1—1,4 miljoonan säästöt. Vastapuolena kävisikin niin, että se tarkoittaisi miljoonien eurojen sakkotulojen häviämistä sen jälkeen, kun tämä muuntopäätös on ennen tehty. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Viime vuonna se oli 3,8 miljoonaa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huono laki, hätäisesti ja huolimattomasti valmisteltu, siitä emme pääse mihinkään. Lisäksi tämä laki on väkivalloin tuotu saliin pakkohyväksyttäväksi. Näiltä osin täytyy todella olla huolissaan.

Minulla on pieni unelma, että Brax ilmestyisi tänne ja sanoisi, että vedän tämän lain pois, jotta emme joutuisi kiusalliseen tilanteeseen. Suomalainen lainsäädäntö on erittäin armollinen rikollisia kohtaan jo tänä päivänä eurooppalaisittain vertailtuna. Samaan aikaan olemme Euroopan kärkeä pahoinpitelyjen tilastoissa. Voisi kysyä, onko näillä yhteytensä, olisiko meillä todella syytä miettiä, minkälainen meidän rangaistusseuraamusjärjestelmämme on, ja siltä osin on erittäin tärkeätä, että ennen kuin tämän kaltaisia lakeja lähdetään hyväksymään, niin vaihtoehtoisten seuraamusmuotojen täytyy olla kristallinkirkkaina toimeenpantavaksi samana päivänä.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Rönni toi esiin, torstain istunnossa paikalla ollut oikeusministeri Brax vieritti syyt tämän oikeusministeriön valmisteleman huonon ja kalliin esityksen etenemisestä muille ministereille. Tämä oli uskomatonta vääristelyä. Muut ministerit ovat antaneet suostumuksensa esityksen valmistelulle, ennen kuin kukaan on heille selvittänyt, mitkä ovat esityksen vaikutukset sakkotuloihin ja mitä viiteryhmää esitys tosiasiassa koskee. Nämä seikat on perusteellisesti selvitetty vasta lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa. Jos ministeri Brax olisi näiden tosiasioiden selvittämisen jälkeen suostunut, olisi esitys varmasti vedetty pois ja valmisteltu uudelleen kokonaan uudelta pohjalta. Kuten Brax hyvin tietää, lakivaliokunnan enemmistö olisi halunnut esitykseen lisättyjen lausumien mukaiset muutokset lainsäädäntöön voimaan jo ennen tämän lain hyväksymistä. Valmistelun ajaksi lisärahakin olisi järjestynyt, ja kenestäkään muusta kuin ministeri Braxista itsestään ei johdu se, että tämä asia päätyi näin ongelmallisena ja kalliina tähän istuntoon.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rönni toi erittäin perustellusti näkemykset, mitkä tähän valmisteluun myös viime kaudella liittyvät. Kyse on siitä, että poliisi ei saa jäädä vaille työkaluja vakioasiakkaiden tekemien rikosten kanssa. Minua hämmästyttää oikeusministerin valmisteluinto. Vakavien rikosten suunnittelu on aktiivista kansalaistoimintaa edelleen Suomessa. Se ei oikeusministeriötä huoleta, peitetoiminnan henkilöiden turvallisuus, ei mitään, vaikka yhteisiä työryhmiä oli. Sitten askaroidaan tällaisella ja vähän ministeri Thorsin lailla niin kuin ulkomaalaislaissa talvitauon aikana ilmeisesti vilautetaan nopeasti asiat läpi.

Mutta ed. Lauslahdelle haluan sanoa, että kyllä aikaisemminkin hallituspuolueiden valiokuntaryhmät, me pysäytimme, palautimme hallituksen huonoja esityksiä. Ellemme muuttaneet, panimme hallituksen jopa vetämään takaisin. Kyllä tässä eduskunnan pitää muistaa, että eduskunnalla on lainsäädäntövalta ja vastuu, erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajilla nyt.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin yhtyä moniin näihin näkemyksiin, mitä ed. Rönni täällä esitti, ja muutoinkin arvostan ed. Rönniä ja hänen oikeamielistä asennettaan.

Tämä laki on surullinen esimerkki jääräpäisestä pienestä hallituspuolueesta, joka pyrkii kaikin keinoin polkemaan demokratiaa. Ei ole mitenkään ymmärrettävää, että kun valiokunnassa suurimpien puolueiden ryhmät ja niiden edustajat olivat vielä edellisenä päivänä kaikki sitä mieltä, että tämä laki on huonosti valmisteltu, tätä ei tulisi toteuttaa, ja niiden monien neuvottelujen jälkeen, niin kuin täällä ed. Kataja aivan oikein totesi, isoilla puolueilla olisi ollut tässä mahdollisuus joustaa, niin sitä ei kerta kaikkiaan tullut ja vielä niin, että kun valiokunta ei ehdottomasti pitänyt kiinni tästä muuntorangaistuksesta vaan kuulutti sitä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että tulisi olla korvaava järjestelmä, sitä ei haluttu tuoda, vaan heiluteltiin hallituksen kaatamiskorttia.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itseänikin minua kyllä ihmetyttää, miksi ministeri Brax ei ole vetänyt näin huonoa lakiesitystä pois täältä eduskuntakäsittelystä. Valiokuntakäsittelyssä tuli jo julki, että taloudellisia perusteitahan tälle esitykselle ei ole. Lisäksi historia jo osoittaa, että tällaista muuntorangaistuksen korvaavaa järjestelmää ei ole pystytty luomaan eikä tällä aikataululla edes pystytä luomaan. Lisäksi ongelma on se, että me emme edes tänäänkään vielä tiedä, keitä nämä ovat, jotka muuntorangaistusta todellisuudessa sitten jatkossa eivät enää kärsi. Olisi tärkeää nyt tietää, ovatko he päihdeongelmaisia, maksukyvyttömiä vai syrjäytyneitä vai toisessa ääripäässä ammatti- ja taparikollisia. Lisäksi ihmeellistä on sekin, että tästähän syntyy myös isoja kustannuksia, kun tuomioistuimiin tulee lisätyötä, kun poliisi ei enää pystykään antamaan toistuvasti rikoksiin syyllistyneille henkilöille sakkoja vaan nämä sitten siirretään tuomioistuimiin, että saamme piittaamattomille rikollisille jatkossakin jonkunlaisen rangaistuksen.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle: Saadun kuullun perusteella nämä muuntorangaistuksen kärsijät ovat näitä taparikollisia merkittävältä osalta tulevaisuudessakin.

Ed. Rönnille kiitoksia hyvästä puheenvuorosta!

Täällä on useasti todettu, että ministerille annettiin mahdollisuus vetää lakiesitys pois, muuttaa sitä, korjata, niin kuin lakivaliokunnassa hyvin yksimielisesti toivottiin, mutta missään vaiheessa tällaista esitystä ei tullut, ja sitä pidän erittäin huonona lainvalmisteluna. Samaten ministeri torstaina vakuutti täällä, että häneen ponsilauseet tehoavat. Uskallan vahvasti kyllä epäillä, että ponsilauseilla ei juurikaan ole merkitystä, mutta hyvä, että edes niitä sinne on kirjoitettu.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harmillista todella, että ministeri ei ole täällä tänään, koska asiasta jäi keskustelu selvästi paitsi valiokunnassa kiireen takia myös torstaina täällä selvästi kesken ja olisi ollut tärkeää kuulla, mitä hän olisi vastannut ed. Katajan esittämään hyvään näkökohtaan ja siinä valossa myös ed. Rajamäen esitykseen pois vetämisestä.

Asiantuntijat ovat, kuten ed. Rönni esitti, olleet sitä mieltä, että vaihtoehto pitää olla. Olen samaa mieltä, ja tämän osalta nyt nojaamme ja luotamme lausumiin ja ministerin sanaan siitä, että lausumat vihdoin toteutuvat. Täytyy todella vain toivoa, että ministeri tässä asiassa on luottamuksen arvoinen.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmin tässä sanottu ei tietenkään poista sitä täydellistä luottamusta oikeusministeriin, mikä kokoomusryhmässä vallitsee. Lakivaliokunnassa hyväksyttiin esitykseen ponsia, jotka toivon mukaan tulevat yksimielisesti ilmaisemaan myös koko eduskunnan tahtoa. Me luotamme edelleen siihen, että ministeri huolehtii siitä, että ponnet toteutuvat niille asetetussa määräajassa. Mikäli ponnet toteutetaan, ennen kaikkea nämä toistuviin rikoksiin syyllistyvät eivät voi välttää seuraamusta kokonaisuudessaan edes vähien tulojensa tai varallisuutensa tai maksuhaluttomuutensa perusteella. Vain näillä ponsilla täydennettynä tämä erittäin ongelmallinen ja huonosti valmisteltu esitys voidaan lopulta pitkin hampain hyväksyä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan, sanoisi ed. Soini, jos olisi tässä salissa.

Hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta se olisi tullut antaa vasta sitten, kun on edes pyritty kehittämään tilalle jokin tarkoituksenmukaisempi ja oikeasuhtaisempi järjestelmä. Oikeusministeriön tavoitteena on asettaa vasta tulevana syksynä työryhmä, joka alkaa pohtia vaihtoehtoisia seuraamuksia sakon muunnolle vankeudeksi.

Asiantuntijakuulemisessa oli karua kuultavaa, että tämä vankilaan maksukyvyttömyyden takia joutuva joukko on sellaista ainesta, jota ei edes Vankeinhoitolaitoskaan huoli enää. Olen vakuuttunut, että tässä tämän lain myötä ei saada säästöjä aikaiseksi vaan kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä ja paine siellä kasvaa entisestään.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lopputuloksen me tiedämme: Kunnilla on enemmän työtä, mutta yhtä lailla meillä on työtä enemmän tuomioistuimissa, syyttäjillä ja poliiseilla. Otetaan esimerkkinä henkilö, joka on saanut useita rangaistusmääräyksiä. Jos hän istuisi 40—50 päivää tällä hetkellä, hän olisi poissa kadulta tekemästä niitä rikoksia, näpistelyitä, pahoinpitelyitä ja muita vastaavia.

Palaan vielä tähän meidän nykyiseen lainsäädäntöömme ja 7 §:ään, uhkasakon muuntamatta jättämiseen. Meillä on erittäin sosiaalinen ja mahdollisuuksia tuova lainsäädäntö jo tällä hetkellä. Me kumoamme pois sen mahdollisuuden, jossa tosiasiallisesti niitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja voitaisiin jo tänä päivänä käyttää hyvinkin tehokkaasti. Meillä ei ole minkäänlaista pakkoa muuntaa niitä rangaistuksia tämän päivän lainsäädännön mukaan. Tämä antaisi kaikki ne mahdollisuudet sille sosiaalisellekin näkemykselle käyttämällä hyväksi yhdyskuntapalvelua tai mahdollisesti katkaisuhoitoja.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä viime viikolla jo kävi selväksi, että hallituksen esityksen perusteet, ne kaksi tärkeintä, elikkä se, että tämä muuntorangaistus poistetaan näiltä niin sanotuilta reppanoilta, ja sitten toinen, että valtion rahaa säästyy, molemmat perusteet ovat eduskuntakäsittelyssä kerta kaikkiaan pettäneet, siis ne on tyrmätty. Ihmetystä herättää kyllä se, että täällä ensimmäisessä käsittelyssä viime viikolla kuten myös tässä keskustelussa lakivaliokunnan jäsenet tyrmäävät hallituksen esityksen ja myöskin moittivat tätä mietintöä. Ainoana lohtuna nähdään, että tässä on mietintöön liitetty ponsia. Mutta ei näillä ponsilla, kuten lakivaliokunnan jäsenetkin varmasti tietävät, juuri ole ollut tähänkään asti mitään merkitystä. Jos hallituksen esitys on huono ja mietintö on huono, niin eihän siinä sitten lakivaliokunnan jäsenilläkään pitäisi olla muuta vaihtoehtoa kuin hylätä se.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden kritiikki hallitusta kohtaan on minusta tärkeä ja merkittävä seikka. Toivon, että jatkossa tulee entistä vahvemmin tätä kritiikkiä hallitusta kohtaan. Peräänkuulutan myös edustajilta rohkeutta tähän kritiikkiin jatkossakin.

Lyhyesti, arvoisa puhemies, vielä. Ed. Ojala-Niemelä totesi, että asiantuntijakuulemisessa kuultiin, että monet näistä ovat päihdeongelmaisia, syrjäytettyjä, asunnottomia. Ja nimenomaan kysymys on se, kuuluvatko tällaiset varattomuutensa vuoksi vankilaan vai pitääkö heille löytyä muita hoitokeinoja. Kyllä sen vuoksi täytyy katsoa, että pitää löytyä muita hoitokeinoja. Tämä ei varmasti suoranaisesti taloudellisesti merkitse muuta kuin sitä, että vankien suhde vartijoihin tulee paranemaan, joka on ollut suuri ongelma Suomessa.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kritisoi hallitusta, vaan tätä kyseistä hallituksen vihreän ministerin tekemää lakiesitystä. Edelleen kysyn sen saman kysymyksen, kuin viime viikolla: kuinka paljon saa luvallisesti sitten varastaa, kun tämä laki astuu voimaan? (Ed. Arhinmäki: Ei yhtään!) Sitä vastausta ei ole täällä. — Ei yhtään, on minunkin vastaukseni, niin oli pääministerinkin mielipide ainakin viime torstaina täällä salissa. — 20 päiväsakkoa edellyttää kuitenkin jo merkittävää rikosta, ja mielestäni sellaisesta pitää kyllä saada rangaistus. Toisaalta varattomuuskaan ei salli minusta rikoksentekoon sen enempää kuin rikkauskaan. Kyllä lain pitää olla kaikkia ihmisiä kohtaan samanlainen.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle: Ei yksi laki hallitusta kaada, jos siellä ollaan pikkuisen erimielisiä. Hallitus nauttii meidän luottamustamme yhtä paljon kuin se nautti eilen tai toissa päivänä. Yksi laki ei todellakaan hallituksen luottamusta kaada.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitutuspuolueen rivijäsenenä tulen tietysti kaikkiin lakeihin suhtautumaan sillä arvokkuudella ja sillä kriittisyydellä, mitä itse omaan. Tätä ei kannata edes kyseenalaistaa. Mutta tämä lakiesitys on ollut ristiriitainen, niin varmasti hallituksen ministereille, jos ja kun he olisivat siihen vielä enemmän paneutuneet, mutta myöskin valiokunnassa. Ja siihen, mihin ed. Arhinmäki viittasi, että muita hoitokeinoja näille sakon muuntorangaistuksesta vapautuville täytyy olla, näin juuri on ja tätä olemme koko ajan peräänkuuluttaneet. Muita ratkaisevia toimenpiteitä, korvaavia järjestelmiä, niitä olemme peräänkuuluttaneet ja kuulutamme niitä nytkin.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen taustalta löytyy taloudellisia seikkoja, mutta löytyy myöskin oikeudenmukaisuusseikkoja. Ensinnäkin joku sana viime torstain keskustelun jälkeen näistä taloudellisista seikoista. Siis on aivan selvä asia, että tämä lakiesitys on annettu sen takia, että oikeushallinnon taloudelliset realiteetit ovat ne, mitkä ne ovat. Ja niin kuin ed. Arhinmäki sanoi ja niin kun lakivaliokunta on in corpore vuosikausia todennut, vankeinhoidon resurssit ovat riittämättömät ja rajallista kapasiteettia vankiloissa pitää käyttää vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden säilyttämiseen.

