Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eläinlääkintähuoltolain, voisiko sanoa, kaksi keskeistä tavoitetta on lisätä ennalta ehkäisevää toimintaa eläinlääkintähuollossa ja edelleen turvata kuntien eläinlääkintäpalveluitten saatavuus ja laatu sekä yksityisten eläinlääkintäpalveluitten toimintaedellytykset ja valvonta. Eläinlääkintähuoltolain uudistus on tarpeellinen, ja lakiesitys on pääasiassa kannatettava. Kuntatalouden kannalta valtion rahoituksen lisääminen eli esitetty vajaa 5 miljoonaa euroa lisää määrärahaa talousarvioon on tarpeen, sillä nykyisellään kuntien kustannuksella hoidetaan paljon valtion tehtäviä, kuten eläinsuojelua ja eläintautivalvontaa.

Ennalta ehkäisevän työn korostaminen eläinlääkintähuollossa on erittäin järkevää. Ennalta ehkäisevällä toiminnalla on merkittävä rooli eläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja eläintautien torjunnassa. Terveydenhuoltotyön sisällyttäminen peruseläinlääkäripalveluihin onkin erittäin hyvä uudistus. Myös elintarvikkeitten turvallisuuden varmistaminen on oleellinen osa eläinlääkintähuoltoa, koska eläinten terveydellä, hoidolla ja hyvinvoinnilla on suoraan vaikutuksia niistä saatavien elintarvikkeitten turvallisuuteen.

Lakiesityksessä oleva jako hyötyeläimiin ja muihin kotieläimiin on kylläkin epäselvä ja hankalasti tulkittava. Esimerkiksi ravihevoset ovat sekä kilpailutarkoituksessa pidettäviä että elinkeinotoimintaan kuuluvia eläimiä ja kuuluvat siten kumpaankin edellä mainittuun ryhmään. Määrittely onkin selkeytettävä riittävän tarkaksi, koska muun muassa subventiot kohdistuvat hyöty- tai tuotantoeläimiin.

Peruseläinlääkäripalvelujen järjestäminen kaikille kotieläimille olisi selkeä tehtävä, eikä tarkoittaisi käytännössä kunnan velvollisuuksien laajentamista nykyisestä. Kunnan velvollisuutena on joka tapauksessa kiireellisen eläinlääkäriavun järjestäminen kaikille kotieläimille ja siten siihen vaadittavan henkilöstön ja toimitilojen järjestäminen. Joissakin yhteyksissä on esitetty ehkä näköalattomastikin, että pieneläinten hoito poistettaisiin kokonaan kunnan eläinlääkäreiltä. Se vaarantaisi monilla paikkakunnilla koko eläinlääkintähuollon, koska tuotantoeläimiä on niin vähän, ettei niillä pelkästään tule toimeen. Useammat Lapin kunnathan ovat jo tällaisessa tilanteessa poroerotusaikaa lukuun ottamatta.

Esityksen mukaisessa eläinlääkintähuoltosuunnitelmassa kunnat velvoitetaan ottamaan huomioon yksityinen palvelutuotanto alueellaan. Harvaanasutulla seudulla ei ole tarjolla yksityisiä eläinlääkäripalveluita, ja eläinsuojelulliset näkökohdat huomioiden tulee peruseläinlääkäripalveluitten ollakin saatavilla kohtuullisella etäisyydellä. Yksityinen voi kieltäytyä ottamasta esimerkiksi epämieluisaa asiakasta vastaan, ja yksityinen eläinlääkäri voi myös muuttaa pois paikkakunnalta. On todettava, että joka tapauksessa eläinlääkintähuoltosuunnitelman laatimista koskeva velvoite on kannatettava. Se helpottaa omalta osaltaan eläinlääkintähuoltopalveluitten mitoitusta.

