14) Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta
annetun lain muuttamisesta
Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Asbestille altistuminen on aiheuttanut kaikkien
aikojen suurimman työympäristökatastrofin
Suomessa. Vaikka asbestin käyttö on kielletty
maassamme jo vuonna 1999, aiheuttaa aikaisemmin saatu asbestialtistus
edelleen valtavan määrän kuolemaan johtavia
sairauksia. Esimerkiksi vuonna 1997 ilmoitettiin työperäisten
sairauksien rekisteriin 136 asbestoosia, 28 mesotelioomaa ja 84
keuhkosyöpätapausta. Kymmenen vuoden aikana 1988—1997
näitä rekisteröityjä sairaustapauksia
oli seuraavasti: 1 350 asbestoosia, 237 mesotelioomaa ja
682 keuhkosyöpätapausta, ja edelleen Suomessa
kuolee työperäisiin asbestin aiheuttamiin sairauksiin yli
100 henkilöä vuodessa. Vuonna 2002 todettiin 130
uutta asbestin aiheuttamaa ammattisyöpätapausta.
Täytyy todeta, että läheskään
kaikkia syöpätapauksia, jotka johtuvat asbestista,
ei todeta ammattisyöväksi. Varovaisestikin arvioiden
työssä saatu asbestialtistus on aiheuttanut maassamme
usean tuhannen työntekijän kuoleman.
Asbestin vaarallisuus on ollut pitkään tunnettua.
Asbestin ja keuhkofibroosin yhteys osoitettiin jo 1920-luvulla.
1930-luvulla useat tutkijat osoittivat, että asbesti-inhalaatio
aiheuttaa hengityselinten solukon muuttumista pahanlaatuiseksi.
Vuonna 1945 julkaistussa Leo Noron julkaisussa "Ammattitaudit ja
niiden ehkäisy" esitettiin selkeä yhteys asbestialtistuksen,
asbestoosin sekä keuhkosyövän välille.
Tätä kirjaa käytettiin Suomessa vuosikymmenet
perusoppikirjana ammattitaudeissa.
Vaikka työturvallisuuslaki ja sen edeltäjät edellyttivät
jo 1800-luvun lopulta lähtien työnantajaa ryhtymään
kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin työntekijöiden
suojelemiseksi, niin käytännössä asbestin
osalta toimenpiteet puuttuivat tai olivat tehottomia aina 1970-luvun
puoliväliin asti. Sen jälkeen asbestialtistusta
on Suomessa tehokkaasti rajattu. Ongelmana on, että aikaisempi
leväperäisyys on aiheuttanut valtavan työympäristökatastrofin,
jonka mittasuhteita edellä kuvasin.
Oman lisän asbestikysymykseen antaa se, että korkein
oikeus esimerkiksi vuonna 1998 antamassaan päätöksessä n:o
2458 on katsonut, että työnantaja ei ole vastuussa
asbestin aiheuttamista sairauksista eikä kuolemista eikä työnantajalla ole
näiden osalta vahingonkorvausvastuuta. Oikeus perusteli
päätöstään sillä,
että asbestin vaarat eivät olisi olleet tunnettuja.
Tämä on täysin ristiriidassa tosiasioiden
kanssa, kuten jo aikaisemmin olen todennut. Oikeuden päätöksestä riippumatta
alkeellinenkin oikeudentaju edellyttää, että asbestikatastrofin
uhrien tai heidän omaistensa tulee saada asianmukainen
korvaus.
Asbestille altistuneita arvioidaan tänä päivänä olevan
Suomessa noin 200 000. Asbestin aiheuttamista ammattitaudeista
kärsii lähes 10 000 ihmistä.
Asbesti on suurin syy ammattitautikuolemiin. Kuolemantapauksia,
kuten jo aikaisemmin totesin, on keskimäärin yli
100 vuodessa.
Asbestista johtuvia hengityselinsairauksia potevien keskuudessa
on aiheuttanut paljon tyytymättömyyttä vakuutusyhtiöiden
tiukka korvauskäytäntö, jonka vuoksi
asianmukaisia korvauksia ei aina saada eikä ilmeisiä ammattitautitapauksia
aina tunnusteta ammattitaudeiksi. Osaksi on kyse samanlaisista ongelmista,
jotka yleensä liittyvät tapaturma-, ammattitauti-
ja työkyvyttömyyskorvauksiin ja -eläkkeisiin.
Asbestisairauksien kohdalla erityisenä ongelmana on kuntoutukseen
pääsyn vaikeus. Tiettävästi
asbestipotilaat ovat vain poikkeuksellisesti päässeet
tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavaan kuntoutukseen.
Ammattitaudiksi hyväksyttyä asbestoosia poteva
saa kuntoutusta, mutta henkilöllä, jolla on todettu
asbestialtistuma, mutta jonka tautia ei ole hyväksytty
ammattitaudiksi, ei ole juuri mahdollisuutta saada kuntoutusta.
Asbestisairauksissa viive asbestille altistumisen ja sairauden toteamisen
välillä on yleensä pitkä, kymmenestä vuodesta
aina neljäänkymmeneen vuoteen asti. On pelättävissä,
että ammattitautitapausten määrä edelleen
kasvaa. Tästä voi seurata, että vakuutusyhtiöt
pyrkivät edelleen tiukentamaan korvauskäytäntöä kustannusten
kasvun hillitsemiseksi. Tämän vuoksi
lakiin tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta
olisi lisättävä erityinen säännös
siitä, että asbestiin altistuneilla on oikeus
lain perusteella myönnettävään kuntoutukseen.
Herra puhemies! Lakialoitteeni koskee tätä kyseistä pykälää.
Esitän tässä lakialoitteessa, että lakiin
tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun
lain muuttamisesta lisättäisiin uusi 3 a §,
jossa tämä nykyisin vallitseva epäkohta
poistettaisiin.
Herra puhemies! Lopuksi haluan kiittää niitä yli
sataa kansanedustajaa, jotka yhdessä minun kanssani allekirjoittivat
tämän lakialoitteen ja olivat siinä mielessä tukemassa
näitä asbestialtistuneita. Heidän tilanteensa,
mikä tällä hetkellä vallitsee,
on vaikea, ja edelleenkin näitä sairastumisia
tapahtuu paljon, ja yleensä sairastuminen tähän
tautiin on aina peruuttamaton. Sen johdosta kuntoutusta tarvitsevien
kannalta olisi erittäin tärkeää,
että heidän elämänlaatunsa pysyisi
mahdollisimman hyvänä loppuun asti.
Mikko Immonen /vas:
Arvoisa puhemies! Vakavien asbestisairauksien määrä on
nyt suurimmillaan. Nyt niitetään sitä satoa,
mitä 60- ja 70-luvuilla kylvettiin. Silloinhan asbestia
käytettiin surutta rakennuksilla, telakoilla, asbestiteollisuudessa,
voimalaitoksilla sekä autojen ja muitten ajoneuvojen asennus-,
korjaus- ja huoltotöissä, vaikka sen vaarallisuus
oli jo tuolloin hyvin tiedossa.
Asbesti tappaa hitaasti ja kivulloisesti. Siitä puhuttaessa
kyse on todella vakavasta asiasta. Asbestin aiheuttamiin ammattisairauksiin,
etupäässä erilaisiin syöpiin,
kuolee vuosittain noin sata henkilöä. Mutta miksi
sairaudet puhkeavat vasta nyt, vuosikymmeniä altistumisen
jälkeen? Syynä tähän on pitkä,
10—40 vuoden viive asbestille altistumisen ja sen seurauksena
syntyvien sairauksien toteamisen välillä. Todellakaan, vaikka
asbestisairauksista on tiedetty jo vuosikymmeniä, ei niiden
ehkäisemiseksi ole tehty ratkaisevia toimenpiteitä ennen
kuin runsaan kymmenen viime vuoden aikana.
Mitä asbesti sitten on, miten sille altistuu ja minkälaisia
sairauksia se aiheuttaa? Asbesti on yleisnimitys maaperäisille,
kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestia on useita eri laatuja,
joilla kaikilla on siinä määrin yhteiset
terveydelliset haittavaikutukset, että esimerkiksi ammattitautia
epäiltäessä huomioidaan käytännössä vain
yhteinen altistuminen asbestille erottamatta sen laatuja.
Asbestille ovat altistuneet käytännössä jossakin
määrin kaikki rakennuksilla työskennelleet henkilöt.
Asbestipöly on hienojakoista ja hyvin kevyttä.
Se leviää kauttaaltaan koko rakennukseen, missä sitä käsitellään.
Laskeutunut pöly nousee liikuttaessa aina uudelleen lattialta
ilmaan.
Eniten altistuneita ammattiryhmiä ovat olleet eristäjät,
putkimiehet, asbestiruiskuttajat, kirvesmiehet ja apumiehet, mutta
altistumiselta eivät ole välttyneet rakennusmestaritkaan.
Nykyisin altistumista voi tapahtua korjausrakentamisen yhteydessä.
1980-luvun loppupuolelle saakka korjaus- ja saneeraustöitä tehtiin
hyvinkin huonoissa olosuhteissa ja altistumiset olivat suuria. Varsinaista
purkutyötä tehneiden lisäksi kaikki saneeraustyömailla
työskennelleet altistuivat huomattavasti asbestille.
Telakoilla altistumista tapahtui asbestiruiskutusten ja asbestipitoisten
sisustuslevyjen työstöstä vuoteen 77
saakka. Näiden töiden seurauksena pöly
levisi ympäri laivaa ja aiheutti varusteluvaiheessa työskennelleille
henkilöille, siivoojat siinä mukana, merkittävää altistumista.
Asbestituotteiden valmistus jatkui aina vuoteen 1988 saakka
ja merkittävää altistumista tapahtui
yleensä koko asbestituotetehtaan alueella. Asbestia on
käytetty paljon myös teollisuuslaitoksissa ja
voimalaitoksissa putkieristeenä ja uunien eristeenä.
Niitten asennus- ja purkutöissä altistumiset ovat
olleet usein suuria.
Autokorjaamoissa merkittävimpiä asbestipölypitoisuuksia
on tavattu raskaitten ajoneuvojen huolto- ja korjaustöissä,
etenkin erilaisten asbestimateriaalien, kuten jarruhihnojen, hiontatöissä.
Kuten jo aikaisemmin totesin, asbestin aiheuttamat sairaudet
ovat todella vakavia ja usein hyvin tuskallisia. Selkein asbestiin
liittyvä sairaus on mesoteliooma eli keuhkopussin tai vatsakalvon
pahanlaatuinen kasvain. Sen aiheuttajana tunnetaan ainoastaan asbesti.
Tämä sairaus voi syntyä hyvinkin pienen
altistumisen seurauksena. Mesoteliooman ammattitaudiksi toteamiseen riittää vähäinenkin
työperäinen altistuminen asbestille, kunhan altistumisesta
on kulunut vähintään kymmenen vuotta.
Tupakoinnilla ei ole syy-yhteyttä mesoteliooman syntymiseen,
joten sitä ei oteta huomioon korvausratkaisuissa.
Toinen tärkeä asbestin aiheuttama vakava sairaus
on keuhkosyöpä. Ammattitautina korvattaviksi voivat
tulla kaikki syöpälaadut, jotka ovat lähtöisin
keuhkoputkista ja keuhkokudoksesta. Altistumisen on oltava selvä,
ennen kuin perusteet, yli kaksinkertainen sairastumisriski siis, korvausta
varten täyttyvät, esimerkiksi työskentelyä rakennusalalla
yli kymmenen vuotta ennen 1980-luvun puolivälinä.
Muita asbestin aiheuttamia sairauksia ovat vielä puhekielessä ehkä parhaiten
tunnettu asbestoosi sekä kurkunpääsyöpä.
Arvoisa puhemies! Asbesti on armoton aine, ja sille altistuu
kovin herkästi. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä,
että sen ammattitaudiksi toteamiseksi asetetaan joitakin
kymmenen vuoden aikarajoja, kuten edellä sanomastani kävi
ilmi. Jos ihminen sairastuu keuhkopussin tai vatsakalvon pahanlaatuiseen
kasvaimeen, jonka aiheuttajana voi olla ainoastaan asbesti, ja hän
on todistettavasti työssään joutunut
käsittelemään sitä, niin miksi
vetää aikarajoja?
Toisekseen, kuten lakialoitteen perusteluissakin sanotaan, asbestipotilaat
ovat vain poikkeuksellisesti päässeet tapaturmavakuutuslain
perusteella korvattavaan kuntoutukseen. Siksi onkin helppoa kannattaa
ed. Kuopan tekemää lakialoitetta tapaturmalain
3 §:n muuttamiseksi. Sillä vaikka rahalla ei menetettyä terveyttä takaisin saakaan,
on tärkeää, että asbestin aiheuttamiin ammattitauteihin
sairastuneet saavat asianmukaiset tutkimukset, kuntoutuksen, hoidon
ja ammattitautikorvauksen ja etteivät vakuutuslaitokset
missään tapauksessa pääse tiukentamaan
korvauskäytäntöä nyt, kun asbestista
aiheutuvia sairauksia todetaan kiihtyvällä vauhdilla.
Tästä johtuen pelättävissä on
kustannusten kasvu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ed. Kuopalle hyvästä lakialoitteesta
ja puheenvuorosta, samoin ed. Mikko Immoselle myös hyvästä puheenvuorosta.
Tuo mesoteliooma on selvä asia, ja haluaisin vielä tähän
historiaan, mihinkä ed. Kuoppa viittasi, tuoda sen esiin,
että muistaakseni 1919 Deutsche Ärztegesellschaft
Berliinin kokouksessaan, lääkärikonferenssissa,
jo silloin ensimmäisen maailmansodan loppupuolella totesi
tämän asbestin ja syövän yhteyden.
Sen lisäksi myöhemmin se on monia kertoja verifioitu,
eli siinä ei ole ollut sellaista tilannetta, etteikö työlääketieteessä olisi tätä
asiaa
tunnettu. Asbestoosi ikään kuin näiden pahanlaatuisten
kasvaimien lisäksi on myös kuolemaan johtava sairaus
pahimmillaan, ja siinä keuhkokudoksesta häviää happea
ja muita kaasuja vaihtava epiteeli ja näin ollen keuhkofunktio heikkenee.
Se aiheuttaa myös sydänsairauden, tulee tällainen
cor pulmonale, ja näin ollen tämän lopputulos
on sitten pahimmillaan kuolema.
Kuntoutus on tärkeätä, aivan oikein,
mutta eräs asia, arvoisa puhemies: Jo vuosia sitten tein aloitteen
siitä, että budjettiin otettaisiin määräraha,
se oli silloin lähes 20 miljoonaa silloista markkaa, noin
3 miljoonaa euroa, jolla voitaisiin nimenomaan asbestoosista kärsivien
ihmisten, henkilöiden, keuhkotilannetta seurata ct-
eli tietokonetutkimuksella eli computer tomografia -tutkimuksella.
Mutta se oli liian kallis asia huolimatta siitä, että 100
ihmistä kuolee vuosittain. Minkä takia tämä olisi
tärkeä — sen takia, että myös
ainoa hoito olisi kirurginen hoito; pystyttäisiin tällainen
syöpäkudos leikkaamaan pois.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On erinomaista, että täällä on
käytetty näin hyviä puheenvuoroja. Lääkäri,
ed. Tiusanen viimeksi oikein asiantuntijana on kertonut hyvää,
pätevää tekstiä, ja samoin yhdyn
ed. Kuopan kiittäjiin. On hyvä, että ed.
Kuoppa on tehnyt aloitteen ja hakenut siihen nämä 106
nimeä. Itsekin olen saanut olla allekirjoittajien joukossa.
Toivon, että aloite vahvoilla perusteilla johtaa myönteiseen tulokseen.
Keskustelu päättyy.