Palautekeskustelussa todella käsiteltiin näitä esityksellä aiheutettavia taloudellisia vaikutuksia, ja tarkistin nyt oikeusministeriöstä sen, minkä jotkut valiokunnan jäsenet ovat kyseenalaistaneet, mitkä ovat esityksen lasketut säästöt vankeinhoidossa, kun ne on arvioitu 1,1—1,4 miljoonaksi euroksi. Oikeusministeriö toistaa ja korostaa, että nämä säästöt perustuvat puhtaasti muuttuviin kustannuksiin vankiloissa. Säästöt ovat todellisia eikä niiden toteutuminen edellytä yhdenkään vanginvartijan irtisanomista.

Mutta kysymys on sitten myös hyvin vahvasti oikeudenmukaisuudesta. Tätä on käsitelty kahdesta näkökulmasta. Toisaalta on koettu, että yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaa, jos joltakulta ei saada perityksi hänelle määrättyä sakkoa eikä hän silloin myöskään menetä vapauttaan. Toisin sanoen, niin kun ed. Ojala-Niemelä sanoi, rikas maksaa rahalla ja sitten köyhä selkänahalla. Eli se, jolla on varoja, joutuu sakon maksamaan. Jos tämä esitys toteutuu, niin silloin ei tästä enää joudu istumaan vankeutta. Voidaan varmaan todeta, että länsimaissa velkavankeudesta on pääsääntöisesti pyritty luopumaan ja niin on tehty myös Suomessa. Tätä periaatetta on noudatettu 80-luvulta alkaen, ja se on tapahtunut hallitusti ja asteittain, ja minkäänlaista kriminaalipoliittista vallankumousta ei tällä esityksellä olla tekemässä.

Sitten toinen oikeudenmukaisuusnäkökulma on se, että vain varallisuusasema ratkaisee todella, joutuuko rikokseen syyllistynyt vankilaan vai käveleekö vapaana. Lakivaliokunnassa aivan erikseen kuullut perusoikeusasiantuntijat olivat vahvasti sitä mieltä, että tämä vapauden menetystä merkitsevä yhdenvertaisuusongelma on todellakin merkittävä ja se suorastaan edellyttää tämän esityksen antamista, koska meillä on ollut perustuslaissa vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta lähtien sellaisia pykäliä, jotka edellyttävät tällaista yhdenvertaisuuskohtelua. Nyt tällä esityksellä tätä merkittävää yhdenvertaisuusongelmaa tullaan merkittävässä määrin korjaamaan.

Valiokuntakäsittelyssä ja palautekeskustelussa yhtenä keskeisenä huolenaiheena on ollut se, miten tämä ehdotettu lainmuutos vaikuttaisi yleiseen lainkuuliaisuuteen. On pelätty, että muuntorangaistuksen käytön rajoittaminen nyt ehdotetulla tavalla vähentäisi kansalaisten halua noudattaa ylipäätään lakeja. Kysymys on hyvin tärkeä. Perustelen kuitenkin tässä, minkä takia tämä pelko on aiheeton. Kansalaiset eivät nimittäin näytä tuntevan sakkojärjestelmän yksityiskohtia kovin tarkasti. Tätä kuvaa hyvin selkeästi viime vuosikymmenen lopun sakkouudistus, jonka yhtenä osana päiväsakon määräämisen perusteeksi muutettiin nettotulo aiemman bruttotulon asemasta. Muutosta pidettiin tuolloin poliittisesti tärkeänä, koska uskottiin kansalaisten kokevan bruttoperiaatteen hyvin epäoikeudenmukaisena. Sakkouudistuksen vaikutuksia selvitettiin oikein tutkimuksella, jossa kansalaisten käsityksiä sakotuksesta tiedusteltiin sekä ennen uudistusta että sen jälkeen. Niiden kansalaisten osuus, jotka arvelivat sakotuksen perustuvan nettotuloihin ja vastaavasti bruttotuloihin, pysyi lähes muuttumattomana uudistuksesta huolimatta. Tässä oli kyse muun muassa kaikkia autoilijoita periaatteessa koskevan päiväsakkojärjestelmän yhdestä perusratkaisusta. Lainmuutoksesta myös tiedotettiin tuolloin poikkeuksellisen laajasti. Autoilijoille esimerkiksi jaettiin varta vasten laadittuja esitteitä muun muassa huoltoasemilla. Kansalaiset eivät aikanaan siis panneet merkille tätä keskeistä sakkojärjestelmän kaikkia koskevan ominaisuuden muutosta. On varsin epätodennäköistä, että nyt käsiteltävää järjestelmän reuna-alueeseen kuuluvaa vain pientä osaa sakotetuista koskevaa muutosta pannaan laajalti merkille. Ja kun lainmuutosta ei tunneta, ei sen myöskään voida katsoa heikentävän yleistä lainkuuliaisuutta.

Sitten haluaisin vielä puhua siitä, mitä tosiseikkoja liittyy tämän lain mahdollisiin muihin vaikutuksiin. Vuoden 2007 muuntouudistuksen vaikutuksia on kyllä seurattu siinä määrin kuin se on ollut mahdollista, nimittäin poliisitilastoista. Uudistuksessahan alle 20 päiväsakon suuruiset rangaistusmääräyssakot eli poliisin määräämät sakot suljettiin jo tuolloin muuntomenettelyn ulkopuolelle. Seuranta-ajan lyhyydestä aiheutuu toki aina epävarmuutta, mutta se tiedetään, että muuntorangaistuksen rajoittaminen viime vuoden alusta ei ainakaan lisännyt näpistyksiä, joihin rajoitus käytännössä ensisijassa kohdistui, eivätkä kauppiaat näyttäneet myöskään kieltävän rangaistusmääräysmenettelyn käyttämistä. Tätäkin vaikutusta nyt käsiteltävällä muutoksella on pelätty olevan — aiheetta.

Palautekeskustelussa tuli esiin myös joitakin väärinkäsityksiä sen suhteen, millaisia rikoksia muuntorangaistusten piiristä nyt jäisi pois, elleivät ne ole toistuvia. Lainmuutos ei voi koskea esimerkiksi varkauksia, se ei voi koskea rattijuopumuksia, se ei voi koskea pahoinpitelyjä. Näiden ja niin monien muiden rikosten enimmäisrangaistuksen korkeus estää kokonaan rangaistusmääräysmenettelyn eli poliisin sakotusmenettelyn käyttämisen. Ja koska varsin, varsin perusteellisen ja laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen vielä valiokunnan jäsenet toivat esiin erään muistion Porin poliisilaitokselta ja koska tähän muistioon on vedottu voimakkaasti tämän lakiesityksen valiokuntakäsittelyn ratkaisevissa vaiheissa ja kun se vielä hallitsi tätä ensimmäisen käsittelyn keskustelua torstaina, niin haluan nyt esittää siitä joitakin oikeusministeriön havaintoja, koska mielestäni oli aiheellista tarkistuttaa minkälaisia kommentteja oikeusministerillä on tähän hyvin painavana täällä esitettyyn muistioon. Ensinnäkin siinä rikostilastossa väitettiin, että listalla olisi muuntorangaistusta suorittamaan lähteneitä sakkoihin tuomittuja, siis niitä, jotka päätyivät oikeasti vankilaan. Mutta oikeusministeriö toteaa, että tämä ei mitenkään voi pitää paikkaansa, koska jos näin olisi, niin nämä listan kaikki 99 tapausta merkitsisivät sitä, että Porista tulisi reilusti yli kymmenys maamme kaikista noin 2 000 vuotuisesta sakkovangista. Näinpä onkin pääteltävissä, että kyseessä täytyykin olla luettelo oikeudessa tuomituista muuntorangaistuksista, joista vain vähäinen osa päätyy vankilassa suoritettavaksi. Eli täällä painavana asiakirjana asiantuntijakuulemisen päättymisen jälkeen esitetty lista ei kerro paljonkaan siitä, minkälaisiin rikoksiin syyllistyneet todella päätyvät muuntorangaistusta suorittamaan. Taas on mielestäni painavat perusteet olettaa, että oikea tapa tarkastella tätä joukkoa, josta tässäkin keskustelussa on jo ehditty peräänkuuluttaa, mistä se oikein koostuu, on se, että todetaan, että tämä jakautuu luonnollisesti kahteen ryhmään: pelkkää muuntorangaistusta suorittavat ja sitten niitä, jotka suorittavat muuntoa sen niin sanotusti varsinaisen vankeusrangaistuksen ohella. Mutta vain puhtaista sakkovangeista on koottu sellaista tietoa, josta heidän sosiaalinen asemansa varmuudella ilmenee. Näistä tiedämme, että he ovat lähes kaikki syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia miehiä. Luulen, että itse asiassa täällä vasemmistossa ei ole lainkaan epäselvyyttä, etteikö näin olisi, ainakin käytetyistä puheenvuoroista päätellen. Mutta sen sijaan täällä toisella puolella salia tuntuu, että nämä käsitteet ovat menneet sekaisin. Vaikka muuntorangaistusta vankeuden ohella suorittavista ei olekaan erillisiä selvityksiä, ei ole mitään perusteita uskoa, että he mitenkään erityisesti poikkeaisivat niistä, jotka muuten suorittavat vankeusrangaistusta. Ja kaikista vangeista tiedetään seikka, jonka toin esiin myös ensimmäisessä käsittelyssä, että valtaosa, 90 prosenttia kaikista vangeista Suomessa, on päihdeongelmaisia ja syrjäytyneitä jo sinne tullessaan.

Nyt sitten jos katsotaan minkälaisia päärangaistuksia näillä varsinaisen vankeusrangaistuksen ohella muuntorangaistusta istuvilla henkilöillä on, niin totta kai siellä on joukossa esimerkiksi taposta tuomittuja, koska tämä vankijoukko ei poikkea koostumukseltaan muista vangeista. Mutta Rikosseuraamusviraston keräämien tietojen mukaan tässä joukossa ei pitäisi olla järjestäytyneestä rikollisuudesta tuomittuja henkilöitä. Voidaankin todeta, että jos tässä joukossa esimerkiksi taposta tuomittujen henkilöiden rangaistuksiin tulee muuntokielto, siis poliisin määräämiin sakkoihin, niin tämä lyhentäisi vankilassaolon kokonaisaikaa varsin marginaalisesti. Oikeusministeriön antaman tiedon mukaan esimerkiksi jos on tällainen taposta tuomittu rikollinen, jolla on lisäksi muuntorangaistuksia, niin tämä hänen tuomionsa vähenisi 4,5—6 vuodesta arviolta maksimissaan 50 päivällä. Toki se vähenisi, mutta jokainen ymmärtää, että tällainen vähenemä ei merkitse rangaistuksen olennaista vähenemistä ja lieventymistä. Eli näitä tietoja siitä, minkälaisesta joukosta puhumme, todella kannattaa käsitellä erittäin kriittisesti, ja katson, että on hyvät perusteet pitää edelleen selvitettynä sitä analyysiä, joka on esitetty valiokunnan mietinnössä.

Lopuksi arvoisa puhemies! Ed. Rönni täällä totesi, että vankilassa terveyspalvelut eivät aina pelaa, mutta hän kuitenkin katsoi, että muuntovangeilla, sakkovangeilla tällainen lyhyt vankilatauko siitä varsinaisesta päihde-elämästä on kuitenkin jonkinlainen tervehdyttävä tekijä. En menisi tästä aivan takuuseen sen takia, että me tiedämme, että osa tätä vankiloiden resurssipulaa merkitsee myös sitä, että vankiloissa ei kyetä tekemään kunnollisia terveystarkastuksia vangeille. Toisaalta esimerkiksi Kuntaliiton ja sosiaalisektorin edustajien, jotka valiokunnassa antoivat lausuntoja, piiristä kuultiin myös sellaisia käsityksiä, että tällaisen muuntorangaistuksen odottelu saattaa esimerkiksi päihdeongelmaisella henkilöllä aiheuttaa sen, että katkaisuhoito tai korvaushoito häiriintyy tai jopa estyy kokonaan, koska ei koskaan tiedetä, milloin tämä kutsu sinne muuntorangaistusta suorittamaan tulee.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hautalalle tästä yhdenvertaisuusasiasta. Minusta se ei aivan täysin toimi, tuo logiikka, sikäli, että kysyä voi, onko todella yhdenvertaisuutta se, että työttömät, pienen eläkkeen varassa olijat ja semmoiset ihmiset, joilla ei ole ulosmitattavaa, vapautetaan niin, että heidän ei tarvitse liikennesääntöjä sen enempää noudattaa.

Onko se yhdenvertaisuutta, jos semmoiset maksavat ne sakkonsa, jotka eivät tiedä sakkorangaistuksen käytännöstä? Nyt on kyllä hyvin suuri houkutus panna tämmöinen tiedote liikkeelle sen jälkeen, jos tämmöinen laki hyväksytään, että teidän, joilla ei ole ulosmitattavaa, ei tarvitse välittää yhteiskunnan säännöistä yhtään mitään. Ajakaa niin lujaa kuin haluatte, ei teiltä mitään koskaan viedä pois.

Eikä toimi tuokaan logiikka, kun sanoitte, että on tutkittu, että ne ovat niitä reppanoita, jotka siellä ovat niitä rangaistuksia kärsimässä. Se nimenomaan johtuu tästä pelosta, että joutuu semmoiseen häpeään, että viedään vankilaan. Silloin säästetään vaikka omasta eläkkeestä ja maksetaan se sakko pois. Nyt tämän lain voimaantulon jälkeen ei tarvitse säästää, ei muuta kuin antaa palaa vaan.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoinen on tuo ministeriön kanta, että kustannukset todellakin muuttuvat sen verran, mitä he esittivät. Kysyttäessä heiltä kuitenkaan he eivät kertoneet, millä niitä muuttuvia kustannuksia tulee. He vain totesivat, että niistä säästöjä syntyy. Ehkä saamme kuulla vielä sen, mitkä ovat ne todelliset asiat, mitkä siellä sitten vaikuttavat siihen säästöjen syntymiseen.