Kiireellinen eläinlääkäriapu on järjestettävä kaikille kotieläimille, koska päivystysaikaista palvelua yksityinen sektori ei suurelta osin kata, ja tältä osin esitys on myös hyvä. Päivystys on tarkoituksenmukaista järjestää nykyistä suuremmilla alueilla, jotta yksittäisen eläinlääkärin työsidonnaisuus muodostuu kohtuulliseksi. Kaikilla alueilla se ei suinkaan ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista, niin kuin ei eriytetty pieneläin- ja suureläinpäivystyskään. Laki antaakin kumpaankin joustovaraa ja mahdollistaa olosuhteitten huomioimisen.

Eriytetty pien- ja suureläinpäivystys mahdollistaa paremman töiden jakamisen ja paremman palvelun eläinten omistajille. Päivystyksen eriyttäminen parantaa myös eläinlääkäreitten työolosuhteita ja siten osaltaan parantaa eläinlääkäreitten saatavuutta. Myös keskitetty ja tarvittaessa maksullinen yhteydenottopalvelu parantaa töitten organisointia ja vähentää osaltaan työn kuormittavuutta. Pidentyvien matkojen takia on entistä tärkeämpää säilyttää kunnan mahdollisuus osallistua eläinlääkäripalveluitten kustannuksiin, jotta voidaan taata palveluitten tasapuolisuus.

Kuntien yhteistoiminta eläinlääkintähuollossa mahdollistaa työtehtävien tarkoituksenmu-kaisemman hoitamisen ja eläinlääkäreitten erikoistumisen tehtävissään. Näinhän on nyt toimittu jo muun muassa Kainuussa monta vuotta, ja kokemukset ovat pääosin positiivisia. Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonnan muuttaminen valtion kunnilla teettämäksi tehtäväksi on kannatettavaa. Nykyisin eläinlääkärillä on kaksi työnantajaa, kun hän toimii kunnan palveluksessa ja saa suoria toimeksiantotehtäviä valtiolta. Lisäresurssit valvontatehtäviin ja yhteistoiminta-alueitten muodostaminen mahdollistavat valvontaeläinlääkärinvirkojen perustamisen, jolloin nämä tehtävät voidaan hoitaa paremmin ja eläinlääkäreitten jääviystilanteet valvonnassa on mahdollista välttää.

Kunnan eläinlääkärit ovat kokeneet ongelmalliseksi suoraan maatalouden tukiin vaikuttavan valvonnan tekemisen, ja tämä ongelma poistuu näitten tehtävien siirtyessä lääninhallitusten tehtäväksi, hyvä niin. On kuitenkin jatkossakin tärkeää, että eläinlääkäreitten toimivaltaa eläinsuojeluvalvonnassa ei rajata, koska kunnan eläinlääkäreillä on paikallistuntemusta ja päätöksiä ei tehdä pelkästään kirjoituspöydän takana. Myös pitkät etäisyydet tekisivät asioitten hoidon aika kankeaksi.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on jonkin verran muitakin epätarkkuuksia, kuten muun muassa valtion korvauksien määrittelyssä kunnille eri tehtävien osalta, mutta nämä selvenevät valiokuntakäsittelyssä. Kokonaisuutena lakiesitys on mitä kannatettavin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Eläinlääkintähuoltolakia on valmisteltu varsin pitkään, ja nyt se on meillä käsiteltävänä. Kyse on laajasta ja merkittävästä lakiesityksestä. Tämän lakiesityksen myötä poistuu muun muassa jääviysongelma, kun kunnan eläinlääkäriltä poistuu omien asiakkaiden valvonta. Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonnan hoitaminen edellyttävät lisäresursseja, lisää määrärahaa talousarvioon, kuten ed. Timo Korhonen puheenvuorossaan totesi.

Lakiesityksessä korostuu ennalta ehkäisevän työn merkittävä rooli eläinlääkintähuollossa. Tilanne tarjolla olevien eläinlääkäripalvelujen osalta ei ole kummoinen läheskään kaikissa seutukunnissa maassamme. Varsinkin päivystysten osalta eläinlääkärien työolosuhteet kaipaavat kohennusta. Monilla, varsinkin reuna-alueilla, näitä päivystysalueita yhdessä sitten vaihdellaan eläinlääkärien kesken lähikunnissa. Nämä alueet ovat laajat, ja näitä päivystysvuoroja siitäkin huolimatta tulee liian usein. Sijaisten saannissa esiintyy myös vaikeuksia.

