Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosina oikeudenkäynteihin on liittynyt entistä enemmän julkisuutta. Kuluneena keväänä on Ruotsin-mallin mukaisesti ensimmäistä kertaa itse oikeudenkäyntikin televisioitu lähes kokonaisuudessaan. Julkisuuden henkilöiden esiintyminen oikeussalissa on saanut paljon tilaa mediassa, mutta myös raakojen henkirikosten käsittelyä oikeudessa, oikeussalissakin, on seurattu tiiviisti televisiossa ja lehdistössä. Oikeudenkäyntien runsas mediajulkisuus voi kuitenkin olla haitallista asian käsittelylle sekä kansalaismielipiteelle oikeuslaitoksen kunnioittamisesta.

Herra puhemies! Henkirikosten ja muiden törkeiden rikosten oikeudenkäyntejä uutisoitaessa on tiedotusvälineissä toistuvasti nähty erilaisia suojaamisoperaatioita syytetyn henkilöllisyyden peittämiseksi. Oikeussalissakin on käytetty takkeja, huopia, jopa poliisisaattueita on tarvittu, sekä järjestetty harhautuksia oikeustalolle saapumisen ja sieltä lähtemisen salaamiseksi. Syytetyt ovat saaneet piilotella kasvojaan jopa vastatessaan tuomioistuimessa ja itse oikeussalissa oikeuden esittämiin kysymyksiin.

Oikeuskäytäntö vaihtelee toki eri puolilla maata. Oikeudenkäynti, jota ei ole julistettu salaiseksi, on enemmän tai vähemmän julkinen oikeuden puheenjohtajasta, siis tuomioistuimen puheenjohtajasta, riippuen. Oikeussalikäyttäytymistä ohjaa todellakin puheenjohtaja. Laissa on säännökset siitä, että puheenjohtajan velvollisuutena on valvoa järjestyksen noudattamista istunnossa. Se, joka ei tottele puheenjohtajaa, voidaan poistaa salista, tai häntä voidaan rangaista sakolla. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu sekin, ettei rikoksesta epäillyn itse tarvitse myötävaikuttaa rikoksen selvittämiseen eikä hänen tarvitse olla tässä mielessä yhteistyössä viranomaisen kanssa. Tämä koskee myös nuoria rikoksentekijöitä.

Kuten oikeusministeri Koskinen on todennut, piilottelu tai harhautusoperaatiot eivät kuulu asianmukaiseen oikeudenkäyntimenettelyyn. Prosessia johdettaessa on vaadittava rikoksesta epäillyltä ja muilta asianosaisilta oikeuden istuntoon soveltuvaa esiintymistä. Julkisessakin oikeudenkäynnissä tuomioistuimen harkinnan mukaan syytettyä suojellaan julkisuudelta kuvaamiskielloin ja poistamalla yleisö salista käsittelyn aikana.

Tuomiovaltaa käyttävältä riippumattomalta oikeusistuimelta riistetään mielestäni sille kuuluvaa arvovaltaa sallimalla erilaiset provokaatiot ja piilottelut oikeuskäsittelyn aikana. Tuomioistuinkäsittelyn rikoksia ennalta estävä vaikutus näin mitätöityy, kun oikeussalissa ei vaadita syytetyltä avointa ja asiallista esiintymistä. Tiedotusvälineiden välittämä kuva takkien alla piilottelevista syytetyistä, joita asianajajat piiloutumisessa vielä avustavat, ei ole omiaan lisäämään kunnioitusta oikeuslaitosta kohtaan.

Jos henkilö on kykenevä väkivaltaan, jopa henkirikoksiin, on hänen myös piilottelematta kohdattava tekonsa seuraukset. Yleisen oikeustajun mukaan ei ole syytä halventaa oikeuslaitosta syytetyn henkilöllisyyden salailuoperaatioilla.

Herra puhemies! Oikeudenkäynnin julkisuustoimikunta on helmikuussa 2002 luovuttanut mietintönsä oikeusministeriölle. Toimikunta ehdottaa oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lainsäädännön uudistamista kokonaisuudessaan. Ehdotettu oikeudenkäynnin julkisuuslaki olisi oikeudenkäyntien julkisuutta sääntelevä yleislaki, ja se sisältäisi oikeudenkäynnin julkisuutta koskevat säännökset kaikkien tuomioistuimien osalta ja riippumatta siitä, minkälaista oikeudenkäyntijärjestystä kyseisessä tuomioistuimessa sovelletaan. Reilut kaksi vuotta sitten oikeusministeri Johannes Koskinen lupasi kirjallisesti, että kyseinen lainsäädäntöuudistus ja sitä tarkoittava hallituksen esitys tuodaan eduskunnalle viimeistään vuoden 2003 aikana. Sen vuoksi, ettei tällaista esitystä vieläkään puolen vuoden kuluttua vuoden 2003 päättymisestä ole tänne eduskuntaan hallitukselta tullut, olen päättänyt näin lakialoitteen avulla vauhdittaa tämän uudistuksen toimeenpanoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Hemmilän lakialoite on oikein hyvä ja kannatettava. Oikeusistuinta ei saa halventaa, ei myöskään siten, että siellä naamioidutaan tai peitetään henkilöllisyyttä muuten hupuilla tai muilla vastaavilla menettelyillä. Identiteetti tulee paljastaa. Koska rikoksetkin on tehty, niin pitää olla myöskin rohkeutta sitten kantaa niistä vastuu ja ottaa lunta tupaan reilusti sillä tavalla, kun yhteiskunta sanktioita antaa. Aloite on oikein hyvä ja kannatettava.

Minä ihmettelen, missä vaiheessa meillä on päässyt käytäntö nyrjähtämään sellaiseksi, että oikeusistuimia voi halventaa siten, että siellä esiintyy kasvot peitettyinä, huppu kasvojen edessä tai jotain muuta vastaavaa. En tiedä mihin lakiin tuokaan perustuu, että sekin saattaa olla laiton tilanne. Kyllä rikollisten on voitava kantaa vastuu myöskin teoistaan.

Muistan 60-luvulla oppikouluajoilta oppikoulupaikkakunnallani Keuruulla, kun poliisiasemalta tuotiin kahden poliisimiehen saattamana murhapolttajaa vangin raitapuvussa kylän läpi kansallispirtille käräjille tuomittavaksi ja me, jotka osuimme olemaan kylällä silloin, niin me näimme, kuinka murhapolttajaa siinä vietiin käräjille ja hänelle tuomiot sitten siellä käräjillä asianomaisesti oli luettu.

Minusta syytettyjen on tultava esille, kasvot ja nimet esille. Tämän tulee olla ilmiselvä asia. Tietysti eri asia on lasten, nuorten, psyykkisesti sairaitten kohdalla, se on tietysti osaltansa eri asia ja olkoon siinä harkinta, mutta kyllä yleismallin tulee olla juuri täsmälleen se, mitä ed. Pertti Hemmilä on täällä tuonut esille. Oikeusistuimen työ on mielestäni niin perustavaa laatua meidän yhteiskunnassamme, että sitä ei saa millään tavalla halventaa, vaan sitä tulee voida kunnioittaa. Ihmettelen, kuinka tuomarit ovat nöyrtyneet siihen, että tällainen kasvojen peittely ja suoranainen pelleily on sallittu.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloite menee nopeasti lainsäädännöksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilä on tehnyt aivan erinomaisen aloitteen. Niin kuin ed. Oinonen kehui tätä pikaista käsittelyä toivoen, tätä pitää viedä nopeasti eteenpäin. Kun tätä tekstiäkin lukee, tätä asiaa ja sisältöä, niin onhan tässä selvästi nähtävissä hyvä, järkevä, oikea asia. Siinä mielessä ymmärrän, että onhan tämä korkealta taholta syntynyt, koska olen näkevinäni, että ed. Hemmilä — tullessaan erään suuren puolueen puoluesihteeriksi — tämä on pohjatyötä myöskin siitä, että on näyttöä tästä lainsäädäntötyöstä ja kokemuksesta käytännön poliisimiehenä, mitä se on olemassa tämä sisältö ja toiminta.

Jos tätä maailmaa katsotaan, niin se, että ed. Hemmilä on todennut, että oikeusministeriö on vuoden 2003 aikana luvannut tämän asian toteuttaa ja tuoda eduskunnan käsittelyyn, niin tätä kun mietin, niin kyllä siinä selvä johdonmukainen peruste on olemassa. Se oli vanhaan aikaan tehty keskustelu ja esitys, ja hallituspohja kun muuttui, niin sen jälkeen ei ole kukaan tätä asiaa hoitanut ja tehnyt ja se on jäänyt tuomatta tänne. Näin minä ymmärrän, että tästä tämä on kiinni. (Ed. Hemmilä: Tässäkin!) — Tässäkin, joo. (Ed. Salo: Kepu lepsuilee!) Jos tätä maailmaa katsotaan ja tehdään, niin täytyy todeta, että oikeusministeriö, eikä se ministeriökään kovin lähellä keskustaa ole olemassa, mutta toivottavasti ministeriö muuttuisi myöskin tulevaisuudessa niin, että siinä syntyisi semmoinen maalaisnäköala, myöskin takametsien näköala, että siellä olisi semmoista väkeä, mikä näitä asioita ymmärtää ja näkee.

Jos tätä asiaa katsotaan ja ajatellaan siltä pohjalta, niin kuin tässä kahdessa edeltävässä puheenvuorossa on tehty, että on oikeuden pilkkaamista ja halventamista se, että siellä huppu päässä huopiin kietoutuneena ollaan ja poliisimiehet tätä asiaa joutuvat vielä avustamaan ja tekemään asianajajien lisäksi, niin se ei kyllä oikeuden arvostusta nosta eikä kohota. Tämän osalta tässä aloitteessa on niin selkeästi tuotu tämä asia esille, että ken rikoksen pystyy tekemään, pystyy myöskin silmästä silmään oikeuden ja julkisuuden kanssa kestämään tämän tuomion rakentelun ja myöskin oikeuskäsittelyn paineen, mikä siinä syntyy ja tulee. Eri asia on tietenkin sellainen, jos on näitä ed. Oinosen mainitsemia henkisesti sairaita taikka sitten salaisia oikeudenkäyntejä tai sitten, jos voisi ottaa esimerkkinä sellaisia, rajanveto on tietysti vaikeata, mutta sellaisia esimerkkejä, niin kuin nyt on esimerkiksi semmoinen 40 vuotta vanha murha, mistä kaivetaan ikään kuin syytetty esille, siinä ymmärrän ja hyväksyn tämän, että takaoven kautta syytetty tai epäilty — ei edes syytetty vaan epäilty — poistetaan sieltä. Tähän se käy ja sattuu, mutta ei näihin muihin mihinkään. Sellaisenaan kyllä näyttää, että toivon, että eteenkinpäin ed. Hemmilä tässä aktiivisuudellaan tuo tämmöisiä hyviä esityksiä, mitä myöskin eduskunta toteuttaa taikka tekee ja panee toimeksi. Ja jos ei oikeusministeriö niitä saa toimeksi ja eduskunta mietinnöissään eteenpäin tätä ed. Hemmilän yksinkin kirjoittamaa aloitetta, niin kyllähän sen kansa vaaleissa tuomitsee. Ei tule hyvä tästä jatkosta, jos nämä asiat eivät etene.

Tähän vielä sellainenkin asia ja tekijä liittyy, kun salia katsoo ja kun näen siellä edustajat Salon ja Oinosen, jotka ovat naamioitumisasiaan ottaneet kantaa, niin kuin ed. Hemmiläkin, niin tässä on myös tekijöitä tältä osin olemassa ja siitähän nyt on syntynyt niin, että hallitus on lähtenyt eteenpäin ja löytänyt oivallisen esityksen siitä, että julkisella paikalla varsinkaan itsenäisyyspäivänä, niin kuin ed. Salo on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, ei saa naamioituneena esiintyä. Näin sen pitää olla myöskin kaikessa muussa: silmästä silmään on kestettävä, mitä tehdään ja ollaan, ja kärsittävä se, jos kerran rötöksen pystyy tekemään.

Mutta, herra puhemies, tähän maailmaan katsottuna, vaikka ei tässä aloitteessa suoraan ole sitä mainittukaan, niin otan kuitenkin vähän oikeutta omiin käsiin ja kiinnitän huomiota myöskin sellaiseen asiaan, mistä ed. Hemmilä voisi myöskin tehdä aloitteen, että viime päivinä tällä kuluneellakin viikolla tämä lapsirikollisuus on tullut voimakkasti iltapäivälehdissä esille. Onhan se nyt ihmeellistä, jos 12-vuotiaalla on kymmeniä, taisi olla jopa satoja, rikoksia takanaan, kun otetaan pienimpiä mukaan, mitä ei ollut luetteloitukaan siinä ja näiden teko on alkanut järjestelmällisesti jo 10-vuotiaana. Tämäkin asia on vaan saatava järjestykseen ja kuntoon ja sellaisenaan myöskin siinä on niin, että ken kykenee rikoksen tekemään, kykenee myöskin vastuun kantamaan. Niin kyetään kovin käsin oikeuden teitse ohjaamaan oikeille jäljille, sellaisille jäljille, että tämä elämä paranee ja tästä rikollisesta kierteestä päästään eroon. Enkä tarkoita ollenkaan sitä asiaa, että se ensimmäinen ainut paikka olisi vankila, vaan muitakin ohjaustapoja on olemassa. Ennen maalaisoloissa niin kuin kaupungeissakin koivuvitsaa käytettiin. Se toimi aika hyvin silloisten sukupolvien kasvatuksessa. Nythän se ei enää toimi, kun ei sitä enää käytetäkään.

Herra puhemies! Näillä lyhyillä sanoilla toivotan menestystä ed. Hemmilän aloitteelle. Kyllä tämä yhteiskunta paremmaksi tulee, kun tämäkin hyväksytään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kahden mielenkiintoisen, hyvän kannatuspuheenvuoron jälkeen ei jää paljon sanomista. Sen verran kuitenkin sanoisin tässä ed. Lahtelalle, että ei kaikkien hyvien lakialoitteiden tarvitse tulla täältä kokoomuksen pamppusiiveltä, kyllä teilläkin on mahdollisuus niitä ihan suoltaa ja tehdä aloitteita ja tuoda niitä käsittelyyn. Ne nyt vain ovat sattuneet menestymään myöhemminkin hallituksen esityksinä, ja sitä samaa kohtaloa tietenkin toivon myös tälle ed. Pertti Hemmilän tekemälle esitykselle.

Tämähän liittyy suurempaan kokonaisuuteen, yleensä siihen, miten oikeuden puheenjohtaja pystyy tänä päivänä valvomaan järjestystä oikeussalissa. Siihen liittyvät myöskin nämä kaikki ongelmat, mitkä liittyvät oikeudenkäynnin julkisuuteen, kuvaamiseen, nauhoittamiseen, mahdollisesti myöskin tv-esityksiin, joista meillä on nyt ollut kokemusta viimeisen puolen vuoden ajalta kahdessakin eri tapauksessa, ja molemmilla kerroilla on tainnut olla epäiltynä korkea-arvoinen poliitikko. Mutta se on aivan selvää, että nykyinen käytäntö ei vastaa enää kansalaisten oikeustajua, ei ainakaan siltä osin, jos yhteiskunnan intressi on myöskin se, että törkeän rikoksen tekijän kasvot voidaan paljastaa yhtä lailla kuin hänen nimensä ja henkilöllisyytensä ja kaikki muukin voidaan paljastaa.

Samoin oikeudessa tänä päivänä lisääntyy häiriökäyttäytyminen tuomittujen osalta. Osa saattaa jopa repiä sakkolapun saatuaan sen puheenjohtajalta, osa poistuu salista näyttäen puheenjohtajalle keskisormea. Käytäntö on vaan, että niitä vanhoja kunnon ukkotuomareita, joita joskus oli ja jotka pitivät nämä säännöt kunnossa, ei enää tahdo olla tai he eivät enää välttämättä uskalla olla sellaisia kuin heidän arvovaltansa edellyttäisi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä, että edes neljä edustajaa tänään torstai-iltana vähän ennen kello 21:tä ovat kiinnostuneet siitä, miten meidän oikeuslaitoksemme toimii ja minkälaisilla säännöillä siellä voidaan pelata. Toivottavasti tämäkin keskustelu, joka täällä on käyty, kun nämä ansiokkaat puheenvuorot on käytetty, on omiaan vauhdittamaan sitä oikeusministeri Koskisen lupaamaa lainsäädäntöuudistusta, missä todennäköisesti otettaisiin myöskin, uskon niin, tähänkin selkeään ongelmaan uusi näkökulma ja mahdollistettaisiin uudet käytännöt tuomioistuimissa.

Kun ed. Lahtela puhui rikosoikeudellisen vastuun ikärajaan liittyen, miten 12—13-vuotiaat lapset jopa tekevät törkeitä rikoksia, ja epäili, että allekirjoittanut ei olisi ollut siinä kohtaa aktiivinen, niin ilmeisesti ed. Lahtelalta on jäänyt huomioimatta, että tässä huhtikuussa on nimelläni jätetty lakialoite juuri koskien rikosoikeudellisen vastuun ikärajan poistamista, joten tämä on kyllä etenemässä; mikäli lakivaliokunta niin katsoo viisaaksi, tämäkin asia tässä talossa etenee.