Varattomuus ei mielestäni anna kyllä oikeutta tehdä rikoksia yhtään enempää. Taparikolliset ovat aika useasti juuri varattomia, ja se antaa mahdollisuuden heille olla lainkuuliaisuuteen nähden hyvin erilaisessa asemassa kuin on kenties sitten köyhä. Sen me kaikki ymmärrämme täällä. Samoiten on mielenkiintoinen tuo näkemys, että vakavista rikoksista tuomittu saa vielä helpotusta omasta tuomiostaan, eli kun on muuntouhka päällä, niin katsotaan, että se olisi positiivinen asia.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tätä sanontaa köyhyydestä paljon tähän yhdenvertaisuusnäkökulmaan liittyen siteerattu, mutta kysehän siis ei ole siitä, että köyhyydestä rangaistaan, vaan että rikoksesta tulee seurata rangaistus, ja siksi vaihtoehtoinen, korvaava rangaistusmuoto on erittäin tärkeä saada.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On noloa, että meillä on pesukone, jossa mustaa pestään valkoiseksi. Pääsee äkkiä unohtumaan se, että me emme puhu ihan tavallisista, rehellisistä kansalaisista tässä. Me puhumme rikollisista, jotka ovat tehneet tietentahtoisesti rikoksia, ja me emme saa missään kohdassa tätä unohtaa.

Ja jos puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, voidaan kysyä, miten meillä on tavallinen rehellinen kansalainen, joka maksaa sakkonsa, kun hänellä on omaisuutta, josta maksaa — voi olla, että omaisuus on hyvinkin pieni, kuten tuli täällä esille — ja sitten meillä on rikollinen, joka taitaa ja osaa piilottaa sen omaisuutensa sillä tavalla, että se ei ole hänen nimissään, jolloin ei ole sen jälkeen minkään näköistä ulosmitattavaa omaisuutta. Tällöin ei voida edes lähteä semmoiseen tehostettuun ulosottoonkaan, koska mitään ei ole virallisesti olemassa. Syrjäytyneistä tässä herää kysymys: miksi emme käytä nykylainsäädäntöä hyväksemme, miksi emme sovella sitä?

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Hautalalle täytyy sanoa, että kun nämä perustuslakiasiantuntijat kävivät meillä valiokunnassa ja siellä puhuttiin yhdenvertaisuuskuvioista, niin heillä kuitenkin on täällä selkeät mentaliteetit. Kaivoin nämä lausunnot esiin ja täällä lukee muun muassa Veli-Pekka Viljasen lausunnossa, että ensi sijassa asiaa tulee tarkastella sakkorangaistuksen tehokkaan täytäntöönpanon näkökulmasta. Toissijaisesti pitäisi harkitaan seuraamusjärjestelmän sellaista kehittämistä, joka täyttää myös rangaistusten oikeasuhtaisuuden vaatimuksen. Ja myöskin Ojasen lausunnossa otetaan samanlainen kanta.

Elikkä he kyllä näkevät tämän ongelman tässä yhdenvertaisuudessa, mutta eivät halua tällaista tilaa, jossa ei ole mitään perälautaa, vaan on jokin toinen järjestelmä, jota tässä on peräänkuulutettu, mutta jota nyt vaan vuosikymmenten saatossa oikeusministeriössä ei ole pystytty kehittämään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Usein varsinkin tuolta vasemmalta sanotaan, että vihreillä ei ole nykyhallituksessa mitään roolia eikä vaikutusvaltaa. Tämä lakiesitys osoittaa muuta. Ilman vihreiden oikeusministerin itsepäisyyttä ja ilman vihreiden eduskuntaryhmän vaatimusta tämä hölmö ja surkea lakiesitys ei olisi nyt menossa täällä läpi.

Herra puhemies! Mielestäni on aivan selvää, että tällaista lakiesitystä ei olisi pitänyt tänne antaa ilman, että samalla olisi annettu esitys siitä, mikä on se vaihtoehtoinen rangaistus, vaihtoehtoinen kuntoutuksen tapainen seuraamus, joka näille nyt kyseessä oleville rikoksentekijöille olisi tulossa. Tässä vaiheessa tämä lakiesitys on menossa kaikesta huolimatta läpi sen vuoksi, että hallituspuolueilla on nyt ja on aikaisemminkin ollut tietyt pelisäännöt siitä, miten hallituksen esityksiä tuetaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nostaa kyllä esille tästä ed. Hautalan esittämästä puheenvuorosta muutamia asioita, jotka eivät perustu tosiasioihin, valitettavasti; se on ilmeisesti väärinymmärrystä. Mutta tämän asiantuntijakuulemisen yhteydessä esitetty näkemys, että nämä ovat pääosin rikoksia tekeviä henkilöitä, pitää paikkansa. Toisaalta käräjäoikeus muuntaa, jos on huumausaineiden käyttörikos, ja jos sen käräjäoikeus määrää, niin se edelleen muunnetaan, joten kyllä rattijuopumuksista, huumerikoksista, kaikista muunnetaan.

Sitten tässä varsinaisessa asiakirjassa on 24 tapausta, joissa on 21 sellaista, jotka ovat syyllistyneet toistuvasti rikoksiin, ja 4 sellaista, jotka eivät näihin kuulu. Yhdellä on 86 rikosta, yhdellä 42 rikosta, yhdellä 35 rikosta, joissa on erilaisia ryöstöjä, törkeitä ryöstöjä, varkauksia ja erilaisia huumerikoksia, joten kyllä tämä yhteenveto pitää täysin paikkansa. Ja puheet siitä, että Porista lähtisi suurin osa, ei valtakunnasta, muunnon osalta ei tietenkään pidä paikkaansa. Muuntoon sakoista lähteneitä on Porista 25, ja he ovat ihan oikeasti lähteneet tänä vuonna, ja sitä eivät kyllä nyt vihreätkään käännä toisin päin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On minusta hyvä, että ed. Zyskowiczkin myöntää, että hallituksen esitykset ja hallituksen kansanedustajat hyväksyvät täällä hölmöjä ja surkeita päätöksiä. Tämä on syytä panna merkille, rehellisyyden nimissä, että hallituksen edustajat useasti hölmöjä ja surkeita päätöksiä hyväksyvät.

Mutta haluan, arvoisa puhemies, yhden asian tuoda esille. Tässä on annettu ymmärtää, että tämä esitys antaisi luvan tehdä rikoksia tai niistä ei rangaistaisi. Pitää kuitenkin todeta, että ei lakiesitys anna oikeutta rikosten tekemiseen eikä rangaistus katoa mihinkään. Sakot jäävät edelleen voimaan. Kysymys on siitä, muunnetaanko ne vankeudeksi, ja kysymys on siitä perustuslain yhdenvertaisuuskysymyksestä, että silloin, jos on varaton, onko yhdenmukaista ja oikeudenmukaista, että varattomat joutuvat varattomuutensa vuoksi vankilaan. Tästä on kysymys, mutta eihän tässä rikosoikeudellinen vastuu ole mihinkään katoamassa, vaikka moni niin puheenvuoroissaan antoi ymmärtää.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ehkä kahteen seikkaan.

Tässä tosiaan ed. Arhinmäki jo korostikin sitä, että rikosoikeudellinen seuraamus ei mihinkään katoa. Siis rangaistus annetaan. Kyse on täytäntöönpanosta. Ja juuri kuten ed. Rönni siteerasi näitä perustuslakiasiantuntijoita, professoreita Veli-Pekka Viljasta ja Tuomas Ojasta, niin sen ohella, että he ovat pitäneet tärkeänä ja perustuslain toteuttamisena, että tämä laki säädetään — älkää unohtako sitä — niin he ovat todella kiinnittäneet huomiota tähän täytäntöönpanon tehostamiseen tässä tilanteessa.

Juuri sen takia me nyt olemme laatineet ponnen, jossa me velvoitamme, emme ainoastaan oikeusministeriötä vaan sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja kuntasektorin kaikki toimijat istumaan yhden pöydän ääreen, mikä tähän asti ei ole onnistunut, ja nyt heidän täytyy todellakin kehittää tällaista vaihtoehtoista seuraamusta.

Älkää myöskään unohtako, että näistä puhtaasti sakon muuntoa istuvista ihmisistä hyvin harva kykenee mihinkään. Esimerkiksi kun täällä on haaveiltu jostain lapsuuden työsiirtoloista, ed. Ruohonen-Lernerkin on semmoista puhunut, niin semmoinen maailma ei ole enää täällä. Menkää katsomaan Suomenlinnan työsiirtolaan, siellä ei enää kyetä töihin.

Sitten tämä toinen kysymys näistä taparikollisista. Tässä parikin edustajaa on käyttänyt tätä sanaa, mutta taparikolliset voivat myös olla esimerkiksi moninkertaisiin näpistelyihin syyllistyneitä ihmisiä. Emme voi pitää heitä murhaajien veroisina rikollisina, mutta toki kyse on rikoksista. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Juuri sen takia tässä nyt tyydytään siihen, että poliisin sakotusohje muunnetaan ja tätä asiaa myöskin rangaistusmääräysmenettelylakia muuttamalla korjataan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan oikaista ed. Hautalan kommenttia näistä työsiirtoloista. Minä en ole tässä salissa puhunut mistään työsiirtoloista, mutta muistaakseni ed. Rajala on niin todennut viime viikolla.

Mutta itse asiaan. Nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen oletetaan vaikuttavan vain sakkonsa vankilassa istuviin henkilöihin ja heidän asioidensa käsittelyyn. Esitys ei todellakaan ota huomioon, että monet ulosottomiehen toimilta suojassa olevat sakkoon tuomitut henkilöt maksavat sakkonsa vain muuntorangaistuksen välttääkseen — joskus jopa vankilan portilla. Jos uhka poistetaan, he eivät maksa sakkojaan eikä niitä saada heiltä perityiksi muutenkaan.

Kun tuomioistuimessa tuomittu sakko säilyy muuntokelpoisena, on vaarana se, että varatto-mien henkilöiden asioita aletaan käsitellä yhä enemmän rangaistusmääräysmenettelyn sijasta täysimittaisissa oikeudenkäynneissä. Lopputulos olisi se, että muutoksen johdosta tuomioistuimille, syyttäjille ja poliisille tulisi entistä enemmän työtä. On myös mahdollista, että uudistuksesta ei ole pitkällä aikavälillä mitään hyötyä vankeinhoitolaitoksellekaan eikä edes pahiten syrjäytyneille sakkovangeille, koska uudessa järjestelmässä he eivät pääsisi edes vankilaviranomaisten järjestämien terveydenhoitopalvelujen, katkaisuhoidon yms. sosiaalisen avun ja tuen piiriin.

Rangaistusmääräysmenettelyn käyttö edellyttää myös asianomistajan suostumusta. On hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi kauppaliikkeiden harjoittajat eivät ole jatkossa halukkaita siihen suostumaan, koska saattavat kokea jäävänsä tehokasta oikeussuojaa vaille.

Arvoisa puhemies! Esitys muuttaa koko seuraamusjärjestelmän lukumäärin laskien eniten käytettyä osuutta, sakkorangaistusta, radikaalilla tavalla. Esityksellä on tuntuva huonontava vaikutus tuomioistuinten, syyttäjien ja poliisien mahdollisuuksiin toteuttaa valtion tuottavuusohjelman mukaiset velvoitteet. Lakivaliokunnalle on annettu hyvin paljon ristiriitaista tietoa liittyen muutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin, kuten kustannusvaikutuksiin. Mitä ilmeisimmin valtion sakkotulot tulisivat laskemaan huomattavasti. Vastaavasti menolisäykset kasvaisivat niin valtionhallinnossa, poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksessa kuin myös kuntien sosiaali- ja terveystoimen palvelujen puolella.

Arvoisa puhemies! Koska täällä on jo tehty hylkyehdotus, kannatan sitä. Oman vastalauseeni hylkyperusteet ovat hieman erilaiset kuin ed. Rönnin allekirjoittamassa, sinänsä hyvässä vastalauseessa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Näin alkuun ed. Arhinmäelle, joka tosin ehti jo lähteä: tähän aikaisempaan kritiikkiin liittyen on todettava, että pääsääntöisesti hallituksen esitykset ovat olleet varsin hyviä ja huolella valmisteltuja, mutta valitettavasti samaa ei voi todeta nyt tästä esityksestä.

Torstaina ensimmäisessä käsittelyssä käyty keskustelu paljasti hyvin niitä ristiriitoja ja vaikeuksia, joita tämän asian osalta on valiokuntakäsittelyssä ollut. Vaikean tästä asiasta tekee lähtökohtaisesti se, että esitys ei pidä sisällään vaihtoehtoista seuraamusta rangaistuksen toimeenpanosta niille, joilta muuntorangaistus poistuu. Tämä on lakivaliokunnassa toteutetun sakon muuntamiseen liittyvän kriminaalipoliittisen linjan vastaista. Edellisten valiokuntapäätösten yhteydessä tuolloin valiokuntaa johtanut ministeri Brax on myös pitänyt olennaisena osana kriminaalipoliittista linjaa sitä, että muuntorangaistusten sijasta tulisi pääsääntöisesti käyttää ja kehittää yhdyskuntapalvelun tyyppisiä seuraamuksia tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä ei ole kuitenkaan saatu ministeriössä valmisteltua jostain käsittämättömästä syystä.

Uusi esitys on kuitenkin saatu valmisteltua, vaikka edellisestä muutoksesta on vasta vuosi. Onkin ollut erittäin aiheellinen kysymys, onko tällä esityksellä aidosti saavutettavissa lisähyötyjä tähän edelliseen esitykseen nähden. Voidaanko kustannuspainetta vankeinhoidosta tällä keinoin helpottaa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on kuitenkin ollut vaikea löytää selkeää vastausta, sillä vuoden 2007 alusta voimaan astuneen muutoksen osalta ei ole ollut käytettävissä seurantatietoja, vaikka valiokunta puheenjohtaja Braxin johdolla tuolloin on niitä lausunnossaan vaatinut.