Edellä olevaan viitaten lakiesityksen vaatimukset hyöty- ja lemmikkieläimille järjestettävästä erillisestä päivystyksestä tuntuvat epärealistisilta laajassa osassa maatamme. Palvelut on pystyttävä tarjoamaan kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä. Mutta jotta se toteutuu edes kohtuullisesti koko maassa, niin eriytetyn eläinlääkäripäivystyksen vaatimus ei voi olla ehdoton.

Lakiesityksen mukaan eläimet jaetaan hyöty-eläimiin ja muihin kotieläimiin. (Puhemies: 2 minuuttia!) Oli jako niin tai näin, niin joka tapauksessa peruseläinlääkäripalvelut tulee kaikille eläimille olla saatavilla, niin kuin äsken todettiin myös, ja samoin tämä kiireellinen eläinlääkäriapu.

Arvoisa puhemies! Eläinlääkärityövoiman saatavuudessa on ollut ja on edelleen paljon ongelmia. Eläinlääkäripäivystyksen rationalisointi (Puhemies: 2 minuuttia!) ja sen myötä päivystyssidonnaisuuden väheneminen toteutuessaan toivottavasti lisäävät myös halukkuutta kunnan eläinlääkärin tehtäviin.

Ja aivan lopuksi: rahaa tarvitaan muun muassa uusien esitettyjen läänineläinlääkärivirkojen perustamiseen ja kunnille aiheutuneiden kustannusten korvauksiin valtiolle kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Anteeksi näin pitkä ylitys.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne pönttöön, koska on vaikea arvioida sitä puheenvuoron pituutta tuolta paikalta käsin.

Tämä käsittelyssä oleva, lähetekeskustelussa oleva eläinlääkintähuoltolain kokonaisuus on äärettömän tärkeä uudistus. Voimassa oleva lainsäädäntö on vuodelta 1990, ja tässä parinkymmenen vuoden kuluessa tämä eläinlääkintähuollon kenttä on kovasti muuttunut. Meillä maatalouden rakenne on muuttunut. Kotieläintilojen määrä on vähentynyt erittäin voimakkaasti, useimmilla tuotannonaloilla kolmanneksesta alle puoleen, ja samalla tilojen ja kotieläinten määrä per tila on voimakkaasti kasvanut. Samaan aikaan myöskin pieneläinten määrä, lemmikkieläinten määrä on kasvanut, ja myöskin voi sanoa, että kirjo on laajentunut. Tarvitaan siis erilaista eläinlääkintäosaamista ja erilaisia tapoja hoitaa tätä eläinlääkintähuoltoa. Tässä esityksessä aivan oikein painopistettä ollaan siirtämässä tällaisesta jälkivalvonnasta eläinten ehkäisevään terveydenhuoltoon, ja tämä on aivan oikea suunta.

Nykyisinkin kuntien vastatessa tästä peruseläinlääkäripalvelujen tuottamisesta on pakko kiinnittää huomiota myöskin siihen, että alueellisesti nämä toiminnot ovat hiukan eri tavalla järjestettyjä. Myöskin niiden kustannukset ovat hyvin erilaisia. Kustannukset vaihtelevat muutamasta eurosta asukasta kohti aina liki 60 euroon asukasta kohti. Tämä tietysti riippuu siitä, onko kunnassa paljon asukkaita ja toisaalta paljon kotieläimiä, mutta se myöskin kuvaa tätä epäsuhtaa. Siksi on erinomainen asia, että myöskin taloudellisessa mielessä nyt huomioidaan näitä kustannuksia, mitä tästä eläinten terveydenhuollosta koituu kunnille, ja tällainen lisämääräraha on myöskin tähän eläinten terveydenhuoltoon luvassa.

Terveydenhuollon tehtävät ovat myöskin voimakkaasti lisääntymässä. Sitä kautta muun muassa näihin maataloustukijärjestelmiin liittyy näitä täydentäviä ehtoja, joissa on hyvin paljon huomioitu eläinten hyvinvointia ja terveydenhuollon määräyksiä. Toisaalta on hyvä myöskin, että laissa tullaan eriyttämään näitä tehtäviä, mitkä kuuluvat kunnalle ja mitkä kuuluvat läänin valvontaan. Ja juuri tämä täydentäviin ehtoihin kuuluvien toimenpiteiden valvonta tulee jäämään läänille.

