Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! (Hälinää)

Kiitos, arvoisa puhemies! — Ihan puheenvuoroni aluksi haluan kuitenkin vähän laajemmasta viitekehyksestä lyhyesti todeta erään asian. Salissa on nimittäin paikalla myöskin valtiovarainministeri Niinistö, ja kohdennan ensimmäiset ajatukseni nimenomaan hänelle, joka vajaa viikko sitten kutsui niitä kansanedustajia vihertaistolaisiksi, jotka ovat uskaltaneet kritisoida tämän lisätalousarvion suurinta asiaa, joka on 8,5 miljardin markan osoittaminen valtionvelan lyhennykseen.

Voin ministeri Niinistölle ilmoittaa, että vihertaistolaisten joukkoon on myöskin siirtynyt tohtori Raimo Ilaskivi, joka Helsingin Sanomissa aika napakassa ja analyyttisessä kirjoituksessa totesi muun muassa: "Vaikka velan lyhentäminen onkin hyvin puolustettavissa varautumisella tulevia aikoja varten, käytettävissä olevalla ylijäämällä on myös muita hyviä ja jopa tarpeellisempia käyttötarkoituksia." Näin siis tohtori Raimo Ilaskivi.

On muutoinkin mielenkiintoista nähdä, että monen kokoomuslaisen vaikuttajan, kun tulee ikää lisää, näkemykset yhteiskunnasta, politiikasta, talouspolitiikasta pehmentyvät. On ollut suorastaan upeaa katsella myös valtioneuvos Harri Holkerin mielipiteitten kypsymistä ja syventymistä. Sanon tämän sen takia vakavasti ja aika syvällä rintaäänellä, että tavallaan tietty yksiniitisyys kulminoituu tavallaan tällaiseen ilmaisuun kuin kutsumiseen vihertaistolaiseksi. Sinällään siinä yhdistetään kaksi asiaa, jotka eivät kuulu toisiinsa: viher ja taistolaisuus, mutta ymmärrän, että tämä on valtiovarainministeriön poliittista vinoilua niille, jotka perusvelan lyhentämismammuttitahtia ovat rohjenneet arvostella. No, emme aivan väärässä ole, kun tohtori Raimo Ilaskivikin on meidän rintamassamme.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti halusin käyttää puheenvuoron tekemästäni lisätalousarvioaloitteesta, joka koskettaa ammatillisen aikuiskoulutuksen tilannetta Suomessa. Halusin varta vasten käyttää tästä asiasta puheenvuoron tässä ja nyt, etteivät muutaman vuoden päästä ne, jotka lukevat pöytäkirjoja, seuraavat aikamme yhteiskunnallista keskustelua, ihmettele sitä, etteikö tästä asiasta tässäkään yhteydessä ole painokkaasti puhuttu.

Nimittäin, hyvät kansanedustajatoverit, ammatillisen aikuiskoulutuksen tilanne on Suomessa tällä hetkellä äärimmäisen vakava. Tämän vuoden aikana aikuiskoulutuskeskusten käytettävissä olevat rahat ovat vähentyneet yli 50 prosenttia. Kun puhun asiasta konkreettisesti, voin todeta, että opiskelijatyövuosiluvut paljastavat, mistä on kysymys. Vuoden 1997 noin 40 000 opiskelijavuodesta ollaan siirtymässä tänä vuonna suuruusluokkaan 12 000—15 000 opiskelijamiestyövuotta. Kysymys on käytännössä ammatillisen aikuiskoulutuksen dramaattisesta alasajosta tilanteessa, jossa väestön ikärakenteen kehitys ja suuret koulutuserot vaativat seuraavien vuosien aikana myös aikuiskoulutuksen alueelle erityistoimenpiteitä ja -resursointia.

Jos vielä havainnollistan, mistä on kysymys, Oecd:n tuoreiden tutkimusten mukaan Suomen kohdalta maakohtaisissa arvioissa on todettu, että aikuisista noin 30 prosentilla, siis Suomessa, lukutaito ei vastaa tietoyhteiskunnan vaatimuksia. 15 prosentilla on tämän tutkimuksen mukaan "vakavia puutteita lukutaidossa".

Toisessa yhteydessä Oecd:n tutkimus on todennut, että poiketen monesta muusta hyvästä kehityksestä suomalaisessa koulutuspolitiikassa nimenomaan aikuiskoulutuksen kohdalta nuorten ja vanhempien ikäluokkien kuilu on poikkeuksellisen suuri Suomessa. Se on Oecd-maiden suurimpia.

Kolmas tosi yllättävä fakta — uskotteko, mitä sanon? — työmarkkinatuella olevista alle 40-vuotiaista noin 35 prosentilta puuttuu ammatillinen peruskoulutus. Se on vakava tilanne näiden nuorten keski-ikäisten kohdalta.

Toisin sanoen, herra puhemies, tilanteessa, jossa tilastot myöskin osoittavat työvoimapoistuman ja -tarpeen pääosin kohdistuvan nimenomaan suoritustason tehtäviin, tapahtuneiden koulutusrahojen leikkaukset ja sen vaikutukset osuvat sinne, missä eniten koulutusta tarvitaan. Suurin ongelma tästä koituu tietenkin pitkäaikaistyöttömille, joiden koulutusmahdollisuudet merkittävästi heikkenevät, ja myös työvoiman tarvitsijoille, joiden rekrytointi on koulutuskynnysten takana.

Aikuiset tarvitsevat jatkuvaa ammatillista koulutusta, muuntokoulutusta, lisäkoulutusta, selvitäkseen työelämän kasvavista ammattitaitovaatimuksista. Mutta olemme kuitenkin joutuneet tilanteeseen, jossa aikuiskoulutuksen määrärahoja on leikattu jo useiden vuosien ajan. Käytännössä kolmessa neljässä vuodessa määrärahat ovat vähentyneet 400 miljoonaa markkaa. Kysymys on myös aikuisten ihmisten kansalaisoikeudesta, mahdollisuudesta pysyä työelämässä työelämäkelpoisina.

Arvoisa puhemies! Näistä syistä jo aikanaan joulukuussa viime vuonna valtiovarainvaliokunnan tiede- ja sivistysjaostossa käsittelimme hyvin perusteellisesti tältä osin tämän vuoden budjettia. Päädyimme siihen, että jäämme odottamaan silloin tiedossa ollutta tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa sovittua 80:tä miljoonaa markkaa. Nyt tietojeni mukaan, niin käytännön tietojen kuin tutkimustietojenkin mukaan, tämä 80 miljoonaa markkaa ei nyt vaan kerta kaikkiaan riitä niitten koulutustarpeitten tyydyttämiseen, joihin äsken viittasin.

Sen vuoksi niin allekirjoittanut kuin ymmärtääkseni hyvin laajasti edustajat tässä salissa vasemmalta ja myös oikealta näkevät sen tilanteen, missä nyt ollaan, ja haluan uskoa, että nyt lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä löytyy poliittista tahtoa tämän alimitoitetun määrärahan nostamiseen, jotta jo syksyllä niin näissä ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa kuin erikoisoppilaitoksissa kuin myös ammattioppilaitosten aikuiskoulutusjaostoissa jne. voitaisiin jatkaa ja käynnistää aikuiskoulutustoimintaa.

Tilanteen dramaattisuutta vielä kuvaa se, että tällä hetkellä näissä ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa ollaan irtisanomassa ja lomauttamassa 600—700 opettajaa. En ole täällä puhumassa ensisijaisesti opettajien työpaikkojen puolesta, mutta tämä tilanne vaan osoittaa sen, kuinka isosta asiasta on kysymys myöskin asiakkaiden — kansalaisten, aikuisten — kannalta. Tätä asiaa ei kukaan vakavasti otettava poliitikko voi syrjäyttää sillä tavalla, että annetaan näin mennä ja palataan asiaan sitten vuoden päästä tai kahden tai viiden, vaan tilanteeseen on puututtava välittömästi nyt jo tämän lisätalousarviokäsittelyn yhteydessä. Oma eduskuntaryhmäni on omassa kannanotossaan viitoittanut sen tyyppistä tietä, jota halusin osoittaa.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin mielihyvällä ed. Gustafssonin puhetta, kunhan se teoria vaan käytännöksi osoittautuisi. Tilanne on se, että vuoden 97, miljardin markan tasosta aikuiskoulutusrahat ovat laskeneet ollen tällä hetkellä 460 miljoonan luokkaa. Elimme hyvässä uskossa, että nyt tulee lisää rahaa tämän lisätalousarvion myötä. Mutta yllätys olikin se, että ainoastaan tuo 80 miljoonaa tuporahaa tarjottiin tämän kuilun täyttämiseksi. Kun samanaikaisesti meiltä vaaditaan elinikäisen oppimisen strategioiden toteuttamista ja alenevien työttömyyslukujen edistämistä, ihmettelen, miten tällä rahalla ne kaikki voidaan saavuttaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin puheessa on järkeä. Se, mitä hän vaatii, ja monet muutkin hallituspuolueiden vaatimukset tässä tilanteessa ovat tavattoman perusteltuja, lisäysvaatimukset lisäbudjettiin. Hallituspuolueiden edustajien tekemien aloitteiden yhteissumma on 1 625 000 000 elikkä lähemmäs 2 miljardia markkaa tähän lisäbudjettiin. Monet näistä aloitteista, muun muassa ed. Gustafssonin aloitteet, ovat saaneet julkisuudessa muun muassa oman maakuntansa lehdistössä ihan kiitettävästi sijaa.

Tämän parlamentin, tämän poliittisen järjestelmän, uskottavuuden kannalta olisi nyt tavattoman tärkeää, että näitä asioita, joista myöskin keskustalla moneen on oma aloite, todella voitaisiin viedä lisäbudjetin käsittelyssä eteenpäin. Muutoin koko tämän instituution uskottavuus kansan silmissä totisesti kärsii.

Liisa   Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson on aivan oikeassa siinä, että ammatilliset aikuiskoulutusmäärärahat ovat todella niukat. Ed. Gustafsson kuitenkin istuu sekä sivistysvaliokunnassa että valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa, eli hänellä on erittäin suuri vaikutusvalta. Hänellä on mahdollisuus hallituksen sisällä ja myöskin valiokunnassa vaikuttaa ja tehdä nämä aloitteet, mihin hänen puheensa juuri viittasi, ja myöskin omassa — pääministerin — puolueessaan ajaa nämä läpi, niin saadaan tämä asia korjattua.

Esimerkiksi Turussa telakan työntekijät ja työnantaja ovat erittäin huolestuneita siitä, miten saadaan joustavasti työvoimaa. Todella näillä määrärahoilla on voitu kouluttaa näihin kapeikkoihin, ongelmakohtiin, nopeasti ammattitaitoista, hyvää, osaavaa työvoimaa. Me tarvitsemme lisää näitä määräahoja.

Matti   Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin kyllä ed. Gustafssonin puolesta vakuuttaa ja ed. Hyssäläkin on moneen kertaan kuullut, miten ed. Gustafsson on erittäin aktiivisesti ajanut näitä asioita kaikilla niillä tavoilla, joilla kansanedustaja voi niitä ajaa. Mutta kun kukaan täällä ei yksin päätä mitään, meille jää vaikuttamiskeinoksi useimmiten aloitteellisuus ja puhuminen ja asioitten arvioiminen ja arvosteleminen. Mutta jos tässä asiassa joku on ollut uskossa vahva ja johdonmukainen, se on ollut ed. Gustafsson.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen puheenvuoroni on lähes tarpeeton, mutta osoitan sanani kuitenkin ed. Pekkariselle, jota kuitenkin myös arvostan. Olitte todella laskenut hallituspuolueitten lisäbudjettimäärärahat yhteen ja päätynyt noin 1,5 miljardiin. Se on minusta suunnilleen sen kokoinen summa, joka itse asiassa tässä olisikin ollut kohtuullista käyttää erilaisiin kipupisteisiin. Sanon tämän ääneen nyt vain sen takia, että tässä tapauksessa myöskin hallituspuolueitten kansanedustajat ovat osoittautuneet varsin maltillisiksi suhteessa valtionvelan maksamiseen. Kyllä jatkossa nimimerkillä Tositarkoituksella niin tätä kuin monia muitakin asioita ajetaan niin omassa eduskuntaryhmässä kuin luonnollisesti niissä valiokunnissa, joissa ollaan. — Tarjoan sitten ed. Matti Saariselle kahvit jossain, kun on aikaa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa tärkeimmäksi tavoitteeksi julistettiin työttömyyden puolittaminen vaalikauden loppuun mennessä. Pääministeri Lipponen piti 31.8.1995 puheen, jossa hän täsmensi tavoitteen merkitsevän työttömyyden alentamista 230 000 henkilöön vaalikauden loppuun eli huhtikuuhun 1999 mennessä. Tämä luku saadaan käyttämällä työministeriön tilastoa, jonka mukaan huhtikuussa 1995 työttömiä työnhakijoita oli 460 000. Huhtikuussa 2001 työttömiä työnhakijoita oli 297 000. Työttömyys ei ole siten vieläkään puolittunut.

Vuodessa työttömien työnhakijoiden määrä väheni 24 000 henkilöllä. Nähdään helposti, että tällä vauhdilla ei työttömyys puolitu edes tämän vaalikauden loppuun mennessä. Jos matemaattisesti tarkemmin lasketaan työttömyyden alenemisvauhtia 24:n viime kuukauden ajalta, näyttää siltä, että työttömyys puolittuu vuonna 2004; jos oletetaan suhteellisesti tasainen alenemisvauhti, työttömyys puolittuu lokakuussa 2004. Edelleenkin meillä on suurtyöttömyys, vaikka päästäisiinkin vuonna 2004 työttömyyden puolittumiseen. Tämä vain osoittaa sen, kuinka suuresta ongelmasta on kysymys ja kuinka tehottomasti sitä itse asiassa on hoidettu.

SAK:n edustajakokouksessa puheenjohtaja Ihalainen esitti tavoitteeksi työttömyyden alentamisen 5 prosenttiin. Tämä on varsin kannatettava tavoite. Työttömyys on pahin köyhyyden ja syrjäytymisen aiheuttaja. Siksi työllisyyden parantamiseen pitää löytyä lisää varoja ja myös uusia keinoja. Ei riitä, että valtiovarainministeri Niinistö kehottaa työttömiä entistä aktiivisempaan työnhakuun. Pitää olla työpaikkoja, joita työttömille työnhakijoille on tarjolla. Ministeri Niinistö ei kerro yhtään yritystä, joka olisi ottamassa työttömiä työnhakijoita työhön. Pelkällä piiskalla, jota ministeri Niinistö työttömille tarjoaa, ei työttömyys vähene eivätkä työpaikat lisäänny.

Suomessa työllisyyspolitiikassa on uskottu lähes yksinomaan taloudellisen kasvun hoitavan työttömyyden puolittumisen. Työllisyys on parantunut, se on syytä todeta, mutta suurtyöttömyys ei ole edes erittäin voimakkaan talouskasvun vuosina nujertunut. Kuluneet vuodet osoittavat, että markkinavoimat eivät hoida työllisyyspolitiikkaa. Siihen tarvitaan yhteiskunnan nykyistä voimakkaampaa panosta. Työttömyyden alentuessa on työllistämisvaroja vähennetty ja samalla yhteiskunnan vastuuta työllisyyden hoidosta on pienennetty. Tästä ovat joutuneet kärsimään erityisesti ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät tai vajaakuntoiset työttömät.

Työllisyysvaroilla työllistettyjen määrä on lähes romahtanut. Työttömyysturvan leikkausten takia valtaosa työttömistä on pudonnut ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansaintaehto pitää palauttaa takaisin kuudeksi kuukaudeksi.

Ed. Gustafsson kertoi jo siitä, kuinka työllisyyskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, määrärahat ovat vähentyneet. Myös tämä omalta osaltaan heikentää entisestään työttömien mahdollisuuksia työllistyä.

Pirkanmaalla oli huhtikuun lopussa työttömiä 27 400 ja yli vuoden työttöminä olleita yli 8 000 henkilöä. Työttömyys ei Tampereen seudullakaan ole taloudellisesta kasvusta huolimatta oleellisesti hellittänyt. Valtio ei saa väistää vastuutaan kansalaisten työllistämisestä. Nopean talouskasvun tuomia varoja on käytettävä nykyistä enemmän työllistämiseen valtion, kuntien ja kuntainliittojen laitoksissa. Tähän on kaikki mahdollisuudet olemassa. Tätä 8,5 miljardin markan velanlyhennystä olisi voitu aivan järkevästi vähentää ja sitä tulee vähentää niin, että näitä varoja voitaisiin käyttää työllistämiseen ja palvelujen tuottamiseen.

Toisena kohtana: Myöskin työllistettyjen palkkatason pitää olla sellainen, että työllistetty ja hänen perheensä tulee toimeen palkalla, jonka hän saa työstä, ettei tarvitse mennä hakemaan kunnallista toimeentulotukea, kuten nyt valitettavan usein tapahtuu nimenomaan sen takia, että työllistettyjen työn palkkataso on niin alhainen.

Työttömyysturva on jäänyt tähän asti jälkeen elinkustannusten kehityksestä. On välttämätöntä korottaa työttömyysturvaa, ja rahat korotukseen on saatava viimeistään ensi vuoden budjettiin. Tänä päivänä työttömänä olevaa ei auta se, että valtionvelka on maksettu 20 vuoden kuluessa kokonaan pois. Työttömille se on aivan liian pitkä aika odottaa, sillä he tarvitsevat työtä ja toimeentuloa välittömästi. Nyt tarvitaan työttömyysturvan tasokorotus välittömästi, sillä ilman tasokorotusta työttömät jäävät entistä pahempaan ahdinkoon.

Aika ihmeellistä on se, että nyt lisätalousarviossa ollaan jopa vähentämässä kuntien ja kuntainliittojen työllistämiseen tarkoitettuja määrärahoja. Tässähän on vähennyksen määrä 18,4 miljoonaa markkaa. Se siirretään osittain valtion laitosten työllistämisvaroihin, mutta työllisyysvaroja pitäisi lisätä eikä siirtää vain momentilta toiselle. Tämän johdosta olen tehnyt raha-asia-aloitteen, jolla työllisyysvaroja lisättäisiin. (Ed. Ala-Nissilä: Se pitää hyväksyä!)

Erityisen ongelmallinen on erityisesti pitkäaikaistyöttömien asema. Heidän joukossaan on myöskin noin 80 000 vajaakuntoista työtöntä koko maassa. Myöskin heidän asemansa parantaminen on välttämätöntä, sillä ilman yhteiskunnan tukea he eivät pärjää yksityisillä työmarkkinoilla, koska työmarkkinoilla edelleenkin työvoiman tarjonta on paljon suurempaa kuin työvoiman kysyntä.

Näin ollen lisäbudjettiin tulisikin tehdä esittämäni muutokset.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa piti siinä mielessä harvinaisen puheenvuoron, että se käsitteli oikeastaan kokonaan työttömyyttä. Tuntuu siltä, että eduskunnassa on jälleen kerran unohdettu, että maassamme on todellakin satojatuhansia työttömiä. Ainakaan puheissa se ei tule siinä määrin esille kuin ansaitsisi tulla.

Laaja työttömyys on meillä todellakin, kun otetaan huomioon myös työttömyyseläkkeellä olevat jne., liki 450 000, uskokaa tai älkää. Pekka Tiainen työministeriöstä laski sen vuosikustannukset. Jos otetaan verotulojen menetykset huomioon, se on lähes 40 miljardia. Tähän näyttää tällä yhteiskunnalla olevan varaa, mutta ei ole varaa tehdä uudistuksia, joita tarvittaisiin työttömyyden nujertamiseksi, mihin ed. Kuoppakin viittasi, että tarvitaan toimenpiteitä pikaisesti työttömyyden nujertamiseksi.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan puhe ei ollut harvinainen ed. Kuopan puheeksi, koska hän on puhunut työttömyydestä jatkuvasti. Se ei ollut harvinainen puhe ylipäänsä vasemmistoliiton edustajien puheeksi, koska me olemme puhuneet työttömyydestä jatkuvasti. (Ed. Hyssälä: Sanoin "eduskunnassa"!) On todella ongelma, että meidän hallituskumppaneitamme tämä asia ei kiinnosta niin paljon kuin olisi tarpeen.

Itse olen erittäin iloinen SAK:n linjauksesta. Se on erittäin tervetullut, koska työttömyys on todella vaikea ongelma ja se on vaikeutunut pitkäaikaistyöttömien osalta.

Ed. Gustafsson, kun eilen olimme Tampereen valtuuston kokouksessa, sielläkin vasemmistoliiton valtuutetut nostivat oman kotikaupunkinsa työttömyyden, nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyden, esille. Aivan samanlaiset tunnelmat minulle tuli sen keskustelun jälkeen kuin ed. Hyssälälle tässä, että ikävä kyllä nämä puheet jäivät lähes yksinomaan vasemmistoliiton valtuutettujen pitämiksi. (Puhemies koputtaa) Kyllä meidän on yhdessä hoidettava tämä. Ed. Gustafsson puhui koulutuksesta, (Ed. Gustafsson: Rajoituin siihen tällä kerralla!) mutta myöskin työllisyysmäärärahoista pitää puhua.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen varmasti niitä kansanedustajia, jotka useimmin ovat puhuneet työttömyydestä ja työnsaannin oikeudesta. Haluan korostaa sitä, että suomalaisella pitäisi olla oikeus saada työtä ja sitä kautta hankkia itselleen toimeentulo. Työttömyys on suuri ongelma. Se on taloudellinen ongelma, mutta myöskin henkinen ongelma kymmenille tuhansille ihmisille. Tämän lisäksi, kun se on taloudellinen ongelma, myöskin työttömien perusturvan eli työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus pitäisi saada aikaan. Ilman tätä nämä ihmiset eivät tästä syvästä köyhyydestä, johon he ovat pudonneet, pois pääse, koska ei näköjään pystytä järjestämään kaikille työtä. Se on kyllä pitkälti poliittisestakin tahdosta kiinni, koska nyt taloudellisia voimavaroja olisi olemassa.

Pertti   Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kyse on lisätalousarvioaloitteista, olen itse allekirjoittanut kaksi aloitetta. Toinen koskee maatalouden ympäristötuen rahoitusta ja toinen määrärahan osoittamista talousrikostutkintaan. Keskityn tässä puheenvuorossani, herra puhemies, talousrikostutkintaongelmaan.

Hallitusohjelmassahan on sitouduttu torjumaan harmaata taloutta ja talousrikoksia. Valtioneuvoston periaatepäätöksillä, siis jo tehdyillä, on käynnistetty talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämisen toimenpideohjelma sekä tehostettu viranomaisyhteistyötä. Näillä toimenpiteillä onkin jo ollut selvää positiivista vaikutusta. Vuoden 1996 jälkeen tietoon tulleiden kirjanpitorikosten, veropetosten ja velallisten rikosten määrä on vähentynyt ja myös takaisin saadun rikoshyödyn määrä on ollut merkittävässä kasvussa. Vuodelta 1999 saatiin nimittäin takaisin rikoshyötyä yli 172 miljoonaa markkaa.

Talousrikostorjuntaohjelma ja viranomaisyhteistyö on edistynyt. Projekti on päättymässä tämän vuoden lopussa. Tarvitsemme kuitenkin pitkäjänteistä ja järjestelmällistä talousrikostorjuntaa myös jatkossa. Talousrikoksiin keskittyneiden poliisien määrä on valitettavasti kuitenkin viime vuosina vähentynyt. Poliisin niukkojen resurssien vuoksi on entistä enemmän jouduttu keskittymään hälytystehtävien hoitamiseen, ja rikostutkinta ja rikostorjunta on jäänyt vähemmälle.

Jo lähetekeskustelupuheenvuorossani otin esimerkiksi Salon kihlakunnan, siis kotiseutuni Salon, jossa 60 000 asukkaan kihlakunnassa on ainoastaan yksi päätoiminen talousrikostutkija. Hänellä on parhaillaan tutkittavana 32 juttua. Osa jutuista on tutkinnassa, mutta suurin osa kuitenkin vielä aloittamatta. Jutut ovat velallisen rikoksia, veropetoksia, kirjanpitorikoksia, rahanpesua ja törkeitä petoksia ja kavalluksia. Kaikki nämä rikokset ovat vaikeasti selvitettäviä ja aikaa vieviä juttuja. 22 jutussa rikosvahinkojen määrä asianomistajille on selvillä, lopuissa 10 jutussa on vasta arvioita esitettävissä. Joka tapauksessa rikosvahingot tulevat nousemaan reilusti yli 20 miljoonan markan.

Viime vuosina on panostettu erityisesti rikoshyödyn takaisin saantiin. Esimerkiksi mainitsemallani Salon kihlakunnan alueella on saatu viimeksi kuluneen vuoden aikana takaisin, tämän yhden rikostutkijan toimesta siis, rikoshyötyä yli 1,5 miljoonaa markkaa. Talousrikosten tutkinta on äärimmäisen työlästä ja aikaa vievää, mutta kuten esimerkkini osoittaa, myös Suomen valtion kannalta kuitenkin kannattavaa toimintaa.

Ylityöllistetyt rikostutkijat tarvitsevat välttämättä apuvoimia tutkintaan. Sen vuoksi olenkin yhdessä ed. Petri Salon kanssa esittänyt tähän lisätalousarvioon lisättäväksi 5 miljoonaa markkaa nimenomaan poliisin toimintamenoihin ja juuri talousrikostutkintaan. Jos tämä summa kohdistettaisiin uusien rikostutkijoiden palkkaamiseen ja/tai tutkijoiden palkkauksen tarkistamiseen, voitaisiin rikoshyötynä saada mahdollisesti takaisin palkkaukseen nähden jopa kymmenkertainen summa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on tehnyt lisätalousarvioon perustellut muutosesitykset, noin 500 miljoonaa markkaa, muun muassa kuntien harkinnanvaraiseen avustukseen jne. Itse käsittelen tässä vain yhtä aloitettamme, joka koskee ympäristötukimäärärahoja.

Nythän paljon puhutaan ympäristöasioista ja luomutuotannosta, mutta on valitettavaa, että sitten kuitenkaan puheet eivät yllä tekojen asteelle. Maa- ja metsätalousministeriö teki hyvin perustellun esityksen siitä, että erityistukisopimuksiin ja ympäristötukeen olisi tullut 75 miljoonaa markkaa lisämäärärahaa. Kaiken lisäksi tähän määrärahaan osallistuu vielä EU noin 56 prosentilla eli olisi maksanut 41 miljoonaa. Kuitenkin hallitus lisäsi tähän nyt vain 40 miljoonaa ja 35 miljoonaa markkaa jäi lisäämättä. Keskusta on esittänyt tähän 110 miljoonan markan määrärahaa, joka olisi riittävä, mutta tuo minimikin, minkä maa- ja metsätalousministeriö esitteli, tähän pitäisi saada.

Arvoisa puhemies! Tämä aiheuttaa nyt monia ongelmia, että tätä vajaata 20 miljoonaa, joka on siis kotimaisen rahan osuus, tähän ei saada. Luonnonmukaisen tuotannon kehittämistä koskeva luomustrategiahan on valmisteilla ja valmistuu alkukesästä 2001. Kehittämisstrategian julkistaminen samanaikaisesti, kun uusia luomusopimuksia ei ole haussa, ei voida nyt hakea, antaa kyllä hallinnosta varsin ristiriitaisen kuvan. Havaitsen, että täällä on vihreissäkin luomun ystäviä salissa paikalla. Kyllä nyt pitäisi tehdä voitava, että tähän saataisiin 35 miljoonaa lisää ja Suomen rahaa siis vain ehkä 25 miljoonaa, etteivät nyt puheet ja teot olisi näin ristiriidassa.

Ympäristömäärärahoilla on useamman vuoden tuettu myös suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmien laatimista, mikä on tähdännyt suojavyöhykesopimusten lisäämiseen. Yleissuunnitelmia tuetaan tänä vuonna vielä 3 miljoonalla markalla. Suunnittelun tukeminen samanaikaisesti, kun varsinaisia sopimuksia ei ole haettavissa, johtaa kuitenkin suunnittelumäärärahojen haaskaantumiseen maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan.

Perinnemaisemien hoidon merkityksestä on vastikään valmistunut laaja työryhmämuistio ja valtakunnan kattava alueellinen inventointi on saatu tehdyksi loppuun. Selvityksessä on todettu, että perinnebiotooppien tila on hälyttävä. Tämän vuoksi olisi tärkeätä, että saataisiin hoidon piiriin mahdollisimman paljon. Tämä vaatisi myös tätä samaa rahaa. Nitraattidirektiivin toimeenpanosta, niin sanotusta nitraattiasetuksesta, on aiheutunut maatiloille syntyvän lannan käsittelyyn uusia vaatimuksia, jota on tarpeen tukea lannan käytön tehostamissopimuksin. Lisäksi vielä alkuperäiskasvien ja rotujen edistäminen on tässä määrärahan sisällä ollut.

Tämä on erityisesti Varsinais-Suomessa ja Lounais-Suomessa tärkeä asia. Muun muassa Lounais-Suomen ympäristökeskus on lähestynyt kansanedustajia oma-aloitteisesti ja todennut, että tilanne on nyt erittäin huono, sillä rahoitus ei riitä lainkaan uusiin ympäristösopimuksiin. Tällainen rahoitustilanne on johtamassa erityisesti Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella vesiensuojelun, ympäristösuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä erittäin vaikeaan tilanteeseen.

Varsinais-Suomessahan on — maatalousjaostossa kuulimme työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustajaakin maakunnasta — 8 500 tilaa ja näistä ympäristötukiin on sitoutunut 7 893 tilaa. Peltoa maakunnassa on 297 hehtaaria, josta ympäristötuen piirissä noin 289 000 hehtaaria eli 97,3 prosenttia. Ympäristötuen käyttöhän on ollut paljon ennakoitua suurempaa. Maa- ja metsätalousministeriö lähti liikkeelle 75 prosentin tasosta, mutta koko maassakin tämä on noussut 95 prosentin tasoon ja sen takia määrärahoissa on ongelmia.

Varsinais-Suomen näkökulmasta voi pitää vielä erityisen tärkeänä luomutuotannon kehittämistä, ravinnehuuhtoutumien ja eroosion vähentämistä suojeluvyöhykkeiden avulla sekä arvokkaiden perinnebiotooppien ja monimuotoisuuden ylläpitoa ja kehittämistä. Nyt sekä viljelijöitä että hallintoa, alueellista hallintoa, haittaa epävarmuus erityistukien hakumahdollisuuksista. Myös tietysti maatalouspolitiikan pitkäjänteisyyden vuoksi tulisi ympäristötukien rahoituksen jatkuvuus turvata.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa pitäisi ryhdistäytyä ympäristöstä huolta kantavien ihmisten ja myöskin maaseudun ihmisten pitäisi yhdistää voimansa, jotta tämä pieni määräraha tänne saataisiin ja jotta voitaisiin viljelijöiden tilannetta tältä osin helpottaa ja edistää luomutuotantoa ja ympäristösäännöksiä, mistä jatkuvasti täällä puhutaan. Ei voi olla niin, ettei valtiovarainministeriössä 20:tä miljoonaa edes tähän saada, jolloin saataisiin esimerkiksi 40 miljoonan määräraha, jos otamme EU-tuet huomioon. Muutenkin on jollakin tavalla tyhmää, että meillä ei käytetä niitä rahoja hyväksi, joita EU ympäristötukeen olisi antamassa, eikä hoideta kansallista osuutta. Maa- ja metsätalousministeriö poikkeuksellisesti toi jaostoon oman esittelymuistionsa, ja rivien välistä oli selvästi luettavissa, että ministeri todella toivoo, että tähän eduskunta lisäisi määrärahan, ja toivon, että hallituspuolueiden ihmiset ovat nyt aktiivisia tässä asiassa. Tässä on mahdollisuus nyt tämä lisäys tehdä, jos yhdessä töitä tehdään.

Ismo   Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä kiinnitti aivan oikein huomiota maatalouden ympäristötukien rahoitukseen. Voisin vain lisätä tuohon, että tämä on tärkeä asia Lounais-Suomen ja Saaristomeren kannalta, mutta se on myös hyvin tärkeä asia Selkämeren alueella, niitten jokien varsilla, jotka sillä alueella ovat. Välillisesti sitä kautta tämä hanke on hyvin merkittävä osa Itämeren suojelua.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä maatalouden ympäristötuen, erityistuen, määräraha jäi lisätalousarvion varaan. Se on hyvin valitettavaa, että näin kävi. Kun ajatellaan, että koko maatalouden tuki, siis kokonaisuudessaan, on lähes 10 miljardia, tällainen ympäristötuen määräraha on sitten lisätalousarvion varassa. Tästä määrärahastahan on puhuttu nimenomaan luomutuotannon ympärillä kovasti. Mutta kuten ed. Ala-Nissilä otti esille, myöskin suojavyöhykkeet ovat nimenomaan tämän määrärahan puitteissa vasta perustettavissa. (Puhemies koputtaa) Tiedän tapauksia, että suojavyöhykkeitä ei kertakaikkiaan ilman rahaa tulla perustamaan jokivarsille.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinällään edustajien Seivästön ja Hemmilän puheenvuoroihin ei ole paljon täydennettävää, mutta kuitenkin haluan todeta, että todella on näin, että näitten suunnitelmienkin osalta, joita suojavyöhykkeiden osalta ja muutoin tehdään, voivat rahat mennä vallan hukkaan. Tässä on pienestä määrärahasta kysymys, mutta nyt tämä luomutuotannon ja ympäristöasioiden suma seisoo pienen määrärahan puuttumisen takia. Toivon, että ed. Hemmiläkin hallituspuolueen kansanedustajana tässä käärii hihansa ja vaikuttaa valtiovarainministeriön suuntaan. Maa- ja metsätalousministeriön täysi tuki tällä hankkeella varmasti on.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä kiinnitti ihan tärkeään asiaan huomiota. Sikäli kun tänäänkin vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä asiasta keskusteltiin, niin varmasti tämä asia on myös vasemmistoliiton valtiovarainvaliokunnan jäsenten huolena, ja sinänsä tämä on tärkeä asia tämä ympäristötuen ja nimenomaan luomuviljelyn kehittäminen.

Puhemies! Haluaisin viitata tekemääni lisätalousarvioaloitteeseen, joka on numero 63 ja joka liittyy määrärahan osoittamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin. On tosiasia, että terveyden- ja sairaanhoito elää Suomessa kriisissä. On hyvin paljon sairaanhoitopiirejä, joissa hoidon taso on laskenut sekä laadullisesti että määrällisesti. Tämä ei merkitse sitä, etteikö näissä työpaikoissa työskentelisi hyvin asiansa osaavia ihmisiä, sekä sairaanhoitajia, lähihoitajia, lääkäreitä jne., vaan siitä se johtuu, ettei ole resursseja tehdä työtä. Henkilöstöongelmat ovat tutut: Maamme terveydenhoidon palkkataso on 20 prosenttia EU:n palkkatason alapuolella. Spesialistien, lääkäreiden, siirtyminen yhä enemmän yksityissektorin puolelle on tosiasia, jonotilanne heikkenee ja vaikeutuu, jonot pitenevät ja yleensäkin jonoon pääseminen, leikkausjonoon pääseminen esimerkiksi, on entistä vaikeampaa. Potilaita ei yksinkertaisesti oteta sinne, ja jonoja käydään vähän väliä läpi ja katsotaan ikään kuin kuka voitaisiin sieltä poistaa.

Asia on myös valtioneuvoston suunnalla huomattu. Kuitenkaan asianomainen ministeri ei ole tehnyt määrärahaesityksiä vielä tämän asian korjaamiseksi. Esimerkiksi tämän lisäbudjetin kohdalla on tilanne edelleenkin varsin epätyydyttävä. Näitä esityksiä varsinaisen budjetin kohdalla on todellakin oikeus odottaa.

Puhemies! Tutkija Ilkka Vouholoinen on tekemässä Kuntaliitossa selvitystä siitä, mitä hoitamatta jättäminen tulee yhteiskunnalle maksamaan. Kokonaismenot ovat yllättävän suuret. Ne ovat tasoa 40 miljardia markkaa vuodessa. Vaikka ne tosiasiassa olisivat vain osa tästä 40 000 miljoonan markan summasta, ne olisivat edelleenkin kohtuuttoman suuret. Tämä summa koostuu siitä, mitä yhteiskunnalle, sen eri osille, tulee maksamaan se, ettei potilaita leikata vaan heidät hoidetaan muulla tavoin, joudutaan antamaan heille korvaavia, tukevia hoitoja. Tämä koskee esimerkiksi lonkka- ja polvinivelpotilaiden operatiivisen hoidon tekemättä jättämistä, se koskee kaihipotilaita ja se koskee myös sitä, että potilaita hoidetaan väärissä paikoissa, heidät joudutaan liian aikaisin siirtämään laitoshoitoon jne.

Siis 40 000 miljoonaa markkaa vuodessa! Tämä on todellakin niin suuri summa, että sen pitäisi herättää myös valtiovarainministeriö ymmärtämään, että olisi paljon edullisempaa ratkaista terveydenhoidon kipukohdat ja antaa kylliksi varoja, korvamerkitä ne ja suunnata ne sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ennen muuta sairaanhoitopiirien ja terveyskeskusten toimintojen mahdollistamiseksi.

Lopuksi, puhemies, haluaisin ihan muutaman sanan vielä todeta jo täällä esille tulleesta Itämeren suojelusta. Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmassa useassa kohdassa viitataan Itämeri-ohjelmaan. Me emme ole vielä kokeneet muutaman kesän takaista sinilevätilannetta Suomenlahdella ja Itämerellä. Se tulee jälleen esille. Tilanne on ravinteiden suhteen kaiken kaikkiaan ongelmallinen, ja meidän pitäisi löytää myös taloudelliset edellytykset ongelman ratkaisemiseen. Kansallisen Itämeri-ohjelman valmistuminen on viivästynyt, mutta ensi syksynä se ilmeisesti on käsillä. Ohjelman toimeenpanemiseksi pitää viimeistään elokuun budjettiriihessä myös löytää taloudelliset edellytykset.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen sanoi aivan oikein, että Suomi tarvitsee terveydenhuoltoon lisää rahaa. Nythän on niin, että Suomi käyttää tällä erää terveydenhuoltomenoihin vähän vaille 7 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja sillä on kyllä saavutettu hyvä ja kohtalaisen pätevä terveydenhuollon taso. Mutta 7 prosenttia on lähes toiseksi vähiten EU-maihin verrattuna, ja esimerkiksi USA käyttää 14 prosenttia bruttokansantuotteestaan terveydenhuoltomenoihin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Mutta ei meidän siihen pidä pyrkiä, se on kallis järjestelmä!) — Voidaan jopa keskustella siitä, onko kaikkien ihmisten saatavissa oleva terveydenhuolto USA:ssa samalla tasolla kuin Suomessa, ja tähän voi vastata, että ei ole.

Nyt on etsitty syytä, mikä aiheuttaa sen, että näin vähän Suomessa käytetään rahaa terveydenhuoltoon. Ensimmäinen syy on tietysti leikkaustoimenpiteet, joita jouduttiin laman aikana tekemään, mutta toinen syy on siinä, että palkkataso, lähinnä hoitajien palkkataso, on Suomessa tuntuvasti alhaisempi kuin muissa EU-maissa. Sitä pitäisi korjata.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen käytti perustellun ja hyvän puheenvuoron sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmatiikasta ja ennen kaikkea siitä, että hänellä on myöskin lisätalousarvioaloite asiasta. Hän sanoi, että voi todeta, että ei ole aikaa odottaa enää varsinaista budjettia. Kyllä nyt on mahdollisuus eduskunnalla tämän muutaman viikon sisällä tehdä jo korjauksia ja myöskin vasemmistoliiton tulla siihen rintamaan. Uskon, että keskusta kyllä tulee siihen, että näitä korotetaan. Näytön paikka on jo ennen juhannusta, ed. Tiusanen, siihen voi sitten yhtyä.

Meillä on myöskin ryhmäaloite tästä aivan samasta asiasta. Rohkenen kai sen seikan todeta, kun tässä juuri kaksi lääkäriä edellä käytti puheenvuoron, että meillä on lääkärilakko parastaikaa. Sopii kysyä, mitä tälle voitaisiin tehdä, ettei jonoja syntyisi. Kyllä lääkärilakko tähän varmasti jollain tavalla vaikuttaa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikein, ed. Vihriälä, lääkärilakko vaikuttaa jonotilanteeseen, vaikeuttaa jonojen lyhentämistä. Se heikentää myös sairaanhoitopiirien taloudellista tilannetta. Tämä on hyvin vakava asia, koska sairaanhoitopiirit muutenkin ovat monin paikoin vaikeuksissa.

Ed. Ihamäki on aivan oikeassa. Niin kuin itsekin totesin, terveydenhoidon työntekijöiden palkkataso on 20 prosenttia huonompi Suomessa kuin EU-maissa keskimäärin. Tämä on yksi asia, joka meidän pitää saada yhdessä ratkaistua.

Mauri Salo /kesk:

Herra puhemies! Lisätalousarvioaloitteita on kertynyt aika reilusti. Se kertonee siitä, että vuoden aikana on tapahtunut merkittäviä muutoksia ja muutostarpeita on.

Keskusta on tehnyt useita lisätalousarvioaloitteita nimenomaan ryhmänä, ja erityinen huolenaihe keskustan eduskuntaryhmällä on perustienpito. Miksi perustienpidon rahat eivät riitä edes viimevuotisella tasolla, on hyvä kysymys siinä mielessä, että kun Tielaitosta liikelaitostettiin, samassa yhteydessä todettiin, että Tielaitos saa lisää rahaa, jotta se voi suoriutua entistä paremmin tehtävistään.

Nyt ovat kuitenkin tienpidon kustannukset nousseet niin merkittävästi, että tarvitaan lisää rahaa, ja siihen on keskustan esittämä määrä saatava, jotta tiestön kunnosta voidaan pitää edes jonkinmoinen huoli. Metsäteollisuus on laskenut, että sille aiheutuvat kustannukset ovat noin 600 miljoonaa markkaa vuositasolla, ja se on suuri kustannuserä kokonaisuutena.

Täällä on ansiokkaasti puhuttu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalasta. Olen myös allekirjoittanut talousarvioaloitteen, jossa esitetään sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisärahaa. En lähde enää toistamaan niitä hyviä perusteluita, joita täällä on edellisissä puheenvuoroissa tullut ilmi. Tässä vain voi todeta sen, mitä ed. Vihriälä toivoi, että hallituspuolueen edustajat yhtyvät meidän tekemiimme ehdotuksiin, taikka sitten jos hallituspuolueilta tulee oma ehdotus, varmaan oppositio yhtyy siihen, jotta rahavaje saadaan katettua.

Kuntien taloudesta on syytä kantaa myös edelleen huolta. Keskusta on lähtenyt siitä, että harkinnanvaraisia avustuksia, joita hallituksen toimesta ollaan leikkaamassa, on voitava nostaa. Erityinen tarve siihen on juuri siksi, että tulevaisuuskaan ei näytä kuntien kohdalta erikoisen hyvältä, koska Pekkarisen paperikaan ei kuitenkaan sitten hallitustasolla edennyt niin, että siitä kunnille tulisi todellisia helpotuksia.