Erikoiseen valoon valmistelutyön asettaa myös se, että valiokuntakuulemisissa molemmat nyt käsittelyssä olevan lakimuutoksen perusteet, kuten torstaina tuli jo ilmi, raha ja reppanat, ovat osoittautuneet pitämättömiksi. Torstain keskustelussa on peräänkuulutettu sitä, että heikosti valmisteltu esitys olisi paikallaan vetää käsittelystä. Ministeri puolestaan on vedonnut siihen, että esitys on lähtenyt valtioneuvostosta yksimielisenä esityksenä. Kuitenkin, koska seurantatietoja ei ole ollut ja valmistelussa esimerkiksi vaikutusten arviointi on ollut varsin suppeaa, ovat epäkohdat tulleet esiin vasta käsittelyn edetessä ja vasta valiokuntavaiheessa on osoittautunut, että perusteet eivät pidä ja myöskään taloudelliset perusteet eivät pidä vaan että esitys vaikuttaa tulevan valtiolle lopulta kalliimmaksi sakkotulojen menetyksien, rikosten lisääntymisen ja sosiaalimenojen kasvun myötä. Vahva käsitys onkin, että tässä tilanteessa, kuten ed. Kataja aikaisemmin totesi, olisivat molemmat, sekä pääministeri että valtiovarainministeri, olleet valmiita tukemaan sitä, että esitys vedetään pois paremmin valmisteltavaksi. Ministeri Brax on kuitenkin sinnikkäästi halunnut pitää esityksestä kiinni, vaikka faktat ovat puhuneet esitystä vastaan.

Nyt vaikean ja pitkän työn tuloksena on valiokunnassa syntynyt kompromissi, joka nojaa valiokunnan lausumiin. Aivan olennaista on se, että rikosten uusijat, toistuvasti näpistelevät, järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvät ja muut piittaamattomuutta osoittavat rajataan pois tästä uudistuksesta. Ja vielä tärkeämpää on, että vihdoin ja viimein saadaan muuntorangaistusta korvaavat toimenpiteet. Näiden osalta nyt joudumme lausumien muodossa hallitusyhteistyön nimissä luottamaan ministeriin ja ministerin toimintakykyyn. Todella toivon, että valiokunnan esitykset nyt priorisoidaan ja ministeri Brax lunastaa lupauksensa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen kaikissa tämän lain käsittelyissä suhtautunut tähän esitykseen kovin kriittisesti. Ensimmäiseksi aloitin sen jo lähetekeskustelussa, kun tämä lähti lakivaliokuntaan (Ed. Hemmilä: 6. helmikuuta!) — 6. helmikuuta — ja kerroin, että tämä ei johda siihen toivottuun tulokseen, että tämä parantaa uskoa suomalaiseen kriminaalipolitiikkaan, ja väitin tuntevani asian. Silloin kun sakkoa aletaan muuntaa, niin yllättävästi sitä rahaa monesti alkaa löytyä ja niitä sakkoja myöskin maksetaan. Maksuhaluttomuus yleensä loppuu siinä vaiheessa, kun tulee uhka, että tämä muunto pannaan myöskin täytäntöön.

Olen laittanut merkille lakivaliokunnan hyvän mietinnön, kriittisen mietinnön, että te olette asiantuntijakuulemisen jälkeen päätyneet ihan samaan lopputulemaan. Eli tämä vaikuttaa siihen, että sakkotuloja ei pystytä perimään enää niin tehokkaasti kuin aikaisemmin, ja tämä voi vaikuttaa myöskin esimerkiksi tulojen menetyksinä kaupassa, koska Suomen Kaupan Liitto ja muut asiantuntijat ovat kertoneet, että tällä on taloudellisia vaikutuksia myöskin valtiontalouden ulkopuolella.

Kuitenkin huomaan, että tätä esitystä ovat vastustaneet sosialidemokraattien valiokuntaryhmä yksimielisesti vastalauseella ja myöskin perussuomalaisten edustaja, ja kaikki ykköskäsittelyssä ja tässä käsittelyssä olleet hallituspuolueen kansanedustajat ovat pitäneet tätä esitystä huonona. Jälleen kysyn tässä kakkoskäsittelyssä, kuka tätä lakia sitten vielä puolustaa. Sitä puolustavat minun ymmärtääkseni valiokunnan puheenjohtaja ed. Hautala, oikeusminiseri Brax ja ed. Arhinmäki eli B, A, H — Bah-laki, joka suomennetaan: paha laki. Eli tässä tämä nyt loppujen lopuksi sitten on. Harvoin tulee varmaan edustajan urallani tilaisuutta sanoa, että 90 prosenttia kansanedustajista piti lakiesitystä erittäin huonona, olivat tietoisia jo silloin, kun se tuli valiokunnasta ulos, että se on huono, ja kuitenkin se tullaan hyväksymään, koska pieni hallituspuolue vetoaa hallituspuolueiden pelisääntöihin, niin kuin ed. Zyskowicz totesi, ja näin tulee jo alusta asti huonoksi tiedetty laki voimaan.

Täällä ykköskäsittelyssä keskusteltiin siitä, onko tämä lakiesitys syntynyt esimerkiksi hallituspuolueiden yhteisestä tahdosta vai olisiko se syntynyt jostakin muusta tahdosta. Minä lainaan oikeusministeri Braxin puheenvuoroa, jossa hän vastaa ed. Pulliaiselle: "Ed. Pulliainen kokeneena edustajana varmasti kuuli oikein, eli kun täällä väitettiin, että tämä on lähtenyt vain vihreistä, niin kerrottiin, että ei. Hallituksen sisällä prosessi alkoi kehysbudjetoinnista ja siellä annetusta velvollisuudesta. Sen jälkeen kerroin, miten minä siihen vastasin, ja siitä eteenpäin vastuu on ollut minun. Minä vastasin siihen tällä esityksellä, en poistamalla kaikkea, joten mistään pakosta siitä eteenpäin ei ole kysymys. Sen jälkeen minä olen reagoinut vain näiden lievempien sakkojen osalta, en päiväsakkojen osalta, antanut esityksen, jota on tukenut koko hallitus."

Tämä esitys on mennyt hyvin huonosti läpi hallituksesta siltä osin, että siellä on niin sanotusti miesvartiointi pettänyt. Muitten hallituspuolueitten edustajat eivät tarkkaan seuranneet, miten tämä lakiesityksen sisältö pitää paikkansa, tai sitten on uskottu niihin lakiesityksen perusteluihin, että tällä saadaan aikaan tehokkuutta ja taloudellista säästöä. Mutta kuten valiokunta on todennut, tällä ei saada taloudellista säästöä — tällä lisätään valtion kustannuksia ja veronmaksajien kustannuksia — ja tämä ei ole myöskään kriminaalipoliittisesti kestävä. Kaksi esityksen pääasiallisen sisällön argumenttia on valiokuntakäsittelyssä tullut romutetuksi. Silloinhan pitäisi tehdä johtopäätös ja vetää se esitys takaisin. (Ed. Hautala: Mitkä ne kaksi olivat? — Ed. Zyskowicz: Raha ja reppanat!)

Sen jälkeen täällä myöskin — lainaan vielä oikeusministerin ykköskäsittelyssä esittämiä lausuntoja, jotka minua edelleen ihmetyttävät — on kohta, jossa sanotaan sanatarkasti näin: "Täällä on virheellisesti tänään monta kertaa — ehkä vahingossa, ehkä ei aina ihan vahingossakaan — väitetty, että nyt kokonaan sakon muuntorangaistus poistuu. Se oli minun linjaus, että vaikka maksimaalisesti piti poistaa, kieltäydyin päiväsakkojen osalta niitä poistamasta." Nyt on vaan nimittäin tilanne se, että poliisin antamien päiväsakkojen osalta poistetaan kaikki. Ei sinne jää oikeastaan kuin rikesakot, ja rikesakkoja ei ole koskaan aikaisemminkaan muunnettu vankeudeksi, vaan ne ovat juuri niitä poliisin antamia päiväsakkoja, joita tässä nyt ollaan poistamassa, ja ministeri kertoo, että "kieltäydyin päiväsakkojen osalta niitä poistamasta".

Nyt minun on pakko kysyä, onko tässä oikeusministeriö oikein vielä oivaltanutkaan, mistä tässä nyt on tosiasiallisesti kysymys. Eli mitään poliisin antamia päiväsakkoja tästä eteenpäin ei enää voi muuttaa vankeudeksi. Jos ei niitä ulosotossa saada, niin ne jäävät sikseen, ja tämä tietää sitä, että henkilöt, jotka näpistelevät, varastelevat, tekevät muita pieniä rikoksia, joista on yleensä sakkotuomio seuraamuksena, sanovat, että kyllä minä voin niin tehdä, koska minullahan ei ole varallisuutta, ei se mihinkään johda. Toisekseen se johtaa siihen, että kun poliisi huomaa, että rikolliset toimivat näin, poliisi alkaa tehdä niistä rikosilmoituksia, kerätä niitä yhteen ja viedä niitä sen jälkeen tuomioistuimeen. Sen jälkeen syyttäjä niitä tutkii, syyttää, ne viedään tuomioistuinkäsittelyyn, ja siellä olevat sakot vasta voitaisiin muuntaa.

Meillä on ollut semmoinen kriminaalipoliittinen linja jo pitkään, että meidän täytyisi yksinkertaistaa näitä metodeja, tehdä ne halvemmaksi ja yksinkertaisemmaksi, että poliisi pääsääntöisesti antaisi näistä rikoksista rangaistusvaatimuksen, syyttäjä sen vahvistaisi ja se olisi sen jälkeen loppuun käsitelty. Nyt me lisäämme tuomioistuimen taakkaa, ja jokainen tässä salissa oleva henkilö tietää, että tuomioistuimessa käsitellyt jutut tulevat veronmaksajille huomattavasti kalliimmaksi kuin ne, joissa poliisi esimerkiksi antaisi sakot suoraan poliisiautossa. Mutta minkä takia poliisin kannattaisi antaa ammatti- ja taparikolliselle jatkossa sakkoja, kun hän tietää, että hän ei maksa niitä sakkojansa? Hänen kannattaa kerätä niistä rikosilmoitus, tehdä tutkinta ja viedä ne syyttäjän kautta tuomioistuimeen, jotta edes joku laillisuus tässä maassa toteutuisi. Mutta kuitenkin meidän oikeusministerimme ykköskäsittelyssä väittää, että "kieltäydyin päiväsakkojen osalta niitä poistamasta". (Ed. Hemmilä: Hän ei itsekään tiedä!) Ei näin ole käynyt poliisin antamien sakkojen osalta missään vaiheessa. Ja sen takia tämä lakiesitys on niin huono.

Minä olen ollut sitä mieltä, että yksinkertaisissa, selvissä tapauksissa voitaisiin jopa ajatella niin, että jopa rattijuopumustapaus, silloin kun promillet ovat pienet ja siihen ei sisälly muuta liikenteen vaarantamista, voitaisiin jatkossa käsitellä poliisin toimesta. Poliisi kirjoittaisi suoraan sakon, ja jos ei siihen haettaisi muutosta, niin se olisi yksinkertainen, halpa, tehokas, veronmaksajille edullinen ym. Tietenkin, jos siihen liittyy jotakin muuta, liikenteen vaarantamisia tai loukkaantumisia, on aivan luonnollista, että se pitää viedä tuomioistuinkäsittelyyn. Mutta jos on siis ihan puhdas rattijuopumustapaus, jos se todetaan tarkkuusalkometrillä ja henkilö sen hyväksyy ja antaa suostumuksen, niin sakolla pois, tällaiset yksinkertaiset massajutut. Tämän jälkeen tätäkään ei voitaisi enää tämän mukaan soveltaa, eihän siinä olisi mitään mieltä, koska sitten jätettäisiin rattijuopumuksesta saatu sakkotuomio kokonaan muuntamatta vankeudeksi. Siinä taas yhteiskunnallinen asenne on varmasti sellainen, että ne täytyisi muuttaa vankeudeksi.

Eli tämä lainsäädäntö on monella, monella tavalla ongelmallinen, ja kaiken lisäksi, arvoisa puhemies — ihan lopuksi — olen saanut tietää ykköskäsittelyn jälkeen, että suurten hallituspuolueitten keskeiset johtajat, myöskin valtiovarainministeri Katainen, ovat sanoneet, että mikäli tämä esitys vedetään pois, on valmius lisätä 1,2 miljoonaa euroa lisää vankeinhoitoon, se mitä tämän lain säästön oletettiin olevan — ed. Hautala pyörittää päätänsä. Tämä asian olen tarkistanut useampaan kuin yhteen kertaan. On tarjottu mahdollisuutta vetää huono lakiesitys pois, ja lisätään sinne rahaa, oikeusministeriöön, jotta vankeinhoito saa lisää rahaa, jottei voida sillä perustella, että tämä on säästölaki, koska varmasti ministereiden tiedossa ei ollut esitystä hyväksyessään se, että tämä säästölaki muodostui laiksi, joka lisää kustannuksia ja ainakin vähentää valtion tuloja. Mutta minun on annettu ymmärtää, että esittelevälle ministerille ei tämäkään ole käynyt, vaan tämä viedään nyt sitten läpi, vaikka tiedetään, että laki on huono.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo nosti tärkeän näkökulman: Tuomioistuimista on tullut viestiä siitä, että meillä on paljon sellaisia tapauksia, joita ei tuomioistuimeen tarvitsisi viedä, ja siellä ovat muun muassa nämä rattijuopumustuomiot, joihin henkilöt itse ovat myöntäneet syyllisyyden. Niissä tapauksissa ei todellakaan ole tarvetta viedä niitä pitkän kaavan mukaisesti. Nyt meillä todellakin käy niin, että jos ministeri Brax ei tule vetämään tätä lakia takaisinpäin, meillä tulee olemaan tuomioistuimissa nykyistä enemmän tapauksia käsiteltävänä ja yhä enemmän ruuhkaa. Edellisissä puheenvuoroissa puhuttiin tuottavuushankkeesta. Kaikkein parasta tuottavuutta on se, että teemme oikeita asioita oikeissa paikoissa, ja nyt me olemme aivan vääriin paikkoihin viemässä yhä useampia tapauksia, kun me voisimme jopa tehdä säästöjä tuomioistuimissa viedessämme näitä suoraan sakkomääräyksiin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Äskeisen ed. Salon puheenvuoron jälkeen oikeastaan koko tämän sakon muuntorangaistusasian käsittely saa ihan uuden muodon tai sen tulisi saada täällä eduskunnassa uusi muoto. Nimittäin ed. Salo siteerasi oikeusministeri Braxin viime torstain puheita täällä salissa, ja ed. Salon mukaan oikeusministeri Brax on väittänyt, että koko hallitus antoi — ja se on aina valtiovarainministeriöstä lähtöisin — käskyn sakon muuntorangaistuksen poistamisesta maksimaalisesti. Ed. Salon mukaan tällaista käskyä ei koko hallitukselta saatikka valtiovarainministeriltä ole tullut, joten täällä joutuu kysymään, mihin täällä voi luottaa enää, jos ei oikeusministerin puheisiin. Oikeusministeri on puhunut meille palturia, näinkö se on, kysyn.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoinen tämä ed. Salon näkemys, että jos raha löytyy, niin miksi ei tapahdu mitään. Kyllä minä nyt luottaisin siihen, että jos valtiovarainministerillä on valtaa, niin hän käyttää tässä tapauksessa valtaa, ettei kansa joudu kärsimään tällaisen huonon lain syntymisen takia. Eihän tässä voi olla muusta kysymys. Meillä on yö aikaa tehdä väyryset tässä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella ed. Salon puheenvuoroa, kun muisteli edellistä muuntorangaistuskäsittelyä, joka äänestyksen jälkeen täällä hyväksyttiin. Silloinhan oli hallituspuolueitten perusteena se, että se on se viimeinen perälauta, joka on, näin ymmärsin. Mutta hyvin pitkälle voi yhtyä käytännön elämän osalta siihen, mitä ed. Salo totesi omassa puheenvuorossaan. Juuri näin tilanne valitettavasti on käytännön elämässä ja tulevaisuudessa, mitä tulee tapahtumaan.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me tiedämme, miten tuottavuusohjelma syntyy, kyllä me tiedämme, miten kehysneuvottelut käydään. Siinä käydään keskusteluja valtiovarainministeriön ja sektoriministeriöiden välillä ja sitten sektoriministeriöille annetaan aika selvät raamit ja sieltä sitten sektoriministeriö joutuu valitsemaan ne kohteet, joista nämä säästöt toteutetaan. Täällä on nyt aika paljon tämmöistä urbaania legendaa siitä, mitä kaikkea täällä on luvattu. Minun on sanottava, että tällaisia urbaaneja legendoja on ollut tämän lain käsittelyn aikana aika paljon liikkeellä. Nyt toivon, että kuitenkaan ei tavallaan näitä nyt täällä sitten leviteltäisi.