Muutama sana vielä kehittämistarpeista. Tietysti eläinlääkärit on koulutettu parantamaan eläimiä ja se on heidän perusmotiivinsa. Nykyisellään he joutuvat myöskin paljon huolehtimaan tällaisesta erilaisesta valvonnasta ja myöskin eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Ne tietysti sopivat myöskin eläinlääkäreille. Mutta voisi ajatella niin, että näiden yhteistoiminta-alueiden puitteissa myöskin esimerkiksi salmonellavalvontaa ja muuta tautivalvontaa, tällaisia rutiinitoimenpiteitä, voitaisiin siirtää muille kuin eläinlääkärikoulutuksen saaneille henkilöille. Siinä ehkä menee vähän aikaa hukkaan ja turhaan, ja se saattaa ylityöllistää näitä eläinlääkäreitä.

Myös haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että monilla eläinlääkäreillä on varsin hyvin hoidossa tämä lääkkeiden jakelu sinne tiloille. Tämä käytännössä hyvin toimiva järjestelmä tulisi voida säilyttää myöskin tässä tulevassa lääkintähuoltolaissa ja sitä käsittelevissä tai täydentävissä asetuksissa. Kaiken kaikkiaan uudistus on tervetullut ja tulee täydentämään nykytilannetta, seuraamaan nykytilannetta, missä eläintenhoidon maailmassa mennään.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi eläinlääkintähuoltolaki. Tämä on tärkeä ja merkittävä muutos, sillä se siirtää painopistettä terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Esityksellä tavoitellaan terveydenhuoltosopimusten laajaa käyttöönottoa eläinlääkintähuollossa muun muassa tarkentamalla, että tuotantoeläinten terveydenhuolto on osa kunnan peruseläinlääkäripalvelua.

Tavoitteena on turvata kuntien eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja laatu. Onkin tärkeää, että myös lemmikkieläimet ovat oikeutettuja kunnanlääkärin palveluihin. Se on inhimillistä, mutta myös takaa paremmin sen, että eläinlääkäreitä saadaan houkuteltua maaseutualueille. Jotta laki toteutuisi tarkoituksenmukaisesti, pitää samanaikaisesti lisätä eläinlääkärikoulutusta ja rahoitusta laissa tarkoitetulle toiminnalle.

Eläinlääkintähuoltolaissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää peruseläinlääkäripalveluja ja kiireellistä eläinlääkäriapua, kun-tien yhteistoiminnasta eläinlääkintähuollossa ja muussa ympäristöterveydenhuollossa sekä eläinlääkintähuoltoa koskevasta suunnitteluvelvollisuudesta. Se toki selkeyttää asiaa kuntien kannalta, että laissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtio maksaisi kunnille ne kustannukset, jotka aiheutuvat kunnaneläinlääkärille säädettyjen eläintauti- ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta.

Elintarvikevalvonnan säilyttäminen laissa on äärimmäisen tärkeää. Muuten menetetään tärkeä linkki alkutuotannon ja elintarvikkeiden välillä. Oleellinen osa elintarvikkeiden turvallisuuden hyväksi tehdystä työstä tapahtuukin jo tiloilla ja eläinlääkäreiden toimesta.

Lain selkeyden ja oikeudenmukaisuuden kannalta olisi parempi, että luovuttaisiin 12 §:ssä olevasta hyötyeläinten ja muiden kotieläinten erottelusta tai edes jotenkin selkeytetään 12 §:n määritelmää "silloin, kun ei ole muuten saatavilla". Monen eläimen kohdalla voi olla vaikeaa määrittää, onko kyseessä hyöty- vai kotieläin. Esimerkiksi hevosten asema ei ole selkeä.

Eläinten hyvinvointi on lain selkeä ja tärkeä tavoite, ja siksi se tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian.