Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta ilolla se, että asianomainen ministeri on paikalla, koska tämä laki ei välttämättä tekstiltään täysin heti avaudu ja on tietyllä tavalla vaikeaselkoinen ja sitten ministeri voi myös korjata mahdollisia väärinkäsityksiä.

Edellisen vaalikauden lopulla oltiin tuomassa eduskuntaan luonnonsuojelulain muutosesitys, joka olisi merkinnyt luonnonsuojelulain perusteella perustettaville Natura-alueille pääsääntöisesti metsästyskieltoa, toisin sanoen metsästysoikeuden kiristämistä Natura-alueilla. Muutosta vastustivat metsästysjärjestöt samoin kuin riistaviranomaiset maa- ja metsätalousministeriö mukaan lukien. Nykyisen luonnonsuojelulain mukaan eläinten tappaminen luonnonsuojelualueella on kielletty, mutta säännöstä on voitu säätää poikkeuksia alueellisesti ja näin on myös menetelty. Tämän lakiesityksen 17 a §:n 2 momentissa todetaan: "Metsästyslain 8 §:ssä mainitun kunnan alueella sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella metsästys on sallittu." No sitten sitä voidaan niin edelleen rajoittaa, en lainaa sitä, mutta menen tuohon 3. momenttiin. "Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää metsästyksen sallimisesta muun kuin metsästyslain 8 §:ssä mainitun kunnan alueella sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta" jne. Eli tässä tapauksessa pääsääntöisesti metsästys olisi kielletty. Eli metsästyslain 8 §:n alueen ulkopuolisilla muilla luonnonsuojelualueilla metsästyksen tulisi olla myös sallittua. Nyt tässä tätä ollaan muuttamassa, mutta mielestäni sitä voitaisiin valtioneuvoston asetuksella rajoittaa tai se jopa kieltää, mikäli metsästys vaarantaisi alueen perustamistarkoituksen tai aiheuttaisi merkittävää haittaa alueen muulle käytölle. Ei voi muuta kuin erittäin huolestuneena seurata metsästysmahdollisuuksien jatkuvaa ja perusteetonta kaventamista. Tässä käsiteltävänä olevassa luonnonsuojelulain säädännössä muutosesitys mahdollistaa uusien alueiden liittämisen jo perustettuihin luonnonsuojelualueisiin. Ja tietenkin näin tulkitsen. Tämän myötä vanhoilla alueilla voimassa olevat rajoitusmääräykset tulisivat koskemaan myös liitettäviä alueita.

Mennäänpä ajassa taaksepäin ja muistellaan. Natura-ohjelmaa laadittaessa kaikissa ympäristöhallinnon tiedotteissa kerrottiin, ettei Natura rajoita metsästystä. Muistaakseni valtioneuvoston Natura-päätöksissäkin mainitaan, että metsästystä rajoitettaisiin vain poikkeustapauksissa. Kaivoin esille viime vaalikauden loppupuolella, jolloin tätä esitystä oltiin tuomassa tosiaan eduskuntaan, mutta asianomainen ministeri sitten kuitenkin perääntyi tässä, niin tässä on MMM:n tiedote ja siinä lukee: "Maa- ja metsätalousministeri on huolissaan metsästyksen rajoituksesta Natura 2000 -alueilla." Lainaan sanatarkasti täältä: "Natura 2000 -verkoston ei pitänyt tuoda siihen liitettäville alueille metsästysrajoituksia. Val- tioneuvoston päätöksessä Suomen Natura 2000 -verkostosta todettiin luontodirektiivin mukaisesti, että metsästystä ei pidetä merkittävänä häiriönä muutoin kuin erityisen tärkeillä linnustonsuojelualueilla sekä harmaahylkeen suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla." Ja edelleen: "Nyt esitetyssä olevilla suojelualueilla on tulossa sen kaltaisia metsästysrajoituksia, joita ei voida johtaa luontodirektiivin Natura 2000 -verkostoa koskevista säännöksistä."