On ihan selvä, että ministeri Brax on täällä tarkoittanut torstaina sitä, että hän asetti sen perälaudan siihen, mihin hän sen asetti. Ei hän halunnut poistaa tätä sakkojen muuntomahdollisuutta kokonaan. Se on hänen mielestään varmasti myös vastuullista kriminaalipolitiikkaa. (Eduskunnasta: Sehän on kokonaan poistettu!) — Tuomioistuimen sakothan jäävät ehdottomasti muuntokieltoon.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo nosti täällä tärkeän näkökulman kriminaalipolitiikan osalta esille. Nyt näyttää siltä, olipa mistä syystä hyvänsä tämä lausuma kehyksiin tullut, oikeusministeriöstä tai jostakin muualta — oletettavinta olisi, että se tulisi sieltä, koska se on sen hallinnonalan asia — että tämä talous on ajanut uuteen kriminaalipolitiikkaan, jonka kehittäminen estyy tällä lainsäädännöllä. Summaarinen menettely, jonka tarkoitus on korvata raskas ja kallis oikeusprosessi ja siihen liittyvät syyttäjäntoimet, muuttuu takaisin sinne käräjäoikeuksiin ja supistaa merkittävästi poliisin antamien rangaistusmää-räyssakkojen käyttöä.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vistbacka sanoi käsittelystä ed. Salon edellisellä kaudella, niin kävin tässä läpi äkkiä hallituksen esityksen 203/2006 vp. Eihän ed. Salo silloin ollut hallituspuolueen jäsen mutta oli lakivaliokunnan jäsen, ja lakivaliokunta antoi yksimielisen mietinnön silloin. Käsittelijöinä olivat puheenjohtajana ed. Tuija Brax ja jäseninä edustajat Esko Ahonen, Leena Harkimo, Lasse Hautala, Tatja Karvonen, Heli Paasio, Jukka Roos, allekirjoittanut, Petri Salo, Pertti Salovaara, Minna Sirnö, Timo Soini ja Astrid Thors. Tällä joukolla annettiin vuonna 2006 tämä mietintö, joka oli tämä edellinen, ja se oli yksimielinen mietintö, jossa jätettiin tämä perälauta, nostettiin se 20 päiväsakkoon. Silloin työskentely oli kyllä minun mielestäni hyvinkin hyvän harkinnan ja pitkän työn tulos, mutta siitä saatiin hyvin yksimielinen esitys.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kuultu, että ministerin yksi peruste oli kuitenkin taloudellinen, niin kuin tässä valiokunnan puheenjohtaja sen sanoi. Ihmettelen kuitenkin suuresti, kun täällä moneen kertaan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että menetykset ovat paljon suuremmat kuin mahdolliset säästötoimet. Sakon muunnon perusteella saadaan useita miljoonia perittyä sakkoja, ja mahdolliset säästöt äärimmäisissäkin tapauksissa ovat vain 1,4 miljoonaa, mistä on hiukan kiistelty, mutta jos se nyt on se, niin 3,8 on kuitenkin aika merkittävästi suurempi. Ei tätä millään voi perustella taloudellisillakaan seikoilla.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulivat esille kehyskeskustelu ja säästöpäätökset, joihin tämäkin juontaa. Säästöpäätöksiä tarvitaan ja niitä tarvitaan jatkossakin, mutta kyse on siitä, millä tavalla ne on valmisteltu kehysvaiheessa. Tässäkin tapauksessa on varmasti käynyt niin, että on ollut idea, että luovutaan tästä sen kummemmin pohtimatta, mihin se johtaa. Normaalitilanteessa voidaan olettaa, että jos valmisteluvaiheessa tai valiokuntavaiheessa tulee esille, että oletettu säästö osoittautuukin kustannussyöpöksi, niin on vähintäänkin suoraselkäistä tehdä johtopäätökset ja mahdollisesti myöskin vetää asia pois. Kyllä ne pisteet ropisevat ministerille siitä, että on suoraselkäinen ja osaa myöntää, että on ollut ehkä siellä taustalla vääriä oletuksia.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan niin kuin ed. Rönni totesi, me teimme 2006 tätä koskevaa lainsäädäntöä, mutta siellä ei todellakaan poistettu kaikkia päiväsakkojen muuntomahdollisuuksia. Se oli juuri se ratkaiseva. Ehkä sieltä poistui niitä pienimpiä rikollisia, jotka kuuluivat näihin niin sanottuihin reppanoihin. Nyt jäljellä on paljon sitä kovempaa tavaraa, ja minä luulen, että ed. Kaltiokumpu, joka on tähän asiaan kovin hyvin perehtynyt, kertoo, mitä siellä on jäljellä, mitä muuntoja tässä jätetään jatkossa toteuttamatta, minkä tyyppistä rikollisuutta ja rikosaineistoa siellä on. Sen takia en voi olla mitenkään painamassa huomenna vihreää nappia. Kyllä minä taidan mennä perunakuoppaan niin kuin entinen kansanedustaja.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi täytyy todeta, että kun pitkän virkaurani aikana olen puolustanut kansalaisten oikeuksia, vastannut heidän turvallisuudestaan, pyrkinyt siihen, että kansalaisten oikeusasema ja oikeudet toteutuisivat ja että me viranomaiset tulkitsisimme lakeja oikein, ja antamissani erilaisissa lakikoulutuksissa poliisi-miehille korostanut, miten tärkeää on uskoa ja luottaa siihen, että eduskunnan säätämä laki vastaa sitä, mitä kansa tahtoo, ja on pitkällä tähtäimellä asetettua hyvää, inhimillistä, kansainväliset sopimukset ja ihmisoikeudet täyttävää kriminaalipolitiikkaa, niin minun käsitykseni lainsäädännöstä tullessani eduskuntaan oli hyvin paljon tämän mukainen.

Olen kuitenkin joutunut syvästi pettymään siihen, millä tavalla eduskunnassa lakivaliokunnan työskentelyssä ja ylipäätään lainsäädäntöä voidaan tehdä. Pettymykseni on sitäkin suurempi, kun olen joutunut havaitsemaan, etä yksilön näkemyksellä, kansanedustajan mielipiteellä, ei ole kovin paljon painoarvoa. Suuri yllätykseni on ollut se, että vaikka tämän valtakunnan suurimman kansalaistuen saaneet puolueet ja heidän edustajansa ovat suhtautuneet kriittisesti tähän lakiin, käyneet monia neuvotteluja, niin ne eivät ole johtaneet yhtään merkittävästi eteenpäin, semminkin kun todennäköisesti oikeusministeriön ja kokeneiden lakivaliokunnan jäsenten olisi tullut ymmärtää, että lain valmistelu on epäonnistunut. Lain valmistelussa on käytetty hyödyksi perusteluja, joilla on ratkaistu jo ongelmina olleet kohdat vuoden 2006 lakimuutoksessa. Ja toinen asia, joka täällä on monesti tullut esille, kysymys ta-loudesta ja tuottavuudesta, sekin heittää ihan häränpyllyä, ja molemmat asiat pystytään todistamaan ja ne pitävät paikkansa.

Lakiesityksessähän lähdettiin siitä, että on tämmöisiä puistojuoppoja tai reppanoita, jotka pienistä rikoksista istuvat vankeudessa, niin kuin media on pitänyt yllä jatkuvasti tätä kuvaa. Tosiasiassa näpistys on tänä päivänä rikos, joka muuttuu varkaudeksi, jos anastetun omaisuuden taloudellinen arvo on 500 euroa. Eli tällä hetkellä saa vapaasti liikkeestä tai yksityisen ihmisen omaisuutta ottaa vajaan 500 euron edestä joutumatta käräjäoikeuteen, jos se ei ole jatkuvaa niin, että sitä tehdään sarjassa ja se sillä tavalla sarjoitetaan, hukata tai myydä se ja saada 10 päiväsakkoa, joka ei johda minkäänlaiseen muuntoon. (Ed. Rajamäki: Ette kai te tuommoista hyväksy!)

Samaan aikaan, kun ihminen maksaa veronsa, tekee työtään, on jossakin pienessä palkkatyössä, on vaikka yksinhuoltaja, saa 1 500 euroa, poliisin on pysäytettävä hänet, kun hän ajaa ylinopeutta, ja kun poliisi antaa sakon, niin ulosoton uhalla hänen on se maksettava. Kun me olemme tämmöisen oikeusjärjestelmän saaneet ja siihen liittyvän sakkomenettelyn, niin kas kummaa, oikeusministeriö keksii, että muutetaan se niin, että törkeimmistäkään sakoilla käsittelevistä rikoksista ei seuraa muuntoa, ja samaan aikaan nämä muunnot kohdistuvat pääosin jatkuvasti rikoksia tekeviin henkilöihin ja törkeitäkin rikoksia tekeviin henkilöihin. Tällaiset onnettomat puistojuopot tai pienet reppanat eivät kyllä syyllisty jatkuvasti niin törkeisiin rikoksiin tai ylipäätään törkeisiin rikoksiin, jotka johtavat yli 20 päiväsakon muuntoon.

Poliisin myös harkitessaan rangaistusta täytyy miettiä, mikä on teko, mikä on määrättävän sakon suuruus siihen tekoon ja millä tavalla tekijä suhtautuu tekemäänsä rikokseen. Jos toistuvasti eri rikoksiin syyllistyvät, olkoon nyt terminologia mikä hyvänsä, siitä voidaan saivarrella, voiko enää käyttää eduskunnassa sanaa ammattirikollinen tai taparikollinen, kansankielessä se on ammattirikollinen joka jatkuvasti tekee rikoksia, on eri yhteyksissä jonkun omaisuudessa kiinni, hakkaa toista, pahoinpitelee, ryöstää, ja on niistä käräjillä ja vankeudessa — minusta hän on ammattirikollinen — jos tämmöiset rikolliset sitten halutaan päästää tekemään vapaasti tekojaan, niin tämä yhteiskunta ei nauti semmoista luottamusta, jota sen oikeusjärjestelmältä, pitkäjänteiseltä kriminaalipolitiikalta, edellytetään. Poliisi antaa sakon semmoisessa tilanteessa ankarampana, ja se ylittää tämän 20 päiväsakkoa, ja silloin se menee tällä hetkellä muuntoon.

Toinen asia on ollut tämä talous. Kaiken kaikkiaan 8,5 miljoonaa euroa vuosittain maksetaan muunnettujen jälkeen sakoista valtiolle. Nuo viimeiset tilastot ovat olleet 3,8 miljoonaa euroa — ne ovat ihan varmat tilastot — ja säästöjen on esitetty olevan vankeinhoidossa 1,1—1,4 miljoonaa euroa. Eihän tässä ole mistään säästöstä kysymys. Tämähän on järjetön liberalisointi, kriminaalipolitiikan muutos, jossa ei ole yhtään perehdytty siihen, hyväksyykö tämä kansa tällaisen menettelyn vai ei. (Ed. Rajamäki: Ei tule hyväksymään!)

Valiokuntakäsittelyssä kuultiin asiantuntijoita laajasti juuri sen takia, että tähän saataisiin jonkunlainen laajempi käsitys. Näissä kuulemisissa, niin kuin ed. Tero Rönni täällä totesi, kävi selvästi ilmi, että nämä oikeusministeriön esittämät perustelut ovat aika suurelta osin hyvin ontuvia.

Nyt vielä selvyydeksi haluan todeta, että kun poliisi antaa sakon tänä päivänä, niin kaikki alle 20 päiväsakkoa olevat sakot jäävät muuntamatta, jos henkilö on varaton eikä häntä muu hätyyttele kuin ulosottotoimi. Jos sakko menee yli, törkeämmistä rikoksista poliisi antaa sakon, se muunnetaan käräjäoikeudessa vankeudeksi, ja kaikki muut, jotka käräjäoikeus käsittelee ja vaikka antaa pienestäkin rikoksesta, huumeidenkäyttörikoksesta, mistä hyvänsä, pienen sakon, niin se menee muuntoon. Onko tässä mitään järkeä? Miksi valvovalta viranomaiselta poistetaan tämän sakon seuraamusjärjestelmän merkitys ja miksi se pitää säilyttää sitten oikeudessa? Liberalisoidaan sitten kokonaan, jos se sillä tavalla on parempi, mutta mitään järkeä ei tässä kriminaalipoliittisesti kyllä ole.

Vielä se seikka, että nyt, kun tämä muuntorangaistus poistetaan kerran ja sitten on jo 2006 valiokunta edellyttänyt, että tuodaan hoitoonoh-jaus päihdeongelmaisille ja sitten yhdyskuntapalvelun tyyppinen muille rikollisille, niin oikeusministeriöstä sitä esitystä ei ole tullut. Ja kun piti seurata, mitkä ovat taloudelliset vaikutukset tämän muutoksen osalta, oikeusministeriö toteaa, että ei ole tehty seurantaa, koska aika on niin lyhyt. Sitten siellä edellytettiin, että seurataan yhteiskunnassa tämän lain, sen edellisen muutoksen moraalisia vaikutuksia lain noudattamiseen. Sitäkään ei ole voitu tehdä ja siitä huolimatta tämä laki ajettiin sillä tavalla, että se on nyt täällä pian salissa. Kyllä minun täytyy kysyä, kun täällä välillä tuntuu siltä, että oikeusministeriö ja vihreät eivät ole tätä niin olleet ajamassa, onko valiokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala todella niin, että te ette ole ollut ajamassa tätä lakia läpi. Minä epäilen, että tämä vastaus ei ole kovin mairitteleva. Eli kyllä tässä kävi niin, että kaksi edustajaa lakia kannatti, valiokunnan puheenjohtaja ja vasemmistoliiton ed. Paavo Arhinmäki ja kaikki muut taistelivat vastaan. Sitten, kun mikään muu ei auttanut, sanottiin, että se on pakko hyväksyä, koska hallitus on sopinut pelisäännöistä, että ei saa muuten toimia. (Ed. Rajamäki: Kannattaako noilla hinnoilla tuollaista hallitusta pitää?)

Tämä lakiesitys tulee osoittautumaan erittäin huonoksi, me tulemme sen näkemään monessa suhteessa. Toivon mukaan tämä ei kokonaan romuta poliisin moraalia puuttua rikoksiin. Joku voisi sanoa, että se on virkavelvollisuus, niin kuin onkin, mutta moraalilla on aina vaikutusta. Sen se aiheuttaa varmasti, että poliisi tulee tekemään näistä sakkojutuista rikosilmoitukset ja ne viedään käräjille, ja se maksaa tosi paljon, ne käräjäoikeudet ovat ruuhkautuneita. Ja kun puhutaan vankimäärästä, täällä on sanottu aiemmin, että vankimääriä vähennetään, niitä pitää vähentää. On syytä muistaa, että 80-luvulla vankeja oli 5 600, ja näistä vankien vähentämisluvuista pitää muistaa, että kyllä ne ovat vähentyneet, mutta vankilaan ei nykyisin pääse kuin törkeään rikokseen syyllistyvä ammattimies tai -nainen, joka toistuvasti tekee törkeitä rikoksia, ja niistä vankilassa olijoista on pääosa huumausainerikollisia.

Arvoisa puhemies! Surullista, surullista! Olen ilmoittanut jo aiemmin, että en voi tukea tämmöistä kriminaalipolitiikkaa, mikäli tämä on hallituksen kriminaalipolitiikkaa. Toisaalta en tue myöskään tätä esitystä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakivaliokunnan mietinnössä vuodelta 2006 poliisin määräämän alle 20 päiväsakon muuntomahdollisuuden poistamisesta, paitsi että siinä on todellakin korostettu yhdyskuntaseuraamuksen kehittämistä ja lain vaikutusten seuraamista, niin siinä on myös otettu periaatteellisesti myönteinen kanta tähän, eikö vaan? Jaa, ed. Rönni lähti pois. Eli siinä mielessä tämä ei ole ollut lakivaliokunnan mielestä periaatteellisesti ongelmallinen. Nyt sitten se yhdyskuntaseuraamuksen kehittäminen, niin kuin täällä on moni todistanut, ei ole ihan yksinkertainen juttu, koska siinä tarvitaan hallinnon yhteistyötä. Ministeri Brax sanoi torstaina, että hän on hyvin iloinen siitä, että hän saa nyt eduskunnalta tuen siihen, että hän voi saada nämä muut viranomaiset ja muut ministeriöt mukaan tämän asian pohdintaan.

Lain seuraamuksista tiedämme kuitenkin, että rikollisuus oli noussut 0,3 prosenttia sinä aikana, kun poliisin määräämän tämä alle 20 päiväsakon muuntomahdollisuuden poistaminen oli ollut voimassa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala toteaa, että rikollisuus ei ole noussut, mutta tosiasiassahan nämä ammattirikolliset nauravat tälle järjestelmälle, ja näpistykset ovat nousseet merkittävästi, ne ovat jo 46 000 vuositasolla, mikä on vaan yksi osoitus.

Kaiken kaikkiaan kun täällä on käytetty myös järjestäytynyt rikollisuus -termiä, niin täytyy surukseen todeta, että joko oikeusministeriöllä tai sitten valiokunnan puheenjohtajalla ei ole oikeaa käsitystä, mitä on järjestäytynyt rikollisuus. Nämä eivät todellakaan ole järjestäytynyttä rikollisuutta, koska se on jo ihan erikseen laissa määritelty käsite, ja tämä ryhmä on aivan eri ryhmä kuin se, joka tekee tuolla noita kioskimurtoja tai pahoinpitelee kaduilla ihmisiä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu tässä etenee ja kuuntelee lakivaliokunnan puheenjohtajan ja lakivaliokunnan jäsenten käyttämiä puheenvuoroja ja kun muistissa on, mitä viime torstaina oikeusministeri Brax täällä puhui, niin yhä sekavammaksi käy tämä asia. Nimittäin äskeisessä puheenvuorossaan lakivaliokunnan puheenjohtaja, vihreitten Heidi Hautala, täällä veti pohjan pois myöskin valiokunnan paljon kehutuilta lausumaehdotuksilta, ainakin yhdeltä veti pohjan pois, siltä, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää viipymättä yhdyskuntaseuraamuksen kehittämistä koskevan kokonaistarkastuksen ja huolehtii, että sen yhtey-dessä tai erillisenä työnä valmistellaan oikeusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön, kuntasektorin sekä muiden asiaan kuuluvien toimijoiden yhteistyönä vuoden 2009 loppuun mennessä eduskunnalle antamista varten tarvittavat ehdotukset sakonmuuntorangaistusjärjestelmän ulkopuolelle jääville soveltuvaksi yhdyskuntaseuraamukseksi tai muuksi muuntorangaistuksen korvaavaksi toimeksi." Äsken te, ed. Hautala, totesitte, että tämä on mahdoton toteuttaa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kahdesta asiasta lyhyesti. Ensinnäkin tässä on mielestäni kysymys siitä, että vankilakapasiteettia käytetään kriminaalipoliittisesti perustellulla tavalla. Voi olla ihan mahdollista, että tämä eduskunta joutuu esimerkiksi ankaroittamaan todella vakavien rikosten rangaistuksia tällä vaalikaudella. Mielestäni meidän täytyy lähteä siitä, että tämmöinen on täysin mahdollista, mutta ei ole mitään tolkkua siinä, että siellä ovat nämä sakkovangit viemässä niitä paikkoja ja sitä kapasiteettia.

Sitten, ed. Hemmilä, kyllä te ymmärsitte minut hieman väärin tästä yhdyskuntaseuraamuksesta. Sanoin niin, että tämä on tähän asti ollut äärimmäisen vaikea harjoitus ja se tulee olemaan sitä edelleenkin, mutta nyt kun eduskunta pakottaa nämä eri viranomaiset ja eri hallinnon tasot yhteistyöhön, niin toivottavasti saamme sen aikaiseksi, mutta tähän asti yksikään oikeusministeri ei ole onnistunut tässä asiassa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä nosti täällä tärkeitä asioita esille. Mikä vaikutus on eduskunnan lausumilla? Millä tavalla me voimme uskoa niihin, kun 2006 annetut lausumat eivät ole johtaneet mihinkään? Nämä lausumat tai ponnet on aivan välttämätöntä toteuttaa. Ongelmaksi vaan muodostuu se, että kun on jo poistettu tämä muuntorangaistus, niin kuinka helppoa on sitten alkaa laittaa takaisin näille sakotetuille joku muu seuraamus, ja siinä haluamme nähdä, millä tavalla vihreät ja oikeusministeriö tämän sitten kirkasotsaisesti tänne tuovat. Me tuemme sitä vimmatusti.

Vielä sen verran, että kun täällä on puhuttu näistä muunnetuista. Olivatpa nämä asiantuntijakuulemisessa tulleet luettelot nyt lähteneitä tai muunnettuja, nämä osoittavat kiistatta sen, että pääosin näissä muunnetuissa sakkovangeissa on kysymys ammatikseen rikoksia tekevistä henkilöistä, lähes kaikissa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Olen hieman kummeksunut sitä, että me täällä käsitteillä kikkailemme. On aivan sama, puhummeko me ammattirikollisista tai taparikollisista, jos me tiedämme, että he tekevät rikoksia ja he tekevät rikoksia paljon. Se on pelkkä jäävuoren huippu, jonka me näemme niistä tilastoista, joita meillä näkyy. Se on hyvin pieni, murto-osa.

Valitettava tosiasia on, että demokratia ei tässä tämän lain käsittelyssä missään nimessä toteudu. Lakivaliokunnasta pelkästään vasemmistoliitto ja vihreät ovat kannattaneet tätä lakia. Kaikki muut vastustavat. Voidaan tosiasiallisesti kysyä, missä on suomalainen demokratia, missä kuuluu suomalaisten tavallisten rehellisten ihmisten ääni. Kysymyksessä on huono laki, hätäisesti, huolimattomasti valmisteltu, väkivaltaisesti tuotu saliin pakkohyväksyttäväksi.

Kaikki me tiedämme, miksi tämä on pakkohyväksyttävä. Siellä eräänlaisia ukaaseja on tullut pitkin poikin, (Ed. Hemmilä: Uhkauksia!) — oikeastaan jopa uhkailua pitkin poikin — ja uutena kansanedustajana tietenkin miettii, että ei sitä hallitusta halua olla kaatamassa tämmöisen yhden lain takia. Täytyy kysyä realistina, kaataako yksi laki hallituksen, kun siellä menee kymmeniä lakeja läpi sujuvasti ja siellä hyviä lakeja menee läpi. (Ed. Rajamäki: Ulkomaalaislaki on tulossa!) — Kyllä. — Täytyy sanoa, että tässäkin olisi ollut pieni helppo muutos. Ministeri Brax olisi voinut tulla vastaan siinä, että laki ei tulisi voimaan, ennen kuin ne lausumat olisivat toiminnassa ja eräällä tavalla tiedossa ne kaikki keinot. Ei voi olla itseisarvo, että me vähennämme vankien määrää. Meidän tärkein tehtävämme on vähentää rikollisuutta, ei itseisarvollisesti ajaa sitä, että meillä on vähän vankeja. Ymmärrän sen, että vankien määrää täytyy hallita ja meillä täytyy olla tiedossa se, mikä on se toissijainen keino, onko se yhteiskuntapalvelu vai onko se niin, että henkilö on niin vakavasti alkoholiongelmainen, että hän tarvitsee vaikka sen katkaisun. Sinänsä tulee tämmöinen olotila, että me väkisin yritämme pistää ihmisiä vankiloihin. Jos meillä on tilanne, että me tarvitsemme vankilakapasiteettia enemmän, myönnetään se. Ei lähdetä rikolliselle antamaan periksi siinä, että tarvitsee saada vähemmän vankeja.

Sitten tuli mieleen, mitä me olemme tekemässä täällä huomisessa äänestyksessä, mitä tarkoittaa, jos painan "kyllä", jaa-nappia, mitä tarkoittaa ei-nappi. Jos painan "kyllä", itse asiassa käännän taakseni tavallisten ihmisten elämän. Itse asiassa me teemme sen, että me vaarannamme arkista turvallisuutta. Me annamme rikollisille mahdollisuuden tehdä sen. Esimerkiksi yksi henkilö oli meillä valiokunnan kuulemisessa ja sanoi, että 40—50 päivää voi tehdä vapaasti rikoksia.

Kuinka kukaan voi sanoa sinisilmäisesti, että tällä ei ole seuraamuksia rikollisuuteen? Suora seuraamus on se, että jos on 40—50 päivää, henkilö voi tehdä useita rikoksia päivän aikana. Me sanomme "kyllä" rikollisuudelle näihin perustuen. Samalla me sanomme "kyllä" lisääntyville kustannuksille. Ainoa tapa oikeusjärjestelmän puuttua tähän asiaan, ettei rikollisuus lisäänny, on lähettää heidät oikeuteen. Se tarkoittaa sitä, että oikeuteen täytyy lisätä resursseja, lisää tuomareita, lisää kustannuksia. Samaan aikaan meidän tuomioistuimemme toteavat, että tuottavuusohjelman fiksu toteutus antaisi meille mahdollisuuden käyttää nykyistä enemmän rangaistusmääräyksiä ja viedä näitä helpommalla tavalla eteenpäin. Miksi me käännämme selkämme fiksulle tuottavuusohjelmalle, jossa tehdään fiksuja säästöjä ja samaan aikaan myöskin pidetään huolta kansalaisten turvallisuudesta? Mitä muuta se tarkoittaa kuin "kyllä"? Me itse asiassa sanomme, että emme halua niin paljon sakkotuloja. Siellä on riski, että me menetämme miljoonien sakkotulot.

Entä jos me painamme "ei"? Mitä se tarkoittaa? (Ed. Hemmilä: Hallitus kaatuu!) Silloin me sanomme "kyllä" kansalaisten turvallisuudelle. Me sanomme "kyllä" fiksuille tuottavuussäästöille. Me sanomme "kyllä" hyvälle lainsäädännölle. Kun me painamme "ei", me sanomme "ei" rikoksille. Valinta on näin meillä kansanedustajilla, varsinkin hallituspuolueilla, valitsemmeko me tavallisten ihmisten turvallisuuden vai valitsemmeko me rikolliset ja heidän tekonsa. Kyse on rikollisista, vaikka kuinka täällä väitetään muuta, puhutaan syrjäytymisestä. Mikään ei muuta sitä, että he ovat tehneet rikoksia. He tekevät rikoksia arkiaskareinaan. Tietenkin meidän vastuu on pohtia, miten me teemme järjestelmän, jolla me vähennämme tätä arkiaskarointia päivittäin, miten meillä on vähemmän rikollisia, miten meillä on vähemmän rikollisia, jotka tekevät vähemmän rikoksia. Tänä päivänä rikolliset ovat yhä keskittyneet. Meillä on osittain tapahtunut myöskin rikollisissa sitä, että meillä on yhä enemmän rikollisia, jotka tekevät suurimman osan rikoksista. Miten me pystymme puuttumaan siihen?

Me emme voi hyväksyä lakia, joka on vastoin tavallisten ihmisten perusoikeuksia, tavallisten, meidän äänestäjien, meidän suomalaisten kansalaisten perusturvaa, turvallisuutta. Toivon hartaasti, että ministeri Brax vielä kerran pohtii mielessänsä, ettei aseta hallituspuolueita kiusalliseen tilanteeseen. Toivon, että hän vetää lain pois. Laki tässä muodossaan ei ole hyväksyttävissä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta ed. Lauslahti ja monet ovat pitäneet täällä hyvin vastuullisia puheenvuoroja. En voi välttyä sellaiselta uudelleen elämisen tunteelta, kun 2007 keväällä vielä loppusuoralla Prümin sopimukseen liittymistä täällä käsiteltiin. Silloin lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax täällä vasemmistoliiton kanssa vastusti sitä samalla tavalla kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Hautala vasemmistoliiton kanssa on nyt ajamassa näitä asioita. (Ed. Salo: Ja kokoomus tuki!) — Kyllä.