Kyselytunnilla käytiin vilkasta keskustelua Puolustusvoimien määrärahoista. Siinä tietenkin nousivat helikopterit päällimmäisiksi. Kun katsoo näitä lisätalousarvioaloitteita, sieltä löytyy vasemmistoliitonkin ehdotuksia, joissa ehdotetaan ruutia ostettavaksi sotaväelle. On varmaan niin, että jos niitä esitetään lisätalousarviossa, eikö liene syytä myös hyväksyä valtion budjetissa määrärahojen nosto, jotta saadaan pitkäjänteisesti näitä asioita hoidettua. Meillähän on erityinen huoli siitä, että voimme pitää yllä alueellisen maanpuolustuksen. Silloin tarvitaan sinne ihan aidosti lisää resursseja.

Varsin erikoinen tilanne on syntynyt maatalouden ympäristötuen suhteen. Ympäristökeskukset ovat tehneet aktiivisesti töitä viljelijäväestön keskuudessa, jotta viljelijät hakeutuisivat erityistuen, ympäristötuen, piiriin. Siellä on tehty suunnitelmia. Siellä on katsastettu suojakaistat. Siellä on katsastettu perinnemaisemat. Varsinais-Suomen alueellakin olisi tekeillä noin 700 eri sopimusta, kunhan niihin osoitettaisiin rahat. Viljelijät ovat tehneet suunnitelmansa siinä uskossa, että sopimus toteutuu, kun jo tarkastajat ovat käyneet lohkot katsomassa. Nyt kuitenkin ympäristökeskuskin on herännyt siihen, että ei olekaan rahaa. Toivottavasti tässä salissa löytyy yhteisymmärrys ympäristötukien määrärahojen nostamiseksi sillä tavalla, että tämä osittain myös luonnonsuojelullinen näkökulma saadaan hoidettua.

Erityinen tarve meillä on vauhdittaa luomutuotantoa edelleen. Luomusta on tällä hetkellä tulossa sellainen tietynlainen ilmiö, onko sitten hetken vai pidemmän aikavälin ilmiö. Esimerkiksi amerikkalaiset ovat tehneet Suomeen kyselyitä jo yrityksistä, joissa olisi huomattava liikevaihto, jotta heidän kannattaisi tulla tänne pääomineen markkinoille. Silloin kun amerikkalaiset ovat liikkeellä, meidänkin kannattaa olla omalta osaltamme herkkinä ja edesauttaa sellaisen tuotannon kasvua, jonka tuotteille on potentiaaliset menekit.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetin tarkoituksena on tietenkin tasapainottaa niitä aukkoja, joita on olemassa. Nyt kun meillä on tiedossa ainakin viime kuun osalta, että esimerkiksi elektroniikkateollisuuden tuotanto on kärsinyt aikamoisen pudotuksen, on syytä katsella näitä asioita myös työllisyysnäkökulmasta. Investointi työllisyyteen on parasta sosiaalipolitiikkaa. Se on myös parasta valtiontalouden tasapainottamista.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, miten perustienpito liittyy siihen, että yritystoiminnan rattaat pyörisivät ja siten työllisyyttä pystyttäisiin pitämään yllä. Haluaisin lisätä tuohon puheenvuoroon sen, että perustienpito ja perusteiden kunto vaikuttaa myös muiden tiellä liikkujien turvallisuuteen sekä polttoainekulutukseen ja niihin haitallisiin päästöihin, joita liikenne aiheuttaa ympäristölle. Tässäkin suhteessa lisäpanostus olisi sekä talouden ja työllisyyden että turvallisuuden ja ympäristön kannalta tervetullutta.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Puhun ensin lisätalousarvioaloitteista n:ot 18 ja 62.

Aloitteessa n:o 18 ehdotamme useampien Pirkanmaan kansanedustajien kanssa lääkärikoulutukseen 70 aloituspaikan rahoittamiseksi 2,45 miljoonaa markkaa. Tämän sivistys- ja tiedejaosto on ottanut käsittelyyn niin, että asiantuntijoita on jo kuultu ja kuullaan lisää. Toivon, että tämän kuulemisen pohjalta esitys määrärahan lisäyksestä tehdään. Tässä puhutaan todella pienestä riidasta, mutta sen periaatteellinen merkitys on suuri. Nämä lääkärit ovat tietysti valmiita vasta 6—7 vuoden kuluttua. He eivät auta siihen pulaan, mikä tänä päivänä on. Kun suuret ikäluokat lähestyvät eläkeikää, se tarkoittaa, että myös lääkärikunnasta iso joukko tulee jäämään eläkkeelle yhtä aikaa.

Aloite n:o 62 pitää sisällään 300 miljoonan markan lisäysehdotuksen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin. Tämä on mielestäni perusteltu ja kiireellinen esitys viitaten juuri lääkärilakon vaikutuksiin ja ennen kaikkea lääkärilakon syihin. Lääkärit eivät ole lakossa vain oman palkkansa vuoksi, vaan niiden työolosuhteiden vuoksi, jotka sairaaloissa ja terveydenhuollossa tällä hetkellä vallitsevat. Ikäviä tosiasioita kuulee tilanteesta joka päivä. Terveydenhuoltohenkilökunnalla ei ole mahdollisuutta suorittaa työtään saamansa koulutuksen ja nimenomaan niiden eettisten periaatteiden mukaan, jotka lääkärikoulutus ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutus ylipäänsä pitää sisällään, mihin heitä opetetaan. Toivon, että tässä asiassa todella päästään eteenpäin jo tässä lisäbudjetissa. Hallitushan on tehnyt jo periaatepäätöksen määrärahojen lisäämisestä ensi vuonna.

Lääkärilakko on saatava loppumaan mahdollisimman pian. En voi ymmärtää, että tämä lakko on kestänyt jo kolme kuukautta ilman, että on todellisia — on ollut ainoastaan yksi sovitteluyritys ja seuraava on odotettavissa vasta ensi viikolla. Kyllä tässä olisi myöskin sovittelijan ja ennen kaikkea hallituksen pitänyt olla aktiivinen. Olen useammassa yhteydessä esittänyt, että maan hallituksen olisi pitänyt lähteä tekemään rakentavaa vaihtoehtoa, jolla ratkaisu lakkoon olisi saatu. Sen ratkaisun pitää pitää sisällään myöskin valtion budjettiin sisältyvää lisärahaa, joka nimenomaan osoitetaan kunnille.

Sitten puhun aloitteista n:ot 45, 64 ja 22. Nämä liittyvät kaikki tavalla tai toisella työllisyyteen.

Aloite n:o 22 on ed. Gustafssonin esitys ammatilliseen lisäkoulutukseen, ja tästä puhuttiin jo alkuun. Tämä on tärkeä aloite, ja tällä on myöskin osaltaan huomattava merkitys ei vain opettajien työllisyyteen vaan ennen kaikkea työttömien työllistämiseen. Toivon mukaan valtiovarainvaliokunta vie tätä asiaa eteenpäin; ainakin siellä on hyvä yritys, sen tiedän.

Ed. Tulonen, jonka piti olla seuraava puhuja jälkeeni, ei ole paikalla, ja jos hän ei mahdollisesti ehdi paikalle, niin puhun myöskin hänen aloitteestaan, Tampereen läntisen ohikulkutien rakentamisen aloittamisesta. Tämä on Pirkanmaan kansanedustajilla ollut tiemäärärahojen listalla ykkösaiheena jo pitemmän aikaa. Se on erittäin ruuhkainen tie ja tarvitsee välttämättä lisämäärärahan, jotta päästään alkuun rakentamisessa, koska vanhat suunnitelmat menevät jo vanhaksi, jos ei pian päätöksiä tehdä.

Viimeksi puhun ed. Kuopan aloitteesta n:o 64, josta myös jo aiemmin puhuttiin ja johon keskusteluun myös aiemmin vastauspuheenvuorossani osallistuin, eli työllistämismäärärahoista. Ed. Kuoppa esittää erityisesti vajaakuntoisten työllistämiseen määrärahojen lisäämistä. Tässä toivon, että ed. Vihriälä, joka jo melkein nousee korokkeelle jatkaakseen ilmeisesti samassa hengessä puhetta, valtiovarainvaliokunnan yhtenä jäsenenä omalta osaltaan aktiivisesti on viemässä tätä eteenpäin. Työttömyys on todella meidän vaikein ongelmamme edelleen, ja sen vähättely ei ole aiheellista siinä mielessä, että luvut ovat pienentyneet. Se on totta ja se on erittäin hyvä asia, mutta se kova ydin, pitkäaikaistyöttömyys, on vaikeutunut. Siihen on haettava pikaisesti, entistä tarmokkaammin ratkaisuja.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kuullut, puhuiko ed. Stenius-Kaukonen aloitteesta n:o 12, jonka hän oli kuitenkin jättänyt. Sinänsä on aivan positiivista, että ed. Stenius-Kaukosen spektri on näin laaja, että hän on tällaisestakin asiasta tehnyt lisätalousarvioaloitteen. Olen myönteisesti yllättynyt, että se on jätetty.

Tosiasia on, että jos kotimainen ruuti- ja raskas ammustarviketeollisuus ei saa 230:tä miljoonaa markkaa, se johtaa irtisanomisiin, lomautuksiin ja siihen, että ilmeisesti tuotanto lakkaa ennen pitkää koko Suomesta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen puheenvuorossaan sivusi lääkärilakkoa ja pohdiskeli, miksi lääkärilakko ei lopu. Itsekin olen pohdiskellut sitä, miksi se ei lopu, mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että niin kauan kuin virkalääkärit voivat olla lakossa ja samanaikaisesti työssä, ei lakko koskaan lopukaan. Nyt on syytä ruveta miettimään virkalääkärien palkkausjärjestelmää kokonaisuudessaan, että nostetaan heille palkka sille tasolle, että he voivat kokopäiväisesti tehdä omaa virkatyötään ja hoitaa potilaat pois. Hoitakoon sitten muut näitä muita töitä. Eli yhdelle henkilölle yksi työ. Silloin myös aikanaan, kun he menevät uudelleen lakkoon, todella nähdään, että he ovatkin oikeasti lakossa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Ihamäkeä, että hän muistutti yhdestä aloitteestani. Unohdin puhua siitä, koska äsken hain aloitteet ja jostain syystä kopio ammustarvikealoitteesta jäi saamatta.

Pirkanmaan kansanedustajat ovat sen yhdessä tehneet, ja koska tänä vuonna toimin puheenjohtajana, olen ensimmäisenä allekirjoittajana 220 miljoonan markan lisämäärärahaesityksessä. Vastaavanlaisia esityksiä on useampia. Uskon, että tässä saavutamme tuloksen, koska tämä rintama on näin laaja. Periaate on tietysti se, että niin kauan kuin Suomessa on armeija, niin kauan aikaa myös hankinnat on tehtävä ensisijaisesti Suomesta, ettei tässä mitään ihmettelemistä, ed. Ihamäki, ole.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle toteaisin sen, että kyllä valtiovarainvaliokunnan jäsenenä olen valmis omalta osaltani myötävaikuttamaan kaikkiin niihin hyviin lisätalousarvioaloitteisiin, joilla vakavaa työllisyysongelmaa voidaan lievittää, ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Totean myös, että jos kaikki ne ryhmäaloitteet, jotka keskustan ryhmä on ryhmänä jättänyt ja joitten kokonaissumma on 635 miljoonaa markkaa, runsas puoli miljardia, tulisivat hyväksytyiksi, se osaltaan lievittäisi työttömyysongelmaa kautta linjan niin maatalouden kuin liikenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten osalta ja myös puolustustarviketeollisuuden kannalta.

Herra puhemies! On aika mielenkiintoista todeta, että hallituspuolueiden edustajat todella ovat tehneet lisätalousarvioaloitteita tänä toukokuun aikana 1 625 000 000 markan edestä. Nämä jakaantuvat siten, että kokoomuslaiset ovat tehneet 727 miljoonaa, vasemmistoliitto 615 ja sosialidemokraatit 193 miljoonaa markkaa. Sopii kysyä, onko nyt todella tapahtunut tai tapahtumassa mannerlaattojen liikehdintää myös hallituksen sisällä, että hallituspuolueet voivat näin merkittäviä aloitteita tehdä, ja vielä tuntuu ainakin tästä käydystä keskustelusta, että edustajat jopa uskovat siihen, että nämä aloitteet ovat menossa läpi. Mehän oppositiossa aivan varmasti tulemme tukemaan jokaista aloitetta näistä. Täällä on erinomaisia aloitteita.

Kun ed. Stenius-Kaukonen otti myös ed. Tulosen aloitteen n:o 45, Tampereen läntisen ohikulkutien, pohjalaisena kansanedustajana minun on todella ilo kannattaa tätä ja toivoa, että saataisiin se, koska tämä Tampereen läntinen ohikulkutie vaikuttaa myös meihin siellä kaukana Pohjanmaalla asuviin. (Ed. Stenius-Kaukonen: Olemme ajatelleet teitäkin!) Liikennejaoston jäsenenä taatusti tulen äänestämään tämän aloitteen puolesta.

Kun täällä vallitsee nyt tämmöinen todella suuri konsensushenki, sopii jo aivan itsekin ruveta uskomaan, että nämä hyvät aloitteet saattavat mennä läpi.

Herra puhemies! Haluaisin kuitenkin tarkastella näitä keskustan ryhmän jättämiä aloitteita, ensin lisätalousarvioaloitetta n:o 11 nimenomaan puolustustarviketeollisuuteen, johon ed. Ihamäki puuttui. Myös suuresti arvostan, että ed. Stenius-Kaukonen on jättänyt saman sisältöisen kotimaista puolustustarviketeollisuutta tukevan aloitteen. Meille on todella käynyt yksiselitteisesti turvallisuus- ja puolustusjaostossa nyt jo ilmi, että ellei lisäbudjettiin tule sitä jaoston puheenjohtajan ilmoittamaa 230:tä miljoonaa markkaa, puolustustarviketeollisuuden toiminta loppuu. Nyt ovat menossa yt-neuvottelut. Ne ovat menossa jo koskien noin 360:tä työntekijää. Sen jälkeen, kun nämä yt-neuvottelut päättyvät niin, että työntekijät joutuvat lähtemään, kotimainen puolustustarviketeollisuus ja se tietotaito, mikä siellä on, tulee loppumaan. Meillä oli eilen myös pääluottamusmies kuultavana. Hän oli todella huolissaan siitä, että nyt jo ammattitaitoista työvoimaa on siirtynyt muille aloille. Totta kai metalliteollisuudessa on eräillä aloilla työvoimapulaakin. Sitä siirtyy sinne. Mutta nyt on periaatteesta kysymys, haluammeko säilyttää kotimaisen puolustustarviketeollisuuden vai ei.

Äsken käydyn kyselytunnin aikana puhuttiin puolustuspoliittisesta selonteosta, joka nyt kai tullee huomenna, näin tässä voi ainakin ennakoida. Ellei siellä ole myös mainintaa siitä, että Suomi tarvitsee oman puolustustarviketeollisuuden, meidän kotimainen teollisuutemme joutuu lähtemään tälle alasajolinjalle. Ei ole enää muita vaihtoehtoja. Vain tämä sali pystyy nyt estämään sen, että kotimainen puolustustarviketeollisuus säilyy.

Hyvät edustajasisaret sekä vasemmalla että oikealla; tässä on nyt näytön paikka juhannusviikolla: Kestääkö teidän kanttinne ajaa tänne lisää rahaa? Vakuutan sekä keskustan puolesta ja rohkenen vakuuttaa myös kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puolesta, että meidän kanttimme kyllä kestää olla ajamassa tätäkin kotimaista puolustustarviketeollisuutta eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Maatalousministeriön pääluokasta: Minun on helppo yhtyä täällä käytettyihin moniin puheenvuoroihin ympäristötuen lisäämisestä nimenomaan 110 miljoonaan markkaan ja ennen kaikkea sen takia, että nyt luomutuotanto on tavattoman kovassa suosiossa. Toisaalta tämän salin henki, kun käsittelimme täällä elintarvikkeiden puhtautta ja kotimaista elintarviketuotantoa, oli täysin yksituumainen. Me kaikki haluaisimme olla nyt antamassa lisäpontta kotimaiselle elintarviketuotannolle ja ennen kaikkea luomutuotannolle. Tämä 110 miljoonaa tai ainakin se 75 miljoonaa eli 35 miljoonaa lisää turvaisi ennen kaikkea luomutilojen toiminnan jatkuvuuden. Se mahdollistaisi myös sen, että vaikka nyt on jo kylvöt tehty pääosin ihan kai pohjoista Lappia lukuun ottamatta, ministeriöstä saadun selvityksen mukaan uusi hakukierros voitaisiin vielä syksyn aikana panna käyntiin, ja se edesauttaisi jo seuraavan vuoden luomuviljelyn edistymistä. Minusta tämä olisi erittäin tärkeää ja ennen kaikkea myös näiden alkuperäiskasvien ja alkuperäisrotujen edistäminen, joka on pieni asia, mutta erittäin tärkeä kysymys. Siihenkin on saatu myös EU:lta jo suostumus, että asiat voisivat edetä, jos meillä on tätä kotimaista vastikerahaa. Toivon todella tämän etenemistä.

Herra puhemies! Sitten, herra puhemies, liikenneministeriön pääluokkaan ja perustienpitoon: Keskusta esittää lisätalousarvioaloitteessaan n:o 39, että sinne lisättäisiin 150 miljoonaa markkaa. Tämäkin on pieni summa siihen tarpeeseen nähden, mikä on. Toivoisin nyt, että tälle hankkeelle myöskin löytyisi tukea. Kun hallituspuolueiden edustajien puheista tuli vähän semmoinen tunne, että 1,6 miljardiakin voisi jostain löytyä, niin toivottavasti keskustankin hyvät hankkeet tulevat hoidettua.

Liikenneministeriön pääluokassa on myöskin mielenkiintoinen aloite hallituspuolueen edustajalta, ed. Bremeriltä, joka tulee varmaan sitä puolustamaankin, Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnitteluun esitetyn määrärahan eli 4 miljoonan markan poistamista. Olen ed. Bremerin kanssa aivan samaa mieltä, että ei tänne tarvita nyt rahaa, kun siellä eivät ole lupa-asiatkaan vielä kunnossa. Kun ajatellaan satamakapasiteettia, mikä meillä tässä maassa tänä päivänä on, tämä on erittäin suuri periaatteellinen kysymys, varsinkin se, kuka Vuosaaren sataman tulee rakentamaan, puoliksi valtio ja puoliksi Helsingin kaupunki vai kuka. Katsotaan äänestyksessä, miten ed. Bremer saa joukot pääkaupunkiseudulla tämän minusta ihan hyvän lisätalousarvioaloitteensa taakse.

Herra puhemies! Vielä sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksista. Siellä on todella kovat ongelmat. Siellä tarvitaan tällä hetkellä hoitavaa henkilöstöä ja siellä tarvitaan lääkäreitä. Se kyllä ihmetyttää, että ... Totta kai lääkärilakko on työmarkkinapoliittinen asia, mutta minusta tasavallan hallitus on liian hiljaa näin vakavan kysymyksen edessä. Me lähdemme kohta kaikki, Suomi menee heinäkuuksi kiinni, ja jos lääkärilakko jatkuu sen yli, se on todella vakava kysymys. Nyt pitäisi tosissaan hakea yhteisymmärrystä ja saada tämmöinen lakko loppumaan, josta vain ja yksinomaan potilaat kärsivät ja jonot kasvavat. Se ei ole varmasti hyvä myöskään lääkärikunnalle, ei hoitohenkilökunnalle, mutta ennen kaikkea se ei ole hyvä kärsiville potilaille.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälän puheenvuorossa ja kannanotoissa nimenomaan kotimaisen puolustusvälineteollisuuden kohtalosta on erittäin suuri viisaus sisällä, sillä jos me todella emme nyt pidä huolta siitä, että lisärahaa saadaan, me menetämme sellaista osaamista, jota koskaan ei enää uudelleen käyttöön saada. Tämä on myös asiantuntijoiden viesti. Ei tämä ole mikään pelkkä poliitikkojen viesti, vaan tässä on se, että jos jo aloitetut varovaiset tunnustelut yt-neuvottelujen kohdalta joudutaan viemään eteenpäin, se tietää sitä, että ihmiset myös hakeutuvat muualle. Kun tuotantolinjat ajetaan alas ja koneet myydään maailmalle, sen jälkeen ei enää sellaista rahaa tästäkään talosta kyetä siihen teollisuudenhaaraan osoittamaan. Nyt olemme todella ratkaisevien hetkien edessä. (Puhemies koputtaa) Toivottavasti nyt viisaus voittaa.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin haluan todeta, että hallituksen talouspolitiikka on ollut hyvää ja viisasta. Maa on päässyt jaloilleen. Nyt menee jopa niin hyvin, että voidaan edes keskustella menolisäyksistä. Hallituspuolueidenkin taholta on tullut ehdotuksia lisätalousarvioaloitteiden muodossa, jotta päästään kuulemaan asiantuntijoita ja tutkimaan valtiontalouden kestävyyttä.

Sitten haluan puuttua liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen. Mielestäni valtion lisääntyviä tuloja voidaan käyttää muutenkin kuin pelkästään velanmaksuun ja veronalennuksiin. Nimittäin valtion on voitava vaihtaa omaisuutta toiseen. Täten esimerkiksi valtionyhtiöiden myyntituloja tai osakkeiden myyntituloja voi käyttää esimerkiksi tiestön kehittämiseen. Tiestö on myöskin kansallisomaisuutta. Jos jokin valtakunnallinen tie on todettu tarpeelliseksi, että se joka tapauksessa rakennetaan, miksi sitä ei rakenneta mahdollisimman pian, jotta se ehtisi palvella tämän päivän ihmisiä, tämän päivän elinkeinoelämää, tämän päivän liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta? Aika moni suomalainen jää näitä teitä näkemättä, jos liikenneinfrastruktuuria kehitetään vasta sitten, kun velat on maksettu muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

Olen tehnyt aloitteen n:o 32/2001, jossa halutaan rahaa perustienpitoon. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan noin 400 miljoonaa markkaa, jotta tiestön kunto pysyy edes sillä tasolla, kun Lipposen toinen hallitus aloitti. Jos ei koko summaa voi saada tähän lisätalousarvioon, on rahoitusta kuitenkin saatava alkuun. Jos tiestö pääsee rapistumaan, maksetaan myöhemmin rapistuminen moninkertaisesti takaisin.

Olen tehnyt myöskin lisätalousarvioaloitteen moottoritiestä välillä Lahti—Heinola, joka on yhä edelleen saanut odottaa vuoroaan. Nythän on valmiina moottoritie Helsinki—Lahti. Sen jälkeen on kapeampi tie välillä Lahti—Heinola, ja sitten on taas moottoritie välillä Heinola—Lusi. Voitte olla varmoja, että ruuhkia syntyy ja liikenteen sujuvuus ja liikenneturvallisuus kärsivät, kun yhtäkkiä moottoritie kapenee normaaliksi tieksi ja sitten taas levenee 29 kilometrin jälkeen moottoritieksi. Nimittäin Valtatie 4, joka menee Helsingistä Lahteen ja siitä Heinolan Lusiin, jakautuu Lusissa Valtatie 4:ksi ja Valtatie 5:ksi. Valtatie 4 menee Jyväskylään, Ouluun, Kemiin ja Länsipohjaan, kun taas Valtatie 5 menee Itä-Suomeen, Mikkeliin, Varkauteen, Kuopioon, Kajaaniin, Kuusamoon ja aina Lappiin asti ja myöskin Pohjois-Karjalaan. Valtatie 4—5 palvelee itse asiassa kahta kolmasosaa Suomen liikenteen alueesta. Moottoritie Lahti—Heinola siis tarvitaan. Kun Valtatie 4 haarautuu Lusissa kahdeksi tieksi, Valtatie 4:ksi ja Valtatie 5:ksi, Lusista eteenpäin pärjätään alempiarvoisilla teillä.

Minulla on myös aloite Valtatie 4:n peruskorjauksesta matkalla Lusi—Joutsa ja siitä eteenpäin aikanaan Jyväskylään, joka olisi saatava vihdoinkin alkuun, ja aloite Valtatie 5:stä välillä Vihantasalmi—Mikkeli, jossa huonoa osuutta on enää vain muutama kilometri, mutta nyt ei rahoitusta ole enää osoitettu eikä rahoitusta tarvittaisi kovin suuria määriä.

Tuija   Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämä puheenvuoro oli täyttä asiaa. Täytyy sanoa myös, että aivan erityisesti moottoritien Lahti—Heinola tilanne täytyy itse kokea. Heinolassa tiedetään, mikä se on. Olen itse asunut vanhan sillan vieressä ja nähnyt autovirrat, mitä siellä on. Olisi kiireen vilkkaa saatava aikaiseksi parannus tähän tieosuuteen. Se virkistäisi elinkeinoelämää ja olisi kaikin puolin järkevä ratkaisu. Ei pelkästään se riitä, että me maksamme velkaa. Se on ihan oikea linja, mutta myös liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämää ja järkeviä ratkaisuja voi tukea. Kehotan ajelemaan kesällä, kun on aikaa, sitä reittiä, jotta näkee, mikä se tilanne on. Tie on myös aika huonossa kunnossa.

Mauri   Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ihamäen aloite on sinänsä erittäin hyvä ja kannatettava. Sitten kun kaiken kaikkiaan syksyn budjetissa vuodelle 2002 otettaisiin ihan oikea asento ja tienpidon ja perusparannuksen ja uudisrakentamisen kohdalle osoitettaisiin riittävät määrärahat, jotta todella päästäisiin siitä kurimuksesta, joka meillä tänä päivänä on. Arvostan suuresti ed. Ihamäen kannanottoa, että tiestökin on valtion omaisuutta. Valtio on saanut esimerkiksi viime vuoden osalta 5,4 miljardia osinkotuloja yksistään omista yhtiöistään, ja liikenne maksaa yli 30 miljardia valtiolle kaikenlaisia maksuja. Puoli miljardia vuositasolla voidaan helposti nostaa tienpidon määrärahoja. (Puhemies koputtaa) Sillä saadaan luotua paremmat edellytykset liikennöitävään kuntoon.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. M. Salolle haluaisin todeta, että sanoin jopa, että tiestö on kansallisomaisuutta, vähän juhlavammin.

Ed. Nurmen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että Lahti—Heinola-moottoritie maksaa vain 200 miljoonaa markkaa, koska sen ylikulkusillat on jo rakennettu ja se on valmis moottoritieksi rakennettavaksi, suunnitelmat ovat valmiit. Liikennejaosto on esittänyt, että se rakennettaisiin jälkirahoitusmallilla, joka tekisi noin 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Kysymys ei ole mistään muusta kuin hyvästä tahdosta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä aloittaa siitä, mihin kristillisen liiton eduskuntaryhmä lopetti. Minulla on kunnia käyttää uudella nimellä toimivan ryhmän ensimmäinen varsinainen puheenvuoro. (Ed. Oinonen: Onnittelut!) — Kiitoksia, ed. Oinonen!

Lähetekeskustelussa lisäbudjetin osalta totesin, että me olisimme halunneet, että valtionvelkaa olisi lisäbudjetissa lyhennetty hieman vähemmän kuin hallitus esittää. Meillä ei ihan tarkkaa markkamäärää ole sovittuna, mutta itse totesin, että noin miljardi markkaa vähemmän olisi voitu lyhentää valtionvelkaa. Siitä huolimatta olisi jäänyt reilusti yli 7 miljardia lyhennykseen.

Tämä suurin piirtein yksi miljardi markkaa olisi tässä tilanteessa pitänyt käyttää yhteiskunnan kaikkein kipeimpien ongelmien ratkaisemiseen. Se olisi merkinnyt, että meidän valtionvelkamme lyhenisi tänä vuonna siis miljardia markkaa pienemmällä summalla, ja se olisi tietysti aiheuttanut noin 50 miljoonaa markkaa korkeamman tason valtionvelan korkomenoihin. Se 50 miljoonaa markkaa olisi kuitenkin tullut säästönä moninkertaisesti pitkässä juoksussa, jos tuo miljardi markkaa todella olisi hallituksen toimesta haluttu käyttää kaikkein pahimpiin ongelmiin, mitä tässä yhteiskunnassa on.

Arvoisa puhemies! Näiden aloitteiden osalta käsittelen muutamaa. Ensin totean, että aloitteet n:ot 7—12 eli kuusi aloitetta on tehty kotimaisen ammustarviketuotannon toiminnan ylläpitämiseen. Tähän on siis kuusi eri aloitetta tehty, ja näissä aloitteissa on usea eri puolue, lähes joka eduskuntaryhmä, mukana, vaikka se ei nimistä näy suoraan. Esimerkiksi ed. Karpion, kokoomuksen edustajan, aloitteessa on mukana sosialidemokraatteja. Täällä on jopa ed. Stenius-Kaukosella oma aloite ja perässä "ym.", eli vasemmistoliittokin on mukana tässä hankkeessa turvata suomalainen ruudin ja ampumatarvikkeiden teollisuus.

Kysymys on lähinnä kolmella paikkakunnalla olevista tuotantoyksiköistä. Suurin on Laukaan Vihtavuoressa, sitten on Lapualla ja Vammalassa. Kysymyksessä on siis sellainen perustuotanto, jonka tuotteita Suomi joka tapauksessa tulee tarvitsemaan. Kysymys on siitä, ajetaanko tämä alas, niin kuin nyt on käymässä. Yt-neuvottelut on käyty, lomautukset ja irtisanomiset ovat menossa, ja hallitus on kädet taskussa ja antaa näin tapahtua, kun ei ole ottanut lisätalousarvioon tämän jatkamiseen ja turvaamiseen tarvittavaa määrärahaa. Siis hankitaan ulkomailta, ja työpaikat menevät sen myötä. Siinä ei ole järkeä. Se on näille paikkakunnille äärettömän merkittävä asia. On myös turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeä asia, että meillä säilyy tämä osaaminen, tämä tuotanto, että saamme niin sanotusti kuivaa ruutia kotimaasta silloin, kun sitä tarvitaan, ja sitä tarvitaan joka päivä Puolustusvoimissa, eli aina on hankinta käynnissä. Mutta hallitus ei ole tähän paneutunut.

Toivon, että näiden aloitteiden pohjalta valiokunta ottaa 100—150 miljoonaa markkaa tähän tarkoitukseen rahaa lisäbudjettiin ja näin turvaa tämän toiminnan. Samalla toivon, että selonteossa, joka on nyt luvattu, otetaan selkeä kanta siihen, että tämä turvataan jatkossa pysyvästi työpaikkojen osalta, osaamisen osalta ja näiden tarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoisia aloitteita muun muassa ed. Gustafssonilla ja ed. Leena Rauhalalla ammatillisen aikuiskoulutuksen turvaamiseen. Ed. Gustafsson piti todella asiallisen ja vahvan puheenvuoron tämän asian osalta. Viittaan siihen ja yhdyn: tämä asia on syytä hoitaa kuntoon. Hämmästelen syvästi, että hallitus on tässäkin asiassa antanut ajan kulua näin pitkälle. Siellä ovat työpaikat ja ennen kaikkea koulutus nyt alasajon kohteena. Ei ole viisasta päästää näin tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Tierahoista täällä on ed. Kemppaisen lisätalousarvioaloite n:o 34. Saman sisältöisiä on joitakin muitakin perustienpidon määrärahoihin. Tässä on todella tarvetta pikaisiin toimenpiteisiin ja rahoitukseen. Nimittäin meillä, niin kuin ed. Ihamäki äsken sanoi, kansallisomaisuus on nyt rappeutumassa ja heikossa kunnossa, ellei siihen panosteta nykyistä enemmän. Siksi yhdyn lämpimästi kannattamaan sitä, että ed. Kemppaisen, samoin ed. Ihamäen, hallituspuolueen edustajan, aloite tältä osin hyväksytään ja viedään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Vielä totean, että erikoissairaanhoidon kysymys on todella kipeä. Kunnat ovat aivan ihmeissään, kun viime vuodelta ja varmasti tältä vuodelta lakosta huolimatta tai lakon ansiosta kuntien erikoissairaanhoidon kustannukset kohoavat voimakasta vauhtia. Kunnat ovat todella ahdingossa. Sen lisäksi hoidon taso uhkaa laskea, hoitohenkilöstön työkyky alenee, he ovat ylirasittuneita, uupuneita, ja tarvitaan lisää henkilöstöä. Erikoissairaanhoito on sellainen kysymys, että se koskettaa meitä jokaista. Me emme tiedä, kuka meistä huomenna on tarpeessa saada leikkaus tai jokin muu toimenpide. Tähän on syytä kiireesti panostaa. Ihmettelen, että ministeri Soininvaara on tästä vain puhunut, mutta ei ole taistellut tämän asian korjaamiseksi. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan määrärahaa. Vastuu käytännön järjestelyistä on kunnilla, mutta rahoituksesta valtiolla. Meidän työvoimamme, meidän kansamme, kärsii siitä, että tämä asia on liian pitkään laiminlyöty.

Arvoisa puhemies! Tämä lakko, josta täällä on myös mainittu, ei tietysti kuulu poliittisille päättäjille sinänsä, mutta on ikävä todeta, että tällä tavalla järjestetty lakko, mikä meillä on, saa jatkua, taitaa olla pian kolme kuukautta, niin kuin täällä on mainittu. Se on ovelasti järjestetty lakko. Tällaisiin erikoisjärjestelyillä toteutettuihin lakkoihin, joista sairaat ihmiset kärsivät, pitäisi jollakin tavalla puuttua.

Arvoisa puhemies! En ole niitä, jotka vaativat lakko-oikeuden rajoittamista, mutta kylläkin haluan nostaa keskusteluun sen, että lakkojen järjestämismuodossa pitää olla moraali mukana. Tähän hallituksen pitäisi puuttua.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa penätty lisää tiemäärärahoja. Se on sellainen normaali kehitys, joka on eräänlaista traditiota vuosien takaa. Nyt kuitenkin liikelaitosuudistuksen yhteydessä on Tieliikelaitoksessa ja Tiehallinnossa asiat täysin sekaisin. Muun muassa näistä asioista johtuen ja siitä, että edelleen toimitaan vanhan laitoskulttuurin mukaisesti, kaikkein suurin ongelma on se, että käytettävissä oleva määräraha, sen kohdistaminen, ei onnistu, se kulkee vanhoja ratoja. Väitän, että tällä hetkellä määrärahat riittäisivät, mutta kun kohdistaminen kulkee vanhoja ratoja, me emme saa mitään tärkeitä uudistuksia ja parannuksia aikaan. Suurin ongelma on nyt Tieliikelaitoksen ja Tiehallinnon sisällä rahojen käytössä.

Tuija   Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pidä hyvänä, että työntekijät joutuvat lakkoilemaan, enkä sillä lailla halua millään lailla puolustella lääkäreitä, mutta realiteetit on todettava. Lääkärit ovat osittain myös lakossa sen takia, että tiedän, että ainakin eräissä kunnissa heiltä on jopa kielletty lähetteiden tekeminen eteenpäin. Jos lääkäriltä sidotaan kädet hoitaa potilaita, niin kyllä se on kohtuutonta.

Jonokäsittely on sitten toinen asia, millä peipataan ihmisiä. Kyllä työolosuhteet on taattava asianmukaisiksi, että lääkäri voi asiallisesti hoitaa potilasta. Lainsäädäntö on osittain vanhentunutta. Kansanterveyslaki on tehty vuonna 1972. Samaan aikaan tehtiin peruskoulu-uudistus ja sen jälkeen on koululainsäädäntöä uudistettu. Samaa ei ole terveyspuolella lainkaan siinä mitoin tehty. Pelkkä raha ei auta lääkäripulaan eikä tähän tilanteeseen, (Puhemies koputtaa) mikä nykyisin vallitsee. Lainsäädäntöä on uusittava, ja se voisi parantaa työolosuhteita ja ennen kaikkea potilaitten asemaa.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn ed. Kankaanniemen puheeseen siinä mielessä, kun hän totesi kotimaisen ruuti- ja raskaan ammusteollisuuden olevan vaikeuksissa. Yt-neuvottelut ovat menossa, ja ensimmäiset irtisanomiset tapahtuvat jo kesällä. Jonkin verran vanhoja tilauksia on vielä, mutta ensi vuosi on täysin auki, koska mahdolliset tilaajat ovat epätietoisia, onko tuotanto enää pystyssä.

Jos ajetaan tämä teollisuus alas, niin sillä on symbolinen merkitys, että teollisuutta ei tarvita, ja jos ei tarvita, niin siitä pitää teollisuuden saada selkeä ilmoitus. Sekin on parempi kannanotto kuin jatkuva vetkuttelu. Aina sanotaan, että tätä teollisuuden muotoa tarvitaan, mutta rahaa ei tunnu tarvittaessa löytyvän.

Toimi  Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin kovin hämilleni ed. Ihamäen viimeisestä puheenvuorosta. Tarkoititteko, että on realistinen mahdollisuus ja hyväksyttävä mahdollisuus, että puolustusvälineteollisuus ajetaan alas? Pidän ikävänä, jos sitä tarkoititte ja jos ette yhdy tähän ed. Karpion esimerkiksi ja monen muun tekemään aloitteeseen, että turvattaisiin tämä tuotanto, osaaminen ja työpaikat. Minä pidän sitä tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmelle myös samalla tavalla tarkentavasti: Pitäisi esittää vähän pohdintaa, mitä tarkoitatte, että lainsäädännöllä pitäisi hoitaa lääkärien asiat ja sairaaloiden asiat kuntoon. Mitä vikaa meidän lainsäädännössämme on, kun palkasta ja rahasta näyttää kuitenkin olevan kysymys, kun vaatimukset ovat 20 prosentin palkankorotuksista, eikä siinä yhteydessä ole minun ymmärtääkseni mitään lainsäädäntövaatimuksia esitetty? Tietysti kuntayhtymien järjestelmiä on nostettu esille ja esimerkiksi työjärjestelyjä, (Puhemies koputtaa) mutta eiväthän ne ole lainsäädäntökysymyksiä.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten ed. Kankaanniemi saattoi kuulla ja ymmärtää niin väärin minun puheenvuoroni. Minähän yhdyin ed. Kankaanniemen käsitykseen, että puolustustarviketeollisuus on vaikeuksissa. Kerroin vain uhkaavan tilanteen enkä missään nimessä ole ajamassa tätä teollisuutta alas, vaan puheenvuoroni tarkoitus oli herättää kaikki kansanedustajat tukemaan tätä teollisuutta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella haluan nyt puolustaa ed. Ihamäkeä. Ed. Kankaanniemi todella huonosti kuuli, jos hän ymmärsi tämän sillä tavalla. Minun korviini otti aivan selvästi. Jos joku niin ed. Ihamäki on yrittänyt myöskin turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtajana puolustaa kotimaista teollisuutta kaikin voimin, ja minusta hänen puheenvuoronsakin oli sen suuntainen. Tässä tuli nyt ed. Kankaanniemelle kuuloharha todennäköisesti.

Tuija Nurmi  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä olen ollut kiinnostunut näistä lisätalousarvioaloitteista ja olenkin lukenut ne kaikki läpi, mutta puheessani keskityn lähinnä lisätalousarvioaloitteisiin n:ot 32, 43 sekä 6—13. Näissä aloitteista on paljon hyviä asioita esillä.

On todella toivottavaa, että velanmaksun ohella kykenisimme satsaamaan esimerkiksi teiden kunnon ylläpitämiseen. Tähänhän ovat ottaneet kantaa niin maanomistajat kuin näitten teiden varsilla asuvat henkilöt, mökkiläiset ja myös metsäteollisuuden eri osapuolet. Kuten tiedämme, teiden kunto varsinkin niin sanottujen alempien teiden osalta on heikkenemässä. Ehkä saamme lisätalousarvioaloitteiden pohjalta lisärahoitusta teiden kunnon ylläpitämiseksi. Pidän tätä tärkeänä.

Toinen asia, joka koskee pääsääntöisesti puolustusvälineteollisuutta ja puolustusmäärärahoja yleensäkin, on tämä keskeinen seikka: huoltovarmuus. Mikäli meiltä ruutiteollisuus ja aseteollisuus häipyvät, niin me emme välttämättä edes ruutia saa laisinkaan Norjasta ja Ruotsista, koska osaaminen on keskittynyt Suomeen. Myös on tärkeää, että Puolustusvoimat saa puolustusvälineteollisuuteen lisärahoitusta. Ellei sitä tule, saamme jälleen noin 400 työtöntä ja ammusteollisuutemme sekä ruutiteollisuutemme saavat kuoliniskun. Toivon, että lisätalousarvio ja nämä aloitteet saavat aikaan riittävän lisäyksen kyseessä olevalle momentille, jotta näiltä ikäviltä seurauksilta vältytään. Meiltähän on jo akku-, tulitikku- ja infuusionesteteollisuus lakannut.

Haluan kuitenkin vielä ottaa kantaa tähän asiaan siltäkin puolelta, että Puolustusvoimain komentaja on tänään viimeksi ottanut huolestuneena kantaa Puolustusvoimien budjetin tasoon. Tämänhetkiset määrärahat ovat miljardi markkaa pienemmät kuin puolustusselonteko vuodelta 1997 edellytti. 2000-luvun alkuvuosille puolustusselonteko edellytti sellaista tasoa selonteon mukaan, joka olisi 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2000 puolustusbudjetti on ollut vajaat 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ulkoministeri Tuomioja on halunnut kytkeä kehitysmäärärahojen noston puolustusmäärärahojen nostoon. Sopii vallan hyvin, että nostamme puolustusbudjetin EU:n keskitasolle, jolloin se olisi 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen osalta se meinaisi, että puolustusbudjetti nousisi 0,5 prosenttia korkeammaksi, ja varmasti me kaikki täällä, jotka olemme puhuneet puolustusvälineteollisuudesta, olemme samaa mieltä.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Nurmi otti puolustusmäärärahat esille. Sopii kuitenkin tässä kysyä, mikä tulee olemaan hallituksen kanta: Pysyykö hallitus siinä, että ensi vuoden puolustusmäärärahoiksi tulee 10,8 miljardia vuoden 97 puolustuspoliittiseen selontekoon viitaten, niin että raha pysyisi edes siinä normaalitasossa, niin että nämä asiat voitaisiin hoitaa? On mielenkiintoista nähdä tässä aivan muutamien viikkojen sisällä, miten tässä tulee käymään ja onko tämä kokoomukselle niin tärkeää, että tästä saatettaisiin tehdä jopa hallitusyhteistyökysymys, jos muut puolueet eivät tule tähän taakse.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nurmi on tehnyt hyvää työtä valtiovarainvaliokunnan jäsenenä lukemalla etukäteen jo kaikki aloitteet. Nyt vielä kerrataan se, että jos lisätään miljardilla markalla valtion menoja, se ei suinkaan ole pois valtionvelan maksusta koko raha, koska raha kun yhteiskunnassa kiertää, se palautuu kuitenkin valtion kassaan niin, että ainakin seuraavan 12 kuukauden aikana siitä on 600 miljoonaa markkaa palautunut takaisin veroina tai muuna. Eli kannustan teitä aktiivisesti toimimaan hyvien hankkeiden eteenpäinviemiseksi.

Tuija   Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin minä puhun vain omasta puolestani ja teen työtäni, että hallitus tekisi järkeviä ratkaisuja ja voisi myöntää näitä rahoja. Kiitos tuesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lisätalousarvioaloitteissa puolustus on korostunut erittäin paljon, nimenomaan kotimainen ruudintuotanto ja yleensäkin ammustarviketuotanto ja puolustusmateriaalituotanto.

Kysehän on tietystä itsenäisen kansakunnan uskottavan ja itsenäisen puolustuksen peruselementistä. Jo normaalina aikana me tarvitsemme ruutia ja räjähdysaineita. Puolustusvoimat tarvitsevat, mutta räjähdysaineita tarvitaan ihan normaalissa jokapäiväisessä elämässä, rakentamisessa, niin maan- kuin talonrakennuksessa. Metsästäjät tarvitsevat ruutia jne., eli on kysymys tuotteesta, jota tarvitaan joka tapauksessa. Vaikkei puolustusvoimia olisi olemassakaan, niin ruudintuotantoa joka tapauksessa tarvitaan.

Maailmalla tietysti liikkuu ruudista jonkinlaisia halpatuontieriä, ylijäämäeriä, joita voi saada sattumalta hyvinkin edullisesti, mutta niiden varaan ei vastuullinen kansakunta voi puolustusmateriaalituotantoa laskea. Kiina ja Etelä-Afrikka ovat niitä maita, joista ruutia olisi ehkä enemmältikin ostettavissa, mutta varsinkin kriisitilanteessa nuo maat ovat perin juurin kaukana. Saattaisi tulla vaikeuksia nykyajan Internetillä tilata sieltä ruutia, jos sitä kriisitilanteessa tarvittaisiin. Vaikka kuinka eletään globaalissa maailmassa kaupallisesti, niin tässä asiassa meillä pitää olla terve itsekkyys ja meillä pitää olla oma ruudintuotanto, jossa meillä Suomessa on aivan upea osaaminen, kuten kaikessa muussakin puolustusmateriaalituotannossa. Olen saanut perehtyä Vihtavuoressa, siltä osin kuin työturvallisuus-määräykset ovat sallineet, tuotantolaitokseen, joka tätä valmistaa, asiantuntevalla opastuksella. Tämä on paitsi työllisyyskysymys myös alan kehittymisen kysymys.

Kun maailmassa joka tapauksessa ruutia tuotetaan, niin Pohjoismaisessa yhteistyössä, jos meillä on uskottava kysyntä tälle valmistettavalle räjähdysaineelle, Suomi voisi olla ei suinkaan ostaja ulkomailta vaan myöskin viejä ja saada työllisyydestä tulevat tulot tänne. Toivon, että se yhteistyö, mikä Nexplon ja Nammon kautta on nyt syntynyt kansainvälisesti pohjoismaisissa puitteissa näin alkuun, voisi nimenomaan luoda työpaikkoja Suomeen ja sitä kautta tuloja ja rahaa ja tehdä Suomesta tässä suhteessa vientimaan.

Tähän liittyen on lukuisia aloitteita. Itseltänikin on lisätalousarvio n:o 10/2001. Toivon, että se laaja yhteinen tahto, joka asiassa on ilmennyt, johtaa myöskin äänestyksessä tulokseen. Niin tärkeää kuin on maksaa velkoja, tärkeää on myös huolehtia niistä asioista, joista on huolehdittava. Ei se raha mihinkään katoa silloin, kun se kotimaassa pyörii. Se synnyttää työllisyyttä ja toimeentuloa. Sitä vastoin, jos tulee työttömiä, siitä on vain menoja.

Ruudin valmistaminen on myöskin pitkälle osaamiskeskusasiaa. Jos tuo osaaminen täältä katoaa, ei sitä sitten helpostikaan synnytetä uudelleen, vaan se on pitkäksi aikaa poissa.

Keskustan ryhmäaloitteet, jotka on otsikoitu ryhmäpuheenjohtajan Mauri Pekkarisen mukaan, ovat kaikki sellaisia, joihin olen halunnut panna nimeni mukaan. Perustienpito on eräs tärkeä kysymys.

Nimenomaan nyt kevätkaudella sorateitten varrella asuvat ihmiset toivat esille mielipiteensä, jossa he kertoivat siitä, että tie ei ole ollut kulkukelpoinen. Eilen illalla tapasin Keski-Suomestakin kaksi henkilöä, toinen on metallityömies ja toinen tilitoimistoyrittäjä, ja he kertoivat, että tiet olivat kahtena päivänä sellaisessa kunnossa, että töihin ei päässyt. Kyllä tämä on ihan yllättävänkin kovaa todellisuutta.

Edelleen täällä on muutama rautateihin liittyvä aloite. Haluan tässä yhteydessä viitata aloitteeseen n:o 47, joka käsittelee Keski-Suomessa olevaa rataa, ja ed. Nousiaisen aloitteeseen n:o 46, joka koskee Savonlinna—Huutokoski-rataosuutta. Se on osa maan poikkirataa, joka alkaa Parikkalasta, tulee Savonlinnan, Huutokosken, Pieksämäen ja Jyväskylän kautta Haapamäelle jatkuen Seinäjoen kautta Vaasaan. Itse asiassa on kysymys Mitt-Norden-poikittaisyhteydestä, Keski-Pohjola-yhteydestä silloin, kun on rataverkosta kyse, tai sen voisi ajatella myöskin Haapamäeltä jatkuvan, nyt valitettavasti pääosin liikenteeltä poissa olevan Haapamäki—Parkano—Pori-radan puitteissa. Toivon, että tällaiseen kokonaisvaltaiseen ajatteluun voitaisiin kiinnittää rautateiden infrastruktuurissa huomiota. Poikkirata ei toimi parhaimmalla tavalla, kun se on käytännössä henkilöliikenteen osalta poikki. Tuolla välillä, mistä kyseinen aloite tuo huolen esille, on linja-autolla korvattu henkilöjunaliikenne. Näin ollen esimerkiksi tuolta osin se ei palvele tehokkaasti eikä radan kunto mahdollista sitä käyttöä, mikä sillä voisi olla myöskin tavarakuljetusten ratana.

Edelleen kiinnitän huomiota hoito- ja hoivatyöhön. Tästä on keskustan ryhmäaloite n:o 59 ja myös saman sisältöinen oma aloitteeni n:o 58. Kunnat tarvitsisivat taloudelliset voimavarat hoito- ja hoivatyöhön myöskin aivan erityisesti. Iltapäivälehdet aina kertovat niistä hyvin dramaattisistakin kohtaloista, joita tulee. Niitä tietysti tulee silloinkin, vaikka olisi rahaa kuinka paljon, mutta kovin äärirajoilla hoito- ja hoivatyötä tekevät henkilöt ovat niin kotipalveluissa, omaishoitajina kuin myöskin laitoksissa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että velanhoidosta supistettaisiin ja osoitettaisiin näihin moniin hyvää tarkoittaviin hankkeisiin lisätalousarviossa rahaa.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Oinosta kiittää siitä tuesta ja kannatuksesta, jota hän osoitti lisätalousarvioaloitteelleni, joka koski määrärahan osoittamista Savonlinna—Huutokoski-rataosuuden peruskorjaamiseen ja ylöspitoon. Tuo rataosuushan on mennyt varsin heikkoon kuntoon eikä henkilöliikennettä sillä ole. Viime aikoina erityisesti tällä Järvi-Suomen poikkiradalla Parikkala—Vaasa on puutavaraliikenne lisääntynyt erittäin voimakkaasti mekaanisen metsäteollisuuden uusinvestointien myötä. Toisaalta myöskin henkilöliikenne, jota tuolle rataosuudelle odotamme, odottaa VR:n taholta kiskobussien uushankintaa. Sitä kautta on myöskin henkilöliikenne toivottavasti elvytettävissä. Toivotaan, että tämä hanke saa myönteisen ratkaisun.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Valtion tulot ovat ylittäneet kaikki ennakko-odotukset. Silti Ilmavoimilta viedään sille luvatut 80 miljoonaa markkaa, minkä johdosta Ilmavoimat ilmoitti männä viikolla maanpuolustuskursseilla, että se joutuu maadoittamaan Hornetit ja Hawkit syyskuun alusta koko loppuvuodeksi polttoaine- ja varaosapulan vuoksi.

Puolustusvälineteollisuudelle ei sitten annetakaan luvattua ja edellytettyä 200:aa miljoonaa markkaa, minkä johdosta Vihtavuori, Lapua ja Vammas ilmoittivat joutuvansa vähentämään 400 työpaikkaa. Katastrofi ei rajoitu pelkästään siihen. Samalla nimittäin kariutuu kahden merkittävän pohjoismaisen puolustusvälineteollisuuden yrityksen yhteistyö. Korvaamatonta lisäksi on ruuti- ja ammusteknologian tietotaidon karkaaminen maastamme ja siitä johtuva taloudellinen, kaupallinen ja tietotaidollinen riippuvuus ulkovalloista.

Nämä vähennykset Puolustusvoimien määrärahoista ovat yksiselitteisesti ministeri Niinistön päätöksiä. Ministeri Niinistöön on iskenyt kansantaloudellinen anoreksia. Sen johdosta me olemme säästämässä itsemme kuoliaaksi.

Ed. Nepponen esittää lisätalousarvioaloitteessa n:o 15 Ilmavoimille tarvittavaa lisämäärärahaa. Ruuti- ja ammusteollisuutemme tarvitsemaa lisärahaa on esitetty useankin lisämääräraha-aloitteen voimalla. Seuraa siis klassinen kysymys: Mistä rahat?

Arvoisa puhemies! Olen omalta osaltani ehkä tehnyt ennen kuulumattomia. Nimittäin olen esittänyt mainittuja tarkoituksia varten kaksi säästöehdotusta. Lisätalousarvioaloitteessa n:o 49 esitän Vuosaaren satamalle ehdotetun 4 miljoonan markan säästämistä, poistamista. Lisätalousarvioaloitteessa n:o 25 esitän valtion ammattilentäjäkoululle osoitetun 49,5 miljoonan markan säästämistä, poistamista. Sen poistamisella säästettäisiin itse asiassa noin puoli miljardia markkaa kymmenen seuraavan vuoden aikana, koska tämä pesämuna, aloitusraha, kytkeytyy sitten seuraavina vuosina pakolliseen käynnissäpitämis-, koulutusrahaan.

Puhemies! Perustelen näitä ehdotuksiani, ensin Vuosaaren 4 miljoonan markan poistamista.

Vuosaaren sataman perustamispäätös perustuu toistaiseksi Liiketaloudellisen tutkimuslaitoksen satamaselvityksessä tehtyyn 1,5 miljardin markan virheeseen Vuosaaren eduksi. Se on täysin kiistaton. Vertaamalla ensin tehtyä VTT:n satamaselvitystä sivuilta 15, 35 ja 51 vastaaviin kohtiin Liiketaloudellisen tutkimuslaitoksen seuraavassa selvityksessä kiistattomasti nähdään 1,5 miljardin markan erehdyksessä tehty virhe, mutta varsin suuri virhe.

Näihin laskelmiin liittyy Helsingin sataman tavaravirtaselvitys, joka on täysin päin mäntyä. Helsingin satamien porteilla kysyttiin kuorma-autonkuljettajilta, minne he ovat menossa. Kun he ilmoittivat, että he menevät suurten tukkuliikkeiden varastoille Kehäkolmosen varrella ja Maaliikennekeskuksessa, tavaran osoitteeksi merkittiin, että tavara jää Helsinkiin tai Pääkaupunkiseudun alueelle. Kuitenkin ne viedään lajitteluvarastoihin, jotka eivät mahdu nykyisen sataman alueelle eivätkä liioin tulevan Vuosaaren sataman alueelle. Siellä ne lajitellaan, ja vasta sieltä ne lähtevät lopullisille vastaanottajille. Väite, että muistaakseni 80 prosenttia Helsingin satamiin tulevista tavaroista jäisi Pääkaupunkiseudulle, on täysin virheellinen.

Samalla näissä laskelmissa ei otettu minkäänlaista kantaa tie- ja rautatiekustannuksiin. Niitä ei tunnettu. Nyt kolmen tunnelipalon ja EU:n Natura-vaatimusten jälkeen ollaan tilanteessa, jossa joudutaan investoimaan 14 kilometrin mittaiseen rautatietunneliin ja 3 kilometrin mittaiseen valtatietunneliin, ja tähän tämä kustannus ei riitä. Tämä kustannus on 1,2 miljardia, mutta se ei riitä. Vielä on kertomatta, että jotta rautatieliikenne pystyy palvelemaan Vuosaaren satamaa, tullaan tarvitsemaan VR:n edellyttämänä erillinen tavarajunaraide Saviolta Tampereelle. Nimittäin VR:n tärkein markkinoitava tuote on Pendolino. Ei voida ottaa sitä riskiä, että Pendolinot joutuvat hidastamaan kulkuaan sen takia, että vuorokauden ympäri kulkee tavarajunia Vuosaaren satamasta, vaan joudutaan rakentamaan ylimääräinen raide Tampereelle saakka.

Sen lisäksi tuli Natura. Tuli EU-komission erittäin ankara tulkinta Naturasta, joka nyt juuri on pysäyttänyt lisälaajennuksen Antverpenin satamassa, jossa Natura on ihan samalla tavalla tulevan laajennuksen vieressä satamassa. Se on pysäytetty maaliskuussa ehdottomasti, ja EU vaatii, että ennen kuin laajennukseen saadaan mennä uhkaamaan Naturaa, pitää selvittää kaikkien Belgian muiden satamien mahdollisuudet korvata se kapasiteetti, joka halutaan rakentaa Antverpeniin.

Suomessa ei ole koskaan tehty vastaavaa selvitystä, millä tavalla Suomen muut satamat voisivat korvata Vuosaareen aiotun kapasiteetin. Liioin ei ole koskaan verrattu tätä mahdollisuutta jättää Sompasaareen satama ja siirtää Kantvikiin Jätkäsaaren satama. Se kävisi alle vuodessa. Kantvikissa on rautatiet, on maantiet, ja Kirkkonummi on täysin valmis ottamaan vastaan sinne noin 4 miljoonan tonnin sataman.

Vuosaaren satama tulee maksamaan lopulta noin 4 miljardia markkaa, ennen kuin ensimmäinen laiva voi mennä sinne, kun taas samaan suorituskykyyn päästään Sompasaari—Kantvik-ratkaisulla ja asteittain lisäämällä investointeja sitä mukaa, kun liikenne kasvaa. Se voi ottaa heti vastaan Jätkäsaaren nykyisen liikenteen, ja sitten kun sitä kasvatetaan, voidaan sitä mukaa panna investointeja maanteihin ja rautateihin. Tämä on erittäin suuri asia.

Pitää muistaa myöskin, että kaikkein alkuperäisimmissä VTT:n laskelmissa Kantvik osoitettiin 456 miljoonaa markkaa edullisemmaksi kuin Vuosaari, mutta Helsinki ei voinut hyväksyä sitä, koska silloin osakeyhtiölaki samoin kuin yhteisöveromääräykset olisivat estäneet Helsinkiä hyödyntämästä oman sataman tuloja Kantvikista. Nyt nämäkin vaatimukset ja määräykset ovat muuttuneet, ja sopimalla Kirkkonummen kanssa Helsinki voi sopia yhteisöverojen tuotosta Helsingin hyväksi.

Kaikki on muuttunut sen jälkeen, kun tehtiin tämä päätös. Näin ollen ja tässä tilanteessa, jossa EU-komissio tulee vaatimaan määrättyjä vertailuselvityksiä, joita ei ole koskaan tehty, Vuosaaren toteutuminen uhkaa siirtyä vielä pitkälle eteenpäin, niin pitkälle, että se muodostuu sietämättömäksi ratkaisuksi, Helsingin asuntotuotannon kannalta sietämättömäksi, kun voitaisiin alle vuodessa hyödyntää 70 hehtaaria Jätkäsaaressa ja 180 hehtaaria Vuosaaressa välittömästi asuntorakentamiseen. Nämä ovat suuria asioita, ja on täysin mieletöntä heittää 4 miljoonaa markkaa jatkosuunnitteluun, kun tilanne on tämä.

Arvoisa puhemies! 49 miljoonaa pois valtion ammattilentäjäkoululta. Puhemies! Ministerit Niinistö ja Heinonen ovat menossa Suomen historiaan kaikkien aikojen pahimpina pk-yrittäjyyden päähänpotkijoina. Heinosen esityksestä ja Niinistön siunauksella näet valtion lisäbudjettiesityksessä esitetään tämä liki 50 miljoonaa markkaa valtion ammattilentäjäkoulun perustamiseksi.

Tämän lentäjäkoulun syntyhistoria on läpimätä alusta saakka. Se alkaa Finnairin ilmailuopistosta, joka hankki koulukoneeksi Beach KingAirin, joka vastaa Rolls Roycea autokouluautona, ja 35 miljoonan markan lentosimulaattorin siinä, missä Lufthansalle ja British Airwaysille kelpaavat Piper Senecat ja 5 miljoonan markan simulaattorit. Ei ollut silloin Finnair köyhä eikä kipeä, kun kerran valtio sille osti.

Finnairilla alkoi mennä huonommin, ja ilmailuopiston käyttökustannukset alkoivat painaa. Piti keksiä ulospääsy, jolla saatiin yhdellä iskulla sekä tarvittavien lentäjien koulutus ja kultahampainen koulukalusto valtion veronmaksajien harteille. Liikenneministeriön kansliapäällikkö Korpela keksi ratkaisun. Hän asetutti työryhmän, johon kuului vain liikenneministeriön, Ilmailulaitoksen ja Finnairin miehiä. Ja kas, työryhmä ehdotti, että valtio, veronmaksajat, ostaa toistamiseen Finnairin ilmailuopiston kaluston ja perustaa sillä valtion ammattilentäjäkoulun, joka ryhtyy kouluttamaan Finnairin tarvitsemat lentäjät valtion kustannuksella. Kaiken kukkuraksi Finnair tulisi tämän valtion ammattilentäjäkoulun toiseksi pääosakkaaksi. Valtio ostaisi näin kaksi kertaa saman kaluston Finnairille ja Finnair saisi kaupan päälle lentäjät veronmaksajien piikkiin. Voiko veronmaksajien rahoja käyttää enemmän väärin?

Mutta eduskuntaa höynäytettiin vielä rankemmin, kun tehtiin päätös valtion ammattilentäjäkoulun perustamisesta pari budjettia taaksepäin. Nimittäin sitä perustamispäätöstä ei tuotu liikennevaliokunnan, liikenneministeriön hallinnonalan, puolelle, sitä ei annettu puolustusministeriölle, ei sitä annettu sivistysvaliokunnan käsittelyyn, vaan se piilotettiin budjettikirjaan valtiovarainvaliokunnan puolustusjaoksen momentille otsikolla Ilmavoimien lentäjäkoulutus. 64 rivistä tekstiä 57 käsittelee, millä estettäisiin lentäjäkato Ilmavoimista Finnairille, ja viimeisillä viidellä kuudella rivillä todetaan ratkaisuksi, että perustetaan valtion ammattilentäjäkoulu. Kun jälkeenpäin soitin, kun huomasin sen liian myöhään, valiokunnan kansanedustajille, minulle väitettiin aivan suoraan, että emmehän me perustaneet valtion ammattilentäjäkoulua, me perustimme Ilmavoimien lentäjäkoulun. Näin luulivat jaoksen jäsenet.

Valtion ammattilentäjäkoululle hahmoteltiin myös kulurakennetta, joka merkitsi, että jokaisen valmistuvan liikennelentäjän koulutus tulee maksamaan 800 000 markkaa valtion veronmaksajien kukkarosta, ainakin 33 miljoonaa markkaa vuodessa jatkossa. Samanaikaisesti Suomessa on kaksi yksityistä yrittäjää: Pilot Factory ja Salpauslento, jotka Ilmailulaitoksen valtuuttamina kouluttavat liikennelentäjiksi 300 000 markalla ja paremmin tuloksin päästökokeista kuin Finnairin ilmailuopisto, ilman valtion apua ja lisäksi niin, että jokainen oppilas omasta taskustaan vielä kurssimaksun lisäksi pulittaa valtiolle noin 70 000 markkaa arvonlisäveroa. Valtion, veronmaksajien, kukkarosta otettaisiin siis valtion ammattilentäjäkouluun liki kolme kertaa enemmän per oppilas, rahassa puoli miljoonaa markkaa enemmän per oppilas, eikä valtiolle maksettaisi siitä penniäkään takaisin arvonlisäverona.

Jos liikennelentäjäksi aikovalla on mahdollisuus saada koulutuksensa veronmaksajien varoilla, yksityiset eli Pilot Factory ja Salpauslento joutuisivat lopettamaan. Kukapa maksaisi 300 000 markkaa plus arvonlisävero, jos olisi mahdollista kouluttautua liikennelentäjäksi ilmaiseksi valtion kustannuksella? Valtio menettäisi tietysti samalla arvonlisävero-osuuden, minkä nyt Pilot Factory ja Salpauslento maksavat.

Oikea ratkaisu olisi panna Finnairin ilmailuopiston kalusto myyntiin ja antaa valtion tukea yksityiselle liikennelentäjäkoulutukselle. Vaikka valtio korvaisi yksityiselle koko liikennelentäjän koulutusmaksun 300 000 markkaa per oppilas, se säästäisi vuodessa kymmeniä miljoonia markkoja verrattuna valtiovarainministerin ja liikenneministerin ajamaan ratkaisuun, jolla valtio ryhtyisi valtion varoilla tuhlailevaan liikennelentäjäkoulutukseen á 800 000 markkaa per lentäjä. Uskomattominta on se, että elinkeinonvapautta ja markkinataloutta perinteisesti kannattaneen kokoomuksen kaksi näkyvintä johtajaa sylkäisevät nyt koko yrittäjyyselinkeinotoimintaa päin naamaa ja toimivat kuin pahimmat kähmijät valtion kukkarolla.

Arvoisa puhemies! Yhteensä ehdottamani säästöt, poistot, olisivat 53,5 miljoonaa markkaa. Toivoisin ne sijoitettavaksi pesämunaksi Ilmavoimille ja valtion ammusvalmistukseen.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Bremerin puheenvuoro siltä osin, kun hän käsitteli Vuosaaren satamakysymystä, oli ainakin allekirjoittaneelle hyvin mielenkiintoinen, onhan ed. Bremer Pääkaupunkiseudulta ja juuri tältä alueelta, johon Vuosaaren satamaa ollaan ajamassa. En voi muuta kuin yhtyä hänen käsityksiinsä, jos nyt nämä, mitä hän esitti, pitävät paikkansa, ja näin uskon, kun tunnen ed. Bremerin rehellisenä miehenä, että nämä pitävät paikkansa, mitä hän totesi. Voin lämpimästi kannattaa myös tätä lisätalousarvioaloitetta, että tämä 4 miljoonaa markkaa poistettaisiin. Tiedetään myös meillä satamakapasiteetti, mikä on, ja tarve. Kaikki nämä uudet näkökulmat, jotka ed. Bremer ainakin allekirjoittaneelle tässä asiassa toi, kyllä puoltavat sitä, että olen kannattamassa tätä lisätalousarvioaloitetta.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Bremerin aloite n:o 49 Vuosaaren sataman suunnittelumäärärahan poistamisesta on varsin kannatettava ajatus ja kannatettava esitys. Hänen selkeä, seikkaperäinen esityksensä kustannuksista ja siitä, kuinka tätä hanketta on ajettu vähän väärinkin perustein eteenpäin, oli mielenkiintoista kuultavaa. Toivottavasti, kun näistä Pääkaupunkiseudun liikenneongelmista nyt jatkuvasti puhutaan, puhutaan myös tästä Vuosaaren sataman aiheuttamasta uudesta liikenneongelmasta oikeilla nimillä, jolloin todella se satama sijoitetaan johonkin muualle kuin sinne Vuosaareen.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennejaosto kuunteli tänään ensimmäisen kerran Vuosaaren rakentamisesta asiantuntijoita. Täytyy sanoa, että vahvaa epäilyä jäi, vaikka yleensä Helsingistä on tukea hankkeille tullut. Ed. Bremerin puheenvuoron jälkeen epäilyt jatkuvat. Joka tapauksessa on niin, että ennen kuin Vuosaaren rakentamiseen mennään, on selvitettävä se viive, joka aiheutuu EU-komission tulkinnoista Naturassa. Ed. Bremer on melkoinen tietäjä Helsingin asioista. Kun Vuosaari rakennetaan, osa muista Helsingin satamista voidaan lakkauttaa ja entiset satama-alueet voidaan käyttää korkeahintaiseen tonttipolitiikkaan, josta hyötyjä on Helsingin kaupunki.

Mielenkiintoinen oli ed. Bremerin käsitys liikenneministeriön selvitystyöryhmästä. Minulla itselläni on aivan samanlaiset käsitykset liikenneministeriön selvitystyöryhmästä. Selvitykset ovat erittäin tarkoitushakuisia. Esimerkiksi kanavatyöryhmän selvityksessä (Puhemies koputtaa) tehtiin todella suuria virheitä ja kyseenalaistuksia. Pantiin uimaan 130-metrinen alus pitkin kanavia. Saatiin kustannukset korkeiksi, vaikka missään (Puhemies koputtaa) maailmalla ei ole näin suurta laivaa uimassa sisävesikanavalla.

Ismo   Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Bremeriä hyvin valaisevasta kannanotosta Vuosaaren satamaan. Hieman minulle jäi se epäselväksi, tarkoititteko te todella niin, että Suomi pärjää nykyisillä satamilla ja Vuosaari-hankkeesta vapautuvilla varoilla voitaisiin esimerkiksi laittaa Helsingin ja Turun välinen tieyhteys kuntoon ja sitä kautta parantaa Etelä-Suomen liikenneturvallisuutta ja kuljetuskapasiteettia, vai oliko teillä tarkoitus, että Vuosaaren satama vaan siirretään tuonne Kantvikiin ja se tavallaan korvaa tämän hankkeen?

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Suomen metsäteollisuuden suurin raaka-ainelähde on Venäjän rajan takana Karjalassa. Sille soveltuu kaikkein tehokkaimmin vientisatamaksi Kotka—Hamina. Muulle Suomelle on tarvetta saada tehokas vientisatama myös etelärannikolle. En ota kantaa ollenkaan siihen, rakennetaanko se Sompasaari—Kantvik-vaihtoehtona lopullisesti, siis Kantvikiin lisää, vai kehitetäänkö Hangon satamaa, joka on selvän väylän takana ja jäätön väylä vuoden ympäri, nyt kun tiestökin siellä tulee kuntoon. En ota siihen kantaa ollenkaan. Kuitenkin haluan sanoa vain sen, että ne faktat, joiden perusteella Vuosaari nyt lepää, ovat vääriä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer monella tapaa puhui ihan asiaa tässä Vuosaaren satama-asiassa. Silloin kun Kantvik oli todellisena vaihtoehtona esillä, yhdessä vaiheessa se näytti, arvoisat edustajat, jopa etenevän, koska sieltä oli kaksi tuntia lyhyempi matka Eurooppaan kuin Vuosaaresta. Mutta sitten tapahtui kaikki tämä, mikä tapahtui. Nykyisessä asemassahan tämä asia näin on. Minulla on semmoinen käsitys, että nykyinen hallituksemme lukuun ottamatta ministeri Hassia on yksimielinen tässä asiassa sen puolesta, että tämä pitää rakentaa Vuosaareen. Itse olen ollut epäileväinen sen suhteen, mutta nyt mennään kuulemma täysin laillisessa järjestyksessä. Sen takia tämä asia vain on myöhässä.

Jaana   Ylä-Mononen  /kesk:

Herra puhemies! Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Bremerin puheenvuoron koskien lentäjäkoulutusta. Oma puheenvuoroni liittyy lisätalousarvioaloitteisiin n:ot 18 ja 45. Numerolla 18 oleva aloite koskee nimenomaan lääkäreiden koulutusta. Nyt kun pitäisi saada koulutettua 70 lääkäriä enemmän, hallituksen näkemys on, että se tapahtuu samalla rahalla kuin nykyinenkin lääkäreiden koulutus. Tässä on ollut vähän alennusmyyntimeininkiä, että kolme pitäisi saada kahden hinnalla. Pidän ed. Stenius-Kaukosen tekemää lisätalousarvioaloitetta erittäin kannatettavana ja toivon, että tämä runsas 2 miljoonaa markkaa jostakin löytyy. Ed. Bremer puhui lentäjien kohdalla suoranaisesta rahan haaskauksesta erään ammattikunnan kohdalla tapahtuvassa koulutuksessa.

Lisätalousarvioaloitteeseen n:o 45, joka on pirkanmaalaisten sydänasia, toivoisin, että edes 100 euroa saataisiin. Kysymyshän on siitä, että kun nämä kalliit ja isolla työllä tehdyt suunnitelmat vanhenevat vuodenvaihteessa, on tehtävä sama työ toiseen kertaan, ja se maksaa paljon rahaa ja on varsin turhauttavaa niistä ihmisistä, jotka ovat kertaalleen jo tämän työn tehneet. Vaikka periaate on se, että tiehankkeelle pitäisi olla rahoitus kokonaisuudessaan tiedossa, ennen kuin sitä aloitetaan, tässä asiassa koskien läntistä ohikulkutietä Tampereen seudulla, pitäisi tästä periaatteesta pikkuisen tinkiä. Jos ei kokonaisuutta voida nyt tietää, edes se yksi sorakuorma, jotta työ saadaan aloitettua.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä n:o 78 lisätalousarvioksi keskityn kahteen asiaan: maanpuolustusseikkoihin ja lisäksi ed. Bremerin esille ottamaan asiaan ammattilentäjien koulutuksen erityisoppilaitoksesta Porissa.

Haluaisin alkuun lukea ihan sanatarkasti, mitä Lipposen kakkoshallituksen hallitusohjelmassa sanotaan maanpuolustusasioista. Siellä on itse asiassa kaksi lausetta siitä ytimestä, mikä koskee varsinaista omaa kotimaatamme. Toinen kuuluu: "Suomen turvallisuuspolitiikan perustana on uskottava puolustuskyky." Pari kappaletta myöhemmin sanotaan, että hallitus kehittää Puolustusvoimia eduskunnan hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti — toisin sanoen vuonna 97 tehdyn selonteon mukaisesti.

Tähän verraten keskustelu on ollut vähintäänkin erittäin aaltoilevaa, hankalaa ja kansalaisten keskuudessa huoltakin aika voimakkaasti herättävää, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että sen jälkeen kun puolustuspoliittinen selonteko saadaan — en tiedä, saammeko sen ennen juhannusta vai alkusyksystä, toivottavasti saamme ennen juhannusta — näemme itse asiassa paljon tarkemmin, missä me olemme.

Tässä on eväitä mennä sanomaan, että kaikki on vähintään vinksallaan. 10 miljardia on tällä hetkellä Suomessa rahaa näihin asioihin, Ruotsissa on 20 miljardia, Norjassa 30 miljardia, jos pari esimerkkiä ottaa. Silloin tietysti voi sanoa, niin kuin eräs suurlähettiläämme sanoi, että aika mielenkiintoisesti kääntäen verrannollinen suhde itärajaamme: mitä lähempänä sitä ollaan, sitä vähemmän puolustukseen tarvitaan rahaa, ja mitä kauempana ollaan, sitä enemmän siihen käytetään. Tosin näitä järjestelmiä ei voi verrata ihan semmoisinaan keskenään, mutta kehityksen suunta tietenkin on huolestuttava. Se on koko Puolustusvoimiemme rakenteisiin liittyvä asia.

Mutta lisätalousarvioaloitteissa on sikäli vähän erilainen sävy, että nehän kohdistuvat toimintamenoihin tai itse asiassa kaluston käyttöön. Sen takia erityisesti kannatan eri puolueista tulleita ehdotuksia, jotka koskevat ruuti- ja ampumatarviketeollisuutta, myöskin polttoaineen hinnannousua tai lentokaluston ja -laitteiden huoltoihin liittyviä asioita.

Ruutikeskustelua täällä on tosi kuivalla ruudilla ihan tarpeeksi tänään jo käyty. Siinä tiedetään ihan tarkkaan, mikä markkamäärä on kysymyksessä. Itse en vain ole kuullut vielä sanottavan sitä, että puolustusvaliokuntahan antoi kaksi viikkoa sitten tästä oman lausuntonsa, jossa erittäin tarkkaan analysoitiin tämä kohta, mitä se merkitsee Suomelle, jos oma tuotantomme loppuu. Se on myöskin varmuus- ja kriisiaikojen varalta erittäin suuri kysymys, se on laatukysymys. Sen lisäksi se on työllisyyskysymys paikallisesti. Kyllä on merkillistä, että tämmöisenä aikana 250 miljoonaa näin kauhean kireällä näyttää olevan. En tahdo oikein ymmärtää sitä.

Samaten kaikki lentovoimiin kuuluva. Käyttötuntimäärä. Joku sanoi jossain muutama viikko sitten, arvoisa puhemies, että meillä on Suomessa maailman huonoimmat Hornet-lentäjät tällä hetkellä, huonoimmin koulutetut. Syy on se, että he saavat lentää vähiten. He ovat erittäin hyviä lentäjiä, mutta heidän lentotuntimääränsä vuodessa pyörii nykyisin jossain 50—70 tunnin tietämillä, kun sen tiettävästi pitäisi olla yli 150 tuntia. Tämä tilanne on ollut jo kaksi vuotta sitten, jolloin olin itse maanpuolustuskurssilla ja ensimmäisen kerran törmäsin tähän lukuun.

Samanlainen käyttösuhtautuminen näkyy olevan merivoimien aluksiin. Niillä ei pystytä ajamaan merellä edes silloin, kun on hyvä purjehduskausi, niin paljon kuin miehistö ja kantahenkilökunta haluaisivat. En ymmärrä, miten tämmöiset yhtälöt voivat meille Suomeen syntyä. Sen takia kannatan erityisen voimakkaasti näitä lisätalousarvioaloitteita.

Sitten Porin erikoisammattioppilaitosasiaan. Nimittäin useimmilta osin ed. Bremer puhui, vaikka hän puhui voimakkaasti tästä asiasta, juuri niin kuin asia on tapahtunut. Olen itse siihen joutunut perehtymään runsaan vuoden ajan.

Ensinnäkin, arvoisa puhemies, 26.5.2000, siis vuosi sitten, hallitus päätti tulevaisuuspaketista. Sen yhtenä kohtana lukee lentäjäkoulutuksen kohdalla, että Poriin perustetaan ammattilentäjien koulutusta varten erikoisammattioppilaitos myöhemmin erikseen päätettävällä tavalla. Tämä peruspäätös on tehty silloin. Siinä ei mainita mitään investointimäärärahoista, ei myöskään siitä, minkälaiset toimijat siinä silloin ovat, ovatko siinä mukana valtio ja Finnair ja mahdollisesti Porin kaupunki niin kuin nyt vai onko siinä myöskin muita toimijoita ja tämän alan erityisharrastajia, joilla on aika paljon näyttöä tästä asiasta.

Nyt vaan meillä lisätalousarviossa kaikki tämä ilmoitetaan päätetyksi, vaikka alustavassa päätöksessä sitä ei silloin edes ehdotettu. Meillä kuitenkin Suomessa toimii useita viranomaisten hyväksymiä ammattilentäjiä ja ammattilentäjiä kouluttavia oppilaitoksia, joilla yhteensä on jo olemassa olevat resurssit täyttää välittömästi nyt esitetty lentäjäkoulutustarve ilman tällaista 49,5 miljoonan markan investointia, joka vielä on kahteen kertaan tapahtuva investointi, niin kuin ed. Bremer selitti. Luulisi tietysti, että tässä kohdeltaisiin tasapuolisesti kaikkia viranomaisluvan saaneita ammattilentäjäkouluttajia meillä Suomessa, mutta nyt näyttää, että näin ei ole käynyt.

Eräs näistä tyypillisimmistä ammattilentäjäoppilaitoksista on tähän mennessä valmistanut noin 60 liikennelentäjää kahden viime vuoden aikana. Oppilaitoksella on Suomen ainoa integroidun liikennelentäjäkoulutukseen oikeuttava yleiseurooppalainen jar-fcl-toimilupa ja Suomen modernein yhtenäinen lentokonekalusto. Oppilaat valitaan opintolinjoille soveltuvuus- ja valintakokein. Kyseinen laitos on muodostunut osaamiskeskukseksi, jonka parissa työskentelevät Suomen johtavat ammattilentäjäkoulutuksen asiantuntijat. Oppilaitoksesta valmistuvat lentäjät menestyvät muita paremmin viranomaisten kaikille yhteisissä loppukokeissa. Tästä on ihan selvää näyttöä. Se on selvää ja mitä parhainta suomalaista yrittämistä tällaisella korkealla tietotaitoalalla. Tähän olemassaolevaan oppilaitokseen ei tarvita valtion rahoittamaa massiivista perustamisinvestointia. Lisäksi koulutuksen laadusta ja ylivoimaisesta kustannustehokkuudesta on jo olemassa runsaasti näyttöä. Mahdollisen valtion lentokoulun epävarmuustekijänä on näiden seikkojen lisäksi vuosien mittainen käynnistysviive.

Kun kuitenkin näyttää siltä, että Poriin tämä kaikki rakennetaan, siinä on varmasti voimakas aluepoliittinen näkökohta mukana. Esimerkiksi kyseinen Pilot Factory -niminen yritys on ilmoittanut, että vaikka hanke aluepoliittisesti on Poriin perusteltu, he olisivat valmiita neuvottelemaan Porin ilmailuopiston nykyisen toiminnan nostamisesta ja kehittämisestä olemalla mukana tässä kaikessa yhteistyössä.

On aika mielenkiintoista, että opetusministeriö, jonka budjetin alla tämä määräraha on, ei ole korvaansa lotkauttanut näille yhteistyövaatimuksille ja antaa tällaisen asian toteutua sellaisessa muodossa, jossa opiskelijoiden tasa-arvoisuuskysymykset ovat kyllä hämmästyttävän erilaiset. Valtion tulevassa lentokoulussa Porissa koulutus minun tietojeni mukaan maksaa noin 700 000 markkaa. Siitä tiettävästi opiskelija joutuu maksamaan noin 50 000 markkaa omakustanteista rahaa, mutta ei mitään muuta. Sen sijaan yksityisellä puolella sama koulutus maksaa 300 000 markkaa eli huomattavasti vähemmän. Siihen kuuluu kuitenkin liikevaihtovero, joka yksityisellä puolella joudutaan nykyisen lainsäädännön mukaan maksamaan, mutta jota valtion oppilaitoksissa ei jouduta maksamaan. Se on täysin epätasa-arvoinen tilanne. Näistä on kirjallisia kysymyksiä menossa. Tätä selvitetään usealla eri puolella, miten asia näin on. Käyttökustannukset mallissa, jossa yksityiset yrittäjät ja pienyrittäjät voisivat olla mukana, ovat 30 miljoonaa markkaa halvemmat vuositasolla, vain 29 miljoonaa, kun Porissa käyttökustannukset ovat noin 60 miljoonaa markkaa.

Näistä syistä johtuen, arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, kun ed. Bremer on pystynyt löytämään sellaisen kohteen, jossa raha voidaan säästää ja kohdentaa se toisin ja tukea meillä pienten ja keskisuurten yrittäjien toimintaa tässä maassa, minä kannatan sellaista lisätalousarvioaloitetta aivan erityisesti.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun näitä keskusteluja on kuunnellut, kovin on ollut ruuti kuivaa tänä iltana näissä eri aloitteissa. Se on varmaan tärkeä sektori sekin, että se tullaan oikein hoitamaan, sillä kyllä kansallinen itsenäisyys on tärkeä. Kun otamme vielä huomioon, missä me elämme, sitä varmaankaan ei moni osaa kuvitella, että oma rajamme on tärkeä ja monen mielenkiinnon kohteena. Ei varmaan aivan ruudilla eletä tässäkään maassa eikä puolustusvälineteollisuudella, vaikka sinne rahaa tarvitaan ja se menee kyllä ihan oikeaan paikkaan.

Minusta on suorastaan ihmeellistä kuulla, että näin mittavia esityksiä on hallituspuolueitten edustajien taholta tullut. Todella olen vähän korvat pystyssä kuunnellut, onko se oikein totta, että nyt sallittaisiin näinkin suuret muutokset todellisen äänestyksen tullessa. Täällä on paljon hyviä esityksiä erittäin tärkeisiin asioihin, ja niille voi vain toivoa menestystä. Uskon, niin kuin täällä on monesti sanottukin, että oppositiosta kyllä tulemme tukemaan monia asioita, jotka ovat myöskin meidän omalla listallamme.

Näkisin äärimmäisen tärkeänä, että tässä lisättäisiin myöskin kuntasektorille harkinnanvaraista tukea, sillä sillä vaikutetaan moniin eri asioihin tässä valtakunnassa, kuntien talouteen samaten kuin pk-sektorilla se antaa yrittäjille mahdollisuuksia, koska kunnille ja kuntalaisille tulisi lisää rahaa ja mahdollisuuksia käyttää näitä eri palveluja. Se olisi aitoa todellisuutta, millä yrittäjyyttä ja kotimaista elämistä pyöritettäisiin ja pantaisiin vähän vauhtia niihinkin rattaisiin.

Toisaalta puolustusvälineteollisuus, joka meillä on, on tärkeä. Se ei ole yksistään ruutia, vaan siinä on paljon muutakin. Siinä meillä on osaamista, ja sehän muuten nähdään YK-joukoissakin: suomalaista kalustoa siellä liikkuu ja se on ollut erittäin arvokasta.

Näkisin tässä hyvin tärkeänä kysymyksenä alemman tieverkon, joka on täällä paljon puhuttanut. Minusta elämme niitä h-hetkiä, että siihen pitää saada lisärahoitusta, ennen kuin tiet menevät todella niin huonoon kuntoon, että ne vaativat tuplaten rahaa, että ne saadaan myös jatkossa pysymään liikennöitävässä kunnossa.

Samaten täällä on puhuttu paljon sosiaalipuolesta, miten siinä kunnat tarvitsevat rahoitusta. Siellä ovat kyllä kustannuspaineet olleet niin suuret, että sinne on pakko saada lisää rahoitusta. Terveydenhuollon käyttökustannuksiin on luvassa jotain, mutta näyttää, että liian riittämättömiä ovat nuo luvut. Toivoisi, että todella myös hallituspuolueiden edustajat lähtisivät tukemaan niitä aloitteita, mitä keskustakin on täällä esittänyt.

Yritystoiminta on yksi asia, johon ei koskaan varmaan liikaa panosteta. Toivon, että sitäkin ymmärtämystä sitten löytyy. Jos sinne saataisiin rahaa investointipuoleen, voitaisiin myös varmaan käynnistää uusiakin hankkeita. Pitäisin tärkeänä, että myös olemassa olevat yritykset pystyisivät toimimaan muuallakin kuin Tampereen alapuolella. Se on rahasta kyse siellä, että pystytään vähän tasoittamaan erilaisia kustannuseroja, jotka meillä tässä maassa väistämättä ovat muotoutuneet.

Keskusta esittää maatalouden ympäristötukeen omaa rahamääräänsä. Minusta olisi tärkeää, että sillä momentilla olisi tämä 110 miljoonaa markkaa. Sillä me voisimme sitten tehdä jotakin uuttakin eikä vain ylläpitää sitä tuotantoa, mitä tällä hetkellä on lähinnä luomutuotannossa, josta on paljon täällä puhuttu. Siellä on myös muutakin kuin luomutuotantoa, eli jokaisen hehtaarin pitäisi olla ympäristötuen piirissä ja sillä oikealla hintasuhteella, mikä sille on laskettu, muuten ne sitoumukset, joita siinä joudutaan tekemään, tuottavat viljelijöille selkeästi tappiota. Toivon, että tämä paljon puhuttu aihe saa täällä hyvää tukea.

Itse olen tehnyt aloitteen kotimaiseen energiaan liittyen. Pitäisin tärkeänä, että pystymme käyttämään kotimaista puuta, haketta ja muuta bioenergiaa erilaisten, myöskin pienten, lämpölaitosten yhteydessä. Ongelma siellä on, että nämä itse laitokset saavat kyllä KTM:n kautta rahoitusta, mutta sitten, kun lähdetään näitä verkostoja uusimaan ja rakentamaan, siihen ei tule KTM:stä markan markkaa. Vain työllisyysmäärärahoja on siihen saatavilla, ja se on erittäin hankalaa ja monesti ne jäävät saamatta. Siihen esitän tässä 30:tä miljoonaa markkaa, jolla me voisimme edesauttaa paljon työllisyyttä niillä alueilla ja myös kotimaisen energian lisäkäyttöä, joka on meille kansantaloudellisesti kyllä selkeää säästöä.

Toivon, että tämä tulee saamaan myönteistä kannatusta ja siihen saataisiin lisää rahoitusta myös tässä lisätalousarviossa.

Matti   Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan keskusteluissa on maatalouden luonnonmukaisen viljelyn lisäämistä pidetty Suomen oloissa välttämättömänä ja myös nähty tärkeäksi lisätä tämän toiminnan rahoitusta. Keskustan eduskuntaryhmä ehdottaa lisätalousarvioaloitteessaan n:o 29 tämän määrärahan korottamista 110 miljoonaan markkaan kyseisellä momentilla. Tämä antaisi mahdollisuuden myös luomutuotannon pitkäjänteiseen kehittämiseen. On sanottava, että nyt eletään tässä suhteessa etsikkoaikaa. Jos me lyömme laimin tämän mahdollisuuden, olemme pian myöhässä. Luomutuotannon osalta paitsi peltoviljelyä myös kotieläintuotantoa koskevaa toimintaa on lisättävä ja kehitettävä.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on kiinnitetty huomiota ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitukseen. Ed. Jukka Gustafsson on omassa talousarvioaloitteessaan ehdottanut määrärahan korottamista. Tässä suhteessa pidän välttämättömänä, että asiaan palataan jo tässä lisätalousarviossa. Määrärahahan on alentunut aivan romahdusmaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen rahoitus tälle vuodelle on vajaa 10 prosenttia siitä, mitä se oli vielä edellisenä vuonna. Kun elämme tilanteessa, jossa osaamiseen pitäisi panostaa, tarvitaan aikuiskoulutuksen tehostamista ja erityisesti ammatillista osaamista, tällainen rahoituksen romahduttaminen on käsittämätöntä. Mielestäni määrärahan korottaminen yli sen, mitä nyt tuposopimuksen mukaisena tähän ehdotetaan, on välttämätöntä. Ed. Gustafsson ehdottaa 100 miljoonan markan lisäystä tässä lisätalousarviossa. Tällä määrärahalla jo jossain määrin kyettäisiin paikkaamaan sitä aukkoa, mikä on syntymässä. Jos näin ei tehdä, meillä häviävät osaajat kouluttajien joukosta, joille on ammattihenkilöinä kysyntää. Jos jossain vaiheessa halutaan taas ammatillista aikuiskoulutusta ja lisäkoulutusta tehostaa, meillä ei ole tarvittavia kouluttajia.

Työelämän oppilaitosten toimintamahdollisuudet on siis turvattava. Mielestäni tässä suhteessa pitäisi toimia niinkin, että toiminta-avustuksen purkamiseksi tehdyt päätökset jäädytettäisiin ja ammatillisille aikuiskoulutuksille annettaisiin se toiminta-avustus, mikä niillä tällä hetkellä on, myös tulevina vuosina, ainakin siihen saakka kunnes parlamentaarisen toimikunnan, joka on asetettu, ehdottamat toimet ovat nähtävissä ja niistä päätökset tehtävissä.

Arvoisa puhemies! Paljon on puhuttu myös tierahoituksesta. Mielestämme erityisesti alemman asteisen tiestön kunto on todella romahdusmaisesti heikkenemässä. Muutama päivä sitten havaitsin julkisuudessa olleen tietoja Itä-Suomen teiden kunnosta. Käyttäjät arvioivat tämän laajan itäisen Suomen tiestön varsin heikoksi. Arvosana on kahdessa vuodessa olennaisesti pudonnut. Kuitenkin tällä alueella asuu merkittävästi ihmisiä, joille pitää jatkossakin antaa mahdollisuus näissä maakunnissa, niin kuin kautta Suomen, asua valitsemallaan asuinpaikkakunnalla. Tästä syystä mielestäni olisi tiestön kuntoon kautta maan, myös alemman asteisen tiestön ja yhtä lailla yksityisteiden kuntoon, kyettävä kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota, rahoittamaan ja tukemaan koko maan tiestön ylläpitoa ja turvaamaan edellytykset jokaiselle asuinpaikastaan riippumatta tasavertaiseen liikkumiseen, olipa kyse työ-, koulu- tai asiointimatkoista tai vapaa-ajan matkoista.

Tiedämme, että erityisesti metsäteollisuuden ja maatalouden ja maaseudun elinkeinojen kannalta tiestön kunto on monilla alueilla erittäin tärkeä, ja tästä syystä ei saisi syntyä sellaista eriarvoisuutta, mitä nyt tieverkon osalta on syntynyt ja syntymässä. Erityisiä ongelmiahan on tullut kelirikkoaikoina. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa alueet, missä on saviperäinen maa, ovat tänä keväänä olleet erittäin huonojen tieyhteyksien alueita. Esimerkiksi Liperissä on tällaisia alueita runsaasti.

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäaloitteisiin sisältyy määrärahan osoittaminen perustienpitoon. Pidän välttämättömänä, että tämä asia kyettäisiin tässä lisätalousarviossa hoitamaan kuntoon ja siihen saataisiin tukea laajasti, niin kuin ainakin keskustelusta päättäen on tukea tulossakin.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan 150 miljoonan lisätalousarvioehdotus tiestön määrärahoihin on huomattavasti pienempi kuin kokoomusedustaja Ihamäen tekemä 400 miljoonan ehdotus, elikkä toivottavasti nyt ainakin päästään 150 miljoonan tasolle, jos koko 400:aa miljoonaa ei saada. Mielenkiintoista on nähdä, että kokoomusedustajat ovat tehneet 727 miljoonan markan lisätalousarvioaloitteet. Onko valtiovarainministeri todella antanut teille nyt ohjeet tehdä tällaisia yhteiskunnan perusongelmiin puuttuvia korjausehdotuksia, ja nyt sitten nostetaan myös poliittista profiilia, eduskunnan profiilia, tällä toimenpiteellä? Minulle sopii, kunhan vain rahat sitten todella tulevat.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on vastuullisena eduskuntaryhmänä ollut tässäkin asiassa maltillinen. Tiedämme, että tiestön rahoitusvaje on noin miljardin markan luokkaa. Lähdemme kuitenkin siitä, että tässä tilanteessa, jossa täytyisi hakea laajaa yhteisymmärrystä asioiden eteenpäinviennille eduskunnan käsittelyssä lisätalousarvion kohdalla, olemme pyrkineet pitäytymään hyvin maltillisessa linjassa. Olemme nähneet, että pääosinhan hallituksen talouspolitiikan linja on ollut oikea. Olemme kuitenkin katsoneet, että tässä tilanteessa, jossa talouden kehitys on ollut ennakoitua parempi, osa siitä rahoitusvarasta, joka käytetään velkojen maksuun, voitaisiin käyttää peruspalvelujen ja elämisen edellytysten kohentamiseen.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Puhun aloitteista n:ot 7, 9 ja 13—15, joiden ensimmäisenä allekirjoittajana on toiminut ed. Nepponen. Käytän puheenvuoron turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtajana, ja vaikka kysymys on lisätalousarviosta eikä varsinaisesta talousarviosta, tuon esille ongelmat, jotka pitäisi nyt viimeistään ratkaista.

Varsinaisen tämän vuoden talousarvion määrärahataso alitti valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 1997 määritellyn vuoden 2001 rahoitustarpeen peräti 600 miljoonalla markalla. Puolustusmäärärahat tulivatkin olemaan vain 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Parin vuoden sisällä bruttokansantuoteosuus laskeekin alle yhden prosentin, jos tätä menoa jatketaan. Puolustusvaliokunnan viime joulukuussa antamassa budjettikannanotossa katsottiin, että nyt esitetyllä määrärahatasolla ei pystytä enää ylläpitämään nykyistä kansallista puolustuskykyä. Jaosto ja valtiovarainvaliokunta saivat asiantuntijakuulemisessa käsityksen, että tämä vuosi 2001 vielä likimain selvitään esitetyllä määrärahatasolla — tätä esitti muun muassa ministeri Enestam — mutta vuonna 2002 on selkeästi vaikeuksia. Tähän on todettava, että Puolustusvoimat on päällikkölaitos. Jos sille annetaan käsky selvitä jollakin rahamäärällä, se selviää, mutta miten selviää, on sitten eri asia.

Jaosto onkin odottanut luvattua turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistusta. Ennakkolupauksen mukaisesti hallituksen tulee valmistella vuoden 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistuksen linjaukset nyt keväällä 2001 siten, että ne perustuvat realistiselle ja kansallisen puolustuskyvyn turvaavalle määrärahatasolle vuodesta 2002 lähtien. Selontekoa on odotettu koko kevät, ja toivottavasti se nyt tulee.

Se käsitys viime joulukuussa jäi, että Puolustusvoimien budjetissa on lopullisesti otettu niin sanotusti löysät pois. Enää ei ole minkäänlaista puskuria mahdollisia äkkinäisiä rahanmenoja varten. Puolustusvoimien toimintamäärärahat ovat sen verran tiukalla tasolla, että tilanteen näin jatkuessa on edessä henkilöstön irtisanomisia, siviilityöpaikkojen menetyksiä, hankkeiden lykkäytymisiä, kertausharjoitusten vähenemisiä, kaluston puutteellista varastointia, valmiusprikaatien varustamisen hidastumista, homekasarmien korjaamatta jättämistä ja varuskuntien lakkauttamisia. Uhanalaisia varuskuntia on nyt jo, ja kansanedustajien on syytä tottua ajatukseen, että lähivuosina varuskuntien alasajo alkaa, ellei rahaa enempää myönnetä. Ei ole syytä sitten muutaman vuoden kuluttua puhua varuskuntien säilyttämisestä, kun se todella on myöhäistä.

Ihmeteltävää on myöskin, että ensin hankitaan kalliit Hornetit ja helikopterit mutta puutteellisten määrärahojen ja kohonneiden polttoaineiden hintojen ja huoltokustannusten takia niillä ei voi riittävästi lentää eikä niitä voida huoltaa. Polttonesteiden hinnan kohoaminen heijastuu nimenomaan myöskin Puolustusvoimiin, joilla on paitsi lentokoneita myös merialuksia ja moottoriajoneuvokantaa.

Kotimainen puolustustarviketeollisuus on myös suurissa vaikeuksissa, vaikka eduskunta totesi vuonna 97, että kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytykset turvataan riittävillä kotimaisilla tilauksilla ja tuotekehityshankkeilla. Samoin vuonna 97 vuorineuvos Mattssonin toimikunta toi esiin kotimaisen puolustustarviketeollisuuden alhaisen tilauskannan ongelman. Mattssonin toimikunta katsoi, että kotimainen puolustustarviketeollisuus tarvitsee 200—300 miljoonan markan vuositason lisärahoitustarpeen kahden vuoden ajalle. Tämä lisärahoitus on jäänyt hallituksen esityksissä hurskaaksi tavoitteeksi.

Kun tilanteeseen ei ole saatu korjausta, on syntymässä nyt tilanne, jossa ajaudutaan merkittävien kotimaisten puolustusmateriaalia tuottavien yksiköiden supistuksiin ja lopettamisiin. Näillä toimenpiteillä on kielteinen vaikutus Suomen puolustusvalmiudelle, huoltovalmiudelle, teollisuuden teknologiselle kehittämiselle ja uudistamiselle, alan kansainvälisen yhteistyön ja toiminnan edellytyksille sekä ennen kaikkea työllisyydelle. Ruuti- ja raskas ammusteollisuus alkaa olla jo lähtölaskennassa. Nyt tarvitaan 220 miljoonaa markkaa, ja se tarvitaan itse asiassa tämän vuoden puolella. Nyt on siis itse asiassa ratkaistava, onko Suomessa ruuti- ja raskasta ammustarviketeollisuutta vai ei.

Jaosto esitti varsinaiseen talousarvioon viime joulukuussa 90 miljoonaa markkaa puolustusmateriaalihankintoihin, että edes ruutituotanto olisi voitu pelastaa. Silloin hallituspuolueiden ryhmien puheenjohtajat poistivat tämänkin rahasumman. Toivon, että jatkossa, varsinkin kun turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistus tehdään, realiteetit tunnustetaan.

Turvallisuus- ja puolustusjaosto on nyt vakuuttunut, että paitsi kotimaiseen puolustustarviketeollisuuteen rahaa tarvitaan myös Ilmavoimien ja Merivoimien lento- ja koneiden huoltotoimintaan. Nykyinen käytettävissä oleva rahoitus riittää lentämiseen meille annetun tiedon mukaan vain syyskuuhun saakka. Laskelman mukaan rahaa itse asiassa tarvitaan ruuti- ja ammustarviketuotantoon 220 miljoonaa markkaa, Ilmavoimille 65 miljoonaa markkaa ja Merivoimille 61,7 miljoonaa markkaa eli yhteensä 346,7 miljoonaa markkaa. Puolustustarviketeollisuus tarvitsee nyt lisärahoitusta, mutta lisäksi puolustuspoliittisessa selonteossa tarvitaan selkeä positiivinen kannanotto, että kotimaista puolustustarviketeollisuutta tarvitaan ja sen tilauksista pidetään huolta.

Ismo   Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki oli huolissaan siitä, että varuskuntia lakkautetaan ja varikkoja lopetetaan. Valitettavasti minulla on tässä suhteessa ed. Ihamäelle hieman huonoja uutisia. Kun katsoin äsken puoli yhdeksän uutisia televisiosta, niissä tuli jo julki ehdotus lakkautettavista ja siirrettävistä varuskunnista ja varikoista, eli nyt on todellakin viimeinen aika pelastaa asevelvollisuusarmeija ja Suomen puolustus, ed. Ihamäki.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äsken totesin, käytin puheenvuoron turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtajana. Lausuin siinä julki syvän huoleni kaikkea sitä kohtaan, mitä Puolustusvoimissa ja myöskin puolustustarviketeollisuudessa nyt tapahtuu.

Meillä turvallisuus- ja puolustusjaostossa on verraten yksimielinen näkemys, että nyt tarvitsee tehdä jotain, muuten on liian myöhäistä, esimerkiksi ensi vuonna. Sen takia hyvin vakavasti käytin puheenvuoroni, jotta eduskunnassa tähän asiaan herättäisiin.

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Illan aikana on käyty hyvin mielenkiintoista keskustelua. Keskustelu, jos näin päällisin puolin sanoisi, on ollut hyvin, sanotaanko, vähän kovan linjan keskustelua siinä mielessä, että asiat, jotka ovat täällä nousseet esille, ovat liittyneet puolustukseen, satamiin, tiehankkeisiin ja näin. En halua ollenkaan vähätellä käytyä keskustelua, mutta haluaisin tuoda keskusteluun yhden näkökulman, joka heräsi minulla ed. Ihamäen ensimmäisen puheenvuoron aikana. Nimittäin hän toi esille, niin kuin me myös tiedämme, että Suomen talous on erittäin hyvä. Se antaa meille myös mahdollisuuden tehdä lisätalousarvioehdotuksia eli pohtia sitä, mihin me voisimme kohdentaa rahaa silloin, kun meillä on sitä hieman enemmän käytössä. Tämä on hyvä asia, ja haluan olla myös omalta osaltani tässä keskustelussa mukana.

Kuitenkin haluaisin, niin kuin toin jo esille, tuoda tähän sen näkökulman, josta tänä iltana ei täällä kovin paljon ole puhuttu. Nimittäin edelleen meidän lapsemme ja nuoremme kaikesta huolimatta voivat, aika iso osa heistä, huonosti. Siitä on tässä salissa hyvin paljon keskusteltu, ja toivon keskustelun jatkuvan. Sain tänä päivänä olla Lastensuojelun Keskusliiton kevätkokouksessa, jossa oli todella huolestuttavaa kuultavaa. Nimittäin lastensuojeluasiat ja yleensä lastensuojeluun liittyvät asiat ja päätökset ovat kolminkertaistuneet Suomessa. Tämä on aiheuttanut monia ongelmia esimerkiksi taloudellisesta näkökulmasta. Sitä henkistä hätää, mitä on, ei voida rahassa mitata. Mutta monet kunnat tänä päivänä ovat tulleet yllättävän vaikeaan tilanteeseen sen takia, että esimerkiksi huostaanottoja on jouduttu tekemään monilapsisissa perheisssä. Kun näitä sattuu pieneen kuntaan, talous menee sekaisin. Vaikkakin valtio tukee tasausrahaston kautta, tämä kuitenkaan ei riitä. Siinä, millä tavalla tämä muuten heijastuu tämän päivän ja tulevaisuuden yhteiskuntaan, meille päättäjille on todella suurta haastetta.

Meidän lapsemme ja nuoremme, jotka joutuvat lastensuojeluasioiden kautta tarkempaan seurantaan, hyvin usein tarvitsevat pitkäaikaisia lastenpsykiatrian hoitoja. Tähänhän meillä on usean vuoden ajan jo kiinnitetty huomiota ja on haluttu tukea varatuilla määrärahoilla tätä puutetta, joka on. Kuitenkin nyt ollaan monessa kunnassa vaikeassa tilanteessa. Sain nimittäin soiton yhden yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian klinikan sosiaalityöntekijältä, joka kertoi, että tilanne on jotenkin erikoinen. Heillä on nyt semmoisessa tilanteessa useita lapsia, jotka voitaisiin sijoittaa jo kevyempiin hoitolaitoksiin, koska he eivät enää tarvitse lastenpsykiatrian hoitoa, mutta he tarvitsevat yksilöllisen ja turvallisen hoitopaikan. Mutta kunnilla ei ole määrärahoja, jotta ne voisivat osoittaa näille lapsille tarvittavan hoitopaikan, vaan kuntien keskusteluissa tulee esille se, että kunnat sijoittaisivat kevyempiin ratkaisuihin, jotka ovat edullisempia mutta jotka eivät lasten kannalta ole turvallisia, ja sairaalat eivät pysty näitä lapsia uloskirjoittamaan tässä tilanteessa. Meillä on tällä hetkellä lapsia, jotka voisivat olla jo muualla kuin sairaalassa, ja kun me tiedämme, että meillä on lapsia, jotka odottavat nimenomaan tutkimus- ja hoitopaikkoja lastenpsykiatrisille osastoille, he eivät pääse, koska tulppa on tullut sinne toiseen päähän.

Ajattelen tämän illan keskustelua ja talousarvioaloitteita, joita on nyt 70 lisätalousarvioon jätetty, ja laskin, että 8 niistä suoranaisesti koskettaa lasten ja nuorten pahoinvointia ja asioita, joita voitaisiin korjata. Toivon, että tämä asia laajemminkin otettaisiin siinä vaiheessa huomioon, kun määrärahoista päätetään.

Olen sitä mieltä, että tiet ovat huonossa kunnossa. Kun itse Oulusta lähden, niin ajan minä Kuusamoon, Kajaaniin tai läänin eteläosiin pääteitä, ne ovat ihan hyvässä kunnossa, joskin hieman ruuhkaisia. Mutta sitten kun poikkean muille sivuteille, täytyy sanoa, että ihmetellä täytyy. Kuitenkin sieltäkin täytyy lähteä työhön autolla. Se on välttämätöntä, koska työpaikat ovat näissä keskuksissa. Mielenkiintoisen soiton sain viime kesänä, kun eräs tuohtunut nuori isäntä oli ajatellut, että hän ottaa nyt päättäjään yhteyttä. Hän kysyi minulta, kuka korvaa hänen tekohampaansa, kun tiet ovat niin huonossa kunnossa, että hampaat menevät rikki. Siinä joutui vähän miettimään, miten tämän asian ottaa. Siellä takana kuitenkin oli erittäin syvällinen huoli ja kylän asukkaiden viesti siitä, millä tavalla heidän asioitaan tienhoidon osalta on hoidettu.

Olen tehnyt kaksi lisätalousarvioaloitetta, jotka koskettavat sekä tieasiaa että maatalousasiaa ja maatalouden kansallista tukea. Millä tavalla haluaisin maatalouden kansallista tukea lisättävän? Esimerkiksi olen huolissani maamme lammastalouden kehityksestä ja siitä, mikä se tällä hetkellä on. Kuitenkin meillä on selkeä tilaus lammastaloudelle ja lampaanhoidolle ja jatkojalostukselle, mutta meillä eivät siihen tällä hetkellä taloudelliset resurssit anna myötä. Näihin asioihin toivoisin myös hieman tukea.

Kaikkein tärkeintä, niin kuin alussa toin esille, on nimenomaan lasten ja nuorten hyvinvointi.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kemppaisen puheenvuoron johdosta, kun hän totesi, että täällä kiinnitetään ehkä liikaakin huomiota koviin arvoihin, voin viitata vain aikaisemman valtiovarainministerin Viinasen puheeseen, jossa hän totesi, että jos puolustus ei ole kunnossa, ei täällä tarvita juuri muutakaan eikä muunkaan asian tarvitse olla kunnossa. Minulla on se toive, että tässä suhteessa, puolustusasiassa, saadaan asiat järjestykseen. Sitten voidaan keskittyä pehmeämpiin arvoihin.

Sitten toinen: Olin kuulevinani ed. M. Salon kertovan aloitteitteni loppusumman olevan 400 miljoonaa markkaa. Hämmästelen tätä laskutoimitusta, koska se on perusteellisesti väärin laskettu. Minun aloitteitteni loppusumma on vain 70 miljoonaa markkaa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2001 lisätalousarvioon tehdyt aloitteet kuvaavat selvästi niitä kipukohtia, jotka yhteiskunnassamme kaipaavat ratkaisua ja huomiota. Köyhyys, pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen ovat aikamme vakavimpia ongelmia. Siihen listaan voi hyvin lisätä ed. Kemppaisen mainitsemat lasten ja nuorten ongelmat. Tähän luetteloon voimme myös liittää terveydenhuollon, omaishoidon ja ammatillisen koulutuksen kysymykset.

Turvallisuusasiat ovat tänään ja viime päivinä olleet erityisesti tapetilla meidän maassamme. On erittäin hyvä, että välillä keskustellaan oikein kunnolla turvallisuudesta, myös siitä turvallisuudesta, josta Puolustusvoimat tässä maassa vastaavat. On perusteltua esittää lisämäärärahaa kotimaisen puolustustarviketeollisuuden ylläpitämiseen. Se heijastuu juuri turvallisuuteen ja työllisyyteen sekä takaa maamme liikkumavaran mahdollisessa kriisitilanteessa, siis kriisitilanteessa, jota me emme kukaan toivo, mutta johon meidän on varauduttava.

Kyse on siis paljon enemmästä kuin aluepolitiikasta, minkä osoittaa aloitteiden teko vasemmistoliitosta kokoomukseen. Kuivaa ruutia tarvitaan, ja toivottavasti hallitus nyt huomaa sen ja valiokunta saa siitä yksimielisen esityksen, vaikkei puhuja, arvoisa puhemies, voi kehuakaan sillä, että olisin jokin erityinen ruudinkeksijä. Mutta tätä todellakin toivon, että ne listat, jotka tänään ovat tulleet julki, ja se huoli, joka näillä paikkakunnilla on, joilla meillä on kotimaista puolustusvälineteollisuutta, osoittautuisivat vääriksi ja työ ja turvallisuus saisi olla vankoissa kantimissa tässä maassa.

Lopuksi nostan vain yhdellä lauseella esiin liikennekysymykset, jotka ovat aina ajankohtaiset, varsinkin kun ajattelee paikallisteiden kuntoa ja yhteyttä Helsingistä Turkuun kumipyörillä liikuttaessa. Talous, työllisyys sekä turvallisuus vaativat toimivaa ja sujuvaa liikennettä. Panostus siihen on panostus tulevaisuuteen, työhön ja hyvinvointiin.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On miellyttävää päästä jatkamaan tässä keskustelussa ed. Seivästön puheen lopun asiasta, joka liittyy kotimaiseen puolustustarviketeollisuuteen ja siihen liittyvään ruutiin. Vaikka ed. Seivästö epäili ruudinkeksijän kykyään, niin luulen, että vaikka puhuja muuttui tässä asiassa, tuskin kyvyt siitä kovin paljon laajenivat. Mutta uskon, että meillä ed. Seivästön kanssa on täysin saman tyyppinen näkemys tässä asiassa olemassa.

On aika valitettava ja tavallaan mielenkiintoinenkin asia, että tässä lisäbudjettiehdotusten lähetekeskustelun lomassa on samanaikaisesti ollut todella mielenkiintoista käydä seuraamassa illan televisiouutislähetyksiä, missä tulee koko ajan lisää siitä, mitä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistus pitää sisällänsä, ja lähteä siitä liikkeelle, minkä näköisiä joukko-osastoja ja varikkoja siellä lakkautettavien listalla on ollut olemassa. Tämä on kyllä käsittääkseni aika huolestuttavan näköinen, varsinkin asian uutisointi näin keskeneräisenä ja varsinkin niiden paikkakuntien kohdalta, missä lakkautuksia on olemassa, kun tietää vielä, että niitten takana on sellaiset olosuhteet usein olemassa, että kun jostain lopetetaan, jonnekin toiseen paikkaan joudutaan rakentamaan lisää, niin että sisätilat riittävät ja siirrot ovat mahdollisia.

Mutta se, mikä lisäbudjettiehdotuksista erityisesti käy mieleen ja esille ja käytyyn keskusteluunkin viitaten täällä on yleisesti ottaen otettu erittäin voimakkaasti kantaa siihen, onko valtionvelkaa lyhennettävä, missä määrin ja onko valtiovarainministeri tämän valtionvelan lyhentämisen orjuuttama ja orjuuttamassa eduskunnankin tähän asiaan matkaan. Tältä osin tämä keskustelu on ollut aika värikästä ja mielenkiintoistakin.

Tässä asiassa toteaisin, että olen kyllä sitä mieltä, että veli velka ottaessa, veljenpoika maksaessa ja nyt, kun tämän maksun aika on tullut esille, veljenpojan asemaa ei oikein ymmärretä eikä maksu oikein tunnu mielekkäältä. Mutta ymmärrän kyllä sitä eduskuntaa, joka säilyttääkseen nämä hyvinvointipalvelut, väljän rahanjaon, otti sitä velkaa, kun oli pakko ottaa selvitäkseen aina eteenpäin. Väittäisin, että linja on tällä kertaa oikea. Aikataulusta voidaan olla monta mieltä, mutta näkisin, että nykyinen valittu linja lienee aika hyvä.

Mutta kun katsotaan hallituksen sisälle, kahta hallituspääpuoluetta siellä, sosialidemokraatteja ja kokoomusta, sosialidemokraattinen ryhmä ei ole saanut aikaiseksi yhtään lisätalousarvioaloitetta edustajien taholta. Tulkitsen tämän asian niin, että ryhmällä on ilmeisen hyvät suhteet valtiovarainministeriin eivätkä he halua missään tapauksessa niitä kyseenalaistaa eivätkä tätä kautta osoittaa aktiivisuutta tässä asiassa.

Mutta sen sijaan toinen pääryhmä kokoomus, missä luulisi olevan kohtuullisen hyvät suhteet valtiovarainministeriin, näyttää olevan erittäin aktiivinen näissä esityksissä ja lisätalousarvioaloitteissa kaiken kaikkiaan olemassa. Tässä en tiedä, onko yhteys katkennut vai onko tämä neuvonantopuoli siirtynyt kokonaan tänne eduskunnan kenttäväen pariin. Tältä osin valtiovarainministeri tulee saamaan kunnon viitteitä siitä, mihin pitäisi mennä ja mitä pitäisi tehdä.

Mitä kotimaiseen puolustustarviketeollisuuteen, erityisesti ruutiin ja raskaitten ammusten tuottamiseen osoitettaviin määrärahalisäyksiin tulee, totean, että eduskunta on aika täysipainoisesti ollut tässä asiassa mukana. Kaikissa eduskuntaryhmissä näkyy olevan syvä huolestuneisuus tässä asiassa. Määrärahaesityksiä on olemassa. Vain äsken mainitun sosialidemokraattisen ryhmän ja vihreän ryhmän, jotka ovat keskeisiä hallituspuolueita, kanta puuttuu tässä asiassa. Tulkitsen tämän asian niin, että heille ei ole tärkeätä kotimainen puolustustarviketeollisuus, ei siellä olevat työpaikat eikä tämän isänmaan tulevaisuus ja huoli sen isänmaan tulevaisuudesta silloin, kun kriisi tulee kohdalle; tämä ei ole siellä ajankohtaista, eikä sitä ole nähty siellä tärkeäksi.

Toivon, että tämä täällä käyty keskustelu johtaa sellaiseen tulokseen, että kun näistä asioista päätetään, kun niistä tulee valtiovarainvaliokunnan esitys ja kun täällä syntyy mitä ilmeisimmin vielä nämä äänestykset tässä asiassa, että nämä, jotka tänään ovat olleet tässä asiassa aktiivisia puhumassa, olisivat näiden asioiden takana myöskin silloin, kun pitää asiasta päättää ja äänestää. Toivon, että itsekin olen virkeänä paikalla ja olen tukemassa erityisesti näitä kokoomuksen hyviä esityksiä, mitä tulee kotimaiseen ruudintuotantoon ja tämän tärkeän teollisuudenalan jatkamismahdollisuuksiin täällä.

Yksi erityinen piirre, jos vielä toteaisin, mikä aiheena täällä näkyy olevan, ovat tiemäärärahat. Erityisesti tulee mieleen sorateiden huono kunto, sorateiden kehittämismahdollisuus ja alemman tieverkon asema yleensäkin tässä valtionhallinnossa. Toivon, että tähänkin löytyy selvää tukea. Vaikka nyt suoranaisesti omaa tietäni en tänne ole esittämässäkään, olen syvästi huolestunut Kuutostien mahdollisuuksista, sen rahoituksesta ja tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksista. Onhan tässä kuitenkin niin, että Kuutostie yhdistää Helsingin, missä asuu merkittävä osa kansalaisista, yhdistää Uuttamaata, Kymenlaaksoa, Etelä-Karjalaa, Pohjois-Karjalaa aina Kainuuseen saakka. Katson, että tämä on sellainen valtavirtaväylä, mikä on tärkeä lähes koko Suomelle, ainakin puolelle Suomea, kun pannaan keskeltä se halki.

Rouva puhemies! Tämän lyhyen katsauksen perusteella toivon, että nämä tärkeimmät asiat etenevät tässä asiassa. Mutta samalla toivon myöskin, että ne moninkertaisuudet ja vähän kevein perustein tehdyt, erityisesti maakunnan tyydyttämiseen tehdyt lisätalousarvioaloitteet tulevat hylätyiksi, mutta nämä tärkeät tie- ja puolustusasiat tulevat tässä huomioon otetuiksi ja myöskin niille rahaa löytyy.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin kuulevinani, että ed. Seppo Lahtela totesi, että SDP:n eduskuntaryhmän jäsenillä ei olisi lisätalousarvioaloitteita. Itse havaitsin täältä ainakin kolme. Äsken omassa puheenvuorossani jo toin esille Jukka Gustafssonin lisätalousarvioaloitteen n:o 22, jossa esitetään määrärahan lisäystä ammatilliseen lisäkoulutukseen. Siinä on seitsemän SDP:n eduskuntaryhmän edustajaa allekirjoittajina. Sen ohella täällä on, arvoisa puhemies, lisätalousarvioaloite n:o 30, ed. Arto Seppälä, määrärahan osoittaminen maatalouden ympäristötukiin. Ymmärrän, että tässä, arvoisa puhemies, on kyse juuri siitä tärkeästä luomutuotannon edellytysten turvaamisesta, johon omassa puheenvuorossani myös viittasin. (Puhemies koputtaa) Samoin lisätalousarvion aloite n:o 69 (Puhemies koputtaa) on ed. Arto Seppälältä. On täällä ainakin kolme SDP:n ryhmän aloitetta.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitin minäkin huomiota siihen, että ed. Seppo Lahtelalla pätkii ilmiselvästi ja lukemisen ymmärtämisessä on vähän vaikeuksia, mutta haitannooko tuo nyt mittään.

Arvoisa puhemies! Harvoin käytän tällaisessa yhteydessä puheenvuoron, mutta nyt on pakko semmoinen poikkeus tehdä. Minäkin kiinnitän huomiota siihen ja varsin poikkeuksellisesti, en ole kai koskaan tällä tavalla edes tehnyt näiden 14 vuoden aikana, että kristillisdemokraattien — huom., muistin tämän historiallisen muutoksen — vihreän liiton, kansallisen kokoomuksen, Suomen keskustan ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajat ovat tehneet aloitteen, että ympäristötukea nyt korotettaisiin ja nimenomaan maatalouden ympäristötukea.

Tässä ollaan nyt hyvin vaikeassa tilanteessa. Siis vuosi sitten tälle hyvälle Lipposen hallitukselle tapahtui melkoinen fibaus, kun luotiin odotus ympäristötuen tarpeeseen. Tasan vuosi sitten jätettiin ympäristötukihakemukset myöskin luomutuen osalta. Se rahamäärä, mikä oli näihin tarkoituksiin varattu noin kuvitteellisesti ja käytännöllisesti, osoittautui aivan liian niukaksi.

Sitten jätettiin ottamatta huomioon kokonaan se, että 90-luvun puolenvälin tienoilla ja heti sen jälkeen käynnistetyt luomusiirtymäkaudet sekä omilla pelloilla että vuokrapelloilla oli rakennettu sillä tavalla, että niitten siirtymäkaudet menevät umpeen nyt näinä aikoina. Tätä ei ollut laskennallisesti otettu lainkaan huomioon. Siitä oli seurauksena, että 40 000 hehtaaria oli nyt menossa kokonaan pois luomutuotannosta. Lisäksi edelleen näitä rinnakkaisia, siis omilla pelloilla ja vuokrapelloilla olevia jaksotuksia on kaatumassa edelleen päälle, vaikka tämä 40 miljoonaa nyt on merkitty lisää näihin tarkoituksiin lisätalousarviossa.

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tarpeellista, että valtiovarainvaliokunnassa lisätään 35 miljoonalla markalla lähinnä luomutukeen tarkoitettua ympäristötukea. Sehän ei merkitse sitä, että valtion menot tällä määrällä lisääntyisivät, vaan Euroopan unioni voi hoitaa reippaalla puolella tämän rahoittamisen, eli kysymys on vain vajaasta 20 miljoonasta markasta.

On erittäin tärkeää, että ne, jotka ovat nyt jyvänsä maahan piilottaneet kasvutarkoituksessa ja tuotantotarkoituksessa, pystyvät saamaan hakemansa luomutuen. Edelleen on erittäin tärkeää, että luomutuotantoon siirtyminen voi tapahtua kaikilla niillä lohkoilla, joilla tuottajat haluavat luomutuotantoa perustaa. Nimittäin tällä hetkellä kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Viimeksi viime viikolla vähittäiskauppa ilmoitti, että jos ei kotimaista tuotantoa ole, ostetaan ulkomailta, tuodaan luomutuotteet Saksasta ja muualta Keski-Euroopasta. Kun otetaan huomioon, minkälaiset tuotanto-olot siellä vallitsevat, ei nyt hyvänen aika sentään puhtaaseen Suomeen pidä tuoda luomutuotteita saastuneesta Keski-Euroopasta! Tässä on kysymys kulttuurista, tässä on kysymys elintarvikkeiden puhtaudesta ja turvallisuudesta. Eduskunnan pitää tämä virhe korjata, ehdottomasti.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka en ole herkkä vastailemaan ja ajatuskin voi pätkiä johtuen pitkälti siitä, että ympäristötukihakemuksia olen aivan hiljattain täyttänyt ja tänään jättänyt, toteaisin ed. Pulliaisen ansiokkaaseen puheenvuoroon ja erittäin tärkeään asiaan, että kun rahaa tälle asialle osoitetaan, mahdollistetaan myöskin se, että hakemus ja sen toteuttaminen on tänä vuonna mahdollista, koska nykyisten määräysten ja ohjeitten mukaan tänään hakemuksen oli oltava perillä eikä tämän jälkeen sitä näillä päätöksillä ole mahdollisuutta tehdä. Tämä olisi syytä mahdollistaa, niin että tähän päästäisiin myöskin joustavalla käytännöllä mukaan. Toivon, että ed. Pulliaisella on tähän sellainen vastaus, missä mahdollistaminen on jo suoraan mukana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kerrankin olen ed. Seppo Lahtelan kanssa samaa mieltä, ilmoitan sen pöytäkirjaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen toi ansiokkaasti esiin nimenomaan, mikä ongelma muodostuu, ellei lisätalousarviota ja lisämäärärahoja hyväksytä siten kuin edustajat A. Seppälä, Forsius, Jari Koskinen ja muut ovat esittäneet, siis ellei saada 35 miljoonan markan lisämäärärahaa siihen 40 miljoonaan, mikä nyt näyttäisi olevan tulossa.

Ed. S. Lahtela otti esille, että jotain hakemuksia voitaisiin jättää vielä tämänkin päivän jälkeen. Se on aika epäolennainen kysymys, koska viljelytyö, siis kylvöt, on jo suoritettu loppuun ja viljelijät ovat hyvässä uskossa ilmeisestikin, näin minä ymmärrän, kyseiset tukihakemuksensa täyttäneet ja tänään määräaikaan mennessä te-keskuksiin jättäneet.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoroa siinä mielessä, kun hyvän edustajakollegan Seppo Lahtelan puheenvuorossa oli erheellinen käsitys, että sosialidemokraateilta ei olisi aloitteita. Nyt on todettu, että täällä on. Ed. Jukka Gustafsson avasi tämän keskustelun hyvin voimakkaasti puuttumalla tärkeään kysymykseen, jota itse haluan lämpimästi kannattaa, puhuessaan ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja siihen saatavasta määrärahalisäyksestä. Muun muassa kotimaakunnassani Keski-Suomessa koetaan hyvin kipeästi pohjoisen Keski-Suomen ammatillisessa koulutuskeskuksessa rahan puute. Se johtaa sielläkin niihin ongelmiin, joita ed. Gustafsson toi esille: joudutaan panemaan pois osaavia opettajia, joudutaan luopumaan kursseista, joilla voitaisiin auttaa ihmisten työllistymistä. Tässähän ei ole järkeä, jos näin käy. Sen vuoksi toivottavasti aloite, jonka ed. Gustafsson on tehnyt ja jota vastaavan kaltaisen aloitteen ed. Leena Rauhala on tehnyt, voitaisiin saada äänestyksessä läpi. Olen valmis kannattamaan muun muassa näitä, jos ne tulevat äänestyksessä esille.

Ammatillinen aikuiskoulutus on vakiintunut vuosien saatossa maakunnissa ja kautta maan, joten jos se määrärahojen puutteeseen loppuu, vahinko, joka siinä pääsee tapahtumaan, on sekin aika vaikea korvata, jos koulutusta tarvitaan.

On tietysti kritisoitu, että koulutusta on ollut vain koulutuksen itsensäkin takia. Jossakin on tietysti saattanut näinkin tapahtua, mutta joka tapauksessa on parempi, että on aika käytetty johonkin hyödylliseen eikä aivan hyödyttömään. Vanha sanontahan on se, että ei oppi koskaan ojaan kaada, mutta tavoite oli se, että koulutuksen jälkeen voisi olla työtä. Siksi hyvin lämpimästi toivon, että aloite ammatillisen koulutuksen lisämäärärahasta voisi saada myönteisen äänestyspäätöksen.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen toi hyvin esille sen tilanteen, johon nyt on jouduttu ympäristötuen ja luomutuotannon rahoituksen osalta. Tuntuu hölmöläisen hommalta, ellemme ota EU:lta tulevaa rahoitusta tähän. Tilanne uhkaa olla samanlainen kuin muutama vuosi sitten. Ensimmäisellä rakennerahastokaudella oli niin sanottujen indeksointivarojen saannin osalta tuolloinkin budjetti alimitoitettu ja kansallisen rahoituksen puutteen vuoksi EU:lta tarjottava ja tuleva raha uhkasi jäädä käyttämättä. Silloin muun muassa eduskunnan hallintovaliokunta kiinnitti asiaan huomiota omassa lausunnossaan ja asia onneksi korjattiin. Toivon mukaan tässäkin asiassa nyt tapahtuu korjaus, niin kuin uskon.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on omassa lisätalousarvioaloitteessaan kiinnittänyt huomiota vielä kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin. Aloitteen numero on 5. Tilanne on ongelmallinen. Useat kunnat todella ovat hyvin suurissa vaikeuksissa, ja nopeaa helpotusta tähän tilanteeseen on vaikea saada muutoin kuin harkinnanvaraisen avustuksen kautta.

Edelleen olemme, arvoisa puhemies, kantaneet huolta juuri näistä paljon puhutuista kotimaisen puolustusvälinetuotannon määrärahoista. Tässäkin asiassa, niin uskon, eduskunnasta löytyy tahtoa ja myös riittävä rahoitus, että tämä ongelma kyetään nyt tässä lisätalousarviossa hoitamaan, samoin kuin yritysten investointien rahoitus. Meille on vakuutettu, että hyviin hankkeisiin löytyy aina rahaa. Nyt tarvittaisiin juuri pienyrittäjyyttä tukevaa rahoitusta, ja uskon, että tähänkin tässä lisätalousarviossa saadaan lisäys aikaan.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Väistö hieman sivusi jo sitä, mitä aioin sanoa, eli muistuttaisin, arvoisat kollegat, siitä, että mikäli eduskunta nyt päättäisi ympäristötuen määrärahan korottamisesta ja se asettuisi tuohon 75 miljoonan markan tasoon, niin koska tämä on EU-osarahoitteinen tuki, tästä voidaan laskea 37 miljoonaa tulevan heti takaisin valtion kassaan. Lisäksi on huomattava, että kun tämä 75 miljoonaa lähes kokonaisuudessaan lähtee kiertämään talouden rattaisiin, arvonlisäverona palautuu jo 22 prosenttia taas koko summasta valtion kassaan takaisin. Tämä on erittäin edullinen satsaus nyt valtion taholta.