Arvoisa puhemies! Aiheellisesti voi kysyä, miksi Suomessa lievemmän suojelutarpeen omaavilla muilla suojelualueilla pitäisi metsästys kieltää tai sitä tarpeettomasti rajoittaa. Suomalaiseen luontoon mielestäni mahtuvat niin marjastajat, sienestäjät, metsästäjät ja muutkin ulkoilijat ja samaten tietysti elinkeinonharjoittajat. Varsinkin Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa harvaan asutuilla alueilla metsästyksellä ja kalastuksella on perinteisesti ollut ja on edelleen todella suuri merkitys paikallisen väestön virkistäytymiskeinona. Kyseessä olevilla alueilla harrastusmahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat verrattuna moneen muuhun alueeseen. Toivon, että pidettäisiin huoli nyt, kun valiokuntakäsittelyyn tämä laki tulee, että emme ole rajoittamassa paikallisen väestön virkistymismahdollisuuksia ja sitä kautta huonontamassa heidän tavallaan elämisen olosuhteita.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi keskityin tosiaan näihin metsästysmahdollisuuksiin ja korjattakoon sitten, jos nämä pykälät olen väärin käsittänyt, mutta näin tosiaan olen tulkinnut, että tässä nyt tavallaan toisinpäin on käännetty, eli pääsääntöisesti on tämä kielto ja sitten voidaan tarvittaessa antaa tämä metsästysoikeus. Aiemmin se oli toisinpäin näillä tietyillä alueilla.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tämä luonnonsuojelulain osauudistus on ollut poikkeuksellisen pitkään valmistelussa, aivan kuten ed. Kähkönen vähän viittasikin. Sitä on yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kanssa valmisteltu yli neljä vuotta, noin neljä ja puoli vuotta, ja sen takia on melkein juhlava hetki, että olemme hallituksesta viimein saaneet sen tänne eduskunnan käsittelyyn.

Tätä lakiuudistusta on odottanut erittäin mittava luonnonsuojelualueitten perustaminen. Eli perustamista odottaa meillä useita satoja luonnonsuojelualueita, jotka ovat siis osa jo olemassa olevia suojelualueita eli eivät ole sinänsä uusia alueita suojelun piiriin, mutta lain vaatimia luonnonsuojelualueita ei ole päästy perustamaan, koska asetuksenantovaltuus luonnonsuojelualueitten perustamisesta pitää tuoda lain tasolle, niin kuin eduskunta on 2004 edellyttänyt, ja se on itse asiassa tämän lainsäädäntöesityksen peruslähtökohta.

On toki muistettava, kun puhutaan luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksestä, että luonnonsuojelualueet lähtökohtaisesti on perustettu, olivatpa ne sitten luonnonpuistoja, kansallispuistoja tai muita luonnonsuojelualueita, luonnon suojelua varten, ja sen vuoksi yleisesti ottaen lähtökohtana on tietenkin se, että eläimiä ei pitäisi häiritä tai tappaa.

Tässä lakiesityksessä on mielestäni kolme merkittävää kokonaisuutta. Ensinnäkin uutena elementtinä tähän on tulossa mahdollisuus kansallis- ja luonnonpuistoissa pyyntiluvan alaisten lajien yksilöiden poistamiseen kansallispuiston ulkopuolisesta tarpeesta käsin. Eli kyseessä on ennen kaikkea hirvieläinkeskittymä, joka aiheuttaa merkittävää tieliikenneuhkaa, taikka sitten merkittävää taloudellista vahinkoa aiheuttavat hyljekeskittymät, ja tämä on uusi asia, ja todettakoon, että tarkoitus on, että kansallispuistoissa tätä pykälää sovellettaisiin kyllä vain poikkeuksellisesti tiettyjen kriteerien olemassa ollen, mutta esimerkiksi liikenneturvallisuustarpeiden näin vaatiessa myös hirven kaato kansallispuistossa olisi mahdollista.

Toinen merkittävä asia on todella tämä, mistä ed. Kähkönen puhui, luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännökset. Ensinnäkin on syytä korostaa, että lakiesitys lähtee siitä, että tehdään tapauskohtainen harkinta, ja se tapauskohtaisuus perustuu nimenomaan siihen, että riippuen siitä, mikä on alueen suojeluperusta, riippuen siitä, mikä sen alueen koko on, ja riippuen siitä, mitkä ovat esimerkiksi sen virkistyskäyttöpaineet, tapauskohtaisesti tehdään se harkinta, millä tavalla nämä eri luonnonsuojelualueen käyttötarpeet yhteensovitetaan. Ja kuten tuli esille, niin metsästyslain 8 § näyttelee tässä aika merkittävää roolia siltä osin, että siellä, missä tämä vapaa metsästysoikeus valtionmailla on olemassa, siellä olemme lähteneet liikkeelle myöskin siitä, että lähtökohtaisesti metsästys on sallittu. Mutta se johtuu ennen kaikkea siitä, että pohjoisessa Suomessa nämä luonnonsuojelualueet ovat yleensä aika paljon suurempia eikä niillä ole tällaista muuta virkistyskäyttöpainetta niin kovasti kuin täällä aivan eteläisessä Suomessa. (Ed. Kähkösen välihuuto) — Kyllä niitä löytyy Itä-Suomestakin, ja sen takia on syytä korostaa tässä ja varmasti lakiesityksen käsittelyn jatkovaiheessa tapauskohtaisen harkinnan tärkeyttä.

Kolmas tärkeä kokonaisuus on alueiden liittäminen luonnonsuojelualueisiin. Siinä on pyritty yksinkertaistamaan menettelyjä sillä tavalla, että mikäli nämä suojelutavoitteet osuvat yksiin ja metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu, niin aika yksinkertaisella hallinnollisella toimituksella voitaisiin näitä alueita liittää.

Ed. Kähkösen huoleen Natura-alueista toteaisin, että tähän huoleen on pyritty vastaamaan nimenomaisesti mainitsemalla lain perusteluissa siitä, että jos muu luonnonsuojelualue perustetaan Natura-verkoston perusteella, niin noudatetaan valtioneuvoston Natura-päätöksessä hyväksymiä periaatteita, ja lisäksi näillä alueilla tavoitteena on myös, että voimassa olevat metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu. Eli kun nämä Natura-alueet ovat olleet jo aika pitkään olemassa, niillä on tiettyä käytäntöä sen sallivuudesta tai jossakin sen kielteisyydestä, ja kun niistä perustetaan luonnonsuojelualueita, lakiesityksen päätavoitteena on, että ne eivät olennaisella tavalla muutu.

Toisaalla täällä pykälien perusteluissa on avattu myöskin se, mitä tarkoitetaan olennaisilla muutoksilla, ja jos muun muassa hirven kaataminen muuttuu vain hirven ajamiseksi tai toisinpäin, niin tämä esimerkiksi on lakiesityksen perusteluissa tarkoitettu olennainen muutos.

Arvoisa puhemies! Tässä oli jo hyvät eväät hyvälle keskustelun alulle, ja toivon, että myöhäisestä ajankohdasta huolimatta se tässä jatkuu.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäen puheenvuoro selkeytti tätä asiaa monella tavalla. Hyvä niin.

Itse koen tämän luonnonsuojelulain muutoksen ensinnäkin sillä tavalla, että tämähän pääasiassa koskee valtionmaita, tietysti myös muutamia yksityisiä maita, joille yksityisiä luonnonsuojelualueita on perustettu. Mutta minä ainakin näen tämän lakiesityksen kokonaisuutena kohtuullisen hyvänä. Se selkeyttää vanhaa lakia, ottaa myös entistä vahvemmin saamelaisten oikeudet huomioon. Mutta on tietysti totta, että tämä metsästysoikeus kaiken kaikkiaan on puhuttanut monella tavalla. Siihen ed. Kähkönen toi esille hyviä perusteltuja kysymyksiä, joita tämän lain jatkokäsittelyssä on syytä käydä lävitse.

Joka tapauksessa on erinomaisen hyvä, että tämä lakiesitys sallii ja mahdollistaa poistaa kansallisista luonnonpuistoista häirikköeläinyksilöt tai sitten myös häiriöksi muodostuneet kasvit. Tuo 17 a § on hiukan tällainen pohdituttava pykälä kaiken kaikkiaan, mutta ... No, ottaisin ainoastaan kantaa tähän Pohjois-Suomen metsästysoikeuteen. On erittäin tärkeää, että Pohjois-Suomessa metsästys näillä luonnonsuojelualueilla on lähtökohtaisesti sallittua, mutta on tietysti syytä korostaa, niin kuin ministerikin omassa puheenvuorossaan totesi, että tätä tapauskohtaisen harkinnan tärkeyttä on syytä käsittelyssä käydä lävitse.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen edellisten puhujien kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että tämä luonnonsuojelulain osauudistus nyt on tänne eduskuntaan annettu. Tällä täsmennetään niitä toimia, lähinnä metsästykseen liittyviä asioita, joita tuolla luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa voidaan jatkossa tehdä. Myöskin nämä liitokset, valtion omistuksessa olevien Natura-alueiden liitokset näihin alueisiin, ovat järkeviä ja perusteltuja, kunhan ne eivät sitten johda, ainakaan tällä perusteella, mihinkään laajempaan kokonaisuuksien lisäämiseen.

Mutta metsästyksestä haluan todeta — täällä on todellakin mainittu riistaeläimet, ja aivan kuten ministeri toi esille, hirvestä puhutaan erittäin paljon, ja se varmaan onkin laajoja väestöpiirejä koskettava asia — että myös hylje, jonka ministeri toi esille, on tärkeää tässä huomioida. Hylkeen metsästys on voitava sallia todellakin myöskin näillä kansallispuistoalueilla. Meillähän hylkeistä on tullut aika iso ongelma kalastukselle, sekä vapaa-ajan kalastukselle, huvikalastukselle, että tietysti ammattikalastukselle. Hylje on erittäin älykäs ja viisas eläin, ja se hakeutuu paikkoihin, joista sitä ei voida torjua ja metsästää. On tärkeää, että tämä metsästysoikeus sitten tulee myöskin näille alueille, joilla se on ollut vähän hankalampaa hoitaa. Tässä mielessä nämä tässä esitetyt täsmennykset ovat hyviä, perusteltuja ja tärkeitä, kuten myöskin vieraslajien vähentämiseen tähtäävä täsmennys kohdassa 2.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lainsäädännön lähtökohta yleisesti on se, että lain tulkinta olisi helppoa ja siihen ei sisältyisi sen tapaisia asioita, joita virkamiehet sitten myöhemmässä vaiheessa tulkitsevat ja joiden perusteella ohjaavat lakia. Nyt kuitenkin tätä lakia on, kuten ministeri totesi, 4,5 vuotta valmisteltu. Täällä varsin yleisiä sanoja ovat "voidaan", "hyvin mahdollistavia", "on mahdollista" ja "voidaan ottaa" ja "voidaan perustamistarkoitusta vaarantamatta tehdä erillispäätöksiä". Tässä ovat hyvin keskeisessä roolissa kuitenkin viranomaiset ja laitokset, jotka tätä hallitsevat.

Tässä on syytä muistaa kyllä se, että metsästäjät kuitenkin tekevät ensiarvoista työtä suomalaisen luonnon eteen sikäli, että he poistavat luontoon kuulumattomia lajeja. Tämä pitää aina muistaa, se että ei metsästys ole pelkästään sitä, että riistaeläimiä tapetaan, vaan halutaan lähtökohtaisesti pitää kannat kestävällä tasolla, niin että siellä se lajisto, joka sinne luontaisesti kuuluu, voisi mahdollisimman hyvin.

Tässähän on hyviäkin asioita kieltämättä, sitä ei sovi kieltää. Tässä on hyvää ennen kaikkea tämän kaatuneen riistaeläimen haltuunotto kansallispuistossa, luonnonpuistossa, ja sitten nämä geologiset tutkimukset, malmien etsintä jne. Tietysti varmaan nuo poronhoitoon liittyvät asiat ovat hyvinkin tärkeitä.

Ehkä kaikista ongelmallisin minusta on tämä 17 a §:ssä oleva maininta tästä metsästyslain 8 §:stä, jossa todetaan tämä "tarkoittamalla alueella". Tämähän on eriarvoistava, siitä emme pääse mihinkään. Mietitäänpä tilannetta, joka on ihan maantieteellisesti olemassa: Kuhmo, Valtimo, Nurmes, Lieksa, Ilomantsi, Juuka — ei ole kovin merkittäviä ekologisia poikkeamia. Kaikissa näissä kunnissa on merkittävästi valtion maita, ja kun siinä vaan nyt raja muuttuu, niin toisella alueella on vapaa metsästysoikeus ja toisella ei. Jotenkin tämä tuntuu kohtuuttomalta minusta. Olisi nyt ollut sopiva aika tämän lain uudistuksen myötä arvioida tätä vapaametsästysoikeuden laajentamista myös muille itäisen Suomen kuntien alueille, joilla valtion maita on merkittävästi. Varmasti on niin, että katkeruutta tämä asia tulee ihan aidosti herättämään, siitä varmasti emme pääse mihinkään.

Tässähän nyt on avattu tätä hirvenmetsästystä muun muassa niin, että voidaan myöntää lupa liikenneturvallisuusnäkökulmasta tai taloudellisten etujen vuoksi. Mutta täällä ei ole mainittu taloudellisten etujen osalta esimerkiksi sitä, että jos on luonnonsuojelualueitten ympärillä olevissa yksityismetsissä merkittäviä hirvituhovahinkoja, niin ovatko nämä niitä lain tarkoittamia taloudellisia asioita, joiden nojalla voidaan sitten tämä lupa metsästykseen myöntää. Kyllä tämän tulkinta varmasti tulee herättämään mielenkiintoa, ja todennäköistä on, että sitten aikanaan näitä raastuvassa selvitellään.

Tähän aikaan, 4,5 vuoteen, olisi tietysti toivonut mahtuvan sen, että tästä olisi tullut selkolukuisempi siten, että se harkinnan mahdollisuus olisi sittenkin jäänyt vähäisemmälle, mutta eduskuntahan voi sitten valiokuntakäsittelyssä tehdä tähän tarvittavia parannuksia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Toki puhuja on myös sitä mieltä, että tässä lakiesityksessä on hyviä asioita, ja muun muassa ministeri viittasi tähän hirvenmetsästyksen mahdollisuuteen juuri muun muassa liikenneturvallisuussyistä. Mutta kysymys arvoisalle ministerille: Kun täällä tosiaan on tämä pykälä, alueen liittäminen luonnonsuojelualueeseen, niin onko tulkintani oikea, että kun alueella, mihin liitetään, on tietyt rauhoitusmääräykset voimassa ja tämä uusi alue liitetään, niin käsitän, että silloin nämä samat rauhoitusmääräykset tulee, kun siitä tulee uusi yhtenäinen alue, muun muassa esimerkiksi metsästyksen kieltäminen, jos se sillä liitettävällä alueella on aiemmin ollut sallittu? Vai onko näin, että siellä voisi olla erilaiset nämä rauhoitusmääräykset, kun kuitenkin on yhtenäinen alue? Se tuntuu varsin oudolta. Viittasin jo tähän tulkintaan tuossa omassa varsinaisessa pöntöstä pitämässäni puheenvuorossa ja haluaisin tähän selvennystä.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen tulkinta on aivan oikea elikkä yhdellä luonnonsuojelualueella on yhdet rauhoitussäännökset. Mutta on huomattava, että tätä kevyemmän hallinnollisen menettelytavan liittämistä voi käyttää vain silloin, kun sekä suojeluperusteet osuvat yksiin että sitten tämän liitettävän alueen metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu. Eli jos siellä tulee paljon uusia kieltoja, niin silloin täytyy edetä säädösteitse ja silloin säädösteitse edettäessä voidaan uudelleen harkita koko sen uuden isomman konklaavin rauhoitussäännöksiä. Eli tässähän on tämä kevyempi hallinnollinen menettely olemassa, mutta sitä voi vain käyttää silloin, kun on aika selvä tämä tapaus.

Tämä lakiesitys ja sen teksti on niin mahdollistava ja tulkintoja jättävä sen vuoksi, että jokainen luonnonsuojelualue pitää perustaa erikseen valtioneuvoston asetuksella, ja laki ei voi tietenkään aivan kaikkeen näitten erilaisten tapausten tarpeisiin vastata lainsäädännön tasolla, vaan antaa nyt entistä tarkemmat viitteet ja reunaehdot sille, minkä sisältöisellä asetuksella valtioneuvosto voi nämä perustaa. Ja on muistettava, että pykälän lisäksi on toki luettava perustelut ja aikanaan eduskunnan vastaus, jotta voi saada siitä käsityksen, mikä on lain tulkinta. Nämä liittämiset siltä osin, kuin ne ovat hallinnollisia menettelyjä, ovat myöskin valituskelpoisia hallintopäätöksiä. Eli jos ei ole luottamusta siihen, että hallintoviranomainen lakia osaa tulkita, niin viimeistään hallinto-oikeudet tietysti osaavat.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri erinomaisesti ja pirteästi on avannut tätä meille ja varmaan hän on perillä paremmin tästä asiasta kuin me, jotka nyt olemme saaneet tämän vasta käsiimme. Tietysti tässä on hyvin tärkeä tämä rauhoitussäännösten muuttaminen silloin, kun uusia alueita liitetään entisiin alueisiin, johon jo ed. Kähkönen viittasi. Yleisestihän on ollut keskustelu niin, että ei sitä metsästysoikeutta ainakaan huononneta tässä tapauksessa, jos niitä liitetään, sillä liitettävällä alueella. Kun ministeri viittasi siihen, että näitä säännöksiä voidaan muuttaa, toivottavasti niitä ei muuteta ainakaan huonompaan suuntaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ja ehdottomasti allekirjoitan, että tämä on viimeinen kysymys tänä yönä ministerille. Eli nyt myös ministeri viittasi, että siellä on jonossa odottamassa tavallaan satoja luonnonsuojelualueita, ja tosiaan, kun tämä lain valmistelu on kestänyt vuosia, niin minkälaisista hehtaarimääristä puhutaan? Kuitenkin tässä on kansalaisten virkistyskäytöistä, mahdollisesti niitten rajoittamisesta kyse. Mutta mikä on tämä kokonaishehtaarimäärä? Niin kuin alussa totesin ensimmäisessä puheenvuorossani, en ole kunnolla kerinnyt tätä perustelutekstiä lukea.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Näitä on siis yhteensä 950 odottamassa, hehtaarimäärää minäkään en nyt muista. Kyllä minä luulisin, että se näistä lakiesityksen perusteluista löytyy. Mutta on selvä asia, että kun niitä on lukumääräisesti näin paljon, myöskin hehtaarimäärä on silloin tuntuva.

Korostaisin sitäkin mahdollisuutta, että ainahan ei ole kysymys, kun puhutaan rauhoitussäännöksistä, vain rajoittamisesta. Voihan olla myöskin, että muutetaan sallivampaan suuntaan.