Tässä ovat pelisäännöt hirveän tärkeät. Hallituksen läpi on vaivihkaa kyllä viety. Olisi pitänyt ottaa puhevalta, eli olisi myös kokoomuksen ja keskustan ministereiden pitänyt ilmoittaa, että tämä riitautetaan, jolloin eduskunnassa olisi voitu menetellä vielä niin, että olisi voitu avata avoimesti, mutta siitä huolimatta vastuu on nyt kyllä valiokunnalla ollut tietysti, ja nyt on sitten eduskuntasalilla.

Ed. Lauslahden perusteet ovat niin vakavat, että kyllä minun mielestäni tässä eduskunnan pitää nyt kuitenkin vastuullisesti toimia. Hallitus pitäisi saada vielä tämä uudelleen arvioimaan ja uudella neuvottelukierroksella — minä ymmärrän, että hallituspuolueiden edustajilla on kovat paineet, mutta tässä kyllä pitäisi pystyä hallituksen kanssa neuvottelemaan hallituspuolueiden vielä, että (Puhemies: Minuutti on kulunut!) voidaan välttää pahimmat vaikutukset.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille tämän ed. Lauslahdenkin käyttämän vertailun näistä sakoista.

Vaikka tämä tilasto, joka on asiantuntijalla ollut tuolla, olisi tilasto tiedoksi annetuista muuntorangaistuksista, niin tämän pätevyyttä ei voi kiistää. Täällä muun muassa 80 prosenttia on tämmöistä ammatti- tai taparikollista. Yhdellä on 86 rikosta, ryöstö, useita huumausainerikoksia, useita liikennerikoksia, useita varkauksia; toisella on 4 törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista; yhdellä useita törkeitä rattijuopumuksia; yhdellä 42 rikosta, useita huumausainerikoksia, useita törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia, petoksia; yhdellä 35 eri rikosta, törkeä varkaus, törkeä pahoinpitely, kymmeniä näpistyksiä; yhdellä useita huumausainerikoksia, varkauksia; yhdellä useita liikennerikoksia, törkeitä varkauksia ja varkauksia; yhdellä useita liikennerikoksia; yhdellä 41 rikosta, törkeä pahoinpitely, törkeä varkaus, useita liikennerikoksia; yhdellä herralla 62 rikosta, varkauksia, useita huumausainerikoksia, useita liikennerikoksia; ja yhdellä 54 rikosta, useita huumausainerikoksia, pahoinpitelyjä, useita liikennerikoksia. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eiköhän tämä nyt jo osoita, että 25:ssa on ahkeria henkilöitä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt meillä tämä asia on täällä toisessa käsittelyssä, ja huomenna tästä mitä todennäköisimmin äänestetään. Tässä toisessa käsittelyssä toisin kuin useimmiten näissä eduskuntakeskusteluissa on kyllä noussut esille sellaisia asioita, sellaisia näkökulmia, näkökohtia, että ministeri Braxin olisi ollut aivan välttämätöntä olla täällä salissa paikalla. (Ed. Rajamäki: Todella, todella!) Toivon, että lakivaliokunnan puheenjohtaja, mutta myöskin vastuulliset hallituspuolueitten kansanedustajat nyt viestittävät tämän keskustelun tiimoilta sitä kantaa ministeri Braxille, että vielä tässä on mahdollisuus. Me kansanedustajat täällä eduskunnassa kuitenkin kannamme lopulta vastuun hyvästä lainsäädännöstä tietysti, mutta myöskin huonosta lainsäädännöstä. Tässä on kyse nyt huonosta lainsäädännöstä, ja me kansanedustajat joudumme kantamaan vastuun.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on vastauspuheenvuoro ed. Lauslahden puheenvuoroon.

Harvoin olen kuunnellut ensimmäisen kauden kansanedustajan viisaita mielipiteitä ja johtopäätöksiä, ja kun ottaa huomioon, että ed. Lauslahti on myöskin väitellyt tohtoriksi, niin se muuttaa käsitykseni siitä, että myöskin tohtorit osaavat erinomaisesti käsitellä tavallisten ihmisten tavallisia ongelmia, (Ed. Kaltiokumpu: Ja suuri osa salissa on käynyt poliisikoulun!) eivät ole ainoastaan tieteellisesti orientoituneita.

Mutta sen vain joudun kertomaan, että minun tietojeni mukaan tästä asiasta on neuvoteltu, mutta tämä on niin sanottu ideologinen laki, jota kannattavat tietenkin vihreät ja vasemmistoliitto, ja he tulevat viemään tällä pelisääntöpolitiikalla tietenkin tahtonsa läpi.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosikymmeninä on useilla lainmuutoksilla pyritty sakon muuntorangaistusta suorittavien henkilöiden lukumäärän vähentämiseen. Vuoden 2006 alusta lukien sakon muuntosuhdetta muutettiin siten, että kun aiemmin kahdesta päiväsakosta seurasi yksi päivä vankeutta, niin uuden lain myötä kolmea maksamatta olevaa päiväsakkoa vastaa yksi päivä vankeutta. Eli muuntosuhdetta lievennettiin ja annettiin ikään kuin paljousalennusta suorittamatta olevista sakoista. Lisäksi 1.3.2007 lukien tuli voimaan lainmuutos, jonka seurauksena enintään 20 päiväsakon suuruista sakkoa ei muunneta vankeudeksi.

Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen taustalla, jossa rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ei enää voitaisi muuttaa vankeudeksi, voidaan nähdä kriminaalipoliittisen linjan siis jatkuvan. Esityksellä pyritään vankimäärän vähentämiseen sakkovankien verran ja vankiloiden tilanahtauden helpottamiseen. Hallituksen esityksellä pyritään myös selkeästi kustannusten säästämiseen.

Käytännössä sakon muuntorangaistuksen käyttäminen tarkoittaa varallisuusrangaistuksen muuttamista vankeudeksi, joka tarkoittaa perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen kajoamista. Sakon muuntaminen vankeudeksi on merkinnyt sitä, että Suomen oikeusjärjestyksen tuntema toiseksi lievin rikosoikeudellinen rangaistustyyppi, sakko, on voitu muuntaa oikeusjärjestyksemme kaikkein ankarimmaksi rangaistustyypiksi, vankeudeksi.

Kun otetaan huomioon vielä se seikka, että sakkorangaistuksen muuntaminen vankeudeksi on kohdistunut pääosin vaikeasti syrjäytyneisiin henkilöihin, jotka eivät syrjäytyneisyydestä johtuvan varattomuuden takia kykene maksamaan sakkoa, sakkorangaistuksen muuntaminen vankeudeksi on ollut jo perusteiltaan ongelmallista.

Lain lähtökohta on mielestäni oikea, että sillä pyritään vähentämään vankiloissa näiden syrjäytyneiden ihmisten määrää, jotka ovat joutuneet kiven sisään suorittamaan rangaistustaan vain siitä syystä, ettei heillä ole ollut varoja maksaa sakkoja. Nykyistä järjestelmää, jossa tuomitun rangaistus tosiasiallisesti kovenee, koska henkilö ei varattomana kykene suoriutumaan sakkorangaistuksesta, ei voida pitää oikeana. Tällöin rikosoikeudellinen järjestelmä tosiasiassa kohtelee ankarammin henkilöitä heidän taloudellisen asemansa perusteella.

Kritisoin kuitenkin sitä, että hallituksen esitys asiasta annettiin, ennen kuin on edes pyritty kehittämään tilalle jokin tarkoituksenmukaisempi ja oikeasuhtaisempi järjestelmä. Oikeusministeriön kansliapäällikkö kertoikin, että tavoitteena on vasta tulevana syksynä asettaa työryhmä, joka alkaa pohtia vaihtoehtoisia seuraamuksia sakon muunnolle vankeudeksi.

Asiantuntijakuulemisessa oli karua kuultavaa, että tämä vankilaan maksukyvyttömyyden takia joutuva joukko on sellaista ainesta, jota ei Vankeinhoitolaitoskaan huoli enää kontolleen. Olen vakuuttunut, että lain säätämisen myötä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa ja kustannukset lisääntyvät.

Meillä on Jokelan vankila, jossa on niin sanottuja kevennettyjä laitospaikkoja muuntorangaistuksia suorittaville, ja tällaisia laitospaikkoja olisi saatava lisää. Tällä hetkellähän sakkovangit sijoitetaan käytännöllisesti katsoen suljettuihin laitoksiin, ja tämä maksaa. Lisäksi olisi selvitettävä, olisiko jokin yhdyskuntaseuraamus tai jokin muu valvontatyyppinen rangaistus sovellettavissa sakkovankeihin yhdistettynä päihdehuollon palveluihin. Tästä tuolla asiantuntijakuulemisessakin on ollut ristiriitaisia käsityksiä, pysyisikö lapio näiden henkilöiden kädessä vai putoaisiko se varpaille. Mutta kuitenkin tämä olisi selvitettävä, kykenisivätkö he yhdyskuntaseuraamuksen tapaiseen työhön.

Nyt meillä tosiasiallisesti syntyy tilanne, jossa maksukykyinen ihminen kyllä edelleen joutuu suorittamaan rikoksestaan sakkorangaistuksen, kun taas maksukyvytön ihminen pääsee ikään kuin koira veräjästä, kun vaihtoehtoisia seuraamuksia ei ole.

Merkittävä osa sakoista saadaan perittyä muuntomenettelyn jo alettua ja muunnetuista sakoista 85 prosenttia maksetaan muuntopäätöksen jälkeen. Muuntorangaistuksen mahdollisuus on siis tehostanut merkittävästi sakkojen perintää. Valtiontaloudelle aiheutuvien sakkotulojen vähentymisen lisäksi voidaan kysyä, mikä vaikutus muuntamatta jättämisellä on yleiseen lainkuuliaisuuteen. Rikosoikeuden perimmäinen tarkoitus lienee ylläpitää ihmisten luottamusta siihen, ettei kukaan voi rikkoa yhteiskunnan sääntöjä seuraamuksitta.

Hallituksen esitys on mielestäni valmistettu kiireellä, mikä ei täytä hyvän lainsäädännön vaatimuksia. Olisi ollut syytä seurata aikaisempien lainmuutosten vaikutuksia ja sitten tästä vetää tarvittavat johtopäätökset. Valtiontalouden syyt ovat legitiimi perustelu laille, mutta ei aivan hirveästi kannattaisi rakentaa niiden varaan. Jo nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa selkeässä maksukyvyttömyystilanteessa sakon muuntamatta jättämisen. Nyt lainsäädännön kokonaistarkastelu puuttuu, ja tätä myöten tavoitellut säästötkin voivat jäädä näennäisiksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut tässä lakivaliokunnan jäsenten ja vähän muidenkin puheenvuoroja ja erityisesti valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoroja, täytyy vaan ihmetellä tällaista menettelyä, mikä tässä on ollut. Ilmeisesti tärkein pointti tässä ehkä on sakkovankien lukumäärän vähentäminen, ja myöskin on säästöistä puhuttu.

Arvoisa puhemies! Kun tietää elävän elämän käytäntöä, niin pelkään pahoin, että tämä tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi kuin on arvioitukaan. Se tulee lisäämään esitutkintaa, poliisien voimavaroja joudutaan käyttämään tähän lisää, syyttäjien syyteharkinta-aika tulee, joudutaan kirjoittamaan syytekirjelmiä jne., tulevat haastamiset ja muu vastaava ja myöskin vielä työ oikeusistunnossa. Eli täytyy vain todeta, että ei ole mietitty loppuun saakka kyllä tässä tilanteessa, mihinkä tämä hallituksen esitys johtaa.

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä usko, että vihreät lähtevät hallituksesta yhden muuntorangaistusmenettelyn muutosta koskevan hallituksen esityksen kaatumisen johdostakaan. Eli vaikka sekä kokoomuksen että keskustan kansanedustajat hylkäisivät tämän hallituksen esityksen painamalla punaista, niin en usko, että hallitus kaatuu. En usko, kyllä. Tiedän sen, että he ovat kerran lähteneet hallituksesta (Puhemies: Minuutti!) hieman suuremman asian takia, toista kertaa eivät tällaisen takia lähtisi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslaissa sanotaan tietenkin yhdenvertaisuudesta se, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kyllä tämän esityksen jälkeen joutuu tietenkin kysymään sitä, ovatko kaikki tällaisen esityksen jälkeen yhdenvertaisia. Toisen sakot muunnetaan, toisen sakot jätetään muuntamatta. Hyvin ratkaisevaa tässä esityksessä on se, että niiltä, joilta ulosotossa ei voida enää mitään periä, asia tavallaan jää sikseen, ja sitten jos voidaan ulosotossa periä, niin peritään ulosotolla nämä säännösten mukaiset seuraukset.

Toinen asia, mihinkä täällä on viitattu monessakin puheenvuorossa, on tämä lain johdonmukaisuus ja se, säästetäänkö tällä tosiasiallisesti kustannuksia, jos lisääntyvästi rikoksia käsitellään tuomioistuimissa, jotka jo tähän mennessäkin ovat ruuhkautuneet. Minun mielessäni olisi ollut järjestelmä, jossa yhä enenevästi siirretään käsittelyä poliisille yksinkertaiseen menettelyyn ja vasta sitten, kun asianosainen ei ole tyytyväinen poliisin antamaan sakkoon, hän vie asian tietenkin tuomioistuimen käsittelyyn.

Mikä on sitten merkitys näillä ponsilla, jotka lakivaliokunta tänne on asettanut? Ensimmäisessä käsittelyssä ministeri Brax antaa ymmärtää, että näillä ponsilla olisi merkitystä, mutta hän kertoo, että hän tulee myöskin vaatimaan pon- sien vaatimaa uutta rahoitusta. Eli käytännössä tämä johtaa siihen, että vaaditaan vieläkin lisää kustannuksia, vaikka alun perin tämän lain piti olla niin sanottu säästölaki. Eli nyt kun asetetaan ponsia, niin kustannukset vielä kasvavat. Se osoittaa vaan, että tämä laki tulee äärettömän kalliiksi veronmaksajille ja sitten se ei ole rikosoikeudellisestikaan perusteltua. Kansalaisten oikeustaju ei ymmärrä tätä lakia. Heidän mielestään tämän on säätänyt eduskunta, ei hallitus, ei oppositio, vaan yleensä eduskunta on säätänyt tällaisen typerän lain.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Mihin ne rikolliset kuuluvat? Valiokunnan puheenjohtaja Hautala totesi, että vankilakapasiteettiin vedoten täytyy tapahtua säästöjä ja myöskin vankiluvun vähentämistä. Tämä esitys ei todellakaan nojaa taloudellisiin perusteisiin. Tämä ei ole säästölaki. Minun käsitykseni oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta eivät ole todellakaan samat kuin valiokunnan puheenjohtaja Hautala on täällä esittänyt. Tämän lain edessä suomalaiset kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia. Ideologinen näkökulma on toinen.

Korvaavia menettelyjä ja toimenpiteitä, niin kuin moneen otteeseen täällä on todettu, ei ole tuotu valiokuntaan. Ja oikeastaan viime torstaina ministeri Brax lähes käsi sydämellä vannoi meille, että nämä ponnet, nämä kolme pontta, jotka sinne on kirjattu, tullaan laittamaan valmisteluun viipymättä. Siihen jaksan ja haluan uskoa, mutta lain voimaantuloa täytyy miettiä siltä kannalta, että tämä sidotaan tähän korvaavan järjestelmän tuontiin eduskunnalle.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnassa on kuultu paljon hyviä asiantuntijoita ja paljon kentän ääntä. Selvää on ollut, että vankeinhoito haluaa vähemmän asiakkaita, ja tietenkin heillä on selkeät paineet siinä, että resurssit eivät ole riittäviä. Näiltä osin tietenkin meidän tehtävämme on toimia hallituksessa ja varmistaa, että resurssit ovat riittäviä.

Minulla tässä käräjätuomari Liisa Paulin Helsingin käräjäoikeuden lausunto ja hänen arvioitansa tästä laista. Hän on todennut, että muutokselle ei esityksen perusteluissa ole ilmoitettua tarvetta. Tämä juontaa oikeastaan siihen, että meillä on vuonna 2007 maaliskuussa tullut laki, jossa pääsääntöisesti on päästy eroon siitä, että muuntorangaistusta joutuisivat päihdeongelmaiset tai yleensä maksukyvyttömät henkilöt suorittamaan. Eli käräjäoikeudessa tämä on jo näkynyt siinä, että tapausten määrä on laskenut, ja tältä osin heiltäkin tulee arvio siitä, että tavoite olisi saavutettu jo tämän nykyisen lainmuutoksen myötä. Eli uudistukselle ei olisi tarvetta. Sen sijaan tulee monelta meidän asiantuntijaltamme, tulee käräjäoikeudesta ja tulee tuomareilta ja tulee poliiseilta huolta siitä, minkä signaalin me tosiasiassa annamme kansalaisille tällä, että me poistamme sakon muunnon. Ajatellaan normaalia kansalaista ja yhdenvertaisuutta. Toinen maksaa, ja toinen ei saa mitään ja kävelee kuin koira veräjästä, kuten täällä edellä jo todettiin.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, tätä taloudellista puolta on yritetty perustella. Tässä ed. Salo juuri antoi hyvän esimerkin, että nämä mahdolliset ponsiesityksetkin, mitkä tuossa esityksessä ovat, toteutuessaan vaatisivat lisää euroja, joten on täysin käsittämätöntä, että tätä esitystä yleensä taloudellisilla perusteilla edes pyritään perustelemaan, joten en näe mitään, millä perusteella tämä asia voitaisiin hyväksyä tässä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy tulla tänne korokkeelle, ettei tarvitse hosua. Kun tuossa paikaltaan rupeaa puhumaan, niin tahtoo näin verkkaisella puhujalla se punainen lamppu syttyä heti saman tien, ettei kerkeä huomaamaankaan vielä, että nyt jo pärähti päälle. En tiedä, onko herkässä se nappula sitten vai tuntuuko se tuolla paikalla sellaiselta, että valot palavat äkkiä punaisella.

Puhemies! Tässä on kyllä käyty aika laajalla kirjolla tätä keskustelua tämän aikaa, ja minusta kaikki perusteet, niin kuin sanoin ensimmäisessä puheenvuorossani täältä pöntöstä, mitä hallituksen esityksessä on, ovat tästä kyllä kaikonneet eikä niitä paljon ole jäljellä. Ehkä siinä tämä tämmöinen reppanaperuste taikka se, että ne henkilöt, jotka ovat kaikkein syrjäytyneimmässä ja heikommassa asemassa, eivät oikein vankilaan kuulu, on se kaikkein paras peruste, joka löytyy, mutta senkään kohdalta meillä ei ole vaihtoehtoista järjestelmää olemassa. Se on nyt tietenkin käynyt selväksi, että lapioitahan tälle joukolle ei parane käsiin antaa. Ne putoavat varpaille niin, että menee varpaat vielä poikki. Ne lapiot eivät pysy käsissä. Ja se vanhanaikainen lentokenttätyömaa oli sellainen, jossa lapioita tosiasiassa piti pitää edes jossain määrin käsissä.

Mutta kuten tässä on puhuttu ja on todettu, kyllä meillä pitäisi olla järjestelmä, missä otettaisiin terveydenhoidon piiriin, ellei sitten vankeinhoito ole se oikea paikka, siis pitäisi olla järjestelmä, missä sakkoja muunnettaisiin niin, että siinä olisi yhdistettynä terveydenhoitoa. Siinä olisi yhdistettynä myöskin jonkinlaista kuntoutusta, muunkinlaista kuntoutusta niin, että ihmiset kokisivat tosiasiana, että se on jonkinlainen uhka ja rangaistus, ja näillä eväillä jätettäisiin se luimistelu ja kiertäminen ja oltaisiin selkeästi kokonaiskuviossa hyväksymässä se, että sakkoja tosiaan joutuu maksamaan ja jonkinlainen rangaistus siitä rikoksesta aina tulee eikä siitä pääse noin vaan. Se antaisi sysäyksen, missä meillä tosiasiallisesti osa porukkaa jäisi sitten niin kuin kokonaan ulos. Ja kun tämä tieto leviäisi, niin sitten saataisiin kenties lisää huomattava määrä näitä ihmisiä, jotka alkaisivat vältellä, ja sitähän me emme kukaan toivo. Vaikkakin meidän ulosottojärjestelmämme on tehokas, niin se vältteleminen tulee kyllä helposti esille, mikäli tähän ei pureuduta.

Sitten hallituspuolueen jäsenille voisi sanoa, että on sitä punainen nappi kai teidänkin pöydässänne kaikilla, ainakin minun pöydässäni on ollut. Olen minä istunut hallituksessa taikka oppositiossa, niin siinä on kolme nappia ollut, niitä on saanut painaa ihan siinä määrin, mitä on halunnut, ja mikä on tuntunut oikeudenmukaiselta, minä olen tottunut aina sitä nappia painamaan. Ei minua ole koskaan edes yritetty rangaista. Ovat joskus käyneet jupisemassa. Ja meillä on tuolla laatikossa semmoinen pultti, mitä siirretään edustajalta toiselle, jos äänestää väärin. Minä voin kyllä niitä pultteja hommata huomennakin lisää, jos tuntuu siltä, että te tarvitsette jotain pulttia, mitä pitää ottaa. (Eduskunnasta: Ei se toimi!) — Puhemies, se ei kuulemma toimi, mutta katsokaa nyt yön aikana rohkeasti, jos teiltä sitä löytyy.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä vuosien saatossa on seurannut, millä tavoin muuntorangaistusmenettely on muuttunut siitä, kun oli 180 vuorokautta jne., mitä määrättiin vankeutta, niin tässä ilmeisesti on määrätty ideologinen tarkoitusperä sillä, että poistetaan muuntorangaistusmenettely tulevaisuudessa kaiken kaikkiaan kokonaan.

Arvoisa puhemies! Minulla on itselläni sellainen käsitys, että kansalaisten oikeustaju on aika suurella koetuksella nimenomaan tällaisten muutosten perusteella, ja voin yhtyä hyvin pitkälle ed. Vehkaperän puheenvuorossaan tuomaan ajatukseen siitä, että niiden henkilöiden kohdalla, jotka syyllistyvät rikoksiin ja tuomitaan rangaistuksiin, jos ei kerran saada perittyä millään tavoin näitä päiväsakkoja, mitä on tuomittu, niin siinä tapauksessa meidän järjestelmämme on ollut hyvä, joka on pakottanut sitten järjestelmän mukaisesti, että he ovat joutuneet muutaman päivän sovittamaan sitten vankeinhoitoviranomaisten huostassa.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä toivon, että tämä hallituksen esitys kaatuisi, olkoon tapa sitten mikä hyvänsä.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on todellakin vasta tänään noussut esiin sellaisia näkökohtia, joita ei vielä viime torstaina tämän asian ensimmäisessä käsittelyssä meillä ollut tiedossa. Itse asiastahan ovat monet kansanedustajat täällä, ja erityisesti olen kuunnellut lakivaliokunnan jäsenten puheenvuoroja, perustelleet tämän lain kelvottomuutta. Ed. Lauslahti kenties käytti artikuloinnin osalta ehkä kaikkein perusteellisimman puheenvuoron. Se suorastaan oli näin poliisimiehen korvalle sinfoniaa.

Olen todella yllättynyt, että lakivaliokunnan jäsenet täällä oikeastaan puheenjohtajaa lukuun ottamatta kaikki ovat enemmän tai vähemmän, ja useimmat enemmän, kritisoineet tätä esitystä. Samalla he ovat tulleet kritisoineeksi, enemmistö lakivaliokunnasta — tämähän oli äänestyksen jälkeen, eikö ollut, kun tämä esitys tuli tänne eduskunnan suureen saliin — on samalla tullut kritisoineeksi omaa esitystään, omaa kirjoittamaansa, hyväksymäänsä mietintöä. Olen nyt kymmenensillä valtiopäivillä ja suoraan sanoen tällaista farssia en ole ennen kokenut. Olen ollut sekä hallituspuolueen kansanedustaja nyt viisi vuotta että neljä vuotta opposition kansanedustaja. Tällaista farssia en ole ennen joutunut kokemaan ja kuulemaan.

Ihmetystä on herättänyt se, että täällä on hal-lituspuolueitten kansanedustajien suulla suora-sukaisesti sälytetty kaikki vastuu tästä esityksestä ja myöskin tämän esityksen pakolla läpivie-misestä vihreille ja oikeastaan oikeusministeri Braxille ja lakivaliokunnan puheenjohtajalle ed. Hautalalle. Tuntuu käsittämättömältä näitten puheitten jälkeen, mitä tänään olemme kuulleet, että tämä on läpäissyt lakivaliokunnan yleensä niin tarkan sihdin, tiuhan sihdin.

Vielä oudompaan valoon tämän asian saama huomio on joutunut tänään todellakin, kun minun on todella valittaen todettava, että en voi luottaa enää tämän päivän jälkeen oikeusministeri Braxin puheisiin. Tämä on hyvin valitettavaa. Nimittäin viime torstaina, kuten ed. Salo tältä paikalta aiemmin tänä iltana erittäin perusteellisesti ja ihan siteeraten oikeusministerin puheita tältä paikalta totesi, joko oikeusministeri on vähintäänkin ollut itse tietämätön, mitä on esittänyt ja mitä lakivaliokunta nyt esittää, tai sitten, mene ja tiedä, toinen vaihtoehto on, että hän on tietoisesti pyrkinyt harhauttamaan eduskuntaa puheillaan.

Kertaan vielä, mitä oikeusministeri Brax torstaina on täällä lausunut. Hän on lausunut: "Kehysbudjetissa oikeusministerille annettiin — koko hallitus antoi, ja se on aina valtiovarainministeriöstä lähtöisin — käsky sakon muuntorangaistuksen poistamisesta maksimaalisesti." Tämä on siis suoraa sitaattia oikeusministerin puheesta, ja lisää vielä hänen puheitaan, suoraa lainausta: "Tämä uudistus on lähtenyt kehysbudjetissa hallituksen yhteisestä vaatimuksesta oikeusministeriölle maksimaalisesti poistaa sakon muuntorangaistus." Vielä hänen puhettaan viime torstailta: "Eli jatkossakin ankarammat sakot muunnetaan, jos niitä ei makseta. Tämä on se tausta, ja näin tässä on toimittu ja liikkeelle lähdetty." Tämän lisäksi, mitä äsken toistin oikeusministerin puheita viime torstailta, saman suuntaista eduskunnan pöytäkirjoista on luettavissa paljon enemmänkin.

Kun näin on tapahtunut ja kun tähän on todellakin tänään tullut aivan uusi käänne tämän asian käsittelyn osalta, minusta olisi vähintäänkin perusteltua, että oikeusministeri pääsisi vastaamaan näihin väitteisiin, mitä täällä salissa on esitetty tänään, vastaamaan vähintäänkin hallituspuolueille ja hallituspuolueitten vastaaville, jotka ovat yksituumaisesti täällä erittäin voimakkaasti kritisoineet tätä.

Ottaen huomioon kaikki se, mitä te kollegat olette tästä lausuneet ajatellen vaikkapa meidän koko oikeusjärjestelmämme rapautumista tämän kautta, onhan tässä todellakin niin, että muistaakseni poliisimies voi kirjoittaa 60 päiväsakkoa elikkä maksimissaan 60 päiväsakon rangaistukset tulevat tällä lainmuutoksella joissain tapauksissa mitätöidyiksi. Vaikka poliisi olisi kirjoittanut kymmeniä päiväsakkoja, jos henkilö ei niitä maksa eikä häneltä saada ulosmitattua niitä, niin se tarkoittaa sitä, että koko rangaistus mitätöityy. Tämähän on liian pitkä askel siihen, että meidän koko rangaistusjärjestelmämme, oikeusjärjestelmämme rapautuu.

Sen vuoksi, jotta tässä nyt saataisiin vastaus niihin tänään nimenomaan tässä toisessa käsittelyssä esille tulleisiin erittäin merkittäviin kysymyksiin, esitän, että tämän asian käsittelyä jatketaan, eli esitän pöydällepanoa syyskuun 9. päivänä pidettävään tai johonkin muuhun syyskuussa pidettävään istuntoon. Olen varma, että puhemiesneuvosto kyllä pystyy sitten hoitamaan tämän asian ja tämän tilanteen vakavuuden mukaisesti asiaan puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotan siis pöydällepanoa syysistuntokauden ensimmäiseen istuntoon.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan pöydällepanoa. Mielestäni tuumaustauko on paikallaan. On syytä, että käydään todella läpi ne asiat, jotka ovat tämän keskustelun aikana tulleet esille. Mielestäni se on vähintä kunnioitusta meidän demokraattisen järjestelmämme kautta tulleille kansanedustajille ja myöskin Suomen kansalle.